F I • I R T O N U M E R O 9 € 2 /2 18 • A S K E L S A A U S K O A , T O IV O A JA R A K A S T A A . Kirsi Ojansuun ja Timo Kauniston väkevä rakkaus Juha Uusitalon ura katkesi hoitovirheeseen ”Veljeni vartija” -ooppera palaa vuoteen 1918 Askel vieraili Virossa ja Utsjoella 7 päivän parempi paasto MATTI J. 2 / 2 1 8 • U S K O S T A , T O I V O S T A J A R A K K A U D E S T A • A S K E L L E H T I . KURONEN: Naisjohtajuuden kipupisteet kirkossa MIRJA SINKKONEN: Ole läsnä lapsellesi! OLLI VALTONEN: Rippi auttaa, kun kaduttaa HYVÄ ELÄMÄ: Jo pienet teot torjuvat diabetesta Mahdi sai uuden kodin Meidän poika!
Kauniisti kuvitettu kirja on isotekstinen ja sopii erinomaisesti annettavaksi osanoton ilmauksena sille, jota suru on kohdannut. Näin he voivat kehittyä ja oppia taitoja, joilla nousta köyhyydestä itsenäisiksi ammattilaisiksi. 9 90. Iltahetken iltapaketit rauhoittavaa toimintaa, rukouksia, loruja ja lauluja. Lakkapinta ja nahkainen ripustuslenkki. 22,50 (25,00) 23 90 16 90 Lapsen kanssa Nuorelle Lukemisen iloa Kpl. Pyhä Kolminaisuus -ikoni Andrei Rublev, vuodelta 1422. Verkkokauppa : www.sacrum.fi Myymälä : Hietalahdenranta 13, Helsinki ma–pe 9–17, la 10–15 puh. 23,90 (28,00) Marja Heltelä Vaikka minä vaeltaisin pimeässä laaksossa Kun suru tulee lähelle, on usein vaikea löytää sanoja, jotka olisivat sekä aitoja että lohduttavia. Sen erilaisiin iltatunnelmiin osuvat tekstit, tekemiset ja rauhoittumiset varustavat lapsen kuin lapsen turvalliseen yöuneen. 17,10 (19,00) Pekka Simojoki Mullan makua, taivaan tuoksua – Keikkamiehen hartauskirja Rakastetun gospelmuusikon kirja vie lukijansa keskelle jännittäviä tapahtumia, merkillisiä kohtaamisia, hauskoja kommelluksia ja Jumalan ihmeellistä todellisuutta. Kirjan laulut on koottu kirjan mukana tulevalle CD:lle, josta niitä voi yhdessä kuunnella ja laulaa mukana. Ikonit on valmistettu Suomessa painokuvasta puutaustalle. 020 754 2350 tilaus @sacrum.fi 17 10 22 50 13 90 HY VIIN HETKIIN Surevalle Kristus Kaikkivaltias -ikoni Moskovalainen koulukunta 1500-luvulta. Koko 9,8 x 15 cm. 13,90 (18,20) MINERVA Ben Alex, José Pérez Montero Ihmeellinen Jeesus Ainutlaatuinen kertomus Jeesuksesta Kristuksesta ja Uuden testamentin tapahtumista helposti omaksuttavassa ja mieleenpainuvassa sarjakuvamuodossa. 16,90 Monica Vikström-Jokela, Mari Torri-Tuominen Iltahetki kirja + cd Valloittava kirja lasten ja vanhempien yhteisiin iltahetkiin. Koko 10 x 13 cm. 9,90 / kpl Kirkon Ulkomaanapu Värikynäkaulariipus Kierrätyskynäriipukset tulevat Intiasta, jossa reilun kaupan periaattein toimiva Aspirati-järjestö organisoi osaavat ja oppivaiheessa olevat käsityöläiset yhteen. Marja Heltelä on kokenut sielunhoitaja, jolla on kyky asettua läheisensä menettäneen rinnalle ja pukea sanoiksi sekä surun että toivon todellisuus
Rakas naapuri PÄÄKIRJOITUS Mari Teinilä päätoimittaja Päätoimittaja Mari Teinilä p. Ensimmäinen itsenäisyyden aika alkoi tasan sata vuotta sitten, ja uudestaan se alkoi 27 vuotta sitten maan irtautuessa Neuvostoliitosta. Siksi tämäkin Askel-lehti kertoo Viron lähihistoriasta. Toimitus vastaa ainoastaan tilatuista jutuista ja kuvista. Kansallismuseossa tämä näkyy hyvin. Viroon matkaavien kannattaa käydä välillä pidemmällä, vaikkapa Tartossa. Pidätämme oikeuden hintojen muutoksiin. Siinä on isoäitini Amanda juuri sillä hetkellä, kun hän tapasi ensimmäistä kertaa yli kahden vuosikymmenen jälkeen pikkusisarensa Martan. 040 680 4057 • Ilmoitustrafiikki Lisbeth Sarkkinen, p. He näyttävät pieniltä keskellä suurta leningradilaista toria. Nykyisin Virossa käyvistä ulkomaalaisista vajaa puolet on suomalaisia. Rakennuspaikalla on iso symbolinen merkitys. Sodan jälkeen kesti yli kaksikymmentä vuotta ennen kuin heidän oli mahdollista tavata toisensa Leningradissa. USKOSTA, TOIVOSTA JA RAKKAUDESTA M ustavalkoisessa valokuvassa kaksi keski-ikäistä naista halaa toisiaan. Rakkaissa ja itsenäisissä naapurimaissa. Siellä on melko vähän neuvostoaikaista esineistöä, mutta museoon on koottu esimerkiksi huomattavan laaja suomalais-ugrilaisten kansojen näyttely. Amanda oli avioitunut suomalaisen miehen kanssa, ja Martan puoliso oli virolainen mies. 040 750 5508 ilmoitusmyynti@kotimaa.fi • Lukijamäärä 71 000 (KMT SYKSY 2016/KEVÄT 2017) • Painopaikka PunaMusta Oy • ISSN 0780-9972 • Aikakauslehtien Liiton jäsenlehti. Naiset ovat virolaisia sisaruksia, ja kuva on otettu 1960-luvun alussa. Heistä valtaosa käy vain Tallinnassa. Suomeen ja Viroon päätyneet Amandan ja Martan jälkeläiset kyläilevät vuorotellen toistensa kotimaissa. Kuronen, Erkki Kuusanmäki, Eino Leino, Sirpa Norri, Teemu Rinne, Jussi Rytkönen, Martti Räikkönen, Olli Seppälä, Mirja Sinkkonen, Cheri Tamminen, Antti Valta, Olli Valtonen ja Pirjo Wesaniemi • Ulkoasu Teemu Pokela • Taitto Jaska Peltola/Aste Helsinki • Kuvankäsittely Kirsi Laine • Käyntiosoite Hietalahden ranta 13, 00180 Helsinki Postiosoite PL 279, 00181 HELSINKI, Sähköpostit askel.toimitus@kotimaa.fi, etunimi.sukunimi@kotimaa.fi • Askelen kotisivu: www.askellehti.fi • Tilaukset ja osoitteenmuutokset p. Ja kauan kesti ennen kuin suomalaiset saivat matkustaa Tallinnaan. 040 067 4817 • Avustajat Paavo Alaja, Antti Berg, Gun Damén, Jukka Granström, Marianne Heikkilä, Eero Junkkaala, Pirjo Kantala, Emilia Karhu, Anna-Mari Kaskinen, Eija-Riitta Korhola, Matti J. 020 754 2333, asiakaspalvelu@kotimaa.fi • Kustantaja Kotimaa Oy, Toimitusjohtaja Juha Ruotsalainen • Ilmoitusmarkkinointi Myyntipäällikkö Pirjo Teva, p. Kenties he tapaavat toisiaan taivaan toreilla. 040 683 8431 • Toimitussihteeri Päivi Puhakka p. Reilu vuosi sitten siellä avattiin Viron kansallismuseo, joka on rakennettu neuvostoaikaisen sotilaslentokentän päälle. Amanda asui Suomessa Voikkaalla ja Martta Tallinnassa Viron Sosialistisessa Neuvostotasavallassa. Virolaisten identiteetti ei kuitenkaan rakennu pelkästään suhteesta Neuvostoliittoon ja siitä irtautumiseen, vaan paljon syvemmistä historiaan ja kulttuuriin liittyvistä asioista. askel 2/2018 • 3. 040 522 0566 • Toimituspäällikkö Freija Özcan p. Kotimaa Oy:n tilaajarekisteritietoja voidaan luovuttaa ja käyttää asiakassuhteen hoitamiseen sekä lain sallimaan asiakasmarkkinointiin henkilörekisterilain puitteissa. Sisarukset Amanda ja Martta ovat jo edesmenneitä. Viron täyttäessä tänä vuonna sata vuotta on luontevaa päivittää naapurimaahan liittyvää tietoutta
42 s. Helmikuu 2018 s. 16 Lapissa ollaan Herran kukkarossa, ei Jumalan selän takana 4 • askel 2/2018. 58 42 58 16 Tuomas Parkkinen kirjoitti oopperalibreton vuoden 1918 tapahtumista Seppo Kousi esiintyy Johanna Kareen Katuvarpusia-kirjan kannessa s
14 Matti J. Ruskeatukkaisia prinsessoja ei itse asiassa ollut lainkaan. Lumikki oli sinihelmainen, ja salaperäinen Sheherazade liehui punaisessa hunnussa, mutta heillä olikin mustat hiukset. Siis sama kuin tylsä. Minkä lisäksi pinkit sukat löytyvät hyvin miesten mustan sukkapyykin seasta. Johan sille olisivat nauraneet päiväkodin aidan harakatkin. Sattuipa niinkin päivänä muutamana, että ostoksilla ollessani sujautin sovituskopissa ylleni sinisen mekon – vähän vastentahtoisesti, mutta pitäähän sitä välillä rajojaan rikkoa. Pikkuveljensäkin ryhtyi mustaksi. Kuronen: Akkavalta vallan alta 16 Askel vieraili Suomen pohjoisimmassa kolkassa 22 Sairaus pudotti Juha Uusitalon oopperalavoilta 27 Eero Junkkaala: Miksi Jumala siunasi pettäjää. Kun isoiksi kasvaneet poikani vetävät nyt päälleen punaista, keltaista ja vihreää, vaan eivät ikinä sinistä, olen iloinen siitä, että annoin heidän itse valita värinsä. Sinisyys ei ollut oma valintani, vaan ompelutaitoisten mummieni päätös. Luotettava. Kun vihdoin pääsin mummien vallasta valitsemaan itse vaatteeni, otin aina mieluiten mustan. Luojan luomakunta on värejä täynnä. Tässä elämänvaiheessa ja näillä jenkkakahvoilla en kokonaan enää uskalla pinkkiin pukeutua, mutta urheiluvaatteisiini olen uskaltanut väriä lisätä. Ei sopivan sininen sävy niin paha ole. Omassa lapsuudessani sukupuolten välillä oli sentään värien kirjoa, nyt yhtäkkiä ei käynyt mitenkään laittaa poikaa punaiseen ulkohaalariin. Kun hän pääsi lähemmäs kouluikää, vaaterekkehin ilmestyi yllättäen musta haalari. 28 Sen seitsemän tapaa paastota 31 Hyvä elämä: Diabeteksen riskitesti voi säästää kärsimyksiltä 32 Olli Valtonen: Tunnista, tunnusta, kadu! 34 Savolaisista tuli Mahdin adoptiovanhemmat 40 Esirukousta särkyneiden avioliittojen puolesta 42 Veljeni vartija -oopperan nimi viittaa Raamatun kertomukseen Kainista ja Abelista 46 Hyvässä saarnassa on noin yksi vitsi 48 Sundjien suku iloitsee 100-vuotiaasta Virosta 55 Nero kirjoitti jäähyväiskolumnin 56 Kirjoja ja lukijoita 58 Johanna Kare: Tein syntiä synnin perään 62 Kirjeenvaihtopalstalla etsitään ystävää 63 Haavi auki ajankohtaisille asioille: Yhteisvastuukeräys ja Solsidan 66 Ristikko 67 Mirja Sinkkonen: Unelmoi – peloista huolimatta askel 2/2018 • 5. Vanhimman poikani ollessa pieni huomasin, että lasten vaatteissa oli tapahtunut selkeä värilinjaus. Jostain syystä he olivat sitä mieltä, että ruskeatukkaiselle tytölle sopivat siniset mekot. Lisäksi minua hemmotellaan pinkeillä yöpaidoilla, kodinkoneilla ja kännykänkuorilla. Vilkaistuani peiliin totesin, että ehkä on aika antaa anteeksi ompelutaitoisille mummeille. Pinkkejä olivat kuitenkin vain vaaleatukkaiset prinsessat saduissa, joita luin. Ne olivat hienointa ikinä. Itse olisin halunnut olla pinkki. Se tuli mieleen, kun lueskelin keskustelua tyttöjen ja poikien kasvatuksesta. Jokaisen niistä soisi kasvavan omaan täyteen mittaansa. Siinä eivät myöskään näkyneet tahrat, ja kokomustassa on aina hoikka olo. Nykyään nelihenkisen perheen ainoana naisena olen löytänyt uudelleen pinkkiyteni. Sitä jäin miettimään. Piti olla sininen. Se on myös erilaisia ihmispersoonia täynnä. Oliko se häneltäkin vastalause vai yrittikö hän sulautua äitinsä vaatteisin. Se tuntui omalta ja samalla vastalauseelta. Sittemmin yliopiston luennoilla opin, että pesuainemainoksissa käytetään ruskeatukkaisia naisia, koska heistä välittyy luotettava mielikuva. Mustan samettihameen ja mustan paidan, jossa oli punaisia ruusuja. Ensimmäiset mustat vaatteeni muistan aina. Poika tarttui siihen heti. P Neiti sininen TOIMITTAJALTA Freija Özcan • toimituspäällikkö Seuraava Askel ilmestyy 1.3.2018 Kannen kuva: Jani Laukkanen 6 Ajassa Kuusanmäki ja yhteisvastuukerääjä Markku Valkeavuori 8 Kirsi Ojansuu ja Timo Kaunisto rakentavat uutta 13 Minna Kettunen: Kuka hoitaa sairautta, kuka sielua. L apsena olin neiti sininen
Reijo Telaranta kertoi, miten työtoverin, Jorma K. Ensinnäkin sinun pitää miettiä, mitä itse oikein haluat sen sijaan, että odottelet, mitä seuraavaksi tapahtuu. Cohenin Armokirja, Mosambik ja naispapit RAAMATULLISTA KUUSANMÄKI Ajassa LAINASANAT 30 VUOTTA SITTEN L Helmikuun 1988 Askel esitteli 32 naista, joiden lehtorin virka oltiin muuttamassa papin viraksi. Voitte kuulla ruman ja vastenmielisen äänen. Toimittaja Seppo Pietikäinen suomensi Leonard Cohenin The Book of Mercy -teoksen ja muun muassa nämä rivit: ”Tietämättä minne mennä, saavun luoksesi. Monen kutsumuksen juuret olivat jo lapsuudessa ja nuoruudessa, kotona, koulussa ja seurakunnan kerhoissa ja rippikoulussa, uskoontulossa ja teologian opinnoissa. Lisää rasiallinen tex-mex Härkistä ja puolet tacokastikepurkista (esim. Laita tacon pohjalle vähän juustoraastetta ja täytä Härkis-täytteellä. Tarkista, että seos on sopivan notkeata tacon täytteeksi ja lisää nestettä tarvittaessa. Kun muinainen mieli ja huipputeknologia kohtaavat, ne särähtävät kuin sirkkeli naulaan, ja siitä syntyy tämä maailman kokoinen riitasointu”, kirjailija Jani Kaaro kirjoittaa kolumnissaan. Olet jo aikuinen ja hoidat muuten asiasi hyvin, mutta näissä rakkausjutuissa sinun olisi syytä alkaa luottaa itseesi enemmän. Päälle voi vielä ripotella juustoraastetta ja laittaa koristeeksi muutaman tomaattiviipaleen. Herkullinen tacotäyte syntyy wokkipannussa seuraavasti: Pilko pari tomaattia ja yksi pieni sipuli. Kirjailija Eeva Tikka suri ihmisen luontoyhteyden katoamista. Piispa Paavo Kortekangas, EVA:n Kauko Sipponen, Olavi Niitamo Tilastokeskuksesta sekä ministerit Kalevi Sorsa ja Ilkka Suominen pohtivat oikeudenmukaisuutta, köyhien maiden auttamista ja hyvinvoinnin jakamista. Laita ne ja pari desiä pakastettuja suppilovahveroita wokkipannulle. Virtasen, elämänmuutos puhutteli: ”Minuun teki lähtemättömän vaikutuksen, kun näin, miten loppuunajettu, nääntynyt mies muuttui ja rauhoittui.” Yhteisvastuukeräyksen ulkomaan kohteena oli Mosambik, jossa sota oli lamaannuttanut tuotannon ja kulkuyhteydet; kansa näki nälkää, pakolaisten tilanne oli lohduton. Santa Maria 230 g, itse käytin vahvuutta hot). Gun Damén KUUKAUDEN PAASTORUOKA 6 • askel 2/2018. Päivi Puhakka ”Minä olen Jumala enkä ihminen. Lisää puoli desiä punaisia linssejä ja nestettä sen mukaan, että linssit kiehuvat kypsiksi. Sairaalapastori Harri Helle kertoi työstään. Kypsennä tomaatit, sipulit ja sienet kunnolla. Tämä määrä riittää noin 8–10 tacoon. Pilko lautaselle salaattia ja asettele loput tacokastikkeesta pieneen astiaan. Jos vain tietäisit, kuinka hyvä olo sinulla joskus vielä on jonkun kanssa, sinua ei pelottaisi tehdä valintoja ja mennä elämässäsi eteenpäin”, kolumnisti Elina Tanskanen kirjoitti terapeuttisen kirjeen nuoremmalle itselleen (Helsingin Sanomat 9.1.) Härkis-linssi-sieni-tacot L Jos paaston aikana haluaa välttää lihansyöntiä, on Härkis mainio vaihtoehto jauhelihalle. Lisää kaksi desiä vettä. Kypsennä noin 10 minuuttia. Osaamatta puhua, puhun sinulle.” Cohen kertoi, että tuo ”modernien psalmien kokoelma” syntyi henkisen umpikujan ja eristäytymisen keskellä Jumalan kanssa keskustellen. Uutta Raamatun käännöstä valmistelleet kuvasivat kielen muuttumista. Minä olen Pyhä, olen sinun lähelläsi, en tule luoksesi vihan vimmassa.” Hoosean kirja 11:9 L ”Kun siis seuraavaksi kuulette hysterian aaltojen nousevan, kuunnelkaa tarkkaan. Tietämättä minne kääntyä, käännyn puoleesi. (Yle.fi 28.12.) L ”Kuulehan nyt Elina. Juttu otsikolla Täällä kuollaan viinaan kuvasi Suomen alkoholipolitiikkaa, joka aiheutti vuosittain tuhansien alkoholistien kuoleman
Miehen maatessa henkitoreissaan sairaalassa kirkkoherra tarttui puhelimeen ja kokosi laajan esirukousringin. Nykyisin olen onnellinen mies, mutta se on vaikeaa, että aivoinfarktin jälkeen en ole saanut ajaa autoa. ”Pistä kädet alle!” Valkeavuori ojensi molemmat kourat ja otti vastaan vuolaan virran kolikoita, yhteensä 40 euroa. Tänä vuonna keräysvaroilla torjutaan nälkää ja köyhyyttä kotimaassa ja ulkomailla. Pyytäminen ja kauppaaminen on minulle luontevaa. Hän oli kulkenut isänsä mukana Sysmän kirkossa pienestä asti, auttanut rippikouluikäisenä kolehdinkeruussa ja myynyt pyörällä polkien joulukortteja ovelta ovelle. Minusta on myös hauskaa kertoa Yhteisvastuukeräyksen kohteista. Siihen tarvittaisiin yli 400 euroa. Kun ihmisillä ei ole enää käteistä kotona. Markun anoppi kulki ovilla Yhteisvastuukeräyksen listojen kanssa 90-vuotiaaksi asti. . . Olin oikein tyytyväinen. Niitä lahjoitetaan myös naapureille, suvulle ja palvelulinjan kuljettajalle. Kirkkoherra kokosi rukousringin Samaan aikaan kun Valkeavuori aloitti keräämisen, hän ymmärsi entistä syvemmin, miten tärkeää on saada hädän tullen toisilta apua. Hän lahjoittaa edelleen säännöllisesti rahaa kansainvälisiin keräyksiin ja kutoo vuodessa "miljoona" sukkaa, jotka myydään lähetystyön hyväksi. Danielle Miettinen KUUKAUDEN KERÄÄJÄ Auttamishalua ja kilpailuviettiä K U V A : D A N IE L L E M IE T T IN E N Kengät jalkaan ja menoksi. Mikäpä siinä, Valkeavuori ajatteli. Vauva aloitti seurakunnalliset vapaaehtoistyöt kahden viikon ikäisenä joulukuvaelmassa. Onneksi niissä oli vetoketjut, niin lantit pysyivät tallella koko kierroksen ajan. Hän näyttää kristillisestä lehdestä kolmen sivun juttua, jonka otsikossa lukee ”Minut rukoiltiin ja rakastettiin terveeksi”. Mutta minun mielestä sekin on hyvä, että voin kertoa keräyskohteista ja jättää tilisiirtolomakkeen. Hän on koulutukseltaan diakoni ja toimi tuolloin Riihimäen vankilan liikunnan ja vapaa-ajan ohjaajana. Kirjoitus kertoo, kuinka Valkeavuori sairastui ensin sydäninfarktiin, sitten aivoinfarktiin ja eturauhassyöpään. Ovikellon kilahduksen jälkeen sisältä kuului komentava ääni: ”Kuka henkilö. Pyytäminen on luontevaa Riihimäellä asuva Markku Valkeavuori sai 25 vuotta sitten seurakunnan diakonissalta puhelinsoiton. Mallia anopista Valkeavuorien suvussa on ollut intoa auttaa ja osallistua monessa polvessa. Valkeavuori myöntää, että auttamishalun lisäksi myös kilpailuvietti auttaa lähtemään liikkeelle. Olisi mukava kuljettaa lapsenlapsia. Sanon, että tuohon voit jotakin laittaa, kun käyt seuraavan kerran nettipankissa. . Mitä asiaa?” Kerääjä oli heti juonessa mukana, selvitti kurkkuaan ja antoi kuulua: ”Markku Valkeavuori! Asia: Yhteisvastuukeräys!” Varmuuslukko avautui ja sitten ovi, jonka takana asukas tuijotti kerääjää silmiin ja komensi: ”Henkilötodistus ja keräyslupa!” Onneksi paperit olivat mukana. Kun kauppa-auto vielä kiersi, sen kuljettaja sai myös yhden parin. . Valkeavuori kaivoi ne esiin. Vaimo näyttää kännykästä kuvaa, jossa viides lapsenlapsi makaa kirkossa seimeen kapaloituna. Olin tajuton enkä hengittänyt moneen minuuttiin, mutta minut saatiin elvytettyä. Olin silloin 42-vuotias. Riihimäellä ovilla käy enää muutama listakerääjä. askel 2/2018 • 7. Mies pyysi kerääjää odottamaan, hävisi huoneeseen ja tuli takaisin kukkapurkin kanssa. Markku Valkeavuorelle on luvassa kynttilänpäivästä vappuun monta kuppia kahvia sekä keskusteluja elämän iloista ja suruista – keräystuoton lisäksi. Laitoin kolikot nopeasti taskuihin. Tämä pyysi häntä vapaaehtoistyöhön yhteisvastuukerääjäksi. L Yhteisvastuukerääjä Markku Valkeavuoren hauskimpiin muistoihin kuuluu kohtaaminen Riihimäen varuskunnan kerrostalossa. Tänä vuonna hän yrittää taas ennätystä
8 • askel 2/2018
Kirsin ja Timon VIHREÄ LIITTO Keskustalainen maanviljelijä ja urbaani vihreä nainen, siinä vasta mahdoton yhdistelmä! Kirsi Ojansuu tuumi, kun kohtasi Timo Kauniston demareiden eduskuntaryhmän pikkujouluissa. D Teksti: Päivi Lipponen • Kuvat: Jukka Granström askel 2/2018 • 9. Yhdessä tehdään politiikkaa, tiedettä ja harrastetaan kirjallisuutta. Nyt pariskunta asuu kaupunkikotia Hämeenlinnassa ja pitää tilaa Alastarossa
– Peruskorjasimme Kauniston päärakennuksen. Eduskuntatyön päättyminen vuonna 2011 avasi tilaisuuden miettiä, mikä on tärkeää. – Kun kuulin Timon aiheen, sanoin että tuosta tulee tosi ohut kirja. Kirsi puhuu ja puikot kilkkaavat. Kysyin myös, kykeneekö kepulainen tekemään objektiivista tutkimusta omasta puolueestaan. He ihmettelevät itsekin, kuinka hyvin peruskorjaus sujui. Materiaalina ovat piispojen haastattelut. Kirsin ystävä totesikin pariskunnasta, että vakka löysi kantensa. Opiskelijat työnsä äärellä. Kaikki meni yks yhteen, tyylitaju oli samanlainen. Itä-Suomen yliopistoon valmistuvassa tutkimuksessa hän selvittää Keskustapuolueen ympäristöpolitiikkaa vuosina 1970–1987. – Mielisanontani on ”Herran haltuun”, kuittaa Kirsi utelut pidemmälle juontavista tutkimussuunnitelmista. – Ihailen Timon kurinalaisuutta tutkijana, Kirsi sanoo. Timo on vastannut vaimonsa sparraukseen. Jos hyvin käy, väittelen keväällä. Työhaalarit ja tohtorin hattu Kirsi ja Timo ovat remontoineet tilan lisäksi koko elämänsä. Omakohtaista osallistumista tutkimusta varten on kertynyt kirkolliskokouksen jäsenyydestä. He rakentavat uutta uraa, jossa voisi hyödyntää elettyä ja koettua. Puolue tavoitteli uudenlaisen vihreän puolueen asemaa ja oli esimerkiksi ensimmäinen ydinvoimaa vastustanut puolue. Timo Kaunisto istuutuu myhäillen vaimonsa vieressä. Hän suri sitä ensin, mutta sanoi: hyvä tuli, Timo kertoo. Ymmärtää puolueideologian kytkennän lähteisiin ja osaa asettaa tiedon ison kuvan osaksi. 10 • askel 2/2018. Timo haaveili kasvinjalostajan ammatista, mutta päätyi agronomiksi, maanviljelijäksi, toimittajaksi ja kansanedustajaksi. Väitöskirjaa on kertynyt jo 200 sivua. Aihe on polttava ja haastava, mutta gradun ohjaaja on ollut hyvin kannustava. Molemmat päättivät olla uskollisia nuoruutensa haaveille ja aloittivat opiskelun. Kirsi toimi luokanopettajana 10 vuotta ennen 12-vuotista kansanedustajan uraa. – Kepu oli pitkään maatalousministeriön valtias eli vastasi myös ympäristöasioista. Kuolleet kielet ja elävä sydän Kirsi Ojansuun omat opinnot ovat graduvaiheessa, ja tutkimus käsittelee valta kirkossa -teemaa, erityisesti piispainkokousta. Mutta ei Timokaan tuppisuuksi jää. – Opinnot ovat loppusuoralla. Eduskuntatyön loputtua hän käynnisti väitöskirjan teon. Nyt opettajuus on vaihtunut teologian pappisopintoihin. K irsi Ojansuu kaivaa kutimensa esille. – Hämeenlinnassa asuminen mahdollistaa opiskelun, sillä arkistot ovat lähellä. Urbaani vihreys ajoi lopulta kepun ohitse. Kun on ollut mukana politiikassa, saa enemmän irti lähdemateriaalista. Isän 70-luvulla rakentama elintasosiipi purettiin. Punainen lankakerä pyörii vikkelään. Tohtorin hattua ei ole vielä tilattu, mutta frakki on peruja kansanedustajavuosilta, Timo naurahtaa. – Minusta tuli Kauniston torpanemäntä, kiusoittelee Kirsi
Rämmin koinee-kreikan, heprean ja latinan läpi. Ero on henkinen katastrofi Ero synnytti Timossa vahvoja syyllisyydentunteita. – Minulla oli etukäteen kovin negatiivinen kuva mieskansanedustajista. – Koen entistä tärkeämpänä, että on katsottava siilojen yli. – Hienoisen haasteen tuotti kuolleiden kielten opiskelu. – Haluankin sanoa, että jos ihmisellä on haave, älä anna periksi. – Olin vävynä Laitilassa, jossa rukoilevaisuus vaikuttaa vahvasti. Sen lisäksi koki syvää kunnioitusta toista kohtaan, Kirsi muistelee. – Niin siinä kävi, ja valinta piti tehdä, Timo kuittaa. Kotiseudullani ei ollut herätysliikettä, joten en osannut odottaa kovaa kohtelua. – Maaseutu on paljon enemmän. Jos voi jakaa yhteiskunnallisia asioita toisen kanssa ja jopa väitellä niistä rakentavasti, se sitoo, Timo sanoo. Hallitsi tilanteet. – Se yllätti, että rakkaus oli niin vahvaa ja väkevää. Molemmat vastustivat ydinvoimaa, ja lainsäädännöstä riitti väiteltävää. Kirsi sai vaaleissa Vihreistä eniten ääniä ja saldo peräti kasvoi. Vaikutuin, kuinka paljon hän muisti sitaatteja, Kirsi kertoo ja pohtii rakkauden pelottavuutta. Ymmärrettävä yhteiskunnan kokonaiskierto, Kirsi Ojansuu pohtii. H Aloittaessaan opiskelun Kirsiä poltteli epäilys: Osaako hän enää opiskella. Heitä kumpaakaan eivät sitoisi lyhytjännitteiset ryhmäpäätökset tai muu poliittinen pelaaminen. Ihminen helposti suojaa itseään, jotta ei joutuisi pettymään. Kohtaaminen Pohjantähden alla Pariskunta kohtasi työn merkeissä eduskunnassa. Vaatii uskallusta olla toiselle avoin ja paljas. Lisäksi lähiyhteisö löi häntä Raamatulla päähän ja paheksui. Minut kutsuttiin Kalantiin hoitokokoukseen, jossa pyydettiin palaamaan entiseen elämään ja pyytämään anteeksi. Kukaan ei puolustanut. Kirsi näkee, että elämänkokemus on antanut molemmille ymmärrystä, mikä mahdollistaisi kansanedustajan työn entistä paremman hoitamisen. On katsottava siilojen yli Pariskunnan comeback valtakunnan politiikkaan ei ole suljettu pois. Alkion ajatukset sivistyksestä ja itsekasvatuksesta ovat entistä ajankohtaisempia, Timo Kaunisto sanoo. Timo haluaa kehittää keskustan politiikkaa, jonka nykyinen suunta ei häntä miellytä. – Olin kiinnittänyt huomiota, kuinka Kirsi oli rohkea ja räväkkä puhuja. Pelko osoittautui turhaksi. Keskustalla olisi enemmän annettavaa. Vaatii uskallusta olla toiselle avoin ja paljas. Täällä vartioin minä! askel 2/2018 • 11. Se oli yksi elämäni vaikeimpia hetkiä. En ole kieli-ihminen. Kirsi kertoo. Kirsi ja Timo vaikuttavat aktiivisesti paikallisja maakuntatasolla ja kokevat, että heidän osaamistaan arvostetaan. Ovatko teologian opinnot vain nuoruuden romanttinen haave. Yllätyin Timon sivistyneisyydestä. Timolla osallistuminen kulkee veressä. Hänellä oli mielipiteitä eikä hän jäänyt hiljaiseksi. Hän analysoi Täällä Pohjantähden alla -teosta ja peilasi kirjailija Väinö Linnan todellisuuttaa torpparien elämään. Alue on Suomen vanhinta kristillistä seutua. Sydäntä tulee kuunnella. Hänen isänsä toimi 44 vuotta valtuutettuna ja kantoi vastuuta omassa kylässä. – Kun kuusi kautta tuli täyteen valtuutettuna, pyysin Jumalalta merkkiä, olenko jo kehäraakki ja jättäydynkö pois
– Tulit bussilla Hämeenlinnaan. Isä meidän -rukous on ohjeeni, Kirsi sanoo. – Avioeroa ei voi ymmärtää ilman omaa kokemusta. – En olisi teologian kandi, jos olisin eduskunnassa. Ei siinä ehtinyt seurata omaa vaalimenestystä, Timo kertoo illasta, kun Kepu koki rökäletappion ja hän itse jäi 11 äänen päähän edustajapaikasta. Rakastan Timoa. – Nuori poikani kyseli arvojen perään, kun menin autokouluun kuusi vuotta sitten. Pahin oli vielä edessä. – Politiikan varaan ei pitäisi rakentaa elämää. – Emme kumpikaan uskoneet tipahtavamme eduskunnasta. Siellä ei pärjää ilman autoa. Jos joku eroaa, herää pelko, että kymmenen muutakin tekee samoin, Kirsi toteaa. Ero on henkinen ja taloudellinen katastrofi, Kirsi miettii. – Minulle soitettiin myöhään vaali-iltana ja kerrottiin, että ollaan rukoiltu sen puolesta, että tipahdat eduskunnasta. Pariskunta pystyy keskittymään omaan elämäänsä, joka rakentuu Alastaron maatilan ja Hämeenlinnan kaupunkikodin kesken. Lisäksi avioliitossa pitää olla taloudellisesti riippumaton ja avioehto on allekirjoitettava aina. Kyse on maatilan tulevaisuudesta, omasta ja vaimon työstä sekä toimeentulosta, perheestä ja lapsista, Timo kuvaa. – Herran haltuun. Halattiin, tuntui, että se oli nyt tässä, Kirsi sanoo. Kello oli 2.30. 12 • askel 2/2018. Emme voi hallita maailmaa. Epäonnistumisen tunne on totaalinen ja häpeä hiipii alitajuntaan. Se on niin pieni maailma, Timo pohtii. Palasin kotitilalleni, Timo muistelee. Kirsi kokee, että usein politiikka muodostuu turhan raskaaksi; se valtaa ison osan elämästä, ja edustajaa kohdellaan julmasti. – Kyläraitilla ihmiset siirtyivät toiselle puolen tietä, ettei tarvinnut tervehtiä. Osa ihmisistä on niin tavattoman iloisia läheistensä vastoinkäymisistä, Kirsi toteaa. – Meillä oli hyvä tilanne, koska omistimme kaksi tilaa. Vaali-ilta oli hektinen. Politiikka on yhteisten asioiden hoitamista, ja poliitikoilla soisi olevan osaamista ja sydämensivistystä. – Loppu tapahtui kuin veitsellä leikaten. Sanoin, että maalla lähin kauppa on 16 kilometrin päässä. Kirsille maalle tulo on rentoutumista ja luonnosta voimaantumista. – Nyt ymmärrän maaseudun ja kyläyhteisön merkityksen entistä selkeämmin. Olen kiitollisin mielin tästä saavutuksesta, Kirsi toteaa. Putoaminen politiikassa on rankkaa. Meille tapahtuu niin kuin on parhaaksi. Samoin Litti-koira. Rakastuttiin ja pudottiin Rakastumiseen ja erouutiseen päättyi molempien silloinen kansanedustajaura. – Maatalousyhteisöt rakentuvat suvun ja perheiden varaan. – Kyläyhteisöt haluavat pitää perheen yhdessä. Hän toteaa oppineensa, että tunteiden prosessointi on tärkeää. – Sinun loistava poliittinen ura katkesi minuun. Mari Kiviniemi oli televisiossa, ja minä vastasin varapuheenjohtajana toimittajien kysymyksiin puoluetoimistolla. L ”Niin määkin sua!” H Kirsille ja Timolle lapset ovat omia, mutta lapsenlapset yhteisiä. Ihmistä ei arvioida hänen saavutustensa tai osaamisensa kautta vaan irrationaalisten, pinnallisten tunteita herättävien asioiden perusteella. Etkä ole kuitenkaan katkeroitunut, Kirsi sanoo ja katsoo Timoa. – Niin määkin sua! Timo katsoo lempeästi vaimoaan. Lapsenlapset ovat yhteisiä Kirsin ja Timon viisi aikuista lasta ovat jo omillaan. Elämä ei ole minun käsissäni. Lehtiä myydään lietsomalla alhaisia tunteita. Tunnetasolla voi ottaa osaa. Meidän jokaisen on löydettävä se asenne, kuinka itse otamme maailman vastaan. – Lapset ovat omia, mutta lapsenlapset yhteisiä, Kirsi tiivistää. Tila tulee ensin. Meiltä molemmilta meni työ. Timolle tila on työleiri, metsänhoito on mieluista, mutta raskasta. Olen ollut ja olen edelleen vannoutunut pyöräilijä. Hänen äitinsä oli ison Pohjamon tilan tyttöjä, joten maalaiselämä oli tuttua jo lapsuudesta. – Minulla on valoisa olo. Kirsi on solahtanut maalaiselämään helposti
Kun sydämeen johtavat verisuonet tukkeutuvat, syntyy hengenvaarallinen tilanne. Henkinen häiriö ei ilmene verikokeessa. Sovinto sekä ihmisten että Jumalan kanssa antaa rauhan. N äin ymmärsin: Terveyden ammattilaisten näkökulmasta kyseessä on sairaus tai muu terveysongelma. Ainakaan hän ei pyydä anteeksi. Joskus olen ollut kuulolla. Hän antaa anteeksi kaikki syntini ja parantaa kaikki sairauteni.” Siinä ne olivat, samassa lauseessa: sairaus ja synti. T ilanteessa mennään ihmismielen pimeyteen vaikeiden kysymyksien äärelle. Psalminkirjoittaja Daavidin seurassa mietin, että ehkä tarvitsemme sekä terveydenhoidon että sielunhoidon osaajia. Mutta kun loukataan toista ihmistä ilman aikomustakaan anteeksipyytämiseen ja parannuksen tekemiseen, kristityn mielestä voidaan puhua myös synnistä. PAPPILAN SALISSA Minna Kettunen • Kirjailija ja Väärnin Pappilan emäntä askel 2/2018 • 13. On päivänselvää, että pahasti kaatuessa luut murtuvat. T oisia vaivoja ja sairauksia on helpompi ymmärtää kuin toisia. M utta mielen ja persoonallisuuden häiriöt ja sairaudet ovat vaikeampia ymmärtää. Tällainen vaikeuksista johtuva käytös saattaa aiheuttaa muille ihmisille tuskaa ilman, että tekijä mitenkään pahoittelee tapahtunutta. I lman sielun hoitamista hoitotuloksesta ei tule parasta mahdollista. Muistiin pulpahtivat myös jakeet Psalmista 103: ”Ylistä Herraa, minun sieluni, älä unohda mitä hyvää hän on sinulle tehnyt. M ielessäni alkoi soida virsi vuoden 1701 virsikirjasta. Tarvitsemme sekä lääkärien, psykologien ja terapeuttien ammattitaitoa että sielun lääkettä: oman syyllisyyden tunnistamista ja tunnustamista, anteeksipyytämistä ja -antamista. Murtunut mieli ei näy magneettikuvassa eikä kipeä sielu röntgenkuvassa. Lain ja oikeuden näkökulmasta kyseessä saattaa olla rikollinen teko. Uhri kärsii sekä pahasta teosta että siitä, että tekijä vaikuttaa kylmältä ja välinpitämättömältä. ”Tärkeä kysymys, mutta mahdottoman vaikea”, hän sanoi. P Kysymyksiä pimeässä Tarvitsemme sekä terveydenhoidon että sielunhoidon osaajia. Syöpä on elimistölle vaarallinen kasvi, joka pitäisi saada poistettua kuten kaiken alleen peittävä rikkaruoho kasvimaalta. Olen yrittänyt auttaa uhria kuuntelemalla, sillä neuvottomana en ole osannut muutakaan. Hän ymmärtää koko mielen, sielun ja ruumiin paketin, luomansa ihmisen. ”Sinä paras lääkäri lääkitset / sekä sielun että ruumihin ruvet.” Vanha virsi antaa ohjeeksi kääntyä Parhaan lääkärin ja Suuren parantajan puoleen. Fyysisen tai psyykkisen väkivallan tekijä, häiritsijä tai manipuloija ei näytä tiedostavan, että on toiminut väärin ja aiheuttanut pahaa. Kerran kysyin kokeneelta ammattiauttajalta: Onko tuollaisessa tapauksessa kyseessä sairaus vai synti
Kyllähän pojat kertovat, miten RUK:ssa opeteltiin edestä johtamista. Ainakin sellainen olisi ympäristöystävällisempi ja tehokkaampi kuin nykyiset äijäenergiset tai tuulella käyvät mallit. Jotain tästä muutoksesta kertoo sekin, että piispa Teemun valinta piispa Irjan seuraajaksi toi lisää toiseutta kirkkomme johtoon. En kaipaa mitään mummoenergiaa seurakuntien johtoon, mutta odotan huolenpitoa äänenpitämisen sijaan, sydäntä enemmän kuin aivoja ja selviä rajoja täynnä rakkautta. Toisaalta pääsisimme ehkä eroon sukupuolen ja seksuaalisuuden aiheuttamasta moraalisesta paniikista. Miesjohtamisen perinteiset mallit, vallan käyttöön liittyvät kytkennät, eivät nykytilanteessa riitä. Jos osaisimme ja antaisimme luvan seurakunnissa kehittää tätä Jumalan kuvaa ehjäksi ihmiseksi, meidän tuskin tarvitsisi vahtia toisiamme sillä uutteruudella, mille nyt uhraamme aikamme toistemme sukupuoliseen kyttäämiseen. Kun lehtoreista, jumaluusoppineista Herran piikasista, tehtiin pappeja, törmäsin vakaan kristityn oudolta tuntuvaan ajatukseen. Meidän kulttuurissa miehet saavat ainakin toistaiseksi varhaisimmat johdettavana olemisen kokemukset naisilta, äideiltään, isoäideiltään, päiväkerhotädeiltä ja alaluokkien opettajilta. Albanalainen maailma Tässä ei ole kysymys siitä, mitä me teemme naisille, vaan siitä, mitä me kirkossa ja seurakunnassa teemme sillä tiedolla, että Jumala loi meidät omaksi kuvakseen: naisiksi ja miehiksi hän meidät loi. Pitihän amerikkalaisten pankkienkin johtoryhmään kuulua vielä 60-luvulla yksi kiintiöneekeri arvojen mannekiiniksi. Hän sanoi, että nähdessään raskaana olevan naisen alttarilla, hänen on pakko ajatella, mitä sieltä alban alta löytyy. Tarvitsematta mennä syvemmälle mariologian spiritualiteettiin voisimme oppia häneltä seurakunnan johtamisen avaimen: ”Hänen äitinsä sanoi palvelijoille: Mitä hän teille sanoo, se tehkää.” Jos me sen teemme, niin kysymys naisjohtajuudesta ei enää liity virkateologiaan vaan Jumalan kuvan kehittymiseen: ”Ei ole tässä juutalaista eikä kreikkalaista, ei ole orjaa eikä vapaata, ei ole miestä eikä naista; sillä kaikki te olette yhtä Kristuksessa Jeesuksessa.” P KURONEN Ylös akkavalta! K U V IT U S : A N T T I V A LT A Matti J. Yritämme yhä lorottaa uutta viiniä vanhoihin leileihin. Toki Luoja voisi viisaudessaan ja ihmisrakkaudessaan kehittää oman kirkkonsa käyttöön jonkinlaisen hybridipapin, missä yhdistyisivät naisja miesenergiat. Viimeaikaiset keskustelut piispojen mahdollisista sukupuolista taitavat edustaa vain pintaa jostain juurihoitoa vaativasta vaivastamme. Kuronen • lappeenrantalainen rovasti 14 • askel 2/2018. Nähdessäni raskaana olevan papin vaimon, huomasin miettiväni, mitä hänen miehensä alban alla on. Eikä se ihan outo ajatus ollutkaan. Toisaalta se antaisi meille miehinä ja naisina luvan Jumalan lasten yhteiseen leikkiin ja iloon muuallakin kuin virkistyskäyttöön tarjotuilla Tallinnan matkoilla. Suurin osa meistä oppi johtamista asevelvollisuutta suorittaessaan. Täällä hänen kotiseudullaan miestodettiin, että Iri oli hyvä jätkä siinä äijäporukassa. Nyt pitänee miettiä myös kirkon johtajuutta. Porttiteoria piispuuteen Päättäessämme naisten oikeudesta pappeuteen me periaatteessa avasimme heille myös piispuuden. Näissä kuvioissa ei oikeastaan tarvitse tehdä muuta kuin ajatella saadakseen toisinajattelijan aseman. N aiskurssikaverini esitti vuosia sitten uhkean naisväitteen: ”Suomen kirkko on vahvojen naisten yhteisö, jota heikot miehet johtavat.” Vuosien myötä tapaan itseni yhä useammin uskomassa tuohon väitteeseen. Ellei tätä johtajuutta löydy, täyttää sen jättämän aukon niiden valta, jotka osaavat huonontaa tehokkaimmin muiden elämää. Maria Herran piikanen Yhtenä selityksenä meidän kirkkojemme naisvaivaan tarjoavat vanhat kirkot sitä, ettei meillä ole Marialle oikein muuta käyttöä kuin joulukuvien tähtenä. Muutostarve on niin suuri, ettei siihen riitä vastaukseksi se, että naisia valitaan kirkkorouviksi, tuomioruustinnoiksi tai lehtien päätoimittajattareiksi. Hyvää Teemun osalta todistaa sekin, että hänestä tehdään kantelu omalle kapitulille, niin kuin yleensä tapahtuu heille, jotka eivät mahdu vanhoihin malleihin. Ehkä niiden rukousaamiaisetkin aloitettiin laulamalla Mustaa Saaraa: Hän kertovan on kuullut kerran näin opettajan valkoisen. Eihän johtajalla liene mitään muuta virkaa kuin organisoida organisaation onnistumista. Ne edestä johtajat vaan ovat yleensä reservin vänrikkejä. Irja Askolan eläköityminen ei jättänyt vain naisenmentävää aukkoa kirkkomme ylimpään johtoon, vaan paljasti kirkon johtamiskulttuurin muutosmahdollisuuden. Kenraalikunta istuu omissa kapituleissaan miettimässä kokonaistilannetta
16 • askel 2/2018
H Teksti: Antti Berg • Kuvat: Jukka Granström Porot koristavat matkamuistomyymälän edustaa Nelostien varressa Inarissa. askel 2/2018 • 17. Matkaa Utsjoen kirkonkylälle on vielä yli 120 kilometriä. Lapinkuume joka ei parane Utsjoki on Suomen pohjoisin kolkka, jossa osa vierailijoista jää lopullisesti Lapin lumoihin ja muuttaa paikkakunnalle asumaan. Siellä sijaitsee myös Suomen ainoa saamelaisenemmistöinen seurakunta, joka on samaan aikaan köyhä ja rikas
Moni ihastuu pohjoisen luontoon ja saa lapinkuumeen, joka vetää joka kesä vaeltamaan tuntureille tai lopulta viettämään eläkepäiviä Tenojoen rantaan. Myrskyt eivät vaivaa, ja tunturit suojaavat tuulilta. Erityisesti heitä miellyttää siististi tiskin taa aseteltu syvänpunainen liha. Kyläkeskuksessa on muutama liike, kahvila ja kaksi kauppaa. – Ei mittään hättää. Maanviljelysalueilta tulleet. Kauppias Seppo Härkösen lihatiski vetää ennen kaikkea norjalaisia asiakkaita ostoksille. Utsjoella elää runsaat 1 200 ihmistä. Jumalan selän takana, huikkaa satunnainen ohikulkija missä tahansa Suomen kaupunkikeskuksessa. Sen myötä seurakuntaelämä kylällä on vilkastunut ja väkeä on käynyt kappelissa Norjasta asti. Eteläsuomalaisenkin näkökulmasta hinta-laatusuhde on kohdallaan. No, he ovat niitä, joista Utsjoki enenevissä määrin koostuu. Kaikki laulaa, ei päätä ei kaulaa, tokaisee lihoja tiskiin laittava kauppias ja esittelee itsensä tiiviisti: – 62 puoli vuotta, isä Kontiolahdelta, äiti Ivalosta. Härkösen kauppa on kiinni vain joulupäivänä ja uudenvuodenpäivänä. Hän tuntee valtaosan asiakkaistaan, suu suoltaa sujuvasti suomea, norjaa ja saamea ilman taukoja, ja kauppa käy. Määräaikainen kirkkoherra on Hämeenlinnasta, suntio Lempäälästä, nuorisotyönohjaaja Lohtajalta ja diakoniatyöntekijäkin jostain päin Pohjanmaata. No, tavallaan hän onkin, mutta meni 40 vuotta, ennen kuin hän oli sataprosenttisesti yksi kyläläisistä eikä häntä pidetty enää minään lantalaisena. Samaan aikaan monet utsjokelaiset nuoret lähKarigasniemen uusi kappeli maksoi yli 1,1 miljoonaa euroa. Minä ihmeen lantalaisena. Vanhemmat pyörittivät kauppaa kylällä 1950-luvulta lähtien, ja Härkönen itse on ollut mukana 45 vuotta. Tietkin vievät vaikka mihin, Utsjoen kirkonkylälle, Inariin, Norjaan. Lantalaisuus lähti 40 vuodessa Päältäpäin luulisi, että kauppias Härkönen on syntyperäinen utsjokelainen. Suurempi niistä on Härkösen. M issä päin sijaitsee Utsjoki. Suu suoltaa, kauppa käy Härkönen käy lyhyesti läpi, millaista on pitää kauppaa Suomen pohjoisimmassa kunnassa. Silloin juhlakalu menee kalaan, lauleskelee, ei puhu kellekään. – Se on lystiä, hän summaa. – Täällähän ollaan Herran kukkarossa! korjaa kauppias Seppo Härkönen Karigasniemen kylällä Utsjoella. Sellaisia ovat esimerkiksi kaikki Utsjoen seurakunnan työntekijät. Väkiluku on pienentynyt vuosikymmenien saatossa muutamilla sadoilla. Suurin osa kävijöistä on norjalaisia, jotka käyvät halvempien elintarvikkeitten perässä. 18 • askel 2/2018. Maalaiset. No, riippuu siitä, keneltä kysyy. Härkönen on aina kaupalla, paitsi elokuussa hän huilaa pari päivää ja juhlii syntymäpäiviään
Ihmiset liikkuvat, mutta etäisyydet pysyvät pitkinä. Siispä seurakuntatalolle. Kaikki saadut tulot menevät välttämättömyyksiin. Keltainen talo on talo siinä missä kaikki muutkin lautaverhoillut yksikerroksiset rakennukset Suomen maassa. Nuoret haluavat jäädä pohjoiseen Nuo varusteet on nähtävä omin silmin. Kun seurakunnan suntio-kanttori irtisanoutui viime vuoden keväällä, seurakunnassa 30 vuotta työskennelleestä nuorisotyönohjaajasta Juha Reinolasta tuli myös suntio. Mummoa ei jätetä Juha Reinola kertoo, että Utsjoen seurakunnan talous on ollut tiukoilla jo pitkään. Ovesta sisään tullessa huomaa heti, että paikka on tehty nuorille luontevaksi. Utsjoen seurakunnalla on toimintaa monen sadan kilometrin säteellä. Jos naapuri pyytää apua, häntä autetaan, oltiin millaisissa väleissä tahansa. Kun Kirkkohallitus myönsi seurakunnalle 50 000 euron tuen, siitä kolmasosa meni kirkon lämmitykseen eli öljyyn, kertoo Reinola. Sen sijaan, että mies valittelisi niukkuutta, hän kiittää utsjokelaisia avuliaisuudesta. Eikä heitä tietenkään ole läheskään tarpeeksi. Jos joku kyläläinen ajaa Ivaloon, hän saattaa saada puheluita, joissa toivotaan tuomisia apteekista tai päivittäistavarakaupasta, oikeastaan ihan mitä tahansa tavaraa, mitä Utsjoelta ei löydy. "Täällähän ollaan Herran kukkarossa!" C Määräaikainen kirkkoherra Päivi Aikasalo seikkailee Utsjoen kirkon välikatossa, josta löytyy kirkon rakentamisvuosi. D Utsjoen kirkko sijaitsee Nelostien varressa yli viiden kilometrin päässä kirkonkylältä. Siis likipitäen kaikki tarvikkeet. H tevät töiden ja opintojen perässä muille paikkakunnille, eivätkä läheskään kaikki palaa enää kotiseudulleen. Sama periaate heijastuu moneen arkiseen asiaan. Eteisestä katsottuna muutaman metrin päässä on metrikaupalla sohvaa, johon on hyvä rojahtaa ja oikaista raajansa. Senkaltaisiin ei silmä kiinnity, ellei se muistuta sattumalta rakasta sukutaloa tai omakotitalohaaveiden täyttymystä. Se tarkoittaa sitä, että työntekijät ajavat parhaimmillaan yli kaksisataa kilometriä päivässä. Tämä avuliaisuus on seurakunnankin rikkaus. – Täällä autetaan kaveria. Se on ainut saamelaisenemmistöinen seurakunta, ja siksi se saa vuosittain palkkausavustusta Kirkkohallitukselta. Viimeisimpänä rasitteena seurakunnan taloudelle on Karigasniemen uusi kappeli, jonka rakentamiskustannukset vaikuttavat vielä vuosia rahatilanteeseen. Ennen kuin kirkkoon tuli öljylämmitys, tapana oli aurinkoisina päivinä avata kirkon ovi, jotta aurinko toisi lämpönsä sisään. Tilaisuutta varten Orjala pilkkoo dippivihanneksia ja kertoo, että odotettavissa on 0–3 poikaa. Sellaisilla lahjoituksilla on esimerkiksi voitu hankkia seurakuntatalon nuorten tilojen tavarat: biljardipöytä, ilmakiekkopöytä, televisio, lautapelit ja värikuula-aseet. Työmäärä oli kuitenkin niin suuri, että seurakunnan oli pakko palkata viime syksynä uusi nuorisotyönohjaaja. Moni on pitänyt seurakuntaa niin tärkeänä, että on kerännyt vaikkapa syntymäpäivänään rahaa sen hyväksi. Sattumalta paikalla on alkamassa viikoittainen nuortenilta, joten keittiöstä löytyy seurakunnan uusi nuorisotyönohjaaja Ville Orjala. askel 2/2018 • 19. On tavallista, että jos autolla ajaessa tulee vastaan tien vierellä kävelevä mummo, otetaan mummo kyytiin
Orjala johdattelee poikia ajattelemaan Jumalan ihmiselle suomia lahjoja. Orjala ohjaa ajatukset takaisin korkealentoisempiin aiheisiin. Hieman ennen siltaa on tien molemmin puolin Utsjoen keskusta. Luoja suokoon minulle tämän synnin anteeksi, Aikio sanoo. Kaikki rojahtavat syvälle sohvien syleilyyn. Ja sinähän puhut, paremmin kuin me, Vuolab sanoo. Yhtymä on Aikiolle sama kuin seurakuntaliitos, sillä Utsjoen tulevat luottamushenkilöt jäävät sen päätöksenteossa vähemmistöön. Kännykät käyvät kädessä, katse painuu lattiaan. Hän on tyytyväinen, kun saa istua eläkkeellä tässä kylätalon pöydässä ja katsella tunturiin. Mihin nuoret aikovat lahjojaan käyttää. Ei mitään, kuulemma. No, paikalle jäävät Sakari Syvänperä, Leevi Halonen ja Hánsa Ravna Pieski. Asiaa riittää ehkä aamupäivän puolelle, ja päivällä on oma hartautensa. Tällä kertaa paikalla ovat Jarmo Seppänen, Samuel Vuolab ja Niilo Aikio. Perinnekalastajat jäivät rannalle Viime vuosi oli satavuotiaalle Suomelle yhtä juhlaa, mutta Utsjoelle se toi kaksi katkeraa uutista. Kauppa, jossa on myös posti ja tankkauspiste. Samuel Vuolab pehmentelee, etteivät asiat ole ihan niin synkkiä. Vuolab kertoo, että he kaikki ovat saamelaisia. Hän viittaa siihen, että vuodesta 2017 lähtien Tenon kalastuslupia ja -kautta on rajoitettu, ja siihen, että Utsjoen seurakunta muodosti Pohjois-Lapin seurakuntayhtymän Inarin seurakunnan kanssa. Kyläpoliisi on käynyt toistuvasti kylällä, mikä on häirinnyt eräitä nuoria moottorikelkkailijoita. Sillä nyt seurakunnassa on käyvä niin kuin käy pienten lasten leikeissä. Sellaisia kuten soittotaito tai ystävällisyys. – Ainakaan minä en anna sitä anteeksi. Yksi haluaa lääkäriksi, toinen porohommiin. – Kun isompi sanoo, sinä teet, Aikio vertaa. – Sinne menen vain pakosta, Vuolab kertoo. Sen ääressä järjestetään joka päivä aamuhartaus. Tosin yksi heistä ei pysy muutamaa hetkeä pidempään paikoillaan, sillä pihalla odottaa upouusi kelkka. Hänestä päätökset ovat ylimielistä toimintaa saamelaisia kohtaan. Ravintola, jossa on myös kapakka. Niitä ei aluksi tahdo löytyä, mutta Syvänperä keksii äkkiä: – Mä olen samperin hyvä ajamaan kelkalla, hän toteaa. Kaikki haluavat jäädä pohjoiseen. H Utsjoella on kaksi paliskuntaa ja moninkertainen määrä poroja ihmisiin verrattuna. – En minä ole, ei minun perheessä ole niin paljon saamelaisia, Seppänen kiistää. Siitä päästään nuortenillan aiheeseen, lahjoihin. Tuolit ovat hioneet lattiaan laajat kulumat, kun mies miehen jälkeen on istahtanut penkille ja noussut siitä ylös. Siispä haalarit päälle, kypärä päähän ja ulos. Suosituin pöydistä on ikkunapöytä, josta avautuu näkymä nelostielle. Nelostien varressa seistessä kuulee kaukana jylisevät auton nastarenkaat, linnun hennon sirkutuksen, oman päänsä huminan. Pojat istuvat vaiti. – Olet, olet. Jokainen sai joululahjoja, jotka olivat mieleen. Tässä yhteydessä hartaus tarkoittaa sitä, että pöydän ääreen istuu sekalainen joukko kyläläisiä, jotka pohtivat maailman menoa, hörppivät höyryäviä kahvejaan ja katsovat silloin tällöin ikkunasta ulos. Tien varressa on kylätalo, joka on sekoitus ruokakauppaa, tuliaismyymälää, kirpputoria ja kahvilaa. – Joululomien jälkeen kaikki eivät ehkä muista, että tämäkin on alkanut, Orjala pohdiskelee pilkkomisen lomassa. Mitäs joululomalla tapahtui. Tenoa halkoo valtakunnan raja, Jäämerelle on matkaa noin sata kilometriä. Kolmas ei vielä tiedä. Aamuhartaus Nelostien varressa Suomen pisin valtatie eli Nelostie päättyy Utsjoella Saamen siltaan. – Me perinnekalastajat jäätiin rannalle, ja me jäätiin ilman seurakuntaa, tiivistää Niilo Aikio. Moni tulee sinne ostamaan leivät ja maidot tai piipahtaa kahvilla tapaamassa tuttuja. Kunnantalo, jossa on myös osuuspankki. Meillä käy tuuri, ja ovi käy kahdesti; paikalle tulee neljä reipasta nuorta. Lahjoina voi pitää myös ominaisuuksia, jotka auttavat palvelemaan seurakuntaa tai vaikka omaa ystävää. Tärkeintä on, että elää täällä ja puhuu saamea. Leevi Halonen, Ville Orjala, Sakari Syvänperä ja Hánsa Ravna Pieski lautapelin äärellä 20 • askel 2/2018
Nyt hän asuu täällä, ja muutos on ollut mieleinen. – Olen vähän tällainen kalastushullu. Ehkä Lapin viehätys kiteytyy hänen sivulauseessa tokaisemaansa vertaukseen. 3. Kylällä on yksi kauppa, suuremmat ovat Nuorgamissa ja Norjan puolella. – Tämähän on nelostien päässä, ei missään syrjässä. Siihen kiteytyy se, kuinka moni on tullut Utsjoelle, jotta voisi arkisen aherruksensa lomassa elää lähempänä luomakuntaa. Mihin sitä ihminen enempää tarvitsee. Kaikki ovat tervetulleita. Miehet pohtivat, että turismi pitää ”kaupunkia” pystyssä ja vierailijoiden määrä kasvaa vuosi vuodelta. askel 2/2018 • 21. – Isäntä aina sanoo, että pitää mennä tunturiin. Ennen muuttoaan hän kävi lomilla Lapissa miehensä kanssa. Kaiken tämän Laila Backman kertoo hymyillen, sillä hän on tullut jäädäkseen. Eurooppalaisia, aasialaisia. Tulijoiden myötä paikkakunnalle tulee töitä, joita kaivataan kipeästi. Samuel Vuolab, Jarmo Seppänen ja Niilo Aikio kylätalo Giisassa 2. Pimeällä kun ajelee, pitää väistää porojen lisäksi myös turisteja, jotka kuvaavat revontulia keskellä tietä, Backman kertoo. Tai sitten pelataan korttia. Saamen sillan takana häämöttää Norja. Ja revontulet ovat ehtymätön luonnonvara, Seppänen sanoo. Jarmo Seppänen toteaa siihen, että kyllä muut käyvät vapaa-ajallaan tunturissa tai pilkillä, jos hyvä sää sattuu kohdalle. Backman sanoo, että ruokaa tulee ympäristöstä, poroa, kalaa, hilloja. 4. Lapinkuume iski kalastushulluun Yksi työn perässä tullut on Deatnu-hotellin ravintolassa kokkina paiskiva Laila Backman. – Ja tämä aikakäsitys. Hän sanoo, ettei lähiseuduilta löydy montaa paikkaa, mihin hän ei ole jalkaansa laskenut. Päivät toistuvat samankaltaisina, samat asiat toistuvat, harva niistä muuttuu. – Maailmalla riittää ihmisiä, jotka haluavat nähdä revontulia. Tenon varren mökkejä 3. Yhtä kaikki he ovat iloisia siitä, että ihmisiä tulee pohjoiseen. P 1. Hänen työtoverikseen haetaan toista kokkia, ehkä kolmattakin. Jotkut menevät kirkkoon ja jotkut menevät tunturiin. Hän muutti paikkakunnalle vuonna 2016 Kiimingistä, jossa hän oli työskennellyt runsaat 15 vuotta seurakunnan palveluksessa eri tehtävissä. Takana on pitkä ura kartoittajien oppaana, porohommissa, missä milloinkin. Kun joku sanoo ”kohta”, niin pitää miettiä, että onko se ”kohta” kahden tunnin päästä vai huomenna. Eräs kaveri oli miettinyt, miten siellä Utsjoella pärjää, kun ei ole niitä kauppojakaan. 5. Siksi joskus pöydän ääressä näkee kaksi kaverusta, jotka puhuvat toisilleen pitkään eri aiheesta. Heille revontulet eivät tietenkään ole yhtä ihmeellinen juttu. Kokki Laila Backman tykkää kalastaa harjusta rannasta. 1. Paitsi turismi, joka kasvaa. Jos Backman kuulee hotellivieraiden menevän kalaan, hän jännittää heidän puolestaan, tuleeko saalista vai ei. 4. 2. Matkailun kasvu näkyy ainakin Laila Backmanin työssä. Monella miehellä on heikentynyt kuulo, koska he ajaa pärryyttävät moottorikelkoilla vuositolkulla. Backman tekee lukuisia pieniä huomioita paikallisesta elämästä. Kirkkoherra Päivi Aikasalo ja suntio Juha Reinola Utsjoen pappilan keittiössä 5
Hoitovirhe katkaisi Juha Uusitalon oopperauran 2000-luvun taitteessa oopperapiireissä kautta maailman kävi kova kuhina. Teksti: Heikki Hakala • Kuvat: Rami Marjamäki 22 • askel 2/2018. Kuin tyhjästä oli ilmestynyt suomalainen bassobaritoni Juha Uusitalo, joka lauloi Richard Wagnerin äärimmäisen vaativia oopperoita huolimatta siitä, ettei hänellä ollut oikeastaan lainkaan kokemusta muiden säveltäjien helpommista rooleista. Kymmenen vuoden kuluttua hän katosi oopperalavoilta yhtä nopeasti kuin oli sinne tullut
Uusitalo oikeastaan aloitti Wagnerilla, sillä jo vuonna 1998 hän teki 15 esityksen kiertueen Euroopassa. Teoksena oli Wagnerin Lentävä hollantilainen ja roolina bassobaritonille sävelletty nimirooli Hollantilainen. Huilunsoitto säilyi, Juha teki Sibelius-Akatemiassa huiludiplomin ja alkoi soittaa Kansallisoopperan orkesterissa. – Seurakunnan puhallinorkesterin varastosta ei kuitenkaan löytynyt klarinettia. Soitin montussa huilua, mutta nousin ensimmäistä kertaa myös näyttämölle, kun sain roolin Mozartin Figaron häiden puutarhurina. H askel 2/2018 • 23. Äänen kestävyyttäkin pitää normaalisti harjoittaa vuosien ajan ennen siirtymistä kaikkein vaikeimpina pidettyihin rooleihin, joita ovat muun muassa Richard Wagnerin oopperoiden raskaat roolit. En ollut koskaan laulanut sitä, mutta Kohn totesi, että poika seuraa hyvin tikkua. Siellä oli vain yksi romu huilu, ja niin minä ryhdyin opiskelemaan huilunsoittoa. Uusitalo lauloi joka toisessa esityksessä ja saksalaisbaritoni joka toisessa. – Kesällä 1999 minut kutsuttiin Tirolin musiikkijuhlille, joiden vetäjä jo silloin oli Gustav Kuhn. Roolina oli Wagnerin Ring tetralogian kolmannen oopperan Siegfriedin Vaeltaja. Lentävä lähtö Varsinaista laulajakoulutusta Juha Uusitalo ei ole koskaan saanut. Tyypillisesti ajatellaan, että oopperalaulaja aloittaa vaatimattomista rooleista, jotka antavat kokemusta. Kun kapellimestarit huomasivat, että tuossahan on laulaja, joka osaa seurata tahtipuikkoa, rooleja alkoi tulla nopeaan tahtiin. – Näyttämölle olin halunnut lapsesta saakka. Juha laskee, että hänellä oli poikavuosina toistakymmentä harrastusta kilpatanssista uimahyppyihin. Juha ei ollut mikään eteerinen huilistipoika, vaikka innostus soittamiseen kesti myös murrosiän haasteet. Isoveli soittaa trumpettia ja Juha haluaisi soittaa klarinettia. H J uha Uusitalon elämäntarina alkaa Vaasan kasarmialueella 1964, kun upseeriperheeseen syntyy poika, joka elää juuri sellaista pojan elämää, jota pojat elävät. Perhe on musikaalinen. – Vuosi 1995 oli käänteentekevä. Huilunsoitto opetti oikean hengitystekniikan
Tähän perustuu myös se, että vaikka olin laulajana kokematon, jaksoin laulaa raskaita ja vaativia rooleja. Hoitamaton aivoinfarkti Leikkausta seurasi lääkitys ja sädehoito. – Kasvain oli niin lähellä puhekeskusta, että leikkaus tehtiin poikkeuksellisesti paikallispuudutuksessa. Vuonna 2011 havaittiin aivovaltimon pullistuma, aneurysma. Yhdeksän tunnin leikkauksen jälkeen lääkäri kuiskasi korvaani: ”Juha, kaikki saatiin pois.” Kolmen kuukauden kuluttua Uusitalo lauloi jo Ringin ensimmäistä oopperaa, Reininkultaa Wienissä. Tällä tekniikalla ääntä voi ”tuhlata”, Uusitalo sanoo. Työtarjouksia alkoi tulla eri puolilta maailmaa, myös kaikkein kuuluisimmista oopperataloista, New Yorkista, Wienistä, Lontoosta, Berliinistä ja Pariisista. Olen kokeillut myös esimerkiksi Aleksander-tekniikkaa ja joogaa, mutta niistä saa vain hyvin rajallisesti apua. ”Juha, kaikki saatiin pois” Kesällä 2008 Uusitalo oli tekemässä jälleen kerran Wagnerin Siegfriediä, tällä kertaa Firenzessä Zubin Mehtan johdolla. Viipalekuvissa näkyi peukalonpään kokoinen kasvain aivoissa. Uusitalo toipui nopeasti ja palasi oopperalavoille. Leikkaus tehtiin Uusitalon silloisessa kotikaupungissa Zürichissä. Hengitys ratkaisee Uusitalon menestyksen salaisuus on puhaltajana omaksuttu hengitystekniikka, joka vaikuttaa erityisen paljon laulamiseen. Pari vapaapäivää oli tarkoitus viettää meren rannalla, mutta matka tyssäsi alkuunsa järjettömän kovaan päänsärkyyn. Se hoidettiin ruiskuttamalla reisivaltimon kautta pullistumakohtaan nestemäistä platinaa. Kontrolleja jatkettiin kolmen kuukauden välein. Pyritään hyvin luonnolliseen äänenmuodostukseen. Laulamisen suhteen hän edustaa ajattelutapaa, joka lähtee siitä, että ääni vapautetaan. – Tässä tekniikassa ääni vapautuu niin, että jaksaa ja pystyy harjoittelemaan vaikka kahdeksan tuntia päivässä, ja harjoitteleminen itsessään synnyttää innon jatkaa. Neurokirurgi teki työtä, minä saatoin seurata sitä monitorista ja koko ajan minulle tehtiin kysymyksiä. – Ainoa auktoriteetti on musiikki. Katkeruus tuhoaisi vain minut itseni.” 24 • askel 2/2018. H – Siitä se sitten repesi. Oleellista on musiikin voima, jota täytyy tahtoa
askel 2/2018 • 25. – Kun on käynyt kuoleman porteilla ja selvinnyt siitä takaisin elämään, onnellisuus on tullut paljon lähemmäksi
Siellä todettiin, että eipä tässä ole mitään erityistä. Siellä on sellainen yleinen Rega-vakuutus, jonka turvin lääkäri ja hoitaja hakevat potilaan Sveitsiin hoidettavaksi mistä päin maailmaa tahansa. Uusitalo palasi hotelliin. Olin muuttanut Zürichiin ja nautin elämästä. – Olen kiitollinen siitä, että virhe tunnustettiin. Ääni on loistavassa kunnossa, mutta kroppa ei toimi. Olin tehnyt työtä 10 vuotta maailman johtavissa oopperataloissa, ja tulevaisuus näytti niin kirkkaalta. Esirippu laskeutuu Juha Uusitalon kehon oikea puoli halvaantui. Tutkimuksia ryhdyttäisiin tekemään aamulla. Nautin esiintymisestä. Päätettiin lähteä sairaalaan. Hän on yrittänyt löytää korvaavaa tekemistä. – Olin siihen aikaan kirjoilla Sveitsissä. – Ehkä kyse on siitä, että elämä on muuttunut niin paljon yksinkertaisemmaksi. Kuoleman porteilta elämään Mies on käynyt läpi kohtaloaan. Ei ole painetta eikä stressiä. Nyt minulla ei enää ollut tuloja. Minulla oli kalenteri vuosikausiksi täynnä sovittuja esiintymisiä eri puolilla maailmaa. Oireet pahenivat yön aikana. Juha Uusitaloa kiinnostaa laulupedagogin työ, onhan hänellä tietoa ja kokemusta – ja opetettavana laulutekniikka, joka edelleenkään ei ole kovin yleinen, vaikka sen edut laulajan ja laulamisen laadun kannalta ovat ilmeiset. Se näkyy edelleen kaikissa liikkeissä. Uusitalo teki huomautuksen hoidosta. Puolen vuoden epävarmuuden jälkeen Potilasvakuutuskeskuksesta tuli tieto, että hoitovirhe oli tutkittu ja todettu, että se oli tosiasia. Voi odottaa sängyssä sairaalan käytävällä tai palata hotelliin. – Henkisestä tämä on ollut raskasta ja kuluttavaa. Elin urani huippuvaihetta. Nyt hän johtaa Lauluakatemiaa Siuntiossa, mutta kapasiteettia riittäisi enempäänkin. Liotushoito olisi pitänyt aloittaa välittömästi, mutta Turussa ei tehty diagnoosia, joten hoidon aloittaminen viivästyi. Myöhemmin samana vuonna Uusitalo oli tuttavien luona Kaarinassa, kun hän tunsi oikean puolen menevän tunnottomaksi. – Elämä romahti. Kalenterissa on nyt paljon tilaa. Uusitalo uskoi, että mistään vakavasta ei ollut kysymys, olihan hänet lähetetty pois sairaalasta. Olen tullut armeliaammaksi itseäni kohtaan. P – Olen tullut armeliaammaksi itseäni kohtaan. Hänellä on kyllä esiintymisiä niin liedlaulajana kuin esimerkiksi kirkkomusiikin puolella, kuten oratorioissa ja messuissa. H 26 • askel 2/2018. Aamulla hän soitti tuttavalleen ja pyysi apua. Liikkuminen on niin työlästä, ettei oopperalavalle enää ole asiaa. – Kun on käynyt kuoleman porteilla ja selvinnyt siitä takaisin elämään, onnellisuus on tullut paljon lähemmäksi. Nyt saan korvausta niin, että taloudellisesti pärjään. Jostakin kumman syystä olen näinä vuosina sairastumisen jälkeen kokenut, että olen ollut onnellisempi kuin koskaan aikaisemmin elämässäni. Sveitsissä asuminen oli niin kallista, että oli pakko muuttaa. – Olen yrittänyt taistella katkeroitumista vastaan, sillä tiedän, että katkeruus ja itsesääli tuhoavat vain minut itseni. Sveitsissä sitten todettiin, että minulla oli aivoinfarkti, joka hoitamattomana oli aiheuttanut pahoja vaurioita. Mutta nousukiidossa ollut kansainvälinen ura katkesi. Palasimme takaisin Suomeen. Hän on taistellut katkeruutta ja itsesääliä vastaan. Hoidon viivästyminen aiheutti vakavia seurauksia, ja Uusitalo olisi oikeutettu saamaan korvauksen työkyvyn menettämisestä. Mulla oli niin hyvä tilanne
Raamattu on siitä erikoinen kirja, että tällaiset lankeemukset ja harha-askeleet on kerrottu. Abraham epäili ja teki omavaltaisen ratkaisun saadakseen lapsen, vaikka Jumala oli luvannut hoitaa asian. Sellaisena hänet kuvataankin. Huomaa siis kristinuskon erityislaatu: armo riittää pahimmallekin konnalle, ja sen saaminen ei ole riippuvainen hurskauden asteesta. Daavid teki myöhemmin muitakin mokauksia. Islamin ajattelun mukaan Raamattu häviää vertailun, koska sen henkilöt tekevät niin paljon virheitä ja syntejä, että heitä ei voi mitenkään pitää Jumalan ihmisinä ja esikuvina. Mutta vaikka Jaakob ei tajunnut tehneensä vääryyttä, emmekä saa lukea katumuksesta, siitä huolimatta hän sai kokea Jumalan hyvyyttä. Ihminen on puutteellinen ja heikko, sanalla sanoen: syntinen. Se ei maalaa eteemme idealistista, todellisuudelle vierasta ihanneihmistä, joka ei koskaan tekisi virheitä. Olemme pyytäneet TT Eero Junkkaalaa vastaamaan lukijoiden kysymyksiin. Raamattu kuvaa todella parhaimmatkin sankarinsa välillä niin huonossa valossa, että ihan hävettää. askel 2/2018 • 27 ”Miten on mahdollista, että Jumala siunasi Jaakobin tämän petettyä isänsä tai antoi Salomon syntyä Daavidista tämän tehtyä aviorikoksen. Silti juuri tästä liitosta tuli Jumalan pelastussuunnitelman jatkaja, Salomo. P alaan vielä siihen, miten Jumala saattoi siunata Jaakobia, kun tämä oli pakomatkalla väärintekonsa jälkeen. Simsonin elämäntarinasta saisi repäistyä iltalehteen räävittömiä otsikoita, ja Jeesuksen opetuslapsi Pietari tyrii kaikissa mahdollisissa käänteissä. Ne on kuitenkin kirjattu ja tallennettu, ja niitä ovat lukeneet kaikki sukupolvet juutalaisen ja kristikansan historiassa. R aamattu kuvaa elämää sellaisena kuin se on, eikä sellaisena kuin sen pitäisi olla. Emme ansaitse Jumalan hyvyyttä, mutta saamme sen joka päivä sulana lahjana. Myöhemmin hän tosin vielä katuikin ja sai selvittää asiansa. Hänen kerrotaan kuitenkin katuneen ja saaneen anteeksi. Tämä on yksi raamatullisen ihmiskäsityksen peruspilareita. Tätä yhtälöä kutsutaan armoksi. Siunauksen idea ei ollut vetää laastaria synnin päälle vaan kutsua synnintekijää takaisin. P Miksi pettäjää siunattiin. E nnen kuin koetan selittää tätä ongelmavyyhtiä, kerron, että eräs islamilaisuuden syyte Raamattua ja kristinuskoa vastaan on juuri tämä: Koraanissa ja Raamatussa on paljon samoja henkilöitä, mutta Koraanin kertomuksissa kaikki ovat moitteettomia ja virheettömiä. Juuri tästä syystä Jumalan täytyi järjestää se pelastusoperaatio, jossa hän lähetti oman Poikansa, ainoan synnittömän, pelastamaan meidät. Eihän niitä olisi ollut pakko kirjata kirjaan, jonka tarkoitus on esitellä Jumalan tahdon mukaista elämää. Ne olisi voitu kaikki suodattaa sieltä pois, jos se olisi ollut kirjoittajien pyrkimys. Nämäkö muka Jumalan sanansaattajia. Daavid ei ainoastaan tehnyt aviorikosta vaan jopa murhautti Batseban miehen. Antaahan hän aurinkonsa nousta niin hyville kuin pahoille ja lähettää sateen niin hurskaille kuin jumalattomille. Osoite: Askel, Kysy Raamatusta, PL 279, 00181 Helsinki tai: askel.toimitus@kotimaa.fi. Jaakob todellakin hankki esikoisuuden petoksella, ja Jumala näytti siunaavan häntä ja hänen jälkeläisiään tästä huolimatta. Silti Abrahamista tuli uskon esikuva. O n kuitenkin merkille pantavaa, että vaikka Jumala ei siunaa syntejämme ja haluaisi meidän tekevän niistä parannuksen, hän voi antaa hyvän siunauksensa väärän tien kulkijallekin. KYSY RAAMATUSTA Eero Junkkaala • teologian tohtori D Mitkä kysymykset sinua askarruttavat Raamatun äärellä. Havaitsemme entistä terävämmin omat vikamme. Ei kai Jumala voi vääryyttä siunata?” R aamatusta löytyy useita muitakin kysymyksen kaltaisia kertomuksia. Listaa voisi jatkaa. Emmekä pelastettuinakaan muutu synnittömiksi, pikemmin päinvastoin. Kyllä, juuri nämä
Paasto on omaa itsekkyyttä vastaan suunnattu kristillinen harjoitus, johon harva luterilainen ryhtyy. Toimittaja luopui mieliteoistaan viikoksi huomatakseen, että hiljentäminen kannattaa. Teksti: Tuija Pyhäranta • Kuvat: Jukka Granström Viikko ilman nautintoja 28 • askel 2/2018
Hörpin maitokahvia suuresta mukista, murustelen voisarvea ja listaan muistivihkooni asioita, joita toivoisin elämääni vähemmän tai enemmän. Yksinkertaisin tapa toteuttaa trendikäs ekopaasto on noudattaa ortodoksien vanhaa paastosääntöä. Luther piti paastoamista hyvänä tapana, jonka avulla voi keskittyä sielun pelastuksen kannalta olennaisiin asioihin, vaikka pelastusta paastoamalla ei voikaan ansaita. Ortodokseille paasto – neljästi vuodessa sekä joka keskiviikko ja perjantai – on uskonnollinen velvollisuus. Toisaalta Luther kritisoi ulkokultaista paastoa. Nyt ei ole laskiainen, mutta vietän sitä silti hypermarketin kahvilassa. Ehkä siksi luterilaisia eivät sido tiukat paastosäännöt. Puhepaasto kuulostaa ihanalta, mutta vauvan kanssa mahdottomalta. Luterilaiseksi paastoksi voitaneen lukea myös tipaton tammikuu, lihaton lokakuu ja jokavuotinen uudenvuodenlupaus elää terveellisemmin. Sitäkin useammin olen ajatellut, että pitäisi. Monen muun luterilaisen tavoin olen osallistunut joka vuosi laskiaisriehaan ainakin pullan verran, mutta en sitten kuitenkaan paastonnut. Paastonaika ilman paastoa Vaikka myös luterilainen kirkkovuosi tuntee paastonajan, kristillinen paasto on monen luterilaisen mielestä lähinnä ortodoksien juttu. Nyökyttelen mielessäni arkkipiispan viisaille sanoille ja päätän kokeilla vegaanista ruokavaliota. Vieressä kymmenen kuukauden ikäinen vauvamme nukkuu päiväuniaan. Suomessa se tarkoittaa mäenlaskua, hernekeittoa ja suuria kermavaahdolla ja mantelimassalla tai hillolla täytettyjä pullia. Olen saanut tuttujen ruokien tilalle uusia makuja ja ajanvietteen tilalle aikaa ajatella, lukea ja nukkua. askel 2/2018 • 29. Luterilaisille se on lähes kuollut perinne. Vielä keskiajalla Suomessa paastottiin laajasti, mutta 1800-luvulle tultaessa tapa oli jo hiipunut. Jätän pois myös kaiken sellaisen, joka vie arjestani liikaa aikaa. Viime keväänä julkaisemassaan paastokirjeessä arkkipiispa Leo totesi lihaja maitotuotannon kuormittavan ympäristöä raskaasti ja pohti, minkälainen vaikutus sillä olisi, jos kaikki maailman kristityt noudattaisivat paastoa. Paastota voi milloin vain mistä tahansa sellaisesta, joka tuntuu haitalliselta itselle tai lähimmäisille. Irti Facebookista ja kahvista Viime vuosina kirkko on kampanjoinut ahkerasti ekopaaston puolesta. H P erinteisesti paaston alla vietetään karnevaalia. Sellaisia ovat sosiaalinen media kuten Facebook, televisio ja suosikkikännykkäpelini Candy Crush Saga. Siinä sitoudutaan 40 päiväksi vähentämään energian kulutusta. Kun Kirkon tutkimuskeskus viimeksi tutki, miten suomalaiset harjoittavat uskontoaan, se kysyi muun muassa joogasta ja meditoinnista, mutta ei mitään paastosta. Lihattomuus ja tipattomuus Uskonpuhdistus vaikutti paastoperinteen katoamiseen, mutta Martti Lutheria siitä ei oikein voi syyttää. Se kehottaa luopumaan lihasta ja muista eläinkunnan tuotteista kuten maitotuotteista ja kananmunasta. Lisäksi luovun kahvista, sillä siitä luopuminen tuntuu lähes mahdottomalta. Sitä, kuinka moni suomalainen nykyään paastoaa, ei tosin ihan tarkkaan tiedetä. Tavanomaisin luterilaisen paaston muoto on retriitti, jossa vetäydytään päiväksi, pariksi tai pidemmäksi aikaa hiljaisuuteen
Aamupäivisin vauvan mentyä päiväunilleen olen tottunut keittämään kupin kahvia ja istahtamaan hetkeksi sohvalle. Niitä en kaipaa. Mättöruoka vaihtui nyhtökauraan En tiedä johtuuko se linssikeitosta vai siitä, että olen vihdoin tottunut paastoon, mutta neljäntenä paastopäivänä tauoton nälkä vihdoin päättyy. Se tuo mieleeni Facebookin Sipsikaljavegaanit-ryhmän, jossa keskustellaan vegaanisesta ”mättöruuasta”, ja harmistun kun muistan, etten voi mennä tutustumaan sen tarjontaan. Kaupassa huomaan, että vegaaneille on runsaasti tarjontaa muuallakin kuin hedelmäja vihannesosastolla. Ilman kahvia alan torkahdella. Toisena paastopäivänä paistan uunissa bataattija perunatikkuja, joihin lorotan rypsiöljyä ja suolaa tarpeettoman paljon. Koska en voi toistaa totuttuja tapojani, joudun tekemään valintoja paljon tavallista useammin. Pohdin aiempaa tarkemmin, minkälaista pakkausjätettä ruuasta syntyy, missä ruokani on tuotettu ja kuka kerää voitot. Mitä pidemmälle paasto on edennyt, sitä innottomammin olen odottanut sen päättymistä. Tosin usein olen hukannut oman aikani Facebookia, Instagramia ja Whatsappia selaten. Paasto syntyy valinnoilla Arkiset valinnat korostuvat paastonaikana. Tietoisuus ohjaa käytöstäni. Ruokavaliokin tuntuu hankalalta. Ajanviete vaihtui ajatteluun Viimeisenä paastopäivänä saan aamiaisvieraaksi ystäväni. Pian huomaan hänen olleen oikeassa. Harkitsen tarjoavani myös kaappiin unohtuneita, sattumalta vegaanisia pipareita. Päätän kuitenkin jättää ne odottamaan toista hetkeä. Kadulla tuote-esittelijä ojentaa minulle kahvin näytepakkauksen, ja kyläpaikoissa on aina kahvipöytä katettuna. Kaupan aulassa olen jo tarttumassa mainoslehteen, mutta sitten pysähdyn. Useimpina iltoina menen nukkumaan tavallista aikaisemmin. Myös iltaisin uni painaa luomiani väkisin alas. Vaikka somessa on paljon hyvää, kuten kierrätysryhmiä, vertaistukea ja tietysti ystäviä, siitä on tullut elämässäni aikasyöppö, joka ottaa enemmän kuin antaa. Se on totta. Paasto kyllä ottaa tarvitsemansa tilan. Se tuntuu ihanalta. Joudun keskittymään, jotta en rikkoisi paastoani sen hädin tuskin alettua. Onneksi tuhkakeskiviikko lähestyy. Viikon aikana elämääni on tullut enemmän hyviä kuin huonoja muutoksia. Olen kattanut pöytään avokadoleipiä, puolukka-smoothieta ja appelsiinimehua. Hän sanoo, ettei paasto ole vain luopumista, vaan pois jääneen tilalle tulee aina jotain uutta. En halua lukea mainoksia, jotka ehkä saisivat minut haaveilemaan jostain sellaisesta, jota en tarvitse enkä vielä edes halua. On marinoituja tofuja, kookosrasvajuustoja ja monenlaisia vegaanisia eineksiä, kuten vehnägluteenista valmistettua seitan-kebabia. En pidä siitä, sillä haluaisin tehdä vapaahetkinäni sellaisia asioita, joita vauvan kanssa ei voi tehdä. Periaatteessa ihan sallittua, mutta tunnen oloni huijariksi. Vaikka syön runsaasti pähkinöitä, papuja, tofua ja täysjyväviljaa, olen jatkuvasti nälkäinen ja ajattelen ruokaa tavallista enemmän. Jätän kebabin kauppaan, mutta ostan nyhtökaurapyöryköitä kiireisiä päiviä helpottamaan. Mättöruoka tuskin sopisi paastoon. Olen paastostani tietoinen jatkuvasti, sillä se tulee vastaan aina kun syön, käyn ruokakaupassa tai vauva nukkuu, enkä voi tehdä niitä asioita, joita silloin tavallisesti teen. P Juttua varten on haastateltu Helsingin yliopiston kirkkososiologian professoria Jyrki Knuutilaa. H 30 • askel 2/2018. Ystäväni kertoo, että usein paaston aikana opitut hyvät tavat jäävät elämään joksikin aikaa, mutta vähitellen vanhat tottumukset palaavat. H Tavat ohjaavat tekoja Totuttelu on ensimmäisinä päivinä vaikeaa. Sillä, mistä päättää paastota, ei taida olla kovin suurta merkitystä, kunhan se tulee arjessa vastaan riittävän usein. Ystäväni on pappi ja tottunut paastoaja. Arkkipiispa Leon paimenkirjeen mukaan paasto ei kiellä hyvää ravintoa, mutta keksit tuntuvat liioittelulta. Kiusauksia on kaikkialla Kun paaston puoliväli on ylitetty, kahvi on ainoa asia, jota todella vielä kaipaan. Olen saanut tuttujen ruokien tilalle uusia makuja ja ajanvietteen tilalle aikaa ajatella, lukea ja nukkua. Olen niin tottunut täyttämään tyhjät hetket some-kanavien selailulla, että lähijunassa napsautan älypuhelimesta Facebookin auki ennen kuin ehdin ymmärtää, mitä teen. Olen alkanut pelätä, etten pysty pitämään hyvästä kiinni, kun sallin jälleen itselleni kaiken. Iltaisin luen kirjoja ja pelaamme puolisoni kanssa lautapelejä. Suljen sovelluksen nopeasti ja poistan sen kännykän aloitusnäytöltä. Emme ole tätä ennen tehneet niin kertaakaan vauvan syntymän jälkeen. Kiusauksia on kaikkialla. Ruokapaasto ohjaa minua ajattelemaan ruuan kulutusta laajemmin kuin eläinperäisten tuotteiden välttelynä. Kun päivän lehti jää kolmatta kertaa peräjälkeen tulematta aamupostin mukana, ärsyynnyn ensin, mutta päätän sitten suhtautua vastoinkäymiseen juuri sillä vakavuudella, joka tämän kokoisiin vastoinkäymisiin sopii. Hyvä niin
Aivoverenkiertohäiriöitä diabeetikoilla on 2–4 kertaa todennäköisemmin kuin ei-diabeetikoilla. Eikä lukuun kuulu avopalveluista, perusja työterveyshuollosta tai kuntoutuksesta aiheutuneita kustannuksia. Koska monilla diabeetikoilla on useita liitännäissairauksia, heillä on diabeteslääkkeen lisäksi usein myös esimerkiksi verenpaine-, kolesterolija sydänlääkkeitä. D iabetes-lääkkeitä tarvitsevien tilanne heikkeni viime vuoden alussa entisestään, kun näiden lääkkeiden korvattavuus alennettiin 65 prosenttiin. Diabetes ei ole vain pelkkä sokeriaineenvaihdunnan häiriö, vaan se vaikuttaa kaikkialla elimistössä. Tyypin 1 diabetesta sairastavan vuotuiset kustannukset ovat noin 3 200 euroa ja tyypin 2 diabeetikolla vastaavasti noin 2 100 euroa. Diabeteksesta ja sen omatoimisesta ehkäisystä saa paljon kattavaa tietoa HUS:n Terveyskylästä. Kolme neljästä diabeetikosta kuolee sydänja verisuonitautiin. Joka kolmas meistä on riskissä sairastua ja joka kolmas myös sairastuu kymmenen lähivuoden sisällä. Synkän ennusteen mukaan 20 vuoden kuluttua vain viidennes meistä elää vailla diabetesta. Sinne avataan oma Diabetestalonsa helmikuun aikana. Suurin syy nykytilanteeseen on tietysti väestön ikääntyminen, mutta ennen kaikkea väen vähäinen liikunta sekä lihominen, etenkin keskivartalolihavuus. Sivuilta löytyy lisäksi tulosten tulkinta. Viidenkin prosentin painonpudotus pienentää sairastumisriskiä lähes neljänneksellä ensimmäisen vuoden aikana. Hän korosti, että painoa pudottavat suolistohormonilääkkeet, GLP-1-agonistit pitäisi saada nykyistä aikaisemmin lääkekorvausjärjestelmän piiriin. J okainen voi itsekin arvioida diabetesriskinsä helposti Diabetesliiton sivuilta löytyvällä riskitestillä: http:// www.diabetes.fi/terveydeksi/diabeteksen_ehkaisy/ riskitesti. Diabeteksen riskitesti arvioitiin Diabetesfoorumissa painonsa arvoiseksi kultaa. Diabeetikoiden sairaanhoidon kustannukset olivat vuoden 2011 laskelmien mukaan yli 1,5 miljardia euroa eli noin yhdeksän prosenttia kaikista terveydenhoidon menoista. Tavallisia diabeteksen lisäsairauksia ovat sokeutuminen, munuaistaudit, alaraaja-amputaatiot sekä sydänsairaudet. Monen potilaan hoitotasapaino saattaa järkkyä, kun rahan puutteesta johtuen lääkitystä tauotetaan tai lopetetaan omin päin. J o yli 360 000 suomalaisella on diagnosoitu diabetes, ja he saavat erityiskorvausta diabeteslääkkeisiin. Ainoastaan insuliinin korvattavuus säilyi 100 prosentissa. Vastaava painon lisääntyminen taas lisää sairastumisvaaraa peräti yli 80 prosenttia. E ittämättä diabetes on kallis sairaus. Tämä johtuu diabetekseen liittyvistä monista lisäsairauksista. Kylään löytää osoitteella www.terveyskylä.fi P Oletko diabetesvaarassa. Lisäsairauksien hoito lähes kaksinkertaistaa nämä vuosittaiset kustannukset. Pienillä teoilla voi myös parantaa tilannettaan. Lääkehoidon kustannuksista noin 75 prosenttia tulee avoterveydenhuollosta. ”Tässä maassa ei kannata enää kasvattaa läskiä.” HYVÄ ELÄMÄ Sirpa Norri • lääketieteen toimittaja askel 2/2018 • 31. Lähes toinen mokoma sairastaa diabetesta tietämättään. ”Tässä maassa ei kannata enää kasvattaa läskiä”, totesi kymmeniä vuosia ylipainoisia diabeetikoita hoitanut lääkäri. Se heikentää sairastuneen elämänlaatua ja lyhentää elämänkaarta keskimäärin kuudella vuodella. Työikäisillä diabeetikoilla on puolta enemmän sairauspoissaoloja kuin terveillä. Näin esimerkiksi käy satakiloiselle miehelle, joka laihtuu viisi kiloa. Ajoissa riskit tunnistamalla sekä sairauden ehkäisemisellä ja hoitamisella vältytään runsaasti kärsimystä ja kustannuksia aiheuttavilta lisäsairauksilta. S ynkkää diabetestilannetta punnittiin loppuvuodesta Helsingin Finlandia-talossa pidetyssä Kansallisessa Diabetesfoorumissa lähes 150 asiantuntijan voimin. Nyt korvaukseen ovat oikeutettuja vain potilaat, joiden painoindeksi ylittää 35 eli kun 170-senttinen painaa jo yli 100 kiloa. Potilas ei aina itse tiedä, mikä lääke on elintärkeä ja vaikuttaa hänen ennusteeseensa eniten
Suru. Katuminen on sana täynnä latausta. Kaikki sitä tuntuvat arvostavan. Tito Colliander kuvaa lyhyttä keskustelua munkin ja maallikon kesken. Parannuksen tekeminen on mielensä muuttamista Sana tulee Uuden testamentin kreikankielisestä sanasta metanoia, joka merkitsee mielensä muuttamista. Kun joutuu katumaan omaa pahuuttaan. Siis toivomista, että joku tehty juttu olisi jäänyt tekemättä. Itseruoskinta. 8:21,22). Niin kauan kuin maa pysyy, ei lakkaa kylvö Emme tiedä, mitä tämä myyttinen kertomus tarkoittaa. Olen siis jossakin asiassa muuttanut mieleni. Vain Nooa ja hänen perheensä selviytyivät. Pahan tuottaminen on inhimillistä. Olemme pian laskeutumassa paastonaikaan, sisäisen tutkistelun, ripin ja katumuksen maisemaan. Katua voi, vaikkei olisi tehnyt syntiä. Jumala antoi sen merkiksi sateenkaaren ja sanoi: ”Minä en enää koskaan kiroa maata ihmisen tähden, vaikka ihmisen ajatukset ja teot ovat pahat nuoruudesta saakka, enää en hävitä kaikkea elävää, niin kuin tein. Esimerkkinä tässä on itse Jumala. Me luterilaiset emme ole tottuneet ripittäytymään säännöllisesti. Katumuksen ja parannuksen problematiikka nousee kirkon käytännössä konkreettisimmin esille ripissä. Kaikki rippiä arvostavat, harva sitä harjoittaa Katuminen – eli sen toivominen, että joku juttu olisi saanut jäädä tekemättä – muuttuu monimutkaisemmaksi, kun liitämme sen kysymykseen synnistä. Vedenpaisumuksen seurauksena suurin osa luomakuntaa menehtyi. Katuminen on kuitenkin turhaa sureksimista, jos se ei johda seuraavaan askeleeseen. Moos. Tässä emme löydä enää viittauksia Jumalaan. 6:5,6). Lankeamme ja nousemme, lankeamme ja nousemme Rippiä meitä aktiivisemmin käyttävät ortodoksit käyttävät synnintunnustuksesta nimitystä mysteeri, salaisuus. Katolisilla tietty määrä Ave Marioita. Moos. Parannuksen tekemiseen. Maallikko kysyy: ”Mitä sinä teet luostarissa?” SANOJA & TEKOJA Olli Valtonen • rovasti ja HelsinkiMission toiminnanjohtaja 32 • askel 2/2018. Herrakin katui ja murehti sydämessään Katuminen ei aina liity vain kysymykseen pahasta ja pahuudesta. Katumisen seurauksena Jumala toimitti maan päällä suuren ekologisen katastrofin. Häpeä. Siis väärään tai epäviisaaseen ryhtymykseen. Kaduttaako. Katkeraan katumiseen liittyvät usein kyyneleet. Katumus tarkoittaa uutta näkökulmaa. Niin kauan kuin maa pysyy, ei lakkaa kylvö eikä korjuu, ei vilu eikä helle, ei kesä eikä talvi, ei päivä eikä yö.” (1. Mutta kirjoitusten mukaan se johti Jumalan mielen muutokseen eli parannuksen tekoon. ”Kun Herra näki, että ihmisten pahuus lisääntyi maan päällä ja että heidän ajatuksensa ja pyrkimyksensä olivat kauttaaltaan pahat, hän katui, että oli tehnyt ihmisen, ja murehti sitä sydämessään” (1. Hän teki liiton Nooan kanssa. Se liittyi ihmisten pahuuden lisääntymiseen. E tymologisen sanakirjan mukaan katuminen merkitsee tehdyn tekemättömäksi toivomista. Mutta harvat harjoittavan. Katumus ei ensisijaisesti tarkoita syyllisyyttä tai itseinhoa. Enää en tekisi niin kuin silloin, aikaisemmin. Mutta mitä katuminen tarkoittaa. Tässä ensimmäinen huomio: Katuminen liittyy yleensä tekoon. Myös hän on katunut ja siis muuttanut mieltään. Katumus on uusi tapa katsoa itseämme, toisiamme ja Jumalaa
P Katumus on uusi tapa katsoa itseämme, toisiamme ja Jumalaa. Heille katumuksen mysteeri on prosessi. Martti Luther kutsui niitä veljien keskinäiseksi lohduttamiseksi. Vaikeinta on lopulta antaa anteeksi itselle. Heille rippi merkitsee ”toista kääntymystä”. Sivumennen sanoen: almu, joka on sanana kadonnut arkisuomesta, tulee kreikan sanasta, joka tarkoittaa armahtamista. Aina kun ihminen osallistuu synnintunnustuksen sakramenttiin, hän nousee ylös ja jatkaa matkaa. Ortodokseille synnintunnustuksen sakramentti auttaa jatkamaan. Tässä annan ison peukun katolisen kirkon katekismukselle (815 sivua!). Rippi-isä määrää synnintunnustajalle katumustyön. On selvää, ettemme voi ostaa hyvää omaatuntoa almuilla ja hyvillä teoilla. Milanon piispa Ambrosius sanoi 300-luvulla näistä kahdesta kääntymyksestä, että kirkossa on ”vesi ja kyyneleet: kasteen vesi ja parannuksen kyyneleet”. Kadunko oikeita asioita. Salaripin sijasta on sielunhoito, joka sekin on rippiä Me luterilaiset poikkeamme ortodokseista ja katolilaisista siinä, että meillä synnintunnustus kuuluu jokaiseen jumalanpalvelukseen. Siinä on kolmaskin elementti. Katumuksen tulisi näkyä arjessa, rikospaikalla Katolilaiset kutsuvat rippiä ja synninpäästöä parannuksen ja sovituksen sakramentiksi. Me lankeamme syntiin, mutta synnintunnustuksen kautta nousemme. Synnin tunnistaminen edellyttää itsearviointia Keskeisin kysymys katumuksessa on sen kohdentaminen. Se vaikuttaa siihen, millaisina näemme itsemme. Salaripin sijasta meillä käydään seurakunnissa paljon sielunhoidollisia keskusteluja. On olemassa sellainen asia kuin korvaamattoman ja peruuttamattoman pahan teon anteeksisaaminen. Synninpäästö on kristinuskon ydintä. Mutta yhtä selvää on, että katumuksemme pitäisi näkyä keskellä arkea (rikospaikkaa). Sellaisena, että se oikeasti kirpaisee katujaa. Hyvittäminen. Ensimmäisen, peruskääntymyksen paikka on kaste. Tämä toinen kääntymys on kristityn jatkuva tehtävä. Tähän munkki vastaa: ”Me lankeamme ja nousemme, lankeamme ja nousemme, lankeamme ja nousemme.” Se on koko kristikunnan kokemus. Itsereflektion eli oman toiminnan itsearvioinnin ja tarkastelun taito vaikuttaa kaikkien muiden elämäntaitojen ja tiedon oppimiseen. Tässä tarvitaan hyviä rippi-isiä, mentoreita ja työnohjaajia. askel 2/2018 • 33. Se ei merkitse vain katumusta ja synninpäästöä. Katumustyö voi olla rukousta, lahjan antamista, laupeudentekoja, lähimmäisten palvelemista. Vaikka niitä ei kutsuta juhlavasti ripittäytymiseksi, sitä ne monesti kuitenkin ovat. Sen edellytys on kyky itsereflektioon. Se ei ole ”salarippi” – kahdenkeskeinen keskustelu rippi-isän kanssa – vaan osa seurakunnan yhteistä jumalanpalvelusta. Siksi käytän mieluusti sanaa synnin tunnistaminen. Hyvänä tekona
¶ Alaikäisenä turvapaikanhakijana Suomeen tullut afganistanilainen Mahdi ei olisi voinut kuvitellakaan tullessaan, että kahden vuoden kuluttua hänellä olisi äiti, isä ja oma koti. ¶ Marraskuun lopussa heidän adoptioanomuksensa hyväksyttiin. Saimme sittenkin lapsen! Anne ja Jarmo Savolainen ovat olleet 15 vuotta naimisissa ja toivoneet lasta. ¶ Mahdista tuli heidän oma poikansa. H Teksti: Pirjo Wesaniemi • Kuvat: Jani Laukkanen 34 • askel 2/2018
askel 2/2018 • 35
Ruotsissa hän sai lämpimiä vaatteita, vanhat tädit antoivat, koska Suomessa olisi kylmä. Mahdi on kaikkien mielestä tosi fiksu ja sydämellinen. Ennen Suomeen tuloa puhuin melko hyvin englantia, mutta nyt suomen opetteleminen on ollut niin tiivistä, että englanti on unohtunut tässä vähän. – Tuntuu varmaan ihan hullulta joillekin, mutta hän on tuntunut alusta saakka omalta pojalta, Anne sanoo ja katsoo kuin äiti poikaansa, johon on mielistynyt. Mahdi tuli Suomeen 27.11.2015, eli lähes päivälleen kaksi vuotta sen jälkeen hänet adoptoitiin. He saivat asunnon ja aloittivat opinnot kukin tasonsa mukaisesti. Olen oppinut paljon Suomen kulttuurista ja ihmisistä, Mahdi sanoo tyytyväisenä. Kotona Afganistanin eteläosassa Mahdin perheeseen kuuluu vanhempien lisäksi sisaruksia. Hän oli innoissaan tutkinut postin joka päivä sen jälkeen, kun adoptiohakemus oli jätetty. Yhtäkkiä meistä tuli vanhemmat. Mutta joulupukki tiesi Mahdin nimen ja mitä hän oli "En ole vieras täällä. Pojan suomen kielen taitoa on kehuttu, ja siihen on varmaan ollut Annella ja Jarmolla vaikutusta. Hän oli 15-vuotias lähtiessään, ja äiti luuli pojan menevän vain käymään Kabulissa. T orniosta Mahdi siirrettiin ensin Haarajoelle ja sitten Järvenpäähän Kirkkopalvelut ry:n Seurakuntaopistolle, jossa syksyllä alkoi Nutukka-toiminta (Nuoret maahanmuuttajat Kansanopistossa). Unkari on turvapaikanhakijoille todella paha paikka, Mahdi muistaa. Vaikka hän puhuu hyvää suomea, ei käräjäoikeuden päätös avautunut hänelle. – Minua kiinnostaa tehdä käsillä. 36 • askel 2/2018. Siitä tapaamisesta meidän elämämme muuttui. – Ystävämme esitteli meidät Mahdille. Jo ensimmäisenä jouluna Mahdi lähti Annen äidin luo Alavudelle. – Avasin ja luin ensiksi lopun ja päätöksen. Mukana oli myös naisia ja lapsia. Siinä luki ”Anne Savolainen, äiti” ja ”Jarmo Savolainen, isä”, Anne kertaa innoissaan. Vesi oli mustaa ja pelottavaa. Uni karisi silmistä, kun mies tuli takaisin kädessään kirje käräjäoikeudesta. Se oli pitkä kuukausi. Vartija opetti pojille ”yksi, kaksi”, Mahdi sanoi aina ”yksi, taksi”. Näimme viikolla ja viikonloppuisin, Anne kertoo alkuvaiheista. Mahdista tuli meidän poika! Ei tullut uni silmään. Anne-äiti kertoo, että Mahdi on niin hyvä, että hän olisi päässyt opiskelemaan moneen paikkaan, mutta valitsi sitten sähköpuolen. Anne halusi mennä ja halusi, että Jarmokin tulee. – Parempaa poikaa emme olisi voineet saada, vakuuttaa Jarmokin. Se oli myönteinen. Hän ei tiennyt Suomesta mitään. Hän päätti ottaa kirjeen mukaan seuraavana päivänä mennessään käymään kotona Annen ja Jarmon luona. Yhteyksiä on vaikea pitää yllä. Monet yhdistykset järjestivät tilaisuuden ihmisille, jotka olivat kiinnostuneita ryhtymään kummeiksi näille nuorille. Mahdi opiskeli suomea ja vuoden kestävän Numa-linjan perustietoja. Kiitos Pia Vappulan, että hän näytti meille toisemme. Koko ajan piti pumpata vettä pois, ettei vene olisi uponnut. Ensimmäisiä sanoja olivat ”kiitos” ja ”ruoka”. Poika katseli ihmeissään autiota suomalaista talvimaisemaa, ettei ole ketään missään. Jarmo katsoo hymyillen vaimonsa riemastusta. – Minä en ole vieras täällä. Olen kotona." B Alusta asti Mahdi tuntui Savolaisista omalta pojalta. Hän halusi päästä ammattiin nopeasti ja aloitti viime syksynä sähköja automaatiotekniikkatutkinnon opiskelut. Minä olen kotona, Mahdi hymyilee. Kun Jarmo Savolainen oli lähdössä viemään Roosa-koiraa iltalenkille, Anne huusi sängyn pohjalta, että muista katsoa posti. Hän oli kiinnittänyt huomiota siihen, miten hyväkäytöksinen Mahdi oli. J ärvenpäässä ihmiset alkoivat toimia alaikäisten maahanmuuttajien hyväksi. H uuri sinä päivänä Anne Savolainen ei ollut käynyt postilaatikolla, vaikka olikin etäpäivällä töistä. Mahdi on saanut saman kirjeen omaan asuntoonsa. Torniossa aloitettiin kielen opiskelu. Kuukausi siinä menee, oli sanottu. Poika ylitti meren 48 ihmisen kanssa kuusi metriä pitkässä kumiveneessä. Meistä tuli heti läheisiä. M ahdin on selvästi vaikea puhua siitä, minkä vuoksi hän pakeni ja muista matkan yksityiskohdista
askel 2/2018 • 37. – Parempaa poikaa emme olisi voineet saada, Jarmo Savolainen sanoo
– Kaikilla alaikäisillä maahanmuuttajilla on edustaja. Hän ehdotti meille, että ryhtyisimme pojan edustajaksi. Heillä on mainio keskinäinen huumori, jossa on paljon lämpöä ja hyväksyntää. – Migrissä eli Maahanmuuttovirastossa on tietysti ruuhkaa, mutta on kovin raskasta odottaa. Kaikesta näkee, että he ovat toisilleen rakkaat ja tärkeät. A nne ja Jarmo ovat 15 vuotta uskoneet ja toivoneet ja rukoilleet itselleen lasta. Roosa-koira on hellyyden kohde, mutta lasta he ovat odottaneet kaikki nämä vuodet. Ajattelen näitä poikia, Anne huokaa. toivonut lahjaksi, kun he viettivät jouluaattoa Annen siskon perheessä. Mahdi muutti Seurakuntaopistolta omaan asuntoonsa, mutta käy vanhempiensa luona monta kertaa viikossa. Tuolla ne paperit on vieläkin, Anne huokaa. Anne ja Jarmo joutuivat haastatteluun soveltuvuudestaan Mahdin huoltajiksi. Mahdi kysyi Annelta, voiko hän opettaa autolla-ajoa, kun ajokortti on niin kallis. Kysyin myös Mahdilta, mitä mieltä hän olisi. Se taas auttoi adoptioasiassa, että he olivat jo valmiiksi huoltajia. Se tuntui nopealta, sillä he olivat odottaneet puoli vuotta Mahdille oleskeluluvan jatkoa. Viime joulunvietossa oli mukana myös Mahdin ystävä Alishah. – Ja Mahdi näki mummun, Jarmo sanoo lämpimästi. Luovutimme. Tilasimme myös adoptiopaperit, mutta kaikki kuulosti niin monimutkaiselta. Kaikki säästöt menivät hoitoihin. Se oli 20 minuutin keskustelu, jossa kävi ilmeisen selvästi ilmi heidän halunsa ja kykynsä, koska päätös tuli viikossa. Hän opiskeli H B Yhteinen harrastus on kuntosali, jossa Anne, Jarmo ja Mahdi tapaavat säännöllisesti. Mahdin edustaja joutui jättämään toimensa ryhtyessään yrittäjäksi vähän ennen Mahdin täysikäisyyttä. – Lasta ei vain tullut. Ajatus adoptiosta ei jättänyt Annea rauhaan. Jarmo laihtui kymmenisen kiloa viime keväänä aloitettuaan kuntosaliharrastuksen. Mahdi oli ajanut kotimaassaan autoa ja se sujui hyvin. A nne ja Jarmo vitsailevat, että pääsivät vaipanvaihdosta ja murrosiästä helpolla adoptoidessaan täysi-ikäisen Mahdin. 38 • askel 2/2018. He jättivät anomuksen lokakuun lopussa ja kuukausi siitä tuli päätös. Mutta minulla syntyi ajatus oheishuoltajuudesta, ja pyysin ystäviä rukoilemaan sen puolesta. Anne hoitaa puhepuolta, ja molemmat miehet katsovat häntä lempeästi hymyillen
A doptiopäätöksen jälkeen Mahdi otti käsivarteensa tatuoinnin ”Mom & Dad sydän”. Mahdi muistuttaa, että hänellä on kaksi äitiä ja kaksi isää. Jarmo kertoo, että eilenkin haettiin yhdelle pesukone Oulunkylästä Helsingistä. Hän kiittää myös Annen ruokia. Anne on mestari kierrätyksessä ja netin palstoilla. Voin puhua heidän kanssaan ihan kaikesta, myös ongelmistani. Pakkanen ainakin yllätti ensimmäisenä talvena. No senhän Anne tietenkin varasi ”meidän pojalle”. Ihan kuin olisin ollut katsomassa elokuvaa, jossa kaikkien vaikeuksien jälkeen on onnellinen loppu. Mahdi tuntui heti omalta pojalta, kun olen niin kauan omaa lasta odottanut. Kukaan meistä ei voi tietää, mitä kaikkea matkalla on tapahtunut ja mitä nuori poika on pelännyt ja ajatellut saapuessaan Suomeen. Olen joutunut miettimään myös Karjalan evakoita. – Minulla on kaikkein parasta, että minulla on Suomessa äiti ja isä. Tulevaisuudessa ei ollut mitään kiintopistettä ennen kuin hän tapasi Annen ja Jarmon. Vanhana urheilumiehenä liikuttaa se, että hän on niin urheilullinen. P Parasta Mahdissa on koko pakkaus. Kyllä se toinenkin ajokortti irtosi, mutta vähän enemmällä vaivalla. Nyt he ovat vieraassa maassa, ja minä haluan auttaa. – Kun tutustuin Mahdiin ja hänen ystäviinsä, olen kääntänyt mielipiteeni kokonaan maahanmuuttajista. tarkasti netistä myös kirjalliset kysymykset. Olemme puhuneet myös oman uskomme asioista ja jakaneet kokemuksia yhteisymmärryksessä, Anne kertoo. Olen saanut niin paljon rakkautta Annelta ja Jarmolta, Mahdi puolestaan kiittää. Ja kun Jumala vastaa, se tuntuu hyvältä. He ovat rukoilleet niin monta vuotta lasta, mutta eivät ikinä olisi voineet kuvitella, miten Jumala vastaa. Anne ja Jarmo uskovat, että Mahdi saa jäädä Suomeen. Taivaan Isä tietää. Seison ulkona kyynelten valuessa pitkin poskia. Talvinen ilta on pimeä, mutta Tuusulassa Savolaisten omakotitalon valot loistavat lämpimästi. Itse asiassa Savolaiset auttavat neljää poikaa. Mahdin molemmat kokeet menivät myös ensi yrittämällä läpi. Kun Mahdi oli Jarmon apuna puiden pilkkomisessa, Anne haki kierrätyssänkyä yhdelle pojalle, ja sieltä löytyi myös myytävä auto. – Parasta Mahdissa on koko pakkaus. Kun on turva ja rauha. Arvostelijoiden pitäisi tutustua heihin ensin ja puhua vasta sitten. Me käydään koko perhe kuntosalilla ja katsotaan jalkapalloa televisiosta, Jarmo kiteyttää tunnelmiaan ja sanoo olevansa hyvin onnellinen itsensä ja vaimonsa puolesta. Mahdin myötä olemme oppineet paljon. askel 2/2018 • 39. Sitten myös Mahdin ystävä pyysi Annea opettamaan häntäkin. Anne hankki netin kierrätyspalstalta tarvittavat laitteet, opiskeli itse ja pääsi opetuslupaopettajantutkinnosta läpi. Ajattele, jos tulee sota ja itse joudut pakenemaan. – Kun ajattelen, mitä nämä pojat ovat kokeneet ja vaikeita asioita nähneet
Jumala rakentaa meissä valtakuntaansa, raivaa meissä tilaa sille. Tulkoon on optatiivinen, toivetta ilmaiseva muoto. Kaiken täyttävä häly. M eidän Isän -rukouksessa rukoillaan ”Tulkoon sinun valtakuntasi”. kysyi Jeesus opetuslapsiltaan. Se kannattelee meitä silloin, kun omat voimat eivät riitä. Valtakunta on jo teissä, teidän keskellänne, Jeesus sanoo. Jumala itse rakentaa ja kasvattaa meissä valtakuntaansa. ”Se on kuin sinapinsiemen. Ja toisaalta se on tuleva. 4:31). Ku va : M att i K ar pp in en Pirjo Kantala • tuomaspappi RUKOUS Toivo on valtakunnan siemen 40 • askel 2/2018. Meillä jokaisella on esteemme Jumalan valtakunnan tulemiselle. Hän on jo kylvänyt meihin valtakuntansa siemenen. Vaikeudet, sairaudet ja kuolema näyttävät toteen sen, että elämässä tärkeintä ei ole tekeminen, vaan luottaminen. Omat tarpeet ja toimet. Joskus jopa hyvän suorittaminen vie tilaa tärkeämmältä. Toisaalta, emme voi omin voimin rakentaa Jumalan valtakuntaa itseemme. Luopumisen hetkellä, silloin kun sillä mitä olet tai omistat, ei ole enää mitään merkitystä, on tärkeintä, että jäljellä on Jumalan valtakunnan toivo. Suuremmaksi kuin uskoitkaan. Kun se kylvetään maahan, se on pienin kaikista maailman siemenistä, mutta sen taimi nousee maasta ja kasvaa puutarhan kasveista suurimmaksi” (Mark. Vaikka Jumalan valtakunnan siemen olisi tällä hetkellä sinussa vielä pieni, voit vahvistaa sitä rukouksen sanoin ”tulkoon sinun valtakuntasi minun elämääni”. Ja toivo sinussa kasvaa vähitellen suureksi. Älä tukahduta tai aseta toivolle rajoja, vaan anna tuon pienen siemenen kasvaa sinussa. Jumalan valtakunta meissä on pieni toivon siemen. Kiire, joka ei jätä tilaa pysähtyä ja kuunnella hiljaisuutta. Mihin vertaisimme Jumalan valtakuntaa. Luottamus Jumalaan
Puolison kuolema on suuri menetys, ja itsemurha jättää aina jäljelle jääville niin monta kysymystä. Ajattelen sinua ja rukoilen puolestasi. Toivon siemenenä. Pyyntöjä voi lähettää myös sähköpostilla osoitteeseen askel.toimitus@kotimaa.fi otsikolla ”Rukouspyyntö”. Nyt mies on päätynyt yllättäen itsemurhaan, kun lääkkeet eivät auttaneet häntä sairaudessa. Anna tilaa itkun tulla. Rukouspyyntö on, että välit voisivat palautua vielä rakastaviksi ja hyviksi. Pyynnön voi lähettää osoitteella Askel, PL 279, 00181 Helsinki. Rukouspyyntösi puolesta rukoillaan Helsingin Mikael Agricolan kirkon Tuomasmessun rukousryhmässä ja myös Tuomasmessun yhteydessä kerran kuukaudessa. rakastaa juuri tätä ihmistä tänään. Se vain on joskus hyvin haastavaa. Sellaisia kysymyksiä, joihin ei ole vastauksia. Toivon, että sinulla on rinnallasi ihmisiä, joiden kanssa voit käydä tapahtunutta läpi. Takana on 56 yhteistä vuotta. Anna siemenen kasvaa puuksi, joka viheriöi ja kukkii toivoa niin, että toivottomuus väistyy ja lohduttomat virkoavat jälleen elämään. Älä vaadi itseltäsi liikoja näinä aikoina. Joitakin rukousaiheita julkaistaan lehdessä tällä palstalla, mutta aina ilman tunnistettavia nimiä. Eräs vuosikausia yhdessä ollut aviopari kertoi, että avioliitto pysyy tuoreena ja voimissaan, kun joka päivä tekee päätöksen, että haluan Rukouspyyntöni: Tahdotko, että puolestasi rukoillaan. Käsittelemme viestit luottamuksella. Sinulla on oikeus surra ja itkeä. Tilanteesi on todella raskas. Puolison elämä on itkua, surua ja ikävää. Auta, Jumala, surussa Suru on todellisena ja vahvana läsnä yksin jääneen lesken elämässä. Eikä avioliitto ole vain onnellisia päiviä. Jo vihkikaavassa lupaudutaan rakastamaan myös vastoinkäymisten päivinä. Sitten, yhtäkkiä, on tullut ulkopuolinen suhde rikkomaan aviopuolisoiden välejä. Ensin pienen pienenä siemenenä. Se rikkoo luottamuksen. Kirjoita ”Rukouspyyntö” kuoren vasempaan yläreunaan. Kun tästä selviää, niin parhaassa tapauksessa on kasvettu ihmisinä ja osataan jatkaa matkaa rinta rinnan, mutta kenties paremmin tietoisina siitä, että kumpikin on avioliitosta vastuuta kantava osapuoli. Vähitellen suru helpottaa. Varsinkin petetyksi tullut puoliso on mennyt rikki ja suru ja ahdistus on tullut jatkuvaksi seuraksi elämään. Kunpa saisimme vielä iloita yhdessä. Toisen avioparin välit ovat vain hiipuneet ja rakkaus tuntuu loppuneen. Ulkopuolinen suhde ja rakkauden hiipuminen rikkovat aina puolisoissa jotakin. Rukoilkaa avioliittomme puolesta Takana on kymmeniä vuosia onnellista avioliittoa. Tulkoon Sinun valtakuntasi. ”Rukoilkaa te siis näin: Isä meidän… Tulkoon sinun valtakuntasi.” Matt. Avioliitto ja parisuhde ovat niitä asioita, joiden onni mitataan moneen kertaan arjessa. Tarvitaan monia myötäpäiviä ja rakkautta, molemminpuolista huomioimista, että luottamus taas kasvaa ja voittaa pelon. Rukoilemme puolestasi ja sillä tavoin kuljemme rinnallasi. Saakoon Jumalan valtakunta tilaa meidän kaikkien avioliitoissa, että yhteinen toivo kannattelisi silloin, kun oma rakkaus on koetuksella. P Jumala, raivaa meissä tilaa valtakuntasi tulla. 6:9,10 askel 2/2018 • 41
Kevät 1918 jakoi perheitä, ja konfliktin vaikutus jatkuu nykypolviinkin. KUKA on veljensä vartija. Suomen sisällissotaan sijoittuvan oopperan libreton kirjoittaminen vei Tuomas Parkkisen myös oman suvun historian äärelle. D Teksti: Vesa Keinonen • Kuvat: Rami Marjamäki Vuoden 1918 jälkiä Tampereen Tullikamarin seinässä 42 • askel 2/2018
Tuomas Parkkisen mukaan sisällissota on oopperaan sopiva aihe. Jo antiikin teatteri ja kirjallisuus kertoivat sotapäälliköiden julmuudesta ja sukujen välisistä kiistoista. askel 2/2018 • 43
Edelliset olivat vapauttamassa Kevättalvella 1918 Tampereen lumihanget värjäytyivät punaisiksi. A stelemme Tuomas Parkkisen kanssa Tampere-talon ravintolaan. ensi-iltaan tulevan Veljeni vartija -oopperan harjoitukset ovat alkaneet. Lukkarin kaksi aikuista lasta sen sijaan ottavat voimakkaasti kantaa ajan tapahtumiin. Näin tarinan kertoja voi valottaa sotaakin kolmelta eri kantilta. 44 • askel 2/2018. Kaupungista jäi mieleen paljon hyviä muistoja, mutta ei yhtään mitään vuotta 1918 koskevaa. Amanda-tytär liittyy punaisten riveihin ja Eemil-poika puolestaan vetää hihaansa valkoisen nauhan, kertoo Parkkinen luomistaan päähenkilöistä. Perheenpää on Johanneksen kirkon – nykyisen Tampereen tuomiokirkon – lukkarina työskentelevä leskimies Johannes Rossi. – Siellä en kuitenkaan ehdi paljoa olla. Ensimmäiset ajatukset teoksesta syntyivät jo vuonna 2008. Tammikuun alun haastattelupäivänä 16.2. – Lisäksi kannattaa muistaa, että oli kolmaskin osapuoli, puolueettomat. Tuomas Parkkinen uskoo, että taiteen tarjoamin keinoin on mahdollista avata kansalliseen Suomea Venäjän vallasta. – Taiteella, erityisesti musiikilla on valtava voima. – Johannes on vakaumuksellinen pasifisti, joka pysyy puolueettomana myös kansalaissodan alettua. Koska mitään suhdetta ei ole ollut. Työpäivät tulevina viikkoina ovat niin pitkiä. Tässä teoksessa on kolme päähenkilöä, joista vähintään yksi on aina lavalla. Sodan molempien osapuolten tappiot kohosivat järkyttävän suuriksi. Toiset päivät ovat elämäni huonoimmat ja toiset taas parhaat. Suomen vuoden 1918 sisällissota on kenties vavahduttavin aihe, josta taiteilija saa tehdä tulkinnan ja näyttämösovituksen. Samoja teemoja käytäneen yhä uudelleen läpi. Libreton tekijältä on tiedusteltu toistuvasti yhtä kysymystä: kumman osapuolen näkökulmasta Veljeni vartija -ooppera on kirjoitettu. Hämäryyteen vaipuvan puiston toisella laidalla sijaitsee hotelli, joka toimii seuraavat viikot helsinkiläisen ohjaaja-näytelmäkirjailijan sijaiskotina. Heitä oli eniten. Voimme puhua ihmisten tunteista ja motiiveista paljon suoremmin kuin esimerkiksi joku tietokirja. Veljeni vartijan parissa työskennellessä asia on kuitenkin muuttunut. Parkkinen traumaan myös aivan uudenlaisia näkökulmia. Teoksen libreton kirjoittanut ja ohjauksesta vastaava Parkkinen luonnehtii oloaan vielä hyvinkin rauhalliseksi. – Lapsena ja nuorena asuin useita vuosia Tampereella. Taide avaa uusia näkökulmia Tänä vuonna sisällissota tulee olemaan paljon tapetilla. Samaan hengenvetoon kokenut ammattilainen kuitenkin ennustelee tulevaa. Tarina teloituskomppaniasta Tuomas Parkkinen kertoo oman suhteensa Suomen sisällissotaan olleen pitkään hyvinkin selkeä. – Harjoitusten aikana tunnelmat tulevat vaihtelemaan. – Näytelmäkirjailijana olen aina henkilöni puolella. – Haluttiin suuri, suomalainen ja tamperelainen ooppera dramaattisesta aiheesta. – En tiedä, pitäisikö asiasta olla jopa huolissaan, mies virnistää. Parkkinen painottaa sitä, että sekä valkoisten että punaisten motiivi oli mitä jaloin. Vahva aihe, pitkä prosessi Olli Kortekankaan säveltämä Veljeni vartija on suurtuotanto, joka porautuu vuoden 1918 traagisiin tapahtumiin yhden tamperelaisperheen kautta. Oopperan synnyttäminen on ohjaaja-libretistin mukaan ollut poikkeuksellisen pitkä prosessi. Jälkimmäiset taas halusivat parantaa heikentyneitä elinolojaan
Vaikka olisi kärsinyt kuinka paljon, siltikään ei aleta kostoksi tappaa toisia. Silloinkin luettiin sanomalehtiä, joissa kerrottiin värikkäästi vastapuolen tekemistä karmeista teoista. Veljeni vartijakaan ei muodosta poikkeusta. Näin yleisökin voi huomata, että tietyissä olosuhteissa ihmiset voivat päätyä tietynlaisiin ratkaisuihin. Eikä mitään muuta. Maailma on nyt aivan toisenlainen, mies huokaa. Parkkinen luettelee yhteiskuntaryhmien tuloerojen kasvun, Venäjän aggressiiviset toimet Krimillä ja Ukrainassa, valeuutiset ja vihapuheen sekä hallitsemattoman maahanmuuton erilaisine vastaliikkeineen. Leimallisesti kristillisenä oopperana Parkkinen ei silti Veljeni vartijaa pidä. Aivan jokaisella on vastuu lähimmäisestään. Parkkisen mukaan kysymys on näyttämörunoelmasta, jonka taustalla on yhtä aikaa kaksi ajatusta: mitä oopperan henkilöille tapahtuu, ja kuinka he menevät siitä eteenpäin. Tietyistä teemoista ei puhuta, ja toista osapuolta edustavia asioita voidaan kavahtaa. Parkkisen suvunkin aikakirjoissa kohtalokkaalla vuodella on oma merkityksensä. Toivon, että kristittyjen ohella myös ateistit ja muslimit voisivat ne allekirjoittaa. Tapahtumat ja ihmiset tuodaan niin lähelle katsojaa, että heihin voi samaistua. Sellaisia, jotka edeltävät suurta, väkivaltaista mullistusta. Toistokaan ei ole tässä tapauksessa pahitteeksi. – Syy on tietysti se, jotta samoja asioita ei koettaisi uudestaan. Ensi-iltaan tulevan oopperan nimi viittaa Raamatun tunnettuun kertomukseen, jossa sisarusten välinen kauna kärjistyy äärimmilleen. Kun vuodesta 1918 puhutaan, ei voida välttää ottamasta esille anteeksiannon teemaa. Murhaaja ilmoitti, ettei ole veljensä vartija. Vuoteen 1918 liittyy lukematon määrä tarinoita ja myyttejä. Vastuu on meillä jokaisella, mutta erityisesti niillä, jotka ymmärtävät, että tällaisia kauheita asioita voi tapahtua uudelleen. Mene kotiisi!” Pelottavaa polarisaatiota silloin ja nyt Sata vuotta on maailmanhistoriassa hyvin lyhyt aika. Armolle ja anteeksiannolle. askel 2/2018 • 45. Jumala ei suoraan vastaa, mutta kertomuksen viestihän on, että kyllä me olemme. – Moni teema teoksessa nousee kristinuskosta mutta myös universaalista arvopohjasta. Ohjaaja-libretistin mielestä vuoden 1918 onnettomuudesta ja siihen johtaOli kolmaskin osapuoli, puolueettomat. Katsoja kenties ajattelee, että kyseisissä olosuhteissa minäkin olisin voinut toimia samoin. Eläytymisen kautta avautuu myös mahdollisuuksia sille kaikkein tärkeimmälle. – Valkoinen upseeri käveli sitten kuolemaa odottaneen esiäitini luokse ja tokaisi: ”En voi ampua noin kaunista naista. Siinä vaiheessa menee huonosti, jos nämäkin ihmiset sulkeutuvat kupliinsa ja alkavat olla välinpitämättömiä lähimmäistensä hätää kohtaan. Sisarustahan ei voi valita. – Raamatussakin todetaan, että lapset pannaan kolmanteen ja neljänteen polveen vastaamaan isiensä pahoista teoista. Näkemyseroista huolimatta on tultava toistemme kanssa rakentavasti toimeen. Tuomas Parkkisen mukaan huolestuttavan monia viime vuosisadan alun ilmiöitä on näkyvissä nykyisessä yhteiskunnassamme. Kirjailijan työkalupakista löytyy toinenkin keino. – On syntynyt niin monenlaista polarisaatiota. Hänen oma sisarensa työskentelee pappina Orivedellä. Olisinko minä toiminut samoin. Oman suvun henkilöitä oopperassa ei kuitenkaan esiinny. Aivan sama ilmiö oli havaittavissa ennen maamme sisällissotaa. Vahvistamaton sukulegenda kertoo, että punaisten puolelle asettunut Sofia olisi taistelujen tauottua passitettu teloituskomppanian eteen vauva mahassaan. – Kun pystyy ymmärtämään toisen motiiveja, on mahdollista antaa oopperan fiktiivisille hahmoillekin anteeksi. Tunnistan, että 1960-luvulla syntynyt sukupolveni kantaa edelleen esi-isiensä taakkoja sisällissodan ajalta. – Mummoni isästä tiedetään nimi ja se, että hän oli tataari. Veljeni vartija liittyykin suuriin yleisinhimillisiin arvoihin. – Täytyy joka tasolla olla viisautta löytää kauniin puheen oikea tie. Katkeroitunut Kain tappoi Abelin ja sai sukunsa päälle merkin muistuttamaan ikuisuuksiin saakka jatkuvasta kirouksesta. – Veriteon jälkeen Jumala kysyi Kainilta, missä hänen veljensä on. – Veljeni vartija -oopperan teemoistakin olemme hänen kanssaan keskustelleet. –Jälkimmäinen on se tärkeämpi. – Veljeni vartija -oopperassa ei ole raivohulluja tai aatteessaan kiihkoilevia. on alkanut pohtia, että ehkäpä sisällissodan tapahtumilla sittenkin on joku kytkös häneen. neesta kehityksestä on todellakin syytä puhua. Kuka pelasti kenetkin teloitukselta ja kuka pahoihin tekoihin syyllistynyt taas tunnontuskissaan riisti itseltään hengen sodan jälkeen. Tuomaksen joulukuussa 1918 syntynyt Olga-isoäiti oli Venäjän armeijassa palvelleen sotilaan ja suomalaisen Sofia-nimisen maalaistytön rakkauden hedelmä. Kaikilla vastuu lähimmäisistään Parkkinen kertoo olevansa hyvin kiinnostunut sisarussuhteista. Tuomas Parkkinen huomauttaa, että meillä on vain yksi mahdollisuus. L Tuomas Parkkinen otti Veljeni vartijan roolihahmoihin vaikutteita sieltä ja täältä. Oli hän sitten vaikkapa maahanmuuttaja tai se naapuri, joka soittaa musiikkia liian kovaa. Sisarussuhde on aina luonteeltaan erityinen. – On pelottavaa, kuinka paljon asiat ovat muuttuneet noin kymmenessä vuodessa
Oikea vastaus lienee, että sekä että. Molemmathan siinä putoavat kuoppaan!” Kirkko ei ole naurun paikka, mutta ei nauru kiellettyäkään ole. Jo 1970-luvulla ilmestyi Erkki Karion suomentama englantilaisen papin Peter de Rosan rukouskirja nimeltä Mitäs me ulkokullatut. Näin opasti entinen rovasti vasta papiksi vihittyä nuorukaista: ”Yksi tai kaksi vitsiä kuuluu jokaiseen hyvään saarnaan. Niin ikään moni on sanonut, että Raamatussa ei ole huumoria, mutta he ovat väärässä. Paitsi ehkä joissain vakavaja raskasmielisissä yhteisöissä. Sydämen kyllyydestä suu puhuu ja käsi kirjoittaa. Mutta silti rukoukseen voi sisältyä joskus huumoria. Hän tietää jo ne kaikki. Ihmisten vuoksi. Toisille on ominaisempaa nähdä maailma – ja myös taivas – humoristisemmin kuin toisten. Nyt hän joutuu olemaan vakavammassa roolissa. Yksityiset kirjoitetut rukoukset voivat olla tyyliltään vapaampia, joskus jopa humoristisia. Toisten tyyli on totisempaa, toisten kevyempää, jopa humoristista. ”Herra, olen eräänlainen luonnonsuojelija. Elämäni on yhä uudelleen saanut jäädä kesannolle.” De Rosan rukoukset ovat oikeastaan psykologista peiliin katsomista ja oman itsen tutkiskelua. Hauska juttu tai pari saattaa hyvinkin parantaa saarnaa ja sen vastaanottoa. Laajasalon mielestä huumori kuitenkin sopii kirkkoon, vaikka jumalanpalvelukseen ei varsinaisesti tulla vitsejä kuuntelemaan. Hetkinen. T yötoverin huoneessa on pieni taulu, jossa on rukous: Herra, tee minusta sellainen ihminen kuin koirani uskoo minun olevan. Jos rukous on sydämen puhetta Jumalalle, niin sydän tarkoittaa koko ihmistä ja hänen kaikkia ajatuksiaan, sanojaan ja tunnetilojaan. Se on täynnä lyhyitä humoristisia oivalluksia, jotka on puettu rukouksen muotoon. Miten huumori sopii siihen yhteyteen. Teksti: Olli Seppälä ”Notkistakaa sydäntenne polvet rukoukseen.” Rukouksia hymy huulessa 46 • askel 2/2018. Kolmaskin vitsi käy, mutta se vaatii jo tyylitajua, joten en suosittele. Vai mitä pitäisi ajatella Luukkaan evankeliumin kohdasta (6:39), jossa Jeesus sanoo: ”Miten sokea voisi taluttaa sokeaa. Kyllä Raamatusta sitäkin löytyy, hienovaraista tosin. ”Herra, sitä et kai Sinäkään voi kieltää, että ainakin lankeemukseni ovat täydellisiä.” Myös kristityn kilvoittelu lähimmäisenrakkauden raskaalla tiellä voidaan ilmaista humoristisesti: ”Herra, vihollisteni rakastaminen käy minulta aika mukavasti, mutta ystäviäni en tahdo sietää.” Jumalalle ei kerrota vitsejä. Jumala ja uskonelämä eivät välttämättä ole niin kuolemanvakavia asioita, että ne tappaisivat elämästä kaiken ilon, hymyn ja naurun. ”Komedian tekeminen oli minulle rakas harrastus, jota muistelen hyvällä. Onko kyseessä rukous vai vitsi. Enää en voi heilua telkkarissa vitsihahmona. Vitsikäs saarnaaja Joku on sanonut, että vaikka Jeesus ei nauranut, hän hymyili paljon. Mukana on myös ripaus itseironiaa. Yleensä ajatellaan, että ihmisen puhe Jumalalle on perusluonteeltaan vakavaa. Neljättä tai useampaa vitsiä vältä kuin ruttoa.” Lyhyitä oivalluksia Mutta entä rukous. Jokainen puhuu Jumalalle tavallaan. Helsingin hiippakunnan piispa Teemu Laajasalo tunnettiin ennen piispaksi tuloaan televisiosta YleLeaks-sarjasta huumorintekijänä. Tämän tietää jokainen saarnaaja. Kirkkojen viralliset kirjoitetut rukoukset ovat usein asiallisia tai jopa yleviä. Piispan virkaan se ei sovi”, Laajasalo sanoi Me Naiset -lehden haastattelussa viime vuoden lopulla
Piispa rukoili: ”Herra anna minulle jokin merkki siitä, että olen toiminut oikein ja sinun tahtosi mukaan.” Kului hetki eikä mitään tapahtunut. Näin muutkin näkevät, mitä asiaa sinulla on taivaaseen. Körttimies ajatteli, että eihän siinä mitään voi menettää ja rukoili illalla, että Jumala parantaisi hänen jalkansa. Erään hurskaan saarnamiehen väitetään sanoneen: ”Notkistakaa sydäntenne polvet rukoukseen.” ”Anteeksi, mutta minulla ei ole sellaisia”, kommentoi paikalla ollut biologi. Esimerkiksi Anna-Maija Raittilan suomentamassa vanhassa 1600-luvun Abbedissan rukouksessa sanotaan: ”Herra, Sinä tiedät paremmin kuin minä, että olen tulossa vanhaksi. Aamulla mies heräsi. Suojele minua tulemasta liian puheliaaksi ja ajattelemasta, että minun on sanottava painava sanani joka asiassa ja joka tilaisuudessa.” Huumorin ja itsetutkiskelun yhdistelmä ei ole moderni keksintö. Pappi oli hetken hiljaa ja tunnusti sitten: ”Kun katsoin sitä porukkaa, näin parhaaksi rukoilla kansan puolesta.” Toiselta papilta kysyttiin, miten tulisi rukoilla, sormet ristissä vai kädet koho”Yksi tai kaksi vitsiä kuuluu jokaiseen hyvään saarnaan.” tettuina. ”Kiitos, Herra, jatkan siis samaan malliin.” Körttiläisyyden eli herännäisyyden olemusta kuvaa seuraava rukoukseen liittyvä vitsi. Mutta hapan vanha ihminen on paholaisen suurimpia töitä.” askel 2/2018 • 47. Abbedissan rukouksessa sanotaan myös: ”Pidä minut suhteellisen lempeänä. Tahaton komiikka on usein herkullista. Jumala oli vastannut hänen rukoukseensa: miehen molemmat jalat olivat kipeinä. Ja totta lienee tämäkin toteamus: ”Lähimmäisenrakkauden toteuttamiseen liittyy monenlaisia hankaluuksia, Herra.” Käsien paikka Rukoukseen liittyy myös vitsejä, jotka ovat usein lämminhenkisiä ja kertovat samalla jotain rukouksen olemuksesta. Hän tapasi karismaatikon, joka sanoi: Rukoile Herraa ja pyydä, että hän parantaa jalkasi. En halua olla mikään pyhimys, sillä muutamien sellaisten kanssa on hyvin vaikea elää. Körttimiehellä oli jalka kipeä. Sen sijaan kohota käsivartesi, jos haluat muiden näkevän, ettet tiedä, mitä käsilläsi rukouksen aikana teet.” Samasta teemasta on toinen vitsi tai versio, jonka mukaan laita kätesi ristiin, jos pyydät Jumalalta jotain, ja kohota kätesi, jos kiität Jumalaa jostain. Pappi vastasi: ”Laita kädet ristiin, jos et tiedä, mitä käsilläsi tekisit rukouksen aikana. Ja usein juuri se synnyttää huumoria, sillä todellisuus ja sisäinen maailma voivat olla ristiriidassa. Rukoilijat ovat aina ymmärtäneet, että Jumalan edessä on hyvä olla rehellinen. Eräältä papilta kysyttiin eduskunnan juhlajumalapalveluksen jälkeen, miltä tuntui rukoilla niin suuren päättäjäjoukon puolesta. Niihin voi sisältyä oivalluksia niin ihmisenä olemisesta kuin Jumala-suhteesta. Vanha keksintö Humoristiset rukoukset eivät parhaimmillaan ole mitään irtovitsejä
Talon isäntäpari Anne ja Hannes Sundja vaalivat sekä sukunsa että kansansa arvokasta kulttuuriperintöä, jota näiden seinien suojissa on paljon. Mitä heille kuuluu nyt, kun Viro täyttää 100 vuotta. Teksti Päivi Puhakka • Kuvat: Kuva: Pille-Riin Kalmus K auniin huvilan salissa Viron Pikakosella grammarista kajahtaa Porilaisten marssi, joka on myös Viron puolustusvoimien komentajan kunniamarssi. Tämä oli pappi ja Helsingin yliopistosta kielitieteestä väitellyt kansanrunouden kerääjä. 48 • askel 2/2018. Flyygelin peri Aleksander ja Mathilde Mohrfeldtin tytär, laulaja Helmi Viitol isoisältään Jakob Hurtilta. Kunniapaikalla on Viron lippu. Myös Hurtin kannel kuuluu talon aarteisiin. Huvila kuului aikoinaan Viron lipun isälle, Aleksander Mohrfeldtille (vuodesta 1936 Mäevälja). Vuonna 1883 syntyi Hurtin Kalevipoegien lukupiiristä Eesti Üliõpilaste Selts. H Pikakosen perintö Historiallisena päivänä 16.11.1988 haastattelin virolaista kolmilapsista Sundjan perhettä. 20-henkiseksi kasvanut klaani kokoontui Pikakoselle taloon, jossa vaalitaan arvokasta perintöä. Samaan aikaan korkein neuvosto äänesti maan suvereniteetista. Ylioppilasseuran sini-musta-valkoisesta lipusta tuli koko ensimmäisen tasavallan lippu kuvaamaan taivasta ja uskollisuutta Kun valokuvaaja Kari Laakso ikuisti Sundjan perheen 16.11.1988 Askeleseen, äänestettiin Toompean mäellä maan itsemääräämisoikeudesta
Pikakosen kotimuseossa käy myös paljon vieraita. askel 2/2018 • 49. Vapaa-ajalla maakoti tarjoaa työtä ylin kyllin Anne ja Hannes Sundjalle
Neuvosto-Eestin aika Molotov-Ribbentrop-sopimuksen salainen lisäpöytäkirja liitti Viron Neuvostoliiton etupiiriin, ja 1940 maasta tuli osa Neuvostoliittoa. Korjaamisen ajaksi naiset ja lapset nousivat maihin. Viron vapaussota (1918–1920) päättyi Tarton rauhaan, jossa Neuvosto-Venäjä ja Viro tunnustivat toisensa. Edellisen vuoden kyyditykset Siperiaan olivat koskeneet kaikkia perheitä, eikä hän voinut laulaa Laulua Stalinille ja muita Neuvostoliittoa ylistäviä lauluja. Koulussa toimivat October-lapset, Pioneerit ja nuorisojärjestö Komsomol, joihin Hannes ei kuulunut. – Isälle, äidille ja veljelleni oli paikat neljännessä laivassa, jonka moottori meni rikki. Sekä ylioppilaat että eri ammattija kansalaisryhmät pitivät yhteyttä Suomenlahden yli. Helmi Viitolin ystäväpiiri saattoi lomailla viikon Narvajoella, toisen Haapsalussa ja kolmannen täällä Valgejoella. Isä kasvatti poikansa eestiläisiksi, ja äiti kertoi Viron historiasta. Saksalaiset valtasivat sen elokuussa 1941 ja venäläiset pommittivat maan tasalle. Vuonna 1925 oopperalaulaja Karl Viitol alkoi rakennuttaa huvilaa, jolle hänen appensa Aleksander Mohrfeld oli hankkinut tontin Valgejoen varresta. Annen isän äidin suku oli ortodokseja, ja siihen kuului myös Pavel Kulbus eli bolsevikkien vuonna 1919 Tartossa murhaama piispa Platon. Aarian kuulaskatseinen esittäjä katsoo valokuvasta seinällä. Maatilat muutettiin kolhooseiksi, ja yli 20 000 virolaista kyyditettiin Siperiaan. Pikakosella Helmi Viitol piilotti kielletyt kirjat, kuten Eesti Vabadussoda 1918–1920, metalliarkussa maahan. Kun tämä kutsui vuoden 1950 laulujuhlille kaikki entisetkin kuorolaiset, ei Arvi lähtenyt. 50 • askel 2/2018. Sitä seurasi kolmen vuoden saksalaismiehitys, kunnes puna-armeija otti vallan syksyllä 1944. Pikakose kokosi äärelleen kulttuuriväkeä. Anne selaa valokuvia talon rakennusvaiheista ja kesävieraista; säveltäjä Gustav Ernesaks, näyttelijät Ants Lauter, Erna Vilmer ja Liina Reiman ja tämän puoliso, Estonia-teatterin musiikinjohtaja Raimund Kull. Sivistyneistö ja rahvas kohtaavat Hannes vaihtaa marssin tahdit 1928 äänitettyyn Carmenin Escamillon Toreadoriin. H (sininen), maata ja kärsimystä (musta) sekä lunta ja toivoa (valkoinen). Mu isamaa on minu arm oli Arvi Sundja laulanut ennen sotaa Ernesaksin kuorossa. ”Toisen kotimaan” odotus Anne Sundja kasvoi Tapassa Länsi-Virossa perheessä, jonka isä toimi timpurin työn ohella baptistikirkon johtajana. Tapan historia on rankka. Pikk Hermannin torniin. Pimeänä ja kylmänä syyskuun päivänä 1944 neljä laivaa odotti lähtöä Viron länsirannikolla. Kolme niistä pääsi merelle, mutta joutui saksalaisten pommittamiksi. Ihmisiä pakeni Pohjois-Amerikkaan ja Australiaan. Dokumenttielokuvassa Pikakose Mosaiik suomalaisen ja eestiläisen teatterin näyttelijät pelaavat jalkapalloa. Kun vika oli korjattu, päätettiin, että laiva lähtisi ilman perheitä. Ensin se liehui epävirallisena kansallislippuna, kunnes 21.11.1918 se vahvistettiin Viron tasavallan valtiolipuksi ja nostettiin 12.12. Maata alettiin ajaa neuvostosysteemiin. 4.6.1884 ylioppilaat – joukossa myös Mohrfeldt – kuljettivat lipun hevoskyydillä Tartosta Otepään kirkolle siunattavaksi. Postikorttikokoelma kertoo yhteyksistä Suomeen, jossa Viitol ja Reiman kävivät esiintymässä. Mohrfeldt piti nuorille rippikoulua ja kyläläisille jumalanpalveluksia, joihin myös boheemi kulttuuriväki osallistui. Kulttuuri eri muodoissa, musiikki, kuvataide ja kirjallisuus ovat aina kuuluneet Pikakosen ihmisten elämään. Isäni Arvi palasi maihin, hän ei halunnut lähteä yksin. Sivistyneistön lisäksi myös rahvas löysi tiensä Pikakosen yhteisöön
perheen ja Mohrfeldtin ja Viitolin suvut kohtasivat. – Olin 2-vuotias, kun kesällä 1954 isä kävi auttamassa Pikakosen naapuria maatöissä ja me lomailimme täällä. Sävelsilta Suomenlahden yli Vielä 50-luvulla elettiin Suomen suhteissa hiljaista aikaa. Mathilde eli leskenä, ja Helmi pyysi isää ja äitiä muuttamaan tänne avuksi. Aleksander Mohrfeldt oli kuollut jo vuonna 1938 ja Karl Viitol Tallinnan pommituksissa 1944. Edellisenä päivänä kirkot olivat täyttyneet ihmistä, jotka olivat arkkipiispan kehotuksesta rukoilemassa suuren päätöksen puolesta. Naimisiin Hannes ja Anne menivät vuonna 1977. He saivat kuusi lasta, joista Lennart, Lenneli, Evert ja Simeoni ovat syntyneet Neuvosto-Viron aikaan, Hannes Holger kesäkuussa 1991, juuri uudelleenitsenäistymisen kynnyksellä, ja Anne Loore 1993 itsenäiseen maahan. Kotona laulettiin usein, mutta politiikkaa ei puhuttu. Sitten Kekkonen kävi Virossa, laivat alkoivat seilata Suomenlahden yli ja television Sävelsilta ja Naapurivisa näkyä Virossa. 16.11.1988 Askel vieraili kolmilapsisessa perheessä, joka seurasi jännittyneenä radiouutisia Viron korkeimman neuvoston äänestyksestä. Seurakunnassa ei saanut tehdä nuorisotyötä, mutta kokoonnuimme juhlien viettoon; syntymäpäiviä oli usein. Hän lähetti sen Pikakoselta isälleen kolhoosiin. Sundjat ostivat talon yläkerran, jossa on nyt näyttely taiteilija Laine Sundjan tauluista. – Muistan, miten mummo luki Raamattua joka aamu polvillaan. Eräässä kuvassa Hannes on Naapurivisasta tutun kilpailijan, Hardi Tiiduksen, vieressä. Hän viihtyi Laine-äitini seurassa, joka kirjoitti runoja ja teki tauluja. – Olin kaksi vuotta Jekaterinburgissa, josta pääsin kerran lomalle. Kun Arvi ja Laine alkoivat ajaa turistibusseja eri puolille Neuvostoliittoa, pääsi Hanneskin tutustumaan erilaisiin maihin, joiden eksoottisia kasveja istutettiin Pikakoselle. Hannes kertoo, että osa Viron nuorista miehistä joutui armeijaan Siperiaan. Vaarallista kuvaa piiloteltiin vuosikaudet. – Ehkä luterilaisissa seurakunnissa vaalittiin enemmän kansallisia arvoja. – ”Nyt pitää syödä kaikki, niin tulee kaunis sää!” Näin myös Helmi Viitol oli kehottanut aina lounasta tarjotessaan, Anne nauraa. – Koulussa opettajat puhuivat tiettyyn rajaan asti. Kun päätös tuli, Sundjat lähtivät tuhansien muiden kanssa hartaaseen juhlaan, H Laine Sundja Helmi Viitol Viron ensimmäinen presidentti Konstantin Päts Mohrfeldtin hautajaiset vuonna 1938 1887–1908 Mohrfeldt piti Novgorodissa jumalanpalveluksia eestiksi, latviaksi, ruotsiksi, saksaksi, suomeksi ja venäjäksi. Virossa kehittyi vahva allegorian taju; joku kertoi puolet jutusta, itse piti päätellä loput. Kun isä tuli töistä, hän kuunteli Amerikan ääntä radiosta tai luki äidin kanssa vuorotellen ääneen jotain klassikkokirjaa. Anne kertoo, että vapaissa suunnissa puhuttiin ”toisesta kotimaasta”, joka ei ole maan päällä. Isä sanoi, että ”lapsi, sä olet liian pieni, isompana voit tehdä valintasi”. "Mu isamaa on minu arm." askel 2/2018 • 51. Se on ajalta, jolloin Sundjan Päätös suvereniteetista Hannes ja Anne tarjoavat aterian Pikakosen keittiössä, joka oli jo aikoinaan hyvin varusteltu. Modernilla maatilalla oli lämmitettävä kasvihuone, puhelin ja oma sähkölaitos. Hannes näyttää vuonna 1958 tekemäänsä piirustusta, jossa on pieni sini-musta-valkoinen lippu
Puheiden ja puolen yön jälkeen jostain syvältä itkun keskeltä nousi Ernesaksin Lydia Koidulan runoon säveltämä laulu: Mu isamaa on minu arm. Olojen vapauduttua haettiin viisumia Suomeen. Joulua ei virallisesti juhlittu, vaan mentiin kouluun – puettuina juhlapuseroihin. Moskovassa alkoi vallankaappaus, ja ajattelin, että synttärini menevät kokonaan pilalle. He tunsivat itsensä jopa rikkaiksi. jonne kansanedustajat saapuivat Toompean mäeltä. Maakodissa radio oli auki koko ajan. Muistan lokakuun illan vuonna 1989 ja iloisen äänen puhelimessa: ”Olen nyt täällä Naistenklinikalla. Illalla 20.8. – Syntymäpäiväni on elokuussa. ”Pikkuryssä” ulkomailla Sundjien ensimmäinen ulkomaanmatka suuntautui Itä-Saksaan. Kun Puolan raja oli ylitetty, autossa oli erikoinen tunnelma, sekoitus vapautta ja ihmetystä. Suomea kuitenkin ihailtiin ja luotiin yhteyksiä. Elokuulta 1991 muistan pelon: jotain tärkeää tapahtuu. Isä oli tv-talon edessä valvomassa vapaaehtoisena kansankaartissa, Lenneli muistelee. Televisiokin tuli tutuksi. Poika tuli.” Sundjien neljäs lapsi sai Kiven Seitsemästä veljekseksestä nimen Simeoni. – Traagista oli epäluuloisuus; et voinut tietää, kehen luottaa, Lennart toteaa. Siin mu kodu kaunike isa-ema juures...” Anne nauraa, että hänen aapisessaan ensimmäinen kirjain oli A niin kuin auto ja toinen L niin kuin Lenin. Itsenäisyys palaa Jännittynyt kesä 1991 ja elokuun tapahtumat koskettivat syvästi myös lapsia. Koulun ja kodin arvojen välillä oli suuri jännite. ”Eesti on mu sünnimaa, kus ma kasvan suureks." H Lennart, Hermiine, Ragnar, Triin, Ronja, Simeoni, Janeli ja Kadri Pikakosen kodikkaassa keittiössä 52 • askel 2/2018. Myös Lennart ja Evert muistavat hyvin ensimmäisen Suomen matkansa, jolloin suomalaispoika kutsui heitä ”isoksi ryssäksi” ja ”pikkuryssäksi”. itkimme ja katsoimme suoraa lähetystä parlamentista, jossa päätettiin itsenäisyydestä, Anne kertoo. Tiesin, mikä on Viron tasavalta ja missä kotona säilytetään pientä lippua, josta ei saanut puhua. Lapset lukivat myös kiellettyjä kirjoja, niitä jotka Helmi Viitol oli piilottanut Pikakosen pihamultiin. Vuonna 1988 pieni Evert opetti suomalaiselle viroa aapisestaan: ”Eesti on mu sünnimaa, kus ma kasvan suureks. – Evert on kasvanut Pikku kakkosen kanssa, Lenneli nauraa ja laulaa sujuvasti: Piiikku kaakkosen poosti... – Jännitimme, katkeavatko lähetykset ja saako muu maailma tietoa tapahtumista. Hakuaikana Anne ehti tulla raskaaksi, mutta päätti matkustaa, kun lupa viimein tuli. Silloin 9-vuotias lapsi, nyt perheellinen, matematiikanopettajana toimiva Lenneli muistelee: – Synnyin neuvostoaikaan, mutta tiesin, että historiamme on toisenlainen kuin koulussa opetettiin
Mikä on muuttunut. Anne kertoo, että heidän ikäluokkansa muutti Amerikkaan. Nyt Viro on osa Euroopan unionia. Enkä osannut englantia. Laine Sundjan taidetta Kotimuseossa näkyvät entiset käsityötaidot. Kansallinen identiteetti syntyi 1800-luvun puolivälissä, kun ”maarahvas” alkoi sivistyksen myötä muuttua ”eesti rahvaaksi”. Partahöylän terän matkateroitin H askel 2/2018 • 53. Hannes peri Arvi-isältään kameran. – Voisin opiskella jonkin aikaa ulkomailla, sanoo Anne Loore. Sundjilla keskustelu pulppuaa viroksi, suomeksi ja englanniksi. Lennart opiskeli Tartossa semiotiikkaa ja toimii Tallinnan kulttuuriosaston johtajana. Historian opetus muuttui, eikä valmiita kirjoja ollut kuin muinaishistoriasta. – Olemme liberaalimpia ja suvaitsevampia kuin vanhempamme, Lennart toteaa. Äänestämään pääsee 16-vuotiaana. Annen mukaan ennen vertailtiin tv-ruutujen kokoa. Anne Loore on designer. Arvopaletti on monipuolistunut. Nuoret ovat monialaisia, heillä on opiskelumahdollisuuksia ja hyviä bisnesideoita. – Yritän olla maailman kansalainen, mutta Viro on kotini, sanoo pitkin Eurooppaa keikkaileva Evert ja toteaa tekevänsä juuri sitä, mistä unelmoi. Nuoria kiinnostaa kaupunkisuunnittelu ja ympäristökysymykset, kuten palavan hiilen aiheuttamat tuhot ja ympäristöä säästävät liikenneratkaisut; sähköautolla saa ajaa bussikaistaa ja pyöräilyteitä rakennetaan. Paluumuuttajiakin on, mutta työpaikka ja ansaitsemismahdollisuudet nostavat paluun kynnystä. Tammsaaren Tõde ja õigust -teokseen perustuvassa elokuvassa. Nyt katsotaan auton kokoa ja kysytään: missä maassa kävitte lomalla. Itsenäisyyden alkuvuosina nuoret halusivat rikastua nopeasti, opiskelivat taloutta ja pyrkivät bisnekseen. Eestiläisenä ulkomaille Puhutaan identiteetistä. Anne puhuu myös saksaa. Hannes Holger opiskelee Estonian Business Schoolissa ja toimii bussiyrityksen tuottojohtajana. Kouluihin tuli myös uskonnonopetus, jossa tutustuttiin Raamatun kertomuksiin ja toisiin uskontoihin. – Ja sen lupauksen olen pitänyt, Evert virnistää. Kun itsenäisyys sitten tuli, Anne ompeli suuren lipun, jonka eestinsininen väri piti itse värjätä. Isänmaallisuus ilmenee sekä nationalismina että maltillisempana suhtautumisena. Virossa toimii Lenneli muistaa myös äidin huolen, kun isä vei lapset laulukentälle, joka oli kuin ”ihmisiä kiehuva kattila”. Vapaaehtoistyö ja auttaminen ovat lisääntyneet. Simeoni on näyttelijä, joka esiintyy elokuvassa Kalevipoeg ja 100-vuotiasta Viroa juhlistavassa, A. Haluan kasvattaa lapset täällä, Lenneli toteaa. – Minusta piti tulla opettaja tai trumpetisti. Nykyisin osa palaa etsimään juuriaan, muttei ehkä löydäkään paikkaansa. Koulun ohella Sundjien lapset kävivät musiikkikoulua seitsemän vuotta ja löysivät kutsumuksensa tai harrastuksensa taiteen ja kulttuurin saralta. Sitten turhauduin harjoitteluun ja tajusin, etten halua tehdä uraa orkesterimontussa. Kaikki itkivät ja lauloivat yöhön asti pystymättä lopettamaan. Maahanmuuttajat ja sukupuolivähemmistöt jakavat mielipiteitä sukupolvien välillä. Hän lupasi jo nuorena, ettei tule työskentelemään klo 8–16. Nyt insinöörialat ovat haluttuja. Evert kuuluu yhteen Viron kuuluisimmista, Ewert and The Two Dragons -indie-rock-yhtyeeseen. Myös IT-alasta tuli suosittu. Kuvattavaakin löytyy kotoa. Uudet ajan arvot Neuvostoajan päättymisestä on pian 30 vuotta. Lokakuun lapset katosivat koulusta. USA:ssa opiskelleelle Lennartille Eurooppa ja kansat ovat tärkeämpiä kuin rajat ja valtiot. – Olen enemmän eestiläinen kuin eurooppalainen. – Ei minun kaveripiirissäni, Evert huomauttaa. Hän opiskeli piirtämistä taidekoulussa, kunnes vaihtoi kynän lauluun. Lokakuun lapset katoavat Itsenäistymistä seurasivat nopeat muutokset. – Meitäkin houkuteltiin mukaan, mutta koti, isä, äiti ja perhe olivat täällä. Moni nuori on kiinnostunut myös politiikasta. H. Rakastan luontoa, sanoo Anne Loore, joka jo kolmevuotiaana kulki yksin Pikakosen metsissä – kun lapsenvahdilta silmä vältti. Saavutettiin itsenäisyys. Moni tuttava on lähtenyt opiskelemaan muualle. Raskain uhrauksin hankittiin oikeutta omalle lipulle ja kielelle. – En ole kovin kunnianhimoinen, mutta haluan oppia uutta
– Parhaat muistoni ovat maakodista, kun perhe oli yhdessä, Anne Loore sanoo, vierellä Hannes-isä . Nykyisin omavastuu on suuri. Lenneli käy myös katolisessa kirkossa, jossa hänen koulunsa vierailee usein. Evert ja hänen Kadri-puolisonsa kävivät rippikoulun Jaanin kirkossa. – Emme rukoile niin paljon kuin edelliset sukupolvet. Lasten ”normaalia” kehitystä seurattiin tarkasti. H 54 • askel 2/2018. Hän oli mukana myös kahden nuorimman syntyessä Tallinnassa. Mutta kun sain omia lapsia, aloin laulaa lapsuuden lauluja, Lennart sanoo. Opetin heille rehellisyyttä ja anteeksipyytämistä väärin tehdessä. Anne Loore esseensä pariin, Evert hoitamaan vuorostaan Ronjaa (9), Roosi Lindaa (5) ja Simonaa (3) sekä valmistelemaan bändinsä neljättä levyä. Ateria aloitettiin ja nukkumaan käytiin hengellisen laulun myötä. Oli myös projekti, missä vapaaehtoiset – presidenttiä myöten – kutoivat noin 100 metriä pitkää lattiamattoa, jonka raidoissa toistuvat maan eri osien kansallispukujen raitojen värit. Neuvostoaikana kaikki oli rekisteröity, ja oman piirin lääkäri tuli kotikäynnille. Aikuisina he voivat tehdä omat uskon valintansa. Lennelin ja Erkki Aasan Katarina (11) ja Ragnar (8) kuuntelevat tarkasti aikuisten puheita. Ja laulu jatkuu. Eräs virolainen kutoi 160 neliön kokoisen Viron lipun. Jälkikasvu kuvaa lähes samoin sanoin kodin perintöään: Arvosta itseäsi ja toisia. Kotoa he oppivat myös tasa-arvoa, työt jaettiin. Jos lapsi ei käy lääkärissä, saattavat esimerkiksi puheongelmat paljastua vasta koulussa. Lääkärillä oli jo valmiina paperit aborttia varten. Nykyisin hän kehittää valtion leivissä lastensuojelutyötä. – Minua ei olisi, jos olisit totellut lääkäriä, hän sanoo äidilleen, jolla oli Lenneliä odottaessaan vakava rintatulehdus. Ensimmäisen kerran Hannes pääsi synnytyssaliin Naistenklinikalla. Katarina soittaa huilua ja haaveilee lasitaiteilijan urasta. Lennartin ja Doriksen kaksivuotias Sabiine haluaa kuunnella Taikahuilua. Juhlavuoden tapahtumat kotimaassa ja ulkomailla, elokuvat, kirjat, musiikki ovat lahjoja isänmaalle. Isoveli Karl Erik soittaa pianoa. Kotiin on myös aina saanut tulla. Hannes siivosi ja kokkasi siinä missä Anne teki remonttia. – Kodissamme on kristilliset arvot, ja olen opettanut lapsille iltarukouksen. Nykyisät ottavat puolen vuoden isyysvapaan äidin mennessä töihin. Anne ja Hannes Sundja ovat halunneet vahvistaa lasten itsetuntoa ja opettaneet ajattelemaan itsenäisesti sekä näkemään vaivaa unelmien eteen. Hänellä on karu omakohtainen esimerkki. Isä ei ollut kaveri, mutta hän ja äiti kunnioittivat ja kuuntelivat lapsia. myös kolmas sektori ruokapankkeineen. P Evertillä on kolme, Lennelillä kolme ja Lennartilla kaksi lasta. Työ vei neljä vuotta. Tunsin itseni rakastetuksi, ja aina oli lupa mennä äidin luo. Niin Lennartkin, jonka mukaan isänä kehittyvät manipulointija neuvottelutaidot. Laulu jatkuu Hannes toimii prosessijohtajana Tallinnan Vesi -yrityksessä. Luottamuksen Jumalaan Anne ja Hannes välittivät lapsille arjessa, saarnaamatta. Viro elää juhlavuotta, johon liittyy ajatus lahjasta. Hermiinelle (5) Anne opetti lomalla viulunsoittoa. Lennelin mukaan terveydenhoidossa ihminen on tullut tärkeämmäksi. Lapset lähtevät tahoilleen. Lennartin rippikoulu oli metodistiseurakunnassa, jonka jäsen hän on, mutta hän käy enemmän luterilaisessa kirkossa. Tuubaa puhaltavasta Ragnarista tulee legoinsinööri. Anne kuvaa: – Äitinä välitin heille, mitä sain omilta vanhemmiltani. Anne aloitti yliopisto-opiskelut vuonna 1998 ja vaihtoi alaa taidekäsitöistä sosiaalityöhön. Opin keskustelemaan ja luottamaan lapsiin. Entä yhteiskunnan palvelut. Lastensa elämää he seuraavat kiitollisina
Tassunpuristus siis, olette jättäneet jäljen sydämeeni. Minut löytää silloin tällöin piian puutarhablogista: autuasolo.blogspot.com Voit jättää minulle palautetta: www.askellehti.fi/2-neron-elamaa nero_55.indd 55 22.1.2018 10.19. Tämä on jo 11. vuosi, kun kirjoittelen teille. Korkeuksista havainnoiden hyytävän kaunis, huurteinen maisema muistuttaa, että maailma voisi olla kaunis ja hyvä paikka ihmisille ja eläimille. Parin maksimaalisen myyrävuoden jälkeen kanta on romahtanut, enkä ole pitkään aikaan voinut ilahduttaa piikaa jyrsijälahjalla. Talviauringon pilkahtelu on saanut meidät muutenkin heräämään kaamoskoomasta ja ryhtymään aktiiviseen kevään odotukseen. Me kaikki olemme tärkeitä välikappaleita tulevaisuuden luomisessa. Jäähyväiset Teksti ja kuva: Cheri Tamminen NERON ELÄMÄÄ askel 2/2018 • 55 L Vuosi on lähtenyt hyvin käyntiin, vain jyrsijävaje harmittaa. Nyt tuntuu kuin terävähampainen jyrsijä nakertaisi sydäntäni, sillä haikein mielin minun on nyt jätettävä lukijoilleni jäähyväiset. Vaikka pahat teot ja huonot uutiset joskus saavat mielen matalaksi ja toivottomuus nostaa päätään, on hyvä muistaa, että jokainen, joka on rakastava, myötätuntoinen, välittävä ja ymmärtävä, ilmentää hyvän ja Pyhän läsnäoloa. Turhautumiseni ehkäisemiseksi myös personal trainerinani toimiva piika rakensi saliin elämyspuiston, jossa hän järjestää minulle juoksu-, vaanimisja kiipeilyaktiviteetteja. Sen sijaan moni luonnonvarainen myyränsyöjä on pulassa, ja pöllöjen on raportoitu jopa nääntyneen nälkään. Kiitän teitä kaikkia vuosien varrella saamastani kannustavasta ja myötäelävästä palautteesta ja toivon, että jaaritteluni on tuonut hieman iloa arkeenne. Näin pidän yllä lihaskuntoa kesäkauteen asti, enkä riudu sohvaperunaksi, vaikka pakkasilla ulkoiluhetket jäävät lyhyiksi. Ei hätää, minulla on henkilökuntaa, joka tarjoilee säännöllisesti ruokaa. Franciscus Assisilaisen rukouksen sanoin: Vapahtaja, tee minusta rauhasi välikappale, niin että sinne, missä on vihaa, toisin rakkauden, missä loukkausta, toisin anteeksiannon, missä epäsopua, toisin yksimielisyyden, missä erehdystä, osoittaisin totuuden, missä epäilystä, auttaisin uskoon, missä epätoivoa, nostaisin luottamukseen, missä pimeyttä, loisin sinun valoasi, missä surua, virittäisin ilon ja lohdutuksen. Teen tilaa uusille tarinoille ja keskityn maatilan töihin. Piika innostui karsimaan rannan pöpelikköä, ja minä toimin päällysmiehenä turvallisesti saunan katolta käsin. l Ps
Kirja kuvaa värikkäitä kohtaamisia paikallisten naisten ja lasten kanssa ja esittelee myös maan kulttuuria ja poliittisia vaiheita. 56 • askel 2/2018. Voutilainen liikkuu luontevasti eri aikakausien välillä ja osoittaa kiitettävää kriittisyyttä erinäisiä nälänhädän selitysmalleja kohtaan. Nälänhätien historiaa Nälänhädistä on kärsitty historian saatossa ympäri maailmaa, ja yhä edelleen ne ovat todellisuutta joissain maailmankolkissa. Lilja kertoo elämästä afgaanipakolaisten parissa Kreikassa ja ottaa kantaa turvapaikanhakijoiden kohteluun lähimmäisinä. Afgaaninaisten ja -lasten kohtalot järkyttävät. Atena 2017. Monista vaikuttavista tekijöistä ja erilaisista näkökulmista johtuen nälänhätien syiden määrittely on haastavaa. Virpi Kirves-Torvinen Monet minät Mikä siinä onkin, että eri yhteyksissä olemme erilaisia. Usein vaikeudet kasvattavat meitä enemmän kuin voitot. Taloushistoriasta väitelleen Voutilaisen kirja on havainnollinen, muttei järjestelmällinen esitys aiheesta. Hän heittää peliin myös omat kokemuksensa, joista helluntailaisperheen trauma alkaa olla jo puhki koluttua edellisistä kirjoista ja monista haastatteluista. Saanko esitellä monenlaiset minämme. Eikä missään ole luvattu helppoa elämää, sen totuuden kanssa eläminen on yksi isoimmista opetuksista. Kuitenkin lapset elävät Kabulissa rikasta arkea monine harrastuksineen, ja kulttuurissa on paljon hyviä puolia. Kaikkea voi sattua hyvässä ja pahassa. Nälän vuodet. Kirjapaja 2017. Paavo Alaja Lapsiperhe Afganistanissa Äiti, kuulin ukkosen äänen -kirjan nimi on Liisa Liljan pojan lausahdus hänen tullessaan koulusta kotiin. Miten esimerkiksi satunnainen syrjähyppy eroaa toisen vaimon pitämisestä. Kotimaan turvallinen arki on vaihtunut kutsumuksen seuraamiseen. Alkuteksteissä kerrotaan kiinnostavasti myös Lutherista ja luostarielämästä, sieKirjat Äiti, kuulin ukkosen äänen. Kirja on saanut nimekseen Verraton aarre. Ainakin tänä päivänä tosiasia kuitenkin on, että poikkeusolosuhteissakin nälänhädät voitaisiin välttää, jos ihmiset, ennen muuta valtaapitävät, niin haluaisivat. Sillä tulossa on ihan monille pohdittavia asioita. Monella on todella epäonniset lähtökohdat ja silti he selviytyvät kääntäen ne voitoksi. Miikka Voutilainen tarkastelee Nälän vuodet -kirjassaan, mitä nälänhätä tarkoittaa, miten nälänhätiin on ajan saatossa suhtauduttu ja minkälaisia selityksiä niille on annettu ja voidaan antaa. Moneenkaan asiaan ei voi vaikuttaa, mutta oma asenne ratkaisee, tuleeko siitä tappio vai vahvuus. Esimerkiksi Suomen historian nälkäkatastrofit on kuitattu usein turhan heppoisesti muutaman hallavuoden seurauksiksi. V. Heikkinen ja teologian lisensiaatti Veijo Koivula ovat tehneet arvokkaan työn suomentamalla Wilfrid Stinissenin 86 saarnaa. Lilja joutuu vastaamaan moniin avunpyyntöihin, ja hän pohtii omaa kristittynä elämistään; yksittäinen hyvä teko ei ole kovin iso paikallisissa mittasuhteissa, ja hyvän tekemisen varjoon voivat jäädä omien lasten ja puolison tarpeet. Kristillinen käsitys oikeasta ja väärästä saa syvyyttä. Katriina Järvinen pohtii aihetta sosiaalipsykologin, antropologin ja psykoterapeutin kokemuksella. Miikka Voutilainen. Valokuvat tuovat kokemukset lähemmäksi lukijaa. Hänen polveileva ja eloisa kirjoitustyylinsä sopii hyvin afganistanilaiseen tunnelmaan. Katriina Järvinen. Vastassa on äärimmäisen vaikeita kysymyksiä. Pirjo Wesaniemi Viisaan opettajan saarnoja Teologian tohtori Jouko M. Näissäkin esimerkeissä pätee rakkauden kaksoiskäsky: Tee heille, mitä toivoisit itsellesi tehtävän. Liisa Lilja: Perussanoma 2017. Kenenkään elämä ei ole loputonta voittoputkea kehdosta hautaan. Nälänhätien historia. 250 sivua. Jokaiselle on hyvä miettiä, mitkä asiat ohjaavat meitä painottamaan joitakin puolia itsestämme ja historiastamme ja häivyttämään toisia. Tekijät ovat myös laatineet luterilaiselle lukijalle johdannon sekä selostuksen katolisesta karmeliittaperinteestä. Kyse oli pommista. Peitenimet, porttivahdit ja liikkumisrajoitukset tulevat tutuiksi, ja perheen turvallisuus askarruttaa. Luokanopettaja ja sosionomi (amk) Lilja kirjoittaa kolmilapsisen perheensä arjesta Afganistanin Kabulissa vuosina 2008–2013. Jos siihen ei voi samaistua, tulee ulkopuolinen olo heti alussa
Parhain päin, vaikka menisi syteen tai saveen. WSOY 2017. lun pohjasta, kiirastulesta, kontemplaatiosta ja pyhien yhteydestä. Seimessä makasi aivan tavallinen lapsi, joka ei suinkaan säteillyt ylimaallista valoa, kuten postikorteissa ja maalauksissa kuvataan. Parhain päin. Väyläkirjat 2017. Tällainen on esimerkiksi karmeliitoille tärkeän Ristin Johanneksen pimeän yön kuvaus. Huovinen muistuttaa Koiviston pyytäneen pappeja puhumaan enemmän armosta kuin arvoista. Hänessä taivasten valtakunta tuli ihmisten keskelle. Huovinen on sydämeltään evankelinen ja ekumeeninen; kristit tyjen julmat puheet kauhistuttavat häntä. Kirjoittaja käy läpi omaa historiaansa ja Suomen kirkkohistoriaa. Paimenet olivat tavallisia ihmisiä, jotka uskoivat Pelastajan syntyneen, kun enkeli kerran niin sanoi. Siellä hän kirjoitti lukuisia kirjoja. Tämä on myös eurooppalaisen kulttuurin kulmakivi. Mitä ahdistavampaa ja synkempää on sielun pimeys, sitä lähempänä Jumala on. Eero Huovinen. Kirjan kuvituksena on joensuulaisen Eva Zittigin ikonimaalauksia. Hän päätyy toteamaan, että kirkon peruskysymys on: ”Pysymmekö yhdessä, vai kuljemmeko erillään?” Jokainen meistä on pyhä, sillä elämä on Jumalan antama. On levollista lukea näitä tekstejä, joihin osin liittyvät myös virsien sanat. Nykyajan monitouhuisuuteen, hälyyn ja kiireeseen tottuneelle ihmiselle se on tärkeä ohje. Isokätinen presidentti Koivisto jätettiin vielä isompiin käsiin, Jumalan iankaikkisiin käsiin ylösnousemuksen toivossa. Kirjoituksia elämästä, Jumalasta ja armosta. Kirjan nimeä Eero Huovinen perustelee esipuheessaan kertoen pessimismin ja optimismin taistelevan hänessä: ”Silti taistelen sen puolesta, että viimeinen sana ei jäisi synkkyydelle, ei pahalle eikä Perkeleelle. Lähes viisisataasivuinen kirja päättyy Eero Huovisen siunauspuheeseen presidentti Mauno Koiviston hautajaisissa toukokuun lopussa viime vuonna, jolloin suomalaiset surivat ja kuuntelivat tilaisuutta liikuttuneina televisiosta. Usko on kamppailua todennäköisyyksiä vastaan.” Aikamme tarvitsee Huovisen kaltaisia viisaita ajattelijoita, joilla on elämänkokemusta laittaa asioita mittasuhteisiin. Välillä kahlataan syvissä vesissä, uskon perusasioissa. Katolinen karmeliittaveli Wilfrid Stinissen (1927–2013) oli arvostettu hengellinen opettaja yli kirkkokuntarajojen. Raamattu varoittaa, että ”riita on lähellä, kun tyhmä puhuu”. Kirja on taattua Huovista. Kirjan annista tulee mieleen vertaus; kuin ruukku, josta ei öljy lopu. Raamatun tekstien käsittely saarnoissa on raikasta. Leena Hietamies Isommissa käsissä Helsingin emerituspiispa Eero Huovinen kirjoittaa kristinuskon ja kirkon ydinkysymyksistä, juuri niistä, jotka tahtovat jäädä varjoon lööppiuutisten ja erimielisyyksien alle. He eivät jääneet päivittelemään taivaallisen sotajoukon ilmestymistä vaan kiirehtivät katsomaan lasta. Wilfrid Stinissen. Hän kirjoittaa Jumalasta, armosta, ekumeniasta ja Jumalan kasvojen etsimisestä niin, ettei kenenkään tarvitse tuntea itseään ulkopuoliseksi. Stinissen kannustaa passiiviseen, kuuntelevaan rukoukseen, joka tapahtuu levossa ja läsnäolossa. askel 2/2018 • 57. Kirjaa kannattaa lukea vähän kerrallaan ja mietiskellä jokaista saarnaa ajan kanssa. Hän syntyi Belgiassa, mutta eli vuosikymmeniä Ruotsissa Norrabyn karmeliittaluostarissa. Joulun kertomuksesta Stinissen kuvailee, miten tavallista kaikki tapahtunut oli. Verraton aarre -kirjan saarnojen teemat noudattavat kirkkovuotta ja käsittelevät Raamatun tekstejä sekä luostarielämää. Pirjo Wesaniemi Verraton aarre. Kautta kirjan tekstejä sävyttävät lohdutus, luottamus ja ilo, siksi sen seurassa on hyvä olla. Nämä kirjoitukset ovat syntyneet hänen jäätyään eläkkeelle vuonna 2010. Tekstit ovat radiohartauksia, saarnoja, siunauspuheita, pohdintaa ylipäätään ja kolumneja. Niistä aukeaa monia tasoja, mutta päällimmäisenä on aina evankeliumin ilosanoma ja toivo, sitä kautta myös oman elämämme mielekkyys. Jumala halusi tulla maailmaan samalla tavalla kuin jokainen ihminen: syntymällä. Stinissen korostaa, että Jeesuksen syntymä ja elämä ovat suuri aarre kristityille
Nuoren kapinallisen verivala Angstisesta teinistä kasvoi nuori kapinallinen, jolla oli omat sääntönsä. Aikuiset tuottivat muutenkin suuria pettymyksiä. Hän tuntee itsekin kadun varjoisan puolen. Tammikuussa ilmestyi teos Katuvarpusia. Aina valmis uuteen. Ala-asteella opettaja pahoinpiteli sanallisesti muutoinkin koulukiusattua tyttöä. Senkaltainen saattaa olla Jeesuksesta paljon puhuva Johanna Karekin, joka on esitellyt lehtikuvissa ronskeja tatuointejaan ja lihaksiaan. Käännät sivun, pyöräytät piruetit, sanot hyvästi menneelle”, professori Atte Korhola arvioi ystäväänsä Katuvarpusia-kirjassa. Hänet tunnetaan myös valokuvaajana. Se sisältää kodittomista, luonnosta ja taiteilijoista otettujen valokuvien ohella Raamatun tekstejä sekä ajatuksia laulaja Jipulta, nyrkkeilijä Niklas Räsäseltä ja näyttelijöiltä Oona Kareelta, Ritva Oksaselta ja Seela Sellalta. Levoton tyttö pyrki peittämään ahdistuksensa ja sisäisen myllerryksensä sekoilun alle. – Pidin aina itseäni liian halpana. Siihen liittyi syvä häpeä ja itseinho. Edellä mainitut ovat niin sanotusti katu-uskottavia, yhdeltä kulmaltaan kovapintaisia mutta samalla herkkiä ja hengellisiä. Kare näkee nyt, että myöhemmin monet väärät valinnat esimerkiksi miesrintamalla ovat seurausta jo nuorena syntyneestä arvottomuuden tunteesta. Ellei Kare olisi hyvästellyt mennyttä elämänmuotoaan, hän ei olisi ehkä enää hengissä. H 58 • askel 2/2018. Syksyllä Helsingin Sanomatalossa oli lotista kertova näyttely, jonka suojelijana toimi Jenni Haukio. Herkästi särkyvää ”Johanna: helposti rikki menevä, hauras, särkyvä, hento ja haavoittuva. En ymmärtänyt arvokkuuttani, ihanuuttani ja rakastettavuuttani omissa enkä Jumalan silmissä. Niiden mukaan mitään sääntöjä ei saanut olla, oli vain täydellinen vapaus tehdä mitä vain. Asunnottomia koskettavasti ikuistanut Katuvarpusia-näyttely on ollut esillä esimerkiksi Eduskuntatalossa ja Helsingin tuomiokirkossa. Kova kuori, jonka sisällä on taiteilijasielu. Teksti: Janne Villa Kuvat: Jukka Granström E ntinen ”kohujulkkis” Johanna Kare (52) profiloituu tätä nykyä ahkerasti rukoilevana kristittynä. Tarvitseva, usein vaativakin. Kuvaevankelista bongaa katuvarpusia Kuvaevankelista Johanna Kare on tullut tunnetuksi laitapuolen kulkijoiden lempeäkatseisena valokuvaajana
askel 2/2018 • 59
Sitten he heiluivat Asematunnelissa verta vuotaen. Toinen uskovainen ystävä kommentoi kuvitelleensa Johannan olevan viimeinen, joka tulisi uskoon. – Välillä olen mennyt sekaisin siinä, mikä on oikein ja väärin. Kytät ottivat minut usein talteen, Kare muistelee. – Mietin, olenko niin paha tai surkea, ettei edes uskoontulooni uskottu. – Hän kysyi, haluanko Jeesuksen tulevan elämääni ja laittoi ylistysmusiikin soimaan. Kaksikko rikkoi rystysensä pulloilla. Esimerkiksi äitini hautaamisen jouduin hoitamaan yksin. – Sain Kaitaan koulusta kenkää ja minut siirrettiin Suvelan tarkkikselle. Espoolaiskoulun tarkkailuluokan ainoa tyttö käyttäytyi sopimattomasti. – Uskovaiset voivat olla yhtä valehtelevia ja kieroja kuin kaikki muutkin. Uskoon tultuaan Kare yritti kovasti kuunnella uskovien neuvoja, mutta pyrkimyksessä tuli takapakkia. Menin kouluun milloin sattuu. Hän yrittää oppia vanhemmilta ja kokeneemmilta kristityiltä käytösmalleja. Herätyskristitty kaveri Miki avitti uskonratkaisun tekemisessä. Putkareissua seuraavana koulupäivänä rystysissä olivat tikit. Seurakunnan vapaaehtoistyöntekijä muisH – Uskovaisena eläminen on tuntunut välillä tosi vaikealta ja rankalta. – Varmaankin turvattomuus ja yksinäisyys saivat minut kaipaamaan todellista Jumalaa, joka ei ikinä hylkää ja jätä yksin. Toisaalta juuri se tuntui riemuvoitolta. Olen yhä äkkipikainen mutta myös iloinen ihminen, joka nauraa paljon. Miten ihminen voikaan muuttua, ja kuinka kaikki onkaan nyt Jumalan käsissä! Kierot ja syntiset uskovaiset Johanna Kare katuu väärin elettyä elämää. En olisi etukäteen uskonut tätä, joten koin monia pettymyksiä. Seitsemän vuoden hengellisen matkan jälkeen Kare luonnehtii itseään edelleen ”aika nuoreksi uskovaiseksi”. Kaipaus aitoon ja pysyvään Visualistin ja somistajan koulutuksen saaneesta Kareesta tuli tosi-tv:n varhaisia veteraaneja. 60 • askel 2/2018. Mutta se muuttuu sitä helpommaksi, mitä enemmän tutustun Jeesukseen ja uskallan heittäytyä Herran käsiin, tunnustaa Johanna Kare. – Dokasin ja syljeskelin kattoon. Kare katsoi uskovaisista loistavaa valoa ja rauhaa ja kaipasi sitä samaa. Köyhä yksinhuoltajaäiti ei ollut koskaan ammatillisesti kunnianhimoinen vaan vauhdikas ja levoton sielu, mutta tyttäristään hän koetti pitää huolta kuin leijonaemo. – Pidän ihmeenä minussa tapahtunutta muutosta ja kehityskaarta, jota ei olisi voinut saada aikaan kukaan muu kuin Jeesus. Kerran hän teki ystävänsä kanssa verivalan. Räkäisin häntä päin pläsiä. Siellä pojat yrittivät heti lumipestä minut, mutta pistin painiksi. Olen kyllä oppinut, että uskovaisetkin ovat vain ihmisiä eli erehtyväisiä ja eritoten syntisiä. Ajatukseni ja tekoni ovat menossa parempaan suuntaan. Äidin kuoltua söin puoli vuotta diapameja kuin leipää ja olin ihan töttöröö huumeissa. – Olen tehnyt tunnottomasti syntejä synnin perään. Pyhä Henki kosketti minua ensi kerran. He saattavat tuomita sinut melkein kuin olisivat jumalia. En luovuttanut koskaan helpolla. – Olin käynyt läpi kovia kokemuksia. En totellut ketään. Tämän vuosikymmenen alussa Kare alkoi janota elämäänsä jotain parempaa ja pysyvämpää, rehellistä ja aitoa. – Opettaja löi karttakepillä käsilleni ja tikit aukesivat. – Pyörin kavereiden kanssa kännissä Helsingissä häiriköimässä. Kaaduin kotisohvalle ja itkin hyvää, puhdistavaa itkua. Kare puhui tunnilla vieruskaverinsa kanssa ja nauroi opettajalle
8). Olen miettinyt, muutunko tosikoksi ja muiden tuomitsijaksi. – He eivät edes morjensta minua tai tule ehtoolliselle, kun toimin ehtoollisavustajana. Perimmäinen tarkoitus on kertoa lähimmäisenrakkaudesta. Toivon, että miehellä olisi hyvä ja kaunis sydän ja että hän eläisi Jumalaa peläten. Kuvat ilmentävät sekä usein kovaosaisten kuvattavien että kuvaajan arvokkuutta ja ihmisarvoa, jotka eivät ole riippuvaisia siitä, miten hyvin henkilön maallinen vaellus on onnistunut. Onnittelijoita Katuvarpusia-kirjan julkaisujuhlassa. Hän antaa sielujen tulla kuvissani näkyviin – ja jokaisessa sielussa on jotain hyvää ja kaunista, Johanna Kare näkee. – Minulla ei ole mitään saarnaajan taitoa, mutta kuvillani voin julistaa kiitosta Jumalalle ja tuoda ihmisistä esiin tärkeitä asioita. Hitsi, Herrahan on antanut minulle kuvaevankelistan homman! P Jeesus on minulle hyvin rakas ja todellinen. Jotkut haluavat silti korottaa itsensä ja antaa vaikutelman, että he ovat parempia uskovaisia kuin minä. Jollain ihmeen tavalla saan tavoitettua ihmisestä hänen sielunsa. Kun yhden kanssa tuli bänät, seuraava odotti jo ovella. Jumala on varsinkin viimeisen vuoden aikana auttanut minua eheytymään. Jeesuskaan ei tuomitse naista, vaan sanoo: ”Mene, äläkä enää tee syntiä.” Kare myöntää epäonnistuneensa täysin parisuhteissaan, joihin hän tapasi hypätä liian nopeasti. Se vaikuttaa psyykeeni, ja lasku on hirvittävä. – Alkoholi ei sovi minulle. Minun on viimein hyvä olla itseni kanssa. Humalassa olo on valhetta. Yritän suojella arvokkuuttani, vähän villeihin ja pahoihin poikiin kallellaan onnettomuudekseen ollut Kare linjaa. Katuvarpusia-teoksen alussa on kertomus syntistä elämää viettäneen naisen ja Jeesuksen kohtaamisesta (Luuk. Olen kiitollinen valokuvaamisen armolahjasta. – Tunnen pääseväni lähelle kuvauskohteita, ytimeen asti. – Jeesus on minulle hyvin rakas, elävä ja todellinen henkilö, jolta saan vastauksia kysymyksiini. – Meissä jokaisessa asuu synti, se tulee vain esiin eri tavoin. Kuusi vuotta sitten hän sai ”kissavahtina” lainaksi valokuvaajaystävänsä kameran. Hän on antanut rauhaa ja opettanut minua rakastamaan itseänikin. Hän haluaa puhutella katsojia hengellisesti, antaa iloa ja ajateltavaa. askel 2/2018 • 61. Tietysti juomiseen liittyy myös hauskanpito seurassa. – Eksyn helposti väärään suuntaan. Kare rukoilee ennen kuvausta, kuvauksen aikana ja sen jälkeen. – En päästä enää elämääni ihmisiä, jotka vahingoittavat minua. Johanna Kareen Katuvarpusia-kirjasta löytyy myös Niklas Räsänen ajatuksia. Jotkut eivät tykkää tyylistäni: puhun suoraan enkä nuole kenenkään peppua, Kare kommentoi. – Hermoni menevät nopeasti. Koin onnistumisen riemua kuin pieni lapsi! Tällä amatööritaustalla henkilöä luonnehdittaisiin harrastajavalokuvaajaksi, mutta Kareen kuvat ovat visuaalisesti niin vaikuttavia, että häntä voi yhtä hyvin kutsua valokuvataiteilijaksi. – Luotan Herran antavan sopivan kumppanin, jos se on hänen tahtonsa. Nainen tuntee saaneensa uuden tehtävän tässä maailmassa. Viihdyn rehellisessä ilmapiirissä. – Kuvausprosessissa koen olevani vain Jumalan pikku apulainen, joka painaa kameran nappulaa. – Kuvat puhuivat minulle. Palattuaan ystävä ei ensin uskonut, että valokuvaustekniikasta autuaan tietämätön nainen oli voinut napata niin hienoja otoksia. Miehen piti olla treenattu ja komea. – Haluan edetä jatkossa hitaasti. Ennen uskoontuloani tunsin, että minulla piti olla aina joku. tuttaa itseään siitä, ettei hän ole mikään tuomitsemaan muita. Minua kiehtoivat pinnalliset asiat, kun olisi pitänyt etsiä syvää ihmissuhdetta. 7). Miehet olivat ristini Johanna Kare kertoo olleensa pitkään tosi rikkinäinen, rakkautta ja hyväksyntää vaille. Kare ei oikein pysty olemaan humalaisten seurassa. Päihteetkin sotkivat aiemmin suhteita. – Ihastuin ihan vääränlaisiin miehiin. Tahtoisin tavata turvallisen, iloisen ja viisaan miehen, joka arvostaa minua ihmisenä. Kaunis sielu kuvassa Johanna Kareen tie valokuvaajaksi on edennyt hämmästyttävän nopeasti. Elämä on helpottunut, kun Kare on jättänyt Herralle tärkeät päätökset. Fariseus paheksuu, mutta Jeesus toteaa: ”Hän sai paljot syntinsä anteeksi, sen vuoksi hän rakasti paljon.” Kareen kirja päättyy kertomukseen aviorikoksen tehneestä naisesta, jonka fariseukset aikoivat kivittää, mutta kenestäkään ei ollut ensimmäisen kiven heittäjäksi (Joh. – Yksi mummo löi litsarin, kun haukottelin kirkonpenkissä. En nuoleskele ketään Kareen kotiseurakunnassa jotkut kääntävät päänsä nähdessään juorulehtien lööpeissä takavuosina viihtyneen naisen, jonka tempauksista ja mieskuvioista liikkui värikkäitä, vääristeltyjäkin juttuja. Hurskaampina itseään pitävien uskovaisten kanssa voi olla välillä vaikeaa, mutta johonkin voi sentään seurakunnassa aina luottaa. Nainen voitelee Jeesuksen jalat tuoksuöljyllä – ja kyynelillään
Easyrider 9962 L Olen 52-v. Kun haluat vastata kirjeenvaihtoilmoitukseen Kirjoita kirje nimimerkille ja lähetä osoitteeseen: Askel / Kirjoita minulle, PL 279, 00181 Helsinki. Tämä ilmoitus on Sinulle! Täällä kohta 38-v. Maksa summa Kotimaa Oy:n tilille Nordea FI60 1573 3000 0007 10. 167 cm pullero koiranomistaja, omaishoitaja Varsinais-Suomesta. Osoite: Kirjeenvaihtoilmoitus, Askel, PL 279, 00181 Helsinki. Etsin samanhenkistä miestä ystäväksi tai elämänkumppaniksi. Liitä maksettu pankkisiirtokuitti tai kopio siitä kirjeeseen. Suosikkikannet 2017 62 • askel 2/2018. En edes alle kaksikymppinen.” 64-v. Viesti: Askel/Kirjepalvelu Lähetä lyhyehkö kirjeenvaihtoilmoitus (maksimi 50 sanaa) nimimerkillä, nimelläsi ja osoitteellasi varustettuna. Varaudu odottamaan vähintään kuukausi. Kiitos kaikille suosikkikansia äänestäneille ja mainioita perusteluja esittäneille! Vastanneiden kesken arvottiin viisi kirjapalkintoa, jotka lähtevät seuraaville: Sylvia Hanioja, Saini Leppänen, Tuulikki Mäkiselkä, Mervi Sormunen ja Maija Väisänen. Aamunsarastus 9960 L Nainen 18–50+! Olet avoin, rehellinen, ennakkoluuloton. Merkitse kuoren vasempaan ylänurkkaan ilmoituksessa mainittu nimimerkki ja numero. Henkilöt, jotka haluavat vastata sinulle, lähettävät kirjeensä toimitukseen, josta ne postitetaan sinulle viikoittain Askelen kuoressa avaamattomina. Kirkko, hengellinen kirjallisuus, luonto ja eläimet kuuluvat elämääni. Tänään on se eilinen, josta voit halutessasi olla ylpeä huomenna. 9961 L Itsensä, asiansa ja kotinsa hoitanut terve 53-vuotias kuntoliikuntaa, matkailua ja kulttuuria harrastava, normaalipainoinen ja vain elämän ilosta humaltuva, teknisen ulkomaankaupan parissa työskentelevä mies etsii kainaloon sopivaa naista elämän lenkkipoluille Turun suunnalta jakamaan arkea ja juhlaa. Olen kuvataidetta (kuvanveisto) harrastava, nykyään aiheeni ovat hengellisiä, unohtamatta musiikkia. Toivoni 9965 L ”Olen rotunainen, kenties erilainen kuin nuo sata, jotka tuntenut oot. Löydänkö sinut näin. Päivänsäde 9964 L Nainen, jos olet Lahdessa (tal.alueella) asuva ja yksin, sekä toivot luotettavaa, tervettä ja liikunnallista miesystävää kokoa 178/75 kg. Vastauskirjeet postitetaan viikoittain ilmoittajille. Uiminen, käsityöt, lukeminen, TV, palapelit, marjastaminen ja hengelliset tilaisuudet ovat tärkeitä. En ole lady enkä missityyppinen. Auto minulla on. Ilopilleri 9963 L Olen 56-vuotias nainen Varsinais-Suomesta. Harrastuksina lukeminen ja käsityöt. Nainen 45–55-v., siirrä unelmasi paperille, kirjoita nimesi alle ja päästä se suustasi kaikkien kuultavaksi. Jos haluat tulla pysyvästi onnelliseksi, aseta itsellesi päämäärä, joka hallitsee ajatuksiasi, vapauttaa energiasi, pullistaa purjeesi innostuksen puhurilla. Sitoudu. Etsin uskovaa elämänkumppania. uskova nainen Vars. Ole oman elämäsi kapellimestari. Lukijat äänestivät viime vuoden kansista selväksi voittajaksi Laura Ojan kuvaaman pääsiäiskannen. Mies savuton, raitis, jos yhteisiä harrastuksia ja ymmärrät, että molemmilla on menneisyys. Autoileva romantikko 9966 Kirjoita minulle Kun haluat oman ilmoituksen askel-lehteen Kirjeenvaihtoilmoituksen hinta on 25 € kotimaasta, Pohjoismaista ja Baltiasta, muista maista 30 €. Ilmoitukset julkaistaan saapumisjärjestyksessä. Kirjeet lyhennetään tarvittaessa. Toivon, että otat pian yhteyttä, niin kuulet ja näet enemmän. L Sydämen ikä ei ole kiinni ikävuosista. Moni ihmetteli ihmisen ja karhun välistä luottamusta. Suomesta. ”Hauska ja tunnelmaltaan lämmin.” ”Asun karhujen ’reviirillä’.” ”Se on niin uskomaton ja pelottavakin.” ”Hellyttävä ja aito.” Pronssisijan jakavat ”seesteinen” Seela Sella -kansi numero 6 (kuva: Laura Oja) ja erilaisuudestaan kiitetty joulukansi kalentereineen (kuvitus: Antti Valta). ”Huokuu pääsiäisen lämpöä, rauhaa ja valoa.” ”Kuvaa lehden sisältöä.” ”Ikoni taustalla on kaunis.” ”Sommittelu hieno.” Toiseksi tuli kesäkuun kansi, jonka kuvasi Jenna Lehtonen. tumma, pitkä ja myös katseenkestävä mies! Voit olla mistä päin tahansa, kunhan olet vain oma itsesi! Ota yhteyttä rohkeasti yhteystietosi kera! Kuvankin voit laittaa
askel 2/2018 • 63. Freija Özcan Ilmoittaudu kotiseurakunnan diakoniatyöntekijälle tai Yhteisvastuun keräyspäällikölle vapaaehtoiseksi arkienkeliksi keräämään varoja lippaan tai listan kanssa. Välitöntä helpotusta annetaan myös ruoka-avulla. Viime vuonna suomalaiset lahjoittivat keräykselle 3 058 808,95 euroa. Aikuisille järjestetään maanviljelytaitoja parantavaa koulutusta sekä jaetaan siemeniä ja työkaluja. Suomessa tuetaan vaikeassa tilanteessa eläviä ihmisiä yhteistyössä Kirkon diakoniarahaston ja paikallisseurakuntien kanssa. ja se torjuu nälkää ja köyhyyttä maailman katastrofialueilla ja Suomessa. Yhteisvastuuvaroilla turvataan katastrofialueilla riittävän ravinnon ja veden saanti sekä mahdollisuus terveydenhoitoon, majoitukseen ja lasten koulunkäyntiin. Haavi auki KERÄYS Yhdessä nälkää ja köyhyyttä vastaan L Tämänvuotinen Yhteisvastuukeräys avataan 4.2. Avun vie perille Kirkon Ulkomaanapu. Silloin rahoilla torjuttiin ihmiskauppaa Suomessa ja maailman konfliktialueilla. Kun luonnonkatastrofit ja sodat ajavat ihmisiä pakoon, vaanivat heitä myös köyhyys ja puutteellinen ravinto; lapset eivät jaksa opiskella, ja toimettomuus turhauttaa aikuisia. Diakoniatyö jakaa 2 000–4 000 euron avustuksia välttämättömiin hankintoihin tai talouden tasapainottamiseen
Musiikissa Antti Vuori yhtyeineen ja Tuomaskuoro. (*Suomen ulkopuolelle meneviin tilauksiin lisätään postikulut). L Mikael Agricolan kirkossa Helsingissä (Tehtaankatu 23) sunnuntaisin klo 18 4.2. Saarnaa terapeutti, kirjailija Tommy Hellsten. Teemana Myötätunto. Musiikkivieraina Jenny Liebkind ja Reeta Vestman. Juontajina Ilari Rantakari ja Satu Mustonen. K o t im a a o y m a K sa a p o st im a K su n Va sta us lä he ty s tu nn us 50 15 8 2 3 H eL SIN KI NImI KatuOSOIte: POStINumerO: POStItOImIPaIKKa: SäHKöPOStIOSOIte: PuHeLIN: SyNtymäVuOSI: Kestotilaus 84,00 e 12 kk määräaikaistilaus 89,00 e 12 kk 44,50 e 6 kk Irtonumero 9,00 e Kestotilauksena 12 kk 6 kk määräaikaistilauksena 12 kk 6 kk Muutan määräaikaisen tilaukseni kestotilaukseksi Osoitteenmuutos (täytä vanha ja uusi osoite alle) vakinainen ___/___201_ alkaen tilapäinen ajalle ___/___201_ alkaen – ___/___201___ Tilaan Askel -lehden itselleni lahjaksi Lahjatilauksen saaja (Osoitteenmuutoksessa vanha osoite) K U V A : L IN N E A R H E B O R G TELEVISIO Fredde (Johan Rheborg), Mickan (Josephine Bornebusch), Anna (Mia Skäringer) ja Alex (Felix Herngren) viettävät joulua yhdessä. Musiikissa Taneli Helminen yhtyeineen ja Tuomaskuoro Inna Vintturin johdolla. Musiikissa Tuuli Malve yhtyeineen ja Tuomaskuoro Inna Vintturin johdolla. Vaikka en olekaan snobi Tukholman yläluokkaisella Saltsjöbadenin asuinalueella, tämä Solsidanin porukka voisi kyllä asua minunkin naapurissani – ja vähän meilläkin. Uskoisin kuitenkin, että uudetkin katsojat saavat juonen päästä kiinni. Sarjan ystäville elokuva tarjoaa syväsukelluksen vaikkapa Fredden kirpeään isäsuhteeseen, Alexin ja Annan avioliiton karikoihin sekä Oven ja Anetten kaiken hyvän maun ylittäviin tempauksiin. 18.2. Gun Damén Asiakaspalvelu Puhelin: 020 754 2333 Internet: www.kotimaa.fi Sähköposti: asiakaspalvelu@kotimaa.fi Osoite: Hietalahdenranta 13, PL 279, 00181 Helsinki Tilaushinnat Suomeen* Vähintään kuukauden ajaksi tilattavien sanomatai aikakauslehtien verokanta on 10 % 1.1.2013 lähtien. Saarnaa kansainvälisen työn pastori, TT Heidi Zitting, liturgina Tatu Kotilainen. Juontajana Pekka Korhonen. 25.2. Tuollaisiahan me olemme, konflikteja pelkääviä, tunnetaidottomia, pätemisenja miellyttämisenhaluisia hölmöjä. Näin snobisti naapurissa L Viisi tuotantokautta televisiossa pyörinyt ruotsalainen komediasarja Solsidan (Onnea onkimassa) on saanut jatkoksi elokuvaversion. PALVELUKORTTI NImI KatuOSOIte: POStINumerO: POStItOImIPaIKKa: SäHKöPOStIOSOIte: PuHeLIN: SyNtymäVuOSI: Tilauksen maksaja (Osoitteenmuutoksessa uusi osoite) K ot im aa O y Nimija osoitetietoja voidaan käyttää ja luovuttaa suoramarkkinointiin henkilötietolain mukaisesti. Saarnaa toimituspäällikkö Freija O?zcan, liturgina Jussi Rytkönen. Musiikissa Inna Vintturi yhtyeineen ja Tuomaskuoro Anna Karjulan johdolla. Mutta myös syvään ystävyyteen kykeneviä, rakastavia ja anteeksiantavaisia. Juontajana Maarit Laurila. Alex ja Anna pudottavat idylliin varsinaisen yllätyksen. Solsidanin porukka tarjoaa mainion peilauksen omaan ja ystäväpiirin elämään. 64 • askel 2/2018. Musiikkivieraana Tommi Kalenius. 11.2. Saarnaa kansanedustaja Ilkka Kantola. Messua toimittamassa Askelen ja Kotimaan-lehden toimitusväkeä
Kuvat avaavat Venäjän ja Suomen historiaa ja kulttuurihistoriaa erilaisten teemaparien avulla: sadan vuoden takaiset Helsingin ja Pietarin radan rautatieasemat sekä Saimaan kanavan ja Pietarin joet ja kanavat, venäläinen banja ja suomalainen sauna, venäläinen teeja suomalainen kahvikulttuuri sekä venäläinen pakkasukko ja suomalainen joulupukki postikorttitaiteessa. Venäläisen seurueen teehetki samovaareineen on tallennettu 1900-luvun alun postikorttiin. Liturgina on Kotimaan pitkäaikainen artikkelitoimittaja, rovasti Jussi Rytkönen, ja messussa saarnaa toimituspäällikkö Freija O?zcan. Popovin viestinnän keskusmuseon, Suomen Postikorttiyhdistys Apollo ry:n ja Pietarin postikorttikorttikeräilijöiden CLIO:n yhteistyönä. Sata vuotta sitten -näyttely on avoinna 18.2.2018 asti osoitteessa Alaverstaanraitti 5, Tampere. klo 18 Hervannan kirkko, Elvistä ja rukousta su 4.3. Lämpimät onnittelut! Lähetä surunvalittelusi. NÄYTTELY RISTIKKO 1/2018 Kirjapalkinnon voittivat Pia Bröms Rantasalmelta, Marja Honkakoski Märynummelta ja Irmeli Uimari Sallasta. Näyttely on syntynyt Postimuseon, A. 020 701 2211 Tsaikkaa ja kahvia L Museokeskus Vapriikin Gallerian Sata vuotta sitten -näyttely vie postikorttien kiehtovaan maailmaan. klo 18 messussa nähdään Askelen ja Kotimaa-lehden toimituksen väkeä. Messussa on jaossa Askelta ja Kotimaata. Päätoimittaja Mari Teinilä juontaa messun ja toimitussihteeri Päivi Puhakka vastaa esirukousosuudesta. klo 18 Myrskylän kirkko, Sanan ja rukouksen ilta su 11.2. klo 18 Hyvinkään kirkko, Elvistä ja rukousta Postikortissa kahvitellaan metsätyökämpällä Kuhmossa. Ja varmasti löytyy myös tilaisuus vaihtaa muutama sana toimituksen kanssa. Apollo järjestää näyttelyn yhteydessä sunnuntaisin klo 12–15 postikorttiklinikoita, jonne voi viedä omia kortteja asiantuntijoiden arvioitaviksi. S. klo 17 Kallion kirkko, Helsinki, Sanan ja rukouksen ilta su 25.2. Valokuvaaja Mauno Mannelin. Niinpä 18.2. Askel ja Kotimaa Tuomasmessussa L Tuomasyhteisö järjestää Helsingissä Mikael Agricolan kirkossa Tuomasmessuja usein yhteistyössä eri tahojen kanssa. Tarjolla on myös opastusta korttien tallettamiseen ja keräilyyn. TILAISUUDET Seppo Juntusen rukousillat su 4.2. punaisenristinkauppa.fi Adressien tekstaus tai puh. askel 2/2018 • 65
Tai sähköpostilla askel.toimitus@kotimaa.fi. Oikean ratkaisun lähettäneiden kesken arvomme kirjapalkintoja. mennessä osoitteella: Askel, PL 279, 00181 Helsinki. NIMI: ___________________________________________ PUH._____________________ OSOITE:__________________________________________________________________ ________________________________________________________________________ Olen Askelen tilaaja Ristikon laati: Martti Räikkönen 66 • askel 2/2018. Ristikko 2/2018 Lähetä ratkaisu 14.2. Kuoreen tunnus Ristikko 2/2018
Joku onnistuu pelosta huolimatta toimimaan näennäisesti entiseen tapaan, mutta silti hän saattaa ajatuksissaan olla aikaisempaa valppaampi ja valmistautua pahimpaan. Kipu oli pahinta, mitä olen eläissäni kokenut, ja iskiasvaivaani kuntoutettiin usean kuukauden ajan. Lapsen ensimmäisinä elinvuosina hänen kehittyvää turvallisuuden tunnettaan järkyttävät eniten liian pitkät ja hänelle sietämättömät eroon joutumiset turvallisesta aikuisesta (hoivaajasta). Ne yhdessä muiden kuormittavien kokemusten kanssa vaikuttavat tietoisesti ja tiedostamattamme kunakin hetkenä asetettaviin tavoitteisiin ja unelmiin. Aikuinen kykenee torjumaan mielestään mielen tasapainoa uhkaavat asiat, jotta hän kykenisi keskittymään siihen, mitä on juuri nyt tekemässä. Asetin pelkoni voittamisen heti tämän kevään kuntoiluni tavoitteeksi. Minän herkät rakenteet myös häiriintyvät herkimmin. O ikeastaan on ihme, ettemme ole kaiken aikaa kauhun ja pelon lamaannuttamia. Lopulta sain palata kuntosalille jatkamaan selkälihasten vahvistamista. Mikä tahansa pelko voi lamauttaa toimintakykyä ja olla esteenä aiemmille tulevaisuuden suunnitelmille. Kivun pelko näyttäytyy edelleen aika ajoin liiallisena varovaisuutena ja epämääräisinä uhkakuvina. Peloista huolimatta kannattaa aina unelmoida. Kirjoitin heti monta vastausta liittyen liikuntaan, työhaasteisiin, henkiseen ja hengelliseen kehittymiseen. Unelmista tulee tavoitteita, kun unelmille asettaa aikarajan. E räänä päivänä kysymys ”Mitä tekisit, jos et pelkäisi?” räjäytti tajuntani. Niinpä meillä kaikilla on joitakin traumaattisia ja turvallisuudentunnetta häiritseviä kokemuksia ja muistoja. Tutuin niistä lienee torjunta, aktiivinen unohtaminen. P Mitä tekisit, jos et pelkäisi. askel 7–8/2015 • 67 KOLME ÄMMÄÄ Mirja Sinkkonen • psyko terapeutti ja kirjailija J oitakin vuosia sitten satutin selkäni treenattuani kuntosalilla huonosti lämmiteltyjä lihaksia. Rakkaudessa ei ole koskaan pelkoa, sillä rakkaus voittaa aina pelon. Siinä sitä taas oltiin – oikein yhdessä pelkäämässä! T avallisesti pelkäämme suuria asioita, kuten ilmastonmuutosta, sotia ja luonnonmullistuksia, mutta myös henkilökohtaisia asioita, kuten terveyden menettämistä, yksin jäämistä, avuttomuutta, työpaikan menettämistä, petetyksi tulemista ja vaikkapa esiintymistä ja hämähäkkejä. Vahingosta viisastuneena olin jatkossa aikaisempaa varovaisempi ja maltillisempi. Myöhemmin kaikenlaiset kasvatuksen nimissä lapseen kohdistuneet rankaisutai karaisutoimenpiteet ja julkinen häpäiseminen ovat tuhoisia. Kun kerroin tavoitteesta ystävilleni, jokainen varoitteli tai pelotteli käsilläseisonnan kaikista mahdollisista vaaroista. Lapsella on syntyessään kyky valpastua, mutta hänellä ei ole kykyä rauhoittaa tai lohduttaa itse itseään. Siinä hän on täysin avuton ja muiden antaman lohdutuksen varassa. Liikunnassa pelko esti minua kokeilemasta käsilläseisontaa. Kaikista peloista huolimatta kannattaa aina unelmoida. askel 3/2015 • 67 askel 2/2018 • 67 D Tällä palstalla vuorottelevat Marttaliiton pääsihteeri, pappi Marianne Heikkilä, kirjailija ja runoilija Anna-Mari Kaskinen sekä psykologi, psyko terapeutti ja kirjailija Mirja Sinkkonen.. Onneksi aikuisen minän rakenteissa on myös joukko niin sanottuja puolustusmekanismeja. Näin ajauduin uuden kivun pelossa harjoittamaan lihaksiani jokseenkin tehottomasti. Sitä paitsi Jumalan sanotaan olevan Rakkaus. Jos lohdutus ei toistuvasti tule ajallaan, lapsen turvallisuudentunne jää puutteelliseksi. Sitten sain oman ohjaajan ja ”kuntoni nousi kohisten” eli pääsin tekemään liikkeet omalla tasollani – ja oikein
/tarjous *Puhelun hinta: lankapuhelimesta: 8,21 snt/puh. 1.1.2013 alkaen vähintään kuukauden ajaksi tilattavien sanomaja aikakauslehtien verokanta on 10 % ja Digilehden 24 %. 23,-). + 14,9 snt/min. Alle 18-vuotiaalla tulee olla huoltajan lupa lehden tilaamiseen. 2 /2 18 • A S K E L S A A U S K O A , T O IV O A JA R A K A S T A A . Yhteystietoja voidaan käyttää ja luovuttaa suoramarkkinointiin henkilötietolain mukaisesti. Soita 020 754 2333* Tilaa sähköpostilla: asiakaspalvelu@kotimaa.. TILAUSKORTTI Ilahduta ystävää Askellehti 3 kk vain (norm . Postita oheinen tilauskortti, postimaksu on maksettu puolestasi. + 6,9 snt/min, matkapuhelimesta: 8,21 snt/puh. Se on kuin hyvä ystävä, joka tuo tullessaan lämpöä ja välittämistä. AS _2 Tee tilaus haluamallasi tavalla. Ulkomaisiin tilauksiin lisätään postikulut. 23 €) 19 € Tilaa Askel-lehti, saat lahjaksi huivin! (Huiveja on rajoitettu erä.). Uskoa, toivoa ja rakkautta. Tilaaja/maksaja Nimi ______________________________________________________________________________________________________ Osoite ____________________________________________________________________________________________________ Postinumero ja -toimipaikka ____________________________________________________________________________ Puhelin ___________________________________________________________________________________________________ Sähköposti _______________________________________________________________________________________________ Saaja, jos eri kuin maksaja Nimi _____________________________________________________________________________________________________ Osoite ___________________________________________________________________________________________________ Postinumero ja -toimipaikka ___________________________________________________________________________ Kyllä kiitos! Tilaan Askel-lehden määräaikaisena tilauksena 3 kk vain 19,(norm. Askel on Suomen suurin kristillinen aikakauslehti. Tilaan Askel-lehden ystävälle itselleni . Tarjoushinta on voimassa 31.12.2018 saakka ja koskee vain tilaajia Suomessa. Tilaa verkosta: www.askellehti.. Kotimaa Oy Vastauslähetys Tunnus 5001582 00003 Vastauslähetys Askel maksaa postimaksun