4 / 2 1 7 • U S K O S T A , T O I V O S T A J A R A K K A U D E S T A • A S K E L L E H T I . TEEMU RINNE JA TICO: Parempi suuri suru kuin teeskennelty ilo. Piispa Irja Askola: Pääsiäinen kutsuu iloon ja valoon Lasse Heikkilän messu 100-vuotiaalle Suomelle Laura Mikkolan koti Pariisissa ja Iitissä Auschwitzin 7 kääpiötä Puoliso löytyi sinkkuleiriltä PIRJO KANTALA: Irrota kivusta, avaudu uudelle OLLI VALTONEN: Rukous voittaa vihapuheen HYVÄ ELÄMÄ: Punkit tulevat, oletko valmis. F I • I R T O N U M E R O 9 € 4 /2 17 • A S K E L S A A U S K O A , T O IV O A JA R A K A S T A A
17,00 (18,90) 12 00 Emil Anton Katolisempi kuin luulit – Aikamatkoja Suomen historiaan Suomen kirjoitettu historia alkaa Köy liönjärven pyhimystarinasta, jonka jälkeen maamme oli katolinen kokonaisten vuosisatojen ajan. Helposti lähestyttävän asiatiedon lisäksi kirja tarjoaa hauskoja menovinkkejä, jotka avaavat uusia näkökulmia kotimaanmatkailuun. Kirja vie lukijansa aikamatkoille Suomen historian jokaiselle vuosisadalle 1100-luvulta aina 2000-luvulle saakka. Kirjassa on kaunis nelivärikuvitus, joka on peräisin Royal Horticultural Societyn arkistosta. Eikä katolinen vaikutus kadonnut reformaation jälkeenkään, vaan se on kulkenut Suomen ja suomalaisuuden rinnalla yllättävinkin tavoin vuosisadasta toiseen. 14,90 14 90 19 90 Velj. 12,00 Martin Lönnebo Rukoushelmet Kirja yhdistää vuosisataista rukouksen perinnettä ja rukoilijan nyt-hetkeä. Tilavuus 4 dl. Woody Guthrien kitaran kannessa ollutta tekstiä mukaillen: tämä ase peittoaa fasistit! 19,90 (21,90) Tekstivirsikirja Nuotiton, selkeätekstinen tummansininen tekstivirsikirja sisältää myös vuoden 2016 lisävihkon uudet virret. 14,90 (15,90) 14 90 17 00 Värikäs vuosi – Merkkipäiviä ja muuta muisteltavaa Vuosi täynnä kukkaloistoa ja väritettävää! Kirjaan merkitset kätevästi merkkipäivät ja muut vuoden mittaan muistettavat tapahtumat. Rukoushelmet-kirja kertoo rukoushelmien syntyhistorian ja esittelee kunkin helmen merkityksen ja siihen liittyvät harjoitukset. Koko 115 x 190 mm. Verkkokauppa : www.sacrum.fi Myymälä : Hietalahdenranta 13, Helsinki ma–pe 9–17, la 10–15 puh. 22,30 (27,90) 22 30. Tyylisuunnat levyllä vaihtelevat kantrista folkiin ja bluesista gospeliin. Löytty Mandoliini, palmut ja pohjoinen viima cd Mikko, Sakari ja Jaakko Löytyn veljesyhtyeen levyllä on perinteisiä uudelleen suomennettuja amerikkalaisia gospel-lauluja, sekä kuusi uutta laulua. 16,90 (19,90) 16 90 Raamatun kertomuksia dvd Pääsiäinen Pääsiäisen tapahtumat lapsille turvallisesti ja värikkäästi kerrottuna. 020 754 2350 tilaus @sacrum.fi VÄRIK ÄS KEVÄT Martti-muki Kahvimuki Martti Luther kuvalla. Jokaisesta teoksesta tulee siksi ainutkertainen ja juuri sellainen kuin kirjan käyttäjä haluaa siitä tehdä. Tuotannosta vastaa Disneyn ex-tuottaja Richard Rich ja suomenkielisestä ohjauksesta Pekka Lehtosaari. Helmien kanssa rukoileminen on käden ja silmän meditaatiota, joka johtaa uskon ytimeen. 21,90 (26,90) ISOTEKSTINEN 21 90 Rukoushelmet-ranneke Lasihelmistä koottu rukoushelminauha. Mukana on runsaasti myös kukkaja puutarha-aiheisia kuvia, jotka kirjan käyttäjä voi itse värittää. Sisältää kertomukset: Messias saapuu, Jumalan karitsa ja Ylösnousemus
040 680 4057 • Ilmoitustrafiikki Lisbeth Sarkkinen, p. Ja pääsi. Tervetuloa! Pääsiäisen istumajärjestys PÄÄKIRJOITUS Pirjo Wesaniemi päätoimittaja Päätoimittaja Pirjo Wesaniemi p. Kuronen, Erkki Kuusanmäki, Torsti Lehtinen, Eino Leino, Sirpa Norri, Teemu Rinne, Martti Räikkönen, Mirja Sinkkonen, Cheri Tamminen, Antti Valta ja Olli Valtonen • Ulkoasu Teemu Pokela • Taitto Jaska Peltola/Aste Helsinki • Kuvankäsittely Kirsi Laine • Käyntiosoite Hietalahden ranta 13, 00180 Helsinki Postiosoite PL 279, 00181 HELSINKI, Sähköpostit askel.toimitus@kotimaa.fi etunimi.sukunimi@kotimaa.fi • Askelen kotisivu: www.askellehti.fi • Tilaukset ja osoitteenmuutokset p. Lähdin pikkuvauvan kanssa uupuneena pääsiäisaamun kirkkoon, ylösnousemuksen toivossa. 040 750 5508 ilmoitusmyynti@kotimaa.fi • Lukijamäärä 66 000 (KMT 2016) • Painopaikka PunaMusta Oy • ISSN 0780-9972 • Aikakauslehtien Liiton jäsenlehti. 040 733 2877 • Toimitussihteeri Päivi Puhakka p. Vauva jokelteli tyytyväisenä ja vastasi äidin hymyihin. 020 754 2333, asiakaspalvelu@kotimaa.fi • Kustantaja Kotimaa Oy, Toimitusjohtaja Juha Ruotsalainen Markkinointi Markkinointipäällikkö Minna Zilliacus • Ilmoitusmarkkinointi Myyntipäällikkö Pirjo Teva, p. Kotimaa Oy:n tilaajarekisteritietoja voidaan luovuttaa ja käyttää asiakassuhteen hoitamiseen sekä lain sallimaan asiakasmarkkinointiin henkilörekisterilain puitteissa. On vaikea löytää alkuperäistä kristinuskon sanomaa silloin, kun sormi pystyssä kerrotaan, kuka on Jumalalle kelvollinen. Hän katsoi pahasti vihaisilla silmillään ja sinkautti suustaan: ”Oliko pakko tulla tuon lapsen kanssa pilaamaan kaikkien kirkkohetki?!” Silmät kyynelissä kävelin kotiin häirikkövauvani kanssa. M uistan pääsiäisen, jolloin kuopus oli ihan pikkuinen vielä, muutaman kuukauden ikäinen vilkkusilmä. USKOSTA, TOIVOSTA JA RAKKAUDESTA askel 4/2017 • 3. Tutut virret, kohti käyvä saarna ja iso kirkko täynnä ihmisiä antoivat voimia ja rauhoittivat luottamaan siihen, että Jeesus antaa tulevaisuuden ja toivon myös nääntyneelle äidille. Kärräsin lasta ulko-ovelle virsikirja kädessä, kun pikkuinen mummo naputti kiivaasti selkääni. Pidätämme oikeuden hintojen muutoksiin. Pääsiäisenä pöytä on katettu meille kaikille erilaisille ihmisille. Mihin me unohdamme Jeesuksen vertaukset yhden lampaan perään lähtemisestä, lasten luvasta tulla Hänen luokseen sekä muukalaisten ja köyhien auttamisesta. Ensimmäisenä. 040 067 4817 • Avustajat Paavo Alaja, Marianne Heikkilä, Eero Junkkaala, Pirjo Kantala, Anna-Mari Kaskinen, Jukka Kemppinen, Eija-Riitta Korhola, Matti J. Toimitus vastaa ainoastaan tilatuista jutuista ja kuvista. Jeesus itse söi ja joi syntisten kanssa. Eikä ryöväri ristinpuulla osannut hienoja opinkappaleita eikä ollut elänyt oikeanlaista elämää, mutta se riitti, että hän pyysi päästä Jeesuksen mukaan. Kahden pienen lapsen arjen pyörittäminen kysyi voimia halki talven jatkuneiden sairastelujen vuoksi. Sitä itseään parempina ihmisinä pitäneet fariseukset kavahtivat ja moittivat. Jotenkin niissä askelissa päätin, että itse olisin mieluummin kutsumassa kirkkoon sisään kuin ajamassa ulos, oli kyse sitten kenestä tahansa
Huhtikuu 2017 s. 34 s. 16 Eilat Koren ja Yehuda Negev kirjoittivat kääpiöperheen tarinan 4 • askel 4/2017. 56 34 16 56 Irja Askolalle pääsiäinen on kristinuskon timantti Riemuvuosi yhdisti Marjaana ja Osmo Lassin s
Narsissit ikkunalla muistuttivat lähestyvästä juhlasta, osa auenneina, osa ujosti nupuillaan sekoittaen tuoksuaan desinfiointiaineen hajuun. Hän kuoli kaiken täyttäen, mutta tie oli tuskien.” P Yrttitarhassa TOIMITTAJALTA Päivi Puhakka • toimitussihteeri Seuraava Askel ilmestyy 4.5.2017 Kannen kuva: Laura Oja 6 Ajassa Kuusanmäki ja Kaisa Raittilan aamuhartaus 8 Visa Viljamaa: Tyhjä hauta – ei-kaupallinen 13 Teemu Rinne: Pelihahmot kirkkomaalla 14 Kuronen: Armoa 1517 -liike tarjosi juurihoitoa 16 Ovitzin perhe selvisi keskitysleiristä 20 Passionäytelmästä tuli UNESCO:n kulttuuriperintökohde 24 Petturi kavalsi raamatunkääntäjä William Tyndalen 25 Eero Junkkaala: Vastataanko rukouksiin. Tarvitsemme laahaavia säveliä ja askelia, kun lähdemme ulos kirkosta valmistautumaan juhlaan, jossa kuuluvat juoksuaskeleet tyhjältä haudalta ja hengästyneet sanat: Hän on noussut kuolleista! ”Nyt köyhä syntinen, riennä luo Herran Jeesuksen...” Jokin virren sanoissa järisytti dramaattisesti lasteni tunteita, kun kynttilät – yhtä lukuun ottamatta – oli sammutettu ja lähdimme kulkemaan kohti Espoon tuomiokirkon ovea ja kiirastorstain pimenevää iltaa. Olemmeko nyt saavuttaneet lakipisteen, jossa osaamme itse säädellä jaksamisemme sekä työn ja levon vuorottelun. ”Vuosisadat ihminen eli arjen ja pyhän rytmissä. 26 Esirukous auttaa eteenpäin 28 Antti Mustakallio: Hyvä puhe vaikuttaa ja valloittaa 30 Torsti Lehtinen: Viisaudella on siivet 32 Olli Valtonen: Jumala otti maineriskin 34 Irja Askola: Pääsiäinen on Jumalan suudelma 39 Jukka Kemppinen: Myös Luther oli populisti 40 Lasse Heikkilä löysi sisältään tamperelaisjuntin 44 Laura Mikkola palaa aina Pariisista Iittiin 48 Kuluttaminen kuluttaa 50 Sirkka-Liisa Raunio: Retriitti katkaisee meluisan arjen 54 Kirjoja kevääseen 56 Lassit tapasivat sinkkuleirillä 60 Hyvä elämä: Suojaudu punkeilta! 61 Haavi auki ajankohtaisille asioille 62 Neulo koristeet pääsiäispöytään 64 Nero, pöllöt ja bambit 65 Kirjeenvaihtopalstalla etsitään ystävää 66 Ristikko 67 Mirja Sinkkonen: Juhla antaa elämälle rytmiä askel 4/2017 • 5. Martti Ruuth suomensi tekstin jo vuonna 1903 Suomen Lähetysseuran julkaisemaan Hengelliset laulut ja virret -kokoelmaan. Jokin sai vanhuksen virkoamaan horteesta ja nousemaan ylös sängyssään kivuista huolimatta. Jotain virren viestistä ja tunnelmasta tarvitsemme aikana, jolloin pääsiäinen on typistynyt pidennetyksi viikonloppuvapaaksi tai laskettelulomaksi. Kaipaan lupaa hiljentyä sen äärelle, jonka voimasta on luotu esimerkiksi ihmisoikeuksia, sivistystä, taidetta, tasa-arvoa ja hyvinvointia vaikkapa muistuttamalla työn ja levon merkityksestä. Jokin hiljentää ja nostaa vedet silmiin noita kiirastorstain ehtoollisia ja pitkäperjantain sairaalakäyntiä muistaessa. Virren on säveltänyt ja sanoittanut ruotsalainen Carl Gotthard Liander (1889). Jokin muistutti muistisairasta anoppiani siitä, että olimme vähän aiemmin saattaneet apen taivasmatkalle. Epäilen”, toteaa pastori Visa Viljamaa tässä lehdessä. ”Myös laulun oppia uuden saat tiellä taivahan... Jokin sen syvässä surumielisyydessä ja ahdistuksessa resonoi meissä. Sitten aloin laulaa ”Käy yrttitarhassa polku, vie Golgatalle se...” Naapurisängyn mummo kohottautui ja sanoi silmät tuikkien: ”Ukki lauloi tuota aina keinutuolissa.” Sitten vähän särkyneillä ja kireillä äänillä veisasimme kolmisin: ”...saat rauhan lohdutuksen haavoissa Kristuksen...” Sanat palasivat jostain kaukaa lähelle. M uistan pitkäperjantain pysähtyneet hetket sairaalassa vuosi sitten. Vaikka virsi pääsi virsikirjaan vasta vuonna 1986, oli se ehtinyt 80 vuodessa valloittaa paikan suomalaisten sydämissä yhtenä rakkaimmista hiljaisen viikon virsistä. Kerroin anopille kiirastorstain ehtoollisen kulusta edellisenä iltana: opetuslasten kynttilöiden sammutus, alttarin tyhjentäminen, musta vaate, lähtö hämärästä kirkosta verkkaisen veisuun tahdissa. Huvikieltoa en kaipaa
Arja Saijonmaa pohti uskonnon ja taiteen yhteyttä. Oikea jeesustelu on rakkauden tekoja silloinkin, ja varsinkin silloin, kun itse joutuu vaaraan ja epäsuosioon. Sulaneella sydämellä laulaa toukomettiset. Suomen Teatterit ry:n tuoreen tutkimuksen mukaan teatterissa, oopperassa ja tanssiesityksissä käynnit ovat lisääntyneet erityisesti eläkeläisten joukossa.” (Suomen Kuvalehti 3.3.2017) L”…jos Jeesus jotakin sydämensä pohjasta inhosi, niin tekopyhää hurskastelua. Timo Veijola kirjoitti Abrahamin uhrista ja pastori Heinrich Albertzin joutumisesta mukaan draamaan, jossa Berliinin pormestari Peter Lorenz kidnapattiin ja lunnaiksi vaadittiin viiden terroristivangin vapauttamista. (Kirkko ja kaupunki 16.3.2017) Kesälinnut taivaan alla iloisina lentävät. Mikko Niskanen ja Johannes Virolainen kertoivat, mitä Israel heille merkitsee. Kerroimme pääsiäismunaperinteestä ja miten Suomesta vietiin Somaliaan tietotaitoa tuberkuloosin selättämiseksi. Elämä ja autuus loistaa Herran seurakunnassa. Oikea jeesustelu on paratiisin portin raottamista keskellä kadotuksen kauhuja”, kirjoittaa päätoimittaja Jaakko Heinimäki. Vierailimme kajaanilaisessa koulussa, josta oppilaat eivät malttaneet lähteä kotiin; oppiminen oli niin kivaa. Käärinliinoja ja kansanherätystä RAAMATULLISTA KUUSANMÄKI Ajassa LAINASANAT 30 VUOTTA SITTEN L Huhtikuun 1987 Askelen kannessa oli kuva Torinon käärinliinasta, jonka tutkimuksessa oli tultu uuteen vaiheeseen, iänmääritykseen radiohiilimenetelmällä. Oikea jeesustelu on vihollisen rakastamista ja hänen parhaansa toivomista. asteen vapaamuurari erosi liikkeestä. Ylösnousseena hänet voidaan kohdata ja kokea lähellä olevana.” Tiedetoimittaja Pertti Jotuni kertoi, miksi pakanasta tuli kristitty ja 30. Jaakko Löytty puhui ”alku-ulinasta”, joka alkoi paratiisista karkotuksesta ja jatkuu vastasyntyneen parkaisussa – tai vaikkapa miehen lauluissa. Nikolainen puhui aamusta, joka muutti kaiken: ”Jeesus on totisesti ylösnoussut. Päivi Puhakka L”Silti kulttuurin kuluttajien keski-ikä on korkea. Virsi 105:3 (Sanat Leonard Typpö, 1902) KUUKAUDEN VIRSI ”Te joudutte murehtimaan, mutta tuskanne muuttuu iloksi.” (Johannes 16:20) 6 • askel 4/2017. Diktaattori Ferdinand Marcosin jälkeen Filippiinien presidentiksi noussut Corazon Aquino kertoi maansa hengellisestä herätyksestä. Piispa Aimo T. Aurinko on ristin päällä valkea ja punainen. HAMissa yli puolet kävijöistä oli viime vuonna yli viisikymppisiä, ja Kansallisoopperassa noin 40 prosenttia yli kuusikymppisiä
Siunausta sinulle ja rakkaimmallesi. Hyvyydellä ei ole rajaa eikä sen jatkuvaa virtaa voi vierestä kieltää. Mieheni vaari lähti nuorena poikana Orimattilasta Viipuriin lautapojaksi. Siinä myyttiset esivanhempamme viettävät suloista elämää paratiisissa, jossa purot virtailevat, varjon kasvit levittävät tuoksuaan ja mikä parasta, Jumala käyskentelee puhe-etäisyydellä puutarhan hämärissä. Siunausta kaikille niille, joita rakastat. Jumala näyttää hänelle hiekan jyvät ja taivaan tähdet ja lupaa hänelle jälkeläisiä saman määrän. Minulle nämä kaksi kertomusta Jaakobista paljastavat sen, ettei siunausta pidä jäädä vain odottelemaan. Hänen lähellään oli tunkkainen haju. On kuin pala siunausta olisi kulkenut kaikkien sen jälkeen eläneiden mukana ja osa siitä riittänyt myös minulle, vaikka kuulun sukuun vain naimakaupan kautta. Useimmissa kertomuksissa Jumala kuitenkin jättää siunauksen jakamisen ihmisen vastuulle. Minua on aina puhutellut hänen leimuava miekkansa. Esau oli syntynyt ensimmäisenä, ja Jaakob tunsi olevansa toisen luokan kansalainen. Kertomuksen syntyaikoina enkelin tehtävänä oli varmistaa, ettei ihmisellä ole elämänpuulle pääsyä. Siunausta niille, joiden arvaamattomuutta pelkäät. En päästä sinua, ellet siunaa minua, Jaakob vaati. Jabbok-virralla hän yön pimeässä kävi käsiksi itse Jumalaan ja paini hänen kanssaan läpi yön. Kuin ihmeen kaupalla Jaakob onnistui harhauttamaan sokean isänsä ja varastamaan esikoispojan siunauksen. Siinä hän käski poikansa polvilleen ja siunasi hänet matkaan. Radiohartaudet 85 vuotta. Se on sopinut ihmiselle paremmin kuin hyvin. ”Mitä jos lukisin Herran siunauksen?” piispa kysyi. ”Antaa tulla vaan”, poika sanoi ja söi voileipää. Häntä itketti vähän. Kun tarkemmin ajattelen, on maailmassa siunattu lähteviä ja saapuvia, rakastuneita ja eroon joutuvia, syntyneitä ja kuolleita niin paljon, että siunausta täytyy olla liikkeellä määrä, joka tuskin mahtuu koko maailmaan. Onneksi näin jälkeen Kristuksen hänen tehtävänsä on päinvastainen. Siunausta siis sinulle ja minulle. Syvimmän ulkopuolisuuteni kuva on tuo paratiisista karkottaminen, pudottaminen tienposkeen, joutomailla harhaileminen. Ihana on kertomus lapsettomuusongelmasta kärsivästä Abrahamista rannalla. L Poika oli asunut kahdeksan kuukautta kadulla. Kaisa Raittilan radioaamuhartaudesta 9.3.2017. Nälkäinen Esau myi esikoisuutensa yhdestä papusoppalautasellisesta. Siunaamalla toivotan meille parasta mahdollista hyvää. Leimuavin miekoin hän varjelee jokaisen oikeutta astua elämänpuun ääreen ja syödä suupielet valuen sen mehukasta hedelmää. Tapasivatko he enää koskaan, sitä en tiedä, mutta kertomus on jäänyt elämään niin vahvana, että minulla vavahtaa rinnassa aina, kun sen muistan. Isä saatteli hänet pitäjän rajalle. Paratiisikertomus on kuvaus myös siunauksen vastapuolesta, kirouksesta, jonka arpi kiristää ihoani joka ikinen päivä. Se kannattelee minua maailmassa, jonka luulin jo ajautuneen pahan varjoon. Siunausta niille, joita et voi sietää. Suomalaisittain on totuttu pitämään siunauksen toivottamista joko juhlallisena harvinaisuutena tai hurskasteluna. Se on niin elintärkeää, että sitä on ostettava ja vaadittava, ja jos mikään ei auta, se on varastettava. Ehkä kaunein kertomus siunauksesta on Raamatun alkulehdillä. KUUKAUDEN AAMUHARTAUS Siunaus on elämän ehto K U V A : JA N I L A U K K A N E N askel 4/2017 • 7. Piispa oli tullut katsomaan, miten hätämajoitus kirkon lattialla sujuu. Varhaisilla juutalaisilla oli erityinen siunaus, joka kulki isiltä esikoispojille sukupolvesta toiseen. Voimaa ja vaurautta tuova siunaus oli niin tärkeä, että se houkutteli jopa vilppiin. Ja minä itse, minä olen yksi niistä, joilla on valta lähettää siunaus edelleen. Siunausta niille, joiden kanssa olet eri mieltä. Tunnenpa olevani miten katveessa tahansa, siunauksen hyvä sipaisee minua siellä täällä. Siunaus ei ole ylemmän armeliaisuutta vaan hengissä säilymisen ehto, suonissa virtaava veri, happi jota sydän ja ajatus tarvitsevat. Samainen Jaakob, tämä elämännälkäinen alter egomme, joutui veljensä kanssa välirikkoon ja pakenemaan kotoa. Niin kuin en itse ole millään ansainnut saada hyvää ja tulla siunatuksi, ei toisenkaan tarvitse sitä ansaita. Painikaveri iski häntä nivustaipeeseen niin, että Jaakob alkoi ontua, niin kuin minä ja sinä, pohjattoman janomme merkitsemänä. Tähän samaan myyttiseen maailmaan kuuluu myös kertomus elämänpuulle vievää tietä vartioivasta enkelistä. Pyhän kirjan Iisakilla oli kaksospojat Jaakob ja Esau. Yhä vielä maksamme hänen paininsa hintaa. Siunaaminen on kuitenkin kristillisen uskon perinnössä tärkeimpiä Jumalan tehtäviä. Tänä päivänä paratiisin leimuava miekka varjelee jokaisen elävän oikeutta hyvään ja täyteen elämään. Samalla ihminen on ottanut oikeudekseen määrittää, kuka ja mikä jätetään siunausta vaille
– Jo valmistelut ovat osa juhlaa, Visa sanoo ja kaipaa pidennettyä juhlaa ja yhteistä pöytää, jonka äärellä viivytään ja syödään hyvin. 8 • askel 4/2017
Munat olivat sekä koristeita että pääsiäisherkkua. – Kotona äiti tykkäsi piilottaa pääsiäisaamuna suklaamunia vielä silloinkin, kun olimme kasvaneet aikuisiksi. P ääsiäinen harppaa lähemmäs, kun puolitoistaja neljävuotiaat pojat tarttuvat siveltimiin ja munat saavat värikkään kuosin. Visan äidin äiti on kotoisin Karjalasta, jossa hänen lapsuudessaan palkkana olivat oikeat kananmunat. – Jotkut lapset saattoivat itkeä Jeesuksen puolesta. Valo oli myös juhlan sanomassa. Visa Viljamaa myhäilee ja muistelee omia lapsuuden touhujaan. Kun pieni poika ripottelee multaan siemeniä ja maalaa munia, hänen isänsä Visa Viljamaa muistaa toisen pojan tasaamassa ruohoa ja maalaamassa pääsiäisen iloa tyhjennetyn munankuoren kylkeen 90-luvun Oulussa. He virpovat mummot ja käyvät myös naapureiden ja kummien ovilla. Flanello ja musta solmio Ensimmäisessä kuvassa poika katselee flanellotaulun tyhjää hautaa äidin pitämässä pyhäkoulussa. – Lapsuuden pääsiäisistä Oulussa muistan kirkkauden; kevät on tulossa ja valo voittaa pimeyden. Mummo saa nyt jatkaa munien kätkentää yhdessä lastenlastensa kanssa. Mummot virvottiin puhelimessa, jos ei päästy käymään. askel 4/2017 • 9. – Trulleina mekin kävimme isolla lapsiporukalla virpomassa. Minussa pitkäperjantai ei herättänyt ahdistusta eikä syyllisyyttä, eikä kertomus päättynyt ristille; melko länsimaiselta näyttävä Jeesus nousi kuolleista, Visa naurahtaa ja muistaa myös hiljaisen viikon pukeutumiskoodin: hillitty. Maljakossa narKalliosta versoo ilo Helsingin Kalliossa kasvavalla rairuoholla on juuret Oulussa. Sakset kourassa yritin aina pitää ruohon tasaisena. Isän suku on Keski-Pohjanmaalta, jossa virpojat pukeutuivat trulleiksi. Suursiivous ja virpomisreissut Visan lapsuuden perheessä juhlan alussa oli suursiivous, johon kaikki osallistuivat. Muuten oltiin iisisti kotona eikä nähty kavereita. Teksti : Päivi Puhakka • Kuvat : Jani Laukkanen H sissit toivat kevään vehreyttä kotiin, Visa kertoo. – Vielä nuorenakin laitoin mustan solmion, kun kävin yksin tai perheen kanssa kirkossa pitkäperjantaina. Tyhjäksi puhallettuja kuoria maalattiin koristamaan virpomavitsoja, ja virpoja sai palkaksi suklaamunia. Tyhjä hauta flanellolla viestitti, että Golgatan kummulta matka jatkui haudalle ja uuteen alkuun. – Sitten saimme sisarusten kanssa laittaa omat rairuohot, jotka koristeltiin keltaisilla tipuilla. Jos Kallion seurakunnan pastori maalaisi pääsiäisen kolmeen kuvaan, löytyisi triptyykistä tyhjä hauta lapsuuden flanellotaulussa, katettu pöytä täynnä ihmisiä odottamassa vartaassa pyörivän karitsan kypsymistä ja valtava krusifiksi Kallion kirkossa. Taulun takana kevätaurinko paistaa pilvettömältä taivaalta
Jotain tuosta yhteisöllisyydestä Visa on kokenut työssään Alppilan kirkolla, jossa juhlaa valmistellaan huolella. H 10 • askel 4/2017. – Viime vuonna koolla oli hyvin sekalainen seurakunta. Välillä kokkaan jonkin teeman mukaan vaikkapa venäläisen illan. Visa sanoo, että ruuanlaitto on vastapainoa työlle, jossa kalliolainen arki tuo eteen myös hyvin raskaita kohtaloita. H Paasto on päättynyt Triptyykin toisessa kuvassa on aterioijia odottava valmiiksi katettu pöytä; kiirastorstai-illan ehtoollispöytä ja pääsiäisen juhlapöytä. – Välillä on pakko jättää jotkut ihmiset ja asiat Jumalan käsiin rukouksessa. Jälkiruokana on pashaa. Vanhemmat ovat noudattaneet lihapaastoa, jonka päätteeksi pöytään on katettu lammasta ja punaviiniä. Mieleen palaa eläviä kuvia: – Suvut ovat koolla. Ei kovin hienoa, mutta kiva perinne, jota jatkan. Vähän vanhempina meidän sisarusten piti laittaa ruuat, jos vanhemmat olivat myöhään töissä. Opin tekemään simppeleitä pasta-aterioita ja tykkäämään reseptien tutkimisesta: tässä on ohjeet ja tässä raaka-aineet, mitäs niistä saa. Tänä vuonna hän on liturgina. Miehet nahkatakeissa keskustelevat, onko tuli sopiva ja liha jo kypsää. Kun Jeesus jäi hautaan Triptyykin kolmannessa kuvassa on Kallion kirkon suuri krusifiksi. Syömme yhdessä myös arkisin. Alkuruokana on 80-lukulainen salaatti: salaattipedillä ”sieniä”, muna jalkana ja tomaatista leikattu lakki. Kirkko ja kaupunki -lehden haastattelussa hän paljasti alban alta selästä löytyvän suuren tatuoinnin Luther-ruusuineen ja ehtoollisvälineineen; viinimaljan päällä on ehtoollisleipä ja siinä monogrammi IHS, Iesus Hominum Salvator, Jeesus ihmisten vapahtaja. Pääsiäinen kokoaa ystävät yhteen Ruuanlaittoa rakastava mies valmistelee hartaasti myös kodin ateriat. – Servetit on taiteltu juhlallisesti. Visa sanoo, että pääsiäinen on suuri jatkokertomus ja kokonaisuus, josta hän on eri-ikäisenä vähän eri lailla löytänyt paikkansa. – Kiinnostukseni alkoi äitini valmistamasta ”Lamminpään lumouksesta”, jota varten sain pikku poikana iskeä lihanuijalla pihvejä. Alttarilla ristiinnaulitun jalkojen juurella pastori jakaa omalla työvuorollaan leivän ja viinin sekalaiselle seurakunnalle. Lapsesta on kivaa, kun ollaan yhdessä arjessa ja juhlassa. Visa Viljamaa haluaa purkaa lomapaineita. Jos on lapsia, kannattaa keskittyä heihin. – Omat pojat tykkäävät katsella ja vähän osallistuakin ruuan laittoon. Joku purkaa sydäntään, annan yhteystiedot, mutta hän ei palaa koskaan. Pidän erityisesti välimerellisestä ruuasta. Triptyykki saa rinnalleen kolme vahvaa kirjainta ja ihoon piirretyt tunnustukselliset kuvat. Pääsiäisyön ateria yhteisessä pöydässä oli jollekin kevyt iltapala ja toiselle päivän ainoa ateria. Ruoka siunataan ja siitä kiitetään. Joku kohentaa tulta, kipinät sinkoilevat, savu tuoksuu. Pihalla on lammas vartaassa, jota me lapset saamme pyörittää. Nälkä kurnii vatsassa tuntien odottelussa. Koko ajan ei tarvitse olla muun maailman tavoitettavissa. Pääsiäistä varten Visa suunnittelee eri päivien ruuat ja lähtee Hakaniemen halliin. Paastonaika on päättynyt. Visa aloittaa lapsuuskodin ruokapöydästä. Visa muistaa myös pitkän pöydän Kokkolan seudulla olevassa kreikkalais-suomalaisessa yhteisössä, jossa hänen perheensä vietti muutaman pääsiäisen. Visa Viljamaa sai pappisvihkimyksen ja aloitti työt seurakuntapastorina Kalliossa vuonna 2014. Pitkäperjantaina tarjolla on yleensä kalaa ja pääsiäispöydässä lammasta, jota syömään kokoontuu joukko ystäviä
askel 4/2017 • 11
Heille kyse on kivasta puuhasta ja yhteisestä ajasta isän kanssa. Kristus on ylösnoussut. Älä pelkää.” Maalaaminen alkaa väsyttää. – Koko ajan ei tarvitse olla tavoitettavissa ja tietää, mitä maailmalla tapahtuu. Nyt keskuudessamme elää ihmisiä, joilla on sama pelko: Tapetaanko minutkin, jos joudun palaamaan vanhoille kotiseuduilleni. Läsnäolo, kosketukset ja ystävälliset eleet auttavat kireässä tilanteessa. Kallion kirkossa on joka päivä messu, joka tarjoaa lepopaikaksi Jumalan sylin ja kädet. Samoin aikuinen kaipaa syliä, nähdyksi tulemista ja yhteisöllisyyttä. Läsnäolo auttaa riidoissa Visa Viljamaa viihtyy hyvin sosiaalisessa mediassa ja on innokas twiittaaja. Nuorena hän kaipaa edelleen syliä ja kosketusta. – Siellä Jeesus sanoo: ”Minä olen maailman valo. Noina vuosina pääsiäisen ydin kulki kuin kätkettynä vanhempien välittämässä traditiossa, piilotetuissa suklaamunissa tai kutsussa saapua yhteiseen pöytään. Pääsiäiseen Visa liittää vielä neljännen kuvan: lapsi isän sylissä. Hänestä on kivaa, kun ollaan yhdessä, Visa puhuu tavallisen olemisen puolesta. Visa pyyhkii pöytää. Munat ovat valmiina vaikka koristeeksi virpomavitsoihin. Pääsiäinen on kuihtunut lomaksi tai vapaaksi ilman hengellistä sisältöä. L – Vuosisadat ihminen eli arjen ja pyhän rytmissä. Aikuinen kerää myös stressiä yhteisen ajan onnistumisesta, ja elämysten tilalle voivat tulla ärtymys ja riidat. – Asiat voi myös jättää Jumalan haltuun. Se, mikä oli kuollut ja näytti hävityltä, muuttuikin voitoksi. – Tyhjä hauta ja Jeesuksen ylösnousemus hävittävät pelon. Pääsiäinen tarjoilee tilaisuuden viettää pidempää juhlaa, jolloin ei tarvitse tuottaa, mennä töihin tai kauppaan ja jatkaa kiireistä arkea, Visa sanoo ja toteaa, että olemme kadottaneet vuodenja luonnonkierron suoman arjen ja pyhän vaihtelun. – Pieni lapsi ei tajua, miksi lomalla pitäisi olla erityisen kivaa. Moni pelkää maailman poliittisen tilanteen ja uhkakuvien tai oman parisuhteen, työpaikan ja jaksamisen puolesta. Myös etäinen järkeily ja epäily sallittakoon. Jonain iltana poika oli pelännyt pimeää. Oli kiva matkustaa Ouluun, käydä ehkä kirkossa, mutta lähteä sitten tapaamaan kavereita, pitkäperjantainakin. Visa viipyi hetken lähellä ja jätti sitten yövalon palamaan ja oven raolleen. Juudaksen kova kohtalo. Visan mukaan levollisuus tarttuu siinä missä ärtymyskin. Tuomas, joka halusi nähdä omin silmin. Pienet pojat, jotka maalaavat munia, eivät ymmärrä koristeiden symboliarvoa, kuvaa uudesta elämästä. Tänään mies ei epäröi sanoa: – Pääsiäisen viesti on selvä: Hauta on tyhjä. Kyläja sukuyhteisöjen hajotessa haemme sitä harrastuksista ja töistä. Kuolema on voitettu. Ei tarvitse vastata heti ja olla mielipidettä joka asiasta. Pilatuksen ristipaineet ja vetäytyminen vastuusta. H Pääsiäisen viesti on selvä: Kristus on ylösnoussut. Epäilen. Keskustellessa hänessä on erityinen läsnäolon taito viiksineen ja tatuointeineen. Hänen tehtävänsä on kattaa ja pyyhkiä pöytää, sytytellä yövaloja ja jättää ovet raolleen näille pienille pojille ja kalliolaisille kulkijoille. – Nuorempana oli vuosia, jolloin Jeesus jäi hautaan. Olemmeko nyt saavuttaneet lakipisteen, jossa osaamme itse säädellä jaksamisemme sekä työn ja levon vuorottelun. – Naisten ilo ja innostus tyhjällä haudalla. Ylösnousemus oli tyhjän haudan todistajille, ja on meille, niin järisyttävä asia, että siihen ei voi suhtautua turvallisen neutraalisti.” Aikuinenkin saa olla ristin ja haudan äärellä uteliaana ja ymmärtämättä. Malli siihen tulee omalta isältä, joka oli läsnä. Viime vuonna Visa totesi pääsiäissaarnassaan: ”Pääsiäinen ei suostu kaupallistumaan, koska pääsiäinen ei avaudu vain järjellä, eikä siitä voi valita vain osaa; joko hauta oli tyhjä, tai ei ollut. Jeesuskin sanoi: ”Isä, sinun käsiisi annan henkeni.” Isän syli ja yövalo Pienet maalarit keskittyvät väreihin ja siveltimiin, ja heidän isänsä kertoo isyyden olleen tärkeä haave. 12 • askel 4/2017. – Aluksi on konkreettinen isän syli, johon lapsi kaipaa peloissaan ja väsyneenä. Opiskelijana keskityin sosiaaliseen elämään. Visa Viljamaa sanoo, että pääsiäisen henkilögalleriasta löytää eri elämänvaiheissa erilaisia samaistumiskohteita ja tuttuja tunteita. Pelasin koripalloa, ja monta pääsiäistä meni turnauksissa. Kuolema on voitettu Sanat palaavat ensimmäiseen kuvaan flanellotaululla: hauta on tyhjä. Opetuslasten rankka pettymys – tähänkö kaikki päättyi – ja pelko, että tapetaankohan heidätkin kuten Jeesus
Se oli Heddan mielipuu, koska siellä oli aina oravia. Eivät ne mitään puhdasta huumetta olleet, mutta hurja vauhti niistä tuli. Onko elämä jonkinlainen peli, vaikka en miellä itseäni pelihahmoksi. Syy lienee amfetamiinipillereissä, joita neurologit määräsivät, että luopuisin öistä ja eläisin päivisin. Elämämme on muuttunut yksinkertaiseksi. K aksi viikkoa jaksoin juosta suu vaahdossa sinne tänne saamatta mitään järjellistä aikaan. Joku siunataan pian maan poveen. Syömme päivittäisen ruokamme. Tico on joko silkasta myötätunnosta nuhainen tai sitten oikeasti vilustunut. Tico murisee vahtimestarille pelin pilaamisesta, mutta lähtee kiltisti perääni. Kompensoin sieluni roskat ympäristöön. Olen kehittänyt ”leikin”, jossa valitsen edestämme sattumanvaraisesti hautakiven ja päätän, että siinä on elinikäni; melkein aina se on joku viisikymppinen. Tico istuu sylissä ja katsoo silmiin. Harmaat pölyhiukkaset tanssivat lattialla, jota koristavat pienet kivet. Tico änkeää syliin. Pelailemme pallolla tunnin, kunnes tuttu hautausmaan vahtimestari kehottaa meitä poistumaan. Päivä on sujahtanut ohitse. Se vie suoraan Golgatalle. Lääkäriin. Eikä mikään tietokone pystyisi kehittämään Golgatan näytelmää. Jouluinfluenssan jälkitauti ravistaa. Tico aivastelee. Vein pillerit apteekkiin hävitettäviksi ja sanoin, ettei ole minun juttuni. Hedda opetti minulle ”tämän hetken”. askel 4/2017 • 13 K ello naputtaa kuutta aamulla. Likaisesta ikkunasta heijastuva olemukseni näyttää viikon vedessä lojuneelta kalvakalta ruumiilta. Ne eivät pysähdy keinotekoisesti järjestelemään itseään niin kuin me ihmiset. Kävelemme pelipaikallemme hautausmaalle. Ei meillä pelihahmoilla ole muuta toivoa kuin se, että Hän joka oli voitettu, vainottu, nöyryytetty, korville lyöty, nälkäinen ja kolmantena päivänä ylösnoussut, ojentaisi kätensä kulkijalle. Näitä hetkiä vaalin. Välillä juoksen pelkojani pakoon monimutkaisuuteen ja putoan syvälle kuoppaan, jossa puristan mielialalääkkeen purkkia enkä usko mihinkään. Tiedemiehistäkin 60 prosenttia uskoo, että lukemani teksti on totta. Lukaisen Raamatusta päivän jakeen. Maapallomme ei vielä ole siinä kulmassa, että aurinko kurkkisi horisontin takaa, mutta hereillä olemme ja aivastelemme. P ujottelemme hautakivien ohi. Tico keskeyttää ajatuksen matelemisen ja pudottaa pallon syliini. Flunssainen olo ja väsymys valahtavat ylle. Alla oli koko ajan raahaava masennus ja hurja väsymys, jonka pillerit peittivät. Taikapuussa ei ole oravan oravaa. Kateellisena jään usein tuijottelemaan tuon pienen olennon pelkoja, ärtymystä johonkin ja muuttumista hetkessä taas lämpimäksi, välittäväksi pikku peikoksi. Yksinkertaisuus sopii noihin karvakuonoihin hyvin. Tämä on jokavuotinen kevätröntgen. Tilani on epätoivoinen, mutta ei vakava. Rytmimme on muuttunut. Mieluummin elän suuressa surussa kuin teeskennellyssä ilossa. Hämärässä sytytän tuikun pikku terassille. Olen siis jo kuollut kaavioni mukaan. Se on alastomuutta, omistamattomuutta, köyhyyttä, keveyttä, vapautta ja hiljaiseen läsnäoloon avattu ovi. H etkittäin epäilen, että elämme jossain ihmeellisessä simulaatiossa, jossa kaikki on totta ja samalla mikään ei ole totta. Aina kun hermostun, se painaa päänsä poskeani vasten ja hyrisee kuin kissa. Ainoa väripilkku ovat silmäni, joissa on hölmön katseen lisäksi ripaus sinistä. Kiroan ohi juossutta elämää ja kostan sen itselleni. M aapallon kiertorata lataa auringon esiin. Valvomme edelleen öisin, mutta heräämme joka aamu näihin aikoihin. Ihmettelen, kuinka Jeesus jaksaa joka päivä roikkua ristillä parin rosvon kanssa, vain minua ja sinua varten. Tico on vasta nuori, mutta on se mitä on. P Kiviin hakatut elämät KOIRAN ELÄMÄÄ Teemu Rinne • nurmijärveläinen toimittaja. En tarkoita pelkkää tekemistä, myös arvomaailma on simppeli: Yksinkertaisuus on rikkautta. Nyt ulos! A uringon valo tekee hyvää. Tico kuuntelee joka sanaa ja aivastaa hyväksyvästi. Rakastan eläimiä. Irtohiekkaa on joka paikassa. Kerron Ticolle, että siellä on salaperäinen puu, Hoppunen-puu
Reformaattorit korostavat jankuttamiseen asti uskolla omaksutun armon riittävän pelastukseen ja vanhurskauteen. Y htenä maamme nöyrimmistä körteistä kerron silkkaa vaatimattomuuttani, että paastokevään valossa opiskelen kirkkomme Tunnustuskirjoja, sitä 600-sivuista järkälettä, johon viimeksi olen tarttunut merkintöjeni mukaan armon vuoden 1961 keväällä. Toiset kuulevat Jumalan puhuvan ihmisille kuin silloin ennen. Odottaessanne me teemme tulevaisuusstrategioita itsellemme. Vasta kun kaikki nämä kolme kohdataan, voi todellinen muutos alkaa. Toiset ihmiset taas puhuvat Jumalasta tässä ajassa. He kysyivät, kuinka voimme löytää armollisen Jumalan. Vasta mahdollisimman tolkullisella järjellä meille avautuu Jumalan sana sen perimmäisessä tarkoituksessa. Mitä ihminen tekee valinnanvapaudella, kun ei ole mistä valita. Aiheen ponnistukseen antoi Augsburgin tunnustuksen puolustuksesta silmille hypännyt lause: ”Meitä eivät todellakaan huvita nämä kirkossa esiintyvät erimielisyydet.” Näin uuden ekumenian avauksessa kirkkoomme voinee soveltaa entisen presidentin ajatusta: Jos jonkun täytyy täällä olla rempallaan, niin olkoon se sitten sisäpolitiikka. Hyvät teot ovat heille Pyhän Hengen ja Jumalan rakkauden vaikutusta hurskaan syntisäkin elämässä, eivät ansioita, joilla vältämme helvetin kauhut. Tunnustuskirjojen anti tähän sanapeliin oli ja on yritys saada nämä kaksi puhetapaa keskustelemaan keskenään: ”Sydämessä katumus, huulilla tunnustus, toiminnassa täydellinen nöyryys.” Salaman säikäyttämille Tunnustuskirjojen vahvuus lienee siinä, että niiden sanomassa yhdistyvät luovalla tavalla yksilöiden omattunnot, järjet ja Jumalan sana. Jumaluusopillisesti sivistyessämme erikoistuimme kovin mielellämme sielunhoitoon ja meistä kasvoi se empaattisesti ynisevä asiantuntijajoukko, joka nyttemmin on vielä jalostettu ylemmän erityistason asiantuntijoiksi. Ehkä ihmiset jättävät kirkon siksi, etteivät he saa siltä sielulleen, minuutensa ytimeen, hoitoa. Perkeleiden piinaamille Lähes järkytti huomata, kuinka sielunhoidollinen lähestymiskulma uskonpuhdistajillamme oli. Mutta toistuvasti he palaavat siihen, kuinka kirkolliset säädökset ja filosofiaan sotketut oppihimmelit vain lisäävät seurakuntalaisten ahdistusta aina kuolemanpelkoon saakka. Keskitymme uutterasti puhdistamaan toistemme uskoa, mutta reformaatio, uskon ja rakkauden uusi muotoilu, unohtuu tässä mylläkässä. P KURONEN Armoa 2017! K U V IT U S : A N T T I V A LT A Matti J. Ennen sentään luvattiin yrittää hoitaa sieluja odottaessanne, mutta nyt pyydämme ottamaan jonotusnumeron. Me terveyskeskuksen käytävillä toisemme kohtaavat ja vaivojen vaihtoarvoja markkinoivat elimme nuoruutemme siinä uskossa, että muuttamalla rakenteita tapahtuu oikeus maailmassa. Armoa 2017 – se on kansan kanavilta kuuluva huuto, mutta onko se meidän vastauksemmekin. Meidän vastuullemme jää rakentaa sellaisia yhteisöjä, joissa Jumalan ikuinen tahto kohtaa ihmisen ajalliset ja iankaikkiset tarpeet. Jonotusnumeroiden uuvuttamille Armoa 1517 -liike aloitti rakenteiden uudistamisen, mutta teki sen juurihoitona hakemalla vastauksia kivun, hädän ja kauhun keskellä elävän ihmisen ahdistukseen. Kruunu sekoilee Sotensa kanssa. ”Jumala hävittäköön moiset jumalattomat sofistit, jotka noin katalasti vääntelevät Jumalan sanaa omien typö tyhjien kuvittelujensa mukaiseksi!” Vaivojen vaivaamille Olemme kirkkona voineet seurata aikaamme turvallisen välimatkan päästä, mutta nyt taitaa aika tulla täysillä meitä vastaan. Saamme vastauksen: Kaikki numeromme ovat varattuja, voitte jäädä odottamaan tai jos haluatte, että me soitamme teille, painakaa 1 ja #. Ei tarvitse uskoa jäniksen märehtimiseen, mutta saa uskoa siihen, että Jumala on tehnyt armolla voitavansa meidän ahdistuksemme haltuunotoksi. Nyt me tiedämme, että rakenteita muuttamalla saadaan aikaan vain uusia sotkuja. Kirkko jauhaa avioliitto-käsitystään ikuisuuskysymyksenä ja ylipaimenet miettivät, millä tavalla laumaltaan haisevat paimenet saataisiin siistiin järjestykseen. Perimmiltään riidat aneista, paavin ja piispojen vallasta, sakramenteista ja ripistä palvelevat kauhistuneiden ja perkeleiden piinaamien ihmisten sielunrauhaa ajassa ja iankaikkisuudessa. Me muutimme kysymyksen armollisen lähimmäisen hakemiseksi. Kuronen • lappeenrantalainen rovasti 14 • askel 4/2017. Johan sen sanoi Martti Luther tunnustaessaan isyytensä kirjoituksiinsa. Luostarissa saatamme tulla järkiimme. Salaman säikäyttämänä me voimme lähteä luostariin. Ahdistus ja pelko ovat pitkästä aikaa ihan oikeasti totta niin yksilöiden kuin yhteisöjenkin osalta
Teksti: Ninarose Maoz • Kuvat kirjasta Auschwitzin seitsemän kääpiötä Ovitzin perhe ja lähipiiri yhteiskuvassa. vas.), Frieda, Batia Ovitz, Avram, Micki, Perla (alh. Auschwitzin seitsemän kääpiötä Juutalainen Ovitzien kääpiöperhe säilyi elossa keskitysleirin kauhuista pahamaineisen tohtori Josef Mengelen ansiosta. vas.) ja Elizabeth. Leah (ylh. 16 • askel 4/2017. Israelilainen kirjailijapariskunta, Eilat Negev ja Yehuda Koren, kirjoitti heidän tarinansa. vas.), Simon Slomowitz (perheen avustaja), Sarah, tunnistamaton sukulainen, Arie (kesk
Kokeita vailla päämäärää Kahdeksan keskitysleirikuukauden aikana ryhmä joutui Mengelen koe-eläimiksi. Nöyryyttävin oli tapaus, jossa Mengele esitteli alastoman perheen suurelle joukolle vieraita ja SS-upseereja. vas.) ja Frieda 30-luvun promootiokuvassa. Mengele pelasti kääpiöt Yli 70-vuotias Perla kertoi sukunsa tarinan mielellään. vas.), Franziska, Elizabeth (alh. Enhän voinut aloittaa puhelua kysymällä, että onko langan toisessa päässä kääpiö. Sotilaat tiesivät Mengelen kiinnostuksesta kääpiöitä kohtaan, ja kun he löysivät seitsemän kääpiötä junasta purkautuvasta väkijoukosta, he uskalsivat herättää lääkärin keskellä yötä. Heistä otettiin lukemattomia verikokeita ja röntgenkuvia. Rozika (ylh. H O vitzin suvun tarina voisi alkaa kuin satu: Olipa kerran Unkarissa lilliputtiperhe, joka elätti itsensä esiintymällä. He pelastivat näin yhteensä yli 20 henkeä. Hän oli jo Auschwitzissa ollessaan vannonut, että kertoisi uudelleen ja uudelleen kokemastaan niin, että koko maailma saisi tietää keskitysleirien tapahtumista. Lopulta löysimme Perla Ovitzin, perheen ainoan hengissä olevan kääpiöjäsenen. askel 4/2017 • 17. Vanginvaatteet Josef Mengelen allekirjoittamat laboratorio lähetteet, joissa Avram ja Perla määrätään verinäytteen antoon. Kun Negev ja Koren myöhemmin esittivät kääpiöiden dokumentit asiantuntijoille, nämä sanoivat, ettei loputtomissa kokeissa ollut mitään mieltä eikä selkeää päämäärää. Seitsemän pienikasvuisen Ovitzin mukana Mengele siirsi eri parakkiin myös perheen kolme normaalikokoista jäsentä sekä naapureita, jotka uskottelivat lääkärille olevansa Ovitzien sukua. Seitsemästä sisaruksesta ja serkuksesta kootun ryhmän maine kiiri laajalle, ja he nauttivat suuresta suosiosta minne he menivätkin. Joihinkin heistä koskettiin. Uteliaisuus heräsi, olemmehan taustaltamme toimittajia, kertoo Yehuda Koren. Mengele toivoi, että kääpiötutkimus voisi olla harppaus hänen sodan jälkeiselle uralleen. – Tutkimme Saksan historiasta kertovaa kirjaa ja huomiomme kiinnittyi alaviitteeseen, joka viittasi kääpiöyhtyeeseen Haifasta. Kirjailijapari tapasi Perlan monta kertaa, ja pikkuhiljaa kolmikko ystävystyi. Negev ja Koren ryhtyivät etsimään perhettä ja sen mahdollisesti elossa olevia jäseniä. Showryhmän jokainen jäsen soitti, lauloi, tanssi tai näytteli. Perla kertoi lapsuudestaan, jossa normaalikasvuiset perheenjäsenet huolehtivat kääpiöistä niin kotona kuin pitkillä kiertueilla. Hän kertoi sekä ihailusta ja arvostuksesta että keskitysleirimuistoista. Elettiin 90-lukua ja ihmettelimme, ettemme olleet koskaan kuulleet moisesta. He joutuivat odottelemaan kokeita kylmissä tutkimushuoneissa alusvaatteisillaan tuntikausia. Pariskunta löysi 50-luvun alun sanomalehdistä ilmoituksia, joissa mainostettiin kääpiöiden esityksiä Israelin kuuluisimmissa teattereissa. – Soittaminen ei ollut helppoa. He kävivät läpi puhelinluettelosta monta Ovitzia, kunnes tärppäsi. Näytöksiä varten myös rekvisiitta ja lavasteet sovitettiin kääpiöesiintyjen mukaan. Ystävyys jatkui Perlan kuolemaan saakka vuonna 2001. Ortodoksijuutalainen perhe ei ollut koskaan nähnyt edes toisiaan alastomina. Ovitzit yhtyivät tarinaan, eikä Mengelelle koskaan selvinnyt kääpiöiden huijaus. Mengelen ansiosta perhe kuitenkin säilyi hengissä. Ovitzien tarina olisi saattanut painua unholaan, jollei israelilainen kirjailijapariskunta, Eilat Negev ja Yehuda Koren, olisi sattumalta törmännyt mainintaan kääpiöistä. Mengele kyseli tarkkoja kysymyksiä heidän sukupuolielämästään, ja ryhmän naisille tehtiin gynekologisia tutkimuksia. Ovitzit saivat enemmän ruokaa kuin muut, ja heidän sallittiin käyttää omia vaatteitaan. Sovimme hänen kanssaan tapaamisen, kertoo Eilat Negev. Ironisesti heidän pelastuksekseen koitui Josef Mengelen sairaalloinen kiinnostus kääpiöihin. Ovitzit olivat ortodoksijuutalaisia, ja kun Unkarin juutalaiset lähetettiin junilla Puolan ja Saksan keskitysleireille, olivat Ovitzit heidän mukanaan. Sitten tuli toinen maailmansota. Usein kääpiöt pyörtyivät kokeiden seurauksina, mutta tutkimukset jatkuivat heti, kun he palasivat tajuihinsa. Ovizit vedettiin sivuun matkallaan kaasukammioon. Osa soitti, osa lauloi ja tanssi. Nyt he olivat kaikkien tutkisteltavana ja arvioitavana
– On pitkään ajateltu, ettei kovia kokeneen ihmisen tarinaan saa puuttua. – Opiskelimme jopa kaasukammion käyttöohjeita. Arkistojen penkomista Rankasta aiheesta kirjoittaminen herätti paljon pohdintoja ja tunteita. Ensin ilmestyi lehtijuttu israelilaisessa Haaretz-sanomalehdessä. Pähkäilimme, että vaikka joutuisimme perumaan projektin, tuskin saksalainen kustannusyhtiö nostaisi kannetta israelilaisia kirjailijoita vastaan siitä, että holokaustista kertova kirja jää julkaisematta, myhäilee Yehuda Koren. Kun useampi henkilö kertoi saman asian samalla tavalla, uskoimme, että niin on mahdollisesti täytynyt olla. Diiva loppuun saakka – Perla Ovitz oli näyttelijä. Pariskunta päätti, että jos he lähtevät hankkeeseen, se perustuisi täysin perusteelliseen tutkimukseen. Negev ja Koren ymmärsivät, että jos he eivät kertoisi Ovitzien tarinaa, olisi pian liian myöhäistä. Negev ja Koren eivät antaneet periksi vaan palasivat päivä toisensa jälkeen. He kertoivat erikoisesta, H Erityistä Ovitzien tarinassa on perheen voima. Sitten saksalainen kustantaja otti pariskuntaan yhteyttä ja pyysi heitä kirjoittamaan kääpiöperheen tarinan kirjaksi. Monet holokaustista kertovat kirjat ovat subjektiivisia, sillä ne ovat muistelmia ja perustuvat ihmisten kertomaan. Pari etsi käsiinsä lukuisia henkilöitä, jotka olivat olleet keskitysleirissä samaan aikaan Ovitzien kanssa. Ajan kuluessa asioita unohtuu tai ne saatetaan tai halutaan muistaa väärin. He saivat Frankfurtin pääsyyttäjältä ison kasan kallisarvoisia dokumentteja ja löysivät Mengelen allekirjoittamia tutkimusmääräyksiä. Perlan kotona kaikki oli mitoitettu hänen miniatyyrisen vartensa mukaan. Aina yhteistyö ei ollut helppoa, ja arkiston henkilökunta saattoi kieltäytyä antamasta dokumentteja. Heidän vammansa, joka toisaalta toi paljon vaikeuksia, oli tuonut heille mainetta ja yltäkylläisen elannon. Heitä mietitytti, onko heillä ilman henkilökohtaista kosketuspintaa holokaustiin ylipäänsä oikeus kirjoittaa aiheesta. Niistä selvisi, että kun Perla kertoi olleensa kaasukammiossa, josta Mengele pelasti heidät viime hetkellä, kyseessä on täytynyt olla sauna, jonne perhe määrättiin puhdistautumaan. Hänen tukkansa oli aina laitettu, eikä hän koskaan ottanut vastaan vieraita ilman täyttä meikkiä, Yehuda Koren muistelee. Päätimme poiketa totutusta ja tarkistimme pienimmätkin yksityiskohdat. olisivat tippuneet heidän päältään pois, eivätkä lastenvaatteet istuneet heille. He kulkivat prameissa esitysvaatteissa, jotka he olivat tuoneet mukanaan instrumenttiensa lisäksi. Jopa wc-pönttö oli erikoisvalmisteinen. Perla Ovitz ja Yehuda Koren Eilat Negev ja Perla Ovitz 18 • askel 4/2017. – Opimme katsomaan maailmaa pienikasvuisen ihmisen näkökulmasta. Se myös pelasti heidät Auschwitzin keskitysleiristä, jossa yhdeksän kymmenestä koki varman kuoleman joko kaasukammioissa tai rankan työn ja heikkojen olosuhteiden, ravinnon puutteen sekä sairauksien heikentämänä. Mieli saattaa kuitenkin vääristää asioita. Vaikka hän oli vain pienen lapsen mittainen, säilytti hän teatraalisuutensa ja diivan elkeensä loppuun saakka. Hän ei olisi päässyt istumaan normaalikokoiselle tuolille tai pystynyt kiipeämään ilman apua tavalliseen sänkyyn. Parikunta istui lukemattomia tunteja Auschwitzin arkistoissa ja käännätti papereita kahdeksasta eri kielestä hepreaksi. – Suostuimme saman tien, vaikkemme tienneet, löytyisikö materiaalia tarpeeksi kokonaiseen kirjaan. Toisaalta sekään ei aina merkitse faktaa, senkin näimme tarkistaessamme tietoja, muistuttaa Eilat Negev. Kääpiöt viihdyttivät leirin henkilökuntaa ja esiintyivät myös päällystön juhlissa. Negev ja Koren eivät ole itse menettäneet sukulaisiaan holokaustissa, toisin kuin monet israelilaiset
Kääpiöt alkoivat ikääntyä ja väsyivät jatkuvaan reissaamiseen. Hopeiset riipukset ovat kotimaista käsityötä. Jos perheenjäsen avioitui, oli itsestään selvää, että uusi puoliso liittyi joukkoon. Perheen voima Erityistä Ovitzien tarinassa on sinnikkyys, selviytyminen ja perheen voima. Hän jopa kirjoitti Mengelen pojalle, Rolfille ja kysyi, olisiko hänellä ollut perhettä koskevia lääketieteellisiä dokumentteja. Perhe selviytyi pysymällä yhdessä, auttamalla ja tukemalla toisiaan. I kuinen ystävä 41 € Herran siunaus 36 € Kuljen kanssasi 51 € LAHJARAAMATTU Nahkakantinen Raamattu lahjansaajan nimipainatuksella. ™ askel 4/2017 • 19. 27 € uutuus UUDET VIRSIKIRJAT Sointuisat virret uusissa kansissa. Suomen Pipliaseura | myynti 010 838 6520 | myynti@piplia.fi | pipliakauppa.fi ` ???t ????. He valitsivat Israelin. Alkuun esitykset olivat menestys, mutta ajan kuluessa kilpailu koveni. Etsimme käsiimme ihmisiä, jotka olivat tunteneet Ovitzit Auschwitzissa ja haastattelimme heitä, Eilat Negev sanoo. – Kiersimme Romaniassa Ovitzien kotiseudulla ja haastattelimme heidän sukulaisiaan sekä entisiä naapureitaan. Heistä kertova kirja on julkaistu usealla kielellä ja se ilmestyi maaliskuussa myös suomeksi. Vaikka elämä kääpiönä ei ollut helppoa, Perla pohti, että Jumala oli kaikessa viisaudessaan luonut heidät kääpiöksi ja näin pelastanut koko perheen. sadunomaisesta näystä, jossa seitsemän kääpiötä kulki hienoissa esiintymisvaatteissa ja täydessä esiintymismeikissä keskitysleirin vankien joukossa. Heille jäi kaksi vaihtoehtoa: Yhdysvallat tai Israel. Tilaa ajoissa! Laajan raamattuvalikoiman löydät pipliakauppa.fi DESIGN-KORUT ARVON lahjat FARKKURAAMATTU Valitsetko tumman vai vaalean! Molemmissa vetoketju ja oikea tasku. Hän ei hakenut kostoa edes Mengelelle, sillä ilman häntä perhe ei olisi selvinnyt. Perhe lopetti esiintymisen, myi instrumenttinsa ja päätti perustaa elokuvateatterin Haifan kaupunkiin. Negev ja Koren etsivät henkilöitä, jotka olivat tunteneet Ovitzit. Yhteiselo ei aina ollut helppoa, mutta heille se oli selviytymiskeino. piplia.fi . Vapauduttuaan Ovitzit kokeilivat onneaan Euroopassa, mutta he eivät enää kokeneet oloaan siellä turvalliseksi. He asuivat sen yhteydessä ja olivat samalla itse teatterin vetonaula. Vaikka perheen kokemukset olivat rankkoja, ei Perla ollut katkera. Myös nahkakantisena. He olivat aina asuneet yhdessä ja tekivät näin myös leiristä vapauduttuaan. L Vaikka kääpiöperhe on jo poissa, jää heidän erikoinen tarinansa elämään. He kehittivät uuden ohjelman, teettivät rekvisiitan ja harjoittelivat. Kun perhe muutti Israeliin vuonna 1949, sen jäsenet joutuivat aloittamaan kaiken alusta
Perustettiin passiotoimikunta. Teksti: Maija Paavilainen • Kuvat: Passionäytelmän arkisto S lovenian tasavallassa on kaksi miljoonaa asukasta ja 2000 kirkkoa. Skofja Lokan kansallisaarre 20 • askel 4/2017. Ennen itsenäistymistään vuonna 1991 Slovenia oli liitettynä Titon Jugoslaviaan. Munkki Romuald sekoitti passiossaan Raamatun tapahtumiin myös Skofja Lokan arkea. Kun kaupunki oli rakennettu uudestaan ja selviytynyt ruttoepidemioista, kapusiinimunkki Romuald (1676–1748) kirjoitti sloveeniksi pääsiäisen tapahtumista kertovan runomuotoisen passionäytelmän vuonna 1715. Passion alkuperäistekstiä säilytetään kapusiiniluostarin kirjastossa kansallisaarteena. Innostus oli valtava. Passio syntyy satojen innostuksesta Slovenian itsenäistyttyä Skofja Lokan pormestari tahtoi korostaa kaupungin kulttuuriperintöä ottamalla esille pääsiäisnäytelmän. H Pienessä Skofja Lokan kaupungissa syntyi 300 vuotta sitten passionäytelmä, jolla on kirkas viesti: katso Kristusta, katso, miten hän kärsii sinun syntiesi tähden. Eri ammattikuntia edustavat killat esittelevät taitojaan heti näytelmän alkuosassa. Näissä maisemissa syntyi Skofja Lokan kansallisaarre. Munkki Romuald kirjoitti passiostaan tunteikkaan moraliteetin, jonka ydinsanoma on kirkas: katso Kristusta, katso, miten hän kärsii sinun syntiesi tähden. Vuonna 1709 jokitörmälle rakennettiin kapusiiniluostari ja Pyhälle Annalle omistettu kirkko. Pientä Skofja Lokan kaupunkia hallitsee kukkulaltaan majesteettinen 1300-luvulla rakennettu puolustuslinna, joka toimii nykyisin historiallisena museona. Usein Jeesuksen kärsimystietä mukailevat passiot syntyivät kiitoksena selviytymisestä vaikeina aikoina. Skofja Lokan keskiajalla rakennettu keskusta paloi 1600-luvun lopussa kahdesti maan tasalle. Kylän läpi virtaa joki, jossa kerrotaan muinoin olleen kaksi kolmasosaa lohta ja yksi kolmasosa vettä. Se esitettiin ensimmäisen kerran pitkäperjantaina 1721. Kiitos tulipalojen ja ruton jälkeen 1600ja 1700-luvuilla alppiseudulla tuli muotiin esittää pääsiäisen aikaan barokin henkeen suunniteltuja, tunteisiin vetoavia kulkuenäytelmiä. Kaupungissa toimii useita kuoroja ja korkeatasoinen musiikkiopisto. Ensimmäiseen esitykseen vuonna 1999 ilmoittautui lähes tuhat vapaaehtoista eri-ikäistä esiintyjää. Soittajat ja laulajat ottivat ohjelmistoonsa passioon sävellettyä musiikkia