F I • I R T O N U M E R O 9 € 6 /2 17 • A S K E L S A A U S K O A , T O IV O A JA R A K A S T A A . Karhun pusu Sulo, Juuso ja OLLI VALTONEN: Ole suopea toisillekin PIRJO KANTALA: Pyhiinvaellus vie uuteen JUKKA KEMPPINEN: Vastasyntynyt näkee enkeleitä MARIANNE HEIKKILÄ: Kohtaa pyhä tiekirkossa Anna anteeksi, karkota katkeruus! Uskonto riivaa ja kiehtoo Kari Hotakaista Tuomasmessu – musiikissa Vintturit Kristiinasta tuli kuningatar 5 -vuotiaana Anna-Maria ja katekismus selvisivät Siperiasta Suomeen Kiinan ja paavin suuri sovinto?. Reunavinkit eka toka rivi näin Vakiokoko zzzz zzzzzz Zzzz zzzzzzz zzzzzz zzzzzz XX xxxxx xxxxxx zzzzzzzzzzzz 6 / 2 1 7 • U S K O S T A , T O I V O S T A J A R A K K A U D E S T A • A S K E L L E H T I
Millainen Jumala on. 27,90 (31,00) SLS hän pian olisi kihloissa lähetysoppilas Gustaf Skog27 90 31 50 KESÄN VAHVAT LUKUHETKET! Taivaskokemuksia Elämäkerta Sota 1939–1945 Joka päiväksi Iloisen rytmillinen levy lattarigospelia. Ytimessä kokoaa kansiensa väliin 365 piispan twaarnaa, yhden vuoden jokaiselle päivälle. 8,90 (25,90) ARKKI 8 90 Päivi Mattila Rakkaus väkevä kuin kuolema Nuori Amalia tuijotti vanhempiaan kuin nämä olisivat puhuneet vierasta kieltä. Sinä olet aamuni valo, Aurinkomme ylösnousi, Kaikki kiitosta laulakaa, Nousevaan aamuun ja Vedet jo virratkaa. Sisältää mm. Tässä teoksessa veteraanit muistelevat, millaista oli palvella sotapäälliköistä korkeinta, Kaikkivaltiasta Jumalaa. Kirjassa verrataan yli sataa kuvausta kuolemanrajakokemuksista siihen, miten Raamattu vastaa kiinnostavimpiin kysymyksiimme tuonpuoleisesta: Olenko edelleen oma itseni. 31,50 (35,00) PÄIVÄ Luise Koppen Martti Lutherin Käthe-rouva Kiehtova elämäkerta Kathrina von Borasta. 11,60 (12,90) John Burke Taivaan rajalla Kirja kertomuksista, joissa on käyty lähellä kuolemaa ja palattu kertomaan sekä taivaallisista että helvetillisistä kokemuksista. 020 754 2350 tilaus @sacrum.fi Jukka Mäkinen Itäraja liekeissä Kun Suomi oli sodassa ja vihollisen tykistötuli vei miehiä helvetin porteille, rintamalla lausuttiin lukemattomia lupauksia. 19,90 (21,90) 19 90 niitä yksiin kansiin. Tässä teoksessa veteraanit 39 90 11 60 Tapio Luoma Ytimessä #365 sytykettä elämään Espoon piispa Tapio Luoma on tullut tunnetuksi twaarnojen – twiitattujen saarnojen – taitajana. Jukka Mäkinen on koonnut niitä yksiin kansiin. Magnus Ingman oli Amaliaa lähes kolmekymmentä vuotta iäkkäämpi! Ei hän silloin vielä osannut aavistaa, että hän pian olisi kihloissa lähetysoppilas Gustaf Skoglundin kanssa ja lähdössä kohti AfrikkaaPohjautuu tositapahtumiin 1867–1906 Suomessa ja nykyisessä Namibiassa. 39,90 (45,00) AIKAMEDIA Orquestra Montuno Valon samba cd Iloisen rytmillinen levy lattarigospelia. Verkkokauppa : www.sacrum.fi Myymälä : Hietalahdenranta 13, Helsinki ma–pe 9–17, la 10–15 puh. Miltä taivaassa näyttää. Pako luostarista, avioliitto kirkonkiroukseen julistetun entisen munkin kanssa, äitiys ja ison talouden emännyys Wittenbergissä kertovat voimakkaasta, henkisesti lahjakkaasta ja käytännöllisestä naisesta. Lattarigospelia väkevä kuin kuolema Päivi Mattila akkaus R Romaani. Näenkö ystäviäni ja rakkaitani. Peter-pappa aikoi ilmoittaa leskeksi jääneelle kirkkoherra Ingmanille, että Amalia olisi mitä sopivin uusi äiti hänen lapsilleen
Presidentti, joka fyysisestikin oli muita pidempi, oli kuitenkin meidän Manu eikä mikään irvikuva vallan huipulla istuvasta hallitsijasta. Tuntui hienolta, että kaikilla meillä päällimmäisinä tunteina nousivat pintaan kunnioitus ja kiitollisuus. K un presidentti Mauno Koivisto kuoli, kansakunta hiljeni hetkeksi. Kotimaa Oy:n tilaajarekisteritietoja voidaan luovuttaa ja käyttää asiakassuhteen hoitamiseen sekä lain sallimaan asiakasmarkkinointiin henkilörekisterilain puitteissa. Pirjo Wesaniemi päätoimittaja Suuri suru yhdisti PÄÄKIRJOITUS Päätoimittaja Pirjo Wesaniemi p. Hän lähti 16-vuotiaana vapaaehtoisena rintamalle. Vihapuheella ja vihalla ei tätä maata ole koskaan rakennettu. 040 680 4057 • Ilmoitustrafiikki Lisbeth Sarkkinen, p. Kuronen, Erkki Kuusanmäki, Torsti Lehtinen, Eino Leino, Sirpa Norri, Teemu Rinne, Martti Räikkönen, Mirja Sinkkonen, Cheri Tamminen, Antti Valta ja Olli Valtonen • Ulkoasu Teemu Pokela • Taitto Jaska Peltola/Aste Helsinki • Kuvankäsittely Kirsi Laine • Käyntiosoite Hietalahden ranta 13, 00180 Helsinki Postiosoite PL 279, 00181 HELSINKI, Sähköpostit askel.toimitus@kotimaa.fi etunimi.sukunimi@kotimaa.fi • Askelen kotisivu: www.askellehti.fi • Tilaukset ja osoitteenmuutokset p. Kolmen lapsen yksinhuoltajaksi jäänyt isä yritti selviytyä arjesta hellahuoneessa päivästä toiseen. Toimitus vastaa ainoastaan tilatuista jutuista ja kuvista. Kotiin lähetetyissä kirjeissä Koivisto pyytää perhettä rukoilemaan hänen ja muiden puolesta. Presidentti Koiviston kuoleman aiheuttama pysähdys, kunnioitus ja hiljentyminen muistuttivat entisestä ajasta ja sen tavoista. Sodan aikana Koivisto kuitenkin tunsi tulleensa varjelluksi ja rukousten kantamaksi. Mauno Koivisto menetti äitinsä jo 10-vuotiaana. Koivisto käänsi vaikeudet voitoksi, näytti miten köyhistäkin olosuhteista voi suomalaisessa yhteiskunnassa nousta ja toteuttaa unelmiaan. Tämä hellahuoneessa kasvanut poika opiskeli sodan jälkeen työn ohessa, väitteli tohtoriksi ja nousi omilla ansioillaan tasavallan presidentiksi. 040 733 2877 • Toimitussihteeri Päivi Puhakka p. Hetkeksi vihapuhe lakkasi, hetken olimme yhtä ja kunnioitimme suurta elämäntyötä. 020 754 2333, asiakaspalvelu@kotimaa.fi • Kustantaja Kotimaa Oy, Toimitusjohtaja Juha Ruotsalainen Markkinointi Markkinointipäällikkö Minna Zilliacus • Ilmoitusmarkkinointi Myyntipäällikkö Pirjo Teva, p. 040 750 5508 ilmoitusmyynti@kotimaa.fi • Lukijamäärä 66 000 (KMT 2016) • Painopaikka PunaMusta Oy • ISSN 0780-9972 • Aikakauslehtien Liiton jäsenlehti. Olisiko tässä hyvä paikka tarkistaa omia arvoja ja toimintatapoja ihan valtakunnallisesti. Kuten tasavallan presidentti Sauli Niinistö sanoi, Koiviston myötä suomalaisesta politiikasta katosi sodan käynyt sukupolvi. USKOSTA, TOIVOSTA JA RAKKAUDESTA askel 6/2017 • 3. Isä oli seilannut maailman merillä laivatimpurina ja kokenut uskonnollisen herätyksen. Pidätämme oikeuden hintojen muutoksiin. Hyvää ja siunattua kotimatkaa, presidentti Mauno Koivisto. Äiti oli kanttorin tytär, joten hengellisiä vaikutteita Koivisto sai kotoa, joskus ankarallakin tavalla. 040 067 4817 • Avustajat Paavo Alaja, Marianne Heikkilä, Eero Junkkaala, Pirjo Kantala, Anna-Mari Kaskinen, Jukka Kemppinen, Eija-Riitta Korhola, Matti J
Kesäkuu 2017 s. 16 Anna-Liisa Valtavaaralle anteeksianto on prosessi 26 16 56 4 • askel 6/2017. 26 s. 56 Inna ja Juha Vintturilla soi hyvin yhteen Hossan kansallispuisto on retkeilijän paratiisi s
P Parviviisautta TOIMITTAJALTA Päivi Puhakka • toimitussihteeri Seuraava Askel ilmestyy 6.7.2017 Kannen kuva: Jenna Lehtonen 6 Ajassa Kuusanmäki ja tiekirkot 8 Arpi kädessä muistuttaa Kari Hotakaista kuolemasta 12 Paavi ja Kiina valmistelevat suurta uutista 13 Jukka Kemppinen: Tyttö näki unta enkeleistä 14 Matti J. Syntyi takauma 30 vuoden taakse Korpilahdelle. Jumalanpalvelus täyttyi kaikenikäisistä ihmisistä. Hän kutsui seurakuntaa määrittelemään suhteensa maan päälle tulleeseen Jumalaan, joka antaa uuden tulokulman elämään. Stagelle nousseiden puhujien teologia ja ratkaisut olivat yksinkertaisia. Kiipesin Lontoossa vanhan anglikaanikirkon parvelle, joka oli täynnä nuoria. Korostettiin palvelevaa ja kuuntelevaa johtajuutta. Mutta kristinuskosta vieraantuneen urbaanin ihmisen kaipuu elämän syvimmän merkityksen löytämiseen ei ole kadonnut." Kuusanmäki toivoo, että HTB:n vanhasta kirkkorakennuksesta löytyvät staget, rennot juontajat, screenit ja moderni musiikki pysyvät välineinä. Aiheena oli kirkon uudistuminen, otsikoksi tuli ”Kun karuselli pysähtyi”. Niissä toistui eri kirkkokunnista tulevien keskinäinen rakkaus ja yhteys. Näen liian suuret toimintayksiköt ja väsyneet virkaveljet. ”Vastarintajohtaja” Ripatilla oli urkuparvella patja, kirjoja ja appelsiineja sekä halu vaihtaa kiire ja byrokratia hiljaisuuteen. Konferenssiin osallistunut Espoonlahden kappalainen Erkki Kuusanmäki kuvaili maallistumista: "Tällä vuosituhannella Lontoossa on suljettu paljon kristillisiä kirkkoja, osa on myyty moskeijoiksi, ja moni britti on vieraantunut anglikaanikirkosta. Kuronen: Jumalan apuseriffit 16 Anna-Liisa Valtavaara: Anteeksianto on prosessi 19 Torsti Lehtinen: Aito taide syntyy vapaudesta 20 Kuningatar Kristiina oli Euroopan juhlituin nainen 24 Esirukousta elämän taitekohtiin 26 Vintturit ovat kotona Tuomasmessussa 31 Tuomaspapin pieni kesäsaarna 32 Olli Valtonen: Tee suopea teko! 34 Sulo Karjalainen ymmärtää karhujen kieltä 39 Teemu ja Tico huoltoaseman terassilla 40 Inkeriläinen Anna-Maria Orgolainen koki lapsena Leningradin piirityksen 44 Suomussalmi sai kansallispuiston 49 Miguel Servet – rationalisti, jonka inkvisition tuli tuhosi 50 Jussi Sohlberg on uskontotietäjä 53 Eero Junkkaala: Seuraako kuolemaa uni. Jotain oli virinnyt. K olmekymmentä vuotta sitten kiipesin Korpilahden kirkon parvelle haastattelemaan silloista kirkkoherraa, Jaakko Ripattia. ”Odotan hengellisen elämän viriämistä. Osallistuin äskettäin Lontoossa konferenssiin, jonka järjestänyt Holy Trinity Brompton (HTB) -seurakunta oli löytänyt jotain tuosta Ripatin kaipaamasta hengellisen elämän viriämisestä, kun ihminen ei ole enää ”toiminnan kohde”. Sisältö sortuu rakenteeseen, jossa ihminen jää nimettömäksi toiminnan kohteeksi”, totesi Kirkko 2000 -jatkotyöryhmän ja kirkolliskokouksen jäsen. Filosofi, kehitysvammaisten Arkki-yhteisön perustanut Jean Vanier kutsuikin kuuntelemaan ihmisiä herkällä korvalla ja olemaan rauhantekijä. Vanhan anglikaanikirkon kellarin holvien alla oli maallikkojen pyörittämä kahvila viihtyisine sohvaryhmineen. Viesti oli selkeä: ”Jeesus tuli sanomaan: rakastan sinua.” Kirjailija Simon Sinek vertasi hyvää johtajuutta hyvään vanhemmuuteen, jossa luodaan turvallinen ilmapiiri tehdä myös virheitä. 54 Kirjoja kesään 56 Miehikkälän kirkkokuoro piristää Kaakon kulmaa 59 Nero, myyrä ja win-win-tilanne 60 Alfa-väki valloitti Royal Albert Hallin 62 Haavi auki ajankohtaisille asioille 64 Hyvä elämä: Hoidetut jalat kannattelevat yleisterveyttä 65 Kirjeenvaihtopalstalla etsitään ystävää 66 Ristikko 67 Marianne Heikkilä: Kurvaa tiekirkkoon! askel 6/2017 • 5. Ja että seurakunta päivittää kutsumustaan kysymällä mitä ja miten tehdään toisin, jotta nykypolvi löytää Vapahtajan. Saarna liikkui tässä ajassa ja siitä löytyi vertikaalinen suunta ”maan päälle tulleeseen Jumalaan”. Nuoret soittivat sekä iloista että harrasta ylistysmusiikkia. Psykiatri Ned Hallowell puhui nykyihmisen kaipauksesta yhteyteen ja vaikeudesta antautua siihen
Provencen yrtit -mausteseoksessa on mukana myös laventelia, rosmariinia, timjamia, oreganoa, laakerinlehteä ja joskus selleriä. Vanhemmuus on kuitenkin suurin ja paras luottamustehtävä. Sivuvaunuja vihaan. Niillä ei pääse joka paikkaan”, Ruskon entinen kanttori sanoi kypärää päähän sovitellessaan. Se kukkii heinäkuusta syyskuuhun. Mannerheimin vuosien 1942–46 nuorempi adjutantti Rafael Bäckman kertoi esimiehestään, jolle Jumala oli Kansojen Kaitsija. Paljon kovempi juttu kuin ministeriys tai jokin muu tehtävä.” Jutta Urpilainen kieltäydyttyään presidenttiehdokkuudesta. Pääministeri ihmetteli myös, miksei Suomen kirkossa ole rippiä. Sitä voi käyttää myös mausteena lihalle, karamellisoituna jälkiruoille ja sekoitettuna öljyyn hieronnassa. Aiheina olivat myös ystävyys, rukouksen parantava voima ja aatelismies, tolstoilainen anarkisti Arvid Järnefelt. On syytä kiittää kaikesta siitä hyvästä, mitä hänen elämänsä ja elämäntyönsä on meille antanut. Väitetään, etteivät kirvat, punkit ja muut ötökät kestä sen hajua. Siksi turvallisuus on tärkeää. ”Vastarintajohtaja” Jaakko Ripatti oli kiivennyt viikoksi Korpilahden kirkon urkuparvelle. Mitään tieteellistä näyttöä tästä ei ole, mutta mikä estäisi hieromasta nilkkoja sen lehdillä. (Eeva 5/2017) Laventeli rauhoittaa L Laventeli on voimakastuoksuinen kasvi, joka erittää rauhoittavaa aromia. ”Pää on kuin kananmuna. Päivi Puhakka L ”Presidentti Mauno Koiviston kuolema koskettaa hänen läheisiään ja kaikkia suomalaisia. Vuonna 2000 on liian myöhäistä”, byrokratiaa, kiirettä ja almanakkaa vierastanut kirkkoherra ennusti. (Facebook-päivitys 13.5.2017) L ”Se olisi ollut väärin lasta kohtaan. Pääministeri kaipasi rippiä ja kanttori kypärää RAAMATULLISTA KUUSANMÄKI Ajassa LAINASANAT 30 VUOTTA SITTEN L Kesäkuun 1987 Askelessa Harri Holkeri kertoi, että vanhemmat olivat toivoneet hänestä pappia. Hänen persoonansa ja työnsä on jättänyt vahvan jäljen koko suomalaiseen yhteiskuntaan. ”Muutoksen on tultava. Laaja artikkeli esitteli Puolan Solidaarisuus-liikkeen johtajan Lech Walesan selviytymisreseptin: opettele ymmärtämään itseäsi, säilytä luottamuksesi ja turvaa Jumalaan. Pirjo Wesaniemi KUUKAUDEN KASVI ”Jos joku teistä kärsii, hän rukoilkoon; jos joku on hyvillä mielin, hän laulakoon kiitosvirsiä.” (Jaakobin kirje 5:13) 6 • askel 6/2017. Uuno Muraja (89) kertoi moottoripyöräharrastuksestaan. Anna ikuisen valosi loistaa hänelle”, arkkipiispa Kari Mäkinen. Tähkälaventeli menestyy myös Suomessa yli metrin korkuisena, mutta talvella se on hyvä peittää kuusen havuilla. Kirkon perheguru Liisa Tuovinen antoi ohjeita onnistuneeseen lomaan: arki katkolle, lähelle luontoa, aikaa yhdessäololle ja juhlalle, vähemmän viinaa ja enemmän erotiikkaa avioliittoon. – Herra, nyt sinä lasket palvelijasi rauhaan menemään. Markus Lehtipuu neuvoi, miten vietetään viikko Burmassa 150 markalla. Kaksivuotiaan sijaan joku muu olisikin ykkössijalla elämässäni. Virasto oli suljettu ja työntekijät rukoilivat kirkossa viikon
Sitä pitää yllä Suomen evankelisluterilainen kirkko. Missä kuljetkin, pidä hänet mielessäsi, hän viitoittaa sinulle oikean tien. Sananlaskut 3:5–6. Älä jätä elämääsi oman ymmärryksesi varaan, vaan turvaa koko sydämestäsi Herraan. Toiset etsivät uutta ja ennen näkemätöntä. Ellet pääse tien päälle, voit hiljentyä netissä Kappeli-sivustolla. L Suomessa jo yli 250 kirkkoa pitää oviaan avoinna päivällä kulkijoiden tulla sisälle rauhoittumaan. Voit löytää niitä myös Norjassa, Tanskassa, Virossa, Ruotsissa, Saksassa ja PohjoisKalotissa. Ensin Tiekirkko-hankkeeseen kuului vain muutama kirkko Pohjois-Suomessa, mutta nyt niitä on jo yli 250 eri puolilla maata. Paikalliset oppaat voivat kertoa lisää kirkon historiasta ja arkkitehtuurista. Oma seurakuntasi ottaa sinuun yhteyttä parin päivän sisällä. On hyvä istahtaa alas, aistia Pyhän läsnäolo ja viettää hiljainen hetki joko ikiaikaisessa kivikirkossa, vanhassa puisessa tai modernissa pyhätössä. Mukana on sekä evankelisluterilaisia että ortodoksisia kirkkoja. Se toimii aina, ja pois lähtiessä on reppu vähän kevyempi. Tiekirkot ovat yleisimmin auki 10.6. Jotkut haluavat vierailla itselleen tutuissa kirkoissa, joihin liittyy muistoja. Koko idea tuotiin Saksasta, ja 1990-luvun alussa avautuivat ensimmäisten kirkkojen ovat kesällä. Se sama, mikä toimii ulkomailla, toimii täälläkin. Tietoa hengellisestä elämästä ja rukouksia löydät myös Tuomasmessun sivuilta www.tuomasmessu.fi Jos haluat liittyä kirkkoon, se käy kätevästi täyttämällä Liity kirkkoon -lomake. Pirjo Wesaniemi Kesäloman keidas – Tiekirkko M A T T I K A R P P IN E N KUUKAUDEN KASVI Rengon kirkko askel 6/2017 • 7. Joka tapauksessa jokainen kirkko on rakennettu ajatuksella ja rakkaudella, niiden seinät kertovat iloista ja suruista, häistä ja hautajaisista. – 20.8., aukioloajat vaihtelevat. Voit testata sieltä myös rukousruletin
Tavallisen ihmisen happotesti Kuluneena keväänä Hotakainen on joutunut tekemään poikkeuksen myös suhteessa vanhoihin teksteihinsä. Niitä ei kuitenkaan kukaan pääse karkuun. Romaanin eri tavoin sivuliirtoon joutuneista henkilöistä elokuvan keskiöön nousee Pekka. Sellainen, että sanotaan asiat suoraan, mutta ei jätetä ketään maahan makaamaan. Ensin kirjailija kieltäytyi koko ohjelmasta jäykkään olemiseensa vedoten. Aforistisista ja usein vimmaisiksi yltyvistä lauseistaan tunnettu Hotakainen kokee vierautta kirjoittamiaan kirjoja kohtaan. – Hahmon syntyminen vaati palaamista 19-vuotiaan Kari Hotakaisen nahkoihin, joka opintorahat pahanpäiväisesti törsättyään harkitsi ruoan varastamista. Paitsi siihen, että ihminen on mysteeri. Nuorena kirkosta eronneen tarkkailijan kotikirjastosta löytyy Paavo Ruotsalaista ja Juhani Rekolaa. Teksti: Päivi Häkkinen • Kuvat: Jani Laukkanen H K irjailija Kari Hotakaisen (60) mielestä paras lause on sellainen, josta ei ihan tarkkaan tiedä, mistä se tuli tai kuka sen teki. Siksi Hotakaisen kirjoissa puhkotaan kuplia ja ammutaan alas turvarakenteita. TYLY lohduttaja Kari Hotakaiseen vetoaa tyly lohtu. Mieluiten Hotakainen olisi itsekin vähän kuin kuollut kirjan valmistuttua. Levylautasella pyörii Tuomari Nurmio – Suomen vankin gospelmuusikko. Hotakaiseen vetoaa tyly lohtu. En kirjoita itselleni vaan lukijoille. Kirjan lukeneet muistavat toimeentulonsa äärirajoilla kamppailevan miehen, joka nälkänsä ajamana etsiytyy kuokkavieraaksi hautajaisiin. Vasta happotesti paljastaa ihmisen todellisen luonnon. – Työn alla ollessaan kirja on äärimmäisen tärkeä, mutta jälkikäteen kuin kuollut. Palkitusta ja lukijoiden kiittämästä romaanista Ihmisen osa on tekeillä elokuva, jonka käsikirjoitustiimissä kirjailija on mukana. Kirjamessuilla esiintyessään hän tuntee itsensä sanan selittäjäksi ja vääräksi profeetaksi. Jatkuva eheys ja valmiit maailmanselitykset sulkevat sattuman ja kärsimyksen ulos pelistä. Vähemmän innokkaasta julkisuussuhteestaan huolimatta miestä on seurattu viime syksystä lähtien vakiokasvona Maikkarin tv-show’ssa Pitääkö olla huolissaan. Koti, putka ja yleinen sauna Lapsuuttaan Rautalammilla, viiden siskon veljenä, Hotakainen kuvailee sekavaksi, urheilulliseksi ja rikkaaksi – pikkupojalle ihanteelliseksi. 8 • askel 6/2017. Mutta kun selvisi, että juuri siksi hänet haluttiin mukaan, Hotakainen suostui. Varmuuksiin ja yleistyksiin hän ei usko. Kirjailijaa kiinnostaa tavallinen ihminen epätavallisissa tilanteissa. – On mukavampi lähteä kohti aurinkoa täydellisestä tummuudesta. – Tykkään raaoista tavoista kuvata ihmistä, mutta en nihilistisistä, ne ovat kaksi aivan eri asiaa. Tarkasti osuvat kohteliaisuudet vetoavat
askel 6/2017 • 9. – Positiivisuus, joka on hylännyt varjot, ei tee minuun minkäänlaista vaikutusta
Oli Karjalan evakoita, romaneja ja kehitysvammalaitos. Pariin ammatin edustajaan hänellä on kohtalainen lähikontakti keskusteluystävinä. Paras uskontoon liittyvä komiikka ei Hotakaisen mielestä lähde Uskonto riivaa ja kiehtoo. Konkurssin pelko tuntui veriseltä todelta, konkreettiselta umpihangelta. Samassa rakennuksessa toimi poliisiasema. – Lapsuudessani vanhempieni usko oli sellaista körttivivahteista, vähän vaimeampaa. Hotakaisen perhe asui yhdessä harvoista kerrostaloista. Suurperheessä on hirveän vaikea olla omissa oloissaan. Lukuharrastus näkyy läpi Hotakaisen tuotannon. – Oman tutustumiseni kautta olen löytänyt Raamatun kaunokirjallisen kiehtovuuden ja huumoriulottuvuuden. – "Langennut ihminen", "synnintuntoinen" tai "siviäsyntinen", kuten lestadiolaistaustasta tuleva hiihtokaverini minulle aina välillä lohkaisee. En kokenut, että perheemme olisi siinä suhteessa juurikaan eronnut muista. – Nämä teemat löytyvät kaikilta hänen levyiltään. Se ei ollut ylimielisyyttä vaan estyneisyyttä. Monet ateistit ovat tosikkoja Kari Hotakainen tekee tunnustuksen: joskus kirkon penkissä istuessaan hän toivoo, että tulisipa jyhkeä pappi, joka täräyttäisi jotain tulikivenkatkuista tai jotain perin juurin ajateltua, joka yhdistäisi paikalla olevat ihmiset. Tekstien poljento yltyy usein raamatulliseksi, eikä Hotakainen ole vältellyt vanhojen sanojen käyttöä. Tunnistettavia, itsestä löydettävissä. Usko Jumalaan ja konkurssin pelko Kirjailijan lapsuuteen liittyi myös tietoisuus vanhempien uskosta Jumalaan, joka tuli vielä näkyvämmäksi heidän ikäännyttyään. – Olin sekoitus seurallista poikaa ja täysin erakkopoikaa. Uusimman levyn viimeinen kappale on ihan asian äärellä. Entä miksi kirjaa käytetään usein vain joko armon alleviivaamiseen tai helvetin lieskojen lietsomiseen. Viidentuhannen asukkaan maalaispitäjässä oli kirkko keskellä kylää ja paljon isoja perheitä. Hotakainen kävi nuoruudessaan oman pienimuotoiseksi kuvaamansa jaakopinpainin uskonasioiden kanssa ja erosi kirkosta. – Nyt nuoren Karin ajatusmaailma on aika kaukainen. Tuomari Nurmion perimmäiset kysymykset Seuraavina vuosina Hotakaisen uskontokritiikkiä ruokki kokemus siitä, että Raamatusta voidaan löytää perustelut mille vain. Varmaan joku kirkon ihminen kohta ottaa yhteyttä ja sanoo, että tulehan käymään, jos noita asioita noin paljon pohdit, Hotakainen nauraa ja kertoo suunnitelmastaan kirjoittaa vielä joskus jonkun romaaninsa päähenkilöksi papin. Yleisen saunan vieressä oli putkat. Koin, että ei tarvitse puhua, kun kaikki muut puhuvat niin paljon. Tuomari Nurmiota hän pitää Suomen vankimpana gospelmuusikkona. Pitkän laulun kertosäkeessä sanotaan: vastaa pieni ihminen, haluan tietää totuuden. – Uskonto riivaa ja kiehtoo. Hotakaisen isä on jo edesmennyt, mutta äiti asuu edelleen Rautalammilla. Vanhat sanat ovat hemmetin hyviä ja osuvia. Aloin murrosiässä harrastaa mykkyyttä. H 10 • askel 6/2017. Vahvempi leima on jäänyt yksityisyrittäjinä työskennelleiden vanhempien taloudellisista huolista, jotka heittivät varjonsa myös pikkupojan elämään. Uskontoon liittyvä kiehtovuus syntyy Hotakaisen mielestä perimmäisen äärellä olemisesta. En väheksy sitä, mutta perusteeni eivät olleet kovin jylhiä. – Sellainen stressaantunut ja ristiriitainen pappihahmo kiehtoo. Tähän ei liity yhtään ilkkumisen halua vaan vilpitöntä uteliaisuutta papin rooliin sisältyviä paineita kohtaan. Jostain mitä ei voi ratkaista, mutta jota ei voi olla ajattelematta
Kun vastuut vähenevät, pitäisi hilpeyden ja holtittomuuden lisääntyä. – Hyvät ajatusmallit ja niiden edustajat kestävät komiikan. Mutta kun teologia vaaditaan näyttämään jotain konkreettista jumalasioista, ei ole olemassa mitään mitä näyttää. Jos olet perustanut elämäsi itsevarmuuden ja pöyhkeyden varaan, et kestä huumoria itsestäsi etkä omista uskomuksistasi. Koko vuosi tullaan käsittelemään Suomea rajujen yleistysten kautta. Saati jos ajatellaan mitä kaikkea maailmalla on viime aikoina tapahtunut. – Juhlinnassa saisi olla enemmän mukana hulvattomuutta ja outoa komiikkaa. Mutta Hotakainen väistää. Haalistuneen arven muisto Kirjailija muistaa erään tilaisuuden, jossa pappi lähestyi häntä silmin nähden pelokkaan ja stressaantuneen oloisena. ivasta vaan siitä, että joku tuntee aiheen ja sen paradoksit hyvin. Nämäkin käden luut ovat kulkeneet millilleen näin ihmiskunnan alusta asti. – Mitä enemmän elää, sen enemmän pitäisi tulla epävarmuutta. Käsite vanha ja viisas on ihan pöyristyttävä ja kehityksen vastainen. – On väsyttävää toistaa mielipiteitä, joista kaikki ovat turvallisesti samaa mieltä. Kovat perunat ja koominen juhlavuosi Myös Suomen 100-vuotisjuhlan esille ottaminen saa Hotakaisen hieman varautuneeksi. Hotakainen huomauttaa, että Suomessa ei ollut yhtään poliittista vaikuttajaa, toimittajaa tai tutkijaa, joka olisi osannut ennustaa, että Donald Trumpista tulee Amerikan presidentti. Suomalaisen yhteiskunnan kipupisteiden kuvaajana tunnetulta kirjailijalta on pakko kysyä, millaisiin asioihin hänen huomionsa kiinnittyy juuri nyt. askel 6/2017 • 11. Minulla ei ollut mitään sellaista mielessä. – Se kertoo maailmastamme kiteytettynä aika paljon. Romaanissaan Iisakin kirkko Hotakainen pyrki ymmärtämään molempia osapuolia. – Ehkä hän ajatteli, että tuossa on se teräväsuinen kirjailija, joka tulee häntä kurmoottamaan. Kaksi asiaa, joita Hotakainen vihaa, ovat kovaksi jääneet keitetyt perunat ja yleistykset. Päinvastoin, Hotakaisen mielestä papin työ on kunnioitusta herättävän vaativa tehtävä. Vakavuus on äärimmäisen hieno asia, arvo suorastaan, mutta päättymätön jyhkeä vakavuus muuttuu komiikaksi kuuden minuutin jälkeen. Tarinassa vanha ateisti-isä ja uskovainen poika etsivät yhteyttä. – Ihminen on mysteeri, ja helvetin monta ihmistä yhtäaikaa. Se on muisto vuonna 2012 tapahtuneesta vakavasta autokolarista. On paljon asioita, jotka huolettavat, mutta samalla moni asia on mennyt elämäni aikana hirveän hyvää suuntaan. Se on eksakti ammatti verrattuna papin ammattiin. Monet ateistit tuntuvat olevan tosikkoja. Takaseinä näkyy ja ovikin jo kerran avautui, mutta meni kuitenkin vielä kiinni, Hotakainen yltyy. – Herää koomisia ja ristiriitaisia tunteita, hellyyttäviä ehkä noin 12 prosenttia. Kari Hotakaisen särmät ovat ennallaan. Tullaan kokonaan toisenlaiselle alueelle. Minussakin on iso Kari, pikku Kari ja kuollut Kari. Hänestä kaikille tietyn iän saavuttaneille olisi pitänyt selvitä, että ihminen on mysteeri. Saman viikonlopun aikana voi joutua kohtaamaan elämän ja kuoleman. Mies näyttää kämmenselässään pitkittäissuunnassa kulkevaa jo haalistunutta arpea. L – Takaseinä näkyy ja ovikin jo kerran avautui, mutta meni kuitenkin vielä kiinni, Hotakainen viittaa vakavaan autokolariin. – Olen keskustellut paljon lääkäreiden kanssa. Ikä tuo epävarmuutta Kari Hotakainen täytti vuoden alussa 60 vuotta, mutta minkäänlaiseen viisauden karttumiseen hän ei usko
Siellä vaikutti useita suomalaisiakin lähetyssaarnaajia, sillä Suomen Lähetysseura on toiminut Kiinassa vuodesta 1902. Kiina ja Vatikaani ovat neuvotelleet kaksi vuotta kaikessa hiljaisuudessa suuresta sovinnosta. Kristittyjen jahtaaminen Kiinassa on vaihdellut maan osasta toiseen. Kiinan ja Vatikaanin sovinto Arvelut Kiinan kristittyjen määrästä vaihtelevat suuresti, koska julkista tilastotietoa ei ole. Paavi Franciscus ja presidentti Xi Jinping voivat yhdessä paikata presidentti Donald Trumpin jättämää aukkoa ilmastonmuutostaistelussa. Amerikkalaisen Newsweek-lehden mukaan Kiinan ja Vatikaanin sovinnolla on kansainvälisesti suuri vaikutus, koska se antaa paaville ja maailman suurimman maan presidentille mahdollisuuden tehdä yhteistyötä köyhyyden vastaisessa taistelussa ja ilmastonmuutospolitiikassa. Joillakin seuduilla kristityt ovat toimineet melko vapaasti ja toisaalla poliisit ovat repineet kirkkojen ristejä alas. Kommunistisen puolueen johto on hakenut jotakin oppijärjestelmää, joka täyttäisi arvotyhjiön sekä toisi voimaa valtion rakentamiselle ja korruption kitkemiselle. Trump ei usko ilmastonmuutokseen ja kannattaa öljyn ja hiilen polttoa. Asiantuntijoiden mukaan neuvotteluilta odotetaan tulosta jo tämä vuonna. Materialistinen kommunismi on joutunut perääntymään. Kiinan ja Vatikaanin uskotaan sopivan vanhat riitansa ja solmivan ehkä diplomaattisuhteet. Kristikunta odottaa valtavaa uutista. Ristejä revitty alas Kiina oli maailman suurin lähetyskenttä vuoden 1949 kommunistiseen vallankumoukseen saakka. Hän on tukenut useita lakeja, joilla tuetaan fossiilisten polttoaineiden käyttöä. Yleisesti kuitenkin otaksutaan, että kristittyjä on enemmän kuin 80 miljoonaa, joka on kommunistisen puolueen jäsenmäärä. lähestyvät toisiaan Paavi ja Kiina 12 • askel 6/2017. Erityisesti nuoret ovat kiinnostuneita kristinuskosta. Sen jälkeen kristittyjä on joko vainottu tai ahdisteltu näihin päiviin saakka vaihtelevalla innolla. Teksti ja kuva: Markku Saksa J o ennen Vatikaanin ja Kiinan sovintoaikeita uskontojen asiantuntijat arvelivat, että kohta kristittyjen määrä Kiinassa ohittaa Yhdysvaltojen kristittyjen määrän, ja ennen pitkää Kiinasta tulee suurin kristitty valtio. Kiina karkotti viimeisen Vatikaanin diplomaatin Pekingistä vuonna 1951. Kristittyjä istuu myös Kiinan vankiloissa
V anhemmilleen ja sisaruksilleen vastasyntynyt on myös työtä ja vastuuta. Sillä oli ikää kaksi vuorokautta, ja kun pitelin sitä sylissäni, se näki unta enkeleistä. Se oli tyttö. Maallisella vallalla ei ollut muuta mahdollisuutta kuin tehdä sovinto. Sille joka tietää suunnilleen, mikä on tämä acedia, voi tulla mieleen, että tuohon syntiin myydään lääkettä apteekissa, ja Kela varmaan korvaa kulut. Vatikaani edustaa maailman noin 1,2 miljardia katolilaista ja Kiina 1,4 miljardia asukasta. On ihme ja ilo olla uuden ihmisluomuksen äärellä, etenkin maailmassa ja yhteiskunnissa, joita kiinnostavat enemmän haudat kuin kehdot. Onni etten koskaan pyrkinyt papiksi. K ävin eilen ihmeparantajan luona – vaikka en käsitä olevani itse juuri tuon synnin pauloissa, ainakaan pahanpäiväisesti. Gaon mielestä sovinto Kiinan kanssa on Vatikaanille oivallinen asia, koska Kiinassa on paljon katolilaisia ja sovinto lisäisi heidän määräänsä suuresti. Sellaiset ihmiset eivät kokemani mukaan ota käsittääkseen, mitä on ”argumentum non parentium”. Hengellinen laiskuus on laiminlyönti. Keskiajan mestareiden kynän määrittelemänä tämä tila on vielä pahempi kuin suru, tristitia, joka sekin on vakava oire. Melankolia, sanakirjojen mukaan raskasmielisyys, on tila, jossa ihminen ei osaa irrottaa katsettaan kadotuksesta. Seuraava keisari Konstantinus Suuri omaksui kristinuskon ja palautti kanssahallitsijansa Liciuksen kanssa vainon aikana takavarikoidun omaisuuden kristityille niin sanotulla Milanon ediktillä vuonna 313. Aikaisemmin maailmanhistoriassa on tapahtunut hieman samanlainen suuri sovinto. L Hengellinen laiskuus Liian suuri voima vastustaa Vatikaanin ja Kiinan sovinnossa on kysymys valtavista ihmismääristä. Kiinan ja Vatikaanin yhteistyö toisi 2,6 miljardia maailman ihmistä yhteen. Se vetää syntisen näkemästä ihmeellisiä ilon aiheita ja tekemästä sellaisiakin hyviä tekoja, jotka olisivat muutoin ulottuvilla. Toivottavasti pääsen keskustelemasta kiivaasti kenenkään sellaisen kanssa, joka haluaa väitellä uskosta. On lupa uskoa myös siihen, minkä näkee, kun silmiä ei vielä ole. Usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy. Suljettujen luomien alla silmät liikkuvat, suu ikään kuin hakee ilmeitä ja käsittämättömän pienet kädet puristuvat nyrkkiin ja avautuvat. KOLUMNI Jukka Kemppinen • hovioikeudenneuvos ja professori K uolemansyntien luettelossa hengellinen laiskuus oudostuttaa. Kiinan johtava ulkopolitiikan asiantuntija Victor Gao arvelee Newsweekille, että suuresta sovinnosta voidaan ilmoittaa koska tahansa, mutta se tapahtuu joka tapauksessa ennen ensi vuotta. Ei riitä, että uskoo omia silmiään. Mutta on se kyllä myös etuoikeus ja ihme. Olisin varmaan kastaa roiskaissut kahdeksannen lapsenlapseni, koska kaikki tunnustusten ja kirkkolain ehdot olivat selvästi täyttyneet. Rooman keisari Galerius, joka hankki mainetta kristittyjen innokkaana tappajana ja vainoajana, hyväksyi kristinuskon lailliseksi vuonna 311, koska kristittyjen voima ja määrä kasvoivat liian suureksi. L askel 6/2017 • 13. Tämä oli sellainen jokapäiväinen ihme. M ielessäni Heprealaiskirjeen jae kertoo jokseenkin kaiken oleellisen
Perustelin osallistumistani kunnallispolitiikkaan sillä, että koska siellä tehdään kuitenkin huonoja päätöksiä, ne tehtäisiin ainakin huonolla omallatunnolla. Jumalanhan se valtiokin on, mutta kirkon pitäisi tarjota valtiolle korjaussarja. Eivät kaikki, jotka eivät pysy tahdissa, marssi väärin, he vain kuulevat toiset rummut. Todisteita tähän ei tarvitse mennä hakemaan Natsi-Saksaa tai ehkä nyky-Venäjää kauemmaksi. Välitysyrityksessäni vetosin siihen, että tuomiokapitulin silloisten virkapukeutumisohjeiden mukaan pappien tuli käyttää virassaan mustia sukkia. Päättäjät panttivankeina Kantelijoiden, näiden kirkollisten kaipuripukkien, toiminta paljastaa jälleen kerran sen, kuinka kaukana todellisen kansan, niiden tavallisten ihmisten, etiikasta nämä asennerajoitteiset moralistit käytännössä ovat. Saahan siellä tarkastusviikonloppuina paistia, sorvattuja porkkanoita ja kermakakkua, mutta miten ne voivat hoitaa ylipaimenen virkaa silloin, kun kaipuripukit pökkivät omia paimeniaan. Kirkkomme kunniaksi tuleekin lukea se, että pystymme valitsemaan sellaisia arkkipiispoja ja piispoja, jotka ansaitsevat kantelut omista puheistaan omille kapituleilleen. Todellinen uhka tulee sieltä, missä hartaiden harvainvalta pitää päättäjiä panttivankeinaan eikä tee tilaa eettisen evankeliumin todistukselle kirkon toiminnassa. Kun ensimmäiset kristityt tunnustivat, että Jeesus Kristus on Herra, he samalla sanoivat, ettei heitä keisari enää määräile – ja saivat maksaa keisarille senkin, joka kuului Jumalalle – oman henkensä. En tiedä, koska koko urani aikana sain toimia kapitulin virkamiehenä vain kerran selvittäessäni kantelua, joka koski syvää teologista ongelmaa: voiko kirkon rockmessussa käyttää mustia sukkahousuja bassorummun vaimentimena. P KURONEN Kipin kapin kapituliin K U V IT U S : A N T T I V A LT A Matti J. Vanhastaan tiedetään, että jos kirkon ja valtion suhteet ovat huonot, on valtiossa jotain pahasti vinossa. Ehkä he eivät tiedä sitäkään, etteivät piispat ole vuosiin saaneet edes palkkaansa valtion rahoista, vaan he ovat nyt kirkon omia poikia – ja se yksi tyttö. Keisari otti Jumalalle kuuluvaa Kytkentä valtioon tarjoaa kirkolle mahdollisuuksia, mutta muodostaa myös suuren uhkan. A. Numminen ajat sitten ja on edelleen oikeassa. Jos ne taas ovat hyvät, saattaa kirkossa olla jotain vikaa. Kuronen • lappeenrantalainen rovasti 14 • askel 6/2017. U skovaisen pahin vika on se, ettei hän anna toisen rauhassa uskoa, sanoi M. Ei taida muuten olla kovin helppoa kapituleissakaan. Nämä Jumalan apusheriffit tietävät, ettei heidän tuomionsa riitä, vaan tarvitaan piirikunnan rauhantuomaria paikalle, ennen kuin päästään hirttäjäisiin. Eihän se, että uskoo olevansa oikeassa, todista vielä toisen olevan väärässä. Ehkä hän on vaan vielä vähän enemmän oikeassa. Edelleen kristillisen kannanoton valtioon pitäisi kantaa arkkipiispa John Vikströmin viestiä eduskunnalle: ”Täällä vallitsee järjetön ja jumalaton meno”. Viimeksi sellainen kristillinen teko kuin turvapaikanhakijoiden auttaminen ja etenkin heidän pakkopalautustensa vastustaminen poiki kymmeniä kanteluita tuomiokapituliin. Pelkään pahoin, ettei kirkon julkiskuvaa rapauta niinkään tämä kroonistunut nahina siitä, kuka saa mennä kenenkin kanssa mimmoisiin. Etiikan tehtävänä on etsiä oikeutta, hyvää ja Jumalan tahtoa kulloisessakin moraalissa, siinä mitä pidetään muka oikeana ja lakiin kirjoitettuna. Valitettavasti nämä valitukset ja kantelut kytkeytyessään kirkon hallintoon kytkeytyvät myös kristilliseen uskoon ja arvomaailmaan ainakin sellaisten käsityksissä, joiden mielestä kirkolla olisi vielä jotain tekemistä sen uskon kanssa. Image-lehden viimeisessä numerossa kerrotaan, että tuo harhaoppinen pappi, Marjaana Toiviainen, kieltäytyi kunniasta tulla yhdeksi lehden valitsemista sankareista, joita esitellään alojensa edelläkävijöinä ja uudistajina. Jumalan valtakunta tekee vielä tuloaan ja on meidän työmme takana. Kanteluilla ei rakenneta vaan revitään: ”Jokainen valtakunta, joka jakautuu ja taistelee itseään vastaan, tuhoutuu, ja talot sortuvat toinen toisensa päälle”, sanoi jo Jeesus tästä pelistä. Kun ei uskaltauduta avoimeen erilaisuuden kohtaamiseen eikä antauduta todelliseen dialogiin, päädytään tähän kantelukulttuuriin. Käyttäydytään kuin äidit, jotka pitkin päivää muistuttavat lapsia siitä, mitä tapahtuu, kun isä saa kuulla, mitä taas tuli tehtyä. Hirttäjäiset ja Herran apuseriffit Ettei kaikessa tässä kantelussa sittenkin heijastu avuttomuus kohdata toisenlaista uskoa ja todistusta
Aina vaan anteeksi Teologi ja kirjailija Anna-Liisa Valtavaara tietää, kuinka vaikeaa ihmiselle on antaa anteeksi. Teksti: Mari Vainio • Kuvat: Laura Oja 16 • askel 6/2017. Jumalan anteeksianto on kuitenkin loputonta
– Jumala ei koskaan kauhistele ihmisen tekoja. Kutsuista puuttui vain päivämäärä. Kaikki huipentui siinä, että Kristus kuoli ristillä ja koki ylösnousemuksen. Armo on jotakin niin suurta ja valon täyttämää, että langenneen ihmisen on vaikea luottaa siihen. askel 6/2017 • 17. Tärkeintä oli paluu, ei se, mitä aiemmin oli tapahtunut. Tärkeintä on tahto pysyä tehdyssä päätöksessä. En halua enää kantaa näitä taakkoja mukanani. Valtavaara muistuttaa siitä, kuinka Jumala on keksinyt koko anteeksiannon, jotta saisi ihmisen syntiinlankeemuksen jälkeen takaisin yhteyteensä. Aina. – Moni odottaa, että anteeksiannon pitäisi tapahtua nopeasti. – Tunnetyöskentelyn takia se voi viedä aikaa eikä tapahdu hetkessä. Anteeksianto on ennen kaikkea tahdon valinta, päätös. Riittää, että ihminen menee hänen luokseen ja ojentaa kätensä sekä sydämensä. Siitä alkaa tie vapauteen. Miksi en siis soisi sitä iloa myös muille. – Ihminen voi luottaa saavansa kaikki pahat tekonsa anteeksi. – Se oli vastoin tuon ajan tapoja, ja kuitenkin isä teki niin. Pienet asiat voivat hoitua yhdellä anteeksipyynnöllä, mutta kun taakkaa on koko elämän ajalta, on anteeksiannon teko pitkä prosessi. Se on anteeksiantoa armosta. Jumala ajattelee toisin. Siinä ei ole poikkeuksia. Luovun toisen syyttämisestä, katkeruuden, kaunan tai koston hautomisesta, vihan tunteen ruokkimisesta tai hellimisestä. Takapakkeja ja tunnemyrskyjä Anna-Liisa Valtavaara sanoo, että monella ihmisellä on väärä käsitys anteeksiannosta, ja siksi se jää usein myös tapahtumatta. Rakkaus pakotti siihen. – Vaikka olisit kuinka suuri pahantekijä, saat aina syödä pöydästä niin paljon kuin tarvitset, Valtavaara muistuttaa ja sanoo, että Jumalan anteeksiantopäätös on valmis ja odottaa ottajaansa. – Valintani jälkeen tunteet eivät päätä suhtautumistani ja vähitellen ne laantuvat. Tunteet voivat olla voimakkaita, varsinkin jos on kysymys suuresta, koko elämää koskettaneesta asiasta. Hän ei tarvitse hiventäkään miettimisaikaa. – Armo on kuin valmiiksi katettu pöytä, josta voi syödä tai olla syömättä. Valtavaara viittaa Raamatun tuhlaajapoikakertomukseen, jossa isä kärsivällisesti odotti pojan kotiinpaluuta. Se kuuluu kaikille, kaikista teoista. – Itse pidän määritelmästä, että anteeksianto on luopumisen valinta. H A nna-Liisa Valtavaara lähtee liikkeelle Jumalan anteeksiannosta ihmiselle. – Isä valmisteli juhlia mielessään, valitsi ruokalistan ja kutsut naapureita varten. Annan tilaa uudelle. Takapakkejakin voi tulla myllertävien tunteiden keskellä. Jumala ei pakolla syötä sinua tai tunge ruokaa suuhusi, mutta sinulla on aina lupa ottaa ja palata uudestaan aina katettuna olevan pöydän ääreen. Isä valmisti juhlat Ihmisen on kuitenkin vaikea ottaa vastaan rakkautta ja ymmärtää olevansa niin rakastettu, kaiken sen arvoinen. Kertomuksessa isä rientää juoksujalkaa spontaanisti poikaansa vastaan. – Itselleen armollisen on helpompi armahtaa muita, Anna-Liisa Valtavaara sanoo. Syli on avoin
Sillä on jotakin mitä minulla ei ole, jotakin mitä en usko edes koskaan saavani tai saavuttavani. Näin anteeksianto on mahdollista myös jo edesmenneille ihmisille. 18 • askel 6/2017. H Anna anteeksi edesmenneille Anteeksianto on myös uteliaisuutta katsoa, mitä uutta elämä tuo tullessaan, jos annan anteeksi. Mikään ei tunnu miltään, joten loukkaantuminenkin on vierasta. Kimppakatkeruus on erityisen tuhoisaa. Anteeksianto on prosessi, jossa luovun katkeruudesta ja annan tilaa uudelle. – Katkeruus tekee usein salakavalan tempun. Nyt riittää! En halua tätä enää! – Tunne kertoo siitä, että olen tavallaan jättänyt elämän elämättä ja elänyt enemmän toisten elämää. – Olisi aika kauheaa, jos emme voisi antaa kuolleille anteeksi. Aikuisena voisi jo toimia toisin. Valtavaara on huomannut, että usein varsinkaan kaikkein kipeimmissä loukkauksissa anteeksipyyntöä ei edes tule. Vihainen ihminen vetää rajoja, ymmärtää itse ja osoittaa muille, missä kulkevat hänen rajansa. Nyt opettelen vastuunottamista ja täysin omannäköisen elämäni elämistä. Terve, itseään ja sitä kautta muita arvostava ihminen antaa anteeksi ja tunnistaa myös itse ansaitsevansa anteeksiannon omille virheilleen. – Voi ajatella, että juuri noista ikävyyksistähän haluan eroon! Miksi siis vielä haluan pitää niistä kiinni. Taakkaan tottuneelle ihmiselle voi kuitenkin olla vaikeaa kokea elämän keveys. Anteeksiannon työtä kannattaa tehdä kunnolla. Kimppakatkeruus on tuhoisaa Valtavaara puhuu irtipäästämisestä. – Vaikka ihminen on kokenut kovia, ehkä koko elämänsä, on hänellä aikuisena aina mahdollisuus tehdä kaikesta jäljellä olevasta niin hyvää kuin mahdollista. Tulee kuin pikkulapsen taistelun halu, jossa konkreettisestikin lyödään jalkaa lattiaan. Anteeksiannollekin olisi ollut kenties mahdollisuus, mutta se on jäänyt tekemättä. – Vapaana elävä ihminen on monelle vaikea pala ymmärtää. Anteeksianto ei merkitse unohtamisen yrittämistä. Asiat, menneet tapahtumat ja loukkaukset ovat todellisia eikä niitä tarvitse pienentää tai muuksi muuttaa, mutta niiden kannattaa antaa mennä, päästää irti. Taakse jäisi paljon taakkaa, joka helposti kantautuisi eteenpäin sukupolvelta toiselle. Kiltit ihmiset kautta aikain ovat antaneet asioiden mennä, ohittaneet omat tarpeensa ja arvonsa. Näitten yli ei hypitä! Tähän en enää suostu! – Jos ei koskaan tunnista sitä, että on vihainen ja pettynyt, ei koskaan myöskään löydä elämästään anteeksiannettavaa. Anteeksiannossa on kysymys myös vastuun otosta ja uhrin roolista luopumisesta. – Moni on huomannut, että vaikka elämässä on ollut suuria menetyksiä, anteeksiannon ja irtipäästämisen kautta elämä voi kukoistaa aivan uudella tavalla. Valtavaaran mukaan vihastuminen on kuitenkin hyvä taito. Jatkuva viha on ihmiselle valtava painolasti, ja anteeksiantamattomuus johtaa helposti katkeruuteen pahasta teosta. Voi tuntua jopa pelottavalta tuntea itsensä iloiseksi ja onnelliseksi. Anna-Liisa Valtavaara sanoo painokkaasti: – Anteeksiannossa päätän suhtautua tuohon minua huonosti kohdelleeseen mänttiin toisella tavalla kuin hän ansaitsee. Se ikään kuin liimautuu matkaamme. Keskeneräisyyden ilossa Hyvä kasvualusta anteeksiannon todelliselle olemassaololle elämässä on oman keskeneräisyyden ymmärtäminen. Valtavaara muistuttaa Raamatun sanoista Heprealaiskirjeessä (12:15): ”Pitäkää huoli, ettei mikään katkeruuden verso pääse kasvamaan, sillä yksikin sellainen saastuttaa monet.” – Jos jätän yhdenkin asian hiertämään mieltäni, sen juuri kasvaa ja se levittää katkeruuden myrkkyä varsinkin itseeni mutta myös ympärilleni. Usein kunnon kiukku auttaa käsittelemään asioita, päästämään irti ja antamaan anteeksi. – On hyvä ymmärtää, että lapsuudessa ei ehkä ollut vaihtoehtoja, oli vain pakko sopeutua. Anteeksi voi ja kannattaa antaa myös ilman anteeksipyyntöä. Kauna kannattaa kitkeä kokonaisuudessaan pois. – Ikävän asian voi kyllä muistaa, mutta tärkeää on tietoisesti luopua sen muistelemisesta ja toisen muistuttamisesta. Ulkopuolinen asian tarkastelu voi kantaa eteenpäin. Kitke kaunaisuus Välillä on vaikeaa olla vihainen
Ystävä tiukkaa, kuinka kukaan voi vajota niin alas. Se ei liity vain katolisuuteen, protestanttisuuteen tai mihinkään muuhun tunnustuksellisuuteen. Hänet karkotettiin kaupungeista, joissa hän asui, ja tuomittiin jopa kuolemaan. Anna-Liisa Valtavaraa on kirjoittanut aiheesta muun muassa kirjat Ainako anteeksi?, Oikein kiltit, Huolena huolehtiminen, Kiltteydestä kipeät ja Syyllinen olo, syystä vai suotta / Kirjapaja. Yksi terveen itsetunnon piirre on se, että kestää omaa keskeneräisyyttään eikä yritä esittää täydellistä. – Itselle anteeksi antaminen on samaa kuin anteeksiantoon uskominen. Renessanssin paheellinen Italia synnytti Leonardo da Vincin ja Michelangelon. Taiteen nimissä on syytä iloita siitä, että tuomio myöhemmin kumottiin. Keniassa Beuys piirsi taideteoksensa Intian valtameren rantahiekkaan tuulen ja tyrskyjen vietäviksi. Ranskan vallankumous omaksui nämä aatteet innokkaasti mutta toimi niitä vastaan. Limen ystävä saapuu Wieniin ja saa selville, mitä Lime on tehnyt. Kun Beuys 1980-luvun alussa lahjoitti töitään erääseen totalitarismista irtautumaan pyrkivän Puolan taidemuseoon, hän vakuutti uskovansa, että taide voi edistää kristillisiä arvoja: ”Kristinusko käsittää ihmisyyden hyvin laajasti. Se kun on usein se vaikein pala. Se vaatii vapautta, veljeyttä ja tasa-arvoisuutta. Hänen teoksensa ammentavat evankeliumien kertomuksista, mutta yksityiselämässään hän oli pahamaineinen tappelupukari. Eräässä performanssissaan Beuys esitelmöi taiteesta kuolleelle jänikselle, jota hän kantaa sylissään. Taiteilijan on kannettava vastuu taiteestaan, vaikka hänen moraalinsa muuten horjuisi. Se ei ollut vain esteettistä leikkiä. Beuys tiedosti aineellisen maailman katoavuuden ja suuntasi katseensa tuonpuoleiseen, mystiseen. Hän vaatii taiteen rajatonta vapautta, jotta ihmismieli pääsisi järjestyksen kourista hedelmälliseen kaaokseen. – Käkikellon.” L KOLUMNI Torsti Lehtinen • kirjailija, filosofi Taiteen vapaus ja vastuu – Omaan keskeneräisyyteen ja inhimillisyyteen suostuminen auttaa antamaan itselle anteeksi. Valon ja varjon mestari teki maalauksia lukuisiin kirkkoihin. Jumala on uskollinen, ja siksi loputon rakkaus ja anteeksianto on olemassa tässä ja nyt – juuri minua ja meitä kaikkia varten. Carol Reedin ohjaamassa elokuvassa Kolmas mies (1949) näyttelee yhtä pääosaa Orson Welles. Silloin antaa myös muitten olla samalla tavoin keskeneräisiä, kulkea omassa kasvussaan askel kerrallaan. Jos en anna itselleni anteeksi, en oikeasti uskokaan toisten ihmisten tai Jumalan anteeksiantoon enkä tunne vapautta ja rauhaa. Hänen roolihahmonsa Harry Lime syyllistyy sodan jälkeisessä Wienissä inhottaviin rikoksiin. Kristinuskon symbolit risti ja krusifiksi toistuvat hänen teoksissaan. Mitä paremmin sen ymmärtää, sen enemmän saa voimaa ja ymmärrystä antaa myös toisille anteeksi heidän tekonsa. E spoon taidemuseossa EMMAssa päättyi vastikään näyttely, jossa esiteltiin saksalaisen taiteilijan Joseph Beuysin (1921–1986) töitä. Beuysille kaikki on taidetta. Nyt meillä on mahdollisuus toteuttaa ne.” A ito taide syntyy vapaudessa, ja siihen liittyy vastuu. Kun pärjään itseni kanssa epätäydellisenä, pärjään myös muitten kanssa. ”Mutta mitä on synnyttänyt nuhteeton Sveitsi. Harry Lime puolustautuu ovelasti muistuttamalla, että luovuus ja rappio eivät sulje pois toisiaan. Düsseldorfin Taideakatemian professorina Beuys ei pitänyt pääsykokeita vaan hyväksyi oppilaikseen kaikki halukkaat. L – Jumalan loppumattomaan anteeksiantoon kannattaa omassa elämässään tukeutua. Italialainen Michelangelo da Caravaggio (1573–1610) kuuluu barokin suuriin taiteilijoihin. askel 6/2017 • 19. Vakavasti otettavan taiteen ei tarvitse olla tosikkomaista. ”Jokainen on taiteilija.” B euys kierrättää teoksissaan rituaalinomaisesti milloin mitäkin satunnaista krääsää. Kun tunnustan tekoni Jumalalle, Taivaan kirjoissa ne on merkitty anteeksiannetuiksi. Beuys tuo taiteen piiriin esineitä ja toimintoja, joita ei perinteisesti mielletä taiteeksi
Kuninkaan sisar keskeytti tohinan: lapsi oli tyttö. Hänen kätensä olivat miesmäiset, sillä hän ei käyttänyt käsineitä. Hallitsijana hän otti pukeutumisessa vapauksia tiukasta hovietiketistä, veti jalkaan saappaat ja puki hameen alle housut. Hänet tunnetaan naimattomuudesta, oppineisuudesta, kääntymyksestä ja vallasta luopumisesta. Kiistatta hän oli Euroopan vaikutusvaltaisimpia monarkkeja ollessaan vallassa ja vallasta luovuttuaan eurooppalainen vaikuttaja, yleismonarkki, joka rikkoi lasikattoja ja polki säädyllisyyden rajoja. Kristiina menetti kunnioittamansa isän, ja hänestä tuli kuningatar alle 6-vuotiaana. V auvan ensiparkaisu kajahti joulukuisena päivänä vuonna 1626 Tukholmassa. Hän käytti miesten peruukkia, liikkui kuin mies, käveli nopeasti, nauroi liikaa ja äänekkäästi. Kuninkaaksi kasvatettu tyttö rikkoi lasikattoja ja säädyllisyyden rajoja. Lapsuus oli lyhyt, sillä Kustaa II Aadolf kuoli 6. Tämä kaikki antoi juoruilijoille puheenaihetta ja herätti kummastusta aikana, jolloin ylhäisen naisen tehtävä oli hankkiutua hyvään avioliittoon miellyttämällä miehiä. H Kuninkaaksi kasvatettu Kristiina Ruotsin kuningatar Kristiinaa on kuvattu Euroopan halveksituimmaksi ja juhlituimmaksi naiseksi. Nenä oli suuri ja suu pieni. Hän halusi olla tasa-arvoinen miesten kanssa tai ehkä jotain vielä enemmän. Hallitsijan asema oli yksinäinen ja naisena miesten maailmassa pärjääminen merkitsi ulkopuolisuutta. marraskuuta 1632 Lützenin taistelussa. Matti Klingen, Laura Kolben, Maria-Liisa Nevalan ja Päivi Setälän teos Kuningatar Kristiina, Aikansa eurooppalainen (Otava 1990) kuvaa kuningatarta pieneksi ja siroksi. Hänen hautansa on Pietarinkirkossa. Kristiinan sukupuolesta ja mieltymyksistä on esitetty väitteitä. Teksti: Päivi Lipponen • Kuvat: Päivi Lipponen, Wikipedia 20 • askel 6/2017. Kristiina ei halunnut luopua kruunun tuomasta vallasta, vauraudesta ja vapaudesta ryhtymällä puolisoksi. Tätä selittää se, että Kristiina oli kasvatettu kuninkaaksi. Tre Kronor -linnan kanuunat valmistautuivat ampumaan kunnialaukaukset prinssiperillisen kunniaksi. Hänen väitettiin inhoavan naisia, sillä hän ei toiminut naisten hyväksi. Kasvojen arpia hän peitti puuterilla. Hän jopa siveli leukaansa kuin partaa. Myöhemmin hän luopui kruunusta ja luterilaisesta uskosta tullakseen katolilaiseksi ja muutti Roomaan. Hänen opettajansa olivat miehiä, hän työskenteli miesten kanssa ja viihtyi miesten huveissa. Kaunista Kristiinassa olivat suurenmoiset silmät. Kuningatar ilman partaa Kirjailijat, säveltäjät, muotokuvamaalarit, kuvanveistäjät, mitalitaiteilijat ja historioitsijat ovat vuosisatoja tulkinneet, kuinka Kristiinasta tuli Kristiina. Kätilö kiirehti ilmoittamaan Kustaa II Aadolfille, että poika oli syntynyt. Naisen elättäjä ja holhooja oli isä, puoliso tai veli. Kuningatarta pidettiin miehekkäänä. Varmasti hän koki hovin tiukat säännöt ja panettelun raskaana. Tyttö ihaili isäänsä, mutta yhteys äitiin jäi etäiseksi. Raskaana olevia kuningatar nimitti lehmiksi. Kuningattaren elämäkertakirjassa historioitsija Peter Englund toteaa, että Kristiina oli panetelluin ja ylistetyin nainen Euroopassa. Ruotsin kuninkaan ja Brandenburgin Maria Eleonooran esikoinen sai kasteessa nimen Kristiina
askel 6/2017 • 21. Hän oli oppinut nainen, joka vaihtoi uskoa ja luopui kruunusta. Ruotsin kuningatar Kristiina tunnetaan tieteen ja kulttuurin suojelijana
Itseoppineisuuden jalostaminen edellytti keskusteluja oppineiden kanssa. Vakavamielisyys ilmeni ihmisten valvontana, joka kohdistui sekä uskoon että yksityiselämään. Hän perehtyi jopa teksteihin, joissa kyseenalaistettiin uskonnollisuus. Paavi oli saanut propagandavoiton. Seuraavan vuoden marraskuussa, Innsbruckin linnankappelin alttarin evankeliumipuolella Kristiina luopui luterilaisesta uskosta ja tunnustautui virallisesti katolilaiseksi. Hallitsijan piti olla luterilainen. Pelkästään teologian kirjaosasto kasvoi 5 276 niteeseen. Jesuiitat vastasivat, että on usko ja on tieto. Onko sielu kuolematon. Kirkko oli köyhä ja nöyrä, pappilat vaatimattomia ja papit lähellä kansaa, joka kasvatettiin Herran nuhteessa. Jos joku haikaili muutosta uskonopissa, se tulkittiin paholaisen juoneksi. Kirjojen lisäksi Kristiinalla oli mittava maalaus-, mitalija antiikin Rooman rahakokoelma. Aivan viimeisenä tulivat kardinaalit ja Kristiina, joka ratsasti miestensatulassa valkealla hevosella. Ei saanut kiroilla, ei juopotella eikä koreilla vaatteilla. Hänelle järjestettiin juhlakulkue, ja Porta del Popololla kardinaalit ottivat Kristiinan vastaan. Hoviväki hämmästyi, kun ranskalaisen herran hevosvaunut pysähtyivät lokakuisena päivänä vuonna 1649 linnan ovelle Tukholmassa. Valloitetut jesuiittakollegiot, tuomiokapitulit, luostarit, yliopistot, koulut, kuninkaat, ruhtinaat ja piispat joutuivat luopumaan kirja-aarteistaan, kun Kristiina odotti Ruotsissa malttamattomana uusien laatikoiden saapumista. Euroopan parhaiden kirjastokokoelmien listat hankittiin Ruotsiin malliksi, jotta hankintoja osattiin kohdistaa entistä paremmin. Nykyisin rakennus toimii Ranskan suurlähetystönä. Tyrmistys oli suurta Pohjolassa ja riemu rajatonta Roomassa. Kristiinalle uskonkysymysten kanssa painiskelu oli pitkä prosessi. Hänet muistetaan laajasta oppineisuudestaan. Yhtenäisyys tarkoitti oikeinajattelua. Ruotsissa uskonnollinen yhtenäisyys oli valtion olemassaolon perusta. Lisäksi hänen palkkaamansa ostajat kiersivät metsästämässä kokoelmia, hinnalla ei ollut väliä. Lisäksi uskonkappaleet olivat järjen yläpuolella. Hovista tuli tiedon keskus Elämänsisältöä Kristiinan yksinäisyyteen antoi tiede. Heiltä Kristiina halusi tietää, ratkaisevatko teon seuraukset sen, onko kyseessä hyvä vai paha. Tarvittiin myös tutkijoita ja filosofeja käsittelemään teoksia. Paavi sai propagandavoiton Kesäkuussa 1654 valtiopäivien yhteydessä, säätyjen koolla ollessa Kristiina valkoisiin vaatteisiin pukeutuneena luopui kruunusta Uppsalan linnan valtiosalissa. Kristiina kyseenalaisti, luki kirkkoisien tekstejä ja tutustui islamiin. Kuningattarella riitti lukemista ja hänellä oli päämäärä. Heitä seurasivat kirkollinen ja Rooman ylimystö sekä maallisen vallan edustajat. Eurooppalaisen suurvallan majesteetti tunnustautui katolilaiseksi. Kristiina siirsi valtaistuimen suosikilleen ja serkulleen Kaarle Kustaalle. Kirkko takoi tämän Ainoan Oikean Opin ihmisten mieleen. Onko kaitselmus olemassa. Aateliset, porvarit ja talonpojat kyynelehtivät ja supisivat, että kuningatar oli kaunis kuin enkeli. Häntä mietitytti kirkon oppien ja luonnontieteellisen maailmankuvan yhdistäminen. Kuningatar halusi tietää enemmän katolisesta opista ja postitti salaa kirjeen Roomaan. Kuuluisin Kristiinan keskustelukumppani oli filosofi Descartes. Joulukuussa 1655 Kristiina saapui Roomaan, polvistui neljästi ja otti paikan paavin oikealta puolelta. Oliko Raamattu ymmärrettävä kirjaimellisesti vai vertauskuvallisesti. Porta del Popolo Kristiinan ensimmäinen koti Roomassa oli Palazzo Farnese, joka on Michelangelon suunnittelema palatsi. Kristiinan uskon paini Parhaiten Kristiina tunnetaan kääntymyksestään, joka oli tuolloin skandaali. Sellaiseen ei oltu Pohjolassa totuttu. Ruotsin sotavoitot Kolmikymmenvuotisessa sodassa toivat maahan rikkauksia ja sotasaalista, kuten käsikirjoituksia ja kirjastoja. Kaksi oppinutta professoria lähetettiin Ruotsiin jesuiittoina. Hän halusi muuttaa hovin tiedon ja oppineisuuden keskukseksi. Etummaisina kulkivat airuet ja paavin sotilaat. Katolilaisuuteen kääntymisestä oli säädetty vuodesta 1617 kuolemanrangaistus. Hengellisen työn lisäksi seurakuntien vastuulla olivat maalliset vastuut, kuten köyhäinhoito ja kouluopetus. Ei ollut kysymys joko tai. Ruotsin luterilaisuus oli luonteeltaan karua ja mutkatonta. Dogmien todellisuuspohja, pelastushistorian ristiriidat ja muiden maailman uskontojen olemassaolo vaativat selitystä. Hän ympäröi itsensä oppineilla; kielitieteilijöitä, luonnontieteilijöitä, orientalisteja, latinisteja, runoilijoita, historioitsijoita, oikeustieteilijöitä ja musiikintuntijoita kutsuttiin Ruotsiin. H 22 • askel 6/2017. Päässään tyylitaiturilla oli kiharrettu peruukki, käsissään hienostuneet hansikkaat ja jaloissaan suippokärkiset kengät. Värikkäät sveitsiläiskaartin sotilaat pitivät perää. Vaateella suljettiin pois Ruotsin kruununtavoittelusta Vaasa-suku ja Puola. Descartesin ohjeiden mukaan Kristiina perusti Ruotsin ensimmäisen akatemian, joka myöhemmin harjoitti kaivauksia Roomassa keisari Diolectianuksen kylpylöiden tuntumassa
Talo tuhoutui asumiskelvottomaksi. Siihen on kaiverrettu: ”Synnyin vapaana, elin vapaana ja vapaana tulen kuolemaan.” Hän pysyi kuningattarena ilman hallitsijan velvollisuuksia. Pian syttyi kuitenkin mellakka, jossa ikkunat kivitettiin sirpaleiksi ja ovi murrettiin. Hän halusi omalla käytöksellään todistaa itsenäisyyttään ja kyvykkyyttään, eikä taipunut muun kuin Jumalan edessä. Silti hän ajautui vakaviin toimeentulo-ongelmiin. Rooma oli tervetuliaishuuman vallassa. Kultakruunu pääkallolla Kuningatar Kristiina kuoli Palazzo Riariossa sairastettuaan lyhyen ajan. Kallista elämää Roomassa Kristiinan kruunusta luopuminen oli tarkoin suunniteltu, ja hän oli nähnyt paljon vaivaa turvatakseen taloutensa. Käydessään Ruotsissa kahdesti kuningatar ei suostunut salaamaan uskoaan, vaan ärsytti papistoa ylvästelyllään. Humu päättyi Kristiinan julkiseen ehtoolliseen ja juhlaillallisiin, joilla hän istui paavin vieressä kunniapaikalla. Talousongelmista huolimatta Kristiinalla oli vaikutusvaltaa. Tuollainen kunnia hiveli. Kun Kristiina illasti seurueineen talossa, viiniä tarjoiltiin myös kansalle. Castel Sant Angelosta ammuttiin kunnianlaukaukset. Otsalla lepäsi tummanruskeita hiuskiehkuroita. Veljeilemällä juutalaisten kanssa hän ärsytti antisemiittejä. Kristiinan oli järjestettävä vastajuhlia. Peter Englund kertoo, että Kristiina ei kyennyt edes istumaan hiljaa. Kristiinan Roomaan saapumisen kunniaksi järjestettiin paljon juhlia. Hopeanaamio oli säilynyt parhaiten. Kristiina ärsytti monia Kristiina ei pelännyt, hän ärsytti ja provosoi. Palatsia myös lämmitettiin polttamalla ovia. Roomassa oli odotettu hurskasta naista, mutta toisin kävi. Kaikki tuo synnytti panettelua. askel 6/2017 • 23. Siellä juhlittu, vihattu ja rajoja rikkonut Kristiina lepäsi. Sarkofagissa oli yksinkertainen arkku. Kristiinan kotina toimineen Riarion palatsista löytyy hänen muistolaattansa. Palazzo Riariossa hän asui 30 vuotta. Kristiina ärsytti katolilaisuudellaan hampurilaisia. Päivä oli yleinen juhlapäivä, jotta ihmiset pääsivät kadunvarsille hurraamaan. Ehkä osuutta oli myös sillä, että Rospigliosi kirjoitti libereton La Vita Humana, jossa kuningatar saapuu pyhään kaupunkiin. Kristiina sanoi olevansa mieluummin oppinut kuin pyhimys. Hänen rahansa hupenivat, ja lopulta varat eivät riittäneet edes hovin henkilökunnan palkkoihin. Valtikka oli käden luona ja kullattu kruunu koristi pääkalloa. Hautajaisseremoniat olivat suureelliset vastoin vainajan toiveita. Eikä siinä kaikki. Elämä oli varmasti kaikin tavoin nöyryyttävää. Henkilökunta varasteli ja turmeli omaisuutta saadakseen jotain vastiketta tehdylle työlle. Kuvassa on hänen sarkofaginsa. Protestanttisessa Hampurissa Kristiina majoittui Texeiran pankkiiriperheen taloon. Paaviehdokkaan sivistys ja jalo luonne olivat myös tehneet Kristiinaan vaikutuksen. Hän sai suuren ja harvinaisen kunnian: ruumis laitettiin lepoon Pietarinkirkkoon 23.4.1689. Vuonna 1965 hauta avattiin. Perhe tuki häntä taloudellisesti. Kotinsa hän koristeli maallisia aiheita esittävin tauluin ja poistatti veistoksiltaan viikunanlehdet, jotka olivat verhonneet patsaiden sukukalleuksia. Hänen hautajaisvaatteensa oli maatunut punaruskeaksi aineeksi ja jokunen pitsinpala todisti vielä menneestä loistosta. L Artikkeli kirjoitettu Villa Lantessa, Suomen Rooman Instituutissa Lähteinä: Englund Peter, Kuningatar Kristiina, Elämäkerta, WSOY 2007 Klinge Matti, Kolbe Laura, Nevala Maria-Liisa, Setälä Päivi, Kuningatar Kristiina, Aikansa eurooppalainen, Otava 1990 Kuningatar Kristiina on harvoja naisia, jotka ovat saaneet oikeuden tulla haudatuksi Pietarinkirkkoon. Kristiina halusi kitkeä Vatikaanista nepotismin ja piti yhteyttä ranskalaisiin, joille hän toimitti tietoja ja kirjeitä. Kristiina asettui asumaan Palazzo Farneseen, jossa kokoontui hänen ensimmäinen akatemiansa ja jonka kokoukset olivat suuria kulttuuritapahtumia. Talot oli koristeltu. Kristiinalle ojennettiin kaupungin avain. Käsineistä pilkisti sormiluita. Ruhtinatar Rossano piti pidot, joissa pelkkiin konvehteihin ja viiniin kului pieni omaisuus. Kun Kristiinaa verrattiin Pohjolan ainoaan pyhimykseen Birgittaan, hän vastasi olevansa mieluummin oppinut kuin pyhimys. Luterilaiseksi kasvatettu nainen esitti teräviä kommentteja esimerkiksi pyhäinjäännöksistä, joita kannettiin hänen eteensä ihailtaviksi ja suudeltaviksi. Rooma oli statustietoinen, ja kuningattaren aseman edellyttämä elämä oli erityisen kallista juuri Roomassa. Kristiina ei halunnut moista turhuutta. Hän vaikutti Rospigliosin, myöhemmin paavi Klemens IX:n, valintaan merkittävästi
Minulle melkoinen matka viikossa, parikymmentä kilometriä päivässä. Pyhiinvaeltajat tulivat eri puolilta maailmaa, ja vaellukselle oli lähdetty eri syistä. Elämä pakottaa meidät välillä aloittamaan uudestaan. Uskotaan, että myöhemmin hänen luunsa siirrettiin Espanjaan ja ne löydettiin paikasta, jonka tähti osoitti, Compostelasta. Loppu voi olla uuden, jonkin paremman, alku. Ja kun olemme selvinneet, huomaamme, että olemme jonkin uuden alussa. Apostoleista ensimmäisenä hän kärsi marttyyrikuoleman. Ja osa halusi vain kulkea kauniissa maisemissa ja nauttia kävelemisestä luonnossa. Prosessi on muuttanut meidät. Jotakin vanhaa on jätettävä taakse. Perillä odotti Pyhän Jaakon katedraali. Kuljin yli sadan kilometrin matkan Portugalin rajalta Santiagoon kävellen. Jotkut jopa 800 kilometriä. Jaakobin kerrotaan vieneen evankeliumia Espanjaan ennen kuin Herodes Agrippa mestautti hänet. Pirjo Kantala • tuomaspappi RUKOUS O lin pyhiinvaelluksella Espanjassa, Santiago de Compostelassa. Kaikenlaiset asiat voivat kääntyä hyväksi. Se täyttyi joka päivä tuhansista pyhiinvaeltajista, jotka olivat patikoineet pidemmän tai lyhyemmän matkan. Monogrammissa on kirjaimet alfa ja omega, tavallisesti juuri tässä järjestyksessä. Loppu, päämäärään pääseminen, onkin uuden alku. Loppu on alku Pyhä Jaakko Pyhä Jaakko, Jaakob vanhempi, oli Jeesukselle läheinen opetuslapsi, toinen Sebedeuksen pojista. Pyhän Jaakon katedraalin oven päällä on Kristus-monogrammi. Joku etsi rauhaa elämäänsä, joku pohti elämänmuutosta, joku työsti luopumista. Katedraalin oven yläpuolella ne ovat kuitenkin eri järjestyksessä, ensin omega, sitten alfa, loppu ja alku. Alku ja loppu. Entinen elämäntapa ei enää toimi. Joudumme prosessiin, jonka päättymistä odotamme. Sairaus, elämän vastoinkäymiset, avioero, työn loppuminen tai konkurssi ovat prosesseja, jotka vaativat meitä muuttumaan. Pyhän vaelluksesta teki se, että jouduin joka päivä voittamaan itseni, jotta jaksoin perille kipeillä jaloilla. 24 • askel 6/2017. Meissä sisäisesti särkyy jotakin ja on luotava uutta
6:26 Kärsin alemmuudentunteesta Alemmuuden tunne ja pelko aiheuttavat sinulle kipua päivittäin kehossasi. Elämän taitekohdissa mennyt vaatii meitä kohtaamaan asiat, jotka ovat jääneet kesken tai taakse, ja tekemään sovintoa niiden kanssa. Hän katsoo lempeästi ja armahtaen myös virheitämme. P laulun. Pyynnön voit lähettää osoitteella Askel, PL 279, 00181 Helsinki. Olet uuden elämänvaiheen alussa. Ja olettehan te paljon enemmän arvoisia kuin linnut! Matt. Onko sinulla mahdollisuutta keskustella jonkun ammatti-ihmisen tai sielunhoitajan kanssa. Joka päivä säistä riippumatta kuulen lintujen Rukouspyyntöni: Tahdotko, että puolestasi rukoillaan. Yhä uudestaan kysymme: riitänkö kaikkiin haasteisiin, joita minulle asetetaan. Elämä vie oravanpyörään, jossa kadotamme todellisen itsemme ja otteen elämäämme. Katsellaan ja kuunnellaan siis lintuja. Kirjoita ”Rukouspyyntö” kuoren vasempaan ylälaitaan. Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä, eivät ne leikkaa eivätkä kokoa varastoon, ja silti teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Käsittelemme viestit luottamuksella. Rohkaisen sinua uskomaan itseesi ja rohkaistumaan. Ei hän väsy, ei uuvu, tutkimaton on hänen viisautensa. Jes. Terveyskeskuksesta tai seurakunnasta voisit löytää apuun luotetun ja ymmärtävän ihmisen. Siunausta elämääsi! Työelämä uuvuttaa ”Aikuiset lapseni uupuvat työelämän paineiden alla… elämänpaineet kaatavat alleen.” ”Uupunut olen sydänjuuriini saakka.” Kannamme monenlaisia taakkoja. Nuoretkin väsyvät ja nääntyvät, nuorukaiset kompastelevat ja kaatuvat, mutta kaikki, jotka Herraa odottavat, saavat uuden voiman, he kohoavat siivilleen kuin kotkat. Mutta suru muuttuu vähitellen ja muuttaa myös sinua. Ne ovat muokanneet meistä sen, keitä olemme. Hänen anteeksiantonsa ulottuu koko elämäämme. Hän virvoittaa väsyneen ja antaa heikolle voimaa. Johdatusta, rauhaa ja iloa kunkin esirukouksia lähettäneen kesään! Rukouspyyntösi puolesta rukoillaan Helsingin Mikael Agricolan kirkon Tuomasmessun rukousryhmässä ja myös Tuomasmessun yhteydessä kerran kuussa. 40: 26-31 Miksi valitat, Jaakob, Israel, miksi puhut näin: ”Ei ole Herra nähnyt elämäni taivalta, minun asiastani ei Jumala välitä.” Etkö jo ole oppinut, etkö ole kuullut, että Herra on ikuinen Jumala, koko maanpiirin luoja. NIMI OSOITE rukouksin, mutta joskus omaa tilannetta voi helpottaa myös etsimällä apua. Se on Jumalan varassa. Ne jatkavat elämänsä rakentamista. Pyyntöjä voi lähettää myös sähköpostilla osoitteeseen askel.toimitus@kotimaa.fi otsikolla ”Rukouspyyntö”. Emme lopulta pysty hallitsemaan elämäämme. Elämäntilanteesi kuulostaa todella raskaalta. Ne eivät kuulosta uupuneilta, vaikka takana lienee pitkä muuttomatka. Mennyt elämä vaivaa rasitukseksi asti sekä itseä että ystäviä. Mutta voimme olla myötätuntoisia itseämme kohtaan ja koskettaa haavojamme lempeästi. Miehesi kuolema ja siitä seurannut suru on matka, joka tuskin koskaan päättyy kokonaan. Voisitko hellittää hetkeksi ja lakata kannattelemasta omia, lasten ja kaikkien muidenkin taakkoja. Ne ovat osa meitä. Me autamme askel 6/2017 • 25. Kaikenlaiset asiat ovat voitettavissa. Taakkana itselle ”Olen tullut taakaksi itselleni”, kirjoittaa esirukouspyynnössään pari vuotta sitten leskeksi jäänyt nainen. Vain hyväksymällä oman elämänsä voi olla sen kanssa sujut ja kääntyä jatkamaan matkaa. He juoksevat eivätkä uuvu, he vaeltavat eivätkä väsy. Jumala hyväksyy meidät sellaisina kuin olemme. Meiltä odotetaan menestystä, työ haastaa meidät ja perhe-elämämme. Aina emme haluaisi kohdata kaikkea mennyttä. Meissä on haavoja ja arpia. Vaikka kevät oli kylmä, se ei ole estänyt lintujen muuttoa Suomeen
26 • askel 6/2017. Inna ja Juha Vintturi kertovat, että yhtä Tuomasmessua toteuttaa joka sunnuntai keskimäärin 20–25 laulajaa ja soittajaa
Toimin lähes joka sunnuntai joko bändin tai kuoron johtajana. – Lasten lähtö on surullista ja iloista yhtä aikaa. – Se oli ensikosketukseni myös Taizé-lauluihin. Edellisen haastattelun aikaan kuopus Jaakko oli esikoulussa, nyt abiturientti lukee yläkerrassa pääsykokeisiin. Armeijassa olevalla Joonalla on opiskelupaikka Aalto-yliopistossa. Äidille tekee hyvää valita itse tomaatit ja punnitusnumero. Siitä asti, lähes 30 vuotta, Innan huilu on soinut Tuomasmessussa. askel 6/2017 • 27. Alusta asti musiikkia toteuttamaan, bändiin, kuoroon ja esilaulajiksi, on valjastettu iso joukko muusikoita ja vapaaehtoisia. Kanttoriopiskelija Mari Lamminen johti kuoroa ja hänen kollegansa Matti Rantatalo veti bändiä. Vähitellen sain lisää vastuuta, ja vuodesta 1997 olen koordinoinut messun musiikkia puolipäiväisenä kanttorina. Taustalla myhäilee Franciscus, Tuomasmessun musiikkipariskunnan suojelupyhimys. Esikoinen Miika opiskelee musiikkikasvatusta Sibelius-Akatemiassa. Piano on tutulla paikalla, ja toiselle seinustalle on ilmestynyt sähkörumpusetti. Nyt Alzheimeria sairastava äiti pärjää vielä kotona, mutta joku perhepiiristä käy hänen luonaan joka päivä. 12 vuotta sitten Juha oli juuri menettänyt isänsä, jonka luona sairaalassa hän oli vieraillut useita kertoja viikossa monen vuoden ajan. Sitten syömme yhdessä. Lastenpyörä on vain vaihtunut skootteriksi ja kenkien koko kasvanut. Mulle tulee kyllä ikävä poikia. H Musiikissa Vintturi Inna ja Juha Vintturi rakastavat kuorolaulua, messua, poikiaan – ja toisiaan. – Käymme kävelyllä ja kaupassa. Olen kasvanut isossa perheessä ja tottunut laumaan, Inna aloittaa. Välillä messussa toimii muitakin musiikinjohtajia. Sikäli lauma on pysynyt kasassa, että joka sunnuntai se kokoontuu Juhan äidin luo. Vanhemmat ovat taitekohdassa, jossa koti hiljenee ja väki pöydässä vähenee. Teksti: Päivi Puhakka Kuvat: Laura Oja U lko-ovella on edelleen pyörä ja eteisessä kenkäpino. Istumme samaan pitkään pöytään Inna ja Juha Vintturin kodissa ja päivitämme 12 vuoden jälkeen, mitä kuuluu Tuomasmessun musiikkipariskunnalle. Sunnuntaisin hän keittää perunat ja laittaa possun lihat uuniin. Piuhoja ja lentäviä kolehtirahoja Keväällä 1988 nuori sibeliusakatemialainen sai kutsun tulla soittamaan uudenlaiseen messuun
Maallikoille tulisi antaa oikeaa vastuuta, Juha Vintturi sanoo. H – Alkuaikoina oli kaikenlaista sähläämistä. Niiden osittain jäykkä toimintakulttuuri ja työntekijäkeskeisyys alkavat olla jäänne menneestä maailmasta. 28 • askel 6/2017. Anna-Maija Raittila toi Taizé-henkeä, Miikka Ruokanen Kansanmessusta tuttuja israelilaisia lauluja. Vaikutteita tuli ortodoksisuudesta, katolilaisuudesta, karismaattisuudesta ja Olli Valtosen vetä– En ole luonteeltani seikkailija enkä etsi vauhdikkaita kokemuksia, Juha selittää alun varautuneisuuttaan. Hän on saanut tuoda osaamisensa messuun, sovittaa valtavan määrän lauluja ja toimia esilaulajana sekä kuoron johtajana. Laulun rikkaus on alusta asti noussut monen ihmisen sydämestä. Nuotteja oli paljon ja radiointikin jännitti. Inna kehuu, että puoliso on loistava a cappella -laulumusiikin johtaja. Hyvyyden voimaa ja hip hoppia Tuomasmessun ytimessä on liturgian ohella musiikki ja musiikin ytimessä yhteislaulu. Esimerkiksi kerran joku messuvieras heitti kolehtirahat päin seurakuntaa ja muusikoita. – Vähitellen opin arvostamaan Tuomasmessua, jonka edustamaan malliin paikallisseurakuntien kannattaisi mielestäni yhä enemmän siirtyä. – Ensimmäinen kerta esilaulajana oli stressaavaa. Juha ei jäänyt heti uudenlaisen messun koukkuun. Jäin usein lasten kanssa kotiin, koska Innan piti lähteä valmistelemaan messua jo iltapäivällä. Myös Juha sai vastuuta, joka tuntui aluksi painavalta. – Aluksi en tykännyt koko touhusta, joka oli vähän kaoottista. Silloin tällöin Juha asettuu Peripherialstai Papas no mamas -yhtyeen riviin messussa. Välillä äänentoisto ei toiminut, kompastelimme piuhoihin tai meitä alkoi naurattaa hillittömästi sopimattomissa paikoissa, Inna muistelee. Asia tehdään hyvin ja antaumuksella
H on tärkeää, kuin elämäntapa. Nyt olen kotona Inna sanoo, että Tuomasmessusta on tullut elämäntapa, jossa yksityinen ja työ sekoittuvat. Sopivasti on oltava sekä tuttua että uutta, Juha muistuttaa ja noukkii suosikkikanttorinsa kanssa messuhittejä: Hyvyyden voiman ihmeelliseen suojaan, Amazing Grace, Tulkoon tie sinua vastaan, Pyhän kosketus, Vain Jumalassa rauhan sieluni saa. Se on kuin turvasatama ja häivähdys pyhää, Inna sanoo ja vedet nousevat silmiin. Räppiäkin on kuultu. Eräs pohjavirta Tuomasmessussa syntyy hiljaisuuden lauluista, joita muun muassa Anna-Mari Kaskinen on sanoittanut. Välillä messussa musisoi lattariyhtye, joskus taas jousikvartetti, ”perusbändi” tai puhallinorkesteri. – Kirkkoherra Teemu Laajasalo kutsui meidät myös Kallion kirkkoon, jossa järjestämme yhteistyössä Ehtookellot kerran kuukaudessa; siellä musiikista vastaa Ehtookellot-kuoro sekä huilu ja sello, kertoo Inna, joka on muusikkona mukana myös hiljaisuuden retriiteissä. – Monet messukävijät viljelevät hiljaisuutta, siksi osa messustakin on pyhitetty rauhalliselle musiikille, erityisesti rukousjaksossa. Mietimme myös, mikä laulu sopii juuri tähän kirkkovuoden pyhään ja sen sunnuntain kokoonpanolle, Inna lisää. – Messussa veisataan myös virsiä, jotka taipuvat yhtyeelle. Kaikki musiikkityylit ovat sallittuja. Laulaminen ja yhdessäolo tiivistyvät tilaksi, jota voi varovasti kuvata sanoilla pyhä tai yhteisö. Monisteiden tilalle alettiin koota tuomaslaulukirjoja. Aiemmin sanat ja oppi olivat itselleni tärkeitä, nyt usko on intuitiivinen tapa elää – kuin hengittämistä ja kävelemistä, Juha sanoo. Laulettiin ylistyslauluja, nuoren seurakunnan veisuja, Laaksosta, Löyttyä ja Simojokea sekä käännettiin lauluja muista kielistä. Hän on etsinyt uskon analysoinnin ja oikean tietämisen tilalle olemisen ja luottamuksen tilaa ja löytänyt sitä Richard Rohrin teologiasta. –Kun astun mihin tahansa kirkkoon, missä päin maailmaa tahansa, hengähdän: olen nyt kotona. – Rohr piirtää sitä, mitä kristinusko on tässä ajassa. musiikissa, mutta messussa on sijaa myös klassiselle musiikille, Taizé-lauluille ja virsille. Lähes viikoittain Vinttureiden kotona harjoittelee joko Tuohus-kuoro tai mieskvartetti Peripherials tai sitten jokin muu lauluporukka. – Olen saanut perintönä kotipappilasta elämän asenteen, jossa hengellinen työ mästä Aamupiiristä. Ajoittain kesken harjoitusten tai messussa tapahtuu jotain merkillistä. – Aistin tilanteita ja soitan jotain sävelmää tai improvisoin rukoushetkissä kappelissa. Mutta se kannattaa! D – Syvissä vesissä on vahva luottamus. Innalle messu, ehtoollinen ja kirkkotila ovat merkityksellisiä hengellisessä mielessä. Taivaan isä johdattaa meitä. askel 6/2017 • 29. Kun ehtoollisliturgian ”Olet Pyhä, olet yksi, olet täällä, luomakunta ylistää!” kajahtaa ilmoille, kohoavat kuoronjohtajan kädet muustakin syystä kuin laulajia ohjatakseen. Olen töissä, mutta saan nauttia noissa hetkissä itsekin hiljaisuudesta. – Kyse on paljolti musiikillisista asioista, siitä mikä toimii, Juha sanoo. Painopiste on kevyessä C Vintturit sanovat, että ihmisten mukaan kutsuminen, innostaminen ja sovitusten tekeminen on aikaa vaativaa työtä. Säveltäjä Petri Laaksonen oli vahvasti luomassa messun musiikkikulttuuria. – Esimerkiksi hevi on vaikea laji kirkkotilassa akustiikan kannalta. 12 vuotta sitten Juha kuvasi itseään pikkujeesukseksi, joka nuoresta asti suoritti, sovittautui uskovaisen rooliin ja yritti pelastaa kaikki. ”Tunteja ei lasketa” ja asiat tehdään hyvin ja antaumuksella
– Halusin ammattimuusikoksi, mutten päässyt ammattiopintoihin. Sain laulaa hengellisiä lauluja ja olla Herran siunauksen suojassa kymmeniä kertoja. Minusta tuli lääkäri, ja hyvä niin. Isä ei jaksanut enää puhua, mutta kuihtuneet kädet kohosivat taputtamaan. H 30 • askel 6/2017. Messu tuo heidät yhteen yhä uudelleen. Hän on myös seikkailija, jonka mukana pääsen itse nauttimaan ja virkistymään seikkailusta, Juha sanoo ja kärjistä itsestään: – Tässä elämän kohdassa lupaavasta nuoresta on tullut kyyninen keski-ikäinen. Hauraat aplodit Yhteisöllisyyden kantokyvyn Inna sai kokea syvästi viime syksynä. Osaamme myös pyytää anteeksi. – Marraskuun alussa vietimme lapsuusperheen kanssa puhuttelevan ehtoollishetken isän huoneessa. Messun jälkeen kuorolaiset ympäröivät hänet ja lauloivat Päivä vain ja hetki kerrallansa. Kolme päivää myöhemmin, sunnuntaiaamuna, hän kuoli. – Isäni sairastui äkillisesti viime elokuussa. Pidin Koivikon saattohoitokodissa kanttorisisareni Heinin kanssa myös minikonsertin kaikille asukkaille. – Rakas ja mahtava yhteisö! Franciscuksen tahtiin Olohuoneen hyllyssä on patsas. Agricolan kirkossa, Kallion kirkossa ja täällä kotona, jossa hyllyssä hellästi myhäilevä Franciscus näyttäisi lyövän tahtia. Soitin huilulla hänen lempikappaleitaan, kuten Bachin Ariosoa, ja muita klassisia kappaleita, joita isä oli soittanut pianolla. – Usein ajoin Hämeenlinnaan isää katsomaan. Olin sairastelunkin ajan kuin hengellisessä kylvyssä messussa ja Ehtookelloissa ja laulattaessani mummoja HelsinkiMission tilaisuuksissa. – Enneagrammi on hyvä työkalu, jonka avulla aloimme oppia tuntemaan ja ymmärtämään itseämme – ja sitä myöten myös toisiamme. – Inna on seiskaa ja kasia, vastuuseen kykenevä johtaja, joka tekee mitä on sovittu ja ottaa helposti johdon käsiinsä. Kun ehdimme perille, isä oli vielä lämmin, Inna muistelee. Monena vuonna Vintturit ovat olleet Assisissa Franciscuksen jalanjäljillä, Pirjo Kantalan ja Olli ja Leila Valtosen vetämillä enneagrammikursseilla. Varjopuolena on taipumus perfektionismiin ja kireyteen, Inna kuvailee. Äiti oli asunut viimeiset kaksi viikkoa saattohoitokodissa ja oli isän vierellä kuolinyönä. Nyt sekä omat että toisen vahvuudet ja heikkoudet ovat löytyneet; se loiventaa riitoja. Tässä elämän taitekohdassa, johon kuuluu myös luopumista, Vinttureilla on kolmen nuoreksi mieheksi kasvaneen pojan lisäksi paljon muutakin yhteistä. Puolisot ovat erilaisia, mutta nauttivat erilaisuudesta. Olen opiskellut klassista laulua aika pitkälle ja alle viisikymppisenä vielä sähkötekniikkaa pari vuotta. Pikkuruinen Assisilainen on kuin musiikkipariskunnan suojelupyhimys. Johanneksen kirkon kellot soivat radiojumalanpalveluksessa isä-papille, kun ajelimme siskoni kanssa Espoosta Hämeenlinnaan. L – Saatoimme joskus riidellä kuoronkin edessä jostain älyttömästä, vaikkapa temposta, ja kuorolaiset katsoivat ihmeissään. Osa unelmista on toteutunut ja osa jäänyt toteutumatta. Inna sai olla ja itkeä. Nuori Juha pääsi teologiseen ja lääketieteelliseen tiedekuntaan sekä teknilliseen korkeakouluun. Enimmäkseen. Samana iltana hän meni Agricolan kirkkoon, jossa toinen oli ottanut kantaakseen kuoronjohtajan vastuun. Niin kuin rakkaus Tuomasmessuun ja kuoromusiikkiin, josta voisi keskustella loputtomiin. – Juha on enneagrammissa numero 1, turvallinen, oikeudenmukainen ja luotettava; hänen kanssaan on helppo suunnitella asioita
Tuomasmessu tarvitsee myös taloudellista tukea. Tarvitaan konkreettinen ristinmerkki otsaan vakuudeksi siunauksesta. Ihminen voi kokea myös pyhyyttä ja ilmaista kiitollisuutta elämässään kokemistaan hyvistä asioista. Silloin Tuomasmessu on paikka juuri sinulle. Tule yhteyteen Tuomasmessun tarkoitus on, että ihminen voi parhaimmassa tapauksessa työstää siellä elämänkysymyksiään ja murheitaan. Löydä messun matala kynnys Löydät Tuomasmessuja ympäri Suomea: Helsingin Mikael Agricolan kirkon lisäksi Tampereelta, Turusta, Kuopiosta, Kotkasta, Rovaniemeltä, Lahdesta ja monesta muusta seurakunnasta. Sitähän armo on. Tuomasmessuun tulija on saapunut oman elämänsä keskeltä kirkkoon. Mukanaan hän on tuonut arkiset asiansa ja kysymyksensä, sisäiset kokemuksensa ja elämänsä ilot tai surut. Yhteiset ja yksityiset rukoukset tarjoavat omien kysymysten ja ahdistusten käsittelyä ja lievittymistä. Jos rukous ja matalan kynnyksen paikka etsijälle tässä ajassa on sinulle tärkeä asia, niin anna lahjasi tähän työhön: Tilinumero: FI97 5541 2820 0124 26 viite: 30106 Siunattuja kesäretkiä ja hetkiä! Tuomaspappi Pirjo askel 6/2017 • 31. Ihminen, jonka kanssa saa yhdessä rukoilla asian puolesta ja jolta saa tukea ja rohkaisua. Tuomasmessussa ihminen on yhteydessä sydämensä kaipaukseen, pelkoihin, iloihin, jopa omaan yksinäisyyteensä. Tarvitaan toinen ihminen, joka vastaanottaa esirukouspyynnön, vie sen alttarille ja lähettää edelleen rukousryhmille. Jumalan kohtaamisessa on kyse eheytymisestä, kaiken ennalleen saattamisesta. Jaa ahdistuksesi Tarvitaan jotain hyvin konkreettista, jotta kohtaaminen omien tunteiden ja oman elämän ahdistuksen kanssa on mahdollista. Eheytyminen on enemmän kuin järkeämme ja tahdonvoimaamme koskettava asia – se ulottuu syvälle sydämeen, sekä iloihimme että pelkoihimme ja siihen, mitä me emme hallitse. M iten löysit Tuomasmessun. Kysy omasta seurakunnastasi, milloin siellä vietetään Tuomasmessua tai sen kaltaista messua. Tarvitaan mahdollisuus kirjoittaa ahdistus, rukouspyyntö tai kiitos paperilapulle. Paikka juuri sinulle! Etsitkö paikkaa, jossa voit saada esirukousta ja jossa joku kuuntelee asiaasi ja sinua yhdessä Jumalan kanssa. Se kaikki on mysteerin kokemista. Olemme suhteessa Jumalaan, jonkin meidän mahdollisuuksiamme suuremman, kanssa. kysyn tavatessani uusia ihmisiä messussa. On tullut sairaus, avioero, lasten murheita tai elämä on joutunut muutoin suureen muutokseen. Usein kuulen kertomuksen siitä, miten tulija on joutunut keskelle kriisiä. Tarvitaan rukousavustaja, jolle saa luottamuksella kertoa asiansa, sen, mikä juuri sillä hetkellä tuntuu omassa elämässä olevan tärkeää. Tässä suhteessa ihminen voi työstää peruskysymyksiään kärsimyksestä, kuolemasta, elämän tarkoituksesta, ajan rajallisuudesta, luottamuksesta, turvattomuudesta, syyllisyydestä ja vastuusta
Me emme pysty vaikuttamaan muiden suopeuteen. Suopea teko päivässä SANOJA & TEKOJA Olli Valtonen • rovasti ja HelsinkiMission toiminnanjohtaja P oikkesin työstä päästyäni kaupassa. Ja ehkä kirjata se ylös omaan suopeuden päiväkirjaan. Suopeuden toinen nimi on hyväntahtoisuus. Kumman sinä olet valinnut. Tuli hyvä olo pitkäksi aikaa. Mutta voimmeko jotenkin vielä enemmän kylvää, vahvistaa ja kasvattaa suopeutta ympäristössämme. ”Herra, suo armosi ja hyvyytesi niille, jotka tuntevat sinut ja joilla on vilpitön sydän”, psalmin kirjoittaja pyytää. Jumalan suopeus on elämän ehto. 32 • askel 6/2017. Enkä tarkoita tällä vain hallitsijoita, tuomareita ja johtajia, joilla on mahdollisuus heille kertyneen valtansa puolesta osoittaa suopeutta vähäväkisille. Pitäväthän ihmiset kirjaa lenkeistään, painostaan ja verenpaineestaan. Ei paljon hyödytä julistautua suopeaksi, jos hyväntahtoiset eleet ja pikkuteot puuttuvat. Voimme – jos tajuamme, että me itse olemme osa ympäristöämme. Hän suo israelilaisille rauhan ja menestyksen. Nainen, joka pelasti minut parkkipaikalla sakoilta, oli valinnut – tietoisesti tai tiedostamatta – suopeuden. Hyvä alku on päättää tehdä yksi suopea teko päivässä. Suopeus on elämänasenne, jota voi mitata vain suopeilla teoilla. Se esiintyy erityisesti rukouskielessä. Olen joutunut puolustamaan tätä nykyisin vähän käytettyä sanaa työni takia. Lukitessani ovea viereisestä ajoneuvosta nousi nainen, jolla näytti olevan asiaa. Hän suo lohdutuksen surevalle. Mutta pystymme vaikuttamaan itseemme. Mutta suopea tarkoittaa niitä kaikkia yhdessä. (Ne kaksi muuta ovat läsnäolo ja uskallus.) ”Se kuulostaa vanhanaikaiselta. Tuttuakin tutumpi on rukouslausahdus arvaamattoman tulevaisuuden edessä: ”Jos Jumala suo…” Meillä on valta hyvään Mutta suopeus ei ole tarkoitettu vain Jumalan ominaisuudeksi. Meillä on valta toivoa hyvää tai pahaa. Politiikassa, virastoissa, virkamiehissä – kyllä, kyllä – mutta myös kaupunkilaisissa. Se on sanana rikkaampi ja moniulotteisempi kuin tunnetummat vaihtoehtoiset sanat. Niitäkin riittää. Suopeus on nimittäin yksi HelsinkiMission kolmesta arvosta, jotka linjaavat kaikkien työalojemme toimintaa seuraavien viiden vuoden ajan. Meillä jokaisella on tietty valta lähimmäisiimme ja ympäristöömme. – Ja valta toimia sen mukaisesti. ”Älä unohda parkkikiekkoa. Ilman tätä arkienkeliä olisin nyt 80 euroa köyhempi. He itse olivat kiekon unohtaneet ja saaneet hetki sitten parkkisakon. Suopeus – voima, jonka olemassaoloon emme aina osaa kiinnittää huomiota. Esimerkkini osoittaa, että suopeus ei ole kadonnut. Kysymyksessä on asenne, jolla ihminen käyttää valtaansa toiseen ihmiseen. Ei siksi, että säästin rahaa, vaan siksi, että tajusin taas kerran, että välittäminen ei ole kadonnut maailmasta. Vaikka suopeus ei esiinny Raamatussa kuin parissa kohdassa, sana suoda on Raamatun peruskauraa. Metsästin parkkikiekkoni näkösälle. Kristinuskossa suopeus on erityisesti Jumalan ominaisuus. Ihmiset eivät tiedä, mitä se tarkoittaa”, valitti nuori katuvarainhankkija, kun keskustelimme arvoistamme. Mutta kun suopeudelle ei ole yksinkertaista vastinetta. Täällä on tehovalvonta käynnissä”, hän sanoi ja viittasi Toyotaan, jossa istui mies tarkkailemassa parkkipaikkaa. Siksi muutos lähtee liikkeelle minusta ja sinusta. Kaupan edessä oli pieni parkkipaikka, jonne olin jättämässä autoani. Suopeus kuuluu myös ihmiselle. Omiin asenteisiimme. Jos Jumala suo Suopeus tulee sanasta suoda. Se on energiaa, jonka tehtävä on muuttaa maailmaa onnellisemmaksi. Hän suo leivän ihmiselle. Hyvä rinnakkaisilmaisu on myös antelias, tai myötämielinen. Tässä taistelu käydään suopeuden ja pahansuopaisuuden välillä. Suopeus tuo onnea Mikä voima sai naisen oman harminsa keskellä nousemaan autostaan varoittamaan minua. Minkälainen olisi Helsinki, jos sen näkyvin piirre olisi hyvän tahtoisuus
Kiirehdin vetämään tallin raskaat ovet kiinni, ettei hänen tarvinnut vaivalloisesti könytä enää autosta ulos. Arvaa tuliko hyvä mieli. Hän oli juuri saanut autonsa ulos, kun kävelin ohi. Se ei ole vielä suopeutta, enemmänkin vain viisasta ja järkevää. Mutta sitä voi mitata vain suopeilla teoilla. P Te saatte kaikkinaista rikkautta ja voitte osoittaa runsaasti anteliaisuutta. 27 € uutuus UUDET VIRSIKIRJAT Sointuisat virret uusissa kansissa. Päätin aloittaa itsestäni. ™ askel 6/2017 • 33. Ja ehkä kirjata teot omaan suopeuden päiväkirjaan. Luodaan suopeuden kansanliike Suosittelen siis suopeuden päiväkirjaa. Olisi mahtavaa saada Suomeen suopeuden kansanliike, jotain sellaista, mistä Paavali kirjoittaa Korintin seurakunnalle. Myös nahkakantisena. Onhan kirjoitettu: Hän jakelee, hän antaa köyhille, hänen hyvyytensä kestää ikuisesti. Suopeus on elämänasenne. Pitäväthän ihmiset kirjaa lenkeistään, painostaan ja verenpaineestaan, vain muutamia mainitakseni. Rouva nosti molemmat kädet ylös kiitollisuutensa merkiksi ja teki ohjauspyörän edessä aaltoja. Tilaa ajoissa! Laajan raamattuvalikoiman löydät pipliakauppa.fi DESIGN-KORUT ARVON lahjat FARKKURAAMATTU Valitsetko tumman vai vaalean! Molemmissa vetoketju ja oikea tasku. piplia.fi . Rouva kulkee kepin kanssa ja tykkää autoilemisesta. Te saatte kaikkinaista rikkautta ja voitte osoittaa runsaasti anteliaisuutta. Tuli. Suomen Pipliaseura | myynti 010 838 6520 | myynti@piplia.fi | pipliakauppa.fi ` ???t ????. I kuinen ystävä 41 € Herran siunaus 36 € Kuljen kanssasi 51 € LAHJARAAMATTU Nahkakantinen Raamattu lahjansaajan nimipainatuksella. Menin viemään roskia taloyhtiön roskikseen. Muistakaa tämä: Joka niukasti kylvää, se niukasti niittää, ja joka runsaasti kylvää, se runsaasti niittää... Ei paljon hyödytä julistautua suopeaksi, jos hyväntahtoiset eleet ja pikkuteot puuttuvat. Lajittelu huipentuu katoksessa lukuisten roskapussien asettelemiseen eri jäteastioihin. Mutta suopeaa asennetta vaatii roskien monimutkainen ja huolellinen lajittelu keittiössä. Hopeiset riipukset ovat kotimaista käsityötä. Hyvä minä! Kävellessäni takaisin kohti omaa rappuani huomasin, että alakerran vanha rouva oli vaivalloisesti peruuttamassa autoaan tallistaan. Olemme vain hyvänpäiväntuttuja. Vaikka edes muutaman kuukauden ajaksi. Minulle ja vanhalle rouvalle. Hän, joka antaa kylväjälle siemenen ja suo ravinnoksi leivän, antaa teillekin siemenen ja moninkertaistaa sen, ja hän sallii teidän hyvyytenne sadon karttua. Tosin pian kävi ilmi, että viittilöimisen tarkoituksena oli osin saada minut tuomaan tallin lukossa vielä roikkuvat avaimet. Hänellä on teille annettavana runsaasti kaikkia lahjoja, niin että teillä on aina kaikki mitä tarvitsette ja voitte tehdä runsaasti kaikkea hyvää. Aaltoja auttajalle Hyvä alku voisi olla päättää tehdä yksi suopea teko päivässä
34 • askel 6/2017
Kerran on karhunpentu takaapäin lappassut tassulla poskesta, joka meni halki. Heillä oli projekti satojen näätien parissa, ja siitä se ura urkeni. Sulo on elänyt petojen kanssa pienestä asti. Poliisit aina soittivat kysyäkseen, onko orpokodissa tilaa. Ei minua pelottanut. Mutta pojasta tuli petojen ystävä. ¶ 18 vuoden aikana Sulo on oppinut ymmärtämään karhujen kieltä. Sulo oli Riistantutkimuslaitoksessa ollut petojen kanssa tekemisissä. ¶ Juuso painaa päänsä Sulo Karjalaista vasten ja nuolaisee. Sulo itse syntyi kahden kilometrin päässä nykyisestä Suurpetokeskuksesta ja muutti tälle paikalle 15-vuotiaana. ¶ Tätä ihmettä tulevat katsomaan kymmenet tuhannet ihmiset tänäkin kesänä eri puolilta maailmaa. Mukana oli kamera ja puukko. H Sulon paras kaveri on Juuso-karhu Tuntuu kuin eläisi keskellä satua. Juuson äiti Tessu tuotiin pienenä Kuusamoon, kun metsästäjät olivat Suomussalmella ampuneet sen emon, ja Sulo haki pennun luokseen. He viljelivät maata ja hoitivat kahdeksaa lehmää. Hänen isänsä oli ammattiporomies, eikä tykännyt pedoista vähääkään. Vähän arvoituksellisesti Sulo sanoo, että heitä oli viisi veljestä ja jokaisella oli neljä siskoa. askel 6/2017 35. Se oli oma vikani. Lapsesta asti se on kasvanut Sulo Karjalaisen huomassa. Hän joutui olemaan isäntänä vanhimman pojan ominaisuudessa, kun isä oli haavoittunut invalidiksi sodassa. Tein niille vyöhykealueelle toistakymmentä koppia ja vein niihin ruokaa. Samaan aikaan tuli pentuna myös Niisku, ja vuotta myöhemmin vielä Vyöti. – Olin kesät karhujen kanssa. Niiden tassut ja varsinkin kynnet ovat melkoiset naskalit, Sulo sanoo ja näyttää poskeaan, joka on vähän valahtanut. Sulo Karjalaisesta tuli pikkuisten hoitaja. Juuso on Suomen suurin nalle ja painaa jo 500 kiloa. Teksti : Pirjo Wesaniemi Kuvat: Jenna Lehtonen, Pasi Jäntti T ämä ei olekaan mikä tahansa karhu. Hänestä tuli petoeläintutkija Erik Nyholmin työpari
Niille käy kaikki makea. Jos ei käyttäydy kunnolla, saa palata samoja askelia takaisin. 36 • askel 6/2017. Sulon mukaan ihmisille tulee joskus ilkeyden tekemisen vimma ja halu tökkiä eläimiä saadakseen ääntä kuuluville. Kesti aikansa, että pentu uskalsi antaa Sulon repäistä tikun pois. Minä sanoin, että olohuone, missä ne yleensä ovat, on melkoisen iso ja tilava. – Joskus pennut oli pakko laittaa häkkiin muutamaksi tunniksi. Kerran Sulo oli pennun kanssa metsässä ja pennun kulku alkoi olla hankalaa. Ystävykset hellivät toisiaan ja juttelevat. Sitten annoin sille vähän hunajaa ja se sylkäisi tutin suustaan kaaressa, Sulo naureskelee. Juuso nuoli Sulon polvea, kun se oli kipeä. Kerran käytiin Kuusamossa valokuvassakin, naurattaa Sulo kuulijoita. Lääninhallituksesta soittivat ja kysyivät, miten pienessä tilassa pentuja pidetään. Sitten se tervehti onnellisena ystäväänsä Suloa pussailemalla. Aamulla ja illalla Juuso syö 20 kiloa ruokaa. Kerran yksi ahneuksissaan imi pullotuttia niin ahneesti, että nielaisi koko tutin. H H T essu ja Vyöti saivat pennuikseen Juuson ja Joosepin. Jos jonkinlaiset lääkärit ja virkamiehet ovat tutkineet olosuhteet. Jälkimmäinen matkusti Viroon, mutta Juusosta tuli Sulon paras kaveri. Juuso asuu äitinsä Tessun kanssa samassa häkissä. B Tänä vuonna kevät oli myöhässä ja Juusokin kömpi takaisin pesäänsä ensin. – Eläimet ovat suoraluonteisia, mutta ihminen voi olla katala. D Sulo Karjalainen kertoo karhujen olevan kuin pikkulapsia. Se vaistosi vamman jotenkin ihmeellisesti. Se oli muuten aina mukanani, minne tahansa meninkin. Piti ottaa luja ote ja tempaista. Se on helläluontoinen eikä halua haastaa riitaa kenenkään kanssa. Mutta kun Juuso kasvoi 200-kiloiseksi, ei tahtonut sänky enää kestää sitä. Joku teki siitä eläinsuojeluvalituksen. Tessu välillä riitelisi, mutta Juuso vaihtaa paikkaa. Se kulki kuin koira perässäni, ja koiraksi sitä luultiinkin. – Se oli pienenä kuin pehmolelu. N iin siinä kävi, että Juusosta tuli kaikkein rakkain ystävä Sulolle. Niillä ei ole ollut mitään sairauksia täällä. Nukuttiin vierekkäin päät samalla tyynyllä. Silloin Sulo sanoo, että miltäs itsestäsi tuntuisi, jos tikkua tungettaisiin omaan perääsi. Eläin on reilu ja näyttää tunteensa. He istuskelivat vierekkäin mättäällä, ja Sulo huomasi kuusen oksan pennun käpälässä törröttämässä. Eikä mennyt pitkään, kun Sulon polvinivel leikattiin. Kaksi päivää se istui eikä syönyt mitään. Laitoin Juusolle häkin vajaan ja opetin nukkumaan siellä. Muitakin valituksia on ollut. Matkanvetäjillä on tarkat säännöt, miten Suurpetokeskuksessa ryhmät saavat käyttäytyä
Ihania värejä ja sommitelmia. Siellä on kuusi karhua, kaksi kettua, kuusi ilvestä, kuusi puolisutta, viisi poroa ja ahma. Ensin se pisti kyprokkilevyt pirstaleiksi, mutta valkoiselle vanerille syntyi hienoja tauluja upein värein. Mutta ainakin se tietää ilmat pitkälle ennakkoon. Jos Sulo ärähtää pahasti, Juuso loukkaantuu. S uurpetokeskus sijaitsee 33 kilometriä Kuusamosta Kajaaniin päin. Joskus ne saattavat puhua rumia. Juuso kömpi jo kerran takaisin talvipesään. Kun eväät oli syöty saunan jälkeen, Juusoa alkoi harmittaa kovasti. Sulo sanoi rauhallisesti kaverilleen, ettei sitä viimeistä tuolia enää kannata särkeä. Juuson taidetta on ollut näyttelyissä ympäri maata. – Voin sanoa, että olen Juuson paras kaveri. H Sulo on oppinut karhujen kielen. Karhu tykkää tehdä taidetta ja selvästi nauttii siitä hommasta. Se huitaisi puutarhapöydän ja tuolin yhdellä iskulla tuhannen päreiksi. Suurpetokeskus avattiin muutama päivä vapun jälkeen, vaikka kevät on todella myöhässä tänä vuonna. Sulo Karjalaisella on lupa pitää kuutta karhua, mutta hän haluaisi ottaa niitä lisääkin. askel 6/2017 37. Luomakunnan kruunuksikin on karhua sanottu. Karhu on melkein kuin ihminen, se matkiikin ihmistä. Sitä Sulo ei ole kysynyt, uskooko Juuso Jumalaan. Yksi saksalaispariskunta keksi, että Juuson pitää ruveta taiteilijaksi. Sitten mies ja karhu pyytävät anteeksi toisiltaan suukottelemalla. Juusolla ei ole omia jälkeläisiä. Riidat on sillä sovittu. Sen dieettiohje onkin, että vain olemalla syömättä voi päästä kiloista eroon. Juuso nuuhkii ystävänsä joka paikasta. Ne oppivat sisäsiisteiksi nopeasti, Sulo selvittää. Karhua pitää lapsena hoitaa kuin ihmislasta, paitsi vaippoja ei tarvitse vaihtaa. Valokuvaaja Pasi Jäntti sanoo, että kun kristinuskoa tuotiin Suomeen, karhu oli tärkeässä roolissa. Se juttelee paljon ja toisinaan se puhuu myös rumia. Sulo vähän herätteli Juusoa talviunilta, kun oli tulossa vieraita. Viiden kuukauden talviunien aikana Juuso laihtui sata kiloa. Mukana ovat myös Juuso ja Sulo. Miesten vuoro -elokuvassa kuvataan miehisiä saunaporukoita. Pitäisi minun olla aina sen vieressä ja makeaa pitäisi olla saatavilla. Sitä pidettiin Jeesuksen vertauskuvana vanhan kansan piirissä
Jatkoa mietitään koko ajan, niin että homma jatkuisi, kun minä lähden. Kutsu itsenäisyyspäivän juhliin tuli hyvinkin yllätyksenä. 38 • askel 6/2017. Jokainen karhu on yksilö. Aamukahvin jälkeen menen ruokkimaan eläimet ja putsaamaan paikat. – Pumppua on operoitu, en pysty paljon raskaita tekemään. Muuten meni hyvin, mutta seisaallaan piti syödä, kun oli niin tungosta. Rappusia oli hankala kulkea, Sulo muistelee elämänsä hienointa päivää. Sananlaskukin sanoo, että kaikki tuntevat apinan, mutta apina ei ketään. Ne ovat minulle koko elämä. Se oli ongelmalapsi, joka kiusasi ja kiukutteli. Oulun yliopistossa tutkivat kuollutta pentua ja täyttivät sen. Aamulla ja illalla ruokaa menee 20 kiloa kerralla jokaiselle erikseen. Sulo ei hätkähdä, kun kerron olevani karhunkaataja Martti Kitusen sukua; virtolainen mies kaatoi eniten karhuja maailmassa, 198 kaikkiaan, monta enemmän kuin amerikkalainen David Crockett. Hän kulkee mönkijällä pitkin isoa aluetta tarkkailemassa valtakuntaansa. Sulo aavisti, ettei siinä hyvin käy. Paljon siellä oli sellaisia, jotka tunsivat minut. Se voi elää hyvinkin yli 30-vuotiaaksi. Ikää sillä on 18 vuotta, mutta se voi elää hyvinkin toistakymmentä vuotta. – Nämä karhut ovat antaneet niin paljon, että se on uskomatonta. Polvet menivät, kun kuskasin ruokaa kottikärryillä. Sulo osaa tarinan iskemisen vaativan lajin. Kun Juuso haluaa miellyttää, se kutsuu luo niin kuin puhaltelisi sisään päin. Kättelyhommassa oli niin kiire, että kun presidentti Sauli Niinistö huikkasi, että sieltä se Karhu-Karjalainen tuleekin, en osannut kutsua kylään. Kaverilleen Juusolle Sulo on jutustellut linnan jutut moneen kertaan. Jos metsässä kohtaa karhun, paras olla ihan rauhallinen vaan. Lopulta äiti tappoi sen vain neljän kuukauden ikäisenä puremalla selkärangan murskaksi. Se vähän harmitti, kun Yleisradion ihmiset lupasivat tulla hakemaan jatkoaikaohjelmaan. Ensin luulin, että se olisi pilaa, vaan oli se ihan todellista. Ja onhan paikka ihan ainutlaatuinen, ei mikään eläintarha. – Ihminen tuottaa pelätessään hengitykseen sellaista hajua, että karhut kokevat sen epämiellyttävänä ja rupeavat itsekin pelkäämään. Nyt rakennetaan 600 neliön hallia konesuojaksi. Kahvilan nurkassa on täytetty pikkuinen karhu, jonka tarina on surullinen. Silmät vilkkuvat ja hymyä pukkaa. Jokainen karhu on yksilö. Nyt on helpompaa mönkijän kanssa. – Kun on tarpeeksi tärkeä, niin joutuu Linnaan. Karhu aistii pelon, joten tärkeintä on hallita hermot. – Karhuja pitää kaataa ja niiden lukumäärää rajoittaa. L H A Juuso on Suomen suurin karhu ja painaa 500 kiloa. Sulo seisoi tunnin linnan edessä sovitussa paikassa odottamassa, mutta ketään ei kuulunut. Ulkomailta eniten tulee vieraita Keski-Euroopasta, Amerikasta, Australiasta, Kiinasta, Japanista ja Venäjältä. Olen oppinut tuntemaan karhujen kieltä. Se on karhusta tosi mukavaa puuhaa. Pitää olla paikallaan. Niin monta juttua voisi kertoa. Oppaita on paikalla kesällä kolmesta neljään. Mutta kutsun nyt tässä Askelen välityksellä. Ei ole mitään järkeä pitää liian suurta petoeläinkantaa. S uurpetokeskuksen isäntä on itsekin sellainen nallekarhumaisen oloinen, rauhallisesti ja vekkulisti sanaileva mies. Jos on pakko perääntyä, niin rauhassa takaperin. Juuson kaveri on mukava mies. Markkasen Viktori on Sulon lähin työkaveri, paluumuuttaja Venäjältä. Viime vuonna nämä taulut kiersivät näyttelyissä eri puolilla Suomea. Suomen suurin karhu on nyt 18-vuotias ja parhaassa iässä. Juuso kun ei juhliin päässyt, kun oli talviunilla juuri silloin. Saksalainen pariskunta opetti Juuson maalaamaan. Hän päätti palata sitten hotelliin
Nyt kun istun tuulessa kymmeniä vuosia myöhemmin, tiedän, että minua luonnehtii se, miten olen valintoja käyttänyt tai jättänyt käyttämättä. Sillä on lupa pelata sisällä, kun muita asiakkaita ei ole. Huhuilen, mutta ympärillä on vain valtava asfalttiaukio bensapumppuineen. Tico on ollut kohta yli vuoden kansani, ja päivä päivältä se muistuttaa enemmän ja enemmän Heddaa. On jotenkin hassua istua aamun lähestyessä tyhjällä huoltoasemalla – mutta siinä on jotain, joku jännä fiilis. Juoksen ulos. Ja ainoa onni lopulta on se, että rakastaa. Silmissä hyppii väsymys. Rauhoittumiseen jotenkin luotin, kun Tico oli aluksi levoton, epävarma ja arvaamaton. En myöskään tiennyt, että osa elämästäni oli jo takana. En halua menettää toista koiraa heti perään. Ketään muuta ei terassilla keskiyöllä olekaan. Tico kävelee pöydän yli ja pudottautuu syliini kissamaiselle kerälle. Se on onni. Tilaamme kaakaot. A sfalttipihalla on istutettu puu. Ei löydy. Päämäärän sijasta löysin vain valinnan merkityksen. Jotenkin taikoa itseni lapsuuteen ja muistella, kuka olin silloin ja mitä halusin olla. Tico istuu vastapäätä minua huoltoaseman terassilla. A jelemme hiljaa kotiin päin. Ei pelkästään ulkonäöllisesti, vaan luonteeltaan. Mutta Ticoa ei näy. Tosin monena yönä olen herännyt siihen, että näen Heddasta todentuntuista unta ja luulen, että se on palannut. Sitten kuulen pienen haukahduksen. Vaan tänä yönä puhaltaa kova pohjoistuuli. Ja tämä saa mieleeni Heddan. Juomme kaakaota ja katselemme tähtitaivasta. Monen monta kuukautta pimeyttä, hämärää ja epätoivon salakavalia kuoppia. P Moottoritie on kylmä KOIRAN ELÄMÄÄ Ticosta on tullut onnellisen oloinen koira. Jään juttelemaan hetkeksi kassan kanssa. Juoksen takaisin sisään ja huudan sitä. Ja tietysti pallonsa perään. Kesä ja valo ovat palanneet. Uskoin, että itsessäni silloin tällöin pilkistelevä rauha vaikuttaa myös Ticoon. Ainoa sana, millä tunnetta voi kuvata. Ehkä niihin on varastoitunut kaikki ilo, suru, murhe ja tuska. Joskus ajattelin, että löytäisin sisältäni sen pojan, joka oli viaton, ennen kuin minulle opetettiin, mitä elämä on ja mistä siinä on lopulta kysymys. Niin jouduin astumaan ovesta ulos ja käteeni annetulla ”kartalla” uskoin etsiväni elämälle päämäärää. Näin tapahtui. Huudan ääneni kadoksiin ja viimein Tico kiipeää aidalle johtavan mäen takaisin ylös. Tico istuu vieressä ja haukottelee. Kiitollisuus ei tule myöntyväisyydestä, sitä ei voi ostaa, se ei synny materiasta, eikä se ole lahjottavissa. Juttelen puulle usein ja taputtelen sen kylkiä. Katselen moottoritiellä harvakseen kiitäviä autoja ja mietin, että voisin aloittaa alusta. Toki energiaa riittää ja hyvää riiviömäistä olemista. Paitsi seuralaiseni Neiti Aika. askel 6/2017 • 39 P itäisi olla kesä. T icon nuolaisu poskeeni herättää takaisin tähän hetkeen. Yritän selittää, että tuo tähti on nimeltään se ja se. Pari kyyneltä vajoaa poskipäitä alas, silmiin piilotettuja helmiä. Ticosta on tullut rauhallinen ja onnellisen oloinen koira. Olen tainnut seota koirista. Voi kuulostaa omituiselta, mutta niissä on hyvä energia. Tico on päässyt moottoritien sivuun aidassa olevasta reiästä. Tico pelailee yksinään pallollaan sivummalla. Teemu Rinne • nurmijärveläinen toimittaja. Huoli rynnii mieleen. Pienen rautaisen kehyksen sisällä se yrittää sinnikkäästi kasvaa. Kannan kaakaot terassin pöydälle ja kaadan Ticon kaakaon pieneen juomakuppiin, joka on aina mukana. Vuoren takaa nouseva aurinko valaisee kauniisti terassilla olevan pikkuisen tuikun. Lehdenjakaja heilauttaa kättään ja sanoo jotain, mitä en kuule. Mielen valtaa kiitollisuus. Tico istuu taas sylissäni ja kurkkuani kuristaa sen moottoritie-episodi. Kassa kertoo Ticon seuranneen minua ulos. Tico tarkkailee mahdollisia oravia. Ticolla on paksu turkki, mutta sekään ei rakasta tuulta juuri nyt. Orava on ainoa asia, joka saa sen unohtamaan pallonsa, hetkeksi. Tuuli puhaltaa tuikun sammuksiin. Annan sille puolet haalenneen hampurilaiseni pihvistä
Katekismus oli Siperiassa Anna-Marian aapinen Inkerinmaalla, Siperiassa ja Karjalassa piiloteltu katekismus on painettu Sortavalassa vuonna 1923. Se on selvinnyt Anna-Marian lailla Leningradin piirityksestä sekä Siperian karkotusvuosista ja päätynyt lopulta Suomeen. Inkeriläinen Anna-Maria Orgolainen (80) pitää kalleimpana aarteenaan katekismusta. 40 • askel 6/2017. Teksti: Helena Kujala • Kuvat: Jyrki Luukkonen sekä Anna-Maria Orgolaisen kuva-albumi
Isä ja lapset saattoivat äidin junaan. – Vaarikin oli vähällä tulla teloitetuksi, mutta suomalaisen passin ansiosta hänet vapautettiin vankilasta vuonna 1932 ja karkotettiin Maria-mummoni kanssa Suomeen. Niin paljon nälkää, pelkoa, sairautta ja kuolemaa hänen lapsuuteensa ja nuoruutensa sisältyi. Ihmisiä ajettiin Inkerinmaalta pois, koska heillä oli suomalainen passi. Ja kun hän ei enää noussut sängystä, isän Heli-sisko juoksi sisarensa luo apua pyytämään. Toukokuussa 1938 hän oli vielä imetysiässä, kun hänen äitinsä Helena sai kirjallisen käskyn lähteä Suomeen. Kukaan ei aavistanut, että erosta tulee 17 vuoden pituinen ja ettei Saska näe äitiään enää koskaan. Minut ja kuusivuotias Saska-veljeni oli merkitty isän passiin, joten emme päässeet äidin mukaan. Passi määräsi ihmisen kohtalon. Kun autokolonna saapui rautatieasemalle, ihmiset sullottiin härkävaunuihin. – Isäni Simo oli jo ennen naimisiin menoaan ehtinyt vaihtaa oman passinsa venäläiseen. Heli-tätini sai luvan hakea kolhoosin pellolta kaalia ja perunoita yön pimeydessä, ja niin pelastuimme nälkäkuolemalta. Koska kaikki maayhteydet olivat Leningradin piirityksen takia poikki, alkumatka taittui kuorma-auton lavalla ”Elämän tietä” Laatokan yli. – En tiedä, missä Anna-mummoni piilotteli katekismusta, lasten Raamattua ja virsikirjaa, mutta ne hän otti mukaansa. Vasta paljon myöhemmin Suomeen tultuani sain tietää, että täällä isoäitejä kutsutaan mummoiksi. Isä pöhöttyi nälästä eikä jaksanut enää kantaa minua. Puna-armeija oli vienyt perunat ja juurekset inkeriläisten kellareista ja ihmiset kuolivat nälkään. Juna vei äidin Anna-Maria syntyi Inkerinmaan Keltossa, silloisen Leningradin liepeillä. Kuolo ei meitä pois voi erottaa. – Äiti elätteli toivetta, että saa Suomesta käsin paperimme kuntoon ja pääsisimme pian hänen luokseen. Elämä oli pelkkää eloonjäämiskamppailua. Vanhemmilta perityt vanhat valokuvat kertovat heistä, joita ei enää ole, ja lapsuusja nuoruusajan ankarat vainovuodet säilyvät ikuisesti mielessä. Venäjän puolella ovat enää sinne haudattujen rakkaiden haudat. Hänen poikansa, Anna-Marian Tommo-eno, teloitettiin samassa vankilassa. He olivat siis ulkomaalaisia ja kansanvihollisia. H J os elämä olisi räsymatto, niin Anna-Maria Orgolaisella (o.s. – En kävellyt, vaikka olin jo neljävuotias. Pakkasta oli paljon, joten minut peiteltiin vällyjen alle niin tiukasti, ettei henki tahtonut kulkea, Anna-Maria kertoo. Mutta sota katkaisi kirjeyhteyden pitkäksi aikaa. Tällä siskolla asiat olivat paremmin, sillä hänen miehensä kuului puna-armeijaan. Nykyisin Anna-Marian kaikki sukulaiset asuvat Suomessa. Leningradin piirityksessä Leningrad piiritettiin vuonna 1941. Elämä muuttui entistä vaikeammaksi. –Turengissa asuvaa äidinäitiä Mariaa, jota en koskaan ehtinyt tavata, sanoin etä-ämmäksi. Matka Siperiaan kesti useita vuorokausia. Edellä ajaneeseen kuorma-autoon osui pommi ja se vajosi jäihin. Kauheuksien keskellä pieni tyttö sai turvaa isänäidiltään Annalta, jota hän kutsui inkeriläisittäin ämmäksi. Ruumiit viskattiin ratapenkereelle Maaliskuussa 1942 inkeriläiset karkotettiin Siperiaan. Eno oli vaihtanut suomalaisen passinsa venäläiseen, jotta ei joutuisi eroon vaimosta ja kuudesta lapsestaan, mutta karkotuksen sijaan hän menettikin henkensä. Muistele lastas, tässä mä oon. Maanviljelijä-isä oli menettänyt peltonsa maatilojen pakkokollektivisoinnissa, vanhempien vihkikirkko kotikylässä Keltossa oli hävitetty kivijalkaa myöten ja äidinisää pidetty vakoilusta epäiltynä Pietari-Paavalin vankilassa kaksi vuotta. Viisi lastenlasta ja kuusi lastenlastenlasta kutsuvat häntä suomalaisittain mummoksi. Uimonen) maton alkupää olisi kudottu tummista kuteista. Poika kuoli Siperiassa vain 14-vuotiaana keuhkokuumeeseen. Siperiasta Anna-Maria lähetti äidilleen kuvansa, jonka taakse hän kirjoitti pyöreällä lapsen käsialalla: Äitini kallis, et itkeä saa. askel 6/2017 • 41. Maat vietiin, miehet vangittiin Vaikeuksia oli riittänyt jo siihenkin asti. He saivat töitä Turengista, ja sinne samaan isoon maataloon äitinikin pääsi karjakoksi, Anna-Maria sanoo
En vieläkään kävellyt eikä leluja ollut. Muruja leipälaudalta Ensimmäisessä sijoituspaikassa isä ja Heli-täti joutuivat metsätöihin ja kymmenvuotias Saska lähetettiin venäläiseen kouluun. Jos miliisi olisi saanut tietää mummon kielletyistä kirjoista, olisi isää ja Heli-tätiä rangaistu. Kypsät kävyt kopisivat maahan, josta mummo, Saska ja minä keräsimme ne säkkiin. Meillä ei ollut mitään koristeita, mutta erään kerran isä oli löytänyt kuusen, joka oli täynnä kauniita käpyjä, Anna-Maria muistelee. Siemenet irrotettiin kävyn kuorista, ja ne olivat tärkeä lisä ruokapöytään metsästä kerättyjen marjojen ja sienien lisäksi. Pihapiirissämme oli kauppa, josta ihmiset saivat hakea niukan leipäannoksensa. Alastomat ruumiit viskattiin ratapenkereelle, jossa ne näyttivät halkopinoilta. – Joka aamu sotilaat avasivat oven ja huutelivat, onko vaunussa kuolleita. – Meidän pieneen mökkiimme kokoontui sunnuntaisin neljä, viisi perhettä hartaushetkeen, joka aloitettiin aina laulamalla ”Kellot kaikuu, kellot temppelin, nyt on Herran pyhäpäivä, päivä parahin”. Yhtä yllättäen tuli siirto kolmanteen kylään, Burjatjaan, parin sadan kilometrin päähän Mongolian rajasta. Kulutin aikaani kaupan rapulla istuen ja ihmisiä katsellen. Sellaista elämä oli, Anna-Maria toteaa. ”Nyt tyttösein, sie käyt oppimaan suomea.” – Varjelipas Jumala mummoa, isääni ja minua, emmekä kuolleet nälkään ja tauteihin, Anna-Maria Orgolainen sanoo. Jouluisin mökkiämme koristi iso kuusi. Meitä vartioitiin, emmekä saaneet ilman miliisin lupaa käydä heitä katsomassa. Mökkimme sijaitsi piilossa metsän reunassa, ja naapureinamme asui molemmin puolin inkeriläisiä. Laulun päätyttyä aikuiset muistelivat Inkerinmaan hävitettyjä kirkkoja, ja välillä joku luki ääneen kappaleen katekismuksesta. Pyhäpäivänä veisattiin Anna-Maria kertoo, että hänen Anna-mummonsa oli kylässä ainoa, joka oli uskaltanut säilyttää katekismuksen ja virsikirjan. Hän kuuluu siihen pienenevään joukkoon, jolla on omakohtaiset kokemukset inkeriläisten vaikeista vainovuosista. Siellä odottivat metsätyöt. Se heltisi, ja saunan valmistuttua päällikkö kutsuttiin neitsytlöylyihin. Jumala varjeli isää, Heli-tätiä, Anna-mummoa, Saskaa sekä minua, ja selvisimme hengissä Siperiaan. H 42 • askel 6/2017. – Rahapalkkaa ei maksettu. Ruokaa ei ollut ja ihmisiä kuoli. Anna-Marian isä kävi muutaman muun miehen kanssa pyytämässä kolhoosin päälliköltä lupaa saunan rakentamiseen. Kokemus oli miehelle niin mieluisa, että hän rakennutti ison yhteissaunan kaikkien kyläläisten käyttöön. – Piti olla varovainen, etteivät pyhäpäivän kokoontumiset paljastuisi. – Juhannuksena isä haki aina koivut, jotka hän asetti ulko-oven molemmin puolin. Anna-Maria sai jäädä mummon kanssa pieneen mökkiin. Niistä jauhettiin käsimyllynkivillä jauhoja. Työpäivistä sai pisteen, jotka syksyllä laskettiin yhteen, ja pistemäärän mukaan kullekin työläiselle mitattiin palkaksi viljakasvien kuorittuja jyviä eli suurimoita. Päivän päätteeksi kaupan täti kaatoi kouraani leipälaudalle jääneet muruset. Yhtäkkiä inkeriläiset siirrettiin toiseen kylään, koska siellä tarvittiin työntekijöitä kultakaivokseen. Kuusivuotiaana Anna-Maria oppi vihdoin kävelemään, ja siitä lähtien hän pääsi aina syksyisin muiden mukana metsään sebramännyn siemeniä keräämään. Yksi löi puun runkoa kartulla yhdeltä puolelta ja toinen toiselta. – Muut sukulaisemme oli siroteltu eri kyliin. Lapsille opetettiin Mä silmät luon ylös taivaisiin -virsi. Aikuiset istuivat sänkyjen reunoilla ja me lapset heidän takanaan. – Säkit annettiin kolhoosista. Uimoset vaalivat muitakin perinteitä
Voi miten iso kuu taivaalla paistoi! Metsä raikui riemukkaista suomalaislauluista. Riemu oli suunnaton, kun lupapäätös heltisi ja Anna-Maria sai 17 vuoden eron jälkeen nähdä äitinsä. askel 6/2017 • 43. Me parikymmentä rippikoululaista kokoonnuimme hänen johdollaan kerran viikossa syrjäiseen omakotitaloon. A Inkerinmaata. Hän kääräisi hameen helmat vyötäisille ja kahlasi vesisohjossa pihan poikki avojaloin hakemaan vettä. Mummo osasi ainoastaan suomea. D Ripille pääsystä jäivät muistoksi valokuvat. Sen jälkeen tuohesta repäistiin kerros pois ja saatiin uusi kirjoitussivu seuraavaa oppituntia varten, Anna-Maria kertoo ja lisää, että mummo piti huolen siitä, että nukkumaan käydessä luettiin aina Isä meidän ja syömään käydessä ruokarukoukset. – Aloitin rippikouluni talvella 1953. – Anna-mummoni kuoli 92-vuotiaana ja äitini 70-vuotiaana. L D – Edessä istuva ystäväni ei kiitettävistä arvosanoista huolimatta ollut päästä yliopistoon; oli paljastunut, että hän oli käynyt rippikoulun. Äiti tuli junalla eikä enää lähtenyt pois. Hän muistutti lapsille, että mökin kynnyksen ulkopuoli oli venäjän ja sisäpuoli suomen kielen puoli. Äiti tunnusteli tyttärensä ja puolisonsa kasvoja käsillään, sillä hän oli menettänyt näkönsä. Enää ei uusia hakijoita oteta muuttojonoon. Täytettyään 18 hän kirjoitti Moskovaan ja anoi äidilleen lupaa muuttaa heidän luokseen asumaan. Uimoset muuttivat Tsalnan kylään, Petroskoin liepeille. Talvipakkasilla mummo käytti villasukkia ja tuohivirsuja. Kirjeenvaihto oli virinnyt jo Siperian vuosina, mutta sokeutumisestaan äiti uskalsi kertoa vasta vähän ennen saapumistaan. Salaa sitä kuitenkin tehtiin. – Mummo ei päästänyt minua ulos leikkimään ennen kuin olin kirjoittanut tuohen palaan kolme riviä katekismuksesta. Tyttö oli kuitenkin niin sinnikäs, että lopulta rehtori myönsi hänelle opiskelupaikan, kertoo Anna-Maria, joka seisoo kuvassa keskellä. – Kun olin kuuden vanha, mummo sanoi: ”Nyt tyttösein, ennen kuin aloitat Venäjän koulun, sie käyt oppimaan suomea.” Isä kävi hakemassa tuohen ja suoristi sen. Rippijuhlat järjestettiin talon pihamaalla juhannuspäivänä. Isät tekivät puutarhan ympärille näkösuojan koivuista. Pappimme oli Kelton entinen kirkkoherra Paavo Haimi, joka oli vapautunut 18 vankilavuoden jälkeen ja tullut heikkokuntoisena Tsalnaan. Äidit olivat leiponeet juhliin piiraita ja keittivät teetä. Lapsilla oli yhteiset huopikkaat, joita he käyttivät vuorotellen. Inkeriläisten oma tuttu valokuvaaja kutsuttiin paikalle kuten aina kaikkiin kirkollisiin tilaisuuksiin. Salainen rippikoulu Seitsemän Siperian vuoden jälkeen inkeriläiset saivat luvan lähteä Karjalaan, jossa kaivattiin metsätyömiehiä. Suomen kieltä tuohen palaseen Kaikesta oli puutetta, Anna-Marian mummolla ei ollut kenkiäkään. Sitä ei Siperiassa ollut lupa käyttää, joten mummo varoi ulkona puhumasta mitään. Sama inkeriläisten luottokuvaaja kutsuttiin kuvaamaan niin häitä, kastetilaisuuksia, hautajaisia kuin rippijuhliakin. Isäni eli äidin jälkeen vielä kahdeksan vuotta. Perheeseen syntyi neljä lasta, ja Anna-Maria valmistui Petroskoin yliopistosta opettajaksi. Sitten hän antoi käteeni hanhensulan, otti uunista hiilen ja teki siitä musteen. Hän toimi opettajana eläkkeelle jäämiseensä asti. Sen jälkeen, kun presidentti Mauno Koivisto salli inkerinsuomalaisten paluumuuton vuodesta 1990, heitä on tullut Suomeen noin 30 000. Aluksi meidät majoitettiin vangeista tyhjennettyihin parakkeihin, mutta pian ryhdyimme talkoilla rakentamaan omia taloja, Anna-Maria muistelee. Juna toi äidin takaisin Anna-Marian elämän räsymattoon alkoi vihdoin ilmestyä kirkkaita raitoja. Heidät on haudattu Tsalnaan, kuten puolisonikin. – Saavuimme perille syyskuussa 1949. Hän sai olla mukana, kun pastori Paavo Haimi vihki Anna-Maria Uimosen ja Kalervo Orgolaisen avioliittoon vuonna 1957. Suomea sai nyt puhua vapaasti, mutta uskonnon harjoittaminen oli edelleen ankarasti kiellettyä. Anna-Maria jonotti Suomeen pääsyä neljä vuotta, ja on nyt ehtinyt asua täällä lähes parikymmentä vuotta
Hossa on Suomen 40:s kansallispuisto. 44 • askel 6/2017
Samassa paikassa Ilmari Kianto kasvoi. Kaikille Ståhlbergin toimet eivät sopineet; hänet yritettiin kyyditä Venäjälle vaimonsa kanssa, mutta hanke raukesi Joensuun torille. Värikäs persoona oli syntyjään Suomussalmen kirkkoherra August Benjamin Calamniuksen poika, joka otti fennomaanipuuskassaan sukunimekseen Kianto kotikunnan Kiantajärven mukaan. G. Lainoppinut hallintomies oli työn, ei juhlan mies. Tässä kohdalla raja on edelleen vanhin valtakunnan raja koko Euroopassa. Itsenäisyyden ensi vaatimus Harva tietää, että Suomea on ensi kerran vaadittu itsenäiseksi juuri Suomussalmella. Suomussalmelaisen korpikirjailijan syntymän 143-vuotispäivänä 7.5. Hyrynsalmelainen Hallan Ukko, Kainuun kansanedustaja, pantiin asialle. Hän sanoo, että kunnallinen itsehallinto on ollut yksi valtiollisen itsenäisyytemme kivijaloista. Sillä erotettiin kuntien hallinto seurakuntien hallinnosta ja perustettiin maalaiskunnat, joille annettiin laaja itsehallinto. Mannerheimin. H Suomi 100 ja Suomussalmi 150, Hossassa juhlitaan Suomussalmella vietetään moninkertaista juhlavuotta. Syntymäpäivälahjaksi se sai kesäkuussa avattavan kansallispuisto Hossan. Ståhlberg syntyi vuonna 1865 Karhulan pappilan apupapin pojaksi, mutta muutti ennen kouluikää Haapajärvelle. Ståhlberg loi demokraattisen valtion pohjan ja onnistui eheyttämään maan sisällissodan jälkeen. J. Kun Kain Tapperin veistämä patsas paljastettiin, itse presidentti Urho Kekkonen tuli paikalle. Vuonna 1919 Ståhlbergistä tuli Suomen ensimmäinen presidentti voittaen vaaleissa jopa Valkoisten kenraalin C. Metsäalalle ja luontomatkailuun on tullut hienoja nuoria yrittäjiä, jotka toivottavasti imaisevat muitakin mukaansa. Haluan auttaa uusien työpaikkojen luomisessa yhteistyössä muiden kanssa. askel 6/2017 • 45. huhtikuuta 1917 pian Venäjän vallankumouksen jälkeen. Matti Kurjensaari sanoo, että Ståhlbergiä on pidettävä valtiomuotomme hengen ja kirjaimen luojana. Ståhlberg syntyi pappilaan Suomen ensimmäinen presidentti K. Hän ei pidä itseään profeettana omalla maalla, mutta sanoo rakastavansa kotikuntaansa ja haluavansa tehdä työtä sen menestymisen eteen. 1865 annettiin Suomen ensimmäinen kunnallisasetus. Tolonen on kuntien edustajana Suomi 100 -hallituksessa. – Viisi vuotta olen ollut tässä ja olen ylpeä juuristani. patsaalle kokoontui jälleen uskollinen joukko. Meillä on toivoa. Hänen runsaasta kirjallisesta tuotannostaan tunnetaan parhaiten romaanit Punainen viiva ja Ryysyrannan Jooseppi. Tänä vuonna kirkossa esitettiin hyvin koskettava näytelmä tuosta julistuksesta. Nälkämaan laulun kotikunnassa oma historia tunnetaan ja sitä kunnioitetaan. Erkki Melartin soitti säveltämänsä häämarssin tässä historiallisessa tilaisuudessa. Kuuden lapsen yksinhuoltaja avioitui apteekkarin lesken Ester Hällströmin kanssa kesäkuussa vuonna 1920. Suomussalmen kunnanjohtaja Asta Tolonen taustoittaa, että paikalla oli 2 000 kansalaista, ja kirkkoherra Nordlund antoi luvan kokoontua kirkkoon, kun muutakaan isoa tilaa ei ollut. Ihmeellinen Iki-Kianto ei unohdu. Hän säilytti uskon demokratiaan ja pohjoismaiseen luonteeseemme tasapainoaan kadottamatta. Täällä käytiin Raatteen tien taistelu, ja täällä kirkko on aina ollut keskellä kylää. – Se oli räväkkä kokous, ja ajatusta itsenäisyydestä päätettiin viedä eteenpäin. Tämä tapahtui Suomussalmen kirkossa järjestetyssä kansalaiskokouksessa, jossa vaadittiin itsenäisyyttä julkisessa tilaisuudessa 7. Kunnanjohtaja on syntyjään suomussalmelainen. Teksti: Pirjo Wesaniemi • Kuvat: Suomussalmen arkisto iantajärven rannassa seisoo jykevä Ilmari Kiannon patsas käsi pystyssä. Tilaisuuden jälkeen paikalliset Lionsit paljastivat infotaulun, josta käyvät ilmi Kiannon elämän askelmerkit Suomussalmen kartalla alkaen Karhulan pappilasta, jonne hän muutti viisivuotiaana, päättyen Niettussaareen, minne hänet on haudattu. Lumisateen jälkeen pilkisti aurinko, ja järveltä puhaltavassa viimassa kuultiin puhe ja nuoren Nelli Hutun upeasti tulkitsema, Kiannon kirjoittama Nälkämaan laulu. 6.2
Hossassa sijaitsee Julma-Ölkky, Suomen suurin kanjonijärvi, jonka kallioseinät ovat 50 metriä korkeat, ja perhokalastajien suosikki Hossanjoki. Siinä julkaistiin kansanrunoja, sananlaskuja, paikallishistorioita, terveydenhoidollisia neuvoja, suomen kielioppi ja alkeislaskuoppi. Kallioperä täällä on maailman vanhimpia. Vuoteen 1925 mennessä suurin osa oli palannut takaisin, osa kotiutunut Suomeen. Retkeili46 • askel 6/2017. Ensimmäisenä vuotena lehdellä oli 500 tilaajaa, ja se vaikutti vahvasti suomen kielen kehittymiseen. Suomussalmen kappalainen Carl Saxa ja Elias Lönnrot ymmärsivät painetun sanan merkityksen kansallisen heräämisen aikana. Hossan Väriseinän kalliomaalauksien iäksi arvioidaan noin 3 500 – 4 000 vuotta, sinne on maalattu yli 60 ihmisiä ja eläimiä esittävää kuviota verellä ja punamullalla. Neuvostoliittolaiset halusivat katkaista Suomen sen kapeimmalta kohdalta, mutta epäonnistuivat surkeasti. Hän otti talteen runonlaulajien aarteita Kalevalaa ja Sananlaskuja varten. Lehti painettiin Oulussa vuosina 1834– 1837, sen jälkeen Helsingissä vuosina 1839–1840. kansallispuisto on Suomen syntymäpäivälahja Suomussalmelle. Tuhansia pakolaisia saapui puna-armeijan kukistettua kansannousut. Hän tapasi myös runonlaulaja Lassi Kinnusen. Kainuulaiset eivät elämöi tällä asialla mitenkään. Lehti lakkasi ilmestymästä tilaajamäärä supistuessa sataan. Vuotta myöhemmin levottomuuksia aiheuttivat muun muassa pakolaistulva Vienasta, suomalaisloikkarit, rajan yli liikkuvat sotilaat ja brittien legioonalaiJärviä ja lampia Hossassa on noin 130. Liikuttavasti ja tätä päivää heijastaen Suomussalmen historiassa kerrotaan, että vuonna 1918 Vienan pakolaisia varten perustettiin vastaanottopiste. Suomussalmella on vielä kaksi asuttua vienankarjalaiskylää, joissa runonlauluperinne elää. Kalevalaa kerättiin täällä ja Vienan Karjalassa. Kalevala ja aikakauslehti Karhulanvaaran pappila on ollut monen asian kehto, kuten pappilat tuohon aikaan ylipäätään. He perustivat ja toimittivat Suomen ensimmäisen aikakauslehden, Mehiläisen, Suomussalmella vuonna 1834. Pakolaislapsille perustettiin myös oma koulu. Maamme 40. Puna-armeijan sotilaita menehtyi yli 15 000, suomalaisia sotilaita oli 6 000, joista kaatui tai katosi noin 400. Seuraavana vuonna Vienan Karjalasta paennut väliaikaishallitus työskenteli Karhulanvaaralla piharakennuksessa. set. Asta Tolonen on omaa sukua Kinnunen ja samaa sukua runonlaulajan kanssa. Elias Lönnrot ylitti rajan Suomussalmen kohdalla. divisioona koki tappion osittain 40 asteen pakkasessa. Fennoskandian kilven peruskallion ikä on 3 100 – 2 500 miljoonaa vuotta, ihminen on ollut mukana tässä maisemassa vain 10 000 vuotta. Paikalla on nykyisin oppilaitos ja pieni Ståhlbergin muistokyltti. Ukrainalainen 44. Vielä vanhempaa historiaa kertoo kohta avattava Hossa. Paikalla on nyt vaikuttava monumentti, museo ja muistomerkkejä. H Ja sen kuuluisan Karhulanvaaran pappilan saksalaiset polttivat toisen maailmansodan loppupuolella. Raatteen tieltä Hossaan Parhaiten Suomussalmi tunnetaan maailmalla Raatteen tien taisteluista talvisodan aikaan. Raatteen Portti on näkymä jäiseen helvettiin nykyajan keinoin näytettynä
Risto Kormilainen jöille on laavuja ja tulentekopaikkoja. Papin petäjällä ristikansaa tapaavat kirkkoherra Risto Kormilainen ja Kuopion emerituspiispa Wille Riekkinen. lokakuuta. Ensi kesäksi kunnostetaan kuuluisaa kesäteatteria, jossa käy joka kesä 10 000 katsojaa. Ensimmäinen puuhun hakattu vuosiluku on 1750. Hossasta on myös tehty julkaisu, joka kertoo vanhan ajan uskomuksista kristinuskon tullessa näille selkosille. Työttömyysprosentti on 18 eli noin 600, joista pitkäaikaistyöttömiä on yli 100. Meillä on myös vilkas kulttuurielämä ja liikuntamahdollisuudet, vaikka ei olekaan oopperaa eikä vielä golfkenttää. Erityinen ylpeyden aihe on yksityinen teatteri Retikka, joka toimii myös talvella. Hossan avajaisissa kirkkokin näkyy. Urho Kekkonen sanoi eräässä haastattelussa muuttavansa mieluusti Suomussalmen Hossaan, jossa hän oli käynyt isänsä kanssa uittohommissa. Asukkaita on kunnassa 8 100, ja päällä on pieni muuttotappio. D Viimeinen vienankarjalainen runonlaulaja Jussi Huovinen kuoli toukokuun puolivälissä. Lapset ja nuoret tuntevat nykyisin oman historiansa siinä, missä ennen koulussa piti opiskella enemmän Ranskan kuninkaita. Olen luottavainen, että saamme tulevaisuudessakin palveluja, Tolonen sanoo ja kertoo kuntalaisten valtavasta kotiseuturakkaudesta. Ympärillä on puhdasta luontoa. Hän alkoi kirjoittaa seikkailukirjoituksia yhdeksänvuotiaana ja innostui lukiossa runoista. Risto Kormilainen syntyi Kajaanissa, mutta muutti kolmen vanhana Suomussalmelle. B Viitostien varrella löytyy Reijo Kelan ideoima tilateos Hiljainen kansa. Papin petäjä on parinkymmenmetrinen kelottunut mänty, jonka luona on pappi käynyt kastamassa lapsia ja vihkimässä aviopareja. Englanninopettajana ollut runoilija Risto Ahti kannusti jatkamaan, vaikka kustantajat lähettelivät runoja takaisin. Isoja yrityksiä paikkakunnalla ovat Ämmän Betoni, Tulikivi Oyj, Kiantama Oy ja KEMET Electronics Oy. Asta Tolonen C Hossan Väriseinän kalliomaalausten iäksi arvellaan lähes 4000 vuotta. Kainuussa ja Koillismaalla on ollut kristillisiä hautoja jo 1500-luvulta alkaen. Presidentti Sauli Niinistö saapuu avajaisiin, joita isännöi Metsähallitus ja ympäristöministeriö. Meitä on Kainuussa 75 000. Tietoa kristinuskosta toivat kauppiaat ja matkalaiset. Puu on toiminut kirkkona ja alttarina erämaan keskellä, niin nytkin. Kunnan oma kirjailija Suomussalmen kirkkoherran huoneeseen astuessa huomio kiinnittyy kolmeen asiaan: useaan krusifiksiin, kauniiseen ikoninurkkaan ja puusta veistettyyn vanhaan moottoripyörään. 800 heinäpäätä on vaikuttava näky. Täällä on edullista asua; omakotitalon saa samalla hinnalla kuin Helsingistä autotallin. Joillakin aloilla on jopa työvoimapulaa. Vuonna 1975 Kormilainen H askel 6/2017 • 47. – Soten periaate on ihan hyvä. Kunnanjohtaja houkuttelee: –Muuttakaa heti tänne. Kristinuskon tulo näkyy hautaustavoista; tuhat vuotta sitten luovuttiin polttohautauksista. Kotiseuturakkautta Ennen tuloaan kunnanjohtajaksi Asta Tolonen työskenteli Kajaanissa Kainuun maakuntakuntayhtymässä, jossa pääministeri Paavo Lipposen idean pohjalta aloitettiin soteharjoittelu jo vuonna 2005 Kainuun hallintokokeiluna. Hänestä tehdään lumipatsas kuvaamaan, miten sydän sulaa näissä maisemissa. Suomussalmella vietetään kunnan 150-vuotisjuhlaa 6.–8. Hossan avajaiset ovat 17.6., ja niitä juhlitaan koko viikko
Kainuu on ekumenian mallimaa, joka asiaan ei ole tarpeen reagoida. Tarvitsemme toinen toistemme tukemista, sillä arki on joskus ankaraa. L ”Meidänpä vapautta vaarat on nää! Meidän on laulua lahtien päät! Meille myös kevätkin keijunsa toi, rastas ja metso täälläkin soi.” Nälkämaan laulu, Ilmari Kianto H 48 • askel 6/2017. – Koskaan ennen ei ole kuollut niin paljon ihmisiä kuin viime vuonna, 170. Lestadiolaisia on ympärillä, mutta ei Suomussalmella. – Lukeminen on kainuulaista perinnettä, ja täällä on tehty myös omakustanteita. Kormilaisen kesämökki on neljä kilometriä rajalta, mikä ulkomaalaisten vieraiden mielestä on tosi eksoottista. Kirkossa ei elämöidä uskolla, kirkkoonkuulumisprosentti on 90. Tarvitsemme toisiamme Risto Kormilainen aloitti työt Suomussalmen seurakunnassa vuonna 1984. Vuoden 1987 Herättäjäjuhlilla täällä myytiin poikkeuksellisen paljon kristillisiä kirjoja, sanoo kunnan oma kirjailija, josta ollaan ylpeitä. Sodan seuraukset näkyvät edelleen myös seurakunnan toiminnassa; on sotaorpoja, sotaveteraaneja ja partisaanien uhreja. Itselläni oli 50 hautausta. Hän ymmärtää hyvin kainuulaista hengellisyyttä ja sen erityispiirteitä. pääsi nuorten runoantologiaan, kun hänet valittiin 300 osallistujasta 30 joukkoon WSOY:n järjestämässä runokilpailussa. Suomusalmen viidessä kirkossa on säännölliset jumalanpalvelukset, ja seurakunnan vapaaehtoisia on 150, heidän joukossaan 40 laulajan korkeatasoinen kirkkokuoro, joka täyttää 90 vuotta. Usko on vakaata ja arjessa mukana. Ortodokseja on alle sata ja helluntailaisia noin 50, heidän kanssaan vietetään yhteisiä tilaisuuksia. Mitään ihmeellisiä tempauksia ei tarvitse tehdä seurakunnan tilaisuuksia mainostaakseen. Siinä on diakoninen ulottuvuus lähetyskeskeisyyttä unohtamatta. Tänä vuonna Ämmänsaaren kirkko täyttää 50 vuotta, joten juhlia riittää. Vastaavasti viime vuonna syntyi vain 30 lasta. Sota tuntui väkevästi siviilien elämässä, ja sodan jälkeenkin rajaa on pelätty. – Hengellisyys täällä on moni-ilmeistä ja avaraa, pääosin suvaitsevaista. – Herännäisyys on ollut pohjavire. Monet täällä työskennelleet papit kehuvat, etteivät hetkelliset keskustelut ja virtaukset täällä hetkauta. Kormilaisella on visio seurakuntayhtymästä, jossa julistus ja evankeliumi ovat lähellä, mutta hallinto voi olla kaukana. Hän on kirjoittanut 40 kirjaa, runoja, romaaneja, novelleja, esseitä, hartausja rukouskirjoja sekä vetänyt kirjallisuuspiirejä. Vaikka nuoret muuttavat Ouluun tai etelään, siemen on kylvetty. Kymmenkunta vuotta sitten oli paljon nuorten miesten itsemurhia, mutta ei onneksi enää. Pelätty ja eksoottinen raja Seurakuntalaisten kohtaaminen on kirkkoherralle tärkeää. Kormilaisen pojat olivat nuorina melko vilkkaita eivätkä aina vastanneet sitä mielikuvaa. Pienellä paikkakunnalla ihmiset myös tuntevat toisensa hyvin; joskus on tuntunut, että pappilassa on lasiseinät ja ihmisillä tietty mielikuva siitä, millaista elämän niiden sisällä pitäisi olla. On meillä muutaman kerran vuodessa Tuomasmessukin, Kormilainen sanoo ja jatkaa, että erityisesti panostetaan lapsiin ja nuoriin, tulevaisuuden kirkkokansaan. Välimatkat ovat kuitenkin pitkät, ja joskus kotikäynti on sadan kilometrin päässä. Välillä tilastot ovat murheellisia. Kun välimatkat ovat olleet pitkät, kirja on ollut evankeliumin lähde. On luettu paljon kristillistä kirjallisuutta
Ennen kuin messu ehti alkaa, Lyonista paenneet protestantit tunnistivat muukalaisen: Michel de Villeneuve! A ragonialainen Miguel Servet (n. Servet’n mielestä kirkko oli mennyt harhaan ensimmäisistä vuosisadoista lähtien. Siksi hän kirjoitti vuonna 1531 kolminaisuusopin olevan harhaa. Nykyään Servet’n ansiot on kuitenkin tunnustettu, ja hänen mukaansa on muun muassa nimetty sairaala Zaragosassa ja katuja useissa Espanjan kaupungeissa. Anatomiaa tuntevana hänen oli vaikea hyväksyä käsityksiä Pyhän Hengen vaikutuksesta ihmisessä. Siellä hän toimi lääkärinä nimellä Michel de Villeneuve ja jatkoi teologian parissa. Hän oli karannut Ranskassa inkvisiittoreilta neljä kuukautta aiemmin. Kaikki tämä oli vastoin Geneveä reformoivan Jean Calvinin ajattelua. (Euroopassa ei tiedetty, että syyrialainen Ibn al-Nafis oli tehnyt saman 300 vuotta aiemmin.) Servet on myös yksi miljoonista, jotka ovat joutuneet vaikeuksiin yrittäessään selittää tieteellistä tietoa ja uskontotuuksia parhain päin. Calvin uhosi, että jos Servet ikinä saapuisi Geneveen, tämä ei sieltä elävänä poistuisi. V uonna 1540 Servet asettui vaivihkaa Vienneen, 30 kilometriä suurkaupunki Lyonista etelään. Servet’stä tuli hiljalleen 1530-luvulla vihattu mies, jonka niskaan opinvartijat alkoivat hengittää. Servet kuitenkin pakeni katolilaisten kynsistä – mutta jäi kiinni Genevessä. Niin katolilaisten kuin protestanttienkin iloksi Miguel Servet poltettiin elävänä roviolla 27.10.1553. Geneve oli hänelle välipysäkki matkalla kohti Napolia, jossa hän haaveili voivansa elää turvassa espanjalaisten maanmiestensä keskuudessa. 1510–1553) oli lääkäri ja monialainen tiedemies. Hän oli ensimmäinen eurooppalainen, joka onnistui kuvaamaan keuhkojen ja sydämen välisen verenkierron oikein. Servet’n mielestä kristinuskon ydin oli perattava esille järjen avulla. Valitettavasti lauantaita seurasi sunnuntai; karkurin oli pakko osallistua muiden mukana jumalanpalvelukseen. Vaikka Servet toimi Viennestä käsin anonyyminä, Calvin tunnisti hänet saatuaan luettavakseen Servet’n viimeisen teoksen käsikirjoituksen. L Miguel Servet REFORMAATION HENKILÖKUVIA askel 6/2017 • 49. Calvin myös ilmiantoi Servet’n Lyonin inkvisitiolle. Hän kannatti aikuiskastetta ja vastusti oppia, jonka mukaan osa ihmisistä on määrätty ennalta pelastukseen. Rationalistin harhat Teksti: Paavo Alaja • Kuvitus: Shutterstock L auantai-iltana 12.8.1553 Geneveen saapui matalaa profiilia pitävä mies
Hengen ja tiedon tutkija 50 • askel 6/2017
Isot kysymykset ovat lopulta samoja: mistä tulemme, mihin olemme menossa, mikä ihmisen paikka on pienellä planeetalla isossa maailmankaikkeudessa. Siihen porukkaan Sohlberg solahtaa luontevasti. Ne kaikki teini-ikäinen Jussi Sohlberg kantaa kotiinsa ja lukee kannesta kanteen. Joukkoon mahtuu monenlaista tietoa. Niin syvälle, että teologianopiskelijana hän valitsee pääaineekseen uskontotieteen ja päätyy tutkimaan uskonnollisuutta ammatikseen. Teksti: Saila Keskiaho Kuvat: Jani Laukkanen H liko se saatanallista menoa. Se onkin tarpeen, sillä kaikki Kirkon tutkimuskeskuksen kollegat istuvat Tampereella. – Asioita ei lähestytty tiukan opillisesta näkökulmasta. Sohlberg pohtii. Hän nappaa hyllystä jokaisen teoksen, joka tuntuu liippaavan edes kohtalaisen läheltä uskontoja ja maailmankatsomuksellisia kysymyksiä. Seuran toimittaja se siellä. Tutkimuskonttori Etelärannassa Kirkon tutkimuskeskuksen tutkimuskoordinaattorina työskentelevään Jussi Sohlbergiin otetaan yhteyttä, kun uudet uskonnolliset ilmiöt herättävät kysymyksiä. askel 6/2017 • 51. Silti etenkin mystiikan ja kokemuksellisen uskonnollisuuden alueella voi löytää yhtymäkohtia. Niihin Sohlberg pyrkii vastaamaan mahdollisimman tasapainoisesti antamalla punnittua, tutkittua tietoa. Sohlberg puhuu lämmöllä ykyläisestä hengestä, jossa oli tilaa ja avaruutta keskustella. Sohlberg pitää yhden miehen tutkimuskonttoriaan Kirkkohallituksen virastomaisissa tiloissa Helsingin Etelärannassa, aivan Elinkeinoelämän keskusliiton vieressä. Naapurihuoneissa istuu kirkon kansainvälisen työn, lähetystyön, ekumenian ja uskontodialogin osaajia. Sillä tietoon hän uskoo. ”Harmitonta viihdettä”, Sohlberg sanoi toimittajalle. Jussi Sohlbergin puhelin soi. Jo opiskeluaikoina kristillisistä järjestöistä innosti eniten YKY, Ylioppilaiden kristillinen yhdistys. Kysymyksiä tulee laidasta laitaan: millaisia uskonnollisia yhteisöjä Suomessa on, mitä enkelihoidot ovat, mitä uuskarismaatikot opettavat. Aluksi kiinnostusta ajaa uteliaisuus, mutta aika pian hän humpsahtaa syvemmälle. – On rehellistä tunnustaa isot, radikaalit erot ihmiskuvassa ja käsityksessä jumalasta tai jumalista. Jussi Sohlbergin puhelin soi, kun uskonnolliset ilmiöt oudoksuttavat. Sohlberg seuraa ja kartoittaa erityisesti Suomen uskonnollisia yhteisöjä ja uushenkisiä virtauksia. – Kerroin muun muassa Herzogin menestysteologista taustoista, Sohlberg muistelee. Skypekameran silmä tuijottaa Sohlbergiä päivät pitkät tietokoneen näytön päältä. – Nyt eletään aikaa, jolloin tietoa tulee monelta eri taholta ja se on helposti saavutettavissa. Kun Lordi voitti Euroviisut vuonna 2006 Hard rock halleluja -kappaleellaan, Vapaa-ajattelijoiden liiton lehden toimittaja tiesi, kenelle soittaa. Kun amerikkalainen uuskarismaattinen saarnaaja David Herzog vieraili Helsingissä muutama vuosi sitten, Sohlbergin puhelin soi jälleen. Miten tässä näin pääsi käymään. – Uskonnollisuudessa minua kiehtoo se, miten monenlaisia näkökulmia ja vastauksia ihmiset löytävät. Pyrin avaamaan uskonnollisen monimuotoisuuden kenttää ja hävittämään turhia pelkoja eri katsomuksia kohtaan. Yksilö etsii yhteisöä Lohjan kirjastosta löytyy pitkä rivi yliluonnollisia ilmiöitä käsitteleviä kirjoja
– Myös varjopuoli on tosiasia, on hengellistä väkivaltaa ja manipulaatiota. Fanitusta on kestänyt jo vuosikymmeniä, koettuja keikkoja on takana yli kolmesataa. Millä mielellä Sohlberg katselee messutarjontaa. – Moninaisuuden alla on yhdistävä perushenkisyys, näkemys universaalista elämänenergiasta, jota voi oppia käyttämään. Toisaalta on perusteltuja näkökulmia, joiden mukaan joogan voi sisällyttää kristilliseen vakaumukseen. Hän viittaa esimerkiksi keskusteluun kristinuskon ja joogan suhteesta. L Ihminen pyrkii kohti itseään suurempaa kokonaisuutta. Ikonimaalaus irrottaa arjesta Voit piileskellä auringossa kunnes näet valon, edesmennyt Ronnie James Dio laulaa Holy Diver -kappaleessa. – Jooga on herättänyt voimakasta torjuntaa ja kysymyksen siitä, onko se hindulaisuutta tai synkretismiä. Dion nimeä kantava yhtye on yksi Jussi Sohlbergille rakkaimmista. Kirkon palkkalistoilla oleva tutkija on vapaa-ajallaan muun muassa raskaan musiikin ystävä. – En ole samaa mieltä kaikista tulkinnoista, mutta opintojen ja työn kautta olen oppinut suhtautumaan tyynesti eksoottisilta tuntuviin uskonnollisiin katsomuksiin. – Ihminen on olento, joka etsii isompia vastauksia ja pyrkii kohti itseään suurempaa kokonaisuutta. – Konkreettinen, pikkutarkka käsillä tekeminen on vastapainoa työlle. Jussi Sohlberg käy. CP-vamma sinänsä ei estä Sohlbergiä joogaamasta. H Sohlberg ei allekirjoita jatkuvaa puhetta nykyihmisestä, joka etsii vain yksilöllisiä ratkaisuja ja pyrkii irtautumaan perinteisistä instituutioista. Etsitään omia voimavaroja ja tasapainoa, hän kuvailee. Laulujen sanoituksissa ja bändien estetiikassa on usein viittauksia mytologioihin ja uskontoihin. – Löytyyhän tuolijoogaakin. Villeimpienkään kojujen äärellä Sohlberg ei saa itseään kiinni ajattelemasta, että onpa outoa. Ne ovat osa tiettyjen ihmisten kokemusmaailmaa, ne eivät kasva tyhjiössä, vaan niillä voi olla pitkät historialliset juuret. Mutta vastustihan kirkko ennen jazziakin, Sohlberg naurahtaa. Näytteilleasettajia on energiahoitajista meedioihin, shamaaneista kristallikauppiaisiin. Toinen arjesta irrottaja, ikonimaalaus, pyörii sekin tiiviisti hengellisissä ympyröissä. Sohlberg kokeilisi mielellään itsekin joogaa, mutta liikuntarajoitteisille pidetään joogatunteja lähinnä keskellä päivää, siis tutkijan virkamiestyöaikaan. – Se on yksi kiinnostavimmista uusista uskonnollisista yhteisöistä, uskontotieteilijä innostuu jälleen. Nuorena Jussi Sohlberg upposi uskonnollisuuden lisäksi hard rockin ja heavyn maailmaan. – Se sopii musiikkityylin eetokseen paremmin kuin arkiset asiat. – Melodisuus yhdistyneenä raskaaseen soundiin ja vahvaan lauluun on lyömätön yhdistelmä. Osa kristillisistä piireistä suhtautuu nihkeästi metallimusiikkiin. Ainakin sieltä löytyy esoteerisen Azazelin tähti -seuran Porttien kirja -säännöstö. Vaikka mukana on myös tuonpuoleiseen kurkottavia meedioita, yleisvire on vahvasti tämänpuoleinen. Kymmenen vuoden aikana on syntynyt ikoneja muun muassa pyhästä palkattaparantaja Panteleimonista ja pyhästä Johannes Teologista, uusimmat ovat tyyliltään koptilaisia. 52 • askel 6/2017. – Messuilla etsitään kokonaisvaltaista hyvinvointia. Kurkotus tuonpuoleiseen – ja tänne Harva meistä käy työnsä puolesta Hengen ja tiedon messuilla. Silti ei tarvitse ottaa kauhistelevaa näkökulmaa, Sohlberg toteaa. Meillä on tarve kuulua johonkin, myös sekulaarissa mielessä. Hänen mielestään kirkon pitäisi suhtautua vakavasti uushenkisyyden esittämiin kysymyksiin. Ei olisi ihme, vaikka Sohlbergin työhuoneen kirjahyllystä löytyisi myös ikoneja käsitteleviä teoksia, niin laaja hänen tutkimuskenttänsä ja kiinnostuksensa on. Se ei ole ainakaan koko totuus. Uusi yhteisöllisyys on usein väljempää verkostoitumista. Siinäkään maailmassa uskontotieteilijä ei lepää laakereillaan
K ysymys niin sanotusta tuhatvuotisesta valtakunnasta kuuluu tähän samaan selitysryppääseen, vaikka onkin eri asia. Raamatusta löytyy kertomuksia, jotka antavat ymmärtää, että näin ei olisi. Sanaa taivas käytetään Raamatussa sekä yksikössä että monikossa ilman, että kyse olisi merkityserosta. Perusvaikeus näiden ymmärtämisessä on, että kun kyse on tuonpuoleisuudesta, tämänpuoleiset sanat eivät riitä niitä tulkitsemaan. Ilmestyskirjan 7. Jos taas tällainen tulee Jeesuksen paluun jälkeen, olemme jälleen puhumassa jostain, johon meidän sanamme eivät yllä. 6:9–10). Tess. askel 6/2017 • 53 ”Jäämmekö kuoleman jälkeen unitilaan, josta meidät herätetään viimeisenä päivänä. 12:2). KYSY RAAMATUSTA Eero Junkkaala • teologian tohtori D Mitkä kysymykset sinua askarruttavat Raamatun äärellä. Entä miksi puhutaan kolmannesta taivaasta ja monikossa taivaista. Kuoleman uneen nukkuminen voi tarkoittaa vain sitä, että kuollut on kuin nukkuva eikä enää reagoi tämän maailman ärsykkeisiin. On siis turha spekuloida taivaitten lukumäärällä, sillä yksikin on meille riittävä, vaikka Jumalan läsnäolon kuvauksiin ei tuhat taivastakaan riittäisi. Paavali selvittää tessalonikalaisille, ”mitä tapahtuu kuoleman uneen nukkuville” (1. P Mitä kuoleman jälkeen. Siksi olisi aika turvallista jättää kysymys Jumalan salaisuudeksi ja kysyä sitä sitten siellä perillä – jos tällaiset asiat vielä siellä kiinnostavat. 23:43). luvun kuvauksessa perille päässeet ovat kovasti hereillä laulaessaan ylistystä Jumalan Karitsalle. Toisaalta Jeesus näyttää lupaavan ristin ryövärille pääsyn paratiisiin ”jo tänään” (Luuk. Paavali kertoo todellakin käyneensä ”kolmannessa taivaassa” (2. Aikamääre ”tuhat vuotta” esiintyy ainoastaan Ilmestyskirjan jakeissa 20:3, 4 ja 6. Osoite: Askel, Kysy Raamatusta, PL 279, 00181 Helsinki tai: askel.toimitus@kotimaa.fi. Jopa Jeesuksen opettamassa rukouksessa sanotaan aluksi ”Isä meidän, joka olet taivaissa”, mutta vähän myöhemmin ”tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaassa” (Matt. 11:6), puhuu samasta valtakunnasta. Kor. O lemmeko siis kuoleman jälkeen hereillä vai nukkumassa ja pääsemmekö taivaaseen heti vai jonkun odotusvaiheen jälkeen. Ja lopulta, koska sekä uni että valveilla olo ovat tämänpuoleisia käsitteitä, emme kykene tuonpuoleisia sanoillamme tavoittamaan. Olemme pyytäneet TT Eero Junkkaalaa vastaamaan lukijoiden kysymyksiin. Raamatussa on useita ilmauksia, jotka näyttävät puhuvan sen puolesta, että aloittaisimme tuonpuoleisen elämän nukkumalla. Kun. Taivasten taivaatkaan eivät ole sinulle kyllin avarat” (1. On ymmärrettävää, että ikuisuuskysymykset askarruttavat ihmismieltä. Näin ollen jokainen taivaaseen ja ikuiseen elämään liittyvä maininta on hapuilevaa kuvakieltä, joka tuskin tavoittaa asioiden varsinaista olemusta. 4:13). Vanhassa testamentissa Salomo lausuu rukoillessaan: ”Asuisiko Jumala maan päällä. Entä tuleeko tuhatvuotinen valtakunta maan päälle vai taivaaseen?” R aamatussa on melko paljon tekstiä viimeisistä tapahtumista, kuolemasta ja sen jälkeen tulevista asioista. Näitä kristityt ovat ymmärrettävästi paljon pohtineet, ja niistä on monenlaisia teorioita. Poislähteneet on kuitenkin jätettävä Jumalan haltuun ja uskottava, että Jumalan armon varassa perille päässeiden asiat ovat nyt hyvin. 8:27). Raamatun muun ilmoituksen valossa on selvää, että ei maan päälle ennen Jeesuksen tuloa mitään rauhan valtakuntaa tule. Aika yleisesti ajatellaan, että Vanhassa testamentissa olevat maininnat siitä, että ”susi kulkee karitsan kanssa ja pantteri asettuu levolle vohlan viereen” (Jes. Erityisesti ne tulevat lähelle silloin, kun joku viereltämme on saanut iäisyyskutsun. Kuitenkin odotamme yhtä uutta taivasta ja uutta maata. Jotkut odottavat sellaista maan päälle, jotkut sanovat sen toteutuvan tuonpuoleisuudessa ja kolmas, vanhan kirkon ajoista periytynyt selitys on, että se alkoi Jeesuksen ajasta ja elämme sitä paraikaa. Niinpä tuonpuoleisten aikajärjestyksestä ja tarkoista määrittelyistä on mieluummin vaiettava kuin puhuttava
Ensimmäiset parisataa sivua kuitenkin uuvuttavat kuvatessaan Rooman poliittista valtataistelua Julius Caesarin murhan jälkeen. Taipale peräänkuuluttaa isoäitien kunnioittamista. Myös henkiKirjat Isoäitikirja. Monet opiskelevat tai harrastavat, toimivat vapaaehtoistyössä ja matkustelevat. Kirjaa kuvittaa runsas määrä vanhoja valokuvia ja se on tyylillä taitettu. Viimeiseksi vuorossa oli Augustus – alkujaan vuonna 1972 ilmestynyt historiallinen romaani keisari Augustuksesta (63 eKr. Selkeällä, hyvällä kielellä kirjoitetussa teoksessa tekijät jäävät taka-alalle ja karjalainen elämäntapa nousee pääosaan. Koulutus, luonne, elämänkokemus, kulttuurimieltymykset, poliittinen kanta ja harrastukset ovat erilaisia. Kymmenen tutkijan voimin kirjoitettu kirja on kokonaisuudeltaan eheä ja siitä puuttuu eri kirjoittajien artikkeleista kootuille teoksille tyypillinen epätasaisuus. Sirkka-Liisa Ranta. Sydän Karjalassa. Dokumenttielokuvista tunnettu Tuominen kertoo kirjassa, kuinka Kannaksen kulttuurin suomalaisuus, Pietarin venäläisyys ja suomenruotsalaisuus kietoutuivat toisiinsa sodassa ja rauhassa. Vappu Taipale. Arjen ja perheen historiaa. Hän on asiassa monipuolinen asiantuntija seitsemän lapsenlapsen 77-vuotiaana mummona ja lastenpsykiatriaan erikoistuneena lääketieteen ja kirurgian tohtorina. John Williams. Into 2017. Paavo Alaja Augustuksen aikaan John Williams (1922–1994) kirjoitti kolme laaturomaania, jotka saavuttivat suurta kansainvälistä huomiota, kun ne löydettiin uudelleen 2000-luvulla. Kirjoittaja muistaa myös niitä isoäitejä, jotka joutuvat keskelle perheriitoja ja joiden työpanosta käytetään surutta hyväksi. Tuominen kertoo Kannaksen kiehtovista persoonallisuuksista, kauppamiehistä, sotilaista ja taiteilijoista: Anna Ahmatova, Emmi Jurkka, Aleksandra Kollontai, Lenin, Mannerheim, Ilja Repin, Edith Södergran ja Arvo ”Poika” Tuominen. Toim. Isoäideillä on myös yksi hyvin tärkeä voimavara: heillä on aikaa läheisyyteen ja läsnäoloon, jota lapset aivan erityisesti tarvitsevat. Tuominen kertoo Viipurissa kunnostetusta Alvar Aallon kirjastosta, jonka rahoitti ja rakennutti kauppaneuvos Lallukan leski Maria Lallukka. Kirjassa tulee esitellyksi karjalainen työ-, perhe-, ruokakyläja juhlakulttuuri sekä viimeisessä luvussa niiden jatkuvuutta koettelevat sota ja pakkosiirtolaisuus. Kannaksen kaleidoskooppi. Kiehtova Kannas Arvo Tuomisen Kannaksen kaleidoskooppi kertoo siitä Suomesta, joka jäi sodissa rajan taakse. Juho Lallukka tunnettiin ytimekkäästä päivällispuheestaan: ”Mie maksan.” Ennen julkaisematonta tietoa sisältävää kirjaa voi suositella Kannaksen elämästä kiinnostuneille. Augustus. 54 • askel 6/2017. Arvo Tuominen. Suomeksi on aiemmin julkaistu yliopistomiehen elämänkuvaus Stoner (2015) ja lännenromaani Butcher's Crossing (2016). Huolella tehty henkilöhakemisto on harvinaista herkkua nykypäivän tietokirjoissa. Oheistuotteena kirjoittaja kuvaa oivaltavin ja kevyin vedoin Venäjän ja Neuvostoliiton historiaa. – 14 jKr.). Bazar Kustannus 2017. Uudessa Isoäitikirjassa hän muistuttaa, millainen voimavara maailman isoäidit ovat. Sydän Karjalassa on poikkeuksellisen hyvin toimitettu teos. Reuna 2017. Leena Hietamies Elämää Karjalassa Sydän Karjalassa kertoo karjalaisesta elämänmenosta noin 1800-luvun viime vuosikymmeniltä sota-aikaan. Teos kannattaa tilata suoraan kustantajalta. Monille ihmisille ikävuodet 65 ja 75 välillä ovat täynnä aktiivista elämää. Jokaisen on hyvä muistaa, että me kaikki vanhenemme. Kerronnassa on taitavasti valittuja yksityiskohtia. Markku Saksa Isoäidin puheenvuoro Professori Vappu Taipale puhuu ja kirjoittaa isovanhemmuuden puolesta. Romaani on kirjailijan taidonnäyte, koska se kertoo tarinan fiktiivisten kirjeiden, muistelmien ja muiden tekstikatkelmien avulla. Tekstissä näkyy tekijän laaja matkustaneisuus, huumorintaju ja se, että hän on kuunnellut venäläisiä. Tammi 2017. He eivät ole yksi harmaa joukko, vaan hyvinkin erilaisia persoonia. Heitä tarvitaan lastenlasten luotettuina hoitajina, mutta heidän oma elämänsä on paljon muutakin
Elämänkaaren epäjatkuvuuskohtiakaan ei peitellä. Kesä, kaivattuni Pitkittyneen talven jälkeen pääsee autuaisiin kesätunnelmiin Ilona Pietiläisen kirjan kuvia katselemalla. Mainiosti suomalainen lastenkirja opettaa pienen lukijansa ymmärtämään luonnon kiertokulkua sekä viljelemään ja varjelemaan. Kirjassa on monta uomaa. Matkakirja. Tässä kirjassa kaikki on suomalaista ja aitoa, vanhaa, uutta, pientä ja suurta. askel 6/2017• 55. Hienon kasvukertomuksen lopuksi sato kerätään talteen ja pidetään kunnon kekkerit. Alaotsikon Lastuja ylävirralta mukaisesti kirjoittaja vuolee läheltään lähteviä ja lähelle tulevia lastuja; kertoja avaa syvästi omaa elämäänsä, ja lukija voi tunnistaa tapahtumia ja kokemuksia oman elämänvirtansa varrelta. Virta kuljettaa muistoja aamusta iltaan, lapsuudesta vanhuuteen, sodan jälkeisestä Suomesta tähän päivään, vanhempien ja isovanhempien tarinasta omaan vanhemmuuteen. Jotenkin lohdullista, ettei tarvitse olla isoa huvilaa meren rannalla. Niistä voi syttyä valaiseva ja lämmin tuli reissun kipeitäkin vaiheita jaettaessa. Matkakirja tarjoaa seuraa vuoden jokaiselle viikolle. Kesän voi tuoda parvekkeelle, olohuoneeseen, leikkimökkiin tai nukkekotiin. On lapsia, eläimiä ja nukkeja. Kesä on näissä valoa, kukkia ja huolettomuutta välittävissä kuvissa. Päivi Puhakka Puutarha villitsee Siilin puutarhassa tapahtuu ihmeellisiä asioita, kasvun ihmeitä keväästä syksyyn. Paavo Alaja Virran varrelta Rovasti Kari Pekka Kinnusen Matkakirjan suurin voima on tarinassa. Marjo Nygård. Vesi tulee kielelle ja ilo mielelle. Sen kanssa voi seurustella yksin tai yhdessä. Harvoin mikään kirja tuntuu näin herkulliselta ja tuoksuvalta. Stoner ja Butcher's Crossing teki mieli lukea yhdeltä istumalta, mutta Augustus on vaikeaselkoisempi ja raskaampi. Iloinen ja innostava kirja, jossa on tekijän kuvitus. Jokaisen luvun lopussa olevat kysymykset auttavat lukijaa vuolemaan omia lastujaan. Lasten keskus ja Kirjapaja 2017. HerättäjäYhdistys 2017. Aikuinen innostuu myös, koska voi iskeä kädet multaan. Pirjo Wesaniemi Kaikessa on itua siilin puutarhassa. Siilin taimia vaanivat ötökät, myyrät, madot ja rikkaruohot. Kari Pekka Kinnunen. Ihania reseptejä kesän kohtaamisiin löytyy myös. Talossa ja taivasalla. Lastuja ylävirralta. Tuo kesä kotiin, puutarhaan ja parvekkeelle. Ilona Pietiläinen. Docendo 2017. Kirjan toinen osa on ihmissuhdeja tapahtumakuvauksessaan kiinnostavampaa kahlattavaa. Nyt siis vain nauttimaan näistä kesäpäivistä! Pirjo Wesaniemi löiden nimien muistaminen on hankalaa
56 • askel 6/2017
Yhdessä laulaminen on maagista, ja laulua harrastavat myös elävät pitempään, luettelee kuorolaulun etuja kuoron johtajaksi Meksikosta Suomeen paluumuuttajana saapunut kanttori Niina Kotro. Nyt olen iloinnut, kun olen saanut olla kuoroharjoituksissa loppuun saakka eikä ole tarvinnut kiirehtiä kesken kaiken iltalypsylle, kertoo maitotilansa yli vuosi sitten lopettanut emäntä Eini Tulkki. KUORO, josta ei erota Lähes satavuotias Miehikkälän kirkkokuoro on koko kaakkoisen seutukunnan piristysruiske. Sitä se on myös laulajille. Laulaminen on auttanut selviytymään elämän riepotuksissa eteenpäin. Kuntaan liitettiin sodan jälkeen myös osia Säkkijärven kunnan Suomen puolelle jääneistä alueista. Teksti ja kuvat: Seppo J. Maaginen henkireikä Pienessä kaakkoisrajan kunnassa oleva lähes satavuotias Miehikkälän kirkkokuoro soi ja voi edelleen hyvin. – Yhdessä laulamisen riemussa häviävät kivut ja säryt eivätkä murheet paina. Osia Säkkijärvestä Kuoron kotikunta Miehikkälä sijaitsee Kymenlaaksossa naapureinaan Hamina, Kouvola, Lappeenranta, Luumäki ja Virolahti, josta Miehikkälä itsenäistyi 130 vuotta sitten. Kuorosta ei sen historian aikana ole eronnut kukaan. Kotron saapumisen myötä kuoroon on tullut uutta ilmettä ja soundia myös Latinalaisen Amerikan musiikista. J. H L auluharjoitusten aikaan on lupa unohtaa kaikki muut kiireet. Sirkka / Eastpress askel 6/2017 • 57. – Kuoro tarjoaa hienot puitteet laadukkaalle, iloiselle ja moni-ilmeiselle musiikille
Kuoro esiintyy jatkuvasti lähiseuduilla tehden konserttivierailuja myös muualle maahan ja naapurikaupunkeihin, kuten Viipuriin, Pietariin ja Tallinnaan. Toisessa rivissä Terhi Kurko ja Riitta Riihelä. – Kuoronjohtajat vaihtuvat, mutta me laulajat pysymme. Miehikkälän kirkkokuorolaiset perhekuvassa Miehikkälän kirkossa eturivissä vasemmalta: Niina Kotro, Tuula Joenpolvi, Kaija Ahola, Aila Seppä, Aila Maaskola, Hertta Laine, Aila Hietamies, Liisa Rikkola, Armi Kuokka, Tiia-Riina Astola ja Matti Astola. – Tämän kesän ja monelle kuorolaiselle varmasti koko kuorohistoriansa huippukohta on laulaminen yhdessä yli 4 000 kuorolaisen kanssa valtakunnallisilla Kirkon musiikkijuhlilla Helsingissä, sanoo kuoron puheenjohtajana 18 vuotta toiminut Liisa Rikkola. – Kuorossa on laulajia jo monessa polvessa, ja laulaminen yhdessä toisten kanssa on unohtumaton elämys. 58 • askel 6/2017. Kuorosta ei historiansa aikana ole eronnut kukaan, sanoo Miehikkälän kirkkokuorossa jo 60 vuoden ajan laulanut Aila Seppä. C Kari Sumua huvittaa näin jälkikäteen, kuinka kaveri houkutteli hänet kuoroon aikoinaan oveluudella. Kolmannessa rivissä Reetta Kataikko, Eeva Karkia, Marjavappu Rautio, Eini Tulkki, Eeva Kataikko, Arja Peltonen ja Pirkko Ravi sekä takarivin Raimo Nikunen, Kari Sumu, Timo Härmä, Markku Kaitainen ja Kari Laine. Laulajat pysyvät Kahdentuhannen asukkaan Miehikkälässä kuoro on yksi merkittävä kuntalaisia ja kyliä yhdistävä voima urheiluseuran, marttojen, käsityöpiirien ja kansalaisopiston rinnalla. L CC Kirkkokuoroperinne ei ole hävinnyt minnekään ja kuoroon tulee uusia laulajia koko ajan, sanoo kuoron puheenjohtaja Liisa Rikkola. – Alueen seurakuntiin kuorolla on ollut kiinteät ja lämpimät yhteydet koko olemassaolonsa ajan, jatkaa Rikkola, joka itse innostui kuorolaulusta jo nuorena rippikoululaisena. CC Timo Härmä liittyi kuoroon sattumien ja kunnasta kesäasunnon hankkimisen myötä. Kuoro on maaginen henkireikä. C Jo 60 vuotta kuorossa laulaneen Aila Sepän suosikkilaulu on ”Herra on minun paimeneni”
Vaikka piika sanoo rakastavansa luontoa, niin tälläisestä luontoyhteydestä hän ei osaa iloita. Lumen sulettua paljastui yhden neropatin rakentama talvipesä pihan paviljongista. Yksi oli viettänyt talvea kuistin kaapissa. Hän vemputti myyrää kohti ulko-ovea haavin alla, eikä ulko-ovella tarvinnut kahta kertaa pyytää vierasta poistumaan. Ensimmäisinä lämpiminä päivinä katsoimme piian kanssa oikeudeksemme köllötellä aurinkotuolissa totuttelemassa lämpöön, sillä toukokuun puoleen väliin kestäneiden lumisateiden jälkeen se tuntui hyvin oudolta. L Kesä, kesä, kesä! Kylläpä se antoi odottaa itseään tänä vuonna, mutta nyt se on viimein täällä. Minähän olen hommassa luonnonlahjakkuus, mutta huomasin, että piialla on vielä paljon oppimista jalossa rennosti ottamisen taidossa. Minun satoni ei ole keleistä kiinni, jyrsijä kasvaa säistä huolimatta. Hyvin tehty villapesä arvostetulla alueella; paviljongin keskellä roikkuu lintujen siemenautomaatti, ruoka suorastaan tippui suuhun. Myyrä taisi olla jo kovin uupunut, sillä piika sai sen napattua pieneen haaviin. l NERON ELÄMÄÄ askel 6/2017 • 59 Luonnonlahjakkuus nero_59.indd 59 17.5.2017 15.33. Minä lopulta paljastin piialle luvattoman hyyryläisen. Tiedän kyllä, ettei piika perusta jyrsijöistä, mutta ajattelin, että kunnon jahti piristäisi. Ei myöskään siitä, että tulppaanit kukkivat kauriiden vatsassa. Hyvä antaa vähästään, paha ei anna paljostakaan. Win-win-tilanne, molemmilla kävi tuuri. Halusin ilahduttaa myöhästyneiden kevättöiden uuvuttamaa piikaa ja toin Teksti ja kuva: Cheri Tamminen Voit jättää minulle palautetta: www.askellehti.fi/2-neron-elamaa taas hänellekin omaa satoani. Piika katsoi minua vaativasti, mutta mielestäni riitti, että olin jo kerran pyydystänyt myyrän ja kävin sohvalle seuraamaan piian suoritusta. Täällä maaseudulla manataan, kun kylvöt ovat myöhässä, mutta luotamme pitkään, lämpimään syksyyn, ja piika uskoo saavansa satoa. Ojensin myyrän piialle ja samassa siimahäntä vilahti karkuun. Piika sanoo, että jyrsijät ovat älykkäitä ja varsinaisia selviytyjiä. Niinhän siinä kävi, että myyrä katosi ja piika väsyi. Ja minulle myös, jahdin seuraaminen oli mukavaa viihdykettä illan ratoksi. Se oli rakentanut pesän piian kankaiseen kirjakassiin ja natustellut hengen pitimikseen öljykynttilää. Mutta lähtiessään iltapuuhiin huomasi piika makuuhuoneessa nopean vilauksen ja sai jallitettua myyrän sängyn alle
Johtaja syö viimeisenä 60 • askel 6/2017
Konkareiden rinnalla vastuuta kantoivat myös nuoret. Vuonna 2015 vaatimaton mies koordinoi paavin vierailun Filippiineille ja kuusi miljoonaa ihmistä koonneen ulkoilmamessun, joka oli omistettu hirmumyrsky Haiyanin 6 000 kuolonuhrille ja miljoonalle kodittomaksi joutuneelle. Esille nousi eri alojen osaajia kotiäidistä kirjailijaan, evankelistasta filosofiin, kardinaalista taiteilijaan. Kurssi on käännetty 112 kielelle ja sen on käynyt läpi noin 29 miljoonaa ihmistä. Sinek tunnetaan muun muassa kirjasta Leaders Eat Last, joka kohosi sekä New York Timesin että Wall Street Journalin best seller -listoille. Johtaja palvelee ja kuuntelee Vuosaaren kirkkoherra Jussi Mäkelä koki antoisimpina filosofi, teologi, kehitysvammaisten Arkki-yhteisön perustajan Jean Vanierin ja kirjailija Simon Sinekin puheenvuorot. Maahanmuuttajatyön aktiivi, yrittäjä Jukka Pelkonen arveli kokeneensa esimakua taivaasta, mistä hän toivoi maistiaisia myös omaan kotikirkkoon. Suomen kirkon johtajien, työntekijöiden ja seurakuntalaisten pitäisi ottaa oma vastuunsa siitä, että palveleva asenne seurakuntaelämässä voisi kasvaa. Olin yllättynyt, kuinka paljon osallistujia oli katolisestakin kirkosta, monesta eri maasta, sanoi Espoonlahden seurakunnan diakoniapastori Irene Erkko, jonka vieruskaveri avajaisissa paljastui norjalaiseksi piispaksi. Yksi seurakunnan salaisuuksista on Alfa, kurssit, jotka ovat levinneet Lontoosta 169 maahan. Irene Erkon mielestä kristinuskon tulisikin näyttäytyä tällä tavalla aitona sekä tulla lähelle ihmistä ilossa ja surussa. Kun videohaastattelussa Jean Vanier (88) istuu kehitysvammaisen vuoteen äärellä ja toistaa, miten kaunis tämä on, yli 4 000 ihmistä pidätteli henkeä ja kyyneleitä Royal Albert Hallissa. Suosittu brittikoomikko Miranda Hart nauratti yleisöä, taiteilija Charlie Mackesy maalasi lavalla, ja nuorten tyttöjen seuraama vloggaaja Louise Pentland kertoi, miten hän lähti Alfa-kurssille saadakseen omaa aikaa pienten lasten äitinä. – Ja sinun kirkkokuntasi on se paras!” – Kirkkojen tulisi järjestää enemmän eri kristillisiä kirkkokuntia kokoavia tapahtumia, joissa keskitytään siihen, mikä yhdistää. Alfa-kurssin tavoittamat pojat breikkasivat ja HTB:n muusikot vastasivat musiikista. – Lähtemättömän vaikutuksen teki se, kun tuhannet kristityt eri puolilta maailmaa ja eri kirkkokunnista yhdessä ylistivät Jumalaa modernin musiikin tahdissa: nunna istumassa penkissä kaavussaan, vieressä toiset tanssimassa kädet korkealla, eurooppalaisia, aasialaisia, afrikkalaisia. Rakkaudella johtaminen jos mikä on tavoittelemisen arvoista seurakunnassa. Johtajuus on kuuntelemista ja kunnioittamista. Viime kuussa hän nousi vaimonsa Pippan kanssa Royal Albert Hallin lavalle aloittamaan Leadership 2017 -konferenssia, joka kokosi Lontooseen ja Brightoniin noin 6 000 osanottajaa. Jussi Mäkelä oli samoilla linjoilla: – Oli ilo yhtyä eri kirkkokunnista tulleiden kristittyjen ja HTB:n bändin kanssa Jumalan ylistämiseen. L ontoon sydämessä vanhan anglikaanikirkon pihalla kutsuvat suuret mainoskirjaimet: Welcome! Tuhannet ovat vastanneet kutsuun. Konferenssin moni-ilmeinen, iloinen ja vapaa ilmapiiri rohkaisi istuttamaan myös Suomen seurakuntiin yhteisöllisyyttä ja nöyrää johtajuutta. Nicky Gumbel piti ensimmäisen kurssin vuonna 1990. – Vanier sanoi hyvin, että johtaminen on kuuntelemista ja kunnioittamista. L Royal Albert Hall kokosi tuhansia ihmisiä eri puolilta maailmaa oppimaan palvelevaa johtajuutta. – Vanier ja Sinek lähestyivät asiaa omista suunnistaan päätyen samaan lopputulokseen: meidän tulisi kuunnella enemmän kuin käskyttää ja auttaa ihmisiä kasvamaan, ei painaa heitä alas. Kanttori Heli Ojala Espoosta löysi puheista palvelevan johtajuuden, Jeesuksen esimerkin mukaan. Holy Trinity Brompton (HTB) on kaikenikäisistä koostuva elävä yhteisö. Avajaispuhe heijasteli Alfan avaruutta: ”Mistä kirkosta tuletkin, olet erittäin tervetullut, me kaikki olemme yhtä Jeesuksessa. Kardinaalista vloggaajaan Kaksipäiväinen konferenssi tarjosi monipuolisen kattauksen opetusta ja seminaareja muun muassa avioliitosta, Euroopan tulevaisuudesta, reformaatiosta, seurakuntien toimintakulttuurista, sekä vaikuttamisesta liike-elämässä, politiikassa ja taiteessa. Yksi koskettavimmista puhujista oli kardinaali, Manilan arkkipiispa Luis Tagle, joka kertoi itkien kansansa köyhyydestä. Olet niin kaunis Royal Albert Hallissa koettiin sekä hiljaisuuden että järeän laulun voima, kun noin 4 200 ihmistä rukoili aivan hiljaa, lauloi ilman säestystä Amazing Gracea ja ylisti ”urku auki” bändin ja esilaulajien kanssa. Espoolaisen seurakunnan vapaaehtoisen ja yrittäjän Sari Pelkosen mieleen jäi erityisesti konferenssissa tuntunut Jumalan rakkauden voima ja Nicky Gumbelin sanat: johtajuus lähtee rakkaudesta. Isossa ”perhebisneksessä”, huumeiden salakuljettajana toiminut mies kertoi, miten Alfa-kurssi muutti hänen elämänsä suunnan vankilassa. Israelilainen Robin, jonka pojan palestiinalaiset tappoivat, kuvasi anteeksiantoprosessia. Teksti ja kuvat: Päivi Puhakka Jean Vanier askel 6/2017 • 61. Sinek esitti, ettei johtajan pidä kysyä, miten hän saa työntekijöistään eniten irti, vaan miten hän voi auttaa heitä tekemään luonnollisesti parhaansa
Salmela ja Selviytyjät Taidekeskus Salmelan runsas kesäkattaus on osa virallista Suomi 100 -juhlavuoden ohjelmakokonaisuutta. Uusin tulokas, kolmipäiväinen Big Band Festivaali tarjoaa klassista viihdettä ja rentoa tunnelmaa. Vuohijärven luontoja kulttuuritalon Selviytyjät-näyttely kuvaa suomalaisten eläinten elämää ja koskettavia luontonäkymiä. Kesän kuvataiteilijoita ovat muun muassa Tomas Byström, Aaron Heino, Inari Krohn, Johanna Lumme, Topi Ruotsalainen Marjatta Tapiola. Viime kesänä avatussa rakkauspuistossa, Peukaloisen puutarhassa, voi nauttia kukkien ja taiteen kauneudesta ja kiinnittää oman rakkauslukkonsa kuvanveistäjä Heikki Häiväojan Koivu ja tähti -veistokseen. Haavi auki Matti Karppanen, Kolme teertä Erik Bruun, Käpytikka Ferdinand von Wright, Punatulkut Markus Varesvuo, Merikotka Minna Pyykkö, Tummalla joella 62 • askel 6/2017. Salmelan kesän nuoreksi taiteilijaksi on valittu Essi Peltonen. Taiteilijoina nähdään professori Jussi Mäntynen, lintukuvaaja Markus Varesvuo ja kuvataiteilija Minna Pyykkö
PALVELUKORTTI NImI KatuOSOIte: POStINumerO: POStItOImIPaIKKa: SäHKöPOStIOSOIte: PuHeLIN: SyNtymäVuOSI: Tilauksen maksaja (Osoitteenmuutoksessa uusi osoite) K ot im aa O y Nimija osoitetietoja voidaan käyttää ja luovuttaa suoramarkkinointiin henkilötietolain mukaisesti. Kari Tikan Lutherooppera tulee taas L Reformaation juhlavuoden kunniaksi Urkuyö ja Aaria -festivaali tuottaa kesäkuun alussa kolme esitystä Lutheroopperasta. Asiakaspalvelu Puhelin: 020 754 2333 Internet: www.kotimaa.fi Sähköposti: asiakaspalvelu@kotimaa.fi Osoite: Hietalahdenranta 13, PL 279, 00181 Helsinki Tilaushinnat Suomeen* Vähintään kuukauden ajaksi tilattavien sanomatai aikakauslehtien verokanta on 10 % 1.1.2013 lähtien. K o t im a a o y m a K sa a p o st im a K su n Va sta us lä he ty s tu nn us 50 15 8 2 3 H eL SIN KI NImI KatuOSOIte: POStINumerO: POStItOImIPaIKKa: SäHKöPOStIOSOIte: PuHeLIN: SyNtymäVuOSI: Kestotilaus 84,00 e 12 kk määräaikaistilaus 89,00 e 12 kk 44,50 e 6 kk Irtonumero 9,00 e Kestotilauksena 12 kk 6 kk määräaikaistilauksena 12 kk 6 kk Muutan määräaikaisen tilaukseni kestotilaukseksi Osoitteenmuutos (täytä vanha ja uusi osoite alle) vakinainen ___/___201_ alkaen tilapäinen ajalle ___/___201_ alkaen – ___/___201___ Tilaan Askel -lehden itselleni lahjaksi Lahjatilauksen saaja (Osoitteenmuutoksessa vanha osoite) Vapriikissa yllätyt L Kesällä kannattaa suunnistaa Tampereelle Museokeskus Vapriikkiin. Pajarin pojat kertoo kenraali Arvo Pajarin johtamien pohjoishämäläisten vaiheista. Aiemmin vuonna 2000 esitetyn oopperan uudelleen ohjaa Juulia Tapola. ja 8.6. Pysyviä näyttelyitä ovat: Suomen pelimuseo, Nukkekekkerit, Mediamuseo Rubriikki, Kivimuseo, Postimuseo Viestintuojat, Suomen jääkiekkomuseo, Tammerkoski ja kosken kaupunki sekä Tampere 1918. klo 19.30 Tapiolan kirkossa. Postimuseon Merkillinen seikkailu on tarkoitettu 5–12-vuotiaille. Kielletty kaupunki sijaitsee Pekingissä. Siellä voit osallistua sen ajan elämään itsekin ja kuunnella tarinoita senaikaisesta elämästä. Viikingit ja novgorodilaiset yrittivät tulla ryöstämään, mutta hämäläiset löivät heidät hajalle joka kerta. Kari Tikka kertoo, että Luther alkoi puhutella häntä 1990-luvulla. Oopperassa esiintyvät Elja Puukko (Luther), Emriikka Salonen (Lutherin vaimo) ja Aki Alamikkotervo (Saatana). – 19.8. Liput lippu.fi ja ovelta tuntia ennen. Näyttely on auki 9.6. Kielletty kaupunki -näyttely kertoo Qing-dynastian ajasta 1644–1911. Hän luki Lutherin kirjoituksia ja kirjoja hänestä. Birkala 1017 kertoo, millaista elämää vietettiin tuhat vuotta sitten Tursiannotkon viikinkiaikaisessa kylässä Pirkkalassa. (*Suomen ulkopuolelle meneviin tilauksiin lisätään postikulut). Sen monipuolisesta tarjonnasta jokainen löytää oman juttunsa, lapset, isät, äidit ja isovanhemmat. Talvisodassa JR 16 taisteli Tolvajärvellä ja jatkosodassa JR 18 Karjalan Kannaksella. Ooppera esitetään yhteistyössä Espoon seurakuntien kanssa 1., 3. Aarteita voi ihailla syyskuun loppuun saakka. Tärkeimmäksi nousi pelastuminen yksin armosta. Pirjo Wesaniemi R E E T TA T E R V A K A N G A S askel 6/2017 63
S aarikoski ja Stolt korostavat, että jalkaterveydestä huolehtiminen on osa monien pitkäaikaissairauksien hyvää hoitoa. Jos tuntuu monimutkaiselta, kannattaa käydä jalkaterapeutin puheilla hakemassa neuvoja. Jalkojenhoidon mieltäminen osaksi kauneudenhoitoa onkin heidän mielestään erheellistä. Perusteellista tietoa ja ohjeita jalkaterveydestä löytyy myös Minna Stoltin ja Riitta Saarikosken toimittamasta kirjasta Terveet jalat (Duodecim). Tämä seisominen käy jalkojen päälle lapsuudesta hautaan. Mukaan kaksi paria kevyitä, tilavia ja taipuisia kenkiä, jotka olet jo sisäänajanut, uimatossut, sisäsandaalit, hengittäviä sukkia, talkkia, perusvoidetta, rakkolaastareita, jalkasienivoide, kynsileikkurit ja -viila, lampaanvillaa varvasvälihiertymiin sekä riittävästi aurinkovoidetta, sillä sitä tarvitsevat jalkapohjatkin. Kengän valinnassa on muistettava muutakin kuin kokonumero: laajuus, pituus, leveys, sisätilan syvyys, kärki, suuaukko, kärkikorkeus, kantio ja kiinnitys. Jalkaterveys voi heikentyä myös lääkkeistä. Ylipaino lisää merkitsevästi jalkakipujen ja polven nivelrikon riskejä. P Kevein askelin kesään! Hoidetut jalat kohentavat yleisterveyttä. Neuropatia ja nivelreuma voivat aiheuttaa myös miehille varpaiden virheasennoista johtuvia kiputiloja. Omahoito on päivittäistä pesua ja kuivaamista, alaraajojen rasvaamista ja kynsien oikeaoppista lyhentämistä. Oikeanlaiset jalkineet ja sukat ovat olennaisia jalkojen hyvinvoinnille, ja niitä on oltava riittävästi. Siinä kirjoittajina ovat olleet myös fysioterapeutti Petri Väyrynen ja ortopedi Jyri Lepistö. Kenenkään ei toki tarvitse tavoitella Imelda Marcoksen 2 700 kenkäparin varastoa, mutta jalkaterapeuttien mukaan 12 paria kenkiä pitäisi löytyä jokaisen vaatekaapista. Taustalla voi toki olla myös känsä tai hermopinne. HYVÄ ELÄMÄ Sirpa Norri • lääketieteen toimittaja 64 • askel 6/2017. Syöpälääkkeet voivat aiheuttaa lisäksi varpaankynsien muutoksia ja kasvuhäiriöitä. V iimeistään nyt kannattaa hoitaa jalat lomakuntoon, loma kun on usein aikamoinen rasitus jaloille. Jalkojen terveydestä huolehtiminen jää kuitenkin monesti muiden asioiden jalkoihin, kunnes tulee känsä, rakko, vaivaisenluu, vasaravarvas, lattajalka, tarsaalitunneli-oireyhtymä, kaarijalka, Haglundin kantapää, Mortonin neurooma... Jalkaja säärikipu on aina hälytysmerkki, ei vain rasittumisoire. Jalkoja koettelevat muun muassa diabetes, reumasairaudet, psoriaasi, etenevät lihassairaudet, laskimoiden vajaatoiminta ja jopa mielenterveyden häiriöt. Seisominen rasittaa alaraajoja oman painon verran, juoksu jo 4–5-kertaisesti ja metrin hypähtely 16 kertaa kehon painon. Silloin liikutaan normaalia enemmän, matkustaminen ja helle turvottavat jalkoja, hikoileviin jalkoihin tulee helposti rakkoja ja varvasvälit hautuvat rikki. J alkojen säännöllinen omahoito on tärkeää, jotta voimme kirjaimellisesti seisoa omilla jaloillamme elämän loppuun saakka. Esimerkiksi nesteenpoistolääkkeet altistavat kihdille, beetasalpaajat palelemiselle, kalsiumsalpaajat nilkkaturvotukselle ja kolesterolilääkkeet lihasja nivelkivuille sekä lihasheikkoudelle, tunnottomuudelle, krampeille ja ihottumalle. Kovilla alustoilla jokainen kantaisku synnyttää 120 kilometrin tuntivauhdilla etenevän värähtelyaallon aina selkärankaan saakka. Myös säännöllinen jalkavoimistelu venytyksineen ja linjausharjoitteineen kuuluu omahoitoon. He tietävät, että hoidetut jalat kohentavat yleisterveyttä, mutta toisaalta muutokset yleisterveydessä heijastuvat myös jalkoihin. Lisäksi täytyy huomioida lesti, korko, pohja, välipohja, pintamateriaali, paino ja pohjalliset. Jalat ovat kovilla kaiken aikaa. Omahoito tulisi opetella jo kymmenennen ikävuoden tietämissä, ja sen tulisi jatkua vanhuuteen saakka. Aktiiviliikkujalle kertyy elinaikana niin monta askelta, että ne riittäisivät maailman ympäri askeltamiseen. I tsenäisessä elämässä kuuluu seistä omilla jaloilla. Jalkaterapeutit Riitta Saarikoski ja Minna Stolt puhuvat painokkaasti jalkaterveydestä. Jalkaterapeutit antavat kattavan listan lomamatkalle: Kompressiosukka jalkaan ennen lentomatkaa. Liikkumista rajoittavat päkiäkivut ovat naisten yleisimpiä jalkavaivoja, jotka johtuvat usein kapeakärkisistä ja korkeakorkoisista kengistä
– S. Uskosta, Toivosta ja Rakkaudesta. Löydänkö Sinut näin. Maksa summa Kotimaa Oy:n tilille Nordea FI60 1573 3000 0007 10. R., Saarijärvi L Pidän kovasti Askel-lehdestä, luen sen kannesta kanteen. K., Sukeva L Selkeä ja monipuolinen. mies Hämeenlinnan seudulta. Kesää odotellessa. Lämpimät onnittelut! LUKIJOIDEN PALAUTETTA askel 6/2017 • 65. K., Vantaa L Todella mahtava lehti, kiitos siitä! – H. Hyvää luettavaa! Tykkään kovasti. Kirjeet lyhennetään tarvittaessa. H., Kauniainen L Monipuolinen lehti. Evankelista tai uudestisyntynyt Jeesuksen oma. Tärkeä lehti. Olen vielä osittain työssä. 9893 L Olen rehellinen, empaattinen, pitkä sinkkumies, jolle kristilliset arvot tärkeät. Henkilöt, jotka haluavat vastata sinulle, lähettävät kirjeensä toimitukseen, josta ne postitetaan sinulle viikoittain Askelen kuoressa avaamattomina. Kerään marjoja ja sieniä. – M. Osoite: Kirjeenvaihtoilmoitus, Askel, PL 279, 00181 Helsinki. Vastaa rohkeasti ja kaikille lukijoille hyvää kesää! :) Aatami 9898 RISTIKKO 5/2017 Kirjapalkinnon voittivat Jyrki Kuusirati Oulusta, Toive Mustonen Enonkoskelta ja Pirjo Turunen Jongunjoelta. – T. – V. kristittyä ja raitista naista Keski-Suomesta. Merkitse kuoren vasempaan ylänurkkaan ilmoituksessa mainittu nimimerkki ja numero. Kertomuksia miten elämä muuttunut, uskoon tulemisesta, Taivaan Isän johdatuksesta. S., Tuusula L Lehti on tullut monta vuotta. Olen pitänyt lehteä ”hieman vanhempien rouvashenkilöiden lehtenä”, mutta voisi jopa pitää tästä lehdestä itsekin, nuorempana ihmisenä. L Koiran elämää -kolumnit ovat ihan parhaita!!! Kiitos Teemu Rinne!!! – C. Olen 47-v. Ristikoitakin olen kokeillut täyttää. Bachelor 9894 L Sinä Mies n 50–70-v. Näytenumerossa oli paljon mielenkiintoisia henkilöhaastatteluja. S., Hämeenlinna L Hyvä lehti. – E. M., Vaasa L Lehti on asiallinen, lämminhenkinen, ihmisläheinen. – I. mukava ja raitis, työssäkäyvä ja musikaalinen mies. – E. Vastauskirjeet postitetaan viikoittain ilmoittajille. Etsin reipasta n. Mukavaa uppoutua hektisen elämän keskellä ihmisten monenlaisiin elämäntarinoihin. Askel uuteen 9895 L Sinä yksinäinen uskonsisar, kirjoita samanlaiselle uskonsisarelle (hetero) 55 v. Siinä on mielenkiintoisia juttuja ihmisistä, Olli Valtosen kirjoitukset ja Neron elämää on ihan huippujuttu. Kun haluat vastata kirjeenvaihtoilmoitukseen Kirjoita kirje nimimerkille ja lähetä osoitteeseen: Askel / Kirjoita minulle, PL 279, 00181 Helsinki. – M. Olen pieni ja pirteä, pidän koti-illoista ja luonnosta. Varaudu odottamaan vähintään kuukausi. Mustan kissan kuulumiset luen ensimmäisenä. Harrastan liikuntaa, uintia ja luonnossa samoilua. Minulla on itsellä Pörri-kissa ja Pörri komentaa minua niin kuin Nerokin emäntäänsä. Kevät 2017 9897 L Etsin 36 – 46-v. Vaihdetaan ajatuksia uskosta, elämän iloista ja suruista, ystävyydestä. Pidän lehden avarasta kristillisyydestä. V., Ii L Hei, olen yksinäinen, vapaa, savuton 60-v. Viesti: Askel/Kirjepalvelu Lähetä lyhyehkö kirjeenvaihtoilmoitus (maksimi 50 sanaa) nimimerkillä, nimelläsi ja osoitteellasi varustettuna. Ilmoitukset julkaistaan saapumisjärjestyksessä. Kiitos Herralle 9896 L Hei! Olen 59-vuotias uskovainen nainen pääkaupunkiseudulta. Olen raitis, toivoisin samaa sinulta. Monipuolinen, hoitava, asiallinen. – A. Kirjoita minulle Kun haluat oman ilmoituksen askel-lehteen Kirjeenvaihtoilmoituksen hinta on 25 € kotimaasta, Pohjoismaista ja Baltiasta, muista maista 30 €. L., Turku L Olen pitänyt Askel-lehdestä jo monen monta vuotta. Odotan kirjettäsi ja tutustumista sinuun. H., Lumijoki L Askel-lehti kertoo tavallisista ihmisistä. Asun Etelä-Suomessa maalla, pidän eläimistä ja tykkään liikkua luonnossa. H., Jyväskylä L Koukuttava lehti. Ihanaa, kun välillä on oma tilaus ja lehti tulee kotiin. Liitä maksettu pankkisiirtokuitti tai kopio siitä kirjeeseen. Haen tositarkoituksella naisseuraa, jolle usko Jumalaan on tärkeää. 40–60-vuotiasta naista ystäväksi tai elämänkumppaniksi. Ei typeriä juoruja. Etsin tositarkoituksella elämänkumppania elämääni. Olen Etelä-Suomesta. Kirjoita 55-vuotiaalle naiselle ystävyyden merkeissä. Jumala on myös ihmissuhteissa Jumala
mennessä osoitteella: Askel, PL 279, 00181 Helsinki. Kuoreen tunnus Ristikko 6/2017, tai sähköpostilla askel.toimitus@kotimaa.fi. Ristikko 6/2017 Lähetä ratkaisu 21.6. Oikean ratkaisun lähettäneiden kesken arvomme kirjapalkintoja. NIMI: ___________________________________________ PUH._____________________ OSOITE:__________________________________________________________________ ________________________________________________________________________ Olen Askelen tilaaja Ristikon laati: Martti Räikkönen 66 • askel 6/2017
askel 7–8/2015 • 67 Y ksinkertainen tiekirkon kyltti teiden varsilla pysäyttää. ”Jarruta taivaalliselle tauolle tiekirkkoon”. Suomessa lähes puolet kansasta on mukana erilaisissa vapaaehtoistoiminnan muodoissa. Oli unelma kirkoista, jotka voidaan avata matkailijoille hiljentymistä ja poikkeamista varten. Kun Suomeen saatiin ensimmäiset tiekirkot, mallia oli haettu Saksasta, jossa järjestettiin moottoritiekirkkoja (Autobahnkirchen). Mukaan tuli oppaiden kirkkopedagoginen koulutus. askel 3/2015 • 67 askel 6/2017 • 67 D Tällä palstalla vuorottelevat Marttaliiton pääsihteeri, pappi Marianne Heikkilä, kirjailija ja runoilija Anna-Mari Kaskinen sekä psykologi, psyko terapeutti ja kirjailija Mirja Sinkkonen. Määrä kasvoi nopeasti ja vuonna 2000 niitä oli jo 226. Voisivatko meillä Suomessa kirkot toimia saman periaatteen mukaisesti niin, että kaikki maailman tiekirkot liittyisivät yhteen ja ottaisivat vastaan ryhmiä ja matkalaisia, jotka voisivat myös kesäisin yöpyä kirkon pihalla omassa teltassaan. Kirkkohallitus veti työtä pääteiden varsilla vuosina 1994–1997, minkä jälkeen Kirkkopalvelut jatkoi työtä koko maassa ja myös Kalotin tiekirkkojen kanssa 1998, jolloin tiekirkkoja oli 142. P Jarruta taivaalliselle tauolle Kurvaa tiekirkkoon ja koe pyhä. Tiekirkot ovat pyhiä kohtaamisen paikkoja, joissa on mahdollisuus antaa vapaaehtoisena omaa aikaansa toisten hyväksi. Kutsu kesä sisälle ja kurvaa tiekirkkoon yksin tai läheisten kanssa, koe aitoa, paikallista pyhää. Suomessa tiekirkkotoiminta alkoi Pohjois-Kalotin tiekirkkotoimintana vuonna 1991, juuri laman alla. K irkkotilat ovat aina puhutelleet pyhyydellään ja historian kerroksillaan sekä kertoneet kansakuntien uskosta. O len perheellisenä miettinyt vuosittain reilun matkailun periaatteita ja innostunut uusista, aitoa matkailuelämystä tarjoavista Airbnb:n malleista, joissa omaa kotia vuokraavat majoitusverkostot kasvattavat suosiotaan ympäri maailman. Lukuisat vapaaehtoiset, martat, kyläyhdistysten ja seurojen luottamushenkilöt päivystävät tänäkin kesänä kirkoissa, jotta me voimme astua sisälle. Lasten Keskus kehitti tiekirkoista oman versionsa elämyksineen ja yöseikkailuineen, joihin rippikoululaiset voivat osallistua yöllä. Myöhemmin Saksassa avattiin seurakuntien kirkkoja ja toiminta kehittyi. KOLME ÄMMÄÄ Marianne Heikkilä • Marttaliiton pääsihteeri, päätoimittaja, pappi. Avataan rakennusten ovet, kutsutaan kaikki mukaan, viedään viestiä pyhän läsnäolosta arjessa ja vapaalla. Matkailijaa houkutellaan poikkeamaan kirkkoon. Kirkot oli rakennettu moottoriteiden varsille motoristeja varten. O lin aikoinaan töissä Kirkkopalveluissa, joissa viestinnän suunnittelija Terttu Etelämäki kehitti toimintaa yhdessä Antti Heinosen ja Marjaana Kanervan kanssa. Tänään matkalaisia ruokitaan hengellisesti lähes 300 kirkossa kesäaikana. Tiekirkkojen auki pitäminen tukee palkatun työvoiman rinnalla käytäntöä, josta hyötyvät sekä seurakunnat, vierailijat että vapaaehtoiset itse. On suuri kunnia voida esitellä oman alueen paikallista kulttuuria ja pitää sitä elävänä toimimalla oppaana tiekirkossa
Tilaan Askel-lehden itselleni lahjaksi . 23 €) 19 €. Ulkomaisiin tilauksiin lisätään postikulut. Alle 18-vuotiaalla tulee olla huoltajan lupa lehden tilaamiseen. 6 /2 17 • A S K E L S A A U S K O A , T O IV O A JA R A K A S T A A . AS _6 Tee tilaus haluamallasi tavalla. Tilaa verkosta: www.askellehti.. Kotimaa Oy Vastauslähetys Tunnus 5001582 00003 Vastauslähetys Askel maksaa postimaksun. Uskoa, toivoa ja rakkautta. 23,-). 1.1.2013 alkaen vähintään kuukauden ajaksi tilattavien sanomaja aikakauslehtien verokanta on 10 % ja Digilehden 24 %. Tilaaja/maksaja Nimi ______________________________________________________________________________________________________ Osoite ____________________________________________________________________________________________________ Postinumero ja -toimipaikka ____________________________________________________________________________ Puhelin ___________________________________________________________________________________________________ Sähköposti _______________________________________________________________________________________________ Saaja, jos eri kuin maksaja Nimi _____________________________________________________________________________________________________ Osoite ___________________________________________________________________________________________________ Postinumero ja -toimipaikka ___________________________________________________________________________ Kyllä kiitos! Tilaan Askel-lehden määräaikaisena tilauksena 3 kk vain 19,(norm. Yhteystietoja voidaan käyttää ja luovuttaa suoramarkkinointiin henkilötietolain mukaisesti. Se on kuin hyvä ystävä, joka tuo tullessaan lämpöä ja välittämistä. Soita 020 754 2333 Tilaa sähköpostilla: asiakaspalvelu@kotimaa.. Tarjoushinta on voimassa 31.12.2017 saakka ja koskee vain tilaajia Suomessa. /tarjous TILAUSKORTTI Askel-lehti 3 kk vain (norm. Askel on Suomen suurin kristillinen aikakauslehti. Postita oheinen tilauskortti, postimaksu on maksettu puolestasi