Askel 10/2018 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

f i • i r t o n u m e r o 9 €. 1 / 2 1 8 • u s k o s t a , t o i v o s t a j a r a k k a u d e s t a • a s k e l l e h t i
Mukana on myös artistin omia lauluja akustisin sovituksin. Korttien taiteilijoina mm. 18,90 (20,00) 18 90 Nina Åström Rauhaa ja rohkeutta cd Hengellisen musiikin aarteita Rakastetun laulajan tulkintoja. Mukana myös kaksi kaunista Pyhä perhe -ikonikorttia. 020 754 2350 tilaus @sacrum.fi JOULUKORTIT KERTOVAT JOULUN ILOSANOMAA! Jippu Getsemane cd Jipun upealla, syvästi omakohtaisella uutuuslevyllä vanhat hengelliset klassikot ovat saaneet uudet koskettavat sovitukset. 19,80 (22,00) 19 80 Joulukortit 20 kortin pakkauksessa kymmenen erilaista korttia, kutakin kaksi kappaletta. Martta Wendelin ja Albert Edelfelt. 19,90 (21,90) JIPPU GETSEMANE 19 90 Pekka Simojoki Häikäisevän kirkas cd Uusi ylistyslevy. Lauluja täynnä pienen ihmisen ihmetystä ja kiitosta siitä, mitä suuri Jumala tekee ja mitä Hän on. “Olen itse tullut siunatuksi tässä levyntekoprosessissa ja rukoukseni on että myös kuulija saa sitä kokea”. Verkkokauppa : www.sacrum.fi Myymälä : Hietalahdenranta 13, Helsinki ma–pe 9–17, la 10–15 puh. 20,00 (20 korttia) 20 kpl 20 00
Kirjat otetaan pois hyllyistä, jäljelle jäävät vain tyhjät kaapit, verhottomat ikkunat, paljaat lattiat ja seinät, eikä lopulta enää niitäkään ole jäljellä. Kiire on ruma ja kireä sana. Lokakuu on ainakin vielä tänä vuonna pisin kuukausi. 040 522 0566 • Toimituspäällikkö Freija Özcan p. Vanhan testamentin Saarnaajan kirjassa tämä sama asia ilmaistaan hienosti: Kaikella on määrähetkensä, aikansa joka asialla taivaan alla. 040 680 4057 • I lmoitustrafiikki Lisbeth Sarkkinen, p. Aika on säilyttää ja aika viskata menemään. Vuoden pisin kuukausi pääkirjoitus Mari Teinilä päätoimittaja Päätoimittaja Mari Teinilä p. Tätä olemme saaneet pohtia viime viikkoina, sillä EU:n jäsenmaissa luovutaan kesäja talviajoista. 040 750 5508 ilmoitusmyynti@kotimaa.fi • Lukijamäärä 45 000 (KMT S2017/K2018) • Painopaikka PunaMusta Oy • ISSN 0780-9972 • Aikakauslehtien Liiton jäsenlehti. 040 683 8431 • Toimitussihteeri Päivi Puhakka p. Myös suru ja kipu päättyvät aikanaan. 020 754 2333, asiakaspalvelu@kotimaa.fi • Kustantaja Kotimaa Oy, Toimitusjohtaja Matti Koli • Ilmoitusmarkkinointi Myyntipäällikkö Pirjo Teva, p. Aika on olla vaiti ja aika puhua. Kun olen luopunut kiire-sanan käytöstä, aikaakin tuntuu olevan paljon enemmän. 040 067 4817 • Avustajat Paavo Alaja, Marianne Heikkilä, Eero Junkkaala, Pirjo Kantala, Emilia Karhu, Anna-Mari Kaskinen, Minna Kettunen, Eija-Riitta Korhola, Matti J. Aika itkeä ja aika nauraa. Aika on kaiken aikaa, mutta kerran se päättyy. O nko kesäaika vai talviaika parempi. Se johtuu siitä, että 31-päiväisessä lokakuussa kelloja siirretään tunnilla taaksepäin. Eikä vähiten siksi, että se korostaa kyseistä sanaa käyttävän ihmisen käsitystä omasta tärkeydestään. Aika on syntyä ja aika kuolla. Tämä kaiken päättyminen on lopulta lohdullinen ajatus. ”Aika on kaiken aikaa. Nuoruuden aikaisissa mustavalkokuvissa hän on yhä läsnä, mutta kipua ei enää ole. Kärsimystä mittaavalle ajalle tulee päätepiste. Mutta koskaan ei tule aikaa unohtaa Sinua.” Tämän kirjailija Juhani Peltosen hienon runon teoksesta Välimatkakirja voi ymmärtää monella tavalla. Aikaan liittyen olen tehnyt yhden päätöksen: En käytä sanaa kiire, enkä vetoa kiireeseen. Myös suru ja kipu päättyvät aikanaan. Kauan sitten olin ihastunut nuoreen mieheen vastaihastumista saamatta. Viimeksi kun muutin uuteen kotiin, ajattelin, että kerran tulee päivä, jolloin tämäkin koti puretaan. Kuronen, Erkki Kuusanmäki, Sirpa Norri, Teemu Rinne, Jussi Rytkönen, Martti Räikkönen, Mirja Sinkkonen, Antti Valta, Olli Valtonen ja Pirjo Wesaniemi • Taitto Gun Damén • Kuvankäsittely Kirsi Laine • Käyntiosoite Hietalahden ranta 13, 00180 Helsinki • Postiosoite PL 279, 00181 HELSINKI, Sähköpostit askel.toimitus@kotimaa.fi, etunimi.sukunimi@kotimaa.fi • Askelen kotisivu: www.askellehti.fi • Tilaukset ja osoitteenmuutokset p. Talviaikaan päätyminen tekisi aamut valoisammiksi. Silloin tunsin kipeänhaikeasti, ettei koskaan tule aikaa unohtaa häntä, vaikka olisin halunnut. Koskaan ei tule aikaa unohtaa sinua, mutta vielä tärkeämpää on tiedostaa, että kerran kaikki päättyy. Toimitus vastaa ainoastaan tilatuista jutuista ja kuvista. Pidätämme oikeuden hintojen muutoksiin. 3 askel 10/2018 •. uskosta, toivosta ja rakkaudesta Kaiken päättyminen on lopulta lohdullinen ajatus. Kotimaa Oy:n tilaajarekisteritietoja voidaan luovuttaa ja käyttää asiakassuhteen hoitamiseen sekä lain sallimaan asiakasmarkkinointiin henkilörekisterilain puitteissa. Olin oikeassa, en ole unohtanut häntä. Kesäaika toisi iltoihin valoisuutta lisää. Tässä kuussa saamme lisätunnin
32 Teijo Lindströmin showkuorossa laulaa 170 naista. s. Lokakuu 2018 66 66 66 22 32 26 4 • askel 10/2018. 22 Psykoterapeutti Raija Rantola uskalsi katsoa sukuhistoriaansa. s. 26 Teemu Keskisarjalle Aleksis Kivi on suurin suomalainen. s
Elämä tapaa olla sellaista. Se ei ole mitenkään huono näkökulma maailmaan. Tai siitä saattaa tulla pakoreitti, jolla välttää kohtaamasta itselle vaikeita asioita. 65 Kirjeenvaihtopalstalla etsitään ystävää 66 Ratko ristikko! 67 Anna-Mari Kaskinen: Sisäisiä matkoja ja satakielen laulua toimittajalta Freija Özcan toimituspäällikkö I hme on luterilaiselle vaikea asia. Ehkä kaikkein suurin ihme minusta on se, miten ihminen löytää tiensä toisen ihmisen luo. Elämää ja maailmaa voi katsoa ihmetellen tai sitten ei. En ole koskaan nähnyt sellaista suurta ihmettä, että sokea alkaisi nähdä tai kuollut heräisi eloon. Siinä luotetaan tieteeseen ja siihen, että itse on uurastettava asioiden eteen, ja Jumala lopulta palkitsee uurastuksen. Ihmeellinen kokemus on koukuttava todiste yliluonnollisesta. Vielä sen ymmärtää, että samanlaiset ajatukset ja kiinnostuksen kohteet tuovat ihmisiä yhteen. Silloinhan se ei olisi ihme. 5 askel 10/2018 •. Ihme on kuitenkin herkkä laji. Mutta suhde voi syntyä myös sellaisen ihmisen kanssa, joka on aivan erilainen ja vielä ajatteleekin toisin. Luterilaisuus on hyvin järkiperäistä uskoa. Ihmeellinen elämä Seuraava Askel ilmestyy 1.11.2018 Kannen kuva: Pertti Salolaisen albumi 6 Ajassa: Chris Pratt, Kuusanmäki, Vuoden diakoniatyöntekijä ja pataleipä 9 Kuukauden kasvo: Kaisa Kariranta 10 Pertti Salolainen: Vaimoni kuolema on elämäni suurin tragedia 16 Vastantekoreissulla Kuronen törmäsi vihtahousuun 18 Kasvatuksen vuosikymmenet 22 Rakkauden katse kohti suvun traumoja 26 Teemu Keskisarja liittyi kirkkoon 29 Minna Kettunen: Kutsumus löytyi vanhasta pappilasta 30 Olli Valtonen: Kiitospäivä ja Lemin särä 32 Tangokuninkaan klassiset laulu 36 Pihlajanmarja taipuu koristeeksi 37 Teemu ja Tico kohtasivat ilmastointipeikon 38 Rukous kannattelee 39 Esirukousta kiusattujen ja unettomien puolesta 40 Anne Frank kommentoi päiväkirjassaan myös Suomea 44 Marika Karttunen: Kello soi huonoinakin aamuina 48 Kommunisti ja pakana kääntyi ortodoksiksi 54 Kirjoja syksyn lukuhetkiin 56 100-vuotias Marjatta Yli-Olli seuraa uutisia, lukee Raamattua ja opettelee runoja ulkoa 59 Haavi auki: Elokuva Astrid Lindgrenistä, Tuomasmessuja ja muita menovinkkejä 62 Japanitar Maiko kulkee omia polkuja – isännän seurassa 64 Hyvä elämä: Mikä aiheutti kuoleman. Pikemminkin on niin, että paljosta rukoilusta huolimatta monet sairastuvat ja kuolevat. En voi lakata ihmettelemästä vuoden kiertoa, syksyn punertuvia lehtiä, sateen vaihtelua auringon paisteen kanssa. Ihminen on luonteeltaan ahne. Se on vakaata, aikaansaavaa ja rehellistä. Ehkä kaikkein suurin ihme minusta on se, miten ihminen löytää tiensä toisen ihmisen luo seitsemän miljardin lajitoverinsa joukosta. Se ei ole ollenkaan huono asenne. Miten rakkaus ja ystävyys syntyvät. Miten kemiat kohtaavat. Silloin ollaan pielessä. Kariranta toteaa kuitenkin, ettei ihmeestä saa tulla vaatimus. Tämän lehden sivulla 9 jututan luterilaista pappia, Kaisa Karirantaa, joka lähti tutkimaan kristinuskon salaperäisiä pyhiä paikkoja ja etsimään ihmeitä. Ehkä ihme onkin katsojan silmissä. Mutta jos katsoo, se voi avata sydämen ihmeille. Jos pääsee kokemaan ihmeen, tahtoo helposti lisää. Ihmeellisessä matkakirjassaan hän pohtii kokemustaan siitä, miten pyhät paikat ja niihin liittyvä toivo ihmeistä siirtää uskon ajattelusta sydämeen. Hän alkoi uskoa siihen, että ihmeitä voi pyytää. Tähän perustuu se, että ihmeistä ja niiden etsinnästä tulee helposti hengellisen vallankäytön ja väkivallan välikappale. Silti minusta tuntuu, että maailma jo sinänsä on ihmeellinen ihan joka päivä. Se ei ole toistettavissa samalla tavalla kuin tieteelliset mittaukset
Lokakuu kastelee ja huuhtoo maailman harmaaksi. Askel kuvasi myös Tammisaaren Emmauksen työtä; Kalkuttaan oli välitetty 25 000 suomalaisten kutomaa peittoa. Pimeneviin iltoihin sytytän kynttilän ja kietoudun huopaan. Freija Özcan Ajassa Ajassa T E u V O S A L M E n JO K I / V A S TA V A L O 6 • askel 10/2018. Matka peruuntui, mutta suomalainen kuvausryhmä lähti häntä tapaamaan. Aika on touhuta, aika on olla rauhassa, aika auringolla ja aika hämäränhyssyllä. Orvo Koivuluoma kertoi, kuinka hän oppi olemaan selvin päin seurallinen. 30 vuotta sitten Työpaikkojen raamattupiirejä ja Äiti Teresan tilkkupeittoja . Kerroimme Gospelridersista sekä Finnairissa, Kansallisteatterissa, Mallitoimisto Rosalindassa, MTK:ssa ja Vakuutusyhtiö Pohjolassa kokoontuneista hengellisistä ryhmistä. Kun vaimo tuli uskoon ja muuttui kivaksi, Orvo oli mustasukkainen: ”Oliko sillä seurakunnassa joku äijä?” Sitten Orvo lähti itse katsomaan ja kysyi Jeesukselta: ”Kelpaanko sinulle?” Päivi Puhakka Aika olla rauhassa Märkä maa ja märät jalat. Italian Spellossa kiitettiin kukkataideteoksilla Jeesuksen uhrista. Lokakuussa 1988 odotettiin Äiti Teresaa Suomeen diakoniapäivien päävieraaksi. Scorsesen elokuva Kristuksen viimeinen kiusaus kuohutti. Haastattelimme Gordonin perhekoulun perustaja Thomas Gordonia ja perhekasvatussihteeri Liisa Tuovista. Vankilalähetti Fransesca Kekomäki tapasi ”Kakolan Pirun”, Lauri Janhusen
Nosta taikina leivinpapereineen tulikuumaan pataan. Paista kannella peitettynä puoli tuntia. Emilia Karhu 7 askel 10/2018 •. Lähetyskenttä on tullut aivan kotiovelle. – Myös perimmäisten kysymysten pohtiminen eriuskoisten kanssa on antoisaa. Poista kansi ja paista vielä vartti, kunnes pinta on kullanruskea. Raskainta on kohdata ihmisten kokemaa epäoikeudenmukaisuutta ja julmaa väkivaltaa, joka saattaa jatkua perheväkivaltana tai muukalaisvihana Suomessakin. raamatullista ”Hän katsoi ihmisiin, joita istui joka puolella hänen ympärillään, ja sanoi: – Tässä ovat minun äitini ja veljeni. Neuvon, ohjaan, autan avioerotilanteissa ja muissa kriiseissä ja kerron, miten suomalainen yhteiskunta toimii. Hän on tehnyt työtä maahanmuuttajien parissa 1990-luvun alusta lähtien. Työtä on rajattava, joten keskityn nyt turvapaikan saaneiden kotouttamiseen. Pitkä kohotus tuo leipään makua. Rapeakuorinen pataleipä syntyy yksinkertaisella ohjeella melkein itsekseen, ilman vaivaamista. Ennen tunsin asiakkaat ja heidän perheensä, nyt tunnen heistä vain pienen osan. Vuoden diakoniatyöntekijä on diakonissa Ulla Taipale Lahden seurakuntayhtymästä. Syksyn ruokapöytään on mukava nostaa lämmin, kotona tehty leipä esimerkiksi sienikeiton kaveriksi. H A N N u K E R Ä N E N ulla Taipaleen mielestä parasta työssä on pyhän tuntu, kun saa kohdata ihmisiä kokonaisvaltaisesti, yhdistää vapaaehtoisia ja maahanmuuttajia ja toimia Jumalan rakkauden välikappaleena. Jäähdytä ritilän päällä. Anna levätä liinan alla puoli tuntia. Kumoa kohonnut taikina jauhotetulle leivinpaperille ja kääntele palloksi, älä vaivaa. Teemme täällä Lahdessa hyvää yhteistyötä kaupungin kanssa, Taipale sanoo. Sekoita kulhossa 4 dl vehnäjauhoja, 3 dl sämpylätai hiivaleipäjauhoja, 1,5 tl suolaa ja 0,5 tl kuivahiivaa. Peitä kulho kelmulla ja kohota huoneenlämmössä 12–24 tuntia. Se, joka tekee Jumalan tahdon, on minun veljeni ja sisareni ja äitini.” Markuksen evankeliumi 3:34–35 Vuoden diakoniatyöntekijä kuukauden leipä kuusanmäki Pataleipä . Irja Karppinen Parasta on pyhän tuntu Ulla Taipale . Laita tyhjä, kuumennusta kestävä pata kansineen kylmään uuniin ja aseta lämpö 225 asteeseen. Lisää 3,5 dl reilusti kädenlämpöistä vettä ja sekoita nopeasti taikinaksi. – Maahanmuuttajien määrä on kasvanut valtavasti. Älä vaivaa
Melu voi olla myös henkisempää tiedon tulvaa, jota mieleen tunkee sosiaalisesta mediasta, keskusteluista, luetuista asioista. Sinulla on sielu. Auta hätää kärsivää. Viipyisit kaikessa rauhassa ja katselisit kauas. 2. Hiljan päivänä 8.10. Jumala rakastaa sinua. Jos olet vahva, ole suojelija. Mahtaisiko se virkistää. Freija Özcan E M il iA K A r H U 8 • askel 10/2018. Aika hyvät ohjeet kenelle tahansa. 5. Christianity Today -lehti julkaisi Prattin elämänohjeet, joita tämä on tänä vuonna puheissaan jakanut nuorille. Pysähdy kuuntelemaan sitä työmatkalla, ulkoillessa ja kotona. Pidä huolta siitä. Ne kuuluvat: 1. ”Keski-ikäisten pitäisi välillä saada olla rauhassa, koska silloin into ja luovuus heräävät. Jumala on todellinen. Avengers ja Jurassic World -elokuvista tunnettu elokuvanäyttelijä Chris Pratt on tällä hetkellä supersuosittu. ”Aina voi mennä lähelle, koskettamaan olkapäätä ja kysyä, mitä sinulle kuuluu. Mieti, kuinka paljon päivässäsi on melua. Usko se, minäkin uskon. Hänet tunnetaan myönteisenä julkkiksena, joka päivittää Facebookiin rukouksia faniensa puolesta ja keskustelee avoimesti uskostaan arvostelematta mitenkään niitä, jotka ajattelevat toisin kuin hän. Hengittelisit hiljakseen yhden päivän. Opi rukoilemaan. Palvele. Kuuluu auton ääniä, lintujen laulua, ihmisääniä, jääkaapin hurinaa. Hän tahtoo parastasi. Ajassa lainasanat elokuvatähti virkistävä vinkki . Entäpä jos hiljaisuuden päivänä hiljentäisit kaikkea melua mahdollisimman paljon. On ihan ok, jos keski-ikäinen on toisenlainen eikä vaikkapa viihdy isoissa ryhmissä, toimittajat sovelsivat lastenpsykiatri Jari Sinkkosen teesejä keski-ikäisiin (Kodin kuvalehti 7.9.) Chris Prattin elämänohjeet G A G E S K id M O r E . 4. vietetään hiljaisuuden päivää. Sulkisit laitteet – sitä jääkaappia lukuun ottamatta. Tee hyvä työ. Se tuntuu hyvältä ja tekee hyvää sielulle. Tämä Avengers-joukon ”Galaksien vartija” ja ”Tähtilordi” on tosielämässä vakaumuksellinen kristitty. Silloin vastustetaan äänisaastetta. . Meillä korostetaan vähän liikaa keski-ikäisten reippautta ja ulospäinsuuntautuneisuutta. Se on helppoa ja tekee niin hyvää sielulle. Freija Özcan Hiljaisuuden päivä . Kuuntelisit omia ajatuksiasi ja koettaisit hiljentää niitäkin. Tai kysyä vaikeassa tilanteessa olevalta, voinko käydä puolestasi vaikka ruokakaupassa”, neuvoo tapa-asiantuntija, kamarineuvos Kaarina Suonperä (Elämä 9/2018). 3. Ehkä kuuntelet radiota ja pidät televisiota auki. Jos olet fiksu, ole nöyrä vaikuttaja. Poliittiselta vakaumukseltaan hän on konservatiivi
– Jumala on joka paikassa lähellä, mutta riitti vie omat esteet pois ja auttaa Jumalan yhteyteen. Petserin parantavat kukat AKI-liiton, Alfred Kordelinin säätiön ja Suomen tietokirjailijoiden stipendin sekä omien säästöjen turvin pyhiinvaellus jatkuu. Hän irtisanoutuu hyvästä vakituisesta työstä Helsingin piispan erityisavustajana ja ryhtyy kirjoittamaan kirjaa. Koko saari tuntui huokuvan pyhyyttä. Ne pitää kokea sydämellä. . Vanhojen kirkkojen rituaalit näyttävät auttavan ihmisiä kosketuksiin pyhän kanssa. Kaisa Kariranta on jo toteuttamassa seuraavaa rohkeaa ratkaisuaan. Ihmeitä tekevä ikoni tuntui vastanneen pyyntöön vyöryttämällä kirjailijan ylle kaiken, mitä tämä oli tarvinnut, jotta Ihmeellinen matkakirja tulisi valmiiksi. – En tiedä, mitä se tarkoittaa ja mitä se on, mutta se tekee minulle hyvää. – Kun kävelin pois, itkin taas. Kreikassa valtava ystävällisyys on kuin ihme jo sinänsä. Hän on turistipappina Espanjan Aurinkorannikolla. Ne tuntuvat helposti latteilta. Tällaisia kaipauksia Kaisa Kariranta on oppinut tunnistamaan itsestään. Montserratissa Ranskassa Kaisa hipaisee Mustan Madonnan pitelemää maata symboloivaa palloa. Pyhiinvaelluksella juuri määränpää on tärkeä. Kiitoslahja ihmeitä tekevälle ikonille Lopuksi Kariranta palaa Uspenskiin. Idea syntyy eräänä päivänä hopeanharmaan Mersun kyydissä Keravan 70-luvun tasakattoarkkitehtuuria katsellessa. Petserissä Venäjällä hän juo parantavaa vettä, kerää parantavia kukkia ja käyttäytyy vahingossa sopimattomasti Marian kuolon uneen nukkumisen juhlan ristisaatossa. 9 askel 10/2018 •. Tinoksen saarella Kreikassa Kaisa Kariranta seuraa kirkkoon konttaavia naisia ja koskettaa Marian ilmestymisen ikonia. – Se oli juhla! Kaikki ne värit ja ylipursuavat rituaalit. – Ihmiset haluavat auttaa minua! Kreikkalaisista oli mielenkiintoista, että etsin ihmeellisiä paikkoja. On määränpäitä. Freija Özcan kuukauden kasvo F R E IJA Ö z c A n Kaisan ihmeellinen matka Ihmeellisiä asioita on Kaisa Karirannan mielestä vaikea pukea sanoiksi. Mukanaan vaeltaja vie ystävien antamia rukouspyyntöjä. Pois päästä kohti sydäntä Luterilaiselle papille ortodoksien ja katolilaisten ihmeelliset paikat rituaaleineen herättävät ristiriitaisia tunteita. Illalla avattiin vodkapullot, juotiin ja laulettiin myöhään. On semmoinen olo, että kaikki asiat järjestyvät, vaikka tekee rohkeita ratkaisuja, Kaisa Kariranta sanoo. Siksi pitäisi tehdä pyhiinvaelluksia, etsiä ihmeellisiä paikkoja ja ihmeitä. Pyhiinvaeltamisen pyhä tunnelma arkipäiväistyy. Ensimmäisen niistä Kaisa tekee Uspenskin katedraaliin Kozelshtshanin Jumalanäidin ikonin luo, kertoo ideastaan ja pyytää siihen mahdollisuutta. – Kun tietää, mitä kaipaa, menee sitä kohti. Jotenkin se vie minut pois ajatuksista enemmän sydämeen. Keravalainen yksinhuoltajaäiti heittäytyy seikkailuun syksyllä 2016. Ihmeellinen matkakirja – se olisi nimi. Se oli kokoontuminen, jonka yhdistävä tekijä oli kirkollinen juhla. – Elämästä on tullut ihmeellinen matka. Ihmeitä tekevien ikonien ja patsaiden koskettaminen, votiivieli kiitoslahjojen tuominen niille, kun on rukouksiin vastattu, tuntuu oudolta mutta kiehtovalta. Lourdesissa hän ihmettelee ihmeiden ympärille kietoutuvaa turistibisnestä. Välillä on kylmä ja ruokapaikat hakusessa. Mantereella lähellä Thessalonikia hän osaa jo vanhus Paisioksen haudalla pyytää pyhimystä rukoilemaan puolestaan – avun pyytäminen välikädeltä on luterilaiselle näissä asioissa hieman vaikeaa. Välillä eksyy ja on toisten varassa. Kaisa Kariranta epäilee, että luterilaisilla rituaaleja on aivan liian vähän. Mitään puheita ei pidetty, ei paneelikeskustelua. – Jollain lailla uskon niihin juttuihin ja ihmettelen niitä, koska on mielipuolisen näköistä ja luterilaiselle vaikeatajuista, että käydään koskettamassa ikonia. Hän vie Kozelshtshanin Jumalanäidin ikonille votiivilahjan ja tuntee itsensä hieman typeräksi mutta pyhän koskettamaksi
Vaikka näemme ristiriidan oman toimintamme ja luonnon etujen välillä, emme voi tehdä yksilöinä paljoa. H Teksti: Janne Villa • Kuvat: Pertti Salolainen Nykymeno ei ole Raamatun mukaista H Kalasääksi intohimoisen luontoharrastaja Pertti Salolaisen kuvaamana 10 • askel 10/2018. Olemme kaikki syntisäkkejä, ja olen itsekin varsin suuri sellainen! ministeri Pertti Salolainen tunnustaa
Idealismiakin täytyy aina olla mukana, mutta niin elämässä kuin politiikassakin pitää olla pragmaattinen, Pertti Salolainen painottaa. – Olen ollut koko ikäni kova realisti. 11 askel 10/2018 •
Kuka saisi elää. – Kirkkaana päivänä veden läpi voi nykyään nähdä puolitoista metriä. Hyvinvoinnin keskellä tunnen syyllisyyttä. – Meidän diagnoosimme on sama mutta lääkkeet erilaiset. – Kolmenkymmenen vuoden ajan lempilauseeni on ollut, että ihmiskunta on menossa suoraa päätä kohti helvettiä, mutta tämä sukupolvi vielä ensimmäisessä luokassa! – Totta kai minua ottaa päähän ihmiskunnan tyhmyys. Linkola on mennyt kannanotoissaan rankimman mukaan. Hän liittyi mukaan, kun pari vuotta kansanedustajana toiminut Salolainen perusti ympäristöjärjestö WWF:n Suomen osaston vuonna 1972. Tämä näky piirtyi Pertti Salolaisen mieleen, kun hän vietti lapsuudenkesiään länsirannikolla Kustavissa tätinsä luona. Juuri uimasta eduskunnan neuvotteluhuoneeseen saapuneen, rentoutuneen oloisen miehen ilme kiristyy ja ääni terästyy hänen puhuessaan ympäristötuhoista. Koko alue on kärsinyt, vaikka onhan se vieläkin hieno. Minä olen joutunut ottamaan aina käytännön realismin huomioon. Syy on Itämeren altaan rehevöitymisessä. – Maatalous on rannikkovesien suurin saastuttaja. Salolainen arvostaa suuresti Linkolaa herättelijänä, mutta ihmisten ”harventaIntohimoinen luontovalokuvaaja löytää inspiroivia kuvauskohteita kaikkialta, niin eduskunnan lähimaastoista kuin kaukomaiden viidakoista. Pertti Salolainen tunnustautuu pessimistiksi. 12 • askel 10/2018. Toinen samanlaisen murska-arvion antanut on kalastaja ja kirjailija Pentti Linkola. Hän ei näe maailmalla paljon toivoa, kun ekokatastrofi etenee vääjäämätöntä vauhtia. Enää sitä sadunomaista näkyä ei voi nähdä. K ristallinkirkkaan veden läpi näkyi kuuden metrin syvyyteen, miten kalaparvet uiskentelivat kauniisti. – Kävin melomassa Vanhankaupungin luonnonsuojelualueella, joka oli siihen aikaan linnustoltaan paljon upeampi kuin tänä päivänä, suorastaan paratiisi. Minua ottaa päähän ihmiskunnan tyhmyys. Kustavissa ikävänä saastuttajalisänä on kalanviljelys, Salolainen suree. Hän koki voimakkaan luontoheräämisen jo teininä Helsingissä. Kuvassa jaguaari Brasiliasta
Toivoa tyttöjen koulutuksessa Salolainen viittaa nobelistien ja maailman johtavien tiedemiesten äskettäiseen raporttiin. mista” hän ei voi hyväksyä edes ympäristötuhon estämiseksi. Valintatilanne olisi helvetillinen: kuka saisi elää ja millä tavalla. Vaikka on nousukausi, emme pysty nostamaan sitä, vaan se on sama noin 0,4 prosenttia, Salolainen sanoo ja hymähtää. – Rahoitan yhden tytön koulutusta Keniassa. – Hyvinvoinnin keskellä tunnen syyllisyyttä siitä, mihin olemme matkalla. – Hyvä ystäväni kannatti jopa sotaa väestönkasvun ratkaisuna, mutta se vasta kuluttaisi luontoa. Mitä koulutetumpia naiset ovat, sitä vähemmän he hankkivat lapsia. Ei se mikään suuri saavutus ole, mutta yritän osallistua näihin talkoisiin. Ei olisi kuitenkaan suurta hyötyä, jos ampuisin kuulan kallooni. Jonkinlaista toivoa hän näkee kehitysmaiden tyttöjen ja naisten koulutuksessa. Teen työmatkoja lentokoneella. Ehkä tämä on myös huonon omantunnon tyynnyttämistä. – Pitkään on puhuttu, että Suomen valtion pitäisi nostaa kehitysapunsa 0,7 prosenttiin, jotta voisimme muuttaa kehityksen suuntaa. Afrikkalaisia on nyt 1,2 miljardia ja vuonna 2050 arviolta 2,5 miljardia. Sen mukaan maapallon väestönkasvu tapahtuu niin nopeasti, etteivät mitkään toimenpiteet riitä sen tuhovaikutusten kompensoimiseen. Tosin silloin kuluttaisin vähemmän, sanoo Salolainen hirtehisesti. Skotlannissa kuvattu lunni Kimalainen H 13 askel 10/2018 •. Sahalinin autiomaa laajenee vauhdikkaasti, ja alueen asukkaiden elämisen edellytykset katoavat. Elintasopakolaiset lähtevät etsimään parempaa elämää kumiveneillään Välimerelle. Sademetsät ja savannit tuhoutuvat. Minäkin saastutan koko ajan. Ja se on hirvittävää puhetta! – Tässä tullaan huippukovien kysymysten äärelle
Kirkko, mitä kello lyö. – Hänen kuolemansa on elämäni suurin tragedia – isku, josta en koskaan kokonaan toivu. Hän maksaa kirkollisveronsa mieluusti, sillä kirkko tekee perustehtävänsä hyvin. Elämäni suurin tragedia Katsomukseltaan Salolainen on lähinnä panteisti. – Me tarvitsemme jonkinlaisen järjestelmän myös ihmisten ristimiseen, vihkimiseen ja hautaamiseen. – Kritisoin sitä, ettei kirkko uskalla sanoa, mitä kello on lyönyt. Luonnossa ollaan tekemisissä isojen asioiden kanssa – sen tajuaa aistinvaraisesti. Jos muovipussit kielletään, ei niitä enää voi myydä! – Me näemme jo Suomessakin ihmisen toimista johtuvan ilmastonmuutoksen seurauksia. – Metsien avohakkuumentaliteetti on järjetön. Vaikkei ole ”kirkkouskovainen”, Salolainen on kuulunut aina luterilaiseen kirkkoon, ja hänen lapsensakin on kastettu. Raamatussa ei käsketä vain käyttää luontoa vaan myös varjella sitä. Onpa hän puhunutkin ympäristöasioista kirkoissa – ja koettanut kannustaa piispoja kiinnittämään huomionsa elintärkeään kysymykseen. Minutkin tullaan aikanaan hautaamaan kirkollisesti vaimoni viereen Hietaniemeen. Kun olen vaikka metsässä, koen jumaluuden tai pyhyyden olevan läsnä. He ehtivät olla naimisissa yli 40 vuotta ja yhdessä 48 vuotta. Vaimo kuoli pitkälliseen sairauteen vuonna 2005. Metsäluonnon monimuotoisuus kaventuu, ja satoja lajeja kuolee sukupuuttoon. Turpeen hintaan ei ole laskettu vesistöjen ja luonnon tuhoutumisesta aiheutuvaa hintaa. Pertti Salolainen järjesti alkusyksystä valokuvanäyttelyn luontokuvistaan Helsingissä Oulunkylän seurakunnassa. Olen välillä epätoivoinen Yksittäinen kansalainen voi tehdä monia myönteisiä toimia, mutta suurin vastuu on Salolaisen mielestä poliitikoilla ja päätöksentekijöillä, valtioilla, kaupungeilla ja yrityksillä. Kansalaisten ja järjestöjen tehtävä on painostaa niitä parempiin päätöksiin. – Kirkko tarvitsee varoja monien tärkeiden tehtäviensä hoitamiseen, sosiaaliseen toimintaan, köyhimpien auttamiseen ja sen tyyppisiin asioihin. – Minulle kaikki olevainen on jumalaista. – Kuinka kauan tällaista voidaan suvaita. Myös sudet ovat osuneet Salolaisen reitille. – Myös herkän alkuperäisluonnon suojelu pitäisi nostaa tapetille, ettei sitä tuhottaisi viimeistä piirtoa myöten, Salolainen huomauttaa. H 14 • askel 10/2018. Tätä menoa katsoessani olen välillä aika epätoivoinen. Vaimoni oli poikkeuksellisen upea ihminen. Ani harva kansanedustaja kun on aidosti kiinnostunut luonnonsuojelusta. Moni ihminen saa kirkolta lohtuakin. Jopa vanhoja ikimetsiä parturoidaan. Kansanedustaja odottaisi kirkolta paljon voimakkaampaa puuttumista luonnonsuojeluun. Pertti Salolaisen arvio ei anna armoa yhdellekään puolueelle. Arkadianmäen maho talo Arkadianmäen ehkä antaumuksellisinta ympäristönsuojelijaa ei voi syyttää yrityksen puutteesta. Kaikkien kantti ei kestä tehdä vaikeita päätöksiä. En voi muuta sanoa. – Poliitikot joutuvat mielistelemään ihmisiä – se on suuri ongelma! Kulutushysteriaa vain jatketaan. – Olen yrittänyt tapella ja tehdä yhteistyötä yli puoluerajojen, mutta tämä talo on luonnonsuojelun suhteen täysin maho. WWF:n lisäksi hän on perustanut eduskunnan ympäristöja luontoryhmän. Kirkon sopisi hyvinkin saarnata esimerkiksi turhaa kerskakulutusta vastaan, kansanedustaja ehdottaa. Yhdessäkään valtiopäiväjumalanpalveluksessa hän ei ole kuullut piispan puhuvan ympäristöasioista. – Kirkko on ollut näiden asioiden suhteen erittäin olematon toimija. Hän pitää kestämättömänä esimerkiksi turvesoiden kuokkimista energiaksi. Nykymeno ei ole Raamatun mukaista
– Mutta kritisoin suuresti myös liberaalia pidäkkeetöntä markkinataloutta, joka on hyvä renki mutta huono isäntä. Hän näkee nopeasti ihmisten läpi: kuka suhtautuu epäluuloisesti, manipuloiden ja vedättäen tai vihamielisesti. – Ihmiselle on tyypillistä miettiä, oliko hän sittenkään riittävän hyvä sille henkilölle, jonka menetti. Peli on välillä kovaa. Suomen ja Helsingin johtaviin ääniharaviin aina kuulunutta poliitikkoa oli puukotettu selkään ja tylytetty julkisestikin. Ensi keväänä hän kuitenkin lopettaa – korkeaan ikäänsä vedoten – pitkän ja monipuolisen valtiomiesuransa. Jokainen kysyy sitä varmaan itseltään, Salolainen pohtii. Me kuulumme länteen Toimittaja, kansanedustaja, puoluejohtaja, ministeri, suurlähettiläs – Salolainen kokee, että hän on työskennellyt tärkeiVaimoni kuolema on elämäni suurin tragedia. Uran huippuhetki oli, kun pääministerin sijainen toimi maamme EU-sopimuksen pääneuvottelijana. – Koin kommunismin uhkaksi. Lähdin vastustamaan heitä. Salolainen pyrki kansanedustajaksi vuonna 1970. Stalinistit ja kommunistit hilluivat Suomessa miten tahansa. – Me olemme nyt niin lähellä Natoa kuin on mahdollista olematta jäsen. – Se mitä lehdissä aina kirjoitetaan joistain yksittäistapauksista ja ongelmista on pelkkää pintakuohua. Salolainen sanoo hyötyneensä herkistä sensoreistaan. – Minulla riittää onneksi paljon muutakin tekemistä, esimerkiksi luonnon kuvaamista ja vaeltamista. – Meidän on pidettävä aina huolta myös siitä, että suhteet Yhdysvaltoihin ovat hyvät, koska talousja turvallisuuspolitiikan kannalta se on äärimmäisen tärkeä maa. . Koin kommunismin uhaksi Eduskunnan ikäpresidentti on kiitollinen siitä, että hän on pysynyt terveenä. Suomi ei enää jäisi yksin kiipeliin, jos isot pojat alkaisivat taas painia, ulkoasiainvaliokunnan varapuheenjohtaja muotoilee. Tämäkin puoli kuuluu asiaan. Pertti Salolainen järjesti valokuvanäyttelyn Oulunkylän seurakunnassa Helsingissä. Suomen on kuitenkin tultava kaikissa olosuhteissa hyvin toimeen Venäjän kanssa, mutta ei nöyristellä, Salolainen korostaa. – Olen elänyt juuri oikeanlaisen, täydellisen työelämän. Enkä minä yhteiskunnallisiin asioihin vaikuttamista lopeta, lupaa hyvävoimaisena vuosikymmenten väännöistä selvinnyt, pian täysinpalvellut parlamentaarikko. Salolaisen mukaan sosialismi on toivoton järjestelmä. – Kateus on ollut aina suurimpia ongelmia tässä talossa ja maassa. Suomen ei kannata ärhennellä ja suututtaa Venäjää, vaan meidän on toimittava psykologisesti viisaasti ja yhteisymmärryksessä mutta tiukasti. Osallistumme enemmän Naton harjoituksiin kuin jotkut jäsenmaat. – Siinä vaiheessa tuli tunne, että olin rääkännyt itseäni ihan tarpeeksi yötä päivää jatkuneissa EU-neuvotteluissa. Sitkeä kestää kovan pelin Kokoomuksen puheenjohtajan sekä ulkomaankauppaministerin pestien jälkeen Pertti Salolainen lähti vuonna 1996 kahdeksaksi vuodeksi Lontooseen suurlähettilääksi. Ensin on vihollinen, sitten verivihollinen ja sitten saman puolueen kansanedustaja, kokoomuskonkari kuittaa. den tehtävien parissa ja saavuttanut isoja asioita. Riittämättömästi säädeltyjä markkinavoimia täytyisi suitsia. Vanhin kansanedustajamme puhuu niin innokkaasti työstään ja sen merkityksestä kuin olisi vasta astunut kansakunnan ohjaksiin. Toiseksi minua ärsytti se, miten kokoomusta pidettiin ulkopoliittisena sylkykuppina, eikä meitä päästetty hallitukseen. – Suomen lännettymiskehityksessä on ollut todella mielenkiintoista olla mukana. – Haikea mieli minulla on vain siitä, että on ikävää jättää kaverit. f r e ij a ö z c a n 15 askel 10/2018 •. Työssään hän viihtyy yhä erittäin hyvin. Omat puoluetoverit olivat pahimpia brutuksia. Olen ollut onneksi aika sitkeä kaveri, enkä ihan pienistä hätkähdä, kokenut poliitikko toteaa. Todellinen vaikuttaminen ja työ tässä talossa tehdään valiokunnissa eikä julkisuudessa. Täällä on syntynyt hyviä ystävyyssuhteita yli puoluerajojen. Olen avannut silmiä, jotta suomalaiset tietäisivät, millä puolella olemme. – Parhaassa tapauksessa voimme hyödyntää tätä maantieteellistä läheisyyttä. Lokakuussa 78 vuotta täyttävä mies, joka kävisi ulkonäkönsä puolesta parikymmentä vuotta nuoremmasta, pelaa tennistä kaksi kertaa ja ui pari kolme kertaa viikossa. Mainettaan parempi poliitikko Poliitikot ovat parempia kuin heidän maineensa, Pertti Salolainen vakuuttaa. – Politiikka on luonteeltaan tiukkaa kamppailua asemista
Voisiko uskon mittana toimia sekin, että uskaltaa olla rutiinirukoilematta. Joku automaatti laukaisee valmiiksi nauhoitetun rukousnauhan. Kuronen • lappeenrantalainen rovasti a n t t i v a lt a Rukoile – älä ruikuta Turhan suurella uskolla on varaa rukoilla lottovoittoa veikkaamatta. Ne palautetaan lähettäjälle. Jumala ei ole joulupukki Rukous on meidän keskustelua Jumalan kanssa, eikä se saisi latistua hengelliseksi small talkiksi, niin kuin pelkään kohdallani kiusauksen käyneen. Niissä me sitoudumme siihen, että suoraan sanottuna suurin piirtein tällaista KURONEN Matti J. Jeesus ei odottanut kohtaamiltaan loitsuja eikä rukouksia, huuto riitti. Isä meidän -rukouksen syvä yhteisöllisyys peilaa Jeesuksen varoitusta tyhjää hokemasta. Jotain tästä saatoin tajuta untuvikkovankilapappina. Pahimmillaan teen rukouksella ostoslistan Luojalle ja jään odottamaan toimitusta kotiovelle parin vuorokauden palautusoikeudella tietenkin. Jos pyydät viulua, hanki soittotaito Yleisen esirukouksen vakuuttavinta antia ja kovinta totuutta ovat rukoukset kastettujen, avioliittoon aikovien ja kuolleiden puolesta. Saatamme ymmärtää rukouksen perusteellisesti väärin, jos pidämme sitä vain yksityispuheena Jumalan kanssa. Rukouksen yhteisöllisyydessä saattaa piillä sama vaara kuin yksilöllisessä automaatiossa. Osa-aikaortodoksina en koe minkäänlaista hengellistä riemua siitä, että Jeesuksen rukous putkahtaa sielusta ihan itsestään, vaikka ajatus pyörii sen ympärillä, millainen Luoja oli vauvana taputellessaan pienin käsin tähtitomusta ainetta ja meitä. Sain vuosien kuluttua kortin silloiselta seurakuntalaiselta, joka kertoi, että oli saanut lohdutuksen sanoistani, että vangin kirous kääntyy rukoukseksi kantautuessaan Jumalan korviin. Soitamme Jumalalle, mutta ilman asiaa. Luultavasti sänkyni syttyisi tuleen yön aikana, ellen laskettelisi Luojaani joka ilta levolle äidin opettamin sanoin. 16 • askel 10/2018. P elkään ylikypsyneeni liikaa rukoilevaksi vähäuskoiseksi. Herra Jumala tuskin vastaa toivomuksiin, jotka oikeastaan osoitetaan joulupukille tai hammaskeijulle
Jeesus Kristus, Jumalan Poika, armahda minua syntistä. ”Tapahtukoon sinun tahtosi” Koska koko eläkeikänäni minulla ei ole ollut näin paljon vapaata aikaa kuin nyt, käytin sen kaiken kattavan, yhteisöstä yksilöön ulottuvan ja ekumeenisen rukouksen laatimiseen. Jos pyydämme Jumalan valtakuntaa, niin se saattaa merkitä kansalaisuuden vastuun ottamista siinä missä kansalaisoikeuksien saamista. Luulin lähteväni kuukausi sitten vastan tekoon, mutta törmäsin vihtahousuun, joka kaatoi louhikkoon, mistä Pelastuslaitos toimitti minut alkumatkan kottikärryillä sairaalaa. Parin päivän päästä bakteeritulehdus kaatoi tähän tilaan. Muina asioina voi sitten esittää pitkiä toivomuslistoja sääkeleistä, pyytää meille kerrankin hyvää hallitusta ja voimaa rippikoulun opettajille. Rukoillessamme yhteisöinä ja yksilöinä joudumme vastuuseen siitä, mitä saamme. . Kottikärryillä vastan teosta sairaalaan Kirjoitan tätä sairaalasängyssä, jalka tönkkönä ja letkuissa. Rukous on aina uskon, tai ainakin toivon tunnustus. Näin se minulle näyttäytyi: Pyhä, kaikkivaltias Isä Jumala, tulkoon sinun valtakuntasi, tapahtukoon sinun tahtosi. Turhan suurella uskolla on varaa rukoilla lottovoittoa veikkaamatta. Jos pyydän terveyttä, lupaan muuttaa jotain elämässäni. Amen. täällä Jumalan valtakunnan työmaalla meidän elämämme on. Eikä tässä kaikki. 17 askel 10/2018 •. Pyhä Henki, lohduta meitä murheellisia. Käytyäni läpi kaikki edellä kuvaamani automaattirukoukset, Jumalan tahdot ja pahan perimmäiset olemukset päädyin siihen, että miksi-kysymykseeni riittävä vastaus on vanhan miehen hölmöys ja kömpelyys. Pyhä Neitsyt, Jumalan synnyttäjä, suojele meitä syntisiä. Jos pyytää viulua, pitänee hankkia soittotaitoakin
Näistä viimeisin on ollut valtavirtaa jo pitkään. Viime kädessä lapsen kasvun ja kehityksen katsottiin olevan riippuvaista Jumalan armosta ja siunauksesta. Fyysinen terveys keskiöön 1920–30-luvuilla oli vallalla niin Suomessa kuin muuallakin Euroopassa pitkälti lääkäreiden ohjeistuksiin perustuva, lasten fyysistä hyvinvointia korostava kasvatusihanne. Kasvatus hyvään ja pois pahuudesta piti aloittaa jo kehtoiässä. Niiden kautta äideille kerrottiin, millainen lapsestasi tulee, jollet imetä häntä. Oppaissa kuvattiin tarkasti painon ja pituuden suotuisaa kehitystä sekä eri-ikäisille vauvoille sopivia ruokamääriä ja ruoka-aineita. Perimmäisenä auktoriteettina oli Raamattu tai lääketiede. – Oppaiden mukaan kuritus ei saanut olla mielivaltaista ja vanhempien kuului olla lapsia kohtaan myös helliä ja lempeitä. Suomalaisen kotikasvatuksen suuntaukset viimeisen 200 vuoden ajalta voidaan jaotella kristilliseen, lääketieteelliseen ja psykologiseen. Puhtauteen kiinnitettiin aiempaa enemmän huomiota. – Lapset eivät saaneet niskuroida. Lapsesta kitkettiin perisyntiä 1800-luvulla ilmestyi jo useita kymmeniä suomenkielisiä kasvatusoppaita. Lapsessa ei kuitenkaan saanut päästää kasvamaan itsekkyyden siemeniä. Lääketieteellinen lähestymistapa jatkoi kristillisestä lähestymistavasta tuttua autoritaarista kasvatusihannetta. – Ikiaikainen kiinnostus kasvatuskysymyksiä kohtaan on ymmärrettävää, koska ihminen syntyy niin avuttomana. Joissain oppaissa painotettiin, että pahinta on kasvattaa maailmaan jumalattomia lapsia, koska siitä seuraa monen sukupolven turmio ja vanhemmille ikuinen rangaistus. Kasvatus oli hyvin aikuiskeskeistä, mikä aiheutti etäisyyttä lasten ja vanhempien välille. Niiden nimet heijastelevat oivalla tavalla ajan kasvatuseetosta: ”Lasten kasvatus aikaa ja ijankaikkisuutta varten.” ”Nouseva sukupolvi. Eivätkä lapset tehneet työtä sylivauvasta lähtien, kuten joskus kuvitellaan. Teksti: Emilia Karhu Kotikasvatuksen vuosikymmenet K asvatus on kiehtonut ihmismieliä kautta aikain ja kasvatusohjeita annettiin jo antiikin Kreikassa ja Roomassa. Hän on jaotellut suomalaisen kotikasvatuksen kaudet kolmeen pääsuuntaukseen: kristilliseen, lääketieteelliseen ja psykologiseen. Osin ne ovat toki olleet ja ovat yhä olemassa limittäin ja lomittain. Syöttövälit opetettiin katsomaan kellosta. – Toisaalta jotkut pitivät jo tuolloin lasten ja vanhempien välistä rakkautta ja tunnesidettä tärkeänä. Hyviä neuvoja huolellisille vanhemmille ja kasvattajille.” ”Kasvatus tiedollisessa, siveellisessä ja ruumiillisessa suhteessa.” ”Lutheruksen osoitus kristilliseen lastenkasvatukseen.” Kristillisen kasvatuksen ideaalit olivat voimissaan erityisesti 1900-luvun alkuun saakka. Lapsi nähtiin perisyntisenä, jolla on luontojaan turmeltunut sydän. Kaikkia äitejä kannustettiin imettämään lapsiaan ensimmäiset 9–12 kuukautta, ja asian puolesta kampanjoitiin joskus yliampuvinkin kuvin. Tarkkoja ohjeita annettiin myös lasten ulkoiluttamisesta ja siisteyskasvatuksesta. Liiallisesta tuudittelusta ja sylissä pitämisestä varoiteltiin. Käytännössä kuritus oli välillä ylilyövää, Juhani Tähtinen sanoo. Tämä linjaus jäi päälle 1950-luvulle saakka ja paikoin pidemmäksikin aikaa, Juhani Tähtinen kertoo. Toisaalta yllättävän aikaisin alkoi nostaa päätään myös psykoloH 18 • askel 10/2018. Arvo Ylppö ja kumppanit painottivat, että lasten on saatava säännöllisesti raitista ilmaa, unta ja terveellistä ravintoa. Tähtinen on tutkinut suomalaisia kasvatussuuntauksia 1850-luvun puolivälistä 1990-luvun alkuun kasvatusja lastenhoito-oppaiden sekä aikakauslehtien valossa. – Toisaalta ohjeistettiin, ettei lasta saa hemmotella antamalla tissiä aina kun lapsi haluaa. Lisäksi yhteisöjen ja yhteiskuntien toiminta on riippuvaista siitä, millaisiksi lapset kasvavat, sanoo tutkija Juhani Tähtinen Turun yliopistosta. Kyllä lapset ovat aina myös leikkineet. Lapsen tahto piti nujertaa ja muokata normien mukaiseksi. Ihanteena oli kasvattaa lapsista fyysisesti terveitä ja voimakkaita, riuskoja ja reippaita työihmisiä. Hänestä piti kasvattaa Herran nuhteessa moraalinen ja ahkera kunnon kansalainen, tarvittaessa myös fyysisesti kurittamalla
r iit ta w e ijo l a / V a s ta V a l o 19 askel 10/2018 •. 2000-luvulla on vahvistunut ajatus siitä, että lapsen ja vanhempien turvallinen kiintymyssuhde on kaiken kasvun perusta
– Aiemmin kehitystavoitteet määrittyivät lapsen ulkopuolelta, mutta nyt alettiin tukea lapsen omaa kehityspontentiaalia hänen ehdoillaan. Lapset alettiin nähdä aikuisten kanssa tasavertaisina, ja heidän ajateltiin olevan pohjimmiltaan hyviä. Äiti-suhteen tärkeyttä ja imetystä korostettiin, ja lastenkasvatuksessa alettiin vannoa myönteisen ohjauksen nimeen. Vapaasta kasvatuksesta pidettiin paljon meteliä, mutta käytännössä sitä sovelsi vain pieni osa vanhemmista, Tähtinen kertoo. Iloa suorituspaineiden tilalle 2000-luvulla lasten ja nuorten sosiaalinen kanssakäyminen on siirtynyt yhä enemmän nettiin. Aluksi psykologinen ajattelu oli mekaanista ja behavioristista, mutta vähitellen lapset alettiin nähdä enemmän tuntevina yksilöinä ja persoonina. – Nykyajan lapsille määrätään yhä enemmän psyyken lääkkeitä. Erityisesti yksinhuoltajaperheissä lapset olivat paljon oman onnensa nojassa. Meidän olisi pysähdyttävä miettimään, mikä maailmassa on vikana. Tähtinen kyseenalaistaa pienten lasten runsaat, tarkkaan aikataulutetut harrastukset. Vallalla oli pitkälti lääketieteellinen kasvatusajattelu. Tärkeintä on rakkaus 1980-luvulla kasvatuksessa korostui lapsikeskeisyys. Päiväkotien rinnalle kehittyi monenlaista kerhotoimintaa ja lapsille suunnattuja harrastuksia. Toisaalta kuluttamisen kulttuuri vahvistui ja holtiton velkaantuminen alkoi sotkea joidenkin nuorten perheiden elämää. – Lapsuuteen tarvitaan lisää iloa ja vähemmän suorituspaineita, Tähtinen sanoo. Lastentarhat alkoivat lisääntyä, ja lasten hyvinvointiin alettiin kiinnittää enemmän huomiota. – Toisaalta lapsuus alkoi myös laitostua yhä enemmän. Suurin vuosikymmentä leimaava asia oli kuitenkin sota. Lautanen pakotettiin syömään tyhjäksi, koska Afrikassa lapset kuolivat nälkään. 1960ja 70-luvuilla lastenkasvatusta eivät määritelleet enää kirkonmiehet tai lääkärit vaan psykologit ja kasvatuksen ammattilaiset. Voiko perhe päättää asioistaan. . – Lapset nousivat tavallaan perheissä keskiöön. Lapsen tarpeiden tunnistaminen ja niihin vastaaminen on tärkeää. – Tottelevaisuuden korostuksesta siirryttiin kannustamiseen, joustavuuteen ja lapsen yksilöllisyyden huomioimiseen. Lapsia alettiin kuunnella ja heillä oli enemmän vaikutusmahdollisuuksia, Juhani Tähtinen kuvailee. Toisaalta Tähtistä huolestuttaa, että lasten ja heidän perheidensä ympärillä on yhä enemmän asiantuntijoita, jotka tietävät, kuinka heidän tulisi järjestää elämänsä ja elää oikein. E m il ia k a r h u H 20 • askel 10/2018. Juhani Tähtinen Turun yliopistosta on tutkinut suomalaisia kasvatussuuntauksia 1850-luvun puolivälistä 1990-luvun alkuun. Ammattikasvatus yleistyi 1960-lukua leimasivat uuden nousun kokenut naisasialiike ja uudet ideologiat. Kasvatuksen perustaksi määriteltiin rakkaus lapseen, Tähtinen sanoo. ginen ajattelu. Hän kannustaa vanhempia mahdollistaman lasten vapaan leikin. Kurinpidon sijaan suosioon tuli lasten sisäinen syyllistäminen. Yhä useampi tuomitsi lasten piiskaamisen alistavana ja epäinhimillisenä, mutta luunappeja ja tukkapöllyä jaettiin edelleen. Lapsuus jaettiin erilaisiin kehitysvaiheisiin, ja tärkeää oli lapsen tietoinen kognitiivinen kehittäminen, lapsen kunnioitus ja hänen tunteidensa huomioiminen. Meidän olisi pysähdyttävä miettimään, mikä maailmassa on vikana. 1950-luvulla optimismi ja tulevaisuudenusko alkoivat nousta jälleenrakentamisen myötä. Kasvatuksessa painottuvat empaattisuus, lapsen ymmärtäminen ja rakentava vuorovaikutus. Kasvatuksessa vahvistui kehityspsykologinen ajattelu. Ote vanhemmuudesta herpaantuu. Vika ei välttämättä ole lapsissa tai vanhemmissa. 1970-lukua leimasivat avoimuuden ihanne ja demokraattinen ajattelu. Ilmassa oli pelkoa ja ahdistusta. Perheille ei tahdo jäädä tilaa tehdä heille itselleen sopivia ratkaisuja. – Tuleeko tässä ilmapiirissä huomioitua riittävästi yksilöllisen lapsen tarpeet ja olosuhteet, Tähtinen kysyy. 2000-luvulla on vahvistunut ajatus siitä, että lapsen ja vanhempien turvallinen kiintymyssuhde on kaiken kasvun perusta. Isät tulivat yhä vahvemmin mukaan lasten kasvatukseen. Vanhaa kurinpidon perinnettä alettiin purkaa. Nykyajan lapsille määrätään yhä enemmän psyyken lääkkeitä. Toisaalta sota varjosti monien perheiden elämää vuosikymmenet. Pienet lapset olivat paljon keskenään tai isovanhempien huomassa, kun naiset tekivät rintamalla olevien miestenkin työt. Lasten valmentaminen jäi taka-alalle, ja humanistiset kasvatusihanteet nousivat hallitseviksi. Se ei ole Tähtisen mukaan ongelmallista, elleivät laitteet ja virtuaalimaailmat sido lapsia liikaa ja sekoita heidän vuorokausirytmiään, kuten nykyään näyttää usein käyvän. Esimerkiksi keskustelu siitä, pitäisikö lapsi laittaa päiväkotiin ja kuinka varhain, herättää asiantuntijoissa ja poliitikoissa intohimoja ja tuntuu muuttuneen ideologiseksi. Sota varjosti pitkään 1940-luvulla perheet olivat suuria ja ihmiset asuivat enimmäkseen maaseudulla tai pienyhteisöissä. Se näkyi muun muassa kansakoulusta käydyssä keskustelussa, Tähtinen sanoo. Kansakoulu muuttui peruskouluksi. 1990-luvulla samat trendit jatkuivat. Tähtisessä herättää huolta myös nykyaikainen työelämä, joka vie joidenkin vanhempien kaiken ajan ja energian. Ongelmia aiheutti myös se, että vanhemmat olivat yhä enemmän juuriltaan irti revittyjä kaupunkiin muuttaneita tehdastyöläisiä, joiden perinteiset tukiverkot olivat jääneet kauas
Maailmanlaajuisesti tarkasteltuna ihmisen luonnollinen rinnasta vieroittautumisikä on tutkimusten mukaan 2–7 vuotta. Pitkät imetysvälit johtivat siihen, että monien äitien maidontulo väheni muutamassa kuukaudessa. Imetyksen tuki ry tarjoaa koulutettua vertaistukea imetykseen ja vanhemmuuteen. Imetyksen varhaiseen päättymiseen liittyvä pettymys voi olla naiselle hyvin voimakas kokemus. Nykytiedon mukaan riittävän maidontuotannon ylläpitäminen vaatii vähintään 8–12 imetyshetkeä ympäri vuorokauden. Vuosittain lähes 30 000 henkilöä saa apua yhdistyksen tukiryhmistä, tukipuhelimesta ja chatista. Pitkällä imetyksellä on useita terveysvaikutuksia niin lapselle kuin äidille. Tiheä imetys lisää maidontuotantoa Noin 1930-luvulta alkaen vauvanhoidossa suositeltiin 3–4 tunnin mittaisia kellontarkkoja imetysvälejä. Vauvan hoitoon liittyvät suositukset ovat saattaneet muuttua paljon vuosikymmenten aikana. Kellon sijaan tarkkaillaan vauvaa ja hänen nälkäviestejään. Nuori äiti kaipaisi apua ja tukea, mutta imetys voi olla isovanhemmalle melko tuntematon asia. Imetystukiäidit kohtaavat toisinaan naisia, jotka ovat kantaneet näitä kokemuksia jopa vuosikymmeniä, Groundstroem kertoo. Neuvojen sijaan moni äiti kertoo Groundstroemin mukaan kaipaavansa läheisiltä myötätuntoa. Hyvääkin tarkoittavat neuvot voivat tällöin tuntua arvostelulta. Häpeää on hyvä työstää ja itseensä voi suhtautua jälkeenpäin armollisesti. – Yli yksivuotiaan imetystä saatetaan Suomessa vielä edelleenkin hämmästellä, mutta isompien lasten imetys on meilläkin yleistynyt. – Yhteyttä ottavat erilaisissa imetyksen pulmissa paitsi lapsiperheet toisinaan myös isovanhemmat. Hän tarvitsee siinä rohkaisua ja luottamusta kykyihinsä. Lähipiirin tuki on tutkitusti yksi tärkeimpiä tekijöitä imetyksen onnistumisessa, sanoo yhdistyksen koordinaattori Anna Groundstroem. Pienikin rohkaisu tai vaikka vauvan ihastelu auttavat vanhempia jaksamaan ja rakentavat hyvää suhdetta sukupolvien välillä. . – Osa imetykseen liittyvistä sukupolvien välisistä ristiriidoista liittyykin tähän. e e m e l i p e lt o n e n / V a s ta V a l o 21 askel 10/2018 •. Se on hyvä asia, sillä pitkällä imetyksellä on useita terveysvaikutuksia niin lapselle kuin äidille, Groundstroem sanoo. Kellon sijaan tarkkaillaan vauvaa ja hänen nälkäviestejään. Teksti: Emilia Karhu I metykseen liittyy vahvoja tunteita, ja se voi aiheuttaa myös ristiriitoja sukupolvien välille. – Moni äiti on kuvannut surua sekä epäonnistumisen ja häpeän tunteita, jotka kohdistuvat omaan kehoon, naiseuteen ja äitiyteen. Niiden kesto vaihtelee vartista yli tuntiin. Tuoreen äidin tunteet ja päivittäinen arki ovat vauvan myötä myllerryksessä ja yöuni hyvin rikkonaista. Toisaalta vanhempi ihminen voi olla nuorelle äidille verraton tuki. – On aivan ihana tilanne, jos isovanhempi voi tukea uutta äitiä luottamaan omaan kykyynsä imettää ja hoitaa vauvaa. Imetyksen perimätieto alkoi hiipua eikä enää siirtynyt äidiltä tyttärelle. Imetyksen harjoitteleminen ja käynnistäminen vaatii ensimmäisinä viikkoina ja kuukausina paljon aikaa ja kärsivällisyyttä niin äidiltä kuin vauvalta. Tue nuorta äitiä! Imetys on tuoreelle äidille usein herkkä asia. Äiti ei ole syyllinen siihen, jos saa vääriä, itselleen sopimattomia ohjeita
Karjalastakin Savisten piti vielä paeta, sodan jaloista vuonna 1940. Äidin isoäiti toi kolme lastaan Venäjän vallankumouksen alta, Inkerinmaan Vuolen kylästä evakkoon Karjalan Kannaksen Rautuun. Sinne tuli myös tsaarin armeijassa palvellut isoukki Jaakko Savinen vapauduttuaan neljän vuoden vankeudesta Saarenmaalta. Teksti: Hannele Niemi • Kuvat: Johannes Wiehn Rakkauden katse R aija Rantolalle isomummo Liisa Savinen oli positiivisin kaikista hänen tuntemistaan ihmisistä. 22 • askel 10/2018. Psykoterapeutti Raija Rantola on todistanut perhekonstellaatioissa ihmeitä, kun ihminen on uskaltanut katsoa rakastavasti omaa sukuhistoriaansa. Perhe asettui Etelä-Savoon Kangasniemelle, missä Liisa, Jaakon kuoltua tapaturmaisesti Sukuhistoriansa ja perhekonstellaation innoittamana Raija Rantola tilasi DNA:nsa ja koki muutamia yllätyksiä. Miten helpottavaa olisi avata sydämensä heille, joiden ansiosta olen olemassa, mutta miksi on niin vaikeaa luopua katkeruudesta. Hän sanoo ymmärtävänsä myös heitä, jotka eivät tahdo tietää
Ja niin minä juuriani itkin Nuorena ei moni vielä jaksa kiinnostua juuristaan. – On kieltämättä merkillistä kantaa häpeää jostain, jota ei itse ole aiheuttanut. Suomessa sodat ovat vaurioittaneet monin tavoin monia perheitä. Nyt heidän jälkeläisensä kantavat harteillaan käsittelemättä jääneitä sotataakkoja ja sisällään jälkiä menneistä sukulaisista, joita oli aikanaan liian tuskallista muistaa. Toisessa konstellaatiossa hän löysi itsestään sisällissodan jälkinä sekä punaisen että valkoisen puolen. Perhekonstellaatio keskittyy havaitsemaan näitä ylisukupolvisia, usein vaiKun laskee irti katkeruudesta ja antaa anteeksi, elämään tulee enemmän onnellisuutta. Sosiaaliala ei ollut Raijan ammattilistalla ykkönen, mutta sen kautta valmis sosionomi päätyi jatko-opinnoista työnohjaajaksi ja psykoterapeutiksi. Mikään ei tuntunut musertavan näitä ”Ilo pintaan vaik syän märkänis” -karjalaisia. Useimmissa perhekonstellaation linjoissa päädytään sotaan. – Menin naimisiin kylälle, josta löytyi äitini sukujuuria. Mukanamme kulkee kaikki: ihmiset, paikat, tapahtumat, jopa eri ikävaiheemme. Vaikka emme tietäisi niistä mitään, ovat ne meissä, joskus epämääräisenä pahana olona tai outoina tunteina. Tavoitteena on vain katsoa, ei analysoida, ei suorittaa. – En usko sattumaan, naurahtaa Raija, joka nelisen vuotta sitten tutustui äitinsä serkun, Pekka Paavilaisen vasta ilmestyneeseen Inkerinsuomalainen sukuni -kirjaan. – Omia juuriani itkin ensi kertaa viime syksynä, kun esille tuli Inkerinmaa, jonne äidinpuoleinen sukuni oli houkuteltu 1600-luvulla. Suomi on täynnä sotauhreja Olemme kokonaisuuksia. H 23 askel 10/2018 •. Sodista on harvassa suomalaisperheessä puhuttu avoimesti, vaikka ne ovat aiheuttaneet niin paljon pahaa, pakottaneet ihmiset tekemään ja kokemaan hirveitä asioita. Sukukirjan faktat havahduttivat perheterapeutin perehtymään oman perheensä tarinaan. Tästä parin vuoden kuluttua Raija tutustui koulutuksessa itselleen uuteen terapiamuotoon, josta innostui niin, että kokosi oman perhekonstellaatioryhmänsä. Raijan työhuoneessa on Juha Mennan teos ”Ääretön ystävyys”. – Ja niin kuin olin ajatellut, ettei vuosi 1918 näkyisi minussa mitenkään. Kangasniemellä 96-vuotiaaksi elänyttä Liisaa oli helppo rakastaa ja kunnioittaa. – Kun kaikki hajoaa ympärillä, on keskityttävä vain hetkeen. Raija päätyi Tampereelle opiskelemaan sosiaalialaa ja muutti vuonna 1984 miehen perässä Mikkeliin. Raijan isä Niilo Rantola joutui isänsä kuoltua savottatöihin vain 12-vuotiaana. On ehkä ajateltu, että parempi vaieta ja myös unohtaa jotkut ihmiset, kuin heitä ei olisi suvussa ollutkaan. Hän on toiminut parikymmentä vuotta yrittäjänä Mikkelissä. Olin paluumuuttaja tietämättäni. Liisa-mummo näytti selviävän mistä tahansa, kun oli pakko. Hänellä on selkeä paikka Raijan perhekuvassa. Siihen kuului myös 10-vuotiaana orvoksi jäänyt tyttärentytär Kyllikki, Raijan äiti. vuonna 1942, kantoi vastuun perheestä. Raijan omaan perheeseen ne ovat vaikuttaneet paitsi sotapakolaisuutena, myös orpoutena ja vastuunkantona jo lapsesta. Ei Rantolan kuusilapsisen perheen esikoinenkaan, joka lukion loppumetreillä Nurmeksessa tuskaili, miksi ryhtyisi isona. Raija sai pitää isomummonsa vuoteen 1981
Perheessä on ehkä sanattomasti sovittu, että näistä ei puhuta. Bert Hellingerin sanoin: ”Näen sinut. Kunnioitan sinua. Hitlerin Saksassa kasvanut Hellinger pakotettiin 17-vuotiaana toisessa maailmansodassa SS-joukkoihin, joista nuorukainen onnistui pakenemaan. Perhekonstellaatiossa ei paljon puhuta. Hän vain katsoo, kun toiset tulkitsevat hänen elämäänsä. Rakastan sinua. Rantola on saanut todistaa perhekonstellaatioissa ihmeitä, kun toisilleen täysin vieraat ihmiset ilmaisevat koko olemuksellaan toistensa tunteita. Kunnioitan sinua. Viimeinkin katsoo häntä, oli tämä rikollinen tai alkoholisti, katsoo rakastavasti ja kunnioittaen. Uusista opeista innostuneena Hellinger hylkäsi pappisuran ja opiskeli psykoanalyytikoksi. Ryhmä saadaan koottua miltei mihin tahansa Suomen kolkkaan. Esiisiä, vanhempia voi viimeinkin katsoa rakastaen ja hyväksyen. Vuodessa 50 000 kilometriä ajava psykoterapeutti on valmis lähtemään heti, kun ilmoitus on herättänyt tarpeeksi kiinnostusta. Mitä sinun otsassasi lukee. Pako SS-joukoista Tämän psykoterapeuttiseen traditioon nojaavan terapiamuodon kehitti Saksassa vuonna 1925 syntynyt, yhä alan töitä tekevä Bert Hellinger, jonka omasta tarinasta löytynee avaimia menetelmän syntyyn ja toimintatapaan. Hän kouluttautui katoliseksi papiksi ja lähti lähetyssaarnaajaksi Etelä-Afrikkaan. Sitä ihmettä Raija on saanut todistaa jo monesti. Annan sinulle sydämessäni paikan, joka kuuluu sinulle.” H 24 • askel 10/2018. Perhekonstellaatiossa yleensä toisilleen tuntemattomat kohtaavat ryhmässä, jossa olisi hyvä olla vähintään seitsemän osallistujaa. Hän kuvaa konstellaatiota sinällään yksinkertaiseksi menetelmäksi. – Totta kai on omalla vastuullamme hakea itsestämme se voima katsoa ja muuttaa elämäämme, vaikka konstellaatiossa ei muutokseen varsinaisesti pyritäkään. Ollaan kuin tragediassa osallisena ollutta perheenjäsentä ei olisi ollutkaan. Raija Rantolan mukaan meissä kaikissa näkyy jokin jälki. Sitten hän valitsee sitä selvittämään ryhmästä itsensä ja vaikka äitinsä esittäjät. Hyvin usein päädytään sotaan. Sinun ansiostasi olen olemassa, vaikka olisit millainen ja tehnyt mitä tahansa.” Kun luovuttaa, laskee irti katkeruudesta ja antaa anteeksi, elämään tulee enemmän rakkautta ja onnellisuutta. Monissa suvuissa myös usko ja uskonto ovat pakottaneet, ahdistaneet ja traumatisoineet jäseniään. Sitä ei arjessa huomaa tai edes ajattele, mutta kun jokin tarpeeksi kauan askarruttaa, alkaa siihen hakea ratkaisua. Jos perhetragediaa ei käsitellä, siirtyy se seuraaville sukupolville. – Tavoitteena on vain katsoa, ei analysoida, ei suorittaa. Suuret tunteet – usein päällimmäisenä suru – tulevat esiin muutenkin, yleensä itkuna. Kirkko lähellä kotia piti koossa Raija Rantola toteaa, että Ihmisillä on paljon työstämättömiä menetyksiä ja käsittelemätöntä kuolemaa. – Sen enempää asiakkaan ei tarvitse osallistua. Jos lapsi vaistoaa vanhempansa kantavan suurta surua, yrittää hän vanhempiaan rakastavana auttaa ja alkaa kantaa samaa tuskaa, siirtäen näin sitä eteenpäin. Ehkä yllättävintä on ymmärtää siirron tapahtuvan rakkauden avulla. Siellä zuluperheiden elämää seuratessaan hän sai ensimmäiset oivalluksensa perheiden dynamiikasta. – Otsassa voi lukea vaikka ”Isän hylkäämä” tai ”Sodan vammauttama”. – Konstellaatio tarjoaa mahdollisuuden hyvästellä kuolleet: Saatte mennä! Raija kertoo itse oppineensa ymmärtämään joidenkin esiäitiensä katkeruutta, joka selittynee huonoiksi koetuilla naimakaupoilla. Kun perhe kohtaa isoja menetyksiä, esimerkiksi rikoksen kautta, saattaa unohdus olla ainoa oikealta tuntuva selviytymiskeino. Annan sinulle sydämessäni paikan, joka kuuluu sinulle. Joskus mukaan otetaan lisää ihmisiä, vaikka äidinäidin esittäjäksi. Nykyihmiselle on helpottavaa olla joskus suorittamatta mitään. Asiakas katsoo elämässään yleensä sitä, joka jätti – kuten isää, joka katosi lapsensa elämästä. Konstellaatiossa suuri vastuu on ohjaajalla, joka muun muassa tekee täydentäviä kysymyksiä ja ehdottaa uusia suuntia, jos esimerkiksi äitilinja ei avaa erityistä oivallusta. Tarvitaan vain muutama tieto askarruttavasta asiasta, kun jo tullaan henkilöhistoriaan ja esiin puskee suuria tunteita. – On vaikea selittää tai ennustaa, mitä konstellaatiossa tapahtuu, mutta ihmeellistä se on. – Varaankin aina tapaamiseen runsaasti nenäliinoja. Antaa sydämessään tälle kuuluvan paikan. – Me ihmiset olemme äärettömän herkkävaistoisia toistemme suhteen. Sen seurauksena toista sukua ei mainittu, sitä ei ollut edes olemassa. – Minä voin kuitenkin jo luopua siitä katkeruudesta ja antaa kunnioittavan paikan senkin sukuhaaran edustajille. Raijan omassa perheessä on helluntailaisia, joiden usko on kuitenkin suojannut ja antanut turvaa. 60–70-luvuilla hän kiersi Amerikkaa, missä perehtyi erilaisiin terapiasuuntauksiin. Silti tuskin kukaan pystyy unohtamaan. – En ole sama ihminen kuin kaksi vuotta sitten aloittaessani perhekonstel”Näen sinut. Yleensä se silti tulee väistämättä. Lapsi kantaa puhumatonta surua Bert Hellingerin suuria oivalluksia oli, että kukaan ei ole yksinäinen saari vaan osa perhettä ja sukua, joiden tapahtumat vaikuttavat aina kaikkiin jäseniin. Kun viimein suostun katsomaan Mikä tahansa, mitä ei ole aiemmin suostuttu katsomaan, muuttuu ja muuttaa katsojaansa, kun vihdoin suostumme kohdistamaan huomiomme siihen. Katson toisten tulkintaa elämästäni Ryhmäläiset ovat Raijan asiakkaita, joista yksi aloittaa kertomalla itseään vaivaavan asian. Zuluperheissä arvostettiin esi-isiä ja -äitejä, eivätkä edeltävät sukupolvet kadonneet perheyhteisöstä kuoltuaankaan vaan olivat läsnä puheissa ja ajatuksissa. kenevia käyttäytymismalleja, ja pyrkii auttamaan ihmisiä irtautumaan niistä. Kuinka hukkaan heitettyä olisikaan elämä ainainen sapenmaku suussa
Rantola uskoo ja luottaa tähän terapiamuotoon, jota toivoo voivansa viedä muun muassa lastensuojeluun ja työstressin purkuun. Mihin perhekonstellaatio johtaa. Raija palaa Liisa-mummon sotienjälkeiseen arkeen Kangasniemellä, kun kaikki oli pitänyt taas aloittaa alusta. Paljon on katsottu, nähty ja selvitetty. Se piti mummon elämän koossa. Terapiaa laman kokeneille Raija Rantola sanoo konstellaation opettaneen näkemään ketjuja ihmisten tarinoissa ja alitajuisia virityksiä elämässä. Se pitää vain oivaltaa. Olen katsonut sukuni ihmisiä ja tapahtumia, ja joukkoon mahtuu myös paljon todella surullista. Otsassa voi lukea vaikka ”Isän hylkäämä” tai ”Sodan vammauttama”. Lähde: Bert Hellinger. Toiset taas menevät mieluummin leffaan katsomaan draamaa. – Mummo asui vastapäätä kirkkoa, jossa hänellä oli oma paikkansa. Sille paikalleen hän istahti joka sunnuntai. Suomennos ja omakustanne Sari Hanhikoski, 2009. Muualla maailmassa konstellaatio on suosittua, mutta Suomessa varsin tuntematonta. Konstellaatiota voi verrata psykodraamaan. 25 askel 10/2018 •. Joillekin tämä tarjoaa mahdollisuuden katsoa omaa, suuria tunteita herättävää elämää. Elämänhallintaa voi syntyä pienistäkin asioista, kun niin tahtoo. – Moni on konstellaatioon hurahtanut ja moni myös pelästynyt vastaan tulleita liian rajuja juttuja, joita ei tahdo paljastaa. laation. Silti voin nyt sanoa, että näin on hyvä. Konstellaatiossa ollaan vähemmällä puheella, eikä sitä pureta, vaan lopetetaan aina rauhaan, ohjaajan kehotuksella: Sano tuolle äidillesi, lapsellesi, veljellesi... Ei tuollainen teko synny tässä ja nyt, siihen on jo olemassa optio. – Elämähän on äärettömän loogista. Meissä kaikissa näkyy jokin jälki. Konstellaatiota tehdään myös yhteiskunnallisista asioista, esimerkiksi 90-luvun valuuttakriisin ja laman seurauksista. . Oma tahto on tärkeä. Rankoistakin asioista voi selvitä, jos arki ei ole traumaattista. – Kun törmään vaikka uutisissa johonkin poikkeuksellisen isoon ja vahvaan asiaan, esimerkiksi rikokseen, ajattelen, että tämän juuret eivät ole tässä. Ehkä me täällä vielä suojelemme henkisiä rajojamme, ja tätä nykyä mieluummin nauramme. – Vaikka puhdistava itku tekisi niin hyvää. Pysyvä onni
Kiven teos avautui pari vuotta sitten, kun Keskisarja kuunteli sitä automatkoillaan äänikirjana. Luettavaksi ja kuunneltavaksi. Sen vuoksi, kuinka hän kehitti suomen kieltä. Räätälin lapsen repaleet Keskisarja on tunnettu siitä, että hänen kertoessaan historia tulee niin liki, että sen haistaa, maistaa ja sitä voi miltei koskettaa. Aleksis Kivi oli ensimmäinen suomalainen ammattikirjailija. Nälkä on koko ajan ja yrität elää kerjättyjen armopalojen varassa. Nyt Saapasnahkatorni-teos on jo ilmestynyt. Kiven runot eivät ole kolahtaneet minuun, mutta ne ovat tulleet kuuluisiksi, kun aikansa parhaat lausujat ja säveltäjät ovat työskennelleet niiden parissa. Keskisarja perustelee asiaa sillä, että suomen kieli oli yhtenäistänyt kansan ja antanut toiveen itsenäisyydestä ja demokratiasta, jonka puolesta kannatti tapella. – Kivi oli äidinkielen nero, joka ei osannut paljon muita kieliä. Siitä on viehättynyt myös Keskisarja, joka liittyi kirkkoon ja odottaa rippikouluun pääsyä. Sama pätee Aleksis Kiven rujoon elämään. Varsinainen pakkomielle Aleksis Kivi on ollut hänelle jo kymmenisen vuotta. – Luominen on kivaa, mutta eihän sillä elä. – Vaikka isä oli räätäli, poika häpesi kaiken aikaa repaleisia vaatteitaan, joiden vuoksi erottui muista. – Kiven tappoivat työuupumus, arvostuksen puute, nälkä, ongelmat naisten ja alkoholin kanssa. Sitten lapsuuden paimenpestien hän ei tehnyt muuta työtä. Mikael Agricolan ja Elias Lönnrotin ohella Kivellä on ollut äärimmäisen tärkeä tehtävä suomen kielen kehittäjänä ja luojana. Kiven kieli ja mielikuvitus kehittyivät lukemalla Raamattua. Kiven terveys romahti loukatun kirjailijakunnian vuoksi. T elevisiostakin tuttu historioitsija Teemu Keskisarja juo aamukahviaan ja katselee leppoisasti Senaatintorin yli Tuomiokirkkoa. Häntä makuutettiin Lapinlahden mielisairaalassa kylmässä vedessä verkon alla, Keskisarja luettelee tuohtuneena. Nuorena poikana Keskisarja luki Seitsemän veljestä, mutta Väinö Linna teki häneen silloin kuitenkin isomman vaikutuksen. Kiven äiti oli herännäisuskovainen, ja kirjana Raamattu oli hänelle erityisen tärkeä. Päivä on myös suomalaisen kirjallisuuden päivä ja liputuspäivä, sillä Aleksis Kivi (1834–1872) oli ensimmäinen suomalainen kirjailija, joka kirjoitti ammatikseen. ja hänenkin kolmas nimensä on Aleksis, Keskisarja virnistää hyväntuulisesti. Hoitokeinot olivat hirveitä siihen aikaan. Hän on siis ollut avainasemassa koko kansallisen identiteetin luojana. Aika rankkaa, jos muut pitävät sua pellenä etkä saa naisia etkä arvostusta. Kivi eli lyhyen ja kiihkeän elämän, syksystä jouluun, Eino Leinon sanoin. Karu kohtalo Ilmestyessään vuonna 1870 Suomalaisen kirjallisuuden seuran kustantamana Seitsemän veljestä joutui August Ahlqvistin täydellisesti teilaamaksi ruotsinkielisessä sanomalehdessä. Useinkaan kuvat eivät ole kauniita eivätkä hyvänhajuisia. – Melko onnellisen lapsuuden jälkeen lahjakas 12-vuotias Aleksis sai lähteä kouluun Helsinkiin, mikä oli harvinaista suomenkieliselle rahvaan lapselle. Suurin suomalainen Historioitsija Keskisarjalla on samat motiivit kuin muillakin innostua Aleksis Kivestä, nurmijärveläisen räätälin pojasta. – Itse asiassa entisaikaan kirjat olivat harvinaisia ja niitä luettiin ääneen perhekunnalle; siihen tehtävään ne oli kirHistorioitsija Teemu Keskisarjan mielestä kirjailija Aleksis Kivi on ollut merkittävin suomalainen kautta aikojen. Näissä maisemissa ja näissä kortteleissa marhasi enemmän tai vähemmän ahdistunut ja luomistuskainen nuori Aleksis Kivi, jonka elämästä Keskisarja on kirjoittanut kirjaa jo useamman vuoden ajan. Vähemmästäkin mieli pimenee. Hänelle tuli toki virheitä, mutta muuten kieli on upeaa, siinä on täydellinen lauserakenne ja suuri nerous rytmissä, Keskisarja innostuu haromaan hiuksiaan ja näyttää itsekin vähän yhdeltä Seitsemästä veljeksestä. Kriitikko piti teosta naurettavana häpeäpilkkuna ja häväistyksenä suomalaista rahvasta kohtaan. Pari vuotta sitten Mannerheimista kirjan julkaissut historioitsija pitää 170-senttistä hintelää Kiveä suurempana suomalaisena kuin 190-senttistä marsalkkakomistus Mannerheimia. Hänen isänsä juopotteli ja perhe oli köyhä, mutta muuten elettiin kurinalaista elämää. Ja kirjaimellisesti kuoli nälkään. – Nimeni on Teemu Aleksis. Poika myös kunnioitti vanhempiaan, ja välit veljien kanssa olivat hyvät. H 26 • askel 10/2018. Ensimmäisen lapseni syntymää onnistuin siirtämään Aleksis Kiven syntymäpäiväksi 10.10. Teksti: Pirjo Wesaniemi • Kuvat: Jani Laukkanen Raamatun ja Aleksis Kiven tärkeydestä joitettukin
Keskisarjan mukaan suomalaisuuden suurimmat viholliset ovat Internet ja englannin kieli. 27 askel 10/2018 •
Se on meidän kulttuurimme perusvirtaus, sanoo painokkaasti historioitsija Teemu Keskisarja. L. Heillä oli ikäeroa 19 vuotta, mutta he asuivat samassa sadan neliön kämpässä seitsemän vuotta. Keskisarjan mukaan suomalaisuuden suurimmat viholliset ovat Internet ja englannin kieli. Se on hänelle rakas ja kallis asia. Kulttuuri ei vaan koskettanut heitä. Lyhyt elämä ja marttyyrikuolema nuorella iällä kuten Jeesuksella. Haluan kuulua kirkkoon. Sen asema oli hyvä vuosina 1870–2000, suomen kielen kesä ja kukoistus. Keskisarja ihmettelee, että muut sen ajan kirjailijat, kuten Lönnrot ja J. – Mutta jos saisin päättää, niin Raamatun lukemisen pitäisi olla koulussa pakollista. Fredrik Gygnaeus yritti kovasti tukea ja kannustaa nuorta kirjailijaa. Rakastan hautausmaita ja niiden tutkimista. Hän on myös osakkaana Pielavedellä hotelliravintolassa. Mieti, Jean Sibeliuksen Finlandia, Akseli Gallen-Kallelan upeat maalaukset ja koko kirjallisuuden kirjo! Kommunismi kuoli nationalismiin, kun oma kulttuuri nosti niin voimakkaasti päätään. – Kiven tuotannon mahdollisti Suomen historian köyhin ja paras mesenaatti, siuntiolainen lapseton vanhapiika, Charlotta Lönnqvist. Hänellä ei ollut ketään esikuvia ammatin suhteen. Suomen Akatemia kieltää suomenkieliset hakemukset! Ollaanko taas impivaaralaisia ja hävetään suomen kieltä. Kivestä piti tulla pappi Pienenä poikana Aleksis Kivellä oli hyvät puhelahjat ja hänestä piti tulla pappi. – Kivi piiritti paljon naisia, mutta huonolla menestyksellä. Työllistän kolme tutkimusapulaista ja tiedän jo nyt, että kirjasta tulee tappiota. Aleksis Kivi -kirja myöhästyi vuodella. – Sen jälkeen vasta alkoi suomenkielen kukoistus, jolloin syntyivät meidän tärkeimmät taulut, laulut ja kirjat. Luennoin eri puolilla. Se oli suomenkielen kulta-aikaa, ja kaikki tämä syntyi suuresta palosta ilman julkista rahoitusta. . – Samoin kristinuskoa ei olisi, elleivät Jeesuksen kaverit, opetuslapset, olisi kertoneet siitä jälkipolville. Kaikkein irvokkain väärinkäsitys on ruotsinkielisten ylistys, historioitsija puuskahtaa närkästyneenä. Liityin kirkkoon Tutkittuaan historiaa Teemu Keskisarja vakuuttui luterilaisuuden hyvästä vaikutuksesta suomalaiseen yhteiskuntaan. Hän on todella tutkinut asiaa laajalti ja sanoo, että yhteiskunta tunnetaan sen hedelmistä ja Suomi on kristinuskon maa. Se homma jatkuu vielä ja on kuulemma vaativampaa kuin luennoiminen yliopistolla. Kiven kuoleman jälkeen jotkut ystävät tulivat katumapäälle ja vaikuttivat siihen, että Kivestä ja hänen tuotannostaan puhuttiin. – Yliopistolla ei ole enää suomenkielisiä kylttejä, ja kauppojen nimet ovat järjestään englantia. – Minulle ensimmäinen käsky on tosi ja toteen otettava: ”Minä olen Herra, sinun Jumalasi, älä pidä muita jumalia minun rinnallani.” Ollaanko taas impivaaralaisia ja hävetään suomen kieltä. Runeberg, tekivät muutakin työtä, kuten opettivat ja kirjoittivat lehtiin. Jeesuksen ja Kiven yhtäläisyydet Aleksis Kivestä on jäljellä vain 70 hänen itsensä kirjoittamaa kirjettä, jotka nekin ovat kaikki jännällä tavalla kirjoitettuja kerjuukirjeitä. Teemu Keskisarja on huomannut, että Seitsemän veljestä on täynnä vuoden 1776 raamatunkäännöksen kieltä ja tapahtumia. Kivi on kiistänyt intiimin suhteen, mutta kyllä siinä jotain tunnepohjaa on ollut. Kansakunnan sydämen luoja Nyt historioitsija alkaa hieman kiihtyä, sillä tullaan suomalaisuuden ytimeen. – Raamattu on suuresti vaikuttanut hänen tuotantoonsa. Sillä Keskisarjan mukaan vuoteen 1870 saakka elettiin ruotsinkielen aikaa, jolloin yhdeksän kymmenestä suomalaisesta oli tuupattu kulttuurin ulkopuolelle. H 28 • askel 10/2018. Itse asiassa veljekset keskustelevat koko ajan Raamatun tapahtumista. – Teen kirjoja tilauksesta ja intohimosta. Hänen tärkein kirjansa oli Raamattu. Vuonna 1857 Aleksis Kivi päätti ryhtyä kirjailijaksi eikä köyhyydestä huolimatta tehnyt päivääkään muuta työtä. Hän oli tottunut olemaan erilainen, mutta piti puoliaan. En usko, että Portugalissa tai Islannissa vajottaisiin siihen, mihin Suomessa. Valtavirta on uskontoa vastaan, ja siksi sen epämuodikkuus vetoaa minuun. Ne olivat sellaisia sotia, että talvisotakin kalpenee. Runsas sata vuotta suomalainen kulttuuri kasvoi hedelmää, kunnes viime vuosina tahti on kääntynyt toisinpäin. – Kristinusko on todempi kuin islam. Samat Raamatun tarinat tunsi Suomen kansa, jolle hän kirjoitti. Jos saisin valita vailla rahapaineita, tutkisin vanhaa Ruotsin ajan sotahistoriaa ja suomalaisten pienten ihmisten kohtaloita niissä pyörteissä. Hän näki Kiven lahjakkuuden ja osoitti sen konkreettisesti järjestämällä palkintoja. – Minulle ensimmäinen käsky on tosi ja toteen otettava: ”Minä olen Herra, sinun Jumalasi, älä pidä muita jumalia minun rinnallani.” Teemu Keskisarja toimii matkaoppaana niin Viipurissa kuin Tampereella vuoden 1918 tapahtumien ja hautausmaiden tiimoilta. Yliopistossa hän oli lähes ainoa rahvaan lapsi. Niin taiteessa pitääkin käydä. Naiset olivat vaateliaita jo silloin, ja Aleksis oli aika reppana. – Onhan sekin ihmeellistä, että Kivi asui tässä Helsingin keskustassa 14 eri osoitteessa koko kansakunnan kalleimmilla neliöillä, vaikka varaa ei ollut, Keskisarja pohtii
Kaikki istuivat koko oppitunnin ajan – kuin Herran rauhassa. Lapinlahden kirkossa on 20.10. Majoitusta emme ole pystyneet tarjoamaan. Olemme järjestäneet ryhmien vierailuja, perhejuhlia, konsertteja, huoneteatteria, kokouksia ja seurakunnallisia tilaisuuksia. Kiitos elämästä -konsertti, jonka tuotto tulee Afrikan naisten lukutaidon hyväksi. T oimintamme kymmenvuotisjuhlan lähestyessä muistelen, että vuosia sitten haikailin sisäisen kutsumukseni kanssa. Toistaiseksi kaikki vieraat ovat kuitenkin lähteneet pois. Heidän opettajansa olivat huolestuneita, miten oppilaat jaksaisivat kuunnella tarinoitani, sillä jotkut jaksoivat keskittyä koulutehtäviinsä vain parin minuutin ajan. 29 askel 10/2018 •. Mutta pappila rauhoitti lapset. Kirjailija Sirpa Kähkönen ihaili paikan taivaallista rauhaa, klassista itäsuomalaista maisemaa sekä todeksi tullutta kirjallisuuden kuvaa: järvi, pelto, puutarha, pappila. Esimerkiksi naiset kysyvät usein, mistä verhot ovat, ja miehet, mikä on lämmitysjärjestelmä. Varsin usein kuulemiani lauseita ovat olleet: Voi mikä rauha täällä on! Täällä on sellainen rauha, että en haluaisi lähteä poiskaan. Myös hälisevät koululaisryhmät ovat rauhoittuneet. Sitten sain vastauksen vanhassa pappilassa, joka kipeästi kaipasi huolehtijaa. Perheyrityksessämme on vieraillut 32 000 kävijää. Edellisenä päivänä Väärnin Pappilassa on tarjolla pannukahvia.. Pappilan salissa Minna Kettunen • Kirjailija ja Väärnin Pappilan emäntä T änä syksynä tulee kuluneeksi kymmenen vuotta siitä, kun aloitin toiminnan Väärnin Pappilan emäntänä. Halusin tehdä enemmän seurakunnallista työtä; en vain tiennyt, miten. Säveltäjä Pasi Lyytikäinen on kiittänyt Väärnin Pappilan suunnatonta rauhaa, joka hoitaa täällä kävijää. Kun minua on väsyttänyt, mieltäni ovat virkistäneet ja liikuttaneet ystävällisten ihmisten kauniit sanat. Kerrankin vierainamme oli 60 kakkosluokkalaista. Yhtä aikaa Väärnin Pappilan yritystoiminnan kymppisynttäreiden kanssa vietän myös 50-vuotispäiviäni. Oivalsin, että pappilan emäntänä saisin tehdä seurakunnallista työtä ihan niin paljon kuin jaksaisin ja osaisin. Nyt olen vakuuttunut tästä: jos haluaa Herran hommiin, kyllä Herra hommia antaa. Olen kertonut Väärnin historiasta ja asukkaista, pappiloiden merkityksestä suomalaisten sivistäjinä, Juhani Ahosta, rakennuksen dramaattisista vaiheista ja esitellyt taitavien kunnostajien kätten töitä. Suurin osa vieraistamme on tilannut paikan esittelyn. Tulin päätelmään, että nykylapsille on harvinainen kokemus olla paikassa, jossa ei ole mitään taustahälyä: ei musiikkia, peliääniä eikä telkkaria. M inulle on muodostunut käsitys siitä, mikä vieraitamme kiinnostaa ja mihin he kiinnittävät huomiota. Yritysideana rauha Hiljaisuus on nykylapsille harvinainen kokemus
Matka kesti lähes kolme kuukautta. Kiitollisuudesta kansanliike S yyskuun alussa vuonna 1620 Plymouthin satamassa 102 uskonsa tähden vainoa kokenutta ihmistä (puritaania) kiipesi alukseen, jonka päämääränä oli kuljettaa heidät Amerikkaan. Kiitollisuudella on valtava merkitys yhteisön ja yksittäisen ihmisen onnellisuudelle. Kiitollisuus itää huonoissa ajoissa. Elämme nyt hyviä aikoja, ja juuri siksi on tullut aika nostaa kiitollisuus ja kiittäminen sille kuuluvaan asemaan. Merkittävää on se, että vuonna 1863 presidentti Lincoln julisti marraskuun toisen viikonlopun kansalliseksi Kiitospäiväksi, jolloin koko kansakunta kiittää Jumalaa hänen hyvyydestään heitä kohtaan. Intiaanit opettivat heidät metsästämään ja kalastamaan. Toinenkin puoli olisi kuollut, jollei maaliskuussa olisi tapahtunut pientä ihmettä. Hyvää satoa juhlittiin kauan Kesän sato onnistui. Väkeä oli liikaa ja Atlantin myrskyt saivat heidät sairaiksi. Nämä kertoivat, että Patuxet oli autioitunut eurooppalaisten kauppiaiden ja kalastajien mukana tulleiden kulkutautien surmattua suurimman osan väestöä. Kovan merenkäynnin takia he rantautuivat huomattavasti etelämmäksi, ja Mayflower pudotti ankkurin lopulta Cape Codin rannikolle Patuxetiin, autioon erämaahan, jossa ei ollut muita uudisraivaajia. Maaliskuussa tapahtui ihme Talvi oli rankka ja tulokkailta oli jäänyt istutustyöt ja viljankylvö tekemättä. Kuvaavaa sekin, että Wampanoagheimo oli viettänyt kiitospäiviä iät ja ajat. Ystävyyssuhde oli elintärkeä Nuorempi intiaaneista oli nimeltään Squanto. Matkan tarkoituksena oli paitsi vainojen pako, halu perustaa Uusi Jerusalem, malliyhdyskunta muulle maailmalle. Hyvinä aikoina se uhkaa kuolla, ellei sitä osata ruokkia. Syksyllä uudisasukkaiden johtaja kutsui intiaanipäällikön ja 90 heimon jäsentä kolmen päivän kiitosjuhliin. Vasta joulupäivänä he pääsivät aloittamaan rakennustyöt ja saivat pystyyn ensimmäisen savimajan. He tutustuivat kahteen paikalliseen, englantia puhuvaan intiaaniin. Tätä pidetään Yhdysvalloissa Kiitospäivän eli Thanksgiving Dayn perinteen yhtenä esikuvana. Mutta kiitospäiviä ei tarvitse keksiä ja kehittää. Meri kuljetti erämaahan Mayflower oli tyypillinen 1600-luvun kauppa-alus, kolmimastoinen karakki. Squanto toimi siirtolaisten tulkkina ja esitteli näiden johtajat paikallisen Wampanoag-intiaaniheimon päällikölle. Rakennustöihin ei päästy, sillä suurin osa uudisasukkaista oli kuumetaudissa. Puolet lähtijöistä oli englantilaisia, puolet hollantilaisia. Kiitospäivä on joulun kaltainen juhla, joka kokoaa suvut kantakosanoja & tekoja Olli Valtonen • rovasti ja kirjailija 30 • askel 10/2018. Kanadassa annetaan vapaapäivä Nykyisin juhlan uskonnollinen luonne on jäänyt taka-alalle, mutta kiitollisuuden taju on yhteistä uskonnollisille ja ei-uskonnollisille. Lopulta 6000 kilometrin jälkeen he pääsivät melkein päämääräänsä. Monien vaiheiden jälkeen hän oli päätynyt takaisin synnyinseuduilleen. Vastaavasti eri puolilla Amerikkaa siirtolaiset juhlivat elonkorjuun aikana Kiitospäiviä. He näyttivät, miten kuolleita sillejä käytettiin lannoitteena onnistuneen maissisadon takaamiseksi. Niitä syntyy spontaanisti kaikkialla. Tämä ystävyyssuhde osoittautui puritaanien tulevaisuuden kannalta elintärkeäksi. Koko kansakunta kiittää Jumalaa Tarvitsemme tarinoita perinteiden siirtämisessä. Hänet oli siepattu 10 vuotta aikaisemmin brittiläiseen alukseen ja kuljetettu Lontooseen. Vailla katkeruutta hän ilmoitti olevansa valmis auttamaan siirtolaisia. Mayflowerista tuli sairaalalaiva. Puolet puritaaneista kuoli nälkään
Vai onko sittenkään. teihinsa yhteiselle aterialle, jonka tärkein ruoka on kalkkuna. Muistelemaan, mitä hyvää itse kullekin on tapahtunut. Voisimmeko kehittää sen ympärille uuden ajan suomalaisen Thanksgiving Dayn. Vastaava juhlaa on Kanadassa vietetty vuodesta 1799 nimellä Action de grâce. •Maapallon räjähdysmäinen väestönkasvu on kääntymässä. Siksi, että kiittäminen on katseen kääntämistä omista huolista ja murheista Jumalaan ja hänen hyvyytensä. Vihapuheen vitsausta vastaan Miksi kiitollisuus on nyt niin tärkeää. Kesän sato onnistui. •Maailman yksivuotiaista lapsista rokotetaan nykyään 80 prosenttia. Huvisuositus ja Lemin särää Olisiko aika tehdä parannus. Se olisi Lemin särä. Meillähän on jo kirkkovuodessa syksyllä kiitollisuuden sunnuntai. Yllyttää kansalaiset kutsumaan suvut, ystävät ja naapurit koolle syömään yhdessä. Itselläni on mielessä jopa suomalaisen kiitospäivän vastine amerikkalaisten kalkkunalle. Tosin se sai virallisen paikkansa kanadalaisten kalentereissa vasta 1957, kun parlamentti julisti lokakuun toisen maanantain vapaapäiväksi ja määritti sen sisällön ”päiväksi, jolloin kaikkivaltiasta Luojaa kiitetään runsaasta sadosta”. Tässä pari esimerkkiä. Kristitylle kiitollisuus on hengellisyyden ydintä. Kun kaikki tässä maailmassa näyttää menevän entistä huonompaan suuntaan. Se on yksi niistä positiivista emootioista, jotka ovat tehneet evoluution muovaamasta homo sapiensista luomakunnan älykkäimmän verkostoitujan. YK:n mukaan vuonna 2100 lasten lukumäärä on sama. Syksyllä uudisasukkaiden johtaja kutsui intiaanipäällikön ja 90 heimon jäsentä kolmen päivän kiitosjuhliin. Kiittämätön kuihtuu, kiittävä kukoistaa Kiitollisuus rakentaa yhteisöllisyyttä. •Nykyään ihmisten elinajanodote – huom. Huvikielto hillitsi rukouspäivää Suomessakin kiitospäiviä on vietetty niin sanottujen rukouspäivien yhteydessä 1500-luvulta lähtien. Tukholman yliopiston kansainvälisen terveydenhuollon professori Hans Rosling kirjoitti tänä vuonna bestseller kirjan Faktojen maailma. Niihin on sitä paitsi liittynyt julkinen huvikielto, joten koko kansan juhlaksi niissä ei ole koskaan ollut ainesta. Tästä uhkasta huolimatta meillä on paljon syytä kiittää. Koko kansan juhla, jossa huvikiellon sijasta on huvisuositus. •80 prosenttia maailman ihmisistä voi käyttää sähköä. Faktat ovat puolellamme. Siksi, että lähimmäisemme ansaitsevat kiitoksemme. Emmons sanoo näin: ”Ensinnäkin kiitollisuus merkitsee ihmiselämän hyvyyden tunnustamista. Kuvaavaa sekin, että rukouspäivät ovat voittopuolisesti keskittyneet katumukseen ja paastoon. Käytäntö on ollut muodoiltaan horjuva ja paikka kalenterissa epäsäännöllinen. sisältää koko maailman – on 70 vuotta •Luonnononnettomuuksissa vuosittain kuolleiden määrä on vähentynyt alle puoleen. . Toiseksi kiitollisuus on sen tiedostamista, että hyvyyden lähde tai hyvyyden lähteet ovat ainakin osittain itseni ulkopuolella.” Faktat ovat puolellamme Mutta onko meillä vilpittömästi hyvää syytä kiittää, saatat miettiä. Roslingin näkökulmasta maailmalla on vain yksi todellinen uhka, maailman keskilämpötilan nouseminen. Siksi, että valittamisesta, erilaisten uhkakuvien pelosta ja somen kasvattamasta vihapuheesta on tullut kansallinen vitsaus, joka tekee meidät kyynisiksi ja näköalattomiksi. •Kahdenkymmenen viime vuoden aikana äärimmäisessä köyhyydessä elävän väestön määrä on puolittunut. Tätä pidetään Yhdysvalloissa Kiitospäivän eli Thanksgiving Dayn perinteen yhtenä esikuvana. Kiitospäivä kokoaa suvut kantakoteihinsa yhteiselle aterialle. Mitäpä jos asiat ovat paremmin kuin luulet. Kalifornialainen psykologian professori Robert Emmons on tutkinut koko ikänsä kiitollisuutta ja todennut, että kiittämättömyys kuihduttaa itseä, kun taas kiitollisuus avartaa itseä. Ihmiset eivät tunne faktoja, hän valittaa. Olisiko aika nostaa kiittämisen merkitys meilläkin kaikkien ulottuville, uudeksi kansanliikkeeksi. Kun kirkko joka tapauksessa rakentaa vuosittain näkyviä kampanjoita, tehkäämme kiitollisuudesta yksi sellainen. Kaikkia kansankerroksia koskettava menestystuote rukouspäivä ei ole koskaan ollut. Maailmassa on nyt kaksi miljardia iältään 0–15-vuotiasta lasta. s c a n s t o c k p h o t o 31 askel 10/2018 •
Teijo Lindström klassista Tangoa 32 • askel 10/2018. Televisiosta nähty kolmen tenorin konsertti, varsinkin Luciano Pavarottin laulu hurmasi viime vuoden Tangokuninkaan Teijo Lindströmin täysin
33 askel 10/2018 •
Sovitan myös itse koko tuotannon. Hän johtaa showkuoroa, jossa laulaa 170 naista. – Minulla on konserttituotantoyritys, joka järjestää esiintymiset. On hän esiintynyt täällä ennenkin häissä ja syntymäpäivillä. Kaukaisimmat tulevat harjoituksiin Järvenpäähän Raumalta asti. Opettaja myös opetti minua ensin ja kannusti pianotunneille. Siksi hän astelee tottuneesti Tuusulanjärven rannalla sijaisevan Krapihovin kauniin pianon ääreen ja antaa rytmikkäät tahdit ilmoille. Pohjois-Euroopan suurin show-kuoro – En ole koskaan tehnyt muuta työtä kuin musiikkia. Vuonna 1995 Teijo otti musiikkiopistossa sivuaineekseen laulun. Hän sai kultaa laulamalla Pii pii pikkuinen lintu. Voittamisen makuun Teijo pääsi luokkansa edustajana koulun kulttuurikilpailussa. Isä toi kaksitasoiset sähköurut kotiin, kun aloitin koulunkäynnin. Ja kaikki nauttivat suuresti, esiintyjät ja yleisö. Teijon mukana laulavat myös hänen tangokuningattarensa Aino Niemi, vuoden 2015 tangokuningas Aki Samuli ja vuoden 2004 tangokuningatar Johanna Debreczeni. Pavarotti innoitti Tangokuningas on syntynyt Järvenpäässä, josta hän muutti muutama vuosi sitten Orimattilaan. – Olen aina halunnut laulajaksi ja tässä olen. 34 • askel 10/2018. – Suvussa oli musikaalisuutta, eno soitti bändissä, ja äidillä on hyvä lauluääni. Ihan toisenlaisissa tunnelmissa Teijo on laulaessaan italialaisia lauluja, joissa ääntä saa käyttää täydellä teholla. – Olin iltapäivälehtien lööpeissä. Kotona hän soitti viihdemusiikkia ja pianotunneilla klassista. Teijo pääsi vuonna 1997 Turun operettipäivien mestarikurssille Tamara Lundin hoivaan, joka opetti miehensä kanssa Teijolle myös operettia ja viihdettä. Olen hänelle paljosta kiitollinen. Luovutin suosiolla tangokuninkuudesta. Myös Pekka Sirola on ohjeistanut, varsinkin Teijon valmistautuessa Timo Mustakallio -laulukilpailuun. Opettajani oli musiikkipainotteinen, ja opettelin soittamaan korvakuulolta laulamiamme lauluja. Sitten opettaja kuoli yllättäen. Kyydissä on nimittäin kapellimestari Teijon lisäksi orkesteri ja 170-henkinen naiskuoro. Suomalaisella taitaa olla italialainen mieli ja henki. Sitten katsoessaan televisiosta kolmen tenorin konserttia Los Angelesista kolahti oikein kunnolla. Hän hurmaantui Pavarottin laulusta ja haaveili vielä itsekin laulavansa niin. Mitään ristiriitaa näiden lajien välillä ei ollut. Lauluopinnot ja pitkä kokemus kuuluvat äänessä todellakin. Levy on täynnä haikeutta ihan supisuomalaiseen malliin. Teksti: Pirjo Wesaniemi • Kuvat: Jukka Granström Minua pyydettiin valitsemaan joko tangot tai klassinen. Viime vuoden tangokuningas on melkoinen mestari. Se tulee esiin silloin, kun kaksi kaksikerrosbussia ja yksi tavallinen lähtevät keikalle eri puolille maata suuriin saleihin. Aluksi siinä lauloi 20 naista, ja nyt kuorossa on jo 170 laulajaa, kaikki naisia. U udella levyllään Teijo Lindström laulaa rakkaudesta, jätetyksi tulleen tunnoista ja ikuisesta kaipuusta toisen luo. Neljä lauluista on säveltänyt laulajan suuresti ihailema Esa Nieminen, joka on myös tuottanut ja sovittanut nämä 10 kappaletta Oon rakkautta saanut -levyllä. Kesä 2004 oli melkoinen tälle miehelle. Hän pääsi Tangomarkkinoilla finaaliin ja menestyi myös Timo Mustakallio -kilpailussa Savonlinnassa. Hänessä on vielä kolmaskin puoli. Minua pyydettiin valitsemaan joko tangot tai klassinen. Yhteistyö sujui niin hyvin, että Teijo ajatteli muuttaa Roomaan. Nyt työn alla on jouluinen viihdekonserttikiertue Royal Christmas, joka huipentuu Finlandia-talolle Helsinkiin. Mustakallio-kilpailussa pääsin kolmen parhaan joukkoon. Ehtiihän sitä myöhemminkin, Teijo ajatteli, ja niin hänestä tuli vuoden 2017 Tangokuningas. Vuonna 1999 sitten perustin Showkuoro Buffon. Teijo lupaa, ettei sellaista ole ennen nähty näillä leveyksillä. Roomassa bassobaritonin oppilaana Teijo pääsi Roomaan bassobaritoni Giovanni Ciminellin oppilaaksi. Pienestä pojasta asti laulamista rakastanut kultakurkku osaa asiansa ja on niittänyt kannuksia myös klassisen laulun parissa
– Olen tehnyt kirkkokonsertteja paljon. Tangokuninkaalle tulee helposti 100 000 kilometriä keikka-ajoa. Teen muille juhlan Teijo Lindström sanoo, että on ollut luontaista kulkea esiintymässä juhlapyhinä. Kirkoissa on erityinen tunnelma Viime vuonna kuoro esiintyi Kallion kirkossa ennen pääsiäistä Gospel Passio -ohjelmalla, jossa kerrottiin pääsiäisen tapahtumat gospelin keinoin. – On ollut paljon ihmisiä, jotka ovat rakastaneet ja joita olen rakastanut, rakastan edelleen. – Musiikki tulee sielusta ja sydämestä, se antaa virtaa. – Auto oli täynnä enkeleitä. Joskus voin väsyneenä ajatella, että siinä meni tämäkin joulu. – Silloin teen juhlan muille, olen niin tottunut siihen. Jo varhain on sovittu, ettei Teijo tuo läheisiään julkisuuteen. Tangokuninkaan autoon tulee vuodessa työajoja helposti 100 000 kilometriä. Sitä edellisenä vuonna sama ohjelma oli Temppeliaukion kirkossa. Seuraavana päivänä lähdimme keikalle vuokra-autolla. Viime syksynä auton eteen syöksyi hirvi, autolle kävi pahasti, mutta onneksi ihmiset säästyivät. Haaveeni olisi päästä suuren orkesterin kanssa laulamaan suomalaista viihdemusiikkia ympäri maailmaa, Teijo Lindström huokaa hyvillä mielin. Mutta ilman niitä esiintymisiä olisi tyhjää. Kirkot ovat hienoja esiintymispaikkoja, ja useimmissa on hieno akustiikka. Se on koko työn rankin puolin varsinkin pimeällä, mutta onneksi hän on saanut pidemmille matkoille kuljettajan. Onneksi selvisimme kolarista ehjin nahoin. Viime syksynä auton eteen syöksyi hirvi, autolle kävi pahasti, mutta onneksi ihmiset säästyivät. Suunnittelen tulevaisuutta, mutta en voi määrätä sitä. Sellaisen jälkeen pysähtyy. On tärkeä näyttää tunteita, ja siihen tuo uusi levykin perustuu. 35 askel 10/2018 •. Hän sanoo olevansa koti-ihminen, jolla on ollut ihana lapsuus ja rakastavat vanhemmat. Osaa arvostaa omaa terveyttään ja läheisiä ihmisiä. Olen ollut pienenä seurakunnan kerhossa ja laulanut lapsena kirkossa Kauneimpien joululaulujen solistinakin. Kirkoissa ihmiset rauhoittuvat ja keskittyvät. Lauluissa on hyvä olla sanomaa. . Teijo lauloi Jeesuksena
Koverra kappaleen pohjaan kolo ja työnnä siihen tasapohjainen kivi painoksi. Piirrä 6 cm korkea kirjain paperille ja lisää siihen 10 cm. Leikkaa ohuesta rautalangasta mittaamasi pituinen pätkä ja taivuta se loivasti kirjaimen muotoon. Tee vielä koriste pujottamalla ohueen rautalankaan helmiä ja kiinnitä koriste sydämeen. Leikkaa serviettirengasta varten ohuesta rautalangasta 25 cm pitkä pätkä. Pihlajanmarjoja Teksti ja kuvat: Maija H. Hyvä apuväline on myös rautaviila, jolla voit viilata rautalangan päitä terävimmiksi. Taivuta kirjain oikeaan muotoon. Aseta sydän ruukkuun ja työnnä rautalangan päät oasissieneen. Tee päivänsankarille kirjain paikkamerkiksi. Alkusyksyn napakat marjat säilyvät loppusyksyn mehukkaita marjoja kauemmin hyvinä, varsinkin sisätiloissa. Kun marjat ovat saaneet punaiset posket, on hyvä aika aloittaa koristeiden teko. Ennen kuin linnut ehtivät löytää syysherkkunsa, on aika kerätä marjoja syksyisiin koristeisiin. Kierrä rautalangan päät yhteen ja tasoita langan päät. Kynttilä Koristele kynttilä pistämällä marjoja lyhyillä, pienikantaisilla koristenauloilla kynttilän alaosaan. Kirjaimen voi tehdä myös useammasta rautalanganpätkästä vaiheittain. Näin marjoja on helpompi pujottaa lankaan. (Lopullinen muoto taivutetaan, kun työ on valmis). Katkaise langan päät 5 cm pituisiksi ja taivuta ne erilleen. Taivuta tukevasta rautalangasta sydämen muoto. Sydänruukku Leikkaa veitsellä oasissienestä (saa askartelukaupoista ja kukkakaupoista) ruukun sisään ruukun muotoinen kappale, joka on 2 cm matalampi kuin itse ruukku. Työvälineiksi tarvitset sivuleikkurin, jolla voit katkaista rautalangan sopivan pituiseksi, ja kärkipihdit, joilla saat kierrettyä rautalangat yhteen. Pujota lopuksi helmi, leikkaa lanka sopivan pituiseksi niin, että saat tehtyä sen päähän pienen lenkin. P ihlaja on pyhä puu. Jätä rautalanganpäät vähintään 10 cm pitkiksi. Laita oasiksen päälle sammalta, jäkälää tai sisalkuitua. Älä koskaan jätä kynttilää palamaan valvomatta! 36 • askel 10/2018. Niitä on myös helpompi työstää. Hio viilalla rautalangan päät teräviksi ja pujota marjat lankaan. Keväällä se verhoutuu valkoiseen huntuun ja syksyllä se näyttäytyy koko komeudessaan punaisine marjoineen. Paavilainen Serviettirengas ja paikkamerkki Serviettirenkaan ja paikkamerkin voi tehdä valmiiksi jo muutama päivä ennen h-hetkeä ja säilyttää viileässä. Kun kynttilän palaessa yläreuna lähenee koristeita, poista niitä sitä mukaa. Pujota lankaan vuorotellen pieni helmi ja marja. Pujota sitten vuorotellen yksi marja ja yksi helmi, kunnes rengas on sopivan kokoinen. Tee rautalangan toiseen päähän pieni lenkki. Pujota keskelle lankaa yksi isompi helmi ja sen molemmin puolin pienet helmet. Kierrä rautalangan päät yhteen. A
Pidänkö salaa sittenkin kiinni menneisyydestä, koska se on tuttua ja ”turvallista”. Viikot ilman mitään vaatimuksia elämälle. Tico istui etuosassa tähystäjänä ja minä meloin rauhallisesti laudan keskellä. Alku oli hiukan hankalaa, mutta muutamien tasapainoharjoitusten jälkeen löysimme toimivan tavan. Helle jatkui. H idastan vauhtia ja vedän pipon syvemmälle päähän. Eräänä aamuna heräsin outoon horkkaan. Ne olivat omituiset, lähes mystiset viikot. Ihminen pelkää enemmän omaa sisintään kuin itse Jumalaa. Hän voisi kysyä meiltä kaikilta, niin kuin häneltä kerran kysyttiin: ”Missä sinä olit silloin, kun minä laskin maan perustukset?” . Muisteleminen voi olla kuin asumista hautausmaalla, mutta palaan hetkeksi helteeseen. Vuokrasin SUP-laudan. Sillä on suurin näkemäni pää, jonka keskellä on punainen hiustupsu, sinertäväksi värjätty poskiparta ja valtava nenä, jossa roikkuu koru. Muistin, että lähellämme on järvi. Vaikka pyrin elämään valossa, valo tuo paikalle myös varjot. Siirsin matkan myöhemmäksi. Kesällä olimme juuri lähdössä Espanjaan, kun television sääihminen kertoi Suomea lähestyvästä helleaallosta. Käännymme kotia kohden. Ja pelon. H eräämme Ticon kanssa, kun joku jyskyttää ulko-oveen. Lämpöä oli sisällä 37 astetta. Kuume oli huima ja tulehdusarvot pilvissä. Tico nukkui kylppärin kivilattialla, ja minä sulin sängyssä. Tuikkua sytyttäessäni oivallan, että vaikka mieleni laukkaisi kuinka, järkeni selittäisi maailmaa, käteni piirtäisi kuvia elämästä, ne olisivat ehkä kaunista tarinaa, jolla toki on paikkansa. Ensimmäiset päivät olivat mukavia. Samein silmin suuntaan avaamaan. Sisimmässä lojuu Pandoran lipas täynnä syyllisyyttä, häpeää ja tuskaa hukatuista teoista, epäonnistumisen pelosta, vääristä sanoista jne. Ei rukouslistoja Jumalalle. Tosin sorsaemo katsoi hiukan epäilevästi jonon viimeisenä uivaa Ticoa. Menneisyys rakentaa muurin nykyhetkeen. Tico jää murisemaan sänkyyn. Mikä kaamoksessa pelottaa. Vai olenko heittäytynyt erakoksi ja koirien hoitajaksi ja selittänyt, että näissä rakkaissa on täysi työ. Tico opetteli hyppäämään laudalta ja nousemaan pienellä avustuksella takaisin tähystäjäksi. Päästän peikon sisään. Olen toipumassa sydänlihastulehduksesta. Yritimme jopa nukkua muutaman yön autossa ilmastointi täysillä. On nukkuma-aikamme. Aurinko grillasi taloamme aamusta iltaan. Tuuli yltyy, leikkii ruskan värjäämillä lehdillä ja värisyttää lätäköiden pintaa. Mutta ihmisen osa on pudottautua polvilleen Jobin tavoin ja ymmärtää: elämä on mysteeri. Sitten hajosi ilmastointi. I lmastointimies kolisee niin kovaa, että päätämme jättää rakennuksen ja työnnymme kosteaan syksyyn. Eikä mielen luomalta harhakuvalta. koiran elämää Teemu Rinne • nurmijärveläinen toimittaja 37 askel 10/2018 •. Salakavalasti ja huomaamatta. Kävelimme lyhyitä lenkkejä, ajelimme ilmastoidulla autolla ja palasimme ilmastoituun asuntoon. Siihen loppui melominen. Maailma näytti hetken maailmalta. Joka päivä ajoimme järvelle suppailemaan. Yöt opetin Ticolle tähtien nimiä ja ihmettelimme kirkasta avaruusasemaa. Monet ihmiset innostuivat kuvaamaan meitä lipuessamme mökkien ohitse. Olen aina rakastanut aurinkoa ja lämpöä. ”Kuka hukkaa itsensä, löytää itsensä.” Jeesuksen sanoissa lepää suuri viisaus, ja elämän tärkein avain on piilotettu lauseen alle. Suppailua Tico istui etuosassa tähystäjänä. T ico leikkii maahan pudonneella omenalla ja minä katson syksyä silmiin. Tiedätte varmaan, vähän kuin surffilauta, mutta isompi, leveämpi ja sitä melotaan rauhallisesti seisten. Kun kuumuus hiipi yllemme, istuimme ilmastoidussa autossa. Ja myös helle. Katselimme verikuuta ja taivaalla lentäviä valoja. Ladon kokoinen tyyppi kertoo hurjalla bassoäänellä tulleensa korjaamaan ilmastoinnin, joka kuoli helteillä. Kerran se huomasi sorsaemon poikueineen ja hyppäsi jonon jatkoksi. Yöt istuimme rannalla auringon nousuun. Se on itse asiassa jättimäinen lähde, jonka toista rantaa tuskin erottaa horisontin kätköistä. Ovella seisoo peikko, tai näen unta
Yhdistymme häneen ja se muuttaa meitä ja elämäämme. 33:27). Kun kerron ystävälle elämästäni, kivuista ja iloista, käytän sanoja. Ja vastaa siihen. Sinä voit antaa meille elämänrohkeuden. On oikeastaan turhaa pohtia sitä, eikö Jumala jo tiedä asiaani ja miksi siitä siis pitäisi toistuvasti hänelle kertoa. Ikään kuin taakkani olisi keventynyt. Pirjo Kantala • tuomaspappi rukous Kannattelua R ukouksen sanat ovat tärkeitä. Että ”jokainen hyvä anti ja jokainen täydellinen lahja tulee ylhäältä taivaan tähtien Isältä, jonka luona ei mikään muutu, ei valo vaihdu varjoksi” (Jaak. Pystyn paremmin hahmottamaan sen ja kenties käsittelemään ja kestämään vaikeita asioita. Asiani ja tunteeni tulevat rukouksen sanojen myötä myös itselleni konkreettiseksi. Jo se, että voimme kertoa hänelle kaikenlaiset asiamme, antaa elämälle uuden ulottuvuuden. Jumala tuntee syvimmän ikävämme ja kaipauksemme. Amen s c a n s t o c k p h o t o 38 • askel 10/2018. Kuin olisin sylissä tai käsivarsilla. Elämän vaikeina hetkinä, sopertaessani omaa rukoustani, olen tuntenut ihmeellistä kannattelua. Luota lupaukseen: ”Sinun turvasi on ikiaikojen Jumala, sinua kantavat ikuiset käsivarret” (5 Moos. Anna voimia kivun ja epävarmuuden keskellä. Huoleni ja kipuni on Jumalalle ja minulle yhteisiä, jaamme ne. Uskon, että Jumala on kannatellut minua. Sinä voit tehdä meidät terveiksi. Ymmärrän myös pyyntörukousteni kautta sen, miten kaikki elämässäni on lahjaa. Kertoessani kuulen itseni lausuvan sanoja siitä, mikä huolettaa, mitä pelkään tai mistä iloitsen. Myös ystävien esirukoukset olen tuntenut kannatteluna. Jumala, sinun käsiisi jätämme kaikki yksinäiset ja elämään väsyneet. JUMALA, Isämme, sinun käsiisi jätämme kaikki ihmiset, jotka sairastavat. 1:17). Senkin, jota emme edes itse tunnista. Rukous on asioiden kertomista Jumalalle. Rukous on itsessään jo yhteyttä Jumalaan. Anna rohkeutta olla yhteydessä toisiin
Uskomme Jumalan kuulevan. Huoli pojasta ”Meillä on kova huoli pojastamme, joka on kaukana vieraassa maassa. Lääketieteen viisaus ja lääkkeet ovat nekin Jumalan lahjaa. Jospa hänet saataisiin hoidon piiriin, että tilanne helpottuisi. Sinua kantavat ikuiset käsivarret. 39 askel 10/2018 •. Tärkeää on muistaa, että kiusaaminen ei johdu sinusta itsestäsi. Rukouspyyntösi puolesta rukoillaan Helsingin Mikael Agricolan kirkon Tuomasmessun rukousryhmässä ja myös Tuomasmessun yhteydessä kerran kuussa. Kirjoita ”Rukouspyyntö” kuoren vasempaan ylälaitaan. Myös seuraava päivä on raskas. Hänen oma olemisensakin muuttuisi turvallisemmaksi oikealla hoidolla ja lääkkeillä. Anna-Maija Raittila), Rukousten kirja, Kirjapaja 2012S . Käsittelemme viestit luottamuksella. Taivaan Isä auta!” Uni on meille jokaiselle tärkeää, raskaita ovat ne valvomisen tunnit, kun odottelee aamua. Pojalla on mielenterveysongelmia, ollut jo kauan. Tämä iltarukous on kaikkien unettomuudesta kärsivien rukous. Jokaiselle kiusaamisen kohteeksi joutuneelle rukoilemme rohkeutta kertoa asiasta vanhemmille, kavereille, opettajalle tai esimiehelle. Luemme jokaisen rukouspyynnön useaan kertaan, mainitsemme jokaisen nimen rukouksessa. Jos jotkut eivät saa unta, huojenna heidän pimeitä valvomisen tuntejaan. Unettomuus vaikuttaa todella kokonaisvaltaisesti elämään. Tule, Herra, meidän jokaisen kanssa levolle. Ja kun päivä palaa takaisin, palaa meidän luoksemme, sinäkin, aurinkomme ja lohduttajamme, kutsu meidät jalkeille aamun kasvoin ja aamun sydämin, täynnä intoa työhön, täynnä intoa onneen, jos onni meitä huomenna odottaa, tai kestävyyteen, jos meitä odottaa surun päivä. Pyynnön voit lähettää osoitteella Askel, PL 279, 00181 Helsinki. Unettomuus ”Kärsin unettomuudesta. Rukouspyyntöni: Tahdotko, että puolestasi rukoillaan. Kiusaaminen tulee sinun ulkopuoleltasi. L. Pyyntöjä voi lähettää myös sähköpostilla osoitteeseen askel.toimitus@kotimaa.fi otsikolla ”Rukouspyyntö”. R. Kiitos, että olette jakaneet sen kanssamme ja ennen kaikkea Jumalan kanssa. Ei mene hoitoon, ei syö lääkkeitä. Pelkää jonkun tekevän pahaa hänelle.” Teillä vanhemmilla on suuri huoli pojastanne. Kiusattu ”Rukoilkaa kaikkien meidän kiusattujen puolesta.” Tämä rukouspyyntö oli yksinkertainen ja pysäyttävä. Rukouspyyntöjen kipu Paljon ja monenlaisia sairauksia sisältyy rukouspyyntöihin. Rukoilemme pojallenne Jumalan apua. Miten paljon kärsimystä monen rukouspyyntöjä lähettävän elämään mahtuukaan! Moni äiti ja isoäiti kantaa huolta lapsistaan, alkoholin käytöstä ja huumeista, lastensa työhuolista ja ihmissuhteista. Olemme rukouksin rinnallasi. Emme tiedä missä ja millä hän elää... ei töitä, vaimo ei päästä asuntoonsa. Syöpää, masennusta, leikkauksia. Ei voi tavata lapsiaan. Stevenson (suom. Kuinka moni lapsi ja nuori koulussa, kuinka moni työelämässä kokee olevansa kiusattu. Hän vastaa ajallaan ja tavallaan
Luvut ovat vain karkeita arvioita. Heinä peittää aukean, jossa risteilee leveitä, tallattuja polkuja. Natsit sijoittivat varsinaiset tuhoamisleirinsä Puolaan, joiden lisäksi olivat nämä ”tavalliset” leirit, niin ikään suuren kärsimyksen ja kuoleman paikat. Menneisyys tuntuu uurtaneen luontoon jäljen. Paikka voisi hyvin olla joku halla-aho Suomessa, vaikka se sijaitseekin keskellä pohjoista Saksaa. Juuri sen vuoksi ihminen tarvitsee kiinnekohdan, tarinan, joka tekee holokaustista ymmärrettävämmän. Kosteus hiipi aukealle ja tekee illasta kalsean. Mittaamaton rikos Kansallissosialismin rikoksen mittasuhteita on vaikea käsittää. Tuntuu siltä, ettei Lüneburgin nummialueen laitamaa voi koskaan, millään säällä, olla miellyttävä paikka. Bergen-Belsenin keskitysleirin lohduttomuuden ymmärtää viimeistään silloin, kun kiertelee lukemassa kumpuihin kiinnitettyjä laattoja: ”Tässä lepää 20 000 vainajaa”, ”tässä 10 000”, ”tässä 15 000”, ”tässä 9 000”... Hollantilaisen Anne Frankin ja hänen kirjoittamansa kuuluisan päiväkirjan 40 • askel 10/2018. Siellä täällä maasta kohoaa heinittyneitä kumpareita, kiviä ja ristejä. Suuren kärsimyksen kivi I lta-auringon säteet osuvat niityn laidassa kasvavien koivujen, kuusten ja mäntyjen latvoihin
kesäkuuta 1944. Bergen-Belsenin entinen keskitysleiri Saksassa puhuttelee lohduttomalla maisemallaan, joukkohaudoilla ja Anne Frankin muistokivellä, josta on tullut lähes pyhiinvaelluskohde. Kun liittoutuneet olivat vasta saaneet pienen sillanpääaseman Normandian Teksti ja kuvat: Janne Könönen H 41 askel 10/2018 •. Bergen-Belsenin täyttää tyhjyys, kylmyys ja hiljaisuus. avulla miljoonat ihmiset ovat kyenneet käsittämään edes hieman tuhoamisen järjettömyydestä. Frankeilla oli eristyksistään huolimatta kosketuksenaan ulkomaailmaan heitä auttaneiden hollantilaisten lisäksi radio, josta maailman tapahtumia kuunneltiin. Kivi on holokaustin mielettömyyden symboli. Heinän keskellä kivet ja ristit muistuttavat hirvittävästä rikoksesta. Frankin kiven päälle on juutalaiseen tapaan asetettu vainajien muistoa kunnioittaen pienempiä kivenmurikoita. Täällä, Bergen-Belsenin heinäaukion keskellä, on Annen ja hänen sisarensa Margotin muistolle pystytetty kivi, joka ei kuitenkaan ole hautakivi, vaikka sitä muistuttaakin. Teini-ikäinen hollanninjuutalainen nuori oli tuossa vaiheessa piileskellyt kaksi vuotta amsterdamilaisen talon salasiivessä perheensä ja muutamien tuttaviensa kanssa. Toivosta epätoivoon Anne Frankin elämän viimeinen, Bergen-Belseniin päättyvä vaihe käynnistyi liittoutuneiden maihinnoususta Normandiaan 6. Kaikki ovat tuoreita, aivan äskettäin paikalle tuotuja. Edusta on täynnä kukkia, muistoesineitä ja paperilappuja, viestejä
Anne kokee itsessään pinnallisen, iloisen ja ilkikurisen puolen, mutta myös ”syvemmän, kauniimman, jota ei tunne kukaan”. Siellä vankeja ei kaasutettu kuoliaaksi, mutta tapettiin silti tuhansittain. Frank uskoi vanhempiensa tulleen jo murhatuiksi ja kertoi ystävilleen, ettei tahtonut elää enää. Kaksi hänen ystäväänsä, leirin toiseen osastoon joutuneet ja sodasta hengissä selvinneet Hanneli Goslar ja Nanette Blitz, keskustelivat Frankin kanssa piikkilanka-aidan takaa vuoden 1945 tammi-helmikuun taitteessa. Normandiasta on Amsterdamiin viitisensataa kilometriä, nopeasti etenevässä sodassa vain lyhyt matka. Siinä hän tutkiskelee ulkomaailman sijaan itseään. H 42 • askel 10/2018. päivältä. He kuulivat kuihtuneen Annen koettavan hoitaa Margotia, joka oli jo vakavasti sairas. Annen viimeisistä viikoista ja päivistä tiedetään varmuudella vähän. Kolmen päivän kuluttua noista viimeisistä riveistä SS ja hollantilaiset poliisit pidättivät ilmiannon perusteella piilottelijat. Sitä he vielä varmasti saavat katua, senkin pölkkypäät!” Frankin viimeinen päiväkirjamerkintä on elokuun 1. Tautien, nälän ja tuhoamisleirin julmuuksien jälkeen Anne ja Margot siirrettiin lokakuun lopulla 1944 Bergen-Belseniin. Bergen-Belsenin murheellinen muisto SS ja hollantilaiset poliisit pidättivät ilmiannon perusteella piilottelijat. rannikolta, piileskelijät olivat suunniltaan ilosta. Seuraavien viikkojen aikana ”salaisen siiven”, joksi Anne piilopaikan väkeä kutsui, tunnelma vaihtui sotamenestyksen mukaan. Anne jäi eloon, mutta joutui orjatyöhön. Tuntematon kauneus Kuumeisen odotuksen päivinä muutkin sodan vaiheet vilahtivat Annen kirjoituksissa: ”Suomi on torjunut rauhantarjouksen, ja neuvottelut on nyt keskeytetty. Muutaman päivän kuluttua 15 vuotta täyttänyt Anne kirjoitti päiväkirjaansa sisarensa Margotin pohdiskelleen, ”mahtaako hän päästä jo takaisin kouluun syystai lokakuussa”. Kuolemanleireille Frank perheineen ja ystävineen lähetettiin kolme päivää kestävälle matkalle Auschwitziin, viimeisellä junalla, joka kuljetti Amsterdamista natsien uhreja kuolemantehtaaseen. Ainoa toivo oli piilon pysyminen salassa siihen päivään saakka, kun liittoutuneiden panssarijoukot ja jalkaväki ilmestyisivät Hollannin pääkaupungin kaduille. Alkoi Anne Frankin tie holokaustin yhdeksi, koko maailmaa puhutelleeksi uhriksi. Leirin välinpitämätön johtaminen johti natsi-Saksan viimeisten elinkuukausien aikana nälkäkatastrofiin ja epidemioiden puhkeamiseen. Suurin osa matkustajista kaasutettiin kuoliaaksi heti junan saavuttua
Koska Frankin tarkkaa hautapaikkaa ei ole saatu selville, pystytettiin muistokivi kesäkuussa 1999. Tehtävää ei ole annettu siivoojille, vaan me museosäätiön muut työntekijät huolehdimme niistä. – Mielessäni on ollut, että voisimme rakentaa esineistä erillisen näyttelyn leirimuseon yhteyteen, samanlaisen, jollaisen olen nähnyt Washingtonissa Vietnamin sodan veteraanien muistokivelle tuoduista esineistä rakennetun. Toisen arvion mukaan naiset olisivat kuolleet jo talvella, vain päiviä Goslarin ja Blitzin kanssa käymänsä keskustelun jälkeen. Anne Frankin ja hänen päiväkirjansa kautta muistamme kuitenkin vielä paljon. Pastori Onderwaater on yksi miljoonista uhreista, joiden nimet ja kohtalot julmuuksien uhreina ovat vaipumassa lähes kokonaan historian unohdukseen. – Erityisesti mieleeni ovat jääneet kiven viereen asetellut pehmonallet. Lähtiessä vilkaisen vielä tulopolun risteyksessä olevan pienen ristin juurelle tuotuja kukkalaitteita. Bergen-Belsenin museoalueen tiedottajana 19 vuotta työskennellyt Stephanie Billib kertoo kiven täyttyvän päivittäin monenlaisista muistoesineistä, erikoisistakin. Juutalaiseen tapaan pieniä kiviä on aseteltu Frankin sisarusten muistokivelle. Nykyajan vieras voi kävellä pois ja nukkua yönsä hyvässä hotellissa, mutta vankien oli jäätävä tänne, aitojen, piikkilankojen, sairauden ja kuoleman maailmaan. Onderwaater”, on valokuvan taa kirjoitettu käsin. Bergen-Belsen oli viimeisten toimintakuukausiensa aikana kuitenkin niin kaoottisessa tilassa, ettei kukaan enää välittänyt kerätä talteen kuolleitten nimiä. Tulta ja tyhjyyttä Brittijoukot vapauttivat huhtikuun puolivälissä leirin ja kohtasivat sen täydellisessä lohduttomuudessaan. On kammottava ajatus, että illat olivat samanlaiset seitsemisenkymmentä vuotta sitten. Tuntematon pastori Aurinko on laskenut kokonaan, ja Bergen-Belsenin vierailijat kävelevät hiljaa miettiväisen näköisinä kohti leirialueen portteja. 43 askel 10/2018 •. Yleensä saksalaiset dokumentoivat kaiken keskitysleireillään tarkoin. Sellainen kunnioittaisi omalla hienolla tavallaan Frankien muistoa, Billib pohtii. Bergen-Belsenin täyttää tyhjyys, kylmyys ja hiljaisuus. ”Pastori A. Tuntu entisestä leiristä on yhä olemassa. L. – Kukkien ja kynttilöiden lisäksi löydämme paikalta paljon pieniä paperilappuja, koruja, hiuslenkkejä, Hollannin ja muiden maiden lippuja, kokonaisia kirjeitä ja myös viestejä, joihin on kirjoitettu ihmisten omia toiveita. Juuri siksi entinen leirialue, sekä Anne Frankin muistokivi, ovat tänään niin puhuttelevia paikkoja. On arvioitu, että pilkkukuume-epidemia olisi tappanut kevään aikana 17 000 vankia. Kotona netin avulla löydän muutaman rivin tietoja tästä hollantilaispastorista. Saarnattuaan kansallissosialismia vastaan Onderwaater joutui Gestapon pidättämäksi Rotterdamissa. Koska tauti velloi leirissä edelleen ja uhkasi tarttua yhä elossa oleviin vankeihin ja sotilaisiin, brittien oli tuotava paikalle puskutraktorit, jotka ajoivat tuhansien ihmisten ruumiit kaivantoihin, jotka täytettiin ja tuikattiin tuleen. Todennäköisesti Anne ja Margot tulivat haudatuiksi joukkohautoihin kymmenien tuhansien muiden uhrien tavoin. Päivittäiset esineet, viestit, kivet ja kukat hänen muistokivellään antavat toivoa, ettei maailma unohtaisi. . Liittoutuneiden kuvausryhmät kuvasivat leiriltä filmin, joka kuuluu maailmanhistorian julmimpiin koskaan esitettyihin. Joudumme keräämään tavaroita säännöllisesti pois, jottei niitä tulisi paikalle liikaa. Paikalla on tänään vieraillut hollantilaisryhmä, joka on asetellut kukkien joukkoon pienen mustavalkoisen valokuvan silmälasipäisestä papista. Kukkien ja kynttilöiden lisäksi paikalle on tuotu pehmoleluja. Todennäköisesti sekä Anne että Margot Frank kuolivat juuri tähän tautiin, vain parisen viikkoa ennen brittijoukkojen saapumista. Hän oli vuosia natsien eri keskitysleireillä ja kuoli Bergen-Belsenissä Frankin tapaan keväällä 1945. Pyhiinvaelluspaikka Frankin sisarusten kivi ei ole hautakivi siinä merkityksessä, että heidän viimeinen leposijansa olisi kiven kohdalla. Anne ja Margot Frankin kivellä vierailleiden jättämiä esineitä ei Billibin mukaan heitetä pois, vaan ne arkistoidaan. Koko Bergen-Belsen paloi
44 • askel 10/2018. – Uskon syvästi mielen ja sairauden yhteyteen. Kaikkina elämäni stressijaksoina sairaus on oirehtinut pahemmin
– Pelkäsin häntä kuollakseni, ja sen kautta kaikkia muitakin koulun opettajia. Mies kertoo nousseensa autosta rauhallisesti ja pakanneensa tavaroita. Kävin silloin myös erittäin vahvoissa sytostaattihoidoissa yli puoli vuotta. Teksti: Mari Vainio • Kuvat: Jukka Granström Kaikki on tavallaan hyvin E lämä kulkee sykleinä. Elämä ravistaa yleensä jokaista jollakin tavalla. Marikan puolison kasvot olivat murskana. Lääkäri arveli nuoren tytön sairastuvan syöpään viiden vuoden sisällä tulehduksen takia. Nyt jo aikuiset tyttäret ovat pienestä pitäen tienneet, että heillä on pienet enkeliveljet. Harva meistä selviää ilman kolhuja. Vanhemmilleen Marika ei koskaan puhunut opettajasta. – Vuonna 2009 minulta leikattiin pois imusolmukkeita sekä peräsuoli ja paksusuoli. Elimistöni ei kestänyt sitä, ja he syntyivät ennenaikaisesti. Kuka tahansa voi kuolla koska tahansa. Tai kuolema voi ainakin koskettaa läheltä. H 45 askel 10/2018 •. Tutkimukset vahvistivat sen jälkeen, että syöpä on voitettu. Auto ei edes pysähtynyt vaan ajautui vastaantulevan kaistan kautta pellolle. Voima löytyy perheestä ja uskosta. – Ajattelin kuolevani ennen kuin täytän 30 vuotta. Ajattelin, että kiusaaminen on oma vikani. Heidän voimansa ja rauhansa hälvensivät pois kuolemanpelon. – Minulle on aina annettu uusi tienhaara, jota lähteä kulkemaan, hän kuitenkin sanoo parantumattoman sairauden keskellä. Poikamme olisivat nyt kolmekymppisiä Todellisen äkkijarrutuksen Marika koki tullessa ensimmäisen kerran raskaaksi. – Minulla on aina ollut myös läheisiä ihmisiä, joiden kanssa puhua. Se on jo asettunut pysyvästi taloksi, ja sen kanssa on vain kaveerattava. En voinut ymmärtää aikuisen ilkeyttä, enkä osannut käsitellä asiaa. Pelot alkoivat koulussa, jossa Marika koki rankkaa kiusaamista opettajan taholta. Marika Karttunen elää nyt tummaa vaihetta. Aamuisin vatsa oli kipeä. Tänä päivänä puolikiloiset keskoset olisi voitu kenties pelastaa, silloin ei. – Odotin kaksospoikia. Kuin ihmeen kaupalla elämä on saanut jatkua ilman vaurioita. Elämä pysäytti lopullisesti. Odotin auringon nousua Marika kertoo olevansa syövän kanssa luja mutta nöyrä. Pojat kulkevat kuitenkin jatkuvasti mukana elämässä. Kuolevien mummojen rauha Nuoresta lähtien Marika on joutunut kulkemaan kuoleman kuiskauksessa. – Hirvi tuli ikkunasta mieheni päälle. Lapsuudesta mukana kulkenut syövän pelko on muuttunut todeksi. Näin kävi myös Marikan aviomiehelle, joka joutui pahaan onnettomuuteen Porvoon moottoritiellä. – Paksunsuolentulehdustani hoidettiin samalla osastolla syöpään kuolemaisillaan olevien mummojen kanssa. – En halunnut huolestuttaa heitä. Vuosia on kuitenkin kertynyt saman verran lisää, vaikka pelätty sairaus iski. Jokaisella on kolhunsa Vaikka elämä on kourinut kovalla kädellä, ei Marika suostu vellomaan katkeruuden suossa. Työpaikkakiusaaminen herkisti kehon reagoimaan sille vanhalla tutulla tavalla. Onneksi paikalle osui toinen auto, jonka kuljettaja kutsui ambulanssin. Marika Karttusen elämässä on ollut kärsimystä lapsesta saakka. Oireita tutkittiin, tuloksetta. – Vasta 16-vuotiaana, 45-kiloisena, jatkuvasti verta vuotavana nuorena, aloin saada apua. – On helpompi puhua suoraan syövästä tai keskenmenosta kuin salata niitä. Jarrutuksia tiellä Poikiensa ja oman sairautensa kanssa Marika on joutunut ymmärtämään, että elämän lanka on usein heiveröinen. Avoimuuden Marika sanoo oppineensa vasta aikuisena. Viime vuonna syövän todettiin kuitenkin levinneen munasarjoihin ja sitä kautta koko elimistöön. Koko kehoon levinneen peräsuolisyövän vuoksi on hoidoissa käytävä kolmen viikon välein. Pelkoa hän ei tunne. – Elin omassa perheessäni hyvin turvallista elämää. Kaikki tuntui olevan kunnossa. Tunteja kestäneen leikkauksen aikana lonkasta siirrettiin luuta nenään ja kasvot rakennettiin uudestaan platinasta. He olisivat nyt kolmekymppisiä. Jälki-istuntoa pieni, kiltti tyttö sai lähes joka päivä. – Asuimme mieheni kanssa Kouvolassa, eikä sairaalassa ollut kuin yksi keskoskaappi, Marika kertoo. – Itse muistan veljekset varsinkin silloin, kun tapaan saman ikäisiä nuoria miehiä. Tähän Marika luotti
Marika on saattanut laittaa aamulla kellon soimaan ja lähteä meren rantaan katsomaan auringon nousua. Kiitos sulle kirkkahista keväisistä päivistä. Minulle on aina annettu uusi tienhaara, jota lähteä kulkemaan. – Minulla on ollut onni saada hieno aviomies. Kiitos myöskin raskahista syksyn synkän hetkistä.” Rakkaus on elämää kantava voima. Oman itsensä kanssa ei tarvitse enää kamppailla eikä kilpailla. Olemme kuin suuri afrikkalainen poppoo, joka viettää aina juhlapyhät yhdessä. Joku nainen on viihtynyt ryhmässä sen alusta saakka, toinen piipahtaa porukassa kriisin tullen. Jokainen päivä on ollut lahja. – Elän niin normaalisti kuin mahdollista, hoidosta toiseen. Siinä on kaikki. Näen ympärilläni paljon kauneutta, jonka äärelle olen aina osannut pysähtyä. Hän nauttii taiteesta, kulttuurista, hyvästä ruoasta, ystävistä ja läheisistä. Kuinka toista voikaan rakastaa vielä paljon enemmän kuin suhteen alussa! Rakkaus on arjen tekoja, läheisyyttä, yhdessäoloa. Huumori on aina mukana elämässä. Vähemmän on riittävästi. Parinsadan metrin päässä asuvat vanhemmat, ja siellä lähellä veljen tytär oman pienen tyttärensä kanssa. Katson maailmaa uteliaasti Tärkeä osa Marikan elämää on NNKY, jossa hän piti naisia yhteen kutsuvaa ompelutupaa viisitoista vuotta. En voi ymmärtää rasismia. Hän ei koe kärsimyksen jalostaneen tai avanneen häntä näkemään maailmaa uusin silmin. Maailmaa kannattaa katsoa uteliain silmin. Niiden avulla syöpä vain yritetään pitää kurissa. – Miksi-kysymys on turha, enkä ole koskaan soimannut Jumalaa. Olemme olleet yhdessä yli kolmekymmentä vuotta. Tavallaan kaikki on hyvin. – Yritän kohdella kaikkia ihmisiä tasavertaisesti. – Jumalan armon kautta kelpaan Hänelle ja itselleni juuri tällaisena kuin olen. – Meillä on rento meininki. – Olen aina arvostanut elämää. – Joukko oli monenkirjava; ekumeeninen ja monikulttuurinen. Vaatesuunnittelijan koulutus ja työkokemus auttoivat ohjaamaan käsitöitä, mutta tärkeintä oli yhteisö. H 46 • askel 10/2018. Mukaan mahtuvat niin serkut, sedät, sisarukset kuin kaikkien mahdolliset tyttöja poikaystävät. Kaikki olivat tervetulleita. Jumala on Marikalla arjessa rukouksissa ja huokauksissa Hänen puoleensa. – Tunnen, että Jumala on syvästi johdattanut minua elämässäni. – Itseänikin välillä huvittaa, kuinka välinpitämättömästi siihen suhtaudun. Luotan siihen täysin. Marikan lempivirren sanoin: ”Kiitos sulle Jumalani armostasi kaikesta, jota elinaikanani olen saanut tuntea. Keväisiä päiviä ja syksy Marika kuvaa elävänsä kuin suuressa kolhoosissa. . Itselleenkin on hyvä olla armollinen. Maailmassa on paljon ihmisiä, joille on elämässä tapahtunut vielä paljon kamalampia asioita. NNKY:ssä on mukana ihmisiä kaikista kirkoista. – Toivon heidän ymmärtävän, etteivät he omassa herkkyydessään pysty samaan kuin muut. Mielestä sairaus ei poistu, vaan on jatkuvasti läsnä kipujen vuoksi. Itseään Marika pitää suorastaan syntymähölmönä. Pelot eivät ole pinnalla, enkä hirveästi pohdi tulevaa; en tiedä, kuinka kauan olen elossa, Marika sanoo. Tällä hetkellä hoidot eivät enää paranna. Itku ja nauru vuorottelevat. Isä, Poika ja Pyhä Henki yhdistää meitä. – Elämä ei tarvitse huippuarvosanoja, eikä aina tarvitse olla kaikessa paras, Marika sanoo ja kertoo seuraavansa surullisena saman sairauden kanssa kamppailevia nuoria. – Kunpa jaksaisi aina olla kiinnostunut elämästä, siinä on niin paljon kauniita ja mielenkiintoisia asioita. Se on siinä, muuta en voi. Ihmiset pitää ottaa vastaan ihmisinä, olkoon heidän uskontonsa tai taustansa mikä tahansa, puhisee Marika. Jokainen saa keskusteluapua ja vertaistukea juuri tässä ja nyt. Herkkyys auttaa näkemään päivien sävyt syvältä
V oiko rakastava Jumala aiheuttaa suuren tuhon luomassaan ihmiskunnassa. Osoite: Askel, Kysy Raamatusta, PL 279, 00181 Helsinki tai: askel.toimitus@kotimaa.fi kysy raamatusta Eero Junkkaala • teologian tohtori 47 askel 10/2018 •. ”Jumala sanoi ennen vedenpaisumusta: ’Heidän ajatuksensa ovat vain pahaan, minä hävitän heidät.’ Rakastiko Jumala silloin ihmisiä?” . Eikö hän tiennyt jo luomisen aamussa tai syntiinlankeemuksen päivänä, että hänen luomansa ihmiskunta erkaantuu hänestä omille teilleen. Vedenpaisumus oli Jumalan tuomiotoimi, jolla hän viestitti ihmiskunnalle, mitä mieltä hän on synnistä. Nyt elämme vedenpaisumuksen ja viimeisen tuomion välistä aikaa. Tai jos jotkut talousrikolliset häikäilemättä veisivät vähävaraisten omaisuuden tai pedofiilit viettelisivät lapsiamme, emme luultavasti säästelisi heille kuuluvaa rangaistusta. Hän on Jumala, minä en ole. Eikö Jumalalla ollut muita keinoja kuin lähes totaalinen tuho. Jos tuomiot kohtaavat ikuisuuden tällä puolella, ne ovat armollisia tuomioita, koska ne kutsuvat parannukseen ja Jumalan puoleen kääntymiseen. Mitkä kysymykset sinua askarruttavat Raamatun äärellä. Eikö maallinenkin isä rakasta lastaan, vaikka vie tämän hammaslääkärin tuoliin. Kun hän sallii maailmassa meille käsittämättömästä syystä monenlaista pahuutta ja vääryyttä, hän myös puuttuu asioiden kulkuun ja aikanaan tuomitsee sen. En voi ymmärtää kaikkea, mitä Jumala tekee. Mistä sitten. P aha ei saa aina palkkaansa tässä maailmassa, mutta kerran saa. Jospa tehdään ensin ajatuskoe. Hän ei ymmärrä omaa parastaan, isä näkee kauemmas. Mutta tässä välissäkin hän on sekä rakastava ja laupias että pyhä ja vanhurskas Jumala. Tämä on ymmärrettävä Raamatun kokonaissanoman kannalta. Koettelemuksissa saamme tarttua siihen, että Jumala on rakkaus ja hän on erikoistunut kääntämään pahan hyväksi. Hän on oikeassa silloinkin, kun hän mielestäni on väärässä. Ymmärrämme, että pahuuden lisääntymisen estämiseksi voi joskus tarvita koviakin otteita. Jumalan normaali toimintapa ei ole aiheuttaa tällaisia tuhoja. Voin ihmetellä hänen toimintatapojaan, mutta samalla koetan painaa pääni alas. Voiko rakastava Jumala tuomita. Hän teki sen vain kerran ja lupasi, ettei tee uudelleen. Kyllä kai Jumala tiesi, eikä kyse voi olla mistään hänen päähänpistostaan. Jos rosvojoukko alkaisi ryöstää ympäristömme kauppoja ja koteja ja jopa surmata ihmisiä, olisiko rakkautta antaa konnien temmeltää, vai pitäisikö heidät ottaa kiinni ja antaa heille mahdollisimman kova rangaistus. Tätä aikaa kutsutaan armon ajaksi, ja siksi voimme sanoa – vedenpaisumuskertomuksen kuvaa käyttääkseni – että arkin ovi on edelleen auki ja kaikkia kutsutaan pelastukseen. Olemme pyytäneet TT Eero Junkkaalaa vastaamaan lukijoiden kysymyksiin. Hänen toimensa ovat rakkautta silloinkin, kun ne eivät meistä näytä rakkaudelta. Eikö elämä joskus opeta meille sellaista läksyä, että joku vaikea, tuskaa tuova elämänvaihe, joka kenties on sisältänyt paljon pahuutta ja väärääkin, voi joskus myöhemmin kääntyä siunaukseksi. R aamatun vedenpaisumuskertomus toki herättää monia kysymyksiä. Hänen omanaan olemme aina turvallisissa käsissä.. Lapsi ei millään haluaisi mennä. Näin julmaa demonstraatiota hän ei siis toista ennen viimeistä päivää. Jumalan rakkauden käsivarsi ulottuu hyvin pitkälle, ja tuomitessaankin Jumala ajattelee ihmisen parasta. Kysymys ei ole helppo, sillä vedenpaisumus tai mikään vastaava paljon tuhoa kylvävä operaatio ei vaikuta rakkauden Jumalan aikaansaannokselta. Tai tarkemmin sanottuna, tekee kerran vielä. Kerran tulee viimeinen tuomio, jolloin kaikki pahuus saa palkkansa
Santeri Lesonen tekee ristinmerkin ja lukee mielessään rukouksen, josta myös palava tuohus on merkkinä. Bolshevikkien tuhoaman rukoushuoneen kellot kuuluttavat jälleen kutsuaan. Venehjärven tsasounan kellot kumisevat taas Tuohus syttyy ikonien eteen tsasounassa. Teksti ja kuvat: Tarjariitta Lehtola 48 • askel 10/2018
Kallisarvoisia ikoneita 1500-luvulta lähtien nousee edelleen toisinaan esiin saven seasta. Vaiennettuina, mutta ei unohdettuina. Uskontokielto loi tyhjiön Venehjärven kylästä on lähdetty yhä uudelleen, pakon edessä. Tuohus syttyy ikonien eteen, mies tekee ristinmerkin. 2000-luvulla koitti aika, jolloin Pyhälle Nikolaokselle omistettu tsasouna rakennettiin uudelleen entistä jäljitellen. Toisen maailmansodan puhjettua asukkaat evakuoitiin. Vanha rahvas kertoi, että kellojen soitto kuului 15 kilometrin päähän Vuokkiniemelle saakka. ienan Karjalan runokylät ovat monella tapaa maailmankulttuurin ainutlaatuinen aarre. Sitä ennen olin kommunisti ja pakana, hän toteaa. Vielä 1880-luvulla asukkaita oli yli 200. – Uskovaiset mummot kertoivat, että tsasounan vieressä olevan yhdeksänhaaraisen männyn oksilla enkelit itkivät, kun ikoneita hävitettiin. Savuja ei enää nouse kuten ennen vanhaan, ennen kylien tyhjentämistä. Venehjärvi on yksi Vienan kauneimmista kylistä idyllisen järven rannalla. Neuvostovallan jäljiltä tsasounan tilalla oli tyhjä kenttä. Lokakuun vallankumouksen jälkeen arveltiin, että uskonto on kansalle kuin oopiumia. Katse kiertää pitkin Venehjärven rantaa. 1930-luvulla sinne perustettiin kolhoosi. Pakana kääntyi ortodoksiksi Santeri paljastaa päänsä ja astuu sisälle tsasounaan. – Käännyin ortodoksiksi reilut kymmenkunta vuotta sitten. Kylä tyhjeni asukkaista 1920-luvun poliittisissa pyörteissä. Sodan jälkeen Venehjärven kylä heräsi taas henkiin, mutta 1960 se julistettiin H 49 askel 10/2018 •. Uskosta ei tarvitse enää vaieta ja kellot saavat kuuluttaa kutsuaan. Santeri Lesonen astelee kodistaan ylös mäelle, kohti satoja vuosia nähneiden petäjien siimeksessä lymyilevää tsasounaa. Yksi kelloista jätettiin vellikelloksi, jota soitettiin, kun oli kolhoosin väellä ruoka-aika. Kirkko ei sopinut uuden maailman rakentamisen kuvaan, joten tsasounan ikonit kannettiin lampeen ja tilalle tulivat Stalinin ja Leninin kuvat. Kirkon kolmesta kellosta kaksi upotettiin lähimpään lampeen, jonka pohjassa ne lojuvat tänäkin päivänä. Bolshevikit tuhosivat vallankumouksessa Venehjärven tsasounan kelloja myöten
Riittävän tilava tsasouna voidaan myös vihkiä kirkoksi, jos sinne rakennetaan alttari ja se erotetaan kirkkosalista ikonostaasilla. H Tsasouna eli rukoushuone . . Tsasounat tulee rakentaa kirkkojen lailla itä-länsi-suuntaisesti niin, että ovi on länsipuolella ja ikoniseinä itään päin. Santeri Lesonen syntyi 1960-luvun alussa. Tsasouna on yleensä kirkkoa pienempi ja vaatimattomampi kirkollinen rakennus. Kun uskonto vapautui kommunismivallan murtuessa, vyöryi maahan mitä moninaisimpia uskonnollisia aatteita. Riipaisevat maisemat puhuttelevat Yksinkertaisessa ja kiireettömässä elämässä Venehjärvellä ei ole mitään turhaa. 50 • askel 10/2018. Uskonnon opetus kouluissa oli kielletty, ja paikallisten sanojen mukaan heidät oli jätetty kuin lehmät läävään. Vaikka pitkän hiekkatien jälkeen silmien eteen aukeavassa, niemenkärkeen sijoittuvassa kylässä vierailisi vain kerran, mieleen jäävät varmasti sen riipaisevan Ikonit ovat pyhiä kuvia, ikkunoita taivaaseen. Nimitystä ”tsasouna” käytetään slaavilaisen kulttuurin alueella, muualla puhutaan kappeleista tai suomalaisittain rukoushuoneista. Myös tsasounat pyhitetään Kolminaisuuden persoonien, Jumalanäidin, jonkun tapahtuneen asian tai muun pyhän muistolle. K. Inhan ja Samuli Paulaharjun kuvien perusteella uusi tsasouna pystyttiin rakentamaan entisen mallin mukaan. Uskontojen opetuksen kieltäminen sai aikaan uskonnollisen tiedon tyhjiön, ja kun uskontopolitiikka alkoi muuttua 1980-luvun alussa, oli kansa altis mille uskonnolliselle tiedolle tahansa. I. ”perspektiivittömäksi” ja siellä asuminen kiellettiin. Kylässä on lähes käsin kosketeltava kalevalainen tunnelma. Santeri Lesonen, jonka monet suomalaiset muistavat dokumentista Sergei verenseisauttaja, käyttää Kalevalan loitsuja verenseisauttamisen tai muun parantamisen yhteydessä. . Tiedusteluun, mikä loitsu kuhunkin tilaisuuteen sopii, Santeri vastaa: – Siellä ne ovat Kalevalassa, lue sieltä, ei niitä saa turhaan lausua. Santeri ei itse näe mitään ristiriitaa loitsujen käyttämisessä ja uskonelämässä
Aikaan, jolloin I. Vienan runokylät -projekti teetti tsasounan piirustukset. Venehjärveläiset ovat aina olleet vesillä kulkijoita. Rakentaminen alkoi syksyllä 1997, ja tsasouna valmistui syksyllä 2004. Parempi kierotkin kuin ei sormia ollenkaan. Kylän tunnelma on unelias, ja aika tuntuu pysähtyneen jonnekin vuosikymmenten, jopa vuosisatojen taakse. Niillä hän on hoitanut oman perheensä sekä kyläläiset ennen Venehjärven viimeistä tyhjentymistä asukkaista. Kun suuri ja mahtava Neuvostoliitto hajosi, Santeri toteutti oman ja isänsä haaveen ja palasi ensimmäisenä paluumuuttajana takaisin kylään, joka on tunnettu Lesosen suvun kotikylänä jo vuosisatojen ajan. K. Totta, hieman kierossa ovat, mutta eivät miehen menoa hidasta. I. Palasi ”kaksi kättä, kaksi H 51 askel 10/2018 •. Mieleen jäävät harmaat hirsirakennukset, vehmaat pellot ja kirkasvetiset rannat. Inha kuvasi Karjalaa, jättäen historiaan jäljen, jonka vielä nykypolvetkin tuntevat. Onnettomuus vei Santerilta toisesta kädestä kolme sormenpäätä. Vuokkiniemen kyläpäällikölle eli suomalaisittain kunnanjohtajalle avautui mahdollisuus muuttaa takaisin kotikylälleen, jonka Hruštšov oli aiemmin julistanut perspektiivittömäksi. Mies ei jäänyt neuvottomaksi, vaan pysäytti veren, luki loitsunsa ja asetteli sormenpäät takaisin paikoilleen. Santeri tietää sopivat yrtit ja kasvit lähes vaivaan kuin vaivaan. puhuttelevat maisemat. Kun perhe joutui aikoinaan jättämään Venehjärven, Santeri oli neljävuotias. Inhan ja Samuli Paulaharjun kuvien perusteella uusi tsasouna pystyttiin rakentamaan entisen mallin mukaan. Harmaat hirsirakennukset, vihreät ja vehmaat, rantaan ulottuvat pellot sekä kirkasvetiset rannat. Venehjärven tsasouna on omistettu Pyhälle Nikolaokselle, joka on Venäjällä kaikkein suosituin pyhimys, matkamiesten ja merenkävijöitten pyhimys. – Tuli toimittua sen verran kiireissäni, että menivät vähän kieroon, sanoo Santeri ja näyttää kättään. Yrttejä löytyy joka vaivaan Karjalassa apteekki on aina lähellä. Kylä heräsi henkiin Elokuussa vuonna 1991 Santeri Lesosen elämä tuli suureen käännekohtaan. K
Vaimoonsa Ninaan Santeri oli tutustunut jo alaluokilla. – Kalmisto hävitettiin pahasti 1960ja 70-luvulla, kun kemiläiset heinätöihin tulleet työläiset huomasivat, että kalmistossa on lähes joka puuhun asetettu Solovetskista tai muista luostareista tuotu ikoni. Päätöksen saaminen vei kaksi vuosikymmentä, mutta nyt yli seitsemänkymmentä neliökilometriä Karjalan laulumaita on suojeltu. Kaunis, korkean niemen kärjessä sijaitseva kalmismaa kätkee poveensa kaikki kylää asuttaneet sukupolvet. Ensin ollaan elävien maailmassa eli ajassa. Santeri on karhunkaatajien sukua Tänä päivänä Venehjärvi henkilöityy paljolti Santeriin, joka on vienalaisuuden näkyvimpiä puolestapuhujia. Myös kolme yhteistä, nyt jo aikuista lasta ovat ylpeitä juuristaan. Tuhon tekijät tuhoutuivat itse Ortodoksisten karjalaisten hautausmaat, kalmismuat, löytyvät usein kirkon läheltä tai kylän laidalta veden ääreltä, joskus saarestakin. Sitkeydestä kertoo Kalevalan kansallispuiston perustaminen. Tosin tällä hetkellä Lesoset ovat Venehjärven ainoat ympärivuotiset asukkaat. Eläimetkin kulkevat vapaina ja elämä on yksinkertaisen huoletonta. Luokkatovereista tuli työteliäs ja yhtä pitävä pariskunta. Huumorin sävyttämiä tarinoita riittää joka mutkaan ja paikkaan. Puun kaatamista pyydetään metsänhaltijalta anteeksi, kalat saadaan veden isännältä, veden kultaiselta kuninkaalta. Sen jälkeen ohitetaan kannas, joka on ei kenenkään aluetta. Lastenlapset viettävät mielellään kesiään Ninan ja Santerin luona. Kalmon alueelle astuttaessa on jätettäVenehjärvellä Luoja on piirtänyt asumisen rajat, muureja ei tunneta. Opettanut oikeanlaista nöyryyttä. Karhunkaatoon Santeri ei itse ole osallistunut, mutta neuvoo siitä kiinnostuneita varmistamaan, että mukana on joku huonojalkainen kaveri. Kylän ainoan savun isäntä on suurten tietäjien ja karhunkaatajien sukua. Ruoan suhteen Lesoset ovatkin lähes omavaraisia. Perässä tuli muitakin, kylä alkoi taas elää. Kerrotaan, että ne, jotka osallistuivat näihin tuhotöihin, menehtyivät pian tapahtuman jälkeen. Aamupäivällä, sillä sitä myöhemmin vainajien rauhaa ei saa häiritä, vaan he seurustelevat keskenään. Isä oli opettanut hänet arvostamaan luontoa. He hakkasivat ne puista irti. Sielunreiästä lintuna lentoon Astelemme hiljakseen kohti kalmismaata, jossa on nyt rauha. Tsasounamännikkö ja vanha kalmisto ovatkin Venehjärven kuuluisimmat muistomerkit. Hän tuntee alueen historian, luonnon, taistelupaikat. Santeri on kävelevä historiankirja ja armoitettu tarinankertoja. Sitten alkaa kalmo eli vainajien alue. Kuka oli hukkunut, kuka jäänyt auton tai junan alle. H 52 • askel 10/2018. Kolmikymppinen pariskunta lähti lapsineen sata vuotta vanhaan taloon keskelle korpea, mutta uskomattoman luonnonkauniille paikalle Venehjärven rantaan. Vienalainen kalmismaa on perinteisesti sijoitettu aina kylän kauneimmalle kohdalle. Tiheä ja korkea kuusikko tai männikkö on yleensä jätetty vainajia suojaamaan. jalkaa ja pää” pääomanaan Venehjärvelle
Ollaan maan rajojen sisäpuolella, mutta kuin omaa heimoa. Sinne ei enää kuitenkaan ole mahdollista päästä, vaan uudet leposijat ovat Venehjärvelle johtavan tien varressa. Oma kansa, oma kieli, oma kulttuuri. Karjalainen kalmismaa on mielenkiintoinen paikka. Elämänlaatu huononisi aivan varmasti. Pidetään muistelumurkinat. Toimeliasta ja aikaansaavaa miestä on kehotettu hakemaan duumaan Karjalan edustajana. Veneentekijä lähetettiin tuonilmaisiin Santeri haluaisi aikanaan pötköttelemään maammojensa ja taattojensa viereen. Vanhimmilla haudoilla on ollut hirrestä rakennettu koristeellinen katos, kropnitsa, jonka itäpäähän on kiinnitetty katoksellinen puinen pylväs tai risti. Poistuessamme kalmistosta huuhtelemme kädet Venehjärvessä, että kalma ei tartu. Hautakivet kertovat monta tarinaa. Elämänlaatu huononisi varmasti. Katsoessaan illalla peilityynelle järvelle ja kuunnellessaan hiljaisuutta, jonka rikkoo korkeintaan käen kukunta, on helppo ymmärtää Santerin valinta. Kaatuneita ristejäkään ei nosteta. Kirjallisuutta: Teuvo Laitila: Jumalat, haltiat ja pyhät, Eletty ortodoksisuus Karjalassa 1000–1900 53 askel 10/2018 •. Läpimenoa on pidetty lähes varmana. Kropnitsa on laudoilla katettu kahden hirsikerroksen pikkumökki, jonka toisessa päässä on ikkuna ja toisessa aukko. Laun hiihin, latvan taitoin, oksat karsin, tien osoitin. Ristin ympärille on vainajien muistopäivinä kiedottu vaalea liina, jota hypistellen rukoillaan. Tavan takana on ajatus, että vainaja näkee ikkunasta kotiin vahtien suvun käyttäytymistä. Oksan taittaminen loukkaa myös vainajien oikeutta, Santeri opastaa. Haudalla on tupakantumppi. On oltava kuin Luojan suuressa kirkossa, hiljaa ja kunniallisesti. Venehjärvellä Luoja on piirtänyt asumisen rajat, muureja ei tunneta. Luoja piirsi asumisen rajat Venäläisyys herättää Vienassa ristiriitaisia ajatuksia. (Kalevalan päätössanat) . Karjalaiseen tapaan haudalle viedään syötävää ja juotavaa. – Mihin ja miksi minä kotoani lähtisin. Luonto on yhtä asukkaidensa kanssa. Vanha kalmismaa on upealla paikalla korkean niemen nokassa. Lesonen tunnetaan Karjalan puolestapuhujana laajasti Karjalan ulkopuolellakin. – Minä en ole venäläinen, olen karjalainen, toteaa Santeri puhtaalla suomen kielellään, mikä on hämmästyttävää, sillä Vienan alue ei ole koskaan kuulunut Suomelle. Sulo oli perso sätkän perään. – Kalmistoa ei hoideta millään tavalla, vaan se elää omaa elämäänsä. Kaiken annetaan olla. Mihin ja miksi minä kotoani lähtisin. Elämänlaatu mihin tahansa muualle muuttaessa huononisi aivan varmasti. Venehjärvi on yksi Karjalan idyllisimmistä kylistä. ”Sielunreiästä” hän lintuna siirtyy tuonpuoleiseen. vä pahat ajatukset mielestään, eikä marjoja eikä edes käpyjä saa ottaa maasta. Olemme taas elävien maailmassa. Yksi viimeksi haudatuista on Sulo Lesonen, taitava veneentekijä, joka valmisti itselleen arkunkin, jolla hänet tuonilmaisiin lähetettiin. Joku lienee muistellut Suloa haudan äärellä. Eläimetkin kulkevat vapaina ja elämä on yksinkertaisen huoletonta. Siitäpä nyt tie menevi, ura uusi urkenevi laajemmille laulajoille, runsahimmille runoille nuorisossa nousevassa, kansassa kasuavassa
Jari Tervo. Tammi 2018. Kumppanini kuunteli samaan aikaan teosta äänikirjana ruotsiksi, siinä Persbrandt lukee itse tekstin; herkullista kuunneltavaa! Ainoa miinus kirjassa on, että Persbrandt sivaltaa joitain vanhoja kollegojaan rumasti. Carl-Johan Vallgren. Nettihuutelut ja valesivustot saatetaan naurunalaisiksi. Tottakin on mukana siinä määrin, että sanomalehtensä lukeneet ymmärtävät terästäytyä. Kirja on mielenkiintoinen, koska Persbrandt on mielenkiintoinen. Mukana on harjoituksia, jotka auttavat eteenpäin kohti myötätuntoisempaa asennetta itseä ja muita kohtaan. Elämäkerrassa Persbrandtilla on jo kykyä eritellä menneitä tapahtumia. Nimestään huolimatta kirja ei ole saarna, vaan se piilottaa sanomansa viisaasti. Suomalainen elämä ei tämän kirjan mukaan ole tylsää, ainakaan jos sattuu olemaan poliisi, pappi tai sairaanhoitaja. Persbrandt on myös kuvataiteilija, ja hän on opiskellut balettia. Samalla hän on hukassa tunteiltaan ja sisäisesti turvaton. Vihainen nainen. Ja näiden nimet ovat ihan hellyttäviä, niin kuin Maanviljat, Häräntähdet ja Vehnäpäät. Freija Özcan Näyttelijän kujanjuoksu Carl-Johan Vallgrenin kirjoittama elämäkerta Muistini mukaan kertoo häkellyttävänkin rehellisesti näyttelijä Mikael Persbrandtin elämästä, taiteesta, päihdehelvetistä ja siitä nousemisesta. Kirjapaja 2018. Omannäköisestä hengellisyydestä hän puhuu lämpimästi, siitä kertoo esimerkiksi se, että hän on tatuoinut rintaansa arkkienkeli Mikaelin. Pinnan alla muhii suuttumusta, pettymystä ja riitaa. Pirjo Wesaniemi Vihaa pinnan alla Olisinpa lukenut tämän kirjan aikaisemmin. Gun Damén Tervon kyydissä Jari Tervon viimeisin kirja Aamen on sellaista menoa, että tosikot putoavat jo alussa. vuosiksi lööppikirjoittelun kuninkaaksi; sekoilut kokaiinin kanssa, rikolliset kaveripiirit ja naisjutut pitivät hänet lehtien kansilla. Jotenkin tämä sekametelisoppa kypsyy yllättävään loppuun ja pitää lukijan valppaana. Otava 2018. Juoni kietoutuu maahanmuuton vastaiseen mielenosoitukseen, ja kaikki tapahtuu yhden päivän aikana, paitsi tuskaiset muistot ja muutamat jo manan maille menneet henkilöt. Muistini mukaan. Henkilöitä on paljon ja hekin asuvat pääasiassa samassa rapussa. Tähän Persbrandt on pyrkinyt kaikessa näyttelijäntyössään, että tulkinta olisi kuin ohut ja tarkka hitsauspillin liekki, riisuttu turhasta, täydellisen keskittyvä. Vaatimattomista oloista noussut Persbrandt on Ruotsin kirkkaimpia teatterija elokuvatähtiä. Hän on esiintynyt Ruotsin päänäyttämön Dramatenin lavalla suurissa rooleissa ja lukuisissa elokuvatuotannoissa sekä Ruotsissa että ulkomailla. Perhepsykoterapeutti Heli Pruuki ja psykoterapeutti Terhi Ketola-Huttunen luotaavat kirjassaan erityisesti naisen piilevää vihaa, sen syitä ja hallintaa. Muutaman vuoden raittius ja kaksisuuntaisen mielialahäiriön asianmukainen hoito ovat selkeyttäneet ajatuksia, ja näyttelijä hahmottaa myös omaa osuuttaan tapahtuneeseen rehellisesti ja peittelemättä. Kirjoittajat ohjaavat lukijaa kohti itsensä ja omien tunteidensa tunnistamista. Tervo on aivan hillitön luomaan mahdottomia tyyppejä, jotka saavat välillä nauramaan ääneen. Hyvä, paha aggressio. Samalla saavat kyytiä monenlaiset ennakkoluulot. Pidän Tervon tavasta nähdä hauraissa ja syrjäytetyissä kauneutta. ”Mitä enemmän uskallat tulla näkyväksi itsenäsi, sitä helpommin saat yhteyden toisiin ja sitä helpompi sinua on rakastaa”, kirjoittajat lupaavat. Viha voi kääntyä myös inhoksi itseä kohtaan. Nainen pärjää ja suorittaa jo kolmannessa polvessa. Hän on elänyt elämän, josta riittää kerrottavaa. Kauan näyttelijä pystyi pitämään työpaletin kasassa, ennen kuin päihteet sotkivat sen täysin, tuli irtisanomisia ja epäluotettavuuden leima. Hahmo istuu hyvin suomalaiseenkin mielenmaisemaan, mies ei turhia puhu, hän kertoo tarinan katseellaan ja eleillään. Suomalaisen naisen vihan lähteen kirjoittajat juontavat sotien ajalta. Aamen. Heli Pruuki & Terhi Ketola-Huttunen. Viitekehys on hahmoterapeuttinen, joten se keskittyy nykyhetken tuntemiseen ja kokemiseen. 54 • askel 10/2018. Hän nousi silloin Kirjat Mikael Persbrandt. Meillä Persbrandt tunnetaan Beck-elokuvien katu-uskottavana Gunvaldina. Olisin ymmärtänyt itseäni paremmin. Piilevä viha purskahtelee väärissä tilanteissa tai muuntuu passiivisuudeksi
Näin teki myös Askelen pitkäaikainen esirukouspalstan pitäjä Irene Tandefelt, joka majoitti huumehelvetissä ollutta Ritu Ylipahkalaa kaksi vuotta. Siellä tarjoillaan kahvia, teetä, pullaa ja sanomaa Jeesuksen rakkaudesta. Kaikki vapaaehtoiset kertovat siitä, miten palkitsevaa toiminta oli ja miten valtavasti iloa se antoi. Siitä alkaa Tapani Ruokasen kirjoittama historiikki, josta ei puutu Jumalan ihmeitä ja vauhdikkaita käänteitä, vaikka meno tasoittuukin loppua kohden. Nämä urhoolliset naiset tekivät ihmeitä aikana, jolloin suomalainen yhteiskunta oli hämmentyneenä huumeongelman edessä. Wihurin rahasto Raakel Vihurin johdolla lahjoitti vuosittain paljon rahaa toimintaan, kerran jopa miljoona markkaa toimitilojen hankkimiseen. Hänen oma poikansa oli menehtynyt huumeisiin. He uhrasivat aikaansa ja rahojaan, ottivat jopa vaikeita huumenuoria kotiinsa. Sitä samaa tekevät vuonna 1967 Suomessa innostamassa käyneet Wilkerson ja Nicky Cruz, joka on tunnettu kirjastaan Juokse poika juokse. Nuoria kuunneltiin ja ymmärrettiin; kurinpitokonstit eivät toimineet, mutta rakkaus ja auttaminen toimivat. Huumeista tulee rikos Suomessa vuonna 1966, ja samana vuonna perustetaan Vihreä Keidas auttamaan huumekoukkuun joutuneita nuoria. Docendo 2018. Huumeita vastaan voi taistella vain vielä voimakkaammalla voimalla, Jeesuksen kanssa. Se tuntuu puhuttelevan syrjäytyneitä ja yksinäisiä nuoria. Nuoria pelastui, ja yksi näkyvimmistä on juuri Ritu, josta tuli evankelista, huumevalistaja ja eduskunnan ensimmäinen erityisavustaja. Ihmeellisin kaikista on perustaja Ella Grönroosin kirkas luottamus Jumalan kutsuun ja sen myötä avautuviin mahdollisuuksiin, toisten innostaminen ja tinkimättömyys. Vihreän Keitaan tarina. Samaan aikaan tunnetuksi tulee myös David Wilkersonin katutyö New Yorkissa ja teos Risti ja linkkuveitsi. Joukko äitejä ja isoäitejä on pitkään kokoontunut Helsingissä rukoilemaan, mitä he voisivat tehdä nuorten hyväksi. Yhtä antautuneelta näyttää suomalaisnaisten toiminta. Nämä urhoolliset naiset tekivät ihmeitä aikana, jolloin suomalainen yhteiskunta oli hämmentyneenä huumeongelman edessä. Tyhjästä polkaistaan pystyyn etsivä huumetyö, Jeesus-baari ensin Columbia-kahvilan tiloihin. Mukana olivat monet yhteiskunnalliset vaikuttajat koko sydämestään, kuten vuorineuvos Heikki Herlin ja vaimonsa Anna. Tapani Ruokanen. Nuorisokulttuuri ja amerikkalaisuuden ihannointi nostavat päätään. Pian perustetaan myös vastaanottokoti, jossa voi peseytyä, vaihtaa vaatteet ja nukkua lakanoiden välissä. Tuhannet vapaaehtoiset ja autetut nuoret ovat tulleet ja menneet eri paikoissa sijainneiden toimipisteiden ovista ja saaneet evästä matkalleen. 55 askel 10/2018 •. Soisi tämän kirjan innoittavan tänäänkin kristittyjä samanlaisiin alkuihin yhteiseksi hyväksi. He uhrasivat aikaansa ja rahojaan, ottivat jopa vaikeita huumenuoria kotiinsa. Laulaja ei ota keikastaan korvausta, ja kassaan ropisee 7000 markkaa. Kaikki kunnioitus näille taistelijoille! Pirjo Wesaniemi Vihreän keitaan huima historia Kun huumeet tulivat Helsinkiin. Vihreä keidas toimii vieläkin, ja Ruokasen kirja on selkeä ja seikkaperäinen selvitys sen historiasta. Ruokanen maalaa taitavasti ajan yleistä ilmapiiriä ja tietämättömyyttä huumeista. 70 -vuotias arvostettu sisustustaiteilija Ella Grönroos sai Jumalalta kutsun nuorison huumetyöhön. Richard julistaa, että kun Jeesus tulee elämään, huumeita ei enää tarvita. Mukana työssä oli myös Jarl Wahlström, josta myöhemmin tuli Pelastusarmeijan korkein kansainvälinen johtaja. Vuonna 1969 nämä tädit tuovat Suomeen keikalle myös huippusuositun Cliff Richardin kerätäkseen Vihreän Keitaan toiminnalle varoja
– Toisen poikani osalta osasin epäillä jotain ikävää sattuneen, sillä hän ei ollut soittanut kuten teki joka päivä. Neljälle lapselle leipää Aarnen palattua sodasta Yli-Ollit rakensivat itselleen talon ja heille syntyi neljä poikaa. Vuonna 1918 syntynyt Marjatta Yli-Olli seuraa aktiivisesti maailmantapahtumia, opettelee ulkoa pitkiä runoja ja rukoilee. – Kun olimme selvinneet sodasta ja saaneet hankittua vähän omaisuutta eteenpäin vietäväksi, antoi se tekemiseen paljon voimaa. 100 vuoden kipinä L appajärvellä Palvelukoti Maijalassa asuva Marjatta Yli-Olli (100) tervehtii tulijaa iloisesti. Rukouksessa muistan niin läheisiäni kuin laajempaakin piiriä, Marjatta sanoo. Olin silloin myös nuori, eli jalkakin nousi kepeästi. Samoin on rukouksen laita, se kuuluu jokaiseen päivääni. – Meillä oli parhaimmillaan parikymmentä työntekijää. H 56 • askel 10/2018. – Jumala-suhde on ollut osa elämääni lapsuudesta lähtien. Tärkeintä hänen elämässään on kuitenkin usko ja luottamus Jumalaan. Heidän ajattelemisensa nostaa edelleen vedet silmiin. Vaikka töitä riitti ja päivät olivat pitkiä, ei Marjatta kokenut taakkaa liian suureksi. Leipää tuli pöytään maataloudesta sekä mattokutomosta. Aarnen tehtävä oli kiertää pitkin Suomea myymässä mattoja, kun minä hoidin karjaa, lapsia sekä toki jonkin verran myös mattokutomon asioita. Ne eivät olleet minua varten, lähdin mieluummin esimerkiksi kinkereille. Marjatta naurahtaa, ettei eräs opettaja ollut lainkaan innostunut asiasta. – Minulla oli uutisen kuulemisen jälkeen vielä voimaa soittaa kahdelle muulTeksti: Tomi Olli • Kuvat: Antti Ekola Leipää tuli pöytään maataloudesta sekä mattokutomosta. Naimisiin talvisodan alla Elokuussa sata vuotta täyttäneen Marjatta Yli-Ollin matka vei Lappajärvelle synnyinpitäjästä Jalasjärveltä. Niinpä soitin lopulta hänen talonmiehelleen, joka löysi poikani sairauskohtaukseen menehtyneenä. Pitkän iän salaisuudeksi hän ei osaa nimetä mitään yksittäistä syytä, vaikka terveelliset elämäntavat ovatkin yksi tukijalka. Parikymppinen Marjatta oli käynyt karjanhoitokurssin Ilmajoella, missä häntä kannustettiin lähtemään Lappajärvelle. – Emme viettäneet aikaa tanssipaikoilla. Äiti itkee poikiansa Marjatan elämä muuttui vuonna 1984 Aarnen menehdyttyä useisiin sairauksiin. Vieläkin surullisempaa oli tulossa, sillä äiti joutui hautamaan myös kaksi poikaansa. – Aarnen kanssa suhteemme eteni nopeasti, ja menimme naimisiin jo vuotta myöhemmin, talvisodan kynnyksellä. – Hänen mielestään Lappajärvelle ei missään tapauksessa kannata muuttaa. Marjatta on asunut siellä jo vuodesta 1938, ja siellä hän tapasi myös tulevan miehensä Aarnen
57 askel 10/2018 •. – Olen jaksanut Jumalan sanan voimalla läpi elämän, 100-vuotias Marjatta Yli-Olli sanoo
Hän myös kuuntelee mielellään radiosta jumalanpalveluksia. – Se on erittäin tärkeää, sillä meistä jokainen tarvitsee jossain vaiheessa apua. – Tapahtunut oli kuitenkin pakko hyväksyä, vaikka se tuntui raskaalta taakalta. H 58 • askel 10/2018. – Opettelen ulkoa pitkiäkin runoja. Niiden osalta hänellä on selkeät sävelet. Pappi kehotti luottamaan Jumalan tahtoon. Kärrykansan tarinoitsija Marjatta Yli-Olli seuraa edelleen aktiivisesti maailman tapahtumia. le pojalleni kertoakseni asian. – Opetin aikanaan lapsilleni iltarukouksen jo varhain. Tuolloin tärkeä apu oli palvelukodissa vuorossa ollut hoitaja. Eihän sitä tiedä, jos kirjoitan vielä rollaattoreihin viitaten Kärrykansan tarinan, Marjatta Yli-Olli hymyilee. Niiden, joilla on mahdollisuus tukea heikompaa, pitäisi tehdä niin. – Hän sanoi niin käyvän vähintään parin päivän välein, mikä tavallaan huojensi minua. Kun on pakko hyväksyä Menetettyään kaksi lastaan kyseli Marjatta usein Jumalalta Isä meidän rukouksen -kohdasta, missä sanotaan: ”Tapahtukoon Sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaassa.” – Minun oli vaikea hyväksyä noita sanoja ja lasteni menettämistä. Olen erittäin kiitollinen hänen tuestaan. Rehellisyys on elämän tukijalka. Aivojumppaa Marjatta saa runoista, ne ovat hänelle sydämen asia. – Niissä musiikki on niin suuressa roolissa, ettei sanoista tahdo saada selvää. Sain myös Jumalalta voimaa suruuni. Kaipaisin niihin enemmän rukiista sisältöä, kuten vanhemmissa virsissä on. – Nyt ajateltuna koen saaneeni tuossa hetkessä suuren siunauksen voidessani toimia kuten toimin. Marjatta painottaa myös toisten auttamisen tärkeyttä. Hän toivoo ihmisten muistavan lähimmäisiään nykyisestä kiireisestä elämänmenosta huolimatta. En tiedä, mistä olin saanut kaksi markkaa, jotka ojensin hänelle. Väriä päiviin tuovat lasten lisäksi kymmenen lastenlasta sekä kaksitoista lastenlastenlasta. Ajattelin kyseessä olevan Jumalan tahto, vaikka en sitä ymmärtänytkään. Itse en ole kuitenkaan kirjoittanut runoja, ainoastaan kronikoita. Toisen silmän heikkenemisen myötä hän on kuitenkin joutunut valitsemaan lähinnä äänikirjoja. Muistan myös ikuisesti naisen kiitollisuuden, Marjatta Yli-Olli huokaa. Marjatta jutteli raskaina aikoina myös papin kanssa ja kysyi, valtaako epäusko koskaan kirkonmiehen mielen. Varsinkin lapsilleen ja lapsenlapsilleen hän on pyrkinyt antamaan kristillisiä elämänohjeita. . Kyynelsilmin hän kertoo lapsuudestaan muiston, joka on kulkenut elävänä mielessä läpi vuosikymmenten. Hän on tuttu kasvo lausujana eri tilaisuuksissa. Meillä oli myös tehty pannukakkua, jota annoin mummolle. Koko elämänsä Marjatta on ollut innostunut lukemisesta. – Mukana ei saa olla sotaa eikä seksiä, Yli-Olli nauraa. Vanhemmille on pahin mahdollinen asia joutua hautamaan oma lapsi. Kävimme yhdessä myös seuroissa sekä luimme uskonasioihin liittyviä kirjoja. Uusista virsistä hän ei ole kuitenkaan innostunut. – Opin helposti ulkoa pitkiäkin runoja, koska nautin niistä. Iloa jo monen polven ajan Vaikka Marjatan elämään on mahtunut isoja menetyksiä, on läsnä myös paljon iloa. – Olen myös opettanut lapsenlapsilleni iltarukouksen, toivon sen säilyvän mukana heidän elämäntaipaleellaan. Se käy varsin helposti, sillä nautin niistä. Kaksi markkaa ja pannukakku Tärkein oppi, mitä Marjatta Yli-Olli haluaa jälkikasvun muistavan, on rehellisyys. – Olin pienenä tyttönä yksin kotona, kun vanha kerjäläismummo tuli ovelle. – Olen aina sanonut heille, että mitä ikinä teettekin, olkaa rehellisiä, se on elämän tukijalka. Sen jälkeen vain itkin koko yön
Yhdessä niistä kysytään, miten hän voi ymmärtää niin hyvin lasten elämää. Sen pienenä, sisukkaana ja yhtenä tärkeänä takuumiehenä on Lars Lindgreniä esittävä valloittava Marius Damslev. Astrid synnyttää Tanskassa, jonne lapsi myös jää sijaisäidin kasvatettavaksi. Nuori Astrid on kuvaus myös raastavasta ikävästä sekä yksinhuoltajaäidin ja avioliiton ulkopuolella syntyneen lapsen asemasta 1920-luvulla. Nuori Astrid on myös aikuisten kasvukertomus. Vaikka vanhempien vakaumus ajaa heidät koviin ratkaisuihin, on perheen arjessa ja yhdessäolossa myös lämpöä ja huumoria. Kuten Lindgren ja hänen kirjansa myös elokuva asettuu lapsen puolelle. Elokuva zoomaa Astrid Lindgrenin (os. Katsoja seuraa tapahtumia kuin kosketusetäisyydellä Astridin hiuspehkon ja baskerin takaa. . Alussa on vanha nainen, kuuluisa kirjailija, joka availee nuorilta lukijoiltaan saamaansa ihailijapostia. Ericsson) lyhyeen elämänvaiheeseen, jossa hän ihastuu keski-ikäiseen esimieheensä ja tulee raskaaksi. Miehen maine ja selviytyminen eroprosessista ovat vaakalaudalla, ja tytön vanhemmat pelkäävät uskonnollisen yhteisön tuomiota. Pernille Fischer Christensenin ohjaama elokuva Nuori Astrid lähestyy tätä kysymystä. Lopulta juuri perheen yhteisessä pöydässä koetaan hyväksyminen ja ahdistus vaihtuu vapautumiseen. N o r d iS K f iL M 59 askel 10/2018 •. Elokuvan sydän on Alba Augustin esittämä Astrid, levoton ja lahjakas tyttö, jonka mielikuvitus ja elämänjano ovat pitelemättömät. Poika kiintyy syvästi sijaisäitiin ja muuttaa Tukholmaan asettuneen äitinsä luo vasta 5-vuotiaana. Tyttärensä vanavedessä Ericssonit kasvavat vapaiksi yhteisön moralisoivan katseen alta. Päivi Puhakka Haavi auki Elokuva Ennen Peppiä ja Eemeliä Alba Augustin valloittaa nuorena Astridina
7.10. Saarnaa Espoon piispanvaaliehdokas Sammeli Juntunen, liturgina Jouni Turtiainen. Seppo Juntusen tilaisuudet Elvistä ja rukousta Su 14.10. PALVELUKORTTI NImI KatuOSOIte: POStINumerO: POStItOImIPaIKKa: SäHKöPOStIOSOIte: PuHeLIN: SyNtymäVuOSI: Tilauksen maksaja (Osoitteenmuutoksessa uusi osoite) K ot im aa O y Nimija osoitetietoja voidaan käyttää ja luovuttaa suoramarkkinointiin henkilötietolain mukaisesti. Verkoston messu joka sunnuntai klo 17. Musiikissa Inna Vintturi ja Exodus-kuoro Anna-Liisa Haunion johdolla. (*Suomen ulkopuolelle meneviin tilauksiin lisätään postikulut). Luterilainen jumalanpalvelusyhteisö Munkkiniemen kirkossa Helsingissä (Tiilipolku 6). Saarnaa SEN:n pääsihteeri Mari-Anne Auvinen. Saarnaa emeritapiispa Irja Askola, liturgina Katri Jussila. 14.10. . Messun kokoaa Leila Lukander-Pajula. klo 18 Kaarinan kirkko Petri Laaksonen laulaa Ke 10.10. klo 19 Rodoksen kaupunki, Pyhän Hengen kappeli, konsertti Kreikan suomalaisille ja matkailijoille Su 21.10. Asiakaspalvelu Puhelin: 020 754 2333 Internet: www.kotimaa.fi Sähköposti: asiakaspalvelu@kotimaa.fi Osoite: Hietalahdenranta 13, PL 279, 00181 Helsinki Tilaushinnat Suomeen* Vähintään kuukauden ajaksi tilattavien sanomatai aikakauslehtien verokanta on 10 % 1.1.2013 lähtien. K o t im a a o y m a K sa a p o st im a K su n Va sta us lä he ty s tu nn us 50 15 8 2 3 H eL SIN KI NImI KatuOSOIte: POStINumerO: POStItOImIPaIKKa: SäHKöPOStIOSOIte: PuHeLIN: SyNtymäVuOSI: Kestotilaus 84,00 e 12 kk määräaikaistilaus 89,00 e 12 kk 44,50 e 6 kk Irtonumero 9,00 e Kestotilauksena 12 kk 6 kk määräaikaistilauksena 12 kk 6 kk Muutan määräaikaisen tilaukseni kestotilaukseksi Osoitteenmuutos (täytä vanha ja uusi osoite alle) vakinainen ___/___201_ alkaen tilapäinen ajalle ___/___201_ alkaen – ___/___201___ Tilaan Askel -lehden itselleni lahjaksi Lahjatilauksen saaja (Osoitteenmuutoksessa vanha osoite) TilaisuudeT Mikael Agricolan kirkossa Helsingissä (Tehtaankatu 23) sunnuntaisin klo 18 . 28.10. Musiikissa Tuomas Hautala yhtyeineen ja Tuomaskuoro. 21.10. Raamatunopetussarja keskiviikkoisin klo 18. Sunnuntairukous. Raamattu alusta loppuun. . klo 16 Mouhijärven kirkko, Loistakoon liekki -konsertti 60 • askel 10/2018. Anne Pönni kokoaa messun, joka toteutetaan yhteistyössä NNKY:n kanssa. Messun kokoaa Maarit Laurila. Yhteinen rukous ennen messua sunnuntaisin klo 15.30. klo 17 Vuosaaren kirkko, Helsinki La 20.10. Musiikinjohtajana Antti Vuori, Tuomaskuoroa johtaa Inna Vintturi. Saarnaa emerituspiispa Eero Huovinen, liturgina Tapio Koivu. Aamurukous joka perjantai klo 7. klo 16 Maarian kirkko, Turku, yhteinen konsertti Turun Karjala-kuoron kanssa Su 28.10. Kauppakeskus Seppä (Kipinä), Jyväskylä Su 28.10. . Messun kokoavat Jouni Hörkkö ja Tuula Tapanainen. Musiikissa Inna Vintturi ja Maksetut Viulut sekä Tuomaskuoro Tuuli Malveen johdolla
Jaakko ja Pekka ovat poikkeuksellisen hienoja lauluntekijöitä, joiden teokset ovat jääneet elämään ja kestävät sukupolvelta toiselle. Taiteilijat loivat sekä lavastuksia että tunnettujen näyttelijöiden muotokuvia. Aivan lokakuun lopussa 31.10. Sinebrychoffin taidemuseon Tunteet estradilla -näyttely esittelee, kuinka teatteri ja kuvataide ovat inspiroineet ja ruokkineet toisiaan. 13.3.2019 asti avoinna oleva näyttely kertoo, miten tämä on näkynyt sekä maalauskankailla ja valokuvissa että estradeilla. Uskon, että yhteisistä illoistamme voi tulla elämys, jonka muistaa pitkään, Petri Laaksonen kommentoi. Suomalaistaiteilijoista erityisesti Albert Edelfelt viihtyi teatterimaailmassa, ja moni suosikkinäyttelijä asettui hänen mallikseen. Lippuja voi ostaa lippu.fi-palvelusta. Albert Edelfelt: Aino Ackté Alcestena Styx-virran rannalla, roolikuva, 1902 Engel, esirippuja kulissipiirustus K A n S A L L iS g A L L e r iA / JA A K K o H o L m K A n S A L L iS g A L L e r iA / JA n n e m ä K in e n Pekka Simojoki, Jaakko Löytty ja Petri Laaksonen JA n i L A U K K A n e n 61 askel 10/2018 •. Tunteiden kuvauksessa oli 1600-luvulta lähtien 1800-luvun loppuun asti tarkkoja sääntöjä ilmeille ja asennoille. Jaakko Löytty, Pekka Simojoki ja Petri Laaksonen lähtevät yhteiselle kuukauden pituiselle Gospel Gentlemen -kiertueelle alkaen Lahdesta. Päivi Puhakka musiikkia Herrasmiehet kiertueella . Vuorovaikutus on ollut vahvaa, ja sen seurauksena syntyivät myös ensimmäiset idolit. taidenäyttely Tunteiden tulkit . – Upeaa saada olla mukana tällä ainutlaatuisella konserttikiertueella nuoruuteni idolien seurassa. Toisaalta näytelmät antoivat kuvataiteeseen aiheita ja sommittelutapoja
Se muisti ja rakkaus ja ilo voittivat tyyneyden! Ehkä se koki saaneensa terveisiä myös sukujuuriltaan. Geneettisesti shiba on lähempänä sutta kuin mikään muu koirarotu. Se on tietysti lyhyt hetki verrattuna siihen, että shiba inu on yli 3000 vuotta vanha rotu, joka kehitettiin Japanissa metsästykseen. Pystykorvineen ja kippurahäntineen se myös istuu tolkuttoman hyvin suomalaiseen maisemaan. Kotona Maiko nukkuu eri kerroksessa, mutta saattaa tassutella yöllä Kimmon sängyn viereen: ”Rapsuta vähän!” – Minut Maiko on tutustuttanut uuteen ihmisrotuun, koiraharrastajiin. – Tykästyin sen kissamaisuuteen ja itsetietoisuuteen. Kun muut nukkuivat kasassa, se lyllersi lähelle meitä. Sisäsiistiksi pentu oppi nopeasti, mutta osoitti toisaalta ihailtavaa tuhovoimaa. Teksti: Päivi Puhakka • Kuva: Olli Seppälä Lemmikki?minä Kansallisaarre & kaveri ”Rapsuta vähän!” 62 • askel 10/2018. – ”Ai, tyyppi tuli kotiin.” Välillä taas jälleennäkemisen ilo on pitelemätöntä. Älykkäällä koiralla on uskomaton muisti. Virallisen FCI-standardin mukaan shiba on uskollinen, innokas ja tarkkaavainen. Kun tytär oli palaamassa Japanin vaihto-oppilasvuodesta kotiin, hänen suurin huolensa oli, vieläkö Maiko tunnistaisi. Jos haluaa sylikoiran ja loputonta hännänheilutusta, shiba ei ole valintasi. – Se oli pentueen aktiivisin. Rotutreffit kymmenien shibojen kanssa ovat hauskoja tapahtumia. Tuoli oli suojattu kankaalla, mutta Maiko oli kaivellut istuimen alla sisukset ulos ja kätkenyt ne maton alle. Olimme tavanneet vuosia aiemmin, ja molemmat muistivat minut. Kun Kimmo vieraili Japanissa Asakusan temppelialueella, hän näki siellä shiban, joka oli kuin vanha tuttu. Shiboilla on yksilöllisiä eroja sosiaalisuudessa, ja osa on hyvin varauksellisia vieraita kohtaan. Siitä kasvoi tosi hyvä koira, ylpeä isäntä sanoo. Kimmon sydän riemuitsi, kun lentoasemalla shibapusuista ja riemuhepulista ei ollut tulla loppua. Maiko kävi pentukoulua, ja murrosiässä käytösongelmiin apua haettiin myös erityisluokalta eli koirakorjaamolta. Ensimmäisen kerran Kimmo näki Maikon virolaiskennelin kuvista. Maiko oppi, ettei se pyöritä koko taloutta. Toinen maailmansota oli koitua shibojen tuhoksi. Shibakiljuntaa ja vesikauhua Maiko tarkoittaa tanssivaa lasta ja Ohime prinsessaa. – Kerroin, että minullakin on shiba Suomessa. Maiko valitsi meidät. ”Tiedän, Maiko joka tykkää leikkiä lumessa”, omistaja totesi. Kun keväällä edessä on ensimmäinen hyppy veneeseen, koira iskee päälle nelitassujarrutuksen. – Maiko ei hauku, mutta se hallitsee shibakiljunnan. Eikä vanhenevalle äijälle tee pahaa käydä säännöllisesti kävelyllä. Maiko rakastaa lähes koko luomakuntaa pois lukien vesi. Kerran töistä tultuaan Kimmo ihmetteli maton alla olevia muhkuroita, jotka paljastuivat superlonpuruksi. Kun Kimmo tulee töistä, Maikon Soboku-ominaisuus saattaa näkyä silmäluomien raottamisena. Sitten lähdettiin paikan päälle. Nykyisin rotu on Japanin kansallisaarre. Kerran lääkärissä tarvittiin useampi pitelijä, nahkahanskat ja kestävät tärykalvot. Isännän ja koiran parhaissa hetkissä istutaan rinnakkain katselemassa merta. – Joku neuvoi alistamaan, mutta lopulta suurin apu oli laumahierarkian hyödyntäminen, johdonmukaisuus ja ”jääkausimenetelmä”, jossa ei reagoida koiran tekemisiin. Japanissa rotuun liitetään Kan-i (sielukas rohkeus, itsevarmuus, ylevyys ja valppaus), Ryousei (lojaalius, kuuliaisuus, lempeys) ja Soboku (kauneus, hyväntuulisuus ja teeskentelemättömyys). O hime Maiko ei ole mikään hetken hurahdus. Sen jälkeen se loikkaa sulavasti paattiin, jossa saa olla lähellä laumaa ja tarkkailla maailman menoa. Kimmo Saares tarvitsi seitsemän vuotta, vaikka vaimolle ja tyttärelle olisi riittänyt lyhyempikin harkinta-aika. Prinsessa-ominaisuus ilmenee tiettynä draamantajuna esimerkiksi lääkärikäynneillä ja kynsiä leikatessa
63 askel 10/2018 •
Omaiset itse voivat myös vaatia ruumiinavausta. Nykyisin joka toisen kotona kuolleen potilaan kuolinsyy tutkitaan. Kuolemakin vaatii nimen Kuoleman syyn selvittäminen voi auttaa surutyössä. Vainajan perheenjäsenille kuoleman syyn selvittäminen tuo yleensä helpotuksen. Lääketieteellinen ruumiinavaus sitä vastoin edellyttää aina omaisten suostumusta. O ikeuslääketieteellisiä ruumiinavauksia tehdään Suomessa selvästi muita Pohjoismaita enemmän. Kuoleman syyn selvittäminen voi auttaa myös omaisia surutyössä. Tällöin viinalla on kuolemissa selvä osansa. Perheenjäsenen kuolema on syytä selvittää myös lapsille. He saavat tällä tavalla purettua joskus jopa häpeällisinä pitämiään tunteita ulkopuoliseen. Pisto, polte ja vanhuus riittivät hyvinkin passiksi kalmistoon, vaan eivät riitä enää. Muualla maailmassa potilaiden annetaan viettää viimeiset päivänsä tutussa ympäristössä. Toisaalta potilasvahingot ja ammattitaudit vaikuttavat omaisten eläkkeisiin. Aiemmin niin normaalia kotona kuolemista pidetään nykyisin epäilyttävänä etenkin Suomessa. Osin tämä johtuu Suomen suuresta väkivaltakuolleisuudesta. Tapaturmat ja hoitotoimenpiteet vaativat oikeuslääkärin tutkintaa, samoin henkirikokset ja itsemurhat. Esimerkiksi liikennevahingoissa kyse ei ole vain uhrin, vaan myös syyllisen oikeusturvasta. Usein omaisilla on myös aiheettomia tunnontuskia siitä, ”olisiko pitänyt tehdä toisin” tai ”olisinko voinut elvyttää” tai ”kärsiköhän hän yksin pitkäänkin”. Nykyisin kuolintodistuslomake pyytää kuolemalle kuitenkin myös luokan: tauti, ammattitauti, tapaturma, lääketieteellinen hoito tai tutkimustoimenpide, itsemurha, henkirikos tai sota. Viimeistään varhaisessa aikuisiässä lapsi tuntee katkeruutta, jos oikeita asioita on salattu. hyvä elämä Sirpa Norri • lääketieteen toimittaja 64 • askel 10/2018. Esimerkiksi Tanskassa avauksia tehdään kuusi kertaa vähemmän. Viimeiseksi luokaksi on jätetty kohta, jossa kuolinsyytä ei yrityksistä huolimatta pystytä selvittämään. Ruumiinavaukseen ei tarvita tällöin omaisten lupaa, vaan selvityspyyntö tulee poliisilta, ja tavoitteena on yksistään kuoleman aiheuttajan selvittäminen. Vainaja ei itse ole oikeuksiaan vaatimassa, mutta asia koskettaa usein perheitä ja omaisia. Puolet oikeuslääkärinkin selvittämistä kuolemista koskee tavallisia tauteja, esimerkiksi äkillisiä sydänsairauksia tai aivoverenvuotoja. Kuolemaa ei tule koskaan ohittaa puhumattomuudella tai vaikenemisella. Peruskuolinsyy saattaa lain mukaan olla vamma tai myrkytys, mutta yhtä hyvin sairaus. Esimerkiksi joka toinen syöpäpotilas haluaisi viettää viimeiset elinpäivänsä kotosalla. K uollut mikä kuollut, ajateltiin vielä runsaat sata vuotta sitten. Englannissa se sallitaankin joka neljännelle, mutta meillä vain muutamalle prosentille. Omaiset saavat soittaa ja soittavat usein oikeuslääkärille. K uolemansyyn selvittäminen on olennaista myös vainajan oikeusturvan takia. V aikka kärsimys vainajan kohdalta onkin ohi, jokaiseen kuolemaan liittyy murhe. Jo laki määrää, että kuolemalle on etsittävä syy ennen kuin vainajan saa haudata. . Kuoleman syyn selvittäminen voikin auttaa omaisia surutyön alkutaipaleelle. Lääketieteellisissä ruumiinavauksissa tavoitteena on yleensä lääketieteen kehittäminen, esimerkiksi tautien ennustettavuus, lääkkeiden vaikutusten tarkentaminen ja perinnöllisyyden kartoittaminen. Poliisilta tuleva pyyntö ei likimainkaan aina tarkoita sitä, että kuolemaan liittyisi rikos. O ikeuslääkärin tutkimat kuolemat ovat usein äkillisiä ja dramaattisia sekä tapahtumiltaan epäselviä. Noin kolmannes vainajista pääsee, tai joidenkin mielestä joutuu ruumiinavaukseen. Myös hoitohenkilöstön oikeusturva edellyttää kuolinsyyn tarkkaa tutkimista. Monissa maissa ruumiinavaus tehdään vain, jos on syytä epäillä, että kuolemaan liittyy rikos. Se poistaa epäillyt, että joku ulkopuolinen olisi aiheuttanut hengenmenon
Etsin miestä, hellää, tunneihmistä, ystäväksi. Ristikko 9/2018 Huomaavainen, nuorekas, mukava mies, talous OK, viihdytkö Sinäkin maalla. Henkilöt, jotka haluavat vastata sinulle, lähettävät kirjeensä toimitukseen, josta ne postitetaan sinulle viikoittain Askelen kuoressa avaamattomina. Tullaan tutuksi. Kyllä se Jeesus johdattaa meidät, koska lupasi, että ihmisen ei ole hyvä olla yksin. Olet rehellinen, raitis ja tupakoimaton. Ystävyys 10 026 . Kirjoita minulle . Maksa summa Kotimaa Oy:n tilille Nordea FI60 1573 3000 0007 10. Olisi piristävää, jos sinä olisit siellä jossain ihan minua varten. Varaudu odottamaan vähintään kuukausi. Kirjoitan, maalaan, ulkoilen ym. 020 701 2211 Juristimme on palveluksessasi, jos sinulla on testamenttia koskevia kysymyksiä. Nuorekas, mukava 60-vuotias nainen toivoo ystävää elämäntoveriksi. Toivottavasti pidät huolta itsesi kunnosta. Kun haluat oman ilmoituksen askel-lehteen Kirjeenvaihtoilmoituksen hinta on 25 € kotimaasta, Pohjoismaista ja Baltiasta, muista maista 30 €. Olen vapaa mies ottamaan vastaan ystävän. Etsin Sinua reipas ja rehti nainen. Täällä Etelä-Suomessa odottaa kirjettäsi pirteä pieni nainen. Olen maalla asuva yksinäinen nainen. Tarja Larmasuo, varatuomari tarja.larmasuo@suomenlahetysseura.fi 020 7127 204 suomenlahetysseura.fi/testamentti Kirjapalkinnon voittivat AnnaMaija Hella Raisiosta, Anneli Kankkunen Lappeenrannasta ja Sirkka-Liisa Myllylä Oulusta. Ripaus seksuaalisuutta 10 024 . Viesti: Askel/Kirjepalvelu Lähetä lyhyehkö kirjeenvaihtoilmoitus (maksimi 50 sanaa) nimimerkillä, nimelläsi ja osoitteellasi varustettuna. Kirjoita. Vastauskirjeet postitetaan viikoittain ilmoittajille. Lämpimät onnittelut! S c a N S T O c K P H O T O 65 askel 10/2018 •. Liikun mielelläni metsässä. Liitä maksettu pankkisiirtokuitti tai kopio siitä kirjeeseen. Syksy ja sateet saapuvat. Ystävä syksyn pimeisiin iltoihin 10 027 Lähetä surunvalittelusi. punaisenristinkauppa.fi Adressien tekstaus tai puh. Ilmoitukset lyhennetään tarvittaessa ja julkaistaan saapumisjärjestyksessä. Harrastan marjastusta, käsitöitä, kävelylenkkejä, pyöräilyä. Merkitse kuoren vasempaan ylänurkkaan ilmoituksessa mainittu nimimerkki ja numero. Pitkä, fiksu herrasmies iältäsi 70–80 v. Kun haluat vastata kirjeenvaihtoilmoitukseen Kirjoita kirje nimimerkille ja lähetä osoitteeseen: Askel / Kirjoita minulle, PL 279, 00181 Helsinki. Osoite: Kirjeenvaihtoilmoitus, Askel, PL 279, 00181 Helsinki. Syksy saapuu 10 025
Kuoreen tunnus Ristikko 10/2018. Nimi: ___________________________________________ PuH._____________________ OsOite:__________________________________________________________________ ________________________________________________________________________ Olen Askelen tilaaja minulle saa lähettää tietoa ja tarjouksia sähköpostilla ja tekstiviestillä 66 • askel 10/2018. Ristikko 10/2018 Ristikon laati: Martti Räikkönen Lähetä ratkaisu 17.10. Oikean ratkaisun lähettäneiden kesken arvomme kirjapalkintoja. mennessä osoitteella: Askel, PL 279, 00181 Helsinki
Siksi tuosta 86-vuotiaasta henkevästä ja valveutuneesta opettajattaresta tuli minulle tärkeä ja läheinen. “Tule kahville. Taidan ymmärtää myös paremmin, mitä Lempi tarkoitti sisäisillä matkoilla. Keskustelun ja kahvittelun päätteeksi sain häneltä lahjaksi omistuskirjoituksella varustetun, hänen isänsä kirjoittaman runoelman Juhana Herttuan ja Catharina Jagellonican lauluja. . Ehkä itsekin olen astumassa sellaiseen elämänvaiheeseen, jossa kuuntelu on tärkeämpää kuin puhuminen, kiitollisuus tärkeämpää kuin yhä uusien asioiden saavuttaminen. Lempi sanoi pilke silmäkulmassaan: “Minä olen tehnyt viime aikoina vain sisäisiä matkoja.” Tänä kesänä tuon runon Satakieli herää viimeiset säkeet ovat erityisellä tavalla puhutelleet minua. Siellä silmieni eteen avautui häikäisevällä tavalla Hellaakosken Satakieli-sarjan runojen maisema. Jokainen kanto, puu ja kallio puhkesivat elämään, ja saatoin aavistaa, mitä Hellaakoski oli kokenut katsellessaan ympäröivää luonnon ihmeellisyyttä, luonnontutkijan tarkkuudella ja runoilijan herkkyydellä. Niin. Elämän ymmärtämistä, ihmisten kohtaamista sellaisina kuin he ovat, oman elämänvaiheiden kanssa sopusointuun pääsemistä ja myös vaikeiden asioiden hyväksymistä osana elämän matkaa. Soiva. Olen soiva. Ystävystyimme rouva Hellaakosken kanssa niin, että sain kutsun perheen kesäasunnolle Saimaan saareen. Anna-Mari Kaskinen • kirjailija kolme ämmää 67 askel 10/2018 •. Raamattu oli päällystetty mustalla sametilla, johon oli kirjailtu enkelien kuvia. Olin kahdeksantoistavuotias enkä tuntenut Helsingissä juuri ketään. En kaipaa mitään. Ja vastaanottaminen – niin, mitä se on. Uusia säkeitä tapaillen sillä soittimella, jota jo sävyttää ajan patina. Kirjan sivuilla oli runsaasti merkintöjä. Kirja oli ilmestynyt vuonna 1919. V uosia sitten kohdalleni osui sellainen onni, että sain opiskelija-asunnokseni huoneen runoilija Aaro Hellaakosken lesken, Lempi Hellaakosken kodissa Helsingin Museokadulla. Olohuoneessa oli yhä paikallaan Hellaakosken työpöytä, jonka äärellä hänen oli tapana kirjoittaa runojaan. Jospa sitäkin voisi vielä olla. Satakieltä kuuntelemassa ”Olen vastaanottaja vain. Olen soiva.” . Mennyt kesä toi elävästi mieleen sen salaperäisen kuulauden, jotka siivittivät kesäpäiviä tuolla saarella. Sain kuulla kertomuksia kulttuuriperheen vaiheista, Lempin veljestä, kuvanveistäjä Wäinö Aaltosesta sekä monista 1900-luvun ensimmäisten vuosikymmenten merkittävistä kirjailijoista ja runoilijoista, jotka kuuluivat Hellaakoskien tuttavapiiriin. Olen valmis kuunteluun. Kenen tietäisin onnesta osattomaksi jääneen, hänet toisin tänne, ja vaatisin rakastamaan tätä turhinta, mitä on tehty milloinkaan. Vähitellen reviirini laajeni erillisellä sisäänkäynnillä varustetusta huoneestani hänen kotinsa puolelle. E räänä päivänä oveeni koputettiin, ja Lempi esitti kutsun, jonka tulen aina muistamaan. Niihin sisältyi matkoja eri puolille maailmaa. Täällä on Eino Leinon tytär.” Hieman arkana astelin olohuoneeseen, jossa istui tuo kultivoitunut, hiljattain Pariisista kotiutunut hento nainen. Olen vastaanottaja vain. Silmälasitkin lepäsivät pöydällä siinä asennossa kuin hän olisi ne juuri siihen jättänyt. Tällä palstalla vuorottelevat Kansallisen lapsistrategian projektipäällikkö pappi Marianne Heikkilä, kirjailija ja runoilija Anna-Mari Kaskinen sekä psykologi, psyko terapeutti ja kirjailija Mirja Sinkkonen. Olen olematon, jota sisältä kiirehditään. L empi Hellaakoskesta muodostui minulle myös uskottu, jolle kerroin unelmistani ja toiveistani. Iltasin luin hänelle ensimmäisestä korinttilaiskirjeestä Paavalin sanat rakkaudesta
Tee tilaus haluamallasi tavalla. + 6,9 snt/min, matkapuhelimesta 8,21 snt/puh. 23 €) 19 €. Ulkomaisiin tilauksiin lisätään postikulut. Tilaus alkaa seuraavasta mahdollisesta numerosta. Alle 18-vuotiaalla tulee olla huoltajan lupa lehden tilaamiseen. Postita oheinen tilauskortti, postimaksu on maksettu puolestasi. Soita 020 754 2333* Tilaa sähköpostilla: asiakaspalvelu@kotimaa.fi Tilaa verkosta: www.askellehti.fi/tarjous *Puhelun hinta: lankapuhelimesta 8,21 snt/puh. Tilaan Itselleni Lahjaksi Askel kerrallaan Askel on lehti täynnä virkistävää ja rakentavaa luettavaa. Tilaa -lehti itsellesi tai lahjaksi Askel-lehti 3 kk vain (norm. Toivon näkökulmasta, sillä Askel on avaran hengellisyyden äänenkannattaja. + 14,9 snt/min. TILAAJA/MAKSAJA AS_10_18 Nimi Osoite Postinumero ja -toimipaikka Puhelin Sähköposti SAAJA (jos eri kuin maksaja) Nimi Osoite Postinumero ja -toimipaikka Kyllä kiitos! Tilaan Askel-lehden määräaikaisena tilauksena 3 kk hintaan 19 € (norm. TILAUSKORTTI ASKEL MAKSAA POSTIMAKSUN Kotimaa Oy Vastauslähetys Tunnus 5001582 00003 Vastauslähetys Minulle saa lähettää tietoa ja tarjouksia sähköpostilla ja tekstiviestillä. 23 €). Tarjoushinta on voimassa toistaiseksi ja koskee vain uusia tilaajia Suomessa. 1.1.2013 alkaen vähintään kuukauden ajaksi tilattavien sanomaja aikakauslehtien verokanta on 10 % ja Digilehden 24 %. . Muotija sisustusjuttujen sijaan Askelesta saat lukea tositarinoita ihmisistä. Yhteystietoja voidaan käyttää ja luovuttaa suoramarkkinointiin henkilötietolain mukaisesti