3 – 2016 7,50 6,50 Loppukeväästä metsäkaurisjahtiin Jahtitilanteet saa talteen asekameralla Suosituimmat haulikot 1000-2000 euroa Koiralle gps: Pannat kevenevät, yhteydet paranevat Majavasta saa lihat, rukkaset ja komean lakin Pihasusia yhä enemmän Susi katseli ikkunasta sisään
perusilmakko 13J 165,-NYT 100,00 Magtech AR1000 4,5mm 305 m/s 195,-NYT 155,00 Magtech YAR400 4,5mm 120m/s 3,7J nuorisomalli 175,NYT 150,00 Theoben 177 Evolution 4,5mm 630,NYT 580,00 Magtech AR N2 Adventure taittopiipp. kal 4,5 mm kertalaukaus 560,00 Umarex Co 2 ilmapistooleita/revolvereita; Colt SAA 45 revolveri sinistetty tai niklattu 4,5mm 195,00 Colt 1911 A1 4,5mm pistooli 220,00 Walther PPQ 4,5mm poliisin virka-aseen kopio 160,00 Walther P38, kal 4,5mm 185,00 P.08 Legends, Parabellumin kopio 98,00 P.08 Legends Parabellum, metallia, toimiva nivellukko 195,00 C96 Legends, 4,5mm Ukko-Mauserin kopio 110,00 C96 Legends Ukko-mauser, UUTUUS! metallia 195,00 Makarov PM pist. Kaasumäntä 5,5mm 255,00 Magtech AR N2 Extreme kaasumäntä 4,5 mm tehopaketti! 399,00 Magtech AR N2 Extreme kaasumäntä 5,5mm tehopaketti! 399,00 Huippuase edullisesti! FAS 6004ST kilpailmapistooli. Kivääritarjouksia mm; UUTUUS! Henry 45-70 vipulukkokivääritarjous 695,00 Marlin M1895SS kal 45-70 vipulukkokivääri ovh 820,Tarjous 720,00 Tikka T3 Hunter 308 win + jalatt + 3-9x40 kiik 895,00 Tikka T3 Lite 308 win + jalat + 3-9x40 kiik 895,00 TOZ 78-16 pienoiskiv.paketti 22LR paksupiippuinen, sis 4x32 kiik+ jalat, 2xlipas, vaimennin 450,00 Magtech M7022 22lr puoliautom + 4x32 kiikari jalk + vaim. 1090,NYT 765,00 Stefano Fausti Albion 12/76 28” vaihtosup. puoliautom. NYT vain 295,00 Armed 12/89 Supermag 28” synt tukki 4x vaihtosup. kiik 650,00 Ilmakivääreitä mm; Umarex Dominator 1250 ilmakivääripaketti sis kiikari, etujalat ym. saatavissa 4,5mm, tai 5,5 mm(40J) tai 6,35 mm(.25/ 50J) 850,00 Magtech AR750 4,5mm taittopiip. 45000 BIG BOSS PROPAK DELUXE lataussarja, kaikki mitä kotilataaja tarvitsee sis mm Master #3br annostelija, Trimmeri,#2 ruutivaaka, ruutisirotin, hylsyöljy+ hoitosarja, ruutisuppilo, viistin, latauskirja ym 790,nyt 700,00 Redding 35000 Versa-Pak Basic lataussarja 480,00 72100 BOSS latauspuristin 170,00 97000 BIG BOSS II Latauspuristin 235,00 70000 Ultramag 700 latauspuristin 350,00 22000 jumiutuneen hylsynirroitussarja #22 29,00 21000 hylsyöljy 12,00 18000 hylsyn korjaussarja 35,00 14000 M1400 hylsytrimmeri 130,00 12012 hylsynöljyämisalusta sarja 26,00 09000 Deburring tool 30,00 02000 Master 2 ruutivaaka 115,00 03000 Master 3 ruutiannostelija 170,00 03500 Match Grade 3BR ruutiannostelija 190,00 Lee 90050 latauspaketti 245,00. ovh 238,00 nyt 200,00 BSA STS 4-16x44 IR valolla Tactical Range ovh 210,00 nyt 170,00 Flir lämpökamera! Nyt löydät riistan vaikka puskan takaa, niin yöllä kuin päivälläkin! Ergonomiset, helppokäyttöiset! Flir PS24 lämpökamera 2450,00 Tarvikkeita Ruger 10/22 (GSG) valmistama 110 ptr 22 lr rumpu 119,00 BSA TM 10X42 katselukiikari ovh 156,NYT 120,00 TARJOUS! 5x Thermold AR-15 223/5,56 30 PTR lipas = 100,00 TARJOUS! 5x Thermold AK47 30 ptr lipas = 100,00 Sabre Gatekeeper ovihälytin 21,00 Sabre Personal Alarm PA-01 henkilöhälytin 110 db 18,00 Sabre S-did lupavapaa turvasumutin 25,00 Topshot competition digitaalinen ruutivaaka ovh 90,NYT 80,00 Topshot piippukamera 4,5mm 1 m 155,00 Pro Chrono Digital CEI-3800 luodinnopeusmittari 185,00 Pocket Pro CEI2800 ajanottolaite/Timer 230,00 Shooting tester/Kollimaattori 80,00 UTG etujalat/Bipod TL-BP88 75,00 UTG Universal ?rearms chamber safety ?ag/oarnge 6 kpl/set 15,00 BT-22296 Bipod/etujalat polymeeri UIT adapterilla 195,00 Norconia 18-36x50 ratakaukoputki 165,00 Olemme Riihimäen Erämessuilla 9-12.6.2016 B86. 780,00 2,5-10x56 30mm, valop 850,00 2,5-15x50 German 4 30mm 795,00 2,5-190x50 Duplex 30mm 990,00 5-20x50 30mm,valop 1150,00 6-24x58 runkoputki 30mm, valopiste 1150,00 8x42 WP New Foresta katselukiikari ovh 390,TARJOUS 290,00 8x56 WP New Foresta katselukiikari ovh 590,TARJOUS 450,00 Kiikaritarjouksia mm: BSA PAN 2,5-10x44 ovh 178,00 nyt 150,00 BSA PAN 3,5-10x50 ovh 204,00 nyt 175,00 BSA DH3-10-44 IR valoristikko ovh 206,00 nyt 185,00 BSA DH 3,5-10x50IR valorist. Kysy tuotteistamme kauppiaaltasi tai meiltä tai vieraile sivuillamme www.asetalo.com. KEVÄÄN ERÄMESSUTARJOUKSET ASETALOSTA! Haulikkotarjouksia mm: Webley & Scott 900 Game 28” 12/76 vaihtosuip. HUOM! Meillä on uusi paikka valkoisessa teltassa B86! KYSY TUOTTEISTA KAUPPIAALTASI TAI SUORAAN MEILTÄ! Varastossamme runsaasti käytettyjä metsästysja urheiluaseita. 990,NYT 695,00 Webley & Scott 900 Sporting/Game 12/76 30”v-sup. 1390,00 Armed TS870TM 12/76 pumppu 28” tai 22” piipulla, synteettinen tukki, vaihtosup. NYT vain 370,00 Vixen, japanilaiset huippukiikarit! 10-30 vuotta takuuta mallista riippuen! Duplex ristikolla! 2-8x32 Duplex 1” 370,00 3-12x40 Duplex 1” 430,00 4-16x44 Duplex 1” 470,00 1-6x24 30mm,valop. 1290,00 Stefano Fausti Inertia Progress 12/76 vaihtosup. 990,00 1-4x24 Duplex 30 valop 780,00 1,5-6x42 30 valop. 4,5mm 125,00 Beretta M92 pistooli 4,5mm 225,00 Smith & Wesson M586 4” revolveri 225,00 REDDING LATAUSVÄLINETARJOUKSIA! Kaikille Redding tuotteita yli 300 eurolla ostaneille mukaan Esa Paanasen Kiväärinpatruunoiden latausarvoja vihkonen. 295,00 Henry vipulukko 22 Magnum, vipulukko, paketissa jalat + 3-9x40 variaabeli
18 Susi katsoi ikkunasta Susi katseli talon ikkunasta sisään Virolahdella. 16 Koirat petotestiin Moni koiranomistaja haluaa testata parhaan kaverinsa petokäyttäytymistä konepedolla. 12 Majava on kova duunari Kovan duunarin maineessa oleva kanadanmajava kaataa metsää Keski-Suomessa. 82 Taitava koira isona apuna Suurriistan ajoon erikoistuvalta koiralta vaaditaan lujaa luonnetta. 43 Viitasaaren karhujahti Viitasaarella näytettiin viime elokuussa, kuinka häirikkökarhu kaadettiin. 26. Markkinoille on tullut myös uusia merkkejä ja malleja. 18 Metsäpeura voi huonosti Metsäpeuran tilanne on huono. 30 Loppukevään kaurisjahtiin Kun tietää metsäkauriiden ravintokäyttäytymistä, jahti onnistuu toukokuussa ja kesäkuun alkuviikkoina. Väärä kuvauskohde voi tuoda tuomion. Siuntiolaisen Minna Pöckermanin paimensukuinen lapinkoira Vinski osallistui sekä susiettä karhutestiin. 36 Jahtitilanteet videolle Metsästäjät käyttävät aseja kypäräkameroita elämysten tallentamiseen. 10 Lehtien uutisoinnit Vihreät ovat päivälehtien lemmikkejä, kun metsästäjistä tehdään tappajia. 61 Itselataus ja volframi Itselataus ja volframi ovat kasvattaneet suosiota haulikonpatruunoissa. 24 Ilveksellä menee hyvin Ilveksellä menee nyt hyvin. 26 Pienpetojen kauhu Luolakoira Rokin saalistilasto karttui Lopella. 58 Haulikoihin päivityksiä Haulikoihin on tullut useita päivityksiä. Nuori koira päätti pysytellä suden lähestyessä emäntänsä lähituntumassa. 72 Boys tasoitti puntteja Boys-panssarintorjuntakivääri antoi Suomelle tasoitusta talvisodassa. Vinski liikkuu myös Sallassa, joten petokontakti on mahdollinen. 34 Koirien gps-laitteet Koiralaitteiden valmistajat panostavat käytännöllisyyteen. 4 Sisältö 3/2016 6 Sudet pyörivät pihoissa Susien pihakäynnit ovat lisääntyneet Tohmajärvellä viime vuosina räjähdysmäisesti. 54 Riistakamera valvonta-apuna Riistakamerat ovat suosittuja valvontalaitteina. Syykin tiedetään: mitä enemmän susia, sitä vähemmän metsäpeuroja. Viitasaaren karhunmetsästystä johtanut Pertti Hokkanen on saanut saaliikseen myös Suomen kaikkien aikojen isokalloisimman karhun Kannonkoskella vuonna 2013. 40 Sikarutto haittana Afrikkalainen sikarutto vähentää edelleen Viroon suuntautuvaa metsästysmatkailua. 68 Grafton-Vetterli Vetterlin jalkaväkikivääri tunnettiin myös Suomessa 1900-luvun alkupuolella. 48 Käytetyt pistoolit Hankintaan käytetyt Colt Cadet/Target ja Browning Buckmark. 16 43 Supi on Rokin palkinto. Onko näin. 64 Jahtijakt Geronimo Pro Nyt testataan Jahtijakt Geronimo pro -puku. Kaneja pyydetään loukuilla, verkoilla ja hillereillä. Sitkeä terrieri on pyytänyt 753 pienpetoa. 70 Liikuteltava kenttätykistö ”Rykmentintykki” eli kevyt ja liikuteltava kenttätykistö oli mukana 30-vuotisessa sodassa. 74 Jahtikohteena citykanit Citykanit ovat levittäytyneet Helsingistä Espooseen ja Vantaalle. Sotien jälkeen ilves hävitettiin lähes sukupuuttoon
Oikeudentunto nousee vahvasti esiin maaseutuväestön keskuudessa. Toimitus: Karprint Oy, Vanha Turuntie 371, 03150 Huhmari, p. Heille tarjotaan mahdollisuus säännölliseen toimintaan lapsuudesta aikuisiän kynnykselle asti. Kaakkois-Suomessa ja Kainuussa kanta on kohtalainen, kun taas Keski-Suomessa ja Oulussa harva. Kanta on tihein Pohjois-Karjalassa sekä Eteläja Pohjois-Savossa. Aidat toimivat lähinnä hidasteena, sudet ovat vieneet niiden sisäpuolelta muun muassa lampaita. 119 näytteestä löydettiin joko yhtä tai useampaa jyrsijämyrkyissä käytettävää tehoainetta. Leiri on tarkoitettu 7–12-vuotiaille saamenkielentaitoisille lapsille. Leirin aikana työpajoissa tutustutaan muun muassa riistanhoitoon, jousiammuntaan sekä kestävään luonnon hyödyntämiseen.. Tutkitut eläimet olivat joko kuolleina löytyneitä tai ne ammuttiin tai pyydystettiin toista tarkoitusta varten. Tehoaineet siirtyvät myrkkyä syöneistä jyrsijöistä niitä syöviin petoeläimiin. Pohjanmaan alueella metsien sanotaan olevan niin pieniä, että sudet ja ihmiset eivät mahdu sinne samaan aikaan. Naisen ja suden väliä oli kaksi metriä. Ovatko metsästäjät ryhtymässä kapinaan. Saamenkielinen eräleiri M etsähallitus järjestää elokuussa Enontekiöllä saamenkielisen eräleirin. Kanadanmajavien määrä on siten hieman pienentynyt vuoden 2010 jälkeen. Kasvavat susimäärät tuovat susia myös pihoihin. Suomen historia kertoo, kuinka maan lait on otettu omiin käsiin ensimmäisenä juuri tässä maakunnassa. Samalla lisätään nuorten osaamista ja aktivointia. Petoaidat eivät edes anna kovinkaan hyvää suojaa petoja vastaan. Hirvet on ammuttu Venäjän puolella vähiin. Viimeisin osoitus tästä on susiesiintymisalueilla, jossa suunnitellaan kieltoa antaa viranomaisille apua riistanhoitotoimenpiteissä. Susimäärien sanotaan kasvavan Venäjällä, koska siellä ei niistä enää makseta tapporahaa – sudenmetsästys ei siellä kiinnosta entiseen malliin, ja se näkyy Suomen tilanteessa kasvavina susimäärinä. Itärajalla susia riittää – susia tulee ja menee rajan yli. Turvallisuusja kemikaaliviraston (Tukes), Turun yliopiston, Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran ja Luonnontieteellisen keskusmuseo Luomuksen tutkimuksessa etsittiin jyrsijämyrkkyjä yhteensä 136 nisäkkäästä ja linnusta Suomessa. Ensimmäinen MegaMetso on Nurmeksen Sotinpurolla 29.6–3.7. Leirillä tutustutaan alueen luontoon, saamelaiskulttuuriin, riistanhoitoon sekä kuvataan eräaiheisia lyhytelokuvia. On myös todettu, että EU ei ole koskaan määrännyt tai vaatinut, että Pohjanmaalla pitäisi olla ainoatakaan sutta. Sinne kutsutaan kolmekymmentä 14–17-vuotiasta nuorta kaikista Metsästäjäliiton 16 piiristä. Tilaukset ja osoitteenmuutokset: Tilaajapalvelu, ma–pe klo 8–16, p. Pihasusista on havaintoja lähes päivittäin. Ilman vapaaehtoisten apua viranomaisten asettamia sääntöjä ei kyetä noudattamaan. Tilaushinnat: Kestotilaus 60 euroa/vuosi Määräaikainen 67 euroa/vuosi Ilmestyy 8 numeroa vuodessa. Synnyttävätkö sudet Pohjanmaalla kapinan. päivinä. On valitettavaa, että harjoitettu susipolitiikka repii kansan kahtia. Kustantaja: Karprint Painopaikka: Karprint Oy, Vihti 2016 ISSN 1456-7792 Petoeläimissä jyrsijämyrkkyjä J yrsijämyrkkyjen sisältämille tehoaineille altistuu 87 prosenttia jyrsijöitä tai niiden raatoja syövistä eläimistä. 09-413 97 300, tilaukset@karprint. Esimerkiksi Tohmajärvellä on jatkuvaa riesaa pihalla oleilevista susista. Leirillä majoitutaan teltoissa ja laavuissa sekä laitetaan ulkona ruokaa, joten lapset pääsevät samalla oppimaan hyödyllisiä erätaitoja. Virolahdella iso susi oli hypähtänyt ikkunaan pääsiäisviikolla ja katsellut sisään taloon. Kanta olisi tämän perusteella vähintään 3900 ja enintään 7200 kanadanmajavaa. Eräleiri järjestetään elokuun puolivälissä 15.-17. Hämeessä majavien esiintyminen on vielä laikuittaista. Pohjanmaalla ollaan kyllästyneitä ja vihaisia, kun viranomaiset eivät tee monen mielestä mitään koko ajan kasvavan susiongelman johdosta. 5 . 09-413 97 390 eija.kiukkonen@karprint. Ensimmäiset merkit näkyvät nyt jo Pohjanmaalla. Monet eivät voi ymmärtää, että tällaista elämää voi olla enää vuonna 2016. Onko Suomessa syntymässä kapina, kun sudet saavat elää ihmisten asuinsijoilla aihettamassa pelkoa ja kotieläimille tuhoa. Päätoimittaja: Juha Ahola Myyntiryhmän päällikkö: Eija Kiukkonen p. Itärajalla lammasja karjatilalliset joutuvat puolestaan elämään valtion kustantamien petoaitojen sisäpuolella. Etupäässä niitä tulee, koska Etelä-Karjalassa Venäjän puolella ei riitä enää ruokaa susille. PÄÄKIRJOITUS Kanadanmajavia nyt vähemmän M ajavalaskennat suoritetaan kolmen vuoden välein, ja niiden perusteella Luonnonvarakeskus tuottaa arvion majavakantojen koosta. Vuoden 2013 laskennoissa laskettiin yhteensä 1376 kanadanmajavan pesää. Hankkeen myötä Metsästäjäliitto aikoo helpottaa nuorten pääsyä metsästyksen pariin. Ensimmäinen MegaMetso M etsästäjäliiton nuorisotoiminnan kehittämishankkeelle 2015–2018 on myönnetty yli 140 000 euroa Leader-rahoitusta. Tehoaineiden (bromadioloni, difenakumi, brodifakumi, okumafeeni, kloorifasinoni, difetialoni ja kumatetralyyli) esiintyvyys ja pitoisuudet määritettiin eläinten maksanäytteistä. 09-413 97 300 asejaera.toimitus@karprint
Piiroisen kotitilalta on matkaa rajalle kahdeksan kilometKun Tohmajärveltä katsoo pohjoiseen päin, koko itäraja on tulpattu täyteen susireviirejä poronhoitoalueelle saakka. – Ne muistivat tosi pitkään, että ihmisistä on pysyttävä kaukana, ja niiden pennutkin oppivat sen. Alkuvuodesta Tohmajärven alueella liikkui noin 15-18 sutta. Piiroinen sanoo pitävänsä sitä kohtalaisen oikean suuntaisena. Kun susi rauhoitettiin 1990-luvulla, siitä se lähti; havainnot ovat lisääntyneet koko ajan. Yksinäisiä kulkijoita on useita, joten karkea lukumäärä tällä hetkellä on noin kymmenen sutta. Syömään Suomeen Mika Piiroinen on asunut koko ikänsä samalla kylällä. Piiroisen oman metsästysseuran eli Värtsilän Riistamiesten alueella käytettiin toinen kannanhoidollisista luvista. Muutama vuosi sitten oli toisin. – Vuosi 2012 oli vielä rauhallinen. Kolmen ensimmäisen kuukauden aikana on kirjattu jo 90 susihavaintoa. Luken viimeisimmän kantaarvion mukaan Tohmajärvellä on yksi lauma, jossa on 6-7 sutta. tammikuuta alkanutta suden kannanhoidollista metsästystä pihakäyntejä ehti olla 75. – 1980-luvulla susia sai vielä metsästää vapaasti. Seuraavana vuonna 2013 havaintoja oli jo 50, ja näistä 18 pihoilta. – Jokaisena päivänä on saatu sudesta havainto, Piiroinen summaa. Poliisiluvalla saatiin ammuttua pihoilla öisin pyörineestä parista uros. Vähitellen ne taidot kuitenkin unohtuivat, ja viimeisen viiden vuoden aikana ihmisten kunnioitus on ollut jo kokonaan poissa. Kulunut alkuvuosi ei lupaa tilanteeseen helpotusta. – Toivottiin, että metsästystilanne olisi stressanut naarasta niin paljon, että se olisi häipynyt pois ihmisasumusten läheltä. Kun sinne ei enää mahdu, raja täyttyy etelän suuntaan. Kymmenkunta sutta Metsästys kesti vajaan kuukauden, eikä sen vaikutusta pihasusiongelmaan tiedetä. Vuoden aikana tehtiin kaikkiaan 18 susihavaintoa, ja niistä oli yksi pihalta. Niistä ammuttiin poliisiluvilla kaksi ja kannanhoidollisilla luvilla toiset kaksi. Kannanhoidollisen metsästyksen vaikutusta ei tiedetä Pihasudet jo iso ongelma itärajalla. Viime vuonna päästiin jo aivan toisenlaisiin lukuihin: Tohmajärvellä saatiin susihavaintoja keskiarvolla mitattuna joka päivälle vähintään yksi, eli kaikkiaan 350. – Laumoja on vähintään kaksi, jotka molemmat ovat rajalaumoja. – Tuntuma on, että ennen lisääntymiskautta havainnot pihoilta on vähentyneet. Mutta se tekee edelleen pihakäyntejä. Ennen 23. Pihakäynnit ovat lisääntyneet viime vuosina räjähdysmäisesti: kun vuonna 2012 susia nähtiin pihoilla tasan yksi, viime vuonna havaintoja oli jo 115. Vuonna 2014 havaintojen määrä oli 150, ja niistä 50 tehtiin pihoilta. Susia on ollut alueella niin kauan kuin Piiroinen muistaa, mutta haitaksi asti vasta viime vuosina. Yksi susista jäi auton alle. 6 P ihasusia on ollut todella järkyttävän paljon, sanoo tohmajärveläinen metsästäjä ja maidontuottaja Mika Piiroinen. Vielä 90-luvulla sudet olivat olleet hyvin arkoja. Pihasudet ovat arkipäivää Tohmajärvellä itärajan pinnassa. Tosin näin on ollut ennenkin, havaintoja alkaa tulla taas kun pennut ovat riittävän isoja liikkumaan laajemmalla alueella eli heinäkuun paikkeilla, Piiroinen uskoo
Kannanhoidolliset luvat käytettiin kolmessa päivässä. Piiroisen mukaan rajan yli on jatkuvaa liikennöintiä; sudet menevät maasta toiseen sujuvasti etenkin kun järvet ovat jäässä. – Lapset ovat nähneet itsekin susia, eivät ne ole täällä mitään mysteereitä. Kun sinne ei enää mahdu, raja täyttyy etelän suuntaan. Jos asia ei muutu, eikä hallinto sitä muuta, muuttuvat metsästäjät rikollisiksi, kun susia aletaan kaataa salaa. Rajan susitiheys Kun Tohmajärveltä katsoo pohjoiseen päin, koko itäraja on tulpattu täyteen susireviirejä poronhoitoalueelle saakka. Hirvet on ammuttu sieltä kun metsästyskulttuuri on löyhempää. Kukaan ei tiedä niiden tarkkaa määrää, mutta se tiedetään, ettei Venäjällä ole susille ruokaa. Harventamalla rajusti rajaseudun susikantaa saadaan aukkoja reviiritulppaan. – Sorkkariista on hävinnyt sekä ravintotilanne kohenee, että sosiaalinen hyväksyntä kasvaa. Mutta koulutaipaleelle ei lapsia yksin laiteta. – Geenipooliin ei saada lisäystä Venäjältä rajaseudun reviiritulpan ansiosta. Vuoden kolmen ensimmäisen kuukauden aikana Tohmajärvellä kirjattiin 90 susihavaintoa.. Tämä ei ole kenenkään etu. Ja mikä tärkeintä, suden luontaisten saaliseläinten kannat saadaan nousuun, jolloin – Onhan meillä tietysti aika hyvä tilanne vielä verrattuna Ilomantsiin ja siitä pohjoiseen, mutta se on vain ajan kysymys, koska tilanne pääsee täällä yhtä pahjaksi. Taksikyydit ovat pyörineet koko talven myös Piiroisten ja koulun väliä. Ja kun siellä ei ole ruokaa sudet tulevat tänne. Piiroisella on lypsykarjaa, ja niiden takia tilaa kiertää petoaita. Kaikki tämä on lähes suoraan kannanhoitosuunnitelmasta. Siitä on pitänyt ihminen huolen. Maija Salmi jo isosta osasta Karjalan ja Kainuun itäosia, mikä takuulla lisää pihakäyntejä ja aiheuttaa painetta metsästysporukoissa, kun ei ole enää mahdollisuutta jokasyksyiseen hirvijahtiin. Eli susi ei voi olla syrjäyttämässä metsästysharrastusta alueilla, jotka ovat perinteisesti nimenomaan sitä osaa Suomesta, jossa eränkäynti on aina ollut tärkeä osa ihmisten hyvinvointia, ja näin on edelleen. Venäjällä ei myöskään enää makseta susista tapporahaa, mikä entisestään lisää niiden määrää. Kaikilla on susiaidat, ja silti tapahtuu vahinkoja. – Se on kyllä jo niin rankkaa faktaa, että susia tosiaan on. Ja tallin ja navetan pihassa ne ovat käyneet. – Tällä korkeudella ei susille riitä ruokaa Venäjän puolella. Piiroinen nostaa esiin myös suden geenipoolin, jota hän kuvaa Suomessa onnettoman kapeaksi. Piiroinen painottaakin, että rajan susitiheyteen on puututtava pikaisesti. 7 riä. Tilanne pahenee Piiroisella itsellään on viisi 9-15-vuotiasta lasta. Nautoja ja lampaita on mennyt suden suuhun, samoin metsästyskoiria ja mummoilta kissoja. Onhan meillä tietysti aika hyvä tilanne vielä verrattuna Ilomantsiin ja siitä pohjoiseen, mutta se on vain ajan kysymys, koska tilanne pääsee täällä yhtä pahaksi. – Maaseutuelinkeino on tosi tärkeää täällä, on karjataloutta ja maanviljelystä. Värtsilän kylä on aivan rajassa kiinni. Piiroinen ei ole Tohmajärvellä yksin susiongelman kanssa. Ei siis mikään ihme, että sudet puhuttavat täällä todella paljon. – Viime syksynä näin ainakin kymmenen kertaa tiellä sudenjälkiä parinsadan metrin päässä talosta. Ilomantsi, Lieksan, Nurmeksen sekä ilmeisesti Kuhmonkin itäosat eivät saa yhtään kaatolupaa
Välissä oli pelkkä ikkuna. Välissä oli ollut vain ikkuna. Ja ikkunasta katseli sisään susi! Se oli noussut etutassuilla seisomaan ja tuijotti minua parin, kolmen mättä sitä joutui paniikkiin, tuntui että sydän pysähtyy. Puhuin puhelimessa ja menin samalla keittiön ikkunaan. Ryynäsen kaveri oli soittanut runsaan kahden kilometrin päästä, että vanhustentalon pihalla oli nähty kaksi sutta. Virolahdella sudet tutustuivat talon pihaan perusteellisesti Ikkunasta katsoi susi Elina Ryynänen ja susi katselivat toisiaan Virolahdella. Pois mun pihalta! Seuraavana päivänä tiistaina Ryynäselle kerrottiin, että yksi susi oli jälleen nähty heidän pihansa lähellä. Maanantaina 21.3. Sudet olivat myös vieneet yön aikana roskapussin rivitaloasunnon edestä ja levittäneet sen pihalle. Sillä välin sudet olivat lähteneet takaisin keskustaan, koska ei aikaakaan, kun Ryynäsen kaveri soitti, että nyt ne ovat täällä! Toinen susista oli mennyt parvekkeen alle ja napannut sieltä koiran järsimän luun. juoksevan naapurin pihaan. Ryynänen kertoo tulleensa kaupasta kello 19 maissa. – Heidän mukaansa ei näyttänyt yhtään hyvältä, että kaksi sutta pyörii nurkissa ilman pelkoa! Jo päivää aikaisemmin tiistaina oli otettu poliisiin yhteyttä, että sudet voitaisiin karkottaa. Keskiviikkona metsästäjät kävivät tutkimassa jälkiä. Ylös terassille Koko tapahtumasarja oli alkanut maanantai-iltana pääsiäisviikolla. Ryynänen oli soittanut asiasta tutulle ulkona terassilla ja palannut sisään jatkamaan juttelua. Keskiviikkona illalla alkoi tapahtua. – Käytin koiran pissalla, jonka jälkeen kaveri soitti. Ryynänen soitti hätäkeskukseen ja tutulle metsästäjälle. Paikalle tullut metsästäjä oli yrittänyt seurata susien jälkiä. Muutaman minuutin päästä Ryynänen oli katsonut ikkunasta ulos – ja näki ensimmäisen suden nuuhkimassa rappusia. Sudet olivat kierrelleet pihalla olleiden autojen sekä rakennusten ympärillä. Sitä siinä ihmeteltiin, ja mielessä kävi, että onneksi olin ehtinyt käyttää jo koiran pihalla. Isompi susi oli haistellut terassin rappuja, nousi niitä pitkin terassille ja nuuski hajujälkiä ulko-ovelle asti. 8 V irolahdella Klamilan kylässä asuva Elina Ryynänen näki pääsiäisviikolla susia kahdesti omalla kotipihallaan. – Kun metsästäjän autonvalot näkyivät, näin yhden suden. – Olin ajatellut, että voisin nähdä suden metsässä tai pellolla, mutta omalla pihalla! Kieltä– Tuijotin sitä suoraan silmiin monta sekuntia, kunnes aloin huutaa ja löin ikkunaan, että pois mun pihalta, häivy! Sudet olivat kierrelleet Ryynäsen pihalla todistettavasti ainakin kahtena päivänä. – Ja ei hitto, nythän ne olivat meidän pihalla! Pian pihalla näkyi kaksi sutta. susi oli tullut terassin portaita ulko-ovelle, ja kahta päivää myöhemmin susi ja sisällä talossa ollut Ryynänen olivat tuijottaneet toisiaan parin metrin päästä. Sudet kiertelivät pihalla useita minuutteja. – Itse katselin susia keittiön ikkunan takana ja puhuin puhelimeen; susi ei piitannut mitään äänestäni eikä taskulampun valosta, jolla mieheni seurasi niitä. – Vanhustentalolta on matkaa viereiseen kauppaan noin 50 metriä, ja ihmisiä ja autoja liikkui vielä siihen aikaan
– Kyllä tästä on paljon riittänyt täällä juttua. Ihmisen läheisyydessä elämään tottunut susi voi muuttua arvaamattomaksi. – Saman viikon torstaina poliisilta tuli kaatolupa Ravijoelle, jonne on täältä matkaa noin kuusi kilometriä. – Olin ratsastamassa maastossa, ja muuten niin varma hevonen käyttäytyi oudosti. 9 Susi hevoslenkillä . – Eihän sitä tiedä mitä tapahtuu, kun hevonen yllättäen pelästyy ja ottaa jalat alle! Virolahdella Klamilan kylässä asuva Elina Ryynänen kotitalonsa terassilla. Ei ole yhtään ihme, että ihmiset ovat varovaisia alueilla, joissa liikkuu susia päivästä toiseen. Monia jännittää, ja naapurissakin on pieniä lapsia, koiria, kissoja ja hevosia. Elina Ryynänen oli ollut tietämättään jo paria päivää ennen ”susiepisodia” lähellä sutta. Tuijotin sitä suoraan silmiin monta sekuntia, kunnes aloin huutaa ja löin ikkunaan, että pois mun pihalta, häivy! Susi teki kierreloikan ympäri taaksepäin. Isoimman uskotaan olleen susi ja kahta muuta epäillään koirasusiksi. – Kolmesta sudesta on ollut havaintoja. Niistä yksi on pyörinyt täällä on pidempään, eli se, joka kävi keskiviikkona meidän pihalla. Ryynäsen mukaan epäiltiin, että sudet olivat tulleet jäitä pitkin Venäjän puolelta. Susi oli kaadettu päivää myöhemmin perjantaina. Susia oli yritetty karkottaa useaan otteeseen, mutta toinen kaksikosta oli jatkanut pihakäyntejä Klamilassa ja Ravijoella. Susista saatiin useita näköhavaintoja Klamilassa. Mutta nyt saa olla koko ajan valppaana ja katsella ympärilleen. Kauaa se ei kuitenkaan pitänyt kiirettä kun vauhti jo tasoittui kymmenen metrin jälkeen. Maija Salmi Kuvat: Elina Ryynänen. – Aina on luotettu, että susi karttaa jo ihmisen hajua ja ääntä. Ryynänen sanoo olleensa aina kiinnostunut susista, eikä häntä oltu niistä peloteltu lapsena, vaikka Lieksan mökillä oli sekä susia että karhuja. metrin päästä lasin takana. Sen jälkeen Ryynänen ei ole uskaltanut lähteä yksin maastoon. Venäjän puolelta. Metsässä kettupassissa olleet miehet kertoivat, että ratsastit juuri suden ohi sadan metrin päästä. Sudet olivat tutkineet terassia tarkoin pääsiäisviikolla. Ryynänen oli soittanut samantien taas tutulle metsästäjälle, joka oli tullut paikalle muutamassa minuutissa
Pääasiassa pienpetopyyntiä harrastava Heinonen kaipaa metsästäjiltä vastaiskua. Muita lehtiä ei Helenius juurikaan lue, ”mitä nyt satunnaisesti kaverin luona Maaseudun Tulevaisuutta”. Viranomaiset puhuvat susien poistoista ja suojelijat tappamisesta tai murhaamisesta.. – Esimerkkinä voi mainita Sunnuntaisuomalaisen jutun, mikä liittyi haaskojen pitoon ja pihakäyntien tehtailuun. Neiti hymähteli ja kirjoitti jotain lehtiöönsä. Lipsanen lukee lähinnä alueen omaa lehteä Itä-Savoa sekä Maaseudun Tulevaisuutta. Kannanhoidollista metsästystä ei nähty millään lailla hyvänä asiana, ja meistä metsästäjistä tehtiin tietenkin syntipukkeja. Puhdasta p****a Savonlinnalainen Sami Lipsanen pitää Etelä-Savossa ilmestyvien lehtien metsästykseen liittyviä juttuja pitkälti suojelupainotteisina. – Kyllä ne ajavat luonnonsuojelijoiden agendaa, ei siitä mihinkään pääse. Metsästystä pidetään monesti huonona asiana, ja se näkyy usein niissä vähäisissäkin jutuissa, joita on paikallisissa lehdissä. Ymmärretäänkö metsästäjiä paremmin Kehä III:n ulkopuolella. – Yhdellekin toimittajalle väänsin taannoin rautalangasta, mitä kaikkea supikoirat saavat aikaan. Heinonen kertoo joutuneensa perustelemaan kerran jos toisenkin, minkä takia pienpetopyynti on välttämätönsä. – Juttujen käsitteet ovat aika hurjia. Toimittajat pääsevät helpommalla kun laittavat lehtiin kaikkea mitä aamuksi on ilmaantunut sähköpostiin. Ja kukaan ei väitä, etteivätkö suojelijat olisi aktiivisia. Väisänen oli mukana suden kannanhoidollisessa metsästyksessä, ja sen tiimoilta olisi kaivannut enemmän neutraalia uutisointia. Varsinkin susien pihakäynneistä aiheutuneet poliisin poistomääräykset uutisoitiin Iisalmen Sanomissa neutraalisti. Kun tuollaisia juttuja päästetään lehtiin, ei se vie kenenkään asiaa eteenmpäin. PohjoisKarjalasta työn perässä parikymmentä vuotta sitten pääkaupunkiin muuttanut Helenius suomii erityisesti Helsingin Sanomia, jonka sanoo olevan täysin vihreiden talutusnuorassa. Sunnuntaisuomalaisesta –mikä on Etelä-Suomen Sanomien, Karjalaisen, Keskisuomalaisen ja Savon Sanomien yhteinen sunnuntaisivusto – Lipsanen oli lukenut pihasusiartikkelin. Juttu kirvoittaa Lipsaselta lyhyen ja ytimekkään kommentin: – Se oli kyllä melkein puhdasta paskaa. – Suojeluporukat pitävät kovaa meteliä kaikesta ja kaikkialla, joten siihen on helppoa lähteä mukaan. – Maaseudun Tulevaisuudessa sentään suhtaudutaan näihin asioihin suht neutraalisti ja aika myönteisesti. Ylä-Savon paikallislehteä Iisalmen Sanomia Väisänen pitää suhteellisen neutraalina metsästysasioissa. – Puheenjohtaja Ville Niinistö pääsee jokaisella teollaan ja lauseellaan taatusti Hesariin, ja millaisella suitsutuksella! Itse odottaisin näin suurelta lehdeltä enemmän tasapuolisuutta, mutta kaupunkilaisuus näkyy niin voimakkaasti sen kaikissa otteissa. Kannattaisi sielläkin toimituksessa muistaa, että kaikki lukijat eivät pureskele pelkkiä ituja! Helenius ei kuitenkaan koe, että Helsingin Sanomat näkyisi kirjoituksillaan varsinaisena metsästyksen vastustajana. Onko näin. – Koko harrastuksesta on siinä lehdessä niin vähän juttuja, että sehän on jo selvä kannanotto: teistä emme kirjoita. – Tietysti voi jättää omaan arvoonsa kaikenlaisen jauhannan, mutta kyllä kannattaisi nousta sopivasti barrikadeille ja kertoa vähän kovempaan ääneen, että miksi susia joudutaan metsästämään ja miksi hirvikantojen kasvua on pakko rajoittaa. – Siinä ei ole ollut mitään ylilyöntejä, kun taas muissa lehdissä näköjään voidaan puhua totena mitä tahansa palturia. Vihreät ovat päivälehtien lemmikkejä, kun metsästäjistä tehdään tappajia. Oulussa opiskeleva Arto Heinonen ei ihmettele isojen päiväja maakuntalehtien suojelumyönteisyyttä. Kehuja saa myös Maaseudun Tulevaisuus. Sanaakaan ei supiasiasta ollut itse jutussa, joutavaa höpinää vaan. 10 M etsästäjät kokevat saavansa kohtuuttomasti sapiskaa niskaan eri tiedotusvälineissä. Se oli kaukana etenkin sudenmetsästyksen aikana, lähes kaikki siihen liittyvistä uutisista olivat päin persettä. Todella ikävää mustamaalaamista. Erityisen asenteellisina pidetään päivälehtiä, joissa vihreiden sanotaan saavan palstametreittäin tilaa omille mielipiteilleen. Vaikka metsästys ei tutkimusten mukaan koe Suomessa suurtakaan vastustusta tällä hetkellä, lehtijutut kertovat muuta. Maija Salmi Vihreille paljon palstatilaa, metsästyksestä kielteisiä asioita Asenteellista uutisointia. – Kyllähän me metsästäjät olimme sen jälkeen pahoja ihmisiä. – Myös juttujen käsitteet ovat aika hurjia; viranomaiset puhuvat poistoista ja suojelijat tappamisesta tai murhaamisesta. Niissä pitäisi kuitenkin olla enemmän neutraalia näkökulmaa. – Siinä meikäläisiä ei sentään ruoskita; asiallisesti kerrotaan, että metsässä voi tehdä muutakin kuin kerätä puolukoita. Mustamaalaamista Mikä on tilanne muualla Suomessa. Kaikki muu unohdetaan, mitä metsästäjät tekevät; esimerkiksi SRVA ja petoyhdyshenkilöiden talkootyönä tekemä suurpetohavainnointi ja kirjaaminen Tassu-järjestelmään jää täysin unohduksiin keskusteluista ja lehtijutuista. Barrikadeille. Tätä mieltä on vajaat 30 vuotta metsästystä harrastanut helsinkiläinen Hannu Helenius. Rautavaaralla Pohjois-Savossa asuva Tommi Väisänen lukee Savon Sanomia, Iisalmen Sanomia, Maaseudun Tulevaisuutta ja jonkun verran myös Karjalaista. Sen sijaan Savon Sanomissa on Väisäsen mukaan ollut välillä hyvinkin metsästyksenvastaista tekstiä. Silloin kyllä syletti
Korpilahden alueella majavakanta on pistetty kuriin. Pyyntiaikana se pysyy visusti piilossa.. 12 Miehet kokeilevat pyydysrautojen toimivuutta – sitten ne päätyvät ojaan majavan reitille. Kanadanmajava haasteellinen metsästettävä Puuta nurin ja pato pystyyn Kovan duunarin maineessa oleva kanadanmajava kaataa metsää Keski-Suomessa. Majava osaa tunnetusti jallittaa metsästäjiä
Vuodesta 2014 olen saanut kolme majavaa raudoilla ja seitsemän ampunut, ja Risto on saanut raudoilla yhden ja ampunut neljä. Kyllä ne näyttäytyvät kesäaikaan ja tulevat ihan viereenkin, mutta annas olla, kun tulee elokuun 20. Jos vesi alkaa laskemaan ja pato alkaa vuotaa, kyllä majava sen seuraavan vuorokauden aikana korjaa, Järvinen tietää. 13 H arva tulee ajatelleeksi, minkälainen merkitys majavalla ja sen rakennelmilla on Suomen luonnon ekosysteemiin. Oli se melkoista vinoilua, sillä olemme istuneet satoja tunteja kyttäämässä sitä talvipakkasilla. – Tuossa oli kasvatusmetsää hehtaarin verran. Se aiheuttaa päänvaivaa maanviljelijöille, joiden pellot tulvivat, metsänomistajien puut kuolevat pystyyn ja onpa jopa joidenkin talojen lattioille kerääntynyt vettä harmiksi asti. Miehet kertovat kun kohtasivat majavan kalareissulla. Majavalla on suuret talttamaiset hampaat. – Sammakot, kalat ja linnut tykkäävät. Silloin niitä aloitettiin metsästämään. Majavan padot nostivat veden pinnan, ja satoja runkoja koivua ja närettä meni hukkaan. – Puu on kuin sorvista tullut, kun majava on ottanut nilan pois, lisäksi puu on usein valmiiksi kuivaa. Kaikki viisi pyydettyä majavaa on jo syöty. Koskenpään puolella tuhoutui paljon metsää, kun isot haavat kaatuivat toisten puiden päälle. Majava on tehnyt paljon polttopuuta ja Hanski on niitä kerännytkin, Järvinen kertoo. Niillä se rouskuttaa puun poikki vartissa. Se on monta kertaa voittanut väsytyspelin, kun miehet ovat istuneet passissa tunti toisensa jälkeen. Kun sellainen haapa kaatuu, siinä menee mukana muutakin metsää. Majava on niin viisas, että se tietää mistä tuuli puhaltaa ja siitä se kaataa puun siten, että sen latva tulee aina vesistöön päin, ihastelee Järvinen. Kuva: Hannu Kukkonen niin ovat saaneet naapuritkin. – Olen maanomistajilta saanut luvan ryskää niiden metsässä. Majava muokkaa luontoa nopeasti ja tehokkaasti. Puu on kuin sorvista tullut, kun majava on ottanut nilan pois, lisäksi puu on usein valmiiksi kuivaa. Nämä ihmiset ovat enemmän kuin kiitollisia miehille, jotka metsästävät majavia. Ihmisen kannalta majavan puuhilla on negatiivisia vaikutuksia, kun taas monet eliöt hyötyvät niistä. Tuossa oli ennen joki, nyt siinä on neljän hehtaarin järvi. Siinä on pirusti vesilintuja. Ei muuta kuin suoraan uuniin vain! kehaisee Kukkonen. Älykäs majava Kumpikin miehistä kehuu majavaa älykkääksi ja ovelaksi. Majava on haastava saaliseläin. Ei muuta kuin suoraan uuniin vain! kehaisee Kukkonen.. Korpijärven lähiseudulla riittää majavia. Metsää on monin paikoin kuollut pystyyn tai voineeko sanoa että kuollut, sillä majavan muokkaama ympäristö hyödyttää useita eliölajeja. Hannu Kukkonen on istunut passissa kymmeniä tunteja, usein tuloksettakin. päivä niin eipä sitten talttahammasta näy missään, miehet nauravat. – Majava on niin viisas, ettei se jätä mitään yhden padon varaan. Kuuset ja männyt kuolevat ensimmäisenä ja viimeksi koivut ja muut lehtipuut. Jos yksi pato häviää, sillä on toinen. – Majavat ovat kaataneet halkaisijaltaan jopa puoli metriä paksuja haapoja. – Kyllä ajattelin, ettei tästä mitään tule, kun majavat pistivät ensin keppiä rautoihin, jotta ne voivat turvallisesti liikkua. – Olimme kesällä virvelöimässä ja majava tuli läimäyttämään häntää ihan siihen viereen. Puut kuolevat Alueen maanja metsänomistajat ovat pyytäneet tai oikeastaan vaatineet majavakannan harvennusta. Vesilinnut ovat mielissään ja ahvenet lihovat, kun kuolleista puista tippuu toukkia lähes suoraan niiden suihin, Kukkonen kertoo. Tällaisia miehiä ovat Hannu Kukkonen ja Risto Järvinen. Sieltä olen tosiaan saanut muutamaksi vuodeksi polttopuita ja Puuta nurin ja pato pystyyn Risto Järvinen kehaisee, että majavapaisti on herkullista. Sitten se tulee naljailemaan siihen, kun se tietää, ettei ole metsästysaika
Siellä oli ollut puhetta, että majavia on alueella, vaikka onhan niitä tehokkaasti myös saatu pois päiviltä. Kuva: Hannu Kukkonen Majavia riittää Kukkonen on ollut edellisenä iltana kalayhdistyksen kokouksessa. – Jos tästä nyt pyöräyttäisi harpilla karttaan 600 metriä, tällä alueella olisi toistakymmentä majavaa. Nyt majava on tehnyt neljä päivää patoa lähistöllä. Kyseinen majava piti noutaa mönkijällä. LänsiSuomessa on myös euroopanmajavaa. Muutamasta yksilöstä Suomessa 1930-lu. Hannu Kukkonen on metsästänyt kuusi majavaa ampumalla ja neljä raudoilla. Vedet ovat laskeneet ja kaikki on taas ennallaan. Nopeasti majava kuitenkin lisääntyy. Nyt meininki on rauhoittunut. 14 Majavien talttahampaat muokkaavat näkyvästi luontoa. Se tekee keskimäärin kolmesta neljään poikasta kerrallaan. Kun on rauhalliset olosuhteet, se puuhastelee päiväsaikaankin. Huhtikuussa se rakentaa pesää. Keväällä majava ei enää ole välttämättä niin yöeläin, sillä yö on lyhyt. Tämä pesä on tehty peltisen siltarummun alle. Tällä pienellä alueella, kilometrin ringissä, oli 13-14 patoa. Kanadaneli amerikanmajava ja euroopanmajava eivät risteydy keskenään, eivätkä ne sovi samaan vesistöön. Amerikanmajava on tehokkaampi lisääntymään kuin euroopanmajava, joka tekee vain kahdesta kolmeen poikasta, Kukkonen tietää
Majava on vienyt voiton 100-0. Lisäksi kasvit ja kivet tilkitsevät rakennusta. Sellainen peli ei vetele, ja miehet lähtevät virittelemään vorolle rautoja. Yksi padoista oli 60 metriä leveä. Olen pyydystänyt kymmenen majavaa ja kaikki on syöty. Sen sijaan maanomistajat ovat pyytäneet miesten apua omaisuutensa pelastamiseksi. – Viimeksi oltiin viime vuonna Jämsänkosken suunnalla. Metsänomistajien kiitoksen lisäksi miehet hyötyvät toki itsekin saaliista. – Jos olet veneilemässä ja majava tulee siihen viereen ja alkaa uhittelemaan, kyllä siinä melkein vaipat pitää olla, Kukkonen pyörittää päätään. On se majava vahva eläin! Täytyy vain ihmetellä ja ihailla, kuinka se on ne sinne saanut, Uuttana päivittelee. Pääpesä on siinä lähellä. Kun se läimäyttää pyrstönsä veteen, on se varma merkki siitä, että nyt kannattaisi vierailijan poistua. Pyydetystä majavasta käytetään lähes kaikki. Superrakentaja – Tällainen padon rakentaminen ei ihmiseltä onnistuisi, ihastelee Järvinen ja osoittaa padon suuntaan. Pesän lähettyvillä majavilla on ruokalautta, josta ne etenkin talvisaikaan hakevat purtavaa. 15 Hannu Kukkonen on kerännyt monen vuoden polttopuut metsästä. Laastiksi sopii parhaiten multa ja muta. – Majavan liha on erinomaista. Kaksikerroksisen asunnon alakerrassa majavat syövät, kun taas yläkerrassa koisitaan, jotta jaksetaan taas ahertaa. Majava on putsannut alueen haavoista kahdeksan vuotta sitten, ja nyt sen on tyydyttävä pihlajaan. Siellä oli sellainen parin hehtaarin lampi, jossa majavat terrorisoivat parin vuoden ajan. Sen turkista saa lämpimiä rukkasia, tossuja ja hattuja. Suomessa elävän toisen majavan, euroopanmajavan, metsästys on luvanvaraista vulla liikkeelle lähtenyt kanadanmajavakanta oli vuonna 1985 noin 3000 yksilöä ja nyt jo noin 10 000 yksilöä, kun taas euroopanmajavaa on vain viidennes siitä, eli noin 2000 yksilöä. Totuus on, että majavanmetsästys on hyvin haastavaa puuhaa. – En meinannut saada nostettua ikivanhoja, painavia ja vettyneitä liekoja, kun purin patoa. Kun majava alkaa tehdä uidessaan sellaisia mutkia, sen tietää, että nyt on ukko paljastunut, sanoo Kukkonen. Tielaitokselta soittivat minulle ja kysyivät, onko se totta, että kantatien sillan alla on majavan pesä. – Tiesin aika lailla minuuttiaikataululla missä majavat ovat. Isoin pyytämäni majava on noin 25-kiloinen, pienin on painanut kuusi kiloa. Kukkosella on käytössään kolme riistakameraa. Katseessa ja äänessä on kunnioitusta. Tuollaisesta isosta majavasta tulee 15 kiloa lihaa ja lisäksi mahtava turkki, josta tehdään rukkasia, tossuja ja päähineitä, Kukkonen kertoo. Majavat rakentavat pesänsä talkoovoimin loppukesällä. – Tuosta läheltä on purettu pato neljästä eri kohtaa. Kun majavalla on poikasia, se sähisee säikäyttääkseen pois kutsumattomat tunkeilijat. Majava on vienyt voiton 100-0. Raudat käyttöön Kukkonen ja Järvinen menevät auttamaan tuttua miestä. Kun majava alkaa tehdä uidessaan sellaisia mutkia, sen tietää, että nyt on ukko paljastunut.. Kameroiden perusteella alkaa sitten väijytys ja pihviä paistetaan parin päivän päästä, miehet veistelevät. Virpi Piippo – Tuossa hangella olen istunut passissa kymmeniä tunteja. Syötiksi he vievät hiukan tuoretta, kuorittua haapaa. – Tuossa hangella olen istunut passissa kymmeniä tunteja. Läiskäys veteen Miehet ovat nähneet, kuinka majava sukeltaa 300 metriä jään alla ja pysyy pinnan alla vartin verran. Kanadanmajava Kanadaneli amerikanmajava (Castor canadensis) Suomen suurin jyrsijä Pituus 65-105 cm, paino 12-33 kg Istutettu Suomeen 1930-luvulla Synnyttää keväällä 1-8 poikasta Ravintona haavan ja koivun kuori, verso ja lehdet, myös muut lehtipuut ja pensaat, joskus männyn kuori Metsästykseen ei tarvita pyyntilupaa Metsästysaika 20.8.-30.4. Pertti Uuttana kertoo, että majava on vienyt hänen rankakasastaan tarvikkeita rakennelmiaan varten. Rakennusaineiksi ne keräävät puun runkoja ja oksia. Sanoin että siellähän se on. Ei vastustajia Kukkonen ja Järvinen eivät ole kumpikaan törmänneet majavanmetsästyksen vastustajiin. Uuttana on käynyt purkamassa patoa jo muutamaa päivää aikaisemmin, mutta majava oli sitkeästi jatkanut rakennustöitä
Väistöliikkeetkin olivat kohdallaan.. Sillä oli voimakas reaktio hajujälkeen ja se osoitti selvää taistelutahtoa ja -kestävyyttä. Niinpä moni koiranomistaja haluaa testata parhaan kaverinsa petokäyttäytymistä konepedolla. 16 Koiran petotaidot testissä Suurpedon ja koiran kohtaaminen on mahdollista missäpäin Suomea tahansa. Mervi Lehto Espoosta toi walesinterrieri Ekin karhutestiin
Esimerkki vihaisen koiran ja karhun kohtaamisesta saatiin, kun lemmikki tempoi liinassa kohti konekarhua. Hyvä hirvihaukkuja ei toimi välttämättä karhun kanssa lainkaan. Koiran käytös testitilanteessa on parhaimmillaan, kun se on pedosta alle kymmenen metrin päässä ja on riittävän tosissaan. Johanna Heikkilä Siuntiolaisen Minna Pöckermanin paimensukuinen lapinkoira Vinski osallistui sekä susiettä karhutestiin. Nykyisen mallinen konekarhu on vaihtumassa tänä keväänä uuteen versioon. – Yritän tehdä testitilanteesta mahdollisimman aidon. Näin sille jää aikaa palautua tilanteesta. Koiralla ja karhulla oma luonne Jokaisella koiralla näyttää petotestissä olevan luonteelleen tyypillisiä käyttäytymismalleja. – Karhulla varoetäisyys on suunnilleen viidestä kymmeneen metriä,sudella puolet vähemmän. Asko Sorvo pitää näköetäisyyden koko ajan testattavaan koiraan ja ohjaajaan. Olen perehtynyt aiheeseen suurpedot tuntevien, kuten Kuusamon Suurpetokeskuksen Sulo Karjalaisen avustuksella, kertoo Sorvo. Osa koirista näyttää kaipaavan aluksi miettimisaikaa, jotkut lähtevät tiiviisti kohti hajujälkeä. Jokaisen koira saa tuoreet hajujäljet kiven alle ja kenttä rauhoitetaan muulta toiminnalta. – Ne koirat, joilla rohkeus riittää menevät luonnossa aina eteenpäin siitä tilanteesta, mihin tämä testi lopetettiin, kuvaa Sorvo. Metsästäjää saattaa hymyilyttää neljän pyörän päällä pyörähtelevä konekarhu, mutta koiralle se menee täydestä. Karkuun lähteminenkin on näitä vaihtoehtoja parempi. Käytössäni on petojen jätöksiä, kuten ulosteita ja karvoja, avaa Sorvo. Tahdoton koira päätyy suden suuhun. – Luonnossa elävissä karhuissa on monenlaisia luonteita. Mikäli koira menee lamaannuksiin pelosta tai yrittää karata paikalta, testi lopetetaan. Tietoa kasvattajille sekä metsästäjille Kasvattajille testi toimii kätevänä työkaluna jalostuksen suunnitteluun, ja metsästäjät saavat tietoa koiransa vietistä metsästystä ajatellen. Tuhansia koiria ja satoja rotuja arvioinut petotestaaja Asko Sorvo antaa palautetta.. Testillä sinänsä ei ole virallista asemaa, vaan se toimii koiranomistajan tai jalostajan omana apuvälineenä. Osalle on jo saattanut tulla kokemusta jahdista selviytymiseen tai joku puolustaa pentujaan, joten ne ovat kaikki erilaisia vastuksia koiralle, listaa Sorvo. Tositilanne on usein jotain muuta. Päivän aikana koira voi osallistua vain yhteen testiin. Nuori koira päätti pysytellä suden lähestyessä emäntänsä lähituntumassa. Suurpetojen, kuten karhun haukkumisesta ei takavuosina Suomessa saatu kunnon näyttöjä, ja rotumääritelmän mukaiset ominaisuudet jäivät siltä osin monelta rodulta syrjään. – Koiran käyttäytyminen suurpedon kohtaamisessa ei riipu sen rodusta, tietää Sorvo. Arvioitavia kohtia ovat se mikä on koiran reaktio hajujälkeen, miten koira reagoi nähdessään pedon, millainen toimintakyky koiralla on pedon liikkuessa, onko koiralla taistelutahtoa ja rohkeutta sekä miten nopeasti koira pystyy väistelemään kohti tulevaa petoa. Koira saa liikkua vapaasti pitkässä juoksutusliinassa. Nyt pyritään lisäämään käyttölinjaisia karhukoiriakin. Sorvo kertoo arvioineensa tuhansia koiria ja 250 eri rotua, joten hänellä on vaikuttava kokemusmäärä. Koira ei saa mennä ilveksenkään kynsien ulottuviin, mainitsee Sorvo. Vantaallakin näin kävi. Täytetty karhu, susi tai ilves on sijoitettu alustalle, jonka alla pyörii kauko-ohjattava sähkömoottori. Metsästäjää saattaa hymyilyttää neljän pyörän päällä pyörähtelevä konekarhu, mutta koiralle se menee täydestä. Nuorimmat testatut ovat olleet kahdeksanviikkoisia. Testistä saa sekä suullisen palautteen että diplomin. 17 K evään aikana on ollut parikin petotestiviikonloppua Vantaan ShowHau Centerillä, jossa testaajana on ollut Asko Sorvo Orimattilasta. Kymmenen kohtaa kertovat koiran toiminnasta jo paljon. – Otuksesta tulee koiralle erinomainen vastustaja silloin, kun siihen saadaan aidot hajut. Testin päätteeksi osallistuja saa arvion kirjallisena. Metsästyskoirille tärkeää on se miten koira haukkuu, ottaako se petoon katsekontaktin ja haukkuu kohti, vai meneekö haukku katkonaiseksi ja ohi suurpedosta. Testiin tulevat ovat saattaneet selvästi ajatella, että koska oma koira on rohkea, se on sitä myös suden tai karhun kanssa. Se tulee antamaan hieman vastustakin koiralle. Karhujahdissa sellaisen koiran loru loppuu äkkiä, ja toisaalta ei ole järkevää antaa koiran repiä konekarhun turkkia. Pahimmillaan koira alistuu pedon nähdessään tai menee tekemään lähempää tuttavuutta. Kaikkien suurpetojen kohtaaminen aiheuttaa koiralle jonkinasteista stressiä. Koiran näkökenttään ilmestyy seuraavaksi pyöräpeto, karhu, susi tai ilves. Petokoe soveltuu kaikille roduille, eikä testiin osallistumiselle ole ikärajaa. Vinski liikkuu myös Sallassa, joten petokontakti on mahdollinen
18 Hirvi ottaa metsässä ruokansa päänsä korkeudelta, metsäpeura maasta. Hirvi häiriintyy siellä mihin iso peuratokka tulee. Metsäpeuran tilanne on huono. Niinpä hirvi siirtyy alueelta peurojen reitin reuna-alueille. Ainutlaatuinen metsäpeura – Arvotonko suden rinnalla. Syykin tiedetään: mitä enemmän susia, sitä vähemmän metsäpeuroja.
– Suden, karhun, ahman ja ilveksen kokonaisvaikutus Suomenselän ja Länsi-Suomen alueella kotieläinvahinkoihin ja metsäpeuran ja hirvikannan kehitykseen on niin merkittävä, että maa-ja metsätalousministerillä ja ympäristöministerillä on ja olisi ollut perustuslain mukainen velvollisuus korjata lainsäädännölliset esteet petovahinkojen torjumisessa, Lindholm korostaa. – Kansalliset ja ylikansalliset suojelutahot työntävät tietoisesti tai ymmärtämättään metsäpeuran petojen pääravinnoksi.. Metsäpeuralla meni siihen aikaan hyvin. Saarenmaan riistapäällikkö Jaan Ärmus pääsi muutama vuosi sitten kaatamaan komean metsäpeuran Perhossa. Mutta mitä on tapahtunut. Suomen metsäpeura on kuolemassa. M etsäpeuran hoitosuunnitelman valmistumisesta on jo yhdeksän vuotta aikaa. Näin siihen kirjattiin. 19 Metsäpeuran ja hirven vuorokausirytmi on erilainen. Juuri sinnehän metsäpeuroja siirrettiin pedoilta turvaan idästä. Asiaa voi vaikka perätä Perhon jo eläkkeellä olevalta kunnanjohtajalta, Pekka Lindholmilta, joka on aina nähnyt metsäpeurassa erinomaisia mahdollisuuksia Suomenselän alueella. Hoitosuunnitelman tarkoitus on ollut huolehtia siitä, että Suomelle asettu kansainvälinen vastuu metsäpeurakannan hoitamisesta toteutuu. Pakollinen kysymys Metsäpeuran kohtaloa miettiessä pitää kysyä, kuka uskoo enää metsäpeuraan. Susi oli siellä missä metsäpeurakin. Mutta nyt on toisin. Hoitosuunnitelma pohjautui havaintoihin ja laskentoihin, joiden mukaan eläinkanta vahvistui ja kasvoi. Kuva: Oskari Pitkäaho Arvotonko suden rinnalla. Sudenhoitosuunnitelmaan kirjattiin tyhjäksi jäänyt lause: ”Suomen susikannan tavoitettua pienimmän elinvoimaisen kannan tavoitteen, voidaan myös kokonaisia laumoja poistaa tarvittaessa. Hän myös parhaansa mukaan tuki metsäpeuran kotiutumista Perhoon. Lisääntymiskykyiset naaraat vähenevät ja laumojen vasaprosentti on romahtanut. Metsäpeura on valoisana aikana liikkeessä jatkuvasti ja ruokailee samalla. Maaja metsätalousministeriön hyväksymässä Suomen metsäpeurakannan hoitosuunnitelmassa (2007) tavoitteena on säilyttää metsäpeurakanta elinvoimaisena ja rotupuhtaana, sillä uhkana on risteytyminen poron kanssa. Kaikki suurpetomme syövät metsäpeuroja. Tätä tulee harkita erityisesti metsäpeura-alueilla.” Metsäpeura (Rangifer tarandus fennicus) saapui Suomeen jääkauden jälkeen ennen ihmistä, ja se oli aina 1700-luvulle saakka tärkein riistaeläimemme. – Me perholaiset olemme kokeneet, että ei ole vaadittu Suomen viranomaisten yhteistoimintasuunnitelmia, kun suden koskemattomuutta suojelemaan voidaan koota hetkessä koko viranomaisarsenaali. Syyllisistä ei ole epäselvyyttä: metsäpeuran elinalueella on kasvatettu erittäin voimakkaasti suurpetokantaa. Tälläiseen tuskin päästään muussa rikoksentorjunnassa ja selvittämisessä, napauttaa Lindholm
Tämän maaliskuun luku oli enää 700 yksilöä.. Metsäpeura on poroa suurempi, pitkäjalkaisempi ja -kuonoisempi. – Seurasin aivan alusta alkaen mielenkiinnosta näitä eläimiä. Metsäpeuraa on maapallolla pieni populaatio, vaikka se ei ole Perhossa harvinaisuus. Metsäpeurojen keskeisiä esiintymisja vasomisalueita on rauhoitettu hakkuilta Elimyssalossa ja Lentuassa. Ähtärin, Karstulan, Pylkönmäen, Multian ja Saarijärven alueella elää pieni osakanta, joka on peräisin Ähtärin eläinpuistosta. Metsäpeuran rotupuhtautta on tuettu monin erilaisin keinoin, kuten pystyttämällä korkea aita poronhoitoalueen ja metsäpeurapopulaation väliin. Suomenselän ja Kainuun osakannat ovat liki ainoita tämän peuralajin esiintymiä maailmassa. Se on itsestään selvää, että susi on peto joka syö lihaa koko ajan ja jostain se sen ottaa. Venäjän Karjalan osakannan on ennustettu vähenevän edelleen hyvin rajua vauhtia. 20 Huhtikuussa ollaan jo vasomisalueilla . – Minua ja montaa muuta paikallista luonnonystävää ihmetyttää, että kansallisesti ja ylikansallisesti suojelutahot työntävät tietoisesti tai ymmärtämättään metsäpeuran petojen pääravinnoksi. Vaatimet vasovat pääasiassa soilla ja niiden reunojen metsätiheiköissä. Paino uroksilla eli hirvailla 70–150 kg, naarailla eli vaatimilla 40–100 kg. Metsäpeura vaihtaa laitumiaan ajoittain. Tuon jälkeen on kanta erittäin huolestuttavasti pienentynyt, vuosina 2001-2008 keskimäärin yhdeksän prosenttia vuodessa. Keski-Suomen alueella liikkuvat metsäpeurat elävät puolestaan vasomisaikaan ja kesälaitumella arviolta muutaman sadan yksilön kantana Pihtiputaan ympäristössä. – Ne ovat niin uskollisia reiteilleen, että liikkuvat vuosittain liki samoina päivinä samojen puiden väleistä, tietää Anttila. Viime vuosina Suomenselän metsäpeurojen talvilaitumien ydin on sijainnut Lappajärven itäja pohjoispuolella. Salamanperän peuratarhalle tuodut kaksi vaadinta vuonna 1979 ja kaksi hirvasta vuonna 1980 olivat ensimmäiset siirretyt yksilöt ja osakannan perusta. Salamajärven kansallispuistoon Perhon ja Kivijärven rajalle siirrettiin kymmenen metsäpeuraa vuosina 1979-1980 erillisen kannan muodostamiseksi siltä varalta, että Kuhmossa metsäpeurakantaa kohtaisi odottamaton tuho. Toimenpiteisiin ei ole ryhdytty, koska kanta vain laskee. Heikoin lenkki Kainuulaisen metsäpeuran eteen on tehty valtavasti työtä. Suurin osa Suomenselän metsäpeuroista talvehtii Pohjanmaan puolella Perhossa, Alaja Lappajärvellä, Vimpelissä sekä Halsualla. Suurimmat hirvaat nauttivat jäkäliköistä erillään laumoista. Suomenselän kanta syntyi siirroksina, takaisinistutuksina Kuhmosta. Metsäpeuralle on tyypillistä selkeästi eriytyneet talvija kesälaitumet sekä niiden välillä tapahtuvat kevätja syysvaellukset. Hyvin reittiuskollisia Eläinten elämänrytmiin on vuosikymmenten aikana perehtynyt Perhossa asuva Jouko Anttila. – Pedot ovat se suurin syy metsäpeuran heikkoon tilaan. Hoitosuunnitelmassa esitetään, että Kainuun osakannan taantuma pysäytetään. Vasan raatelupaikkaa ei edes huomaa parin päivän päästä. Silti Kainuun kanta on voimakkaasti taantunut. Suomenselän metsäpeurat elävät kesäkauden laajalla alueella Eteläja Keski-Pohjanmaan sekä Pohjois-Pohjanmaan suoalueilla, pohjoisimmat yksilöt aina Pyhännän, Vaalan ja Rantsilan välisellä alueella. Suden tappamasta metsäpeurasta ei paljon jälkiä jää maastoon havainnoitavaksi. Avustin Oulun yliopiston Kalevi Heikuraa keräämällä hänelle tietoja metsäpeurasta. Vaatimet palaavat vuodesta toiseen vasomaan samoille alueille. Seutu on osa vaellusreittiä, josta eläimiä siirtyy Rantsilaan ja Pyhäntään. Uusia talvilaitumia etsii ensin muutama yksilö. Metsäpeurojen määrä lisääntyi Kainuussa vuoteen 2001 saakka, jolloin saavutettiin 1 700 yksilön taso. Talvikaudeksi metsäpeurat kerääntyvät pinta-alaltaan suppeammille talvilaitumille. Mukana ovat olleet niin paikalliset metsästysseurat kuin vapaaehtoiset ja Metsähallitus. Parin talven kuluttua sieltä tavataan jo koko lauma
Asia selviää seurantajaksolta 2011-2015. Arvostettu riistaeläin Suomenselän metsäpeuraa metsästettiin ensimmäisen kerran 1998. Elokuun lopussa on vasa enää alle puolella. Kainuun osakantaan ei ole myönnetty pyyntilupia vuoden 2002 jälkeen. Harvinaisia uroshirvaan pyyntilupia on ollut enää joitakin hankittavissa metsäpeuraalueella. – Pedot ovat se suurin syy metsäpeuran heikkoon tilaan. Suomenselän osakanta on parhaimmillaan ollut 1 400 yksilöä (2006). 999,MAROCCHI FINN 612SC 1459,EUROOPPALAISIN LAATUMERKEIN Radalle ja metsälle Muista myös ja metsästysja ratapatruunat! VIHIKARI 3, 90440 KEMPELE 08 520 99 99 / INFO@REMES.FI WWW.REMES.FI. Joitakin eläimiä joudutaan lopettamaan liikenteessä vammautumisen vuoksi. Eläin on kuitenkin arvoriistaa ja sellaisena halutaan säilyttää. Porukan jäljiltä löytyi heti kolme peuranraatoa, kertoo metsäpeurojen elinoloja hyvin tunteva perholainen Jouko Anttila. Kuva: Oskari Pitkäaho Kanta-arviot kertovat Metsäpeuran Kainuun osakannasta valmistui arvio Luontovarakeskuksessa helmi-maaliskuun vaihteessa tehdyn helikopterilaskennan perusteella. Tässä tilanteessa, kun petoja on laumoina, ne puhdistavat peurakannan minimiin. Syötetään susille Metsäpeurakanta on romahtanut Kainuussa susien vuoksi. Toissa syksynä oli lähistöllä kaksi sutta kaksi päivää. Vasoiksi voitiin tulkita 169 yksilöä, jolloin vasaosuus on noin 14 prosenttia koko kannasta. Johanna Heikkilä MAROCCHI FIRST 12/76 Keveyttä ja toimintavarmuutta. Luonnonvarakeskuksen selvitykset kertovat, että noin 86 prosenttia pantanaaraista vasoo. Viime syksyltä on hirvimetsältä näköhavainto, miten suolla yksittäinen susi seuraa metsäpeuran vasaa ja hetkessä kaataa sen ja tappaa. Se on itsestään selvää, että susi on peto joka syö lihaa koko ajan ja jostain se sen ottaa. Vasat pääsääntöisesti häviävät jälkiä jättämättä, mutta näyttöä on siitä, että asialla ovat suurpedot. Susien saalistus kohdistuu myös aikuisiin metsäpeuroihin. Lupia on ollut vain hyvin rajoitetusti. Kanta on siten nopeasti taantuva. Suomenselän peurojen laskenta tehdään ilmeisesti vasta ensi vuonna. Vaikka sudet käyttävät ravinnokseen pääosin hirveä, ne saalistavat metsäpeuran vasoja ja nuoria yksilöitä keväällä, kesällä ja alkusyksyllä. 21 Kultamitallisarvet. Seurantatutkimuksen mukaan pennullisen lauman naarassusi saalistaa keskimäärin 2,5 vasaa viikossa. Suomenselän peurakannaksi arvioitiin vuonna 2015 kaikkiaan 1 250 yksilöä. Pantapeuroista tehtyjen havaintojen ja rajavalvontaviranomaisten ilmoitusten perusteella arvioitiin, että joitakin metsäpeuroja jäi talvehtimaan Venäjän Karjalan puolelle rajan läheisyyteen. Metsäpeuran sarvien trofeearvostelussa kiinnitetään huomiota piikkiluvun lisäksi esimerkiksi sarvipuoliskojen symmetriaan, silmäja kakkoslapioiden sekä ahmapiikin pituuteen sekä kärkilapion leveyteen. Sotkamon alueella talvehtineen Kainuun metsäpeurakannassa oli viime syksynä ollut vasoja 13 prosenttia, nyt enää 11 prosenttia
6,5X55 ja 308 Win Musta tai Camo, Piipunpituudet 26, 28 ja 30” Kysy myös vasurina 1090,26, 28 ja 30” piipulla 1995,TIKKA T3X UUTUUSMALLIT SAAPUVAT MYYMÄLÄÄMME 308, 222, 6,5X55, 9,6 X 62 Tikka kivääripussi kaupan päälle! 995,Piipunpituudet 28 ja 30”. Nyt myydään kauden edullisimmat tikka-paketit 799,1390,Sisältää Burris 2-7x35 kiikarin, Optilock jalat ja Tikka asepussin Tikka T3 Lite SS Cal
pienoiskiväärin kanssa radalle! 1390,699,649,www.HHsport.. Tarjoukset voimassa 14.5.2016 saakka Tilaa ostoksesi suoraan kotiovelle helposti verkkokaupastamme osoitteessa HHsport.. Kotimainen vaihtoehto 1090,Se varmin vaihtoehto! 49 95 1995,vähittäin 4,95/ras 39 90 10 ras 10 ras Ei aseita enää sängyn alle! 49 95 35,17 90 18 90 39 95
– Kyllä ilvekselle kelpaavat valkohäntäpeurat ja erityisesti metsäkauriit, veteraanimetsästäjä Reijo Sundqvist vakuuttaa. Sotien jälkeen ilves kuitenkin hävitettiin Suomessa lähes sukupuuttoon. Tappaa supikoiria Ilves on lihansyöjä, mutta se ei syö kovin monen päivän ikäisiä raatoja. 24 Ilveksellä ei ole aina mennyt hyvin Vaino vei lähes sukupuuttoon Suomen ilveskannan sanotaan olevan koko esiintymisalueen tihein. Lempeältä vaikuttava tupsuhäntä rinnastetaan melkein pirtissä kehräävään kotikissaan. – Vuonna 1962 lopetettiin tapporahojen maksaminen, jolloin ilveskanta alkoi hiljalleen elpyä. Luonnonvarakeskus arvioi, että Suomessa oli noin 2700-2795 yli vuoden ikäistä ilvestä ennen syksyn 2015 metsästyskautta. S uomen ilveskanta oli kohtuullisen runsas aina 1880-luvulle saakka, mutta jo 1900-luvun alkuvuosikymmeninä ilves oli lähes hävitetty Suomesta järjestelmällisen vainon seurauksena, selvittää Sauli Härkönen Suomen Riistakeskuksesta. Ilveksellä menee nyt hyvin. Kannan tiheydestä on alkanut esiintyä yhä enemmän kritiikkiä. Lajiin suhtaudutaan Suomessa pitkälti myönteisesti. Mutta myös vastustajia löytyy, koska ilves vie pihakoiria ja tappaa lampaita sekä muita hyötyeläimiä. Tänä päivänä ilveskanta kasvaa kohisten. 1970-luvulta lähtien kanta on selvästi vahvistunut. – Ilveksen ravintoa ovat myös. Mitä silloin tapahtui
Luonnonvarakeskus antaa uuden arvion Suomen ilveskansasta tulevien viikkojen aikana. Lisäksi alueelta oli ennen laskentaa metsästetty kaksi pentuetta. Se oli tärkeä tieto, kun 1200 vapaaehtoista etsi yhden päivän ajan talvella 2015 ilveksen jälkiä Satakunnassa. Suomen riistakeskus myöntää poikkeuslupia ilveksen metsästykseen. Yhden yön kuluessa ilves voi saalista etsiessään taittaa taivalta pisimmillään yli 20 kilometriä. Ilves liikkuu useimmiten hämärän aikaan ja öisin. Ilveksen tassunjälki on selvästi suurempi kuin koiran. jänikset ja pikkujyrsijät. Ilves rauhoitettiin vuonna 1962. Riistakeskuksen mukaan on todennäköistä, että alueelle jäi havaittujen lisäksi pentueita, joiden jälkiä ei tavattu laskentareiteiltä. Vaikka ilves viihtyy parhaiten syrjäisillä metsäalueilla, se on ravinnon perässä hivuttautunut lähemmäksi ihmisasutusta. 25 Laskentaa Satakunnassa . Laskijat ilmoittivat havaintonsa jälkien tarkastajille, jotka tarkastivat ja motittivat kaikki ilmoitetut pentueet. Poikkeuslupia suunnattiin ilveksistä kertyneiden havaintojen ja Luonnonvarakeskuksen pentuearvioiden perusteella tiheimmille ilvesalueille ja niille alueille, joilla kanta on voimakkaasti kasvanut. Aiemmin puhuttiin Sundqvistin mukaan paljon siitä, miten suuri uhka ilves on metsäkauriille ja jopa valkohäntäpeuroille. Suunnitelmassa on neljä selkeää päätavoitetta: Suomen ilveskannan tulee säilyä elinvoimaisena, elinvoimaisen ilveskannan läsnäolosta koituvat haitat tulee minimoida, kansalaisten ilvestietämystä on lisättävä ja ilveskannan tulee säilyä ihmisarkana. Millaisia asioita ilveskannan hoitosuunnitelma pitää sisällään. Luvista 497 myönnettiin poronhoitoalueen ulkopuolelle. Tänäkin keväänä valmistuu tulos, joka on petoyhdyshenkilöverkoston tietojen perusteella saatu arvio nykyisen ilveskannan koosta Ison kissan iso reviiri . 1970-luvulta lähtien kanta on selvästi vahvistunut. Pohjois-Satakunnassa oli paikoin yli 30 senttimetriä lunta, mikä vaikeutti laskennan suorittamista. Sittemmin on havaittu, että saalistus voi olla paikallisesti merkittävää, mutta kokonaisuutena niin metsäkauriskuin valkohäntäpeurakin ovat runsastuneet. Hoitosuunnitelma Viime metsästyskaudella Suomen riistakeskus myönsi yhteensä 508 poikkeuslupaa ilveksen kaatamiseen. Sauli Härkönen muistuttaa yhdestä asiasta. – Ilveksen on todettu tappavan supikoiria, eli siinä mielessä se toimii pienpetopyytäjien apuna. Ilveksen reviiri vaihtelee sadasta tuhanteen neliökilometriin. Pohjoisessa ilves tappaa poroja. – Suunnitelmassa toteutetaan linjauksia, joilla ilveskannan hoitoa jatketaan osana Suomen luontoa. Lumisateen jäljiltä näkyivät kahden yön jäljet. Pentti Eerikäinen. Kissaeläinten tavoin se näkee lähes pimeässä hyvin. Laskentaa tehtiin autoilla, traktoreilla, moottorikelkoilla, suksilla ja jalan. Silloin maakunnasta löytyi varmuudella 38 pentuetta. Sauli Härkönen on hoitosuunnitelmaan tyytyväinen. Olosuhteet olivat laskennalle otolliset. – Taaksepäin katsottuna tässä on onnistuttu erittäin hyvin. Riistakeskus suosittelee, että petohavainnot ilmoitetaan edelleen petoyhdyshenkilöille. Uroksen reviiri on suurempi ja sen elinalueella voi elää useampia naaraita. Ilveskannan kasvu on nähty myös kettujen vähenemisenä. Ilveksellä ei ole aina mennyt hyvin Vaino vei lähes sukupuuttoon – Vuonna 1962 lopetettiin tapporahojen maksaminen, jolloin ilveskanta alkoi hiljalleen elpyä. Etenkin pentuehavainnot ovat tärkeitä. Kantasäätelyllä pyritään pitämään ilveskanta vakaana, säilyttämään eläinten ihmisarkuus ja vähentämään ilveksen aiheuttamia vahinkoja
Tällä kertaa Pulliainen on paikalla loppilaisen KormuLaunonen Metsäveikkojen tilaamana. Ainakin 20 vuotta vanhassa luolastossa meno jatkuu, kun Pulliainen laittaa Rokin uudestaan luolaan. men hampaisiinsa. Pienpetopyytäjä Ismo Pulliainen kuuntelee koiransa haukuntaa maan alla. Pulliainen joukkoineen kaivaa hiekkamaata useastakin kohdasta katkaistaakseen maanalaisen rallin. Roki ei saa ahdistettua supia umpiperään, mutta eläin on voinut vaihtua vaikka mäyrään.. 26 M aan alta kuuluu kiivasta patterdalenterrierin haukuntaa ja matalaa murinaa. – Jos se jää alakynteen, se tulee ulos kertoakseen kovasta vastuksesta. Runsaan tunnin rallin jälkeen Roki saa vihdoin 753:nnen eläiTerrieri näytti taitonsa Lopen pienpetopyynnissä Supisaaliit jo arkipäivää Luolakoira Rokin saalistilasto karttui Lopella. Sitkeä terrieri on pyytänyt kaikkiaan 753 pienpetoa. Kivikkoisessa mäessa suurten lohkareiden alla olevan luolaston pituutta tai syvyyttä ei tiedä kukaan. Jahtikaverina on Roki, jolla on kunnioitusta herättävä saalislista: noin 500 supia, 218 mäyrää ja puolensataa kettua. Roki raahaa supin kaivuuaukolle ja Pulliainen ottaa supin luolasta. Silloin todennäköisesti on mäyrä vastassa, supin kanssa niin ei käy. Kun Roki on saatu luolasta ulos, Pulliainen lopettaa supin pistoolilla
Turon isäntä Hannu Koukkunen ja Pulliainen päättävät vaihtaa koiraa. Ismo Pulliainen ja Hannu Kannisto vaihtavat lapiovuoroja, Hannu Koukkunen valaisee kuoppaa. Turo jahtaa supia, ja takaa-ajo tuntuu jatkuvan melko laajalla alueella. Jos koira on kovin aggressiivinen, se saa helposti mäyrältä nenilleen. Sen päässä näkyy jyrkkä käänne ja Turon takajalat. Roki ja sen hampaissa oleva supi tulevat aika nopeasti ulos. Luolakoirapyynnissä ei tarvitse palella. Turo ilmaisee nopeasti, että luolassa on ainakin yksi supi. Supikin paljastaa itsensä näyttäytymällä yhden luolan suulla. Jahdin jälkeen selviää, että kyse ei ollutkaan välttämättä hankalasta luolasta. Se ei ole liian kovapäinen ja aggressiivinen. Supi sen sijaan vaikuttaa päässeen turvaan hyllylle. Supisaaliit jo arkipäivää Turo sai parin sentin vekin päähänsä Seuraava hiekkaisella taimikossa oleva luolasto osoittautuu haasteeksi. Rokin kyvyt ovat paljolti luontaisia. Seuraavalla luolalla, vanhalla ketunpesällä, ei ole ketään kotona. Roki on kohdannut parisataa mäyrää, mutta ollut vain neljästi tikattavana. Koira oppii vain sen kautta, että sen kanssa ollaan metsällä. Rokille tunneli on melko ahdas, mutta koira painuu innolla sisään. Vanhoissa luolastoissa tunneleita voi olla neljässäkin kerroksessa. Rokin apuna oleva mäyräkoira Turo tutkii luolan kymmenessä minuutissa.. – Turolla on parin sentin vekki päässään, mikä oli ilmeisesti hillinnyt sen intoa. Pulliainen ryhmineen kaivautuu yli kahden metrin syvyyteen ja tekee vielä vaakatunnelin. Muutamat kovat ottelut nuoruudessa opettivat sen varovaiseksi Ari Hulanmäki on virittänyt vaijeriansan luolan suuaukolle. Pulliainen pitää Rokin parhaana ominaisuutena, että se tulee käskystä ulos. Ahtaassa luolassa Roki osaa antaa saaliille siimaa. Sen jälkeen kuluu kaksi viikkoa toipilaana ja pois pyyntihommista. 27 Supi on Rokin palkinto. – Minusta se on hyvä ominaisuus. Luolassa on ilmeisesti jonkinlainen kynnys, johon Turo ei pääse. Jos supi pääsee juoksemaan luolastossa, ralli voi jatkua tuntikausia. – Rokin kanssa on ollut tuuria ja taitoa. Liika kovapäisyys ei aina eduksi Rokilla on monta luolakoiralle sopivaa ominaisuutta. Joka tapauksessa naarassupin saaminen tietää, että tältä keväältä on 5-7 poikasta vähemmän. Osa urossupeista voi olla hyvinkin ärhäköitä. – Tiedän koiria, jotka ovat olleet luolassa 36 tuntiakin. Jos tilaa on, Roki menee päälle
Ismo Pulliainen, Roki ja päivän saalis. Rautakanki kirveenterällä on luokakoirapyynnin uusin ase. mäyrien kanssa. Mäyräkoira Turo lähdössä töihin. Joskus mäyrä saattaa tehdä useita tulppia muutaman metrin välein ja kaivaa koko ajan eteenpäin. Luola. Luolakoirapyynti kaikkein tehokkainta Pulliaiselle luolapyynti on jo miltei toinen ammatti. Vasta sen jälkeen Roki alkaa kaivaa tulppaa. Tänä keväänä kaivoimme ensiksi pari metriä syvään ja sen jälkeen neljä metriä vaakaan. Kun mäyrä tulppaa itsensä hiekkavallin taakse, Roki jää odottamaan vallin eteen, että saan kaivettua itseni tulpan kohdalle. 28 Kansi helpottaa seuraavaa kertaa. Ismo Pulliainen kaivautuu jo kolmatta metriä maan alle. Ismo Pulliainen mittaa maatutkalla, miten syvällä Roki ja supi ovat
Yhden luolan tarkistamiseen menee usein vain pari minuuttia. Kansi on tehtävä huolella, että luolan ilmanvaihto säilyy samana. Pulliainen ei usko, että supikanta olisi olennaisesti edes vähennettävissä muuten kuin kaikkien seurojen laajamittaisella yhteistyöllä. Pesät kierretään kerran kahdessa kuukaudessa. Ismo Pulliainen käyttää rautakankea. Pulliainen pitää luolakoirapyyntiä tehokkaimpana keinona supikoirien hävittämiseen. 29 Pienpetopyynti on pitkälti myös odottelua – Hannu Kannisto tarkkana, koska alkaa tapahtua. – Olemme käyneet pyynnöstä muuallakin. Supien runsautta osoittaa, että hyvät luolat ovat miltei jatkuvasti asuttuja. Jos kaikki tahot tekisivät yhteistyötä, tulostakin saattaisi tulla. Monet hirvijahditkin alkavat ensin supijahdeilla kun hirvikoirat jahtaavat ensin supit pois metsästä. pyynti on myös mitä suurimmassa määrin sosiaalista toimintaa. Hannu Koukkunen pitää välillä taukoa. Näin se houkuttelee uudet eläimet, eivätkä niiden epäluulot herää. – Jos porukka on innokas ja hyvä, luolapyynti on hauskaa touhua. Todennäköisesti tuonne kalliolouhikkoon ilmaantuu uusi supipari parissa kuukaudessa. – Aukon suun peitoksi asetetaan vinosti tukevia puita ja ne peitetään havuilla ja maalla. Suurin puute on seurojen haluttomuus järjestää luolakoirapyyntiä, vaikka koiria ja miehiä olisi tarjolla. Seurassa yksi kaveri on erikoistunut kyttäykseen, ja hän on ampunut useita kymmeniä supeja. Loukkupyynnissä olemme pitäneet tietyllä ryhmällä loukkuja siten, että jokainen käy vuoroviikoin tarkistamassa loukut, sanoo Kannisto. Riukujen päät jätetään hieman maanpinnan yläpuolelle, jolloin niihin on helppo seuraavan kerran tarttua. Pisimmillään luolastot ovat 100 metriä pitkiä ja 100 metriä leveitä, ja syvyyttä niissä on vaikka kuinka paljon. Kaivantoihin Pulliainen rakentaa kannet, jotka nopeuttavat pyyntiä. Niin ikään saalista voi saada parissa minuutissa. Pesät ovat miltei poikkeuksetta mäkien ja harjujen eteläja länsirinteillä. Olen joskus sanonut, että jahti on supijahtia jonka sivutuotteena tulee hirviä. – Seurojen tulisi järjestää pienpetopäiviä ja pyytää luolakoiramiehiä ja koiria jahtiin. – Esimerkiksi kyttäyspyynti tulee auttamatta liian myöhään kesällä, jollon supipari on jo pentunsa tehnyt. Olemme pyytäneet supeja loukuilla ja kyttämällä. Hyvät luolastot aina asuttuja 95 prosenttia saalista Pulliainen on saanut ”omista” pesistään. Keväinen luolapyynti vie kannasta sukukypsiä yksilöitä. Noin sadasta pesästä kolmannes on niin hyviä, että ne pysyvät asuttuina jatkuvasti. Eteläisessä Hämeessä toimivan Kormu-Launonen Metsäveikkojen sihteeri Hannu Kannisto pyysi Pulliaista apuun, koska seuralla ei ole omaa luolakoiraa. Pertti Forsman odottaa luolan suulla. – Olemme pyrkineet ottamaan luolakoiran kerran vuodessa, ja joskus olemme järjestäneet pienpetopäivän, jolloin olemme saaneet tänne useamman luolakoiran pesille. Juhani Karvonen. Pyyntiin saa nopeasti 4-6 koiraa. Noin sata pesää kotitilan lähellä Ismo Pulliaisella on pesiä tiedossa noin sata kymmenen kilometrin säteellä janakkalaisen kotitilansa ympäristössä
Lyhyille ampumaetäisyyksille on vaikea päästä. Koiras on aggressiivinen alueelle tunkeutuvia muita koiraita kohtaan. Vähäinen risahtelukin voi olla liikaa. Vastasyntyneitä vasoja syövät ahnaasti pedot, joista kettu ja ilves aiheuttavat suurimmat lovet kauriskantoihin. Pukki kaapii reviirillään puiden kuorta sarvillaan merkiksi muille koiraille. Reviirit ovat halkaisijoiltaan 500-900 metrin suuruisia. Kauriilla on tarkka kuuloja hajuaisti. Eri jahtitavat Ennen kuin lähtee kaurismetsälle, on hyvä tietää etukäteen jotain eläinten päivälepoja ruokailupaikoista sekä kulkureiteistä. Viljapelloilta löytyy ohran, kauran ja rukiin oraita. 30 K eväällä ja alkukesästä metsäkauriit ovat vilkkaasti liikkeellä, kun ruohovartisia kasveja tarjoutuu syötäviksi. Riistapelloille syksyllä kylvetyt syysviljan ja öljykasvien seokset, sekä monivuotiset Loppukevään kaurisjahtiin Toukokuussa ja kesäkuun alkuviikkoina metsäkauriit löytävät luonnosta ravintoa myös muualta kuin talvisilta ruokintapaikoilta ja varvikkolaitumilta. Varovainen metsästäjä löytää eläimet joskus myös päivälepopaikoilta. Tämän vuoksi normaali varuste hiivintämetNaarasta ei saa ampua toukokesäkuussa. Rymistelevä kävely ajaa eläimet pakosalle. apilaja heinäkasvit, tarjoavat laadukasta ravintoa keväällä. Mukuloita syövät muun muassa metsäkauriit. Reviirimerkit Kaurispukit valtaavat keväällä itselleen reviirejä, joiden ravinto, ja myös kaurisnaaraat, kuuluvat hallitseville pukeille. Saksassa hyvin tunnettu riistanhoitoalan suosikkiteos tietää kertoa, että siellä juurimukuloita nostetaan – niin kuin perunoita Suomessa – maanpinnalle. Vähäinenkin risahtelu ajaa metsäkauriit pakosalle. Kiima-aika ei ole toukokuussa vielä alkanut, vaan naaraat ovat vasta kantavia tai juuri synnyttäneet. Hiivintämetsästäjälle lupaavia tähyilypaikkoja ovat metsänreunat ruokailupaikkojen reunamilla. Pukki myös tekee kuoppia ja merkkailee omia jälkiään hajurauhaseritteillä. Hakkuuaukeilta eläimet löytävät maitohorsmia, joiden versot ovat herkullisimmillaan ennen lehtien puhkeamista. Reviiri on alue, jota pukki puolustaa muita saman lajin samaa sukupuolta edustavia vastaan. Kauriiden lähelle pääsee jos tietää niiden suosimat herkuttelupaikat. Syksyn elonkorjuuvaiheesta jääneelle sängelle ilmaantuu keväällä apilaa, ja ojien penkoille sellaisia ruohovartisia kasveja kuin timoteita
Matti Meikäläinen, joka on harjoitellut sen verran että uskaltautuu kokeeseen ja pääsee läpi, ei ehkä ensimmäisellä kerralla, mutta uudella yrityksellä pystyy osumaan 19-senttiseen jonkin verran lähempää. Ampumaetäisyydet Kaurisjahdissa tehollinen osuma-ala, johon osuessaan luoti kaataa eläimen, on korkeudeltaan 19 sentin mittainen. Kaliiperit Suomessa hyväksytään metsäkaurisjahtiin niinkin pieni kaliiperi kuin .222 Rem, jos vain luoti painaa vähintään 3.2 grammaa ja jos osumaenergia 100 metrin päässä piipun suusta mitattuna on vähintään 800 joulea. Odottelu lavalla on turhaa, jos eläimiä kiinnostavat ruokapaikat ovat muualla. Vaaniminen metsässä ja peltojen vaiheilla voi tähän aikaan vuodesta antaa paremman tuloksen. Tukea saa käyttää. Suhteellisesti katsoen osuminen 75 metriltä 23-senttiseen vastaa osumista 62 metrin päästä osumaa 19-senttiseen. Kokenut brittimetsästäjä ja metsästyskirjailija MarshallBall tosin esittää ponnekkaasti kirjassaan The Sporting Ri e , että metsästäjät pyrkivät saamaan myös Englannissa kaliiperin .222 Rem luvalliseksi metsäkaurisjahdissa, koska .243 on tässä hommassa järeänlainen. Skotlannissa .222 Rem on sallittu. Osumaenergian on oltava 100 metrin päässä piipun suusta mitattuna vähintään 800 joulea.. Niitä kiinnostaa ruoka. Molemmissa tapauksissa pitää luodin lähteä lentoradalleen yhtä tarkasti. 31 Haulikko sallitaan metsäkaurisjahdissa, mutta käyttely edellyttää viisasta pidättyväisyyttä. Keväällä ja alkukesästä vihreää heinää ja ruohoa on muuallakin kuin lavojen lähellä. Komea torni tai lava ei eläimiä houkuttele. Metsästäjä liikkuu hyvin hitaasti ja pysähtelee välillä muutamiksi minuuteiksi tarkkailemaan. Loppukevään kaurisjahtiin sästyksessä on ampumakeppi eli tähtäyskeppi. Tuulen suunta voidaan ottaa huomioon silloinkin kun mennään lavapiiloon. Näin pienikaliiperista ei ole lupa käyttää Englannissa, missä minimit ovat olleet .243 Win ja 6 mm Remington. Nykyisessä metsästäjän ampumakokeessa, hirvieläinkokeessa, ammutaan 75 metriltä 23 sentin osuma-alaan. Tähän metsästyksen lajiin vakavammin hurahtaneilla henkilöillä on kuitenkin useita vahtilavoja. Kun hiipii metsässä, pitää liikkua vastatuuleen. Suomessa hyväksytään metsäkaurisjahtiin niinkin pieni kaliiperi kuin .222 Rem, jos luoti painaa vähintään 3.2 grammaa. Ampumalavalta tai -tornista käsin tuulen suunta ei ole aivan yhtä tärkeä tekijä, sillä muutamien metrien korkeudelta metsästäjän haju ei leviä sieraimiin yhtä herkästi
Yleisase erikokoisten kauriiden jahtiin .243. Pukin tuntee sarvista. Nuolukivi kuuluu ruokintapaikkojen ja riistapeltojen perusvarustukseen. Se vaatii taitoa ja kunnolliset välineet.. Sininen: maksa. Punainen: sydän. Kauris ei ole pyyn kokoinen. Kellertävä: keuhkot. Metsäkauriin tehollisesta osuma-alueesta hän ampuisi useimmat laukaukset ohi. Jousellakin on lupa kaataa metsäkauriita. 32 Matti Meikäläinen saisi luodikolla 75 metrin päästä osumaan pystystä vapaalta kädeltä kuvaan piirretyn ympyrän kehän sisälle. Järeillä hauleilla ladattu patruuna
Tarkkuus riittää 17 metrin päästä metsäkaurisjahtiin. Tämäkin olisi jo hiukan liikaa, sillä huteja (haavoittavia laukauksia) tulisi liikaa. Huteja tulee silloin tällöin. Jousiampujat osuvat maailmanmestaruuskilpailuissa 70 metrin matkalta vuoroin kymppiin (12.2-senttiseen), vuoroin yhdeksikköön (24.4-senttiseen). Kaurisjahdissa vastaavaan 19 sentin tarkkuuteen tämä ampuja pääsisi 82.6 metrin etäisyydeltä. Tällainen olisi tarkkuus, jos vain tähtäämisen tarkkuus ja luodin lentoradalle lähettämisen tarkkuus otettaisiin huomioon. Jouko Piirola. Seuran valioampujien, jotka osallistuvat kilpailuihin ja harjoittelevat säännöllisesti, ampumamatkat olisivat hiukan alle 62 metristä selvästi alle 227 metriin. Vasemmalta oikealle .30-06, .243, .222 Jousimies tai -nainen saavuttaa riittävän tarkkuuden säännöllisellä harjoittelulla. Pyörillä kuljetettava piilokoju. Matti Meikäläinen pystyy vastaavaan tarkkuuteen kaurismaaliin vapaalta kädeltä 21.5 metrin päästä. Jousiampujat käyttävät Suomessa kilpailuissa 18 metrin matkalla läpimitaltaan 20 sentin taulua. Useimmat pääsivät läpi, mutta eivät aina ensimmäisellä yrityksellä. Pystystä, vapaalta kädeltä, Matti Meikäläisen tarkkuudesta sai hyvän kuvan vanhanmallisessa metsästäjän ampumakokeessa, jossa ammuttiin pystystä 65 sentin ampuma-alaan 75 metrin päästä. 33 Lavalta tai tornista käsin ampuessaan metsästäjä saa hyvän tuen ja ampuu tarkasti. Seuran valioampujien ampumamatkat kaurisjahdissa asettuvat jonnekin näiden kahden, 21.5 metrin ja 82.6 metrin välille. Tuuli, ilmanvastus ja luodin lento-ominaisuudet vähentävät kuitenkin tuntuvasti matkaa. Seuran ampujista ne, jotka osallistuvat kilpailuihin, ampuvat tähän tauluun 18 metriltä melkein kaikki laukaukset. Maali, jonka läpimitta on 4.5 senttiä 50 metriltä, vastaa 19 sentin maalia 227 metrin päässä. Tämän perusteella 70 metriä on hiukan liian pitkä kaurismatka huipuillekin. Kahdeksikot (36 senttiä läpimitaltaan) ovat jo ”lipsahduksia” tai ”huonoja”. Ampumahiihtäjät kansallisen ja myös kansainvälisen tason kilpailuissa ampuvat makuuasennosta 50 metriltä 4.5 sentin maaliin. Kansallisen (ja kansainvälisen) tason ampumahiihtäjä osuu 50 metrin päästä pystyasennosta useimmat laukauksensa 11.5 sentin tauluun
Minipanta on kevyempi versio T5koiralaitteesta. Alpha-käsilaitteeseen ei ole tälle keväälle uutta päivitystä. Garminin uutuus on minipanta pienille koirille, kuten mäyräkoirille tai beagleille. A merikkalaisen Garminin GPS-laitteet ovat olleet Suomen markkinoilla jo kymmenkunta vuotta. Garminin GPS toimii niin amerikkalaisten GPSkuin venäläistenkin GLONASS-satelliittien kautta. Ominaisuuksiltaan minipanta vastaa täysin normaalipantaa. Garmin on valmistettu puhtaasti metsästyskäyttöön. 34 Koiralaitteiden valmistajat panostavat käytännöllisyyteen Pannat kevenevät ja yhteydet paranevat Kotimaisista valmistajista Tracker ja Ultracom hallitsevat koiralaitemarkkinoita. Garmin on markkinoiden vahva ulkomainen valmistaja. Koiralaite ottaa signaalin enintään 14,48 kilometrin päähän vakioantenneilla, lisätarvikeantenneilla pidemmälle. Pannassa on säätövaraa, joten se soveltuu aika monelle rodulle. Ne toimivat T5-lähetinkaulapantojen kanssa erikseen. – Minipannalle on kysyntää osin sen takia, että pienten koirarotujen käyttö metsästyksessä on kasvanut. – T5-koiralaite on päälle kiinnitettävä, erittäin herkkä GPSja GLONASS-vastaanotin, jonka LED-huomiovalot aktivoidaan Astro 320ja Alpha 100 -laitteesta. Yhtiö tuo maahan myös Alpha 100 ja Astro 320 -koiralaitteita. Garmin on markkinoiden ainoa VHFpohjainen laite. Sen ansiosta metsästäjällä on 12 tuntia aikaa löytää eksynyt koira. Akun kesto ja kantomatka ovat hieman lyhempiä kuin normaaliversiossa, mutta käytännössä erolla ei ole mainittavaa merkitystä, sanoo Ville Laakso Garmin Nordic Finland Oy:stä. Garminilla on valikoimissaan Alphaja Astro-koiralaitteet, joissa tutka on yhdistetty pantaan. Valo on hyödyllinen kytkeä päälle, jos koira lähestyy tietä, sanoo Laakso. Minipanta on 25 prosenttia kevyempi ja 30 prosenttia pienempi kuin normaali T5-panta. – Mitä enemmän satelliitteja on, sen nopeampi ja tarkempi on. – Laitteen voi myös määrittää pelastustilaan, jossa radio pidentää päivitysväliä automaattisesti, kun akussa on virtaa jäljellä alle 25 prosenttia virtaa. T5minipannan akku kestää 25-30 tuntia yhdellä latauksella ja T5 pannan 20-40 tuntia Garminin etuna on edelleen sen VHF-pohjaisuus. Koiran näkyvyyttä voi parantaa sytyttämällä T5-koiralaitteen kirkkaat merkkivalot etäältä
35 paikannus. 0407677038 1985 -2015. Novus-panta kaikille Ultracomin yhtenä suunnittelun lähtökohtana on laitteiden helppokäyttöisyys. G1000 Maximal Trackerilta ei ole syyskuun jälkeen tullut päivityksiä koiralaitteeseen. Ultracom Oy toi pari vuotta markkinoille uuden Novus-koirapannan. Kantomatka voi olla pitempi mobiililaitteissa, mutta mobiiliverkon loppuessa myös kantomatka loppuu. Ei 4G-ominaisuuksia Tällä hetkellä Suomeen rakennetaan 4G-verkkoa sitä mukaan kuin uusia tukiasemia syntyy. Koiralaitteet eivät ole lyöneet itseään läpi yhtä vahvasti Keski-Euroopassa kuin Pohjoismaissa. Tämä parantaa toimintaa koiran liikkuessa huonossa kentässä. Juhani Karvonen – VHF-järjestelmä ei vaadi puhelinverkon olemassaoloa, minkä vuoksi katvealueita on hyvin vähän. – Pyrimme siihen, että Tracker voisi olla entistä enemmän keskitetty työkalu metsästäjän ja metsästysporukan käytössä. VHF-järjestelmä ei vaadi puhelinverkon olemassaoloa, minkä vuoksi katvealueita on hyvin vähän. – Sama panta sopii niin pienille kuin isoille koirillekin. Lisäksi 3G-verkon tukiasemissa on sama taajuus, jolloin panta voi olla yhteydessä moneen tukiasemaan yhtä aikaa, ja vaikka vastaanotto tapahtuu palasissa eri tukiasemiin, yhdistellään se kokonaiseksi verkossa. 3G:stä ei ole hyötyä kaikilla metsästysalueilla, koska verkkoa ei ole joka paikassa. Metsästys-, kalastusja alan liikkeet UUTUUS! Kolmitoiminen Dianova Cook, suojakahvalla Huipputehokkaat FSL100 teroitustimanttilaikat Suomalaiset aseja eräkirjat Katso www.armafennica.fi puh. Hyvien akkujen merkitys korostuu huonoissa olosuhteissa. Lisäksi VHF:n suorityskykyä voi parantaa antenneilla jopa useita kymmeniä prosentteja. – Muutamin paikoin 2G-peitto on jo kadonnut, koska tehokkaampi 3G on vallannut alueen. Pannan perustekniikka ja toimintaperiaate eivät eroa merkittävästi edeltäjistään. Novus-panta on fyysiseltä kooltaan edeltäjiään pienempi ja laitteen muotoilu on uudistunut. Paino on samaa luokkaa kuin vanhoissa malleissakin, akut ja kestävä rakenne määräävät pannan painoa. Kehitys kulkee yleensä niin, että ominaisuudet ovat vuosia käytössä puhelinverkossa, minkä jälkeen kypsää ja toimintavarmaksi koettua teknologiaa voidaan alkaa käyttää esimerkiksi koiralaitteissa. – Mitä huonompi verkko on, sen enemmän laite tarvitsee virtaa. Lohen mukaan Tracker tiivistää kuluvan vuoden aikana yhteistyötään eri riistaorganisaatioiden kanssa, jotta Trackerin ohjelmilla voitasiin välittää etistä paremmin tietoja. – Viime vuosina markkinat ovat olleet tasaiset eikä suuria muutoksia markkinoilla ole ollut. 3Gverkossa kuuluvuus on parempi ja ruuhkassa se pystyy ottamaan samanaikaisesti enemmän yhteyksiä yhdellä taajuudella ja data kulkee verkossa nopemmin. Suomessa 3G-peitto on jatkuvasti parantunut. – Kun operaattorit uudistavat tukiasemiaan, osa 2G-verkon taajuuksista siirretään 3G:n käyttöön, koska taajuudet ovat päällekkäisiä ja 3G on 2G:tä parempi useilla mittareilla. Lisäksi VHF:n suorityskykyä voi parantaa antenneilla kymmeniä prosentteja. – Tärkeintä on tuottaa sellainen palvelu, josta kullakin ajanhetkellä on paras mahdollinen hyöty metsästäjälle. – Täysin uuden muotoilun ja elektroniikan lisäksi yksi toiminnallinen uutuus on pantaan – Minipannalle on kysyntää osin sen takia, että pienten koirarotujen käyttö metsästyksessä on kasvanut. integroitu vilkkuvalla teholedillä toteutettu kirkas huomiovalo. Hyvät akut maksavat parikymmentä euroa. Yksi tähän vaikuttava tekijä on se, että koirametsästyskulttuuri on muualla erilainen kuin meillä, sanoo Lasse Väyrynen Ultracom Oy:stä. Väyrynen kehottaa panostamaan laadukkaisiin akkuihin. Akun käyttöaika on 60–90 tuntia olosuhteista riippuen. Virtaa riittää vuorokaudeksi, vaikka ledi olisi koko ajan päällä. – Syksyllä toiminta keskittyy tulevien vuosien asioiden kehittämiseen ja palvelutuotannon varmistamiseen kuluvalla jahtikaudella, sanoo johtaja Hannu Lohi. VHF:n ansiosta lupamaksut ovat noin 20 euroa vuodessa. Trackerin uusin malli on G1000 Maximal, joka on maailman ensimmäinen 2G:n lisäksi myös 3G-verkkoja hyödyntävä koirapanta. Ominaisuuksiltaan minipanta vastaa täysin normaalipantaa. Trackerin Hannu Lohen mukaan 4G ei ole tällä hetkellä ajankohtainen, mutta esimerkiksi kymmenen vuoden päästä tilanne voi olla aivan toinen. Uusi malli toimii samalla ohjelmalla kuin edeltäjänsäkin. Yhdenkään valmistajan koiralaitteissa ei ole 4G-ominaisuutta
P arin viime vuoden sisällä metsästäjien asekameraharrastus on noussut jo sen verran laajaksi, että markkinoille on tullut uusia merkkejä. Toinen on pienempi ja on yleensä asennettavissa aseen piippuun. Samalla metsästäjät ja muutkin kuluttajat ovat oppineet arvioimaan oman kamerankäyttönsä vaatimuksia: kaikki eivät tarvitse tai vaadi samoja ominaisuuksia kameraltaan ja sen antamalta kuvalta. Sa. Kuvakulma mahdollistaa laajemman näkymän tallentamisen, sillä osassa kuvapinta-alaa näkyy myös osa metsästäjää, useimmiten ainakin osa käsistä ja aseen piippu. Zoomia ja isoa muistikorttia haikaillaan Keveiden videokameroiden kohdalla metsästäjät haikailevat kovasti zoomin eli kuva-alan rajaamisen mahdollisuutta. Varusteisiin tai päähineeseen asennettavan keveän ja HD-kuvalaatua tallentavan videokameran käyttäminen on helppoa. Aseen piippukamerassa ei metsästäjää näy, sillä se tallentaa näkymän aseen piipusta eteenpäin. Toki koiran pyöriminen edessä tallentuu hyvin muistikortille, samoin riistaeläin jopa 35-40 metriin pienimpienkin kohdalla, ja aseen laukaisu etenkin iltatai aamuhämärässä on komea näky. Actioneli toimintakameroita on tarjolla lähinnä kahta ratkaisua: toinen laitetyyppi on isokokoisempi ja toimii myös muissa lajeissa, esimerkiksi moottoripyöräilyssä tai laskuvarjohypyssä kypäräkamerana. Myös hinnat ovat kavunneet alaspäin. 36 Metsästäjät käyttävät aseja kypäräkameroita elämysten tallentamiseen Jahtitilanteet videolle entistä edullisemmin Jo muutaman vuoden ajan on jahtitilanteet voinut kuvata livenä mukana kulkevien kypäräkameroiden tai aseen piippuun asennettavien pienikokoisten kameroiden ansiosta
Contourin hyvä ja huono puoli on 170 asteen kuvakulma, eli paljon laajempi kuvakulma; varsinainen kohde näkyy pienempänä, mutta kaikki – ja varmasti hiukan ylimääräistäkin – tarttuu kuvanauhalle. Contourin ROAM mainitaan myös usein jahtivideoinnin yhteydessä. Keväällä 2016 Contour Roam 2 –kameraa, joka kuvaa myös veden alla, saa esimerkiksi Kodin Anttilasta jopa alle 80 euron hinnan. HD (720 p)-videokuva saa kehuja, samoin pitkillä etäisyyksillä 60° kuvasuhde näyttää riistakohteen aikaisempaa suurempana videolla. Videoiden tallennus tapahtuu 2-32GB Micro SD -muistikortille, jotka on hankittava erikseen. Kamera on rekyylinkestävä ja roiskevesitiivis. TD2:n mitat ovat painon osalta 64 grammaa ja ulkoisilta mitoiltaan 95 x 28 mm. Pieni a c t i o n k a m e r a kuvaa videot täydellä 1280x720P HD -teräväpiirtoresoluutiolla äänen kanssa. Laite on vesitiivis metriin saakka. Akun kesto ja muistikortin tilan riittävyys ovat useimmiten tarkasteltavien kriittisten ominaisuuksien listalla. Burrellin pakettiin kuuluu myös USBkaapeli tietokoneeseen yhdistämistä varten. Kameralla kuvaa 1080ja 720-p HD-kuvaa 8-12 tuntia, tietenkin muistikortin koosta riippuen. Midlandin uusi malli tarjoaa jopa roiskevesisuojan. Markkinoilla uusia tulokkaita CamPark Paparazzi on markkinoiden tulokkaita. Burrellin laite sopii kaikkiin aseisiin, metsästystilanteisiin ja rata-ammuntaan. Laite on helppo ja nopea kiinnittää ja käyttää, sillä siinä on pikakiinnike kiväärille tai puoliautomaatille sekä sen lisäksi tarrakiinnike päällekkäispiippuiseen haulikkoon. Suositeltavaa on käyttää niin sanottuja nopeita Micro SD. GoPro-kamerat ovat monikäyttöisempiä ja siksi hinnakkaampia kuin perusasekamerat. Kameran paino on 147 grammaa, mitat korkeus 5,80, leveys 3,40 ja syvyys 9,50 senttiä. Laite on pieni (64 grammaa) ja kompakti kooltaan (95mm x Ø 26mm), mutta suuri ominaisuuksiltaan. Kameran hinta on ollut 200-250 euroa, joistain paikoista saa perusmallia jopa noin 150 euron hintaa saman merkin edistyneempien mallien tullessa markkinoille. Laite on näppärän pitkänomainen ja siksi helppoa kiinnittää aseen piippuun samaan linjaan sen kanssa. Burrellin HD Gun Cam -asekamera nousee esille nettikeskusteluissa haluttuna vaihtoehtona. moin akun kesto ja muistikortin tilan riittävyys ovat useimmiten tarkasteltavien kriittisten ominaisuuksien listalla. Paparazzi-actionkamera tallentaa tilanteet suoraan suorittajan näkökulmasta. Still-kuvien koko on 5 MB. 37 CamParkin Paparazzi on huokea ja näppärä uutuus
Kameran mukana tulee monipuolinen kiinnityspaketti, jonka avulla se voidaan kiinnittää mukaan moneen menoon, kuten esimerkiksi metsästykseen, kalastukseen, hiihtolajeihin ja moottoriurheiluun. Toinen kiintoisa asekamerauutuus on Retkitukun 179,90 euron hintaan kaupittelema Midlandin XTC270, joka korvaa aikaisemman saman merkin XTC285-mallin. Midland XTC285 camo action -kameran tärkeimmät ominaisuudet ovat joko 720 tai 1080p FullHD videokuva, MossyOak–camokuvio kameran pinnalla ja siihen sopiva roiskevesisuoja, pieni koko 42 x 85 x 30 mm ja paino 93 grammaa. Myös käyttömukavuutta on ajateltu. Eränetti myy laitetta 109 euron hintaan. 38 Action-videokuvaaminen on tullut mukaan myös metsästykseen kiväärija asekameroiden osalta. Piippukamerassa ei metsästäjää näy, sillä se tallentaa näkymän aseen piipusta eteenpäin. Laitteessa on myös Auto Low Light -toiminto, joka mahdollistaa kuvaamisen myös hämäräolosuhteissa 1,4 luxiin saakka. Laite kuvaa tilanteet 120° laajakulmalla, jolloin näet enemmän tapahtumia myös kohteen sivuilta. Laatu maksaa vaan on monikäyttöistä Action-kuvaamiseen vakavammin satsaavat saattavat hankkia GoPro-sarjan tuotteita, joista esimerkiksi GoPro Hero 3 + Black Edition sopii aseen piippuun tai muihin varusteisiin kiinnitettäväksi. Akunkesto on jopa kolme tuntia. Kuvanvakain poistaa turhan tärinän ja tehokas mikrofoni tallentaa kaikki tilanteen äänet selkeinä. Paparazzi actionkamera tallentaa maksimissaan 20 minuutin pituisia yhtäjaksoisia videoleikkeitä. Kameran hinta Gigantissa on 429 euroa. Antti Kauranne. muistikortteja (Class6-Class10). Contour ROAM saa kehuja aseystävällisen muotoilunsa vuoksi; kamera on helppoa kiinnitää piippulinjan mukaisesti aseen alle. Se on täysin käyttövalmis, ei monimutkaisia asetusvalikkoja ja nopea käynnistys liukukytkimestä. Burrellin Target HD2 on suosittu ja edullinen vaihtoehto. Kamera on vesitiivis jopa 40 metrin syvyyteen saakka. Kamera on monikäyttöisempi, sitä näkee paljon laskettelijoilla, vesiurheilun ystävillä, laskuvarjohyppääjillä ja motoristeilla ja sillä kuvaa jopa 1080 p HD-kuvaa. Aseen pieni rekyyli tai mahdollinen muu kameran heilunta eivät vaikuta häiritsevästi kuvaushetkellä. Laitteen mitat ovat korkeus 3,97, leveys 5,72 ja syvyys 2,86 senttiä. Kameralla saa still-kuvia 12 MP koossa, siinä on ladattava Li-Ion -tehoakku ja HDMIsekä WiFi-liitännät. Videoita voi katsella asettamalla muistikortti suoraan tietokoneeseen tai yhdistämällä kamera mukana tulevalla USBkaapelilla tietokoneeseen
Lisätietoja: kolineramessut. Tarjontaa riittää ympäri Suomea. Lisätietoja: www.lapinmessut. . Lisätietoja: www.eramessut. kesäkuuta. Kävijöitä oli yli 40 000 ja näytteilleasettajioa useita satoja. Riihimäkeen Riihimäen joka toinen vuosi järjestettävät Kansainväliset Erämessut ovat 9.-12. – Jäät ovat vielä jäässä eivätkä kannattele enää kalastajia, eikä täällä päin rapsutella siihen aikaan vielä puutarhojakaan, joten ihmisillä on hyvin aikaa, perustelee tiedotuksesta ja markkinoinnista vastaava Erkki Kuoksa. – Kävijäämärä on pysynyt vakiona, ja se näkyy myös näyttelilleasettajien innokkuudessa, kertoo Riihimäen Messut Oy:n toimitusjohtaja Ninni Pulli. Messuilla on muun muassa eläinten täyttämisen suomenmestaruuskilpailut, trofeenäyttely ja luonnonturkishuutokauppa. – Jäät ovat vielä jäässä eivätkä kannattele enää kalastajia, eikä täällä päin rapsutella siihen aikaan vielä puutarhojakaan, joten ihmisillä on hyvin aikaa.. Rovaniemellä luotetaan siihen, että toukokuu on Pohjois-Suomen suurimmalle tapahtumalle hyvä aika. Lisätietoja: www.kainuuneramessut. Luvassa on laaja messukattaus niin metsästäjille, kalastajille, retkeilijöille, ulkoilijoille kuin luontoharrastajillekin. Lapin Erämessut vetävät väkeä lähinnä koko PohjoisKalotin alueelta sekä Oulusta ja Kainuusta. Kolille 30-vuotisjuhliaan viettävät Kolin Erämessut pidetään Kolin Merilänrannassa 8.-10. toukokuuta. . Viimeksi eräkansa tapasi Riihimäellä vuonna 2014. Kolmannessa eli 1500 neliömetrin kokoisessa hallissa on perhokalastuksen heittonäytöksiä. Messut tarjoavat totuttuun tapaan kaikkea mahdollista metsästyksestä, kalastuksesta, retkeilystä ja luonnosta. – Messuille saapuu paikalle noin 200 esillepanijaa, jotka ovat sekä yhdistyksiä että yrityksiä, kertoo messujen järjestelypäällikkö Eki Lintunen. Tänä vuonna messut ovat ensimmäisen kerran heinäkuussa, aikaisemmin ne on pidetty ennen juhannusta. Järjestäjät pitävät uutta aikaa hyvänä, koska siitä on tasan kuukausi metsästyskauden alkuun. Kajaaniin Toukokuussa messuillaan jo myös Kajaanissa. Kainuun 2016 Erämessut pidetään Kaajanihallissa ja sen läheisyydessä olevalla puistoalueella 21.-22.5. . blogspot.com/ Lappi-Areenalla on nyt käytössä messuväelle ensimmäistä kertaa kolme hallia. 39 Kesä monine messuineen on jo lähellä. Messut ovat järjestyksessä toiset. heinäkuuta. M essukausi käynnistyy Lapin Erämessuilla 13.-15. Kainuun kaikkien aikojen ensimmäiset erämessut järjestettiin vuonna 2014. – Missään muualla ei tätä lajia pääse näkemään sisätiloissa, Kuoksa vinkkaa. Kesän messukausi lähestyy Lapin Erämessut vetävät väkeä koko pohjoisen kalotin alueelta, myös Ruotsista ja Norjasta
40 Afrikkalainen sikarutto pelottanut metsästäjiä pois Baltiasta Virossa tarjolla muutakin riistaa kuin villisikoja Afrikkalainen sikarutto vaikuttaa edelleen Viron villisian pyyntiin ja koko Baltian metsästysmatkailuun.
– Se onnistuu VirkonS:llä. Sianlihan ja niistä saatavien tuotteiden maastavienti on kielletty EU:n suoja-asetuksella. Virosta lähtiessä jokaisen metsästäjän on puhdistettava ja desi oitava varusteensa. – Lehtokurppa on vaikea ammuttava, eikä lihaakaan ole kovin paljon yhdessä linnussa, Karvo sanoo. Sikarutto on karkottanut suomalaismetsästäjiä. Hirviä on runsaasti, mutta Virossa koiramies ampuu kymmenestä hirvestä kolme ja passi seitsemän. Kaurista metsästetään kesäisin kyttäysja hiipimisjahdilla, joka on hyvin mielenkiintoinen jahtimuoto. 41 A frikkalainen sikarutto on levinnyt Virossa niin villisikoihin kuin sikaloihin. Villisiat tuhoavat aika paljon Jorma Vainikainen vie metsästäjiä hanhijahtiin, jossa on mahdollisuus ampua myös valkoposkihanhia. Paras keino puhdistaa välineet on pitää ne saunassa 60 asteesssa tunnin. Pukkijahtiin jo ennen juhannusta Kaurispukin metsästys on sallittu Virossa kesäkuussa, mutta käytännössä pukkia kannattaa jahdata ennen juhannusta. Viime jahtikaudella yrityksen kautta vieraili maassa noin 200 metsästäjää. Sen sijaan peltopyykanta on runsas. kanalintujen pesiä ja poikueita, sanoo Karvo. – Teerikanta on vahvistumassa, mutta se on vielä rauhoitettuna. Valkoposkihanhia ei saa ampua merellä eikä rannalta. päivästä alkaen lokakuun loppuun. Alueen kanalintukannat ovat vahvistumassa, mutta metsästystä ne eivät kestä. Teeret elpymässä, metso harvinainen Virossa käydään metsästämässä muutakin kuin villisikoja. Gore-Tex -vaatteet eivät tuota käsittelyä kestä. Villifasaania ei ole kuin muutamilla alueilla, lähinnä ne ovat karanneita kasvatusfasaaneja. Suomessa suhde tuppaa Karvon mukaan olemaan toisinpäin. Viime syksynä Karvon järjestämillä matkoilla ammuttiin yli 700 hanhea. Lehtokurppa on suosittu riistalintu, mutta suomalaiselle se on hieman outo saalis. Metso on Virossa harvinainen, vaikka naapurimaassa Latviassa on Euroopan runsain metsokanta. Ne koskevat lähinnä ruokintaa ja kaadettavien villisikojen sukupuolijakaumaa.. Muutokset villisian metsästyksessä ovat voimassa vuoteen 2018 saakka. Sellaiset suomalaiset metsästäjät, jotka ovat tekemisissä karjatai sikatalouden kanssa, ovat saaneet viranomaisilta ukaasit, ettei heillä ole käytännössä asiaa Viroon niin kauan kun sikarutto vaivaa. Lisäksi kaksi opasta etsivät sekä seuraavat aamuisin ja iltaisin hanhien ruokailupaikkoja. – Juhannuksen jälkeen pelloilla oleva vilja ja heinä on niin korkeaa, että eläimiä ei tahdo nähdä. – Viron sisällä villisianlihaa voi kuljettaa ulos tartuntaalueilta puhtaille alueille, jos se on testeissä osoittautunut puhtaaksi. Jaamme metsästäjät kolmeen osaan ja kaikilla ryhmillä on käytössään pillimies, kuvat, blindit tai muut suojat. Karvon arvon mukaan Virossa vierailevien metsästäjien määrä on pudonnut noin 2500-3000:sta noin tuhanteen. – Hanhijahtiin otamme yhteen ryhmään maksimissaan 12 metsästäjää. – Osin kyse on metsästäjien omasta varovaisuudesta ja osin siitä, etteivät virolaisetkaan metsästysseurat halua ylimääräistä liikennettä. Valkoposkihanhia saa metsästää syysmuutolla Hiidenmaalla, Saarenmaalla, Pärnumaalla ja Läänemaalla syyskuun 10. Metsästämme kolmen eri seuran alueilla sen mukaan missä hanhet ruokailevat. “Liikennettä” ei ole välttämättä edes paikallisten seurojen kesken. Yhden prosentin VirkonS-seos on kuitenkin hyvä pöpön torjuntaaine, jota voi suihkuttaa autoon ja vaatteisiin, Karvo vinkkaa. Kaurisjahti on kokonaisuudessaan monipuolinen kokemus. Tuolloin kaikki lihat on toimitettava samaan paikkaan, sanoo Kari Karvo Vironjahdit Oy:stä. Teerikannat ovat kasvaneet Viron eteläja länsiosissa
– Riistanhoitoa on opittu nyt aika hyvin. – Järjestin matkoja jo ennen kun maa itsenäistyi. Virossa myös suurpetojahteihin Kuopiolainen Joren Luontomatkat on järjestänyt metsästysmatkoja eri puolille maailmaa, muun muassa Baltiaan. Maan riistakanta on monipuolinen ja runsas, sanoo Kari Karvo. Itse en vie ketään asiakasta sellaiseen paikkaan, jota en olisi itse testannut, sanoo Jorma Vainikainen. Viron riistakannat laskivat 2000-luvun vaihteessa rankasti liiallisen metsästyksen takia. Viime vuosina sorkkaeläinkantoja on hoidettu ja kauriskannat ovat lähteneet kasvuun ja kestävät jo metsästyksen. Hanhijahtiin vien omat pillimiehet. Valkoposkihanhien metsästys on sallittu 80 kilometrin päässä, mutta meillä samojen lintujen ampuminen on täysin kielletty. Virossa on rusaasti metsästysmatkailuun erikoistuneita yrityksiä. Hirvenmetsästykselle olosuhteet ovat aika erilaiset kuin Suomessa. Juhani Karvonen. Itsenäistymisen myötä markkinat piristyivät ja matkojen järjestely muuttui ammattimaisemmaksi. Hinnat riippuvat kokonaispaketista Baltian metsästysmatkan hintahaarukka on suuri. Villisikojen metsästykseen on Baltiassa vaikuttanut sikarutto, minkä takia sianlihan maasta vienti on kielletty. – Pakettien hinnat eivät ole Vainikaisen mukaan viime vuosina mainittavasti nousseet. Viroon metsästysmatkoja yrittäjä Jorma Vainikainen on järjestänyt jo runsaat 20 vuotta. – Metsät ovat tiheitä, maastopohja erittäin rikkonaista ja mutaista, sekä suurilta osin myös vetistä. Viimeksi tänä syksynä yksi tuttu ampui kaksi sutta. Muuhun riistaan rutto ei vaikuta. – Suurpetojakin metsästäjä saattaa Virossa päästä ampumaan. – Alkuhuumassa etenkin kauriskannat romahtivat liikametsästyksen, petojen runsastumisen ja muutaman kovan talven takia. Latviassa on mahdollista myös metsästää saksanhirviä ja kuusipeuroja. 42 Viron kauriskanta kestää nykyisin jo metsästyksen. – Muuttohanhet kiinnostavat syksyisin. – Vuosien varrella kokemus on osoittanut, että matkanjärjestäjissä on kirjoa. – Hinnat riippuvat paketin kestosta, metsästettävistä lajeista ja siitä, missä päin maata metsästystä harjoitetaan. Paperisota oli järkyttävän suuri ja paikallisten aseet mitä sattui. – Suurpetojahdeissa on jokus mahdollista ampua esimerkiksi sutta, jos jahtipäällikkö sellaiseen antaa luvan
Yli 30 vuotta metsästystä harrastanut mies ei muista, että kotiseudulla olisi koskaan aiemmin kaadettu karhu näin järjestelmällisesti.. Alkaa kädenvääntö siitä, montako lupaa haetaan. Esimerkiksi viime vuoden ongelmakarhun metsästys tehtiin tehokkaasti. Keski-Suomessa Viitasaarella on kokemusta karhunkaadosta. Viitasaarella näytettiin viime vuonna, kuinka karhujahti sujui Ongelmakarhu kaadettiin paahtavassa kuumuudessa Viitasaaren karhunmetsästystä johtanut Pertti Hokkanen on saanut saaliikseen myös Suomen kaikkien aikojen isokalloisimman karhun Kannonkoskella vuonna 2013. Viitasaarella muisteltiin, kuinka viime vuonna jahdattiin pihoilla viihtynyttä ongelmakarhua. 43 Karhunmetsästykseen on vielä aikaa. Jälkiä kerätään ja yritetään hahmottaa alueen karhukantaa. K arhut heräilevät talviuniltaan, ja tulevan metsästyskauden valmistelu alkaa. Viitasaarelainen Kimmo Vauhkonen oli mukana viimevuotisessa jahdissa. Kesäkuun alkuun mennessä lupahakemukset on lähetettävä. Pertti Hokkanen ja Marko Paananen suunnittelivat passipaikkoja. Kaatolupia haettaessa havainnoilla on suuri merkitys
Havaintoja oli tehty kolmesta asutusten lähellä viihtyneestä karhusta.. 44 Viitasaarella kaadettiin ihmisten pihoilla vieraillut karhu
Viitasaarella porukkaa oli paljon, koska poistettiin vahinkoa aiheuttava karhu, Hokkanen perustelee. – Karhuja on tällä alueella paljon, ja kanta kestää varmasti niiden metsästämisen. Hän pysyi koko ajan kartalla: tiesi missä koirat menevät ja missä on passitus. – On tärkeää, ettei kenellekään jäisi hampaankoloon mitään ja saataisiin sujuva, mukava ja leppoisa ilmapiiri aikaiseksi. Porukka kootaan yhteen ennen ja jälkeen metsästyksen, jotta jokainen saa puhua suunsa puhtaaksi. Hokkanen pitää myös tärkeänä, että mahdollisimman moni pääsee metsälle. Huhut paisuvat kuin pullataikina . Metsästyksenjohtaja Pertti Hokkanen ja Ilmolahden hirviporukan johtaja Marko Paananen jakoivat kartasta reitit koiramiehille, jotka lähtivät liinaamaan koirien kanssa teitä. Se innostui myös repimään heinäpaaleja, ja oli jopa lompsinut pitkin nelostietä. Edelleen oli kuitenkin vielä kaksi karhua, jotka vierailivat ihmisten läheisyydessä. Metsästyksen ylijohtaja Pertti Hokkanen piti todella hyvin homman hanskassaan. – Meillä on 50 seuraa pohjoisen Keski-Suomen alueella. Hokkanen on joutunut metsästyksen ylijohtajana hiukan jarruttamaan metsästäjien intoa otson perään. Pohjoisen Keski-Suomen lupaalue – pääkunnat Saarijärvi, Kannonkoski, Viitasaari ja Äänekoski – sai ainoastaan yhden karhuluvan. Tiedossa oli, että meillä on ongelmayksilö, johon keskitytään. Hän oli todella hyvä johtaja, Vauhkonen kiittelee. Kun Hokkanen viime syksynä ohjasi porukkaa, hän tietoisesti pysyi itse poissa passipaikoilta, sillä hän on jo karhunsa ampunut. Seurat ilmoittavat halukkaiden karhunmetsästäjien määrän. 45 Päällimmäisenä metsästyksestä jäi mieleen sen hyvä johtaminen. Karhu tuli liian lähelle ihmistä ja vieraili pihoissa. Karhun kaatuessa kyläläisten pelko tuntui hälvenevän. Ideana on, että kokemusta saataisiin mahdollisimman monelle. Karhu otettiin metsästäjien tähtäimeen, sillä se aiheutti pelkoa alueen ihmisissä. Kaadettu krhu oli nuori, noin 80-kiloinen naaras.. Havaintojen ilmoittaminen on kuitenkin karhukannan koon arvioimisessa ensiarvoisen tärkeää. – Kun pidimme karhupalaverin elokuun alkupuolella, päätimme painottaa metsästyksen Viitasaarelle Ilmolahdelle, koska siellä oli pyörinyt karhu ihmisten ilmoilla ja pihoissa. – Kun jutut lähtevät kylillä liikkeelle, ne edetessään paisuvat kuin pullataikina. Ei havaintoja Kimmo Vauhkonen muistelee viime elokuun tapahtumia, jotka ovat hyvin mielessä. – Lupia tälle alueelle pitäisi olla paljon enemmän. Ei saa lähteä vöyhkäämään metsään summittaisesti. Ilmoittautuneita on enemmän kuin todellisia osallistujia, koska on oltava tietty valmius metsästettäessä poikkeusluvan piirissä olevia eläimiä. Lupia voisi siis olla enemmänkin. Monilla olisi ollut halukkuutta metsälle juuri silloin, mutta päätin, että metsästys aloitetaan vasta viikonloppuna. Ongelmakarhu Viitasaaren häirikkökarhusta oli tullut pitkin viime kesää paljon havaintoja. Hokkasen mukaan karhunmetsästykseen on perinteisesti ilmoittautunut noin 100 henkilöä, mutta itse metsästykseen osallistuu arviolta 30-50 henkilöä. Noin kymmenen metsästäjän poppoo muodostaa aktiiviporukan, joka tekee metsästyksen esivalmistelut. Suurin kallo Hokkanen itse oli jo kaatanut karhun Kannonkoskella vuonna 2013. – Touhu oli hyvin organisoitu. Oikeasti pitäisi poistaa ainakin kahdesta kolmeen karhua, eikä sekään tuntuisi juuri missään, mutta se mitä tänne myönnetään, on ihan eri asia, Hokkanen pohtii. Päätimme kokouksessa metsästyksen aloitusajankohdan ja -paikan. Monesti on käynyt niin. Palaverissa mukana oli kaikkien metsästysseurojen edustajat. Hän ei ollut itse passissa, vaan seurasi koko ajan mitä missäkin tapahtui. Tällaiset päätökset aiheuttavat nurinaa, mutta siihenkin hän on tottunut. Karhunjälkien runsaus on Viitasaarella arkipäivää. Moni mukaan Pertti Hokkasen johtoajatus on, että kaikki halukkaat pääsevät mukaan karhunmetsästykseen. – Karhumetsästys alkoi viime vuonna torstaina. Niitä ei enää sen kummemmin noteerata ei niistä aina ilmoitella petoyhdysmiehille. Yhtään havaintoa karhusta ei yön aikana tullut. – Metsästämälläni karhulla oli kaikkien aikojen suurin kallo, mitä nyt Suomessa karhuja on kaadettu. Kello kolme perjantain ja lauantain välisenä yönä ensimmäisenä paikalle tuli kymmenkunta koiramiestä. Kimmo Vauhkonen on huomannut, kuinka kaikenlaiset huhut lähtevät helposti liikkeelle. – Halusin antaa muille tilanteita, sillä jos minun kohdalleni olisi karhu tullut, varmasti olisin sen ampunut, siksi oli parasta pysyä poissa, Hokkanen summaa. Harjoitella toki voi ja koiriakin voi kouluttaa ennen metsästystä
Keli alkoi lämmetä ja jäljet haihtuisivat joka tapauksessa päivän valjetessa. Sovittiin, että koiramiehet ajavat suoraan tietyille teille, mistä sitten lähtevät liinaamaan jälkiä. Pelloilla olevia heinäpaaleja piti tutkailla valon avulla aamuhämärässä. Metsästysporukka päätti tavata seuraavana yönä samassa paikassa samaan aikaan. Päätimme palata kokoontumispaikalle, missä jaettiin uudet passipaikat. Pian Paananen tuli paikalle ja miehet ihmettelivät, kun koira haukkui tien varressa; harvoin hirvikään sellaisella aukiolla haukuttaa. Alueet jaettiin Aamun valjetessa kello viiden, kuuden maissa passimiehet saapuivat sovittuun paikkaan, jolloin taas jaettiin tietyt alueet koiramiehille. Metsästysalue oli pituudeltaan vajaan kymmenen kilometrin mittainen ja leveydeltään noin viiden, kuuden kilometrin luokkaa. Koira alkoi haukkua melkein heti, kun miehet tapasivat kolmen aikaan yöllä. – Jännitimme onko karhu jossakin vattupusikossa. Seurasimme varovasti haukkua, mutta ison puukasan takaa paljastui valtavan kokoinen hirvi. Passipaikkoja jaettiin kartan avulla. Ilmoitin Hokkaselle, että nyt on haukku päällä. Myös passipaikat jaettiin. Kaveri tuli, ja samaan aikaan puhelimeni soi. Se saattaa istua kaurapellossa ja kahmii siinä kauraa. Sovittiin että minä menen Matin luokse. – Kun päästin norjanharmaan irti, meni kaksikymmentä minuuttia, kun se aloitti haukun. Seurasimme varovasti haukkua, mutta ison puukasan takaa paljastui valtavan kokoinen hirvi. – Olisiko karhu käynyt lahnaamassa siinä. Jahti alkoi. Pellolla jälkiä Tuoreita karhunjälkiä ei näkynyt, mutta pellolla oli iso laakea jälki painunutta viljaa. – Jännitimme onko karhu jossakin vattupusikossa. Kumpulan Matti soitti, että hänen koiransa haukkuvat karhua. – Odottelin, että joku paikallinen lähtee minulle automieheksi. Koira nauliintui ihan paikalleen haukkumaan. Lähdin liinaamaan Mustalahden alueella. Iltapäivällä lämpömittari kipusi hellelukemiin. Toisaalta jäljet saattoivat olla hirven, mitään selvää merkkiä ei ollut ja porukka meni lepäämään kotiinsa kahdeksan aikaan aamulla, Vauhkonen muistelee. Jahti alkoi yöllä kahden aikaan. Matti lähti haukulle, hän epäili, että koira haukkuu karhua puuhun, koska haukku tuntui pysyvän paikallaan. Hän lupasi laittaa jonkun kaverikseni, sillä itsestään haukun perään ei saanut mennä. Paikalla oli kaksi koiraa.. 46 Marko Paananen tuli Kimmo Vauhkosen avuksi seuraamaan koiran haukkua
Pian haukku kuitenkin taas kiinteytyi. Se nyljettiin, pistettiin lihoiksi ja pidettiin peijaiset. – Keitto oli mahtavan makuista. Se meni taas passiketjusta läpi, mutta se jäi hyvin pieneen mottiin rannalle. Karhu suuntasi pellolle suoraan passimiehen eteen, mistä mies pääsi ampumaan sen. Tällä kertaa Kumpulan Matin koira haukkui karhun. Se haukkui myös suomenmestaruuden. Koirat väsyivät Vauhkonen ei pystynyt seuraamaan Matin koiria, mutta hän kuuli kuinka tilanne eteni. Periaatteessa ensimmäinen se minua opetti. Metsästäjät menivät nukkumaan. Pohdin hiukan, päästänkö ollenkaan koiria vielä irti, koska oli niin kuuma. Viitasaaren elokuinen karhujahti käytiin kovassa helteessä. Aikaisintaan 20. Hän on kaatanut kaikkiaan viisi karhua. Karhu pääsi passiketjusta läpi. Kumpulan koirat ovat taitavia karhunhaukkujia, mutta työtä niiden kouluttaminen on vaatinut. – En ihan ehtinyt passiin sinne tielle, mistä karhu ja koirat menivät yli. Elokuinen yö oli lämmin. Samalla tavalla se passitetaan kuten hirvikin. Kello oli kaksi iltapäivällä. Matti vei sinne toisen koiran kaveriksi. – Totta kai olisi mukavaa, jos karhu osuisi omalle kohdalle, turhahan sitä on kiistää! Mutta vielä on odotettava. Gepsistä kuului kohinaa ja kuhinaa, kuinka koira ja karhu etenivät. Emme ensin uskaltaneet ottaa sitä kovin paljoa, mutta kaikki hakivat lopulta keittoa lisää, Vauhkonen lipoo huuliaan. Ne olivat vain muutaman metrin päässä. 47 Koirat kovilla hellepäivänä . Persuus kastuu Kimmo Vauhkonen tunnustaa, että karhujahdissa oli omanlaisensa tunnelma. Matti Kumpula sai viisi vuotta sitten yli 250 kiloa painavan karhun. Eroa on siinä, että koiran kanssa liinataan yöllä teitä. Muuten jahti ei eronnut hirvenmetsästyksestä. Päästin kuitenkin, ja koira haukkui karhun melkein heti puuhun. Sille on ammuttu 124 hirveä ja kuusi karhua. Tästä seurasi 18 tunnin vivahteikas jahti, jonka tuloksena karhu ammuttiin. Siinä vaiheessa Matti meni haukulle karkoittamaan petoa passiin. Jahti oli kestänyt kuitenkin jo 18 tuntia. Matti meni haukulle ja huomasi, että karhu oli pyörinyt tiheässä pusikossa. Koirat väsähtivät. Kumpulalla on kaikkiaan kahdeksan harmaanorjanhirvikoiraa. Vauhkonen aikoo osallistua myös ktänä vuonna karhujahtiin jos se on mahdollista. – Koirat tekivät tosi kovan työn, sillä lämpöasteita oli paljon sinä päivänä, sanoo Matti Kumpula, jolla on nuoresta iästä huolimatta takana jo viisi karhunkaatoa. Karhu oli vajaa 80-kiloinen erauspentu. – Vuonna 2005 hommasin ensimmäisen koiran. Itsellä kun oli vielä kaksi koiraa mukana, odotukset olivat kovia, ja toivoinkin, että olisi saanut tilanteen päälle. elokuuta olisi ensimmäinen mahdollisuus. Se kysyi voimia ja kestävyyttä etenkin koirilta. – Kyllähän se jännää oli. Nyt se on 11-vuotias, ja jätin sen eläkkeelle viime syksynä. Virpi Piippo Kuvat: Kimmo Vauhkonen ja Virpi Piippo. – Näköhavainto karhusta oli illalla kahdeksan aikaan. Karhu kiersi aina passissa olevan miehen ja meni aina tuulen alta. – Nyt karhujen persus alkaa pesässä kastua ja ne alkavat heräilemään, Vauhkonen katselee ulos ikkunasta
. Jälkimmäisin oli kohtalokkain isku perinteiselle asetehtaalle, joka oli liian kauan luottanut kuluttajien merkkiuskollisuuteen. Pienoispistooleissa Colt ei ole koskaan huono vaihtoehto, sillä asetehtaalla on pitkät perinteet .22-kaliiperisten valmistamisessa. Coonan, Maadi, Iver Johnson ja jopa CZ-tehdas (Kadet) halusivat kiistää uuden mallinimen käytön. Laadukkaiden mutta kohtuuhintaisten .22-pistoolien kohdalla nimenomaan Ruger (Standard 1948, MK I 1950, Mk II 1982 ja MK III 2005) vei markkinoilta Coltilta. Sodista – myös Koreasta ja Vietnamista – palanneet veteraanit halusivat jatkaa ampumaharrastuksen ylläpitoa rauhallisemmissa olosuhteissa palattuaan siviiliin. .22-kaliiperisissa pistooleissa halvat patruunat olivat selkeä kilpailuvaltti, mutta merkkejä ja malleja oli liikaa tarjolla. ASEET Aloittelijan käytetyt laatupistoolit – Osa 2 – 48 T oisen maailmansodan jälkeen amerikkalaisilla pienoispistoolimarkkinoilla käytiin pitkä ja uuvuttava sota voittajan paikasta. Jenkkilässä mallija patenttiasiat ovat iso juttu tuotteen tyypistä riippumatta, koska markkinat ovat niin valtavat. Kysyntää siis riitti. Asenero John Moses Browningin suunnittelema Colt Woodsman oli nähnyt päivänvalon jo vuonna 1915, ja malli oli antanut perinteiselle asetehtaalle hyvän nimen ja aseman. Hi Standard oli ollut Coltin kilpailija jo alusta alkaen, ja mukaan liittyivät myös Browning ja hieman myöhemmin Ruger. Kun Colt-tehdas lähti vuonna 1994 jo hyvin kilpailluille .22-pistoolimarkkinoille uudella Cadet-mallillaan, soppa oli valmis. Cadet/Target kaatui Viimeisin ja surullisin tarina markkinoiden tuntemattomuudesta Colt-tehtaalla liittyy Coltin Cadet/Target –malliin. Usea iso ja pieni asetehdas ilmoitti hakeneensa mallisuojaa Cadet-nimelle tai että heillä oli jo samanmerkkinen malli tuotannossa. Coltin Cadet/Targetin tarina jäi lyhyeksi Woodsmania valmistettiin kolmessa eri mallissa aina vuoteen 1977 saakka, mutta kilpailutilanne markkinoilla kiristyi koko ajan. Colt Cadet –tuotenimi eli vuoden verran lähinnä tuotesuojakiistasta johtuen.. Coltin Cadet/Targetin lyhyt taru Perinteinen asevalmistaja heräsi liian myöhään kilpailuun. Iver Johnsonilla oli ollut tuotannossa kaksikin .22-kaliiperista Cadet-merkkistä revolveria muutama vuosikymmen aikaisemmin. Niinpä brändejä suojataan vahvasti ja niiden oletetuista rikkomuksista käydään oikeudessa kiistoja, joissa on miljoonien tappioita tai voittoja vaakakupissa
Coltin pistooleissa on kymmenen patruuna lipas. Oikeakätisille ampujille aseessa on varsin kiusallinen suunnitteluja toteutusvirhe: lippaan vapautin on kahvan oikealla puolella, joka saattaa aiheuttaa lippaan putoamisen kesken ampumasuorituksen, kun liipaisinsormi ei ole liipaisinrenkaan sisällä. Colt Targetia valmistettiin myös kuuden tuuman piipulla. Myös, koska tehdas on perinteinen – joskin nykyään vaikeuksissa oleva – varaosien ja tuunausosien saanti on varmistettu pitkäksi aikaa, vaikka itse asemerkin valmistaminen onkin lopetettu. Ase on laadukas, tukeva kädessä ja muistuttaa varsin paljon pahan kilpailijansa Rugerin luomuksia. Vuosista 1994-1998 alkuperäisessä aseessa oli kiinteät tähtäimet sekä 4,5 tuuman ( 11,43 cm) piipulla ja vuosina 1995-1999 sen rinnalle tuli säädettävillä tähtäimillä ja 6” ( 15,24 cm) piipulla varustettu rinnakkaismalli. Coltin markkinointiosasto teki riitatilanteessa nopean ja ilmeisen mielikuvituksettoman ratkaisun ristiessään aseuutukaisen uudelleen vuonna 1995 .22 Targetiksi, jonka rinnalla oli myös .22 Automatic Pistol samassa 400-500 dollarin hintaluokassa. Kuvassa ylempi ase on Targetja alempi Cadet-malli.. Kun Ruger kuitenkin myös samaan aikaan kauppasi ominaisuuksiltaan ja laadultaan samankaltaista MK II –asettaan huomattavasti huokeammalla, ei Coltin sinänsä laadukas ase saanut riittävästi kaupallista menestystä. Hyvä ja tukeva ase Suomenkin markkinoilla näkee aika ajoin Coltin Cadet/Target alakerrassa. Colt .22 Cadet/Target Kaliiperi .22 LR cal Toimintatapa: Itselataava kertatuli Lipas: 10 patruunaa Piipun pituus: 4 1/2/6 tuumaa Tähtäimet: kiinteät/säädettävät Ruostumaton teräs, Pachmayr-kumikahvat Paino: 935 g/1130 g Pituus: 20,32-25,4 cm Valmistusvuodet: 1994-1999 Käytetyn hinta Suomessa 250-400 € 49 Coltin Cadet/Targetin lyhyt taru Laadultaan ja erityisesti säädettävillä tähtäimillään Colt on tarkoitettu myös vakavahenkiseen ampumaharjoitteluun eikä kaljatölkkien kurittamiseen. Antti Kauranne –mallia molemmilla nimillä tarjolla. Laadultaan ja erityisesti säädettävillä tähtäimillä se on tarkoitettu myös vakavahenkiseen ampumaharjoitteluun eikä kaljatölkkien kurittamiseen. Ase on vankan näköinen ja siinä on suuremman kaliiperin tuntua. Coltin Target–mallin taru loppui vuonna 1999 eikä tehdas ole ilmoittanut mitään virallista syytä aseen lyhyelle kaupalliselle elinkaarelle. Koska ase on alkuperäinen Colt, on se myös hyvää ja kestävää tekoa. Molemmissa aseissa on rosteriyläkerta ja Pachmayr-seosta
Vuonna 1985 Browningin Buckmark tuli jäädäkseen. . . ASEET Aloittelijan käytetyt laatupistoolit – Osa 2 – 50 Browning Buckmark tuli jäädäkseen Browning Buckmarkista on tänä päivänä myynnissä kaikkiaan 35 erilaista mallia. Laadukkaita käytettyjä Buckmarkeja on Suomessa viljalti tarjolla, ja niihin kannattaa aina tutustua. Buckmarkin erilaisia variaatioita on myynnissä tällä haavaa yli 35 erilaista – myös fuksianpunaisina.. Useilla suomalaisilla aseradoilla ja ampumaseuroissa aloittelijan käteen sovitellaan Browningin Buckmarkia
Jenkkipistooleissa on aina se mainio puoli, että kuluttajatyytyväisyys on taattu ja aseen käyttöikää pystyy jatkamaan vaihtamalla vaikka kukin kuluva osa kerrallaan. Antti Kauranne. Osia ja huoltoa löytyy Omassa kädessä laina-Buckmark toimi mainiosti, joskin kahva tuntui hiukan liukkaalta ja lippaanvapauttimen salpa jäi lyhytnäppisen ampujan sormiin, kun ampui kääntyviä tauluja. Lippaassa käytettiin kaikkia edellisreissuilta jääneitä paukkuja Lapua Trainereihin ja CCI Stardardeihin. Hyvä harjoitusase Useilla suomalaisilla aseradoilla ja ampumaseuroissa aloittelijan käteen sovitellaan Browningin Buckmarkia. Myös kotimaisissa aseliikkeissä tarjoillaan käytettyjä Buckmarkeja ampumaharrastajan aloitusaseeksi, ja hintahaitari käytetyissäkin on valtaisa – aina 200 eurosta jopa 600 euroon saakka! Buckmarkin tullessa markkinoille Browning lopetti aikaisempien piekkarikaliiperisten malliensa Challengerin, Medalistin ja Internationalin valmistuksen. Onneksi aseessa sattui olemaan myös manuaali laukussa, sillä purkaminen kyllä onnistui, mutta kokoaminen olisi saattanut jäädä tekemättä ilman ohjekirjaa. Buckmarkin blowback-laukaisukoneistosta tuli sellainen, että se kelpasi myös Buckmarkin kiväärimalleihin. Toisena voittajana voi pitää Rugeria ja kohtalaisesti ovat pärjänneet myös CZ Sport ja Walther P22, mutta Buckmarkin menestys on ollut ylivertaista esimerkiksi Colttehtaaseen verrattuna, joka luo51 pui kilpailusta jo ennen vuosituhannen vaihdetta. Nopea skannaus varaosaja huoltopalvelujen maailmaan kertoo, että sekä varaosia että huoltoa on tarjolla koko Suomen alueella. Badali lainasi alumiinirunkoiseen aseeseen Lugerin kahvaratkaisun, pidensi kokonaismitan 9 tuumaan (22,86 cm) ja määritteli piipun 5,5 tuumaan (13,97 cm). Vuoden 2016 SHOT Showssa esiteltiin saman tuotemerkin ympärille rakennettuja malleja kaikkiaan 35 erilaista. Aseen painoksi jäi niukka naukka alle kilo, eli 34 unssia. Vuonna 1878 John Moses – ja Matthew Sandifer –veljesten perustama asetehdas toi suosituille markkinoille uuden .22-kaliiperisen itselataavan pistoon, joka kantoi nimeä Browning Buckmark. Pieni nuukailu halpispaukkujen kanssa tuntui kuuluvan Buckmarkin luonteeseen, josta johtuikin mieleen tarkistaa aseen puhtaus, kun sattui olemaan myös sopivat kuusiokoloavaimet mukana. Asetehdas haastoi kovia merkkejä, kuten Smith & Wessonin (Model 41), rahoitusongelmissa painivan Hi Standardin (Suprematic) ja markkinoilla edelleen vahvan, mutta vanhahtavan Coltin (Woodsman). Browning Buckmark Valmistusmaa: USA Kaliiperi: .22LR Aseen tyyppi: Pienoispistooli Toimintatapakoodi: 3 itselataava kertatuli Lipaskapasiteetti: 1+10 Aseen paino varusteineen: 1kg Kokonaispituus: 24cm Piipun pituus: 13cm Mukana kova muovilaukku Käytettyjen hintataso Suomessa 200-600 euroa! V uonna 1985 Browning– asetehdas Yhdysvalloissa Utahin Morganissa osui jälleen kerran kultasuoneen. Mukana olivat myös pinkki camo ja fuksianpunainen malli! Luotettava ja pitkäikäinen jenkkitehdas jäi selkeästi voittajaluokkaan, kun amerikkalaisia pienoispistoolimarkkinoita jaettiin uudestaan. Vaikka ase ei vallan vakavahenkisen kilpasarjan ase olekaan, on siinä paljon enemmän pistoolia kuin monessa huokeammalla tehdyssä. Pääinsinööri Joe Badali otti Challenger-aihion uudestaan käsittelyyn ja alkoi jalostaa siitä tulokasta, joka tunnettiin myöhemmin Buckmarkina
Ensimmäiset, lunttulukkoiset tuliaseet, olivat vielä pääosin jalkaväen käytössä, ja niiden rinnalla taisteli myös keihäsmiehiä suljetuissa neliömuodostelmissa, terciossa. Liipasinta vedettäessä ratas pyörähtää ja iskee hanaan, jolloin hanassa oleva rikkikiisupala saa aikaan kipinät, jotka sytyttävät tämän aseen sankkipannussa olevan ruudin ja laukaisevat aseen. Periaate oli yksinkertainen: iskurina metallinen pieni ratas ja vastakappaleena rikkikiisun palanen. Toimintaperiaate on todennäköisesti keksitty tuon ajan tulussytyttimistä. epävarmuus ja epäkäytännöllisyys. Myös linjataktiikkaa alettiin kokeilla, ja ruotsalaissuomalainen ratsuväki kehitti uudenlaisen massiivisen rynnäkkötekniikan, joka korvasi aikaisemman vuororynnäköinnin, karakoloinnin. Sadekeleillä aseen toiminta oli epävarmaa ja musketti saattoi nopeasti muuttua ampuma-aseesta lyömäastaloksi sadekuuron yllättäessä sotijat kesken verileikin. Katolisessa osassa Saksaa esiintyy edelleen perinnerukouksissa kirkkokansan hurskas toive: Varjele meitä kauheilta hakkapeliitoilta, Herra. 52 ASEET V uosina 1618-1648 taisteltu 30-vuotinen sota oli sotaja aseteknisesti mielenkiintoinen aikakausi. Hakkapeliittojen rataslukkopistoolit levittivät kuolemaa ja kauhua 30-vuotisessa sodassa ruotsalaissuomalainen ratsuväki, hakkapeliitat, oli pelätty vastustaja. Eri lukkotyyppejä Lunttulukkoinen ase oli helppo ja edullinen valmistaa, mutta siinä oli runsaasti erilaisia haittapuolia, kuten sen toiminnan . Hakkapeliitat käyttivät uudenlaista taktiikkaa rynnäkössään: hevosella kiinni vastustajan muodostelmaan, rataslukkopistoolien yhteislaukaus lähietäisyydeltä ja sen jälkeen sapeleilla hutkimaan vielä pystyssä toikkaroivia vastustajia. Rataslukkopistoolit olivat karkeatekoisia, painoltaan jopa kolmikiloisia ja pituudeltaan 50-60-senttisiä aseita. Liipaisimen painalluksesta ratas pyörähti iskien rikkikiisusta kipinäsuihkun, joka lennähti sankkipannuun sytyttäen sankkiruudin. Rataslukko, sieppolukko ja piilukko seurasivat lunttulukkoa ja olivat tätä teknisesti jo huomattavasti kehittyneempiä ja toimintavarmempia eri keleillä, jopa vesisateessa. Rataslukkoaseet olivat suhteellisen kalliita ja myöhemmin Euroopassa keksitty piilukko syrjäytti vähitellen rataslukon käytön halvempana ratkaisuna. Tämä kyseinen jousi viritettiin erityisellä siihen valmistetulla avainlaitteella. Luntusta kohosi myös savua, joka saattoi paljastaa ampujan sijainnin viholliselle tai metsästäjän riistalle. 1500-luvun alussa kehitetty rataslukko muodostui jousitoimisesta hammaslaitaisesta metallirattaasta ja hanasta, jonka metallileuoissa on kipinää lyövä aine
Asetekniikka ja –tehtaat olivat tuolloin vielä varsin kehittymättömiä eikä yhteishankintoja vielä tunnettu, joten pistoolivarustus oli hyvin kirjavaa. Ratsuin liikkuvia vastustajia hätyytellessä suotavampaa oli tähdätä hevoseen kuin mieheen, sillä ampuma-aseiden vaihteleva teho ei välttämättä suistanut panssaria kantavaa vihuliaista satulasta. Rikkaiden sukujen perintöaseet, monesti jalometallein koristellut yksittäiskappaleet, eivät anna oikeata kuvaa sotakentille tehdyistä, huomattavasti yksinkertaisemmista tappotyökaluista. Suuria kaliipereita Suomalaisen ratsusotilaan, hakkapeliitan, asevarustukseen kuului ohjesäännön mukaan kaksi pistoolia, sapeli, hevonen, kypärä ja joko nahkainen tai metallinen rintasuoja. Aseet olivat isokokoisia, niiden pituus vaihteli 50-60 senttimetrin välillä ja paino saattoi olla jopa 2,5-3 kiloa. Isot ja kömpelöt aseet Rataslukkoase oli ratsain liikkuvalle sotilaalle koko ajan käryävää lunttulukkoa kätevämpi hevosen ja liikkumisen kannalta. 53 Ohjeen mukaan pistoolit laukaistiin vasta sitten, kun vastustajan jalkaväen silmänvalkuaiset näkyivät – usein vasta noin 20 askeleen päästä. . Liipaisimen suojana oleva liipaisinrengas oli isokokoinen, jotta aseita saatettiin käsitellä myös hansikkaat kädessä. Vielä jäljellä olevia, yleensä 1600-lukulaisia rataslukkopistooleja myydään arvohuutokaupoissa, joissa niiden hinnat kohoavat helposti yli 5000 euron. Sen jälkeen vetäistiin sapelit huotristaan ja karautettiin täydellä vauhdilla kiinteässä, hevoset rinta rinnan kiinni toisissaan suoraan vihollisrintamaan ja jatkettiin tappotyötä kylmin asein. Ampumakelpoisina ne toki vaativat aseenkantoluvan, ja rakennussarjojen hinnat liikkuvat muutaman sadan euron haitarissa. Perät olivat suhteellisen suoria ja niiden päissä oli paksunnos, jotta aseet eivät putoaisi, sillä niitä jouduttiin poikkeuksetta käsittelemään yhdellä kädellä toisen käden ohjatessa hevosta tai pitäessä miekkaa. Monesti perää oli vahvistettu vielä metallilla, joten laukaistu pistooli toimi myös lähitaisteluaseena. Rataslukkoaseita ei ole säilynyt kovinkaan paljoa liki neljänsadan vuoden takaa, ja jäljellä olevista harvinaisuuksista on alkuperäisiä sotilasaseita hyvin harva. Ratas. Lunttulukko oli kuitenkin ensimmäisiä piilukkoaseita toimintavarmempi, josta syystä muun muassa Ruotsin armeija käytti sitä musketeissaan läpi 30-vuotisen sodan. Kotikylä joutui maksamaan taistelukentille pakkovärvätyn sotilaan varustukset, joten pyrittiin mahdollisimman huokeisiin esineisiin. Rataslukkoaseiden replikoita, jopa ampumakelpoisia, valmistavat monet asetehtaat rakennussarjoina ja valmiina tuotteina. Suomalaisten käytössä kahdella jälkimmäisellä seikalla ei ollut paljoa merkitystä, sillä ohjeen mukaan pistoolit laukaistiin vasta sitten, kun vastustajan jalkaväen silmänvalkuaiset näkyivät – usein vasta noin 20 askeleen päästä. Rataslukko viritettiin ennen taistelun alkua avaimella, ja kerran lauettuaan siitä tuli lyömäase. Ennen taistelua aseet viritettiin ratasavaimella, sitten pistooli tai kaksi koteloihin ja liikkeelle. Antti Kauranne 1600-luvulla, mutta suurissa sodissa rataslukkokin oli armeijan erikoisaselajin, ratsuväen käytössä vielä pitkään. lukkoaseiden kaliiperi saattoi vaihdella 13-30 millimetrin välillä, niiden kantomatka ja teho poikkesivat paljon toisistaan
Viime vuosina on myös ilmennyt tietämättömyydestä johtuvia väärinkäytöksiä. Kameroiden yleistyminen on vaikuttanut myös hintakehitykseen: huokeimmillaan perusmallin saa noin sadalla eurolla ja kalleimmistakin laitteista joutuu maksamaan noin kolmin-, maksimissaan viisinkertaisen summan. Kameraa pystyy säätämään etänä matkapuhelimen tai tietokoneen apuohjelmalla, GSM-lähetin mahdollistaa kuvien siirron kamerasta langattomasti matkapuhelinverkkoa pitkin. ninkertaistuminen, langaton tiedonsiirto GSM-verkossa, kameran mahdollisuudet etäsäätöön ja moni muu edistysaskel on edesauttanut riistakameran yleistymistä. 54 Riistakameroiden tekniikka on kehittynyt jättiaskelin. Tekniikka on kehittynyt jättiharppauksin, ja pelkästään esimerkiksi muistikortin kapasiteetin mo. Full HD (1080 p) –ominaisuus löytyy jo keskihintaisistakin kameroista, ja se tarkoittaa sitä, että henkilöt ja esineet kykenee tunnistamaan kuvasta tai kuvanauhalta. Hukkareissuja ei kameran luokse enää tule, ja parhaimmillaan datan saa mukavasti kotikoneeseen tai matkapuhelimeen. Selkeä ohjeistus puuttuu valvonnan määritelmästä. Hinnat ovat myös tulleet alaspäin; alan ammattilehtien testivoittajina menestyvät keskihintaiset, noin 250-300 euron kamerat. Laadukas HD-kuva ei enää kallista Jos ajattelemme riistakameraa valvontalaitteena, osana omaisuuden turvajärjestelmää, ominaisuuksista tärkein lienee kuvan laatu. Riistakamerat ovat suosittuja valvontalaitteina. Ja tämä ei tarkoita sitä, että teknisistä ominaisuuksista olisi tingitty. Riistakameroiden suosio johtuu myös niiden monikäyttöisyydestä. Väärä kuvauskohde voi tuoda tuomion salakatselusta. Esimerkiksi muistikortin kapasiteetin moninkertaistuminen, langaton tiedonsiirto GSM-verkossa sekä kameran mahdollisuudet etäsäätöön ovat osaltaan edesauttaneet riistakameran yleistymistä. Omaa pihaa ja tiluksia saa kuvata – ei naapureita Riistakamera valvonta-apuna R iistakameroiden käyttö on kasvanut mittaviin määriin, ja pääasiallisena syynä tähän on niiden suosio valvontalaitteina
Uuden salaman lisäksi kameran liiketunnistin on entistä herkempi ja parhaimmillaan se reagoi vielä jopa 20 metrin päässä tapahtuvaan liikkeeseen. Jokin kameramalli tallentaa myös HD-teräväpiirtovideot neljällä valinnaisella resoluutiolla: 1080P, 720P, VGA tai QVGA. Lopullisia eroja tekevät kuvan saaminen käsiteltäviksi; joko niiden tallentaminen kameran kovalevylle tai liki reaaliaikainen siirtäminen kameran omistajan tietokoneelle tai puhelimeen, eli onko MMS/ Riistakamera valvonta-apuna. Tämä ei ole enää tänä päivänä ongelma, sillä virtapiheimmissä malleissa kameran oma akusto saattaa kestää valmiustilassa jopa 180 vuorokautta, tosin tietenkin kuvaustyypistä ja kuvattavasta määrästä riippuen. Ensimmäisen polven laitteissa ongelmina oli usein virtalähteen riittävyys. Myös kuvamateriaalin tallentaminen – montako still-kuvaa tai kuinka monta minuuttia/tuntia videokuvaa saadaan talteen – on muuttunut edullisemmaksi, sillä myös kameran sisäisten muistikorttien kapasiteetti on kasvanut ja muistikortit ovat muuttuneet huokeammiksi. 55 Herkkä liiketunnistin, näkymätön salama Kameraa ei saa asentaa siten, että se kuvaisi esimerkiksi naapurin tonttia. Kylmässä ja märässä Nykyiset riistakamerat ovat erittäin säänkestäviä, joskin laitteen sijoittaminen esimerkiksi sellaiseen paikkaan, ettei lumitai räntätuisku saa sen objektiivia tai liiketunnistinta sokeaksi, vaatii hiukan pelisilmää ja ennakkosuunnittelua. . Myös laitteiden elektroniikka on saatu säänkestäväksi, eli ne toimivat hyvin myös suomalaisissa pakkaslukemissa. Tämän päivän laadukas riistakamera sisältää täysin näkymättömän inframustasalaman. Liiketunnistimen herkkyyttä on myös mahdollista säätää tarpeen mukaan. Etu on myös se, etteivät uuden polven riistakamerat tarvitse erillistä virtalähdettä. Älykäs riistakamera tallentaa kuvat ja videot tavalliselle SD-muistikortille. Useisiin malleihin on tarjolla hyödyllisiä lisävarusteita kuten seinäkiinnike, suojakotelo, verkkovirtalähde ja jopa vaijerilukko laiteen ankkuroimiseksi paikoilleen. Uusimmissa riistakameramalleissa salamat ovat tehokkaita inframustatyyppisiä, joka on ihmissilmälle täysin näkymätön. Kameraa on siis mahdoton huomata pimeässä kun se kuvaa kohdettaan. Kamera saattaa kuvata jopa neljällä eri valinnaisella resoluutiolla: 12MP, 8.0MP, 5.0MP ja 3.0MP. Tekniikka kehittyy koko ajan. Syytteitä on nostettu ja tuomioita langetettu salakatselusta. Parhaimpiin malleihin saa jopa suomenkieliset käyttöohjeet, jotka ovat niin helppolukuisia, että yksi opiskelukerta riittää. Hämärässä ja pimeässä nykyaikainen riistakamera valottaa kuvattavan alueen näkymättömällä infrapunasalamalla siinä, missä ensimmäisen polven laitteet käyttivät tavallista ashia
56 Burrel S10 HD+SMS kuvapyynnöllä Android -älypuhelinsovelluksen kanssa camokuvio lähetystoiminto operaattoreilla (1080p) tai verkkovirta Uovision UV595 korkearesoluutio kuvaus salama 12MP, 8MP, 5MP, 3MP teräväpiirtovideot äänellä videot värillisinä SD muistikorttipaikka (ilman paristoja) kameran pohjassa kiinnitysrenkaat kuoressa Moultrie Panoramic 150i riistakamera peittoalue 150° 150-asteinen panoraamakuvaus, yhdistetty time lapse ja liiketunnistimen avulla tapahtuva kuvaus sekä HD-tasoinen (720p) videotallennus kohdistukseen salasanalla muistikortti, 12V ulkoinen virtalähde (virtalähde ei mukana) GPRS-ominaisuutta vai ei. On huomattava, ettei kameraa saa asentaa siten, että se kuvaisi esimerkiksi naapurin tonttia. Laittomaksi kameravalvonta muuttuu silloin, kun kamera kuvaa ilman lupaa naapurin kotirauhan piiriin kuuluvia tiloja. Aina tähän ei tietenkään ole tarvetta, mutta jos kamera hälyttää, sen omistajaa saattaa alkaa kiinnostaa, mitä siellä mökillä tai venerannassa oikein tapahtuu. – Jos kamera kuvaa keittiön ikkunasta pysäköintialuetta, lupa kuvaamiseen tarvitaan lähtökohtaisesti taloyhtiöltä, Kiinteistöliiton lakimies Kristel Pynnönen selvittää. Laitteen pieni koko tekee sen myös helpoksi naamioida, joskin tarjolla on jo valmiiksi camo-kuvioituja laitteita, joita ei helpostikaan erota esimerkiksi puunrungosta. Mökille tunkeutuneen rosvon toki voi saada kiikkiin myöhemminkin, jos kameran muistikortilla on riittävän tehokasta dataa, mutta reaaliaikaiset toimenpiteet, eli kuvien antama hälytyssignaali juuri silloin, kun rosvot vielä mellastavat kohteessa, takaa toki enemmän mahdollisuuksia pahisten pidättämiseen verekseltään. Tällöin kameran etäohjaus mahdollistaa tilanteen tarkistamisen, seuraamisen ja mahdollisen tallentamisen ilman, että tarvitsee nousta kotisohvalta tai toimistotuolilta. Niiden suuri koko tekee ne helposti havaittaviksi ja eliminoitaviksi. Syytteitä on nostettu ja tuomioita langetettu salakatselusta. Omakotiasukas voi laillisesti asentaa nauhoittavan kameran omaan kiinteistöönsä. Antti Kauranne. Asuntoyhtiössäkin omaan asuntoon voi asentaa kameravalvonnan, mutta yhteisiä tiloja ei voi kuvata ilman lupaa. Aikaisemmin kameran etäohjaus oli kallista luksusta, mutta tänä päivänä se onnistuu hyvin kännykältä tai tietokoneelta. Myös on huomattava ilmoittaa tallentavasta kameravalvonnasta omalla tontillaan sinne saapuville. Pieni koko ja etäohjattavuus etuja Nykyiset riistakamerat ovat kooltaan yleisimmin noin 13x8x5–senttisiä laitteita korkeus, leveys, ja syvyys – mutta toki markkinoilla on isokokoisempiakin toteutuksia
Kastepohja huomaa porkkanan tähteiden seasta pilkistävän luun, joka vaikuttaa peuran luulta. Peurat ja kauriit ovat täysin riippuvaisia ruokinnoista. Myös jänikset suosivat ruokintoja. – Heinäkin käy, jollei kauraa olisi tarjolla. Näin myös Hauholla. – Ruokinta pysyy tyhjänä ehkä muutaman viikon ja ilves siirtyy muualle. Vaikka ilves vierailisi ruokinnalla, ei ruokintaa voi keskeyttää. Niitä on turha enää ruokinnalle tuoda. 57 Juurekset pilkottava Viljan ohella Kastepohja vie ruokinnoille juureksia lähinnä porkkanaa. – Meillä on muutama ruokinta, joilla käy hirviä, peuroja ja kauriita. Kauris taas lehtipuiden oksia. – Vuodessa meiltä kuluu noin 40 kappaletta 80 litran vetoista pöntöllistä kauraa. Jos eläin syö runsaasti jäistä juuresta, alentaa se se eläimen lämpöä ja voi aiheuttaa ruuansulatusongelmia. – Ruhoa en tiedä ruokinnan lähistöltä löydetyn, mutta sellainen voi olla jossakin lähettyvillä. H ämeenlinnan Hauholla Sappeen Eräveikot on ylläpitämiensä ruokintojen turvin saaneet säilytetyksi kaurisja peurakannan, vaikka ilvesten runsaus joka tapauksessa vaikuttaa pienten sorkkaeläinten kantoihin. Jalostusjätettä on harvoin saatavilla. Ryhmä kantaa maastoon vuosittain puolenkymmentä kuormaa porkkanaa ja noin 2000 kiloa kauraa. Juurekset pitäisi pilkkoa. – Porkkanat alkavat käymään muutamassa päivässä, kun sää on lämmin. Vllisiat eivät ole vielä ruokinnan olemassaoloa keksineet, mutta luultavasti jossakin vaiheessa sen löytävät, sanoo hauholaisen Sappeen Eräveikkojen hallituksen jäsen Seppo Kastepohja . Sokerijuurikas olisi myös riistan suosima ravinnonlähde, mutta sitä viljellään tällä hetkellä aika vähän ja saatavuus on rajoitettu. Syksyisin olen kaatanut jäniksille muutaman haavan, joiden kuori tekee kauppansa talvella. Jäljistä päätellen taimikossa on käynyt kuhina. Talven aikana on tullut havaintoja pienestä villisikalaumasta muutaman kilometrin päässä ruokinnalta. Vahva jäniskanta Metsästysseuran mailla on myös vahva metsäjäniskanta osin tehokkaan ruokinnan ansiosta. Peltoruokinta on peuroilla ja kauriille turvallisempi. Juhani Karvonen. Valssaamattomasta kaurasta jopa kolmasosa menee hukkaan. Harva ilves enää saavuttaa etumatkaa. Hirvikin saattaa syödä lehtipuiden kuorta. Peuran luu löytyi porkkanatähteiden seasta. Seuralla on kolme ruokintaa noin kilometrin välein. Hauholla, kuten monin paikoin maassa, ruokintapaikkoja hyödyntävät myös ilvekset. Jos matkaa metsänreunasta ruokinnalle on 30-50 metriä, on ilveksen huomattavasti hankalampi päästä yllättämään ruokailijoita. Kastepohjan lisäksi seurassa on useita muita riistaruokintaa harjoittavia jäseniä. Supikin on saattanut kuljettaa luun jostakin. – Valssattu vilja on hinnaltaan jonkin verran kalliimpaa kuin valssaamaton, mutta se sulaa paremmin eläinten suolistossa. Seppo Kastepohja lisää viljaa jäniksille. Sappeen Eräveikot tarjoilee riistalle valssattua viljaa Hyvä ja laadukas ruokinta pitää riistakannat runsaina ja monipuolisina. Kastepohja vie ruokintapaikoille valssattua kauran ja ohran sekoitusta. – Peruna ja punajuuret ovat myös hyvää ravintoa, mutta varsinkaan punajuurta ei ole tiloilta aivan helppo saada. Ruokintaa ei ole vähennetty vaikka talvi olisikin leuto ja luonnossa periaatteessa ravintoa olisikin. Heinää jossa on apilaa joukossa on myös sopivaa apetta. Jäisen juureksen nieleminen voi olla jopa kohtalokasta eläimelle. Suositeltavaa olisi, ettei ruokinta olisi aivan metsässä, koska silloin ilveksille tarjoutuu piilopaikkoja. Elimistö pystyy hyödyntämään ravinteet paremmin. Kastepohja on perustanut kuusitaimikkoon metsäjäniksille ja rusakoille ruokinnan tuomalla paikalle voljaa
– Aseen tasapainottaminen on entistä optimaalisempaa ja tasapainon saa säädettyä tarkasti kullekin ampujalle sopivaksi. Lisäksi 692:ssa ja DT11:ssa on painopisteenhallintajärjestelmä. EELL-mallissa sivulevyt ovat pidemmät ja koristellut, mikä lisää näyttävyyttä. Beretta on tuonut markkinoille 690-, 692 ja DT11-malleihinsa Black Edition -versiot. Beretta 692:ssa on Steelium plus -piiput ja leveä lukkokehys, joka parantaa painonjakaumaa ja pehmentää rekyylituntumaa. Tietopankki Gun Pod Puoliautomaattihaulikko A400 Xplor -sarjaan on tullut puutukkinen light-versio, joka on noin 300 grammaa normaaliversiota kevyempi.. Uniikit yksityiskohdat nostavat Black Edition mallien hintaa noin 20 prosentilla perusmalleihin verrattuna, sanoo Sakon toimialajohtaja Claes Björksten. DT11 maksaa mallista riippuen 7790 eurosta 8990 euroon kiinteällä takatukilla. Asetta on saatavilla sporting-, trapja skeetversioina. Kiinteällä takatukilla hinnat vaihtelevat 3790 eurosta 4190 euroon. Säädettävä takatukki tuo hintaa lisää 400 euroa. B erettan haulikoissa merkittävimmät muutokset ovat urheiluaseissa. Black edition -aseissa on Sakon toimialajohtajan Claes Björksten mukaan mobiililaitteeseen yhteensopiva laukauslaskuri ja ampumapäiväkirja Gun Pod 2 on kasvattanut suosiotaan. Etukaaren alla on painoja, joilla voi säätää aseen tasapainoa. Kiinteällä takatukilla hinta on 2990 ja säädettävällä 3390 euroa. myös mattapintainen Anti-Glare viimeistely. Normaaleista rata-aseista puhuttaessa DT11:ta on saatavilla sporting-, trapja skeetmalleina sekä raakaperällä. Urheiluasemallisena Beretta 690 on saatavilla sportingja trap-malleina. Aseessa on vaihdettava laukaisukoneisto ja Steelum pro-piiput. 58 ASEET Suosituin hintaluokka 1000-2000 euroa Haulikoihin tehty monia päivityksiä Haulikoihin on tullut useita päivityksiä. DT11:ssa on myös uudet Lja EELL-versiot, joissa on erikoiskaiverrukset. Maahantuojat ovat ottaneet valikoimiinsa myös uusia merkkejä ja malleja. Niiden erona normaaleihin malleihin ovat hiilikuitukiskot 692:ssa ja DT11:ssa ja –liipasinkaari DT11:ssa
Browning trap -mallin haulikko on puhdasverinen 12-70 kaliiperin urheiluase. – Gun Pod laskee muun muassa laukaukset ja kertoo mitä ja Nahkasaapas, vuorittomia tai teddyvuorilla, vettä hylkivä nahka, öljynkestopohjalla Hinta 67€ koot 37-48, sama saapas myös 1/2 pitkällä varrella, saappaita myös kumiterällä. – Tähän mennessä kaliiperi on ollut 12/76. Ominaisuus on vakiona A400 Lite-mallissa. Korkealaatuinen, vahvarakenteinen Boots, tylppäkärkinen, musta. Gun Pod on saatavilla A400 Xplor Actioniin, Lite:een ja Xtreme:een. Gun Pod 2 on mobiililaitteeseen yhteensopiva laukauslaskuri ja ampumapäiväkirja. Se on eräänlainen metsästäjän tietopankki. Haulikoista italialainen Guerini on tuonut markkinoille uuden Syren Lady -malliston, joka on tarkoitettu erityisesti naisille. . – Se sopii erityisesti paljon metsässä liikkuvalle, joka arvostaa aseessa keveyttä. Berettan puoliautomaattiaseisiin on myös saatavana Gun Pod 2 -lisävaruste. . Se on eräänlainen metsästäjän tietopankki.. . Hinta 69€ koot 36-48 TILAA Hinta pitkä 75€ missä on ammuttu. Franchin päällekäispiippuisten Instinct-sarjaan on tulossa uusi Catalyst-malli, jossa on naisille ja nuorelle sopiva lyhyt tukki. Aseessa on ai– Gun Pod laskee laukaukset ja kertoo mitä ja missä on ammuttu. Siinä on korkeampi poskipakka ja lyhempi tukki sekä kukkakaiverruksia. Hinta 72€ koot 37-48 Saapas, "custom" tyylinen, vahva vettähylkivä nahka, pitävä pohja, kestävällä tekstiilivuorilla. 59 nutlaatuinen turvamekanismi, joka estää aseen laukeamisen mikäli ase on väärässä asennossa, Björksten sanoo. Erityisesti linnunmetsästykseen soveltuvaa rinnakkaispiippuista Beretta 486 Paralleloa on nyt myös saatavana 20-kaliiperisena. Webley & Scott Asetalo Oy on tuonut markkinoille englantilaisen Webley & Scott -haulikon, jota löytyy sekä päällekkäisettä rinnakkaispiippuisina. Syren Lady -haulikko on hieman kevyempi kuin normaali Ceasar Guerini -malli. Claes Björkstenin mukaan Gun Pod -ominaisuus kiinnostaa etenkin nuoria metsästäjä. Hinta lyhyt 73€ koot 37-47 Maihari, vettä hylkivä nahka, öljynkestopohjalla, varren suussa lumilukko, kiinteä iltti, sisäreunassa vetoketju
Hinnaltaan edullisimpien 600-800 euron haulikoiden, kuten turkkilaisen Hatsanin myynti on pysynyt viime vuodet samoissa määrissä. Haulikko on puhdasverinen 12-70 kaliiperin urheiluase. Englantilaismerkki on Suomessa melko tuntematon, vaikka Webley & Scott on valmistanut haulikoita kymmeniä vuosia. Aloittelijan haulikko on yleensä 600-800 euron ase. Niitä ei ole saanut myydä, välittää, antaa perintönä tai vaihtaa 8. Tuolla hinnalla aloittelija saa jo kohtuullisen aseen. Browningin ultra trap-sarja jäi pois viime vuonna. huhtikuuta jälkeen.. Tosin Ceasar Guerinin Figura-uutuushaulikko maksaa alle alle 2000 euroa. – Siinä on viiden patruunan irtolipas, joten ase soveltuu hyvin esimerkiksi SRAja practical-ammuntaan. – Lisäksi Benellin viime vuonna tulleeseen päällekkäispiippuiseen haulikkoon, 828Umalliin, saa vielä tämän kevään aikana uutuutena lyhyempää tukkia, ja vielä kevään aikana saadaan 828U Silver lyhyemmällä vetopituudella. Guerinin hinnat alkavat yli 2000 eurosta. jälkeen. – Olen aikeissa laittaa Webley & Scottista tarjouksen ainakin Erämessuille. Vahingonkorvausta voisi kauppia tietysti valtiolta vaatia, mutta sellaista tuskin kukaan saa. – Syren Lady -haulikko on hieman kevyempi kuin normaali Ceasar Guerini -malli. Tätä kysyntää vastaamaan Huikkala on tuonut markkinoille turkkilaisen Uzkan-puoliautomaattihaulikon irtolippaalla. Juhani Karvone – Dekoaseet ovat ongelma. Raffaello Ethos 20 on Raffaellosarjan 20 kaliiperinen uutuus. Koska aseluvat ovat kallistuneet, moni ostaa hieman arvokkaamman aseen. – Toisaalta practical-tyyliset puoliautomaatit voivat olla liipasimella, jos EU:n hurjimmat suunnitelmat käyvät toteen. – Niillä on aina oma ostajakuntansa, niiden hinnat eivät hinnat suuresti heilahtele, sanoo Hjort. – Tällä hetkellä haulikojen suosituin hintaluokka on 15002000 euron välissä. Dekoaseet ongelma EU:n säännökset eivät vaikuta haulikoihin samassa määrin kuin kivääreihin. Lisävarusteena on haulikkoon ostettavissa myös kymmenen patruunan lippaita. Tuo 900-sarja ei ole valmistajan halvin, mutta hinta-laatu -suhde on hyvä. Huikkalan mukaan hyvin pidetyllä haulikolla on jälleenmyyntiarvoa, mutta huonokuntoinen ase on käytännössä arvoton. . Kukaan ei tiedä, mitä tapahtuu ja milloin, mutta asekauppias ei voi lopettaa maahantuontia päätöksiä odotellessaan. Hinnaltaan 700-800 euron ase on Huikkalan mukaan toimintavarma ja hallintalaitteiltaan yksinkertainen. Benelliltäkin uusia Benelli Colombo Montefeltro -sarjaan on tullut 12-kaliiperinen uutuus. Hinta asettuu 4540 euroon. Uzkan-puoliautomaatti Haulikoille riittää kysyntää myös sovellettujen ammuntojen, kuten SRAja IPSC-harrastajien piiristä. – Uusi malli korvaa ultrasarjaa. Kalliita yli 5000 euron haulikoita menee kaupaksi aivan yksittäiskappaleita. Ceasar Guerinin Figura -uutuushaulikko maksaa alle 2000 euroa. Timo Huikkalan mukaan dekoaseet ovat huhtikuun alun jälkeen ongelma, olipa kyseessä haulikko tai mikä tahansa muu ase. Valikoimaa on markkinoilla runsaasti ja jokainen uusi merkki ja malli on harkittava tarkkaan, sanoo toimitusjohtaja Timo Huikkala. Se on rakenteeltaan matalampi, B725-lukkorungolla ja Invector-Ds EXT -supistajalla varustettu, sanoo Kennet Dalgren Gyttorp Finlandista. Uutta Montefeltro-sarjassa tässä aseessa tuo Progressive Comfort -tukki. Kaksipiippuisessa aseessa on aina käsityötä, mikä väistämättä maksaa. – Aloitimme maahantuonnin 900-sarjalla, jossa metsästysmalli on 28-tuumainen ja rataversio 30-tuumainen. Kauppiaalle dekoaseet ovat ongelma, jos niitä sattuu olemaan varastossa satamäärin. Hinnaltaan edullisimpien 600-800 euron haulikoiden kuten Baikalin ja turkkilaisen Hatsanin myynti on pysynyt viime vuodet samoissa määrissä. Dekoaseet jäävät siis lojumaan kauppiaan varastoon, koska niitä ei sieltä voi liikuttaa mihinkään suuntaan. – Niitä ei ole saanut myydä, välittää, antaa perintönä tai vaihtaa 8.4. Webley & Scott on laadultaan Stefano Faustin luokkaa, mutta hinta edullisempi. – Asiakkaat alkoivat kysellä Uzkonia, koska venäläistä Saigan SRA-versioita ei boikotin takia ole enää juuri saanut. Siinä on korkeampi poskipakka ja lyhempi tukki sekä kukkakaiverruksia, sanoo Mika Hjorth tamperelaisesta Hjorth Urheilutukusta. Haulikoiden osalta suosituin hintaluokka on reilusti alle tuhannen euron aseet sekä toisaalta 1000-2000 euron aseet, Huikkala kertoo. Se ikään kuin sopii paremmin käteen niille ampujille, jotka ovat kenties tottuneet enemmän kivääreihin. Naisille Syren Lady Haulikoista italialainen Guerini on tuonut markinoille uuden Syren Lady -malliston, joka on tarkoitettu erityisesti naisille. – Mustaan versioon tulee malli lyhyemmällä vetopituudella tulee vasta kesän korvalla, sanoo Nina Holmberg Teuvo Louhisola Oy:stä. Browning trap Gyttorp Finland aloitti uuden Browning trap -mallin maahantuonnin huhtikuussa. 60 . Ominaisuuksiltaan haulikko sopii myös esimerkiksi junioreille, mutta aivan aloittelijan ase se ei välttämättä ole. – Yleisesti ottaen haulikkojen myynti on laskenut kuten muidenkin aseiden. – Esimerkiksi Stefano Faustin haulikkojen hintataso on karannut osalta ostajista, koska halvimmat haulikot ovat yli 1000 euroa
Tästä syystä keskivertometsästäjällä 10-15 – Volframipatruuna on hinnaltaan sellainen, ettei niitä välttämättä tuhlata tavien iltalentoon, vaan ammutaan arvokkaampaa riistaa.. Kuparihaulien valmistajia on Hjorthin tietämän mukaan maailmalla kolme. Kuparin Haulikonpatruunoissa harvakseltaan uutuuksia Itselataus ja volframi kasvattavat suosiotaan Haulikonpatruunoissa tuotekehitys ei ole kovin nopeaa. Kupari on teholtaan verrannollinen lyijyyn, Hjort selventää. 61 ASEET K uparihauli on ominaispainoltaan lähellä lyijyä, mutta hinnaltaan selvästi edullisempi kuin tungsten. Suuria haulikokoja saa erikoistilauksesta, sanoo Raimo Olkkonen haapajärveläisestä Metsästäjän erikoisliike Raimo Olkkonen Oy:stä. Kuparihauli muuttaa muotoaan, muttei murennu samalla tavoin kuin lyijyhauli. Vaihtoehtohauleista tungsten on kallein, sanoo Mika Hjorth tamperelaisesta Hjorth Urheilutukusta. Itseladattuna volframipatruuna maksaa 6-8 euroa tarvikkeineen. – Tällä hetkellä suosittu lataus on joko 2,75 tai 3,25 millin haulikoolla tehty 40 gramman lataus. Nämä soveltuvat esimerkiksi ketulle, kauriille, ilvekselle ja sudelle. Tehdasladattuna viiden 2,75-millisen patruunan laatikko maksaa 69 euroa. – Se muuttaa muotoaan, mutta ei murennu samalla tavoin kuin lyijyhauli. Hjorth Urheilutukku tuo maahan ranskalaisen FOB:n ja italialaisen Bascheri & Pellagrin patruunoita. Volframilla ei ammuta iltalennolla Volframipatruunat ovat muutaman viime vuoden aikana kasvattaneet suosiotaan etenkin paukkuja itselataavien harrastajien keskuudessa, mutta myös tehdaspatruunoina. Kuparihauli on neljä kertaa kalliimpi kuin lyijy, mutta tungsten on kymmenen kertaa lyijyä kalliimpi. Haulikonpatruunoiden itselataus on kasvattanut suosiotaan ja lataustarpeiden myynti kasvanut. Toinen suosittu haulikoko on 2,50. ominaispaino on kuitenkin aika lähellä lyijyä, joten sen läpäisykyky on hyvä. Tälle jahtikaudelle muutamat patruunanvalmistajat ovat kuitenkin tuoneet markkinoille kuparihaulin. Volframi maksaa 129 euroa kilolta, millä määrällä pystyy lataamaan 25-28 patruunaa latauksen määrästä riippuen. – Volframipatruuna on hinnaltaan sellainen, ettei niitä välttämättä tuhlata tavien iltalentoon, vaan ammutaan arvokkaampaa riistaa. Patruuna on tarkastuslaitoksen hyväksymä CIP merkinnällä varustettu. Teräshauli on edelleen se kaikkein edullisin. Valmistamme 2,75 millin paukkuja ehkä noin 10 000 kappaletta ja 3,25 millin paukkuja muutamia tuhansia. Kuparihaulin etuna on myös sen sitkeys
Teräshauleilla lähtönopeus on korkea ja kuvio pysyy kasassa. Raskaan haulin läpäisykyky on myös hyvä, eikä karvaa jää kovapintaiseen hauliin. Itselataus on kasvanut Olkkosen mukaan räjähdysmäisesti. Volframipatruunaa käytettäessä pitää muistaa, et. Tehtaat ostavat suuret määrät komponentteja, joiden laatu voi vaihdella. – Volframipatruunaa käytettäessä pitää muistaa, ettei haulikko korvaa kivääriä. Volframi on myös kovaa metallia, eivätkä haulit menetä pyöreyttään piippumatkan aikana kuten pehmeämmät materiaalit muotoutuvat. Tehdaspatruuna ei välttämättä ole vuodesta toiseen sama, vaikka paketissa olisivat samat tiedot. Lyijyhauli menettää suuntaansa, koska se muuttaa muotoaan, mitä kovempi teräshauli ei tee. Teräshauli on nostanut suosiotaan Myös teräshaulipatruunoiden itselataus on kasvattanut suosiotaan. Teräshaulien rasitteena on entinen maine, vaikka nykyisin teräshaulipatruunat ovat teholtaan hyviä. Volframin tiheys on 18,5 grammaa kuutiosentiltä, toisin sanoen yksi litra volframia painaa 18,5 kilogrammaa. – Volframin hintaan vaikuttaa dollarin kurssi, mutta itse komponentit ovat varsin halpoja, sanoo Raimo Olkkonen. Lyijyllä vastaava luku on 11,5 kiloa. Ruotsissa teräs on kiinnostanut jo pitkään metsästäjiä, mutta Suomessa teräkseen on liittynyt ennakkoluuloja. – Jos lyijyhauleilla maksimimatka on 35 metriä, voi volframipaukulla ampua jopa 60 metriin. – Metsästäjien kokemusten mukaan patruunat eivät aina avaudu riittävästi etenkään pakkasessa. Joka tapauksessa haulissakin volframin ominaispaino on yli 18. Metsästäjällä pitää olla taito ampua riittävän kauas, patruuna ei sinänsä tee osumaa. 62 patruunaa voivat kestää kaksikin jahtikautta, eikä hinta tätä taustaa vastaan nouse kovin korkeaksi. Volframipatruunalla on haulikkoampujalle monta etua. Volframipatruunan käyttö ei saa johtaa siihen, että metsästäjä pidentää ampumamatkaansa kohtuuttomuuksiin. Kupari on teholtaan verrannollinen lyijyyn. Kuparin ominaispaino on aika lähellä lyijyä, joten sen läpäisykyky on hyvä. Raimo Olkkosen mukaan volframipatruunan teho on aina suurempi kuin metsästäjän ampumataito. Haulit ovat saattaneet mennä täyteisenä läpi vielä 90 metrissäkin, sanoo Raimo Olkkonen. Haulisuihkun nopeus on suurempi kuin lyijyllä, mikä antaa hieman anteeksi ennakon arviointia lentoonammunnassa. Lataus on yksi osa harrastusta, sen kautta metsästäjä voi löytää itselleen täydellisen patruunan. Volframihauli on lyönyt itsensä läpi parissa vuodessa, vaikkei patruunana hinanssa ole tapahtunut suuria muutoksia. Muutama vuosi sitten niin sanotut pitkän matkan 75-100 metrin patruunat olivat suosiossa, mutta kaikkien kokemukset eivät ole olleet hyvät. – Itselatauksesta kertyy eniten myyntirivejä. – Volframihauleissa valmistaja käyttää joitakin sidosaineita, joita se ei ilmoita. Itselataaja ostaa kerralla riittävästi hyväksi havaitsemiaan komponentteja ja sen jälken hänellä on tasalaatuisia patruunoita pitkäksi aikaa. Teho aina suurempi kuin taito Volframipatruunan teho on moninkertaisesti enemmän kuin normaalin patruunan teho
Haulikon paukun itselataus ei edellytä lataajalta mitään erityistä taitoa, kun hän vain pitäytyy reseptiikassa ja annetuissa komponenteissa. Esimerkiksi välitulpan vaihtaminen suositellusta koosta voi johtaa paineen lisääntymiseen. PIAN PÄÄSEE RADALLE! PAREMPIEN METSÄSTYSVARUSTEIDEN MAAHANTUOJA www.nordhunter.com MYYNTI: ASEJA ERÄLIIKKEET VALOKUITUTÄHTÄIMET HAULIKKOON Carlson’s SPORTING CLAYS 8 eri supistusastetta tarkkuuskoneistettu 17-4-teräksestä pitkä sylinterimäinen suuosa tasaiset osumakuviot elinikäinen takuu VAIHTOSUPISTAJAT LÄHES KAIKKIIN HAULIKKOMERKKEIHIN Carlson’s CREMATOR uutuussupistaja pitkille matkoille 3-portainen Triple Shot Technology -supistuskartio pitää hauliparven yhtenäisenä ja tiiviinä elinikäinen takuu UUTUUS 59,00 € 79,00 €. Joka tapauksessa oma kokemuksemme on osoittanut paukun turvalliseksi ja painemäärät ovat tiedossa. 63 tei haulikko korvaa kivääriä. – Ehkä tärkein asia volframihauleja käytettäessä on huolehtia piipputurvallisuudesta esimerkiksi laittamalla välitulpan lisäksi paukkuun 0,2 milliä ohut muovilista, wrapperi, antamaan lisäsuojaa. Volframi on kovempaa metallia kuin piipun metalli on, joten ilman kunnollista suojaa piippuun jää varmasti jäljet. Juhani Karvonen Haulikonpatruunoiden itselataus on kasvattanut suosiotaan. – Jokainen resepti on kokemuksen kautta testattu, mutta emme ota vastuuta paukun toimivuudesta, koska jokainen ase on yksilö ja vaatii juuri siihen soveltuvan latauksen. Tehdaspaukkumme hinta on 14 euroa, mutta itselatauksessa hinnaksi tulee noin seitsemän euroa. Volframipatruunalla ammuttaessa pitää myös muistaa turvallisuus. Metsästäjällä pitää olla taito ampua riittävän kauas, patruuna ei sinänsä tee osumaa. Olkkonen tarjoaa haulikon patruunoiden itselataajille paketin ja reseptejä. Latauslaitteisto maksaa itsensä takaisin noin sadan paukun jälkeen. Olkkosen mukaan haulikon paukun itselataaminen ei ole sen vaikeampaa kuin kiväärin patruunankaan itselataaminen. Vasta-alkajat ovat onnistuneet tekemään oivia latauksia pienellä avustuksella. – Volframipaukkujen itselataus tulee edulliseksi metsästäjälle. Lyijypatruunoiden itselataus ei tuo samaa taloudellista etua, mutta kun laitteet on kerran hankittu niin harva lataaja palaa tehdaspatruunan käyttäjäksi olipa kyseessä lyijy, teräs tai volframipatruunat, koska omaan aseeseen testattu lataus antaa aina parhaan lopputuloksen
Ensimmäisenä on vuorossa Jahtijakt Geronimo Pro –puku. JahtiJakt Geronimo Pro on metsästyspuku uudenlaisella rakenteella. 64 Kevyt Jahti Geronimo Pro Välikausien jahtipuku vaatii käyttökouluttautumista Ase ja Erä aloittaa sarjan, jossa testataan eri valmistajien tuotteita. E rätukun uusi, kotimaan markkinoiden lisäksi myös ulkomaiden vientimalli, Jahtijakt Geronimo Pro –puku, hämmästyttää ensimmäiseksi keveydellään. Kun on tottunut siihen, että metsästyskamppeet aina painavat jonkin verran, ensikokemus liikkumisesta on hiukan sama kuin olisi liikkeellä topatussa tuulipuvussa positiivisessa mielessä. Kahdenlaista vuorausta JahtiJakt Geronimo Pro –puvussa on metsästystakin hupussa, olkapäissä ja hihoissa teipattu AIR-TEX –kalvo, joka pitää vedelle erityisen alttiit alueet kuivina. Muut alueet ovat te onkäsiteltyä puuvilla-polyesteri -sekoitetta, joka hengittää niillä. Myös puvun metsästyshousujen lahkeiden alaosissa ja housujen takaosassa on teipattu Air-Texkalvo, joka pitää vedelle erityisen alttiit alueet kuivina. Geronimo Pro -puvussa yhdistyvät Air-Tex -erikoiskalvon vedenpitävyys puuvillan keveyteen, hengittävyyteen ja käyttömukavuuteen. Muuten nämä uuden polven metsästysvaatteet ovat jo kaikki sellaisia käyttöjärjestelmiä, että hyötyäkseen niistä eniten on käyttöön totuteltava ajan kanssa
perinteisillä hikoilualueilla ja kuitenkin hylkii vettä. Myös kalvollinen, kiristettävä huppu sekä kiristysmekanismi takin helmassa auttavat säätämään varusteen käyttäjän koolle sopivaksi. Valmistaja lupaa puvussa olevan myös niin sanotun Scen. Jos aikoo käyttää pukua ympärivuotisesti, sen alle joutuu kuitenkin pukemaan muita vaatekappaleita. Puvussa ei ole ”joustovaraa”, jos 181-senttinen ja 86-kiloinen hoikkavartaloinen mies joutuu pohtimaan, ottaisiko Lvai XLkoon puvun – etenkin, jos aikoo pukea sinne välivaatteita. Päävetoketjuna takissa on kaksisuuntainen YKK-ketju, jossa on sitä suojaava etulista. Tässä kohdassa on syytä huomauttaa, että puku kannattaa sovittaa liikkeessä huolella ja jättää päälle ainakin tavalliset päällyshousut, paita ja college tai huppari. Vaikka jutun kirjoittaja on suorittanut metsästäjäkorttinsa jo vuosikymmeniä sitten ja maastossa ollaan eri keleillä tallattu ties minkälaisessa varustuksessa, ei sellaista vaatetta vielä ole löytynytkään, joka toimisi täysin hengittävänä ja täysin vedenpitävänä kaikissa olosuhteissa. 65 Kevyt Jahti Geronimo Pro tech hopeaioni -käsittelyn, joka ehkäisee ihmiskehon tuoksun välittymisen ympäristöön, vaan sen tehoa ei tässä testivaiheessa ehtinyt koettelemaan. Monia hyviä yksityiskohtia Puvun vetoketjut ovat kaikki muovisia, joka vanhan polven jahtimiestä aina askarruttaa. Kannattaa siis sovittaa, sillä kainaloista, käsivarsista kiristävä puku ei anna täyttä vapautta asekäsien käyttelyyn. Toisaalta nyt on myös kokemuksia siitä, että muovinenkin vetoketju saattaa kestää, kunhan sitä malttaa käsitellä rauhallisesti. Käyttömukavuutta ja hikoilua vähentäviä ratkaisuja ovat samettinen kauluksen sisäpinta ja verkkosisävuori. Käyttömukavuutta ja hikoilua vähentäviä ratkaisuja ovat samettinen kauluksen sisäpinta ja verkkosisävuori
66 kumaan aika ajoin oudoissa ruumiinasennoissa, esimerkiksi passissa istuessa tai polviasennossa. Uudistunut Bodytreeni on jokaisen omatoimisesta terveyden vaalimisesta kiinnostuneen suomalaisen ikioma lehti. Jos ruskeanvihreä väri ei miellytä silmää, tarjolla on myös D-hide camona ja vihreänä. Näihin kuuluvat esimerkiksi radiopuhelintasku antennipidikkeellä sekä patruunatasku patruunapidikkeellä oikeanpuoleisessa sivutaskussa. Jonkin verran kiinnitti huomiota puvun kahina liikkuessa, mutta se saattaa olla myös alkukankeutta, joka poistuu käytön ja mahdollisten pesujen myötä. Antti Kauranne Puvun hupussa, olkapäissä, kyynärvarsissa, lahkeiden alaosissa ja housujen takaosissa on teipattuna Air-Tex-kalvo, joka pitää vedelle erityisen alttiit alueet kuivina. Jahtihommissa joutuu liikSuunnittelussa on huomioitu metsästäjän tarvitsemat varusteet ja niille on mietitty omat paikkansa kokonaisuudessa. Sateenaroissa paikoissa vesisuojaus on hyvä, ja erityistä kiitosta saa housujen suojaus. 09 413 97 300 Bodytreeni on kehonrakentajien, kuntosalikävijöiden ja kuntoilijoiden tietopaketti. Jos älyää valita puvun koon siten, että sen kanssa on mahdollista toteuttaa kerrospukeutumista, puvun järkevä käyttökausi pitenee merkittävästi. Mukana ovat aina ajankohtaiset kauneus, varusteet ja tekstiilit.. Tilavat reisitaskut ja polvien pehmustetaskut edistävät käyttömukavuutta ja logistiikkaa. Siksi on mukava, että housujen vyötärön takaosa on korotettu ja housujen lahkeensuissa on tarrakiristykset metsästyskenkien päälle tai varren sisään sovittamiseksi. Palkkatyössä oleva ja euroistaan tarkka metsästäjä osaa arvostaa myös puvun kohtuullista hankintahintaa. Lehti käsittelee monipuolisesti terveyttä, liikuntaa, kuntoilua ja ravitsemusta sekä kehonhuoltoa. Myös vasenkätiset metsästäjät, kuten jutun kirjoittaja, ilahtuisivat patruunain säilytysmahdollisuudesta myös vasemmanpuoleisessa taskussa. Metsästäjän tarpeiden huomioiminen taskuja muissa säilytysratkaisuissa on erittäin hyvää. . VEDENPITÄVÄT OSAT Varusteille omat paikat Mukavaa on, että suunnittelussa on huomioitu metsästäjän tarvitsemat varusteet ja niille on mietitty omat paikkansa kokonaisuudessa. Saattaa olla, että jahtikauden ihan alussa kyyhkyja sorsajahtiin loppukesän lämpiminä keskija iltapäivinä puku saattaa olla hengittävyydestään huolimatta kuuma, mutta ilta-aikaan ja syksyn edetessä puku osoittautuu varmasti mainioksi ratkaisuksi. HENGITTÄVÄT OSAT . Hyvin toimiva välikausipuku Kirjoittajan arvio JahtiJakt Geronimo Pro –puvusta on seuraava: keveys on yllättävän positiivinen asia ja kokonaisuus on järkiperäisesti mietitty ja toteutettu. Tilaa Bodytreeni www.bodytreeni.fi tilaukset@karprint.fi puh
Ase&Erä -lehden vuoden 2016 teemat 4/16 Esitellään aseuutuuksia Erämessut -erikoisnumero 5/16 Metsästyskauden avausnumero Mönkijäuutuudet Koiratutkien ja GPS-paikantimien uutuudet sekä metsästyspuhelimet Metsästyskoiran jahtikauden vahva ravinto ja lisäravinteet Valmiina linnustukseen Turvallisuus ja vakuutukset 6/16 Hirvijahti Riista ja sen jatkokäsittely Pakastimet, kylmiöt, säilöntä, pakkaus Puukot ja teräaseet Hirvija metsästyskirjallisuus Riistaruoat 7/16 Metsästyskoiran syksy Metsästyskoiran ravinto ja hoito täydennysravinto, vitamiinit, antioksidantit Peuraja kaurisjahti Talven alusasut, metsästysasut ja varusteet 8/16 Pienaseet esittelyssä Ulkomaiset metsästyskohteet: Eurooppa, Afrikka, Aasia ja Kanada Riistaruoat Loukkupyynti Eläinten täyttäminen ja turkisten jatkokäsittely Aseja erätapahtumat 2017 Ota yhteyttä: Eija Kiukkonen eija.kiukkonen@karprint.. Ase&Erä – metsästäjän ja aseharrastajan asialla vuosikymmenten kokemuksella! www.asejaera-lehti.. 09-413 97 390. puh
Itsenäisyysmiehet eli aktivistit joutuivat hakeutumaan ulkomaille tsaarin santarmien päästyä heidän jäljilleen, ja ulkomailta alettiinkin sitten hakea kotimaan toimijoille aseita Venäjänvastaista kapinaa varten. Aseen suunnittelija oli kiertänyt eri puolilla maailmaa tutkimassa asesuunnittelun uusia tuotteita, ja Vetterlissä nähdään paljon amerikkalaisen Henrykiväärin ratkaisuja. . Yhdysvaltain nopeasti kehittyvä asetuotanto oli tullut myös suunnittelija Friedrich Vetterlille tutuksi, ja hän ihastui erityisesti Henry-kiväärin makasiiniratkaisuun. 10,4-millinen eli varsin isoreikäinen oli Vetterlin kiväärin kaliiperi. Suomalaisilla kansallisaktivisteilla oli vireä verkosto ympäri Eurooppaa, ja tämä johti aseiden salakuljetusoperaatioon laivalla Suomeen. Aktivisti Konni Zilliacus Tukholmassa ja ja Japanin suurlähettiläs Akashi pääsivät aloittamaan aseiden salakuljetusvalmistelut sen jälkeen kun Japani oli suostunut rahoittamaan aseiden hankinnan ja Venäjältä tuli tieto, että Pietarissa oltiin valmiita aseelliseen kapinaan. Aseet salakuljetettiin 1900-luvun alussa Suomessa eli itsenäisyysajatuksia koko puoluekentällä. Mielenkiintoista, että ensimmäisessä hankkeessa olivat mukana yhtä lailla suomalaiset punakaartit kuin suojeluskunnatkin. Vuoden 1918 sodan jälkeen Vetterlejä annettiin tuhansittain vapautensa puolesta taistelevalle Virolle. Aikanaan Vetterli oli merkittävä ase; se oli ensimmäinen makasiinikivääri, joka koskaan hyväksyttiin minkään maan armeijan pääaseeksi. ”Krauhton” eli Vetterli m/1869 kaliiperissa 10,4 milliä oli sveitsiläinen luomus, jota käytettiin Suomessa vielä vuoden 1918 sodassa.. 68 SOTA-ASEET V etterli M 1869 on sveitsiläisen Friedrich Vetterlin suunnittelema putkimakasiinilla varustettu jalkaväkikivääri. Kivääristä on olemassa myös myöhempiä muunnoksia, kuten Vetterli M1881. senin – nykyisen SIG-tehtaan – asetehtaalla Sveitsissä, myöhemmin osa valmistuksesta siirtyi myös Italiaan. Kiväärejä valmistettiin ensin NeuhauSveitsiläinen makasiinikivääri päätyi Suomeen Edistykselliset Grafton-Vetterlit Vetterlin jalkaväkikivääri tunnettiin myös Suomessa. Suomen vapauspyrkimykset 1900-luvun alussa olivat herättäneet vastakaikua ulkomailla, muiden muassa eksoottisessa Japanissa, joka kävi menestyksellisen sodan Venäjää vastaan vuonna 1905. Vetterlin makasiiniin mahtui peräti 13 patruunaa ja asetta pidettiin tarkkana; olipa sen tähtäimet säädettävissä jo alusta tuhanteen ”askeleeseen”, myöhemmin 1000 ja lopulta jopa 1600 metriin saakka. Vetterli-kiväärissä oli Winchesteriltä kopioitu putkimakasiini ja sen lukko oli lainattu Dreysenin neulalukkokivääristä. Sveitsin nuori armeija oli tullut vuonna 1866 siihen tulokseen, että armeijalle tuli hankkia moderneja makasiiniaseita kertalaukauksisten sijaan. Reunasytytteiseen patruunaan päädyttiin, koska sitä oli valmiiksi jo olemassa miljoonittain aikaisemman sotaväen aseen, Milbanks-Amslerin Federal-kivääriin tehtynä varastoissa
Aseita siirrettiin laivasta proomuun. Lähtiessään ankkuripaikaltaan John Grafton ajoi karille ja upposi 8. Sveitsin armeija oli käyttänyt Vetterli-kivääriä 1870ja 1880-luvuilla ja näitä käytöstä poistettuja kivääreitä myytiin sekä Euroopan että Yhdysvaltojen markkinoille. Kesäkuussa 1905 tehtiin sopimus 15 560 Vetterli M 1869-kiväärin ja 2,5 miljoonan patruunan ostamisesta Sveitsistä. Vetterlistä ”Grafton” Ensimmäinen aselaivaus tehtiin jo vuonna 1905, jolloin SS John Grafton toi 1905 Suomeen aselastin, josta osa purettiin Kemin edustalla olevalle Möylyn saarelle. Kaikkia aseita ja tarvikkeita ei saatu maihin, kun purkaminen epäonnistui haverin myötä ja laivamiehistö räjäytti aluksen, etteivät aseet joutuisi venäläisten käsiin. syyskuuta 1905. Suomen osalle tästä lastista varattiin 5 500 kivääriä, 500 revolveria ja kaksi tonnia räjähdysaineita. Viimeisetkin Vetterlit hävitettiin puolustusvoimain asevarastoista jo 1950-luvulla. Vaikka kiväärin nimi oli Vetterli, alettiin sitä nopeasti kutsua Grafton-kivääriksi sen maahantuontitavan eli salakujetusaluksen nimen vuoksi, ja suomalaisessa suussa aseen nimi muovautui nopeasti ”Krauhtoniksi”. Antti Kauranne 1867 Vetterli Piipun pituus: 33.5” (85 cm) Pituus: 52.0” (132 cm) Paino: 10.38 lbs (4,7 kg) tyhjänä Kaliiperi: 10.4x38 (.41) reunasytytteinen Lähtönopeus suulta: 1425 fps / 434 m/s) Lipas: 13 (12 pyöreä putkimakasiini+ 1 piipussa) Vaikka kiväärin nimi oli Vetterli, alettiin sitä nopeasti kutsua Grafton-kivääriksi sen maahantuontitavan eli salakujetusaluksen nimen vuoksi.. Aseita sekä sukellettiin merestä että takavarikoitiin lähiseuduilta. Englannista hankittiin lisäksi 2 500 Webleyrevolveria ja 3 tonnia räjähdysaineita. Vuoden 1918 sodan jälkeen Vetterlejä annettiin tuhansin muun muassa vapautensa puolesta taistelevalle Virolle Suomenlahden eteläpuolelle. Sotaonnen alkaessa keväällä 1918 kääntyä valkoisille Vetterlit kulkeutuivat eturintamalta takalinjoille vartiointija paikallisjoukoille, kun antautuneilta venäläisiltä ja punaisilta alettiin saada ajanmukaista Mosin&Nagantin 7,62-millistä ”kolmilinjalaista’’ m/1891 jalkaväenkivääriä etulinjassa taisteleville hallituksen rintamajoukoille. Vetterlin 1881 –malli oli jo hivenen teknisemmän näköinen kuin alkuperäinen ratkaisu. Vapaussodasta Viroon Suomessa Vetterliä esiintyi huomattavasti enemmän senaatin joukoilla kuin punakaarteilla, kiitos laivan maihinnousuja lastausalueen Pohjanmaan ja länsirannikon. 69 Edistykselliset Grafton-Vetterlit . Aluksen kuljettamat aseet oli tarkoitettu sekä Venäjän vallankumouksellisille että suomalaisille aktivisteille. Näitä aseita meni sitten muun muassa Voimaliiton käyttöön ja niitä väitetään menneen myös Venäjälle käytettäväksi Moskovan katutaisteluissa joulukuussa 1905. Laiva räjäytettiin, ettei aseiden kuljetushanke paljastuisi, mutta venäläiset saivat kuitenkin tapahtuneen tietoonsa. Alus jatkoi tämän jälkeen Pietarsaari-Kokkola -seudulla olevaan Luodon saaristoon, jossa se ankkuroitui Kallskärin lahteen
Piiritystilanteessa siviilimiehet olivat vielä suhteellisen suojattuja vihollisen uhilta, mutta taistelukentällä tilanne oli toinen. Ensimmäinen yritys oli niin sanottu nahkakanuuna: se valmistettiin ohuesta kupariputkesta, jota vahvistettiin joko rautavanteilla, tai kiertämällä putken ympärille monta kerrosta köyttä. 70 J o 1600-luvun alkuun mennessä tykistöase oli jakautunut raskaaseen piiritystykistöön ja keveämpään kenttätykistöön. Koska tykkejä käyttelevillä palkallisilla miehillä ei sopimuksessaan ollut pykälää, ei SOTA-ASEET ”Rykmentintykki” syntyi keskiajan ammattiyhdistyskiistoista Liikuteltava kenttätykistö Ruotsi-Suomi osallistui 30-vuotiseen sotaan manner-Euroopassa vuoteen 1648 saakka. Kenttätykistön merkitys oli tukea jalkaja ratsuväkeä taistelukentällä. Keveät kanuunat Jo 1500-luvun loppupuolella kehittyi kevyempiä tykkejä, falkon tai falkonetti. heitä voitu pakottaa seuraamaan sotilaita taistelukentälle. Hamiltonin nahkakanuunat ampuivat 1,5 naulan, eli 600-700 gramman painoisia ammuksia. Nopeissa tilanteissa saattoi avuton ja aseistamaton tykkimies joutua hyvinkin nopeasti vihollisen piikkimiehen seivästämäksi tai rakuunan sapelin silpomaksi. Ne painoivat 5001500 naulaa eli 200-700 kiloa ja ampuivat 1-3 naulan eli 0,4-1,2 kilon ammuksia, mutta niidenkin liikkuvuus taistelukentällä oli heikko. Niinpä Kustaa II Adolf antoi Puolan sodan (1626-1629) jälkeen keveän tykistön käyttelemisen ja liikuttamisen armeijansa asiaksi, koska palvelussopimuksen tehnyt sotilas ei saattanut kieltäytyä niistäkään tehtävistä, joista siviili voi. Niiden käyttöä kuitenkin komensivat armeijan upseerit. Nahkakanuuna osoittautui nopeasti kuitenkin huonoksi: sen putki kuumeni liikaa ammuttaessa, ja jo muutaman laukauksen jälkeen sen laukaiseminen tuli vaaralliseksi, koska ruuti saattoi syttyä ennen aikojaan kuumassa piipussa. Sodan tuloksena syntyi käsite ”rykmentintykki” eli kevyt ja liikuteltava kenttätykistö. Kustaa II Adolf antoi keveämmän tykistöaseen kehittelyn skotlantilaiselle tykistöasiantuntijalleen Sandy Hamiltonille. Se painoi vain 40 kiloa ja oli siten kahden sotilaan kannettavissa taistelukentällä. Eurooppalaisen tavan mukaan piiritystykkejä käyttelivät aikansa pyrotekniset ammattimiehet, jotka olivat pääosin siviilejä. Uloimmaksi kerrokseksi venytettiin paksu, kostea nahka, joka vahvisti kuivuessaan vielä lisää tykkiä. Tällaisia tykkejä alettiin valmistaa vuodesta 1632 lähtien Ruotsin armeijan käyttöön.. Hamilton johti aseen kehitystä, mutta ruotsalainen kenraali, myöhemmin marsalkka Lennart Torstensson kehitti kevyen tykistön käyttöä taistelukentän olosuhteissa sen jälUusi malli ampui raskaampaa kuuden naulan ammusta ja sen liikuttamiseen tarvittiin jo kaksi hevosta
Rykmenttiin kuului tykistöja pioneerikomppania kiinteänä osana jalkatai ratsuväen lisäksi. Sillä pystyttiin ampumaan parhaimmillaan kymmenen laukausta tunnissa, kun lataamisessa otettiin käyttöön etukäteen yhteen pakattu ammus ja ruutipanos. Rykmentintykit syntyivät 1600-luvun keveistä, nahkavahvisteista kanuunoista. Sen liikutteluun taistelukentällä tarvittiin vain kolme miestä tai yksi hevonen. Tykistön uudistus meni vielä pidemmälle sodan kestäessä ja ensimmäisenä armeijana tuolloisessa maailmassa Ruotsi-Suomella oli esittää kiinteä organisaatiomalli. Rakennepiirros osoittaa Kustaa II Adolfin rykmentintykkien rakenteen.. Siitä tuli painavampi, mutta se säilytti silti liikkuvuutensa taistelukentällä. . Linnoitusja laivaolosuhteissa pienet pyörät olivat parempia kuin suuret tykin rekyylin kannalta ja koska suuntaaminen oli helpompaa kuin maastossa. Ruotsalaisten tykistö valmistettiin alusta alkaen Boforsin tykkija asetehtaalla. Tykin raskas tuli Seuraava vaihtoehto syntyi Ruotsi-Suomen ja Puolan välisen sodan jälkeen 1620-luvun lopulla ja siitä kehittyi varsinainen rykmentintykki. 30-vuotisessa sodassa ruotsalaisten liikuteltava kenttätykistö oli ylivoimainen verrattuna vastustajiin: jokaisella prikaatilla oli käytössään 12 tykkiä. Antti Kauranne . Se oli kevyt, noin 500 naulaa eli 200 kiloa painava ja pyörillä varustetulla lavetilla oleva pronssitykki, jonka kaliiperiksi vakiintui kokeilujen jälkeen kolme naulaa eli 1200-1500 grammaa. Tällaisia tykkejä Ruotsin armeijalla oli 80 kappaletta muun kenttäja piiritystykistön lisäksi, kun se nousi maihin Saksaan vuonna 1630. Vuonna 1629 jokaiselle puolirykmentille annettiin muutama, yleensä kaksi tai neljä rykmentintykkiä, joita se saattoi taistelukentällä käyttää muskettiosastojen yhteydessä liikkuvana tulitukena edetessään kohti vihollista. Sen tehokas kantama oli 300–400 metriä ja sillä ammuttiin sekä etukäteen valmistettuja kartesseja että kiinteitä kuulia. Uusi malli ampui raskaampaa kuuden naulan ammusta ja sen liikuttamiseen tarvittiin jo kaksi hevosta. Suuret pyörät helpottivat tykin liikuttelua maastossa. 71 keen, kun nahkakanuuna oli jo hylätty. Tällaisia tykkejä alettiin valmistaa vuodesta 1632 lähtien Ruotsin armeijan käyttöön. Muiden maiden tykistö pysyi edelleen siviilimiesten hoidossa ja aseet olivat heikompaa tekoa kuin ruotsalaisten. Kun kiinteinä osastoina ja muodossa taistelevan jalkaväen pääaseina olivat tuolloin kertalaukauksiset musketit, rykmentinkanuunan kartussipanos, joka syöksi vihollisen silmille monisataisen haulisuihkun lähietäisyydeltä merkitsi melkoista voimanlisää taistelukentällä. Kustaa II Adol n mukaan tykkien järeyttä ja kaliiperia säänneltiin siten, että käyttöön tulivat lyhennetyt ja kevennetyt 6-, 12ja 24-naulaiset tykit, joista keveimpiä käytettiin jalkaväen liikkuvana tulitukena. Kolmikymmenvuotisessa sodassa ruotsalaisten syytellessä saksalaisia huonosta tykistötuesta nämä puolustautuivat muun muassa väittämällä, että nälkiintyneet ruotsalaissotilaat olivat syöneet heidän nahkakanuunoistaan suojanahat! Liikkuva tykistö Lennart Torstensson kehitti uudehkoa rykmentintykkiä vielä lisää. . Historia kertoo, että Breitenfedin taistelussa vuonna 1631 Leipzigin pohjoispuolella Ruotsi-Suomi lähti taisteluun alun perin 12 rykmentinkanuunalla, mutta taistelun päätyttyä aseita olisi ollut jo 42 kappaletta
Boys toi helpotusta jalkaväen panssarikauhuun. Uusi panssarintorjuntakivääri, vaikka ei raskaampiin neuvostovaunuihin enää pys. Sekä saarivaltio että Ranska uhittelivat antavansa Suomelle aseita, ja brittien puheet toteutuivatkin: kaikkiaan sata Boyskivääriä toimitettiin talvisodan aikana Suomeen. Boys oli kehitetty ensimmäisen maailmansodankokemusten pohjalta. Kolmas, lyhennetty versio, joka oli tarkoitettu laskuvarjojääkäreille, oli jo syntyessään sellainen susi, että sotilaat kieltäytyivät käyttämästä sitä. 72 Englantilaisista panssarintorjuntakivääreistä ei menetetty juuri yhtään Boys tasoitti sodan puntteja Boys-panssarintorjuntakivääri antoi Suomelle tasoitusta talvisodassa. T alvisodan alkaessa Suomen armeija joutui kohtaamaan Neuvostoliiton panssariaseen liki paljain käsin. Boys-panssarintorjuntakivääri eli suomalaiselta mallinimeltään ”14 mm pst kiv/37” oli aikanaan hyvä ase. Nimi vaihtui Boys´iksi, kun yksi aseen alkuperäisistä suunnittelijoista kuoli heti aseen käyttöönoton jälkeen. Boysissa oli etutuki ja suujarru. SOTA-ASEET valmistettu, alun perin Stanchion-nimellä kehitetty 13,9 millin kaliiperinen panssarintorjunta-ase oli suunniteltu lähinnä ensimmäisen maailmansodan panssarivaunukokemusten pohjalta. Englannissa Tullessaan palveluskäyttöön Boys oli suhteellisen tehokas aikansa kevyttä panssarikalustoa vastaan. Niistä 30 meni ruotsalaisille vapaaehtoisille Pohjois-Suomessa ja loput 70 jaettiin etelämpänä suomalaisille rintamajoukoille. Lähitorjunta-aseet puuttuivat lähes kokonaan, ja kun kasapanosten, polttopullojen ja koivupöllien lisäksi etulinjoille vihdoin saatiin englantilainen aseuutuus, Boys-panssarintorjuntakivääri, suomalaisen jalkaväen panssarikauhua alettiin saada kuriin. Jatkosodassa sen korvasi kotimainen Aimo Lahden suunnittelema Lahti-39 ”Norsupyssy”.. Ruotsilta oltiin saatu Boforsin 37-millisiä pst-kanuunoita 48 kappaletta, kotimaisia versioita oli ehditty saada valmiiksi liki saman verran. Suomalaisista PSTkanuunoista menetettiin noin kaksi kolmasosaa tuhottuina tai hylättyinä paon seurauksena. Taistelutilanne etenkin keveiden venäläisten T-26 (Vickers) –vaunujen kohdalla alkoi tasoittua. Aseita tehtiin kaikkiaan kolmea tyyppiä, joista MK I ja MK II tulivat tutuiksi suomalaisille. Suomalaiset PST-tykit olivat tehneet rumaa jälkeä venäläisissä tankkirivistöissä, mutta kovalla hinnalla. Aseita Suomelle Toisen maailmansodan alkaessa Englanti suhtautui varsin penseästi Neuvostoliittoon
Aseen rakenteessa oli myös paljon pieniä ruuveja, jotka tekivät Boysin huoltamisesta erityisesti talviolosuhteissa vaikeaa. Venäläisten panssarikaluston kuitenkin kehittyessä vahvemmaksi pst-kiväärien merkitys niiden toprjunta-aseina väheni jatkuvasti. tynytkään, tasoitti kuitenkin peliä paljon nopeammin ja kevyemmin panssaroitujen taisteluvaunujen kohdalla. Tyhjänä ase painoi 15 kiloa ja täydellä viiden patruunan lippaalla ladattuna 16,6 kiloa. 73 . PST-kiväärejä käytettiin sen myötä ilmatorjuntaja rannikkolinnakeaseina. Se pystyi läpäisemään 16 mm paksun panssarin vielä 91 metrin päästä, tietenkin 150-grammaisen uodin tulokulmasta riippuen. 5 patruunan lipas Aseen kokonaispituus oli 161 senttiä, josta piipun mitta 91 senttiä. Englantilaiset lahjoittivat talvisodan alle suomalaisille kaikkiaan sata Boys-pst-kivääriä. Boysin 13,9 –millinen luoti painoi 150 grammaa. Asetta käytteli ampuja, jolla oli myös suojamiehenä toimiva apulainen. Tekniset tiedot Paino: 16 kg Pituus: 1 575 mm Piipun pituus: 910 mm (MK I), 762 mm (maahanlaskujoukoille tehty malli) Patruuna: Kynoch & RG .55 Boys Kaliiperi: 13,9 mm Lippaan kapasiteetti: viisi Tulinopeus: noin kymmenen laukausta minuutissa Lähtönopeus: 747 m/s (MK I), 884 m/s (MK II) Tehokas kantama: 91 m . Tullessaan palveluskäyttöön Boys oli suhteellisen tehokas aikansa kevyttä panssarikalustoa vastaan. Antti Kauranne Boys-pst-kivääri Suomalainen mallinimi: 14 mm pst kiv/37 Aseen tyyppi: panssarintorjuntakivääri Alkuperämaa: Yhdistynyt kuningaskunta Palvelusvuodet: 1937–1943 Valmistaja: Royal Small Arms Factory Valmistettu: noin 62 000 kpl Eri versiot: MK I, MK II. Vaikka aseet eivät olleet aivan sitä, mitä toivottiin, niiden arvostusta kuvaa kuitenkin se, että talvisodassa niitä menetettiin kaikkiaan vain kuusi kappaletta. Aseen huonoja puolia olivat sen suuri paino ja 13,9 mm kaliiperin patruunan aiheuttama raju rekyyli. Rintamajoukot käyttivät niitä vielä bunkkerien ja muiden täsmämaalien tuhoamiseen, vaikka panssareille ei aseista enää ollutkaan vaaraa. Suomalaisille saksalaiset toimittivat noin 300 sotasaalisasetta. Saksalaiset saivat haltuunsa huomattavia määriä aseen MK I -versiota Dunkerquen jälkeen 1940 ja nimesivät aseen PzB 782(e):ksi. Sen 20-millinen ammus oli huomattavasti tehokkaampi kuin Boysin pienempi. Boysin korvasi kuitenkin jatkosodassa etuklinjoilla kotimainen Lahti-39-pst -kivääri eli norsupyssy. Aseen lähtönopeus oli 745-760 m/sekunnissa Mk I –ampumatarpeella. Boysissä oli pulttilukko-sulkumekanismi ja ase oli varustettu viiden patruunan lippaalla. Ampujan solisluu ja olkanivel olivat jatkuvassa vaarassa
Hillerit koloihin kanien perässä Luoto ajaa autonsa rivitalon takapihalle. 74 C itykanien pyytäjänä tunnettu Hannu Luoto köröttelee autollaan Espoon Tapiolan pikkuteitä. Tarkoitus on, että hilleri ajaa kanin kolostaan. Lähdimme metsästäjien matkaan katsomaan, löytyykö kaneja. – Tuolla on kanin pesä, he tuumaavat. Luoto aloitti citykanien pyynnin vuonna 2008 ja hän oli innoissaan uudesta ammatistaan. Apuna loukkuja, verkkoja ja koulutettuja hillereitä Jahtikohteena citykanit Citykanit ovat levittäytyneet Helsingistä Espooseen ja Vantaalle. Tämä on kovaa työtä. – Tuosta loukusta olen saanut 47 kania, Luoto viittoilee erään rakennuksen pihaan. Auton takapenkillä kulkee mukana kaksi hirvikoiraa. Koskinen ottaa autonsa takakontista laatikon, jossa on kaksi hilleriä. Hannu Luoto saa parhaimpina päivinä noin 20 kania kiinni. Koskinen nostaa hillerin laatikosta ja lähettää sen kanin koloon. Kaneja pyydetään loukuilla, verkoilla ja hillerien avulla. Luoto ja Koskinen kiertävät piharakennusta ja näyttävät rakennuksen alla olevia koloja. Luoto harrastaa citykanien pyynnin lisäksi muutenkin paljon metsästystä. Paikalle saapuu myös Jari Koskinen, joka on erikoistunut kanien pyyntiin hillerien avulla. He ovat toistensa kilpailijoita, mutta kaksikko tekee runsaasti myös yhteistyötä. Hänellä on kymmeniä loukkuja ympäri Espoota. – Vuosien myötä tästä on kaikki glamour hävinnyt. Hän on viimeiset kahdeksan vuotta pyydystänyt citykaneja Helsingissä ja Espoossa. He alkavat virittää verkkoa varastorakennuksen ympäri. Kun öisin pimeässä ja vesisateessa pyytää kaneja, niin siinä on kaikki hohdokkuus kaukana
– Kun katsoo tuohon metsään, niin siellä ei ole yhtään ainoata kaninkoloa, Luoto näyttää. Ne eivät viihdy metsässä, joten ne eivät ole päässeet suurien metsäalueiden yli. Vuosituhannen vaihteessa kanit alkoivat levittäytyä Kyläsaaren ja Arabian ulkopuolelle. Kanien loukuissa on syöttinä omenoita ja porkkania.. – Joskus voi mennä kymmeniä minuutteja, ennen kuin kani tulee ulos pesästään. Ne ovat ehkä kalleimmat yksittäiset kanien tekemät vahingot, Luoto pohtii. Hyvinkää ja Kirkkonummi olisivat periaatteessa ihan potentiaalista seutua villikaneille, mutta niiden täytyy jotenkin päästä niihin ensin, Luoto sanoo. Työssä näkee ja tutustuu erilaisiin ihmisiin, ja kaikkien kanssa pitää tulla toimeen. Pikku hiljaa populaatio levisi ympäri Helsinkiä, ja pian niitä tavattiin Espoossa ja Vantaallakin. Kanit hyötyivät alueen maankaatopaikasta ja kompostointilaitoksesta. Kaikki alkoi Kyläsaaresta Citykanit eli villikanit ovat olleet todellinen riesa pääkaupunkiseudulla viimeisen kymmenen vuoden aikana. Edelliset kaksi talvea ovat olleet leutoja ja se on edesauttanut kanien lisääntymistä. Luodon ja Koskisen asiakkaita ovat niin taloyhtiöt, yritykset kuin kaupunkikin. Siellä nähtiin ensimmäiset citykanit jo 1980-luvulla. Ikinä ei tiedä, miten isot käytävät rakennuksen alla on, Koskinen toteaa. 75 Jari Koskinen ja Hannu Luoto tekevät tiivistä yhteistyötä keskenään. Citykanien alkuperä on paikannettu Vanhankaupunginlahden rannalle Kyläsaareen. Ne eivät viihdy metsässä, joten ne eivät ole päässeet suurien metsäalueiden yli. Ne selvisivät talvien yli ja alkoivat hiljalleen lisääntyä. Ne tekevät pesiään terassien alle ja piharakennusten koloihin, joissa on lämpöä ja suojaa. Koskisen mukaan kaninpyynti on asiakaspalvelutyötä. Kanit tuhoavat kasveja ja puita. – Kyllä tämä on enemmän tuhoeläintorjuntaa kuin metsästystä, Koskinen täsmentää. Ne olivat päässeet luontoon, kun omistajat olivat ne hylänneet. – Suunnilleen Kehä III on rajana, sen yli kanit eivät juuri ole vielä levittäytyneet. Autojen sähköjohdot on tehty biomateriaalista, joten kanit käyvät niihin käsiksi. Kukaan ei tiedä täsmällistä määrää. Luoto arvioi, että kuluvana talvena kaneja olisi pääkaupunkiseudulla noin 6000 kappaletta. Kanit viihtyvät parhaiten rakennusten pihapiirissä. – Lisäksi kanit tekevät vahinkoja autoihin. Leudot talvet kanien turvana Suurimmillaan citykanipopulaation on arveltu olevan noin 12 000 yksilön paikkeilla. Apuna loukkuja, verkkoja ja koulutettuja hillereitä Jahtikohteena citykanit ja kani jää kiinni rakennuksen ympärillä olevaan verkkoon. – Suunnilleen Kehä III on rajana, sen yli kanit eivät juuri ole vielä levittäytyneet
– Kaupunki on täynnä louhikoita, jotka ovat kaneille hyviä piilopaikkoja. Jos laittaa kaikki neljä kerralla jahtaamaan kaneja, niin sitä orkesteria on vaikea johtaa. Kevättä kohti kiinni jää yhä vähemmän kaneja. – Jos nyt saisin kanin kiinni, niin en ihan tässä ikkunan alla sitä viitsisi lopettaa. 76 Koskinen osoittaa talon ikkunassa olevaa pikkutyttöä. – Neljä kania on ennätys, jotka olen saanut samasta loukosta kiinni kerralla, Luoto sanoo. – Loukut pitää tarkistaa päivittäin. Luoto hyppää autoon ja matka jatkuu kohti Espoon Westendiä, jossa hänellä on paljon asiakkaita. Kevättä kohden pyynti hiljenee Hilleri tulee ulos kaninkolosta ja tällä kertaa sieltä ei löytynyt saalista. – Hyvää se on. Toimeksiantoja tulee välillä niin hankaliin paikkoihin, että siellä voi mennä tuntikausia, jos ei jopa koko päivä. Luoto on keskittynyt loukkupyyntiin. Ainoa keino on pitää kantaa kurissa. selle. Westendissä erään talon takana on loukku, jossa kani kyyhöttää. Syksyllä kuvia tulee enemmän, kun populaatio on suurimmillaan. Hänellä on neljä hilleriä työkäytössä. Kuolleita kaneja käytetään esimerkiksi metsästyksessä syöttinä. tanut hillerit kaninpyyntiin. Luoto kertoo, että hän ajaa päivässä noin sata kilometriä, kun hän kiertää loukulta toi– Usein käytän kahta kerrallaan. – Usein käytän kahta kerrallaan. Pauli Jokinen – Helsingin kaupunki halusi kokeilla kaninpyyntiä hillereillä ja sitä kautta alkoi tulla tilauksia yhä enemmän eri tilaajilta. Hän ottaa kännykällään kuvan jokaisesta kiinni jääneestä kanista. Koskinen otti kymmenen vuotta sitten yhteyttä riistanhoitopiiriin ja tarjosi palveluksiaan. Töitä on viikon jokaiselle päivälle. Luoto kertoo, että vastaavia kaneja on muuallakin maailmassa, ja kaikkialle minne ne ovat kotiutuneet, ne ovat myös jääneet pysyvästi. Parhaimpina päivinä kuvia tulee parisenkymmentä, huonoimpina päivinä vain muutama. Kesällä metsästetään vain poikkeusluvalla. Koskinen on koulutKoulutetut hillerit ajavat kanit ulos koloistaan. Jos laittaa kaikki neljä kerralla jahtaamaan kaneja, niin sitä orkesteria on vaikea johtaa. Syötteinä toimii omenat ja porkkanat. Silloin liha on parhaimmillaan. Mutta sitä pitäisi syödä kesällä, jolloin kaneilla on vihreää ravintoa. Hillereitä täytyy osata käsitellä, ettei ole kädet paketissa. Taistelua citykaneista on vaikea voittaa. Kovilla pakkasilla parikin kertaa päivässä, etteivät kanit jäädy. Koskinen laittaa hillerit takaisin koppaan ja kerää verkon pois. Jari Koskisella ja Hannu Luodolla on vuosien kokemus kanijahdista. Onpa Luoto joskus maistanut itsekin kaninlihaa. Hillereitä täytyy osata käsitellä, ettei ole kädet paketissa, Koskinen sanoo. Riistanhoitopiiri ei aluksi lämmennyt ajatukselle.. Ne ovat hyvin vaikeita ja aikaa vieviä kohteita, Koskinen kertoo. Joskus kaneja on metsästetty ampumalla, mutta se tapa toimii huonosti asutusten läheisyydessä. Jari Koskinen (vas.) ja Hannu Luoto virittävät verkkoa piharakennuksen ympärille. Täytyy olla hieman kieli keskellä suuta, hän sanoo. Neljä hilleriä työkäytössä Koskisella ja Luodolla on yhteensä yli 16 vuoden kokemus kanijahdista. Luoto ottaa kanin ulos ja lopettaa sen. – Kaikkia ei saada koskaan pyydettyä
Elektroniikka on suojaimen sisällä ja sen voi irrottaa esimerkiksi runko-osan pesun ajaksi. – Kuppisuojain sulkee tehokkaasti korvan ääniltä ja vaimentaa erityisen hyvin suurikaliiperisten aseiden äänen. Suojain ottaa äänet sähköisesti mikrofonilla ulkopuolelta, sanoo toimitusjohtaja Pekka Huhtinen Oticon Oy:stä. Moni tuntuu kokevan kupit jotenkin hankaliksi. Laitteessa on indutiosilmukka, johon voi liittää esimerkiksi metsästysradion. Yksilölliset sisäiset suojaimen ovat hinnaltaan noin 900 euroa. Entistä useampi metsästäjä on alkanut suosia elektronisia suojaimia, joka päästävät läpi ”oikeat” äänet ja vaimentavat ”väärät” äänet. Aktiivisissa kuulonsuojaimissa on AUX–liitäntä metsästysradion, musiikkisoittimen tai vastaavan liittämiseksi. Kuppisuojain ei ole kuitenkaan yksilöllinen kuten korvan sisäinen laite. Silenta MIL II passiivinen kuulonsuojain maksaa 34,90 euroa. – Häiriöäänet suojain vaimentaa. Suojain on materiaaliltaan pehmeää silikonia. Suojaimet toimivat kuulokojeparistolla. – Kaikki äänet eivät kulkeudu ihmisen päähän korvakäytävää pitkin, vaan etenkin kovat äänet kulkeutuvat myös pään luiden ja ihon läpi.. Pariston käyttöikä 100-150 tuntia. Henkilökohtainen elektroninen suojain maksaa 535 euroa parilta. – Aktiivikuulosuojaimet ovat ihanteelliset ampumaharrastuksiin, erityisesti metsästykseen, sanoo yrittäjä Pirjo Lumilehto Kuuloxi Oy:stä. Passiivisuojat sulkevat kaikki äänet, eivätkä sisällä elektroniikkaa. Aktiiviset suojaimet jaetaan kuppisuojaimiin ja korvan sisäisiin suojaimiin. Shooter on kuulolaitteen kokoinen Jyväskyläläinen Kuuloxi Oy:n aktiivikuulosuojain Shooter on kooltaan kuulolaitteen kokoinen. Sisäinen kuulosuojain toimii myös kuulolaitteena, koska siihen on mahdollista ohjelmoida jokaisen oma kuulokäyrä, jolloin suojaimella voi kompensoda omaa kuulonalenemaa. Täydellä latauksella akun kesto on noin 200 tuntia. 77 K otimainen kuulosuojainvalmistaja Silenta on nimennyt Hjorth Urheilutukun vastaamaan aseja metsästyspuolen jakelusta Suomessa. Passiiviset Elacin-kuulosuojaimet maksavat 160– 250 euroa pari, kun elektroniset yksilöllisesti muotoillut suojaimet maksavat 800–1400 euroa pari. – Kaikki äänet eivät kulkeudu ihmisen päähän korvakäytävää pitkin, vaan etenkin kovat äänet kulkeutuvat myös pään luiden ja ihon läpi. Silentan elektroninen suojain päästää kuulokkeeseen esimerkiksi puheen ja katkaisee kovat äänet. Kuppisuojain kuitenkin vaimentaa ääntä tehokkaasti nimenoaan kokonsa takia. Juhani Karvonen Elektronisuus ei tee metsästäjästä kuuroa Kuulosuojaimissa valinnanvaraa Kuulosuojaimet voidaan jakaa passiivisiin ja aktiivisiin, jotka ovat elektronisia. Laajasti korvan seutua peittävä kuppisuojain on suuremman vaimentavan pinta-alansa takia paremmin kovaa ääntä hiljentävä kuin korvan sisään muotoiltu suojain. Kuppisuojain maksaa noin 200 euroa. Elektroninen suojain päästää kuulokkeeseen esimerkiksi puheen ja katkaisee kovat äänet. – Valikoimissamme on saatavilla kahta Silentan kuulonsuojainmallia: perinteistä passiivista kuulosuojainta ja elektronista eli aktiivista niin sanottua kuulevaa kuulonsuojainta, sanoo Mika Hjorth. Aktiiviset kuulonsuojaimet toimitetaan kiinteillä Li-ion-akuilla ja verkkovirtalaturilla. Kuppisuojain vaimentaa suurkaliiperisten äänet Aktiivinen kuulosuojain on ampujalle ja metsästäjälle hyvä vaihtoehto, koska hän voi samalla myös kuulla ulkopuolisia ääniä. Passiivinen Elacin-kuulosuojain on tulppatyyppinen suojan, jonka suojauskyky on rajallinen. Silenta MIL II elektroninen kuulonsuojain sisältäen akun, laturin sekä AUXliittimen maksaa 259 euroa. – Käytössä nämä suojaimet ovat huomattavasti mukavampia kuin kuppisuojaimet. Molemmat tuotteet ovat saatavilla vihreän tai oranssin värisenä. – Molemmissa on sama kompaktimuotoilu ja laadukkaat geelitiivisteet
Lisäksi Suomessa myydään ruotsalaista Nor-Lyxin ja Euroopassa valmistettuja Leijonaja Otso-kaappeja sekä Gyttorpin kaappia. Nor-Lyxkaappien saranat on suojattu, mikä myös suojaa aseita, niin että kaapin ovi ei kovin helpos. – Uusi aselaki on hivenen lisännyt myyntiä, mutta ei paljon. – FAB-avaimia eivät kaikki lukkosepät voi monistaa, joten avainten monistaminen on hyvin valvottua. Standardit sanelevat asekaappikauppaa Uusi aselaki lisännyt myyntiä jonkin verran Asekaappien ainoa kotimainen valmistaja on Corrotech. nen vai ei, sanoo Mika Hjorth. Ongelma on lähinnä se, etteivät kuluttajat tiedä, onko kotona oleva kaappi lain mukaiCorrotechin valmistaman Corrosafe CS16R -asekaapin erityisyytenä on pyörivä aseteline. 78 U rheilutukku Hjorth tuo maahan ruotsalaista Nor-Lyx-turvakaappia. Laki vaatii hyväksytyn kaapin, ja kaikki uudet ja vanhat Nor-Lyx-kaapit ovat hyväksyttyjä. Nor-Lyx-kaapeissa on saatavana huipputurvallisella FABavaimella varustettuja kaappeja ja koodilukollisia kaappeja
79 Nor-Lyx-kaapeissa on saatavana huipputurvallisella FAB-avaimella varustettuja kaappeja ja koodilukollisia kaappeja. Apel ja MAK Saksan parhaat kiikarinjalat ASEKORJAAMO KLAUS GÖTSCH MAKuick löytyy seuraville malleille: Blaser, CZ 550, Merkel Helix, Sako 85 S, Sako 85 M, Sako 75 M, Sauer 303, Tikka T 3 Valmet 412 / FinnClassic / Zoli MAKuick pikajalat ovat edullisia, luotetavia ja kestäviä. Erätukun Poliisihallinnolta saaman tulkinnan mukaan kaikki talouden aseet lasketaan yhteen. Pienimpään mahtuu 5-7 asetta, seuraavaan kokoon 8-15 ja maksimalliin 16. Asekaappeja koskeva lakimuutos on Hyryn mukaan lisännyt kaappikauppaa. Mallissa on irrotettava väliseinä ja hyllyjä. – Kaappikauppa on selkeytynyt. Aikaisemmin aseiden säilytys riippui jonkin verran aseiden toimintatavasta, mutta nyt ratkaisee vain lukumäärä poislukien ERVA-aseet. Kokoja on kuudesta aseesta 14 aseeseen. Tavallisia ilman hyväksyntää olevia asekaappeja menee Hyryn mukaan myös hyvin kauAsekorjaamo Klaus Götsch Mallusjoentie 224, 16450 Mallusjoki puh. Hyväksytty turvakaappi maksaa 400-800 euroa. Kaikki Nor-Lyx kaappien hinnat sisältävät rahdin kotimaassa asiakkaan tontille. – Esimerkiksi soluasunnossa asuvilta edellytetään turvakaappi, jos yhteistaloudessa asuvien henkilöiden yhteenlaskettu aseiden määrä ylittää viisi. Otso-asekaapit valmistetaan ruotsalaisen SS 3492 -standardin vaatimusten mukaisesti. Kaappikauppa on selkeytynyt Erätukun Otsoja Leijona-asekaapit valmistetaan Euroopassa. Jos henkilö omistaa viisi asetta, tavallinen asekaappi riittää. Jos aseita on kuusi tai enemmän tarvitaan turvakaappi. ti pääse naarmuttamaan aseita. 040 581 3124 www.asekorjaamogotsch.com e-mail: gotsch@phnet. – Myymme kaappeja myös Ruotsiin, jossa ei hyväksytä muuta kuin omat, eurooppalaista standardia tiukemmat vaatimukset, sanoo tuotepäällikkö Pentti Hyry Erätukusta. Gyttorpin oma turvakaappi, jonka standardi on EN 14450:2006. Otso-kaappeja on useita kokoja. – Aseet ovat eri kokoisia, eikä esimerkiksi kiikaritähtämillä varustettuja aseita välttämättä kaappiin mahdu maksimimäärää. Leijana-kaapit eivät ole yhtä syviä kuin Otsot. – Leijona-kaapeissa on holvilukitus tapeilla, kun taas Otsoissa on kampalukitus, mikä helpottaa Ruotsissa käytetyn tiukemman standardin saavuttamista, Hyry selvittää. Eurooppalaisen EN14500 standardin mukaan valmistettu Leijonakaappi on edullisempi
– Käyttämämme kaapin mitat ovat 1700x750x650 milliä. – Koodilukkoa ei ulkopuolinen saa auki, koska kuusinumeroista lukua ei voi kukaan arvata. Kennet Dalgrenin mukaan GyttorLeijona 14 R -asekaapista löytyy paikka kahdeksalle aseelle ja lukittavassa yläkaapissa sekä ovessa on paikat kahdelle aseenpuhdistuspuikolle. – Jos kaapin kyljessä on merkintä “malli 16” ei se tarkoita, että kaappiin mahtuisi 16 asetta. 80 paksi niille, joilla on viisi asetta tai vähemmän. Esimerkiksi Otso 5 largemallissa on säilytystilaa muillekin tarvikkeille kuin aseille, samoin kuin Otson kulmakaapissa. Ruotsissa on yksiselitteisesti todettu, ettei EN 14450 täytä vaatimuksia. Suomessa joka viides myyty kaappi on Hurtigin mukaan ollut pyörivää mallia. Otso-mallistossa niitä löytyy, mutta Leijona-mallistossa ei. – On kuitenkin syytä muistaa, että ei-hyväksytyssä kaapissa ei saa säilyttää yli viittä asetta, vaikka tilaa olisikin. Otso 5-7 R PRO -turvakaappi on sertifioitu asekaappi noin viidelle aseelle. Juhani Karvonen – Koodilukkoa ei ulkopuolinen saa auki, koska kuusinumeroista lukua ei voi kukaan arvata. pilta ei ole tullut uusia malleja markkinoille. Meidän kaappimme on poliisihallinnon hyväksymiä turvakaappeja. Jos kaappi vielä pultataan lattiaan tai seinään, ei sitä saa edes siirtämällä pois.. – Pääsääntönä voisi sanoa, että ei-hyväksytyn kaapin hinta loppuu siihen mistä turvakaapin alkaa. Sen sijaan eurooppalainen standardi EN 14450 ei Hurtigin mukaan täytä asetuksen vaatimuksia, vaikka poliisihallitus on vuonna 2010 antamassaan lausunnossa hyväksynyt tuon standardin. Tällä hetkellä oikeuskansleirinvirasto on pyytämässä sisäaisianministeriöltä selvitystä asiasta. Pyörivä teline helpottaa käsittelyä Asekaapeissa suoranaiset uutuudet ovat harvinaisia. Kevein kaappi on Metso 4, johon nimensä mukaisesti mahtuu neljä asetta. Samaan kaappiin mahtuu 30 asetta, kun siinä on kiinteä teline. Koodilukollinen malli on 150 euroa kalliimpi. – Hyväksytyksi asekaapiksi on määritelty jo aiemmin suomalaisen standardin SFS5870 tai vastaavan turvallisuustason täyttävät asekaapit. Suomessa sellaisia markkinoilla olevia asekaappeja ovat ruotsalaisen SS3492-standardin sekä eurooppalaisen EN-1143-standardin mukaan tehdyt. Muutama vuosi sitten markkinoille tuotu malli on puolustanut paikkaansa, eikä vastaavaa sovellusta markkinoilta löydy. – Uusi laki on vilkastuttanut kaappikauppaa. Gyttorp tuo maahan omaa kaappia Gyttorp Finland Oy tuo maahan Gyttorpin omaa turvakaappia, jonka standardi on EN 14450:2006. Jos kaappi vielä pultataan lattiaan tai seinään, ei sitä saa edes siirtämällä pois. Asekaapeissa on vaihtoehtoja, mutta Hurtigin oman kokemuksen mukaan metsästäjää harmittaa eniten liian pieni kaappi. Pyörivää telinettä ei kannata tehdä pienempiin kaappeihin, koska niihin ei mahtuisi pyörimään kuin 2-3 asetta . Suomalainen standardi on kopio ruotsalaisesta. Hurtigin mukaan koodilukko on osoittautunut suosituksi. Kokoja on neljälle, kuudelle, kahdeksalle ja 14 aseelle. Pyörivällä telineellä varustettu kaappi tulee olla kooltaan riittävän suuri. Testivaatimuksista seuraa, että asekaapin ulkovaipan seinämän teräspellin vahvuus on oltava vähintään neljä milliä. Suurin kaappimalli maksaa 720 euroa. – SFS5870-standardin vaatimusten mukaan salpakoneistossa on oltava erillinen sulkumekanismi, joka aktivoituu, kun lukko yritetään lyödä sisään tai räjäyttää. Lisäksi SFS5870standardissa on muun muassa määritelty tarkka testausmenettely, jolla mitataan asekaapin iskunkestävyyttä. Corrotechin valmistaman Corrosafe CS16R -asekaapin erityisyytenä on pyörivä aseteline. Kun kaappiin laitetaan pyörivä aseteline, siihen mahtuu 16 asetta. Aseen laittaminen perinteiseen pystytelineeseen ja sen pois ottaminen telineestä voi olla hyvinkin stressaavaa, koska takimmaisen rivin ase kolhiintuu helposti täyteen ahdetussa kaapissa. Painoa kaapilla on 250 kiloa. Näiden isojen ei-hyväksyttyjen kaappien hinnalla saa pienehkön turvakaapin, sanoo Hyry. – Jos metsästäjällä on lukuisia aseita, joissa kohdistusammuttu kiikaritähtäin on paikallaan, on pyörivä aseteline vastaus säilytysongelmaan. Epätietoisuus vaikuttaa kauppaan Asekaappien ainoan kotimaisen valmistajan, torniolaisen Corrotechin markkinoija Erkki Hurtigin mukaan asekaappien myyntiin vaikuttaa tällä hetkellä suuresti ostajakunnan epätietoisuus siitä, mikä on standardien mukainen asekaappi. – Jos aseiden omistaja hankkii nämä kaapit, on hän varmalla pohjalla asetuksen mukaan
Juhani Karvonen Poliisilla ei tarkastusoikeutta kotirauhan suojan takia § Asekaappeja ei valvota Uuden aselain velvoittamia asekaappeja ei pystytä valvomaan. Asekaappien valvonta jää käytännössä kuitenkin välilliseksi. Standardimuutoksia Hyväksytyksi asekaapiksi on määritelty suomalaisen standardin SFS5870 tai vastaavan turvallisuustason täyttävät asekaapit. Suomalainen ja ruotsalainen standardit ovat yksi yhteen, sillä suomalainen standardi on kopio ruotsalaisesta. OSUVIA VALINTOJA CZ 557 SYNTHETIC .308WIN -KIVÄÄRIPAKETTI 989,599,CZ 455 AMERICAN .22LR -PIENOISKIVÄÄRIPAKETTI VIHIKARI 3, 90440 KEMPELE / 08 520 99 99 / INFO@REMES.FI / WWW.REMES.FI. Sen sijaan Ruotsissa poliisilla on oikeus käydä tekemässä tarkastus, mutta siitä tulee ilmoittaa etukäteen. Suomessa sellaisia markkinoilla olevia asekaappeja ovat ruotsalaisen SS3492-standardin sekä eurooppalaisen EN1143-standardin mukaan tehdyt. Suomessa tuo suoja on aika tiukka. Poliisihallitus on vuonna 2010 antamassaan lausunnossa hyväksynyt eurooppalaisen EN 14450-standardin. Säännösten vastainen kaappi tulee ilmi niiden tilanteiden kautta, jos poliisi joutuu jollain tavoin puuttumaan talon asukkaiden elämään. Aseen oston yhteydessä näytettävä kuitti laillisesta asekaapista ei olisi kovin vahva todiste, koska kuitteja voidaan aina myös väärentää. – Lakiesitys oli olemassa, mutta eduskunnan perustuslakivaliokunta edellytti, että valvonta olisi pitänyt tehdä toisella tavoin, koska tarkastusoikeus olisi rikkonut kotirauhan suojaa. Asia käynee sisäasianministeriössä lausunnolla ja on todennäköistä, että kotimainen standardi jää pois ja jokin eurooppalainen standardi tulee turvakaapille, sanoo asehallintapäällikkö Lehtonen. – Poliisiviranomaiselle ei ole tarkastusoikeutta yksityisen henkilön kotiin eli poliisi ei siis voi tulla tarkistamaan onko asekkaappi laillinen vai ei. 81 V iime vuoden joulukuun alusta voimaan astunut aselain toinen vaihe määrää, että aseenomistajan, jolla on enemmän kuin viisi asetta, on säilytettävä aseet hyväksytyssä asekaapissa tai poliisiviranomaisen hyväksymässä tilassa. – Kyse ei ole niinkään siitä että poliisi haluaisi saada metsästäjiä kiinni laittomasta aseiden säilytyksestä vaan pikemminkin siitä, että asiat olisivat kunnossa. Lehtosen mukaan Suomessakin aikanaan harkittiin samaa käytäntöä, mutta ajatus pistokoemaisesta tarkastuksista kaatui omaan mahdottomuuteensa. – Asia on oikeuskanslerin virastossa, koska yksi asekaappivalmistaja on eri mieltä EN 14450-standardin sopivuudesta. Esimerkiksi murto tai kotihälytys voisivat olla sellaisia tilanteita, jotka paljastavat säännösten vastaisen kaapin, sanoo asehallintapäällikkö Mika Lehtonen Poliisihallituksesta. Jos harrastaja hankkii itselleen kuudennen aseen joulukuun alun jälkeen on hänen hankittava myös turvakaappi välittömästi. Niillä harrastajilla, joilla on enemmän kuin viisi asetta joulukuun alussa, siirtymäaika turvakaappiin on viisi vuotta. Seurauksena voi tulla tuolloin aselupien peruustusharkinta ja kenties sakkokin. Poliisi ei saa tehdä tarkastuskäyntejä yksityiskoteihin
Jämtlanninpystykorva Ukkoteeren Raiku oli Suomen parhaimpia, ellei paras karhunmetsästyskoira. Jälkivarma koira ei eksy jäljiltä ja pysyy niillä. Jokaisesta koirasta ei ole karhumetsälle, mutta asiansa osaava pätevä koira on ehdoton jahdissa. Jos Raiku pääsi jäljille, tiesi se karhulle varmasti suurta päänvaivaa. – Koiralta vaaditaan sitkeyden, hyvän kunnon ja jälkivarmuuden lisäksi aimo annos rohkeutta. Sen haukusta kaadettiin 69 karhua, kaksi ilvestä ja lukemattomia villisikoja ja hirviä. Tärkeää on saada kartutetuksi koiran kokemusta, jonKOIRAT. Koira ei vaihda kesken karhunmetsästyksen hirven jäljille. Jotkut koirat eivät rohkene edes lähteä karhu perään. Myllysen kennelissä on nyt neljä aikuista jämtlanninpystykorvaa, ”jämptiä”, ja yksi kasvava pentu. Parhaana vuotenaan Raiku laskettiin yölliselle karhun jäljelle 12 kertaa, joista kymmenen päättyi kaatoon. Raikun onnistumisprosentti oli kovaa luokkaa. Rohkeus on koiralle luonteenominaisuus. L appeenrantalaisen Matti Myllysen Karhunkaatajan kennelin koirilla on kaadettu satoja yksilöitä suurriistaa. Yhdessä oli haukussa emä ja pennut ja yksi karkasi. 82 Matti Myllysen koirilla kaadettu satamäärin suurriistaa Räyhäri ei kuulu karhu metsälle Suurriistan ajoon erikoistuvalta koiralta vaaditaan lujaa luonnetta. Karhuja aktiivisesti jäljittäviä koiria on Suomessa vain muutama kymmenen. – Jälkivarmuus, sitkeys ja löytötehokkuus ovat niitä ominaisuuksia, jotka tekivät Raikusta kenties maan parhaan karhukoiran
Kun karhu kerran oppii kikan, jolla se on pudottanut koiran jäljiltä, se käyttää sitä usein. Karhuakin vaarallisempi . Kun karhu kerran oppii kikan, jolla se on pudottanut koiran jäljiltä, se käyttää kikkaa usein. Etenkin karjua Myllynen pitää karhuakin huomattavasti pahempana vastustajana. Metsästäjän on silti pyrittävä mahdollisimman lähelle karhua.. Karhun uhittelu saa aikaan kokemattomassa tai arassa koirassa kovaa stressiä. Karhun kaatoi Seppo Näveri (oik.) ja jäljen löysi Juha Lifländer (vas). Koiralle villisian käyttäytyminen voi olla ennalta-arvaamatonta. Kennelin kantanarttu Palavarin Donna karhujahdissa Matti Myllysen, Kari Kemppisen ja Matti Sikiön kanssa. 83 Räyhäri ei kuulu karhu metsälle Karhu on älykäs eläin ja se tietää paluuperät, jälkitarhat ja ketunlenkit. – Loukkaantunut villisika on kaikkein vaarallisin. Jälkitarhat, paluuperät ja ketunlenkit Karhunmetsästys vaatii taitoa ja sitkeyttä niin koiralta kuin sen isännältäkin. Pelkkä jäljen löytäminenkin voi olla vaikeaa. Piisin jäljittämä Ruokolahden karhu oli aikanaan Suomen suurin naaras, 226 kiloa. Matti Myllysen koirilla on kaadettu myös villisikoja. Raikun sitkeys koettelivat metsästäjänkin sitkeyttä. Keski-Euroopassa moni metsästäjä on kuollut haavakkovillisian uhrina. Stressin alla fyysisesti hyväkuntoinenkin koira väsähtää nopeasti. Karhu on älykäs eläin ja se tietää paluuperät, jälkitarhat ja ketunlenkit. ka kautta myös taidot kasvavat. Koira ei välttämättä osaa hyökkäykseen varautua lainkaan. Se osaa etsiytyä koiran haukussa metsän tiheimpään kohtaan. Huono näkyvyys tekee ampumisen vaikeaksi. Villisika saattaa ampua koiran kimppuun ja raadella sen kuoliaaksi torahampaillaan. – Sen pisimmät työskentelymatkat ja -ajat olivat runsaat 50 kilometriä ja yli 12 tuntia. Villisika piiloutuu ja ampaisee piilostaan koiran kimppuun kuin höyryjuna. Ihanteellisissa olosuhteissakin karhun tapaaminen edellyttää onnea taidon lisäksi. Karhu osaa kätkeä jälkiään hirvenjälkiin, teihin, ojiin, kivilouhoksiin ja vesistöihin
Jäljen päähän laitan herkkupalan ja alan pidentää jälkeä vähitellen. – Yksi tapa on tehdä ylisitkeä hirvikoira, minkä jälkeen sitä ryhdytään koulimaan karhulle. Viettiensä varassa toimiva aggressiivinen koira väsyy haukkuun nopeasti. Sen kova touhuaminen antaa metsästäjälle mahdollisuudet päästä karhun lähelle. Suomessa ongelmana on karhujen vähäisyys ja tietysti talvi. Haavoittunut karhu käyttää kaikki osaamansa keinot jäljittäjien eksyttämiseksi. Kolarikarhujen tai muuten haavoittuneiden karhujen jäljitys on työlästä ja aikaa vievää. Toinen tapa on kouluttaa koira pennusta saakka vain karhulle. – Järkevä puolisko etsii karhun ja toinen pitää sen mielenkiinnon itsessään. Isännän tulee olla karhun kohtaamisessa varma ja rohkea, isännän epävarmuus heijastuu koiraan. Parivaljakko oli Saksassa ja Itävallassa etsimässä Bruno-häirikkökarhua, joka oli tarkoitus ainoastaan nukuttaa. metrin jäljellä. Pelosta voi helposti tulla sairaalloinen kammo, jolla ei välttämättä ole mitään tekemistä rohkeuden, pyyntiverisyyden tai muun vastaavan kanssa. – Karhun ampumaetäisyydet koiran haukussa loppuvat siihen, missä hirven vasta alkavat. Pidän koiran kiinni mahdollisimman pitkään ja päästän se irti vasta lähellä karhun oletettua makuupaikkaa. Raiku ja Matti Myllynen metsällä hieman muissa maisemissa. Jälkiä ei kovin helposti maastosta löydy. Jos karhu uhittelee koiralle, hyvä koira pitää välimatkan kymmenissä metreissä. – Isännän pitää liikkua paljon metsässä, jotta hän saisi tuntemusta alueen karhuista – Koiralla on oltava niin sanotusti päätä. Tuolloin edessä on pitkä ja turhauttavakin työsarka. Toinen tapa on kouluttaa koira pennusta saakka vain karhulle. – Teen koirille harjoitusjälkiä, mutta hirvelle en koiria totuta. Ensikosketus karhuun ratkaisee paljolti sen, miten koira mesikämmeneen suhtautuu. Haukun etäisyys vaihtelee karhun luonteesta ja maastosta riippuen. Karhupelko voi koiralla olla luontaista tai ylikorostunuttakin varovaisuutta, koska koirat reagoivat hajuun voimakkaasti. Aloitan koulutuksen kahdeksanviikkoisena muutaman. Myös pimeässä ja peitteisessä maastossa koira osaa pysyä riittävän välimatkan päässä. Rauhallista karhua koira voi haukkua muutaman metrin päästä. Koiran pelkäämättömyys karhua kohtaan ei takaa, että koira olisi mestari itse pyynnissä. 84 – Yksi tapa on tehdä ylisitkeä hirvikoira, minkä jälkeen sitä ryhdytään koulimaan karhulle. – Karhukammo on vältettävissä, kun koira saa pentuna tutustua hajuun turvallisissa olosuhteissa. Raikun tapainen järkevä koira ja aggressiivinen koira voivat olla hyvä taistelupari metsällä. Pelosta voi nousta sitkeä karhukammo Myllynen suosii jälkivainuisia sitkeitä haukkujia, mutta parasta rotua ei ole
Jos karhu vielä karkaa myötätuuleen, sen tassuista jää maahan hajumerkkejä. – Kiitolaukassa karhun nopeus voi olla 60 kilometriä tunnissa. ja niiden liikkeistä. Hyvä ja sitkeä hirvikoira ei karhulta väisty, mutta karhu ei ehkä pysykään koiralla. Se reagoi yleensä ottamalla jalat alleen, eikä koira enää pysty seuraamaan. – Rauhallinen ja paimentava haukku saattaa pitää niin aran kuin vihaisenkin karhun paikoillaan. Joka tapauksessa koiran intoa luonteviin kohteisiin joutuu jatkuvasti sammuttelemaan ja sekoittelemaan. – Sama yksilö voi käyttäytyä eri tavoin eri olosuhteissa ja eri vuodenaikoina. Joskus vanha karhu saattaa ryhtyä metsästämään koiraa. Kun koira ei saa vainua, sen kiinnostus ennen pitkään hiipuu ja se saattaa ryhtyä ajamaan esimerkiksi hirveä. Ilmavainuiset koirat jäävät helposti kyydistä, ja jälkivarmoilla ja sitkeillä seuraajilla työskentelyistä tulee pitkiä ja antavat paremman mahdollisuuden kaatoon. 85 Ruotsin karhujahdissa Raikun 10-vuotissynttäripäivänä jälki katosi juuri tuohon jokeen. Haavoittuneita eläimiä Myllynen on koirineen jahdannut niin kotimassa kuin ulkomaillakin muun muassa Virossa ja Saksassa. Jos karhu päättää mennä, niin se menee, vaikka sitä haukkuva yksinäinen koira olisi miten aggressiivinen ja rohkea tahansa. Tuo tuntemus on pohjaa mielekkäälle koulutukselle. Vanhat karhut pyrkivät vesistön äärelle, jolloin koira menettää ensin tuntuman. Myllynen on koirineen käynyt karhumetsällä Kanadassa, Ruotsissa ja Venäjällä. Karhun käytös on aina arvoitus. Juhani Karvonen Kuvat: Matti Myllynen – Rauhallinen ja paimentava haukku saattaa pitää niin aran kuin vihaisenkin karhun paikoillaan.. Raiku ja Matti Myllynen juhlivat Suomen Metsästysjäljestäjät ry:n VAHI-kokeen mestaruutta. Karhun käytöstä vaikea ennakoida Koira kohtaa maastossa varmimmin nuoren karhun
Ilman rodunjalostusta meillä ei olisi näitä nykyisiä koirarotujamme. 86 KOIRAT Pekkas Teini: Murisen vihaisesti paperittomien koirien kauppiaille Rekisteröimättömillä ei edistetä rodunjalostusta Tällä puhdasrotuisella nuorella seisojalla on elämä edessä isäntänsä eräkaverina. Minultakin joku tietämätön kyselee silloin tällöin koiraa halvalla ja läheltä. – Erittäin paljon. Koiran elimistön tulee saada palautua rauhassa. Kuinka paljon Suomessa käydään kauppaa paperittomilla koirilla. P itkänlinjan koiraihminen, pystykorvakasvattaja ja tuomari Pekka Teini Harjavallasta ”murisee” vihaisesti paperittomien koirien kaupalle. Kasvattaja kyllä tietää tilanteen, joten hän rahastaa häikäilemättömästi myymällä pennut ”vain metsästyskoiriksi”. Asiaan liittyy toinenkin eläinsuojelullinen näkökulma. Teinin mielestä kasvattajan ei koskaan pitäisi myydä pentua sellaiselle, joka ensimmäiseksi kysyy hintaa. – Liian lähellä toisiansa syntyneitä pentueita ei rekisteröidä, minkä vuoksi niitä ”tehtaillaan” ilman papereita emästä välittämättä. Yhtenä syynä Teini pitää pentujen rekisteröimättömyyteen sitä, että Kennelliiton ohjeiden ja eläinsuojelullisten syiden takia narttua ei saa pennuttaa liian usein. Vikkelimmät ehtivät selittää, ettei tarvitse olla terveyspapereita, yleensä ei mitään papereita, ”se tulee vain metsästyskoiraksi, pääasia, että ajaa jänistä”. – Jokaisella rodulla on omat sairautensa. Ostaessaan rekisteröimättömän koiran ei voi olla varma vanhempien terveydestä tai sukulaissuhteista. – En yksinkertaisesti saata tajuta, miksi ihmiset haluavat jonkun tietyn koirarodun, mutta eivät ole valmiita tukemaan rodunjalostusta. Tunnettu koiratuomari Pekka Teini on tuohtunut paperittomien koirien kaupasta. – Aina kun tehdään rehellistä koirakauppaa, kyse on myös kuluttajansuojasta, Pekka muistuttaa.
Millaista haittaa paperittomista koirista voi olla. Siihen ei tahdo nykynuorten aika ja kärsivällisyys riittää. – Valitettavasti asia niin, että ellemme saa nuorista miehistä ja naisista uusia harrastajia, näiden hienojen rotujen tulevaisuus ei näytä hyvältä. – Vikkelimmät ehtivät selittää, ettei tarvitse olla terveyspapereita, yleensä ei mitään papereita, ”se tulee vain metsästyskoiraksi, pääasia, että ajaa jänistä”. Rotuja näin ajatellen menee hukkaan suuria määriä koirayksilöitä, jotka oikein jalostettuina olisivat ilona kaikille rodun harrastajille. Teini muistuttaa, että älä koskaan myy pentua sellaiselle kyselijälle, joka ensimmäisenä kysyy, paljonko pentu maksaa. Tuolloin ostaja myös tietää, mitä saa. Hyvät metsästyskoirat Millainen on suomalaisten metsästyskoirien nykytila. Tulevaisuudessa näiden suomalaisten metsästyskoirien suurimpana uhkana on ilman muuta harrastajakunnan ikääntyminen. – Ensimmäisenä tulee mieleen pentujen emän terveys. Suomenpystykorva on Unelma. Millaisiin koteihin. – Kasvattajien tulisi tarkemmin katsoa, kenelle he myyvät pentuja. Mitä koirilla on tarkoitus harrastaa. Ulkomaisessa rekisterissä olevan, Suomeen tuodun koiran rekisteröi Kennelliittoon sen omistaja. Pentueen rekisteröi sen kasvattaja. 87 Todistus alkuperästä . Tällaiselta näyttää terveen ja onnellisen koiran kirmaisu talvisella metsäpolulla. Terveyteen ja käyttöominaisuuksiin kiinnitetään rotujärjestöissä koko ajan huomiota Kennelliiton ohjauksessa. Pekka Teinillä on vankka periaate koirakaupassa. Terveyteen, ulkomuotoon ja käyttöominaisuuksiin panostaminen vaatii tietenkin hieman rahaa, joten hyvät pennut maksavat muutaman satasen enemmän. – Suomenajokoira ja suomenpystykorva ovat nykyään jo niin hyviä koiria kuin ne yleensä voivat olla, Pekka Teini vakuuttaa. Metsästäjiä meillä vielä riittää, mutta koiran ottaminen ja sen kouluttaminen metsästyskaveriksi vie paljon aikaa. Rekisteritodistus on todistus koiran alkuperästä. Puhdasrotuisella koiralla kuuluu aina olla rekisteritodistus. Teini pitää valistusta parhaana lääkkeenä tähänkin ongelmaan. – En myy koskaan pentua sellaiselle ostajalle, joka ensimmäiseksi kysyy hintaa. Todistus sisältää koiran tiedot sekä sukutaulun ja toimii vakuutena siitä, että pentue täyttää Kennelliiton rekisteröintimääräykset. Mihin olosuhteisiin. Tuollaisen henkilön tarkoitusperät koiraharrastuksellensa saattavat olla kyseenalaiset. Yhtä suuri haitta on se, että pennuista voi sukurutsauksen tai resessiivisen periytymisen vuoksi tulla sairaita koiria, jotka syntyvät kärsimään. Pentti Eerikäinen. Muutama satanen sinne tänne on pieni kustannus verrattuna siihen, mitä koira elämänsä aikana omistajalleen tulee maksamaan. Millaista haittaa. – Rotujen terveys on asia, minkä takia pitää olla koko ajan tarkkana kaikissa roduissa. – Kyllä se on kohtuullisen hyvä
Nyt oli kohta joulu tulossa, eikä Aapelilla ollut ketään, jolta voisi lahjan saada ja myös antaa. Aapeli eleli yksin. Se oli tuskallista työtä, mutta eteenpäin päästiin. No ne hommat selvisivät sillä parimetrisellä petkeleellä, jonka Aapeli oli sahannut rannalla. Aapeli vilkaisi nyt Satua tarkemmin ja huomasi oikeastaan vasta nyt tämän naisellisuuden. 88 J oulukuinen päivä valkeni hitaasti. Tyttö ainakin oli talossa. Ei sekään konsti auttanut asiaan. hän huusi Aapelille. Se oli rannasta vahvempaa kuin syvemmältä, mutta ei niin vahvaa, että olisi miehen kantanut. – Kuinkas sinä siellä vielä olet. Aapeli kysyi. Avanto oli laajentunut niin paljon, että vene oli nyt kokonaan veden varassa. Aapeli hiljentyi miettimään asiaa. Ahvenet hän laittoi soututeljon alta ottamaansa konttiin. Pitkällisen pohdiskelun tuloksena Aapeli päätti yrittää päästä katiskan luo työntämällä venettä suksisauvoilla, kun hän itse istuisi veneessä. – Ei tuota ole tullut semmoista ajateltua, sanoi Aapeli. Kylpy ei joutunut kuitenkaan hetkessä. Reikä jäähän oli kuitenkin saatava, että saisi katiskansa pois. Kiukaan lämpeneminen vei reilun tunnin, vaikka ei ollutkaan vielä aivan kylmäksi ehtinyt jäähtyä eilisiltaisen kylvyn jäljeltä. Oli lähdettävä ja kiireesti lähitaloon vaihtamaan kuivaa ylle. Hän oli pitänyt Satua vain lapsuusaikaisena leikkikaverina, eikä ollut huomannut, että Sadusta oli jo ajat sitten kehittynyt aikuinen nainen. Kahdeksan aikaan oli vielä hämärää, eikä se siitä pilvisenä päivänä paljon enää kirkastunut puolipäivänkään aikaan. Sitten matka kotiin, mutta Sadun piti tulla mukaan, että hän toisi Aapelin vaihtamat vaatteet takaisin. Aapeli pani juoksuksi, sillä ei ole hauska olla märissä vaatteissa vaikkakin vielä pienessä pakkasessa. Tultiin lähimpään taloon ja Aapeli heitti varusteitaan Sadun hakiessa hänelle kuivaa päälle. Vene ei päässyt jään päälle kun sauvoilla ei voinut mistään saada työntöpohjaa. Satu ei ollut käynyt Aapelin talossa varsin viiteen vuoteen, joten Aapeli nyt hänelle vähän esitteli ”makuupaikkaansa”, kuten hän sitä nimitti. Paja Kihloihin avannon kautta. Aapelia kiusasi se, että hän Sadun nähden oli yltynyt huolimattomaksi ja pudonnut järveen. Vene alkoi olla jo lähellä rantaa, kun lähitalon Satu tuli katsomaan kalastajaa. Nyt hän huomasi tehneensä virheen. Hän oli vanhempiensa kuoltua jäänyt talon ainoaksi asukkaaksi, vuokrannut pellot naapureille ja itse käynyt läheisellä autokorjaamolla töissä remonttimiehenä. Kuppi oli jäätynyt jäähän kiinni, ja se oli irrotettava ensin jäästä ja tehtävä avanto katiskan nostoa varten. Aapeli lähti katsomaan saunan lämmitystään, ja näki, että siellä oli lämpöä seinällä olevan mittarin mukaan jo 80 astetta. Sopiiko se Sinulle. Hän vaihtaisi vaatteensa vasta saunan pukuhuoneessa, josta Satu saisi ne korjata matkaansa. Mutta nyt sitten halataan, sanoi Satu, ja sitten halattiin, ja lämpimästi. Häneltä nuo naisasiat olivat jääneet jotenkin nuorempana ollessa unholaan, ja nyt alkoi olla kohta jo särvessä, saisiko vielä mistä naisen kainaloonsa. Airoilla ei pystynyt jäätä särkemään, joten se oli tehtävä muilla tavoin. Nyt eivät auttaneet enää suksisauvat, olisi ollut turvauduttava airoihin, mutta ne olivat rannalla. – Sittenhän tässä ollaankin kihlapari. Onneksi siinä ei ollut enää vettä kuin puolitoista metriä, joten Aapeli särki jään ja veti veneen perässään rantaan. hän sitten sai kysyttyä. Oli ollut jo pakkasöitäkin niin, ettei enää päässyt veneellä liikkumaan tavalliseen tapaan, vaan sitä piti työntää pitkin jäätä, jos halusi sen olla turvana hukkumiselta. Ja sitten aivan ajattelemattomuuttaan lisäsi siihen: – Vai olisitko Sinä tullut siihen kaveriksi. Nyt oli sitten talvi tekemässä tuloaan ja jäätänyt järvenlahden niin, ettei Aapeli päässyt katiskalleen. – Etpä tuota ole ennemmin kysynyt, sanoi Satu. – Olisin, vastasi Satu. Mutta mistä ja millä työnnät. Kotiin tultuaan Aapeli kävi laittamassa ensimmäisenä saunan lämpiämään. Aapeli oli jättänyt ne pois veneestä kun näytti siltä, ettei niillä voinut mitenkään kulkua avittaa. Eikä suksista ollut apua, sillä ilman venettä ei jäälle uskaltanut mennä. Ei ollut tähteenä kuin yksi konsti, piti hakata sillä paalulla jää rikki veneen edestä ja koettaa sitten työntää sauvoilla venettä eteenpäin. Aapeli tuli takaisin rantaan ja etsi metsästä käsivarren paksuisen puun, josta katkaisi sahalla pari metriä pitkän pätkän, jonka vei veneeseensä. Lähitalossa olisi ollut Aapelille sopiva tyttö emännäksikin, mutta ei Aapeli ollut häntä vielä ehtinyt kosimaan, jos ei liene muutkaan. Aapeli oli vielä poikamies, tosin jo ensimmäinen sata puolivälissä, mutta vielä emännättä. Aapeli mietti konstia, millä pääsisi katiskansa luo ja takaisin. Katiskassa oli pari kookasta ahventa ja mateenpurri, jonka Aapeli heitti kasvamaan. Aapelin jouduttua saunasta juotiin sitten ”katiskanhakukahvit”, kuten morsian sanoi. Hän haki asunnon puolelta kuivat vaatteensa, sillä päällyshousut saunan seinällä naulassa eivät vielä olleet kuivat. Sitten kotiinpäin. Sinne voi mennä jo saunomaan. Aapeli nosti sen soututeljolle, mutta ei se siinä kestänyt muutoin, kuin piti se paksu puu olla toisen laidan alla. Sauvat olivat kotona, joten piti käydä ne sieltä hakemassa. Sänkykamaria katsellessaan, ja nähdessään siinä kahden hengen nukuttavan sängyn Satu sanoi Aapelille: – Sinulla on tuota sänkyalaa nukkua pitkin tai poikin. – Minulle se käy ensi lauantaina. Aapelilla oli katiska lähellä kyläseudun venevalkamaa, ja siitä hän oli saanut koko kesän ajan kalakeittotarpeet. Mitäpä muuta, vastasi Aapeli ja hutkaisi sillä jäänsärkyporallaan jäähän niin huolimattomasti, että lipesi märällä teljolla seisoessaan, vene keikahti eikä Aapeli saanut mistään kiinni vaan hujahti järveen. Katiska oli noin viidenkymmenen metrin päässä rannasta. Mutta mies oli märkä päätä myöten. Eikös ole tullut nukkumaan käydessä naista ikävä vierelle, kun tuota tilaa näyttää olevan. – Sopii. – Olisitko Sinä tullut, jos olisin kysynyt. Milloinkas me ostetaan sormukset. Avanto oli kasvanut niin suureksi, ettei sauvoille ollut enää paikkaa mistä olisi voinut työntää. Hän meni saunomaan ja vielä rengastamaton morsian kävi laittamaan sulhaselleen kahvia. – Tyhmyyttäni täällä parantelen. Eipä olisi arvannut, että tämä täksi muuttuu. Sauvoilla piti työntää voimalla, että pääsi eteenpäin. Sitten hän työnsi veneen jäälle ja nousi siihen sauvojen kanssa. Siinä saunankiukaan lämpenemistä odotellessa oli aikaa vaikka tarinoida, vaikka Aapeli ei niitä varsinaisia tarinamiehiä ollutkaan. Sauvoissa kun oli terävät piikit, niin ne tarttuisivat jäähän ja hän voisi itse matkustaa veneessä ja työnnellä sauvoilla kuin airoilla kahtapuolin venettä. Veneen paino ei jäätä rikkonut vaikka mies oli veneessä. Kastuneet vaatteensa hän ripustaisi saunaan, seinänauloihin kuivumaan. Aapeli koetteli jään vahvuutta. Katiska ja vene rantaan, ahvenkontti mukaan ja sitten matkaan. Katiska keskellä venettä piti paikkaansa, eikä laskenut ohi kulkemaan. Kylän venevalkamassa oli puolenkymmentä venettä, joista kaikkia ei kesän aikana ollut montakaan kertaa uitettu. Antti O
Tilaus voidaan irtisanoa koska tahansa. p. Määräaikaistilaus 67€ www.lehtiluukku.. Tilauksen voi irtisanoa milloin tahansa, mieluiten kuukautta ennen uuden laskutusjakson alkua. 020 720 9699 SAVIKIEKOT, HEITTIMET www.nastatrap.com SAVO-SET OY Palveluhakemisto Tilaa ASE&ERÄ www.asejaera-lehti.. Kustantajalla on kuitenkin oikeus veloittaa tilaajalta jo saadut lehdet KSL:n 6 luvun 16§:n 6. Karprint Oy:n tilaajarekstereihin tallennettuja tilaajatietoja voidaan käyttää suoramarkkinointiin. Tilaushinnat TILAUSKORTTI Ka rp rin t Oy Van ha Tur un tie 37 1 03 15 HU HM AR I 2 – 2016 7,50 Arvosteli susipolitiikkaa, sai potkut luottamustoimista Suomalaisvalmistajia IWA-messuille Orimattilassa kaksi isoa villisikalaumaa Vaistot ja nopeus valttia jousimetsästyksessä Käytetty pistooli hyvä hankinta Metsästäjille yhä enemmän tappouhkauksia liikettä ja Käytä palvelukorttia, kun NASTAKIEKKO Oy Uudenkyläntie 450, 05510 HYVINKÄÄ Puh. kohdan mukaan (peruuttamisoikeuden puuttuminen). 89 Kestotilaus laskutusjakso 12 kk 60€ Kestotilaus jatkuu automaattisesti valitun laskutusjakson mukaisesti voimassaolevaan kestotilaushintaan. 09-413 97 300 Ase&Erä -lehden kevään 2016 teemat 4/2016 Esitellään aseuutuuksia Erämessut -erikoisnumero 5/16 Metsästyskauden avausnumero Mönkijäuutuudet Koiratutkien ja GPS-paikantimien uutuudet sekä metsästyspuhelimet Metsästyskoiran jahtikauden vahva ravinto ja lisäravinteet Valmiina linnustukseen Turvallisuus ja vakuutukset. tilaukset@karprint.. Tilaukset, peruutukset ja osoitteenmuutokset tulevat voimaan 1-2 viikon kuluessa ilmoituksen saapumisesta. Kyselyt rekisteriselosteesta henkilörekisterilain 11§ mukaiset tarkistuspyynnöt kirjallisina ja allekirjoitettuna Karprint Oy/tilaajapalvelu, 03150 Huhmari
Juhani Karvonen käytännössä kaksivuotiseen, on pari vaihtoehtoa, jotka ovat niittyja lintudianat. Koetoimintaa tehdään myös paljon jotta maistuvuus ja seoksien toimivuus sadaan varmistettua. Riistapellon lannoiteja kasvinsuojeluainekulut ovat huomattavasti vähäisemmät kuin viljanpellossa, eikä esimerkiksi kuivatuksesta synny kustannuksia. Riistapellot ovat viime vuosina kasvattaneet suosiotaan sekä viljelijöiden että metsästäjien keskuudessa. Siemenseokset ovat Sohlbergin mukaan tasalaatuisia. Fasaaneille ja peltopyille tarkoitetuissa pelloissa on tärkeää, että pelto tarjoaa ravinnon lisäksi suojaa. Yksivuotiseen monimuotoisuuspeltoon tuki on 300 euroa hehtaarilta. Osa kasveista tulee olla riittävän korkeita, sanoo toimitusjohtaja Sebastian Sohlberg Riistasiemen Oy:stä. – Aika moni viljelijä on perustanut riistapellon, koska riistapellon viljely ei juuri voi mennä tappiolle päinvastoin kuin esimerkiksi viljanviljely nykyoloissa helposti menee. R iistapellon viljelyllä on muutama vaihtoehto tukirahoituksen puitteissa. 90 Riistapellot kasvattavat suosiota Yksivuotiseen monimuotoisuuspeltoon on muun muassa koristekukkadianaa. Sekoittamalla tai lopuksi lisäämällä kerääjäkasvidiana-seosta kerääjäkasvia kylvätessä saa oivan riistapellon syksylle parhaille peltoaukeille. – Jo siemenkauppalaki velvoittaa siementen hyvälaatuisuuteen esimerkiksi itävyyden ja puhtauden suhteen. Viljelijä säästää kustannuksia ja metsästäjä saa hyvän riistapellon. – Moni riistaeläin tuntuu viihtyvän hyvin hirvidianassa, muun muassa jänikset suosivat riistapeltoja. Metsästäjät haluavat ottaa riistanhoidollista vastuuta entistä enemmän, mikä sekin on lisännyt riistapeltojen suosiota.. Tämän jälkeen muutoksia ei voi tehdä. Viljeljät laativat viljelysuunnitelmansa viimeistään huhtikuussa. Jos metsästäjä tarjoutuu ostamaan kyseistä seosta viljelijälle, hyöty on molemminpuolinen. Samalla voi viljelijälle ehdottaa uutta kerääjäkasvi riistapeltoa. Yksivuotiseen monimuotoisuuspeltoon on kuusi eri seostuotetta, muun muassa hirvi-, peuraja kaurisdianat, sekä maisemaja koristekukkadianat. Viimeiset muutokset voi viljelijäsuunnitelmaan tehdä vielä 15.6. – Metsästäjien kannattaa olla yhteydessä viljelijään heti, koska suunnitelmaa on työlästä jälkikäteen muuttaa. Monimuotoisuuspellolle se on kahdessa vuodessa 300 euroa hehtaarilta. Fasaaneille ja peltopyille tarkoitetuissa pelloissa on tärkeää, että pelto tarjoaa ravinnon lisäksi suojaa. Monivuotiseen monimuotoisuuspeltoon, Riistapelto on myös hyvä maisemallinen toimenpide
415m/s Kanta: 8mm Lataus: 24-28g Haulikoot: 7,5-9,5 Nopeus: max. 418m/s Kanta: 12mm Lataus: 24-28g Haulikoot: 7,5-9 Nopeus: max. 430m/s Kanta: 12mm Speed Elite Steel CP Pegoraro kiekkopatruunat Myös metsästyspatruunoita! Vaihtosupistajat yleisimpiin asemerkkeihin Piippua jatkavia supistajia portattuna ja tavallisena jopa 170mm pituuteen asti Rihlattuja supistajia täyteisille ja muita erikoissupistajia eri käyttötarkoituksiin ”Lontoon 2012 Olympialaisissa voitettu kultaa Gemini-supistajilla” Supistajat ovat valmistettu laadukkaasta kromatusta teräksestä CNC-koneistamalla Gemini-supistajat soveltuvat kaikille haulimateriaaleille 53€ 56€ 62,50€ 58€ /250kpl /250kpl /250kpl /250kpl Sporttac ostajalle Walker’s ampujan lasit kaupanp äälle! (arvo 14,90€) Black Bear & Brown Bear -vastakaarijouset 249€ Valikoimastamme myös valmiiksi räätälöityjä taljajousipaketteja! -taljajouset. 040 410 8890 info@erakala.fi www.erakala.fi Avoinna: Ma-To 9-17 Pe 9-18 La 9-14 Burrel S10HD + SMS Lähettävä riistakamera + 8GB muistikortti 289€ 255€ Yli 150€ arvoisten tilausten toimituskulut veloituksetta! 149€ 129€ 209€ Peltor Sporttac Aktiivikuulosuojaimet Vaihtokuoret: Vihreä, oranssi Laadukkaat matalarekyylipatruunat radalle! Isommissa erissä kysy tarjous! Haulikonpatruunoita joka lähtöön! Training Lataus: 24-28g Haulikoot: 7,5-9,5 Nopeus: max. Soutajantie 12 39500 Ikaalinen puh. 420m/s Kanta: 16mm Lataus: 24-28g Haulikoot: 7-9 Nopeus: max