Uskoa, toivoa & rakkautta 10/20 askel.la LAPSI MUUTTI POIS JA ÄITI ITKI PATSAAT KERTOVAT TUHANSIA TARINOITA KIIPESIMME KUIN VELJEKSET KIVELLE MINNA KETTUNEN: LAURA HONKASALO: TEEMU RINNE: Runoilija Tomi Kontio keräilee kansallispuistoja ELÄMÄNTAITO: MITEN SISÄINEN KRIITIKKO HILJENEE. Tapio Lehtinen viihtyy vapauden rajoilla Kaarina Maununtyttären 87 päivää kuningattarena irtonumero 9,50 €
24,90 (28,90) Anna-Mari Kaskinen keskiviikkona 7.10 klo 15 Jaakko Löytty Blues taivaan portilla cd Uusia lauluja, klassikoita ja Siionin virsiä. 020 754 2350 OLET RAKASTETTU Anna-Mari Kaskinen Pienen iltarukous 11,50 (12,90) Esko Valtaoja, Juha Pihkala Elämän merkityksen jäljillä – Keskustelukirjeitä Maailmankatsomukseltaan erilaiset emeritukset piispa ja tähtitieteen professori, ryhtyvät jälleen kirjeenvaihtoon. Päivittäinen hiljentymishetki oli tärkeä Nouwenille. Jokaisen Jumalan lapsen ensisijainen tarkoitus ja identiteetti on olla rakastettu. Ja siitä juuri tässä kirjassa on kysymys: katsomukseltaan erilaisten ihmisten rajojen ylittämisen vaikeudesta ja samalla sen välttämättömyydestä maailman tulevaisuuden vuoksi. 25,90 (29,90) MINERVA Henry J.M. Rakastettu on nimesi muistuttaa joka päivä tästä ihmisen perusolemuksesta. 17,00 Kauneimmat haukkuni – Runoja koirille ja koirien ystäville 19,90 (23,90) Kirjailijavierailu. Kun sen hyväksyy, löytää ilon ja myötätunnon toisia kohtaan. Teoksen sielunhoidollisissa teksteissä kaikuu viesti, jonka Nouwen ahdistuksen hetkellä kuuli: Olet rakastettu. 17,90 (18,90) Club for Five Virret cd A cappella -yhtye hellii kuulijoita uusilla, raikkailla tulkinnoilla kauneimmista suomalaisista virsistä. Nouwen Rakastettu on nimesi 365 tekstiä, yksi vuoden jokaiseen päivään. Verkkokauppa: www.sacrum.fi Myymälä: Fabianinkatu 8, Helsinki Avoinna: ma–pe 9–17, la 10–15 Puh. Näyttää jo siltä, että yhteistä siltaa kahden erilaisen katsomuksen välille on mahdotonta rakentaa. Kirjeenvaihto etenee tasaväkisenä, sanan säilä heiluu ajoittain terävänä, välillä keskustelijat ajautuvat umpikujaan, ymmärtävät toisiaan väärin ja ärsyyntyvätkin
Painotalo Punamustan tuotannon ympäristöystävällisyys on tarkastettu ja hiilijalanjälki laskettu. Askeleen jakelusta aiheutuu hiilidioksidipäästöjä, mutta Posti neutraloi niiden vaikutuksen rahoittamalla päästöjä vähentäviä, valvottuja ilmastohankkeita. 040 683 8431 TOIMITUSSIHTEERI Päivi Puhakka p. Toimitus vastaa ainoastaan tilatuista jutuista ja kuvista. Toimitusjohtaja Kati Kinnunen ILMOITUSMARKKINOINTI Myyntipäällikkö Pirjo Teva, p. 040 680 4057 ILMOITUSTRAFIIKKI Lisbeth Sarkkinen, p. Askel painetaan paperille, jonka raaka-aine on peräisin kestävän kehityksen mukaisesti hoidetuista metsistä. Pidätämme oikeuden hintojen muutoksiin. 44 SANKKU-PONI sai onnellisen vanhuuden. 020 754 2333, asiakaspalvelu@kotimaa.fi KUSTANTAJA Kotimaa Oy. Ju kk a Gr an str öm Ja an i Fö hr ~ 3 askel 10/20. Ka nn en ku va : Ju kk a Gr an st rö m PÄÄTOIMITTAJA Mari Teinilä p. SISÄLLYS 10/20 Uskoa, toivoa & rakkautta 5 Pääkirjoitus ja toimittajalta 6 Tapio Lehtinen on onnellinen isä, isoisä ja purjehtija 14 Sirkun keittiössä kääritään kaalia 22 Olli Valtonen: Vapauta itsesi loukkaajasta ja kostosta 24 Tomi Kontio: Jeesus on kuin runo 29 Teemu Rinne ja Tico hirvimetsässä 30 Taina Laane: Herkkä on herkkä kritiikillekin 35 LUKIJAT MUISTELEVAT mummoloitaan 36 Laura Honkasalo: Patsaat kaatuu 38 Jussi Syren, bluegrass & armomaailma 43 PAPPILAN KAMARISSA: Itkua tyhjän huoneen ovella 46 UUTUUSKIRJOJA SYYSILTOIHIN 48 Kaarina Maununtytär oli hetken kuningatar 52 Esirukousta 54 Seitsemän kysymystä leivästä 56 Pianisti Terhi Dostal on kotona kokki, opettaja ja puutarhuri 64 Ristikko 65 Kirjeenvaihtopalstalla etsitään ystävää 66 PIENET TULET: Avaa ovi valolle 16 Iina Matikainen eksyi ”luokkaretkellä”. 040 067 4817 KOLUMNISTIT Laura Honkasalo, Pirjo Kantala, Minna Kettunen, Eija-Riitta Korhola, Teemu Rinne ja Olli Valtonen TAITTO Gun Damén KUVANKÄSITTELY Jukka Granström OSOITE PL 279, Porkkalankatu 7 B, 00180 Helsinki SÄHKÖPOSTIT askel.toimitus@kotimaa.fi, etunimi.sukunimi@kotimaa.fi KOTISIVU www.askellehti.fi TILAUKSET JA OSOITTEENMUUTOKSET p. Kotimaa Oy:n tilaajarekisteritietoja voidaan luovuttaa ja käyttää asiakassuhteen hoitamiseen sekä lain sallimaan asiakasmarkkinointiin henkilörekisterilain puitteissa. 040 750 5508 ilmoitusmyynti@kotimaa.fi LUKIJAMÄÄRÄ 51 000 (KMT 2018) PAINOPAIKKA PunaMusta Oy, ISSN 07809972. 040 522 0566 TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ Freija Özcan p. Aikakauslehtien Liiton jäsenlehti
ALUKSI SEURAAVA NUMERO ILMESTYY XX.XX.2020 ALUKSI SEURAAVA NUMERO ILMESTYY 5.11.2020 Ri st o Pu ra ne n / Va st av al o Kuka on sanonut, että hyvä tulee helpolla. Varustaudu, veny, tavoittele. Pienen ponnistelun jälkeen, onnistumisen ilo nousee pintaan. Kiitos ilosta, kiitos sadosta! Marjamättäillä askel 10/20 4 ~
Miten kaakelikin voi olla noin kaunis! Tänä vuonna olen elänyt monia muitakin herkistymisen hetkiä. Melkein liikutuin ensimmäisiä kertoja liukuessani pinnan alla. Kipu esti pitkien kävelyjen tekemisen, lyhyetkin olivat tuskallisia. PÄÄKIRJOITUS Askel lokakuussa 2020 PÄÄKIRJOITUS Toimittajalta JO PITKÄÄN Karate Kid vuodelta 2010 on kuulunut perheeni aina uudestaan katsomiin elokuviin. Sen liikkeet syntyvät arjen jokapäiväisistä tekemisistä. Toinen herkistymisen hetki oli radiosta kuuntelemani jumalanpalvelus, erityisesti siinä lausuttu Isä meidän -rukous. Arjen jokapäiväiset työt, pienet puuhastelut ja säännölliset rutiinit pitävät mielen tasapainossa ja huolista irti. Jaksan paremmin pitkittynyttä poikkeusaikaa, kun pysähdyn katsomaan kauneutta, palaan perusrukouksiin, yritän välttää ilkeyttä sekä altistun taiteelle, joka tuo näköaloja tätä hetkeä paljon suurempaan. Kauniita kaakeleita, herkistymisen aikoja K antapäähäni iski ikävä vaiva, plantaarifaskiitti eli jännekalvon rappeuma. Freija Özcan harjoittelee sisäistä rauhaa. Miten taivaallista musiikkia Arvo Pärt, Viron lahja maailmalle, onkaan luonut! Kiitän ja syytän koronaa lisääntyneestä herkistymisalttiudesta. Tarina on kiehtova. Avun hän saa yllättäen vähän epäsosiaaliselta talonmieheltä, joka on kung-fu-mestari. Suurista ikkunoista heijastuva valo muodostaa veden alla tanssivia kuvioita. Uidessa kantapäätä ei sattunut. Tämän lehden sivulla 61 kerrotaan Karate Kidin jatko-osasta, uudesta sarjasta. Se toimii vastavoimana koronan kaventamalle arjelle ja erolle muissa maissa asuvista perheenjäsenistä. Omaan nuoruuteeni kuului elokuvan vanhempi versio vuodelta 1984. Mari Teinilä päätoimittaja Askel-lehti ~ 5 askel 10/20. Esimerkiksi silloin, kun televisiouutiset kertoi sanoittajamestari Vexi Salmen kuolemasta. Siinä Vexi Salmi kertoi elämänfilosofiastaan: Lähimmäistään ei saa tappaa, eikä kenellekään pidä olla ilkeä, vaan pitää yrittää elää elämä mahdollisimman hyvin, niin hyvin kuin osaa. Muutos parempaan alkoi, kun uimahalli viimein aukeni koronatauon jälkeen. Uutislähetyksessä oli pieni pätkä hänen haastattelustaan Punainen lanka -televisio-ohjelmassa. Kiinaan äitinsä työn vuoksi muutava poika joutuu koulukiusatuksi ja yrittää selvitä tilanteesta kertomatta siitä aikuisille. Siellä avautuu kaunis turkoosinvärinen todellisuus. Kun kuuntelin äskettäin 85 vuotta täyttäneen virolaisen säveltäjän Arvo Pärtin musiikkia, huomasin jälleen herkistyväni. Uidessa käytän uimalaseja ja pidän päätä mahdollisimman paljon veden alla. Ja kaiken lähde tietenkin oli sisäinen rauha ja tasapaino. Liikkumattomuudesta seurasi kunnon heikentyminen ja alavireinen mieli. Käyn yhä uimahallilla, vaikka kantapää on jo lähes terve. Jokapäiväistä leipää pyytävä 2000 vuotta vanha rukous on erityisen ajankohtainen näinä aikoina, kun yhä useamman ihmisen toimeentulo on uhattuna. Tarina oli sama, mutta tapahtui USA:ssa. Silloin lajina oli karate. Siinä teinien karateopit koetellaan aikuisuudessa, joka on aina teinimaailmaa ihmeellisempää. Sisäistä rauhaa ja tasapainoa on tullut mietittyä tänä kummallisena vuonna, joka tuntuu olevan täynnä pelkoa ja kireyttä. Mutta elämänfilosofia oli sama: Kamppailulaji ei ole hyökkäystä vaan puolustusta varten
askel 10/20 6 ~ askel 10/20 6 ~
Äärettömän äärellä Tapio Lehtisen (62) maailma avautuu mereltä yli maapallon rajojen. TEKSTI: MARI VAINIO • KUVAT: JUKKA GRANSTRÖM. Pohdin varhaiseläkkeelle jäämistä. ~ 7 askel 10/20 ~ 7 askel 10/20 – TÄYTÄN talvella 63 vuotta. Silloin voisin luvan kanssa nauttia purjehduksesta. Hän pohtii myös Jumalaa ja elämän arvoitusta, äärettömän äärellä. Kokenut yksinpurjehtija on katsonut loputtomalta näyttävää horisonttia ja puhuu vapauden illuusiosta
Kisan voittaja, ranskalainen Jean-Luc van den Heede käytti siihen 211 päivää. Sen nähtyäni purjehdus on vienyt mukanaan. Se oli ensimmäisen nonstop maailmanympäripurjehduksen 50-vuotisjuhlakilpailu, joka alkoi 1. Tasmanian tuholaiset Tapio opiskeli tuotantotalouden linjalla Teknillisessä korkeakoulussa ja loi uran diplomi-insinöörinä. Nälkä jäi! Tapio Lehtinen aikoo osallistua samaan kisaan uudestaan kahden vuoden päästä. – Haluan kehittää ja viedä asioita eteenpäin. Pikkupoikana käynti Maarianhaminan merenkulkumuseon Pommern-purjelaivassa antoi elämän tuulelle oman suunnan. Se on elämässäni nyt ykkösasia. Tänä päivänä hän pyörittää yksityisyrittäjänä maailmanympäripurjehdusten projektejaan. Raja ei tule koskaan vastaan. Tuntuu, että loputtomasti jatkuva horisontti antaa loputtomia mahdollisuuksia. 18 purjehtijasta Lehtinen saapui perille päässeistä maaliin viidentenä ja viimeisenä. Tasmanian tienoille saavuttaessa Lehtisen veneeseen kiinnittyneet äyriäiset, hanhenkaulat estivät nopeamman etenemisen. – Jos en olisi nähnyt katsetta kauas kantavaa horisonttia, en ymmärtäisi vapauden illuusiota. heinäkuuta 2018 Les Sables-d´Olonnen satamasta Ranskasta. Olin työurani ajan sitä mieltä, että purjehdus on niin hieno harrastus, ettei sitä kannata pilata toimeentulon lähteenä. Kärsimättömyyden Lehtinen mainitsee vahvaksi luonteenpiirteekseen. Tykkään olla liikkeellä.. Katse kauas Purjehtimisessa Lehtiselle parasta on vapaus. Hän ei saanut Australian viranomaisilta lupaa puhdistaa veneensä pohjaa, sillä hanhenkaulat ovat alueen vieraslaji. Matkaan kului 322 päivää. Lehtinen on purjehtinut lapsesta saakka. – Kun istun purjeveneen kannella, koen jatkuvan lähtemisen mahdollisuuden. – Purjehtiminen määrittelee elämääni paljon. Iso projekti loppui viime vuoden toukokuussa, jolloin hän päätti vuoden kestäneen urakkansa Golden Globe Race 2018 -kilpailussa. askel 10/20 8 ~ Kaisla Jacoby Kysymykseen ”kuka sinä olet” Tapio Lehtinen vastaan: – Tällä hetkellä olen ensisijaisesti purjehtija
Miten muuten hätää ja vääryyttä voi maailmassa olla näin paljon. – En ole koskaan nähnyt tässä tapahtumassa mitään suurempaa tarkoitusta enkä koskaan tule näkemään, mies murahtaa. Agnostikkona itseään pitävästä Lehtisestä tuntuu joskus, että mahdollinen Jumala on teoissaan melkoinen tunari, joka on pahasti alakynnessä Paholaisen kanssa. – Silloin ymmärsin, ettei mikään, mitä olin koskaan ennen tehnyt tai tulisin koskaan tekemään, vetäisi vertoja sille käsittämättömälle lahjalle, että saan olla pienenä lenkkinä mukana elämän ketjussa. ~ 9 askel 10/20 – JOS en olisi nähnyt katsetta kauas kantavaa horisonttia, en ymmärtäisi vapauden illuusiota. – Vuosien varrella olen monesti kysynyt, miksi 31-vuotias äiti vietiin kahdelta alle kolmevuotiaalta lapseltaan ja miksi hän ei saanut nähdä lastensa kasvavan. Tapio herkistyy ja kertoo kyynelsilmin siitä, kun sai esikoistyttärensä ensi kerran syliinsä. Elämä on ollut niin rikki. – Mikään ei ole niin suloista ja ihanaa kuin vastasyntynyt lapsi. Lehtinen kertoo olevansa erityisen tohkeissaan myös siitä, että on ensimmäisen lapsenlapsen, kahdeksan kuukautta vanhan suloisen pikkumiehen isoisä. Lehtisen horisontti on laaja. Miksi kaikkivaltias, hyvää tarkoittava Jumala antaisi jotain tällaista tapahtua. TAPIO LEHTINEN (ruorissa) kouluttaa nuorta tiimiä kolmen vuoden kuluttua starttaavaan OGR-kilpailuun. Ja kuitenkin. Se on vetänyt usein rajansa odottamattomalla tavalla ja välillä pysäyttänyt totaalisesti. Se tuntui kohtuuttomalta. Kristillinen etiikka Pohdinnat kantoivat lopulta kirkosta eroamiseen.. Surunkin äärellä elämän jatkuminen on aina suuri ihme ja lahja. Mahdollinen Jumala Elämän tarkoitus avautuu Lehtiselle juuri elämän jatkumisessa. Rajattu vapaus Elämä on kuitenkin opettanut Tapio Lehtiselle jo kauan sitten, ettei täydellistä vapautta ole olemassa. Olen silloin todennut, että jos Jumala olisi olemassa, miksi asiat menisivät näin. » Kun istun purjeveneen kannella, koen jatkuvan lähtemisen mahdollisuuden. Tuulen kuljettamana ei aina voi olla. Mukana Lassi Liimatainen (vas.), Alexander von Flittner, Tiina Pakkanen, Niklas Sandström, Vilma Ihalainen ja Mikko Lattu. – Olen ollut elämälle katkera. – Vaikka oma ja perheeni elämä meni nuorena miehenä katkerasti rikki, se ei ole mitään verrattuna siihen inhimilliseen hätään ja tuskaan, mitä tässä maailmassa joka päivä tapahtuu. Sen äärellä vaimon ja tuoreen äidin poismeno oli käsittämätöntä. Kolmekymppisenä nuorena miehenä Lehtinen menetti vaimonsa rintasyövälle
Armon ja taivaspaikanko saa vain uskomalla. Insinöörin sielu Ajatteleva ihminen antaa elämälle ja maailmalle mahdollisuuden. Tuntuu, että välillä uskonnoista on käytännön tasolla enemmän haittaa kuin hyötyä. – Koen mitä suuremmassa määrin kristillisen etiikan omakseni. Tärkeämpää on elämän lahjasta osalliseksi päässeinä yksilöinä uskoa siihen, että yhdessä hyvään pyrkien me voimme tehdä tästä maailmasta onnellisemman ja antaa sen elinkelpoisena tuleville sukupolville. Kristillisessä ajattelussa voisi kai ajatuksen jäsentää lauseeseen: ”Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.” Tämä sopii Lehtiselle. Toiset ovat usein heidän mielestään vääräuskoisia. – Olen rippikouluikäisestä asti ajatellut sitä, kuinka maailmassa on tolkuton määrä erilaisia uskontoja, joihin ihmiset uskovat. Meillä on kyky vaikuttaa elämäämme ja auttaa itseämme ja toinen toisiamme. – Jos kaikkien uskontojen perusajatukset liitetään yhteen, pohjalta löytyy aina sama ajatus hyvänä ihmisenä olemisesta. – Pidän uskonnollista uskomista aika epäoleellisena, pahimmillaan haitallisena asiana. Se kantaa näkemään maailmaa omalla tavallaan. Uskonnon patentti Lehtistä tuntuu ärsyttävän uskomisen tivaaminen. – Monissa maissa ja kaupungeissa, kuten Libanonin pääkaupungissa Beirutissa, tapellaan vain uskontojen vuoksi. Ja tarvitaanko Jumalaan uskomiseen oikeasti kirkkoa. Jokaisen täytyy yrittää tehdä parhaansa. Se on johtanut vauraan yhteiskunnan murenemiseen. Lehtinen kertoo saaneensa opiskelujen kautta kuitenkin insinöörin sielun. Lehtinen sanoo, ettei oikein löydä perusteita vain yhden uskonnon ajatusten uskomiseen. askel 10/20 10 ~ Tiede ei tule koskaan ratkaisemaan sitä, mikä elämän todellinen arvoitus on. Osaksi toki sen vuoksi, että olen tähän kulttuuriin syntynyt ja saanut vanhemmiltani sellaisen kasvatuksen. – Minulla on vahva käsitys siitä, että eri uskontojen pyhien kirjojen tärkeimmät ajatukset eivät kauheasti poikkea omasta ajattelustani. Oma uskonto on heidän autuutensa, joka oikeuttaa monenlaisiin asioihin. – Harkitsen, että seuraavalle yksinpurjehdukselle lähtiessäni otan lukemiseksi mukaan sekä Raamatun että Koraanin tai ainakin jotain eri uskontoja käsittelevää kirjallisuutta. Tai miksi yksi kirkko olisi toista parem
Minulla on kyky kokea, kommunikoida, ymmärtää ja toimia. Ihminen on ollut niillä vesillä ensimmäistä kertaa 500 vuotta sitten. Toisaalta insinööri tuntuu olevan vakuuttunut siitä, ettei tiede tule koskaan ratkaisemaan sitä, mikä elämän todellinen arvoitus on. Uskon ehdottomasti, että elämä kantaa.. Albatrossi joka lepäämättä liitää Purjehduksen kautta Lehtinen sanoo ymmärtäneensä, että maapallo on mitättömän pieni osa maailmankaikkeutta etäisyyksien ja ajan kulumisen kannalta. Nämä linnut ovat eläneet merellä 14 miljoonaa vuotta. Samoin etäisyydet aineen atomeiden sisään ja toisaalta galaksien taakse ovat äärettömiä. Itse hän sanoo tulleensa yksinpurjehduksen jälkeen entistä enemmän elämäuskovaiseksi. Meidän tulee myös kantaa vastuumme seuraavien sukupolvien tulevaisuudesta. – Monet yksinpurjehtivat kertovat, kuinka he ovat löytäneet Jumalan, kuinka he ovat rakentaneet luottamusta elämään ja saaneet turvaa siihen. Pitää uskaltaa tehdä päätöksiä ja tarttua mahdollisuuksiin. – Elämän lahjaan, sen arvostukseen ja kunnioitukseen kuuluu tasapaino sen kanssa, että päivistään saa iloita. Näin ei ole koskaan käynyt minkään uskonnon kanssa. Elämä on kullekin yksilölle huikea lahja. Uskonnot tuntuvat miestä kuitenkin kovasti kiinnostavan. Se on itsestään selvää. Se on inhimillisen tietoisuuden hienoin lahja ja mahdollisuus. – Elämää pitää kunnioittaa, sillä ei saa leikkiä. Tekniikassa uudelle innovaatiolle saa patentin. Elämänuskovainen Lehtinen ymmärtää, että ihmisillä on tarve uskoa johonkin. Se auttaa tajuamaan, että ihmislaji on aika uusi tulokas maapallolla. Äärettömän takana oleva jää ikuisesti arvoitukseksi – ainakin minulle. – Minä olen sattunut syntymään tänne maapallolle välähdyksen, pienoisen hetken ajaksi ja saanut tämän oman tietoisuuteni. – Aika taaksepäin ja eteenpäin on ääretön. – Jos nyt valitsisin nuorena miehenä opiskeluaineeni, voisin hyvinkin alkaa opiskella uskontotieteitä. Voimme tehdä maailmasta paremman paikan itsellemme ja muille. On myös hyvä olla armollinen itselleen ja nauttia saamastaan ajasta. Se on osa elämäuskovaisuutta, jossa saa tajuta ja suhteuttaa oman osansa tässä maailmankaikkeudessa. Siitä on syytä olla kiitollinen. ~ 11 askel 10/20 – ELÄMÄNUSKOVAISUUTEEN liittyy kiitollisuus siitä, että elämä on lopulta ihan mieletön juttu, Tapio Lehtinen sanoo. Elämä kun on joskus pelottavaa, muuallakin kuin yksin merellä. Olen tajunnut olevani olemassa. pi. Hän kertoo albatrosseista, jotka yksinpurjehduksella tulivat Uuden-Seelannin rannikolla veneen viereen liitämään. – Niiden siipien väli on yli kolme metriä
Neulon lämpöä läheisten käsiin ja jaloille. Eräänä aamuna löysin työpöydältä ison kasan kollegan lahjoittamia keriä. Oikein, väärin, oikein, nurin... Paitsi niillä, jotka jäävät kesken. Ihanan väriset langat lämmittävät käsissä, ja toivon, että nivelrikko pysyy kurissa. Yhä uusia silmukoita, kerroksia, sukkia, lapasia, sukkia... NEULETYÖLLÄ on alkunsa ja loppunsa. Kilin kalin kilin kalin. Lapsenlapsella oli alussa solmu, joka syntyi koulun käsityötunnilla. Silmukka silmukalta, kerros kerrokselta kudon. Päättelen valmiita töitä ja päättelen, että joissain asioissa langat ovat omissa käsissä, isommat vyyhtinsä voi jättää taitavampiin käsiin. Pix ab ay askel 10/20 12 ~. Olen ajanut toiseen kaupunkiin ja tehnyt pimeällä kadulla kaupat muutamasta suloisesta alpakkalankakerästä. AJASSA Lokakuu AJASSA M issä oli langan pää. Kun kerroin kirpputorimyyjälle tulleeni lankaherätykseen, hän sanoi luopuneensa siitä uskosta ja myi minulle Extra Fine Merino -kerät ja peukalosilmukoidenerotteluneulan 50 senttiä kappale. Opiskeluaikana puikot iskivät tulta ja syntyi kaunis villatakki. Herätys menee överiksi. Syksyllä se saa vallan, mutta olen haaskannut siihen myös kesälomaa ja kauniita ilmoja. Lampaassa, jonka mummo keritsi ja jonka villasta hän karstasi leppeitä, joista kehräsi lankaa, josta neuloi sukkia, lapasia, sukkia, lapasia... Sitä hurmioituu lankakerien väreistä; on herkkää ja hehkuvaa, syntyy neulomishekuma. Keriä alkaa haalia marketeista, kirpputoreilta, jopa ulkomaanmatkoilta ja netistä. Minä en luovu. Kintaat huovuttuivat hikisissä käsissä jo tekovaiheessa. Neulomisella on aikansa. PÄIVI PUHAKKA Ilo roikkuu langan varassa SUKELLA LANKAMEREEN. eikun nurin. Välillä rentoutuminen ja tekemisen ilo ovat ohuen langan varassa. Sitten tuli tauko. Tulitauko. Kunnes. Neulomisherätys on ihana
Sieltä löytyy vinkkejä, miten teet oman nenäpäiväkampanjan. Koska riittävää teknologiaa ei ole saatavilla eikä opettajilla ole tarpeellista osaamista, etäkoulun käynti ei kaikkialla maailmassa onnistu. Kyläseppä, maatalousja metsätieteiden kunniatohtori Toivo ”Topi” Pohja, ET 17/2020 KENIA ON yksi Nenäpäivän avustuskohteista. Kehitys, jossa kaikki keskittyy kaupunkeihin, voi vielä ilmastonmuutoksen vuoksi keikahtaa. klo 19 ja Nenäpäivän suoraa lähetystä 13.11. Nyt lahjoituksilla pyritään lieventämään koronan vaikutuksia lasten ja etenkin tyttöjen elämään. Sitä voi tehdä nenä kiinni kirjassa tutkintoon tähdäten, mutta ymmärrystä voi lisätä avartava museokäynti tai osaamista vaikkapa YouTube-tutoriaalien itseopiskelu. Lisätietoa www.nenapaiva.fi Nenäpäivä auttaa lapsia MENETTÄMISEN PELKO on hallittavissa, kun ymmärtää, että elämä on äärimmäisen hauras ja rajallinen. Nenäpäivän keräyksiin voi osallistua kampanjan nettisivuilla. Tämä tekee ison loven lasten oppimiseen. klo 19 ja 21 TV1:stä ja Ylen Areenasta. Lainasanat Kuusanmäki NENÄPÄIVÄÄ VIETETÄÄN tänä vuonna 13. Kirjailija Kirsti Manninen, Kotiliesi 18/2020 OLEN KOKO elämäni ollut suorittaja, ja tavallaan olen sitä yhä: asetan tavoitteita ja pyrin saavuttamaan ne. marraskuuta. Nenäpäivän Rauhaa ja rakkautta -konserttia voi seurata 29.10. Ei meidän hevoskyyteihin tarvitse palata, mutta viedään asiat vähän järkevämpään ja säästeliäämpään suuntaan. Samppa Lajunen, Apu 38/2020 OPISKELUA ON monenlaista. Toimituspäällikkö Ruut Ahonen, Hyvä sanoma 9/2020 TÄLLAISET MINUN pajani kaltaiset putiikit ovat mennyttä maailmaa – tai sitten tulevaa. Tuki muun muassa köyhän maaseudun lasten koulutukseen kanavoidaan Fidan työn kautta. Mutta tyhjyys poistui vasta, kun Jeesus astui elämääni. Lisäksi lapset ovat jääneet ilman koulun tarjoamaa suojaa, kun koulujen henkilökunta ei ole ollut puolustamassa lasten oikeuksia. Tämä hetki, kun elämä vielä on tässä, on kaikki mitä meillä on. Nenäpäivän tiedotuksen mukaan koulujen sulkemisen kautta korona on vaikuttanut yli 1,5 miljardiin lapseen, eli yli 70 prosenttiin maailman koululaisista. Halu oppia. Periaatteessa opiskeluun riittää vain avoin ja utelias mieli. M ee ri Vä än än en ~ 13 askel 10/20
Laita isoon kattilaan vettä ja lisää suola. Sekoita jo tässä vaiheessa isoon kulhoon korppujauhot kerman kanssa, jotta ne ehtivät turvota. LOKAKUUN LOPPUUN osuu ihan viattomalta tuntuva Simon päivä (28.10.). Pane kaali kattilaan kantapuoli ylöspäin ja varmista, että vettä on riittävästi. Se on kuitenkin alkujaan ollut kahdelle apostolille, Simon Kiivailijalle ja Juudas Taddeukselle omistettu päivä. H anki litteä kaalin kerä, ja jos sellaista ei löydy, tavallinen valkokaali käy mainiosti. On arveltu, että onnettomuuden tuntu tulee Juudas-nimestä, vaikka Juudas Taddeus onkin eri henkilö kuin petturi Juudas Iskariot. Pi xa ba y askel 10/20 14 ~ askel 10/20 14 ~. Istuta runsaasti. Vilkunan mukaan Keski-Euroopassa Simon oli myös tohvelisankarien suojelupyhimys, joten simona ei sopinut vaimoaan vastustella. Kuullota myös sipuli valmiiksi. Kuukauden jotakin: Jotakin tähän AJASSA Viisautta AJASSA Pi xa ba y Pi xa ba y Kääri kaalin lehteen syksyn lempeitä makuja. Kustaa Vilkunan Vuotuinen ajantieto tietää kertoa, että Sodankylässä Simon päivää pidettiin entisvanhaan pahan onnen päivänä. Kuivana ja leutona syksynä tulokkaille kannattaa tarjota vettä. Kaali pitää keittää niin pehmeäksi, että kunkin lehden saa taivuteltua täytteen ympärille. Huonoa onnea ja rouvan valtaa Viisautta ”Jokaisena päivänä pitäisi kuulla vähintään yksi kaunis laulu, lukea hyvä runo, nähdä jokin oivallinen maalaus ja jos mahdollista, puhua muutamia järkeviä sanoja.” – Goethe VILKUNAN MUKAAN Keski-Euroopassa Simon oli myös tohvelisankarien suojelupyhimys. Lehtiruotoa kannattaa ohentaa veitsellä, silloin se taipuu Kuukauden kasvi: Kukkasipuli KUN MAA on vielä sula, kätke kukkasipulit multaan kevättä odottamaan. Sen sijaan aamulla oli ehdittävä sängystä ylös ennen rouvaa, muuten koko tulevan vuoden tämä olisi taaskin perheen pää. Irrottele lehdet sitä mukaa kun ne kypsyvät ja nostele päällekkäin. Aloita kovertamalla kaalin kanta irti. Jos pakkanen yllättää, istutusalueen päälle haravoidut lehdet jatkavat vähän juurtumisaikaa. Yhtä hyvin voi kaivaa laajan kuopan, jonka heittelee rennolla kädellä täyteen erilaisia sipuleita. Ja mitä isompi sipuli sen suurempi kukka. Kukkapenkkiin, nurmikkoon, puiden ja pensaiden alle. Parikiloisen kaalin keittämiseen menee helposti tunti, ja sinä aikana valmistellaan täyte. Kokeile noin kymmenen minuutin päästä, josko uloimmaiset lehdet alkaisivat olla pehmeitä. Näin lehdet kypsyvät tasaisemmin ja irtoavat vaivatta. Onnettomuuden päivänä sitä on pidetty myös Keski-Euroopassa. Keitä riisiä 10 minuuttia, valuta vesi pois ja jätä odottamaan. Silloin ei sopinut aloittaa mitään suurempaa tai vaativampaa työtä. Se onnistuu kapeakärkisellä veitsellä, mutta vaatii kärsivällisyyttä. Jos eivät ehdi juurtua, juurtuvat sitten keväällä ja kukkivat myöhemmin. Ohje kehottaa istuttamaan sipuli kuoppaansa kärki ylöspäin, pienet 5–10, suuret 15–25 cm välein
Paista aluksi 10 minuuttia 225 asteessa ja pudota sitten lämpö 175 asteeseen. Varo kuitenkin rikkomasta itse kaalinlehteä, muuten täyte pursuaa ulos. Vaivaa täytettä niin, että siitä tulee tasaista. Jos laitat täytteeseen sieniä, ne kannattaa pilkkoa saksilla pieniksi juomalasissa tai mukissa. Silppua kerän sisimmät lehdet täytteeseen. Säästä jonkin verran kaalin keitinlientä ja kaada se uunipannun pohjalle, jotta voit valella kääryleitä paistamisen aikana. 2 kg) vettä keittämiseen + suolaa 1 dl riisiä 3 dl vettä riisin keittämiseen 1 dl korppujauhoja 2 dl kevytkermaa noin 400 g sika-nautatai kanajauhelihaa iso sipuli tai 3–4 salottisipulia pieneksi pilkottuna ja kuullotettuna 1–1,5 dl kypsennettyjä metsätai herkkusieniä 1 rkl suolaa 2 rkl meiramia 1/2 tl valkopippuria 1 tl jauhettua muskottia Si rk ku N ys tr öm ~ 15 askel 10/20 ~ 15 askel 10/20. Paista kääryleitä vähintään tunti, mieluummin puolitoista ja valele paistoliemellä 10–15 minuutin välein. Lokakuun lohturuoka Näitä tarvitset: Ison kaalin (n. Lisää kerma-korppujauho-seokseen jauheliha, riisi, sipuli ja silputut kaalinlehdet. Lisää mausteet ja tarkista maku. MINUN KEITTIÖNI SIRKUN KEITTIÖSSÄ Ju kk a Gr an st rö m paremmin. Laita kunkin lehden sisään ruokalusikallinen täytettä, kääri lehti rullaksi ja lado kääryleet tiiviisti uunipannuun. Ennen kuin kääryleet menevät uuniin, liruta päälle makusi mukaan siirappia ja lisää voinokareita
– Äiti jäi työttömäksi, kun lama kaatoi vanhan yrityksen, jossa hän oli töissä. Ukit ehtivät kuolla ennen syntymääni. – Olen keskittynyt unelmiin, jotka eivät vaadi rahaa. Asumme Jerusalemissa, jossa seuraan, mikä puu milloinkin kukkii ja maistelen omassa pihassa kypsynyttä granaattiomenaa. – Meillä oli ompelukoneet ja neulomakoneet. Ympärillä oli isän, äidin ja pikkusiskon lisäksi sukua serkkuineen ja mummoineen. askel 10/20 16 ~ Luokkaretkellä Tiedottaja ja kummikoordinaattori Iina Matikainen kertoo ”luokkaretkestä”, joka vei karjalaistytön ensin akateemiseen maailmaan Helsinkiin ja myöhemmin työn mukana Afrikkaan ja Lähi-itään. Iloitsen siitä, mitä työnantajani Suomen Lähetysseura ja työkaverini tekevät, ja että saan tiedottajana kertoa siitä. Mummo näytti polun pään Mennään retkellä taakse päin, sen polun päähän, jossa edellä kuvatut unelmat alkoivat itää ja jossa unel– ALUEELLISENA tiedottajana viestin Israelin ja Länsirannan lisäksi myös työstämme Omanissa (uskontodialogikeskus Al Amana) ja Kyproksella (Sat-7). Mummojensa ja äitinsä lailla tytöstä tuli käteväsorminen. Ku va t: Sa riJo ha nn a Ku itt ilo EIN GEDIN luonnonpuistossa Kuolleellamerellä. Tosin kulutuskaan ei silloin ollut nykyisissä mitoissa. Yhdeksänvuotiaana tein ensimmäiset vaatteeni. Nautin luonnosta. Hän lähti opiskelemaan artesaaniksi ja hankki myös verhoilijan ja entisöijän taidot, joita hän alkoi opettaa kansanopistossa. Lukiolaisena hän kaivoi käyttöön mummon retrovaatteet ja tuunasi uutta. Nautin myös seikkailuista, joilla voi haastaa itseään, ja vaikuttamisesta tärkeissä asioissa oman työn ja kuntapolitiikan kautta. Ukki ajoi taksia, isä kuorma-autoja. TEKSTI: PÄIVI PUHAKKA • KUVAT: JAANI FÖHR I ina Matikaisen matka alkoi Kiteeltä, itärajan pinnasta vuonna 1973. – Se oli kuin korona, sukupolvikokemus, joka opetti tulemaan toimeen omillaan ja sillä mitä oli. Lisäksi meillä on yhteistyökumppani Libanonissa ja rauhanhanke Syyrissa. – Isä oli perinyt veljensä kanssa ukilta autoalan yrityksen. Koti on nyt Oulussa ja Jerusalemissa. Sota oli sillä lailla vielä läsnä, että toinen mummoni oli evakko. Köyhässä Karjalassa ajateltiin, ettei lama ollut kurjuutta kummempaa. Lamasta isä selvisi sukan varren säästöillä. Ei kurjuutta kummempaa Vanhemmat ovat siis selviytyjiä, joiden tytärkään ei kokenut lamaa köyhyytenä. Minuun se ei jättänyt sen syvempiä jälkiä, Iina naurahtaa. Iinan teinivuosiin osui lama, joka jätti molemmat vanhemmat työttömiksi. Opiskeluaikana Iina tuli toimeen 20 markan päiväbudjetilla, ja kun hän valmistui teologian maisteriksi, työpaikkoja alkoi taas olla. – Olen pienen paikkakunnan ja yrittäjäperheen kasvatti
~ 17 askel 10/20 ~ 17 askel 10/20 – TERAPIASSA etsin identiteettiäni: kuka olen, mistä tulen, mihin olen menossa, mitä osaan ja tahdon tavoitella.
Depressio muistutti itsestään toisen lapsen syntymän jälkeen väsymyksenä ja itkuisuutena. Dogmaattisista väännöistä en ole jaksanut innostua. Se alakulo, joka kulki suvussakin ja pyrki pintaan epävarmoissa elämäntilanteissa omaa identiteettiä hakiessa, sai nimen vasta aikuisena. – Oli arvoton olo. Muistan uintiretket, ukkoset, lämmön. – Toisaalta olin pää pyörällä, epävarma, eksyksissä ja outo akateemisessa maailmassa. Jumala ei ole hylännyt, kun olen ollut palasina enkä ole sietänyt itseäni katsella. – Vielä lukioaikanakin kävin hyppytunneilla mummon luona tekemässä läksyjä. – Helvi-mummo asui lähellä hautausmaata ja vei minua usein sukuhaudoille ja kulkemaan kauniissa, kumpuilevassa, vehreässä maisemassa. Anni-mummo taas asui koulun lähellä ja tarjosi koululaiselle ”iltapäiväkerhon”, jossa sai välipalaa ja katsoa yhdessä vanhoja mustavalkoelokuvia. – On joku joka kantaa, vaikka häntä ei tunne tai osaa sanoittaa. / Sinusta, Jumala, / turvakätköstäni, / löydän elämäni”, Iina lainaa Anna-Maija Raittilan säkeistöä. Katriina Järvisen kirjat avasivat silmiä. Leipää ja elämän kehto Yhdelle usko on kuin multava maa, toiselle kahle, kolmannelle taustakohinaa. Kotona siitä ei juuri keskusteltu, mutta lukiossa käytiin humanistis-teologisia pohdintoja. Jotenkin koin siellä pyhyyttä ja liityin näkymättömään sukupolvien ketjuun. – Olennaista on sama turvan tunne, jota koin mummojen kanssa. Yhteiset polut kalmistossa ja valokuvien katselu jättivät Iinalle yhteisöllisyyden perinnön, josta hän on nauttinut myös ulkomaan työkomennuksilla. Reagoin myös fyysisesti ja olisin halunnut vain nukkua. Masennusta ja uupumusta Aikanaan Iina valmistui teologian maisteriksi ja perusti perheen. Iina oli myös seurakunnassa töissä, piti puheita ja osallistui eri ikäisten leiritoimintaan. Sain astmadiagnoosin ja olin tuberkuloosiseurannassa. – Terapia oli alitajunnan syövereiden läpikäymistä ja oman identiteetin etsimistä: kuka olen, mistä tulen, mihin olen menossa, mitä osaan ja tahdon tavoitella. Olen keskittynyt unelmiin, jotka eivät vaadi rahaa.. Aloitin myös uuden työn, jossa uuvahdin valtavan työtaakan alle, Iina luettelee. Aava meri, ilma, turvakätkö kuvaavat sekä liikkumatilaa että suojaa, kun happi alkaa loppua ja rajat ahdistaa. Helsingissä odotti uusi ja outo maailma opiskelijarientoineen. Pitkät talviunet Uusi elämäntilanne ja uudet ihmiset veivät eteenpäin, mutta ajoittain depressio kolkutteli ovella. – Koskaan se ei ole ollut mikään kovin korostettava asia, eikä itselläni ole uskoontulokokemusta. Meitä yhdisti kiinnostus lähetystyöhön, eri kulttuureihin ja kansainvälisyyteen. – Olimme Afrikassa ollessamme ostaneet Suomesta asunnon sitä ja peruskorjaustarvetta näkemättä. Uusia polkuja toipumiseen Pakkopysähdyksestä tuli pelastus, kun Iina pääsi psykoterapiaan. Lyhyen ajan sisällä tapahtui liian paljon. Söin voimakkaita lääkekuureja, kun suolistoloisia ei meinattu saada häädettyä. – OL:ssä käytiin kyllä keskusteluja, mutta raja-aitoja ei ollut. – Suomessa on menty yksilökeskeisempään suuntaan, mutta Afrikassa ja Lähi-idässä sekä oman suvun juhlissa olen kokenut yhteyttä, jota oli vaikka serkkujen kanssa vietetyissä kesissä. Iinan retki akateemiseen, vieraaseen ympäristöön alkoi ”köyhästä kurjasta Karjalasta”, jossa maalaissuvuissa ei välttämättä ollut yhtään ylioppilasta. ”Armon meri aava, / kehto elämämme, /ilma, jota hengitämme, / ihme olet itse, / armahtava Luoja, / kaiken pelastus ja suoja. – Karjalaisessa Osakunnassa sain kosketuksen omiin juuriin. Iinalle se on kuin ruisleipä, joka kuuluu päivittäiseen ateriaan. Jumala on kaikessa arkisessa tekemisessä ja olemisessa. Körttiläisyys puhutteli, mutta siellä oli sisäpiirinsä ja vaikea tutustua. Samalla tulivat tutuiksi ajatustottumusten tallatut polut ja uusien etsiminen, niin ettei haastavissa tilanteissa enää eksyisi hylkäämään itseään. Osaanko vastata oikein. Eksyin luokkaretkellä Enemmän Iina sanoo epäilleensä itseään kuin Jumalaa. askel 10/20 18 ~ moija sai rohkeutta myös lähteä. Hautausmaalla kulkiessa ja läksyjä tehdessä mummon pöydän ääressä. Siellä kokemukset ja irralliset palat alkoivat jäsentyä ja mielen nurkissa väijyneet möröt saada nimiä. Ystävän kautta sain yhteyden toiseen pappiin, jota tapasin muutaman kerran, mutta koin jääväni yksin. – Toisaalta olin rohkea ja utelias. Läheisimmäksi tuli Opiskelijain Lähetysliitto (OL), jossa kohtasi sekalainen seurakunta eri herätysliikkeistä ja jossa ei kategorisoitu liberaaleihin ja konservatiiveihin. Sitten afrikkalainen lastenhoitajamme sairastui aidsiin ja hänen tilansa romahti Suomen vierailulla. – Löysin hyvän teoreettisen käsitteen luokkaretki kuvaamaan kokemuksiani. Helsingin lumettomat talvet ja kevään äkkinäinen valo kävivät voimille. Enkä aina oppinutkaan. Siellä mummot odottivat pientä Iinaa. Opiskelijamaailman sisäpiirit Aikanaan pieni paikkakunta alkoi ahdistaa, ja Iina halusi lähteä opiskelemaan teologiaa Helsinkiin. Toimintakykynsä Iina menetti, kun perhe palasi lähetystyöstä Suomeen kahden Botswanan vuoden jälkeen. – Itse olen ollut ankara itselleni ja taipuvainen depressiivisyyteen. Karjalaisessa Osakunnassa kiersimme Pohjois-Karjalan lukioissa rohkaisemassa nuoria: ei tarvitse olla huippuoppilas, vaan opiskelu voi olla kenen tahansa juttu, ja kenestä tahansa voi tulla opettaja tai kunnaninsinööri. Opinko. – Apua hain opiskelijapapilta, joka totesi, ettei tämä kuulu hänen toimenkuvaansa
He olivat myös ylpeitä siitä, miten pystyivät torppaamaan ensimmäisen aallon. – Betlehemin kristityistä 90 prosenttia saa toimeentulonsa turismista. – Kun kirkko avattiin kesällä ensimmäisen aallon jälkeen, sisään pääsi 50 ihmistä. Musta surma sulki ovet Viime vuonna Iina ja puoliso Jukka Hautala muuttivat Jerusalemiin, Iina Suomen Lähetysseuran Lähi-idän aluetiedottajaksi ja kummikoordinaattoriksi, Jukka Lähi-Idän ja Pohjois-Afrikan työn aluepäälliköksi. Toinen aalto on nyt rajuna päällä. No, luku tuli täyteen jo kuuden kirkkokunnan papistosta. Israel kehittää koronaroketetta Lähi-idän kolmen suuren uskonnon edustajat ovat ottaneet viruksen vastaan omilla tavoillaan. Heille kuten muillekin Lähi-idän asukkaille korona iskee talouteen ja voi toisaalta olla yhteinen vihollinen, joka täytyy voittaa.. Esimerkiksi Pyhän haudan kirkko suljettiin. Se tulee tietysti hyödyntämään monia ihmisiä. ~ 19 askel 10/20 – JERUSALEMIN kotiin on viety niukasti tavaraa Suomesta, tärkeimpiä ovat lasten valokuvat. Lähetysseuran Felm-keskus, joka siihen asti kuhisi väkeä, hiljeni. Edellisen kerran ovet suljettiin pyhiinvaeltajilta ja turisteilta seitsemänsataa vuotta sitten, mustan surman vuoksi. Pyhillä paikoilla tapahtui radikaaleja asioita. Toinen heistä opiskelee täällä Oulussa, toinen aloittelee opiskeluja toimittuaan ensin rauhanturvaajana Libanonissa, Iina Matikainen kertoo Oulun kodissaan. Lehdistössä lockdownia on verrattu jopa holokaustin vaikeuksiin, eristämisineen ja ulkonaliikkumiskieltoineen. – Israel on high teck -maa, jossa on varaa esimerkiksi rokotteen kehittämiseen. – Se oli havahduttavaa. Muutamaa kuukautta myöhemmin korona mullisti heidänkin elämänsä. – Palestiinalaiset taas sanoivat, että heille se on tuttua lähivuosiltakin
Toisaalta uskonnolliset juutalaiset vastustavat liikennevalomallia ja rajoituksia eri alueilla. Nuoret saattavat jo sanoa, että uskontoa enemmän merkitsee se, millainen persoona toinen on. Samalla koulu on myös rauhan ja sovinnon paikka, kun muslimit ja kristityt istuvat pulpeteissa rinta rinnan. – Pääsiäinen ja ramadan elettiin ulkonaliikkumiskiellon aikana, jolloin ihmiset tinkivät yhteisöllisyydestä ja uskonnollisista traditioista. – Siellä sielu lepää, maiseman koivuissa, äänissä, tuoksussa, tuulessa, vedessä, saunan lämmössä. – Nuorenakin mökki oli pakopaikka, jonne saatoin pyöräillä itsekseni. – KUN Lähi-idän lapset kasvavat rinnakkaiseloon ja tutustuvat toisiinsa, se edistää rauhaa. Ruohonjuuritasolla yhteyttä luodaan myös kummilapsityössä. Pohjois-Israelissa kristityssä arabikylässä myös juutalaislapset ja arabilapset kohtaavat. Tänä vuonna Jerusalemissa Suomen loma on päättymässä. Siellä on luomakunnan tuoma turva. Tänään poiketaan Oulun aurinkoisille rannoille ja syödään ystävien kanssa päivällistä. Kalastetaan, pelataan korttia, katsotaan tv-sarjoja. Toki täälläkin on maallistuneita muslimeja ja juutalaisia. Olen epäillyt enemmän itseäni kuin Jumalaa. Teen paljon myös käsitöitä. uskonnon laki Lähi-idässä viruksella on vastassa myös uskonnollinen laki. Tänään se on entistä enemmän yhteisöllinen paikka, jossa suku tapaa. Neuleet kulkevat aina mukana. Ultraortodoksit pelkäävät synagogien sulkemista, vaikka infektioiden määrä on hurja heidän keskuudessaan. Rauhantyötä tehdään pulpeteissa Koronan jälkeenkin riittää Lähi-idän ikiaikaisessa umpisolmussa avaamista. Olen harjoitellut ajattelemaan mökkiä mielen turvapaikkana, jonne voin sukeltaa, jos paniikki iskee. – Länsirannan lapsen koulunkäynti auttaa koko köyhää perhettä, sivistyksellisesti ja taloudellisesti. askel 10/20 20 ~ Virus vs. Iina korostaa uskontodialogin tärkeyttä. Kaikki ollaan luotuja Jumalan kuvia ja meillä on yhteinen jumalallinen alkuperä. – Kaikki eivät pidä sitä oikeana lähetystyönä, mutta Jumala toimii monella tavoin. Samoista porteista kuljetaan, mutta kuulutaan kuitenkin erilaisiin ryhmiin. – ”Jos Luoja tai Allah suo… Jumalan avulla selvitään.” Se on tuntunut vapauttavalta. Ennen Israeliin paluuta Iina käy vielä Kiteen mökillä etsimässä kanttarelleja. Rauhantyötä tehdään Felm-keskuksessakin, jossa juutalaisja arabinaiset kokoontuvat keskustelemaan yhteisistä asioista, kuten äitiydestä. Lähi-idässä uskonnot ovat läsnä arjessa ja keskustelu niistä tai vaikkapa rukous koronatilanteen puolesta on luontevaa. Kun ihmiset löytävät yhteyttä, tapahtuu jotain ihmeellistä. Jos Luoja suo, sieniretken jälkeen Iina on palannut Israeliin suuren sovituspäivän, jom kippurin jälkeen, ennen lehtimajajuhlaa, sukkotia.
Nauhoista kerätyillä varoilla tuetaan suomalaista syöpätutkimusta, joten kantamalla nauhaa jätät jälkesi myös tuleville sukupolville. KENELLE SINÄ KANNAT NAUHAA. Se, että välität ja kannat nauhaa on pieni, mutta merkittävä ele kaikille syövän kanssa eläville. Nauhassa on sormenjälkeni muistuttamassa siitä, että jokainen meistä jättää toiseen ihmiseen jäljen. Pääyhteistyökumppanit ja nauhan myyntipaikat:. Näytetään yhdessä, että olemme maailman välittävin kansa. Juha Tapio Roosa nauha 2020 -suunnittelija TEHDÄÄN SUOMALAISISTA MAAILMAN 4,9,Osta Roosa nauha rintaan tai ranteeseen
”Jos joku lyö sinua oikealle poskelle, käännä hänelle vasenkin”, Jeesus sanoi. Mieti hetki niitä ihmisiä, jotka ihan oikeasti ovat vahingoittaneet sinua. Siihen aikaan verikosto oli heimoyhteisön leimallinen tunnusmerkki. Se tuntuu liian brutaalilta. Koston piti rajoittua vain vahingontekijään. Hammurabin laki pyrki säätelemään ihmisen kostonhimoa. Miten olet ratkaissut sen. Passiivinen rankaisuretki Jeesus kuitenkin halusi pyyhkiä tämän lain omiensa ajatusmaailmasta ja asenteista. Ei lähde, me vain annamme ajan kulua toivoen, että aikanaan puntit pannaan tasan. ”Teille on opetettu: ’Silmä silmästä, hammas hampaasta.’ Mutta minä sanon teille: älkää tehkö pahalle vastarintaa.” Silmä silmästä on sitaatti maailman vanhimmasta tunnetusta lakikokoelmasta. Laki rajoitti kostonhimoa Kuulostaa kovalta. Ei mitenkään, Jeesus sanoo. Kuka tai ketkä ovat pettäneet tai satuttaneet sinua elämäsi aikana. Olen kuitenkin huomannut, että kuvatessamme motiivejamme emme kehtaa käyttää sanaa kosto. Harva meistä lähtee rankaisuretkelle aktiivisina ja päämäärätietoisina kostajina. Eikä kostettu vain vahingontekijälle. Ja kertoo senkin, että emme siis ole päässeet vapaiksi. Vastaus kuuluu: Jumalan valtakunnassa koston sijasta annetaan anteeksi. Puntit on pantava tasan, potut maksetaan pottuina. Hammurabin laki itse asiassa merkitsi armollisuuden alkua ihmiskunnan asenteissa. Koko hänen heimonsa joutui uhriksi. SANOJA & TEKOJA Olli Valtonen ROVASTI & KIRJAILIJA SANOJA & TEKOJA Olli Valtonen ROVASTI & KIRJAILIJA V uorisaarnassa Jeesus opetti omilleen rankkaa asennetta pahan edessä. Eli lain siunaus oli siinä, että koston mielivaltaisuudelle asetettiin rajat. Mutta kosto on siinä mielessä kiehtova ilmiö, että se ei ole sidottu aikaan. Kosto on suloinen, sanotaan. Se kertoo, että olemme valmiit elättelemään loukkausta sisällämme ties vaikka kuinka pitkään. Se on hienovarainen ja tyylikäs kosto, kaikessa passiivisuudessaankin. Toisaalta ei ehkä kuitenkaan. Se kulkee Hammurabin lain nimellä ja tulee 4000 vuoden takaa Babyloniasta. Eli ei niin kammottava juttu sittenkään. Uusi tie Ajattele omaa sielunmaisemaasi. Vuorisaarnassa Jeesus halusi osoittaa, että taistelussa pahaa vastaan on tehokkaampiakin aseita kuin revanssi – parempia kuin oikeudenmukaisinkaan kosto. Se on vanhin tunnettu ohje siitä, miten suhtautua vääryyteen. Älä kanna kaunaa askel 10/20 22 ~. Oikeakätisen kosto Hän esitteli kaunankantamattomuuden ja kostosta luopumisen tien. Oikealle poskelle lyömisessä on enemmän kuin ensisilmäyksellä näyttäisi. Ja koston piti olla suhteessa tehtyyn tekoon, suunnilleen saman suuruinen. Kun lyödään lujaa, isketään vasemmalle poskelle – Miten tehdä pahalle vastarintaa. Hän kuvaili sen ajan ihmisille vallankumouksellisen asenteen kohdata paha ja vääryys, uudenlaisen tien, joka kolme vuotta myöhemmin maksoi hänelle hänen henkensä. Ja verikosto vaati aina kuolemaa. Miksi. Sen pohjimmainen tarkoitus oli koston rajoittaminen. Kysymys ei ole mistä tahansa lyönnistä. Joskus on hyödyllistä käydä läpi sekin lista. Jos vierasheimoinen vahingoitti toisen heimon jäsentä, koko heimo nousi verikostoon
Se on sukua meidän aikanamme kansainväliselle keskisormimerkille, jota pidetään niin herjaavana, että se voi merkitä näyttäjälle jopa piestyksi tulemista. Älä kanna kaunaa. Mutta mitä se tarkoittaa. Älä edes puolustaudu. Vuorisaarnassa Jeesus osoittaa, että taistelussa pahaa vastaan on tehokkaampiakin aseita kuin revanssi. Läpsäisy kämmensyrjällä oli rabbiinisen lain mukaan kaksinkertaisesti loukkaavampaa kuin normaali isku, sillä se tarkoitti häpäisyä, solvausta. Kauna tulee muinaisgermaanien sanasta skauna, joka tarkoittaa kilpeä. Käytännössä aseiden riisumista. Loukkaantuminen on mielestäni käytännön elämän suurimpia ongelmia tänä aikana. Mutta loukatuksi me tulemme elämässämme yhä uudestaan. Sitä löytyy kaikkialla, työpaikoilla, kodeissa, taloyhtiöissä ja niin edelleen. Niinpä Jeesuksen sanojen ydin on tämä: Kun joku loukkaa sinua törkeimmällä mahdollisella tavalla, älä puolustaudu. Laske kilpesi! Jeesus sanoo, että loukkaantua saa – mutta älä lyö takaisin. Isosti ja pienesti. Loukkaantumisen pelko on niin vakava asia, että se tappaa vuorovaikutuksen ja tekee meistä selän takana puhujia, kun avoimesti ei uskalla. Tämä liittyy sellaiseen ilmiöön kuin kauna ja kaunan kantaminen. nyt puhutaan siis oikeakätisistä. Loukkaava läpsäisy Se ei kuitenkaan ole mikään lieventävä asianhaara. Pix ab ay ~ 23 askel 10/20. Oikealle poskelle lyöminen käy nimittäin vain yhdellä tavalla: läpsäisy kämmensyrjällä. Jeesuksen sanat tarkoittavat, että tullessasi loukatuksi laske kilpesi, lopeta puolustautuminen, tarjoa vaikka vasenkin poskesi. Päinvastoin. Mutta tässä Jeesus kuvaa iskua, joka kohdistuu oikealle poskelle. Pelko tappaa vuorovaikutuksen Fyysisen pahoinpitelyn kohteeksi joudumme ani harvoin – jos silloinkaan
Nykyajan Koskelan Jussi vaalii soita Tomi Kontio alkoi kolmisen vuotta sitten koluta läpi Suomen kansallispuistoja. Kuin Koskelan Jussin askelissa. Urbaanista irrottautumisesta tuli kirjailijaisän ja Aamos-pojan yhteinen harrastus. TEKSTI JA KUVAT: JANNE KÖNÖNEN askel 10/20 24 ~
Syksyisenä lauantai-iltapäivänä huomaa, miten ajat ja käsitykset suosta ovat muuttuneet sitten Väinö Linnan kuvaaman ajan. Hän raivaa ja ojittaa suota pelloksi. – Jussi on Sana, joka luo uutta. Pohjantähden ajan jälkeen tulivat – LINNAN tekstissä suo edustaa tyhjyyttä, tilaa ennen Jumalan luomistyön alkamista. ~ 25 askel 10/20. Kansallispuiston lähtöalueen parkkipaikalle lipuu jatkuva virta autoja ja matkailuvaunuja. Pitkospuilla otetaan tänään monia reippaita askelia. Jumalan Sanan paikan on ottanut Jussi. Linnan kansalliseepoksen sanat alkoivat pyöriä mielessä myös kirjailija, runoilija Tomi Kontiolla hänen vieraillessaan ensimmäistä kertaa Torronsuon kansallispuistossa Kanta-Hämeessä. Ikävä asvaltilta pitkospuille Kontio on matkustanut haastattelua varten kotoaan Helsingistä jälleen Tammelaan, Torronsuolle, Etelä-Suomen suurimmalle suoalueelle. Suo puolestaan edustaa autiota tyhjyyttä, ikään kuin tilaa ennen Jumalan luomistyön alkamista. – Ennen suot tunnettiin siitä, että murhaajat upottivat niihin ruumiita, Kontio muistuttaa. Tänä päivänä niiden luo saatetaan matkustaa kaupungeista satojakin kilometrejä. ”Alussa oli suo, kuokka ja Jussi.” Nämä Johanneksen evankeliumia mukailevat sanat Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla -trilogiasta ovat tuttuja lähes kaikille. Kaukana ovat ne ajat, jolloin suo edusti suomalaisille hyödytöntä, huonomaineista paikkaa, josta ei saanut millään elantoa. Kontio on sittemmin löytänyt tekstistä lisää syvällisiä tasoja. – Linnan tekstistä Jumala ja Jumalan Sana puuttuvat kokonaan. – Niistä pyrittiin kovalla työllä ja vaivalla eroon
H. Osa tätä trendiä on myös Tomi Kontion harrastus, josta sittemmin tuli osa mieluista työtä. Vain lähistöllä kohiseva Forssa–Somero-maantie rikkoo hetkittäin erämaakokemuksen tyyneyttä. – Kun palasin kotiin, kerroin silmät hehkuen pojalleni Aamokselle Sokostin tunturista ja Luirojärven saunasta. Opettelin lapsena kasvien tieteellisiä nimiä ja kävin esimerkiksi sienestämässä isän kanssa. Urbaanista ympäristöstä huolimatta olen ollut aina kiinnostunut luonnosta. Aamos ilmoitti välittömästi, että hänhän muuten lähtee seuraavalle reissulle mukaan. – Idean syntymisestä on viisi vuotta aikaa. askel 10/20 26 ~. – Miten minä sen kirjoitin, enhän minä ole mikään erä-jorma! hän ihmettelee. – Nyt olemme muutamassa vuodessa vierailleet kahta veneilijöille tarkoitettua meripuistoa lukuun ottamatta kaikissa Suomen kansallispuistoissa, hymyilee ilmiselvästi reissuihinsa tyytyväinen kirjailija. Kehkeytyi ajatus vierailla kaikissa Suomen kansallispuistoissa. Häneltä ilmestyy tänä syksynä täysin uudenlainen päänavaus, Suomen kansallispuistoja käsittelevä teos. Alkava vesisade pakottaa kulkijat etsiytymään Kiljamon nuotiopaikan katoksen suojiin. Ympäristö tulvii kosteita henkäyksiä, ja näkymä kauas on uljas. – Oli onni, että asuimme Itä-Helsingissä, josta oli vain lyhyt matka Mustavuoren lehtoalueelle ja Sipoonkorpeen, josta sittemmin tuli kansallispuistokin. Meillä ei ollut mitään retkeilyvarusteita, vaan aloitimme tämän harrastuksen aivan nollasta. Kansallispuistot tulivat elämään kuin vahingossa, yhden Lappiin tehdyn vaelluksen seurauksena. – Tytär ei tykkää kävellä pitkiä matkoja, joten olemme suunnitelleet reitit hänen kannaltaan vähän eri tavalla. Lokan tekoaltaan taistelut ja ylipäätään nykyajan ihmisen halu irrottautua urbaanista ympäristöstä, kaipaus luonnon syleilyyn. Ei mikään erä-jorma Aiemmin muun muassa J. – Tein juttuja Mondo-lehdelle, ja pääsimme kuvaajan kanssa reissulle Urho Kekkosen kansallispuistoon. Erkon palkinnon esikoisteoksestaan Tanssisalitaivaan alla ja Finlandia Junior -palkinnon Keväällä isä sai siivet -teoksesta voittanut Kontio on viime ajat ollut uuden edessä. Isän ja pojan yhteinen juttu Vaikka koko perhe innostui retkeilystä, eniten siitä tuli isän ja pojan kahdenkeskinen intohimo. – Vietin onnellisen lapsuuden omakotitalossa Itä-Helsingin Vartiokylässä. Suon kosteat henkäykset Ennen juttutuokiota teemme kirjailijan kanssa lyhyen, noin kilometrin pituisen kierroksen Torronsuon vankoilla pitkospuilla. Kirjailija syventyy tihkua katsellessa kertomaan, miten hänestä, paljasjalkaisesta stadilaisesta, tuli luontoon palaava kansallispuistojen kiertäjä. Yhdellä vaellusreissulla olemme käyneet koko perheenä. Pari ensimmäistä vuotta meni idean kypsyttelyyn sekä rinkkojen, telttojen ja muiden tarvikkeiden hankkimiseen. Aivan kuin olisi hetkisen ajan tavoittamattomissa, lähempänä ikuisuutta, ja silti vielä täällä
~ 27 askel 10/20. – Tapasin sitten Jyväskylän kirjamessuilla kollega Laura Lindstedtin ja kerroin hänelle pohdinnoistani. – Minullekin ajatus taiteilijoista luonnossa yhdistyy ajatukseen Sibeliuksesta Kolilla tai Edelfeltistä maalaamassa kukkulalla maalaismaisemaa, huomaa Tomi Kontio. Kokemus oli ylevä. Lisää puita nuotioon Sade rummuttaa kevyesti Kiljamon taukopaikan kattoa. Kontiot ovat yhdistelleet matkojaan siten, että yhdellä reissulla on saatettu vierailla kolmessakin eri kansallispuistossa. Sen tarkoitus ei välttämättä ole tehdä sakraalitilaa turhaksi luonnon rinnalla, vaan kertoa jostain syvemmästä, ihmisen ja suuremman kohtaamisesta. – Periaate on kuitenkin ollut, että niissä joissa voi, pitää olla vähintään yksi yö. – Tulin maininneeksi vaelluksistamme kustantajalle, joka ehdottikin oikopäätä kirjan kirjoittamista. Silti vielä täällä Kirjailija allekirjoittaa jossain määrin vanhan suomalaisen, nykyään jo kliseeltäkin kuulostavan lausahduksen metsästä kirkkona. Omaan teokseensa hän otti mukaan hyvin erilaisia aineksia. Laura sanoi, että hei, sinähän olet runoilija ja sehän se erikoisuus juuri onkin. Mietin asiaa pitkään, sillä en tiennyt, mitä uutta sanottavaa minulla kansallispuistoista voisi olla. Välillä runoilija pohti omaa luontosuhdettaan, välillä kaivoi esiin kansallispuistoista löytyvää historiallista tai kulttuurista ainesta. Hän jaksaa kulkea luonnossa usein jo paremmin kuin minä itse, Kontio naurahtaa. – Sana pyhä on melkein liian yleispätevä kuvaamaan tuota kokemusta, mutta en osaa sanoittaa sitä muullakaan tavoin. Useampi evästelijä istahtaa viereisille penkeille levähtämään ja laittaa lisää puita hiipumaisillaan olevaan nuotioon. – Mieleeni nousee kokemus siitä hetkestä, kun vierailin ensimmäistä kertaa Pietarin kirkossa Vatikaanissa. Sibeliuksen kanssa Kolilla Mielikuva taiteilijasta ja runoilijasta luonnossa on suomalaisessa kulttuurikontekstissa vankka. Aivan kuin olisi hetkisen ajan tavoittamattomissa, sen ulkopuolella, lähempänä ikuisuutta, ja silti vielä täällä. – Sitten tajusin, etteivät nämä reissut ole enää mitään selviytymistä Aamokselle. Tomi Kontio pohtii Kiljamon rauhassa lapsuutensa sielunmaisemaa ja sitä, miten usko tuli KONTION MUKAAN kokemukset kirkossa ja metsässä voivat olla samankaltaisia. Vanhastaan suomalaisten taiteilijoiden matka Akseli Gallen-Kallelan ikuistamista hotelli Kämpin ”symposiumeista” Kolin harjanteelle tai kesäpäivään Kangasalla on yllättävän lyhyt. Lapsuuden usko, Raamatun tarinat ja ajattomuus kohtasivat yhdessä hetkessä. Kontio pohti ensin eräänlaisen selviytymisoppaan tekemistä, teemalla ”pojan kanssa kansallispuistossa”. Ideaksi tuli siis koluta kansallispuistot läpi omana itsenäni, kirjailijana ja runoilijana, ja katsella maisemia vähän erilaisesta perspektiivistä. – Allekirjoitan sen, että kokemukset kirkossa ja metsässä voivat olla samankaltaisia. Luonnossa liikkuessa voi tuntea saman olotilan, jossa on samalla mitättömän pieni, mutta kuitenkin osa jotain käsittämättömän suurta. Runoilijan kansallispuisto Alun perin kyse oli vain mieltä virkistävästä ja kiehtovasta harrastuksesta, eikä Kontiolla ollut aikomus yhdistää retkeilyä työhönsä kirjailijana. Enhän minä ole biologi, en geologi enkä eräopas
Kontion mukaan isovanhemmat olivat hänelle lapsuudessa kuin Vanha Testamentti ja äiti kuin Uusi Testamentti. Johannes Kastaja on puolestaan huutavan ääni erämaassa. Kontio uskoo, että digiajan ja ihmisen luontosuhteen yhdistämisessä on pohjimmiltaan kyse taidosta irrottautua. – Voin minä kyllä allekirjoittaa tuon. – Aamos tunnistaa jo suoja metsätyyppejä ja tutkii kotonakin innokkaasti lintukirjoja. Olisin itsekin ollut ensimmäisenä se Jussi. Vapaana tunturin laella Tomi Kontio sanoo olevansa todella ylpeä siitä, että on voinut antaa pojalleen tällaisia luontoelämyksiä. – Äidinisä oli poliisi, ja heidän kotinsa kurin ja järjestyksen paikka. – Tuntuu melkein synniltä, jos puhelin piippaa tunturin laella. Valitsen siis sen, mitä koen arvokkaaksi. – Tulkitsen häntä lähinnä hänen rakkautensa kautta. Tuntuu vapauttavalta liikkua luonnossa ilman sosiaalista mediaa ja 4G-verkkoja. Ohitan ne kohdat, joissa hän sanoo, ettei ole tullut tuomaan rauhaa maan päälle vaan miekan. – Isovanhemmissani oli paljon harrasta, vähän pelottavaakin vanhanaikaista protestanttisuutta. Kun lähdemme parkkipaikoilta vaellukselle, Aamos ei edes halua ottaa puhelinta mukaansa, vaan jättää sen pyytämättä autoon. – Entinen ajattelutapa soista ei ole millään tavoin tuomittavaa. askel 10/20 28 ~ askel 10/20 28 ~. Somemaailmasta metsään Isä kertoo oppineensa poikansa kanssa kolmen vuoden aikana valtavasti uutta. Kyllä hän pelailee kavereiden kanssa pelejä kuten muutkin ikäisensä, mutta odottaa samalla innolla retkiämme. Jeesus on kuin runo Kontio syventyy miettimään, miten monessa kohdin Raamatussa luonto tulee esille. Hyvä runokin sisältää keskenään ristiriitaisia elementtejä. Isä oli boheemi eikä välittänyt uskonasioista, mutta äiti edusti minulle hyvin lempeää, välittävää kristillisyyttä. – Silloinhan voisi sanoa, että Jeesus on kuin runo. – En usko, että suomalaisten tänä vuonna tekemät kävijäennätykset kansallispuistoissa ovat vain pelkkää korona-ajan tuomaa pakoa pois urbaanin virusuhan alta. – Setäni oli kirkkoherra ja äidin sisko uskonnonopettaja. Koskelan Jussin suonraivausta voisi nykyään pitää fundamentalistisesti ajatellen luonnon turmelemisena, hänhän muuttaa luonnon monimuotoisuutta omiin tarpeisiinsa. Anteeksiantoa Koskelan Jussille Palaamme lopuksi alkuun, suomalaisen suoja luontosuhteen muuttumiseen. Ruokakin piti syödä heidän vierainaan aina viimeiseen muruseen saakka. – TULKITSEN Jeesusta lähinnä hänen rakkautensa kautta. On silti hienoa, ettei jokaista Suomen soista kolkkaa saatu raivattua pelloiksi. TEEMU RINNE • NURMIJÄRVELÄINEN TOIMITTAJA KOIRAN ELÄMÄÄ eri tavoin esille hänelle tärkeissä, läheisissä ihmisissä. Kontio ei silti tyrmää toimittajan vastineeksi tarjoamaa ajatusta, jonka mukaan juuri ristiriitaisuus, lain ja armon keskinäinen dynamiikka, voisi olla yksi salaisuus Raamatun kokonaisuuden ja myös Jeesuksen ymmärtämisessä. – Somepaasto, luonto ja kansallispuistot ovat tulleet elämäämme jäädäkseen, runoilija sanoo. Silloin siitä tulee elämälle todellinen, kiinteämpi kokonaisuus. Äidin vanhemmilla oli kotonaan iso kuvaraamattu, josta katselin lapsena pelonsekaisinkin tuntein Gustave Dorén piirroksia Jumalasta ja Raamatun kertomuksista. – Meillä molemmilla on selvästi kaipuuta yksinkertaisempaan elämäntapaan. Esimerkiksi juuri Torronsuo on tänä päivänä yksi Etelä-Suomen luonnon helmistä, pisimmillään noin 12 kilometriä ja parisen kilometriä leveä luonnontilainen kokemus. Kirjailija jäsentää Torronsuon sateen jatkuessa ajatuksiaan Jeesuksesta. Tomilla on vaelluksilla puhelin mukana hätätilanteiden varalle, mutta hän ottaa siitä aina äänet pois, kun lähdetään liikkeelle. Ainakin se ahdistaa melko paljon, Tomi Kontio nauraa. Soista raivattiin kovalla työllä peltoja, joiden tuottaman ravinnon avulla ylipäätään pysyttiin hengissä. Mutta Kontio muistuttaa nykyään yleisestä helmasynnistä, menneisyyden arvottamisesta nykyajan standardeilla. Täälläkin on tehty hieman ojitusta, mutta pääosa majesteettisesta suosta on säilynyt alkuperäisenä. – Usein Jeesus vetäytyy ihmishälinästä luonnon yksinäisyyteen rukoilemaan ja pitää kuuluisimman puheensa vuorella
Voisin eläytyä Kiven Seitsemän veljeksen maailmaan, mutta en nyt pysty kurottamaan sinne. Kokeilen keinoa, joka lievittäisi pelkoa: luovutan. Väsyneitä päiviä, Ticon uimisen seuraamista ja jatkuvaa kurkkukipua. Ei kukaan voisi sellaista keksiä. Nyt kurkussa on patti ja pelkään pahinta. Näin vaatimatonta supersankaria ei ihmisen kynästä olisi lähtenyt. Hedda vaistosi sen aikoinaan hyvin. Tyhjyys puhkeaa, kun näen metsänreunassa säntäilevän hirven. Ei Tsehov eikä Shakespeare. Epäusko iskee. Senhän pitäisi pelätä meitä! Tasamaalla on iso kivenlohkare. Hirvi astelee hitaasti kohti. Syy kaikkeen on selvinnyt täällä maaseudulla. Ne symbolisoivat toteutumattomia toiveita, suuria suunnitelmia, katkeruuden puuskia ja elämätöntä elämää. ~ 29 askel 10/20. Ja missä kaikki ihmiset ovat. Miten voisi olla totta, että Jumala laskeutui tälle pienelle planeetalle ja syntyi lapseksi. Silmissä luottamus, huoli ja rakkaus tiiviisti toisiinsa liimattuina. En ole pyytänyt ihmettä. Kun mittailen kuumetta, sen pää lepää rinnalla. Hyökkäisikö se, jos lähtisimme rauhallisesti kävelemään. Mutta ei näy ketään. Jeesus ainakin riemastui aikoinaan yksinkertaisesta uskosta. Se on huolissaan. Nostan Ticon kivelle ja kapuan perässä. Ajatukset kiertävät tyhjää. Hyökkäisikö se, jos lähtisimme rauhallisesti kävelemään. Muuttui Rajattomasta rajalliseksi. Toisaalta. Tapahtuiko ihme. Jos puhelin olisi mukana, kelle soittaisin. Hirvi astuu lähemmäksi ja päästää oudon äänen. Samassa Tico heittää pallon suustaan ja hyppää aarteensa perään. Jumala ihmisen osassa. AIKAKIRJEET KOIRAN ELÄMÄÄ Hirvi S yksy leikkii ympärillä. KESÄ VIUHAHTI ohi. Sinun ja minun takiani. Jeesus toki paransi, mutta oli kiinnostuneempi sieluista kuin soluista. Pyydän kainosti Jumalaa ajamaan hirven pois, vaikken itsekään usko kivirukoukseeni. Tieni mutkat eivät ole käsissäni. Iltarusko on kapea kylmä juova. Nyt voisi Jeesus ilmestyä. Se voisi koska tahansa loikata kiven yli. Taivas palelee ja antaa hetken levon jatkuvasta sateesta. Kahlaan kosteassa ruohossa ja heittelen Ticolle palloa. Takana on hautausmaa. Soitin lääkäreille, kävin koronatesteissä, veikkailivat kesäflunssaa. Hermot kiristyvät. Arkisesti, niin kuin kuolleista noustessaan: syömään kokoontuneille, tiellä käveleville miehille, itkevälle naiselle ja joillekin kalastajille. Ilahtuu, kun avaan silmät. Uutta testamenttia lukiessani mietin usein Jeesuksen persoonaa, kohtia, joissa hän on kärttyisä ja hermostunut ihmisten epäuskoon. Teen osani ja etsin suuntaa, mutta kompassini neula pyörii liian villisti. Nurmijärvi on outo paikka. HIRVI SEISOO paikallaan. Ja kaukana edessä, taivaan ja maan liitoskohdassa hohtavat Helsingin valot. Yleensä joku on täällä lenkillä tai menossa hautausmaalle kynttilöineen. Hirvi hölmistyy ja säntää tiehensä. Hirvi tuijottaa meitä muutaman metrin päästä. Ajatus naurattaa. Tico haukkuu ja yrittää rynnätä kohti, mutta saan sen kaapattua syliini. Ticokin nykyään. Tämän opin, kun yksi kesän lupauksista itselleni oli lukea Raamattu, se uudempi puoli, hitaasti ja tarkkaan läpi. Tuntuu, että on kulunut tunteja, todellisuudessa ehkä korkeintaan puoli tuntia. Pelko. Seuraa kotona joka paikkaan, valvoo untani
Mindfulnessia, buddhalaisuutta, positiivista psykologiaa ja ratkaisukeskeistä menetelmää. En pääse tekstissä eteenpäin... Kärsimys on turhaa. askel 10/20 30 ~ E n pysty yhtään enempään, en parempaan. – Ja tässä minä itse nyt istun löylyjen keskellä tuskaillen niin, että henkeä ahdistaa. Se viis välitti siitä, että hän oli opiskellut vuosien ajan mielenhallintaa monenlaisten tekniikoiden avulla. Saunan lauteilla hartiat kyyryssä Taina Laane pyöritti lannistavaa ajatuskelaa. Sisäinen kriittinen ääneni pyörittää mielessäni tuttua tarinaansa siitä, miten se mistä puhun ei voisi tavoittaa ihmisiä. TEKSTI: JANNE VILLA • KUVAT: JUKKA GRANSTRÖM Hän oli kirjoittamassa kirjaa Kesytä kriitikkosi, Lempeämmän mielen käsikirja (Kirjapaja 2020), kun se sisäinen kriitikko otti taas kerran vallan. Nyt kirjailija, kouluttaja ja työnohjaaja tahtoi kovasti kertoa maailmalle kaiken sen, mitä hän oli oppinut: jokainen voi vaikuttaa mieleensä. Ääni vaatii minua tekemään paremmin ja syyttää vuoroin. – Sisäiseen kriitikkoon voi vaikuttaa! Sen voi saada pehmenemään ja joskus jopa vaikenemaan liki kokonaan. Jokainen on kaunis ja riittävä. – Kukaan ei tahdo katsoa kärsimystään silmiin. Kesytä sisäinen kriitikkosi Taina Laane opettaa lempeämpää suhtautumista omaan itseen. Hänellä on ilouutinen niille, joita ankarat ajatukset syyttävät alati
Hän osaa laittaa rajat auttamiselle ja pyytää apua itselleenkin. Auta ihmisiä. Sellainen ihminen ei koe olevansa yksin vastuussa maailman parantamisesta. Tee enemmän. Laane oli jo lapsena hyvin herkkä pohdiskelija, sensitiivinen kaikille aistiärsykkeille, ympäristön tunneviesteille ja tunnelmille. Se tuli esiin silloinkin, kun hän valoi mummon kanssa uudenvuoden tinoja. Erityisen herkkä ihminen on otollinen uhri sisäisen kriitikon hampaisiin. ~ 31 askel 10/20 Kesytä sisäinen kriitikkosi minua ja ihmiskuntaa. Miksi noilla ihmisillä ei ole ruokaa, kun minulla on – se on väärin! – Kärsimyksen näkeminen oli minulle tosi vaikeaa. Pinnistele Taina. – Herkkään lapseen vaikutti voimakkaasti se, että näin maailmassa suuria ristiriitoja. Katson edelleen vain K7-leffoja. Oma ilosi on toissijainen, kunnes maailma on vapautunut kärsimyksestä. Toisin kuin pieni Taina. Opettele lisää. Tee enemmän. Se tyypittelee sisällämme puhuvan arkkityyppisen hahmon, joka syyttää ja arvostelee kaikesta. Hänen tavoitteenaan on olla ”ehjästi herkkä”. Sohvalla tyynesti istuva kirjailija vertaa tätä hahmoa Aku Ankan olkapäällä puhuviin pirulaiseen ja enkeliin, joista vain jälkimmäinen tyyppi yllyttää hyviin valintoihin. Hetki jolloin kriitikko syntyi ”Pelasta maailma. Sen sijaan, että tyttö olisi toivonut itselleen leluja, karkkia tai vaatteita, hän TAINA LAANE pyrkii ilmaisemaan ajatuksensa suoraan muttei ylhäältä päin kuten gurut.. Lue lisää!” Tällaisia ajatuksia takoi jo leikki-iässä Laanen päässä, jossa asui ankara ja vaativainen tyyppi. Minua ei tarvitse muistuttaa siitä, että maailmassa on tuskaa, Taina Laane kertoo. Korostuneen eläytymisja empatiakyvyn kääntöpuolena voi olla ahdistuminen toisten hädästä ja kärsimyksistä. Kukaan ei tee tarpeeksi eikä ymmärrä mitään, Laane kertaa kirjoitusprosessinsa pohjakosketusta. Olen herkkä maailmantuskalle Sisäinen kriitikko on Taina Laanen luoma käsite, joka kuvaa mielen toimintatapaa
Kollega näyttää paljon tehokkaammalta, nuorekkaammalta ja näpsäkämmältä... Siinä hetkessä syntyi sisäiselle kriitikolle ydin, Laane uskoo. Uran ja yksityiselämän onnistuneista suorituksista huolimatta sisäinen kriitikko jatkoi Laanen painostamista uusin viestein. Sielunkumppani Paul Laane löytyi 20 vuotta sitten. Kaikki on juuri nyt ihan hyvin.” Havahtuminen vaatii kykyä pysähtyä oman itsen äärelle. Taina Laane näkee kaiken takana olevana tunteena surun. – Sitoumus pelastaa maailma oli kuitenkin niin suuri, että se saa minut edelleen käpertymään kasaan. Mummo kehui hyvää tarkoittaen, miten hieno toive olikaan. ”Koeta nyt syöttää lapsille jotakin terveellisempää. askel 10/20 32 ~ toivoi tv:stä tutuille nälkämaan lapsille ruokaa. Kun 45-vuotias nainen eläytyy miettimään tuota surua ja vilpitöntä toivetta sen alla, myötätunto ja ymmärrys omaa itseä kohtaan alkaa nousta. Silloin voit elää lempeämmällä mielellä. Perheessä on kaksi lasta. Tänään ainakin on aivan pakko mennä ylös, ulos ja lenkille!” Laane pystyy jo panemaan – pienen hengähdystauon jälkeen – kampoihin kriitikolleen. Elämä keskiluokkaisen perheen lapsena Pirkkalassa ei ollut ahdistavaa eikä traumaattista. Jos uskallat kääntyä kipua kohden myötätuntoisin silmin, saatat löytää syvän toiveesi. Tyttö toivoi sydänjuuriaan myöten, että maailmassa olisi vähemmän kärsimystä ja että ihmiset voisivat elää onnellisina ja turvassa. Vaihtoehtona on uskoa mielen tuottamat uhkakuvat ja pistää pystyyn hässäkkä. – Jokaisen tuskaisan tunteen ja ongelman takana on jokin toive, joka vain tahtoo tulla kuulluksi. Pitäisikö sinun sittenkin laihduttaa hieman. Hän perusti vuonna 2009 oman yrityksen kouluttamista, työnohjausta ja kirjoittamista varten. Pane vastaan vaatijalle Journalismia Tampereella opiskellut yhteiskuntatieteiden maisteri ja soveltavan positiivisen psykologian maisteriksi Yhdysvalloissa valmistunut Laane työskenteli aiemmin Kotilääkärija Anna-lehtien päätoimittajana. ”Seis! Syvä hengitys! Aamu on kaunis ja peilistä katsoo keski-ikäinen, kohtuullisen hyvin nukkunut nainen. Hän korostaa, ettei kukaan läheinen ollut syypää. TAINA LAANEN mukaan sisäistä kriitikkoa heikentää kaikki, mikä lisää tietoisuutta, kasvattaa myönteisyyden voimaa ja vähentää pelkoa ja huolta.. ”Nyt terveellistä smoothieta kaikille! Höttömurot pois! Jumpat pystyyn!” Ääni pään sisällä jatkaa, että työt on tehtävä hyvin, taukoja ei saa pitää, suoritus on silti riittämätön. Keskellä aivan tavallista aamua hän saattaa huomata mielensä juoksevan huolesta ja vaatimuksesta toiseen. Omakin vatsasi pömpöttää. Myötätunto on ratkaiseva tekijä sisäisen kriitikon voittamisessa. Muistatkos niitä tutkimuksia kouluikäisten lasten ylipainon vaaroista
Hänellä R A K K A U S O N VÄ K E VÄ KU I N K U OL E M A KATSO LISÄTIEDOT JA TAITEILIJAESITTELYT www.teatro.fi/rakkaus Esitykset Aleksanterin teatterissa torstai 8.10.2020 klo 19.oo (ensi-ilta) perjantai 9.10.2020 klo 19.oo lauantai 11.10.2020 klo 19.oo sunnuntai 12.10.2020 klo 16.oo Kari Tikka UUDEN SUOMALAISEN OOPPERAN KANTAESITYS! Liput: T E AT R O PRODUCTIONS Tule kokemaan elävän musiikin lumo! Esitykset järjestetään turvaetäisyydet huomioiden, joten paikkoja on myynnissä vain rajoitettu määrä. Sisäinen kriitikko määrää Laanen mukaan helposti sen, mitä ammattia tulee arvostaa. Se mitä tiede ei selitä Jotain suurta ja maagistakin voi tapahtua joskus. Ihmisellä voi olla intohimo vaikkapa musiikkiin, ruoanlaittoon, puutarhanhoitoon tai asiakastyöhän. – Pahimmillaan uskonto on uskomusjärjestelmä, joka nousee järjestä. Kapellimestari Kari Tikka I Ohjaus Maisa Tikka Lavastus ja pukusuunnittelu Anna Kontek I Valot Janne Teivainen Koreografia Aku Ahjolinna I Tuotanto Teatro Productions Rooleissa: Kristian Lindroos, Annika Leino, Esa Ruuttunen, Satu Vihavainen, Marika Hölttä, Kaisa Näreranta, Aki Alamikkotervo, Hannu Forsberg, Jussi Vänttinen H e l s i n k i C h a m b e r O r c h e s t r a I B r e v i s N o v a k u o r o I O m n i a Askel_200918.indd 1 16.9.2020 10.24. – Mindfulness on tapa huomata, mitä on läsnä tässä ja nyt, ja jättää hetkeksi kriitikon pulinat huomiotta. Laanelle kirjoittaminen on sydämen asia. Sisäisen kriitikkonsa kynsissä oleva ihminen saattaa kokea riittämättömyyden tunnetta, levottomuutta, stressiä ja huolestuneisuutta. Se on sitä puolta, mitä tiede ei ole vielä pystynyt selittämään, Taina Laane pohtii. ~ 33 askel 10/20 Valitsin tietoisen läsnäolon Monet Kesytä kriitikkosi -kirjan ajatuksista nousevat mindfulnessista ja sen taustalla vaikuttavasta buddhalaisuudesta. Tosiasiassa ihmisen kutsumus voi ilmentyä missä tahansa tehtävässä. Meillä oli juuri tosi hieno autonmyyjä, joka sai meidät hyvälle tuulelle, ja häneltä oli hauskaa ostaa auto. Se luo usein valheellista kuvaa siitä, millaisia meidän täytyisi olla, jotta olisimme hyväksyttyjä ja rakastettuja, Laane katsoo. Se että ihminen tekee ihan tavallista työtä täydestä sydämestään, on jo iso teko sinänsä, työnohjaajana ja valmentajana toiminut Laane painottaa. Mindfulnessin harjoittaja pysähtyy kokemuksensa äärelle ja sanoo itselleen, että kaikki tunteet saavat olla. Kirjoittaja hyödyntää myös positiivista psykologiaa ja ratkaisukeskeistä menetelmää. Henkisten harjoitusten tielle Laane lähti mindfulnessin eli ”tietoiseen hyväksyvään läsnäoloon” uppoutumisen kautta. Luottamus ja rakkaus taas on tunne, joka on läsnä silloin, kun me lähestymme itseämme myötätuntoisesti. – Myyjä voi olla ystävällinen asiakkaille, joille tulee hyvä olo kaupassa käymisestä. Jotkut samalla opin tiellä olleista Laanen ystävistä ovat kääntyneet buddhalaisiksi. – Jollain on sisäinen pakko pelastaa maailmaa vaikkapa ympäristöjärjestön työntekijänä, pappina tai terapeuttina. – Se, että ihminen ohjautuu sisältä päin, ei ole itsekästä, koska silloin lakkaan siirtämästä omaa vastuutani muille. Hän itse suhtautuu uskontoihin ”vähän kriittisesti kuten kaikkiin järjestelmiin, jotka sanovat, miten asioiden pitää olla”. – Kun me luomme, me toimimme jonkun jumaluuden kanssa yhteistyössä, mutten määrittele sitä niin kuin kristinusko. Vapaudu turhasta tuskasta Buddhalaisuuden keskeinen tavoite on ihmisen itselleen aiheuttamasta, turhasta kärsimyksestä vapautuminen. Hän ei hahmota luojaa persoonallisena, vaan tunteena siitä, että ”jotain minua suurempaa tapahtuu tietyissä hetkissä, kun pääsen itseni kanssa sopuun”. Minun ei tarvitse olla fyysikko, jos haluan oikeasti olla puutarhuri. Tällöin ei tarvitse pelätä joutuvansa tunteiden kaappaamaksi ja pois tolaltaan. Sellaista kärsimystä tuottaa sisäinen kriitikko. – Kerromme keholle rauhallisesti hengittäen, että kaikki on hyvin, sekä katsomme tunteita tietoisen etäisyyden päästä
Monelle korona on ollut mahdollisuus pysähtyä kunnolla ja olla perheen kanssa, mutta Laanen taiteilijaperheessä se oli toisinpäin. Se ei onnistunut lannistamaan häntä saunan lauteilla. Yritän antaa aina itselleni sitä, mitä tarvitsen, on se ruokaa tai meditaatiota. Istun ja hengittelen Jo vuosia sitten Taina Laane huomasi olevansa ja herkkä taitavakin henkisten asioiden harjoittamisessa . – KASVUYMPÄRISTÖ vahvistaa usein sisäisen äänen vaativuutta. – Voit alkaa havainnoida mieltäsi tarkemmin, sillä tietoisuus on aina ensimmäinen askel vapaampaan tapaan kokea elämää, Laane neuvoo. On sairautta, taloudellisia huolia ja vaikeita ihmissuhteita – asioita, joita ei juurikaan voi muuttaa, ainakaan nopeasti. Jokaisella on omanlaisensa haasteet ja vaikeudet. Ristiretki on ohi Lopulta Taina Laane kirjoitti kriitikkonsa henkitoreisiin. Se on enintä, mitä voin tehdä, Taina Laane linjaa uuden urasuuntansa. – Minä voin vain kirjailijana kertoa omista kokemuksistani. Siinä miettiessäni asiat laskeutuvat paikoilleen. Jos uni ei tule tai mieli tuntuu pahalta, Laane miettii, mikä on tämä häiritsevä tunne. – Olet joka hetki riittävän hyvä, ja tämän oivaltaessasi olet vapaa, Laane kiteyttää. – Meditaation hetkessä istun vain nojatuolissa, hengittelen ja katselen ympärilleni. Tärkein harjoitus on järjestää joka päivä itselleen tyhjää aikaa. Korona on ollut herkälle ihmiselle haastavaa aikaa. Sisäinen kriitikko tallettaa odotukset ja moitteet. – Niin kauan kuin jotkin asiat herättävät sinussa suuria tunteita, ärsytystä, vihaa, häpeää, stressiä tai pelkoa tai koet tarvetta olla jotakin parempaa, ahkerampaa tai erilaista kuin mitä olet nyt, kriitikkosi on vahvasti ohjaksissa. askel 10/20 34 ~ voi olla tarvetta jatkuvasti auttaa, suorittaa tai kilpailla. Ihmisen ei tarvitse aina pärjätä yksin, eikä kannatella muita. Hänelle itselleen riittää olla ”arkipäivän valaistunut”. Se kiteytti pitkään hänen missionsa. Et jumiudu murheisiin etkä täydellisyydentavoitteluun, Taina Laane tähdentää. Joskus yritämme vaientaa sen päihteiden avulla.. Olen päättänyt olla esimerkki oman itsensä hyväksymisestä ja rakastamisesta. Korona haastaa herkän ihmisen Laane huomauttaa, että erilaisissa henkisissä piireissä jostain tulee helposti guru. Lainen yrityksen nimi on Positive Planet. Koetamme kovasti tehdä, kuten se tahtoo. Jossain vaiheessa et enää edes muista, mitkä asiat tuntuivat joskus niin vaikeilta. – En usko kenenkään ajattelevan minua katsoessaan, että tuo tyyppi meditoi tai tekee henkisen harjoituksen aamukahvilla, mutta minulle se on meditatiivinen hetki. – Mutta on myös olemassa tuskaa, johon voimme vaikuttaa. Kun ihmiset ymmärtävät syvästi oman arvonsa, diktaattorien, trumpien ja muiden pelkoa hyväksikäyttävien tahojen valta maailmassa heikkenee. Myötätunto on hänestä voimakkain väline muuttaa itseään ja maailmaa, sillä se helpottaa kärsimystä ja poistaa häpeää. Se on armollisuutta ja ymmärtäväisyyttä itseä kohtaan eli vastakohta sille kriittisyydelle ja vaativuudelle, jota kriitikko edustaa. Hän myöntää, ettemme voi valita elämämme kaikkia olosuhteita. Siksi kaikenlaisesta vertailusta kannattaa luopua. Mitä todella tarvitsen ja mitä voisin antaa itselleni. Myötätunnon silmissä jokainen meistä on yhtä arvokas. Jotkut tilanteet aiheuttavat kipua, väsymystä ja hankaluuksia. Sisäisen kriitikkonsa kesytettyään ja saamansa opit nyt kirjallisesti jaettuaan nainen näkee, ettei hänen tehtävänsä ole enää pelastaa maailmaa. Meditaatio ja mindfulness kolahtivat ”tosi isosti”. Myötätunto tietää ja tunnustaa, mitä me kaikki tarvitsemme: turvaa, rakkautta ja ystävyyttä. – Maailma heittää aina jonkin uuden haasteen, vaikka koronan, joka vie yhtäkkiä kaikki keikat ja pakottaa elämään turvattomuuden tunteen kanssa. Itsensä kanssa sovussa pysyminen ei ole aina helppoa mielenhallinnan ammattilaisellekaan. – Jos osaat tuntea myötätuntoa itseäsi kohtaan, olet kestävämpi vaikeuksien kohdatessa, tyytyväisempi ja onnellisempi. – En erota henkisiä harjoituksia arjen elämästä, koska teen niitä koko ajan automaattisesti. – Ristiretkeni ja missioni on ohi. Mielemme muuttaa monet elämämme tilanteet raskaammiksi vatvomalla, syyttämällä, analysoimalla tai vihastumalla. Myötätunto muuttaa maailmaa Myötätunto on ”radikaali voima” ja ratkaiseva tekijä sisäisen kriitikon voittamisessa. – Olen tottunut omaan rauhaan ja siihen, että saan olla paljon itsekseni, mutta yhtäkkiä lapset ja mies ovat päivisin samaan aikaan kotona, naapurit ovat pihalla ja lenkkipolku täynnä ihmisiä. Kun kiihdyn, pysähdyn hengittämään. – Pahimmillaan minulla ei ollut omaa reflektiivistä rauhoittumisaikaa oikein missään, ja se näkyi tietyssä panikoimisessa. Ihmisten on otettava vastuu omasta elämästään. – Kun kesytät kriitikkoasi ja teet säännöllisesti harjoituksia itsemyötätunnon kautta, ikävät muistot häviävät vähitellen mielestä. Voi tehdä osansa ja antaa sen riittää
Tuula KÄVIMME VARHAISENA kesäaamuna mummin kanssa kahdestaan keräämässä tuoreet mustikat puuroon. Mummo otti vasaran ja nappasi sen kuoliaaksi. Hänellä oli mielenkiintoisia tarinoita Karjala-ajasta ja isäni lapsuudesta. Kun sitten mummulan tienhaara tuli näkymiin, ilo kupli sisälläni. Julkaisemme marraskuun Askeleessa kokoelman lukijoiden kirjoituksia, nimimerkillä tai etunimellä. Anita LAPSUUDESSANI OLI aina kesän kohokohta päästä Parkanoon mummulaan. Lähetä vastaus 16.10. Päällystä oli leikattava pois, pulla-alaosan voi syödä. Siellä synnyin minäkin 1939. Ollaan siis yhteyksissä: Lähetä meille postia osoitteella Askel, Yhdessä, PL 279, 00181 Helsinki askel.toimitus@kotimaa.fi ASKEL JA NAISTEN PANKKI YHTEISTYÖHÖN Jokaisesta uudesta Askeleen tilauksesta osoitetaan yksi euro kanalahankkeeseen Ugandassa. ”Meidän täytyy ensin ilmoittautua papille”, mummo valisti. YHDESSÄ askellehti.fi www.facebook.com/askellehti.fi YHDESSÄ ELÄMÄ on parempaa. Saan tunnelLehden paras juttu. Anna RAKAS MUMMONI syntyi Karjalan Kannaksella 1885. Aurinko paistoi, kaikki muut vielä nukkuivat. MIKÄ TÄMÄN lehden juttu kiinnosti sinua eniten. Linnut lauloi. MUMMONI OLI yksi ensimmäisiä naisautoilijoita Suomessa. Rippikoulukesänä olin jälleen mummon luona ja hän halusi lähteä ehtoolliskirkkoon. Hän oli minulle rakas ja läheinen ihminen, jonka menetin ollessani 16-vuotias. Vesi nousi korkealle, peitti puuraput, ja kun se oli laskenut, hauki oli jäänyt kiinni rappusiin. Mekin nauramme. Ajattelin, että pulla paloi sen takia, että me nauroimme toisia ihmisiä, pitkulanaamaa ja muita naamoja. Päällys oli ihan mustaksi palanut, koristelut ja mantelit hiiltyneet möykyiksi. Kirjoita korttiin tai sähköpostin otsikkoon ”Kirja” ja lähetä viestisi, nimesi ja osoitteesi alla olevaan osoitteeseen 19.10. Ilmi ON KESÄ ja katsomme mummolan sänkykammarissa nelikulmaista mustavalkotelevisiota, minä, siskoni, pikkuveli ja naapuritalon lapsi. Olimme leiponeet mummon kanssa pullakranssin ja koristelleet päällisen saksilla leikellen ja manteleita laitellen. Numeron 9/2020 suosituin oli Tarjariitta Lehtolan kirjoittama ja kuvaava ”Unelma paratiisista”, josta kirjapalkinnon voitti Outi Ihonen. Ennen mummon kuolemaa ompelin hänen pyynnöstään hänelle kuolinpaidan pitseineen ja kirjailin ristin sekä nimikirjaimet EL. Matkasimme autolla mäkistä ja mutkaista tietä ja matka tuntui aina pitkältä. YHDESSÄ RIIPPAKOIVUN ALLA oli pöytä, siinä juotiin aamukahvit. Mummolassa LUKIJAT LÄHETTIVÄT runsaasti muistoja mummolasta, ja julkaisemme osan niistä myöhemmin. Olin kuusivuotias nallikka, kun isäni äiti otti minut luokseen asumaan järvenrantamökkiin. Hassun näköinen pitkulanaama! Tuo toinen on kuin Hangon keksi! Äkkiä muistan: pulla on leipäuunissa. Menimme sakastiin, jossa pappi ”kuulusteli” minua. Jännitin, miten on pullan käynyt. Rakas mummoni oli elämäni opettaja. Ruudussa on nauravia naamoja. ~ 35 askel 10/20. masta kiinni vieläkin yli 30 vuoden jälkeen. Siitä tuli erinomainen kalasoppa. Kirjoita korttiin tai sähköpostin otsikoksi Paras juttu, kerro suosikkisi otsikko ja liitä mukaan nimesi ja osoitteesi. askellehti.fi www.facebook.com/askellehti.fi YHDESSÄ ELÄMÄ on parempaa. Riippakoivun alla oli pöytä, siinä juotiin aamukahvit. Palkinnon voitti Matti, joka kertoo: 1944, oli sota ja isä rintamalla. Vastanneiden kesken arvomme kirjapalkinnon. 12-vuotiaana pääsin yksin linja-autolla mummolaan. Muistona on minulla hänen ajokorttinsa. Nyt pilkkaaminen sai palkkansa. Ollaan siis yhteyksissä: Lähetä meille postia osoitteella Askel, Yhdessä, PL 279, 00181 Helsinki askel.toimitus@kotimaa.fi ASKEL JA NAISTEN PANKKI YHTEISTYÖHÖN Jokaisesta uudesta Askeleen tilauksesta osoitetaan yksi euro kanalahankkeeseen Ugandassa. Mummo viljeli tomaattia, joita sai syödä vatsan täydeltä. Se oli unohtumaton kesä pienen pojan elämässä. Vastanneiden kesken arvotaan kirjapalkinto. Meitä oli viisi poikaa. Lapsuuden kirjaseikkailusta tai aikuisen lukuelämyksestä. mennessä. Tuija-Riitta Pix ab ay Sinulle tärkeä kirja KERRO MEILLE sinulle tärkeästä kirjasta. Oli pyhä hetki polvistua mummon kanssa ehtoollispöytään. mennessä
Betoni-Lenin lentää maailmalla Patsaan kaataminen on mielestäni erittäin kiehtova ilmiö. Colton oli mukana yhtiössä, joka kuljetti arvioiden mukaan 84 000 orjaa Afrikan mantereelta Karibian meren saarille ja Amerikan mantereelle. Protestin jälkeen patsas pelastettiin satama-altaasta museoon. Seurueeni hävisi kokonaan paasien välisiin sokkeloihin, ja kun odotin heitä, minua alkoi kylmätä. Patsaat, monumentit ja muistomerkit ovat pohjimmiltaan hassuja. Huipulla komeilee kullattu voitonjumalatar Viktoria, koristeena on käytetty vihollisten tykkien osia. Jos he vain katoaisivat. Maan päällä on 2711 betonipaasia, maan sisässä kolmen miljoonan tuhotun juutalaisen nimet. Ensimmäinen ajatukseni oli, että Coltonin patsaan kaataminen oli pöhköä – eikö olisi viisaampaa tutustua patsaan taustoihin ja oppia tuntemaan historia läpikotaisin. Mielenosoittajien tunteet saavat fyysisen muodon patsaassa. Tehtailija lordi Ashton rakennutti vaimonsa muistoksi barokkityylisen rakennuksen, jolla ei. Katukiveyksessä olevasta ikkunasta näkyy alas valkeaan huoneeseen, jossa on tyhjiä kirjahyllyjä. Olin tyytyväinen, että Colton päätyi museoon, mutta onko museoissa kylliksi tilaa jokaiselle kaadetulle patsaalle. Patsas puhuu K esäkuussa Black Lives Matter -mielenosoittajat kaatoivat Bristolissa liikemies Edward Coltonin (1636– 1721) patsaan ja viskasivat sen satama-altaaseen. Samoihin aikoihin länsimaissa innostuttiin tosissaan ihmisen rodunjalostuksesta. Niin kävi holokaustissa lukemattomille ihmisille. Neuvostoliiton romahdettua uutistulva täyttyi kuvista, joissa Leninin, Stalinin ja Marxin patsaita kaadettiin urakalla, erityisesti Baltian maissa. Muistoa kunnioittaen – isosti Yksi absurdeimmista muistomerkeistä, joita olen nähnyt, sijaitsee Lancasterissa Pohjois-Englannissa. Berliinissä on kammotus nimeltään Siegessäule eli Voitontorni. Berliinissä oleva murhattujen juutalaisten muistomerkki koskettaa. Taideteos muistuttaa kulkijoita natsien kirjarovioista. Nykyihmistä Voitontornin kaltaiset sotamuistomerkit lähinnä tympivät. Belgia rikastui Kongon kumilla, ja vielä 1910-luvulla Hampurin eläintarhassa oli näytillä afrikkalaisia ”alkuasukkaita” päivittäisissä puuhissaan. Vaikka aurinko paistoi, paikka alkoi ahdistaa. LAURA HONKASALO • KIRJAILIJA KOHTUULLINEN ELÄMÄ askel 10/20 36 ~ Kaupunkien patsaat ja muistomerkit ovat täynnä tarinoita. Holokaustissa kadonneille Eurooppa oli 1900-luvun alussa kehittyneen maailman keskus, ja iso osa hyvinvoinnista perustui riistolle. Toinen vaikuttava muistomerkki on Bibliothek (Kirjasto) Berliinissä. Muistomerkki oli koskettava, eikä samalla tavalla kinkkinen kuin orjaruhtinaan patsas. Entä jos en enää ikinä näkisi heitä. Nosturilla lennätettävästä betoni-Leninistä tuli muutoksen symboli ympäri maailmaa. Vierailin muistomerkillä ystäväni ja hänen lastensa kanssa. Miksi ihmiset haluavat varmistaa muistamista kiven, pronssin ja betonin voimalla. Sitten ajattelin, miltä virolaisista tuntuisi elää arkea niin, että he kohtaisivat joka päivä Stalinin patsaan
Afganistanin sota, jossa Neuvostoliitto oli miehittänyt maan, oli päättynyt 1989, vuosi ennen rauhanpatsaan tuloa Hakaniemeen. Reliefit muistuttavat naisista, jotka työskentelivät kotirintamalla, maatiloilla, tehtailla, laitoksissa ja rintamalla. Rauhan ja Afganistanin lapset Parhaimmillaan muistomerkki saa pysähtymään ja muistamaan. Ajatus pysäyttää joka kerta, kun menen muistomerkin ohi. Kammotuksen nimi on Rauhan lapset, ja se oli lahja Moskovalta Helsingille. Mutta jotkin asiat ovat ja pysyvät. Patsas pystytettiin juuri Berliinin muurin kaaduttua ja edustaa kökköä neukkutyyliä. Porthaninrinteessä Helsingin Kalliossa on Heikki Häiväojan suunnittelema muistomerkki sodanajan naisille. Joka viikko ja joka hetki Kotimaa on läsnä elämässä syntymästä kuolemaan: juhlassa ja arjessa, iloissa ja suruissa. Nykyrahassa mitattuna muistomerkki tuli maksamaan yli 9,7 miljoonaa euroa. Lordi rahoitti myös kuningatar Viktorian muistomerkin. Vierailin Ashtonin vaimon muistomerkin juurella koleana päivänä, kun taivas oli harmaa ja pureva viima puhalsi. Lähettyvillä Hakaniemen rannassa on patsas, jonka moni suomalainen mieluiten kaataisi ja viskaisi satama-altaaseen. Sisältö ratkaisee Tilaa Kotimaa! 020 754 2333, asiakaspalvelu@kotimaa.fi Välillä tuntuu, että maailma ympärillämme muuttuu alati kiihtyvää vauhtia: ympäristö, yhteisö ja yksilö. Mummo oli vain muutamaa vuotta omaa esikoistani vanhempi. Koukeroin ja krumeluurein koristettu pytinki näytti kahjolta, varsinkin kun se on rakennettu korkealle kukkulalle ja näkyy kauas. Kirkon lailla Kotimaa toivottaa kaikki tervetulleiksi lukemaan ja keskustelemaan niistä aiheista, jotka ovat yhtaikaisesti ajankohtaisia ja ikiaikaisia. Kaikkien kirkkoammattilaisten ja -harrastajien lehti! ollut muuta tarkoitusta kuin olla muistomerkki. Toisaalta se, samoin kuin Edward Coltonin patsas, kertoo tietystä historian kaudesta. Se muistuttaa paitsi naisten työpanoksesta myös omasta isoäidistäni, joka päätyi vastavalmistuneena sairaanhoitajana sairaalajunaan töihin. Loppujen lopuksi kaupunkien patsaat ja muistomerkit ovat täynnä tarinoita. Nosturilla lennätettävästä betoni-Leninistä tuli muutoksen symboli ympäri maailmaa.. Lordi tosin perusti kaupunkiin puiston ja puutarhoja, mutta ehkä muistomerkkeihin uponneet rahat olisi voinut käyttää viisaamminkin, kun ajattelee millaiset olot lordin tehtaissa luultavasti oli
Bluegrass-puolella sitten Bill Monroe ja Jimmy Martin. – Ennen armeijaa hommasin mandoliinin. Musiikkityylin nimittäin kehittivät Pohjois-Euroopasta Amerikkaan muuttaneet siirtolaiset, joiden kelttiläiseen musiikkiperinteeseen yhdistyi elementtejä kantrista sekä afroamerikkalaisesta bluesista ja gospelista. Kantrihyllyssä olivat Johnny Cash ja Hank Williams. Mietin, että löytyyköhän talosta haulikko. Sisustus on vaaleaa, kaunista. TEKSTI: PETRI VÄHÄSARJA • KUVAT: RAMI MARJAMÄKI O llaan idyllisellä suomalaisella maaseudulla, mutta voitaisiin olla myös Kentuckyssa. Siellä opeteltiin soinnut ja komppaaminen. Soitettiin hengellisiä lauluja, joiden joukossa oli myös amerikkalaisia gospel-klassikoita. – Lapsuudessani vanhempani kuuntelivat amerikkalaista juurimusiikkia. Bluegrassin nousukausi oli Yhdysvalloissa 1940-luvulla, ja se vaikutti esimerkiksi rock´n rollin syntymiseen. – Olen tuosta naapuripitäjästä Keikyästä kotoisin. Ainakin sieltä löytyy vinyylisoitin. Keikyää ei enää ole olemassa. Kantrisoittimia. Siitä tuli Jussi Syrenin pääsoitin. Historian valossa ei kuitenkaan ole niin erikoista, että bluegrassia soitetaan myös Suomessa. Se on pikemminkin musiikkinörttien harvinainen harrastus. Syren ei peittele esikuvaansa kohtaan tuntemaansa ihailua.. Kavereiden vanhemmat kuuntelivat iskelmää, Jussi Syren kertoo Tampereen murteella. Elviksenkin ensimmäinen single oli versio bluegrass-kappaleesta nimeltä Blue Moon of Kentucky. Ja tuossa lähellä oli Tyrvään seurakunta, Syren osoittelee omakotitalonsa ikkunoista. Ja dobro. – Siellä esiteltiin oleelliset nimet. Mandoliini. – Teininä sitten perehdyin kantriin ja rockabillyyn. askel 10/20 38 ~ Mandoliini pyrkii syliin Suomalaisen bluegrass-musiikin merkittävin nimi Jussi Syren (57) on luonut Sastamalaan vaihtoehtoisen todellisuuden, jossa mandoliini soi ja englantia puhutaan etelän murteella. Kun ei ollut Internetiä, piti mennä levykauppaan. Tyrväässä oli seurakunnan kitarakerho, jossa Syren kävi 11–12-vuotiaana. Uskottavuuden lisäämiseksi hän on antanut kasvaa harmaata sekaan. Elviskin innostui Bluegrass ei ole suomalaisessa kulttuurissa valtavirtaa. Keikyää ei enää ole Syrenin tukka on kammattu taakse 50-luvun rockabilly-idoleiden tyyliin. Sinistä ruohoa Sastamalassa Bluegrassin isäksi kutsutaan yhdysvaltalaista Bill Monroeta (1911–1996), joka antoi tyylisuunnalle myös nimen. Olen ymmärtänyt jälkeenpäin, että se oli vähän poikkeuksellista. Alue kuuluu nykyään Sastamalaan, joka on syönyt myös Tyrvään
– Psykedelia ei kuulu tähän genreen, Syren tarkentaa erotuksena 1970-luvun musiikista. Ensimmäisen bluegrass-yhtyeensä hän perusti kuitenkin armeija-aikana juuri 70-luvulla. Muitakin bändejä viriteltiin. Sen nimi oli Pinewood Boys. Googlesta voi katsoa, että toden totta – Kentuckyssa kasvaa sinistä ruohoa. Ei sähköä! Tyypillisesti bluegrass-yhtyeen kokoonpanoon kuuluvat kontrabasso, akustinen kitara, viulu, 5-kielinen banjo ja mandoliini. – Se on brändi, jota olen kehittänyt. Laulu on usein kaksitai kolmiäänistä. Kyseessä ei siis ole mikään metafora. – KRISTILLISET arvot ovat suomalaisen kulttuurin voimavara siksi, että ei tarvitse pelätä mitään.. Vuonna 1995 syntyi Jussi Syren & the Groundbreakers. Toiminta oli ”harrastelua”, kunnes 80-luvulla aloitettiin Lake Country Boys. Yhtye äänitti levyn ja teki keikkoja myös ulkomailla. Mutta banjo on tärkein. ~ 39 askel 10/20 Monroe oli kotoisin Kentuckysta, jossa kasvaa ruohomainen kasvi nimeltä niittynurmikka, jonka kukinta taittuu siniseen
Melkein kappaleesta kuin kappaleesta voikin tehdä bluegrass-version. – Olemme varmaankin aktiivisin bluegrass-bändi koko Euroopassa. Erään nimeksi hän on antanut There is no greater message. – No, tottakai musiikki ja maisemat vaikuttivat kokemukseeni myös, Syren myöntää. Karjalaisesta HIMiin Bluegrass onkin syntynyt alun perin protestanttisten kristittyjen keskuudessa. – Kaikki sujui Yhdysvalloissa helposti. Johdatus oli mukana. Se on niin hallitsemattomassa tilanteessa. askel 10/20 40 ~ – Siitä tulee se rullaava soundi, Syren kuvailee. Yhtye esittää Syrenin tekemiä hengellisiä lauluja mutta myös vanhaa amerikkalaista musiikkia metodistien ja babtistien laulukirjoista. Osa niistä on kirkoissa. – Se hoidetaan koronan vuoksi nyt niin, että teemme virtuaaliesiintymisen täällä Sastamalassa. Siitä kertoo muun muassa Syrenin usein esittämä kappale The Old Rugged Cross, joka nimensä mukaisesti johdattaa suoraan pääsiäisen ytimeen. J. Amerikassa mikään ei ollut iso ongelma. Groundbreakers oli ainoa eurooppalainen yhtye, joka kelpuutettiin kyseiselle festivaalille. Lonkka murtui, perna repesi, kylkiluita meni, taju ei, keuhkopussiin tuli vettä. Kyllä sillekin saadaan kymmeniätuhansia katsojia, Syren otaksuu. Kulttuurisokki oli aika iso. Syren valmistelee bänditovereineen parhaillaan joululevyä. Sokki oli alun perin positiivinen. Autot antavat tilaa. – Me olemme kristillinen bluegrass-bändi. Syren on tosiaan tehnyt myös omia hengellisiä kappaleita. Kuluvana vuonna Groundbreakersilla on sovittuna vielä 30 keikkaa. Soitetaanhan tangoakin Nykyään bluegrass on edelleen suosittua Appalakkien ympäristössä Yhdysvalloissa. – Bluegrass sopii Suomeen vähintään yhtä hyvin kuin rock tai jazz, hän jatkaa. Arvomaailman lisäksi kristinusko avaa Syrenille armomaailman. Jussi Syrenin tietojen mukaan Suomessa vaikuttaa 5–10 bluegrass-yhtyettä, joista Groundbreakers on aktiivisin ja tunnetuin. – Täysi bändisoundi ilman sähköä! Syren hehkuttaa. Rytmi tulee kontrabassosta. Aiheellinen huomautus. Kristityillä on paras sanoma Syrenin mielestä kristilliset arvot ovat suomalaisen kulttuurin voimavara. Bluegrass sopii Suomeen vähintään yhtä hyvin kuin rock tai jazz.. – Solisluuni on nykyään metallia. Epäilen, pääsemmekö silloinkaan sinne. DDR-meininkiä Syren on kyllä jo esiintynyt Yhdysvalloissa pariinkin otteeseen, vuosina 2004 ja 2006. – Ne ovat voimavara siksi, että ei tarvitse pelätä mitään. Viimeksi yhtye oli lavalla haastattelua edeltävänä viikonloppuna. Kirkkojen lisäksi Groundbreakers esiintyy esimerkiksi festareilla, klubeilla ja baareissa. – Ensi vuonna on tiedossa kokonainen kiertue Yhdysvalloissa, mutta olen hiukan skeptinen, mitä sille maalle tapahtuu. Jos joku oli ongelmissa, järjestettiin yhdessä keräys. Mutta missä. – Saatan sanoa sen näinkin, että ateisteilla ei ole yhtä hyviä biisejä kuin kristityillä. – Ja kappale jatkuu: ”than the message of Jesus Christ”. Eli ”ei ole suurempaa kuin sanoma Jeesuksesta Kristuksesta”. Stemmat tekevät musiikista muhkeaa. Tajusin, että minun täytyy tehdä lisää musiikkia. Rumpuja ei kaivata. – Näillä maallisen puolen keikoilla meillä on lavea setti Bill Monroesta J. Se on leimallisesti ”valkoisten musiikkia”, kuten kantri, kun taas blues on syntynyt mustien keskuudessa. Kesällä Groundbreakers soitti keikoilla Suvivirttä. Muistutuksia kuolevaisuudesta Juuri kun Syren oli perustanut nykyisen Groundbreakers-yhtyeensä, sattui Nummi-Pusulassa vakava auto-onnettomuus. – 1980-luvulla kävin siellä ensimmäistä kertaa, yksin. – Kirkkokeikoilla soitamme hengellistä musiikkia, Syren määrittelee. Unelma toteutuu virtuaalisesti Tänä syksynä piti toteutua yksi Jussi Syrenin suurimmista unelmista eli esiintyminen maailman suurimmassa bluegrass-tapahtumassa nimeltä World of bluegrass, joka järjestetään North Carolinassa Yhdysvalloissa. – Suomessahan soitetaan jopa tangoa, Syren huomauttaa. – Mutta Yhdysvalloissa pidettävillä bluegrass-festivaaleilla ei afroamerikkalaisia edelleenkään juuri näy, Jussi Syren kertoo. – Selkeät melodiat ovat tärkeät. Kyseisen kulttuurin todeksi eläminen Suomen Sastamalassa ei ole Syrenin mielestä mitenkään erikoista. Kun ei tarvitse pelätä, on vapaus tehdä ja jättää tekemättä, mies sanoo aforistiseen tyyliin. Hän kertoo, että periaatteessa bluegrassia voi tehdä jopa ilman viulua tai mandoliinia. HIM oli Ville Valon johtama metallimusiikkia soittanut yhtye. Karjalaiseen. Huvittavaa kyllä, Groundbreakers on äänittänyt myös kokonaisen albumin HIM-yhtyeen kappaleita. Keikkojen määrästä kertonee se, että Syrenin pitää tarkistaa asia kalenterista: Tampereen Pispala-folkissa. Palvelukulttuuri oli parempi ja liikenne erilainen kuin täällä. Kun kävin hiljattain Sastamalan terveysasemalla hoitamassa asioita, tuli DDR mieleen. Syren tuli kolmion takaa, ja näki liian myöhään auton, joka ajoi nopeudella 80 km/h hänen autonsa kylkeen. Nyt se on minulle tuttu kulttuuri. Meillä on paras sanoma. – Metodistien kappale The Old Rugged Cross on vakio-ohjelmistoamme. Suomalaiset ovat kyllä rehellisiä ja suoraviivaisia, mutta Yhdysvalloissa vaikutti olevan parempi yhteishenki. – Kun makasin Töölön sairaalassa hengissä, ajattelin, että selvästi minulla on vielä jokin tehtävä. Mutta vaikka bluegrass sopisikin Suomeen, sitä ei täällä paljon soiteta. Vaikutteet ovat kuitenkin risteilleet. – En saarnaa keikoilla, mutta tarinat kerron
Ku va aja ?. ~ 41 askel 10/20 JUSSI SYREN & The Groundbreakers on vuosien varrella noteerattu kiittävin arvioin lukuisissa kansainvälisissä musiikkimedioissa. ??. Yhtye tunnetaan myös suomalaisen Itsevaltiaat-animaatiosarjan tunnusmusiikista
En saarnaa keikoilla, mutta tarinat kerron. Vaikka voi tapahtua mitä vain, täytyy silti jatkaa. Hän äänitti raidat kotonaan Indianassa ja lähetti meille. Iso osa haaveistani on toteutunut. – Tuli vatsakalvontulehdus, keuhkokuume, sydämen vajaatoiminta ja kaksi verenmyrkytystä. Se ikään kuin pyrkii syliin. – Myös bisnestä luen. Vereen päässeitä bakteereita ei heti tunnistettu. Esitys on vakuuttava, koska laulu on tekijälleen tärkeä. Mutta tämähän on self-helpiä. Facebookin Messengerin kautta. – PITÄÄ tehdä sitä, mihin on intohimo, mihin meidät on luotu.. Hän pyysi tuolloin hetken mielijohteesta Grammy-voittaja Michael Clevelandia soittamaan Groundbreakersin levylle viulua. Niin se onkin. – Minä en vaihtaisi bluegrass-laulajuuttani mihinkään. Kirjallisuus on opettanut ”riittävän laajaa ajattelua”, jota Syren hyödynsi myös, kun hän teki yhtyeineen viimeisintä levyään vuonna 2019. En edes isosta rahasta tekisi poppibiisiä radioon, Syren sanoo. Hänen valmennukseensa on osallistunut muusikoiden lisäksi esimerkiksi koomikoita, taikureita ja kuvataiteilijoita. Niiden kirjojen idea on usein kristillinen: sinun pitää antaa, jotta saisit jotain. Clevelandin viulu Mies sanoo, että ”pitää tehdä sitä, mihin on intohimo, mihin meidät on luotu”. Pyydänkin retorisesti Syreniä esittämään jonkin kappaleen. World of bluegrass oli toinen haave, joka nyt toteutui vain virtuaalisesti. Jos ajatusmaailma on puhdas, se vaikuttaa koko hommaan. – Cleveland sanoi, että tottakai suostun. Sellainen Bob Dylan, joka on tankannut viskin sijaan positiivista ajattelua. Talous ei toimikaan rahan himon pohjalta. Kun keikan jälkeen joku sanoo, että ”paras keikka ikinä”, en kai enempää voi toivoa, Syren pohtii. Nasaalista soundista tulee hieman mieleen nuori Bob Dylan. Hän mainitsee Norman Pealen (pastori, joka popularisoi ”positiivisen ajattelun”), Wayne Dyerin (motivaatiopuhuja) sekä erinäistä uskonnollista ja filosofista kirjallisuutta. Paras keikka ikinä Henkeä uhanneiden sattumusten vuoksi terveys on nyt Syrenille tärkeä asia. Sylillinen musiikkia Mandoliini on nojaillut kutsuvasti portaikossa koko haastattelun ajan. Hän soittaa oman laulunsa Bluegrass singer, jossa sanotaan: ”I don´t need no luxury / bluegrass singer is all I want to be”. – Tämä oli toinen muistutus kuolevaisuudesta. – Haaveilen siitä, että pystyisin liikunnalla, ravinnolla ja ajatuksilla pitämään itseni terveenä. Minut leikattiin, ja lopulta löydettiin antibiootti, joka tepsi. (En halua luksusta, kun bluegrass-laulajana oleminen on kaikki mitä tarvitsen). – Luen elämänhallintajuttuja, Syren paljastaa. askel 10/20 42 ~ Vielä lähempänä hengenlähtö oli pari vuotta sitten, kun umpilisäke puhkesi. – Oman musiikkiuran suhteen suuri haaveeni oli Yhdysvallat, ja siellä on tullut käytyä. Syren toimii myös keikkamyyntija esiintymistaitovalmentajana
Katsoessani tyhjäksi jäänyttä huonetta tiedän, että näin on ollut hyvä. Kiitollisuus rakkauden ja elämän lahjasta hiljentää mielen ja synnyttää kiitosrukouksen Elämänantajalle. MINNA KETTUNEN • KIRJAILIJA & VÄÄRNIN PAPPILAN EMÄNTÄ PAPPILAN SALISSA PAPPILAN KAMARISSA E sikoislapsen muuttaminen kotoa opiskelukaupunkiinsa aiheuttaa monenlaisten tunteiden myrskyn: kiitollisuutta tuosta rakkaasta ihmisestä, ihania muistoja, haikeutta taaksejäävästä läheisestä elämästä, iloa nuoren pääsemisestä toivomaansa paikkaan ja syyllisyyttä siitä, että en ole aina ollut hyvä äiti. Siihen perustuva yhteinen elämä ei ole aina auvoista, vaan se vaatii myös hankalia asioita: toisen edun laittamista etusijalle, henkilökohtaisista toiveista luopumista, kärsivällisyyttä, sietämistä, anteeksipyytämistä ja anteeksiantamista. Kun tämä yhtälö käy ylivoimaiseksi ratkaista ja oma tai läheinen perhe hajoaa, tulee jälleen eroitkujen aika. Äidin murhe tuntui raskaalta ja ahdistavaltakin – minullahan oli oma elämäni vasta jännittävässä alussaan. En kuitenkaan ihmettele sitä, että edelleen monet pelkäävät suostumista ja sitoutumista rakkauteen. Rakkauden pelkokerroin saattaa vain kasvaa. Miten oikeassa sydämeni olikin, kun vuosia sitten rakastuessani tuon lapsen isään tunsin myös pelkoa. Syksyisen yön jälkeen sumu on laskeutunut maisemaan. Sekä kaiken läpäisevää, kipeänä roihuavaa rakkautta. Hänen haltuunsa uskon kaikki rakkaani. Nyt ymmärrän, että tuo elämäntilanne merkitsi äidille isoa muutosta. TUNNEMYRSKYN JÄLKEEN koittava aamu on tyyni ja hiljainen. Sydän kuiskasi, että suostuminen rakkauden vietäväksi on vaarallista: Kun rakastaa, silloin tulee väistämättä tuntemaan jossain vaiheessa myös ikävää ja luopumista hyvin vaikealla tavalla. Jos välttäisi ja väistäisi rakkauden, elämänpolku olisi tavallaan kevyempää kulkea. Katsoessani tyhjäksi jäänyttä vuodetta ymmärrän paremmin myös edesmennyttä äitiäni, joka aloitti eroitkut hyvissä ajoin ennen kuin itse läksin kotoa. Kattaessani aamupalaa tyhjänoloiseen pöytään olen kiitollinen Elämänantajalle, Rakkauden lähteelle ja koko ajan uutta luovalle voimalle. Elämän näkymät ovat uudenlaisia. Ehkä äiti ei itkenyt vain minua, vaan paljoa muutakin: unohduksiin painettuja ja mieleen nousseita muistoja, itseään, koko omaa elämäänsä. ~ 43 askel 10/20. Eroitkuja Katsoessani tyhjäksi jäänyttä huonetta tiedän, että näin on ollut hyvä. Sitä helpompaa ja tuskattomampaa vaihtoehtoa en olisi halunnut. Rakkauden aiheuttama kipu on vielä kovempi
Sankku saa heinää ja vettä sekä kourallisen kauraa, johon on sekoitettu vitamiinit ja hivenaineet. Ulkoiluttajat vievät Sankun kävelylle ja Sankku vie heidät kaupunkiympäristössä lähemmäs luontoa ja hyvää tekevää eläinten maailmaa. Siitä rodun sitkeys. Pari kuukautta meni, kunnes luottamus syntyi. Takana on siis pitkä yhteinen taival. Suomessa alkoi opettelu kesyponiksi. ROIHIKSEN OMA hoitoponi viettää hyvin ansaittuja eläkepäiviä. – Kun menen vierelle, se hörisee koko ajan, omistaja Satu Kusk kertoo. Istuin ämpärin päällä karsinassa nuuhkittavana, että se tottuisi hajuuni. 32-vuotias hyväkuntoinen ja reipas shetlanninponi viettää eläkepäiviä tallissa Roihuvuoren seniorikeskuksen lähellä. Primitiivisten rotujen kohdalla täytyy olla erityisen tarkka väkirehun käytössä. Sen ympärillä on vapaaehtoisten rinki, joka käy sitä taluttamassa ja hoitamassa. Viime vuonna se sai ”virkistysviran”, jossa se ilahduttaa keskuksen asukkaita pelkällä olemuksellaan. Sankusta tuli mummo. Neljävuotias neiti oli elänyt villiponina ympärivuotisesti ulkona. Kaikkien vanhusten lailla Sankku on kova juttelemaan. Satu nouti sen Etelä-Englannista tasan 28 vuotta sitten. Illalla Sankun ”tikkarina” on mineraalikivi.. Illalla Sankun ”tikkarina” on mineraalikivi, jota se tykkää tallissa nuoleskella. – Sillä on myös paljon varsoja ja niiden varsoja. – Sankku on ollut aina terve. LEMMIKKI HEART MINÄ TEKSTI: PÄIVI PUHAKKA • KUVAT: JUKKA GRANSTRÖM askel 10/20 44 ~ Roihiksen suosituin mummo A itauksesta kuuluu rupattelua. – Lapset tykkäävät Sankusta kovasti, mutta kyllähän pieni poni on vastustamaton ja herättää sympatiaa kaiken ikäisissä. Osa vapaaehtoisista on kokeneita hevosihmisiä, osa ei ole aikaisemmin koskenutkaan hevoseen. Shetlanninponien esivanhemmat raatoivat kaivoksissa vetojuhtina. Asiat ovat hyvin. – Totutin sitä peruskäsittelyyn ja tallielämään: päivällä pääsee ulos, yö nukutaan tallissa. SANKKU ON aito shettis, joka on syntynyt Shetlannin saarella. Päivittäin vanhuksia tuodaan Sankkua katsomaan. Laitan esimerkiksi ruuat valmiiksi. – Perehdytän heidät tehtävään, ja lasten mukana täytyy olla aina täysi-ikäinen. Sankusta kehkeytyikin oiva lastenratsu, ja Satun tytär hyppäsi pienenä sillä myös kilpailuesteitä. Hyvinvointi näkyy yleisenä positiivisena kiinnostuksena ympäristöä kohtaan, ja karvakin kiiltää, Satu Kusk kertoo. RUPATTELUHALUISTA HUOLIMATTA Sankku on yksinäinen oman tiensä kulkija, joka kuitenkin mielellään seuraa, mitä ympärillä tapahtuu ja nauttii ohjelmasta. Tällä menolla toivotaan lisää elinvuosia. Satu itse on konkari, jolla on ollut parikymmentä ponia ja hevosta. Satu tapaa ihmisiä, jotka ovat aikoinaan opetelleet ratsastamaan Sankulla ja tuoneet sitten omat lapsensa sen selkään. Se on herkkä luonne, joka saa elää hyvin stressitöntä elämää. Ympärillä riittää äksöniä ja ihmisiä, lapsia, vanhuksia, hoitajia ja taluttajia – aidan molemmin puolin. Kotikulmillaan Pieni Yksinäinen lienee Roihiksen suosituin asukas. Kun hoitaja on rauhallinen ihminen, joka tietää mitä tekee, Sankku kokee olonsa turvalliseksi, Satu kertoo. – Olen tietysti hoitajana päävastuussa
~ 45 askel 10/20 SANKKU TYKKÄÄ kovasti uimisesta. Kesällä se viettää aikaa laitumella kavereiden kanssa, ja jos laidun on lähellä merta, pikku poni pääsee polskimaan, Satu Kusk kertoo.
Useimmille nykyihmisille elämä näyttäytyy absurdina eli elämä tuntuu mitättömältä, väliaikaiselta ja mielivaltaiselta. Se on selkeä ja täyspäinen. Martela kuitenkin ampuu onnellisuuden alas, koska se on pohjimmiltaan vain tunne. Kulmakivet eivät ole uusia löytöjä, eikä Martela niin väitäkään. Ei kannata hakea yleispäteviä ”jumalallisia” totuuksia, vaan juuri itselle sopivia ja itselle merkityksellisiä asioita, joista elämä lopulta koostuu. FRANK MARTELA etsii merkitystä elämään. Elämä ei ole projekti, vaan tarina, Martela sanoo. Niiden varaan voi kuitenkin rakentaa yksilöllisesti merkityksellisen elämän. OLLI SEPPÄLÄ Se suuri kysymys. M ikä on elämän tarkoitus. Suuntana merkityksellinen elämä. Aikaisemmin kysymys oli tavallaan tarpeeton, sillä varhaisempina vuosisatoina eurooppalainen ihminen eli eräänlaisessa lumouksen tilassa, sillä hänen maailmankuvansa oli monin tavoin itsestään selvä ja kiinni naulattu. Kunhan lakkaa jahtaamasta menneisyyden haamuja eli elämän suurta tarkoitusta. KIRJAT Kuukauden kirja KIRJAT Kuukauden kirja Gu m m er us Ku st an nu s askel 10/20 46 ~ Elämän tarkoitus. Niinpä yhteiskunta ja kulttuuri tarjoavat tilanteeseen laastaria: muun muassa tavaroita, kulutusta, selfieitä, matkustelua ja ennen kaikkea onnellisuuden tavoittelua. Martela listaa neljä merkityksellisen elämän kulmakiveä: 1) ole yhteydessä itseesi, 2) toteuta taitojasi ja tavoitteitasi, 3) ole yhteydessä läheisiisi ja toisiin ihmisiin sekä 4) tee hyvää. Frank Martela. Sen esittämiä väitteitä on antoisa puntaroida. Filosofi Frank Martelan mielestä enemmän kuin kysyä elämän tarkoitusta kannattaa pohtia merkityksellistä elämää. Maailmalla oli järjestys ja mieli, kiitos Jumalan. Gummerus 2020. Elämän tarkoitus on eräänlainen filosofinen self help -kirja. Kysymys on klassikko, johon on etsitty vastausta ainakin 1830-luvulta lähtien, jolloin käsite ”elämän tarkoitus” (meaning of life) esiintyi tiettävästi ensimmäisen kerran ainakin englantia puhuvassa maailmassa skottilaisen Thomas Carlylen kirjoituksissa
Senkin opin, että italialaisilla on oma Uuno Turhapuronsa, liikenne ei ole kaoottista vaan joustavaa ja että ei ole olemassa italialaista ruokaa vaan suuren maan eri alueiden omia erikoisuuksia. Minerva 2020. Se ei yllätä eikä tarjoa uusia oivalluksia, mutta vakuuttaa, että joka vuosi tulee uusi kevät, aurinko ja rakkaus eivät kuole, luottamus ei petä ja hyvyys ja ystävyys kantavat. Ekologi, meribiologi, sukeltaja, luontokuvaaja Juha Syvärannan teos vie Pohjois-Norjan rannoille, tunturin laelta Jäämeren syvyyksiin, paikkoihin, joihin harva pääsee. Ina Collianderin töistä tunnetuimpia ovat puupiirrokset enkeleistä, kirja avaa hänen laajaa ja monipuolista tuotantoaan kuvataiteilijana. Kuvat kertovat sekä kylmänsinisistä maisemista ja vaikkapa miekkavalaan, lunnin ja tunturin mustavalkoisista kyljistä että pinnan alla hehkuvista oransseista, punaisista ja vaaleanpunaisista väreistä. Annina Holmberg, Olli Löytty. Kannatti siis lukea Ella Kannisen elämänmyönteisiä tarinoita Italiasta. Osaltaan Valamo selittää myös Holmbergin ja Löytyn yhteistyötä, hekin tutustuivat aikoinaan siellä. Tito Collianderin tunnetuin kirja Ristisaatto kertoo Petserin vuosista sekä ortodoksisuuden löytämisestä. Taitavien kirjoittajien ansiosta ratkaisu toimii hyvin. Hän kirjoittaa valoisasti ihmisistä ja arjesta. . PÄIVI PUHAKKA Meritunturit. Yövy tunturissa naalin hiipiessä teltan ohi. . Kanninen kertoo myös, miten pärjää maassa, jossa täsmällisyys ei ole hyve, ja kuinka naapurien kanssa eletään. EMILIA KARHU Ota vastaan aurinko. Anna-Mari Kaskinen & Minna L. Tarinoihin on kokenut tutkija ja retkeilijä tallentanut elävästi Norjan Meritunturien elämää. Juha Syväranta. Sukella silliparveen ja meduusan maailmaan. Kirjapaja 2020 Kahden taiteilijan avioliitto YKSI TÄMÄN syksyn hienoimpia kirjoja kuvaa Ina ja Tito Collianderin taiteilija-avioliittoa. Hyppää kiislan poikasen siivellä pesältä yli jyrkänteen reunan. Ella Kanninen. Riimeissä on helposti riskinä liika naiivius. Collianderit elivät vailla omistamisen pakkoa ja he vaihtoivat useaan otteeseen kotia. Pieniä tarinoita Amoresta Zuccheroon. Nyt kun ulkomaille matkustamisen on voinut unohtaa, matkakirja on ihanaa luettavaa. Itse ihastuin aiemmin Kaskisen aforistisempaan riimittömään runouteen, joissa oli uudenlaista syvyyttä. ~ 47 askel 10/20 Riimitettyä lohdutusta ANNA-MARI KASKISEN uusin runokirja palaa yksinkertaisiin riimeihin. He molemmat syntyivät 1900-luvun alussa ja elivät lapsuutensa Pietarissa. 2. . . Tammi 2020. Kumarru ilmastonmuutosta yhä pohjoisemmaksi pakenevan, sitkeän jääleinikin puoleen. Ina ja Tito tapasivat Suomessa ja avioiduttuaan he elivät eri paikkakunnilla, muun muassa Virossa Petserissä, Kuokkalassa ja Helsingissä. Nojatuolimatkalla. Olin tunnistavinani yhden rannan – ja jäin kaipaamaan kirjasta kuvatekstejä. Toisaalta moni varmasti myös kaipaa näinä outoina aikoina juuri tuttua, yksinkertaista, lohdullista sanomaa. Samalla Kanninen kuljettaa mukana tarinaa omasta suhteestaan Italiaan ja siitä, miten hän päätyi toimittajaksi sikäläiseen televisioon. FREIJA ÖZCAN Minun Italiani. Mitä todella tarkoittaa, kun italialainen käyttää sanaa bella, mitä ruoka italialaisille merkitsee ja miten juhlitaan kunnolla. Omistamisen ja pysyvyyden sijaan turvallisuutta toivat ortodoksisuus sekä toinen toisensa arvostaminen. Kannisen tarinat vievät syvemmälle Italiaan kuin vain nähtävyyksiin. MERITUNTURIEN TAIKAA HENGITÄ MERI-ILMAA. BELLA ITALIA EI ’BRUSHETTA’ vaan ’brusketta’, nyt opin tämänkin ja voin brassailla sillä, miten äännetään oikein italian sana bruschetta. Kohtauksia Collianderien taitelijaliitosta. Kirjapaja 2020. Kirja ei etene kronologisesti vaan kohtauksittain. Immonen. 1. Annina Holmbergin ja Olli Löytyn teos kuvaa Collianderien siirtymistä ortodoksiseen kirkkoon, Valamosta tuli heille tärkeä paikka. MARI TEINILÄ Ina ja Tito. Tämä on varsinainen hyvän mielen kirja.
TEKSTI JA KUVAT: TARJARIITTA LEHTOLA LIUKSIALAN KARTANOON johtaa yli kilometrin mittainen koivukuja. askel 10/20 48 ~. Aivan kuin entinen emäntä tulisi edelleen vastaan vuodesta 1821 Meurmanin suvulle kuuluvan kartanon kujalla. askel 10/20 48 ~ Linnasta kartanoon Köyhässä perheessä kasvanut Kaarina Maununtytär jätti kuningattarena nimensä Ruotsi-Suomen historiaan. Häntä vietiin vankina linnasta linnaan ja lopulta Liuksialan kartanoon
Vain neitsytmorsiamille oli tuo kampaus sallittu. Mutta kirkon ympärillä tungeksiva kansa on hiljaa. Maailmanjärjestys oli kerta kaikkiaan sekaisin. Hiukset auki valtaistuimelle Euroopan hoveissa skandaalihäistä puhutaan useiden sukupolvien ajan. Eikä sellaistakaan ollut kuunaan nähty, että morsiuspari saapuu kirkkoon lapsineen. Valtaa ja veljesvihaa Kuningas Kustaa I:n vanhin poika, Eerik, oli perinyt valtakunnan syyskuussa 1560; nuoremmat pojat olivat saaneet kukin maakuntia herttuakunnikseen. ~ 49 askel 10/20 Heleänä heinäkuun päivänä vuonna 1568 Tukholman kaupunki on juhla-asussa, viirit hulmuavat ja taloja koristavat köynnökset kuninkaan käskystä. Juhanalle kuningas antoi suuren osan Suomea. Tykit jyrähtelevät raskaasti linnan muureilla, kun kruunu lasketaan Kaarina Maununtyttären päähän. Oli ennenkuulumatonta, että hallitseva kuningas meni naimisiin vanginvartijan tyttären kanssa. Kokonaisena paistettujen härkien ja viiniä purskauttelevien suihkulähteiden äärellä rahvas leppyy ja juhlii uutta kuningatartaan. LIUKSIALAN LAAJOILLA ja vehmailla tiluksilla on askellettu jo vuosisatojen ajan.. Hänen poikansa Kustaa vahvistetaan kuninkaanpojaksi, Ruotsin valtakunnan kruununperijäksi Jumalan ja ihmisten edessä. Eerik oli lahjakas ja monipuolisesti sivistynyt renessanssiruhtinas, mutta hän oli myös huikentelevainen ja julma pelkuri. Eerik lähetti kaikkialle vakoilijoita ja uskoi, mitä nämä hänelle kertoivat. Pieni Sigrid käveli itse, ja Eerik kantoi kruununprinssiä. Hänestä tuli pelätty hirmuvaltias. Hän tuhlasi valtakuntansa varoja, nimitti kreivejä ja vapaaherroja, mutta pelkäsi sitten, että aatelisto kukistaisi hänet valtaistuimelta. Kaiken lisäksi morsian saapui hiukset auki kammattuina, vaikka oli jo naimisissa ja todistetusti synnyttänyt kaksi lasta. Edellisenä päivänä arkkipiispa oli juhlallisin menoin vihkinyt Kaarina Maununtyttären lopullisesti kuningas Eerik XIV:n puolisoksi
Jäähyväiset rakkaille Yhdeksän vankeusvuoden jälkeen Kaarina oli vihdoin vapaa. Köyhä Suomi tarjosi pakopaikan Kaarinan seistessä avonaisen arkun äärellä Vesteråsin tuomiokirkon kuorissa saapuu hänen saattajansa kädessään uuden kuninkaan, Juhanan, ohjekirja. ”Hänen majesteettinsa on armossaan suvainnut lahjoittaa teille leskenasunnoksi Liuksialan kartanon Suomessa. Kymmenvuotias Sigrid oli viettänyt lähes koko elämänsä vankiloissa. Kun ajoittain tasapainoton Eerik yritti sahata ikkunoiden kalterit poikki, ikkunat muurattiin umpeen. LIUKSIALAN NYKYISEN päärakennuksen ulkoasu on 1900-luvun alusta, mutta samoilla sijoilla seisoi kuninkaankartano jo vuonna 1566. Kaarina näki poikansa enää vain kerran elämässään kaksikymmentä vuotta myöhemmin. Nuori kuningas kutsui Kaarinan sisarensa, prinsessa Elisabetin hoviin. KAARINA MAUNUNTYTÄR on ollut Sinikka Meurmanille rakas rooli. Kaarina vietiin Turun linnaan, jossa hän vietti neljä vuotta. KAARINA OLI yhdeksän vuotta vankina eri linnoissa, viimeksi Turun linnassa.. Eerik oli ollut kuninkaana kahdeksan vuotta, ja sama aika hänellä oli vielä vietettävänä vankeudessaan. Kaarinan alhainen syntyperä herätti kuninkaan sukulaisissa ja aatelistossa suurta närkästystä. Kaarina Maununtyttären ja kuningas Erik XIV:n ensimmäinen lapsi, Sigridiksi kastettu tytär, syntyi lokakuun puolivälissä 1566. Lopulta heidät erotettiin toisistaan, koska Kaarina oli vankeusaikana synnyttänyt kaksi poikaa, jotka tosin kuolivat pieninä. Eerik todennäköisesti myrkytettiin laittamalla arsenikkia hernekeittoon. Eerikin epävakaa sydän mielistyi hyväluontoiseen Kaarinaan, ja tämä osoitti kuninkaalle vastarakkautta. Juhana oli ryöstänyt veljenpoikansa Kustaan tämän ollessa seitsemänvuotias ja vienyt ulkomaille. Eerikin hyväksi tehdyn salaliiton paljastuttua Juhana siirrätti perhettä linnasta toiseen. Kaltereiden takana Satu oli lopussa. Eerik ja Kaarina Maununtytär olivat avioituneet salaa, joten poika oli Ruotsin laillinen kruununperijä. Eerikin oli antauduttava, ja hänet suljettiin perheineen Tukholman linnan huoneisiin. Mutta mitä Kaarina tekee vapaudellaan ilman rakasta kuningastaan. Talon alla olevan kivikellarin arvellaan olevan 1500-luvulta, joten se on ollut käytössä jo Kaarina Maununtyttären aikaan. Salaliittoja Kuningas Eerik XIV ja Kaarina Maununtytär lienevät tavanneet toisensa tammikuussa 1565. Aatelisto nousi kapinaan ja Juhana määrättiin kuninkaaksi. askel 10/20 50 ~ Juhana oli prinssi, joka tahtoi olla oma käskijänsä ja saada oman valtakunnan. Vain vajaat kolme kuukautta kesti Kaarinan kuningataraika. Kukaan ei voi estää häntä matkustamasta tervehtimään miestään vielä viimeisen kerran. Helmikuussa 1568 heille syntyi poika, joka kastettiin isoisänsä Kustaa Vaasan kaimaksi. Eerik oli epäluuloinen, Juhana kiivas ja kunnianhimoinen; veljekset vihasivat, pelkäsivät ja epäilivät toisiaan
Suomen kesä oli kauneimmillaan, kun Kaarina Maununtytär tyttärineen lähestyi Kangasalaa. Roineen armaiset aallot hyväilevät Liuksialan kartanon puutarhan rantaa. Kaarina kokoaa helmansa ja kohottaa päänsä pystyyn lähtiessään laskeutumaan kirkon portaita ottaakseen ensimmäiset askeleet pitkällä matkallaan. Pitkä hameeni heilui askelten tahdissa, katsoin alaspäin ja kannattelin helmojani, etten kaatuisi. – Nousin portaat kirkon ovelle, käännyin ja vilkutin ”kuninkaallisen vilkutuksen”, ja hauskaa oli, että jotkut vilkuttivat takaisin. Hyvä esimerkki kenelle tahansa. Kaarinan kerrotaan olleen ystävällinen, lempeä ja sosiaalisilta taidoiltaan taitava. ~ 51 askel 10/20 Minun on saatettava teidät sinne, niin pian kuin sää ja olosuhteet suinkin sallivat.” Kaarina Maununtytär tuntee kyllä jo Suomen. Punaisen kamarin kummitus Sinikka Meurman tuli ensi kertaa kartanoon, silloisen poikaystävänsä kotiin 400 vuotta Kaarinan jälkeen. Sitten kävelin kirkon vanhaa kivilattiaa pitkin kohti Kaarinan hautaa. Aika katosi helman heilahduksessa Ei epäilystäkään, että Kaarina Maununtyttären nahkoihin sujahtaminen ja minä-muodossa tämän elämästä kertominen ei olisi vakuuttanut yleisöä. Samaisesta rannasta löydettiin sata vuotta sitten kaksi Kaarina Maununtyttären omistamista kymmenestä tinalautasesta. Siksi tuntui, että olen tullut oikeaan sukuun miniäksi. Olin 19-vuotias mennessäni Mikon kanssa naimisiin, ja siitä lähtien historia on konkreettisesti ympäröinyt minua. Suomi, köyhänäkin, voisi tarjota hänelle pakopaikan, unohduksen ja lohdun. Koko muu talo nukkui, Kaarinaa ei näkynyt, mutta miniäkokelas ei juuri silmiään ummistanut. Liuksialan ohella Juhana III oli määrittänyt Kaarinalle 26 muuta taloa ”sopivaksi ajaksi”. Perillä Kaarinaa odotti kartano, jossa oli 28 huonetta ja tiluksia vähinKAARINA MAUNUNTYTÄR SYNTYI Tukholmassa 1550 PUOLISO kuningas Eerik XIV NELJÄ LASTA, joista kaksi kuoli varhain OLI KUNINGATTARENA 87 vuorokautta KUOLI Liuskialan kartanossa 1612 HAUDATTIIN Turun tuomiokirkkoon tään omiksi tarpeiksi. Kartanorakennus toki oli Kaarinan aikaan toinen. Myöhemmin kartano ja tilat annettiin Kaarinalle elinajaksi. – Kävelikö siinä nyt Kaarina vai minä, Sinikka. Häntä kutsuttiin Liuksialan hyväksi rouvaksi, joka huolehti hyvin alustalaisistaan ja alueen köyhistä. – Kaarina tiesi itse, mitä on olla köyhä. Kaarina Maununtyttären elämässä oli ollut rakkautta, mutta onni oli jäänyt usein juonittelun, vihan, koston ja vallanhalun jalkoihin. – Minut laitettiin nukkumaan yksinään talon toiseen päähän punaiseen kamariin. Hän oli mielestäni rohkea ja emäntänä hyvin itsenäinen nainen. Heidän seurueeseensa kuului liuta palvelijoita, muutama pappi sekä neljä aseistettua miestä. Yli kilometrin mittainen koivukuja johdattelee kartanon portille. Lähteitä ja kirjallisuutta: Carita Forsgren: Kolmen kuun kuningatar Carl Jacob Gardberg: Turun linnan kolme Katariinaa Mika Waltari: Kaarina Maununtytär Herman Lindqvist: Villit Vaasat YKSITYISKOHTA Erik Löfgrenin maalauksesta vuodelta 1864. Varsinkin Kaarinan hahmo on ollut alusta saakka hyvin läheinen. Hän lähtee maahan, josta hänen esivanhempansa kerran matkasivat kuninkaan kaupunkiin onneaan etsimään. Tuleva appeni toivotti hyvää yötä kertomalla, että huoneessa toisinaan näyttäytyvää Kaarina-rouvaa ei tarvitse pelätä. – Olen pikkutytöstä alkaen ollut kiinnostunut menneestä ajasta. Hetken ajan katsellessani helman liikettä kivilattiaa vasten, tuntui että aika katoaa. Liuksiala on rakennettu pystyyn neljä kertaa ja aina entistä suurempana. Hänen puolisonsa Mikko Meurman omistaa nykyään Liuksialan veljensä Markku Meurmanin kanssa. Hän oli syntynyt ja elänyt tavallisen köyhän perheen tyttärenä, avioitunut kuninkaan kanssa, kruunattu kuningattareksi, aiheuttanut sukutaustansa perusteella skandaalin kuningaskunnassa, synnyttänyt neljä lasta, joista kaksi oli kuollut, syösty vallasta, viettänyt useita vuosia vankilassa ja jäänyt leskeksi. Kartanon lempeä emäntä Vuosikymmenten saatossa Sinikka on tullut sinuiksi Kaarinan kanssa esiintymällä matkaoppaana Kaarina Maununtyttären asussa. Onni jäi vihan jalkoihin Kun Kaarina Maununtytär noin kymmenen vuotta kruunaamisensa jälkeen saapuu Kangasalle Liuksialan kartanoon, hän on 27-vuotiaana kokenut enemmän kuin moni muu pitkän elämänsä aikana. Liuksialan hyvä rouva Kun saapuu Kangasalle ja mielii kulkea kuningattaren jalanjäljissä, Kaarina Maununtyttärentieltä kannattaa kääntyä Liuksialan kujalle. Moisia ylellisyysesineitä oli vain arvohenkilöille, kansa söi puukipoista tai lankunpalaselta. Sinikan ystävättären tyttären koululuokan vierailtua Liuksialan kappelissa tytär puuskahti kotona äidilleen: Minä en ole tiennytkään, että Sinikka on ollut yhdeksän vuotta vankilassa! Kun Sinikka Meurman Kaarina Maununtyttäreksi pukeutuneena vei ryhmäänsä Turun Tuomiokirkkoon, hän huomasi aukiolle kerääntyneiden ihmisten seuraavan hänen etenemistään
Voin toimia epäitsekkäästi ja auttaa toisia. Sillä luottamusta tarvitaan, kun suuntaudutaan kohti epävarmaa tulevaisuutta. Varsinkin, jos muistisairas menettää otteensa todellisuuteen ja alkaa tuomita muita. Miten helposti mieleen hiipii pelko ja huolestuminen. Tytär asuu yhdessä muistisairaan äitinsä kanssa. ÄITI KIRJOITTAA surullisen kirjeen lapsistaan, jotka eivät pidä yhteyttä. Rukoilemme sinulle uusia valoisampia näkymiä syksyysi. Toiminta yhteiseksi hyväksi kasvattaa luottamusta. Äitiä ei tarvitse puolustella, hän on oman sairautensa vanki, ja jos hänellä on tuomionviitta harteillaan, niin hän tuskin siitä pääsee. Monenlaisia ongelmia tuntuu olevan lasten elämässä, sairautta, päihteitä, mutta he eivät ole halukkaita. RUKOUS PIRJO KANTALA • TUOMASPAPPI Ajatuksia rukouspyyntöjen äärellä askel 10/20 52 ~ V iime kuukaudet ovat olleet täynnä epävarmuutta. Joka päivä kuulen uutisia, jotka huolestuttavat. Mutta olisiko siinä sittenkin avain luottamuksen varassa elämiseen. Teen parhaani tänään itseni, läheisen ja luonnon hyväksi. Myötätunto on osa luottamusta toiseen ihmiseen. Näinä päivinä se tuntuu toisinaan liian yksinkertaiselta ohjeelta. Voin valita tässä hetkessä elämisen. Äidin kanssa asuva tytär on hyvin ahdistunut ja pyytää esirukousta, että Jumala näyttäisi uuden suunnan. Jospa sinä yrittäisit olla yhteydessä näihin sukusi ihmisiin. Äiti on uskossa, mutta hän kantaa ”tuomitsemisen viittaa” hartioillaan ja tuomitsee milloin mistäkin syystä lapsiaan ja lapsenlapsiaan kadotukseen. Läheisten pitäisi olla yhteydessä toisiinsa ja todeta, että se mikä kuuluu sairauteen, kannattaa jättää omaan arvoonsa. Eilinen on mennyt, huomista ei vielä ole. Tässä hetkessä eläminen on näkökulman kaventamista. Omaishoitajana ja huolehtijana oleminen on rankka tehtävä. Luottamuksen varassa ÄITI, JOKA UNOHTI VOISIKO MAHDOTON muuttua mahdolliseksi. On helpompi luottaa, jos ei huolehdi koko maailman asioista kauas tulevaisuuteen. Kysymys on valinnoista. Tässä ja nyt elämä edellyttää, että hyväksyn tämän hetken totuuden. Voin valinnoillani kasvattaa luottamuksen määrää elämässäni. Siihen saattaa kuulua kärsimystä, mutta myös mahdollisuus lievittää sitä. Jeesus puhui huolettomuudesta, käski katsella kedon kukkia ja taivaan lintuja ja unohtaa huolet ja pelot. Koko ajan elän myös luottamuksessa Jumalan huolenpitoon. Jos valitsen yksinkertaisen elämän, minulla on vähemmän huolia. Suvun ihmissuhteet ovat tästä syystä ajautuneet ongelmiin. Jeesuksen kehotuksen takana täytyi olla joku idea. Mutta te muut voitte irtisanoutua hänen tuomioistaan ja rakentaa yhteyttä toisiinne. En tarvitse kaikkea eikä tarvitse huolehtia kymmenien vuosien päähän. Voin saada ja ottaa vastaan apua, kun luotan toisiin ja heidän myötätuntoonsa
Älä myöskään rasita itseäsi liikaa ajattelemalla heitä. Minua ovat lohduttaneet erityisesti arkkipiispa Kari Mäkisen sanat: Jumala uskoo meihin silloinkin, kun meiltä ihmisiltä usko Jumalaan puuttuu. Kirjoita ”Rukouspyyntö” kuoren vasempaan ylälaitaan. Käsittelemme viestit luottamuksella. Jumalan ominaisuus on luottamuksenarvoisuus eli uskollisuus loppuun asti. LÄHETÄ PYYNTÖSI sähköpostilla osoitteeseen askel.toimitus@kotimaa.fi otsikolla ”Rukouspyyntö”. Hän ei kanna kaunaa vaan luottaa toisiin ihmisiin ja heidän hyvään tarkoitukseensa. Jumala ei ole meidän luottamuksemme varassa. ~ 53 askel 10/20 Voin saada apua, kun luotan toisiin ja heidän myötätuntoonsa. Olen hänen niin elämässä kuin kuolemassa. Tai kuoressa osoitteella Askel, PL 279, 00181 Helsinki. ottamaan apua vastaan. Kun olet heitä muistanut, käännä ajatuksesi elämääsi rikastuttaviin asioihin ja pidä huolta itsestäsi. Voit edelleen kantaa heitä rukouksin Jumalan eteen. Omat voimat asian kanssa alkavat loppua. Anteeksiantava ihminen on onnellinen, sillä hänellä on sydäntä ja huomiokykyä ympärillä olevalle. Se on askel luottamuksessa elämiseen. Et tuossa tilanteessa voi juuri muuta tehdä. Rukouspyyntöni: PYYNTÖSI PUOLESTA rukoillaan Helsingin Mikael Agricolan kirkon Tuomasmessun rukousryhmässä ja myös Tuomasmessun yhteydessä kerran kuussa. Isä meidän -rukouksessa Jumala kehottaa meitä hylkäämään toisen tuomitsemisen. Jumala näkee sinut, mutta myös heidät. Hän ei koskaan jätä eikä petä.. Silloinkin kun ihmisen luottamus Jumalaan on hukassa, hän on uskollinen ihmistä kohtaan. Tahdotko, että puolestasi rukoillaan. Se jos mikä on rakkautta heitä kohtaan, vaikka et muuten voisikaan pitää yhteyttä. Pahinta on äidin kokema viha lasten taholta
Joka tulee minun luokseni, ei koskaan ole nälissään...” Isä meidän -rukouksessa pyydetään ”jokapäiväistä leipää”. Erityisesti setsuuri tai jouluja pääsiäislimput ovat listan kärjessä. Syötkö aamulla leipää. Leipiä pitää vaihdella, että ei pääse ”leipääntymään”. Minulla on suosikkileipäni, joihin palaan säännöllisesti. askel 10/20 54 ~. Jos jokin elinkeino ei onnistu, se ”ei lyö leiville”. Jo Raamatussa tiedetään, että ”otsa hiessä sinun on hankittava leipäsi” ja että ”ihminen ei elä pelkästä leivästä”. Päivän aloittaminen ilman leipää on jotenkin puolinaista. SEITSEMÄN KYSYMYSTÄ TEKSTI & KUVA OLLI SEPPÄLÄ SEITSEMÄN KYSYMYSTÄ TEKSTI & KUVA OLLI SEPPÄLÄ Leipä on monille itsestäänselvyys, liiankin. Tavallisesti leivän päälle tulee vain juustoa (edam on hyvää), mutta toisinaan muutakin. Varsinainen leipäloikka tehtiin, kun leipää alettiin hapattaa. L eipä on ihmisen perusruoka, on ollut vuosituhansien ajan ja on sitä edelleenkin. ”Pidä leipäläpi kiinni”, saatetaan sanoa, kun toisen puheet tuntuvat tyhmiltä. Nuoruudessani tuore ranskis oli herkuista suurin, mutta ei enää. Ne maistuivat hyvältä, ja niitä oli helppo ottaa evääksi vaikka metsästysretkelle. Ruisleipäkin maistuu ajoittain. ”Voi kuinka pieninä palasina onkaan leipäni maailmalla”, lauloi Tapio Rautavaara. Sekin ehkä keksittiin vahingossa: leivän leipominen jäi jostain syystä kesken, mutta seuraavana päivänä taikina kupli ja näytti suurentuneen. Suomessa ohra oli 1700-luvulle asti tärkein leipävilja, kunnes ruis syrjäytti sen. Vanha tapa on viedä uuteen kotiin leipää ja suolaa. Mitä leipä sinulle symbolisoi. Maa ruokkii sielusi A amupalan aloitan yleensä puolikkaalla lasillisella tuoremehua. Kannattaa pysähtyä tuon hyödyllisen ja usein kauniin viljatuotteen äärelle. Sen jälkeen on vuorossa perinteinen kahvi (johon iso loraus maitoa) ja kahdesta neljään leipäpalaa, riippuen niiden koosta ja paksuudesta. ”Leipä miehen tiellä pitää”, tiesi vanha kansa. Uusilla paikkakunnilla vieraillessa yksi pienistä ilon aiheista on erilainen leipä. Johanneksen evankeliumissa Jeesus sanoo: ”Minä olen elämän leipä. L eipä on paitsi ruoka myös symboli. Hädän hetkellä sekin toki maistuu. Ranskanleipää en muista syöneeni aikoihin. Leipään liittyy paljon sanontoja. Leipureista tuli olennainen ja arvostettu ammattikunta Euroopan kaupungeissa. Leipatiedotus.fi-sivustolla kerrotaan, että kun esi-isämme keittivät puuroa, sitä kiehui yli ja putosi kuumille kiville ja hiillokseen, jolloin siitä paistui kakkaroita. Myös erilaiset jyväja pähkinäpitoiset leivät käyvät, kuten myös sämpylät. Leivän kotimaana pidetään muinaista Egyptiä. Alppien pohjoispuolelle leipäkulttuuri rantautui toden teolla vasta 800-luvulla. Leipä todennäköisesti syntyi 6000 vuotta sitten ikään kuin vahingossa. Oletko tehnyt itse leipää. ”Leivässä pysyminen” on tärkeää itse kullekin. Vaikka kauppojen hyllyt notkuvat erilaisia leipätuotteita, ruisleivällä on yhä erityinen asema meikäläisessä ruokakulttuurissa. Vehnän viljely ja käyttö yleistyivät vasta 1900-luvulla. Leipä on koko elämän vertauskuva. Usein puhutaan ”leivästä ja sirkushuveista”. Oikeastaan minulle käy mikä leipä tahansa, mutta ei mielellään täysin valkoinen
Katsele niitä. MISTÄ AINEKSISTA pöydällä olevat leivät on tehty. ~ 55 askel 10/20. KOSKETA LEIPÄÄ. Miltä se tuntuu. Voit vastata kaikkiin oheisiin kysymyksiin tai valita niistä vain muutamia oman makusi mukaan. Luonteva paikka meditaation suorittamiseen on keittiön pöydän ääressä. Jos sinun pitäisi valita, kummasta haukkaisit ensin. Kaikenlaiset leivät käyvät, tummat tai vaaleat, yhden viljan leivät tai moniviljaiset. Mitä ajatuksia leipä sinussa herättää. Tai lähettää kokonaisen rekkalastillisen. Jos eivät, mistä maista ne on tuotu. SULJE SILMÄSI ja kuvittele suuhusi pala leipää. (katso tuoteseloste) OVATKO LEIPIEN kaikki ainesosat suomalaisia. TUNNETKO KIITOLLISUUTTA jokapäiväisestä leivästä. OTA (VÄHINTÄÄN) KAHTA lajia leipää pöydälle. Miltä se maistuu. KENELLE HALUAISIT antaa leipää. Seitsemän kysymyksen meditaatio TÄTÄ HARJOITUSTA varten tarvitaan leipiä, mieluiten kaksi tai useampia. Kenelle haluaisit lähettää siitä kiitoksen
askel 10/20 56 ~ PUUTARHANHOITO TARJOAA rentouttavaa vastapainoa konserttipianistin työlle.
Musiikki kuuluu koko perheen elämään, ja molemmat isommat lapset, 9-vuotias Clara ja 7-vuotias Johannes laulavat arvostetussa katolisen St. ~ 57 askel 10/20 Ruusuja ja romanttisia nuotteja Saksaan asettunut pianisti Terhi Dostal tunnetaan suomalaisen musiikin pidettynä tulkkina. Koko perhe menee messuun Kun lapset olivat kotona koronan aiheuttaman poikkeustilan takia, nousi muusikkoäiti aamuviideltä voidakseen soittaa ja säveltää ennen lasten heräämistä. Hän pitää kuitenkin tärkeänä tutustuttaa lapset kristilliseen traditioon ja viedä heidät pienestä pitäen kirkkoon, jotta he tottuvat siellä käymiseen. Opiskelua ja puutarhatöitä Korona-aikana kotitontin puutarhalle on löytynyt tavallista enemmän aikaa, koska moni sovittu konsertti peruuntui. Siitä huolimatta keskusta on lähellä.. Takapihalta alkaa luonnonsuojelualue, jossa asuu kettuperhekin. – Lopun päivää olin sitten kokki, opettaja ja kaikkea sitä, mihin äidin kulloinkin pitää venyä. Kipinä säveltämiseen ja kirkkomusiikkiin vei musiikin tohtoriksi itsensä jo väitelleen Terhin niin mukanaan, että hän hakeutui jopa Dresdenin evankelisen kirkkomusiikkikorkeakoulun professorin Matthias Druden yksityisoppilaaksi. Päätettyään asettua Berliiniin pariskunta rakennutti ympäristöystävällisen kodin, jossa hyödynnetään aurinkoenergiaa. Pianistina Terhi tunnetaan romantiikan ajan suurten mestarien tulkitsijana. Kuopus Rafael on katolisessa päivähoidossa ja isommat sisarukset katolisessa koulussa. Keväisin täällä kuuluu lintujen liverrys ja sirkutus. Keväisin täällä kuuluu lintujen liverrys ja sirkutus. TEKSTI JA KUVAT: EEVA BODE T a p a a n Terhi Dostalin tämän kotona Berliinin vehreässä Steglitzin kaupunginosassa. – Meillä kävi mielettömän hyvä tuuri tontin kanssa. – Osallistumme messuunkin aina koko perhe, vaikka 3-vuotiaamme ei usein meinaa jaksaa olla paikoillaan, vaan alkaa konttailla penkkien alla ja nipistellä edessä istuvia nilkoista, Terhi naurahtaa. Suomalaissäveltäjien musiikin ohella hän on vakiinnuttanut asemansa etenkin Brahmsin tuntijana. Terhi ihmettelee, miksi jotkut haluavat pitää lapset erossa kaikesta uskontoon liittyvästä. Parhaillaan työn alla on latinankielisen messun sovittaminen orkesterille ja kuorolle. Pianisti asuu pohjoismaalaisen tyylikkäässä omakotitalossa miehensä Stefanin ja kolmen lapsensa kanssa. Konserttilavoihin tottunut muusikko, musiikin tohtori ja romanttisen kirkkomusiikin säveltäjä yllättää kertomalla viihtyvänsä myös luostarien hiljaisuudessa ja oman puutarhan rauhassa. Perusteluna on se, että lapset voivat aikuisina itse päättää, miten ja mihin uskoa. Lisäksi he tapaavat toisia perheitä seurakunnan kerhossa noin kerran kuussa. Sunnuntainen kirkossa käyminen kuuluu vakio-ohjelmaan. Hän huikkaa jo ulko-ovelta keittäneensä kahvit valmiiksi ja kattaneensa pöydän puutarhaan. Perhe kuuluu katoliseen kirkkoon ja osallistuu aktiivisesti paikallisen seurakunnan toimintaan. Terhi ei jäänyt suremaan konserttien siirtymistä, vaan omistautui soittamista täydentävälle, musiikilliselle kiinnostuksen kohteelleen, romanttisen kirkkomusiikin säveltämiselle ja ylipäätään säveltämisen opiskelemiselle. Hedwig -katedraalin kuorossa. Sitä ennen messusta valmistui versio uruille ja kuorolle. Olihan jo yksi Jeesuksen keskeisistä viesteistä ”sallikaa lasten tulla minun tyköni”. Tällaiseen paikkaan on kiva tulla. Siitä huolimatta keskusta on lähellä ja liikenneyhteydet mainiot
Ku va t ka ku is ta : Te rh i D os ta lin ko tia lb um i. Hänestä on tullut myös Kauneimmat joululaulut -konsertin vakiosäestäjä. Berliinissä hän osallistuu myös suomalaisen evankelis-luterilaisen seurakunnan toimintaan esiintymällä välillä jumalanpalveluksissa. KOTIKONSERTEISSA ON musiikin lisäksi tarjolla myös Terhin leipomia kakkuja. Terhin isä oli myös kiinnostunut kirkkohistoriasta ja vei lapsia tutustumaan vanhoihin kirkkoihin ja luostareihin. Minusta kaikkien kristittyjen tulisi pitää yhtä eikä riidellä keskenään, Terhi toteaa. Niin minäkin tein. Ennen korona-aikaa Terhi järjesti kotonaan konsertteja, joiden kutsuvieraslistalle mahtui tuttuja niin suomalaisesta seurakunnasta kuin katolisesta saksalaisesta seurakunnasta musiikin ammattilaisten lisäksi. Totta kai myös kristillisen kasvatuksen saaneet lapset ovat vapaita tekemään valintansa. Isä osasi lisäksi kertoa mieleenpainuvia tarinoita pyhimyksistä. – Olen kiitollinen saamastani ekumeenisesta kasvatuksesta. Kotikonserteissa vieraat pääsivät nauttimaan musiikin lisäksi myös leipomista harrastavan Terhin kakuista. Koulun uskonnonopetukseen osallistuminen ja rippikoulun käyminen kuuluivat asiaan. askel 10/20 58 ~ – Ei näihin asioihin vaan ruveta, ellei sitten tule jokin herätyskokemuksen tapainen; niihin kasvetaan. Lapsuudenkodissa suhtauduttiin kirkkoon myönteisesti ja käytiin ainakin joulukirkossa, mutta uskonasioista ei tehty numeroa. Kotikonsertteja ja kakkuja Terhi varttui Mikkelissä evankelis-luterilaisen kirkon piirissä
Terhi oli säveltänyt pikkutytöstä saakka, mutta tärkeä perheen ulkopuolinen auktoriteettihenkilö oli lytännyt hänet säveltäjänä teini-iässä. – Puhun lasten kanssa suomea ja lapset käyvät paikallista Suomi-koulua. Siitä lähtien Terhi on säveltänyt pianistin ja musiikin tutkijan työnsä ohella. Jännä uusi aluevaltaus oli autoilun aloittaminen vilkkaassa suurkaupungissa kolmisen vuotta sitten. Terhi kuitenkin painottaa, että esiintyvät muusikot sävelsivät käytännössä aina 1800-luvun loppupuolelle asti. Ehkä tylyn kohtelun tarkoitus oli pitää nuori pianisti lestissään, jottei tämän ura pianistina vaan vaarantuisi. Vietämme myös paljon aikaa Suomessa, ainakin kesälomat ja joululomat. Kun sitten menin kappeliin harjoittelemaan konserttiohjelmaani flyygelillä, aloin laulaa latinankielisiä rukouksia vapaasti improvisoiden. Jopa monen tuhannen hengen yleisöille esiintyvä pianisti kertoo vetäytyvänsä välillä mielellään luostarien rauhaan voimia tankkaamaan. Tyttäreni tokaisi takapenkiltä: ”Pysyt nyt vaan rauhallisena ja ajat suoraan eteenpäin. – Se puoli minussa meni lukkoon moneksi vuodeksi. Toimessa solmitut kontaktit osoittautuivat hyväksi ponnahduslaudaksi vapaan muusikon työlle. Benediktiiniluostareissa vieraat ja munkit elävät samassa rytmissä ja päivää rytmittävät rukoushetket. Terhi pitää yllä fyysistä kuntoa lenkkeilemällä ja käymällä kuntosalilla. Haastattelun jälkeenkin hän kiiruhtaa hakemaan lapsia koulusta ja päivähoidosta autolla kotiin. Kun kyyditsin tytärtäni ensimmäistä kertaa kouluun, hermostuin matkalla navigaattorin pudotessa auton lattialle. Hän muutti Berliiniin alun perin toimiakseen kaupungin suomalaisen kulttuurija tiedeinstituutin kulttuurivastaavana reilut kymmenen vuotta sitten. Lokeroinnille ei ole aihetta. Konserttisaleihin tottunut pianisti ei ole halunnut sulkea silmiään myöskään vähäosaisten maailmalta. ~ 59 askel 10/20 Lenkkeilyä ja retriitin rauhaa Konserttipianistina Terhi on saanut paljon kiitosta niin ainutlaatuisesta teknisestä osaamisestaan kuin myös puhuttelevista tulkinnoistaan. Olin laulanut hetkipalveluksissa gregoriaanisesti munkkien mukana. Kaupungin rikas kulttuuritarjonta vie mukanaan, ja Berliinin sisälle kätkeytyy monta eri maailmaa. Vanha viisaus tietää kauneuden tulevan sisältä. – SÄVELTÄMINEN täydentää muusikkouttani, pianisti Terhi Dostal sanoo. Välittömästi ryöpytyksen jälkeen samainen henkilö oli vielä pakottanut typertyneen nuoren improvisoimaan, mikä ei siinä tilanteessa tietenkään ottanut sujuakseen. ”Kunhan et käänny pöpelikköön” Hyvien tekojen lisäksi uuden oppiminen ja itsensä jatkuva kehittäminen kuuluvat Terhin mottoihin. Vaivattomalta vaikuttavan lopputuloksen taakse kätkeytyy paljon työtä. Hän lisää miettineensä syitä lannistamiseen vielä jälkikäteen ja näkee yhdeksi syyksi 1900-luvulla vakiintuneen säveltäjän ja esiintyvän muusikon toimenkuvan enenevän eriytymisen. Lisäksi Terhi sai kattavan kuvan paikallisista suomalaisista verkostoista. Suomalaisjuurista huolimatta Terhi koki Berliinin heti omakseen. Musiikki tuntui virtaavan kuin vuoripuro ja täytyin valolla, Terhi muistelee. Terhin lääkärimies puolestaan rokotti pakolaisia. Nyt autoilu ympäristöystävällisellä sähköautolla kuuluu Terhin arkeen. – Kun munkit lähtivät arkisiin askareisiinsa, minä menin flyygelin äärelle. Musiikki tuntui virtaavan kuin vuoripuro ja täytyin valolla. E r i t y i s e n m i e l ee n p a i n u v a ksi kokemukseksi muodostui Münsterschwarzachin benediktiiniluostarin retriitti kymmenisen vuotta sitten. Hän on esiintynyt hyväntekeväisyyskonserteissa ja käynyt pakolaisaallon aikaan jakamassa ruokaa vastaanottokeskuksessa. Eikä neljänkympin paalun ylittäneen esiintyvän taiteilijan nuorekas olemuskaan ole huomiotta jäänyt. Myös muusikon lämmintä lavasäteilyä kehutaan usein. Eikä Terhinkään pitäisi säveltää, koska naisena hän ei kuitenkaan osaa. Tämä oli teroittanut lahjakkaalle nuorelle, etteivät naiset ole koskaan osanneet säveltää. Siteet Suomeen kestävät Pianisti on oppinut tuntemaan musiikin kentän myös konserttien järjestäjänä. Kunhan et käänny pöpelikköön, niin kyllä me perille päästään.” Koulu löytyi ja äiti ja tytär pääsivät onnellisesti perille. Luostarissa tapahtui ihme Retriitin aikaan muusikon mieltä painoi se, että tie tuntui olevan tukossa säveltämisen suhteen. – Pelkäsin alkuun ihan hirveästi. Suomi ja suomen kieli ovatkin pysyneet tärkeinä juttuina. Vasta Münsterschwarzachin retriitissä tapahtui ihme
Sen innoittamana aion keskittyä lokakuussa lukemaan kotimaista kirjallisuutta. Iloa tarvitaan lokakuun niukkenevassa valossa. Aleksis Kiven päivänä 10.10. Omassa toivelukulistassani ovat ainakin seuraavat uutuuskirjat: Tommi Kinnunen: Ei kertonut katuvansa (WSOY), Maria Pettersson: Historian jännät naiset (Atena), Anni Kytömäki: Margarita (Gummerus), Ulla-Maija Paavilainen: Suurin niistä on rakkaus, Kirsti Paakkasen tarina (Otava), Riitta Kylänpää: Utelias mieli, Claes Anderssonin elämä (Siltala) sekä Tuomo Salovuori: Luonnon lahjoja, Hyvinvointia jokaiseen päivään (Kirjapaja). askel 10/20 60 ~. MENOSSA Kirjat K irjasyksyä vietetään poikkeuksellisella tavalla ilman Turun tai Helsingin perinteisiä kirjamessuja. MARI TEINILÄ Suosi kotimaista! Tommi Kinnunen, Maria Pettersson, Anni Kytömäki, Ulla-Maija Paavilainen, Riitta Kylänpää ja Tuomo Salovuori TÄNÄKIN SYKSYNÄ on ilmestynyt kiinnostavia uutuuksia. Lukemista messujen peruuntuminen ei kuitenkaan estä. Välillä on perusteltua palata juurille. vietetään myös Suomalaisen kirjallisuuden päivää. MENOSSA Ku va t: Ku st an ta m ot 1.10.–5.11. Kun tapahtumia on vähemmän, aikaa jää enemmän lukemiselle. Helsingin kirjamessujen sijaan lokakuun lopussa järjestetään kirjallisuusaiheinen verkkotapahtuma. Siksi aion lukea uudestaan Aleksis Kiven näytelmän Nummisuutarit, joka vie lukijan hääiloon. Tänäkin syksynä on ilmestynyt kiinnostavia uutuuksia. Niiden lisäksi syvästi viihdyttävää ja sivistävää luettavaa löytyy menneiden vuosien nimikkeistä
Syksyllä järjestetään kouluikäisille sopivia WÄINÖ junior -kuvataidekursseja. Vastoin tapojaan Johnny pelastaa kiusatun nuoren pahoinpitelyltä ja Elämää oppimassa TV-sarja Työpajoja TURUN MUSEOT tarjoavat loppusyksyyn runsaasti kursseja ja työpajoja kuvataiteesta kantapään neulomiseen, huovuttamisesta nikkarointiin. Osat näyttävät kääntyvän päinvastaiksi tai eivät ehkä sittenkään... Johnny Lawrence taas on työtön ja sotkenut elämänsä täysin. Kursseille täytyy ilmoittautua osoitteessa bit.ly/museonkurssit. FREIJA ÖZCAN JOHNNY JA DANIEL kohtaavat 30 vuoden jälkeen Karate-Kid-elokuvan jatkoksi syntyneessä sarjassa Cobra Kai. Se jätti mielikuvia, joita nuoremmatkin tunnistavat: Kuinka herra Miyagi nappaa kärpäsen syömäpuikoilla. Tällä kertaa karate alkaakin tuoda hänen elämäänsä hitaasti kehittyvää tasapainoa. 30 vuotta myöhemmin mikään ei olekaan enää niin mustavalkoista. 30 vuotta sitten Daniel LaRousso ( Ralph Macchio) ja Johnny Lawrence ( William Zabka) kohtasivat All Valleyn karateturnauksessa. Turun kaupungin taidemuseon WAM:n kurssit ja työpajat painottuvat kuvataiteeseen ja liittyvät museon vaihtuviin näyttelyihin, kaupungin taidekokoelmaan ja Wäinö Aaltosen taiteeseen. Vuonna 1984 ilmestynyt elokuva Karate-Kid oli aikanaan ilmiö. Nyt Netflix-suoratoistopalveluun on ilmestynyt mainio uusi sarja Cobra Kai. Maalaa, leivo tai vala kynttilä sen seurauksena avaa uudelleen Cobra Kain karatekoulun. Kuinka Daniel opettelee karateliikkeitä vahaamalla autoa ja maalaamalla aitaa. Danielin vanhat traumat nousevat pintaan, kun hän kuulee Johnnyn hankkeesta, ja hän päättää tuhota Cobra Kain lopullisesti. Daniel La Rousso on menestyvä autokauppias, perheellinen mies. Karate on elämää varten. Osa kursseista on maksullisia. Asetelma on viihdyttävä ja mielenkiintoinen. Sitä riittää Netflixissä kaksi kautta. Piparkakkukurssilla lämpiää uuni. Aikuisten aikuistuessa karatea opettelevat teinit taas yrittävät löytää omaa tietään. Se käsitteli rankkaa kiusaamista ja elämän tasapainon löytämistä. Turun linnassa voi rakentaa puunkantotelineen, tutustua himmelin historiaan ja koota omansa perinteiseen tai moderniin tyyliin sekä kaivertaa piparkakkumuotin. Ei ole enää hyviksiä ja pahiksia vaan ihmisiä elämää oppimassa. Taitotiistait Kokeiluverstaalla eivät edellytä ilmoittautumista ja ovat ilmaisia. Kuralan Kylämäen Kokeiluverstaalla valetaan ja kastetaan kynttilöitä kolmena viikonloppuna. N et fli x Vi lle M äk ilä / Tu ru n m us eo ke sk us ~ 61 askel 10/20. 1.10.–5.11. Mitä on olla hyvä ihminen ja mitä sitten, jos yrittäessään erehtyy. Siinä samat näyttelijät samoissa rooleissa palaavat jälleen karaten pariin. Silloin herra Miyagin ( Pat Morita) harmonisella elämänfilosofialla koulutettu Daniel peittosi lopulta pahantahtoisen Cobra Kai -karatekoulun oppilaan Johnnyn. Kolmas tulee ensi vuonna
Uskoa, toivoa & rakkautta vapaaehtoista luo Tuomasmessun Klaus Härö ja komedia kuolemasta askellehti.. DIANA JA GEORGE EIJA-RIITTA KORHOLA: ELÄMÄNTAITOA: LAURA HONKASALO: Pääsiäinen tuo toivon Kaisa Raittila: Aina aukeaa ovi Mariska loi Mestaripiirroksen 30 kolikon tähden SIRKUN KEITTIÖ: LAMMAS KÄY KAHVILLA Uskoa, toivoa & rakkautta 4/20 irtonumero 9,50 € Uskoa, toivoa & rakkautta irtonumero 9,50 € askellehti.fi KIUSAUS VAHVISTAA MEITÄ KANAKEITTOA KESÄILTOIHIN TEIN MASKIN MUOVIPUSSISTA OLLI VALTONEN: SIRKUN KEITTIÖSSÄ: TEEMU RINNE: Samppa Lajunen yhdisti perheen ja uran Naisten Pankissa on ytyä Mitä korona muutti. Tilaushinnat Suomeeen* Kestotilaus 89 € 11 lehteä (12 kk) 54 € 6 lehteä Määräaikaistilaus 99 € 11 lehteä (12 kk) 56 € 6 lehteä *Suomen ulkopuolelle meneviin tilauksiin lisätään postikulut. PAPPI JA HEVOSMIES ISÄ PAKENI IMPIVAARAAN TEEMU RINNE & TICO MINNA KETTUNEN PÄIVI PUHAKKA Puutarhaunelmia ja sinitiaisen sirkutusta. krs PL 279, 00181 Helsinki Tilaan Askel -lehden itselleni lahjaksi Kestotilauksena 12 kk (11 lehteä) 6 lehteä Määräaikaistilauksena 12 kk (11 lehteä) 6 lehteä Muutan määräaikaisen tilaukseni kestotilaukseksi Osoitteenmuutos (täytä vanha ja uusi osoite alle) vakinainen alkaen tilapäinen ajalle Ko tim aa O y m ak sa a po sti m ak su n Ko tim aa O y Va sta us lä he ty s Tu nn us 50 01 58 2 00 00 3 H EL SIN KI Lahjatilauksen saaja (Osoitteenmuutoksessa vanha osoite) NIMI OSOITE POSTINUMERO JA -TOIMIPAIKKA SÄHKÖPOSTI PUHELIN SYNTYMÄVUOSI Tilauksen maksaja (Osoitteenmuutoksessa uusi osoite) NIMI OSOITE POSTINUMERO JA -TOIMIPAIKKA SÄHKÖPOSTI PUHELIN SYNTYMÄVUOSI Jokaisesta uudesta Askel-lehden tilauksesta osoitetaan Naisten Pankin kautta yksi euro naisten kanalayrittäjyyden tukemiseen Ugandassa. Kevät! Myötätuntoinen katse parantaa Talvisotaa seurasi pula-ajan arki Pysähdy kellon kanssa! Uskoa, toivoa & rakkautta 3/20 irtonumero 9,50 € askellehti.fi KRISTINUSKO EI OLE MIELIPIDE RENTOUDU JA HENGITÄ R.I.P. Yhteystietoja voidaan käyttää ja luovuttaa suoramarkkinointiin henkilötietolain mukaisesti. ONKO PAIKKAMME PARTIOSSA. Asiakaspalvelu Puhelin 020 754 2333 Internet www.kotimaa.fi Sähköposti asiakaspalvelu@kotimaa.fi Osoite Porkkalankatu 7 B, 2. Tilaamalla Askel-lehden muutat maailmaa paremmaksi kana kerrallaan. 100 vuotta äitiyttä LEMMIKKI MINÄ: RITVA ANTOI KATUKOIRALLE KODIN 5/20 Pirjo Kantala: Hyväksytty haavoineni Kettusia Aurinko on aina jossain! TEKSTI JA KUVITUS: RIIKKA JUVONEN askel 10/20 62 ~. MENOSSA P A L V E L U K O R T T I Minulle saa lähettää tietoa ja tarjouksia sähköpostilla ja tekstiviestillä
Liedon museossa voi ensi vuoden syksyyn saakka tutustua Evakon tie -näyttelyyn, joka kertoo siirtokarjalaisten evakkomatkoista toisen maailmansodan aikana. Piispa Samuel Lehtonen puhui hiljaisuuden eheyttävästä vaikutuksesta vaatimusten ja rikkinäisyyden aikana. Entä mitä pyhä ehtoollinen merkitsi Arto Paasilinnalle ja Ami Aspelundille. Mikko Kuustonen kirjoitti matkasta pinjametsään. Museon vintille koottu näyttely on Kuninkaantie ry:n tuottama ja vie katsojan historiallisen reitin varrella olevien kartanoiden elämään Minne tie vie. Nallet ja nuket ovat marssineet näytille eri vuosikymmeniltä ja ovat lainassa yleisöltä. Lelut veivät leikkiin ja uneen Näyttely H ui tt is te n m us eo PONIT 1980-LUVULTA, jolloin My Little Ponyt valloittivat myös suomalaistyttöjen sydämet. Autojen ja unilelujen ohella mukana on myös niitä rakkaita leluja, joita sai vain katsoa ja joilla ei koskaan saanut leikkiä. Esineet ja valokuvat kuvaavat matkan vaikeuksia, karjan evakuointia sekä karjalaisten asettumista Lietoon. Kurosen, Martti Lindqvistin, Hannu Pöntisen, Wille Riekkisen sekä Erik ja John Vikströmin harrastuksia. Entä miten Italiassa autettiin 45 000 huumekuntoutujaa. Lie do n m us eo ~ 63 askel 10/20. Anna-Maija Raittila korosti hiljentymistä kaiken toiminnan luonnollisena perustana. Näyttelyssä kerrotaan lelujen historiasta myös yleisemmällä tasolla. Kauhavan Hirvijoelle Elis Kosken taloon, sieltä Juukaan ja sieltä Lietoon Uuno Laition taloon ja tänne rakennettuun omaan taloon. Esittelimme pappien, muun muassa Matti J. EVAKKOMATKAT OLIVAT pitkiä ja uuvuttavia ja mukaan otettiin vain tärkeimmät esineet. saakka Huittisten museossa, Risto Rytin katu 36. Talvisodan Evakkomatkan. TÄMÄ NUKKE oli tädin Amerikan-tuliainen 1940-luvulta. Arto Bryggare kiitti lahjoista Luojaa. Näyttelyesineet on tuotu Karjalasta tai valmistettu myöhemmin vanhan karjalaisen mallin mukaisesti. HUITTISTEN MUSEON vaihtuva näyttely Rakkain leluni esittelee omistajilleen tärkeitä lapsuuden esineitä ja niiden tarinoita. 30 vuotta sitten VAATETUSTEHDAS LUHDAN toimitusjohtaja Pekka Luhtanen kertoi lokakuun 1990 Askeleessa elämänsä perustana olevista kristillisistä arvoista ja suhteestaan Jumalaan. Heitä tuli paikkakunnalle noin tuhat, pääasiassa naisia, lapsia ja vanhuksia. Uudelleen Evakkoon 1944. Saaja nimesi nuken Riikaksi ja päätti, että antaa saman nimen omalle tyttärelleen. Esittelemme kaksi erilaista tie-näyttelyä, toinen johtaa siirtokarjalaisten historiaan, toinen historiallisen Kuninkaantien vaiheisiin. Eine Lehtinen kertoi, miten puolison lähettäminen puhujamatkoille ei ollut vain ilo ja etuoikeus. ”Elän sen verran rankasti, että minun on vähintäänkin kerran viikossa otettava maailman kalleinta lääkettä”, totesi Miikka Ruokanen. Esillä on kuljetuslaatikko, jonka sisälle on kirjoitettu: ”Tämä laatikko on tehty vuonna 1939 Suistamon kunnan Kontuvaaran kylässä evakkoon lähtiessä. Säilytä tulevalle sukupolvelle tämä muistorikas esine.” HAMINAN MUSEON näyttely Kuninkaantien kiehtovat kartanot kertoo lokakuun loppuun asti kuvin itäuusmaalaisista kartanoista, Tervikistä, Tjusterbystä ja Malmgårdista. Sekä paluun takaisin Karjalaan. PÄIVI PUHAKKA Pappi, aituri, toimitusjohtaja, solisti TIE ON kiehtova aihe, konkreettinen ja kuvainnollinen. Rakkaat lelut ovat esillä 1.11. Retriitit olivat nousussa. NALLEN OMISTAJA ajatteli pienenä, että hänen nallensa on ihka oikea UppoNalle. Lähtijää on ikävä ja kotiin jäävä on perheen kokoava voima
RISTIKKO 10/2020. NIMI OSOITE OLEN TILAAJA PUH. OIKEAN RATKAISUN lähettäneiden kesken arvomme kirjapalkintoja! askel 10/20 64 ~ La at in ut M ar tt i Rä ik kö ne n LÄHETÄ RATKAISU 21.10. mennessä : Askel, Ristikko 10/2020, PL 279, 00181 Helsinki. Sähköpostilla: askel.toimitus@kotimaa.fi avainsanat tai skannattu ristikko
Ristikko 9 / 2019 LÖYDÄNKÖ SINUT uskova 50–60v. Liitä maksettu pankkisiirtokuitti tai kopio siitä kirjeeseen. Maksa summa Kotimaa Oy:n tilille Nordea FI60 1573 3000 0007 10. Olisipa ihanaa, jos löytäisimme ”yhteisen sävelen”! Syyskaunokki 10139 PALKINNON VOITTIVAT: Ritva Jämsä Jokioisilta, Mikko Nieminen Turusta ja Juha Nurmiainen Lappeenrannasta. Henkilöt, jotka haluavat vastata sinulle, lähettävät kirjeensä toimitukseen, josta ne postitetaan sinulle viikoittain Askelen kuoressa avaamattomina. Osaan sopeutua, mökki tai kartano. Tositarkoituksella. Tosi ystävää. KUN HALUAT oman ilmoituksen Askel-lehteen: Kirjeenvaihtoilmoituksen hinta on 25 € kotimaasta, Pohjoismaista ja Baltiasta, muista maista 30 €. (Varaus 16.10.) Testamentti ja perintö 3.12. Onnittelut voittajille! KIRJOITA MINULLE Ratkaisukeskeinen kristillinen terapeutti -koulutus 80 op alkaa Tampereella 20.-21.11.2020 ja Helsingissä helmikuussa 2021. Odotan mielenkiinnolla kirjettäsi. 0400 245368 www.kristillinenterapia.fi Mediamyynti Pirjo Teva 040 680 4057 pirjo.teva @kotimaa.fi Ilmoittaja! Kun haluat näkyvyyttä Askel-lehdessä, ota yhteyttä mediamyyntiin. KUN HALUAT vastata kirjeenvaihtoilmoitukseen: Kirjoita kirje nimimerkille ja lähetä osoitteeseen Askel / Kirjoita minulle, PL 279, 00181 Helsinki. KAIPAAN yksinäisiin iltoihin ystävää. Harrastan ulkoilua, lukemista, hengellisiä tilaisuuksia. Matkan teko olisi ehkä rattoisampaa, jos on pimeää. Lue lisää kaksivuotisesta, laadukkaasta monimuotokoulutuksestamme ja tule mukaan! KRISTILLINEN TERAPIAINSTITUUTTI puh. Iloinen mieli on kuin ainaiset pidot, Raamatun mukaan. Olen 67-v. Merkitse kuoren vasempaan ylänurkkaan ilmoituksessa mainittu nimimerkki ja numero. Loppuvuoden ilmestymispäivät: 5.11. Tykkään liikkua luonnossa. Paluumuuttajakin voisit olla. Osoite: Kirjeenvaihtoilmoitus, Askel, PL 279, 00181 Helsinki. eläkepäiviä viettävä keskisuomalainen, uskovainen, kotona viihtyvä, nuorekas, sosiaalinenkin nainen. (Varaus 13.11.) Suuri joulunumero, vaihtoehtoiset joululahjat ~ 65 askel 10/20. uskovainen, luotettava, tavallinen mies, ulkoilusta, kodista, hengellisistä kokouksista, kotimaan matkailustakin kiinnostunut. Yksinäisiin iltoihin kyllästynyt 10137 ETSIN SINUA 60–70-v. Tulen toimeen hyvin ihmisten kanssa. Vastauskirjeet postitetaan viikoittain ilmoittajille. Kirjoitathan minulle. Taivaan isän hoidossa 10134 ETSIN USKOVAISTA 65–71-vuotiasta miestä. ILMOITUKSET LYHENNETÄÄN tarvittaessa ja julkaistaan saapumisjärjestyksessä. Ei ihmisen ole hyvä olla yksin 10138 NUOREKAS, ULKOMAILLAKIN asunut, kielitaitoinen 70+ leskirouva etsii tasapainoista, vapaata, suunnilleen samanikäistä, saman arvopohjan omaavaa tosi kristittyä miestä. Varaudu odottamaan vähintään kuukausi. Olen 67-vuotias 160/52 nainen P-Savosta, uskovainen ja leski. raitis sinkkumies pääkaupunkiseudulta, jakamaan ilot ja surut kanssani. Elämän ehtoopuolelle. sinkkunainen, kaipaisin sinua seuraksi kävelylenkeille, tavalliseen kotielämään, kotimaan ja ulkomaan matkoille ja hengellisiin tilaisuuksiin. Olen 56-v. Viesti: Askel/ Kirjepalvelu LÄHETÄ LYHYEHKÖ kirjeenvaihtoilmoitus (maksimi 50 sanaa) nimimerkillä, nimelläsi ja osoitteellasi varustettuna. Mies-seuraa. Usko ja toivo 10135 KUVAKIELTÄ KÄYTTÄEN olen ongella! Etsin miestä matkaseuraksi. Jos kiinnostuit, odottelen innolla vastaustasi. Rehellistä, raitista ja rakastavaista. Matkalla 10136 HEI. Valoa kohti yhdessä
askel 10/20 66 ~. Toisen naapurin ovi suhahtaa, toisen paukahtaa, riippumatta millä tuulella kukin naapuri on. Joka sunnuntai ensin painava kotikirkon ulko-ovi, sitten heiluriovet, reunoilta pehmustetut. Pienet tulet. Kotiavaimen puristin käteen jo bussista päästyäni tutun kadun alkupäässä. Ovet ovat persoonallisia. Tavatakseni, tervehtiäkseni, tutustuakseni, turvautuakseni, saadakseni tai antaakseni apua, juhliakseni, ilahtuakseni, itkeäkseni, ymmärtääkseni, päästäkseni syliin, syödäkseni. ”MINÄ SEISON ovella ja kolkutan”, hän sanoo. Yliopiston ovi oli painava ja pelottava. On ollut raskaita avaimia ja korkeita kynnyksiä, joiden yli kulkeminen pelon tai anteeksipyynnön kanssa on vaatinut voimia. Kansakoulun ovi odotti korkeana rappujen päässä. Viime kesänä vierailimme maailman pohjoisimmassa katolisessa kirkossa. Ja toisen kerran: ”Minä olen ovi.” Kolkuttajana hän lupaa: ”Jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, minä tulen hänen luokseen, ja me aterioimme yhdessä, hän ja minä.” Ovessa on kyltti: Tervetuloa kotiin! Sen takana odottaa katettu pöytä ja juhla. Ei suurta liekkiä, ei koko maiseman valaisevaa roihua, ei keinovaloja, vain pieni liekki. Olen seissyt tuhannet kerrat, tuhansilla ovilla. Paljon oli katseltavaa. Minä seison ovella ja epäröin. Viime aikoina tuttu pyöröovi on arveluttanut: ostarille astuessani vedän henkeä, väistelen koronaa ja ihmisiä. Tutuilla ja vierailla. Sitten suuri hiljaisuus. Sen takana odotti joskus koululaisten kenkäpino ja pienen koiran ilahtunut katse. Ovi Oven takana on odottanut joskus juhla, katettu pöytä tai kokonainen valtakunta. Mukaan pääsi myöhässäkin häiritsemättä, vain pieni suhahdus ovissa. PIENET TULET M inä seison ovella. MUMMOLAN OVI suljettiin iltaisin kuluneella puukapulalla, jonka sileä pinta tuntuu edelleen kädessä. Niiden takana on odottanut jopa uusi maailma tai ihminen, joka haavoittaa ja halveksii yhä uudelleen. Puisen ristin kaiversi saksalainen sotavanki. Milloin ilojuhlaan, milloin ikävään. Mökkiovi avataan ja suljetaan jykevällä koristeellisella rauta-avaimella, hotellin respasta saa käteensä ohuen läpyskän. Kirkot missä tahansa maailmalla ovat avanneet oven kaduilta ja liikenteen tai omasta sisäisestä melusta rauhan ilmapiiriin. Rauha. Edessä oli päivän paras hetki, kotioven avaaminen. Oven takana on odottanut joskus juhla, katettu pöytä tai kokonainen valtakunta. Vaikka luterilaisena sanon ”vierailimme”, paljon oli tuttua. Kynttilät. Edellinen kirkko oli tuhottu sodassa. Myöhemmin kirkkojen ovista on kuljettu messuun, ripille, häihin ja hautajaisiin. JO LAPSENA kirkko kutsui. TEKSTI JA KUVAT PÄIVI PUHAKKA • ASKELEN TOIMITUSSIHTEERI Kirjoitan tällä palstalla toivosta, uusista aamuista, pienistä tulista pimeässä, valosta, joka näyttää polun pään vaikka yhden kipinän ja askelen ajan. Paljon oli opittavaa historiasta. Seinäpalkin toisella puolella hauskasti palosammutin, toisella Maria – molemmilla paikkansa ja tehtävänsä. Hiljainen Taizé-musiikki
OVI on mahdollisuus, joskus pelottavakin. Iloon, ikävään, juhlahumuun tai arjen turvallisiin toistoihin. To pi Ylä -M on on en Lo tta Po lv ia nd er ~ 67 askel 10/20
Kun etsit elämällesi uutta suuntaa, älä säntää vaan pidä tauko — ja lue! Ota ensimmäinen askel kohti hyvää elämää ja tilaa Askel. 19 € www.askel.la • 020 754 2333 • asiakaspalvelu@kotimaa.fi Puhelun hinta lankapuhelimesta 8,21 snt/puh. Yhteystietoja voidaan käyttää ja luovuttaa suoramarkkinointiin henkilötietolain mukaisesti. Tarjous on voimassa toistaiseksi ja koskee vain uusia tilaajia Suomessa. jakso 3 lehteä vain 19 euroa, jonka jälkeen tilaus jatkuu normaalihintaisena kunnes irtisanot sen. Alle 18-vuotiaalla tulee olla huoltajan lupa lehden tilaamiseen. Askel menee ihon alle. Kestotilaustarjous: 1. Kaupan päälle hyvä mieli; Askel tukee Naisten Pankkia yhdellä eurolla/tilaus. Hyvän elämän erikoislehti. 3 lehteä alk. + 14,9 snt/min. + 6,9 snt/min, matkapuhelimesta 8,21 snt/puh. Ulkomaisiin tilauksiin lisätään postikulut. Askel on lehti, josta tulee hyvä ja voimaantunut mieli. Tilaus alkaa seuraavasta mahdollisesta numerosta