1 / 2 1 8 • U S K O S T A , T O I V O S T A J A R A K K A U D E S T A • A S K E L L E H T I . PIRJO KANTALA: Meidän Isä kuulee rukoukset NERO-KISSA: Uusi vuosi uudet jyrsijät MINNA KETTUNEN: Evakko-Kristus asettui taloksi Anna-Liisa Tilus: Futismutsi kannustaa ja pyykkää Marjo Timonen työskentelee eduskunnassa Riku Tella on maanviljelijä ja kanttori Lukijalahjana seinäkalenteri 2018 Uuden edessä Millaista on hyvä isovanhemmuus?. F I • I R T O N U M E R O 9 € EERO JUNKKAALA: Olla suolana vai suolata sanoilla. 1/ 2 18 • A S K E L S A A U S K O A , T O IV O A JA R A K A S T A A
9,50 (19,30) Maria Laakso Kuvastin cd Tuttuja, rakkaita hengellisiä lauluja pelkistetysti ja maanläheisesti tulkittuina 12,90 (21,90) 7 00 9 90 Lauri Maarala, Matti Pikkujämsä Huokaa rukous Kirja avaa rukouksen maailmaa käytännönläheisesti: miten rukoilla, mikä auttaa hiljentymään, miten oppia myötätuntoa ja kiitollisuutta. 9,50 (19,90) 9 50 8 90. 7,00 (27,00) Wilfrid Stinisen Tosi ihminen – kirja luomisesta ja pyhyydestä 9,90 (18,90) 9 50 Maija Paavilainen Hankikantoa Piirrosaforismeja ja elämänviisauksia talvisissa tunnelmissa. Verkkokauppa : www.sacrum.fi Myymälä : Hietalahdenranta 13, Helsinki ma–pe 9–17, la 10–15 puh. Ja kuinka kaunis onkaan lumen valo. 020 754 2350 tilaus @sacrum.fi KIRJA ALE 16.1.–10.2.2018 Juha Vähäsarja Joka päivä huolta vailla 10,90 (28,00) Mikael Stenmark Tiedeusko ja todellisuuden rajat 14,90 (27,90) Martina Steinkihler Ihanaa että löysit minut 7,00 (19,00) Eero Junkkaala Armolahjat 7,00 (22,00) Naeem Fazal Ex-muslimi 8,90 (28,00) 8 90 Kenneth Taylor Ensi askel Raamattuun 7,00 (24,00) Nuesch Hanspeter Billy ja Ruth Grahamin elämä 12,00 (39,00) Savonlinna Music Academy, Ralf Gothóni, Jorma Hynninen Sibelius cd 9,90 (20,90) Maria Rautavuori 101 kipinää tyytyväiseen äitiyteen 8,90 (19,90) 14 90 7 00 9 90 7 00 12 00 12 90 10 90 7 00 Elämän sanojen kirja Lyhyitä ajatelmia, joissa puheenvuoron saavat Martti Luther, Martti Simojoki, Erkki Leminen, Anna-Mari Kaskinen, Billy Graham ja lukuisat muut. Hanki kyllä kantaa, ja talven ilo
Jokaisen aikuisen ihmisen tärkeä tehtävä on se, että hän säästelemättä kannustaa lähipiirissä tai naapurissa asuvaa tiitiäistä, leikki-ikäistä tai teiniä. Lapset eivät ole punaisia tai valkoisia, vaan he ovat lapsia. Tämä jako säilyi pitkään sodan päätyttyä. 040 683 8431 • Toimitussihteeri Päivi Puhakka p. USKOSTA, TOIVOSTA JA RAKKAUDESTA V ielä ei voi tietää, mitä uusi vuosi tuo tullessaan. 040 067 4817 • Avustajat Paavo Alaja, Gun Damén, Marianne Heikkilä, Eero Junkkaala, Pirjo Kantala, Emilia Karhu, Anna-Mari Kaskinen, Eija-Riitta Korhola, Matti J. Joskus suvun vaietulla historialla voi olla erityisen kuormittava vaikutus. Joidenkin mielestä ei olisi tarpeen käsitellä näitä sadan vuoden takaisia tapahtumia. Vastasyntyneen ja isovanhempien välille solmiutuva suhde synnyttää maailmaan uusia tarinoita. Pidätämme oikeuden hintojen muutoksiin. Kannustamisen myötä maailmaan syntyy uusia ja valoisampia tarinoita. Yhdessä lehden jutuista vanhemmat kertovat, mitä he toivovat lastensa isovanhemmilta. Tammikuun Askel-lehden kannessa on vauva, kuva uuden alkamisesta. 040 750 5508 ilmoitusmyynti@kotimaa.fi • Lukijamäärä 66 000 (KMT 2017) • Painopaikka PunaMusta Oy • ISSN 0780-9972 • Aikakauslehtien Liiton jäsenlehti. Menneisyyttä ei voi muuttaa, mutta jokainen voi yrittää vaikuttaa seuraaviin sukupolviin. Kuronen, Erkki Kuusanmäki, Eino Leino, Sirpa Norri, Teemu Rinne, Jussi Rytkönen, Martti Räikkönen, Mirja Sinkkonen, Cheri Tamminen, Antti Valta ja Olli Valtonen • Ulkoasu Teemu Pokela • Taitto Jaska Peltola/Aste Helsinki • Kuvankäsittely Kirsi Laine • Käyntiosoite Hietalahden ranta 13, 00180 Helsinki Postiosoite PL 279, 00181 HELSINKI, Sähköpostit askel.toimitus@kotimaa.fi, etunimi.sukunimi@kotimaa.fi • Askelen kotisivu: www.askellehti.fi • Tilaukset ja osoitteenmuutokset p. askel 1/2018 • 3. Toimitus vastaa ainoastaan tilatuista jutuista ja kuvista. Oleellista on se, että historiaa käydään läpi nyt sovinnon näkökulmasta. 040 680 4057 • Ilmoitustrafiikki Lisbeth Sarkkinen, p. Vaikka tulevaisuutta ei näe, jotain tiedämme alkavasta vuodesta. Lähikuukausina julkisuus nostaa esille vuoden 1918 tapahtumia, kansakunnan jakaantumista valkoisiin ja punaisiin. Jokaiseen ihmiseen vaikuttavat edellisten sukupolvien ratkaisut ja vaiheet. Uusi tarina alkaa PÄÄKIRJOITUS Mari Teinilä päätoimittaja Päätoimittaja Mari Teinilä p. Tässä maailmassa kaikkein arvokkainta on lapsi. Hyvä niin, mutta tärkeitä ovat myös alkavaa vuotta koskevat toiveet ja rukoukset. 020 754 2333, asiakaspalvelu@kotimaa.fi • Kustantaja Kotimaa Oy, Toimitusjohtaja Juha Ruotsalainen Markkinointi Markkinointipäällikkö Minna Zilliacus • Ilmoitusmarkkinointi Myyntipäällikkö Pirjo Teva, p. Kotimaa Oy:n tilaajarekisteritietoja voidaan luovuttaa ja käyttää asiakassuhteen hoitamiseen sekä lain sallimaan asiakasmarkkinointiin henkilörekisterilain puitteissa. Osa meistä on tehnyt lupauksia. Osan mielestä niistä on vaiettu aivan liian pitkään. Sisällissota aiheutti käsittämättömän määrän surua molemmille puolille. 040 522 0566 • Toimituspäällikkö Freija Özcan p
24 Reijo Moilanen on pojanpojilleen äijä s. 16 Riku Tella palasi mummolan navettapolulle 16 24 34 4 • askel 1/2018. 34 Anna-Liisa Tilus teki ”uran” futismutsina s. Tammikuu 2018 s
Nyt meni muistojen ja nostalgian pientareelle! Tuollaista maaseutua ei enää ole. Navetan ajosilta vintille, kuivan heinän tuoksu. Toinen mummo välitti uskon aakkoset pyhäkoulussa. Puimakoneen ujellus sen imaistessa viljat kitaansa ja syöstessä toisesta päästä olkia lattialle ja jyviä säkkiin. Siitä muutama sivu eteenpäin – ja olet navetassa ja kansan parissa. Ruokolahtelainen Riku Tella kuvaa maitotilallisen ja viljelijän arkea tämän päivän Suomessa, viime kesän sateiden sotkiessa pellot ja tuotantosuunnitelmat, lannoitehintojen ponnahtaessa ylös yhdessä yössä ja tuottajahintojen laskiessa. Uunin päällä lämmittelee kissa, jonka toimialaksi navetalla EU sallii hiirien ja rottien torjunnan. Sitten on mummo, jonka työtä Riku jatkaa. Maitojauheen ja lämpimän veden sekoittamisen tuntu sormissa, vasikoiden kostea turpa. Hän kertoo myös kivusta, joka teki hänestä toisten ihmisten kuuntelijan ja tuomasmessuaktiivin. Kumpuilevat maisemat ja pellot. Lumen narskunta halkokuurilta eteiseen. Hän loi kaikupohjaa sille, että kun nuori urkuri katseli kirkkoon kokoontuvaa kansaa ja alkoi virsien välissä kuunnella saarnoja, virisi kysymys: onko tämä oikeesti totta. 60 Haavi auki ajankohtaisille asioille: Von Wrightien linnut Ateneumissa 63 Kirjeenvaihtopalstalla etsitään ystävää 64 Nero näki jälkiä hangella 65 Ristikko 66 Marianne Heikkilä: Isoisieni tarinat 67 Vuoden 2018 seinäkalenteri askel 1/2018 • 5. EU-tukiin liittyvästä piikittelystä. Yhtä totta, vaikkakin toisella tavalla kuin vasikan turpa tai heinän ja leipäjuuren tuoksu. Vanhojen puiden ja puhtaan lumen reunustamat kylätiet ja niiden varsilla maitolaiturit, joille kylän väki nostaa päivittäin maitotonkkansa vaihtaen samalla kuulumiset. Kuitenkin mies on navettapolkunsa valinnut ja nauttii työstään, jonka vastapainona hän käy soittamassa urkuja messuissa, häissä ja hautajaisissa Ruokolahden kirkossa. Talossa vaalitaan vanhaa ja uudistetaan kauniisti. Talkoisiin sekä marttaja lähetysseuroihin kokoontuvat kyläläiset. Siitä on syntynyt vakaumus ja luottamus, että Luoja on totta ja läsnä ankarimmassakin arjessa. Kuronen: Uskonnollinen henkisyys haastaa luterilaisuuden 16 Riku Tella – lukkari ja talonpoika 22 Uusi kolumnisti Minna Kettunen on pappilan emäntä 24 Millaisia ovat hyvä mummo ja oiva ukki. Mummon vikkelät sormet rypyttämässä karjalanpiirakoita... Nämä saarnat. Maitosiivilän pehmeä vanu, ääni, joka syntyy ensimmäisistä maitosuihkauksista ämpärin pohjalle. 29 Valitse vuoden 2017 paras kansi 30 Esirukouspalstalla kannetaan lukijoiden murheita 32 Olli Valtonen: Tarvitsemme rajoja ja hämärää 34 Anna-Liisa Tilus: Arvostan pientä elämää 39 Eero Junkkaala: Kristillisen suolan olemus 40 Armenian ikivanhoissa kirkoissa rukoillaan edelleen 44 Marja-Liisa ja Heikki Nurminen: Kutsu Israeliin oli kuin aasin potku 50 Mika Pajunen & hiljaisuuden juuret ja versot 54 Kirjoja ja lukijoita 56 Vuokkiniemen kylänraitti Vienassa on hiljainen 59 Hyvä elämä: Ovatko itsehoitolääkkeet turvallisia. Riku Tella kertoo tilojen ja talkoohengen katoamisesta, maanviljelijä-yrittäjän yksinäisestä työstä, lypsyrobotista, maitoautosta, joka imaisee kyytiinsä 6 000 litraa, viljaa ja valkuaisrehua annostelevasta ruokintakioskista. Rikun haastattelu vei minut paitsi synnyinseudulle myös tuttuun maalaiselämään. Löytyy Rikun elämänpiiristä edelleen paljon tuttua, jatkuvuutta ja juurevuutta. P Robotti ja leipäjuuri TOIMITTAJALTA Päivi Puhakka • toimitussihteeri Seuraava Askel ilmestyy 1.2.2018 Kansikuvassa kolmen kuukauden ikäinen helsinkiläinen Violeta Kuva: Cristian Medel 6 Ajassa Kuusanmäki, Anssi Joutsenlahti & uudenvuodenlupaus 8 Vakava sairaus teki Marjo Timosesta kuuntelijan 13 Teemu ja Tico saivat shokin Helsinki-Vantaalla 14 Matti J. Haastatteluaamunakin hän oli paistanut piirakat. K un selaat pari sivua eteenpäin tätä vuoden 2018 ensimmäistä Askelta, tietoja viestintäjohtaja Marjo Timosen haastattelu vie sinut remontin jäljiltä uudistuneen eduskuntatalon marmorimaailmaan ja kristallikruunujen alle
Keitä toiset noin 10 minuuttia, niin että linssit ovat kypsyneet ja feta sulanut keittoon ainakin pääosin. D-vitamiinin lisäksi sitä tuo oranssi Aurinkokeitto. ehdotti kirkolle omapappi-järjestelmää RAAMATULLISTA KUUSANMÄKI Ajassa LAINASANAT 30 VUOTTA SITTEN L Tammikuun 1988 Askel testasi, missä suur-Helsingin luterilaisissa seurakunnissa pääsi ripille. KUUKAUDEN KEITTO 6 • askel 1/2018. Tarkista suola. Amsterdamissa, bordellin naapurissa oli kappeli, jossa voi rukoilla, saada kriisiapua ja jossa oli myös vierastyöläisten lasten tarha. A. ”On paljon ihmeellisempää istua pojan kanssa nuotiolla kuin kiertää maailmalla etsimässä elämyksiä”, totesi kirjailija Torsti Lehtinen. Kun katolinen kirkko kutsui karismaattisen sisar Briege McKennan erityistehtävään, rukoilemaan väsyneiden pappien puolesta, ihmeitä alkoi tapahtua. Nykyisin minun on paljon helpompi pitää jalat maassa. Keitä noin 10 minuuttia ja soseuta porkkananpalat. Se on siirtymistä kohtalonomaisesta ajelehtimisesta oman elämän aktiiviseksi tekijäksi.” Metropolian yliopettaja Arto Salonen (artosalonen.com 6.12.2017) Aurinkosoppa L Tammikuussa on tarpeen saada lisäaurinkoa. Askelen Kirkkokahveilla vieraillut Timo T. Arvostan ihan eri tavalla sellaisia tavallisia asioita, vaikka sitä, että saan käydä metsässä kävelemässä koiran kanssa. Lisää pilkotut porkkanat kiehuvaan veteen, johon on sekoitettu kasvisliemi ja mustapippuri. Lähetysjohtaja oikoi Helsingin Sanomien väitteitä ulkolähetyspotin käyttämisestä lehden tekemiseen. Lisää linssit sekä pilkottu feta. Henrik Smedjebacka totesi Suomen Lähetysseuran lähteneen perustamaan Askelta vastauksena Suomessa kasvavaan maallistumiseen. Aurinkoinen keitto maistuu erityisen hyvältä tumman leivän kanssa. Askel vieraili Botswanassa, joka tuotti timantteja ja jonka asukkaat ja eläimet kärsivät suuresta kuivuudesta. Mikkonen ehdotti kirkolle omapappi-ideaa ja varoitti: ”Jos julistustehtävä jää toiselle sijalle, kirkko menettää otteensa ihmisistä.” Kirjailija Oiva Arvola kirjoitti näytelmän Lars Levi Laestadiuksesta ja kokosi saarnasaagoja. Se tuntuu nykyään tosi merkitykselliseltä.” Poptähti Antti Tuisku (Apu 50/2017) L”Elämä on jatkuvaa kannanottoa toivotun maailman puolesta tai sitä vastaan. Ripottele päälle paahdettuja kurpitsansiemeniä. Elämänpoltetta lisää se, että tunnistaa itsensä eläväksi ja myönteisesti vaikuttavaksi osaksi ympäröivää todellisuutta. A. Timo T. Aluksi nunna pyysi: ”Herra, pidä ihmeet itselläsi.” Turun birgittalaissisaret tutustuivat Naantalin kirkkoon, joka on entisen birgittalaisluostarin ainoa jäljellä oleva rakennus. ”Ulkolähetykselle tarkoitettuja varoja ei ole koskaan käytetty kotimaan tarkoi tusperiä varten.” Päivi Puhakka ”Herra varjelee sinut kaikelta pahalta, hän suojelee koko elämäsi.” (Ps. Kirkkoherra Sakari Virtasen saattoi nähdä Viljakkalan kirkon saarnatuolin lisäksi myös heinänteossa, kalassa, puunkaadossa ja jopa sianteurastuksessa. Siihen tarvitaan litra vettä, kilo porkkanaa, kasvisliemikuutio, vähän mustapippuria, 1,5 desilitraa punaisia linssejä, sata grammaa fetajuustoa ja kurpitsansiemeniä. 121:7) L”– – Mitä suositummaksi olen tullut, sitä pienemmäksi olen halunnut omassa elämässäni muuttua
Kerääjästä on käsittämätöntä, miten paljon ihmiset sottaavat. – Ensi kesänä pääsen ensimmäistä kertaa 75-vuotiaitten sarjaan. Keväisin hän on ollut niitä poistamassa, jopa 68 kilometrin matkalta. Lähi-idän kriisiä Joutsenlahti on seurannut jo kauan. – Ajattelen erityisesti Lähi-itää, Israelia ja sen ympäristöä. Se ei enää ole rahallinenkaan kysymys, koska heitä on jäljellä niin vähän. Esivallan lupauksiin tai hyviin töihin tulisi kuulua myös se, että Suomi olisi etulinjassa rauhan edistäjänä omilla lähialueillaan ja koko maailman kriisialueilla. Jussi Rytkönen askel 1/2018 • 7. Helsinki City maratonin hän on juossut sen alusta saakka, eli 37 kertaa. Tienpitäjältä olen saanut jätesäkit ja työkalun, jolla voi kumartelematta ja käsin koskematta nipsiä maasta roskia. – Kaikki heitetään auton ikkunasta ulos. Ja Suomen pitäisi olla sivistysvaltio! Joutsenlahti lupaa jatkaa kavereittensa kanssa myös lumenaurauskeppien vapaaehtoista pystyttämistä kyläteiden varsiin. – Kaikkien veteraanien syntymäpäivillä käydään ja jouluna viedään kukat. – Hallituksen ministerit ovat toki jo antaneet esimerkkiä leikkaamalla palkkojaan viidellä prosentilla. Sitä olen tehnyt yksin. Tällaisesta kohtuuttomasta palkkojen korottelusta voitaisiin minusta luopua. Suitsitaan kyltymätöntä ahneutta Jos Anssi Joutsenlahti saisi päättää, Suomen esivalta lupaisi kansalaisille pyrkivänsä siihen, että nyt alkanut talouskasvu saadaan jatkumaan. Jo vuosikymmenien ajan Joutsenlahti on ollut herättäjäjuhlilla myymässä kankaanpääläisen kenkäteollisuuden tuotteita Suomen Lähetysseuran hyväksi. Hän on ylpeä siitä, että hän on yli satavuotiaan Israelin Ystävät ry:n puheenjohtaja ja kuuluu myös Suomi–Is rael-seuraan. Myös tälle hän lupaa jatkoa ensi kesänä Tampereen herättäjäjuhlilla. – Olen ollut keräämässä varoja urheiluseuralle poimimalla keväisin roskia Kankaanpään kohdalla valtatie 23:n varrelta. Näin antaisimme viimeinkin heille sen kunnian, joka heille kuuluu, ja maksaisimme velkaamme heille. Maksetaan velkaa sotaveteraaneille Vielä yhden lupauksen Anssi Joutsenlahti haluaisi valtiovallalta kuulla. Joutsenlahti soisi myös, että Suomen esivalta suitsisi suomalaisten kyltymätöntä ahneutta. Toivon, että pääsisin koko maratonin läpi – kahdella edellisellä kerralla on täytynyt keskeyttää. Körttijuhlat ja Helsinki City maraton Lupauksiin kuuluu edelleen toimiminen kolmessa sotaveteraanijärjestössä, Kankaanpään seudun Sotainvalidien ja Rintamaveteraanien puheenjohtajana sekä Kankaanpään Sotaveteraanien sihteerinä. Mutta näyttää siltä, että esimerkiksi hyväosaisten ammattiyhdistysliikejohtajien palkankorotuksia tehdään ihan määräämättömästi, jopa kymmeniä tuhansia euroja kerralla. Veljeä ei jätetä. Ei kukaan voi olla niin paljon toisia ihmisiä ”parempi”. L Eduskunnan edellisen vaalikauden varapuhemies ja Kankaanpään kaupunginvaltuuston nykyinen jäsen (PS), rovasti Anssi Joutsenlahti lupaa alkaneen vuoden aikana jatkaa sitä monipuolista vapaaehtoistyötä, jota hän on aikaisemminkin tehnyt. Sehän on nyt taas tullut polttopisteeseen Jerusalemin asemasta puhuttaessa. KUUKAUDEN LUPAAJA Roskankeruuta ja veteraaniveljeyttä H E IK K I W E S T E R G Å R D / S A TA K U N N A N K A N S A – Talouskasvun hedelmiä pitäisi edelleen voida jakaa myös vähempiosaisille. Joutsenlahti on ollut aina kova kuntourheilija. – Pitäisi todellakin huolehtia sotiemme viimeisistä veteraaneista ja invalideista, jotta kunniakansalaisten kuntoutukseen ja hoitokoteihin pääsemiseen olisi riittävästi varoja
Timonen ohjasi remonttia johtoryhmän jäsenenä. Auttamisen palo syttyi oman vakavan sairauden myötä eikä ota sammuakseen. H 8 • askel 1/2018. Teksti: Päivi Lipponen • Kuvat: Jukka Granström MARJO TIMONEN on virkamies ja kuuntelija koko sydämellään M arjo Timonen pyörähtää innoissaan ympäri esitellen uudistunutta eduskuntataloa ja huokaisee: – Kaikki on niin satumaisen kaunista! Tietoja viestintäjohtaja on tyytyväinen. – Suomen eduskuntaan kuuluu, että ihmiset ovat läsnä. Jotta kansa voi luottaa valitsemiinsa edustajiin, päätöksenteon on oltava avointa. Eduskunta on avoin Eduskunta on kansanvallan symboli ja hermokeskus. Mikä tärkeintä, eduskuntatalo valmistui aikataulussa ja pysyi budjetissa. Kymmenen vuotta kestänyt peruskorjaus on päättynyt. Nyt katot kiiltävät, seinät hohtavat ja maalaukset sekä korkokuvat on puhdistettu. Täysistuntoa voi saapua jokainen seuraamaan. – Taloon rakennettiin uusi yleisösisäänkäynti. Kaikessa on haluttu huomioida esteettömyys. – Tänne on tullut lisää valoa, ja tuntuu kuin huoneiden koko olisi kasvanut. Turvallisuusjärjestelmät on nyt ajantasaistettu, mutta siten, että eduskunta on edelleen avoin. Hänen vastuullaan oli miettiä eduskunnan tiloja median ja yleisöpalvelun kannalta. Marjo Timonen palvelee kansanvaltaa eduskunnassa ja kuuntelee lähimmäisiään Tuomasmessussa
Eduskunnan tietoja viestintäjohtaja Marjo Timonen palvelee kansanedustajia, toimittajia ja kansalaisia, jotta tieto kulkee ja päätöksenteko on läpinäkyvää. askel 1/2018 • 9
Opastetut vierailut ovat hyvin suosittuja. Yritän liikkua tunnin päivässä, joskus tosin käy niin, että viikonloppuna on liikuttava seitsemän tuntia, Marjo nauraa hyville aikomuksille. – Suomen ylioppilaskuntien liiton puheenjohtajana luodut verkostot ovat kantaneet. Kansalaiset ovatkin ottaneet talon omakseen. Silloin mukaan tarttuu kaikkea kivaa. Kirjallisuuden kautta pystyy kokemaan monta elämää, kuten sanonta kuuluu. – Olen talonpoikaissuvusta. Pitkän päivän illassa Kurikan tyttö opiskeli historiaa, valtio-oppia ja tiedotusoppia Helsingin yliopistossa. Siellä myös oppi kansainvälisyyttä. Viikoittain Marjon löytää Akateemisesta kirjauutuuksien ääreltä. Nyt voidaan järjestää julkisia kuulemisia aiempaa laajemmin, Marjo luettelee parannuksia. Ystäväni Nickey Iyambo oli tuolloin SYL:n stipendiaattina, ja nyt hän on Namibian varapresidentti. B Wäinö Aaltosen patsas, jossa äiti pitää lasta sylissään, kuvaa tulevaisuutta. 10 • askel 1/2018. Työn ja vapaa-ajan raja on hämärtynyt. – Harrastan 1–2 viikon ”retriittejä”, jolloin pakkaan mukaan yhden kirjan jokaiselle lomapäivälle. Siinä yhdistyivät ainutlaatuisella tavalla taide ja historia. Tosiasiassa ne on pirstottu monesti perinnönjaoissa. Työ on minulle mahdollisuus tehdä hyviä ja merkityksellisiä asioita. Eduskunnassa työpäivät venyvät ja säännöllinen virka-aika on tuntematon käsite. Kävijöitä oli yhteensä 6 500 ihmistä. Erityisen mukava muisto jäi hänelle viime kesältä. Asioiden käsittelyä voi seurata kotisohvalta reaaliajassa, perehtyä asiakirjoihin ja toimia leikkimielisesti vaikka varjokansanedustajana. Aina tehtiin jotain yhdessä, esimerkiksi urheiltiin ja pidettiin heikommatkin mukana.. Valta edellyttää vahtimista ja vaihtoehtojen esille tuomista. Virkamiehet joustavat ja pitävät koneiston käynnissä. Saan omalla pienellä työpanoksellani tukea oikeudenmukaisuutta, tasa-arvoa ja ihmisten oikeutta vaikuttaa. Siitä syntyi usko, että ihminen osaa. Valtava elämänvirta! – Usein luullaan, että eteläpohjalaiset tilat ovat mahtavia. Samalla ajatukset tuulettuvat. Marjon tehtävä on tarjota puitteet ja tietoa kansanedustajille, toimittajille, yhteistyötahoille ja suurelle yleisölle. Tilat ovat pieniä, ja yhteisö on sen tähden hyvin tasa-arvoinen. – Liikunta merkitsee minulle omaa aikaa fyysisen kuntoilun lisäksi. Suomi on kaikissa kansainvälisissä vertailuissa kärkisijalla. Tällä hetkellä seuraan aasialaista ja afrikkalaista kirjallisuutta. Kurikassa hiihdettiin, olihan kylä sankarihiihtäjä Juha Miedon kotipaikka. Eduskunnan kirjasto on myös peruskorjattu. Seuraan mediaa jatkuvasti, ja ystävien kanssa tulee keskusteltua yhteiskunnallisista asioista. Kökkäväkeä ja kropsuja Marjo arvostaa eteläpohjalaisia juuriaan. Täysistuntolista nuijitaan loppuun joskus vasta iltakymmeneltä. Tärkeä elämänilon lähde on myös taide: kirjallisuus ja ooppera. Sisilian Taorminassa esitettiin Taikahuilu antiikin amfiteatterilla. Lisäksi verkkolähetysmahdollisuuksia on perustettu useampia. Eduskunnalla on siinä merkittävä rooli. Lepäilen aurinkoisella rannalla, käyn välillä uimassa sekä kävelyllä ja sukellan takaisin kirjan lumoihin. Maalla arvostettiin työntekoa sekä ahkeruutta ja osallistuttiin. Mietaan Kurikassa hiihdettiin Voimaa Marjo ammentaa liikuntaja kulttuuriharrastuksista. – Olemme järjestäneet ”avoimet ovet” kahtena viikonloppuna. Medialle on rakennettu uudet työtilat. Tähän perustuu pohjalainen itseluottamus. Sen jälkeen hänen uransa kulki Joensuun yliopiston tiedottajan tehtävistä viestintätoimiston kautta Kuntaliittoon. Eurooppalaiset klassikot on jo luettu. Hänelle paras lapsuuslahja oli oppia monia liikuntalajeja. Huolehditaan heikommista ja pidetään kaikki mukana. H H Kansalaisinfo on kovassa käytössä. Lapsuuden tiivis elämä kyläyhteisössä ja yhdessä tekemisen eetos voimaannuttavat edelleen. Eduskunnassa on vierähtänyt nyt 15 vuotta. – Teen pitkiä päiviä. – Nyt harrastan sauvakävelyä, metsässä vaeltamista ja vesijumppaa. – On myös palkitsevaa saada palvella kansanvaltaa. – Luen paljon klassikoita, ja Keltainen kirjasto on minun juttuni. – Ihanin asia työssäni ovat ihmiset – kansanedustajat, työkaverit ja meidän vieraat
Pronssipatsaat edustavat suomalaisia ammatteja: Raivaaja, Henkinen työ, Usko ja Sadonkorjaaja. Aiemmin patsaat koristivat täysistuntosalia. Peruskorjauksen yhteydessä ne korvattiin vastaavilla kullatuilla patsailla. askel 1/2018 • 11
Hankin sitä aina Kurikan markkinoilta. Marjolla itsellään on aikuinen poika, joka opiskelee Joensuun yliopistossa oikeustiedettä. Osallistutaan ja hoidetaan yhdessä asioita. Uutiset konflikteista ja hädästä ovat jatkuvasti Marjon työpöydällä. Mukavana muistona on vierailu vanhassa Valamossa Laatokalla. – Kuuntelen ja keskustelen, jaan ehtoollista ja siunaan, Marjo kuvaa ja kertoo, että halu tehdä hyvää syntyi oman vaikean sairauden myötä. Hän ohjautui toimintaan mukaan 10 vuotta sitten, kävi kurssit ja sai toimen valkopukuisena. Ihmeelliset asiat kantoivat. Marjon usko juontuu lapsuuden ympäristöstä. Hän itse kokee olevansa kristittynä hyvin ekumeeninen. Kun kuoleman läheisyys pelotti, uskonto tarjosi turvan, jonka varaan heittäytyä. Marjo onkin mukana Valamo säätiössä. Suomeen haluaisin enemmän lähimmäisenrakkautta ja heikommista huolehtimista, jotta kaikki ihmiset pysyvät mukana. Halu tehdä hyvää syntyi oman vaikean sairauden myötä. Isä jäädytti jopa luistinratoja, muistelee Marjo nauraen. Ryhdyin ajattelemaan, kuinka itse voisin antaa hyvää kanssaihmisille. Koen sielunhoitokohtaamiset valtavan palkitsevina. Ortodoksisuudessa viehättävät myönteisyys, ilo ja ihmisen kohtaamisen mutkattomuus. – Kropsu on perunasta tehty pannukakku. – Toivon, että päästäisiin kehityspolulle, jossa ihmisarvo nousisi voimakkaammin esille. ”Karhu” otti kainaloonsa Moni on tavannut Marjon Tuomasmessussa. Heillä oli kyläkauppa, sementtivalimo ja kuorma-autotoimintaa. Kirkossa käytiin, seurakunta oli luonnollinen osa arkea, eikä tarvinnut olla mitenkään erityisen uskovainen. Pappi pyysi Marjoa auttamaan ehtoollisen jaossa. – Olen halunnut siirtää hänelle yhteisöllisyyden. Sairaus opetti hetkessä elämisen tärkeyden. – Ehtoollisen jakaminen taitaa olla hiukan liian professionaalista, Marjo vitsailee ja toivoo kirkkoon lisää positiivisuutta. – Vanhemmat olivat myös yrittäjiä. Tuomasmessussa ehtoollista jakaessaan ja siunatessaan Marjo synnyttää turvaa. P A – Kuuntelen ja keskustelen, jaan ehtoollista ja siunaan, Marjo kuvaa osallistumistaan Tuomasmessuun. Silloin lyhyetkin kohtaamiset antavat voimaa jatkaa matkaa myönteisellä mielellä. Eteläpohjalaisnainen tarttui toimeen. Lisäksi he olivat aktiivisia järjestöissä: Osuuspankin luottamustehtävissä, koulun johtokunnassa, maatalousnaisissa, keskustapuolueessa ja nuorisoseurassa. Hän muistaa hauskan sattumuksen Kansan Raamattuseuran Kairosmajalla Pyhätunturissa. Kesän kotiseutumatkoilta Marjo tuo työkavereilleen maistiaiseksi omaa lapsuudenherkkua. Sielunhoidossa kannetaan murheita yhdessä Marjo kertoo oppineensa maallikkosielunhoitajana, että ihmisillä on paljon murheita kannettavana. – Haluan kuunnella, antaa valoa ja tukea. – Olin huolestunut asioitteni järjestymisestä ja menin puhemies Paavo Lipposen luo kertomaan sairaudestani. Nyt kotitilasta vastaavat nuoremmat veljet sivutoimisesti. 70-luvulla kasvaneena hän on huolissaan arvojen ja asenteiden kovenemisesta. Paavo otti kainaloonsa, silitti käsivarttani ja sanoi: ”Kyllä me selvitään tästä.” Sillä oli valtava merkitys, että työpaikan suurin pomo sanoi näin. Jälkeenpäin hänelle sanottiin, että hänen ehtoollisjakamislupansa on voimassa vain Helsingin hiippakunnan alueella. Uuden vuoden toiveena lähimmäisenrakkaus Arkadianmäeltä näkee kauas. 12 • askel 1/2018. Sain tuolloin kokea paljon ihmisten lämpöä ja vastuunottoa; minuun pidettiin yhteyttä, eikä jätetty yksin. Uuden vuoden toivomus liittyykin ymmärryksen ja sopusoinnun lisääntymiseen maailmassa. Tunsin kainalossa seisoessani, että Paavo oli suuri karhu ja minä olin pieni karhu. – Niinä hetkinä, kun mieli alkoi synkistyä, tuli soitto ystävältä, radiosta alkoi kuulua kaunista musiikkia tai auringon säde valaisi huoneen. – Vuonna 2006 minulta löydettiin yllättäen harvinainen syöpäkasvain, josta sitten paranin täysin. Toivon kehitystä, joka vahvistaisi demokratiaa, oikeudenmukaisuutta ja tasa-arvoa. – Etelä-Pohjanmaalla on aina eletty Jumalan kämmenellä
Kaikilla on päässään valtava pipo ja silmissä epäusko. Katselimme vuorelta auringon upeaa laskua horisonttiin. Vuosikymmeniä ovat paimenet vaeltaneet samaa reittiä. J ätin Ticon luolakirkon ulkopuolelle. Se on vielä nuori. Se on pohjimmiltaan herkkä ja pelokas. Se tarkkaili minua silmäkulmiensa alta. Räntää ja odotusta. Samassa ystävällisen oloinen nainen syöksyi pöytäämme: ”Hei, minä olen lukija.” Tico yllättyi, paljasti hampaansa ja murisi uhkaavasti. Tutki Heddan leluja, pipoja ja palloja. Vedän pipoani syvemmälle ja hengitän räntää ja savua. Ainoastaan Tico vaikuttaa tyytyväiseltä ja leikkii pallollaan. Levähdyspaikalla katselin lammaslaumaa ja vanhaa miestä sauvoineen. Itseltänikin meni vajaa vuosi ennen kuin saavutin Ticon täyden luottamuksen. Heittelin palloa mereen, ja Tico surffaili taitavasti aaltojen alla, välissä ja päällä. Rannalla oli vain muutama ihminen. Nainen lähti ehkä vähän loukkaantuneena. Olen varma, että paha peikko asuu kulman takana. Oli hyvä hetki elämänjanassa, kuin ikuinen elämä ajattomassa nykyhetkessä. Palatakseen jälleen syksyllä. Särkyneen Sydämen Neitsyen kirkko. Maitokahvi ja Ticolle vettä. Kerroin Ticolle satoja tarinoita Heddasta. Luita nakertava tuuli tunkeutuu ihon alle. Soittelin Heddan lempimusiikkia. Tico murisi ja minä selitin, että koiralla on ollut vähän onneton lapsuus. Olemme pahoillamme. askel 1/2018 • 13 A stumme lentoaseman kirkkaista valoista pimeyteen. Se on eri tarina. Minä taas opettelen luopumista. Vanhus hymyili lampailleen. Eikö Jeesus sanonut: ”Sen, minkä teet yhdelle näistä pienimmistä, sen teet minulle.” Mitä jos olenkin itse pienistä pienin, köyhin kerjäläinen, pahin rikollinen, jota minun tulee rakastaa. Päästä eroon päätä puristavista vanteista ja alati silmille valuvasta kutittavasta villapiposta. Hänestä hohkasi ylväs rauha. M alagan kentällä tullimies katseli hieman epäluuloisesti Ticoa, joka leikki pallonsa kanssa. P Räntää ja valokylpyjä KOIRAN ELÄMÄÄ Teemu Rinne • nurmijärveläinen toimittaja. Kuulin Ticon haukkuvan ja kävelin ulos. Kaveri on luvannut hakea meidät lentoasemalta. Minussa asuvat nämä kaikki. Ymmärsin, että todellisessa elämässä yksinkertaiset asiat ovat aina vaikeimpia ja vaativat suurinta taitoa. Tuli varovasti viereen. Herätä auringon hymyillessä meren aaltojen kuiskeeseen. Rakastan pientä kirkkoa, jossa kohtasin Jeesuksen 80-luvulla. Sen nimi on Angsti, olemassaoloon liittyvä perusahdistus. Karistin ne rantahiekkaan ja kävelimme rantakahvilaan. Luigi juoksi kohti. Muutama musta hahmo polttaa tupakkaa pääovien vieressä. Koirat nuuskivat toisiaan. Lähdimme sytyttämään kynttilän ja lämmittämään asuntomme. Valo sai mielen vilkkaaksi ja tuotti liian ”hyviä” ajatuksia. He ovat palanneet kanssamme samalla lennolla Espanjasta. Kaupungin valot alhaalla alkoivat syttyä, kun jätimme kallion reunan ja kaukaisen meren pauhinan. Ajatus huimaa, olen löytämässä uuden palan majani oveen. Luigi katsoi minua ymmärtäväisesti. Olisi ollut kiva jutella. Nyt pipoa tarvitaan taas. Luuliko se, että Hedda on palannut. Kuulemma 1600-luvulta asti. Kerroin Hoppusesta ja jänis Jämptistä. Halusimme kylpeä valossa. A joimme tutulle Mijas-vuorelle vanhaa tietä, joka on paikoin pientä serpentiiniä ja antaa kivaa jännitystä elämään – vaikken korkeita paikkoja rakastakaan. Tiesin, että jos nyt katsoisin peiliin, näyttäisin hetken onnelliselta. Räntä mäiskii kasvoja märällä rukkasella. Kerron sen ehkä jonain päivänä. Se on äärimmäisen suojeleva yksilö, joka suhtautuu varautuneesti vieraisiin ihmisiin. L ento sujui hyvin, vaikka pelkäsin, miten Tico jaksaa lentolaukussaan lähes viisi tuntia. Eräänä yönä Tico hyppäsi sänkyyni ja asetti päänsä samalle tyynylle viereeni ja nukahti... Odottaessa muistelemme lähtöä Espanjaan. Nainen ei tiennyt, mitä tekisi tai sanoisi. Pian vuokra-auto vei meitä lentoaseman sokkeloista häikäisevään valoon. Nimi viitannee Mariaan. Juuri tätä peikkoa lähdimme Ticon kanssa karkuun Espanjaan. Seisoimme rannalla ja tuijotimme Välimeren aaltoja. Häntä heiluen Tico katseli vaihtuvia maisemia. Turistit olivat kadonneet. Huvikseen se on päättänyt asua Suomessa aina kevääseen asti. Pidin sitä lähelläni hihnassa, koska se hermostuu helposti kohti tuleviin ihmisiin. Jos hän lukee näitä rivejä, toivon, että hän ymmärtäisi, miksi koira vieraassa ympäristössä käyttäytyi näin
Mutta mitä todella tapahtuu. Toki se näkyy niissä kirkollisissa mannekiininäytöksissä, jota vietetään kansallisina juhlapäivinä ja niissä kotihipoissamme, joita sanotaan jumalanpalveluksiksi ja messuiksi. Itse hän päätti kaiken varalta kirjoittaa Augsburgin tunnustus -nimisen menestysteoksen. Villienkin tulkintojen alla saattaa piillä kaiken uskomisen ydinsanoma: valo tarvitsee pimeyttä tullakseen nähdyksi, ja me tarvitsemme valoa nähdäksemme sen, mikä muuten jää meiltä näkymättömäksi. Katsomusten kirpputorilta tekee aina kiehtovampia löytöjä kuin merkkiliikkeistä. Uskonpuhdistus on kesken Eihän se aivan näin mennyt, mutta uskonpuhdistuksessa saattaa riittää meille muutakin tekemistä kuin muistella Martti Lutheria kuikuilemalla kuokkavieraina hänen häissään, syömällä hänen ruokiaan ja juomalla hänen oluitaan sekä ostamalla hänen tuotemerkillään kaikkea mahdollista krääsää pipoista villasukkiin. Philip kauhistui ajatusta ja hätäpäissään esitti, että Martti voisi joutessaan vaikka kääntää Raamatun saksankielelle. Samaan aikaan julkinen valta säätää lakeja, jotka haastavat monet kristityt vastustamaan jumalattomuutta, missä tosin saattaa olla järkeä mukana. Mitä se on. Muutaman kolpakon jälkeen Martti yllätti aina niin varovaisen Philipin ja kertoi aikovansa mennä naimisiin, jos löytäisi sopivan entisen nunnan. Yhdessä he totesivat uskon tulleen puhdistetuksi mennä vuonna eikä oikein haasteita tahtonut löytyä. Edelleenkin vanhat ortodoksit muistavat hartaasti hihitellen sitä, että heidän papeiltaan kiellettiin Suur-Suomen itäosissa tunnustuksellinen uskonnonopetus. Vain harvoin joku kirkon todellisista vaikuttajista uskaltaa sanoa arkkipiispa John Vikströmin tavoin eduskunnalle periluterilaisesti: ”Täällä vallitsee järjetön ja jumalaton meno.” Siinä laukesi kahden regimentin ansa päättäjien sormille. Luterilaisuuden kantoaalto, kansan kasvatus, kelpaa ainakin kahdella tasolla, kerhotoimintana ja rippikouluna. P KURONEN Yhden koon luterilainen K U V IT U S : A N T T I V A LT A Matti J. Ehkä hän näkisi kauniin tavan, mutta saattaisi näkymä viedä ajatuksia myös vainajien ja valon palvontaan ja jopa muinaisuskoomme asti; ennen ne ripustivat nauhoja puihin, mutta nyt niillä on kynttilät. Mutta se täyttää myös ne elämykseen, kokemukseen ja mystiikkaan liittyvät tarpeet, mihin meidän yhden koon luterilaisuus ei tunnu riittävän. Taisi professorini Osmo Tiililä osua oikeaan väittäessään kirkon olevan täällä siksi, että täällä kuollaan. Jos maallinen muoti tarkoittaa sitä, että pukeudumme yksilöllisesti kuuluaksemme joukkoon, niin uskonnollinen henkisyys etsii sellaista, joka erottaa muusta joukosta – uskotaan, mutta eri tavalla kuin kirkko opettaa. Nelipyöräluterilaisten määrää laskee ainakin niiltä osin, ettei heitä enää tuoda kasteelle lastenvaunuissa eikä vihille hääameriikanraudoilla. Viimeisin villitys yhden koon luterilaisuuden kierrätykseen pitää sisällän sen ajatuksen, että sosiaalidemokratia edustaa aitoa luterilaisuutta – ainakin piraattiversiona. Tarvitsemme yksin uskoa, yksin armoa Jos joku kulttuurimme ja perinteittemme suhteen täysi ummikko osuisi jouluyönä hautausmaalle, tarjoaisi hänen tulkintansa kiintoisan näkökulman. Se uskonpuhdistus kun taitaa olla vieläkin hiukan kesken. Enää ei ole yhden koon kaikille sopivaa luterilaisuuta. Mitä nyt tuuletettiin ja pyyhittiin pölyjä näkyvimmiltä paikoilta. Aivan ensimmäiseksi meidän pitäisi luopua niin tilastojen kuin arki kokemuksemme valossa meidän kaikkien luterilaisuudesta. Siihen me tarvitsemme yksin uskoa ja yksin armoa. Kirkko silittää Suomen leijonaa myötäkarvaan, koska luulee sen olevan täytetty. Suursiivousta taidetaan tarvita ainakin täällä meidän maailman luterilaisimmaksi maaksi luulemassamme Herran kukkarossa. Mutta sitten seuraa kysymys: Missä nuoret miehet ovat silloin, kun pitäisi toteuttaa uskoa ihan aikuisen oikeasti. Samalla rippikoulu tarjoaa myös laajan, huokoisen kosketuspinnan diginatiivinuorison ja kristillisen uskon edustajien välille. Yhteiskunta purkaa samalla rakenteita, jotka tuntuvat kuitenkin kansasta järkeviltä, kuten omasta uskontokulttuuristamme nousevia hyviä ja jumalallisia tapoja laulaa Suvivirttä tai siunata ruoka. Mutta siunauskappeleiden ruumiskärryt säilyttävät edelleen markkina-asemansa. Löytöjä katsomusten kirpputorilla Ei tarvitse pitkään pyöriä uskojen, uskomusten ja maailmankatsomusten markkinoilla oivaltaakseen, ettei meidän luterilaisuus enää kelpaa kaikille. T asan 501 vuotta sitten tohtori Martti oli kaljalla tohtori Philipin kanssa. Olkoon konfirmaatio hyvä syy saada enolta mopoautorahat. Kumpaakin vaivasi tekemisen puute. Kuronen • lappeenrantalainen rovasti 14 • askel 1/2018
H Teksti: Päivi Puhakka • Kuvat: Johannes Wiehn 16 • askel 1/2018. Kun lypsyrobotti uurastaa ympäri vuorokauden isännän apuna, tämä pääsee kirkolle soittamaan urkuja jumalanpalveluksissa, häissä ja hautajaisissa. MAAJUSSIN PÄIVÄ Pitäjän perällä Ruokolahdella asuu mies, josta mummo kasvatti maitotilallisen. Mummo talutti evakosta kotiin suomenkarjansa, joiden jälkeläisistä kaksi on edelleen kotieläinagronomi Riku Tellan navetassa, 150 muun naudan joukossa
Viiden päivän ikäinen Okke askel 1/2018 • 17
A amuviideltä Riku Tella avaa navetan oven ja tarkistaa, että porukka on hengissä, 150 nautaa, joista lypsäviä on 75 ja loput vasikoita, hiehoja ja ummessa olevia lehmiä. Suomenkarja tuli evakosta Riku katsoo tietokoneelta vielä sään ja siirtyy seuraavaan navettaan. Kahvin tippuessa voi silmäillä tietokoneelta uutiset yön tapahtumista sekä maailmalla että navetassa. Mummo ja lehmät. Sylvi Luukkonen tartutti tyttärenpoikaansa lehmäinnostuksen. Lypsyn jälkeen Likka, kuten muutkin lehmät, käy juomassa noin 20 litraa vettä. Talteen saadut hän säästää kovimmille pakkasille. – Vasikkakarsinas miul ol oma joulukuusi. Kone kertoo robotin lypsämät maitomäärät. Lucia syntyi Lucian päivänä 2014. Tänä vuonna Rikulta jäi sateiden vuoksi korjaamatta 37 hehtaarin alalta olkia. Pihatossa on hiehoja, jotka pärjäävät kylmässäkin ja kasvattavat talveen mennessä paksun karvan. Janottaa, kun kaikkensa antaa. Ayshireläiset ja holsteinilaiset asiakkaat liikkuvat navetassa vapaasti, harjattavana, juomassa ja syömässä säilörehua, jota on tarjolla koko ajan. Sain osallistuu kaikkee, juottaa vasikoita ja mättää paskaa. Niiden alusena on poikkeuksellisesti kutterinlastua ja turvetta olkien sijasta. Riku astuu tuttuun tupaan, jossa Sylvi istuu ylväänä ruusujen keskellä. Aremmat lehmät käyvät lypsyrobotissakin mielellään yöaikaan. Edellisenä päivänä 95 vuotta täyttänyt suvun matriarkka asuu edelleen Halosen tilalla, jonka varhaisimmat vaiheet tiedetään isojaon ajalta 1700-luvulta. Kotona halkovajassa hänellä oli itse tehty lypsyjakkara ja leikkilehmät, joille hän laittoi sahanpurua ruuaksi. Kun naapuri kerran 18 • askel 1/2018. Rikun lapsuuskoti on Ilmajärvellä, mutta täällä hän kulki aina mummon mukana töissä. Jos mummo ei herättänt minnuu aamulypsyle, olin aika äkäne. Mummo otti mukaansa navettatöihin Mummo. Vanhin, Viivi, tulee juuri lypsyltä. Kirkonkirjojen palaminen poltti tämänkin tilan historiatiedot sitä edeltävältä ajalta. Sillä on navetassa oma suosikkipaikka, josta se ajaa muut pois. Lypsylle ne menevät, kun siihen tulee tarve. Kun Lumo pyrkii lypsylle turhaan, robotti aukaisee sille portin: eteenpäin mars! Lumoa seuraa Likka, jonka utareet harja pesee automaattisesti ennen lypsimien kiinnittymistä. Robotti paiskii töitä ympäri vuorokauden, ja yksi lypsy kestää alle kymmenen minuuttia. Riku ihmettelee. – Mite mie voisin olla tuntematta, ko oon niitä syntymäst saakka hoitant. Sitten on ”harrastenavetta”, jossa ovat pihattoon sopeutumattomat ja kaksi aarretta, suomenkarjaan kuuluvat lehmät. Esimerkiksi Linnea tuottaa vuorokaudessa 74 kiloa maitoa, yli 20 kiloa jokaisella lypsykerralla. Kun mummo ei päästänyt Rikua lypsämään käsin, tämä kävi salaa. – Niihe esiäidit käveliit mummon kans evakost Juvalta tänne. Robotti tunnistaa lehmät punaisesta pannasta ja väkirehut annosteleva ruokintakioski sinisestä, mutta isäntä tuntee nimien lisäksi myös karjansa luonteenpiirteet
Olin niitä muile suunnitellu, ja miul ol kenkälaatikollinen piirustuksii. Vuoromestari auttaa Riku sanoo, että työ pistää polvilleen. Uusin, kaksi kuukautta vanha navetta on ummessa oleville, poikiville ja vasikoille. Karhuikii on, mut ei ne haittaa. Tuo pien synty kuukauva etuajas kaksosen, toine kuol. Riku kävi oppimassa lisää Kanadassa, jossa hän kiersi kaksi viikkoa tiloja, neljä navettaa päivässä. Tuo on Oodi, sen emä on Laulu. Tääkii ol veltto ja kuolemaisillaa, mut mie juoti sitä väkisin ja se virkos. Siellä rakennetaan toisin kuin Suomessa; navetta on kaksi astetta kallellaan kohti lantalaa, ja koneellisen sijasta käytetään luonnollista ilmanvaihtoa, jota säädellään verhoilla. – ”Kissa kaks, koira kolme, sika neljä, emäntä lehminee yheksän ja hevone ympär vuuven”, sano vanha kansa tiineysajoista, Riku selittää ja esittelee ristin, jonka pastori Minna Koistinen antoi hänelle käydessään siunaamassa rakennuksen. Vasikat syntyvät yleensä yöaikaan ja pääsevät myöhemmin omiin karsinoihinsa käytävän toiselle puolelle. Nyt Hetakin nauttii koneharjan rapsutuksesta. Makuualustalla ei ole betonia, vaan lehmät makaavat 30-senttisen hiekka-turve-kerroksen päällä. – Kerra työnsin iltamyöhäl 38 asteen pakkases maitotonkkaa potkukelkal, itkin ja aattelin, et muut jo nukkuu ja mie yksin huhkin. Poikimisia on noin 100 vuodessa eli joka kolmas päivä. Pien harmaa on nii arka, ettei uskalla tulla vieraihe aikaa tuppaa, ja punasen söi ilves. Syrjäseudun kasvatti ei viihtynyt kaupungissa, vaan tuli aina viikonloppuisin mummon avuksi tilalle. Rikun äiti, Anna-Liisa Tella, käy tuomassa postin, ja isä, Olli Tella, on kauhakuormaajan kanssa siirtämässä lantaa navetalla. Heistä on suuri apu yksin tilaa pitävälle pojalleen. Konkreettisesti, kun pitää auttaa poikivia lehmiä ja juottaa vastasyntyneitä vasikoita, ja hädässä, kun omat voimat loppuvat tai kun täytyy jättää lehmä poikimaan ja lähteä kanttoria tuuraamaan. Lattia ol koolattu ja villotettu. Riku oli vuoden sairauslomalla, kärvisteli sen jälkeen pari viikkoa töissä ja kävi sitten ilmoittamassa toimitusjohtajalle, että tämä oli nyt tässä. Suomessa tutkimusmäärärahatkii on pienet, Riku summaa ja lähtee käymään kotona. Ajatuksia pidettiin Suomessa hulluina, mutta päättäväinen mies rakensi kasvavalle karjalleen uudenlaiset tilat. – Mummolt mie opin käytännö karjahoijon ja Viikis sen, ettei yhtä tottuutta ole, vaik tutkimusta tehhää. Riku halusi oman navettapolun Mummolan mäeltä näkyy keltainen talo, jonka Riku osti kymmenen vuotta sitten. Kun ukki kuoli, mummo oli uupua työmäärän alle. Koettelemuksesta aukeni oma navettapolku. Aikaisemmin se paimensi lehmät lypsylle, mutta on nykyään työtön karjan käyskennellessä pihatossa ja valitessa itse lypsyaikansa. "Rukkoilen, ett tapahtukkoo siun tahtos." Uudessa navetassa lehmät kulkevat ristin alta poikimiskarsinaan. Lehmät saivat armonaikaa, ja Riku lähti aikanaan opiskelemaan Viikkiin maatalous-metsätieteitä. Sylvi muistelee: – Sanoin, et laitan lehmät huut helvettii. Tuntuu hyvält, ko se jaksaa jo ynistä. – Isän kanssa mie olin remppaamassa tätä talloo, ko Herra onneks koettel minnuu. Valmis kotieläinagronomi pääsi töihin ProAgrialle Lappeenrantaan. askel 1/2018 • 19. huomautti, että ”eihä siul oo oikiita lehmääkää”, Riku pyysi vanhemmilta, että ”antakaa ees vuohi”. Mie olin lautoi kantamas, ko putosin lattia rakosee ja jalka väänty polvest pahast, ja nyt siin on rautaa ja tekonivel. – Syksyl ol ruuhkaa ko synty kolme vasikkaa 12 tunni sisäl. Kauniisti entisöidyssä tuvassa hän laittaa lohikeiton hellalle ja nostaa pöytään aamulla paistettuja perunapiirakoita sekä mummon juhlista jääneitä herkkuja. Komea kissa ilmestyy uunin päältä keittiöön, missä Nappi-koira vartioi isäntäänsä. Aiemmin lehmät harjattiin käsin päivittäin. Hullun miehen navetta Riku alkoi hoitaa lehmiä ja suunnitella tulevaisuutta. Lemmikin vasikka on Orvokki. Ja aina hää on auttant, Riku kertoo ”vuoromestaristaan”. – Miul ol kolme kissaa, musta, harmaa ja punanen, jotka vaa ilmesty pihhaa eikä lähteneet pois. – Mie sanon sillo Herralle, et ”miu pittää männä, jää sie tänne navettahommii, iltapäiväl sit vaihetaa vuoroo”. Kyyneleet jääty poskille ja päätin, et miun on saatava uus navetta. Viime viikol tuol tiel kävel sus, ja hirvijahis ne käyvät koirii kimppuu. Riku itki kotona, et mis se semmonen Huuthelvetti on. Tän nimi on Mustakissa, ko mie en tiijä sen oikiita nimmee; jokkuu sen tiputti autosta tielle
Päämäärä on saaha vasikka terveen ulos. Viime vuoden aikana piti laskea kahdesti tuhansia litroja maitoa viemäriin lypsyrobotin oikuttelujen takia. Miks ihmiset muute tulis tänne kirkkoo. Työmäärä on kasvanut vähitellen, eikä siitä selviäisi, jos muutos olisi tullut kerralla. Myös kulurakenne on hurja. Kolme tuntii yritin yksin sitä auttaa, ja lopuks miu jalka luiskahti alle ja meni sijoiltaan. Välillä ei monnee päivää käy kettää. Sen hälytin kulkee aina mukana ja ilmoittaa, jos apuun tarvitaan käsiparia ja ihmisen osaamista. Jumala on puhutellu minnuu monta 20 • askel 1/2018. Nyt maitoauto käy joka toinen päivä hakemassa 6 000 litraa. Lomia ei pysty oikein pitämään, väsymys on jatkuvaa eikä lainoitta pärjää. Ehkä seassa on myös maajussin itsenäisyyttä ja itsepäisyyttä. Toinen mummo, isän äiti piti pyhäkoulua rippikouluun saakka Rikulle ja tämän serkulle. Vuosituotosta katosi 30 prosenttia Riku on töissä lähes vuorotta, navetalla yhteensä noin kymmenen tuntia vuorokaudessa. Viime vuosi oli ankara monille viljelijöille. – Mie saan elukoista voimaa. Kun Riku soitti ensimmäisen kerran urkuja kesäkanttorina, alkoi siitä myös uskon avautuminen. Mustakissa Nappi Ennen työt tehtiin naapureiden kesken talkoilla, nyt Rikukin on yrittäjänä yksinäinen. Mut sit ko hää männöö kauppaa, hää ostaakii halvempaa ulkomaista. – On korkee kynnys pyytää appuu. Maamiehen ryijy kyntäjineen, kylväjineen, niittäjineen ja aittoineen on täynnä symboliikkaa. Maitotilojakin on Ruokolahdella enää 13. Ja jos on jokkuu hätä, Herra antaa voimat, et tilanne kääntyy parrain päin. Robotti tuli tilalle 21.11.2016. Hän haastaa kokeilemaan vaikka päivän ajan maajussin arkea. – Myö yritettää tuottaa parasta kotimaista, ja moni sannookii, ett kyll on hienoo ko joku kasvattaa lihhaa ja lypsää maitoo. – Urkuparvel aloin kuunnella papin puhheita ja miettii, onks tää oikeesti totta. Viime tiistaina yks hieho jäi kii karsinaa. Lannoitteiden hinnat nousivat syksyllä kaksinkertaisiksi ja tuottajahinta putosi yhdessä yössä 10 senttiä litralta; siinä meni 30 prosenttia vuosituotoista. Voin olla vaik mite väsynt, mut ko sorkat alkaa poikimises näkkyy, ei väsytä ennää yhtää. Sateet sotkivat pellot, työt ja tuotannon. Kanttorin työ on terapiaa Väsymyksen keskellä maajussilla on kuitenkin voimavaransa. Uskon juuretkin ovat isoäidin vaalimat. Usein on joku kriisi päällä. Kirkossa käytiin vain jouluna, mutta arjen kristillisyys välittyi. Rikusta tuntuu pahalta myös puhe tukien varassa elämisestä. Onneksi Mirja-tät tuli ja soitti ambulanssi. Sylvi-mummon 75 vuoden uran ja viiden lehmän aikana ei maitoauton tarvinnut ajaa koskaan ohi maidon huonon laadun takia. Mummo, 95-vuotias Sylvi Luukkonen kasvatti Riku Tellasta maitotilallisen