EERO JUNKKAALA:. 9 / 2 1 7 • U S K O S T A , T O I V O S T A J A R A K K A U D E S T A • A S K E L L E H T I . F I • I R T O N U M E R O 9 € 9 /2 17 • A S K E L S A A U S K O A , T O IV O A JA R A K A S T A A . EERO JUNKKAALA: OLLI VALTONEN: Raamatun tarinoiden opetus ANNA-MARI KASKINEN: Sain kukan pakolaispojalta 1987 Missio Helsinki Miten saa synnit anteeksi. Uskollisuus vapauttaa Riitta ja Pekka Räty: Raija-Liisa Kianto – Ilmarin rakas kuopus Jehovan todistaja kääntyi kristityksi Portugalissa eli salainen juutalaisyhteisö JUKKA KEMPPINEN: Mistä hirveät teot kertovat
17,80 (19,80) 17 80 ANNA-MARI KASKINEN Hyvyyden vo?maa yhdessäoloon Suojassa seinätaulu Kotimainen, käsintehty seinälle ripustettava keraaminen seinätaulu jossa lukee: Herra siunaa kotiamme. Sininen tai vihreä. Hyvät ja rohkaisevat sanat sekä teot voivat valaista koko päivän. 19,90 (22,90) Mihin tartut, Pyhän äärelle,Levottoman taivaan 19 90. Korkeus 18cm. 020 754 2350 tilaus @sacrum.fi 19 90 Yatsy-peli Perinteinen noppapeli. Verkkokauppa : www.sacrum.fi Myymälä : Hietalahdenranta 13, Helsinki ma–pe 9–17, la 10–15 puh. Kaadumme ja hapuilemme, kipuamme pystyyn, iloitsemme. 12,90 12 90 HY V Y YDEN VOIM A A Iloiseen yhdessäoloon Suomalainen messu cd Suomi 100v merkkivuoden kunniaksi laajentunut Suomalaisen messun juhlaversio. Kuuntele ja ihastu! 19,90 (22,00) Tommy Hellsten, Kalevi Virtanen Valo syntyy pimeässä – Havaintoja elämän keskeltä Etsimme ja kaipaamme, toivomme, uskomme ja rakastamme. 26,90 (32,90) mutta juuri niihin kätkeytyy usein portti uuteen. Joskus voi olla vaikea päästä eroon ikävien sanojen painolastista. Elämä on meille vaatelias ja antelias joka hetki. Sopii erinomaisesti tupaantuliaislahjaksi tai annettavaksi kodin siunaamisen yhteydessä. 24,50 24 50 EXIT 3.0 cd Uutuuslevy Exitin 30-vuotisen uran kunniaksi. Teoksen lyhyet tekstit kutsuvat pohtimaan kanssaan, rauhoittumaan ja levähtämään. Jumalalla on hyviä, rakkauden sanoja, jotka nostavat, kantavat ja parantavat. Hyviä sanoja kannattaa tuhlata. Sisältää mm. Helppo oppia, mutta jännitys säilyy kierroksesta toiseen. 26 90 Anna-Mari Kaskinen Hyvyyden voimaa Maailmassa on paljon hyvyyttä, vaikka hyvät uutiset välillä hukkuvat huonompien alle. Damaskoksen tie, Uutta viiniä, Mihin tartut, Pyhän äärelle,Levottoman taivaan alla ja Yksin uskosta. Ne ovat täynnä siunausta. Kipua ja murtumista emme pääse pakoon, mutta juuri niihin kätkeytyy usein portti uuteen. Tommy Hellstenin ja Kalevi Virtasen teos luotaa ihmisenä olemista, etsintäämme ja syvää kaipuutamme. Lapsena kuullut sanat painuvat syvälle mieleen ja vaikuttavat vielä tähän päivään
Hän ilmoitti iloisena vaihtaneensa sen Muumipappaan. Kuronen, Erkki Kuusanmäki, Torsti Lehtinen, Eino Leino, Sirpa Norri, Teemu Rinne, Martti Räikkönen, Mirja Sinkkonen, Cheri Tamminen, Antti Valta ja Olli Valtonen • Ulkoasu Teemu Pokela • Taitto Jaska Peltola/Aste Helsinki • Kuvankäsittely Kirsi Laine • Käyntiosoite Hietalahden ranta 13, 00180 Helsinki Postiosoite PL 279, 00181 HELSINKI, Sähköpostit askel.toimitus@kotimaa.fi etunimi.sukunimi@kotimaa.fi • Askelen kotisivu: www.askellehti.fi • Tilaukset ja osoitteenmuutokset p. Ehkä se tietokonesalkun pohjalla muistutti jostain ikiaikaisesta ja samalla kotoisasta turvasta. Viime aikojen uutiset kantautuvat kaikkien korviin. Kiitos teille uskolliset! Ikkuna taivaaseen PÄÄKIRJOITUS Pirjo Wesaniemi päätoimittaja Päätoimittaja Pirjo Wesaniemi p. Minua hymyilytti, sillä muumit olivat tosi kova juttu sen ikäisille ja varmaan myös turvallisia hahmoja. Jännityksellä odotan, mikä sen kohtalo on; saako se seurata häntä aikuisuuteen asti tärkeänä tavarana. Taistelutantereelta se on varmaan löydettykin. Sen avulla voi kertoa pienille, mihin vanhakin ihminen turvaa, kun maailma on epävakaa ja aiheuttaa pelkoa. Kun ajatukset harhailevat, ikonien katselu rauhoittaa keskittymään. Yksi lapsenlapsista aloitti koulu-urakkansa, ja ostin hänen reppuunsa uuden matkaikonin kadonneen tilalle. USKOSTA, TOIVOSTA JA RAKKAUDESTA askel 9/2017 • 3. Puolen vuoden kuluttua kysyin, onko Jeesus vielä repussa. Laitoin pikkuiseen tarhareppuun matkaikonin ja sanoin, että jos tulee hankalia juttuja, voit ajatella Jeesus-lasta ikonissa ja kuiskata: ”Auta minua.” Käkkäräpää nyökkäsi ymmärtäväisesti, sillä hän oli varttunut mummilan ikonostaasin vieressä kysellen niistä pienestä asti. 040 680 4057 • Ilmoitustrafiikki Lisbeth Sarkkinen, p. Ne ovat kuin ikkunoita taivaaseen. Poikani otti saman ikonin mukaansa myös muuttaessaan ulkomaille töihin. Tuntui kuin rukoukseni olisi varmimmin seurannut heitä koulussa ja koulumatkalla. T yöpöydälläni on todella vanha messinkinen ikoni. Joku on suurempi kuin minun pelkoni ja levottomuuteni. Se on ollut mukana isälläni sodassa, ehkä rintataskussa suojelemassa sydämeen osuvilta luodeilta ja turvana vaaran paikoissa äidin rukousten lisäksi. Ensimmäiselle lapsenlapselle tein samoin. Lukijat, joilla on voimassa jatkuva tilaus, saavat tämän lehden mukana lahjaksi Jukka Kemppisen runokirjan Taivas on taikurin viitta. Jää keskellemme, Kristus, rauha tuo!” (Virsi 600) P.S. Ikonit myös katsovat minua ja sekin tuntuu hyvältä. Itseäni lohduttaa usko siihen, että joku näkee tämän kaiken. 040 067 4817 • Avustajat Paavo Alaja, Marianne Heikkilä, Eero Junkkaala, Pirjo Kantala, Anna-Mari Kaskinen, Jukka Kemppinen, Eija-Riitta Korhola, Matti J. Ikoniin ei liity taikuutta, mutta se on muistutus tuonpuoleisen olemassaolosta. Se oli ensimmäinen ikonini. Pidätämme oikeuden hintojen muutoksiin. ”Suo, Herra, toivon kynttilöiden loistaa, tyyneksi, lämpimäksi liekki luo. Kotimaa Oy:n tilaajarekisteritietoja voidaan luovuttaa ja käyttää asiakassuhteen hoitamiseen sekä lain sallimaan asiakasmarkkinointiin henkilörekisterilain puitteissa. 020 754 2333, asiakaspalvelu@kotimaa.fi • Kustantaja Kotimaa Oy, Toimitusjohtaja Juha Ruotsalainen Markkinointi Markkinointipäällikkö Minna Zilliacus • Ilmoitusmarkkinointi Myyntipäällikkö Pirjo Teva, p. Tänä syksynä nyt neljäsluokkalainen kertoi laittaneensa tutun ikonin itse reppuunsa. 040 750 5508 ilmoitusmyynti@kotimaa.fi • Lukijamäärä 66 000 (KMT 2016) • Painopaikka PunaMusta Oy • ISSN 0780-9972 • Aikakauslehtien Liiton jäsenlehti. Molemmille lapsilleni pakkasin ensimmäiseen koulureppuun matkaikonin. Sitä kuvaa ikoni, joka lohdutti myös isääni sodan vuosina rintamalla. Se oli niin ihana, että kiinnostuin ja viehätyin näistä pyhistä kuvista. Isä antoi sen minulle joskus rippikoulun jälkeen. 040 733 2877 • Toimitussihteeri Päivi Puhakka p. Valaiset pimeän, voit pelot poistaa. Toimitus vastaa ainoastaan tilatuista jutuista ja kuvista. Munkkihahmon vieressä lukee venäläisillä kirjaimilla Tihon ja yläpuolelle on kaiverrettu Kristus-hahmo. Lukiossa sain ystäväni äidiltä hänen käsin maalaamansa Konevitsan Jumalanäidin ikonin. En kerännyt niitä harrastuksesta vaan siksi, että ne puhuttelivat minua jokainen omalla tavallaan
J. S IR K K A P E R T T I H Ä R K Ö N E N R A M I M A R JA M Ä K I 20 26 16 4 • askel 9/2017. 26 Petteri Järvinen: Jeesus ilmestyi tajunnan takaa Lahjaksi saatu Raamattu oli Ilmari Kiannolle tärkeä s. Syyskuu 2017 s. 1987 S E P P O J. 16 Missio Helsingissä Kalevi Lehtinen ja Grahamit v. 20 s
Televisiossa esitetty ”Tarinateltta – 1000 tarinaa Suomesta” tarjosi kuuntelevan korvan sadoille kertojille eri puolilla Suomea vuosina 2009–2012. Toisaalta sillä tavalla kokemukset, tarinat ja niiden kertojat liittyvät toisiinsa. Nainen alkoi välittömästi kertoa omaansa. Tarinat pulppuavat puheenporinassa, kun tavataan. Muutaman ratikkapysäkin väleihin mahtui kertomus sodasta toipuvasta maasta, sairastelevasta lapsikatraasta, selkävaivoista, joiden taustoja lääkäri oli kysellyt: ”Eikö teitä tutkittu lapsena?” Ja miten silloin ei kansakunnalla ollut voimia hoitaa kaikkia lasten vaivoja. Koulujen ja päiväkotien pihoilla sekä työpaikkaruokaloissa kerrotaan lomakuulumiset. Mutta tarinat ovat vielä lähempänä, ulottuvillasi, kun istahdat ratikan penkille tai ruokalan pöytään. Osittain näiden tarinoiden pohjalta syntyi elokuussa ensi-iltansa saanut dokumentti ”Tarinoiden Suomi”, jonka on käsikirjoittanut, ohjannut ja tuottanut Jussi Oroza. Matkalla Kinopalatsista työpaikalle viereeni istuutui nainen, joka ihmetteli yksin ratikasta poistuvaa pientä poikaa. Mietin, että ehkä osa meidän suomalaisten tarinoista kulkee selkää, sydäntä tai mieltä kuormittamassa. Poistuimme samalla pysäkillä ja kiitimme samasta matkasta. Toiset niitä kertovat, toiset odottavat, että joku niitä kuuntelisi. Kuronen: Jatkojalostamatonta Jumalan sanaa 16 Missio Helsinki herätti Suomen 30 vuotta sitten 20 Petteri palasi tajuihinsa muuttuneena miehenä 24 Jukka Kemppinen: Nyt tarvitaan malttia 25 Reformaation sivupersoonia: Katharina Schu?tz Zell 26 Raija-Liisa Kianto kertoo isänsä Ilmarin uskosta 31 Eero Junkkaala: Jokaista odotetaan kotiin 32 Olli Valtonen: Tarina kantaa totuutta 34 Pekka ja Riitta Räty sopivat riitansa nopeasti 39 Hyvä elämä: Vulvodyniaa voidaan hoitaa 40 Belmonten juutalaisyhteisö selvisi hengissä 45 Torsti Lehtinen: Katetaan erimielisten yhteinen pitopöytä 46 Tuomo Salovuori: Luonto hoitaa levotonta 50 Kirjoja ja lukuelämyksiä syksyyn 52 Eeva-Kaisa Heikura: Lapsen vammaisuus puhkaisi kuplan 56 Esirukous avioerolasten, yksinäisten ja pelkäävien puolesta 58 Juha Hänninen – orpo löysi isän 62 Haavi auki ajankohtaisille asioille 64 Nerosta on tullut osa-aikavilli 65 Kirjeenvaihtopalstalla etsitään ystävää 66 Ristikko 67 Anna-Mari Kaskinen: Lausu hänen nimensä askel 9/2017 • 5. Kun kaveri kertoo kolaristaan tai matkastaan, saatan alkaa vyöryttää omia vastaavia kokemuksiani, enkä kuuntele ja tee tilaa toisen asialle. Pieni kyllä-sana hymyssä tai ystävällisessä katseessa pysäkillä voi johtaa sinut kuulemaan Tarinan. Työväenopiston kursseilla kädentaitoja harjoitettaessa, pelikentän laidalla, syyskesteissä ja kahvilakohtaamisissa kerrataan mennyttä ja suunnitellaan tulevaa. Dokumenttielokuvan katsomistakin seurasi tarina. Mainitsin naiselle juuri näkemästäni elokuvasta, jossa moni kertoi lapsen selviytymistarinaa sodan, orpouden tai alkoholismin varjossa. Voit lumoutua sen tarinoista, Saara Mansikkamäen ja Ismo Höltön valokuvista sekä Antti Nordinin musiikista elokuvateatterin pimeässä katsomossa mukavasti istuen. T arinoita kuhisee joka puolella. Ne muhivat myös hoivakotien hiljaisilla lounailla, odotustilojen pitkissä minuuteissa omaa vuoroa jännittäessä, yksinasujan illassa tv-ruudun tai tietokoneen valon valaistessa olohuonetta, sairaaloissa laitteiden sykkeessä, teinin lähes kiinni muurautuneen oven takana. Kiehtova ”Tarinoiden Suomi” on Suomi 100 -juhlavuoden virallinen dokumenttielokuva. Hän lähti toiseen suuntaan keppeineen ja kertomuksineen, josta jotain sain mukaani. P Suomi tarinoi TOIMITTAJALTA Päivi Puhakka • toimitussihteeri Seuraava Askel ilmestyy 5.10.2017 Kannen kuva: Annika Suvivuo 6 Ajassa Kuusanmäki ja runoileva professori 8 Terhi Ranta-Ojala erotettiin Jehovan todistajista 13 Teemu Rinne, Tico ja kirpputorilöydöt 14 Matti J. Ehkä saat kertoa myös omasi
Siihen he nyt pyrkivät.” Kaija Maria ja Lari Junkkari (Eeva-lehti 9/2017) L”Luostarifilosofiaan kuuluu ajatus, että kaikkia ja koko luomakuntaa tulee rakastaa yhtä paljon eikä siksi kenenkään tekoihin tulisi kiintyä. Kaija Maria puhuu halusta ilahduttaa ja palvella toista. ’Mietimme, haluammeko jatkaa kiukuttelua vai olisiko kummallakin mukavampaa, jollemme purkaisikaan omaa väsymystämme toiseen’, Lari sanoo. Missio Helsingin toimistossa vuoden työskennellyt belgialainen Myriam van der Doef rakastui Suomessa hiljaisuuteen ja hiihtämiseen. Päivi Puhakka ”Lievitä sydämeni tuska, ota pois minun ahdistukseni.” (Psalmi 25:17) L”Junkkarit päättivät yhdessä, että äyskimisen sijaa he puhuisivat toisilleen ystävällisesti. Välillä riidellään pikkuasioista, mutta ajan myötä kulmat hioutuvat. Suomen Olympiajoukkueen ylilääkäri Sakari Orava totesi, että liika on liikaa sekä lenkkipolulla että hengellisissä tilaisuuksissa ravaamisessa. On sanottu: ’Jätä asiasi Herran haltuun, hän huolehtii sinusta.’” KUUKAUDEN ELÄMÄNOHJE 6 • askel 9/2017. Muutoksia, menetyksiä ja uusia alkuja RAAMATULLISTA KUUSANMÄKI Ajassa LAINASANAT 30 VUOTTA SITTEN L Syyskuun 1987 Askelen teemana oli muutos. Pankinjohtaja Ahti Hirvonen visioi muutosta kovenevissa aalloissa natisevan ja keikkuvan vanhan kirkkolaivan kurssin kääntämiseksi. Erik Vikström haki eväänsä piispuuteen Afrikasta ja lähetystyöstä. ”Ihmisen syvimmän kaipuun voi tyydyttää vain yhteys Jeesukseen Kristukseen”, totesi vanha körtti ja Tampereen kunnallispolitiikan kummisetä Matti Koponen. Lehtikuvaaja Mirjam Salomaan kameran eteen asettuivat muun muassa Nikita Hruštšov, Golda Meir, Urho Kekkonen ja Mika Waltari sekä viimeisen lastentuntinsa pitänyt Markus-setä. Tässä elämä -kampanja yhdisti naapurit Espoon Latokaskessa, ja muutoksesta tuli pysyvä. 55-vuotiaana leskenä Mirjam suostui britti Dennis Stringerin kosintaan, irtisanoutui Yhtyneistä Kuvalehdistä ja muutti Lontooseen. Eeva ja Matti Ikonen kertoivat, millaista on lopettaa viljely tilalla, jossa esi-isä Mikko Ikonen oli aloittanut vuonna 1743. Rukoile sinä ja anna Jumalan huolehtia; sinun asiasi ei ole ollenkaan huolehtia minusta tai itsestäsi. Turun asunnottomat ja työttömät huumenuoret kaipasivat apua apatiaan ja toivottomuuteen. Renilde Montessori kertoi isoäitinsä Maria Montessorin perinnöstä. Yhteisöelämän tarkoitus on ennen kaikkea opettaa nöyryyttä. Sillä tavallako Katekismus ja usko opettavat. Yhteisö ei ole päämäärä, vaan sen tehtävä on työn ja rukouksen lailla auttaa pääsemään lähemmäs Jumalaa.” Anniina Mustalahti kirjoittaa Lintulan luostarista (Suomen Kuvalehti 18.8.2017) L Martti Luther neuvoo vaimoaan Kätheä 10.2.1546: ”Pelkään, että jollet sinä lakkaa pelkäämästä, nielaisee maa meidät lopuksi ja kaikki elementit vainoavat meitä
– Olen ajatellut niitä kirjoittaessani hurjimpia pohjalaisia hengellisiä tappelu lauluja, kuten ”Herra Jeesus kun täällä vain kanssamme on, emme kauhistu vastustajaamme...”, Kauhavalla syntynyt ja koulunsa käynyt Kemppinen kuvaa. Hänellä on huulten ja silmien muodoissa aurinko ja kuut, otsa kuin taivaankappale. Ne liikuttavat niin vanhempien kuin isovanhempien herkkiä tunteita. Runo liikuttaa mieltä ja pitää sen terveenä. – Runon merkitys ihmisille on tällä hetkellä mielenosoitus, osoitus, että on mieli. Hänellä on tuhat lukijaa päivittäin. Jukka Kemppisellä on kolme lasta ja kahdeksan lastenlasta. Paljosta on hyvä jakaa. Paitsi runoilijana Jukka Kemppinen on tunnettu myös informaatioja teknologiaoikeuden professorina, filosofian tohtorina, varatuomarina, hovioikeudenneuvoksena, kirjailijana ja blogistina. Rosoinen suu. Joukossa on myös vauvarunoja kahdesta kirjasta. Teokseen on koottu Askelen lukijoille helmiä hänen aikaisemmista runokokoelmistaan. On otettava huomioon hymy. Hän toivoo, että näissä runoissa olisi ainesta pieneen iloon tai edes laihaan lohtuun. Niihin on kätketty aina nostattavia ja sivistäviä tiedonjyviä. Sylissään lapsenlapsista nuorin, Iiris Matilda. Keltaisista jättiläisistä tulee lopulta punaisia kääpiöitä, Kemppinen sanoo viitaten tähtitieteeseen. Pirjo Wesaniemi Taivas on pienen vauva hymy K U V A : JU K K A K E M P P IS E N A L B U M I Vauva katsoo mustilla silmillään ja tuo terveiset taivaasta, Jukka Kemppinen kuvailee. – Runojen kirjoittaminen on yksi parhaista terapiamuodoista. Sen jälkeen hän kirjoitti proosateoksen Elämän varjo (Kirjapaja 1996). askel 9/2017 • 7. Askelen lukijat ovat lukeneet hänen poikkitaiteellistieteellisiä ja syvästi rehellisyyteen pyrkiviä kolumnejaan jo 18 vuotta. KUUKAUDEN KIRJA L Askelen uusi lahja uskollisille lukijoille on Jukka Kemppisen runokirja Taivas on taikurin viitta. Runojen kirjoittaminen päättyi, kun Jukka Kemppisen ensimmäinen vaimo kuoli. Runoissa on selvä hengellinen sointi; osa runoista muistuttaa virsiä, ja virret käsittelevät kaikkea ihmiselle tärkeää. Lääkärit korostavat liikunnan merkitystä. Seassa on muutamia uusiakin runoja. Helsingin Sanomat valitsi hänet muutama vuosi sitten vuoden parhaaksi blogistiksi. Tämän kirjan runot on valinnut Kemppisen nykyinen vaimo Päivi Hartzell, ja kirjan on kuvittanut Pekka Vuori. Runo voi soittaa sinun lauluasi kuin iskelmä, Kemppinen toteaa. Suuret runoilijat ovat tuhoutuneet omaan painovoimaansa luhistuneina. Minä haluan korostaa kirjallisuuden ja runouden merkitystä. Sikäli vaarallista, että voi olla, ettei siitä pääse irti
8 • askel 9/2017
H Teksti: Sanna Takala Kuvat: Rami Marjamäki askel 9/2017 • 9. Terve usko ja identiteetti ovat löytyneet kivun kautta. Sitä kipua on hoitanut erityisellä tavalla yksi laulu: Tuhkasta nousee aamu. Tuhkasta nousee aamu Terhi Ranta-Ojala erotettiin teini-iässä Jehovan todistajista
Raamatun jae ”Voi raskaita ja imettäväisiä niinä päivinä!” painoi mieltä. Kastettujen jäsenten oli tehtävä ovityötä ja jätettävä kuukausittain raportti, montako tuntia he olivat siihen käyttäneet. Vartiotorni-lehden artikkeleissa ei koskaan mainittu tekstien kirjoittajia, sillä kirkon johdon uskottiin olevan Jumalan lähettiläänä maan päällä. Hän halusi kelvata Jumalalle ja seurakunnalle. Luokkakavereiden syntymäpäiville ei ollut asiaa. Osa seurakuntalaisista myi omaisuuttaan. Onnistumisista seurasi kiitosta ja hyväksyntää seurakunnassa. Monet säännöt ja niiden rikkominen painoivat mieltä. – Naiset saivat pitää harjoituspuheita. Ympärilläni oli rakastava yhteisö, Terhi kertoo. Ovityöstä tehtiin raportteja Ahkera seurakuntaelämä täytti Terhin vapaa-ajan ja piti perheen kiireisenä. Minne päin maailmaa hän matkustaisikaan, hän kuulisi samat laulut, samat puheet ja pohdiskelut. Jouluaattona katselin pikkusiskoni kanssa ikkunasta ja tuumin, että siellä niitä pakanapukkeja nyt menee. Vilkas pikkutyttö tottui istumaan kokouksissa kolmesti viikossa. Ovityön aloitin seitsemänvuotiaana. Ei joulua, ei lahjoja Terhi oppi laulut, jotka oli määrätty Jehovan todistajien keskuspaikasta, New Yorkin Brooklynista. Oppi muuttui aika ajoin, joten Terhikin sai sisaruksia. Aplodit olivat mannaa sielulle, sillä koulussa Terhi koki itsensä usein ulkopuoliseksi. Kun esikoinen sitten syntyi, häntä ei enää kastettu kristityksi. Erityisen hankalia olivat juhlatilanteet, joissa Suomen lippu saapui paikalle. Tärkeimmäksi päämääräkseen Terhi asetti kasteen. Selonteko oli tehtävä myös jaettujen traktaattien määrästä ja otollisten ihmisten tapaamisesta. Kun laulettiin virsiä, Terhi istui hiljaa. – Muistan, että kokouksissa istuminen oli vaikeaa. Tilanne helpottui. Isä auttoi minua, mikä tuntui hienolta. K un Terhi Ranta-Ojalaa (44) odotettiin tähän maailmaan, hänen luterilaiset vanhempansa etsivät Jumalaa. En voinut myöntää edes itselleni, että olisin halunnut viettää joulua ja saada lahjoja. Lapsen hankkiminen tällaiseen tilanteeseen ei ollut suotavaa. Silloin hänestä tulisi oikea uskovainen. Terhistä kasvoi intomielinen uskovainen. Kun muut askartelivat jouluksi, pääsiäiseksi tai vapuksi, hänen oli tyydyttävä seuraamaan sivusta. 10 • askel 9/2017. Siististi pukeutuneena hän kuunteli aikuisille suunnatut puheet ja Raamatun tutkiskelut. – Lapsuuteni oli monin tavoin onnellinen. 4-vuotiaana opin lukemaan ja sain Raamatun käsiini. Muutokset selitettiin lopun aikaa kohden lisääntyvänä ymmärryksenä. – Jos olisin noussut seisomaan muiden mukana, olisin tehnyt palvontarikoksen. Keskustelut heidän kanssaan olivat antoisia, ja raskauden edetessä nuoret vanhemmat vakuuttuivat löytäneensä totuuden. Kuin vastauksena kysymyksiin kotiovelle ilmestyi uudelleen ja uudelleen Raamatun tutkiskelua tarjoavia Jehovan todistajia. Maailmanlopun odotus oli 1970-luvun alkupuolella kiihkeää. Osa-aikaisen tienraivaajan oli tuolloin työskenneltävä 60 tuntia viikossa. Tienraivaajan työaika oli – Oman taustani vuoksi en suhtaudu asioihin mustavalkoisesti. Liikunnallisesti lahjakas tyttö olisi halunnut urheilla seurassa tai joukkueessa, mutta harrastuksia ja seurakunnan ulkopuolisia ystäviä ei sallittu
H 90 tuntia ja suurta arvostusta nauttivien Erikoistienraivaajien 120 tuntia. Kokous soljui eteenpäin, mutta puheet eivät koskettaneet. Jatkuvien paineiden alla Terhi ratkaisi asian syömättömyydellä ja ryhtyi oksentamaan ruokansa. Kun poikaystävä halusi lopettaa suhteen syömisistään valehtelevan tytön kanssa, Terhi alkoi hautoa itsemurhaa. – Tuo äiti oli rukoillut, että voisi hakea minut sairaalajakson jälkeen kotiin ja saisimme jutella matkalla. Kahdeksannen luokan kevättalvella Terhi aloitti seurustelun pojan kanssa, joka ei ollut Jehovan todistaja. – Aloin irtaantua yhteisöstä henkisesti. Välillä kentällä nolotti ja toivoin, ettei kukaan luokkakaveri avaisi ovea. Siihen asti ainoat sallitut ihmissuhteet, seurakuntalaiset, eivät enää edes tervehtineet minua. En ollut syönyt kunnolla aikoihin ja aloin olla fyysisesti ja henkisesti heikoilla. – Minut suljettiin huoneeseen ja sanottiin, etten pääse pois ennen kuin kerron, mitä matkalla olit tapahtunut. – Poikaystäväni totesi, että ainoa vaihtoehtoni on mennä hänen äitinsä mukaan seurakuntaan. Olin aiheuttanut perheellemme hirveän häpeän. Kun mikään ei riitä Jo alle 10-vuotiaana Terhi pyysi päästä kasteelle, mutta vanhemmat kehottivat vielä odottamaan. Hän halusi seurustella, vaikka nuhtelu oli ankaraa. Olin nuori ja kokematon keskustelemaan Raamatusta enkä mitenkään haluttua seuraa. Lähdin kokoukseen epäuskoisena. – Vanhempani olivat surullisia ja shokissa. Oliko ollut seksiä. Vain verisukulaiset saivat puhua minulle. Uraan tai opiskeluun ei kannustettu, koska ne veisivät aikaa tienraivaamiselta. Itse kastetilaisuus oli vaatimaton tapahtuma uimapuku päällä uimahallissa. Kuvittelin, että silloin minun ei tarvitsisi ratkaista suhdettani seurusteluun tai seurakuntaan. Isäni oli tulossa hakemaan, mutta lähtöhetkellä hänen autonsa ei käynnistynyt, mikä oli täysin käsittämätöntä. Kesällä Terhi teki poikaystävänsä kanssa moottoripyöräretken, jonka jälkeen hänet kutsuttiin vanhimmiston eteen. Synnintekijän karttamissääntö Ainoa, joka puuttui Terhin syömättömyyteen, oli poikaystävän uskova äiti. Itkin koko ajan ja kapinoin mielessäni. Tapahtuma loukkasi Terhiä. – Päätin hankkia itseni sairaalakuntoon. Aiemmin pojan äiti oli soittanut Terhille tätä syvästi koskettaneen kappaleen Tuhkasta nousee aamu. Hän vei Terhin lääkäriin. Hän oli aiemminkin kertonut rukousvastauksista, ja ihmettelin, vastaako Jumala tosiaan yksittäisen ihmisen itsekkäisiin pyyntöihin. – Ristiriita koetteli. – Sanoin, ettei raskaustestiin ollut mitään syytä. Vihdoinkin kelpasin Jumalalle. Tuntui, ettei minua uskottu, sanoinpa mitä tahansa. Tyttö tentti kysymys-vastaus-periaatteella kaksi kirjaa vanhimmiston edessä ja vastasi konventissa muiden kastettavien kanssa kastekysymyksiin. Yksi kuulustelijoista oli Terhin isä, joka oli jo aiemmin pakottanut tyttärensä raskaustestiin oksentelun vuoksi. Kaikesta vaivannäöstä huolimatta Terhiä vaivasi jatkuva riittämättömyyden tunne. Sairaalajakson jälkeen Terhiä puhuteltiin jälleen seurakunnassa. Seurakuntalaisia rohkaistiin tekemään työtä tai osa-aikatyötä, josta saisi juuri ja juuri leivän pöytään. Perheitä ei rohkaistu matkustelemaan tai käyttämään rahaa. En halunnut tulla uudelleen huijatuksi, joten pyysin Jumalan puhuvan minulle suoraan. Pelkäsin jatkuvasti, mitä seurakunnassa sanotaan, jos he kuulevat. Sitten olen omillani. Nuotit osuivat kohdalleen Syömishäiriön kierre jatkui, olo kotona ahdisti ja karttaminen synkensi mielen. askel 9/2017 • 11. Hän kertoi, miten hyvä olo siellä oli ollut pikkupoikana, vaikkei hän nyt tahtonutkaan sitoutua uskoon. Vanhempani kuitenkin lupasivat, että saan asua peruskoulun loppuun saakka kotona. Asiaa ei hyväksytty seurakunnassa, mutta Terhi piti päänsä. Karttamissääntö astui voimaan. Lopulta hänet erotettiin 15-vuotiaana katumattomana synnintekijänä, koska seurustelu jatkui. Saman koin vanhimmiston edessä. Ei auttanut muu kuin pyytää kyytiä! Se oli iso rukousvastaus poikaystävän äidille ja ihmetytti minua. Ovityössäkin oli omat haasteensa. Raskaustesti ja syömishäiriö Yläkoulussa Terhi valitsi kaksi roolia: koulussa hän oli kuten muutkin ja seurakunnassa uskovainen. – Jälkeenpäin tunsin pettymystä, Terhi muistelee. Ihanne oli lahjoittaa varoja seurakunnalle. 11-vuotiaana unelma toteutui. – Työtä tehdään pareittain, ja minun piti aina ensin hankkia itselleni kaveri. Potilaan toive toteutui, ja hänet passitettiin sairaalaan. Luulin hallitsevani suhteeni ruokaan, mutta tilanne riistäytyi käsistä. Jos söin vähänkin, kärsin huonosta omastatunnosta ja oksensin. – En ole seurannut, mutta nykyään nuo määrät taitavat olla pienempiä
Takana on useita maratoneja ja toistakymmentä täysmittaista triathlon-kisaa ulkomaita myöten. Olen tehnyt paljon töitä anteeksiannon kanssa ja vapautunut hylkäämisen aiheuttamasta katkeruudesta. Olen joutunut käsittelemään sitä sekä läheisriippuvuutta. Totta kai olin kiinnittänyt ihmisten huomion, sillä olin ainoa ulkopuolinen ja itkin koko ajan. Polvistuin alttarille ja tunsin kuin kiven tippuvan harteiltani. Keväällä kotona oli jo niin tukalaa, että nukuin ajoittain teltassa. Kun Tuhkasta nousee aamu alkoi soida, Terhi tunsi Jumalan kutsun selkeästi. Sain istua heidän keittiössään rauhassa, juoda teetä ja kysellä kysymyksiäni. Suurin ilonaihe on yhteys rakastavaan Jumalaan. – Lähdin liikkeelle. – Tutkimustietoon pohjautuva teos on mielestäni paras lahkoa käsittelevä kirja, josta oli minulle suurta apua. Jo eläinkuntaa tarkkailemalla voimme huomata, miten luova Jumala on. Seurakunnassa Terhi tapasi tulevan puolisonsa, ja häitä vietettiin morsiamen täytettyä 18. Avioliitossaan hän on tehnyt töitä itsetuntemuksen kanssa. Toivon, että myös meidän kristittyjen joukossa olisi tilaa erilaisuudelle. Kappaletta ei ollut harjoiteltu kertaakaan! Viikkoa aiemmin Terhi oli kokenut toisenkin ihmeellisen tapahtuman. Vanhempiaan hän näkee kerran pari vuodessa. Apua olen saanut esimerkiksi taideterapiasta ja avioliittoleireiltä. teutuneet aktiivisen harrastamisen kautta. Seurakunnassa Terhi on ilahduttanut ihmisiä improvisaatioon pohjautuvalla ylistystanssilla. Vihdoinkin kelpasin Jumalalle. 2000-luvulla Terhi löysi kestävyysurheilun. Kun saarnaaja esitti alttarikutsun, ties monennenko kerran, kummastunut kuoro rapisteli tavallista kauemmin nuottejaan. Balettitunnit hän aloitti 1990-luvulla, ja sen kautta löytyi ylistystanssi. – Tuntuu kohtuuttomalle, että minua rangaistaan loppuelämäni siitä, mitä tapahtui ollessani 15-vuotias! Kaipaan heitä ja olisin mielelläni enemmän tekemisissä. Samoin sisaruksiaan, joiden puolisot eivät saa puhua edelleenkään Terhille. Terhi kantaa paljon vastuuta nykyisessä seurakunnassaan, mutta levosta käsin. Aloin tuntea nälkää ja nautin syömisestä hyvällä omallatunnolla. Lapsuuden unelmat ovat toHiljattain Terhi luki Aila Ruohon kirjan ”Vartiotornin varjossa, Toisenlainen totuus jehovantodistajuudesta”. Radio Dein aalloilla Terhiä voi kuulla kerran viikossa, jolloin lähetetään hänen Urheilijan hartauskirja -bloginsa. Seurakunta voi olla haavoittava, mutta myös äärimmäisen rakastava ja hoitava yhteisö. Jumala ei ole se, joka meitä rajoittaa. – Minulla on hylkäämisen haava, joka ei johdu puolisostani. Minun ei tarvitse suorittaa mitään, vaan voin tehdä myös asioita, jotka ovat vain itselleni hyödyllisiä. – Nuo pojat ottivat minut kuin pikkusiskokseen. Terve sielu terveessä ruumiissa Prosessissaan Terhi on saanut apua myös liikunnasta. Myöhemmin kuulin, että kuoronjohtaja oli jakanut nuotit juuri ennen tilaisuutta, koska koki siihen kehotusta. Työssään Tampereen kristillisen koulun opettajana hän saa pitää evankeliumia esillä. – Poikaystäväni todistuksen kautta suhteeni ruokaan normalisoitui. – Olen ymmärtänyt, että Jumala iloitsee, kun me nautimme ja iloitsemme elämästä. Kaipaan lapsuuden perhettäni Hyvistä käänteistä huolimatta elämä kotona kävi yhä vaikeammaksi. L H 12 • askel 9/2017. Haastavista lähtötilanteista huolimattaa olemme onnistuneet luomaan hyvän liiton ja saaneet neljä ihanaa lasta, Terhi iloitsee. Koulun jälkeen Terhi vietti paljon aikaa nuorten seurakuntalaisten opiskelijakämpässä
Mutta uskoo ja katoaa. Ja mitä etsinyt. Elän loput ajastani hitaasti, kiirehtimättä ja rauhallisesti. Tämä nykyinen oppaani Tico on niin samaistunut minuun, etten väsymykseltäni huomannut, kuinka se kärsi ja stressasi olostani. Vai lähdinkö lopulta pakoon itseäni ja elämän tärkeitä kysymyksiä. Tuskanhiki on valunut vikkelästi ja pää vilissyt ajatuksia, mustia mörköjä, ääretöntä väsymystä. Äsken ”johdatuksenomaisesti” silmiini isketty jae antoi ajatuksen: aloitan uuden elämän. Hedda opetti minulle hetkessä elämisen. Vilkaisemme Ticon kanssa toisiamme ja huomaan, että sillä on suussaan paperi. Lähdin Nurmijärvelle etsimään hiljaisuutta. Hoppuspuu. Ja kuitenkin, elin täysin päinvastoin kuin opaskoirani opetti. Samaan roskakoriin joutavat ikäkriisi, terveyshuolet ja elämätön elämä, joka pistelee teräviä ruusunpiikkejä uniini. Tori on jo suljettu, mutta huomaan pöydällä lapun: Saa ottaa. Hiljaisuuden kaipuu oli elämän tarkoituksen kaipuuta. Minä olen minä. Siinä on valtava mänty. P Koti-ikävää KOIRAN ELÄMÄÄ Pidän puuta antennina, joka välittää viestini yläkertaan. Sitten tapahtuu jotakin. Paperissa lukee: Saa ottaa. Teemu Rinne • nurmijärveläinen toimittaja. Toki aikaan mahtuu paljon hienoja löytöjä ja unohtumattomia hetkiä. N äppäilen sormituntumalla päivän jaetta Raamatusta, mutta ensimmäiset aukaisut eivät tuo kivaa tekstiä. Voisinkin, mutta Tico ei sitä ymmärrä, luulen. Puussa oli aina ennen oravanpesä. Huokailen vahvalle männylle huoliani ja kiitoksiani. Hetken vartija miettii, onko lappunen aito. Vien noin kymmenettä sylillistä roinaa autoon, kun kirkon palkkaama vartija iskeytyy paikalle ja syyttää meitä varkaiksi itse teossa. J otakin on nyt tehtävä. Keskellä yötä. Pysähdymme hautausmaan kohdalla. Ticon stressin huomasin siitä, että se oli nuollut omaan turkkiinsa pieniä paljaita läiskiä. Puun ympärillä lentelee valtava määrä valkoisia perhosia. Jatkan, ja lopulta: ”Lakatkaa te huolehtimasta! Tietäkää, että minä olen Jumala.” Kulunut kesä on ollut kaikkea muuta kuin tuon jakeen huolettomuutta. Olemme Ticon kanssa rosvon näköisiä. Turhien ajatusten merkityksen ja kaikkein tärkeimmän. Koti-ikävää Jumalan luo. Eläinlääkäri vahvisti oletukseni. askel 9/2017 • 13 T ico tuijottaa hellaa, josta heijastuu sen oma kuva. Ei ole enää. Ja äkkiä tiedän, miksi olen matkaani tehnyt. Sanon, että tuolla on lappu: Saa ottaa. Jos näin oli, en päässyt pakoon. Matka johti perusarvojen uudelleen rakentamisen työmaalle, ja ilman Heddaa ja Ticoa olisin tullut hulluksi. Monet kerrat herätessäni yöllä Tico istui pääni vieressä ja tuijotti. Sitten se kääntyy ja katsoo minua niin kuin voisin antaa peilille selityksen. Tunteet, joissa kierin, ovatkin vain varjoja menneisyydestä ja tulevan pelkopeikkoja. Itselläni on päässä mustan hupparin huppu, Ticolla Heddan liian iso pipo. Hassua, että sanon näin. Mutta elämä ei nyt kulje näin. Mutta pidän puuta antennina, joka välittää viestini yläkertaan. Karmein kesä, ihmisen mitalla. Silmät näyttivät lähinnä parilta portilta epätoivoon. T uijotamme sammuvaa tuikkua kuistilla. Kauhistuttaa, kun mietin yli seitsemää vuottani Nurmijärvellä. J ätämme tuikun rauniokirkkoon tuomaan vähän valoa kuistille ja suuntaamme kirkolle, jossa oli ollut päivällä kirpputori. Tiedän, että sen juuret kestävät syvätkin huokaukset. Tico ei ymmärtänyt peilikuvaansa, mutta lukea se näköjään osasi. Se ei ymmärrä näkemäänsä, murisee, kääntelee päätään ja irvistää hurjasti. Minulla. Heitän atomikelloni pois ranteesta, ja menemme Ticon kanssa omaan tahtiimme. Se oli Heddan lempipuu. Kuin lautturi olisi paiskannut kuohuvaan virtaan, koska kolikot puuttuivat silmistä, ja Manalan rannat jäivät haaveeksi. Ne eivät ole tavallisia yöperhosia. Mielellään kertoisin, kuinka hoidin puutarhaani ja nautin kylän koirien haukkumisista, traktorin kaukaisesta jyrinästä soratiellä, lasten iloisista äänistä heidän leikkiessään heinäpellolla ja lehmänkellojen kalkatuksesta hymyilevän aamuauringon noustessa vehnäpellon takaa. Vartija etsii sitä, muttei löydä. Suuri puolikuu valaisee pienen pihapuun. Kun avasin silmät, se riemastui ja alkoi nuolla kasvojani
Job ei konsultoi rakastuneita Kysymys ei liene vain kielipelistä, vaan siitä, että messussa keskustelu kuljettajan kanssa on kielletty. Enkä usko kenenkään vastarakastuneen hakevan Jobilta vastauksia kysymyksiinsä – myöhemmin juuri Job saattaa hyvinkin kelvata konsultiksi. Sakari Häkkinen, teologian tohtori Suomen Kuopiosta keksi testata tämän ensikuuleman vaikutuksia kahdessa eri yhteydessä: Tansaniassa ja Palestiinassa. Hän vetosi kuulijoittensa vapauteen käyttää rakkautta ja järkeä tehdä omasta maailmasta paikka, missä Jumalan ikuinen tahto ja ihmisten päivittäiset tarpeet kohtaavat. Kun hän oppi lukemaan, hän paneutui Raamattuun ensimmäistä kertaa. Mitä rukous jokapäiväisestä leivästä kertoisi heille meidän Isä Jumalasta. Kuullessamme Raamattua me aina sijoitamme sanoman jollain tavalla omaan tilanteeseemme. Tuskin moni vakavasti sairas hakee lohtua Laulujen laulusta. Siinä jos missä kirjain kuolettaa, mutta Henki tekee eläväksi. Se saattaa saada meidät ainakin taputtamaan ja huutamaan ”Bravo” hänen juttujensa siinä kohdassa, missä hän leveästi hymyillen murjaisee: ”Te olette kuulleet sanotuksi, mutta minä sanon teille.” P KURONEN Jumalan sanaa luomuna K U V IT U S : A N T T I V A LT A Matti J. Kun pulut eivät puhuttele Ainakin sain vastaavaa muistuttavassa tilanteessa vankilan pakkokirkossa vahvan palautteen. Tulokseksi syntyi kirja Köyhien evankeliumi, valitettavasti se on saatavina toistaiseksi vain ensimmäisellä toisella kotimaisella kielellämme: The Gospel of the Poor. Jeesus tuskin sanoi pitävänsä nyt Vuorisaarnan. Se Henki saa meidät kuulemaan Jumalan suurista teoista omalla äidinkielellämme. Sakkojaan sovittava vanha mies varjoisalta kujalta keskeytti julistukseni: ”Jos mä palelen Nokan hiekkalaatikoissa ilman leipää ja sä tuut siihe yllyttämää puluja tsiikaamaan, niin saat olla varma, ett mä vedän sua turpaan.” Ehkä sama suhtautuminen meidän hurskaasti huolettomiin juttuihimme pulujen bongauksesta heijastuu jollain tavalla siinä, ettei meitä vedetä enää turpiin, vaan meille käännetään selkä ja lähdetään leivän perään, edusti sitä mikä tahansa muu todemmaksi ja tarpeellisemmaksi koettu. Asetelma on suurin piirtein sama kuin meillä maahanmuuttajien leipäjonossa kerrottaisiin, että Jeesus julisti autuaiksi köyhät, nälkäiset, itkevät ja inhotut. Teemana hän käytti Raamatun köyhyystekstejä, joita ei luettu kirjasta, vaan kerrottiin suusta korvaan. Lopetettuaan lukemisen hän totesi: ”Joko tämä ei ole Jumalan sanaa tai sitten me emme ole kristittyjä”. Tarkoitus oli päästä mahdollisimman lähelle alkuperäistä kuulemistilannetta. Bravo Jumalalle! Juuri nämä kaksi kuulemistapahtumaa: mahdollisimman alkuperäinen ja mahdollisimman omakohtainen nykytilanne saattavat auttaa meitä vapautumaan siitä sekoilusta, mihin sokea usko Raamatun kirjaimelliseen ja sanatarkkaan tulkintaan johtaa. Saarnasin käsikirjan mukaisesti kedon kukista ja taivaan linnuista hurskaan huolettomuuden esikuvina. Kuulemme Jumalan sanaa ja selityksen siitä, mitä Jumala tahtoo meille sanoa, ja me kuittaamme paketin uskontunnustuksella, missä kuuluvat kirkkoisien kompromissit, mutta ei mitään Jeesuksen hartautta häiritsevistä haasteista. Kuinka hengellisiin tulkintoihin he taipuisivat. Tuskin hänen kuulijansa asettuivat nykyisten kirkossa kävijöiden tavoin saarnankuunteluasentoon, vilkuilivat ympärilleen nähdäkseen, keitä muita kylältä on tullut saarnakuuloon tai hypistelivät viittansa liepeissä kolehtilantteja, kun ei tullut denaareita mukaan. Köyhien evankeliumi leipäjonossa Sortumatta millään tavalla eksegeetin, Raamatun ammattiarvaajan rooliin, luulen, että ensimmäinen askel kohti Jeesuksen puheen ymmärtämistä voisi olla yritys asettua hänen kuulijoittensa tilanteeseen, keskelle sitä pölinää, vihellystä ja jupinaa, jonka hänen puheensa herättivät, mutta myös sitä toivoa ja liikettä, minkä hänen sanomansa synnytti. Kuronen • lappeenrantalainen rovasti 14 • askel 9/2017. Miten paljon mahtaakaan meidän uskoamme ja suhdettamme Raamattuun ohjata asenteisiimme syötetty esiymmärrys. Mitä tapahtuisi, jos saisimme armon tutustua Raamattuun prima vista, ensinäkemältä. L ukutaidoton vanha mies oli opetettu kristityksi
– Huomasin ilmoituksen lehdessä ja pääsin kristilliseen Elias-kirjaan töihin. Puhujaksi oli kutsuttu amerikkalainen evankelista Billy Graham, jonka kautta lähes 215 miljoonaa ihmistä yli 185 maassa on kuullut evankeliumia. Hänen esimiehensä pankin johtokunnan puheenjohtaja Mika Tiivola tuki tässä asiassa häntä. Minua arvelutti kirkon sisäinen eripura asiasta. – Oli minua puhuteltu jo aiemminkin, mutta tunnelma ja odotuksen tunne täydellä stadionilla tekivät vaikutuksen. Koko tiimi teki hienoa työtä, mitä ihailen vieläkin. Joten Jarmo nousi muiden mukana Imatran helluntaiseurakunnan bussiin, joka lähti ajelemaan kohti Helsingin Olympiastadionia. Ilo oli suuri, kun sateista huolimatta stadion täyttyi joka ilta. Jarmo alkoi käydä helluntaiseurakunnan tilaisuuksissa Imatralla, kunnes muutti pian uuden työn perässä Järvenpäähän. Ensin panin vastaan, en asian vaan aikapulan vuoksi. Onhan se vaikuttanut paljoon muuhunkin, enkä ole katunut, että olen edelleenkin tällä tiellä, nykyään kristillisessä kirjakauppa Sacrumissa työskentelevä Jarmo Savolainen sanoo tyytyväisenä. Se meni tiedotus-, mainonta-, koulutus-, toimistoja hallintokuluihin sekä Stadionin vuokraan ja järjestelyihin. – Itselläni on päällimmäisenä kiitollisuus Jumalalle, että olen saanut olla mukana noin valtavan hienossa tapahtumassa. Nuorella miehellä oli ihan oikea este, kun hänen piti olla sinä päivänä tuomarina pesäpallo-ottelussa Imatralla. Äitipuoli rohkaisi ja sitten lähdin, Jarmo näyttää kädellään eteenpäin. Eniten rahaa saatiin yksityisten lahjoituksista. Työn tulos oli kirkkohistoriaa. Päätoimikuntaa johtanut pankinjohtaja Ahti Hirvonen, joka pitää tapahtumaa elämänsä kohokohtana, kysyy: Tarvittaisiinko nyt uutta suurta missiota. Sen tiimoilta koulutettiin 12 500 vapaaehtoista 49 kurssilla eri puolilla Suomea. Satoja miljoonia on tavoitettu television, videoiden, elokuvien ja internetin avulla. Kun kutsu eteen tuli, olin kyllä valmis, mutta jäin penkkiin istumaan. – Pankista otin mukaan myös Olavi Räsäsen. Päätöstilaisuuteen osallistui 42 500 ihmistä. Tuhannet olivat rukoilleet 25.–30.8.1987 ajoittuneen tapahtuman puolesta jo kuukausia. Stadionin suurkuorossa lauloi 2 500 ihmistä muun muassa Kari Tikan johdolla. Jälkimainingeissa syntyi muun muassa Tuomasmessu. Missio Helsingin päätoimikunnan puheenjohtajaksi saatiin SYP:n uunituore pääjohtaja Ahti Hirvonen, joka nimityksensä yhteydessä oli kertonut paitsi pankissa myös lehtihaastattelussa tulleensa uskoon. H Billy Grahamin käynnistä 30 vuotta Suomen suurin hengellinen tapahtuma keräsi elokuussa 1987 Olympiastadionille kaikkiaan 183 000 ihmistä, ja jopa miljoonat ihmiset ympäri maailmaa saivat tietää Missio Helsingistä tiedotusvälineiden kautta. Missio Helsingin budjetti oli 5,9 miljoonaa markkaa eli noin miljoona euroa. Stadionilla oli 3 695 avustajaa. Hän oli käynyt puhumassa Helsingissä aikaisemmin vuonna 1954, jolloin häntä oli kuulemassa 28 000 ihmistä. Grahamille ei maksettu palkkaa tai kulukorvauksia. Uravalintaani Missio Helsinki vaikutti, sillä olin sitä ennen töissä Alkossa. En ollut kovin kokenut uskon asioissa, mutta yritysjohtajan kokemuksesta oli apua projektin talouden johtamisessa. Ihmisiä saapui bussija junalasteittain ympäri maata. Elämäni kohokohta Billy Grahamin kutsumista Suomeen oli valmistellut jo pitkään Suomen yhteiskristillinen evankelioimistoimikunta. Hän jutteli sielunhoitajapastorin kanssa, joka otti hänen tietonsa. 16 • askel 9/2017. Kirkkohistoriaa Missio Helsinki oli mieletön voimannäyte, jonka järjestelyissä olivat mukana evankelisluterilainen kirkko, suurimmat kirkolliset lähetysjärjestöt, ortodoksinen kirkko, katolinen kirkko ja vapaat suunnat. Teksti: Pirjo Wesaniemi • Kuvat: Lehtikuva ja Erkki Kuusanmäen arkisto Ä itipuoli oli houkutellut Jarmo Savolaista lähtemään Missio Helsinkiin jo useita kertoja. Se on ollut elämäni mielenkiintoisin tehtävä, kohokohta, Ahti Hirvonen kuvaa nyt muistellessaan tuota aikaa. Mutta kävi niin, ettei IPV päässytkään finaaliin
askel 9/2017 • 17. Kaikkiaan 9 000 ihmistä halusi ottaa Jeesuksen sovitustyön vastaan. Stadion täyttyi kuuden päivän aikana ääriään myöten eri puolilta Suomea tulleista ihmisistä. Takarivissä kolmas vasemmalta Mauno Saari. Eturivissä vasemmalta Kai Antturi, piispa Samuel Lehtonen, Billy Graham, Ahti Hirvonen; Henrik Perret ja Juhani Peltonen. Elokuun pimenevässä illassa oli erityinen tunnelma ja henki. Missio Helsingin päätoimikunta. Näistä kolmasosa oli miehiä ja mukana paljon nuoria
Se on edelleen Suomen suosituin jumalanpalvelus. Myöhemmin tiemme kohtasivat, kun ollessani Kotimaa Oy:n neuvottelukunnan puheenjohtajana hänestä tuli lehden päätoimittaja, jonka vastuualueeseen myös Askel-lehti kuului. Kiinteistöjä joudutaan myymään ja kirkon eläkerahastot joutuvat vaikeuksiin. Billy Grahamin nimi nousi ylitse muiden, hänen maineensa on edelleen hyvä. Hän oli Neuvostoliiton baptistien johtaja, joka oli ollut Missio Helsingissä. Jotkut silloin aloittaneet piirit ovat toiminnassa vieläkin. On melkoinen ihme, että saimme sen valmiiksi 10 kuukaudessa, Peltonen muistelee. Se eripura, mitä esiintyi silloin valmisteluvaiheessa, oli niin mitätöntä verrattuna tapahtuman saavutuksiin ja vaikutuksiin. Melkoinen ihme Missio Helsingin pääsihteerinä toimi SKSK:n evankelioimistyön sihteeri Juhani Peltonen. – Tällä hetkellä kirkon tila Suomessa on vaikea. Eniten vastustivat körtit ja Jaakko Elenius ratkaisukeskeistä evankeliumia. Askel ja Tuomasmessu ovat syntyneet samasta hengestä, Ahti Hirvonen sanoo. Olemme kantaneet huolta evankeliumin leviämisestä Suomessa. – Aika oli toinen, ihmiset olivat valmiita hengelliseen elämään. Piispa Ambrosius järjesti missioiden tiimoilta Hirvoselle ja Tapani Ruokaselle kutsun Moskovaan tapaamaan ortodoksisen kirkon patriarkka Alekseita. – Ihme oli sekin, että Olympiastadion oli vapaa ehdotettuun aikaan ja se, että niin laaja rintama lähti mukaan. Pyysimme 15 minuuttia ja saimme neljä tuntia, Ahti Hirvonen naurahtaa. Kävijämäärät seurakunnissa ovat laskeneet, mutta työntekijämäärät ovat pysyneet samoina. Hirvonen ei ollut ymmärtänyt millaiseen julkisuuteen joutuisi. Miten kirkko säilyy Suomessa. – Olli Valtonen, Miikka Ruokanen ja Anna-Maija Raittila alkoivat puuhata Tuomasmessua. Ahti Hirvosen myötävaikutuksella SYP vuokrasi missiota valmistelevalle työryhmälle tilat Helsingin keskustasta ja auttoi muutenkin monessa asiassa. – Olisimme hengellisesti paljon huonommassa asemassa Suomessa ilman Missio Helsinkiä. Haastattelun lomassa tämä sanoi heillä olevan 70 miljoonaa katsojaa. Amerikkalaisen tv-kanavan toimittaja tuli haastattelemaan häntä pankkiin ja kertoi, että ohjelmalla oli 20 miljoonaa katsojaa. Hänen ollessaan Moskovassa pyysin Lehtisen työtoverille Markku Happoselle tapaamista, mutta aikataulu oli liian tiukka. – Kun myöhemmin matkustin työmatkalle Moskovaan, minut pysäytti kadulla mies kysyen, olenko Ahti Hirvonen. – Tasa-arvoiset avioliitot ja muut ovat pieniä kysymyksiä sen rinnalla, että evankelioiminen on lähes hävinnyt kirkossa. Hän on ollut mukana ajatushautomoissa, jotka pohtivat, miten saada kirkko säilymään. Olin mukana sen perustamisesta alkaen. Mukana valmisteluissa oli palkattuja työntekijöitä, vapaaehtoisia ja Billy Grahamin koneiston ihmisiä, joiden kokemus oli ensiarvoisen tärkeää. Kaikesta seurasi valtava mediajulkisuus ennen ja mission aikana. Iso kiitos kuuluu Helsingin silloiselle piispalle, Samuel Lehtoselle, joka laittoi arvovaltansa likoon. Vuosien ajan sain Filippiinejä myöden kirjeitä, joissa oli osoitteena vain nimi ja pankki. Päivien aikana kutsuun ottaa Jeesus vastaan vastasi yli 9 000 ihmistä, joista kolmannes oli miehiä ja iso osa nuoria. Peltonen muistelee, että vaikein asia oli julistuksen ratkaisukeskeisyys. Körtit olivat kaikkein vaikeimpia. Missio Helsingin jälkeen ymmärrettiin, että hengellinen tarve oli suuri. 18 • askel 9/2017. Näin merkittävän evankelistan taakse sai helpoimmin eri tahot. Hän tutustui myös ystävällisissä merkeissä tulevaan patriarkka Kiriliin, joten siltä osin missioille osoitettiin myötämielisyyttä. Hän oli ollut mukana KRS:n Tässä elämä -kampanjassa ja vetämässä Lahden Kirkkopäiviä vuonna 1985. Hirvonen uskoo, että Suomessa on mahdollista saada herätystä aikaiseksi. – Seuraavana päivänä nykyinen IRRTV:n toiminnanjohtaja Hannu Haukka toi luokseni Moskovan ykköskanavan toimittajan. Siitä Ahti Hirvonen on puhunut paljon sen jälkeenkin ja soisi sen toteutuvan. YLE:n homoillasta alkaneen eroaallon taloudelliset vaikutukset eivät ole vielä täysimääräisesti näkyvissä. Heidät kaikki ohjattiin omiin seurakuntiinsa, joissa vastaanotto oli aika kirjava. Enemmistö eronneista oli nuoria aikuisia, joiden tulot olivat alhaiset. Missio Helsinki osoitti, mikä voima on maallikoilla ja heidän panoksellaan hengellisessä työssä. Pikkuhiljaa syntyi ajatus hengellisellä kentällä isosta tapahtumasta. Olen ollut valtavirrassa mukana, kaikessa on johdatuksen makua. Kun Happonen sitten seuraavana päivänä astui lentokoneeseen matkalla Geneveen, hän huomasi istuvansa Billy Grahamin vieressä. – Grahamia arvostettiin paljon Neuvostoliitossa. Hirvonen oli mukana puheenjohtajana myös Billy Grahamin tulkin Kalevi Lehtisen missiotoimikunnassa, joka järjesti pienempiä missioita Suomessa ja entisen Neuvostoliiton alueella suuren mission nimellä Missio Volga. Puhkuin intoa, kuten me kaikki
– Karilla on pitkä kokemus Grahamin missioista eri puolilla maailmaa. Luulisin, että nytkin tarvittaisiin kristittyjä kokoavia tapahtumia. Evankelista teki suuren vaikutuksen jo Mission etkoilla, jolloin hän puhui työntekijöille. Juhani Peltonen kysyy. Olin körttituvalla keskustelemassa Missio Helsingistä. Mediakonkari, joka oli ehtinyt olla toimittajana ja päätoimittajana monessa mediassa, muistelee, että kaikki, joita kysyttiin mukaan tiedotustiimiin, lähtivät. Jäätyään viime helmikuussa eläkkeelle alkoi lehdistöpäällikkönä työskennellyt Jussi Mursula tehdä mission nettisivuja talkoovoimin yhdessä Juhani Peltosen ja Kari Lindqvistin kanssa. Tiedotustiimi teki juttuja ja palveli toimittajia minkä ehti. Jaakko Voipio totesi, että onhan se outoa, jos herätys on herännäisyydelle outo asia. Ihminen on rakennettu siten, että hän tarvitsee yhteyttä. Ne olivat syvällisesti vaikuttavia tapaamisia, Mauno Saari huokaa. Yhteiset isot tapahtumat voisivat purkaa jännitteitä, Jussi Mursula uskoo. Olin ollut Kalevi Lehtisen tiimissä Saksassa ja jatkoin sitten Volgalle asti, Mursula muistelee. Löytyykö sitä, vaikka rivit harvenevat. Sillä välin, kun Graham puhui englanniksi, kirjoitettiin suomennosta ylös. Pitää tunnustaa uskonsa julkisesti ja totisesti tein sen. Suomen lehdistö tajusi, että myös kristillinen tapahtuma voi olla iso juttu. – Sillä perusteella körtit jarruttivat asiaa. Hän kiittää Grahamin organisaatiota avusta, kaikki lähti sujuvasti liikkeelle ja toimi. – Erityisesti minulle on jäänyt mieleen kaksi kohtaamista Billy Grahamin kanssa. En mennyt, kun kaikille oli painotettu, että ihmiset ohjataan omiin seurakuntiinsa. Nyt harmittaa. Juhani Peltosella on vieläkin hallussaan Grahamin saunassa käyttämä kylpytakki. Grahamin puheet löytyvät netistä Tänä kesänä avattiin Missio Helsingin 30-vuotisjuhlasivut netissä otsikolla ”BILLY GRAHAM Missio Helsinki 1987”. Olisiko uuden mission aika. Tein paljon kotiläksyjä ja otin asioista selvää, koska hänen tuloonsa suhtauduttiin niin ristiriitaisesti. – Mission ja sen jälkeen syntyneen Tuomasmessun kerrannaisvaikutuksia on vaikea mitata, mutta jälki on iso vuosikymmenten aikana. Toinen oli hotellin katolla tehty kuvaus ja toinen venematka Hirsalaan saunaan, mistä Seura teki haastattelun. Saari pestasi SYP:n nopeimman konekirjoittajan tilaisuuksiin. Billy Graham kävi saunassa Tapahtuman saama julkisuus oli valtavaa. – Miten loistavasti ihmiset olivat mukana! Posket punaisina paiskittiin hommia. Vaikka aikaa on kulunut, puheiden sisältö on kestänyt hyvin ja puhuttelee yksinkertaisella julistuksellaan. Odotin vinoilua, mutta mitään negatiivista ei tullut vastaan. – Sen jälkeen perustettiin Tuomasmessu, johon minutkin pyydettiin mukaan. Oma taustani on se, että olen kasvanut helluntailaisäidin helmassa, ja maksoin siitä lapsena. Tiedotustiimiin kuulunut Lea Taivalsaari (os. Yhdestäkään valtiovierailusta ei oltu kirjoitettu niin kattavasti kuin amerikkalaisen evankelistan missiosta. Tiedotustilaisuuksissa oli mukana lähes sata toimittajaa. Hän oli ihminen, mutta evankelioiva ihminen ja puhui kuin tasavertaiselle. Oikealla Missio Helsingin pääsihteeri ja alkuun sysääjä Juhani Peltonen. Mukana oli myös piispa Lehtonen piispallisessa asussa. Keskustelu oli ajoittain väkevää, mutta ei siitä sen isompia haavoja jäänyt. Itse olin missiossa tiedotushommissa puolitoista kuukautta. askel 9/2017 • 19. Sieltä voit katsoa satoja tuhansia liikuttaneet Grahamin puheet. Uuden Suomen kustannusjohtaja Mauno Saari veti lehdistötiimiä. Kukaan ihminen ei ole tehnyt niin lähtemätöntä vaikutusta kuin Graham teki. Olisiko uuden mission aika. – Billy Graham oli karismaattinen ja arvokas Jumalan mies, jolla oli myös nöyryys. Ehkä nyt tarvitaan avoimuutta sille, että Isä Jumala puhuu meille uusilla tavoilla, vaikka maahanmuuttajien kautta, Lea Taivalsaari uskoo. Lappalainen) muistelee jännittävää tehtäväänsä stadionin tornissa, kun hän kertoi suorassa lähetyksessä legendaariselle radiotoimittaja Markus Similälle, mitä missiossa tapahtuu. Aika ajoin on ollut puhetta ison kristillisen tilaisuuden järjestämisestä, mutta se tarvitsee paljon yhteishenkeä ja yhteen hiileen puhaltamista. L Missio Helsingin kotisivut osoitteessa: http://bg87.net Billy Graham kokosi yhteen Suomen kristityt historiallisella tavalla vuonna 1987. – Kalevi Lehtisen missiot sen jälkeenkin vetivät hyvin ihmisiä. Näin toimittajat saivat lähtiessään tuoreen aineiston. Hänen vilpittömyytensä oli aivan sanoinkuvaamatonta. Lehtileikkeleitä kertyi tolkuton määrä, ja YLE lähetti yhden tilaisuuden suorana televisiosta
– Minulla oli onnellinen ja hyvä lapsuus, vakaat ja turvalliset olot. Lisäksi hän harrasti jääkiekkoa 15 vuotta sekä Ilveksessä että Tapparassa. ”Se oli parasta, mitä minulle on tapahtunut”, mies kuitenkin sanoo. Kotona äiti halusi pitää yllä omasta lapsuudestaan tuttuja perinteitä, joihin kuuluivat iltarukous ja jouluevankeliumin lukeminen. Teksti. Petteri kuului myös kotikulmien poikaporukkaan, joka touhusi ulkona, pelasi ja kiipeili. 20 • askel 9/2017. Minulla ei siis ollut kristinuskosta kovin vankkoja tietoja, enkä tuntenut muita uskovia kuin nyt jo yli 90-vuotiaan isotädin, Petteri kertoo. Tutkimusten jälkeen syyksi paljastui vakava sairaus. Perheeseen kuuluu myös Petterin 13-vuotias Ella-tytär. Kesällä reissattiin Euroopassa ja talvella Lapissa. Ilveksen ja Tapparan paidassa Petteri kasvoi perheessä, jossa arvostettiin musiikkia, luontoa ja liikuntaa. Häämatkalla nuoripari kiipesi Saanalle ja vaelteli Lapissa, jossa Petteri oppi jo lapsena viihtymään. Mies joka havahtui Petteri Järvinen vajosi äkillisesti syvään tajuttomuuteen 20.3.2015. Päivi Puhakka • Kuvat: Rami Marjamäki ja Jussi Salomaa H M etsätalousinsinööriksi Tampereen ammattikorkeakoulussa opiskeleva Petteri Järvinen (36) on viettänyt kesän metsässä taimikon istutusja raivaustöissä. Jouluevankeliumia pidimme veljen kanssa turhana juttuna. Vietimme paljon aikaa yhdessä vanhempien ja pikkuveljeni kanssa. Joku ylsi sinne, missä Petteri kävi ja havahtui. Ohjelmaan kuului iltahartaus, johon ei ollut pakko osallistua, ja yleensä menin sen ajaksi ulos. Rippikoulukin tuntui elämäni pisimmältä viikolta. – Levolle laskeun, Luojani tuli tutuksi. Asuinalueellamme oli seurakunnan nuorisotila, jossa kävin pelailemassa. – Hengelliset asiat olivat vieraita. Metsäalan rankkaan harjoitteluun tuli heinäkuussa onnellinen tauko, kun Petteri vihittiin Ruth Hakalan kanssa Aitolahden kirkossa Tampereella