F I • I R T O N U M E R O 9 € 2 /2 18 • A S K E L S A A U S K O A , T O IV O A JA R A K A S T A A . Kirsi Ojansuun ja Timo Kauniston väkevä rakkaus Juha Uusitalon ura katkesi hoitovirheeseen ”Veljeni vartija” -ooppera palaa vuoteen 1918 Askel vieraili Virossa ja Utsjoella 7 päivän parempi paasto MATTI J. 2 / 2 1 8 • U S K O S T A , T O I V O S T A J A R A K K A U D E S T A • A S K E L L E H T I . KURONEN: Naisjohtajuuden kipupisteet kirkossa MIRJA SINKKONEN: Ole läsnä lapsellesi! OLLI VALTONEN: Rippi auttaa, kun kaduttaa HYVÄ ELÄMÄ: Jo pienet teot torjuvat diabetesta Mahdi sai uuden kodin Meidän poika!
Kauniisti kuvitettu kirja on isotekstinen ja sopii erinomaisesti annettavaksi osanoton ilmauksena sille, jota suru on kohdannut. Näin he voivat kehittyä ja oppia taitoja, joilla nousta köyhyydestä itsenäisiksi ammattilaisiksi. 9 90. Iltahetken iltapaketit rauhoittavaa toimintaa, rukouksia, loruja ja lauluja. Lakkapinta ja nahkainen ripustuslenkki. 22,50 (25,00) 23 90 16 90 Lapsen kanssa Nuorelle Lukemisen iloa Kpl. Pyhä Kolminaisuus -ikoni Andrei Rublev, vuodelta 1422. Verkkokauppa : www.sacrum.fi Myymälä : Hietalahdenranta 13, Helsinki ma–pe 9–17, la 10–15 puh. 23,90 (28,00) Marja Heltelä Vaikka minä vaeltaisin pimeässä laaksossa Kun suru tulee lähelle, on usein vaikea löytää sanoja, jotka olisivat sekä aitoja että lohduttavia. Sen erilaisiin iltatunnelmiin osuvat tekstit, tekemiset ja rauhoittumiset varustavat lapsen kuin lapsen turvalliseen yöuneen. 17,10 (19,00) Pekka Simojoki Mullan makua, taivaan tuoksua – Keikkamiehen hartauskirja Rakastetun gospelmuusikon kirja vie lukijansa keskelle jännittäviä tapahtumia, merkillisiä kohtaamisia, hauskoja kommelluksia ja Jumalan ihmeellistä todellisuutta. Kirjan laulut on koottu kirjan mukana tulevalle CD:lle, josta niitä voi yhdessä kuunnella ja laulaa mukana. Ikonit on valmistettu Suomessa painokuvasta puutaustalle. 020 754 2350 tilaus @sacrum.fi 17 10 22 50 13 90 HY VIIN HETKIIN Surevalle Kristus Kaikkivaltias -ikoni Moskovalainen koulukunta 1500-luvulta. Koko 9,8 x 15 cm. 13,90 (18,20) MINERVA Ben Alex, José Pérez Montero Ihmeellinen Jeesus Ainutlaatuinen kertomus Jeesuksesta Kristuksesta ja Uuden testamentin tapahtumista helposti omaksuttavassa ja mieleenpainuvassa sarjakuvamuodossa. 16,90 Monica Vikström-Jokela, Mari Torri-Tuominen Iltahetki kirja + cd Valloittava kirja lasten ja vanhempien yhteisiin iltahetkiin. Koko 10 x 13 cm. 9,90 / kpl Kirkon Ulkomaanapu Värikynäkaulariipus Kierrätyskynäriipukset tulevat Intiasta, jossa reilun kaupan periaattein toimiva Aspirati-järjestö organisoi osaavat ja oppivaiheessa olevat käsityöläiset yhteen. Marja Heltelä on kokenut sielunhoitaja, jolla on kyky asettua läheisensä menettäneen rinnalle ja pukea sanoiksi sekä surun että toivon todellisuus
Rakas naapuri PÄÄKIRJOITUS Mari Teinilä päätoimittaja Päätoimittaja Mari Teinilä p. Ensimmäinen itsenäisyyden aika alkoi tasan sata vuotta sitten, ja uudestaan se alkoi 27 vuotta sitten maan irtautuessa Neuvostoliitosta. Siksi tämäkin Askel-lehti kertoo Viron lähihistoriasta. Toimitus vastaa ainoastaan tilatuista jutuista ja kuvista. Kansallismuseossa tämä näkyy hyvin. Viroon matkaavien kannattaa käydä välillä pidemmällä, vaikkapa Tartossa. Pidätämme oikeuden hintojen muutoksiin. Siinä on isoäitini Amanda juuri sillä hetkellä, kun hän tapasi ensimmäistä kertaa yli kahden vuosikymmenen jälkeen pikkusisarensa Martan. 040 680 4057 • Ilmoitustrafiikki Lisbeth Sarkkinen, p. He näyttävät pieniltä keskellä suurta leningradilaista toria. Nykyisin Virossa käyvistä ulkomaalaisista vajaa puolet on suomalaisia. Rakennuspaikalla on iso symbolinen merkitys. Sodan jälkeen kesti yli kaksikymmentä vuotta ennen kuin heidän oli mahdollista tavata toisensa Leningradissa. USKOSTA, TOIVOSTA JA RAKKAUDESTA M ustavalkoisessa valokuvassa kaksi keski-ikäistä naista halaa toisiaan. Rakkaissa ja itsenäisissä naapurimaissa. Siellä on melko vähän neuvostoaikaista esineistöä, mutta museoon on koottu esimerkiksi huomattavan laaja suomalais-ugrilaisten kansojen näyttely. Amanda oli avioitunut suomalaisen miehen kanssa, ja Martan puoliso oli virolainen mies. 040 750 5508 ilmoitusmyynti@kotimaa.fi • Lukijamäärä 71 000 (KMT SYKSY 2016/KEVÄT 2017) • Painopaikka PunaMusta Oy • ISSN 0780-9972 • Aikakauslehtien Liiton jäsenlehti. Naiset ovat virolaisia sisaruksia, ja kuva on otettu 1960-luvun alussa. Heistä valtaosa käy vain Tallinnassa. Suomeen ja Viroon päätyneet Amandan ja Martan jälkeläiset kyläilevät vuorotellen toistensa kotimaissa. Kuronen, Erkki Kuusanmäki, Eino Leino, Sirpa Norri, Teemu Rinne, Jussi Rytkönen, Martti Räikkönen, Olli Seppälä, Mirja Sinkkonen, Cheri Tamminen, Antti Valta, Olli Valtonen ja Pirjo Wesaniemi • Ulkoasu Teemu Pokela • Taitto Jaska Peltola/Aste Helsinki • Kuvankäsittely Kirsi Laine • Käyntiosoite Hietalahden ranta 13, 00180 Helsinki Postiosoite PL 279, 00181 HELSINKI, Sähköpostit askel.toimitus@kotimaa.fi, etunimi.sukunimi@kotimaa.fi • Askelen kotisivu: www.askellehti.fi • Tilaukset ja osoitteenmuutokset p. Ja kauan kesti ennen kuin suomalaiset saivat matkustaa Tallinnaan. 040 067 4817 • Avustajat Paavo Alaja, Antti Berg, Gun Damén, Jukka Granström, Marianne Heikkilä, Eero Junkkaala, Pirjo Kantala, Emilia Karhu, Anna-Mari Kaskinen, Eija-Riitta Korhola, Matti J. 020 754 2333, asiakaspalvelu@kotimaa.fi • Kustantaja Kotimaa Oy, Toimitusjohtaja Juha Ruotsalainen • Ilmoitusmarkkinointi Myyntipäällikkö Pirjo Teva, p. Kenties he tapaavat toisiaan taivaan toreilla. 040 683 8431 • Toimitussihteeri Päivi Puhakka p. Reilu vuosi sitten siellä avattiin Viron kansallismuseo, joka on rakennettu neuvostoaikaisen sotilaslentokentän päälle. Amanda asui Suomessa Voikkaalla ja Martta Tallinnassa Viron Sosialistisessa Neuvostotasavallassa. Virolaisten identiteetti ei kuitenkaan rakennu pelkästään suhteesta Neuvostoliittoon ja siitä irtautumiseen, vaan paljon syvemmistä historiaan ja kulttuuriin liittyvistä asioista. askel 2/2018 • 3. 040 522 0566 • Toimituspäällikkö Freija Özcan p. Kotimaa Oy:n tilaajarekisteritietoja voidaan luovuttaa ja käyttää asiakassuhteen hoitamiseen sekä lain sallimaan asiakasmarkkinointiin henkilörekisterilain puitteissa. Sisarukset Amanda ja Martta ovat jo edesmenneitä. Viron täyttäessä tänä vuonna sata vuotta on luontevaa päivittää naapurimaahan liittyvää tietoutta
42 s. Helmikuu 2018 s. 16 Lapissa ollaan Herran kukkarossa, ei Jumalan selän takana 4 • askel 2/2018. 58 42 58 16 Tuomas Parkkinen kirjoitti oopperalibreton vuoden 1918 tapahtumista Seppo Kousi esiintyy Johanna Kareen Katuvarpusia-kirjan kannessa s
14 Matti J. Ruskeatukkaisia prinsessoja ei itse asiassa ollut lainkaan. Lumikki oli sinihelmainen, ja salaperäinen Sheherazade liehui punaisessa hunnussa, mutta heillä olikin mustat hiukset. Siis sama kuin tylsä. Minkä lisäksi pinkit sukat löytyvät hyvin miesten mustan sukkapyykin seasta. Johan sille olisivat nauraneet päiväkodin aidan harakatkin. Sattuipa niinkin päivänä muutamana, että ostoksilla ollessani sujautin sovituskopissa ylleni sinisen mekon – vähän vastentahtoisesti, mutta pitäähän sitä välillä rajojaan rikkoa. Pikkuveljensäkin ryhtyi mustaksi. Kuronen: Akkavalta vallan alta 16 Askel vieraili Suomen pohjoisimmassa kolkassa 22 Sairaus pudotti Juha Uusitalon oopperalavoilta 27 Eero Junkkaala: Miksi Jumala siunasi pettäjää. Kun isoiksi kasvaneet poikani vetävät nyt päälleen punaista, keltaista ja vihreää, vaan eivät ikinä sinistä, olen iloinen siitä, että annoin heidän itse valita värinsä. Sinisyys ei ollut oma valintani, vaan ompelutaitoisten mummieni päätös. Luotettava. Kun vihdoin pääsin mummien vallasta valitsemaan itse vaatteeni, otin aina mieluiten mustan. Luojan luomakunta on värejä täynnä. Tässä elämänvaiheessa ja näillä jenkkakahvoilla en kokonaan enää uskalla pinkkiin pukeutua, mutta urheiluvaatteisiini olen uskaltanut väriä lisätä. Ei sopivan sininen sävy niin paha ole. Omassa lapsuudessani sukupuolten välillä oli sentään värien kirjoa, nyt yhtäkkiä ei käynyt mitenkään laittaa poikaa punaiseen ulkohaalariin. Kun hän pääsi lähemmäs kouluikää, vaaterekkehin ilmestyi yllättäen musta haalari. 28 Sen seitsemän tapaa paastota 31 Hyvä elämä: Diabeteksen riskitesti voi säästää kärsimyksiltä 32 Olli Valtonen: Tunnista, tunnusta, kadu! 34 Savolaisista tuli Mahdin adoptiovanhemmat 40 Esirukousta särkyneiden avioliittojen puolesta 42 Veljeni vartija -oopperan nimi viittaa Raamatun kertomukseen Kainista ja Abelista 46 Hyvässä saarnassa on noin yksi vitsi 48 Sundjien suku iloitsee 100-vuotiaasta Virosta 55 Nero kirjoitti jäähyväiskolumnin 56 Kirjoja ja lukijoita 58 Johanna Kare: Tein syntiä synnin perään 62 Kirjeenvaihtopalstalla etsitään ystävää 63 Haavi auki ajankohtaisille asioille: Yhteisvastuukeräys ja Solsidan 66 Ristikko 67 Mirja Sinkkonen: Unelmoi – peloista huolimatta askel 2/2018 • 5. Vanhimman poikani ollessa pieni huomasin, että lasten vaatteissa oli tapahtunut selkeä värilinjaus. Jostain syystä he olivat sitä mieltä, että ruskeatukkaiselle tytölle sopivat siniset mekot. Lisäksi minua hemmotellaan pinkeillä yöpaidoilla, kodinkoneilla ja kännykänkuorilla. Vilkaistuani peiliin totesin, että ehkä on aika antaa anteeksi ompelutaitoisille mummeille. Pinkkejä olivat kuitenkin vain vaaleatukkaiset prinsessat saduissa, joita luin. Ne olivat hienointa ikinä. Itse olisin halunnut olla pinkki. Se tuli mieleen, kun lueskelin keskustelua tyttöjen ja poikien kasvatuksesta. Jokaisen niistä soisi kasvavan omaan täyteen mittaansa. Siinä eivät myöskään näkyneet tahrat, ja kokomustassa on aina hoikka olo. Nykyään nelihenkisen perheen ainoana naisena olen löytänyt uudelleen pinkkiyteni. Sitä jäin miettimään. Piti olla sininen. Se on myös erilaisia ihmispersoonia täynnä. Oliko se häneltäkin vastalause vai yrittikö hän sulautua äitinsä vaatteisin. Se tuntui omalta ja samalla vastalauseelta. Sittemmin yliopiston luennoilla opin, että pesuainemainoksissa käytetään ruskeatukkaisia naisia, koska heistä välittyy luotettava mielikuva. Mustan samettihameen ja mustan paidan, jossa oli punaisia ruusuja. Ensimmäiset mustat vaatteeni muistan aina. Poika tarttui siihen heti. P Neiti sininen TOIMITTAJALTA Freija Özcan • toimituspäällikkö Seuraava Askel ilmestyy 1.3.2018 Kannen kuva: Jani Laukkanen 6 Ajassa Kuusanmäki ja yhteisvastuukerääjä Markku Valkeavuori 8 Kirsi Ojansuu ja Timo Kaunisto rakentavat uutta 13 Minna Kettunen: Kuka hoitaa sairautta, kuka sielua. L apsena olin neiti sininen
Reijo Telaranta kertoi, miten työtoverin, Jorma K. Ensinnäkin sinun pitää miettiä, mitä itse oikein haluat sen sijaan, että odottelet, mitä seuraavaksi tapahtuu. Cohenin Armokirja, Mosambik ja naispapit RAAMATULLISTA KUUSANMÄKI Ajassa LAINASANAT 30 VUOTTA SITTEN L Helmikuun 1988 Askel esitteli 32 naista, joiden lehtorin virka oltiin muuttamassa papin viraksi. Voitte kuulla ruman ja vastenmielisen äänen. Toimittaja Seppo Pietikäinen suomensi Leonard Cohenin The Book of Mercy -teoksen ja muun muassa nämä rivit: ”Tietämättä minne mennä, saavun luoksesi. Monen kutsumuksen juuret olivat jo lapsuudessa ja nuoruudessa, kotona, koulussa ja seurakunnan kerhoissa ja rippikoulussa, uskoontulossa ja teologian opinnoissa. Lisää rasiallinen tex-mex Härkistä ja puolet tacokastikepurkista (esim. Laita tacon pohjalle vähän juustoraastetta ja täytä Härkis-täytteellä. Tarkista, että seos on sopivan notkeata tacon täytteeksi ja lisää nestettä tarvittaessa. Kun muinainen mieli ja huipputeknologia kohtaavat, ne särähtävät kuin sirkkeli naulaan, ja siitä syntyy tämä maailman kokoinen riitasointu”, kirjailija Jani Kaaro kirjoittaa kolumnissaan. Olet jo aikuinen ja hoidat muuten asiasi hyvin, mutta näissä rakkausjutuissa sinun olisi syytä alkaa luottaa itseesi enemmän. Päälle voi vielä ripotella juustoraastetta ja laittaa koristeeksi muutaman tomaattiviipaleen. Herkullinen tacotäyte syntyy wokkipannussa seuraavasti: Pilko pari tomaattia ja yksi pieni sipuli. Kirjailija Eeva Tikka suri ihmisen luontoyhteyden katoamista. Piispa Paavo Kortekangas, EVA:n Kauko Sipponen, Olavi Niitamo Tilastokeskuksesta sekä ministerit Kalevi Sorsa ja Ilkka Suominen pohtivat oikeudenmukaisuutta, köyhien maiden auttamista ja hyvinvoinnin jakamista. Laita ne ja pari desiä pakastettuja suppilovahveroita wokkipannulle. Virtasen, elämänmuutos puhutteli: ”Minuun teki lähtemättömän vaikutuksen, kun näin, miten loppuunajettu, nääntynyt mies muuttui ja rauhoittui.” Yhteisvastuukeräyksen ulkomaan kohteena oli Mosambik, jossa sota oli lamaannuttanut tuotannon ja kulkuyhteydet; kansa näki nälkää, pakolaisten tilanne oli lohduton. Santa Maria 230 g, itse käytin vahvuutta hot). Gun Damén KUUKAUDEN PAASTORUOKA 6 • askel 2/2018. Päivi Puhakka ”Minä olen Jumala enkä ihminen. Lisää puoli desiä punaisia linssejä ja nestettä sen mukaan, että linssit kiehuvat kypsiksi. Sairaalapastori Harri Helle kertoi työstään. Kypsennä tomaatit, sipulit ja sienet kunnolla. Tämä määrä riittää noin 8–10 tacoon. Pilko lautaselle salaattia ja asettele loput tacokastikkeesta pieneen astiaan. Jos vain tietäisit, kuinka hyvä olo sinulla joskus vielä on jonkun kanssa, sinua ei pelottaisi tehdä valintoja ja mennä elämässäsi eteenpäin”, kolumnisti Elina Tanskanen kirjoitti terapeuttisen kirjeen nuoremmalle itselleen (Helsingin Sanomat 9.1.) Härkis-linssi-sieni-tacot L Jos paaston aikana haluaa välttää lihansyöntiä, on Härkis mainio vaihtoehto jauhelihalle. Lisää kaksi desiä vettä. Kypsennä noin 10 minuuttia. Osaamatta puhua, puhun sinulle.” Cohen kertoi, että tuo ”modernien psalmien kokoelma” syntyi henkisen umpikujan ja eristäytymisen keskellä Jumalan kanssa keskustellen. Uutta Raamatun käännöstä valmistelleet kuvasivat kielen muuttumista. Minä olen Pyhä, olen sinun lähelläsi, en tule luoksesi vihan vimmassa.” Hoosean kirja 11:9 L ”Kun siis seuraavaksi kuulette hysterian aaltojen nousevan, kuunnelkaa tarkkaan. Tietämättä minne kääntyä, käännyn puoleesi. (Yle.fi 28.12.) L ”Kuulehan nyt Elina. Juttu otsikolla Täällä kuollaan viinaan kuvasi Suomen alkoholipolitiikkaa, joka aiheutti vuosittain tuhansien alkoholistien kuoleman
Miehen maatessa henkitoreissaan sairaalassa kirkkoherra tarttui puhelimeen ja kokosi laajan esirukousringin. Nykyisin olen onnellinen mies, mutta se on vaikeaa, että aivoinfarktin jälkeen en ole saanut ajaa autoa. ”Pistä kädet alle!” Valkeavuori ojensi molemmat kourat ja otti vastaan vuolaan virran kolikoita, yhteensä 40 euroa. Tänä vuonna keräysvaroilla torjutaan nälkää ja köyhyyttä kotimaassa ja ulkomailla. Pyytäminen ja kauppaaminen on minulle luontevaa. Hän oli kulkenut isänsä mukana Sysmän kirkossa pienestä asti, auttanut rippikouluikäisenä kolehdinkeruussa ja myynyt pyörällä polkien joulukortteja ovelta ovelle. Minusta on myös hauskaa kertoa Yhteisvastuukeräyksen kohteista. Siihen tarvittaisiin yli 400 euroa. Kun ihmisillä ei ole enää käteistä kotona. Markun anoppi kulki ovilla Yhteisvastuukeräyksen listojen kanssa 90-vuotiaaksi asti. . . Olin oikein tyytyväinen. Niitä lahjoitetaan myös naapureille, suvulle ja palvelulinjan kuljettajalle. Kirkkoherra kokosi rukousringin Samaan aikaan kun Valkeavuori aloitti keräämisen, hän ymmärsi entistä syvemmin, miten tärkeää on saada hädän tullen toisilta apua. Hän lahjoittaa edelleen säännöllisesti rahaa kansainvälisiin keräyksiin ja kutoo vuodessa "miljoona" sukkaa, jotka myydään lähetystyön hyväksi. Danielle Miettinen KUUKAUDEN KERÄÄJÄ Auttamishalua ja kilpailuviettiä K U V A : D A N IE L L E M IE T T IN E N Kengät jalkaan ja menoksi. Mikäpä siinä, Valkeavuori ajatteli. Vauva aloitti seurakunnalliset vapaaehtoistyöt kahden viikon ikäisenä joulukuvaelmassa. Onneksi niissä oli vetoketjut, niin lantit pysyivät tallella koko kierroksen ajan. Hän näyttää kristillisestä lehdestä kolmen sivun juttua, jonka otsikossa lukee ”Minut rukoiltiin ja rakastettiin terveeksi”. Mutta minun mielestä sekin on hyvä, että voin kertoa keräyskohteista ja jättää tilisiirtolomakkeen. Hän on koulutukseltaan diakoni ja toimi tuolloin Riihimäen vankilan liikunnan ja vapaa-ajan ohjaajana. Kirjoitus kertoo, kuinka Valkeavuori sairastui ensin sydäninfarktiin, sitten aivoinfarktiin ja eturauhassyöpään. Ovikellon kilahduksen jälkeen sisältä kuului komentava ääni: ”Kuka henkilö. Pyytäminen on luontevaa Riihimäellä asuva Markku Valkeavuori sai 25 vuotta sitten seurakunnan diakonissalta puhelinsoiton. Mallia anopista Valkeavuorien suvussa on ollut intoa auttaa ja osallistua monessa polvessa. Valkeavuori myöntää, että auttamishalun lisäksi myös kilpailuvietti auttaa lähtemään liikkeelle. Olisi mukava kuljettaa lapsenlapsia. Sanon, että tuohon voit jotakin laittaa, kun käyt seuraavan kerran nettipankissa. . Mitä asiaa?” Kerääjä oli heti juonessa mukana, selvitti kurkkuaan ja antoi kuulua: ”Markku Valkeavuori! Asia: Yhteisvastuukeräys!” Varmuuslukko avautui ja sitten ovi, jonka takana asukas tuijotti kerääjää silmiin ja komensi: ”Henkilötodistus ja keräyslupa!” Onneksi paperit olivat mukana. Kun kauppa-auto vielä kiersi, sen kuljettaja sai myös yhden parin. . Valkeavuori kaivoi ne esiin. Vaimo näyttää kännykästä kuvaa, jossa viides lapsenlapsi makaa kirkossa seimeen kapaloituna. Olin tajuton enkä hengittänyt moneen minuuttiin, mutta minut saatiin elvytettyä. Olin silloin 42-vuotias. Riihimäellä ovilla käy enää muutama listakerääjä. askel 2/2018 • 7. Mies pyysi kerääjää odottamaan, hävisi huoneeseen ja tuli takaisin kukkapurkin kanssa. Markku Valkeavuorelle on luvassa kynttilänpäivästä vappuun monta kuppia kahvia sekä keskusteluja elämän iloista ja suruista – keräystuoton lisäksi. Laitoin kolikot nopeasti taskuihin. Tämä pyysi häntä vapaaehtoistyöhön yhteisvastuukerääjäksi. L Yhteisvastuukerääjä Markku Valkeavuoren hauskimpiin muistoihin kuuluu kohtaaminen Riihimäen varuskunnan kerrostalossa. Tänä vuonna hän yrittää taas ennätystä
8 • askel 2/2018
Kirsin ja Timon VIHREÄ LIITTO Keskustalainen maanviljelijä ja urbaani vihreä nainen, siinä vasta mahdoton yhdistelmä! Kirsi Ojansuu tuumi, kun kohtasi Timo Kauniston demareiden eduskuntaryhmän pikkujouluissa. D Teksti: Päivi Lipponen • Kuvat: Jukka Granström askel 2/2018 • 9. Yhdessä tehdään politiikkaa, tiedettä ja harrastetaan kirjallisuutta. Nyt pariskunta asuu kaupunkikotia Hämeenlinnassa ja pitää tilaa Alastarossa
– Peruskorjasimme Kauniston päärakennuksen. Eduskuntatyön päättyminen vuonna 2011 avasi tilaisuuden miettiä, mikä on tärkeää. – Kun kuulin Timon aiheen, sanoin että tuosta tulee tosi ohut kirja. Kirsi puhuu ja puikot kilkkaavat. Kysyin myös, kykeneekö kepulainen tekemään objektiivista tutkimusta omasta puolueestaan. He ihmettelevät itsekin, kuinka hyvin peruskorjaus sujui. Materiaalina ovat piispojen haastattelut. Kirsin ystävä totesikin pariskunnasta, että vakka löysi kantensa. Opiskelijat työnsä äärellä. Kaikki meni yks yhteen, tyylitaju oli samanlainen. Itä-Suomen yliopistoon valmistuvassa tutkimuksessa hän selvittää Keskustapuolueen ympäristöpolitiikkaa vuosina 1970–1987. – Mielisanontani on ”Herran haltuun”, kuittaa Kirsi utelut pidemmälle juontavista tutkimussuunnitelmista. – Ihailen Timon kurinalaisuutta tutkijana, Kirsi sanoo. Timo on vastannut vaimonsa sparraukseen. Jos hyvin käy, väittelen keväällä. Työhaalarit ja tohtorin hattu Kirsi ja Timo ovat remontoineet tilan lisäksi koko elämänsä. Omakohtaista osallistumista tutkimusta varten on kertynyt kirkolliskokouksen jäsenyydestä. He rakentavat uutta uraa, jossa voisi hyödyntää elettyä ja koettua. Puolue tavoitteli uudenlaisen vihreän puolueen asemaa ja oli esimerkiksi ensimmäinen ydinvoimaa vastustanut puolue. Timo Kaunisto istuutuu myhäillen vaimonsa vieressä. Hän suri sitä ensin, mutta sanoi: hyvä tuli, Timo kertoo. Ymmärtää puolueideologian kytkennän lähteisiin ja osaa asettaa tiedon ison kuvan osaksi. 10 • askel 2/2018. Timo haaveili kasvinjalostajan ammatista, mutta päätyi agronomiksi, maanviljelijäksi, toimittajaksi ja kansanedustajaksi. Väitöskirjaa on kertynyt jo 200 sivua. Aihe on polttava ja haastava, mutta gradun ohjaaja on ollut hyvin kannustava. Molemmat päättivät olla uskollisia nuoruutensa haaveille ja aloittivat opiskelun. Kirsi toimi luokanopettajana 10 vuotta ennen 12-vuotista kansanedustajan uraa. – Kepu oli pitkään maatalousministeriön valtias eli vastasi myös ympäristöasioista. Kuolleet kielet ja elävä sydän Kirsi Ojansuun omat opinnot ovat graduvaiheessa, ja tutkimus käsittelee valta kirkossa -teemaa, erityisesti piispainkokousta. Mutta ei Timokaan tuppisuuksi jää. – Opinnot ovat loppusuoralla. Eduskuntatyön loputtua hän käynnisti väitöskirjan teon. Nyt opettajuus on vaihtunut teologian pappisopintoihin. K irsi Ojansuu kaivaa kutimensa esille. – Hämeenlinnassa asuminen mahdollistaa opiskelun, sillä arkistot ovat lähellä. Urbaani vihreys ajoi lopulta kepun ohitse. Kun on ollut mukana politiikassa, saa enemmän irti lähdemateriaalista. Isän 70-luvulla rakentama elintasosiipi purettiin. Punainen lankakerä pyörii vikkelään. Tohtorin hattua ei ole vielä tilattu, mutta frakki on peruja kansanedustajavuosilta, Timo naurahtaa. – Minusta tuli Kauniston torpanemäntä, kiusoittelee Kirsi
Rämmin koinee-kreikan, heprean ja latinan läpi. Ero on henkinen katastrofi Ero synnytti Timossa vahvoja syyllisyydentunteita. – Minulla oli etukäteen kovin negatiivinen kuva mieskansanedustajista. – Koen entistä tärkeämpänä, että on katsottava siilojen yli. – Hienoisen haasteen tuotti kuolleiden kielten opiskelu. – Haluankin sanoa, että jos ihmisellä on haave, älä anna periksi. – Olin vävynä Laitilassa, jossa rukoilevaisuus vaikuttaa vahvasti. Sen lisäksi koki syvää kunnioitusta toista kohtaan, Kirsi muistelee. – Niin siinä kävi, ja valinta piti tehdä, Timo kuittaa. Kotiseudullani ei ollut herätysliikettä, joten en osannut odottaa kovaa kohtelua. – Maaseutu on paljon enemmän. Jos voi jakaa yhteiskunnallisia asioita toisen kanssa ja jopa väitellä niistä rakentavasti, se sitoo, Timo sanoo. Hallitsi tilanteet. – Se yllätti, että rakkaus oli niin vahvaa ja väkevää. Molemmat vastustivat ydinvoimaa, ja lainsäädännöstä riitti väiteltävää. Kirsi sai vaaleissa Vihreistä eniten ääniä ja saldo peräti kasvoi. Vaikutuin, kuinka paljon hän muisti sitaatteja, Kirsi kertoo ja pohtii rakkauden pelottavuutta. Ymmärrettävä yhteiskunnan kokonaiskierto, Kirsi Ojansuu pohtii. H Aloittaessaan opiskelun Kirsiä poltteli epäilys: Osaako hän enää opiskella. Heitä kumpaakaan eivät sitoisi lyhytjännitteiset ryhmäpäätökset tai muu poliittinen pelaaminen. Ihminen helposti suojaa itseään, jotta ei joutuisi pettymään. Kohtaaminen Pohjantähden alla Pariskunta kohtasi työn merkeissä eduskunnassa. Vaatii uskallusta olla toiselle avoin ja paljas. Lisäksi lähiyhteisö löi häntä Raamatulla päähän ja paheksui. Minut kutsuttiin Kalantiin hoitokokoukseen, jossa pyydettiin palaamaan entiseen elämään ja pyytämään anteeksi. Kukaan ei puolustanut. Kirsi näkee, että elämänkokemus on antanut molemmille ymmärrystä, mikä mahdollistaisi kansanedustajan työn entistä paremman hoitamisen. On katsottava siilojen yli Pariskunnan comeback valtakunnan politiikkaan ei ole suljettu pois. Alkion ajatukset sivistyksestä ja itsekasvatuksesta ovat entistä ajankohtaisempia, Timo Kaunisto sanoo. Timo haluaa kehittää keskustan politiikkaa, jonka nykyinen suunta ei häntä miellytä. – Olin kiinnittänyt huomiota, kuinka Kirsi oli rohkea ja räväkkä puhuja. Pelko osoittautui turhaksi. Keskustalla olisi enemmän annettavaa. Vaatii uskallusta olla toiselle avoin ja paljas. Täällä vartioin minä! askel 2/2018 • 11. Se oli yksi elämäni vaikeimpia hetkiä. En ole kieli-ihminen. Kirsi kertoo. Kirsi ja Timo vaikuttavat aktiivisesti paikallisja maakuntatasolla ja kokevat, että heidän osaamistaan arvostetaan. Ovatko teologian opinnot vain nuoruuden romanttinen haave. Yllätyin Timon sivistyneisyydestä. Timolla osallistuminen kulkee veressä. Hänellä oli mielipiteitä eikä hän jäänyt hiljaiseksi. Hän analysoi Täällä Pohjantähden alla -teosta ja peilasi kirjailija Väinö Linnan todellisuuttaa torpparien elämään. Alue on Suomen vanhinta kristillistä seutua. Sydäntä tulee kuunnella. Hänen isänsä toimi 44 vuotta valtuutettuna ja kantoi vastuuta omassa kylässä. – Kun kuusi kautta tuli täyteen valtuutettuna, pyysin Jumalalta merkkiä, olenko jo kehäraakki ja jättäydynkö pois
– Tulit bussilla Hämeenlinnaan. Isä meidän -rukous on ohjeeni, Kirsi sanoo. – Avioeroa ei voi ymmärtää ilman omaa kokemusta. – En olisi teologian kandi, jos olisin eduskunnassa. Ei siinä ehtinyt seurata omaa vaalimenestystä, Timo kertoo illasta, kun Kepu koki rökäletappion ja hän itse jäi 11 äänen päähän edustajapaikasta. Rakastan Timoa. – Nuori poikani kyseli arvojen perään, kun menin autokouluun kuusi vuotta sitten. Pahin oli vielä edessä. – Politiikan varaan ei pitäisi rakentaa elämää. – Emme kumpikaan uskoneet tipahtavamme eduskunnasta. Siellä ei pärjää ilman autoa. Jos joku eroaa, herää pelko, että kymmenen muutakin tekee samoin, Kirsi toteaa. Ero on henkinen ja taloudellinen katastrofi, Kirsi miettii. – Minulle soitettiin myöhään vaali-iltana ja kerrottiin, että ollaan rukoiltu sen puolesta, että tipahdat eduskunnasta. Pariskunta pystyy keskittymään omaan elämäänsä, joka rakentuu Alastaron maatilan ja Hämeenlinnan kaupunkikodin kesken. Lisäksi avioliitossa pitää olla taloudellisesti riippumaton ja avioehto on allekirjoitettava aina. Kyse on maatilan tulevaisuudesta, omasta ja vaimon työstä sekä toimeentulosta, perheestä ja lapsista, Timo kuvaa. – Herran haltuun. Halattiin, tuntui, että se oli nyt tässä, Kirsi sanoo. Kello oli 2.30. 12 • askel 2/2018. Emme voi hallita maailmaa. Epäonnistumisen tunne on totaalinen ja häpeä hiipii alitajuntaan. Se on niin pieni maailma, Timo pohtii. Palasin kotitilalleni, Timo muistelee. Kirsi kokee, että usein politiikka muodostuu turhan raskaaksi; se valtaa ison osan elämästä, ja edustajaa kohdellaan julmasti. – Kyläraitilla ihmiset siirtyivät toiselle puolen tietä, ettei tarvinnut tervehtiä. Osa ihmisistä on niin tavattoman iloisia läheistensä vastoinkäymisistä, Kirsi toteaa. – Meillä oli hyvä tilanne, koska omistimme kaksi tilaa. Vaali-ilta oli hektinen. Politiikka on yhteisten asioiden hoitamista, ja poliitikoilla soisi olevan osaamista ja sydämensivistystä. – Loppu tapahtui kuin veitsellä leikaten. Sanoin, että maalla lähin kauppa on 16 kilometrin päässä. Kirsille maalle tulo on rentoutumista ja luonnosta voimaantumista. – Nyt ymmärrän maaseudun ja kyläyhteisön merkityksen entistä selkeämmin. Olen kiitollisin mielin tästä saavutuksesta, Kirsi toteaa. Putoaminen politiikassa on rankkaa. Meille tapahtuu niin kuin on parhaaksi. Samoin Litti-koira. Rakastuttiin ja pudottiin Rakastumiseen ja erouutiseen päättyi molempien silloinen kansanedustajaura. – Maatalousyhteisöt rakentuvat suvun ja perheiden varaan. – Kyläyhteisöt haluavat pitää perheen yhdessä. Hän toteaa oppineensa, että tunteiden prosessointi on tärkeää. – Sinun loistava poliittinen ura katkesi minuun. Mari Kiviniemi oli televisiossa, ja minä vastasin varapuheenjohtajana toimittajien kysymyksiin puoluetoimistolla. L ”Niin määkin sua!” H Kirsille ja Timolle lapset ovat omia, mutta lapsenlapset yhteisiä. Ihmistä ei arvioida hänen saavutustensa tai osaamisensa kautta vaan irrationaalisten, pinnallisten tunteita herättävien asioiden perusteella. Etkä ole kuitenkaan katkeroitunut, Kirsi sanoo ja katsoo Timoa. – Niin määkin sua! Timo katsoo lempeästi vaimoaan. Lapsenlapset ovat yhteisiä Kirsin ja Timon viisi aikuista lasta ovat jo omillaan. Elämä ei ole minun käsissäni. Lehtiä myydään lietsomalla alhaisia tunteita. Tunnetasolla voi ottaa osaa. Meidän jokaisen on löydettävä se asenne, kuinka itse otamme maailman vastaan. – Lapset ovat omia, mutta lapsenlapset yhteisiä, Kirsi tiivistää. Tila tulee ensin. Meiltä molemmilta meni työ. Timolle tila on työleiri, metsänhoito on mieluista, mutta raskasta. Olen ollut ja olen edelleen vannoutunut pyöräilijä. Hänen äitinsä oli ison Pohjamon tilan tyttöjä, joten maalaiselämä oli tuttua jo lapsuudesta. – Minulla on valoisa olo. Kirsi on solahtanut maalaiselämään helposti
Kun sydämeen johtavat verisuonet tukkeutuvat, syntyy hengenvaarallinen tilanne. Henkinen häiriö ei ilmene verikokeessa. Sovinto sekä ihmisten että Jumalan kanssa antaa rauhan. N äin ymmärsin: Terveyden ammattilaisten näkökulmasta kyseessä on sairaus tai muu terveysongelma. Ainakaan hän ei pyydä anteeksi. Joskus olen ollut kuulolla. Hän antaa anteeksi kaikki syntini ja parantaa kaikki sairauteni.” Siinä ne olivat, samassa lauseessa: sairaus ja synti. T ilanteessa mennään ihmismielen pimeyteen vaikeiden kysymyksien äärelle. Psalminkirjoittaja Daavidin seurassa mietin, että ehkä tarvitsemme sekä terveydenhoidon että sielunhoidon osaajia. Mutta kun loukataan toista ihmistä ilman aikomustakaan anteeksipyytämiseen ja parannuksen tekemiseen, kristityn mielestä voidaan puhua myös synnistä. PAPPILAN SALISSA Minna Kettunen • Kirjailija ja Väärnin Pappilan emäntä askel 2/2018 • 13. On päivänselvää, että pahasti kaatuessa luut murtuvat. T oisia vaivoja ja sairauksia on helpompi ymmärtää kuin toisia. M utta mielen ja persoonallisuuden häiriöt ja sairaudet ovat vaikeampia ymmärtää. Tällainen vaikeuksista johtuva käytös saattaa aiheuttaa muille ihmisille tuskaa ilman, että tekijä mitenkään pahoittelee tapahtunutta. I lman sielun hoitamista hoitotuloksesta ei tule parasta mahdollista. Muistiin pulpahtivat myös jakeet Psalmista 103: ”Ylistä Herraa, minun sieluni, älä unohda mitä hyvää hän on sinulle tehnyt. M ielessäni alkoi soida virsi vuoden 1701 virsikirjasta. Tarvitsemme sekä lääkärien, psykologien ja terapeuttien ammattitaitoa että sielun lääkettä: oman syyllisyyden tunnistamista ja tunnustamista, anteeksipyytämistä ja -antamista. Murtunut mieli ei näy magneettikuvassa eikä kipeä sielu röntgenkuvassa. Lain ja oikeuden näkökulmasta kyseessä saattaa olla rikollinen teko. Uhri kärsii sekä pahasta teosta että siitä, että tekijä vaikuttaa kylmältä ja välinpitämättömältä. ”Tärkeä kysymys, mutta mahdottoman vaikea”, hän sanoi. P Kysymyksiä pimeässä Tarvitsemme sekä terveydenhoidon että sielunhoidon osaajia. Syöpä on elimistölle vaarallinen kasvi, joka pitäisi saada poistettua kuten kaiken alleen peittävä rikkaruoho kasvimaalta. Olen yrittänyt auttaa uhria kuuntelemalla, sillä neuvottomana en ole osannut muutakaan. Hän ymmärtää koko mielen, sielun ja ruumiin paketin, luomansa ihmisen. ”Sinä paras lääkäri lääkitset / sekä sielun että ruumihin ruvet.” Vanha virsi antaa ohjeeksi kääntyä Parhaan lääkärin ja Suuren parantajan puoleen. Fyysisen tai psyykkisen väkivallan tekijä, häiritsijä tai manipuloija ei näytä tiedostavan, että on toiminut väärin ja aiheuttanut pahaa. Kerran kysyin kokeneelta ammattiauttajalta: Onko tuollaisessa tapauksessa kyseessä sairaus vai synti
Kyllähän pojat kertovat, miten RUK:ssa opeteltiin edestä johtamista. Ainakin sellainen olisi ympäristöystävällisempi ja tehokkaampi kuin nykyiset äijäenergiset tai tuulella käyvät mallit. Jotain tästä muutoksesta kertoo sekin, että piispa Teemun valinta piispa Irjan seuraajaksi toi lisää toiseutta kirkkomme johtoon. En kaipaa mitään mummoenergiaa seurakuntien johtoon, mutta odotan huolenpitoa äänenpitämisen sijaan, sydäntä enemmän kuin aivoja ja selviä rajoja täynnä rakkautta. Toisaalta pääsisimme ehkä eroon sukupuolen ja seksuaalisuuden aiheuttamasta moraalisesta paniikista. Miesjohtamisen perinteiset mallit, vallan käyttöön liittyvät kytkennät, eivät nykytilanteessa riitä. Jos osaisimme ja antaisimme luvan seurakunnissa kehittää tätä Jumalan kuvaa ehjäksi ihmiseksi, meidän tuskin tarvitsisi vahtia toisiamme sillä uutteruudella, mille nyt uhraamme aikamme toistemme sukupuoliseen kyttäämiseen. Kun lehtoreista, jumaluusoppineista Herran piikasista, tehtiin pappeja, törmäsin vakaan kristityn oudolta tuntuvaan ajatukseen. Meidän kulttuurissa miehet saavat ainakin toistaiseksi varhaisimmat johdettavana olemisen kokemukset naisilta, äideiltään, isoäideiltään, päiväkerhotädeiltä ja alaluokkien opettajilta. Albanalainen maailma Tässä ei ole kysymys siitä, mitä me teemme naisille, vaan siitä, mitä me kirkossa ja seurakunnassa teemme sillä tiedolla, että Jumala loi meidät omaksi kuvakseen: naisiksi ja miehiksi hän meidät loi. Pitihän amerikkalaisten pankkienkin johtoryhmään kuulua vielä 60-luvulla yksi kiintiöneekeri arvojen mannekiiniksi. Hän sanoi, että nähdessään raskaana olevan naisen alttarilla, hänen on pakko ajatella, mitä sieltä alban alta löytyy. Tarvitsematta mennä syvemmälle mariologian spiritualiteettiin voisimme oppia häneltä seurakunnan johtamisen avaimen: ”Hänen äitinsä sanoi palvelijoille: Mitä hän teille sanoo, se tehkää.” Jos me sen teemme, niin kysymys naisjohtajuudesta ei enää liity virkateologiaan vaan Jumalan kuvan kehittymiseen: ”Ei ole tässä juutalaista eikä kreikkalaista, ei ole orjaa eikä vapaata, ei ole miestä eikä naista; sillä kaikki te olette yhtä Kristuksessa Jeesuksessa.” P KURONEN Ylös akkavalta! K U V IT U S : A N T T I V A LT A Matti J. Yritämme yhä lorottaa uutta viiniä vanhoihin leileihin. Toki Luoja voisi viisaudessaan ja ihmisrakkaudessaan kehittää oman kirkkonsa käyttöön jonkinlaisen hybridipapin, missä yhdistyisivät naisja miesenergiat. Viimeaikaiset keskustelut piispojen mahdollisista sukupuolista taitavat edustaa vain pintaa jostain juurihoitoa vaativasta vaivastamme. Kuronen • lappeenrantalainen rovasti 14 • askel 2/2018. Nähdessäni raskaana olevan papin vaimon, huomasin miettiväni, mitä hänen miehensä alban alla on. Eikä se ihan outo ajatus ollutkaan. Toisaalta se antaisi meille miehinä ja naisina luvan Jumalan lasten yhteiseen leikkiin ja iloon muuallakin kuin virkistyskäyttöön tarjotuilla Tallinnan matkoilla. Suurin osa meistä oppi johtamista asevelvollisuutta suorittaessaan. Täällä hänen kotiseudullaan miestodettiin, että Iri oli hyvä jätkä siinä äijäporukassa. Nyt pitänee miettiä myös kirkon johtajuutta. Porttiteoria piispuuteen Päättäessämme naisten oikeudesta pappeuteen me periaatteessa avasimme heille myös piispuuden. Näissä kuvioissa ei oikeastaan tarvitse tehdä muuta kuin ajatella saadakseen toisinajattelijan aseman. N aiskurssikaverini esitti vuosia sitten uhkean naisväitteen: ”Suomen kirkko on vahvojen naisten yhteisö, jota heikot miehet johtavat.” Vuosien myötä tapaan itseni yhä useammin uskomassa tuohon väitteeseen. Ellei tätä johtajuutta löydy, täyttää sen jättämän aukon niiden valta, jotka osaavat huonontaa tehokkaimmin muiden elämää. Maria Herran piikanen Yhtenä selityksenä meidän kirkkojemme naisvaivaan tarjoavat vanhat kirkot sitä, ettei meillä ole Marialle oikein muuta käyttöä kuin joulukuvien tähtenä. Muutostarve on niin suuri, ettei siihen riitä vastaukseksi se, että naisia valitaan kirkkorouviksi, tuomioruustinnoiksi tai lehtien päätoimittajattareiksi. Hyvää Teemun osalta todistaa sekin, että hänestä tehdään kantelu omalle kapitulille, niin kuin yleensä tapahtuu heille, jotka eivät mahdu vanhoihin malleihin. Ehkä niiden rukousaamiaisetkin aloitettiin laulamalla Mustaa Saaraa: Hän kertovan on kuullut kerran näin opettajan valkoisen. Eihän johtajalla liene mitään muuta virkaa kuin organisoida organisaation onnistumista. Ne edestä johtajat vaan ovat yleensä reservin vänrikkejä. Irja Askolan eläköityminen ei jättänyt vain naisenmentävää aukkoa kirkkomme ylimpään johtoon, vaan paljasti kirkon johtamiskulttuurin muutosmahdollisuuden. Kenraalikunta istuu omissa kapituleissaan miettimässä kokonaistilannetta
16 • askel 2/2018
H Teksti: Antti Berg • Kuvat: Jukka Granström Porot koristavat matkamuistomyymälän edustaa Nelostien varressa Inarissa. askel 2/2018 • 17. Matkaa Utsjoen kirkonkylälle on vielä yli 120 kilometriä. Lapinkuume joka ei parane Utsjoki on Suomen pohjoisin kolkka, jossa osa vierailijoista jää lopullisesti Lapin lumoihin ja muuttaa paikkakunnalle asumaan. Siellä sijaitsee myös Suomen ainoa saamelaisenemmistöinen seurakunta, joka on samaan aikaan köyhä ja rikas
Moni ihastuu pohjoisen luontoon ja saa lapinkuumeen, joka vetää joka kesä vaeltamaan tuntureille tai lopulta viettämään eläkepäiviä Tenojoen rantaan. Myrskyt eivät vaivaa, ja tunturit suojaavat tuulilta. Erityisesti heitä miellyttää siististi tiskin taa aseteltu syvänpunainen liha. Kyläkeskuksessa on muutama liike, kahvila ja kaksi kauppaa. – Ei mittään hättää. Maanviljelysalueilta tulleet. Kauppias Seppo Härkösen lihatiski vetää ennen kaikkea norjalaisia asiakkaita ostoksille. Utsjoella elää runsaat 1 200 ihmistä. Jumalan selän takana, huikkaa satunnainen ohikulkija missä tahansa Suomen kaupunkikeskuksessa. Sen myötä seurakuntaelämä kylällä on vilkastunut ja väkeä on käynyt kappelissa Norjasta asti. Eteläsuomalaisenkin näkökulmasta hinta-laatusuhde on kohdallaan. No, he ovat niitä, joista Utsjoki enenevissä määrin koostuu. Kaikki laulaa, ei päätä ei kaulaa, tokaisee lihoja tiskiin laittava kauppias ja esittelee itsensä tiiviisti: – 62 puoli vuotta, isä Kontiolahdelta, äiti Ivalosta. Härkösen kauppa on kiinni vain joulupäivänä ja uudenvuodenpäivänä. Hän tuntee valtaosan asiakkaistaan, suu suoltaa sujuvasti suomea, norjaa ja saamea ilman taukoja, ja kauppa käy. Määräaikainen kirkkoherra on Hämeenlinnasta, suntio Lempäälästä, nuorisotyönohjaaja Lohtajalta ja diakoniatyöntekijäkin jostain päin Pohjanmaata. No, tavallaan hän onkin, mutta meni 40 vuotta, ennen kuin hän oli sataprosenttisesti yksi kyläläisistä eikä häntä pidetty enää minään lantalaisena. Samaan aikaan monet utsjokelaiset nuoret lähKarigasniemen uusi kappeli maksoi yli 1,1 miljoonaa euroa. Minä ihmeen lantalaisena. Vanhemmat pyörittivät kauppaa kylällä 1950-luvulta lähtien, ja Härkönen itse on ollut mukana 45 vuotta. Tietkin vievät vaikka mihin, Utsjoen kirkonkylälle, Inariin, Norjaan. Lantalaisuus lähti 40 vuodessa Päältäpäin luulisi, että kauppias Härkönen on syntyperäinen utsjokelainen. Suurempi niistä on Härkösen. M issä päin sijaitsee Utsjoki. Suu suoltaa, kauppa käy Härkönen käy lyhyesti läpi, millaista on pitää kauppaa Suomen pohjoisimmassa kunnassa. Silloin juhlakalu menee kalaan, lauleskelee, ei puhu kellekään. – Se on lystiä, hän summaa. – Täällähän ollaan Herran kukkarossa! korjaa kauppias Seppo Härkönen Karigasniemen kylällä Utsjoella. Sellaisia ovat esimerkiksi kaikki Utsjoen seurakunnan työntekijät. Väkiluku on pienentynyt vuosikymmenien saatossa muutamilla sadoilla. Suurin osa kävijöistä on norjalaisia, jotka käyvät halvempien elintarvikkeitten perässä. 18 • askel 2/2018. Maalaiset. No, riippuu siitä, keneltä kysyy. Härkönen on aina kaupalla, paitsi elokuussa hän huilaa pari päivää ja juhlii syntymäpäiviään
Ihmiset liikkuvat, mutta etäisyydet pysyvät pitkinä. Siispä seurakuntatalolle. Kaikki saadut tulot menevät välttämättömyyksiin. Keltainen talo on talo siinä missä kaikki muutkin lautaverhoillut yksikerroksiset rakennukset Suomen maassa. Nuoret haluavat jäädä pohjoiseen Nuo varusteet on nähtävä omin silmin. Kun seurakunnan suntio-kanttori irtisanoutui viime vuoden keväällä, seurakunnassa 30 vuotta työskennelleestä nuorisotyönohjaajasta Juha Reinolasta tuli myös suntio. Mummoa ei jätetä Juha Reinola kertoo, että Utsjoen seurakunnan talous on ollut tiukoilla jo pitkään. Ovesta sisään tullessa huomaa heti, että paikka on tehty nuorille luontevaksi. Utsjoen seurakunnalla on toimintaa monen sadan kilometrin säteellä. Jos naapuri pyytää apua, häntä autetaan, oltiin millaisissa väleissä tahansa. Kun Kirkkohallitus myönsi seurakunnalle 50 000 euron tuen, siitä kolmasosa meni kirkon lämmitykseen eli öljyyn, kertoo Reinola. Sen sijaan, että mies valittelisi niukkuutta, hän kiittää utsjokelaisia avuliaisuudesta. Eikä heitä tietenkään ole läheskään tarpeeksi. Jos joku kyläläinen ajaa Ivaloon, hän saattaa saada puheluita, joissa toivotaan tuomisia apteekista tai päivittäistavarakaupasta, oikeastaan ihan mitä tahansa tavaraa, mitä Utsjoelta ei löydy. "Täällähän ollaan Herran kukkarossa!" C Määräaikainen kirkkoherra Päivi Aikasalo seikkailee Utsjoen kirkon välikatossa, josta löytyy kirkon rakentamisvuosi. D Utsjoen kirkko sijaitsee Nelostien varressa yli viiden kilometrin päässä kirkonkylältä. Siis likipitäen kaikki tarvikkeet. H tevät töiden ja opintojen perässä muille paikkakunnille, eivätkä läheskään kaikki palaa enää kotiseudulleen. Sama periaate heijastuu moneen arkiseen asiaan. Eteisestä katsottuna muutaman metrin päässä on metrikaupalla sohvaa, johon on hyvä rojahtaa ja oikaista raajansa. Senkaltaisiin ei silmä kiinnity, ellei se muistuta sattumalta rakasta sukutaloa tai omakotitalohaaveiden täyttymystä. Se tarkoittaa sitä, että työntekijät ajavat parhaimmillaan yli kaksisataa kilometriä päivässä. Tämä avuliaisuus on seurakunnankin rikkaus. – Täällä autetaan kaveria. Se on ainut saamelaisenemmistöinen seurakunta, ja siksi se saa vuosittain palkkausavustusta Kirkkohallitukselta. Viimeisimpänä rasitteena seurakunnan taloudelle on Karigasniemen uusi kappeli, jonka rakentamiskustannukset vaikuttavat vielä vuosia rahatilanteeseen. Ennen kuin kirkkoon tuli öljylämmitys, tapana oli aurinkoisina päivinä avata kirkon ovi, jotta aurinko toisi lämpönsä sisään. Tilaisuutta varten Orjala pilkkoo dippivihanneksia ja kertoo, että odotettavissa on 0–3 poikaa. Sellaisilla lahjoituksilla on esimerkiksi voitu hankkia seurakuntatalon nuorten tilojen tavarat: biljardipöytä, ilmakiekkopöytä, televisio, lautapelit ja värikuula-aseet. Työmäärä oli kuitenkin niin suuri, että seurakunnan oli pakko palkata viime syksynä uusi nuorisotyönohjaaja. Moni on pitänyt seurakuntaa niin tärkeänä, että on kerännyt vaikkapa syntymäpäivänään rahaa sen hyväksi. Sattumalta paikalla on alkamassa viikoittainen nuortenilta, joten keittiöstä löytyy seurakunnan uusi nuorisotyönohjaaja Ville Orjala. askel 2/2018 • 19. On tavallista, että jos autolla ajaessa tulee vastaan tien vierellä kävelevä mummo, otetaan mummo kyytiin
Orjala johdattelee poikia ajattelemaan Jumalan ihmiselle suomia lahjoja. Orjala ohjaa ajatukset takaisin korkealentoisempiin aiheisiin. Hieman ennen siltaa on tien molemmin puolin Utsjoen keskusta. Luoja suokoon minulle tämän synnin anteeksi, Aikio sanoo. Kaikki rojahtavat syvälle sohvien syleilyyn. Ja sinähän puhut, paremmin kuin me, Vuolab sanoo. Yhtymä on Aikiolle sama kuin seurakuntaliitos, sillä Utsjoen tulevat luottamushenkilöt jäävät sen päätöksenteossa vähemmistöön. Kännykät käyvät kädessä, katse painuu lattiaan. Hän on tyytyväinen, kun saa istua eläkkeellä tässä kylätalon pöydässä ja katsella tunturiin. Mihin nuoret aikovat lahjojaan käyttää. Ei mitään, kuulemma. No, paikalle jäävät Sakari Syvänperä, Leevi Halonen ja Hánsa Ravna Pieski. Asiaa riittää ehkä aamupäivän puolelle, ja päivällä on oma hartautensa. Tällä kertaa paikalla ovat Jarmo Seppänen, Samuel Vuolab ja Niilo Aikio. Perinnekalastajat jäivät rannalle Viime vuosi oli satavuotiaalle Suomelle yhtä juhlaa, mutta Utsjoelle se toi kaksi katkeraa uutista. Kauppa, jossa on myös posti ja tankkauspiste. Samuel Vuolab pehmentelee, etteivät asiat ole ihan niin synkkiä. Vuolab kertoo, että he kaikki ovat saamelaisia. Hän viittaa siihen, että vuodesta 2017 lähtien Tenon kalastuslupia ja -kautta on rajoitettu, ja siihen, että Utsjoen seurakunta muodosti Pohjois-Lapin seurakuntayhtymän Inarin seurakunnan kanssa. Kyläpoliisi on käynyt toistuvasti kylällä, mikä on häirinnyt eräitä nuoria moottorikelkkailijoita. Sillä nyt seurakunnassa on käyvä niin kuin käy pienten lasten leikeissä. Sellaisia kuten soittotaito tai ystävällisyys. – Ainakaan minä en anna sitä anteeksi. Yksi haluaa lääkäriksi, toinen porohommiin. – Kun isompi sanoo, sinä teet, Aikio vertaa. – Sinne menen vain pakosta, Vuolab kertoo. Sen ääressä järjestetään joka päivä aamuhartaus. Tosin yksi heistä ei pysy muutamaa hetkeä pidempään paikoillaan, sillä pihalla odottaa upouusi kelkka. Hänestä päätökset ovat ylimielistä toimintaa saamelaisia kohtaan. Ravintola, jossa on myös kapakka. Niitä ei aluksi tahdo löytyä, mutta Syvänperä keksii äkkiä: – Mä olen samperin hyvä ajamaan kelkalla, hän toteaa. Kaikki haluavat jäädä pohjoiseen. H Utsjoella on kaksi paliskuntaa ja moninkertainen määrä poroja ihmisiin verrattuna. – En minä ole, ei minun perheessä ole niin paljon saamelaisia, Seppänen kiistää. Siitä päästään nuortenillan aiheeseen, lahjoihin. Tuolit ovat hioneet lattiaan laajat kulumat, kun mies miehen jälkeen on istahtanut penkille ja noussut siitä ylös. Siispä haalarit päälle, kypärä päähän ja ulos. Suosituin pöydistä on ikkunapöytä, josta avautuu näkymä nelostielle. Nelostien varressa seistessä kuulee kaukana jylisevät auton nastarenkaat, linnun hennon sirkutuksen, oman päänsä huminan. Pojat istuvat vaiti. – Olet, olet. Jokainen sai joululahjoja, jotka olivat mieleen. Tässä yhteydessä hartaus tarkoittaa sitä, että pöydän ääreen istuu sekalainen joukko kyläläisiä, jotka pohtivat maailman menoa, hörppivät höyryäviä kahvejaan ja katsovat silloin tällöin ikkunasta ulos. Tien varressa on kylätalo, joka on sekoitus ruokakauppaa, tuliaismyymälää, kirpputoria ja kahvilaa. – Joululomien jälkeen kaikki eivät ehkä muista, että tämäkin on alkanut, Orjala pohdiskelee pilkkomisen lomassa. Mitäs joululomalla tapahtui. Tenoa halkoo valtakunnan raja, Jäämerelle on matkaa noin sata kilometriä. Kolmas ei vielä tiedä. Aamuhartaus Nelostien varressa Suomen pisin valtatie eli Nelostie päättyy Utsjoella Saamen siltaan. – Me perinnekalastajat jäätiin rannalle, ja me jäätiin ilman seurakuntaa, tiivistää Niilo Aikio. Moni tulee sinne ostamaan leivät ja maidot tai piipahtaa kahvilla tapaamassa tuttuja. Kunnantalo, jossa on myös osuuspankki. Meillä käy tuuri, ja ovi käy kahdesti; paikalle tulee neljä reipasta nuorta. Lahjoina voi pitää myös ominaisuuksia, jotka auttavat palvelemaan seurakuntaa tai vaikka omaa ystävää. Tärkeintä on, että elää täällä ja puhuu saamea. Leevi Halonen, Ville Orjala, Sakari Syvänperä ja Hánsa Ravna Pieski lautapelin äärellä 20 • askel 2/2018