6 – 2017 7,70 6,90 Luken laskentoja ei ymmärretä Enemmän havaintoja, silti vähemmän susia Linnustus alkoi, pystykorva hiottu iskuun Metsästäjäliiton toiminnanjohtaja: Aikainen kyttäysjahti tuo haastetta peuranmetsästykseen Ammattimetsästäjä: Aloittelevat metsästäjät ABCkoulutukseen Supikoira vaarallinen tautipesäke Susiongelma räjähtää käsiin
92 cm Katon syv. 80 cm, lev. 64 cm, lev. 63 x 44 x 51 cm Jopa 200 metrin kantama Valmistusmaa: Ranska Takuu 2 vuotta alk. 49 cm, lev. Harjakattoinen koirankoppi Tasakattoinen koirankoppi Lämpöeristetty Ulkomitat: L1200 x S760 x K1100 Lämpöeristetty Ulkomitat: L1200 x S760 x K800 Verkkokauppa: www.petnap.fi Myymälä: Kuoppamäentie 10 33800 Tampere ( 0400 957705 Koiratarha 4x4m Korkeus 1,84 m Verkko tai kalteri Top Safe metallihäkit Jopa 800 metrin kantama Valmistusmaa: Ranska Takuu 2 vuotta Jopa 1500 metrin kantama Valmistusmaa: Ranska Takuu 2 vuotta esim. 37,70€ alk. 92 cm Häkin korkeus: 66 cm 95,05€ 227€ Koulutuspanta Numaxes Canicom 5.201 Koulutuspanta Numaxes Canicom 5.800 Koulutuspanta Numaxes Canicom 5.1500 269€ 329€. Rekisteröityneelle asiakkaalle verkkokaupassa. Pieni autohäkki mitat: Pohjan syv. 20 kg Kaksi ovea Rekisteröityneelle asiakkaalle verkkokaupassa. 97 cm x 61 cm Runko: alumiini, hopea Rukolevy: puolikova kuitulevy (MDF), harmaa Paino n. 369€ alk. 91 cm, lev. 66 cm Katto (LxS) n. 93 cm Katon syv. 318€ Top Safe tupla alumiinihäkki harmaa Top Safe teräs tuplahäkki väliseinällä 2-kokoa 169€ 666€ Rekisteröityneelle asiakkaalle verkkokaupassa. 97 x 92 cm Korkeus: n. Pohja: (LxS) n. 93 cm Häkin korkeus 67 cm 75,05€ Iso autohäkki mitat: Pohjan syv
15% PENTUALENNUS kun vakuutat koiranpentusi alle 4 kuukauden ikäisenä.* Miten elätkin – elä täysillä ja turvallisesti! Lue lisää www.agria.fi Seuraa meitä Facebookissa Agria on eläinvakuuttamisen asiantuntijayhtiö joka toimii kaikissa Pohjoismaissa. Kun vakuutat koirasi Agriassa, saat:. Vakuutus ei ole varovaisuutta, vaan vapaus elää täysillä turvallisesti. Valitse vakuutuksesi Agriasta; meille eläimet ovat pääasia
48 Patruunan iskuteho Riistaluokituksissa kaliiperi ei ratkaise luvallista asetta. 12 Jahtiin idässä Pohjoiskarjalaisia metsästäjiä kismittänyt hirven rauhoitus on osin purettu tänä syksynä. Tapio Malmi valmistelee Romeon ja Katriina Metsoila Ringo-koiran. Metsäjänistä on paikoin vähän, ja nyt nautitaan myös luonnosta ja hyvästä seurasta. 64 Lihaa vakuumiin Riistalihan oikeaoppinen pakkaaminen ja käsittely lisäävät merkittävästi lihan säilyvyyttä ja laadun pysyvyyttä. Toisessa maailmansodassa niistä kehitettiin panssarintorjuntaan sopivia malleja. Metsästäjäliiton uusi toiminnanjohtaja Heli Siitari kertoo, että Euroopassa on paikoin paha susiongelma. 16. 62 Tärkeä lahtivaja Etenkin suurissa seuroissa hirvilupien määrä voi olla hyvin iso, joten toimiva lahtivaja on suuressa roolissa. 42 Sako 9,3 x 62 Sako 85-sarjan 9,3 x 62 on tarkoitettu isolle riistalle. Parhaan saa tekemällä itse. Nyt Iivari Pääkkösen pajassa syntyy puukko poikineen. Kysyntää riittää. 30 Omat sähköt leiriin Pimeässä syysillassa metsäleirillä kaipaa muutakin kuin nuotion ja taskulampun valoa. 66 Jänisjahtiin Syyskuun alussa alkaneen jänisjahdin luonne on muuttunut vuosien saatossa. 44 Tikan karjupyssy Tikka T3X WILD BOAR .308 14X1 on kunnon karjupyssy isompaankin jahtiin. Silti kykyjen vahvistaminen on ensiarvoisen tärkeää. 74 Aseena käsikranaatit Käsikranaatit tunnettiin jo 1600-luvulla. Tähän saakka peuroja on käytännössä saattanut metsästää kyttäämällä vuodenvaihteen molemmin puolin. 27 Tehokkaat kanuloukut Nyt alkavassa juttusarjassa käydään läpi erilaisia vaihtoehtoja, joilla pienpetoja pyydetään. 34 ABC-kurssille Hausjärven-Riihimäen riistanhoitoyhdistys on järjestänyt jo monena vuonna ABC-kursseja aloitteleville metsästäjille. 20 Haukkuja metsään Hyvän linnunhaukkujan kyvyt ovat pitkälti luontaiset. 38 Aikainen kytisjahti Tänä syksynä peltojahtiin pääsi jo syyskuun alussa. 10 ”Susiongelma räjähtää” Metsästäjäliiton uusi toiminnanjohtaja Heli Siitari sanoo, että Euroopan susiongelma tulee räjähtämään käsiin. Kuva: Minja Vitikka 10 Roikkalamppu kameran jalustaan kiinnitettynä tuo valoa syksyisen metsästysretken pimeydessä. Eräaggregaatti on osoittautunut perin käyttökelpoiseksi. Ne eroavat toisistaan pääosin materiaalien suhteen. 53 Puukko kyläsepältä Sepän ammatti alkoi kiinnostaa roolipelien kautta. Näin sanoo supit läpikotaisin tunteva ammattimetsästäjä Juha Mäkimartti. 56 Nöyrä palvelija Puukko kannattaa valita huolella, eikä vain napata ensimmäistä eteen osuvaa. 24 Paha raatokoira Raatokoiraksikin haukuttu supikoira on paha tautien levittäjä. 85 Susi jäi loukkuun Metsästäjälle on runsaasti kotimaisia venevaihtoehtoja. 30 Suomenajokoirat Romeo ja Ringo saavat ylleen ajokoiralle nykyään tarpeelliset tykötarpeet – tutkapannan ja turvaliivin. 4 Sisältö 6/2017 6 Luken susimäärät Luken tutkimusprofessori Ilpo Kojola kertoo, miten Luke päätyi susien kanta-arviossaan lukuihin, joiden perusteella Suomen susimäärä on vähentynyt
Avustushakemuksia saatiin 140, mikä on noin 23 prosenttia edellisvuotta vähemmän. Metsästyslakien sääntely on alan osaajien hallussa, ja sen vuoksi voidaan odottaa, että nämä luonnon pienriistan suuret tuhoajat voitaisiin hävittää, supikoirahan on vieraslaji ja se ei kuuluu maamme riistaeläimiin. Idästä Suomeen reilu kaksi vuosikymmentä sitten saapunut supikoira menestyy luonnossa hyvin – se on raadonsyöjä, joka syö paremman puutteessa myös marjoja. syyskuuta kaadettua karhua epäillään alle yksivuotiaaksi asiantuntijalausunnon perusteella. Kansanedustaja Mikko Savola (kesk.) perää aselupakäytänteiden järkeistämistä. Sen sijaan supia ei juurikaan tavata Norjassa, ja Ruotsissakin vain harvalukuisesti. Vaikka niitä on paljon, sitä ei juurikaan tunneta – parhaiten sen tuntevat metsästäjät. Aseluvan myöntämisen perusteet eivät kuitenkaan muutu. Suomessa niitä arvioidaan olevan satoja tuhansia. Jos supikanta saa vapaasti kasvaa, ovat metsäkanaja vesilintujen määrät vahvasti edelleen ehtymässä. Niiden kokonaismäärä on jatkuvasti lisääntynyt. Metsähallituksen erävalvojat tarkastivat viime vuonna lähes 10 000 luonnossa liikkujaa. Vähän rikkeitä ?. Se tiedetään, että supi on paha tautien levittäjä – on mahdollista, että se voisi levittää itärajan yli myös pelättyä afrikkalaista sikaruttoa, jota ei haluta Suomeen. Puolen millin potti ?. Kuusamolaisesta kaadetusta karhusta oli tehty asianmukainen ilmoitus viranomaisille. Suurpetoihin kohdistuvia laittomuuksia todettiin sama määrä kuin edellisvuonna eli neljä törkeää karhuihin kohdistunutta metsästysrikosta. Yli 60 prosenttia kaikista todetuista rikkeistä liittyi kalastukseen. Asiatuntijalausunnon perusteella käynnistettiin rikostutkinta. Kansanedustaja haluaa myös, että perusluottamus lainkuuliaisiin ihmisiin tulisi säilyttää nykyistä paremmin. Kolmesta Pohjoismaasta Suomessa on eniten supikoiria, jotka aiheuttavat muulle riistalle merkittävää vahinkoa. Aseluvan voi osin saada jatkossa ilman poliisiasemalla käyntiä. Ne ovat muun muassa taitavia uimareita, jotka pystyvät tyhjentämään lintujen pesät saarista ja luodoilta. Villiminkkien ja supien lisäksi pienpetoihin luetaan myös kettu ja mäyrä, mutta niiden aiheuttamat vahingot muulle riistalle ovat vähäisiä etenkin supiin verrattuna. Tästä on hyvänä osoituksena pohjoisen Supikoira Life -projekti, jolla on saatu estettyä supikoirien levittäytyminen Suomesta Ruotsiin ja Norjaan. 09-413 97 300 asejaera.toimitus@karprint.fi Päätoimittaja: Juha Ahola Myyntiryhmän päällikkö: Eija Kiukkonen p. Avustuksia maksettiin pääasiassa maataloudelle aiheutuneista vahingoista. 09-413 97 300, tilaukset@karprint.fi Tilaushinnat: Kestotilaus 61 euroa/vuosi Määräaikainen 68 euroa/vuosi Ilmestyy 8 numeroa vuodessa. Suomen metsäkanalintujen määrä on tänään aallonpohjassa. Vuosittaiseen vaihteluun vaikuttavat muun muassa säätila, yksittäisten vahinkojen laajuus ja sijainti sekä viljelijöiden oma aktiivisuus avustusten hakemisessa. Suuri syy tähän löytyy villiminkeistä ja supikoirista. Sen takia asiassa on käynnistynyt rikostutkinta. Aselupakäytännöt ?. Se on vähiten 2000-luvulla.. Supikoirakannan kasvua voidaan rajoittaa, jos näin halutaan. ELY-keskukset maksoivat avustuksia rauhoitettujen eläinten vuonna 2016 aiheuttamista vahingoista yhteensä noin 500 000 euroa. Tarkastuksia tehtiin yli 2 000. Onkin syytä kysyä, miksi supien sallitaan jatkuvasti lisääntyvän. Kuusamossa 2. joulukuuta 2018, jolloin aselupahakemuksen voi jättää sähköisesti. Näin pitäisi toimia myös muualla Suomessa. Luvatonta metsästystä havaittiin vain kahdeksan kertaa, eli 0,4 prosentissa tarkastuksista. Erityisasiantuntija Hanne Lohilahti ympäristöministeriöstä kuitenkin korostaa, että tästä ei voida kuitenkaan vetää johtopäätöstä, että itse vahingot olisivat pidemmällä tarkastelulla vähentyneet. Poliisihallituksen asehallintopäällikkö Mika Lehtonen on kertonut, että lupaprosessia halutaan yksinkertaistaa, niin että hakija käy poliisilaitoksella vain kun hänen henkilökohtainen sopivuutensa halutaan arvioida. Uudistuksessa luovutaan soveltuvuustestistä, joka otettiin käyttöön Jokelan ja Kauhajoen kouluampumistapausten jälkeen vuonna 2011, jolloin aselupien hakemista kiristettiin. 09-413 97 390 eija.kiukkonen@karprint.fi Tilaukset ja osoitteenmuutokset: Tilaajapalvelu, ma–pe klo 9–15, p. Supikoira on taitava luonnossa liikkuja. Supi on levinnyt Suomessa kuluneen kahden vuosikymmenen aikana koko maahan, sitä esiintyy tänään myös jo tunturi-Lapissa saakka. Joka kymmenes kaikista tarkistetuista oli tehnyt jonkin valvontarikkeen. Karhun ikä selville ?. Miksi Suomessa sallitaan näin runsas pienpetokanta siinä määrin, että kanaja vesilintukannat ovat jatkuvasti vähentyneet. Kustantaja: Karprint Painopaikka: Karprint Oy, Vihti 2017 ISSN 0781-2124 Pienpedot hävittävät metsäkanaja vesilintumme ?. Näin poliisilla on enemmän resursseja käytettävissä sellaiseen työhön, joka on aseturvallisuuden kannalta merkittävää. Paikalla käyneellä rajavartioston partiolla oli herännyt epäily karhun iästä. Lupauudistukset tulevat käyttöön kahdessa vaiheessa loppuvuodesta ja 1. Savolan mielestä ampumaaserikossyytteeseen asettaminen määräaikaisen luvan vanhenemisesta ilman ennakkovaroitusta on kohtuutonta. Aselupa uudistuu ?. Aseluvan hankkiminen yksinkertaistuu ja nopeutuu. Metsästäjien laillisuusja luvallisuusasioiden todettiin olevan hyvin kunnossa. Maksettujen avustusten yhteenlaskettu summa laski noin 12 prosenttia. Se on pahin raivotaudin levittäjä, mutta se on myös pahin kanaja vesilintujen poikastentuhoaja. Karhun ikä voidaan viranomaisten mukaan selvittää, ja on kerrottu, että se tehdään mahdollisesti ulkomailla. Rikkeiden osuus oli ennätysvähäinen, näin alhaalla se on ollut viimeksi vuonna 2000. 5 PÄÄKIRJOITUS Toimitus: Karprint Oy, Vanha Turuntie 371, 03150 Huhmari, p. Niin ei saa tapahtua. Osa metsästäjistä toki tekee parhaansa supien pyytämisessä, mutta on aika tarttua härkää sarvista, ja metsästystä harrastavan suuren enemmistön on syytä tarttua epäkohtaan vahvasti ja ryhdyttävä vahvoihin toimii supikannan hävittämiseksi
Kuva: Ilpo Kojola. 6 Luonnonvarakeskus asetti seurantapannan 14 suden kaulaan vuonna 2017
Tästä voisi varovaisesti arvioida, että tällä hetkellä susia on 50-100 enemmän kuin mitä virallinen maaliskuun kanta-arvio kertoo. 7 . Susien määrän arviointi aiheuttaa edelleen voimakkaita ristiriitoja Enemmästä tuli vähemmän Ilpo Kojola on Luken tutkimusprofessori. Enemmän havaintoja, vähemmän susia Julkisuudessa on ihmetelty myös sitä, kuinka uusimmassa arviossa on edellisvuotta suuremmasta havaintomäärästä saatu kuitenkin lopputulemaksi vähemmän susia, kuin mitä niitä arvioitiin olevan edellisenä vuotena. Kojolan mukaan Suomessa on susille asetettu GPS-pantoja jo yli 30 vuoden ajan ja tällä seurannalla on saatu näyttöä siitä, kuinka suuria susien käyttämät reviirit ovat. Kojola kertoo tämän johtuvan kirjaajien tiheydestä. Metsähallituksen Suurpedot.fi –sivuston mukaan susipari saa kolmesta kuuteen, joskus jopa yli kymmenen pentua. Kaikissa keskusteluissa unohdetaan se oleellinen asia, että kanta-arvio on siltä ajalta, kun sudet eivät olleet vielä lisääntyneet tänä vuonna. Vuotta aiemman kanta-arvion pohjana oli yhteensä 6554 susihavaintoa. Luonnonvarakeskuksen (Luke) tutkijaprofessori Ilpo Kojola kertoo, että susien määrän laskennan pohjana käytetään petoyhdyshenkilöiden tekemää havaintotaulukkoa Tassu-järjestelmästä. Sen todellisuutta ja paikkansapitävyyttä on arvosteltu erityisesti siellä, jossa kärsitään susien aiheuttamista vahingoista. – Tassu-aineistosta kaivetaan esiin parit ja laumat. Toisin sanoen jopa lähes 300. Luken arvion mukaan lisääntyviä pareja on 17. Lisäksi apuna käytettiin toisen kerran dna-aineistoa, ja huomioon otettiin lisäksi susien kuolleisuustilastointi. – Havaintojen lukumäärän kasvu johtuu siitä, että sudet ovat entistä enemmän painottuneet alueille, joissa aktiivisia havaintojen kirjaajia on tiheämmässä.. Tätä on hämmästelty. – Jos meillä ei ole käytössä mitään apuaineistoa, joudumme hahmottelemaan lopullisen arvion. Kuva: Jouni Hyvärinen K eväällä julkaistu susikanta-arvio on puhututtanut eri piireissä. Vuoden 2017 kanta-arviota varten oli käytettävissä yhteensä 8047 Tassu-tietojärjestelmään kirjattua susihavaintoa. Mukaan otetaan myös aineisto susien GPS-seurannasta. Miten susia voi olla Luken laskelmissa vähemmän, jos havaintoja on enemmän. Hänen tutkimusalaansa ovat erityisesti suurpedot. Kojola kuitenkin selventää, että ei voida olla täysin 100-prosenttisen varmoja siitä, johtuvatko tyhjät alueet aina reviirin päättymisestä vai siitä, että kyseiseltä alueelta ei vain ole tullut havaintoja. Jos nämä kaikki ovat onnistuneet tekemään edes jonkinlaisen pentueen, on tämänhetkinen susimäärä huomattavasti suurempi. Digitalisella kartalla erottuu reviiri silloin, kun runsaampien havaintoryppäiden väliin jää tyhjiä alueita
– Onnistumisprosentti 56 jäi tyydyttävälle tasolle. – Tiedetään, että osa jää viivyttelemään synnyinlaumaansa vartioimaan uusia pen. Tulokset osoittivat sen, että ne olivat vahvasti samassa linjassa Tassuun kirjattujen havaintojen kanssa. – Noin puolet reviireistä oli dna-seurannan piirissä. Tulevana talvena onkin tarkoitus keskittyä ulostenäytteiden keräämiseen. Näytteiden keruu kuuluu seurantojen kehittämishankkeeseen ja näin rahoitus työhön on jo olemassa. Näin on toimittu jo vuosikausia. – Jos susia on esimerkiksi kymmenen, ei näytteitä kannata kerätä satamäärin, vaan reviiriltä riittää kolminkertainen määrä susimäärään nähden. Kojola lupailee, että tulevana talvena dnanäytteiden keruuta jatketaan ja susikannan arviota kehitetään yhä enemmän siihen suuntaan, että arviot tehdään geneettisin perustein. Dna-tutkimus on kuitenkin kallista ja kannattaa panostaa sellaiseen tutkimukseen, josta saadaan luotettavaa tulosta. Eikö susi tee lainkaan pentuja. Ensin lasketaan, loput arvataan Kanta-arviossa lasketaan petoyhdyshenkilöiden tekemät varmat havainnot kaikista susipareista ja laumoista. Puheet salakaadoista saivat taas lisää vettä myllyyn. tuja. Laumoissa on yksilöllistä vaihtelua ja nuoret voivat lähteä laumasta 10-24 kuukauden ikäisinä. 8 Kun Luke oli julkaissut viimeisimmän arvionsa susikannan vähenemisestä, suojelijoiden leirissä osoitettiin syyttävää sormea metsästäjiä kohtaan. Niissä ei ollut riittävää määrää dna:ta analyysiä varten. Muutto vilkastuu maaliskuusta toukokuulle. Kojolan mukaan näytteitä ei kannata kerätä liikaa niiltä alueilta, joissa on jo vakiintunut lauma ja sen koosta ollaan hyvin perillä. Tänä vuonna oli toisen kerran käytössä dna-yksilöinti, joka erottaa varmuudella eri yksilöt toisistaan. Meillä kantaan lisätään yksinäisten osuus 15 prosentilla. Moni kummastelee, kuinka susi, joka on kuitenkin tunnetusti Viimeisintä kanta-arviota pidetään Lukessa hyvin paikkaansa pitävänä uusien menetelmien vuoksi. Ulostenäytteissä onnistuttiin hyvin. Näytteiden perusteella saadaan ihan eri tavalla varmuutta siihen, onko meidän hahmotelma kohdillaan. – Toiveeni on, että poronhoitoalueen ulkopuoliseen Suomeen saadaan dna-keruukäytäntö, jos vain resurssit sen sallivat. Vähäisen lumen aikaan jälkien havainnointi on vaikeaa. Kojolan mukaan laumat eivät aina liiku yhdessä, vaan sudet hajaantuvat reviirille. Kirjallisuuden perusteella susikannasta yksinäisiä susia on 6-20 prosenttia. Eri sidosryhmiä on hämmästyttänyt kantaarvion ilmestymisen jälkeen, kuinka määrä voi olla laskusuuntainen, vaikka havaintoja tulee koko ajan lisää. Kojola kertoo myös, että sulanmaan aikana riistakameroihin tallentuva tieto on tärkeää. Susien tiedetään käyttävän mielellään syrjäisiä metsäautoteitä ja ulostavan myös niille. Eteläja Länsi-Suomessa näytteitä keräsivät vapaaehtoiset ja Itä-Suomessa meidän omat ammattilaiset. Kojolan mukaan epäonnistuminen näin suuressa määrässä aiheutui lumelta kerättyjen virtsanäytteiden heikosta laadusta tutkimukseen nähden. – Yksinäiset sudet liikkuvat paljon, mutta niistä tulee myös paljon havaintoja. Havainnoissa otetaan huomioon vain parit ja laumat. Dna-näytteiden keräämisen ja luotettavan tiedon keruun perusteena käytetään kuitenkin tietoa siitä, että ne jättävät ulosteensa kulkureiteille ja myös ison saaliin ympärille, johon koko lauma kokoontuu syömään. Yksittäisten susien määrän arviointi perustuu puhtaasti matematiikkaan. Mikäli meille halutaan samanlainen käytäntö kuin Ruotsissa, jossa analysoidaan kaikki parit ja laumat joka vuosi, vaatii se sitten enemmän resursseja ja sitä en tiedä mistä niitä saataisiin. Siitä määrästä sudet tulevat jo hyvin profiloiduiksi. Kojolan mukaan pennut lähtevät laumasta liikkeelle noin vuoden iässä. – Vahvan lumen ja erityisesti pehmeän lumen aikaan sudet liikkuvat enemmän yhdessä, koska liikkuminen on helpompaa, kun joku tekee edellä polkua. Kanta-arvio tehdään kuitenkin maaliskuulla, jolloin pennut ovat emonsa reviirillä. Dna-näytteitä analysoitiin 964 kappaletta, joista kuitenkin vain 544 tuotti onnistuneesti yksilömäärityksen. Dna-määrityksiä tehtiin sekä ulosteettä virtsanäytteistä. Lauma merkitään silloin, kun susia on kerralla kolme tai enemmän
Eikö susi olekaan uhanalainen. Susi ei ole kansallisesti uhanalainen, jos kannassa on 500 lisääntymiskykyistä eläintä. Kojolan mukaan vuosina 2015 ja 2016 tehty kannanhoidollinen metsästys on vaikuttanut oleellisesti susien määrään. Kojola seisoo vahvasti laskennan oikeellisuuden takana. – Susia kuoli 79 kappaletta ja kaikki parit eivät aina lisäänny. Kaadetuista susista suurin osa oli aikuisia, mukana myös alfanaaraita sekä alfauroksia. Kuva: Luonnonvarakeskus. – Populaatio, mihin Suomen sudet kuuluvat, on noin 50 000-60 000 yksilöä. Osaan reviireistä jäljelle jäi vain nuoria yksilöitä, eikä niihin syntynyt pentuja. Spekuloinnilla susien määriä ei voi arvioida, meillä pitää olla varmaa tietoa havainnoista. Toivottavasti myös saamme resursseja riittävästi, jotta dna-pohjaista arviointia voidaan vahvistaa. Uhanalaisuusluokan yksi peruste on lisääntyvien yksilöiden määrä. Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa poliittisuus korostuu, ja se juontuu siitä, että koirametsästyskulttuurilla on vahva asema. Naaras ei aina jää pesälle, vaikka pariskunta olisi ollut yhdessä jo pitkään. Kuva: Ilpo Kojola isoa reviiriä ja tappaa suurta saalista, tulee jossain vaiheessa näkyviin myös niin, että tieto tulee meille asti. Kojola kertoo myös, että Luonnonvarakeskuksen tehtävä on vain tuottaa teknistä tietoa susien määrästä – heidän tehtävänään ei ole päättää siitä, kuinka paljon susia meille halutaan. Uros ja naaras merkkaavat reviiriä, naaras kiimatiputtelulla. Eväiksi ristiriitojen vähenemiseen ja yhteisymmärryksen lisääntymiseen eri tahojen välillä Kojola toivoo yhteistyötä kannan seurannassa. Havaintojen väliin jää tyhjää, jolla reviirit erottuvat toisistaan. n Erja Pekkala – Susi on erittäin poliittinen, ja samoja sävyjä on muuallakin Europassa. Ilpo Kojolan mukaan maailmassa on susia noin 200 000 ja se ei ole uhanalainen laji maailmalaajuisesti katsottuna. Kansainvälisen Luonnonsuojeluliiton asettamien kriteereiden mukaan susi on kuitenkin Suomessa kansallisesti erittäin uhanalainen. Vaikka geneettisesti tapahtuu eriytymistä maantieteellisen etäisyyden kasvaessa, ei 60 000 yksilön populaatio ole millään tavalla uhanalainen. – Tarvitaan avoimuutta aineistojen läpikäymiseen. Sosiaalinen kantokyky on osoittanut, että tänne ei missään tapauksessa mahdu viittäsataa aikuista yksilöä, vaikka luonto sen kestäisi saaliseläinten muodossa. Viimeksi meillä jo oli yritystä siihen suuntaan ja kirjoitimme auki kannanhoidollisen prosessin, jossa reviirit käytiin läpi. Jos havaintojen välillä on useita viikkoja, voidaan pentueet erotella toisistaan vain dna-määrityksellä. Konflikti on luonteeltaan kuitenkin erilainen kuin muualla Euroopassa, jossa susi aiheuttaa lähinnä lammasvahinkoja. 9 Suden kiima-aika on helmi-maaliskuussa. hyvä lisääntymään, ei kuitenkaan saa pentutuotantoaan nousujohteiseksi. – Meillä on tiedossa, että kaikilta alueilta havaintoja ei haluta jostain syystä ilmoittaa. Kojola kuitenkin myöntää, että susi on hyvin vahvasti poliittinen eläin. Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa poliittisuus korostuu, ja se juontuu siitä, että koirametsästyskulttuurilla on vahva asema. Kuvassa oikealta Karvia – Jalasjärvi reviiri, Karijoki – Teuva reviiri, sekä vasemmalla ylhäällä näkyy vielä Närvijoen – Pörtomin reviiri. Ilpo Kojola toivoo, että naaraan kiimatiputtelu kirjataan jatkossa systemaattisesti TASSUUN, koska se ennakoi lisääntymistä. Myös ihmisen toimesta susikantaa säädellään. Euroopan yhteisön alueella tällaisia maita ovat Romania ja Espanja sekä ehkä myös Italia. Uskomme kuitenkin, että susi, joka käyttää Kun susihavaintoja tulee runsaasti, ne muodostavat selkeät reviirialueet. Hän myöntää kuitenkin, että on alueita, joista ei tule havaintoja, mutta sen ei pitäisi vaikuttaa oleellisesti Tassujärjestelmän todenmukaisuuteen. Konflikteja ihmisen kanssa on niin paljon, ettei sellaisille määrille ole edellytyksiä. Jos pentueita on samaan aikaan eri puolilla jotain tiettyä aluetta, silloin tutkitaan mistä on kyse. – Susi on erittäin poliittinen, ja samoja sävyjä on muuallakin Europassa
– Esimerkiksi Saksassa syrjäseuduilla pelätään ihan samalla tavalla laittaa lapsia yksin koulutielle. Heillä on jo ainakin 50 laumaa ja entisen Itä-Saksan alueella sudet ovat aiheuttaneet myös koiravahinkoja. Siellä karhuja on Metsästäjäliiton uusi toiminnanjohtaja Heli Siitari on noutajakoiraharrastaja ja metsästää koiriensa kanssa kotimaassa ja ulkomailla. Romaniasta löytyvät Euroopan vahvimmat suurpetokannat ja monin paikoin ollaan vaikeuksissa lampaiden laidunnuksen vuoksi. Erään villieläinasiantuntijan mukaan ongelmaan joudutaan puuttumaan lähiaikoina. 10 Metsästäjäliiton uusi toiminnanjohtaja uskoo susipolitiikan muuttuvan ”Susitilanne rä jähtää käsiin” Metsästäjäliiton uusi toiminnanjohtaja haluaa päästä eroon siitä, että susiensuojelujärjestöt valittavat jokaisesta myönnetystä susiluvasta. Siitarin mukaan tämä ei pidä paikkaansa ja on hyvä, että asioista puhutaan, jotta susialueiden ihmiset saavat vertaistukea ja tietoa etteivät ole asian kanssa yksin. – Italian hybridiongelman on tunnustanut jo paikallinen eläinjärjestökin. Italian vuoristoalueella ongelmaksi on tullut runsas hybridien määrä. – Näyttää siltä, että ainakin EU:n suojelutukitoimet ovat tehonneet ja susikanta kasvaa reipasta vauhtia koko Euroopassa. Siitari luettelee myös muita valtioita, joissa susiongelmien kanssa painitaan. Kuva: Heli Siitari. Romaniassa oli jo vuoden kestänyt metsästyskielto sekä karhuille että susille, mutta konfliktien vuoksi juuri äskettäin on päätetty aloittaa poikkeuslupien myöntö uudelleen. M etsästäjäliiton uusi toiminnanjohtaja Heli Siitari kertoo, että susitilanne alkaa olla läpi koko Euroopan samankaltainen kuin Suomessa. Hänellä on myös noutajien taipumuskokeen sekä working testin ylituomarioikeudet. Suojelutahot ovat tuoneet sosiaalisessa mediassa julki, että susia pelätään ainoastaan Suomessa ja muualla niiden kanssa eletään sulassa sovussa
– Lautakunnan sivuille on kerätty tietoa parhaista käytännöistä ja tätä tietoa pitäisi levittää laajemmalle. Aineiston luotettavuutta pitää voida kasvattaa, sillä se syö pohjan koko hommalta, jos tulee liikaa näytteitä, joita ei voida analysoida. Siitari harmittelee, ettei meillä ole samalla tavalla resursseja kuin esimerkiksi Ruotsissa, jossa käytetään kymmenen kertaa enemmän rahaa kannan arviointiin. Sidosryhmien tulisi yhdessä pohtia kuinka saadaan mahdollisimman edustavia näytteitä ja kuinka asiasta tiedotetaan. n Erja Pekkala jopa lihotettu ja kesytetty ulkomaalaisia metsästäjiä varten. Pihasusiin puututtava Metsästäjäliitto toivoo, että jatkossa pihasusiin pystyttäisiin puuttumaan nopeammin. – Jos vapaaehtoistyö menetetään, niin emme jatkossa saa minkäänlaista kannanarviota. Siitari uskoo vahvasti, että lähitulevaisuudessa suden uhanalaisuusstatus tulee muuttumaan alati lisääntyvien ongelmien myötä. Yhtenäistä standardia on vaikea luoda, sillä olosuhteet eri maissa ovat hyvin erilaiset. – Susi on osa Suomenkin luontoa ja kaikkia susia emme voi hävittää, mutta ongelmia aiheuttaviin yksilöihin pitää pystyä puuttumaan nopeasti. – Kenttäväen kanssa pitäisi päättää yhdessä mitä lasketaan, milloin lasketaan ja kuinka näytteitä otetaan. Siitari kertoo olevansa melko varma, että susiongelma tulee räjähtämään käsiin lähivuosina ja hän uskoo vahvasti, että silloin muuttuu myös susipolitiikka. – Luken pitää osata myös katsoa omia tuloksia kriittisesti, sillä tieteen kannalta jokaisessa menetelmässä on heikkoutensa. – Kaikkien ihmisten susihavainnot ovat todella tärkeitä. Yhteistyön lisääminen tässäkin suhteessa lisäisi luottamusta. Espanjassa ja Ranskassa on totuttu laiduntamaan lampaita vapaasti vuoristoseuduilla, mutta nyt sudet aiheuttavat ongelmia. – Meidän tulee päästä pois myös sellaisesta käytännöstä, että eräät susiensuojelujärjestöt valittavat jokaisesta myönnetystä susiluvasta. Uudenlainen yhteistyö Metsästäjäliitto on toiminnanjohtajansa mukaan valmis rakentamaan uudenlaista yhteistyötä eri tahojen välillä. Paikallisten arvio susien määrästä poikkeaa yhtälailla meillä kuin muualla virallisesta määrästä. Kuva: Minja Vitikka Metsästäjäliiton uusi toiminnanjohtaja uskoo susipolitiikan muuttuvan ”Susitilanne rä jähtää käsiin” puutuessa, sillä he ovat valtava resurssi valtiolle tässä työssä. Dna-näytteiden kerääminen yhdistettynä muihin havaintoihin on oikea suunta, mutta se pitää organisoida kunnolla. Jos suojakeinot eivät auta, asiaan pitää pystyä puuttumaan. – On kohtuutonta, että tietyt ihmisryhmät joutuvat kärsimään kohtuuttomasti. 11 Heli Siitari on koulutukseltaan filosofian tohtori sekä dosentti Jyväskylän yliopistosta. Ongelmana hän kuitenkin pitää sitä, kuinka havaintoaineisto saadaan luotettavaksi. – Päätöksentekoon tarvitaan muutosta, jotta tulevaisuudessa voidaan tarvittaessa poistaa jopa kokonaisia laumoja, jotka aiheuttavat jatkuvasti ongelmia ihmisille ja kotieläimille. Susikonflikti ei myöskään saisi olla metsästäjien ja luonnonsuojelijoiden välinen vaan asiassa pitäisi ottaa huomioon ja kunnioittaa maaseudun ihmisiä Kanta-arvion ongelmat Siitarin mielestä kannan arviointi on myös ympäri Eurooppaa samanlainen ongelma. – Lukella on iso rooli luottamuksen lisäämisessä ja olisi suotavaa, että heillä toimisi viestijöitä, jotka tietävät kuinka asioista tiedotetaan suurelle yleisölle. Suomessa susikannan arvio perustuu lähes kokonaan vapaaehtoisena tehtävään työhön. Tutkijana tiedän, että tutkijat eivät välttämättä ole parhaita tässä työssä. – Se että kuunnellaan paikallisia ihmisiä ja otetaan heidät mukaan päätöksentekoon, vähentää tutkitusti pelkoja, myös turhia. Keneltäkään ei voida viedä elinkeinoa susien vuoksi. Osassa maata on jo nähtävissä, että havainnoista ei ilmoiteta ja tämä johtuu luottamuspulasta. Nyt tarvitaan kannustusta ja radikaaleja liikkeitä. Hän pitää tärkeänä, että motivoituneet vapaaehtoiset eivät joudu pettymään luottamuksen. Sosiaalinen kestävyys Siitari peräänkuuluttaa parempaa yhteistoimintaa sidosryhmien välille, jotta ongelmia opittaisiin paremmin ymmärtämään kaikkien näkökulmasta. Siitarin mukaan dna-tuloksia pitäisi verrata huolella kenttähavaintoihin, koska ongelmana on se, että kaikista yksilöistä harvoin saadaan näytteitä. Tavoitteena on myös vanhojen metsästystapojen säilyminen Suomessa. Siitari kertoo, että EU:n alainen suurpetolautakunta on perustettu pohtimaan keinoja konfliktien hallitsemiseen. – Tässä tarvitaan keskusteluyhteyttä osapuolten välillä. En voi muuta kuin kannustaa jokaista ilmoittamaan havainnoistaan, vain sillä keinoin voimme vaikuttaa aineiston laatuun ja määrään ja samalla siihen minkälaista susipolitiikka meillä tehdään. Lautakunta toimii eri sidosryhmien yhteenliittymänä ja lautakunnan suomalainen perustajajäsen on Paliskuntainyhdistys. Sosiaalisen kestävyyden rajaa susien sietämisessä tulisi saada nostettua ja tiedottaminen on tässä tärkeässä roolissa. Kannustamme toki myös metsästyskoirien suojaamiseen, vaikka olemassa ei ole kovin tehokkaita keinoja. Itsekin tutkijana Siitari luottaa, että tieteellinen tutkimus on ainoa oikea tapa selvittää susien todellinen määrä, koska tiede perustuu tutkittuun tietoon
Erikoista on, että Luken mukaan hirvikanta olisi vahvistunut ja suurpetokanta osin vähentynyt. – Aika moni käy jahdissa pohjoisessa, jossa hirviä saa ampua, sanoo Inkinen. Etenkin vasojen osalta metsästystä oli ehkä syytä hillitä. – Suurpetokanta ei ole mihinkään kadonnut vaan pikemminkin päinvastoin! Tätä taustaa vasten saamamme 286 kaatolupaa – mikä tarkoittaa 350 hirveä – tuntuu aika suurelta. – Toivottavasti metsästäjät käyttävät malttia jahdeissa. Riistaneuvoston asettama 2,5 hirveä 1000 hehtaarilla on suurin piirtein tuo 600 hirveä. 12 L ieksan riistanhoitoyhdistys pääsee jahtamaan hirviä vuoden tauon jälkeen. Pohjois-Karjalassa on perinne, ettei kaatolupia jää käyttämättä. Luke väittää, että Ilomantsissa olisi hirviä runsaasti, mutta väite ei voi pitää paikkaansa, vaikka tosin esimerkiksi karhujahdin yhteydessä jonkin verran havaintoja hirvistä kertyi. – Riistanhoitoyhdistys ei ole Lukelle mitään tietoja antanut. Tosin yhdistyksen toiminannohjaaja Matti Törrönen epäilee hieman metsästyksen mielekkyyttä. Karhukanta on Törrösen mukaan kasvanut viimeiset viisi vuotta, susikanta ei ole ainakaan mainittavasti vähentynyt, ilveskanta on vahva ja ahma levittäytyy alueelle. Hirven rauhoitus osittain purettu Pohjois-Karjalassa harvinaista se on. – Meillä oli 22 karhunkaatolupaa ja luvat tulivat käytetyiksi kuudessa päivässä. Muutamalla seuralla on lupapankkikäytäntö, mutta aika Suurpedot kurittaneet raskaasti hirvikantaa Pohjoiskarjalaisia metsästäjiä kismittänyt hirven rauhoitus on osin purettu tänä syksynä. Suurpedot ovat verottaneet Pohjois-Karjalan hirvikantaa niin raskaasti, että paikoin ei päästä vieläkään hirvimetsälle. – Yhdistyksen hallitus päätti kuitenkin yksimielisesti pitää hirven rauhoitettuna tämän kauden, sanoo toiminnanohjaaja Jari Inkinen. Inkisen mukaan jahti-into ei ole laantunut, vaikka jahtiin ei ole pariin vuoteen Ilomantsissa päästykään. Yksikin susipentue siis lisää kantaa, eikä 1-2 suden metsästyksellä ole olennaista vaikutusta kokonaiskantaan. Alkuvuodesta tehdyn maastolaskennan perusteella vasatuotto ja petohävikki huomioiden lupia tuli tuon verran ja sen tilanteen kanssa on nyt elettävä. Kun ruokinnalla on aluksi käynyt emä ja kaksi vasaa, on luku pudonnut hetken päästä yhteen vasaan ja loppujen lopuksi emä on tullut yksin. PohjoisKarjalassa kuitenkin kummastellaan yhtälöä, jonka mukaan hirvikanta olisi kasvussa ja suurpetokanta laskussa. Ruokinnoille jätetyt riistakamerat ovat osoittaneet, että vasahävikki on ilmeisen mittava. Yhden rauhoitusvuoden jälkeen Lieksassa on kova innostus hirvijahtiin. – Karhuilla on havaittu neljä, jopa viisi pentua, mikä kielii hyvästä ravintotilanteesta, ja täällä karhun ravintoa ovat nimenomaan hirvet. n Juhani Karvonen. Inkinen hämmästelee, mihin Luken arvio 600 hirven kannasta perustuu. Susiongelma on todellinen, sillä viime kaudelle saimme kaksi poikkeuslupaa. Aika näyttää mihin hirvikanta päätyy, mutta epävarmalta tilanne vaikuttaa. – Teemme vielä jälkilaskennan hirvien ja petojen osalta lumiaikaan ja päätämme sitten ensi syksystä. Vaikka olisimme laskeneet kannan 100-prosenttisesti väärin, ei tavoitetaso ole täyttynyt. Muutama vuosi sitten teimme lentolaskennan helikopterilla ja saimme luvuksi 77 hirveä 300 000 hehtarilla. Rauhoitukselle on vanhat perusteensa. Luke arvosteli laskentaamme. Ilomantsissa ei päästä jahtiin Ilomantsin riistanhoitoyhdistys anoi hirville kahden vuoden rauhoitusta, mutta ympäristöministeriö ei olisi enää tälle kaudelle jatkanut rauhoitusta
Syksyn ja talven jahdeissa on käytössä 52 771 pyyntilupaa hirvelle, 36 191 lupaa valkohäntäpeuralle, 169 kuusipeuralle ja 18 metsäpeuralle. Suomen riistakeskus voi myöntää maksimissaan haetun määrän, ei enempää, Kursula valistaa. Liikenteessä rytisee Suomen riistakeskus on myöntänyt hirvieläinten pyyntiluvat. Aivan yksinkertaiselta lupien määrittely ei kuullosta. R iistapäällikkö Olli Kursulan arvio Keski-Suomesta tiivistää tilannetta laajemmaltakin. syyskuuta.. Luvan hakijat kuitenkin päättävät, kuinka paljon he lupia hakevat. Kannan naarasvoittoisen rakenteen tasoittaminen edellyttää viime vuosien tapaan naarasvoittoista hirvisaalista. – Keski-Suomessa hirvikanta on kaikilla hirvitalousalueilla asetettuja tavoitteita korkeampi ja hirvionnettomuudet ovat lisääntyneet merkittävästi. Myönnetyillä luvilla on mahdollisuus kaataa lähes 5300 hirveä. Yhdellä pyyntiluvalla saa kaataa aikuisen hirven tai kaksi vasaa. Määrä nousi 1040:llä edellisvuodesta. – Riistanhoitoyhdistykset vahvistavat oman alueensa verotussuunnitelmat. Luonnonvarakeskus tekee metsästäjien tuottamaan hirvihavaintoaineistoon perustuvan arvion kannoista ja niiden rakenteesta. Millainen prosessi on vuosittaisten kaatolupien määrittäminen. Verotussuunnitteluprosessissa kuullaan sidosryhmiä (maaja metsätalouden, liikenneturvallisuuden ja riistanhoitoyhdistysten) ja alueelliset riistaneuvostot asettavat vahvistetuille hirvitalousalueille tavoitteet kantojen hoidolle. Syksyn metsästyksen tavoitteena kaikilla Keski-Suomen hirvitalousalueilla on pienentää hirvikantaa eli kaataa alueiden tuottoa enemmän. Tilastot osoittavat, että hirven ja valkohäntäpeuran pyyntilupia myönnettiin tänä vuonna noin Kyttäysjahtiin pelloille päästiin tänä vuonna ensimmäistä kertaa jo 1. Hirvikannan hoitosuunnitelmat muuallakin antavat viitteitä samanlaisesta kehityksestä. – Hirvikannan verotussuunnittelu käynnistyy keväällä, kun tiedot edellisen jahdinjälkeisestä tilanteesta on saatu. Tarve hirvikannan leikkaamiseen on selkeä, Olli Kursula Suomen riistakeskuksen Keski-Suomen piiristä vakuuttaa. – Suomen riistakeskus on myöntänyt syksyn hirvenmetsästykseen Keski-Suomen alueelle 3937 pyyntilupaa. Eniten leikkaustarvetta on pohjoisilla talousalueilla KS-PS ja KS 1. Pääsääntöisesti yhdellä luvalla saa kaataa yhden aikuisen tai kaksi vasaa. Tavoitteena on, että hirvisaaliissa aikuisista hirvistä reilusti yli puolet on naaraita. 14 Ennätysmäärä hirvenkaatolupia Hirvenkaatolupia myönnettiin paikoin reilusti enemmän kuin vuotta aikaisemmin. Vasojen osuus kokonaissaaliissa on tarpeen pitää lähellä 50 prosenttia
alkaen ja valkohäntäpeuraa vahtimalla niin ikään 1.9. Hirvieläinkannan verotussuunnittelu käynnistyy jo keväällä, kun tiedot edellisen jahdinjälkeisestä tilanteesta on saatu. 15 Ennätysmäärä hirvenkaatolupia – Riistanhoitoyhdistykset vahvistavat oman alueensa verotussuunnitelmat. Todellinen hirvikanta voi olla laskentamallin antamaa tulosta korkeampi. Muualla maassa hirveä voidaan metsästää 14.10.31.12. Merkittävimmät muutokset ovat hirvenmetsästyksen alun siirtäminen lokakuun toiseen lauantaihin. Niin kutsuttu vahtimismetsästys sallitaan ennen varsinaista metsästyskautta. ja 14.10.-30.11. Kemin, Kemijärven, Keminmaan, Kittilän, Kolarin, Muonion, Pelkosenniemen, Pellon, Posion, Ranuan, Rovaniemen, Sallan, Savukosken, Simon, Sodankylän Tervolan, Tornion ja Ylitornion kuntien alueella 1.9.15.9. jalan ja Etelä-Hämeen alueilla. Luvan hakijat kuitenkin päättävät, kuinka paljon he lupia hakevat. Luken arvion mukaan hirvikanta oli viime metsästyskauden jälkeen 79 000 – 103 000 hirveä. Uudet metsästysajat n Pyyntiluvanvaraisten hirvieläinten uudet metsästysajat tulevat voimaan syksyn metsästyskaudella. n Pentti Eerikäinen neljännes enemmän kuin viime vuonna. Tämä koskee suurinta osaa maasta. Hirven kaatolupien määrät kasvoivat kaikilla riistakeskusalueilla viime vuoteen verrattuna. Tänä vuonna hirvijahdit alkavat lokakuun toisena viikonloppuna. Hirvitalousalueille asetetut tavoitteet koko maassa tähtäävät 65 00-89 000 yksilön talvikantaan. Liikenneturvallisuudesta huolehtivat sanovat, että hirvieläimet ovat kasvavassa määrin mukana liikennevahingoissa. Enontekiön, Inarin ja Utsjoen kuntien alueella hirveä voidaan metsästää 1.9.-15.9. Arvio perustuu oletukseen, että kannanarvio saattaa olla aliarvio. Valkohäntäpeurakanta keskittyy voimakkaasti Varsinais-Suomeen, Satakuntaan, Uudenmaan sekä Eteläja Pohjois-Hämeen riistakeskusalueille. Syksyn metsästyksellä tavoitellaan kannan leikkausta etenkin lisääntyneiden peuraonnettomuuksien vähentämiseksi. Suomen riistakeskuksen ohjeistuksessa painotetaan, että alkavan syksyn metsästyksellä tähdätään hirvikannan säätelemiseen tavoitellulle tasolle. Viime syksyn metsästyksessä saatiin saaliiksi noin 49 700 hirveä ja noin 32 000 valkohäntäpeuraa. Luonnonvarakeskuksen laskelmien mukaan hirvikanta on monin paikoin runsastunut liian paljon. ja valkohäntäpeuraa 30.9.-31.1. Runsainta lisäys oli Lapin, Pohjanmaan, Pohjois-Kar. Edellä mainittujen aikojen lisäksi saa muualla kuin Lapin maakuntaan kuuluvissa kunnissa metsästää hirveä vahtimalla pellolta 1.9. ja 14.10.-31.12. lähtien
16 Puintien myöhästyminen hidastanut metsästystä Viljat olivat pääosin puimatta kyyhkykauden aloituksessa, eikä jahtiin ollut juuri asiaa. Kyyhkyjahdit kangerrelleet. Sepelkyyhkykannat ovat kuitenkin vahvat
Keski-Uudenmaan riistanhoitoyhdistyksen toiminnanohjaaja Veikko Seunan mukaan lintuja on ollut hyvin, mutta metsästys kangerrellut. – Suuri osa metsästysseurojen jäsenistä on itsekin maanviljelijöitä. Pohjanmaalla ei aika riitä kyyhkyselle Lapuan riistanhoitoyhdistyksen toiminnanohjaaja Jarkko Postin mukaan jahtiin päästään paikoin 3-4 viikkoa myöhässä tavanomaiseen vuoteen verrattuna. Kyyhkyjä on näkynyt aika isojakin, 60-80 yksilön parvia, mutta puimattomien peltojen reunoille ei ole metsästäjillä oikein asiaa. Onnistunut jahti edellyttää metsästäjältä naamiointia ja yleensä jahdissa riittää toimintaa. Kun puinnit pääsevät alkuun, kyyhkytkin siirtyvät pelloille, joilta niitä on helpompi metsästää, sanoo Seuna. – Ilmeisesti moni pari on onnistunut tuplapesinnässään. S uomen Riistakeskuksen mukaan vuosittainen sepelkyyhkysaalis on jopa yli 200 000 lintua. Sepelkyyhkyt lähtevät muuttoon jo syyskuussa. – Ehkä kymmenisen prosenttia alueen seurojen jäsenistä metsästää kyyhkyjä. – Seuroissa on toki innokkaita kyyhkysen metsästäjiä, mutta sorsastuksen aloituspäivän kaltaista intoa ei kyyhkyjahdissa ole. Metsästyksen alussa linnut olivat aika hajallaan, mikä vaikeutti jahtia. Satakunnassa harva lähtee kyyhkyjahtiin Länsi-Satakunnan riistanhoitopiirin toiminnanohjaajaJari Toivonen on samoilla linjoilla Postin kanssa. Posti epäilee, että saalismäärissä ei ylletä tänä vuonna normaalivuosien tasolle. Sorsastuksen aloitus on aika monelle metsästäjälle suoranai– Viljat olivat pystyssä suurelta osin vielä elokuun lopussa, eikä kyyhkysjahdille ollut yksinkertaisesti paikkoja. Yhdistyksen alueella kyyhkyjä on määrällisesti näkynyt runsaasti. Keski-Uudellamaalla ei juurikaan ole kyyhkyille ruokintoja, mutta riistapelloilla lintuja vierailee. Lintuja on Länsi-Satakunnan alueella vähintään kohtuullisesti, mutta metsästäjiä on suhteellisen vähän. Tänä vuonna tuosta määrästä saatetaan jäädä. Kyyhkynmetsästys ei ole vielä saanut samanlaista “statusta” kuin sorsastus. Ruokintoja on harvassa ja linnut ovat olleet vaikeasti tavoitettavissa. Hyvät paikat olivat harvassa. Ennen elokuun lopun myrskyjä lakopeltoja ei juurikaan ollut ja kyyhkyt oleilivat metsissä mustikkaa napsimassa. – Lintu on nopea, joten ampumataito kehittyy varmasti. – Suuri osa metsästysseurojen jäsenistä on itsekin maanviljelijöitä.. – Noutavalla koiralla kyyhkyjahti yleensä onnistuu, vaikka viljat olisivatkin puimatta. – Uusille metsästäjille kyyhky on oikein hyvä riistalaji, sillä niissä jahdeissa yleensä tapahtuu. Kyyhkymetsästys vaatii paitsi ampumataitoa myös naamioitumista. Moni kyyhky välttänee haulit, koska suuri osa metsästäjistä pääsee jahtiin tavallista myöhemmin. Sepelkyyhkyn levinneisyysalue ulottuu aina Rovaniemen tasolle saakka, tosin eniten niitä on eteläisen Suomen suurilla viljelysmailla. Herne ja lakovilja, erityisesti vehnä, ovat sepelkyyhkyjen suosikkeja, mutta niitä herkkuja on ollut saatavilla vähän. Seuna pitää sepelkyyhkyä erittäin hyvänä riistana etenkin nuorelle metsästäjälle. – Pohjanmaalla ensimmäiset viljelijät pääsivät puinteihin vasta syyskuun alussa. Valtaosa kyyhkysaaliista saadaan kuitenkin heti kauden alussa. 17 Kun puinnit alkavat pahasti myöhässä, ei kyyhkyjahtiin enää kunnolla ehditä, kun jo hirvikausikin alkaa painaa päälle. Aika monessa seurassa nimenomaan nuoret tuntuvat innostuneen kyyhkystä, tuumii Posti. Kun puinnit alkavat pahasti myöhässä, ei kyyhkyjahtiin enää kunnolla ehditä, kun jo hirvikausikin alkaa painaa päälle. – Vaikuttaa siltä, että sepelkyyhky voi pesiä hyvässä paikassa useana vuonna. Sepelkyyhky on viime vuosina alkanut asettua taajamiin ja muuttunut vähitellen arasta metsälinnusta miltei puluksi. Toisin kuin vesilintuja metsästettäessä kyyhkysjahdissa ei ole lyijyhaulikieltoa. Kun hernettä on vähän, kyyhkytkin ovat paljolti muualla, sanoo Toivonen. Posti pitää Pohjanmaan kyyhkykantaa vahvana. n Juhani Karvonen nen “must”, mihin osallistutaan vaikka vähän kipeänäkin, naurahtaa Seuna. Vaikka peltoalaa on paljon, ei tällä seudulla viljellä kovin paljon hernettä. Jahti jatkuu lokakuulle n Sepelkyyhkyn metsästysaika jatkuu lokakuun loppuun asti. Itse näin, kun satojen lintujen parvi istuskeli voimalinjalla johtojen notkuessa. Kun linnulla on vielä aika hyvä poikastuotto, kanta varmaan vahvistuu
– Parhaimmilla sorsavesillä on saalista saatu, mutta esimerkiksi rannikon pienet luodot ja saaret ovat käytännössä tyhjiä sorsalinnuista. Jokunen vuosi sitten Perhojoen varresta vapautettiin minkkejä, jotka ovat nyt saavuttaneet rannikon. Rannikko-Pohjanmaalla metsästäjiä kuin myös mökkiläisiä kiusaa merimetsokannan kasvu. Seurat ovat asettaneet omaehtoisesti kiintiöitä esimerkiksi aloituspäivän saaliin määriin, mikä on tietysti pelkästään hyvä asia. Kesän aikana kuulin aika monelta metsästäjältä, miten vesilintupoikue oli kutistunut kutistumistaan kunnes jäljellä olivat enää emot. Etenkin minkki tekee pienillä luodoilla ja saarilla suurta tuhoa. Toinen sorsalintujen harventaja on runsas minkkija supikoirakanta. Sorsalinnuilla ei jää ravintoa eikä kasvisto enää anna suojapaikkojaan. Joillakin luodoilla asuu jopa 500 merimetsoa, joka likaavat luodon ja syövät kaiken mahdollisen ravinnon. Joissakin seuroissa on jo mietitty mahdollisuutta rauhoittaa sorsat vuodeksi tai pariksi. Kukaan metsästäjä ei ehdi soutaa päivittäin kilometrikaupalla kokemassa loukkuja. Metsästäjät reagoivat tilanteeseen kuten pitääkin, sanoo Bystedt. Se koettelee metsästäjien intoa. – Merimetsoja metsästetään – Moni lähtee perinteen mukaisesti aloituspäivänä jahtiin, mutta sorsastus menee osin makkaranpaistoksi ja jutusteluksi.. 18 Suuri urheilujuhla kateissa Sorsasaaliit paikoin hiipumassa ja metsästäjien into koetuksella Vesilintusaaliit ovat jääneet melko vähäisiksi. – Monen metsästäjän mielestä sorsien voisi antaa huilia, mutta merimetsoja pitäisi päästä harventamaan ennen kuin kanta karkaa kokonaan käsistä. Merimetsot uhkaavat karata käsistä Bystedtin mukaan merimetsokantaa on pohdittu vuosikausia, mutta mikään taho ei tunnu saavan aikaiseksi toimenpiteitä, joilla kantaa voitaisiin vähentää. K okkolan seudun riistanhoitoyhdistyksen toiminnanohjaaja Håkan Bystedt on huolissaan nykytilanteesta. Lintujen vähyys ei innosta metsästäjiä enää sorsalle samassa mielessä kuin joskus takavuosina. Sorsastuksen alkupamauksessa ei ole ollut enää vuosiin suuren ”urheilujuhlan” tuntua. – Saimme pientä tukea loukkujen muodossa, mutta rannikon edustan luodoilla perinteinen loukkupyynti on hyvin työlästä. – Moni lähtee perinteen mukaisesti aloituspäivänä jahtiin, mutta sorsastus menee osin makkaranpaistoksi ja jutusteluksi
Nokikana on romahtanut Parikkalassa kuten monella muullakin seudulla Suomessa. Monin paikoin poikueet näyttävät tuhoutuneen. Syitä voi vain arvailla. Keuruun riistanhoitoyhdistyksen toiminnanohjaajaTimo Pessisen mukaan vesilintukannat näyttävät viime vuosina hieman taantuneen. – Selitystä ilmiölle on vaikea sanoa, eikä yhtä syytä varmaan olekaan. – Meillä lintukannat ovat kohtuullisen hyvät ja saalistakin on sorsastuksessa saatu. Kun juotsenpari asettuu esimerkiksi pienelle lammelle, ei sille mahdu muita pesimään. – Onneksi sorsia on muissakin vesissä, mutta kieltämättä Siikalahti oli hyvä paikka. Yhdistyksen alueella on ruokintoja pienillä lammilla, mikä on osaltaan pitänyt kannat hyvinä. Taantuminen ei ole onneksi dramaattisissa mitoissa, mutta ongelmiin pitäisi puuttua, jottei tilanne kävisi kestämättömäksi. Sotkat tuntuvat jostain syystä menestyvän aika hyvin rannikolla. Sorsastusintokin on Keuruulla takavuosista laimentunut. Muistan itse ampuneeni joskus yhden nokikanan. Simpeleenjärvi on melko iso, mutta karu, Pieni-Rautjärvi on puolestaan umpeenkasvamassa. – Sorsastus keskittyy muutamaan aloituspäivään, sen jälkeen on yleensä aika hiljaista. Juhannuksen jälkeen vesilintupoikueita näkyi jonkin verran, mutta kesän mittaan poikueet hävisivät tai kutistuivat. – Harva viitsii lähteä metsälle yhden tai kahden linnun takia. Parikkalassa sorsasaalis koostuu heinäsorsasta, tavista ja haapanasta. – Nokikanaa ei enää ole vuosiin näkynyt. Aluksi metsästys voisi olla vaikka lupiin perustuvaa, mutta pääasia olisi, että jotain alkaisi tapahtua aika pian. Kokkolan seudulla saalis muodostuu lähinnä heinäsorsasta. Sitä koskeva asetus luonnonsuojelualueesta puuttuu edelleen, mutta metsästys on lahdella kielletty. Siikalahden ohella Parikkalassa on pari muutakin isompaa vettä. Toivomme kovasti, että tulevaisuudessa edes paikalliset saisivat lahdelle metsästysoikeuden. Keuruulla vettä, linnut harvassa Keuruulla Keski-Suomessa on suuria selkävesiä ja laajoja vesistöjä. Sorsastusinto on hiipunut jonkin verran. Tiainen näkee yhdeksi sorsalintujen pesimätulosta heikentäväksi tekijäksi joutsenten ja hanhien yleistymisen. Sorsasaaliit paikoin hiipumassa ja metsästäjien into koetuksella Ruotsissa, Tanskassa ja Ahvenanmaalla, mutta meillä lajia ei saada metsästyksen piiriin. – Yksi joutsenpari pitää aika ison vesialueen “puhtaana” muista vesilinnuista. Haapana vaikuttaa menestyneen kohtuullisesti. Telkkä ja heinäsorsa ovat ehkä hivenen jopa taantuneet. 19 Sorsastus on menettämässä hohtoaan, koska lintuja on vähän. – Telkkiä ampuu harva, itse olen ampunut koko metästysurallani yhden telkän. Aloituspäivä on oma lukunsa, mutta sen jälkeen sorsastajia on aika harvassa, sanoo Bystedt. Siikalahdesta vain kultaiset muistot Parikkalan Siikalahden moni sorsastaja muistaa 1990-luvun alusta, jolloin lintulahti kokosi sorsastajia matkojenkin takaa. Isoilla selkävesillä sorsastus on monesti aika hankalaa, matalat vedet ovat rehevöityneet ja lukuisia pieniä metsälampia harva sorsastaja viitsii kollata. Metsästys toisi lisää monimuotoisuutta, nyt lahden lintujen kiusana ovat pienpedot, sanoo Parikkalan riistanhoitoyhdistyksen toiminnanohjaaja Ilkka Tiainen. Metsästäjät kuitenkin valikoivat saaliinsa hyvin. – Yleisesti kaikki lajit ovat viime vuosina taantuneet ehkä heinäsorsaa lukuunottamatta. Tosin senkin metsästys oli aika marginaalista. n Juhani Karvonen
Koskela metsästää paljon Padasjoen Auttoisilla Päijät-Hämeessä, mutta käy vuosittain myös viikon reissulla Koilliskairassa. Se näyttäytyy miltei joka kerta kun liikun rämeellä. Ainakin Päijät-Hämeessä, Satakunnassa, Oulun seudulla, Pohjanmaalla ja Koilliskairassa lintuja tuntuu olevan vähintään kohtuullisesti. Kun koirien kiinnipitovelvollisuus loppuu, koiran kanssa kulkeminen lisääntyy. Voisin ottaa myös suomenpystykorvan, rodut ovat käytännössä ominaisuuksiltaan samanlaiset. Aivan eteläisimmästä Suomesta minulla ei ole kokemuksia, joten siellä kanalintukannat saattavat olla heikohkot. Lintutyöskentelyt Koskela sanoo, että hänen on lintukoiran isäntänä annettava koiralle mahdollisuuksia lintutyöskentelyyn. – Haukulle on mahdollisuuksia, kun jaksan olla itse aktiivinen. Koskela tähyää mäntyä ja äkkiä metso ponnahtaa siivilleen ja lentää matalalta suoraan Koskelaa kohden. Varsinaisista kanatarhoista ei voida puhua, mutta etsivä linnun löytää. Koskela on myös LINT-kokeiden palkintotuomari. Kukko löytyy rämeen laidalta ja Inari haukkuu metson vastatessa naksutuksella. Pohjanpystykorva Inari tapaa vanhan tutun metsokukon Lintumetsälle haukun takia Hyvän linnunhaukkujan kyvyt ovat pitkälti luontaiset. Kokenut linnustaja ei ammu, vaikka matka riittäisi hyvin. Rauhallisen luonteen ei kuitenkaan saa antaa hämätä. Kanalinnuista riekko ja pyy ovat ne linnut, mihin ei Inarilla oikein mielenkiinto riitä. Pystykorvametsästyksessä kaikki haukkutyöskentely perustuu kykyyn pysyttää lintu puussa ja merkitä se tarkasti. En ainakaan tänä vuonna allekirjoita täysin väitettä, etteikö kanalintuja olisi haukuttavaksi.. Metso on kiitollinen haukuttava senkin ansiosta, että lintu on varsin paikkauskollinen. Näin Inari oppii, että palkkio seuraa kun työ on tehty loppuun saakka eli lintu on pidetty haukussa puussa, kunnes olen sen pudottanut. Vajaan tunnin lenkki tuo Inarille jälleen tuon kokemuksen. 20 T amperelainen Jarkko Koskela ja kuusivuotias pohjanpystykorva Inari ovat kokeneita kanalinnustajia. Inari ei varmaan ymmärrä, että kyseessä on sama lintu ja saa joka kerta onnistumisen kokemuksen, naurahtaa Koskela. Tuolloin pohjanpystykorvia rekisteröitiin muutama sata vuodessa. Kukko otti siivet alleen, mutta Inari jäi hetkeksi vielä puun juurelle haukkuun. Kun palkkio mätkähtää taivaasta sen puun juurelle, jonka Inari on merkannut ja haukkunut, se mieltää, että palkkio on nimenomaan haukusta, joka on pitänyt Koskela hankki Inarin Kemijärveltä vuonna 2011. Esimerkiksi hirvestykseen e ole vuosiin ottanut osaa, mutta tänä syksynä taidan lähteä, sanoo Koskela. – Olen aina pitänyt linnustuksesta nimenomaan haukkuvalla koiralla. Teeri liikkuu yleensä parvissa, mikä jo sinänsä vaikuttaa haukkuun. Tänä päivänä rekisteröintimäärät ovat 400 paikkeilla vuosittain. Silti kykyjen vahvistaminen on ensiarvoisen tärkeää. Inari tapasi vanhan tutun metsokukon puusta. – En ole erityisesti pohjanpystykorvamies, vaan pystykorvamies. – Auttoisillakin on yksi metsokukko, joka on elellyt saman rämeen laidoilla viimeiset vuodet. En koskaan ammu lintua muualta kuin puusta. Pohjanpystykorva sopeutuu hyvin, oli isäntäperheen asumismuoto melkein millainen vain. Lyhyen pyyntikauden aikana olen miltei joka viikonloppu Auttoisilla. – Pystykorvamiehellä tulee olla etenkin malttia. Koira on ajanut ylös tai haukkunut samaa kukkoa kolmen vuoden aikana varmasti yli kymmenen kertaa. Koira vaatii aktiivista käyttöä metsällä, kyseessä on kuitenkin käyttörotu ja semmoisena sen toivomme säilyvän. Pääasiallinen haukun kohde on metso