2 – 2019 8,10 Ahma pahin Suurpedot tappavat vuodessa 30 000 poroa Asemessujen vetonaula SS-miesten sotaretket Kekkonen ampui huteja peurametsällä Shot Show 2019: Lipashaulikkojen rynnäkkö jatkui Luontodirektiivi kieltää varsijousen jahtikäytön Pelätty kultasakaali pian jo Suomessa
Lapsille on oma Muksula. 2019 • Tule tutustumaan eräalan viimeisimpiin uutuuksiin. Paikalla kattava joukko asian tuntijoita, maahantuojia ja myyjiä. • Upeat esiintyjät Aikakone ja Kaukolasipartio sekä juontaja-laulaja Mika Lappalainen luovat huipputunnelmaa. Lapsia viihdyttää iloinen MisseKissa. Eräpubissa voi pitää taukoa. • Kuopio-halli on pakattu täyteen kalastusta, metsästystä, retkeilyä, koiraharrastuksia, luonnossa liikkumista ja erätunnelmaa. • Hae reppuusi parhaat tarjoukset ja tärpit. Laitinen. Tavataan Erätaika 2019-messuilla! /erataika2019 ITÄISEN SUOMEN SUURIMMAT ERÄMESSUT Avoinna pe 10-18, la 10-17, su 10-17 OSTA LIPPUSI EDULLISEMMI N ENNAKKOON: www.savoner amessut.fi/ aukioloajat-ja -liput/ Kuopio-hallissa 26.-28.4.2019 Liput: 15 € ovelta, 13 € ennakkoon, 12 € varusmiehet, eläkeläiset, opiskelijat, 10 € nuoret 12-16v, vapaa pääsy alle 12v. Mukana on myös ME-hanuristi Anssi K. K u va : V il le H e ik k in e n , V ie re m ä Tutustu lisää: www.savoneramessut.fi. Luontoelämyksiä kaikille! 26.-28.4
Laskennan aikana saatiin 126 jälkihavaintoa, joista ahmoja oli 11, ilveksiä 28 ja susia 87. 10 Lieksan susimäärät Lieksassa on yhä enemmän susia. Puhetta oli johtamassa Kauhajoen riistanhoitoyhdistyksen puheenjohtaja Jarkko Latvanen ja hänen vieressään istumassa laskennan koordinoija Jukka Hautala. Tämä tuli selväksi myös Shot Show´ssa esitellyissä käsiaseissa. 62 Shot Show: haulikot Jo viime vuonna Shot Showssa nähtiin kaksikin uutta lipashaulikkoratkaisua. Kuva: Paliskuntain yhdistyksen arkisto Laskennan jälkeen järjestettiin yhteenveto, jossa jokaisen laskenta-alueen metsästäjät kävivät havainnot läpi ja näin tarkennettiin havaintojen määrää ja poissuljettiin päällekkäisyydet. Sen seurauksena yksi metsästysseuroista veti luvan pois. Nokipannukahvit kruunaavat metsästysretken. 54 Oikea nuolen pituus Nuolen pituus kannattaa laittaa kohdalleen vaikka jo ostovaiheessa. Kultasakaaleita on tavattu jo varmuudella Virossa. 70 Satakunnan piiri Metsästäjäliiton Satakunnan piiri on saanut uuden toiminnanjohtajan. 16 Melissa Bachman on Yhdysvalloissa jousimetsästyksen naisikoni. 13 Susipannoitukset Myönnetyt sudenpannoitusluvat ovat aiheuttaneet kuohuntaa. 24 Suomen SS-miehet Tampereen Asemessujen erikoisnäyttely kertoi merkein ja esinein: suomalaiset SS-miehet Saksan joukkojen kärjessä itään. Hirven jousimetsästys voi olla mahdollista jo tulevalla jahtikaudella. 48 38 Teerija jänisjahtiin Teerenpyynti on lähellä Jukka Immosen sydäntä. 35 Kekkosen peurajahdit Metsästäjänäkin kunnostautunut presidentti Urho Kekkonen ei pistänyt parastaan peurajahdeissa Arastalolla. Savukoskella järjestettiin vuonna 2012 mielenosoitus, joka koski valtavia petovahinkoja, leikkauksen alle joutuneita korvausmäärärahoja ja pelkoa elinkeinon jatkuvuudesta. Taajamahirvet sopivat jousimetsästäjän kohteiksi. Helena Manninen viihtyy hyvin metsällä. 45 Direktiivi sanoo ei Varsijousi sopisi kaiken riistan metsästykseen, mutta luontodirektiivi kieltää sen käytön. Näin myös tänä vuonna. Pahimmissa petopaliskunnissa on käytössä Lex Halla, jonka mukaan maksettava korvaus on kolminkertainen. Näin sanoo Metsästäjäliiton järjestöpäällikkö Teemu Simenius. 42 Hirvijahtiin jousella. 59 Shot Show: pistoolit Yhdysvaltojen asemarkkinoilla tapahtuu jatkuvasti uutta. Tänä vuonna lipashaulikoita oli tarjolla jo useampia. 48 Lisää harrastajia Jousimetsästyksen salliminen Euroopassa on tapahtunut tarkoin hiottujen, pääosin EUpohjaisten säännösten myötä. 64 Shot Show: erikoiset Las Vegasin vuotuinen Shot Show esittelee tuhansia aseita ja monin verroin enemmän alan tarvikkeita ja oheistuotteita. On enää ajan kysymys, koska uusi petoeläimeksi luokiteltu koiraeläin saapuu Suomeen. Metsästysasetusluonnos on parhaillaan lausuntokierroksella. 76 Keskipohjan piiri Metsästäjäliiton Keskipohjan piirin uusi toiminnanjohtaja Leena Kangas-Järviluoma harrastaa jousimetsästystä.. Kuhmolainen yrittäjä järjesti elämänsä niin, että pääsee metsälle silloin kun itse haluaa. 3 Sisältö 2/2019 6 16 Suuret porotuhot Jopa 30 000 poroa joutuu vuosittain suurpetojen suuhun Suomessa. 16 Suurpetolaskennat Lähes 700 metsästäjää jalkautui petojen jäljille pohjalaiskunnissa. Veikko Hakkarainen menetti tammikuussa suomenpystykorvansa susille. 14 Kultasakaali Suomeen
Metsämajoituksen varusteet. Talvimetsästäjän varusteet. 6/2019, ilmestyy viikolla 38 HIRVIJAHTI Puukot ja teräaseet. Kyttäys ja naamiointi. Ulkomaiset metsästyskohteet. Metsästyskoiran jahtikauden ravinto ja lisäravinteet. Tekniikka metsästyksen apuna. 09-413 97 340 3/2019, ilmestyy viikolla 17 ASEJA ELEKTRONIIKKAUUTUUDET Metsästysaseiden katsaus. Riistakamerat, GPS, koirapannat ja tutkat. Riistan säilöntä ja pakkaus. Loukkupyynti. Metsästäjän varusteet. Koiran koulutus ja kokeet. Turkisten käsittely. 8/2019, ilmestyy viikolla 49 PIENRIISTA Pienaseet. Metsästyskoiran syksy. @asejaeralehti. Mediamyynti: Ari Hetrzberg ari.hertzberg@karprint.. 7/2019, ilmestyy viikolla 44 METSÄSTYSMATKAILU Peuraja kaurisjahti. Metsästysasut ja jalkineet. Naismetsästäjät: varusteet ja aaseet. Ase & Erä 2019 www.asejaera-lehti.. Riistanhoito. Tähtäimet. Metsästysretket. 4/2019, ilmestyy viikolla 24 MAASTOAJONEUVOT JA METSÄSTYSVARUSTEET Mönkijä, veneet ja kanootit. Jahtisafarit. Tähtäimet ja optiikka. MESSUNUMERO. puh. Riistaruoat. 5/2019, ilmestyy viikolla 33 METSÄSTYSKAUDEN AVAUSNUMERO Vesilintujen metsästys
Jaakko Ojanperästä eräneuvos . Suurelle osalle Lapin asukkaista poro on elämisen ehto. . Venäjällä on todettu kaksi uutta afrikkalaisen sikaruton (ASF) tartuntaa villisioilla. Joudutaan kysymään, miksi Lapin asukkaiden elinoloja halutaan valtion lainsäädännöllä vaikeuttaa. Toinen oli lähellä Suomen rajaa Pietarin ympäristössä sijaitsevalla Leningradin alueella. Me jokainen suomalainen tunnemme pohjoisten kairojemme vähäiset elinolosuhteet. Työtä kuvataan vaikeaksi, koska koiralauman liikkeitä on hankala ennustaa ne liikkuvat sekä Suomen että Venäjän puolella.. 5 PÄÄKIRJOITUS Toimitus: Karprint Oy, Vanha Turuntie 371, 03150 Huhmari, p. Hän on monet vuosikymmenet tehnyt suomalaista metsästyskulttuuria tunnetuksi ympäri maailmaa ja myös hyvällä esimerkillään lisännyt kiinnostusta metsästystä kohtaan. 09-413 97 300 asejaera.toimitus@karprint.fi Päätoimittaja: Juha Ahola Toimitussihteeri: Maija Salmi toimittajasalmi@gmail.com Mediamyynti: Ari Hertzberg p. 09-413 97 340 ari.hertzberg@karprint.fi Tilaukset ja osoitteenmuutokset: Tilaajapalvelu, ma–pe klo 9–15, p. Niiden määrä on meillä hyvän ravinnon vuoksi lisääntyntyt vuosi vuodelta. Valiokunta edellyttää, että valtioneuvosto toimii viipymättä suden siirtämiseksi luontodirektiivin liitteestä IV liitteeseen V. . Edellinen tautihavainto Leningradin alueella on tehty jouluaattona 24. Sekä supikoiraa että minkkiä ollaan muuttamassa rauhoittamattomiksi lajeiksi. Imatran villikoiralaumat . Käytännössä tämä tarkoittaa, että suden suojelustatus häviää. Poliisi on pyytänyt metsästysseuroilta apua villikoirien hävittämiseksi Imatralla. Tänään Pohjois-Suomessa suojeltuna ja vapaana luonnossa liikkuva ahnas peto ahma tappaa kymmeniä tuhansia poroja. Ihmiset eivät ole tasa-arvoisia lain edessä, kun rauhoitetut pedot saavat viedä leivän ankeilla alueilla pohjoisessa eläviltä asukkailta. Maaja metsätalousvaliokunta esittää, että susi siirretään pois suojeltavien lajien listalta. Kustantaja: Karprint Painopaikka: Karprint Oy, Vihti 2019 ISSN 0781-2124 (painettu) ISSN 2489-8694 (verkkojulkaisu) Suurpeto ahma poronhoidon esteenä Lapissa ?. Vastalauseen valiokunnan susiasiaan jättivät kansanedustajat Hanna Halmeenpää (vihr), Tytti Tuppurainen (sd) ja Jari Myllykoski (vas). Kun vajaa kaksituhatta vuotta sitten meidän metsäistä Suomenniemeä aloitettiin asuttaa, oli esi-isiemme tärkein tehtävä taistella merkittivän suurta pentokantaa vastaan. Valiokunta perustelee esitystään sillä, että Suomen ja Venäjän populaation yhteys on kiistaton, vaikka tutkijoiden analyysit eivät viittaa merkittävään tulomuuttoon itärajan takaa. Valtio korvaa suurpetojen aiheuttamista vahingoista osan, mutta merkittävän suurin osa jää asukkaiden vahingoksi. Miksi valtiovalta sallii ahmojen lisääntyvän pohjoisen ja itäisen Suomen alueilla. Suomessa on eletty vahvasti luonnon ehdoilla aina tähän saakka, kunnes eteläisen Suomen lainlaatijat ja päättäjät ovat monelta osin rajoittaneet erityisesti pohjoisilla alueilla asuvien kansalaisten elinmahdollisuuksia. Mutta niiden hävittämä pohjoisen Suomen asukkaiden elämisen mahdollistava poro ei sitä ole. Supi ja minkki rauhoittamattomiksi. Myös idästä vaeltavat sudet aiheuttavat vahinkoa porotaloudelle. Ojanperä on ollut työtehtävissä yli 60 maassa, ja hän on myös kaikissa niissä harrastanut metsästystä.. Ahma on Suomen kansan valitseman eduskunnan toimesta suojeltu. Siinä onnistuttiin. Suden suojelustatus häviää. Parhaillaan lausunnolla ovat tärkeimmät säädökset vieraslajien pyyntivälineistä ja -menetelmistä. Villikoirahavaintoja tehdään Imatralla vuosittain. Pietarissa ASF-tartuntoja . Mahdollisuus säilyttää alueen ihmisillä edes tyydyttävä elintaso poistuu pitkälti ahmojen aiheuttamien porovahinkojen vuoksi. Venäjä on raportoinut tapauksista Kansainväliselle Eläintautijärjestölle OIE:lle. Liitto myös muistuttaa, ettei ole eettistä tappaa naarasta, jolla on poikaset, koska myös minkin ja supikoiran kohdalla on tärkeää säilyttää pesimärauha. Aina Ural-vuoristojen takaa tiedetään ahmojen etenevän kohti länttä vahvan porokannan vuoksi. 09-413 97 300, tilaukset@karprint.fi Tilaushinnat: Kestotilaus 64 euroa/vuosi Määräaikainen 71 euroa/vuosi Ilmestyy 8 numeroa vuodessa. Valiokunta pitää kuitenkin asiantuntijakuulemisten perusteella tulomuuttoa todennäköisenä. Heillä ei ole mahdollisuutta puolustaa porojaan luonnon pahinta ja porojen suurinta vihollista ahmaa vastaan. Ei ole kohtuullista, että suomalaisista osa, pohjoisen kairan vaatimattomissa olosuhteissa elävät kanssaveljemme ja sisaremme ja heidän lapsensa joutuvat elämään ahdingossa ei suuren, mutta ahneen tappajapedon ahman voksi. Ojanperä on maailmanlaajuisesti tunnetuin suomalainen metsästäjä, joka on saavuttanut kansainvälisten metsästäjäpiirien ja metsästysasiantuntijoiden arvostuksen. Metsästäjäliitto pitää tärkeänä, että myös jatkossa minkä tahansa riistatai rauhoittamattoman eläimen lopettaa ammattitaitoinen henkilö, esimerkiksi metsästäjä. Suomen tasavallan presidentti Sauli Niinistö on myöntänyt projektipäällikkö, rakennusmestari Jaakko Ojanperälle eräneuvoksen arvonimen. Ahmakanta on Suomessa lisääntynyt ja yhtenä todennäköisenä syynä tähän pidetään Lapin runsasta poromäärää. Muutokset tulisivat voimaan maaliskuussa. joulukuuta. Metsästysseuroilla on myös poliisin lupa lopettaa villikoiria, kunhan se tapahtuu turvallisen etäisyyden päässä ihmisistä ja asutuksesta. Suurpedot, joista ahma on merkittävin, hävittävät Suomen poronhoitoalueelta vuosittain noin 30 000 poroa
Poikkeuksellisen suurten porovahinkojen eli 2,19 miljoonan euron korvauksen saivat Lex Hallan piirissä olevat Hallan, HossaIrnin, Kallioluoman, Näljängän, Alakitkan, Pohjois-Sallan, Oivangin, Käsivarren, Kyrön ja Paatsjoen paliskunnat. Vuotta aiemmin porovahinkoja korvattiin noin kymmenellä miljoonalla eurolla. Kuva: Paliskuntain yhdistyksen arkisto Jopa 30 000 poroa joutuu vuosittain suurpetojen suuhun Suomessa. Vaikka pedon tappamasta porosta saa isomman korvauksen kuin lihaksi myydystä porosta, ei tarkoituksena ole syöttää poroja pedoille, koska siinä samalla menee elinkeinon. Kumoamisen takana on myös osa Lex Halla -paliskunnista. Valtion petokorvauksissa on huomioitu hävikki maksamalla korvaus kuolleesta tai lopetuskuntoon raadellusta porosta puolitoistakertaisena ja käyttämällä lisäksi vasahävikkikerrointa. S uurpetojen tappamien porojen määrä Suomessa on vuosittain noin 25 00030 000. 6 Paliskunnat toivovat rahan syytämisen sijaan järkeä petopolitiikkaan Ahmivatko ahmat suihinsa perinteisen elinkeinon. Poronomistajille maksettiin 4,69 miljoonaa suurpetojen tappamien porojen perusteella ja lisäksi paliskunnille maksettiin vasahävikkikorvausta noin 1,42 miljoonaa euroa. – Idea poronhoidossa on se, että porokarjassa on siitosporoja, jotka tekevät lisää siitosporoja sekä teurasporoja. Pahimmissa petopaliskunnissa on käytössä Lex Halla, jonka mukaan maksettava korvaus on kolminkertainen. Paliskuntain yhdistyksen hallitus on ehdottanut käytäntöä kumottavaksi, jolloin kaikilla alueilla korvaukset maksettaisiin saman 1,5 kertoimen mukaan. Lex Hallan tilalle kaatolupia Pahimmissa petopaliskunnissa on ollut käytössä niin sanottu Lex Halla, jonka mukaan maksettava korvaus on kolminkertainen. Savukoskella järjestettiin vuonna 2012 mielenosoitus, joka koski valtavia petovahinkoja, leikkauksen alle joutuneita korvausmäärärahoja ja pelkoa elinkeinon jatkuvuudesta. Näistä löytyy vain noin 4 000-5 000 poron jäänteet. Vuonna 2017 suurpetojen porotaloudelle aiheuttamat vahingot nousivat yli 11,2 miljoonaan euroon ja valtion rahat riittivät korvaamaan niistä vain noin 8,34 miljoonaa
Poronhoito on pohjoisen elinkeinoista vanhin. Ahma tekee pahaa jälkeä poronhoitoalueella. 7 . jatkuvuus. Se ei pidä paikkaansa, vaan olemme vailla lisää kaatolupia ja muutosta petopolitiikkaan, vakuuttaa Paliskuntain yhdistyksen toiminnanjohtaja Anne Ollila. Vaikka valtio kompensoi korvausten muodossa poronomistajalle osan petojen tappamista poroista, valtaosa taloudellisista seuraamuksista jää kuitenkin poronomistajan itsensä kannettavaksi. Luonnonlakia ei haluta muuttaa Poronhoitoalueella petojen läsnäolo ei ole uusi asia. Olisi aika lyhytnäköistä yrittää tienata petokorvauksilla. Poronhoito pitää Pohjois-Suomen kylät asuttuina ja elinkelpoisina. Poronomistajat ovatkin Suomessa petojen suojelua käytännössä eniten rahoittava taho.. Poronhoitoalue ulottuu Kainuusta Perämeren pohjukkaan ja siitä ylöspäin Lapin perukoille. Niitä on aina ollut, ja petovahingot ovat luonnollinen osa poronhoitoa. Kuvassa yhdistyksen toiminnanjohtaja Anne Ollila. Sen merkitys pohjoisen kylissä kasvaa entisestään maaja metsätalouden tarjoaman työn jatkuvasti vähentyessä. Poronomistaja tekee konkreettista petojen suojelutyötä tarjoamalla pedoille ravintoa omalla omaisuudellaan. Poroelinkeino on suurin mahdollistaja suurpetojen olemassaololle etenkin pohjoisessa ja idässä, jossa porot ovat petojen pääasiallisin ravinto. Paliskuntain yhdistyksen yksi tehtävä on tuoda esille poronhoidon merkitystä koko Suomelle. Aina kun näistä asioista puhutaan, ihmiset luulevat, että olemme vailla lisää rahaa
Vahinkojen ehkäisyn näkökulmasta seuranta on täysin mahdotonta. Karhukiintiötä on kasvatettu, mutta ei riittävästi. Poikkeuslupia voidaan myöntää vain ahmakannan hoitosuunnitelmassa määritellylle pohjoisen ja itäisen poronhoitoalueen kannanhoitoalueelle, jossa ahman aiheuttamat porovahingot ovat suurimmat. Yksi pala tätä kokonaisuutta on se, että kaikki suurpetoihin liittyvä työ tehdään omalla kustannuksella. Pian petojen syömä perinne Pahin tilanne on poronhoitoalueen eteläisessä osassa sekä itärajan eteläosassa, joissa myös porokarjat ovat pienemmät kuin pohjoisempana. Revittyyn selkään istuvat myös korpit ja varikset nokkimaan tuoretta lihaa, eikä poro pysty niitä häätämään. Meidän näkökulma on hyvin käytännönläheinen – peto kuuluu luontoon ja niitä on aina ollut. Näin on ollut aina ja tulee aina olemaan, eikä meillä ole mitään hinkua luonnonlakia muuksi muuttaa. Ymmärrämme, että ahmoja on vähän, eikä niitä voi ylettömiin tappaa, mutta pikkuisen enemmän niitä pitäisi pystyä vähentämään, Paliskuntain yhdistyksen toiminnanjohtaja Anne Ollila toteaa. Ahma on ratkaisevassa asemassa, koska sen tekemät vahingot ovat suuret ja kahdeksan ahmalupaa on liian vähän. – Etenkin idässä eteläisellä poronhoitoalueella ongelma on näkyvä ja porotalous on vaarassa hiipua. Ahman kohdalla maaja metsätalousministeriön asetuksessa on suurimmaksi sallituksi saalismääräksi metsästysvuodelle 2018–2019 asetettu kahdeksan yksilöä. Karhulle myönnetään vuosittain lupia kiintiömetsästykseen. – Kuolleesta porosta pitää ensin selvittää, mikä eläin sen on tappanut tai raadellut ja yksilöidä peto eli käytännössä täytyy pystyä seuraamaan sen katkeamatonta jälkeä. Osa on jo lopettanut poroelinkeinon. Mutta petokontrolli pitää olla hallinnassa, jotta niiden kanssa mahdutaan samalle tontille asumaan. Petojen tekemät vahingot ovat mittavia, mutta lupakäytäntö tiukka ja työläs. Osittain tätä on jo parannettu ja poistolupia on saatu, eikä niihin kaikkiin ole asetettu kiintiöitä. Riistakeskus arvioi, täyttyykö lupaperusteet ja vaarantuuko kyseisen eläimen suotuisa suojelutaso, mikäli se kaadetaan. – Nykyiseen tilanteeseen ei kukaan ole tyytyväinen. Jos luvan saa, siitä pitää maksaa ja sitten poromiehet lähtevät omalla ajallaan ja omalla kustannuksellaan pyytämään sutta. On laskettu, että poronhoitoalueella petokannan hallinta maksaa yhtä paljon kuin mitä valtio maksaa vahingonkorvauksia. Silloin pystymme paremmin kontrolloimaan petokantoja ja rajoittamaan vahinkojen määrää. 8 Lupakäytäntö tiukka ja työläs P oronhoitoalueella susi kuuluu muusta maasta poiketen luontodirektiiviin liitteeseen V. Kesäisin porot laiduntavat laajoilla alueilla ja eläinten jatkuva vahtiminen on mahdotonta. Lupa perustuu poikkeuksetta vahinkoa tehneen eläimen yksilöintiin, ja sulalla kelillä tämä on todella vaikeaa. Korvauksia varten kuolleesta porosta täytyy todeta pedon jättämät raatelujäljet, mutta varsinkin kesällä merkit katoavat nopeasti raadon mädäntyessä tai kadotessa muiden raadonsyöjien suihin. Sulalla ei pystytä edes toteamaan, mitä pedot saavat aikaan, vaan vasta lumen tultua nähdään mitä laitumilla tapahtuu. – Keskeisillä vasoma-alueilla kuljetaan jonkin verran seurailemassa tilannetta, mutta porot tarvitsevat oman rauhan ja ne häiriintyvät helposti vasomisaikana. n Erja Pekkala – On laskettu, että poronhoitoalueella petokannan hallinta maksaa yhtä paljon kuin mitä valtio maksaa vahingonkorvauksia. Niillä ei ole täällä muuta syötävää, eli poro kuuluu niiden ravintoketjuun, eivätkä ne muuten pärjäisikään. Käytännössä porokarjan omistajalla ei ole mitään mahdollisuutta suojella tokkaansa pedoilta. Sutta on lähtökohtaisesti mahdollista metsästää, mutta ainoastaan poikkeusluvin, sillä kannanhoidollista metsästystä suden kohdalla ei ole. Kuva: Tuomas Semenoff harjoittamisen, ja jälkikasvulle perinteistä elintapaa ei uskalleta enää suositella. Siellä on vielä ihmisiä, jotka taistelevat elinkeinonsa puolesta ja yrittävät tulla toimeen, vaikka tilanne näyttää pahalta, mutta jatkuvuuden suhteen näkymät huolestuttavat, sanoo Ollila. – Tehokkaampi poikkeuslupakäytäntö on oikea linja poronhoitoalueen petopolitiikaksi. Kallista petokannan hallintaa Vaikka porokarjalle vahinkoja tekeville susille on mahdollista saada poistolupa, on sen täytäntöönpano mahdollista lähinnä vain talvisin. Syynä poikkeusluvan myöntämiselle voi olla muun luonnon säilyttäminen, karjatalousvahinkojen ehkäiseminen, yleinen turvallisuus tai sosiaaliset syyt. Talvella raadot löytyvät helpommin. Hyvällä tuurilla peto saadaan kumoon ja sen jälkeen se lähetetään Ruokavirastoon tutkittavaksi. n Usein peto vain raatelee poron, joka jää kitumaan ja kokee tuskallisen kuoleman, ellei omistaja löydä sitä ja lopeta kärsimyksiä. Kun tietyillä alueilla petotilanne muuttuu pahaksi, siihen pitää pystyä puuttumaan, painottaa Ollila
9 . Merikotka ei kuulu kotkakorvausten piiriin, vaikka sen reviirejä on Lapin suurten järvien ja tekoaltaiden alueilla ja sille maistuu kalan lisäksi poronliha. Kotkat tappavat myös aikuisia poroja laskeutumalla niiden selkään ja painamalla kynnet keuhkojen läpi. Usein niiden jäljiltä löytyy iso määrä tapettuja tai eläviä poroja, joilta on syöty mahat täyteen kieliä tai muita parhaita paloja, jatkaa Ollila karua kerrontaa petojen tihutöistä. Ahma vammauttaa porot ja säilöö näin tuoretta ruokaa itselleen. Silloin omistaja tietää, että porolle on käynyt huonosti. n Erja Pekkala. Ahma on tehokas tappaja ja vammauttaja, joka voi suotuisissa lumiolosuhteissa yön aikana raadella jopa 20–30 poroa. Kuva: Tuomas S Palojärvi. Maassa vaanivan saalistajan lisäksi poroja uhkaavat yhä enenevässä määrin myös ilmassa leijuvat petolinnut. – Kuolinkello kertoo, että poro on kuollut ja omistaja pystyy nopeasti toteamaan vahingon. Panta on kallis investointi laittaa isoon määrään poroja, eikä niitä sen vuoksi voi olla jokaisella kaulassa, selventää toiminnanjohtaja Anne Ollila Paliskuntain yhdistyksestä. Uhkaa maasta ja ilmasta Myös koko poronhoitoalueelle levittäytynyt ilves käyttää poroja ravintonaan. Sulan maan aikana sen liikkeistä ei tiedetä. Näin se varastoi itselleen ruokaa, mikä pysyy pidempään sulana ja tuoreena. Kotkalle vasa on helppo saalis, jonka lintu voi lennättää ilmojen halki pesäänsä. Lisäksi karhu tappaa ja syö aikuisia poroja. Ne liikkuvat pitkiä matkoja ja tappavat kun kohtaavat poroja. Karhun jäljiltä poron vasasta ei jää jäljelle karvaakaan. Heikkoleukainen kissaeläin tarvitsee pehmeää lihaa, joten pakkauskaudella se tappaa usein, sillä sen purukalusto ei pysty hyödyntämään jäistä raatoa. Laitteita on käytössä eteläosien pienemmissä porokarjoissa. Se ei toimi petojen seurantapannan tavoin, eikä anna tietoa porojen liikkumisesta. Se vie poroilta silmät ja kielen jättäen ne kitumaan hangelle. Se on semmoinen paikka, mihin ei ole kiva mennä toteamaan yön tapahtumia. Kuva: Benjam Moilanen T utkijoiden mukaan tehokkaimmin poroja ravintonaan hyödyntää karhu, jonka lihantarve on suurimmillaan juuri vasomisen aikoihin. Pahimmilla petoalueilla on käytössä porojen paikanninpantoja, jotka antavat signaalin liikkeen loppuessa. – Susi on erittäin hankala poronhoitoalueella, koska poro ei pääse sitä karkuun milloinkaan. Ahma tehokas teurastaja Eniten poron raatoja löytyy ahman saalistuksen jälkeen. – Ahmoja on eniten Lapissa, missä on isoja porokarjoja. Kulinaristina Suomen toiseksi suurin maapeto nauttii porosta usein vain parhaat palat. Etenkään kesäaikana keväällä syntyneestä vasasta ei jää mitään jälkeä sen kadottua pedon suihin. – Ahma hyppää poron selkään ja puree niskaan halvaannuttaen eläimen. Vasa on voimaton kaikkia petoja vastaan avoimessa maastossa. Se ei pidä paikkaansa, vaan olemme vailla lisää kaatolupia ja muutosta petopolitiikkaan. Korvausten piiriin tulee eniten ahmojen aiheuttamia vahinkoja, koska se tappaa eniten talvella ja kerralla löytyvä määrä on suuri. Tunnetuista maakotkareviireistä noin 90 prosenttia on poronhoitoalueella. Vuonna 2017 valtio korvasi lähes 800 000 euroa kotkien aiheuttamia porovahinkoja. Se ehtii tehdä ison vahingon, ennen kuin kukaan pääsee väliin. Sudelle poro on helppo saalis ympäri vuoden. Kuolinkellot soivat Lapin yössä Porojen kaulassa oleva paikannin – kuolinkello – ilmoittaa, kun poro jää paikalleen. – Aina kun näistä asioista puhutaan, ihmiset luulevat, että olemme vailla lisää rahaa
I hmiset ovat kurkkuaan myöden täynnä eriarvoisuutta. Siitä kertoo jo se, että heti rajan takana Venäjän puolella ammuttiin viime vuonna 226 sutta, kun vuotta aikaisemmin 104. Hakkarainen sanoo, että Lieksassa on tällä hetkellä 25-30 sutta – Luonnonvarakeskuksen mukaan niitä on kahdeksan. Lapset voi päästää pihalle leikkimään vain aikuisen valvonnassa, hirvikoirat pitää ottaa yöksi sisään, hirvenmetsästyksessä ei uskalleta käyttää koiria ja koirakokeihin ei enää riitä tulijoita, summaa jo 65 vuotta metsästystä harrastanut Veikko Hakkarainen. Ei karsasteta sitäkään ajatusta, että kyllä sudellekin noutaja tulee. Ne eivät pelkää mitään, seurailevat ja katselevat isoja koneita. – Motokuskit, joiden työt pyörivät kellon ympäri, kertovat näkevänsä viisikin sutta kerralla. Susitilanne on Lieksassa paikoin hyvin huono. Silloin sudet ovat hyvinkin pelottomia. Asukkaat ovat ihmeissään, että mitä tulee tapahtumaan. 10 Lieksan susitilanne on ollut kolmen viime vuoden ajan äärirajoilla. – Kaikkihan noille Luken luvuille nauravat! Hakkarainen puuskahtaa. Osa on raivona. Tapettujen susien määrä siis kaksinkertaistui, ”Mies istuu lupasysteemien päällä ja on sen takia vihattu” Lieksassa yhä enemmän susia joka sekin osaltaan kertoo susien kasvaneesta määrästä. Pahin tilanne on Hakkaraisen mukaan pimeään aikaan. – Kyllähän täällä tosiaan susia on riesaksi asti! Esimerkiksi Hattuvaarassa niitä riittää. Aivan varmasti Suomessa otetaan asia itse hoidettavaksi, seuraa siitä sitten mitä rangaistuksia. Mitä salametsästystä se on, kun ei muuta vaihtoehtoa enää ole. Kaikilla pitäisi olla Suomessa yhteneväiset mahdollisuudet elämiseen, mutta ne oikeudet on nyt menetetty. – Esimerkiksi Sirpa Pietikäinen ja Merja Kyllönen ovat. Hakkarainen osoittaa sormella EU-parlamentaarikkoja. – Ihmiset ihmettelevät, että mihin tämä johtaa. Päättäjät syyllisiä Mitä lieksalaiset sitten susimääristä ajattelevat
– Kova oli ollut pedolla nälkä, kun oli syönyt kokonaan 12-kiloisen koiran. Palautetta oli satanut suojelijapuolelta eli Suomen Suden ja Tapiolan Facebook-sivuilla. – Jäätteenmäki vastasi, että Suomen eduskunta ja hallitus päättävät niistä, ei EU. Luontoihmiset lähettävät mepeille koko ajan kirjeitä ja saavat nämä puolelleen. Susu oli ollut myös hyvin ihmisystävällinen ja tottelevainen. Mutta luonnettakin oli löytynyt. Olen varmasti tehnyt voitavani, kun koirat on juoksulangasta pantu tarhaan häkkeihin ja silti vahinko tapahtui. si harmaanorjanhirvikoiraa ja yksi jämtlanninpystykorva. – Menin aamulla viemään ruokaa koirille, kun näin lumessa verta. Hakkarainen oli kysynyt kaksi vuotta sitten silloiselta EU-mepiltä Anneli Jäätteenmäeltä, että eikö olisi mahdollista saada susille kaatolupia. Poliisi on ymmärtänyt meitä kun on antanut susien poistolupia, tosin vain pakkotilanteessa. ”Vain panta jäi koirasta jäljelle” n Veikko Hakkarainen on asunut Lieksassa samassa paikassa vuodesta 1972 lähtien. n Maija Salmi. Hyvä periyttäjä Susu-niminen pystykorva oli ollut Hakkaraisella pennusta saakka. Veikko Hakkarainen oli joka tavalla tyytyväinen suomenpystykorvanarttu Susuun, joka koki kovan kohtalon tammikuussa. Hakkaraisella on myös kakpelkästään suojelijoiden puolella. Lisäksi Pertti Salolainen rummuttaa Suomesta käsin susien suojelusta. Sekä poliisi että Lieksan riistanhoitoyhdistyksen toiminnanohjaaja Matti Törrönen olivat käyneet paikalla. – Poliisi on ollut ystävä. Hakkarainen uskoo, että Susu oli pitänyt sisukkaasti ja ärsyyntyneenä puoliaan, kun oli nähnyt suden häkin ulkopuolella. 11 Susu oli osoittautunut erinomaiseksi periyttäjäksi – kuvassa Susun poika Lärvätsalon Rambo hirvijahdissa. Sutta ei ole sittemmin näkynyt. Sillä oli ollut kaksi pentuetta, ja narttu oli osoittautunut hyväksi periyttäjäksi; jälkeläiset ovat Hakkaraisen mukaan toimineet metsällä erinomaisen hyvin. Yhden hän haluaa myös nimetä: Suomen riistakeskuksen julkisten hallintotehtävien päällikön Sauli Härkösen. Poliisia Hakkarainen sen sijaan kiittää. Hakkarainen sanookin Suomen päättäjiä syyllisiksi tilanteeseen, vaikka aina osoitetaan EU:n suuntaan. Ennen kuluvan vuoden alkua ei susia ollut talon pihapiirissä näkynyt – tammikuussa susi oli kierrellyt pihalla parina yönä, sitten päässyt koiratarhaan, jossa oli tappanut 7,5-vuotiaan suomenpystykorvanartun. Pyysin heitä ottamaan niistä tulosteet, jotka on nyt toimitettu poliisin tutkittavaksi. Nyt niiden tarha-aitojen yläreunoissa on piikkilangat ja pärinää pitävät muovinauhat. – Vain panta oli jäänyt jäljelle, Hakkarainen kertoo. Hakkarainen ylipäätään ihmettelee, kuinka täysin asiaa tuntemattomat ihmiset ovat esittäneet neuvoja, miten koiravahingot vältetään. – Se mies istuu lupasysteemien päällä ja on sen takia vihattu. Kun oli saanut koiran metsän puolelle, oli syönyt sen kokonaan. – He ovat hyvin karkeasti arvostelleet, kun vahinko on annettu tapahtua. Susi oli hypännyt kaksimetrisen aidan yli tarhaan, tappanut koiran, vienyt sen tarhasta ja vetänyt sitä osin tietä pitkin noin 400 metrin matkan. Kaupungin keskustaan on matkaa neljä kilometriä. Poliisi tutkii Hakkarainen oli kertonut Susun kohtalosta myös sosiaalisessa mediassa. Jäljistä päätellen susi oli ollut iso, noin 50-kiloinen. Häkissä oli verta ja karvoja, siellä oli otettu yhteen oikein kunnolla. – Tutut soittelivat, että siellä on asiasta karkeita kirjoituksia
Koko maan kissa Ilvestä tavataan koko maassa, mutta sen esiintyminen painottuu alueille, joilla on sille sopivaa ravintoa ja suotuisat saalistusolosuhteet. puolet edellisvuoden lupamäärästä. Ilveskannan laskusuunnan vuoksi Suomen riistakeskus myönsi ilveksen poikkeuslupia kuluvalle metsästyskaudelle vain Painotus luvissa on ilvestiheimmillä alueilla Hämeessä, Satakunnassa, Savossa, Keski-Suomessa, Oulussa, Uudellamaalla ja VarsinaisSuomessa sekä itärajalla Pohjois-Karjalasta Kaakkois-Suomeen. L uonnonvarakeskus arvioi viime vuonna, että Suomessa oli noin 1865–1990 yli vuoden ikäistä ilvestä ennen syksyn 2018 metsästyskautta. Ilveskanta on siten pienentynyt noin parikymmentä prosenttia vuodesta 2017. Poronhoitoalueella ilveksiä on harvakseltaan, ja Pohjanmaan lakeuksilla se ei viihdy, sillä laajat peltoaukeat eivät tarjoa ilvekselle riittävästi metsäistä ja suojaisaa elinympäristöä. – Painotus luvissa on ilvestiheimmillä alueilla Hämeessä, Satakunnassa, Savossa, KeskiSuomessa, Oulussa, Uudellamaalla ja Varsinais-Suomessa sekä itärajalla Pohjois-Karjalasta Kaakkois-Suomeen. – Ilveksen tärkeimpiä saaliseläimiä ovat metsäjänis, rusakko, metsäkauris, valkohäntäpeura, metsäkanalinnut ja jyrsijät. Haastatteluhetkellä helmikuun viimeisellä viikolla, kun metsästyskautta oli jäljellä enää kolme päivää, poikkeusluvilla oli kaadettu 176 ilvestä. Myös ketut ja supikoirat sekä näädät kuuluvat ilveksen ruokalistalle. Edellisen kauden kannanhoidollisten poikkeuslupien määrä oli 424, josta poronhoitoalueen ulkopuolelle 404 ja poronhoitoalueelle 20. Kuluvalle vuodelle vastaavat määrät ovat yhteensä 206, joista 205 poronhoitoalueen ulkopuolelle ja yksi lupa poronhoitoalueelle. Pääasiallisena ravintonaan ilves käyttää piennisäkkäitä, lintuja sekä hirveä pienempiä sorkkaeläimiä. Metsästyskaudella 2017 – 2018 Luke arvioi havaitun noin 332–375 pentuetta, mikä oli noin 22 prosenttia vähemmän kuin vuonna 2016. 12 Kaatoluvat puolittuivat viime vuodesta Ilvessaaliit pienenivät Vuosittain ilveksen kaatolupien käyttöaste on noin 90-95 prosenttia. Vuosittain lupien käyttöaste on noin 90-95 prosenttia, kertoo suurpetovahinkoihin sekä pyyntija poikkeuslupatilastoihin perehtynyt erikoissuunnittelija Harri Norberg Suomen riistakeskuksesta. n Erja Pekkala. Itärajalla jäniseläinten merkitys ilveksen ravinnossa on läntistä Suomea suurempi, sillä siellä pienten hirvieläinten runsaus on huomattavasti läntistä Suomea alhaisempi. Naarasta, jota alle vuoden ikäinen pentu seuraa, ei saa ampua. Ilvekselle on mahdollista hakea myös vahinkoperusteista poikkeuslupaa. Kannanhoidollisilla poikkeusluvilla tapahtuva ilveksen pyyntiaika on poronhoitoalueella lokakuun alusta helmikuun loppuun, sekä muualla Suomessa joulukuun alusta helmikuun loppuun. Ilves puree saalistaan kurkkuun tai niskaan tukehduttaen sen ja saaliin tappopaikalla on harvoin kamppailun jälkiä
Samalla periaatteella myönnetään seuran alueelle muutakin toimintaa, kuten koirakokeita. Lukumäärää ei voi arvioida etukäteen. – Keli täytyy olla lentämiseen soveltuva, ei liian tuulinen eikä liikaa lumipyryä. Vieraslupakäytännöt ovat seuroissa hyvin yleisiä, ja yleisesti seuran puheenjohtajalle tai jollekin muulle henkilölle seurassa on annettu oikeus myöntää vierasluvat yksin. Jos nämä asiat sisältyvät sopimukseen, ei maanomistajilta erillisiä lupia pannoitukseen tarvita. Sen seurauksena yksi metsästysseuroista veti luvan pois. Sosiaalisessa mediassa keskustelu on käynyt kuumana asian ympärillä. Jos löytyy yksi, niin silloin se pannoitetaan, mutta jos löytyy pari, on mahdollisuus saada panta molemmille, kertoo Luken tutkimusprofessori Ilpo Kojola. Susi herättää aina voimakkaita tunteita ja myönnetyt luvat aiheuttivat kuohuntaa, jonka seurauksena yksi metsästysseuroista veti luvan pois. L uonnonvarakeskus on aloittelemassa susien tämän vuoden pannoituksia sekä Itä-Suomessa että Pohjois-Pohjanmaalla. 13. Alueilla voi olla isojakin laumoja, mutta sudet eivät aina liiku yhdessä. Otollisin lumitilanne on silloin, kun tuoreet jäljet näkyvät, mutta lumi ei ole niin vanhaa, että eri ikäisiä jälkiä olisi paljon levällään. n Erja Pekkala – Jos löytyy yksi, niin silloin se pannoitetaan, mutta jos löytyy pari, on mahdollisuus saada panta molemmille. Riippuu siitä, miten sudet liikkuvat pannoitukseen luvallisilla alueilla ja mikä siellä on lumitilanne. Lupakiista roihahti Myrskyä vesilasissa aiheutti erään metsästysseuran antama pannoituslupa, jossa sosiaalisen median viestien mukaan oli ristiriitaa, kenellä seurassa on oikeus myöntää vastaava lupa. Kuka saa antaa seurasta pantapäätöksen. – Eletään tilanteen mukaan. Onko pelättävissä, että pannoittajia tullaan häiritsemään työssään. Susien pannoituslupa on seuroille haastava, koska osa maanomistajista on jyrkästi pannoituksia vastaa, mutta osa maanomistajista taas on pannoitusten kannalla. Ainoastaan lupa moottoriajoneuvolla maastossa liikkumiseen tarvitaan siinäkin tapauksessa. Pannoitusta varten Luke tarvitsee metsästysseuroilta niin sanotun vierasluvan. Se kuinka monta sutta saa pannan kaulaansa, riippuu monesta tekijästä, joista vaikuttavin on sää ja lumiolosuhteet. Seuralla voi olla jopa yli sata vuokrasopimusta, joten jokaista maanomistajaa on vaikea asian tiimoilta tavoitella. Vääntö vesitti myönnetyn luvan Myönnetyt sudenpannoitusluvat ovat aiheuttaneet kuohuntaa. Nukutettu susi siirretään hiihtäen paikalle, jossa sudesta otetaan DNA-näytteet, sekä asetetaan lähetinpanta kaulaan. Keli määrää tahdin Pannoituksessa susi nukutetaan helikopterista ammuttavalla nukutusnuolella. Itä-Suomessa pannoituksia jatketaan valtion mailla. Mutta koska asia on niin kiistanalainen, olisi hyvä ottaa mukaan seuran hallitus päätöstä tekemään, ja jos hallitus ei ole varma asiasta, voi se kutsua vuosikokouksen koolle. Käytännössä metsästysseuralle on tärkeää toimia hyvässä yhteistyössä maanomistajien kanssa, jotka vuokraavat metsästysoikeuden seuralle, sanoo järjestöpäällikkö Teemu Simenius Suomen Metsästäjäliitosta. Pannoitukseen soveltuva maasto on sellainen, jossa on riittävän avoimia alueita, joita Pohjois-Pohjanmaan asuttujen jokilaaksojen ulkopuoliset suoalueetkin ovat. Pohjois-Pohjanmaa oli läntisen Suomen ainoa maakunta, jonne metsästysseuroilta heltisi pannoituslupia. Työhön osallistuu kourallinen Luken väkeä sekä paikallisia, jotka avustavat vain susien paikantamisessa. – Mahdoton sitä on arvioida, mutta en usko, että mitään sellaista riskiä on olemassa, eikä koskaan aikaisemminkaan ole mitään vakavaa tapahtunut, Kojola toteaa. – Periaatteessa pannoitus on sama asia kuin vieraskortin myöntäminen, joten puheenjohtaja voi myöntää luvan, jos puheenjohtajalle on annettu siihen oikeus. Pannoitusta varten Luke tarvitsee metsästysseuroilta niin sanotun vierasluvan. Seuroilla on erilaisia sopimuksia maanomistajien kanssa ja riippuu sopimuksen sisällöstä, onko vieraslupia mahdollista myöntää, sekä onko alueilla suurpetojen metsästäminen sallittua
Suomen puolella uskotaan, että on enää ajan kysymys, koska uusi petoeläimeksi luokiteltu koiraeläin saapuu Suomeen. – Kultasakaali on levittäytynyt hyvin laajalle alueelle. Käytännössä se on aivan eri laji ja enemmän sukua sudelle kuin kultasakaalille, muistuttaa Luonnonvarakeskuksen tutkimusprofessori Ilpo Kojola. Kuva: Ilpo Kojola. K ooltaan kettua vankempi ja sutta selvästi pienempi kultasakaali on tyypillinen koiraeläin. Se on muodostanut siellä peIntiassa, Kanhan kansallispuistossa kuvattu sakaali, joka pureskelee sambar-hirven jäännöksiä. Laji on vakiintunut Balkanilla ja Itä-Euroopassa. Täytyy muistaa, että kultasakaali on euroaasialainen laji. 14 Virossa tiettävästi parikymmentä paria Kultasakaali matkalla Suomeen Kultasakaaleita on tavattu jo varmuudella Virossa. Se käyttää ravintonaan monipuolisesti pieniä hirvieläimiä, etenkin niiden vasoja, jäniseläimiä sekä pikkunisäkkäitä. Populaatio Viron länsirannikolla Kultasakaali on levinnyt Viroon kymmenkunta vuotta sitten. Afrikassa on sakaaleja, mutta ne ovat hyvin kaukaista sukua kultasakaalille
Tosin niitä käyttää ravinnokseen myös kettu, joka on kannaltaan runsas. – Ei se ainakaan mikään yllätys olisi. ”Tutkimustietoa ei juuri ole” Kultasakaalin edullisimmat elinpaikat ovat vähälumiset alueet. Haitallisten vieraslajien ei haluta vahingoittavan alkuperäisluontoamme tai lajistoamme, joten niistä halutaan päästä eroon. Kojola pitää epätodennäköisenä sen menestymistä vahvan lumen alueilla. Pietarin kauttaSuomeen Vaikka Viroon on lyhyt matka meren yli, ei Kojola pidä mahdollisena, että sakaali pääsisi levittäytymään Suomeen Suomenlahden yli. 15 Kultasakaali lainsäädännöllä riistalajiksi . Eduskunnan maaja metsätalousvaliokunnassa on parhaillaan käsittelyssä lakiesitys, jossa kultasakaali säädettäisiin metsästyslaissa riistaeläimeksi. – Aina, kun joku eläin siirtyy uuteen elinympäristöön, on vaikea spekuloida, mitkä sen vaikutukset ovat uudessa ympäristössä. n Soili Kaivosoja. Sisämaa on susien aluetta ja on sakaalille siinä mielessä riskialttiimpaa seutua, sillä se saattaa joutua siellä susien saaliiksi, Kojola kertoo. Tosin luonnonilmiöistä puhuttaessa on aina uskaliasta arvioida todennäköisyyttä, Kojola korostaa. Toisaalta se voisi vaikuttaa vesilintutilanteeseemme, mutta toisaalta virolaisten metsästäjien arvioiden mukaan supikoira ei viihdy kultasakaalin kanssa, joten sillä voisi olla jopa positiivisiakin vaikutuksia. Sakaalin ulkomitat eivät poikkea paljon isosta ketusta. – Lajin menestyminen riippuu ennen kaikkea siitä, miten runsaan ja tiheän kannan se voi muodostaa sekä miten kantaa säädellään. Vaihtoehdoksi jää, että ne kiertäisivät Suomenlahden pohjukan kautta. Kojola on saanut tutkittavakseen joitakin yksittäisiä yhteydenottoja sekä riistakamerakuvia. Sisämaassa, paksulumisilla alueilla sitä ei ole. – Sakaalin ekologiset vaikutukset pohjoisissa oloissa ovat kuitenkin täysin spekulatiivisia, koska tutkimustietoa ei juurikaan ole, Ilpo Kojola muistuttaa. Se on kuitenkin huomattavan vankka kettuun verrattuna ja sen olemus on painavampi ja jykevämpi. Bulgariasta Viroon Suomessa kultasakaalista ei ole toistaiseksi saatu yhtään varmistettua havaintoa. Mutta se on toki niiltä täysin mahdollista ja se vaikuttaa todennäköisyyteen, että ne tulevat jossain vaiheessa myös Suomeen. Suden tapaan perhelaumoissa elävä kultasakaali on tehokas lisääntyjä, joka saa keskimäärin 4–6, mutta joskus jopa 12 pentua. – Lukuja viime vuodelta ei ole vielä käytössä, mutta pari vuotta sitten Viroon syntyi 11 pentuetta. – Kun ottaa huomioon sakaalin valtaisan leviintymiskapasiteetin, voidaan todeta, että ne voivat kulkea kauemmaskin. – Ne ovat kuitenkin jo todella lähellä, joten levittäytyminen Suomeen ei yllättäisi. simäpopulaation ja tiedossa on, että Virossa elää toistakymmentä sakaaliparia. – Sakaali on levittäytynyt rannikkoalueelle ja sitä tavataan Tallinnan länsipuolella. Se on Kojolan mukaan kaksipiippuinen asia. Virossa kannan kokoa säädellään metsästämällä. – Metsästyslaissa olevat supikoira, minkki, pesukarhu ja rämemajava siirretään pois metsästyslaista eli jatkossa ne ovat vieraslajeja koskevan lainsäädännön alaisia lajeja ja niitä kohdellaan käytännössä kuin metsästyslain rauhoittamattomia lajeja. Virossa levittäytymissuunta on ollut Viron länsiosat, joka on hyvä uutinen Suomeen levittäytymisen kannalta. – Suomenlahti on heikosti jäässä, eivätkä ne todennäköisesti lähtisi ylittämään rannatonta ulappaa. – Se, minkälaisia vaikutuksia se aiheuttaisi luonnossamme, riippuu siitä, minkälaisen kannan se pystyisi muodostamaan ja miten se menestyisi meillä. Kultasakaali ei ole ainoa muutos metsästyslain riistaeläinluettelossa. – Kultasakaali olisi Suomeen levittäytyessään tulokaslaji ja sen vuoksi se halutaan jo ennakkoon säätää metsästyslaissa riistaeläimeksi. Mikäli niitä on harvakseltaan siellä täällä, isoja ongelmia ei synny, mutta jos niitä tulee paljon niin totta kai se vaikuttaa negatiivisesti esimerkiksi vesilintujen poikastuottoihin. Virossa tiettävästi parikymmentä paria Kultasakaali matkalla Suomeen Uuden eläinlajin selviytymismahdollisuudet uudessa ympäristössä ovat vain arviointia. Hyvät ja huonot puolet Minkälaisia ongelmia sakaali sitten toisi tullessaan Suomen luontoon. On olemassa myös riski, että se risteytyy susien kanssa, kertoo Maaja metsätalousministeriön erityisasiantuntija Jussi Laanikari. Etelä-Suomessa on paljon samankaltaisia alueita kuin Viron rannikolla, mutta myös eroja on. Sakaali erottuu suhteellisen helposti ketusta. Sakaalin levittäytyminen Suomeen voisi olla myös haitta metsäkauriin menestykselle, sillä sakaalille sopivaa ravintoa ovat erityisesti metsäkauriin vasat. Keski-Euroopasta saatujen tietojen perusteella kultasakaali voi verottaa luonnonvaraista eläimistöä ja etenkin linnustoa muiden pienpetojen ohella. Silloin niiden pitäisi kiertää sekä Tallinnan kaupunkialue että toisaalta Pietarin hyvin laaja urbaanialue. – Kyse on ollut kuitenkin näissä tapauksissa ketusta. Kojola ei pidä mahdottomana, että sakaali leviäisi myös Suomeen. Kun Virossa havaittiin ensimmäinen sakaalipariskunta, olivat lähimmät lisääntymisalueet silloin Bulgariassa
Itse reviirit ulottuvat havaintopaikasta eri suuntiin laajalle alueelle. Reviirit rajoittuvat usein isoihin teihin ja sudet merkkaavat reviiriensä rajoja. Merkitty alue ei tarkoita susien reviiriä, vaan aluetta, josta jäljet ovat löytyneet ja missä sudet ovat ahkerasti liikkuneet. 16 Pohjalaiskunnissa hankitaan susitietoa oman väen tarpeisiin Lähes 700 metsästäjää jalkautui petojen jäljille Karttaan on merkitty alueet, joista jäljet löytyivät. – Jälkien etsijöinä toimivat jokaisen metsästysseuran metsästäjät alueillaan. Alueen metsästäjät kirjasivat viikonlopulle ajoittuneen laskennan aikana 126 jälkihavaintoa, joista ahmoja oli 11, ilveksiä 28 ja susia 87. L askennan ja siitä tehdyn yhteenvedon perusteella toteamme, että alueella on kahdeksan ahmaa, 25 ilvestä, joista pentueita kolme, sekä 38 sutta, joista laumoissa elää 29. Todellisuudessa useimmat käyttivät aikaansa enemmän, sillä työ aloitettiin jo perjantaina vanhojen jälkien merkitsemisellä. Susilla havaittiin myös kiimatiputtelua, kertoi laskennan koordinoijana toiminut Suomen Metsästäjäliiton Pohjanmaan piirin puheenjohtaja Jukka Hautala. Susilaumoja alueelta löytyi neljä ja uusia pareja oli muodostunut kolme. Jälkien ja suurpetojen kappalemäärän tarkastajina toimivat riistanhoitoyhdistysten suurpetoyhdyshenkilöt, jotka kävivät tarkistamassa sekä mittaamassa ilmoitetut jäljet, ja tallensivat havainnot Tassujärjestelmään, kuvaili Hautala laskennan toimintamallia. Rapo-Po3 -hirvitalousalueella, joka sijoittuu Isojoen, Karijoen, Jalasjärven, Jurvan, Kauhajoen, Kurikan, Laihian, Lapväärtin, Maalahden, Närpiön ja Teuvan alueille, laskettiin suurpetojen jälkiä. Tapahtumaan osallistui 679 metsästäjää. Mikäli arvioidaan jokaisen laskijan käyttäneen tehtävään omaa aikaansa parin tunnin verran, saadaan kokonaistuntimääräksi 1358, joka muunnettuna on 170 työpäivää. Petolaskennassa oli lisäksi mukana Parkano-Karvian ja Ilmajoen riistanhoitoyhdistykset. Varsinainen laskentapäivä oli lauantai ja seurantaa tehtiin lisäksi sunnuntaina sekä tarvittaessa alkuviikosta. Hautalan mukaan erittäin olennainen seikka oli jälkien rengastaminen ja seuranta jälkikäteen.
Laskennan jälkeen järjestettiin yhteenveto, jossa jokaisen laskenta-alueen metsästäjät kävivät havainnot läpi ja näin tarkennettiin havaintojen määrää ja poissuljettiin päällekkäisyydet. 17 . Kuva: Markku Haapaniemi – Laskennan ja siitä tehdyn yhteenvedon perusteella toteamme, että alueella on kahdeksan ahmaa, 25 ilvestä, joista pentueita kolme sekä 38 sutta, joista laumoissa elää 29. Tässä muutamissa kohdissa onnistuttiin hyvin, mutta seurantajakson aikana osasta moteista tuli ulos enemmän jälkiä kuin motitukseen meni. Lunta jouduttiin odottamaan Suurpetokantojen kehitys kyseisellä alueella on ollut jyrkästi noususuhdanteinen jo neljän vuoden ajan. Vuoden 2018 vastaavat luvut olivat jo 4609 ja 3975. Uusi lumi paljastaa kulkijat. Erityisesti susimäärät ovat olleet kasvussa. Vuonna 2015 suurpetohavaintoja tehtiin 1401, joista susia oli 302. – Jäljet pyrittiin saamaan mottiin, ettei niitä laskettaisi moneen kertaan. Puhetta oli johtamassa Kauhajoen riistanhoitoyhdistyksen puheenjohtaja Jarkko Latvanen ja hänen vieressään istumassa laskennan koordinoija Jukka Hautala. Siitä syystä motin seuranta olikin tärkeä. Kyseisellä hirvitalousalueella laskettiin suurpedot myös vuoden
– Riistakeskuksessa luotamme vakioituihin riistalaskentamuotoihin, kuten esimerkiksi riistakolmioihin, hirvihavaintoihin ja Tassu-järjestelmään, ja haluamme niitä edelleen kehittää yhdessä metsästäjien kanssa. – Tällä laskennalla on se tarkoitus, että metsästäjät ja varsikin metsästyskoirien omistajat tietävät, millä alueella on laumoja ja mahdollisia tulevia uusia laumoja. Tämän vuoksi riistakeskus voi olla mukana vain laskennoissa, joiden suunnittelussa, toteutuksessa ja tulosten analysoinnissa on mukana Luonnonvarakeskus tai jokin muu riippumaton tutkimuslaitos. Asukkaiden ja varsinkin lapsiperheiden on hyvä tietää millä alueilla on mahdollisuus törmätä susiin. tammikuuta, jolloin oli ensimmäistä kertaa samanaikaisesti uusi lumi lähes koko laskenta-alueella. 18 ”Suomalainen riistatieto maailman parasta!” J urvan riistanhoitoyhdistys teki aloitteen, jossa ehdotettiin Luonnonvarakeskuksen sekä Suomen riistakeskus Pohjanmaan osallistumista jälkilaskentaan. Kentältä on kuulunut murinaa siitä, että riistahallinto ei kutsuista huolimatta ole lähtenyt mukaan metsästäjien organisoimaan operaatioon. Pentutuotto ei ole löydetyissä havainnossa samalla tasolla kuin vuosi sitten, summasi Hautala laskennan tulosta. Erilaisia arvailuja syistä on kuulunut, ja somekeskusteluissa on tilannetta verrattu myös taannoiseen ilveslaskentaan, jossa tupsukorvan kanta-arviota korjattiin jälkilaskennalla. Meidän näkemyksemme mukaan suomalainen riistatieto on maailman parasta ja sitä käytetään kantojen hallintaan ja metsästykseen joustavasti ja ajantasaisesti. Tuolloin susia todettiin olleen 44 yksilöä. Tämä on ymmärrettävää, koska he perustavat asetuksensa sekä poikkeuslupakiintiönsä tehtyihin kanta-arvioihin, Nurmi tähdentää syytä poisjäämiseen laskennoista. Sen pohjalta kanta-arviot ovat tarkentuneet, toteaa riistakeskuksen riistatalouspäällikkö Jarkko Nurmi. Nyt laskenta tehtiin 19.-21. Luonnonvarakeskus antaa kanta-arvion keväällä, eikä tällä laskennalla ole vaikutusta poikkeuslupien myöntämiseen. Suomen riistakeskus tekee sen kanssa tiivistä yhteistyötä riistatiedon saannin varmistamiseksi. Lisäksi näyttää siltä, että hyvin toimiva ja riittävän tiheä petoyhdyshenkilöverkosto on koko ajan tuottanut samankaltaista, tarkkaa kantatietoa kuin mihin lumijälkilaskennoilla päästiin, Nurmi toteaa. – Viimevuotiseen laskentaan verrattuna ilvesja ahmahavainnot lisääntyivät vähän, mutta vastaavasti susihavainnot laskivat hieman. Tällä hetkellä panostetaan havaintojen kattavuuden ja laadun parantamiseen, suden DNA-näytekeräykseen ja pantaseurantaan. Riistakeskuksesta kerrotaan, että kyseinen ilveksen jälkilaskentaoperaatio tehtiin vuosina 2012-2013 yhdeksän riistakeskuksen alueella. Riistahallinto kiittää talkoista Luonnonvarakeskus hoitaa Suomessa suurpetokantojen seurantaa ja arviointia. – Erityistä tarvetta vastaaville laskennoille ei tällä hetkellä ole, sillä uusi teknologia on tuonut lisätarkkuutta kannanarviointiin. – Emme missään tapauksessa epäile metsästäjien kykyä tunnistaa jälkiä, mutta tuollaisena totaalilaskentana tehty hanke on todella raskas, mikäli se tehdään sillä tarkkuudella, miten muun muassa maaja metsätalousministeriö vaatii kannanarviotöitä tehtävän. Ministeriö asettaa vaatimukset Riistakeskuksesta kerrotaan, että hyvien laskentaolosuhteiden lisäksi suurpetojen lumijälkilaskennat vaativat perusteellisen suunnittelun, laskentaorganisaation kouluttamisen ja tulosten analysoinnin ja ne ovat usean vuoden aikana toteutettavia mittavaa resursointia vaativia hankkeita. – Tuhansien koulutettujen laskijoiden organisaation lisäksi laskenta vaatii onnistuakseen riittävästi lunta ja optimaaliset eläinten jäljittämisolosuhteet. Näistä syistä riistakeskus on linjannut, että heiltä osallistutaan laajoihin suurpetojen lumijälkilaskentoihin vain poikkeustapauksissa. ?. Yli kuukauden erolla voi olla merkitystä laskennan tulokseen, sillä on tiedossa, että nuoret sudet lähtevät usein jo joulukuulla vaeltelemaan uusille alueille. Laskenta ei ole kanta-arvio Laskennan tavoitteena on tuottaa tietoa metsästäjille, karjankasvattajille ja muille asukkaille. n Erja Pekkala – Varsinkin lapsiperheiden on hyvä tietää millä alueilla on mahdollisuus törmätä susiin. Siihen osallistui 11 000 laskijaa ja laskennan aikana motitettiin 429 ilvespentuetta. Karjankasvattajat saavat saman tiedon ja voivat valmistautua seuraavaan laidunkauteen ennakkoon anomalla petoaitatarvikkeita riistakeskukselta. Käytettävän laskentamenetelmän ja tulosten analysoinnin on kestettävä kriittinenkin tarkastelu. Riistakeskuksen linjauksen mukaan suurpetokantojen seurannassa on keskeisellä sijalla hyvin toimiva petoyhdyshenkilöverkosto. Suomen riistakeskus ja Luke kouluttavat petoyhdyshenkilöitä yhteistyössä. Tällaisia olosuhteita ei useana peräkkäisenä talvena sattunut viikonlopulle ollenkaan, joten ilveksen laskentoja jouduttiin perumaan. Onnistuneista laskennoista saatiin kuitenkin huima määrä tietoa ilveskannasta. Kaikki pohjautuu metsästäjien talkootyöhön, josta olemme äärimmäisen kiitollisia ja tuemme sitä parhaamme mukaan pienten resurssiemme puitteissa, Nurmi sanoo. Kanta-arviot perustuvat karhulla ja ilveksellä perheryhmien määrittämiseen petoyhdyshenkilöiden keräämästä havaintoaineistosta sekä sudella laumojen ja parien määrän selvittämiseen. 2017 joulukuussa; silloin laskentoihin päästiin lumitilanteen takia kuluvaa vuotta aiemmin. Riistatalouspäällikkö Jarkko Nurmi selventää syitä, miksi riistahallinnon edustajia ei lähtenyt mukaan suurpetojen jälkilaskentaan. Hautala korosti, ettei kyseessä ole virallinen kanta-arvio. Aluksi heikkoja lumiolosuhteita pidettiin poikkeavina, mutta voi olla paremminkin kyse uudesta normaalista. – Tuhansien koulutettujen laskijoiden organisaation lisäksi laskenta vaatii onnistuakseen riittävästi lunta ja optimaaliset eläinten jäljittämisolosuhteet. Tämä johtuu osittain myös siitä, että painopiste susissa on siirtynyt laskenta-alueen eteläosaan ja Pohjois-Satakunnan pohjoisosiin. Susikannan arvioinnissa havaintoaineistoa täydennetään DNA-näytekeräyksellä ja GPS-pantaseurannalla
Lähimmät laumat sijoittuivat Laihialle, Jurvaan ja vanhaan Kurikkaan. – Vähän pelkäsin, miten asiaan suhtauduttaisiin, mutta vastaanotto oli hyvää. Nyt saatiin kokoon hädin tuskin reilu kymmenen koiraa. – Olen ollut Ilmajoen riistanhoitoyhdistyksen toiminnanohjaajana nyt kuusi vuotta. Hirvikoirien sitkeyskoe Kuutamohakut katkaisi pitkät perinteensä ja sitä ei Laskennassa mukana olevat henkilöt ovat tottuneet tarkastelemaan riistan jälkiä sekä seuraamaan niitä. Ilmajoella on ainakin vielä säästytty susien tekemiltä kotieläinvahingoilta ja ravinnoksi on riittänyt luonnon ruokapöytä.. Kuva: Markku Haapaniemi järjestetty susitilanteen vuoksi viime syksynä. Pekkanen kertoo, että suhtautuminen laskentaan oli pääosin positiivista ja vain muutama metsästäjä epäili laskennan hyötyjä. 19 Pihakäynnit kasvussa Ilmajoella – Viitisen vuotta sitten susista tehtiin satunnaisia jälkihavaintoja ohikulkijoista, sitten havainnot kaksinkertaistuivat ja vuonna 2018 havaintoja kirjattiin jo 66. Kuva: Markku Haapaniemi Suurpetojen jälkilaskennassa saatiin havaintoja petojen käyttämästä ravinnosta. Keli oli kuitenkin haastava, eivätkä eläimet välttämättä liikkuneet. Kommentteja on tullut monesta suunnasta, ettei koiria haluta tuoda kokeeseen susialueelle, Pekkanen harmittelee. n Erja Pekkala I lmajoelta suurpetojen jälkilaskentaan osallistui kymmenen ryhmää, joissa jokaisessa oli mukana 4-12 jälkien laskijaa. Haastavinta on suden jälkien erottaminen muista eläimistä. Ilmajoella susien saapuminen alueelle on jo häirinnyt metsästyskoiraharrastusta. Meillä pihakäynnit ovat olleet nousussa, joten ainakin täällä havaintoja vielä merkataan. Luonnonvarakeskuksen (Luke) vuoden 2018 keväällä tekemän suden kanta-arvion mukaan Ilmajoki oli lähes susivapaata aluetta. – Päätöspalaverissa hämmästeltiin, ettei susia löytynyt yhtä paljoa kuin edellisessä laskennassa. Uskon, että laskenta tehdään vuoden päästä uudestaan. Pehmeässä lumessa tämä vaatii harjaannusta ja mittanauhaa. Laskennasta nähtiin olevan hyötyä paikallisille ihmisille ja tavoitteena on toistaa laskenta myös seuraavana talvena. Onko öisellä nevalla tanssittu susien kesken. Viitisen vuotta sitten susista tehtiin satunnaisia jälkihavaintoja ohikulkijoista, sitten havainnot kaksinkertaistuivat ja vuonna 2018 havaintoja kirjattiin jo 66, toteaa Mika Pekkanen. Varmasti osittain laajemmassa mittakaavassa tarkasteltuna into varsinkin susien määrien tarkasteluun on hiipunut, eikä nähdä enää hyödylliseksi merkata havaintoja Tassuun. – Meillä on järjestetty jo lähes kolme vuosikymmentä pystykorvien kansainvälinen linnunhaukkukoe, jossa parhaimmillaan oli yli 40 ilmoittautunutta koeryhmää. Osallistujapulaa on havaittu myös muissa kokeissa. Mika Pekkanen totesi, että pellolla ei ollut juossut susi, vaan kettu ja ajokoira. Kunnassa on kuitenkin tehty susihavaintoja jo useamman vuoden ajan, ja nyt laskennassa löytyi yksi susipari sekä susien tappama peura sekä syöty hirvenvasa juuri Ylistaron rajan puolelta. Ilmajokiset osallistuivat laskentaan ensimäistä kertaa
K eräilyä aloitteleville ei ole tiedossa muutoksia nykyiseen käytäntöön, muuta vanhoille keräilijöile voi tulla mutkia matkaan. Luvitus piti tehdä jo viime joulukuun alkuun, mutta ohjeita ei kuulunut. Ase deaktivoitava ehkä uudestaan Salldenin mukaan yksi pelko ke. Lupamenettely on jo nyt kirjavaa. Uuden aselain mukaan entistä suurempi määrä osia tulee luvanvaraisiksi, mikä tuottaa ongelmia etenkin kokeneille keräilijöille. – Poliisihallitus ei ole vieläkään saanut aikaiseksi luetteloa niistä osista, jotka olisivat luvanvaraisia. Toivottavasti aikaa vain jatketaan, mikä sopii ainakin keräilijöille. Tosin kaikki tuntuu olevan edelleen pahasti auki sen suhteen, mitkä aseiden osat esimerkiksi tulkitaan luvanvaraisiksi, sanoo Suomen asehistoriallisen seuran puheenjohtaja Esa Salldén. 20 Tampereen messuilla aseharrastus kiinnosti myös nuoria Uusi aselaki ei lupaa helpotusta keräilijöille Asekeräily saa uusia haasteita, kun aselakiin valmisteilla olevat tiukennukset astuvat voimaan kenties jo tänä keväänä. Joulukuussa aikaa pidennettiin puolella vuodella, mutta toukokuu on tulossa loppujen lopuksi aika pian, eikä luetteloa kuulu. – Esimerkiksi Sisä-Suomen poliisipiirissä osien luvitusta kannustettiin poliisin ohjeella keräilijöille, mutta tilanne ei ole yhtä valoisa joka puolella maata