KURONEN: Lutherille armo oli kallista Opi pois lapsuuden peloista EIJA-RIITTA KORHOLA: Elämän kliimaksi on nyt MIRJA SINKKONEN: Opi pois lapsuuden peloista Lahjaksi seinäkalenteri Synninpäästö on kova juttu OLLI VALTONEN: Synninpäästö on kova juttu. 1/ 2 17 • A S K E L S A A U S K O A , T O IV O A JA R A K A S T A A . F I • I R T O N U M E R O 9 € Erosta eteenpäin Elina Vettenranta MATTI J. Kiina-kirja sai Tieto-Finlandian Turvapaikanhakija löysi äidin Suomesta Seppo Juntunen siunasi Aki Hintsan Jacob Söderman oikeusasiamies ja omaishoitaja Jaakko Valvanne: Usko luo hyvää vanhuutta 92 -vuotiaat menivät naimisiin 1 / 2 1 7 • U S K O S T A , T O I V O S T A J A R A K K A U D E S T A • A S K E L L E H T I
Armosta usko puhdistuu Vain 19,90 (norm. /tilaa Käytä kampanjakoodia: tarjous. Tilaa osoitteessa kotimaa24. Tilaa K24 + Pro + Kotimaan näköislehti yhdessä digipakettina. Pysy ajan tasalla. 26,70) /3 kk Seurakunnissa sattuu ja tapahtuu
Kiitetään rauhasta, luonnosta ja toisistamme. Ulkomaan uutisia seuratessa tuntuu joskus turhalta, miten pienestä valitetaan. Pikku mies, jonka kotona odotetaan vauvaa, kysyi, onko Jumala synnyttänyt Suomen. I sänmaan juhlavuosi on noteerattu hienosti kaikilla sektoreilla. Isäni ehti elää muutaman kuukauden Venäjän keisarikunnassa, pakoili vauvana perunakellarissa itsenäisyyden alkumetreillä kansalaissotaa ja palveli täydet viisi vuotta talvija jatkosodassa. Talvisodan aikana Suomen neljäs presidentti Risto Ryti rukoili radiopuheessaan muun muassa näin: ”Taivaallinen Isämme, katso armossasi kansamme puoleen. Pidätämme oikeuden hintojen muutoksiin. Lahjoita kääntymys synnin ja laittomuuden teiltä, jotka johtavat kansamme tuhoon. Sinä näet, että se on mitä suurimmassa vaarassa. Olisiko oma sukupolveni selvinnyt kaikesta tuosta. 040 067 4817 • Avustajat Paavo Alaja, Marianne Heikkilä, Eero Junkkaala, Pirjo Kantala, Anna-Mari Kaskinen, Jukka Kemppinen, Eija-Riitta Korhola, Matti J. Täällä kaikilla on mahdollisuus koulutukseen ja terveydenhoitoon. On ollut paljon vaikeita aikoja, sotia ja puutetta ruoasta. Ihmiset ovat rukoilleet, kun on ollut pahoja aikoja. Sen jälkeen alkoivat epäitsekkäät jälleenrakentamisen vuodet. Siihen, että Suomi sai itsenäisyyden ja on säilyttänyt sen, on varmasti tarvittu paljon Jumalan apua. Toimitus vastaa ainoastaan tilatuista jutuista ja kuvista. Vastasin, ettei Jumala synnytä samalla lailla kuin äiti synnyttää lapsia. Siksi rukoilemme Sinua: Herra, auta meitä hädässämme äläkä anna meidän hukkua. 040 733 2877 • Toimitussihteeri Päivi Puhakka p. Tieto tulevista juhlista, jotka jatkuvat seuraavaan itsenäisyyspäivään asti, on tavoittanut pienetkin. 020 754 2333, asiakaspalvelu@kotimaa.fi • Kustantaja Kotimaa Oy, Toimitusjohtaja Juha Ruotsalainen Markkinointi Markkinointipäällikkö Minna Zilliacus • Ilmoitusmarkkinointi Myyntipäällikkö Pirjo Teva, p. Korruptiota on vähän, luonto on puhdas. Vedin henkeä muutaman kerran. Kuten Hän on luonut taivaan ja maan. Sinä olet luonut sen ja rakastat sitä. 040 750 5508 ilmoitusmyynti@kotimaa.fi • Lukijamäärä 59 000 (KMT / S 2015 / K 2016) • Painopaikka PunaMusta Oy • ISSN 0780-9972 • Aikakauslehtien Liiton jäsenlehti. Kerroin, että Suomi kuului ennen Venäjään ja ennen sitä me olimme osana Ruotsia. USKOSTA, TOIVOSTA JA RAKKAUDESTA askel 1/2017 • 3. Herra, armahda meitä.” Maailmanlaajuisesti Suomi on turvallisin maa maailmassa. Kotimaa Oy:n tilaajarekisteritietoja voidaan luovuttaa ja käyttää asiakassuhteen hoitamiseen sekä lain sallimaan asiakasmarkkinointiin henkilörekisterilain puitteissa. 040 680 4057 • Ilmoitustrafiikki Lisbeth Sarkkinen, p. Hyvää alkanutta uutta vuotta! Satavuotias Suomi PÄÄKIRJOITUS Pirjo Wesaniemi päätoimittaja Päätoimittaja Pirjo Wesaniemi p. Kuronen, Erkki Kuusanmäki, Torsti Lehtinen, Eino Leino, Sirpa Norri, Teemu Rinne, Martti Räikkönen, Mirja Sinkkonen, Cheri Tamminen, Antti Valta ja Olli Valtonen • Ulkoasu Teemu Pokela • Taitto Jaska Peltola/Aste Helsinki • Kuvankäsittely Kirsi Laine • Käyntiosoite Hietalahden ranta 13, 00180 Helsinki Postiosoite PL 279, 00181 HELSINKI, Sähköpostit askel.toimitus@kotimaa.fi etunimi.sukunimi@kotimaa.fi • Askelen kotisivu: www.askellehti.fi • Tilaukset ja osoitteenmuutokset p
s. 48 Jaakko Valvanne iloitsee Aarnen vaarina olemisesta Riitta Castren maalasi hiljaisuuden retriitissä s. 16 Mari Manninen kirjoitti Kiinan hylätyistä tyttäristä Tammikuu 2017 4 • askel 1/2017. 22 s
Kaupungin ja ihmiselämän raunioiden keskellä leijuu höyhen, kuin merkkinä haavoittuneesta enkelistä. Läsnä on myös Hän, joka on enkeleitäkin suurempi. Korholan ystävä oli kertonut merkillisistä tapahtumista Afrikassa ja miettinyt, oliko hän kohdannut enkelin. Myöhemmin hän sairastui vakavasti. Samaan aikaan tulivat uutiset Berliinin terrori-iskusta. ”heidän enkelinsä taivaissa näkevät aina minun Isäni kasvot, joka on taivaissa.” P Päivi Puhakka Maailma palelee TOIMITTAJALTA Päivi Puhakka • toimitussihteeri Seuraava Askel ilmestyy 5.2.2017 Kannen kuva: Rami Marjamäki 6 Ajassa Kuusanmäki ja Seppo Juntunen 8 Jacob Söderman kertoo vaimonsa saattohoidosta 12 Valitse paras kansi 2016 13 Eija-Riitta Korhola: Ihmeitä suurempaa on Jumalan läsnäolo 14 Matti J. Ei mikään. Kaduilla ja katoilla liikkuvat sekä enkelit että ihmiset. Entä tajuavatko kaupunkilaisnuorukaiset, että lämmön, vedensaannin ja ruuan lämmittämisen eteen on nähtävä iso vaiva. Eletään kylmän sodan jälkeistä aikaa. Tajusivat. Kyse oli jostain kadonneesta tavarasta. Siellä oli hätä. Mikä hätänä. Se voi olla yliluonnollista tai luonnollista, enkeli tai ensihoitaja. Joku hyppää, vaikka enkelin käsi on jo hänen olallaan. Eija-Riitta Korhola kirjoittaa kolumnissaan vastoinkäymisistä, jotka eivät valikoi. Naapurimökkiläinen kertoi heikosta jäätilanteesta. K uopus aikoi lähteä kavereineen Berliiniin juhlistamaan lukukauden päättymistä. Pian puhelimeen tuli kuvia, joissa sissihenkinen seurue on saanut leirin pystyyn, istuu pilkillä, lukee kynttilän valossa ja kärventää makkaraa. Pelastushenkilökunta tekee kaikkensa. Ahdistuksen keskellä moni elämänliekki uhkaa sammua. Uuni hohkaa lämpöä, aika pysähtyy nuotiolla ja lauteilla, on pimeää ja hiljaista. Maailma palelee kuin kylmän sodan henkäyksessä. Jokin sai muuttamaan lähtijän mielen, ja Berliini vaihtui Lieksassa olevaan alkeelliseen ja sähköttömään mökkiin, joka on saaressa. Arvelutti ja mietin, miten turvallista nykyään on liikkua väenpaljoudessa Euroopan suurkaupungeissa. Haluan uskoa samaan suurempaan Läsnäoloon sekä Berliinin kaaoksessa että Pohjois-Karjalan hiljaisuudessa. Kuronen: Luther-remix 16 Kirja Kiinan väestöpolitiikasta toi Mari Manniselle Tieto-Finlandian 20 Jukka Kemppinen: Vuoret voittavat hallituksen 21 Wittenbergissä rikottiin selibaattisääntöä 22 Jaakko Valvanne: Raitistuminen pelasti henkeni 27 Eero Junkkaala: Jumalakin rakastaa maailmaa 28 Reformaatio antoi virret veisattaviksi 31 Torsti Lehtinen: Kirkko julistakoon ydinsanomaansa 32 Olli Valtonen: Puhtaan omantunnon onni 34 Elina Vettenranta: Yksinäisyydestä osaksi työyhteisöä 40 Rukousta rikki menneen idyllin keskellä 42 Pirre Saariosta tuli irakilaisen Alin äiti 48 Pyhä oli siveltimen päässä 54 Kirjoja ja lukijoita 56 Eila ja Hemmi Jaara: Rakkaus antaa potkua 60 Hyvä elämä: Muistisairaskin voi tehdä työtä 61 Haavi auki ajankohtaisille asioille 63 Kirjeenvaihtopalstalla etsitään ystävää 64 Nero on noutoruuan ystävä 65 Ristikko 66 Mirja Sinkkonen: Luottaen huomiseen 67 Vuoden 2017 seinäkalenteri askel 1/2017 • 5. Niitä sattuu kaikille ja ne satuttavat myös Jumalaan uskovaa ihmistä. Järkyttäviä uutisia seuratessa mieleen tuli elokuva ”Berliinin taivaan alla” (1987), jossa enkelit ovat läsnä kaupunkilaisten elämässä. Uhat ovat sekä sisällämme, peloissa ja toivottomuudessa, että ulkopuolella, väkijoukkoon syöksyvissä rekoissa ja valtioiden välisissä jännitteissä. Elämän vaikeimpia kysymyksiä on, miksi joku oli juuri sinä päivänä, sillä hetkellä berliiniläisellä torilla ja miksi joku toinen taas varjeltui. ”Vähän ku intissä.” Rauhoituin, kunnes eräänä iltana äänettömällä olleeseen puhelimeeni oli tullut monta soittoa. Jossain käsi laskeutuu olalle. Eija-Riitta toteaa, että ihmeitä suurempaa on läsnäolo, johon hänen ystävänsä luotti kuoleman kynnyksellä. Arvelutti. Eikö hän huomannut. Tapahtuu ihmeitäkin
Kirjailija Eeva Joenpelto pohti, mistä pahuus tulee. Puulaveden 17 kilometrin soutureissuja Kuusla kutsui ”rippireissuikseen”, joiden aikana hän kelasi elämäänsä. Rikkain prosentti ihmisistä omistaa enemmän kuin 99 prosenttia maapallon väestöstä yhteensä.” Rikoskirjailija ja juristi Taavi Soininvaara kolumnissaan (Apu 50/2016) L ”Eri lähimmäisrooleissa haasteet ovat tietenkin erilaiset, mutta pääkysymys lienee sama: Yritänkö kantaa enemmän kuin mihin kykenen, vai osaanko asettua kokoiselleni paikalle. Soseuta. Kenenkään ei tarvitse olla kaikkivoipa ja loputtomiin venyvä.” Toimittaja Emilia Karhu kolumnissaan (Kotimaa 15.12.2016) Minttuhernekeitto 1,5 l kanatai kasvislientä 100 g sipulisuikaleita 400 g jauhoisia, kuorittuja perunoita paloina 900 g pakasteherneitä 6 rkl sitruunamehua 2 rkl sokeria 10 g (n. Suomi, Chydenius ja tuhatmarkkanen RAAMATULLISTA KUUSANMÄKI Ajassa LAINASANAT 30 VUOTTA SITTEN L ”Neuvostoliittolaisissa uutisissa kerrotaan, kuinka tapahtumat tulisi ymmärtää, suomalaisista uutisista saamme tietää, mitä on tapahtunut”, tiivisti tallinnalainen tv-katsoja 30 vuotta sitten. Lähde: Marc Aulén Sopat! (Gummerus 2014) ”Me rakastamme, koska Jumala on ensin rakastanut meitä.” (1. Matti Kuusla kävi Askelen kirkkokahveilla ja totesi, että kuolemanjälkeinen elämä on kokonaan Jumalan asia. Lisää minttu ja smetana. Lisäksi lehdessä kerrottiin, mitä tapahtuu, kun vanki tulee uskoon ja vankilalähetti rakastuu häneen, ja kuinka Suomen arvokkain lintujärvi, Parikkalan Siikalahti, pelastui. Päivi Puhakka L ”– – Eikä varallisuuserojen kasvulle näy loppua. Ortodoksi Marjatta Saksa romutti ennakkoluuloja uskovaisen ulkonäöstä. Maailman 62 rikkainta ihmistä omistaa nyt yhtä paljon kuin kolme ja puoli miljardia köyhintä ihmistä. Suomen pankki painatti uuden setelisarjan ”tuhatlappuseen” talousja valtiopäivämies Anders Chyde niuksen kuvan. Monilahjakas pappi oli opiskellut myös lääketiedettä ja harjoitti laajaa hyväntekeväisyyttä. Sopii hyvin rapean pekonin kanssa. Professori Timo Veijola kuvasi Vanhaa testamenttia dokumentiksi ihmisestä, joka on Jumalan puhuttelussa. Johanneksen kirje 4:19) 6 • askel 1/2017. ”Kuka kuuluu riskiryhmään?” kysyttiin artikkelissa, jossa haastateltiin suomalaista itsemurhaa tutkinutta professori Jouko Lönnqvistiä, monta kertaa itsemurhaa yrittänyttä Eila Pelkosta ja useita läheisiään haudan lepoon siunannutta pastori Jorma Karankoa. 1 dl) mintunlehtiä 1 dl smetanaa KUUKAUDEN KEITTO L Keitä kaikkia (paitsi minttua ja smetanaa) 30 minuuttia
Keskustelimme paljon. Lintula 15 km ja Valamo 30 km. Yhdistyksen tarkoituksena on toimia yhteiskristillisellä pohjalla eri järjestöjen ja muiden yhteistyötahojen kanssa. Hän oli oppinut sen Etiopiassa legendaariselta juoksijalta Haile Gebreselassielta ihmetellessään etiopialaisten iloisuutta. J. Viimeisinä aikoina olimme yhteydessä lähes päivittäin puhelimitse. Tilaisuus oli yksityinen, läheisistä läheisimpien joukossa oli saattamassa myös Formula 1 -sarjan kolminkertainen maailmanmestari Lewis Hamilton. Seppo Juntunen uskoo, että Aki Hintsan perintö kirkastuu vielä. Miksi formulakuljettajista Hamilton tuli Suomeen hautajaisiin. Kävin hänen luonaan useita kertoja Genevessä ja tapasimme myös Suomessa. Toimintamme perustuu vapaaehtoisuuteen eikä yhdistys kuulu mihinkään kirkkokuntaan. – Akilla oli pitkä uskontie, äiti oli jo odotusaikana antanut poikansa Jumalalle. Sähköposti: hengenvoimaa@gmail.com Yhteystiedot: Ota reilusti yhteyttä, jos koet että asia sinua kiinnostaa. Ainakin yksi kirja on tekeillä. Meistä oli tullut kovin läheiset viimeisen vuoden aikana. S IR K K A / E A S T P R E S S Seppo Juntunen siunasi ystävänsä Aki Hintsan tämän toiveesta haudan lepoon Ähtärissä. Hän oli ollut aikanaan lähetystyössä rakentamassa sairaalaa Etiopiassa ja puhumassa Davosissa talousjohtajien talousfoorumissa Sebastian Vettelin ja Mika Häkkisen kanssa. Pirjo Wesaniemi Formulalääkäri Aki Hintsa luotti rukoukseen K U V A : S E P P O J. Pastori Seppo Juntunen, siunasitko sinä Aki Hintsan. askel 1/2017 • 7. Hän puhui ihmisen kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista, jossa hengellisyys on tärkeä osa. Heinäveden luostarit ovat lähellä. – Siunasin Akin hänen tahtonsa mukaan. KUUKAUDEN KASVO L Kansainvälisesti arvostettu formulalääkäri ja luennoitsija Aki Hintsa haudattiin omasta toiveestaan sukuhautaan äitinsä viereen Ähtäriin. Ehdimme hitsautua kiinni viime aikoina niin paljon, että nyt tuntuu kuin olisin pudonnut tyhjän päälle, sanoo itse merkittävän elämäntyön rukoilijana tehnyt pastori Seppo Juntunen. – Aki puhui usein siitä, että hän haluaisi lähteä kiertämään kanssani kirkkoja ja puhumaan rukouksen voimasta. Akilla oli kyky puhua kaikkien ihmisten kielillä. 0500 671 898 / Eino Räsänen Laivarannantie 2, 71280 Kosula, Tuusniemi www.hengenvoimaa.. Iltapäivälehden kaukaa otetussa kuvassa näkyy tuttu hahmo. Hintsa valmensi erityisesti formulakuljettajia, mutta hän oli ollut myös Suomen Olympiakomitean lääkärinä. Se oli suuri kunnia, rukous yhdisti meidät. Eikä hän peitellyt sitä, että hänen voimansa oli Jeesus ja Pyhä Henki. Myös lääkäreiden hämmästykseksi hän sai lisäaikaa melkein puolitoista vuotta. Hän oli monessa mielessä taistelija, niin sairauden edessä kuin hengellisesti. – Lewis Hamilton oli Aki Hintsan löytö ja suojatti, heillä oli hyvin lämmin isä-poika-suhde. Kirjoittajana on Oskari Saari, samoin kuin edellisessä Hintsasta kertovassa kirjassa Voittamisen anatomia. Kun Aki Hintsa sairastui syöpään kesällä 2015, lääkärit antoivat elinaikaa vain muutamia kuukausia
Erityisen mieluista oli vierailla luennoitsijana eri yliopistoissa. Ja kolme vuotta puolison omaishoitajana. Taisi olla mukana iskujoukkona suomalaiset hakkapeliitat. Työläisperheet kansoittivat toisen maailmansodan jälkeen vanhoja vetoisia villoja, ja aina riitti kavereita. Oikeusasiamiehen toimiston työntekijät saapuivat eri puolilta Eurooppaa. – Edesmenneen vaimoni työ ja tuki on pohjimmiltaan paras selitys sille, että sain tehdä komean uran, Söderman sanoo. – Seurahuoneen ympäristössä spatseerasivat aikoinaan venäläiset upseerit. Kävi siellä Alsassissa myös Kustaa II Adolf hävittämässä linnoja. Uran yksi huipentuma oli tehtävä ensimmäisenä Euroopan Unionin oikeusasiamiehenä. – Teimme pitkiä kierroksia. Valmistuttuani lokakuussa 1962 oli vain yksi lakimiehen virka auki, Inkoon nimismiehen posti. Se oli itsenäinen kunta, kunnes Helsinki nielaisi alueen vuonna 1946. Kerran lähdimme tyttärenpojan kanssa pyöräilemään ja eksyimme. Kanavia vierustavat pyöräilyreitit olivat tasaiset, eikä ollut risteyksiä matkaa keskeyttämässä. Pyöräretkiä Euroopassa Edelleen Söderman käy kesäkuussa tapaamassa vanhoja työkavereitaan. Pyöräilykipinä tarttui Jacobiin Ranskan vuosina. Matkaa kertyi 100 kilometriä. Tuolloin vahvistui uskoni hyvään Eurooppaan. – Oulunkylä oli 40-luvulla upea paikka. – Perjantaisin lähdimme usein henkilökunnan kanssa vaeltamaan Vogeesien vuoristoon. He pyöräilevät Molsheimiin, joka on legendaarisen Bugatin valmistuspaikka. Asuimme puolisoni kanssa Ranskassa Strasbourgissa lähes kahdeksan vuotta. Urheilukenttäkin oli normaalia isompi, Tapio Rautavaara ei heittänyt yli kentän, Söderman vitsailee. Nuorison vapautuminen alkoi vasta 60-luvun alussa. Yhteinen hetki loi hyvää tunnelmaa ja työmoraali oli kaikilla korkea. – Oman sukupolveni perheet muuttivat isän työn perässä. Kaikki oli kiellettyä, mikä ei ollut erikseen sallittua. Nuorten henkinen itsenäisyys oli korkeaa. Kadonnut aika ja lentävä rock-levy Jacob Söderman palaa mielessään nuoruutensa maisemiin ja kadonneeseen aikaan. Saimme keskustella asiat läpi. 8 • askel 1/2017. Kävelyn päätteeksi tarjosin kaikille kelpo lounaan. Jacobilla ei ole kovin ruusuisia muistoja 50-luvun nuoruudesta. – Tulin yllättäen valituksi. – Nuoret ja tiedonhaluiset opiskelijat kuuntelivat, tekivät muistiinpanoja ja esittivät hyviä kysymyksiä. – Ennen sotia se automerkki voitti kaikki kilpa-ajot. Teksti: Päivi Lipponen Kuvat: Laura Oja H J acob Söderman on Oulunkylän poikia. Myöhemmin Söderman toimi kansanedustajana, ministerinä, Uudenmaan läänin maaherrana ja eduskunnan oikeusasiamiehenä. Meillä oli oma rautatie ja oma joki. Jacob Söderman oli vaimonsa omaishoitaja Eläkepäivien vapaudesta nauttivan Jacob Södermanin voi tavata pyöräilemässä Helsingin puistoteillä. Takana on työ suomalaisen yhteiskunnan rakentajana. Hän on asunut Helsingissä ja Turussa, kiertänyt perheensä kanssa Uuttamaata ja viettänyt vuosia työkomennuksella Ranskassa. Siellä oli kolme konstaapelia ja minä. Söderman kehuu yhteishenkeä mainioksi. Kun mies tuli kotiin ja kertoi muutosta, perhe alkoi pakata. Työ kuljetti Södermania ympäri Eurooppaa
Nämä ihmiset ovat taistelleet meille itsenäisyyden ja jälleenrakentaneet Suomen. Heitä ei saa kohdella näin. Vanhoinakin heillä on oikeus arvokkaaseen elämään. – Ihmistä ei saa sulkea kotiinsa, joka hitaasti muuttuu helvetiksi. askel 1/2017 • 9
Innostus oli suurta. Me Oulunkylässä ajateltiin tuolloin koppavasti, että sieltä kuului vain susien ulvontaa. Nykyistä SDP:tä en nuorena olisi valinnut. Hänen opastuksella luin parhaat venäläiset klassikot, joiden osaamisesta oli myöhemminkin hyötyä. – SDP oli silloin uudistusten puolue. Tuolloin vangit olivat usein juovuksissa tapelleita tai pikkuvarkauksia tehneitä sekatyömiehiä, jotka saivat kovia tuomioita, varsinkin jos olivat rikoksen uusijoita. Katselin, kun se lensi ja iskeytyi kiveen. – Kerran naapuri istui kaivon kannella ja kysyi Maksim Gorkin novelleja kädessään: ”Oletko lukenut?” Yhdessä käytiin sitten taustoja läpi. Kerran minuun osui lumipallo ja käännyin. Niin aloin minäkin lukea ja selvisin pääsykokeesta. H 10 • askel 1/2017. Söderman meni SDP:n puoluetoimistoon. Piti opiskella nopeasti, että pääsi työhön, hän kertoo ja muistelee yhteiskunnallista heräämistään. Nuoret avioituivat tuohon aikaan varhain, niin myös Södermanit. Hänen veljensä oli lahjakas matematiikassa ja kirjoitti ylioppilaaksi jo 15-vuotiaana. – Menin armeijaan kesken ensimmäisen opiskeluvuoteni. Hän tuli Pukinmäestä Vantaanjoen toiselta puolen. Vasta 60-luvulla haluttiin muutosta, ja Söderman halusi antaa asialle omaa osaamistaan. Jacob oli Saimme hyvää saattohoitoa. Näin tien vieressä kaksi hihittelevää, kaunista tyttöä. – Parhaan kaverini isä heitti rock-levyn kerran ikkunasta ulos, koska poika soitti sitä liikaa. – Vuonna 1961 olin kesätöissä vanginvartijana Sörkässä. Siihen Jacob ei ehtinyt mukaan. – Suomalainen yhteiskoulu ja ruotsalainen koulu olivat kadun vastakkaisilla puolilla. Lumipalloefekti ja rakkaus Tulevan vaimonsa Jacob tapasi jo lukiolaisena. Hän luki oikeustieteen pääsykoekirjoja, sillä osallistumalla kokeeseen saisi viikon loman. Se oli ensimmäinen kosketus tulevaan vaimooni. Aluksi nuori Söderman lähti opiskelemaan filosofiaa ja kirjallisuutta, aikana, jolloin kaikki pääsivät opiskelemaan yliopistoon. Meillä oli oma rautatie, oma joki ja iso urheilukenttä, Söderman muistelee. Sotien jälkeen ihmiset olivat keskittyneet jälleenrakentamiseen ja yhteiskunnallinen kehitys oli jämähtänyt paikoilleen. Osuin lumipallolla toiseen. Venäläisklassikoita ja filosofiaa Kirjallisuuden Jacob löysi varhain. Oikeustiede valikoitui pääaineeksi sattumalta. Puoluesihteeri Unto Niemi asetutti työryhmän, jossa laadittiin kriminaalipoliittinen ohjelma. Hänen ilokseen naapurissa asui Akateemisen kirjakaupan kauppias Thor Hedegren, jolla oli venäläisen kirjallisuuden kokoelma. Halusin uudistaa kriminaalipolitiikan. Mukana oli paljon nuoria. – Olin juuri avioitunut ja meillä oli jo lapsia. Ohjelmatyö oli vahvaa. Varusmiesajan – Oulunkylä oli 40-luvulla upea paikka. Kaikki ylistivät veljeä, eikä Jacob halunnut kulkea samoja jälkiä. loppuvaiheessa kysyin kerran, mitä kirjaa toverini iltasella luki. Oikeutta pikkurikollisille 60-lukuun liittyi myös poliittinen liikehdintä
– Monet muistisairaat ovat kotona avuttomia, lapsen tasolla. Sydänkin reistaili, ja sairaalassa ryhdyttiin etsimään vikaa. Söderman kiittää työntekijöiden ammattitaitoa ja sitoutumista, mutta hän paheksuu kaupungin ankaraa talousohjausta. Hän ei mielellään käynyt lääkärissä, toisin kuin minä, joka juoksen joka kivusta lääkärissä. Aiemmin heillä oli ollut aikaa viedä vanhus kahville, mutta nyt vain annettiin tehohoito – ja pois. 20-vuotias ja vaimo 19. Viimeiset yöt Jacob vietti vaimonsa kanssa perhehuoneessa. Hoitajilla tosin oli kova kiire ja henkilöt vaihtuivat. Ostimme päivässä 30 minuuttia kotihoitoa pesuapuun ja ruuan lämmittämiseen. – Kaupungin Kotisairaalakin palveli hienosti. askel 1/2017 • 11. – Kasvain saatiin leikattua. Opin kaikki kotityöt ja tekemään ruokaa. L – Pitää melkein juosta alusvaatteissa moottoritiellä, että vanhus pääsee Helsingissä ympärivuorokautiseen hoitoon. – Luin sitä kyllä ja minusta Jeesus oli hyvä tyyppi. Lähestyin vaimoani ja minulle tuli voimakas tunne, että hän ei ollut enää siinä. Kaikki alkoi aivoveronvuodosta. Puutarhanhoito vaihtui sairaanhoitoon Ranskan vuosien jälkeen Södermanit palasivat takaisin Oulunkylän tuttuihin maisemiin, josta löytyi myös vaimon toivoma pieni puutarha. – Ihmistä kunnioittava saattohoito on tärkeintä. Lapsi oli tulossa ja haluttiin pois kotoa. Suursuon sairaalassa saimme hyvää saattohoitoa. Lopulta löytyi laajalle levinnyt vatsasyöpä. Vapaina hetkinä kävin pyöräilemässä pitkin kaunista Helsinkiä. Kun Jacob oli pieni poika hänen godmorinsa eli kummitätinsä Aira Roos antoi hänelle lasten Raamatun (Bibeln för barn). Ensin aina syöpä nujerretaan, mutta kun syöpä pääsee kiinni, se tulee aina takaisin – ainakin vanhemmalla iällä. Hän uskoo, että Luoja on tarkoittanutkin, ettemme kaikkea tietäisi. Inhimillisyys jää pois, eikä ihminen elä enää ihmisarvoista elämää. Kuoleman läheisyys koskettaa. Mitä odottaa kuoleman jälkeen, sitä Söderman pitää suurena yllätyksenä. Meidän pitää vain luottavaisena odottaa, Jacob Söderman sanoo hymyä äänessään. En ollut koskaan aiemmin soittanut ambulanssia. Eivät nämä kovapalkkaiset johtajat mitään vastuuta kanna, jos potilaalle tapahtuu jotain. Omaishoitajan arkea Jacob Söderman ryhtyi vaimonsa omaishoitajaksi. – Kotihoitoa käytimme jonkin verran. – Kenttätyöntekijöiden niskassa istuu monta kerrosta erilaisia johtajia. Pitkä yhteinen elämä kantoi, lapset ja lapsenlapset olivat lähellä. Puoliso oli tuossa vaiheessa jo lähes ulottumattomissa. Pomotasoa tulisi kunnolla keventää ja ohjata resurssit kenttätyöhön. – Tilanne on kovin erilainen, jos ympärillä on omaisia ja lapsia. – Elämänvaihe, joka alkoi ambulanssin tilaamisesta ensimmäisen kerran, kesti kolme vuotta. – Pidin sitä luonnollisena ratkaisuna. Sinne sai aina soittaa ja tarvittaessa hoitaja tuli käymään. Hänen sairautensa tuli yllätyksenä. Kohta he olivat jo naimisissa. – Heräsin kello kolmelta yöllä. Södermanin mielestä monen vanhuksen kotihoito on epähumaania. – En voinut edes kuvitella, että vaimoni kuolisi ennen minua. Jacobin jäädessä eläkkeelle elämän perusasiat olivat kaikin tavoin mallillaan. Huonokuntoiset ihmiset pärjäilevät yksin tai toisen vielä heikommassa kunnossa olevan ihmisen kanssa kotona. Ihmisillä oli korkeat eettiset periaatteet. Lapset ja lapsenlapset kävivät usein helpottamassa sairaan elämää. Henkilökunta osasi arvioida, milloin tuli hakeutua hoitoon. Sosiaalihuollon ihmiset tekevät parhaansa, mutta ovat kauheassa puristuksessa. Oli niin hiljaista Parhaillaan viritellään lakialoitetta eutanasian sallimisesta. Yhteiseloa kesti lähes 57 vuotta. Oli niin hiljaista. Puhelimessa ääneni oli ihan tyyni, mutta kyyneleet valuivat silmistä. Siihen Söderman ei lämpene. Söderman kehuu HUS:n hoidon tasoa, hoitajien ammattitaitoa, syöpälääkäreiden osaamista ja kirurgien taitavuutta. Tämän jälkeen alkoivat ankarat hoidot. Jacob Södermanista on tärkeää, ettei ihminen jää yksin surunsa kanssa. Syöpäpotilaat ovat riippuvaisia kipulääkityksestä ja siitä, ettei se myöhästy
Arvomme viisi kirjapalkintoa 18.1.2017 mennessä vastanneiden kesken. Kirjoita korttiin kannen numero, lyhyt perustelu valinnalle, oma nimi ja osoite. Postita kortti osoitteella Askel / ”Paras kansi”, PL 279, 00181 Helsinki. Vastata voi myös sähköpostilla otsikolla ”Paras kansi”: askel.toimitus@kotimaa.fi 1 5 10 2 6 11 3 7-8 12 4 9 12 • askel 1/2017. Valitse paras kansi Äänestä postikortilla vuoden 2016 kansista itsellesi mieluisinta
Kun tutustuin ystävääni vuosia sitten, minulla oli elämäni raskain vaihe menossa. Ei mitenkään mahdollista, että hän olisi ehtinyt sinne. 15:4–5). Jumalalla on varaa, muuten hän ei olisi Jumala. Hän olisi puhunut monessa kansainvälisessä kokouksessa, antanut monta haastattelua, vakuuttanut monta ihmistä sanomallaan ja saanut monen kohdalla aikaan elämänmuutoksen sekä ollut omaistensa tukena ja voimana. Mutta minä en ole Jumala. Kysyin varmuuden vuoksi: ”Oletko ajatellut, että tuo missio ei ole edessäpäin vaan juuri tässä ja nyt. Oksa ei kehity irrallaan varresta. Minun on nöyrryttävä, nieltävä kyyneleeni ja kumarrettava syvään. askel 1/2017 • 13 ” Jumala, kuinka sinulla on varaa. Sairastuessaan hän oli kokenut saaneensa Jumalalta selväsanaisen tehtävän ja lupauksen, että aikaa siihen on. Vielä perjantaina hän soitti pitkän puhelun ja suunnittelimme seuraavaa tapaamista. E nnen kuolemaansa Jeesus muistutti opetuslapsiaan tärkeistä asioista. Ihmeiden tarkoituksena ei ole osoittaa tietä jatkuvien erivapauksien maailmaan vaan luottamaan Jumalan läsnäoloon. Ystäväni mietti, oliko hän tavannut enkelin. Hän oli ymmärtänyt olennaisen: Jumalan valtakunnassa tärkein hetki on juuri nyt. Vaikka kokisimme ihmeitäkin, eivät nekään ratkaise kenenkään ongelmia lopullisesti. Hedelmä on tuon hengittävän, virtaavan yhteyden luonnollinen seuraus. Hän kertoi eräästä kohtaamisesta silloin, kun hänellä oli vaikeinta. On turha odottaa jotakin kliimaksia jossain tuolla, sillä silloin saatamme hukata tärkeimmät tilaisuutemme läsnäoloon ja siunaukseen. Niin hänellekin, mutta hän tiesi paremman kohteen kunnianhimolleen: Jeesus. Eija-Riitta Korhola • helsinkiläinen filosofian tohtori. Mutta ihme oli seurannut toistaan. Yksi sellainen oli heidän keskinäisen vuorovaikutuksensa laatu: ”Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä. Ystäväni tiesi vastauksen kysymykseensä. Parhaat taistelijat pois eturintamalta, en käsitä tätä.” Parahdin ääneen näin, kun sain puhelimessa uutisen läheisen ystäväni kuolemasta. Hetken näytti siltä, että tauti olisi voitettu ja mies terve – kunnes se iski uudestaan. Niinkuin oksa ei voi kantaa hedelmää itsestään, ellei se pysy viinipuussa, niin ette tekään, ellette pysy minussa. Hän oli ylittänyt jo reilusti yli vuodella sen, minkä ei enää pitänyt olla mahdollista. Se ei hyppää varteen sitten, kun on valmis, vaan kasvaa siinä koko ajan. Mielessäni ei silti edes käväissyt, että seuraavana tiistaina kaikki olisi ohi. J os olisin saanut päättää, ystäväni olisi elänyt vielä kauan. Oli kuin enkeli olisi ilmaantunut kertomaan, että tästäkin voi selviytyä. Ehkä pian suoritettu?” ”Niin olen koko ajan ajatellut”, hän vastasi. Minä en näe pitkälle eikä viisauteni riitä. Sairaudesta huolimatta hän oli upeampi kuin koskaan. Jollemme elä tehtäväämme todeksi koko ajan, emme todennäköisesti elä sitä koskaan. Eräässä kylässä häntä tuli tervehtimään erikoisen lämmin, vanha afrikkalainen mies valkoisissa kiharoissaan, puristi kättä lämpimästi ja toivotti siunausta. Me ystävät toivoimme saman ihmeen jatkuvan. Minä olen viinipuu, te olette oksat. P Tehtävä suoritettu AIKAKIRJEET Elämän ka ruus koskee meitä kaikkia. Samaan aikaan autosaattue oli jo saapunut toiseen kylään, jossa oli vastassa ihmisiä. Sivulauseessa hän totesi, että syöpä leviää, sitten puhuimme taas tehtävästä. Hän oli ammatissa, jossa ”kunnianhimo”, ”tavoitteellisuus”, ”itsensä haastaminen ja voittaminen” olivat jokapäiväistä sanastoa. Ehkä siksi tehtävä jatkuu. Miehellä oli ihmeelliset taivaansiniset silmät. Onneksi ystäväni oli viisas. Yhtäkkiä joku koputti ikkunaan ja hymyili. Tiesin kyllä, että hänellä oli vakava syöpä. Hän oli kiertueella Afrikassa, jossa he menivät autosaattueella kylästä kylään nopealla aikataululla. Joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, se kantaa paljon hedelmää; sillä ilman minua te ette voi mitään tehdä” (Joh. Se vain tapahtuu. Sama mies. Jumalaan uskovia ei vapauteta tämän elämän vaivoista ja kärsimyksistä. Y stäväni ymmärsi myös sen, että elämän karuus koskee meitä kaikkia. Noihin aikoihin hän kertoi tajunneensa, mitä hän tahtoo loppuelämältään. Lääkärit olivat lupailleet korkeintaan kolmea kuukautta
Friedell sanoo sitä laidunmielihyväksi. Olemme jalostaneet siitä sohvalla viihtyvän silittämättäkin siistin seurakoiran, joka heiluttaa häntää kaikille ja haukkuu vain käskystä. Kaunis Jumalan kuva Nykyisen pintaluterilaisuuden suurin virhe lienee siinä, että armoa luullaan saatavan alennuksella, jota ei tarvitse ansaita teoilla. Mutta tämä ei ole vielä kaikkien päivien ilta”, sanoo se armoon luottava madonruoka. Kuronen • lappeenrantalainen rovasti 14 • askel 1/2017. Käänsimme Lutherin kysymyksen siitä, kuinka löytäisimme armollisen Jumalan, kysymykseksi siitä, kuinka löytäisimme armollisen lähimmäisen. Samaa asiaahan ne syvimmiltään tarkoittavat hakiessaan armon horisontteja. Eikä Lutherkaan heitä helli sanoessaan heitä pimeäaivoisiksi, jotka eivät ole nuuhkaisseetkaan Raamattua. Julkaistessaan teesinsä hän ei halunnut suinkaan perustaa uutta kirkkoa, vaan korjata vanhaa kirkkoaan. Vatsavaivainen vastaanottaja kuittasi karkeaan keskiaikaiseen tyyliinsä, että kun hän päästää ilmaa Wittenbergissä, sen haju tuntuu Roomassa saakka. P KURONEN Ruvetaan luterilaisiksi K U V IT U S : A N T T I V A LT A Matti J. Kirjassaan Kaksi rakkautta Tuomo Mannermaa pitää Lutherin ymmärtämisen avaimena hänen käsitystään Jumalan ja ihmisen rakkauden erosta. Joskus puhuttiin suomalaisesta pystykorvaluterilaisuudesta. Samaan päätyi Martti-tohtorikin, joka uskalsi kyseenalaistaa silloisen kirkkonsa opetuksen. ” Pohjimmiltaan Lutherin uskonkamppailu oli kamppailua Jumalasta kylläisten halpahintaista laidunmielihyvää ja lehmänonnea vastaan, sitä syvää epäsiveellisyyttä vastaan, joka piilee kaiken keskimittauskonnollisuuden ajatuksettomassa kiusauksettomuudessa ja veltossa päivänselvyydessä”, kirjoittaa Egon Friedell Uuden ajan kulttuurihistoriassaan. Juuri tämä rakkaus pakottaa meidät näkemään ihmisen peruskauneuden ei kasvoissa, ei asemassa, ei rikkauksissa eikä kuvien määränä julkisuudessa, vaan hänen luotuisuudessaan Jumalan kuvana kaikkine inhimillisine tarpeineen. Teesien esipuheessa hän pyytää laajaa keskustelua. Siinä hänen ikuinen tahtonsa kohtaa meidän todelliset tarpeemme: syntisen narrin ikävöimän armon. Kovin nykyluterilainen kysymys kuuluukin: millä hajusteilla me olemme tuottaneet nykyisen hajuttoman ja mauttoman, Friedellin kuvaaman keskimittauskonnollisuuden kaikessa ajatuksettomuudessaan. ”Jumalan rakkaus ei löydä, vaan luo rakastettavansa; ihmisen rakkaus syntyy rakastettavastaan.” Jumala tulee alas, tänne parantumattomasti sairaiden sairaalaan. Ensitreffit tapahtuvat alttarilla, missä Jumala on, koska hän sanoo olevansa paikalla leivässä ja viinissä. Samalla tiedontasolla muistamme Välskärin kertomuksista kuvan katolisesta kirkosta sellaisten hiippareiden yhteisönä, jonka jäsenet kantavat tikaria krusifiksissaan. Valitettavasti paavi ja hänen esikuntansa eivät pystyneet tähän, vaan alkoivat käyttää valtaa toisinajattelijan vaientamiseksi. Ruvetaan luterilaisiksi, työ näyttää keskentekoiselta. Syntisen narrin ikävöimä armo Valitettavan vähäinen tietomme luterilaisuudesta typistää koko kapinan anekaupaksi ja tekee teologiasta taloutta. Hajuton ja siisti seurakoira Kun nykykuluttaja, luterilaisena itseään pitävä ihminen tunnustaa uskoaan, hän uskoo Jumalaan tai ainakin johonkin korkeampaan voimaan, mutta ei niin kuin kirkko opettaa. Hän ei odottanut Tykkää-klikkausta, vaan chattaamista, mielipiteiden vaihtoa. Tuntuu vaan siltä, että Jumala jää kaiken lähimmäispalvelun jalkoihin kirkon asiakaspalvelutuotannon erityisosaamisvöyhkeessä. Jos Vatikaanissa olisi ollut mahdollisuus käyttää sähköposteja, niin kymmenet viestit olisivat lähteneet teesitoimitukselle. Rakkaudessaan ihminen pyrkii ylös kohti hyvää ja kaunista. Uskonpuhdistusta ei lasketa juhlavaan työvuosissa: ”Minun täytyy suoda saatanalle ajan rahtunen jumaluutta ja meidän Jumalallemme rahtunen saatanallisuutta. Bullan, aikansa viestin, Lutherin ryökäle poltti. Jos joku ei pääsisi paikalle, niin keskusteluun voisi osallistua kirjeitse. Halpa armo tuottaa seurakuntalaisista helposti seurakuntaloisia, joille usko samaistuu kaikenpuoliseen kunniallisuuteen ja kilttiin osallistumiseen tarjottujen palvelusten kuluttajina. Mikäli vähäinen teologinen osaamiseni pitää edes tässä kohdin paikkansa, niin todellinen armo on kallista, koska se on Jumalan rakkautta meissä, jotka olemme juopuneet Jumalasta kuin Lutherin yhdestä rakkaudesta, tuhdista saksalaisesta oluesta. Tämä saa sitten meidät aitoon kuvia kumartamattomaan rötöluterilaiseen ajatteluun ja toimintaan kirkossa, joka näyttää siteeraavan Lutheria vain toteamalla: Tässä seisoin, enkä muuta voi. Tällä teesillään hän kutsuu meitä uuteen nykyluterilaisuutemme uskonpuhdistukseen, nykykielellä Luther Remixiin
– Kiinassa on 185 miljoonaa eläkeläistä, joiden on elettävä kahdella dollarilla päivässä. Kun huoltosuhde heikkenee, eläkeläisten asema käy yhä tukalammaksi, Mari Manninen sanoo. 16 • askel 1/2017
Myös pakkosterilointeja harjoitettiin. Haastateltavien löytäminen oli työn takana, sillä suurin osa kiinalaisista haluaa jättää kipeät muistonsa perheja ystäväpiiriin. Pikkukeisarit ja hylätyt tyttäret Mari Manninen teki suuren urakan kirjoittaessaan jyväskyläläiselle Atena-kustantamolle kirjan Yhden lapsen kansa, Kiinan salavauvat, pikkukeisarit ja hylätyt tyttäret. askel 1/2017 • 17. Lisäksi se aiheuttaa paljon muuta inhimillistä tuskaa. Hän kokosi siihen harvinaiset haastattelut ihmisiltä, joita yhden lapsen politiikka koski. Millaista on ostaa Vietnamista vaimo, joka karkaa häiden jälkeen. Hän uskoo, että vuosina 1979–2015 vaikuttanut laki tulee kummittelemaan vielä vuosikymmeniä maan taloudessa ja ihmisten arjessa. Juomme kahvia ja puhumme yhden lapsen politiikasta. Väestövirkailijat etsivät salasikiöitä Yhden lapsen politiikan ankarimpina aikoina 1980ja 1990-luvun alussa oli yleistä, että luvattomasti raskaaksi tulleille naisille tehtiin pakkoabortteja. Teksti ja kuvat: Markku Saksa H Kiina leikki Jumalaa yhden lapsen politiikallaan Huonosti kävi N ola-kahvilan suurista ikkunoista näkyy talvisen kaupungin saastunut ilma, joka tekee kaikesta likaisen näköistä. Miten loppuraskauden pakkoabortista selviää järjissään. Mari Manninen istuu paksuun talvipalttooseen kietoutuneena pekingiläisessä kahvilassa. Millaista ulkomaille adoptoidun tytön on palata aikuisena Kiinaan etsimään biologisia vanhempiaan. Moni myös yrittää unohtaa. Pitkän aikavälin vaikutukset ovat yllättäviä jopa itse kiinalaisille. He paljastavat, miltä tuntuu hylätä tytär, jotta voi tehdä pojan. Vanhan kiinalaisen perhetradition ja yhden lapsen politiikan sekoituksesta syntyi myrkyllinen cocktail, joka jättää eläkeläiset ilman elättäjää ja nuoret miehet ilman vaimoa. Kiinassa nelisen vuotta asunut Mari Manninen kuvaa epäröimättä tätä politiikkaa huonoksi, julmaksi ja tarpeettomaksi, vaikka kiinalaisten enemmistö onkin sitä kannattanut. Hän on kirjoittanut reportaasikirjan ”Yhden lapsen kansa”, joka voitti Tietokirjallisuuden Finlandiapalkinnon. – Eniten aikaa vei löytää äiti, joka suostui kertomaan vauvansa hylkäämisestä, ja perhesuunnitteluviranomainen, joka oli vahtinut naapureidensa raskauksia ja painostanut heitä abortteihin, Manninen kertoo. Sen kokeneet kertovat traagisia tarinoita. Teos käsittelee Kiinan yhden lapsen politiikkaa
Abortteja, sakkoja ja irtisanomisia Jos perheeseen syntyi ylimääräisiä lapsia, rangaistukset olivat kovia. Vähemmistökansojen lapsilukua ei rajoitettu. Jossakin oli vapaampaa kuin toisaalla. Molempia vanhempia uhkasi myös työpaikan menetys. Yhden lapsen politiikka oli erilaista eri puolilla maata. ”Paikallishallinnolle lapsisakot olivat iso tulonlähde, ja osa rahoista saattoi myös jäädä virkamiesten omiin taskuihin”, Manninen kirjoittaa ja kertoo, että rahattomilta perheiltä väestövirkailijat veivät kodista omaisuutta, esimerkiksi sian, kattilat tai television. Maaseudulla perheet saivat hankkia toisen lapsen, jos ensimmäinen oli tyttö. Koko suvun voimavarat uhrattiin heihin. Lapset joko abortoitiin tai vanhemmat joutuivat maksamaan isot sakot. Kiinassa oli lopulta 20 erilaista poikkeusta, joilla lapsimäärää säädeltiin. Lääkäri hukutti vauvan vesisankoon Mari Manninen tunnustaa kirjassaan, että hän puhkesi joskus itkuun tietokoTieto-Finlandian voittanut ”Yhden lapsen kansa” kuvaa, miten tyttölasten määrään puututtiin väkisin, ja miten se aiheutti suuren epätasapainon sukupuolijakaumassa. Joskus ainoita lapsia moitittiin pikku-keisareiksi, kun he käyttäytyivät huonosti ja kiukuttelivat. Se synnytti kaupunkeihin nuorten naisten menestyvän ja hyvin koulutetun luokan. Manninen sanoo, että yhden lapsen politiikalla oli myös positiivinen seuraus. Heistä kasvoi hyvin koulutettuja itsenäisiä kaupunkilaisnaisia, jotka olivat Mannisen haastateltavista kiitollisimpia yhden lapsen politiikasta. – Kun perinteisesti perheen pojalle varatut varat ja toiveet kanavoitiin ainokaisiin tyttöihin, tyttöjen ja nuorten naisten koulutus ja asema yhteiskunnassa paranivat kohisten. Kun varastettavaa ei ollut, he saattoivat särkeä katon tai tehdä muuta vahinkoa kostoksi. Aiemmin paikallisviranomaiset kilpailivat siitä, missä oli alhaisin syntyvyys. Mannisen mukaan pitäisikin puhua 1,5 lapsen politiikasta. H Nykyisinkin perhesuunnitteluviranomaisia on puoli miljoonaa. Mannisen mukaan Kiinassa ei ollut pelkästään yksilapsisia perheitä edes ankarimman väestöpolitiikan aikana. 18 • askel 1/2017
Hallitus suositteli, että naimisiin mentäisiin myöhemmin ja vanhemmat pitäisivät useamman vuoden tauon lasten hankkimisen välillä. Koululuokissa on 40–70 oppilasta, yliopistojen opiskelupaikoista on kova kilpailu, samoin puolisosta, asunnosta ja kaikesta. Yksi Mannisen haastattelemista oli Zhang Xin -niminen maalaisnainen. H neensa ääressä kirjoittaessaan ihmisten muistoista. Usein raskaus keskeytettiin, jos tulossa oli tyttö. Meidän länsimaisten on vaikea tavoittaa tunnelmaa, joka tällaisessa kilpailutilanteessa vallitsee. Zhang Xin kertoi, että jälkeenpäin häntä satutti eniten lääkärin puhumattomuus. Vanheneminen on kuitenkin tikittävä aikapommi. – Täällä on niin mahdottoman paljon ihmisiä joka paikassa. Suuri väestöräjähdys on muuttunut huutavaksi lapsipulaksi, koska kiinalaiset eivät enää halua enempää kuin yhden lapsen. Mielipidekyselyjen mukaan väestönkasvua säätelevä laki oli kiinalaisten mielestä kuitenkin hyvä asia. Hedelmällisyysluku putosi puoleen. Tämän seurauksena Kiinan väestö alkoi voimakkaasti kasvaa. Ei osattu ajatella, että nuorille miehille ei löydy enää vaimoja. Äiti muisti, että tyttö oli kaunis. Tämän vuoden alussa Kiina luopui yhden lapsen politiikasta ja siirtyi kahden lapsen politiikkaan. Osa Mannisen haastateltavistakin on sitä mieltä. Hänet vietiin sairaalaan ja painettiin väkisin sänkyyn. Kiinalaisten houkutus on ajatella, että kaikki olisi helpompaa, jos heitä olisi vähemmän. Vauva ei kuollutkaan vaan syntyi myöhemmin yöllä ja alkoi itkeä. Väestöpolitiikka heilahtelee Kommunistien voiton ja valtaannousun jälkeen vuonna 1949 Kiinan kansantasavallan johtaja Mao Zedong vaati, että Kiinaan on synnyttävä enemmän lapsia. Hän uskoo, että tulevaisuudessa kiinalaisten annetaan tehdä lapsia niin paljon kuin he haluavat, koska väestö ei enää uusiudu. Se pudotti syntyvyyden taas puoleen eli naiset synnyttivät keskimäärin puolitoista lasta, mikä oli jo reilusti alle väestön uusiutumisrajan, 2,1 lasta. 1980-luvulle tultaessa Kiinassa alkoi olla kolmilapsisia perheitä kuusilapsisten sijaan. – Silloin oli väestötietieteilijöitä, jotka varoittivat, mutta heitä ei kuunneltu, Manninen kertoo. Sen sijaan tyttölapset muuttavat miehensä perheisiin ja pitävät huolta miestensä vanhemmista. Lääkäri otti lapsen, hukutti vesisankoon ja lähti sanaakaan sanomatta pois. Mari Manninen näkee senkin väliaikaisena, koska Kiinan lapsipula on pahenemassa. – Kiinan väestöpyramidi on vielä ihanteellinen, koska yhtä eläkeläistä kohti on viisi työssäkäyvää. Väestöräjähdys muuttui lapsipulaksi Kiinan johto ei saavuttanut yhden lapsen politiikallaan läheskään niin suurta väestömäärän vähentämistä kuin virallinen propaganda väittää puhuessaan 400 miljoonasta syntymättä jääneestä. Hallitus hyökkäsi ehkäisyvälineiden käyttöä vastaan ja rajoitti niiden maahantuontia. Ultraäänilaite paljasti oliko sikiö tyttö vai poika, ja usein raskaus keskeytettiin, jos tulossa oli tyttö. Hallitus käänsi politiikkansa päinvastaiseksi ja alkoi kampanjoida syntyvyyden säännöstelemisen puolesta. Sitten tulivat nälänhädän vuodet 1959–1961, joiden aikana kuoli 15–30 miljoonaa ihmistä. Manninen uskoo väestötieteilijöitä, joiden mukaan oikea luku on pikemminkin noin 200 miljoonaa. Mutta kun poliitikot vaativat vielä tehokkaampaa syntyvyyden säännöstelyä, syntyi kova ja raaka yhden lapsen politiikka. askel 1/2017 • 19. Lääkäri otti myrkkyruiskun ja painoi sen hänen vatsaansa tappaakseen vauvan. Poikalapset olivat haluttuja, koska he kasvavat hoitamaan eläkeikään tulleita vanhempiaan kiinalaisen perheperinteen mukaan. 1980-luvulla mietittiin, mitä seurauksia Kiinan johdon aloittamalla yhden lapsen politiikalla on. Kiinalaiset ovat lapsirakkaita Yhden lapsen kansa -kirjasta henkii tunne, että kiinalaiset ovat hyvin lapsirakasta kansaa huolimatta hallituksen toimista. Nyt halutaan taas lisää lapsia. Monet tyttölapset jäivät syntymättä. Piti saada vähemmän suita ruokittaviksi. Vallankumous tarvitsi lisää työvoimaa. Kampanjan nimi oli Myöhemmin, pidempään ja vähemmän. Politiikka oli liian yksisilmäistä ja liian ehdotonta. Mari Mannisen mukaan ulkopuolisen on vaikea ymmärtää, minkälaisen väestöpaineen 1,3 miljardia ihmistä aiheuttaa. Manninen sanoo, että nyt moni katuu julmuuksiaan, mutta 1980–90-luvuilla propaganda oli niin voimakasta, että moni ajatteli olevansa valtion hyvällä asialla. – Mutta jos silloin, kun toimet olivat rankimmat, olisi tuoreeltaan menty kyliin kyselemään mielipiteitä yhden lapsen politiikasta, epäilemättä kritiikkiä olisi tullut. Huoltosuhde huononee parissakymmenessä vuodessa sellaiseksi, että yhtä eläkeläistä varten on enää 1,5 työikäistä
Vaikka olet Jumalasi edessä ainutlaatuinen, et ole ainut. Yhden lapsen politiikasta maksetaan kovaa hintaa. Yksi niistä on viisauden kartuttaminen. Hebein maakunnasta Haidanin kaupungista ja sen liepeiltä katosi sata ostovaimoa yhdellä kertaa vuoden 2014 lopulla. Se vääryys tai penseys, jonka annat kohdistua toiseen ihmiseen, osuu sinuun itseesi. Lutherin kultaista sääntöä lähimmäisen ja Jumalan rakastamisesta on selvitetty monin sanoin, ja sekin on huomattu hyvin yleismaailmalliseksi. Mutta se, minkä jätät tekemättä lähimmäisellesi, sen jätät tekemättä itsellesi. Sadan vaimon joukkopako Mari Manninen kirjoittaa, että Kiinassa on naimaikäisiä miehiä paljon enemmän kuin naisia, ja ylijäämä vain kasvaa. Omassa piirissämme, luterilaisessa kristikunnassa, ajatus näyttää olevan hiukan toinen. H 20 • askel 1/2017. Suunnilleen sitä kiinalaisetkin muuten tarkoittivat vuorille vaeltamisella. Siitä olemme yksimielisiä, että ihminen on vastuussa itsestään. On varsin tavallista, että kun paikallisia tyttöjä ei kerta kaikkiaan riitä vaimoiksi, nuoret miehet ostavat heitä ulkomailta, kuten Vietnamista. Vietnamin lämmöstä tulleet ostovaimot eivät usein viihdy Kiinassa. Voi olla että muuan sananselitys on jäänyt hiukan syrjään. Miten tämä sopii vetäytymisen ajatukseen ja tuntoihin. Vaimojen välitykseen liittyy ihmiskauppaa, petosta ja hyväksikäyttöä sekä Kiinassa että Vietnamissa. Siinä kävi kuitenkin niin, että häntä pidetään yhä yhtenä maailmankirjallisuuden kaikkein kirkkaimmista kirjoittajista. L Hallitus Mari Manninen asui neljä vuotta Kiinassa ja kokosi kirjan yhden lapsen politiikasta. Kun he ehtivät naimaikään, jää 40 miestä ilman vaimoa. Se voi olla etäisyyttä kunnian kukkuloista. Siellä kasvaa 140 poikalasta 100 tyttölasta varten. Kultainen sääntö korostaa vastuuta toisista. S iinä on miettimistä, miksi myös meillä erakot, erämaaisät, luostariin menijät ja Jeesus itse korostivat päättäväisen syrjään astumisen oppia. Etenkin Wang Wei. Lisäksi hän keksi ja kehitti vesivärimaalauksen – sen josta meillä lännessäkin jokaisella on ainakin jokin mielikuva. – Vierailin Jiangxin maakunnassa Kaakkois-Kiinassa, jossa vaimopula on suuri. Siksi sinulle on sälytetty velvollisuuksia. Oli hallitus millainen tahansa, vaella vuorille.” T ämä on kiinalaista viisautta puolentoista vuosituhannen takaa ja liittyy muun muassa runoilija Wang Weihin, joka oli poliitikko joka muutti vuorille. L KOLUMNI Jukka Kemppinen • hovioikeudenneuvos ja professori ”Jos hallitus on huono, vaella vuorille. Manninen onnistui haastattelemaan nuorta miestä, jonka tuhansilla euroilla ostama vaimo karkasi pian häiden jälkeen Vietnamiin. Hän lainaa kiinalaista sosiaalitieteiden akatemiaa, joka arvioi vuoteen 2020 mennessä Kiinassa olevan 30 miljoonaa avioikäistä miestä ylijäämänä avioliittomarkkinoilta. R ahtunen avaruusgeometriaa: Itseäsi varten, Jumalasi tahdon mukaan, sinun on tehtävä sellaista, mikä on sinulle parannukseksi
Huhtikuussa 1523 nunnat piiloutuivat kalavankkureihin ja karauttivat Wittenbergiin. Hän oli opiskellut Wittenbergissä jo aiemmin ja palannut alkuvuodesta 1523 humanisti-reformaattori Philipp Melanchthonin oppilaaksi. Ihastus sai alkunsa apteekkari, kirjanpainaja, taidemaalari Lucas Cranachin kotona. Eräänä päivänä Cranacheille saapui vieraaksi 25-vuotias Hieronymus Baumgartner. Katharina von Bora avioitui reilut 15 vuotta vanhemman Martin Lutherin kanssa kesällä 1525. K atharina oli aatelisten suosiman tavan mukaan laitettu lapsena kouluun nunnaluostariin, ja 16-vuotiaana hän teki päätöksen viettää koko elämänsä sisterssiläisnunnana. 1530) REFORMAATION HENKILÖKUVIA askel 1/2017 • 21. L Pä äl äh de : St je rn a, Ki rs i: R ef or m aa tio n na is ia (K ir ja pa ja 20 11 ) Lucas Cranach vanhempi: Katharina von Bora (n. Sen sijaan Hieronymukselle etsittiin ”sopivampi” morsian. K esäkuussa 1523 Katharina joutui mielitietystään eroon, koska valtaporvarisukuun kuuluneen Hieronymuksen piti lähteä käymään kotipuolessaan Nürnbergissä. Tämän jälkeen heidän tärkein tavoitteensa oli löytää itselleen nopeasti sulhaset, sillä avioliitto oli naiselle ainoa kunniallinen kutsumus. Pariskunta oppi rakastamaan toisiaan ja yhteiseloa kesti parikymmentä vuotta, Lutherin kuolemaan 18.2.1546 asti. Martin Luther ei pitänyt tässä suhteessa kiirettä. Cranachin vaimo oli ottanut perheeseen taloudenhoitajaksi 24-vuotiaan luostarissa koulutetun Katharinan. Lutherille Katharina ei ollut erityisen rakkauden kohde, mutta hän myöntyi avioliittoon paavin kiusaksi ja vanhempiensa mieliksi – jotta nämä saisivat lapsenlapsia. Hän oli uhonnut avioituvansa viimeisen Wittenbergiin saapuvan nunnan kanssa. Katharina ja Hieronymus rakastuivat. Kaksi rakkautta Teksti: Paavo Alaja • Kuvitus: Shutterstock K eväällä 1523 Wittenbergissä leiskui lempi. Kun Katharinalle ei löytynyt sopivaa puolisoa – jokunen kandidaatti sai rukkaset – , hän kertoi että hyväksyisi kyllä Lutherin miehekseen. Hieronymuksen perhe ei hyväksynyt suunnitelmaa, että tuleva pormestari menisi naimisiin köyhtynyttä aatelissukua edustavan ex-nunnan kanssa. Mies ei palannut koskaan Katharinan luo. Sittemmin hän tuli luostarissa lukeneeksi Lutherin kirjoituksia luostarielämän turhuudesta, minkä seurauksena Katharina päätti karata luostarista 11 muun nunnan kanssa. W ittenbergissä papit alkoivat rikkoa selibaattisääntöä ja mennä naimisiin vuodesta 1521 alkaen. Katharina sairastui sydänsuruun
22 • askel 1/2017
– Olemme kasvaneet yhdeksi isoksi perheeksi. Sirkka / Eastpress H ” Vaari, herätä mut ennen kuin lähdet aamulla, että saan moikata”, pyysi Aarne (11) Jaakko Valvanteelta (66), kun tämä yöpyi Henna-tyttärensä perheen luona osallistuessaan kansainväliseen seminaariin ja koulutukseen Helsingissä. Tunnetun geriatrin ääni läikkyy lämmöstä hänen puhuessaan Aarnesta ja Einarista. Pojat ovat jukuripäitä kuten minäkin. Kerran aloimme Einarin kanssa heitellä vastaleikattua ruohoa toistemme päälle. – Jalkapallossa emme enää pärjää Aarnelle, jolla on peliälyä ja sisua. Jaakko ja Hannele Valvanteella on kaksi tytärtä, Henna ja Sanna. Einarin kanssa tuli shakkimatti eilisiltana nopeasti. Maali ja shakkimatti Vaarina Jaakko on saanut työnnellä vaunuissa sekä Aarnea että Einaria (8). Teksti: Päivi Puhakka Kuvat: Seppo J. Joskus saan pojista apua puutarhahommiin, leikin varjolla. – Lapsuus on ohikiitävä aika, enkä halua päästää sitä ohi. Hävisin, vaikka hän yritti neuvoa: ”Sun kannattais siirtää tota.” Isovanhempina Valvanteet haluavat olla kanssakulkijoita ja vakaita ankkureita. Kerran kesässä pinnani palaa, jos pelissä ollaan epäreiluja. Miten tyhmä ja tietämätön olin! – Maailmani muuttui sillä hetkellä, kun ensimmäisen kerran pidin Aarnea sylissä. Oli hauskaa ja marjapensaat saivat ruohoa juurilleen, Jaakko kertoo ja toteaa, että nämä hetket syntyvät arjessa, vaikka yhdessä pelaten. Olen heille vaari joka päivä, vuodesta toiseen. – Välillä Hennan perhe asui Italiassa, minä työn vuoksi Tampereella ja Hannele Luhangan kodissamme, josta hän vieraili Italiassa useammin kuin Tampereella. Se sydämen täyttävä onnen tunne muutti minut, Jaakko kertoo. Lomilla pelataan jalkapalloa joka päivä. Lapsenlapsilleni toivon elämää, jossa he voivat kukoistaa omana itsenään sekä rohkeutta etsiä ja edetä omalla tiellään, Jaakko Valvanne sanoo ja iloitsee esimerkiksi yhteisistä shakkimatseista ja seikkailuista lähimetsässä. Pyydämme anteeksi puolin ja toisin. askel 1/2017 • 23. Jaakko muistelee ensimmäisen lapsenlapsen odotusta: – Kun Henna oli viimeisillään raskaana, hän näytti uusia vaunuja: ”Kuule iskä, kun poju syntyy, näillä sä voit häntä työntää.” ”Luuletko, että mulla on koskaan aikaa työnnellä vauvan vaunuja?” Että käyttäisin aikaa johonkin niin turhanpäiväiseen! Henna alkoi itkeä, ja ihmettelin, että onpa hän herkällä päällä. Raitistuessa ja lapsenlasten synnyttyä. Mutta suhdettamme se ei horjuta. Pian tuoreet isovanhemmat lähtivät kuitenkin Amerikan matkalle. Kun Henna totesi, että hän olisi tarvinnut apua, se havahdutti ja muutti ajankäytön. Onnellinen vaari Kahteen kertaan on Jaakko Valvanteen elämä muuttunut täysin. – Olemme perheenjäseniä, joiden seurassa he saavat aina olla omana itsenään. Sen he noteerasivat, etten tällä kertaa tuonut tuliaisia, Valvanne nauraa ja kertoo aikovansa poiketa seminaarin lomassa katsomaan Aarnen hiustenleikkuuta. J. – Valintaani Vuoden isovanhemmaksi pojat eivät juuri noteeranneet
H taidot ymmärtää, tunnistaa ja ilmaista tunteita. Ei mummakaan ollut leikkisä, mutta teimme yhdessä puutarhatöitä. En ollut saanut rakkautta pyytämälläkään. Kesäajat meidän perhe asui tilan päärakennuksen yläkerrassa, mutta minulle vaarilla ei ollut aikaa. Olin ihmeissäni, kun äiti kirjoitti kirjan Rakkautta pyytämättä. Säteilevä äiti Tullaan sukupolvi lähemmäs, Jaakon äitiin, terveydenhuoltoneuvos Leena Valvanteeseen. – Äitini vanhemmat olivat Oriveden opiston perustajia, jotka kestitsivät presidenttejäkin. Julkisuudessa säteillyt valtakunnan kätilö oli kotona toisenlainen. – Äiti oli energinen ja ulospäin suuntautunut juhlaihminen. Me naiset -lehti teki äidistä jutun, ja Sanna laitettiin kuvausta Molemmat olemme jukuripäitä. Äiti oli perinyt mummalta puutteelliset 24 • askel 1/2017. Hänen sylissään muistan olleeni kerran, kun hän läpsäisi minua takapuolelle rangaistukseksi luvattomasta soutureissusta. Lapsena kaipasin kuitenkin lämpöä ja läheisyyttä arjessa. Juhlia ja puheita pidettiin ja puutarhaa hoidettiin. Hän ja lastenhoitajat pyörittivät arkea, jota piti elää hillitysti. Hän opetti minulle myös lausuntaa. Hän toi Ranskasta Suomeen luonnonmukaisen synnytyksen mallin ja taisteli isille pääsyn synnytyksiin. Hän oli niin pelottava ja etäinen, ettei ristiriitoja päässyt edes syntymään. – Äiti ei sietänyt hiekan muruakaan lattialla, ja ruokapöydässä keskusteltiin lähinnä synnytysvalmennuksesta. Oma vaari jäi Jaakolle etäiseksi. Olin arka ja hiljainen poika, ja sain itseluottamusta harjoittelemalla äänen käyttöä Sillanpään tarinoita lukien. Isä oli lämmin ja läsnäoleva. Sanottiin, että omaan kotipihaansa Aarne-vaari pani auton hinnan saadakseen kivikosta nurmikon. Kun Hannele alkoi odottaa esikoistamme, ihmettelimme, miksi muiden synnytykset ovat niin tärkeitä
Hyvä meininki on myös Opri ja Oleksi -kodissa Espoossa. Jaakko Valvanne sanoo, ettei hän äidin vanhuudessakaan saanut tähän läheistä yhteyttä. On tärkeää tutkia, onko masennusta tai vajaaravitsemusta, ja mitata verenpaine myös seisten. askel 1/2017 • 25. – Tästä olen kiitollinen. – Eräs hulvaton lähihoitaja sai vapauden käydä asukkaiden kanssa teatterissa, kaupassa ja ulkoilemassa. Hyvä hoito ei ole ensisijaisesti rahasta kiinni, samalla rahalla voi hoitaa hyvin ja huonosti. Ne eivät maksa mitään, Valvanne sanoo ja ottaa esimerkiksi Koukkuniemen Tampereella, jossa hyvä johtaminen tuki uutta asennetta. Kuvassa Sanna itkee. Liikunnan ja hyvän ravitsemuksen ohella taustalta löytynee myös ammatillisempi hoito. Katsoimme Hannelen kanssa, kun hän laukaisi vasempaan yläkulmaan, niin kuin olimme nähneet pihapeleissämme kymmenet kerrat, vaari muistelee tärkeää jalkapallo-ottelua. Samoin vuoteeseen jättäminen, jolloin loputkin lihasvoimat katoavat; lamaavien unilääkkeiden käyttö, mikä aiheuttaa kaatumisia; hädän mitätöinti: ”Kävit viisi minuuttia sitten vessassa! Tee vaippoihin!” Ala-arvoista! Tätä tapahtuu paljon, Valvanne sanoo ja lämmin katse terästäytyy. Hänellä on kysyntää myös luennoitsijana ja asiantuntijana. Äiti neuvoi psykiatriasta kiinnostunutta poikaansa valitsemaan joko psykologian tai lääketieteen, josta voisi erikoistua. He ottivat hytissä ”yhdet tömpsyt” ja heräsivät vasta Helsingissä. Liian paljon näkee korkeita sänkyjä, joissa kaiteet estävät liikkeelle pääsyn. – Dementia on oireyhtymä, ja ”dementikko” on leima, kuten ”alkoholisti” tai ”neekeri”. Hän oli kaatunut kotona, muttei halunnut lähteä päivystykseen. – Iäkkäillä ei ole vain yhtä syytä hakeutua päivystykseen. Kaatumiset myös vähenevät, kun luovutaan makuuttamista. – Asenne, ammattitaito ja johtaminen ratkaisevat. Mutta on hän paljon muutakin, vaikkapa isoisä, jolla on laulutaito. Kun menin seuraavana päivänä, hän oli lähes jo poissa. Sinne minutkin saisi viedä, kun vaimoni ei jaksa enää hoitaa. Jos lääkäri ei tutki kunnolla ja etsi mahdollista vajaaravitsemusta ja masennusta, se on kaltoinkohtelua. Professorin mukaan Suomessa hoito on keskimäärin keskinkertaista ja huonoa. Hyvää on liian vähän. Hän ei painostanut, neuvoi vain. Pikku hiljaa tilanne on parantunut, mutta 80-luvun ongelmiin törmätään edelleen; jos leikkausosastolta tulee potilas virtsakatetrin kanssa, on se osoitus huonosta hoidosta. Asenne ei maksa mitään Äidin perintöä Jaakko Valvanteen elämässä on uravalinta. Kyseessä on ihminen, jolla on muistisairaus. varten hänen syliinsä. Riskitöntä elämää ei ole, varsinkaan vanhuksella, jota kuolema lähestyy. Jos veri ei kierrä aivoissa, ihminen kaatuu. Karaokekin oli peruttu. Tallinnan risteilyillä hän kävi ystävättärensä kanssa, joka voitti aina karaokessa heille uuden risteilyn. Usko tuo toivon Hyvästä johtamisesta on esimerkkinä Tervaskannon johtaja, Susanna Kaunisto, jolla ei ollut johtamiskokemusta, mutta joka tiesi muutostarpeen. Valvanne puhuu geriatrisesta ammattitaidosta, jossa osataan etsiä geriatrisia oireyhtymiä. – Äiti kuoli saappaat jalassa. Sidoin päässä olevan haavan, toivottelin hyvää yötä, ja hän pyysi sammuttamaan valot. Suurelle yleisölle hän tuli tutuksi tv-ohjelmassa, jossa uudistettiin somerolaisen hoivakoti Tervaskannon arkea. Tarvitaan kunnioittava asenne ja selkokielistä puhetta ilman lässytystä, Valvanne sanoo ja naurahtaa kieltäneensä geriatripäivillä koko dementikko-sanan käytön myös ministeri Maria Guzenina-Richardsonilta. Viimeisellä kerralla sydänsairaus hiljensi tahtia ja äiti työnnettiin pyörätuolissa laivaan. Hyvän vanhuuden minimiä pohtiessaan hän rajaa rajusti: – Minimi on se, että kaltoinkohtelu loppuisi. Geriatri tuohtuu asenteista muistisairaita kohtaan. Myöhemmin Jaakko kiinnostui geriatriasta ja toimii nykyisin Tampereen yliopiston geriatrian professorina. Monen tutkimuksen mukaan muistisairauksien esiintyvyys vanhusväestössä on vähenemässä. Hän ajoi autoa, kauemmin kuin oli turvallista. Muistisairaan aikuisen avuntarve saattaa muistuttaa lapsen avuntarvetta, mutta häneen tulee suhtautua kuten muihinkin aikuisiin. – Äiti eli kuitenkin loppuun saakka täysillä. Sinne on läheistenkin kiva mennä. – Tämän päivän koulutuksessa eri puolilta Suomea tulleet ihmiset kertoivat hienoista käytännöistä; aktivoiva hoitokulttuuri lisääntyy. Riskejä kuoleman lähestyessä Entä hyvään hoitoon tarvittava ammattitaito. Se oli niin epänormaali tilanne. Turvallisuuden maksimoinnista pitää päästä elämän maksimointiin. – Muistan Aarnen ensimmäisen maalin. – En voi hyväksyä huonoa hoitoa, välinpitämättömyyttä ja ammatillista laiskuutta. Asia on kirjattu myös hoitotahtooni, ja siinä on toinen hyvän vanhuuden minimi: mahdollisuus elää oman näköistä elämää kuoleman hetkeen asti. Osastolla tehtiin elokuva ja perustettiin rap-bändi. H – Näen punaista, kun sanotaan vanhuksen tulevan lapseksi jälleen. Esimerkiksi kolesterolin hoito ehkäissee muistisairauksia
Itselleni ehtoollinen on tärkeä. Sitten he kävelivät. L – Jokaisella ihmisellä on hengellinen ulottuvuus, joka otetaan hyvässä hoidossa huomioon. 26 • askel 1/2017. En halua aikanaan viimeistä ehtoollista vaan ylipäätänsä ehtoollisen silloin tällöin, geriatrian professori Jaakko Valvanne sanoo. Pimeyden ytimessä oli ilottomuus ja toivottomuus. – Hoidin työni ja olin kiva seuramies. Elämääni tulee paljon iloa lastenlasten kautta, mutta myös sen kokemuksen jakamisesta Hannelen kanssa, Jaakko Valvanne sanoo silmät loistaen kyynelistä ja ilosta. Kustaankartanossakin tuntui pyhältä osallistua asukkaiden kanssa ehtoolliselle. Keskityttiin ja tutustuttiin asukkaisiin ja heidän toiveisiinsa. Mitä se pimeys on ollut. Lapsuuden kodissani psyyken oireita pidettiin heikkouden merkkinä, ahdistuksesta ei puhuttu eikä vihastua saanut. On vaikea sovittaa kuulemaansa valoisaan mieheen. Olemme riskiryhmässä alkoholin, masennuksen ja itsemurhan suhteen. – Olin 16 vuotta sitten huonossa jamassa, melkein mennyttä miestä. Mistä valo tulee. Sairaalapapit ovat tärkeä ammattiryhmä, jolla on taito olla läsnä. Mies huokaisee, miettii ja alkaa kertoa pitkästä tiestä pimeydestä valoon. Hänellä on lähihoitajakoulutus ja kyky kohdata asukkaita. – Olemme olleet kuin hauraalla jäällä, eikä ero ollut kaukana – minusta johtuen. Pian he alkoivat voida paremmin, ja ilmapiiri muuttui mukavammaksi. Nyt alla on jo vahvaa jäätä. – Nuori johtaja kulki edellä, kun haluttiin lisätä liikuntaa. Aikuisena sitten purin aggressioitani Hanneleen hillittömissä raivonpuuskissa. Terapia tekee hyvää kaikille, myös lääkärille, Jaakko sanoo ja kuvaa suurta rakkautta. Erään kerran hän tarttui Meklari-Mattia kainalosta: ”Nyt lähdetään kävelemään.” Tämä oli istunut kauan geriatrisessa tuolissa liikuntakyvyttömänä. – Uskova ei murehdi lähestyvää kuolemaa, mutta toki ylösnousemustoivo on tärkeää jokaiselle. Myöhemmin olin psykoterapiassa 14 vuotta. Sama tapahtui Kustaankartanossa, jossa Valvanne oli ylilääkärinä. Join, olin masentunut ja ahdistunut. Havahduin alkoholiongelmaan ja raitistuin. Miten paljosta hyvästä olisin jäänyt erossa paitsi. Ihme, että tässä ollaan. Vain kerran esimies puuttui sekopäiseen käyttäytymiseeni työpaikan juhlissa. Vaarallisia tilanteita oli useita. Pimeydestä valoon Jaakko Valvanteen silmissä tuikkii valo hänen puhuessaan vanhuksista ja perheestään. Myös hengellinen vakaumus luo hyvää vanhuutta. En tunnistanut tunteitani, enkä saanut nimiä vihalle ja pettymykselle. Terapeutin kanssa kävin läpi elämääni, ja samalla pimeät paikat valaistuivat. Itse en halua, että minut lauletaan virsillä kuolon uneen, mutta ehtoollisen voisin ottaa mielelläni ja keskustella papin kanssa. Se osaltaan pelasti henkeni. Hän muutti johtamisfilosofiaansa valmentamisen suuntaan. Vuoteessa hoidettavien määrä vähenisi entisestään, jos johdettaisiin paremmin, Valvanne sanoo ja toteaa, että hoivakodissa tarvittiin vallankumouksellinen muutos ajattelussa. Näköpiirissä ei ollut mitään hyvää eikä ratkaisuja vaikeisiin ongelmiini. Vaikka joskus ihminen uskossaan sokeutuu huonolle tilanteelle, antaa usko yleensä tyytyväisyyttä ja luottavaisuutta. – Keski-iän kriisissä kävin pitkään myös työpsykologilla. Vanhusten hyvässä hoidossa ratkaisevat asenne, ammattitaito ja johtaminen. Opiskelijoille kerron tästä rehellisesti, että he oppisivat pitämään huolta itsestään. – Itsemurha-ajatuksia joka päivä monen vuoden ajan. Hän sanoo, etteivät Hannelen ja lasten lisäksi muut tiennetkään tästä pimeästä puolesta. – Olin kiltiksi kasvatettu
Näin meidänkin tulee tehdä. Ensimmäisessä Johanneksen kirjeessä sanotaan, että ”yksikään Jumalasta syntynyt ei tee syntiä” (1. Joh. Alkutekstissä on sana kosmos. 1:8). Kun sellaista syntiä kuitenkin tulee, meillä on tie puhdistuslähteelle: Jeesus joka antoi itsensä meille, jotta maailma saisi elää (Joh. Samalla meidän on syytä valvoa, että emme päästä tämän maailman menon mukaisia ja Jumalan tahdon vastaisia syntitottumuksia elämäämme. Kolmannen luvun päinvastainen sanoma tarkoittaa, että kristitty ei halua tieten tahtoen pysytellä synnissä, vaan ymmärtää synnin harjoittamisen olevan Jumalan tahdon vastaista. Lause vaikuttaa hämmentävältä; kristitty yleensä tietää omasta kokemuksestaan, että se ei pidä paikkaansa. Olemme pyytäneet TT Eero Junkkaalaa vastaamaan lukijoiden kysymyksiin. Kun meille sanotaan ”Älkää rakastako maailmaa.” (1. Samanaikaisesti olemme hyvin keskeneräisiä, puutteellisia ja syntisiä omassa uskossamme. Jokainen Jumalasta syntynyt tosiasiallisesti tekee syntiä. 6:51). M aailmaa pitää siis rakastaa, koska Jumalakin tekee niin. 3:9). KYSY RAAMATUSTA Eero Junkkaala • teologian tohtori D Mitkä kysymykset sinua askarruttavat Raamatun äärellä. askel 1/2017 • 27 ”’Jumala on rakastanut niin paljon maailmaa, että antoi...’ Toisaalla Raamatussa sanotaan, että rakkaus maailmaa kohtaan on vihollisuutta Jumalaa kohtaan. Joskus Raamatun taustatietojen selvittäminen voi olla tarpeen. Ymmärtääksemme Raamattua oikein tarvitsemme yksittäisen sanan lisäksi koko asiayhteyden lukemista ja raamatullisen ajattelun ymmärtämistä. Vastaus ei sinänsä ole vaikea, mutta antaa aiheen pohtia Raamatun tulkinnallisia kysymyksiä. 3:12), mutta parin jakeen perästä puhuu meistä, jotka olemme ”täydellisiä” (Fil. Me olemme Jeesuksen ansion tähden pyhiä, puhtaita ja täydellisiä Jumalan silmissä. Tavallisimmat ovat: maailmankaikkeus, kaikki maailman ihmiset, suuri ihmisjoukko, Jumalalle vihamielinen maailma tai synnillinen maailmallisuus. 3:16), se tarkoittaa hänen rakastavan maailman kaikkia ihmisiä. Tähän näennäiseen ristiriitaan tarvitsemme Raamatun kokonaissanomasta nousevaa apua. Jälkimmäinen kohta tarkoittaa yksikertaisesti kristittyjä. Apostoli Paavali kirjoittaa, että hän ei ole vielä tullut täydelliseksi (Fil. Raamatun kreikan sanakirjan mukaan se esiintyy Uudessa testamentissa 152 kertaa ja sillä on kahdeksan eri merkitystä tai merkitysvivahdetta. 3:15). Nämä molemmat ovat totta ja voimassa yhtaikaa. P Pitääkö maailmaa rakastaa. O tan muutaman muun esimerkin tämän asian havainnollistamiseksi. Joh. Osoite: Askel, Kysy Raamatusta, PL 279, 00181 Helsinki tai: askel.toimitus@kotimaa.fi. Joh. Useimmissa tapauksissa tähän riittää normaali maalaisjärki. 16:33). 12:19), kyseessä on yksikertaisesti suuri määrä ihmisiä ja liioitteleva puhetapa. Hän rakastaa jokaista ihmistä erottelemattomalla rakkaudella. K un Raamattu siis sanoo, että Jumala rakastaa maailmaa (Joh. Hän antaa sellaisen rauhan, jota maailma ei voi koskaan antaa (Joh. Kun avaamme toisen kohdan samasta kirjeestä, saammekin päinvastaisen viestin: ”Jos väitämme, ettemme ole syntisiä, me petämme itsemme” (1. 2:15), meitä varoitetaan mukautumasta ei-kristillisen maailman synteihin. Miksei kohdassa lue esimerkiksi: Niin paljon Jumala on rakastanut ihmistä tai luotujaan?” K ysyjä pohtii, miksi Jumala rakasti paljon maailmaa, mutta meille sanotaan, että rakkaus maailmaan on vihaa Jumalaa kohtaan. Nämä esimerkit kertovat, että sekä suomen että kreikan kielessä maailma-sanalla on useita merkityksiä. Sanalla maailma on luonnollisesti näissä kahdessa Raamatun kohdassa eri merkitys. Kun fariseukset sanovat Jeesuksesta: ”Koko maailma juoksee hänen perässään.” (Joh. Näiden kahden kohdan perusteella voimme ymmärtää, että jokainen kristitty on syntinen eikä muuksi muutu
Sen vajaat 100 virttä olivat tšekinkielisiä ja niiden takana oli Böömin veljiksi kutsuttu ryhmä. Kansankielinen virsilaulu ja virsikirjat ovat reformaation synnyttämä ilmiö. Ensimmäinen kokonaan säilynyt ruotsalainen virsikirja on 47 laulun kokoelma vuodelta 1536. Kokoelman vanhimmat osat on ajoitettu vuodelle 1546. Ruotsinkielisiä virsiä alettiin painattaa 1520-luvun jälkipuoliskolla. Professori Otfried Czaikan johdannolla varustettu kirja julkaistiin viime marraskuussa Suomen kirkkohistoriallisen seuran toimitusten sarjassa. Messuamista suomeksi Varhaisimmat säilyneet suomenkieliset kirkkolaulut sisältyvät 1530–40-luvuille ajoittuviin käsikirjoituksiin. Suullisesta traditiosta painotuotteeksi Saksassa virret levisivät ensin suullisena traditiona, 1520-luvun alussa niitä alettiin painattaa yksittäisinä tai muutaman virren lehtisinä. Laulujen kieli oli latina. Kansankielisten virsien synty Ensimmäinen kansankielinen virsikirja ilmestyi vuonna 1501 Prahassa. Sen julkaisusta vastasi reformaattori ja ruotsin kirjakielen isä Olaus Petri. Niistä noin 400 oli latinankielisiä, mutta valtaosa, noin 600, pääasiassa tšekinkielisiä, jotkut saksankielisiä. Ensimmäiset suomenkieliset virret kynäiltiin 1500-luvulla osana Ruotsin kirkon liturgisia uudistuksia. Ruotsalainen virsikirja 1536 28 • askel 1/2017. Merkittävin niistä on omistajansa, Rauman kappalaisen Mathias Westhin mukaan nimetty käsikirjoituskooste Westhin koodeksi. Liturgisiin lauluihin saatettiin kuitenkin lisätä myös yksinkertaisia kansankielisiä osia, joiden kohdalla maallikotkin saattoivat aukoa suutaan. Ensimmäinen reformaation hengentuotteena syntynyt virsikirja oli vuonna 1524 ilmestynyt Achtliederbuch, kahdeksan virren kokoelma, jonka päätekijät olivat reformaattorit Martin Luther ja Paul Speratus. Niitä tavataan arkistoista lähinnä epätäydellisinä, hajanaisina ja repaleisina sidoksina, mikä kertoo osaltaan kirjojen kovasta käytöstä. Yksi tavoite oli latinan korvaaminen kansankielellä. Ruotsalaisia virsikirjoja ilmestyi lisää pitkin 1500-lukua. Laulusta vastasivat papit ja koululaiset, sekä yksin että kuorossa. Toiseksi vanhin sellainen tunnetaan vuodelta 1562. Tämän jälkeen, seuraavan noin kymmenen vuoden aikana eri puolilla Saksaa julkaistiin ainakin 200 erilaista virsikirjaa. H Reformaatiosta virisi virsi Reformaation juhlavuoden kynnyksellä, viime adventtina otettiin virallisesti käyttöön suomalaisen virsikirjan lisävihko, 79 uutta virttä. Heidän taustansa oli 1400-luvun alussa kirkollisia uudistuksia tavoitelleissa hussilaisissa. Lähes eheät 1500-luvun ruotsalaiset virsikirjat ovat harvinaisuus. Pappiskoulutukseen sisältynyt musiikinopetus teki papeista aikansa ammattimuusikkoja ja yksiäänisen laulun taso oli korkea. Ruotsalaisten tarpeisiin, suomalaiset mukaan lukien, painettiin 1500-luvulla vähintään 10 000, mahdollisesti jopa 20 000 kappaletta virsikirjoja. Teksti: Paavo Alaja K eskiajalla kirkkomusiikki Suomessa oli ennen muuta laulamista, ja sillä oli merkittävä rooli kirkonmenoissa. Se oli tuona ajanjaksona Ruotsin valtakunnan laajimmalle levinnyt painotuote. Reformaation aattona, 1510-luvun lopulla, böömiläisten repertuaariin kuului yli 1000 virttä. Löydöksiä tehdään kuitenkin yhä: 2000-luvun alussa Strängnäsistä löytyi hyvin säilynyt Then Swenska Psalmeboken 1582. Seurakunnan liittyminen veisuuseen on ollut pitkä prosessi. Pappi ja yliopistomies Jan Husin (1369–1415) ympärille muodostuneella liikkeellä oli vastaavanlaisia kirkon uudistuspyrkimyksiä kuin sittemmin 1500-luvun reformaattoreilla
Vuoden 1582 ruotsalainen virsikirja julkaistiin vastikään nykykirjaimiksi käännettynä. askel 1/2017 • 29
Jacobus Finno osallistui myös tämän laulukirjan julkaisemiseen, ja samoja lauluja otettiin virsikirjaan. Westhin koodeksiin sisältyvän messukäsikirjan suomenkieliset laulutekstit ovat kolme introitusta eli messun aloituslaulua ja seitsemän sekvenssiä eli messuun sisältyvää hymniä. Tätä tukee tuorein suomalainen virsikirjalöytö: kirkkohistorioitsija Suvi-Päivi Koski löysi Dresdenistä vuonna 2015 Hemmingin virsikirjan kaltaisen, vuonna 1607 painetun suomalaisen virsikirjan. Muut olivat Lutherin ja muiden saksalaisten käännöksiä sekä aiemmin suomennettuja virsiä. Hän oli opiskellut Wittenbergissä ja Rostockissa, ja toimi Turun koulun lehtorina, kun kuningas Juhana III määräsi hänet vuonna 1578 julkaisemaan ”tarpeellisia” kirjoja suomeksi. Se sisälsi pääasiassa 1300–1400-luvuilla Suomen kouluissa laulettuja latinankielisiä lauluja, joiden tausta on puolestaan varhaisemmassa kristillisessä lauluperinteessä. Yksi näistä oli virsikirja. 101 suomenkielistä virttä Ensimmäinen suomenkielinen virsikirja painettiin Tukholmassa oletettavasti vuonna 1583. Finnon virsikirjaan sisältyi 101 virttä. Urkuri soitti liian kiihkeästi Suomesta tunnetaan muutamia painettuja nuotteja 1600-luvulta, mutta pääasiassa nuotteja kirjoitettiin tuolloin vielä käsin. Siinä on yhä 35 samaa virttä kuin ensimmäisessä, Finnon virsikirjassa. Lisäksi Finno teki kirjaan muutaman oman virren. Siksi ohjeet messunvietosta piti kopioida käsin. H Ensimmäinen suomenkielinen virsikirja Reformaattori Jan Hus poltettiin roviolla 6.7.1415. Vanhin suora maininta urkujen soitosta Suomessa, Turusta 1681, kertoo urkurin soittaneen liian ”kiihkeästi”. Ensimmäiset suomenkieliset messut pidettiin Tukholman suomalaisessa seurakunnassa, joka oli perustettu vuonna 1533. Finnon virsiä veisataan yhä Järjestyksessä toinen suomenkielinen virsikirja on Hemminki Maskulaisen virsikirja (242 virttä). Sen jälkeen Suomessa on ollut käytössä kaksi virsikirjaa: vuoden 1938 kirja, joka sai lisävihkon 1963, sekä nykyinen, vuoden 1986 virsikirja. Finnon ja Hemmingin virsikirjat ovat toimineet pohjana myöhemmille suomalaisille virsikirjoille, joita ilmestyi lisää pitkin 1600-lukua. Käännöksiä hän teki sekä tiukasti alkuperäisessä pysyen että vapaammin mukaillen. Virsilauluun pesiytynyttä hidasta tempoa selittää muun muassa se, että lukeminen oli hidasta, joten laulukaan ei voinut edetä kovin nopeasti. Virsikirjojen yleistyminen johti pyrkimykseen yhdenmukaistaa niitä koko Ruotsin valtakunnassa. Vajaa puolet niistä oli ruotsalaisten virsien suomennoksia. Finnon virsikirjan julkaisun aikaan Ruotsissa oli Juhana-kuninkaan myötä vallalla katolisen kirkon ja luterilaisuuden yhteyttä etsivä kirkkopoliittinen linja, joten virsistäkin karsittiin opillista vastakkainasettelua. Myös laulun tempo vaihteli. Suomen puolella kuninkaan käskyä alettiin paikoin noudattaa muutaman vuoden sisällä sen antamisesta, mutta suomeksi painettua messukäsikirjaa ei ollut tuolloin vielä olemassa. Myös latinaa käytettiin kirkossa edelleen, vaikka ruotsi ja suomi tulivatkin virsien kieleksi. Suomalaisiinkin virsiin sisältyi monenlaisia kristillisiä vaikutteita. Vuoden 1701 virsikirjaan liittyneiden yhdenmukaistamispyrkimysten seurauksena virsille julkaistiin painettu sävelmistö (1702), mutta yhä sen jälkeenkin samoja virsiä laulettiin eri puolilla eri sävelin. Kansankielinen kirkkolaulu oli nimenomaan reformaation aikaansaannos, mutta virsien teologinen tausta oli syvällä kristillisessä traditiossa. Siihen sisältyvät kaikki Finnon virret. Tätä varten vuonna 1701 ilmestyi uusi suomalainen virsikirja, jolla oli virallinen asema aina vuoden 1886 virsikirjan julkaisemiseen asti. Ensimmäiset painetut suomenkieliset laulut löytyvät Agricolan rukouskirjasta (1544). Virsikirjan toimittamisesta vastasi Jacobus ( Jaakko) Finno. Latinaksi ja kansankielellä Yksi virsien tausta-aineisto on virsikirjan kanssa samoihin aikoihin (1582) suomalaisten julkaisema Piae cantiones (hurskaita lauluja) -laulukokoelma. Hemmingin kirjasta tunnetaan kaksi vajavaista kappaletta, ja kirjan julkaisuajankohdaksi on arvioitu vuotta 1605. Painettuna messu julkaistiin Agricolan toimesta vuonna 1549. Koodeksin tausta on kuningas Kustaa Vaasan määräyksessä vuodelta 1536, jonka mukaan messu pitää Ruotsin valtakunnassa, Suomi sen osana, viettää kansankielellä. Harvinainen löytö täsmentää merkittävällä tavalla suomalaista virsihistoriaa. Siitä on säilynyt vain yksi epätäydellinen kappale. Ne ovat vastaavanlaisia introitusja sekvenssisekä ehtoolliseen liittyviä lauluja. 30 • askel 1/2017. Korppoossa naureskeltiin, kun nähtiin toisten veisaavan virsiä kirjasta
L Päälähteet: Otfried Czaika: Then Swenska Psalmeboken 1582, Utgåva med inledande kommentarer (Skara stiftshistoriska sällskap & SKHS 2016) Pentti Lempiäinen (toim. Tästä yleisinhimillisestä tarpeesta todistavat niin kansainvälisten lentokenttien rukoushuoneet kuin Kampin kappeli. Erityistä huomiota tulee kiinnittää johtajuuteen. Jos tällä tarkoitetaan seurakuntasaleja ja muita kirkon oheistiloja, ehdotus on kannatettava. Samalla kun virsiä muokattiin selkeämmiksi ja hengellisyys alkoi saada henkilökohtaisia motiiveja, vaadittiin riittävä lukuja laulutaito, jotta seurakunta alkoi jumalanpalveluksessa laulaa. Usko ajan ja paikan rajat ylittävään pyhään yhteiseen seurakuntaan vahvistuu. Virsilaulu oli niin erikoinen asia, että esimerkiksi Korppoossa tiedetään 1600-luvun lopulla osan naureskelleen, kun he näkivät toisten veisaavan virsiä kirjasta. Motivaatio laulamiseen oli heikko, koska kirkossa käytiin pakon vuoksi. Alituinen uudistusinto väsyttää jo nykyiselläänkin perinteitä arvostavia kirkossa kävijöitä. Jotkut kannanotot sen sijaan huolestuttavat. L KOLUMNI Torsti Lehtinen • kirjailija, filosofi Kirkon tulevaisuus askel 1/2017 • 31. Kirkon pitää julistaa pysyvää ydinsanomaansa säntäilemättä sinne tänne. Jos seurakunnat poikkeavat jumalanpalveluskäytännöiltään suuresti toisistaan, uhkaa ajautuminen muodin oikkujen armoille. Harva suomalainen osasi lukea – lukutaito yleistyi hitaasti 1600-luvun loppupuolelta alkaen – ja virsikirjoihin oli varaa vain vauraimmilla. Mietintö koostuu 22 kannanotosta. Komitea ehdottaa, että seurakuntien on pyrittävä kehittämään sisällään toimivia jumalanpalvelusyhteisöitä. Seurakuntalaisten oli myös vaikea ymmärtää, missä kohtaa piti laulaa ja miten. Hälisevän maailman keskellä tarvitaan rauhaa ja hiljaisuutta. Lukutaito lisäsi lauluhaluja Reformaatio mahdollisti virsilaulun, mutta oli pitkä prosessi, että seurakunta alkoi kirkossa laulaa. N ämä ja useimmat muut komitean ehdotukset kuulostavat viisailta ja mitä kannatettavimmilta. Matkaurkuja kirkoissa käytettiin toisinaan jo aiemmin, Turun tuomiokirkossa oli mahdollisesti kiinteät urut 1500-luvulla. Alkuvaiheessa tavoitteena oli, että rahvas oppisi edes yhden laulun johon messussa osallistua, mutta tämäkin oli haastavaa. Kirkkomusiikki eli 1700-luvulta lähtien lamakautta, ja yleiskuva Suomesta on, että virsilaulu oli pitkälle 1800-lukua varsin eriäänistä ja -tahtista mölinää, kirkkomatkan eväistä juopuneiden kohdalla jopa kilpahuudantaa. Keskeisintä oli työ kansansivistyksen ja koulutuksen eteen niin kirkossa kuin sen ulkopuolellakin. Soittimista kirkoissa ei tiedetä kovin paljoa ennen 1600-lukua, jolloin esimerkiksi uruista ja torvista esiintyy joitain mainintoja. Kuitenkin vasta 1800-luvun puolivälin jälkeiset suuret suomalaisen yhteiskunnan ja kulttuurin muutokset johtivat siihen, että seurakunta alkoi oppia virrenveisuuseen. Kun käy ulkomailla ortodoksisessa tai roomalaiskatolisessa kirkossa, tunnistaa kielitaidottomanakin, missä kohden perinteinen palvelus etenee. Virsien säestäminen on yleistynyt Suomessa hitaasti. Toki samalla oli olemassa myös seurakuntia, joissa jo osattiin veisata. Luterilaisuuden keskeistä arvoa, moninaisuuden sallivaa henkistä ilmapiiriä, kuvaa hyvin sanonta, että kirkon katto on korkealla ja seinät kaukana toisistaan, mutta kokeiluihin sisältyy myös riskejä. K omitea edellyttää, että ”kirkkotilojen ilmettä ja toiminnallisuutta on kehitettävä sekä monipuolista käyttöä lisättävä”. ”Hyvä johtajuus on yksi toimivan organisaation keskeisistä edellytyksistä.” Uudistustyössä pidetään tärkeänä siirtymistä työntekijälähtöisestä ja virkavaltaisesta kirkosta seurakuntalaislähtöisempään ajatteluun. Tämän toteuttamiseksi kehotetaan selvittämään ”henkilöseurakuntien perustamisen mahdollisuudet sekä seurakuntayhtymien että itsenäisten seurakuntien sisällä”. ja jälkisanat): Jaakko Finnon virsikirja (SKS 1988) Reijo Pajamo – Erkki Tuppurainen: Kirkkomusiikki (WSOY 2004) Hannu Vapaavuori: Virsilaulu ja heräävä kansallinen kulttuuri-identiteetti (SKHS 1997) K irkon tulevaisuuskomitea luovutti kirkolliskokoukselle syksyllä mietinnön, jonka 188 sivulla esitetään kirkon tulevaisuuden linjauksiksi perusteellinen ehdotus ruotsinja englanninkielisine tiivistelmineen. Vaikka komitea korostaa, että henkilöseurakuntien tulee toimia piispan kaitsemina, on arveluttavaa perustaa kirkkoon yhteisöjä, joiden jäsenyys perustuu omakohtaisiin mieltymyksiin tai jonkun saarnaajan vetovoimaan. Komitea toteaa, että kirkkoa kehitettäessä avainasemassa on toimintakulttuurin uudistaminen. Kirkkojen ovet halutaan pitää entistä useammin avoimina ja antaa enemmän päätösvaltaa ja vastuuta nuorille sekä lisätä seurakuntien toiminnanvapauksia. Mutta jos aiotaan ryhtyä käyttämään rukoukseen ja jumalanpalvelukseen pyhitettyjä kirkkoja monitoimitiloina, joissa voi mukavasti katsella elokuvia tai pelata lautapelejä, aikeet on viisainta unohtaa
Veden puhdistaminen on valtava prosessi, joka on käynnissä koko ajan. Niin Jeesuskin ajatteli sanoessaan: ”Autuaita ovat puhdassydämiset: he saavat nähdä Jumalan.” Mistä saa hyvän omantunnon. Jeesuksella on lista, joka sisältää kahdeksan onnellisuuden lähdettä. Puhuttiin esimerkiksi viinistä, jota ei ollut sekoitettu veteen, tai puhtaasta jalometallista, jossa ei ollut vivahdustakaan mistään halvemmista ainesosista Onnellisia ovat siis sellaiset ihmiset, joiden sydän on täysin puhdistettu kaikesta vieraasta; he näkevät Jumalan. SANOJA & TEKOJA Olli Valtonen • rovasti ja HelsinkiMission toiminnanjohtaja 32 • askel 1/2017. Päästäkseen meidän kraanaamme Haagassa jokainen vesitippa on taivaltanut 120 kilometriä maailman pisintä kalliotunnelia Päijänteeltä Helsinkiin. Mutta monimutkaisen puhdistusprosessin jälkeen helsinkiläisten vesi on maailman puhtainta. Alkukielellä autuas tarkoittaa ikionnellista. Sitä kutsutaan vuorisaarnaksi, ja osana sitä olivat Jeesuksen kuuluisat autuaaksijulistukset. Sen lahjan Jumala on luvannut kaikille Jeesuksen seuraajille. Siinä yhteydessä se sai lisävivahteen, joka tarkoitti väärentämätöntä tai sekoittumatonta. Rippi ja synninpäästö on se tapa, jolla Jumala pitää meidän sydämemme puhtaina. Sitä käytettiin esimerkiksi vaatteesta, joka oli pesty puhtaaksi. Aikaa tippa saa kulumaan vaellukseensa Asikkalasta Helsinkiin kaksi viikkoa. Nukkuessamme ja valvoessamme, ollessamme työssä ja viettäessämme vapaita, kaiken aikaa Pitkäkosken laitosten läpi virtaa vettä, joka systeemissä puhdistuu. Autuas on hämärä käsite. Silloin se tarkoitti paitsi puhdasta myös puhdistettua. Vesi tulee Asikkalanselältä. Vapautta syyllisyydestä pidetään muuallakin kuin kirkossa ihmisen henkisen ja fyysisen hyvinvoinnin peruspilarina. Ketkä siis ovat onnellisia eli autuaita. ”Autuaita ovat puhdassydämiset: he saavat nähdä Jumalan.” Tässä julistuksessa on kysymys sellaisesta onnellisuudesta, johon käsiksi päästäkseen on pakko pysähtyä miettimään ja tutkimaan itseään. H elsingissä veden puhdistaminen on uskottu kaupungin vesija viemärilaitokselle. Se sisälsi hänen toimintajulistuksensa. Rippi vapauttaa syyllisyydestä Puhdas sydän on Jumalan lahja. Sitä varten Jeesus perusti maailmaan sydämen puhdistuslaitoksen, kirkon. Vapautta syyllisyydestä pidetään psykologiassa ihmisen henkisen ja fyysisen hyvinvoinnin peruspilarina. Tuskin löytyy ihmistä, joka ei arvostaisi vilpitöntä ja puhdasta omaatuntoa. Yksi niistä liittyy likaisen puhdistumiseen. Puhdas sydän tuo onnen Kun Jeesus aloitti julkisen toimintansa, hän piti tärkeän puheen. Tarjolla on väärentämätöntä viiniä Kreikankielinen sana katharos merkitsi alun alkaen yksinkertaisesti puhdasta. Samalla tavalla kuin juomavettä on puhdistettava koko ajan, on ihmisen sydämen puhtautta hoidettava katkeamattomasti. Tullessaan vedenpuhdistamoon Pitkäkoskelle vesi on ruskeaa. Tuskin löytyy ihmistä, joka ei arvostaisi vilpitöntä ja puhdasta omaatuntoa. Yleisesti sanaa alettiin käyttää erään toisen kreikankielisen adjektiivin (akeratos) kanssa. Samaa sanaa alettiin käyttää myös esimerkiksi viljasta, joka oli seulomalla tai siivilöimällä puhdistettu akanoista ja roskista
Useassa yhteydessä evankeliumit toteavat ihmisten hämmästyneen tätä piirrettä Jeesuksessa. Sydämen puhdistamisessa on kysymys niin suuresta vallasta, että se vaistonvaraisesti herättää pelokkaita kysymyksiä. Siksi kysymys sydämen puhdistamisesta on käytännössä olennainen. Väkeä oli tullut kuuntelemaan Jeesuksen opetusta joka puolelta Galilean kylistä. P ”Sinun syntisi ovat anteeksiannetut Jeesuksen Kristuksen nimessä ja sovintoveressä.” askel 1/2017 • 33. Synninpäästö on kova juttu Valta julistaa synnit anteeksi herättää meidän päivinämme samalla tavalla kunnioitusta, ehkä pelkoakin, kuin Jeesuksen aikana. Minkä sinä sidot maan päällä, se on sidottu taivaissa, ja minkä sinä vapautat maan päällä, se on myös taivaissa vapautettu.” Jeesus halusi, että kirkko jatkaa Jeesuksen työtä hänen lähdettyään. Väkijoukon takia he joutuivat kiertämään katon kautta, irrottamaan tiiliä ja laskemaan paarit aukosta kaikkien keskelle Jeesuksen eteen. Sanoessani päästösanat ja katsellessani ihmisten kasvoja heidän vastaanottaessaan syntiensä anteeksiannon näen heidän olemuksestaan, kuinka suuresta tehtävästä on kysymys: ”Herramme Jeesuksen Kristuksen käskystä, hänen valtuuttamanaan ja hänen kirkkonsa palvelijana sanon sinulle: Sinun syntisi ovat anteeksiannetut Jeesuksen Kristuksen nimessä ja sovintoveressä.” Missä muualla ihminen voisi kuulla saman. Jotakin tästä vallasta ja sen suuruudesta tajuan joka kerta toimiessani Tuomasmessussa liturgina. Sitä eivät tuonelan portit voita. Siksi synninpäästö on kova juttu tämän päivän maailmassa. Siinä on kirkon missio, on nyt ja on ollut 2 000 vuotta. Ei missään. Syntien anteeksiantaminen merkitsee valtaa. Se on kirkon toimenkuva: sydämen puhdistus. Hänellä on valta parantaa ja vapauttaa Jeesuksen tekemät ihmeet olivat osa tätä valtaa. Ihmisen, joka haluaa kuulla synninpäästön, on parasta suunnistaa kirkkoon. Kuka muu kuin Jumala voi antaa syntejä anteeksi. Hänellä oli tämä valta ja siksi fariseukset ja lainoppineet halusivat tappaa hänet. Paikalle oli tullut myös miehiä, jotka olivat kantaneet paareilla sinne halvaantuneen ystäväänsä. Hänen valtuuttamanaan kirkko käyttää syntien sitomisen ja päästämisen valtaa. he närkästyneenä ihmettelivät. Jeesus antoi sen vallan opetuslapsille sanoessaan: ”Jolle te annatte synnit anteeksi, hänelle ne ovat anteeksi annetut. Olen pukeutuneena albaan, stolaan ja liturgin kasukkaan. Tässä kirkko on kieltämättä melkoinen vallankäyttäjä. Sitä fariseukset ja kirjanoppineet pitivät Jumalan herjaamisena. Jeesus tiesi, mitä he kuiskuttelivat, ja sanoi: ”Mutta jotta tietäisitte, että Ihmisen Pojalla on valta antaa maan päällä syntejä anteeksi” – hän puhui nyt halvaantuneelle – ”minä sanon sinulle: nouse, ota vuoteesi ja mene kotiisi.” Pietarin toimenkuva ja avaimet Luukas kertoo, että kaikki hämmästyivät – ja pelästyivät. Ja valta herättää luontaista pelkoa ja kunnioitusta. Maailma yksinkertaisesti on sellainen, että tahrattomana on mahdoton säilyä, vaikka sitä kuinka arvostaisi. Niin oli jo Jeesuksen aikana. Jolta te kiellätte anteeksiannon, hän ei saa syntejään anteeksi.” Vielä konkreettisemmin hän ilmaisi asian paljastaessaan Pietarille, kirkon ensimmäiselle maanpäälliselle johtajalle, tämän tulevan toimenkuvan: ”Ja minä sanon sinulle: Sinä olet Pietari, ja tälle kalliolle minä rakennan kirkkoni. Ne kuvaavat sitä pitkää perinnettä ja auktoriteettia, joka kirkolla on vuosisatojen saatossa ollut puhtaan sydämen lahjoittajana. Hän puhui niin kuin se, jolla on valta. Jokasunnuntainen osallistuminen yhteiseen messuun sisältää aina synnintunnustuksen ja -päästön, jossa ihmiselle lahjoitetaan yhä uudelleen tahraton sydän. Hän paransi sairaita ja liitti valtansa tehdä heistä terveitä valtaan puhdistaa sydän synnistä ja pahuudesta. Mutta usein se jää vain saavuttamattoman ihanteen tasolle. Kun Jeesus näki heidän uskonsa, hän sanoi sairaalle, että tämä saa syntinsä anteeksi. Kirkko on puhdistuslaitos Synnintunnustus ja -päästö eivät ole teoriaa vaan mitä käytännöllisimpiä välineitä sydämen säilyttämiseksi puhtaana. Miten saada tahraton sydän. Jeesus antoi tämän vallan opetuslapsille ja sitä kautta kirkolle. Pääliturgin tehtävänä on johtaa ihmiset messun alussa synnintunnustukseen ja sen jälkeen päästää heidät heidän synneistään. Minä olen antava sinulle taivasten valtakunnan avaimet. Eikä alalla ole kilpailua tässä maailmassa. Hän ei puhunut vain viisaita. Hyvä esimerkki on halvaantuneen miehen parantaminen
¶ Aikuisiällä sosionomiksi valmistunut laulaja työskentelee nykyään hengellisessä järjestössä. H Teksti: Vesa Keinonen Kuvat: Rami Marjamäki 34 • askel 1/2017. ¶ Viime vuoden lopulla hänen pitkä avioliittonsa päättyi eroon. Elämä jatkuu kriisin jälkeen Elina Vettenranta elää muutosten aikaa
– Uuden kynnyksellä luotan siihen, että niin kauan kuin minulla on rakkaus Jumalaan, kaikki menee hyvin. askel 1/2017 • 35
T angokuningattareksi kruunaamisen jälkeen Elina Vettenrannan keikkakalenteri täyttyi moneksi vuodeksi. Hengellisen päivätyön ja kirkkokonserttien ohella Elina tekee edelleen uraa myös viihdelaulajana. Ilman sitä uran luominen kristillisen musiikin puolella olisi ollut paljon pidempi tie. Vettenranta uskoo myös pitkän laulajanuransa osaltaan valmistaneen häntä sosiaalialalle. – Kyllä ihmiset ovat ihania ihan joka paikassa. – Laulaminen on se ekstra, jonka voin tähän tehtävään tuoda. Opiskeluvaiheessa oli mielenkiintoista päästä tutustumaan muun muassa lastensuojeluun, vammaistyöhön ja päihdetyöhön. Vuoden 2006 tangokuningatar laulaa edelleen, mutta muuten elämässä puhaltavat uudet tuulet. Kun laulan, niin haluan, että siinä on mukana hengellistä tai ainakin henkistä sisältöä. On mahtavaa kohdata kaikenlaista väkeä. Elinan mukaan viihdeartistina toimiminen on kuitenkin ollut monella tapaa hyödyllistä. Se maailma on kuitenkin nyt nähty. Elinan mukaan tämä olikin yksi syy hakea uudenlaisia ammatillisia haasteita. Harjoittelujaksoilla Elinalle ei kuitenkaan tullut mitään kutsumusta työskennellä juuri tietynlaisen kohderyhmän kanssa. – Keikoillakin kohtaan monenlaisia ihmisiä, joille on tärkeää olla läsnä juuri siinä hetkessä. Keikoilla on tärkeää olla läsnä juuri siinä hetkessä. alven sade piiskaa maisemaa. – Ihmisten aito kohtaaminen on minulle luontaista. Hän sai sosionomin paperit käteensä viime vuoden kesäkuussa. Mukana on ollut myös muun muassa saksofonia ja klarinettia soittava instrumentaalisolisti Antti Sarpila. Silloin tunsin itseni yksinäiseksi. Joissakin työnantajansa tilaisuuksissa Vettenranta saattaa myös laulaa. A Uskovan kodin kasvatti luottaa kaikissa tilanteissa johdatukseen. Elina on toteuttanut pitkäaikaisen haaveensa ja valmistunut uuteen ammattiin. Hän toimii vakituisen työntekijän sijaisena järjestön Tampereen kaupunkityön vetäjänä. Laulajan arki on yksinäinen Elina Vettenrannan nykyinen työpaikka on Kansan Raamattuseura (KRS). – Tunnettuus vaikuttaa hengellisiin keikkoihinkin. – Laulaja on töissä etenkin viikonloppuna. Elina Vettenranta ei kuitenkaan anna murheen painaa mieltä. 36 • askel 1/2017. Käytännössä työ pitää sisällään asioiden koordinointia ja viestintää. Vapaata minulla oli pääasiassa arkipäivisin, kun muut olivat töissä. Sooloartistin työ on usein epäsäännöllistä ja yksinäistä. Mutta nyt saan olla osa työyhteisöä. Tuskin niitä olisi niin paljoa, mikäli taustaltani ei löytyisi se tangokuningattaren titteli. Viime vuosina hänet on nähty lavalla erityisesti HT Combo Mini Big Bandin kanssa. Tavatessamme hän väläyttää iloisen hymynsä tuomaan valoa hämärän keskelle. Hän esiintyi paljon myös ravintoloissa. Ohjelmasisällöstä kanssani huolehtivat muut järjestön työntekijät, vierailevat puhujat sekä iso vapaaehtoisten joukko. – Järjestämme paljon erilaisia tapahtumia, mutta itse olen niissä monesti enemmänkin asioiden mahdollistajana. – En halua väheksyä ravintolakeikkailua, mutta en itse saa siitä enää mitään
Elina haluaa, että lauluissa on hengellistä sisältöä. askel 1/2017 • 37
Kriiseissä alkoi syntyä henkilökohtaisempi suhde Jumalaan. Teemme kahdeksan konsertin kiertueen. Hengellisyys erottuu niistä selvästi. Avioero astui voimaan vuoden lopussa. Aiemmin vapaista suunnista tutuksi tullut hengellinen ilmaisutapa ei nykyään ole vieras luterilaisillekaan. Mutta se pitää tehdä taidolla ja enemmänkin epäsuorasti. Siihen ei voi itseään pakottaa, kyllä asian pitää tulla luontevasti. – Rukous ennen laulukeikkoja ja muita esiintymisiä tuo minulle rauhan. Se on myös osa kristittyjen yhteistä perintöä. E lina Vettenranta esiintyy paljon kirkoissa ja muissa seurakuntien tiloissa. Eroasia on Elinalle luonnollisesti hyvin kipeä. Hän on tottunut valmistautumaan monenlaisiin tilanteisiin, myös tähän Askelen haastatteluun, laittamalla kädet ristiin. Elinan mukaan hän alkoi vuosien mittaan tunnistaa itsessään hälyttäviä merkkejä. – Olen viime aikoina lueskellut nuoruuden päiväkirjojani. Vielä kymmenen vuotta sitten ei välttämättä niin ollut. 38 • askel 1/2017. – Vuosien ja esiintymiskokemuksen karttuessa olen saanut lisää varmuutta puhua myös Jumalasta. Pohjalla on toki edelleen kristitystä kodista peräisin oleva luottavainen lapsuuden usko. – Näen suhteen Jumalaan vain tiivistyvän, kun korotamme ja kiitämme Häntä myös ylistäen. Uutena asiana Elina on viime vuosina löytänyt ylistämisen. Y ksityiselämän puolella viime ajat ovat olleet Elina Vettenrannalle poikkeuksellisen raskaat. R ukoileminen on Elina Vettenrannalle hyvin tärkeää. Viimein koin, että ero on ainoa vaihtoehto. – Viihdekeikkojen tauoilla myyn omia levyjäni. Valmistaudun toki muutenkin hyvin, mutta rukouksen kautta koko tilanne tulee jätettyä Jumalan käsiin. Entä Elinan oma usko. Hänen äänensä hiljenee, kun alamme puhua aiheesta. Hän näkee nämä laulukeikat välispiikkeineen ehdottomasti myös evankeliointina. – Olimme siinä kuin eri paria. Ja nehän ovat ensimmäistä lukuun ottamatta kaikki hengellisiä, laulaja muistuttaa. Liitto kesti peräti 25 vuotta, ja siitä syntyi kaksi lasta. Silloin keskitymme viettämään aikaa Jumalan kanssa. – Noin viisi vuotta sitten koin saaneeni uskonelämääni uuden alun. – Erilaiset terapiat ja muut tavat hoitaa parisuhdetta eivät auttaneet. Elina kertoo, ettei ole voinut avioliitossaan kovinkaan hyvin koko sen aikana. – Kun keväällä kerroin avioerosta puolisolleni, olin silloin jo päätökseni tehnyt. Pojat ovat nyt 18ja 21-vuotiaita. Ajatus liiton päättymisestä syntyi hiljalleen, pitkän pohdinnan tuloksena. Useimmat päiväkirjamerkinnöistäni päättyvät rukoukseen ja kiitokseen Jumalalle. Kriisien kohdatessa Jumalaan alkoi syntyä entistä henkilökohtaisempi suhde. D Sosionomiksi valmistunut Elina Vettenranta haluaa työskennellä ihmisten paremman elämän hyväksi. A Veden äärellä voi ammentaa voimaa monenlaisiin haasteisiin. Siinäkin on viime vuosina tapahtunut muutoksia. Silloin suhde Jumalaan on tuntunut etäisemmältä. Olo tuntui sisäisesti kuolleelta ja katkeruuttakin putkahti esiin. Se oli rankka ratkaisu, koska avioliitolla ja perheyhteydellä on minulle jo sinällään iso arvo. Vettenranta näkee myös viihdekonsertit mahdollisuutena kertoa Jumalasta. Elina myöntää, että välillä hänenkin uskossaan on ollut erämaavaiheita. – Tulevana keväänä laulan kyseisen bändin solistina yhdessä Markku Aron kanssa
Helposti vedetään roolia. – Toki tässä varsinaisessa erovaiheessakin ovat tunteet olleet pinnalla. Itkukin on niiden aikana tullut tutuksi. Erityisen iloinen laulaja on monilta varttuneemmilta ihmisiltä saamistaan rohkaisuista ja yllättävistäkin avautumisista. Kaikki eivät ole pystyneet hyväksymään ratkaisuani. L askel 1/2017 • 39. Voidaan vaikka rukoillakin yhdessä, mutta edelleen on hyvin vaikea puhua toiselle kaikkein kipeimmistä asioista. V ettenranta tiedotti jo keväällä avioeroaikeistaan omalle KRS:n lähettäjäpiirilleen. Kyllä minua on kaikin tavoin muutenkin kannettu myös tässä elämänvaiheessa. Sen jälkeen hän on saanut huomata, että julkisuuden henkilön ero ei ole pelkästään yksityinen asia. – Koen nyt olevani uuden kynnyksellä. Elina Vettenranta sanoo havainneensa eroprosessin aikana, miten pinnallisia monet ystävyysja tuttavuussuhteet lopultakin ovat. A vioero on aina tragedia. Kevättä kohti kulkiessaan Elina Vettenranta suhtautuu tulevaisuuteen luottavaisin mielin. – Teemme toisista oletuksia pysähtymättä kuuntelemaan, mitä hänen sisimmässään liikkuu. Hänen mielenrauhansa on ankkuroitu varmalle pohjalle. Joskus mieleen saattaa palautua menneeseen perheyhteyteen liittyviä mukavia asioita. Ja kyllähän se kritiikki on satuttanut, hän huokaa. – Tiedämmekö me oikeasti, mitä muille ihmisille kuuluu. Luotan siihen, että niin kauan kuin minulla on rakkaus Jumalaan, kaikki menee hyvin. Elina toivoisi ihmisten suhtautuvan toisiinsa mahdollisimman avoimesti. Omaa surutyötään Elina kertoo tavallaan tehneensä jo useita vuosia. Vastoinkäymisiä kokeneet ihmiset taitavat olla usein kaikkein ymmärtäväisimpiä, Elina miettii. – Olen saanut paljon rohkaisua, mutta myös moitteita. Kaikki ei aina ole sitä, miltä päällepäin näyttää. – Sieltä löytyy monenlaista elämänkokemusta ja avioerojakin. Mutta Vettenranta on täysin vakuuttunut siitä, että ratkaisu oli oikea. Eihän mikään ole enää samaa. – Nyt on jotenkin helpompi hengittää
Pako Egyptiin muistuttaa elämän karuudesta ja yllätyksellisyydestä. Pyhän perheen pako Egyptiin -ikoni puhuttelee juuri siksi, että elämä ei ole se idyllinen kuva, joka jouluna otetaan moniin kännyköihin ja kameroihin. Joudumme pakenemaan, milloin elämän vastoinkäymisiä, milloin omia virheitämme. Rikki mennyt idylli Kuvis Hymyilevien kasvojen takana on masennusta, sairautta ja ristiriitoja; ehkä rahat ovat loppuneet ja ihmissuhteet rikki. Että kuva elämästämme olisi kaunis. Joskus taidamme paeta myös Jumalaa. Jälleen enkeli tuli yöllä varoittamaan Joosefia, ja pieni, tuore perhe lähti pakomatkalle. Kuningas Herodes oli päättänyt tapattaa kaikki kaksivuotiaat ja sitä nuoremmat surmatakseen Jeesus-lapsen. Pirjo Kantala • tuomaspappi RUKOUS M atteuksen evankeliumissa kerrotaan Marian, Joosefin ja Jeesus-lapsen paosta Egyptiin. Matkaan lähdettiin samasta syystä kuin monesti nytkin, väkivaltaa ja julmuutta pakoon. Haluamme kaiken olevan silkoista, täydellistä ja hyvää. Pyhän perheen pako Egyptiin IK O N I: E E V A Z IT T IN G K U V A : K A R I R IIT A K A N G A S 40 • askel 1/2017. Me tavoittelemme idylliä. Jumalakin siihen kuvaan kuuluu omalle paikalleen
Pyynnön voit lähettää osoitteella Askel, PL 279, 00181 Helsinki. Huolien ja aiheiden kirjo Askel-lehden kautta Tuomasmessun rukousryhmälle ja messuun lähetettyjen aiheiden kirjo on valtava. Sairauksien, huolien, epäonnistumisten, ihmissuhteiden, taloudellisten vaikeuksien ja monien muiden asioiden puolesta rukoileminen on toisesta välittämistä ja myötäelämistä. Alussa rukoillaan parantumista, sairauden loppupuolella voimia ja rohkeutta kuoleman edessä. Vaikka yhä uudestaan samoista asioista. Käsittelemme viestit luottamuksella. Läheisyys on sitä, että on läheinen suhde. Toisilla rahat eivät tahdo riittää lääkkeisiin ja ruokaan. Mutta se ei olekaan rukouksen pointti. Voin kertoa päiväni kulusta, ajatuksistani, huolistani ja toiveistani kuin luotetulle ystävälle konsanaan. Syöpä ”Auta minua, Jumala!” askel 1/2017 • 41. Rukous muiden tai omasta puolesta voi tuntua joskus ongelmalliselta myös siksi, että epäilemme, eikö Jumala jo tiedä tarpeitamme. Jos lopettaisin rukoilemisen, koska epäilen kuuleeko Jumala tai onko rukouksellani merkitystä, tuntuisi kuin hylkäisin tuon ihmisen hätänsä kanssa yksin. Rukouspyyntösi puolesta rukoillaan Helsingin Mikael Agricolan kirkon Tuomasmessun rukousryhmässä ja myös Tuomasmessun yhteydessä kerran kuussa. Kerro hänelle päivästäsi Toisinaan rukouksiimme vastataan, toisinaan tuntuu siltä, että Jumala ei kuule. Auta Jumala. Toistamme sitä yhä uudelleen ja rukoilemme itsellemme tai jollekin toiselle apua. Pyyntöjä voi lähettää myös sähköpostilla osoitteeseen askel.toimitus@kotimaa.fi otsikolla ”Rukouspyyntö”. Elämän tuska tulee luoksemme kirjeissä ja niiden viesteissä. Ihannetapauksessa se luo läheisen yhteyden minun ja Jumalan välille. Tuntuu luonnolliselta sanoittaa asioita yksin tai yhdessä Jumalan edessä. Tärkeintä on rukoilla: ”Tapahtukoon sinun tahtosi.” Vaikka en ymmärtäisikään, mitä rukoukselleni tapahtuu ja miten Jumala vastaa, voin suostua siihen ja jatkaa rukoilemista. Valtavasti on myös huolta taloudesta ja työstä. NIMI OSOITE on joillakin juuri todettu, toisilla jo loppuvaiheessa. Miten paljon surua lapsista sisältyykään kirjeisiin. Joku voi todeta, että Jumalahan jo tuntee asiani. Näiden asioiden edessä mieli hiljenee. Sydän ja huulet lausuvat yhä uudelleen: ”Auta Jumala. Auta Jumala.” Taivaan Isän kannatteluun haluamme teidät kantaa myös näin vuoden alussa ja rukoilemme, että jokaisen rukouksen lähettäneen elämässä tulisi päivä, jolloin voisi lausua: ”Kiitos!” P etsimisen Jumalaan. Suhde Jumalaan syvenee, kun hänelle avaudutaan ja hänen kanssaan keskustellaan. Rukous on välittämistä ”Auta minua, Jumala!” Se on meidän tavallisin rukouksemme. Rukouksen tarkoitus on kiinnittää huomio Jumalaan. Kirjoita ”Rukouspyyntö” kuoren vasempaan ylälaitaan. Moni kirjoittaja toivoo rukousta työpaikan löytymiseksi. Myös pyyntörukous tavoittaa joka tapauksessa rukouksen perustehtävän, yhteyden Rukouspyyntöni: Tahdotko, että puolestasi rukoillaan. Rukoileminen itsen ja toisen puolesta on kuitenkin monille hyvin tärkeää. Eräs rukoilija ihmetteli, eikö hänellä ole riittävästi luottamusta vai mistä johtuu, että samaa rukousta asioiden puolesta pitää toistaa yhä uudelleen ja uudelleen
Teksti: Pirjo Wesaniemi Kuvat : Seppo J. Onpa Ali saanut myös uuden äidin, isän ja läjäpäin muita sukulaisia. Täällä riittää tuttuja halattavaksi. Uusi kotikin on kirkon vieressä. Sirkka / Eastpress 42 • askel 1/2017. Kaikki rakastavat Alia Irakilainen turvapaikanhakija Ali tuotiin yli vuosi sitten lentokentän putkasta Lauttasaaren kirkolle Helsingissä. Samalle kirkolle hänen askeleensa käyvät vieläkin. J
Hän ei ole vielä saanut päätöstä turvapaikasta ja odottaminen on joskus raskasta. Hän on tehnyt meille irakilaista ruokaa ja haluaa aina tiskata heti. Tuotiin tavaroita, ruokaa ja ennen kaikkea oltiin ystäviä heille, joiden matka oli ollut raskas ja vaarallinen. Huolimatta kaikesta vaikeasta, hän ei koskaan valita. Kaikki tavarat oli otettu pois, myös passi. Se oli tarkoitettu 25 ihmiselle, mutta siihen ahdettiin 59 ihmistä. Ali katsoo silmiin ja hymyilee iloisesti. Hän oli mukana auttamassa, kun kodittomia tuli yöksi Lauttasaaren kirkolle. Uimataitoiset joutuivat uimaan kuten Ali. Pirre oli menossa miehensä ja ystävänsä kanssa syömään. Niinhän Raamatussa kehotetaan. Kuulin Alista jo vuosi sitten ja liikutuin tarinasta. Tunnelma on kuin isossa ja valoisassa olohuoneessa, jossa on hyvä tunnelma. Ali on onneksi nuori ja vahva selviytyjä, mutta voi vain kuvitella mitä tapahtui monelle muulle. Kari Pirre H U lkona on pimeää ja liukasta, mutta Lauttasaaren kirkolla riittää vilskettä. Pakolaiset varoittivat toisiaan unkarilaisten raakuudesta. Kirkkokahvien jälkeen he jäivät juttelemaan. Hän kertoi vasta Turkkiin päästyään missä oli, ja vanhemmat tulivat tapaamaan häntä sinne. Palattuaan kotiin Pirre näki Alin ensi kerran kirkossa. Eteisessä on melkoinen kuhina, kun tavaroita tuodaan ja viedään. Sitä, miksi hänen oli pakko lähteä pakoon, Ali ei kerro. Jostain ilmestyi iso joukko vapaaehtoisia auttamaan käytännön järjestelyissä. Ali lähti pakoon kertomatta vanhemmilleen. Elämässä ei ole aina ollut näin hyvin. Kahvilan puolella on ihmisiä vauvasta vaariin askartelemassa, kahvittelemassa ja juttelemassa. Pienen matkakassansa turvin Ali pääsi pakoon väkivaltaisia ihmisiä taksilla Budapestissä. Koko pakomatkan pahin osuus oli Unkarissa, missä turvapaikanhakijoita ajettiin takaa pitkin metsiä kuin eläimiä. Hän pääsi maihin menetettyään uidessaan hetkittäin tajuntansa. Sitten tulee Ali, jota kaikki halaavat lämpimästi. Alilla oli vain märät shortsit ja pikkuisen rahaa salataskussa. Meillä on ihan samanlainen huumorintaju. Kun 120 turvapaikanhakijaa viime syksynä majoittui Lauttasaaren kirkkoon, tapahtui ihme. Hän on pakolainen jo toisessa polvessa. Toisia hakattiin. Suomen Lähetysseuran Lähetyssanomien toimituspäällikkö Pirre Saario kertoi onnellisena, miten he miehensä Arton kanssa olivat saaneet pojan. – Kun seuraavan kerran näimme Alin kanssa kirkolla, sanoin ihan spontaanisti, että sinä olet nyt meidän poika. Suomalaisten kasvoille nousee hyväntuulinen hymy. Alin veli oli tullut Suomeen ja Pietarsaareen kuukautta aikaisemmin kuin Ali. Hän on valmis auttamaan aina. Oli vain juostava ja selviydyttävä. Sinä olet meidän poika Pirre oli työmatkalla Kambodzhassa suuren osan siitä ajasta, jonka turvapaikanhakijat asuivat kirkolla. Rankka pakomatka Kumivene, jolla Ali saapui Kreikkaan, oli liian täynnä. Hän on kertonut sen viisi kertaa maahanmuuttoviraston haastattelussa, joista pisimmät ovat kestäneet kahdeksan tuntia. Ali askel 1/2017 • 43. Siksi riemu oli niin vilpitöntä: Pirre oli saanut pojan. Se oli kamalaa. Samaan aikaan kun pieni mutta äänekäs joukko jakoi vihapuhetta, tavalliset ihmiset näyttivät kunnon suomalaisen ja kristillisen tavan olla vieraanvaraisia. Ali kutsuttiin mukaan. Alista tuntui hyvältä saada suomalaiset vanhemmat, vaikka hänellä on äiti, isä ja kaksi siskoa Irakissa. Alia on helppo rakastaa. Pirre on kirjoittanut lapsettomuudestaan Haikara lentää ohi -kirjan ja puhunut asiasta muuten tueksi muillekin. Ensimmäistä haastatteluaan hän sai odottaa 11 kuukautta. Arto oli jo tavannut Alin aiemmin lentopallopelissä kirkon liikuntasalissa
Lauttasaaren kirkolla turvapaikanhakijat olivat majoittuneina kuukauden, ja sieltä heidät siirrettiin Stadionin hostelliin. Alista tuli avantouimari Ali siirrettiin Heinolaan, mutta sieltä pääsee kymmenellä eurolla bussilla Helsinkiin. Mikään ei hämmästytä minua. Olen tavannut niin ihania ihmisiä Suomessa. Lauttasaaren kirkolla turvapaikanhakijat on otettu hyvin vastaan. H merkittävästi auttamassa Alia ja muita turvapaikanhakijoita. Kirkko oli tullut jo kodiksi, ja useimmat tulivat päivittäin takaisin tapaamaan ystäviään ja puuhastelemaan. Toivon, että ihmiset kohtelevat minua niin kuin minä heitä. Se saa suomalaisen äidin hymyilemään vieressä. Viime joulun alla myytiin heidän askartelemiaan joulukortteja. Sitten joulukuun alussa hostellin remontin vuoksi turvapaikanhakijat siirrettiin Vantaalle, Heinolaan ja Pieksämäelle. Niinpä Ali kävi usein siellä ja yöpyi Pirren ja Arton luona, kunnes muutti kokonaan näiden luokse kirjoille viime keväänä. – Olen aloittanut elämäni Suomessa. Alia viehätti lumi. Onnellinen äitienpäivä Meidän jutellessa kirkkokahvilan eteisessä vähän väliä joku tulee halaamaan Alia ja sanoo rukoilevansa tämän puolesta. Pirre sai Alista pojan, mutta Kari Lehtosella on 80 poikaa. Tykkään kovasti porosta ja savustetusta lohesta. Muutaman kuukauden kuluttua Alista tuli niin suomalainen, että hän meni saunasta avantoon tai kieriskeli lumessa. Hän kysyi, onko kaikki hyvin ja jutteli kanssani tupakkatauolla. Tietysti maan valintaan vaikutti Pietarsaaressa asuva veli, jonka kanssa Ali 44 • askel 1/2017. Marraskuussa hän aloitti Lähetyskirkossa Kansainvälisen seurakunnan kursseilla suomen kielen opinnot. Heinolasta Ali tuli myös esiintymään Joosefina kirkon joulukuvaelmassa ja lukemaan tervehdyksen suomeksi Kauneimmissa Joululauluissa. – Saavuin Wienistä lentokoneella Helsinkiin, jossa poliisi otti minut kiinni ja laittoi putkaan. on yhteydessä päivittäin samoin kuin vanhempiensa kanssa. Alin ensimmäisten suomalaisten ystävien joukossa olivat pastorit Annette Markkunen ja Marko Heusala. Joillekin Ali vastaa ”Herran haltuun” selvällä suomella. Irakissa tällainen ei olisi mahdollista, Ali kertoo hymyillen iloisesti. Pirre ei ole mennyt avantoon koskaan elämänsä aikana. Tuntui ihmeelliseltä kaiken kokemani jälkeen, kun poliisi toi peiton ja juotavaa. Ali haluaa myös kiittää sosiaalista yritystä Refuhomea ja Noora Ojalaa, joka on ollut Toivon, että ihmiset kohtelevat minua niin kuin minä heitä. Haluan olla ystävällinen ja menen kysymään, mikä hätänä, jos joku huutelee rasistisia juttuja
Ali käy kuntosalilla ja etsii puuhaa, sillä turvapaikkapäätöksen odottaminen on tuskallista. H askel 1/2017 • 45. Ymmärrän kuinka ikävä hänellä on poikaansa. Seuraavana yönä isä pakeni Libyaan. Syntymäpäiväkakku. Ali on suorittanut myös hygieniapassin. Me ollaan niin ylpeitä, että saadaan olla Alille vanhempina. Me muut pääsimme perässä vasta vuoden kuluttua. Ali kokkaa ja käy salilla Pirre Saario sanoo, että Alia kutsutaan usein kylään ja hänellä on paljon ystäviä, joitakin hän on auttanut pikku askareissa. Toisen polven pakolainen Ali on elämänsä aikana ehtinyt kokea paljon. Pirre Saariokin on kokenut sen, että suomalaisten on joskus vaikea suhtautua muualta tulleisiin. Tällä hetkellä Alille on tärkeä opiskella suomea ja sen jälkeen esimerkiksi hotellialaa ja löytää töitä turismin parista. Kakku. Ali on ollut talkoilla tekemässä polttopuita ja rakentamassa halkovajaa kesämökille. Sukulainen vei meidät Bagdadista Jordaniaan ja sieltä isä tuli hakemaan meidät. Yksi toinen pariskunta haluaa olla Alille täti ja setä. Asuttuaan Libyassa 14 vuotta Alin perhe siirtyi pakolaisleirille Tunisiaan ja sieltä takaisin kotiin. Saddamin syntymäpäivänä hän ei tuonut kakkua työpaikalle. Mutta maailma on tullut meille monien erimaalaisten ystävien kautta. Kun perhe oli palannut Irakiin, he joutuivat pakenemaan Saddam Husseinin hirmuhallintoa. Ali huokaa muistellessaan, mitä kaikkea hän menetti lähtiessään pakomatkalle. Maailma tuli kylään Pirre on täynnä iloa ja kertoo, mitä kaikkea Ali on saanut vuoden aikana tehdyksi. Alin katse muuttuu surulliseksi, paluuta ei näillä näkymin ole. Se oli erityistä siksi, ettei Pirre ollut koskaan ajatellut kenenkään onnittelevan häntä äitienpäivänä. Kotiin jääminen on viimeinen vaihtoehto. Hän muutti isän matematiikan opiskelujen takia kolmevuotiaana kuudeksi vuodeksi Kuubaan perheensä kanssa ja puhui lapsena espanjaa. Vilpitön ja iloisesti naurava Pirre sopisi nuorekkaan olemuksensa vuoksi enemmänkin siskoksi, mutta näin on hyvä. Olin Pirre kertoo onnellisena, miltä tuntui viime äitienpäivänä anopin luona vieraillessa saada Alilta tekstiviesti, jossa toivotettiin hyvää äitienpäivää kauniille suomalaiselle äidille. Hän on ollut mukana teatterija videoprojekteissa. Perheellä on iso kolmekerroksinen talo, joista keskimmäinen kerros oli valittu pojille. – Syy oli aivan naurettava. Ali sanoo vakavana, että Saddamin aikana oli paha, mutta nyt on monta kertaa pahempi. – Halusin pienestä pitäen töihin ulkomaille, esimerkiksi lähetystyöhön, mutta mieheni ei ollut innostunut. Monet ovat tukeneet koko elämänsä lähetystyötä, mutta menevät hämmennyksiin, kun turvapaikanhakija muuttaa naapuriin. Ali osaa hyvin englantia ja on iloinen ihminen, sellaiseen on helppo tutustua. vastaan. Kerroin hänelle, ettei hänen tarvitse olla huolissaan, me autamme Alia ihan kaikessa. Se riitti syytökseen siitä, että hän on Saddamia jo luovuttanut ja ajattelin, että tässä tämä on; kirjoitan juttuja, teen Lähetysseuran lehteä ja käyn juttumatkoilla Afrikassa ja Aasiassa. Silmät kostuen Pirre sanoo, että Ali syntyi samana kesänä, jolloin he menivät Arton kanssa naimisiin eli 30 vuotta sitten. – Olen puhunut Alin äidin kanssa puhelimessa. Isäni oli professorina yliopistossa
Alin positiivinen luonne tekee meille suomalaisille hyvää. Ali ja Pirre lähtevät kotiin odottamaan Pirren miestä Artoa palaavaksi lentopallopelistä Alppilan kirkolta. He perustivat FC Refu -jalkapallojoukkueen ja Kari on sen joukkueenjohtaja. L – Näiden poikien kanssa aina halataan, ei suomalaisten, nauraa Kari Lehtonen, kun Pirre tapaa Alin kirkkokahvilassa. Kari sai kerralla 80 poikaa Lauttasaaren kirkolla on mies, jonka elämän viime syksynä saapuneet turvapaikanhakijat muuttivat täysin. – Meillä on ollut tosi kivaa toimintaa, ihmiset tulivat kirkolle auttamaan runsain joukoin. – Oli kuule haikea päivä, kun pojat siirrettiin Vantaalle, Heinolaan ja Pieksämäelle. Siellä järjestettiin myös joulujuhla turvapaikanhakijoille, jotka osallistuivat riemuissaan juhlaan, vaikka ovatkin muslimeita, kuten Alikin on. Lauttasaari-päivänä turvapaikanhakijat laittoivat ruokaa kirkon pihassa, Pirre kertoo. Kari muistelee lämmöllä, miten pojat oppivat luistelemaan ja monia muita suomalaisia juttuja. Tämä on niin syvällä ja tunteissa, Pirre tunnustaa. – Perustimme Refuhome-yhdistyksen laaja-alaista kotouttamista varten. Toivon parasta ja pelkään pahinta. Aliin tutustuin ihan alussa, hän on aktiivinen ja puhuu hyvää englantia. Onneksi niin monet ovat löytäneet tien takaisin, Kari, turvapaikanhakijoiden suomalainen isä sanoo. Pimeästä lumihiutaleiden keskeltä kuuluu Alin ääni, kun hän huikkaa: – Herran haltuun. Kun ei takerru ennakkoluuloihin vaan menee reilusti kohti, silmät aukeavat ja koko elämä voi muuttua kuten meillä, Pirre sanoo. Herran haltuun Pirre katsoo ulos pimeään iltaan. Ei me suomalaisia poikia halata, mutta näiden poikien kanssa on halattu, Kari kertoo samalla kun halaa lämpimästi Alia. Kari Lehtonen on eläkkeellä, ollut kymmenen vuotta seurakuntaneuvostossa ja vapaaehtoisena oltuaan sitä ennen tovin katolisessa seurakunnassa. Lopputyön tein syrjäytymisestä ja rasismista. Käytiin jääkiekkomatseissa ja järjestettiin ohjelmaa. Naisille on tullut tosi raskasta vihapuhetta ja -viestiä. – Kun päätös tulee Alin suhteen, itken varmasti joko ilosta ja helpotuksesta tai surusta. Ilmapiiri on muuttunut suvaitsevammaksi ja positiivisemmaksi. Meillä oli tehoryhmä, minä ja kolme naista. – Haastan kaikkia suomalaisia kohtaamaan turvapaikanhakijat. Hän oli joka päivä muutamia tunteja kirkolla poikien kanssa. Valmistuin valtiotieteellisestä tiedekunnasta kolme vuotta sitten maisteriksi. – Välillä haettiin meidän poikia Pieksämäeltä ja Heinolasta juhliin. Hän ei valita ja olisi ollut valmis nukkumaan vaikka kadulla. Olen nähnyt niin monta onnellista kohtaamista Lauttasaaren kirkolla pelkästään. – Minulla ei todellakaan ollut vapaa-ajanongelmia. Sain 80 ystävää ja tutustuin uusiin vapaaehtoisiin. – Kun pojat tulivat, olin heti täällä vapaaehtoisena. Me jeesataan ja järjestetään keikkatyöpaikkoja ja asuntoja. H 46 • askel 1/2017. Kari sanoo olevansa ylpeä, että löytyi huikea vapaaehtoisten porukka. Tuntuu hyvältä kun he tukeutuvat meihin. Minulla on kristillinen vakaumus
+ 7,02 snt/min. Tilaus alkaa seuraavasta mahdollisesta numerosta. Tilaa internetistä www.askellehti.. Saa rakastaa.. Tilaa soittamalla 020 754 2333 • Lankapuhelimesta: 8,35 snt/puh. TILAAJA/MAKSAJA AS_1_17 Nimi Osoite Postinumero ja -toimipaikka Puhelin Sähköposti SAAJA (jos eri kuin maksaja) Nimi Osoite Postinumero ja -toimipaikka Tilaan Itselleni Lahjaksi Kyllä kiitos! Tilaan Askel-lehden jatkuvana tilauksena 12 kk hintaan 69 € (norm. Alle 18-vuotiaalla tulee olla huoltajan lupa lehden tilaamiseen. + 17,17 snt/min. Vaihda tilauksesi jatkuvaan tilaukseen hintaan €. Saat lahjaksi kolumnisti Teemu Rinteen Koiran elämää -kirjan. /tarjous ASKEL MAKSAA POSTIMAKSUN Kotimaa Oy Vastauslähetys Tunnus 5001582 00003 Helsinki Minulle saa lähettää tietoa ja tarjouksia sähköpostilla ja tekstiviestillä. • Matkapuhelimesta: 8,35 snt/puh. Ulkomaisiin tilauksiin lisätään postikulut. Yhteystietoja voidaan käyttää ja luovuttaa suoramarkkinointiin henkilötietolain mukaisesti. 84 €). Tilaa sähköpostilla asiakaspalvelu@kotimaa.. 1.1.2013 alkaen vähintään kuukauden ajaksi tilattavien sanomaja aikakauslehtien verokanta on 10 % ja Digilehden 24 %. . Tarjoushinta on voimassa toistaiseksi ja koskee vain tilaajia Suomessa
48 • askel 1/2017
Hiljaisuuden retriitti on ensikertalaiselle elämys, josta jää pysyvä muistijälki. Kohti pyhän kosketusta Maalaan pyhän kosketusta kaamoksen keskellä Enonkosken luostariyhteisössä, kaukana kaikesta arkisesta. askel 1/2017 • 49. H Teksti: Riitta Castrén Kuvat: Elli-Maija Laaksamo Monumentaalinen kuusikuja johtaa Enonkosken luostariyhteisöön
Iltarukous ja laulut saattelevat meidät hiljaisuuteen, joka päättyy kahden vuorokauden kuluttua. Hän on sateessa ja leivän tuoksussa Herään aamulla kello seitsemän pehmeään huilunsoittoon. Isäni kuolemasta oli kulunut vasta vähän yli vuosi, ja olin surrut hänen poismenoaan joka ainoa päivä. Se voi sisältää pelkoa ja ahdistusta mutta myös lohdutusta ja iloa, kun Jumala koskettaa sisintämme. Asetan niiden viereen Raamatun ja kirjat, joita aion lukea, jos jää omaa aikaa. Nykyään yhteisö keskittyy lähinnä retriittitoimintaan. Retriitin vetäjät psykoterapeutti Lahjamarjatta Korhonen ja taideterapeutti Heide Hillebrecht toivottavat meidät tervetulleiksi ja kertovat, että heidän lisäkseen osallistujia on kuusi naista eri puolelta Suomea. Lahjamarjatta kehottaa tutkimaan ilojamme ja surujamme armon valossa. Toisessa maalauksessa tulkitsemme pyhän kosketusta kokemuksellisena ilmiönä. Tällä hetkellä luostarissa ei ole ainuttakaan pysyvää asukasta. Kaipaus, kosketus ja aarre Kun tuikut on sytytetty, saamme ohjeet seuraavan päivän rukousmaalausta varten. K utsu hiljaisen rukousmaalauksen retriittiin tuli oikealla hetkellä. Kolmannessa maalauksessa pyhän kosketus on syntynyt, ja tehtävänämme on viedä tämä aarre kotiin. Yöpöydällä näyttää olevan kaksi pientä matkaikonia ja led-tuikku nykyajan rukouskilvoittelijaa varten. Aina voi aloittaa alusta Suomen ainoa luterilainen luostari on perustettu entiseen koulurakennukseen vuonna 1995, jolloin Pyhän Kolminaisuuden kappeli vihittiin käyttöön. Tummanpuhuva teos krusifiksista vetää puoleensa kuin magneetti. Menemme tuttuun kappeliin Taize-lauluvihkot ja virsikirja kädessämme. Vuosien varrella siellä ovat työskennelleet vapaaehtoiset pidempiä ja lyhyempiä jaksoja kerrallaan, pisimpään heistä Virva Tyrväinen eli sisar Virva. Kuva nousee alitajunnastamme, tunteitakin syvemmältä tasolta. Lasken laukkuni lattialle ja mietin, millaista on olla hiljaa, puhumatta kokonainen viikonloppu. Mieli on täynnä odotusta. Aamiaisella istuu kuusi naista pukeutuneena lämpimiin vaatteisiin: paksut villasukat sekä lämpimät puserot ja huivit tulevat tarpeeseen, sillä vanhassa talossa on maalämmitys. Myöhään iltapäivällä näemme tien mutkassa kyltin: Enonkosken luostariyhteisö. 50 • askel 1/2017. Tuskin maltan odottaa seuraavaa päivää, jolloin pääsen maalaamaan. Hän muistuttaa, kuinka Jumala ilmestyy meille myös luonnossa: syyssateessa, tuulen kosketuksessa, jyvästä leivotun leivän tuoksussa. Kodikkaan kappelin ovat suunnitelleet arkkitehti Kaj Andersson ja tekstiilitaiteilija Agneta Hobin. Jätämme auton ja kävelemme henkeäsalpaavan kaunista kuusikujaa pitkin kohti keltaista päärakennusta. Voi miettiä rauhassa alkavan päivän toimia tai vain olla, ajattelematta yhtään mitään. Sen ansiosta voin fyysisesti hyvin, mutta sisäinen maailmani kaipasi hengellisyyttä. Saamme kukin omat huoneemme. Puhumattomuus ei häiritse, päinvastoin: se tuntuu vapauttavalta. Kun ruumis on ravittu, on hengellisen ravinnon aika. Yhteisen aterian jälkeen muovaamme vielä savesta omat tuikkualustat, jotka viemme Jeesusta ja Mariaa kuvaavan kuultokudoksen eteen. Se voi olla nopea tai hidas välähdys, hetkellinen tieto totuudesta, joka jää sieluumme ikuisiksi ajoiksi. Olimme liikkeellä hyvissä ajoin, sillä halusimme perille ennen pimeää. Miten mukavaa on istua hiljaa kynttilän valossa nauttien herkullista aamiaista. Luostariyhteisön hengellinen tukija ja opettaja oli kirjailija Anna-Maija Raittila, joka myös sanoitti yhteisön nimikkovirren. Yhdessä koetussa hiljaisuudessa on ihmeellistä voimaa. Tuleva tehtävä nostaa kyyneleet silmiin. Muovaamme alustat valoa varten Päivä on jo pitkällä, kun asetumme taloksi. Koskettavan alttaritaulun, Ristin juurella, ovat luoneet Marita ja Voitto Rahkonen. Ilman sitä uni saattaisi jäädä lyhyeksi. Se oli viisas päätös, sillä moni kävijä on eksynyt mutkaisilla metsäteillä matkalla luostariin. Heide opastaa, että kaipausta esittävässä maalauksessa ilmaistaan, millaista on elämä ilman pyhän kosketusta. Toisaalta pelottaa, mitä on edessä. Niinpä lähdin ystäväni kanssa matkaan kohti Enonkosken luostaria, joka sijaitsee metsän keskellä syvällä Savon sydämessä. Tehtävänä on luoda akvarelliväreillä kolme maalausta kolmesta pyhyyden teemasta: kaipaus, kosketus ja aarre. Niinpä rukoushetki kappelissa on enemmän kuin tarpeen. Maalaus on kuin dokumentti, joka muistuttaa meitä maanpäällisen erämaavaelluksemme aikana lopullisesta päämäärästämme eli taivaan kodista. Lahonneesta puusta versova köynnös ristin tyviosassa muistuttaa kasvusta, jonka ansiosta jokainen päivä on uusi mahdollisuus. Vähän jännittää. Olin myös tehnyt yli kaksi vuotta aiemmin elämänmuutoksen, joka tarkoitti muun muassa täydellistä luopumista alkoholista. Näin minä sen tulkitsen, kun katselen hämärässä kappelissa kynttilöiden valaisemaa alttaritaulua
Kappelissa on vaikuttava alttaritaulu Ristin juurella. askel 1/2017 • 51. Taideterapeutti Heide Hillebrecht ohjaa kohti pyhän kosketusta
Päärakennuksessa on kattava kokoelma hengellisiä kirjoja. Retriitissä tarvitaan villasukkia ja vastaanottavaista mieltä Vapaa-ajalla on mahdollisuus lukea, ulkoilla ja saunoa. 52 • askel 1/2017. Siveltimen kautta alitajunta alkaa tuottaa kuvia
Luen maalausta kuin elämääni. Oliko inspiraatio syntynyt piispa Irja Askolan runosta, jossa kehotetaan Pyhää Henkeä tanssimaan meissä ja meidän keskellämme. Kuulemme tarinan Saulus Tarsolaisesta, miehestä, josta tuli Jeesuksen eriskummallisin seuraaja, kaikkien hyvin tuntema apostoli Paavali. Maalatessa tapahtuu rajan ylitys. Mistä ne oikein tulivat. Ryhdyn värittämään taivasta. Mitä me saamme. Se hehkuu häikäisevän keltaisena preussinsinisen keskellä. Ennen toista maalaushetkeä menemme kappeliin päivärukoukseen, jossa puhutaan haavoista. Polun varrella on seitsemän rukouspysäkkiä, joissa on omat tekstinsä. Tyhjyydestä käsin Siirrymme huoneeseen, jossa on kahdeksan pöytää, jokaisella kaksi vesikannua, kaksi akvarelliväripalettia ja lukuisa määrä erikokoisia pensseleitä. Maalaus esittää syrjäytynyttä ihmistä, ikään kuin ristin ryöväriä, jonka Jeesus kutsui kanssaan taivaaseen. Kun lisään siihen mustia piikkejä, huomaan tehneeni orjantappurakruunun. Se on vaikein tehtävä. Ruoho on kaikkialla hennon vihreää. Tässä elämäntilanteessa minua puhuttelee eniten kirkkoisä Augustinuksen rukous: ”Anna tiedon ja rakkauden kasvaa minussa, kunnes muutat minut ja annat minulle iankaikkisen elämän.” Pyörä ja pyhän kosketus Toinen maalaus herättää hilpeyttä, sillä hahmottelen paperille vanhanaikaisen polkupyörän, jota poljen tukka tuulessa hulmuten. ”Anna armoa luopua sellaisesta, joka on vanhaa ja väsynyttä minussa”, Lahjamarjatta rukoilee. Samaa sanoo Heide-ohjaajani. Tiedän sekunnin murto-osassa, että menneet vaikeudet on voitettu, ja elämä voittaa. Voimme kohdata Hänet samalla tavalla kuin kohtaamme toisen ihmisen.” Heide kehottaa miettimään, mikä asia juuri nyt koskettaa: sana, laulu, lempeä hymy, tarina, muisto, uni, kuolema, syntymä. Lopuksi pyydämme, että Pyhä Henki pysyisi meissä ja löytäisimme kauneuden ja hyvyyden sekä omasta jakamisen ilon. kysyn mielessäni. Kohta niitä syntyy lisää kaikkialle maalaukseen. Reaktio on merkki siitä, että tässä hetkessä syntyy vuorovaikutus ihmisen ja Jumalan välillä.” Millainen vuorovaikutus. Olimme kuulleet säkeen aiemmin päivällä ohjaajan lausumana. Sen voi tuntea ihan fyysisesti. Tartun pensseliin ja piirrän keskelle paperia suuren punaisen ympyrän. Voimme elää turvassa Jumalan armon varassa. Tuntuu, että pääni on ihan tyhjä. Sen ainakin opimme, että ihmisen on välillä hyvä pysähtyä kuuntelemaan itseään. Rukous suojaa meitä, kun alitajunnastamme alkaa nousta pintaan tiedostamattomia, syvälle sisimpään haudattuja tunteita. Entä tapahtuuko se johdatuksen, rukouksen vai ilmestyksen kautta. Rukousmaalaus päättyy kolmanteen teemaan eli aarteeseen, jonka viemme vertauskuvallisesti kotiin. Jumala puhuttelee meitä. Hiljaisuus eheyttää, eikä siinä ole mitään pelottavaa. Mietin vielä hetken Sauluksen kohtaloa. Orjantappurakruunu versoo ruusuja Koska osallistun ensimmäistä kertaa rukousmaalaukseen, en tiedä, mitä minulta odotetaan. Sen tuntee kosketuksena, joka synnyttää kaipauksen Jumalan ja ihmisen välille. Koko maalaus on täynnä valonsäteitä. Hiljaisuus päättyy sunnuntaina iltapäivällä puoli kahdelta. Hänen mielestä piikkien muuttuminen ruusunkukiksi viestii elämäniloa ja onnea. Kärsimyksen symboliako tässä maalataan. Lämmittääkö se mieltä, liikuttaako jotakin tiettyä osaa meissä. Voimme myös kysyä, miten kosketus vaikuttaa meihin. Päätän lähteä tutkimaan rukouspolkua, joka kiemurtelee luostarirakennuksen pihapiirissä. Paperin kuivuessa Heide perehdyttää meidät tulevaan prosessiin: ”Kun maalaamme, meissä työskennellään. Anna-Maija Raittila oli yhteisön hengellinen opettaja. Vaihdan pienempään pensseliin ja mitä ihmettä! Kruunun keskelle kasvaa punaisia ruusuja. Mitä minä saan aikaan. Annan aarteelle nimen Pyhyys toistemme kasvoilla. Mistähän sekin kuva tuli. askel 1/2017 • 53. www.luostariyhteiso.fi L Hiljaisuus eheyttää ja rukous suojaa meitä. Keskipäivällä on vapaa-aikaa, jonka osa meistä käyttää lukemiseen, osa ulkoiluun, osa hengelliseen keskusteluun ohjaajan kanssa, osa saunomiseen. Heide vastaa kuin olisi lukenut ajatukseni: ”Jumalasta lähtee ikään kuin palanen liikkeelle. Maalaan siis tyhjyydestä käsin. Asetamme pöydälle maalauspaperit, joiden pinnan kostutamme sienellä. Ensi hämmennyksen jälkeen alan kiintyä maalaukseen, johon olen näköjään kirjoittanut englanniksi Kärsimys on ohi! Kosketa! Kuvassa on alkukesä: aurinko paistaa ja kukat kukkivat. Kavahdan kuvaa. Hän sai näkönsä takaisin ja ehti saada elämässään paljon hyvää aikaan. Olemme turvassa armon varassa Vietämme vielä mietiskelyhetken Raamatun äärellä
Kirjapaja 2016. Pakolaisuudesta kotiin. Kirja, joka ei vanhene vuodessa vaan täydentyy vuodesta toiseen, on vastaisku sähköiselle muistille. Vaikka ihmisistä ja eläimistä löytyy paljon samankaltaisuuksia, on ihmisen vaikea ymmärtää eläinten älyn ja tunteiden kirjoa. Aino Ukkala Voimaa ja urheutta Vuonna 1906 perustettu Juutalainen urheiluseura Stjärnan eli Tähti oli alku nykyään Makkabina tunnetulle seuralle. On houkuttelevaa uskoa, että esimerkiksi kotieläimet mieltäisivät ympäristönsä tapahtumat samaan tapaan kuin ihmiset. Makkabista on lähtenyt monia merkittäviä urheilijoita, jotka ovat myös kokeneet väärinkohtelua. Aivan erinomainen avio-onni oli taattu, jos kissa häissä hiippaili kirkkoon. Suomenkieliset nimipäivät ovat valmiina, ja sivuja voi täydentää läheisten syntymäpäivillä sekä muilla tärkeillä tapahtumilla. Esimerkiksi Abraham Tokazierin selvä voitto vuonna 1938 mitätöitiin, ja vääryys tunnustettiin vasta vuonna 2013! Moniko tietänee, että nykyisten paraolympialaisten perustaja oli juutalainen lääkäri Sir Ludwig Guttmann, joka oli paennut natsivainoja Englantiin. Kirja paljastaa lukuisia kissoihin liittyviä uskomuksia eri puolilta maailmaa. 54 • askel 1/2017. Petri Pietiläinen. Helsingin juutalaisen urheiluseuran historia. Esimerkiksi koira, kissa ja hevonen eivät pysty lukemaan toisia siten, että ne kokisivat syyllisyydentunteita, häpeää tai protestimielialaa. Värikäs vuosi. Merkkipäiviä ja muuta muistettavaa. Kissoilla on ollut tehtäviä niin juoksuhaudoissa kuin laivastossa, mutta yhä joidenkin kohtalona on joutua syödyiksi. Kirjassa käsitellään eri kirjoittajien toimesta pakolaisleirejä, pakolaislainsäädäntöä, kiintiöpakolaisuutta sekä turvapaikanhakijoiden vastaanottoa ja siihen liittyviä asioita: terveydenhuoltoa, vastaanottavan kunnan toimintaa ja kotouttavaa työtä. Samalla kirja sopii kelle tahansa lukijalle, joka on kiinnostunut pakolaisuuteen liittyvistä faktoista. käsitellään muun muassa eläinten kielitaitoa, musiikillisuutta, laskutaitoa, ajantajua ja yksilöllisyyttä. SKS 2016. MAKKABI. Gaudeamus 2016. Helena Telkänrannan kirjassa Eläin ja ihminen, Mikä meitä yhdistää. Aino Ukkala Pakolaisuuden perusteet Pakolaisuudesta kotiin valottaa prosessia, jossa ihmisestä tulee pakolainen, hän etsii turvapaikkaa ja tulee vastaanotetuksi Suomessa. Helena Telkänranta. Eläinten hahmotuskykyä, tunteita ja muuta mielen toimintaa tutkitaan nykyään vilkkaammin kuin koskaan ennen. On siis tärkeää tietää eri eläinten hahmotuskyky. Helsingin Makkabi on yksi maailman vanhimmista yhtäjaksoisesti ja edelleen toimivista juutalaisista urheiluseuroista, ja nyt se on saanut arvoisensa historiikin. Toim. Paavo Alaja Väritä vuotesi Värikäs vuosi tarjoaa sekä valmista vuotta että tilaa omille merkinnöille. Perustaminen ei ollut helppoa, sillä ”Urheiluseuran pelättiin turmiollisena vieraannuttavan nuoret uskonnosta”. Laaja teos, Kissojen maailmanhistoria, lähtee liikkeelle kaukaa muinaisuudesta, jolloin villikissasta vähitellen tuli kesy. SKS 2016. Pakolaisuudesta kotiin on suunnattu ennen muuta niille, jotka ovat aikeissa tehdä käytännön työtä pakolaisten parissa – esimerkiksi seurakunnissa. Rony Smolar & Adiel Hirschovits. Raili Gothóni & Ulla Siirto. Päivi Puhakka Kirjat Eläin ja ihminen. Osaako apina laskea. Yksinäisten ihmisten Suomessa kissa on ystävä, jolla on suuri vaikutus hyvinvointiin. Esimerkiksi Englannissa uskottiin vielä 1930-luvulla hääparille tietävän suurta onnea nähdä musta kissa hääpäivänä. Kuvituksena on hienostuneita kukkamaalauksia, joiden lomaan on jätetty mustavalkoisia luontokuvia väritettäviksi. ”Monissa tutkimuksissa kissan omistavat eläkeläiset voivat paremmin kuin kissattomat.” Kissa karkottaa huolet ja murheet. Tosin me ihmiset usein kuvittelemme niiden toimivan meille tuttujen mielialojen mukaan. Tämän tiedostaminen parantaa suhdettamme eläimiin, olivat ne sitten lemmikkejä, tuotantoeläimiä tai luonnonvaraisia kanssaeläjiä. Kirjassa on runsas kuvitus, ja se sisältää myös paljon henkilöhistoriaa sekä kiinnostavaa tietoa Suomen juutalaisten elämästä. Kissojen maailmanhistoria. Cheri Tamminen Kissanpäivistä Rakastetut – tai vihatut – kehrääjät ovat saaneet oman historiansa, kun Petri Pietiläinen, Koirien maailmanhistorian kirjoittaja, on nyt paneutunut kissojen vaiheisiin. SKS 2016. Oman lemmikin kanssa saattaa kuitenkin joutua vaikeuksiin, jos uskoo eläimen tietävän, mitä omistaja haluaa. Mikä meitä yhdistää
Suomen tarina TT, kirkkohistorian dosentti Timo Junkkaalan kirjoittama ja rovasti, piirtäjä Erkki Kuusanmäen kuvittama Suomen tarina, Miten Suomesta tuli Suomi (Atlasart 2016) kuvaa kertomuksin, kartoin ja hauskoin kuvin elämää Suomen niemellä jääkaudelta nykyhetkeen. Ghettopäiväkirja. ”Vähitellen muodostui kansa, jolle yhteiset kohtalot loivat identiteetin”, Junkkaala tiivistää. Teoksen alussa on esitelty lyhyesti reformaation pääpiirteet Euroopassa, Ruotsissa ja Suomessa, jonka jälkeen laajan kirjoittajajoukon tutkimusartikkelit tarjoavat erilaisia lisiä reformaation historiankirjoitukseen. Päivi Puhakka Reformaation historiaa Reformaation juhlavuoden kunniaksi saadaan myös uutta tutkimustietoa. Näin Ghettopäiväkirja tuo silmien eteen kokonaisemman kuvan nuoren tytön kohtaamasta traagisesta todellisuudesta. Erityisesti 112-sivuisessa päiväkirjassa korostuvat, kuten teini-ikäiseltä tytöltä voi odottaakin, ihmissuhteet. Timo Junkkaala ja Erkki Kuusanmäki. Päiväkirjassa näkökulma on Rywkan kokemuksissa, joten kirjan toimittajat ovat liittäneet julkaisuun tarpeellisen taustoituksen ?ód?in ghetosta ja Rywkan elämästä. askel 1/2017 • 55. ?ód?in ghetossa elänyt 14-vuotias Rywka Lipszyc piti päiväkirjaa 3.10.1943– 12.4.1944. Paavo Alaja Suomen tarina. Se säilyi lääkärin jäämistössä sukulaiselta toiselle, kunnes se toimitettiin 2000-luvun lopussa tutkijoille, ja sen myötä julkisuuteen. Meri Heinonen ja Marika Räsänen. Toim. Orvoksi jäänyt Rywka purkaa kirjoittamalla tuntojaan elämästä sukulaistensa luona, kertoo koulunkäynnistä ja arkiaskareista, kylmästä ja nälästä, ja pyrkii ylläpitämään tulevaisuuden toivoa. Miten Suomesta tuli Suomi. Pohjoinen reformaatio. Turku Center for Medieval and Early Modern Studies & Turun Historiallinen yhdistys 2016. Tarinoissa ja kuvissa katsotaan menneeseen, että tulevaisuudessa voisi syntyä uusia tarinoita ja kuvia Suomesta. Pohjoinen reformaatio kertoo historiantutkimuksen, arkeologian ja kielentutkimuksen näkökulmista reformaatiosta Suomessa. Yksityiskohtaisimmissa artikkeleissa käsitellään esimerkiksi reformaatioaiheisia kaakeliuuneja Turussa (Kirsi Majantie), kun taas laajempaa näkökulmaa edustaa vaikkapa kirkollisen hallinnon muutoksia esittelevä artikkeli (Kirsi Salonen). Yksi keskeinen juoni tarinassamme on rajankäynti naapureiden ja muukalaisten kanssa; kyse on niin sotahistoriasta kuin mukautumisesta uudenlaiseen Eurooppaan kansainvaelluksineen. Ulkoasultaan Pohjoinen reformaatio on juhlava teos, ja siinä on runsas kuvitus. Kokonaisuus on kirjava, koska sekä artikkelien pituus että näkökulmien laajuus vaihtelevat. Atlasart 2016. Paavo Alaja Nuoren tytön päiväkirja Neuvostoliittolainen lääkäri löysi vuonna 1945 Auschwitzin keskitysleirin raunioista puolankielisen päiväkirjan. Gummerus 2016. Nuoren tytön elämä ?ód?in ghetossa. Mukana kulkevat luonnollisesti myös kansakunnan muistiin piirtyneet kuvat urheilun, taiteen tai vaikkapa keksintöjen saralta
Rinnassa rakkaus ja kunniamerkit Eilan ja Hemmin rakkaus roihahti ikäihmisten illassa ja johti avioliittoon. Sodan kokeneet Jaarat haluavat nyt nautiskella elämän jokaisesta hetkestä. D Teksti: Aulikki Alakangas Kuvat: Markku Ruottinen 56 • askel 1/2017
askel 1/2017 • 57. Eila ja Hemmi Jaara kertovat rakkauden tuntuvan yhtä ihanalta kuin nuorena
– Kohtalon sormi oli mukana, ja päätimme heti mennä naimisiin ja pitää hääjuhlan, jossa on isänmaallinen ohjelma ja tavallista paremmat tarjoilut. Hän tarvitsi remontin ajaksi asunnon ja muutti Hemmin tilavaan kotiin. Jumala oli turva sodassa Jaaroja yhdistää kristillinen vakaumus ja veteraanityö. Rakkaustarina toi pienen Yli-Iin Suomen kartalle, vaikka moni ei tiennyt paikkakuntaa olevan olemassakaan. Välitön ihastui iloiseen Hemmi jäi leskeksi nelisen vuotta sitten 62 avioliittovuoden jälkeen. Keneltäkään emme mielipidettä avioliittoasiassa kyselleet. Eila kertoo ihastuneensa Hemmin miellyttävään käytökseen, välittömyyteen ja keskustelutaitoon. – Tapasimme ikäihmisten illassa Oulun yliopiston Saalastinsalissa vuosi sitten. Molemmat valitsivat hääasuunsa pikkutakit, joissa oli tilaa kunniamerkeille. – Vaikka olin monessa mukana ja elämässä oli sisältöä, koin itseni yksinäiseksi. Hemmi Jaaraa (92) palvelujen kaikkoaminen harmittaa, mutta menetettyä ei saa takaisin. Siitä lähtien on yhtä pidetty. Suutelukuvat kännykässä Molemmat tiedostivat ajan rajallisuuden ja halunsa nauttia vielä elämän lahjoista. Hemmiä taas miellytti Eilan iloisuus ja herttaisuus. Y li-iiläinen maalaismaisema on uneliaan rauhaisa. Samoja tuntemuksia oli ollut myös Eilalla, Hemmi kertoo. Amorin nuolen iskettyä rakastuneet tapailivat toisiaan, kunnes Eilan Oulussa sijaitseva koti meni remonttiin. Morsiuskimppuun Eila toivoi ruiskaunokkeja, ja Hemmi lupasi ne järjestää. Molemmat ovat kokeneet sodan, ja se on jättänyt heihin lähtemättömät muistot. Tuore aviopari piti huolen myös siitä, että jokainen ehti ottaa kameraansa tai kännykkäänsä heidän suutelukuvansa. Lapsia hänellä on 12 ja lapsenlapsia on siunaantunut toista sataa. – Sota oli aivan kamalaa aikaa. Rakkaus syttyi ensi silmäyksellä. Marraskuinen, molempien syntymäpäivän aattona vietetty hääjuhla parin sadan vieraan kera, on vielä vahvasti mielessä. Sulhasen lastenlasten komea kuoro lauloi. Siksipä asioihin pantiin vauhtia. 58 • askel 1/2017. Eila on ollut aiemmin avoliitossa, mutta lapsia ei liitosta ole. Facebookissa tykkäämisiä on jo kymmeniätuhansia. Neljäskin sukupolvi on jo hyvällä alulla. Tehtäväni oli auttaa lottia muun muassa maataloustöissä. Miehet olivat rintamalla, ja itse olin kotirintamalla pikkulottana. Hääjuhlassa oli monipuolinen ohjelma ja puheenvuoroja käyttivät ystävien ja sukulaisten lisäksi pohjoisen vaikuttajat. Tässä parisuhteessa halataan ja suudellaan. Hemmi, tuore aviomies on juuri ajanut autolla pihaan asiointimatkalta. Kuntaliitos Ouluun vei reuna-alueelta palveluita, ja protestihenkeäkin on ollut ilmassa. Vihkipapiksi valittiin tuomiorovasti Satu Saarinen. Vanhalta ammattiautoilijalta viidenkymmenen kilometrin Oulun reissu taittui jouhevasti vanhasta muistista. Rakastuminen tuntuu yhtä ihanalta kuin nuorena, vakuuttavat vastavihityt hymynkare suupielessä. Jutellessamme kävi ilmi, että olimme päivälleen saman ikäisiä. Suru-uutisia tuli rintamalla kuolleista sukulaisista Yli-Iin kirkko on pariskunnalle mieluisa käyntipaikka. Hymyilevä Eila-vaimo (92) tulee vastaan, ja tunnelma on lämmin ja läheinen
Monen seniorin juuret ovat sota-ajassa ja elämään on mahtunut takaiskuja, vaikeuksia ja sairautta. Rakkaus ei katso ikää eikä laske ryppyjä. Kaksin on taakatkin kevyempi kantaa. Amorin nuoli oli voinut osua kuin salama kirkkaalta taivaalta. – Taistelut olivat välillä kovia, ja viereltä kaatui tuttuja miehiä. Läheisyys tuo elämään hyvinvointia ja elämänhalua. Rakkaus antaa potkua jaksamaan, Eila ja Hemmi toteavat. Monia muitakin harrastuksia on. Ikääntyneiden rakkaudesta kuitenkin puhutaan vähemmän, ja se aiheuttaa ennakkoluuloja ja ristiriitaisia tunteita. Läheiset ja hyvät ihmissuhteet, perhe ja rakkaus ennustavat hyvää ikääntymistä. Eroottisuus koostuu pienistä asioista ja perustuu läheisyyteen. Rakkaus ei laske ryppyjä Ikääntyneenäkin voi lumoutua, eivätkä Jaarat ole rakkaudessaan ainoita. Koti-iltoja ja erotiikkaa Kun elämässä on ollut vaikeuksia ja suruja, yhteys mielitiettyyn tarjoaa turvaisan sataman. Nipistelen itseäni varmistuakseni, että elän, iloitsee 70-vuotias Marjatta. Elämäkokemus ja kypsyys antavat varmuutta ja riippumattomuus uskallusta. Tuomiorovasti Satu Saarinen vihki Eila ja Hemmi Jaaran 6.11.2016. Hellyyttä ja suudelmia ei säästellä, kun ajan rajallisuus tiedetään. Se oli järkyttävää. Jumala oli siellä turvani ja voimani niin kuin nytkin, Hemmi sanoo. Moni rakkaustarinansa kertonut oli juhlinut kultahäitä, jotkut jopa kruunuhäitä 65 avioliittovuoden jälkeen. Kuitenkin monilla senioreilla elämä on mallillaan ja kohtuullinen eläke turvaamaan taloudellisen vakauden. Joillakin yhteinen taival oli vasta alussa. Rukajärven etulinjassa taistellessaan hän täytti 18 vuotta. Viis rypyistä ja harmaakaihista, kun vielä voimme käyttää molempia aivopuoliskoja toistemme iloksi, kertoi 67-vuotias Martti. Yhdessä olemme vahvat. 53 vuotta naimisissa ollut Pekka kertoo: Rakkaus on pitkän matkan juoksu, ei loppukiriä, mutta pitkä loppusuora. Hemmi joutui jatkosotaan kuukausi armeijasta tulon jälkeen. Tunteet ja kyky rakastaa eivät katoa minnekään. Kaihi ei tee sokeaksi rakkaudelle Kirjaansa varten Kaarina Määttä haastatteli 117 iältään 50–92-vuotiasta. Ei voi olla totta tämä toistemme löytämisen ihanuus. Minuakin luoti hipaisi, ja samalla kaatui kaksi lähellä vartiossa ollutta sotilasta. Siitä huolimatta elämänmenoa ei tarvitse jäädä seuraamaan sivusta, vaan moni menee täysillä mukaan. Jotkut eivät tahdo uskoa todeksi, mitä heille on tapahtunut. Yksi haastatteluista kuvasi näin: Arvokas nykyhetki käytettävissä. Tosin siihen voi liittyä paineitakin. Yhteiset koti-illat, marjaretket, mökkeily ja matkat virkistävät. Tämä uusi nuoruus, jonka olen aloittanut uudelleen rakastumisen myötä, on vailla ahdistusta ja epätoivoa, vain nykyhetkestä nauttimista. Myös rakkaudelle on tilaa. Lapin yliopiston professori Kaarina Määttä on tutkinut rakkausteemaa ja kirjoittanut kirjan Seniorirakkaus (WSOY 2005). Koko ajan pelotti kenen läheisen suruviestiä ollaan seuraavaksi tuomassa, Eila muistelee. Aristoteles totesi aikoinaan, että ihmisen ruumis on täydellinen 35-vuotiaana ja sielu 50 vuoden iässä. Ikääntyneet rakastavaiset hupsuttelevat ja nauru raikuu. – Yhdessäolo on tuonut mukanaan uutta elämänsisältöä. Moni kertoo, että elämä hymyilee, askel tuntuu keveämmältä ja lääkkeiden tarve vähenee. Onnellisissa rakkaustarinoissa seniori hellii, kannustaa ja tukee kumppaniaan. Ku va : Tu ija Jär ve läU us ita lo askel 1/2017 • 59. ”Rakkausprofessori” korostaa, että rakkauden lumous ei haihdu iän karttuessa. Hemmi käy asevelvollisten kutsunnoissa kertomassa ja jakamassa kokemuksiaan tuleville alokkaille. Elämänkokemukset vahvistavat arkista yhteiselämää, kuten kiinalainen sananlasku kuvaa: ”Kokemuksen kukka kantaa viisauden hedelmää.” L Kursivoidut lainaukset ovat Kaarina Määtän Seniorirakkaus-kirjasta. On aikaa itselle ja harrastuksille. Pääsimme kuitenkin pakoon väijytystä. Usein ikääntyneistä puhuttaessa uutiskynnyksen ylittävät kielteiset asiat, kuten huono hoito, kaltoinkohtelu, välinpitämättömyys, riittämätön henkilökunta, märät vaipat, huono ruokahuolto ja yksinäisyys. Vaikka ulkoinen olemus muuttuu, tunne-elämä säilyy voimakkaana ja havaintokyky herkkänä. Seksuaalisuuskin kuuluu ikääntymiseen. ja kyläläisistä. Hemmi Jaara on tehnyt elämäntyönsä maanviljelijänä ja kuorma-autoilijana. Raihnaisuudet on helpompi hyväksyä, kun tietää, ettei vanhuus tule yksin. Haastateltavat puhuivat rakkaudesta rohkeasti. Puolisot ovat toistensa auttajia ja kuuntelijoita. Kristilliset asiat ovat olleet aina tärkeitä, mutta koskaan en ole rukoillut niin paljon kuin rintamalla
Hän rustasi ruokavalionsa uusiksi ja hankki koiran, jonka kanssa hän tekee joka päivä pitkiä kävelyretkiä. Hän ei koskaan itkenyt sitä, mitä oli menettänyt, vaan keskittyi ainoastaan siihen, mitä oli jäljellä. Suomi on ollut mukana alusta lähtien tässä työryhmässä, joka tekee yhteistyötä Alzheimer Europe -järjestön kanssa ja valmistelee sille muun muassa suosituksia. Muistisairaat kuuluvat edelleen yhteiskuntaan, ja heitä on jopa korkeissa poliittisissa viroissa. S itten kaikki Helgan elämässä muuttui. Monien muiden lailla heillä oli vain murusen verran tietoa muistisairauksista, Helga Rohra muistelee. Helga aloitti myös puheopinnot. – Tärkeätä on kuitenkin säilyttää usko pärjäämiseen. Helga tietää hyvin, ettei yhteiskuntamme ole kuitenkaan varautunut nuoriin muistisairaisiin. Muistisairaus on alku uudenlaiselle elämälle, ei loppu millekään. H elga Rohra tähdentää, että diagnoosin jälkeen psykososiaalinen tuki on tärkeämpää kuin lääkitys. Autoin nuoria maahanmuuttajia. P Muistisairaan kaunis elämä Helga keskittyi siihen, mitä oli jäljellä. Hän on kirjoittanut aiheesta useita kirjoja. Rohran mukaan Skotlannissa, Irlannissa ja Englannissa asiat ovat huomattavasti paremmin kuin monin paikoin muualla Euroopassa. Hän sairastui itse parhaassa työiässä eli 54-vuotiaana harvinaiseen dementiamuotoon eli Lewyn kappale -tautiin, jonka oireet muistuttavat muun muassa Parkinsonin taudin oireita. Hän haluaa olla yhteiskunnalle hyödyksi, eikä taakka. Minulla oli huollettavana Aspergerin oireyhtymästä kärsivä poikani. – Yhtäkkiä minulla oli vaikeuksia sanavarastoni ja sananmuodostukseni kanssa jopa äidinkielelläni saksalla. 63-vuotias Helga tietää, mistä puhuu. – Muistisairaus ei tarkoita, ettei ihminen voisi tehdä töitä. Myöhemmin selvisi totuus. Suomessa Helga kävi puhumassa Muistiliiton kaksipäiväisessä kongressissa ja laski, että vuosittain hänelle kertyy satakunta puhujamatkaa eri puolille Eurooppaa. Äläkä koskaan sano sairastuneelle, että et ollenkaan näytä muistisairaalta! Dementialla on näet hyvin monet kasvot. Helga on myös aktiivinen muistisairaiden työryhmässä, jossa on edustajia 11 Euroopan maasta. Dementiaan sairastunut haluaa tuntea olemassaolonsa arvokkaaksi siinä missä hänen läheisensäkin. Huomasin, että kanssaihmiset välttelivät minua. – Ennen aktiivinen elämä alkoi tuntua taakalta. Tämä koskee etenkin nuorena dementiaan sairastuneita. Noissa maissa on muistiystävällinen ilmasto. He ajattelivat, että muistin myötä olen menettänyt myös järkeni ja ymmärrykseni. S aksalainen Helga Rohra sanoo, että dementia-diagnoosi on aina sekä potilaalle että hänen läheisilleen katastrofi ja surunsiemen. Kukaan sairastuneista ei myöskään halua olla uhri, vaan taistelija ja voittaja. Minua ihailtiin ja kunnioitettiin. S iitä alkoi Helgan pitkä matka uuteen minäänsä. Päivittäin tein tulkkauksia englanniksi, ranskaksi ja italiaksi lääketieteen kongresseissa ja tapahtumissa. Nautin elämästäni, Rohra kuvailee elämäänsä ennen sairastumistaan. Olin sosiaalisesti hyvin aktiivinen ja avoin. Menin lääkärille ja tämä epäili ensiksi, että oireiden syynä on yksinkertaisesti ylirasitus, burnout. Dementiaa pahempaa on vaipuminen depressioon, Helga sanoo. Helga alkoi kärsiä myös näköhäiriöistä ja jatkuvasta uupumuksesta. – Potilaat ovat asiantuntijoita siinä, mitä arjessa eläminen dementian kanssa on. Hän tekee muistiharjoituksia ja kirjoittaa joka päivä paljon. – Puhuin yhdeksää kieltä. Meillä Saksassa muistisairaat suljetaan kuitenkin helposti yhteiskunnan ulkopuolelle ja he joutuvat taistelemaan paitsi sairauttaan, myös köyhyyttä vastaan, Helga Rohra sanoo ja kertoo, ettei hänkään ole oikeutettu 63-vuotiaana eläkkeeseen, koska hänellä on vain muistisairaus, ei vammaa. Olin kouluttautunut tulkiksi ja erikoistunut lääketieteeseen, erityisesti neurologiaan. Münchenissä poikansa kanssa asuva Helga on tätä nykyä Saksan tunnetuin dementia-aktivisti, kuten hän itseään kutsuu. HYVÄ ELÄMÄ Sirpa Norri • lääketieteen toimittaja 60 • askel 1/2017
Näytelmän on kirjoittanut Leena Tamminen, ohjannut Kari Paukkunen ja koreografia on Reijo Kelan. Se kertoo Nasusta, joka on aina ollut Seela Sellan suosikki. Lisäksi Ateneumin tuottamia näyttelyitä nähdään vuonna 2017 seitsemässä eri maassa. Pirjo Wesaniemi K U V A : JO H N N Y K O R K M A N & JA R K K O R Ä S Ä N E N Pieni eläin on Seela Sellan 80-vuotismonologi. Näyttely Suomen taiteen tarina – Ateneumin kiertävä kokoelma nähdään Rovaniemen, Oulun ja Kuopion taidemuseoissa. Haavi auki NÄYTELMÄ Pieni eläin, Seela Sella L Rakastettava näyttelijä Seela Sella viettää 80-juhlavuotta kiertämällä Suomea juhlamonologin Pieni eläin kanssa. Nasu pelkää metsien vähenemistä, pohtii vanhenemista ja maailman muuttumista. Eero Järnefelt: Kaski Helene Schjerfbeck: Toipilas Akseli Gallen-Kallela: Sammon taonta askel 1/2017 • 61. Klassikot kiertueella 2017 vie kaksi rakastettua teosta, Eero Järnefeltin Raatajat rahanalaiset / Kasken ja Helene Schjerfbeckin Toipilaan tahoilleen 11 eri museoon kautta maan. Tällä joukolla syntyivät myös kolme edellistä Sellan monologia, jotka olivat huikeaa tykitystä. Hän on malliksi monelle nuoremmalle, Leena Tamminen sanoo. – Tämä uusin on samalla hauska ja surullinen. Seela on uskomaton heittäytyjä. Taide ja 100-vuotias Suomi L Ateneumin taidemuseolla on Suomi 100 -juhlavuoden ohjelmistossa kaksi kiertävää hanketta, jotka juhlistavat maamme satavuotista itsenäisyyttä ja kertovat Suomen taiteen eri vaiheista. Kansallisteatterin tammikuun alun ensi-illan jälkeen on vuorossa Kuopio, Lappeenranta, Tampere ja Kangasala sekä monet muut paikat
Musiikissa Inna Vintturi, Harjunpää ja hyvät ystävät sekä Tuomaskuoro. Saarnaa pastori, teologian tohtori ja Paavali-tutkija Kari Kuula, liturgina Karoliina Vidgren. Saarnaa kirkkoherra Juha Rintamäki, liturgina kirkkoherra Teemu Laajasalo. 29.1. Gospel Covertajissa soittava kanttori Hannes Asikainen toteaa, että virsi muuttuu, elää ja löytää toivottavasti myös veisuusta vieraantuneet. J. Mukana on musiikkia eri vuosikymmeniltä ja eri maista. Musiikissa Mikko Helenius yhtyeineen ja Tuohus-kuoro Juha Vintturin johdolla. Musiikissa Maija Sihvola yhtyeineen ja Tuomaskuoro Inna Vintturin johdolla. 15.1. K o t im a a o y m a K sa a p o st im a K su n Va sta us lä he ty s tu nn us 50 15 8 2 3 H eL SIN KI NImI KatuOSOIte: POStINumerO: POStItOImIPaIKKa: SäHKöPOStIOSOIte: PuHeLIN: SyNtymäVuOSI: Kestotilaus 84,00 e 12 kk määräaikaistilaus 89,00 e 12 kk 44,50 e 6 kk Irtonumero 9,00 e Kestotilauksena 12 kk 6 kk määräaikaistilauksena 12 kk 6 kk Muutan määräaikaisen tilaukseni kestotilaukseksi Osoitteenmuutos (täytä vanha ja uusi osoite alle) vakinainen ___/___201_ alkaen tilapäinen ajalle ___/___201_ alkaen – ___/___201___ Tilaan Askel -lehden itselleni lahjaksi Lahjatilauksen saaja (Osoitteenmuutoksessa vanha osoite) TILAISUUDET Seppo Juntusen rukousillat su 15.1. Saarnaa rap-artisti Daikinina tunnettu pastori ja teologian tohtori Lauri Kemppainen, liturgina Tuomo Mantere. Päivi Puhakka VIRSILEVY HANNES ASIKAINEN ESKO TURPEINEN MIKKO MIETTINEN ILONA RIMPILÄ www.gospelcovertajat.fi Asiakaspalvelu Puhelin: 020 754 2333 Internet: www.kotimaa.fi Sähköposti: asiakaspalvelu@kotimaa.fi Osoite: Hietalahdenranta 13, PL 279, 00181 Helsinki Tilaushinnat Suomeen* Vähintään kuukauden ajaksi tilattavien sanomatai aikakauslehtien verokanta on 10 % 1.1.2013 lähtien. 62 • askel 1/2017. Veisuusta vieraantuneille L Gospel Covertajien viides pitkäsoitto esittelee tuoreeltaan äsken ilmestyneen uuden virsikirjan lisälehtien virsiä. klo 17 Nurmijärven kirkko su 22.1. Messu järjestetään yhteistyössä Helsingin Seurakuntayhtymän yhteisen kirkkovaltuuston kanssa. klo 18 Pitäjänmäen kirkko, Helsinki Tuomasmessut L Sunnuntaisin klo 18 Mikael Agricolan kirkossa Helsingissä (Tehtaankatu 23) 8.1. Musiikissa Inna Vintturi yhtyeineen ja Tuomaskuoro. PALVELUKORTTI NImI KatuOSOIte: POStINumerO: POStItOImIPaIKKa: SäHKöPOStIOSOIte: PuHeLIN: SyNtymäVuOSI: Tilauksen maksaja (Osoitteenmuutoksessa uusi osoite) K ot im aa O y Nimija osoitetietoja voidaan käyttää ja luovuttaa suoramarkkinointiin henkilötietolain mukaisesti. Juontajana Leila Lukander-Pajula. (*Suomen ulkopuolelle meneviin tilauksiin lisätään postikulut). Virsikirjan lisälehdillä -levyllä kuullaan sekä perinteisempää poljentoa että popmusiikista vaikutteita saaneita virsiä. Juontajana Riitta Silvennoinen ja esirukousjohtajana Jaana Mäkinen. 22.1. Juontajana Ari-Pekka Mustonen. Monipuolisista ammattilaisista koostuva orkesteri riemastui sekä lisävihkon melodisesta rikkaudesta että tekstien elämänmyönteisyydestä ja hallitusta kielestä, sanoittajina muun muassa Ylva Eggehorn, Immi Hellén, Pekka Nyman, Pia Perkiö ja Kaija Pispa. Hannikainen, Lasse Heikkilä ja Jaakko Löytty) ohella levyllä soi myös tansanialaisten ja irlantilaisten säveltäjien musiikki. Kotimaisten säveltäjien ( P. Juontajana Tuulikki Vuorinen ja esirukousjohtajana Kaisa Raittila
uskovainen vapaa mies etsii Helsingin ymp. Somesta kirjepostiin 9852 L 57-vuotias nainen etsii kaiken ikäisiä kirjekavereita ympäri Suomea. ”tähtemme tähdistä kaunein” 9854 L Tervehdys sinulle kristilliset arvot omaava, rehellinen ja luotettava mukava mies. Etsin 60–65-v. hyväkuntoinen, kuntoa ylläpitävä mies, iloinen, uskovainen laulaja-evankelista. Kotimatka 9858 L Hei. Viite: Askel/Kirjepalvelu Lähetä lyhyehkö kirjeenvaihtoilmoitus (maksimi 50 sanaa) nimimerkillä, nimelläsi ja osoitteellasi varustettuna. Pidän luonnossa liikkumisesta, mökkeilystä, matkustamisesta, tavallisista asioista. Etsin sinua mukava, rehellinen mies. Varaudu odottamaan vähintään kuukausi. Kaipaan rinnalleni rakasta tosi ystävää. Klassinen laulu ja kirkkomusiikki ovat pääharrastukseni. Haluaisin luotettavan kumppanin rinnalleni, mielellään loppuelämäksi. Lempeä, ystävää kaipaava nainen. Olen 61-vuotias nuorekas, reipas tättähäärä. Sinusta vielä haaveilee melkein 60-v. Kun haluat vastata kirjeenvaihtoilmoitukseen Kirjoita kirje nimimerkille ja lähetä osoitteeseen: Askel / Kirjoita minulle, PL 279, 00181 Helsinki. Jos olet keskisestä Suomesta, niin voisit tulla ystäväksi hengellisiin tilaisuuksiin / konsertteihin / teatteriin. Maksa summa Kotimaa Oy:n tilille Nordea FI60 1573 3000 0007 10. L Sinä rehellinen, luotettava, raitis, savuton mies. Osaat katsoa toista pintaa syvemmälle ja arvostat vielä miestä. Ole rohkea, nyt on tilaisuutesi kulkea voittajan askelissa! Rukoillen! Onnistumisen ilo 9861 askel 1/2017 • 63. Omaan kristilliset arvot, ja elämäni on kunnossa, toivottavasti sinä tunnet samoin. Mutta välillä sydän kaipaa ystävää. vapaata uudestisyntynyttä naista elämän polulle ja yhteiskristillisiin kokouksiin ym. Löydänkö Sinut näin. Asun omakotitalossa ja kaipaan myös apua. Aavistat, että elämän karikoissa on aina tilaisuus kasvuun. Uskoni on lähinnä pienet aamuja iltarukoukset sekä kiitollisuus. eläkeläismies 08-alueelta. Olen 170 cm pitkä, joten toivon katsovani sinua ylöspäin. Etsivä löytää 9857 Kirjapalkinnon voittivat Anna-Sohvi Immonen Imatralta, Seppo Kuusisto Ilmajoelta ja Hannu Veijalainen Lahdesta. Kristilliset arvot – kirkkotie ei ole vieras. Meku 9855 L Täällä 78-v. Merkitse kuoren vasempaan ylänurkkaan ilmoituksessa mainittu nimimerkki ja numero. Onnellinen vuosi 2017 9859 L Oletko sinä jossain. Osoite: Kirjeenvaihtoilmoitus, Askel, PL 279, 00181 Helsinki. Oletko vastaus rukouksiini. Lämpimät onnittelut! RISTIKKO 12/2016 L Olen 76-v. Olet rehti ja reipas nuorekas 60–65-vuotias. Aikani kuluu mm. Raitis, tupakoimaton. Angeli 9851 L Olen elämään myönteisesti suhtautuva 65-v. Itse olen nuorekas, hoikka 65-v. nainen pääkaupunkiseudulta. Toivon löytäväni sinut elämääni. Liitä maksettu pankkisiirtokuitti tai kopio siitä kirjeeseen. Sinua etsii tositarkoituksella 55-v. 9853 Kirjoita minulle Kun haluat oman ilmoituksen askel-lehteen Kirjeenvaihtoilmoituksen hinta on 25 € kotimaasta, Pohjoismaista ja Baltiasta, muista maista 30 €. Kirjoita 51-v. Ilmoitukset julkaistaan saapumisjärjestyksessä. Kirjeet lyhennetään tarvittaessa. pirteää naista, joka on jalat maassa elävä. liikunnallisten harrastusten ja lapsenlapsen kanssa. Kaihosydän 9860 L Hei, ota koppi kirjeestäni. Otahan rohkeasti yhteyttä ja kerro itsestäsi. mies. pirteä leskimies yrittäjäeläkkeellä. Kävelyä, käsitöitä, luen, elokuvia: leffassa että tv-sarjoja. Kristilliset arvot ovat kohdallaan. Etsin samoja arvoja kunnioittavaa naisystävää. luontoa rakastava uskova nainen. Serenadi Sinulle 9856 L 69-v. Monessa mukana ollut ja muokattu. Etsin uskovaa musiikkimiestä rinnalleni, yhdessä kulkemaan Herran työssä. Nainen tai mies, jos arvostat kristillisiä arvoja, elät terveellisesti ja olet sinut itsesi kanssa, niin tartu kynään ja löydät vertaisesi. Henkilöt, jotka haluavat vastata sinulle, lähettävät kirjeensä toimitukseen, josta ne postitetaan sinulle viikoittain Askelen kuoressa avaamattomina. Vastauskirjeet postitetaan viikoittain ilmoittajille. Jos arvostat raitista, ihan tavallista toisen huomioon ottavaa elämää, olisin iloinen, jos rohkenisit vastata. Olen nuorekas 68-vuotias 172 cm normaali leskinainen. Jeesus on Herrani. Oletko kristilliset arvot omaava nuorekas 63–70-v. Harrastuksia ovat kuorolaulu, sotilaskotityö, lavatanssit (tanssitaito +) sekä mökkeily. Pidän musiikista (kuuntelua), kaikki musiikkilajit. yksin asuva nainen Etelä-Satakunnasta. naiselle Pohjois-Suomeen (016) napapiirille. L Hei sinä uskollinen ja rehellinen mies. Olen normikokoinen. Oletko normaalivartaloinen 185 cm, miehekäs ja rehellinen, osaava
Voide joutui käyttökieltoon, ja muutaman päivän odottelin hajun katoamista ennen kuin suostuin taas nukkumaan samassa vuoteessa. Urokset ovat useimmiten vasentassuisia, kun taas naaraat käyttävät enimmäkseen oikeaa käpälää. Sieltä hoidettiinkin nopeasti apua paikalle, ja naapuri hälytettiin traktorin kanssa varoittamaan pimeällä tiellä kulkijoita. Kättelen aina vasemmalla ja syykin selvisi. Piika luki Helena Telkänrannan kirjasta Eläin ja ihminen, Mikä meitä yhdistää. Talvi on ollut oikein miellyttävä. Yleensä nukkumisjärjestelymme ovat sujuneet sopusoinnussa; piika mukautuu siihen tilaan, mikä hänelle kulloinkin jää vuoteessa kissan otettua mukavan asennon. On ollut sopiva keli kipaista välillä pihalla hakemassa noutoruokaa ja loikoilla sitten vatsa täynnä pirtin lämmössä. Siunattua alkanutta vuotta kaikille ystävilleni! l L Uusi vuosi, uudet kujeet. Sitä paitsi minusta karkeiden käsien sively tuntuu turkissa mukavalta, vähän niin kuin iso kissan kieli. Järkytykseni oli melkoinen, kun loikatessani yöpuulle vastaan leijaili kaamea lemu. Olen kuullut, että sähkölinjoja siirretään yhä enemmän kulkemaan maassa, mutta tämä ei kai johtunut siitä urakasta. Testatkaapa oman mirrinne tassuisuus. Olemme säästyneet koiranilmoilta, ja tällainen enemmän kuuraa kuin kuraa -sää sopii Vasentassuinen vaeltaja 64 • askel 1/2017 NERON ELÄMÄÄ Te ks ti ja ku va : Ch er i Ta m m in en Voit jättää minulle palautetta: www.askellehti.fi/2-neron-elamaa nero_64.indd 64 21.12.2016 12.28. Sähkökatkot ovat arkea täällä maaseudulla, ja yhtenä iltana piian palatessa kauppamatkalta koko kulmakunta oli pimeänä. hyvin minun pirtaani. että useimmat kissat ovat joko vasentai oikeatassuisia. Piika pyyteli anteeksi ja selitti, että aine on hänen uutta, rosmariinille ja sitrukselle tuoksuvaa käsivoidettaan. Meillä tuli piian kanssa erimielisyyksiä makuuhuoneessa. Katsoin piikaa erittäin paheksuvasti ja siirryin saliin omalle valtaistuimelleni. Sähkönsiirtoyhtiö ei vastannut puhelimeen, joten piika kilautti hätäkeskukseen. Tai, no, samoilla kujeilla täällä enimmäkseen jatketaan. Kuten on kerrottu, osaan antaa tassua, jos piika huikkaa: Pist viis. Mahtoiko piialle tulla ahdasta, sillä yllättäen hän alkoi käyttää kissankarkotetta ennen nukkumaanmenoa. Kylätietä ajaessaan piika äkkäsi syyn: tien poikki kulki maassa makaava sähkölanka. Autuasta kissan elämää. Luonnonkosmetiikkaa kaiken lisäksi
NIMI: ___________________________________________ PUH._____________________ OSOITE:__________________________________________________________________ ________________________________________________________________________ Olen Askelen tilaaja Ristikon laati: Martti Räikkönen askel 1/2017 • 65. Oikean ratkaisun lähettäneiden kesken arvomme kirjapalkintoja. Kuoreen tunnus Ristikko 1/2017. mennessä osoitteella: Askel, PL 279, 00181 Helsinki. Ristikko 1/2017 Lähetä ratkaisu 18.1
Häneltä kysyttiin, mitä hän tekisi, jos tietäisi maailmanlopun tulevan tänään. Toiset taas jatkavat elämäänsä entiseen tapaan tiedostaen kuitenkin maailmassa tai omassa elämässään olevan epävarmuuden. Hänen turvallisuutensa on aina aikuisen varassa. Puhumme psykoterapeuttisella kielellä lapsuusiän vuorovaikutussuhteiden seurauksena koetusta turvattomuudesta. Joskus koko elämä menee sisäisen lohduttajan (äidin lohduttavan äänen) puutteen takia valppaana oloon ja pahimpaan varautumiseen. Yksinkertainen apu palata huolehtimisesta tähän hetkeen on hengitellä rauhassa ja vaikkapa laulaa tuttua laulua. Joskus lapsen turvattomuutta ei omilta huolilta nähdä, toisinaan vanhemmasta ei vain ole lohduttajaksi. Mistä he saavat voimia siihen. Jos yhteisöä kohtaa isokin onnettomuus tai huoli, kaikki ovat samassa veneessä ja toivottavasti auttavat ja tukevat toinen toisiaan. O n vaikea olla hermoilematta, pelkäämättä ja varautumatta pahimpaan, jos sellainen tunnemaailma on ollut itselle tuttu koko elämän ajan. Elämä tänään jää elämättä huolehtiessa tulevasta. Rautahermoinen mies tai mies joka tunsi Mestarinsa. Ilmeisesti uskonpuhdistajamme Martti Luther oli tuollainen lamaantumaton mies. Hyvää uskonpuhdistuksen juhlavuotta kaikille yhteyden ja rohkeuden hengessä! P Epävarmuudesta luottamukseen Elän rauhassa tämän hetken. Toimiva keino helpotukseen on ”ottaa pelolta pohjat” eli kuvitella kaikkein kauhein, mitä itselle tai läheisille voisi tapahtua. askel 1/2017 • 66 M aailma ei ole entisensä, ei ainakaan sellainen, johon olemme tottuneet. Aikuisenakin on ennakoitava, ettei mitään pahaa pääsisi tapahtumaan. Ennennäkemättömät kansainvaellukset ovat tuoneet kaukaisten maiden ihmisiä Suomeenkin. Uutiset kertovat sodista, katastrofeista ja luontoa uhkaavista saasteista. Lapsen on opittava itse lohduttamaan itseään ja pitämään asiat ja tulevaisuus hyvässä järjestyksessä. Tärkeintä on se, miten vaikeista tilanteista ja ahdistuksista selviää läpi. Sen voi kirjoittaa ylös tai kertoa luotettavalle ihmiselle. Kun kuvitelmat sanoo ääneen, kuulee itsekin, miten mieli on liioitellut uhkakuvia ja vienyt voimat tästä hetkestä. Nyt on vain tämä hetki, elän sen rauhassa. Jonkun elämässä kaikki romahtaa yhtenä päivänä: tulee avioero, tieto vakavasta sairaudesta tai läheisen kuolemasta, työpaikka menee ja taloushuolet painavat mieltä. Luottamus kasvaa yhteydestä. Miksi jotkut selviävät ahdistavista uutisista tai omista turvattomuuden ja epävarmuuden tunteista muita paremmin. Pienikin lapsi osaa valpastua, mutta hän ei osaa itse itseään tyynnyttää eikä lohduttaa. Konkreettinen tekeminen voi myös pitää mielen pois huolehtimisesta: tiskikoneen tyhjentäminen, kahvien keittäminen tai kävelylenkille lähteminen voivat edustaa arjen turvallisuutta. Hän oli vastannut istuttavansa omenapuun, jonka hän ilmeisesti oli suunnitellut istuttavansa juuri sinä päivänä. T oki oleellisinta ei lopulta ole se, mitä meille tapahtuu. On toki ihmisiä, jotka osaavat sulkea korvansa kaikelta uhkaavalta ja vaalivat omaa suojattua tilaansa. Vaikeuksista selviää parhaiten yhdessä toisten kanssa, jakamalla taakkaa. Miksi he eivät ole kauhuissaan, peloissaan, toimintakyvyttömiä ja lamaantuneita. KOLME ÄMMÄÄ Mirja Sinkkonen • psyko terapeutti ja kirjailija 66 • askel 1/2017. askel 3/2015 • 66 D Tällä palstalla vuorottelevat Marttojen toiminnan johtaja, pappi Marianne Heikkilä, kirjailija ja runoilija Anna-Mari Kaskinen sekä psykologi, psyko terapeutti ja kirjailija Mirja Sinkkonen
M a Ti Ke To Pe La Su 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30 31 Ta m m ik uu M a Ti Ke To Pe La Su 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 H el m ik uu M a Ti Ke To Pe La Su 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30 31 M aa lis ku u M a Ti Ke To Pe La Su 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30 H uh ti ku u M a Ti Ke To Pe La Su 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30 31 To uk ok uu M a Ti Ke To Pe La Su 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30 M a Ti Ke To Pe La Su 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30 31 H ei nä ku u M a Ti Ke To Pe La Su 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30 31 E lo ku u M a Ti Ke To Pe La Su 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30 Sy ys ku u M a Ti Ke To Pe La Su 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30 31 Lo ka ku u M a Ti Ke To Pe La Su 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30 M ar ra sk uu M a Ti Ke To Pe La Su 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30 31 Jo ul uk uu K es äk uu 20 17 = A sk el ilm es ty y A sk el 20 17 ka le nt er i_ cc 14 .in dd 1 20 .1 2. 20 16 12 :2 2: 05
Sa na t M art ti Lu th er vu on na 15 28 (Su om ala ise t sa na t Jaa kk o Fin no , m yö he m m in vir sik irja ko m ite a 18 86 ) A sk el 20 17 ka len ter i_c c1 4.in dd 2 21 .12 .20 16 13 :10 :21 1/ 2 17 • A S K E L S A A U S K O A , T O IV O A JA R A K A S T A A .. ”Ju m ala om pi lin na m m e ja va hv a tu rv a aiv an , on m ie kk am m e ja kilp em m e aja lla va ara n, va iva n.” Vir si 17 0