Uskoa, toivoa & rakkautta askel.la Leo Tolstoin pakomatkat Piispa Mari Leppänen etsii pyhiä paikkoja Harriet Urponen: Hengitä syvään syksyllä Matti Rönkä: Hätääkö tässä 14 sivua kirjallisuutta irtonumero 9,50 € 10/21 MATKAILU: TUNTURI KUTSUU KULKIJAA
6,00 Hanna Ekola Iloiten ja ihmetellen – Rukouksia lapsille Me kaikki varmaan muistamme lapsena opittuja rukouksia; tärkeimpiä niistä käytämme vielä aikuisinakin lohtua ja turvallisuutta kaivatessamme. Yhdelle se on rakas ja läheinen, toinen pyristelee siitä irti, kolmas tietää suvustaan tuskin mitään. 26,20 (34,90) Willow tree Suojelusenkeli Suloinen enkeli ja lapsi -hahmo. Tutustuminen elettyyn ja koettuun avaa näkymiä suvun elämään, mutta myös itseemme. Millaista tarinaa suku on minulle tarjonnut. 15,00 Anne Mattsson Irja Askola – Elämäkerta Syyskuussa 2010 murtui yksi lasikatto, kun Irja Askola vihittiin piispaksi ensimmäisenä naisena Suomessa. 13 cm. 26,80 (32,90). Tästä rukouskirjasta lapsi voi löytää itselleen rakkaimmat rukoukset, jotka seuraavat läpi elämän. 25,90 Willow tree Suojelusenkeliheijastin Heijastimena kaikkein tehokkain, aito kotimainen prismaheijastin perinteisellä suojelusenkelikuvalla. Heijastuspintaa joka suuntaan. Onko tuo tarina voimavara vai taakka. Korkeus n. Yksi aikuisten koko, helppo pidentää ja lyhentää käyttäjän koon ja vaatetuksen mukaan. 21,90 (25,90) Liisa Lauerma Suvun jäljillä – Löydä oma tarinasi Meillä jokaisella on suku. Kirja seuraa Askolan polkua vasemmistolaisesta yksinhuoltajaperheestä kansainvälisille areenoille ja lopulta kirkon ykkösnaiseksi. 020 754 2350 E L E T T YÄ E L Ä M Ä Ä Heijastavat turvavaljaat Kätevä turvavaruste pimeässä liikkuvalle. Miten itse voin vaikuttaa tarinaani niin, että se olisi minulle paras mahdollinen. Tapaus sai paljon mediahuomiota, ja vuosien varrella piispa sai osakseen niin iloa ja innostusta kuin kritiikkiä ja ruokotonta vihapostia. Teksti pakkauksessa: May you always have an Angel to watch over you (Olkoon sinulla aina enkeli vartijanasi). Verkkokauppa: www.sacrum.fi Myymälä: Fabianinkatu 8, Helsinki Avoinna: ma–pe 9–17, la 10–15 Puh
Askel painetaan paperille, jonka raaka-aine on peräisin kestävän kehityksen mukaisesti hoidetuista metsistä. SISÄLLYS 10/21 Uskoa, toivoa & rakkautta 40 Pandora on kaunis kilpikonnaherttuatar. Kotimaa Oy:n tilaajarekisteritietoja voidaan luovuttaa ja käyttää asiakassuhteen hoitamiseen sekä lain sallimaan asiakasmarkkinointiin henkilörekisterilain puitteissa. Sisältömyyntipäällikkö Riikka Kettunen, 0400 860 862. Toimitus vastaa ainoastaan tilatuista jutuista ja kuvista. Uskoa, toivoa & rakkautta askel.la Leo Tolstoin pakomatkat Piispa Mari Leppänen etsii pyhiä paikkoja Harriet Urponen: Hengitä syvään syksyllä Matti Rönkä: Hätääkö tässä 14 sivua kirjallisuutta irtonumero 9,50 € 10/21 MATKAILU: TUNTURI KUTSUU KULKIJAA 16 Mari Leppänen lähtee päivään levosta käsin Ka nn en ku va : Ju kk a Gr an st rö m PÄÄTOIMITTAJA Mari Teinilä p. ilmoitusmyynti@kotimaa.fi, sähköpostit etunimi.sukunimi@kotimaa.fi LUKIJAMÄÄRÄ 78 000 (KMT 2020) PAINOPAIKKA PunaMusta Oy, ISSN 0780-9972. 64 Ristikko 65 Kirjeenvaihtopalstalla etsitään ystävää 66 PIENET TULET: Luottamusta pimeässä 50 Näistä klassikoista en luovu Ku va t: Ju kk a Gr an str öm ~ 3 askel 10/21. Ilmoitustrafiikki Lisbeth Sarkkinen, 040 750 5508. Askeleen jakelusta aiheutuu hiilidioksidipäästöjä, mutta Posti neutraloi niiden vaikutuksen rahoittamalla päästöjä vähentäviä, valvottuja ilmastohankkeita. 040 067 4817 KOLUMNISTIT Laura Honkasalo, Minna Kettunen, Kati Pirttimaa, Teemu Rinne, Harriet Urponen ja Olli Valtonen TAITTO Gun Damén KUVANKÄSITTELY Jukka Granström OSOITE PL 279, Porkkalankatu 7 B, 00180 Helsinki SÄHKÖPOSTIT askel.toimitus@kotimaa.fi, etunimi.sukunimi@kotimaa.fi KOTISIVU www.askellehti.fi TILAUKSET JA OSOITTEENMUUTOKSET p. 040 683 8431 TOIMITUSSIHTEERI Päivi Puhakka p. 5 Pääkirjoitus ja toimittajalta 6 Matti Rönkä: Vaalin savolaista vapausilluusiota 14 SIRKUN KEITTIÖSSÄ broileri rullaa uuniin 22 Tauotta tavoitettavissa, itseltään eksyksissä 25 HARRIET URPONEN: Pysäytä kiireen oravanpyörä 26 OLLI VALTONEN: Maraton 28 Kari Yliräisänen: Joessa selällään, tunturissa ihmeissään 34 Kristillinen meditaatio on Jumalan odotusta 35 Kolme rukousvastausta: Kyllä, ei ja odota 36 Juho Juutilainen eksyi taivaan ja maan välille 42 Kirjoja syksyyn 44 Sota ja rauha vuorottelivat Tolstoin sisimmässä 47 PAPPILAN KAMARISSA: Uppo-Nallen sairaalavierailu 48 LAURA HONKASALO: Vapaaksi vanhemmista 53 Yhdessä: Lukijat kertovat suosikkikirjailijoistaan 54 Helmi Krohn-Setälä himmeni sukulaisten varjossa 58 HETKI LUONNOSSA: Oletko kulkenut kapeata siltaa. Painotalo Punamustan tuotannon ympäristöystävällisyys on tarkastettu ja hiilijalanjälki laskettu. 040 522 0566 TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ Freija Özcan p. 020 754 2333, asiakaspalvelu@kotimaa.fi KUSTANTAJA Kotimaa Oy. Toimitusjohtaja Kati Kinnunen MEDIAMYYNTI Myyntipäälliköt Juha Kurvinen, 040 665 5983, Pirjo Teva, 040 680 4057. Pidätämme oikeuden hintojen muutoksiin. Aikakausmedia ry:n jäsen
ALUKSI SEURAAVA NUMERO ILMESTYY 4.11.2021 Pe tr i Ja uh ia in en / Va st av al o Hehkuvat loppuun asti, sammuvat kauniisti, muuttuvat maaksi ja uuden elämän ravinnoksi. Herra, ravitse ja valaise! PÄIVI PUHAKKA Syksy askel 10/21 4 ~
Matka alkoi Narniasta L apsuuteni varhaisimmat muistot liittyvät iltahetkeen ja lukulampun valoon. Lewisin Narnia-kirjoja minulle ja muutamaa vuotta vanhemmalle veljelleni. Sillä eivätkö kaikki kirjat lopulta ole kertomuksia rakkaudesta tai sen puutteesta. Miten ihmeelliseksi maailma avautuikaan tulevina vuosikymmeninä, kun jatkoin matkaa kirjojen seurassa! Nuorena minulla oli Ernest Hemingway -kausi, jolloin luin kaikki hänen teoksensa. Saan tehdä jännittäviä matkoja Narniasta Muumilaaksoon ja takaisin Narniaan. Hänen kasvonsa ovat tutut miljoonille suomalaisille. Heidän tuotantonsa löytyy edelleenkin kirjahyllystäni. Suuri tunnistettavuus koskee maassamme tuhansia muitakin valtatai maakunnanjulkkiksia. ~ 5 askel 10/21. Nyt on toisin. Vielä tärkeämpää on, että kaunokirjallisuuden lukeminen on vienyt pohtimaan suuria, jopa raamatullisia kysymyksiä itsensä ja lähimmäisensä rakastamisesta. Yle Areenassa esitettävä dokumenttisarja kertoo myös kuuluisan kirjailijan elämän varjopuolista. Ihmiskunnan historiassa tällainen on uutta. Televisio, internet ja some levittävät kaikenlaista kuvaa 24/7. Joinakin toisina iltoina hän lukee Tove Janssonin Vaarallista juhannusta. Mari Teinilä päätoimittaja Askel-lehti Artikkelitoimittaja Jussi Rytkönen miettii julkisuuden voimaa. S. Kiitos kirjoista Eeva Joenpelto, Sofi Oksanen, Tommi Kinnunen ja Elina Hirvonen! Kirjallisuus on vienyt minut Narniasta yhä uusiin maihin ja kulttuureihin. Aloin tehdä parannusta. Joitakin vuosia sitten suomeksi alkoi ilmestyä aiempaa enemmän eri Afrikan maiden kirjailijoiden tuotantoa, esimerkiksi nigerialaisen Chimamanda Ngozi Adichien kirjoja. Huikeita tarinoita. Ei ollut valokuvia eikä sanomalehtiä. Hemingwayta seurasivat suuret juutalaiset kirjailijat, muun muassa Isaac Bashevis Singer ja Amos Oz. Suuri julkisuus voi olla huumaavaa, mukavaa, neutraalia tai työtä, tai sitten kiusallista – jopa kirous. Eihän monikaan hovien ja pääkaupunkien ulkopuolella tiennyt, miltä kruunupää oikeasti näytti. Keisarit ja kuninkaat saivat näin toreilla ja kapakoissa tietää, mitä kansa ajatteli. Yhdysvaltojen presidentit, paavit sekä Hollywood-tähdet tunnistetaan koko maailmassa. Matkakumppaneiksi on tullut lukuisia Pohjois-Amerikan nykykirjailijoita, muun muassa kanadalainen Carol Shields sekä yhdysvaltalainen Elizabeth Strout. Nutturapäinen, nuori äitini lukee C. Jossakin vaiheessa havahduin siihen, että en lue juuri yhtään kotimaista kaunokirjallisuutta. Viimeisessä vaihtoehdossa normaalisti tyly unohdus saattaa olla jopa siunaus. PÄÄKIRJOITUS Toimittajalta Askel lokakuussa 2021 MENNEISYYDEN HALLITSIJAT saattoivat – kenties henkivartija seuranaan – livahtaa joskus normaaliasusteissa palatseistaan tavallisen kansan keskuuteen. Maailmani laajeni jälleen. Hemingway vei Espanjaan, Italiaan, Pariisiin ja Kilimanjaro-vuoren juurelle. Tämän lehden sivuilla 6–10 haastatellaan Ylen uutisankkuri Matti Rönkää
Hän mieltää silti itsensä ennen kaikkea pieneksi ja heikoksi alamaiseksi, joka ei koe olevansa mikään merkittävä tekijä. Itsensä sivistäminen tuntui tärkeältä. Tiiviin uutistyön ohessa 11 kirjaa luonut Rönkä tottui jo varhain tekemään töitä. Orpo poika Outokummusta Ylen uutisankkuri ja palkittu kirjailija Matti Rönkä meni urallaan vauhdikkaasti eteenpäin osin näyttämisen halusta. – Piti opetella syömään rapuja ja juustoja, tunnistamaan viinejä ja kuuntelemaan klassista musiikkia. Hän sisäisti sen saman, voimallisen eteenpäin menemisen meiningin, joka siivitti hänen lapsuutensa Suomen eetosta. – Testaajat sanoivat, että minun moottorinani on alemmuudentunne, tarve todistaa, että pärjään, vaikka olen tullut vaatimattomista lähtökohdista. – Käykää ahkerasti kouluja ja tehkää työtä, niin te ohitatte jonain päivänä vanhempanne! Kyläkoulusta isoon oppikouluun, Helsingin yliopiston valtiotieteelliseen tiedekuntaan ja valtakunnan ykkösmedioihin ponnistanut lahjakas poika halusi kerta toisensa jälkeen todistaa selviytyvänsä haasteista hyvin. Äiti jäi eläkkeelle pienen kyläpostin hoitajana. – Kirjan iso teema on, että me muistamme päällimmäisenä häpeän, epäonnistumisen ja epäoikeudenmukaisuuden kokemuksemme. askel 10/21 6 ~. Kyllä minä selviän kaikkialla, vaikka olen pohjimmiltani vain köyhä maalaispoika! TEKSTI: JANNE VILLA • KUVAT: JUKKA GRANSTRÖM P ohjoishelsinkiläisessä rintamamiestalossa yksin asuvan Matti Röngän (62) uutuusromaani Surutalo on kiinnostava ja intensiivinen perhekuvioiden ja sukupolvien suhteiden kuvaus. Kiusatuksi tuleminen on paljon kirkkaampana mielessä kuin voitot ja menestykset. Sivistynyt mies pärjää Rönkä ja tämän veli kustannettiin oppikouluun, vaikka lukukausi maksoi linja-autoa ajaneen isän kuukauden palkan. Kun Rönkä haki ja teki ”pomohommia” Ylessä, häntä testattiin monta kertaa psykologisesti. Isä kuoli Matin ollessa 12-vuotias. Röngän tavoin Savon sydänmailta pääkaupungin piireihin ponnistanut päähenkilö Jukka on kansainvälisesti menestynyt muotoilija. Kaiken aikaa. Ihmisen mielikuva itsestään saattaa rakentua heikkouden, epäonnistumisen ja vähäpätöisyyden kautta, vaikka takana olisi jo miten kovia suorituksia, kirjailija huomauttaa. Vaikka toiset tulivat urbaanimmasta, porvarillisemmasta ja koulutetummasta kodista
~ 7 askel 10/21. – EN ole uskovainen, mutta aika monessa tiukassa valintatilanteessa voi kysyä itseltään, mitä Jeesus tekisi nyt suhteessa toisiin ihmisiin ja näiden auttamiseen, sanoo Matti Rönkä
Rönkä on selvinnyt melko vähällä verrattuna moneen naiskollegaan, joita raukkamaisesti panetellaan. Tunnistan kuitenkin tunteena Jukan voimattoman, lapsellisen ja kahlitsemattoman raivon. Miten kirjailija opastaisi ikätoveriaan Jukkaa. Vanhana urheilijana myös Matti Rönkä tuntee vuosien painon vartalossaan. – Kannattaa ajatella, että minä olen ihan kelpo ihminen, ja niin ovat muutkin. Paikkansa pääuutistenlukijana vakiinnuttanut Rönkä on päivänpoliittisten kiistojen yläpuolella, vähän kuin presidentti Sauli Niinistö, jolle vinoillaan vähemmän kuin muille poliitikoille. Naisiin kohdistetaan kuitenkin selvästi enemmän rankkaa, sukupuoleen kohdistuvaa vihaa. Joka paikassa pyrin aina uudelle tasolle. Myös Helsingin Sanomain toimittajakouluun pääseminen oli iso askel. – Ihmisen pitää olla armelias ja hyväksyvä itseäänkin kohtaan sekä säilyttää elämää kohtaan uteliaisuus ja joustavuus. Päälajinsa lentopallon ja jalkapallon kaltaisten hyppylajien intohimoisena rakastajana ja ”DDR-tyylisen rajun voimaharjoittelutyylin” harrastajana Rönkä on kärsinyt polvien nivelrikosta ja joutunut leikkauttamaan kierukoitaan. Köyhimmät opiskelijat maalta majoitettiin Domuksen asuntolaan. Valeuutisia levitetään toisaalla ahkerasti ja perinteistä mediaa vastaan hyökätään. Vilpitön pyrkimys totuuteen Korona-aika on ollut työjärjestelyjen kannalta hankalaa uutisstudiossa, mutta katsojaluvut ovat olleet ”tapissaan”. – Luojan kiitos, omassa lapsuudenkodissani ei ollut väkivaltaa, enkä ole itsekään turvautunut siihen. Nelikymppisenä Rönkä riisui itseltään asteittain pois pomon hommia ja todisti itselleen, että pystyy kirjoittamaan yhden kirjan. Lasiavain-palkinnon Rönkä on saanut ainoana suomalaisena palkinnon historiassa. En rakasta Jeesuksen lailla Mustimmalla hetkellään Surutalo-romaanin Jukka sortuu väkivaltaan tyttären kanssa kiistellessään, kuten halveksimansa isänsä. Kun kirjailija sai vuonna 2007 Lasiavain-palkinnon parhaasta pohjoismaisesta rikosromaanista, Esko-ystävä kuittasi: ”Hyvä että saat edes kirjoista palkintoja, kun sulla ei ole niitä urheilusta.” – Luojan lykky, etten ole ollut maajoukkuetason pelaaja. – Valheelliset väitteet, joilla toimittajia syytellään, ovat yhtä vastenmielisiä kuin jos maanviljelijälle sanottaisiin, että olet lurauttanut virtsaa maitotonkkaan. Pitkäikäiseksi sankariksi osoittautuneen inkerinsuomalaisen Viktor Kärpän ei ollut tarkoitus elää yhtä romaania kauemmin, mutta Suomessa ja ulkomailla palkittuja ja 20 kielelle käännettyjä dekkareita on syntynyt jo kahdeksan. askel 10/21 8 ~. Herra varjeli maajoukkueelta Surutalon kuusikymppinen Jukka joutuu kohtaamaan ikääntymisensä. Ihmisen jalostuminen ja muiden rakastaminen lähtee oman itsensä rakastamisesta, Rönkä muotoilee. Voittajiin lukeutuvat Peter Høeg, Stieg Larsson, Henning Mankel, Karim Fossum ja Jo Nesbø. Uutisankkurin työ on palkitsevaa. – Tunnelma oli toiveikas. – Olisi voinut olla mukavaa ottaa vähän rauhallisemmin. – Uralla tuli vastaan yhä uusia toimituksia ja medioita. Uutistyössä tulee toki virheitä, eivätkä painotukset ole aina kohdallaan, Rönkä myöntää, mutta lisää että lähtökohtana on vilpitön totuuteen pyrkiminen. Kerran tulisin pärjäämään... Opiskeluvaihe ja työelämä etenivät liiankin nopeasti. Oli hienoa päästä Helsinkiin! Toive siitä oli ladattu koko kouluaikaan ja sen suorituksiin. Muut kurssikaverit tuntuivat fiksummilta, kuten kirjoja jo julkaissut Jari Tervo, joka kertoili laveasti saavutuksistaan. Heltymätön urheiluaddiktio vaatii silti yhä treenaamaan kunnolla ainakin kolme neljä kertaa viikossa, viis ylirasituksen tuottamista tulehdustiloista ja kivuista. Suorituskyky heikkenee. Kyseessä ei ole mikään turha tunnustus. Rönkä ei usko journalismin johtavan aukottomasti totuuteen, muttei keksi HELSINKIIN KOTIUTUNUT savolaispoika Matti Rönkä asuu – Surutaloja Einoromaaniensa henkeen sopivasti – tunnelmallisessa rintamamiestalossa. – Minä en osaa todellakaan olla Jeesuksen lailla kaikkia ihmisiä rakastava ja hyväksyvä, mutta pidän Aapelin hienosta periaatteesta: ”Aurinko alkoi paistaa kaikille hyville ihmisille, ja olisi se paistanut huonoillekin, jos sellaisia olisi.” Myös Kärppä-dekkarien tulokulmana on lämmin huumori: ”Me kaikki olemme meidän Herramme muurahaisia ja pieniä ihmisiä.” Virheemme ja pahat tekomme ovat ymmärrettäviä. Pyrin aina uudelle tasolle Helsinkiin muutto oli iso henkinen hyppäys. Olen lapsenuskossa siihen, että totuus voittaa. Urheilu on ollut Röngälle äärimmäisen tärkeää, vaikkei suurta menestystä ole tullut. Vaikka olin fanaattinen urheilija, en pärjännyt koskaan niin hyvin, että kusi olisi päässyt nousemaan päähän. – Me keski-ikäiset ja vanhemmat heteromiehet koemme usein tulevamme epäoikeudenmukaisesti syytetyiksi kaikista miessukupuolen tekemistä hirveyksistä. Hänen kolme lastaan ovat jo aikuisia. Kun Rönkä oppi jonkun homman, edessä odotti heti seuraava haaste
”Vaihtoehtomediat” ovat usein valhemedioita. Jos palkkatyö alkaisi ärsyttää raskaasti, voisin lopettaa sen koska tahansa. Toisin kuin monet saman ikäpolven mediatyöläiset tuulisella alalla. Esikuviani ovat Clint Eastwood ja Jukka Virtanen -vainaa, joka oli loppuun saakka kiinnostunut ja innostunut kaikista uusista ilmiöistä. Uutisankkuriksi siirtyminen oli hyvä veto. – Olen lapsenuskossa siihen, että totuus voittaa. Lupa olla vähän mystikko Humoristinen, myös vakavia sävyjä saava Tuntematon sotilas -mukaelma Yyteet ~ 9 askel 10/21. – Jos vakavaksi heittäydyn, demokratia ja sananvapaus ovat arvoja, joiden nimeen vannon ja joita pyrin puolustamaan. Uskottelen itselleni, että olen vapaa. – Mieli alkaa kangistua. Uutismies lukee paperilehden tunnollisesti alusta loppuun ja pyrkii tietämään edes vähän eri elämänaloista. Odotettavissa olivat media-alan isot saneeraukset ja yt-neuvottelut, joiden vetämisestä hän ei ollut innostunut. – Vaalin savolaista vapausilluusiota. Hän ei kuitenkaan enää jaksa ”tehdä kaikkia digiloikkia”. Demokratia ei vielä ole uhattuna, mutta on pelottavaa, jos ihmisiin vaikutetaan tietoisesti valheilla. ”Suomen luotettavimman miehen” Arvi Lindin manttelinperijä on onnellinen siitä, että on saanut tehdä merkityksellistä työtä, josta pääsee muutaman vuoden päästä kelpo eläkkeelle. Valeuutisia syötetään räätälöidysti valikoidulle joukolle tai levitetään laajalti. Mutta missä vaiheessa ihminen alkaa tyhmistyä, hän pohtii. Vaalin savolaista vapausilluusiota Matti Rönkä työskenteli nelikymppisenä esimiehenä Ylessä, kun Arvi Lind oli eläköitymässä. Vaikka vain pieni osa ihmisistä on alttiita uskomaan räikeitä valheita, se saattaa olla ratkaiseva joukko jossain äänestyksessä. En ole rikas, mutta minulla on oma talo. Röngän mukaan ei ole muodikasta sanoa, että kolmekymppinen on fiksumpi kuin kaksikymppinen, ja viisikymppinen tietää elämästä enemmän kuin nelikymppinen. Ihmisten hämmentämistä on johdettu esimerkiksi itänaapurin trollitehtaista. parempaakaan työkalua asioiden selvittämiseen kuin länsimainen laatujournalismi
askel 10/21 10 ~. Hän kipuilee sitä, ettei ole päässyt valitsemaan rakkauttaan vapaasti. Muistutan itselleni, että olen kuitenkin vain orpo poika Outokummusta. – Eino oli itselleni tärkeä kirja, joka kuvaa veteraanisukupolven ”kaveria ei jätetä” -myyttiä. – Uskonnossa täytyy olla vähän ihmettä, suitsuketta ja myrhan tuoksua, mitä se myrha sitten onkaan. Tuon mystisen ulottuvuuden tutkaileminen ja tiedostaminen ”voi olla vapauttavakin kokemus”. Hänen ei enää tarvitse todistaa mitään tai pelätä asemansa puolesta niin kuin niinä vuosina, jolloin oli kova tarve näyttää pärjäävänsä. Nautin teoksen äänikirjana, jonka hurjimmatkin käänteet kirjailija lukee hieman lakoniseen, paisuttelemattomaan ja rouheaan tyyliinsä. Yhden kohdan kipua Huipulle urallaan päässeellä Röngällä ei ole ammatillisia ambitioita. Yyteet-kirjan päähenkilö Ville Koskela, papiksi valmistumaton teologian ylioppilas, on firmansa arvostettu moraalinen tukipilari ja sielunhoitaja. Sodan jälkeen Eino palaa maalaistaloon, jossa odottaa emäntä, jonka kanssa mies on mennyt pakon edessä naimisiin. Sekä Röngän isän että äidin puoleisessa suvussa oli kovan sorttisia miehiä, jotka tosin saattoivat napsahtaa lopulta poikki kuin terästanko. – ITÄSUOMALAISET elävät tarinoiden maailmassa, ja minäkin muistan niitä paljon. Hänen humaanit ja kristilliset arvonsa ovat kohdallaan. Muistisairauden kanssa viimeisen taistelunsa käyvä Eino kertaa läpi elämäänsä. Kaikki antoivat kykynsä mukaan. Onnellisuus on pelottava sana, Matti Rönkä pohtii. Surutalon Jukka on kulkenut ihmissuhteissaan, jos ei umpikujaan, niin kohti tietöitä. Einolla ei ollut uskoakaan tukenaan. Hän ei uskalla ihan näinkään sanoa, vaan viittaa presidentti Mauno Koiviston lentopallojoukkueeseen. Onni voisi olla lähellä Tuore Surutalo-kirja on sukupolvien ja perhesuhteiden ongelmia käsittelevien teemojensa osalta samaa maata kuin sotaveteraanista kertova romaani Eino (2015). Jotkut pystyivät äärimmäisiin tekoihin ja ampumaan helposti ihmisen, toiset kantoivat patruunoita tai olivat hevosmiehiä. 90-vuotias ei ole kuitenkaan ehkä koskaan nähnyt, että onni voisi olla lähellä. Jotkut lamaantuvat ja jotkut juonittelevat, toiset yrittävät vain hoitaa hommansa niin kuin sodassa, Rönkä arvelee. Pohjimmiltaan me olemme jotakin muutakin kuin pelkkää hiiltä, happea, vetyä ja hivenaineita. – Onneen pitää silti pyrkiä, vaikka se pelottaa. Koskelan hötkyilemätön jalat maassa -asenne taitaa muistuttaa kirjoittajaansa Rönkää, joka ei ole kokenut yliluonnollisia ihmeitä. – Sikariportaan lentopalloilijoiden tunnettu lause on Manun suusta: ”Jos sattuu vain yhteen kohtaan, asiat ovat hyvin.” Viktor Kärpän tunnuslause taas on: ”Hätääkö tässä näin matalassa kaivossa?” Jokainen on onneton omalla tavallaan. Hän on ollut itseään tarkkaileva ja kontrolloiva ihminen, joka tosin antaa ikääntyessään itselleen luvan olla hieman mystikkokin. Rönkä on saanut monia muodollisia tunnustuksia, Suomen Leijonan ritarikunnan kunniamerkkiä myöten. – Ihmisen tappaminen teknisenä suorituksena ei ollut vaikeaa, mutta muuten se oli. Heitä kaikkia tarvittiin. Entä onko mies onnellinen. Pojanpoika Joonas ei voi aavistakaan, miten rajuja seikkailuja ja ihmissuhteita ukki on kokenut. Joulun seutu, johon kiteytyivät lapsena suurimmat onnen odotukset, on ollut hänelle aina erityisen pelottava aika, sillä silloin isä kuoli. – Edustan nykyään keskiluokkaista ja turvallista vaurautta, mutta silti ylläpidän mielikuvaa ja illuusiota vanhasta lähtöasetelmasta. (2017) käsittelee nykyisen työelämän hullutuksia jatkuvine yt-neuvotteluineen. Ehkä siellä on uusi tie avautumassa. Eino on tehnyt bisnestä, vakoillut ja harrastanut sivusuhteita. Juttujen sisältö ei ole aina yksityiskohtien osalta välttämättä eksaktisti totta, koska hyvä tarina on siten vielä parempi. Viktor Kärpän tunnuslause on: Hätääkö tässä näin matalassa kaivossa. – Suomessa on varmaan puolitoista miljoonaa yt-veteraania
+ 14,9 snt/min, lankapuhelimesta 8,21 snt/puh. Kampanjakoodi: 3+1kk26€ Tilaa nyt helposti ja edullisesti! 3 + 1 kk 26 € Tilaus on määräaikainen. Tilaus on määräaikainen. Uskoa, toivoa & rakkautta askel.la BRUNO-KOIRA ON ELVIKSEN KAVERI TULIKO MIEHESTÄ SEKSIVÄLINE. KIRJAILIJAN HÄMÄRÄT POLUT LEMMIKKI: LAURA HONKASALO: MINNA KETTUNEN: Jörgen Eriksson kotiutui Tuomasmessuun Eläinlääkärin matkassa Pia Penttala: Ole läsnä lapselle Pappilassa kasvoi 600 humalasalkoa irtonumero 9,50 € 9/21 MATKAILU: SATO ON KORJATTU TRANSILVANIASSA 020 754 2333 . Tarjous on voimassa 29.11.2021 asti ja koskee vain uusia tilaajia Suomessa. Se alkaa seuraavasta mahdollisesta numerosta ja päättyy automaattisesti tilausjakson päätyttyä. Ulkomaisiin tilauksiin lisätään postikulut. Alle 18-vuotiaalla tulee olla huoltajan lupa lehden tilaamiseen. + 6,9 snt/min. Yhteystietoja voidaan käyttää ja luovuttaa suoramarkkinointiin henkilötietolain mukaisesti. asiakaspalvelu@kotimaa.fi Hyvän elämän erikoislehti Syystarjous Puhelun hinta matkapuhelimesta 8,21 snt/puh
Lokakuu AJASSA S yyskuisena viikkona alkoi tapahtua. Monet tututkin pikkukaupat olivat laittaneet laput luukulle. Gu n D am én askel 10/21 12 ~. Kyllä maskin takanakin kelpaa lauleskella rakkaita lauluja ja aistia pyhyyden tunnelmaa ja tuoksua. Seuraavaksi avautui kesäpaikan uimahalli. Enkä striimin äärelle vaan ihan paikan päälle. Sitten lähdimme ystävän kanssa Tallinnaan. Muutama turistiseurue oli liikkeellä, eniten kuulimme saksan kieltä. Samana päivänä Helsingin Sanomat lopetti päivittäisten koronatartuntojen seurannan ja siirtyi kertomaan uutisia rokotekattavuudesta ja miten kurkotetaan pandemian jälkeiseen aikaan. Päätimme yksissä tuumin, että kahdesti rokotettu voi nyt matkustaa. Moni puoti voi vielä pysyä pystyssä. Vähän hämmentynyttä ja samalla iloista jälleennäkemisen energiaa. Miten ihanaa oli lillua poreissa, vesijuosta ja saunoa. Kun juttelimme paikallisten kanssa, he iloitsivat siitä, että turistit uskaltavat taas lähteä liikkeelle. Kaikilla on oma tahtinsa, kun maailma taas avautuu. En muistanutkaan, että pidin niistä niin paljon. Laivalla oli noin kolmasosa tavallisesta matkustajamäärästä, ja perillä Tallinnan vanhan kaupungin kadut kumisivat vielä tyhjyyttään. Sitä pitää kunnioittaa ja samalla rohkaista pikkuhiljaa kokeilemaan uusia avauksia. Olo oli kuin ensimmäisenä koulupäivänä. Ensin kokoonnuimme puolentoista vuoden tauon jälkeen työkavereiden kanssa suunnittelupäivään. Maallisen kauneuden ja liikunnan lisäksi lähdin myös kotikaupungin tuttuun Tuomasmessuun. Kuulas syksyinen sää, kaunis Tallinna ja hyvä seura tekivät avautumismatkasta ikimuistoisen. Kaikkia aisteja kun ei striimi tavoita. GUN DAMÉN Matkalaukku esiin! SAKSALAISTURISTIT olivat jo liikkeellä Tallinnan vanhassa kaupungissa syyskuussa
PÄIVI PUHAKKA Leiki ja askartele RISUISTA SAA komean kranssin. Luonto tarjoaa ainekset ja ideoita. Vehreästä ja vihreästä siirrytään ruskean ja syksyn hillittyihin sävyihin. Kaupasta saa myös paristolla toimivia valonauhoja pimeyttä valaisemaan. TV-meteorologi Kerttu Kotakorpi, Jyty 5/2021 PYHÄN HENGEN armovoimalla pyhitetty vesi julistaa puhdasta ja kaunista tilaa, jossa maailma oli ennen luomista. Oksien katkomiseen ja sammaleen keräämiseen tarvitaan maanomistajan lupa. Lasten kanssa voi luoda sammalesta, kaarnasta ja kävyistä kenkälaatikkoon peikkometsän. Tietoa jokamiehenoikeuksista löytyy ymparisto. Huoli on aiheellinen, mutta silti on aina toivoa. Ivalon ortodoksipappi Rauno Pietarinen, Apu 38/2021 Lainasanat LUONTO VALMISTAUTUU talvikauteen, mutta tarjoaa vielä antinsa vaikka askarteluun ja koristeisiin. Itse osaan poropeukalona taivuttaa tuulen maahan viskaamasta lehtikuusen oksasta käpyineen koristeen kellokanervan juurelle tai pihapensaasta leikatuista notkeista oksista kranssin. Koivurisu on hetivalmis materiaali. Risukehä kestää ja sitä voi päivittää syksyn edetessä pihlajanmarjoilla, kuivuneilla hortensian kukinnoilla ja adventin lähestyessä kauniilla nauhalla. Siunasin pyhitetyllä vedellä myös äskettäin hankkimani sähköauton. Itselläni on pieni lasivitriini, johon laitan vuodenaikojen mukaan asetelmia, erityisesti syksy ja adventti houkuttelevat koristelemaan sen ledvaloilla ja vaikka adventin aasilla. Pi xa ba y. Lokakuu ”KUN TENAVAT tulivat, ajattelin, että haluan olla reilu ja oikeudenmukainen isä. Nuorilla on mahdollisuus vaikuttaa tulevaisuuteen. Lapsella pitää olla jokin turva, syli ja joku, joka rakastaa.” Viestintäpäällikkö Petri Keskitalo, Kodin Kuvalehti 17/2021 NUORET KYSYVÄT: Voiko täällä enää elää. Kuoleeko kaikki. Itse voi lähteä mukaan leikkiin. Askarteluun sopivat oksat, risut, kävyt, sammal. fi-sivuilta. Muistutan, että vaikka maailma muuttuu, elämä jatkuu. Runsaudesta pelkistetympiin muotoihin; luo vaikka koristepallo ikkunaan roikkumaan, kranssi ulko-oveen tai rakkaalle haudalle
Kuullota sipulisilppu pienessä määrässä öljyä. Silppua persilja saksilla pieneksi juomalasissa. Jos käytät fenkolia, keitä silppu vähässä vedessä kypsäksi. Sateet tuottavat rapaa ja lokaa teille, koska maavihanta ei enää kasva eikä siis ime vettä samoin kuin kesällä, jolloin haihtuvuus on suuri. Siemeniä voi paahtaa keittoon, leipään tai mysliin. Se lokakuun tunne Pix ab ay Kuukauden jotakin: Jotakin tähän Pix ab ay Kuukauden kasvi: Kurpitsa VUODEN 2021 vihannes on ikivanha viljelykasvi, josta riittää pitkää iloa keskenkasvuisista kesäkurpitsoista kovakuorisiin talvilajikkeisiin. Ripottele suolaa kummallekin puolelle ja sisäpuolelle hieman pippuriseosta. Rintaleike on yleensä täysin rasvaton ja valitettavasti myös lähes mauton. Kustaa Vilkuna pohtii Vuotuisessa ajantiedossaan, miten nimet ovat kertoneet suomalaisten tunteista lokakuuta kohtaan. Ilman pimeää emme näkisi niiden valoa. Paistileike on broilerin koipi-reiden reisiosa, josta luu on poistettu. KUVA JA TEKSTI: RIIKKA JUVONEN Uunissa hautuva broileriherkku saa makua myös sienistä ja aurinkokuivatuista tomaateista. Lokakuusta tavattiin ennustaa kevään säätä. Niissä on jäljellä jonkin verran rasvaa, mikä takaa, että niissä on myös makua. ”Lämmin lokakuu, kylmä helmikuu”, sanottiin Karjalankannaksella. Kesäkurpitsan kukista saa kaunista ruokaa. Vähäkalorinen, ravinteikas kasvi sopii grilliin, risottoon, pataan, suolaiseen ja makeaan leivontaan. Kurpitsa kuuluu kurkkukasvien heimoon, ja lukuisista lajikkeista saa sekä ruokaa että koristeita. Levittele ilmakuivatun kinkun viipaleet leikkuulaudalle valmiiksi. T ätä ruokaa varten kannattaa etsiä kaupan hyllystä nimenomaan maustamattomia broilerin paistileikkeitä. Muotoile paistileikkeitä niin, että ne on mahdollista rullata. Aikoinaan vuosi alkoi maaliskuussa. Laita täytettä leikkeille, keskelle aurinkokuivattua tomaataskel 10/21 14 ~. Vilkuna kuvaa, miten alituiset sumut ja pilvet pimentävät päivää. AJASSA LOKAKUUN VANHAT kansalliset nimet ovat loka-, likaja ruojakuu. Varo kuitenkin, ettei lopputulos ole ”sahajauhoa”. Syksyllä kypsyvät kovakuoriset kurpitsat sopivat hyvin säilöntään. Samana päivänä toukokuussa lähtevät lumet. Kettusia Pimeä on kangas, johon yö ompelee tähtiään. ”Jos lokakuussa akkunat ovat jäässä, niin tammikuussa vettä sataa”, tiedettiin Nousiaisissa. Lokakuussa öiden pituus ja pimeys alkaa tuntua. Spagettikurpitsaa voi syödä ”pastana”, siemeniä ei suositella ravinnoksi. Belgialaisella maailmanennätyskurpitsalla oli painoa 1190,5 kg. Sekoita ainekset hyvin keskenään ja, jos tarpeen, surauta 1–2 sekuntia sauvasekoittimella. Suomen Jättikasvisyhdistys ry järjestää vuosittain SM-kisat, kuninkuuslajina kurpitsa. Pilko herkkutai muut sienet pieniksi ja kypsennä ne pannulla. Kannattaa myös seurata minä päivänä lokakuussa lehti lähtee puusta. Useimmissa eurooppalaisissa kielissä nimi on johdettu kahdeksatta kuukautta merkitsevästä latinan sanasta october
Ruskista rullat kevyesti paistinpannulla ja lado ne uunivuokaan. SIRKKU NYSTRÖM Näitä tarvitset: 2 rasiaa broilerin paistileikkeitä, 10–12 kpl 2 pakettia ilmakuivattua kinkkua rullaamiseen suolaa ja pippuriseosta leikkeille Täyte: nippu persiljaa pieni sipuli tai puolikas fenkolia Broilerirullia uunissa 3–4 pientä tai 1–2 isoa herkkusientä aurinkokuivattua tomaattia kunkin rullan täytteen keskelle Valeluliemi: 1/2 dl juoksevaa hunajaa 4 rkl soijakastiketta 2 rkl öljyä 1/2 sitruunan mehu 1 dl vettä RULLIEN KAVERIKSI sopivat niin persilja kuin peruna ja sienet. Sir kk u N ys trö m Ju kk a Gr an str öm ~ 15 askel 10/21. Valellaan 10 min välein ja paistetaan 40–50 min. Broilerirullien kanssa tarjottaviksi sopivat niin perunat kuin juureksetkin. Sisälämpötila 74–78 astetta. Sekoita paistoliemen ainekset ja valuta se rullien päälle. Uuni 180 astetta. Nosta rulla kinkkuviipaleelle niin, että sauma tulee alapuolelle, ja kierrä rullan ympärille paistinarua. Jos liemi tuntuu kuivuvan paistamisen aikana, lisää vettä. SIRKUN KEITTIÖSSÄ tia ja pyöräytä leike kiinni
– IKONIMAALAUS on minulle uudenlainen tapa olla vuoropuhelussa Jumalan kanssa. askel 10/21 16 ~. Maalaaminen kestää vuoden ja vaatii totaalista keskittymistä
Vanhojen puutaloTEKSTI: PÄIVI PUHAKKA KUVAT: JUKKA GRANSTRÖM ~ 17 askel 10/21. Kävely piispan kotiovelle Tehtaanmäelle on kuin nostalgiatrippi yhtenäiskulttuurin ytimeen. 1820-luvulla perustettu verkatehdas tarjoaa nyt tyylikkään asuinmiljöön, jossa tornin valtavat kellotaulut kertovat eri suuntiin ajan vääjäämättömän kulun. Täällä on vanutettu verkaa. Mari Leppäsen kotikylästä Littoisista on moneksi. Avara tila Piispa Mari Leppäsen olohuoneessa on ikoninurkkaus ja vieraanvarainen ruokapöytä. Hengellinen elämä on rukouksessa ja leivässä, ja nurkkauksen Pyhä Kolminaisuus -ikonissa on avara tila. Niiden välissä on tilaa sekä perheen touhuille että hiljaisuudelle, jossa kaivata Jumalaa
Aamupäivä on vasta aluillaan, mutta piispalla on ollut jo ensimmäinen työtapaaminen. Työpaikkahengellisyys ei tarkoita sitä, että vaikeat kysymykset ratkeaisivat rukoilemalla. Samaan aikaan maallisessa yhteisössä voidaan puhua spiritualiteetista, joka parhaimmillaan parantaa työhyvinvointia ja vahvistaa yhteistä näkyä. – Ikoni menee monesti pieleen, esimerkiksi väsyneenä tai keskittymisen herpaantuessa. – Lapsuudenkodissani hengellisyys oli tapa olla maailmassa, ei oma saareke. Silloin ymmärrän, millainen hän on. Siksi toivon ja olen itse ottanut lapsia mukaan erilaisiin tilaisuuksiin, kasvamaan hengellisyyteen, joka on arjessa luontevasti läsnä. jen päädyissä nimet muistuttavat tehtaan ympärille syntyneen yhteisön elämästä: Huvila, Ruokala/Seurakuntatalo, Satulinna, Koulu, Työväentalo, Kirkko. Vaikka ikonia ei signeerata, on jokaisella maalaajalla oma siveltimenjälkensä. Seinällä meitä katsoo myös Hellyyden Jumalanäiti. Suomen ainoa ristittä oleva luterilainen kirkko toimi aiemmin työläisten kirjastona ja lukusalina. Kirkossa tuoksuu leipä Monessa kohtaa Mari Leppäsen hengellisen elämän juuret juontavat lapsuuteen. Söin koululaisten kanssa aamupalaa, armeijasta lomalla oleva esikoinen nukkuu yläkerrassa. Pienenä minulla oli kummien antama suojelusenkelitaulu. Joskus siinä huokaisen ajatuksiani, välillä vain hengitän rauhassa, Mari Leppänen kertoo.. Ikonimaalaus on rukousta Ohjelmassa, jossa etsitään Suomen kauneinta kotia, laitetaan punainen matto talon ”sydänkohtaan”. Samalla voin kuin ”hengittää ikonia”. Kuljin Jumalan kanssa erämaani läpi. Keskellä on Jumalanäiti, Kristus hänen yläpuolellaan ja ympärillä kaikki kaipaavat, nälkäiset, alastomat, sairaat ja pelkäävät sekä enkelit. On hyvä kuunnella toisen ihmisen tarinaa ja mistä hänen tulkintansa nousee. Kodin seinällä oli taulujen keskellä myös hautaristi ja karsikkolautoja, uskontotieteilijä, kulttuuriantropologi Juha Pentikäisen tytär kertoo. – Ikonissa on yksi naishahmo, johon samaistuin ja joka onnistui huonoiten, piispa naurahtaa. – Muistan, miten epäreilulta itsestäni tuntui leimaaminen tietynlaiseksi herätysliiketaustani vuoksi, aivan kuin ihmiset olisivat siellä yhtenäistä massaa. Toivon, että myös oma kotimme olisi avoin. Kokenut opettaja Margit Vainio (90) ohjaa seurakuntakodissa lauantaisin maalausryhmää, johon liityin. Alkuviikon olin menossa, tämä aamu on ollut tavallista rauhallisempi. Molemmista ikoneista niiden maalaajalle heijastuu jotain olennaista kristinuskon ytimestä. Kristillinen usko ei ole vain tiedollinen asia, tunnustus ja oppi. Täällä sen voisi levittää ruokapöydän ja ikoninurkkauksen tuntumaan. Meillä Turun tuomiokapitulissa työntekijöille tarjotaan esimerkiksi vuosittain lähisaaristossa pidettävä retriitti. Se tavoittaa mielen syviä kerroksia ja avautuu arkikokemusta syvemmälle. Toinen on Kaikkien murheellisten ilo. – Olemme olleet Liedon keskiaikaisessa kirkossa pääsiäisyön messussa, jonka jälkeen on syöty yhdessä. – Käyn taistelua sen kanssa, etten heti herätessä katso kännykkää ja säntää työhön. Että osaisin lähteä liikkeelle levosta käsin. Satulinnassa asui muun muassa naimattomia naisia kahdeksassa hellahuoneessa. – Ikonimaalaus on ihana löytö! Siskoni on harrastanut sitä pidempään ja kertonut miten rauhoittavaa se on. Tykkään sen vuoksi Instagramista. Maalatessa voin tunnistaa kaipaukseni ja mitä siinä hetkessä etsin. Vieressä on ukrainalaisen ikonitaiteilijan pyykkilautaan maalaama Kristus. Seurakunnissa ei välttämättä tunneta työkaveria vaan oletetaan jotain tämän taustan vuoksi. Luen ensin Raamatun tekstiä, joka on ikonin taustalla. – Näin on joskus toimittu ja sen seurauksena hengellisyyttä työpaikalla on alettu jopa vierastaa. Katekismuksen rinnalle pöytään voi nostaa vaikka omenapaistoksen. Että kirkko tulisi heille omaksi paikaksi, jossa on lupa nauttia kaikilla aisteilla. Jokaisella on myös oma sisäinen maisemansa, jota ehtii hyvin miettiä vuoden kestävän maalaamisen aikana. – Toisinaan aamuisin sytytän ikonien edessä kynttilän. Jokaisella on roolinsa, itse tykkään leipoa. Ikonit ovat hänen itsensä maalaamia. Kynttilät paloivat ja messun aikana keskikäytävällä pitkässä pöydässä liinojen alla tuoksuivat ihmisten tuomat ruuat. Etsimme pyhiä paikkoja Jotain hengellisyydestä läikkyy läheisellä Littoisten järvellä, jota Mari kiertää monta kerran viikossa. – Kotona kokkaamme ja syömme yhdessä. Se on lohdullista, saa aloittaa alusta. Työpaikkaspiritualiteetti MARI LEPPÄNEN iloitsee siitä, että kirkossa puhutaan työpaikkaspiritualiteetista, joka ruokkii henkisesti ja hengellisesti hyvinvoivaa työyhteisöä. – Ikonimaalaus on hiljaista rukousta, toisen todellisuuden hiljaista kieltä. Myös lapsuuskodin pöydässä yhteisen leivän jakaminen oli pyhää. – Rublevin Pyhä Kolminaisuus tietysti, maailman tunnetuin ikoni. Silloin opettaja kehottaa putsaamaan ja aloittamaan uudelleen. askel 10/21 18 ~. – Isossa perheessämme asui usein joku siihen kuulumaton ja väkeä kävi jatkuvasti. Jotkut tavat ovat tänään toiset, mutta toivon, että hengellisyys voisi läpäistä myös omien ja kaikkien lasten elämää. – Jos on luottamusta, on tilaa erilaiselle hengellisyydelle. Pelätään erilaisia ääniä ja ongelmien avaamista puhumalla. – Itse en usko päälleliimattuun vaan sisäistettyyn hengellisyyteen, joka toteutuu niin työssä kuin kotona. – Olen visuaalinen ihminen, ja valokuvaus on tärkeä ilmaisumuoto. Pöydällä niiden lähellä lojuu kamera. Jumalanäiti lohduttaa marginaalissa olevien alaspainettujen joukkoa. Sen jäljiltä pöydässä on omenapaistosta
Ilman rytmiä kadotan otteen hengellisyyteen ja hiljaisuuteen – ja sitä myöten kosketuksen itseeni. – Pikkutytöstä asti olen etsinyt isän kanssa pyhiä merkkejä kivistä ja pyhiä paikkoja, joista osa on ollut olemassa ennen kristinuskoa. Työssä on usein minuuttiaikataulu ja monia tapaamisia, – MONI kokee hengellisyytensä vähäiseksi ja riittämättömäksi. – Pyhiin voi vaeltaa yksin ja yhdessä. Tässäkin elämän polun mutkassa esiin ilmestyvät vanhemmat, jotka veivät lapsia luontoon. Mari Leppänen puhuu hengellisyydestä, joka ei asu vain päässä, vaan voi tuntua jaloissa vaelluksen jälkeen. Pyhiinvaellus on kokonaisvaltaista hengellisyyttä, joka ottaa huomioon sielun, mielen ja ruumiin. Tai maistua yhteisessä leivässä. Kun Mari ja Risto Leppänen asuivat Espanjassa, he vaelsivat paljon. Käymme edelleen sekä tunnistetuilla paikoilla, seitakivillä ja kalliomaalauksilla, että etsimässä mahdollisia pyhiä paikkoja; usein ne ovat korkeita maaston kohtia tai jyrkänteitä. Haluaisin virkanikin kautta antaa arvoa pieneltä tuntuvalle hengellisyydelle. Seitakivillä vaarilla on usein tarina kerrottavana. Tuomiokirkossa toimii Suomen ensimmäinen pyhiinvaelluskeskus. Viemme myös hiippakunnan vieraita polulle, jolla sekä vaelletaan hiljaa että puhutaan työasioista. Pysähdellen kirkoissa ja luonnon pyhillä paikoilla. Silloin en voi hyvin, säntäilen ja olen rauhaton. Hengellisyys askelten alla Turun seudulla ollaan monen historiallisen pyhiinvaellusreitin risteyksessä. Olen myös aina saunonut ja uinut paljon. Sekin on hiljentymistä. Ehkä sen vuoksi hengellisillä isillä, äideillä ja sääntökunnillakin oli ja on ohjesääntönsä. – Elämä asettuu oikeisiin mittasuhteisiin, kun katson maisemaa, joka on ollut siinä kauan ennen minua. Suvun mökillä Savossa elämä on yksinkertaista, maisema ja paikka pysyvät. – Täällä ei ole vuoria, mutta vettä riittää. Joskus kuljetaan kolmen sukupolven letkassa, joskus vähemmällä väellä. Se voi olla huokaus illalla tai sitä, miten kohtelee naapuria tai luomakuntaa. Perinteisten Pyhän Henrikin tien ja Jaakontien kanssa risteävät nyt myös Pyhän Olavin merireitti sekä tuoreemmat Helenan polku ja Pietarin polku. ~ 19 askel 10/21. Monelle se on ollut puhutteleva kokemus. Kerätään sieniä ja marjoja, koetaan yhteyttä luontoon. – Tietty rytmi auttaa, lepopäivä, aamurukous, hiljaisuuden jooga, retriitti. Kajakeilla meloessa pääsee lähelle vettä ja osaksi hiljaisuutta. Mukaan voi kutsua myös kirkosta etäällä olevia ihmisiä. Hengellisessä elämässä säännöllisyys on tärkeää
– Puhutellakseen kirjojen ei tarvitse olla hengellisiä, eikä lukuharrastusta pidä kaventaa. Viime aikoina olen lukenut luontoon liittyvää kirjallisuutta, kuten Jenni Räinän Kulkijat ja Anni Kytömäen Margaritan. – On ihana saada jakaa ehtoollista tai mennä kotikirkon takapenkkiin ja nähdä tuttuja kasvoja. Teksti tulee kaukaa ja on kuitenkin kiinni tässä ajassa. Paljon lukevan piispan kirjahyllyyn mahtuu monenlaista kirjallisuutta. Siellä voi väsyneenäkin liittyä yhteiseen kaipaukseen ja lauluun, joskus vain kuunnellen yhteistä veisaamista. Hiljaisuudessa syntyy kyky toimia oikein. Piispa sanoo tarvitsevansa myös yhteistä pysähtymistä. Hiljaisuuden voima Mari kasvoi lestadiolaisessa herätysliikkeessä, jossa korostuivat klassinen musiikki ja virret. Näin siihen voi liittyä syvästi myös aktiivisuus. Minulle tärkeä on Jesajan kirja. Sen kieli on kaunista ja lupaukset ihmeellisiä. – Kävin paljon seuroissa ja jumalanpalveluksissa, joissa yhdessä laulaminen oli vahva kokemus. Hiljaisuudessa voi tunnistaa kaipauksensa – HILJAISUUS ei ole passiivista itsensä hellimistä. – Yöpöydälläni on Raamattu, josta luen välillä yksittäisen jakeen, joskus kokonaisen kirjan. Parhaillaan luettavana on 300-luvulla eläneen erämaaisän Hiljaisuuden voima¸ Abba Ammonaksen kirjeitä ja opetuksia. Tärkeiksi tulivat samassa herätysliikkeessä kasvaneen Anna-Maija Raittilan runot, joiden poljennon ja äänen Mari tunnisti. – Minua puhutteli hänen hengellisyytensä ja elämäntapansa, joissa yhdistyivät hiljaisuus ja toiminta, yksityinen rukous ja avaralle murtautunut ekumeenisuus ja vieraanvaraisuus. askel 10/21 20 ~. Äänikirjoja Mari kuuntelee autolla ajaessaan. joissa en rauhattomana kykene olemaan täysin läsnä. Tommi Kinnusen ja Joel Haahtelan hienoissa romaaneissa käsitellään myös hengellisiä asioita. – Luonnossa kuuntelen hiljaisuutta, jonka voima on vahva, ilman mitään laitteita. Mukana oli koko keho. Anna-Maijan ja Hiljaisuuden ystävien kautta löytyi myös kirjallisuutta, johon voi edelleen palata. Harhailu kertoo kaipauksesta, joka ei täyty
Hiljaisuuden ystävien kautta löytyi koeteltua hengellisyyttä ilman varmoja vastauksia. Kolmen lapsen äiti muistuttaa, ettei hiljaisuus tarkoita äänettömyyttä. – Tämän päivän etsijät ovat usein kirkon jäseniä, jotka menevät muualle, kun eivät löydä etsimäänsä kirkon sisältä. Mitä toiselle saa sanoa ja kuka saa sanoa. Mikä on oikea tapa elää. Tärkeä risteys osui kriisiin, johon hän ajautui etsimään uutta suuntaa. Niissä suosittu kirjailijatoimittaja Minna Lindgren kertoo kirjoistaan. – En koskaan kokenut, että Jumala olisi minua hylännyt. – Kun löytää sisäisen rauhan, sen voi tavoittaa työn keskellä, autolla ajaessa tai kodin arjessa. Herätysliikkeitä vaanii ylemmyydentunto: täällä on parempaa hengellisyyttä. Siksi on tärkeää etsiä uudenlaisia tapoja elää hengellisyyttä todeksi. Sinä voit tukea naisten lukutaitoa ja matkaa kohti ammattia – lukemalla! Naisten Pankin paikallisryhmät järjestävät innostavia kirjallisuusiltoja eri puolilla Suomea syys-marraskuussa. Nousemme pöydästä. Lue Naiselle Ammatti Tiesitkö, että Keski-Afrikan tasavallassa vain joka neljäs nainen osaa lukea. Nyt osa niistä juuttui kurkkuuni eikä uudenlaisia sanoja ollut. Erämaan aarteet Jo opiskeluaikana Mari vetäytyi joskus Valamoon tai Lintulaan kirjoittamaan, lukemaan, lepäämään. Miten otan vastuuta ympäristökysymyksissä ja torjun epäoikeudenmukaisuutta. – Monen polku hengellisyyden äärelle on pitkä. Nautin myös lähikirkon erityisestä hiljaisuudesta. Pitkä tie Piispa ei pelkää sitä, että etääntyessään ja etsiessään voi mennä harhaan. – Ymmärrän myös, että jollekin hiljaisuus ei ole itse valittua vaan pakotettua. – En halua vieraannuttaa ihmisiä sanoilla. Pitäisi kuulla kysymyksiä, mitä he etsivät eikä väheksyä tietä, jota he kulkevat. Vähitellen löysin uuden tavan puhua Jumalasta ja hengellisyyttä, johon mahtui myös kehollisuus tai vaikkapa kuvat. Ehkä ulkopuolelle ajautumisen siunaus on siinä, että joku uskonnollisesta kielestä ja kulttuurista vieraantunut on saanut tulkin, joka sekä tuntee kirkon traditiota että kaipaa itsekin uutta. – Kriisi liittyi konfliktiin toisten, Jumalaan uskovien ihmisten kanssa. Ihmiset kamppailevat: Onko tämä kristinuskolle vierasta hengellisyyttä. Kuka on ulkopuolinen. – Lestadiolaisuudessa on oma vahva hengellinen kieli, jossa kaikelle on sanat. Hän oli puolellani ja kuljin hänen kanssaan erämaani läpi. Harhailu on myös tärkeä osa hengellisyyttä, joka kertoo kaipauksesta, joka ei täyty. Olohuoneen ikkunaan näkyvä verkatehtaan kello osoittaa, että on aika jatkaa matkaa. Ikonin eteen jää lepattamaan liekki. – Tämä on omakin kokemus; usein sitä harhailee ja etsii. ja Jumalan äänen. Moni etsii kokonaisvaltaista hengellisyyttä, kun me taas olemme luterilaisessa kirkossa tottuneet enemmän istumaan ja kuuntelemaan. Katso paikkakunnat: naistenpankki.fi/lna Lue ja lahjoita – haasta ystäväsikin mukaan! ”Naisilla pitää olla paremmat mahdollisuudet vaikuttaa omaan elämäänsä”, naisten lukutaitoryhmän ohjaaja Damaris Sarape sanoo Bozoumin maaseutukylässä Keski-Afrikan tasavallassa.. Silloin se ei ole hyvää hiljaisuutta. Kyse oli myös kaiuttomiksi käyneiden sanojen päivittämisestä. Kun he kaipaavat Jumalaa, he eivät kaipaa opillisia rakenteita – niin tärkeitä kuin ne ovatkin
Elintilaa voivat kaventaa monet asiat kuten työ, jossa ei voi riittävästi itse vaikuttaa tekemisiinsä ja aikatauluihinsa, tai vaikeat perhetilanteet kuten perheenjäsenen sairaus tai jokin muu asia, joka pakottaa muun perheen jatkuvasti luovimaan yhden ehdoilla. Kolu on itse kokenut useamman loppuunpalamisen ja analysoi matkaansa tarkkanäköisesti, syvästi ja huumorilla höystäen. Lähde lempeyden tielle T ässä ajassa on jotain, joka ajaa etenkin naiset uupumuksen partaalle ja sen yli, kirjoittaa Eeva Kolu oivaltavassa ja räväkässä kirjassaan Korkeintaan vähän väsynyt, Eli kuinka olla tarpeeksi maailmassa, jossa mikään ei riitä (Gummerus 2020). Kiinnostava oivallus! Todellakin: jos ihmisellä ei ole riittävästi henkistä tai fyysistä liikkumatilaa, hän uupuu. Ja kun on ahdasta, alkaa ahdistaa. Ja jos hän ei osaa, jaksa tai uskalla ottaa itselleen tarvitsemaansa tilaa, hän ahdistuu. Hän on tullut siihen tulokseen, että nykymaailmassa me uuvumme, koska meillä ei ole tilaa. Toisaalta elintilaa syövät mielen sisäiset esteet ja lapsuudessa opitut mallit, perfektionistinen luonne, joka ei salli itselle koskaan puolivillaista suoaskel 10/21 22 ~. Kun ei ole tilaa, tulee ahdasta
~ 23 askel 10/21. Kolun mukaan keho tietää missä mennään silloinkin, kun mieli on kadottanut realiteettien tajun. Minua kiehtoo ajatus siitä, että Jumala luo jatkuvasti uutta. Intensiivisen viikon jälkeen yksi rauhallinen ilta voi riittää, mutta vuosien putken jälkeen saatetaan tarvita vuoden sairausloma, Kolu kertoo omasta kokemuksestaan. Paljon viisaampaa olisi palautua koko ajan pitkin päivää vähän. Höllääminen ja elämälle antautuminen on sitä välttämättömämpää, mitä tiukemmin mieli väittää, että nyt ei pysty. Siinä tilassa avautuu mahdollisuus kokea ihmisenä olemisen kauneimpia puolia: spontaania iloa ja aitoa yhteyttä muihin. Iloa offline-tilassa Sekä keho että mieli tarvitsevat säännöllisesti irti päästämistä suorittamisesta. Olen myös syvästi sisäistänyt vanhempieni ja isovanhempieni ajatuksen: ”Vie mennessäs, tuo tullessas ja pissa siel ollessas, ni kerkeet paljon.” Minun on vaikea olla täysin hyödytön. Kun et kuuntele kehoasi, venyt liian pitkälle, elät jaksamisen suhteen laina-ajalla ja unohdat, että takaisinmaksun aika tulee. Nautin lenkkeilystä, jos voin samalla jutella ystävän kanssa, käyttää senkin ajan hyödyksi. Tai ostamalla ja lähettämällä juuri jollekin ihmiselle sopivan kortin voin ilahduttaa häntä. Kenties meissä tapahtuva jatkuva luomistyö auttaa meitä tulemaan yhä enemmän sellaisiksi kuin meidät on ”tarkoitettu”. TEKSTI: EMILIA KARHU • KUVAT: SCAN STOCK PHOTO TARVITSEMME aikaa , jolloin asetamme tavoitteellisuuden off-asentoon. Samalla tavoin kuin tarvitsemme ruutuajan vastapainoksi offline-aikaa, tarvitsemme suorittamisen vastapainoksi aikaa, jolloin asetamme tavoitteellisuuden off-asentoon, Kolu kirjoittaa. Haluaisin kuitenkin löytää vielä jonkun uuden tason elämässä: puuhan, joka olisi mielestäni vain kivaa, ilman että siitä olisi muuten hyötyä kenellekään. Lait ja vaikkapa Kymmenen käskyä kertovat siitä, minkä yli ei ole hyvä mennä tilan etsinnässään. Toisaalta on olemassa myös tilanteita, joissa liikkumatilaa tai valinnanvaraa ei kerta kaikkiaan ole. Löydä ja luo uutta On toki olemassa rajoja, joita kaikkien pitää kunnioittaa. riutumista, tai yhteiskunnan henkisestä ilmapiiristä imaistut ihanteet siitä, miten ”kuuluu” elää. Oppia ja oivaltaa. Samalla tajuan, miten valtavan nautinnollisia ovat ne irtiotot kotoa, jolloin makaan yksin hotellihuoneessa lukemassa naistenlehteä, menen yksin ulos syömään tai vaeltelen kirjakaupan korttiosastolla ihastelemassa postikortteja. Palaudu pitkin päivää Eeva Kolu kirjoittaa paljon siitä, kuinka olemme oppineet sivuuttamaan kehomme varoitusmerkit. Oikeus omaan tilaan Kolun mukaan lempeys, armo ja hyväksyntä auttavat ihmistä sekä lepäämään riittävästi että kasvamaan todelliseen potentiaaliinsa. Olen velvollisuusorientoitunut ihminen. Usein teemme hullun lailla hommia ja palaudumme, jos palaudumme, iltaisin, viikonloppuisin ja lomilla. Ilahduttaminen sallittu! Tunnistan, että minulla on tässä haaste. Usein terveen ja riittävän henkisen tilan löytäminen edellyttää, että on tilaa myös kokeilla uusia asioita ja ajatella asioista uudella tavalla. Joskus rajat ja rajoitukset tuovat turvaa, mutta usein ne myös kapeuttavat elämää väärällä tavalla. Ihmiselläkin on lupa olla läpi elämänsä osa tätä uuden luomisen prosessia: löytää itsestään, lahjoistaan ja elämästä uusia ulottuvuuksia. Kolu on oivaltanut, ettei ole järkevää jakaa tekemistä ja rentoutumista kahdeksi eri asiaksi. Olen päättänyt, että ilahduttamismotiivi on aina sallittu! Sitä en laske suorittamiseksi. Mutta ihminen on mestari rajoittamaan omaa elintilaansa enemmän kuin lait tai yleinen kohtuus vaatisivat. Nautin metsässä olemisesta, jos voin samalla poimia mustikoita tai suppilovahveroita. Armahtavassa ilmapiirissä uskaltaa yrittää, epäonnistua ja pyytää apua. Höllääminen on sitä välttämättömämpää, mitä tiukemmin mieli väittää, että nyt ei pysty. Toki siinäkin on taustalla hyötyajattelua: Kun toimin näin, jaksan taas olla tehokas. Saatamme kuitenkin olla itse esteitä tälle prosessille, jos ahtaudumme liian kapeaan tilaan tai juutumme liikaa joihinkin totuuden tulkintoihin. Silloin on haastavaa – ja samalla erityisen tärkeää – pitää kiinni jostakin omasta ja raivata tilaa sille, mikä antaa juuri minulle voimia. Armahtavassa ilmapiirissä uskaltaa yrittää, epäonnistua ja pyytää apua. Samoin puhelut ja lenkit ystävien kanssa: ne ovat molemmin puolin antoisia
Ne väittävät, että olen vääränlainen enkä riitä enkä kelpaa. Laskea aseet ja antaa armoa. Kun ei anna itsestään liikaa, on jotain mitä antaa silloin kun antaa. Stressiä vastaan ei voi taistella. Ei se mene. Kolu on kehittänyt oman tavan havahtua. Stressiä vastaan taisteleminen on kuin yrittäisi sammuttaa tulipalon bensalla. Tai voi, mutta se on kuin yrittäisi sammuttaa tulipalon bensalla, Kolu kirjoittaa. Tauotta tavoitettavissa. Toisekseen se sisältää harhaisen käsityksen siitä, että yrittämällä tarpeeksi elämä menee niin kuin suunnittelen. Kolu ehdottaa raikkaasti: kannattaisiko lopettaa etsintä ja ryhtyä olemaan rohkeasti oma itsensä kaikkien seurassa. Aitous saa aikaan aitoutta. Lopulta kukaan meistä ei ole korvaamaton, vaikka jokainen on korvaamattoman arvokas. Näin hän välttyy nettiuutisten kiireen tunnulta ja tv-uutisten ärsyttävältä tavalta pyörittää uutisvideon päällä samanaikaisesti neljää muuta uhkaavaa otsikkoa. Tästä on tullut kuin mielen hissimusiikkia, johon emme kiinnitä huomiota, vaikka se hallitsee elämäämme. Oikeasti meidän ei tarvitse seurata minuutti minuutilta mitään muuta kuin kananmunan kypsymistä kattilassa, Kolu täräyttää. Ensinnäkin se ajaa burnoutiin. Kaikki ansaitsevat elämässä kaiken hyvän, mutta elämä ei ole kenellekään mitään velkaa. Silloin hyrrä pysähtyy ja kehoon astuu rauha. ”On mahdollista, että minulta menee joskus jotain ohi siksi, että en ole aina tavoitettavissa. Ja kun hänestä tuntuu, että hän on vääränlainen, hän yrittää muistaa kysyä itseltään: Mitä jos minä olisin jo tarpeeksi. Kolu kehottaa rentoutumaan, lopettamaan tilipäivän odottamisen ja elämään nyt. Siinä ymmärtää, että kenenkään ei tarvitse ansaita rakkautta, kunnioitusta tai oikeutta olla olemassa. Kun hän tuntee kiusausta ottaa vastaan vielä yhden työkeikan, vaikka on jo jaksamisensa rajoilla, hän kysyy itseltään: Mitä jos tässä olisi jo tarpeeksi. Eeva Kolu pohtii paljon myös kännyköiden ja someajan vaikutusta elämäämme. Lopeta tilipäivän odotus Ajatus siitä, että kaikki hyvä elämässä pitäisi ansaita, on Kolun mukaan monessa mielessä toimimaton. Kolun mukaan asioiden priorisointi sekä luotto siihen, että on olemassa asia nimeltä tarpeeksi, muodostavat yhdessä suojaavan kilven kiirettä, riittämättömyyttä ja loputonta suorittamista vastaan. Kun uskaltaa olla muiden nähden myös väsynyt, rikkinäinen, laittautumaton tai turhautunut, antaa muillekin luvan samaan. Moni etsii ja kaipaa ihmisiä, joiden seurassa voisi olla juuri sellainen kuin on. Erityisen kuormittavaa on olla tauotta tavoitettavissa ja seurata viimeisimpiä uutiskäänteitä minuutti minuutilta ympäri vuorokauden. Olennaista on luopua jatkuvasta taistelusta. Hän on päättänyt lukea uutisia vain paperilehdistä. On mahdollista, että koko elämäni menee ohi, jos olen.” Viisautta! Vaikka myönnän, että joskus turhaudun ja koen jopa loukkaavaksi, jos joku ei kohtuullisessa ajassa reagoi yhteydenottoyrityksiini. Jokaisella ihmisellä on absoluuttinen arvo ja oikeus puhua omalla äänellään, ottaa oma tilansa. askel 10/21 24 ~. Hyrrä pysähtyy, tulee rauha Transsista voi herätä vain tiedostamalla ilmiön ja suhtautumalla itseensä radikaalilla myötätunnolla. Ne kuuluvat ihmiselle peruuttamattomasti ensimmäisestä hengenvedosta. Nytkin pitäisi ja nyt ei saisi. Tätä vastaan huutaa epäkelpoisuuden transsi, jossa ihmisten silmillä on Kolun mukaan vääristävät linssit. Samalla jokin osa minusta ihailee ja kunnioittaa tällaisen ihmisen kykyä ottaa itselleen tarvitsemansa tila
Olemme kaikki omalla paikallamme tietystä syystä. Opeta minua luottamaan siihen, että lopulta kaikki kääntyy parhain päin. Miten sitten voi olla niin vaikeaa miettiä etukäteen, mitä syödään päivälliseksi. Huokaan kiireisen rukouksen: Isä ole sinä tässä, kun minulla on kiire. Ainakin kiireen tunnusta voi. Jää minua ja muita kiireisiä siunaamaan. Syksy toi tullessaan arjen. Kiire voi täyttää paitsi työpäivät myös normaalin arjen. Vai oliko minulla niin kiire, etten vain ehtinyt huomata niitä. Sykkeen nousua. Nälkä ei tule yhtenäkään päivänä yllätyksenä. Kiire syntyy siitä, ettei suunnittele tarpeeksi. Aika on kallisarvoista ja se, mihin sitä käytämme, paljastaa lopulta arvomaailmamme. Täytyy tehdä paljon päätöksiä, jotta kaikki sujuu rauhallisesti. (Kirje filippiläisille 4:6) Hiljentyminen on kiireelle mitä parasta vastalääkettä. Kiire syntyy siitä, ettei ehdi tekemään asioita valmiiksi, vaan on koko ajan sellainen tunne, että pitäisi tehdä vielä jotakin. Jos kiireen oravanpyörä pyörii kotona, sen pysäyttämiseen tarvitaan koko perhettä. Vaikka pyörän selässä tai auton ratissa ei voi käsiä konkreettisesti ristiä, menee rukous silti perille. Jos perhearvot ovat tärkeitä, vietämme paljon aikaa perheen parissa. Kiire syntyy silloin, kun ei valmistaudu edessä oleviin tilanteisiin. Aamen. Kiirettä kannattaa yrittää taltuttaa. Jos taas kyse on työpaikan oravanpyörästä, on se työyhteisön yhteinen asia. Ihan niin kuin kalenterista olisi hypätty yli kaikki lämpimät elokuun illat, jolloin olisi vielä voitu viipyillä kesässä. Valmiiksi mietitty, kenties jopa ennakkoon valmistettu päivällinen voi auttaa kiireen kukistamisessa. Rukoileminen kannattaa aina. Mitä useammin ristin käteni, sitä rauhallisemmaksi oloni tunnen. Jos hyvinvointi on tärkeä arvo, löytyy kalenterista aikaa liikkumiseen ja lepäämiseen. Vai oliko kyse siitä, että kesä meni liian nopeasti. Auta minua pysähtymään kuuntelemaan, mitä asiaa sinulla on. Kun keskeneräisiä asioita on liikaa, ollaan kiireen oravanpyörässä. Anna minun käyttää aikaani oikein. Siihen auttaa se, että etsitään yhdessä uusia ratkaisuja toimintatapoihin, työnjakoon ja aikatauluihin. VOIKO KIIREESTÄ sitten päästä eroon. Suhde aikaan määrittää sen, millaista elämämme on. Mutta millä ajalla sitä ehtii suunnitella ja valmistautua, kun on koko ajan kiire. Kiireestä pitää voida puhua. ~ 25 askel 10/21. Jos usko on sydämen asia ja tärkeä arvo, on meillä aikaa rukoilla. Älkää olko mistään huolissanne, vaan saattakaa aina se, mitä tarvitsette, rukoillen, anoen ja kiittäen Jumalan tietoon. Arvelen, että oman avuttomuuden tunnustaminen kiireen edessä auttaa jäsentämään asioita. HARRIET URPONEN • OULULAINEN VIESTIJÄ HEIJASTUKSIA Vastalääke kiireelle S yksy saapui tänä vuonna liian aikaisin. Arki aikatauluineen onkin aikamoinen palapeli. Kaikella, ihan kaikella on tarkoituksensa. Pinnallista hengitystä. Yksi helpoin tapa on ristiä kädet ja huokaista huolet Jeesukselle. Levottomuutta. Ajankäyttö paljastaa arvomme. K I I R E O N tunnetila, joka saa aikaan fysiologisia reaktioita
Hän palasi kahden tunnin kuluttua. Toisten usko kantaa silloin kun oma alkaa uupua. Oli hän juossut jonkin verran, mutta tietääkseni ei koskaan montaa kilometriä kerralla. Ensimmäinen läksy oli se, että välttämättä oma uskoni ei ratkaise. Usko nimittäin ratkaisee. ”On se kumma, kuinka tämän suoran jälkeen juottopaikan kohdalla on aina helpottanut.” Jaksoin kilometrin juottopaikkaa odotellessa. Ihme ja kumma, vähän helpotti. Senkin vahingossa. Nöyränä ja pienenä pysäköimme Varmojen kanssa stadikan parkkipaikalle. Niin olinkin. En uskonut koko projektiin. Varmistin, että hän on selvillä maratonin olevan 42 kilometriä ja risat. Leila väitti, että olin kiihtynyt. He uskoivat minunkin puolestani. Ehkä siksi keskustelut vanhojen kristittyjen kanssa ovat niin antavia. Maraton on vakava asia, johon pitää valmistautua. Se mikä on jaksettu ja jo takana ruokkii luottamusta tulevaan. ”Kävele vähän, se auttaa”, Harri ehdotti. Väitti juosseensa lähes 20 kilometriä. Jos olisin juossut yksin, olisin luultavasti jättänyt kesken. Se on kuva uskonyhteisön tarpeellisuudesta. Pettymyksekseni h-hetki koitti elokuussa ihan almanakan mukaisesti. Ensimmäiset vaikeat paikat tulivat 25 kilometrin kohdilla. Niinpä olin vähän ahdistunut elokuun lähestyessä. Mutta ystävieni usko ratkaisi. Sitä paitsi minähän olin perheessä se lenkkeilijä. Ja mitä on se, kun usko uhkaa lopahtaa. Maitohapot olivat kovettaneet jalkani tunnottomiksi puukepeiksi. Jumala rohkaisee ja antaa voimia toisten ihmisten välityksellä. En uskonut korviani. Ne 42 kilometriä opettivat jotakin siitä, mitä usko pohjimmiltaan on. Hölkkäsin illalla Railin miehen Harrin kanssa, joka totesi: Eiköhän meidänkin pitäisi. Pistos katosi jossain vaiheessa. Kaikki sai alkunsa yhtenä kevätpäivänä siitä, että Leila kertoi ohimennen aamupalalla ilmoittautuneensa ystävänsä Railin kanssa maratonille. Me saamme voimia toisten uskosta silloin, kun oma usko horjuu. Ja mitä on se, kun usko uhkaa lopahtaa. Yhden asian muistan loppuelämäni. Tein työtä käskettyä. Koko stadion haisi erilaisille linimenteille, ja joka puolella oli langanohuita, kuivettuneita maratoonareita, jotka hieroivat jäseniään ja tuijottivat sisäistyneesti jonnekin. Jaksoin taas vähän matkaa. Ainakin jotakin siitä, mitä usko pohjimmiltaan on. ”Ei noista lenkeistä kannattaisi pitää niin hirveää meteliä”, hän ojensi ja meni suihkuun. Juottopaikkaa odotellessa Mitä ne 42 kilometriä opettivat. Revähdys Tilkan mäessä Toinen läksy oli se, että 30 kilometrin jälkeen mikään ei saa enää luopumaan – jos ei ole ihan pakko. Maratonia ajatellen se ei ollut paljon, mutta kesälläkään ei aika riittänyt pitkiin lenkkeihin. Tuntui olevan. Sitten alkoi pistää. Näin muun jengin odottelevan. Leila pani lenkkikuteet päälleen ja sanoi juoksevansa vähän pitempään. Törmäsimme myös Raiviston Seppoon ja Tuulaan, jotka olivat juosseet ties kuinka monta maratonia. Kotona palasin asiaan. ”Tämä on ollut aina vaikea paikka”, kuulin Sepon sanovan. Elämä kuin maraton askel 10/21 26 ~. Olimme saaneet ne muistoksi Helsinki City Maratonin suorittamisesta viime vuosisadalla. Lähdin liikkeelle muiden painostuksesta ajatellen, ettei maailma kaadu vaikken jaksaisikaan. Kevään aikana juoksimme normaalisti viitenä päivänä viikossa muutaman kilometrin. Olimme paluumatkalla lähestymässä Lauttasaarta. SANOJA & TEKOJA Olli Valtonen ROVASTI & KIRJAILIJA K aappeja järjestellessään vaimoni Leila löysi kaksi vanhaa mitalia. Lenkkeillyt olen aina, mutta juossut vain yhden maratonin. Esimerkiksi yli yhdeksänkymppinen tätini tulvii puhelinkeskusteluisEn pysty tarkasti kertomaan, mitä kaikkea elämäni ensimmäinen maraton lopulta opetti
Kaiken kaikkiaan: Kun pidämme Jumalaa hyvänä eli uskomme häneen, tulemme itsekin osallisiksi Jumalan hyvyydestä, rakkaudesta. Kysymys on siitä, että uskommeko juuri hänen – ja vain hänen – olevan elämämme maratonilla se kaiken hyvän antaja. Mihin siis luotamme. Silloin meillä on lähimmäinen ja lähimmäisellämme on meidät. Eri pituisia elämän lenkkejä Maraton on kuva elämästä ja hengellisestä kilvoituksesta. Tähän muuten liittyy paradoksaalinen varoitus. Jos uskomme sydämemme ehdottoman luottamuksen jonkin muun kuin hyvyyttä antavan Jumalan varaan, seuraa kirous. Laskemme itsemme tyhjän ja aution varaan. Konttaamalla. Kuvittele. Ihmisen voimat eivät lopu siinä pisteessä kuin luulisi. Uskon kohde voi myös hajota tuhansiksi atomeiksi niin, että ihminen ei pysty luomaan johdonmukaista kokonaisuutta, vaan uskoo ailahtelevasti milloin mihinkin. Joku uskoo tieteeseen, toinen hivenaineisiin, kolmas politiikkaan. Elämä on kovin vaikeaa, jos kyky uskoa puuttuu. Kun matkaa oli enää kolme kilometriä ja olin juuri päässyt Tilkan mäkeen, vasemmasta jalasta revähti jotain. Itse emme ole saaneet osaamme valita. Meidät on pantu tänne lenkille; kuka saa pidemmän matkan, kuka lyhyemmän. Pi xa ba y samme sulaa kiitollisuutta kaikesta. ~ 27 askel 10/21. Luottamus on valtava voimavara. Meidät vain tuupattiin matkaan. En ajattele tässä uskoa pelkästään uskonnollisena käsitteenä vaan laajemmin. Pyysin muita jatkamaan omassa tahdissaan, sillä ei minua olisi auttanut, että muutkin olisivat kontanneet. Päätin jatkaa. Eikä mitään pelkoa tulevasta. Olennaista on, että matkan varrella tulee hetkiä, jolloin tarvitsemme uskoa. Matka hyvän Jumalan varassa Kristinuskossa perusta, ensimmäinen käsky kuuluu: ”Minä olen Herra sinun Jumalasi, sinulla ei saa olla muita jumalia.” Kysymys ei siis ole vain siitä, että uskomme Jumalan olemassaoloon. Onko meillä sitä uskoa. Jostakin ammentaa aina vain lisää. Takanasi on 39 kilometriä, elämäsi ensimmäinen maraton on kohta loppusuoralla, etkä pysty enää astumaan toisella jalallasi. Ja myös sen, kuinka hyvä olo tulee, jos ei ole pakko keskeyttää. Puoliksi ontuen ja puoliksi kontaten ryömin Mannerheimintietä eteenpäin ohitse terassien, joilla tuoppiensa ääressä hilpeät veikot arvioivat suoritustani ääneen. Tarvitsemme uskoa kestääksemme oman osamme loppuun asti. Opin muitakin asioita
NATTASTUNTUREIDEN huikeaa kauneutta Kopsusselältä 2. 1 2 5 4 askel 10/21 28 ~. LUIROJOEN ylityksen jälkeen Karin kenkä oli valmiina kolmannen päivän koettelemukseen jesariteipattuna ja remmillä kiristettynä. VANHUS on käynyt lepäämään. RUSKAKOIVU Vintilätunturin kyljessä 3. Kiitos Saariselkä! 1. 4
TEKSTI JA KUVAT: KARI YLIRÄISÄNEN 3 6 7 5. Se oli myös sisäinen matka ”jesariteipin” avulla. ~ 29 askel 10/21. 6. Sillä reissulla jalat ja mieli soivat hoosiannaa tuntureilla. PORONSARVI Kopsuspäällä 7. LANKOJÄRVI on ihastuttava suvanto Suomujoessa. LUIROJÄRVEN kylmän raikas vesi antaa rentouttavan virkistyksen saunalöylyjen jälkeen
Oikaisemme Aitavaaran läpi. Kiristetyn kintun vaellus Vintilässä kävelyyni tulee outo tuntu. Miten selviän vielä 50 kilometriä. Alkaa kiristetyn kintun vaellus Luirojärvelle. Pää kopsahtaa muutaman kerran. Illan suussa Tammakkolammen matalaan varauskammiin käydessä on kumarrettava, samoin sisällä liikkuessa. Kävelemme verkkaisesti, juttelemme niitä näitä. Irtonainen pohja läpsyy ärsyttävästi kantapäähän. Harmitus iskee, epätoivo välähtää. Ojentaudun laverin paksulle patjalle huokaisemaan. Kannatti tulla, vaikka ontuen. Vesipisaraiset timantit Toisen päivän aamuna metsä on märkä öisen sateen jälkeen. Helppo on kulkea. Luojan hajonneet kivisäkit Sokostin huikea huippu ja sen heijastuma veteen sykähdyttävät Luirojoen ylityspaikalla. Intoa haemme yhteisellä aamuvirrellä Tule kanssani Herra Jeesus. Lukemattomat patikoijat, poromiehet ja puistohuolto mönkijöineen ja pyörineen ovat jättäneet leveän, kauas näkyvän uran. Matala maja antaa suojan, lämmön, levon ja voimat uuteen päivään. Kierto Suomunruoktun kautta olisi kuivempi, mutta pitempi pakerrus polkua pitkin. Kukin osaltamme kulutamme luontoa. Värit hehkuvat – mustikan varvut, keltaiset ketunhännät ja keltaoranssit suopilkat – vahvoina pilviverhon alla. Valitettavasti. Majoitumme kolmen hengen Kuuselan kämppään. Pisarat heinissä, varvuissa, neulasissa ja koivujen lehdissä heijastuvat kuin timantteina – ja kastelevat kengät ja lahkeet. Ehkä siellä ollut oppilasryhmä oppi alkeellisen kengänkorjausniksin tuherrustani katsoessaan. Kopsusselällä kaarramme baanalta poluttomaan maastoon tähyten Nattasten silmiä hiveleviä huippuja. SAARISELÄN KORKEIN tunturi Sokosti Luirojoen suulta alkuillan väreissä askel 10/21 30 ~. Mataluus on kuin ahdas portti nöyrtymisen oppimiseksi. Sidon remmin keskikohdalta jalkapöydän ylitse. Iltakässehdintään ja jokien ylityksiin tarkoitetut kevyet crocksit ovat ainoat varatallustimet. Hirvikin näkyy löntystelleen rinteessä jätöksistä päätellen. Vasemman jalan kengän pohja on irronnut kantapäästä päkiään asti. Sätin itseäni vaelluskenkieni täydellisestä huoltamattomuudesta ja käytöstä myös talvella. Kiristysremmi kesti kiviä ja juuria somasti. Metsäinen vaara tuntuu jatkuvan loputtomiin. Lisäkiristys tauolla Tuiskukurun tuvalla. Alkusyksy. Viimein kipuamme sykettä nostattavan jyrkän ojakurun ylitse polulle Vintilätunturin kylkeen. Kolme vaelluskamua Timo Jokela, Tuomo Korteniemi ja minä suuntaamme Kiilopäältä kohti Saariselän helmeä, Luirojärveä. Kädet sinistyvät, kun napsimme meheviä mustikoita. En anna kosteuden alakulouttaa ensimmäisen vaelluspäivän antamia fiiliksiä, välähtihän aurinkokin hetkittäin
Tällä reissullamme emme nouse Saariselän korkeimman tunturin, kivirakkaisen Sokostin huipulle, jonka valtasin ensimmäisen kerran vaelluksella 1983 Paula-vaimoni kanssa. Tunturien, vaarojen ja jokilaaksojen suuret linjat piirtyvät selvinä. Sen näkeminen ja kokeminen ilahduttaa, hurmaa ja voimaannuttaa. Pieni osanen on ihminen tätä huikeutta. Uiminen kylmässä vedessä iltayön hämärässä tekee hyvää kropalle, väsyneet ja puutuneet lihakset rentoutuvat ja vertyvät löylyjen jälkeen. ”Kaiken Hän on tehnyt kauniisti ajallansa” ja ”Ihmeelliset ovat sinun tekosi Herra”, sanotaan isossa kirjassa. Pulahdan järvessä löylyjen välillä pari kertaa ja vaelluskaveri Tuomo toistakymmentä kertaa, hoitaa jalkojansa, jotta askel olisi aamulla taas keveä. Lukemattomat yksityiskohdat ovat piilossa, se tuntuu helpottavalta. Minäkin. TUNTURIN rinteen mustikat ~ 31 askel 10/21. Kolmisin ihastelemme jaloa tekoa, käytännöllistä auttamista ja vaeltajien yhteisöllisyyttä. Tätä ei ihminen ole saanut aikaan, mietiskelen. Lupukkapäiden takaa hohtaa pientä iltakajoa. Levollisena vaivun tuvassa yön syliin. Kiittelen ja kyselen, miten voisin korvata. Aterioidessamme kämpän oveen koputetaan, kaveri morjestaa ja ojentaa rullan harmaata ilmastointiteippiä: ”Tässä ois jesari siihen kenkävaivaan.” Hän on kuullut tilanteestani joltakin saunojalta. Luirojärvi näkyy Sokostin laelle houkuttavana keitaana. Lauteilla olin maininnut vaelluskenkäni vaivasta tuntemattomille vaeltajille. Vastaus on, ettei tarvitse. ”Syöhdään niin, että muutamat VAELLUSKAVERIT Timo Jokela ja Tuomo Korteniemi. Kylmä vesi verryttää jäsenet Luirojärvi on Saariselän sinisen kirkas helmi. Niinpä. Olemme viimeisimpiä saunojia. Illalla järven tyyni pinta tuntureiden sylissä on satumaisen kaunis, lumoava, mystinen. Tässä jesaria kenkävaivaan Seuraavana aamuna nautimme kaurapuuroa, jota höystämme makeaksi mustikkakeitolla. Olivatpa luoneet uuttakin kansanviisautta. Voileipien ja kahvin kera ne antavat voimat aamupäivän patikointiin. Kuvassa oikealla jutun kirjoittaja Kari Yliräisänen. Tuttu on sanonta: On lähdettävä tutuista ympyröistä, jotta näkee asiat kauempaa ja hahmottaa olennaiset suuret linjat ja tärkeät kohdat. Ylhäältä katse hakeutuu kauas. Hän tuumasi, että Luojalla on hajonneet isot kivisäkit kulkiessaan näillä main. Ajattelen jääkausien synnyttämiä muotoja ja vuodenaikojen erilaisuuden upeutta. Edelliset yöpyjät olivat kirjanneet tupapäivyriin suomalaisia sananlaskuja. Luirojärvellä on sauna. Joet kimaltavat laaksoissa kaartuvina hopeanauhoina
Askeleet olivat parikymmensenttisiä ja matka seuraavalle huohotuskivelle kymmenen metriä. VIIMEISEN vaelluspäivän marssia Rautuojan varressa askel 10/21 32 ~. Työhuolia en halua ottaa mukaan erämaahan mielen sopukoissa enkä puhelimella. LUIROJÄRVI, SAARISELÄN upea helmi näkyy Sokostin laelle houkuttavana keitaana. Teippi ja remmi auttavat pohjaa pysymään paikallaan keskeltä ja kantapäästä. Tungen kiusalliset kysymykset mieleni komeroihin ja käärin teipin ja remmin kaverien avustamana myös oikeaan kenkään. Puhelinyhteys tuo lisää turvallisuutta erämaahan, samalla siitä tulee rasite: olet aina saatavilla. Vaeltajatoverini, yrittäjä ottaa korkeissa paikoissa ’kusoja’, työyhteyksiä. Tuossa väsymyshetkessä mietin, eikö olisi helpompaa kävellä Rovaniemellä tutun Ounasvaaran rinteitä ylös ja alas ja vielä ilman 20 kilon rinkkaa selässä. Toivo vahvistuu, ehkä sittenkin pääsen maaliin asti. Selvisimme Muorravaarakan tupataivaaseen. Itse kuljen kännyn virrat pois kytkettynä ja soitan kotiväelle iltaisin. Ensin noustaan loivahkoa kaakkoisrinnettä. Muutaman kilometrin jälkeen irtoaa pohja myös toisesta kengästä. Alkumatkan teippaussidos toimii hyvin, mutta pian jalkaterä huutaa kipua kireällä olevan teippikengän sisässä. Lupukat ja Ukko Sokosti tarkkailevat kulkuamme osin eteensä vetämän sumuverhon takaa. Ei tästä taida tulla mitään! Entä jos teipit eivät kestä ja riitä vaelluksen loppuun saakka. Mitä järkeä on kiduttaa itseä näin. Muistan aiemminkin käyneeni ”rajoilla”, nousussa Paratiisikurusta Pirunporttiin synkän ukkospilvien alla. Uusi aika oli koittanut Rovaniemellä ja tunturissa. Matka jatkuu. ” ”Naihdaan niin, että Norja näkyy.” Tuomo pännamiehenä kirjoitti terveisinämme: ”Ei päästy Ullavalle eikä Norjaakaan näkyny. Puren hammasta. Jyrkimmässä nousussa lähellä lakea kompastun polvilleni. Soitan kotiväelle iltaisin Tähyän terävämuotoiselle Joukhaispäälle ja mieleen pulpahtaa vaellus 2003, jolloin marssimme rinnettä toiseen suuntaan. Joet kimaltavat laaksoissa kaartuvina hopeanauhoina. Yhteydet pelasivat. Pian jalkaterät huutavat duona hoosiannaa. Lähettiin senthään Lankojärvelle.” Ukko Sokosti sumuverhossa Jesariteippaus remmikiristyksen kera kenkään ja matkaan kiitollisin mielin. Taivaallinen yhteys on avoin, huokaisen sinne. Tallustan perässä hiljaa. Tuntuu hyvältä. Mitä tällä haluan saavuttaa, mitä itselle todistaa. Taajomme Luirojärven rantapolkua kohti Joukhaispään ja Vasanlyömäpäiden välistä solaa. Työtoverini soitti innostuneena: ”Radio Dei kuuluu jo!” Olin seurakunnan puolesta järjestellyt Dein kuulumista Rovaniemellä. ”Vaikka vaellus on vaivaista ...” Päätämme oikaista Suomujoelle metsäisen Tampakkopään ylitse. pökertyvät Ullavalla. Sekin on teipattava. Jalat huutavat kipuansa, alaselkä oireilee ja sitä on pysähdyttävä tämän tästä oikaisemaan
Väärin valitsemassani ylityspaikassa oli syvempi kohta, jota vauhdilla ylitykseen rientäessä en ollut huomannut. Ei ole hoppu hyväksi. Olisipa Luoja antanut minulle isommat jalkaterät! Aina ne ovat olleet kipeät vaelluksilla – myös ehjissä kengissä. Avasit kokonaiskuvaa elämästä, koko elämän vaelluksesta. Mielessä käväisevät tiukat neljän päivän (yli 80 km) Haltin ja Saariselän kierrokset. Kyllä tätä taas vähäksi aikaa riittää, varsinkin kun nousussa Rautupäille vesisade ja navakka tuuli hyväilevät tavallaan. Tällä vaelluksellamme purojen ja jokien ylitykset ovat helppoja, koska vedet ovat matalalla. Hyvillä mielin muistaa voittaneensa itsensä. Oli ollut pientä kilpaa toisen kanssa, kun vaellus päättyi ja autokyyti odotti joen toisella puolen. Jälkeenpäin aika kultaa matkan vaivat kauniiksi muistoksi. Toivottavasti tapaamme vielä .. Matkan jatkuessa tiedostan paremmin jaksamiseni rajoja. Nostan mielessäni hattua. Tarpoessa huomaan kadehtivani vaeltajaystävieni Timon ja Tuomon jalkojen jaksamista. Autiotuvalla kohtaamme valkohiuksisen, reilusti yli 70-vuotiaan miehen, joka kertoo samoilleensa kairoissa kuudella vuosikymmenellä. Ennen kevyiden crocksien aikaa ylitin joet usein tennissukat jalassa, housujen lahkeet käärittyinä tai kalsarisillaan. Puren hammasta. Riskitilanne. Kerran Suomujoen virta Aittajärvellä tempaisi minut mukaansa ja kelluin hetken rinkan tukemana puolittain selälläni. Kivunsietokyky tuntuu hieman venyvän. Onneksi virta ei ollut vuolas ja rinkka piti veden. Minussa herää urbanisoitunut ihminen. Jes! Kiitos tuntematon vaellusystävä ja reissukaverit! Kiitos jälleen kerran moni-ilmeinen UKK-puisto! Annoit huikeita maisemia, tunturin lakea ja kurua, upeaa valaistustaidetta, järven kuulasta kauneutta, irtautumista arjesta, iloa, vapautta, tuskaa, nöyryyden oppimista, itsensä tuntemista, lähimmäisyyttä ja yhteisöllisyyttä sekä sielun puhdistusta. Vetten tuolle puolen Lukuisten pikkukurujen iloisesti solisevat raikasvetiset purot liittyvät Suomujokeen, joka kuohuu ärhäkkäänä kalliokönkäiden lävitse ja seestyy paikoin suvantojärviksi. Jesarirulla riitti, jesari auttoi. Teräsvaari, jolla näytti jalka liikkuvan keveästi. Kiitos Saariselkä Neljäs ja viimeinen vaelluspäivä on marssi autolle kauniin Rautulammen kautta. Nappaan mustikoita suuhuni ja kampean itseni jatkamaan. Nyt saavumme illan suussa yhdelle joen helmistä, Lankojärvelle. Eteenpäin! Laella pysähdymme tauolle ja otamme kuvia taakse jääneistä Lupukkapäistä. Hikisenä ja sadeviitan alla kosteaksi höyrystyneenä sekä molemmat jalkaterät tuskaisen kipeinä saavun kavereiden perässä Kiilopäälle kotisaunaa kaivaten
Mitä kuuluu. RUKOUS Kati Pirttimaa TUOMASPAPPI S yksyn ensimmäisiin kuukausiin kuuluu itselläni usein kokemus ajan vähyydestä ja tiukoista aikatauluista. askel 10/21 34 ~. Vaikka koronapandemia on vähentänyt kiirettä, ei se ole poistanut kesäja syyskauden e r i l a i s t a t u n t u maa. Kun kiire täyttää elämän, tuntuu pään sisäinen meteli kasvavan, eikä se välttämättä hellitä silloinkaan, kun tulee hetki pysähtyä. ”Rukoukseen ei tarvitakaan paljon sanoja”, lauletaan jo Mukalamessun laulussa Rukous on silta. Meditaatioon on monia eri tapoja, ja on hyvä, että ihminen etsii itselleen sopivan. Syksy toisensa jälkeen haaveilen tasapainosta elämän eri osa-alueiden kanssa. Työasiat, perheenjäsenten monenlaiset kuviot ja omat harrastukset ovat haastava yhdistelmä. Pysähtyminen antaa tilaa omille tunteille ja haaveille. Omaa itseä voi oppia tuntemaan kysymällä: ”Mitä minulle kuuluu?” Meditaatio kuuluu kristillisen kirkon perinteeseen samoin kuin moniin muihinkin traditioihin. Hiljaisuudessa voi kuulla sen, mitä todella ajattelee ja kaipaa, ja sen, mitä Jumala vastaa. Mikä on sinun pysähtymisen tapasi. Oleellista on löytää menetelmä, joka auttaa pysähtymään, kuulostelemaan omaa vointia, niin henkistä kuin fyysistäkin. Siinä missä rukoukseen usein kuuluu paljon sanoja, meditaatioon kuuluu enemmän hiljaisuutta ja kuuntelemista – niin oman itsen kuin Jumalan äänen kuuntelemista. Kesän lomien ja toisenlaisen työrytmin jälkeen paluu normaaliin tuntuu tukalalta, ainakin ensimmäisten viikkojen ajan. Siinä missä rukoukseen usein kuuluu paljon sanoja, meditaatioon kuuluu enemmän hiljaisuutta ja kuuntelemista. Tilaa hengittää ja olla. Ihmiseen on sisäänrakennettu tarve henkiseen tilaan ja hiljaisuuteen. Perinteisesti hiljentymistä on kutsuttu meditaatioksi. Kävelyjä metsässä Leevi-koiran ja omien ajatusten kanssa, pysähtymistä kotialttarin ikonien ääressä rukousjakkaralla istuen tai meren rannassa tyrskyjä katsoen. Syksyn kiireiden ja muistettavien asioiden tuoksinassa yritän löytää pysähtymisen ja hiljentymisen, meditaation hetkiä. Kristittykin voi siis hyvillä mielin meditoida
Carl-Erik Sahlberg kirjoittaa kirjassaan Vaikuttava rukous (Vapaa Evankeliumisäätiö 2016), että Jumalalla on kolme tapaa vastata rukouksiin: kyllä, ei ja odota. Ajatuksia lukijoiden viesteistä RUKOUSPYYNTÖ ON nimensä mukaisesti pyyntö. Esirukoilija rukoilee muun ohessa kärsivällisyyttä ja kestävyyttä odottaa, luottamusta hyvän Jumalan viisauteen ja toivoa, joka kantaa pyyntöjen ja vastausten yli. Käsittelemme viestit luottamuksella. Vastauksen odottaminen, on se sitten mikä hyvänsä, vaatii kärsivällisyyttä. Pyhä Henki, joka luot uutta, anna luottamus ja toivo. Tai kuoressa osoitteella Askel, PL 279, 00181 Helsinki. Kahden jälkimmäisen vastauksen hyväksyminen on vaikeaa. ~ 35 askel 10/21. Rukouspyyntöni: PYYNTÖSI PUOLESTA rukoillaan Helsingin Mikael Agricolan kirkon Tuomasmessun rukousryhmässä ja myös Tuomasmessun yhteydessä kerran kuussa. Pyytäjä toivoo saavansa vastauksen, toivomansa ratkaisun vaikeaan tilanteeseensa. Tahdotko, että puolestasi rukoillaan. Jumala, joka olet Viisaus, anna kärsivällisyyttä odottaa vastausta. Jeesus, joka olet veljemme, kulje kanssamme odotuksessa. Jokainen toivoo tietenkin saavansa Jumalalta kyllä-vastauksen. LÄHETÄ PYYNTÖSI sähköpostilla osoitteeseen askel.toimitus@kotimaa.fi otsikolla ”Rukouspyyntö”. Kirjoita ”Rukouspyyntö” kuoren vasempaan ylälaitaan
Siinä kohdassa kulki monta päivää mukana ei-toivottu alivuokralainen, puutiainen. Ihoon ilmestynyt patti sai sykkeen nousemaan ennen kuin Juutilainen käsitti, mikä se oli. Hänen mielestään he tekivät parhaansa. Hän etsii salista omaa paikkaansa, mutta ei löydä. Muu perhe jäi pieneen kylään Länsi-Japaniin, kun Juho muutti Suomi-kouluun neljän tunnin junamatkan päähän. Hän miettii, ryhtyisikö poimimaan hedelmiä talteen ennen kuin kauriit popsivat kaikki. Sellaiselta elämä usein tuntuu, kun takana on lähetyslapsuus ja syöpä, jonka ei pitänyt parantua. Pieni poika Kioton asemalla Lämmin, valoisa ja energinen. askel 10/21 36 ~. Esa Tasanen dyykkasi vanhoja mopoja ja mikroautoja ja kunnosti niitä asuntolan poikien kanssa. Perheeseen syntyi kymmenen vuoden aikana kuusi lasta. Juutilaisten järjestö oli ensin Kansanlähetys ja sitten Kylväjä, mutta kaukana Japanissa raja-aidat unohtuivat. TEKSTI: DANIELLE MIETTINEN KUVAT: ANTTI RINTALA Aamuaurinko paistaa keittiönpöytään kotona Kirkkonummella. Aina kun Jasukoon lähti uusi pikku-Juutilainen, Juho sai vanhimpana olla häntä lohduttamassa. Monialayrittäjän syövästä parantuneen nahan alla on muutakin, kuten ainainen ikävä toisaalle. K a l s a r e i d e n kuminauhan kohdalta kutittaa hiukan. Helluntailaisesta asuntolanhoitajapariskunnasta tuli hänelle toiset vanhemmat. Säikähdyksen ymmärtää, kun kuulee, että hänen ihonsa alla on ollut parisataa pahanlaatuista syöpäkasvainta. Juhon vanhemmat Kimmo ja Ritva Juutilainen olivat 1960-luvun opiskelijaherätyksen kasvatteja. Lapsuudesta asti tuttu ulkopuolisuuden tunne värittää maisemaa. Maan päällä niin kuin taivaassa Liinat on silitetty ja juhlapöytiä katetaan. Koitin olla reipas ja näyttämättä omaa ikävääni. – Olin siskolle isän ja äidin korvike. Sisäoppilaitos oli helluntailaisten perustama, mutta sitä pyöritettiin yhdessä luterilaisten lähetysjärjestöjen kanssa. – Kun lähdin kouluun, sain mukaani viikkorahan, josta minun piti osata säästää riittävästi paluulippua varten. Juutilainen ei kaipaa takaisin kaupunkiin. Heille opetettiin, että kaikkein tärkeintä oli evankeliumin julistaminen. Isän ja äidin korvike Kahdeksan vuotta täytettyään Juho oli koulussa kaksi viikkoa kerrallaan, mutta silloin hänellä oli jo sisar mukanaan. Sellaisilla sanoilla Juho Juutilaisesta kuulee puhuttavan. Lähetystyöntekijäperheen pikku pellavapää opetteli seitsemänvuotiaana vaihtamaan junaa Kioton suurkaupungissa. Juho kehuu Jasukon aikuisia. Juho Juutilainen katselee mielikuvissaan usein maallisiin ja taivaallisiin juhliin. – Jos en haluaisi altistua punkeille, pitäisi asua keskellä Helsingin Töölöä. Hän ajaa mielellään Laihialla traktoria vaimonsa savisilla pelloilla, vaikka ei oikein koe kuuluvansa traktorinhyttiin – sen enempää kuin mihinkään muuallekaan. Tokiossa syntyneenä kaupunkilaispoikana sekin minulta sujuu. Juho Juutilainen katselee ikkunasta metsää ja omenien painosta roikkuvia oksia
~ 37 askel 10/21. KUN KUOLEMA ei tullutkaan, Juho Juutilainen jäi roikkumaan maan ja taivaan välille kuin Lasarus
Helmikuussa Ritva Juutilaisen syntymäpäivänä Hattulan kirkon kuorissa oli vierekkäin kaksi valkoista arkkua. Hän päätti antaa Jumalalle vielä mahdollisuuden. – Marjukka kysyi, tiesinkö ketään, joka voisi tulla Laihialle auttamaan ohrankorjuussa. Ajatus kuolemisesta synnytti suuren yksinäisyyden. Jumalan tuoksua Juutilainen päätti ystävänsä suosituksesta tehdä matkan Kansas Cityn kautta, jossa sijaitsi kansainvälinen rukouskeskus, International House of Prayer. – Tajusin, että saan olla minä kaikkien tunteideni ja kokemusteni kanssa. Syöpäkin suostui tyyntymään. Athosvuoren luostareissa Juho tutustui mystiseen Jumalaan, joka ilmestyi ortodoksisen kirkkolaulun, resitaatioiden, ikonien ja tuoksujen välityksellä. Lähdin pellolle ajamaan traktoria. Edellisenä vuonna olivat loppuneet IT-alan työt. Juuri kun kaksi ”turpaansa saanutta nelikymppistä” päätti uskaltaa antaa rakkaudelle mahdollisuuden, syöpä riistäytyi käsistä. Nyt talo piti myydä ja siitä jäi velkaa. Lapsuudessa rakennetun yltiöpositiivisuuden alta alkoi paljastua vihaa ja katkeruutta, jotka erokriisi ja sairastuminen kaivoivat esiin. – Ilman tätä yhteisöä minulla ei olisi ihmisiä, joiden kanssa voisin vahvistaa identiteettiäni. Vaalea nahka oli Japanissa palanut monta kertaa juuri siitä. – Olimme ostaneet vanhan Porvoon kainalosta puutalon ja saaneet sen remontin melkein valmiiksi. – En kuitenkaan. Diagnoosin jälkeen Juutilaisen avioliitto päättyi. Ihmetellen hän kuuntelee, kun hänen vaimonsa näyttää Laihian hautausmaalta isovanhempiensa haudat ja niiden ympäriltä suvun yhteiset koulut ja kirkon. Suomeen muuton jälkeen äidin ja isän uskosta tuli Juholle uudella tavalla omaa. Hän irrotti kaikki köydet laiturista ja käänsi katseen horisonttiin. Se oli uskoni renessanssiaikaa. Treffit pellolla Vuonna 2012 Juho Juutilainen sai vanhalta ystävältään viestin. – Vaikka uskoin, että todellinen eläaskel 10/21 38 ~. He majoittivat laitapuolen kulkijoita ja toimivat yli kirkkokuntarajojen. Kaksi arkkua rinnakkain Suomeen Juho Juutilainen muutti vasta 18-vuotiaana. Tästä elämästä luopuminen oli surullista, mutta tavoilleen uskollisena Juutilainen valmistautui siihen perusteellisesti. Tunteeni eivät ole uskon esteenä. Haluaisiko Juho vaihtaa osia ”tavallisen” suomalaisen kanssa. He pelaavat golfia, syövät japanilaista ruokaa, saunovat ja muistuttavat toisiaan siitä, että kukaan ei ole kohtalonsa kanssa yksin. Hän kävi Savonlinnassa taidelukiota, ja kaupunkiin oli pastori Jyrki Rossin johdolla syntynyt pieni nuorisoherätys. – Armolahjojen tuleminen mukaan uskonelämääni oli pankin räjäyttävä kokemus. Silloin minusta tuli pervorehellinen. Tämä oli edeltäjäänsä aggressiivisempi tautimuoto ja kehitti iholle lyhyessä ajassa melkein parisataa kasvainta. Hän on kateellinen ihmisille, joilla on vahvat juuret. Tykkäsin puuhasta ja varsinkin Marjukasta. Jos hän tappaa itsensä, on ihan sama, joutuuko hän taivaaseen vai helvettiin. Samalla Jumala lakkasi mahtumasta järkeilyyn ja kontrolliin. Juutilainen on kiitollinen kristityn mallista, jonka hän sai vanhemmiltaan. – Päätin pysyä kontrollissa. Koko elämä romahti ja masennuin. – Isällä ja äidillä oli valtavasti rakkautta. Jeesus oli isäni paras ystävä, ja nyt hän oli sitä minullekin. Pariskunnan toiveena oli jo pitkään ollut, että he saisivat lähteä yhdessä. Jumala ja Saatana ovat molemmat sadisteja. Vedin Jumalan pöntöstä alas ja muutin jenkkeihin. Romahduksia 34-vuotiaana naimisissa oleva himoeläjä huomasi olkavarren ihossaan muutoksia. Lähetyslapsen identiteetissä on valtavasti kerroksia, niiden ansiosta pystyn ymmärtämään monenlaisia ihmisiä. Se on hyvä perintö, Juho kiittää vanhempiaan, jotka menehtyivät alkuvuodesta kahden viikon välein, äiti haimasyöpään ja isä aivorungon infarktiin. Sitten Juutilainen alkoi järkeillä. Viiden vuoden kuluttua Juho Juutilainen todettiin kokonaan terveeksi. Leikkauksessa poistettiin ihoa ja yksi vartijaimusolmuke. Olin niin vihainen Jumalalle, että harkitsin itsemurhaa. Heidän uskonsa oli lämmintä ja käytännöllistä. Lääkäri kertoi, että hänellä oli melanooma. Jasukoa käyneet aikuiset äijät kokoontuvat edelleen säännöllisesti Esa ja Raija Tasasen mökille. Lääkärin arvio tilanteesta sai seurustelevan parin suunnittelemaan häiden sijaan hautajaisia. Molemmissa olisi vastassa hyypiö, jota hän ei halua tavata. Minussa voi olla yhtä aikaa vihaa Jumalaa kohtaan ja halu elää hänen kanssaan
~ 39 askel 10/21. Toinen jalka meni jo taivaaseen. Vaikka kuolema on Jeesuksen ristillä voitettu vihollinen, se on kuitenkin vihollinen. Hän kävelee pöytien välissä, mutta ei löydä omaa paikkaansa. mä alkaa kuoleman jälkeen, kyllä siinä häivähti myös pelko. – Vieläkin minulla on sellainen olo, ettei minun pitäisi enää olla täällä. – Syöpä on opettanut elämään hetkessä, intuition varassa ja Pyhän Hengen johdatuksessa. Olen usein eksyksissä. Sivuvaikutuksena voisi tulla kuolema, mutta mitä siitä. Taivaaseen hänellä ei ole kiire. Juho Juutilaisella ei ole enää tarvetta tietää, miksi asiat tapahtuvat hänelle niin kuin ne tapahtuvat. Lääkärien arvion mukaan menetettävänä oli vain joitakin kuukausia. Kun Juho käsitti, ettei hän kuolisikaan vielä, alkoi siihen asti vaikein sopeutumiskriisi. Siksi on luonnollista, että se kauhistuttaa. – Minulle ei ollut vielä paikkaa taivaassa, mutta en löydä sitä täältäkään. – Odotan joka päivä, mitä Jeesus antaa minulle tänään. – Ei meidän tarvitse olla sinut kuoleman kanssa. Raja on ylitettävä täysin yksin. Toinen jalka taivaassa Sitten tapahtui kuin ihme. Toukokuussa 2013 suurin osa kasvaimista oli hävinnyt. Olen kateellinen ihmisille, joilla on vahvat juuret. Lapsuudesta asti mukana kulkenut ulkopuolisuuden tunne värittää maisemaa. Juutilainen muistuttaa, että ennen syntiinlankeemusta kuolema ei ollut ihmisen osa. – Maanviljelys sitoo maahan ja luo merkityksen tunnetta. Tarjoilijat tarjoilevat ruokaa ystäville ja sukulaisille. SUURIMMAN OSAN elannostaan Juho Juutilainen hankkii tietokoneen ääressä. Se oli loistava lääke. Viikatemies kolkutteli ovella joka tapauksessa. Siksi kylvö, korjuu ja äestys tuntuvat niin hyvältä. Lääkäri tarjosi Juutilaiselle mahdollisuutta osallistua uuden lääkkeen kokeiluun. Juutilainen puhuu hienoista juhlista upeassa salissa
Kun apila alkaa viheriöidä, talvisin syötävä ruukkusalaatti ei enää kelpaa. helmikuuta se heräsi ja alkoi syödä. Avautuuko Pandora. Muuten kilpikonna ei ole hitaudessa maineensa veroinen. Kaksi vuotta sitten Pandoran hormonitoiminta käynnistyi. Etätyöpäivinä se viihdyttää työhuoneessa. Hereilläkään juttu ei välttämättä onnistu, kreikankilpikonna on omapäinen. Konnilla on leikkisiä ominaisuuksia, mutta ne eivät ole välttämättä keskenään sosiaalisia. – Joskus Pandora syö rauhassa 30 minuuttia ja pinkoo äkkiä 31. Kilpikonnan talvehtimiseenkin on niksinsä ja ajat vaihtelevat. Jonain talvena se nukkui kaksi viikkoa, viime talvena neljä kuukautta, heräsi välillä mutta meni aina vielä parin viikon päikkäreille. Kylmällä säällä puruista saattaa ilmestyä vain pää. Se ei syönyt, eikä kakkinut, kaivoi vain uutterasti puruja, jonne pullautti yhden munan. Lasten lemmikiksi kilpikonna ei sovi, koska sitä ei voi jättää vartiotta. askel 10/21 40 ~. Kaupasta ostetaan seepiansuomua, joka vahvistaa kilpeä ja luustoa. TEKSTI: PÄIVI PUHAKKA • KUVAT: JUKKA GRANSTRÖM Kahdessa vuodessa Pandora ehti käydä uuden kodin jokaisessa huoneessa. Iltakahdeksan maissa Pandora kaivautuu puruihin nukkumaan ja heräilee Annmarin työrytmin mukaan. Raajojen rennosta asennosta voi lukea paljon. – Se reagoi nimeensä. Kun omistaja Annamari Salmela oli vauva, perheessä oli maakilpikonna. – Pienten konnien kasvatus on rakettitiedettä. Pihan lasten tarjoama ruohokaan ei sitä kiinnosta. 1. Kerran käpytikan poikanen tarinoi sille pitkät jutut. Koirat lähinnä pelkäävät sitä, mutta linnut rakastavat. – Opin, miten kilpikonnaa ”luetaan” ja miten paljon siihen voi kiintyä. minuutin kohdalla valitsemaansa suuntaan. Kesällä se ulkoiluttaa minua mökillä kävelemällä pitkiä retkiä mielensä mukaan. Nyt Annmarilla on HRH Pandora, Brahelan herttuatar, kilveltään kaunis, painoa noin kilo, koko vastaa naisten kiekkoa. Erakko tarvitsee reviirinsä. Meillä olisi. Pandora myös loukkaantuu, jos herkkupala viedään kesken syönnin. Vaihtolämpöinen Pandora elää terraariossa, jonka pohjalla turvekerroksen päällä on puruja. – Pandora tuli meille huhtikuussa ja meni marraskuussa mökkiinsä. Ravinto, kosteus ja lämpötila vaativat tarkkuutta. Työhuoneessani se saattaa leikkiä kassissa, joka liikkuu lattialla kuin robotti-imuri. Pandora tykkää näykkiä Mikon varpaita, mutta erikoisherkkua ovat vesimeloni, mansikka, tomaatti, paprika ja ruukkusalaatit. Sitä ei voi paijata eikä sille voi opettaa temppuja. Kun katson sitä silmiin ja lässytän, seuraan nouseeko kaula, herääkö kiinnostus vai kääntyykö pois. Entä miten kilpikonnaa ”luetaan”. Työpaikan lounaspöydässä tokaisin, että olisipa minulla seurana edes kilpikonna, kun mies on nyt paljon mökillä. Sillä on UV-lamppu ja lämpölamppu, puukarahka, pari kiveä, ruoka-astia ja oma mökki. Opiskeluaikana hankittu vesikilpikonna Kille viihtyi sekä maalla että vedessä, rakasti muikkuja ja eli 20-vuotiaaksi. Osalle kasvattajista kyse on myös hifistelystä, näiden kokeneempien konnien kanssa uskaltaa ottaa luomuharrastajan vapauksia, Annmari kertoo. LEMMIKKI HEART MINÄ Pandora ottaa ”ritolat” P andora pitää kuvata syksyllä ajoissa ennen kuin se vetäytyy talvilevolle. Kollega kysyi: Haluatko sellaisen. – Pandora muutti meille, kun mieheni Mikko jäi eläkkeelle. Niin meille tuli Saksassa syntynyt paperiton kreikkalainen maahanmuuttaja, jolle annoimme turvapaikan. Pandoralta meni kaksi vuotta, ennen kuin se ehti käydä uuden kodin jokaisessa huoneessa. Seuraa kolme päivää mökötystä: Mitä sille mansikalle tapahtui! – Pandora on minulle tosi rakas ja tuottaa paljon iloa. Se raapii seinää, kun haluaa terraariosta pois
~ 41 askel 10/21. Pandora on nyt 18-vuotias. – LEMMIKKI tarvitsee liikuntaa ja omistajan sitoutumisen. Maakilpikonnat elävät 80 vuotta, joten joudun itsekin elämään noin 140-vuotiaaksi, Annmari Salmela sanoo
Majander-Reenpää on työskennellyt Otavassa, Weilin&Göös:ssä sekä WSOY:llä. Majander-Reenpää kirjoittaa myös vakavasta sairaudestaan, johon ei ainakaan nykytiedon perusteella ole parannuskeinoa. Majander-Reenpäästä jotain oleellista kertonee, että omaelämäkerrassa kehuttujen ihmisten lista on paljon pidempi kuin niiden ihmisten, joista tuodaan esille jotakin negatiivista. Majander-Reenpäällä on vastaus sinänsä mahdottomaan kysymykseen lempikirjasta. MARI TEINILÄ Kirjan viemää askel 10/21 42 ~. Se on Margaret Mitchellin kirjoittama Tuulen viemää, jossa päähenkilö Scarlett O´Hara ”murtaa aikansa naisen elämän ahtaat rajat”. Siltala 2021. Kirjassa nousee esille se, että herkkähipiäisyyden sijaan kannattaa yrittää tulla toimeen vaikeidenkin ihmisten kanssa, joita kirjailijatkin joskus ovat. LEENA MAJANDERREENPÄÄ kirjoittaa niin vetävästi, että hänen kirjailijauransa soisi jatkuvan. Omaelämäkertaa on nautinto lukea siksikin, että kirjoittaja hallitsee huumorin. Leena Majander-Reenpää kirjoittaa niin vetävästi, että toivoisi hänen kirjailijauralleen jatkoa. Tuhti kirja piirtää kuvaa kirjakustantamisen murroksesta sekä sisältää lukuisia anekdootteja tunnetuista kirjailijoista. Omaelämäkerta käy läpi dramaattisia työnantajavaihdoksia sekä omistajasuhteisiin ja työilmapiiriin liittyviä kysymyksiä. KIRJAT Kuukauden kirja An ni Re en pä ä Kirjatyttö. Hän on pätevä työssään ja tietää sen itsekin, mutta pystyy nauramaan itselleen sekä kertomaan tekemistään virheistä. Etenkin uran alkuvaiheissa kustantamot olivat miesvaltaisesti johdettuja yhtiöitä, tytöttely arkipäivää. Leena MajanderReenpää. Vuosikymmenten varrella niiden omistajapohjat ovat vaihtuneet. Omaelämäkertaa läpäisee kirjoittajan jo lapsuudessa syntynyt rakkaus kirjoihin. Yksityiselämän kuvaamisessa korostuu rakkaus nyt jo aikuisiin tyttäriin ja nykyiseen puolisoon Antti Reenpäähän sekä kunnioitus ensimmäistä puolisoa Pekka Tarkkaa kohtaan. K irjakustantajana ison osan elämäntyöstään tehneen Leena Majander-Reenpään (s.1956) omaelämäkerta tallentaa merkittävän siivun suomalaista kulttuuria. Tähänastisen mittavan elämäntyönsä hän on tehnyt luomalla kirjailijoille edellytyksiä kirjoittaa
Yksi viime vuosien suurtyö on ollut esittää eri puolilla Suomea muistisairaudesta kertovaa monologia Niin kauas kuin omat siivet kantaa, jonka hän on myös käsikirjoittanut ja ohjannut. S. MONILAHJAKKUUS KATI OUTISEN omaelämäkerta Niin lähelle kuin muistan kertoo huikean monipuolisesta työurasta. Murhamysteeri sinänsä ei ole ihmeellinen, mutta sitäkin valloittavampaa on kuvaus kuninkaallisen hovin sisäpiiristä ja ulkonaisesti hillityn kuningattaren sisäisestä maailmasta. Hänen majesteettinsa kuningatar Elisabet havaitsee kuitenkin pian, että tutkijat tarvitsevat hienovaraista mutta päättäväistä ohjausta operaatioonsa. Windsorin solmu on Hänen majesteettinsa tutkimuksia -sarjan ensimmäinen osa, joten hurmaavaa jatkoa on luvassa. Tarinan kertojana on Timo, jota vähän jännittää lähteä leirille. Timon päiväkirjamerkintöjen kautta seurataan leirin tapahtumia ja Tatun ja Patun hassuja edesottamuksia. Helsingin Oulunkylästä lähtöisin oleva Outinen on työskennellyt teatterin lisäksi elokuvissa, radiossa ja televisiossa. Kirja kertoo ihmisestä, jolla on taito katsoa myötätuntoisesti kanssaihmisiään. Urheilulääkäristä ja ortopedista tuli formulavarikkojen lääkäri ja tunnettujen formulakuskien tuki. Kati Outinen. MARI TEINILÄ Niin lähelle kuin muistan. Karisto 2021. Kaksikko muun muassa ottaa ohjaajan neuvot tavaroiden purkamisesta ja polulla pysymisestä melko kirjaimellisesti. FREIJA ÖZCAN Windsorin solmu. ~ 43 askel 10/21. Hintsan ajattelussa tavoitellaan menestystä kokonaisvaltaisella suorituskyvyn parantamisella. Hintsa kuoli marraskuussa 2016. 1. Hänen majesteettinsa tutkimuksia. Kirja sopii isommille itsenäisesti ja pienemmille aikuisen kainalossa luettavaksi. Hän on muun muassa käsikirjoittanut, opettanut ja toiminut professorina. Sen perustana on löytää oma core, ydin. WSOY 2021. . Bennett. WSOY 2021. . J. Hänen perustamansa valmennusyhtiö Hintsa Performance on tuttu monille johtajille. Vakavasti syöpään sairastunut huippuvalmentaja elää siinä viimeisiä vuosiaan ja yrittää saattaa missiotaan loppuun. NOORA WIKMAN-HAAVISTO Tatu ja Patu kesäleirillä. Oskari Saari, Aki Hintsa. Julkisuuteen Kati Outinen nousi vuonna 1980 Tapio Suomisen ohjaamassa Täältä tullaan elämä -elokuvan yhdessä pääroolissa. Kuolevan miehen päiväkirja. Kirjailija on taustoittanut tarinaa tapaamalla kuningatar Elisabetia pisimpään palvelleen henkilökohtaisen avustajan, joka kiitteli kuvauksen autenttisuutta. 2. Kirjan kiintoisinta antia on hyvin rehellinen kuvaus sairauden vaikutuksista Hintsan omiin ja perheen mielialoihin. MENESTYNYT MIES KUOLEE AKI HINTSA on suomalainen menestystarina. Aino Havukainen ja Sami Toivonen. Tarina sijoittuu aikaan, jolloin prinssi Philip vielä elää ja kuningatar rukoilee omassa kappelissaan, että prinssi Harry löytäisi itselleen mukavan tytön. Haavereiltakaan ei vältytä, mutta onneksi männynneulasen aiheuttamaa vammaa voi hoitaa nokkosella. Kuningatar selvittää WINDSORIN LINNASSA kuolee illalliskutsujen jälkeen nuori mies. Sairaskohtaukseksi sitä sanotaan, mutta oikeasti kyseessä on murha, jota salainen palvelu MI5 alkaa selvittää. Omaa ydintään Hintsa etsii hänen päiväkirjoihinsa ja haastatteluihinsa pohjautuvassa Oskari Saaren toimittamassa kirjassa Tänään olen elossa. Tämän Hintsa koki omaksi missiokseen, jopa Jumalalta saaduksi. FREIJA ÖZCAN Tänään olen elossa. Kovaa menoa leirillä TATU JA PATU ovat hauskuuttaneet pienempiä ja isompia lukijoita jo lähes 20 vuotta. Kuningatar ryhtyy huomaamattomaksi salapoliisiksi, henkilökohtaisen avustajansa tuella tietenkin, eivätkä salaisen palvelun miehet tiedä, miten heitä johdatellaan. Otava 2021. Outinen on ollut Aki Kaurismäen elokuvien luottonäyttelijä. Omaelämäkerrasta välittyy kurinalainen taiteilija sekä äitiyteen sitoutunut yksinhuoltaja. Omaelämäkerta. Uusimmassa kirjassa Outolasta kotoisin oleva kaksikko seikkailee kesäleirillä. Lopulta omaan coreen liittyy myös tietoisuus kuoleman jälkeisestä elämästä ja suhteesta itse Jumalaan
Kokemukset sodasta vaikuttivat kirjailijan rauhanaatteeseen. Tolstoi myös käytti isännän oikeutta alustalaisiinsa, ja ainakin yhden työntekijän tyttären tiedetään synnyttäneen hänelle pojan. Vuonna 1901 Tolstoi erotettiin VenäTolstoi oli maailmanparantaja ja anarkisti Leo Tolstoi oli aikansa kuuluisimpia venäläisiä kirjailijoita ja maailmalla laajasti tunnettu mielipidevaikuttaja. Tolstoi halusi parantaa näiden asemaa ja muun muassa perusti koulun maatyöläisten lapsille. – Tolstoi vastusti kirkkoa, vallanpitäjiä ja yläluokan elämäntapaa. Tolstoin elämästä kehkeytyi todellinen henkinen kasvutarina, jossa äärimmäisyydet seurasivat toisiaan. askel 10/21 44 ~ Ve n ä j ä 1 8 luvulla oli luokkayhteiskunta, jonka suurin väestöryhmä oli maaorjat. Hän oli irstailija, joka päätyi selibaattiin. Viiden sotavuoden jälkeen Tolstoi jätti armeijan ja palasi suvun kotitilalle Jasnaja Poljanaan. Teoksissa käsitellään 1800-luvun venäläistä yhteiskuntaa ja ajattomia rakkauden teemoja, osin todellisten henkilöiden kautta. Turhautuneena hän keskeytti opintonsa ja lähti viettämään vilkasta seuraelämää Moskovaan ja Pietariin. Hän taisteli sodassa ja saarnasi pasifismia. Hän alkoi opiskella kieliä yliopistossa, mutta kyllästyi opintojen kaavamaisuuteen ja päätti vaihtaa oikeustieteelliseen. Ensimmäisissä teoksissaan Tolstoi käsitteli oman kasvutarinansa kautta eroa rikkaan, maata omistavan luokan ja maatyöläisten välillä. Masennuksesta mystiikkaan Tolstoin laajasta tuotannosta tunnetaan parhaiten suurteos Sota ja rauha sekä Anna Karenina. Sekään ei tuntunut omalta alalta. Maaorjien isäntä Tolstoin kirjallinen ura alkoi jo sotajoukoissa, jolloin hän kirjoitti poikavuosiaan käsittelevää trilogiaa. Yltäkylläisyydestä asketismiin Tolstoilaisuus on anarkistinen ja pasifistinen aate, johon kuuluu ajatus yhteiskuntaluokkien tasa-arvosta. Hän kirjoitti omaa suunnanmuutostaan kuvaavan kirjan Tunnustuksia (1882). Vuorisaarnan tulkinnasta hän löysi perustan omaan moralismiinsa, joka on keskeinen osa tolstoilaisuudeksi kutsuttua aatetta, professori Juhani Niemi kertoo. Kirjailija, kreivi Leo Tolstoi (1828–1910) syntyi etuoikeutettuun asemaan. Perheen äiti kuoli Leon ollessa alle kaksivuotias. Nuoruutensa huvittelujen parissa viettäneestä miehestä kehittyi ajan myötä askeetti, jonka jalanjälkiä myös suomalainen Arvid Järnefelt seurasi. Vuonna 1862 Tolstoi avioitui perhelääkärinsä 18-vuotiaan tyttären Sofia Behrsin (1844–1919) kanssa. Niemi on yksi hiljattain julkaistun Mitä Tolstoi todella sanoi -kirjan (Siltala 2021) kirjoittajista. Aatelissuvun hallussa oli suuri maatila noin 200 kilometrin päässä Moskovasta etelään. Suuriksi kasvaneet pelivelat pakottivat Tolstoin muuttamaan elämän suuntaa, ja seuraavaksi nuori mies värväytyi armeijaan. – Keski-iän raskaan masennuskauden myötä Tolstoi kääntyi uskonnolliseen mystiikkaan. Varallisuus ja valta keskittyivät harvoille, ja merkittävä osa kansasta oli vailla koulutusta. Maatyöläiset suhtautuivat häneen kuitenkin hieman epäluuloisesti. TEKSTI: ARJA-LEENA PAAVOLA KUVAT: WIKIPEDIA ARVID JÄRNEFELT oli kirjeenvaihdossa Tolstoin kanssa 15 vuotta.. Hieman alle viisikymppisenä Tolstoi koki syvän kriisin ja kyseenalaisti elämänsä mielekkyyden. Havahduttuaan siihen, että merkittävä osa ihmiskunnasta teki ruumiillista työtä Jumalaa palvellen, syntyi halua liittyä tähän joukkoon. Pian myös isä menehtyi ja neljä lasta päätyi sukulaisten kasvatettaviksi. – Yksinkertaisen elämän ihanteeseen sisältyi myös kasvissyönti vastapainona Venäjän yläluokan nauttimalle yltäkylläisyydelle, Niemi sanoo. Hän oli 27-vuotias ja oli jo saanut mainetta kirjailijana. Jasnaja Poljanassa työskenteli 350 miespuolista maaorjaa. Nuorena Tolstoi kaavaili uraa diplomaattina. Hänen rykmenttinsä taisteli vuoristolaisheimoja vastaan Kaukasian rajalla ja osallistui Krimin sotaan. Ennen kaikkea hän halusi rauhaa ja rakkautta ympärilleen, mutta joutui konfliktiin vallanpitäjien ja lopulta myös kaikkein läheisimpiensä kanssa
~ 45 askel 10/21 SERGEI PROKUDIN-GORSKIN vuonna 1908 ottama värivalokuva Leo Tolstoista. Aatelinen suutarin opissa Tolstoin opit väkivallan vastustamisesta ja omassa elämässä toteutetusta yhteiskunnallisesta tasa-arvosta ulottuivat myös Suomeen. Näiden kahden kirjailijan taustoissa oli yhtymäkohtia, tosin Järnefelt oli esikuvaansa yli kolmekymmentä vuotta nuorempi. jän ortodoksisesta kirkosta hänen siihen kohdistamansa arvostelun vuoksi. Viranomaisten silmissä kirjailijasta tuli liian vaikutusvaltainen hahmo. – Meillä merkittävimpiä tolstoilaisuuden seuraajia oli kirjailija Arvid Järnefelt (1861–1932), joka myös kävi tapaamassa Tolstoita ja oli hänen kanssaan kirjeenvaihdossa 15 vuoden ajan, Juhani Niemi kertoo. Oikeustieteitä opiskellut Järnefelt toimi Vaasan hovioikeudessa kokiessaan Tolstoi taisteli sodassa ja saarnasi pasifismia.. Myös Järnefelt oli aatelissukua, ja hänellä oli kiinteät yhteydet Venäjälle
– Järnefelt rukoili ja teki laupeudentöitä esimerkiksi auttamalla naapureitaan maatöissä. Sofia oli synnyttänyt 13 lasta, joista viisi kuoli alaikäisenä. Kylmyys aiheutti vanhuksen sairastumisen keuhkokuumeeseen, ja kuolema tuli kymmenen päivää pakomatkan alkamisesta. Tolstoista poiketen Järnefelt tunsi sympatiaa luterilaista kirkkoa kohtaan. Toisaalta Järnefelt sai myös seuraajia. Lisäksi hän saarnasi aatettaan Helsingissä kolmessa kirkossa, tosin ilman lupaa. Suurten kertomusten luoja Aika, jolloin Tolstoi löysi hengenheimolaisia Suomesta, jatkui aina ensimmäiseen maailmansotaan asti. – Minulla on sellainen käsitys, että Järnefelt oli tavallaan onnellinen. Puolisot olivat luonteeltaan hyvin erilaisia: vaimo oli käytännöllinen ja piti kaupunkielämästä, kun taas aviomies oli maaseudulla viihtyvä haaveilija. Tolstoin kirjoituksissaan asettamat normit eivät enää meidän aikanamme innoita ihmisiä. – Hän koki, ettei voi toimia kokonaisvaltaisesti oppi-isänsä tavoin. Tavallaan Arvid Järnefelt nuortui, mitä vanhemmaksi tuli, eikä tolstoilaisuus enää näkynyt hänen teoksissaan. Demokratiakehitystä Arvid Järnefeltin laatimien suomennosten kautta venäläisen mestarin uskonnolliset kirjoitukset tavoittivat suomalaista lukijakuntaa. Tolstoin kohdalla onnellisuus saattoi jäädä haaveeksi, mikä varmaan liittyi tämän ristiriitaiseen persoonaan, Niemi arvelee. Perheenäidin velvollisuuksien lisäksi hän oli auttanut valtavasti miehensä työssä muun muassa kirjoittamalla puhtaaksi tämän tekstejä. Elämän tarkoituksen pohtiminen kuitenkin jatkui loppuun asti. Juhani Niemen mukaan Tolstoin kuolema pakotti Järnefeltin pohtimaan omaa elämäänsä uudelleen. Teoksessaan Heräämiseni (1894) hän kertoo, miten hän tunsi pakottavaa tarvetta alkaa elää kättensä töillä. Samaa kirjailija toteutti ajoittain myös omassa elämässään, oli kyse sitten kyllästymisestä maalaiselämän yksitoikkoisuuteen, huonosti edenneistä opinnoista tai paineesta avioitumiseen. Kirjan Mitä Tolstoi todella sanoi artikkelissa Martti Anhava kuvaa, miten pakeneminen on toistuva teema Tolstoin teoksissa ja ratkaisu, johon hänen romaanihenkilönsä usein päätyvät. Äärimmäisyydessään hän aikoi myös luopua kirjojensa tekijänoikeuspalkkioista, joista suurperheen tulot pitkälti koostuivat. Tolstoin kohtaloksi koitui pakomatka hänen oman perheensä luota vuonna 1910. Tämä käy ilmi päiväkirjamerkinnöistä. Iän myötä Järnefelt vahvistui kirjailijana. Sen sijaan hän elää yhä suurten kertomusten luojana. Vuorisaarna menetti merkitystään siinä vaiheessa, kun maailma oli tulessa ja Suomi uhattuna. Järnefelt lähti aluksi suutarin oppiin, mutta taidon omaksuminen ei ollutkaan niin helppoa, Niemi huomauttaa. Taloudellinen tilanne oli jatkuvasti huono ja sopeutuminen olosuhteisiin aiheutti ajoittain ongelmia. Hyppy elitistisestä asemasta alas kansan asemaan oli todella suuri. Juhani Niemen mukaan oleellista oli, että Järnefelt halusi omalla esimerkillään osoittaa, ettei tolstoilaisuus jäänyt vain aatteelliseksi pohdinnaksi. ISOISÄ JA tyttärentytär Tatjana Jasnaja Poljanassa Tolstoi vastusti kirkkoa, vallanpitäjiä ja yläluokan elämäntapaa.. Luvattomia saarnoja Lohjalle asettuneen Järnefeltin elämä ei muodostunut helpoksi. askel 10/21 46 ~ uskonnollisen murroksen Tolstoin tekstejä luettuaan. Seurasi vakavia riitoja. Alkavan talven sää oli raaka. Leo Tolstoi oli kuollessaan 82-vuotias. Virallisesti kirkko ei toimintaa hyväksynyt, mutta ei voinut estää sitä. Suomessa tosin demokratiakehitys oli jo silloin pidemmällä kuin Venäjällä, mutta myös meillä torpparien asema oli huono. Erkaneminen oppi-isästä Arvid Järnefelt eli vielä parikymmentä vuotta oppi-isänsä kuoleman jälkeen. On ylellisyyttä, että pystyy tekemään tällaisen valinnan, kun monien muiden kohdalla elannon hankkiminen fyysisellä työllä oli ainoa vaihtoehto. Vaikeuksia pakoon Maineen kasvun myötä Tolstoin saama julkisuus aiheutti paineita. Lähtö Jasnaja Poljanasta 48 vuotta kestänyt avioliitto oli pahassa kriisissä, ja kirjailijan kuvauksen mukaan kotielämästä oli tullut helvetillistä. Tolstoin suunnitelma luovuttaa omaisuuttaan aiheutti Sofiassa pelkoa ja vainoharhaisuutta. – Siviilivirka sai jäädä ja Järnefelt halusi aloittaa yksinkertaisen elämän maaseudulla. Perhetilanne johti lopulta siihen, että Tolstoi lähti lokakuisena yönä Jasnaja Poljanasta tarkoituksenaan viettää loppuelämänsä yksinäisyydessä. – Tässä mielessä hän oli esikuvaansa monipuolisempi ja kirjoitti jopa viihdekirjoja ja komedioita, osa näistä julkaistiin salanimellä. – Sen sijaan elämäntavassa Järnefelt säilytti monet ihanteensa ja pitäytyi yksinkertaisessa elämässä, kasvissyönnissä ja pasifismissa, Niemi kertoo. Kirjallisuuspiireistä etenkin Minna Canth suhtautui Järnefeltin valintoihin oudoksuen, vaikka kannattikin Tolstoin oppeja
SYNTYMÄKODISSANI SAVOSSA vuodenkierrot kuluivat lintujen seurassa ja vuodet kirjojen henkilöiden seurassa. Jumalanpalveluksissamme luetaan Sanaa, joka parantaa kaikenlaisia vammoja. Poikkeuksen tässä suhteessa tekee Raamattu. Parantavat sanat Kuulen Raamatun sanoja mieluiten niin, että sitä luetaan ääneen.. EN OSAA vieläkään kuunnella mitään kuulokkeilla. En ollut uskoa silmiäni: itse Elina Karjalainen, kuvista tuttu huivi päässään ja leppoisa ilme naamallaan! Hän toi minulle joululahjaksi uusimman Uppo-Nallen sekä toivotti hyvää paranemista. Kirjoittamisesta tykänneelle tytölle kukaan ei ollut niin runollista seuraa kuin Vihervaaran Anna. ~ 47 askel 10/21 MINNA KETTUNEN • KIRJAILIJA & VÄÄRNIN PAPPILAN EMÄNTÄ PAPPILAN KAMARISSA ~ 47 askel 10/21 K esän tiesin loppuvan, kun pääskyset kerääntyivät lähtölaumoihinsa pihan ylle. Samalla tavalla Jeesuksen aikaan pyhiä kirjoituksia luettiin temppelissä. Lähetin joskus samassa maakunnassa asuneelle kirjailijalle fanipostiakin. Peltojen sulaessa odotin kuovin kiihtyviä huutoja ja taivaanvuohen mäkätystä. Kurkien ronkkuminen ja hanhiparvien laklatus soittivat syksyn jylhää säveltä suuren maiseman yllä. Hahmotin kirjojen kautta historian vaiheita sekä sitä, miten pienet ihmiset ne kokevat, miten erilaiset persoonallisuudet suhtautuvat elämänsä ilmiöihin ja millaisia tunteita heillä on. Myös metsässä elänyt Ronja Ryövärintytär tuntui läheiseltä. Maatessani lantiosta rautoihin sidottuna lasten kirurgisen osaston sängyssä hän saapui tervehtimään minua jouluaatonaattona. Kun erityisen samaistuttava kirjan henkilö tuli läheiseksi, surin ja iloitsin hänen kanssaan niin kuin elävän ystävän. Erityisesti rakastin Elina Karjalaisen juttuja Suomen Kuvalehdessä sekä hänen perhe-elämästään kertoneita pakinoita. Toki iloitsen, että kirjallisuus on löytänyt aivan uuden kanavan äänikirjojen kautta. Ulkosalla haluan kuulla vain tuulen ja lintujen ääniä ja omia ajatuksiani sekä ottaa kirjan käteeni oikeana kirjana. Ehkä empatiakyky kehittyi aivan huomaamatta. Kuulen sen sanoja kaikkein mieluiten niin, että sitä luetaan ääneen. Varmaankin sillä hetkellä aloin uskoa, että paranen ja opin taas kävelemään. Talven jälkeen sain lupauksen kevään tulosta, kun iltaisin alkoi kuulua helmipöllön puputusta ja aamuisin teerien kukerrusta. Kun jouduin 13-vuotiaana vakavaan auto-onnettomuuteen, tieto siitä kulkeutui yhteisten tuttavien kautta Elina Karjalaiselle. Teinivuodet kuluivat muun muassa Mika Waltarin ja Väinö Linnan seurassa. Kotitai maataloustöihin en tuntenut oma-aloitteista kiinnostusta, vaikka toki jotakin tein
Jumalako muka asetti Venäjän hallitsemaan Suomea ja sortamaan Suomen kansaa. Asettiko Jumala Venäjän sortohallitsijat. On kohtuutonta vaatia lapsia kunnioittamaan väkivaltaisia vanhempia. ”Jos vanhemmat olisivat kaikessa täydelliset, olisi niiden kunnioittaminen, totteleminen j.n.e. Vieläkin jostain löytyy satavuotiaita keskitysleirin vartijoita, jotka raahataan oikeuden eteen – heitä on mahdotonta kunnioittaa. Vanhemmilla on ääretön valta lapsiinsa, he voivat tuhota lapsensa henkisesti ja fyysisesti. Meidän mielestämme kunnioitus pitää ansaita. 1800-luvun opetus sotii kovasti nykyihmisen oikeustajua vastaan. Sama pätee valtiovaltaan: vanhat katekismusoppaat opettavat, että Jumala on asettanut esivallan, ja siksi sitä pitää kunnioittaa. Silloin synti on jo tehty sydämessä! Saako mummo kiukutella kassajonossa. Vanha lastenhoito-opas toteaakin ykskantaan, että ”vanhempien tärkein tehtävä on lapsen tahdon nujertaminen”. Jos vanhus käyttäytyy huonosti, hän ei ansaitse nuorempien ihmisten kunnioitusta. Vanhempien ei tarvinnut ansaita lastensa kunnioitusta, vaan se oli ehdoton. 1800-luvun ihmiselle tärkeimpiä käskyjä oli neljäs, kunnioita isääsi ja äitiäsi, että kauan eläisit ja menestyisit maan päällä. Olen eri mieltä. LAURA HONKASALO • KIRJAILIJA KOHTUULLINEN ELÄMÄ Jos lapselta vaaditaan sokeaa tottelemista, hänestä voi kasvaa aikuinen, joka ei koskaan elä omaa elämäänsä. ”Mutta kun ovat he, kuten sanoimme, epätäydellisiä, vieläpä kenties köyhiäkin, oppimattomia, vanhoja ja kykenemättömiä, tai myöskin ankaria ja vaativat lapsiltaan liian paljon j.n.e.” Tämän takia lapset joutuvat kiusaukseen halveksia omia vanhempiaan. Jonkun mielestä kiukuttelu kaupan kassajonossa on liikaa. verrattain helppoa”, kirjoittaa Sonck. Ajatusta kuuliaisuudesta esivallalle eivät tietenkään kehittäneet 1800-luvun kirkkoherrat, vaan se on peräisin Roomalaiskirjeistä. Niin erilaisia, että heidän asenteitaan on usein vaikea käsittää. Opetettiin myös, että tuli olla kuuliainen paitsi askel 10/21 48 ~. Mikä on vanhempien tärkein tehtävä. En kuitenkaan pysty kunnioittamaan kaikkia vanhoja ihmisiä. Lapsella ei ollut oikeutta vaatia, että vanhemmat olisivat hyviä ja oikeudenmukaisia. Kyllä, ihmiset ovat aina tarvinneet loimia vartalonsa peitoksi ja ravintoa, mutta menneisyyden ihmiset ovat olleet monessa suhteessa aivan erilaisia kuin nykyajan ihmiset. Ajatus tuntuu irvokkaalta varsinkin, kun sen lukee 1800-luvun kirjoista. Varsinkin vanhempien kohdalla ajatus ehdottomasta kunnioituksesta tuntuu väärältä. Moni sanoo, että vanhoja ihmisiä pitää kyllä kunnioittaa, mutta ei kaikkia. Kirkkoherra Emil Sonck selitti teoksessaan Ohjaus katekismusopetukseen (1897), että Jumala ilmoittaa meille tahtonsa vanhempiemme kautta ja opettaa vanhempiemme avulla meitä alistamaan oman tahtomme korkeamman tahdon alle. Ehkä kiukutteleva vanhus on aina ollut tosi kiltti ja ruvennut vasta vanhana pitämään puoliaan. Tahtosi on taskussani ” Ihmiset ovat olleet kaikkina aikoina samanlaisia.” Siinäpä ärsyttävä klisee
Omilta lapsiltani en ikipäivinä haluaisi vaatia sokeaa kuuliaisuutta. Ajatus siitä, että olisin joutunut lapsena olemaan sokean kuuliainen ja tottelevainen vanhempiani kohtaan, tuntuu kamalalta. Jos asian kyseenalaisti, oli näsäviisas. He eivät ole omaisuuttani, vaan ihania, fiksuja ihmisiä. Lapsethan eivät halua totella tottelemisen ilosta, vaan vaativat usein perusteita. + 14,9 snt/min, lankapuhelimesta 8,21 snt/puh. 020 754 2333 asiakaspalvelu@kotimaa.fi 12 6 N:o 32 | 13. 156 €) KOODI: KESTO12KK. Kotimaasta löytyvät aina ihmiset ja asiat sekä tunne ja toivon näkökulma tulevaisuuteen. Se tuntui todella epäoikeudenmukaiselta. Toisinaan perustelutkin olivat mielestäni pölhöjä. + 6,9 snt/min. Toisinaan vanhempani jaksoivat selittää, mutta toisinaan tuli klassikko ”koska minä käsken”. vu os ik er ta 00 43 59 5– 21 –3 3 Hiljaa hyvää tulee Finanssialan ammattilainen Kari Koivula ohjaa hiljaisuuden retriittejä 18 Ministeri Antti Kurvinen: Kirkot ovat yhteiskunnan voimavara Parempi vessa tekisi miljardien ihmisten elämästä parempaa Kotimaata lukemalla tiedät mikä kirkossa muuttuu ja mikä on pysyvää. Viktoria hallitsi myös lapsiaan Jos lapselta vaaditaan sokeaa tottelemista, hänestä voi kasvaa aikuinen, joka ei tunne itseään eikä koskaan elä omaa elämäänsä. Vaikka esikoistytär Vicky avioitui Saksaan, äiti pommitti häntä kirjeillä useita kertoja viikossa, komenteli ja neuvoi. Ei ihme, että silloin oli niin paljon mystisiä vaivoja, kuten hysteriaa, neurasteniaa, heikkohermoisuutta, vähäverisyyttä ja kroonisia ruuansulatusvaivoja! Riittääkö perusteeksi ”koska minä käsken”. Mikä oikeus heillä oli vaatia tottelemaan vain siksi, että olivat aikuisia. Lapsilla on syntyjään voimakas oikeudentunto, eikä ihmisen omaa tahtoa ja yksilöllisyyttä voida sammuttaa tuosta vain. Yhteystietoja voidaan käyttää ja luovuttaa suoramarkkinointiin henkilötietolain mukaisesti. • Digilehden lukuoikeudet ja pääsy Kotimaa.fi -sivuston uutisiin, artikkeleihin sekä digiarkistoon. Voit laittaa toiveesi sähköpostilla osoitteeseen: asiakaspalvelu@kotimaa.fi Tarjous Laskutusjakso 4 kk välein 28 € (norm. Ilmoitathan meille 30.10.2021 mennessä kuinka haluat etusi käyttää. • Tilaajalahjana Kotimaa taskukalenteri. Tarjous on voimassa 23.12.2021 asti ja se koskee vain uusia tilaajia Suomessa. Tilaus laskutetaan sovituin laskutusvälein, jolloin tilaaja saa tilausvahvistuksen ja laskun aina hyvissä ajoin ennen seuraavan tilauksen alkamista. Puhelun hinta matkapuhelimesta 8,21 snt/puh. Tilaajalahja toimitetaan vuoden lopussa. Usein jokin asia piti tehdä tietyllä tavalla, koska niin oli aina tehty. elokuuta 2021 | hinta: 3,90 € Ka nn en ku va : A ntt i Ri nt al a 11 6. Mitä ne siellä kirkossa oikein touhuavat. Niin kirkkoa koskeva yhteiskunnallinen päätöksenteko kuin arjen hengellisyys ja kirkkovuoden kierto ovat tärkeä osa Kotimaan sisältöä. 52 €) KOODI: KESTO4KK Laskutusjakso 12 kk välein 81 € (norm. Jumalalle, myös oman seurakunnan papille, riippumatta siitä millainen miekkonen pappina oli. Pääset myös lukemaan Kotimaa.fi -sivustolla kaikille avoimien uutisten ohessa ainoastaan tilaajille tarkoitettuja tähdellä merkittyjä uutisia ja artikkeleita. 1800-luvun ihmisen sokea kuuliaisuus, uskollisuus ja omasta tahdosta luopuminen tuntuvat minusta vierailta ajatuksilta. Elämäkertureiden mukaan kuningatar Viktoria (1891–1901) vaati lapsiltaan kuuliaisuutta aivan erityisesti, olihan hän paitsi äiti, myös Britti-imperiumin kuningatar, jolle alamaiset eivät saaneet sanoa vastaan. Meillä muna opettaa usein kanaa. Äidin kuristusote piti lasten kasvettua aikuisiksi. Ulkomaisiin tilauksiin lisätään postikulut. Keskusteluja ja näkökulmia unohtamatta. Vaihtoehtoisesti voit lahjoittaa kestotilausetusi Kotimaa Oy:n valitsemaan hyväntekeväisyyskohteeseen. • Olet mukana kaikissa arvonnoissamme. Alle 18-vuotiaalla tulee olla huoltajan lupa lehden tilaamiseen. Lahkoja syntyi kuin sieniä sateella, heräsi kiinnostus Aasian uskontoja kohtaan, spiritismistä tuli oikea villitys, teosofit perustivat oman seuransa ja haaveiltiin vapaasta rakkaudesta. Kestotilaajana pääset nauttimaan seuraavista eduista: • Edullisin tilausmuoto. Kalentereita on rajoitettu määrä
Lindgrenin hieman anarkistiset ja lapsen maailman kautta kerrotut tarinat ovat koskettaneet ja puhuttelevat tänäänkin. Hän toteaa: ”Minä olen pöljä, sinä olet pöljä, me kaikki olemme pöljiä.” Tämä riisuu minusta turhan tärkeyden ja pätemisen tarpeen ja palauttaa omaan kokooni. KAKSI eri kirjailijan ajatusta on vaikuttanut tapaani katsoa Jumalaa ja ihmistä. Mistä klassikosta et luovu. askel 10/21 50 ~. 2. EETIKKO Martti Lindqvistin kirjat, kuten Keskeneräisyyden puolustus, Näkymättömän paino ja Pieni kirja rakkaudesta, ovat olleet minulle tärkeitä. Lindgren antaa lapsille ajattelun vapautta, oikeuden elää omannäköistä lapsenelämää. Ruotsalainen uskonnonpsykologian professori Owe Wikström lähestyy kirjassaan Kaipauksen puolustus Jumalaa ja jumalaista kaipauksen, kaihon ja kauneuden kautta. En ympäristön tai perimän ohjaamana, se on vaan ollut luonnollinen osa minuutta. Peppi antaa mallia 1. Kun Jeesus huutaa ristillä ”Jumalani, Jumalani miksi minut hylkäsit?” näkee Lindqvist siinä Jumalan varaan jättäytyvän epäuskon, johon voi oudon turvallisesti samaistua. Niissä hengellinen ja maallinen kietoutuvat yhdeksi tavalla, johon sieluni vastaa aamenta. Samaa syvästi tunteisiini vetoavaa henkeä on Anni Blomqvistin Myrskyluodon Maija -kirjoissa. Paljosta olemme itse vastuussa eikä luovuttaminen yleensä ole vaihtoehto, mutta viimekädessä: Herra antoi, Herra otti, kiitetty olkoon Herran nimi. Miksi. 2. Minuun vetoaa kirjoissa elämän yksinkertaisuus ja selkeys sekä perheen kyky selviytyä uskomattomista vastoinkäymisistä. EMILIA KARHU Kirjarakkaat Askelen ja Kotimaan toimituksen jäsenet katsoivat kirjahyllyjään ja vastasivat kahteen kysymykseen: Mikä kirja on vaikuttanut voimakkaasti hengelliseen vakaumukseesi. Tämä oli herättävä ajatus. Pimeys on totta, mutta valo ei ole kuollut. Miksi ja miten juuri tämä teos. Kaiken voi tehdä toisin, ja kuka oikeasti määrittää, mikä on soveliasta. Intialaisen jesuiittaveljen Anthony de Mellon tapa tarkastella ihmistä kaikessa keskeneräisyydessään kirjassa Havahtuminen on riemastuttava. Minua on ymmärretty. Kirjat vievät sekä Huvikumpuun että kaiken olevaisen taakse. Lindqvistin kirjoissa raivo puolustaa ihmistä. Minkä mahtavan mallin tytölle tarjoavat esimerkiksi Peppi Pitkätossu -kirjat! Ahtaat roolimallit kaatuvat, kun Peppi pääsee vauhtiin. Niissä kirkastuu ehdoton armo ja elämän loputon monimutkaisuus. Näe totuus ja tule vapaaksi. Kun Wikström avaa kauneuden käsitteen kaipauksena pyhyyteen ja Jumalan lähteille, en voi muuta kuin huokaista. Olen lapsesta saakka kulkenut kauneus johtotähtenäni. RUOTSALAINEN kirjailija Astrid Lindgren ja suuri osa hänen tuotannostaan kuuluvat rakkaimpiin klassikoihin. Ne ovat antaneet toivoa ja voimaa monissa oman elämäni ahdingoissa. Siihen on suostuttava. Perimmäisenä sielun pohjalla on ikuinen kaipaus. Kun on aikuisena lukenut hänen henkilöhistoriaansa, teokset ja hahmot ovat saaneet vielä enemmän syvyyttä. GUN DAMÉN Myrskyluodolla taistellaan 1. KIRJAKL ASSIKOISTA rakkaimpiini kuuluu Laura Ingalls Wilderin Pieni talo preerialla -sarja
Ehkä tämä on sitä voimakasta RAKASTA KIRJAA on ihaninta lukea rakkaassa nojatuolissa. 2. Kompleksinen sielu laukeaa lepoon vasta kuoleman edessä, kun se ottaa vastaan Jumalan armon. Kärsimyksen ongelma 1. Siksi kysymyksiini oli olemassa hyviä vastauksia, ja hän teki parhaansa tarjotakseen niitä. Hinduperheessä Intiassa elävällä tytöllä on paljon minua huonommat mahdollisuudet kuulla evankeliumi Jeesuksesta. Pix ab ay Daniel Nylund ~ 51 askel 10/21. KATOLISEN ranskalaisen François Mauriacin Käärmesolmu vuodelta 1932 on jättänyt lähtemättömän tunnejäljen. LUIN Tuomo Mannermaan Kaksi rakkautta, Johdatus Lutherin uskonmaailmaan (WSOY 1983) jo opiskeluaikana, heti sen ilmestyttyä. François Mauriac sai kirjallisuuden Nobel-palkinnon vuonna 1952. DANIELLE MIETTINEN Ristin rakkaus 1. Millä perusteella riitaisten ihmisten käsissä kirjoitettu ja koottu Raamattu on kokonaan Jumalan sanaa. MIKSI maailmassa on niin paljon kärsimystä, jos on olemassa hyvä ja kaikkivaltias Jumala. Rakkautta kaipaava ihminen ei kykene elämään rakkaudessa. Tämmöisiä mietin teinityttönä, ja hyviä vastauksia oli vaikea löytää. Mannermaan tuoreella tavalla esittelemä Lutherin uskonmaailma näyttäytyi kirjassa voimallisena, ytimiin asti menevänä ja mukanaan vievänä. Sitten Daniel Nylund kirjoitti kirjan Ajankohtainen 3 (1984). Onko se reilua. Nylund uskoi, että kristinusko on sisäisesti ristiriidaton ja koko todellisuuden kanssa yhteensopiva. Jumalan rakkauden ja ihmisen rakkauden erot, kunnian teologia ja ristin teologia sekä kristityn osa lähimmäisen Kristuksena avautuivat tavalla, jota en ole unohtanut. Ihmissuhteet sairastuvat ja särkyvät
Hänen on kylmä, ja hänelle tuodaan lämmikkeeksi nuori jalkavaimo. Tarina sijoittuu siirtomaa-aikaiseen Intiaan kuviteltuun Rantsipurin kaupunkiin. Itse hän oli agnostikko. Mitään muuta hän ei kuitenkaan kaipaa kuin vaimoaan Batsebaa ja sitä, että saisi Jumalansa takaisin. Kirjan kieli on värikästä,monisanaisen retkeilevää ja lukijalta paljon vaativaa. Hänen ja Jumalan välille on langennut hiljaisuus. FREIJA ÖZCAN askel 10/21 52 ~. 2. Siinä murheellinen ja kaihoisa kuningas Daavid muistelee kuolinvuoteellaan kansansa historiaa ja elämäntyötään. En päässyt puusta pitkään, kunnes päätin ostaa kirjat itselleni. MONIKIN kirja on vaikuttanut hengelliseen ajatteluuni, mutta ei mikään niin vahvasti kuin Joseph Hellerin romaani Herra tietää. Myöhemmin ymmärsin, että kokemukseni liittyi keskittymiseen ja huomion suuntaamiseen. Kirja on suomalaisen kirjallisuuden kansankuvauksen traditioon liittyvä, juureva ja yksityiskohdilla siunattu, loistavasti kirjoitettu kertomus menneestä maailmasta, jossa kilvoiteltiin ja tehtiin asioita onnistuneesti yhdessä – ja jossa kierrettiin muutakin kuin tahkoa. OLLI SEPPÄLÄ Kaipausta kuolinvuoteella 1. 2. KLASSIKKO, josta en luovu, on amerikkalaisen lehtimiehen ja maanviljelijän Louis Bromfieldin vanha romaani Sateet tulivat. Joukko talonpoikia ja laivureita on kokoontunut sopimaan suuren parkkilaivan rakentamisesta yhteisvoimin. Syväkokemukset ovat muodoltaan ja hahmoltaan samanlaisia, vasta tulkinta antaa niille sisällön. Sittemmin löysin kristillisen mystiikan ja tajusin yhteyden kokemukseeni. Kun haluan puhdasta, ajatonta lukunautintoa, käännyn Proustini puoleen. Kuten tunnettua, tajunnanvirtatekniikalla kirjoitettu kirja kertoo yhdestä, ilmeisesti 1850-luvun lopun iltapäivästä Kustavissa. Lisäksi kolera alkaa surmata ihmisiä. Nyt olen lukenut useimmat osat kahteen, jopa kolmeen kertaan. Teos on järkälemäinen, yli 800-sivuinen tiiliskivi. JUSSI RYTKÖNEN Matkalla mystiikkaan 1. Palaan tähän kirjaan tämän tästä, viimeksi koronapandemian alkaessa. Siinä oli jotain hyvin juutalaisuudelle tyypillistä realismia. Se oli vapauttavaa. Heller oli amerikkalainen kirjailija, jonka vanhemmat olivat venäjänjuutalaisia. vaikutusta hengelliseen vakaumukseeni. Kokemus oli voimakas. Sen suomennoksessa on kymmenen osaa. Pidän siitä, miten hän kuvaa ihmisluontoa ja sen kummallisuuksia tyynesti mutta tarkkasilmäisesti. Bromfieldin kuvaus on kaunista ja syvää. Nyttemmin ymmärrän myös, että kokemukseni liittyy yleensä meditaatioon tai kontemplatiiviseen olotilaan. OLIN aina haaveillut lukevani Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä. Herra tietää on ilmestynyt vuonna 1984. Alun jälkeen se tempaisee lukijan mukaansa ja loppumatka sujuukin helpommin. Kokeilin kirjassa kerrottua harjoitusta ja sen seurauksena uskoin/luulin/kuvittelin näkeväni olemassa olevan taakse: katsoin pensaan oksia ja katseeni kiinnittyi niiden välissä olevaan tyhjään tilaan. Se sattui käteeni joskus opiskeluaikoina kirjastossa ja teki lähtemättömän vaikutuksen. Se oli kallis paukku, mutta myös pakotti lukuhommiin. 2. Se tuntui silloin erityisen merkitykselliseltä. Syksyn aurinko painui mailleen ja kylmä alkoi nousta. Heller kertoo Vanhan t e s t a m e n t i n tarinoita niin satiirisella huumorilla ja sellaisella inhimillisyydellä, että se muutti peruuttamattomasti näkemykseni Raamatusta ja hengellisestä maailmasta. Kaupungissa tapahtuu maanjäristys, jota seuraa tulva. Sekalainen ihmisjoukko englantilaisia, intialaisia ja jokunen venäläinenkin joutuu myllerryksen keskellä etsimään itseään ja myös aitoa rakkautta. Hänen tunnetuin teoksensa on Me sotasankarit (Catch-22, 1961). JOUDUIN heittämään lanttia ja haluan tässä kehua Volter Kilven Alastalon salissa -romaania (Useita painoksia, ensimmäinen painos Otava 1933). Muistan vieläkin paikan missä tämä tapahtui. Kirja on kuin elämä itse, hämmentävä matka ihmismieleen, vaikutelmiin, muistoihin, sosiaalisiin kuvioihin, salattuun ja katoavaan. CARLOS Castanedan Matka Ixtlaniin on enemmän tai vähemmän fiktiota – mitä en tiennyt, kun sen teini-iässä luin – mutta sillä on ollut iso muistissa pysyvä vaikutus
Luontoon jotenkin liittyvät kirjoitukset ovat ihania. Lähetä vastaus 18.10. Zinkin viisaat tekstit ovat ajatonta evankeliumia, johon ei kyllästy: ”Yhä vieläkin meidän tiemme tarkoitus on kuunnella luovan Jumalan aivan hiljaista ääntä ja antaa siihen vastaus, vastata siihen Kyllä.” Linnea borealis askellehti.fi www.facebook.com/askellehti.fi YHDESSÄ elämä on parempaa. Mieleinen kirjailija uskonnollisten kirjojen puolelta on Jörg Zink. Ihmissuhteita ja hellyttäviä eläinkohtaloita. Ollaan siis yhteyksissä: Lähetä meille postia osoitteella Askel, Yhdessä, PL 279, 00181 Helsinki askel.toimitus@kotimaa.fi Lehden paras juttu. Onko hän joku lähipiiristäsi, julkkis, Raamatun henkilö, romaanihahmo, korona-ajan sankari, opettaja, palomies. Kaiken kaikkiaan monipuolinen kirjailija. Hyllyssäni on 21 pientä kuvateosta, joista olen tehnyt aikoinaan monta dia-runoesitystä. Arjen keskellä on ilo ottaa runokirja ja löytää siitä juuri siihen hetkeen sattuvat säkeet. KP OLIPA ILAHDUTTAVAA, kun pyysitte kertomaan omasta suosikkikirjailijasta! Ylittämätön on venäläinen Ludmila Ulitskaja. Pidän hänen tavastaan kirjoittaa. mennessä. Violette EPPU NUOTIO, myötätuntoinen, valoisa persoona, elämä on häntäkin koetellut. Minua viehättää niissä ilmi tuleva suomalaisten naisten historia, miten lujille naiset ovat joutuneet yhteiskunnassamme. Olen lukenut kaikki hänen kirjansa – viimeksi Sielun ruumis -nimisen kertomuskokoelman. Senkku LUEN PALJON ja aina vuorollaan joku teos nousee yli muiden. mennessä. Pix ab ay KIRJOITA KORTIN tai sähköpostin otsikoksi Paras juttu, kerro suosikkijuttusi otsikko ja liitä mukaan nimesi ja osoitteesi. Vastanneiden kesken arvomme palkinnon. Hän kuvaa aikaa, joka on jo historiaa, kun kunnon lääkkeet eläimille ovat vasta tulossa. Vastanneiden kesken arvotaan palkinto. Julkaisemme marraskuun Askelessa kokoelman lukijoiden kirjoituksia, nimimerkillä tai etunimellä. Palkinnon voitti Marjatta Kiilunen-Hyytiäinen. Helppotajuista ja lämminsävyistä on runojen sanoma. Numeron 9/2021 suosituin oli Tytti Issakaisen kirjoittama ja Pasi Leinon kuvaama tekstiilitaiteilija Silja van der Meerin haastattelu. Aidon maaseudun ja aitojen ihmisten kuvausta. Olen lukenut hänen kirjojaan englanniksi ja suomeksi, katsonut filmejä TV:stä ja DVD:ltä. Laila Hirvisaarelle kiitos ja kunnia taivaan kotiin. Luemme mitä meillä on. Kirjoita korttiin tai sähköpostin otsikkoon ”Idoli” ja lähetä viestisi, nimesi ja osoitteesi alla olevaan osoitteeseen 18.10. Vielä aikuisenakin palaan Anni Swanin ja Montgomeryn kirjoihin, makustellen niitten tunnelmia. Lainaan runoja kanssaihmisten muistamisiin niin iloissa, suruissa kuin missä kohdataankin ja haluan jotain sanoa. Suosittelen lämpimästi. Nimiösivulle olen kirjoittanut: Tämä kirja on kiehtova ja järkyttävä. Ihana lukea hänen tuotantoaan: puhuttelevaa, jännittävää ja elämänmyönteisiä kirjan loppuja; jää odottamaan seuraavaa. Kiitos hänelle! Tunsin häntä kohtaan niin suurta sielujen sympatiaa, että kirjoittelin hänelle ja sain useita kirjeitä ja kortteja häneltä. Iloa ja surua, kuolemaa ja paranemista. PALKINNON VOITTANUT Helena kertoo: Suosikkikirjailijani on Anni Blomqvist, jonka kaikki kirjat olen lukenut. Marja Taanila MONISTA KIRJAILIJOISTA poimin tähän Olli Seppälän. Myöhemmin kävin hänen haudallaan Ahvenanmaan Värdössä. SUOSIKKINI ON James Herriot, eläinlääkäri Britteinsaarilta. Lukijoiden suosikkikirjailijat YHDESSÄ ~ 53 askel 10/21. Hänen runonsa ovat mielenkiintoisia ja ajatuksia herättäviä. Tarja MONILLA NUORUUDEN ajan kirjoilla on ollut tärkeä sija kehityksessä. Kotimaisten romaanien ystävänä ehdottaisin kuitenkin Enni Mustosen kirjasarjaa Syrjästäkatsojan tarinat. Koskettavinta kirjoissa on, että elämä on ollut menetyksistä ja vaikeuksista huolimatta rikas ja elämisen arvoinen. Riitta YKKÖSKIRJAILIJANI ON Anna-Mari Kaskinen. Ihastuin myös Rakkauden tie -kirjaan, niitä olen antanut häälahjaksi. Hänen runsaasta tuotannostaan löydän kaikkiin tilanteisiin ja vaiheisiin sopivat säkeet. Minun idolini KERRO MEILLE lyhyesti perustellen, ketä ihailet
Setälöiden tyttärentyttärenpoika Risto Honkanen on toiminut 12 vuotta Krohnin sukuseuran puheenjohtajana. Helmillä oli myös suru siitä, että ylioppilaaksi ei ollut mahdollisuutta opiskella. Oli kokit, lastenhoitajat, kuskit, ompelijat, pyykkärit sekä puutarhurit hoitamaan yli 40 hehtaarin tilaa. Vanhempien ja kolmen vanhimman sisaruksen, Juliuksen, Leopoldin ja Emilien, kieli oli ollut saksa, Ottilie-siskon kanssa keskusteltiin ranskaksi ja nuorimman Adèlen kanssa venäjäksi. Helmi itse teki uraa ensimmäisten suomalaisten naiskirjailijoiden joukossa, ja hänen tyttärensä Salme Setälä oli maamme ensimmäisiä naisarkkitehtejä. Julius Krohn ei hyväksynyt yhteiskouluja, joissa tytöt ja pojat opiskelivat yhdessä. Tämän jälkeen isä avioitui Helmin kummitädin, Maria Lindroosin kanssa. TEKSTI: TARJARIITTA LEHTOLA K rohnien sukupuun tutkiminen on kuin Suomen kulttuurihistorian oppitunti. Helmin äitikin alkoi opetella ja käyttää suomea ruotsin sijaan vasta naimisiin mennessään. Hänen oma kotinsa oli ollut saksankielinen. Julius Krohn avioitui Emilia Nybergin kanssa, ja perhe vietti joulut yleensä kotona Helsingissä. Hän oli ankara kuitenkin toisissa asioissa kuin muut isät. askel 10/21 54 ~. Monipuolisesti lahjakas Helmi jäi puolisonsa kielitieteilijä, valtiomies Eemil Nestor Setälän ja häikäisevän sisarpuolensa kirjailija Aino Kallaksen varjoon. Päiväkirjassaan Helmi kertoo, miten joutui pikkusisarensa tulirokon takia lähtemään lähes kuukaudeksi isovanhempien luo Kiiskilään. Aina keväisin hänen vanhempansa Julie ja Leopold Krohn kutsuivat kaikki lastensa perheet Helsingistä, Turusta, Pietarista ja Leipzigista legendaariseen kartanoon, joka oli suvun keskus ja jossa vietettiin kaikki kesät. Julius Krohn oli niin tiukasti suomenmielinen, että salli lastensa puhua vain suomea. – Uskon, että monesta suvusta löytyy samoja piirteitä, mutta Krohnin suku on kielellisesti lahjakkaana tallentanut historiaansa ja jäänyt ehkä elämään vahvemmin kuin toiset, Honkanen pohtii. Isä oli Helmin mielestä viisas, ymmärtäväinen – ja ankara. Helmi Krohnin isä Julius Krohn kirjoitti ensimmäisen suomenkielisen pro gradu -tutkielman, sisar Aino Kallas oli yksi aikakautensa merkittävimmistä kirjailijoista, veli Kaarle Krohn kansanrunouden tutkija, veli Ilmari Krohn säveltäjä, Suomen ensimmäinen musiikkitieteilijä, jonka puoliso oli kirjailija Hilja Haahti. Setälä näyttivät esimerkkiä tyttärentyttärelleen Helmiriitta Honkaselle ja sitä kautta myös seuraaville sukupolville. Loppuajasta kaipuu kotiin alkoi olla jo kova, joten isoäiti tuli hänen luokseen herkkulautasen kanssa ja kysyi: ”Willst du etwas lohdutusta haben?” Silloin oli Helmin pakko nauraa, vaikka sydän oli surusta pakahtumaisillaan, kuten se 16-vuotiaalla tyttölapsella varsin herkästi on. Äiti sairasti pitkään ja kuoli Helmin ollessa kolmevuotias. Vielä kihlausaikana hän joutui lukemaan kirjeitä sanakirja kädessään. Ensimmäinen tai hyvin merkittävä jollain alalla Suomessa – siitä oli tuleva Krohnin suvun kohtalo, jolle he antautuivat. Taustasta huolimatta heistä tuli suomalaisuuden ja varsinkin suomen kielen puolesta taistelijoita. Suomi – rakkauden kieli 16-vuotiaana Helmi koki olevansa jo melkein täysikasvuinen pitkine hameineen ja hiusnutturoineen. Helmin puoliso Eemil Nestor Setälä uudisti merkittävästi suomen kieltä. Helmi Krohn-Setälä ja E. Koti oli todellinen kielikoulu. Isä Julius antoi hänelle päiväkirjan ja kehotti kirjoittamaan omasta elämästään. Oli vain yksityisesti tutkinnon suorittaneita naisia, ja ensimmäiset naisylioppilaat olivat juuri valmistumassa ruotsalaisesta yhteiskoulusta. Palvelusväelle puhuttiin ruotsia ja joskus harvoin suomea. N. Helmi Kirjailija, suomentaja Helmi Krohn-Setälä syntyi 150 vuotta sitten todelliseen kulttuurisukuun ja toisenlaiseen Suomeen. Sukupuun oksilla roikkuu kirjailijoita, säveltäjiä, kielentutkijoita ja tiedemiehiä, joiden sukukartanossa Kiiskilässä lähellä Viipuria puhuttiin päivittäin viittä kieltä. Mummolan kesät kartanossa Julius Krohnin lapsuudenkoti, Kiiskilänhovi, tunnettiin jo 1560-luvulla. Helmi ihaili nuorena poisnukkunutta äitiään, joka oli vaihtanut äidinkielensä vuodessa toiseen, mutta suomi olikin hänen rakkauden kielensä
MAHTAVA KIISKILÄN kartano Viipurin maalaiskunnassa oli Krohnin suuren ja värikkään suvun kohtaamispaikka. Setälän kouluvuosina kirjoittama Suomen kielen lauseoppi muodostui suorastaan käsitteeksi. Hän kirjoitti kymmeniä teoksia ja suomensi yli 200 kirjaa. HELMI KROHN-SETÄLÄ (1871–1967) toimittaja, kirjailija Krohnin kulttuurisuvun kasvatti suomensi yli 200 teosta EEMIL NESTOR SETÄLÄ (1864–1935) kielitieteilijä valtiomies, ulkoasiainministeri Suomen itsenäisyysjulistuksen laatija Mutta onhan minulla työni. Si gn e Br an de r 19 12 , M us eo vi ra st o Kr oh nin su vu n ark ist o ~ 55 askel 10/21. HELMI KROHNIN isä Julius Krohn oli arvostettu kirjallisuuden ja kansanrunouden tutkija. HELMI KROHNIN puolison E. D an ie l N yb lin 18 79 , M us eo vi ra st o M us eo vi ra st o HELMI KROHN sai kodinperintönä rakkauden työhön ja suomalaiseen kulttuuriin. N
Setälälle akateeminen kielitieteilijän KROHNIN SUKUSEURAN puheenjohtaja Risto Honkanen Krohnien sukupuun tutkiminen on kuin Suomen kulttuurihistorian oppitunti. Kieliasia oli Eemil Nestor Setälälle elämäntehtävä, yksi niistä monista suurista asioista, joihin hän uppoutui kaikella tarmollaan. Julius Krohnin koti oli avoin kaikille Suomen ja sen kielen ystäville, niinpä siellä viihtyivät myös runoilijat Paavo Cajander ja J. Setälää muun muassa seuraavin sanoin: ehtymätön lukuhalu, rajaton mielikuvitus, loppumaton aloitteellisuus, ilmiömäinen energisyys ja muisti, tavaton työkyky, loistavat puhujanlahjat sekä suunnaton tietomäärä. Hän avasi eräänkin kongressin pitämällä aloituspuheen kahdeksalla kielellä vaihtaen vaivattomasti kielestä toiseen. Elias Lönnrot asui naapurissa ja vieraili Helmin kotona. Koti oli kuin suuri kirjasto, johon ilmestyi kirjakaappi toisensa jälkeen. Ri st o H on ka se n ar ki st o askel 10/21 56 ~. Perimätiedon mukaan hän oli kolmevuotiaana kirkosta palatessaan noussut viljapellon vieressä olevalle kivelle ja kanssakulkijoiden ihmetykseksi puhua paukuttanut papin saarnan sanasta sanaan. Hän oli mukana kaikessa, mikä edisti tätä asiaa. Helmin ja Eemil Nestorin kodissa jokaisella perheenjäsenellä oli oma pieni kirjahyllykkönsä, josta kukaan ei saanut lainata mitään ilman omistajan lupaa. Tämän kirjallisuuden ja kansanrunouden tutkijan, runoilijan, historioitsijan, etnografin, mytologin, puhujan ja kielimiehen hautajaisiin saapui yli 5000 ihmistä. Ensipainokset olivat suuressa arvossa. Aikalaiset ovat kuvanneet E. Tila käsitti Setälän tekemien laajennusten jälkeen lopulta noin 60 hehtaaria maata. Tarinan mukaan jotkut kyläläiset vastaisuudessa tyytyivät peltopapin saarnoihin, olihan matka lyhempi, sisältö sama ja esiintyminenkin lennokkaampaa. Erkko, oopperalaulaja Ida Aalberg sekä monet muut kulttuuri-ihmiset. Kirjoja oli niin paljon, että yleisiin kirjastoihin ei ollut asiaa koskaan, mutta ensipainokset olivat ylimmällä hyllyllä. H. Helmi vieraili itse sekä Topeliuksen että Snellmanin kotona. Kolmevuotias saarnasi kivellä Helmi Krohn avioitui 20-vuotiaana kokemäkeläisen talonpojan pojan Eemil Nestor Setälän kanssa. Setälä oli perso työlle, ja kun Helmi oli samaa maata, se saattoi koitua vuonna 1913 päättyneen liiton kohtaloksi. Niitä käytettiin oppikouluissa sekä yliopistoissa pitkälle 1900-luvun jälkipuolelle asti. Setälä oli innokas kasvien tutkija, ja Toimelassa olikin suuri, hyvin hoidettu kasvija hedelmäpuutarha. Setälän Tuusulaan naapurikseen. Syöpää sairastanut Julie kuoli jo vuoden kuluttua ja Leopold pian hänen jälkeensä. Kahta voimakasta, työteliästä persoonaa oli vaikea sovittaa yhteiseen elämään. – Helmi oli menettänyt äitinsä hyvin varhain, joten isän poismeno jätti aukon, jonka isän oppilas Setälä täytti. Isän katse oli hyvin moittiva ja hän tiedusteli, kuinka tytär voi pudottaa ensipainoksen! Puoli vuosisataa myöhemmin Salmen omat lastenlapset sytyttivät nuotiota ruskehtavalla paperilla, jonka Salme totesi kauhukseen Teuvo Pakkalan Elsan ensipainokseksi. Lepola-niminen tila muuttui Toimelaksi toimeliaan isäntänsä myötä. Setälän laatimat suomen kielen oppikirjat, joista jo hänen omina kouluvuosinaan syntynyt Suomen kielen lauseoppi oli ensimmäinen, muodostuivat suorastaan käsitteiksi. Päärakennuksessa oli yli 20 huonetta ja palvelijoita oli melkoinen liuta. Julius Krohn menehtyi purjehdusretkellään Kiiskilässä vain 55-vuotiaana. Helmin veljen ystävänä Krohneilla usein kyläillyt Oskar Merikanto yritti tehdä Helmin kanssa sinunkauppoja, mutta tämän mielestä kyse oli vain tyttöjen etuoikeudesta. Rakastetun esikoispojan menehtymisen jälkeen Julie ja Leopold Krohn myivät Kiiskilän kartanon. Helmi ehkä arveli, että samankaltainen kulttuurinen ajatusmaailma kannattelisi avioliitossa, mutta arki oli karua. Isä kuolema jätti tyhjiön Isoisovanhempiensa kohtaloita miettivä Risto Honkanen arvelee Helmin yrittäneen täyttää lempeän ja rakkaan isänsä jättämän tyhjiön rakastumalla Setälään. Krohn oli laittanut itsensä alttiiksi vaivojaan säästämättä. Suomen yli olivat kulkeneet vuorotellen naapurit idästä ja lännestä, ja suomen kieli oli jäänyt lapsipuolen asemaan. Kun Aleksis Kivi ryhtyi kirjoittamaan Seitsemää veljestä, Krohn maksoi tälle omista rahoistaan neljän vuoden ajan stipendiä ja toimi kirjailijan henkisenä tukena. Tämä oli myös hyvin harvinaislaatuinen mies, jonka eteen elämäntehtävä oli levittäytynyt heti lapsuuskodin ovelta. N. Suomen kansan identiteetin rakentamisesta tuli Julius Krohnille lähes sama asia kuin oman identiteetin rakentamisesta. Lepolasta tuli Toimela Vuonna 1922 Sibeliukset, Ahot ja Järnefeltit saivat E. N. Kodissa oli kirjahylly jokaiselle Liekö missään suvussa kirjallisuutta arvostettu enemmän kuin Krohneilla ja Setälöillä. Kylässä Lönnrot ja Merikanto Elämä Helsingissä oli kuin historiallisen satukirjan sivuilta. Kerran Salme-tytär kurkotteli Juhani Ahon Rautatietä koulutehtäväänsä varten ja pudotti sen vahingossa lattialle
Kieli olivat valtakuntien avain Helmi Krohn kuoli 96-vuotiaana vuonna 1967 . Setälän kuoltua tilan osti Suomen pyhäkouluyhdistys. H. N. Kertoelma isäni E. Lähteet: Helmi Krohnin omaelämkerrallinen nuortenkirja Eeva-Liisa, Helmi Krohn: Isäni Julius Krohn ja hänen sukunsa, Saara Peltola: E. Puhelu Toimelasta asemapäällikölle ja juna odotti Helsinkiin matkaajan kyytiinsä. ura ei riittänyt, vaan hänestä tuli keskeinen poliittinen toimija itsenäistä Suomen valtiota perustettaessa. Hän voi luoda itselleen uudet maat ja uudet taivaat, joista kukaan ei voi häneltä riistää.” Mielikuvitus ja kieli, mutta erityisesti suomen kieli, oli myös Helmi Krohnille avain, joka avasi maailmoja, ja jolla pystyi itse luomaan uusia, ihmeellisiä valtakuntia. Toimiessaan ulkoasiainministerinä hän saattoi vielä istua kotona Tuusulanjärven rannalla töihinsä uppoutuneena, kun juna jo kurvasi Järvenpään asemalle. Monessa mukana olleelle suomalaisuusmiehelle järjestettiin valtiolliset hautajaiset, ja Toimelasta tuli taas Lepola. Hänen toimittamansa lastenlehdet olivat rakastettuja ja odotettuja tuon ajan perheiden lukemistossa. Työ on ainoa mikä tuottaa hänelle rauhaa.” Helmi oli modernin virkaäidin esikuva, kirjailija ja toimittaja. Hän oli vuoteenomana viimeiset kolme vuottaan ja kertoi lukeneensa silloin kaikki kirjat, joihin ei aiemmin ollut aikaa. N. Setälän ja äitini Helmi Krohnin nuoruudesta, esivanhemmista ja lapsuuteni kodista, Helmiriitta Honkanen: Jouluperhonen HELMI JA Eemil Nestor Setälän tyttärentytär kuvataiteilija Helmiriitta Honkanen Ta rja riit ta Le hto la ~ 57 askel 10/21. Henkisyys periytyi myös hänen tyttärelleen. Viimeinen kotimatka Krohn-Setälän suvussa lähtö on tullut usein saappaat jalassa, työn äärestä. Nykyään paikalla on STEP-koulutuksen Järvenpään kampus. Selkeimmin Setälän kädenjälki näkyy 4. Hän oli saanut kodinperintönä kaksi arvokasta ominaisuutta: rakkauden työhön ja rakkauden suomalaiseen kulttuuriin. – Viimeisen työnsä Valoa kohti äitini Helmiriitta maalasi 98-vuotiaana, viikkoa ennen poismenoaan, Risto Honkanen muistelee. Tulivuori jäävuoren sisällä Helmi Krohn-Setälä kirjoitti kymmeniä teoksia, pääasiassa muistelmia ja elämäkertoja, mutta myös satuja ja tarinoita lapsille. N . Ihminen itse oli tärkeintä”, kirjoittaa Helmiriitta Honkanen kirjassaan Jouluperhonen. N. E. Myös Helmi Krohnin tyttärentytär kuvataiteilija Helmiriitta Honkanen kertoi tehneensä parhaat työnsä vasta yli 90-vuotiaana. Setälä oli pidetty ja arvostettu asuinympäristössään. Helmi puhui siitä kuin rakkaasta, erottamattomasta ystävästään, jonka kanssa hän jakoi ilonsa ja surunsa. Kun tyttärentytär Helmiriitta palasi lottakomennukselta ja kertoi, miten mukavia tovereita hänellä oli ollut sotareissulla, isoäiti tiedusteli: Oliko siellä myös ylioppilaita. Hänestä olisi tullut merkillinen nainen, jos se hänen nuoruudessaan vain olisi ymmärretty, jos hänelle olisi osattu antaa arvoa. Setälä – Kansallinen vaikuttaja, Salme Setälä: Levoton veri. Kulttuurin ja työn arvostuksen lisäksi Helmi Krohnin kodinperintöä olivat hengellisyys ja henkisyys. ”Ylioppilaita, ajattelin. Setälän elämä tuli tiensä päähän junassa matkalla Järvenpäähän vuonna 1935. ”Mutta onhan minulla työni”, toteamus oli kaikille hänen ystävilleen tuttu. Vuoden 1986 virsikirjassa on edelleen 37 Julius Krohnin kirjoittamaa tai muokkaamaa virttä. Kirjailija Jalmari Finne totesi Helmin Salme-tyttärelle: ”Teidän äitinne on jäävuori, jonka sisällä on tulivuori. E. Varsinkin rakkaus työhön oli hänessä aikalaisten mukaan jotain todella erikoista; työ ei ollut koskaan taakka, vaan lahja, kallis aarre, lähes melkein jotain pyhää. Kuvaavaa on, että hänen elämäkertansa geni.com-sivulla on kirjoitettu suomen lisäksi ranskaksi, venäjäksi, ruotsiksi ja englanniksi. Burnettin Pikku lordi ja Tuhannen ja yhden yön tarinoita. Ajan hengen mukaan Helmi Krohn-Setälä jäi miehensä varjoon. Kodin henkinen perintö Suru ylioppilaaksi pääsemättömyydestä kaihersi Helmi Krohnin mieltä vanhemmalla iälläkin. joulukuuta 1917 eduskunnassa jätetyssä Suomen itsenäisyysjulistuksessa. Niin kuin sodassa olisi ollut väliä, oliko ihminen pappi, lukkari, talonpoika vai kuppari. Setälä oli aikanaan todennut: ”Mielikuvituksen voimin voi jokainen ihminen, jolla on sielua ja sydäntä, antautua sen valtaan, tuntea itsensä onnelliseksi. Sen lisäksi hän suomensi yli kaksisataa teosta, joista osa on lastenja nuortenkirjallisuuden klassikkoja, kuten F. Lähes kaikilla niillä kielillä, joita käytettiin päivittäin rakkaassa sukukartanossa lähellä Viipuria. Avioeron jälkeen hän vastasi nelilapsisen perheen toimeentulosta, mutta työ oli hänelle myös voimakas kutsumus. Tilan vanha päärakennus tuhoutui vuonna 1943 tulipalossa
askel 10/21 58 ~
HETKI LUONNOSSA ~ 59 askel 10/21
Suomenkielisen tekstin siihen on tehnyt Vexi Salmi: ”Silloin näin yli synkän virran / sillan rakennan. Silta näyttää laholta ja vaaralliselta ylittää, mutta lasten takana on enkelin läsnäoleva ja suojeleva hahmo. HETKI LUONNOSSA 7.10.–4.11. Miltä tuntuu seistä keskellä siltaa. Mutta usein syksyisin ja keväisin joki tulvii ja silta on jopa osin veden alla. Olen nähnyt hautausmailla muistomerkkeihin kuvattuja siltoja. TEKSTI JA KUVA: OLLI SEPPÄLÄ SILTA ON toivon symboli. Seurasin jokunen viikko sitten, kun melojat hinasivat kajakkinsa sillan sivuitse, sillä sen alta ei pääsyt korkean veden vuoksi. Silta on tehty vuosikymmeniä sitten vanhoista puhelinpylväistä. Silta yli synkän virran P ysähdyn toisinaan katselemaan erikoista siltaa mökkini lähistöllä. Oletko kulkenut kapean sillan ylitse. KUN KATSELEN mökkiseutuni siltaa, tulee mieleeni kaksi asiaa. Pitkät sateet nostavat joen pintaa nopeastikin. Sillat ovat tärkeitä niin sosiaalisen elämän ja ihmisten välisen vuorovaikutuksen kuin vertauskuvallisuudenkin vuoksi. Sinä pääset ylitse vaikeasta paikasta, me pääsemme ylitse vaikeista ajoista. Se menee pienen joen yli. Kesäisin joessa on varsin vähän vettä, ja sillan alitse mahtuu hyvin soutuveneellä tai kanootilla. Kuulen tahtomattanikin Paul Simonin kappaleen, jonka Art Garfunkel lauloi ikimuistoisesti: Bridge Over Troubled Water. Joskus lapsi on laiturilla, toisinaan jyrkänteen reunalla leikkimässä. Sillanrakentaja ei ole vain insinööri vaan henkilö, joka pystyy sovittelemaan erilaisten näkemysten ristipaineessa. / Sulle vain yli synkän virran / sillan rakennan.” Silta on toivon symboli. Millaisia ajatuksia tai tuntemuksia se sinussa herättää. askel 10/21 60 ~. Oletko pelännyt putoavasi ojaan tai jokeen. Toinen on kuva ja toinen laulu. Aina idea on sama: vaaratilanteiden varalta lasta pitää silmällä enkeli. KATSO EDELLISEN sivun kuvaa. Niitä on laitettu kaksi rinnakkain, ja niihin on hakattu laudasta askelmia, joita pitkin on helppo mennä yli. Hän on rauhanrakentaja ja ymmärryksen, luottamuksen lisääjä. Sillan kaide on hyvin hutera, enkä uskaltaisi nojata siihen, mutta se auttaa silti tasapainon pitämisessä matkalla joen toiselle puolelle. Mökkiseudun siltaa katsellessani päässäni kytkeytyy toisiaan päälle musiikki. Kuvan perusversiossa kaksi lasta, tyttö ja poika, ovat menossa sillan ylitse maan korvessa. Suojelusenkeli-taulusta on useita eri versioita, eikä kaikissa suinkaan ole siltaa. Sinä pääset ylitse vaikeasta paikasta, me pääsemme ylitse vaikeista ajoista. Kuva on vanha tuttu suojelusenkeli. Ehkä niissä viitataan reittiin kohti tuonpuoleisuutta. Keväisin joki synnyttää sillan luokse pienen tulvajärven, jossa näkyy muuttavia vesilintuja, erityisesti telkkiä, sinisorsia, taveja ja joutsenia
Jännittävää odotusta kunnes valot pimenevät. ~ 61 askel 10/21. Punaista plyysiä ja pehmoinen penkki. Mitä asioita on jäänyt kaipaamaan. saa ensi-iltansa taattu kassamagneetti James Bond ja No Time To Die. Tässähän palautuu lapseksi jälleen. Sellaista paastoa kaikesta, mikä myös kirkastaa omia tekemisiä ja elämän nautintoja. On elokuvia, jotka näkee vain kerran ja muistaa ikuisesti. Sitäkin voi ihmetellä, miten ihmisellä on taito toisintaa mielikuvituksensa toisten silmille katsottavaksi, miten tarinat kulkevat, tehosteet lumoavat ja näyttelijät roolejaan tulkitsevat. Kaikki tuntuu ihmeelliseltä. Mistä ei tämän jälkeen oikeastaan enää piittaa. Ne vastaavat johonkin kysymykseen itsessä, ja niitä katsoessa sisin löytää taas tasapainon. Popparit ja namut pussissa. On tietysti myös elokuvia, jotka vain tuottavat iloa. Lipun leimaus. Onneksi on elokuvia ja elokuvateattereita! FREIJA ÖZCAN Kuin ensimmäistä kertaa PUNAISET PLYYSIPENKKIT kutsuvat. 30.9. Sen odottaminen, että ovi aukeaa. On elokuvia, joihin palaa aina uudelleen. Tältäkö se ihan ensimmäinen elokuvareissu tuntui. Niin kuin vaikkapa ensimmäinen käynti elokuvateatterissa moneen kuukauteen. Valkokankaan rinnalla television isokin ruutu kalpenee. Pitkän kieltäymyksen jälkeen ne kaivatut asiat ovatkin sitten jotain ihan uutta. Se voi tarjota pakomatkan hetkeksi kauas pois. Kuvassa Daniel Craig ja Ana de Armas. Matka pois arkitodellisuudesta alkaa. MENOSSA Elokuva V oisikohan ajatella, että koronarajoitusten kanssa eläminen on ollut yhtä opettavaista kieltäymysten sarjaa. N ic ol a D ov e / D AN JA Q , LL C, M GM ja Pi xa ba y 7.10.–4.11. Ja itse sali, oi että. Äänimaailma imaisee mukaansa. Parhaimmillaan sitä katsoessa oivaltaa ja oppii jotain myös itsestään. Hyvä elokuva voi olla syvä, hauskan kepeä tai tiukkaa toimintaa
30 vuotta sitten Maailma laman kurimuksessa WORLD TRADE Centerin kaksoistornit hehkuivat kannessa lokakuussa 1991. Tilaan Askel -lehden itselleni lahjaksi Kestotilauksena 12 kk (11 lehteä) 6 lehteä Määräaikaistilauksena 12 kk (11 lehteä) 6 lehteä Muutan määräaikaisen tilaukseni kestotilaukseksi Osoitteenmuutos (täytä vanha ja uusi osoite alle) vakinainen alkaen tilapäinen ajalle Ko tim aa O y m ak sa a po sti m ak su n Ko tim aa O y Va sta us lä he ty s Tu nn us 50 01 58 2 00 00 3 H EL SIN KI Lahjatilauksen saaja (Osoitteenmuutoksessa vanha osoite) NIMI OSOITE POSTINUMERO JA -TOIMIPAIKKA SÄHKÖPOSTI PUHELIN SYNTYMÄVUOSI Tilauksen maksaja (Osoitteenmuutoksessa uusi osoite) NIMI OSOITE POSTINUMERO JA -TOIMIPAIKKA SÄHKÖPOSTI PUHELIN SYNTYMÄVUOSI Tilaushinnat Suomeeen* Kestotilaus 89 € 11 lehteä (12 kk) 54 € 6 lehteä Määräaikaistilaus 99 € 11 lehteä (12 kk) 56 € 6 lehteä *Suomen ulkopuolelle meneviin tilauksiin lisätään postikulut. Kuinka nopeasti, sujuvasti ja automaattisesti olimmekaan valmiit panemaan päämme pölkylle, eikä vain omaamme, vaan ensin Viron, Latvian, Liettuan ja koko muun maailman, jossa oli herännyt toivo.” Askel vieraili Varkaudessa, jossa työttömyysprosentti lähestyi 20:tä. TUOMASMESSUT KLO 18 Mikael Agricolan kirkossa, Tuomasmessun Youtube-kanavalla ja Radio Deissä. krs PL 279, 00181 Helsinki Uskoa, toivoa & rakkautta Uskoa, toivoa & rakkautta askel.la FETAJUUSTO HOITAA KREIKAN KAIPUUTA PROFEETTA JOONAKIN SUKELSI SYVÄLLE MYYNNISSÄ BLOGILAPSEN ELÄMÄ SIRKUN KEITTIÖSSÄ: OLLI VALTONEN: LAURA HONKASALO: Kesää kohti juhlat mielessä Kun isä imurin seinään heitti Suru tyhjästä sylistä Tallilta kuuluu Katja Ståhlin nauru 20 sinistä kukkaa irtonumero 9,50 € 5/21 LEMMIKKINI: ONKO PIRI SAVON PAINAVIN SYLIKOIRA. Veljemme Jeesus kulkekoon kanssasi kohti tulevaa. askel 10/21 62 ~. Pappispariskunta Satu ja Reino Eskelinen kertoivat, miten kirkko kohtaa ihmisten ahdistuksen. Yhteystietoja voidaan käyttää ja luovuttaa suoramarkkinointiin henkilötietolain mukaisesti. ”Yleisen kristillisen katsomuksen katoaminen on yksi syy siihen, miksi suomalaiset ovat menneet niin halpaan näillä tavaramarkkinoilla”, arvioi päätoimittaja Mauno Saari keskellä lamaa, jonka kurimuksessa myös Uusi Suomi oli. klo 18 Mikael Agricolan kirkon kahvilassa. Asiakaspalvelu Puhelin 020 754 2333 Internet www.kotimaa.fi Sähköposti asiakaspalvelu@kotimaa.fi Osoite Porkkalankatu 7 B, 2. Toimittaja Sakari Räsänen pohti kymmentä käskyä: ”Ajan virtauksista huolimatta Jumala ilmoittaa aina itsensä.” Eila Brummer kuvasi lähtöä väkivaltaisesta avioliitosta. Tervetuloa! PIENRYHMÄTOIMINTA KÄYNNISTYY jälleen: www.tuomasmessu.fi TUOMASYHTEISÖ RY:N syyskokous ti 26.10. PÄIVI PUHAKKA Uskoa, toivoa & rakkautta askel.la Leo Tolstoin pakomatkat Piispa Mari Leppänen etsii pyhiä paikkoja Harriet Urponen: Hengitä syvään syksyllä Matti Rönkä: Hätääkö tässä 14 sivua kirjallisuutta irtonumero 9,50 € 10/21 MATKAILU: TUNTURI KUTSUU KULKIJAA Rakastava Jumala valaiskoon syksyäsi kirkkain tähdin. Tapani Ruokanen pohti Neuvostoliiton vallankaappausyrityksen kommentointia Suomessa: ”Televisiossa kerrottiin kenen kaikkien kaveri Janajev itse asiassa on – – Helsingin Sanomat pääkirjoitti toiveikkaasti siitä, että ehkäpä tämä on meille taloudellisestikin edullista. Sääntömääräiset syyskokousasiat. Pro Fide -yhtye täytti 25 vuotta. Juttu kertoi David Wilkersonin perustamasta Times Squaren kirkosta, jonka urkuriksi hän kutsui suomalaisen Jukka Palosen. Entä kuka oli teologi ja filosofi Paul Tillich. Osallistuminen mahdollista myös Zoomin kautta. Elävä Pyhä Henki värittäköön elämäsi yltäkylläisesti. P A L V E L U K O R T T I Minulle saa lähettää tietoa ja tarjouksia sähköpostilla ja tekstiviestillä
Vihdoin kirjamessuille ~ 63 askel 10/21. Kirjakansan vaellukset ovat käynnistyneet. (Varaus 14.10.) Testamentti ja perintö, Tuomasyhteisö-numero 2.12. Romanttisesta ja mutkikkaasta juonesta huolimatta tarinaan sisältyy myös nuoren tytön kasvukertomus. Mediamyynti: Loppuvuoden ilmestymisja varauspäivät sekä teemat: 4.11. – Kotiopettajattaren romaani on katkeransuloista kaipuuta, pitelemätöntä levottomuutta ja halua, vakavuudesta kumpuavaa huumoria ja näyttämön reunojen yli pursuavia, rikki repiviä tunteita, lupaa näytelmän ohjannut Jussi Nikkilä. FREIJA ÖZCAN Romanttinen kasvutarina Teatteri M ar ia At os uo CHARLOTTE BRONTË kuvasi teoksissaan sellaisten naisten elämää, jotka yhteiskunnallisten olosuhteittensa vuoksi eivät pystyneet toteuttamaan itseään. Lue lisää kaksivuotisesta, laadukkaasta monimuotokoulutuksestamme ja tule mukaan! www.kristillinenterapia.fi Ratkaisukeskeinen kristillinen terapeutti koulutus 80 op k i KRISTILLINEN TERAPIAINSTITUUTTI Hyvä ilmoittaja, varmista loppuvuoden näkyvyytesi ja varaa mainospaikkasi Askel-lehdestä. Turun kirjamessuja vietettiin syys–lokakuun vaihteessa. Vakavammin mietitään myös sitä, miten suomalaisten maallinen vaellus todennäköisimmin päättyy maan eri osissa. Uudet koulutukset alkavat Turussa ja Vaasassa tammikuussa 2022. Tampereen Teatterin päänäyttämöllä nähdään nyt Charlotte Brontën Kotiopettajattaren romaaniin pohjautuva näytelmä. Katsotaan, millä lottorivillä päävoitto voisi irrota ja miten vahvoja ovat salasanasi. Onneksi sosiaalinen media on koko ajan tarjonnut erilaisia ryhmiä kirja-ajatusten vaihtoon. Jane Eyre kipuilee yhteiskunnan naiselle asettamia rajoja vastaan ja pyrkii kohti henkistä vapautta ja hallitsemaan omaa elämäänsä. Näyttelyssä tutkitaan myös uskomattomia sattumia maailmalta ja selvitetään miten kivi-paperi-sakset -pelissä pärjää. TÄTÄ KIRJOITTAESSA näyttää siltä, että Suomen suurin kirjatapahtuma, Helsingin kirjamessut, järjestetään 28.–31.10. Kirjamessujen lisäksi hienoa on se, että kirjapiirit voivat kokoontua jälleen kasvotusten. Tiedekeskus Tietomaa, Nahkatehtaankatu 6, Oulu Sattumaa vai eikö sittenkään. Asiaan perehdytään näyttelyssä käytännönläheisesti. Papin tyttärenä hän itse kävi kirkonmiesten tyttärille tarkoitettua sisäoppilaitosta, jonka julmuus oli sitä luokkaa, että hän jätti opinnot kesken ja palasi kotiin. (Varaus 11.11.) Joulu Pirjo Teva 040 680 4057 pirjo.teva@kotimaa.fi Juha Kurvinen 040 665 5983 juha.kurvinen@kotimaa.fi OLIKO SE sattumaa vai todennäköistä. M arraskuun pimeyteen valoa voisi tuoda häivähdys englantilaista klassikkoa. vuoden tauon jälkeen LIVE-tapahtumana. Brontën ensimmäisessä ja tunnetuimmassa romaanissa sisäoppilaitoksessa kasvanut orpotyttö Jane Eyre pääsee kotiopettajattareksi Thornfieldin kartanoon ja rakastuu epäsäätyisesti kartanon isäntään, jolla on synkkä salaisuus. Jo ennen pandemiaa kirjamessut näyttivät levittäytyvän pienempimuotoisina tapahtumina yhä useammille paikkakunnille ja kaupunginosiin. Charlotte Brontë kuvasi teoksissaan etenkin sellaisten naisten elämää, jotka yhteiskunnallisten olosuhteittensa vuoksi eivät pystyneet toteuttamaan itseään älyllisesti tai olemaan uskollisia tunteilleen. Entä miten onnistuu kassakaapin numerokoodin murtaminen. Oulussa Tiedekeskus Tietomaan Kruuna ja klaava -näyttelyssä syvennytään siihen, millaisella todennäköisyydellä asiat tapahtuvat
Sähköpostilla: askel.toimitus@kotimaa.fi NIMI OSOITE OLEN TILAAJA PUH. RISTIKKO 10/2021 La at in ut M ar tt i Rä ik kö ne n OIKEAN RATKAISUN lähettäneiden kesken arvomme kirjapalkinnon! LÄHETÄ avainsanat tai koko ratkaisu 18.10. mennessä: Askel, Ristikko 10/2021, PL 279, 00181 Helsinki. askel 10/21 64 ~ askel 10/21 64 ~
Varaudu odottamaan vähintään kuukausi. Merkitse kuoren vasempaan ylänurkkaan ilmoituksessa mainittu nimimerkki ja numero. Olen erittäin romanttinen ja pidän syvällisistä keskusteluista. ILMOITUKSET LYHENNETÄÄN tarvittaessa ja julkaistaan saapumisjärjestyksessä. uskovainen mies Etelä-Pohjanmaalta. Varaa mainospaikkasi Askel-lehdestä. Ristikko 9/2021 KIRJOITA MINULLE MIES, JOS kaipaat seuraa mökille, sienija marjaretkille, matkoille ja muutenkin yhdessäoloon, tulisin mielelläni mukaan. Syksy on teatterinystävän parasta aikaa! Lippumyymälä 0600 30 5757 (1,53€/min+pvm) lktliput@lahti.fi / Väliaikatarjoilut (03) 7826 474 Ryhmämyynti (03) 752 6000 / lktryhmat@lahti.fi www.lippu.fi • www.lahdenkaupunginteatteri.fi Hyödynnä turvallinen media. Kaksin parempi kuin yksin 10196 SPORTTINEN, PITKÄ elämäntaiteilijamies Uudeltamaalta etsii n. Liikunta. Ulkoilen, hoidan kesäisin kasvimaata, jonka antimista on hauska laittaa ruokaa. Minulla on evankelistan kutsumus. Alussa oli Sana 10198 Jessie Nelson – Sara Bareilles WAITRESS – Unelmien resepti Herkullinen musikaalikomedia Jokainen ansaitsee palan onnea! Ohjelmistossa myös: SOTA JA RAUHA KULTA, OLLAAN KOTONA • SAITURI • KOLME ILOISTA ROSVOA Ryhmäedut jo 20 hengen ryhmälle! Kevään esitysten myynti alkaa 14.10. Viimeinen mohikaani 10197 ETSIN NAISPUOLISTA uskonystävää Tampereelta tai lähistöltä. Onnea voittajalle! ~ 65 askel 10/21. Voisimme nauttia yhdessä Jumalan antamista elämän rikkauksista, ehkä jo tänä syksynä. Osoite: Kirjeenvaihtoilmoitus, Askel, PL 279, 00181 Helsinki. Kiinnostukseni kohteet: Lukeminen. Musiikki. Vastauskirjeet postitetaan viikoittain ilmoittajille. LÄHETÄ LYHYEHKÖ kirjeenvaihtoilmoitus (maksimi 50 sanaa) nimimerkillä, nimelläsi ja osoitteellasi varustettuna. Olen 72-vuotias. Liitä maksettu pankkisiirtokuitti tai kopio siitä kirjeeseen. Viite: 60503. Sydämellä 73 10195 HALUAN TUTUSTUA vapaaseen, uskovaan, n 62–64-v. En ole tiukkapipo, voit kuulua mihin seurakuntaan vaan, kunhan hyväksyt minut myös. Olen luotettava, seurallinen, raitis. En ole ollut liitossa. mieheen Pirkanmaan alueelta. leski. Pimeät illat tuovat ajatuksen ja kaipuun: Löytäisinkö näin Sinut uskova, raitis ja henkisesti terve mies iältäsi 67–75v. Toivon mukavaa syksyä 10193 OLEN 70-V. Puutarha. Voitais käydä teatterissa, gospelkonserteissa ja hengellisissä tilaisuuksissa. KUN HALUAT oman ilmoituksen Askel-lehteen: Kirjeenvaihtoilmoituksen hinta on 25 € kotimaasta, Pohjoismaista ja Baltiasta, muista maista 30 €. Olen 66-v. Talvisin luen paljon ja olen mukana seurakunnan avustustyössä. Asun synnyinkodissani yksin. Solakka 70 kg, pituutta 183 cm. Maksa summa Kotimaa Oy:n tilille Nordea FI60 1573 3000 0007 10. Käyn vapaaseurakunnassa. nainen Turusta. Jos tämä kolahti, miksipä et ottaisi selvää, millainen ja kuka olen. Järvikin on lähellä. Takkatulen loiste 10194 HEIPPARALLAA! On kaunis Luojan luoma luonto. Hoidan puutarhaa, marjastan, kuljen luonnossa. 40–50-vuotiasta kaunista suomalaista neitoa tositarkoituksella. Mediamyynti: Pirjo Teva 040 680 4057 pirjo.teva@kotimaa.fi Juha Kurvinen 040 665 5983 juha.kurvinen@kotimaa.fi RISTIKKO 9/2021 palkinnon voitti Sirpa Markkanen Rajamäeltä. KUN HALUAT vastata kirjeenvaihtoilmoitukseen: Kirjoita kirje nimimerkille ja lähetä osoitteeseen Askel / Kirjoita minulle, PL 279, 00181 Helsinki. Olen 72-v. Henkilöt, jotka haluavat vastata sinulle, lähettävät kirjeensä toimitukseen, josta ne postitetaan sinulle viikoittain Askelen kuoressa avaamattomina
Mahdoton tehtävä. Se jättäytyy jonkin varaan. Kunnes odotamme jo valoa ja kevättä. Siinä jos missä tarvitaan luottamusta. Kerttu-äiti ei enää noussut, vaan jäi haudan lepoon odottamaan suurta Aamua. Se ojentaa käden vastaanottamaan lahjan. PIENET TULET TEKSTI JA KUVAT: PÄIVI PUHAKKA • ASKELEN TOIMITUSSIHTEERI S ain luottamukseen uuden näkökulman, kun ystävä kertoi odottavansa miestään kotiin. He olivat kaukana toisistaan ja piti vain luottaa, että hän tulee, ja kattaa jossain vaiheessa kahdelle. Nouwen kirjoittaakin kuolemasta tapahtumana, joka vie hänet Jumalan syliin, viimeisenä lahjana, jonka vastaanottamiseen valmistautuminen on elämän tärkein tehtävä. Nouwen myöntää pelkäävänsä kuolemaa ja kuvaa, kuinka vain tämänpuoleiseen keskittyminen synnyttää syystäkin pelon, menettämisen pelon. Ajattelin, miten ystäväni ei voinut kiidättää puolisoa kotiin, ei ohjata autoa eikä edistää matkaa huolehtimalla ja pelkäämällä. Luottamus ei perustu varmuuteen, mutta joskus se saa tukea todennäköisyydestä. Vasta äsken puhkesivat silmut, sitten ne aukesivat kuin varkain, kukoistivat ja alkoivat eilen kellastua. Kirjoitan tällä palstalla toivosta, uusista aamuista, pienistä tulista pimeässä, valosta, joka näyttää polun pään vaikka yhden kipinän ja askelen ajan. Luottamus Parempi istuttaa omenapuu ja odottaa kuin pelätä maailmanloppua ja luovuttaa. Huomenna katselen kuolleelta näyttäviä oksia. Sitten ”Levolle lasken, Luojani, armias ole suojani. Sen takana on koti. Luottaen että taas se tulee. Terve itseluottamus on eri asia, enkä tarkoita nyt sitä. Vanhuushan on kuin ilta, joka päättyy kuoleman yöhön. LUOTTAMUS PERUSTUU johonkin muuhun kuin itseeni, varmuuteen ja siihen, että ottaa ohjakset omiin käsiin. Jos saan jäädä jonkin Luotettavan varaan, se työntää pelkoa ja ahdistusta kauemmas ja avartaa koko elämän horisonttia. askel 10/21 66 ~. Tässä vaiheessa elämää ajattelen, että luottamus on itselleni ”varassa olemista”. Menetys on musertava, jos jatkoa ei seuraa. Ei suurta liekkiä, ei koko maiseman valaisevaa roihua, ei keinovaloja, vain pieni liekki. Pelastava usko ei rakenna tikapuita taivaaseen. Ohikiitävän hetken sekä puu että minä olemme pimeässä ja kylmässä. Joskus se yö lankeaa liian aikaisin. Jungilainen psykoanalyytikko James Hillman sai hänet ajattelemaan kuolemaa ystävänä. Pienet tulet. Arkku oli laskettu hautaan, jokainen heittänyt sen kauniille, pitsin koristamalle kankaalle valkoiset ruusut, kukat asetettu kummulle. KUULIN HAUTAJAISISTA, jotka päättyivät vainajan lapsilleen opettamaan iltarukoukseen. Kuolemasta puhutaan vihollisena. Jos vuoteeltani en nousisi, taivaaseen ota luoksesi.” Mikä luottamuksen rukous! Se, mitä oli lapsena pyydetty, että jos aamu ei aukeaisikaan enää, oli nyt surullista totta. Kirjassa Rakastettu on nimesi Henri Nouwen katsoo asiaa toisesta suunnasta. Tämä oli kaukana ja lähti ajamaan pimeässä. Pakottamatta, minusta riippumatta. Se odottaa kotiinpaluuta. Yli viimeisen rajan. Parempi istuttaa omenapuu ja odottaa kuin pelätä maailmanloppua ja luovuttaa. Uskokin on ”luja luottamus”
SAMMUMISEN ja syttymisen välissä voi levätä ja odottaa. ~ 67 askel 10/21
Energiatasoihin Ubicaps® Ubiquinol 50 mg ubikinolikapselit Uupumukseen Vitacell® Robuvit tammenpuu-uute-B 12 -vitamiinitabletit Vitacell® NADH B 3 -vitamiinin aktiivimuoto Aivosumuun Vitacell® PQQ tabletit Terveyskaupoista ja -osastoilta Pidä huolta mitokondrioista, solujen voimalaitoksista!