2 – 2018 7,90 Pienpetorallissa saatiin saaliiksi 150 supikoiraa Luontoväki tehtailee valituksia Hankalat susiluvat Nuorten vaikea päästä mukaan Metsästäjät ikääntyvät Pikakivääri Emma ja Winchesterit Tampereen messuilla Simulaattorilla onnistuu: Sisätiloissa karhujahtiin Kupariluoti korvaamassa pian lyijyn Peuroja kaadettiin ennätysmäärä
puh. Riistaruoat. Tähtäimet ja optiikka. MESSUNUMERO. Talven alusasut. Naismetsästäjän aseet ja varusteet. Eläinten täyttäminen ja turkisten jatkokäsittely. Loukkupyynti. Ase&Erä -lehden vuoden 2018 teemat 3/2018, ilmestyy viikolla 17 Aseja elektroniikka uutuudet. Puukot ja teräaseet. Ulkomaiset metsästyskohteet: Eurooppa, Afrikka, Aasia ja Kanada. Aseet. Kyttäys ja naamiointi. Riista ja sen jatkokäsittely. Veneet ja kanootit. Pakastimet, kylmiöt, säilöntä, pakkaus. 09-413 97 375. Täydennysravinto, vitamiinit, antioksidantit. Metsästyskoiran jahtikauden vahva ravinto ja nesteytys. Metsästysasut ja jalkineet. 8/2018, ilmestyy viikolla 48 METSÄSTYSMATKAILU. 7/2018, ilmestyy viikolla 43 Metsästyskoiran syksy. Metsästyskoiran ravinto ja hoito. Peuraja kaurisjahti. Teltat, laavut, makuupussit ja -alustat. Metsästäjän ja aseharrastajan asialla vuosikymmenten kokemuksella! www.asejaera-lehti.. 6/2018, ilmestyy viikolla 38 Hirvijahti. Aseuutuudet. Pienaseet esittelyssä. 5/2018, ilmestyy viikolla 32 Metsästyskauden avausnumero. Tekniset apuvälineet mm. Ota yhteyttä: Eija Kiukkonen eija.kiukkonen@karprint.. 4/2018, ilmestyy viikolla 22 Maastoajoneuvot ja Mönkijäuutuudet. metsästyspuhelimet, koiratutkat, GPS. Tähtäimet, riistakamerat, GPS, koirapannat ja tutkat. Valaisimet
82 Nuolen eri kärjet Jousimetsästäjän kannattaa selvittää, minkälaisia nuolenkärkiä saa käyttää metsästyksessä. 60 Nyt eräilemään Kainuulaiset tytöt ja naiset tutustuvat eräilyyn Woman the Hunter -hankkeen avulla. Minikokoisilla aseilla ei ammuta tarkkuutta, vaan niistä haetaan turvaa. 58 Tulevat tapahtumat Pian marssitaan Kuopiossa ja lähdetään erämessuille Rovaniemelle sekä Riihimäelle. Peurakannat ovat edelleen isoja. 12 Nyt verkostoidutaan Pienpetopyytäjät pyrkivät järjestäytymään valtakunnallisesti, jotta supipyyntiin saataisiin nykyistä enemmän tehoa. Routaisen maan kaivuussa tulee hiki. Kynnet vertailussa. 46 Simulaattorit Metsästyssimulaattorit tekevät tuloaan metsästysseuroihin. 26 Vanhat metsästäjät Metsästäjäkunta ikääntyy ja harvenee vääjäämättä. 36 Peuroja riittää Valkohäntäpeuroja kaadettiin ennätysmäärä päättyneellä metsästyskaudella. Nuorten pääsy moniin metsästysseuroihin on edelleen vaikeaa. Jo ennen valituksia on lupahakemuksista pyynnöstä tiedotettava. 66 Kupariluodit Kupariluoti on osoittautunut monessa suhteessa paremmaksi vaihtoehdoksi kuin perinteinen lyijysydäminen luoti. Kokeilujen kautta on löytynyt omia reseptejä vaikka hirvenlihalle. Sirpa Mehtonen osallistui viime syksynä karhujahtiin. 15 Eri tulkinnat Lupien saanti tietynlaisille aseille takkuaa. Sitkeä venäläinen ei hätkähdä vaikeimpiakaan olosuhteita. Paljon riippuu hakijan asuinpaikasta, eri poliisilaitoksilla on omat käytäntönsä. 54 6 30 Jänisjahdissa Kainuun Ristijärvellä lähdettiin jänisjahtiin venäjänajokoirilla. 63 Itselataus Kiväärin ja haulikon patruunan itselataamisessa olennaisinta on turvallisuus. 78 Savage-vasurit Savage 110 pitää perinteet kunniassa. 18 Työläät susiluvat Kun jokaisesta susiluvasta valitetaan, se tietää aikamoista byrokratiaa. Itselatauksella voi säästää jopa puolet tehdasvalmisteisen patruunan hinnasta. 54 Riistaa pöydässä Sirpa Mehtosen ruokapöydästä löytyy ainoastaan luonnonantimia. 20 Kurikan susi-ilta Kurikkalaisten mitta on täynnä. Alati kasvava susikanta on saanut myös Kurikan kaupungin tarttumaan toimeen. Vierailijat saivat tutustua myös harvinaisuuksiin. 70 Creedmoor 6,5 mm Vanha tuttu 6,5-millinen on keksitty uudestaan. Esimerkiksi leikkurikärkisillä metsästetään vain yli 2,3-kiloisia saaliseläimiä.. Patruunalle annettiin amerikkalaisia ampumaperinteitä kunnioittava nimi Creedmoor. Metsästyssimulaattori pitää ampumataidon yllä talvellakin. 4 Sisältö 2/2018 6 Pienpetoralli Kahden päivän pienpetorallissa saatiin saaliiksi 150 supia, joitakin mäyriä ja kettuja. 80 Minipistooli Minipistooli Derringer pesitetään mahdollisimman jytkyillä patruunoilla. Tässä lajissa metsästäjä tekee enimmäkseen maansiirtotöitä. Sitä valmistava Savage Arms on luvannut, ettei se hylkää koskaan vasenkätisiä asiakkaitaan. 40 Asetapahtuma Aseja militariamateriaalin kansainvälisessä myyntitapahtumassa riitti nähtävää
Korvaus aiotaan liittää niihin uusiin suurriistan virka-aputehtävien (SRVA) sopimuksiin, joita poliisi tarjoaa riistanhoitoyhdistyksille kevään mittaan. Loukkuja lauottu ?. Kuutostien levennyksen suunnittelu ei saa metsästäjiltä kehuja. 5 Helmikuun jahti ?. Poliisi haluaa myös muistuttaa, että loukkupyynti on laillista toimintaa, eikä laillisiin pyyntivälineisiin saa kukaan ulkopuolinen koskea. Oletetaan, että ne saapuivat Teiskon metsiin tarhakarkureina. Vanhemmalta väeltä nuoret odottavat enemmän joustavuutta. Tuskin on totta, että metsästysharrastus on pitkälti vain ikäihmisten käsissä. Villisikojen voittokulku Suomessa jatkuu. Ensimmäiset havainnot villisioista tehtiin Teiskossa pari, kolme vuotta sitten. Hirvet ovat aiheuttaneet Kuutostiellä vaaratilanteita sen jälkeen, kun nelikaistaisen tien varteen syksyllä valmistuneet hirviaidat katkaisivat hirvien luontaiset kulkureitit. Mutta tämän päivän laki on se, että maanomistaja ratkaiseen, kuka hänen maallaan saa metsästää. Hirville kun ei ole missään ylikulkua. Tähän mennessä metsästäjille ei ole maksettu SRVA-avusta. PÄÄKIRJOITUS Toimitus: Karprint Oy, Vanha Turuntie 371, 03150 Huhmari, p. Ei varmasti, mutta miten voidaan nämä tyytymättömät saada mukaan harrastukseen, mukaan metsästyseuran jäseniksi ja mukaan siihen yhteisöporukkaan, joka liikkuu erityisesti syksyllä hirvimetsällä, jossa tarvitaan useita henkilöitä saaliin varmistamiseksi. Hyvä tahto vie läpi harmaan kiven – niin tässäkin. Laillisen metsästyksen estäminen tai vaikeuttaminen on rikollista toimintaa, joka on metsästyslaissa kielletty. Esimerkiksi Tampereen Teiskon alueella huhutaan olevan jopa sadan eläimen suuruinen villisikalauma. Tuskin metsästysharrastus on ukkoutumassa eli ajautumassa yli-ikäisten haltuun. 09-413 97 375 eija.kiukkonen@karprint.fi Tilaukset ja osoitteenmuutokset: Tilaajapalvelu, ma–pe klo 9–15, p. Asiasta oli informoitu jo ennen tien rakentamista, mutta turhaan. Parhaiten ja mieluiten metsästyksestä tulisi sopia, kuten perinteisesti on tehty, kyläkunnittain yhdessä. Siihen ei ole muilla sananvaltaa. Maanomistaja tai läheiset maanomistajat yhdessä voivat sopia ketkä heidän maillaan saavat metsästästää ja ketkä ei. Riistanhoitoyhdistyksen omalle harkinnalle jää se, jakaako se esimerkiksi summan kyseisessä tehtävässä mukana olleille metsästäjille. Viime metsästyskauden aikana villisikoja metsästettiin Teiskossa parisenkymmentä.. Ilmeisesti me vahempi väki saatamme olla vähän itsekkäitä ja nuoret arvostelevat meitä omaehtosuudestamme. Poliisin mukaan kyse on yksittäistapauksesta. Niin sanotuista tavallisista SRVA-tehtävistä ei makseta jatkossakaan. Poliisi alkaa maksaa riistanhoitoyhdistyksille korvausta suurpetojen karkotuksista ja lopetuksista sekä loukkaantuneiden villisikojen lopetuksesta. Jäseneksi ei kuuleman mukaan varsinkaan hirviporukoihin helposti pääse, kun ”vanhat jermut” pitävät seuran ohjuksia kireällä, ja usein metsästysmaatkin ovat näiden samojen omistuksessa. Suomen runsaat metsästysmaat eivät saisi siirtyä ukkokerhojen hallintaan, nuoria pitää ottaa mukaan – sopu tämänkin asian ratkaisussa on parhain tuomari. Luumäellä järjestettiin poikkeuksellinen hirvijahti, koska se oli helmikuussa. Kaupunkilaistenkin ja muiden maata omistamattomien tulee päästä mukaan. 09-413 97 300, tilaukset@karprint.fi Tilaushinnat: Kestotilaus 63 euroa/vuosi Määräaikainen 70 euroa/vuosi Ilmestyy 8 numeroa vuodessa. Arvio perustuu metsästäjien havaintoihin sekä Luken laskelmiin. Mistään hupimetsästyksestä ei kuitenkaan ollut kyse, vaan jahtiin ryhdyttiin liikenneturvallisuuden vuoksi. Niiden todellista määrää ei kuitenkaan tiedetä. Teiskon villisiat ?. Korvaussummaksi on kaavailtu 400 euroa yhdeltä tehtävältä. Vanhempien harrastajien tulisi sallia nuorten päästä mukaan tähän ikivanhaan suomalaiseen harrastukseen. Poliisihallitus on kuitenkin katsonut, että suurpetotehtävät ovat vaativia ja haastavia ja siksi niistä on kohtuuullista maksaa korvaus sille riistanhoitoyhdistykselle, jonka alueella tehtävä on suoritettu. Kustantaja: Karprint Painopaikka: Karprint Oy, Vihti 2018 ISSN 0781-2124 ?. Kun metsästysmaiden määrä on rajallinen ja metsästäjiä sekä metsästäjiksi haluavia on enemmän kuin ennen, tulisi hyvällä tahdolla asia ratkaista siten, että kaikki pääsevät mukaan tähän jaloon harrastukseen. Pohjois-Savossa on häiritty pienpetoloukkupyyntiä. Elävänä pyytäviä loukkuja on rikottu ja lauottu luvatta pois pyyntivireestä. Sama summa maksetaan Vapepalle eli Vapaaehtoiselle pelastuspalvelulle kadonneen henkilön etsinnöistä. Näitä ovat esimerkiksi loukkaantuneiden hirvieläinten lopettaminen. Se on kasvanut tuoreen arvion mukaan vuodesta 2016 vuoteen 2017. Hirviseurueet syntyvät tavallisesti metsästysseuran jäsenistä, ja johtokunta hyväksyy tai jättää hyväksymättä seuran uuden jäsenen. Villisikoja on Teiskossa Luken arvion mukaan noin 4–5 yksilöä tuhatta hehtaaria kohden. 09-413 97 300 asejaera.toimitus@karprint.fi Päätoimittaja: Juha Ahola Toimitussihteeri: Maija Salmi Mediamyynti: Eija Kiukkonen p. Myös nuoret ja maattomat mukaan metsästysseuroihin SRVA saa korvausta ?. Riistakeskus myönsi paikalliselle hirviseuralle viisi poikkeuslupaa, ja ne käytettiin muutamassa tunnissa. Laji on viihtynyt viimeisten vuosien aikana ainakin Oriveden ja Kangasalan rajoilla Teiskossa. Sikalaumasta liikkuu alueella villejä huhuja, arviot ovat nousseet jopa sataan sikaan, mutta varmuudella niitä on joitain kymmeniä. Onhan nähtävissä, että myös nuoret ovat mukana tässä perinteisessä harrastuksesa, mutta moni sieltä täältä kuitenkin valittaa mukaan pääsyn esteistä. Melko usein tulee lehtemme toimitukseen viestejä, joissa halutaan tietää, miten voisi päästä mukaan metsästyseuroihin
Kaikkiaan 11 kuusimiehistä joukkuetta metsästi supeja luolakoirilla koko KantaHämeen alueella. Tässä lajissa metsästäjä tekee enimmäkseen maansiirtotöitä. 6 11 joukkuetta saalisti 150 supia Etelä-Hämeessä Pienpetopyytäjien täsmäisku Kahden päivän pienpetorallissa saatiin saaliiksi 150 supia, joitakin mäyriä ja kettuja. Joukkueissa oli jäseniä aina Pohjanmaalta saakka. E telähämäläiset luolakoirametsästäjät järjestivät Suomen mittakaavassa ainutlaatuisen jahdin. Kahdessa vuorokaudessa saaliiksi kertyi yhteensä 175 eläintä, joista kettuja oli neljä ja mäyriä parikymmentä.
11 joukkuetta saalisti 150 supia Etelä-Hämeessä Pienpetopyytäjien täsmäisku. 7 Joskus metsästäjänkin on otettava osaa luolan tapahtumiin. Vain jalat näkyvät, kun Antti Gardemeister tutustuu maanalaiseen maailmaan
Supi levittää sekä kapia että rabiesta eikä kuulu Suomen luontoon alkuperäisenä lajina. Muutama supi voi tuhota esimerkiksi yhdeltä lintulahdelta kaikkien lintujen pesät, sanoo rallia ideoinut Juha Kovero. Työ on tehty, supikoira kuollut, mutta koira saa vielä hetkensä saaliin kanssa. Joukkueiden ja oppaiden yhteenlaskettujen työtuntien määrä oli 1890, rallissa joukkueet käyttivät noin 70 koiraa. Supikanta on Etelä-Hämeessä runsas, mikä tuli nopeasti kaikille joukkueille selväksi. – Tarkoitus oli innostaa metsästäjiä pienpetopyyntiin. Sellaiseen pesään sopii koira, joka juoksuttaa supia pesässä ja saa ehkä ajetuksi sen ulos.. – Kiven alla olevaan luolaan ei kannata laittaa turhan kovapäistä koiraa. 8 Kankikirves on ehdotn työväline routaisen maan kaivuussa Ismo Pulliaisen toivoo lisää miehiä luolapyyntiin. Monen saattaa olla vaikea uskoa, että supeja on todella näin runsaasti. Kaikki tehtiin talkoilla ja osallistumismaksut lahjoitettiin Metsästäjäliiton Etelä-Hämeen piirin nuorisotoimintaan. Pienpetopyynti on aliarvostettua metsästysseuroissa. Kahdessa päivässä voittajajoukkue saalisti 26 supikoira ja Markus Kuisma tekee moottorisahalla kansipuutarpeet. – Jokaiselle joukkueelle oli taattava riittävästi pesiä, jotta kaikilla homma pysyisi mielekkäänä eikä ylipitkiä siirtymiä kertyisi kenellekään, sanoo Kovero. Ralliksi kutsutun jahdin järjestäminen vaatii puuhamiehiltä talkoita. Esimerkiksi kyttäyspyynti tulee auttamatta liian myöhään kesällä, jolloin supipari on jo pentunsa tehnyt, miettii Kovero. Kannan runsaus hämmästyttää Etelä-Hämeessä supikanta on erittäin vahva ja tehokkain keino harventaa kantaa on luolapyynti. Parissa vuorokaudessa joukkueet ehtivät tarkistaa 300-350 luolaa tai ladonalustaa. Seuroissakin pienpetopyytäjät ovat vähemmistönä. – Yhdestä luolastosta koira haki neljä supia ja noita pesiä on esimerkiksi tuolla muutaman sadan hehtaarin alueella ainakin viisi
Parin sadan kilometrin yhdensuuntainen ajomatka ei ole tunnu ylivoimaiselta, koska tätä kautta oma koirakin saa riittävästi harjoitusta luolapyyntiin, sanoo keuruulainen Anssi Ronkainen . Keuruulla kertyy aktiivisella pyynnillä ehkä viitisentoista supia vuodessa ja niistäkin iso osa tulee saaliiksi pintapyynnillä. Routaisen maan kaivuussa tulee hiki. Kilpailussa saatiin saaliiksi 80 naarassupia. Yhdessä iltapäivässä muutamasta pesästä kertyi yhdeksän supia. Pääosassa kaivaminen Sama näytelmä toistuu päivän mittaan monella pesällä. – Keski-Suomessa ei koskaan saa näitä saaliita. – Meistäkin varmaan jokainen lähtee mielellään kutsusta luolapyyntiin, sanoo voittajajoukkue Mäyrä murkkujen kapteeni Marko Männikkö. Kannan tiheyttä osoittaa, että esimerkiksi 300 hehtaarin alueelta ja kolmesta pesästä voittajajoukkue sai saaliksi yhdeksän supia muutamassa tunnissa. – Valitettavasti kokonaiskannassa tuo hävikki ei paljon tunnu, sanoo voittajajoukkueen oppaana toiminut Ismo Pulliainen. Supikoira ja terrieri kohtaavat luolastossa parin metrin syvyydessä. Kun yksi naaras tekee 8-12 pentua, on tämän kevään supikannasta pois EteläHämeessä 500-600 eläintä. Luolakoirametsästyksessä ei voi kovin paljon ennakoida, toki tietynlainen rutiini hommassa on aina läsnä kokeneella porukalla. Tässä vaiheessa supi ammutaan. Parissa vuorokaudessa joukkueet ehtivät tarkistaa 300-350 luolaa tai ladonalustaa.. 9 Viimeisestä luolasta nousi kaksikin mäyrää. Antti Gardemeister seuraa tutkalla maanalaista liikennettä. Suurimmaksi puutteeksi luolakoirametsästäjät kokevat seurojen haluttomuuden järjestää luolakoirapyyntiä, vaikka koiria ja miehiä olisi tarjolla. kaksi mäyrää. Koira ilmoittaa löydöstään haukulla, ja maan päällä metsästäjä paikantaa haukun maatutkalla, minkä jälkeen alkaa vimmattu kaivaminen. Kun kaivajat viimein yhyttävät koiran ja supin, kumpikin vedetään aukosta ulos
10 Marko Männikkö valmiina ampumaan luolan suulla. Antti Gardemeister ja Markus Kuisma ottavat lattiaa auki, kun koira ja supi rallaavat jossakin lattiarakenteissa.. Vanhoissa luolastoissa tunneleita voi olla neljässäkin kerroksessa. Lapioita on useita, ja rautakanget sekä moottorisahat kuuluvat asiaan. Männikön ja Ronkaisen lisäksi joukkueeseen kuuluivat Sami Asuintupa, Markus Kuisma ja Antti Gardemeister. Joskus on mentävä metrikaupalla maan alle, sanoo Männikkö. Pisimmillään luolastot ovat 100 metriä pitkiä ja 100 metriä leveitä, ja syvyyttä niissä on vaikka kuinka paljon. Raa’an työn tekijöinä luolissa nuohoavat kettuterrierit Kapu ja Häjy. Seuraava pesä oli vanhan pienteollisuusrakennuksen lattian Anssi Ronkainen ja Marko Männikkö kyttäävät rakennuksen seinustalla mahdollisia karkulaisia. – Joskus supi juoksee luolan aukosta koiran edellä ulos ja metsästäjä ampuu supin siihen paikkaan. – Myös piikkauskone on ollut joskus tarpeen, naurahtaa Männikkö. – Supien runsautta osoittaa, että hyvät luolat ovat miltei jatkuvasti asuttuja. Noin sadasta pesästä kolmannes on niin hyviä, että ne pysyvät asuttuina jatkuvasti, tietää Pulliainen. Lievästi routainen hiekkamaa oli loppujen lopuksi varsin vaivaton kaivaa. Työkaluja ja välineitä on oltava pakettiautollisen verran. Supi vaikka betonin alta Voittajajoukkueen sunnuntai alkoi lupaavasti, sillä ensimmäiseltä pesältä joukkue kaivoi heti supin
Supi käy kurkistamassa ulkoseinustan raosta, mutta kytiksellä ollut Asuintupa ei ehdi ampua. Männikkö ja kumppanit saavat kutsuja supijahtiin niin metsästyseuroilta kuin maanomistajiltakin. Esimerkiksi kiven alla olevaan luolaan ei kannata laittaa turhan kovapäistä koiraa. Mörököllit, kipparina Markku Liehu: supi 18 6. Ryhmärämä, kipparina Matti Eskola: supi 5 alla. Mäyrämurkku, kipparina Marko Männikkö: supi 22+2, mäyrä 2 2. Niitä tarvitaan, sillä koira hakee maan alta kolme supia ja seuraavasta luolastosta kaksi. Kapikopla, kipparina Joni-Pekka Saari: supi 15, mäyrä 1 8. Supermäyrä, kipparina Jaakko Korpela: supi 13, mäyrä 1 9. – Yhteinen harrastus sai meidät yhteen. Ydinryhmässä ei hosuta Rallin voittaneen Mäyrä Murkkujen jäsenet ovat kotoisin eri puolilta maata. – Maanomistajat haluavat häätää supeja esimerkiksi rakennuksien alta. Betonin alla ahtaissa onkaloissa koira on ilmeisissä vaikeuksissa, mutta ei luovuta, vaan raastaa nääntyneen ja kuolleen supin reilun tunnin yrityksen jälkeen joukkueen ulottuville. Männikön joukkueessa ei olla roturasisteja, vaikka kettuterrierit miehiä yhdistävätkin. Reilun kymmenen metrin matka on uuvuttanut koiran ja seuraavalle pesälle laitetaan uudet voimat. Lupa kaivaa, kipparina Juho Lehtinen: supi 8, mäyrä 10, kettu 2 3. Sellaiseen pesään sopii koira, joka juoksuttaa supia pesässä ja saa ehkä ajetuksi sen ulos. Kun ydinryhmä osaa hommansa, oppivat siitä muutkin. Viimeisestä onkalosta suurten kivien alta koira hakee vielä kaksi mäyrää, ja sen jälkeen toisella koiralla otetaan vielä samasta luolastosta kaksi supia. Minä ja Sami pidämme käyttöpuolen kettuterrierikenneleitä, Kennel Mäyräkirppua ja Kennel Tapahania. Betonin alla ahtaissa onkaloissa koira on ilmeisissä vaikeuksissa, mutta ei luovuta, vaan raastaa nääntyneen ja kuolleen supin reilun tunnin yrityksen jälkeen joukkueen ulottuville. White Power, kipparina Tuomas Kan delin: supi 6, mäyrä 3 11. Niitä kokemuksia yhdistelemällä voi saada valittua oikean työkalun oikeaan paikkaan. n Juhani Karvonen. Hommia olisi vaikka joka viikonlopulle. Niitä kokemuksia yhdistelemällä voi saada valittua oikean työkalun oikeaan paikkaan, sanoo Männikkö. 11 Marko Männikkö nostaa kettuterrierit rakennukseen. – Näissä hommissa ei saa hosua, mikä tuo kaikille turvallisuutta. – Koirien ja miesten on tarpeen saada kokemusta koiristaan niin paljon, että jokainen tietää oman koiransa vahvuudet ja heikkoudet. Jos koira taas on erikoistunut mäyrän pyyntiin, se ei välttämättä ole paras vaihtoehto supille. Kokopojat, kipparina Matti Penttinen: supi 13, mäyrä 6 4. Olen järjestänyt kerran tai kaksi vuodessa myös pentuejahtipäivät, joissa halukkaat saavat tuoda meidän kennelistä lähteneitä pentujaan tai koiriaan kokeilemaan luolakoiratyöskentelyä. – Koirien ja miesten on tarpeen saada kokemusta koiristaan niin paljon, että jokainen tietää oman koiransa vahvuudet ja heikkoudet. Ydinryhmä on pysynyt kasassa, mikä on Männikön mukaan tärkeää. Tammenkolo, kipparina Gustav Holmbom: supi 14 10. Salojen konkarit, kipparina Oskari Tenhunen: supi 15, mäyrä 4 5. Basse löytää supin nopeasti, mutta supi onnistuu pakenemaan vanhan hallin lattian alle. Oman seuran alueella tiedän satakunta pesää, mutta yleisesti uskoisin, että ainakin puolet pesistä on ylipäätään löytymättä. – Jokaisella pesällä pitää valita oikea koira oikeaan paikkaan. Haippirinki, kipparina Toni Pajander: supi 17 7. Etelä-Hämeen pienpetokilpailu 2018 1. Niissä merkeissä olemme monet tavanneet, sanoo Marko Männikkö. Lattia on valettua betonia, eivätkä metsästäjät ryhdy rikkomaan laattaa
Ahonen on pyytänyt pienpetoja jo vuosikymmeniä puoliammattimaisesti. R iistakeskuksen kanssa tullaan keskustelemaan toteutuksesta ja rooleista, mutta pienpetojen vähentämisen tärkeydestä ei ole kellään mitään kiistettävää, sanoo orimattilalainen pienpetopyytäjä Markku Ahonen. – Kyse on laajoista kansanterveydellisistä vaikutuksista, sanoo Ahonen.. 12 Valtakunnallinen verkostoituminen tuo tehoa Pienpetopyytäjät järjestäytyvät Suomen riistakeskus on ottamassa kärkihankkeekseen supien vähentämisen. – Taudit leviävät myös kotieläimiin supien kautta. Myös pienpetopyytäjät pyrkivät järjestäytymään valtakunnallisesti, jotta supipyyntiin saataisiin nykyistä enemmän tehoa. – Minusta olennaisinta olisi saada yleinen ja laaja hyväksyntä sille tosiseikalle, että supikanta tarvitsee voimakasta harvennusta, eikä ole liioiteltua sanoa, että pienpetopyynnissä on kyse Suomen luonnon pelastamisesta. Tosiasia on se, että esimerkiksi supi levittää kapin ja rabiesin ohella streptokokkibakteeria. Esimerkiksi itärajan takana esiintyvä sikarutto on tauti, joka ei tartu supiin, mutta supi voi olla sen kantaja ja tuoda tautia Suomeen. Metsästäjien ammattitaitoon ja tietämykseen tulisi luottaa, eikä suhtautua esimerkiksi luolakoirapyyntiin tunteenomaisesti
Supi täyttää erittäin nopeasti tyhjiöt, minkä vuoksi kannan tehokas harventaminen edellyttää laajojen alueiden tehopyyntiä. Kokeneita ja hyvin toimivia luolakoiraryhmiä on aika paljon ympäri maata samoin kuin pintapyytäjiä. – Kanalintuja, lähinnä teeriä on näkynyt muutaman kymmenen linnun parvia. – Pari vuotta sitten pyydettiin 3500 hehtaarin alueelta 296 supia ja 66 kettua. – Riistanhoitoyhdistykset voisivat levittää myös tietoutta pienpetopyynnin merkityksestä ja tarkoituksesta sekä jäsenilleen että ylipäätään kaikille kansalaisille, jotta pyynti hyväksyttäisiin mahdollisimman laajasti. Riistanhoitoyhdistykset esittelevät asian seuroille. Metsästäjistäkään ei ole puutetta. Ahosen mukaan pilottihanke aloitetaan Hämeenlinnan Rengossa, jossa kaikki paikalliset metsästysseurat ovat mukana hankkeessa. Oman kokemukseni mukaan vanhat supit jäävät helpommoin pesäluoliin talvisin kun taas nuoret ja sairaat joutuvat talvellakin liikkumaan enemmän ravinnonhaussa. Myös supin tapa liikkua tekee siitä hyvin tehokkaan saalistajan. Joskus luolaan päätyy koiran lisäksi mieskin. 13 Jokainen luolasta ulos saatu vanha supi on erityisen arvokas, jotta kanta ei pääsisi lisääntymään kovin suurin harppauksin. Kannan harventamisen suhteen olennaista olisi saada saaliiksi vanhoja pareja, jotka lisääntyvät tehokkaimmin. Ensiksi on selvitettävä, mitkä seurat ovat valmiita lähtemään mukaan toimintaan. Kokeneilla luolakoirametsäsjillä ei hevin jää sormi suuhun. Supille kelpaa kaikki syötävä Supi on käytännössä kaikkiruokainen otus. Yhdistyksillä olisi mahdollisuus tukea toimintaa metsästyskorttivaroista jollakin summalla. Jokainen pyyntimuoto täydentää toistaan. Nyt ammumme lähinnä haaskoilta 80-90 supia vuodessa. Jo ennestään melko hyvin pyydetyllä alueella on tarkoitus selvittää, miten paljon supikantaa voi vielä vähentää luolakoirapyynnillä. Sille kelpaavat marjat, kasvit, liha, vilja, juurekset ja ylipäätään kaikki syötävä. – Jos vain yksi alue tyhjennetään supeista, ei tilanne parane, jollei samankaisesti myös ympäröiviä alueita tyhjennetä. Ahosella on näyttöä pyynnin tehokkuudesta Orimattilassa. Haaskametsästys, loukutus ja luokakoirapyynti ovat kaikki hyviä menetelmiä. – Jos kahden paikan suora – Kannan harventamisen suhteen olennaista olisi saada saaliiksi vanhoja pareja, jotka lisääntyvät tehokkaimmin.. Orimattilassa on puolenkymmentä ryhmää, jotka pitävät supikantaa kurissa ja tulokset ovat vähitellen alkaneet näkyä. Säännöllinen pyynti tuottaa tulosta Olennaista olisi Ahosen mukaan pyynnin kattavuus ja samanaikaisuus. Verkostoituminen toisi tehoja Ahonen on osaltaan puuhaamassa valtakunnallista verkostoa, jossa luolakoirapyytäjät ympäri maata järjestäytyisivät ja rekisteröityisivät. – Ajatuksena on, että Metsästäjäliiton piirit lähettävät tiedon pyynnin tarpeista seuroille suoraan
14 Muutkin pesärosvot voivat hyvin n Supi on tunnettu linnunpesien rosvoaja, mutta Markku Ahonen pitää naakkaa jopa vielä tehokkaampana tuholaisena. Ainoa selitys on, että näätä varastoi linnunmunia kesällä ja käyttää niitä ravinnokseen talvella. Olen kuitenkin itsekin nähnyt miten neljä naakkaa tuhosi sisätiloissa olleen haarapääskyjen pienen yhdyskunnan puolessa tunnissa. TULE TUTUSTUMAAN TAI KATSO LISÄTIEDOT NETTISIVUILTAMME! VICTOR VICTOR L TEHOKAS Vaimennus 26 dBc (kal. Toinen lintujen pesien tuhoaja on näätä. 308) ERITTÄIN KEVYT Paino 290 g KEVYT Paino 325 g ERITTÄIN LYHYT Jatkaa asetta 127 mm LYHYT Jatkaa asetta 163 mm HOIKKA Halkaisija 41 mm HOIKKA Halkaisija 41 mm Kaliiberit .243, 6.5 mm ja .308 Kierteet M14-M18x1 sekä 5/8-24UNEF nordhunter_a&e_no_3_stalon_victor-l_022018.indd 1 16.2.2018 15.37. Toisaalta jonkinlainen korvaus turkista saattaisi Ahosen mielestä antaa hieman lisäpotkua pyyntiin. etäisyys on esimerkiksi kilometri, kettu kulkee tuolla matkalla ehkä 1,2 kilometriä, mutta supi nuohoaa edestakaisin ja sille matka saattaa jopa tuplaantua. – Tällä hetkellä tilanne luonnonturkiksen kaupassa on hyvin huono, koska tarhattujenkaan eläinten turkit eivät tahdo maailmalla käydä kaupaksi. – Naakkakantaa pitäisi ehdottomasti saada harvennetuksi, mutta sellainen lupa tuntuu olevan miltei mahdoton viranomaisilta saada. Talvisin löysin mitei aina jätöksistä jäännettä, jota en aluksi oikein tajunnut, mitä se oli. Hyvällä luonnonturkiksella oli joitakin vuosia sitten kysyntää Euroopassa, mutta määrän ja laadun olisi pitänyt olla sellaisia, ettei suomalaisten metsästäjien kautta niitä määriä olisi voinut tuottaa millään keinolla. Näitä jäämiä löytyi myös talvisin. 308) ERITTÄIN TEHOKAS Vaimennus 32.5 dBc (kal. Aikani asiaa selviteltyäni tajusin sen olevan linnun munan nahkakuorta, joka on siis varsinaisen kuoren alla oleva pehmeä kuori, jota eivät edes näädän vatsahapot herkästi sulata. ® PAREMPIEN METSÄSTYSVARUSTEIDEN MAAHANTUOJA www.nordhunter.com MYYNTI: ASEJA ERÄLIIKKEET UUTUUS USKOMATTOMAN TEHOKKAAT, TYYLIKKÄÄT JA KEVYET KIVÄÄRIVAIMENTIMET NYT KAUPOISSA. Marjaviljelmillä parin tuhannen naakan parvi tekee selvää jälkeä muutamasta hehtarista mansikoita puolessa tunnissa. Esimerkiksi punaketun huipputurkin hinta on tällä hetkellä 16 euroa, joten tarhaajalle ei hinnasta paljon käteen jää. Pari vuotta sitten Orimattilassa pyydettiin 3500 hehtaarin alueelta 296 supia ja 66 kettua. – Aikanaan loukutin näätiä useita kymmeniä vuodessa ja tutkin mielenkiinnon vuoksi niiden jätökset. Supeja ei pyydetä rahan takia, vaan pyytäjien motiivi on mitä suurimmassa määrin riistanhoidollinen. Juhani Karvonen – Metsästäjien ammattitaitoon ja tietämykseen tulisi luottaa, eikä suhtautua esimerkiksi luolakoirapyyntiin tunteenomaisesti. Yksi keino raatojen hävitykselle on polttaa ne, sillä rasvainen supi palaa erittäin hyvin. Ketulta jää jotain huomaamatta, mutta supilta tuskin mitään. Itse olen saanut 15 euroa yli 90-senttisestä ykkösluokan supin nahkasta
Paljon riippuu hakijan asuinpaikasta. Joitain tätä kantaa tukevia hallinto-oikeuden päätöksiä on Sivulan mukaan olemassa, vaikka laki ei suoraan estä luvan myöntämistä tällaisiin aseisiin. Tilanne muuttui kun harrastaja haki uutta lupaa. Metsästäjä kertoo suhtautuvansa melko intohimoisesti asiaan, eikä hyväksy sitä, että jokin metsästykseen hyvin soveltuva asetyyppi kielletään ulkonäön takia vain, koska se ei näytä sata vuotta vanhalta. 15 Pitkä lipas soveltuu metsästysaseeseen tai sitten ei Linjaus riippuu poliisin tulkinnasta Aselupien saanti tietynlaisille aseille takkuaa. Kielteinen päätös tulisi ihan vaan sen takia, että puhuimme ar-tyyppisistä aseista. n Juhani Karvonen. – Tärkein asia kaikessa tässä – Nyt minulle ilmoitettiin, ettei ase saa olla sotilasaseen näköinen, eikä siinä saa olla irroitettavaa lipasta. Sivula selventää, että laki ei sinänsä kiellä pitkän lippaan käyttöä metsästysaseessa esimerkiksi harjoittelussa. Viime vuonna sama harrastaja haki täsmälleen samanlaista lupaa samalta laitokselta, eikä mitään ongelmia ollut. Ampuma-aselaissa säädetään, että ampuma-ase ei saa olla hakijan ilmoittamaan käyttötarkoitukseen nähden tarpeettoman tulivoimainen tai tehokas ja että aseen tulee sopia hyvin aiottuun käyttötarkoitukseen. Virkailija sanoi suoraan, että ar-tyyppisestä ainakin tulee kielteinen päätös lähes varmasti, mutta hän voisi jättää lisäselvityksen, jos niin haluan. Lupa on voimassa ja metsästän kyseisellä aseella, kertoo metsästäjä. – Nyt minulle ilmoitettiin, ettei ase saa olla sotilasaseen näköinen, eikä siinä saa olla irroitettavaa lipasta. Normaalisti valitus tehdään hallinto-oikeuteen, jonka päätöksestä voi valittaa korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Hakemuksen mukaisesti myönnetystä luvasta ei enää anneta valitusosoitusta. oli se irtolippaaseen liittyvä asia. Jos se pitää paikkansa, sehän kieltää todella monet ”oikean” näköiset puutukkiset puoliautomaattikivääritkin! Tiedusteluja lähes joka viikko Sisäasianministeriön poliisitarkastaja Seppo Sivulan mukaan tulkinnoista tulee kysymyksiä ja tiedusteluja ministeriöön viikoittain, tai ainakin useita kertoja kuukaudessa. Tämä jälkimmäinen oli se seikka, mikä tuli ainakin minulle täytenä yllätyksenä. Minulle kerrottiin ettei niitä ei ole, joten ostin ar-tyyppisen aseen. Poliisitarkastaja uskoo, että poliisilaitosten tulkinnat yhdenmukaistuvat ensi vuonna, kun hakemukset otetaan käsittelyyn yhteisestä työjonosta sähköisen asioinnin käyttöönoton myötä. Sivula muistuttaa, että luvanhakija voi valittaa saamastaan päätöksestä. Käyttötarkoitus aseelle oli metsästys, pienriista ja pienpedot, erityisesti kettu. – Valitusosoitus ja -ohjeet ovat aina päätöksen mukana, jos asia on ratkaistu hakemuksesta poikkeavasti. Joillakin poliisilaitoksilla tätä tulkitaan niin, että metsästysperusteella haettuun aseeseen ei saa olla mahdollista liittää kapasiteetiltaan suurempaa lipasta kuin metsästyksessä on sallittua. – Metsästettäessä itselataavassa aseessa saa kuitenkin olla vain 1+2 tai 1+3 patruunaa riistaeläimestä riippuen. – Ampuma-aselaissa säädetään, että ampuma-ase ei saa olla hakijan ilmoittamaan käyttötarkoitukseen nähden tarpeettoman tulivoimainen tai tehokas ja että aseen tulee sopia hyvin aiottuun käyttötarkoitukseen. Sisäasiainministeriö saa eri poliisilaitosten käytännöistä ja linjauksista tiedusteluja lähes viikoittain. A se ja Erän toimitukseen otti yhteyttä metsästäjä, joka oli hakenut lupaa itselataavalle kertatuliaseelle, kaliiperit 222 ja 223. – Lupa myönnettiin ja kysyin silloin ulkonkövaatimuksista. Tämä jälkimmäinen oli se seikka, mikä tuli ainakin minulle täytenä yllätyksenä. Kotipaikkasidonnaisuudestahan luovuttiin jo joulukuun alussa voimaan tulleessa ampumaaselain muutoksessa. Kävin näyttämässä asetta ja kaikki kunnossa. – Ha rk inta on tällöin per ust u nut juu r i t uohon tulivoimaisuuteen ja käyttötarkoitussidonnaisuuteen. Poliisitarkastaja Seppo Sivula uskoo, että poliisilaitosten tulkinnat yhdenmukaistuvat ensi vuonna, kun hakemukset otetaan käsittelyyn yhteisestä työjonosta sähköisen asioinnin käyttöönoton myötä
Onko petotyhjiö vain metsästäjien toive vai olisiko se oleellinen metsäpeurojen palautuksen onnistumiselle. Petotyhjiö toiveena tarhojen ympärille Kentällä on noussut keskusteluissa useaan otteeseen esille petotyhjiön saaminen metsäpeuratarhojen ympärille. Alueen metsästäjät ovat tunnollisesti seuranneet susien liikkeitä, merkanneet havaintojaan Tassurekisteriin ja myös hakeneet alueelle poikkeuslupaa seitsemälle sudelle perustuen metsäpeurojen suojeluun. Annetaanko susien kaikessa rauhassa odotella metsäpeurojen vapauttamista. Elo on ollut rauhallista, eikä tarhojen hoitajien mukaan häiriötekijöitä ole havaittu. – Ymmärrän luvanmyöntäjän aseman tilanteessa, jossa nyt ollaan ja metsäpeurat ovat jotakuinkin petovarman aitauksen sisällä. Vaatimien toivotaan olevan myös kantavia, jolloin lauman pääluku kasvaa kevään tullen. Lupia vasta vahinkojen jälkeen. Lauhassa ainoastaan hirvet ovat vierailleet aidan ulkopuolella, liekö aitaus rakentunut niiden kulkureitille. Lisäksi tuoreinta virallista tietoa susikannan vähimmäiskoosta tulkittiin niin, että elinvoimaisen kannan vähimmäiskoon täyttymisestä ei voida olla varmoja. – On harmillista, joskin nykytilanteessa odotettavaa, ettei poikkeuslupaa susille myönnetty. Mykrä selventää vielä, että mitään lupauksia viranomaisten taholta ei ole petotyhjiöstä annettu, mutta toivoo heiltä myös kauaskatseisuutta. Tuntuu vähän hölmöltä, jos kriittisen vähälukuisesta palautusistukkaiden joukosta pitää ensin syöttää muutama yksilö susille, ennen kuin poikkeuslupia metsäpeurojen vapautusalueille heltiää, toteaa MetsäpeuraLIFE-hankkeen projektipäällikkö Sakari Mykrä Metsähallituksen Eräpalveluista. Varsinkin Lauhan aitaus sijaitsee alueella, joka on jo tunnettu runsaasta susikannasta. Väliaikainen petotyhjiö on varmasti kentän toivetila, eikä se metsäpeuran palautuksen tavoitteet huomioiden minuakaan haittaisi. – Termi on alkanut elämään omaa elämäänsä ja saattaa olla syntynyt viittauksesta suurpetojen päivitettyihin ja päivitettäviin kannanhoitosuunnitelmiin, joissa todetaan, että metsäpeurojen palautushanke pitää poikkeuslupien kohdentamisessa ottaa huomioon. Huoli metsäpeurojen tulevaisuudesta ei hankkeen toteuttajilla ole kuitenkaan hävinnyt mihinkään. Lupaperusteissa oleellista on se, että poikkeusluvan sijasta on käytettävissä joku muu mahdollinen ratkaisu, joka tällä hetkellä metsäpeurojen kohdalla on niitä suojaava aitaus. 16 Sudenkaatolupia ei heltiä peurojen totutustarhan ympärille Metsäpeurat lupapolitiikan silmässä Mitä tulee tapahtumaan tarhatuille metsäpeuroille. Nyt tarhoissa asuu ja totuttelee seutuun yhteensä 13 metsäpeuraa. Mutta siltikin viranomaisen toivoisi olevan kaukokatseinen. A se ja Erä on seurannut metsäpeurojen palautusistutusta luonnonsuojelualueille Seitsemiseen Pirkanmaalle sekä Lauhaan Etelä-Pohjanmaalle Kauhajoen ja Isojoen rajalle. Suomen riistakeskus ei myöntänyt lupaa, koska sudet eivät ole aiheuttaneet aitauksessa oleville metsäpeuroille vaaraa tai uhkaa. Toivottavasti viranomaiset vielä ennen metsäpeurojen vapautusta toteaisivat poikkeusluvalla toteutettavan vahinkojen ennaltaehkäisyn mahdolliseksi. Toki myönteinen päätös olisi vienyt
Vaikka hoitosuunnitelma erikseen nimeää metsäpeuran mahdolliseksi poikkeuslupaperusteeksi, lupia ei voi myöntää ennen kuin suden vähimmäiskanta-arvio osoittaa tuon parimäärätason saavutetuksi. Hankkeen kokonaiskustannukset ovat reilu viisi miljoonaa euroa. Korvausvastuuta tuskin syntyy suuntaan tai toiseen, kun luonnonvaraiset eläimet kohtaavat. Asia on hyvin kaksijakoinen. Riskien ennalta hallinta olisi nyt ainoa järkevä tapa toimia, mutta jäykäksi rakentunut säädöspohja sitoo käsiä. 17 Ministeri Leppä ei ota kantaa susilupiin n Metsäpeurahankkeen kansallisesta rahoituksesta vastaavat maaja metsätalousministeriö sekä ympäristöministeriö yhdessä hankekumppanien kanssa. n Erja Pekkala pitää suojella susilta, johon nähden poikkeusluvan myöntämättä jättäminen on ristiriitaista. Komissiossa tiedetään, että kaikki LIFE-hankkeet eivät pääse tavoitteisiinsa. Tuodaanko metsäpeurat Lauhasta pois, jos vapautukset näyttävät epäonnistuvan. Rahoittajat ovat hyvin perillä tilanteesta. – Jos niin käy, ainoa lohtu on se, että voimme kertoa komission suuntaan paljon julkista rahaa palaneen ja hankkeen tavoitteiden jääneen saavuttamatta EU:n jäykkien lajisuojelusäädösten myötävaikutuksesta. Kun peurat vapautetaan luontoon, todennäköisesti riistakeskus saa uudestaan harkittavaksi poikkeuslupapäätöksen. Hoitosuunnitelman mukaan. Ministeri olettaa, että susille tullaan hakemaan siinä vaiheessa uutta poikkeuslupaa. Harkinta on yksinomaan Suomen riistakeskuksen vastuulla enkä tunne tapauksen yksityiskohtia, Leppä toteaa. Luvanmyöntäjän on pakko nojata tuoreimpaan käytössään olevaan tietoon, joka on viime maaliskuulta. Ministeri Jari Leppä (kesk) ei lähtenyt spekuloimaan, onko Lauhan totutustarhan alueelle haetun susien poikkeusluvan evääminen metsäpeurojen suojelun kanssa linjassa. Metsäpeurat ja sudet ovat aina eläneet samoissa elinympäristöissä. Mutta en tässäkään tapauksessa ota kantaa yksittäisen mahdollisesti tulevan hallintopäätöksen sisältöön. Kuva: Milla Niemi MetsäpeuraLIFE, Metsähallitus heitä heikoille jäille, sillä silloin olisi toimittu vastoin linjaa mihin on luontodirektiivin ja kansallisen lainsäädännön sekä susikannan hoitosuunnitelman myötä sitouduttu. – Tuntuu vähän hölmöltä, jos kriittisen vähälukuisesta palautusistukkaiden joukosta pitää ensin syöttää muutama yksilö susille, ennen kuin poikkeuslupia metsäpeurojen vapautusalueille heltiää. Vaikka metsäpeurojen palautus epäonnistuisi susien vuoksi, ei ministeri Lepän mukaan korvausvastuuta kuitenkaan synny. Niin ei missään nimessä saisi olla. Pahimman kauhuskenaarion mukaan sudet ehtivät tappaa kaikki vapautetut metsäpeurat, mikäli lupaviranomaisen toiminnan pitää olla vahinkoihin reagoivaa ennaltaehkäisyn sijaan. MetsäpeuraLIFE-hanke on edennyt ja seuraava merkittävä etappi on eläinten vapauttaminen luontoon ensi vuoden syksyllä. Metsäpeuran ja suden ristiriita Suden kannanhoitosuunnitelmassa todetaan, että metsäpeuroja pienin elinvoimainen susikanta on 25 lisääntyvää paria. Tällä kohtaa viesti koskisi eri lajien suojelupolitiikan yhteensovittamisen epäonnistumista tarkoituksenmukaisen ja tehokkaan riskienhallinnan ollessa säädösten vuoksi täysin mahdotonta. Niissä tapauksissa on hyvin keskeistä tarkkaan viestiä komissiolle, missä mentiin vikaan. – Hanke rahoitetaan pääasiassa EU:n LIFE-rahastosta. Tällöin kyse on intressipunninnasta, jossa huomioidaan senhetkinen tilanne. – En ota kantaa yksittäiseen lupapäätökseen. – Väliaikainen petotyhjiö on varmasti kentän toivetila, eikä se metsäpeuran palautuksen tavoitteet huomioiden minuakaan haittaisi, Mykrä myöntää. – En usko että viranomaisetkaan ovat tyytyväisiä tilanteeseen, jossa nyt ollaan. Odotetaan miltä seuraava arvio näyttää. – Hanke pitää sisällään paljon muitakin toimenpiteitä metsäpeuran hyväksi kuin vain palautusistutuksen. Leppä toteaa, että mitään uutta asetusta ei olla suunnittelemassa helpottamaan poikkeuslupakäytäntöä tilanteessa, jossa puntaroidaan luvan myöntämistä etukäteen toisen luonnonvaraisen lajin suojelemiseksi. Syksyllä 2019 totutustarhoista vapautetaan ensimmäiset metsäpeurat
Suomen riistakeskus hallinnoi suden poikkeuslupamenettelyä ja on saanut harteilleen myös erilaiset susiin liittyvät tietopyynnöt. 18 S usiin liittyvää tiedotusta, uutisointia ja lupamenettelyä seurataan tarkasti. Useat tahot tekevät hyvin herkästi myös valituksia hallintooikeuksiin puolesta ja vastaan. Riistakeskuksen julkisten hallintotehtävien päällikkö Luonnonsuojeluliitto Tapiola saa kaikista susiluvista tiedon Työläät susilupavalitukset Kun jokaisesta susiluvasta valitetaan, se tietää aikamoista byrokratiaa. Jo ennen valituksia on lupahakemuksista pyynnöstä tiedotettava.
Hallintooikeuden päätökset myös ohjaavat jatkossa meidän päätöksiä lupien suhteen. Vaikka susilupien haku tuntuu olevan aikamoista lakipykälien pyörittämistä, ei Härkönen kuitenkaan näe tarvetta varsinaiselle lakiavulle. Hallinto-oikeus pysytti kuitenkin täytäntöönpanokiellon voimassa. Poikkeuslupien harkinta on haastavaa työtä, siihen liittyy paljon lakipykäliä ja myös tulkinnanvaraa. Tapiola lähettää usein pyytämättä lausunnon omista näkemyksistään lupahakemukseen. Lähetämme luvanhakijalle Tapiolan lausunnon tiedoksi, osa siihen vastaa ja osa ei, mutta hakemuksen käsittelyyn vastaaminen ei vaikuta. – Yksittäisiltä kansalaisilta tulee jonkin verran sähköpostilla kannanottoja joihinkin lupahakemuksiin. Heillä on siis hakemus käytössä, ennen kuin olemme tehneet päätöstä. – Jokaisesta poikkeuslupahakemuksesta lähtee kopioita useampaan paikkaan erilaisille organisaatioille, yksityishenkilöille ja toimittajille. Toiset kysyvät toista ja toiset toista asiaa. – Hakemusasiakirjat ovat julkisia asiakirjoja, ja Tapiola on tehnyt monilla alueilla varauksen, että sutta koskeva poikkeuslupahakemus on lähetettävä heille tiedoksi. – Tapiolalla on alueellinen verkosto, ja nämä paikalliset yhdistykset antavat poikkeuslupiin liittyviä lausuntoja. Jos eivät täyty, päätös on kielteinen. Joissakin tapauksissa valituksia tulee myös kielteisistä päätöksistä. Hakemuksista kopioita useille Härkönen kertoo, että Tapiola ei ole ainut taho, joka on tehnyt susiin liittyviä tietopyyntöjä. 19 Sauli Härkönen kertoo, että esimerkiksi Luonnonsuojeluliitto Tapiola paikallistoimijoineen saa pyynnöstä jokaisesta riistakeskukseen saapuvasta susipoikkeuslupahakemuksesta tiedon julkisuuslakiin perustuen. – Myönteisistä päätöksistä valittavat paikalliset luontojärjestöt. Hallinto-oikeudet isossa roolissa Hallinto-oikeudet käsittelevät myönteisten poikkeuslupiin liittyvät valitukset ja tekevät niistä omat päätöksensä. Toki myönnän, että jos pyyntöjä ei tulisi, voisimme sillä ajalla tehdä muita tehtäviä, joita meillä kyllä riittää. Härkösen mukaan riistakeskus antoi vastineen, jossa se vaati toimeenpanokiellon kumoamista. Vastikään puhututti tapaus, jossa Varsinais-Suomen hallinto-oikeus antoi perjantaiiltana toimeenpanokiellon riistakeskuksen samana päivänä myöntämästä poikkeusluvasta. n Erja Pekkala. Kaikki pyyntöjä tehneet ovat samalla viivalla. Määrä riippuu siitä, missä päin Suomea lupaa haetaan. teisistä suden poikkeusluvista on valitettu. Riistakeskus saa paljon erilaisia tietopyyntöjä, joista kuitenkin suurin osa liittyy susiin. Vaikka hallinto-oikeus katsoisi riistakeskuksen luvan olevan lainmukainen, menee käsittelyssä mahdollisesti kuukausia, eikä lupaa enää ehditä tälle kautta käyttää. – On vaikea puhua lisätyöstä, koska erilaisiin tietopyyntöihin vastaaminen kuuluu meidän perustyöhömme. – Kyllä edelleen nykypäivänä hakemuksen pystyy tekemään ilman juristiarmeijaa, kun tuo asian esille juuri sellaisena kuin se on. Hakemusasiakirjat ovat julkisia asiakirjoja ja yhdistys on tehnyt monilla alueilla varauksen, että sutta koskeva poikkeuslupahakemus on lähetettävä heille tiedoksi. Meillä riistakeskuksessa on viimekätinen näyttötaakka ja meidän pitää pyytää tarvittavat lisäselvitykset ja lausunnot. Tietopyynnön varaajista ainoastaan Luonnonsuojeluliitto Tapiola paikallisyhdistyksineen lähettää lausuntoja hakemuksiin. Luonnonsuojeluliitto Tapiola paikallistoimijoineen saa pyynnöstä jokaisesta riistakeskukseen saapuvasta susipoikkeuslupahakemuksesta tiedon julkisuuslakiin perustuen. Riistakeskus toimittaa lausunnon tiedoksi luvan hakijalle, joka halutessaan voi lähettää vastineen. . – Demokratiaan kuuluu lakiin perustuva valitusoikeus julkishallinnon päätöksistä. Osa tietopyynnöistä on työläitä, koska kaikkea materiaalia ei saa suoraan tiedostoista, vaan ne joudutaan kokoamaan käsin eri lähteistä. Jos myöntökriteerit täyttyvät, päätös on myönteinen. Härkönen ei kuitenkaan näe prosesseja ylimääräisenä haittana. Sauli Härkönen kertoo, että viime vuosina isoon osaan myön– Kyllä edelleen nykypäivänä hakemuksen pystyy tekemään ilman juristiarmeijaa, kun tuo asian esille juuri sellaisena kuin se on
20 Kylillä luuhaavat sudet saivat kuntapäättäjät toimimaan Kurikassa ollaan tosis saan! Kohta kuuden lapsen äiti Mia Penttilä vaati Kurikan päättäjiä kertomaan, milloin he voivat taata lapsille turvallisen koulutien pelkkien suunnitelmien sijaan. Kurikkalaisten mitta on täynnä. Alati kasvava susikanta on saanut myös Kurikan kaupungin tarttumaan toimeen.
Tilaisuus oli herättänyt suurta mielenkiintoa, sillä Kurikan Yhteiskoulun auditorio oli ääriään myöten täynnä. – Jokaisella on oikeus puolustaa omaisuuttaan tai kotirauhaa. Hän esitteli, mitkä EU:n direktiivit ja Suomen lait ohjaavat kansallista susipolitiikkaamme. Tästä samasta järjestelmästä Luke tekee keväällä suden kanta-arvion. Isokorven esityksen pääsanoma oli, että suden kannanhoito kuuluu riistakeskukselle ja polisille kuuluvat vain ne akuutit tilanteet, joissa susi uhkaa ihmistä tai omaisuutta. Suurpetoyhdyshenkilöt tarkistavat nämä havainnot ja kirjaavat ne riistakeskuksen ylläpitämään Tassu-järjestelmään. Pakkotilassa rikotaan lakia ja suojellaan arvokkaampaa. En voi sanoa, että susi olisi vaaraton eläin. Kansanedustaja Reijo Hongisto (sin.) piti useita puheenvuoroja, joissa hän muun muassa ihmetteli Luken ja riistakeskuksen poissaoloa. – Joudun hyppäämään toisen viranomaisen puolelle, sillä täältä puuttuu olennainen asiantuntijataho tähän asiaan liittyen, aloitti Isokorpi viitaten Luonnonvarakeskuksen (Luke) ja Suomen riistakeskuksen edustajien puuttumiseen susi-illan puhujista. Sen vuoksi hämmästyttää, kuinka Luke on saanut määrän laskemaan, vaikka salillinen ihmisiä näki omin silmin mustien täplien räjähdysmäisen kasvun. Pakkotilassa rikotaan lakia ja suojellaan arvokkaampaa.. Paikalla oli myös metsästäjiä, jotka ovat hyvin tietoisia susien määrästä ja liikkeistä, ja jotka olivat olleet mukana joulukuussa järjestetyssä lumijälkilaskennassa. Alhaalla oikealla illan puhujista Jari Isokorpi ja Asko Kahila. Havainnot jo kymmenkertaistuneet Kurikan riistanhoitoyhdistyksen puheenjohtaja Asko Kahila esitteli suurpetojen havaintojen määriä eri vuosilta. – Poliisilla on vain yksi susiin liittyvä pykälä, ja sen mukaan poliisilla on oikeus ottaa kiinni ja viimeisenä keinona lopettaa vaaraa aiheuttava eläin. – Voin hyvällä omalla tunnolla kertoa, ettei ainakaan tällä omalla alueella susien määrä ole laskenut. Isokorpi kertoi, että tilanteeseen on vaikeaa antaa yksiselitteistä vastausta, ja totesikin kyseisen tilanteen johtavan aina raskaaseen rikostutkintaan. Yleisöltä tuli useita kysymyksiä, milloin suden saa ampua sen uhatessa kotieläintä tai ihmistä. Havaintoja tulee sekä metsästäjiltä että tavallisilta kansalaisilta ja luonnossa liikkujilta. Paikalla oli äitejä, isiä ja isovanhempia, jotka olivat huolissaan lasten turvallisuudesta. 21 Kylillä luuhaavat sudet saivat kuntapäättäjät toimimaan Kurikassa ollaan tosis saan! Auditorio oli ääriään myöten, ja osa joutui istumaan portailla. Luke ja riistakeskus poissa Asiantuntijoiden puheenvuorot aloitti Pohjanmaan poliisin ylikonstaapeli Jari Isokorpi. Tilanteessa jokainen toimii, kuten parhaaksi näkee, ja oikeus puntaroi asiaa jälkeenpäin. K urikan kaupunki EteläPohjanmaalla päätti tarttua toimeen ja selvittää alueen susitilanteen kokoamalla tammikuussa saman katon alle sekä kansalaisia että susien liikkeistä tietäviä asiantuntijoita. Isokorpi otti myös kantaa Luonnonvarakeskuksen ilmoittamaan susien viralliseen määrään ja kannan laskuun. – Vuonna 2014 koko vuoden ajalta Kurikan alueella oli 28 suurpetohavaintoa, joista usea oli ilves, ahma tai karhu, Kahila – Jokaisella on oikeus puolustaa omaisuuttaan tai kotirauhaa. Kaupunginhallituksen puheenjohtaja Rami Ala-Nisula totesikin avauspuheessaan, että illan tarkoituksena on kerätä tietopaketti ja saada tilannekuva haltuun. Tätä pykälää on tiukennettu ja sanamuotoa muutettu niin, että lopettaminen on tehty vieläkin tarkempaa harkintaa vaativaksi ja velvoittaa poliisia käyttämään ensin kaikkia mahdollisia muita keinoja. – Toimenpiteitä tullaan asian tiimoilta tekemään, se on selvä, Ala-Nisula painotti
– Ryhmä on riistakeskuksen asettama, mutta me toimimme puhtaasti sidosryhmiemme edustajina. Jarmo Latvala Kurikasta ja Henry Penttilä Jurvasta kertoivat, minkälaisille määrille Kurikassa ja lähialueella on haettu suden kaatolupia ja minkälaisia suunnitelmia on vielä jatkossa tarkoitus tehdä. Näistä havainnoista oli susia 240, karhuja kuusi, ilveksiä kuusi ja ahmoja 14. Ryhmän tehtävänä on jakaa asukkaille tietoa susitilanteesta, sekä myös antaa lausuntoja lupahakemuksiin tai koulukyytejä varten. Kurikan kaupunginjohtaja Anna-Kaisa Pusa ja kaupunginhallituksen puheenjohtaja Rami Ala-Nisula kuuntelivat vakavana kuntalaisten huolta lasten koulutien turvattomuudesta susien vuoksi ja lupasivat kaupungin ryhtyvän välittömästi toimeen kyyditysten järjestämiseksi. – Kurikka on sata kilometriä pitkä maa-alue ja meillä on useita kyliä, jotka ovat erittäin kaukana taajamista. Viime aikoina on tullut runsaasti havaintoja susista, jopa niin, että sudet ovat seuranneet muutaman kymmenen metrin päästä perheen ulkoilua pihalla. 22 Luonnonsuojeluliiton Teemu Tuovinen halusi puhua suden puolesta. – Joka haluaa suojella susia ja edistää niiden olemassaoloa, ei selvästikään halua nähdä sitä asiaa, että hajaasutusalueella asuu ihmisiä ja siellä ei voida hyväksyä liian lähelle tulevia yksilöitä. – Koko vuonna 2017 on järjestelmään kertynyt 266 riviä. Systeemi on muuttunut niin, että yhden täpän alla entisen yhden yksilön sijaan voi olla kokonainen lauma, eli esimerkiksi seitsemän sutta, jos ne on havaittu samalla kertaa. (19.2.2018 mennessä alueelle on haettu viisi eri lupaa, joista riistakeskus on hylännyt kolme, myöntänyt yhden poikkeusluvan pihakäyntien perusteella ja yhteen ei vielä ole tullut vastausta, toim huom.) Yleisöstä esitettiin aiheellinen kysymys, mitä sitten tehdään, jos lupia ei susille saada, mutta siihen ei kukaan osannut vastata. Mauno Itäluoma Kauhajoelta kertoi riistakeskuksen organisoimasta susireviiriyhteistyöryhmä-hankkeesta, jonka tiimoilta ryhmiä on perustettu koko Suomeen 23, joista kaksi Suupohjaan Etelä-Pohjanmaalle. Ala-Nisula toteaa, että kunnalla on velvollisuus tarttua toimeen, koska kukaan muu ei sitä tee. Entä jos lupia ei saada. Illan keskustelua johtanut Kurikan kaupunginhallituksen puheenjohtaja Rami Ala-Nisula kertoi ennen avauspuhettaan, että näki tilaisuudelle selkeän tarpeen. – Käytän puheenvuoroni su. Kurikan kaupunki puoltaa kaatolupia, ja toivottavasti niitä tullaan saamaan. Kolmessa vuodessa Kurikan 28 yksittäistä suurpetohavainto on muuttunut 266 havainnoksi, joista osa on laumoja, eli yksilömäärä on vieläkin suurempi. Yleisöstä kuului kohahdus, kun Kahila kertoi, että alkuvuonna eli parin viikon aikana oli havaintoja kertynyt jo 80 kappaletta, joista suurin osa oli susia. Kurikan kaupunki puoltaa sudelle kaatolupia n Kurikan kaupunki on selvästi tosissaan ja kuntalaisten puolella susitilanteessa ilman minkäänlaista vähättelyä tai epäilyä havaintojen paikkansapitävyydestä. Hän myös kehotti ihmisiä pitämään valoja päällä susien varalta. kertoi ja näytti kuvaa muutamasta pisteestä. Suojelu kehottaa: valot päälle! Koko illan rauhallisena pysyneessä yleisössä oli havaittavissa liikehdintää ja puheensorina yltyi, kun yleisöstä nousi esittelemään itsensä ja kertomaan kantaansa Suomen Luonnonsuojeluliiton edustaja Teemu Tuovinen Kauhajoelta. Kuulijoiden ilmeet olivat hyvin hämmästyneitä ja jopa epäuskoisia, kun Kahila heitti näytölle kuvan vuoden 2017 lukemista. Ala-Nisula ihmettelee myös susikeskustelun ristiriitaisuutta ja näkee vastakkain fanaattiset suojelijat muiden ihmisten kanssa. Itäluoma itse vetää toista ryhmää
– Tilaisuus on tuonut konkreettisesti susiasian ihmisten verkkokalvoille. Kurikan kaupunki on tehnyt puoltolauselman kaatolupiin ja haluan lähettää viestiä muille kunnille, että tehkää samoin. Tuovinen kehotti myös suojautumaan susilta pitämällä enemmän valoja päällä ja ihmisiä huolehtimaan toisistaan. Naapurin kaksi alle kymmenvuotiasta lasta leikkivät pihassa surisevaa ääntä pitävällä dronella eli lentävällä helikopterilla. – Sudet seisoivat kasvot lapsiin päin. Tupila oli palaamassa autolla kotiin seitsemän aikoihin illalla. Salissa istuivat myös kansanedustajat Reijo Hongisto (sin.) Vimpelistä ja Lasse Hautala (kesk.) Kauhajoelta. Nyt ollaan jo tosissaan Alueen susitilanteen valjettua viimeisillekin epäilijöille alkoi yleisöstä sataa kysymyksiä kaupungin päättäjille siitä, kuinka lapsille turvataan edes koulumatka. Meillä on valaistu hiihtolatu, mutta kyllä se on hiljentynyt. Heillä ei ollut aavistustakaan, että sudet olivat olleet vaanimassa pimeydessä. Sudet olivat menneet sen yli poistuessaan kylältä. Haluamme viestittää hallinnolle, että olemme tosissamme, ja kunnallinen itsehallinto pitää alkaa näkymään myös etelän päässä. Lisäksi pihassa haukkui raivoisasti perheen pieni koira. – Luulin ensin, että tiellä on pari koiraa, mutta huomasin koosta, että niiden täytyi olla susia. – Ilmoitin myös kylän muille asukkaille tapahtuneesta, ja kyllä tämä on vaikuttanut meidän elämään paljon. Tätä kuvaa vasten pidetään outona, että susien virallinen määrä on laskeva. Ne lähtivät vasta kun ajoin autolla niitä kohti. – Olen erittäin skeptinen lupien saantiin. sien puolesta. Etäisyys lapsista susiin oli noin 40 metriä. Tilanteeseen on reagoitu ja monta ihmistä valjastettu tekemään toimenpiteitä. Petoyhdyshenkilö kävi paikan päällä varmistamassa, että jäljet kuuluivat juuri susille. Kunnan tehtävä on pitää huolta kuntalaisista ja viranomaisten tehtävä hoitaa asioita pahimmilla susialueilla. Pelottavinta asiassa oli se, että sudet seisoivat tarkkailemassa pihassa leikkiviä lapsia. Ne lähtivät vasta kun ajoin autolla niitä kohti. Sudet vaanivat leikkiviä lapsia n Kurikan Juonikylässä asuva Sampo Tupila oli kohdannut joulun alla kaksi sutta. Etäisyys lapsista susiin oli noin 40 metriä. – Sudet seisoivat kasvot sinne lapsiin päin. Jos tarkastellaan tämän vuoden myöntämättömiä lupia, johtuu se siitä, että takavuosina kannanhoidollisin luvin on kaadettu niin paljon susia, ettei viranomaisten mielestä suotuisa suojelutaso enää täyty. Hän kääntyi päätieltä pihaansa johtavalle noin 700 metriä pitkälle kotitielle, jonka varressa on myös toisen lapsiperheen koti. ?. 23 Vuonna 2014 ei susista ollut alueella montaakaan havaintoa. Lapsia ei enää uskalla päästää keskenään pihalle, ja myös aikuisia pelottaa. n Erja Pekkala – Haluamme viestittää hallinnolle, että olemme tosissamme, ja kunnallinen itsehallinto pitää alkaa näkymään myös etelän päässä. Paikalle saapunut kaupunginjohtaja Anna-Kaisa Pusa lupasi, että päätöksiä tehdään nopeasti ja lapsille, jotka elävät susilaumojen keskellä, taataan turvallinen koulumatka. Hän epäili, että susi käy ihmisistä ensimmäisenä juuri lapsen kimppuun. Tuovisen mukaan seula tämän vuoden luvissa on tarkka ja kokonaisille laumoille haetuissa luvissa ei ole kyseessä yksilöiden poisto, vaan lauman hävittäminen. Tupila ilmoitti välittömästi lasten vanhemmille tapahtuneesta. Mielestäni kannattaa kääntyä kunnan puoleen, jotta koulukyydit turvataan. Kaupunginhallituksen puheenjohtaja Rami Ala-Nisula varmasti puhui juuri heidän suuntansa todetessaan, että Kurikassa ollaan nyt ihan tosissaan. Yleisössä ollut eläinlääkäri Tapio Harmaala on työskennellyt Ähtärin eläinpuistossa ja tuntee susien käyttäytymisen. Kääntyvän auton valoissa seisoi teillä yllättäen kaksi sutta
Susi on täysin arvaamaton eläin. Hautala hämmästeli isoa ristiriitaa susien määrän arvioinnissa. Suomen susikanta ei varmasti ole Luken ilmoittama – Metsäpeurat ovat liian kallista lihaa susille ja niiden vuoksi Suupohjan alueelle pitäisi perustaa susivapaa alue.. Hän on tutustunut Suupohjan alueella joulukuussa tehtyyn lumijälkilaskentaan ja painottaa, että myös Luonnonvarakeskuksen tulisi tehdä yhteistyötä metsästäjien kanssa. Myös aikuisen tulee pelätä sutta varsinkin silloin, kun ne liikkuvat isoissa laumoissa. – Alueen jälkilaskenta on tehty todella tarkoin, ja siinä on otettu huomioon vain kaikki varmat jäljet. 24 ”Susi täysin arvaamaton eläin” K urikan susi-illassa mukana olleen kansanedustaja Lasse Hautalan (kesk) mukaan tilaisuudessa tuli hyvin todennettua alueen suuri susikanta. – Illan aikana kuultiin paljon esimerkkejä siitä, että alueella on todellakin paljon susia. – Kyllä tämä on jo peruste susimäärän merkittävälle harventamiselle. Siitä on ilmiselvää haittaa perheille ja ihmisille ja sitä kautta heidän turvallisuudelleen. Hautala oli huolissaan, kuinka sudet rajoittavat perheiden toimintavapautta vanhempien joutuessa esimerkiksi valvomaan jatkuvasti lasten touhuja
150-180 yksilöä, vaan vähintään nelinkertainen. – Metsäpeurat ovat mielestäni liian kallista lihaa susille ja niiden vuoksi Suupohjan alueelle pitäisi perustaa susivapaa alue, Hautala painotti. Kyllä Luken pitäisi lähteä yhdessä metsästäjien kanssa tarkistamaan havaintoja. Kansanedustaja Hautala totesi, että mikäli yhteistä linjaa ei löydy, joudutaan toimintatapoja tarkastelemaan uudelleen. Luken toimintatavat syyniin Luonnonvarakeskus tekee keväällä suden kanta-arvion, joka kohdistuu Suupohjankin alueella samoihin susiin, jotka Suupohjan miehet ja naiset laskivat joulukuussa. Toivottavasti tämä tuo muutosta asiaan. (Viitekuva, Matton) Kansanedustaja Lasse Hautala kehotti kuntia hakemaan valtiolta korvausta susikyydeistä. Vaikka rahaa ei saisikaan, se on keino tuoda valtion hallinnolle painetta. – Jos Luken arvio tulee olemaan hyvin poikkeava maastossa tehdystä laskennasta, näitä asioita joudutaan kyllä sen jälkeen miettimään ja virittämään yhteiskunnallista keskustelua. Kuitenkin eduskunnan käsittelyssä oli juuri ollut kesäaikaa koskeva aloite, joka sekin on suoraan EU-direktiivistä. MetsäpeuraLIFE –hanke on Metsähallituksen Eräpalveluiden koordinoima ja reilun viiden miljoonan euron kustannuksista yli puolet tulee Euroopan Unionilta. Suomi on hakemassa kumppania Saksasta, Ranskasta ja Ruotsista, joissa on sama tilanne. Suupohjan susipopulaation keskelle on tuotu lisääntymään ja totuttelemaan luontoon vapauttamista varten maailman mittakaavassa harvalukuisia metsäpeuroja. Sisäministeriön kansliasta aloite kuitenkin torpattiin ja perusteluna oli, ettei eduskunta voi käsitellä direktiivin alaista asiaa. EU:ssa jäsenmaat ovat kahdessa kastissa, osassa susia saa metsästää vapaammin, ja osassa se on uhanalainen laji. Susi on täysin arvaamaton eläin, Hautala painotti. Lisäksi arvioinnissa käytetään susien dna-tutkimusta, johon Luke on saanut rahoituksen kolmivuotiseen hankkeeseen. Luke käyttää arvioinnissa Tassu-järjestelmän merkintöjä, jotka ovat peräisin juuri näiltä samoilta metsästäjiltä ja kertyneet edellisen kanta-arvion jälkeen. Hautala pohti myös syitä, miksi sudesta on tullut niin voimakkaasti poliittinen eläin. – Nyt direktiivimuutos on kuitenkin nytkähtämässä eteenpäin, kun asia etenee maaja metsätalousministeriön toimesta. Kun puhutaan petoeläimestä, joka vaarantaa elämää, se varmasti puhuttaa ja herättää tunteita. – Maaseudulla on totuttu suojelemaan elämää varsinkin ihmiselämä edellä. Suomenpystykorvajärjestön puheenjohtajan Pentti Isoviidan ja Suomen harmaahirvikoirajärjestön Esa Kukkosen alkuperäinen kansalaisaloite vetosi suden siirtämiseen EUdirektiivistä neljä direktiiviin viisi. 25 ”Susi täysin arvaamaton eläin” – Myös aikuisen tulee pelätä sutta varsinkin silloin, kun ne liikkuvat isoissa laumoissa. Itsekin näin syksyllä suden hirvijahdin yhteydessä Kauhajoella. Direktiivimuutos vihdoin vireille Hautala hämmästeli myös joulukuussa alullepannun sutta koskevan kansalaisaloitteen alkuperäisen version kohtelua sisäministeriössä. n Erja Pekkala – Jos Luken arvio tulee olemaan hyvin poikkeava maastossa tehdystä laskennasta, näitä asioita joudutaan kyllä sen jälkeen miettimään ja virittämään yhteiskunnallista keskustelua.. Useissa maissa suden metsästys on vapaampaa kuin Suomessa; Norjakin tekee mittavan harvennuksen, ja nämä ovat hyviä esimerkkejä siitä, että susi ei ole sukupuuttoon kuolemassa. Maaja metsätalousministeriö vastaa Luonnonvarakeskuksen toiminnasta
Jäävätkö hirvet kaatamatta ja kauriit ruokkimatta. Metsästykselle pitää luoda toiminnalliset puitteet ja tähän työhön tarvitaan väkeä ja tekijöitä. Yli 80-vuotiaat eivät hirvien perään enää juuri pääse.. – Ennen riistalaukausta täytyy laittaa kuntoon ruokintapaikkoja, kunnostaa riistapeltoja ja tehdä sata muuta hommaa. Metsästäjäkunta ikääntyy Metsästäjäkunta ikääntyy ja harvenee vääjäämättä. Monet tehtävät vaativat fyysistä kuntoa ja järkeäkin pitää käyttää. Kiviluoma on huolissaan siitä, että vanhenevissa seuroissa kaikki tehtävät kasautuvat muutamille henkilöille, ja pahimmassa tapauksessa hirviluvat jäävät käyttämättä. Luonnollisesti sama ikääntymisongelma koskee myös riistanhoitoyhdistyksiä. 26 K auhajoen metsästysseuran pitkäaikainen puheenjohtaja, viime vuoden elokuussa toisen kauden Pohjanmaan riistaneuvoston puheenjohtajana aloittanut ja vuoden alusta Suomen riistakeskuksen hallitukseen valittu Pauli Kiviluoma on huolissaan metsästyseurojen ikärakenteesta
. matta siitä, missä päin maata he asuvat. On yleisesti tunnettu asia, että osaan metsästysseuroista on vaikeaa tai kallista päästä, ja usein ehtona on maanomistajuus. – Metsästysseuratoiminta perustuu siihen, että metsästys tapahtuu maanomistajilta vuokratuilla mailla. Seuroissa on aika herätä Kiviluoma herättelee metsästysseuroja miettimään, kuinka heidän alueensa riistanhoito ja riistakantojen säätely hoidetaan tulevaisuudessa. Myös pienpetojahteihin tulevia vierastetaan, koska kadehditaan kaikkea mikä liikkuu, vaikka pienpetojahdit nimenomaan vetävät nuoria ja se on hyvää riistanhoitoa. – Seuroissa on ihmisiä, jotka pelkäävät, että joku muu ampuu juuri sen kauriin, jota itse on ruokkinut. 27 – On vaikeaa kuvitella, että yli 80-vuotiaat menevät hirvien perässä, srva-tehtävistä puhumattakaan. On luonnollista, että vaatimus on ollut näin varsinkin silloin ennen, kun seuroihin oli paljon tunkua ja jäsenmäärää piti jollakin tavalla rajoittaa. Pauli Kiviluoma kertoo, että Kauhajoella vielä riittää seuroissa porukkaa, ja myös nuoria harrastajia. On yleisesti tunnettu asia, että osaan metsästysseuroista on vaikeaa tai kallista päästä, ja usein ehtona on maanomistajuus. Ovet auki tulijoille Liian korkeita liittymismaksuja Kiviluoma pitää nuorille ongelmallisena.. – Olen kuullut esimerkkejä, että 10–18-vuotiaat nuoret on otettu mukaan seuraan huoli– Seuraavan kymmenen vuoden sisällä seurojen on löysättävä paljon sääntöjä jäsenyyden suhteen ja avattava kaikki ovet seljälleen. Kiviluoma on jo herätellyt keskustelua aiheesta, vaikka Kauhajoella vielä seuroissa riittää nuoriakin. Kauhajoen metsästysseura on rakentanut majansa pihaan uuden huoltorakennuksen ampumarataa varten. Kuva: Matton . Liittymismaksun he maksavat vasta 18 vuotta täytettyään, ja siinä vaiheessa katsotaan, otetaanko heidät jäseneksi vai ei. Nykyään Kiviluoma epäilee, että suomalaisella perikateudella on osuutta nihkeyteen uusia jäseniä kohtaan
Riistanhoitomaksua korotettiin kuluvana vuonna. Yhteistyöstä Kiviluoma kertoo toisen esimerkin. Yksi osa tätä ovat Varjon mukaan tarkoituksenmukaiset toiminta-alueet. Nostan kyllä hattua kaikille osallistuneille! n Erja Pekkala. Yhteistyötä lisättävä Helpotusta tuleviin ongelmiin Pauli Kiviluoma toivoo myös metsästysmatkailusta ja seurojen lisääntyvästä yhteistyöstä. 28 – Meidän seurassa liittymismaksu on 50 euroa, ja jäseneksi pääsevät kaikki seuran alueella asuvat tai maata omistavat. Riistanhoitoyhdistyksissä varaudutaan tulevaan n Metsästäjäkunnan ikääntyminen ja arvioitu metsästäjämäärän väheneminen luovat haasteita koko riistahallinnolle. myös omaa koiraansa. Olen kuullut, että maksu voi olla 300 tai 500 euroa tai jopa tuhat euroa, joka on nuorille liian suuri summa ainakin yhdessä erässä maksettuna. – Kaikkien riistanhoitoyhdistysten kannattaa nyt pohtia, onko omassa yhdistyksessä tarvetta ja edellytyksiä vapaaehtoiseen yhdistymiseen, sanoo projektipäällikkö Petri Vartiainen. Suomessa toimii kaikkiaan 295 riistanhoitoyhdistystä. – Nuoret eivätkä heidän perheensä välttämättä omista maita, mutta intoa saattaisi riittää. – Joulukuussa koko Suupohjan alueen metsästysseurat järjestivät yhteistyössä suurpetojen jälkilaskennan. Seuraavan kymmenen vuoden sisällä seurojen on löysättävä paljon sääntöjä jäsenyyden suhteen ja avattava kaikki ovet seljälleen. Helsingistä tuli porukka jahtiin, ja meiltä laitettiin monta koiraa metsään. Kiviluoma pitää hyvin ristiriitaisena sitä, että jatkuvasti puhutaan nuorien ottamisesta mukaan toimintaan, mutta metsästysseuroissa on mahdottomia vaatimuksia kuinka pääsee jäseneksi. Vierasjahdeista saaduilla tuloilla seurat rahoittavat myös toimintaansa. Mukana olivat kaikki seurat ja 555 laskijaa 800 000 hehtaarin alueella. (ms) Nuorena on vitsa väännettävä. Metsästystä harrastavat tuovat myös jälkikasvuaan harrastuksen pariin. Viime vuosien kuntaliitosten jälkeen on syntynyt tilanteita, joissa kunnan alueella toimii jopa kuusi riistanhoitoyhdistystä. Nuoria toivotaan mukaan harrastukseen, ja varsinkin porukkajahdit ovat nuorison mieleen. Katseet riista-alalla suunnataan nyt vuosikymmenen päähän tulevaisuuteen. Korotuksen perusteena on muun muassa riistanhoitoyhdistysten toiminnan kehittäminen. Tapahtuma onnistui loistavasti. Toisessa tapauksessa metsästämään tuli sellainen porukka, joka halusi kouluttaa – Ennen riistalaukausta täytyy laittaa kuntoon ruokintapaikkoja, kunnostaa riistapeltoja ja tehdä sata muuta hommaa. Riistahallintolaissa riistanhoitoyhdistysten toiminta-alue on määritelty yhden tai useamman kunnan kokoiseksi. Suomen riistakeskus käynnisti Virtaa vapaaehtoiseen yhdistymiseen -hankkeen tammikuussa. Tämä onnistui loistavasti, ja oli ensimmäinen isompi askel laajamittaiseen yhteistyöhön. – Kauhajoella seuroissa on jo toimittukin, ja olemme esimerkiksi myyneet hirven vasaluvan niin sanotusti metsään päin. Hankkeessa selvitetään riistanhoitoyhdistysten halukkuus yhdistymisiin ja tuetaan yhdistymisestä kiinnostuneita yhdistyksiä. Riistanhoitoyhdistysten osalta toimintaa on tarpeen kehittää, jotta paikallistason palvelut säilyvät. – On tärkeää nostaa kehittämistarpeet keskusteluun ja miettiä miten toiminta voidaan taata tulevina vuosikymmeninä, korostaa Suomen riistakeskuksen johtaja Jari Varjo. Metsästykselle pitää luoda toiminnalliset puitteet ja tähän työhön tarvitaan väkeä ja tekijöitä
Maaseudun metsästäjien määrä vähenee koko ajan, vaikka sitä kaikissa seuroissa ei vielä tiedosteta, kertoo projektipäällikkö Anne Matilainen Helsingin yliopiston Ruralia-instituutista. Kaikki eivät Matilaisen mukaan halua tappaa eläimiä, vaan saavat elämyksen niiden hoidosta ja ruokkimisesta. Näin osa seurueesta voisi osallistua riistanhoitoon tai tutustua vaikka paikkakunnan kulttuuritarjontaan sillä aikaa, kun toiset metsästävät. Puolivalmis ja ankea tuote laittaa liikkeelle ulkomaalaisille huonon kuvan suomalaisesta metsästysmatkailusta. Sen vuoksi toimita pitäisikin olla elämyslähtöistä, eikä niin, että luvataan aina varma saalis keinolla millä hyvänsä. Tuotetta voidaan kehittää myös koiraharrastuspuolelle, jolloin saalista ei ole tarkoitustakaan saada. 29 Metsästysmatkailusta haetaan apua n Helsingin yliopiston Ruraliainstituutti on selvittänyt useaan otteeseen vuosien varrella metsästysmatkailun mahdollisuuksia paikata harvenevan metsästäjäkunnan aiheuttamaa vajausta riistanhoidossa ja seurojen taloudessa. Laji on myös sikäli herkkää, että ylilyöntejä tulee varoa kaikin keinoin. Matilainen neuvoo, että toimintaa voi aloittaa ja testata esimerkiksi erilaisten kehittämishankkeiden kautta, jolloin riskit ovat pienemmät. Kuva: Matton kailu yritystoimintana ja taas toisaalla seurojen tekemänä, jolloin kyseessä on toiminnan rahoittaminen. Maanomistajat voivat kyseenalaistaa toiminnan, jos seurat tekevät sillä bisnestä. Paikalliset tuntevat, että heidän tietämystään esimerkiksi riistan liikkumisesta arvostetaan. – Metsästysmatkailusta seuroille tulee hyötyä tulopuolelle ja sitä kautta myös riistanhoitoon ja riistakantojen säätelyyn. – Vieraiden kehut nostavat itsetuntoa. Nykyään ihmiset käyvät metsästysmatkoilla ulkomaita myöten ja myös nuorten innostus on vaikuttanut asiaan. – Seurat voivat toki myös tehdä yhteistyötä yrittäjän kanssa, joka sitten tarjoaa varsinaista kaupallista metsästysmatkailua. Erityisesti silloin, jos metsästysmatkailua on aikomus tarjota myös ulkomaanmarkkinoille, on lähdettävä liikkeelle hyvin suunnitellulla tuotteella. Parhaimmillaan tämä toimii niin, että seurat avoimesti kertovat, minkä verran vuoden aikana tulee vieraita metsästäjiä, ja mihin se raha käytetään. Tällä hetkellä asiakaskunta on selkeä ja rajattu, sillä metsästysmatkalle ei voi lähteä, jos ei ole metsästäjä. – Koiraharrastuksen mahdollistamisesta seuran mailla saadaan kiva lisä, joka ei kuitenkaan verota saaliskantoja. Seurat saavat rahallistakin hyötyä Metsästysseurat ovat perinteisesti olleet hyvin suljettuja yhteisöjä, eikä niihin ole ollut kovin helppoa päästä jäseneksi. – Seurat joutuvat miettimään palvelun laajuutta niin, että kyseessä on oman toiminnan rahoittaminen eikä niinkään voiton tuottaminen. – Kauhajoella toiminta on aloitettu jo varhain, ja menty päiväkortteja pidemmälle järjestämällä jahteja ja koirankoulutusmahdollisuuksia. Silloin seuran huoleksi jää pelkän metsästystapahtuman järjestäminen. Yksikin epäeettinen video sosiaalisessa mediassa voi tuhota alan vuosiksi eteenpäin. Matkailijoista apua riistanhoitoon Pidemmälle vietynä seurat voisivat hyötyä matkailijoista myös riistanhoidossa. Vieraspaikkakuntalaiset tuovat piristysruiskeen pienellä paikkakunnalla koko kylälle. – Toiminnan kehittämisvaiheeseen ja suunnitteluun voi käyttää apuna hankkeita, jolloin vältytään sudenkuopilta eikä tarvitse startata omalla riskillä. Sen vuoksi toiminnan pitäisi olla elämyslähtöistä. Väen väheneminen maaseudulla tekee myös seuroihin tilaa. Tällöin tuotekehityksessä voisikin miettiä, että matkailu olisi enemmän luontoelämystä. Erja Pekkala. Kymmenen vuotta sitten ajatus oli monessa seurassa asennetasolla ihan mahdoton, mutta Kauhajoen tapaan heräämistä on jo tapahtunut muuallakin. Hän kertoo, että joissakin metsästysseuroissa on jo pitkään tehty jonkin verran kaupallista jahtia myymällä esimerkiksi päiväkortteja vieraspaikkakuntalaisille. Seurat eivät useinkaan varsinaisesti mainosta toimintaansa, vaan tieto on levinnyt puskaradiossa. Matilainen muistuttaa, että seurojen perinteinen toiminta maanomistajien mailla aiheuttaa varovaisuutta ja rajoittaakin kaupallista toimintaa. Seurojen on pakko rahoittaa toimintaansa jollakin tavalla, ja tämä on yksi keino. Paikallisen hyväksyttävyyden kannalta tärkeimpänä seurojen tuottamassa metsästysmatkailussa sen nykymuodossaan Matikainen pitää sitä, että toiminnasta ei jaeta tuottoa, vaan sillä peitetään kuluja, ja hyöty jakautuu alueellisesti muillekin, kuin pelkästään metsästysseuralle. – Jatkossa metsästäjät voivat kuitenkin matkailla yhä enemmän porukoissa, joissa kaikki eivät metsästä. Metsästysmatkailusta seuroille tulee hyötyä tulopuolelle ja sitä kautta myös riistanhoitoon ja riistakantojen säätelyyn. – Yritän saada selville muun muassa, kuinka paljon metsästysseurat ovat kiinnostuneita metsästysmatkailusta tai jo toimivat asian tiimoilta. Oleellista on erottaa metsästysmatYksikin epäeettinen video sosiaalisessa mediassa voi tuhota alan vuosiksi eteenpäin. Varsinaista ohjeistusta seurojen tuottamasta metsästysmatkailusta ei tiettävästi ole vielä olemassa. Lähitulevaisuudessa seuroissa on pakko jotakin tehdä. Piristysruiske syrjäkylille Vieraspaikkakuntalaiset tuovat piristysruiskeen pienellä paikkakunnalla koko kylälle
Sitkeä venäläinen ei hätkähdä vaikeimpiakaan olosuhteita. Voiko ihminen enää itseään pienemmäksi tuntea kuin Kainuun jylhissä vaaramaisemissa. T ie mutkittelee lumisessa maisemassa. Arja Nevalainen tarkistaa, että koiran tutkapanta on kunnolla kiinnitetty. Seurueemme pysähtyy kapean tien reunaan – levikettä ei ole nimeksikään, ja lumi on tukkinut kaikki sivutiet, on otettava se minkä saa. Jahtipäivä Kainuun Ristijärven korvessa voi alkaa, ja venäjänajokoira Bravon Peppi lähtee rohkeasti hakuun metriseen hankeen. Matka jatkuu vaaran rinnettä ja paikoin silmien eteen avautuu maisema, joka saa mielen tuntemaan kunnioitusta. – Pojilla on kova homma, tuumaa eräs seurueestamme tarkoittaen kuorma-autossa olevia miehiä, jotka nostavat moottorikelkkaa kyytiin ja vaihtavat seuraavaan paikkaan puhdistamaan sähkölinjoja lumen painosta taipuneista puista. – Minusta tuli aikoinaan metsästäjä kun kyllästyin puhdistamaan muiden ampumia jäniksiä ja sotkemia pyssynpiippuja, kertoo Nevalainen, joka nykyään on myös Venäjänajokoirayhdistyk. Varmistetaan vielä, että etäämmälle pysähtynyt kuorma-auto mahtuu ajamaan ohi. Ensimmäinen koira päästetään irti. 30 Venäjänajokoira suosiossa lumisilla saloilla Jänisjahdissa susirajalla Kainuun Ristijärvellä lähdettiin jänisjahtiin venäjänajokoirilla. Tykkylumi painaa puita kumaraan, aivan kuin kunnioittamaan tulijaa, joka rohkenee astua Tapion maille
Nainen huusi miehelle: ”Katso, mitä tuo muija hommaa!”. Venäjänajokoira on kuitenkin kotoisin talvisilta seuduilta, eikä vähästä säpsähdä. Kumpuileva, luminen maasto kysyy voimia koiralta. Viljanmaa näyttää suuntaa, minne Ari Mustosen nuori uros Harska lähti jänistä hakemaan. Enää ei ole lintuja ja jäniksetkin ovat reilusti vähentyneet, Mustonen harmittelee. Jänis oli naisen mukaan väsynyt ja kylmissään. Vauhti ei päätä huimaa, mutta eräilyn tavoite on kuitenkin saavutettu, ja ajokoiran haukku kaikuu lumisessa metsässä. ”Ei saa rääkätä väsynyttä jänistä!” Nevalainen tarkkailee tutkapuhelimen ruudulta koiran etenemistä. Isällä oli suomenajokoira ja enimmäkseen kävimme jänisja metsäkanalintujahdissa. Tekniikka on kehittynyt, ja vaikka olemme pysähtyneet kumpuilevaan vaaramaisemaan kaukana taajamasta, toimii paikannin moitteettomasti. Silloin pehmeää lunta oli lähes metri ja koira upposi lumeen kaulaansa myöten. Venäjänajokoiran turkki soveltuu hyvin kylmiin oloihin, ja se tarkenee maastossa samassa pakkasessa kuin passimieskin untuvaisen pohjavillan ansioista. Raimo M. Koira seuraa tien yli menevää jäniksen jälkeä. Vaikka kotona olikin kotimainen ajokoira, päätyi Mustonen hankkimaan itselle itäisen rodun. Peppi on löytänyt jäniksen ja ajaa sitä hangessa tarpoen. 31 Koiran seuraaminen tutkapuhelimesta tuo jahtiin omaa jännitystä ja tapahtumien kulku ei jää arvailujen varaan. Sanoin, että jos joskus otan itselleni koiran, se on venäjänajokoira. – Yritin selittää, että koira menee umpihangessa niin hitaasti, ettei jänis siitä kärsi. Nevalainen kertoo hauskan sattuman vuosien takaa. sen puheenjohtaja. – Koira oli ajanut jo tovin ja ajattelin mennä hakemaan sitä pois kelkkareitin kautta. Naureskelumme loppuu, kun metsästä kuuluu haukahduksia. – Itse lähdin metsälle isän ja enon mukana siinä viiden vanhana. Sillä oli niin mahtava luonne. Nuori nainen oli alkanut sättimään Nevalaista siitä, kuinka tämä ei kunnioita luontoa ja rääkkää jänistä. Viljanmaa ja Juha Tolonen arvailevat minne Pepin ajo suuntautuu. Sille koiralle kun vain sanoi, että nyt lähdetään kotiin, sieltä se tuli pois metsästä.. Ari Mustonen (oik), Arja Nevalainen, Raimo M. Kahlasin hankeen hakemaan koiraa, ja nuoripari aikoi ajaa kelkalla jäniksen perään katsomaan, tuleeko sen tassuista verta. On tultu pitkä matka siitä, kun koirat päästettiin ajamaan ilman seurantalaitteita. Keli on haastava, sillä Kainuussakin lämpötila on keskellä karuinta talvea noussut plussan puolelle ja jälleen pakastunut aiheuttaen lumeen kovia kerroksia. Jahtiporukat harvenevat Mukana on myös vasta yhdeksän kuukauden ikäinen Riistakairan Harska, jonka omistaja Ari Mustonen muistelee entisaikojen jahteja. Siihen sitten sattui nuoripari moottorikelkalla, sininen savu vain pöllysi ja kone pärisi. – Kaverilla oli venäjänajokoira ja sen kanssa käytiin metsällä. He eivät kuitenkaan minua uskoneet
Näin tapahtui myös Arja Nevalaiselle niihin aikoihin, kun tutkapannat alkoivat yleistyä. Arja Nevalainen ja Ari Mustonen ihastelevat koiran vahvaa rakennetta. – Rämmin hädissäni metsässä otsalampun kanssa, mutta koiraa ei löytynyt mistään. Sitten huomasin, että paikannus onkin jo puoli tuntia vanha ja soitin koiran pantaan. – Susissa täällä on sulattelemista. – Ilta alkoi jo pimentyä ja huomasin yhtäkkiä, että koira on paikallaan. Nevalainen oli kotonaan, sillä alueella ei ollut vilkkaita teitä ja koiran saattoi päästää matkaan kotipihasta. 32 Ajokoira katseli sohvalla uutisia n Metsästysreissuilla tapahtuu toisinaan hauskojakin kommelluksia. Hän ei kuitenkaan ollut vielä ehtinyt kunnolla opetella tutkan käyttöä. Soitto eläin. Eräpäivämme ”matkanjohtaja”, ikänsä metsämiehenä kulkenut Raimo M. Aina tilanne ei välttämättä naurata juuri sillä hetkellä, mutta usein aika kultaa muistot ja jälkeenpäin tapahtumasta saa mojovat naurut moneen kertaan. Narttu tutkii hetken maastoa, kun koiransa hyvin tunteva isäntä huomaa, ettei koira ole ollenkaan oma itsensä. Metsästysmajan pihassa pohditaan, mikä koira menee mihinkin maastoon. Hirviporukat ikääntyvät, ja nuoria ei samalla tavalla enää tule mukaan kuin ennen, jolloin joka kylällä oli metsästäjiä. Mukana oli myös Juha Tolosen (oik.) Bravon Lenni, joka kettukoirana sai tällä kertaa ulkoilla vain hihnassa. Viljanmaa päästää myös venäjänajokoiranarttunsa Mehtäväiskin Helmin tutkimaan, löytyisikö pitkäkorvaa juoksukaveriksi. Säikähdin, että joko nyt koira kohtasi suden. Narttu vaikuttaa vaisulta, ja hetken tutkittuaan Viljanmaa toteaa nartulla olevan todennäköisesti kohtutulehduksen. Varsinkin sulanmaan aikaan on vaikeaa tietää, missä ne kulkevat. Ympäri Kainuuta on koiria joutunut suden suuhun. Hän lähti nopeasti pimeään kairaan koiraansa etsimään. Koira olikin mennyt kotiin ja päässyt avoimesta ovesta sisälle ja odotteli rauhassa emäntäänsä sohvalla loikoillen ja uutisia katsellen. Eipä se auta edes miettiä, mihin maastoon voi mennä, ne kun voivat olla missä vaan. Arja Nevalainen tarkkailee puhelimen näytöltä koiran etenemistä maastossa. Puhelin hälytti ja lopulta, kun linja aukesi, taustalta kuului kymppiuutiset, Nevalainen nauraa. Nevalainen oli myös hankkinut koiralleen tutkan ja koira oli ajamassa jänistä tutka kaulassaan. Mustonen kertoo, että nykyään jahteihin lähtijät tahtovat olla harvassa
– Sudet ovat samoissa maastoissa ja syövät kaiken eteensä tulevan. 33 Viljanmaa innostui tulilla tarinoiden sijasta myös laulamaan. Kohta täällä ei ole metsissä muuta kuin muutama stressaantunut hirvi, Viljanmaa jyrähtää. Isäntä kutsui koiran pois hukalta päivän alkaessa vaihtua siniseen hämärään. Mihin lie itsensä piilottanut ja koiran on aika tulla pois kovasta karppakelistä jalkojaan säästämään. Koirien kanssa välillä saa kokea myös takapakkia, mutta sekin kuuluu harrastukseen, aina ei aurinko paista. Sinne menevät maasta metsäkanalinnut pesineen, jänikset ja sorkkaeläimet. Perheenisän velvollisuudet vaativat lähtemään ajoissa kotiin, ja se ei kettukoiran metsäänlaskun jälkeen olisi enää mahdollista. – Metsällä aloin kulkemaan. Mukanamme on myös petopuolen ajuri Bravon Lenni, jota omistajansa Juha Tolonen ei kuitenkaan tällä kertaa päästä irti. Nokipannukahvit ja makkaratulet hiipivät väkisin mieleen, ja tervaspuiden tuoksu tuntuu jo nenässä. Peppi jatkaa touhujaan metsän puolella ja jossain vaiheessa jänis vetää pidemmän korren. lääkärille ajanvarausta varten ja koira autoon lepäämään. Riista katoaa susien suuhun Myös Viljanmaa harmittelee nykyistä susipolitiikkaa ja toteaa riistan katoavan susien suuhun. Ari Mustosen Riistakairan Harska poseerasi vaaramaisemassa
Hänellä oli amerikankettukoira ja plotti. Metsästäjällä vain veri vetää harrastuksensa pariin, eikä sille mikään voima mitään mahda. On jo aika siirtyä tulille läheisen metsästysseuran kodalle, sillä kinokseen nuotion kaivaminen ei tunnu parhaimmalta vaihtoehdolta. Ja sillä samalla sekunnilla hämärässä kodassa tumma ääni aloittaa tunteellisen tangon, jota nuotion rätinä säestää. Metsästyskausi on siten pidempi. Nykyään jahti on enemmänkin koiran työskentelystä nauttimista, tuumaa Viljanmaa. Keskustelu soljuu tulen lämmössä metsästysharrastuksen ympärillä. Myös jahtiin lähtijöiltä ei saa puuttua viitseliäisyyttä hangessa tarpomiseen ja hiihtämiseen. Harska on vasta juniori-ikäinen, mutta intoa riittää ja isäntä Ari Mustonen on tyytyväinen ajurinalkuunsa. – Riistan saamisella ei enää ole samaa merkitystä kuin silloin nuorena miehenä. Venäjänajokoiraan nuori mies päätyi harkittuaan ei rotujen välillä, ja nykyään petopuoli tuntuukin vetävän enemmän nuoria puoleensa kuin perinteinen jänisjahti. 34 Kainuussa talvet ovat tyypillisesti runsaslumisia. Voimavarana luonto ja eräily Tuuli alkaa kohisuttamaan lumisia puita ja pieni pakkanen viiman voimistamana nipistelee poskia. Se oli todella kaiken riistan koira! Tolonen kertoilee. Nokipannukahvit ja makkaratulet hiipivät väkisin mieleen, ja tervaspuiden tuoksu tuntuu jo nenässä. Vaativat olosuhteet kysyvät ajokoiralta intoa ja kestävyyttä. Kylässä, jossa vietin paljon aikaa, oli myös suomenajokoira ja kaverilla beagle, joiden kanssa käytiin jänisjahdissa. Harska ajaa innokkaana jänistä pitkin poimuilevaa maastoa, kunnes nuoruuden innossa hukkaa ajettavan ja isäntäkin pääsee tulille lämmittelemään. – Kipinän ketunmetsästykseen sain kun olin kaverin kanssa jahdissa. Itselle hankin ensimmäisenä koirana sekarotuisen, jossa oli suomenajokoiraa, suomenpystykorvaa ja saksanmetsästysterrieriä. Selvitystyön jälkeen päädyin venakkoon, koska se on säänkestävä ja jalkava koira, jota pienet lumet ei haittaa. n Erja Pekkala siinä kymmenen ikäisenä, kun eno otti mukaan lintujahtiin. tää parahiksi ajon liikkeelle, kun saamme tulet roihuamaan. Juniorikoira jää vielä lähistölle hakulenkille, ja se päräyt?. Kaikki ovat yhtä mieltä siitä, minkälainen voimavara eräily ja luonnossa liikkuminen on. Mustan pannun uumenista kuppiin kaadettua kahvia hörppiessä pohdimme, millä tavalla jahti on muuttunut monien vuosikymmenien aikana. Viljanmaa myös kertoo, että mikäli hän ei kulkisi metsällä koiran kanssa, hän laulaisi. Silloin se oli pääasia, että metsästä saatiin reppuun täytettä
Viljanmaa näkee rodun tulevaisuuden valoisana, sillä rekisteröinnit ovat nousseet maltillisesti. Viljanmaa on kasvattanut venäjänajokoiria vuodesta 1988 lähtien. Karva on kotimaiseen verrattuna pidempää, ja myös käpälien kestävyys keskimääräistä parempaa. Myös ajo on nopeaa. Venäjällä rotu on hyvin suosittu käyttökoirana. Hän suosittelee rotua metsästäjälle, joka haluaa mahdollisimman harmittoman, säänja kelinkestävän ajokoiran. Venäjänajokoiria oli Suomessa jonkin verran jo 1800ja 1900-lukujen taitteessa, mutta ne hävisivät muiden rotujen tieltä. Hän on toiminut rodun uranuurtajana Suomessa. – Haku johtaa yleensä nopeasti tulokseen. – Rodun kotimaa on Venäjä ja suomennetussa kirjallisuudessa rodusta on mainintoja jo 1850-luvulla. Myös käpälät ovat keskivertoa kestävämmät. Rotu on tuolloin ollut kotimaassaan hyvin suosittu ja se mainitaan kostrominajokoirana. Haukku on parhaimmillaan musikaalista ja intohimoista kertoen hyvin etäisyyden ajettavaan. 35 Venäläinen kaiken viljan ajokoira Venäjänajokoira on jalkava, ja sen vahva rakenne soveltuu hyvin lumisiin olosuhteisiin. Viljanmaa kertoo, että alun perin rotu tuotiin Suomeen susijahteja varten. Nopea hakija Viljanmaa kertoo venäjänajokoiran olevan hyvin usein ilmavainuinen ja nopea hakija. Hyvänä ominaisuutena venäjänajokoirissa pidetään myös niiden rakenteen kestävyyttä karuissa olosuhteissa. Sama pätee Suomessa, rotua käytetään vesilinnun noudosta karhujahtiin, mutta ei kuitenkaan sorkkaeläimen metsästykseen. – Rodun monipuolisuutta on arvostettu varsinkin menneinä aikoina. K ajaanilainen Raimo M. Kun venäläiset lähtivät taigaan useaksi viikoksi jahtiin, ei sinne tarvinnut ottaa mukaan kuin yksi koira, joka hoiti kaiken riistan. – Venäjänajokoira on myös kotiväelle mieluinen ja helposti ohjattavissa halutulle riistalle. Nykyään sitä käytetään hyvin monipuolisena metsästyskoirana. Rotu lienee syntynyt maatiaiskoirista, eikä sen luomiseen ole käytetty muita rotuja, Viljanmaa kertoo. – Nykyisiin korppukelitalviin venäjänajokoira sopii oivallisesti ja se onkin saanut kiitosta raajojen ja käpälien kestävyydestä. Rodun uusi nousu on tapahtunut 1970-luvulla, ja sen jälkeen se on saanut uskollisen kannattajakuntansa. – Kun venäläiset lähtivät taigaan useaksi viikoksi jahtiin, ei sinne tarvinnut ottaa mukaan kuin yksi koira.
Kantaa olisi paikoittain voitu pienentää enemmänkin Peuroja kaadettiin nyt ennätysmäärä Valkohäntäpeurakanta on nyt suurimmillaan vuosikymmeniin. Lupien käyttöaste oli pitkälle yli 90 prosenttia meidän isolla yhteislupa-alueella, jossa oli myös kaikista suurin peurakanta. – Uskoisin, että tämä on aika riittävä määrä kannan leikkaamiseen. Keväällähän sen näkee, kun peurat tulevat pelloille ravinnon hakuun, Haliseva toteaa. Kaadettu peuramäärä on arvion mukaan ainakin 25 prosenttia viime vuoden kannasta. – Meillä kaadettiin muutamaa kappaletta vaille 2 000 peuraa. Erityisen runsaasti valkohäntäpeuroja on Varsinais-Suomessa, Satakunnassa, Etelä-Hämeen eteläosissa sekä Uudenmaan länsiosissa.. Vesilahti-Viiala -alueella lupien käyttöaste oli peräti 95 prosenttia. 36 L empäälän seudun riistanhoitoyhdistyksen toiminnanjohtaja Jorma Haliseva kertoo olevansa tyytyväinen alueella kaadettuihin peuramääriin
Peurajahti jää hirvien jalkoihin Pohjois-Hämeessä arvellaan peurakannan olevan hiukan alle 5 500 yksilöä. Muilla alueilla peuratilanne on selkeästi harvempaa, kertoo Suomen Riistakeskuksen Pohjois-Hämeen riistapäällikkö Jani Körhämö. Nähtäväksi jää, saatiinko kasvu pysähtymään tai jopa leikattua sitä. – Muihin peura-alueisiin nähden luku on pieni, sillä vain osassa, lähinnä Tampereen lounaispuolella, kanta on tiheämpi. – Metsästäjien arvio on mielestäni alakanttiin Luken arvioon, joka oli viime keväänä noin 7 000 yksilöä. Pukkivoittoisesta metsästyksestä jää metsään paljon tuottavaa naarasta. Luonnonvarakeskus (Luke) antoi viime vuonna ensimmäisen kerran arvion peurojen määrästä. Melkein näihin lukuihin päästiin, sillä saalismäärä nousi 3 700 eläimeen. – Lupamäärä olisi voinut olla selvästi suurempikin, kertoo Nokian seudun riistanhoitoyhdistyksen toiminnanohjaaja Kimmo Alakoski. Luken arvio on tuotettu populaatiomallinnuksella, joka perustuu vasatuottoon, vuotuiseen saaliiseen, peurakolareihin sekä suurpedoista johtuvaan poistumaan. Körhämö arvelee jääneen kannan arvion kasvaneen edellisvuodesta jonkin verran, ehkä muutaman prosentin luokkaa. Pohjois-Hämeessä kaadettiin 3 700 Suomen Riistakeskuksen Pohjois-Hämeen alueen tavoitteena oli leikata peurakantaa lähelle 4 000 eläintä, joka olisi ollut peräti kolmanneksen viime kautta enemmän. – Tarkkaan ottaen Vesilahdessa on kovin kanta. Viime vuonna riistanhoitoyhdistyksen alueella kirjattiin kaikkiaan 283 SRVA-tapausta, joista noin 270 oli peuraja kauriskolareita. Kaatomää. Alueen verotustarpeesta suurin osa kohdentuu vahvalle peuraalueelle eli Lempäälän seudun, Jalannin, Nokian ja SääksmäenValkeakosken riistanhoitoyhdistysten alueille. Voidaankin ajatella, että siinä on ollut vääjäämättä aliarviointia, koska saalismäärä on niin korkea, Körhämö toteaa. – Tilannetta on vaikea arvioida, onko se sitä kaikkein vahvimmalla peura-alueella. Paikoitellen kanta pieneni tammikuun lopussa päättyneen metsästyskauden jälkeen neljänneksen tai kolmanneksen. Pääsääntöisesti muut vahingot, mitä ne ovat tuottaneet, ovat olleet peltovahinkoja sotkemalla, likaamalla ja syömällä. Jonkun verran ollaan sitä mieltä, että peurat syövät taimikoissa kuusen kasvaimia. 37 Isosta peurakannasta on ollut myös selkeää haittaa. – Toivotaan, että ne taittuvat nyt. Lempäälän kunnan puolella peuroja ei ole läheskään niin paljon kuin Vesilahdessa, joka on ehdottomasti Pohjois-Hämeen ydinaluetta peurojen suhteen
Varsinais-Suomen aluetoimiston alueella kaadettiin päättyneellä kaudella kaikkiaan 13 000 peuraa. Varsinais-Suomessa viihtyvät peurojen lisäksi myös kauriit. – Olemme saaneet uros/ naaras-suhteen alle viidenkymmenen eli ammumme jonkin verran enemmän naaraita kuin uroksia. Se vaikuttaa merkittävästi kannan kasvuun. – Täällä on suotuisat elinolot kummallekin lajille. – Kannustusta kannan pienentämiseen on ollut ja olemme kaataneetkin paljon. Hyvät ravinnot ja sopiva maasto, pieniä peltoja ja metsiä vuorotellen. Alakoski kertoo, että heidän alueellaan ei ole ollut tapana tehdä korvaushakemuksia peurojen aiheuttamista vahingoista. Toisilla alueilla olisi pitänyt saada hillittyä kannan kasvua vielä tätäkin enemmän, Marko Perkkiö uskoo. Lupamäärä ei siihen nähden ollut riittävä, vaan olisi voinut olla selvästi suurempi, kertoo Nokian seudun riistanhoitoyhdistyksen toiminnanohjaaja Kimmo Alakoski. Voi olla, että ensi vuonna pitää kaataa lisää, pohtii Salon seudun riistanhoitoyhdistys toiminnanohjaaja Marko Perkkiö. Riittääkö se, ei vielä tiedetä. – Varsinais-Suomessa kaadettiin ennätysmäärä peuroja ja sitä myötä myös joka yhdistyksessäkin. – Kyllä täällä on jonkin verran lisääntynyt koiraja seuruemetsästys, mutta suurin massa tulee edelleenkin kyttäyspaikoilta. – Alueillamme ei ole erikoisviljelyjä. Paimionlahden alueella kaadettiin tammikuun lopussa päättyneellä kaudella 430 yksilöä. – Hirvijahti on metsästäjille edelleen ykkösasia, jolloin peurajahti vauhdittuu käytännössä vasta tammikuussa. Kuva: Juhani Karvonen Valkohäntäpeurakannat ovat olleet kasvussa jo vuosia useilla paikkakunnilla. Nokian eteläosissa oma kanta Nokian seudun riistanhoitoyhdistyksen alueella peurat asustavat pääosin Nokian eteläosissa, jossa myös ammuttiin suurin osa viime metsästyskauden peuroista. – Kannustusta kannan pienentämiseen on ollut ja olemme kaataneetkin paljon. Toisilla alueilla kannan kasvua on saatu hillittyäkin. Tiheä peurakanta saa metsästäjät liikkeelle nuotio kuuluu hämeenlinnalaisen Kalvolan Metsästysseuran jahteihin. Meidän pitäisi pystyä lisäämään peurajahtia alkusyksyyn, mutta se tahtoo kyllä jäädä hirvijahdin jalkoihin. 38 rä oli kuitenkin aika lailla paras, mihin tälle kaudelle kyettiin. Pienen peurakannan alueilla ammutaan pääsääntöisesti pukkeja, eikä se siellä haittakaan. Ei ihme, että viihtyvät täällä. Varsinais-Suomessa vahva kanta Varsinais-Suomessa on jo useamman vuoden ajan pyritty vahvasti pysäyttämään peurakannan kasvu ja mielellään jopa vähän leikkaamaankin sitä. Pohjanmaalla on selvästi liikaa lunta niille. Jonkin verran peurat tekevät vahinkoja lähinnä sotkemalla viljapeltoja ja heinämaita, mutta mitään isompaa haittaa niistä ei kolareita lukuun ottamatta ole ollut, Alakoski toteaa. Täälläkin on ollut aika pukkivoittoinen metsästys vuosikausia, jolloin metsään on jäänyt tuottavaa naarasta aika paljon kauden päätyttyä. Alueen peurakanta on ollut aika voimakkaassa kasvussa muutaman vuoden ajan. – Kanta on kasvanut meilläkin ylisuureksi ja varsinkin kolarimäärät ovat kasvaneet viime vuoden aikana rajusti. n Soili Kaivosoja. Riittääkö se, ei vielä tiedetä. Kun lunta ei ole, niin valoisa aika on haasteellinen, Perkkiö toteaa. Voi olla, että ensi vuonna pitää kaataa lisää. – Kanta on kasvanut meilläkin ylisuureksi ja varsinkin kolarimäärät ovat kasvaneet viime vuoden aikana rajusti. Erityisesti rannikolla ja saaristossa, ihan lounaisimmassa Suomessa lumipeitteen puuttuminen asettaa omat haasteensa. Lupia riistanhoitoyhdistyksen alueelle oli noin 200, joista kaikki tuli käytettyä. Suotuisat elinolot peuroille Varsinais-Suomessa peuran metsästyksessä on ongelmana lumen puute
Uudet jahtiajat Päättyneellä kaudella hirvijahdissa otettiin käyttöön uudet metsästysajat. – Hirvisaalis kasvoi edelliseen vuoteen nähden kaikilla riistakeskusalueilla, suhteellisesti eniten Pohjois-Karjalassa, Pohjanmaalla, Etelä-Hämeessä ja Satakunnassa. Vuosi sitten eli syksyn 2016 metsästyskauden jälkeen Suomen hirvikannaksi arvioitiin 79 000-103 000 hirveä. Myönnetyistä luvista käytettiin noin 83 prosenttia. Monilla alueilla tavoitteena oli hirvikannan pienentäminen. Muutoksilla on haluttu hirvikannan hoitosuunnitelman linjausten mukaisesti rauhoittaa hirvien kiima-aika metsästykseltä. Hirvenmetsästykseen osallistuu Suomessa vuosittain noin satatuhatta metsästäjää. Muualla maassa hirvijahti alkoi totuttua myöhemmin eli lokakuun toisena lauantaina ja päättyi vuodenvaihteessa. Varsinaisen metsästysajan lisäksi hirveä sai Lappia lukuun ottamatta metsästää vahtimalla pellolta mahdollisten vahinkojen torjumiseksi jo syyskuun alusta lukien. n. 49646 56562 13,9 lauantaina. Luonnonvarakeskus tuottaa vuosittain arviot kannan koosta ja rakenteesta. Tämänhetkisestä hirvikannasta Luonnonvarakeskus antaa arvionsa maaliskuussa. Tämänhetkisestä hirvikannasta Luonnonvarakeskus antaa arvionsa maaliskuussa. Koko kauden saaliista vain runsas prosentti kertyi vahtimismetsästyskaudella. Toteutuneesta saaliista noin 55 prosenttia oli aikuisia hirviä ja loput vasoja. Lukumääräisesti eniten hirviä metsästettiin jälleen Lapin ja Oulun alueilla, yhteensä näissä yli 17 000 yksilöä, kertoo Jani Körhämö Suomen riistakeskuksesta. Kahteen erilliseen jaksoon jaettu metsästys otettiin käyttöön koko Lapin alueella. – Hirvisaalis kasvoi edelliseen vuoteen nähden kaikilla riistakeskusalueilla, suhteellisesti eniten Pohjois-Karjalassa, Pohjanmaalla, Etelä-Hämeessä ja Satakunnassa. Ensimmäisellä jaksolla pyynti oli mahdollista noin kahden viikon ajan syyskuun alussa ja metsästys jatkui uudelleen lokakuun toisena Riistakeskusalue Hirvisaalis Hirvisaalis Muutos % 2016 kpl 2017 kpl Etelä-Häme 1409 1882 33,6 Etelä-Savo 3692 3994 8,2 Kaakkois-Suomi 2800 3026 8,1 Kainuu 2701 2876 6,5 Keski-Suomi 3795 4434 16,8 Lappi 7410 8753 18,1 Oulu 8033 8430 4,9 Pohjanmaa 3545 4813 35,8 Pohjois-Häme 1908 2206 15,6 Pohjois-Karjala 1358 1938 42,7 Pohjois-Savo 3484 3724 6,9 Rannikko-Pohjanmaa 2522 2735 8,4 Satakunta 2495 3002 20,3 Uusimaa 2453 2607 6,3 Varsinais-Suomi 2041 2142 4,9 Koko Suomi yht. Alueellisten riistaneuvostojen asettamien tavoitteiden mukaisesti koko maassa tavoitellaan hirvien talvikannan pysyttämistä 65 000-89 000 yksilön välillä. Viime vuosina hirvikanta on kasvanut. 39 Lähes 57 000 hirveä metsästäjien saaliiksi Hirvisaaliissa selvää kasvua Syksyn hirvijahdeissa saatiin saaliiksi runsaat 56 500 hirveä, mikä on noin 14 prosenttia edellisvuotta enemmän. Hirvisaalis viime kaudella (2017) sekä edellisellä metsästyskaudella riistakeskusalueittain. Pyyntiluvalla saa pääsääntöisesti ampua yhden aikuisen hirven tai kaksi vasaa. Kaadetuista aikuisista hirvistä puolet oli naaraita ja puolet uroksia. S uomen riistakeskus myönsi hirvenmetsästyskaudelle kaikkiaan noin 53 000 pyyntilupaa, mikä oli noin 26 prosenttia edellisvuotta enemmän
Puukkoseppien tuotteita oli useilla pöydillä ja myös ulkomaalaisten myyjien osuus oli merkittävä. Voimat valjastetaan kerran vuodessa valtakunnalliseen suurtapahtumaan Asevuoden voimannäyte Tampereen Asehistoriallisen Seuran ase-ja militariamateriaalin suururakka on asealan suurimpia vuotuisia tapahtumia. Vuotuinen Tamarms on seuran jäsenien voimannäyte. Esillä oli lottajärjestön pukuja, merkkejä ja tunnuksia sekä inhimillisiä lottatarinoita. Varsinaisten asekeräilijöiden lisäksi toimintaan on haluttu militariaharrastajia, sanoo yhdistyksen jäsen Risto Alanko . H elmikuun 18. n Juhani Karvonen. potilaita sotasairaaloissa ja edelleen toipilaita toipilaskodeissa. He laittoivat ruokaa, hoitivat haavoittuneita, pesivät ja pukivat kaatuneet. Seuraan kuuluu 35 jäsentä lähinnä Tampereen talousalueelta. – Asekeräilyn aloittaminen on lainsäädännöllä tehty aika hankalaksi, eikä jäsenkunnan määrän kasvattaminen välttämättä sitä kautta oikein onnistu. – Olemme aseja varushistorian harrastajien ja keräilijöiden yhdistys. Lotat hoitivat kenttäpostia, toimivat puhelinkeskuksissa, sähköttivät ja tekivät säähavaintoja. Alanko myi tapahtumassa aseiden osia. Myös dekoaseiden kauppa on lainsäädännön muutosten takia miltei tyrehtynyt, miettii Alanko Seura kuuluu jäsenenä Suomessa toimivien asehistoriallisten seurojen keskusjärjestöön eli Asehistorian Liittoon. Myyntipaikan lunastaneita oli noin 130 yritystä, yksitystä keräilijää sekä asealan lehtien ja kirjallisuuden edustajia ympäri maata. Keräilyaseiden lisäksi jäsenistöllä on kokoelmissaan muun muassa miekkoja, lottapukuja, puukkoja ja runsaasti alaan liittyvää kirjallisuutta ja tutkimusaineistoa, sanoo puheenjohtaja Antti Rantanen . Kotirintamalla lotat päivystivät ilmavalvontatorneissa ja hoitivat Tapahtuman yhteydessä järjestetään vuosittain erikoisnäyttely, joka tänä vuonna oli Lotta Svärd – naiset maata puolustamassa. Seuralle 30 vuotta täyteen Tampereen Asehistoriallinen Seura Tamarms ry täyttää tänä vuonna 30 vuotta. – Osissa on tänä päivänä niin lupavapaita kuin luvanvaraisiakin osia. Näyttelyä oli kokoelmistaan koonnut Hannu Lakee . Seura on jo vuosia hyväksynyt jäsenikseen myös militariaharrastajia, jotka voivat olla esimerkiksi sotahistorian harrastajia. Kokouksien ohjelmassa on useimmiten asehistoriaan tai asetekniikkaan liittyviä esitelmiä. päivänä Tampere-talossa pidettyyn tapahtumaan odotettiin noin 1200 kävijää. Varsinaisten aseiden ja niiden osien ohella tapahtumassa oli mukana aseja sotahistoriaan liittyvää oheismateriaalia, kuten esimerkiksi miekkoja, kunniamerkkejä, uniformuja, vanhoja ampumatauluja, kirjallisuutta ja aseaiheisia postikortteja. Seuran jäsen Risto Alanko ja puheenjohtaja Antti Rantanen paitsi hoitivat järjestelyjä ehtivät myös oman myyntipöytänsä taakse. – Käytännössä kaikki jäsenet ovat jollain tavoin mukana järjestelyissä, sanoo Alanko. Eläinlääkinnässä hoidettiin hevosia. Säädökset pitää tuntea eikä erehdyksiin ole juurikaan varaa. Lähes neljännesmiljoona lottaa puolusti maataan sodan aikana työllä. Tamarms on hyväksytty ampumaseura, vaikkei se kuuluaan Ampujanliittoon. – Asekeräilyn aloittaminen on lainsäädännöllä tehty aika hankalaksi, eikä jäsenkunnan määrän kasvattaminen välttämättä sitä kautta oikein onnistu. 40 . Seuran toimintamuotona ovat säännölliset kokoukset, opintoretket, näyttelyt, myyntitapahtumat ja ampumapäivät. Näyttely oli katsaus kaikkien aikojen Suomen suurimman naisjärjestön historiaan, toimintaan ja varusteisiin. Tapahtuman yhteydessä järjestetään vuosittain erikoisnäyttely, joka tänä vuonna oli Lotta Svärd – naiset maata puolustamassa
Aseja militariamateriaalin kansainvälisessä myyntitapahtumassa riitti nähtävää. – Jollei leskellä ole aseenkantolupaa, ei hän voi kuljettaa aseita mihinkään, vaan joku aseluvan omaava olisi saatava kuljettajaksi. – Aseella ei välttämättä ole kuin tunnearvoa, mutta pyrin palvelemaan perikuntia, jotta aselupa saadaan purettua ja ase laillisesti pois markkinoilta. – Tänä päivänä 1930ja 1940-luvuilla syntynyt metsästäjäkaarti alkaa siirtyä tuonpuoleiseen ja heidän jäämistöistään tulee aseita esiin. Vierailijat saivat tutustua myös harvinaisuuksiin. 41 Tampereen aseja militariatapahtumassa esillä uutta ja vanhaa Moni ase löysi ihailijansa Jari Innon mukaan vuoden 1942 mallin panssaritorjuntakivääri tuli markkinoille turhan myöhään. Vaikka kaikki tarjotut aseet eivät välttämättä myyntiin päädykään, Lähdeniemi ottaa ne yleensä vastaan. Oman kokemukseni mukaan noin 90 prosenttia aseista on myyntikelpoisia, mutta eivät välttämättä niin arvokkaita kuin perikunta kenties kuvittelee niiden olevan. Kaupanteossa myös petytään Kaupankäynnissä ei voida aina välttyä pettymyksiltä.. Osa aseista voidaan purkaa varaosiksija loput luvanvaraiset osat toimitetaan romuksi poliisille. Joskus Lähdeniemi saa kaupantekoon jopa kymmenien aseiden kokoelman. Aika monella aseella on vielä rahallista arvoa, mutta esimerkiksi 1900-luvun alkupuolen Husqvarnat ja monet muutkin tuon ajan käyttöaseet ovat kunnoltaan sellaisia, ettei niitä kannata enää myyntiin ottaa, vaan ainoa oikea paikka on sulattomo. Ongelmana saattaa olla aseiden tuominen kauppiaalle. T amperelainen asekauppias Erkki Lähdeniemi saa useita kertoja viikossa tarjouksia vanhoista aseista. Kuutisenkymmentä vuotta aseiden kanssa tekemisissä ollut Lähdeniemi toivoo, ettei vanhoja aseita päätyisi suotta romutukseen – Suosittelen aina, että vaarin vanhat aseet tuotaisiin ammattilaiselle näytille ennen kuin niitä kiikutetaan poliisiviranomaisille ja sitä kautta tuhottaviksi. Joskus olen lähtenyt itsekin kotikäynnille, mutta pyrin niitä jo oman ajankäytönkin takia välttämään
Erkki Lähdeniemi suosittelee aina, että vaarin vanhat aseet tuotaisiin ammattilaiselle näytille ennen kuin niitä kiikutetaan poliisiviranomaisille ja sitä kautta tuhottaviksi. Ulkomaille aseita menee jonkin verran, mutta siellä korostuu vielä enemmän aseen hyväkuntoisuus. Kyseinen erinomaisessa kunnossa kunnossa oleva pikakivääri jäi suomalaisten sotasaaliiksi ilmeisesti lähes ampumattomana talvisodassa. Yksi niistä liittyi alunperin venäläiseen pikakivääriin DP 27:ään, joka tunnettiin lempinimellä Emma. Olen myynyt muun muassa 54 000 euron haulikon. Emman lippaassa on kaksi leimaa. Se ei lisää minun silmissäni aseen arvoa, vaikka myyjällä saattaa aseeseen liittyä tunnearvoja. Muita niin sanotusti sylettää, naurahtaa Lähdeniemi. Kun pöly ja hiekka tukkivat useimmat muut aseet, todennäköisesti Emman ampuja nakutti viimeisenä sarjaa. Emma sai mainetta sodissa toimintavarmuutensa ansiosta. – Minua ei kiinnosta myyjän tarina, että vaari on ampunut kiväärillä kymmeniä hirviä. Uusi ase mielletään toimintavarmaksi, vaikkei hyvässä käytetyssäkään mitään vikaa yleensä ole. Hinta voi olla 40 prosenttia uuden hinnasta, mutta hinta riippuu aseen kunnosta. Venäläinen kertoo valmistusmaan, suomalainen leima osoittaa, että ase on saatu sotasaaliiksi. Emma oli sotien kenties luotettavin ase. Käytetty ase on usein käytännössä aivan yhtä hyvä vaihtoehto kuin uusikin ase. Joskus myyjä pitää aseen arvoa sellaisena, ettei Lähdeniemi sen enempää kuin moni muukaan kauppias voi hintapyyntöön yhtyä. Kaiverrukset voivat nostaa aseen hintaa merkittävästi. Lähdeniemen mukaan kalliiden aseiden, esimerkiksi haulikoiden, kysyntää on Suomessa, mutta määrät ovat marginaaliset. Tällä hetkellä vanhan metsästysaseen tai kilpa-aseen myynti riippuu paljolti kunnosta. – Espanjalaismerkissä kaiverrukset eivät tuo kovasti lisähintaa, vaikka kaiverrukset ovat taidokkaita. Pyöreään lippaaseen mahtuu 47 patruunaa ja hylsyt poistuvat alakautta. Tarkka-ampujan ase kiinnosti kansaa West Shooters Storen osastolla huomiota herätti vuoden 1985 mallin tarkka-ampujan kivääri. Ase on edelleen käytössä puolustusvoimissa.. Suora ja sileä käy Suomessa paremmin kaupaksi kuin kaiverretut. Sen jälkeen – vaikka aseista oli rintamilla huutava pula – yksilö unohtui ilmeisesti jonkin varikon nurkkaan, kunnes löytyi siltä vuosikymmeniä myöhemmin. Jollei kukaan sano aseesta mitään metsästysreissulla, omistaja voi olla varma, että aseen ovat muut huomanneet. 42 Emma ei laulanut mutta oli näytillä n Tapahtumassa oli esillä erikoisia aseita, joihin liittyi myös mielenkiintoisia tarinoita. – Esimerkiksi metsästysaseiden kauppa on aika nihkeää, koska aika moni haluaa ostaa uuden aseen käytetyn sijasta
Näitä on harvoin myynnissä siviilipuolella. Ne päätyvät aika usein sulattomoon. – Ase tuli markkinoille turhan myöhään, koska jo 1930ja etenkin 1940-luvulla panssarivaunujen panssarit olivat paksuudeltaan reilusti yli 20 milliä. – Tämä ase on koottu varikolla. – Onneksi niitä vielä löytyy perikuntien hallusta joskus yllättävänkin paljon. Tällä aseella ei enää 1940-luvulla ollut juurikaan tehoa, mutta ampujalla olisi tullut sitäkin kiireempi kertalaukauksen jälkeen. Sen sijaan 1960ja 1970-lukujen metsästysaseet eivät oikein enää kiinnosta metsästäjiä, eivätkä keräilijätkään ole niistä innostuneet. Pistoolikarbiinin sisään voi laittaa Clock-pistoolin, jolloin aseella voi ampua pitempiin etäisyyksiin. Innon mukaan perinneaseilla on tällä hetkellä kysyntää. Pistoolikarbiinin sisään voi laittaa Clock-pistoolin, jolloin aseella voi ampua pitempiin etäisyyksiin. Niistä yksi on Colt ja kaksi Winchesteriä. Myös pistoolikarbiini herätti kävijöiden kiinnostusta. Ase sopii lähinnä reserviläisamuntoihin, esimerkiksi hirvikääriksi se on aika raskas, sanoo Jari Into West Shooteers Storesta. Vuoden 1985 mallin tarkkuuskivääri on edelleen puolustusvoimien käytössä. Vähän käytetyt 1990-luvun metsästysaseet ovat kysyttyjä, koska sellainen on hyvä ase juuri metsästyskortin suorittaneelle ampujalle. Pistoolikarbiineilla on reserviläisten SRA-kisoissa oma luokkansa. n Juhani Karvonen Pistoolikarbiini herätti kävijöiden kiinnostusta. 43 Kaikki kolme asetta ovat yli satavuotiaita. ?. West Shooters Storen kenties harvinaisin ase oli vuoden 1942 mallia oleva 20 millin panssitorjuntakivääri
Vain aivan ensimmäisen valmistusvuoden aseiden tiedot puuttuvat. Sen sijaan uudelle ja aloittelevalle keräiljälle voisin uskoa alun olevan aika hankalaa. W.C.F tarkoittaa keskussytytystä. Uusia keräilykohteita on ja niitä edelleen joskus löytyy. Kymmeniä, satoja variaatioita Väisänen on valinnut keräyskohteekseen amerikkalaiset vipulukkoiset aseet eli käytännössä juuri Villin Lännen aseet. – Lännen valloitusaseiden kaliiperi oli 44-40, kun tässä Suomeen päätyneessä aseessa on metsästyskaliiperi. Keräilijän pitää olla tarkka aseen alkuperäisyyden suhteen. – Winchesterillä on seitsemän mallia ja niistä on olemassa kymmeniä, jopa satoja variaatioita. Vanhoja amerikkalaisia “Lännen aseita” on päätynyt Suomeen osin sen takia, että aikanaan siirtolaisiksi Amerikkaan muuttaneet ovat niitä lähetelleet kotimaahan. V aasalainen asekeräilijä Erkki Väisänen on yksi Suomen puolestakymmenestä vanhoihin Winchestereihin erikoistuneista keräilijöistä. Juhani Karvonen ?. Itse erehdyin joskus keräilyuran alkuvaiheessa ostamaan Winchesterin, jossa oli 14 tuuman piippu kun kyseisessä mallissa piippu on tyypillisesti 20 tuumaa. Tiskillä olivat Colt vuosimallia 1884 Small Frame kaliiperiltaan 3220, Winchester Single Shot SS 25-20 ja Winchester M1873 .32 W.C.F. Single Shot on sen sijaan nimenomaan tarkkuusase, mutta soveltuu myös metsästykseen. Väisäsen kokoelma ei ole täyttynyt enää viime vuosina kovin kiivaalla vauhdilla. – Winchesterillä on seitsemän mallia ja niistä on olemassa kymmeniä, jopa satoja variaatioita. Aseluvat eivät ole harrastajalle ongelma Lähes jokaisen Winchesterin alkuperän voi tarkistaa Yhdysvalloista Buffalo Bill Centerin arkistoista, jossa jokaisen valmistetun aseen lähtötiedot ovat edelleen olemassa. – Arkisto kertoo milloin ja millaisena ase on aikanaan tehtaalta lähtenyt. Väisänen oli tuonut Tampereelle muun muassa useita yli satavuotiaita aseita. Puskaradion kautta tulee aseista tietoja ja niitä perikunnilla vielä jonkin verran on. Colt on ollut ennen kaikkea metsästysase. – Kokemus opettaa huomaamaan, jos asetta on esimerkiksi sinistetty jälkikäteen tai puuosia lakattu. Pidin löytöäni hienona, kunnes jälkikäteen tajusin, että piipun oli joku katkaissut. – Siihen maailmanaikaan riitti, kun aseen laittoi “postiin”. Väisäsen mukaan pitkään aseiden keräystä harrastavalle eivät aseluvat ole ongelma. Ne ovat aikoinaan tuhoutuneet tulipalossa. – Asekeräilijän statuksen kerran saanut ja keräilynsä ilmoitetuissa rajoissa pitävälle harrastajalle ei lupien saanti tuota vaikeuksia. Määrällisesti kokoelmaa on hidasta kasvattaa, laadullisesti kokoelman kartuttaminen on hieman helpompaa. Vanhoja aseita saatetaan Väisäsen mukaan koota aidoista osista, mutta osista kootu ase ei ole keräilijälle aito ase. – Eri asia tietysti keräilijän kannalta on se, onko myytävänä oleva se parempikuntoinen kuin se joka hänellä jo on. Tänä päivänä yksikään huolintayritys ei ota aseita kuljettaakseen, jollei välissä ole tarvittavat tuontija vientiluvat omaavaa asekauppaa kummassakin päässä. Viimeksi mainittu on juuri se ase, jolla länsi niin sanotusti valloitettiin. Sama maksullinen palvelu on myös Coltilla. 44 Winchesterikerääjä löytää yhä uutta Erkki Väisänen on yksi harvoista, joka on keskittynyt lännen aseiden keräämiseen. Keräilijälle se löytämisen ilo on se suuri ilo. Uusia keräilykohteita on ja niitä edelleen joskus löytyy
Vanhoilla keräilijöillä ei ole lupien suhteen ongelmia, mutta nuorelle kynnys aloittaa harrastus ei ole mahdoton, mutta aika korkea kuitenkin. pistoolien keräily, koska ne ovat hinnaltaankin usein hieman edullisempia kuin pitkät aseet. Jos esimerkiksi tietyn aikakauden metsästysaseet joutuvat sulattamoon, on vaarana, ettei niistä jää enää mitään historiaa tuleville polville. Siinä mielessä metsästysase on merkinnyt suomalaiselle ja on osa historiaamme paljon enemmän kuin sotilasaseet. Suomen Asehistoriallisen Seuran puheenjohtaja Esa Sallden toivoo, että metsästysaseitakin säilyisi tulevien sukupolvien ihmeteltäviksi. Keräilijän statuksen saamisessa auttaa asealan järjestöjen jäsenyys tai vaikkapa metsästysseuraan kuuluminen. Suomessa on kuitenkin loppujen lopuksi sodittu joitakin vuosia, mutta metsästetty aseella toistasataa vuotta. n Juhani Karvonen. Salldenin mukaan asekeräily on lainsäädännön uudistusten vuoksi vaikeutunut viime vuosina merkittävästi. – Nuoren on vaikea aloittaa keräilyharrastusta. – Sen voi tehdä joko listaamalla ne aseet, joita aikoo kerätä tai rajaamalla keräilyn vaikkapa johonkin aikakauteen tai asemalliin. Dekoaseiden keräily nollassa Myös dekoaseiden keräily on vaikeutunut entisestään uuden lainsäädännön myötä. Seura pyrkii edistämään aseiden ja muun esineistön tallentamista ja säilyttämistä alkuperäisessä asussaan, toimia keräilijöiden edunvalvojana ja antaa tarvittaessa lausuntoja viranomaisille alaansa koskevissa kysymyksissä. Sallden suosittelee harrastajan hankkiutumista esimerkiksi reserviläisammuntoihin perinneaseharrastajaksi. Nykyisen lain mukaan dekoasetta ei saa myydä eikä luovuttaa, vaan se pitää deaktivoida uudestaan. Tietysti keräilykohteita voi ottaa mukaan listan ulkopuolelta myöhemminkin, mutta sitten vaaditaan jälleen uusi luvanhaku. Kun pää on auki, alkaa harrastuskin yleensä sujua. Aikaisemmin yhdistys oli aika tiukastikin vain asekeräilijöiden yhdistys, mutta tänä päivänä otamme myös militariajäseniä, jotka siis saattavat kerätä vaikkapa erilaista sotahistoriaan liittyvää esineistöä, sanoo puheenjohtaja Esa Sallden. – Metsästysaseita kerätään aivan liian vähän tällä hetkellä. – Järjestämme ampumakisoja perinneaseille itsekin, jotta aseille saadaan käyttöä. Metsästysaseita kerätään liian vähän Sallden on huolissaan siitä, että vuosittain romutukseen päätyy arviolta noin 12 000 metsästysasetta. Ikärakenne on jäsenkunnassa vanhenemaan päin, iso osa keräilijöistä alkaa olla yli kuusikymppisiä. Aloittelevan keräilijän tulee osoittaa aktiivisuuttaan jollakin tavoin aseharrastuksessa ja hänen tulee myös antaa viranomaisille keräilysuunnitelma. – Nuoria tuntuu kiinnostavan – Vanhoilla keräilijöillä ei ole lupien suhteen ongelmia, mutta nuorelle kynnys aloittaa harrastus ei ole mahdoton, mutta aika korkea kuitenkin. Listaus on sikäli huonompi tapa, että keräilyharrastuksen edistyessä voi lista osoittautua epätäydelliseksi. Harrastaja haluaa nimenomaan oppia tuntemaan aseen ja purkaa sitä, mikä on yksi osa koko harrastusta. Muutokset saattavat muuttaa jo ulkoisestikin siinä määrin, ettei se enää muistuta alkuperäistä asetta. Näin keräilijän silmin on vaikea ymmärtää, miksi kertaalleen ampumakelvottomaksi tehty ase pitää tehdä vielä toisenkin kerran ampumakelvottomaksi. – Dekoaseiden keräily ehti jo hieman viritä ensimmäisen lakiuudistuksen jälkeen, mutta viimeisin uudistus vie pohjan kaikelta dekoaseiden keräilyltä. – Jäsenhankinnan luonne on muuttunut. Töitä se ainakin teettää. Toisaalta pistoolille on vaikea saada lupaa, jos se on nimenomaan ensiase. Tämän takia kannattaa liittyä ampumaseuraan tai johonkin muuhin yhdistykseen, jotta joku voisi luvanhaun yhteydessä antaa puoltavan lausunnon. Keräyssuunnitelmaan kannattaa aina liittää jokin lavennus, joka sallii kokoelman laajentamista tarpeen vaatiessa. 45 Keräilijäkuntaa rassaavat usein muuttuvat pykälät ”Selkeyttä aselainsäädäntöön” S uomen Asehistoriallisen Seuran keräilijäjäsenmäärä on tällä hetkellä noin 300, mutta Suomessa on reilu 1500 asekeräilijäluvan omaavaa harrastajaa. Jos jo ennestään kertaalleen dekativoidusta aseesta poistetaan lisää osia ja loputkin hitsataan kiinni, ei ase ole keräilijälle mikään keräilykohde
– Villisian metsästys on haasteellista, eikä sitä voi harjoitella muualla kuin simulaattorilla. 46 Metsästyssimulaattori pitää ampumataidon yllä talvellakin Sisätiloissa pääsee vaikka karhumetsälle Simulaattorin avulla pääsee tutustumaan turvallisesti villisikajahtiin. Jos villisikajahtiin menee kylmiltään, on siellä hyvin pitkään vain turistina.
Lisäksi laitteesta löytyy omat harjoitteluohjelmansa muun muassa savikiekoille, skeetille, olympiatrapille ja sportingille sekä yksinkertaisille kiekkoharjoitteille. Tornionseudulla DryFire-haulikkosimulaattori n Suomen Ampumaurheiluliitolla on käytössään neljä erilaista simulaattoria, joita käytetään suurimmaksi osaksi ampumalajien esittelyyn erilaisissa messutapahtumissa. Simulaattori tarjoaa metsästäjille harjoittelumahdollisuuden niin villisika-, hirvi-, saksanhirvikuin karhujahtiinkin. – Liikeradat ja ennakot ovat luonnonmukaisia. Kokemukset ensimmäisestä vuodesta ovat olleet hyvät. Tornionseudun Ampujilla on käytössään ympäri vuoden DryFire-haulikkosimulaattori, jolla harjoitellaan squashkentälle tehdyllä virtuaalisella haulikkoradalla. Tietenkään simulaattorissa ei ole säävaikutteita kuten tuulta tai sadetta, mutta ampumisen perustoiminnon simulaattorilla pystyy opettelemaan. Sankalan mukaan simulaattoriharjoittelu kehittää ampumataitoa, sillä siinä on mukana kaikki ampumisessa huomioonotettavat asiat. 47 Metsästyssimulaattorit tekevät tuloaan metsästysseuroihin. – On tärkeää, että valkokangas on riittävän iso, että siihen saa haulikkokiekot lentämään aika lähelle todellista tilannetta. – Seurat käyttävät näitä jonkin verran valmennustoiminnassaan sekä omissa tapahtumissaan, kertoo Suomen Ampumaurheiluliiton nuorisoja koulutuspäällikkö Timo Rautio. Simulaattori on tietokoneohjelma, joka simuloi erilaisia tilanteita. – Yksittäisistä ampujista suurin osa on heitä, joilla on jo oma ase tai kosketus metsästykseen. Kehittää taitoja Myös metsästäjät ovat olleet laitteeseen tyytyväisiä. Metsästäjät tietävät, että ampumataidon kehittäminen on oltava jatkuvaa. Heidän lisäkseen ampumassa on käynyt yritysryhmiä, jotka ovat viettäneet Riihimäki Shooting Centerissä muun muassa TYKYtai pikkujoulupäivää. Tähän mennessä metsästäjät ovat olleetkin suurin käyttäjäryhmä. Kaikkiaan eri ohjelmia on simulaattorissa 40. Tietenkään simulaattorissa ei ole säävai. – Haulikkomiehille on vaihtoehtona lintujahteja eli riekkoa, fasaania ja sorsastusta, Sankala luettelee. Puhutaan sitten metsästäjistä, urheiluampujista tai muuten vain ammuntalajeista kiinnostuneista. Toki rekyyliä ei ole, mutta aseen istuvuus ja sopivuus on paras mahdollinen. Näin ampuja pääsee parhaiten hyödyntämään harjoittelua. – Simulaattorin käyttö on helppoa. Meillä on käytössä replica-aseet, joilla voi ampua sellaisetkin henkilöt, jotka eivät omista omia aseita, kertoo Riihimäki Shooting Centerin toimitusjohtaja Kari Sankala. Ampumaurheilijoille parhaiten harjoitteluun sopivat SimWay Hunt -ampumasimulaattori sekä DryFire-haulikkosimulaattori, joihin pystyy kiinnittämään oman aseen. Myös pistoolille on omat lajinsa. Sen lisäksi on henkilöitä, jotka haluavat tulla tänne kokeilemaan, jos ampumisesta saisi itselleen harrastuksen. Ennakon hakeminen on simulaattorissa hyvä, sillä esimerkiksi hirven etäisyyttä pystyy säätelemään 30-100 metriin. – Meillä on myös välineet, jotka voidaan kiinnittää omaan aseeseen, jolloin harjoittelu tuntuu niin aidolta kuin se voi oman aseen kanssa tuntua. – Liikeradat ja ennakot ovat luonnonmukaisia. Riihimäki Shooting Center Oy hankki ammuntasimulaattorin noin vuosi sitten. – Simulaattoreista on erityisesti hyötyä haulikkoampujille marraskuusta maaliskuun loppuun, jolloin he joutuvat antamaan tasoitusta muille, kun ulkona ei ole kunnon olosuhteita lajin harrastamiseen. – Pistoolilajeja harrastavat ammattilaiset ovat kehuneet, että simulaattori vastaa varsin hyvin oikeaa ampumatilannetta, Sankala kertoo simulaattorin käyttökokemuksista. – Kun juniorit treenaavat nostoja läpi talven, ovat he keväällä radalle päästessään huomattavasti valmiimpia, Timo Rautio toteaa. S imulaattoriammunta on monipuolista ja sopii kaikille ampumisesta kiinnostuneille. Aidon tuntuisesta ampumaharjoittelusta saa hyvää tuntumaa metsästykseen myös silloin, kun olosuhteet luonnossa eivät sitä mahdollista. Erityisesti skeet-ampujat käyttävät rataa eniten. Silloin pystytään välttymään metsällä turhilta laukauksilta eikä eläintä haavoiteta
– Sen lisäksi joillakin yksityisillä seuroilla, Ampumaurheiluliitolla sekä Metsästäjäliitolla on käytössään ammuntasimulaattoreita. Villisian metsästys on haasteellista eikä sitä voi harjoitella muualla kuin simulaattorilla. Villisika on saanut osuman.. Villisian metsästyksessä ampumatilanteet ovat äärettömän nopeita. Tunti sopiva aika Riihimäelle hankitun simulaattorin ohjelman hinta on suurin piirtein 10 000 euroa. – Meiltä on juuri nyt lähtenyt lähialueiden metsästysseuroille koulutuspaketteja Villisika tulee, oletko valmis -koulutukseen. Uudet luvat ovat toki haussa. – Ennakoimme, että mikäli meillä ei ole jatkossa ampumaratoja ulkona, voisivat metsästäjät käyttää simulaattoria harjoitteluunsa. – Simulaattorin avulla pääsee harjoittelemaan turvallisesti villisikajahtia. Hyvä harjoitusväline Kari Sankala harjoitteli viime syksynä itsekin hirven ampumista simulaattorissa. Riihimäen simulaattori sijaitsee keskustassa, jonne on helppo tulla niin omalla autolla kuin junallakin. Keskeinen sijainti Vastaavanlaisia simulaattoreita mitä on Riihimäellä, löytyy Suomesta vasta reilusti alle kymmenestä paikasta. Siinä ajassa saa jokainen ammuttua ihan riittävästi. – Ennakon hakeminen on simulaattorissa hyvä, sillä hirven etäisyyttä pystyy säätelemään 30-100 metriin joko niin, että hirvi liikkuu täysin sivusuunnassa, tulee kohti tai pakenee. Jos villisikajahtiin menee kylmiltään, on siellä hyvin pitkään vain turistina, Kari Sankala tietää. – Toki, kun henkilöt kehittyvät ja heillä on selkeät tavoitteet siihen mitä harjoittelulta hakevat, niin kaksi tuntia voi olla sopiva aika. Tunnin harjoittelu simulaattorissa maksaa 55 euroa. Koulutuksessa opetellaan villisian ampumista. – Ennakon hakeminen on simulaattorissa hyvä, sillä hirven etäisyyttä pystyy säätelemään 30-100 metriin joko niin, että hirvi liikkuu täysin sivusuunnassa, tulee kohti tai pakenee. Niiden määrä tulee nousemaan ja villisikojen metsästys tulee ajankohtaisesti mahdollisesti hyvinkin pian. Villisika tulee Hausjärven-Riihimäen riistanhoitoyhdistyksen päätös perustaa yhtiö ja hankkia ampumasimulaattori pohjautuu siihen, että ulkoampumaratojen ympäristöluvat päättyivät viime vuoden lopussa. Tunnissa yksi ihminen saa rehkiä puolestaan riittävästi. – Tunti on sopiva aika kahdelle, kolmelle hengelle. Ammuntavuoroissa on paikalla aina asiantuntija, joka avustaa simulaattorin käytössä. Eri ampumakulmia ei voi harjoitella luonnossa eikä oikein radallakaan. Ampumasimulaattoriin saa toistaiseksi mukavasti aikoja. Koulutuksessa on simuloitu tilanteita, joita on tullut vastaan oikeissa villisikajahdeissa. Mitä tahansa lajia jos tekee liikaa, alkaa se pian maistua puulta, Sankala muistuttaa. kutteita kuten tuulta tai sadetta, mutta ampumisen perustoiminnon simulaattorilla pystyy opettelemaan. 48 Villisika-ammunnassa on simuloitu tilanteita, joita on tullut vastaan oikeissa villisikajahdeissa. Sen lisäksi kuluja on syntynyt hyvästä videotykistä sekä vuokratilasta. Simulaattorissa oikeat harjoitteet ovat pääsääntöisesti yhdelle hengelle, mutta määrättyjä lajeja pystyy harjoittelemaan myös pareittain. Kari Sankala kertookin, että simulaattorin sijaintia mietittiin tarkkaan, että mahdollisimman moni pääsisi sinne helposti. – Tiedän, että huippuampujat Euroopassa ja osittain myös Suomessa käyttävät simulaattoria harjoitusvälineenä, Kari Santala kertoo. Myös kiekkoharjoittelussa voi harjoitella omalla aseella oikean ennakon ja oikean noston. Lähiseudulla simulaattoreita ei ole
Tullitie 7 G 53500 Lappeenranta Nettikauppa puukot.. Simulaattorissa on ohjelma myös linnunmetsästykseen.. Puh. Täällä on helppoa ja rauhallista opetella miten ase käyttäytyy, miten pitää tähdätä. PUUKON OSAT JA TARVIKKEET SUORAAN NETTIKAUPASTA TAI PUHELINMYYNTINÄ – Tunti on sopiva aika kahdelle, kolmelle hengelle. Riihimäen Shooting Center sijaitsee Riihimäen keskustassa osoitteessa Etelän Viertotie 1. Riihimäki Shooting Center sijaitsee Riihimäen keskustassa samassa kiinteistössä Femmatorin kanssa. – Toiveenamme on, että metsästäjät ottaisivat simulaattorilla harjoittelun säännöllisesti ohjelmaansa. 0400 550 915 parhaiten iltaisin Jorma Simolin myynti@puukot.. Yhtiö on Hausjärven-Riihimäen riistanhoitoyhdistyksen omistama ja toteuttaa tarkoitustaan järjestämällä mahdollisuuden ampumaharjoitteluun SimWay Hunt -ampumasimulaattorilla. Paikalla Riihimäen Shooting Centerissä on aina ammattilainen, joka avustaa simulaattorin ja aseen käytössä sekä antaa neuvoja vaikkapa ensimmäisen oman aseen hankintaan. Simulaattori mahdollistaa yli 40 erilaista ammuntamuotoa. Siinä ajassa saa jokainen ammuttua ihan riittävästi. 49 Riihimäen ampumasimulaattori n Simulaattori palvelee kaikkia ammunnasta kiinnostuneita. Metsästyksestä kiinnostuneet pääsevät tutustumaan metsästykseen turvallisesti eikä heti tarvitse olla ostamassa omaa asetta. Tämä on hyvä paikka riistalaukausten harjoitteluun. Ammuntavuoron voi tilata Eräverkko-sivulta, jonne löytyy linkki www.riihimakishootingcenter.fi-sivustolta. Ammunta tapahtuu replica-aseilla. n Soili Kaivosoja Puukot.
Evon alueelle Hämeenlinnaan hankittiin 4700 kalastusja metsästyslupaa. Metsästysluvat vähenivät kokonaisuutena edellisvuodesta, sillä Metsähallitus tiukensi monin paikoin kiintiötä heikon lintukannan takia. L ieksassa sijaitsevalle Ruunaan alueelle lunastettiin yli 7000 kalastusja metsästyslupaa. Suomalaiset viettivät silti eräharrastusten parissa valtion alueilla noin 405 000 vuorokautta. Suosituimpia olivat Ruunaa ja Evo. Eränkävijät viettivät alueella yli 20 000 vuorokautta.. Lisäksi Ruunaalla pääsee pyytämään hirveä ja suurpetoja. Metsästäjät saivat Ruunaan seudulle yhteensä 1480 lyhyttä lupaa ja 320 kausilupaa. 50 Valtion retkeilyalueet vetävät hyvin metsästäjiä ja kalastajia Ruunaa ja Evo kärjessä Eränkävijöiden suursuosikkeja olivat viime vuonna valtion retkeilyalueet. Luvuissa eivät ole mukana pohjoissuomalaiset paikalliset metsästäjät, vuokraalueiden tai yleisten vesialueiden eränkävijät. Suosituimmalle Ruunaan retkeilyalueelle hankittiin vuonna 2017 kaikkiaan 5400 kalastuslupaa. Alueelle osuvien pienriistamaiden kiintiö oli tavallista alhaisempi pienen lintukannan vuoksi. Kaikkiaan metsähallituksen hoitamille alueille hankittiin viime vuonna yhteensä 54 000 metsästyslupaa ja 83 000 kalastuslupaa
Retkeilyalueet ovat eränkävijöiden suosikkeja, sillä niissä voi retkeilyn lisäksi harrastaa metsästystä ja kalastusta. Kaikkiaan metsähallituksen hoitamille alueille hankittiin viime vuonna yhteensä 54 000 metsästyslupaa ja 83 000 kalastuslupaa. Metsästystä vuosikymmeniä harrastanut Heino joutuu nykyisin pysyttelemään sivummalla jalkavamman takia, mutta kertoo lähtevänsä mieluusti tutun metsästysporukan matkaan. Suurin osa poronhoitoalueen ulkopuolisista karhunmetsästysluvista hankittiin Pohjois-Karjalaan. Kalastuslupia lunastettiin 83 000 kappaletta, hieman edellisvuotta enemmän. Myös muilla retkeilyalueilla oli vientiä: vapakalastajat lunastivat Oulujärven Manamansaloon 1500 kalastuslupaa ja osin Oulujärven retkeilyalueella sijaitsevalle Vaalan metsästysalueelle yli 300 metsästyslupaa, joilla vietettiin noin 700 vuorokautta maastossa. En lakkaa hämmästelemästä, miten upeita paikkoja meiltä löytyy näinkin etelästä! Heino tunnustautuu myös Lapin-kävijäksi. Suomalaiset viettivät viime vuonna eräharrastusten parissa valtion alueilla noin 405 000 vuorokautta. Metsästäjät lunastivat puolestaan 730 eri pituista metsästyslupaa, yhteensä 884 metsästysvuorokauden edestä. Lupien kappalemäärä ei kerro suoraan, kuinka monta vuorokautta metsästäjät ja kalastajat viettivät valtion alueilla, sillä lupien kesto vaihtelee. Suosituimpia harrastuksia olivat kanalinnustus (99 000 eräpäivää) ja vapakalastus (234 000 eräpäivää). Esimerkiksi Ylä-Lapin jokikohteilla on tiukat kiintiöt, joista kuitenkin osa jäi viime vuonna lunastamatta. Yhteensä kalastajat ja metsästäjät viettivät valtion alueilla 405 000 päivää, kun mukaan lasketaan eränkävijät, joiden tarvitsee hankkia lupa valtion alueille. Karhunmetsästyslupia hankittiin yhteensä valtion alueille 3700 kappaletta, joista 2200 lupaa poronhoitoalueelle. Etelässäkin upeita paikkoja Helsinkiläinen Atte Heino kertoo hyödyntävänsä eteläsuomalaisena Evon tarjontaa, koska kotiovelta ajaa Hämeenlinnaan reilussa tunnissa. Metsästyslupia edellisvuotta vähemmän n Metsästyslupia hankittiin vuonna 2017 koko maahan yhteensä 54 000 kappaletta, mikä oli kolme tuhatta edellisvuotta vähemmän. Viime syksynä hän oli pitänyt kesälomansa. Kunhan metsäkanakannat kasvavat nykyisestä, niin pääsevät vielä myymään lintulupia enemmän. Viime syksynä Suomessa kaadettiin 232 karhua. – Pitkää päivää yrittäjänä tekevänä osaa arvostaa, että pääsee luontoon mahdollisimman pian, aikaa ei tuhraannu matkusteluun. Muita suosittuja paikkoja olivat Hossa ja Matildanjärvi. 51 . Lisäksi alueluvan saaneissa metsästysseurueissa metsästi 27 000 metsästäjää. – Kun muut lähtevät metsälle, minä saatan etsiä mukavan kalapaikan. Suosituimpia maakuntia olivat Lappi, Kainuu, PohjoisKarjala ja Pohjois-Pohjanmaa. Evon retkeilyalue Hämeenlinnassa on lähin merkittävä metsästysalue pääkaupunkiseudun asukkaille, ja se näkyy alueen suosiossa. Lisäksi alueella pyydetään suurriistaa. – Ruunaa on todellinen helmi, aivan huippu. Kalastajat hankkivat Evon Niemisjärville 4000 kalastuslupaa. Kylmäluoman retkeilyalueelle Taivalkoskelle hankittiin 2000 kalastuslupaa sekä alueen metsästysmaille 600 pienriistalupaa, joilla metsästettiin yhteensä 1900 vuorokautta. Suosituinta oli vapakalastus ja suosituimpia alueita retkeilyalueilla etelässä sijaitsevat kohteet Ruunaa ja Niemisjärvet Evolla. Myös kalastusluvissa on kiintiöt, jotka rajoittavat lupien hankintaa
Vain Lapissa valtion alueilla käy enemmän metsästäjiä. Metsähallituksen hoitamilla kalavesillä Pohjois-Karjala on merkittävämpi kalastusmaakunta kuin esimerkiksi Kainuu ja Pohjois-Pohjanmaa. Suku on kotoisin Joensuusta, ja serkkuja asuu edelleen itärajalla. Siellä olen saanut ensimmäisen ukkometsoni, joten paikka on senkin takia itselle merkittävä. Suoraan maahantuojalta tai jälleenmyyjien kautta. Kainuu on yhä toiseksi suosituin metsästysmaakunta. – Se on todellinen helmi, aivan huippu. ASE-AMI 34600 Ruovesi P. Vertailun vuoksi: koko maan toiseksi suosituimmalle eräkohteelle eli Evon retkeilyalueelle lunastettiin yhteensä noin 4700 kalastusja metsästyslupaa. Ei ole ollenkaan ihme, että sekä metsästäjät että muut eräilijät menevät sinne vuodesta toiseen. Ruunaan retkeilyalueen seudulla sijaitseviin metsästysja kalastuskohteisiin lunastettiin puolet koko maakunnan eräluvista: yhteensä yli 7000 kalastusja metsästyslupaa. www.ase-ami.?. 52 Ruunaa koko maan ykkönen n Ruunaan retkeilyalue Lieksassa oli koko maan suosituin eräkohde viime vuonna, kun huomioidaan alueelle tulevat metsästäjät ja kalastajat. Kalastuslupien määrä väheni kahdella tuhannella. Kunhan metsäkanakannat kasvavat nykyisestä, niin pääsevät vielä myymään lintulupia enemmän. Metsästyslupia hankittiin vuonna 2017 koko maahan yhteensä 54 000 kappaletta, mikä oli kolme tuhatta edellisvuotta vähemmän. Eränkävijät Kainuussa 60 000 vuorokautta n Kainuussa sijaitseville valtion alueille lunastettiin viime vuonna 22 000 metsästysja kalastuslupaa. Kainuuseen hankittujen metsästyslupien määrä pysyi edellissyksyn tasolla. 0400-623960 aimo.luoto@pp1.inet.. Kaikkiaan Pohjois-Karjalaan lunastettiin 14 300 metsästystai kalastuslupaa. – Hienompia paikkoja saa Suomesta hakea. Viime syksynä Kainuuseen lunastettiin 7400 metsästyslupaa pienriistan pyyntiin, 7300 lupaa hirvimetsälle ja 580 karhunmetsästyslupaa. Puh. 040 581 3124 www.asekorjaamogotsch.com e-mail: gotsch@phnet.fi Suomalainen LYNX luodikko luottaa Apelin kääntöjalkaan Apel kääntöjalkoja on valmistettu jo yli 40 vuotta. Metsähallitukselta luvan hankkineet eränkävijät viettivät maakunnassa yhteensä noin 60 000 vuorokautta, sillä keskimääräinen lupien kesto oli useita vuorokausia. Sopivassa paikassa voi pysähtyä ja kaivaa termospullon esiin: kupillinen kaffetta luonnon helmassa maittaa aina, Heino maalailee. n Maija Salmi Asekorjaamo Klaus Götsch Mallusjoentie 224, 16450 Mallusjoki. Myös Pohjois-Karjalan maisemat ovat helsinkiläiselle tuttuja. Kun nousee polkupyörän päälle ja lähtee ajamaan vaikka Inarinjärven reunamia, kyllä mieli lepää. Maakunnan suosituimmat metsästysmaat ja kalavedet löytyivät Suomussalmelta. Myös Ruunaan alue on Heinolle tuttua. Vapakalastuslupia lunastettiin 6600 kappaletta. Myös karhunmetsästäjät suuntaavat nyt itään. syyskuussa, jolloin matka oli suuntautunut Inariin. – Velipojalla puolestaan on mökki Lieksassa, ja siellä tulee käytyä joka vuosi kun työtilanne sallii. Pohjois-Karjalan ohittavat maakunnista vain Lappi kokonaisuutena ja metsästäjien suosikkina Kainuu. Pienriistan pyytäjien suosiossa oli erityisesti Ylä-Kainuu: Suomussalmen kunnan alueelle lunastettiin 2000 kanalintulupaa, jotka oikeuttivat yhteensä noin 6000 metsästysvuorokauteen. KAIKKI ASEET ASE-AMILTA NYT -20% Katso netistä
Nykyinen menettely on tullut tiensä päähän. Keskeisiä kysymyksiä ovat Metsästäjäliiton mukaan muun muassa, kuinka suotuisan suojelutason vaatimusta on tulkittava ja onko tappamiselle vaihtoehtoja. Suomen Riistakeskus on hylännyt talvelle 2018 laaditut – Kannanhoitoon oleellisena osana kuuluva metsästys ei voi jatkossa perustua yksittäisistä lupahakemuksista käytävään juridiseen prosessiin. Pitkän aikavälin tavoitteena on siirtää susi Suomessa luontodirektiivin liitteestä IV liitteeseen V Baltian maiden ja poronhoitoalueemme tapaan. Metsästäjäliitto on tehnyt ja tekee työtä EU-tasolla asian mahdollistamiseksi. Nykyinen vahinkoja sosiaalisin perustein myönnettäviin poikkeuslupiin perustuva malli perustuu kahden vuoden mittaiseen asetukseen, jossa suurin vuotuinen poistuma on 53 yksilöä. Seuraava kanta-arvio julkaistaan kesän alussa. Samalla liitto muistuttaa, että kannanhoitoon oleellisena osana kuuluva metsästys ei voi jatkossa perustua yksittäisistä lupahakemuksista käytävään juridiseen prosessiin. Liitto kertoo tavoitteekseen, että Suomessa on elinvoimainen susikanta, jota hallitaan joustavasti metsästyksen keinoin haittojen pitämiseksi hyväksyttävän suuruisina. n. – Liitemuutoksella haetaan selkeyttä lupapolitiikkaan ja paikallisten olojen huomiointiin kestävyyden vaarantumatta. 53 Metsästäjäliitto edellyttää muutosta susipolitiikkaan ”Susipolitiikka koskee koko yhteiskuntaa” M etsästäjäliitto käynnisti keväällä 2017 toimet aktiivisen susikannan hallinnan mallin luomiseksi. KHO hakee ennakkoratkaisua EU:n tuomioistuimelta kannanhoidollisen metsästyksen direktiivin mukaisuudesta. Itä-Suomen hallinto-oikeus kumosi päätöksellään Parikkalaan myönnetyn ja jo 2017 käytetyn susiluvan. – Tämän perusta on jatkossakin riittävän luotettava kantaarvio. Sen muodostaminen on avainkysymys, johon on tarpeen löytää ratkaisu ja turvata työhön riittävät resurssit. Komissio sai parlamentilta toimeksiannon selkeyttää liitesiirtoihin liittyvää menettelyä, mikä on Metsästäjäliiton mukaan merkittävä avaus, joka saatiin aikaan tehokkaalla edunvalvonnalla. Ratkaisun saatuaan kansallinen tuomioistuin jatkaa asian käsittelyä, ja asian arvioidaan kestävän pitkään. – Muutos toisi aikaisempaa enemmän perusteita ja joustavuutta pyyntilupia myöntäville viranomaisille ja lupien hakijoille, Metsästäliitto korostaa. Metsästäjäliitto on päättänyt antaa asiantuntija-apua valituista kielteisistä lupapäätöksistä tehtävien valitusten valmistelussa. Luotettava kannanarvio kaiken perusta Mahdollinen liitetarkistus saattaisi parhaimmillaan mahdollistaa suden siirtämistä liitteestä IV liitteeseen V koko Suomessa. kaatolupalupahakemukset. Liitemuutos edellyttää Suomelta suden suotuisan suojelutason turvaamisesta jatkossakin. Metsästäjäliitto hakee käytännöllisiä ratkaisuja kansalliseen tilanteeseemme nykyisen asetuksen päättyessä tänä vuonna. Metsästäjäliitto muistuttaa myös, että susikannan hoitoon liittyvä politiikka ei ole yksin metsästyksellinen asia, vaan yhteiskuntaa koskettava, koska siihen liittyviä näkökulmia ovat esimerkiksi kotieläinvahingot, kuntien ja yksityisten kansalaisten järjestämät susialueiden ylimääräiset koulukyydit, riskit asutusalueilla liikkuvista eläimistä ja muun muassa SRVAtoiminnan hankaloituminen yleisine turvallisuuskysymyksineen. Paljonko Suomessa jolkottelee susia. Riistakeskus hylkäsi lupahakemukset Kannanhoidollinen metsästys päättyi toissa vuonna. Seuraava kanta-arvio julkistetaan alkukesästä. Nykyinen menettely on tullut tiensä päähän
Oman metsästyskortin Mehtonen sai parikymppisenä. Nykyisin käyn myös hirvimetsällä, saalistan pienpetoja ja jahtaan kettuja. – Pojat sanoivat etukäteen, että kun ammut karhua, niin katso, että lähellä on joku puu tai muu paikka mihin pääset piiloon, jos karhu haavoittuu ja ryntää päälle. Huvittavinta oli, että kaikki miehet menivät hirvitorneihin ja jättivät minut tien varteen passiin. – Aluksi sorsastin ja ammuin metsäkanalintuja. Ne olivat kuitenkin hirviemo vasan kanssa ja naapuri pääsi ampumaan sen karhun, niin minun ei tarvinnut hypätä puskan taakse piiloon, muistelee Mehtonen huvittuneena viimesyksyistä jahtia. Omalta tontilta poimitut sienet ja marjat maustavat riistaruokia, joiden raaka-aineet Mehtonen käy metsästämässä. Olen tehnyt loukkujakin itse, joilla saan supeja. Katselin siinä taaksepäin, että selän takana oli iso kivi ja vasta sen takana puu ja ihmettelin, että mihin päin siinä sukeltaisin, jos pääsen ampumaan. V iime syksy oli merkittävä: Sirpa Mehtonen oli ensimmäistä kertaa mukana karhujahdissa. 54 Elektroniikka on muuttanut metsästyksen Luonnosta eväät ruokapöytään Sirpa Mehtosen ruokapöydästä löytyy ainoastaan luonnonantimia. Metsästän, kalastan, marjastan ja sienestän. Ympäri vuoEnsimmäinen ilves osui Sirpa Mehtosen eteen viime syksynä.. Siitä lähtien olen kulkenut metsässä. – Aina, kun isä lähti metsästämään, hän otti minut mukaan sillä ehdolla, että lupasin istua hiljaa paikallani. Koirat haukkuivat sitten 70 metrin päähän karhua ja yhtäkkiä puskasta tuli kaksi harmaata. Metsästyskortti parikymppisenä Innostus luontoon ja metsästykseen sai kipinän jo ihan pikkutyttönä, kun Mehtonen pääsi isänsä kanssa metsälle. Ampumaan hän ei päässyt, mutta muuten tilanne on jäänyt mukavana muistona mieleen. Pienestä pitäen olen tiennyt mitä mistäkin löytää ja mihin vuodenaikaan
Tällä hetkellä kotona asustavat jo eläkevirat lunastaneet karjalankarhukoira, 11-vuotias Jörö, ja 14-vuotias ajokoira Rölli. – Asumme vesistöjen pirstomilla alueilla, joten sudet eivät ole päässeet vielä tulemaan tänne. Kynnet vertailussa. – On se jo pari, kolme ajoa ajanut, mutta yhtään jänistä sille ei olla vielä saatu kaadettua. Äijä pentuna turvallisesti Sirpa Mehtosen sylissä. Tämänkin talven aikana on saatu jo viisi kettua. Viime syksynä kaatui yksi hirvi, mutta joku vuosi kaatui yhden viikonlopun aikana kolme hirveä. – Eihän se ole edes kovin iso määrä, onhan tässä jo vuosia takana. Jäniskanta on huono varmaankin ympäri Savoa ja epäilisin että yleensäkin Suomessa. Takana jo 35 ammuttua hirveä Mehtonen aloitti hirvenmetsästyksen 1990-luvun alussa. den ruokin riistaelukoita ja kesäisin sorsia. Metsäjänistä ei juuri tahdo olla, ilveksiäkin on enemmän. Supit ja ketut vievät myös osansa linnuista. Myös metsälintukanta on huono, joka johtuu siitä, että pienpetoja ja petolintuja on paljon. Kotona ajokoiria ja karjalankarhukoira n Sirpa Mehtosella on ollut perheessä useampia metsästyskoiria. Sen täysveli Meripojan Kamu on vuoden 2017 ajokuningas, joten velipojaltakin on lupa odottaa menestystä. Kettujen nahat menevät muutamalle kaverille, jotka muokkauttavat nahat ja myyvät ne eteenpäin. Saaliiksi on kaatunut 35 hirveä. Miehistä mittaa metsästysseurassa 58-vuotias Sirpa Mehtonen kuului pitkään ainoana naisena metsäs. 5-vuotias ajokoira Meripojan Haku on saanut ajokokeesta jo yhden ykkösen ja pääsee jatkossa useampaankin kokeeseen. Perheen pienin on kahdeksan kuukauden ikäinen Meripojan Äijä, joka on puoliveli Haulle. 55 Sirpa Mehtonen osallistui viime syksynä karhujahtiin. Semmoinen riiviöhän se on, Sirpa Mehtonen kertoo. Pohjois-Savossa Sorsakoskella, missä Mehtonen asuu, on hyvä hirvikanta. Karhuja on jonkin verran. – Siitä ei saa paljon vastinetta työlleen, Sirpa Mehtonen toteaa
– Minulla on usein repussa mukana pinsetit ja peilit ja saatan alkaa nyppiä kulmakarvoja tai lakata kynnet nuotiolla. Kun minä puutuin hygieniaan liittyviin asioihin, niin kyllä siellä ihmeteltiin, että tällä samalla laudanpätkällähän lihat on aina ennenkin leikattu, Mehtonen nauraa. Paistit uskaltautuvat kotirantaan. Sorsakoskelta löytyy monipuoliset maastot niin metsästykseen kuin kalastukseen. Mehtonen kokee tulleensa hyvin vastaanotetuksi porukkaan, vaikka arveleekin, että erityisesti alussa häntä katsottiin vähän siihen malliin, josko tuo osaa mitään tehdä. Talvella ruokapöydän antimia käydään hakemassa pilkillä. Sorsat jekuttavat metsästäjää. – Seura on yli 50-vuotias ja miesporukassa oli totuttu tekemään asiat aina samalla lailla. tysseura Osmajärven Erämiehiin. 56 Kahdeksan kuukauden ikäinen ajokoira Meripojan Äijä harjoittelemassa tositoimiin. Siinä on hauska seurata miesten ilmeitä ja sitä, miten kukakin sellaiseen. Parhaat hetket Sirpa Mehtonen viettää metsässä karvakavereidensa kanssa. Vasta viime vuonna seuraan saatiin toinen nainen. Vaaleatukkaisena – blondina, kuten Mehtonen itseään nimittää – hän on ollut valmis uusissa miesporukoissa myös mittaamaan, miten miehet suhtautuvat naisiin
Siitä pitävät huolen oman tontin ympärillä kypsyvät mustikat, puolukat, mustat torvisienet, kanttarellit ja tyrnimarjapensaat. Kyyhkypaistia tiedossa. Koirat ovatkin iso apu metsästyksessä. Pientä jekkua ja kiusaamista pitää olla. Metsälle lähtee Mehtosen mukaan useimmiten ”se mies, joka meillä asuu”. – Melkein kaiken teen itse. Neste maustetaan suolalla, pippurilla ja muutamalla sipulilla. Oma 24-vuotias tyttäreni tekee myös ruuat ja marjastaa sekä sienestää, mutta ei metsästä. Omasta pihapiiristä löytyy purtavaa ruokapöytään. – Karhukoira on hyvä apu hirvijahdissa. Se on oma muunnokseni Marskin Vorschmackista, jossa myös on lihaa ja kalaa. – Vähän erikoisempi pata tulee hirvestä, kun paistin leikkaa suikaleiksi ja käyttää ne pannulla ja laittaa pataan. Vapaa-ajanvietto-ongelmia ei Mehtoselle pääse syntymään. Ilvekset olivat käyneet tappamassa alueella kauriita ja olimme sen vuoksi luvan kanssa liikkeellä. Se oli komea, 18-kiloinen naaras, Sirpa Mehtonen kertoo. Jäniksiä ei saisi ilman ajavia koiria, ja nyt, kun jäniskanta on huono, käytetään koiria paljon kettuajossa, mutta myös ilvesten ja karhun jahtaamiseen. – Sydän on sisäelimistä ehdottomasti paras. Sillä saadaan ajettua hirvi, eikä kenenkään tarvitse mennä enää metsään rämpimään. Naiset miesten mukaan metsälle Sirpa Mehtonen maalailee hienoimpia hetkiä metsässä. Meinasi kokonaan unohtua se ensimmäinen ilves. Pataa saa keittää pari tuntia, jonka jälkeen se suurustetaan. – Elektroniikkaa on tullut paljon mukaan. Koirilla on nykyisin tutkapannat ja puhelimen välityksellä jaetaan tietoa. Kaupasta haen oikeastaan ainoastaan sokerin, jauhot, suolan ja mausteet. Tähän ei luonnollisestikaan kuulu ketut, supit tai ilvekset. Kettu juoksentelee metsässä ja muuttolinnut lentävät. – Olimme Kuopiossa moottoritien eteläpäässä passissa. – Syksyllä pakkasaamu, kun usva nousee maasta ja on kirkas keli. Enää ei hirvimetsällä ole miesajoa, vaan koirat hoitavat sen ja laitteista näkee, missä ne kulkevat. Elimet jäähdytetään keitinliemessä ja sen jälkeen sydän ja kieli käyvät leikkeestä. Kaupasta haetaan vain mausteet Pääsääntönä Sirpa Mehtosella on, että kaikki mikä ammutaan, myös syödään. Ja se hiljaisuus ja rauhallisuus. Siitä ei voi kuin nauttia. Ei siellä aina tarvitse edes ampua. Ne ovat kuin suolalihaa. Pari kolme koiraa olisi todennäköisesti hukkunut heikkoihin jäihin, jos niillä ei olisi ollut tutkapantoja. Meripojan Äijä on kasvamassa kunnon metsästyskoiraksi. Sekaan nestettä sekä purkillinen anjovista. – Siihen aikaan, kun asuin vielä lapsuudenkodissani, kaikki tehtiin itse. Kun koira oli paikoillaan eikä liikkunut, tiedettiin, että nyt on kiire niiden perään, Mehtonen kertoo. Kokeiluiden kautta on löytynyt omiakin herkkureseptejä. – Asumme järven rannalla, joten kalastamme ja pilkimme. Se on ollut meille useamman kerran pelastuskin. Se on hyvä, sillä metsästysporukat alkavat olla jo sen verran ikääntyneitä, että niitä joutuisi pian helikopterilla hakemaan metsästä. Tutkapannat pelastaneet Metsästyksessä on tapahtunut muutoksiakin vuosikymmenten varrella. Perunamuusia vain lisäksi, niin kyllä on hyvää. Valmis pata maistuu hieman erilaiselle, harva uskoo, että siinä on kalaa. Ei silloin ollut mikroja ja kaupasta haettiin vain maito. – Kannustaisin kaikkia niitä naisia, joiden mies metsästää, lähtemään metsälle mukaan. Silloin eivät työasiat tule mieleen. n Soili Kaivosoja Kuvat: Sirpa Mehtonen. – Metsästys ja kalastus on yhteinen, molemmille tärkeä harrastus. Herkut lähes omasta pihasta Herkkua syntyy myös hirven sisäelimistä. Miten se kaatui. Mehtosella onkin kaikille naisille tärkeä viesti. suhtautuu. 57 Tällä kertaa pannulla valmistumassa omapyytämää kuhaa. Ilves lähti tulemaan naapurin miestä kohti metsänreunaan, mutta hän varmaan liikahti tai ilves säikähti jotain, joten se kääntyi sitten minua kohti. Sirpa Mehtosen kaatama ilves oli komea, 18-kiloinen naaras. Keitän sydämen kielen kanssa noin kolme neljä tuntia. Mehtonen on valmistanut ruokaa pikkutytöstä lähtien. Yleensä järvessä on talviverkotkin, mutta tänä vuonna niitä ei ole voinut laittaa huonon jäätilanteen vuoksi
Näytteilleasettajia tulee Riihimäelle niin Suomesta kuin ulkomailtakin. toukokuuta.. Joka toinen vuosi järjestettävillä messuilla kokoontuvat metsästyksen, kalastuksen ja retkeilyn aktiiviset harrastajat kuulemaan eräalan viimeisimTelevision eräohjelmistakin tuttu Mikko ”Peltsi” Peltola (toinen vasemmalta) on mukana Riihimäellä. kesäkuuta järjestettävät 23. Vuonna 2016 osastoja oli lähes 400 ja messuvieraita liki 40 000. Erämessuille odotetaan entistä enemmän väkeä. Kevään ja alkukesän tapahtumia Messuja riittää eräkansalle Keväällä ja alkukesästä on jo useampia eräkansaa kiinnostavia tapahtumia. toukokuuta. kansainväliset Erämessut ovat hyvässä nosteessa. Väkeä kävi paikalla kolmipäiväisessä tapahtumassa kaikkiaan runsaat 20 000. Messut on suurin alan tapahtuma Lapissa, ja sitä pidetäänkin pohjoisen eräihmisten perinteisenä kohtaamispaikkanana. R iihimäellä 7.-10. 58 n Yhdeksännet Lapin Erämessut järjestetään Rovaniemellä Lappi Areenalla 10.-13. Lapin Erämessut pidettiin viimeksi 2016. Lapin Erämessuille toukokuussa Lappi Areena täyttyy taas eräkansasta 10.-13. – Messupaikkojen myynnissä ollaan reippaasti edellä viimekertaisesta, joka oli tähänastinen huippuvuosi, iloitsee Erämessujen toimitusjohtaja Ninni Manninen
Yleisö saa valita niistä oman suosikkinsa. Järjestäjät ovat niputtaneet syitä, miksi marssille lähdetään: on jokapäiväisiä pihavierailuja. Koiraohjelmia on tarjolla enemmän kuin edellisinä vuosina. Useita susilaumoja näkyy riistakameroissa ja silmin nähtynä alueilla, joissa ei virallisen tiedon mukaan esiinny susia. On menetettyjä metsästyskoiria ja menetettyjä oman pihan suojassa olleita lemmikkejä; on raadeltuja ja tapettuja lampaita ja nautoja. Messuilla on esillä muun muassa: metsästystä ja kalastusta tekniikan esittelyä; veneitä, kanootteja, kajakkeja ja moottoripyöriä laitteita ja tuotteita: telttoja, markiiseja, karttatuotantoa, urheiluvaatteita riistan houkuttelua asiantuntijoiden opastuksella – Messupaikkojen myynnissä ollaan reippaasti edellä viimekertaisesta, joka oli tähänastinen huippuvuosi. n Maija Salmi Myös maaja metsätalousministeri Jari Leppä piipahti Helsingissä pidettyyn tapahtumaan joulukuussa. Paikalle on kutsuttu myös muun muassa riistakeskuksen, poliisihallinnon ja MTK:n edustajat. – Siellä on ihmisillä mahdollisuus kertoa oma kantansa, mikä hiertää näissä asioissa. – Mikko ”Peltsi” Peltola on mukana koko messujen ajan ja kertoo omista harrastuksistaan maastopyöräilystä kalastukseen, Manninen kertoo. Se on lisäksi pelonaihe yksin koulukyytiä odottavalle lapselle, järjestäjät korostavat. Väisäsen mukaan Kuopioon lähdetään, jotta päättäjiä saataisiin havahtumaan tilanteeseen. Järjestäjien mukaan tämä on kohtuuton riski kaikille laiduntaville tuotantoja harrasteeläimille. – Riihimäen Urheilupuiston koivikkoon tulee uutuutena retkeilyn ohjelmalava, jonka äärellä voi nauttia erilaisia ruokaherkkuja ja pienpanimotuotteita lavaohjelmasta nauttien, Manninen vinkkaa. 59 Messuille Pietariin. Susien tahtiinko täällä joudutaan marssimaan. Retkinikkari Joppe Ranta puolestaan tulee paikalle kertomaan yksinkertaisen kekseliäitä ja kaikille sopivia vinkkejä retkiolosuhteisiin. n Maija Salmi. Vuonna 2016 osastoja oli lähes 400 ja messuvieraita liki 40 000. Tällä kertaa Riihimäen Eränkävijät on mukana käytännön järjestelyissä. – Se on myös kohtuuton henkinen ja taloudellinen rasite niille, jotka haluavat vielä antaa eläimille muutakin virikettä kuin eläinsuojan seinät. maaliskuuta. Show Hau koirien tapahtumaja elämyskeskus tuo puolestaan maailmalta metsästyskoirarotuja, jotka eivät Suomessa ole vielä niin hyvin tunnettuja. – Kokoonnumme kello 12-14 Kuopion torilla ja sieltä siirrytään jatkamaan keskustelua sisätiloihin Ravintola Gloriaan. CIC eli kansainvälinen metsästyksen ja riistansuojelun neuvosto on myöntänyt messuille luvan trofeenäyttelyn järjestämiseen. – Itä-Suomi on ollut pitkään tapetilla näissä asioissa, ja nyt ongelma on levinnyt jo muualle, kertoo Tommi Väisänen, joka on yksi tapahtuman järjestäjistä. Kuva: Anne Vornanen mät kuulumiset ja tapaamaan alan asiantuntijoita. n Pietarin Erämessut pidetään 22.-25. Riihimäen Erämessut kasvavat vuosi vuodelta. Susien tahtiinko täällä marssitaan -tapahtuma on jatkoa joulukuussa Helsingissä Eduskuntatalon edessä pidetylle mielenilmaisulle, jossa paikalla oli puhumassa muun muassa neljä kansanedustajaa. Alati paheneva susiongelma kerää väkeä Kuopioon 21. Kuva: Anne Vornanen Kaj Granlund kertoi joulukuisessa mielenilmauksessa suden oppimiskyvystä. Suomen Eläintentäyttäjät järjestävät paikalla SM-kilpailut ja parhaimmisto on esillä messuilla. – Suomen Kennelliitto tarjoaa perinteisten suomalaisten metsästyskoirarotujen esittelyä osastollaan. Mukaan on tulossa useita koiraharrastusyhdistyksiä ja -järjestöjä. Väisänen painottaa, että tapahtumassa ei ole tarkoitus huutaa pää punaisena, vaan se on tietoa antava foorumi. Tapahtuma halutaan viedä nyt Kuopioon. Kysyjiä ja jututettavia riitti Edustatalon edustalla. huhtikuuta.
Tuija Toivainen opastaa ampumista hankkeen vetäjälle eli Woman the Hunter Marika Moisaselle.. WtH-Kainuu -hankkeen vetäjän Marika Moisasen mukaan ajatus virisi Pohjois-Karjalassa toimineen vastaavan hankkeen myötä. K ainuussa laitettiin vuosi sitten alulle hanke, jonka tarkoituksena on tutustuttaa naisia ja tyttöjä laajemmin eränkäyntiin, metsästykseen ja riistanhoitoon. Woman the Hunter Kainuu (WtH-Kainuu) -niminen hanke kuuluu Elävä Kainuu Leader ry:n toimintaan. Marraskuussa meillä oli metsästysviikonloppu, ja sinne naisia tuli muualtakin. 60 Kainuun tytöt ja naiset mukana Woman the Hunter -hankkeessa Nyt lähdetään eräilemään Kainuulaiset tytöt ja naiset tutustuvat eräilyyn Woman the Hunter -hankkeen avulla. Ympäri Suomea toimivat Leader-ryhmät kannustavat alueensa asukkaita kehittämään elinympäristöään, ja hankkeiden rahoitus tulee EU:lta, valtiolta tai kunnilta. – Pohjois-Karjalassa on Jah– Emme ole kuitenkaan käännyttäneet pois, vaikka tulija olisi ollut Kainuun ulkopuolelta. Naiset opettelevat haulikkoampumista Kuhmossa
Alkuinfo Kiimasjärven metsästäjät ry:n metsästysmaja Kukkarossa Sotkamossa. Sieltä lähti ajatus naismetsästäjien verkostoitumisesta, ja kopioimme ajatuksen laajemmin koskemaan naisten eräharrastusta pelkän metsästyksen sijaan. tinaiset-yhdistys, ja heillä toimi samanlainen hanke yhtä aikaa. – Olemme järjestäneet muun muassa ammuntaa, kalastusta ja luonnonkosmetiikka-illan. Vastaavia ideointitapahtumia järjestettiin myös Suomussalmella ja Kuhmossa. Marraskuussa meillä oli metsästysviikonloppu, ja sinne naisia tuli muualtakin. – Tapahtumia markkinoidaan hankkeen omalla Facebook–sivulla sekä yhteistyökumppanien toimesta. Marja-Maija Pyykkönen opastaa Ristijärvellä naisille koiran jälkikoulutusta. Moisasen mukaan vastaanotto on ollut erittäin positiivista, ja naiset ovat itse saaneet suunnitella minkälaista toimintaa he haluaisivat. Ehkäpä juuri sen vuoksi minua kannustettiin hakemaan hankkeeseen työntekijäksi. Monipuolista toimintaa Hanke kestää ensi vuoden helmikuun loppuun. Moisanen on itse metsästänyt jo 25 vuotta ja tehnyt aikaisemminkin yhteistyötä metsästysseuroissa sekä Metsästäjäliiton kanssa. Maaliskuussa alkaa kansainvälinen osio, ja käymme vierailulla Virossa ja Slovakiassa. Kannustamme myös perheitä eräilemään yhdessä. FB-ryhmässä on 280 jäsentä, ja tapahtumiin osallistuu paikasta ja aiheesta riippuen noin kymmenestä kolmeenkymmeneen naista ja tyttöä. Leirillä opetteli eräasioita 22 tyttöä, jotka olivat iältään 6-12–vuotiaita. Naiset opiskelevat eläinten lumijälkiä Suomen Metsästäjäliiton omistamalta jälkimatolta. – Emme ole kuitenkaan käännyttäneet pois, vaikka tulija olisi ollut Kainuun ulkopuolelta. Kesällä on myös matalan kynnyksen retki, jolloin yövymme luonnossa. Vaikka hankkeen nimi antaa kuvan metsästyksestä, on pääpaino kuitenkin kaikenlaisessa eräilyssä; voihan ajatella, että metsästetään vaikka sieniä, Moisanen kuvailee. Ja vaikka kyseessä on naisten hanke, ei yhdessä tulevia perheenjäseniäkään suljeta ulkopuolelle. Kalastusopetusta MiniKoppelo-leirillä Suomussalmella. Hankkeen myötä Kainuuseen on perustettu Kainuun Korpinaiset –yhdistys, joka jatkaa naisväen eräilyharrastuksen eteenpäin viemistä. Hän kannustaa aiheesta kiinnostuneita ottamaan yhteyttä paikkakuntien Leader-ryhmiin. Täältä meiltä saa myös neuvoja, jos jossain puolella maata naiset innostuvat vastaavasta hankkeesta. Kalastukseen liittyen on tutustuttu verkoilla ja iskukoukuilla pyyntiin, lapsille on järjestetty pilkkikilpailu, kesällä tehdään vielä perhoja ja tutustutaan perhokalastukseen. n Erja Pekkala Kuvat: Marika Moisanen. – Olen intohimoinen pystykorvaharrastaja, käyn hirvimetsällä sekä ketunja ilveksen pyynnissä. 61 – Olemme järjestäneet muun muassa ammuntaa, kalastusta ja luonnonkosmetiikka-illan. Hankkeen tiimoilta on järjestetty jo monipuolista toimintaa ja tarkoitus on verkostoitua myös ulkomaille. Mukaan koko perheellä Hank keen tapahtumat on suunnattu Kainuussa asuville henkilöille, ja niitä on pyritty järjestämään eri paikkakunnilla, jotta pitkät välimatkat eivät olisi esteenä osallistumiselle. Vaikka hanke päättyy ensi vuonna, saa toimintamalli kuitenkin jatkoa. Suomen Metsästäjäliitto ja alueen riistanhoitoyhdistykset ovat olleet alusta alkaen mukana ja ennen hankkeen varsinaista alkua järjestettiin kolme infotapahtumaa, joissa ideoitiin aiheita
– On se vähän surkeaa, jos joudutaan laittamaan pystykorva jäniksen perään. P aneelin järjestäjänä toimi Pystykorvajärjestö ja mukana paneelikeskustelussa olivat edustajat Metsähallituksesta, Lukesta, Suomen Riistakeskuksesta sekä Metsästäjäliitosta. – Kanalintukanta ei ole niin toivotulla tasolla kuin mitä tällainen pystykoiraharrastaja toivoisi sen olevan. Sarajärvi muistuttaa, että myös pienpedot verottavat lintukantaa. Mutta tarpeen tullen saadaan se kiintiö täyteen viikossakin, jos niin päin halutaan. Tässä kohtaa pitäisi antaa vastuullisuutta metsästäjille, eikä ainoastaan rajoituksia. – Säät vaihtelevat ihan laidasta laitaan. Viikossakin voi saada paljon tuhoa aikaan. Elinympäristö kuntoon Kanalintujen elinympäristöihin on kiinnitettävä myös huomiota. Ilmastonmuutosko sen tekee, että se voi huonosti, Sarajärvi pohtii. Mieluummin laittaisin sen metsoa haukkumaan. Esimerkiksi Ruotsissa metsästetään paljon pitempiä aikoja eikä se siellä ole ongelma. Ei se tarvitse kuin yhden sellaisen yön, niin metsäkanalintujen pesiminen epäonnistuu. Sarajärven mukaan tätä rajoitusta olisi helppo valvoa ja rajoituksenakin tämä olisi parempi kuin vaikka se, että annetaan viikko metsästää. Kanta nousee kyllä äkkiäkin, kun vain tulee suotuisia vuosia. – Siihen ei pidä mennä ollenkaan. Ilman mitään toimenpiteitä olemme metsäkanalintujen suhteen todella huonossa jamassa, Kari Sarajärvi uskoo. Niissä osissa maata, mitä itse seuraan, niin kyllä siellä on siemen vielä jäljellä. Hyvinä vuosina muilla soitimilla voisi olla enemmänkin metsästystä. siemen vielä jäljellä. Sarajärvi pitää haasteena löytää toimenpiteitä, joiden avulla kanalintukanta saataisiin pidettyä hyvällä tasolla ja pystykorvametsästysharrastusta pystyttäisiin ylläpitämään jatkossakin. 62 Metsäkanalintukannat huolestuttavat laajasti Ilman toimenpiteitä tilanne huono Kuopiossa järjestettiin tammikuun lopussa paneeli, joka pohti metsäkanalintujen ja niiden haukkuvalla lintukoiralla tapahtuvan metsästyksen tulevaisuutta. Täysin epätoivoon ei Sarajärven mielestä kuitenkaan tarvitse synkistyä. Kyllä metsästäjät osaavat jarrutella mitä sieltä metsästä ammutaan. – Niissä osissa maata, mitä itse seuraan, niin kyllä siellä on Viime vuodet ovat menneet hyvinkin alas metsäkanalintujen kannanvaihtelussa. Sarajärvi ei näe metsästyksellä olevan kovinkaan suurta merkitystä kannanvaihteluihin. Kyllä siitä pitää tietenkin olla jonkin verran huolissaan, Sarajärvi toteaa. Kanta nousee kyllä äkkiäkin, kun vain tulee suotuisia vuosia, toteaa Kari Sarajärvi. Metsästysaikoihin ei voi puuttua Metsästäjien selkeä viesti on kuitenkin se, että metsästysaikoihin ei tulisi puuttua. Metsähallitus on itseasiassa kokeillutkin tätä Lestijärvellä. n Soili Kaivosoja. Kesällä saattaa täällä Koillismaalla kesäkuun puolivälissä tai juhannuksen aikaan tulla kylmä kausi tai sataa jopa lunta. – Täällä on riekko ollut rauhoitettuna jo kohta 10 vuotta metsästykseltä, eikä se ole kuitenkaan noussut ollenkaan. Soitimien rauhoittaminen Kaikkien metsästäjien hyväksi olisi teerien soitimien rauhoitusten aikaansaaminen. Ilmastonmuutos syyllinen – Itselläni on tuntuma, että olisiko se tämä ilmastonmuutos suurin tekijä kanalintukantojen pienenemisessä, Kari Sarajärvi miettii. Niin yleisön kuin panelistienkin yhteinen huolenaihe oli kanalintukantojen voimakas taantuminen viime vuosina. Kari Sarajärvellä on siihen ehdotuskin – Olisi hyvä asia, että joka vuosi jätettäisiin huippusoitimet rauhaan. Nyt pidetään vain peukalot ja varpaat pystyssä, että tulee hyvä kesä. – Ei olisi myöskään haitaksi kanalinnuille, vaikka kanahaukkoja olisi mahdollista vähentää. – Keskustelua ja yhteistyötä kuitenkin kaivataan. Sarajärvi ei usko tällä hetkellä keskusteluihin nousseeseen täysrauhoitukseen. Nyt pidetään vain peukalot ja varpaat pystyssä, että tulee hyvä kesä. Mutta ovatko toimenpiteet riittävät, siitä en ole ihan varma. Paneelin puheenjohtajana toiminut Kari Sarajärvi on itsekin pystykorvaihmisiä. – Niin metsähallitus kuin yksityinenkin puoli on alkanut huomioimaan kanalintuja metsien käsittelyssä. Metsosoitimet kuitenkin kartoitetaan ja niillä alueilla on tarkat suunnitelmat, miten ne hakataan
63 ASEET Turvallisuus itselatauksen ydin Kotitekoinen patruuna usein tehdasvalmistetta parempi Max Suominen muistuttaa, että itselataaminen edellyttää oikeita välineitä, mutta ennen kaikkea tarkkuutta. Vahingot voi välttää ennen kaikkea huolellisella työskentelyllä ja oikeilla, todennetuilla ruutiannoksilla, sanoo Max Suominen Eräkontista. Riskeinä ovat patruunan ylitai alilataus, mistä saattaa olla seurauksena muun muassa aserikko. Tehdas valmistaa aina panoksensa jonkin hyväksi havaitun keskimäärän mukaan ja komponentit vaihtelevat latauserien mukaan, mutta yksityinen lataaja voi valmistaa itselleen omassa aseessa käyvän ja tasalaatuisen patruunan. Itselatauksella voi säästää jopa puolet tehdasvalmisteisen patruunan hinnasta. Riskeinä ovat patruunan ylitai alilataus, mistä saattaa olla seurauksena muun muassa aserikko. – Aika moni lataa saadakseen mieleisensä paukun omaan asee. I tselataaminen edellyttää oikeita välineitä, mutta ennen kaikkea tarkkuutta. Sekä kiväärin että haulikon patruunan itselataamisessa olennaisinta on turvallisuus. Itse ladattu patruuna on usein parempi kuin tehdaspatruuna
Omaan aseeseen sopivin patruuna ja oikea lataus löytyy vain testaamalla. seensa. Jokainen ase on käynniltään yksilö, eikä valmis tehdaspatruuna välttämättä sovi aina parhaalla tavalla jokaiseen käyttötarkoitukseen tai se ei ole ampujan oman maun mukainen.. 64 Ruudin annostelu on tehtävä ohjeen mukaisella tarkkuudella. Yksittäiset komponentit, esimerkiksi nalli tai välitulppa, voivat muuttaa painetasoa merkittävästi, jopa useita satoja baareja. Luodin lähtönopeutta voidaan säätää käyttötarkoituksen mukaan. Hyvään latauslaitteeseen kannattaa uhrata euroja. Haulimateriaaleina lataaja voi käyttää volframin lisäksi lyijyä joko niklattuna tai kuparoituna sekä terästä tai rautaa. Itselataaja tarvitsee hauleja, ruutia, nalleja, välitulppahaulikuppeja ja hylsyn
Väärä annostus patruunassa voi rikkoa aseen ja pahimmassa tapauksessa ampuja voi saada vammoja. Haulikon patruunoita lataaminen eroaa olennaisesti kiväärin patruunoiden latauksessa myös siisteydessä. Jos hylsy jää uudelleen käytettäväksi, toisen kierroksen hinta jää tätäkin pienemmäksi kappaleelta. n Juhani Karvonen – Itselataamalla paukun hintakin hieman halpenee verrattuna tehdaspaukkuun etenkin, jos ammuntaharrastus on aktiivista. Ratapatruunassa ei ole säästömahdollisuutta ja metsästyspatruunoissa säästöpotentiaalia on varauksin. Yksittäiset komponentit, esimerkiksi nalli tai välitulppa, voivat muuttaa painetasoa merkittävästi, jopa useita satoja baareja. Hylsy voi olla käytetty tai uusi. Haulikon patruunoiden lataajan ei tarvitse sotkea itseään hylsyrasvoihin. Ruudin annostelu on tehtävä ohjeen mukaisella tarkkuudella. Ruutilaaduissa on suuria eroja muun muassa ruudin palonopeuksissa ja raekoossa. Kivääripuolella itselataaja tarvitsee välineikseen jokaiseen kaliiperiin sopivat latausholkit, puristimen, vaa’an, hylsytrimmerin, nallittajan ja ruudittajan. Kiväärinpatruunan kohdalla vapauksia on hieman enemmän, mutta toki tuolloinkin lataajan on pysyttävä annettujen minimija maksimiarvojen rajoissa. Niitä valmistavat muun muassa Mec ja Lee. metsästys –ja ampumaharrastusta, sanoo Suominen. – Nämä seikat kannattaa lataajan pitää mielessä etenkin, jos ladattavia patruunatyyppejä on useita. Nopeampaa ruutia kuluu patruunaan suhteessa vähemmän kuin hitaampaa ruutia. Hyvä kokonaisuus maksaa 800 euroa Suominen kertoo, että hyvän latausvälineistökokonaisuuden saa noin 800 eurolla. Radalta kerätyt hylsyt on sen sijaan aina supistettava, sanoo Max Suominen. Alkuun varsin pienillä kustannuksilla L ataaja tarvitsee välineistöä ja tarvikkeita, ja etenkin latauspakettien hinnat ovat kohtuullisia. Kolme kiloa 3,1 millin niklattua lyijyhaulia maksaa parikymmentä euroa ja sata kappaletta nalleja maksaa noin kymmenen euroa. – Ilman erillistä paineenmittauslaitetta ei lataaja voi määrittää patruunan painetasoa, minkä takia lataajan on pysyttävä ohjeiden mukaisissa annostuksissa. Jos hylsyyn ilmestyy halkeamia tai nallitasku löystyy, ei sitä enää kannata uudelleen latauksessa käyttää. Kun haulit on annosteltu kuppiin, hylsy suljetaan tähtisupistuksella, eli tuukataan. – Itseladatun patruunan hinta näillä komponenteilla on reilusti alle euron kappaleelta. – Latauspuristimet maksavat noin sadasta eurosta ylöspäin. – Haulikonpatruunaa ladattaessa ei minkäänlainen omaehtoinen ohjearvoista poikkeava kikkailu ole turvallista. – Samaa hylsyä voi käyttää useita kertoja. Harrastaja voi kerätä kertaalleen ammuttujen patruunoiden hylsyjä ampumaradoilta tai säästää omista patruunoistaan hylsyt, mutta helpointa on ostaa ampumattomia hylsyjä. Ladattavat kaliiperit ovat 12770/76/89 sekä kaliiperit 10,16, 20 28&.410. Haulikon tai kiväärin paukun itselataus ei edellytä lataajalta mitään erityistä taitoa, kun vain pitäytyy tarkoin annetuissa ohjeissa ja ohjeessa määrätyissä komponenteissa. Kivääripuolella itselataaja tarvitsee välineikseen jokaiseen kaliiperiin sopivat latausholkit, puristimen, vaa’an, hylsytrimmerin, nallittajan ja ruudittajan. Ruudin annostelu on tehtävä ohjeen mukaisella tarkkuudella. Oikean ruutityypin valinta on tärkeää turvallisuuden kannalta. Ampuja, joka käyttää patruunoita paljon, kestävän välineistön hankinta maksaa itsensä takaisin Lataaja tarvitsee haulikon patruunalle latausprässin. Lataus on luonnollisesti myös osa. – Koelatauserät kannattaa tehdä patruunaan erilaisilla ruutimäärillä, jotta paraskäyntisimmät lataukset löytyisivät jo koeammunnassa. Jos harrastaja haluaa kehittää omia latauksia, on hänen välttämättä hankittava paineenmittauslaite. Ruuti on tärkeä valinta Oikean ruutityypin valinta on tärkeää turvallisuuden kannalta. Valmiiksi nallitetun hylsyn hinta on parinkympin luokkaa sadalta kappaleelta ja välitulppa ja kuppiyhdistelmä maksavat viisi euroa sadalta kappaleelta. Kaliiperikohtaiset holkkisarjat maksavat vajaasto 50 eurosta ylöspäin. Käytettyjä hylsyjä ei tarvitse supistaa siinä tapauksessa, että hylsyt ovat peräisin omasta haulikosta. 65 – Halvimmillaan voi tilata noin 60 euroa maksavan, yksinkertaisen niin sanotun Vasarapaketin, jolla lataamisen alkuun pääsee jo hyvin. Kokonaisen lataustarvikepaketin hinta on halvimmista noin 150 euron Leen tuotteista noin 500 euroa maksaviin RCBS:n vastaaviin paketteihin. – Halvimmillaan voi tilata noin 60 euroa maksavan, yksinkertaisen niin sanotun Vasarapaketin, jolla lataamisen alkuun pääsee jo hyvin. Lisäksi lataaja tarvitsee haulit, ruudin, nallit välitulpat tai kuppiyhdistelmät päätylaput ja mahdollisen bufferimateriaalin. Tyypillisiä komponentteja 12/70 haulikonpatruunan lataukseen ovat esimerkiksi ruuti N320, joka maksaa noin 60 euroa kilolta
Jäämäpaino säilyy osumasta riippumatta Uusimmassa Naturalis-sukupolvessa niin sanoutun luodin toimintaikkuna on entisestään laajentunut. Jolleivät patruunavalmistajat ole tähän mennessä asiaa ennakoineet, ovat ne auttamatta pahasti jälkijunassa, sanoo Nammo Lapua Oy:n myyntija markkinointipäällikkö Erkki Seikkula. Tällä hetkellä tuotannossa oleva Naturalis-sarja edustaa kolmatta sukupolvea. – Niin Suomessa kuin muissakin pohjoismaissa lainpykälät on tehty aikakautena, jolloin kenelläkään ei vielä ollut ajatuksia tämän päivän luotiteknologiasta. Kun kielto tulee Saksassa voimaan, seuraavat muut Euroopan maat perässä. – Yksityisten mailla kielto ei ole vielä voimassa, mutta hyvin todennäköisesti lyijy kielletään myös yksityisillä mailla, vieläpä aika nopeastikin. Kuitenkin esimerkiksi Saksassa lyijysydämisten metsästysluotien käyttö valtion mailla on ollut kiellettyä jo pari vuotta. 66 ASEET Lyijyttömät metsästysluodit tekevät tuloaan Kupariluoti korvaamassa lyijyn Uuden sukupolven ja uuden teknologian kupariluodeilla terminaaliballistiikka on metsästäjälle parempi, koska luoti ei tuhoa arvokasta riistalihaa vaan säästää sitä ruokapöytään. Barnes esitteli oman täyskuparisen X-luotinsa jo vuonna 1985 ja Lapua on valmistanut Naturalis-luoteja vuodesta 2002 lähtien. Seikkula uskoo, että Saksan esimerkkiä seuraavat muun muassa Itävalta, Sveitsi ja Ranska etunenässä. L yijyttömät metsästysluodit ja -patruunat tekevät tuloaan myös Suomen markkinoille, vaikka lyijy ei vielä olekaan luodissa kielletty materiaali. Lapuan Naturalis ja Barnesin X-luoti ovat olleet markkinoilla jo pitkään. – Materiaalina lyijy ja messinki on vaihdettu kupariin ja luoti on kehitetty niin, että sen sisäja ulkoballistiset ominaisuudet eivät eroa lyijysydämisen luodin ominaisuuksista mitenkään merkittävästi, mutta terminaaliballistiikan osalta kupariluoti on selvästi parempi. Kupariluoti on osoittautunut monessa suhteessa paremmaksi vaihtoehdoksi kuin perinteinen lyijysydäminen luoti. tua lyijyluotia ei enää välttämättä edes valmisteta jo senkin takia että kupariluoti on suorituskyvyltään parempi. Lapua ja toinen merkittävä valmistaja Barnes ovat mahdolliseen kieltoon reagoineet jo vuosia sitten. – Kymmenen vuoden kulut
– Uusi .224 Naturalis -luoti on suunniteltu avautumaan välittömästi osumasta ja luodin sienettyminen alkaa välittömästi. Määrällisestikin ravintoloitsija saa enemmän kupariluodilla ammutusta riistasta enemmän lihaa. Saksassa kaatuu vuosittain 1,2 miljoonaa kaurista ja 800 000 villisikaa, mitä määriä eivät muutama satatuhatta metsästäjää pysty Seikkulan mukaan mitenkään itse hyödyntämään. Uusi menetelmä kaventaa hintaeroja Kupariluodeissa ei käytetä muita materiaaleja. Tehdasladatussa .308 Win patruunassa luoti toimii ja sienettyy nyt jopa 400 metriin saakka. Jäämäpaino on jopa rajujen luuosumien jälkeenkin aina käytännössä 100 prosenttia luodin alkuperäisestä painosta. – Volframia on käytetty materiaalina haulikon hauleissa, mutta käytännössä tuskin valmistajat volframia ottavat luodin raakaaineeksi. Tämä uusi valmistusmenetelmä ei ole yhdelläkään muulla valmistajalla käytössä. – Ominaisuuksiensa ansiosta meidän Naturalis-luodeilla on markkinoiden paras suorituskyky matalilla nopeuksilla, mutta ne ovat myös erittäin suorituskykyisiä jopa yli 900 m/s nopeuksilla, Seikkula kehaisee. n Juhani Karvonen. Lyijyluoti “sotkee” lihaa ja sen käsittely vaikeutuu, mikä ei ole ravintoloitsijoillekaan eduksi. – Lainsäädäntö ei huomioi erikseen kupariluotia. Seikkulan mukaan lainsäätäjä ei ole pysynyt luodinkehityksessä mukana. Niin Suomessa kuin muissakin pohjoismaissa lainpykälät on tehty aikakautena, jolloin kenelläkään ei vielä ollut ajatuksia tämän päivän luotiteknologiasta. 67 Luoti sopii käytettäväksi kaikelle riistalle eikä sitä saa ampumalla rikki. Ravintoloitsijatkin huomioivat luodin Uuden sukupolven ja uuden teknologian kupariluodeilla terminaaliballistiikka on metsästäjälle parempi toisin sanoen luoti ei tuhoa arvokasta riistalihaa. – Kupariluodin suurin etu lyijyluotiin verrattuna on, ettei kupariluoti maaliin osuessaan sirpaloidu, vaan kupariluoti säästää metsästäjälle arvokasta riistalihaa, minkä ominaisuutensa vuoksi esimerkiksi saksalaiset metsästäjät arvostavat kupariluotia tänä päivänä kovasti, Erkki Seikkula tietää. Volframi ei ole vaihtoehto Kuparin lisäksi muitakin materiaaleja tutkitaan, mutta Seikkula näkee, että niiden mahdolliset kaupalliset ratkaisut ovat vielä vuosien päässä. Seikkula uskoo kupariluodin yleistyvän sekä omakohtaisten kokemusten kautta että hintaeron kaventuessa lyijysydämisen ja täyskupariluodin välillä. – Tuotteilla on vielä hieman hintaeroa, mutta meillä on menossa valmistuksen kehittämisprojekti, jonka tuloksena pystymme tarjoamaan metsästäjille hinnaltaan entistä kilpailukykyisempää Naturalis-metsästysluotia. vaan säästää sitä ruokapöytään. – Eri asia on tietysti se, että onko tuo ampumamatka enää eettisesti sopiva tai pystyykö metsästäjä vielä hallitsemaan tuon ampumamatkan, sanoo Seikkula. – Kupariluodeissa on kokeiltu maailmalla erilaisia kupariseoksia, jopa työkalukuparia, jossa on osin myös lyijyä. Materiaalin, rakenteen ja valmistusteknologian johdosta luoti laajenee symmetrisesti ja säilyy rikkoontumattomana. Muutaman perinteisen hirvikaliiperin osalta nykyinen lainsäädäntö valitettavasti rajoittaa kupariluotien käyttöä suurriistanpyynnissä, sanoo Seikkula. Naturalis-perheen uusin tulokas, .224 N566 3,2 g / 50 gr -luoti on myös valmistettu puhtaasta kuparista, mutta muista Naturalis-luodeista tuttu elintarvikemuovista valmistettu kärkiventtiili puuttuu tästä konstruktiosta. Naturalis on kuitenkin 99-prosenttisesti puhdasta kuparia. – Liha myydään paikallisille ravintoloitsijoille, joista osa ei enää suostu ottamaan vastaan muuta kuin kupariluodilla ammuttua riistaa
IWA on suurin eurooppalainen aseja eräalan ammattilaistapahtuma. Camp Vildmark Kiinnostavia aseja eräalan tapahtumia ovat jo perinteisen saksalaisen IWAn lisäksi ruotsalaiset eräja ulkoilumessut Camp Vildmark Norjassa ja Tukholmassa, näistä jälkimmäinen on saanut uuden Explore-nimen aikaisemman Vildmark-nimen sijaan. Alan eurooppalainen suurtapahtuma, IWA Saksan Nürnbergissä on vielä edessä, eli 9.-12. maaliskuuta. Y hdysvalloissa Las Vegasissa tammikuun lopussa vietetyt aseja eräalan ammattilaisten messut eli SHOT Show on vuoden alun merkittävin asealan tapahtuma. Viime vuonna ammattilaiskävijöitä oli yli 70 000. Kymmenet tuhannet asealan valmistajat, maahantuojat ja tukkumyyjät kohtaavat markkinoilla. 68 Metsästysja asealan tapahtumia riittää ulkomailla SHOT Show avasi jahtivuoden Nelipäiväinen SHOT Show avasi jahtivuoden 2018. Niissä on runsaasti näytteilleasettajia ja messut on toteutettu huolellisella osaamisella. Myös muualla tapahtuu kuluvana vuonna. Sands Show – keskuksessa vietetty tapahtuma on kasvanut vuosi vuodelta sen jälkeen, kun se esiteltiin siellä ensimmäistä kertaa vuonna 1979. SHOT Show´hun ei amatööreillä tai tavallisilla kuluttajilla ole asiaa, mutta niinpä sieltä tihkuville huhuille ja ennakkotiedoille on poikkeuksellisen kova uutisarvo. Nürnbergissa pidettävään tapahtumaan ei ole asiaa alle 18-vuotiailla. Ulkomaisille ja amerikkalaisille aseja eräalan valmistajille tilaisuus näkyä käytetään hyväksi kaikin mahdollisin keinoin. Viime vuonna tapahtumassa oli hiukan vajaat 50 000 kävijää. runsaat 1500 kaikkiaan 119 eri maasta. Uusia alan messuja putkahtelee vuosittain; vuodelle 2018 Baltiassakin on puolen tusinaa aseja erämessua ja Venäjällä saman verran. Viime vuonna IWAssa kävi vajaat 50 000 vierailijaa, näytteilleasettajia oli SHOT Show on tarkoitettu vain aseja turvallisuusalan ammattilaisille, ei suurelle yleisölle. Suomen lähialueilla on puolisen tusinaa laajaa erätapahtumaa maalis-huhtikuussa. Viime vuonna aseita kävi katsomassa yli 70 000 vierasta. Kiinnostavia muita vaihtoehtoja ovat Moskovassa helmimaaliskuun vaihteessa oleva kansainvälinen kalastusja metsästystapahtuma sekä aseja erätapahtuma Slovakiassa huhtikuun alussa. SHOT Show on pitänyt kotiaan Las Vegasissa Sands Show – messukeskuksessa vuodesta 1979 lukien. n Antti Kauranne
Y ksi Yhdysvaltain vanhimpia asetehtaita, Springfield, vetää historiansa vieläkin pidemmälle kuin Remington. Springfieldin M1A toi markkinoille peräti kolme Creedmoor–pesitettyä mallia. Niinpä ei ollut kenellekään mikään maailmoja kääntävä yllätys, että Springfield lanseerasi tammikuun lopulla Las Vegasin SHOT Show –asemessuilla kivääriuutuuden, ja vieläpä kolmen eri versiona. Kaksiosainen liipaisu tarjoaa 4,5-5 paunan vetovastuksen. Painoa aseella on yli viisi kiloa, ja sen mukana tulee kymmenen patruunan irroitettava metallilipas. 69 ASEET Kolme eri mallia Las Vegasin SHOT Show -messuilla Creedmoor 6,5-millinen M1A Uudessa Creedmoor 6,5-millisessä M1A:ssa on valinnan varaa. Springfieldin Creedmoor-pesitettyjen uutuuksien hinta on karvan verran yli 2000 dollaria. Kahdessa on täysin ampujan mukaan säädettävä tukki, kolmannessa on suunnattu asetta enemmän metsästyskuin ratatarkoituksiin. Asevarasto suljettiin aikanaan vuonna 1968, mutta tehdas perustettiin vuonna 1974, ja se on yksi maailman suurimmista laatuaan. Kaksiosainen liipaisu tarjoaa 4,5-5 paunan vetovastuksen. 6,5-millinen patruunauutuus on saanut niin suuren suosion Yhdysvalloissa, että kaikki asetehtaat haluavat tuoda markkinoille ainakin yhden sitä syövän kiväärin. Aseeseen saa kiinnitettyä kiikaritähtäimen tai muuta optiikkaa. Ja tyypilliseen mantereen mentaliteettiin kuuluu, että mukana ollaan kaikessa, monesti jopa aloittamassa uusia asioita ja ilmiöitä. Aseeseen saa kiinnitettyä kiikaritähtäimen tai muuta optiikkaa. Markkinoille tultiin kolmella mallilla. Etutähtäin on National Match .062” Post ja takatähtäin reikätähtäin NM Grade, joka on säädettävissä ½ MOA sivuja 1 MOA koron suhteen. Springfieldissä Massachusettsissa sijaitsi suuri asevarasto vielä siihen aikaan, kun englantilaiset käskyttivät lännen siirtolaisia 1700-luvulla. n Antti Kauranne. Kaikissa aseissa on ruostumattomasta teräksestä tehty 22-tuumainen 55,8-senttinen piippu 1:8 oikeakätisellä kierteellä ja kaliiperina on viimeisintä huutoa oleva 6,5-millinen Creedmoor. M1A-kiväärin tyyppejä ovat kaksi metsästäjälle tai tauluampujalle säädeltävää mallia ja kolmas karumpi versio, jota voi pitää robustimpana jahtiaseena komposiittitukkeineen
Aluksi ruotsalaiset hankkivat 45 000 kiväärin erän Saksan Mauser-tehtaalta, mutta heti 1900-luvun alussa siirryttiin omaan tuotantoon. Patruunatyypillä on omat etunsa ja haittansa, käyttötarkoituksesta riippuen. Patruunalle annettiin amerikkalaisia ampumaperinteitä kunnioittava nimi Creedmoor. 6,5-millinen Creedmoor on hivenen pienempi kuin .308 (7,62 x 54R).. Carl Gustafsin lisäksi myös Husqvarnan tehdas aloitti laadukkaan aseen valmistamisen. Suomalaiset hankkivat ensimmäiset kokemuksensa Ruotsin Mausereista jo vuoden 1918 sodan aikana ja sen jälkeen talvija jatkosodissa ruotsalaisten vapaaehtoisjoukkojen kautta. Toisen maailmansodan jälkeen metsästäjät tutustuivat laajem6,5-millinen koki uuden tulemisen Creedmoor 6,5 mm rantautuu Suomeen Vanha tuttu 6,5-millinen on keksitty uudestaan. Aseet valmistettiin huolellisesti ja laadukkaista materiaaleista, mikä osaltaan vaikutti asetyypillä saatuihin erittäin hyviin ampumatuloksiin. Yhdysvalloissa kuitenkin 6,5-millinen keksittiin uudestaan ja patruunalle annettiin sikäläisiä ampumaperinteitä kunnioittava nimi Creedmoor. Ruotsin Mauser m/96-kiväärin valmistus aloitettiin lisenssillä Carl Gustafsin tehtaalla. Ruotsin valtion asetehtaat valmistivat kivääriä aina vuoteen 1930 asti, kaikkiaan noin 450 000 kappaletta. Suosittu pohjoismaissa Ase on tarkkakäyntisen kiväärin maineessa ja edelleen suosittu metsästyskäytössä kaikissa pohjoismaissa. Se valittiin jo vuonna 1895 Ruotsin ja Norjan puolustusvoimien palveluspatruunaksi. Mauser m/96 on valmistettu huolellisesti, korkealuokkaisista raaka-aineista. 70 ASEET K iväärikaliiperi 6,5 mm on suomalaisille tuttu lähinnä sotavuosien ruotsin-Mausereista. Suomalaisille tutumpi ”kuuspuolikas” on 6.5x55 SE -patruuna, joka tunnetaan myös tyyppimerkinnällä 6.5 mm Swedish Mauser. Patruunan oli suunnitellut näille tuolloisille unionivaltioille norjalainen kapteeni Krag. Sotien jälkeen aseita otettiin jahtikäyttöön
Laakeisiin pitkänmatkan tarkka-ammuntoihin patruuna”uutuus” käy mainiosti, joten sille on varmasti tulevaisuudessa käyttäjäkuntansa Suomessa niin metsästäjien ja pahvinpuhkojienkin keskuudessa. Jenkkilän kansallinen asejärjestö NRA (National Rifle Association) on ikivanha yhteisö. Työn laadulle ja aseen tarkkuudelle ei vetänyt vertoja yksikään muu sotilasase, jotka oli valmistettu kiireessä enemmänkin tappotyökaluiksi kuin laatukriteerejä silmällä pitäen. Patruunaa on Suomen peitteisessä metsämaastossa moitittu siitä, että risut ja oksat keikauttavat luodin helposti lentoradaltaan, mutta alavissa maastoissa sen on todettu pärjäävän hyvin. Vielä tänäkin päivänä 6.5 x 55 mm on hyvin suosittu metsästäjien keskuudessa ja sen tiedetään käyvän kaikkeen riistan metsästykseen aina hirveen asti sopivilla patruunoilla. Rata suljettiin jo paljon ennen ensimmäistä maailmansotaa, mutta nimelle jäi legendaarinen kaiku, joka nyt sai uuden elämän uuden patruunatyypin nimessä. Suomalaiset snaipperit ovat ensin mainitusta syystä suosineet perinteistä 7,62 x 54R-patruunaa. Hornady lähti asialle Jenkkilässä patruunatehdas Hornady onnistui kehittelemään patruunaa uudestaan, ja vuonna 2007 se tuotiin uudestaan markkinoille. Vielä tänäkin päivänä 6.5 x 55 mm on hyvin suosittu metsästäjien keskuudessa ja sen tiedetään käyvän kaikkeen riistan metsästykseen aina hirveen asti sopivilla patruunoilla. A mer i k ka la isten t a r ve 6,5-milliselle perustuu pitkälti sikäläiselle innostukselle AR – eli rynnäkkökiväärityyppisiin aseisiin, joiden sarjatuliominaisuudelle äkäisempi .308 ei ole ihanteellisin ratkaisu. Nallina on pieni kiväärin nalli. Creedmoor toki käy myös pulttilukkoisiin kivääreihin, ja moni isompi asetehdas valmistaa jo kuluttajille kaliiperille pesitettyjä malleja sarjatuotantona. Se järjesti kansallisia mestaruuskilpailuja New Yorkin Creedmore park –nimisessä puistossa. Mutta miksi juuri Creedmoor. 6,5-millisen luodin lähtövauhti annetaan 4,87-senttisestä hylsystä, ja patruunan kokonaismitta on 7,17 senttimetriä. Moni on ihmetellyt, miksei uudelle patruunatyypille ole keksitty asiallisempaa nimeä, josta kävisi ilmi kaliiperi ja hylsyn pituus, vaan sille on annettu nimeksi Creedmoor. Ainakin Weatherby, Savage, Barrett ja muutama muu tehdas pukkaa Creedmoor-pesitettyjä pyssyjä markkinoille. Jenkkilän metsästyspatruunakolmikko: 6,5-millinen Creedmoor, sen vieressä suomalaisillekin tuttu .308 ja oikealla jenkkilän yleisin, myös suurriistalle kelpaava 30-06.. n Antti Kauranne Suomalaiset hankkivat ensimmäiset kokemuksensa Ruotsin Mausereista jo vuoden 1918 sodan aikana ja sen jälkeen talvija jatkosodissa ruotsalaisten vapaaehtoisjoukkojen kautta. Markkinoilla on muitakin komponentteja tarjolla, joten Creedmooresta pystyy Suomenkin oloissa rakentelemaan millaisen patruunan tahansa, myös hirvilaillisen metsästykseen. Patruunan esi-isänä pidetään vuodelta 1920 olevaa 300 Savagea, jonka jälkeen Thompson/Center 30 TC. Kotimaisisista valmistajista Lapua tekee hylsyjä. Hinta Metsästyskeskuksessa on 50 kappaleen hivakalle 79 euroa, jota voi pitää huokeana tälle kaliiperille. 71 min tähän yleiskäyttöön sopivaan 6,5-milliseen pyöreäluotiseen patruunaan, joka myöhemmin kehitettiin teräväkärkiseksi. Kaikista sodan jälkeen tarjolla olleista ylijäämäaseista huolimatta varsinkin 1950ja 60-luvuilla ruotsalainen jalkaväen kivääri oli se, jonka hyvin moni metsästäjä itselleen halusi. Ilmiöllä on historiallinen selityksensä. Lintujahtiin käy tehdasvalmisteisista esimerkiksi sakolaisista 6,5g/100grs Speedhead FMJ. Rynkyille (assault rife) on nykyisin uudella mantereella kehitetty uusi nimikin, nykyaikainen urheilukivääri (Modern Sporting Rifle) koska aikaisempi nimi oli liian militantti
Rullan vaihto on tehty helpoksi: noin minuutin askartelu ruuvimeisselin kanssa riittää, ja alkuperäinen sylinteri vaihtuu konversiomalliin. Mutta tehtaalla ei tyydytty tähän: vaihtamalla patruunasylinteriä revolverilla voi päästellä menemään myös 9x19 –millisiä patruunoita. 72 Taurus 692 Kaliiperit: (3) .38 Special/.357 Magnum, 9mm Kapasiteetti: 7 patruunaa Toimintatapa: kaksitoiminen (yksitoiminen) Piipun pituus: 3” (7,62 cm) tai 6,5” (16,51 cm) Paino: 992 gr (3”) ja 1304 gr (6,5 ”) Tähtäimet: edessä kiinteä, takana säädettävä Kahva kumitettu Taurus Grip Viimeistely mattamusta tai matta ruostumaton Suositushinta $659 ASEET Kolmen kaliiperin iso revolveri Kiinnostava Taurus 692 L as Vegasin SHOT Showssa asetehdas Taurus esitteli mielenkiintoisen uutuuden. 7-kutinen revolveri on etu sekin, ja uutuus näin isossa kaliiperissa. Taurus 692 on pesitetty .357 Magnumille. Taurus 692 on kaksitoiminen (DA) revolveri, joka voidaan myös virittää toimimaan yksitoimisena (SA). Aseen suositushinta on jenkkilässä noin 600 taalaa. n Antti Kauranne Rullan vaihto on tehty helpoksi: noin minuutin askartelu ruuvimeisselin kanssa riittää, ja alkuperäinen sylinteri vaihtuu konversiomalliin. 692-mallia saa kahdella piipun pituudella; 3-tuumaisella ja 6,5 – tuumaisella. Väritystäkin on kahdessa sortissa – mattamustaa tai mattaharmaata ruostumatonta. Vaihtorulla revolveriin, esimerkiksi .22-kaliiperiseen .22 WMR, ei ole mikään uusi juttu: luodin läpimitta on sama, ja ainoastaan patruunan hylsypuoli kaipaa suurempaa tilaa. Aseen etutähtäin on kiinteä, takatähtäin säädettävissä. Taurus 692 –revolveri pystyy ampumaan jopa kolmea erilaista patruunaa, .357 magnumin ja .38 SP:n lisäksi myös 9-millistä, joskin vaihtosylinteriä käyttämällä.. Ase on myös seitsemästi ei vain kuudesti laukeava. Kuten ampumaharrastajat tietävät, samasta patruunarullasta voi myös ammuskella .38 Special-patruunoita. Kyseessä on Taurus 692 –revolveri, jolla voi ampua peräti kolmea erilaista patruunaa
Lyhyemmät, helposti piilotettavat itsepuolustusaseet, kuten Remington 51, RM 380 ja tuorein tulokas RP45 ovat kiinnostavan näköinen kolmikko. Iskurivetoinen laukaisu Remingtonin RP45 on polymeerirunkoinen yksitoiminen ”strikerfired” eli siinä ei ole hanallista iskuria rungon ulkopuolella, vaan jousikoneisto virittää aseen rungon sisällä olevan iskurineulan. Markkinoilla odotetaan mielenkiinnolla, kuinka kaksikko tulee pärjäämään kovassa kilpasarjassa. Remington-asetehdas on perustettu jo vuonna 1816, ja sen tunnetuimpia tuotteita ovat olleet patruunoiden lisäksi kiväärit ja haulikot. Tehdas väittääkin, että aseen karhennetun kahvan pitäisi sopia sellaisenaan jopa 95 prosentille ampujista. Sen patruunakapasiteetti on tavanomaista runsaampi 18+1 (Rp9) ja 15+1 (RP45) kaksirunkoisessa lippaassa. Varmemmaksi vakuudeksi kahvapalamalleja on kolmea eri kokoa ampujan kämmen mukaan. Tehdas ei ole kuitenkaan tyytynyt pelkkiin pitkiin käsiaseisiin, vaan nykyisin sillä on lyhyemmissä malleissa tarjolla kaikkiaan kuusi erilaista pistoolivaihtoehtoa, joista puolet ovat ikiaikaisia Colt 1911 A1 –variaatioita. 73 ASEET Perinteisen tehtaan haaste polymeeripistooleille Remingtonin lyhyemmät vaihtoehdot Remington RP45 Puoliautomaattinen pistooli Luistin materiaali: teräs Rungon materiaali: polymeeri Kaliiperi: .45 ACP Pituus: 20,9 cm Piipun pituus: 11,4 cm Korkeus: 14,2 cm Paino: 851 gr Tähtäimet: Etutähtäin säädettävä kyyhkynpyrstö 1-pisteinen, takatähtäin säädettävä kyyhkynpyrstö 2-pisteinen Lipas: kaksirivinen, 15+1 patruunaa, 9x19-millisessä (R9) 18+1 patruunaa Suositushinta 489 dollaria Remingtonin RP45 on muuten identtinen Rp9-mallin kanssa, mutta poikkeaa patruunansa osalta: Rp45 ampuu nimensä mukaisesti .45 ACP-patruunaa, kun 9-malli ampuu 9x19 –millistä Parabellumia. Reippaalla urituksella molemmin puolin karhennettua luistia voi käyttää kummalla kädellä tahansa. 51-malli lainaa ulkonäössään paljolti saksalaisten perinteistä Walther P38:ttä, pienikokoinen RM 380 on suunnattu naisille, mutta RP45 muistuttaa varsin paljon Glockia ja isompaa uudempaa Waltheria. T ehdas on Amerikan ensimmäinen ja vanhin edelleen toiminnassa oleva. RP 45 on tarkoitus tuoda kuluttajille kuluvan vuoden aikana. Edellisvuoden katastrofia 51-mallin kanssa lieventää hiukan se, että yksi kolmesta 1911-variaatiosta menestyi jopa odotettua paremmin, eikä maan vanhimman pyssytehtaan pistoolipuolen naama saanut kovin pahaa tälliä. Aseessa on myös vakiovarusteena Tritiumkäyttöiset kolmipistetähtäimet hämäräammuntaan. Outoa kyllä, 51-mallin lanseeraus ei mennyt vuosi sitten kovinkaan mainiosti ja ase sai melko tympeän vastaanoton jenkkilän kuluttajamarkkinoilla. n Antti Kauranne Aseen kahvan ja rungon muotoiluun on kiinnitetty paljon huomiota, jotta se vähentäisi rekyyliä mahdollisimman paljon, mutta antaisi kuitenkin luontevan otteen.. Aseen kahvan ja rungon muotoiluun on kiinnitetty paljon huomiota, jotta se vähentäisi rekyyliä mahdollisimman paljon, mutta antaisi kuitenkin luontevan otteen aseen kahvasta. Glock toi aikanaan ratkaisun markkinoille ja sitä tai sen tapaista käytetään nykyaikaisissa polymeerirunkoisissa pistooleissa paljon. Yhtä aikaa RP45:n kanssa lanseerattiin toinenkin Remingtonin pistoolimalli Rp9, joka on paitsi kaliiperiltaan aivan identtinen kaksoisveljensä kanssa. Aseen kaliiperi on, kuten mallinimikin ja vihjaa, .45 ACP
Testikäytössä havaittiin, että 10-millinen ei ollutkaan varsinainen suksee; aseiden liikkuvat osat eivät kestäneet voimakkaan patruunan aiheuttamaa painetta ja rekyyli osoittautui liian kovaksi useimmille agenteille. 10 mm Miamin verilöylyssä agenteilla oli ollut .38 Spc -kaliiperisia SW-revolvereita, joista skode lähti noin 300 metriä sekunnissa ja iskuvoima oli runsaat 300 joulea.. Liian kova paukku aseelle FBI tilasi kaikkiaan 10 000 uuden tyyppistä asetta, joiden toimittajiksi olivat valikoituneet Smith & Wesson uudella 1076-mallillaan. Sillä saa uskottavuutta ainakin Yhdysvaltojen markkinoilla. SIG Sauer on pesittänyt ikonisen P220-pistoolinsa kympille. 9-milliset pistoolit tai Remingtonin 870-haulikot. Myös Heckler & Koch kehitti MP-5 -aseestaan kymppimillisen. FBI supisti tilauksensa kahteen tuhanteen kappaleeseen, mutta saamiensa uusien kymppimillisten tilalle monet viranhaltijat valitsivat kuitenkin miedomman, myöhemmin kehitellyn 28.8-milliä pitkän ”kympin” eli .40 SW:n tai -9-millisen, lähinnä aseturvallisuusja rekyylisyistä. 74 ASEET Kymppimillinen kiinnostaa edelleen jenkkimarkkinoilla Springfieldin Operator 10 kiilaa nyt isoon rakoon Kymppimillisten markkinarakoon tunkee nyt myös Springfield. Sauerilla on tarjota useampaa kymppimillistä P220sarjan asetta: Match Elite Reverse Two-Tone P220, Stainless Elite P220, Stainless Elite Nitron P220 ja Hunt Ready P220. Saman tehtaan mallit 20 ja 29 on jo jonkin aikaa saanut valittua myös isommalle kaliiperille 9-millisen sijaan. 10-millisestä sai luodin lähtemään kerkeliäimmillään DPX Buffalo Bore Heavy -patruunalla jopa 460 metriä sekunnissa ja sen iskuvoima oli 1049 joulea. Colt, joka lopetti Delta Elite -sarjan valmistamisen jo 1990-luvulla, yllätti lanseeratessaan uuden, parannellun Delta Eliten vuonna 2010. S pringfield-asetehdas on tuonut 10-millisten puoliautomaattiaseiden sarjaan uuden aseen tai paremminkin kaksi pistoolia: viisituumaisella piipulla varustetun 10mm TRP™ Operatorin ja sille myös kuusituumaisella piipulla varustetun isoveljen. Niin ikään Dornaus & Dixon Enterprises Inc kehitti oman ”kymppinsä” jo vuonna 1983, Miami Vice -poliisisarjassakin nähdyn Bren Ten -pistoolin. Isolle paukulle huutava tarve Kymppimillisiin lähdettiin aikanaan hyvästä syystä; erityisesti poliiseja haluttiin varustella aikaisempaa tehokkaammilla aseilla, joilla kohde putoaisi kerrasta. Kaikissa aseissa on 5,5-tuumainen piippu, niiden paino on hiukan toista kiloa ja aseissa on viisipatruunainen irrotettava lipas. Sen jälkeen saman patruunan kanssa ovat tulleet markkinoille myöskin Kimber, Dan Wesson ja Rock Island Armoury sekä jopa Glock, joka esitteli vuoden 2015 SHOT Sho´ssa Las Wegasissa uuden aseen, Glock 40:n, joka ampuu kymppiä. Virkamiesten turhauma oli suunnaton, ja he vaativat tehokkaampia aseita kuin heidän käytössään olleet Smith & Wessonin .38-kaliiperiset revolverit, Aseen lippaaseen menee ”vain” kahdeksan patruunaa. Vuonna 1986 huhtikuussa Miamissa, Daden piirikunnassa joukko FBI:n agentteja piiritti kahta armeijasta eronnutta sarjapankkiryöstäjää. Miamin verilöylyssä agenteilla oli ollut .38 Spc -kaliiperisia SWrevolvereita, joista skode lähti noin 300 metriä sekunnissa ja iskuvoima oli runsaat 300 joulea. Seuranneessa laukaustenvaihdossa kaksi FBIagenttia menetti henkensä ja viisi loukkaantui hengenvaarallisesti. Niinpä alettiin kehitellä 10-millistä asetta ja siihen sopivaa patruunaa, jonka kehittelyä johti jo vuodesta 1983 maailmankuulu ase-ekspertti Jeff Cooper. Myös Colt kehitti uuden asemallin 1911-perusrungosta, niin ikään 10 mm Auto -kaliiperisen Delta Eliten. Springfield Armory toki pärjäisi aikaisemmillakin tuotteillaan, mutta ehkäpä jenkkilässä pitää ollakseen uskottava asetehdas tuottaa myös isointa kaliiperia useissa eri malleissa. Molemmat ryöstäjät toki ammuttiin hengiltä, mutta toinen heistä keräsi kuusi ja toinen peräti kaikkiaan 12 osumaa, ennen kuin vaihtoi hiippakuntaa. Tarpeen havaitsemisella on surullinen ja verinen historia. Kyseessä on uusvanha ilmiö, johon monet tehtaat ovat lähteneet mukaan
Molemmissa aseissa on 8-patruunainen lipas, mikä tietenkin on heikkous verrattuna pienempiin kaliipereihin, joissa 15-patruunainen kaksirivilipas alkaa olla vakioratkaisu. Toisaalta, 10-millisen patruunan pudotusvoima on sitä luokkaa, ettei kovin pitkiin tulitaisteluihin välttämättä jouduta, jos ensimmäinen kuti löytää maalinsa. Operaattorissa on tyyliä Spingfield Armoryn 10 mm TRP Operaror on teräsrunkoinen ja – luistinen ase, jonka näkyvät osat on käsitety korroosiota ehkäisevällä Black T –päällysteellä. 1911 TRP™ 10mm Pituus: 21,8 cm Piipun pituus: 12,7 cm Korkeus: 13,97 cm Paino: 1,13 kg (tyhjänä) Kaliiperi: 10 mm Patruunalipas: 8 Tähtäimet: SA Tactical Rack Rear, 3-Dot Tritium Rekyylinvaimennus: I Style, 18.5 lb Recoil Spring Kahva: VZ® Alien, Dirty Olive G-10 Auto -patruunaa lyhennettiin alkuperäisestä 32-millisestä ensin 25 ja sitten jopa 22 milliin tehon ja rekyylin vähentämiseksi, mutta vahinko oli jo sattunut. 75 Springfieldin Operatorissa on pyritty vähentämään voimakkaan patruunan rekyyliä, koska 10-millinen ei sovi kaikille ampujille. n Antti Kauranne Kymppimillisiin lähdettiin aikanaan hyvästä syystä; erityisesti poliiseja haluttiin varustella aikaisempaa tehokkaammilla aseilla, joilla kohde putoaisi kerrasta. Aseessa on myös lisävarustekisko optiikkaa ja valaisimia silmällä pitäen. Pistoolin kahva on päällystetty otetta parantavalla G10 VZ-materiaalilla, varmistin on kaksipuolinen ja säädettävä SA Gen 2 Speed Trigger –liipaisin tarjoaa 4,5 tai 5 paunan vetovastuksen. Aseen rekyyli oli liikaa useimmille ampujille. Aseessa on kolmipisteiset tritium-tähtäimet ja Match Grade –tarkkuusluokan piippu. Uuden teknologian myötä kymppejä pyritään saamaan kestävämmiksi ja helpommiksi ampua, ja ainahan isoimmalla kaliiperilla on omat ottajansa, oli rekyyli sitten vaikka millainen muulin potku.
Iskurivasara on tosin rungon sisällä siksi, että aseen veto esille olisi sutjakampaa. Jo aikaisemmissa tehtaan tuotteissa on ollut havaittavissa pieniä vikoja, jotka eivät vaikuta aseen käyttöominaisuuksiin, mutta jättävät mielikuvan puutteellisesta viimeistelystä. Laatu askarruttaa Kimberin etutähtäimet ovat vaihdettavissa, ja käsiteltävyyden vuoksi nekin on pidetty pienikokoisina. Aseen hankkineilla, joille tehdastuotettu kahva ei ole ideaalein, on toiveita, että Hogue Tamertai joku muu merkki valmistettaisiin vaihtopalaksi. Uutuus kilpailee samassa sarjassa uuden Colt Cobran, Ruger 101 SP:n ja Smith & Wessonin J-runkoisten käsiaseiden kanssa. Kuluttajia askarruttaa myös Kimberin laadunvalvonta, tai paremminkin sen taso. Aseessa on kumitettu kahva, jota voisi luonnehtia kohtuullisen kokoiseksi. Hämmästyttävää on, ettei tehdas, joka on vienyt tähtäinten valinnaisuuden niin pitkälle, ole kehittänyt minkäänlaisia kahvan vaihtotai muotoilupaloja toistaiseksi revolveriin. n Antti Kauranne. Pullonokkainen Kimber K6s on tehtaan ensimmäinen revolveri. Yhteistä Cobralle ja K6s:lle on se, että niiden patruunarullaan Uutuus kilpailee samassa sarjassa uuden Colt Cobran, Ruger 101 SP:n ja Smith & Wessonin J-runkoisten käsiaseiden kanssa. .357 Magnumia ampuva ase kehittää mahtavan rekyylin. Sen jälkeen Kimber aloitti ikisuosittujen Coltin 1911 –sarjalaisten valmistuksen ja tälle vuodelle tehdas toi markkinoille itsepuolustusrevolverin. Liipaisimen veto on noin kymmenen paunan verran ja revolverin koeampuneet kehuvat vetoa sujuvaksi. Aseen voimakas kaliiperi aiheuttaa myös melko mahtavan rekyylin, ja jos ensimmäinen laukaus ei lamauta kohdetta, kakkosja kolmoslaakit tulevat olemaan rekyylistä johtuen hitaita tai epätarkkoja. Samaan 9-milliseen aserunkoon teetettiin muunnossarja, jolloin samalla aseella saattoi ampua esimerkiksi huomattavasti huokeampia .22-patruunoita. 76 Kimber K6s Korkeus: 13,2 cm Pituus: 16,8 cm Piipun pituus: 5 cm Leveys: 3,5 cm Paino: 0,652 kg (tyhjänä) Kaliiperi: .357 Magnum Patruunoita: 6 ASEET Pullonokkarevolveri Kimber K6s Kimber K6s on kaliiperiltaan todella tehokas. Piipun mitta on kaksi tuumaa eli rapiat viisi senttimetriä. Termi tarkoittaa sitä, että ase olisi helposti kätkettävissä koteloon tai vaatteisiin, se on tulivoimaltaan tehokas ja muotoilultaan sellainen, että se on nopea vetää esiin kotelosta tai vaatteiden alta. menee kuusi panosta, muilla mainituilla vain viisi. Tehdas on luvannut tuottaa aseisiin kaikkiaan neljä eri tähtäinsarjaa; nykyisissä on säädettävä kyyhkynpyrstö takatähtäimenä. Pysäytysvoimaa on riittävästi. Luvassa olisivat kuituoptiikka, tritium-valaistu ja Crimsonin Trace Laser. T akavuosina Kimbermerkki tunnettiin lähinnä pistoolien muunnossarjoja tuottavana tehtaana. Aseet ovat myös melko saman hintaisia, noin 900 dollaria, eli itsepuolustusmarkkinoilla on kova kilpailu asiakkaista. Ase on myös ”snub nose” eli tylppänokkainen – paremminkin pullonokkainen – ja se on kaksitoiminen, double action D/A. Kimberin K6s on kaikkea tätä; se on kaliiperiltaan todella tehokas .357 Magnum, eli pysäytysvoimaa on riittävästi
Hintaa kokonaisuudelle kertyy 1995 taalaa. S eekins Precisionin asetehdas Yhdysvaltojen Indianassa on kivääriharrastajien palvoma valmistaja. Havakin HP 1 tulee markkinoille kahdessa kaliiperissa; perinteisessä .308 ja uudemmassa Creedmoor 6.5:ssä. Jokainen ase kootaan yksilöllisesti käsin ja testataan ennen lähettämistä asiakkaalle. Tehtaan avaus Seekinsin HAVAK Pro 1 on tehtaan avaus taktisiin tarkkuuskivääreihin. Seekinsin HAVAK Pro 1 on tehtaan avaus taktisiin tarkkuuskivääreihin. Aseen piipussa on kierteet, joihin voi asentaa joko liekinsammuttimen tai suujarrun. Aseen liipaisinjärjestelmä on herkkä Timney 510, joka tehtaalla säädetään vetovastukseltaan 3-5–paunaiseksi. Aseen paino on 10.05 paunaa eli noin 4,3 kiloa ja siinä on irroitettava 10 patruunan lipas. Tehdas on ylpeä siitä, että siellä kootaan kaikki aseet käsin ja yksilöllisesti; ne myös testataan huolellisesti ennen lähettämistä asiakkaalle. Hintaa kokonaisuudelle kertyy 1995 taalaa. Tehtaalla kootaan aseet omistajien toiveiden mukaan tavoitteena äärimmäinen tarkkuus ja kestävyys. Tuotteilla on toki hintansa, joka on moninkertainen verrattuna tavallisilta tuotantolinjoilta valmistuneeseen kappaletavaraan, mutta moni on valmis maksamaan enemmän saadakseen laatua – ja köyhempien kateutta. Tehdas myös valmistaa aseen osia, kuten piippuja, tukkeja, lukkoja ja niin edelleen – ja kaikkia yhdustävät sekä laadukas lopputulos ja huima hintalappu. Havakin HP 1 on Seekinsin ensimmäinen tuote taktisten eli tarkkuuskivääreiden sarjassa. Kun tehtaan asesepät lisäksi ampuvat jokaisen kiväärin erikseen tarkkuuspatruunoilla ja antavat aseelle yksilöllisen suorituskykytodistuksen, se riittää vaateliaimmallekin kuluttajalle. Seekins Precision HAVAK Pro HP1 Havakin HP 1 tulee markkinoille kahdessa kaliiperissa; perinteisessä .308 ja uudemmassa Creedmoor 6.5:ssä. Aseen virityskampi aukeaa täydet 90 astetta. Lisävarusteita saa Picatinny-kiskoon kiinnitettyä. Tehtaan muita tuotteita ovat rynkkytyyppiset NSP 8, SP10 Creedmoo, NXR Rifle, 3G2 –karbiini, sekä perinteisemmän maallinen metsästyskivääri Havakin Pro Hunter. 24 tuuman eli noin 61-senttiset Grade 5R:n ruostumattomasta teräksestä tehdyt tarkkuuspiiput, Havak-laukaisukoneisto ja säädettävät keinokuituiset Magpulin 700-tukit ovat seikkoja, jotka vaikuttavat aseen säätelyyn ja sopivuuteen jokaiselle ampujalle ulkoisista mitoista huolimatta. Hinnat pyörivät karvan alle tai päälle 2000 taalassa. 77 ASEET Kun ase kootaan käsin ja jokainen osa testataan... n Antti Kauranne. Aseen paino on 10.05 paunaa eli noin 4,3 kiloa ja siinä on irroitettava 10 patruunan lipas. Asetta saa kahdessa kaliiperissa: perinteinen .308 tai uudempi 6,5 mm Creedmoor
Savage-tehdas sai tukun uusia asiakkaita kertaheitolla, ja puolustaa ”eteläkäpälöiden” asiaa edelleen uudessa 110 Stormsarjassaan. Savagen 110 –ase tuli oivaan saumaan markkinoille vuonna 1958. 78 ASEET Savage edelleen vähemmistön asialla 110 Stormilla vahva vasurisarja Savage 110 pitää perinteet kunniassa. Tulokas joutui markkinoilla ankaraan paineeseen, ja siihen on tehty pieniä muutoksia alusta lähtien, esimerkiksi säädettävä liipasin jo vuonna 1966. Kivääristä tuli klassikko. Pumppuhaulikoissa ja alhaalta ladattavissa vipulukkoisissa ei ongelmia esiinny silloinkaan, kun ampuja ampuu vasemmalta puolelta ja on, kuten jenkit hauskasti sanovat ”southpawn” eli eteläkäpälä. Nicholas Bernerin suunnittelutyö alkoi jo vuonna 1956, ja kaksi vuotta myöhemmin aseet alkoivat liikkua markkinoille. Sitä valmistava Savage Arms on luvannut, ettei se hylkää koskaan vasenkätisiä asiakkaitaan. 110 Storm pitää perinteet kunniassa Las Vegasin SHOT Show –messuilla tehtaan brand manager Jessica Taglia lupasi, ettei tuotemerkki tule koskaan hylkäämään vasenkätisiä asiakkaitaan. Kohtuuhintainen ase – uushankintahinta tuolloin 109 dollaria – tuli markkinoille aluksi kahdessa kaliiperissa; 30-06 Springfield ja .271 Win. Savagen perusmalli 110 Hunter Trophy on arkisen näköinen perusmetsästystyökalu. Jutun kirjoittaja kuuluu tähän rotuun, ja on noin 40 vuoden aikana tottunut käsittelemään oikeakätisille tehtyjä pulttilukkoisia – vaikka ihan pakko ei olisikaan ollut. Savagen varteenotettavina kilpailijoina asemarkkinoilla olivat jo mainitun Winchesterin lisäksi Remingtonin M700 ja sekä Rugerin M77. Arviolta joka kymmenes ampuja on vasenkätinen tai –silmäinen, mutta vähemmistön osaa ei huomioitu aikaisemmin lainkaan. Tavallisesti ihmiset ampuvat pitkillä aseilla siten, että aseen perä tukeutuu oikeaan olkapäähän. soveltuvaa Savage 110 –kivääriä. Savagen Model 110 on maailman pisimpään yhtäjaksoisesti valmistettu pulttilukkoinen kiväärimalli, sillä Winchesterin suljettua Connecticutin New Havenin asetehtaansa vuonna 2007 tehtaan aiempi ja hyvin suosittu Model 70 menetti valmistajansa. Y ksi maailman merkittävimmistä aseuudistuksista nähtiin vuonna 1958, kun Savage Arms Yhdysvaltain Westfieldissä, Massachusettsissa alkoi valmistaa ensimmäisenä tehtaana maailmassa myös vasenkätisille Arviolta joka kymmenes ampuja on vasenkätinen tai –silmäinen, mutta vähemmistön osaa ei huomioitu aikaisemmin lainkaan. Pari vuotta myöhemmin kaliiperivalikoimiin tulivat .243 ja .308 Win. Sen lisäksi on oikeakätisiä ampujia, joilla on kuitenkin vasen silmä hallitsevana. Kymmenesosa ampujista on vasenkätisiä. Päästessään ampumaan dominoivan silmän puolelta ampuja saa merkittävää etua, joten tulemme alati vain laajentamaan
Mag. 110-sarjaa saa liki kaikissa kaliipereissa aina huikeaan pullomaiseen .204 Rugeriin ( 5.2 x 57,4 mm) tai .338 Winchester Magnum ( 8,6 x 84,8 mm) saakka. Myös tuotteiden nimeäminen on muuttunut; viimeksi suurin muutos tehtiin vuonna 1998, kun tehdas uudisti lyhytlukkoisen 110-mallin. Vuonna 1988 konkurssin uhatessa tehdas lopetti kaikkien muiden malliensa valmistamisen, mutta hyväksi havaittu 110 pysyi ainoana tuotannossa. n Antti Kauranne. ja 300 Win. Lyhytlukkoiset kantavat tuotenimiä M10, ja pitkälukkoiset pysyivät 110-nimisinä. 6.5 Creedmoor, 308 Win. 110-sarjassa aseen muut osat ovat halvempaa puuta tai synteettisiä, 16/116 Weather Warrior –mallissa on ruostumattomasta teräksestä tehdyt raudat. Korkeatasoisissa 10/110 FP Law Enforcenment – viranomaissarjassa puulaatu on korkealuokkaisempaa. Moni Savagella ampuva on havainnut, että vaihtamalla huokeammat puuosat kalliimpiin aseen jo sinänsä hyvä tarkkuus paranee entisestään. Vasurien asialla jo vuodesta 1958 lähtien. Erikoisuutena on perän äärimmäinen säädeltävyys; peräti neljä erilaista korkeuden mukaan säädeltävää poskipakkaa ja saman verran perälevyjä on valittavissa aseuutuuteen. 79 Moni Savagella ampuva on havainnut, että vaihtamalla huokeammat puuosat kalliimpiin aseen jo sinänsä hyvä tarkkuus paranee entisestään. Mag. ja 223 Rem. Merkittävä uudistus aseelle oli vuonna 2003 lanseerattu säädettävä AccuTrigger, joka sallii käyttäjän säätää vetovoimaa yhdellä säätöruuvilla aina puolestatoista paunasta aina kuuteen paunaan. Sen perillisiä ovat mm mallit 11/111, 12, 14/114, 16/116, sekä Model 210 pulttilukkoinen haulikko kuin myös Stevens Model 200. Savage on muuttanut 110-sarjan malleja joltisestikin vuosikymmenien varrella. Säädettävä 110 Storm 110 Storm –malli perustuu jo 1950-lukulaiseen alkuperäiseen 110-myyntimenestykseen, mutta toki kehitys on vienyt uutuutta eteenpäin. Aseen Tactical-mallia saa myös vasureille väljyydessä .308 Win. vasenkätisille suunnattua kiväärimallistoamme, Taglia lupasi. Stealth Evolution-mallia saa myös kaliiperissa 6mm Creedmoor. 110 Stormissa on säädettävä liipaisuvastus. – Model 10/110 BA on tarkkuuskivääreistämme uusimpana suunnattu myös vasenkätisille. Ratkaisun nimi on AccuFit, ja ampujan mieltymyksen mukaan säädettävä AccuTrigger takaa sen, että liipaisukokemus on juuri ampujalle sopiva. Myös vaihdettavat poskipakat ja perälevyt tekevät aseesta näppärästi omille mitoille kustomoitavan kiväärin. Asemalli pelasti konkurssilta Savage Arms on kärsinyt talousvaikeuksista kuten kaikki amerikkalaiset asetehtaat. Myös patruunavalikoima on riittävä, kuten mallille pesitetyt 338 Lapua Mag., 300 Win. Sen menestys markkinoilla myös pelasti tehtaan lopettamiselta. Myös 110 Storm-mallissa on kaliipereja, joista löytää omansa: 223 Rem., 22-250 Rem., 243 Win., 270 Win., 7mm-08 Rem., 7mm Rem. Aseissa on komposiittitukki, irroitettava metallilipas ja teräsosat on käsitelty mattapintaisiksi korroosionestoaineella. Savagen perusperiaate, että kivääri tulee tehdä ja myydä halvalla, näkyy edelleen miltei koko tuotannossa. Mag., 308 Win., 30-06 Sprg
Yhdysvaltain aselaki on muutosten kourissa, mutta jollakin tavalla tuntuu karmivalta seurata Pienikokoinen, riittävän tehokas ja lähietäisyydeltä tarpeeksi tarkka asetyyppi on ollut erityisesti naisten suosiossa.. Samaan kaliiperiin pesitetty Colt .45 1911 –pistoolin mitat ovat pituus 21,6 senttiä, josta piippu 12,5 ja paino 1080 grammaa. On helppoa arvata, kumpi heilauttaa asetta ja ampujan kättä enemmän. Kuka tarvitsee. Minipistooli Derringer pesitettynä kaliipereille .44 Magnum, .45 Colt tai .357 Magnum kuulostaa kiinnostavalta... American Derringerin legendaarinen M-1 painaa 15 unssia eli 425 grammaa. Rekyyli syntyy, kun patruuna laukeaa aseen patruunakammiossa ja luoti alkaa syöksyä kohti piippua. Koska rekyyli... Y hdysvalloissa kehitellään asealalla kaikenlaisia kummia, joskus myös keskenään ristiriitaisia yhdistelmiä. Sen kokonaispituus on 4,82 tuumaa eli 12,24 senttiä, josta piippua 7,5 ja korkeutta hiukan rapiat kahdeksan senttiä. Minikokoisilla aseilla ei ammuta tarkkuutta, vaan niistä haetaan turvaa. Vastasuuntainen voima heilauttaa asetta, ja tärkein asia, joka vaikuttaa rekyylin voimaan, on aseen paino. Kenen ase Derringer sitten on. Minipistooli Derringer pesitetään mahdollisimman jytkyillä patruunoilla. Mutta miksi kukaan haluaisi ampua tällaisella, paitsi jos on pakko. 80 ASEET Minipistooli, jolla ei kukaan haluaisi ampua Derringer pesitettynä isolle kaliiperille American Derringereitä valmistetaan paitsi ujoissa .22 SHORT – ja .22 LR – kaliipereissa myös miniaseelle uskomattomissa .357 Magnum, .44. ja .45. .22 LR ja .44 patruunat vierekkäin kokovertailussa. Kumman arvelette potkaisevan kovempaa. Voimakkain patruuna-kehitelmä elää omaa kulkuaan vuodesta toiseen, mutta muitakin hankkeita on menossa esimerkiksi sellainen, jossa pienimpään mahdolliseen aseeseen laitetaan isoin mahdollinen patruuna. Miehet tuntuvat hallitsevan nettikeskusteluja miniaseista puhuttaessa, mutta eivät naiset taida muutenkaan juuri käsiasekeskusteluun osallistua missään päin maailmaa
Onpa naisille suunniteltu erillinen aseen kantotapakin; rintaliiveihin kiinnitettävä klipsi, jolla aseen saa rintojen väliin roikkumaan. Patenttihakemuksessa virkailija luki keksijän nimen väärin ja lisäsi merkkiin yhden r-kirjaimen lisää. Pienet pistoolit olivat alun perin myös pienikaliiperisia, monesti .22 Shortia eli penniläistä ja .22 LR-patruunaa, joilla kyllä saa hengen kohteesta pakenemaan. Pienikokoisen aseen suunnitteli aikanaan Henry Deringer, yksi 1800-luvun kuuluista aseteknikoista. ”Porton pyssy” Amerikkalainen elokuva ammentaa myös todellisista tapahtumista eikä vain silkasta mielikuvituksesta aiheensa. Pienikokoinen, riittävän tehokas ja lähietäisyydeltä tarpeeksi tarkka asetyyppi on ollutkin erityisesti naisten suosiossa, ja jossain päin maailmaa sillä onkin rumahko lempinimi ”Huorapistooli”. NAA:n slogan Mukava. Jenkkitehdas käyttää aseen markkinoinnissa hemaisevan vähiin pukeutunutta hahmoa, ”Lady Derringeriä”. n Antti Kauranne. Lady-mallissa on norsunluiset kahvalevyt ja koreaksi tyylitelty kotelo. 81 Minipistooli, jolla ei kukaan haluaisi ampua Derringer pesitettynä isolle kaliiperille Bondin versio Derringeristä; hemaisevan pinkkikahvainen Girl-pistooli. American Derringerien isoissa keikkaladattavissa malleissa on kaksi piippua ja kaksi patruunaa. Alkuperäistä luomusta, jota myös presidentti Abraham Lincolnin salamurhaaja William Booth käytti, kutsutaan Philadelphia Derringeriksi. Melko varmaa on, että jos ensimmäinen .357 Magnum ei kohdetta lamaa, niin toinen aivan varmasti. Derringerin aseita mainostava Elizabeth Derringer loi aikanaan ”Lady Derringer” -tuotelinjan ja toimi sen mannekiinina alkuvuodet. Aseella ei ole tarkoitus ampua tarkkuutta, vaan lähitilanteessa eliminoida väkivallantekijä mielellään käsivarren matkan päästä. Aseella ei ole tarkoitus ampua tarkkuutta, vaan lähitilanteessa eliminoida väkivallantekijä mielellään käsivarren matkan päästä. Se oli suusta ladattava mustaruutiase, jonka suosiota kuvastaa se, että sitä aikanaan kopioitiin jopa alkuperäisellä tuotenimellä ympäri maailman. mihin tahansa pieneen tilaan. sikäläistä yleistä turvallisuuden tunnetta; varsin useassa keskustelussa monikin ilmoittaa, että pakkaa juuri miniaseen laukkuunsa, tietokonekoteloonsa tai taskuunsa lähtiessään jopa kauppaan tai bensaa hakemaan. Luotettava. Piskuisia revolvereita on vedetty esiin niissä American Derringerin keikkapiippuiset ladataan taittamalla piippu ylöstai alaspäin pistoolilinjasta, ja patruunat laitetaan sekä hylsyt poistetaan tätä kautta. Tehokas on suunnattu paremminkin miehille. Derringeriä suositellaan helposti piilotettavaksi itsepuolustusaseeksi. Ase on tehty niin pienikokoiseksi, että se mahtuu käsilaukkuun, meikkipussiin, sukkanauhan alle, käsimuhviin... yleensä korttipelipöydässä tai tyttötalon turkismuokkaamoosastolla riidan päätteeksi. NAA sen sijaan ei tuputa tuotteitaan suoraan naisille, vaikka heitäkin toki kosiskellaan yhtymän nettisivuilla omilla tuotteillaan ja tarvikkeillaan. Mutta tämän päivän .357 ja .44 tai .45. American Derringerin lisäksi samalla tuotenimellä miniaseita valmistavat ainakin Bond Arms, Cobra Arms ja Leinad. Laadussa ja hinnassa on suuria eroja
Jousimetsästäjien yleisesti käyttämä kärki on tyvestään nuolen varren paksuinen, suippo, terävä, lyhyt ja teräksinen, josta Suomessakin ulkomaisen mallin mukaisesti käytetään nimitystä field point . Eräalan lehdissä silloin tällöin esiintyvä kielto ”taulunuolilla ei. 82 ASEET Erilaisten nuolenkärkien käyttö Jousimetsästäjän kannattaa selvittää, minkälaisia nuolenkärkiä saa käyttää. Esimerkiksi leikkurikärkisillä metsästetään vain yli 2,3-kiloisia saaliseläimiä. Ne pitää vaihtaa ennen kuin lähtee tositilanteisiin. Tarkkuuskoekin pitää suorittaa ennen kuin pääsee valkohäntäkaurisjahtiin. Harjoitellessa eräät nuolenkärjet menettävät terävyytensä. J ousimetsälle voi lähteä vasta kun on harjoitellut ampumista. Tällä sekä metsästetään pientä riistaa että harjoitellaan
Leikkurikärjen pitää olla suuren riistan pyynnissä varmasti terävä, kuten kuvan nuolenkärki. Myös sepelkyyhkyä, varista ja harakkaa voi metsästää. Tämä kärki ei harjoitteluammunnoissa revi solumuovitai styrox-taustoja kuten eräät muut kärjet. siitä, ettei tiedetä millaisilla nuolilla pientä riistaa metsästetään tai millaisilla nuolilla jousimetsästäjät harjoittelevat. Tähän taustaa voi ampua myös leikkurikärjellä. Kuvaamani nuolen kärki (field point) , kiinnitettynä vankkaan nuolenvarteen, on yksi yleisimmin käytetyistä harjoittelukärjistä Suomessa ja nykyaikaisen jousimetsästyksen emämaassa Yhdysvalloissa. Muovisäkissä on vuodehuopia eli vilttejä. Hyvä puoli on myös se, että samalla nuolella voi harjoitella ja metsästää. Tyly kielto voi olla seurausta myös Jousimetsästäjäin yleisesti käyttämä kärki on tyvestään nuolen varren paksuinen, suippo, terävä, lyhyt ja teräksinen, josta Suomessakin ulkomaisen mallin mukaisesti käytetään field point -nimitystä.. Jousimetsästysalan guru Chuck Adams suosittelee Bowhunting -kirjassaan käyttämään tätä kärkeä, kun saalistetaan korkeintaan kaksinaulaisia eli 908-grammaisia eläimiä. 83 Kolkkanuolia on oravajahdeissa käytetty satojen, jopa tuhansien vuosien kuluessa. Olen itse saanut tällä nuolella saaliiksi muun muassa oravia, kyyhkyjä ja varislintuja. Styrox-levyistä tehty siirrettävä tausta, joka on vahvistettu ilmastointiteipillä. Muovista, kumista tai metallista valmistetun kolkkakärjen voi hankiaisella tömäyttää lumesta kohoavaan ruohotuppaaseen saa metsästää” johtuu siitä, että sillä tarkoitetaan tavallisia kilpailunuolia, jotka tosiaan useimmiten ovat liian heiveröisiä. Leveä kolkka Leveällä kolkalla eli bluntilla varustetulla nuolella voi kokemukseni mukaan kevättalvella harjoitella maastossa myös ilman varsinaista taustaa. Kuvan nuolissa on field point -kärjet. Tällä harjoitellaan solumuovitaustaisiin tauluihin, heinäpaaleihin, maastoratojen 3D eläinmaaleihin ja hiekkakuoppien rinteisiin. Kuvassa näkyvä kärki on täsmälleen samanlainen kuin se, millä on kaadettu karhu. Luuppinuolella voi ampua myös pehmoiseen lumeen. Talkoovoimin maastoradalle vietyihin taustoihin ampuvat muutkin jousiammunnan harrastajat kuin jousimetsästäjät. Tämän ohjeen perusteella nuolella voi metsästää nisäkkäistä oravaa ja rottaa, kanalinnuista pyytä ja riekkoa sekä vesilinnuista tavia, haapanaa, allia, tukkasotkaa ja nokikanaa. Solumuovitaustaan voi harjoitella sekä kapealla teräskolkalla, suipolla field point -kärjellä, että leikkurinuolella. Useimmiten käytössä ovat tavalliset taulunuolet
Tämä kolkka ei juutu kiinni tällaisiin taustoihin kuten suippokärkinen field point -nuoli. Pelkän kärjenkin voi vaihtaa, jos se on kiinnitetty kierreadapterin välityksellä nuoleen. Kolmijalan varaan ripustettu muovisäkki, jonka sisällä on sanomalehtiä. Pienempi on asetettu suuremman päälle keskelle, ja molemmat on kiinnitetty vasun kylkeen. Myös hietaläjään tai hietakuopan seinämään voi ampua. Kapea teräskolkka Kapea teräskolkka sopii erityisen hyvin käytettäväksi maastoharjoittelussa, kun ammutaan maamättäisiin, lahoihin kantoihin ja hietakuoppien rinteisiin. Leikkurikärjet Leikkurijärjellä varustettu nuoli ei kaada riistaeläintä knockoutperiaatteella niin kuin kolkka, vaan se lävistää ja leikkaa elimiä. Chuck Adamsin ohjeen mukaan voi metsästää alle 2,3 kilon painoisia saaliseläimiä. Toisaalta maalina ei voi olla myöskään jääkimpale se särkisi nuolen. Luuppinuolella kuitenkin voi ampua suoraan pehmeään lumeen. Ohje tulee jälleen guru Chuck Adamsilta. 84 Jousiampujia seuran hallilla normaalitaustan vierellä. Pitää vain ensin tarkistaa, että hiedan sisällä ei ole kivenmukuroita, ei edes karkeaa soraa. Harjoittelun tylsistyttämiä teriä ei saa käyttää, vaan tositilanteessa tilalle vaihdetaan varmasti teräväkärkinen nuoli. Leikkurikärkisillä nuolilla metsästetään yli 2,3-kiloisia riistaeläimiä. Itse olen ampunut oravia ja kyyhkyjä. Vuodehuopa on tungettu vasun sisälle. Tämä onnistuu kelvollisesti vain, jos terät, joita yhden nuolen päässä on kolme tai neljä, ovat todella teräviä. Hangen pitää silloin olla niin kantavaa, että se kestää metsässä kävelevän ampujan painon. Tämä edellyttää, että lumi on aivan pehmoista. Tällaisia ovat Suomessa turkiseläimistä kettu, mäyrä, majava ja supikoira, sorkkaeläimistä metsäkauris ja valkohäntäkauris sekä jäniseläimistä metsäjänis, rusakko ja kookkaimmat citykanit. Vasuun oli työnnetty vuodehuopa. tai lumikumpareeseen. Tässä harjoitteluympäristössä maalitaulu koostuu kahdesta vitsastarjottimesta. Muuten nuoli voi sujahtaa syvälle nietokseen. Nuolet ovat tavallisia taulunuolia, jotka eivät ole aina kelvollisia käytettäviksi jousimetsällä. Hankiaisella tämä ei onnistu, sillä silmukat vääntyvät pahoin, jos ne iskevät kovaan lumeen. Se aiheuttaa verenvuodon katkomalla ja leikkaamalla auki verisuonia. Terävyytensä menettänyt kierretään pois, ja uusi kierretään tilalle. Tämän nuolen metallilankasilmukat pysäyttävät lumeen ammutun nuolen ennen kuin se sujahtaa liian syvälle. n Jouko Piirola Kuvat: Jouko ja Irma Piirola Kapea teräskolkka sopii erityisen hyvin käytettäväksi maastoharjoittelussa, kun ammutaan maamättäisiin, lahoihin kantoihin ja hietakuoppien rinteisiin.. Se sopii taustaksi, kun nuolissa on kapeat teräskolkat tai suipot field point -kärjet. Useimmat citykanitkin ovat alle kaksikiloisia. Afrikkalaisten alkuasukkaiden vitsaksista punoma vasu oli kirjoittajalla kahden vuoden ajan maalina ja maalitaulun taustana Savanni-Afrikassa. Luuppinuoli Talvella ei ole helppo harjoitella maastossa, jos etukäteen asetetut taustat ja maalitaulut puuttuvat. Myös suuria lintuja, kuten metsoa, metsähanhea, kanadanhanhea ja haahkaa metsästetään leikkurinuolella. Suomeen sovellettuna ohje tarkoittaa, että voi metsästää nisäkkäistä minkkiä, piisamia ja näätää, kanalinnuista teertä sekä vesilinnuista sinisorsia ja varislinnuista korppeja
Cerberuksessa luotetaan vain valon voimaan, joka sokaisee kohdehenkilön näköaistin muutamaksi sekunniksi, jolloin laitteen käyttäjällä jää muutama sekunti aikaa siirtyä jatkotoimenpiteisiin, joko fyysiseen lamauttamiseen esimerkiksi tai sitten aseen käyttöön. Se lähettää kuitenkin myös kirkasta valoa, joka valaisee maalin laitteen käyttäjälle, auttaa hahmottamaan koon ja etäisyyden ja mahdollistaa jatkotoimista päättämisen: käydäänkö käsiksi vai ammutaanko. n Antti Kauranne Cerberuksessa luotetaan vain valon voimaan, joka sokaisee kohdehenkilön näköaistin muutamaksi sekunniksi.. Etälamautinta voidaan käyttää myös koskettamalla (niin sanottu stun gun -toiminto) pienehköön lihakseen, jolloin vaikutus perustuu pelkästään kipuun. Sen voimakas valokennon välähdys toimii samalla tavalla kuin flashbang eli tainnutuskranaatti, jossa sekä kova ääni lamauttaa että voimakas valonvälähdys sokaisee kohteen hetkellisesti. Laitteen voi asentaa joko pistoolin tai kiväärin lisälaitekiskoon tai sitä voi käyttää jopa itsenäisenä yksikkönään. Hieman oudosta etymologiasta juontaa nimensä uusi asetekninen keksintö, jenkkiläinen Cerberus, joka sokaisee ja lamauttaa kohdehenkilön ilman fyysisiä toimenpiteitä. Laite välittää pääosin vihreätä valoa, joka sokaisee kohdehenkilön. Nuolien välillä kulkeva sähkövirta lamauttaa kohdehenkilön tahdonalaisen lihaksiston toiminnan. Cerberus sokaisee ja lamauttaa ilman fyysisiä toimenpiteitä. K reikkalaisessa mytologiassa tunnetaan Kerberos, Manalan portinvartijakoira, joka päättää Hadekseen pääsemistä ja estää sieltä poistumisen. Suomessa, kylmien ilmojen ja paksujen vaatekertojen maassa on poliisi kohdannut tilanteita, joissa lamauttimella ei ole ollut toivottavaa tehoa, jonka jälkeen tilannetta ollaan jouduttu jatkamaan suoranaisilla fyysisillä toimenpiteillä. Valoshokki suunnataan silmiin, jotka harvoin ovat suojassa. Cerberus-laite voidaan kiinnittää kivääriin tai pistooliin tai sitä voidaan käyttää myös itsenäisesti. Takavuosina markkinoille tuotiin sähköllä toimiva etälamautin, joita myös suomalaisilla poliisipartioilla on vakiovarusteenaan. Tietty määrä valoenergiaa tarvitaan, jotta ihmisen retina eli verkkokalvo lamautuu valopurskeessa, ja tätä tietoa on käytetty hyväksi laitteen tehojen rakentelussa. Cerberus sokaisee näköaistin hetkeksi Cerberus-laitteella on pitkä nimirimssu: Non Lethal Vital Disruption, eli ei-kuolettava näköaistin häiriö. Tässä keksinnössä kohdehenkilöön laukaistaan kädessä pidettävästä laitteesta. 85 Uusia keksintöjä rikollisten lamauttamiseen Cerberus sokaisee ja shokeeraa Takavuosina poliisi otti käyttöönsä Suomessakin etälamauttimia, mutta niiden teho paksun talvivaatetuksen läpi on jättänyt toivomisen varaa. USA:n armeija on asettanut tiukat kriteerit valolamauttimien suorituskyvyn tehoiksi, ja ainoana kannettavana laitteena koje pystyy tähän. Civilian Warfighter (Siviili taistelija) –yritys on tuonut markkinoille tehokkaan valolamauttimen, joka sokaisee kohdehenkilön hetkellisesti
Kiinnostus kiskollisia tähtäimiä kohtaan on kuitenkin nousussa, sillä niillä on monia etuja. Kiskollisen tähtäimen asennus vaatii kuitenkin ammattitaitoa ja siksi Carl Zeiss kehitti 1990-luvulla sisäkiskomallisen tähtäimen, jonka asennus on huomattavasti helpompaa. Kiikari, jossa on sisäkisko ja siihen sopivat Apelin kiikarinjalan osat. Tikka-luodikko, MAKin pikajalka ja kiskollinen Swarovski kiikari. Kiikarinjalan osat ovat siroja, mutta jalka on erittäin kestävä. Suomessa hyvin tunnettua, alumiinirunkoista Tasco-kiikaritähtäintä valmistettiin Japanissa kiskollisena Keski-Euroopan markkinoita varten. Alkuperäistä Carl Zeissmallia käyttävät seuraavat valmistajat: Docter, Steiner, Leica, Meopta Zeiss. Väh ä n myö h e m m i n myö s Schmidt&Bender ja Swarovski toivat omat sisäkiskomalliset kiikaritähtäimensä markkinoille. 86 Kiskolliset kiikaritähtäimet Kahles-kiikari ja juotettu hakajalka. Zeiss-kiikari, jossa on asennuskisko. Kiikaritähtäimiä on valmistettu sekä teräksestä että alumiinista. n Klaus Götsch. Kiinnitystä varten on teräsrunkoinen tähtäin kuitenkin ensin pitänyt purkaa kokonaan, juottaa siihen kiikarinjalan osat, sinistää tähtäin ja kasata sitten kaikki uudestaan, mikä on ollut hyvin työlästä ja kallista. Muita hyviä puolia ovat: Helppo asennus Tähtäimen ristikko aina suorassa Helppo irroittaminen ja silmäetäisyyden säätö Ei naarmuja asennustai irroitusvaiheessa Edullisuus Huonona puolena on se, että sisäkiskomalleja on kolmea eri mallia, mikä vaikeuttaa sovituksia aseeseen. Yhdistelmäaseita on käytetty paljon ja niihin nopea ja helposti irroitettava pikajalka tähtäimineen on ollut juuri sopiva. Kiikaritähtäinten valmistajat suosittelevat kiskomallisia tähtäimiä, koska kisko vahvistaa tähtäimen runkoa. Keski-Euroopassa kiskollinen kiikaritähtäin on ollut yleinen ja käytetyin jo 1950-luvulta lähtien, sillä siihen on ollut helppoa asentaa perinteinen pikajalka, hakajalka. Itävaltalainen Lechner & Jungl valmistaa ja korjaa edelleen tämäntyyppisiä laadukkaita ja kalliita kiikarinjalkoja. Sako-luodikko, jossa on MAKin pikajalka ja kiskollinen Zeiss-tähtäin. Kiskollinen Kahles-kiikari. R unkoputkiset kiikaritähtäimet ovat Suomessa aina olleet suosittuja, sillä niihin kiikarinjalan asennus onnistuu myös kotikonstein. Alumiinirunkoisessa tähtäimessä sen sijaan on ollut asennuskisko, johon on voinut helposti porata reikiä kiikarinjalkaa varten
Antiikin aikana koskematon villi luonto oli negatiivinen vastakohta viljellylle maisemalle. Oma riista -palvelu tuottaa tietoa muun muassa riistakannoista ja -tapahtumista metsästäjille, viranomaisille sekä julkiseen käyttöön. Ajantasaisen SRVA-datan avulla on mahdollisuus rakentaa palveluja tai sovelluksia esimerkiksi autoihin tai älypuhelimiin, jotka varoittavat alueista, joissa tapahtuu paljon sorkkaeläinonnettomuuksia. Sitten kun tilanne tulee, se on myös nopeasti ohitse eikä ole takeita siitä, tarjoaako tilanne mahdollisuutta onnistuneelle kuvalle. Metsästyskuvien ottaminen on haasteellista. Vuoden ensimmäisenä näyttelynä nähdään Jari Niskasen valokuvia autenttisista metsästystilanteista, joissa metsästäjä ja riistaeläin kohtaavat. – Avoin data sisältää sorkkaeläinten tieja rautatieliikennevahingoista ajan, paikan, eläinlajikoodin, eläinten määrän ja mahdollisesti eläimen ikä ja sukupuolitietoja. Suomen riistakeskus kerää tietoa SRVA-tapahtumista omaan sähköiseen asiointipalveluunsa Oma riistaan. Avoimen SRVA-datan siirrossa tarvittava rajapinnan määrittelydokumentti löytyy Suomen riistakeskuksen Avoin data –sivulta. Karhufestivaalin veistäjät järjestäjien mukaan voivat pohtia omaa suhdettaan villiin luontoon vuoden 2018 Karhufestivaalin teeman puitteissa. Julkista tietoa on mahdollisuus käydä tutkimassa Luonnonvarakeskuksen riistahavainnot.fi -sivustolla. Vähitellen kamerasta on tullut se ensisijainen ase, jolla hän tallentaa jahtikavereiden edesottamuksia. Luontokäsitys voi olla moderni, teknologinen, ekologinen tai vaikkapa uskonnollinen. Veistokilpailun teemana on tänä vuonna Villi luonto. Nykyaikainen luontokäsitys on moniulotteinen ja monelle hyvin henkilökohtainen asia. Romantiikan aikana luonnon merkitystä korostettiin taiteissa. Metsästysmuseossa ensimmäinen näyttely n Suomen Metsästysmuseo on avautunut jälleen yleisölle huoltotauon jälkeen. Ihminen on toiminnallaan pyrkinyt tuomaan järjestystä tuohon kaaokseen. Toisaalta villi kesyttämätön luonto on ollut pelottava ympäristö. Kuva: Jari Niskanen Villiä luontoa Ilomantsin Karhufestivaaleilla n Puunveistäjät ottavat viidettä kertaa mittaa toisistaan elokuussa Ilomantsin Karhufestivaaleilla. Kuva: Jari Niskanen Niskasen kuvissa nähdään myös eläinten keskinäisiä saalissaalistaja -tilanteita. Avoin SRVA-data on jo ollut varoittamassa autoilijoita yli puolessa miljoonassa V-trafficin ohjelman sisältävässä laitteessa tämän vuoden alusta lähtien. elokuuta samaan aikaan Villiruokafestivaalin kanssa. Mikä on veistäjien suhde alkuvoimaiseen luontoon. Onnistuminen perustuu satoihin maastotunteihin ja luottamuksellisiin suhteisiin osaavien metsästäjien kanssa. Tiedot keräävät SRVA-työtä tekevät metsästäjät ja toiminnan organisoivat riistanhoitoyhdistykset. 87 PUSKARADIO SRVA-tieto lisää hyvin liikenneturvallisuutta n Riistanhoitoyhdistysten suurriistavirka-aputoiminnasta (SRVA) kerättävä tieto mahdollistaa uusien liikenneturvallisuutta parantavien palveluiden kehittämisen. Villi luonto voi olla ihanne, jota sivistys ei ole pilannut. Kuten metsästäjät tietävät, jahdissa vietetystä ajasta valtaosa koostuu muusta kuin varsinaisista nopean toiminnan tilanteista. Tapahtuma järjestetään 16.– 18. Veistokisan pääjärjestäjinä ovat Ilomantsin kunta ja Maaseudun Sivistysliitto paikallisyhdistyksineen.. Toisaalta se voi olla jotain, joka pitää kesyttää ja jonka ihminen ottaa hallintaansa. SRVA-tieto julkaistaan avoimena datana, jota on mahdollista noutaa rajapinnan kautta. Riistalaukauksen tallentaminen kameralla vaatii tarkkaa ajoitusta. Näyttelyssä on kuvia myös riistaeläinten keskinäisistä kohtaamisista ja eläimistä omissa oloissaan poikasineen. Järjestäjänä toimivat Ilomantsin kunta ja Maaseudun Sivistysliitto haluavat selvittää, onko villille luonnolle vielä sijaa. Jopa kulttuuri-käsite johtaa juurensa latinankielen viljelyä tarkoittavasta sanasta. – Avointa SRVA-dataa voidaan hyödyntää ja hyödynnetään liikenneturvallisuuden parantamiseen periaatteessa samalla tavalla kuin nyt palkitussa ”porokellosovelluksessa”, Ekman visioi. Maisemamaalaukset esittivät turmeltumatonta luontoa, jossa ei näy ihmisen vaikutus. Jari Niskanen on metsästänyt 15-vuotiaasta asti ja yli kolmekymmentä vuotta sitten hän aloitti valokuvaamisen. Onko kaupungistuvassa maailmassa enää sijaa villille luonnolle. Data ei sisällä mitään henkilöihin tai ajoneuvoihin liittyviä tietoja, kertoo viestintäpäällikkö Klaus Ekman Suomen riistakeskuksesta. Tässä vaikeassa lajissa Niskanen on onnistunut usein tavoittamaan sekä metsästäjän, saaliseläimen että koiran samaan kuvaan ratkaisevalla hetkellä. Luontoon on aikojen kuluessa suhtauduttu monin eri tavoin
88 PUSKARADIO Villisikojen määrä kasvanut n Luonnonvarakeskuksen uusimman arvion mukaan Suomessa elää noin 3155 villisikaa. Metsästäjäliitto järjestää jäsenseuroille koulutusta, jolla vaatimukset tulevat tutuiksi. Riistakolmio on tasasivuinen kolmio, jonka sivu on neljä kilometriä, ja siten laskentalinjan kokonaispituus on 12 kilometriä. – Vuonna 2017 leuto ja vähäluminen alkutalvi oli lumijälkiMikä on riistakolmio. Talvella lasketaan riistanisäkkäiden lumijälkiä ja kesälaskennassa metsäkanalintuja (metso, teeri, pyy ja riekko). Suunnitelmassa listattiin useita tavoitteita, kuten luottamuksen rakentaminen toimijoiden välillä, nopea reagointi haittoihin ja arvon luominen sudelle riistaeläimenä. Suurin osa talvilaskennan lajeista oli koko maan keskiarvojen valossa ennallaan, vaikka alueellisia muutoksia puoleen ja toiseen esiintyikin. Riistakolmiolaskennat jo melkein päätöksessä laskentojen kannalta hankala. Laskettavia lajeja ovat riistanisäkkäät oravasta hirveen. Villisikakannan hallinta on tällä hetkellä erityisen tärkeää, koska afrikkalainen sikarutto leviää Suomen lähialueilla ja Euroopassa kovaa vauhtia. Metsästäjien kannattaa siis harventaa kantaa myös oman harrastuksensa vuoksi, sanoo ylitarkastaja Pitkänen. Asetuksen laiminlyönti voi johtaa huomattaviin sakkoihin. Nyt liiton mukaan kannanhoitosuunnitelman toteuttaminen ontuu, ja tärkeät osiot eivät tällä hetkellä toimi. Metsästäjäliitto muistuttaa, että susiasia koskettaa yhteiskuntaa laajasti ja kannustaa yhteiskunnalliseen keskusteluun muitakin sidosryhmiä. – Ekologisten, sosiaalisten ja taloudellisten näkökulmien rinnalle on noussut juridiikka tulkintoineen. Kanta on kasvanut noin 23,6 prosenttia viime vuoden tammikuusta. Kauden lopussa lunta saatiin aivan eteläänkin, ja lopulta laskenta onnistuttiin tekemään yli 700 riistakolmiolla. Villisian jäljille pääsee parhaiten lumijälkien avulla eli nyt on otollinen aika lähteä metsälle. Myös hirven pyynti vaikeutuisi. Tietosuoja-asetus koskee kaikkia henkilötietoja käsitteleviä toimijoita, myös metsästysseuroja. Irti suden kannanhoitosuunnitelmasta n Metsästäjäliitto oli vuonna 2014 aktiivisesti mukana luomassa suden kannanhoitosuunnitelmaa Suomeen. Liitto edellyttää, että kannanhoitosuunnitelma päivitetään toimivaksi kokonaisuudeksi. Toivottavasti mahdollisimman moni innostuu villisikajahtiin, toteaa ylitarkastaja Janne Pitkänen maaja metsätalousministeriöstä. Lyhyellä aikavälillä Metsästäjäliitto edellyttää, että kannanhoitosuunnitelma päivitetään toimivaksi kokonaisuudeksi ennen tulevaa metsästyskautta. Peltokolmiolaskenta on kehitetty riistakolmiolaskennasta maatalousympäristön, metsän ja asutuksen muodostaman rikkonaisen ja pienipiirteisen eteläja länsisuomalaisen maisemamosaiikin riistakantojen seurantaan. Riistakolmiot ovat pysyviä metsäriistan runsauden seurantaa varten perustettuja laskentareittejä. – Villisikojen määrä on noussut merkittävästi, vaikka olemme pyrkineet helpottamaan metsästystä kaikin mahdollisin tavoin. Laskennan suorittavat vapaaehtoiset metsästäjät. – Jos sikarutto tulisi Suomeen, se aiheuttaisi rajoituksia myös metsästykseen kuten esimerkiksi metsästyskoirien käyttöön. Seurat käsittelevät henkilötietoja esimerkiksi ylläpitäessään rekisteriä omista jäsenistään. Tauti vaarantaa kotimaisen sianlihan tuotannon ja viennin kokonaan. Uutta tietosuoja-asetusta on noudatettava 25. Metsästysseurojen tietosuojavaatimukset kiristyvät n EU:n uusi tietosuoja-asetus tuo isoja muutoksia seurojen jäsentietojen käsittelyyn. ja peltokolmioilla 20. Viime vuosina kesälaskennassa on laskettu noin tuhat kolmiota ja talvilaskennassa 700 kolmiota. Peltokolmion sivujen pituudet ovat kaksi kilometriä. – On löydettävä tasapaino, jossa haitat ovat hallinnassa ja Suomen susikanta on elinvoimainen. toukokuuta alkaen. Asetuksen tuomilla muutoksilla on merkittäviä vaikutuksia henkilötietojen käsittelyyn, vastuukysymyksiin sekä tietojen luovutukseen.. Pitkän aikavälin ratkaisuna liiton tavoitteena on suden liitesiirto luontodirektiivin liitteestä IV liitteeseen V Baltian maiden ja poronhoitoalueen tapaan. Yleensä vähälumisilla Eteläja Länsi-Suomen viljelysalueilla peltokolmioiden laskenta onnistui hienosti, ja aineistoa saatiin 130 peltokolmiolta, riistapäällikkö Olli Kursula Suomen riistakeskukselta kertoo. Pohjois-Suomessa laskenta-aika kestää maaliskuun puoliväliin. Laskenta vaatii onnistuakseen yhtenäisen lumipeitteen ja pehmeää lunta sen verran, että pienienkin nisäkkäiden jäljet voidaan havaita. Metsästys on merkittävässä roolissa villisikakannan harventamisessa. Talvilaskenta on riistakolmioilla järjestyksessä 30. Nykyinen kannanhoitosuunnitelma on tiensä päässä, Metsästäjäliitto toteaa. n Riistan lumijäljet saatiin laskettua tammi-helmikuussa Eteläja Keski-Suomessa
Itämeren norpan metsästys on sallittua ainoastaan Suomen riistakeskuksen myöntämällä pyyntiluvalla. väliselle ajalle. Saalisilmoitus olisi tehtävä seitsemän vuorokauden kuluessa eläimen pyydystämisestä Suomen riistakeskukselle. Kanadanhanhet ja merihanhet aiheuttavat maatalousvahinkoja erityisesti elokuussa, joten niitä voisi metsästää pellolta 10.8.– 20.8. Jatkossa metsäkanalintujen metsästysajat voisivat olla nykyistä pidemmät erityisen hyvinä lintuvuosina. Viime keväänä jo 95 prosenttia hirvieläinten pyyntiluvista haettiin sähköisesti. 89 Kestotilaus laskutusjakso 12 kk 63€ Kestotilaus jatkuu automaattisesti valitun laskutusjakson mukaisesti voimassaolevaan kestotilaushintaan. Hyvinä lintuvuosina metsoa, teertä ja pyytä voisi metsästää jopa joulukuulle eli 10.9.–10.12. kohdan mukaan (peruuttamisoikeuden puuttuminen). Kustantajalla on kuitenkin oikeus veloittaa tilaajalta jo saadut lehdet KSL:n 6 luvun 16§:n 6. Tilaukset, peruutukset ja osoitteenmuutokset tulevat voimaan 1-2 viikon kuluessa ilmoituksen saapumisesta. Pohjois-Suomen hirvenmetsästys Pohjois-Suomen hirvikanta on noussut huolestuttavan paljon. Jos kanta on laskentojen perusteella heikko, maaja metsätalousministeriö rajoittaa metsästysaikaa. Metsästyssaaliin tilastointia olisi riistaviranomaisten mukaan tarkennettava, jotta voidaan varmistaa metsästyksen kestävyys. Laskentojen tulokset palautetaan pääosin sähköisesti riistakolmiot.fi -järjestelmän kautta. riista.fi -palvelussa tai Suomen riistakeskuksen vahvistamalla lomakkeella. Maaja metsätalousministeriö haluaa tehostaa metsästystä niin, että aikaistettua hirvijahtia laajennettaisiin Pohjois-Pohjanmaalle Kuusamon ja Taivalkosken alueille, ja sen ensimmäistä jaksoa pidennettäisiin 1.-20.9. Määräaikaistilaus 70€ www.lehtiluukku.. EteläPohjanmaan, Kainuun, KeskiPohjanmaan, Keski-Suomen, Pohjanmaan, Pohjois-Karjalan, Pohjois-Pohjanmaan, PohjoisSavon ja Lapin maakunnissa. Saalisilmoituksen voi tehdä sähköisesti oma. Tämä on mahdollista, koska riistakolmiolaskentoja on viime vuosina lisätty. Riistakolmiolaskennat tehdään vuosittain heinä-elokuun vaihteessa. Tilaus voidaan irtisanoa koska tahansa. Kyselyt rekisteriselosteesta henkilörekisterilain 11§ mukaiset tarkistuspyynnöt kirjallisina ja allekirjoitettuna Karprint Oy/tilaajapalvelu, 03150 Huhmari. Tilaushinnat TILAUSKORTTI Ka rp rin t Oy AS E & ER Ä Info AE So pim us 50 03 50 5 Van ha tur un tie 37 1 03 15 HU HM AR I % Käytä palvelukorttia, kun PUSKARADIO Hyvänä lintuvuonna pidemmät metsästysajat metsäkanoille. Riistatieto on tänä päivänä niin ajantasaista ja kattavaa, että metsästystä voidaan säännellä entistä joustavammin. Pyyntilupia voi kuitenkin jatkossakin hakea myös paperisella hakemuksella. Keskimääräisinä lintuvuosina metsästysaika rajoitettaisiin jatkossakin lokakuun loppuun. n Metsästysasetuksen muutos on parhaillaan lausuntokierroksella. Jatkossa luettelo on annettava myös paperihakemuksissa. Poikkeusluvan saajan olisi jatkossa ilmoitettava kirjallisesti suden metsästyksen johtaja ja varajohtajat ennen metsästyksen alkamista asianomaiselle riistanhoitoyhdistykselle.. Erityisen hyvinä vuosina koirasmetsoa ja koirasteertä voisi lisäksi metsästää 10.–31.1. Saalisilmoitus olisi jatkossa pakollinen haapanan, jouhisorsan, heinätavin, lapasorsan, punasotkan, tukkasotkan, haahkan, allin, isokoskelon, tukkakoskelon sekä nokikanan metsästyksestä. Tilauksen voi irtisanoa milloin tahansa, mieluiten kuukautta ennen uuden laskutusjakson alkua. Tilastointia tarkennetaan Monien vesilintujen kannat ovat viime vuosina taantuneet. Nykyisin metsästäjän on tehtävä saalisilmoitus metsäkauriin, villisian, hillerin ja metsähanhen metsästyksestä. Karprint Oy:n tilaajarekstereihin tallennettuja tilaajatietoja voidaan käyttää suoramarkkinointiin. Asetuksessa säädetään myös karhun, suden, ahman ja ilveksen metsästyksen johtajien tehtävistä. Kalastusvahinkoja halutaan puolestaan vähentää siten, että Itämeren norpan metsästysaika olisi jatkossa sama kuin harmaahylkeellä eli 16.4.–31.12. Sähköisen lupahaun käyttäjät ovat tähänkin asti antaneet luettelon lupa-alueeseen kuuluvista kiinteistörekisteriyksiköistä
Todella tärkeää asiaa! Kiitos! Sinikka T. Taitaa pahempi syy löytyä kuitenkin rusakosta, joka isompana ja aggressiivisempana vie valkoiselta elintilat. 90 LUKIJAPOSTI Kerro kokemuksista! Ota kantaa! Lähetä kirjoitukset: toimittajasalmi@gmail.com Nimimerkki ”Katriina” kirjoitti viime Ase ja Erän Lukijapostissa, että nälkäisellä sudella on oikeus saaliiseen. Kauan siinä menikin, kun pelkästään hyssyteltiin vuodesta toiseen, että sudet eivät ole tappaneet ihmisiä sataan vuoteen ja niin edelleen. Sanot metsästäjää jolta susi on tappanut koiran, kitisijäksi. Tero Toivainen Kiitos Eero Seppä! n Kiitos Eero Seppä, kirjoitit hienon runon metsäpeuroista viime Ase ja Erässä. Se ensimmäinen ihmisuhri tekee jo tuloaan, jos kaatolupia ei myönnetä ja sudet saavat jatkaa ”kaupungistumistaan” kaikessa rauhassa. Näinhän on käynyt jo monissa maissa. Suurimman osan vuodesta lenkitämme, koulutamme ja kasvatamme koiraa. En yhtään ihmettele, että Suomen Pystykorvajärjestön puheenjohtaja Pentti Isoviita kertoi olevansa tuohtunut siihen, miten sisäministeriö on kohdellut kyseistä aloitetta. Nyt sitten sinä, Katriina, pyydät minua lopettamaan oman harrastukseni. Orpohan on myös sitä mieltä, että ihmiset kaupunkeihin ja maaseutu tyhjäksi. Yli 40 vuotta koiran omistaja ”Olet täysin sydämetön” n Katriina antoi oivallisen käsityksen tämän lehden lukijoille, millainen aivoton voi sudensuojelija pahimmillaan olla. Jos sen tappaa auto tai susi, sinä et välitä. Hyvin harva puolustaa meitä. Susi, joka ei ole tappaja on laumalleen arvoton. Olet täysin sydämetön. ”Törkeää toimintaa” n Ase ja Erä kirjoitti viime numerossaan kansalaisaloitteesta, joka haluaa saada häirikkösudet hallintaan. Katriina muun muassa kirjoitti, että metsästäjien kannattaa lopettaa metsästys; silloin ei tarvitsisi kitistä, jos susi tappaa koiran. n Onko Katriina ihan tosissaan, vai olisiko hänellä, onnettomalla poloisella, järki jäänyt kehityksessä puolitiehen. Miksi te piiperöt ylipäätään teette kaikesta luonnonsuojelemisesta niin vastenmielistä. Olen tosi pettynyt, ettei meitä maaseudun ihmisiä auteta. Susi tappaa koska se syntyy tappajaksi. Pelkällä jänisajurilla ei kohta tee enää mitään. Suurimman osan vuodesta metsästäjät lenkkeilevät kuten muutkin ihmiset. Miksi hän ei halua antaa meille suomalaisille metsästäjille oikeutta tähän harrastukseen. ”Susi syntyy tappajaksi” n Katriina kulta, joka heitit loistavan idean vaikkapa minulle, yli 40 vuotta metsästystä harrastaneelle. Toivottavasti kansalaisaloite saa taakseen riittävän määrän nimiä. Ja jos on, säälin sitä eläintä. Onpa piittaamatonta ja suorastaan törkeää toimintaa. Ne sudet, jotka eivät ole tappajia, tapetaan muiden susien toimesta. Ei ihme, että monet hakevat jo ajavista koirista rotuja, jotka soveltuvat myös muuhun. Mihin tämä suomalainen yhteiskunta on oikein menossa. Pieni osa vuodesta on sitä, että lähdemme metsälle. Olemme ilmeisesti cityihmisten mielestä niin tyhmiä, että asetamme itsemme ehdoin tahdoin pedoille altiiksi. Ainakin täällä eteläisessä Suomessa niitä saa oikein hakemalla hakea. Voin olla liki satavarma, että susi ei koiraa nappaa pelkästään nälästä. Jos/kun se ensimmäinen ihmisuhri on tullut siihen mennessä, moni löysää susipolitiikkaa kannattanut saa jättää paikkansa. Ja olemme kuulemma tyhmiä, koska ylipäätään asumme maaseudulla. Silloin voisi sanoa, että ähäkutti ministeriö, siitäs saitte! T.P. Aina kerrotaan määrätyissä sykleissä kulkevasta jänisrutosta, joka vaikuttaa metsäjäniskantoihin. Millä mandaatilla tällaiset ihmiset oikein Suomessa elävät ja istuvat, kun voivat laukoa meille lapsistamme huolta kantaville tällaista. Sen emo koulii siitä tappajan. Ohessa vastineita Katriinan kirjoitukseen. Samoilla linjoillahan on kokoomuspoliitikko Petteri Orpo, joka Helsingin pormestarina on herättänyt paljon keskustelua kaupungistamisesta. Et kitise. En voi kuin ihmetellä, miten voit olla noin tunteeton. Jos susi vie koirani, haukut minua kitisijäksi. Kahden alakoululaisen äiti Cityihmisten iso valta. Olit löytänyt juuri oikean vireen ja sanat runoosi. Jouko Miksi pitää ilkeillä. Kaikki faktat on kerrottu jo niin moneen kertaan, että luulisi jokaisen päättäjän jo tajuavan, että nyt on näytön paikka: sudet pois ihmisten nurkista ja sassiin! Jos asia ei muuten päättäjiä kiinnosta, seuraavat eduskuntavaalit tulevat vääjäämättä. Noihin horinoihin ei voi kommentoida muuta kuin että lässyn lää. Susi on tämän maan yksi raaimmista pedoista, sen nyt myöntää jokainen piiperö. Tuollaisella asenteella moni kaikkoaa porukoistanne, koska ilkeily ei johda pitkälle. Joensuu n Hämmästyttää suuresti nykyinen luonnonsuojelijoiden ja ylipäätään cityihmisten iso valta yhteiskunnassamme. Lopettakaa jo Sudet pois ja sassiin! n Nyt alkavat muutkin lehdet kuin Ase ja Erä herätä susiongelmaan. Onhan tässä selvästi kyse vastakkainasettelusta: kaupunkilaiset vastaan maalaiset. Sinä joka olet täysin tunteeton muiden koiria kohtaan, sanot koiransa menettäneitä kitisijäksi. Katriina kirjoitti: ”Jos hukka vie koiran metsässä, niin turha kitistä”. Ja voi voi kun sopeutumiseläkkeitäkään ei taida silloin olla enää jaossa! Rune Syy löyty rusakoista n Metsäjäniksiä on vuosi vuodelta yhä vähemmän. Miten ihmeessä joku kaupungissa asuva kirjaviisas voi kertoa, etten saa pelätä lasteni puolesta, koska susi kuuluu Suomen luontoon. Onhan se käsittämätöntä, että ministeriö ei halua ottaa mitään järkevää kantaa tähän asiaan. Oletko todella Katriina sitä mieltä, että meillä suomalaisilla ei ole enää oikeutta mennä koirinemme metsään. Itselläsi ei kai ole koiraa. Katriina oikeuttaa, että susi saa syödä koiria
Kauttamme nyt myös Trapper-mönkijät varusteineen! Miksi Trapper traktorimönkijä. Paras hinta-laatusuhde Kahden vuoden takuu Koko maan kattava huoltoverkosto Vaihtoehto mopolle tai mopoautolle 7890€ Lataus: 24 g / 28 g Haulikoot: 6 8 Nopeus: 420m/s Kanta: 22mm Kaliiperi: 12 Elite Pro Lataus: 24 g / 28 g Haulikoot: 7,5 9,5 Nopeus: 415 m/s Kanta: 8 mm Kaliiperi: 12 Lataus: 24 g / 28 g Haulikoot: 7,5 9,5 Nopeus: 418 m/s Kanta: 12 mm Kaliiperi: 12 Lataus: 24 g / 28 g Haulikoot: 7 9 Nopeus: 430m/s Kanta: 12mm Kaliiperi: 12 / 20 Speed Steel Training Traktorimönkijät alk. 890€ + tk Made in Italy + tk. 5590€ + tk (500 T3b) Lasten mallit alk. Posti Green Posti Oy LHT Posti Lehti Soutajantie 12 39500 Ikaalinen puh. 0600 418 738 info@erakala.fi Myymälä avoinna: Ma-Pe 9-17 La 9-14 Yli 150€ arvoisten tilausten toimituskulut veloituksetta! www.erakala.fi Chaser 550 EFI EPS T3b 60km/h Haulikonpatruunoita joka lähtöön! Italialaiset CP Pegoraro -patruunat jahtiin ja radalle! Vaihtosupistajat yleisimpiin asemerkkeihin Piippua jatkavia supistajia portattuna ja tavallisena jopa 170mm pituuteen asti Rihlattuja supistajia täyteisille ja muita erikoissupistajia eri käyttötarkoituksiin ”Lontoon 2012 Olympialaisissa voitettu kultaa Gemini-supistajilla” Supistajat ovat valmistettu laadukkaasta kromatusta teräksestä CNC-koneistamalla Gemini-supistajat soveltuvat kaikille haulimateriaaleille Baikal, Benelli, Beretta, Browning, Caesar Guerini, Franchi, Winchester..