1 / 2 1 8 • U S K O S T A , T O I V O S T A J A R A K K A U D E S T A • A S K E L L E H T I . PIRJO KANTALA: Meidän Isä kuulee rukoukset NERO-KISSA: Uusi vuosi uudet jyrsijät MINNA KETTUNEN: Evakko-Kristus asettui taloksi Anna-Liisa Tilus: Futismutsi kannustaa ja pyykkää Marjo Timonen työskentelee eduskunnassa Riku Tella on maanviljelijä ja kanttori Lukijalahjana seinäkalenteri 2018 Uuden edessä Millaista on hyvä isovanhemmuus?. F I • I R T O N U M E R O 9 € EERO JUNKKAALA: Olla suolana vai suolata sanoilla. 1/ 2 18 • A S K E L S A A U S K O A , T O IV O A JA R A K A S T A A
9,50 (19,30) Maria Laakso Kuvastin cd Tuttuja, rakkaita hengellisiä lauluja pelkistetysti ja maanläheisesti tulkittuina 12,90 (21,90) 7 00 9 90 Lauri Maarala, Matti Pikkujämsä Huokaa rukous Kirja avaa rukouksen maailmaa käytännönläheisesti: miten rukoilla, mikä auttaa hiljentymään, miten oppia myötätuntoa ja kiitollisuutta. 9,50 (19,90) 9 50 8 90. 7,00 (27,00) Wilfrid Stinisen Tosi ihminen – kirja luomisesta ja pyhyydestä 9,90 (18,90) 9 50 Maija Paavilainen Hankikantoa Piirrosaforismeja ja elämänviisauksia talvisissa tunnelmissa. Verkkokauppa : www.sacrum.fi Myymälä : Hietalahdenranta 13, Helsinki ma–pe 9–17, la 10–15 puh. Ja kuinka kaunis onkaan lumen valo. 020 754 2350 tilaus @sacrum.fi KIRJA ALE 16.1.–10.2.2018 Juha Vähäsarja Joka päivä huolta vailla 10,90 (28,00) Mikael Stenmark Tiedeusko ja todellisuuden rajat 14,90 (27,90) Martina Steinkihler Ihanaa että löysit minut 7,00 (19,00) Eero Junkkaala Armolahjat 7,00 (22,00) Naeem Fazal Ex-muslimi 8,90 (28,00) 8 90 Kenneth Taylor Ensi askel Raamattuun 7,00 (24,00) Nuesch Hanspeter Billy ja Ruth Grahamin elämä 12,00 (39,00) Savonlinna Music Academy, Ralf Gothóni, Jorma Hynninen Sibelius cd 9,90 (20,90) Maria Rautavuori 101 kipinää tyytyväiseen äitiyteen 8,90 (19,90) 14 90 7 00 9 90 7 00 12 00 12 90 10 90 7 00 Elämän sanojen kirja Lyhyitä ajatelmia, joissa puheenvuoron saavat Martti Luther, Martti Simojoki, Erkki Leminen, Anna-Mari Kaskinen, Billy Graham ja lukuisat muut. Hanki kyllä kantaa, ja talven ilo
Jokaisen aikuisen ihmisen tärkeä tehtävä on se, että hän säästelemättä kannustaa lähipiirissä tai naapurissa asuvaa tiitiäistä, leikki-ikäistä tai teiniä. Lapset eivät ole punaisia tai valkoisia, vaan he ovat lapsia. Tämä jako säilyi pitkään sodan päätyttyä. 040 683 8431 • Toimitussihteeri Päivi Puhakka p. USKOSTA, TOIVOSTA JA RAKKAUDESTA V ielä ei voi tietää, mitä uusi vuosi tuo tullessaan. 040 067 4817 • Avustajat Paavo Alaja, Gun Damén, Marianne Heikkilä, Eero Junkkaala, Pirjo Kantala, Emilia Karhu, Anna-Mari Kaskinen, Eija-Riitta Korhola, Matti J. Joskus suvun vaietulla historialla voi olla erityisen kuormittava vaikutus. Joidenkin mielestä ei olisi tarpeen käsitellä näitä sadan vuoden takaisia tapahtumia. Vastasyntyneen ja isovanhempien välille solmiutuva suhde synnyttää maailmaan uusia tarinoita. Pidätämme oikeuden hintojen muutoksiin. Kannustamisen myötä maailmaan syntyy uusia ja valoisampia tarinoita. Yhdessä lehden jutuista vanhemmat kertovat, mitä he toivovat lastensa isovanhemmilta. Tammikuun Askel-lehden kannessa on vauva, kuva uuden alkamisesta. 040 750 5508 ilmoitusmyynti@kotimaa.fi • Lukijamäärä 66 000 (KMT 2017) • Painopaikka PunaMusta Oy • ISSN 0780-9972 • Aikakauslehtien Liiton jäsenlehti. Menneisyyttä ei voi muuttaa, mutta jokainen voi yrittää vaikuttaa seuraaviin sukupolviin. Kuronen, Erkki Kuusanmäki, Eino Leino, Sirpa Norri, Teemu Rinne, Jussi Rytkönen, Martti Räikkönen, Mirja Sinkkonen, Cheri Tamminen, Antti Valta ja Olli Valtonen • Ulkoasu Teemu Pokela • Taitto Jaska Peltola/Aste Helsinki • Kuvankäsittely Kirsi Laine • Käyntiosoite Hietalahden ranta 13, 00180 Helsinki Postiosoite PL 279, 00181 HELSINKI, Sähköpostit askel.toimitus@kotimaa.fi, etunimi.sukunimi@kotimaa.fi • Askelen kotisivu: www.askellehti.fi • Tilaukset ja osoitteenmuutokset p. askel 1/2018 • 3. Toimitus vastaa ainoastaan tilatuista jutuista ja kuvista. Oleellista on se, että historiaa käydään läpi nyt sovinnon näkökulmasta. 040 680 4057 • Ilmoitustrafiikki Lisbeth Sarkkinen, p. Vaikka tulevaisuutta ei näe, jotain tiedämme alkavasta vuodesta. Lähikuukausina julkisuus nostaa esille vuoden 1918 tapahtumia, kansakunnan jakaantumista valkoisiin ja punaisiin. Jokaiseen ihmiseen vaikuttavat edellisten sukupolvien ratkaisut ja vaiheet. Uusi tarina alkaa PÄÄKIRJOITUS Mari Teinilä päätoimittaja Päätoimittaja Mari Teinilä p. Tässä maailmassa kaikkein arvokkainta on lapsi. Hyvä niin, mutta tärkeitä ovat myös alkavaa vuotta koskevat toiveet ja rukoukset. 020 754 2333, asiakaspalvelu@kotimaa.fi • Kustantaja Kotimaa Oy, Toimitusjohtaja Juha Ruotsalainen Markkinointi Markkinointipäällikkö Minna Zilliacus • Ilmoitusmarkkinointi Myyntipäällikkö Pirjo Teva, p. Kotimaa Oy:n tilaajarekisteritietoja voidaan luovuttaa ja käyttää asiakassuhteen hoitamiseen sekä lain sallimaan asiakasmarkkinointiin henkilörekisterilain puitteissa. Osa meistä on tehnyt lupauksia. Osan mielestä niistä on vaiettu aivan liian pitkään. Sisällissota aiheutti käsittämättömän määrän surua molemmille puolille. 040 522 0566 • Toimituspäällikkö Freija Özcan p
24 Reijo Moilanen on pojanpojilleen äijä s. 16 Riku Tella palasi mummolan navettapolulle 16 24 34 4 • askel 1/2018. 34 Anna-Liisa Tilus teki ”uran” futismutsina s. Tammikuu 2018 s
Nyt meni muistojen ja nostalgian pientareelle! Tuollaista maaseutua ei enää ole. Navetan ajosilta vintille, kuivan heinän tuoksu. Toinen mummo välitti uskon aakkoset pyhäkoulussa. Puimakoneen ujellus sen imaistessa viljat kitaansa ja syöstessä toisesta päästä olkia lattialle ja jyviä säkkiin. Siitä muutama sivu eteenpäin – ja olet navetassa ja kansan parissa. Ruokolahtelainen Riku Tella kuvaa maitotilallisen ja viljelijän arkea tämän päivän Suomessa, viime kesän sateiden sotkiessa pellot ja tuotantosuunnitelmat, lannoitehintojen ponnahtaessa ylös yhdessä yössä ja tuottajahintojen laskiessa. Uunin päällä lämmittelee kissa, jonka toimialaksi navetalla EU sallii hiirien ja rottien torjunnan. Sitten on mummo, jonka työtä Riku jatkaa. Maitojauheen ja lämpimän veden sekoittamisen tuntu sormissa, vasikoiden kostea turpa. Hän kertoo myös kivusta, joka teki hänestä toisten ihmisten kuuntelijan ja tuomasmessuaktiivin. Kumpuilevat maisemat ja pellot. Lumen narskunta halkokuurilta eteiseen. Hän loi kaikupohjaa sille, että kun nuori urkuri katseli kirkkoon kokoontuvaa kansaa ja alkoi virsien välissä kuunnella saarnoja, virisi kysymys: onko tämä oikeesti totta. 60 Haavi auki ajankohtaisille asioille: Von Wrightien linnut Ateneumissa 63 Kirjeenvaihtopalstalla etsitään ystävää 64 Nero näki jälkiä hangella 65 Ristikko 66 Marianne Heikkilä: Isoisieni tarinat 67 Vuoden 2018 seinäkalenteri askel 1/2018 • 5. EU-tukiin liittyvästä piikittelystä. Yhtä totta, vaikkakin toisella tavalla kuin vasikan turpa tai heinän ja leipäjuuren tuoksu. Vanhojen puiden ja puhtaan lumen reunustamat kylätiet ja niiden varsilla maitolaiturit, joille kylän väki nostaa päivittäin maitotonkkansa vaihtaen samalla kuulumiset. Kuitenkin mies on navettapolkunsa valinnut ja nauttii työstään, jonka vastapainona hän käy soittamassa urkuja messuissa, häissä ja hautajaisissa Ruokolahden kirkossa. Talossa vaalitaan vanhaa ja uudistetaan kauniisti. Talkoisiin sekä marttaja lähetysseuroihin kokoontuvat kyläläiset. Siitä on syntynyt vakaumus ja luottamus, että Luoja on totta ja läsnä ankarimmassakin arjessa. Kuronen: Uskonnollinen henkisyys haastaa luterilaisuuden 16 Riku Tella – lukkari ja talonpoika 22 Uusi kolumnisti Minna Kettunen on pappilan emäntä 24 Millaisia ovat hyvä mummo ja oiva ukki. Mummon vikkelät sormet rypyttämässä karjalanpiirakoita... Nämä saarnat. Maitosiivilän pehmeä vanu, ääni, joka syntyy ensimmäisistä maitosuihkauksista ämpärin pohjalle. 29 Valitse vuoden 2017 paras kansi 30 Esirukouspalstalla kannetaan lukijoiden murheita 32 Olli Valtonen: Tarvitsemme rajoja ja hämärää 34 Anna-Liisa Tilus: Arvostan pientä elämää 39 Eero Junkkaala: Kristillisen suolan olemus 40 Armenian ikivanhoissa kirkoissa rukoillaan edelleen 44 Marja-Liisa ja Heikki Nurminen: Kutsu Israeliin oli kuin aasin potku 50 Mika Pajunen & hiljaisuuden juuret ja versot 54 Kirjoja ja lukijoita 56 Vuokkiniemen kylänraitti Vienassa on hiljainen 59 Hyvä elämä: Ovatko itsehoitolääkkeet turvallisia. Riku Tella kertoo tilojen ja talkoohengen katoamisesta, maanviljelijä-yrittäjän yksinäisestä työstä, lypsyrobotista, maitoautosta, joka imaisee kyytiinsä 6 000 litraa, viljaa ja valkuaisrehua annostelevasta ruokintakioskista. Rikun haastattelu vei minut paitsi synnyinseudulle myös tuttuun maalaiselämään. Löytyy Rikun elämänpiiristä edelleen paljon tuttua, jatkuvuutta ja juurevuutta. P Robotti ja leipäjuuri TOIMITTAJALTA Päivi Puhakka • toimitussihteeri Seuraava Askel ilmestyy 1.2.2018 Kansikuvassa kolmen kuukauden ikäinen helsinkiläinen Violeta Kuva: Cristian Medel 6 Ajassa Kuusanmäki, Anssi Joutsenlahti & uudenvuodenlupaus 8 Vakava sairaus teki Marjo Timosesta kuuntelijan 13 Teemu ja Tico saivat shokin Helsinki-Vantaalla 14 Matti J. Haastatteluaamunakin hän oli paistanut piirakat. K un selaat pari sivua eteenpäin tätä vuoden 2018 ensimmäistä Askelta, tietoja viestintäjohtaja Marjo Timosen haastattelu vie sinut remontin jäljiltä uudistuneen eduskuntatalon marmorimaailmaan ja kristallikruunujen alle
Keitä toiset noin 10 minuuttia, niin että linssit ovat kypsyneet ja feta sulanut keittoon ainakin pääosin. D-vitamiinin lisäksi sitä tuo oranssi Aurinkokeitto. ehdotti kirkolle omapappi-järjestelmää RAAMATULLISTA KUUSANMÄKI Ajassa LAINASANAT 30 VUOTTA SITTEN L Tammikuun 1988 Askel testasi, missä suur-Helsingin luterilaisissa seurakunnissa pääsi ripille. KUUKAUDEN KEITTO 6 • askel 1/2018. Tarkista suola. Amsterdamissa, bordellin naapurissa oli kappeli, jossa voi rukoilla, saada kriisiapua ja jossa oli myös vierastyöläisten lasten tarha. A. ”On paljon ihmeellisempää istua pojan kanssa nuotiolla kuin kiertää maailmalla etsimässä elämyksiä”, totesi kirjailija Torsti Lehtinen. Kun katolinen kirkko kutsui karismaattisen sisar Briege McKennan erityistehtävään, rukoilemaan väsyneiden pappien puolesta, ihmeitä alkoi tapahtua. Nykyisin minun on paljon helpompi pitää jalat maassa. Keitä noin 10 minuuttia ja soseuta porkkananpalat. Se on siirtymistä kohtalonomaisesta ajelehtimisesta oman elämän aktiiviseksi tekijäksi.” Metropolian yliopettaja Arto Salonen (artosalonen.com 6.12.2017) Aurinkosoppa L Tammikuussa on tarpeen saada lisäaurinkoa. Askelen Kirkkokahveilla vieraillut Timo T. Arvostan ihan eri tavalla sellaisia tavallisia asioita, vaikka sitä, että saan käydä metsässä kävelemässä koiran kanssa. Lisää pilkotut porkkanat kiehuvaan veteen, johon on sekoitettu kasvisliemi ja mustapippuri. Lähetysjohtaja oikoi Helsingin Sanomien väitteitä ulkolähetyspotin käyttämisestä lehden tekemiseen. Lisää linssit sekä pilkottu feta. Henrik Smedjebacka totesi Suomen Lähetysseuran lähteneen perustamaan Askelta vastauksena Suomessa kasvavaan maallistumiseen. Aurinkoinen keitto maistuu erityisen hyvältä tumman leivän kanssa. Askel vieraili Botswanassa, joka tuotti timantteja ja jonka asukkaat ja eläimet kärsivät suuresta kuivuudesta. Mikkonen ehdotti kirkolle omapappi-ideaa ja varoitti: ”Jos julistustehtävä jää toiselle sijalle, kirkko menettää otteensa ihmisistä.” Kirjailija Oiva Arvola kirjoitti näytelmän Lars Levi Laestadiuksesta ja kokosi saarnasaagoja. Se tuntuu nykyään tosi merkitykselliseltä.” Poptähti Antti Tuisku (Apu 50/2017) L”Elämä on jatkuvaa kannanottoa toivotun maailman puolesta tai sitä vastaan. Ripottele päälle paahdettuja kurpitsansiemeniä. Elämänpoltetta lisää se, että tunnistaa itsensä eläväksi ja myönteisesti vaikuttavaksi osaksi ympäröivää todellisuutta. A. Timo T. Aluksi nunna pyysi: ”Herra, pidä ihmeet itselläsi.” Turun birgittalaissisaret tutustuivat Naantalin kirkkoon, joka on entisen birgittalaisluostarin ainoa jäljellä oleva rakennus. ”Ulkolähetykselle tarkoitettuja varoja ei ole koskaan käytetty kotimaan tarkoi tusperiä varten.” Päivi Puhakka ”Herra varjelee sinut kaikelta pahalta, hän suojelee koko elämäsi.” (Ps. Kirkkoherra Sakari Virtasen saattoi nähdä Viljakkalan kirkon saarnatuolin lisäksi myös heinänteossa, kalassa, puunkaadossa ja jopa sianteurastuksessa. Siihen tarvitaan litra vettä, kilo porkkanaa, kasvisliemikuutio, vähän mustapippuria, 1,5 desilitraa punaisia linssejä, sata grammaa fetajuustoa ja kurpitsansiemeniä. 121:7) L”– – Mitä suositummaksi olen tullut, sitä pienemmäksi olen halunnut omassa elämässäni muuttua
Kerääjästä on käsittämätöntä, miten paljon ihmiset sottaavat. – Ensi kesänä pääsen ensimmäistä kertaa 75-vuotiaitten sarjaan. Keväisin hän on ollut niitä poistamassa, jopa 68 kilometrin matkalta. Lähi-idän kriisiä Joutsenlahti on seurannut jo kauan. – Ajattelen erityisesti Lähi-itää, Israelia ja sen ympäristöä. Se ei enää ole rahallinenkaan kysymys, koska heitä on jäljellä niin vähän. Esivallan lupauksiin tai hyviin töihin tulisi kuulua myös se, että Suomi olisi etulinjassa rauhan edistäjänä omilla lähialueillaan ja koko maailman kriisialueilla. Jussi Rytkönen askel 1/2018 • 7. Helsinki City maratonin hän on juossut sen alusta saakka, eli 37 kertaa. Tienpitäjältä olen saanut jätesäkit ja työkalun, jolla voi kumartelematta ja käsin koskematta nipsiä maasta roskia. – Kaikki heitetään auton ikkunasta ulos. Ja Suomen pitäisi olla sivistysvaltio! Joutsenlahti lupaa jatkaa kavereittensa kanssa myös lumenaurauskeppien vapaaehtoista pystyttämistä kyläteiden varsiin. – Kaikkien veteraanien syntymäpäivillä käydään ja jouluna viedään kukat. – Hallituksen ministerit ovat toki jo antaneet esimerkkiä leikkaamalla palkkojaan viidellä prosentilla. Sitä olen tehnyt yksin. Tällaisesta kohtuuttomasta palkkojen korottelusta voitaisiin minusta luopua. Suitsitaan kyltymätöntä ahneutta Jos Anssi Joutsenlahti saisi päättää, Suomen esivalta lupaisi kansalaisille pyrkivänsä siihen, että nyt alkanut talouskasvu saadaan jatkumaan. Jo vuosikymmenien ajan Joutsenlahti on ollut herättäjäjuhlilla myymässä kankaanpääläisen kenkäteollisuuden tuotteita Suomen Lähetysseuran hyväksi. Hän on ylpeä siitä, että hän on yli satavuotiaan Israelin Ystävät ry:n puheenjohtaja ja kuuluu myös Suomi–Is rael-seuraan. Myös tälle hän lupaa jatkoa ensi kesänä Tampereen herättäjäjuhlilla. – Olen ollut keräämässä varoja urheiluseuralle poimimalla keväisin roskia Kankaanpään kohdalla valtatie 23:n varrelta. Näin antaisimme viimeinkin heille sen kunnian, joka heille kuuluu, ja maksaisimme velkaamme heille. Maksetaan velkaa sotaveteraaneille Vielä yhden lupauksen Anssi Joutsenlahti haluaisi valtiovallalta kuulla. Joutsenlahti soisi myös, että Suomen esivalta suitsisi suomalaisten kyltymätöntä ahneutta. Toivon, että pääsisin koko maratonin läpi – kahdella edellisellä kerralla on täytynyt keskeyttää. Körttijuhlat ja Helsinki City maraton Lupauksiin kuuluu edelleen toimiminen kolmessa sotaveteraanijärjestössä, Kankaanpään seudun Sotainvalidien ja Rintamaveteraanien puheenjohtajana sekä Kankaanpään Sotaveteraanien sihteerinä. Mutta näyttää siltä, että esimerkiksi hyväosaisten ammattiyhdistysliikejohtajien palkankorotuksia tehdään ihan määräämättömästi, jopa kymmeniä tuhansia euroja kerralla. Veljeä ei jätetä. Ei kukaan voi olla niin paljon toisia ihmisiä ”parempi”. L Eduskunnan edellisen vaalikauden varapuhemies ja Kankaanpään kaupunginvaltuuston nykyinen jäsen (PS), rovasti Anssi Joutsenlahti lupaa alkaneen vuoden aikana jatkaa sitä monipuolista vapaaehtoistyötä, jota hän on aikaisemminkin tehnyt. Sehän on nyt taas tullut polttopisteeseen Jerusalemin asemasta puhuttaessa. KUUKAUDEN LUPAAJA Roskankeruuta ja veteraaniveljeyttä H E IK K I W E S T E R G Å R D / S A TA K U N N A N K A N S A – Talouskasvun hedelmiä pitäisi edelleen voida jakaa myös vähempiosaisille. Joutsenlahti on ollut aina kova kuntourheilija. – Pitäisi todellakin huolehtia sotiemme viimeisistä veteraaneista ja invalideista, jotta kunniakansalaisten kuntoutukseen ja hoitokoteihin pääsemiseen olisi riittävästi varoja
Timonen ohjasi remonttia johtoryhmän jäsenenä. Auttamisen palo syttyi oman vakavan sairauden myötä eikä ota sammuakseen. H 8 • askel 1/2018. Teksti: Päivi Lipponen • Kuvat: Jukka Granström MARJO TIMONEN on virkamies ja kuuntelija koko sydämellään M arjo Timonen pyörähtää innoissaan ympäri esitellen uudistunutta eduskuntataloa ja huokaisee: – Kaikki on niin satumaisen kaunista! Tietoja viestintäjohtaja on tyytyväinen. – Suomen eduskuntaan kuuluu, että ihmiset ovat läsnä. Jotta kansa voi luottaa valitsemiinsa edustajiin, päätöksenteon on oltava avointa. Eduskunta on avoin Eduskunta on kansanvallan symboli ja hermokeskus. Mikä tärkeintä, eduskuntatalo valmistui aikataulussa ja pysyi budjetissa. Kymmenen vuotta kestänyt peruskorjaus on päättynyt. Nyt katot kiiltävät, seinät hohtavat ja maalaukset sekä korkokuvat on puhdistettu. Täysistuntoa voi saapua jokainen seuraamaan. – Taloon rakennettiin uusi yleisösisäänkäynti. Kaikessa on haluttu huomioida esteettömyys. – Tänne on tullut lisää valoa, ja tuntuu kuin huoneiden koko olisi kasvanut. Turvallisuusjärjestelmät on nyt ajantasaistettu, mutta siten, että eduskunta on edelleen avoin. Hänen vastuullaan oli miettiä eduskunnan tiloja median ja yleisöpalvelun kannalta. Marjo Timonen palvelee kansanvaltaa eduskunnassa ja kuuntelee lähimmäisiään Tuomasmessussa
Eduskunnan tietoja viestintäjohtaja Marjo Timonen palvelee kansanedustajia, toimittajia ja kansalaisia, jotta tieto kulkee ja päätöksenteko on läpinäkyvää. askel 1/2018 • 9
Opastetut vierailut ovat hyvin suosittuja. Yritän liikkua tunnin päivässä, joskus tosin käy niin, että viikonloppuna on liikuttava seitsemän tuntia, Marjo nauraa hyville aikomuksille. – Suomen ylioppilaskuntien liiton puheenjohtajana luodut verkostot ovat kantaneet. Kansalaiset ovatkin ottaneet talon omakseen. Silloin mukaan tarttuu kaikkea kivaa. Kirjallisuuden kautta pystyy kokemaan monta elämää, kuten sanonta kuuluu. – Olen talonpoikaissuvusta. Pitkän päivän illassa Kurikan tyttö opiskeli historiaa, valtio-oppia ja tiedotusoppia Helsingin yliopistossa. Siellä myös oppi kansainvälisyyttä. Viikoittain Marjon löytää Akateemisesta kirjauutuuksien ääreltä. Nyt voidaan järjestää julkisia kuulemisia aiempaa laajemmin, Marjo luettelee parannuksia. Ystäväni Nickey Iyambo oli tuolloin SYL:n stipendiaattina, ja nyt hän on Namibian varapresidentti. B Wäinö Aaltosen patsas, jossa äiti pitää lasta sylissään, kuvaa tulevaisuutta. 10 • askel 1/2018. Työn ja vapaa-ajan raja on hämärtynyt. – Harrastan 1–2 viikon ”retriittejä”, jolloin pakkaan mukaan yhden kirjan jokaiselle lomapäivälle. Siinä yhdistyivät ainutlaatuisella tavalla taide ja historia. Tosiasiassa ne on pirstottu monesti perinnönjaoissa. Työ on minulle mahdollisuus tehdä hyviä ja merkityksellisiä asioita. Eduskunnassa työpäivät venyvät ja säännöllinen virka-aika on tuntematon käsite. Kävijöitä oli yhteensä 6 500 ihmistä. Erityisen mukava muisto jäi hänelle viime kesältä. Asioiden käsittelyä voi seurata kotisohvalta reaaliajassa, perehtyä asiakirjoihin ja toimia leikkimielisesti vaikka varjokansanedustajana. Aina tehtiin jotain yhdessä, esimerkiksi urheiltiin ja pidettiin heikommatkin mukana.. Valta edellyttää vahtimista ja vaihtoehtojen esille tuomista. Virkamiehet joustavat ja pitävät koneiston käynnissä. Saan omalla pienellä työpanoksellani tukea oikeudenmukaisuutta, tasa-arvoa ja ihmisten oikeutta vaikuttaa. Siitä syntyi usko, että ihminen osaa. Valtava elämänvirta! – Usein luullaan, että eteläpohjalaiset tilat ovat mahtavia. Samalla ajatukset tuulettuvat. Marjon tehtävä on tarjota puitteet ja tietoa kansanedustajille, toimittajille, yhteistyötahoille ja suurelle yleisölle. Tilat ovat pieniä, ja yhteisö on sen tähden hyvin tasa-arvoinen. – Liikunta merkitsee minulle omaa aikaa fyysisen kuntoilun lisäksi. Suomi on kaikissa kansainvälisissä vertailuissa kärkisijalla. Tällä hetkellä seuraan aasialaista ja afrikkalaista kirjallisuutta. Kurikassa hiihdettiin, olihan kylä sankarihiihtäjä Juha Miedon kotipaikka. Eduskunnan kirjasto on myös peruskorjattu. Seuraan mediaa jatkuvasti, ja ystävien kanssa tulee keskusteltua yhteiskunnallisista asioista. Kökkäväkeä ja kropsuja Marjo arvostaa eteläpohjalaisia juuriaan. Täysistuntolista nuijitaan loppuun joskus vasta iltakymmeneltä. Tärkeä elämänilon lähde on myös taide: kirjallisuus ja ooppera. Sisilian Taorminassa esitettiin Taikahuilu antiikin amfiteatterilla. Lisäksi verkkolähetysmahdollisuuksia on perustettu useampia. Eduskunnalla on siinä merkittävä rooli. Lepäilen aurinkoisella rannalla, käyn välillä uimassa sekä kävelyllä ja sukellan takaisin kirjan lumoihin. Maalla arvostettiin työntekoa sekä ahkeruutta ja osallistuttiin. Mietaan Kurikassa hiihdettiin Voimaa Marjo ammentaa liikuntaja kulttuuriharrastuksista. – Olemme järjestäneet ”avoimet ovet” kahtena viikonloppuna. Medialle on rakennettu uudet työtilat. Tähän perustuu pohjalainen itseluottamus. Sen jälkeen hänen uransa kulki Joensuun yliopiston tiedottajan tehtävistä viestintätoimiston kautta Kuntaliittoon. Eurooppalaiset klassikot on jo luettu. Hänelle paras lapsuuslahja oli oppia monia liikuntalajeja. Huolehditaan heikommista ja pidetään kaikki mukana. H H Kansalaisinfo on kovassa käytössä. Lapsuuden tiivis elämä kyläyhteisössä ja yhdessä tekemisen eetos voimaannuttavat edelleen. Eduskunnassa on vierähtänyt nyt 15 vuotta. – Teen pitkiä päiviä. – Nyt harrastan sauvakävelyä, metsässä vaeltamista ja vesijumppaa. – On myös palkitsevaa saada palvella kansanvaltaa. – Luen paljon klassikoita, ja Keltainen kirjasto on minun juttuni. – Ihanin asia työssäni ovat ihmiset – kansanedustajat, työkaverit ja meidän vieraat
Pronssipatsaat edustavat suomalaisia ammatteja: Raivaaja, Henkinen työ, Usko ja Sadonkorjaaja. Aiemmin patsaat koristivat täysistuntosalia. Peruskorjauksen yhteydessä ne korvattiin vastaavilla kullatuilla patsailla. askel 1/2018 • 11
Hankin sitä aina Kurikan markkinoilta. Marjolla itsellään on aikuinen poika, joka opiskelee Joensuun yliopistossa oikeustiedettä. Osallistutaan ja hoidetaan yhdessä asioita. Uutiset konflikteista ja hädästä ovat jatkuvasti Marjon työpöydällä. Mukavana muistona on vierailu vanhassa Valamossa Laatokalla. – Kuuntelen ja keskustelen, jaan ehtoollista ja siunaan, Marjo kuvaa ja kertoo, että halu tehdä hyvää syntyi oman vaikean sairauden myötä. Hän ohjautui toimintaan mukaan 10 vuotta sitten, kävi kurssit ja sai toimen valkopukuisena. Ihmeelliset asiat kantoivat. Marjon usko juontuu lapsuuden ympäristöstä. Hän itse kokee olevansa kristittynä hyvin ekumeeninen. Kun kuoleman läheisyys pelotti, uskonto tarjosi turvan, jonka varaan heittäytyä. Marjo onkin mukana Valamo säätiössä. Suomeen haluaisin enemmän lähimmäisenrakkautta ja heikommista huolehtimista, jotta kaikki ihmiset pysyvät mukana. Halu tehdä hyvää syntyi oman vaikean sairauden myötä. Isä jäädytti jopa luistinratoja, muistelee Marjo nauraen. Ryhdyin ajattelemaan, kuinka itse voisin antaa hyvää kanssaihmisille. Koen sielunhoitokohtaamiset valtavan palkitsevina. Ortodoksisuudessa viehättävät myönteisyys, ilo ja ihmisen kohtaamisen mutkattomuus. – Kropsu on perunasta tehty pannukakku. – Toivon, että päästäisiin kehityspolulle, jossa ihmisarvo nousisi voimakkaammin esille. ”Karhu” otti kainaloonsa Moni on tavannut Marjon Tuomasmessussa. Heillä oli kyläkauppa, sementtivalimo ja kuorma-autotoimintaa. Kirkossa käytiin, seurakunta oli luonnollinen osa arkea, eikä tarvinnut olla mitenkään erityisen uskovainen. Pappi pyysi Marjoa auttamaan ehtoollisen jaossa. – Olen halunnut siirtää hänelle yhteisöllisyyden. Sairaus opetti hetkessä elämisen tärkeyden. – Ehtoollisen jakaminen taitaa olla hiukan liian professionaalista, Marjo vitsailee ja toivoo kirkkoon lisää positiivisuutta. – Vanhemmat olivat myös yrittäjiä. Tuomasmessussa ehtoollista jakaessaan ja siunatessaan Marjo synnyttää turvaa. P A – Kuuntelen ja keskustelen, jaan ehtoollista ja siunaan, Marjo kuvaa osallistumistaan Tuomasmessuun. Silloin lyhyetkin kohtaamiset antavat voimaa jatkaa matkaa myönteisellä mielellä. Eteläpohjalaisnainen tarttui toimeen. Lisäksi he olivat aktiivisia järjestöissä: Osuuspankin luottamustehtävissä, koulun johtokunnassa, maatalousnaisissa, keskustapuolueessa ja nuorisoseurassa. Hän muistaa hauskan sattumuksen Kansan Raamattuseuran Kairosmajalla Pyhätunturissa. Kesän kotiseutumatkoilta Marjo tuo työkavereilleen maistiaiseksi omaa lapsuudenherkkua. Sielunhoidossa kannetaan murheita yhdessä Marjo kertoo oppineensa maallikkosielunhoitajana, että ihmisillä on paljon murheita kannettavana. – Haluan kuunnella, antaa valoa ja tukea. – Olin huolestunut asioitteni järjestymisestä ja menin puhemies Paavo Lipposen luo kertomaan sairaudestani. Nyt kotitilasta vastaavat nuoremmat veljet sivutoimisesti. 70-luvulla kasvaneena hän on huolissaan arvojen ja asenteiden kovenemisesta. Paavo otti kainaloonsa, silitti käsivarttani ja sanoi: ”Kyllä me selvitään tästä.” Sillä oli valtava merkitys, että työpaikan suurin pomo sanoi näin. Jälkeenpäin hänelle sanottiin, että hänen ehtoollisjakamislupansa on voimassa vain Helsingin hiippakunnan alueella. Uuden vuoden toiveena lähimmäisenrakkaus Arkadianmäeltä näkee kauas. 12 • askel 1/2018. Sain tuolloin kokea paljon ihmisten lämpöä ja vastuunottoa; minuun pidettiin yhteyttä, eikä jätetty yksin. Uuden vuoden toivomus liittyykin ymmärryksen ja sopusoinnun lisääntymiseen maailmassa. Tunsin kainalossa seisoessani, että Paavo oli suuri karhu ja minä olin pieni karhu. – Niinä hetkinä, kun mieli alkoi synkistyä, tuli soitto ystävältä, radiosta alkoi kuulua kaunista musiikkia tai auringon säde valaisi huoneen. – Vuonna 2006 minulta löydettiin yllättäen harvinainen syöpäkasvain, josta sitten paranin täysin. Toivon kehitystä, joka vahvistaisi demokratiaa, oikeudenmukaisuutta ja tasa-arvoa. – Etelä-Pohjanmaalla on aina eletty Jumalan kämmenellä
Kaikilla on päässään valtava pipo ja silmissä epäusko. Katselimme vuorelta auringon upeaa laskua horisonttiin. Vuosikymmeniä ovat paimenet vaeltaneet samaa reittiä. J ätin Ticon luolakirkon ulkopuolelle. Se on vielä nuori. Se on pohjimmiltaan herkkä ja pelokas. Se tarkkaili minua silmäkulmiensa alta. Räntää ja odotusta. Samassa ystävällisen oloinen nainen syöksyi pöytäämme: ”Hei, minä olen lukija.” Tico yllättyi, paljasti hampaansa ja murisi uhkaavasti. Tutki Heddan leluja, pipoja ja palloja. Vedän pipoani syvemmälle ja hengitän räntää ja savua. Ainoastaan Tico vaikuttaa tyytyväiseltä ja leikkii pallollaan. Levähdyspaikalla katselin lammaslaumaa ja vanhaa miestä sauvoineen. Itseltänikin meni vajaa vuosi ennen kuin saavutin Ticon täyden luottamuksen. Heittelin palloa mereen, ja Tico surffaili taitavasti aaltojen alla, välissä ja päällä. Rannalla oli vain muutama ihminen. Nainen lähti ehkä vähän loukkaantuneena. Olen varma, että paha peikko asuu kulman takana. Oli hyvä hetki elämänjanassa, kuin ikuinen elämä ajattomassa nykyhetkessä. Palatakseen jälleen syksyllä. Särkyneen Sydämen Neitsyen kirkko. Maitokahvi ja Ticolle vettä. Kerroin Ticolle satoja tarinoita Heddasta. Luita nakertava tuuli tunkeutuu ihon alle. Soittelin Heddan lempimusiikkia. Tico murisi ja minä selitin, että koiralla on ollut vähän onneton lapsuus. Olemme pahoillamme. askel 1/2018 • 13 A stumme lentoaseman kirkkaista valoista pimeyteen. Se on eri tarina. Minä taas opettelen luopumista. Vanhus hymyili lampailleen. Eikö Jeesus sanonut: ”Sen, minkä teet yhdelle näistä pienimmistä, sen teet minulle.” Mitä jos olenkin itse pienistä pienin, köyhin kerjäläinen, pahin rikollinen, jota minun tulee rakastaa. Päästä eroon päätä puristavista vanteista ja alati silmille valuvasta kutittavasta villapiposta. Hänestä hohkasi ylväs rauha. M alagan kentällä tullimies katseli hieman epäluuloisesti Ticoa, joka leikki pallonsa kanssa. P Räntää ja valokylpyjä KOIRAN ELÄMÄÄ Teemu Rinne • nurmijärveläinen toimittaja. Kuulin Ticon haukkuvan ja kävelin ulos. Kaveri on luvannut hakea meidät lentoasemalta. Minussa asuvat nämä kaikki. Ymmärsin, että todellisessa elämässä yksinkertaiset asiat ovat aina vaikeimpia ja vaativat suurinta taitoa. Tuli varovasti viereen. Herätä auringon hymyillessä meren aaltojen kuiskeeseen. Rakastan pientä kirkkoa, jossa kohtasin Jeesuksen 80-luvulla. Sen nimi on Angsti, olemassaoloon liittyvä perusahdistus. Karistin ne rantahiekkaan ja kävelimme rantakahvilaan. Luigi juoksi kohti. Muutama musta hahmo polttaa tupakkaa pääovien vieressä. Koirat nuuskivat toisiaan. Lähdimme sytyttämään kynttilän ja lämmittämään asuntomme. Valo sai mielen vilkkaaksi ja tuotti liian ”hyviä” ajatuksia. He ovat palanneet kanssamme samalla lennolla Espanjasta. Kaupungin valot alhaalla alkoivat syttyä, kun jätimme kallion reunan ja kaukaisen meren pauhinan. Ajatus huimaa, olen löytämässä uuden palan majani oveen. Luigi katsoi minua ymmärtäväisesti. Olisi ollut kiva jutella. Nyt pipoa tarvitaan taas. Luuliko se, että Hedda on palannut. Kuulemma 1600-luvulta asti. Kerroin Hoppusesta ja jänis Jämptistä. Halusimme kylpeä valossa. A joimme tutulle Mijas-vuorelle vanhaa tietä, joka on paikoin pientä serpentiiniä ja antaa kivaa jännitystä elämään – vaikken korkeita paikkoja rakastakaan. Tiesin, että jos nyt katsoisin peiliin, näyttäisin hetken onnelliselta. Räntä mäiskii kasvoja märällä rukkasella. Kerron sen ehkä jonain päivänä. Se on äärimmäisen suojeleva yksilö, joka suhtautuu varautuneesti vieraisiin ihmisiin. L ento sujui hyvin, vaikka pelkäsin, miten Tico jaksaa lentolaukussaan lähes viisi tuntia. Eräänä yönä Tico hyppäsi sänkyyni ja asetti päänsä samalle tyynylle viereeni ja nukahti... Odottaessa muistelemme lähtöä Espanjaan. Nainen ei tiennyt, mitä tekisi tai sanoisi. Pian vuokra-auto vei meitä lentoaseman sokkeloista häikäisevään valoon. Nimi viitannee Mariaan. Juuri tätä peikkoa lähdimme Ticon kanssa karkuun Espanjaan. Seisoimme rannalla ja tuijotimme Välimeren aaltoja. Häntä heiluen Tico katseli vaihtuvia maisemia. Turistit olivat kadonneet. Huvikseen se on päättänyt asua Suomessa aina kevääseen asti. Pidin sitä lähelläni hihnassa, koska se hermostuu helposti kohti tuleviin ihmisiin. Jos hän lukee näitä rivejä, toivon, että hän ymmärtäisi, miksi koira vieraassa ympäristössä käyttäytyi näin
Mutta mitä todella tapahtuu. Toki se näkyy niissä kirkollisissa mannekiininäytöksissä, jota vietetään kansallisina juhlapäivinä ja niissä kotihipoissamme, joita sanotaan jumalanpalveluksiksi ja messuiksi. Itse hän päätti kaiken varalta kirjoittaa Augsburgin tunnustus -nimisen menestysteoksen. Villienkin tulkintojen alla saattaa piillä kaiken uskomisen ydinsanoma: valo tarvitsee pimeyttä tullakseen nähdyksi, ja me tarvitsemme valoa nähdäksemme sen, mikä muuten jää meiltä näkymättömäksi. Katsomusten kirpputorilta tekee aina kiehtovampia löytöjä kuin merkkiliikkeistä. Uskonpuhdistus on kesken Eihän se aivan näin mennyt, mutta uskonpuhdistuksessa saattaa riittää meille muutakin tekemistä kuin muistella Martti Lutheria kuikuilemalla kuokkavieraina hänen häissään, syömällä hänen ruokiaan ja juomalla hänen oluitaan sekä ostamalla hänen tuotemerkillään kaikkea mahdollista krääsää pipoista villasukkiin. Philip kauhistui ajatusta ja hätäpäissään esitti, että Martti voisi joutessaan vaikka kääntää Raamatun saksankielelle. Samaan aikaan julkinen valta säätää lakeja, jotka haastavat monet kristityt vastustamaan jumalattomuutta, missä tosin saattaa olla järkeä mukana. Mitä se on. Muutaman kolpakon jälkeen Martti yllätti aina niin varovaisen Philipin ja kertoi aikovansa mennä naimisiin, jos löytäisi sopivan entisen nunnan. Yhdessä he totesivat uskon tulleen puhdistetuksi mennä vuonna eikä oikein haasteita tahtonut löytyä. Edelleenkin vanhat ortodoksit muistavat hartaasti hihitellen sitä, että heidän papeiltaan kiellettiin Suur-Suomen itäosissa tunnustuksellinen uskonnonopetus. Vain harvoin joku kirkon todellisista vaikuttajista uskaltaa sanoa arkkipiispa John Vikströmin tavoin eduskunnalle periluterilaisesti: ”Täällä vallitsee järjetön ja jumalaton meno.” Siinä laukesi kahden regimentin ansa päättäjien sormille. Luterilaisuuden kantoaalto, kansan kasvatus, kelpaa ainakin kahdella tasolla, kerhotoimintana ja rippikouluna. P KURONEN Yhden koon luterilainen K U V IT U S : A N T T I V A LT A Matti J. Ehkä hän näkisi kauniin tavan, mutta saattaisi näkymä viedä ajatuksia myös vainajien ja valon palvontaan ja jopa muinaisuskoomme asti; ennen ne ripustivat nauhoja puihin, mutta nyt niillä on kynttilät. Mutta se täyttää myös ne elämykseen, kokemukseen ja mystiikkaan liittyvät tarpeet, mihin meidän yhden koon luterilaisuus ei tunnu riittävän. Taisi professorini Osmo Tiililä osua oikeaan väittäessään kirkon olevan täällä siksi, että täällä kuollaan. Jos maallinen muoti tarkoittaa sitä, että pukeudumme yksilöllisesti kuuluaksemme joukkoon, niin uskonnollinen henkisyys etsii sellaista, joka erottaa muusta joukosta – uskotaan, mutta eri tavalla kuin kirkko opettaa. Nelipyöräluterilaisten määrää laskee ainakin niiltä osin, ettei heitä enää tuoda kasteelle lastenvaunuissa eikä vihille hääameriikanraudoilla. Viimeisin villitys yhden koon luterilaisuuden kierrätykseen pitää sisällän sen ajatuksen, että sosiaalidemokratia edustaa aitoa luterilaisuutta – ainakin piraattiversiona. Tarvitsemme yksin uskoa, yksin armoa Jos joku kulttuurimme ja perinteittemme suhteen täysi ummikko osuisi jouluyönä hautausmaalle, tarjoaisi hänen tulkintansa kiintoisan näkökulman. Se uskonpuhdistus kun taitaa olla vieläkin hiukan kesken. Enää ei ole yhden koon kaikille sopivaa luterilaisuuta. Mitä nyt tuuletettiin ja pyyhittiin pölyjä näkyvimmiltä paikoilta. Aivan ensimmäiseksi meidän pitäisi luopua niin tilastojen kuin arki kokemuksemme valossa meidän kaikkien luterilaisuudesta. Siihen me tarvitsemme yksin uskoa ja yksin armoa. Kirkko silittää Suomen leijonaa myötäkarvaan, koska luulee sen olevan täytetty. Suursiivousta taidetaan tarvita ainakin täällä meidän maailman luterilaisimmaksi maaksi luulemassamme Herran kukkarossa. Mutta sitten seuraa kysymys: Missä nuoret miehet ovat silloin, kun pitäisi toteuttaa uskoa ihan aikuisen oikeasti. Samalla rippikoulu tarjoaa myös laajan, huokoisen kosketuspinnan diginatiivinuorison ja kristillisen uskon edustajien välille. Yhteiskunta purkaa samalla rakenteita, jotka tuntuvat kuitenkin kansasta järkeviltä, kuten omasta uskontokulttuuristamme nousevia hyviä ja jumalallisia tapoja laulaa Suvivirttä tai siunata ruoka. Mutta siunauskappeleiden ruumiskärryt säilyttävät edelleen markkina-asemansa. Löytöjä katsomusten kirpputorilla Ei tarvitse pitkään pyöriä uskojen, uskomusten ja maailmankatsomusten markkinoilla oivaltaakseen, ettei meidän luterilaisuus enää kelpaa kaikille. T asan 501 vuotta sitten tohtori Martti oli kaljalla tohtori Philipin kanssa. Olkoon konfirmaatio hyvä syy saada enolta mopoautorahat. Kumpaakin vaivasi tekemisen puute. Kuronen • lappeenrantalainen rovasti 14 • askel 1/2018
H Teksti: Päivi Puhakka • Kuvat: Johannes Wiehn 16 • askel 1/2018. Kun lypsyrobotti uurastaa ympäri vuorokauden isännän apuna, tämä pääsee kirkolle soittamaan urkuja jumalanpalveluksissa, häissä ja hautajaisissa. MAAJUSSIN PÄIVÄ Pitäjän perällä Ruokolahdella asuu mies, josta mummo kasvatti maitotilallisen. Mummo talutti evakosta kotiin suomenkarjansa, joiden jälkeläisistä kaksi on edelleen kotieläinagronomi Riku Tellan navetassa, 150 muun naudan joukossa
Viiden päivän ikäinen Okke askel 1/2018 • 17
A amuviideltä Riku Tella avaa navetan oven ja tarkistaa, että porukka on hengissä, 150 nautaa, joista lypsäviä on 75 ja loput vasikoita, hiehoja ja ummessa olevia lehmiä. Suomenkarja tuli evakosta Riku katsoo tietokoneelta vielä sään ja siirtyy seuraavaan navettaan. Kahvin tippuessa voi silmäillä tietokoneelta uutiset yön tapahtumista sekä maailmalla että navetassa. Mummo ja lehmät. Sylvi Luukkonen tartutti tyttärenpoikaansa lehmäinnostuksen. Lypsyn jälkeen Likka, kuten muutkin lehmät, käy juomassa noin 20 litraa vettä. Talteen saadut hän säästää kovimmille pakkasille. – Vasikkakarsinas miul ol oma joulukuusi. Kone kertoo robotin lypsämät maitomäärät. Lucia syntyi Lucian päivänä 2014. Tänä vuonna Rikulta jäi sateiden vuoksi korjaamatta 37 hehtaarin alalta olkia. Pihatossa on hiehoja, jotka pärjäävät kylmässäkin ja kasvattavat talveen mennessä paksun karvan. Janottaa, kun kaikkensa antaa. Ayshireläiset ja holsteinilaiset asiakkaat liikkuvat navetassa vapaasti, harjattavana, juomassa ja syömässä säilörehua, jota on tarjolla koko ajan. Sain osallistuu kaikkee, juottaa vasikoita ja mättää paskaa. Niiden alusena on poikkeuksellisesti kutterinlastua ja turvetta olkien sijasta. Riku astuu tuttuun tupaan, jossa Sylvi istuu ylväänä ruusujen keskellä. Aremmat lehmät käyvät lypsyrobotissakin mielellään yöaikaan. Edellisenä päivänä 95 vuotta täyttänyt suvun matriarkka asuu edelleen Halosen tilalla, jonka varhaisimmat vaiheet tiedetään isojaon ajalta 1700-luvulta. Kotona halkovajassa hänellä oli itse tehty lypsyjakkara ja leikkilehmät, joille hän laittoi sahanpurua ruuaksi. Kun naapuri kerran 18 • askel 1/2018. Rikun lapsuuskoti on Ilmajärvellä, mutta täällä hän kulki aina mummon mukana töissä. Jos mummo ei herättänt minnuu aamulypsyle, olin aika äkäne. Mummo otti mukaansa navettatöihin Mummo. Vanhin, Viivi, tulee juuri lypsyltä. Kirkonkirjojen palaminen poltti tämänkin tilan historiatiedot sitä edeltävältä ajalta. Sillä on navetassa oma suosikkipaikka, josta se ajaa muut pois. Lypsylle ne menevät, kun siihen tulee tarve. Kun Lumo pyrkii lypsylle turhaan, robotti aukaisee sille portin: eteenpäin mars! Lumoa seuraa Likka, jonka utareet harja pesee automaattisesti ennen lypsimien kiinnittymistä. Robotti paiskii töitä ympäri vuorokauden, ja yksi lypsy kestää alle kymmenen minuuttia. Riku ihmettelee. – Mite mie voisin olla tuntematta, ko oon niitä syntymäst saakka hoitant. Sitten on ”harrastenavetta”, jossa ovat pihattoon sopeutumattomat ja kaksi aarretta, suomenkarjaan kuuluvat lehmät. Esimerkiksi Linnea tuottaa vuorokaudessa 74 kiloa maitoa, yli 20 kiloa jokaisella lypsykerralla. Kun mummo ei päästänyt Rikua lypsämään käsin, tämä kävi salaa. – Niihe esiäidit käveliit mummon kans evakost Juvalta tänne. Robotti tunnistaa lehmät punaisesta pannasta ja väkirehut annosteleva ruokintakioski sinisestä, mutta isäntä tuntee nimien lisäksi myös karjansa luonteenpiirteet
Olin niitä muile suunnitellu, ja miul ol kenkälaatikollinen piirustuksii. Vuoromestari auttaa Riku sanoo, että työ pistää polvilleen. Uusin, kaksi kuukautta vanha navetta on ummessa oleville, poikiville ja vasikoille. Karhuikii on, mut ei ne haittaa. Tuo pien synty kuukauva etuajas kaksosen, toine kuol. Riku kävi oppimassa lisää Kanadassa, jossa hän kiersi kaksi viikkoa tiloja, neljä navettaa päivässä. Tuo on Oodi, sen emä on Laulu. Tääkii ol veltto ja kuolemaisillaa, mut mie juoti sitä väkisin ja se virkos. Siellä rakennetaan toisin kuin Suomessa; navetta on kaksi astetta kallellaan kohti lantalaa, ja koneellisen sijasta käytetään luonnollista ilmanvaihtoa, jota säädellään verhoilla. – ”Kissa kaks, koira kolme, sika neljä, emäntä lehminee yheksän ja hevone ympär vuuven”, sano vanha kansa tiineysajoista, Riku selittää ja esittelee ristin, jonka pastori Minna Koistinen antoi hänelle käydessään siunaamassa rakennuksen. Vasikat syntyvät yleensä yöaikaan ja pääsevät myöhemmin omiin karsinoihinsa käytävän toiselle puolelle. Nyt Hetakin nauttii koneharjan rapsutuksesta. Makuualustalla ei ole betonia, vaan lehmät makaavat 30-senttisen hiekka-turve-kerroksen päällä. – Kerra työnsin iltamyöhäl 38 asteen pakkases maitotonkkaa potkukelkal, itkin ja aattelin, et muut jo nukkuu ja mie yksin huhkin. Poikimisia on noin 100 vuodessa eli joka kolmas päivä. Pien harmaa on nii arka, ettei uskalla tulla vieraihe aikaa tuppaa, ja punasen söi ilves. Syrjäseudun kasvatti ei viihtynyt kaupungissa, vaan tuli aina viikonloppuisin mummon avuksi tilalle. Rikun äiti, Anna-Liisa Tella, käy tuomassa postin, ja isä, Olli Tella, on kauhakuormaajan kanssa siirtämässä lantaa navetalla. Heistä on suuri apu yksin tilaa pitävälle pojalleen. Konkreettisesti, kun pitää auttaa poikivia lehmiä ja juottaa vastasyntyneitä vasikoita, ja hädässä, kun omat voimat loppuvat tai kun täytyy jättää lehmä poikimaan ja lähteä kanttoria tuuraamaan. Lattia ol koolattu ja villotettu. Riku oli vuoden sairauslomalla, kärvisteli sen jälkeen pari viikkoa töissä ja kävi sitten ilmoittamassa toimitusjohtajalle, että tämä oli nyt tässä. Suomessa tutkimusmäärärahatkii on pienet, Riku summaa ja lähtee käymään kotona. Ajatuksia pidettiin Suomessa hulluina, mutta päättäväinen mies rakensi kasvavalle karjalleen uudenlaiset tilat. – Mummolt mie opin käytännö karjahoijon ja Viikis sen, ettei yhtä tottuutta ole, vaik tutkimusta tehhää. Riku halusi oman navettapolun Mummolan mäeltä näkyy keltainen talo, jonka Riku osti kymmenen vuotta sitten. Kun ukki kuoli, mummo oli uupua työmäärän alle. Koettelemuksesta aukeni oma navettapolku. Aikaisemmin se paimensi lehmät lypsylle, mutta on nykyään työtön karjan käyskennellessä pihatossa ja valitessa itse lypsyaikansa. "Rukkoilen, ett tapahtukkoo siun tahtos." Uudessa navetassa lehmät kulkevat ristin alta poikimiskarsinaan. Lehmät saivat armonaikaa, ja Riku lähti aikanaan opiskelemaan Viikkiin maatalous-metsätieteitä. Sylvi muistelee: – Sanoin, et laitan lehmät huut helvettii. Tuntuu hyvält, ko se jaksaa jo ynistä. – Isän kanssa mie olin remppaamassa tätä talloo, ko Herra onneks koettel minnuu. Valmis kotieläinagronomi pääsi töihin ProAgrialle Lappeenrantaan. askel 1/2018 • 19. huomautti, että ”eihä siul oo oikiita lehmääkää”, Riku pyysi vanhemmilta, että ”antakaa ees vuohi”. Mie olin lautoi kantamas, ko putosin lattia rakosee ja jalka väänty polvest pahast, ja nyt siin on rautaa ja tekonivel. – Syksyl ol ruuhkaa ko synty kolme vasikkaa 12 tunni sisäl. Kauniisti entisöidyssä tuvassa hän laittaa lohikeiton hellalle ja nostaa pöytään aamulla paistettuja perunapiirakoita sekä mummon juhlista jääneitä herkkuja. Komea kissa ilmestyy uunin päältä keittiöön, missä Nappi-koira vartioi isäntäänsä. Aiemmin lehmät harjattiin käsin päivittäin. Hullun miehen navetta Riku alkoi hoitaa lehmiä ja suunnitella tulevaisuutta. Lemmikin vasikka on Orvokki. Ja aina hää on auttant, Riku kertoo ”vuoromestaristaan”. – Miul ol kolme kissaa, musta, harmaa ja punanen, jotka vaa ilmesty pihhaa eikä lähteneet pois. – Mie sanon sillo Herralle, et ”miu pittää männä, jää sie tänne navettahommii, iltapäiväl sit vaihetaa vuoroo”. Kyyneleet jääty poskille ja päätin, et miun on saatava uus navetta. Viime viikol tuol tiel kävel sus, ja hirvijahis ne käyvät koirii kimppuu. Riku itki kotona, et mis se semmonen Huuthelvetti on. Tän nimi on Mustakissa, ko mie en tiijä sen oikiita nimmee; jokkuu sen tiputti autosta tielle
Päämäärä on saaha vasikka terveen ulos. Viime vuoden aikana piti laskea kahdesti tuhansia litroja maitoa viemäriin lypsyrobotin oikuttelujen takia. Miks ihmiset muute tulis tänne kirkkoo. Työmäärä on kasvanut vähitellen, eikä siitä selviäisi, jos muutos olisi tullut kerralla. Myös kulurakenne on hurja. Kolme tuntii yritin yksin sitä auttaa, ja lopuks miu jalka luiskahti alle ja meni sijoiltaan. Välillä ei monnee päivää käy kettää. Sen hälytin kulkee aina mukana ja ilmoittaa, jos apuun tarvitaan käsiparia ja ihmisen osaamista. Jumala on puhutellu minnuu monta 20 • askel 1/2018. Nyt maitoauto käy joka toinen päivä hakemassa 6 000 litraa. Lomia ei pysty oikein pitämään, väsymys on jatkuvaa eikä lainoitta pärjää. Ehkä seassa on myös maajussin itsenäisyyttä ja itsepäisyyttä. Toinen mummo, isän äiti piti pyhäkoulua rippikouluun saakka Rikulle ja tämän serkulle. Vuosituotosta katosi 30 prosenttia Riku on töissä lähes vuorotta, navetalla yhteensä noin kymmenen tuntia vuorokaudessa. Viime vuosi oli ankara monille viljelijöille. – Mie saan elukoista voimaa. Kun Riku soitti ensimmäisen kerran urkuja kesäkanttorina, alkoi siitä myös uskon avautuminen. Mustakissa Nappi Ennen työt tehtiin naapureiden kesken talkoilla, nyt Rikukin on yrittäjänä yksinäinen. Mut sit ko hää männöö kauppaa, hää ostaakii halvempaa ulkomaista. – On korkee kynnys pyytää appuu. Maamiehen ryijy kyntäjineen, kylväjineen, niittäjineen ja aittoineen on täynnä symboliikkaa. Maitotilojakin on Ruokolahdella enää 13. Ja jos on jokkuu hätä, Herra antaa voimat, et tilanne kääntyy parrain päin. Robotti tuli tilalle 21.11.2016. Hän haastaa kokeilemaan vaikka päivän ajan maajussin arkea. – Myö yritettää tuottaa parasta kotimaista, ja moni sannookii, ett kyll on hienoo ko joku kasvattaa lihhaa ja lypsää maitoo. – Urkuparvel aloin kuunnella papin puhheita ja miettii, onks tää oikeesti totta. Viime tiistaina yks hieho jäi kii karsinaa. Lannoitteiden hinnat nousivat syksyllä kaksinkertaisiksi ja tuottajahinta putosi yhdessä yössä 10 senttiä litralta; siinä meni 30 prosenttia vuosituotoista. Voin olla vaik mite väsynt, mut ko sorkat alkaa poikimises näkkyy, ei väsytä ennää yhtää. Sateet sotkivat pellot, työt ja tuotannon. Kanttorin työ on terapiaa Väsymyksen keskellä maajussilla on kuitenkin voimavaransa. Uskon juuretkin ovat isoäidin vaalimat. Usein on joku kriisi päällä. Kirkossa käytiin vain jouluna, mutta arjen kristillisyys välittyi. Rikusta tuntuu pahalta myös puhe tukien varassa elämisestä. Onneksi Mirja-tät tuli ja soitti ambulanssi. Sylvi-mummon 75 vuoden uran ja viiden lehmän aikana ei maitoauton tarvinnut ajaa koskaan ohi maidon huonon laadun takia. Mummo, 95-vuotias Sylvi Luukkonen kasvatti Riku Tellasta maitotilallisen
Kuka tänne ja tällasee raatamissee haluais tulla, mies hymähtää, rapsuttaa Nappia ja vilkaisee hälytintä, joka kertoo, että robotti ei selviä nyt yksin navetalla Viivin, Lumon ja Linnean kanssa. Jo 20 vuotta hän on saatellut soitollaan kansaa veisaamaan, kulkemaan kirkon pitkän käytävän vihille ja vainajat viimeiselle matkalle Ruokolahdella, Rautjärvellä ja Imatralla. – Se ei oo oma valinta. Riku ei ollut ennen soittanut urkuja ja odotti kauhulla, milloin kellot lakkaavat lyömästä. P "Kun siunataa kolmevuotias hautaan, en pysty itkemättä soittamaa." askel 1/2018 • 21. Sitten palannut kiireesti lehmiensä luo yksinäiseen työhönsä. Yläasteiässä Riku sai yksityisopettajaksi venäläisen Elena Putinan, jonka tunneilla hän kävi armeija-aikaan asti. Elena oli ankara, venytti sormet yltämään oktaaviin ja teki Rikusta soittajan. Alun perin musiikki ei ollut maaseudun pojan todennäköinen harrastus. Kaunis lipasto salin nurkassa on isännän entisöimä sairausloman aikana. Yläkerran vanhalla harmoonilla Riku soitti joskus itsensä hengästyksiin lukukinkereillä. Silloin pitää lähteä pois työn äärestä, siistiytyä, laittaa puku päälle ja ajaa pitkä matka kirkolle. Kun siunataan kolmevuotias hautaa tai jokkuu on kuolt dramaattisesti, en pysty itkemättä soittamaa vaik oon psyykant ihteeni tilanteesee. Tuntui että ne soivat hänelle. Nuorukainen sai tulikasteensa 15-vuotiaana sijaistaessaan Ruokolahden kanttoria. Sillo miet aattelen, et mitä mie kapinoin omal kohal, ko ei miul oo oikiast mittää hättää. Anna voimii, ko mie en ennää jaksa.” Kanttorin työ on myös terapiaa, vaikka kirkkoaamuina kello soi jo neljältä. Mutta kun kumahdukset vaimenivat ja nuori kanttori haki ensimmäiset sävelet, hän oli koukussa. Mustakissa loikkaa uunin päälle ja Nappi havahtuu lähtemään mukaan, kun niiden isäntä jälleen kerran vetää navettahaalarin päälle ja lähtee katsomaan, miten rakas porukka pärjää navetassa. – Hiihettii umpihanges, tehtii lumitöitä ja kannettii puita. Pianon vieressä on Imatran Kolmen ristin kirkon urkupilli – kanttorismiehen seinäkoriste. Tuvan keinutuoli on tupaantuliaislahja mummolta. Rikulla ei ole herätyskokemusta. Hän nuori vielä on Talon esineilläkin on tarinansa. Hän kasvoi arkipäivän uskoon, jossa voi pyytää: ”Herra auta, nyt mie en tiijä mitä tehä. Kansalaisopistos meitä ol neljä oppilasta unkarilaisel opettajal, joka sano, että ”Rikusta ei tule koskaan soittajaa”. – Soittaes saap olla iha eri maailmas, keskittyy tipluihi nuottiviivastol ja unohtaa työt. kertaa hautajaisis ja häis
Laulut, virret ja rukoukset toisilta kotiseuduilta voivat olla kuin helmiä, kastepisaroita tai auringonsäteitä. Jollakin salaperäisellä tavalla he tuntuvat lohduttavan ja rohkaisevan minua. Ajatukseni viivähtävät heissä usein. Yritän samaistua hänen kokemukseensa. Se saattaa olla raastavaa kuin evakkoon lähteminen. Entä jos minä menettäisin kotiseutuni, johon tuntisin kuuluvani ruumiineni, sieluineni. Jos siinä kurjassa tilanteessa ei olisi muuta tuttua, turvallista ja lohduttavaa kuin Kristuksen kuva, jolle saisin puhua ja itkeä kaiken murheeni tai vain olla siinä Hänen katseensa alla, kyllä siitä kuvasta tulisi erityisen tärkeä ja rakas. Hengellistä kotiseutua voi joutua etsimään, ja onneksi sen voi myös löytää. Siihen voi syntyä ja siinä voi kasvaa. K un olimme kunnostaneet heikossa kunnossa olleen pappilan, saimme karjalaisilta lahjoituksena Evakko-Kristukseksi kutsutun ikonin. 1940-luvulla pappilan asukkaina oli muutamien vuosien ajan useita perheitä, jotka olivat sodan takia menettäneet kotinsa. P Hengelliset kotiseudut Hengellisen kotiseudun voi menettää kuten Karjalan. He olivat kotoisin Salmista, silloisen Neuvostoliiton rajapitäjästä. Kaikki muu mäni.” Minulle on kerrottu, että Evakko-Kristus on ikoni, jonka edessä Suomen karjalaiset ovat rukoilleet kaikkein hartaimmin. Entä jos joutuisin outoon ympäristöön keskelle vieraita ihmisiä, joista monet katsoisivat minua ennakkoluuloisesti, jopa vihamielisesti. Valitettavasti hengellisen kotiseudun voi menettää kuten Karjalan. Koska alkulähde on ehtymätön, siitä riittää ammennettavaa. S aan emännöidä vanhaa pappilaa, jossa on aikojen saatossa asunut suuri joukko ihmisiä. PAPPILAN SALISSA Minna Kettunen • Kirjailija ja Väärnin Pappilan emäntä 22 • askel 1/2018. K ristillinen sanoma on saanut eri aikoina ja erilaisissa maisemissa monenlaisia muotoja ja värejä. Kyseistä ikonia jaettiin aikoinaan karjalaisille vaatimattomana pahvisena painokuvana lohdutukseksi siitä, että Karjalaan olivat jääneet kodit ja ikonit; ehkä hyvinkin kauniit ja koristellut ikonit, joihin liittyi paljon tunnetta, historiaa ja pyhyyttä. K ristitylle oma hengellinen kotiseutu on intiimi asia. Jos tutulla kotiseudulla saisikin elellä, toisten kristittyjen kotiseuduilta saattaa löytyä aarteita. Sen avulla ihme sai tapahtua: karjalaiset pystyivät aloittamaan uuden elämän uusilla kotiseuduilla, kun kaikki oli menetetty. Esimerkiksi ikoni rukouselämän auttajana ja ajatusten keskittäjänä voi olla toisten kotiseudulta saapunut aarre. Katolisen äitikirkon rukoushetket ja anglikaanien Evensong saattavat tuoda arkeen pyhän ulottuvuutta ja tuonpuoleista rytmiä. Eräs vieraanamme ollut karjalainen mummu katsoi Evakko-Kristusta ja sanoi: ”Sillon meillä ei ollu mittään muuta kun tuo Evakko-Kristus. K arjalaisen mummun sanat ovat jääneet mieleeni. Uskonnoltaan he olivat ortodokseja
84 €). Vaihda määrä aikainen tilauksesi jatkuvaan tilaukseen hintaan 69 €. Tilaa soittamalla 020 754 2333 • Lankapuhelimesta: 8,35 snt/puh. + 7,02 snt/min. • Matkapuhelimesta: 8,35 snt/puh. Tarjoushinta on voimassa toistaiseksi ja koskee vain uusia kestotilaajia Suomessa. TILAAJA/MAKSAJA AS_1_18 Nimi Osoite Postinumero ja -toimipaikka Puhelin Sähköposti SAAJA (jos eri kuin maksaja) Nimi Osoite Postinumero ja -toimipaikka Tilaan Itselleni Lahjaksi Kyllä kiitos! Tilaan Askel-lehden jatkuvana tilauksena 12 kk hintaan 69 € (norm. Tilaus alkaa seuraavasta mahdollisesta numerosta. Isä, äiti, lapset – kohta on ilta. . Tilaa sähköpostilla asiakaspalvelu@kotimaa.fi Tilaa internetistä www.askellehti.fi/tarjous ASKEL MAKSAA POSTIMAKSUN Kotimaa Oy Vastauslähetys Tunnus 5001582 00003 Helsinki Minulle saa lähettää tietoa ja tarjouksia sähköpostilla ja tekstiviestillä. Saa toivoa. Ulkomaisiin tilauksiin lisätään postikulut. Yhteystietoja voidaan käyttää ja luovuttaa suoramarkkinointiin henkilötietolain mukaisesti. Kuu on lapselle silta.” Jukka Kemppinen TAIVAS on TAIkurIn VIITTA Saat lahjaksi hovioikeudenneuvos ja professori Jukka Kemppisen herkän ”Taivas on taikurin viitta” runoteoksen, joka on koottu Askelen tilaajille, Pekka Vuoren kuvin, 64 sivua.. + 17,17 snt/min. 1.1.2013 alkaen vähintään kuukauden ajaksi tilattavien sanomaja aikakauslehtien verokanta on 10 % ja Digilehden 24 %. Alle 18-vuotiaalla tulee olla huoltajan lupa lehden tilaamiseen. ”Yö on kuin tasku ja uni on hyvä nousu ja lasku ja äkkisyvä
Lisäksi lähetämme puolin ja toisin kuvia ja videoita. Nykyiset isovanhemmat ovat usein hyväkuntoisia ja jaksavat enemmän. Koska asumme ulkomailla, pidämme paljon yhteyttä skypen kautta”, kertoo Sveitsissä asuva salibandyn ammattilaisvalmentaja Otto Moilanen (38). Toisaalta ymmärrän, että he haluavat välillä lelliä lapsia. Mitä Anna, Emilia, Jaakko ja Otto toivovat omilta vanhemmiltaan suhteessa lastenlapsiin. Mistä apu ikävään, kun isovanhemmat asuvat kaukana. Isovanhemmilta lapset saavat varauksetonta huomiota ja nauttivat siitä täysillä. ”Skypessä lapset ja isovanhemmat näkevät toisensa elävässä kuvassa ruudulla. Luulen, että tässä asiassa on tapahtunut yleisemminkin muutos. Lapset eivät vierasta ruutua siinä välissä. 24 • askel 1/2018. Tärkeintä on välittäminen Saako lapsenlapsia hemmotella. Lapset odottavat aina kaikkien isovanhempien tuloa kovasti. Kun lapset käyvät mummolassa, ei haittaa, vaikka siellä olisi eri säännöt kuin kotona. He haluavat nukkua yöt isovanhempien vieressä ja leikkivät heidän kanssaan paljon. He tuntevat olonsa turvalliseksi isovanhempien seurassa eivätkä ikävöi meitä vanhempia, jos olemme hetken poissa. Suhteet omiin isovanhempiini olivat lapsena aika etäiset. Isovanhemmat pystyvät nykytekniikan avulla esimerkiksi lukemaan lapsille iltasatuja Suomesta käsin. Teksti: Emilia Karhu • Kuvat: Cristian Medel, Ari Nakari H ” Isovanhemmat ovat lapsillemme aivan älyttömän tärkeitä. Aiemmilla sukupolvilla oli ehkä raskaampi elämä ja vähemmän voimia isovanhemmuuteen. Toiset isovanhemmat ovat jo eläkkeellä, joten he pystyvät lentämään luoksemme Sveitsiin melko usein. Meidän tilanteessamme tätä asiaa on joutunut miettimään vähän enemmän, koska isovanhemmat tulevat yleensä meidän kotiimme. Perheeseen kuuluvat 5ja 3-vuotiaat pojat. Voiko heille puhua Jumalasta. Kun he tapaavat lapsia melko harvoin, he eivät halua käyttää aikaansa tahtojen taistoon, vaan katsovat sääntöjen noudattamista joskus läpi sormien
askel 1/2018 • 25
Siitä on iloa sekä isovanhemmille, lapsille että meille vanhemmille.” Mummon kanssa mustikkaan ”Toivon, että lomilla ja kesäisin lapsi pääsisi isovanhempien kanssa metsäretkille ja marjaan samoin kuin itse pääsin aikoinaan”, sanoo ensimmäistä lastaan odottava Anna (32), virkamies. ”Lapsuudessani mummo eli isäni äiti asui samalla paikkakunnalla kuin me. Sillä ei ole kovin paljon väliä, mitä isovanhemmat lastenlasten kanssa lopulta tekevät. Minä ja vaimoni arvostamme sitä, että isovanhemmat ovat kokonaisvaltaisesti omana itsenään läsnä lapsillemme. En kuitenkaan usko, että isovanhemmat yrittäisivät liikaa puuttua elämäämme. Kun kaikesta puhutaan rohkeasti, asiat selviävät parhain päin. Sain mummolta ruokaa ja minusta A Lappeenrantalainen Reijo Moilanen pitää Skypen kautta yhteyttä Sveitsissä asuvan poikansa Oton perheeseen. Pojanpojat Elia ja Joel nauttivat äijän lukemasta iltasadustakin ruudun takaa. Asumme tuolloin osittain isovanhempien luona, mikä on kivaa meidän kaikkien kannalta. Oli ihanaa, kun pappa kalasti meidän lasten kanssa. En ole ehtinyt kovin paljon ajatella lapsen suhdetta isovanhempiinsa. Silloin heiltä uskaltaa pyytää tarvittaessa apua”, Isovanhemmat voivat mielestäni olla vanhempien kanssa tasavertaisia kasvattajia lapsille, jos kaikilla on suunnilleen samanlainen elämänkatsomus ja arvomaailma. Meillä vanhemmilla on tietenkin oman lapsemme suhteen viimeinen sana ja päätösvalta, jos ristiriitoja tulee. Sain mennä aina koulun jälkeen tai vaikka ennen kouluakin käymään hänen luonaan. Lauantaisin hänen luonaan ilmestyi aina yhteen laatikkoon lakua. Eri sukupolvilla voi olla erilaisia käsityksiä kasvatuksesta. välitettiin. Tärkeintä on välittäminen ja se, että ylipäätään tavataan.” Puhutaan suoraan ”Mielestäni on tärkeää, että isovanhemmat asettavat itse selkeät rajat sille, mitä jaksavat ja mikä heille sopii. H 26 • askel 1/2018. Toivomme, että lasten ja isovanhempien suhteet säilyisivät läheisinä lasten kasvaessakin. Asumme kaupungissa ja luontoretket mummolassa kuulostaisivat hyvältä. Pian syntyvän lapsemme molemmat isovanhemmat asuvat melko kaukana, joten hän ei voi tavata heitä päivittäin. Halutessaan he voivat keskustella lasten kanssa myös hengellisistä asioista. Käymme Suomessa vähintään kolme kertaa vuodessa, ja kesällä olemme siellä pidemmän ajan kerrallaan. Meillä näin on. Äidin vanhemmat asuivat kauempana, mutta heidän kanssaan vietettiin kesiä
Tämän näkee vaikkapa siitä, miten onnellinen lapsi on, kun isovanhempi hakee hänet luokseen. Ensimmäisen kerran molemmat ovat olleet yön yli kylässä mummolassa puolivuotiaina. En halua ajatella isovanhempien puolesta enkä joutua tilanteeseen, jossa he lupaavat apua johonkin arkiseen tarpeeseen, ja myöhemmin selviää, että he ovat joutuneet perumaan omia menojaan. Suuren perheen hulinassa hän vetäytyi mielellään taustalle. Olemme vaimoni kanssa molemmat suurista perheistä ja itsellämme on nyt viisi lasta. Mutta tärkeintä on yhdessäolo ja arjen jakaminen. He saavat mielellään olla mukana myös hengellisessä kasvatuksessa. Vanhempien ei pidä pyrkiä kontrolloimaan tuota suhdetta. Sitä lapset eivät aina saa isossa perheessä riittävästi. Olemme kokeneet tosi myönteiseksi asiaksi, että lapsilla on useita turvallisia, kasvattavia aikuisia lähettyvillään. Lapsille on syntynyt vahva luottamussuhde isovanhempiinsa. Jos isovanhempi kokee, ettei osaa leikkiä, sekään ei haittaa. Isoäidit asuivat kaukana. Kun lapset ovat isompia, isovanhemmat toki voivat halutessaan viedä heitä vaikka teatteriin tai sponsoroida lasten harrastuksia. Mummona ja vaarina olemisesta ei kannata ottaa paineita. Arvostamme erityisesti, kun isovanhemmat ottavat joskus yhden tai kaksi lasta kerrallaan tekemään kanssaan arjen pieniä juttuja ja antavat heille erityishuomiota. Arvostamme, kun isovanhemmat elävät lasten kanssa aivan tavallista arkea. Mahdollisimman avoin kommunikaatio puolin ja toisin takaa hyvät suhteet. Ehkä omat vanhempani ovat jopa turhan paljon varoneet tuppautumasta. Joissain perheissä isovanhemmat saattavat tuppautua liikaa nuoren perheen elämään. Jo muutaman tunnin tapaaminen on lapselle merkityksellinen, kun hän saa olla tilanteessa ainoana lapsena. Päiväkodissa käydään esimerkiksi joulukirkossa, ja se on lapsille mukava tapa tutustua hengellisiin asioihin. Muistan, kuinka hän sujautti meille lapsille perinteisiä toffeekarkkeja ja muita herkkuja. Lyhyehköt tapaamiset ovat uskoakseni myös isovanhemmille kevyempiä ja helpommin järjestettävissä kuin yökyläilyt, etenkin kun heillä on muitakin lastenlapsia. Molemmat isoisäni olivat jo kuolleet, kun synnyin. Heidän pitää vaan sitten olla valmiita myös vastailemaan lasten kysymyksiin Jumalasta. Meillä ei ole ollut tätä ongelmaa. Vieressä istumallakin voi luoda hyvän suhteen lapsenlapseen.” ”Ei tarvitse olla supermummo tai supervaari." askel 1/2018 • 27. Kasvoimme vaimoni kanssa kristillisissä kodeissa, ja meille on luontevaa, että isovanhemmat vievät lapsenlapsia kirkkoon. Isovanhempien kotona voi mielestäni olla hiukan eri säännöt kuin lapsen kotona. Mitään erityistä ei tarvita. Toinen heistä asui setäni perheen kanssa, ja tapasin häntä kesäisin. Pienelle lapselle on jo elämys olla hiekkalaatikolla tai pulkkamäessä jonkun muun kuin oman vanhemman kanssa. Erot eivät ole radikaaleja, mutta eri paikoissa on hiukan eri tavat ja säännöt. Kyllä isovanhemmilla on oikeus vähän hemmotella ja poimia parhaita paloja lapsen kanssa olemisesta.” Vaari vie pulkkamäkeen ”Ei tarvitse olla supermummo tai supervaari. Tapaamme isovanhempien kanssa usein lyhyelläkin varoitusajalla, ja se on toiminut meillä hyvin. On hyvä, että isovanhemmat tarjoavat apua tai kutsuvat lasta yökylään, kun siihen on sopiva hetki. Kotona on omat kuviot ja molempien isovanhempien luona omanlaisensa. H sanoo Jaakko (39), työterveyslääkäri, jolla on viisi lasta ikähaitarilla 2–14 vuotta. Olemme halunneet opettaa lapsille, että he ovat turvassa, vaikka omat vanhemmat eivät aina olisikaan paikalla. Toisen luona kävimme esimerkiksi jouluna. Lapsenlapsen ja isovanhemman suhde on tärkeä ja nimenomaan heidän välisensä. Pulkkamäki tai retki ruokakauppaan yhdessä isovanhemman kanssa voi jäädä lapselle vahvana mieleen”, toteaa Emilia (32), sairaanhoitaja ja 3ja 1-vuotiaiden lasten äiti. En ole kaivannut sitä, että isovanhemmat osallistuisivat lasten uskonnolliseen kasvatukseen. Lapsemme ovat olleet pienestä saakka hoidossa isovanhemmillaan. Kun hän vain istuu vieressä ja seurailee leikkimistä, lapsi kokee läsnäolon erityisenä. Arkeamme auttaa myös kovasti muutamien tuntien hoitoapu pienimmille lapsille silloin tällöin. Ei tarvitse antaa lahjoja tai karkkia tai tehdä mitään erikoista. Lapset saavat monenlaisia roolimalleja ja oppivat olemaan erilaisissa ympäristöissä. ”Meillä on poikkeuksellinen tilanne, koska lastemme molemmat isovanhemmat asuvat kahden kilometrin säteellä meistä. On ollut myös tärkeää päästä joskus kahden kesken treffeille oman miehen kanssa. Toki isovanhemmatkin saavat halutessaan viedä lapsia kirkkoon. ”Itselläni ei ole ollut erityisen läheisiä suhteita omiin isovanhempiini, mutta hyvät kuitenkin
Lämpöä myös bonuslapsenlapselle Uusperhetilanteissa Anja Saloheimo kannustaa isovanhempia osoittamaan lämpöä ja mielenkiintoa myös lapsensa uuden puolison lapsia eli niin sanottuja bonuslapsenlapsia kohtaan. Jos välirikon syy on selvillä, isovanhempi voi omalta puoleltaan yrittää selvittää, pahoitella, pyytää anteeksi ja pyrkiä korjaamaan tilannetta. He voivat ajatella, että ”en minäkään pilalle mennyt, vaikka sain lapsena tukkapöllyä ja piiskaa”, ja rankaisevat myös lapsenlapsiaan fyysisesti. Joskus lapset saattavat katkaista lapsenlasten ja isovanhempien välit syistä, jotka eivät oikeasti liity lapsenlapsen ja isovanhemman suhteeseen. Jos isovanhemmalla on päihdeongelma tai vanhempi joutuu muuten pelkäämään, että lapsi joutuisi kokemaan mummolassa kaltoin kohtelua, on syytä rajoittaa tapaamisia. – Kokeneet, asiantuntevat ihmiset osaavat auttaa sen hahmottamisessa, onko huoli aiheellinen. Tämä on kuitenkin laitonta ja hyvin vahingollista. Avioerot, uusperhekuviot, päihteet, mielenterveyden ongelmat, ylireaAnna lapsenlapselle aikaa! Kirkkonummen perheasiain neuvottelukeskuksen johtava perheneuvoja Anja Saloheimo vasta haaveilee isovanhemmuudesta, mutta on oppinut asiasta työn kautta paljon. Lastensuojeluilmoituksen seurauksena perheessä voi tapahtua paljon hyvää ja myönteistä. – Ristiriidat ovat toisinaan sydäntä särkeviä. Kun lapsi on tahtoiässä, hänen sanojaan ja reaktioitaan ei kannata ottaa henkilökohtaisena loukkauksena. Näin tilanteeseen tulee suhteellisuudentajua. Erilaisin pieninkin tukitoimin ahdistava tilanne saattaa kääntyä hyväksi. Virtahepo mummolassa Aina kaikki ei kuitenkaan suju kuin tanssi. P arhaimmillaan isovanhemmuus on valtavan hieno asia niin isovanhemmille itselleen kuin lapsenlapsille ja heidän vanhemmilleen. – Lisäksi on tärkeää kunnioittaa lapsen rajoja. Tukea väsyneille vanhemmille Jos isovanhemmalle herää vakava huoli lapsenlastensa hyvinvoinnista, Anja Saloheimo kannustaa puuttumaan asiaan rohkeasti. Isovanhemmilla on oikeus sanoa hoitotoiveille ei, jos heillä on muuta menoa tai voimat eivät riitä. Aikuistuttuaan lapsenlapset voivat ilahduttaa vanhuksia käynneillään ja auttaa ja tukea vastavuoroisesti, Saloheimo kannustaa. – Murrosiässä isovanhempi voi olla lapsen uskottu, kun sukset menevät omien vanhempien kanssa ristiin mielen kuohuessa. – Lisäksi on tärkeää, että isovanhemmat ovat hienotunteisia eivät arvostele lapsenlapsen ulkonäköä, vaikka teinin hiustyyli näyttäisi heidän silmissään kamalalta. Toisaalta suhteisiin voi liittyä kipuja ja ristiriitoja. Aina pitäisi miettiä lapsen etua, Saloheimo toteaa. On tärkeää, että lapselle annetaan aikaa ja häntä kunnioitetaan, Saloheimo sanoo. – Huostaanotto on vasta äärimmäinen ratkaisu, eikä sitä kannata pelätä, kun miettii lastensuojeluilmoituksen tekoa, Saloheimo sanoo. Nämä tilanteet ovat erityisen vaikeita ja surullisia. Toisaalta isovanhempien on syytä kunnioittaa lastensa perheitä ja heidän linjauksiaan. Hän painottaa rajojen tärkeyttä ja yhteistä aikaa. Lapsen kehon rajoja ei saa rikkoa eikä heille saa tuottaa häpeäkokemuksia, Saloheimo painottaa. P Anja Salonheimo 28 • askel 1/2018. – Perheen lapsia ei kannata jaotella, koska he eivät ole koskaan vastuussa eroista tai uusista liitoista. Isovanhemmasta voi tulla lapselle todella tärkeä, tukeva, rinnalla kulkeva aikuinen. Yhdessä touhuaminen, pelaaminen ja leikkiminen lähentävät. Toisinaan suhteiden rajoittaminen on myös perusteltua. Isovanhempien on myös tuettava aikuisten lasten, miniöitten ja vävyjen kasvatusperiaatteita, mikäli ne eivät ole lapsille vahingollisia. – Tällainen läheisyys syntyy kuitenkin vain, jos tapaamisia ja yhdessäoloa on ollut pienestä asti. Perhe voi saada kodinhoitoapua ja lastenhoitoapua sekä väsyneet vanhemmat tukea. Leikkiä ja skypepuheluita Hyvän suhteen luominen lapsenlapsiin edellyttää, että isovanhemmat ovat kiinnostuneita heidän tekemisistään ja tapaavat heitä riittävän usein. Jos välimatka on pitkä, nykytekniikka mahdollistaa esimerkiksi videopuhelut. Myös sosiaaliviranomaisiin kannattaa ottaa yhteyttä matalalla kynnyksellä, joko yhdessä lasten kanssa tai itsenäisesti. Teksti: Emilia Karhu • Kuva: Esko Jämsä goinnit ja loukkaantumiset voivat uhata isovanhemman suhdetta omiin lapsiinsa ja lapsenlapsiin. Riittää, että haluaa tutustua myös bonuslapsenlapsiin. Kun tämä ujostelee, on edettävä kontaktin ottamisessa lapsen tahtiin. – Joskus isovanhemmat saattavat myös ymmärtämättömyyttään toimia väärin ja rikkovasti. Välit voivat mennä poikki monesta eri syystä. Lapsi voi saada isovanhemmalta ymmärrystä ja tukea. Ensin voi pyrkiä käymään perheen kanssa rauhallisessa ja kunnioittavassa hengessä keskusteluja, joissa asioista puhutaan suoraan. Jos tilanne vaatii puuttumista, ei kannata arkailla lastensuojeluilmoituksen tekemisessä. Rakkautta ei tietenkään voi itsestään pakottaa, mutta neutraali ystävällisyys ja hyvä tahto vievät jo pitkälle. Pienten lasten ateriaja nukkumisajat on hyvä säilyttää aina samoina
Postita kortti osoitteella Askel / ”Paras kansi”, PL 279, 00181 Helsinki. Vastata voi myös sähköpostilla otsikolla ”Paras kansi”: askel.toimitus@kotimaa.fi 1 5 10 2 6 11 3 7-8 12 4 9 askel 1/2018 • 29. Arvomme viisi kirjapalkintoa 17.1.2018 mennessä vastanneiden kesken. Valitse paras kansi Äänestä postikortilla vuoden 2017 kansista itsellesi mieluisinta. Kirjoita korttiin kannen numero, lyhyt perustelu valinnalle, oma nimi ja osoite
Tai ehkä isää ei ole ollut tai suhde häneen on ollut vaikea, jopa traumaattinen. Jeesuksen antama kuva isästä on tuhlaajapojan isä, joka odottaa, sulkee syliinsä, vastaanottaa ja rakastaa. Meidän Isä Pirjo Kantala • tuomaspappi RUKOUS K un Jeesus opetti ystäviään rukoilemaan, hän opetti heitä kutsumaan Jumalaa Isäksi. Saat nimittää häntä isän nimellä. Juutalaisuudessa oli ennenkuulumatonta nimittää Jumalaa tuttavallisesti meidän isäksi. Silloin syntyy yhteys Isän – Jumalan – ja sinun välille. Koko kosmos on Jumalan läsnäolon paikka. Minussa. Lausuitpa oman isän kutsusi arasti sopertaen tai rohkeasti huutaen, on tärkeää, että sanot sanan ”Isä”. Kuulostaa ihan siltä kuin olisin lapsi kerrostalon pihalla, katsoisin ylös ikkunoihin ja huutaisin suureen ääneen: ”Meidän iskä, mulla on asiaa.” Saat kutsua Jumalaa kuin hyvää vanhempaa, isää tai äitiä, kun sinulla on puutteita tai tarpeita. Joka on pyhä. Kun lausun ”Isä meidän”, voin samalla kutsua itselleni isää, jonka kuva parantaa ja korvaa sitä, mitä ei ole ollut. Reaaliajan ja todellisuuden ulkopuolella. Samalla kerrot myös meidän muiden tarpeista. Ei ainoastaan sinun tai minun tarpeet, vaan meidän kaikkien tarvitsevien. Ja yhtä aikaa myös täällä läsnä, rinnallani elämässä. Lapsen luottamuksella voit kertoa omista tarpeistasi. Meidän isä anna meille, rukouksessa sanotaan. 30 • askel 1/2018. Toisella puolen ja toisessa ulottuvuudessa. Kun kutsumme Jumalaa isäksi, mieleemme nousevat omat kuvat isästä, lempeästä tai ankarasta, läheisestä tai kaukaisesta. Yhteys, jonka Jeesus on avannut ja joka kantaa. Meitä jokaista. Kutsun häntä, joka on taivaassa
Elämä tuntuu yksinäiseltä ja autiolta. Hän on läsnä enemmän pimeydessä kuin valossa, Hän on enemmän läsnä lohduttomuuden kuin lohdutuksen aikoina. Johanneksen yksi ajatus Jumalan luo johtavasta tiestä on se, että kun Jumala ottaa meiltä pois jotakin, hän aina antaa tilalle. Totta on, että toisen ihmisen läheisyys on tärkeää. Kiitos Taivaan Isä ”Kiitos, kun Taivaan Isä on kuullut rukouksen ja olemme saaneet yhteistä lisäaikaa syövän keskellä.” Oli rohkaisevaa lukea kirjeestäsi, että jaksat kiittää vaikeassa elämäntilanteessa. Uskalla kulkea sen läpi. Että aviopuolisoa kaipaavat löytäisivät toisensa. Jumala tuli ihmiseksi ollakseen meidän kanssamme ja rinnallamme silloin, kun meillä on vaikeaa, kun sairaus kohtaa. Joitakin rukousaiheita julkaistaan lehdessä tällä palstalla, mutta aina ilman tunnistettavia nimiä. Se on sen todellisuuden valo, jossa miehesi on, ja se valo loistaa sinullekin. Rukouspyyntösi puolesta rukoillaan Helsingin Mikael Agricolan kirkon Tuomasmessun rukousryhmässä ja myös Tuomasmessun yhteydessä kerran kuukaudessa. Kun toinen on rinnalta poissa, on kuin puolet elämästä olisi kadonnut. Jeremian kirjassa (9:31) Jumala lupaa itse johdattaa meitä, kun kuljemme rukoillen. ”Rukoilkaa te siis näin: Isä meidän, joka olet taivaissa! Pyhitetty olkoon sinun nimesi.” Matt.6:9 askel 1/2018 • 31. Espanjalainen mystikko Ristin Johannes (1542–1591) kirjoitti aikanaan, että pimeässä, joka tuntuu sietämättömältä, hohtaa kuitenkin toisen todellisuuden valo. Rukoukseni Rukouspyyntöni: Tahdotko, että puolestasi rukoillaan. Sinulla on ikävä etkä tiedä, miten jaksat eteenpäin. Pyydät, että rukoilisimme sinulle voimia suunnattomaan suruun. Rukoilemme, että enkelit johdattaisivat. Rukoilemme, että tuntisit Taivaan Isän läsnäolon. P on, että tämä surun aika, joka aluksi tuntuu kuin pimeältä yöltä, voisi vähitellen kirkastua. Rukoilemme, että yksinäinen löytäisi toisen seuraa ja kumppania kaipaavan. Voimia suunnattomaan suruun Miehesi kuoli syyskuussa äkillisesti. Läheisen menettäminen äkillisesti on suuri elämänkriisi. Rukoilemme miehesi puolesta edelleen, että hoidot auttaisivat ja että te omaiset jaksaisitte sairauden keskellä. Ja jokaisen sitä kaipaavan puolesta rukoilemme. Ja kaikessa siinä kivussa, jota elämä aiheuttaa, Jumala on läsnä. Jumalan läsnäolo tuntuu vahvempana lohduttomuuden ja pimeän keskellä kuin silloin, kun on kaikki hyvin. Kun elämässäsi siis on pimeää, uskalla kulkea surussa riittävän kauan. Tämä on se uskon tie, jota hän kehottaa meitä kulkemaan. ”Enkelit, antakaa minulle ystävä” Moni pyytää, että rukoilisimme ystävää, puolisoa tai elämänkumppania
Siinä tosin olemme erilaisia. Jumala on luonut jokaiselle meistä oman aikamme. Siitä elintila alkoi kasvaa. Rajapintoja päivän ja yön välillä kutsumme iltaja aamuhämäräksi. Elinaika. Olen kokenut niiden rikkovan itsemääräämisoikeuttani, vapauttani tehdä tässä maailmassa ihmeitä. Kun helsinkiläiset sukulaisemme tulivat käymään, he joutuivat anomaan luvan nimismieheltä, sillä asuimme rajavyöhykkeen sisällä. Kun ihminen etsii rajojaan, hänen tehtävänään on löytää elämässä oma paikkansa, oma lajinsa, oma nimensä ja oma rytminsä. Mutta samalla ne kieltämättä rajaavat reviiriämme. Ja on yö, jolla silläkin on rajansa. Päivä on päivä ja yö on yötä. Elinaika. Toisaalta liian tiukasti rajattu reviiri muistuttaa vankilaa. Ei mitään rajoja. Luovuus on rajoittamista Vanhemmiten olen joutunut tarkistamaan kantaani. Valmistaudu yön vapauteen Ensimmäinen Jumalan tekemä rajaus oli valon ja pimeyden rajaviiva. Jumala erotti valon pimeydestä. Joitakin rajoja ei saa ylittää. On päivä, jolla on rajansa. Se muuten on ilmaistu kauniisti luomiskertomuksessa: ”Kaikki elolliset maan päällä kantavat hedelmissään kukin lajinsa mukaista siementä.” Lopuksi Jumala loi yksittäisen ihmisen antamalla hänelle nimen. Muistan vieläkin kyltin, jossa luki: Seis! Stop! RAJAVYÖHYKE! Kyltin ohittaminen oli luultavasti satunnaisille vieraillemme outoa ja ehkä vähän pelottavaa. Kysymys rajoista on kuitenkin monimutkainen, sillä jokin kutsuu ihmistä koko ajan laajentamaan reviiriään. Tiesimme, että venäläiset pysyvät rajan takana. Ja hämärän merkillinen siunaus. Tällä hän rajasi eli erotti ihmisen omaksi itsekseen. Kaikki tämä tapahtuu sen rajan sisällä, joka on aika. Koko elämän voi nähdä omien rajojensa etsimisenä. Jumala loi elämälle välttämättömän paikan erottamalla vedet ja mantereet, maan ja taivaan toisistaan. Raja merkitsi turvaa. Siihen liittyy myös vuorottelu yön ja päivän välillä. Kun Jumala rupesi luomaan, hän loi neljä sellaista rajaa, joita ihmisen on mahdotonta ylittää. SANOJA & TEKOJA Olli Valtonen • rovasti ja HelsinkiMission toiminnanjohtaja 32 • askel 1/2018. Siinä jää maailma ja elämä kokematta. Jumala loi ajan rajaamalla valon ja pimeyden. Jumala loi eri lajit ja asetti sen rajan, joka on geeniperintö – raja, joka erottaa elolliset toisistaan. Kun Jumala loi maailman, hänen keskeisin työkalunsa oli rajojen asettaminen. Joku jää tuttuun ja turvalliseen vain siksi, että se on niin vaaratonta. Ennen luomista oli autius ja tyhjyys. Rajoittaminen on mielikuvissani ollut luovuuden vastakohta. Kaikki tämä tapahtuu sen rajan sisällä, joka on aika. Mutta niiden rajalla on hämärä. Raja, jonka joku mieltää lahjaksi, toinen kiroukseksi. Itse kuulun ihmislajiin, joka suhtautuu rajoihin epäluuloisesti. Erityisesti Raamatun luomiskertomus pani pikkuisen tarkistamaan konseptiani. Mutta luomiskertomuksessa luotiin uutta rajaamalla eri asioita toisistaan. Olenko nykymenossa kadottanut hämärän siunauksen ja hämärän pyhyyden. Hedelmä kantaa lajinsa mukaista siementä Mitä nuo neljä rajaa ovat. Rajojen siunaus O lin nelivuotias, kun isä ja äiti saivat päähänsä muuttaa Helsingistä rajaseutukoulun opettajiksi Vaalimaalle. Aika on jäädä ja aika lähteä Rajojen tarkoitus on suojella. Lapsena rajat olivat kotipiha ja äidin sana. Meille kotipiiri oli kuitenkin tuttu ja turvallinen. Löytöretkenä. Rajoitukset ovat yleensä saaneet minut huonolle tuulelle. Kun ihminen etsii omia rajojaan, hänen tehtävänään on löytää elämässä oma paikkansa, oma lajinsa ja oma nimensä eli perimmäisin identiteettinsä. Asuimme koululla, joka sijaitsi aivan Neuvostoliiton tuntumassa. Enemmän vähennyslaskua kuin ynnälaskua. Ei ainakaan eksy
Sammuta valot ja ruudut ajoissa Tässä olemme ylittäneet Jumalan luoman rajan – ja kärsimme siitä. Ja sama siunaus päivään valmistautuessa on aamun hämärä. Nukun onneksi hyvin. Jokainen yö asettaa työlle rajan, sillä kuhunkin päivään kuuluu vain yhden päivän huoli. Onneksi yöhön voi valmistautua. Hämärä on Jumalan luoma valomerkki ihmiselle. Hämärän määritelmä tulee muuten tästä. P Hämärä on Jumalan luoma valomerkki ihmiselle. Paitsi että minä katson televisiota. Mieleni on ollut levoton siksi, että olen kuolemanväsyneenä syöksynyt uneen yölampun nappia painamalla, lepoon mitenkään valmistautumattomana, aivan liian nopeasti. On aika vetäytyä aktiivisuudesta. Keksimme sähkövalon. Se ei ulotu yhtä päivää pitemmälle. Yön ja päivän rytmi on yksi niistä. Hämärällä tarkoitettiin aikaa, jolloin vielä näki lopetella ulkotöitä ja panna työkalut korjuuseen. Mutta on myös öitä, joina olen herännyt rauhattomana ja ahdistuneena. Iltahämärä on polku yön lepoon On rajoja, joille emme voi mitään. Ja luen Talouselämää. Tarjoilu päättyy kohta. Kaikki vastuuta kantavat aikuisetkin saavat yöllä olla lapsia ja vapaita vastuusta. Iltahämärä kutsuu taas jättämään kaiken ja vetäytymään lepoon. Tai kirjoitan kolumnia. Näin me menetimme iltahämärän rauhoittavan himmeyden ja aamun sarastuksen toivonsäteet. Se oli joutunut pois rajoiltaan. Mieleni ei ollutkaan valmis yön vapauteen. Me menetimme iltahämärän. Ja olen näin huonon yöni ansainnut. Juuri ennen työhön ja vastuisiin ryntäämistä. Polku on illan hämärä. Aamuhämärä kutsuu hereille, käymään päivän tehtäviin ja ongelmiin. askel 1/2018 • 33. Mutta yön tuomaan vapauteen ei voi rynnätä noin vain. Yö on vastaanottamisen aikaa. Vastuu on rajattu. Päivä on työtä ja vastuunkantamista. Siksi on tämä iltahämärä, siirtymäriitti vastuista vapauteen. Lapsen aikaa. Sillä hämärän tullessa ihmisen kuuluu palata itseensä ja koota yhteen kaikki, mikä päivän mittaan on voinut joutua hajalle. Tarjoilu päättyy kohta. Illat muutettiin päiväksi ja ihmisen luontainen rytmi murrettiin
Pojat, jalkapallo ja futismutsi 34 • askel 1/2018
¶ Molemmat pojat pelaavat jalkapallon ammattilaisina, Sauli Väisänen Italiassa ja Leo Väisänen Rovaniemellä. ¶ Nyt hän muistelee aikaansa kuormajuhtana lämmöllä. Siitä ei ole kuin muutama vuosi, kun Anna-Liisa Tilus kuskasi lapsiaan treeneihin ja peleihin, muonitti ja pyykkäsi. D Teksti: Pirjo Wesaniemi • Kuvat: Jani Laukkanen Pojat, jalkapallo ja futismutsi askel 1/2018 • 35
Toisaalta olen myös iloinnut ystävän kanssa, joka on saanut syövän jälkeen terveen paperit. Nyt se on toimittajan työtä. Mutta harvoin kelpaan heidän kanssaan katsomaan otteluita, koska teen niin tyhmiä kysymyksiä, Anna-Liisa nauraa silmät sikkurassa. Välillä kuskilla oli kiire ja tuntui lottovoitolta, jos pojilla oli treenit samassa hallissa. Tänään itkin yhdessä isän kanssa, jonka tytär kuoli jonkin aikaa sitten vatsasyöpään. – Minua kehotettiin hankkimaan oma elämä. Yhteyttä pidetään vieläkin. – Olen futismutsi sanan varsinaisessa merkityksessä. Leo kulki tietysti mukana isoveljen harrastuksessa. Pojilla oli treenit vähintään kolme kertaa viikossa, viikonloppuisin pelit ja turnaukset. Pelaamaan Leo suostui vasta, kun hänen ikäisilleen perustettiin oma joukkue. Siitä hän on erityisen iloinen, että on saanut tehdä myös esiintymisvalmentajan töitä, Ylellä ja viimeksi Laajasalon opistossa, jossa hän oli opettamassa televisioesiintymistä. – Nykyään työ on ihan muuta kuin se oli silloin alussa. Välillä minä lenkkeilin odottaessani. Se on yhdistänyt meitä todella paljon. A nna-Liisa kertoo, että hänen piti mennä Ylelle töihin vain vähäksi aikaa, mutta aika on nyt venähtänyt jo 21 vuodeksi. Julmaa on vain, jos minua verrataan yli 30 vuoden takaiseen Miss Suomi Anna-Liisaan. Kelpaan kuljettamaan, ruokkimaan ja huoltamaan. Lähivuosiin on kuulunut isojakin muutoksia. Hänestä tuli puhetyöläinen. Minulla on kaksi silmää katsoa takaisin. Lapset ovat jo omillaan, ja Anna-Liisa on viisivuotiaan pojan onnellinen mummu. Iinan mielestä parasta oli se, että äiti oli jäämässä äitiyslomalle. – Elämä on surua ja iloa. Näinä vuosina tulivat tietysti muidenkin pelaajien vanhemmat kentän laidalla tutuiksi. Vanhemmat ihmiset kyllä tuntevat. Sauli oli vain neljävuotias, kun äiti vei hänet Ulvilantien hiekkakentälle. Lisäksi olen saanut olla juontajana monenlaisissa tilaisuuksissa, muun muassa Tangomarkkinoilla ja Senaatintorin uudenvuoden tapahtumassa. Torpanrannan kahvilassa Helsingin Munkkiniemessä monet katsovat ja hymyilevät hänelle iloisesti. Urheilu ei mene koskaan hukkaan, urheilevista lapsista kasvaa notkeita, vahvoja, ketteriä ja henkisesti ryhdikkäitä nuoria. Ihan pienestä asti poika oli jo potkinut pyykkikorista noukkimiaan sukkapalloja. Johtuukohan se siitä, että ollaan maalta, kun asia ei ollenkaan tunnu uhrautumiselta. Iina kävi ratsastamassa Espoossa, pojilla oli itäisessä Helsingissä pelejä ja treenejä. Mutta se oli minun omaa elämääni, enkä kadu sitä mitenkään. Työasut ovat vaihdelleet iltapuvuista toppahaalareihin. Lapsista vanhin, Iina oli ensimmäisellä luokalla, Sauli oli kaksi ja puolivuotias ja Leo vielä äitinsä masussa. Se on sellaista, että aina on joko nokka tai pyrstö tervassa kiinni. Kysyn, haittaako häntä se, että kaikki tuntevat. Hän tulee monta kertaa viikossa kertomaan Ylen eri medioiden palveluista ja TV1:n ohjelmista. "Olin usein mukana treeneissä ja peleissä. Pääasiassa kirjoittamista yhä, mutta teemme myös graafisen alan tehtäviä ja sosiaalisen median sisältötuotantoon liittyvää työtä. Se on yhdistänyt meitä todella paljon." 36 • askel 1/2018. Futis on koko perheen harrastus. Välillä tunsin itseni logistiikkaihmeeksi, ruuhka-aikana piti etsiä reitit poikki pääkaupunkiseudun. H nna-Liisa Tilus on meille televisiosta tuttu. En halua olla missi, olen 53-vuotias kompromissi, Anna-Liisa sanoo naurua silmissään. – Mitä! Katsovatko teinit TV1:stä. Ei minua haittaa, jos katsotaan. –Olin usein mukana treeneissä ja peleissä, koska halusin tietää, mitä lapseni tekevät. Saulin mielestä oli ihan sama, tuleeko veli vai sisko, kunhan vauvalla vaan on napa. L uemme hitusen haikeina ja hilpeinä edellistä Anna-Liisasta kirjoittamaani juttua Eeva-lehdestä 20 vuotta sitten. – Vain promille näistä pelaajista päätyy ammattilaisiksi, joidenkin kohdalla loukkaantuminen voi päättää lupaavasti alkaneen uran
askel 1/2018 • 37. – Olen futismutsi sanan varsinaisessa merki tyksessä
Sauli on myös hänen kummisetänsä. Kolmikkoni on oppinut elämään omannäköistään elämää ja maalaa siitä omannäköistään taulua. Arvostan pientä elämää, jossa arki ja pyjamapäivät ovat tärkeitä. Anna-Liisa on kotoisin Keski-Pohjanmaalta, Helsingissä hän on aina asunut Munkkiniemen seudulla. P A Anna-Liisa kannustaa panostamaan lapsiin ja heidän harrastuksiinsa. Mutta aivan samalla tavalla vanhempien ja isovanhempien kannustamista tarvitaan monissa muissakin harrastuksissa. – Se tuo sisältöä elämään ja pysyt kärryillä, mitä lapsellesi tapahtuu ja kuuluu. Minulla lukee CV:ssä ”Kuormajuhta”. Joukkueissa puhutaan eri kieliä; ainakin suomea, englantia ja ruotsia. Pojat halusivat pelata ja se oli kivaa. Viime syksynä hän siirtyi Italian Serie A:n SPAL 2013 joukkueeseen. Eivät pojat vain minua kiitä, vaan myös isäänsä, valmentajiaan, yhteisöä, isovanhempia ja kaikkia kannustajia. Hän golfaa, kävelee ja juokseekin vähän. Nyt he elävät unelmaansa ja nauttivat siitä. A nna-Liisa sanoo, että hän puhuu tässä omasta kokemuksestaan jalkapalloilevien lasten äitinä. En todellakaan tiedä, miten paremmin olisin vuoteni voinut viettää. – Onhan lapsia ikävä, mutta on ihan luonnollista, että lapset lentävät pesästä omaan elämäänsä. Lapset ovat hienointa, mitä Anna-Liisa kokee saaneensa aikaiseksi. Leo pelaa kotimaan liigaa Rovaniemen Palloseurassa sekä U21:n maajoukkueessa. – Pitkin päivää hengitän ja huokailen Taivaan Isän suuntaan. Kaikki vanhemmat ovat huolissaan, se kuuluu asiaan. Pitää vain jaksaa kannustaa, lohduttaa ja pyykätä. Kävin katsomassa Saulia Italiassa. Nyt vain kädet ristiin, ettei tulisi loukkaantumisia ja hän saisi nauttia tästä unelmansa vaiheesta, äiti summaa. Se on lohduttanut ja kantanut. V iisivuotias tyttärenpoika oli viime kesänä jalkapalloleirillä, mutta hän vasta maistelee harrastuksia. Ferrara on Jyväskylän kokoinen vanha ja mukava kaupunki. Se kertoo naisesta, joka unohti monta vuotta elämästään ja elää nyt ihan jonkun muun elämää. – Olen kasvanut tykkäämään itsestäni tällaisena. Usko on kuulunut Anna-Liisan perheen elämään turvallisesti sukupolvelta toiselle. Yhdessä vietetyt tunnit ja päivät antavat molemmille iloa ja välittämistä. Mutta kuten meillä kaikilla, heilläkin on iloja ja suruja. Lapsiin kannattaa panostaa ja heidän harrastuksiinsa, vaikka niistä ei ammattia tulisikaan. – Parhaillaan yöpöydälläni on kirja Nainen, joka unohti. Anna-Liisa kertoo, että kotimaan jalkapalloilu on kansainvälistynyt. Yhdessä vietetty aika antaa molemmille iloa ja välittämistä. He nauttivat siitä, mitä tekevät. Kuljen mielelläni metsissä tai meren rannoilla kuunnellen omia ajatuksiani ja luonnon ääniä. Olen hyvin tavallinen ihminen. Nautin rauhasta ja hiljaisuudesta. Enot ovat hänelle enoja, eivät jalkapallotähtiä. H 38 • askel 1/2018. Edesmennyt manageri Ville Lyytikäinen alkoi etsiä Saulille ulkomaan yhteyksiä. Sauli on pelipaikaltaan puolustaja ja pelaa myös Suomen A-maajoukkueessa. Anna-Liisa on yksi niistä naisista, joille lapsista puhuttaessa syttyy valo sydämeen. Sauli oli vasta 19-vuotias lähtiessään ammattilaiseksi Ruotsiin kolmeksi vuodeksi. Nyt Sauli on oppinut hyvin jo italiaakin. S auli pääsi pelaamaan kotimaan liigaan. – Jalkapallo on ollut harrastus, jota tehtiin tosissaan. Hänellä on polkupyörä eteisessä, koska on ihmisiä, jotka tykkäävät ajaa toisten pyörillä. Se palkitsee urheiluvuosina ja myöhemminkin. – Kun minusta tuli mummu, iloitsin siitä, että tarinani jatkuu hänessä
Suolaa käytettiin myös lääkkeenä. He ovat suola ja valo maailmassa. askel 1/2018 • 39 ”Raamattu puhuu siitä, että suola voi käydä mauttomaksi. Se oli välttämätöntä, jotta ruoka, erityisesti liha, säilyisi vähän pidempään, ja samalla se tietenkin antoi sille lisää makua. Olen joskus lainannut kuulemaani lausetta: ”Todistan Jeesuksesta vain silloin, kun kysytään, mutta elän niin, että kysytään.” Tämäkin on melkoinen haaste. S ilti kristilliseen todistukseen kuuluvat myös sanat. Millainen maailma olisi ilman sitä suolaa ja valoa, jota lähetystyö ja kristillinen diakonia ovat maailmaan tuoneet. Kyseessä voi silloin olla liiallinen suolapaakku. Meillä Suomessa uskon asioista puhuminen on tabu, mutta ehkä maamme muuttuminen moniuskontoisemmaksi rohkaisee meitäkin avaamaan suumme. Moos. Minäkö suola tai valo. Olemme pyytäneet TT Eero Junkkaalaa vastaamaan lukijoiden kysymyksiin. Kun ajattelemme itseämme kristittyinä, näitä ei ole ihan helppo sovittaa itseensä. Tällaisen havaitseminen saattaisi olla merkki paakkuuntuneesta suolasta tai liian häikäisevästä keinovalosta. Miten kristinusko alkoi muuttaa maailmaa ensimmäisinä vuosisatoina. Eikä lamppua, kun se sytytetään, panna vakan alle, vaan lampunjalkaan. Kyse ei kuitenkaan ole vaatimuksesta, joka meidän pitäisi täyttää. P Suolataanko sanoilla. Sitä ei koeta tyrkyttämiseksi, jos joku kertoo, mihin uskoo. Monissa muissa kulttuureissa on luontevaa ja suositeltavaa puhua uskonnosta. Jos usko Jeesukseen on meille tärkeä, se näkyy jollain tavalla elämässämme. S uola oli muinaisina aikoina mahdollisesti vieläkin tärkeämpi elinehto kuin nykyisin. Ehkä mieluummin kirpeä sitruuna tai kuluneiden pattereiden himmentämä olematon tuikku. Osoite: Askel, Kysy Raamatusta, PL 279, 00181 Helsinki tai: askel.toimitus@kotimaa.fi. Yllä olevassa tekstissäkin puhutaan hyvien tekojen todistuksesta. 5:13–16). 18:19). K ysyjä pohtii, onko suolana oleva uskovainen sellainen, joka välittää evankeliumia. Näin loistakoon teidän valonne ihmisille, jotta he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät Isäänne, joka on taivaassa” (Matt. Kyllä on. L ähdetään katsomaan asiaa toisesta suunnasta. Kuinka paljon hyvää kristityt ovat tässä maailmassa saaneet aikaan. S uolana ja valona oleminen on siis sitä, että elää Jeesukseen uskovana tässä maailmassa. Hän ei sano, että näiden pitäisi pyrkiä olemaan tai kilvoitella, jotta saavuttaisivat suolan aseman. Sellainen kristitty, joka yrittää joka paikassa puhua Jeesuksesta, koetaan helposti luotaantyöntäväksi. Kristinusko on aina levinnyt tavallisten kristittyjen uskon todistuksen kautta. Mutta onneksi niin ei tarvitsekaan tehdä. Ei se kelpaa enää mihinkään: se heitetään menemään, ja ihmiset tallaavat sen jalkoihinsa. J eesus sanoo opetuslapsilleen, että nämä ovat maan suola. Tai jos tullaan yksilön tasolle: moni kristitty työpaikallaan tai naapurustossa on vaikuttanut pelkällä läsnäolollaan siihen, että rehellisyys ja oikeudenmukaisuus ovat olleet mukana päätöksenteossa. Mutta jos suola menettää makunsa, millä se saadaan suolaiseksi. On vaikea tunnistaa itseään näistä sanoista. Mooseksen kirjoissa tätä kuvataan näin: ”Sinun jälkeläisillesi annettu lupaus on yhtä sitova kuin Herran edessä suolalla vahvistettu sopimus” (4. Valo ei ole omaa valoamme eikä suola meissä oleva ominaisuus. Mitä sillä tarkoite taan. Suolan merkitystä kuvaa se, että sitä pidettiin liiton pysyvyyden vertauskuvana. Ei kaupunki voi pysyä kätkössä, jos se on ylhäällä vuorella. Te olette maailman valo. Onko kyseessä uskovainen, joka ei välitä evankeliumia?” V uorisaarnassa Jeesus puhuu suolasta ja valosta näin: ”Te olette maan suola. Suola siis kuvasi Jumalan uskollisuutta ja hänen lupaustensa pysyvyyttä. Jos en itse havaitse mitään suolaa tai valoa, aina parempi. Siellä sen valo loistaa kaikille huoneessa oleville. KYSY RAAMATUSTA Eero Junkkaala • teologian tohtori D Mitkä kysymykset sinua askarruttavat Raamatun äärellä
Näky on taivaallisen kaunis. Raamatussa kerrotaan, että juuri tuolle vuorelle ankkuroitui Nooan arkki. 40 • askel 1/2018. Bysantti ja Rooman valtakunta ovat sortuneet aikoja sitten. Armenia oli ensimmäinen valtio, jossa kristinusko tuli viralliseksi valtiouskonnoksi 300-luvulla. Paikallisessa luostarissa pääsemme katsomaan tapahtuman todistetta, pyhäinjäännöstä; helmikoristeiseen metallirasiaan on upotettu laudan kappale arkista. Armenia ja naapurimaa Georgia ovat kuuluisia maailman vanhimmista kirkoistaan. Teksti ja kuvat: Päivi Lipponen L umihuippuinen Ararat kohoaa ylväänä pilvien keskeltä. Molemmissa maissa voi tutustua kirkkoihin ja luostareihin, joiden ensimmäiset osat on rakennettu 300-luvulla. Araratin laaksossa lepää Armenian pääkaupunki Jerevan, jonka nimi tuli Nooan sanoista, kun hän näki maata vedenpaisumuksen jälkeen: Se on tullut näkyväksi. Tänä päivänä Armenian 300–1400luvuilla rakennetut kirkot palvelevat yhä uskossa olevia ja pyhiinvaeltajia. Jerevan täyttää tänä vuonna 2800 vuotta. Se on vanhempi kuin Rooma. Pyhiinvaelluksella Armeniassa Armenian kirkko on varhaisin kristillinen kirkko maailmassa
Ihmiset rukoilevat, kynttilöitä sytytetään ja ristinmerkkejä tehdään. Khor Virap toimi ennen kristinuskoa kuninkaallisena vankilana. Kun bolshevikit kaappasivat vallan, he tekivät rauhansopimuksen Turkin kanssa. Pakanatemppelit tuhottiin Ikäviäkin hetkiä on koettu. Se kohoaa jyrkänteellä, josta aukeavat hienot vuoristomaisemat. Kuningas pyysi anteeksi kristittyjen vainoa ja parani. Ikivanhoja kirkkoja ja luostareita ei ole museoitu muinaismuistomerkeiksi, vaan ne ovat edelleen hengellisessä käytössä. Tarinan mukaan Yrjö, joka sittemmin sai lisänimen Valaistunut, virui kammiossa myrkkykäärmeiden parissa 13 vuotta. Kuningas Tiridates III sairastui masennukseen pahojen tekojensa takia. Ararat ei ole enää osa Armeniaa. Maanjäristykset ovat irrottaneet lohkareita kirkkojen seinistä. Hänen siskonsa sai näyn, että tyrmään unohdettu Yrjö voisi parantaa hallitsijan. Kristitty nainen ruokki häntä päivittäin salaa vedellä ja leivällä. Sevanavankin luostarilta aukeaa huikaiseva näköala vuoristoon ja Sevanin järvelle. Kiitokseksi Tiridates III kääntyi kristityksi tehden kristinuskosta valtion virallisen Itämaisuus näkyy Sevanavankin luostarin oveen veistetyn Kristuksen vaatetuksessa ja istuma-asennossa. Kristinuskon tullessa pakana-ajan temppelit tuhottiin. Tällöin Venäjän alaisuudessa olevan Armenian alueita luovutettiin naapurisovun nimissä Turkille ja Azerbaidžanille. Maanjäristys vuonna 1679 vaurioitti myös temppeliä. Pahat teot masensivat kuninkaan Armenian kirkkohistoria on täynnä mystisiä ihmeitä. Vain yksi temppeli, Garni, säästyi purkutuomiolta. H Alueen historiallisia kohteita ovat koetelleet maanjäristykset. Granaattiomenat symboloivat hedelmällisyyttä. Se entisöitiin vuosina 1969–1975, mutta samalla temppeli menetti UNESCON maailmanperintöstatuksen. Yhä uudelleen kirkot ja luostarit on korjattu entistä ehommiksi. Nyt palatsi on rauniona. Nääntynyt pyhä mies noudettiin vankeudesta. Kuningas Tiridates rakennutti kreikkalaisroomalaisen temppelin ennen vuotta sata auringonjumalan kunniaksi. Maan sisään kaivettuun pimeään vankityrmään johtaa pieni lattia-aukko, josta kävijä voi laskeutua alas kuusi metriä pitkiä tikapuita pitkin. Suosittu koristeaihe oli elämänpuu, joka symboloi elämää ja tulevaisuutta. Yrjön vankeusrangaistus tuli siitä, että hän ei suostunut rukoilemaan pakanajumalia. Pyhän miehen pelastuminen oli ihme. Niin upeat, että kuninkaallisen perheen kesäasunto rakennettiin temppelin kupeeseen. askel 1/2018 • 41. Pappi heiluttaa suitsukeastiaa ja siunaa viinin ja leivän. Maiden yli ovat ratsastaneet persialaiset, roomalaiset, mongolit, turkkilaiset ja venäläiset tuhoten ja ryöstäen
Siellä myös säilytettiin 500 vuoden ajan pyhäinjäännöksiä, kuten apostoli Thaddeuksen tuomaa keihäänkärkeä, jolla Jeesuksen kylki puhkaistiin Golgatalla. H uskonnon. Sittemmin paikalle rakennettiin kirkko ja luostari. Kaiken tämän kunniaksi Yrjölle omistettiin Khor Virapiin kappeli vuonna 642. Munkkien luolakammiot ovat pikkuruisia, kylmiä ja kosteita. Paikkaa kutsutaan myös luolaluostariksi, sillä munkit kaivoivat varhaisimmat luostarin tilat kallion sisään. Vuonna 1662 raunioiden päälle kohosi kirkko Pyhälle Jumalan Äidille. Luostariluolat Nykyisin luostari sijaitsee vain sadan metrin päässä Turkin ja Armenian rajasta. Ihmiset polvistuvat lähteen ääreen uskoen, että veden juominen parantaa heidän sairautensa. Kompleksiin kuuluu kirkkoja ja hautoja. Stalin kuivatti järven Armeniassa upeita kirkkoja on runsaasti. Luostari toimi teologisena opinahjona ja Armenian kirkkoa johtavan Catholicoksen asuinpaikkana. Vuorten laaksossa kuin piilossa sijaitsee Yrjö Valaistuneen perustama Geghardin luostari. Siellä opetettiin, kopioitiin pyhiä kirjoja ja varastoitiin käsikirjoituksia. Paikalle pestatun laulajan kaunis ääni soi kiviseinissä kertoen mainiosta akustiikasta. Se rakennettiin vuosisatojen aikana monta kertaa uudelleen. Geghardin luostari perustettiin uskonnolliseksi keskukseksi. Yhden luolasalin seinästä pulppuaa ihmeitä tekevää vettä. Yrjö nimitettiin kuninkaan neuvonantajaksi, ja hän perusti Armenian kirkon. Samalla alueelle rakennettiin luostari ja munkkien kammiot. Stalin kuivatti järveä, jolloin sen pinta laski 20 metriä ja saari muuttui niemeksi. Aiemmin alue oli saari. Kulttuurien sekoittumisesta kertoo se, että Sevanavankin luostarin ulko-oven veistetty Kristus on pukeutunut itämaisiin pussihousuihin ja puseroon. Se koostuu 300-luvulla ja 1200-luvulla valmistuneista osista. Hän istuu jalat ristissä kuin itämaisessa maalauksessa. Niiden keskellä lehväoksisto muodostaa ristin. Vuosi oli 301. Kirkkosalit ovat suuria luolia, joissa kynttilät lepattavat. Sevanavankin luostari sijaitsee korkealla kukkulalla Sevan järven rannalla. Paikallisen kaskun mukaan armenialaisilla papeilla oli hyvä maku, kun rakennuttivat luostareita. Kirkon seinään nojaa taidokkaasti kaiverrettuja kivipaaseja. Kirkkosalit ovat suuria luolia, joissa kynttilät lepat tavat. Lohkareet on tuotu läheisistä kirkoista, joista tuhoisat maanjäristykset olivat ne irrottaneet. Armenian kristillisen kirkon perustaja Yrjö Valaistunut virui Khor Virapin vankilakuilussa 13 vuotta. Näköala on huikaiseva. 42 • askel 1/2018. Nykyisin kivipaasit tunnetaan hautamuistomerkkeinä, mutta aikanaan ne olivat elämänpuita symboloiden elämää ja tulevaisuutta
Tällä hetkellä Jeesuksen viitan otaksutaan olevan pilarimaisen tornin alla suuressa kirkkosalissa. P Vuoden 930 maanjäristys romahdutti Zvartnotsin katedraalin, joka oli rakennettu vuosina 641–661. Armenian kansanmurhan trauma Pyhä Echmiadzin on Armenian Vatikaani. Armenialaisille kansanmurha on yhä läsnä traumaattisena kokemuksena ja maa näkee sen kristittyjen etnisenä puhdistuksensa, joka toteutettiin periaatteella ”jos ei ole armenialaisia, ei ole armenialaisongelmaa”. Turkki katsoo kuolleiden olleen kapinallisia ja sodan uhreja. Echmiadzin aukion reunalla kohoaa Armenian kansanmurhan muistomerkki. Uhrilukuarviot liikkuvat 300 000:sta 1,5 miljoonaan. Lasivitriineissä on ikivanhoja kopioituja kirjoja, pikareita, suitsukeastioita ja koristeltuja ristejä. Hänet haudattiin viitan kanssa. Armenian rajan toisella puolella Georgiassa sijaitsee Svetiskhovel. Rauniot ovat UNESCON maailmanperintökohde. Vanhat 300-luvulla rakennetut kirkot toimivat edelleen jumalanpalveluskäytössä. Vaino alkoi joukkokarkotuksena muuttuen väkivaltaiseksi murhaamiseksi. Kristillinen perintö on Armeniassa ja Georgiassa mittava. Se jos mikä on todella ihmeellistä. Tarina kuuluu, että Jeesuksen ristiinnaulitsemista oli seuraamassa paikallinen Elioz, joka otti viitan talteen lahjoittaakseen sen kristitylle siskolleen Sidonialle. Siellä sijaitsee myös Armenian pääkatedraali, joka valmistui vuonna 303. Ihmiset hiljentyvät rukouskynttilöiden ääreen. Pyhäinjäännöksiin kuuluu Johannes Kastajan käden luun pala, joka on upotettu hopeiseen tekokäteen. Varhaisimmat rakenteet olivat 300-luvulta. Jeesuksen kuolinviitta Armenian Zvartnotsin katedraali rakennettiin vuosina 641–661. Se on jylhän kaunis kivikirkko, joka rakennettiin 1000-luvulla kirkkoraunioiden päälle. Jopa Jerevanin kansainvälinen lentokenttä on nimetty sen mukaan. Kirkon ympyrämuotoa on jäljitelty Jerevanin oopperaja konserttitalon mitoissa. Vuoden 930 maanjäristys romahdutti loisteliaan kirkon. Sittemmin siitä tuli Armenian apostolisen kirkon keskus. Katedraalista tehty pienoismalli löytyy paikallisesta museosta. Katedraalin takahuone on kristillinen aarrekammio. Oven kulmien granaattiomenakoristeet symboloivat hedelmällisyyttä. Se toimi maan pääkaupunkina vuodesta 180 vuoteen 340 – aikana, jona kristinusko omaksuttiin. Kristinusko säilyi kuitenkin ateismin ajan yli. Pyhä keskus suljettiin Neuvostoliiton aikana. Se on rakennettu uudelleen ja sitä on laajennettu kolmasti. Se on sinnitellyt elävänä islamin ja ateismin puristuksessa. Sisko painoi lahjan rintaansa vasten ja kuoli sen synnyttämään tunnekuohuun. Sitä ei ole kunnostettu, ja sen rauniot ovat UNESCON maailmanperintökohde. askel 1/2018 • 43. Nooan arkin laudan kappale ja Jeesuksen ristin puusäle löytyvät myös vitriinistä. Kirkon kuuluisa pyhäinjäännös on Jeesuksen kuolinviitta. Echmiadzin vakiintui vuonna 1441 Catholicoksen kotipaikaksi
H Teksti: Päivi Puhakka • Kuvat: Jukka Granstrom 44 • askel 1/2018. Israelissa lähetystyössä ollut opettajapariskunta kertoo elämänsä eväistä, ihmisistä ja vaiheista. Israel sydämessä Vantaalaiset MarjaLiisa ja Heikki Nurminen esittelevät Genesaretinjärven rannalta poimitun sydämenmuotoisen kiven, johon on kaiverrettu viisi leipää ja kaksi kalaa sekä heidän nimensä
askel 1/2018 • 45
Heikki luki Jesajan sanat kärsivästä Herran palvelijasta, ja lopuksi vaari siunasi pojanpoikansa ”niin kuin Jaakob poikansa”. Läheisimpinä lapset Anna-Liisa, Juhani ja Ilona sekä kuusi lastenlasta, iältään 18–27. 46 • askel 1/2018. Henry Pokrzywa, vaeltava puolanjuutalainen, joka oli paennut kotimaastaan hetki ennen tuhoamisen alkua ja josta tuli varaisä isänsä menettäneelle Heikille. Nurmisten lapsia hoitanut lastenlääkäri Süsskind perheineen. Äidinisä Heikki Paavola oli syntynyt nälkävuonna 1867 ja käynyt kaksi viikkoa kiertokoulua. Tässä on Kultu. Vaari kuoli iloisena miehenä – Olen hämäläisen hevosmiehen ja karjakon poika, joka syntyi Pyynikin sairaalassa ja josta tuli puuseppä, Heikki Nurminen esittelee juuriaan Paavo ja Hilja Nurmisen jälkeläisenä. Elävät ja edesmenneet. Mummun mökissä Heikki söi klimppisoppaa ja sai myös uskolle eväät mummun kangaspuitten alla istuen, kuten hän kertoo Jouko Marttisen kirjoittamassa kirjassa Tässä minä olen. Edelläkäyneet lähetystyöntekijät, kuten Aili Havas, Rauha Moisio, Aapeli Saarisalo ja Risto Santala. Valokuvissa, muistoesineissä, kirjoissa, kirjeissä ja jopa ikkunoiden kirkkaudessa; nuorin lapsi kävi juuri pesemässä vanhempiensa ikkunat. Suku Viialassa ja Vehkalahdella. Joskus Heikki-poika souti hänet kovassa aallokossa järven taakse lampaita keritsemään; mummu piti pelkäämättä perää ja välitti tyttärenpojalle vahvan naisen kuvan. Myöhemmin muutettiin Viialaan, jonne vuonna 1953 rakennettiin talo Veikko Vennamon allekirjoituksella saadulle rintamamiestontille. Heikin Paavo-isä ihmetteli, mitä oli tapahtunut, kun vaari oli lähtiessään niin erilainen, iloinen mies. Kirjailija Amos Oz perheineen. Työtoverit ja ystävät Israelissa, Suomessa ja ympäri maailmaa. Heitä on paljon. Kuollessaan hän oli noussut istumaan ja todennut Jeesuksen tulleen noutamaan. Heikki teki uuteen kotiin ovet ja ikkunat työpaikallaan Kaikille lemmikeillä on nimi. H e kaikki ovat täällä, Marja-Liisa ja Heikki Nurmisen kodin viihtyisissä huoneissa. Isänisä Juho Nurmisen kanssa Heikki hoiti kessumaata. Esirukoilijoita ja polottajia Heikin lapsuusperhe asui ensin Lempäälässä. Myöhemmin Juho sairastui syöpään ja kysyi kuolinvuoteellaan Heikiltä tietä iankaikkiseen elämään. Kirjoittamaan hän ei oppinut koskaan, mutta kylvämään lähtiessään hän osasi ottaa lakin päästä ja hiljentyä. Marja-Liisan ja Heikin vanhemmat ja isovanhemmat. Musiikkinurkkauksessa kahden viulun alla on kuva myös Jean Sibeliuksesta, jonka äiti Maria ja Marja-Liisan isoisän äiti olivat samoja Borgeja. Moshe Daglan, joka Turun synagogassa opetti heprean alkeet ja ensimmäiset hasidilaisjutut. Äidinäiti, evankelinen Fanni-mummu painoi kämmensyrjällä leipään ristin ennen paistamista
Salojärvien sukujuuria on selvitetty 1200-luvulle saakka, ja esi-isistä löytyy niin Skotlannin MacDougalleja kuin Suomen Sibeliuksia. Siitä seurasi kuitenkin paljon ja pitkäkestoista hyvää. Isän mieliksi hän haki opettajaseminaariin Savonlinnaan ja pääsi harmikseen sisään. Sillä ei sinua lähetetä outokielisen ja kankeapuheisen kansan tykö, vaan Israelin heimon tykö” (Hes. Iltapalan jälkeen Heikki säntäsi etsimään reipasta puurotarjoilijaa, joka löytyi huoneestaan karttojen ääreltä suunnittelemassa Saksan matkaa opiskelutovereilleen. Jumalakin ikään kuin loisti poissaolollaan, mikä aiheutti hirveää ahdistusta. – Jumalakuvaani vaikutti isän alkoholismi. 2:3, 3:4,5). Aina on tilaa vielä yhdelle otukselle. Olin nähnyt sinut etäältä hengellisessä kokouksessa ja rukoillut, että Taivaan Isä toisi sinut uudelleen eteeni, Marja-Liisa vastaa. Siellä hän tutustui myös aktiiviseen sosialistiin, Marttiin, joka ohjasi lukemaan Yrjö Kallista ja Oskari Tokoita. Palmusunnuntaina he istuivat jo vierekkäin kirkossa. Heikki oli lukenut Risto Santalan vaikuttavan kirjan Pieni astia pyhässä maassa, jossa tämä kertoi poikansa sairaudesta ja kuolemasta. Se oli kuin aasin potku! Kun nuoret menivät vihille Vilniemen koululla elokuussa 1960, laulettiin häämarssin tilalla Psalmia 121: ”Hän ei salli sinun jalkasi horjua, sinun varjelijasi ei torku. Äiti oli Heikille esirukoilija. – Minäkin ajattelin, että tommosen mä haluaisin. Sain kuin sätkyn ja ajattelin, että siinä on lasteni äiti. Hän kyllä paiski töitä tehtaalla, uitoissa ja omalla pellolla, mutta katosi välillä viinan huuruihin. Ja nyt olet jo mummi! Heikki nauraa. He tuntevat toisensa ja historiansa juuria myöten. – Se oli kuin aasin potku! Jumala itse lähettää meidät. Huonetoveri Väinö Heikkilä sanoi: ”Nyt rukoillaan. Lopulta hän kuoli oman käden kautta vuonna 1977. Penkit, alttarikaide ja saarnatuoli tulivat verstaalta, jolla Heikki oli töissä. Kolmannella luokalla kärsin itsekin saman rangaistuksen, ja sain usein selkäsaunan. Kovan kurin ja lapsena koettujen vaikeiden Ruotsin vuosien jälkeen Marja-Liisa oli vaihdossa Saksassa Räbken kansanopistossa sekä Jamilahden opistossa. Isän juomisen vuoksi Heikki oli kantanut myös Hilja-äidin taakkoja ja heidän välinsä olivat läheiset. Nurmiset vastasivat, etteivät he osaa hepreaa! Epätietoisina Jumalan tahdosta he istuivat kerran luokassa harmonituolilla, ja Heikki laittoi peukalon sattumanvaraisesti Raamatusta avautuvaan kohtaan: ”Ihmislapsi, minä lähetän sinut israelilaisten tykö... Ei tarvinnut enää pelätä. Santala vastasi pian, että Lähetysseura tarvitsee muodollisesti päteviä opettajia Jerusalemiin Aili Havaksen perustamaan hepreankieliseen kouluun. Heikki kirjoitti Santalalle ja kertoi itsestään ja opettajavaimostaan. – Karjalasta tulleet veljet pitivät puheita, joita mummu kutsui polottamiseksi. Kirkon rakentaminen oli yhteisön voimannäyte, jolle vuorineuvos Emil Aaltonen antoi alkupääoman. Sitten minäkin aloin polottaa. – Heikki oli kaikkea sitä, mitä tarvitsin, ennen kaikkea turvallinen ankaran isän jälkeen. Opettajan työ kulki suvussa Marja-Liisa on kuunnellut ja täydentänyt Heikin tarinaa. Heikin isä ja veli kävivät töissä Viilatehtaalla, missä ammattiyhdistystyö tuli tutuksi. Kun Viialan kirjaston kirjat oli luettu, Heikki siirtyi Tampereen kaupunginkirjastoon, jossa myös Väinö Linna ja ”Mäkelän talli” kokoontuivat. Nyt siirrytään Kotkaan, jossa Aleksis Kiven päivänä 1938 Oili ja Ilmari Salojärven opettajaperheeseen syntyi tyttö. – Siellä tää vei mut, Marja-Liisa hymyilee Heikille, joka vahvistaa ylpeästi: – Sieltä mä nappasin sinut! Rakkaus syttyi puurolautasen äärellä Heikin opiskelut Kajaanin seminaarissa olivat loppusuoralla, kun sieltä tehtiin kuoromatka Savonlinnan seminaariin Palmusunnuntain aikaan 1959. Hän oli ankara kasvattaja, jota toteltiin. Työväentalon näyttämön yläpuolella oli ”Parta-Kallen” kuva ja kirkon alttaritauluna Lennart Segerstrålen Kristus Viialan katukuvassa. H puusepänverstaalla. Oppilaitaan hän rankaisi seisottamalla harmonituolilla kädet levällään. Heikki tarkisti kirjahyllystä, onko ihastuksen kohde ”Israelin tyttäriä”. Sinä menet sinne naisseminaariin ja me rukoilemme nyt, että olet kunnolla ja löydät itsellesi vaimon.” – Savonlinnassa iltapalalla tarjoilit puuroa meidän pöytään. Viialan tehtailla käynyt piispa Gulin ja kodissamme vieraillut Simo Talvitie välittivät lämpimämpää jumalakuvaa. Katso, hän, joka Israelia varjelee...” Pari muutti opettajiksi Nousiaisiin, mutta taustalla kyti kiinnostus Israeliin. Vilniemen koululla Vehkalahdella kasvaneen Marja-Liisan uravalinnan sinetöi opettajavaltainen suku. Äidinäiti oli inkeriläinen ja Oili-äiti Ahlbergeja. Isoisä Gideon oli ollut koulun ensimmäinen opettaja ja myös kanttori sekä kuoronjohtaja. Heikki kasvoi sekä työväentalolla että kirkossa, sekä Marxin että Jeesuksen silmien alla. Isällä oli toiset ajatukset. – Olen saarnannut saarnatuolissa, jota olen ollut tekemässä, Heikki toteaa ja kertoo tulleensa uskoon kristillisen työväenyhdistyksen evankelioimispäivillä talvella 1950. – Itse olisin halunnut sairaanhoitajaksi lähetystyöhön Inkeri-siskoni kanssa. Viilatehdas lahjoitti valaisimet. Sukuun kuului muun muassa Ida Aalberg. Muisto Jeesuksen kotijärveltä askel 1/2018 • 47
1974 Heikki sai kutsun Lähetysseuran Israelin työn sihteeriksi kotimaassa. Synnytyssairaalasta pommisuojaan Kun syksyllä 1966 Israelissa harjoiteltiin mahdollisen sodan varalta, odotettiin Nurmisen perheessä kolmatta lasta syntyväksi seuraavan vuoden alussa. Vuosina 1986–89 Nurmiset olivat toisella työkaudellaan Israelissa, minkä jälkeen Heikki palasi aluesihteerin yhä laajeneviin tehtäviin Euroopan ja Lähi-Idän alueilla sekä Pakistanissa. Kielivaikeuksissa lohdutti vähän se, että Aili Havas puhui hepreaa Lempäälän korostuksella. Marja-Liisa sai laittaa lahjansa käyttöön opettamalla musiikkia, johtamalla seurakunnan kuoroja ja tuottamalla messuja ja heprealaisten laulujen kokoelmia. Jad Vashemissa, holokaustin uhrien muistopaikalla, tapasimme Corrie ten Boomin, hollantilaisen kellosepän, jonka perhe kätki juutalaisia kotiinsa. Marja-Liisa toimi oppilasasuntolan emäntänä, pelasi Monopolia hepreaksi lasten kanssa ja opetti voimistelua. Marja-Liisa kertoo: – Jo lokakuussa jouduin supistusten vuoksi sairaalaan, jossa mentiin välillä pommisuojaan. Kun Corrie selvisi Ravensbrückin leiriltä, hän alkoi kiertää maailmaa kertoen Jeesuksen ristinkuolemasta ja rakkaudesta. Lukuvuosi 1961–62 opiskeltiin hepreaa Turun synagogassa. Heikki oli osaltaan sillanrakentajana juutalaisten, kristittyjen ja muslimien keskusteluissa. Ilonan syntymän kunniaksi Heikki istutti 40 tainta Juudean vuorille. ”Ajatella, että tällainen paikka on oikein olemassa!” H 48 • askel 1/2018. Suomessa kaikki teologit eivät myöskään hyväksyneet lähetystyötä Israelissa. Eräs heistä oli Treblinkassa ollut puolanjuutalainen Ester. Yksi ilonaihe oli koulun hieno puusepänverstas, jossa Heikki alkoi opettaa israelilaispojille käsitöitä; eräs heistä teki jopa keinutuolin. Anna-Liisa on Espoon tuomiokirkkoseurakunnan kanttori. Ajateltiin, että älykkäät juutalaiset vetävät tyhmiä lähettejä nenästä. Ilona toimii kanttorina ja pappisveljensä Juhanin työtoverina Kirkkonummen seurakunnassa. Tuohon aikaan Helsingissä opiskeli teologiaa tuleva luterilainen palestiinalaispiispa Munib Younan, jota Heikki auttoi lopputyön hepreankielisten sanojen oikeinkirjoituksessa. Munibin äidistä tuli Nurmisten läheisin arabiystävä, ja myöhemmin Munib vieraili hepreankielisissä seurakunnissa. Nurmisten ”taimet” ovat jo isoja. Työ sekä hyvin köyhien ja kouluttamattomien että koulutettujen parissa oli vaikeaa. Sitten Nurmiset muuttivat opettajiksi Vehkalahdelle, jonne tuli kirje lähetysjohtaja Vuorelalta keväällä 1964: Israelissa tarvittiin opettajia. Nyt heprea on heille kuin toinen äidinkieli, joka avaa Raamatun uudella tavalla; yksi heprean sana voi olla kuin kokonainen maailma. Myös kaikille lastenlapsille on istutettu puut Israeliin. Puolen vuoden kuluttua Heikki opetti hepreankielellä matematiikkaa ja maantietoa. Kielikoulun opettaja Shulamit Arnon opetti Nurmisille kielen lisäksi myös kulttuuria juhlineen ja tapoineen. Kuopuksemme syntyi keisarileikkauksella 26.1. Heikki myöntää, että alussa kielen opiskelu ja myöhemmin työntekijöiden välien selvittelyt hänen toimiessaan Israel-työn sihteerinä olivat stressaavia. He osallistuivat Shalhevetjah-koulun joulujuhlaan, jonka väliajalla eräs mies esittäytyi: ”Olen Zwi Elias, – von Auschwitz, ja vaimoni Mirjam. Elias von Auschwitz 21.12.1964 Nurmisten kaksilapsinen perhe saapui Jerusalemiin. Tarjoilupöytiä ja saapasrenkejä tehdessään pojat alkoivat myös kunnioittaa opettajaansa. Sillanrakentajana Israelissa Nurmiset palasivat Suomeen vuonna 1969 ja asettuivat jatkamaan Marja-Liisan vanhempien ja isovanhempien työtä Vilniemen koulussa. Viimeisen Kädessä Amos ja Nili Ozin kuva, taustalla Marja-Liisan äidin käsityöt, jotka on tehty Marc Chagallin Hadassan sairaalan synagogaan tekemien lasimaalausten mukaan. ja annoimme hänelle nimen Ilona, joka tarkoittaa hepreaksi pientä puun tainta. Keskitysleiri oli pientä sen rinnalla, että joutuu asumaan tällaisen naisen kanssa.” Se oli kosketus hirtehishuumoriin ja ihmisiin, joiden tarinoita he kuulisivat tulevina vuosina. – Tutustuimme moniin Saksasta paenneisiin ja keskitysleireistä selvinneisiin ihmisiin. – Nyt ne ovat isoja puita, Heikki sanoo ja myöntää olleensa se isä, joka syntymäihmeen sekoittamana kysyi hoitajalta: ”Olenko nyt isä vai äiti?” Piti tietysti kysyä, tuliko tyttö vai poika
Siitä alkoi vuosikymmenten ystävyys. Nämä kaikki, kivenkaivertajat, kirjailijat, rabbit, raivaajat, hevosmiehet, karjakot, opettajat, lapset ja lastenlapset kokoontuivat hetkeksi kuin saman pöydän ääreen, samaan tarinaan, jonka alkupuolella oli viialalainen nuori puuseppä ja tyttö, josta piti tulla sairaanhoitaja. – Hän ajaa sovintoa ja kannattaa kahden valtion ratkaisua, Heikki toteaa ja lukee katkelman kirjeestä. Heikki jäi eläkkeelle 1997 ja Marja-Liisa vuotta myöhemmin. Nyt ollaan taas tässä, keittiössä, jossa Heikki keittää joka aamu puuron ja vie sen kahvin kera vaimolleen sänkyyn. Vapahtajan kotijärvellä Myyrmäkeläisen ruokapöydän ääressä on kierretty Viialan, Vehkalahden, Savonlinnan ja Nousiaisten kautta Jerusalemiin ja palattu Genesaretin rannoilta Vantaalle. Marja-Liisa piti myös yksinlaulukonsertteja kotimaan lisäksi Saksassa ja Pohjoismaissa. Aili Havas opiskeli Amosin isän kanssa ja esitteli Amosin Nurmisille. Tärkeintä on, että kaikki uskomme samaan Jeesukseen, joka kasvoi mieheksi täällä meidän kaupungissamme.” Hän itse kuului perheineen katolisen kirkon kanssa yhdistyneisiin ortodokseihin. Hän toi Israelista tullessaan heprealaiset laulut ja toimi Laajavuoren koulun musiikinopettajana. Nurmiset olivat sanomassa näkemiin Vapahtajan kotijärvelle ennen Suomeen lähtöä marraskuussa 1996, kun mies kutsui heidät kotiinsa. Minä laitan ruuan ja Heikki tiskaa, ehtivät vierailla Israelissa, ja Heikin äiti ihmetteli: ”Ajatella, että tällainen paikka on oikein olemassa!” Vitriinissä oleva sydämen muotoinen kivi on ostettu Nasaretissa asuvalta arabilta. – Fuja on suomeksi hyi, syyllinen selittää varsin katumattoman näköisenä. P Marja-Liisa kertoo ja silittää hellästi Heikin poskea. Myös Marja-Liisan ja Heikin vanhemmat Marja-Liisa kysyy mieluummin Heikiltä kuin tarkistaa sanakirjasta heprean ilmaisuja. – Meillä molemmilla on kakkostyypin diabetes, Marja-Liisa sanoo ja ottaa itsekin yhden karkin. Hän keräsi rannalta kiviä, joihin hänen tyttärensä teki kaiverruksia. – Syöks sä karamelliä. Lopuksi hän toivottaa, että Jumala varjelisi hänen ystävänsä suruilta. Esineet ympärillä muistuttavat maasta, jossa sai kulkea Jeesuksen jalanjäljissä Genesaretin rannoilla ja katsella Öljymäkeä, jonne hän nousi rukoilemaan. Vuonna 1998 hän sai presidentti Ahtisaaren myöntämän director cantus -arvonimen. Kun Jouko oli siunattu haudan lepoon, siunattiin Nurmiset jatkamaan hänen työtään. Fuja! hän huudahtaa kesken kaiken; Heikki on pistäytynyt karkkilaatikolla. askel 1/2018 • 49. Pöydällä on kirje, jossa Amos Oz esittää surunvalittelut Heikin veljen kuolemasta. Oz kirjoittaa, että fanaattisuus on tämän sukupolven kirous. kerran he lähtivät työhön Israeliin vuonna 1995 messiaanisen Immanuel-seurakunnan pastori Jouko Kokkosen sairastuttua vakavasti. Kun Nurmiset esittäytyivät luterilaisiksi, mies totesi: ”Ei se mitään, täällä Pyhässä maassa tottuu siihen, että kristikunta on jakautunut moneen haaraan. – Yhdessä käydään kaupassa ja siivotaan
Minusta tuntui, että sanat pettivät ja etenkin ihmiset niiden takana. – Usko kolmiyhteisen Jumalan läsnäoloon, vieraanvaraisuus ja ystävyys luomakunnan kanssa olivat sellaisia. Ennen työpaikan hakemista Pajunen perehtyi Hiljaisuuden Ystävien strategiaan. Mikan mielestä sijainti pikkukaupungin keskustassa on hyvin otollinen. Löysin samalla kotini ekumeenisesta liikkeestä. Asiaan vaikutti varmaan se, että jo lapsuudessani ja nuoruusvuosina ympärilläni oli hyvin erilaisia kristittyjä. Toinen syy oli se, että huomasin kokevani vetoa spiritualiteetin eli hengellisyyden alueelle. Kaunis puukirkko kohoaa aivan heidän asuntonsa tuntumassa. Mikä sai miehen lähtemään uusille poluille. Sieltä löytyi monia puhuttelevia asioita. Vaikka olin vasta nuori, olin jo kovin kyllästynyt sanoihin. H Mika K T Pajunen vaalii HILJAISUUTTA Hiljaisuuden viljelyllä on ikivanha juuri. Tämä on ehkä hiukan vaatimattomassa paikassa, mutta olemme helposti tavoitettavissa. Aloinkin pienen epäröinnin jälkeen miettiä, että tämä voisi olla minun juttuni, ja laitoin hakemuksen sisään. Samalla se on nouseva trendi. – Aika aikaa kutakin. Hän toimi arkkipiispa Kari Mäkisen avustajana erityisesti kansainvälisissä ekumeenisissa kysymyksissä. Olen vaihtanut työpaikkaa aika usein, viiden vuoden jakso arkkipiispan avustajana oli toistaiseksi pitkäaikaisin työni. Pajusen edellinen työpaikka oli kiinnostavuudessaan huippuluokkaa. – Taustani on luterilainen, mutta opiskeluaikana innostuin anglikaanisuudesta, aluksi akateemisesta intressistä. Aikuistuttuaan Mika irrottautui silloisesta hengellisestä ympäristöstään. 50 • askel 1/2018. Mies luonnehtiikin virne suupielessä itseään ”kaksoisagentiksi”. – Ympäristö sopii mainiosti koko hiljaisuuden liikkeen olemukseen. Suomessa asiaa vie eteenpäin Hiljaisuuden Ystävät ry, jonka toiminnanjohtajana aloitti äskettäin teologian tohtori Mika K T Pajunen. Pappi ”kaksoisagenttina” Mika K T Pajunen on alallaan melkoinen harvinaisuus; hän on sekä luterilaisen että anglikaanisen kirkon pappi. Teksti: Vesa Keinonen • Kuvat: Rami Marjamäki M ika K T Pajusen ja tekstiilitaiteilija Liina Pajusen yhdistetty koti ja toimisto sijaitsee Hämeen sydämessä Toijalassa. Hän rukoili löytääkseen tilalle jotakin uutta. – Se jotain oli liturginen rukous ja kirkon ikiaikainen hetkipalvelusperinne
askel 1/2018 • 51
Kun palasin Suomeen, sama meno jatkui Helsingissä. H 52 • askel 1/2018. – Anglikaanit ottivat minut hyvin vastaan. Resursseista taistellaan jatkuvasti. Opiskelijanuorukainen uppoutui aina vain syvemmälle anglikaanisuuteen. Sen sijaan erilaiset spiritualiteetin kysymykset ovat kulkeneet elämässäni jatkuvasti mukana, Mika K T Pajunen taustoittaa suhdettaan hiljaisuuden viljelyyn. Mika K T Pajunen tunnistaa monta hiljaisuuden elämää koskevaa haastetta. Toiminnanjohtajan mukaan yhdistys on tehnyt jo pitkään hyvää työtä. Siellä vallitsee todellinen kielten ja kulttuurien sekamelska. Näkyvä maailma ei ole kaikki. – Haetaan Jumalaa, mutta ehkäpä uudella tavalla sanoitettuna. Avaruutta ekumeeniseen ajatteluun Opiskeluaikana Mika tutustui aiheeseen myös anglikaanisuuden kautta. – Olen osallistunut retriitteihin, mutta varsinainen retriittiaktiivi en ole ollut. Joukossa on nuoria ja iäkkäämpiä, naisia ja miehiä. Lisäksi moni seurakunta järjestää hiljaisuuden retriittejä. – Anglikaaninen kirkko Suomessa on hyvin moninainen yhteisö. Tyypillistä on sekin, että henkiset ja hengelliset arvot nousevat näillä ihmisillä materian ylitse. Siinä erityisesti pappien hengellisyyteen kuuluu perinteisten aamuja iltarukousten lukeminen päivittäin. Pajunen korostaa, että Hiljaisuuden Ystävät ei ole yhden ihmisen show, vaan kyseessä on kansanliike. Olemme myös hiippakunnille ja seurakunnalle kumppani. – Rahaa pitäisi laittaa sinne, mistä puhutaan. Se tunnetaan muun muassa retriitinohjaajakoulutuksestaan sekä ylläpitämästään retriittikalenterista. Spiritualiteetti on aika monessa kirkon strategiapaperissa keskeinen elementti. – Julkaisemme lehteä ja tuemme eri tavoin hengellisiä ohjaajia. Retriitinohjaajakoulutusten yhteydessä Pajunen on huomannut, että yhä uudenlaisia ihmisiä kiinnostuu hiljaisuudesta. Hiljaisuus vetoaa etsijöihin Suomessa toimii eri konsepteilla puolenkymmentä retriittitaloa. Vuonna 2001 silloinen Helsingin piispa Eero Huovinen vihki Mika K T Pajusen palvelemaan kirkkoa papin tehtävässä. Asuin kuukauden eräässä lontoolaisessa seurakunnassa, jossa pääsin osallistumaan hetkipalveluksiin ja avustamaan jumalanpalveluksissa samalla kun keräsin tutkimusaineistoa. – Yhteinen piirre heillä näyttäisi olevan avoimuus ja ihmettelevyys elämän mysteerin edessä. Ihmiset kaipaavat elämäänsä syvyyttä ja arkeensa merkitystä. Hän otti myös tavakseen käydä kirkon aamurukoushetkissä Helsingin tuomiokirkon kappelissa. Kirkon identiteetin ja olemassaolon ehto on se, että kirkko pystyy Ihmiset kaipaavat elämäänsä syvyyttä ja arkeensa merkitystä. Hiljaisuuden Ystävät haluaa olla tukena siinä, että tämä kaipuu löytäisi vastauksensa, Mika Pajunen sanoo. Aikamme on hektinen ja paineet kovat. Kuvio oli hiukan monimutkainen. – Kutsu pappeuteen tuli anglikaanisesta kirkosta, mutta muodollisesti asia kiersi Helsingin luterilaisen tuomiokirkkoseurakunnan kautta. Ihmettely elämän mysteerin edessä Monenlaiselle hiljaisuuden viljelylle on kasvavaa kysyntää. – Retriittitalojen piirissä ja muualla hiljaisuuden parissa toimii paljon aktiivisia vapaaehtoisia. Mika uskoo anglikaanisuuden avartaneen edelleen hänen ekumeenista ajatteluaan
– Kun erityisesti luterilainen kirkko pyrkii monipuolisempaan kirkkotilojen käyttöön, yhdistyksemme haluaa olla tukemassa sitä prosessia. Samalla heidän rinnalleen tulee uudempaa väkeä, joka tuo esille uudenlaisia painotuksia ja kysymyksiä. Mika K T Pajunen iloitsee siitä, että hän kohtaa jatkuvasti erilaisia hiljaisuuden ihmisiä. askel 1/2018 • 53. Toiminnanjohtaja huomauttaa, että retriitit ja muu hiljaisuuden viljely eivät suinkaan ole ainoa tapa toteuttaa hengellisyyttä. – Hiljaisuuden liikkeessä on vaikuttanut pitkään vastuunkantajien joukko, jonka tekemää hyvää työtä pitää arvostaa. – Minusta kuitenkin tuntuu, että kyseessä on tulevaisuuden tapa. Mistä hengelliset etsijät hakevat tässä ajassa merkitystä. Hiljaisuuden liikkeessä on paljon samaa kuin nuoruuteni ekumeenisessa liikkeessä. Myös tiloihin liittyy uudenlainen Hiljaisuuden Ystävien avaus. Se on suuri rikkaus. – Toisilla seuduilla se on jo aika perinteistä ja tuttua asiaa, toisaalla taas vähän vieraampaa. Kirkkotila on jo itsessään hiljainen todistaja. Soitin, joka odottaa kosketusta Pajunen haluaa jatkossa hyödyntää nettiä nykyistä enemmän Hiljaisuuden Ystävien toiminnassa. Mutta se tuo siihen uusia piirteitä ja mukaan uusia ihmisiä. Kyseessä on hyvä esimerkki siitä, kuinka uusi, vahvistunut painopiste luontosuhteeseen ei ole hiljaisuuden viljelyä eikä aiemmin tehtyä hyvää työtä vastaan. Esimerkiksi Tampereella on jo mahdollista löytää kaupunkipyhiinvaellusreitit mobiilipalvelusta. – Nyt se on osattu sanoittaa uudella tavalla, ja teemahan vain korostuu, koska ekologiset kysymykset alkavat olla elämän ja kuoleman asia. – Pystymme nettipohjaisilla ratkaisuilla tukemaan ihmisten omaehtoista hiljaisuuden viljelyä ja synnyttämään uudenlaista yhteisöllisyyttä. P Koti on tekstiilitaiteilija Liina Pajuselle ja Hiljaisuuden Ystävät ry:n toiminnanjohtaja Mika K T Pajuselle myös työtila. tarjoamaan vastauksia hengelliseen kaipuuseen ja arkielämään syvyyttä. – Tässä on sellaista juurille palaamisen ja ensirakkauden löytämisen tuntua. Voisimme auttaa seurakuntia tilan ja toiminnan vuoropuhelun suunnittelussa. Vanhat juuret, uudet versot Toiminnanjohtaja Mika K T Pajusen mukaan hiljaisuuden viljelyssä ei saa jämähtää paikalleen. Tai kuin soitin, joka odottaa kosketusta. He hakeutuvat uskomushoitojen, filosofioiden ja ehkä vieraiden uskontojen suuntaan. Tulee säilyttää ikivanhat juuret, mutta elää rohkeasti tässä ajassa. Ne eivät myöskään ole kaikkia varten. Hiljaisuuden viljely lienee se kristinuskon muoto, joka parhaiten vastaa tuollaiseen etsintään. Pajunen nostaa esimerkiksi ystävyyden luomakunnan kanssa, joka on perinteisesti ollut hiljaisuuden ihmisille tärkeä näkökulma. Pajusen mukaan Suomen sisälläkin on suuria eroja suhtautumisessa retriitteihin ja siihen liittyvään hengellisyyteen
Moni vinkki voisi toimia jatkossakin, tosin hieman toisenlaisella sisällöllä. Tosin usein asiat oppii vain erehdysten kautta. Hän käy läpi eri alueita – minuutta, luomakunnan ihmeitä, parisuhdetta, perhettä, jumalanpalvelusta – ja löytää niistä kaikista syvän ilon tunteita. Miksei myös henkilökohtaisessa kilvoituksessa. Niiden suhteen ison roolin saa Minecraft-videopeli. Tämä hyödyllinen harrastus ottaa ensin peukalon ja lopulta vie koko käden. Bristoliin sijoittuva kolmekymppisen miehen kasvukertomus sisältänee yhtymäkohtia monen nykymiehen elämään. Alexin on vaikea kohdata poikaa ja suhde Jodyn kanssa on ajautunut ongelmiin, joten Alex muuttaa pois kotoa. Harrisonin Kirja ilosta kertoo siitä, miten kristittynä oleminen on pohjimmiltaan ilon täyttämää elämää. 500 vuotta Lutherin teesien naulaamisesta antoi puheenaihetta niin kirkossa kuin yhteiskunnassa muutenkin. Jaakko Kaartinen (toim.). Toinen keskeinen teema kirjassa on autistisen pojan kanssa elämiseen liittyvät haasteet. 54 • askel 1/2018. Sen ympärille ei syntynyt varsinaista liikehdintää. Tarina menee hyväntahtoisuudessaan lopulta jopa naiivin puolelle, mutta kirjan uskottavuutta lisää, että sen taustalla on Stuartin oma kokemus autistisen pojan isänä. Kasvata näppärästi yrtit, hedelmät ja vihannekset kotona. Merkkivuoden teema oli armo. Toki kirjoittajan amerikkalaisuus ja konservatiivisuus tuntuvat tekstissä, mutta kirjaa voi suositella sille, jonka kristillisyydestä elämän ilo tuntuisi viime aikoina hukkuneen. Matthew Harrison. Lopulta voi päätyä sitruunapuun huoltajaksi. Säästä ei tarvitse kantaa huolta, mutta muutaman kasvilamppu voi joutua ostamaan pimeimpänä vuodenaikana. Vai antoiko sittenkään. Pikemminkin se tuntuu vakavalta ja varovaiselta. Bazar 2017. Jotkut ovat vakuuttuneita siitä, että kasvien hoitaminen rauhoittaa ja hoitaa mieltä. Keith Stuart. Siinäkin olisi yksi merkkivuoden perintö, innostuttaisiin kokeilemaan uutta. Olli Seppälä Ilo löytyy Tunnustukselliseen kristillisyyteen ei aina mielikuvissa liity iloa. Pirjo Wesaniemi Kirjat Armon alue. Siinä annetaan vinkkejä, kuinka eri tavoin seurakunnissa olisi voinut järjestää tilaisuuksia merkkivuodeksi. Harrisonin mukaan kristityn tehtävä tässä maailmassa on palvella iloisesti lähimmäisiään, lapsiaan ja puolisoaan ja toteuttaa kutsumustaan, missä tehtävässä ikinä onkin. Freija Özcan Viherpeukaloille iloksi Ensin sitä kasvattaa yrttejä, sitten chilejä ja paprikoita. Perussanoma 2017. Vaikka eläisi ilman omaa puutarhaa, voi sisällä kasvattaa ympäri vuoden syötäväksi vaikka mitä. Melko tasaisesti etenevä, mutta pitkähkö (yli 400 sivua) romaani on helposti lähestyttävää luettavaa. Kirja ilosta. Samalla hän voi olla tietoinen siitä, että Jumala iloitsee hänen elämästään ja puuhistaan. Isänä kasvamisesta Alexin ja Jodyn 8-vuotias poika Sam on diagnosoitu autistiseksi. Se näyttää kuvin havainnollisesti ja kertoo, miten saat salviasi, salaattisi, retiisit, tomaatit, mansikat ja viikunat kukoistamaan tai ainakin pysymään hengissä. Stuartin lähtökohtana on ollut tuoda romaanissa esille, kuinka videopelistä voi olla apua autistisen lapsen kohtaamisessa ja hänen maailmansa hahmottamisessa. Reformaation muut vaikutukset – kuten poliittiset ja aatteelliset – kiinnostivat enemmän tai ainakin niistä oli helpompi puhua. Amerikkalaisen konservatiivisen luterilaisen Missouri-synodin johtaja, pastori Matthew Harrison lähti tutkimaan aihetta Raamatusta ja löysi omaksikin yllätyksekseen paljon iloa. Maailmalla ihan sisustustrendiksi yltyneen villityksen hyväksi opiksi on englantilaisen hortonomitoimittajan selkeä ja ytimekäs kirja. Kriisi haastaa muutokseen, ja Alexin elämän palikoiden uudelleen järjestelystä muodostuu Keith Stuartin esikoisromaanin Poikani Sam pääteema. Pubivisa, pop-up-pyhäkoulu, omenapuiden istuttaminen, teemavirsimaraton, Martin päivän tempaus jne. Ja muita tapoja toteuttaa reformaation merkkivuotta. Joka tapauksessa on äärimmäisen innostavaa odottaa omaa satoa. Syötävän herkullinen sisäpuutarha. Tänä vuonna se voi taas löytyä myös hyödyntämällä kirjaan sisältyvää 90 päivän mietiskelyopasta. Kirjapaja 2016. Poikani Sam. Onkin hyödyllistä kaivaa esiin muodollisesti tarpeettomaksi käynyt virikekirja Armon alue. Docendo 2017. Paavo Alaja Vielä kerran armosta Reformaation merkkivuosi päättyi viime vuoden marraskuussa. Zia Allaway
Lopulta Irena ilmiannettiin, ja Gestapo yritti kidutuksella saada hänet paljastamaan verkostonsa. Kuin vallaton enkeli, joka ei pysty pelastamaan suojattejaan vääjäämättömältä tuholta. Mutta sitä taustaa vasten pienten, tavallisten ihmisten hyvyys ja rohkeus loistavat kuin kirkas tähti pimeässä. Pirjo Wesaniemi 1917. Koska laillista esivaltaa ei ollut, syntyi punakaarteja ja suojeluskuntia. Se levisi myös Suomeen. Erityismaininnan ansaitsevat kuvatoimittaja Jukka Kukkosen keräämät kuvat, joista iso osa on esillä ensi kertaa sataan vuoteen. Kaksi kirjaa, jotka puhuttelevat Vainojen päivän lähestyessä, ja saavat ihmettelemään sitä, ettei se ole vain synkkien muistojen päivä; antisemitismi liikehtii Euroopassa edelleen kuin käärme Lumikadun asukkaiden elämässä. Rajojen ulkopuolella leimusi hornankattila, tsaari oli kukistettu Venäjällä ja epäjärjestys melkoinen koko Euroopassa. Ihmeellistä kyllä, sata vuotta sitten 98 prosenttia suomalaisista osasi jollain lailla lukea. Kolmekymppinen, puolitoistametrinen, vaarattomalta vaikuttava nainen työskenteli tovereineen, joihin kuului myös juutalaisteinejä, henkensä kaupalla. Mazzeo. Vasta glasnostin myötä hän pääsi Israeliin tapaamaan ”lapsiaan”, ja hänelle ehdotettiin myös Nobelin rauhanpalkintoa. Hän arkistoi myös kaikkien pelastettujen lasten nimet ja sijoituspaikat, jotta perheet voitaisiin yhdistää sodan jälkeen. Tämä mahdollisti sen, että hän pelasti luomansa vastarintasolun avulla noin 2 500 juutalaislasta ghetosta arjalaiselle puolelle, laatikoissa, matkalaukuissa, viemärien kautta, mitä mielikuvituksillisimmilla tavoilla. Irena Sendleriä on kutsuttu naispuoliseksi Schindleriksi. Tähti holokaustin yössä Irenan lapset ja Lumikadun kertoja, kaksi erilaista kirjaa holokaustin kauhistuttavista tapahtumista, toinen tutkimuksiin ja haastatteluihin perustuva tositarina Varsovan ghetosta pelastetuista lapsista, toinen paikoin unenomainen romaani miehitetystä Puolasta. Perusteellinen ja yksityiskohtainen kirja 1917 kuvaa suomalaisten arkea ja ilmapiiriä monipuolisesti ja kiihkottomasti. WSOY 2017. Irenan isä neuvoi: ”Jos joku muu on hukkumaisillaan, sinun on ojennettava kätesi.” Irenasta tuli vasemmistoradikaali, joka toisen maailmansodan aikana työskenteli Varsovan sosiaalihuollossa. Levottomuuksia, nälkää, omankädenoikeutta ja suoranaista pelkoa. Kaunis kieli kertoo rumista, mielipuolisista tapahtumista, mikä luo hurjan kontrastin. Kun Suomi julistautui itsenäiseksi, sadantuhannen asukkaan Helsingissä oli 25 000 venäläistä sotilasta ja tuhansia linnoitustöihin osallistuneita kiinalaisia. Katja Kaukosen Lumikadun kertoja sijoittuu vuosiin 1937–1942 puolalaisessa pikkukaupungissa, Gwiazdassa (Tähti), jonne saapuu mystinen Bajek talonmieheksi värikkääseen kerrostaloyhteisöön. Lumikadun kertoja. Tukikohtina toimivat turvatalot, lastenkodit ja katoliset perheet, jotka ottivat lapset vastaan. Kolmen johtavan historioitsijan teos on kihelmöivän upeaa luettavaa. Täynnä vertauskuvia ja taikauskoa oleva kirja välittää romaanin loppua kohden yhä unenomaisemman tunnelman. Katja Kaukonen. Puheet muuttuivat teoiksi, ja niin pohjustettiin ilmapiiriä seuraavan vuoden tammikuussa puhjenneelle kansalaissodalle, josta kumpikaan osapuoli ei selvinnyt puhtain paperein eikä ilman sukupolvia kestävää katkeruutta. WSOY 2017. Irenan lapset. Päivi Puhakka askel 1/2018 • 55. Kirja kertoo, miten kulttuuriväki, yrityselämä ja tavalliset ihmiset tempau tuivat mukaan historian pyörteisiin. Sillanpää kuvaa näitä vuosia paremmin Hurskaassa kurjuudessa kuin Väinö Linna Täällä Pohjantähden alla -teoksessaan. Irenan lasten dokumentaarisuus luo epätodellisen olon: miten tämä järjestäytynyt pahuus oli mahdollista. Irenan tarina vaiettiin vuosikymmeniksi Neuvosto-Puolan aikana. Like 2017. Esimerkiksi Kristalliyön tapahtumat on kuvattu lähes runollisesti. Hän kasvoi puolalaisessa lääkäriperheessä sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen, jossa ”rodulla, kansallisuudella ja uskonnolla ei ole mitään merkitystä”. Vihapuheita lietsottiin niin sanomalehdissä kuin kokouksissa. Mazzeo kertoo hillityllä äänellä hillittömästä pahuudesta ja absurdeista tapahtumista; piinaviikolla 1943 Varsovan gheton viereen pystytettiin huvipuisto, jonka maailmanpyörään puolalaiset jonottivat päästäkseen seuraamaan aitiopaikalta gheton kansannousua ja tuhoa. Tutkijoiden mukaan F.E. Vihan siemenet itämässä Suomen itsenäistyminen on ollut niin monen sattuman varassa, että sitä voidaan pitää melkein ihmeenä. Tilar J. Sodan keskellä ja miehittäjien kiristäessä silmukkaa yhteisön jäsenet rakastavat, juovat, juhlivat ja yrittävät unohtaa ympäröivän todellisuuden. Tilar J. Bajek on tarkkailija, raportoija, joka täyttää hänelle annettua tehtävää. Kai Häggman, Teemu Keskisarja ja Markku Kuisma
56 • askel 1/2018. Teksti ja kuvat: Tarjariitta Lehtola Monta kertaa ovat niin Irja kuin muutkin kalevalaiset naiset joutuneet huokaisemaan: Varjele vakainen Luoja, kaitse kaunoinen Jumala. Toinen maailmansota ja evakkoaikojen pakomatka ovat Vuokkiniemellä Vienan Karjalassa asuvan Irja Denisovan muistissa vielä tuoreena kuin eilinen päivä. Kohtalona Karjala Neuvostoliiton hajottua kolhoosit lakkautettiin, kylät jäivät oman onnensa nojaan ja omaaloitteisuuteen tottumaton kansa passivoitui
Äidillä päässä pöytäliinan puolisko, että ei ihan pää paljaana tarvitse kulkea, Irja muistelee. Lopulta äiti lähti yön pimeydessä vaeltamaan joukkonsa kanssa ilman lupia. Muutaman vuoden käytön jälkeen pellot hylättiin ja kombinaatti siirsi viljelytoimintansa muualle. Piiloutumalla kuorma-auton lavalle he pääsivät osan matkasta. Kylä ei koskaan ollut suuri. Näin ovat Irja ja aivokuumeen sairastanut ja lapsen tasolle jäänyt Valeri eläneet jo vuosia. Sodan jälkeen elämä ei enää koskaan jatkunut samanlaisena kuin ennen. Kunto ei enää anna myöten pihatöihin eikä kasvimaan pitoon. Irja seurailee vähäistä liikettä tiellä. Äiti kulki kerjäämässä ja sai aina jotakin: perunoita, leipää, kaalinkerän, sianlihapalan. Siitä toini kysyy: ”A mihipä olet mänössä?” ”Tänne mie mänen tollotan.” Asukkaat itse tuskin olivat tosissaan tarinansa kanssa, sillä nimelle löytyy parempiakin selityksiä. Elämä jatkui päivä kerrallaan. Valeri-poika on syötyään mennyt omaan kamariinsa, jossa hän päivänsä yleensä viettää. Kaikki ”uskonnollinen propaganda” kiellettiin, mukaan lukien raamattupiirit, uskonnolliset nuorisoja naisjärjestöt sekä uskontokuntien ylläpitämät kirjastot ja lukusalit. Kotikylän elämästä Irja muistaa kuitenkin paljon hyvää ja onnellista. – Viitisenkymmentä taloa oli joen rantatörmällä kasvot jokeen päin. Yhä useammin ajatukset palaavat lapsuuden päiviin Tollonjoelle. Aikeistaan hän ei kertonut edes tyttärilleen. Tungos oli kova, ja äidillä oli vaikeuksia pitää perheensä kasassa. Äiti ja lapset pääsivät Suomeen, isä oli sairastunut keuhkotautiin ja menehtynyt. Jumalan viljaa ei laiteta hukkaan. Koko yö kului hämmennyksen vallassa, kunnes juna pysähtyi pienelle asemalle lähellä Leningradia. Vaunussa ei ollut ikkunoita, eivätkä he tienneet, missä olivat. Siihen äiti yritti luottaa ja uskoa. Saadakseen särvintä sen päälle pitääkin pöytään latoa jo suurempi tukku ruplia. Koko omaisuus oli perunasäkissä Kevään koittaessa äiti alkoi suunnitella pakoa. – Kerttu-siskolla oli pelkät liian suuret kalossit jalassa. Pehmikkeenä reessä oli olkia ja karhuntalja. Hän rukoili hiljaa mielessään: ”Rakas Jumala, auta minua ja lapsiani, ettemme näänny nälkään ja pakkaseen, muuta en osaa pyytää.” Äiti pinnisti mielensä uskomaan, että apu tulee, koska hän oli uskonnon opetuksessa kuullut, että kun uskoo vahvasti, saa avun. Kaikki olivat nälkäkuoleman partaalla, mutta anomukset päästä takaisin Vuokkiniemelle hylättiin kerta toisensa jälkeen. vaunussa oli aivan hiljaista. Vaunu liitettiin toiseen junaan. Siellä oli hulinaa sodan jälkeen. Hän tiesi, että heidän täytyi päästä Leningradiin, samalta paikkakunnalta he eivät voineet nousta junaan. Härkävaljakko vei perheen taloon, jossa äidillä ja neljällä lapsella oli käytössään yksi pieni huone. Talot purettiin viljelysalan lisäämiseksi. Hitaita ja pitkiä ovat päivät. Aikaan ennen sotaa, joka muutti kaiken. Valtaosa eri uskontojen papistosta joko lähetettiin vankileireille, teloitettiin tai joutui pakenemaan maasta. Sata vuotta sitten siellä oli 18 taloa ja 150 asukasta, mutta vaikka asukkaiden määrä on aina ollut vähäinen, on kylä heille sitäkin rakkaampi. Siellä kuletaan, tullaan, mennään ja rahvas katsoo taulusta seinältä, milloin juna lähtee pohjoiseen päin. Leipä on Vuokkiniemellä hyvää ja halpaa. Kylään, jota ei enää ole edes olemassa. Rahvas oli sopusaa keskenään. Naapuri saattoi sanoa, että elä sinä laita saunaa lämpiämään, meillä jo lämpiää. – Ristimme silmät ja läksimme astumaan asemalle. Pihaan ajoi reki, jota veti kaksi härkää. Nyt on tyhjä ja autio Irjan entinen rakas kotikylä, jonne mieli usein palaa. Kaikkien aikuisten mielessä leijui äänetön kysymys: Nytkö meidät teloitetaan. Arki Vienan Karjalassa on kovaa, puutetta on välillä jopa jokapäiväisestä leivästä. Vielä 1980-luvun puolivälissä Tollonjoen rantatörmillä oli kymmenkunta vanhaa komeaa hirsitaloa, mutta niiden kohtalon sinetöi kylän vanhojen viljelysmaiden siirtyminen Kostamuksen kombinaatin omistukseen. Selässä vanhassa perunasäkissä oli koko omaisuus. – Väki Tollonjoella ei ollut aineellisesti rikkahia, mutta pärjättiin, Irja muistelee. Rauhassa, päivä kerrallaan. Uskova kansa joutui elämään maan alla. Äiti käveli asemahallissa edestakaisin hermostuneena ja mietti, miten voisi pelastaa lapset nälkäkuolemalta ja pakkaselta, jota oli yli 30 astetta. Kun härkävaunu pysähtyi raiteelle junan jatkaessa matkaansa, äiti säikähti pahanpäiväisesti. Ehkä hänkin ymmärsi, että elämä on nyt todella vaikeaa. – Äiti pyysi minua vanhimpana menemään jonottamaan konsa saan ostettua piletit, Irja kertoo. Perheelle tuli kuitenkin määräys palata takaisin Neuvostoliittoon. Monet ikätoverit ja naapurit ovat jo lähteneet tuonilmaisiin. Koko vähä omaisuus oli jo pitänyt vaihtaa ruokaan, oli vain vaatteet päällä. Jos heidät yllätettäisiin, edessä saattaisi olla ojennustyöleiri. Päivät ovat koleita, eikä lisälämpö ole pahitteeksi. askel 1/2018 • 57. Pöydällä on päivän ensimmäisen aterian jäännökset. Heille oli luvattu, että he pääsevät takaisin Vienan Karjalan Vuokkiniemeen. Irja pyyhkäisee leivänmurut kämmenelleen ja heittää ne suuhunsa. Äiti kulki kerjäämässä Irja palaa muistoissaan vielä toiseen maailmansotaan. Uskova kansa joutui maan alle Tollonjoen asukkailla oli 1900-luvulla tarina kylän nimen syntymisestä: Kaksi miestä kävelöy, vassakkah tullah. Kaksivuotias oli hiljaa. Rahaa hänellä oli juuri sen verran, että he pääsisivät junalla Vienan Kemiin. He kuulivat junan loittonevan, mutta H I rja Denisova kohentaa tulta puuhellassa. Irja syntyi Tollonjoella 1930-luvulla, aikana, jolloin Neuvostoliitossa alkoi laajamittainen uskontojen vainoaminen. Elämä Karjalassa on kovaa, puutetta on lähes kaikesta
Nuoriso muuttaa kaupunkeihin opiskelujen, työn ja leveämmän leivän perässä. Siitä matka jatkui jalkaisin. Talvella on kylmä, ikkunat pitäisi uusia. Nyt Irja on tullut jo siihen ikään, että lapsetkin pääsevät eläkkeelle. Silloin miehet toivat valkoista leipää, jota en ollut vielä koko elämäni aikana nähnyt, Irja kertoilee verkkaan, kuin tuntisi vieläkin leivän maun kielellään. Valtaosa niistä tuhoutui, mutta 1980-luvun elvytysja perinteen tallennusprojektit herättivät kyliä henkiin. Paljon on unohtunutkin, mutta tämän muistan aina: kun lapsena itkimme, näemmekö huomista päivää, äiti sanoi, että samalla keinoin aurinko nousee ja lämmittää niin rikkahille kuin köyhillekin. Minä sanoin, että olen yrittänyt ja olen huomannut, että se auttaa. Kun äiti palasi, tytöt kyselivät, nytkö heidät viedään vankilaan. Paluu rakkaille maamon majoille Juna lähti liikkeelle höyryten ja kolisten, vauhti kiihtyi hiljalleen. Kylänraitti on hiljainen Sota sekä raskaat evakkomatkat olivat vieneet monelta perheeltä isän tai jonkun muun rakkaan perheenjäsenen. Se mikä on luotu, se pitää vastaanottaa, siitä ei pääse mihinkään. – Mies lykkäsi väkijoukossa äitiä edellään ja käski minun pitää takaa kiinni, sisko roikkui minun perässäni. Irjan itkiessä ja äidin ääneen ihmetellessä, mikä nyt neuvoksi, tuli sotilas, joka pyysi perheen mukaansa. L ”Rakas Jumala, auta minua ja lapsiani, ettemme näänny nälkään ja pakkaseen.” Vielä kymmenen vuotta sitten Irja jaksoi puuhastella kukkien parissa, nyt ei terveys enää anna myöten. Kylien elämä on paljolti vahvojen karjalaisnaisten varassa. Venäjän maa on rikas, mutta kansa sen laiteilla köyhä. Upseerimiehen, jonka kuuluisi totella kaikessa Stalinin käskyjä, olisi kuulunut ottaa selvää, millä asialla he olivat matkalla. Vaikka haavat olivat tuoreet ja arki työteliästä, Irja muistelee elämän olleen onnellista Neuvostoliiton hajoamiseen asti. Onneksi koulussa karjala on taas otettu opetussuunnitelmaan. Jonossa tuupittiin ja tönittiin. – Paljon on joutunut kestämään. Nuorten miesten alkoholinkäyttö surettaa Irjaa. Jos olisi kaiken kirjoittanut muistiin, olisi tullut melkoinen romaani. Miehet veivät äidin mukanaan. Suomalaiset etsivät juuriaan Lähes viikoittain Vuokkiniemellä käy suomalaisia, varsinkin kesäisin. 58 • askel 1/2018. Irjan viereen tuli mies, joka arveli, että pieni tyttö ei saa ikinä itseään niin lähelle piletin ostopaikkaa, että voisi ostaa liput. Jotkut etsivät juuriaan, toiset tulevat kauniin ja puhtaan luonnon perässä, jotkut haluavat vain omin silmin nähdä, miten Karjalassa 2000-luvulla eletään. Miehet kerjäävät kolikoita ja koirat juoksentelevat ympäriinsä kenenkään sitä ihmettelemättä. Vuokkiniemi on Vienan Karjalan karjalaisin kylä. Pikkusisko alkoi huutaa ”mamma mamma”. Siellä lähes kaikki asukkaat puhuvat karjalaa, joka on hyvin lähellä suomen kieltä. Varsinkin miesten työpaikoista on pula. Hän vei meidät junaan ilman lippuja. 2000-luvulla Vuokkiniemen kylässä on kauppa, posti, koulu, vanhustentalo, palolaitos, kalalaitos ja metsälaitos, joka kasvattaa taimia. Puutetta on lähes kaikesta. Kaikki oli järjestynyt niin ihmeellisesti. Äiti kertoi, että ei vangita, vaan miehet olivat paperit katsottuaan sanoneet, että heidän olisi pitänyt päästä jo paljon aiemmin kotiin. Jäljelle jääneissä kylissä ponnisteltiin ja yritettiin selvitä. Äiti hymyili kyyneltensä läpi. Kylänraitti on hiljainen, mutta kaupan ovi avautuu tasaiseen tahtiin. Elämää saattoi alkaa rakentaa uudestaan omilla kotinurkilla. Kylät ovatkin tyhjenemässä. Satojen kilometrien taipaleen jaksoi, kun tiesi, että pääsee takaisin rakkaille maamon majoille. Äiti uskoi, että hänen rukouksensa oli kuultu ja että ihmeitä voi tapahtua. Äiti sanoi, että ei ole mitään muuta kuin nämä tytöt tässä. Mies otti rahat ja häipyi saman tien. Silloin karja vietiin pois ja kansa passivoitui työn puutteessa. Eräänä kesänä Irjan luona kävi suomalaisia, jotka puhuivat hänelle hyvästä Jumalasta ja neuvoivat turvaamaan ja luottamaan hänen varjelukseensa. Mies lupasi hankkia ne, kun vain saa rahat. – Siellä olin kasvanut ja siellä miehelään menin. – Miliisit kysyivät, missä ovat tavarat. Toinen kylällä asuvista Irjan pojista on alkoholisoitunut, kuten Vienassa niin monet. Irjan ollessa lapsi sitä puhuttiin monissa kylissä, mutta kieli hiipuu pikkuhiljaa eikä nuorempi polvi enää sitä osaa. Näin he pääsivät Vienan Kemiin. – Seuraavan kerran Vuokkiniemellä käydessään he rohkaisivat minua ja kysyivät, olenko jaksanut uskoa. Kuinka tällaista voi ollenkaan tapahtua
Tulehduskipulääkkeet saattavat ohjeannoksinakin aiheuttaa sisäisiä verenvuotoja tai sydänoireita. M onet hoitavat itseään ravintolisillä, joita myydään sekä apteekeissa että päivittäistavarakaupoissa. Jos niitä käyttää vastoin ohjeita tai yhteen sopimattomien lääkehoitojen kanssa, haittavaikutusten vaara kasvaa. Esimerkiksi parasetamolin annostelun ylittäminen saattaa aiheuttaa vakavia maksavaurioita. Myyntiin tarvitaan lääkekohtainen lupa Lääkealan turvallisuusja kehittämiskeskuksesta eli Fimeasta tai vastaavasta EU:n virastosta EMA:sta. Ravintolisien mainonnassa ei saa käyttää lääkinnällisyyteen viittaavia sanoja, kuten parantaa, ehkäisee tai hoitaa. I tsehoitolääkkeet ovat pitkään käytössä olleita peruslääkkeitä, ja niillä on harvoin yllätyksellisiä haittavaikutuksia. Ravintolisillä ei ole ennakkovalvontaa kuten lääkkeillä. Joskus itsehoitolääkkeet voivat olla jopa hengenvaarallisia lyhyenkin käytön aikana. T erveydestä huolehtiminen ja itsehoito ovat monesti paikallaan, mutta siinäkin on pidettävä järki mukana. Apteekista saatavaa opastusta kannattaa kuunnella, koska itsehoitolääkkeetkään eivät ole täysin turvallisia. Ravintolisien kanssa on oltava tarkkana, sillä niiden harkitsematon käyttö voi johtaa ojasta allikkoon. Lisäksi hyvinvointiin on tarjolla lukemattomia ravintolisävalmisteita niin apteekeissa kuin päivittäistavarakaupoissakin. HYVÄ ELÄMÄ Sirpa Norri • lääketieteen toimittaja askel 1/2018 • 59. Ravintolisiin luetaan muun muassa vitamiinit, kivennäisaineet, kuidut, rasvahapot sekä yrttija levävalmisteet. Myös tulli takavarikoi ulkomailta tilattuja ravintolisiä, joita meillä ei ole luokiteltu ravintolisiksi. Ne eivät korvaa monipuolista ruokavaliota, vaikka ne elintarvikkeiksi luetaankin. Farmaseuttinen henkilökunta neuvoo, jos vaivan vuoksi on kuitenkin parasta käydä lääkärissä. Apteekista voi hankkia myös LVI-lääkkeitä eli lisäneuvontaa vaativia itsehoitolääkkeitä. Ravintolisät ovat elintarvikkeita, vaikka niiden muoto muistuttaakin usein lääkkeitä eli niitä kaupataan esimerkiksi pillereinä, tabletteina, kapseleina tai jauheena. P Lääkitään itsemme viisaasti Ravintolisät eivät korvaa monipuolista ruokavaliota. Itsehoitolääkityksellä on eittämättä kuitenkin hyötynsä. Itsehoitoeli käsikauppalääkkeitä saa ostaa apteekista ilman lääkärin reseptiä. Tutkimusten mukaan itsehoitolääkkeistä syntyy myös kustannussäästöjä; niitä käyttävät turvautuvat muita harvemmin reseptilääkkeisiin. Tehosta ja turvallisuudesta vaaditaan samat selvitykset kuin reseptilääkkeistä. Muun muassa omega 3 -valmisteet lisäävät verenvuototaipumusta eivätkä sovi verenohennuslääkkeiden kanssa. Ne nopeuttavat hoidon aloittamista, koska reseptiä ei tarvitse hakea lääkäristä. Itsehoidossa vastuu lääkkeen käytöstä on omissa käsissä, ja itsehoitolääkkeetkin ovat turvallisia vain oikein käytettyinä. Ainesosien enimmäismääriä ei ole meillä määritelty. Erinomainentai hyvä lähde -ilmaisu on sallittu vain, jos tuote sisältää vähintään 30 prosenttia kyseisen ainesosan päivittäisestä tarpeesta. Eniten käytettyjä itsehoitolääkkeitä meillä ovat kipuja ruoansulatuskanavan lääkkeet sekä nikotiinikorvausvalmisteet. Kaikkien itsehoitolääkkeiden, luontaistuotteiden ja ravintolisien käytöstä on aina muistettava kertoa lääkärille, myös hammaslääkärille. Niitä koskee elintarvikelaki, ja ilmoitus tehdään elintarvikevirastolle eli Eviralle, joka lähettää sen edelleen valvovaan kuntaan. Ravintolisien turvallisuudesta huolehtiminen kuuluu vain itse valmistajalle. Ravintolisiä vedetäänkin kaiken aikaa pois markkinoilta, koska ne eivät aina täytä määräyksiä. Monet ravintolisät eivät sovi potilaille, joilla jo ennestään on muita lääkityksiä. Nykyisin tällaisiin LVI-lääkkeisiin kuuluvat muun muassa jälkiehkäisyvalmisteet eli katumuspillerit, tietyt laihdutuslääkkeet sekä jotkut kipuja migreenilääkkeet. Ennen niiden luovuttamista farmaseutti tai proviisori varmistaa, että lääke sopii asiakkaalle. Niitä ei saa käyttää ennen leikkauksia tai isoja hammashoitotoimenpiteitä. Lisäneuvontaa vaativia itsehoitolääkkeitä ei voi itse valita apteekin hyllystä, vaan niiden hankinnasta on aina neuvoteltava farmaseutin tai proviisorin kanssa. Lääkkeiden kanssa ristikkäisvaikutuksia on myös esimerkiksi johanneksenleipäpuulla ja mäkikuismalla sekä kurkumalla
Haavi auki NÄYTTELY Lintuja Ateneumissa L Satoja lintuja on laskeutunut Ateneumin seinille von Wrightin veljesten laajan näyttelyn myötä. Kuuluisuudesta huolimatta ja ehkä sen aiheuttamasta kulumisesta moni muu Ferdinandin maalama lintutaulu sykähdyttää enemmän. helmikuuta asti. Yksittäisten lintujen lisäksi veljekset kuvasivat suomalaista maisemaa sekä Kuopion Kallaveden rannalla sijainneen kotinsa Haminalahden kartanon ympäristöä. K A N S A L L IS G A L L E R IA H A N N U P A K A R IN E N Magnus von Wright: Liljenstrandin talo talvella (1860). Näitä siivekkäitä ja muuta luontoa saa ihastella 25. Mari Teinilä Ferdinand von Wright: Riekkoja (1893). Oleellista ei ole, mikä näyttely siellä on esillä, vaan se, että pysähdyn katsomaan taiteilijan tekemää taideteosta toisesta ajasta ja niistä ihmisistä, jotka eivät liity omaan arkeeni. K A N S A L L IS G A L L E R IA JU K K A R O M U Wilhelm von Wright: Tilhi (1829). Lyhytkin keskittyminen ja mietiskely taideteoksen äärellä antaa uusia näkökulmia elämään. Maalauksilla on rauhoittava vaikutus. Ferdinand von Wright oli yksi ensimmäisistä suomalaisista kuvataitelijoista, joka elätti itsensä taiteilijana. Näyttely esittelee myös Ruotsin länsirannikolle muuttaneen Wilhelm von Wrightin tieteellistä kuvitustyötä. Wilhelm von Wright nimitettiin Ruotsissa Kuninkaallisen tiedeakatemian piirtäjäksi. K A N S A L L IS G A L L E R IA H A N N U P A K A R IN E N Ferdinand von Wright: Kyyhkysiä (1875). Taiturimaisen yksityiskohtaisesti maalatut linnut kertovat lahjakkuuden lisäksi keskittymisen taidosta. Olenkin ottanut tavakseni käydä silloin tällöin Ateneumissa viettämässä rauhallista hetkeä. K A N S A L L IS G A L L E R IA T E R O S U V IL A M M I 60 • askel 1/2018. von Wrightin veljesten näyttelyssä on esillä myös Ferdinand von Wrightin tunnetuin teos Taistelevat metsot. K A N S A L L IS G A L L E R IA H A N N U P A K A R IN E N Magnus von Wright: Annankatu kylmänä talviaamuna (1868). Talviaikaan on erityisen virkistävää katsoa eri taiteilijoiden näkemyksiä kesän valosta
Heikki heinät jakaa L Tammikuussa kannattaa tarkkailla Heikin päivää, joka on 19.1. Silloin käynnistyy Suomen kansan kalenterin mukaan talven jälkimmäinen puolikas. Hanna-Leena Nuutinen kokoaa messun. Freija Özcan TILAISUUDET Seppo Juntusen rukousillat la 13.1. klo 18 Malmin kirkko, Helsinki. Samalla se osuu hellyttävästi elämän suuriin kysymyksiin. klo 18 Myrskylän kirkko. Elvistä ja rukousta. Kuulunko minä joukkoon ja voiko perhe unohtaa minut. Saarnaa veli Gabriel, liturgina Matti Peiponen. Heikiltä huono ilma muuttui hyväksi ja hyvä huonoksi. Muuten alkukesästä uhkasi nälkä. 28.1. Sanan ja rukouksen ilta. ”Heikki heinät jakaa”, tavattiin sanoa. 14.1. Jörgen Eriksson ja Minna Gustafsson kokoavat messun. Saarnaa Heli Inkinen, liturgina Hannu Varkki. Tuomasmessut L Mikael Agricolan kirkossa Helsingissä (Tehtaankatu 23) sunnuntaisin klo 18 7.1.Saarnaa piispa Tapio Luoma, liturgina Kati Pirttimaa. askel 1/2018 • 61. Jos taas lunta oli paljon, tiesi se hyvää heinäsatoa. Freija Özcan Paddington saa vankilakunditkin löytämään pehmeän pinkin puolensa. Ihan parin viikon päästä siis talvi on jo voiton puolella. Sitä pohtii Perusta Lontooseen Brownien perheeseen muuttanut pieni karhuherra, kun onnettomat sattumukset heittävät hänet tällä kertaa vankilaan. klo 17 Kouvolan keskuskirkko. Heikin päivän pakkanen lupasi hyvää vuotta hernesadolle ja suojasää poutaista kesää. Oli nimittäin niin, että Heikin päivänä piti vielä talteen kootusta karjan rehusta olla jäljellä puolet ja ihmisen viljasta kaksi kolmasosaa. Musiikissa Inna Vintturi ja Tuomaskuoro. Messun kokoavat Matti Verkasalo ja Tiia Lehtonen. Elvistä ja rukousta. 21.1. Leila Lukander-Pajula kokoaa messun. Sitä paitsi äiti Brown on oikea karhuäiti, joka ei koskaan jätä pentuaan pulaan. Musiikissa Mikko Helenius yhtyeineen ja Tuomaskuoro. su 28.1. Marmeladin ja Lucy-tädin oppien turvin Paddington on kuitenkin valmis kohtaamaan kaiken. ELOKUVA Myötähäpeää ja riemua L Koko perheen hyvän mielen elokuva Paddington 2 tarjoaa jälleen yhteisiä myötähäpeän ja riemun kokemuksia ikään katsomatta. Hugh Grant on tarinan roisto. Hyvät käytöstavat ja hyvän löytäminen jokaisesta auttavat aina. Saarnaa piispa Björn Vikström, liturgina Ulla Ullgren. su 4.2. Musiikissa Ville Myllykoski yhtyeineen ja Tuomaskuoro
Näin ainakin Netflix-tilauspalvelun sarja The Crown antaa ymmärtää. Grahamin vieraillessa Lontoossa kuningatar kutsuu hänet luokseen. He keskustelevat Elisabetin halusta olla yksinkertaisella tavalla kristitty ja anteeksiannon teemasta. (*Suomen ulkopuolelle meneviin tilauksiin lisätään postikulut). Siinä seurataan hänen nousemistaan valtaistuimelle ja sitä, miten hän asemoi itsensä hallitsijana maan ja maailman poliittisiin kuvioihin. K o t im a a o y m a K sa a p o st im a K su n Va sta us lä he ty s tu nn us 50 15 8 2 3 H eL SIN KI NImI KatuOSOIte: POStINumerO: POStItOImIPaIKKa: SäHKöPOStIOSOIte: PuHeLIN: SyNtymäVuOSI: Kestotilaus 84,00 e 12 kk määräaikaistilaus 89,00 e 12 kk 44,50 e 6 kk Irtonumero 9,00 e Kestotilauksena 12 kk 6 kk määräaikaistilauksena 12 kk 6 kk Muutan määräaikaisen tilaukseni kestotilaukseksi Osoitteenmuutos (täytä vanha ja uusi osoite alle) vakinainen ___/___201_ alkaen tilapäinen ajalle ___/___201_ alkaen – ___/___201___ Tilaan Askel -lehden itselleni lahjaksi Lahjatilauksen saaja (Osoitteenmuutoksessa vanha osoite) Kuningatar ja evankelista L Englannin kuningatar Elisa bet otti vastaan hengellistä ohjausta evankelista Billy Grahamilta. Sarja kertoo Ison-Britannian kuningatar Elisabet II:n ( Claire Foy) dramatisoitua elämäntarinaa. Kuningatar kutsuu Grahamin myös myöhemmin saarnaamaan Windsorin kappeliin. PALVELUKORTTI NImI KatuOSOIte: POStINumerO: POStItOImIPaIKKa: SäHKöPOStIOSOIte: PuHeLIN: SyNtymäVuOSI: Tilauksen maksaja (Osoitteenmuutoksessa uusi osoite) K ot im aa O y Nimija osoitetietoja voidaan käyttää ja luovuttaa suoramarkkinointiin henkilötietolain mukaisesti. Asiakaspalvelu Puhelin: 020 754 2333 Internet: www.kotimaa.fi Sähköposti: asiakaspalvelu@kotimaa.fi Osoite: Hietalahdenranta 13, PL 279, 00181 Helsinki Tilaushinnat Suomeen* Vähintään kuukauden ajaksi tilattavien sanomatai aikakauslehtien verokanta on 10 % 1.1.2013 lähtien. Toinen tuotantokausi, jonka lähetykset alkoivat 8.12.2017, kertoo myös kuningatar Elisabetin suhteesta Billy Grahamiin. Lisäksi sarjassa paneudutaan yksityiskohtaisesti koko Windsorin perheen henkilökohtaisiin suhteisiin ja elämään. Tuotantokauden kuudennessa jaksossa Elisabet innostuu nähtyään Billy Grahamin saarnaavan televisiossa. Muita päähenkilöitä ovat prinssi Philip ( Matt Smith) ja prinsessa Margaret ( Vanessa Kirby). Gun Damén TV-SARJA 62 • askel 1/2018
Musiikki ja kuorotoiminta ovat minulle tärkeitä asioita elämässä, ehkä myös sinulle. Lievällä tasapainovammalla. Liitä maksettu pankkisiirtokuitti tai kopio siitä kirjeeseen. 50–60-v. Kun haluat vastata kirjeenvaihtoilmoitukseen Kirjoita kirje nimimerkille ja lähetä osoitteeseen: Askel / Kirjoita minulle, PL 279, 00181 Helsinki. Voit olla 60–77-v.) Vierivä kivi ei sammaloidu 9954 Kirjoita minulle Kun haluat oman ilmoituksen askel-lehteen Kirjeenvaihtoilmoituksen hinta on 25 € kotimaasta, Pohjoismaista ja Baltiasta, muista maista 30 €. Käyn hengellisissä tilaisuuksissa Etelä-Pohjanmaan alueella viikoittain. Kaipaatko Sinäkin elämääsi lämpöä, kauneutta ja rakkautta. 40–65v. Viihdyn maaseudulla. naista. Varaudu odottamaan vähintään kuukausi. 50 v. Olen saanut olla uskossa 10 v. Kirjeet lyhennetään tarvittaessa. Toive lähtee sydämestä 9959 RISTIKKO 12/2017 Kirjapalkinnon voittivat Reijo Anttonen Oulusta, Heikki Juntunen Joensuusta ja Tuula Jokinen Virroilta. Ilmoitukset julkaistaan saapumisjärjestyksessä. valokuva mukaan! Tutustutaan! Yksin ei ole hyvä olla. Pidän kovasti ulkoisesta kauneudesta – myös sisäisestä. Asun Vantaalla. vapaa, pitkä, työssä käyvä raitis ja savuton mies. Hengelliset arvot. Löydänkö Sinut. Osoite: Kirjeenvaihtoilmoitus, Askel, PL 279, 00181 Helsinki. Luotettavaksi läheiseksi, jota kiinnostaa aivan tavallinen positiivinen elämä, luonto ja koko elämänkirjo. L Aktiivisesti liikuntaa harrastava, nuorekas 68-v. Susanne 9952 L Hei Sinä vapaa, rehellinen 40–50 v. Asun yksin omakotitalossa. Rukousvastausta odottaen, herra 71 v. Maksa summa Kotimaa Oy:n tilille Nordea FI60 1573 3000 0007 10. mies etsii uskovaista, sopusuhtaista n. Olen hoikka 70+ nainen. L Mistähän löydän Sinut n. Pienin askelin eteenpäin 9956 L Olen rehellinen sinkkumies Espoosta. Odotan kirjettäsi tai soittoasi, tehdään elämä valoisammaksi yhdessä. Viesti: Askel/Kirjepalvelu Lähetä lyhyehkö kirjeenvaihtoilmoitus (maksimi 50 sanaa) nimimerkillä, nimelläsi ja osoitteellasi varustettuna. Sinuun haluaisi tutustua 50-v. Itse olen luonteeltani avoin ja sosiaalinen. 020 701 2211. 9953 L Iloa ja valoa eteenpäin! Tulisitko mies sydänystäväksi pääkaupunkiseudulla asuvalle naiselle. sydämensivistystä ja elämänkokemusta omaavan kirjeenvaihtoystävän, pitkän miehen, jonka kanssa voisin vaihtaa ajatuksia elämästä ja olemisesta. Luonto, liikunta ja autoajelu ovat minulle uskon jälkeen tärkeimpiä. Harrastan lenkkeilyä, veneilyä, lukemista, luonnossa liikkumista. Merkitse kuoren vasempaan ylänurkkaan ilmoituksessa mainittu nimimerkki ja numero. punaisenristinkauppa.fi Adressien tekstaus tai puh. rehtiä ja tasapainoista miesystävää. Vastauskirjeet postitetaan viikoittain ilmoittajille. Kaksikielinen 182 cm 9957 L Etsin lempeää ja suvaitsevaista uskovaista naista. nainen Porin seudulta. Tulisitko ystäväksi elämänarvoja kunnioittavalle, normaalissa arjessakin viihtyvälle, terveelle, aikuiselle naiselle. Tartu kynään ja kerro avoimesti itsestäsi, miel. Manse 9958 L Hei! Etsin 70–77-v. Usko ja liikunta parhaita lääkkeitä 9955 L Olen 58-vuotias leskinainen Etelä-Suomesta ja haluan tutustua luonnossa viihtyvään, empaattiseen ja kristillisiä arvoja omaavaan mieheen, ehkä olet itsekin kokenut leskeyden. Henkilöt, jotka haluavat vastata sinulle, lähettävät kirjeensä toimitukseen, josta ne postitetaan sinulle viikoittain Askelen kuoressa avaamattomina. Kaipaan rinnallakulkijaa, mielellään autoilevaa. Lämpimät onnittelut! askel 1/2018 • 63 Lähetä surunvalittelusi. Talvea kohdenko yhdessä
Metsäkauriin ruokavalio on aika rajallinen, ja ne kärsivät usein nälkää lumisina ja kovina talvina; ihmisen tarjoama ruoka-apu on niillekin tarpeen. Ei se aiemminkaan elolliselta vaikuttanut, eikä siitä ollut ateriaksi suolistettunakaan. Lämpimässä se ei enää tunnu saavan unenpäästä kiinni. Kauriit alkoivat taas pitää kortteeria ison pihakuusen alla. Nyt on täydenkuun aikaan päivällä ja yöllä yhtä valoisaa, mutta pian aurinko jaksaa kavuta korkeammalle. L Pimein aika on ohitettu, ja kuljemme pienin askelin valoa kohti. Piika kokosi hiirensä ja totesi, että ehkä se pitää panna häkkiin, ettei enää karkaa. Onneksi se on yhtä mukavuudenhaluinen kuin minäkin ja pysyttele huonolla säällä kotinsa lämmössä. Hän epäili sen olleen talviunilla klapipinossa ja kulkeutuneen puiden mukana sisään. Talon toistaiseksi pahin hiirivahinko tapahtui, kun tönäisin piian tietokonehiirtä ja sen sisälmykset levisivät lattialle. Minä taistelen edelleen ladon herruudesta naapurin katin kanssa. Se ei tunnu verenhimoiselta – taitaa olla poika – mutta sen ininä häiritsee minua. Täällä on väki lisääntynyt, ja piika totesi, että pihalla on enemmän eläinten kuin ihmisen jälkiä. Talon rakenteissa rapistelevat oikeat jyrsijät kiinnostavat enemmän ja salaa toivon, että joku niistä löytäisi reitin sisätiloihin, ettei tarvitsisi kurjalla kelillä vaivautua ulos jahtiin. Lohduttava ajatus, että maaliskuuhun on vain pantterin loikka. Piika vie sorkkajaloille kauraa metsänreunaan, mutta ilmeisesti auringonkukansiemenet maistuvat paremmilta. Siunattua alkanutta vuotta myös kaikille lukijoille! l Voit jättää minulle palautetta: www.askellehti.fi/2-neron-elamaa Hiiriä ja hyttysiä Teksti ja kuva: Cheri Tamminen NERON ELÄMÄÄ Voit jättää minulle palautetta: www.askellehti.fi/2-neron-elamaa 64 • askel 1/2018 nero_64.indd 64 18.12.2017 19.26. Piika ei raatsi ottaa sitä hengiltä. Alkaneelta vuodelta toivon huolettomia päiviä ja sisäistä rauhaa myötäja vastoinkäymisissä. Siitä on lyhyt matka paviljonkiin, lintujen ruokintapisteeseen, ja makuupaikaltaan ne voivat pitää ympäristöä silmällä. Maisemaa ja latoja riittää, mutta se häijyläinen haluaa laajentaa reviiriään juuri minun latoni jyrsijäapajoille. Oudoin vieras joulupöydässä oli pulska hyttynen, joka hakeutuu jatkuvasti seuraamme
Oikean ratkaisun lähettäneiden kesken arvomme kirjapalkintoja. Kuoreen tunnus Ristikko 1/2018. Ristikko 1/2018 Lähetä ratkaisu 17.1. mennessä osoitteella: Askel, PL 279, 00181 Helsinki. NIMI: ___________________________________________ PUH._____________________ OSOITE:__________________________________________________________________ ________________________________________________________________________ Olen Askelen tilaaja Ristikon laati: Martti Räikkönen askel 1/2018 • 65. Tai sähköpostilla askel.toimitus@kotimaa.fi
Juuri niissä hetkissä rukoilen erityisesti: ”Pidä Herra lupauksesi.” Ihana on Jeremian kirjan 31. Isoisäni Kauko ei puhunut poikansa vaimovalinnasta, jonka isä oli saksalainen sotilas. Järjestöllämme on Suomea kiertävä näyttely Hetki on käsillä, jossa nostetaan esille vuosikymmenten kansalaisjärjestötyötä maamme rakentamisessa. 66 • askel 1/2018 Marianne Heikkilä • Marttaliiton pääsihteeri, päätoimittaja, pappi K auko Heikkilä oli Tampereen poikia, hän pääsi ylioppilaaksi vuonna 1935 suuren laman aikaan, radiosta oli tullut tärkein joukkotiedotusväline teollisuusmaissa, ja kaksi vuotta aikaisemmin Hitler oli noussut valtaan Saksassa. P unainen tai valkoinen, saksalainen tai suomalainen, turvapaikanhakija tai kantasuomalainen, evakko tai ei, me seuraavat sukupolvet emme voi valita edeltävien isovanhempiemme elämänkohtaloita. Jos kuljen rukouksessa ja vaellan Hänen tahtonsa mukaisesti, Henki kuljettaa. Nostin Linnassa kiitoksen maljan edeltäville sukupolville, jotka taistelivat Suomelle itsenäisyyden, vapauden ja oman maan. Sodan lopussa Kauko-vaari osallistui vielä 1945 Lapin sotaan pohjoisessa. Esikunta oli pitkään Viipurissa, missä hän tapasi tulevaa puolisoaan, isoäitiäni. Hän joutui vuonna 1939 talvisotaan ja palveli jatkosodassa edeten luutnantiksi ja sodan lopulla nuorimmaksi majuriksi. Asia vaiettiin, ja lapsen korviin kantautui vain joskus kiivaita keskusteluja aikuisten välillä ”tummasta, ulkomaalaisen näköisestä miniästä”, äidistäni. KOLME ÄMMÄÄ. D Tällä palstalla vuorottelevat Marttaliiton pääsihteeri, pappi Marianne Heikkilä, kirjailija ja runoilija Anna-Mari Kaskinen sekä psykologi, psyko terapeutti ja kirjailija Mirja Sinkkonen. Kävelin puolisoni kanssa elämäni ensimmäistä kertaa punaisella matolla kättelemään itsenäisyyspäivän vastaanotolla presidenttiparia. R akastan Paavalin viestiä roomalaisille: ”Kaikki, joita Jumalan Henki johtaa, ovat Jumalan lapsia” (Room. Raamatun Eeva, Kain ja Abel, Saara, Mooses, Daavid, Salomo ja Maria saivat Jumalalta tehtävän ja johdatuksen, jota seurasivat. Joskus taivas on kuitenkin hiljaa. Isoisäni meni armeijaan ja eteni RUK:n jälkeen kadettikouluun. Voimmeko ajatella, että omat läheisemme ovat kulkeneet Jumalan johdatuksessa, ennalta määrättyä polkua. 8:14). P Poltettu maa Isoisäni muuttui aseveljestä viholliseksi. luvun jae 9 ”Minä johdatan heitä, kun he kulkevat rukoillen.” Kun taivas on hiljaa, kun olen epätoivoinen, silloinkin Jesaja lohduttaa: ”Joka vaeltaa pimeydessä ja valoa vailla, luottakoon Herran nimeen ja turvautukoon Jumalaansa” (Jesaja 50). Koska toinen isoisäni oli saksalainen (en saanut tavata häntä koskaan), olen pohtinut molempien isoisieni kohtaloita ja elämää. L uin kirjailija Katja Ketun Kätilön, katsoin juuri Aku Louhimiehen Tuntemattoman ja kävin Helsingin kaupunginteatterissa vaikuttumassa Asko Sarkolan Mannerheimista ja saksalaisen sotilaan suudelmasta. S ota ja sen pitkä varjo on syöpynyt syvälle mielen kerroksiin, kun Suomi vietti satavuotisjuhlavuottaan ja luin historiaa veteraaneista, lotista ja kotirintamalla palvelleista monista naisista sekä sotamartoista. Toinen muuttui suomalaisten aseveljestä viholliseksi, ja saksalaisen armeijan vetäytyessä suomalaisjoukkojen tieltä toteutettiin samalla poltetun maan taktiikkaa
”Ju m ala ei ole ka uk an a yh de stä kä än m eis tä: hä ne ss ä m e elä m m e, liik um m e ja ole m m e.” Ap os to lie n te ot 17 :2 7,2 8 A sk el 20 18 ka len ter i.in dd 2 14 .12 .20 17 11 :10 :33
”Ju m ala ei ole ka uk an a yh de stä kä än m eis tä: hä ne ss ä m e elä m m e, liik um m e ja ole m m e.” Ap os to lie n te ot 17 :2 7,2 8 A sk el 20 18 ka len ter i.in dd 2 14 .12 .20 17 11 :10 :33 1/ 2 18 • A S K E L S A A U S K O A , T O IV O A JA R A K A S T A A .