~ 1 askel 1/21 irtonumero 9,50 € Uskoa, toivoa & rakkautta 1/21 askel.la SIJOITA KÄRSIMYKSEN LIEVITTÄMISEEN MIELENSÄPAHOITTAJAN MIELENMUUTOS LUOTAMMEKO TUTKITTUUN TIETOON. EIJA-RIITTA KORHOLA: OLLI VALTONEN: PAPPILAN KAMARISSA: Meri Louhos: Taide kuuluu kaikille Rakas ja ainoa kehoni Tove Slotte ja mukillinen muumifilosofiaa LEMMIKKINI: TÄHTI JA SALAMA MUUTTIVAT AKVAARIOON Georgij Babitzin: Hyvää huomista!
Postita kortti osoitteella Askel / Paras kansi, PL 279, 00181 Helsinki. Valitse paras kansi 2020 2 1 3 4 6 5 9 7-8 11 10 12 2 ~ askel 1/21. Vastata voi myös sähköpostilla askel.toimitus@kotimaa.fi otsikolla ”Paras kansi”. Kirjoita korttiin kannen numero, lyhyt perustelu valinnalle, oma nimi ja osoite. KANSIKILPAILU Äänestä postikortilla vuoden 2020 kansista itsellesi mieluisinta. Arvomme kolme kirjapalkintoa 19.1.2021 mennessä vastanneiden kesken
Painotalo Punamustan tuotannon ympäristöystävällisyys on tarkastettu ja hiilijalanjälki laskettu. 040 683 8431 TOIMITUSSIHTEERI Päivi Puhakka p. Aikakauslehtien Liiton jäsenlehti. 040 522 0566 TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ Freija Özcan p. Kotimaa Oy:n tilaajarekisteritietoja voidaan luovuttaa ja käyttää asiakassuhteen hoitamiseen sekä lain sallimaan asiakasmarkkinointiin henkilörekisterilain puitteissa. SISÄLLYS 1/21 Uskoa, toivoa & rakkautta 5 Pääkirjoitus ja toimittajalta 6 Georgij Babitzin: Joskus elämä pysähtyy pyytämättä 14 SIRKUN KEITTIÖSSÄ: Missä on merimiespihvin pihvi. Askel painetaan paperille, jonka raaka-aine on peräisin kestävän kehityksen mukaisesti hoidetuista metsistä. Askeleen jakelusta aiheutuu hiilidioksidipäästöjä, mutta Posti neutraloi niiden vaikutuksen rahoittamalla päästöjä vähentäviä, valvottuja ilmastohankkeita. 040 680 4057 ILMOITUSTRAFIIKKI Lisbeth Sarkkinen, p. Toimitus vastaa ainoastaan tilatuista jutuista ja kuvista. An tti Ri nt a l a ~ 3 askel 1/21. 36 Kati Pirttimaa aloittaa esirukouspalstalla 38 Pianotaiteilija Meri Louhokselle sävel on vapaa 42 LAURA HONKASALO: Maailmanlopun lapset 44 Gerbiilit Tähti ja Salama tuovat iloa Inka Warrolle 46 Lilly von Heideman oli valveutunut aatelisnainen 50 Kirjoja ja kirjoittajia 59 YHDESSÄ: lukijoiden metsämuistoja 64 Ristikko 65 Kirjeenvaihtopalstalla etsitään ystävää 66 PIENET TULET: Matkoja ja maisemia 24 Marianne Heikkilä ja kertomuksia kehosta Ka nn en ku va : Ju kk a Gr an st rö m PÄÄTOIMITTAJA Mari Teinilä p. 040 067 4817 KOLUMNISTIT Laura Honkasalo, Minna Kettunen, Eija-Riitta Korhola, Kati Pirttimaa, Teemu Rinne ja Olli Valtonen TAITTO Gun Damén KUVANKÄSITTELY Jukka Granström OSOITE PL 279, Porkkalankatu 7 B, 00180 Helsinki SÄHKÖPOSTIT askel.toimitus@kotimaa.fi, etunimi.sukunimi@kotimaa.fi KOTISIVU www.askellehti.fi TILAUKSET JA OSOITTEENMUUTOKSET p. 040 750 5508 ilmoitusmyynti@kotimaa.fi LUKIJAMÄÄRÄ 78 000 (KMT 2020) PAINOPAIKKA PunaMusta Oy, ISSN 07809972. H ug h Ru th erl an d 52 MUUMIMUKI ON täynnä tyhjänäkin 56 Esther Mugweri on mukana Naisten Pankin kanalahankkeessa. 16 Hiljaisuus on Helvi Pullalle elämäntapa 20 Viisautta vuoteen 2021 22 OLLI VALTONEN: Hyvän tahdon vuo(k)si 29 EIJA-RIITTA KORHOLA: Lukijoista tuli rakkaita 30 Runoilija Nina Rintalan metsä on ihmeitä täynnä 35 PAPPILAN KAMARISSA: Suosituksia vai poikkeuslaki. Toimitusjohtaja Kati Kinnunen ILMOITUSMARKKINOINTI Myyntipäällikkö Pirjo Teva, p. Pidätämme oikeuden hintojen muutoksiin. 020 754 2333, asiakaspalvelu@kotimaa.fi KUSTANTAJA Kotimaa Oy
Uusi alku. PÄIVI PUHAKKA Jälkiä askel 1/21 4 ~. Maassa, kalenterissa, muistikirjassa tai mielessä. Valkoinen sisältää kaikki värit ja näyttää jäniksen jäljet, tammikuut ja uudet ajatukset. Uusi vuosi. ALUKSI SEURAAVA NUMERO ILMESTYY 4.2.2021 Se pp o Al at al o / Va st av al o Uusi lumi. Uusi sivu
Tässä ikonissa Abraham ottaa vastaan Jumalan kolmen vierailijan hahmossa Mamren tammistossa. Niin tapahtuu myös nyt maailmaa piinaavalle kulkutaudille. Sekin on selvinnyt jo yli 300 talvesta. Sellainen ajatus nousee tämän tammikuun Askelen jutuista. Tämä sydänpuu, tammi, on yksi lempipuistani. Sitä kutsutaan sydäntalveksi. Se vain on niin kaunis silloinkin kun vuosisadat ovat sitä kolhineet. Puun alkuperä on jäljitetty vuoteen 1326. Raotan yhtä pusseista ja nuuhkaisen pikkuruisten tillin siementen voimakasta tuoksua. Viron-matkaan ja Tamme-Laurin tapaamiseen voi mennä aikaa. Toimituspäällikkö Freija Özcan tykkää voimalauseista ~ 5 askel 1/21. Sen ympärysmitta on 831 senttimetriä. Tammen elinaikana sotia on syttynyt ja niitä on päättynyt. NÄINÄ TAMMIKUUN päivinä, ennen tammipuumatkoja, minulla alkaa siementen aika. Kulkutaudit ovat levittäneet kuolemaa, mutta nekin ovat aikanaan tukahtuneet. Hypistelen ja rapistelen edellisvuodelta jääneitä siemenpusseja. Ja joitakin kantavat voimalauseet. Helpompi matkakohde on Lohjansaari, jossa kasvaa ympärysmitaltaan yli kuusimetrinen Paavolan tammi. Toinen tehoaa ikävältä ja loputtomalta tuntuviin tehtäviin. Mari Teinilä päätoimittaja Askel-lehti ELÄMÄN MATKALLA ihmistä kantavat pienet asiat. Jotakin kantaa aate, jotakin metsä. Ikonissa näkyy yksi tammipuu. Tuoksu muistuttaa siitä, että vaikka vielä on talvi, mikään ei voi estää kevään ja kasvun ihmettä. Sana tammi tarkoittaakin hämäläisillä murteilla ydintä tai sydänpuuta. ”Tekemällä se loppuu”, sanon tuimasti, käärin hihat ja ryhdyn töihin. Minulla on kaksi minua kantavaa lausetta. Alkaneen vuoden lupauksiin voisikin kuulua se, että tekee toisinaan pieniä itseään arvostavia tekoja ja katsoo sitten vuoden lopussa, mitä hyvää niistä on seurannut. Siitä on saatu yksi selitys kuluvan kuukauden nimelle. PÄÄKIRJOITUS Toimittajalta Askel tammikuussa 2021 Vanha tammi ja tillin siemeniä T ammikuu on ollut usein vuoden kylmin kuukausi. TÄNÄ VUONNA aion toteuttaa matkan katsomaan Tamme-Laurin tammea eteläisen Viron Antslan kuntaan. Minä en usko puissa asuviin henkiin, vaan pikemminkin siihen, että ihmisen teoilla ja tekemättä jättämisillä on vaikutuksia toisen ihmisen elämään. Toinen lause palautuu mieleeni aina, kun katan pöytää. ON HUIKEAA ajatella, että Tamme-Lauri on elänyt lähes 700 talvea, joista jokainen on kääntynyt kevääksi. Ymmärsin sen liittyvän itsensä arvostamiseen. Näin vanhaan puuhun liittyy paljon uskomuksia, muun muassa siinä asuvasta hyvää ja huonoa onnea tuovasta hengestä. Jotakin taiteen tekeminen. Lisäksi tapahtuu asioita, joihin ei voi vaikuttaa. ”Kata aina kauniisti, vaikka söisit yksin”, hän tapasi sanoa. Jotakin se, että opettelee elämään oman kehonsa kanssa – mikä meille naisille usein on vaikea ja pitkä tie. Tamme-Lauri on Viron paksuin ja vanhin puu. Sellaisia olemme koonnet tähän lehteen sivuille 20–21. Tammi esiintyy myös maailman ehkä tunnetuimmassa ikonissa, Andrei Rublevin maalaamassa Pyhän Kolminaisuuden ikonissa. Sen olen oppinut Kati-tädiltäni, joka oli hieno kuopiolaisrouva
askel 1/21 6 ~ askel 1/21 6 ~ GEORGIJ BABITZININ mukaan elämässä on paljon ilmiöitä, joiden edessä voi vain pysähtyä, selittelemättä.
~ 7 askel 1/21 ~ 7 askel 1/21 Kuolema kutsuu elämään – Suhtautumiseni kuolemaan muuttui, kun kävin vuonna 1973 tunnistamassa auto-onnettomuudessa kuolleen veljeni Sammyn, k ertoo keraamikko, laulaja Georgij Babitzin. Kokemus on auttanut häntä ymmärtämään elämän arvon.
Sen jälkeen Babitzin sanoo suhtautumisensa kuolemaan muuttuneen hyvin maanläheiseksi. Ortodoksina hän oli nähnyt ennenkin vainajan arkussaan. Kirkon tavan mukaisesti arkun kansi on yleensä hautajaisissa auki. Pelkoa ei mies sano kuoleman edessä tuntevansa. Yksi kylän naisten keramiikkanäyttelyistä avasi oven uuteen. Enemmän kuin näen Sammy-veljen tunnistaminen ja saattaminen ajasta ikuisuuteen järkytti nuorta miestä ja ohjasi syvästi myös elämän valintoja. Hän on ymmärtänyt, kuinka maailmankaikkeudessa on paljon näkyvää enemmän. – Kehenkään vainajaan minulle ei ollut aiemmin kuitenkaan samanlaista tunnesidettä kuin veljeeni. Keramiikka taas kestää melkein ikuisesti. Vaimon keraamikkoystävän äiti kutsui hänen työtään hautauurnaksi. – Olen oppinut pitämään mieleni avoimena ja ilmiöt ilmiöinä, joita ei aina voi selittää. – Seurakunnat ottivat tuolloin laatumääräyksensä Ruotsista, jonka mukaan kaiken, mitä maahan laitetaan, pitää hajota. askel 1/21 8 ~ Kuolema on koskettanut syvästi Georgij ”Ykä” Babitzinia, erityisesti veljen menettäminen. Pian veljen kuoleman jälkeen parikymppinen Georgij aloitti Helsingin ortodoksisen hautausmaan apulaisvahtimestarina. – Aloimme ajatuksen kautta tutkia asiaa ja huomasimme, että silloin, 1980-luvun alussa, ei myynnissä ollut lainkaan keraamisia uurnia. TEKSTI: MARI VAINIO • KUVAT: JUKKA GRANSTRÖM Kuolema on normaali osa jokaisen elämänkaarta.. Hän ei ole enää tässä maailmassa. – Silloin näin ensimmäistä kertaa läheisen kuolleen ihmisen. – Vainajan äärellä todella tunnet, että tästä ihmisestä on elämä kaikonnut. Ensin tie vei pääkaupungista Fiskarsin käsityöläiskylään. Kolme vuotta tässä työssä opettivat tervettä suhtautumista elämään ja kuolemaan. Voi vain pysähtyä niiden äärelle. Se oli 18-vuotiaalle pojalle suuri pysähdyspaikka, joka kuljetti pohtimaan elämän lopullisuutta. Ikuista keramiikkaa Vaimon keramiikkaharrastus kantoi lopulta elämän kokoisen, kuolemaa koskettavan työuran äärelle. Ensin oli kuitenkin taivuttava luonnon edessä. Kaikkea ei voi havainnoida tai todistaa, mutta ne ovat olemassa. Babitzin pohtii kuolleen kohtaamista
Kuolema ei näin vain piiloudu sairaaloiden seinien taakse. Kirkko on ollut mukana elämässä lapsesta saakka. Tälle miehelle kirkko ei ole vain osa KERAAMIKKO Georgij Babitzinin yritys on luonut uurniin uuden keraamisen, maatuvan materiaalin.. Se on vain hyväksyttävä. – Tein paljon arkun saattoja hautaan ja olin mukana jumalanpalveluksissa. ~ 9 askel 1/21 Babitzinin yritys sai luotua uuden keraamisen, maatuvan materiaalin, jota tuki myös VTT:n käyttöä puoltava lausunto. Se vaikuttaa Babitzinin mielestä koko kehon hyvinvointiin. – Sota toi tapaan muutoksen, kun vaikeasti vammautuneet sotilaat piti piilottaa arkun kannen alle. Hänet pestiin saunassa kotipiirissä, perhe laittoi hänet arkkuun. Vainaja oli perheelle läsnä loppuun saakka. Georgij Babitzinin mielestä avoin arkku konkretisoi kuoleman. – Kuolemaan suhtautuminen tuntuu koko ajan olevan vaikeampaa. On tärkeää surra, elää suru ja kaipaus läpi niin, ettei se jää elämän piilottamaksi. Kuolema tuntuu ihmisille etäiseltä, vieraalta osalta elämää. Uurnia valmistetaan näin yhä tänä päivänä. Emigrantin oma historia Työ hautausmaalla auttoi aikoinaan nuorta miestä elämässä eteenpäin. – Tuntuu, että välillä omaiset järkyttyvät kuolemasta niin pahoin, että läheisen poismenoa on vaikea uskoa. Arkku jätettiin usein talon pihamaalle, jossa läheiset kävivät jo ennen hautausta hyvästelemässä vainajan. Läsnä loppuun saakka Monta vuosikymmentä työtä kuoleman kanssa on avannut näkemään yhteiskunnan kuolemankäsityksen. Kuolema on normaali osa jokaisen elämän kaarta. Sinänsä se ei ollut nuorelle Babitzinille mitään uutta. Ensi kädessä se opetti vastuuntuntoa. Georgij Babitzin muistuttaa siitä, kuinka aiemmin myös luterilaisilla arkut olivat avoinna
– Kun laulaja on rehellinen, avoin itsensä kanssa, yleisö aistii sen, mitä haluat kertoa ja mitä sisimmässäsi oikeasti liikahtaa. – Emigrantin, kuten minä, kirkko on kantanut myös yhteiskunnan äärelle, ja se on auttanut ymmärtämään omaa historiaa, muistuttaa Babitzin. Säveltäjä ja sanoittaja ovat tehneet teoksen omien tunteit– KYLLÄ Luoja luoduistaan huolen pitää, hyvään luottaminen on hyvä tapa valmistautua tulevaan, Ykä Babitzin sanoo. Laulaja kouluttaa ääntään jatkuvasti. Rakas Bach Laulu on ollut koko Babitzinien perheen lahja Suomen kansalle. Silloin myös yleisö aistii rehellisen tunnetilan. askel 1/21 10 ~ uskontoa. Jo nuorena hän opiskeli klassista laulua muun muassa Tuure Aran ja Veijo Varpion johdolla. – Hänen musiikkinsa on äärimmäisen vaikeaa ja palkitsevaa, itselleni todella arvokasta. Laulajalle se kertoo siitä, kuinka läheisyys on sitä, mitä kosketus on, yhteistä totuutta ihmisyyden syvästä olemuksesta. Kun muut perheen lapset, Anna, Kirka, Muska ja Sammy, ovat laulaneet kevyttä musiikkia, on Ykä Babitzin keskittynyt klassiseen musiikkiin. Sieltä hänelle nousevat kaikkien ymmärtämät peruskäsitteet oikeasta ja väärästä. Maailmat yhdistyvät Babitzin pohtii luovuutta ja sen yhteyttä esiintymiseen laulajana. Babitzin kertoo edelleen järkyttyvänsä kuulijoiden tunteen purkauksista, itkusta, joka koskettaa. Johan Sebastian Bachin musiikki on laulajan rakkaus. Ja opinnot jatkuvat. – Katsoin ylös kupoliin ja mietin, kuinka kaunis onkaan taivas, kun enkelit siellä ylhäällä laulavat. – Ihmiset eivät yleensä mene tuntemattomien kanssakulkijoitten eteen ja kerro, miltä elämässä todella tuntuu. – Kristittynä pyrin elämään niin hyvin kuin pystyn oikeudenmukaisesti itseäni ja muita kunnioittaen. Istuin isäni olkapäällä ja mietin, kuinka kaunis onkaan taivas.. Babitzin konsertoi yksin ja eri kokoonpanojen, kuorojen kanssa. Yhteys on silloin syvä. Klassinen musiikki on Babitzinille pyhä asia. Isän olkapäillä Uspenskissa Kristillisyys on Babitzinin perheen perusarvo. Jotta voin olla totta itselleni ja muille, minun täytyy tehdä niin. Kuva kristittynä elämiselle löytyy jo lapsuudesta. – Se on kuin ketju. – Laulajana kuitenkin tulkitsen kuulijoille omat syvimmät tunteeni. – Yhden pylvään takana lauloi kuoro, mutta en nähnyt sitä, kuulin vain. Ohjelmisto on laaja: liedejä, romansseja, ooppera-aarioita. – Muistan, kun istuin isäni olkapäällä Uspenskin katedraalissa, jossa ympärilämme kohosivat temppelin valtavat pylväät
Hän kertoo kerran epäonnistuneensa täydellisesti. Siinä yhdistyvät kaksi maailmaani. Hautajaisissa on ymmärrettävä tilaisuuden luonne. – Olemme maassamme kohdassa, jossa useampi sukupolvi on saanut elää rauhan aikana ilman sotaa. – Syntyy mystinen fiilis, kun saat sidottua ihmisten huomion kokonaan esitykseen, siihen mitä teet. – Se ei ole yleisötilaisuus. Minä tulkitsen sen omien kokemusteni läpi, ja kuulija reagoi siihen omien elämän kosketustensa kautta. Putoan kannettavaksi Laulaminen on Georgij Babitzinille juuri tunteiden tulkitsemista. Ilo luovuudesta ja vapaa yhteys ympäristön kanssa on tärkeää. – Se ei synny pakolla. Jossain vaiheessa jokaisen elämä pysähtyy pyytämättä. palvelumaksun) 02 262 0030 teatteri.turku.fi T O I S E N O N TA I V U T TAVA. Flow syntyy silloin osaltaan myös jännityksestä, laulajan yhteydestä säestäjän ja yleisön välillä. Hän uskoo hyvään. Uusi vuosi antaa jokaiselle uusia mahdollisuuksia. Maailma ei siihen kaatunut vaan päinvastoin vapautti asettumaan tähän hetkeen. Maailmat yhdistyvät. tensa kuljettamina. Babitzin uskoo siihen, että välillä on hyvä katsoa laatikon ulkopuolelle ja kääntää se vaikka ylösalaisin. Yhteys tapahtuu kuin itsestään, antautumalla. Hengitän yhdessä saattojoukon kanssa ja päästän luovuudessa irti kuin ihminen kuolemassaan. Luotan hyvään huomiseen Georgij Babitzin sanoo aina olevansa Valon puolella. Annan Luojan toimia, Georgij Babitzin sanoo. Olemme onnekkaita. Tällä hetkellä esiintymiset ovat koronan vuoksi tauolla, mutta Babitzin katsoo luottavaisesti tulevaisuuteen. Hengitän saattajien kanssa Laulaja pohtii seuraavaa esiintymistään, joka on hautajaisissa. – Vaikkei siltä aina tuntuisikaan, on maailmassa nyt vähemmän väkivaltaa, vähemmän sotia, vähemmän nälänhätää kuin pitkään aikaan sen historiassa. Meidän tulee kiittää siitä, mitä meillä on, ei valittaa siitä, mitä meillä ei ole. Babitzin kertoo esiintymislavalla putoavansa kuin aallon päälle, jonkun kannettavaksi. 19-43 € (sis. ENSI-ILTA 25.3. – Suru, luopuminen on siellä läsnä. Uusi vuosi antaa jokaiselle uusia mahdollisuuksia. – Kyllä Luoja luoduistaan huolen pitää. Epäonnistumista ei laulaja pelkää. Hyvään luottaminen on hyvä tapa valmistautua tulevaan. Hautajaisiin ei mennä näyttämään laulutaitoja vaan palvelemaan muita. On hyvä pysähtyä ja kuulla, mitä elämä haluaa kertoa itselle juuri nyt. – Kaikesta uutisoinnista, maailman tilanteesta riippumatta elämme parempaa aikaa kuin koskaan
Tammikuu AJASSA T säk-tsäk-tsäk-tsäk-tsäk-tsäk-tsäk. Saumuri räksyttää kuin traktori. Aikuisiällä olin kuitenkin alkanut kuvitella, että vaatteiden ompelu olisi liian vaikeaa. Siksi kai kansalaisopistojen kurssit täyttyvät vuosi toisensa jälkeen. Voisiko telkkaria panna kovemmalle. askel 1/21 12 ~. Voisinko olla ihminen, joka ompelee. Uusien asioiden opettelu elähdyttää myös aikuista. Tuskin onnistun peittämään ylpeyttäni, kun tuttava kehuu tekemääni tunikaa ja kysyy, mistä se on hankittu. Kiitos peruskoulun juuri mitään ei kuitenkaan tarvitse aloittaa aivan nollasta. Voisinko olla ihminen, joka sirklaa. Minulla oli ei-ompelevan ihmisen identiteetti. Olenhan monien arjessa ja työssä jatkuvasti tarvitsemieni taitojen lisäksi aikanaan opetellut auttavasti muun muassa sirklaamaan, dreijaamaan, koodaamaan ja kirjoittamaan haikuja. Miksipä en, kokeilen! TUIJA PYHÄRANTA Ihminen, joka ompelee UUSIEN ASIOIDEN opettelu elähdyttää myös aikuista. Olin toki monien muiden tavoin surruttanut aikanaan koulussa ompelukoneen ajokortin ja pyjamankin. Aloitin ompeluharrastuksen äitiysvapaalla. Tulen iloiseksi, kun saan leikattua äitini kainaloista risoista maripaidoista kankaat lapsen paitaan. kysyy Pikku Kakkosen ääreen istutettu kolmevuotias metelin yli. mietin ja päätin kokeilla. Nykyään rentoudun selaamalla kaavalehtiä ja kauniita kangaspakkoja. Kun työkiireet olivat poissa ja vauva alkoi nukkua pitkiä päiväunia, vapautui tilaa, jota uuden harrastuksen aloittamiseksi kaipasin. Le a H ult / Va sta va lo NYKYÄÄN rentoudun selaamalla kaavalehtiä ja kauniita kangaspakkoja
Matkustamisen tulevaisuuteen ennustetaan Netflix-tyyppisiä ratkaisuja niin lentämiseen kuin hotellibisnekseenkin. Ei voi ajatella niin, että nyt on kuolema niin lähellä, että tässä nyt vaan odotellaan. Parisuhteen parantaminen ei tuo helpotusta turvattomuuteen. Ensin on oltava valmis hoitamaan omaa kipua, sen jälkeen parisuhteen korjaaminen on helpompaa. Parempi avioliitto ry:n toiminnanjohtaja Hanna Ranssi-Matikainen, Hyvä sanoma 12/20. Samuli Putro, Apu 51/20. Lainasanat Murrosiässä olin pienikokoinen poika, jolla oli pullonpohjarillit ja naama täynnä finnejä. Todennäköisesti toimistolla ollaan pari päivää viikossa ja loput etänä. En ole pitänyt puhelimessa ääntä päällä 15 vuoteen. Hyvä kuuntelija on myötätuntoinen, hän ei moiti eikä neuvo. Mutta tyhjiksi ne eivät jää, sillä esimerkiksi Hollannissa on jo pyritty muuttamaan liiketilaa asunnoiksi. Voi myös olla, että toimisto kannattaa sijoittaa johonkin epätavallisempaan paikkaan, kauniiseen maisemaan, rennompaan ympäristöön. Ajattelin, ettei kukaan voisi ikinä pitää minusta. Kännykkä piippaa jatkuvasti, se hajottaa keskittymistä. Gerontologian professori Marja Jylhä, EL-Sanomat 6/20. Parikymppisenä lähti hiukset. Henkisempinä ennusteina LinkedInin toimittajat toteavat, että johtajilta odotetaan entistä enemmän palvelevaa johtamisotetta. Samoin firmoilta odotetaan entistä enemmän eettistä ajattelua pelkän voiton tuottamisen sijaan. Mitä enemmän kiitämme, sitä enemmän saamme sellaista, mistä voi olla kiitollinen. Vastauksissa ennakoitiin koronapandemian jälkeistä aikaa, jossa entiseen ei ole paluuta, mutta joka tuo mukanaan myös kiinnostavaa uutta. Selkeimpiä ennusteita on se, että etätyön laitumille karanneita on enää vaikea saada palaamaan pysyvästi toimistoon. Maksat tietyn kuukausimaksun ja sitä vastaan sitten lennät ja majoitut tai käytät hotellihuonetta toimistona tarpeen mukaan. Tämä muuttaa myös toimistoratkaisuja. Katson sitä, sitten kun ehdin. Jollekin voi olla aivan tajuttoman kannattelevaa, että joku kuuntelee ja on kiinnostunut. FREIJA ÖZCAN Tänä vuonna maailma muuttuu Pix ab ay ~ 13 askel 1/21. Kiitollisuus on lahja, joka antaa aina samalla mitalla takaisin.” – Näyttelijä Matthew McConaughey V erkkoyhteisöpalvelu LinkedInin toimittajat kyselivät verkostonsa vaikuttajilta ennusteita siitä, minkälaiset asiat määrittelevät vuotta 2021. Keskustat siis muuttuvat asuinalueiksi, ja sen myötä myös turvallisuus niissä lisääntyy. Tarvitaan vähemmän työpisteitä, enemmän joustavia tiloja erikokoisille palavereille ja ihmisten tapaamiseen. Meillä on jokaisella niin syvä tarve sille, että joku näkee minut. Elämän laatu on tärkeää niin kauan kuin elämää riittää. Arvosta sitä, mitä sinulla on. Tapahtumaketju oli kammottava, ja parisuhderintamalla olin heittämässä hanskoja lopullisesti tiskiin. Pandemian taloudellisten vaikutusten myötä ennustetaan, että kaupunkien keskustojen liikkeet tyhjenevät. Arvioni osoittautui onneksi vääräksi. Jännittävä vuosi on siis luvassa. Mauri Kunnas, Hyvä teveys 14/20. Sairaalasielunhoitaja Tuula Portin, Arkki 4/20 Viisautta ”Kiitä. Flow-tilaan pääsen, kun teen työtäni joka päivä eikä se keskeydy... Niihin luotetaan, jotka laittavat isomman kuvan omien intressiensä edelle ja pyrkivät siihen, että työyhteisö innostuu ja kukoistaa
Kotikukkana saintpaulia viihtyy lämpimässä mutta ei paahteessa; kukkiakseen se tarvitsee toki valoa. Mielikuva syntyy siitä, että liha on leikattu suhteellisen ohuiksi viipaleiksi kuten pihvi. Antonius eli Tynimus onkin ollut Suomen sikojen suojelupyhimys. Talvista sävyä ruokaan saa muutamalla katajanmarjalla ja rosmariininoksalla. Pyhä Antonius ei ole ollut Suomessa mitenkään merkittävä pyhimys, mutta oma tehtävänsä hänelläkin on kansanperinteessä Kustaa Vilkunan Vuotuisen ajantiedon mukaan ollut. Keltasipulin sijaan sopii myös salottisipuli. M e r i m i e s p i h v i on oikeastaan uunissa kypsytettävä pataruoka eikä mikään pihvi. Kyseessä on alkujaan pyhän Antoniuksen muistopäivä. Kuukauden jotakin: Jotakin tähän Pix ab ay Kettusia Talvimetsä on rauhoittava ajatus. Antonius kuvataan yleensä seuranaan sika, jonka hän legendan mukaan paransi. Niinpä kansanperinteestä löytyy sikojen hyvinvointiin liittyviä loitsuja kuten: ”Tynimus tuon emo, tule luota katsomahan!” tai sikoja kuohittaessa lausuttu: ”Kynimut on sinut emut, ompele utuisin neuloin!” Sikojen suojelija AJASSA Pix ab ay askel 1/21 14 ~. Tarina kertoo, että ruokalaji syntyi laivalla, jonka varastossa oli enää yksi pullo olutta. Koska en ole sipulin ystävä, korvasin omassa versiossani osan sipulista fenkolilla. Suomessa pyhimys on kuvattu keskiaikaisissa kalkkimaalauksissa Kalannin ja Mynämäen kirkoissa. Merimiespihvin ainekset on helppo hankkia. Voit yhtä hyvin ostaa ulkotai kulmapaistia, jonka leikkaat poikkisyyhyn pihvien tapaan. Väriä saat viipaloimalla joukkoon pari porkkanaa. Luonto huokaa unissaan, kääntää kylkeä, odottaa. Hiljaisuuden keskellä joku kuiskaa: ”Pian herätään.” TEKSTI JA KUVA: RIIKKA JUVONEN Kuukauden kasvi: Paavalinkukka HÄRKÄVIIKKOJEN KAUNISTAJAKSI sopii paavalinkukka eli saintpaulia. Hyvällä hoidolla ”santtu” saattaa kukkia useamman kerran vuodessa. Miesten kiistellessä pullosta kokki ratkaisi ongelman kaatamalla ainoan oluen tekeillä olevan ruoan sekaan. Itse valmistus on melko nopeaa, mutta uunissa kypsytykseen kannattaa varata 1–1½ tuntia, jotta lihasta ehtii tulla mureaa. Siitä alkoi sitkeän suosikkikasvin, ”santun” Euroopan valloitus ja tarina. 1800-luvun lopulla saksalainen paroni Walter von Sait Paul-Illaira lähetti Itä-Afrikasta isälleen, paroni Ulrich von Saint Paulille sinikukkaisia kasveja. Silloin mausta tulee pehmeämpi. Pari valkosipulin kynttä voit myös lisätä. Kastelu kannattaa hoitaa aluslautasen kautta; pisarat lehdillä tekevät hallaa, ja liika vesi kannattaa kaataa aluslautaselta pois. Kuori ja viipaloi perunat. Lajikkeita ja värejä on runsaasti, mutta luonnonvaraisena saintpaulia on jopa uhanalainen metsien häviämisen vuoksi. Koska lihaa kypsytetään pitkään uunissa, et tarvitse sisäpaistia. Antonius oli Egyptissä elänyt kuuluisa erakko, jota pidetään luostarijärjestelmän perustajana. tammikuuta. Ruskista lihat voissa niin, että ne TONI, ANTTON, Antto ja Anttoni viettävät nimipäiväänsä 17. Hänen kerrotaan kuolleen 105-vuotiaana
Laita perunaviipaleita alimmaksi vuoan pohjalle, samoin päällimmäiseksi kerrokseksi. SIRKKU NYSTRÖM Talvinen merimiespihvi Näitä tarvitset: 800 g naudan paistia tai kulmapaistia leikattuina ohuiksi pihveiksi 1½ kiloa kiinteitä perunoita viipaleina 1–2 porkkanaa 2–3 isoa keltasipulia tai vastaava määrä salottisipuleita renkaiksi leikattuina 4 dl lihalientä ja pullon verran olutta niin että ainekset peittyvät 30 g voita lihan ruskistamiseen 2 tl suolaa 5–6 maustepippuria 3 laakerinlehteä (muutama katajanmarja, pari valkosipulin kynttä, rosmariinin oksa) SIRKUN KEITTIÖSSÄ KOSKA EN ole sipulin ystävä, korvasin omassa versiossani osan sipulista fenkolilla. Kaada lopuksi lihaliemi ainesten päälle ja lisää viimeksi olut. Ju kk a Gr an st rö m saavat kauniin värin. Sekoita suola lihaliemeen ja pudottele pippurimarjat ja laakerinlehdet kerrosten väliin. Silloin mausta tulee pehmeämpi. Lado viipaloituja perunoita, ruskistettuja lihoja ja sipulirenkaita kerroksittain uunivuokaan. Lientä pitää olla sen verran, että ainekset juuri ja juuri peittyvät. Si rk ku N ys tr öm ~ 15 askel 1/21. Laita vuoka uuniin 175 asteeseen. Kuullota sipulit ja nosta ne sivuun. Tarkista välillä, ettei ruoka kuivu, koska osa nesteestä haihtuu kypsennyksen aikana
– CHANTILLYSSÄ löysin retriitin ja tavan ”rukoilla koko olemuksella”, Helvi Pulla kertoo. askel 1/21 16 ~
Rippikoulun hän kävi Helsingin Mustasaaressa. Ajatus siitä vahvistui vuosi vuodelta, ja kaipuu lapsuuden kokemukseen dominikaanisisarten luona ei hellittänyt. – Silloin ajattelin, että tämän Jumala on minulle tarkoittanut. Pariisista löytyi majapaikka Armas-isän tuttavien hotellista. Hangossa vierähti seitsemän vuotta mielen kääntyessä yhä enemmän luostarielämää kohti. Helvin hengellinen työ syveni entisestään opintojen myötä ja uusi matka Ranskaan oli tiedossa. Autokoulu ja punaiset saappaat Helvi Pulla toimi Ranskassa sisaryhteisön kehitysvammaisten lastenkodissa ja sai kirkollista koulutusta valtameren rannalla. Kutsu yhteisöön oli erityisesti hengellinen. Sanomme toisillemme: ”Bon apéttit.” Miksi ranskaksi, kysyt ehkä. Hän oli myös urheilumies ja johdatti nuoria liikunnan pariin. Suur-Pariisin Asnières’ssa oli dominikaanisisarten luostarikoulu, jonne Helvi asettui kuukaudeksi sisarten hemmoteltavaksi, kuten hän itse viettämäänsä aikaa siellä kuvasi. Helvi Pulla oli ennen noviisiaikaa ensin vuoden postulanttina Versaillesin Communauté des Diaconesses de Reuilly -luostariyhteisössä, missä hän teki kaikenlaisia hänelle tarkoitettuja töitä pukeutuen vielä silloin omiin vaatteisiin. Vastaus löytyy ruokaseurastani, protestanttisesta nunnasta. Pulla, halusi lähettää ranskalaista koulua käyvän 9-vuotiaan tyttärensä Ranskaan oppimaan isän rakastamaa kieltä ja kulttuuria. Haluanko sitoutua. ~ 17 askel 1/21. Suomessa hän oli seurakuntavirassa diakonina Harjavallassa, Lemu-Askaisissa, missä pappi toimitti hänet autokouluun, sekä Askolassa, missä punaiset saappaat herättivät harmia. – Siellä oli aina tilaa nuorelle matkaajalle, Helvi muistelee. Rukouksesta tuli jo ennen vihkimyspäätöstä merkittävä osa Helvin taivalta, joka lopulta johdatti hänet luostarielämän hiljaiseen arkeen Pohjoismaihin ja Saksaan kohdistetulta opintomatkalta. – Panin merkille sisarten onnellisuuden, ja pienen tytön mielessä viivähti ihastus ja ajatus: ”Olisiko tämä joskus minunkin tieni.” Järvenpäästä Pariisiin Helvin kotona ei oltu erityisen uskonnollisia. Kirkkoherra Heimer Virkkusella oli suuri vaikutus elämäämme. Heillä oli tavallisen suomalaisperheen arvot, mutta pyhäkouluun tyttö halusi itse. Katseet kohtaavat, äänetön ruokarukous viivähtää katseissamme. Pappi Virkkusen opetustyö oli perusteellista. Hän piti seminaari-iltoja nuorille, opetti jopa kaikki Suomen herätysliikkeet, kaikki kirkkokunnat ja lahkot kutsuen paikalle liikkeen edustajia. Hiljaisuus on siemen – Kun tehdään paljon työtä, tarvitaan myös paljon rukousta ja hiljaisuutta, sanoo Helvi Pulla, protestanttinen nunna ja diakoni. TEKSTI: SAARA VAHERJOKI-HONKALA • KUVAT: PASI LEINO I s tumme ruokapöydän ääressä hämäränä iltapäivänä. Perusteellinen perehdyttäminen ohjasi Helvinkin nuorisotyönohjaajakurssille ja sieltä valmistuttuaan matkalle eteläiseen Ranskaan Nimesin seudulle, missä hän työskenteli protestanttisessa lastenkodissa. Kaikissa näissä paikoissa päämääränä oli sisaryhteisö Ranskassa. – Muistelen lämmöllä seurakunnan nuorisotyöntekijöitä, jotka kouluttautuivat hyvin ja ohjasivat nuoria koko sydämellään. Helsingin Vanha kirkko oli kotiseurakunnan kirkko, missä kokoontuivat 1950ja 60-luvun seurakuntanuoret. – Sieltä palattuani koulutus jatkui Järvenpään Seurakuntaopistossa, missä koulutettiin diakoneja. – Sisarten elämän yksinkertaisuus ja hiljainen työ tuntuivat siltä, mitä elämältä halusin. Helvi Pullan isä, kirjailija Armas J
Hän vastasi pyyntöön ja sai vesperiin materiaalin Ranskasta. Rukouksessa jokainen voi vuodattaa kaikki kokemuksensa, tunteensa ja tarpeensa Jumalalle ja pyytää voimaa uuden päivän töihin, mutta myös ymmärtämään elämän moninaisuutta kaikkine ilmiöineen. Siihen sisältyy aina muun muassa Marian kiitosvirsi, teksti ja johonkin teemaan pohjautuva hetkirukous sekä vapaata rukousta. Vesper Turun tuomiokirkkoon Arkisten askarten lomaan on sijoitettu hetkirukoukset, joista ensimmäinen lyhyt on aamulla ennen aamiaista. – Keskipäivän rukoushetkessä luetaan osa evankeliumia ja lauletaan vuorisaarnan autuaaksijulistamiset. Turun tuomiokirkon ranskankielisistä vespereistä on tullut tapa, josta saa siis kiittää Helviä. Kun Helvi Pulla oli jossain vaiheessa Suomessa, hänelle kantautui Marseillen lähetysalueella toimineen suomalaisen työntekijän kautta idea: voisiko Helvi alkaa järjestää vespereitä Turun tuomiokirkossa. – Tuo aika oli tarkoitettu mietiskelyyn ja päätökseen, haluanko sitoutua luostarielämään. Pisin hetkirukous, vesper, tarkoittaa iltarukousta, joka toimitetaan ennen auringonlaskua. – Kun kaikki tekevät paljon työtä, siihen tarvitaan myös paljon rukousta, Helvi sanoo. Seuraava on ennen päivän töitä. Paljon työtä – paljon rukousta Rukous on puhetta Jumalalle. – On tärkeää muistaa myös seurakunnan papistoa ja muita työntekijöitä rukouksin ihan nimeltä mainiten, jotta ”AUTA MINUA katselemaan sitä, mikä pelottaa, vaikka pelottaa katsoa.” askel 1/21 18 ~. Silloin on tapana lukea jokin Vanhan testamentin teksti päivän evankeliumin lisäksi. Noviisivuosinaan Helvi perehtyi luostariyhteisön kirjaston hoitoon sekä vastasi ruokasalista. Jokaisella nunnalla on yhteisössä omat työnsä. Noviisiaika kestää sisaryhteisössä kolmesta kuuteen vuotta, jonka jälkeen voi halutessaan saada sisarvihkimykseen. ”Älkää olko mistään huolissanne, vaan saattakaa aina se, mitä tarvitsette rukoillen, anoen ja kiittäen Jumalan tietoon.” Näin opettaa Raamattu rukoilemisesta, ja siten on alusta saakka sen ymmärtänyt myös Helvi, joka kertoi keskustellessamme tehneensä äärettömän paljon työtä elämänsä aikana, etenkin Ranskan sisaryhteisössä
Amen.” ”Hiljaisuus on minulle ja muille protestanttisille sisarille elämäntapa.” SISAR HELVI kehottaa ”rukoilemaan tulevaisuuden puolesta, etsimään toivon näkymiä vaikeista ajoista huolimatta ja luottamaan Jumalaan”. Minulla on tarjota tänä aamuna sydämeltäni lahjaksi Sinulle vain oma levottomuuteni. hekin saisivat voimaa tärkeään työhönsä, Helvi Pulla korostaa. Päivän työt jatkuvat aamulla alkaneesta hiljaisuudesta. Noin neljäkymmentä vanhainkotia, lastenkotia, sairaalaa ja kehitysvammalaitosta kätkevät sisäänsä sisarten hiljaisen, rukouksessa tehdyn työn esimerkiksi hoitotyössä ja tärkeässä saattohoidossa. Myös luostarin yhteydessä oleva vierasmaja kutsuu matkailijoita hiljentymään ja kohtaamaan sisaria heidän arkisessa ympäristössään. Sisaret tarjoavat heille arjen tarpeet, mutta myös valmiin hengellisen ohjelman, jossa vierailijat voivat olla mukana. He rukoilevat yhdessä kaikkien kanssa, sillä ilman sitä luostari ei elä. Rukous voi olla myös kiitosta. Ota se sydämeltäni omalle sydämellesi ja lahjoita minulle Sinun sydämeltäsi rauhasi, sellainen joka ylittää ymmärrykseni. Auta minua katselemaan sitä, mikä pelottaa, vaikka pelottaa katsoa. Hetkirukoukset ja retriitti ovat työkaluja hiljentymiseen. Ranskassa on Chantillyn linna, jonka omisti juutalainen Rothschildin pankkiirisuku, jota jesuiitat suojelivat. Näin meilläkin tuli laajemmin mahdollisuus osallistua hengellisiin retriitteihin, joita erotuksena muista retriiteistä kutsutaan myös hiljaisuuden retriiteiksi. Keskustellessamme Helvi Pulla halusi jakaa meille kuulemansa rukouksen voimaksi ja lohduksi niin nykyiseen hetkeen kuin tulevaisuuteen: ”Herra Jeesus Kristus, jos sanon etten pelkää, luultavasti valehtelen tai kuvittelen itsestäni liikaa. – Chantillyssä löysin retriitin ja tavan ”rukoilla koko olemuksella”, Helvi kertoo. Siellä alettiin pitää retriittejä, johin Helvikin meni tutustumaan. ~ 19 askel 1/21. Hiljaisuus on siemen Helvi kertoo retriittien isästä, Ignatius Loyolasta, joka oli varakkaan baskimaalaisen aatelisperheen poika ja eli myöhäiskeskiajalla. Vammaiset, vanhukset ja kuolevat Hiljaisuutta toteutetaan myös sisarten tekemässä työssä sääntökunnan monissa laitoksissa, joita on ympäri Ranskaa. Annan lahjaksi levottomuuteni Sisar Helvi kehottaakin meitä kaikkia ”rukoilemaan tulevaisuuden puolesta, etsimään elämästä toivon näkymiä vaikeista ajoista huolimatta ja luottamaan Jumalaan elämän johdattajana”. – Loyola kehitti kolmenkymmenen päivän ohjelman, jossa retriittiohjaajan kanssa tehdään harjoituksia mietiskellen, rukoillen ja keskustellen. Rothschildeilta jesuiitoille Aktiivisena ihmisenä Helvi tutustui Ranskassa myös retriitteihin. Hiljaisuus onkin avainsana Helvin puheissa. Se toteutuu joka päivä niin yksityisessä elämässä Suomessa kuin sisaryhteisössä Ranskassa. Tästä kiitoksena suku möi pikkurahalla linnan jesuiitoille, jotka tekivät linnasta hengellisen keskuksen. – Hiljaisuus on kuin siemen, joka kasvaa iltaa kohti, jolloin on päivän kiitoksen hetki jokaisella omassa itsessään. Loyola kirjoitti kirjan Hengellisiä harjoituksia, jonka ansiosta paavi Pius XI julisti vuonna 1922 Loyolan kaikkien hengellisten harjoitusten suojeluspyhimykseksi. Kiitos puhkeaa usein laulussa, mikä sekin kuuluu sisarten päivittäisten rukoushetkien ohjelmaan. Niiden avulla pyritään eläytymään myös Raamatun henkilöihin Raamatun lukemisen ohella. Jos se ei ole mahdollista, auta minua silti luottamaan siihen, että johdatat minua pelkojeni keskellä, Sinä ylösnoussut sydämeni valo. Oppimaansa hän sovelsi Heponiemen keskuksessa Suomessa. Luostariyhteisö aloittaa päivänsä hiljaisella rukouksella, samoin päivä päättyy hiljaisuudessa omassa rukouksessa. Hänestä tuli mystikko ja jesuiittaveljien perustaja
29:11 Kiitollisuus on lempeä opettaja. TEEMU RINNE • NURMIJÄRVELÄINEN TOIMITTAJA KOIRAN ELÄMÄÄ Viisautta uuteen vuoteen ”Minä annan teille tulevaisuuden ja toivon.” Jer. Anna kaikkien tunteiden tulla. Silloin ne myös ajallaan menevät. Suru ja ilo eivät ole vastavoimat. Viisaus asuu pienissä teoissa. Rikas ei ole se joka omistaa, vaan se joka lahjoittaa. Er kk i M ak ko ne n / Va st av al o askel 1/21 20 ~. Elämä on yksi
EIJA-RIITTA KORHOLA • HELSINKILÄINEN FILOSOFIAN TOHTORI AIKAKIRJEET Ota hetkeksi tauko liian vaikeista asioista. Jos haluat pohjoiseen, älä lähde etelään. Sitten taas jaksat niiden kanssa. ~ 21 askel 1/21. Pimeässä näkökyky paranee – tai ainakin luottamus voi lisääntyä. Risteys ratkaisee. Elämässä tarvitaan sekä lintuettä sammakkoperspektiiviä. Ja valtateiden varsillakin on pieniä polkuja. Rukoukset ovat kuin kukkia kedolla: ne tekevät maailmasta paremman paikan. Ja viisaita ystäviä. Jos voit valita tutun, vanhan helvetin tai tuntemattoman, pelottavan taivaan välillä, valitse aurinko, kuu ja tähdet
Hänen ideansa on, että ihminen on yllättävän hyväntahtoinen. Yhtä vaikea on arvioida sitä, olenko ihminen, jolla on taipumusta loukata lähimmäistään, työtoveriaan tai kavereitaan. Sama pätee myös itseeni. Mutta kun seuraan sosiaalista mediaa tai seuraan sitä, mitä lehdet kirjoittelevat, hyvä tahto näyttää jäävän taka-alalle. Hyvän tahdon piirissä Kristinusko lähtee siitä, että hyvä tahto tulee Jumalalta ja edellyttää yhteyttä Jumalaan. Puhun ilmiöstä nimeltä mielensä pahoittaminen, joka on sukua loukkaantumiselle. Ja siihen, että olemme kaikki luultavasti väärässä niin suhteessa lähimmäisiimme kuin itseemme. Aina joku pahoittaa mielensä. En ole eri mieltä. Vaikka ihminen saa sen lajilahjana, hyvää tahtoa pitää hoivata ja kasvattaa. Hoivaa hyvää tahtoa askel 1/21 22 ~. Ja olla itse vähemmän herkkänahkainen. Lupaan yrittää tänä vuonna olla loukkaamatta lähimmäistäni. Alankomaalainen historioitsija Rutger Bregman pohtii ihmiskuntaa hyvän tahdon näkökulmasta mainiossa kirjassaan Hyvän historia (Atena 2020). Hyväntahtoisuus on sitä, ettei loukkaa. Kunnia olkoon Jumalalle korkeuksissa. Pakko hyväksyä, että olen itselleni mysteeri enkä aina tavoita syvimpiä tunteitani tai aikomuksiani, en ehkä syvintä kaipaustani. Ja siihen on suostuminen. Milloin mistäkin. Olisiko tässä hyvä uudenvuoden lupaus. Harva sanoo itsestään, että olen liian herkästi taipuvainen pahoittamaan mieleni. Taipumalla siihen, että olemme oikeasti niin erilaisia. Hyvä tahto alkaa ihmisen raadollisuuden hyväksymisestä. Ettemme vain tuottaisi kellekään pahaa mieltä. SANOJA & TEKOJA Olli Valtonen ROVASTI & KIRJAILIJA O rtodoksien aamupalvelu alkaa aina, myös jouluajan ulkopuolella enkelien ylistyslaululla, joka lauletaan kolmesti. Näin hukassa me olemme. Mysteerejä ja likiarvoja Miten onnistua tässä aikomuksessa. Mutta myös sitä, ettei loukkaannu. Suostumalla siihen, ettemme koskaan pysty täysin tavoittamaan lähimmäisemme syvimpiä ajatuksia ja tunteita vaan pelkästään niiden likiarvon. Ja maassa rauha ja ihmisillä hyvä tahto! Vihapuhetta ja loukkaantumisia Hyvä tahto. Inhimillinen taipumus loukkaantumiseen on este terveelle vuorovaikutukselle ja tekee meistä ylivarovaisia. Varmasti ihmiset tahtovat enemmän hyvää kuin pahaa – itselleen ja toisille. Mitä lähempänä ihmiset ovat keskusta, Jumalaa, sitä Myötätunto ei ole tunne vaan päätös. Kuvittele meidät tähän piiriin Jumalan ympärillä. Enkä tarkoita vain vihapuhetta, jota sitäkin riittää. Ortodoksit ajattelevat, että Jumala on ihmisten muodostaman piirin keskellä. Kysymys on tahdosta hyvään. Uuden vuoden lupaus Omaa herkkänahkaisuutta on vaikea arvioida
Ja sama koskee lähimmäistäsi. Matkalla kohti ominta itseäsi. Aviopuolisot alkavat muistuttaa toisiaan. Hyväntahtoisuus on sitä, ettei loukkaa – eikä loukkaannu. Taivu siihen, että sinä – ja kuvasi siis – olet keskellä muutosta. ~ 23 askel 1/21. Hyvä tahto lähtee Jumalasta, jolla on hyvää tahtoa ihmisiä kohtaan. Jossa toivotetaan valheeseen perustuvan ihmisten välisen yhteyden kuplan jatkumista, kun siinä lauletaan: Aika jos vaihtuu pois haaveet jos haihtuu niin koskaan et muuttua saa Suostu siihen, että väärien kuvien, itse luomiemme heijastuksien, kuuluu murtua. Ihminen on Jumalan kuva. Älä usko esimerkiksi siihen paljastavaan lauluun, jossa toivotaan: koskaan et muuttua saa. Suostu siihen ja siihen, että elämän matkan varrella kuvat muuttuvat, tarkentuvat ja tulevat koko ajan aidommiksi. Suostu siihen. Pi xa ba y lähemmäksi he pääsevät myös toisiaan. Siitä alkaa hyvä tahto. Ole valmis luopumaan vääristä kuvista. Kaikki me muutumme sen kuvan kaltaisiksi, jonka kanssa olemme yhteydessä. Koiranomistajasta tulee koiransa näköinen. Vanha psykologinen lainalaisuus on, että ihminen pyrkii muuttumaan sen kaltaiseksi, jonka kanssa hän on yhteydessä. Suostu kuplan särkymiseen Tässä mielessä me kaikki olemme kuvia ja jollain tavalla vääristyneitä sellaisia. Siitä alkaa hyvä tahto
– ENITEN pidän kehossani silmistä. Ne ovat aina sielun peili. Peilistä katsoo aikuinen nainen, joka on sinut ja kiitollinen lahjaksi annetusta, ainutlaatuisesta kehostaan, Marianne Heikkilä sanoo. An tti Rin ta la askel 1/21 24 ~
Tämä vahvisti itsetuntoa. Mitä näen katsoessani peiliin. Keho on väline, jonka avulla voi elää merkityksellistä elämää. Nykyisin elän hyvin kurinalaista elämää migreenin ja monien allergioiden vuoksi. Tämä lohdutti, kun perheemme koki elämämme suurimman tragedian viime kesänä. Samalla jouduin peilaamaan nuoren identiteettiäni mallimaailman standardeihin. Ulkoista tärkeämpää ovat pään sisäiset asiat ja se, mikä kumpuaa sydämestä. Minulla oli myös akneiho. Tämä on todella lohduttavaa. Sen vuoksi voi toimia ja elää lähes haluamansa näköistä elämää. Se on ollut vain vapauttavaa, ja olen voinut olla myös ”erilainen” nuori. Myös hengellisyys ja arjen erottaminen pyhästä pitävät hengissä. Kor. ”Ruumis on pyhä” Koko elämän minua on seurannut ajatus siitä, että ruumis on Pyhän Hengen temppeli (1. Hauskat kokeilut toivat uskoa omaan persoonaan ja kehoon. Estetiikka, sujuvat liikkeet, kaunis kävely ja kehon hallinta olivat näytöksissä ja muotimaailmassa tärkeitä asioita. En esimerkiksi halua, että mikään keinotekoinen aine hallitsee minua. Vapaaehtoistoiminta ja luottamustoimet antavat paljon merkitystä elämään. En vaadi enää keholtani suorituksia, jotka eivät sille sovi. Jokainen oli erilainen ruumiinrakenteeltaan, notkeudeltaan, terveyden tilaltaan ja kooltaan. Nukun riittävästi, harrastan mieluisia asioita (liikunta, lukeminen, kulttuuri ja ystävät). Kuolemassa ne erkaantuvat toisistaan: maallinen maja katoaa kuin ruoho ja sielu menee Jumalan luo. Luterilaisen uskon mukaan ne ovat myös osallisia iankaikkisesta elämästä. Äitini on ollut aina kaunis ja hoikka, minä ”tavis”. Armollisuus ja lempeys omaa kehoa kohtaan on kasvanut, ja elämän rajallisuuden ymmärtää eri tavalla. Ylösnousemisessa ne tulevat yhdeksi. Sain kuitenkin tehdä monenlaisia töitä (mainoksissa ja kuvauksissa televisiossa sekä toimittajana lehdessä ja radiossa), joissa ulkonäön sijasta kiinnitettiin huomiota sisältöön ja ammattitaitoon. Synti toki tuli lankeemuksen kautta maailmaan, ja ruumiillinen kuolema tapahtuu meille kaikille, mutta vaikka maallinen majamme rappeutuu, sairastuu, hiipuu, meillä on toisessa maailmassa toisenlainen olemus. Annan Herran olla ruumiini valtias, mutta pidän siitä itsekin huolta. ~ 25 askel 1/21. Minulle myös riitti se hyväksyntä, jota sain vanhemmilta ja muilta läheisiltä. Raamattu puhuu Jeesuksen kirkastetusta ruumiista, joka ylösnousemisessa menee istumaan Isän oikealle puolelle. Äiti ja isän puoleinen suku toimivat muotialalla, ja sain kasvaa kauniiden ihmisten ympäröimänä. Kerro, kerro Kolme naista, kolme erilaista tarinaa kehokuvasta. Raamattu puhuu ruumiista kunnioittavasti osana Jumalan luomistyötä. Leikittelin eri tyyleillä (androgyyni, maskuliini, feminiini, grunge, glitter jne). Olen absolutisti, en polta ja syön terveellisesti. TEKSTI: PÄIVI PUHAKKA JA HAASTATELTAVAT ”Vanhempieni hyväksyntä riitti” Marianne Heikkilä (52) V arhaislapsuudessa kehokuvaan vaikuttivat äitini ja sukuni naiset. En mahtunut ”mallimittoihin” enkä ollut riittävän pitkä ja solakka näytösmalliksi. Miten viihdyn omanlaisenani. 6:12) ja siksi pyhä. ”Elän kurinalaisesti” Nyt vanhempana on kiitollinen jokaisesta päivästä, kun saa elää ja hengittää. Kun lapset olivat pieniä, karsin aina ensimmäiseksi omasta hyvinvoinnista. Kuuluin itsekin mallimaailmaan, ja asuin Pariisissa yhden kesän. Amerikassa opin ymmärtämään, miten eri etnisistä ja sosioekonomisista taustoista tulee erilaisia ihmisiä ja kauneusihanteita. Kehokuvaan vaikutti myös vaihto-oppilasvuosi 1985–1986. Miten vuodet ovat kehoani kohdelleet ja miten pidän siitä huolta. Jumalan luomat ruumis ja sielu muodostavat kokonaisuuden. Olemme lihoinemme ja kaikkinemme arvokkaita, emmekä saa väheksyä kehoamme hengellisyyden kustannuksella. Hyviä ovat myös kehon ja mielen hyvinvointia vahvistavat liikuntamuodot. Veljeni sai aivoinfarktin ja hänet Olemme lihoinemme ja kaikkinemme arvokkaita, emmekä saa väheksyä kehoamme hengellisyyden kustannuksella. Koskaan en tuntenut myöskään häpeää muotojen tai menkkojen alkamisesta
Hän on aina hyväksynyt minut ehdoitta ja sanonut, miten kaunis olen. Tästä elämäni kovimmasta paikasta on lähes mahdotonta puhua. Olemme liitetyt häneen kasteessa ja ehtoollisessa. Kun olen melkein päässyt tavoitepainoon, olen lopettanut projektin, ja ilman pysyviä elämäntapamuutoksia paino on alkanut hiipiä takaisin. Liikun paljon. 60-vuotiaana sairastuin työuupumukseen ja sen myötä depressioon. Myös he ovat aina kannustaneet minua, olipa elämäntilanteeni millainen tahansa. Olin sen valmis hyväksymään. Ei meikkiä eikä leikattuja hiuksia. Olen kantanut siinä kaksi ihanaa tytärtä. Äiti, mummoni kasvattama, tykkäsi kaikesta kauniista, mutta olemassa olevissa rajoissa. Jokainen niistä on muisto eletystä elämästä.” askel 1/21 26 ~. Jälkiviisaana arvelen, että minuun ei kasvanut riittävää luottamusta siihen, että joku voisi pyyteettömästi rakastaa minua. Koskaan en ole osannut hävetä sitä. Omasta kehosta ei sen kummemmin puhuttu, siveä pukeutuminen oli tärkeää. Yritän myös kiinnittää huomiota ergonomisiin asioihin. Olin vain lapsi, joka leikki ja liikkui. ”En enää laihduta” Nyt olen onnellisessa vaiheessa. Säännöstelin vuosikymmenet syömistäni, sillä suvussa oli taipumusta lihomiseen. ”Kuka peilistä katsoo?” Harriet Urponen (48) E niten omaan kehokuvaani on vaikuttanut isäni suhtautuminen minuun. Muistan elävästi sen, kun ensimmäisen kerran huomasin, että painoa on kertynyt ylimääräiset kymmenen kiloa. Alle viisikymppisenä tapasin miehen, joka sanoi kauniiksi. Ehkä minulle ei myöskään kasvanut riittävän hyvää käsitystä itsestäni. Kuitenkin pitkään minulla oli käsitys, että olen lihava. ”Kunnioitan kohtuani” Monta vuotta sitten kirjoitin tekstin erääseen Peilimaassa-produktioon: ”Kun katson peiliin pelkään sitä, ett’ sieltä katsookin joku muu kuin minä. Molemmat pikkusiskoni ovat aina olleet hoikkia, mistä olen ollut vilpittömän kateellinen. No, en mennytkään. Kuka peilistä katsoo?” Syksyllä kirjoitin blogissani (saivo.fi/ blogi): ”Kunnioitan kohtuani. Lapsena en koskaan ajatellut kehoani. Siitä jäi varjo elämääni. Olen ajatellut, että se on sukuvika, enkä ole tämän asian kanssa yksin. Lapsilleni haluaisin välittää sen viestin, ettei ulkoisilla asioilla ole merkitystä. Vaatimattomuus erityisesti pukeutumisessa kuului asiaan. Yhteisen leivän murtaminen on yhteyttä hänen ruumiiseensa. Olin 23-vuotias ja lähdin heti Painonvartijoihin. Kiitän sormistani. Minusta on myös ihana vertauskuva, että seurakunta on Kristuksen ruumis. Vanhempieni avioliitto ei ollut ristiriidaton. vaivutettiin koomaan, josta hän ei enää herännyt. ”Kristuksen pilkkaväri”, sanoi hurskas mummoni. En laihduta, vaan nyt tavoitteenani on päästä irti laihdutuskierteestä ja löytää tasapaino, jossa paino ei enää nouse. Olen juuri oikean painoinen ja minulla on kehossani pitkästä aikaa todella hyvä olla. Silti salaa toivoisin, että itseni peilistä löytäisin. Nuorena aikuisena, Savosta Helsinkiin muuttaneena, kokeilin rajojani, mutta myöhemmin psykoterapia ja eletty elämä tasasivat minua; on hyvä olla tavallinen. Teen paljon etätöitä ja vaihtelen kolmea erilaista istuinta; tavallinen tuoli, satulatuoli ja jumppapallo. 75 vuotta täytettyäni alkoi tulla pahoja nivelvaivoja, kulumia, ensin polvi, sit”Kiitos kehoni jokaisesta arvesta. Pukeuduin mielestäni kauniisti ja olin huoliteltu. ”Terapia eheytti” Olen pienikokoinen ja ollut suurimman osan aikuiselämästäni sopusuhtainen. Silti en ollut varma, olenko kaunis. Mummo, joka oli jäänyt nuorena leskeksi ja yksin maatalon hoitajaksi keskenkasvuisten tyttöjensä kanssa, sanoi toivovansa, ettei minun tarvitsisi mennä koskaan naimisiin. Tuloksia tuli nopeasti, mutta siitä lähtien olen parin vuoden välein huomannut olevani samassa tilanteessa ja keksinyt taas uuden konstin pudottaa ylimääräiset kilot pois. Olen kokeillut kaikki mahdolliset dieetit ja todennut, että kaikki ne toimivat, kun niitä noudattaa. Lapsena äiti ompeli vaatteet, teki kauniita mekkoja, mutta värit olivat synkkiä, varsinkaan punaista ei saanut olla. Joita ilman en voisi polvistua enkä voisi niiata kiitokseksi. Niin monet kerrat olen ristinyt käteni ja saanut apua. Olemme myös vartaloltamme samanlaisia, emme ihan mitään pikku kirppuja. Toiveeni on, että saisin omat tyttäreni kasvamaan aikuisiksi ilman, että he joutuisivat kamppailemaan paino-ongelmien kanssa. Kiitän polvistani, joita ilman en pääsisi juoksemaan. Aina aiemmin ajattelin, että musiikki on pelastanut minut liikunnalta. Jälleennäkemisen toivo on ainoa lohtu. Nuoruudessa olin tyytyväinen itseeni ja kehooni. Jäimme isän kanssa kahden, kun olin vain kolmevuotias, ja meistä on tullut todella läheiset. Olen aina ollut hyvin välitön suhteessa kehooni ja puhunut siihen liittyvistä asioista avoimesti. Kiitos sydämestäni, joka on lyönyt. Jokainen niistä on muisto eletystä elämästä. Tämä on tosin ihan uusi juttu. Hiljaa tai kovaa...” ”Olen riittävän hyvä” Eeva Hurskainen (80) K asvoin perheessä, jonka elämää sävytti herännäishenkinen kristillisyys. Aikuiseksi kasvamisessa alleviivattiin siveyttä. Kunnioitan rintojani, jotka antoivat lapsilleni ruokaa… Kiitos kehoni jokaisesta arvesta
En kuitenkaan niistä piittaa, vaan ajattelen, että näin on hyvä, Harriet Urponen sanoo. – OLEN tyytyväinen kokonaisuuteen. Olen aikuinen nainen, ja kehossani näkyvät iän tuomat muutokset. Ja an i Fö hr ~ 27 askel 1/21
Nyt olen sinut pienen ja sievän rintani kanssa, ja suorastaan ihailen sitä. Täällä on monen näköistä mummoa. Nyt olen siitä vapautunut. Välillä inhosin sitä, haavaa ja kipua. Asun senioritalossa. Se oli jonkinlainen kriisi. Joskus harvoin joku laiha kanssasisar katsoo arvostellen, ehkä huomauttaenkin olemuksestani. Itse olen alkanut yhä enemmän olla kiitollinen siitä, että tässä elämän raihnauttamassa ruumiissa mieli on yhä liikkuva ja muistikin pelaa. Elämäni suuri suru on ollut, ettei minulla ole lapsia. Nyt ajattelen, että näin oli ehkä parasta. Syöpä aiheutti kriisin, jossa en pelännyt itse kuolemaa vaan mahdollisia syövän kuolinkipuja. Ju kk a Gr an str öm askel 1/21 28 ~. Kriisien keskellä pitkä psykoterapia eheytti minua. Sen myötä opin rakastamaan itseäni ja kokemaan, että olen riittävän hyvä. ten selkä. Olisipa toinenkin yhtä pieni ja terhakka. Yritin laihduttaa, mutta ei ollut riittävää tarmoa. Runsas vuosi sitten jouduin rintasyöpäleikkaukseen. Joskus surin rintojani, joilla olisin lasta imettänyt. Silloin pahoitan mieleni, mutta sitten ajattelen, että et voi tietää, mitkä kaikki asiat tähän ovat vaikuttaneet. Ja minullahan on lapsia, sisarusten lapsia ja heidän lapsiaan. Myös depressio nosti taas päätään. Vähitellen totuin olemaan lihava. Liikkuminen jäi vähiin ja aloin lihoa. – KUN olen pessyt vitivalkoisiksi muuttuneet hiukseni, laittanut nätin mekon päälleni ja katson peiliin, niin silloin kyllä totean, että olen näin riittävän hyvä, Eeva Hurskainen kertoo. Monenlaiset elämänkokemukset ovat hioneet meitä niin, että toinen hyväksytään sellaisena kuin hän on. Psalmi 139 on mielipsalmini. Se on vapauttavaa. ”Minä olen ihme” Täytin hiljattain 80 vuotta. Aluksi suhteeni leikattuun rintaan oli ristiriitainen. ”Minä olen ihme, suuri ihme ja kiitän sinua siitä.” Psykoterapian myötä opin rakastamaan itseäni
Missä on aarteenne, siellä on myös sydämenne.” MIELEENI TULEE Jeesuksen erikoisimman vertauksen viesti. Hän jatkaakin varoituksella siitä, että joka on väärä vähässä, on sitä myös paljossa. Jeesus itse kehotti: ”Hankkikaa kukkarot, jotka eivät tyhjene, kootkaa taivaisiin aarre, joka ei ehdy. Kaikki se, mitä maan päällä arvostetaan, mutta jolla ei ole iankaikkista arvoa. ~ 29 askel 1/21. Investointina se oli lyhytnäköinen, koska ei sisältänyt sijoitussuunnitelmaa kuoleman tuolle puolen. Väärä rikkaus ei ole siis arvotonta, koska sillä voi tehdä hyvää. Tarina tuo esiin mielenkiintoisen käsitteen väärästä rikkaudesta. 12:15–21) rikkaan miehen elämäntyylistä, hän ei moittinut tämän moraalittomuutta vaan tyhmyyttä; mies päätti rakentaa suuremman aitan kootakseen siihen varansa ja ryhtyäkseen sen jälkeen oloneuvokseksi. Tittelit, saavutukset, asemat ja arvonimet tai raha. Tämä saattoi siten laskea tulevaisuudenturvansa näiden velallisten varaan. Viisaaseen sijoittamiseen on vain yksi keino: lähimmäisemme. Helsinkiläisseurakunta osoitti rahat diakoniatyöhön köyhien lapsiperheiden tukemiseen. Niille on ominaista tilapäisyys. Ennen kuolemaansa hän ehti tehdä rahoillaan hyvää tuntemattomille ihmisille. Oli ajattelematonta huolehtia vain tästä ajasta, sillä kuollessaan voi hetkessä menettää kaiken. Jumalan siunausta askeleille taivastiellä! Kun satsaamme hyväntekemiseen ja kärsimyksen lievittämiseen, luomme rikkautta, joka ei katoa. Hän ehti muuttaa maallista valuuttaa sellaiseen valuuttaan, jolla on pysyvää arvoa kuoleman tuolla puolen. TÄMÄ ON viimeinen kolumnini Askelessa. EIJA-RIITTA KORHOLA • HELSINKILÄINEN FILOSOFIAN TOHTORI AIKAKIRJEET Sijoituksia T aannoin Helsingin Sanomat uutisoi vanhuksesta, joka halusi liittyä takaisin kirkkoon erottuaan siitä 70 vuotta aikaisemmin. Siellä ei varas pääse siihen käsiksi eikä koi tee tuhojaan. Jeesus ei vähättele maallista rikkautta, mutta tuo esiin, ettei se ole käypää valuuttaa kuolemamme jälkeen. Lahjoitusta seuraavana yönä 90-vuotias mies kuoli. Ihmettelin, miten onnekas tuo mies oli. Mies oli tarkkaan laskenut sinä aikana kertyneen maksamattoman kirkollisveron määrän ja halusi hyvittää sen kultakolikoilla. Sen oivaltanut ihminen on Jeesuksen silmissä todella rikas, sillä hänen rikkautensa on tallessa Jumalan luona. P.S. Mitä on väärä rikkaus. Hän halusi tavata kirkkoherran ja hoitaa asian pois. Kun Jeesus varoitti toisessa kohdin (Luuk. Kun satsaamme voimavarojamme hyväntekemiseen ja kärsimyksen lievittämiseen, luomme rikkautta, joka ei katoa. Hän pienensi isäntänsä velallisten velkasummia 20–50 prosentilla, jolloin nämä joutuivat merkittävään kiitollisuudenvelkaan irtisanottua taloudenhoitajaa kohtaan. Jeesus kehui kaverin älyä ja pitkän tähtäimen suunnittelua ja käski ottaa siitä opiksi. On aivan selvää, ettei Jeesus rohkaise ketään epärehelliseen toimintaan. Viisaus ja muita varten eläminen kuuluvat yhteen. Lehdestä ja sen lukijoista on tullut minulle näiden viidentoista vuoden aikana rakkaita, ja kiitän kaikesta saamastani palautteesta. Mutta jos sitä ei muuta oikeaksi rikkaudeksi, se haihtuu ilmaan. Se on tarina epärehellisestä taloudenhoitajasta, joka sai isännältään potkut mutta keplotteli itselleen hyvän tulevaisuuden. Se pitäisi siis vaihtaa ajoissa kelvolliseksi valuutaksi yhtä fiksusti kuin taloudenhoitaja teki. Kirkkoherralle tuli kylmät väreet kuultuaan tämän, ja niin minullekin
Hän on 15-vuotiaan pojan äiti ja asuu poikansa kanssa kaksin luonnonläheisellä Kaaron alueella Raumalla. Molemmat kokevat, että metsä on turvapaikka, sillä puiden, sammalten ja kallioiden keskellä mieli rauhoittuu aina. – Metsä on niin salaperäinen ja ihmeellinen, että mielikuvitus saa voimaa. – Metsässä muistan, että kaikki on hyvin tai ainakin sen, että pieniin murheisiin ei kannata tarrautua. Metsässä näkyy runoja Metsä kutsuu Nina Rintalaa päivittäin. askel 1/21 30 ~ askel 1/21 30 ~. Toisinaan puusta tippuvat neulaset kirvoittavat sanoittamisen tarpeen. Moni tuoreen teoksen runoista on tullut Nina Rintalan mieleen metsässä ollessa. Huolet vähenevät joka kerta, kun metsään menee. Metsässä runoilija tuntee olevansa vapaa – ja vapaana kulkeminen sekä metsän aistiminen laittaa usein liikkeelle runon. Rintala on erityisluokanopettaja, joka kirjoittaa päivätyönsä ohella. Pienikin hetki metsässä laskee stressitasoa, Rintala sanoo. Keuhkot täyttyvät raikkaasta ilmasta, ja yhtäkkiä olo onkin tyyni. Syvälle metsään päästyään hän pysähtyy. Päähenkilöllä on kuitenkin paljon yhteisiä ajatuksia ja tuntemuksia hänet kirjoittaneen runoilijan kanssa. Hän harppoo yli juurakoiden ja kivien, etenee koivujen välistä kuin pakenisi jotain. Linnut lensivät tekstiin Liike, käveleminen tai juokseminen, yhdistettynä metsän kuuntelemiseen ja katselemiseen rauhoittaa ja saa inspiraation liikkeelle. TEKSTI: HANNA HIRVONEN • KUVAT: JUSSI PARTANEN Runoteoksen Puut taipuvat puoleeni (Basam Books 2020) alussa henkilö juoksee metsässä. Usein metsän yksityiskohdat näyttäytyvät runoina. Yhdentoista linnun parvi, joka kerran lensi pään yläpuolella, on julkaistu tuoreessa kirjassa kuvarunona eli tekstinä lintuparven muodossa. Runoteoksen päähenkilö ei ole Nina Rintala, vaan kuvitteellinen hahmo. Olohuoneen ikkunasta näkyvät takapihan männyt ja kalliot. Aikeena on huutaa sisälle kasautunut paine pois. Jos jokin runo on pitänyt saada heti ylös, runoilija on sanellut sen pöpelikössä talteen puhelimeen. Luonnossa hiljenee ulkoinen meteli ja pään sisäinen hälinä
~ 31 askel 1/21 ~ 31 askel 1/21. METSÄSSÄ RUNOILIJA Nina Rintalalle tulee usein inspiroitunut olo, metsässä hänestä alkaa tuntua, että kaikki on mahdollista
Oppitunteja kallioilla Metsässä onkin opittu monenlaista. – Joskus töistä tullessani otan polkupyörän ja fillaroin suoraan metsään. Metsässä on läsnä myös näkymätöntä, selittämätöntä ihmettä. Voimaantuminen siellä on niin vahvaa, että kaikki ei varmasti ole tutkimuksilla selitettävissä. Haetaan vaikka kepakoita, joista on hyötyä matematiikan tunnilla. Sellaisiakin, mitä ei muualla ehkä ymmärtäisi. Isoisän kanssa sienestämässä Nina Rintala on syntynyt Jyväskylässä, mutta pian perhe muutti Myrkyn kylään Etelä-Pohjanmaalle. Kun luonto on koulua lähellä, en edes voisi olla antamatta lapsille mahdollisuutta olla siellä. Luontoon sulautumisen kokemuksia, jollaisista Puut taipuvat puoleeni -kirjassakin puhutaan, Nina muistaa jo lapsuudestaan. – Kun istun puun alla tai kuljen metsässä, koen ykseyttä luonnon kanssa, Rintala kertoo. Hän vie omat oppilaat metsään mahdollisimman usein. Hiihtäessä raja minun ja ympäristön väliltä katosi. Kielioppia on harjoiteltu kirjoittamalla retkestä raportti. Marjastus ja sienestys isoisän kanssa sekä leikkiminen kallioilla olivat nekin mieleistä tekemistä. Mietinnässä on, tulisiko kirjaan tarinoita vai tietoa. Jumala on läsnä Lapsesta asti metsiä kolunneelle Ninalle metsä on yhtä aikaa sekä tuttua että mystistä seutua. Rintala kertoo muutaman esimerkin siitä, mitä äidinkielen tunneilla on metsässä tehty. On pysähdytty kalliolle, ja opettaja on lukenut erilaisia runoja esitelläkseen, mitä runous voi tarkoittaa. – Jos vain jonkin asian opettamisen voin siirtää metsään, niin siirrän. Satuja ja haaveita Metsä on Nina Rintalalle mieluinen paikka myös vapaa-ajalla. Aiemmat Kuukorento (Hai 2014) ja Paperiperho (Kirjokansi 2015) sisälsivät muutamia luontorunoja, mutta uusimman kirjan teksteissä uppoudutaan vihreyteen, sulaudutaan kiinni metsään ja kurkistetaan omaan sisäiseen metsään. – Luonnollisessa ympäristössä voin kokea yliluonnollista. Runoilija pitää metsän kaaoksesta, jossa kaikki, kuten sammaloituneet puunrungot, on kuitenkin juuri oikeilla paikoillaan. Siellä hän rentoutuu parhaiten työpäivien jälkeen, joten hän käy metsässä lähes päivittäin. Metsä on kirjan päähenkilölle ja runoilijalla itselleen myös paikka, jossa saa olla vapaa ja jossa voi ymmärtää monenlaisia asioita itsestä ja maailmasta. Joskus lapsilla on ollut mukanaan taulun kehykset. Runoilija ajattelee, että vaikka ihminen jyrää luontoa, luonto on vahvempi. Hän pyöräili, hiihti ja juoksi. Niin metsä vastaa Erityisluokanopettajana Nina Rintala kokee, että oppitunnin pitämiselle paras paikka on metsä. Sitten lapset ovat kirjoittaneet itse. Metsä on Rintalalle pyhä paikka, jossa hän pääsee kiinni samanlaiseen hyvän olon ja rauhan tunteeseen kuin kirkossa. – Metsä voi olla mukana kaikkien aineiden opettamisessa! Nina Rintala innostuu. Usein yksin, usein myös pimeän aikaan ja ilman valoa. Talvisaikaan sää on toisinaan sellainen, ettei se hyvistä varusteista huolimatta sovellu oppitunnin pitämiseen tai pitkälle retkelle lähtemiseen oppilaiden kanssa. Luonto tarjoaa loputtomasti aiheita, ja lapset keskittyvät paremmin ulkona kuin luokkahuoneessa. Metsässä näkee erilaisia asioita kuin mihin silmä on tottunut rakennetussa tai viljellyssä ympäristössä. – Häikäistyn aina metsän kauneudesMetsän kaaoksessa sammaloituneet puunrungotkin ovat juuri oikeilla paikoillaan. Samalla lasten suhde luontoon vahvistuu ja he alkavat arvostaa ympäristöä. Rintalan haave on koostaa oppilaiden kanssa oma metsäkirja. Osa runoista sijoittuu kuvitteelliseen kylään, jossa on uhkaava tunnelma ja josta lähtisi mielellään pois. – Silloinkin sain metsässä mielenrauhan. – Jumala, tai mitä nimeä kukakin haluaa korkeammasta voimasta käyttää, on läsnä ja aistittavissa metsässä. Koti oli metsän keskellä. Kerran hiihtokilpailuissa liike sulautti hänet talviseen maisemaan niin, että hän unohti, mitä oikeastaan oli tekemässä. Lapset lähtevätkin luontoon, vaikka nyt läheiselle Kokkovuorelle, yleensä riemulla ja toivovat pitkiä retkiä. Oppilaiden luontoa kunnioittavan asenteen kautta metsä voi saada takaisin sitä hyvää, jota se ihmisille antaa. Heidän tekstinsä ovat voineet alkaa metsästä löytyvästä yksityiskohdasta, kivestä tai kannosta. Luontoa rakastava runoilija viittaa kylällä sellaiseen ihmisen toimintaan, jossa unohdetaan luonto. Minulle suurin osoitus jumaluudesta on häikäisevä luonto. Jo se on kiehtovaa. – Muistan onnellisuuden ja kiitollisuuden tunteen siitä, että saan elää näin kauniissa maailmassa. Metsään kutsuvat usein samat asiat kuin lapsuudessa: luonnon mykistävä kauneus ja yksityiskohdat, joita on päästävä ihmettelemään uudelleen ja uudelleen. Käsillä on aina muistikirja sitä varten, jos mieleen alkaa tulla palasia johonkin tekeillä olevista kirjoista. Muuten saattaisin upota teksteihini täysin, runoilija sanoo. Silloinkin lähimetsässä saatetaan käväistä. Lapsuudessa ja nuoruudessa Ninan intohimona olivat metsäpoluilla harrastettavat urheilulajit. Sisälläni kasvaa metsä Puut taipuvat puoleeni on Rintalan kolmas runoteos. – Opettajan työ ja arki pojan kanssa pitävät minut kiinni tässä maailmassa. askel 1/21 32 ~. Koen sellaista luonnossa edelleen, ja edelleen se lumoaa minut. Varmaa on, että kirjassa on lasten ottamia valokuvia ja että päätekijöinä ovat muutenkin oppilaat. Jokainen on kehystänyt kiinnostavan asian metsästä ja kirjoittanut kuvasta. Lopulta metsä nielee pahaenteisen kylän. Vaikka olen metsässä yksin, en tunne olevani yksin. Retkeen kuuluu opetustuokioiden lisäksi yleensä hetki vapaalle leikille ja hiljainen hetki, jolloin rauhoitutaan ja kuunnellaan ympäristöä
~ 33 askel 1/21. Mieluinen lukijapalaute oli se, kun joku kertoi menneensä lukemaan kirjaa metsään. NINA RINTALAN uusin runokokoelma Puut taipuvat puoleeni julkaistiin viime vuoden elokuussa
Tuoreessa teoksessa metsä puhuu voimakkaasti. Polku alkuperäisistä versioista kirjaksi oli kuitenkin pitkä, kustantamokin ehti vaihtua. Ihmisen sisäisestä metsästä löytyvät aina rauha, hyvä olo, pysyvyys ja kauneus. – Pääsen metsässä tasapainoon ja saan sieltä energiaa. Sisälläni on rauha Tällä hetkellä runoilijalla on työn alla talvirunoja. Viime vuosina Nina on opetellut armollisuutta itseään kohtaan. Vaikka hän kirjoittaa toisinaan metsässä, tai ainakin sanelee runoja muistiin, metsä ei tekstejä vaadi. Metsä rauhoittaa siksikin, että siellä asiat pysyvät jotensakin levollisen muuttumattomina. Se on kuitenkin hiljaisuuden puhetta, jota päähenkilö toivookin kuulevansa. Hän toivoisi kaikkien saavan kokea metsän mieltä rauhoittavia ja kehoa elvyttäviä vaikutuksia. Kerran, kun hän tuli metsästä kotiin ja laittoi puhelimen lataukseen, kustantajalta oli tullut kiinnostunut viesti. Metsässä voin kuunnella, mitä minulle kuuluu. Onneksi saan sanoa näin. Sinne näkee, kun pysähtyy katsomaan. Helposti innostuva nainen on karsinut kalenteriaan. Puut taipuvat puoleeni -teoksen julkistusta juhlittiin Raumalla, Pyhän Kolminaisuuden kirkon raunioilla viime vuoden lokakuussa, Aleksis Kiven päivänä. Ennen sitä ollaan kuitenkin vähän aikaa hiljaa. Hän haluaisi kaikkien huomaavan, että jos malttaa pysähtyä, esimerkiksi vaatimukset itseä kohtaan saattavat näyttäytyä pienempinä kuin hälyssä. Muista kuulumisista puheenolleen, Nina on tällä hetkellä levollisella mielellä. Minun on vaikea uskoa, että joku ei näkisi luontoa satupaikkana. Hän aikoo esittää metsärunoja uusimmasta teoksestaan ja rummuttaa lausunnalle sopivaa äänimaisemaa. Jos haluaisi seuraavan teoksen valmiiksi mahdollisimman nopeasti, Rintalan kannattaisi viimeistellä talvirunot. Voin myös kuulla omat haaveeni, ymmärtää, mitä haluan ja mihin tähtään. – Nyt on rauhallinen ja hyvä vaihe. Talvirunot ovat jo koneelle kirjoitettuina. – Metsässä olen oppinut vain olemaan. Kyllä vain, meillä jokaisella on sisäinen metsä, Rintala paljastaa vielä. Runokansa metsäpoluille Rintala on järjestänyt lavarunotapahtumia pubissa Rauman keskustassa, laivalla meren rannalla ja laavulla metsässä. Puut taipuvat puoleeni -teoksen kiitossanoissa runoilija kiittääkin metsää, niin paljon hän on sieltä saanut. Puiden rauhallisuus imeytyy runoilijaan ja vahvistaa tunnetta siitä, että elämässä on aina jotain pysyvää. Hän kirjoittaa tekstit melkein aina ensin käsin. – Tällä hetkellä en tunne fyysistä kipua, senkin tähden minulla on levollinen olo. Tekemistä odottavien asioiden lista on pitkä, eli ulkoisesti kaikki ei varmaan ole kohdillaan, mutta sisälläni on rauha. Palautteen perusteella näyttely johdatti ihmisiä syvälle ajatuksiinsa, ja he pääsivät rentoutuneeseen tilaan. Lohtua ja pysähtymisen hetkiä Suurin osa tuoreen teoksen runoista on kirjoitettu vuoden 2015 tienoilla. – Saatan mennä sinne vain hengittelemään. askel 1/21 34 ~. Vaikka joku asia nopeasti muuttuvassa maailmassa tuntuisi kaoottiselta, metsästä löytyvä kivi on kivi, ja kuusi on yhä kuusi. Hän pystyy jo lepäämään välillä, vaikka esimerkiksi kodin järjestys ei olisi täydellinen. NINA RINTALA on paitsi kirjoittanut myös esittänyt runoja metsässä. Teoksesta on tulossa Basam Books -kustantamon julkaisemana myös äänikirja. Rintala viihtyy metsässä yksin, koska silloin voi vapautua vastuista, rooleista ja muiden odotuksista. Sieltä löytyvät aina myös seikkailunhalu, mielikuvitus ja voima. Mutta hän ei mene sitä kautta vaan kuulostelee, mikä teksteistä lähtee viemään seuraavaksi. Samalla tavalla kuin muistakin metsistä. Hän haluaisi ohjata nuorisoteatteria, josta hänellä on pitkä kokemus, mutta rauhan tunnetta suojellakseen on jättänyt harrastuksen tauolle. Jossain kohtaa Rintala jo luopui ajatuksesta, että metsärunot joskus julkaistaisiin. Haluan viedä muitakin sinne voimaantumaan. Vuonna 2017 metsärunoja oli näyttelyssä yhdistettynä kuvataiteeseen ja ääniin. Yksi niistä on erään haljenneen kiven välissä. Voin myös kuulla omat haaveeni, ymmärtää, mitä haluan ja mihin tähtään. ta. Kaikenlainen häly ja muiden ihmisten puheet ja mielipiteet ovat hetken muualla. – Niin, että jokainen saa rauhoittua hetken itsekseen. Keväällä hän suunnittelee järjestävänsä runorentoutumisia, joissa kuljetaan porukalla metsään. Rintala tuntee olevansa metsässä vapaa siksikin, että sen hiljaisuudessa pystyy kuuntelemaan itseä. Lapsena ihmettelin erilaisia lentäviä olentoja ja ihmettelen niitä nykyäänkin. Silloin Rintala sai ajatuksen, että metsärunokirja voisi tuoda ihmisten elämään pysähtymisen hetkiä, kenties lohtua ja iloa. Hengittelen kiven kupeessa Rintalalla on lähimetsissä voimapaikkoja, kallioita ja kiviä, joiden luokse hän tykkää mennä rauhoittumaan. Vaikka Rintalalle on tärkeää kulkea metsässä yksin, hän haluaa mennä metsään myös muiden kanssa. – Metsässä voin kuunnella, mitä minulle kuuluu
Maija huomasi heti merkittävän eron: Suomessa hallitus kuunteli terveysviranomaisia, mutta teki päätökset toimenpiteistä – Ruotsissa valtion epidemiologi Anders Tegnell teki päätökset, jotka hallitus toimeenpani. YHDESSÄ MUIDEN kriittisten kanssa Maija liittyi suljettuun someryhmään (”Kansan luottamus on mennyt”). Rahat vai henki. Tuossa arvomaailmassa Maija koki suuren eron. Maija lienee niin täydellisesti kahden maan kansalainen, kuin joku voi ylipäätään olla. Korona muutti Maijan elämän perusteellisesti. Faniryhmä postasi kuvan, jossa hänen naamansa leijuu taivaalla suojelevana hahmona. MINNA KETTUNEN • KIRJAILIJA & VÄÄRNIN PAPPILAN EMÄNTÄ PAPPILAN KAMARISSA Y stävämme Maija (nimi muutettu) on asunut Tukholmassa 43 vuotta. Näin yhteiskunnan heikoimpia jäseniä menetettiin tuhansia henkiä. Itselleni Maijan kertomus on ollut järkyttävä. Juuri eläkkeelle jääneenä hänellä oli siihen hyvin aikaa. Voisiko tutkittuun tietoon perustuva järjen ääni sammua. Maija, toisinajattelija Voisiko tutkittuun tietoon perustuva järjen ääni sammua. Ruotsissa alkoi näkyä Anders Tegnellin kuvalla varustettuja t-paitoja ja aurinkoverhoja, hänen kasvonsa monien ihoon tatuoituina. Kun Maija ääneen tai somessa vertaili maiden toimintaa ja arvosteli Ruotsia, hän sai äkkiä tuntea olevansa ulkopuolinen ja ruotsalaisittain epäisänmaallinen. Koko ajan Maija on pitänyt tiivistä yhteyttä myös syntymämaahansa ja seurannut aktiivisesti molempien maiden uutisia ja tapahtumia. Millaisia uususkontoja meillä voi syntyä. PAPPILAN KAMARISSA ~ 35 askel 1/21. Voisiko Suomessakin tapahtua jotain samaa. Suomeen säädettiin poikkeuslaki ja määrättiin rajuja toimenpiteitä – Ruotsissa annettiin suosituksia. Voimmeko mekin vaihtaa ystävällisyyden ulossulkemiseen. Kuvan yhteydessä oli sitaatti Raamatusta: Sananlaskut 6:22. Hänen suhtautumisensa Ruotsiin ja ruotsalaisiin muuttui. Maijalle tuli tunne, että Ruotsin mallin taustalla oli halu pitää talouden rattaat pyörimässä ja hankkia laumasuoja hinnalla millä hyvänsä. Hänellä on molempien maiden passit. Ensin vaikutti siltä, että ruotsalaisille Tegnell oli Jumalasta seuraava, sitten hän näytti astuvan jo Jumalan paikalle. PANDEMIAN ALUSTA saakka Maija rupesi seuraamaan molempien maiden poikkeustoimia hyvin tarkasti. Vaativassa ammatissaan hän on tehnyt arvostusta saaneen työuran. Annettiin ymmärtää, että kritiikin esittämisen hintana olisi ruotsalaisten ystävien menettäminen. Vastaavasti Suomessa iäkkäimpiä haluttiin suojella. Siellä hän voi jakaa ahdistavia tunteita yllättävästä tilanteesta: omassa maassaan hän oli muuttunut kuin syrjityksi pakolaiseksi
RUKOUS Kati Pirttimaa TUOMASPAPPI V uodenvaihde on ollut erilainen kuin vuosikausiin. Uusi vuosi Kun ei yritä yksin kantaa kaikkia huolia, kasvaa toivo. Kristittynä etsin tasapainoa rukouksen ja toiminnan välillä: hiljentymisen, rukouksen ja Jumalan käsinä ja jalkoina olemisen tasapainoa. Vuodenvaihteen kepeys on vaihtunut huoleen tulevasta ja toiveeseen selviytymisestä. Huoli kutistaa ja käpertää, tuo hitauden ja yksinäisyyden. Elämässä minulle tärkeää on ollut tasapainon etsiminen. Toivo paremmasta, luottamus tulevaan. Ei iloisia lupauksia enemmästä liikunnasta ja suklaalakosta. Rukous. Lamautuu ajattelemaan, että mihinkään ei voi vaikuttaa, ja kysymään, onko millään väliä. Kun kantaa murheita ja uhkia mukanaan, niin oman elämänsä kuin koko maailman, voi käydä niin, että menettää toivon. Luen paljon, kuljen koiran kanssa ulkona, neulon ja virkkaan. Ne saavat huomaamaan toisen ihmisen avuntarpeen. Ne saavat näkemään arjen pienet hyvät asiat. askel 1/21 36 ~. Ei suuria uudenvuodenjuhlia, koska korona rajoittaa monia asioita edelleen. Mistä löytyy uuden vuoden alkaessa elämänilo. Tänäänkin on hyvää ja kaunista. OLEN LEHDEN rukouskolumnin uusi kirjoittaja, Tuomaspappi ja Tuomasyhteisön toiminnanjohtaja. Rukous on asioiden jättämistä Jumalalle, luottamista siihen, että en ole yksin. Minulle tärkeitä asioita ovat perhe, läheiset, luonto ja käsityöt. Tasapainoa työn ja perheen, sosiaalisuuden ja yksinäisyyden, äänen ja hiljaisuuden välillä. Ja ne saavat elämään. Kun ei yritä yksin kantaa kaikkia huolia ja murheita, kasvaa toivo. Ei suuria ilotulituksia, koska ymmärrämme ylikulutuksen ympäristövaikutukset ja näemme niiden seuraukset selvemmin kuin ennen. Pysähtyminen, hengittäminen, asioiden jättäminen Korkeimman käsiin. Tästäkin selvitään. Ilmastonmuutos pakottaa uudenlaisiin elämänvalintoihin. On uskallettava luottaa, on uskallettava elää. Toivo ja luottamus ovat elämän perusedellytyksiä. Kokoontumisrajoituksista ja etäisyyksistä on tullut arkea tavalla, jota ei viime vuodenvaihteessa olisi osannut kuvitellakaan. Mistä luottamus, joka estää lamautumasta. Mistä toivo, joka saa toimimaan
~ 37 Tahdotko, että puolestasi rukoillaan. Jumala kuulee rukouksemme silloin, kun ne huokaamme. Tai kuoressa osoitteella Askel, PL 279, 00181 Helsinki. Lohduttakoon sinua rakastava Jumala, Hän, joka tuntee koko elämäsi. Kulkekoon kanssasi ylösnoussut Herra, Hän, joka on elänyt ihmisen elämän. Tuo myös lohtua ja turvaa, että joku toinenkin rukoilee minun kanssani. Esirukouspyyntö on monitahoinen asia. Kirjoita ”Rukouspyyntö” kuoren vasempaan ylälaitaan. Käsittelemme viestit luottamuksella. Johdattakoon sinua elävä Henki, Hän, joka uudistaa ja antaa voiman. Rukouspyyntöni: PYYNTÖSI PUOLESTA rukoillaan Helsingin Mikael Agricolan kirkon Tuomasmessun rukousryhmässä ja myös Tuomasmessun yhteydessä kerran kuussa. Ihmiset elävät yhteydessä toisiinsa ja yhteydessä Jumalaan. Voi siis rauhassa luottaa siihen, että Jumala on kanssamme ja kulkee vierellämme, elämän kivuissa, suruissa, huolissa, aivan niin kuin ilossa ja kiitoksessakin. Pyynnöissä kaikuu elämä ESIRUKOUSPYYNNÖISSÄ HEIJASTUU huoli toisista ihmisistä, omien läheisten erilaiset vaikeudet, sairaudet ja huoli tulevaisuudesta. Kaiken huolen ja epävarmuuden voi jättää Jumalan käsiin. Tahdotko, että puolestasi rukoillaan. Yhdessä rukoilemme Jumalan johdatusta, voimaa ja varjelusta niin omaan elämään kuin läheistenkin vaiheisiin. Ja yhtä lailla minä itse voin rukoilla toisten ihmisten kanssa ja koko maailman puolesta. Ja totta puhuen Hän tietää asiamme kaiken aikaa, jo ennen kuin ehdimme rukoillakaan. ~ 37 askel 1/21. Kirjoita ”Rukouspyyntö” kuoren vasempaan ylälaitaan. LÄHETÄ PYYNTÖSI sähköpostilla osoitteeseen askel.toimitus@kotimaa.fi otsikolla ”Rukouspyyntö”. Käsittelemme viestit luottamuksella. Yhtä lailla pyynnöissä kaikuu kysymys oman elämän tulevaisuudesta ja epävarmuus omista ratkaisuista. Esirukous ja esirukouspyynnöt tekevät siitä konkreettista ja totta. Mitä on edessä, miten minun pitäisi toimia, ja mikä on oikea valinta. Tai kuoressa osoitteella Askel, PL 279, 00181 Helsinki. Että kristityt eri puolilla maailmaa rukoilevat toistensa puolesta, kaiken aikaa. LÄHETÄ PYYNTÖSI sähköpostilla osoitteeseen askel.toimitus@kotimaa.fi otsikolla ”Rukouspyyntö”. Rukouspyyntöni: PYYNTÖSI PUOLESTA rukoillaan Helsingin Mikael Agricolan kirkon Tuomasmessun rukousryhmässä ja myös Tuomasmessun yhteydessä kerran kuussa
Se on Luojan lahja meille kaikille. – Hän voitti rahaa, ja sillä ostettiin Kotkan teatterin vanha piano, Louhos kertoo. Pianonsoitto ei ole hänelle vain ilo. – Opettaminen on minulle muista ihmisistä välittämistä ja vastuuta heistä. Pieni poika suostuu vanhojen mestareiden oppeihin, mutta suoltaa vapaasti ulos myös omat sävelensä. askel 1/21 38 ~ Arvalla pianon ääreen – Kaiken takana on suurempi tarkoitus, uskoo pianotaiteilija ja Sävel on vapaa -ohjelman pitkäaikainen juontaja Meri Louhos. Se kuultaa kaiken läpi. Hän opettaa yhä. Ja kuitenkin. Häntä kauhistuttaa mustavalkoisuus, äärimmäisyys. Hän pohtii sydämessään sitä, kuinka elämä on aika köyhää, jos elää ajatellen vain itseään ja soittamistaan. Meri Louhos kertoo pienestä nelivuotiaasta pianonsoitonoppilaastaan, jonka taituruus ja samalla lapsen ilakoiva vapaus ihastuttaa. Kerran televisio-ohjelmassa Louhokselle esitettyyn kysymykseen vastaus on selvä. Hän on pianisti ja laajasti arvostettu pedagogi, joka on avannut musiikin kosketuksen monelle. Louhos pohtii sitä, kuinka opettaminen on usein terapeuttista sekä oppilaalle että opettajalle. Kannustan häntä. Kuuntelen pianonsoittoa, soitan tai soitatan toista. Ilo ontuvasta pianosta Aluksi oli kuitenkin ostettava arpa. Opettajana hän on toiminut Sibelius-Akatemiassa ja julkaissut runsaasti pedagogista materiaalia. – Äitini voitti arvalla rahaa, jolla meille hankittiin piano. Meri Louhos on hoitanut montaa läheistään ja kantanut heitä heidän matkallaan kohti kuolemaa. Kymmenvuotias Meri-tyttö oli siitä kuitenkin ikionnellinen. Ymmärrys elämää kohtaan voi avautua monin tavoin. Välillä elämä on myös arpapeliä. Vanhat mestarit ja nuori säveltäjä Mutta luovuus ei ole Louhokselle vain musiikkia. Sisareni kanssa pyysimme häntä laulamaan vain sen vuoksi, että sen jälkeen toivoimme pääsevämme itse soittamaan, naurahtaa Louhos. Pianon yksi jalka oli murtunut, ja sen niin sanotut sammuttajat olivat niin heikot, että soiton jälkeen piano soi tovin vielä ihan itsekseen. Luovuutta ei saa häiritä. – Se on osa minua. Niiden hurjat sävelkulut kulkevat videoilla rakkaan opettajan arvioitaviksi. Nuori tarvitsee aikuista ymmärtäjää. Louhos opiskeli pianonsoittoa aluksi itse Sibelius-Akatemiassa ja jatkoi opintojaan ympäri maailmaa muun muassa Itävallassa, Ranskassa, Yhdysvalloissa ja entisessä Neuvostoliitossa. Elämä kun on pistänyt niin paljon valitsemaan; oma luovuus vai muista huolehtiminen. Opettaja on parhaimmillaan myös psykologi.. Luovuus on aina läsnä. Luova ajattelu elää levossa, uskalluksessa olla tässä ja nyt, rohkeudessa avautua ja antaa mennä. Toisen ihmisen kanssa työskenteleminen lisää joka tapauksessa elämänkokemusta. – Sukulaistädillä oli piano. En enää tiedä, missä näiden raja kulkee. Onneksi äiti osti. – Soiton opettamisessa mennään aina syvälle ihmiseen. TEKSTI: MARI VAINIO • KUVAT: JUKKA GRANSTRÖM Meri Louhoksen (93) elämän suuri rakkaus on ollut pianonsoitto. Elämässä on aina monia sävyjä, monia tapoja nähdä ja kuulla asiat. Taivaassa saa harjoitella Pianonsoitto ja sen opettaminen on ollut Louhoksen ammatti koko pitkän elämän. – Jos taivaanportilla Jumala joskus osoittaa minulle tehtävän, hän sanoo, että nyt saan harjoitella niin paljon kuin haluan
~ 39 askel 1/21. ~ 39 askel 1/21 JAKAMINEN, YHDESSÄ eteenpäin kulkeminen tuntuu olevan pianotaiteilija ja pianopedagogi Meri Louhoksen elämän avainasia
Louhos kannustaa kaikkia huomaamaan oman mielensä liikkeet. – Hiljaisuus on enemmän kuin äänettömyyttä. Sanaksi löytyy myös johdatus. Kuitenkin myös yksinolo ja hiljaisuus ovat tärkeä osa elämää. Kaikella on hänelle tarkoituksensa. Kaikkien kanssa voi yrittää yhteistyötä, mutta vain joidenkin kanssa voi syntyä syvä yhteys. Tässä mietiskelyssä toki mieli kurottaa kauemmas, näkyvän ulkopuolelle. askel 1/21 40 ~ – Aiemmin, kun oppilaita pyrki tunneilleni, jo heidän katseestaan tiesin, kuka on niille sopiva. Käyn läpi henkisen kirjanpidon. Aina illalla ennen kuin nukahdan, ajattelen läpi menneen päivän asiat ja toiveet, rauhoitun katsomaan elämäni tilannetta juuri silloin. Säveltäjän kyyneleet Omat syvät hetket ovat liittyneet musiikin valtavaan voimaan. Eikä se tunnu liittyvän vain opettamiseen. On lahja katsoa ja nähdä, huomata hetki elämän virrassa – vaikka raitiovaunussa. Mitään ei tapahdu pakolla tai käskemällä, turhaan. Pianotaiteilija nauttii arjen pienistä asioista. Yksi ihmisen ilme tai valon ja varjon häivähdys saa myös oman mielen liikkumaan. ÖLJYVÄRIMAALAUS ON Meri Louhokselle rakas harrastus, runot sielun koti. Ja lopulta, todellakin, Louhokselle on vain siitä kyse, kontaktista muiden kanssa. Hetki raitiovaunussa Meri Louhos sanoo olleensa nuorena kovin ujo. Louhos sanoo luottavansa elämän virtaan. Hiljaisuus on enemmän kuin äänettömyyttä.. – Minua helpotti, kun ymmärsin yhteyden tärkeyden muihin ihmisiin. Louhos muistelee ensimmäistä kertaa Wienin sinfoniaorkesterin konsertissa. Sen avulla voi syntyä syvempi ymmärrys. Mikä tuo rauhan, mitä kaipaan tai mistä haluan luopua juuri nyt. – Todelliset vastaukset nousevat mieleen vasta kun malttaa pysähtyä
Sävel on vapaa juhlisti vuosikymmeniään erikoislähetyksellään 3. Jokainen elämän nouseva päivä on hänelle uusi, kaunis mahdollisuus. Kosketuksesta, hyvästäkin sellaisesta on vain joskus päästettävä irti. Yhteys pianotaiteilijan, hänen esittämänsä musiikin ja sen luojan kanssa kosketti. Sävel on vapaa -ohjelmassa jos missä se tulee hyvin esille. Y len musiikkitoimittaja Aino Pätiälä ideoi klassisen musiikin ystäville vuorovaikutteisen ohjelman, johon hän pyysi juontajaksi Meri Louhoksen. Louhoksen mukaan kyse on ensi kädessä tarinoista. Näin Meri Louhos haluaa uskoa vaikeinakin aikoina. Ei se katoa maailman melskeessä. lokakuuta. – Ohjelma on hieno keksintö. 93 vuotta elämää on pitkä aika kokea ja nähdä. – Taide kuuluu kaikille. 50 vuotta aalloilla Sävel on vapaa on Yle Radio 1:n konserttimusiikin puhelintoivekonsertti, jota on lähetetty viidenkymmenen vuoden ajan suorana kerran kuukaudessa lauantai-iltaisin. RAKASTETULLE PUHELINTOIVEkonsertin juontajalle sävel on kaikille vapaa ilon lähde.. Se on rakas asia, kuin ystävä, joka äkkiä onkin poissa. Tämän luottamuksen hän haluaa kantaa myös seuraaville sukupolville. Ohjelma on yhä kuultavissa Yle Areenassa / ”Sävel on vapaa 50 vuotta”. – Tapaan yhä usein kuuntelijoita, jotka tulevat puhuttelemaan. Kaikki elämykset, kansanlaulut tai koulun juhlat ovat yhtä arvokkaita. Tuntuu kuin olisimme vanhoja tuttuja. Hänen vierainaan lähetyksessä tavattiin neljä juontajakonkaria menneiltä vuosilta: Meri Louhos, kuoronjohtaja Seppo Murto, musiikkitoimittaja Helena Hannikainen ja kapellimestari-säveltäjä Atso Almila. Se on ollut luonnollinen tapa lähestyä ihmisiä, kun he omassa kodissaan kuuntelevat lähetystä. Sitä on harjoitellut kauan, sen äärellä on viettänyt paljon aikaa. Tuntuu tyhjältä. Öljyvärimaalaus on rakas harrastus, runot sielun koti. – Haluan vakuuttaa nuorille, että kaikki hyvä ja kaunis pysyy. Näin tapahtui myös Kölnin tuomiokirkossa, jossa kävijä sai kuulla urkujen uhkean soinnin. Illan emäntänä oli musiikkitoimittaja Inari Tilli. On hienoa, että tunne on säilynyt eikä ihmisten välillä ole turhia raja-aitoja. Niitä on ollut lukuisia, mutta juuri nyt mieleen nousee Aarre Merikannon pianokonserton ensiesitys. Esitystä, teosta tulee usein jälkeenpäin ikävä. Hyvä ja kaunis pysyy Hyvyys on kuitenkin kaiken lähde. – Konsertissa aistii läsnäolon, kuuntelevan hiljaisuuden. Läsnäolo, luopuminen ja ikävä Meri Louhos pohtii sitä, kuinka taide ja inhimillinen yhteys kohtaavat. Myös omat konsertit ovat olleet arvokkaita elämän tapahtumia. Hän istui ja kuunteli, kyyneleet valuivat hänen poskilleen. Se mykisti minut täysin. Ohjelman suunnittelusta vastasivat Anu Jaantila ja Timo Asikainen. On opittava luopumaan. Kaikilla on syynsä ja merkityksensä. Unohtumaton kokemus. Luonto on vahva ja me osa sitä. – En voinut kuvitella, että jokin rakennus voi olla niin korkea ja iso. Kuuntelijoita on jo riittänyt sukupolvesta toiseen. Mutta Meri Louhokselle ovat kaikki kohtaamiset mieluisia. Iällä ei ole merkitystä. Saman Louhos sanoo kokevansa kirjan tai kuvataiteen äärellä. Sauvo Puhtila, Ilkka Kuusisto, Paavo Helistö ja Raimo Lintuniemi ovat olleet rakkaita työtovereita. Vaikka ei Meri Louhos vuosista välitä. sinfoniaa. ~ 41 askel 1/21 – Herbert von Karajan johti Brahmsin 4. – Elämän tarkoitus on elää. Tuntui kuin olisin itse ollut mukana soittamassa. Ohjelma on ollut suuri ilo myös sen pitkäaikaiselle entiselle juontajalle. Näin on elämä opettanut. – Silloin säveltäjä itse oli jo hyvin sairas, mutta hän jaksoi tulla konserttiini. 1970-luvulla ohjelmaan kuului musiikkiaiheinen tietokilpailu, jossa oikeasta vastauksesta sai palkinnoksi klassisen musiikin LP-levyn. Hekin, jotka eivät ole opiskelleet musiikkia, ovat yhtä tervetulleita mukaan. Radioaalloilla ihmiset ovat jakaneet musiikin kosketuksen yhdessä. – Ohjelmassa ei kukaan loista, jokainen on tasavertaisesti mukana omana itsenään. Jokainen on samalla viivalla. Levypalkintoja jaettiin parituhatta kappaletta
Ohjelmassa tutkija sanoi, että kukaan ei ajattele: ”Taidanpa liittyä maailmanlopun kulttiin, jota täysi sekopää hallitsee rautaisin ottein.” Ihmiset liittyvät lahkoihin ja kultteihin, koska he uskovat voivansa tehdä maailmasta paremman. Suurin osa teoksista on muistelmia. Yhdysvaltalainen Anna Le Baron kertoo teoksessaan The Polygamist’s Daughter, millaista oli kasvaa radikaalimormonien parissa. Maailmanlopun kultti K artanossa syrjäisellä saarella pitää majaansa new age -lahko, joka kiinnostaa sekä mediaa että julkkiksia. Toiminnassa on samoja elementtejä kuin kaikissa kulteissa: seksuaalista hyväksikäyttöä, valtapelejä ja gurun muuttuminen yhä erikoislaatuisemmaksi. Pian hänelle paljastuu, ettei kaikki ole niin upeaa kuin miltä päällepäin näyttää. Dokumentti lisäsi ymmärrystäni siitä, miksi joku menee mukaan kulttiin. Yllättävintä tällaisissa tarinoissa on, että kultissa kasvaneilla, koko ikänsä aivopestyillä lapsilla on niin voimakas vapaudenkaipuu ja rohkeutta ottaa elämä omiin käsiinsä. Kuten yleensä kulttien kohdalla, myös Oshon henkiset opit jäävät epämääräisiksi. Jonestownissa ovet ja portit olivat kirjaimellisesti lukossa. Netflix-dokumentti Wild Wild Country kertoo intialaisen Rajneeshin eli Oshon kultista, joka karkotettiin Intiasta ja valtasi yhdysvaltalaisen pikkukaupungin. LAURA HONKASALO • KIRJAILIJA KOHTUULLINEN ELÄMÄ Siinä vaiheessa kun kultti muuttuu sekopäiseksi, on myöhäistä paeta. Ja kuten Le Baron kertoo, lähtijät voidaan jopa tappaa. Muistan lapsuuden uutislähetyksistä Kansan temppelin jäsenten joukkoitsemurhan Jonestownissa, helikopterista kuvatut näkymät maassa makaaviin kuolleisiin. Siinä vaiheessa kun kultti muuttuu sekopäiseksi, on myöhäistä paeta. Aivopestyjen lasten vapaudenkaipuu Luulin pitkään, että olen harrastukseni kanssa yksin, mutta sitten huomasin, että käyttämässäni lukuaikapalvelussa on erikseen osasto kultit. Oshon kultissa kaikki käyttivät oransseja vaatteita. Olen harrastanut vuosia lahkoja ja kultteja, joten tartuin innolla ruotsalaisen Mariette Lindsteinin jännitysromaaniin Ehdoton valta (Atena, 2020). Lopulta isä ryhtyi tapattamaan jokaisen, joka halusi eroon kultista – olivat he hänen lapsiaan tai eivät. Jonestownin lukitut portit Olen katsonut kaikki mahdolliset kulteista kertovat dokumentit, joita olen löytänyt. Kirjailija on itse elänyt parikymmentä vuotta skientologiyhteisössä, joten hän varmasti tuntee aiheensa, mutta silti romaani jäi vähän epäuskottavaksi. Annan isä otti moniavioisuuden suorastaan elämäntehtäväkseen ja siitti yli viisikymmentä lasta eri naisten kanssa. Pahamaineisessa Jumalan lapset -kultissa alaikäiset tytöt pantiin rekrytoimaan uusia jäseniä seksin avulla. Vastavalmistunut Sofia päätyy sattuman kautta lahkoon työntekijäksi. Kartanon lapset Monissa kulteissa on irvokkaita piirteitä. Siitä, millaista oli kasvaa Oshon kultissa, kertoo Tim Guestin muistelmateos Oranssi poika (2005). Teos osoitti taas kerran, miten vaikeaa lahkolaisuutta ja kulttien voimaa on kuvata fiktion keinoin. (Jumalan lapset toimii nykyään nimellä Kansainväaskel 1/21 42 ~
Sen takia yritän ymmärtää. Tosiasiassa on mahdotonta tietää, miten itse käyttäytyisi toisenlaisissa olosuhteissa. Silloin jo pelkkä yhteisöön kuuluminen voi houkutella. Alaikäiset tytöt pantiin rekrytoimaan uusia jäseniä seksin avulla. Naiset saattavat mennä mukaan rakkauden takia. Usein kultteihin liittyvillä on rikkinäinen tausta, epävarma elämäntilanne tai edessä turvaton tulevaisuus. Alle 18vuotiaalla tulee olla huoltajan lupa lehden tilaamiseen. Tarjous on voimassa tois taiseksi ja koskee vain uusia tilaajia Suomessa. Tilaus on määräaikainen. Australiassa kulttipomo käski värjätä kaikkien lasten hiukset valkoisiksi. Se alkaa seuraavasta mahdollisesta numeros ta ja päättyy automaattisesti tilausjakson loputtua. Kirjan mukaan seksuaaliset pakkomielteet ja lapsiin kohdistuva väkivalta kuuluivat tähänkin lahkoon. + 14,9 snt/min. Ulkomaisiin tilauksiin lisätään postikulut. Helposti tulee myös ajatelleeksi, ettei itse koskaan voisi mennä mukaan kulttiin. Vaikka Laitisen kokemukset tuntuvat lukijasta karmeilta, hänen huumoriaan täytyy ihailla. linen perhe.) Jotkut kultit ovat pyrkineet luomaan ylivertaisen rodun, toisissa kaikille lapsille annettiin johtajan sukunimi. Kaikkien kirkkoammattilaisten ja -harrastajien lehti! Tilaa Kotimaa!. Pikkulapsetkin saattoivat ”huorata” ajatuksissaan ja saivat selkäänsä. Lukijakaan ei välillä tiedä, pitäisikö itkeä vai nauraa. Laitisen tarina (2010). Mutta jotkin asiat ovat ja pysyvät. + 6,9 snt/min, matkapuhelimesta 8,21 snt/puh. Kartano pyöritti omaa omalaatuista uskonlahkoaan kartanolaisuutta. Kulteista lukiessa ja dokumentteja katsoessa tulee kiusaus ajatella, että onneksi nyky-Suomessa ei tapahdu samanlaisia asioita. Joka viikko ja joka hetki Kotimaa on läsnä elämässä syntymästä kuolemaan: juhlassa ja arjessa, iloissa ja suruissa. Meillä ei ole onneksi niin äärimmäisiä kultteja kuin vaikkapa Yhdysvalloissa, mutta välillä lapsen kulttuurisen ja uskonnollisen taustan kunnioittaminen tuntuu estävän lastensuojelutoimenpiteet. 3 kk vain 23 € Välillä tuntuu, että maailma ympärillämme muuttuu alati kiihtyvää vauhtia: ympäristö, yhteisö ja yksilö. Yhteystietoja voidaan käyttää ja luovuttaa suoramarkkinointiin henkilötietolain mukaisesti. Sisältö ratkaisee 020 754 2333, asiakaspalvelu@kotimaa.fi Puhelun hinta lankapuhelimesta 8,21 snt/puh. Myös köyhyys ja kodittomuus ajaa ihmisiä kultteihin ja lahkoihin. Kuka altistuu kultille. Laitisen vanhemmat luovuttivat hänet pikkulapsena Alma Kartanon hoiviin. Minulla on ollut turvallinen kasvatus, ja olen saanut hyvät eväät elämään – en voi tietää, miten toimisin erilaisessa elämäntilanteessa. Se on kuitenkin harhaa. Kirkon lailla Kotimaa toivottaa kaikki tervetulleiksi lukemaan ja keskustelemaan niistä aiheista, jotka ovat yhtaikaisesti ajankohtaisia ja ikiaikaisia. Tämä tekee esimerkiksi poikien ympärileikkauksen kieltämisestä kinkkisen kysymyksen. Kiinnostavimpia suomalaisia lahkokuvauksia on Ulla Appelsinin kirjoittama Lapsuus lahkon vankina, Leevi K
Tähti ja Salama kiipeilevät kättä pitkin, kapuavat mielellään olkapäälle. Mietin veljeni Maxin kanssa toisen nimeä. – Tähti pomppasi kerran äidin sylistä melkein metrin legojen sekaan hyllyn päälle. – Älysin heti nimen Tähti, se sopii sille kuin valettu. Kun näin ne oikeasti, ne olivat sikasöpöjä ja ihan mahtavia, Inka kuvailee innoissaan gerbiilityttökaksikkoaan. Ensin perhe mietti marsua, mutta isän heinäallergian takia he päätyivät gerbiileihin. Pentukarva lähti vaiheittain, joten Salama näytti pesukarhulta. Perheen entisestä sadan litran akvaariosta tuli muutamilla muutostöillä gerbiilien terraario. – Nähdessäni Tähden ja Salaman kuvasta, ne olivat tosi söpöjä. Laji ei ollut Inkalle entuudestaan tuttu, silti gerbiilit ovat vieneet hänen sydämensä täysin. Puseron alla ne kutittavat. Inka on kiinnittänyt huomiota siihen, miten hyvin kaksikko tulee toimeen keskenään. Pähkinät ja auringonkukansiemenet ovat niiden herkkuja. Matkoja varten Tähdellä ja Salamalla on oma kuljetuslaatikko. Joskus Tähti on tehnyt kuperkeikan. KAKSIKKO TULEE valmiiksi odottamaan vihreään kulhoon, jossa ne nostetaan pois terraariosta. Gerbiilit elävät keskimäärin kolme-neljävuotiaaksi, ja ne kuuluvat hyppymyyrien sukuun. Ollessaan vapaana ne saattavat juosta niin nopeasti, ettei katse pysy mukana, ja ne mahtuvat hyvin pienistä raoista ja venyvät pitkiksi. Terraarion siivoaminenkin on Inkalle mieluista puuhaa, eikä hänen mielestään kovin vaativaa. Lopulta kasvattaja toi Hyvinkäältä maaliskuussa syntyneen kaksikon heille kotiin luovutusikäisinä. Lähtiessäni kouluun asettelen purut nätisti. ”Heti ensimmäiseksi menen koulun jälkeen katsomaan, etteivät Tähti ja Salama ole hölmöilleet.” askel 1/21 44 ~. Inkan tehtäviin kuuluu myös veden vaihtaminen ja ruokinnasta huolehtiminen. Se sai paikkansa omakotitalon yläkerrasta. Inka on muovaillut Tähdelle ja Salamalle savesta kaksikerroksisen kotimökin. Tullessani takaisin ne voivat olla myös ruokakuppien päällä. Aluksi Inka kävi tutustumassa gerbiileihin eläinkaupassa. Sen piti olla myös joku taivaalla oleva, ja Max keksi Salaman. TÄHDEN JA SALAMAN myötä Inka on oppinut vastuunkantoa, ymmärtämään eläimiä ja saanut paljon lisää tietoa. Tähti ja Salama syövät pääasiassa siemenseoksia ja tuoreruokaa, kuten kasviksia ja hedelmiä. – On tosi kivaa tulla koulun jälkeen kotiin. TEKSTI: VIRPI KIRVES-TORVINEN • KUVAT: JUKKA GRANSTRÖM LEMMIKKI HEART MINÄ Katsetta nopeammat R iihimäkeläinen Inka Warro (10) ehti haaveilla kuuden vuoden ajan lemmikistä. Lasi sopii hyvin niille, koska ne kuoputtavat sitä mielellään ja muovista ne saattaisivat nakertaa itsensä läpi. Vessapaperirullia kuluu hurjasti. Inkan suunnitellessa hyvän ajankohdan parivaljakon vapaaksi ottamiselle, ne eivät välttämättä ole samaa mieltä. – Olen tuonut niille reissusta tuliaisena herkkupaloja, Inka kertoo. Juoksupyörän sijaan gerbiileillä on juoksulautanen. Heti ensimmäiseksi menen katsomaan, etteivät Tähti ja Salama ole hölmöilleet. Tähti on aluksi arka. – Juuri silloin, kun ei olisi aikaa, Tähti ja Salama näyttävät erittäin söpöiltä, ja ne on ihan pakko ottaa ulos terraariosta. Päästessään juoksemaan vapaana, siitä tulee rohkeampi ja lopuksi jopa uhkarohkea. – Alkuun Tähti ja Salama nukkuivat tosi paljon. Ne olivat paljon pehmeämpiä ja pörröisempiä kuin nyt. Salama on rohkea, vilkas ja ahkera syömään. Lisäksi hän tekee niille usein erilaisia pahvirakennelmia
RIIHIMÄEN HAAPAHUHDAN koulun neljäsluokkalaisen Inka Warron gerbiilit Tähti ja Salama ovat tuoneet paljon iloa ja vauhtihetkiä omistajalleen. ~ 45 askel 1/21
Hän kannusti erityisesti naisia taistelemaan oikeuksiensa puolesta. TEKSTI JA KUVAT: TARJARIITTA LEHTOLA LILLY VON HEIDEMAN , käyntikorttikuva 1870-luvulta Kuva: Museovirasto askel 1/21 46 ~. askel 1/21 46 ~ Aatelisnainen ajoi naisasiaa Urajärven kartanon museona jälkeensä jättänyt Lilly von Heideman oli älykäs, hyväsydäminen ja yhteiskunnallisesti valveutunut aatelisnainen
Harjulta näkee kalliorannat ja saaret, mutta maisemaan voi kuvitella myös torpat, mökit ja ladot, hevoskärryt ja kaiken, mikä kuului Lilly von Heidemanin maailmaan hänen koko elämänsä ajan. Torpparinaisten lukupiiri Lilly von Heideman ei myöskään säästellyt sanojaan. Hän koki, että naiset olivat orjan asemassa. Naisen paikan katsottiin olevan kotona lasten kasvattajana. Lilly von Heideman ei elänytkään aivan perinteisintä aatelisneidon elämää. Eräässä naisasiaa käsittelevässä kirjoituksessaan von Heideman luettelee ihmisen ”pyhimmät” oikeudet, jotka ovat hänen mielestään seuraavat: Oikeus päättää omasta persoonastaan ja hallita omaa varallisuuttaan. Lilly oli kansanvalistaja, naisasian puolestapuhuja, joka puhui väsymättä siitä, että nainen selviää myös ilman puolisoa. ”Helppoa, jos olisin mies!” Kartanon kasvatin ajatukset olivat hyvin edistyksellisiä 1800-luvun Suomessa, jossa nainen oli käytännössä täysin riippuvainen aviopuolisostaan tai muusta miespuolisesta sukulaisestaan. Ei, päinvastoin antoi hän Marialle oikeuden oppimiseen samoin kuin miehisille opetuslapsillensakin. Puheista ja kirjoituksista käy ilmi, miten intohimoisesti Lilly asiaansa suhtautui. Mutta onko Kristus, jonka oppia me kaikki seuraamme tahi meidän tulee seurata, milloinkaan osoittanut naisten alhaista asemaa luonnolliseksi ja oikeutetuksi. Tien vasemmalla puolella on harju, jonne kiivettyään voi ihmetellä, miten häikäisevän kirkkaana Urajärvi kimmeltää. Jyränkö-lehdessä julkaistussa puheessa hän kommentoi kovin sanakääntein naisten huonon aseman taustalla olevia voimia: ”Suuri joukko kirkonmiehiä on raamattu kädessä koettanut estää hänen naisen henkistä kehitystä. Hänen kerrotaan osanneen yhdeksää kieltä, ja kun kotikartano oli talousvaikeuksissa, hän toimi oppikouluissa kieltenopettajana. Oikeus olla säätämässä niitä lakeja, joita täytyy noudattaa. Mutta että hänen nimessä on koetettu vastustaa naisen oikeutettuja vaatimuksia, ei ole kumma, sillä hänen nimessä on niin monta muuta wääryyttä tehty.” Lilly von Heideman kutsui alustalai. Tie kaartaa laajoja peltoja ja laskeutuu lähelle kartanon suurta navettaa, väentupaa ja talleja. ~ 47 askel 1/21 KARTANO SIJAITSEE idyllisissä maisemissa Urajärven rannalla. Hän oli kuullut monien naisten lausuvan: ”Helppoa, jos olisin mies!” Lillyä turhautti se, miten vähäiset olivat naisten vaikutusmahdollisuudet yhteiskunnassa. Oikeus kehittää itseään ja hankkia tietoja sekä taitoja ja saada toimia niillä aloilla, joissa näitä taitoja voi hyödyntää. K artano on lähellä Urajärven kylää, alas niemeen laskeutuvan tien päässä
Epäonnea rakkausrintamalla kokeneet lapsettomat sisarukset päättivät tehdä empiretyylisestä kotikartanostaan museon. Lilly ja hänen veljensä Hugo von Heideman olivat suomalaisen sukuhaaransa viimeiset. Mutta vaikka sisarukset tekivät useita kuukausia kestäneitä ulkomaanmatkoja, oli sielläkin URAJÄRVEN KARTANO on ainutlaatuinen ja esineistöltään hyvin säilynyt kokonaisuus. Erityisesti kartanon sali on täynnä muistoja. Museo kertoo sisarusten arkipäivästä suomalaisessa maaseutukartanossa, mutta lukuisat muistoesineet ja valokuvat muistuttavat myös heidän matkoistaan ja kulttuuriharrastuksistaan. Albumeissa on matkoilta hankittuja kuvia, osa tauluista on hankittu Saksasta ja Sveitsistä. Kaikki 2000 esinettä kuuluvat von Heidemanin suvulle. Ulkomaan matkat veivät Hugon ja Lillyn Venetsian kanaaleille, Alppien korkeimmille huipuille sekä Luxorin temppeleiden varjoihin. URAJÄRVEN KARTANO avattiin museona vuonna 1928, kymmenisen vuotta viimeisen omistajan, Lilly von Heidemanin kuoleman jälkeen. Lilly toivoi, että sivistymällä torpparinaiset voisivat olla esimerkkinä muille sekä kasvattaa lapsensa rehellisiksi, ahkeriksi ja taitaviksi ihmisiksi. Hän myös ehdotti, että he voisivat kokoontua joka sunnuntai hänen luonaan ja lukea kirjoja, joista saisi neuvoja esimerkiksi lasten kasvatukseen. Se avasi ovensa yleisölle jo vuonna 1928. Kartanossa on eletty säädynmukaista elämää, komeasti ja hyvin, ja se on nähtävissä edelleen. Tuhannet timantit hangilla Urajärven kartanomuseo on Suomen vanhin kartanomuseo. Kotinsa lisäksi he jättivät jälkipolville kartanon puiston ja polut kuljettaviksi. Asikkalan Urajärvellä, samannimisen järven rannalla sijaitseva Urajärven kartano kuului lähes 250 vuotta aateliselle von Heideman -suvulle. askel 1/21 48 ~ sia kartanolle ja esitelmöi heille ajatuksistaan. Sukulaiselta perityt rikkaudet olivat pelastaneet kotikartanon. Kaikki on paikallaan, aivan kuin Lilly ja Hugo olisivat juuri lähteneet, menneet ehkä vain käymään jossakin. Lilly korosti puheissaan uskonnon, vapauden ja raittiuden tärkeyttä. Sukuhaaransa viimeiset Erikoinen ja edistyksellinen oli myös von Heidemanin idea museosta, jonka hän teki sen takia, että kartanon tavarat ja huonekalut eivät leviäisi ympäri maata sukulaisten huusholleihin. Salongin seinältä katselevat vanhemmat Axel ja Fredrika von Heideman.
Älkää koskaan ylenkatsoko köyhää, jos hän on hyvä ja kunnollinen ihminen, mutta älkää koskaan myöskään kumartako rikasta ja ylhäistä, jos hänellä on huono luonne. Sysmän Rantalan kartanosta naitettiin 15-vuotias Sofia itseään kaksi kertaa vanhemman Urajärven kartanon isännän, Axel von Heidemanin puolisoksi 1830-luvulla. Hänen muistonsa elää Urajärven kartanossa, sen poluilla ja puutarhoissa lähes käsinkosketeltavana. Samalla sallittiin myös naisille oikeus asettua ehdolle vaaleissa. Puistossa kiertää rantapolku, joka johtaa Muistojen niemelle ja kohti von Heidemanien sukuhautaa. Suomen kevättä en tahtoisi vaihtaa koko etelän loistoon.” Valkean rouvan tragedia Yksi kartanon tunnetuimmista tarinoista lienee valkean rouvan, Sofian kohtalo. Axel von Heideman oli ottanut Sofiasta avioeron ja nainut talousmamsellinsa Fredrikan. Lapsesta saakka Lillyyn ja Hugoon kylvettiin oikeudentuntoa, tahtoa taistella epäkohtia vastaan. ~ 49 askel 1/21 usein mielessä kotimaa ja Urajärvi. ”Älkää ylenkatsoko köyhää” Sisarusten isä oli aristokraattinen. Muistelmiinsa Lilly kirjoitti äitinsä sanat: ”Lapset, jos menen pois ennen kuin te olette kasvaneet aikuisiksi, muistakaa aina tehdä niin kuin on oikein ja totta. Niiden innoittamana Hugo ja Lilly Heidemanin aikana kartanoon luotiin laaja puisto koristeineen, suihkulähteineen, veistoksineen ja näköalapaikkoineen. Muistojen puisto ja polut Vuonna 1905 keisari hyväksyi yllättäen naisasianaisten vaatimukset. ”Kiitän sinua kaikesta” Hugo kuoli vuoden viimeisenä päivänä 1915, ja Lilly kaiverrutti hänen hautamuistomerkkiinsä sanat: ”Kiitän sinua kaikesta aivan lapsuudesta asti.” Kun taiteellisen ja romanttisen Hugo von Heidemanin arkkua laskettiin perhehautaan kartanon maalle, lasten laulu kuului heleänä pitkin Urajärveä. Sen jyrkissä rapuissa hän perimätiedon mukaa kaatui ja menehtyi. Lillyn elämänkaareen mahtui niin iloa kuin surua, aineellista niukkuutta ja elämänsä ehtoopuolella myös todellista vaurautta. Lilly kirjoitti matkapäiväkirjaansa Egyptissä: ”Pimenee, tähdet loistavat Niilin yllä. Ensimmäisenä Euroopassa. Pian hohtavat siellä tuhannet timantit maaliskuisilla hangilla ensimmäisinä merkkeinä raikkaasta vihreydestä joka sinne saapuu. Hänelle itselleen matkat olivat olleet niin merkityksellisiä. Kun hän nukkui pois kaksi vuotta veljeään myöhemmin, kukaan ei ollut kirjoittamassa hänen muistolleen runoa tai muistolausetta tulevien sukupolvien luettavaksi. Valtiopäivämies Hugo von Heideman valmistautui ihmeissään viimeisille säätyvaltiopäivilleen. Testamentissaan Lilly halusi lahjoittaa rahaa Suomen Naisyhdistykselle ja naisten matka-avustukseen. Fredrika piti huolta esimerkiksi Sofiasta. Mielenterveydeltään järkkynyt Sofia oli jonkin aikaa Lapinlahden sairaalassa hoidettavana, mutta palautettiin kotihoitoon ja suljettiin sivurakennuksen yläkertaan. Äitiään Lilly kuvaili sydämelliseksi ja oikeamieliseksi heikompien auttajaksi. Kaikilla oli nyt Suomessa äänioikeus. Kansakoululaiset lauloivat hänelle itselleen rakkainta omaa sävellystään ja sanoitustaan: ”Jos voisin laulaa kuin lintu voi, jos sois mun äänein kuin leivon soi...” Lilly oli sukunsa viimeinen. Niiden mukana lähetin terveiset pieneen, nyt kinosten peitossa olevaan kotimaahan. Museovirasto 1997 Kuurne Jouni: Kartanoelämää Urajärvellä. Siksi Lillynkin kanssakäyminen alustalaistensa kanssa oli valistamista, ei tasaveroista yhteydenpitoa. Lilly istui mallina ja Hugo maalattiin valokuvasta.. Tämän jälkeen Lilly jatkoi valistustyötään kehottamalla naisia käyttämään äänioikeuttaan. Valitkaa ystävänne hyvien ja kunnioitettavien ihmisten joukosta, olivat he rikkaita tai köyhiä, älkääkä koskaan antako apua tarvitsevan jäädä ilman apuanne, jos voitte auttaa.” Nämä kauniit sanat eivät kuitenkaan pyyhkineet pois sitä tosiasiaa, että elettiin sääty-yhteiskunnassa, jossa säätyerot vaikuttivat jokapäiväiseen elämään merkittävästi. Museovirasto 2003 Kuurne Jouni: Urajärveltä maailmalle Kartanosta ja Von Heidemanin perheen elämästä kertovia romaaneja: Aho Elisabeth: Valkea kuin uni, Lilly ja Kartanon tiellä HUGO-VELJEN JO kuoltua Lilly maalautti Eero Järnefeltillä muotokuvat kartanon viimeisistä asukkaista. Uusi, yksikamarinen eduskunta ja laki yleisestä ja yhtäläisestä äänioikeudesta astui voimaan. Tämä synnytti kaksi lasta, tyttären Axelia Fredrika Amalian, joka sai pian kutsumanimekseen Lilly, ja pojan, jonka nimeksi annettiin Hugo Oscar Alexander Magnus. Lähteet ja kirjallisuutta: Mero Hanna: Lilly von Heideman (1849–1917), Autonomian ajan aatelisnaisen elämänpiiri, maailmankuva ja identiteetit (Pro gradu -tutkielma) Urajärven kartanon ystävät ry:n kotisivut Ivars Marja (toim.): Näköaloja Urajärven kartanoympäristöön. Senaatti sai laatia lait uudesta valtiopäiväjärjestyksestä ja kansalaisvapauksista. Mutta Lilly oli odottanut tätä kauan
Marjatta Sarpaneva kertoo avoimesti elämästä suuren taiteilijan rinnalla. Marjatta Sarpaneva. Lasitöiden lisäksi hän suunnitteli myös kattiloita, puukahvaisia patoja, vaatteita, ryijyjä ja painikkeita. Hän suunnitteli käyttölasia sekä muotoili yksittäisiä lasiteoksia. Marjatta Sarpaneva sai itsekin tunnustusta esimerkiksi silmälasien suunnittelijana. Pariskunta eli Helsingissä, Sveitsissä ja Ranskassa. Hänen piti kuitenkin keskeyttää lupaavasti alkanut uransa, koska Timo Sarpaneva koki puolisonsa kilpailijanaan. Tunnettuja töitä ovat muun muassa Festivo-kynttilänjalat ja Arkipelago-lasit. Kirjassa limittyvät henkilökohtaiset muistot sekä Timo Sarpanevan huikea ura monipuolisena sekä kansainvälisesti tunnettuna taiteilijana ja muotoilijana. Ja paljon muuta. Vuosikymmeniin mahtuu vaikeitakin aikoja. Tämä toistui vuodesta toiseen. Kirja kuvaa puolison roolia miehensä taiteellisen työn mahdollistajana. Runsaasti valokuvakuvitusta sisältävä kirja oli myös ehdolla tämän vuoden Tietokirjallisuuden Finlandia -palkinnon saajaksi. MARJATTA SARPANEVAN kirja puolisosta yhdistää onnistuneesti yksityisen ja yleisen. Timo Sarpaneva tunnetaan ennen kaikkea lasitöistään. Tammi 2020. Tärkein paikka lienee kuitenkin ollut saari kymmenen kilometrin päässä Kemiönsaaresta. MARI TEINILÄ Puoliso ja taiteilija askel 1/21 50 ~. Kirja kuvaa suomalaisen taideteollisuuden kulta-aikaa, mutta se on samalla koskettava kuvaus 46 vuotta kestäneestä elämänkumppanuudesta. Tavaroiden kantamiseen hän ei osallistunut, vaan liikuttuneena totesi, että voitteko kuvitella, tämä on elämäni ensimmäinen kesäloma ja ensimmäinen lomapäivä. Timo Sarpaneva saattoi muun muassa jäädä päiväkausiksi omille retkilleen. Saarelle tultaessa taiteilija joutui aina suuren tunnekuohun valtaan ja asettautui istumaan kipparituoliinsa torpan salikamariin. M arjatta Sarpaneva on kirjoittanut hienon elämäkerran puolisostaan taiteilija-muotoilija Timo Sarpanevasta. Saaristo antoi vaikutteita Sarpanevan muotokieleen. KIRJAT Kuukauden kirja Ta m m i TIMO SARPANEVA, Taide ja elämä. Timo Sarpaneva menehtyi Alzheimerin tautiin vuonna 2006
Sinua suojellaan.” Rakastettu on nimesi. Edelleen kuvataan retriittien sisältöjä ja mieleen painuneita kohtaamisia. 1.RAKKAUDELLA, HENRI HOLLANTILAISEN KATOLISEN papin ja opettajan Henri Nouwenin tuotannosta, kirjeistä, puheista ja teksteistä, on koottu ”ajatuksia kristittynä elämisestä jokaiseen päivään”. Teemat vaihtelevat anteeksiannosta anteliaisuuteen, etsimisestä elämäntarkoitukseen, myötätunnosta hiljaisuuden vaalimiseen unohtamatta kristinuskon syvintä sanomaa Jeesuksen kärsimyksestä, kuolemasta ja ylösnousemuksesta. M. Kokenut ohjaaja alkoi seuloa arkistostaan yli sadan ohjaamansa retriitin aineistoa. Kirjasen alussa on lyhyt katsaus siihen, miten kaikki alkoi ja kehittyi. Taiteilija on maalannut maisemaa ja siinä lentäviä, sukeltavia ja tassuttelevia eläimiä. Jos reippaan tsemppikirjan sijasta kaipaa levollista ja hoitavaa sanomaa, nämä yksinkertaiset ja lyhyet tekstit ovat oivallista luettavaa. Vuodesta 1731 asti painettu kirjanen ilmestyy nykyisin 60 kielellä eri kirkkokuntien kristittyjen ja yhteisöjen luettavaksi. Kuluvan vuoden viimeiseksi päiväksi luvataan: ”Muista, että olet turvassa. Gabrielle Earnshaw. Teos tarjoaa iloa useammalle aistille: sen mukana pääsee metsäjäniksen jäljille, kuulee viirupöllön huhuilun ja tuntee viileän veden kesäyössä. Hän kiittää myös vanhempiaan ja perhettään yhteisistä luontoretkistä, seikkailusta, joka alkoi jo lapsena. PÄIVI PUHAKKA Kirjoja koko vuodeksi . Karjalan Evankelinen Seura 2021. Jokaiselle päivälle on kaksi Raamatun jaetta, joista ensimmäinen arvotaan Vanhan testamentin puolelta ja toinen valitaan Uudesta testamentista sitä täydentämään. Kirjassa kuljetaan läpi kaikkien vuodenaikojen eläinten ja luonnon tahdissa. Docendo 2020. Kirjaa on saatavana myös suuremmassa koossa. Minna Pyykkö. Sunnuntaille ja kirkollisille pyhäpäiville merkityt tekstit ovat Suomen evankelis-luterilaisen kirkon evankeliumikirjasta. Tuuli Kotisalo. Samoilla riveillä ja siveltimen vedoilla tarjotaan tietoa lajeista, niiden elinympäristöistä ja käyttäytymisestä. Muistoja ja virikkeitä. Kyllikki Krapinoja. Onnittelut Vuoden luontokirja -valinnasta ja kiitos elämyksestä! PÄIVI PUHAKKA Kuulin allien laulavan. 2. Ahdistuksen ja yksinäisyyden keskellä syntyneet syvät oivallukset välittävät toivoa ja rohkaisua koko vuoteen. Pieni retriittikirja. ~ 51 askel 1/21. Onpa mukana myös viittauksia kirjallisuuteen, maalaustaiteeseen ja musiikkiin. Maalauspäiväkirja VUODEN LUONTOKIRJAKSI valittu Kuulin allien laulavan vie herkällä kädellä keskelle Suomen luontoa. Pyykön maalauspäiväkirja on hyvin henkilökohtainen. Sinua rakastetaan. Nouwen. Yksinkertaista ohjelmaa rytmittävät rukoushetket ja virikepuheet, ja niistä Krapinoja on koonnut kirkkovuotta noudattelevia tekstejä. ”Tekstit välittävät lukijan elämäntilanteeseen Jumalan läsnäolon, lohdutuksen ja neuvon.” Päivän tunnussana 2021. Kirjasesta löytyy myös rukous viikon jokaiselle päivälle. Lukija löytää myös kirjavinkkejä aiheiden pohdiskeluun. Henri J. Seuraa juonipaljastus. 2020. ARVOTTUA EVÄSTÄ SAKSAN HERNNHUTIN Veljesseurakunnan perustaja kreivi Nikolaus Ludwig von Zinzendorf perusti Päivän tunnussanan alun perin rohkaisuksi pakolaisille. Toim. Luontotoimittaja, kuvataiteilija Minna Pyykön akvarellit ja tekstit esittelevät kauniisti ja paikoin luonnosmaisesti niin huiluaan lurittavan mustarastaan helmikuisessa Helsingissä kuin talviunille pääsyä odottavia karhuja Kuhmon Vartiuksessa ja Utön rantavesien meduusoja. Sytykkeitä hiljaisuuteen PIENI RETRIITTIKIRJA syntyi koronakeväänä, kun turkulaisen Kyllikki Krapinojan kalenterista tyhjenivät kaikki tapaamiset ja ohjelmat, mukaan lukien toukokuulle suunniteltu hiljaisuuden retriitti. Kirjapaja 2020. . Toim
TEKSTI: TARJARIITTA LEHTOLA • KUVAT: TARJARIITTA LEHTOLA, ARABIA P ienen hiekkatien päässä metsän keskellä aukeaa hurmaava näkymä. Oliko kasteessa saatu nimi enne. askel 1/21 52 ~ Mukillinen muumifilosofiaa Muumeilla on lempeä ja omalaatuinen tapa tarkastella maailmaa. Kaakeliuunien takana Ensimmäisen kerran muumien esi-isät mainitaan Muumit ja suuri tuhotulva -kirjassa, kun Muumimamma kertoo Muumipeikolle muumipeikkojen historiasta. Täällä Karjalohjan kauniin luonnon ja tornihuvilan puutarhan rauhassa ovat syntyneet kuvat lähes kaikkiin muumiastioihin. Tove Jansson totesi 60-luvun alussa, että on kaksi seikkaa, jotka ovat ihmiselle erityisen tärkeitä: hänen lapsuutensa sekä hänen tapansa herätä aamuisin. Aamut ilman herätyskelloa Tove Slotte on onnellinen siitä, että on saanut jo 26 vuotta asua maalla ja on pystynyt tekemään siellä rakastamaansa työtä. Kuvani ovat eräänlainen tulkinta Tove Janssonin muumeista, joten siksi en ajattele, että oma osuuteni tässä olisi mitenkään korostettu, Tove Slotte toteaa. Tove Slotten ja hänen p u o l i s o n s a Markku Toikkasen koti on lasitorneineen kuin suoraan Muumilaakson tarinoista. Janssonille vapaus tarkoitti erityisesti vapautta erilaisista sosiaalisista kahleista. – Ikkunoista näkyy järvi, ympärillä on peltoja ja metsiä. – Äitini valitsi minulle tämän nimen, ja vaikka hän oli tutustunut Tove JansMuumipeikko rakasti kiihkeästi metsää ja merta, sadetta ja tuulta, auringonpaistetta ja sammalta.. Rakastettujen mukien suunnittelija Tove Slotte on elänyt Muumilaaksossa jo 30 vuoden ajan. Muumipeikko rakasti kiihkeästi metsää ja merta, sadetta ja tuulta, auringonpaistetta ja sammalta, ja arveli olevan mahdotonta elää ilman niitä. Niinä aikoina he asuivat yhdessä talonpeikkojen kanssa ihmisten kodeissa, yleensä kaakeliuunien takana. Kaikki Muumilaakson asukkaat kokevat syvää rakkautta ja kunnioitusta luontoa kohtaan. ”Minun lapsuuteni oli onnellinen enkä omista herätyskelloa.” Muumi-kirjojen tärkeimpiä käsitteitä on vapaus ja se, mitä on olla vapaa. Vaikeistakin aiheista puhutaan niiden oikeilla nimillä, surun takana sykkii huumori ja pelon takaa löytyy rohkeutta. Ehkä kallioinen saari, jossa hän vietti kaikki lapsuutensa kesät, sai muuttamaan Helsingistä maaseudulle. Lupa leikkiä Kolmekymmentä vuotta myöhemmin Tove Jansson totesi: ”Olen antanut itselleni luvan leikkiä epätavallisen pitkään.” Kaimansa leikkimielisyyden ansiosta Tove Slotte on saanut tehdä pitkän uran muumihahmojen parissa. Suosituimmista on tullut jopa loistavia sijoituskohteita. – Mukien suuri suosio tuntuu edelleen hauskalta ja hieman yllättävältä. Luonto on muumifilosofiassakin tärkeässä osassa. Menen kesällä usein myös yksin iltaisin läheiseen metsään, vaikkapa keräämään mustikoita ja ihailemaan ilta-auringon valoa puiden välistä. Teemme usein metsäkävelyitä koiramme kanssa. Kuinkas sitten kävikään on ensimmäinen suomennettu Tove Janssonin luoma muumikirja, jonka hän julkaisi 70 vuotta sitten. Kirjan nimi oli enteellinen, sillä kävi niin, että 1990-luvulla alkoi muumimukibuumi, jolle ei näy loppua
~ 53 askel 1/21 MUUMIMUKIEN SUUNNITTELEMISESTA tuli aiemmin keraamikkona työskennelleelle Tove Slottelle päätyö.
askel 1/21 54 ~ sonin muumikirjoihin, en ole kuitenkaan saanut nimeäni Tove Janssonin mukaan. Mustavalkoisista värillisiksi Vuonna 1989 Tove Slotte oli Arabian keramiikkatehtaan nuorin suunnittelija, kun tuotepäällikkö Christel Vaenerberg sai idean muumiastiastosta. – Aloittaessani muumimukien parissa olin hyvin varovainen, kuinka paljon voisin muuttaa Tove Janssonin originaalipiirroksia ja muokata niitä astioihin sopiviksi. Hän sai sommitella kokoelman mukit ja lautaset. Hän piirtää yleensä taustat ja tekee värityksen, koska alkuperäiset piirrokset ovat mustavalkoisia. Tove oli kasvanut ruotsinkielisessä perheessä ja rakasti muumikirjoja. Ensimmäisenä syntyi Muki Vihreä (1990). KAIKKI VALMISTUNEET muumimukimallit eivät ole päässeet kaupalliseen tuotantoon.. Lukuisten mukien joukossa on kuitenkin erityisiä lempilapsia, esimerkiksi talvimukit, koska hän rakastaa talvea ja lumisia maisemia. Kirjailija Tove Jansson hyväksyi ne vielä itse. Hopeatarjotin pulkkana Kotonaan Tove Slotte tekee usein kattauksen sekoittamalla erilaisia muumiastioita keskenään. OMA MUUMITALO maaseudun rauhassa on ollut Tove Slotten ja hänen perheensä elämänonni. Se on vain hauska yhteensattuma, koska nimi ei ole myöskään kovin yleinen. – Japanissa katsoin parhaaksi sanoa tulkille, voiko hän varmistaa, että kaikki ne fanit eivät luule minun olevan itse Tove Jansson, kun he olivat paikallaolostani niin innoissaan. Hänen lempimukinsa on se, joka kulloinkin on nähnyt päivänvalon. Joitakin muutoksia toki Slotte on saattanut kuviin tehdä lähinnä sen takia, että ne saadaan paremmin sopimaan astioihin. Vaikka Slotte suunnitteleekin muumimukit, alkuperäisesti kuvat ovat lähtöisin Tove ja Lars Janssonin pensseleistä. TYÖHUONEEN IKKUNASTA avautuvasta maisemasta muumimukien kuvittaja Tove Slotte on ammentanut voimaa jo 26 vuoden ajan
Muumi-kirjoissa käsitellään filosofian suuria ja ikuisia kysymyksiä, kysymyksiä olemassaolosta ja merkityksestä. Kuka minä olen, mikä on minun suhteeni muihin ihmisiin, mitä minun pitäisi tehdä elämässäni. – Muumimammahan on hyvin viisas ja sanoo aina oikeat asiat. Muumikirjat ovat ajattomia ja sopivat kaikenikäisille. Taidemaalarina hän kokeili ja yhdisteli erilaisia tyylejä ja tekniikoita. Niitä ei voi koskaan olla liikaa. Lieneekö käytössä erityinen muumilannoite, sillä kurpitsakin saattaa näillä tiluksilla painaa 17 kiloa! Niin Tove Slotte kuin Muumimammakin rakastavat ruusuja. Leikki jatkukoon! Onneksi Tove Jansson päästi muumit kaakeliuunien takaa jakamaan viisauksiaan ja pysäyttämään lukijat elämän perusasioiden äärelle. Maailma tarvitsee juuri nyt tällaista rakkautta ja rohkeutta, ehkä enemmän kuin koskaan. Elämän peruskysymysten pohtiminen on osa muumitarinoiden vetovoimaa. Siitä ei kannata pyrkiä koskaan eläkkeelle. Hänen kynästään syntyi kirjoja, piirroksia ja maalauksia sekä lapsille että aikuisille. – Lapsena pidin vihaisesta, viehättävästä pikku Myystä, nuorena aikuisena boheemista Nuuskamuikkusesta. Eri elämänvaiheissa ja tilanteissa itsensä voi löytää eri hahmoista. – Minulla on piharakennuksessamme pieni keramiikkaverstas, jossa olen silloin tällöin tehnyt keramiikkaa. Hän oli matkalla viikon ja koki ja näki sellaista, jota harva pääsee kokemaan. Slotte toteaa saaneensa tavata myös mielenkiintoisia ihmisiä, alkaen itse Tove Janssonista. Myös Tove Slotte odottaa, että ehtisi viettää enemmän aikaa kasvien ja kukkiensa parissa. Kansallismuseon Rohkeus, rakkaus, vapaus! -näyttely on taianomainen matka muumien elämänarvoihin ja filosofiaan. Olen ihaillut muumitarinoita pienestä lapsesta asti, nyt olen voinut syventyä sekä tarinoihin että kuviin, löytäen aina uusia ajatuksia ja kuvakulmia niissä. Kevään tullen luonto puhkeaa kukkaan, samoin Muumimamman vaalima puutarha. Muumipeikko muusana Rauhaisassa työhuoneessa pensselit, kynät ja tussit ovat järjestyksessä työpöydällä – tietenkin muumimukeissa. Osa kirjojen viehätystä piileekin sinä, että hahmot ovat niin inhimillisiä, niistä voi löytää itsensä. Siitä lähtien niitä on tehty yhtäjaksoisesti, eikä loppua ole näkyvissä. Tässä sitä on ikänsä uskonut, että hopeatarjotinta voi käyttää vain yhdellä tavalla, ja sitten se onkin paljon parempi johonkin aivan muuhun.” Monet muumimamman sanat kolahtavat ehkä siksi, että hänestä välittyy niin paljon lempeyttä ja ymmärrystä pienempiä kohtaan, Tove Slotte pohtii. Työn ansiosta hän on päässyt myös matkustamaan, esimerkiksi vuonna 2015 Japaniin Muumi-mukinäyttelyyn. Hänen uraansa tutkiessa tulee tunne, että hän yleensä arveli kaikesta, mutkattomasti kuten muumit usein: miksipä ei, kokeilenpa ainakin. Siihen haluaisin tulevaisuudessa keskittyä enemmän. Monet innokkaat fanit aivan tärisivät, kun tulivat kättelemään, pyytämään yhteisvalokuvaa tai nimikirjoitusta. Tänä syksynä on siis kulunut kolme vuosikymmentä siitä, kun muumiastiat lanseerattiin Arabialla. Muumipeikon loi hyvin monipuolinen ja lahjakas taiteilija; hän oli taidemaalari, kirjailija, kuvittaja ja sarjakuvien tekijä. Kaikkein tunnetuin hän on kuitenkin muumihahmojen luojana ja äitinä. Töiden edistymistä vartioi muhkean kokoinen muumipeikko. Ajatteliko Tove Jansson koskaan, että ei voi tai ei pysty tekemään. Kun itse perustin perheen ja muutin maaseudulle, tunsin yhteyttä Muumimammaan keittäessäni omenasoseita ja mustaviinimarjamehuja. ”. Muumifilosofia vetoaa Slotteen, koska muumit ovat niin suvaitsevaisia ja kiinnostuneita kaikesta ja kaikista. Hän toteaa, että 30 vuotta Muumilaaksossa on pitkä aika. Esimerkiksi talven jälkeen herätessään ja huomatessaan että pikku Myy on käyttänyt hänen hopeista tarjotintaan pulkkana, hän sanoo: ”Elämä on aika kummallista. Savi saa odottaa Kun muumien piirtämisestä tuli Tove Slottelle elämäntyö, alkuperäinen ammatti keraamikkona jäi sivummalle. Koronarajoitusten vuoksi aukioloajat kannattaa tarkistaa museon verkkosivuilta. ”Muumimammahan on hyvin viisas ja sanoo aina oikeat asiat. Mutta aina elämä ei voi olla pelkkää iloa ja päivänpaistetta, ei edes Muumilaaksossa, vaan joskus on tarpeen tutkia asioita pintaa syvemmältä. Työni muumihahmojen kuvittajana on merkinnyt minulle paljon. Meren, Yksinäisten vuorten ja muiden korkeiden vuorten välissä olevan kauniin Muumilaakson läpi kulkee joki, jonka voi ylittää pientä siltaa pitkin. Sopiva annos lapsenmielisyyttä muumien tapaan pitää ihmisen onnellisena. Muumit ovat kuitenkin oikeudenmukaisia, eivätkä hyväksy väärinkäytöstä. ~ 55 askel 1/21 Kuvittajan omat suosikkihahmot ovat vaihdelleet vuosien varrella. Yksinäisten vuorten välissä Hemuli toteaa kirjassa Näkymätön lapsi ja muita tarinoita: ”Ellei joku satu tietämään mitä eläkkeelle pääseminen merkitsee, niin kerrotaan asia: kun tulee tarpeeksi vanhaksi, saa kaikessa rauhassa tehdä juuri mitä haluaa.” Eläkevuodet ja omat savityöt häämöttävät jo Tove Slottenkin ajatuksissa. Arabia on julkaissut 105 muumimukia, jotka neljäätoista lukuun ottamatta ovat Slotten suunnittelemia. He eivät tuomitse ketään, vaan yrittävät ymmärtää. Siinä maailmassa leikki saa jatkua loputtomiin. Isot ja ikuiset kysymykset Tove Janssonilla oli ainutlaatuinen kyky nähdä aina asioiden positiivinen puoli. – Ei se ole välttämättä huono ratkaisu, vaikka välillä kaipaan savityöskentelyä. Tove Jansson loi Muumit jo 75 vuotta sitten, ja näyttelyn kuvitus ja sitaatit perustuvat hänen alkuperäisiin teoksiinsa
TEKSTI: PÄIVI PUHAKKA • KUVAT: NAISTEN PANKKI/HUGH RUTHERLAND. Tipuista terveiksi nuorikoiksi Vielä keväällä saimme lehteen kuvia keskeneräiseltä raksalta. Kerroimme myös, että jokaisella Askelen tilauksella voi tukea tätä hanketta. Hankkeen edetessä kassavirran tiivis seuranta ja kustannusten tiukka vahtiminen onkin jokapäiväistä hommaa farmilla. Välillä Uganda oli käytännössä kiinni, mikä vaikeutti erityisesti rakentamista ja siihen liittyviä hankintoja. – Meitä taustajoukkoja on sekä firman hallituksessa että neuvonantajina tukemassa, sparraamassa ja seuraamassa toimintaa ja sen kehittämistä. Ensimmäiset työtekijät ja 8000 ensimmäistä tipusta eivät päässeetkään farmille huhtikuussa, koska Ugandaan oli julistettu täydellinen sulku. Lämmin kiitos Askelen lukijoille, että olette mukana, Mehtälä sanoo. Lisämaustetta rakentamiseen ovat tuoneet normaalia kovemmat sadekaudet. Yksi Naisten Pankin perustajajäsenistä ja kanalayrityksen hallituksen jäsen Satu Mehtälä kertoo, että luonnollisesti pandemia on tuonut omat haasteensa. – Viive on tuonut paineita farmin alkuvaiheen rahoitukselle, jonka vuoksi me Naisten Pankissa arvostamme todella paljon Askel-lehden tukea hankkeeseen. – Ensimmäinen asia on ihmisten terveys ja turvallisuus, hyvät hygieniakäytännöt ja maskien käyttö. Mutta monenlaisia ratkaisuja olemme joutuneet aina tilanteen mukaan pohtimaan ja muovaamaan. Tämä on vapaaehtoistyönä todella mielekästä, innostavaa, mutta myös aikaa vievää. Jokainen euro on kovasti tarpeen. Nyt kuuluu jo parempaa – sen lisäksi että sairastumisilta on vältytty: – Päivän vanhat tiput muuttivat farmille juhannuksen aikaan 2020. Kuuluu kotkotusta ja hyviä uutisia: ensimmäiset munat on jo saatu markkinoille Chiggi-farmilta. Hanke eteni koronan keskellä Keväällä korona alkoi hidastaa rakennustöitä ja toiminnan aloittamista. Niistä on pidetty hyvää huolta, ruokittu ravintorikkaalla rehulla ja puhtaalla vedellä. Lisäksi kanafarmi tukee ja kouluttaa paikallisia naisia perhekanalatoimintaan ja maissin viljelyyn, mikä tulee työllistämään satoja. Toistaiseksi olemme onneksi säästyneet sairastumisilta. Näin ne ovat kasvaneet hyväkuntoisiksi, Kanala alkaa kukoistaa Mitä kuuluu Naisten Pankin kanalahankkeelle, joka tukee yrittäjyyttä Ugandassa. askel 1/21 56 ~ A skel kertoi toukokuun numerossa Ugandan Mityanan alueelle rakentuvasta 15 000 kanan farmista, joka tarjoaa työtä noin 20 paikalliselle. Hidastukset rakennustyömaalla ovat puolestaan heijastuneet munantuotannon ja myyntituottojen siirtymiseen ennakoidusta, eli Chiggi-farmin ja -firman talouteen
Amanya Azarus (oik.) toimii farmimanagerina. ALLEN BAMUKUNDE kerää munia, joita lähtee joka kolmas päivä 150 kennoa Kampalan alueelle.. ~ 57 askel 1/21 CHIGGI ON munamerkki, ravintorikas ja paikallinen kananmuna lattiakanalasta. ESTHER MUGWERI (vas.) pitää hyvää huolta kanoista
askel 1/21 58 ~ terveiksi nuorikoiksi, jotka ovat alkaneet munia marraskuun lopulla eli noin viiden kuukauden iässä. Täydessä kapasiteetissa farmille mahtuu hyvin lattiakanaloiden pehkuille kuoputtamaan 15 000 munivaa kanaa. Lattiakanaloiden pehkuille Lisää ilon aiheita. Naisten Pankki on osa Kirkon Ulkomaanapua (KUA). FARMIN TYÖNTEKIJÖIDEN, kuten Allen Bamukunden (vas.) ja Esther Mugwerin, hoitamina tiput ovat kehittyneet terveiksi nuorikoiksi. Nyt käynnissä on 12 hanketta, 6 maassa. Seuraavaksi Naisten Pankki on käynnistämässä farmin oheen maissin sopimusviljelyyn tähtäävää hanketta, jonka kautta Chiggin vaikuttavuus yltää paljon varsinaisen kanalatoiminnan yli, Mehtälä kertoo. Ajatuksissamme farmi voi olla alusta myös uudenlaiselle yritysyhteistyölle, jossa kehitetään vaikkapa kiertotalouden tai muita ekologisia käytäntöjä. – Sekä siellä farmilla että täällä kannustusjoukoissa olimme aivan innoissamme, kun muninta alkoi ja ensimmäisiä munia päästiin keräämään, puhdistamaan ja viemään myyntiin markkinoille, Satu Mehtälä iloitsee. Kyläyhteisön sydän Satu Mehtälä summaa, että Chiggi on Naisten Pankin perustama yhteiskunnallinen yritys, joka tähtää sosiaalisesti, ekologisesti ja taloudellisesti kestävään liiketoimintaan. Rakennushankkeen toinenkin vaihe alkaa olla valmis, ja seuraavat päivän vanhat tiput muuttavat tämän vuoden alkupuolella sisään. – Farmi voi tulevaisuudessa olla kyläyhteisön sydän, joka kouluttaa ja tukee paikallisia naisia perhekanaloiden pyörittämisessä, viljelykäytäntöjen kehittämisessä ja monessa muussa asiassa. Hankkeiden piirissä on ollut 76 000 ihmistä sekä heidän kauttaan kokonaisia perheitä ja kyliä, mikä tarkoittaa yli 380 000 ihmistä. Tuloksellista pankkitoimintaa Lähes 14 vuotta jatkunut Naisten Pankin toiminta on ollut tuloksellista. ”Olimme innoissamme, kun ensimmäisiä munia päästiin keräämään, puhdistamaan ja viemään markkinoille.”. Tämä Suomen suurin kansainvälisen avun järjestö hallinnoi Naisten Pankin varoja, joiden keruu ja käyttö ovat sen tilintarkastuksen piirissä. KUA myös toteuttaa hankkeet kehitysmaissa paikalliskumppaneineen. Pankki on kerännyt yli 17 miljoonaa euroa naisten tulonhankinnan tukemiseksi Afrikassa, Aasiassa ja Lähi-idässä. – Kanojen pääravintoa eli maissia on alettu jo hankkia lähiyhteisön perheiltä. Koko toiminnan hyöty kanavoidaan paikallisten naisten ja perheiden hyväksi
sain 4 sientä Pohjois-Karjalassa. Keväthangen kimallus, lumen paljous, metsän hiljaisuus lumosi minut, voiko tällaista ollakaan. Puuttui vain se yhteinen kieli, mutta katse puhui puolestaan. Poimijat tiesivät siitä, että olin tulossa hakemaan heitä kahville. askellehti.fi www.facebook.com/askellehti.fi YHDESSÄ ELÄMÄ on parempaa. TÄYSIKUU KATSELEE / maan joulua, / yksi tähti on / kirkkaampi muita. Tämä on kuin vanha rakas ystävä, pettämätön, sateiden jälkeen. Ollaan siis yhteyksissä: Lähetä meille postia osoitteella Askel, Yhdessä, PL 279, 00181 Helsinki askel.toimitus@kotimaa.fi ASKEL JA NAISTEN PANKKI YHTEISTYÖHÖN Jokaisesta uudesta Askeleen tilauksesta osoitetaan yksi euro kanalahankkeeseen Ugandassa. Ehkä suuri metsä kuitenkin vähän pelotti, joten usein pyöräillessäni polkua lauloin kovaan ääneen. Kirjoita korttiin tai sähköpostin otsikoksi Paras juttu, kerro suosikkisi otsikko ja liitä mukaan nimesi ja osoitteesi. Hetki ei varmaan unohdu koskaan, niin suuren vaikutuksen se teki. Tiina ~ 59 askel 1/21 ~ 59 askel 1/21 Rakas käsityö KERRO MEILLE jokin muisto äidin kutomasta villapaidasta, ukin rintamalla veistämästä lippaasta tai kun käsityötunnilla ristipistosta tuli harakanvarvas. YHDESSÄ KEVÄTHANGEN kimallus, lumen paljous, metsän hiljaisuus lumosi minut, voiko tällaista ollakaan. Lähellä oli mitä suloisin pieni ”bambi”, metsäkauris. Palaan sen luo monta kertaa kesässä, ja usein siellä on sieniä, välillä niin sammalen peitossa, että etsiä pitää. Ollessani 16-vuotias vuonna 1989 sain kokea erämaatunnelmaa Savukosken maisemissa. mennessä. Kirjoita korttiin tai sähköpostin otsikkoon ”Käsityö” ja lähetä viestisi, nimesi ja osoitteesi alla olevaan osoitteeseen 15.1. MIKÄ TÄMÄN LEHDEN juttu kiinnosti sinua eniten. Välillä heittäydyin selälleen lumeen ja katselin taivasta, siinä oli jotain terapeuttista. Nuotiolla syötiin eväitä. /Joulutähden alla / näen orvokkisilmät. Yksin tämä hellyttävä, hentoinen, kaunis olio jatkoi eteenpäin, ja mustikanpoiminta toisella yksinäisellä jatkui. / Tässä rauhassa / riisun arkinuttuni, / kuulen sylviani laulun... Metsätarinoita PALKINNON VOITTI Sanni: Lapsena jo lähimetsä oli leikkipaikkani, ja talvella isän kanssa tehtiin hiihtoretkiä. Tarja KOTINI LÄHELLÄ on pieni metsä, kävelyteiden keskellä. Lapsena olin paljon kesäisin siellä. Sinne meni hyvä, selkeä polku. Tänä vuonna vielä 8.10. Numeron 12/2020 suosituin oli Päivi Puhakan kirjoittama ja Johannes Wiehnin kuvaama Riitta Uosukaisen haastattelu ”Yhä miu ihmisein”. Kirjapalkinnon voitti Ritva Kurri. Noihin tunnelmiin olen saanut palata yli 20 kertaa hiihtoreissuilla Lapissa. Vastanneiden kesken arvotaan kirjapalkinto. Päivän hiihtoreissu metsässä porojen seurassa. Lehden paras juttu. mennessä. Lähetä vastaus 19.1. Sieltä olen saanut toisinaan talven mustikat. Erityinen on mätäs, josta löydän kanttarelleja. Violette ELOKUINEN PÄIVÄ mustikoita poimien, joka on melkeinpä intohimoni. Kuului vain tuuleen huminaa ja lintujen ääniä. Tuli tunne, että lähelläni on joku, joten suoristin selkäni ja mitä näinkään. jota sain kulkea yksin jo melko varhain. Katselimme toisiamme. Osa pelloista oli vähän kauempana, metsän keskellä. Vastanneiden kesken arvomme kirjapalkinnon. / Kevät! Terttu ISOISÄLLÄNI OLI mansikkaa viljelyksessä. Pi xa ba y. Julkaisemme helmikuun Askelessa kokoelman lukijoiden kirjoituksia, nimimerkillä tai etunimellä
Yle Teemalla ja Yle Areenassa. Sohvalla ohjelmia ihmettelevät Iris ja Mona Helsingistä. Sarjassa käsitellään ihmissuhteita syrjäisellä karjatilalla. Dokumentti Aalto esitetään 18.3. Ohjelman ideana on seurata tavallisia suomalaisia katsomassa ja kommentoimassa televisio-ohjelmia. Dokumentti kuvaa Aino Aallon tarinaa miehensä tasa-arvoisena työtoverina. Yl e Ku va pa lv el u MENOSSA TV-ohjelmat askel 1/21 60 ~ SOHVAPERUNOIDEN 11 KAUSI pyörähtää käyntiin. Mikäli pandemiatilanne sallii, SuomiLOVE muuttuu kokonaan livelähetyksiksi. kauden. Palkittu dokumentaristi Virpi Suutari esittelee suomalaista arkkitehtuuria dokumenttielokuvassa modernismin mestareista, arkkitehti Alvar ja Aino Aallosta. Tähänastiset tuotantokaudet ovat kertoneet koskettavia tarinoita välittämisestä ja rakkaudesta. K evätkaudella Ylen ohjelmisto tarjoaa jälleen jokaiselle jotakin. Kevään ohjelmistosta odotan lämminhenkistä musiikkiohjelmaa SuomiLOVE, joka alkaa 6.3. Ensimmäisessä osassa esitetään edellisen kauden parhaat palat. MARI TEINILÄ Ylen runsasta tarjontaa. Kahdeksan tuotantokautta sisältävä sarja (224 jaksoa!) esitetään kokonaisuudessaan, ja se alkaa 14.1. Moni meistä kaipaa maisemanvaihtoa ja valoa, se onnistuu Australiasta kertovassa draamasarjassa McLeodin tyttäret. Uusi kausi Sohvaperunoita alkaa TV2:ssa ja Areenassa 5.2. Dokumentti kertoo myös Elissa Aallosta, jonka kanssa Alvar meni naimisiin vuonna 1952 Ainon kuoleman jälkeen. 7.1.–4.2. TV1:ssä ja Yle Areenassa. TV1:ssä ja Yle Areenassa. Jos pitää viihteestä, niin Sohvaperunat käynnistää jo 11
Ne ovat avoinna tiistaista sunnuntaihin klo 11–19 noudattaen viranomaisten koronaohjeistuksia. Päänäyttelyn Andreas Alariesto 120 vuotta lisäksi museossa on esillä myös vieraileva näyttely Sinne täytyy mennä, joka esittelee Reidar Särestöniemen maalauksia ja taidetta Kauko Sorjosen säätiön kokoelmista. Sen näyttelyt kertovat tarinoita paperiteollisuuden historiasta, legendaarisista henkilöistä ja elämästä pienellä suomalaisella paperiteollisuuspaikkakunnalla. Lapin tuntijan taidetta AKSELI GALLEN-KALLELA, Sissi Serlachiuksen muotokuva, 1889, öljyväri kankaalle SERLACHIUSMUSEO Gösta talvipuvussa RODNEY GRAHAM, Sanomalehtimies, 2016, maalattuun alumiiniseen valokaappiin pohjustettu kromogeeninen valokuva KOLTTA AJAA porolla Sa m po Lin ko ne va Ve sa Aa lt on en Ro dn ey Gr ah am Stu dio. Museolta toiselle voi kulkea kolmen kilometrin mittaista metsäistä Lemmenpolkua pitkin. Näyttelyiden lisäksi museoiden yhteydessä kannattaa nautiskella Göstan puistosta ja ympäröivästä luonnosta. Andreas Alriesto oli Lapin kylien ja ihmisten elämän tuntija. Museossa noudatetaan viranomaisten koronaohjeita. Gustaf-museo taas toimii noin kolmen kilometrin päässä Göstasta G. Taidemuseo Gösta toimii Gösta Serlachiuksen edustuskodikseen rakennuttamassa Joenniemen kartanossa ja sen yhteydessä olevassa paviljongissa. Maalaamisen ja piirtämisen ohella hänen harrastuksiinsa kuuluivat myös valokuvaus ja luonnonhistoriallisten preparaattien kerääminen. ~ 61 askel 1/21 M änttä-Vilppulassa sijaitsevat Serlachius-museot ovat mainio mieltä ylentävä retkikohde päiväksi tai vaikka pariksikin. serlachius.fi Paperitehtailijoiden jäljillä Museoita M us eo -g all eri a Ala rie sto LAPIN TUNTUREILLE matkaavan kannattaa pysähtyä Sodankylässä katsomaan Andreas Alarieston taidetta. Serlachius-museot koostuvat kahdesta osasta. Göstan yhteydessä on myös Henry Tikkasen ravintola, joka hyödyntää lähiruokaa. Museo-Galleria Alariesto ihan keskellä kylää on auki arkisin klo 12–18 paitsi maanantaisin. Göstassa on esillä taidesäätiön omia kokoelmia ja nykytaidetta. Serlachius Osakeyhtiön vanhassa pääkonttorissa. Sodankylän Rieston kylästä syntyisin ollut Andreas Alariesto (1900–1989) kierteli laajalti pohjoisilla alueilla Petsamoa ja Norjaa myöten. Hänen taulunsa ovat paitsi taidetta, myös kansatiedettä. A
Sunnuntaina 17.1. Elämyksiä kehitysvammaisten rippikoulussa. Miten voivat Aurinkorannikon suomalaiset. Liturgia Kati Pirttimaa, saarna Karoliina Nivari. Jorma Niemelän lisensiaattityö tarjosi alkoholismista tutkimustietoa, joka ei vierastanut sanoja ”armo” ja ”anteeksiantamus”. saarna Marja Heltelä. Toksovan luterilaisessa kirkossa rukoukset kaikuivat jälleen suomen kielellä. Ajantasaiset tiedot: www.tuomasmessu.fi askel 1/21 62 ~ askel 1/21 62 ~. Noudatamme Helsingin hiippakunnan koronarajoituksia kokoontumisten suhteen. Toimittaja ja isoäiti Kaisu-Leena Piela puhui perinteiden puolesta; mummolassa rukoillaan. Tilaushinnat Suomeeen* Kestotilaus 89 € 11 lehteä (12 kk) 54 € 6 lehteä Määräaikaistilaus 99 € 11 lehteä (12 kk) 56 € 6 lehteä *Suomen ulkopuolelle meneviin tilauksiin lisätään postikulut. P A L V E L U K O R T T I Minulle saa lähettää tietoa ja tarjouksia sähköpostilla ja tekstiviestillä. Kaakkois-Turkin tasangoilla pieni arameaa puhuva syyrialaiskristittyjen joukko eli vainojen keskellä. Tilaamalla Askel-lehden muutat maailmaa paremmaksi kana kerrallaan. Musiikista vastaavat Inna Vintturi ja Petri Laaksonen. klo 18 kauden ensimmäinen messu Tuomasmessun Youtube-kanavalla ja Radio Deissä. Sunnuntaina 31.1. ”En mä ikuisesti iskelmää laula. Se on varmaa, että viisikymppisenä mä en lavoilla heilu”, totesi Rainer Friman, väsynyt ja keikoilla kaikkensa antava laulaja. Yhteystietoja voidaan käyttää ja luovuttaa suoramarkkinointiin henkilötietolain mukaisesti. Muita aiheita: Millainen on terve usko, joka tukee mielenterveyttä. Ekumeenisen rukousviikon Tuomasmessu, liturgia Minnamari Helaseppä, saarna Mayvor Wärn-Rancken. saarna Jan Ahonen. Edessä oli muutosten vuosi. ”Uskon, että ihminen voi käyttää tekniikkaa parhaalla mahdollisella tavalla vasta palattuaan Jumalan yhteyteen”, sanoi tiedetoimittaja Pertti Jotuni, joka heinäkuussa 1969 selosti suomalaisille ensimmäisen ihmisen astumista kuun pinnalle. Sunnuntaina 24.1. Uskoa, toivoa & rakkautta 30 vuotta sitten TAMMIKUUN 1991 Askelessa Kyllikki ja Johannes Virolainen kertoivat elämästä ohitusleikkausten jälkeen. Asiakaspalvelu Puhelin 020 754 2333 Internet www.kotimaa.fi Sähköposti asiakaspalvelu@kotimaa.fi Osoite Porkkalankatu 7 B, 2. Miesprojekti-bändi sanoitti suomalaismiehen elämää, ja opettaja Reino Karpio rakensi poikien kanssa mäkiautoja ja purjeveneitä. krs PL 279, 00181 Helsinki Tilaan Askel -lehden itselleni lahjaksi Kestotilauksena 12 kk (11 lehteä) 6 lehteä Määräaikaistilauksena 12 kk (11 lehteä) 6 lehteä Muutan määräaikaisen tilaukseni kestotilaukseksi Osoitteenmuutos (täytä vanha ja uusi osoite alle) vakinainen alkaen tilapäinen ajalle Ko tim aa O y m ak sa a po sti m ak su n Ko tim aa O y Va sta us lä he ty s Tu nn us 50 01 58 2 00 00 3 H EL SIN KI Lahjatilauksen saaja (Osoitteenmuutoksessa vanha osoite) NIMI OSOITE POSTINUMERO JA -TOIMIPAIKKA SÄHKÖPOSTI PUHELIN SYNTYMÄVUOSI Tilauksen maksaja (Osoitteenmuutoksessa uusi osoite) NIMI OSOITE POSTINUMERO JA -TOIMIPAIKKA SÄHKÖPOSTI PUHELIN SYNTYMÄVUOSI Jokaisesta uudesta Askel-lehden tilauksesta osoitetaan Naisten Pankin kautta yksi euro naisten kanalayrittäjyyden tukemiseen Ugandassa. PÄIVI PUHAKKA Aurinkorannikolta Turkkiin ja Toksovaan Tulevat messut Sunnuntaina 10.1
Hyviä juttuja ja pullaa! Margit MUMMOLASSA OLI aina koolla paljon ystäviä. Asuin jopa mummon luona, koska vanhempani erosivat ollessani 8-vuotias. Joulun aikaan käytiin ja perhejuhlissa kuten serkun lakkiaisissa. Vähän tuli ihmeteltyä, mutta kummitätini nauroi, ei torunut... Kun sairastuin, kutsui mummo kuuluisan lastenlääkärin, Arvo Ylpön, kotiin minua tutkimaan. Yksi serkku oli vielä pieni, ehkä parivuotias. Lauloin 3–4-vuotiaana: ”Kaikille tilaa riittää, kaikille paikkoja on.” Sauli ÄIDINÄIDIN KOTI oli lapsuudessani ja nuoruudessani sama kuin tätilä. Kaikki lukijoiden lähettämät mummolamuistot eivät mahtuneet lokakuun lehteen. Mummo asui yhden tyttärensä kotona. M inun mummoni asui Helsingin keskustassa, 50-luvulla vielä todella rauhallisella Kaisaniemenkadulla. Muistan yhden tilanteen, jossa hauska yhdessäolo kertoi vapaasta, hilpeästä tunnelmasta. Ukki oli kuollut jo ennen syntymääni. Asunto oli viidennessä kerroksessa, josta katselin vastapäisestä elokuvateatterista purkautuvaa ihmisjoukkoa. Olin mummon ainoa lapsenlapsi, ja hänellä oli aikaa minulle. Ylpön ohje oli kävellä joka päivä portaat viidenteen kerrokseen jalkojeni vahvistukseksi. Tuolitkaan eivät aina riittäneet. Naapurin serkkutyttö oli seuranani. Mummoni oli minulle kovin rakas ja läheinen ihminen. Perin sen, kun mummo kuoli. Sinne oli mukava mennä, kun tapasi samalla serkkujakin. Varsinkin synttäreillä. Kesät vietimme huvilalla Marjaniemessä, jonne muutimme kuorma-autolla heti koulun loputtua. Muistan sen laatikon, jossa puut olivat. Parhaita olivat ompeluseurat muitten mummojen luona. Hänellä oli palvelijatyttö maalta tekemässä kotityöt. Mummo opetti iltarukouksen ja tekemään käsitöitä. Hänen syntymäpäivänään oli komea kermakakku tarjolla. Huvilalla oli kissanpentu; usein löysin myös variksenpojan holhotikseni. ~ 63 askel 1/21. Pikkumies innostui ja pani kasvonsa pehmeään kakkuun. Tuula MINULLA EI ollut ”mummolaa”, koska mummo, mamma, asui meillä. Hän vei minut Kansallisteatteriin katsomaan Prinsessa Ruususta. Vatsakipuuni – ilmeisesti jännityksestä – hän määräsi ruokalusikallisen konjakki-kermaa. Niin rauhallisella, että kuljin yksin kadun yli kansakouluun, poliisi ohjasi liikennettä. Kaikilla oli hauskaa, kun sankari juhli! Linnea borealis MUMMOLASSA SAUNOTTIIN joka ilta. Tu ul an ko tia lb um i Kun sairastuin, kutsui mummo kuuluisan lastenlääkärin, Arvo Ylpön, kotiin minua tutkimaan. Julkaisemme tässä loput. Elina Lukijoiden mummolamuistoja TUULA JA MUMMO vuonna 1953 kotikuvassa ja alla olevassa kuvassa matkalla Tukholmassa 1960-luvulla
mennessä: Askel, Ristikko 1/2021, PL 279, 00181 Helsinki. Sähköpostilla: askel.toimitus@kotimaa.fi avainsanat tai skannattu ristikko. NIMI OSOITE OLEN TILAAJA PUH. RISTIKKO 1/2021 La at in ut M ar tt i Rä ik kö ne n OIKEAN RATKAISUN lähettäneiden kesken arvomme kirjapalkintoja! LÄHETÄ ratkaisu 19.1. askel 1/21 64 ~
(Varaus 16.2.) Pääsiäinen 8.4. Yksin ei ole hyvä olla 10154 Hyvä ilmoittaja! Kun haluat näkyvyyttä Askel-lehdessä, ota yhteyttä mediamyyntiin. Ehtoopuoli yhdessä 10152 SINÄ USKOVA raitis mies, tulisitko jakamaan musiikin lahjaa kanssani, jos Sinulla on esim. (Varaus 14.1.) Hyvä olo, Tuomasyhteisö-numero 4.3. (Varaus 12.5.) Luonto ja ulkoilu 1.7. Olen kristitty, jolle hengelliset arvot ovat tärkeitä. Viite: 60503. Asun keskellä Suomea. Ilmestymisja varauspäivät: 4.2. KUN HALUAT oman ilmoituksen Askel-lehteen: Kirjeenvaihtoilmoituksen hinta on 25 € kotimaasta, Pohjoismaista ja Baltiasta, muista maista 30 €. Henkilöt, jotka haluavat vastata sinulle, lähettävät kirjeensä toimitukseen, josta ne postitetaan sinulle viikoittain Askelen kuoressa avaamattomina. (Varaus 9.6.) Kesän tuplanumero 2.9. Mikäli kaipaat maaseudun rauhaan ja olet n. ILMOITUKSET LYHENNETÄÄN tarvittaessa ja julkaistaan saapumisjärjestyksessä. (Varaus 15.4.) Kesän juhlat 3.6. (Varaus 11.11.) Joulu Mediamyynti Pirjo Teva, p. Varaudu odottamaan vähintään kuukausi. Ristikko 12/2020 KIRJOITA MINULLE RAITIS, TUPAKOIMATON ja kristillisiä arvoja kunnioittava huumorintajuinen poikamies haluaa näin lehden välityksellä tutustua saman tapaisiin ”emäntä”-ehdokkaisiin. (Varaus 16.3.) Puutarha, Tuomasyhteisö-numero 6.5. Saan Herralta lauluja, joissa on sanat ja sävel, mutta minulta puuttuu soittotaito. 040 680 4057 pirjo.teva@kotimaa.fi PALKINNON VOITTIVAT: Helen Haapala Äystöstä, Anneli Heino Lohjalta ja Tuula Jernman Huittisista. Nautin kauniista luonnosta ja kodin viihtyisyydestä. Olen 71-v. KUN HALUAT vastata kirjeenvaihtoilmoitukseen: Kirjoita kirje nimimerkille ja lähetä osoitteeseen Askel / Kirjoita minulle, PL 279, 00181 Helsinki. (Varaus 14.10.) Testamentti ja perintö, Tuomasyhteisö-numero 2.12. Ammattini oli erikoissairaanhoitaja. Liitä maksettu pankkisiirtokuitti tai kopio siitä kirjeeseen. (Varaus 12.8.) Lemmikit, Tuomasyhteisö-numero 7.10. elämänkumppanin, jotta saisimme yhdessä laulut elämään. huumorintajuinen usk. (Varaus 16.9.) Kirjallisuus 4.11. kitaransoiton taito. Mieheni menehtyi lähes kolme vuotta sitten. 70–75-v., niin vastaa ja tutustutaan sitten lähemmin. Osoite: Kirjeenvaihtoilmoitus, Askel, PL 279, 00181 Helsinki. Laulun lahja sitä vastoin on. naishenkilö ja toivoisin löytäväni Sinusta säestäjän ja mahd. Etsin samanhenkistä ystävää, kumppania, todellista yhteyttä harrastuksiin, matkusteluun jne. Onnittelut voittajille! ~ 65 askel 1/21 ~ 65. Olen maalaiskodin kasvatti Länsi-Suomesta. LÄHETÄ LYHYEHKÖ kirjeenvaihtoilmoitus (maksimi 50 sanaa) nimimerkillä, nimelläsi ja osoitteellasi varustettuna. Yhdessä voimme enemmän 10153 OLEN 67-VUOTIAS eläkkeelle jäänyt leski. Vastauskirjeet postitetaan viikoittain ilmoittajille. Maksa summa Kotimaa Oy:n tilille Nordea FI60 1573 3000 0007 10. Merkitse kuoren vasempaan ylänurkkaan ilmoituksessa mainittu nimimerkki ja numero
Auringonlasku Australian Kultarannikolla. Sisään ajettaessa maksimikorkeus oli osoitettu ketjujen varassa roikkuvalla puomilla, jonka sain kätevästi nostettua, että auto mahtui alta. Turkoosina hehkui myös meri Isolla valliriutalla, jolla kuopus kävi sukeltamassa. Matkalla Lapset poseerasivat hyvissä fiiliksissä. Lintulaudan taistelevat tiaiset, siipien värähtely, pyrähdykset. Muistan miehen 40-vuotisjuhlavaelluksen Repoveden kansallispuistossa, yön teltassa ja toisen hotellissa Kouvolassa, kun retkikunnalta loppui erätaidot. Samalla tuli nähtyä kirkkoja, maamerkkejä ja museoita. Harva käännytetään rajalta; joskus joku saa kuin uuden alun tällä puolella, vaikka lähtöporttia jo raotettiin. Ei suurta liekkiä, ei koko maiseman valaisevaa roihua, ei keinovaloja, vain pieni liekki. TEKSTI JA KUVAT PÄIVI PUHAKKA • ASKELEN TOIMITUSSIHTEERI Kirjoitan tällä palstalla toivosta, uusista aamuista, pienistä tulista pimeässä, valosta, joka näyttää polun pään vaikka yhden kipinän ja askelen ajan. Muistan, kuinka muutamaa vuotta myöhemmin sama poika sai ensimmäisen lohensa Lapissa, itse tekemällään perholla. Muistan, kuinka keskimmäinen lapsi oli hukkua hotellin uima-altaaseen, muistan veden pinnalla kelluvat pellavaiset hiukset ja kuinka isä sukelsi apuun. Budapestissa holokaustin pysäyttävä muistomerkki, metallipuu, jonka lehtiin on kaiverrettu uhrien nimiä. Hauska ja haikea matka! Kuten oli kolmen sukupolven M7-reissu Normandian maihinnousupaikoille. Lapsetkin muistavat sen. Jos haluaa muuta kuin matkaseura, syntyy skisma. Pienet tulet. Hammerfestin talvessa turkoosina ja vapaana lainehtiva meri, hiekkaranta hankien keskellä. M. Matka jatkuu näinkin. Katselen liikuttuneena kuvia Jäämeren turkoosista rannasta, lasteni iloisista kasvoista, nokipannusta nuotion yläpuolella. Puomin jälkeen alkoi ahdistaa tunnelin katon madaltuessa. Itse olin kuvaushetkellä pahalla päällä, syytä en enää muista. askel 1/21 66 ~. Sitä ihannetta etsiessä aamupala siirtyi kerran iltapäivään, kaikkia heikotti. Kahvin tuoksu aamuisin. Matkalla piipahdimme Pariisissa ja juutuimme korkealla tila-autolla Champs-Élysées’n varrella parkkitaloon. Aikuisuuden kynnyksellä lapset halusivat vielä yhden reissun, koodilla M5, me viisi. Esikoisen kanssa matkustin toissa vuonna Lappiin, M2. Kenties jo ensi vuonna Saariselän tulille! Olemme matkalla maasta maahan: maasta olet tullut ja maaksi olet tuleva. Korona voi viedä hajuaistin, mutta paluu lähtöportilta tai arki viruksen halvaannuttamassa maailmassa myös vahvistaa aistit. Siitä tuli yhden kerran traditio koronan vuoksi. Lapset poseerasivat Wienissä hyvissä fiiliksissä. Itse jäin kauas rannalle, koska viihdyn meren pinnan yläpuolella. Tai sen, että halusin syödä aina mahdollisimman nätillä näköalapaikalla. Itse olin kuvaushetkellä pahalla päällä, syytä en enää muista, vain tunnelman. PIENET TULET E n ole kokenut maailmanmatkaaja, mutta ennen koronaa kuljin, milloin raha ja passissa aika riitti ja oli vaikka mahdollisuus tavata ulkomailla asuvia lapsia
JOS ei uskalla merelle, rannaltakin näkee kauas. ~ 67 askel 1/21
3 lehteä vain 19 €. jakso 3 lehteä vain 19 euroa, jonka jälkeen tilaus jatkuu normaalihintaisena. www.askel.la • 020 754 2333 • asiakaspalvelu@kotimaa.fi Puhelun hinta lankapuhelimesta 8,21 snt/puh. Askel menee ihon alle. Ulkomaisiin tilauksiin lisätään postikulut. Tarjous on voimassa toistaiseksi ja koskee vain uusia tilaajia Suomessa. + 6,9 snt/min, matkapuhelimesta 8,21 snt/puh. Tilaus alkaa seuraavasta mahdollisesta numerosta. Yhteystietoja voidaan käyttää ja luovuttaa suoramarkkinointiin henkilötietolain mukaisesti. Kun etsit elämällesi uutta suuntaa, älä säntää vaan pidä tauko — ja lue! Ota ensimmäinen askel kohti hyvää elämää ja tilaa Askel. Uskoa, toivoa & rakkautta 11/20 askel.la YK:N PÄÄSIHTEERI, JOKA RUKOILI MAUSTEINEN BROILERIPATA KATSE KOSKETTAA MASKIN TAKAA EIJA-RIITTA KORHOLA: SIRKUN KEITTIÖSSÄ: PIRJO KANTALA: Lotta ja pappa valloittavat somessa Saksofonisti Joonatan Raution isänpäivä Tuomasmessu saa uuden kipparin LEMMIKKINI: MIIKA JA PAPUKAIJA – KUIN SAMASTA PUUSTA Krista Kososen Raamattu-urakka 4 tarinaa villasukista irtonumero 9,50 € Hyvän elämän erikoislehti Askel on lehti, josta tulee hyvä ja voimaantunut mieli. + 14,9 snt/min. Kaupan päälle hyvä mieli; Askel tukee Naisten Pankkia yhdellä eurolla/tilaus. Kestotilaustarjous: 1. Alle 18-vuotiaalla tulee olla huoltajan lupa lehden tilaamiseen