29,90 (74,50) Jukka Norvanto 8,90 (18,90) Max Lucado Raamattuelokuvat parhaimmisto, eli Jeesus, dvd-levyä, joissa kaikissa Raamattuelokuvat Seitsemän erillispakattua dvd-elokuvaa huippuedullisena pakettina!. 5,90 (19,00) Katja-Maaria Kaskinen, Minna Immonen Sydän sanoja tulvillaan Ajatuksia rakkaudesta, onnesta ja kaipauksesta 6,90 (25,00) Raamattuelokuvat 7 elokuvaa edullisesti! Klassisen Raamattuelokuvien sarjan parhaimmisto, eli Jeesus, Mooses, Jaakob, Simson ja Delila sekä Joosef. 11,90 (24,90) Täytettävä kirja täynnä kukkaloistoa Värikäs vuosi Merkkipäiviä ja muuta muistettavaa 8,90 (18,90) Tommy Hellsten Luota, aavista Sanoja hiljaisuuden polulta 9,90 (25,90) Suomen lasten enkelirunot Maan korvessa kulkevi lapsosen tie Rudolf Koivun kuvittama runokirja 8,50 (21,90) Jukka Norvanto Eevan perhettä Hartauksia kaikille aakkosille 7,90 (25,00) Juha Vähäsarja Vapaa Lupaus kuukauden joka päivälle Jumalan sanasta 5,00 (15,00) Max Lucado Ontuva lammas Kiva kuvakirja lapsille Jumalan huolenpidosta. Seitsemän dvd-levyä, joissa kaikissa myös suomenkielinen tekstitys. 020 754 2350 tilaus @sacrum.fi HYVIEN KIRJOJEN ALE! 11.2.2019 ASTI Emil Anton Katolisempi kuin luulit Aikamatkoja Suomen historiaan 12,90 (27,90) Tuula Vainikainen Kumppanina muistisairaus Tietoa, tukea ja kokemuksia 11,90 (32,90) Anna-Mari Kaskinen, Minna Immonen Voiman lähteillä Upeasti kuvitettu runoteos. Paketin täydentävät vaikuttava Johanneksen evankeliumi ja joulutarinan upeasti kertova Matkalla Betlehemiin. Verkkokauppa : www.sacrum.fi Myymälä : Hietalahdenranta 13, Helsinki ma–pe 9–17, la 10–15 puh
Hän on vuosien ajan oman henkensä uhalla yrittänyt vähentää väkivaltaa kotimaastaan Kongon demokraattisesta tasavallasta. Osa uhreista kuolee kuitenkin jo ennen hoitoon pääsyään. Kirurgi Denis Mukwege leikkaa Panzin sairaalassa vauvoja, lapsia ja naisia, joiden sukupuolielinten lisäksi myös sisäelimet ovat usein vaurioituneet pysyvästi. Hän on myös sanonut, että hänen kristillinen vakaumuksensa motivoi häntä työhönsä. 040 750 5508 ilmoitusmyynti@kotimaa.fi • Lukijamäärä 62 000 (KMT 2017) • Painopaikka PunaMusta Oy • ISSN 0780-9972 • Aikakauslehtien Liiton jäsenlehti. Kuronen, Erkki Kuusanmäki, Teemu Rinne, Jussi Rytkönen, Martti Räikkönen, Olli Seppälä ja Olli Valtonen • Taitto Gun Damén • Kuvankäsittely Kirsi Laine • Käyntiosoite Hietalahden ranta 13, 00180 Helsinki • Postiosoite PL 279, 00181 HELSINKI, Sähköpostit askel.toimitus@kotimaa.fi, etunimi.sukunimi@kotimaa.fi • Askelen kotisivu: www.askellehti.fi • Tilaukset ja osoitteenmuutokset p. Myös itseään täytyy muistaa katsoa myötätuntoisin silmin. Ihminen, jolla on rohkeutta toimia oman henkensä uhalla myötätuntoisemman maailman puolesta. N yt alkavalle vuodelle en tehnyt muuta lupausta kuin sen, että yritän lisätä myötätuntoa toisia ja tarvittaessa myös itseäni kohtaan. Eräs viisas ihminen sanoi kerran, että katso myös itseäsi myötätuntoisin silmin. Tämän ohjeen varassa olen selvinnyt läpi monen muun vähävaloisen ajanjakson. Jotkut sairaalaan tuoduista vauvoista, lapsista ja naisista ovat elossa, mutta avun ulottumattomissa. 040 067 4817 • Avustajat Paavo Alaja, Pirjo Kantala, Emilia Karhu, Minna Kettunen, Eija-Riitta Korhola, Matti J. Myötätunto helpottaa omaa ja lähimmäisen arkea, mutta sillä voi olla myös huomattavasti laajempia vaikutuksia. 3 askel 1/2019 •. Pidätämme oikeuden hintojen muutoksiin. Lapsiin ja naisiin kohdistuvilla väkivallan teoilla pyritään yksilöiden lisäksi musertamaan yhteisöjä. Moninkertaisesti palkittu kirurgi Denis Mukwege on puhunut myötätunnon ja rohkeuden välttämättömyydestä, jotta maailmaa saataisiin muutettua. Mukwege on myös muistuttanut siitä, ettei Kongo ole ainoa maa, jossa raiskaukset ovat yksi sodankäynnin muoto. Kongolaisesta kirurgista tuli esikuva Päätoimittaja Mari Teinilä p. Kotimaa Oy:n tilaajarekisteritietoja voidaan luovuttaa ja käyttää asiakassuhteen hoitamiseen sekä lain sallimaan asiakasmarkkinointiin henkilörekisterilain puitteissa. uskosta, toivosta ja rakkaudesta Pääkirjoitus Mari Teinilä • Päätoimittaja Hän on ihminen, jolla on rohkeutta asettua oman henkensä uhalla myötätunnon puolelle. Tässä mielessä yksi vaikuttavimmista tämän ajan esikuvista on Nobelin rauhanpalkinnon kolme viikkoa sitten Oslossa vastaanottanut kongolainen kirurgi Denis Mukwege. Siellä kapinallisten joukkojen sodankäyntiin kuuluu lasten ja naisten raiskaaminen. Kirurgisten toimenpiteiden lisäksi oleellista on, että he saavat henkistä tukea. Toimitus vastaa ainoastaan tilatuista jutuista ja kuvista. 040 683 8431 • Toimitussihteeri Päivi Puhakka p. 040 680 4057 • I lmoitustrafiikki Lisbeth Sarkkinen, p. 040 522 0566 • Toimituspäällikkö Freija Özcan p. Tappoyrityksestä huolimatta hän on jatkanut työtään. Osaa potilaistaan hän pystyy auttamaan. 020 754 2333, asiakaspalvelu@kotimaa.fi • Kustantaja Kotimaa Oy, Toimitusjohtaja Matti Koli • Ilmoitusmarkkinointi Myyntipäällikkö Pirjo Teva, p. Myötätunto on keskeisessä osassa niissä suurissa kertomuksissa, joissa yksi henkilö muuttaa maailmaa paremmaksi paikaksi. Tämä tapahtui vuosia sitten, kun elämässäni oli raskas vaihe. Denis Mukwege on esikuva
4 • askel 1/2019. Tammikuu 2019 34 16 22 22 Lähetyslääkäri Leena Pasanen työskentelee eläkkeelläkin Tansaniassa. 34 Kiihdytysajaja Anita Mäkelä palkittiin ainoana naisena FIA:n gaalassa Pietarissa. 16 Teologian tohtori Eero Junkkaala kuluttaa Raamattuja – sisällön kulumatta
Siksi jokainen teko, jolla Lähi-idässäkin pystytään rakentamaan rauhaa, tukemaan ihmisyyttä ja luomaan uskoa tulevaisuuteen, on teko toivon hyväksi. Toivoa kannattaa toivottomuudessakin vaikka tekohengittää, niin paljon on sen varassa. Niin myös toivon tuojat kaikkialla maailmassa. Omia kokemuksia on myös vaikea sanoittaa sellaisille, jotka eivät ole alueella olleet. Mikään ei ole yksinkertaista. Molemmat ovat tällä hetkellä vähissä. Retoriikka on kovaa kulttuureissa, joissa kunnia on helposti vaakalaudalla, kompromissit tai luovuttaminen osoitus heikkoudesta. Toivon saattohoito Seuraava Askel ilmestyy 7.2.2019 Kannen kuva: Markku Ulander / Lehtikuva 6 Ajassa: Tähtitieteilijä David Brown, Kuusanmäki, kirjoja, kaakaota ja härkäviikot 9 Kuukauden kasvo: teologian opiskelija Vilma Saarinen 10 Markku Pölönen: Kirkko on yhteiskunnan tukipilari 16 Kuinka valitsen sopivan raamatunkäännöksen. 40 Pirjo Kantala: Lähde uuteen vuoteen Jumalan varassa 41 Rukous pienen tytön, abiturientin ja lesken puolesta 42 Korvapuusti tuoksuu Kaisan ja Marcon kahvilassa Nizzassa 46 Kirjoja ja lukijoita 48 Anne Mäntymaa: Kaiku, joka vastaa ennen huutoa 54 Olli Seppälä hautausmaakävelyllä 56 Haavi auki: Uusi upea kirjasto Oodi sekä teatterija elokuvavinkkejä 60 Kirjoita minulle -palstalla etsitään ystävää ja aviopuolisoa 61 Valitse viime vuoden paras kansi 62 Corgipentu Jalo Sheridan pussailee ja paimentaa teologeja 64 Päivi Puhakka: Pienet tulet 66 Ratko ristikko! 67 Minna Kettunen: Loppiaisena 2001 olin morsian toimittajalta Jussi Rytkönen toimittaja 5 askel 1/2019 •. Tilanne alueella, kuten Lähi-idässä yleisestikin, on tunnetusti jännittynyt. Lähi-idän isossa kuvassa valmistaudutaan jo seuraaviin sotiin. Samoin siitä, miten tilanteessa päästään eteenpäin. Historiasta ja politiikasta on monta eri narratiivia. Autuaita ovat rauhantekijät. K otiuduin marraskuussa Libanonista, jossa palvelin puolisen vuotta YK:n UNIFIL-operaatiossa rauhanturvatehtävissä suomalaisen joukon sotilaspappina. Niinpä myös viime vuonna koettiin libanonilaisen Hizbollah-terroristijärjestön iskuja rauhanturvaajia vastaan. Syyrian ja Irakin veriset taistelut ja valtava pakolaisuus ovat lähellä. Lisäksi loppuvuodesta Sinisen linjan kallioperästä paljastui saman järjestön Libanonista Israelin puolelle kaivamia hyökkäystunneleita. Lähi-idän umpisolmuissa myös totuus ja valhe ovat kietoutuneina toisiinsa. Kansojen ja uskonsuuntien vihanpidolla on vanhat juuret. 20 Matti J. Israel taas rakentaa linjalle muuria, mikä suututtaa libanonilaisia. Rauhanturvaajana pääsee näkemään ja kuulemaan paljon sellaista, mitä esimerkiksi matkailija ei näe tai kuule. Usein on niin, että tieto lisää epätietoisuutta. Kuronen: Likinäköistä uskoa 22 Lähetyslääkärillä on Tansaniassa jännittävä työ ja laaja perhe 28 Viekö ruoka sinua. Elämä ilman toivoa ei ole enää elämää, ei Lähi-idässä eikä muualla. Molemmat tuntuvat myös Libanonissa, vaikka rauhanturvaajien arjessa jännitteet ovat tavallisesti näkymättömissä Ajoittain ne kuitenkin pulpahtavat esiin. Tämä joukko partioi pienellä alueella, joka rajoittui osittain Libanonin ja Israelin väliselle Siniselle linjalle (Blue line). Toivottavasti myös YK:n lipun alla palvelevat suomalaiset sinibaretit pystyvät omalta osaltaan olemaan toivon synnyttäjiä ja ylläpitäjiä. Lähi-idän kansat tarvitsevat rauhaa ja ne tarvitsevat toivoa. 31 Eija-Riitta Korhola: Rohkeus muuttaa maailmaa 32 Olli Valtonen: Säilytä uskosi ja luota varjelukseen! 34 Anita Mäkelä on Euroopan nopein ihminen 39 Kysy papilta: Miksi Raamatun ihmisetkin kärsivät. Ehkä länsimaisittain epärationaalisesti totuuksia onkin useita. Se on vetäytymislinja, toistaiseksi valtionrajan korvike
Pastori Pekka Viirre ja vangit pohtivat, miksi Suomessa on paljon nuoria vankeja, jotka vapauduttuaan palaavat pian vankilaan. Päivi Puhakka Ajassa Uuden vuoden lupaus . Miten maamme nuorimmasta vangista, Seppo Savolaisesta tuli presidentin vaatturi. Myrkytystietokeskuksen erikoislääkäri Jussi Vilska kertoi, milloin lääkkeet ovat hyödyksi, milloin jopa este paranemiselle. Askel 1/1989 esitteli ujon pastorin, Seppo Juntusen, joka oli alkanut rukoilla sairaiden puolesta. Pidän parempaa huolta itsestäni, olen enemmän läsnä lähimmilleni. Tänä vuonna tahdon olla parempi. Kun lähetysjohtaja Alpo Hukka veti Askelen lukijamatkan Kiinaan, mukana seurueessa oli myös Mikko Juva. Kirkkoherra Henrik Weckström oli mukana iskuryhmässä, joka kävi rakentamassa leikkaussalia Senegaliin. Isä Teemu Sippo ja pastori Pirjo Rauhaniemi puhuivat ripistä. Loppuvuodesta lupaan armahtaa itseäni, koska en kuitenkaan onnistu täydellisesti. Anni Kauppinen löysi oman lapsen lähetystyössä Afrikassa. Kaksi ihmistä kertoi rukousillassa kokemastaan ihmeestä. ”Terveys ei ole elämän itseisarvo”, sanoi cp-vammainen Sami Mustakallio. Tänä vuonna olen ystävällisempi, kuuntelen enemmän ja hillitsen itseäni. Freija Özcan M IK K o K A r jA L A In e n / V A S TA V A L o 6 • askel 1/2019. Tavattavissa ujo pastori, psykiatri ja presidentin vaatturi 30 vuotta sitten . Viron kirkko etsi kauan psykiatria, jonka kanssa voitaisiin auttaa psyykkisesti sairaita; niin psykiatri J?ri Ennet ja pastori Margit Nirgi aloittivat yhteistyön
Kermavaahto kaakaon päällä ei lisää terveysvaikutuksia mutta saattaa nostaa mielialaa. Kuumenna kiehuvaksi koko ajan sekoittaen. Lisää 6 dl maito ja kuumenna. sillä on myös edullisia terveysvaikutuksia. s c a N s T O c K p h O T O 7 askel 1/2019 •. Martat neuvovat valmistamaan juoman neljälle näin: Mittaa kattilaan 2 dl vettä, 3 rkl makeuttamatonta kaakaojauhetta ja 2 rkl hienoa sokeria. Kirjapaja julkaisee Taina Laanen kirjan herkkyydestä sekä Tommy Hellstenin klassikon Saat sen mistä luovut uudistettuna painoksena. ”Kun olet alavireinen, juo kaakaota!” tuttava neuvoi. Kaunokirjallisuudessa yksi kiinnostava on Tammen julkaisema Pauliina Vanhatalon kirja Tuulesta temmattu elämä, joka kuvaa vanhoillislestadiolaista lapsuutta sekä uskonnon ja taiteen välisiä todellisuuksia. Lisäksi suomeksi ja ruotsiksi ilmestyy runsaasti tasokasta kirjallisuutta. Nyt tammikuussa ilmestyy Tammen julkaisema Eija-Riitta Korholan elämäkerrallinen teos Kuolemaa nopeampi. Täällä on maailman paras kirjastolaitos. Tämäkään ei ole itsestään selvyys. Matti Keinänen ja Minna Martin esittelevät uuden sanan mielentäminen teoksessaan Mieli meissä. Tänä vuonna ilmestyy runsaasti elämäntaitoon liittyviä kirjoja. Herra ei anna sinun jalkasi horjua, väsymättä hän varjelee. Vain murto-osalla maailman kaikista kielistä julkaistaan vuosittain satoja eri kirjanimikkeitä. Kuuma suklaajuoma sopii siis laskettelurinteen ja latukahvilan lisäksi lohtuhetkiin. Psalmi 121:2–3 lukeminen kuukauden juoma kuusanmäki Mainio kirjavuosi edessä . Tänäkin vuonna suomalaista kirjan ystävää hemmotellaan monella tavalla. Kaakao sisältää flavonoideja, ja sen on todettu laskevan verenpainetta. Lukeminen ei edellytä rahaa. raamatullista Minä saan avun Herralta, häneltä, joka on luonut taivaan ja maan. Mari Teinilä s c a N s T O c K p h O T O Kaakao . Odotettavissa on viisasta tekstiä
Iän myötä olen oppinut, että ihminen, joka hyväksyy keskeneräisyytensä, on mukava työkaveri, kumppani ja ystävä”, piispa emerita Irja Askola sanoo (Eeva joulukuu 2018). Meillä on paljon sanottavaa”, kirjoittaa yhdeksäsluokkalainen TET-harjoittelija Vuokko Yrjänä (Kirkko ja kaupunki 5.12.). Freija Özcan . ”Nuorempana minäkin kuvittelin välillä tietäväni kaikesta kaiken. Jesuiittojen mukaan Jumalan voi löytää aivan kaikesta. Olin juuri oikeassa iässä, kun Star Wars julkaistiin viitoittamaan tietä tähtiin ja niiden mysteereihin, herättelemään uteliaisuuttani ja seikkailunhaluani”, jesuiittapappi ja tähtitieteilijä David Brown kertoo America The Jesuit Review -lehdessä. Brown työskentelee tutkijana Vatikaanin observatoriossa Castel Gandolfossa Italiassa. Loppiaisesta 6.1. . Edellinen nimitys viittaa kovaan työntekoon, jossa on käytetty härkiä vetojuhtina – liittyneekö siihen, että tammikuu on ollut paras aika kaataa rakennuspuita. Selkäviikot sen sijaan viittaa talven selkään, kylmään aikaan, joka taittuu perimätiedon mukaan 19.1. Kansanperinteessä tästä juhlattomasta ajasta käytetään nimitystä ”härkäviikot” tai ”selkäviikot”. Freija Özcan Taivaan mysteerit Jo Galileo Galilei tutki Jupiteria kiertäviä kuita ja käytti niitä todisteena siitä, että planeetatkin kiertävät aurinkoa. Ilman meitä kaupungit tyhjenevät ja kirkko rapistuu. Paavalin päivän jälkeen. ”Kirkolla on pitkä perinne tieteen ja taiteen vaalijana. alkaa myös pitkä juhlaton kausi, mikä tukee hyvin tipattomuutta. Silloin puu on kovaa eikä se lahoa tai homehdu. Nykyään tiede ja uskonto asetetaan usein toistensa vastakohdiksi, mutta Brownille ei ole ongelma olla sekä pappi että tiedemies. Kun olin nuori, luin kirjoja ulkoavaruudesta, astronauteista, mustista aukoista, planeetoista ja tähdistä, avaruusmatkailusta. . ”Se, että Jumalan voi löytää kaikesta, tarkoittaa, että tässä luomakunnassa näkyy sen Luojan sormenjälki ja siten se on meille tie Jumalan tuntemiseen ja löytämiseen”, pappi ja tiedemies David Brown sanoo. ”Tuntemattomat alueet, ulkoavaruus mukaan lukien ovat aina kiinnostaneet minua. ”Nuoret ja lapset ovat tulevaisuus. Tieteen alat olivat vain luonnollinen osa kirkon työtä. Ajassa lainasanat tähtitiede perimätietoa Härkäviikoilla tehdään töitä . 8 • askel 1/2019. Jos tarkastelee niitä keskiaikaisia yliopistoja, joita kirkko perusti Eurooppaan, tähtitiede ja matematiikka kuuluivat luontaisesti niiden ohjelmaan.” Jesuiitaksi Brown ryhtyi, koska näki sääntökunnan ajattelussa kauneutta. Tilastojen mukaan talven kylmin aika osuu kuitenkin oikeasti nykyään helmikuulle. Heikin päivänä, jolloin karhu kääntää kylkeään talvipesässään, tai 25.1. Siksi kaupunkien ja kirkon pitää pysyä kehityksessä mukana ja kuulla myös meitä. Moni aloittaa vuoden alusta tipattoman tammikuun
Kaipaisin yhteisöllisyyden paluuta. Kun keskustelemme erilaisten ajattelutapojen peruslähtökohdista emmekä vain hymistele, saattaa aito ymmärrys lisääntyä. Saarinen toivoo, että mitään ihmisryhmää ei kohdeltaisi massana. Yhteisöllisyys nousee erilaisuuden näkemisestä ja kunnioittamisesta. 24-vuotias Saarinen lupaa, että ensi vuonna nuoret tekevät töitä kirkossa erityisesti sen eteen, että eri tavoin ajattelevien ja uskoaan todeksi elävien välille syntyisi siltoja ja aitoa yhteisöllisyyttä. Kuten muillakin kristityillä, nuorilla on keskenään erilaisia toiveita. Myös usko kantaa. Hän toimii Suomen Ekumeenisessa Neuvostossa muun muassa nuorten Ketko-koulutuksen koordinaattorina. Oman toivonsa ja kykynsä vaikuttaa hän ammentaa kaikesta siitä hyvästä, mitä hän näkee ihmisten toisilleen ja maailman hyväksi tekevän. Koulutuksen aikana saa tietoa myös kansainvälisestä ekumeniasta. Saarinen on itse löytänyt hengellisen kotinsa Tasausmessun messuyhteisöstä. 9 askel 1/2019 •. Olisi hienoa, jos karut tosiasiat saisivat meidät toimimaan aktiivisesti paremman tulevaisuuden puolesta. Ketkossa nuoret tutustuvat käytännön tasolla eri kirkkokuntiin ja pohtivat yhteistyömahdollisuuksia. – Monet kieltävät faktoja, mutta mikään ei muutu, jos laitamme pään pensaaseen. Saarinen opiskelee viidettä vuotta teologiaa Helsingin yliopistossa ja unelmoi pappeudesta, mutta on opiskellut myös uskonnon, historian ja elämänkatsomustiedon opettajaksi. kuukauden kasvo . Emilia Karhu Usko ja hyväntekijät antavat toivon Ju K K A g r A N S T r ö M Teologian opiskelija Vilma Saarinen kantaa huolta heistä, jotka kokevat olevansa yhteiskunnassa turhia. – On tunnustettava, että syyt ristiriitoihin ovat syvällä henkilökohtaisissa tavoissamme ymmärtää kristinuskoa ja Raamattua. Vastakkainasettelujen syveneminen niin Suomessa kuin maailmalla huolestuttaa nuorten aikuisten vaikuttamisryhmän NAVIn tuoretta puheenjohtajaa Vilma Saarista. Ekumeeninen toiminta on vahvistanut Saarisen näkyä siitä, että myös oman kirkon sisällä eri tavoin ajattelevilla on mahdollisuus löytää ja vaalia kristittyjen yhteyttä. Meillä on yhteisöllisiä asuinalueita, seurakuntia ja urheiluseuroja. Syrjään sysätty ei osaa tai halua vaikuttaa sen enempää oman elämänsä pieniin asioihin kuin suuriin rakenteellisiin kysymyksiinkään. Toteutamme yhteistä Jumalalta saamaamme tehtävää. Toivoisin, että emme näkisi toisiamme uhkina, jotka on torjuttava, vaan omaa osaamistamme täydentävinä työtovereina. – Olemme kaivautuneet kirkossakin poteroihin ja käyttäydymme kuin vuorovaikutus eri tavoin ajattelevien kanssa saastuttaisi meitä. Syrjään sysätty ei halua vaikuttaa Vilma Saarisen toinen tulevaisuuteen liittyvä huoli on eriarvoistuminen ja syrjäytyminen. Pärjäämisen kulttuuri, ilmastonmuutos ja konfliktit aiheuttavat turvattomuuden tunnetta. Siksi on tärkeää saada mahdollisimman monen nuoren ääni kuuluviin. Kristittyjen välinen yhteys on ollut Saarisen sydämellä kauan. Hän toivoo yhteisöllisyyden paluuta. Kristinuskon ytimessä on ajatus siitä, että mikään tilanne ei ole koskaan täysin toivoton. – Kristittynä koen, että uskoani kuvaavat parhaiten juuri sanat toivo ja luottamus. Messu järjestetään Alppilan kirkossa Kalliossa vapaaehtoisvoimin ja siinä vaalitaan näkyä globaalista kirkosta ja sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta. Keskeinen kysymys on, miten me kutsumme näihin yhteisöihin heitä, jotka ovat jo alistuneet käsitykseen, ettei heitä kaivata missään. Usko on toivoa ja luottamusta Saarinen on havainnut rippikoulutyössä ja opettajan sijaisuuksia tehdessään, että nuoret ovat huolissaan maailman tilasta. – On surullista ja vaarallista, jos yhä useampi kokee olevansa turha tässä yhteiskunnassa
10 • askel 1/2019
Elokuvaohjaaja ja käsikirjoittaja Markku Pölösen kuvaamassa sotien jälkeisessä Suomessa ”kaveria ei jätetä” ei ollut pelkkä fraasi. 11 askel 1/2019 •. H Teksti: Janne Villa • Kuvat: Jouko Piipponen / Solar Films Oma maa on sielun rauha Markku Pölönen on maaseudun ja sotien jälkeisen Suomen suuria kuvaajia. Hänen onnekseen se ei ollut sitä silloinkaan, kun maa tuntui katoavan omien jalkojen alta. Oona Airola näyttelee päähenkilö Annia elokuvassa Oma maa. Tässä kahtiajaossa on jotain outoa, Pölönen pohtii. – Nyt me olemme joillakin mittareilla maailman paras valtio ja moni on onnellinen, mutta liian harvat hymyilevät
Köyhyys on hänelle tuttua jo lapsuudesta. – Tajusin, että silloisten ihmisten näkökulmasta elin edelleen kuin miljonääri. Nälkätaiteilija on oppinut elämään muutamalla satasella kuussa. Elokuvassa Kuningasjätkä Pertti Koivula taiteilee tukilla. Sitä alemmas elintasoni ei voinut pudota. – Meidän kylän perällä Enossa kaikki ihmiset olivat nykymittapuiden mukaan köyhyysrajan alapuolella. Elokuva pitää elossa – Miten ahne ihminen onkaan nykyään, koomisuuteen asti ahne pösilö! Jotkut ovat niin köyhiä, ettei heillä ole mitään muuta kuin rahaa. Lapsillani ei ollut onneksi koskaan taloudellisesti turvaton olo. Varakkaasta perheestä tuleva päähenkilö Anni ( Oona Airola) rakastuu – vanhempiensa tahtoa uhmaten – rutiköyhään ja jatkosodassa vammautuneeseen Veikkoon ( Konsta Laakso). Ohjaaja ja käsikirjoittaja teki komean paluun. Taiteilija ei dramatisoi kurjuutta, joka seurasi proosallisen työhuoneen patjalle putoamista. Kun Pölönen pääsi tekemään uusinta elokuvaansa ja tajusi sen onnistuvan, hän huomasi olevansa taas onnellinen. Hän ironisoi amerikkalaisia, jotka kysyvät kuulumisia haluamatta kuulla niitä oikeasti, ja vastaavat, että hienosti menee. Moni turha asia karsiutui elämästä pois. Oma vika, että olen sössinyt asiani. – Paluu niukkuuteen oli opettavainen jakso. M arkku Pölönen nukkui patjalla työhuoneensa – muinaisen mattoliikkeen varaston – lattialla. Lieksa (2007) ja Ralliraita (2009) floppasivat pahasti. Tyhjenevän maaseudun murroksesta ja ahdistuksesta verevästi kertonut Kivenpyörittäjän kylä (1995), nostalgian kaipuuseemme iskenyt Kuningasjätkä (1998), herkän taiteilijan kuvaus Badding (2000) ja koskettava Koirankynnen leikkaaja (2004) saivat runsaasti katsojia ja arvostusta. Päähenkilöt rakentavat tyhjästä uusiksi omaa elämäänsä ja sodassa runneltua Suomea. Ennen sitä turhautuminen työttömyyteen koetteli Pölösen psyykeä, mutta hän jaksoi uskoa unelmaansa ja haave toteutui hienona tangoelokuvana. Miehen luottotiedot menivät, eikä hän saanut enää rahoitusta elokuvaprojekteihin. Lattialla kuin miljonääri Ohjaajan uralla on ollut sekä hienoja nousuja ja tähtihetkiä että karvaita epäonnistumisia. Olen saanut penskat kunnialla maailmalle, Pölönen pohtii. – Uusi leffa näyttää puksuttavan yli 200 000 katsojan rajan. Uransa aallonpohjassa Pölönen suunnitteli Oma maa -elokuvaa, joka sijoittuu vuosiin 1945–1952. Minulla oli lämmin turvallinen huone, jossa oli luksuksia kuten vesiklosetti, suihku ja hella – ja varma tieto, etten kuole nälkään. Jarmo Mäkinen elokuvassa Kivenpyörittäjän kylä. Nuoripari d a d a -f il m s H e ik k i O k s a n e n 12 • askel 1/2019. Kymmenen vuotta suunniteltu esikoisteos Onnen maa (1993) oli läpimurto. – Sanoin, että elokuva tulee elämäni tärkeysjärjestyksessä sijalla 47. Kun kaikki sitten lähti käsistä, tajusin elokuvan olevan koko elämäni sisältö, joka saa minut tikittämään ja pysymään hengissä. – Olen elänyt kovia aikoja, mutta nyt elämä on taas mallillaan, vaikka talous on edelleen hirveässä kunnossa, yksiöön Joensuuhun työhuoneestaan muuttanut mies kertoo. Hän alkoi jopa halveksia elokuvaa välineenä. – Välillä rahaa on tullutkin. He ovat hukanneet itsensä ja toiset ihmiset, Markku Pölönen manaa. Mies myöntää, että hänellekin nousi aikanaan pissa päähän. Tähän oli palkittu ja arvostettu elokuvantekijä tullut konkurssin ja avioeron jälkeen. – Elämäni on ollut yhtä helvettiä, Pölönen napauttaa vinosti naurahtaen heti tervehdyksen jälkeen, kun hän kuvaa viimeisen vuosikymmenen korpivaellustaan. Oma maa -elokuvasta tuli nopeasti suuri yleisömenestys, ja se sai arvostetuilta kriitikoilta hyvää palautetta. Taloustilanteeseeni ei ole silti näköpiirissä korjausta
– Oona (Airola) tekee lujasti uskottavan ja täydellisesti hallitun roolin, josta hän ei putoa hetkeksikään. Naapuriapua annetaan yhä Pölönen kuvaa sitä Suomea, joka nousi julmetulla työllä ja talkoohengellä maailman hyvinvoivimpien valtioiden joukkoon. Näin onnekkaasti kävi Pölösen pohjakosketuksessa. Hän on valovoimainen ja samaistuttava, Markku Pölönen hehkuttaa hyvästä syystä Oma maa -elokuvansa upeaa päähenkilöä. H 13 askel 1/2019 •. – Vaikeuksieni keskellä sain vertaistukea ja turvaa varsinkin Selkien elokuvakerhon viideltätoista mieheltä. Tätä piirrettä väheksytään usein eikä sitä ymmärretä rakkaudeksi, mikä on surku, Pölönen kommentoi. Oma maa on sankaritarina, jossa sodassa pahoin murjottu valtio rakentaa uudet kodit siirtokarjalaisille evakoille. He säilyivät ystävinäni, vaikka meikäläisen status putosi. Mies tulee paikalle ja tekee sen, mitä on sovittu. lähtee Pohjois-Karjalaan raivaamaan valtion tarjoamaa metsätilkkua maatilaksi. Anni ratsastaa hevosellaan reippaasti ja uljaasti kuin lännenelokuvien sankarit. – Suomalaisen miehen rakkaus on verbi, ja hänen rakkaudentunnustuksensa on luotettavuus. Hän ei ole aktiivinen ja määrätietoinen toimija vain aviosuhteessaan vaan myös korpimaan uudisraivaajana ja raatajana. Anni on suomalaisen elokuvan kaikkien aikojen vahvimpia naishahmoja. Suomalaisten tajuntaan on piirretty, että meidän täytyy rakastaa ja puolustaa tätä kaunista maata, jossa on hyvä asua. Suomen suuri kuvaaja Markku Pölönen on sotienjälkeisen jälleenrakennuksen Suomen suuri kuvaaja ja tulkki. – Me suomalaiset olemme olleet joskus yhtenäisempää porukkaa. Naapurit astuvat auttamaan, kun sodassa saadut vammat ja omat toilailut kaatavat Veikon kanveesiin, vastoinkäymiset seuraavat toisensa jälkeen ja koko asutushanke on kaatumaisillaan. Vaikka Veikko horjuu fyysisesti ja henkisesti, hän koettaa sitkeästi nousta aina langettuaan. Elokuva voi antaa illuusion siitä, että me olemme yhä yhtä kansaa, taiteilija tuumii. Samankaltaista tukea ja naapuriapua saattaa saada tänäkin päivänä, kun ihminen joutuu tiukoille tai äärirajoilleen. – Kun pyysin näitä miehiä Joensuun näytöksen alussa nousemaan pystyyn ja kiitin heitä, se oli aika liikuttava hetki
Jokaisen ihmisarvoa kunnioittava humaani näkemys, joka yhdistyy kristinuskon arvokkaimpiin ajatuksiin, piirtyi Pölösen mieleen visuaalisesti jo lapsuuden kotikirkon alttaritaulussa Jeesus ristillä. Onnen maan hautauskohtauksessa uskovaiset esittäytyvät sympaattisina. En nosta omia käsityksiäni kenenkään jumalakäsityksiä ylemmäs. Badding-elokuvassa haavoittuvaista nimihenkilöä hyeenan lailla jahtaava roskalehden toimittaja ( Peter Franzén) lopettaa saalistuksensa. Kukku-Antti Kristuksena Elokuvaohjaajalla on aiemmin vaikuttaneen kollegansa Frank Capran tavoin optimistinen näkemys maan hiljaisten merkityksestä. Vanhemmilla oli ruusuisia suunnitelmia eläkepäivistä. – Kuolema tuntui täysin epäoikeudenmukaiselta äitiä kohtaan. Se on ihmisten välistä armollisuutta ja myötätuntoa ilman imelyyttä. – Se ei ollut ateismin puuska, koska Jumala oli niin konkreettinen vihan kohde. Niitä heikompia kavereita, jotka eivät pärjää, käydään vaivihkaa auttamassa ja neuvomassa. – Eetvin hahmossa on sanottu, millainen ihmisen pitää olla. Härkönen käytti Enon paikallisia asukkaita Jeesuksen äidin Marian, Salome ja Maria -siskojen ja opetuslasten Johanneksen ja Maria Magdalenan malleina. Se oli suomalaisuudelle vierasta ainesta. – Mieliimme valui saastaa, rahan ja voimakkaimpien valtaa muskeliveneineen. Kuningasjätkän 1950-lukulaisen maailmankuvan aineksia ovat toivo paremmasta ja usko Jumalaan. Nasaretilainen.” Pölösen ihmisihanne tulee ehkä selkeimmin esiin Koirankynnen leikkaajassa. Käsitys Jumalan suojeluksesta sai ensi kertaa kovan kolauksen, kun isä kuoli. Pinnallisuuden ja nousukasmaisuuden vyöry 1980-luvulla oli Pölösen mielestä pahin vastaisku perinteisen suomalaisuuden parhaille piirteille. – Itse olen palannut suhteessani uskontoon ihan alkumetrieni ajatuksiin. Siellä ovat sulassa sovussa mukana luterilainen ja ortodoksinen pappi. Mies ei viihdy liioin Helsingin hektisessä elämänmenossa. Koin, ettei Jumalalla ole myötätuntoa. Eetvi auttaa sotainvalidia selviämään savotassa, vaikka vaatimusten rimaa hipoen ja alituiseen alittaen. Hän tekee koko ajan hyvää kuin ohimennen. H 14 • askel 1/2019. Aivoverenvuoto iski hetkellä, jolloin tilalla piti tehdä sukupolvenvaihdos. Hänen jumalakuvansa ei ollut lapsenakaan valkopäinen ukko pilven reunalla, vaan persoonallinen voima, jonka kanssa Pidän luterilaista kirkkoa siinä mielessä arvossa, että se on rauhallisen yhteiskunnan tukipilari, koska se on sopivasti arkinen ja harmaa eikä lietso suuria intohimoja. Savotan suojelusenkelit Markku Pölösen elokuvissa sivutaan usein myös kristinuskoa. Pölösen ”sietämätön” opettaja koetti kumota äidin välittämän lempeän jumalakuvan. Kirkolla oli Pölösen mukaan suomalaisille suuri merkitys lohduttajana ja käytännön tukena etenkin sotien aikana ja niiden jälkeen. – Topin suhtautuminen uskoon on hyvin mutkaton, niin kuin minullakin oli vielä lapsena. Jälkeenpäin ajateltuna isän kuolema potkaisi minut elokuva-alalle. – Joensuu on muuttunut entistäkin kulttuurimyönteisemmäksi, vieraanvaraisemmaksi ja ystävällisemmäksi paikaksi. – J. Sellaista öky-Suomea Pölönen ei ole kiinnostunut kuvaamaan. Kuokkavieras kirkossa – Nykyään mikään mahti maailmassa ei saa minua saarnaamaan minkään opin puolesta. Topin kaino rukous on, että isän asiat järjestyisivät – itselleen poika ei toivo ”mitään erikoista”. Hän näkee Eetvin edustavan niin perin rehellistä suomalaisuutta, että hahmoa voisi pitää ”vanhan Suomen” lähettiläänä ilmapiiriltään koventuvassa ja kylmentyvässä yhteiskunnassa, jossa heikot unohdetaan ja jokainen etsii omaa etuaan. – Äidilleni se isompi voima sai aikaa rauhallisen ja eheytyneen mielen. Kylän miehet panivat Antin vähän väliä kuuseen kukkumaan kuin käki. Tämän enempää en pysty Jumalasta sanomaan, Markku Pölönen tunnustaa. – Opettaja esitti Jumalan hirvittävänä psykopaattina, joka kyttää lapsia ja heittää heidät helvettiin pienestäkin pierusta tai virheestä. Se, että tällainen kaveri kelpasi kaikkein arvokkaimpana pidetyn ihmisen muotokuvan malliksi, on minusta kaunis ajatus. Eetvi ( Taisto Reimaluoto) osoittautuu sodassa luodin päähän saaneen ja pahasti vammautuneen Mertsin ( Peter Franzén) maalliseksi suojelusenkeliksi. Minun jumalakäsitykseni ei ole yhtä selkeä. – Me kuvaamme huumorinkin kautta, kuinka vähäpätöisenä pidetyt ihmiset voivat yhtäkkiä nousta isoon arvoon yhteisössään, Pölönen vertaa katsantoaan Capraan. Kuvataiteilija Eino J. Äiti näki, että tuolla tähtien takana on jokin hyvää tekevä voima, joka pitää meistä huolta ja sulkee maalaistalon suojelukseensa. Ihmisten hyväksikäytöllä rahastaneen toimittajan muistilehtiössä lukee lopulta vain: ”Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Topi-poika ( Simo Kontio) todistaa eheyttävän ja valoisan uskon puolesta. – Suomalaisten tajuntaan on piirretty, että meidän täytyy rakastaa ja puolustaa tätä kaunista maata, jossa on hyvä asua, ohjaaja toteaa. – Peräkammarimme ikkunasta katsoimme valkoista hankea ja peltoaukeaa, jonka ylle levisi tähtitaivas. – Kukku-Antti oli ainoa, joka suostui esittämään Jeesusta. – Kristuksen mallina oli ”yksi näistä pienimmistä”, partasuu, jota kutsuttiin Kukku-Antiksi. Rippikoulussa Pölönen mietti, pitäisikö hänen ryhtyä papiksi. Ihminen voi tehdä hyviä tekoja, olla lempeä ja empaattinen ilman, että hän korostaa sitä tai ilman, että hän on uskovainen, Pölönen arvioi. Niihin liittyy äitini positiivinen kuva Jumalasta, joka on pikemminkin kuin koko maailmankaikkeus eikä mikään pieni, ihmisen ymmärrettävissä oleva hahmo tai naurettava pienoismalli ajatuksistamme. Hyvä voima vai kosminen sadisti Oma maa -elokuvassa on kohtaus Marttojen järjestämästä juhlasta
Pahinta ihmiselle on, jos hän menettää sielunrauhansa – sen mukana hän menettää kaiken, painottaa elämäänsä tätä nykyä tyytyväinen Markku Pölönen. Hän halusi puolustaa kaikkein heikoimpia ja oli varmaan historian ensimmäinen ”naisasiamieskin”. pystyy keskustelemaan ja joka sulkee ihmiset sisäänsä kuin kupu. Omien vaiheidensa ja katsomuksensa kanssa Pölönen on sinut. Viihdyn myös hautausmailla. Markku Pölönen on jakanut lohtua maaseudun ”hallitun rakennemuutoksen” runtelemalle kansalle. Siksi kaihdoin ajatusta tällaisen tunnustuksellisen haastattelun antamisesta. Ohjaaja viittaa kohtaukseen, jossa Anni kirjoittaa siskolleen, että hän on kompuroinut omiin jalkoihinsa, mutta oppinut olemaan armollisempi itselleen ja muille. Hänen ajatusmaailmansa kiinnostaa. – Oma maa ei tarkoita vain omaa maalänttiä, vaan se on myös sielunrauhan tila. Elvistäkin kiehtovampi Kristinuskon ja Jeesuksen sanoma on Pölösen arvostaman humanistisen katsannon pohjalla – ”siitä ei päästä mihinkään”. Jeesus oli taistelevana filosofina huikean hieno hahmo, josta minulla ei ole pahaa sanaa. – Pidän luterilaista kirkkoa siinä mielessä arvossa, että se on rauhallisen yhteiskunnan tukipilari, koska se on sopivasti arkinen ja harmaa eikä lietso suuria intohimoja. Olen kuokkavieraana kirkossa – pane sellainen otsikko! Kirkkoon Pölönen suhtautuu kriittisesti, vaikka hän onkin ollut aina jäsen. – Minä voin kyllä mennä kirkkoon, koska ne ovat usein kauniita rakennuksia ja niistä henkii menneiden aikojen tuntu. Se on minulle pyhä. – Kyllä minä kävisin Jeesuksen kanssa rupattelemassa. Ohjaajasta onkin outoa, jos joku haluaisi tavata kaikista elävistä ja kuolleista vaikkapa Elviksen. Hänen elokuvansa ovat balsamia haavoille sille Suomelle, joka uhkaa kadota nostalgisiin muistoihin. 15 askel 1/2019 •. . – Jumalakuvani on muuttunut persoonattomampaan suuntaan. Alla Suomi-tunnelmaa elokuvasta Oma maa. Pohjois-Karjalan pojan ”kotikirkko” on luonto. – Jos jokin minua on kannatellut, antanut armoa, parantanut ja pelastanut henkeni, se on luonto. Uskonnollisista aiheista on tehty hienoa taidetta, ja esimerkiksi Bachin musiikki on lähellä sydäntäni
Vuoden 1992 käännös on Eero Junkkaalan mielestä paljon ymmärrettävämpi kuin aiemmin käytössä ollut 1933/38-käännös. Minusta NIV on riittävän hyvä. Eri käännökset antavat valoa tekstiin eri suunnista. – Tapaan työssäni ihmisiä, jotka pitävät 30-luvun käännöstä parempana. Osa 1 eli mikä käännös on paras. Junkkaala käyttää vuoden 1992 käännöstä sekä opetuksessaan että omassa lukemisessaan. Junkkaala sanoo toisinaan katsovansa alkukielten eli kreikan ja heprean lisäksi myös muunkielisiä käännöksiä. – Se on aina kriisin paikka, sillä Raamattuni on täynnä merkintöjä ja kommentteja. Kieli muuttuu 30 vuodessa Moni ahkera raamatunlukija antaa arvoa eri käännöksille, myös erikielisille käännöksille, ja nauttii Raamatun monipuolisuudesta. K un haluaa hankkia itselleen uuden Raamatun, saattaa kaupassa joutua hämmennyksiin, jos myyjä sattuu kysymään: mikä käännös Teille saisi olla. Niitä ei voi siirtää sellaisenaan uuteen kirjaan. Lisäksi käännösperiaate on 1992 vuoden Raamatussa erilainen. Monille kielille Kirjojen Kirja on käännetty useaan kertaan, niin myös suomeksi. Kun hankin sen 1980-luvulla, en perehtynyt kaikkiin mahdollisiin englanninkielisiin käännöksiin, niitähän olisi vaikka kuinka paljon. Kirjakaupoissa on monenlaisia raamatunkäännöksiä. Mistä tietää, mikä niistä on paras. Aloitan tavallaan aina alusta. Jumalan Sana kestää ihmisten yrityksen ymmärtää sitä. En kuitenkaan lue Raamatusta ensisijaisesti yksittäisten sanojen merkityksiä vaan kokonaisuuksia. Hän opettaa, kirjoittaa ja luennoi ahkerasti Raamatusta, joten noin 10–15 vuoden välein hänen käyttämänsä kirja on selattu liki käyttökelvottomaksi. Mikä on tarkin. Entä sopivin. Toden totta, Raamattu on käännetty useammalle kielelle kuin mikään muu maailman kirja. Teksti: Olli Seppälä • Kuvat: Jukka Granström Kuinka valita sopiva Raamattu. Totta on, että jos haluat katsoa sanatarkkaa käännöstä, niin 30-luvun käännös on joiltain osin parempi, vaikka muuten se ei käännöksenä enää olekaan ajanmukainen. Moni kauppaan tulija tietää jo etukäteen, minkä käännöksen hän haluaa, mutta eivät kaikki. Varsinkin kristillisissä kirjakaupoissa Raamattu-valikoima saattaa olla laaja. E ero Junkkaala on Raamatun suurkuluttaja. Kukin käännös heijastelee oman aikansa kieltä ja kulttuuripiirinsä tulkintoja, toisinaan myös opillisia rajankäyntejä. – Englanninkielisen Raamattuni käännös on NIV eli New International Version. ”Luen kokonaisuuksia” H 16 • askel 1/2019. – Käännös on riittävän hyvä, vaikka jonkin sanan kirjaimellisesta käännöksestä voi olla eri mieltä
Hän hankki kirjan 1980-luvulla. 17 askel 1/2019 •. Käännös on nimeltään NIV eli New International Version. Eero Junkkaalan englanninkielinen Raamattu on vuosien varrella kokenut kovia
Biblia eli 1776-käännös Biblia oli ensimmäinen kokonaan suomeksi käännetty Raamattu. Biblia eli 1776-käännös on edelleen ainakin osittain käytössä eräissä herätysliikkeissä, kuten vanhoillislestadiolaisuudessa, esikoislestadiolaisuudessa ja rukoilevaisuudessa. On sanottu, että raamatunkäännöksen elinkaari kielen muuttumisesta johtuen on noin 30 vuotta. Eero Junkkaala tutki Sacrumin myymälässä raamattuhyllyn tarjontaa, erilaisia suomennoksia ja vieraskielisiä käännöksiä. Kirkkoraamattu, 1933/1938-käännös Kun uusi raamatunkäännös 1992 hyväksyttiin, vanha käännös ei lakannut olemasta virallinen. Jumalan Kansan Raamattu (1992) Kirkkoraamatun lisäksi on tarjolla useita niin sanottuja vaihtoehtoisia käännöksiä. Kädessään hänellä on vuoden 1992 käännös, jossa on mukana myös 2007 käännös Apokryfikirjoista. Vuonna 1992 eli samaan aikaan nykyisen uuden kirkkokäänH 18 • askel 1/2019. Osaan 1992-käännöksen painoksista on liitetty mukaan Vanhan testamentin apokryfikirjat. Käytännössä käännösten väli pienillä kielialueilla on paljon pitempi. Vanhan testamentin käännös on vuodelta 1933 ja Uuden testamentin 1938. Merkittävin versio on vuodelta 1776, ja se myös hyväksyttiin viralliseksi Kirkkoraamatuksi. Tarkoitus on tärkeämpi kuin kirjain. Kielellisesti käännös on vanhahtava, ”raamatullinen”. Niiden uusi suomennos hyväksyttiin kirkolliskokouksessa vuonna 2007. Apokryfikirjat kuuluvat Raamattuun – myös Lutherin mielestä – mutta historiallisista ja teologisista syistä ne eivät sisälly läheskään kaikkiin laitoksiin, eivät varsinkaan protestanttisessa kristillisyydessä. Vuoden 1992 käännöksen lähtökohta on niin sanottu dynaaminen vastaavuuden periaate, eli ei pyritty pelkästään sanatarkkuuteen vaan sujuvaan suomen kieleen, jonka tehtävänä on tehdä tekstin sisältö ymmärrettäväksi. Sen käyttö tosin väheni dramaattisesti, mutta yhä se on tuttuutensa vuoksi monelle ”se oikea Raamattu”. Se ilmestyi vuonna 1642, mutta käännöksestä tehtiin uusi kielellisesti ajanmukainen versio jo 1600-luvulla. Seuraavassa käydään läpi erilaisia raamatunkäännöksiä, joihin ostaja voi törmätä. Kirkkoraamattu, 1992-käännös Kirkolliskokouksen vuonna 1992 hyväksymä ja saman vuoden adventtina käyttöön otettu raamatunkäännös, Uusi kirkkoraamattu, on vakiinnuttanut paikkansa suomalaisen kristikansan ja raamatunlukijoiden parissa, vaikka aluksi moni piti sitä liian modernina
nöksen kanssa ilmestyi Jumalan Kansan Raamattu. Muut kielet Mitä suurempi kielialue, sitä useampia raamatunkäännöksiä sieltä löytyy. Oikea valinta Y leissääntönä voi sanoa, että jos mahdollista, aina kannattaa aluksi valita tuore, suosittu ja laajalti käytössä oleva käännös. Ruotsi Ruotsissa papiston ja kansan käsissä kului pitkään Kaarlen XII:n käännös vuodelta 1703. 19 askel 1/2019 •. Yleisen kiinnostuksen tai erityisten teologisten syiden vuoksi voi hankkia myös muita raamatunkäännöksiä ja tehdä itse vertailua niiden välillä. Se tunnetaan myös Uuras Saarnivaaran käännöksenä. Se julkaistiin ensikerran vuonna 1978, ja siitä on uudistetut laitokset vuosilta 1984 ja 2011. Ruotsinkielisistä käännöksistä hankintasuositus on Bibel 2000 ja englanninkielisistä on uusin New International Version (NIV) tai kielellisesti helpoin Good News Bible. Uusi suomenkielinen Uuden maailman käännös julkaistiin 2018 – se perustuu englanninkieliseen käännökseen. . Jehovan todistajilla on käytössään oma opillisesti laadittu Uuden maailman käännös, jonka tuorein laitos ilmestyi 2013. Mielenkiintoinen on myös Suomen Pipliaseuran mobiilikäännös Luukkaan evankeliumista (2017). Todellisuudessa se on pitkälti 1933/1938-käännöksen kielellisesti hieman uudistettu laitos, jossa on korjattu joitain käännösvirheitä ja lisätty selityksiä. Se on Uuden testamentin osalta käännös, mutta Vanhan testamentin osalta vuoden 1917 käännöksen kielellisesti uudistettu versio ja vain osin käännös. Lähtökohtana oli mahdollisimman suuri uskollisuus alkutekstiä kohtaan, niin sanottu sanavastaavuus, mikä ei kuitenkaan kielen rakenteiden erilaisuudesta johtuen aina ole mahdollista saati mielekästä. Folkbibelin tuorein versio on vuodelta 2014. Uuden testamentin suoraan mobiilialustalle tehty käännös on parhaillaan työn alla ja valmistunee vuonna 2020. Helppolukuinen käännös on myös vuodelta 1976 peräisin oleva Good News Bible eli GNB – joka tunnetaan myös nimillä Good News Translation (GNT) tai Today’s English Version (TEV). Suosituin uusista englanninkielisistä raamatunkäännöksistä on New International Version eli NIV. Esimerkiksi Saksassa on perinteinen Lutherbibel, josta ilmestyi reformaation juhlavuonna 2017 uudistettu versio käytettäväksi erityisesti luterilaisissa jumalanpalveluksissa. Se on kuningas Jaakko I:n tilaama ja ilmestyi alun perin vuonna 1611. Ruotsalainen kansanraamattu eli Svenska Folkbibeln ilmestyi vuonna 1998. Sen kieli on uudistuksista huolimatta vanhahtavaa verrattuna tuoreimpiin käännöksiin. Ranskassa uusi käännös on Bible en français courant eli BFC. Se oli virallinen Kirkkoraamattu, joka korvautui vuoden 1917 käännöksellä. Siitä on tehty parisenkymmentä uudistettua ja korjailtua laitosta. Espanjassa 1500-luvulta periytyvä peruskäännös tunnetaan nimellä Reina-Valera, josta on tehty myös tuoreita versioita. Raamattu kansalle -käännös (2012) Raamattu kansalle käännös on vuonna 1987 perustetun samannimisen yhdistyksen työn tulos, jonka lopullinen versio julkaistiin vuonna 2012. NIVin pohjalta on tehty kielellisesti huomattavasti helpompi New International Reader´s Version eli NIrV. King James Bible (myös nimellä King James Version) on edelleen laajalti käytössä. Suomessa erikielisten Raamattujen valikoimat kirjakaupoissa ovat yleensä varsin rajalliset. Englanti Käytössä olevien kymmenien englanninkielisten raamatunkäännösten vaikutusvaltaisin perusteos on nimeltään King James Bible, suomeksi Kuningas Jaakon Raamattu. Sen puolestaan korvasi vasta tämän vuosituhannen alussa ilmestynyt virallinen kirkkoraamattu Bibeln 2000. Raamatun osista, varsinkin Uudesta testamentista, on useita käännöksiä, joista tunnetuimpia lienevät Uusi testamentti nykysuomeksi (1972) ja vapaasti käännetty Elävä uutinen (1977). Kannattaa siis valita vuoden 1992 suomennos, tuorein Kirkkoraamattu, koska se on eri kirkkokuntien hyväksymä. Suosittuja englanninkielisiä käännöksiä ovat myös New Living Translation eli NLT alun perin vuodelta 1996 ja English Standard Version eli ESV vuodelta 2001 sekä hieman vanhempi eli vuoden 1989 New Revised Standard Version (NRSV). Muita käännöksiä Koko Raamatun tuorein käännös on Tunnustuksellisen luterilaisen kirkon käännös vuodelta 2017. Sopivan lisämausteen saa, jos hankkii version, jossa on mukana myös Apokryfikirjojen tuore suomennos
Tarinan mukaan kaksi juutalaista haaksirikkoutuu samalle saarelle. He rakensivat kolme synagogaa Taitaa käydä niin, että temppeli on hävitetty. Suuria kertomuksia ei enää ole, mutta paljon pieniä, tärkeitä juttuja. Ensitöikseen he rakentavat kolme synagogaa. Oltiin täällä kuinka vieraantuneita kirkosta, niin siunauskappeleille riittää kysyntää. Miten sitten kävikään. Se Vanhan testamentin uhrigrilli, missä Jumalalle lahdattiin hirmuiset määrät nautoja ja siipieläimiä. Temppeli hävitettiin ja nyt paikalla on Kalliomoskeija. Toinen käy toisessa ja toinen toisessa, mutta siihen kolmanteen ei kumpikaan astu mistään hinnasta. Tilalle keksittiin synagoga, paikallispyhäkkö. En usko, että vainaja tai hänen saattajansa yrittävät tällä tavalla saada henkivakuutuksen hautausmaalla tai K u v it u s : G u n D a m é n 20 • askel 1/2019. Lääkkeeksi suosittelen käyntiä Laodikean apteekissa: ”Osta silmävoidetLikinäköiset uskonsilmät ta ja voitele silmäsi, niin näet” (Ilm. Matti J. Löytyihän tosin hänestä sen verran vegaania, että pantiin jyviäkin savuna taivaisiin. Sama malli sopinee meillekin, ainakin jos sovellamme juutalaista huumoria kirkollisiin kiistoihimme. Mitä se on. Toisaalta uskon, että uskoa täältä kuitenkin löytyy – tosin eri paikoista, mistä me sitä nykyisin jäljitämme. Osaammeko me tulkita oikein tämän merkittävän poikkeuksen seurakunnallisten palvelujen käytössä. Epäilen, että meidän uskon silmää vaivaa likinäköisyys: lähelle näkee kirkkaasti, mutta kauempana sijaitsevat kohteet hämärtyvät. Kannattaisi ottaa vakavasti ajatus postmodernista maailmasta. 3:18). Alkuun riitti se, että sisään sopi muutama mies ja valoa riitti Tooran lukemiseen. Kuronen • lappeenrantalainen rovasti Kuronen J oku minua viisaampi henkilö on sanonut: Kun Jeesus tulee uudestaan maan päälle, hän tuskin löytää täältä uskoa, mutta kirkko täällä varmasti on. Syksyn seurakunnallisvaalien mahalaskun jälkeen aloin epäillä sanojan viisautta kahteen suuntaan. Sopii epäillä, onko täällä maailman tappiin ainakaan nykymuotoista kirkkolaitosta
Eiköhän kyse ole pikemminkin siitä, että ihan oikeasti kovassa paikassa me sittenkin turvaudumme siihen, mihin olemme aikaisemmin vain turhautuneita. . Seurakuntavaalien äänestysprosentti pyöri täällä kuuden paikkeilla. Vanhemmat ja isovanhemmat opettavat iltarukouksia jälkeläisilleen. Paljon teologiaa, diakoniaa ja kristillistä kasvatusta toteutuu siellä, missä arjessa vastataan kysymykseen: Minkä te teitte. Natsien lähestyessä Moskovaa lennätti entinen pappisseminaarilainen Stalin Moskovan päällä Jumalan Äidin ihmeitä tekevää ikonia. Kaveria ei jätetä, ei ainakaan ennen kuin kuolema meidät erottaa. Seurakunnissa ymmärretään vanhustyö liian kevyesti kerhoiluna, missä heitellään palloa ja ikänsä käsitöitä tehneet mummot virkkaavat patalappuja lähetysmyyjäisiin. Kotimaa 24.fi Lue. Saattaa johtua osittain siitäkin, etteivät kaikki ehtineet äänestä, kun oli tärkeämpääkin tekemistä lähimmäisyydessä. 21 askel 1/2019 •. ”Hää pyys päästä saatille 60 vuotta sitte, nyt mie saatan häntä vähä aikaa.” Laupiaat lappeenrantalaiset Kaiken edellä esitetyn perusteella väitän, että usko, se meidän periluterilainen, elää tekojen kielellä keskellämme. Omaishoitajien arjen diakoniaa Sattuneesta syystä saan olla paljon tekemisissä omaishoitajien kanssa. Bloggari. Epäilen, että meidän uskon silmää vaivaa likinäköisyys: lähelle näkee kirkkaasti, mutta kauempana sijaitsevat kohteet hämärtyvät. Yksinhuoltajaisän pyhäkoulureissu Me olemme kaikki nimikristittyjä, koska meidät otettiin kasteessa tähän joukkueeseen. Jos kirkkopolkumme pääsee ruohottumaan, se johtuu vain siitä, että sunnuntainakin kotona riittää nostettavaa, käännettävää, ruokittavaa, lääkittävää ja vahdittavaa. He edustavat arjen diakoniaa. Eikä diakoniaa ilman teologiaa. Täällä meidän perällä puhun heistä laupiaina lappeenrantalaisina. Meistä melkein 60 prosenttia on yli 65-vuotiaita. Omaishoitajien työ edustaa toisenlaista vanhusten työtä. Kuka puhuu. Talonpoika. Kymmenet tuhannet puolisoaan hoitavat äänestävät elämällään perinteisen avioliittokäsityksen puolesta ilman mietintöjä ja lausuntoja. Monet uskovat toisin kuin kirkko opettaa, mutta he tekevät sen, mitä Jeesus käski heidän tehdä. Pappi. Lääkkeeksi suosittelen käyntiä Laodikean apteekissa: ”Osta silmävoidetta ja voitele silmäsi, niin näet” varata viime hetken matkan taivaaseen. Kirkon kolehdithan meidän osaltamme pienenevät muutamalla kolikolla, mutta työllämme me säästämme puolitoista miljardia euroa julkisia varoja. Olkoon ikuisesti muistettu se yksinhuoltajaisä, jonka kohtasin synkkänä syksyisenä sunnuntaina viemässä poikaa pyhäkouluun: ”Pitää opettaa jätkälle vähän tapoja.” Tunnen rippikoulun isoisia, jotka leirihartauksien ja iltanuotioiden jälkeenkin etsivät ja hoitavat konfirmoituja, mutta hankeen sammuneita ja vääriin jengeihin joutuneita Jumalan lapsia. Lukkari
Leenalle rakennettiin englantilaisen Foxin perheen aloitteesta oma talo Mufindiin. – En vieläkään tiedä, kuka tämän on sponsoroinut. 22 • askel 1/2019
Leena kasvatti pitkän 23 askel 1/2019 •. Leena emännöi kuin kuka tahansa isoäiti. Sää Mufindin joulukuussa on nimittäin kuin Suomen kesä parhaimmillaan: päivällä pärjää t-paidalla, mutta illalla saa kääriytyä villatakkiin. Heti syksyn ensimmäisinä pimeinä iltoina hän mietti, selviääkö vuodenajasta hengissä. Teksti: Virve Rissanen • Kuvat: Laura Karlin Tansania ei lähde lähetyslääkäristä L eena Pasasen kohdalla ei voi puhua leppoisista eläkepäivistä Tansanian auringossa. Nytkin, 70-vuotiaana, heti koleiden iltojen alettua, pitkän uran tehnyt lähetyslääkäri pakkaa tavaransa ja lähtee Tansaniaan. Jo lapsena Leena Pasanen kammoksui Suomen kylmää syksyä. Ilmakin on kotoisa. Legendaarinen lähetyslääkäri tekee edelleen viisipäiväistä työviikkoa ja emännöi sen lisäksi vieraita vehreällä rinteellä sijaitsevassa pihapiirissään. Isoäidin laajennettu perhe Tämän isoäidin perhe on laajempi kuin isoäideillä yleensä. – Olen esteetikko. Laatikkoni ovat täynnä eri pöytäliinoihin sopivia serviettejä, hän tunnustaa. Leveä hymy loistaa kauas, kun Pasanen saapuu vieraita vastaan. Kahvipöydässä on vastaleivottua pullaa ja Marimekon servietit
H 24 • askel 1/2019. – Tajusin, että minullakin on mahdollisuus osa-aikaeläkkeeseen. Lastenkylä on kodinomainen paikka syystä tai toisesta orvoksi jääneille alueen lapsille, joilla ei ole mahdollisuutta asua kenenkään sukulaisensa luona. Käytin mahdollisuuden myös siksi, että päivätyöstä Ilembulan sairaalasta oli helpompi lähteä porrastetusti. Omien kasvattilasten lisäksi laajennettuun perheeseen kuuluvat samassa pihapiirissä asuvat Lastenkylän lapset. Pasasen viikko ei nimittäin varsinaisesti kuulosta eläköityneen lastenlääkärin viikolta. – Aloitamme puoliltapäivin, ja käymLääkkeiden saanti ei ole Tansaniassa itsestään selvää, mutta pihapiirin pienen vastaanoton varastosta löytyy apu moneen vaivaan. Hiukan yli puolet vuodesta kuluu siis Suomessa: Kuhmon kamarimusiikissa, ignatiaanisessa retriitissä sekä ystäviä ja sukulaisia tavaten. Tai no, niin pysyvästi kuin Suomen sosiaaliturvan säännöt sallivat. Heidän tarinansa voi lukea Pasasen kirjoista Daktarin lapset ja Noel – Daktarin tarinoita Tansaniasta. Moni tietää ottaa opettajaan yhteyttä, kun kotiin tarvitaan lääkäriä. Maanantaisin ja keskiviikkoisin hän käy kotikäynneillä, tiistaisin ja perjantaisin pitää vastaanottoa aids-klinikalla ja torstaisin kiertää tarkkailemassa lastenkylän lapsia. Ilembulassa Leena Pasanen oli ollut yli 30 vuotta. Siispä hän siirtyi ensin pariksi viikoksi kuukaudessa Mufindiin ja lopulta vuonna 2013 muutti tänne pysyvästi. Opettajan keräämää potilaslistaa Pasanen käy läpi kahdesti viikossa, heti kun opettaja pääsee englannin tunneiltaan. Kerran vuodessa Leena käy myös hengellisessä Taizé-yhteisössä Ranskassa. Lapsia on yhteensä 48, vauvoista teini-ikäisiin. Työparina toimii amerikkalainen englanninopettaja, joka pystytti aids-klinikan koulun yhteyteen. Sielultani olen sairaalalääkäri, mutta kotikäyntityö on avannut uuden perspektiivin. Autossa lukee ”Doctor on wheels”. Lapset ja lapsenlapset käyvät säännöllisesti kylässä, soittelevat ja viestittelevät. Jos ympäripyöreiden työpäivien jälkeen olisi yhtäkkiä poistunut kerralla, se olisi voinut jättää sekä työyhteisön että potilaita vaikeuksiin. uransa aikana neljä ottolasta, joista kahdella on jo omia lapsia. Ystäviä, kamarimusiikkia ja retriittejä Tänne englantilainen Foxin perhe pyysi Pasasen töihin jo ennen tämän eläköitymistä, ja hän aloitti työt osa-aikaeläkeläisenä. Aids-klinikka ja kuppi kahvia Rentouttavat rutiinit tulevat tarpeeseen yllätyksellisen ja raskaan lääkärin työn tasapainottamiseksi
Niin kävi esimerkiksi silloin, kun psykoosiin joutunut potilas oli pitänyt sitoa köysin, koska tämä oli yrittänyt heittää tuolia ulos kirkon ikkunasta. Sitten käymme syömässä papuja ja riisiä, juomme kupin kahvia ja jatkamme kierrosta, Pasanen kertoo. Reviirini on laajentunut, Pasanen sanoo. Kun hän, lastenlääkäri, menee esimerkiksi kotikäynnille vanhuksen luo, työpari saattaa rohkaista sanomalla, että ”muista, hänkin on joskus ollut lapsi”. Nyt samainen mies rakentaa äidilleen taloa ja veisaa kirkossa virsiä muiden mukana. – Sielultani olen sairaalalääkäri, mutta kotikäyntityö on avannut aivan uuden perspektiivin. Pitkän uran ansiosta Leena Pasanen tuntee sairaalat ja tietää, minne kukakin kannattaa lähettää esimerkiksi leikkaukseen. Kotikäyntityö laajensi perspektiiviä Potilaat saavat lääkkeitä ja ohjausta eteenpäin. Pitkään sairaalassakin pidettiin yhteyttä toisiin pelkillä radiopuhelimilla, eikä H 25 askel 1/2019 •. Päivässä hän vierailee 6–10 potilaan luona. Saraphina Tengelakwi on yksi Lastenkylän kasvateista, joita Leena Pasanen käy tervehtimässä tuon tuostakin. me ensimmäisillä potilailla. Joskus Pasanen soittelee apua kollegoiltaan Suomesta. Pasanen meni paikalle sidotun miehen luo, soitti psykiatriystävälleen ja tämän neuvosta aloitti miehellä psykoosilääkityksen. Kutsumus antaa voimaa Avun pyytäminen tilanteeseen kuin tilanteeseen on onneksi helpottunut huomattavasti Leena Pasasen uran aikana
Nyt Pasanen voi lähettää potilaansa iho-oireesta kuvan kännykällä ihotautilääkäriystävälleen, ja potilas saa sopivan hoidon heti. Nyt ajattelen, että nämä rallipolut ovat ihan hauska haaste, Pasanen kertoo ja nauraa. Aina, kun Ilembulan sairaalassa oli tauko työpäivän aikana, hän luki kirjaa. Musiikki taas auttaa pääsemään tietoisuuden taakse ja herättämään syvimmät tunteet. Tosin Leena Pasanen ei olisi kuvitellut tekevänsä tämänhetkistä työtään muutenkaan. Sen jotenkin aistii, Pasanen sanoo. Useammin kuin voisi kuvitella ihmisestä, joka on joutunut antamaan kuolemantuomioita tuhansille parantumattomasti sairaille lapsille. Ikonit olivat Leena Pasasen karjalaistaustaiselle äidille tärkeitä, ja ne koristavat myös Leenan makuuhuonetta. Kun jokin laulu koskettaa, kyyneleet alkavat virrata, Leena Pasanen nauraa usein. Suomesta konsultointi olisi tullut kuuloonkaan. Se antaa voimaa. Hän nauraa usein. Niissä tilanteissa Jeesus on läsnä. Useammin kuin voisi kuvitella ihmisestä, joka on joutunut antamaan kuolemantuomioita tuhansille parantumattomasti sairaille lapsille. Saapuessaan ensimmäistä kertaa Mufindiin, jossa lähin ruokakauppa ja asfalttitie ovat 50 kilometrin päässä, hän ajatteli ettei ikinä suostuisi ajamaan tällaisilla teillä. H 26 • askel 1/2019. Pasanen selittää intohimonsa yhdellä sanalla: kutsumus. Itken lasten kohtaloita Uran aikana tärkeää on ollut myös omien rajojensa tunteminen. Yhteyksien näin hyvää toimimista oli vaikea kuvitella. – Olen saanut jonkinlaisen siunauksen, joka liittyy kärsimyksen kohtaamiseen. – Oli sadekausi, ja kuoppatiet olivat liukkaita. Leena Pasanen tietää, milloin kaipaa yksinoloa tai pakenemista kirjoihin
Hän haluaa esitellä laajennettua perhettään ja työmaataan myös vieraille aina kun pystyy, koska saa itse niin paljon voimaa kohtaamistaan ihmisistä. 27 askel 1/2019 •. KUKA. • Teki uransa Suomen Lähetysseuran lähettämänä lastenlääkärinä Tansaniassa. Ja moni heistä haluaa isona lääkäriksi. Palkitsevaa on myös nähdä, miten entiset potilaat ja Lastenkylän lapset haluavat koulutuksen saatuaan palata auttamaan kotikyläläisiään. • Leena Pasanen, täyttää tammikuun 22. Moni lapsi haluaa lääkäriksi Monen Mufindin lapsen elämässä toistuvat samat elementit: alkoholisoituneet tai kuolleet vanhemmat, hoitamaton vakava sairaus, ja niin köyhä koti, ettei kouluun ole ollut mahdollista päästä. – En toki toivo, että lapset sairastuvat vakavasti. Lopulta tyttö jäi yksin seisomaan vieraaseen kaupunkiin bussipysäkille, josta päätyi poliisin huomaan ja sosiaalitoimiston kautta Mufindiin. ja samalla tulee itkettyä monen lapsen kohtalo. Nyt hän menestyy hyvin koulussa – ja haluaa lääkäriksi. Kirjat ovat Leena Pasaselle harkittua pakoa todellisuudesta. • Pasasta tukee hänen ystäviensä perustama Mufindin ystävät ry, jonka Facebook-sivuille Pasanen päivittää pihapiirin kuulumisia aktiivisesti. Mutta sitten jos sairastuvat, niin suurimman tyydytyksen saa, kun sellainen lapsi saa hoitoa ja toipuu, Pasanen selittää. Aidsiin on lääkkeet, ja hiv-positiiviset äidit voivat saada terveitä lapsia. – Täällä ei tarvitse jännityselokuvia, Pasanen toteaa. Pasanen on ilahtunut huomatessaan, että ihmiskohtalot tuntuvat myös voimauttavan hänen vieraitaan, vaikka tarinat ovat usein rajuja. – Onko se muka ihmeellistä, että haluan seurata täällä näitä sinnikkäitä lapsia ja nuoria, Leena sanoo. . • On voittanut Vuoden kristillinen kirja -palkinnon kirjastaan Daktarin lapset. päivä 70 vuotta. Olen saanut jonkinlaisen siunauksen, joka liittyy kärsimyksen kohtaamiseen. Onneksi myös useassa Pasasen kertomassa tarinassa toistuu sama käänne – lääkityksen, hoidon ja kouluun pääsemisen jälkeen monet näistä lapsista menestyvät hyvin opinnoissaan. Autetut palaavat auttamaan Työ on nyky-Tansaniassa paljon palkitsevampaa kuin 30 vuotta sitten. Yksi heistä on Saraphina Tengelakwi, joka oli 9-vuotias, kun hänen äitinsä kuoli
Viekö ruoka minua. Mitä jää ahdistuksen alle. Laukaiseeko stressi voimakkaan tarpeen syödä tai kieltäytyä ruuasta. Joulu on tunnesyöjälle vaativaa aikaa. Paine tunteiden kieltämiseen voi olla kova, jos tavoittelemme kiiltokuvajuhlaa. Kaikkea, myös lanttulaatikkoa, piti ottaa ainakin vähän emännän mieliksi. ”Ei itkeä saa, ei meluta saa” tiivistää jouluisen tunnesyömisen taustatekijät. Hymyiltävä oli, vaikka todellisuudessa raskas syksy ja menneiden joulujen muistot painoivat mielen matalaksi. Tunteiden säätelyn pulmia voi epäillä, jos usein ja toistuvasti arjessa tulee tunne, että ruoka vie minua. – Kannattaa kuulostella, onko minun pakko syödä tai olla syömättä joissakin tilanteissa. Ongelma tänä päivänä on se, että tarjolla on ristiriitaista ja hämmentävää ravitsemustietoa. Tuleeko mielitekoni tyhjästä, niin etten edes huomaa sen taustalla olevaa tunnetilaa. Joulu tai pyhäpäivät eivät ole tässä suhteessa mitään poikkeuspäiviä. Pelkkä tiedonsaanti ratkaisee erittäin harvoin tilannetta, kun syöminen jojoilee ankaran kieltäymyksen ja holtittoman välinpitämättömyyden ääripäissä. Myös juhlapyhinä olisi hyvä tunnustella, miltä itsestä tuntuu, vaikka surun, vihan tai katkeruuden tunteet eivät kuuluisi omiin mielikuviin onnistuneesta, juhlavasta yhdesssäolosta. Tunnesyömisestä on todennäköisesti kyse myös silloin, kun omat arvot ja päämäärät ovat jatkuvassa ristiriidassa todellisten ruokavalintojen kanssa. Kun negatiivisiksi miellettyjä tunteita lakaistaan maton alle joulusiivoojan tarmolla, ne ryöpsähtävät usein pintaan odottamattomasti. – Se, onko tunnesyöminen ongelma, on veteen piirretty viiva. Epäonnistumisen tunne siitä, ettei taaskaan pystynyt sanomaan ei notkuville pitopöydille. – Tietoa toki tarvitaan. Kokemus on vakuuttanut ravitsemusterapeutin siitä, että ihminen on useasti sekä laihduttamisen että ahmimisen vietävissä. Ammattilaisen ohjaus voi tuoda apua niille, joiden tunteita ruoka vie. Härkäviikoilla ahmija hoitaa itseään ihmedieetein ja armottomalla painontarkkailulla. Anette Palsa kuvateksti H 28 • askel 1/2019. Laihdutuskuurit ties monettako kertaa. Keskellä juhlaa voi iskeä epämääräinen paha olo tai ahdistuksen tunne, jota turrutetaan ylimääräisin konvehdein ja luumutortuin. Joulutorttuja ja kakkuja tuli ahmittua niin että napa rutisi, vaikka vatsanpohjaa väänsi ja kuvotti. Tätä mieltä on ravitsemusterapeutti ja psykoterapeutti Anette Palssa. Vähitellen sydänalaa painoi selittämätön ahdistuksen tunne, vaikka kaiken piti olla niin mukavaa. – Juhlapyhiin liittyy monilla ihmisillä ajatus, jonka mukaan silloin saisi tuntea vain tietynlaisia tunteita, kuten iloa, nautintoa tai kiitollisuutta, Palssa sanoo. Tunnesyöminen tarkoittaa holtittoman ahmimisen lisäksi syömisen liiallista rajoittamista ja tarkkailua. Palssa muistuttaa, että ahdistus ei ole varsinaisesti tunne. Häneltä ilmestyi Maare Kauppisen kanssa viime syksynä kirja Tunnesyöminen, Löydä terve suhde itseesi ja ruokaan (Tammi). Palssa listaa. Samalla on hyvä tiedostaa, että tunteet ohjaavat meidän kaikkien syömistä. Anette Palssa kohtaa työssään ihmisiä, joilla on valtavasti tietoa terveellisestä ravinnosta sekä ruokavaliokokeiluja ja lukuisia painonpudotusyrityksiä takanaan. – En tarkoita, että juhlapöydässä pitäisi alkaa puida vaikeita tunteita, mutta kaikkien tunteiden kokemiselle on hyvä antaa tilaa omassa mielessään. Ruokapöydän tunnelman oli oltava harras ja onnellinen. Kiivaimmat painonhallintayritykset sijoittuvat usein alkuvuoteen, ja niitä suoritetaan hampaat irvessä, tavoitteena nopeat tulokset pysyvän muutoksen kustannuksella. Osa netin ja somen kirjoituksista on tutkittua ja osa uskomuspohjaista. – Monien päämääränä on huolehtia itsestään ja terveydestään, mutta he ajautuvat kuin vahingossa päinvastaiseen syömiseen. Armoton itseruoskinta, syyllisyys ja häpeä. Palssan mukaan tunteet on huomioitava aina, kun puhutaan syömishäiriöistä, toistuvista mönkään menevistä laihdutusyrityksistä tai merkittävästä ylipainosta. Näitä kahta maallikon on usein vaikea erottaa toisistaan. Aiheuttaako stressi ongelman. Ennemminkin se on seuraamus siitä, että kieltäydymme tuntemasta alkuperäisiä tunteita. – Ihminen kokee normaalin päivän aikana valtavan määrän erilaisia tunteita. Iski tarve tarttua konvehtirasiaan jos toiseenkin. Teksti: Anna-Kaisa Pitkänen • Kuvat: Scanstockphoto Anna vatsalle ruokarauha! J oulupöydässä oli taas sen seitsemän sorttia ruokaa. Sitten alkoivat härkäviikot. On aivan hyväksyttävää ja normaalia ostaa ajoittain lohtusuklaata
29 askel 1/2019 •. Laukaiseeko stressi voimakkaan tarpeen syödä tai kieltäytyä ruuasta. Kannattaa kuulostella, onko minun pakko syödä tai olla syömättä joissakin tilanteissa
Tilaisuuksia tunnesyömiseen ei tarvitse hakea, vaan niitä suorastaan tarjoillaan. Tunteiden kieltäminen tai välttely on saattanut toimia jossakin elämänvaiheessa, mutta pidemmän päälle se ei ole tehokasta. Heidän suhteensa ruokaan on muuttunut kuitenkin kontrolloivaksi ja itsetuntoa heikentäväksi. Syömistä on vaikea hoitaa, jos perusasiat, kuten riittävä uni ja liikunta, eivät ole kunnossa. Tunteiden avulla sopeudumme uusiin elämäntilanteisiin ja koemme yhteyttä toisiin ihmisiin. Onko kyse satunnaisesta ja harmittomasta, iloisesta herkuttelusta vai onko tullut syötyä, vaikka se ei ollut oma päämäärä. – Perinteiltä saa myös katkaista siivet. On myös hyväksi tunnustella, miksi tiukasta ruokavaliosta poikkeaminen ahdistaa. Kontrolloinko syömisellä tunteita. Oleellista on levollinen uni, palautuminen ja itselle sopiva säännöllinen liikunta. – Monen syömisongelman takaa löytyy täysin epärealistisia ja erittäin vaativia ulkonäköja terveystavoitteita. – Erikoisruokavalioiden toteuttaminen voi olla käytännössä hyvin vaativaa ja tuoda mukanaan epäonnistumisen tunteita ja uupumista. Usein perheen ja suvun perinteet velvoittavat syömään haitallisella tavalla, vaikka ei yhtään huvittaisi. Sen sijaan kielletyt tunteet usein kohoavat pintaan entistä voimakkaampina, johtavat ongelmakäyttäytymiseen ja lisäävät ihmisen kokemaa stressiä. Toinen vaativuuteensa kompastuva ryhmä ovat viisikymppiset naiset, jotka treenaavat itseään huippukuntoon. Tunnesyömisen taustalla on aina vaikeutta tunteiden kokemisessa ja kohtaamisessa. Tunteet nimittäin tulevat ja menevät tahdostamme piittaamatta. Kokonaisuus ratkaisee. Juhliin liittyy runsaasti myös syömisen pakkoa. Välillä voi rennosti tehdä poikkeuksia ja herkutella. Palssan mukaan painonhallinta alkaa aina siitä, että ihminen oppii syömään riittävästi ja tarpeeksi usein. – Olen verrannut tilannetta siihen, että alkoholisti eläisi kuukauden ajan kodissa, jossa joka nurkka on täynnä pulloja. Taustalla ei kuitenkaan välttämättä ole laiminlyömistä tai kaltoinkohtelua, vaan lapsuudenperhe on saattanut olla ulkoisesti aivan tavallinen. – Jos tuntee herkutelleensa liikaa, voi kysyä itseltään, mikä ahmintaan on johtanut. He liikkuvat ja syövät opeilla, joita vaihdevuosi-ikäisen keho ei enää kestä. Tavallisesti tunteiden väistelijällä ei ole lapsuudessaan ollut tilaisuutta oppia tuntemaan tunteitaan. He pitävät kohtuuttoman pitkiä taukoja aterioiden välillä. Usein taustalla on riittämättömyyden ja häpeän tunteita. Voimakaskaan koettu tunne ei ole kuolemaksi, ja tunnetiloilla on taipumus lievittyä aikanaan. Nälän kanssa kamppailu johtaa yleensä enemmin tai myöhemmin sen voittoon. Toivoisin, että juhlapöydässä kenenkään ei olisi pakko syödä. . Painonhallinta onnistuu, kun on valmis hiljentymään ja tutkimaan omaa sisintään pakottomasti ja ymmärtäväisesti. Myös monet normaalipainoiset joulunviettäjät sulattelevat paria ylimääräistä joulukiloa häpeän tuntein. P a l s s a o n huomannut, että varsinkin nuoret omaksuvat kritiikittömästi erilaisia elämäntapoja ja ruokavalioita. Sen sijaan voitaisiin harjoitella uusia, paremmalta tuntuvia tapoja nauttia ruuasta yhdessä. Nukunko ja liikunko tarpeeksi. Palssa neuvoo luopumaan härkäviikkojen ihmedieeteistä. Tunteilla on tärkeitä tehtäviä. – Silloin on tärkeää harjoittaa mieltä hyväksyntään ja armollisuuteen. Ongelmasyöjien lisäksi Palssa kohtaa vastaanotollaan myös entistä enemmän terveitä normaalipainoisia, joilla ei ole varsinaista syömishäiriötä tai vakavaa painonhallintaongelmaa. Sosiaalisen median ohjeet ja roolimallit tuottavat isoja riittämättömyyden tunteita normaalipainoisille ja -vartaloisille ihmisille. Elämänmittaisessa projektissa aika on ystävä, eikä muutamien viikkojen pikavoitoilla ole merkitystä. – Syöminen on helppo keino tunteiden kontrollointiin, koska ruokaa on tänä päivänä runsaasti saatavilla ja ruoka tuottaa meille voimakkaita mielihyvän kokemuksia, Palssa sanoo. Kannattaa pysähtyä ja kuulostella sitä, kenen pakkoa ruokapöydässä noudattaa ja miksi. Alkuvuoden painonhallinnassa auttavat tutut ja yksinkertaiset keinot: pienet, ravitsevat välipalat, lautasmallin noudattaminen ja kasvisten lisääminen aterioihin. H Jatkuvasti painoaan kontrolloivat ihmiset syövät usein kroonisesti liian vähän. Saatamme ajatella, että vain tietyt tunteet ovat sallittuja tai vältämme kokonaan tuntemista. – Jatkuvasti painoaan kontrolloivat ihmiset syövät usein kroonisesti liian vähän. Juhlan jälkeen ahdistavista kontrollin tunteista kärsivät monet muutkin kuin tiukan elämäntavan orjat. – Tärkeintä on muistaa terve joustavuus. Hankalia tunteita hoidetaan erilaisilla tammikuisilla ryhtiliikkeillä: on tipatonta, sokeritonta, rasvatonta ja lihatonta kuuta. Tunteiden tunnistamisen vaikeudelle ei ole yhtä selitystä. 30 • askel 1/2019. Syömisen kanssa tasapainoilevalle joulu ja muut juhlapyhät ovat rankkaa aikaa. Saako perinteitä muuttaa. Olenko roolimallin orja. Palssa muistuttaa, että taitavan syömisen opit pysyvät samanlaisina vuodenajoista, juhlapyhistä ja laihdutusbuumeista riippumatta. Suunnitelmallisuutta toki tarvitaan, mutta toimiva suunnitelma ei tarkoita, että on syötävä joka kerta tietyllä tavalla. Ne auttavat meitä välttymään vaaroilta ja puolustamaan itseämme uhilta. Olisiko jo aika tunnistaa ja hyväksyä. Päätöksenteko ja tiedonkäsittely vaikeutuvat ilman tunteita. He ovat kuormittuneita ja nukkuvat liian vähän
Kysymys on isosta elämänvalinnasta. Uusimmassa raamatunkäännöksessä erikoinen kysymys ei enää näy niin selvästi, ehkä juuri siksi, että normaalissa puhekielessä tuota ilmausta on totuttu käyttämään päinvastaisessa kontekstissa, moitteena suurista, ei pienistä luuloista. Tunne Kelam (1936–) valmistui historioitsijaksi, mutta ei voinut työskennellä alalla, koska Neuvostoliitossa se olisi merkinnyt todellisten tapahtumien kieltämistä. aikakirjeet Kanakolhoosilla hän opetti Viron todellista historiaa. Siksi Jumala haluaa, että me pelkäämme vain häntä. Rohkeus ja ihmisten pelkäämättömyys on valtava yhteiskunnallinen muutosvoima, sillä vain sen avulla noustaan kaikkea sortoa, rikollisuutta ja korruptiota vastaan. Siellä hän käytti vapaa-aikansa kooten yhteen älymystöä, jolle opetti filosofiaa ja Viron todellista historiaa sekä välitti länteen tietoa ihmisoikeuksien loukkauksista. Tämä kohtaus löytyy Jesajan kirjan 51. Heistä tuli aviopari. Pois turhat luulot, realismia tilalle! Jumalakin kysyy sitä. Voi olla iso henkilökohtainen riski olla pelkäämätön, mutta lopulta rohkeus kannattaa aina. 1980-luvun loppuun mennessä hänestä oli tullut yksi Viron johtavista itsenäisyystaistelijoista, ja vuonna 1988 hänestä tuli perustajajäsen Eestin ensimmäisessä ei-kommunistisessa puolueessa. M iksi tosiaan pelkäisit. Meppi hänestä tuli Viron liityttyä EU:hun vuonna 2004. Itsenäisen Viron parlamentaarikkona hän aloitti 1992, sitä ennen edustajana Eestin kongressissa, joka ajoi itsenäistymistä. . Nämä asiat voi lukea Wikipediasta, mutta ei sitä, että neuvostoaikoina tämä uskova mies tutustui lahjakkaaseen nuoreen, jolle opetti hengellisiä asioita ja historiaa. J ohdatukseen liittyi myös romantiikkaa: Kelamin harvoja lähteitä ulkomaailmaan oli Radio Free Europe, jossa hän tottui kuuntelemaan Viron kieltä puhuvaa pehmeää naisääntä. Kun hän ensimmäisen kerran matkusti maansa parlamentin varapuhemiehenä Washingtoniin, hän kohtasi saman pehmeän äänen vieraillessaan Viron suurlähetystössä. Mutta niin suomen kuin englannin, saksan ja ruotsin vanhemmissa käännöksissä kysymys on säilynyt alkuperäisenä hämmästelynä: kuka olet sinä, että pelkäät ihmistä, joka on kuolevainen. Jos riittävä määrä pelottomia ihmisiä nousee pahuutta vastaan henkilökohtaisen riskin uhallakin, paha menettää väistämättä asemansa. Kysymyshän ei ole vain siitä, että vapautamme itsemme pelon tunteesta tai että ilman pelkoa on helpompi hengittää. Mart Laar (1960–) opiskeli Tarton yliopistossa historiaa, mutta ei tiennyt Viron menneisyydestä juuri mitään. Jos joku sanoo näin, arvaamme, mistä todennäköisesti on kyse: joku toinen on kuvitellut itsestään liikoja, ja hänen pitäisi ymmärtää paikkansa. Hän on unohtanut kenen lapsi hän on: maailmankaikkeuden Luojan, joka on levittänyt taivaan ja perustanut maan. Kuka luulet olevasi, hän nuhtelee, että pelkäät kuolevaista ihmistä. Eija-Riitta Korhola • helsinkiläinen filosofian tohtori 31 askel 1/2019 •. Kelam opasti tietämättään itsenäisen Viron tulevaa pääministeriä. luvusta, jossa Herra rohkaisee ja lohduttaa kansaansa. Ihmisoikeuksien ja itsenäisyyden puolesta taistellut Kelam menetti työnsä tutkijana ja joutui elättämään itsensä kahdeksan vuotta yövartijana valtion kanakolhoosilla. Sen äänen omisti Virosta aikoinaan Amerikkaan paennut Mari-Ann. Nyt moitteen kohde ei luulekaan itsestään liikoja vaan liian vähän. E räs virolainen kollegani europarlamentissa on minulle muistutus maailmaa muuttavasta rohkeudesta ja viisaudesta. K uka sinä oikein luulet olevasi. Mutta hämmästyttävää kyllä, Jumalan kysymyksen lähtökohta onkin päinvastainen. Kuka luulet olevasi. Niin mafia kuin koulukiusaaminenkin tai totalitaristinen järjestelmä perustuvat pelkoon. Miksi hän siis pelkäisi ketään tai mitään
Katsoinhan minä, mutta se näytti mehulta. Minut siis vietiin sairaalaan. Mutta joskus sattuu erehdyksiä. Oikein sairaalaan. Niinpä. ”Etkö yhtään katso ympärillesi?” he ihmettelivät närkästyneenä. Nuori lääkäri arveli, että liuos saattaa sulattaa kurkkutorven. Osa pohti, että miksi se tapahtui juuri minulle. Tosin olo ei kestänyt kauan. Siihen en osaa vastata. Todellisuudessa se oli tuimaa laitoskeittiöiden pannujen pesuun tarkoitettua rasvaliuotinta, jonka ph-arvo oli 12. Vuosia sitten tulin yhtenä sunnuntai-iltana erehdyksessä kulauttaneeksi Agricolan kirkon kryptassa suuhuni myrkkyä. Se tosin tuntui nololta, kun meillä oli Tuomasmessussa piispa vieraana. Jo myrkyn lykkäsi ”Sinun olisi pitänyt heti mennä hoitoon”, he sanoivat syyttävästi. Mutta kiitollinen olen. Sehän polttaa limakalvot karrelle”, minua muistutettiin. Ihan kuin olisi ollut kiehuvaa suolaliuosta suussa. T apahtumasta oli aikanaan kiva kertoa muille. ”Mutta eihän kukaan voi ottaa vahingossa myrkkyä suuhunsa. Ja miksi selvisin siitä. Ja suuttuivat. Luulin sitä mehuksi. Jaksatko uskoa varjelukseen. Jos muistan oikein, sillä olin kovin hermostunut. Tuli väistämättä sellainen olo, että nyt minua kuunnellaan. ”Eihän myrkkyjä saa pitää tiskipöydillä!” Ei kai saa. Elämä on sellaista, yritin aina softata. Olimme messun jälkeen juomassa teetä alakerrassa. Tai siis muut joivat teetä, minä join myrkkyä. Minä meninkin. ”Miten sellainen on mahdollista?” he sanoivat. Hän sanoi, ettei ollut aikaisemmin joutunut sanoja tekoja Olli Valtonen • rovasti ja kirjailija 32 • askel 1/2019. Se siinä juuri olikin niin inhottavaa. En yleensä ehtinyt jutussani alkulausetta pitemmälle – ”Kuule, tuli vahingossa juotua myrkkyä” – kun ihmiset jo valpastuivat ja alkoivat ottaa kantaa. Eli vaarallista nautittavaksi
Joku oli pantava vastuuseen. Useimmat alkoivat etsiä syyllistä. ”Vielä on ihmisiä, jotka pitävät uskonsa ja jaksavat ylistää. Liikutus näkyi selvästi Askelen kansikuvassa, ja olen palannut hänen sanoihinsa monesti mielessäni sen jälkeen. Syyllistä alettiin etsiä Ihmisten kommentit eivät päättyneet tähän. Itse olen palannut muistoissani juuri tähän näkökulmaan. Tai jollekin ihan tavalliselle ihmiselle”, he miettivät. Sain lääkkeitä ja kehotuksen palata seuraavana päivänä asiaan, jos limakalvot tuntuisivat yöllä suussa sulavan. ”Ajattele, sehän olisi voinut sattua jollekin muulle. Osa pohti, että miksi se tapahtui juuri minulle. ”Ehkä sinä nyt opit”, he kannustivat. He kiittivät Jumalaa ihmeellisestä varjeluksesta, joka esti varsinaisen katastrofin. Vielä on ihmisiä, jotka pitävät uskon ja jaksavat ylistää...”, Liv Ullman sanoi Päiville. Silloinkin kun kaikki merkit näyttäisivät päinvastaista. Silloin johdatuksesta ja varjeluksesta on helppo puhua. Jeesus hänessä on kaikki hyvin Sitten, kesken keskustelun tulivat kyyneleet, ääni särkyi ja Liv Ullman peitti kasvonsa käsillään. Se oli turvonnut ja punainen, mutta limakalvot eivät olleet vielä sulaneet. Silloin suorastaan kadehtii heitä, jotka ovat uskonsa säilyttäneet. Eivät sulaneet enkä palannut asiaan. Miksi juuri minulle. ”Onni onnettomuudessa”, he sanoivat. lähettiläänä pistäytynyttä näyttelijä Liv Ullmania. Vaikka johdatukseen ja varjelukseen liittyy kieltämättä myös monia kysymysmerkkejä. Osa ihmisistä antoi ymmärtää, että se johtuu sekavasta elämästäni ja ainaisista kiireistäni. ”Jeesus – hänessä on kaikki hyvin.” Valokuvaaja Seppo Sirkka ikuisti Liv Ullmanin kyyneleet. Jeesus – hänessä on kaikki hyvin.” Uskon säilyttämiseen tällaisen maailman keskellä tarvitaan lapsenuskoa ja lapsen kieltä. Yleensä heillä oli siinä vaiheessa jo myönteisempi asenne. Kyse on luottamuksesta Mitä enemmän olen näitä miettinyt, sitä vakuuttuneemmaksi olen tullut siitä, että olennainen osa Jeesuksen seuraamisessa on luottamus siihen, että hän johdattaa ja kuljettaa. s c a n s t o c k p h o t o 33 askel 1/2019 •. Miksi joku selviää uhkakuvan edessä ja joku toinen ei. Jostakin syystä minä selvisin Osa otti toisen näkökulman. tällaisen asian kanssa tekemisiin ja soitti myrkytystietokeskukseen, ja sen jälkeen vielä jonnekin muualle. Sillä mitä enemmän kasvaa ”aikuiseksi” sitä monimutkaisemmalta uskon säilyttäminen tuntuu. Ehkä hautaustoimistoon. . Mutta se ei ole vähentänyt tuntemaani kiitollisuutta siitä, että jostakin syystä minä selvisin. Usko ihmisen hyvyyteen romahti Mieleeni on jäänyt pieni episodi ajalta, jolloin toimin tämän lehden päätoimittajana. Siihen en osaa vastata. Vaikka sille piispalle. Välillä siihen on vaikea uskoa. Neuvoivat häntä katsomaan kurkkuni. Työtoverini Päivi Puhakka kävi haastattelemassa Suomessa Unicefin Uskon säilyttämiseen tällaisen maailman keskellä tarvitaan lapsenuskoa. ”On vaikea uskoa Jumalan antamaan toivoon, kun näen kuolevia ja kärsiviä ihmisiä. En ymmärrä ja kyselen, miksi Jumala sallii sen.” ”Ainoa ratkaisu on sellainen työ, jota äiti Teresan kaltaiset tekevät. Ullmanin usko ihmisen pohjimmaiseen hyvyyteen oli romahtanut nuoren somalipojan taluttaessa häntä pakolaisleirissä, missä tuhannet olivat kuolleet nälkään rikkaiden länsimaiden välinpitämättömyyden seurauksena
Kiihdytysajaja Anita Mäkelä on Euroopan nopein A n it A M ä k e l ä n A r k is t o 34 • askel 1/2019
Nitrometaani palaa, kumi käryää ja maa tärisee, kun kiihdytysauto ampaisee radalle. Jarruvarjo ei suostu aukeamaan. Hän uskoo Jumalan varjelukseen. Teksti: Kirsi-Klaudia Kangas Dragsteri kiihtyy täyteen vauhtiin niin nopeasti, että ihmiskeho painautuu G-voimien takia neljä kertaa painavampana istuinta vasten. Kiihdytysajaja Anita Mäkelän Top Fuel Dragster -auto kiitää muutaman sadan kilometrin vauhdilla kohti aitaa. Auton keula murskautuu, mutta ajaja säilyy hengissä. H 35 askel 1/2019 •
Auton nokka tuhoutui ja Anitan jalka loukkaantui, Anita viihtyy sekä kotona että maailmalla. A n it A M ä k e l ä n A r k is t o 36 • askel 1/2019. Vilppulan Hybrid Oy:n toimitusjohtajana hän vastaa kanalan ja hautomon työsuunnittelusta ja byrokratiasta. Vuosituhannen vaihteessa jalostustoiminta loppui, mutta jatkoimme Tommin kanssa broilertuottajina, Anita selvittää urakehitystään. Autossa on seitsemän pisteen turvavyöt ja niskatuki. Naisen voittoisa ura on ollut monelle miehelle kilparadoilla kova pala nieltäväksi. Tommi, lapset Heikki (19) ja Hanna (20) sekä kymmenkunta mekaanikkoa hääräävät kisoissa kukin omalla vastuualueellaan. A nita Mäkelä istuu sukutilansa pihapiirissä sijaitsevassa toimistossa Ylä-Pirkanmaalla Vilppulassa. Vuodenajasta riippuen juoksu, hiihto, pyöräily ja kuntosali kuuluvat hänen ohjelmaansa päivittäin. Myös Tommi ajoi aikaisemmin, mutta moottorin virittäminen kiinnostaa häntä ajamista enemmän. Hän innostui ensin jenkkiautoista ja sitten Top Fuel Dragstereista ollessaan vaihto-oppilaana Yhdysvalloissa. – Uusin Euroopan ennätykseni on viime kesältä 3,870 sekuntia. – Olen autossa kiinni tiukasti. Uusin Euroopan ennätykseni on viime kesältä 3,870 sekuntia. Yhden ensimmäisistä autoistaan Anita rahoitti kutomalla ja myymällä mattoja. Kypärän visiirissä on sivuläpät takaamassa ajajalle keskittymisrauhan. Muun muassa osa Atrian broilereista syntyy täällä. Vuosia sitten varjo ei auennut, ja Anita törmäsi 300 kilometrin tuntivauhdilla kaiteeseen. Emokanat liikkuvat suurissa kanaloissa vapaasti ja munivat sitä varten kehitettyihin pesiin. Hautomoista lähtee 200 000 broileruntuvikkoa viikoittain kasvattamoihin eri puolille Suomea. Ajettava matka on 304,8 metriä eli ajoin 504 kilometrin tuntivauhtia, tuumaa viisinkertainen Euroopan mestari villisti virnistäen. Kiihdytysajo on koko perheen harrastus. Kuppimainen istuin on valmistettu juuri minun takamustani varten, Anita selvittää. Auto kiihtyy maksimivauhtiinsa ja vastaavasti vauhti tipahtaa jarruvarjojen lauettua niin nopeasti alas, että ihmiskeho ei pysty taistelemaan G-voimia vastaan ilman tukea. Hän on aamulla laskenut palkkoja työntekijöilleen. Kouluttauduin samalle alalle ja aloitin työt vuonna 1982. Ajohanskat kärähtivät Jarruvarjon on toimittava moitteetta, kun ajosuoritus on ohi. Puoliso Tommi Haapanen hoitaa tekniset laitteet ja käytännön työt sekä viljelee tilan peltoja. Kiihdytysajo yhdistää voimakkaasti Tommin ja Anitan perhettä. Lapset Heikki ja Hanna iloitsevat äitinsä viime kesän Euroopan mestaruudesta. Ajettava matka on 304,8 metriä. Viime kuussa hänet palkittiin FIA:n gaalassa Pietarissa muiden autourheilumestareiden joukossa, ainoana naisena. Takana on hyvä tiimi Toimiston hyllyt notkuvat pokaaleista, joita Anita on voittanut kiihdytysajoista vuodesta 1987 lähtien. – Kanaloita alkoi nousta tilan maille jo 1960-luvulla, kun isäni Tauno Mäkelä kiinnostui jalostustoiminnasta. Anitan kypärä ja kädet kiinnitetään auton turvavyöhön remmeillä. Kilpakunnon ylläpito vaatii vuosi vuodelta enemmän työtä. Taistelu G-voimia vastaan Kesän kestävä kilpailukausi sisältää kuudet kisat, joista kahdet pidetään Englannissa, kahdet Ruotsissa ja loput Saksassa ja Suomen Alastarolla. Hän ajaa 10 000 hevosvoimaista kiihdytysautoa, joka saa voiman räjähtävään suoritukseensa nitrometaanista. Anita painottaakin hyvän tiimin merkitystä uralleen
Pappi käy lyhyesti rukoilemassa myös kuljettajien kanssa ennen ajoon lähtöä radalla. Huoltorekkojen hyllyiltä löytyvät kaikki tarvittavat varaosat ja työstölaitteet. H 37 askel 1/2019 •. Kaikkien varmistusten jälkeen Tommi näyttää peukkua ja väistyy sivuun. Maa tärisee ja kumi savuaa. Dragsteri työnnetään lähtöalueelle ja Anita hyppää sen kyytiin. – Minun on tärkeää lopettaa kiihdytys ja avata jarruvarjo ratissa olevasta napista puolen sekunnin tarkkuudella. Tiimi asuu erikoisvalmisteisiin rekkoihin rakennetuissa majoitustiloissa kisojen ajan. Sitten auto viedään varikolle purettavaksi ja kasattavaksi uutta lähtöä varten, joita on yhdessä viikonlopun kisassa seitsemän. Amerikassa kiihdytyskilpailut ovat massiivisia tapahtumia, joissa papin siunaus kuuluu avajaisseremonioihin. Pari vuotta sitten Ruotsin kisoissa Anitan auto syttyi palamaan heti maalilinjan jälkeen. Teen kaiken mahdollisimman hyvin ja luotan sen jälkeen varjelukseen. Sen sijaan kaikki letkut, vaijerit ja muut pienet osat sulivat. mutta muuten hän selvisi hengenvaarallisesta tilanteesta säikähdyksellä. Sitten Anita nostaa kytkintä ja ikään kuin etsii kohdan, jossa auto on optimaalisen kiihtyvyyden reunalla. Nitrometaania kuluu muutamassa sekunnissa 60 litraa. Tilanne vaatii lujia hermoja. Ennen varsinaista ajoa pitää auton vetävien takapyörien kumi lämmittää sutimalla, jolloin niiden pito paranee. Auto käynnistetään erillisellä starttimoottorilla. Tilanne näytti pahalta, mutta onneksi kuljettajalta kärähtivät vain ajohansikkaat. Asfalttiin jää jäljet, joiden päällä pito on paras. Kumi palaa ja maa tärisee Kisoissa mekaanikkojen ja ajajan yhteistyön pitää sujua saumattomasti. Pyydän Taivaan Isältä siunausta ennen kisakauden alkua ja ennen jokaista kisaa ja ajoa. Turvallisuuden vuoksi ajajalla on tulenkestävä alusasu ja haalari. Sen jälkeen lähtövalotolppa lähettää kaksi rinnakkaisilla radoilla olevaa kisaajaa räjähtävälle taipaleelleen. Lopullisen lähtövalmiuden varmistaa vielä tiimin päämekaanikko. Kanafarmarin hymy on herkässä uuden Euroopan ennätyksen jälkeen. – En voisi ajaa, jos antaisin pelolle vallan
Anita on kiitollinen myös vanhemmilleen takavuosien lastenhoitoavusta. Varmaa voittoa Jumala ei minulle lupaa. – Varikkoalue on avoin yleisölle. Ehkä rikon vielä viimeisimmätkin ennätykseni, dragster-ajaja tuumii. Mutta varmaa voittoa Jumala ei minulle lupaa, Anita sanoo naurahtaen. Siinä rohkaistaan olemaan pelkäämättä lentävää nuolta ja onnettomuuksia. Siinä luvataan myös, että enkelit varjelevat kaikilla teillä. Osallistuminen seurakunnan lapsija nuorisotyöhön, kinkerit ja muu toiminta olivat silloin osa Elämäntaipaleen kylän ihmisten sosiaalista elämää. Toivomme, että aikanaan jompikumpi lapsista jatkaisi työtä täällä, mutta mitään velvoitetta heillä ei siihen ole, Anita Mäkelä sanoo. Perhe, työ ja terveys eivät ole hänelle itsestään selviä, vaan ne ovat siunauksia. Kiitän Taivaan Isää siitäkin päivittäin. Tyttöjen lapsuuskodissa kristillinen usko oli läsnä arjessa luontevasti. Hän muistaa kiittää kaikesta hyvästä, minkä on saanut. Kilpailen niin kauan kuin minulla on edes mahdollisuuksia voittoon. Moottori ei korvaa ihmissuhteita Kisakauden jälkeen nitroauto siirretään kotitilan autohalliin, puretaan ja säilytetään osina. – Minusta on hienoa hoitaa Tommin kanssa viidentenä isäntäparina maatilaa, joka on ollut asuttuna jo 1500-luvulta alkaen. . – Minulta kysytään usein ihmetellen, kuinka monta vuotta aion vielä kilpailla. Anita on vanhemmilleen kiitollinen saamastaan kristillisestä kasvatuksesta, johon kuuluu toisten kunnioittaminen, armo, rakkaus ja anteeksianto. antaa mielekkään syyn välillä matkustaa korven keskeltä maailmaa katsomaan. – Psalmi 91 antaa minulle voimaa. Taivaan Isän varjeluksen lisäksi hän luottaa tiiminsä asiantuntemukseen sekä omaan nopeaan reaktiokykyynsä, joka osaltaan selittää hänen huikean menestymisensä. Anitalle ja Tommille kiihdytysautoilu on tarpeellista vaihtelua, joka Anita on vanhemmilleen kiitollinen kristillisestä kasvatuksesta, johon kuuluu toisten kunnioittaminen, armo, rakkaus ja anteeksianto. e s k o s o in i H 38 • askel 1/2019. Anitan arvojärjestyksessä perhe menee työn ja kiihdytysautoilun edelle. Ilman ammattitaitoista työväkeä eivät kisareissut onnistuisi, sillä kanalaa ja hautomoa ei voi hetkeksikään jättää ilman päivystystä. – Koen vahvasti, että myös kiihdytysautoilu on Jumalalta tullut siunaus elämässäni. Hänestä on tärkeää tietää, että niin isä ja äiti kuin sisaretkin muistavat häntä rukouksin. Kiihdytysajaja ymmärtää hyvin autoharrastuksensa vaarat ja riskit. Luotan Jumalaan ja tiimiini Anita on neljästä siskoksesta toiseksi vanhin. Mitään muutakaan hauskempaa tekemistä en ole vielä keksinyt. Juttelen mielelläni kisayleisön ja muiden tiimien jäsenten kanssa, Anita innostuu kertomaan. Lapsuudessaan Anita vietti viikon joka kesä kotijärven, Elänteen, toisella rannalla sijaitsevan Kalliolan leirikeskuksen tyttöleireillä. Anitalle usko merkitsee jokapäiväistä yhteydenottoa Jumalaan
Miksi niin ei kuitenkaan ole. Pastorit Freija Özcan ja Jussi Rytkönen vastaavat kysymyksiin, joita voi lähettää osoitteella: Askel, ”Kysy papilta”, PL 279, 00181 Helsinki tai askel.toimitus@kotimaa.fi 39 askel 1/2019 •. Niitä on aikojen kuluessa kirjattu muistiin ja käsitelty luettavaan ja ymmärrettävään muotoon. Elämä on ihmisen parasta aikaa ja toisaalta vaikeinta. Näin on saatu kansien väliin meillekin luettavaksi teos, joka kertoo ihmisen ja kolmiyhteisen Jumalan, maailmankaikkeuden Luojan suhteesta. Parhaita esimerkkejä tästä on Jobin tarina. Se ei aina ratkaise ongelmaa ja vaikeuksia, mutta se voi kantaa niiden läpi. Ehkä se on yksi Raamatun menestyksen salaisuuksista: niistä ihmiskohtaloista tavallinen, erehtyväinen nykyihminen voi löytää vertaistukea. Sen tarinoita ovat ihmiset kertoneet tuhansien vuosien aikajänteellä. Ensinnäkin täytyy muistaa, että Raamattu ei ole taivaasta ihmisten käsiin tipahtanut täydellisyyksien kirja. Sananlaskut opettavat, että ”syyllisen tie on mutkainen, kunnon ihminen on teoissaan suora” (Sananl. Samainen Saarnaaja päivittelee turhautuneena: ”Turhuutta on maan päällä tämäkin: on hurskaita, joiden käy niin kuin he olisivat tehneet vääryyttä, ja on jumalattomia, joiden käy niin kuin he olisivat tehneet oikein” (Saarn. Se on hyvin inhimillinen kirja. Vertaistukea vaikeuksissa Raamattu ei ole taivaasta ihmisten käsiin tipahtanut täydellisyyksien kirja. Raamatun luonteeseen kuuluu, että siinä esiintyvät ihmiset ovat erehtyväisiä. Monilta vaikeuksilta ja mutkaisilta teiltä saattaa välttyä, jos pyrkii toimimaan oikein ja rehellisesti. Kysyjä tuntuu olettavan, että Raamatussa mainittujen ihmisten ei pitäisi joutua vaikeuksiin, koska heidän pitäisi olla esimerkillisiä ihmisiä, pyhiä ihmisiä. Selityksen sijaan Job oppii, että elämä kaikkineen on lopulta Jumalan hallinnassa. 8:14). Toisinaan on niinkin, että olosuhteet tarjoavat valittavaksi vain huonoja tai vielä huonompia ratkaisuja. 21:8). Toisaalta Raamattu tietää senkin, että hyvään pyrkivä voi joutua olosuhteiden uhriksi. Kysy papilta Freija Özcan • Vanhan testamentin eksegeetti ”Miksi Raamatussakin ihmiset joutuvat vaikeuksiin?” T ämä kysymys pitää jo sisällään yhdenlaisen tulkinnan. Mutta niin kuin Raamatun ihmiset, myös nykyihminen voi käydä keskustelua Jumalan kanssa kaikissa elämän tilanteissa. Menestyvä ja oikeamielinen mies joutuu tolkuttomiin kärsimyksiin, eikä koskaan oikeastaan saa siihen kattavaa selitystä. He sortuvat kateuteen, ahneuteen, intohimoihin, vallanhimoon, epäuskoon, toivottomuuteen, valheisiin, vauhtisokeuteen ja tekevät elämästään hankalaa. 7:29). Onko sinulla kysyttävää Raamatusta tai hengellisestä elämästä. Sellaista elämä nyt vain on. Se on hyvin inhimillinen kirja. V anhan testamentin Saarnaajan mukaan ”Jumala on luonut ihmiset suoriksi, mutta itse he punovat kieroja juonia” (Saarn
Sinun varassasi olen ta?ha?n asti tullut. sina. Kiitos, etta. Jumala, katselen uutta aikaa edessa?ni. Pimeydestä ja valosta, surusta ja ilosta, kaikista asioista. Pyydä Jumalalta ymmärrystä ja kestävyyttä. Kiitä myös siitä, mitä et vielä näe. Anna avoin mieli ottaa vastaan tuleva. Mistä saat voimaa. Mikä on saanut sisimpäsi surun, pelon, ärtymyksen, vihan, levottomuuden, ahdistuksen valtaan. Anna minulle luottamusta ja toivoa, joka kannattelee kaikenlaisten vaiheiden ja aikojen yli. osaisin irrottaa vanhasta. Ajattele sitten tulevaa vuotta. Huomaa asiat, joista olet kiitollinen. Hyväksy mieleesi nousevat asiat. Pyydä Jumalalta luottamusta kaikkeen siihen, mitä on edessäpäin. Mitkä ovat elämääsi tuhoavia asioita ja voimia. Tule tietoiseksi Jumalan sinulle antamasta hyvästä. Anna kiitollisuuden vallata sinut. Uuden alussa Pirjo Kantala • tuomaspappi rukous A setu rauhalliseen paikkaan ja katsele hetki elämääsi. Sinun varassasi la?hden ta?sta. on tulossa. Katsele vielä viime vuoden tapahtumia. Pyydä, että Jumala näyttäisi sinulle, mitä hän haluaa elämältäsi, ja viisautta, että ymmärtäisit sen. eteenpa?in. Suo, etta. Älä valikoi, mitä ajattelet, äläkä mieti, mistä pitäisi olla kiitollinen. Muista, että Jumala katsoo sinua hyväksyvästi ja myötätuntoisesti. m a t t i k a r p p in e n 40 • askel 1/2019. mita. Kaikkia niitä uusia asioita, jotka ovat vasta idullaan. Tarkastele ensin taakse jäänyttä vuotta. Pyydä Jumalalta taitoa ja rohkeutta tarttua siihen, mikä on tärkeää ja keskeistä, sekä myötätuntoa ja kärsivällisyyttä ihmisten kohtaamiseen. En tieda. Mieti seuraavaksi, mitkä asiat ovat sinulle tärkeitä. olet sama eilen, ta?na?a?n ja huomenna. Pyydä Jumalan parantavaa kosketusta, että voisit jättää mieltä painavan menneen taaksesi ja suuntautua uuteen vuoteen vapaana sen painosta
Abivuoteen apua Äiti pyytää esirukousta abivuoteen valmistautuvan poikansa puolesta. Hän ei pysty nukkumaan omassa kodissaan, vaan joutuu menemään tyttärensä luo jokaiseksi yöksi. Viisivuotiaalla pienellä tytöllä on sairaus, johon lääkärillä ei ole parannuskeinoa. . Pirjo Kantala Rukouspyyntöni: Tahdotko, että puolestasi rukoillaan. Sitä emme tiedä, miten hän juuri tähän tilanteeseen vaikuttaa tai puuttuu. Pelon takana on suru, ehkä myös ahdistus menetyksen seurauksena. Kulje hänen rinnallaan kuunnellen ja rakastaen. Mutta surussa voi myös auttaa toisen kanssa keskusteleminen. Suru ei ole sairaus, eikä se poistu tai väisty käskemällä. Rukouksen lisäksi kannattaisi hakea apua surun ja menetyksen käsittelyyn. Onnistumista ylioppilasja pääsykokeissa ja viisautta valinnoissa. Kuulostaa hyvältä, että kannustat, rohkaiset ja tuet häntä rukouksin. Sen saa jättää Jumalan tietoon. Pyynnön voit lähettää osoitteella Askel, PL 279, 00181 Helsinki. Kirjoita ”Rukouspyyntö” kuoren vasempaan ylälaitaan. 41 askel 1/2019 •. Käsittelemme viestit luottamuksella. kysyy tytön täti. Ja lopulta sanoa: tapahtukoon sinun tahtosi. Silloin voi tuntea, ettei kanna kuormaa yksin. Että pelko poistuisi Mies kuoli kaksi vuotta sitten. Leskeksi jäänyt vaimo ei pääse eroon pelosta. Jokaisella menetyksen kokeneella on oma aikansa surun kanssa. Antakoon Jumala sinulle viisautta. Voimme kertoa Jumalalle tytön sairaudesta. Tytön sairauden suhteen voi vain rukoilla, että Jumala auttaisi häntä, vaikuttaisi hyvää, helpottaisi ja lohduttaisi. Vastaus rukoukseen voi olla työntekijän viisaat sanat ja myötäeläminen. Saamme uskoa, että Jumala kuulee. Rukouspyyntösi puolesta rukoillaan Helsingin Mikael Agricolan kirkon Tuomasmessun rukousryhmässä ja myös Tuomasmessun yhteydessä kerran kuussa. Sinun varassasi la?hden ta?sta. Kuvailemassasi tilanteessa voisi auttaa, jos hakeutuisit keskustelemaan seurakunnan tai hoitoalan työntekijän kanssa. Auttaisiko Jumala. Auttaisiko Jumala tyttöä. Rakkaus ja myötäeläminen on tärkein tuki äidiltä. Hyvää mieltä ja uskon lahjaa, ystäviäkin. Mutta usein juuri se, että saa jakaa ahdistuksen tai huolen asiasta, auttaa. Elämään valmistautuva nuori on yhtä aikaa rohkea ja hauras. Pyyntöjä voi lähettää myös sähköpostilla osoitteeseen askel.toimitus@kotimaa.fi otsikolla ”Rukouspyyntö”. eteenpa?in. Kaikki apu tulee Jumalalta. Seurakunnan sururyhmästäkin voisi löytyä helpotusta. Esirukous on lopulta hyvyyden voimien lähettämistä toisen luo. Kietoa hänet rukouksin Jumalan rakkauteen
Elämä kuljetti heitä matkakohteesta toiseen lähinnä Kaisan työn takia. Pienen ravintolan edessä aurinkovarjot huojuvat ja pöytäliinat lepattavat tuulessa. Kanarialla kului kymmenen vuotta. Sisällä käydään vilkasta keskustelua muutaman asiakkaan kesken. Uskaltauduimme silti ulos. Ensimmäisten yhteisten vuosien talvet kuluivat matkaoppaana Kanarialla ja kesät Mallorcalla, mistä löytyi aina Marcollekin työtä jahdeilta tai hotelleista. Kohtaaminen Espanjassa Kun kaksi eloisaa ja iloista ihmistä tapaa toisensa Mallorcalla, kohtaamisesta voi syntyä mitä tahansa. Astumme pieneen ravintolaan. Mistä tällainen pieni rivieralainen olohuone syntyi. Kaisa Karjalaisen ja Marco Guzmanin Mi Casa on kohtaamispaikka, jossa moni Nizzassa asuva suomalainen saa lievitystä koti-ikävään. Sieltä he muuttivat Argentiinaan, Marcon Tiskin takaa nousevat tuoksut; tuuli kaataa mainoskyltin ja tuolit ulkona. Saarilla alkoi herätä ajatus, että jotain pysyvämpää ja omaa tulisi elämään pian löytyä, kun jo pieni tyttökin oli syntynyt perheen iloksi. Suomalainen Kaisa Karjalainen oli matkaoppaana Mallorcalla ja argentiinalainen Marco Guzman töissä huvijahdeilla, ja niin heidän tiensä yhtyivät. Teksti ja kuvat: Saara Vaherjoki-Honkala Mi Casa on Rivieran suomalaisten olohuone O n tuulinen päivä, luvattu sadetta ja ukkostakin tänne ainaisen valon ja lämmön rannoille. Tekeville löytyi aina töitä. Nizzan Vanhan kaupungin kujasokkeloista löydämme kapeaakin kapeamman kujan, jonka alkupäähän on asetettu kyltti: Mi Casa. Tunnelma on kodikas, aivan kuin astuisimme olohuoneeseen, jonkun kotiin, missä tuolit ovat kotoisasti pöydän ympärillä ja kirjahylly täynnä kirjoja. Perhe lennähti hetkeksi Suomeen, missä tytär sai pikkuveljen, mutta kaipuu meren ja valon keskelle johdatti heidät vielä kerran Atlantin saarelle. Kreikan saarillakin tuli vietettyä jonkin aikaa oppaana ja tennisopettajana. Jonkin matkan päässä on toinen kyltti, jonka tuuli on kaatanut. Siinä se on, Mi Casa, jossa saa puhdasta espanjalais-argentiinalaista kotiruokaa ja talvikuukausina myös suomalaisille tuttuja herkkuja. aloin pohtia ääneen. Italianväriset seinät hohkaavat tänään kylmää. Tuore korvapuusti tuoksuu, puheen sorina täyttää pienen kahvilan. Omistajapari häärää tiskin takana jutustellen vieraittensa kanssa. H 42 • askel 1/2019. Pari työmiestä tulee hetkeksi istahtamaan pöydän ääreen ja juomaan iltapäivän espressonsa
Aivan kuin astuisi olohuoneeseen, jonkun kotiin, missä tuolit ovat kotoisasti pöydän ympärillä ja kirjahylly täynnä kirjoja. Välimeren ja valon ikävä sai Kaisan ja Marcon asettumaan Ranskan Rivieralle. 43 askel 1/2019 •. Kaisa ja Marco ovat luoneet Mi Casaan kodikkaan tunnelman
Talvikuukausina tarjolla on myös suomalaisille tuttuja keittoja ja palan painikkeeksi Kaisan leipomia suomalaisia herkkuja. Mutta Buenos Aires kutsui heidät takaisin. Hän tuli seuraavanakin päivänä, joi ja lähti. Kokkikoulutus muutti heidän elämänsuunnitelmansa lopullisesti. Kaisa leipoi suomalaisia herkkuja, Marco valmisti suurenmoisia aterioita. Mallorcalla syntynyt iltatähti oli tuolloin vielä kotona. Heille löytyi Vanhasta kaupungista pieni tila kapean kujan varrelta. Pariskunnalla on selkeä työjärjestys; Marco valmistaa ruuat ja Kaisa leipoo. Aina on pientä valmistelua seuraavan päivän ruokalistaa varten. Mutta, joku selittämätön kaihersi, vaikka elämä oli asettunut uomiinsa. Työ ja asunto järjestyivät, seitsemässä päivässä viralliset tarvittavat paperitkin, vaikka aluksi Suomen tilastot näyttivät: Ei sinua ole täällä olemassa. Lyhyen Ranskan katselmuksen jälkeen he suuntasivat Suomeen. Välimeren ja valon ikävä Välimeren rannoilla asuneena heillä oli jäänyt siintämään mieleen meri ja vuoret, vehreys ja suotuisa ilmasto. Ensimmäinen hiljainen asiakas Mi Casa on avoinna useimmiten silloin, kun muut lähellä olevat ravintolat ja kahvilat ovat suljettuja. Monta suuta piti silloin ruokkia; syntyi rakkaus ruuanvalmistukseen ja leipomiseen. Jotkut asiakkaat ovat tulleet niin tutuiksi, että Kaisa ja Marco ovat oppineet heidän päiväjärjestyksensä lähes kellon lyömälleen. Nyt hänestä on tullut lähes ystävä, joka tulee ja menee tiettyyn aikaan. Hän on kokkina eräässä lähiravintolassa. kauniiseen kotimaahan, josta tuli heille pariksi vuodeksi pysyvä asuinpaikka. Argentiinasta he palasivatkin hetkeksi Mallorcalle, missä perheen kuopus näki päivänvalon. Ravintolasta onkin tullut suomalaisten olohuone. Eräästä herrasta Kaisa kertoo: – Hän tuli ja oli ensimmäinen asiakkaamme, tilasi lasillisen roseviiniä, joi sen, oli vaiti ja lähti. Samoin myös lauantaina, jolloin tehdään valmisteluja seuraavalle viikolle. Vakioasiakkaita on lähiliikkeistä ja työpaikoilta sekä tietenkin suomalaisia, jotka asuvat tai lomailevat Nizzassa. Mies alkoi istua ulkona viininsä juoden ja tupakkansa polttaen päivästä toiseen. Siellä heidän kotiinsa kokoontui miehen koko suuri suku viettämään milloin mitäkin juhlaa tai ihan arkista päivää. Sapluuna tulevaisuudelle alkoi kehittyä. Kaikki toimi, elämä alkoi hymyillä. Suomi-herkkuja koti-ikävään Kaisan ja Marcon Mi Casaan on helppo mennä. Marco sai ammentaa kokkioppia ystävänsä kuuluisassa ravintolassa ja valmentaa rugbyn pelaajia. Sieltä voi ostaa myös joitakin H 44 • askel 1/2019. Se oli kai Välimeren ja valon ikävä. Suomalainen evankelis-luterilainen seurakunta ja oma pappi, Marjo Kalliomäki, tekevät tärkeää työtä Ranskassa asuvien suomalaisten keskuudessa. Siinä se on, Mi Casa, kodikas ravintola, jossa saa puhdasta espanjalais-argentiinalaista kotiruokaa ja maittavia empanada-piiraita. Kaisa on hyvä kuuntelija ja keskustelija, Marco pysyy tahdissa mukana, koska hänkin osaa suomea. Keskiviikkona he omistautuvat perheelle ja harrastuksille. Näihin toimiin kuluvat illatkin, joten vapaa-ajan ongelmia ei synny. Silloin ravintola on suljettu. Kanarialla ja Suomessa syntyneet lapsetkin pääsivät englantilaiseen kouluun; he puhuivat haastattelussa niin kaunista englantia, että Kaisa-äitiä yhtä aikaa itketti ja ihastutti. Se on varmistanut myös asiakaskunnan. Oman pienen ravintolan perustaminen oli ollut mielessä jo Argentiinasta lähtiessä. Ja yhä uudelleen. Nizzan seudun suomalaiset kokoontuvat perjantaisin pelaamaan petanqueta. Keskiviikot ovat perhettä varten Kaisa ja Marco ottivat vuoden virkavapaata ja palasivat Nizzaan katsomaan, mitä elämä heille tarjoaisi. Marco kävi kielikurssilla neljä tuntia päivässä ja valmensi jalkapalloa pelaavia nuoria
Nizzan seudun suomalaiset kokoontuvat kerran viikossa tiistai-kahveille Place Garibaldilla sekä käyvät perjantaisin pelaamassa petanqueta. Korvapuusteja kirkkokahveilla Ranskassa asuu vakituisesti noin 6000 suomalaista, heistä kolmasosan arvellaan asuvan pitkällä Rivieran rannikolla. 45 askel 1/2019 •. Sellainen mahdollistaisi myös laajempien taidenäyttelyjen järjestämisen. Kaisan leipomat korvapuustit ja mokkapalat katoavat nopeasti messujen jälkeisillä kirkkokahveilla tai kevään kirpputoritapahtuman buffetissa. Silittelen sitä ja kuuntelen seinien kätkemää puheen hyrinää. Mutta arki on täälläkin, myös rivieralaisen pienen ravintolan sisällä. Jokainen huokailee sään muuttumista; sellaiseen ei olla totuttu, sillä leppeä sää ja aurinko ovat kutsuneet jokaisen talvehtijan Rivieran talveen. Pienet näyttelyt ovatkin koristaneet useamman kerran valkoiseksi maalattuja ravintolan keskiaikaisia kiviseiniä. Järjestelyihin tarvitaan vapaaehtoisia, joiden aktiiviseen joukkoon Kaisa ja Marco kuuluvat. Golffareita onkin rannikon lomanviettäjissä useita, sillä hienoja kenttiä on alueella paljon ja sää suosii harrastusta. Kerran kuukaudessa hän kutsuu koolle myös Nizzan naisverkoston, joka sekin viettää usein iltaansa Mi Casassa. Kuulumisia, kulttuuria ja golfia Mi Casassa kokoontuu myös Nizzan sekä koko Ranskan ja Italian suomalaisten oman papin, Marjo Kalliomäen järjestämä viikoittainen kielilounas. Tarinat sisällä jatkuvat. Marco ja Kaisa valmistavat aterian, ja joku pitää pienen luennon, jonka pohjalta käydään keskustelua. Välimeren rannoilla asuneena heillä oli jäänyt siintämään mieleen meri ja vuoret, vehreys ja suotuisa ilmasto. Tuolit natisevat kodikkaasti pöydän ääressä istujiensa liikkeistä. Joku vertailee viinien ja samppanjan laatua, joku kyselee edullista sähkösopimusta, eräs esittelee kauppalöytöään. Se kuljettaa sadetta ja ajaa ihmiset sisään liikkeisiin sekä tänne, pieneen Mi Casaan, suomalaisten olohuoneeseen. suomalaisia valmisteita, jos koti-ikävä kaihertaa. Suunnitteilla onkin suurempi tila ja pienen kaupan ylläpito ravintolan ohessa. Golfturnauksien tuloksetkaan eivät jää mainitsematta. Suomalaiset järjestävät keskuudessaan joka vuosi joululauluillan, joka kerää kymmeniä talvehtivia ja rannikolla perheineen asuvia suomalaisia laulamaan tuttuja joululauluja. Näillä kujilla ja keskiaikaisilla kiviseinillä kajastaa Provencen kuuluisa valo. Ulkona alkaa raivota tuuli. Näillä kujilla ja keskiaikaisilla kiviseinillä kajastaa Provencen kuuluisa valo. Kerran Sveitsissä asuvat suomalaisnaiset Nizzan visiitillään tyhjensivät varaston. Pinta on kulunut, elämän pehmentämä. Kirkon rooli tilaisuuksien järjestäjänä sekä Marjo-papilta saatava monenlainen ammatillinen apu ovat tärkeitä sekä kotimaasta kaukana vakituisesti asuville että useamman kuukauden talvehtijoille. . Tästä paikasta on tullut Kaisalle ja Marcolle elämäntapa Rivieran kirkkaan taivaan alla. Rivieran taivaan alla Puinen vanha pöytä kertoo tarinaansa Mi Casan valkoisten seinien suojassa. Kirkon ja Suomi-seuran toimesta pidetään muutamia vuodenaikamessuja sekä muita pieniä kokoontumisia. Pieniä tapaamisia on siis muitakin kuin Mi Casan kohtaamiset, joissa kahvittelijat ja lounaan äärellä istuvat kertovat toisilleen arkisia kuulumisia byrokratian äärettömästä joustamattomuudesta ja sen kankeudesta, sähköja pankkiasioiden hoidosta ja mahdollisista kulttuuririennoista. Juhla on kokoava ja tarpeellinen kotoa kaukana asuville. Hapankorppuja, salmiakkia, Fazerin suklaata ja Pauligin kahvia menisi enemmän kuin mitä myynnissä on. Ranskassa asuu vakituisesti noin 6000 suomalaista, heistä ehkä kolmasosa pitkällä Rivieran rannikolla. Tiskin takaa nousevat tuoksut; tuuli kaataa mainoskyltin ja tuolit ulkona
Ihmiset jakaantuvat niihin, jotka katsovat eteen, ja niihin, jotka katsovat taaksepäin. Itsensä ulkopuoliseksi tunteva nuori nainen löytää ystävän. Kirja kuvaa kolmea eri päivää kolmen Tyynelän sisaruksen kautta. WSOY 2018 Pelkkänä korvana, Kuunteleva rukous käytännössä. Jälkimmäiset keskittyvät säilyttämään kaikki menneet. Toisaalta hänen muut henkilöhahmonsa jäävät kovin yksiulotteisiksi ja mustavalkoisiksi, ja lopulta kieltämättä harmittaa, että he ovat myös fiktiivisiä. 46 • askel 1/2019. Tommi Kinnunen. Osittain hän onnistuu siinä, osittain ei. Romaani kuvaa nuoren Minnan tuntemuksia, kun hän taistelee tiensä järjestetyn avioliiton sijasta opettajaseminaariin järvikaupunkiin. Minna Rytisalo. Lasi ei kuitenkaan koskaan maadu maastoon. Jukka Jämsén. Perheen isä on lähtenyt ja hävinnyt Amerikkaan. Jämsén liittää rukouksen armolahjojen, erityisesti profetoimisen toimimiseen luontevana osana kirkon elämää, ei yksittäisten seurakuntalaisten karismaattiseksi irrotteluksi. Piirongin päällä lasikuvun alla äiti säilytti kuivunutta pettuleivän palaa vankileiriltä. Sana pintti merkitsee lasimurskaa, joka ennen oli tapana haudata lasitehtaan lähistölle. on fiktiivinen romaani Minnasta ennen kuin hänestä kasvoi se kirjailija ja vaikuttaja, jota me edelleen muistelemme Minna Canthin päivänä. Freija Özcan Kinnunen loistaa jälleen Tommi Kinnusen kolmas romaani Pintti (WSOY) kertoo Nuutajärven kaltaisen lasitehdaspaikkakunnan ihmisistä. ”Ne katselevat purettujen talojen kivijalkoja ja kaipaavat kesiin, jolloin niiden päällä seisoi vielä talo.” Onnellisin on se, joka osaa keskittyä tähän päivään. Rytisalo on perehtynyt sankarittareensa, mutta antaa mielikuvituksensa nousta leijumaan historian yläpuolelle. Gummerrus 2018. Perheen äiti on kuollut. Karas-Sana 2018. Sitten osuu tielle myös rakastunut lehtori Ferdinand Canth. Kukin perheenjäsen reagoi eri tavoin hänen poissaoloonsa. Rouva C. Pelkkänä korvana -kirja kertoo kirjoittajan ja monien muiden kokemuksia kuuntelevan rukouksen harjoittamisesta. Pintti. Kirjat kantoi katkeria kokemuksia kansalaissodan ajalta. Minna Canthin tarina on niin vahva, että sen haluaa lukea totena. Rytisalo eläytyy Minnan ajatteluun, mikä tekee kirjasta kiinnostavan ja saa lukijan kiittämään onnea, että on tullut syntyneeksi myöhempään maailmantilaan. ”Lopputuloksesta ei enää tiedä itsekään, onko tämä totta vai onko tämä satua”, hän kirjoittaa jälkisanoissaan. on ankea kuvaus sen ajan naisen elämästä. Kuten Kinnunen kirjoittaa: ”Joskus ihminen ei kasva itsekseen menneiden takia vaan niistä huolimatta.” Mari Teinilä Anna Jumalan puhua Jukka Jämsénin Pelkkänä korvana, Kuunteleva rukous käytännössä (Karas-Sana 2018) on selkeä ja perusteellinen opas sekä seurakuntien käyttöön että rikastuttamaan yksityisen ihmisen rukouselämää. Eläessään hän Rouva C. Rouvana hän saa tilaa ajatella ja vaikuttaa, mutta myös liudan lapsia, jotka rajaavat elämää. Sitä uhkasivat riippuvuus miehen tuloista ja tahdosta, ahdistunut siveellisyys ja tietämättömyys. Rouva C. Alkuseurakunnan lisäksi esimerkkejä Kuviteltu Minna Canth Minna Rytisalo on tarttunut isoon aiheeseen kuvatessaan suomalaisen naisasialiikkeen suurta hahmoa Minna Canthia. Pintti merkitsee siis vertauskuvaa ihmiselämästä, siitä miten siihen vaikuttavat terävimmät kokemukset, kun niistä yrittää päästä irti vaikenemalla. Toivoa on myös jokaisella omaa pinttiään kantavalla ihmisellä. Tommi Kinnunen kirjoittaa Suomen lähihistoriasta kiinnostavasti ja samalla yksilöiden ratkaisuja ja kyläyhteisöä uskottavasti kuvaten. Minna ei haluaisi naimisiin vaan uran ja mielekkään elämän, mutta miesten maailmassa se ei ole niin helppoa. Käytännöllisten ohjeiden ohella kirja tarjoaa myös teologisen taustan kuuntelevalle rukoukselle ja opastaa harjoittamaan sitä Raamattu kourassa sekä Isä meidän -rukouksen, kymmenen käskyn ja uskontunnustuksen kanssa. Kielikin on loistavaa. Päivät sijoittuvat 1950-luvun vaihteeseen
Päivi Puhakka Pieni kirja rukouksesta Vapaaehtoistyö on kasvava trendi monilla yhteiskunnan saroilla, erityisesti kolmannella sektorilla. Riikka Halme-Bernekingillä on kyky toimia eri kulttuurien ihmisten kanssa. Kun Angolassa puhutaan menetyksistä tai vaikeuksista sanotaan hiljaisella äänellä: ”Jumala on olemassa tässä.” ”Kärsimyksessä ei ole mitään hohdokasta, eikä se jalosta ihmistä, mutta vaikeina aikoina Jumalan ihmisten hyvyys ja Jumalan maailman kauneus voi olla silmiinpistävää”, Halme-Berneking kirjoittaa. Opin tien kotiin. Se ehkäisee syrjäytymistä sekä antaa toivoa ja iloa elämään.” Leena Hietamies on myös diakoni ja tuntee vapaaehtoistyön kenttää. Päivä 2018. Kimmokkeen kuuntelevan rukouksen käyttöön hän sai Englannissa pappien keskuudessa alkaneesta New Wine -liikkeestä, joka on seurakuntien verkosto. Valtaosa heistä tiedostaa etuoikeutetun asemansa verrattuna niihin lapsiin, jotka ovat joutuneet jättämään pakolaisina kotiseutunsa ja asumaan vieraissa kulttuureissa vailla paluumahdollisuutta. Hän kirjoittaa: ”Auttaminen omasta vapaasta tahdosta ja ilman korvausta on arvokasta yhteiskunnallista toimintaa. Tämä sana tuli käyttöön Suomessa 1990-luvulla tarkoittaen pääasiassa lähetystyöntekijöiden sekä kehitysyhteistyöntekijöiden lapsia. Kirja kuvaa arjen hengellisyyttä. Riikka Halme-Berneking. Näin se on myös vetovoimatekijä. Kirjoittajaa hiukan tuntevana voin sanoa, että hänessä itsessään on juuri nämä edellä luetellut ominaisuudet suhteessa toisiin ihmisiin. Jukka Jämsén on Lapuan hiippakunnan hiippakuntasihteeri, jonka vastuualueisiin kuuluvat lähetysja kansainvälinen työ. Ehkä tämän vuoksi kirjan rukoukset ovat niin elämänläheisiä. Hänen mukaansa kokemus ulkopuolisuudesta on vienyt paikkoihin, joissa hänet on toivotettu tervetulleeksi sellaisena kuin on, muottiin sopimattomana, erilaisena ja juuri siten joukkoon kuuluvana. Kirjassa on kiitollisia rukouksia hyvää mieltä tuovista tehtävistä, pyyntöjä tilanteisiin, joissa auttaja väsyy tai kohtaa epäkiitollisia ihmisiä. Suomen Lähetysseura 2018. Kirjailija ja toimittaja Leena Hietamies on kirjoittanut Vapaaehtoisen rukouskirjan (Päivä 2018) tälle kasvavalle joukolle. Vapaaehtoistyön suosio on signaali siitäkin, että seurakunnista voi löytää monenlaista tehtävää ja sieltä suuntaudutaan ulospäin eikä kaveria jätetä. Päivi Puhakka Vapaaehtoisen rukouskirja. ”Kiitos, Jumala, että löysit minulle tärkeää tekemistä! Olen varapappana päiväkodissa.” Kirjan lopussa on tilaa myös lukijan omille rukousaiheille. Mari Teinilä Kotona kolmella mantereella löytyy nykyajan kasvavista seurakunnista, kuten tukholmalaisesta Santa Klarasta sekä Etiopian ja Tansanian luterilaisista kirkoista. Seurakunnissa se on usein kasvun signaali ja merkki siitä, että kirkko ei tule toimeen ilman vapaaehtoisten joukkoa ja että se ei ole enää niin työntekijäkeskeinen kuin menneessä maailmassa. Halme-Bernekingin kirja Opin tien kotiin kuvaa sota-ajan lapsuutta ja työelämää raamatunkääntäjänä Angolassa sekä etätöissä Yhdysvalloissa sinne avioituneena. Leena Hietamies. Halme-Berneking ei vieläkään osaa sanoa, missä on koti tai mistä on kotoisin. On Saunanlämmittäjän rukous sekä kiitos vanhoilla päivillä löydetystä uudesta tehtävästä. 47 askel 1/2019 •. Hän kuvaa kiinnostavasti muun muassa Angolassa vallitsevia perhekäsityksiä, jotka ovat paljon laajempia kuin suomalainen ydinperhe, ja kertoo myös lapsettomuutensa aiheuttamasta surusta. Riikka Halme-Berneking on matkalaukkulapsi
”Minun on pakko saada tämä.” Näkymä olohuoneen ikkunasta oli kuin lapsuuteni rantamaisema. Se oli kotiinpaluu ja yllätys. Kun kävelin ovesta sisään, maisema kutsui ja minä vastasin. H Teksti: Päivi Puhakka • Kuvat: Esko Soini Olen osa maisemaa 48 • askel 1/2019. – Ei ollut tarkoitus edes hankkia asuntoa. Se on palanut kiinni sieluuni, sanoo kotiseudulleen Keuruulle palannut ja äskettäin esikoisrunokirjan julkaissut Anne Mäntymaa
49 askel 1/2019 •
50 • askel 1/2019. Riihiahon torpan vanha ukko oli nähnyt unen tulesta, joka ei sammu. Joku sanoi, että minulla on isän silmät. Harjoittelimme sitä klassisen musiikin soidessa ja kynttilöiden palaessa. Olihan ohitettava kohiseva koski ja naapurin kyrmyniskasonni sekä kuljettava synkän metsän läpi. Leskeksi ja eläkkeelle jäätyään hän oli muuttanut Helsingistä Keuruulle hoitamaan äitiään. Niillä silmillä Anne on katsellut maailmaa jo 70 vuotta. Keisarillinen senaatti myönsi luvan vuonna 1903, ja ennen Riihiahon maille nousseen rakennuksen valmistumista opetus aloitettiin tilan tuvassa. Tullessa laulettiin On kesän kirkas huomen. Syötiin eväitä ja kuunneltiin grammarilla musiikkia. Kun äitikin lähti tuonilmaisiin, Anne vaihtoi kerrostaloasumisen rivitaloon, jonka ikkunoiden takana avautuu osa Keurusselkää. Kun aikaa oli, meillä oli tapana puhua kaikki asiat selviksi ja keskustella ihmissuhteista, työstä, politiikasta, elokuvista. Silloin tiesin, mitä on maankorpi ja pitkä matka, kun kotia ei näy. Edellinen isäntä oli kuollut äkillisesti, ja tilan saattoi kuntoon vävy Juho, Annen isoisä, jonka oman Mäntän talon maat ja koskioikeudet Serlachius oli ostanut. Kun esittelin perheelle kuolemansairaan, somistajana toimivan nuoren miehen, kotiväki ei ollut kovin Mintun myötä aloin tutustua kuoleman varjon maahan ja sen myötä ristin teologiaan. Isän silmät Suuntaa antoi myös peltojen takaa kansakoulun opettajan ikkunasta tuikkiva valo. Silloin saan lukea kirjoja iltamyöhään. Siitä tuli hengellisen heräämisen paikka. Maan korvessa Järven ja puiden latvojen takana kohoaa Keuruun vanhan kirkon torni. – Välillä koko suku souti Lehtisaareen kalamajalle. – Olin siellä leiriläisenä ja isosena. Tuli, joka ei sammu Anne kasvoi keskellä idylliä, pihapuiden katveessa, viljapeltojen vierellä. Toisaalta Juho oli saanut käydä paperipatruunan perustamaa koulua, ja hän alkoi Lyydia-vaimonsa kanssa puuhata kansakoulua Riihoon. – Isoisäni nimikirjaimet löytyvät kirkon penkistä, Anne kertoo ja arvioi kodin ja koko yhtenäiskulttuurin perintöä. Annen hengelliset juuret ovat myös Pöyhölän leirikeskuksessa Keurusselän rannalla, josta oli kotiin vesiyhteys Ukonselkää pitkin. Kodissa vaikuttava kristillisyys oli vaatimatonta ja eleetöntä arjen uskoa. – Elämässäni ei ollut mitään uhkaavaa, vaikka sota oli vielä edellisten sukupolvien lähimuistissa. – Lukiovuosina löysin Harmajan, Leinon ja Tynnin. Perimmäisten kysymysten äärellä Pienestä tarkkailijasta, herkästä tytöstä kasvoi sitten aikuinen, joka löysi kaltaisensa jo 17-vuotiaana, kun Seinäjoelta Pöyhölään tuli nuori mies Martti Mäntymaa, Minttu. Anne katsoo lumen valkaisemaa pihaa ja sanoo, että hänelle läheisin on talveen valmistautuva maisema. Jo nimetkin levittivät kuin turvaverkon; Riihiahon talo Riihon kylässä Riihijärven rannalla. Isän monotoninen ääni on turvallisinta, mitä muistan lapsuudesta. – Kotonakin oli paljon kirjoja, ja isä luki meille iltasatuja. Mutta löysin sielunkumppanin ja syvällisyyttä, jollaista en ollut koskaan kohdannut kenessäkään. Sillä lailla sivistyksen ja tulevaisuuden tuli paloi Annen lapsuuskodin mailla. – Mintun myötä aloin tutustua kuoleman varjon maahan ja sen myötä ristin teologiaan. Lapsena piti tehdä paljon työtä; kesäkuu meni kitkupellolla, heinäkuu heinäpellolla ja elokuu marjassa, mutta aina kun ehti, Anne juoksi rantasaunalle, omimmalle paikalleen uimaan ja ihmettelemään. Siitä alkoi esteettinen heräämiseni. Tiesin, että oman kotini tunnelma tulisi olemaan juuri tällainen. – Sen tuoman turvan koki monella lailla, esimerkiksi vieraillessamme tädin luona. Kauneuden kaipuu välittyi Annelle myös vanhemmilta. Sain yhden tienviitan. Illalla meille tehtiin siskonpeti, ja raollaan olevan oven takaa kuului tädin laulu: Maan korvessa. – Ajattelin, että haluan opettajaksi. – Äidillä oli vahva maku ja isä oli kaunosielu, joka saattoi unohtua katselemaan puhkeavaa omenankukkaa. Kuljimme serkkujen kanssa käsi kädessä hiekkatietä. Kun esittelin perheelle kuolemansairaan, somistajana toimivan nuoren miehen, kotiväki ei ollut kovin ihastunut. – Toisaalta olimme aivan erilaisia, hän sosiaalinen, minä sisäänpäin kääntynyt, hänellä oli rankka lapsuus johtuen isän sotakokemuksista ja äidin varhaisesta menetyksestä, minulla turvallinen ja ehjä. – Kaipaan keskustelujamme Mintun kanssa. Äidinkielen opettajan opastuksella valmistimme kerran päivänavauksen Hellaakosken Hengen manaus -runosta. A nne Mäntymaa sai ikkunan sielunmaisemaansa neljä vuotta sitten. Tarina talon takana on kiehtova. Kun pohdittiin ammattia, Pöyhölässä sanottiin, että tytötkin voivat opiskella teologiaa. – Tutut koivut suojasivat kasvuani, sanoo Anne, omaa sukua Riihonen. Sukuviirin vuosiluku 1586 juurruttaa hänet syvälle keskisuomalaiseen kasvumultaan
Myöhemmin hän auskultoi ja sai uskonnonopettajan pätevyyden. – Minttu oli ollut kolarissa ja joutunut teholle Töölöön. – Maisema puhuttelee, mutta ei käy päälle, ei saarnaa, ei aseta vaatimuksia, Anne sanoo ja suree sitä, että ukkosmyrsky nujersi nykyisestä kotirannasta koivun. – Minttu sanoi, että tällainen maailma on. Hän kulki lasten, Rasmuksen ja Misku-tyttären, kanssa Paradise Parkissa, ihmetteli vanhojen jalavien tummien oksien piirtymistä taivasta vasten ja ihasteli keväällä kirsikkapuita. Noihin aikoihin Minttu oli toisessa vakavassa kolarissa, ja kuolemanpelko otti Annesta yliotteen. Siirtomaa-ajan ”perintö” ja luokkaerot tulivat vastaan joka puolella. ihastunut. Minttu sairasti trombosytobeniaa, jossa veressä on liian vähän trombosyyttejä. Se ei ole väistynyt vaan saanut uusia merkityksiä, jotka avautuvat vähin erin, kun katson maisemaa – tai maisema katsoo minua ja kutsuu joskus johonkin uuteen. – Matkalla monet tuulet ovat puhaltaneet maiseman ylitse. Siitä lähtien se on ollut jatkuvassa käymistilassa. Nuori pari asettui asumaan Helsinkiin, missä Anne opiskeli teologiaa ja psykologiaa. Itä-Lontoossa näin miljoonakasvoisen kaupungin köyhimpiä alueita. Pimeään heräämistä Lontoosta tuli Annelle yhteiskunnallisen heräämisen aikaa. Myös silloin, kun työskentelimme viisi vuotta kristillisessä järjestössä Saksassa, jossa maan lähihistoria oli päivittäin mediassa. – Se oli pimeään heräämistä. Eräänä aamuna Anne katseli eteH 51 askel 1/2019 •. Siinäkin maisema tuli Annen avuksi. Mintun avulla sain laudaturin, Anne naurahtaa. Vuosi 1976 toi isoja muutoksia: esikoinen Rasmus syntyi ja Minttu sai töitä Lontoon merimieskirkosta. – Minttu oli lukenut paljon, esimerkiksi Rolf Arnkilin Perimmäisten kysymysten äärellä, ja lainasin hänen sitaattejaan ylioppilasaineessa. Sairaalassa en ollut tuntea häntä runneltuna ja kallovedossa. Tuuli puhaltaa maiseman yli Kesäkuussa 1971 Keuruulla oltiin valmistelemassa suuria maalaishäitä, kun Anne sai niitä edeltävänä tiistaina dramaattisen puhelun. Minttu tähtäsi mainosalalle, ja Annella oli abivuosi, jonka aikana nuori rakkaus roihusi kirjeissä. – Minttu kulki autolla Thamesin rantaa laivoille, eikä ollut kännyköitä yhteydenpitoon. Minttu kuitenkin toipui ja häitä vietettiin elokuun lopussa. Minulle se oli sokki ja aiheutti kriisin, jossa lapsuuden maiseman rajat rikkoutuivat, kiiltokuva särkyi ja maailmankuvani järkkyi sijoiltaan
Jos maailmankuva on suljettu, ei jää tilaa vuoropuhelulle. Silloin Luojakin kahlitaan ihmisten omiin mielikuviin, joista syntyy valtava määrä jumalakuvia. Samana vuonna myös Rasmuksen puolivuotias Eliel-poika sairastui aggressiiviseen syöpään. Sitten joku heittää selän takaa kiven, ja idylli särkyy. Jossain vaiheessa heräsin siihen, että hän hengitti enää pinnallisesti. Kaksiulotteisia kuvia, joissa on tilaa myös katsojalle. Vastaukset eivät tulleet nytkään kuin liukuhihnalta. Puhelin kiersi kädestä käteen, kun Minttu halusi jutella ystäviensä kanssa viimeisen kerran. On onnetonta, jos ihminen kahlitsee maiseman ja valjastaa valon vain omaan käyttöönsä. Luoja kätkeytyy pilveen, jotta häntä ei vahingossakaan sekoitettaisi luotuun, saati ihmisten tekemiin mielikuviin. Tärkeä on myös saksalainen teologi Paul Tillich. Sieltä hän soitti Miskulle, kun tämä oli pukeutumassa morsiuspukuun ja kyseli, miltä tytär näyttää. – Maisema kommunikoi kaikkien sukupolvien kanssa, se on äänetöntä, hiljaista ja kulumatonta tietoa. Sitten hän sulki silmänsä, jotka olivat palaneet ajattelun lailla kirkkaina loppuun asti. Vasta kun omat mielikuvat koetaan vajavaisiksi, ne lakkaavat johtamasta harhaan ja Jumalasta tulee sellainen, mihin viittaa Anna-Maija Raittilan virsi Kaiken läpi loistat. Myöhemmin illalla seisoimme hääpaikan, entisen kansakouluni pihalla, jossa lyhdyt heijastuivat Riihijärven pinnasta. Hän viittaa myös maalaustaiteen ”symbolistiseen maisemaan”, jossa luontoa ei kuvattu enää naturalistisesti, ja mainitsee taiteilija Pekka Halosen luontoretket Kolille. Minttu toimi graafikkona Suomen Lähetysseurassa. H 52 • askel 1/2019. Kesällä valmistauduttiin Miskun häihin, joihin Minttu osti itselleen uuden puvun ja valkoisen paidan helmiäisnapein. Luomakunta on ehtymätön lähde, joka väistää määritelmiä ja lopullisuuksia. – On onnetonta, jos ihminen kahlitsee maiseman ja valjastaa valon vain omaan käyttöönsä. Syksyllä 2010 Rasmuksella oli HUSin syöpäosastolla sekä isä että poika. Anne näyttää kuvaa luhtitalosta, jonka seinät villiviini on vallannut, ja jota Minttu alkoi korjata yhdessä taloyhtiön toisen asukkaan kanssa. Syntyi uusia kysymyksiä, mutta ne veivät eteenpäin. – Mystikoilla ei ole näitä kahleita. Samoin Anne katselee maisemaa, osana sitä. – Kun Minttu oli iskenyt viimeisen naulan vuonna 2010, häneltä löytyi syöpä. läsaksalaista, idyllistä laaksoa hedelmätarhoineen. Hän alkoi perehtyä sekä Saksan että Englannin historiaan, maailma avartui, ja kun se ei pysynyt enää näpeissä, hallittavissa, piti löytää luottamus, jotain suurempaa kuin oma kurittava usko. Se oli kuin alkukantaista viestiä: kun puu kaatuu, joku kuolee. – Loppuvaiheessa painoin pääni Mintun rintaa vasten ja hän silitti hiuksiani. – Lopulta lähdin yksin Keuruulle häihin ja Minttu meni sairaalaan. – Lähes 30 vuotta opetin katsomusaineita ja historiaa, juuri niitä sisältöjä, jotka olivat ulkomaan vuosien polttavia kysymyksiä. Saksasta Yhdysvaltoihin muutettuaan häntä kohtasivat uudet demonit: pintakulttuuri ja erilaiset legalistiset pelastustiet, jotka tekevät armosta omin teoin ansaittavaa, ehdollista. Väreily jatkuu kauan, mutta tyyntyy taas, Anne Mäntymaa pohtii kokemaansa. Helmiäisnapit Mäntymaat saivat monia onnellisia vuosia Suomessa, vaikka kuoleman varjo välillä pyyhkäisi maiseman ylitse. Jos maailmankuva on suljettu, ei jää tilaa vuoropuhelulle. Kolmiulotteisena ikoni olisi valmis, eikä katsojalle jäisi tilaa. Ruokapöydän läheisyydessä on ikoninurkkaus. – Halosella oli polte talvisen kuusen maalaamiseen. Sanoja ei enää tarvittu. Anne palasi Helsinkiin ja sairaalaan. – ”Kuin arkkupaita”, välähti mielessäni. Kun alppimaiseman ylle laskeutui sankka sumu, jonka keskeltä erottuivat vain kyhmyiset mustat puut, se oli herkälle katsojalle epätoivon kuva. Kaiken läpi loistat Kun Mäntymaat muuttivat Suomeen, Anne sai heti työpaikan aineenopettajana suurelta yläasteelta Tuusulasta. He puhuvat Jumalaa ympäröivästä ”tietämättömyyden pilvestä”, sielun ”pimeästä yöstä”. Noiden ulkomaanvuosien ajan Anne kävi jatkuvaa dialogia ympäröivän todellisuuden kanssa. Eniten auttoivat ajattelijat, joilla oli samanlaisia kysymyksiä. Heitä ovat Pauli Annala, Tito Colliander, Sören Kierkegaard ja Juhani Rekola, joka oli tärkeä tien näyttäjä: ”Historiaan perehtyminen on heräämistä pimeyteen.” – Koin, etten ole yksin ajatuksineni. Minttu haudattiin 3.9.2010 helmiäis– Elämä on kuin tyynen järven pinta, josta luonto heijastele hehkuvintaan. Vähän ennen häitä juhlapaikan pihalta kaatui tontin suurin mänty. Ahdistus ruokki myös Annen tiedonjanoa. – Sellaisen valon puhuttelussa olen joka päivä. – Poikamme oli opettajana koulussa, jossa vuonna 2007 tapahtui kouluampuminen. Sitä työtä ja keskusteluja oppilaiden kanssa hän rakasti. Ilman paitaa, hiestä märkänä hän koki sulautuvansa maisemaan
Jumalan maisema Jo vuonna 1996 ilmestyi kirja Hiljaa kukkivat kesannot (Kirjaneliö), jossa kirjoittaja etsi levollista elämänrytmiä. Minttu oli niin valovoimainen, että usein Anne vetäytyi taustalle. Läpi elämän versoo minussa yhteys kaikkeen siihen, mikä tässä maisemassa kimaltaa ja läikkyy visertää ja vaikenee, värisee ja havisee. Äidin juhannusruusut Kun äiti ei pärjännyt enää yksin, Anne muutti hänen luokseen Keuruulle. Anne sanoo, että leskeksi jäätyään ja Keuruulle muutettuaan hänestä on tullut sosiaalisempi. Nelisen vuotta sitten, monien väsyneiden aamujen jälkeen aukeni uusi suoni ja runot alkoivat ryöpytä. Asunnon kohdalla on laituri, ilona myös lapsenlapsille, Elielille ja Joonatanille, ja lipputanko, kuin muistona isästä. Tapahtukoon! Se on yksi Annen elämän taikasanoista. Jos Anne vähän siristäisi silmiään, hän näkisi isän sekä liehuvan siniristilipun lähellä valkoista keinua, syreeniaitaa ja äidin juhannusruusuja. Kuin kaiku joka vastaa jo ennen huutoa. Lasinen kirkko” liikuttivat minua aina. Kun sanoo ”tapahtukoon”, voi löytää pyhän huolettomuuden. Se on odottamista, suostumista. Asiat tulevat annettuina eteen. Tämä levon ja lämmön tyyssija on läpikotaisin saartanut sieluni samalla suojaisalla otteella kuin isäni lempeät käsivarret. Veljen tytär Ansku on pappi, ja hänen kanssaan Anne on järjestänyt majatalossa muun muassa Kasvun polku -tapahtumaa. Nyt lipunnosto on minulle kunniatehtävä taloyhtiössä. Anne nosti koneensa keittiön pöydälle, katsoi ulos ja antoi mennä. – Äiti harrasti runonlausuntaa, ja viimeisenä runonaan hän esitti Mirjami Lähteenkorvan Lasista kirkkoa. Täältä on lähtenyt liikkeelle elämäni kallioisen pohjan kaiku, joka vastaa, ennen kuin kysyn. Luhtitalo punaisten villiviinien alla jäi tyhjäksi, kun Anne muutti Miskun ja vävynsä luo. Se on Jumalan maisema, jossa runoilijalla on paikkansa, kun maa peittyy lumeen tai joutsenet laskeutuvat keväällä jään ja sulan reunalle tai lehdet puhkeavat koivuun ja kielon kellot kilahtavat. Aurinkokustannus julkaisi hänen esikoisrunokirjansa Kiven kämmenellä, joka on monikerroksinen teos aikakausien ja omaa historiaa, sekä syvää luontolyriikkaa, josta löytyvät lapsuusrannat, isän turvallinen hahmo ”kuin pihakoivun tuuheana haaroittuva runko” sekä kivi, jonka alla lepää ”monen miinoitetun maan lävitse” kotiin kulkenut kipujen mies, rakkaista rakkain. – Jumalan tahto on niin suuri, ettei sitä osaa edes nähdä. – Kun äiti kuoli, olin valtavan väsynyt ja nukuin paljon. Hän teki kaupat ja sai rannan koivuineen. Sitten tuli se päivä, jolloin Anne näki ensimmäisen kerran tulevan kotinsa ikkunasta maiseman, joka oli niin tuttu. . Läsnä luonto, josta jokainen osallistuja sai etsiä oman sielunmaisemansa. – Sodan käynyt isäni sanoi, että lipun voisi nostaa salkoon vaikka joka päivä. Parin vuoden kuluttua edessä oli äidin saattohoito. Vuolaina juoksuina se on avannut uomansa valtimoni sisimpään sykkeeseen. Nyt päivät täyttyvät kirjoittamisesta, musiikin kuuntelusta, vesijumpasta, kirjapiiristä ja auttamisesta Riihon Majatalon juhlissa ja tapahtumissa. Se kaikkialla on. Annen Tuomo-veli osti vaimonsa Anrin kanssa kyläkoulun, sen isovanhempien perustaman, ja pitää siellä Majataloa. Kauniimmin hän ei olisi voinut jättää hyvästejä. nappisessa paidassaan ja kauniissa hääpuvussaan. Sanat ”Se jossain on. 53 askel 1/2019 •
Sarjan ensimmäinen osa . Jonkun mielestä hautausmaa voi olla kammottava naapuri, mutta toinen kokee sen rauhoittavana, jopa mieltä ylentävänä, hengellisenä paikkana. Käyn siellä usein, valokuvaan ja katselen hautamuistomerkkejä. Ainakaan minä en pistäisi pahakseni, jos naapurissa olisi puisto, jossa mullan alla asuu hiljainen kansa. Tiimalasi hautakivessä on väkevä vertauskuva. Lasissa loppuun valuva hiekka on samalla vääjäämätön muistutus ajan rajallisuudesta, kaiken katoavaisuudesta. 1600-luvulla saarnatuoleissa alettiin käyttää tiimalaseja, koska saarnojen pituudeksi määriteltiin yksi 54 • askel 1/2019. Ihmiselon mitta on lyhyt, ajalla on siivet. Itse kuulun jälkimmäisiin. Kansalliskalmisto ja Kartta Hietaniemi on tavallaan maamme kansalliskalmisto, sillä siellä on monen presidentin, poliitikon, taitelijan, tiedemiehen, sotilaan ja tavallisen ihmisen viimeinen leposija. Lasissa loppuun valuva hiekka on vääjäämätön muistutus ajan rajallisuudesta. Teksti ja kuvat: Olli Seppälä Kun ajan hiekka valuu loppuun A utuaita ovat he, jotka saavat asua hautausmaan lähellä. Vanhoissa hautakortteleissa voi törmätä puhuttelevaan ja tavallaan ilmeiseen symboliin, tiimalasiin. Se ei ole kovin yleinen, mutta ei erityisen harvinainenkaan. Tämän jutun kuvituksena olevat tiimalasit sijaitsevat lähellä toisiaan. Lisäksi hautausmaa on laaja ja sieltä löytyy eri-ikäisiä alueita, jolloin pääsee näkemään, kuinka ajan arvostukset vaikuttavat hautamuistomerkkeihin. Itse asiassa asun muutaman korttelin päässä Hietaniemen hautausmaasta. Usein hautamuistomerkissä tiimalasin kanssa on kuvattu siivet. Kirkollisessa kuvastossa tiimalasi on ehkä tutumpi saarnatuoleista kuin hautamuistomerkistä. Monta vuotta myös työmatkani kulki samaisen hautausmaan läpi, jolloin monet haudat tulivat tutuiksi. Tempus fucit, aika rientää. Ennen oli pelkästään arkkuhautauksia, nykyisin suositaan tuhkauksia. Ajalla on siivet Minua kiehtovat erityisesti hautakivien ja -muistomerkkien symbolit, kuvat ja kuviot, joilla kerrotaan vainajasta ja hänen elämästään tai miksei myös omaisten tuntemuksista. Mauno Koiviston hautamuistomerkki paljastettiin viime vuonna marraskuun lopulla, ja monet tulevat matkojenkin takaa katsomaan sitä. Jos reippaasti askeltaa, sinne kävelee viidessä minuutissa. Sen edessä kulkija pysähtyy ja käy mietteliääksi. Joskus tehtiin mahtipontisia muistomerkkejä, nykyisin riittää pieni laatta yhteisessä kivipaadessa. Tiimalasi on ajallisen elämän vertaus
Yleensä tiimalasiin liittyvät myös siivet, ohitse kiitävän ajan symbolina nekin. Kun katson hautamuistomerkissä vainajien syntymäja kuolinaikoja, tunnen toisinaan pienen pistoksen rinnassani: Oho, hän oli minun ikäiseni. Hiekka tiimalasissa valuu niin nopeasti tai hitaasti kuin on tarkoitus. Tiimalasi on vanha symboli kristillisillä haudoilla, se tunnetaan jo 700-luvulta. Se viittaa ajan loppumiseen ja elämän rajallisuuteen. Kristillisestä hyveestä on tullut maallinen kirous: jatkuva kiire ja ajankäytön Memento mori, muista kuolevasi. Aika on kiehtova juttu. Jumala on antanut meille itse kullekin määräosan aikaa, joten velvollisuutemme on käyttää se hyvin ja töitä Jumalan kunniaksi tehden. Aika on syntyä ja aika kuolla...” Saarnaaja 3:1–2 . Kuolipa hän nuorena. Kuulija saattoi tarkkailla hiekan valumista samalla kun kuunteli saarnaajan ajatuksenjuoksua ja sanomaa. Me olemme sen armoilla ja se on meidän ystävämme. Pieni pistos rinnassa Hautausmaa on kuin ajan leikkikenttä. * ”Kaikella on määrähetkensä, aikansa joka asialla taivaan alla. 55 askel 1/2019 •. Hautamuistomerkkiin kuvatussa tiimalasissa ei ole enää kiireen tuntua. Aikaa ei saa tuhlata Kristillisenä hautasymbolina tiimalasiin liittyy paitsi ajan rajallisuutta myös elämisen moraalisuutta koskeva näkökulma: memento mori, muista kuolevasi. Kylläpä sai elää vanhaksi. Paitsi ajan lyhyys, symbolin viesti on myös elää oikein ja hyveellisesti turvautumalla Jumalan armoon ja välttämällä turhuutta, joka ilmenee erityisesti ajan tuhlaamisena. kaoottinen hallinta ovat monille aikamme ihmisille tuttuja vitsauksia. Keskiaikaisen sanonnan pitempi muoto kuuluu memento te mortalem esse, muista olevasi kuolevainen. tunti. Hautausmaalla se tulee mieleen ilman tiimalasiakin. Tiimalasi esiintyy vertauskuvana varsinkin vanhemmissa hautakivissä. Vilkaisen sitä usein, kun kuljen siitä koiran kanssa ohitse. Virressä 408 lauletaan ensimmäisessä säkeistössä elämän lyhyydestä: ”Joutukaa, sielut, on aikamme kallis, vuotemme virtana vierivät pois” ja ”Oi valitkaa tie, joka elämään vie! Kohta jo päättynyt päivämme lie.” Samaisen virren toisessa säkeistössä puhutaan ahkeruudesta ja ajan tuhlaamisen turmiollisuudesta: ”Kunnian kruunua veltto ei voita, turhaan ei aikaansa tuhlata saa” ja ”Kun joutuvi yö, on jo myöhäistä työ, kiiruhda, kohta jo hetkesi lyö.” Ajan tuhlaaminen on erityisesti protestanttisen, työn merkitystä korostavan kristillisyyden silmissä kauhistus. Jutun isommassa kuvassa oleva hautakivi sijaitsee aivan hautausmaan ympäri kiertävän kävelytien vieressä aidan takana
Ei epäilystäkään, minne helsinkiläiset jatkossa tuovat vieraansa maisemaa katsomaan. Oodin sinne tänne kaartuvat portaat ja viettävät lattiat ovat kuin leikkipuisto. Näkymä ratapihalla kun oli susiruma. www.oodihelsinki.fi Tuija Pyhäranta Suomalaisten olohuone TuOMaS uuSHE iMO Oodin sinne tänne kaartuvat portaat ja viettävät lattiat ovat kuin leikkipuisto. Pitkän uran tehnyt politiikan toimittaja Unto Hämäläinen kertoi taannoin Helsingin Sanomissa, kuinka takavuosina Eduskuntatalon arvovieraat pyrittiin asemoimaan niin, etteivät he vahingossakaan tulisi vilkaisseeksi ikkunasta Rautatieaseman suuntaan. Lapsia varten on leikkialue ja salaoven taakse piilotettu satuhuone, kuin Narniassa. Nyt on toista. a N d R E y S H a d R iN T u O M a S u u S H E iM O Arkkitehtitoimisto ALAn suunnittelemasta Oodista avautuu näkymä yli Kansalaistorin Edustakuntatalon suuntaan. Haavi auki | kirjasto | . Parinkymmenen viime vuoden aikana Eduskuntatalon ja Rautatieaseman väliin on rakennettu Kansalaistori ja sen ympärille nykytaiteen museo Kiasma (1998), Musiikkitalo (2011) ja viimeisimpänä keskustakirjasto Oodi, jonka avajaisia vietettiin itsenäisyyspäivän aattona. Kesällä sitä voi ihailla myös terassilta. Maisemia heidät vietiin katsomaan Helsingin historialliseen keskustaan Senaatintorille. Kuin huomaamatta Helsinkiin on syntynyt historiallisen ja kaupallisen keskustan jatkeeksi kolmas, demokratian ja taiteen keskusta. Kahvilasta avautuu näkymä yli Kansalaistorin Edustakuntatalon suuntaan. Sen komein rakennus, Oodi, on suomalaisuutta kauneimmillaan: suuri, viihtyisä, ilmainen olohuone pääkaupungin paraatipaikalla. Kirjahyllyjen väliin on ripoteltu suuria puita, pallotuoleja ja sohvaryhmiä, joita kutsutaan lukukeitaiksi. Suomalaiset tarvitsevat tietysti olohuoneessaan kahvia, ja siksi kirjahyllyjen keskellä on kahvila. 56 • askel 1/2019. Se oli kuulemma kansalaisten tärkein toive, kun niitä suunnitteluvaiheessa tiedusteltiin
”Elokuvan pääosassa on Lapin luonto, eläimet ja yksi Euroopan viimeisimmistä erämaista”, tuottaja Marko Röhr sanoo. Maiseman keskellä vasa ponnistelee jaloilleen muutaman minuutin kuluttua syntymästä. Pieni poro ja suuri valkokangas ovat tässä tapauksessa vahva yhdistelmä. Jopa arka ahma on saatu raapaisuetäisyydelle. Takaa-ajot ja puiden takana väijyvät pedot, joista yksi on metsäkone, saavat aikuisenkin Ailon seikkailut painautumaan syvemmälle penkkiin. Guillaume Maidatchevskyn ohjaama ja käsikirjoittama Ailo – pienen poron suuri seikkailu on sekä lapsia että aikuisia puhutteleva luontoelokuva. Mukana juonessa on myös herttaisempia eläimiä sekä huumoria ja leikkimielisyyttä. Lapin tunturit ja kairat levittäytyvät eteen vaikuttavina. Katsoja haukkoo henkeään sen ensiaskeleita seuratessaan. Toisen pääkuvaajan, Teemu Liakan kamera tuo luonnon henkeäsalpaavan kauneuden katsojan silmille samassa hengessä kuin kansainvälisiä palkintoja saaneessa elokuvassa Järven tarina. 57 askel 1/2019 •. Elokuva . Laajaan kansainväliseen levitykseen menevä Ailo on kaunis kasvutarina, vahva kannanotto luonnon puolesta – ja katsojalle elämys. Elokuva on tuotannosta (MRP Matila Röhr Productions Oy ja Borsalino Productions) lähtien monelta osaltaan suomalais-ranskalaista yhteistyötä. Harvinaisella tavalla elokuvan päänäyttämö viimoineen ja päänäyttelijät tulevat lähelle, kun voi lähes koskettaa suden kuonoa ja jään kuorruttamia poron sarvia tai seurata vasan liikkeitä synnyttävän vaatimen vatsan kupeessa. Päivi Puhakka M R P M A T iL A R ö H R P R O d u c T iO n s Eläintenkouluttaja Tuire Kaimio assistentteineen vastasi Ailon ja muiden eläinten hyvinvoinnista elokuvaa tehtäessä. Pikku poron tarinan kertoo elokuvassa näyttelijä Peter Franzen. Ailossa ainoa miinus tulee siitä, että paikoin dramaattinen musiikki alleviivaa liikaa tapahtumia. Luonnon äänet ja hiljaisuus ovat osa sen kauneutta. Alle kouluikäisille seikkailu susineen ja vaaroineen on varmasti liian jännittävä
Uskontojen välisen yhteisymmärrysviikon messussa saarnaa kansainvälisen työn pastori, tutkija Heidi Zitting. Kallion kirkossa (Itäinen papinkatu 2, Helsinki) 19.1. 27.1. klo 17 Ehtookellot Tuomaiden tapaan. K o t im a a o y m a K sa a p o st im a K su n Va sta us lä he ty s tu nn us 50 15 8 2 3 H eL SIN KI NImI KatuOSOIte: POStINumerO: POStItOImIPaIKKa: SäHKöPOStIOSOIte: PuHeLIN: SyNtymäVuOSI: Kestotilaus 84,00 e 12 kk määräaikaistilaus 89,00 e 12 kk 44,50 e 6 kk Irtonumero 9,00 e Kestotilauksena 12 kk 6 kk määräaikaistilauksena 12 kk 6 kk Muutan määräaikaisen tilaukseni kestotilaukseksi Osoitteenmuutos (täytä vanha ja uusi osoite alle) vakinainen ___/___201_ alkaen tilapäinen ajalle ___/___201_ alkaen – ___/___201___ Tilaan Askel -lehden itselleni lahjaksi Lahjatilauksen saaja (Osoitteenmuutoksessa vanha osoite) TilaisuudeT Luterilainen jumalanpalvelusyhteisö Munkkiniemen kirkossa Helsingissä (Tiilipolku 6) Sunnuntairukous. Su 13.1. 3.2. Paul Davie (Alpha International, UK), Kenno Leirer, Helena Lintinen, Antti Pesonen ja Panu Pitkänen. 58 • askel 1/2019. Musiikki Inna ja Juha Vintturi, kuoro, huilu ja sello. klo 15 Suvelan kappeli, Espoo Su 3.2. Soppasunnuntai ja Minituomaat. Juontajina Ilari Rantakari ja Hanna-Leena Nuutinen. Saarnaa professori Miikka Ruokanen, liturgina Pirjo Kantala. Myös rukousta sairaiden puolesta. Juontajina Minna Gustafsson ja Pekka Korhonen. Pääsymaksu. PALVELUKORTTI NImI KatuOSOIte: POStINumerO: POStItOImIPaIKKa: SäHKöPOStIOSOIte: PuHeLIN: SyNtymäVuOSI: Tilauksen maksaja (Osoitteenmuutoksessa uusi osoite) K ot im aa O y Nimija osoitetietoja voidaan käyttää ja luovuttaa suoramarkkinointiin henkilötietolain mukaisesti. (*Suomen ulkopuolelle meneviin tilauksiin lisätään postikulut). klo 17 Roihuvuoren kirkko, Helsinki La 9.2. Musiikissa Antti Vuori yhtyeineen, Tuomaskuoro Tuuli Malveen johdolla. Messujatkot ja Minituomaat, lastenhoito 3–12-v. Ekumeenisen rukousviikon messussa saarnaa Helluntaikirkon toiminnanjohtaja Esko Matikainen, liturgina SEN pääsihteeri Mari-Anna Auvinen. Juontajana Jörgen Eriksson. 20.1. Tunnin ”retriitti”, meditatiivista musiikkia, rukousta, lyhyt johdatus sunnuntain Raamatun tekstien teemaan ja ehtoollinen. Musiikissa Tuuli Malve yhtyeineen, Tuomaskuoro Inna Vintturin johdolla. Musiikissa Petri Kangas yhtyeineen, Tuomaskuoro Inna Vintturin johdolla. Musiikissa Taneli Helminen yhtyeineen, Tuomaskuoro Inna Vintturin johdolla. Liturgia ja puhe Pirjo Kantala. Juontajana Maarit Laurila. 13.1. Yhteinen rukous ennen messua sunnuntaisin klo 15.30 Verkoston messu joka sunnuntai klo 17 Perinteinen messu 13. Saarnaa kirkkohistorian dosentti, TT Mikko Malkavaara. klo 16 Ristinkirkko, Lahti Mikael Agricolan kirkossa (Tehtaankatu 23, Helsinki) sunnuntaisin klo 18. Asiakaspalvelu Puhelin: 020 754 2333 Internet: www.kotimaa.fi Sähköposti: asiakaspalvelu@kotimaa.fi Osoite: Hietalahdenranta 13, PL 279, 00181 Helsinki Tilaushinnat Suomeen* Vähintään kuukauden ajaksi tilattavien sanomatai aikakauslehtien verokanta on 10 % 1.1.2013 lähtien. Messujatkot ja Minituomaat. klo 10–19. Seppo Juntusen tilaisuudet Elvistä ja rukousta Elvis is back! 60-luvun herkkää Elvistä tulkitsee bändi: Seppo Juntunen, Johannes Österlund, Heidi Tuikkanen, Kim Ekblom ja Joska Josafat. Messujatkot ja Minituomaat. Mukana mm. klo 13 Alfa-konferenssi lauantaina 19.1. ja 27.1
Rooleissa nähdään Pirjo Leppänen, Markku Lukka, Onerva Kärkkäinen, Paula Miettinen, Marko Syysmaa, Joni Kuokkanen ja Vesa-Matti Komonen. teatteri . Porvarin mukaan kyse on vuorovaikutuksesta, siitä millaisen jäljen ihminen jättää toiseen. – Rakastan kenkien tekoa, koska se on tarpeeksi haastavaa, Porvari sanoo. Perheen pappisäidin vakaumus vaatii kaikilta uhrauksia – tulevaisuuden unelmien ja kutsumusten unohtamista. Palvelun perusosat ovat ilmaisia eivätkä edellytä kirjautumista. Näytelmän on sovittanut Sakari Hokkanen ja ohjannut Eljas Liinamaa. Papin perhe modernisti Ta T u K a N T O M a a Juristimme on palveluksessasi, jos sinulla on testamenttia koskevia kysymyksiä. Esityksiä on viisi 26.1. Toteutuuko Maijun haave näyttelemisestä siitä huolimatta, että koe-esiintymiseen täytyy livahtaa salaa. www.kuopionkorttelimuseo.fi raamattua kännykällä . Molemmista palveluista löytyy keskeiset suomenkieliset raamatunkäännökset ja lisäksi kansainvälisiä käännöksiä muun muassa englanniksi ja venäjäksi. Näyttely on esillä 10.3. Askeleeni-näyttely Kuopion korttelimuseossa esittelee kenkien syvempää olemusta. Raamattu.fi-sivuston ja Piplia-sovelluksen etusivulla on luettavissa päivittäin vaihtuva kirkkovuoden ajankohtaan liittyvä Päivän sana. Kun vanhemmat pitävät valinnanvapautta itsekkyytenä, nuorten mielestä se on oikea tie. Näyttelyn jalkineissa näkyvät osaaminen, laatu ja yksilöllinen muotoilu ekologista näkökulmaa unohtamatta. Kengät kertovat aina jotain käyttäjästään mutta myös tekijästään. saakka. a R i N a K a R i S u O M E N P iP l ia S E u R a 59 askel 1/2019 •. Mutta kuihtuvatko Hannan ajatukset kunnianhimoisuuteen. Saattaapa Raamatun lukeminen yksipalstaisena kännykän ruudulta tuottaa ihan uusia lukuoivalluksiakin. Tarja Larmasuo, varatuomari tarja.larmasuo@suomenlahetysseura.fi 020 7127 204 suomenlahetysseura.fi/testamentti muotoilu . Kirjautumalla palveluun pääsee käyttämään lukuohjelmia, lukemaan laajempaa raamattuvalikoimaa sekä tekemään muistiinpanoja ja korostusmerkintöjä. Rovaniemen teatteri ottaa tammikuussa uuden otteen Minna Canthin draamaan Papin perhe. Savonia-ammattikorkeakoulussa vaatetusta opiskeleva Tytti Porvari on lopputyönään valmistanut käsityönä kenkiä itselleen tärkeille ihmisille. www.rovaniementeatteri.fi Pirjo Leppänen (oik.) esittää pappia ja Onerva Kärkkäinen perheen tytärtä Rovaniemen teatterissa. Ovatko Jussin kirjoitukset vihapuhetta äitiä vastaan. Nyt perheessä on pastoriäiti, koti-isä ja kolme nuorta aikuista – Canthin alkuperäisessä versiossa pappi on perheen konservatiivinen isä. saakka. askeleeni on yhteenveto Porvarin tähänastisesta elämästä niin kengäntekotaiteen ja -taidon kuin ihmissuhteidenkin osalta. Palvelun tuottaa Suomen Pipliaseura. uudistunut Raamattu.fi -nettisivusto sekä kännykän kautta käytettävä Piplia-sovellus tarjoavat uusia vaihtoehtoja Raamatun lukemiseen
Uskova nainen, sinua etsii 40-v. Olen sivistynyt ja siisti, tulen toimeen. Kun haluat vastata kirjeenvaihtoilmoitukseen Kirjoita kirje nimimerkille ja lähetä osoitteeseen: Askel / Kirjoita minulle, PL 279, 00181 Helsinki. Satakunnassa asuva rehellinen, aito, iloinen, rauhallinen 48-vuotias nainen kaipailee uusia ystäviä vapaa-aikaan. Kirjettäsi odotan puhelinnumerolla, niin soitellaan ja tavataan. Kaksin kaunihimpi 10039 . Varaudu odottamaan vähintään kuukausi. hoitoalan neitonen kyselee. Osoite: Kirjeenvaihtoilmoitus, Askel, PL 279, 00181 Helsinki. Elokuvaohjaaja Markku Pölönen on todennut esimerkiksi Järnefeltin Koli-näkymien olevan propagandakuvia hyvästä maasta, jota kannattaa puolustaa. Maalaukset raatajineen, raivaajineen ja kansanihmisineen paljastavat myös luonnettamme ja kertovat matkasta koskemattoman luonnon keskeltä ja kasketuista metsistä leivän tarjoaville pelloille. Syntyi se, mitä sanotaan kansallismaisemaksi: erämaat, pellot, järvet. uskova mies Etelä-Suomesta. Liitä maksettu pankkisiirtokuitti tai kopio siitä kirjeeseen. Merkitse kuoren vasempaan ylänurkkaan ilmoituksessa mainittu nimimerkki ja numero. ”Identiteettimme luotiin maiseman ja sivistyksen kautta”, kotimaan kasvoja elokuvan välityksellä kuvaava ohjaaja totesi Kotimaa-lehden itsenäisyyspäivänumerossa. Kirjoita minulle Kun haluat oman ilmoituksen askel-lehteen Kirjeenvaihtoilmoituksen hinta on 25 € kotimaasta, Pohjoismaista ja Baltiasta, muista maista 30 €. Ethän pelkää rikkinäistä, vajavaista ja ulkoisesti ei-täydellistä naista. 50–55-vuotias, raitis, rehellinen, uskollinen ja rehti mies. Henkilöt, jotka haluavat vastata sinulle, lähettävät kirjeensä toimitukseen, josta ne postitetaan sinulle viikoittain Askelen kuoressa avaamattomina. Hämeenlinnan taidemuseossa avattu näyttely Kotimaan kasvot esittelee suomalaisia kansallisaarteita. Hämeenlinnan taidemuseon näyttelyssä on asetettu esille kolmekymmentä Fortumin Taidesäätiön merkkiteosta, joiden rinnalla nähdään myös Hämeenlinnan taidemuseon aarteita. Jos rakkaus, hellyys ja lämpö on unelmasi, kirjoita. Täällä samanhenkinen yksin kera koiransa asuva 40-v. Ulkonäölläsi tai iälläsi ei ole merkitystä. Savotar -67 10041 . Uutta vuotta kohti 10042 ristikko 12/2018 Kirjapalkinnon voittivat Kari Heinonen Ikaalisista, Sanna Latvakangas Kosköstä ja Matti HämeenAnttila Espoosta. Lämpimät onnittelut! taidenäyttely Kotimaan kasvot taiteessa . Joka olet yksin ja vapaa, tykkäät retkeillä, liikkua luonnossa, kokata ja nikkaroida. Hei sinä +40 yli 175 cm herrasmies Kouvola–Lahti–Heinola -alueelta tai muualta Etelä-Suomesta. . Lapinhulluus on plussaa. Päivi Puhakka Eero Järnefelt, Kolilta, 1927, Fortumin taidesäätiö R a U N O T R ä S K E L IN 60 • askel 1/2019 60 • askel 1/2019. Oletko sinä vastaus rukouksiini, n. Kotimaa kasvot on esillä 5.1.2020 saakka. Viesti: Askel/Kirjepalvelu Lähetä lyhyehkö kirjeenvaihtoilmoitus (maksimi 50 sanaa) nimimerkillä, nimelläsi ja osoitteellasi varustettuna. Mutta kaveri puuttuu. Ilmoitukset lyhennetään tarvittaessa ja julkaistaan saapumisjärjestyksessä. Maksa summa Kotimaa Oy:n tilille Nordea FI60 1573 3000 0007 10. Vaikkapa kävelylenkille, kuntosalille, kahvilaan, kirppareille jne. Yhdessä on aina mukavampaa jakaa asiat. Vastaan varmasti. Vastauskirjeet postitetaan viikoittain ilmoittajille. Näyttely kertoo oman identiteettimme syntymisestä ajanjaksona, jolloin taiteilijat 1800-luvulla muovasivat käsitystä suomalaisesta maisemasta. Sinun 10040
Arvomme viisi kirjapalkintoa 21.1.2019 mennessä vastanneiden kesken. Vastata voi myös sähköpostilla otsikolla ”Paras kansi”: askel.toimitus@kotimaa.fi Valitse paras kansi 1 2 3 4 5 6 9 7-8 10 11 12 61 askel 1/2019 •. Äänestä postikortilla vuoden 2018 kansista itsellesi mieluisinta. Kirjoita korttiin kannen numero, lyhyt perustelu valinnalle, oma nimi ja osoite. Postita kortti osoitteella Askel / ”Paras kansi”, PL 279, 00181 Helsinki
Niitähän Englannin kuningattarellakin on. Parhaillaan pentu elää hurjan sosiaalistumisen aikaa. Jalo Sheridan on Salmesvuoren kolmas corgi. Koiran kanssa jaksaa paremmin Päivi Salmesvuori ihastui corgeihin katsottuaan 90-luvulla elokuvan Yksinäinen matkailija. Perheen keskimmäinen Linus vei Jalo Sheridanin mukanaan kouluun. Jalo Sheridan on vielä pieni, joten sen kanssa pitää kulkea epätasaisia metsäpolkuja. Se on aina valmiina syömään, joten Salmesvuori yrittää hakea sen ruokailuun tasapainoa. Hän on tutkinut etenkin naisten kirkkohistoriaa, naisia ja valtaa. Vinks! . Se huomaa asioita eri tavalla. Auts! Lattialle päästyään corginpentu alkaa natustaa kameralaukun kantohihnaa. Sellaisia corgit ovat olleet jo tuhansia vuosia. Viime syyskuun lopulla syntynyt Jalo Sheridan on Päivi Salmesvuoren ja hänen perheensä koira. – Se on iso koira pienessä koossa, Salmesvuori sanoo. Salmesvuori istuu pitkiä rupeamia tietokoneella kirjoittamassa, joten ulkoilutauot koiran kanssa tekevät hyvää. – Tämä on mun terapiakoira, Salmesvuori höpöttää Jalolle. – Paimenkoiran saa namulla oppimaan mitä tahansa. – Koira on niin kuin lapsi. 62 • askel 1/2019. Sitten Jalo Sheridan kyllästyy ja siirtyy pureskelemaan sormiani. Jotenkin kuvaan sopii pieni corgi. Se paimentaa näykkimällä kintereille. Se on jo tassutellut yhden kandidaatintyön arvioinnin päällä, kun Salmesvuoren tietokone sattui olemaan lattialla. Mataluudestaan huolimatta se pomppii itsensä vaikka keittiönpöydälle, jos sieltä kantautuu herkullisia tuoksuja. Ensin pitää kuitenkin kasvaa isoksi ja nitistää muutama vinkulelu. Joka tapauksessa corgi on paimenkoira. Opiskelijat kuulemma vastaavat, että nimestä tulee opettajasta johtuen mieleen joko keskiaikainen pyhimys tai Pokka pitää -tv-sarjan Hyacinth Bucket. Hirveän hyvin muistetaan henkilö, jota ei koskaan sarjassa näy, Hyacinthin ja Richardin poika. Sheridan. Jalo Sheridanilla onkin luvassa tulevaisuus teologien paimentajana. Jalo Sheridan painaa vasta alle 5 kiloa, mutta siitä voi tulla 18 kiloa painava koiraäijä. Nyt se on tunkenut päänsä huopatohveliin ja törmäilee keittiön seiniin. – Siitä on keskustelua, toivatko viikingit rodun Brittein saarille vai sieltä Skandinaviaan, kumpi oli ensin, corgi vai länsigöötanmaanpystykorva. – Namu-sanan se oppi tunnistamaan heti. Lemmikki?minä Teksti ja kuva: Freija Özcan H arvemmin haastateltava jakelee toimittajalle pusuja, mutta nyt niitä oikein satelee. – Aivan. Jalo Sheridan tuli Taigatähden kennelistä Pyhtäältä perheen kotiin Helsingin Käpylään marraskuun puolivälissä. Siinä koirakouluttajaa näyttelevä Geena Davis kuntouttaa murheellista corgia. Veikkaan kuitenkin jälkimmäistä. Sitä edelsi Lilo, joka eli 14-vuotiaaksi. Sillä tavalla sen lihakset kehittyvät. – Kun alkaa puhua koiralle korkealla äänellä, oksitosiinia erittyy aivoissa. Viikinkien iso koira pienessä koossa Rodultaan Jalo Sheridan on Welsh corgi cardigan. Pentuhampaat ovat neulanterävät. – Tunnistatko mistä sen nimi tulee. Namuja löytyy rapisevasta pussista aina, kun Jalo Sheridan tekee hyvin. Se huomaa asioita eri tavalla. Sitten pentu kävi viihdyttämässä Päivi Salmesvuoren opiskelijoita ja päätyi lopulta avustamaan perheen tytärtä Fannia englannin kokeiden arvostelussa. Sitä onkin kuljetettu ahkerasti eri paikoissa. Salmesvuori on yleisen kirkkohistorian ja sukupuolen tutkimuksen dosentti Helsingin yliopistossa. Päivi Salmesvuori kysyy. Sen korvat ovat pennun kokoon nähden hauskan suuret ja pystyt, vartalo pitkänmallinen ja jalat pienet töpöt. Teologien paimentaja Koira on niin kuin lapsi. Niitä ei ole jalostettu lyhytjalkaisiksi. Niin jaksaa paremmin. Jalo Sheridan sen sijaan kyllä näkyy. Tulee katsottua kuuta ja aamutähteä outoon aikaan, eikä huono sääkään tunnu koiran kanssa niin pahalta
63 askel 1/2019 •
K erran aikaisemmin olen kokenut jotakin samaa. Luottaen suurempaan kompassiin. ”Vastaus on jo olemassa sinussa. Itse palasin kiireeseen ja stressiin. Molemmilla murheensa, hänellä inhimillisesti ajatellen paljon suuremmat kuin itselläni. Mitä haluaisit silloin nähdä?” Kun horisontti puuttuu, voi käyttää mielikuvitusta. Joskus on viisasta turvautua myös kokeneempiin merenkävijöihin. Sillä kertaa tarvitsin oppaaksi voimakkaan kokemuksen. k u v A t: p ä iv i p u h A k k A 64 • askel 1/2019. Oliko se tulosta myös yöunista, mielen herpoamisesta hetkeksi. Toisella kerralla Herra tuntui sanovan: ”Nyt airot veteen ja souda! Sinun täytyy itse soutaa.” Soutaminen voi olla oman järjen käyttöä ja riskiarviointia, huopaaminen reagointia pelon ja turvattomuuden tunteeseen. Uuden vuoden alussa keho ei kaikilRohkeus on sitä, että peloista ja veden päällä leijuvasta sumusta huolimatta jatkaa. Tuossa keinutuolimallissa katsotaan mielikuvituksen avulla taaksepäin, kun ei paljaalla järjellä pysty näkemään eteenpäin. Ei voi eikä tarvitse. Alku K eskellä tyrskyjä, kiirettä ja stressiä ystävä sytytti kuin pienet tulet rantakallioille. Se on jo valmiina.” Näin hän rohkaisi umpikujassa olevaa toivolla vastauksesta ja jatkoi matkaansa. Kaikki oli selvää, eikä kuitenkaan ollut. Jollakin se sykkii päänsärkynä, toisella painaa palana kurkussa tai kivenä vatsassa. Se oli lähes fyysinen kokemus kehossa, liike kohti jotakin muuta, kohti tuntematonta. Sulje silmäsi ja kuuntele, mikä se on ja mihin se sinua vie.” Myöhemmin tein niin, ja tunsin, miten virta vei minua toiseen suuntaan, poispäin siitä ihanasta tutusta ympäristöstä turvallisine työpaikkoineen. Istuimme siinä lämmössä hetken. Rohkeus on sitä, että peloista ja veden päällä leijuvasta sumusta huolimatta jatkaa. Tähtien tekijä osaa suunnistaa pilviselläkin säällä. Selittämättömästä syystä kurkkua kuristi uuden edessä, johon näytti avautuvan jo valmis polku. Se pesii eri ihmisillä eri osissa kehoa. Kun hain keskusteluapua papilta, hän ei antanut ratkaisua vaan ainoastaan avaimet siihen. Luottaen suurempaan kompassiin. Millään ei voi ottaa kaikkea huomioon ja tietää, mitä mistäkin valinnasta seuraa. Ehkä ”alku” tosiaan oli ollut jo valmiina odottamassa, että saisi tilaa kiireen keskellä. Olin valmistumassa ammattiin ja kutsuttu jo hakemaan ensimmäistä työpaikkaa ihanasta tutusta ympäristöstä. Sen vuoksi kirjoitan tätä, kertoakseni siitä johdatuksesta, jota koin. Tähtien tekijä osaa suunnistaa pilviselläkin säällä. Sen valinnan seurauksena löysin uuden suunnan ja ammatin. Pieni pala ratkaisua, alku, polun pää, josta en tiennyt, minne se veisi. Päivi Puhakka • Askelen toimitussihteeri Pienet tulet Luotin, että virta kantaa, vaikka suunta oli outo. V ielä muutama sana stressistä. Erään suuren ratkaisun edessä tuttu evankelista neuvoi: ”Kuvittele itsesi istumassa vanhana keinutuolissa, muistelemassa ja katsomassa mennyttä. Kun kerroin omistani, hän sanoi hymyillen: ”Sieltä se tulee. Seuraavana aamuyönä se tuli, kuin kipinänä siitä hänen nuotiostaan. Sen vuoksi kirjoitan tätä
Mitä vuosi 2019 tuo tullessaan. Miten pää ja vatsa kestävät kiirettä. Sulavatko jäätiköt. . Tai vain luottaisin, että aamu tulee aikanaan. Että näkisin tarkemmin, pimeässäkin. la tunnu keveältä. Saako lapsi koulussa taas turpiinsa ja nuori vihdoin opiskelupaikan. Pysyykö työpaikka. Herra, sinä olet maailmani valo. Riittävätkö rahat. Ei suurta liekkiä, ei koko maiseman valaisevaa roihua, ei keinovaloja, vain pieni liekki. Valo H erra, neonvalot (ne on niin kirkkaita), loisteputket, liikennettä ja katukuvaa rytmittävät, sykkivät valot, vilkut, hälytysajoneuvojen pyörivät ja ulvovat valot, liikennevalot, mainosvalot sokaisevat minut. Ne säikyttävät ja panevat kiirehtimään, vilkaisemaan sinne, kääntämään pään tuonne, katsomaan näkemättä ja uskomaan mitä merkillisimpiä lupauksia ostamisen onnesta. Siunaa ja varjele, Arkipäivän rukouksia (Kirjapaja 2003) 65 askel 1/2019 •. Sammuttelen loisteputkia ja sytyttelen kynttilöitä. Ne eivät valaise vaan paljastavat kaiken. Haluan tällä palstalla kirjoittaa toivosta, uusista aamuista, pienistä tulista, jotka valaisevat pimeydessä, valosta, joka näyttää polun pään vaikka yhden kipinän ja askeleen ajan. Että erottaisin varjot. Pienet tulet. Mitä ne labratulokset kertovat. Että rauhoittuisin ja löytäisin levon
Ristikko 1/2019 Ristikon laati: Martti Räikkönen Nimi: ___________________________________________ Puh._____________________ OsOite:__________________________________________________________________ ________________________________________________________________________ Olen Askelen tilaaja Lähetä ratkaisu 23.1. 66 • askel 1/2019. Kuoreen tunnus Ristikko 1/2019. Osoitetietoja voidaan käyttää suoramarkkinoinnissa. tai sähköpostilla: askel.toimitus@kotimaa.fi Oikean ratkaisun lähettäneiden kesken arvomme kirjapalkintoja. mennessä osoitteella: Askel, PL 279, 00181 helsinki
Maatessani katselin tähtiä, joita näkyi sairaalahuoneen ikkunasta. L oppiaisena 23 vuotta sitten isä kuoli. Minä sain jäädä henkiin. Tänä loppiaisena mietiskelen ja ihmettelen kaikkea. Ajattelin, että taitavakaan ohjaaja ei olisi osannut toteuttaa yhtä tarkkaa ajoitusta. Tunsin vahvasti, että tämä kohtaus ohjattiin korkeammalta taholta. Tulimme aivan eri suunnista kymmenien kilometrien välimatkan päästä. Sitä isä oli monet kerrat kuoron riveissä laulamassa. Hänen hautajaisissaan saman kuoron miehet lauloivat Armas Maasalon säveltämän ja Kauko Tammisen sanoittaman joululaulun. Minulta oli hiljattain poistettu raudat, jotka viikkojen ajan ohjasivat autokolarissa murskaksi menneen lantioni luutumista. Isä lauloi vuosikymmeniä pienen kotiseurakuntamme kirkkokuorossa. Siinä mennään enkelien, paimenten ja tietäjien kanssa seimen luo ja pyydetään lopuksi: “Käy seimen lapsonen, käy jouluvieraaksein. Näkyisikö tähteä, kirkkaampaa muita. Hän ei päässyt poistumaan huoneestaan. Pappilan salissa Minna Kettunen • Kirjailija ja Väärnin Pappilan emäntä L oppiaisena 38 vuotta sitten opettelin kävelemään elämäni toista kertaa. Se kantaa härkäviikoille, arkeen ja koko vuoteen, mitä se tuokin tullessaan. Kuulin vain puhuttavan hänestä. Joka vuosi on yhtä ihanaa muistella tyyntä ja lumista maisemaa, jonka halki morsiamen kuljettajaksi tilattu luottokuski minua vei. . Niin jouluni ei lopu koskaan ei lopu koskaan!” Vieläkään en tiedä parempaa joululaulua. L oppiaisena 18 vuotta sitten menimme naimisiin. Pojan asiat olivat huonommin. Se oli 13-vuotiaalle tytölle painajainen. Kirkkovuoden kulkua seuranneelle säntilliselle miehelle tuntui juuri sopivalle lähteä tästä ajasta loppiaisena. Tähtiä taivaalla “Niin jouluni ei lopu koskaan!” 67 askel 1/2019 •. Ystävällinen ja kärsivällinen fysioterapeutti ohjasi ja oli tukena. Että koko päivä oli kuin tähdenlento ja taivaan lahja. En halunnut kysyäkään. Siinä ei ole kyse muutamien päivien imelästä tunnelmoinnista vaan joulun syvemmästä merkityksestä. Hiiviskelin potkuria työntäen pitkin sairaalan käytäviä. Joskus kuulin käytävään hänen valittavan äänensä. Kymmenennen kerroksen ikkunasta näkyi vain taivas. Kun saavuimme kirkon kulmalle, editsemme meni toisen ystävän ajama auto, jossa oli sulhanen. Ajoimme kirkon pihaan peräkkäin, ja ainakin minä olin suuren tunteen vallassa. Maatessani raudoissa pitkien viikkojen ajan olin pelännyt, että jäisin ontuvaksi raajarikoksi. Hänestä en ollut varma. Jouluni ei lopu koskaan, kun kuljen tähteä seuraten. Olin helpottunut siitä, että pystyin kävelemään melko normaalisti. Samalla osastolla oli poika, jota en koskaan tavannut. Olin Kysin lasten kirurgisen osaston potilas. Hän oli syntynyt ensimmäisen adventin aikoihin. Katselen taivaalle, näkyisikö tähtiä
TILAUSKORTTI ASKEL MAKSAA POSTIMAKSUN Kotimaa Oy Vastauslähetys Tunnus 5001582 00003 Vastauslähetys Minulle saa lähettää tietoa ja tarjouksia sähköpostilla ja tekstiviestillä. Tilaus alkaa seuraavasta mahdollisesta numerosta. 23 €) 19 €. TILAAJA/MAKSAJA AS_1_19 Nimi Osoite Postinumero ja -toimipaikka Puhelin Sähköposti SAAJA (jos eri kuin maksaja) Nimi Osoite Postinumero ja -toimipaikka Kyllä kiitos! Tilaan Askel-lehden määräaikaisena tilauksena 3 kk hintaan 19 € (norm. + 6,9 snt/min, matkapuhelimesta 8,21 snt/puh. Toivon näkökulmasta, sillä Askel on avaran hengellisyyden äänenkannattaja. Yhteystietoja voidaan käyttää ja luovuttaa suoramarkkinointiin henkilötietolain mukaisesti. Muotija sisustusjuttujen sijaan Askelesta saat lukea tositarinoita ihmisistä. Tarjoushinta on voimassa toistaiseksi ja koskee vain uusia tilaajia Suomessa. Tilaa -lehti itsellesi tai lahjaksi Askel-lehti 3 kk vain (norm. Tee tilaus haluamallasi tavalla. 1.1.2013 alkaen vähintään kuukauden ajaksi tilattavien sanomaja aikakauslehtien verokanta on 10 % ja Digilehden 24 %. Tilaan Itselleni Lahjaksi Askel kerrallaan Askel on lehti täynnä virkistävää ja rakentavaa luettavaa. Soita 020 754 2333* Tilaa sähköpostilla: asiakaspalvelu@kotimaa.fi Tilaa verkosta: www.askellehti.fi/tarjous *Puhelun hinta: lankapuhelimesta 8,21 snt/puh. . Alle 18-vuotiaalla tulee olla huoltajan lupa lehden tilaamiseen. 23 €). + 14,9 snt/min. Ulkomaisiin tilauksiin lisätään postikulut. Postita oheinen tilauskortti, postimaksu on maksettu puolestasi