f i • i r t o n u m e r o 9 €. 1 / 2 1 8 • u s k o s t a , t o i v o s t a j a r a k k a u d e s t a • a s k e l l e h t i
20,00 (20 korttia) 20 kpl 20 00. “Olen itse tullut siunatuksi tässä levyntekoprosessissa ja rukoukseni on että myös kuulija saa sitä kokea”. 020 754 2350 tilaus @sacrum.fi JOULUKORTIT KERTOVAT JOULUN ILOSANOMAA! Jippu Getsemane cd Jipun upealla, syvästi omakohtaisella uutuuslevyllä vanhat hengelliset klassikot ovat saaneet uudet koskettavat sovitukset. Verkkokauppa : www.sacrum.fi Myymälä : Hietalahdenranta 13, Helsinki ma–pe 9–17, la 10–15 puh. Mukana on myös artistin omia lauluja akustisin sovituksin. Korttien taiteilijoina mm. Lauluja täynnä pienen ihmisen ihmetystä ja kiitosta siitä, mitä suuri Jumala tekee ja mitä Hän on. 18,90 (20,00) 18 90 Nina Åström Rauhaa ja rohkeutta cd Hengellisen musiikin aarteita Rakastetun laulajan tulkintoja. 19,90 (21,90) JIPPU GETSEMANE 19 90 Pekka Simojoki Häikäisevän kirkas cd Uusi ylistyslevy. Martta Wendelin ja Albert Edelfelt. Mukana myös kaksi kaunista Pyhä perhe -ikonikorttia. 19,80 (22,00) 19 80 Joulukortit 20 kortin pakkauksessa kymmenen erilaista korttia, kutakin kaksi kappaletta
Talviaikaan päätyminen tekisi aamut valoisammiksi. Aika on syntyä ja aika kuolla. 3 askel 10/2018 •. Aikaan liittyen olen tehnyt yhden päätöksen: En käytä sanaa kiire, enkä vetoa kiireeseen. Kuronen, Erkki Kuusanmäki, Sirpa Norri, Teemu Rinne, Jussi Rytkönen, Martti Räikkönen, Mirja Sinkkonen, Antti Valta, Olli Valtonen ja Pirjo Wesaniemi • Taitto Gun Damén • Kuvankäsittely Kirsi Laine • Käyntiosoite Hietalahden ranta 13, 00180 Helsinki • Postiosoite PL 279, 00181 HELSINKI, Sähköpostit askel.toimitus@kotimaa.fi, etunimi.sukunimi@kotimaa.fi • Askelen kotisivu: www.askellehti.fi • Tilaukset ja osoitteenmuutokset p. Mutta koskaan ei tule aikaa unohtaa Sinua.” Tämän kirjailija Juhani Peltosen hienon runon teoksesta Välimatkakirja voi ymmärtää monella tavalla. Silloin tunsin kipeänhaikeasti, ettei koskaan tule aikaa unohtaa häntä, vaikka olisin halunnut. Myös suru ja kipu päättyvät aikanaan. Myös suru ja kipu päättyvät aikanaan. 040 522 0566 • Toimituspäällikkö Freija Özcan p. Vanhan testamentin Saarnaajan kirjassa tämä sama asia ilmaistaan hienosti: Kaikella on määrähetkensä, aikansa joka asialla taivaan alla. Kiire on ruma ja kireä sana. Se johtuu siitä, että 31-päiväisessä lokakuussa kelloja siirretään tunnilla taaksepäin. Aika on olla vaiti ja aika puhua. 040 067 4817 • Avustajat Paavo Alaja, Marianne Heikkilä, Eero Junkkaala, Pirjo Kantala, Emilia Karhu, Anna-Mari Kaskinen, Minna Kettunen, Eija-Riitta Korhola, Matti J. Aika itkeä ja aika nauraa. Kun olen luopunut kiire-sanan käytöstä, aikaakin tuntuu olevan paljon enemmän. 020 754 2333, asiakaspalvelu@kotimaa.fi • Kustantaja Kotimaa Oy, Toimitusjohtaja Matti Koli • Ilmoitusmarkkinointi Myyntipäällikkö Pirjo Teva, p. Nuoruuden aikaisissa mustavalkokuvissa hän on yhä läsnä, mutta kipua ei enää ole. Kesäaika toisi iltoihin valoisuutta lisää. Tässä kuussa saamme lisätunnin. Aika on säilyttää ja aika viskata menemään. Olin oikeassa, en ole unohtanut häntä. Viimeksi kun muutin uuteen kotiin, ajattelin, että kerran tulee päivä, jolloin tämäkin koti puretaan. ”Aika on kaiken aikaa. Kauan sitten olin ihastunut nuoreen mieheen vastaihastumista saamatta. Lokakuu on ainakin vielä tänä vuonna pisin kuukausi. Pidätämme oikeuden hintojen muutoksiin. Aika on kaiken aikaa, mutta kerran se päättyy. Kärsimystä mittaavalle ajalle tulee päätepiste. Tämä kaiken päättyminen on lopulta lohdullinen ajatus. Eikä vähiten siksi, että se korostaa kyseistä sanaa käyttävän ihmisen käsitystä omasta tärkeydestään. 040 680 4057 • I lmoitustrafiikki Lisbeth Sarkkinen, p. uskosta, toivosta ja rakkaudesta Kaiken päättyminen on lopulta lohdullinen ajatus. O nko kesäaika vai talviaika parempi. 040 683 8431 • Toimitussihteeri Päivi Puhakka p. Tätä olemme saaneet pohtia viime viikkoina, sillä EU:n jäsenmaissa luovutaan kesäja talviajoista. 040 750 5508 ilmoitusmyynti@kotimaa.fi • Lukijamäärä 45 000 (KMT S2017/K2018) • Painopaikka PunaMusta Oy • ISSN 0780-9972 • Aikakauslehtien Liiton jäsenlehti. Kirjat otetaan pois hyllyistä, jäljelle jäävät vain tyhjät kaapit, verhottomat ikkunat, paljaat lattiat ja seinät, eikä lopulta enää niitäkään ole jäljellä. Koskaan ei tule aikaa unohtaa sinua, mutta vielä tärkeämpää on tiedostaa, että kerran kaikki päättyy. Vuoden pisin kuukausi pääkirjoitus Mari Teinilä päätoimittaja Päätoimittaja Mari Teinilä p. Kotimaa Oy:n tilaajarekisteritietoja voidaan luovuttaa ja käyttää asiakassuhteen hoitamiseen sekä lain sallimaan asiakasmarkkinointiin henkilörekisterilain puitteissa. Toimitus vastaa ainoastaan tilatuista jutuista ja kuvista
Lokakuu 2018 66 66 66 22 32 26 4 • askel 10/2018. 26 Teemu Keskisarjalle Aleksis Kivi on suurin suomalainen. 32 Teijo Lindströmin showkuorossa laulaa 170 naista. s. 22 Psykoterapeutti Raija Rantola uskalsi katsoa sukuhistoriaansa. s. s
Vielä sen ymmärtää, että samanlaiset ajatukset ja kiinnostuksen kohteet tuovat ihmisiä yhteen. Ihminen on luonteeltaan ahne. Ihmeellinen elämä Seuraava Askel ilmestyy 1.11.2018 Kannen kuva: Pertti Salolaisen albumi 6 Ajassa: Chris Pratt, Kuusanmäki, Vuoden diakoniatyöntekijä ja pataleipä 9 Kuukauden kasvo: Kaisa Kariranta 10 Pertti Salolainen: Vaimoni kuolema on elämäni suurin tragedia 16 Vastantekoreissulla Kuronen törmäsi vihtahousuun 18 Kasvatuksen vuosikymmenet 22 Rakkauden katse kohti suvun traumoja 26 Teemu Keskisarja liittyi kirkkoon 29 Minna Kettunen: Kutsumus löytyi vanhasta pappilasta 30 Olli Valtonen: Kiitospäivä ja Lemin särä 32 Tangokuninkaan klassiset laulu 36 Pihlajanmarja taipuu koristeeksi 37 Teemu ja Tico kohtasivat ilmastointipeikon 38 Rukous kannattelee 39 Esirukousta kiusattujen ja unettomien puolesta 40 Anne Frank kommentoi päiväkirjassaan myös Suomea 44 Marika Karttunen: Kello soi huonoinakin aamuina 48 Kommunisti ja pakana kääntyi ortodoksiksi 54 Kirjoja syksyn lukuhetkiin 56 100-vuotias Marjatta Yli-Olli seuraa uutisia, lukee Raamattua ja opettelee runoja ulkoa 59 Haavi auki: Elokuva Astrid Lindgrenistä, Tuomasmessuja ja muita menovinkkejä 62 Japanitar Maiko kulkee omia polkuja – isännän seurassa 64 Hyvä elämä: Mikä aiheutti kuoleman. Silti minusta tuntuu, että maailma jo sinänsä on ihmeellinen ihan joka päivä. Jos pääsee kokemaan ihmeen, tahtoo helposti lisää. Se ei ole mitenkään huono näkökulma maailmaan. Mutta jos katsoo, se voi avata sydämen ihmeille. Ihmeellinen kokemus on koukuttava todiste yliluonnollisesta. En ole koskaan nähnyt sellaista suurta ihmettä, että sokea alkaisi nähdä tai kuollut heräisi eloon. Se on vakaata, aikaansaavaa ja rehellistä. Se ei ole ollenkaan huono asenne. Tämän lehden sivulla 9 jututan luterilaista pappia, Kaisa Karirantaa, joka lähti tutkimaan kristinuskon salaperäisiä pyhiä paikkoja ja etsimään ihmeitä. Mutta suhde voi syntyä myös sellaisen ihmisen kanssa, joka on aivan erilainen ja vielä ajatteleekin toisin. 5 askel 10/2018 •. Siinä luotetaan tieteeseen ja siihen, että itse on uurastettava asioiden eteen, ja Jumala lopulta palkitsee uurastuksen. Miten kemiat kohtaavat. Silloin ollaan pielessä. Pikemminkin on niin, että paljosta rukoilusta huolimatta monet sairastuvat ja kuolevat. Silloinhan se ei olisi ihme. Tai siitä saattaa tulla pakoreitti, jolla välttää kohtaamasta itselle vaikeita asioita. Ihmeellisessä matkakirjassaan hän pohtii kokemustaan siitä, miten pyhät paikat ja niihin liittyvä toivo ihmeistä siirtää uskon ajattelusta sydämeen. Elämää ja maailmaa voi katsoa ihmetellen tai sitten ei. Ehkä kaikkein suurin ihme minusta on se, miten ihminen löytää tiensä toisen ihmisen luo. Ihme on kuitenkin herkkä laji. Luterilaisuus on hyvin järkiperäistä uskoa. Hän alkoi uskoa siihen, että ihmeitä voi pyytää. Tähän perustuu se, että ihmeistä ja niiden etsinnästä tulee helposti hengellisen vallankäytön ja väkivallan välikappale. Ehkä kaikkein suurin ihme minusta on se, miten ihminen löytää tiensä toisen ihmisen luo seitsemän miljardin lajitoverinsa joukosta. Se ei ole toistettavissa samalla tavalla kuin tieteelliset mittaukset. Ehkä ihme onkin katsojan silmissä. Miten rakkaus ja ystävyys syntyvät. Elämä tapaa olla sellaista. En voi lakata ihmettelemästä vuoden kiertoa, syksyn punertuvia lehtiä, sateen vaihtelua auringon paisteen kanssa. 65 Kirjeenvaihtopalstalla etsitään ystävää 66 Ratko ristikko! 67 Anna-Mari Kaskinen: Sisäisiä matkoja ja satakielen laulua toimittajalta Freija Özcan toimituspäällikkö I hme on luterilaiselle vaikea asia. Kariranta toteaa kuitenkin, ettei ihmeestä saa tulla vaatimus
Orvo Koivuluoma kertoi, kuinka hän oppi olemaan selvin päin seurallinen. Askel kuvasi myös Tammisaaren Emmauksen työtä; Kalkuttaan oli välitetty 25 000 suomalaisten kutomaa peittoa. Scorsesen elokuva Kristuksen viimeinen kiusaus kuohutti. Kun vaimo tuli uskoon ja muuttui kivaksi, Orvo oli mustasukkainen: ”Oliko sillä seurakunnassa joku äijä?” Sitten Orvo lähti itse katsomaan ja kysyi Jeesukselta: ”Kelpaanko sinulle?” Päivi Puhakka Aika olla rauhassa Märkä maa ja märät jalat. Italian Spellossa kiitettiin kukkataideteoksilla Jeesuksen uhrista. Kerroimme Gospelridersista sekä Finnairissa, Kansallisteatterissa, Mallitoimisto Rosalindassa, MTK:ssa ja Vakuutusyhtiö Pohjolassa kokoontuneista hengellisistä ryhmistä. Aika on touhuta, aika on olla rauhassa, aika auringolla ja aika hämäränhyssyllä. Vankilalähetti Fransesca Kekomäki tapasi ”Kakolan Pirun”, Lauri Janhusen. Pimeneviin iltoihin sytytän kynttilän ja kietoudun huopaan. Freija Özcan Ajassa Ajassa T E u V O S A L M E n JO K I / V A S TA V A L O 6 • askel 10/2018. Lokakuu kastelee ja huuhtoo maailman harmaaksi. Matka peruuntui, mutta suomalainen kuvausryhmä lähti häntä tapaamaan. 30 vuotta sitten Työpaikkojen raamattupiirejä ja Äiti Teresan tilkkupeittoja . Lokakuussa 1988 odotettiin Äiti Teresaa Suomeen diakoniapäivien päävieraaksi. Haastattelimme Gordonin perhekoulun perustaja Thomas Gordonia ja perhekasvatussihteeri Liisa Tuovista
Nosta taikina leivinpapereineen tulikuumaan pataan. Syksyn ruokapöytään on mukava nostaa lämmin, kotona tehty leipä esimerkiksi sienikeiton kaveriksi. – Myös perimmäisten kysymysten pohtiminen eriuskoisten kanssa on antoisaa. H A N N u K E R Ä N E N ulla Taipaleen mielestä parasta työssä on pyhän tuntu, kun saa kohdata ihmisiä kokonaisvaltaisesti, yhdistää vapaaehtoisia ja maahanmuuttajia ja toimia Jumalan rakkauden välikappaleena. Emilia Karhu 7 askel 10/2018 •. – Maahanmuuttajien määrä on kasvanut valtavasti. Teemme täällä Lahdessa hyvää yhteistyötä kaupungin kanssa, Taipale sanoo. Vuoden diakoniatyöntekijä on diakonissa Ulla Taipale Lahden seurakuntayhtymästä. Irja Karppinen Parasta on pyhän tuntu Ulla Taipale . Pitkä kohotus tuo leipään makua. Hän on tehnyt työtä maahanmuuttajien parissa 1990-luvun alusta lähtien. Anna levätä liinan alla puoli tuntia. Raskainta on kohdata ihmisten kokemaa epäoikeudenmukaisuutta ja julmaa väkivaltaa, joka saattaa jatkua perheväkivaltana tai muukalaisvihana Suomessakin. Peitä kulho kelmulla ja kohota huoneenlämmössä 12–24 tuntia. Rapeakuorinen pataleipä syntyy yksinkertaisella ohjeella melkein itsekseen, ilman vaivaamista. Jäähdytä ritilän päällä. Lähetyskenttä on tullut aivan kotiovelle. Työtä on rajattava, joten keskityn nyt turvapaikan saaneiden kotouttamiseen. raamatullista ”Hän katsoi ihmisiin, joita istui joka puolella hänen ympärillään, ja sanoi: – Tässä ovat minun äitini ja veljeni. Paista kannella peitettynä puoli tuntia. Poista kansi ja paista vielä vartti, kunnes pinta on kullanruskea. Älä vaivaa. Laita tyhjä, kuumennusta kestävä pata kansineen kylmään uuniin ja aseta lämpö 225 asteeseen. Kumoa kohonnut taikina jauhotetulle leivinpaperille ja kääntele palloksi, älä vaivaa. Lisää 3,5 dl reilusti kädenlämpöistä vettä ja sekoita nopeasti taikinaksi. Sekoita kulhossa 4 dl vehnäjauhoja, 3 dl sämpylätai hiivaleipäjauhoja, 1,5 tl suolaa ja 0,5 tl kuivahiivaa. Neuvon, ohjaan, autan avioerotilanteissa ja muissa kriiseissä ja kerron, miten suomalainen yhteiskunta toimii. Se, joka tekee Jumalan tahdon, on minun veljeni ja sisareni ja äitini.” Markuksen evankeliumi 3:34–35 Vuoden diakoniatyöntekijä kuukauden leipä kuusanmäki Pataleipä . Ennen tunsin asiakkaat ja heidän perheensä, nyt tunnen heistä vain pienen osan
Palvele. Tee hyvä työ. Usko se, minäkin uskon. Avengers ja Jurassic World -elokuvista tunnettu elokuvanäyttelijä Chris Pratt on tällä hetkellä supersuosittu. Pidä huolta siitä. Hänet tunnetaan myönteisenä julkkiksena, joka päivittää Facebookiin rukouksia faniensa puolesta ja keskustelee avoimesti uskostaan arvostelematta mitenkään niitä, jotka ajattelevat toisin kuin hän. vietetään hiljaisuuden päivää. Jumala rakastaa sinua. Sulkisit laitteet – sitä jääkaappia lukuun ottamatta. ”Keski-ikäisten pitäisi välillä saada olla rauhassa, koska silloin into ja luovuus heräävät. Kuuluu auton ääniä, lintujen laulua, ihmisääniä, jääkaapin hurinaa. Tämä Avengers-joukon ”Galaksien vartija” ja ”Tähtilordi” on tosielämässä vakaumuksellinen kristitty. Christianity Today -lehti julkaisi Prattin elämänohjeet, joita tämä on tänä vuonna puheissaan jakanut nuorille. Opi rukoilemaan. Hiljan päivänä 8.10. Se on helppoa ja tekee niin hyvää sielulle. Entäpä jos hiljaisuuden päivänä hiljentäisit kaikkea melua mahdollisimman paljon. Mahtaisiko se virkistää. Hän tahtoo parastasi. Tai kysyä vaikeassa tilanteessa olevalta, voinko käydä puolestasi vaikka ruokakaupassa”, neuvoo tapa-asiantuntija, kamarineuvos Kaarina Suonperä (Elämä 9/2018). Kuuntelisit omia ajatuksiasi ja koettaisit hiljentää niitäkin. Se tuntuu hyvältä ja tekee hyvää sielulle. Ne kuuluvat: 1. Ehkä kuuntelet radiota ja pidät televisiota auki. 3. Hengittelisit hiljakseen yhden päivän. Pysähdy kuuntelemaan sitä työmatkalla, ulkoillessa ja kotona. 5. On ihan ok, jos keski-ikäinen on toisenlainen eikä vaikkapa viihdy isoissa ryhmissä, toimittajat sovelsivat lastenpsykiatri Jari Sinkkosen teesejä keski-ikäisiin (Kodin kuvalehti 7.9.) Chris Prattin elämänohjeet G A G E S K id M O r E . ”Aina voi mennä lähelle, koskettamaan olkapäätä ja kysyä, mitä sinulle kuuluu. Auta hätää kärsivää. . Jos olet vahva, ole suojelija. Viipyisit kaikessa rauhassa ja katselisit kauas. Poliittiselta vakaumukseltaan hän on konservatiivi. Ajassa lainasanat elokuvatähti virkistävä vinkki . Freija Özcan Hiljaisuuden päivä . Aika hyvät ohjeet kenelle tahansa. Mieti, kuinka paljon päivässäsi on melua. Jumala on todellinen. Melu voi olla myös henkisempää tiedon tulvaa, jota mieleen tunkee sosiaalisesta mediasta, keskusteluista, luetuista asioista. Sinulla on sielu. Jos olet fiksu, ole nöyrä vaikuttaja. Silloin vastustetaan äänisaastetta. 4. Freija Özcan E M il iA K A r H U 8 • askel 10/2018. Meillä korostetaan vähän liikaa keski-ikäisten reippautta ja ulospäinsuuntautuneisuutta. 2
Ihmeellinen matkakirja – se olisi nimi. – Kun kävelin pois, itkin taas. 9 askel 10/2018 •. Välillä on kylmä ja ruokapaikat hakusessa. Ensimmäisen niistä Kaisa tekee Uspenskin katedraaliin Kozelshtshanin Jumalanäidin ikonin luo, kertoo ideastaan ja pyytää siihen mahdollisuutta. . Petserin parantavat kukat AKI-liiton, Alfred Kordelinin säätiön ja Suomen tietokirjailijoiden stipendin sekä omien säästöjen turvin pyhiinvaellus jatkuu. Vanhojen kirkkojen rituaalit näyttävät auttavan ihmisiä kosketuksiin pyhän kanssa. Kiitoslahja ihmeitä tekevälle ikonille Lopuksi Kariranta palaa Uspenskiin. – Elämästä on tullut ihmeellinen matka. Mitään puheita ei pidetty, ei paneelikeskustelua. Koko saari tuntui huokuvan pyhyyttä. Ihmeitä tekevien ikonien ja patsaiden koskettaminen, votiivieli kiitoslahjojen tuominen niille, kun on rukouksiin vastattu, tuntuu oudolta mutta kiehtovalta. Pyhiinvaeltamisen pyhä tunnelma arkipäiväistyy. – Jumala on joka paikassa lähellä, mutta riitti vie omat esteet pois ja auttaa Jumalan yhteyteen. Pois päästä kohti sydäntä Luterilaiselle papille ortodoksien ja katolilaisten ihmeelliset paikat rituaaleineen herättävät ristiriitaisia tunteita. Kreikassa valtava ystävällisyys on kuin ihme jo sinänsä. Jotenkin se vie minut pois ajatuksista enemmän sydämeen. Keravalainen yksinhuoltajaäiti heittäytyy seikkailuun syksyllä 2016. Ne pitää kokea sydämellä. On semmoinen olo, että kaikki asiat järjestyvät, vaikka tekee rohkeita ratkaisuja, Kaisa Kariranta sanoo. Siksi pitäisi tehdä pyhiinvaelluksia, etsiä ihmeellisiä paikkoja ja ihmeitä. Mukanaan vaeltaja vie ystävien antamia rukouspyyntöjä. – Ihmiset haluavat auttaa minua! Kreikkalaisista oli mielenkiintoista, että etsin ihmeellisiä paikkoja. Mantereella lähellä Thessalonikia hän osaa jo vanhus Paisioksen haudalla pyytää pyhimystä rukoilemaan puolestaan – avun pyytäminen välikädeltä on luterilaiselle näissä asioissa hieman vaikeaa. Se oli kokoontuminen, jonka yhdistävä tekijä oli kirkollinen juhla. Idea syntyy eräänä päivänä hopeanharmaan Mersun kyydissä Keravan 70-luvun tasakattoarkkitehtuuria katsellessa. – Kun tietää, mitä kaipaa, menee sitä kohti. Freija Özcan kuukauden kasvo F R E IJA Ö z c A n Kaisan ihmeellinen matka Ihmeellisiä asioita on Kaisa Karirannan mielestä vaikea pukea sanoiksi. Petserissä Venäjällä hän juo parantavaa vettä, kerää parantavia kukkia ja käyttäytyy vahingossa sopimattomasti Marian kuolon uneen nukkumisen juhlan ristisaatossa. Illalla avattiin vodkapullot, juotiin ja laulettiin myöhään. Pyhiinvaelluksella juuri määränpää on tärkeä. Tällaisia kaipauksia Kaisa Kariranta on oppinut tunnistamaan itsestään. Hän irtisanoutuu hyvästä vakituisesta työstä Helsingin piispan erityisavustajana ja ryhtyy kirjoittamaan kirjaa. Ihmeitä tekevä ikoni tuntui vastanneen pyyntöön vyöryttämällä kirjailijan ylle kaiken, mitä tämä oli tarvinnut, jotta Ihmeellinen matkakirja tulisi valmiiksi. Kaisa Kariranta on jo toteuttamassa seuraavaa rohkeaa ratkaisuaan. Montserratissa Ranskassa Kaisa hipaisee Mustan Madonnan pitelemää maata symboloivaa palloa. Tinoksen saarella Kreikassa Kaisa Kariranta seuraa kirkkoon konttaavia naisia ja koskettaa Marian ilmestymisen ikonia. Ne tuntuvat helposti latteilta. Hän on turistipappina Espanjan Aurinkorannikolla. Hän vie Kozelshtshanin Jumalanäidin ikonille votiivilahjan ja tuntee itsensä hieman typeräksi mutta pyhän koskettamaksi. Kaisa Kariranta epäilee, että luterilaisilla rituaaleja on aivan liian vähän. – En tiedä, mitä se tarkoittaa ja mitä se on, mutta se tekee minulle hyvää. On määränpäitä. Välillä eksyy ja on toisten varassa. Lourdesissa hän ihmettelee ihmeiden ympärille kietoutuvaa turistibisnestä. – Se oli juhla! Kaikki ne värit ja ylipursuavat rituaalit. – Jollain lailla uskon niihin juttuihin ja ihmettelen niitä, koska on mielipuolisen näköistä ja luterilaiselle vaikeatajuista, että käydään koskettamassa ikonia
Vaikka näemme ristiriidan oman toimintamme ja luonnon etujen välillä, emme voi tehdä yksilöinä paljoa. Olemme kaikki syntisäkkejä, ja olen itsekin varsin suuri sellainen! ministeri Pertti Salolainen tunnustaa. H Teksti: Janne Villa • Kuvat: Pertti Salolainen Nykymeno ei ole Raamatun mukaista H Kalasääksi intohimoisen luontoharrastaja Pertti Salolaisen kuvaamana 10 • askel 10/2018
Idealismiakin täytyy aina olla mukana, mutta niin elämässä kuin politiikassakin pitää olla pragmaattinen, Pertti Salolainen painottaa. 11 askel 10/2018 •. – Olen ollut koko ikäni kova realisti
– Kolmenkymmenen vuoden ajan lempilauseeni on ollut, että ihmiskunta on menossa suoraa päätä kohti helvettiä, mutta tämä sukupolvi vielä ensimmäisessä luokassa! – Totta kai minua ottaa päähän ihmiskunnan tyhmyys. Juuri uimasta eduskunnan neuvotteluhuoneeseen saapuneen, rentoutuneen oloisen miehen ilme kiristyy ja ääni terästyy hänen puhuessaan ympäristötuhoista. K ristallinkirkkaan veden läpi näkyi kuuden metrin syvyyteen, miten kalaparvet uiskentelivat kauniisti. Tämä näky piirtyi Pertti Salolaisen mieleen, kun hän vietti lapsuudenkesiään länsirannikolla Kustavissa tätinsä luona. Koko alue on kärsinyt, vaikka onhan se vieläkin hieno. Salolainen arvostaa suuresti Linkolaa herättelijänä, mutta ihmisten ”harventaIntohimoinen luontovalokuvaaja löytää inspiroivia kuvauskohteita kaikkialta, niin eduskunnan lähimaastoista kuin kaukomaiden viidakoista. Minua ottaa päähän ihmiskunnan tyhmyys. Pertti Salolainen tunnustautuu pessimistiksi. – Kirkkaana päivänä veden läpi voi nykyään nähdä puolitoista metriä. Minä olen joutunut ottamaan aina käytännön realismin huomioon. Kuka saisi elää. Enää sitä sadunomaista näkyä ei voi nähdä. Hyvinvoinnin keskellä tunnen syyllisyyttä. Hän liittyi mukaan, kun pari vuotta kansanedustajana toiminut Salolainen perusti ympäristöjärjestö WWF:n Suomen osaston vuonna 1972. – Maatalous on rannikkovesien suurin saastuttaja. Kustavissa ikävänä saastuttajalisänä on kalanviljelys, Salolainen suree. Hän koki voimakkaan luontoheräämisen jo teininä Helsingissä. Syy on Itämeren altaan rehevöitymisessä. Hän ei näe maailmalla paljon toivoa, kun ekokatastrofi etenee vääjäämätöntä vauhtia. 12 • askel 10/2018. Linkola on mennyt kannanotoissaan rankimman mukaan. – Kävin melomassa Vanhankaupungin luonnonsuojelualueella, joka oli siihen aikaan linnustoltaan paljon upeampi kuin tänä päivänä, suorastaan paratiisi. Kuvassa jaguaari Brasiliasta. – Meidän diagnoosimme on sama mutta lääkkeet erilaiset. Toinen samanlaisen murska-arvion antanut on kalastaja ja kirjailija Pentti Linkola
Sademetsät ja savannit tuhoutuvat. Tosin silloin kuluttaisin vähemmän, sanoo Salolainen hirtehisesti. Skotlannissa kuvattu lunni Kimalainen H 13 askel 10/2018 •. Ehkä tämä on myös huonon omantunnon tyynnyttämistä. Vaikka on nousukausi, emme pysty nostamaan sitä, vaan se on sama noin 0,4 prosenttia, Salolainen sanoo ja hymähtää. Teen työmatkoja lentokoneella. Ja se on hirvittävää puhetta! – Tässä tullaan huippukovien kysymysten äärelle. Valintatilanne olisi helvetillinen: kuka saisi elää ja millä tavalla. Sahalinin autiomaa laajenee vauhdikkaasti, ja alueen asukkaiden elämisen edellytykset katoavat. Mitä koulutetumpia naiset ovat, sitä vähemmän he hankkivat lapsia. – Hyvä ystäväni kannatti jopa sotaa väestönkasvun ratkaisuna, mutta se vasta kuluttaisi luontoa. Sen mukaan maapallon väestönkasvu tapahtuu niin nopeasti, etteivät mitkään toimenpiteet riitä sen tuhovaikutusten kompensoimiseen. Jonkinlaista toivoa hän näkee kehitysmaiden tyttöjen ja naisten koulutuksessa. – Hyvinvoinnin keskellä tunnen syyllisyyttä siitä, mihin olemme matkalla. – Pitkään on puhuttu, että Suomen valtion pitäisi nostaa kehitysapunsa 0,7 prosenttiin, jotta voisimme muuttaa kehityksen suuntaa. Ei olisi kuitenkaan suurta hyötyä, jos ampuisin kuulan kallooni. mista” hän ei voi hyväksyä edes ympäristötuhon estämiseksi. – Rahoitan yhden tytön koulutusta Keniassa. Afrikkalaisia on nyt 1,2 miljardia ja vuonna 2050 arviolta 2,5 miljardia. Toivoa tyttöjen koulutuksessa Salolainen viittaa nobelistien ja maailman johtavien tiedemiesten äskettäiseen raporttiin. Minäkin saastutan koko ajan. Elintasopakolaiset lähtevät etsimään parempaa elämää kumiveneillään Välimerelle. Ei se mikään suuri saavutus ole, mutta yritän osallistua näihin talkoisiin
– Kritisoin sitä, ettei kirkko uskalla sanoa, mitä kello on lyönyt. Hän pitää kestämättömänä esimerkiksi turvesoiden kuokkimista energiaksi. Kansalaisten ja järjestöjen tehtävä on painostaa niitä parempiin päätöksiin. Kaikkien kantti ei kestä tehdä vaikeita päätöksiä. Moni ihminen saa kirkolta lohtuakin. – Hänen kuolemansa on elämäni suurin tragedia – isku, josta en koskaan kokonaan toivu. Ani harva kansanedustaja kun on aidosti kiinnostunut luonnonsuojelusta. Kansanedustaja odottaisi kirkolta paljon voimakkaampaa puuttumista luonnonsuojeluun. Elämäni suurin tragedia Katsomukseltaan Salolainen on lähinnä panteisti. Jos muovipussit kielletään, ei niitä enää voi myydä! – Me näemme jo Suomessakin ihmisen toimista johtuvan ilmastonmuutoksen seurauksia. Vaimoni oli poikkeuksellisen upea ihminen. Arkadianmäen maho talo Arkadianmäen ehkä antaumuksellisinta ympäristönsuojelijaa ei voi syyttää yrityksen puutteesta. – Myös herkän alkuperäisluonnon suojelu pitäisi nostaa tapetille, ettei sitä tuhottaisi viimeistä piirtoa myöten, Salolainen huomauttaa. Onpa hän puhunutkin ympäristöasioista kirkoissa – ja koettanut kannustaa piispoja kiinnittämään huomionsa elintärkeään kysymykseen. WWF:n lisäksi hän on perustanut eduskunnan ympäristöja luontoryhmän. Tätä menoa katsoessani olen välillä aika epätoivoinen. – Olen yrittänyt tapella ja tehdä yhteistyötä yli puoluerajojen, mutta tämä talo on luonnonsuojelun suhteen täysin maho. En voi muuta sanoa. – Kuinka kauan tällaista voidaan suvaita. Nykymeno ei ole Raamatun mukaista. Jopa vanhoja ikimetsiä parturoidaan. Kirkko, mitä kello lyö. Metsäluonnon monimuotoisuus kaventuu, ja satoja lajeja kuolee sukupuuttoon. Luonnossa ollaan tekemisissä isojen asioiden kanssa – sen tajuaa aistinvaraisesti. Kirkon sopisi hyvinkin saarnata esimerkiksi turhaa kerskakulutusta vastaan, kansanedustaja ehdottaa. Vaikkei ole ”kirkkouskovainen”, Salolainen on kuulunut aina luterilaiseen kirkkoon, ja hänen lapsensakin on kastettu. – Minulle kaikki olevainen on jumalaista. – Kirkko on ollut näiden asioiden suhteen erittäin olematon toimija. Vaimo kuoli pitkälliseen sairauteen vuonna 2005. – Kirkko tarvitsee varoja monien tärkeiden tehtäviensä hoitamiseen, sosiaaliseen toimintaan, köyhimpien auttamiseen ja sen tyyppisiin asioihin. Pertti Salolaisen arvio ei anna armoa yhdellekään puolueelle. Myös sudet ovat osuneet Salolaisen reitille. Minutkin tullaan aikanaan hautaamaan kirkollisesti vaimoni viereen Hietaniemeen. Turpeen hintaan ei ole laskettu vesistöjen ja luonnon tuhoutumisesta aiheutuvaa hintaa. Raamatussa ei käsketä vain käyttää luontoa vaan myös varjella sitä. Pertti Salolainen järjesti alkusyksystä valokuvanäyttelyn luontokuvistaan Helsingissä Oulunkylän seurakunnassa. – Metsien avohakkuumentaliteetti on järjetön. Yhdessäkään valtiopäiväjumalanpalveluksessa hän ei ole kuullut piispan puhuvan ympäristöasioista. – Poliitikot joutuvat mielistelemään ihmisiä – se on suuri ongelma! Kulutushysteriaa vain jatketaan. Olen välillä epätoivoinen Yksittäinen kansalainen voi tehdä monia myönteisiä toimia, mutta suurin vastuu on Salolaisen mielestä poliitikoilla ja päätöksentekijöillä, valtioilla, kaupungeilla ja yrityksillä. – Me tarvitsemme jonkinlaisen järjestelmän myös ihmisten ristimiseen, vihkimiseen ja hautaamiseen. H 14 • askel 10/2018. He ehtivät olla naimisissa yli 40 vuotta ja yhdessä 48 vuotta. Hän maksaa kirkollisveronsa mieluusti, sillä kirkko tekee perustehtävänsä hyvin. Kun olen vaikka metsässä, koen jumaluuden tai pyhyyden olevan läsnä
Sitkeä kestää kovan pelin Kokoomuksen puheenjohtajan sekä ulkomaankauppaministerin pestien jälkeen Pertti Salolainen lähti vuonna 1996 kahdeksaksi vuodeksi Lontooseen suurlähettilääksi. Osallistumme enemmän Naton harjoituksiin kuin jotkut jäsenmaat. – Ihmiselle on tyypillistä miettiä, oliko hän sittenkään riittävän hyvä sille henkilölle, jonka menetti. – Se mitä lehdissä aina kirjoitetaan joistain yksittäistapauksista ja ongelmista on pelkkää pintakuohua. f r e ij a ö z c a n 15 askel 10/2018 •. Tämäkin puoli kuuluu asiaan. – Mutta kritisoin suuresti myös liberaalia pidäkkeetöntä markkinataloutta, joka on hyvä renki mutta huono isäntä. Ensin on vihollinen, sitten verivihollinen ja sitten saman puolueen kansanedustaja, kokoomuskonkari kuittaa. – Parhaassa tapauksessa voimme hyödyntää tätä maantieteellistä läheisyyttä. Pertti Salolainen järjesti valokuvanäyttelyn Oulunkylän seurakunnassa Helsingissä. – Minulla riittää onneksi paljon muutakin tekemistä, esimerkiksi luonnon kuvaamista ja vaeltamista. Mainettaan parempi poliitikko Poliitikot ovat parempia kuin heidän maineensa, Pertti Salolainen vakuuttaa. Salolainen pyrki kansanedustajaksi vuonna 1970. Salolainen sanoo hyötyneensä herkistä sensoreistaan. Todellinen vaikuttaminen ja työ tässä talossa tehdään valiokunnissa eikä julkisuudessa. Ensi keväänä hän kuitenkin lopettaa – korkeaan ikäänsä vedoten – pitkän ja monipuolisen valtiomiesuransa. – Kateus on ollut aina suurimpia ongelmia tässä talossa ja maassa. – Haikea mieli minulla on vain siitä, että on ikävää jättää kaverit. Suomen on kuitenkin tultava kaikissa olosuhteissa hyvin toimeen Venäjän kanssa, mutta ei nöyristellä, Salolainen korostaa. – Politiikka on luonteeltaan tiukkaa kamppailua asemista. Täällä on syntynyt hyviä ystävyyssuhteita yli puoluerajojen. Uran huippuhetki oli, kun pääministerin sijainen toimi maamme EU-sopimuksen pääneuvottelijana. – Me olemme nyt niin lähellä Natoa kuin on mahdollista olematta jäsen. Peli on välillä kovaa. Stalinistit ja kommunistit hilluivat Suomessa miten tahansa. Lokakuussa 78 vuotta täyttävä mies, joka kävisi ulkonäkönsä puolesta parikymmentä vuotta nuoremmasta, pelaa tennistä kaksi kertaa ja ui pari kolme kertaa viikossa. Työssään hän viihtyy yhä erittäin hyvin. Suomi ei enää jäisi yksin kiipeliin, jos isot pojat alkaisivat taas painia, ulkoasiainvaliokunnan varapuheenjohtaja muotoilee. Koin kommunismin uhaksi Eduskunnan ikäpresidentti on kiitollinen siitä, että hän on pysynyt terveenä. Olen avannut silmiä, jotta suomalaiset tietäisivät, millä puolella olemme. – Suomen lännettymiskehityksessä on ollut todella mielenkiintoista olla mukana. Hän näkee nopeasti ihmisten läpi: kuka suhtautuu epäluuloisesti, manipuloiden ja vedättäen tai vihamielisesti. Riittämättömästi säädeltyjä markkinavoimia täytyisi suitsia. den tehtävien parissa ja saavuttanut isoja asioita. Vanhin kansanedustajamme puhuu niin innokkaasti työstään ja sen merkityksestä kuin olisi vasta astunut kansakunnan ohjaksiin. Salolaisen mukaan sosialismi on toivoton järjestelmä. Jokainen kysyy sitä varmaan itseltään, Salolainen pohtii. Lähdin vastustamaan heitä. – Olen elänyt juuri oikeanlaisen, täydellisen työelämän. Olen ollut onneksi aika sitkeä kaveri, enkä ihan pienistä hätkähdä, kokenut poliitikko toteaa. – Siinä vaiheessa tuli tunne, että olin rääkännyt itseäni ihan tarpeeksi yötä päivää jatkuneissa EU-neuvotteluissa. Me kuulumme länteen Toimittaja, kansanedustaja, puoluejohtaja, ministeri, suurlähettiläs – Salolainen kokee, että hän on työskennellyt tärkeiVaimoni kuolema on elämäni suurin tragedia. – Koin kommunismin uhkaksi. . – Meidän on pidettävä aina huolta myös siitä, että suhteet Yhdysvaltoihin ovat hyvät, koska talousja turvallisuuspolitiikan kannalta se on äärimmäisen tärkeä maa. Omat puoluetoverit olivat pahimpia brutuksia. Enkä minä yhteiskunnallisiin asioihin vaikuttamista lopeta, lupaa hyvävoimaisena vuosikymmenten väännöistä selvinnyt, pian täysinpalvellut parlamentaarikko. Suomen ei kannata ärhennellä ja suututtaa Venäjää, vaan meidän on toimittava psykologisesti viisaasti ja yhteisymmärryksessä mutta tiukasti. Toiseksi minua ärsytti se, miten kokoomusta pidettiin ulkopoliittisena sylkykuppina, eikä meitä päästetty hallitukseen. Suomen ja Helsingin johtaviin ääniharaviin aina kuulunutta poliitikkoa oli puukotettu selkään ja tylytetty julkisestikin
Kuronen • lappeenrantalainen rovasti a n t t i v a lt a Rukoile – älä ruikuta Turhan suurella uskolla on varaa rukoilla lottovoittoa veikkaamatta. Jos pyydät viulua, hanki soittotaito Yleisen esirukouksen vakuuttavinta antia ja kovinta totuutta ovat rukoukset kastettujen, avioliittoon aikovien ja kuolleiden puolesta. Ne palautetaan lähettäjälle. Osa-aikaortodoksina en koe minkäänlaista hengellistä riemua siitä, että Jeesuksen rukous putkahtaa sielusta ihan itsestään, vaikka ajatus pyörii sen ympärillä, millainen Luoja oli vauvana taputellessaan pienin käsin tähtitomusta ainetta ja meitä. Niissä me sitoudumme siihen, että suoraan sanottuna suurin piirtein tällaista KURONEN Matti J. Jeesus ei odottanut kohtaamiltaan loitsuja eikä rukouksia, huuto riitti. Isä meidän -rukouksen syvä yhteisöllisyys peilaa Jeesuksen varoitusta tyhjää hokemasta. Herra Jumala tuskin vastaa toivomuksiin, jotka oikeastaan osoitetaan joulupukille tai hammaskeijulle. Joku automaatti laukaisee valmiiksi nauhoitetun rukousnauhan. Luultavasti sänkyni syttyisi tuleen yön aikana, ellen laskettelisi Luojaani joka ilta levolle äidin opettamin sanoin. Jotain tästä saatoin tajuta untuvikkovankilapappina. Jumala ei ole joulupukki Rukous on meidän keskustelua Jumalan kanssa, eikä se saisi latistua hengelliseksi small talkiksi, niin kuin pelkään kohdallani kiusauksen käyneen. Soitamme Jumalalle, mutta ilman asiaa. Rukouksen yhteisöllisyydessä saattaa piillä sama vaara kuin yksilöllisessä automaatiossa. Sain vuosien kuluttua kortin silloiselta seurakuntalaiselta, joka kertoi, että oli saanut lohdutuksen sanoistani, että vangin kirous kääntyy rukoukseksi kantautuessaan Jumalan korviin. P elkään ylikypsyneeni liikaa rukoilevaksi vähäuskoiseksi. Pahimmillaan teen rukouksella ostoslistan Luojalle ja jään odottamaan toimitusta kotiovelle parin vuorokauden palautusoikeudella tietenkin. Saatamme ymmärtää rukouksen perusteellisesti väärin, jos pidämme sitä vain yksityispuheena Jumalan kanssa. Voisiko uskon mittana toimia sekin, että uskaltaa olla rutiinirukoilematta. 16 • askel 10/2018
Turhan suurella uskolla on varaa rukoilla lottovoittoa veikkaamatta. . Luulin lähteväni kuukausi sitten vastan tekoon, mutta törmäsin vihtahousuun, joka kaatoi louhikkoon, mistä Pelastuslaitos toimitti minut alkumatkan kottikärryillä sairaalaa. Muina asioina voi sitten esittää pitkiä toivomuslistoja sääkeleistä, pyytää meille kerrankin hyvää hallitusta ja voimaa rippikoulun opettajille. täällä Jumalan valtakunnan työmaalla meidän elämämme on. Jos pyydän terveyttä, lupaan muuttaa jotain elämässäni. Pyhä Henki, lohduta meitä murheellisia. Eikä tässä kaikki. Käytyäni läpi kaikki edellä kuvaamani automaattirukoukset, Jumalan tahdot ja pahan perimmäiset olemukset päädyin siihen, että miksi-kysymykseeni riittävä vastaus on vanhan miehen hölmöys ja kömpelyys. Parin päivän päästä bakteeritulehdus kaatoi tähän tilaan. Jeesus Kristus, Jumalan Poika, armahda minua syntistä. Rukoillessamme yhteisöinä ja yksilöinä joudumme vastuuseen siitä, mitä saamme. Jos pyydämme Jumalan valtakuntaa, niin se saattaa merkitä kansalaisuuden vastuun ottamista siinä missä kansalaisoikeuksien saamista. Jos pyytää viulua, pitänee hankkia soittotaitoakin. Kottikärryillä vastan teosta sairaalaan Kirjoitan tätä sairaalasängyssä, jalka tönkkönä ja letkuissa. Amen. Rukous on aina uskon, tai ainakin toivon tunnustus. Pyhä Neitsyt, Jumalan synnyttäjä, suojele meitä syntisiä. 17 askel 10/2018 •. Näin se minulle näyttäytyi: Pyhä, kaikkivaltias Isä Jumala, tulkoon sinun valtakuntasi, tapahtukoon sinun tahtosi. ”Tapahtukoon sinun tahtosi” Koska koko eläkeikänäni minulla ei ole ollut näin paljon vapaata aikaa kuin nyt, käytin sen kaiken kattavan, yhteisöstä yksilöön ulottuvan ja ekumeenisen rukouksen laatimiseen
Kyllä lapset ovat aina myös leikkineet. Toisaalta yllättävän aikaisin alkoi nostaa päätään myös psykoloH 18 • askel 10/2018. Käytännössä kuritus oli välillä ylilyövää, Juhani Tähtinen sanoo. Lapsesta kitkettiin perisyntiä 1800-luvulla ilmestyi jo useita kymmeniä suomenkielisiä kasvatusoppaita. Teksti: Emilia Karhu Kotikasvatuksen vuosikymmenet K asvatus on kiehtonut ihmismieliä kautta aikain ja kasvatusohjeita annettiin jo antiikin Kreikassa ja Roomassa. Hyviä neuvoja huolellisille vanhemmille ja kasvattajille.” ”Kasvatus tiedollisessa, siveellisessä ja ruumiillisessa suhteessa.” ”Lutheruksen osoitus kristilliseen lastenkasvatukseen.” Kristillisen kasvatuksen ideaalit olivat voimissaan erityisesti 1900-luvun alkuun saakka. Tähtinen on tutkinut suomalaisia kasvatussuuntauksia 1850-luvun puolivälistä 1990-luvun alkuun kasvatusja lastenhoito-oppaiden sekä aikakauslehtien valossa. – Oppaiden mukaan kuritus ei saanut olla mielivaltaista ja vanhempien kuului olla lapsia kohtaan myös helliä ja lempeitä. – Toisaalta jotkut pitivät jo tuolloin lasten ja vanhempien välistä rakkautta ja tunnesidettä tärkeänä. Fyysinen terveys keskiöön 1920–30-luvuilla oli vallalla niin Suomessa kuin muuallakin Euroopassa pitkälti lääkäreiden ohjeistuksiin perustuva, lasten fyysistä hyvinvointia korostava kasvatusihanne. Perimmäisenä auktoriteettina oli Raamattu tai lääketiede. – Ikiaikainen kiinnostus kasvatuskysymyksiä kohtaan on ymmärrettävää, koska ihminen syntyy niin avuttomana. Hän on jaotellut suomalaisen kotikasvatuksen kaudet kolmeen pääsuuntaukseen: kristilliseen, lääketieteelliseen ja psykologiseen. Eivätkä lapset tehneet työtä sylivauvasta lähtien, kuten joskus kuvitellaan. Kaikkia äitejä kannustettiin imettämään lapsiaan ensimmäiset 9–12 kuukautta, ja asian puolesta kampanjoitiin joskus yliampuvinkin kuvin. Kasvatus hyvään ja pois pahuudesta piti aloittaa jo kehtoiässä. Viime kädessä lapsen kasvun ja kehityksen katsottiin olevan riippuvaista Jumalan armosta ja siunauksesta. Lääketieteellinen lähestymistapa jatkoi kristillisestä lähestymistavasta tuttua autoritaarista kasvatusihannetta. Liiallisesta tuudittelusta ja sylissä pitämisestä varoiteltiin. Lisäksi yhteisöjen ja yhteiskuntien toiminta on riippuvaista siitä, millaisiksi lapset kasvavat, sanoo tutkija Juhani Tähtinen Turun yliopistosta. Lapsi nähtiin perisyntisenä, jolla on luontojaan turmeltunut sydän. – Lapset eivät saaneet niskuroida. Tämä linjaus jäi päälle 1950-luvulle saakka ja paikoin pidemmäksikin aikaa, Juhani Tähtinen kertoo. Niiden nimet heijastelevat oivalla tavalla ajan kasvatuseetosta: ”Lasten kasvatus aikaa ja ijankaikkisuutta varten.” ”Nouseva sukupolvi. Puhtauteen kiinnitettiin aiempaa enemmän huomiota. Suomalaisen kotikasvatuksen suuntaukset viimeisen 200 vuoden ajalta voidaan jaotella kristilliseen, lääketieteelliseen ja psykologiseen. Kasvatus oli hyvin aikuiskeskeistä, mikä aiheutti etäisyyttä lasten ja vanhempien välille. Tarkkoja ohjeita annettiin myös lasten ulkoiluttamisesta ja siisteyskasvatuksesta. Ihanteena oli kasvattaa lapsista fyysisesti terveitä ja voimakkaita, riuskoja ja reippaita työihmisiä. Arvo Ylppö ja kumppanit painottivat, että lasten on saatava säännöllisesti raitista ilmaa, unta ja terveellistä ravintoa. – Toisaalta ohjeistettiin, ettei lasta saa hemmotella antamalla tissiä aina kun lapsi haluaa. Joissain oppaissa painotettiin, että pahinta on kasvattaa maailmaan jumalattomia lapsia, koska siitä seuraa monen sukupolven turmio ja vanhemmille ikuinen rangaistus. Lapsen tahto piti nujertaa ja muokata normien mukaiseksi. Syöttövälit opetettiin katsomaan kellosta. Hänestä piti kasvattaa Herran nuhteessa moraalinen ja ahkera kunnon kansalainen, tarvittaessa myös fyysisesti kurittamalla. Osin ne ovat toki olleet ja ovat yhä olemassa limittäin ja lomittain. Lapsessa ei kuitenkaan saanut päästää kasvamaan itsekkyyden siemeniä. Oppaissa kuvattiin tarkasti painon ja pituuden suotuisaa kehitystä sekä eri-ikäisille vauvoille sopivia ruokamääriä ja ruoka-aineita. Niiden kautta äideille kerrottiin, millainen lapsestasi tulee, jollet imetä häntä. Näistä viimeisin on ollut valtavirtaa jo pitkään
r iit ta w e ijo l a / V a s ta V a l o 19 askel 10/2018 •. 2000-luvulla on vahvistunut ajatus siitä, että lapsen ja vanhempien turvallinen kiintymyssuhde on kaiken kasvun perusta
Vallalla oli pitkälti lääketieteellinen kasvatusajattelu. Sota varjosti pitkään 1940-luvulla perheet olivat suuria ja ihmiset asuivat enimmäkseen maaseudulla tai pienyhteisöissä. Ilmassa oli pelkoa ja ahdistusta. Lapsen tarpeiden tunnistaminen ja niihin vastaaminen on tärkeää. Vika ei välttämättä ole lapsissa tai vanhemmissa. Se ei ole Tähtisen mukaan ongelmallista, elleivät laitteet ja virtuaalimaailmat sido lapsia liikaa ja sekoita heidän vuorokausirytmiään, kuten nykyään näyttää usein käyvän. 1990-luvulla samat trendit jatkuivat. Kurinpidon sijaan suosioon tuli lasten sisäinen syyllistäminen. Lapset alettiin nähdä aikuisten kanssa tasavertaisina, ja heidän ajateltiin olevan pohjimmiltaan hyviä. ginen ajattelu. Lasten valmentaminen jäi taka-alalle, ja humanistiset kasvatusihanteet nousivat hallitseviksi. Ammattikasvatus yleistyi 1960-lukua leimasivat uuden nousun kokenut naisasialiike ja uudet ideologiat. Kasvatuksessa painottuvat empaattisuus, lapsen ymmärtäminen ja rakentava vuorovaikutus. Toisaalta Tähtistä huolestuttaa, että lasten ja heidän perheidensä ympärillä on yhä enemmän asiantuntijoita, jotka tietävät, kuinka heidän tulisi järjestää elämänsä ja elää oikein. Meidän olisi pysähdyttävä miettimään, mikä maailmassa on vikana. Hän kannustaa vanhempia mahdollistaman lasten vapaan leikin. Tähtinen kyseenalaistaa pienten lasten runsaat, tarkkaan aikataulutetut harrastukset. Lapsia alettiin kuunnella ja heillä oli enemmän vaikutusmahdollisuuksia, Juhani Tähtinen kuvailee. – Aiemmin kehitystavoitteet määrittyivät lapsen ulkopuolelta, mutta nyt alettiin tukea lapsen omaa kehityspontentiaalia hänen ehdoillaan. – Tottelevaisuuden korostuksesta siirryttiin kannustamiseen, joustavuuteen ja lapsen yksilöllisyyden huomioimiseen. Juhani Tähtinen Turun yliopistosta on tutkinut suomalaisia kasvatussuuntauksia 1850-luvun puolivälistä 1990-luvun alkuun. Yhä useampi tuomitsi lasten piiskaamisen alistavana ja epäinhimillisenä, mutta luunappeja ja tukkapöllyä jaettiin edelleen. . Meidän olisi pysähdyttävä miettimään, mikä maailmassa on vikana. Pienet lapset olivat paljon keskenään tai isovanhempien huomassa, kun naiset tekivät rintamalla olevien miestenkin työt. Voiko perhe päättää asioistaan. Se näkyi muun muassa kansakoulusta käydyssä keskustelussa, Tähtinen sanoo. 1950-luvulla optimismi ja tulevaisuudenusko alkoivat nousta jälleenrakentamisen myötä. Ongelmia aiheutti myös se, että vanhemmat olivat yhä enemmän juuriltaan irti revittyjä kaupunkiin muuttaneita tehdastyöläisiä, joiden perinteiset tukiverkot olivat jääneet kauas. Tärkeintä on rakkaus 1980-luvulla kasvatuksessa korostui lapsikeskeisyys. Toisaalta kuluttamisen kulttuuri vahvistui ja holtiton velkaantuminen alkoi sotkea joidenkin nuorten perheiden elämää. Nykyajan lapsille määrätään yhä enemmän psyyken lääkkeitä. Päiväkotien rinnalle kehittyi monenlaista kerhotoimintaa ja lapsille suunnattuja harrastuksia. – Tuleeko tässä ilmapiirissä huomioitua riittävästi yksilöllisen lapsen tarpeet ja olosuhteet, Tähtinen kysyy. Lastentarhat alkoivat lisääntyä, ja lasten hyvinvointiin alettiin kiinnittää enemmän huomiota. – Lapset nousivat tavallaan perheissä keskiöön. – Nykyajan lapsille määrätään yhä enemmän psyyken lääkkeitä. Ote vanhemmuudesta herpaantuu. Iloa suorituspaineiden tilalle 2000-luvulla lasten ja nuorten sosiaalinen kanssakäyminen on siirtynyt yhä enemmän nettiin. Tähtisessä herättää huolta myös nykyaikainen työelämä, joka vie joidenkin vanhempien kaiken ajan ja energian. 1970-lukua leimasivat avoimuuden ihanne ja demokraattinen ajattelu. Vanhaa kurinpidon perinnettä alettiin purkaa. Kasvatuksen perustaksi määriteltiin rakkaus lapseen, Tähtinen sanoo. E m il ia k a r h u H 20 • askel 10/2018. 2000-luvulla on vahvistunut ajatus siitä, että lapsen ja vanhempien turvallinen kiintymyssuhde on kaiken kasvun perusta. 1960ja 70-luvuilla lastenkasvatusta eivät määritelleet enää kirkonmiehet tai lääkärit vaan psykologit ja kasvatuksen ammattilaiset. Vapaasta kasvatuksesta pidettiin paljon meteliä, mutta käytännössä sitä sovelsi vain pieni osa vanhemmista, Tähtinen kertoo. Äiti-suhteen tärkeyttä ja imetystä korostettiin, ja lastenkasvatuksessa alettiin vannoa myönteisen ohjauksen nimeen. Perheille ei tahdo jäädä tilaa tehdä heille itselleen sopivia ratkaisuja. Toisaalta sota varjosti monien perheiden elämää vuosikymmenet. Lapsuus jaettiin erilaisiin kehitysvaiheisiin, ja tärkeää oli lapsen tietoinen kognitiivinen kehittäminen, lapsen kunnioitus ja hänen tunteidensa huomioiminen. – Lapsuuteen tarvitaan lisää iloa ja vähemmän suorituspaineita, Tähtinen sanoo. Suurin vuosikymmentä leimaava asia oli kuitenkin sota. Kansakoulu muuttui peruskouluksi. Esimerkiksi keskustelu siitä, pitäisikö lapsi laittaa päiväkotiin ja kuinka varhain, herättää asiantuntijoissa ja poliitikoissa intohimoja ja tuntuu muuttuneen ideologiseksi. Aluksi psykologinen ajattelu oli mekaanista ja behavioristista, mutta vähitellen lapset alettiin nähdä enemmän tuntevina yksilöinä ja persoonina. Kasvatuksessa vahvistui kehityspsykologinen ajattelu. Lautanen pakotettiin syömään tyhjäksi, koska Afrikassa lapset kuolivat nälkään. Isät tulivat yhä vahvemmin mukaan lasten kasvatukseen. Erityisesti yksinhuoltajaperheissä lapset olivat paljon oman onnensa nojassa. – Toisaalta lapsuus alkoi myös laitostua yhä enemmän