1 – 2021 8,50 Nyt panostetaan nuorisotyöhön 100-vuotias Metsästäjäliitto Soopelia saa pyytää vapaasti Idästä tuli jälleen uusi vieraslaji Osa erämessuista taas peruttu koronan takia Sudet yhä röyhkeämpiä Uuden aselain tulkinnat Voi menettää kaikki luvat. Mitta täynnä Tohmajärvellä usko oikeuteen hupenemassa
Talvi-iltojen nautinnollisiin lukuhetkiin Hae omasi Lehtipisteestä tai tilaa suoraan kotiisi! www.talomestari-lehti.. www.hevosmaailma.. www.kissafani.?
valtionavustuksen jakoperusteita siten, että alkaneen vuoden avustukset määräytyvätkin kahtena edeltävänä vuonna järjestetyn toiminnan perusteella. 3 R iistanhoitoyhdistyksen valtionavustuksesta suuri osa jaettiin viime vuonna ensimmäistä kertaa sen mukaan, kuinka paljon kussakin paikallisessa yhdistyksessä oli järjestetty edeltävänä vuonna toimintaa. Koronaviruspandemia on kuitenkin rajoittanut myös riistanhoitoyhdistysten toimintaa ja tapahtumia viime vuoden keväästä lähtien. Riistanhoitoyhdistysten saama valtionavustus oli vuonna 2020 yhteensä 2,588 miljoonaa euroa. – Aktiivinen DNA-näytteiden keräys on erittäin tärkeä osa mahdollisimman ajantasaisen suden kanta-arvion muodostamista, Leppä painottaa. Nyt korona haastaa yhdistykset entistä hanakammin hyödyntämään digitaalisuutta ja etsimään uusia tapoja toimia, toteaa maaja metsätalousministeri Jari Leppä. Suomessa on yhteensä 282 riistanhoitoyhdistystä. Tavoitteena on palkita yhdistyksiä, jotka ovat olleet erityisen aktiivisia. Suurpetoyhdyshenkilöt tarjoavat muun muassa tietoa susista oman alueensa asukkaille ja välittävät alueeltaan tietoa kansallisen tutkimuksen ja päätöksenteon tueksi. Päätöksellä haluttiin antaa riistanhoitoyhdistyksille aikaa sopeuttaa toimintaansa koronan tuomiin haasteisiin. Vuoden 2021 avustuksiin vaikuttaa siis vuosina 2019 ja 2020 järjestetty toiminta. Tämän vuoksi Suomen riistakeskus tarjoaa tukea riistanhoitoyhdistysten vapaaehtoisiin yhdistymisiin ja maaja metsätalousministeriö myöntää erityisavustusta, kun uudet yhdistyneet yhdistykset käynnistävät toimintaansa. Riistanhoitoyhdistysten valtionavustus oli vuonna 2020 yhteensä 2,588 miljoonaa euroa. Valtionavustuksissa huomioidaan entistä tarkemmin myös muut riistalaskennat kuten YläLapin riekkojen laskentalinjat. Tämän vuoksi maaja metsätalousministeriö muutti asetuksella Riistanhoitoyhdistyksille tukea "Tärkeä osa suomalaista metsästyskulttuuria" Valtio tukee pienten riistanhoitoyhdistysten toimintaa rahallisesti. Valtio haluaa myös tukea pienten riistanhoitoyhdistysten yhdistymistä. Suurpetoyhdyshenkilöiden rooli Asetuksessa vahvistettiin myös suurpetoyhdyshenkilöiden roolia. Asetuksen muutoksen toivotaan myös kannustavan riistanhoitoyhdistyksiä keräämään aktiivisesti DNA-näytteitä susista. Toivomme että ne pysyvät elinvoimaisina ja houkuttavat uusia jäseniä myös tulevaisuudessa. Paikallisten riistanhoitoyhdistysten osuus avustuksesta vaihtelee toiminnan aktiivisuuden ja jäsenmäärän perusteella noin 1600 euron ja 47 000 euron välillä.. – Riistanhoitoyhdistykset ovat tärkeä osa suomalaista metsästyskulttuuria
25 Metsästysonnettomuudet Vakavat metsästysonnettomuudet ovat puhuttaneet viime kuukausina. Kairikko (vasemmalla), Antti Muilu ja Helge Saarikoski jänisjahdissa Nurmossa vuonna 1990. 28 ”Ei varma saalis” Hämeenlinnalainen Seppo Kastepohja tietää vuosikymmenten kokemuksesta, ettei jänis ole koskaan varma saalis, vaikka tuoreita jälkiä on uudella lumella useassa kohdassa. Ne ovat Suomessa kuitenkin harvinaisia. 10 26 Uusi nokkamies Marraskuussa työnsä aloittanut Metsästäjäliiton Etelä-Hämeen piirin uusi toiminnanjohtaja Chris Karppinen sai alaisuuteensa myös Pohjois-Hämeen. Koirat ovat hyviä kavereita Ylä-Lappiin suuntautuvilla metsästysreissuilla. 22. Saaliiksi on tullut metsäjänis. Juha K. Sudet tappoivat ja söivät koiran viime vuoden lokakuussa, eikä jäljelle jäänyt kuin pätkä ohutsuolta. Kuusivuotias Miina oli Mika Piiroisen perheen tupakoira. 10 Järjestäytynyt toiminta Järjestäytyneen metsästysseuratoiminnan katsotaan yleisesti alkaneen Suomessa vuonna 1865, jolloin ensimmäiset metsästysseurat perustettiin. Messujärjestäjät odottavat koronapandemian hellittävän, jotta kävijät pääsevät kokemaan messutunnelmia. Alueella elää useampi susilauma. Kuva: Riihimäen Erämessut 20 22 Tohmajärven tilanne Susiin liittyvä lupapolitiikka ei saa kehuja Tohmajärvellä Pohjois-Karjalassa. Sen suosio on kuitenkin hiipunut 30 vuoden aikana neljäsosaan. Lumipeite paljastaa, että jälkiä riittää. 34 Korttikoulutus Metsästyskorttikoulutuksen voi järjestää vaikka maatalon pihapiirissä ja pelkästään naisille. 16 Ilvesjahdissa Hämeenlinnan länsirajalla Kalvolan Pirttikoskella ei ole puute ilveksistä. 20 Vuoden erämessut Kahdet erämessut on päätetty siirtää koronan takia ensi vuoteen. Suurimmat erämessut ovat tänä vuonna Riihimäellä ja Oulussa. 4 Sisältö 1/2021 6 Metsästäjäliitto 100 v Huhtikuussa tulee kuluneeksi sata vuotta Suomen Metsästäjäliiton perustamisesta. 14 Nyt tuli soopeli Lappeenrannassa ja Punkaharjulla on tavattu näätää muistuttavia, mutta hyvin tummanpuhuvia nisäkkäitä, jotka osoittautuivat soopeliksi. Metsästäjien yhteisenä intohimona on ollut alusta alkaen metsästyskulttuurin edistäminen. 32 Lapin tuntureilla Anu Myyryläinen nauttii kulkea luonnossa lyhytkarvaisten saksanseisojiensa kanssa. 40 Suomenajokoira Suomenajokoira on maamme suosituin ajava metsästyskoira
Valmius kaikkeen sivistyksen ja kulttuurin nousuun oli kylvetty siemeniä jo vuosikymmenien ajan, mutta maamme itsenäistyessä elämä ikäänkuin lähti ryöpsähtäen uusille urille. Luonto ja sen rikas eläimistö yksinään on elänyt vuosituhansia tasapainoisesti, mutta tänään tuskin voisi niin tapahtua. 74 Aseiden suojukset Metsästysluodikolla tai -haulikolla on oltava tarpeen mukaan lain määräämä suojus.. DNA-näytekeräys yhdessä vapaaehtoisten kanssa jatkuu helmikuun loppuun. 56 Haulikon huolto Haulikkokin vaatii jatkuvaa huoltoa. 62 Pikapuhdistus Rullarevolverin pikapuhdistus on simppeliä. Kustantaja: Karprint Painopaikka: Karprint Oy, Vihti 2021 ISSN 0781-2124 (painettu) ISSN 2489-8694 (verkkojulkaisu) Kunniakas satavuotias Metsästäjäliitto Suomen itsenäistyttyä sata vuotta sitten alkoi maassamme merkittävä kaikkinaisen kulttuurija talouselämän nousun aikakausi. Lumipeite mahdollistaa susihavaintojen teon Koko maassa on nyt lunta. Nyt on korkea aika päivittää asekaappi vaatimusten mukaisesti. Mikäli pitää tietoisesti luvatta hallussaan erittäin vaaralliseksi luokiteltuja aseita tai niiden lippaita, voi menettää kaikki aselupansa. Siksi Suomessa on sadan vuoden ajan toiminut ansiokkaasti metsästäjien yhteenliittymä. Simenius muistuttaa, että nyt on aika vaikuttaa keräämällä näytteitä ja havaintoja, jos kannanhoidollinen suden metsästys halutaan käyntiin ensi talvena. 52 Kaikille tuttu .22 LR .22 LR on survivalistin joka paikan ratkaisu ja aloittelevan ampujan pakkohankinta. Ase itsessään on likipitäen teknisesti yhtä yksinkertainen kuin haulikko. Näiden osuus voi olla neljä prosenttia maksettavan tuen suuruudesta. Liiton perustamisajatuksesta saatiin synnytetyksi vähitellen suomalaiseen luontoon tasapaino, joka on maailmanlaajuisesti arvostettu ja joka on meille suomalaisille oikeaksi havaittu – niin metsästystä harrastaville, metsänomistajille, kaupunkilaisille ja myös luonnonsuojelijoille. 09-413 97 300, tilaukset@karprint.fi Tilaushinnat: Kestotilaus 65 euroa/vuosi Määräaikainen 72 euroa/vuosi Ilmestyy 8 numeroa vuodessa. Metsästäjäliiton toimintaa tulee arvostaa, koska se on meidän kaikkien etu – niin kaupunkien cityissä asuvien kuin myös maaseutulaisten ja myös mökin mummojenkin näkövinkkelistä tarkasteltuna. Metsästäjäliitto kannustaakin nyt metsästäjiä ilmoittamaan tuoreista susien jäljistä Tassu-järjestelmään ja keräämään DNA-näytteitä talteen. Kun valtakunnassa jaetaan rhy-tukea runsaat 2,5 miljoonaa euroa, suurpetoyhdyshenkilöiden ja DNA-keräämisen tuen osuus on siten noin 100 000 euroa. Se on muistettava jokaisen jahtikeikan jälkeen. 64 Huoltotarvikkeet Kemikaaleilla ja oikeilla apuvälineillä aseen tarkkuus säilyy vuosikymmeniä. Se myös säilyttää paremmin arvonsa. – Vain näiden avulla on mahdollista aloittaa suden kannanhoidollinen metsästys, sillä kanta-arviot pohjautuvat merkittävältä osalta vapaaehtoisten suurpetoyhdyshenkilöiden Tassu-järjestelmään tallentamiin havaintoihin ja DNA-näytteisiin, sanoo Metsästäjäliiton järjestöpäällikkö Teemu Simenius. Halvemmissakin kaapeissa on laatueroja. 72 Halvat asekaapit Jo alle satasella pääsee asekaapin omistajaksi. 040 753 8555 sirpa.hornaeus@karprint.fi Tilaukset ja osoitteenmuutokset: Tilaajapalvelu, ma–pe klo 9–15, p. Yksi näistä koko kansantaloudelle ja kansalaisille merkittävä oli aatteelliselle pohjalle syntynyt Metsästäjäliitto. 69 Päivitä asekaappi Turvakaapin hankkimiselle säädetty siirtymäaika umpeutui marraskuun lopussa. Voimme iloita siitä, että suomalainen luonto kukoistaa kaikkialla, niin etelän rintamailla kuin Lapin aavoilla soilla ja tuntureilla. 09-413 97 300 asejaera.toimitus@karprint.fi Päätoimittaja: Juha Ahola Toimitussihteeri: Maija Salmi toimittajasalmi@gmail.com Mediamyynti: Sirpa Hornaeus p. Riistanhoitoyhdistysten valtionavustukseen on lisätty uudeksi tukielementiksi DNA-keräystoiminta suurpetoyhdyshenkilötoiminnan rinnalle. RHY saa maksaa kulukorvauspalkkiota halutessaan suurpetoyhdyshenkilöille ja DNA-näytekerääjille. 50 Aselaki puhuttaa Uuden aselain tulkinta on herättänyt kysymyksiä. 59 Pistoolin huolto Pistoolin purkaminen ei vaadi asesepän taitoja. Sen huolto lähtee piipusta. Pääsääntöisesti susi välttää ihmistä ja reviirialueilla yleisin havainto susista on niiden jättämät yölliset jäljet lumeen. 48 Riekko elpynyt Lapissa riekkokannat ovat hieman elpyneet taannoisesta aallonpohjasta, mutta mitään huippuvuosi ei 2020 riekolle ollut. 5 PÄÄKIRJOITUS Toimitus: Karprint Oy, Vanha Turuntie 371, 03150 Huhmari, p
Suomen Metsästäjäliiton hallituksen puheenjohtajan Tuomas Hallenbergin mukaan kansainvälistymisen myötä edunvalvontatyön hoitaminen edellyttää voimakasta asiantuntijaosaamista sekä oikeita kanavia, joihin aloitteet suunnataan ja joissa edunvalvontatöitä tehdään. Metsästäjäliiton satavuotisen matkan aikana se on näkynyt erityisesti metsästäjien ja metsästyskulttuurin edunvalvonnan kansainvälistymisenä. Se edellyttää valmiutta käydä keskusteluja, vaikka tietäisimme että tulokulmat asioihin ovat hieman erilaiset. Metsästäjäliiton yhtenä strategisena arvona on, että metsästys on osa yhteiskuntaa. Metsästäjien yhteisenä intohimona on ollut alusta alkaen metsästyskulttuurin edistäminen. Olemme jäsenenä Pohjoismaiden metsästäjäjärjestössä (Nordic Hunters Alliance), joka edustaa noin 700 000 metsästäjää. M aailma on muuttunut sadassa vuodessa todella vahvasti. – Metsästäjäliitolla ovat niin kanavat kuin osaaminenkin kunnossa. Euroopan tasolla kuulumme FACEen, eurooppalaisten metsästäjien kattojärjestöön, jonka takana on 6-7 miljoonaa metsästäjää. Se on meille hyvä työkalu, kun ajatellaan Euroopan unionin sisällä tapahtuvaa edunvalvontatyötä vaikkapa direktiiviasioissa Brysselissä. Kotimaiset sidosryhmät Myös kotimaiset sidosryhmät ovat Metsästäjäliitolle tärkeitä. 6 Juhlavuoden teemana ”Yhteisellä eräpolulla” 100-vuotias Metsästäjäliitto Huhtikuussa tulee kuluneeksi sata vuotta Suomen Metsästäjäliiton perustamisesta. En pidä kovin perusteltuna poteroihin kaivautumista. Yhteistyökumppaneita ovat esimerkiksi Maaja metsätaloustuottajien järjestöt MTK ja SLC sekä metsästyskoirajärjestöt, joiden kanssa yhteistyöhankkeena Metsästäjäliitto veti läpi suden kannanhoidollisen metsästyksen kansalaisaloitteen. – Järjestökentästä löytyy paljon tärkeitä sidosryhmiä, joiden kanssa käymme jatkuvaa dialogia. – Käymme muun muassa Suomen Luonnonsuojeluliiton kanssa jatkuvasti keskusteluja.. Näissä asiantuntijatöissä liittomme on aktiivisesti mukana
– Käytännössähän työryhmissä tapahtuva edunvalvontatyö on hyvin paljon lainsäädäntötyötä ja juridiikkaa, mutta onneksi rooliimme kuuluu myös runsaasti ihan kumikenkätoimintaa. Metsästäjät ovat siis myös maanomistajia, joten meillä on paljon yhteisiä jäseniä, joka tekee yhteistyöstä hyvin luontevaa, Hallenberg toteaa. Se edellyttää valmiutta käydä keskusteluja, vaikka tietäisimme, että tulokulmat asioihin ovat hieman erilaiset, toteaa Suomen Metsästäjäliiton hallituksen puheenjohtaja Tuomas Hallenberg. 7 Toimintaa vuodesta 1921 • Perustettu 1921 • Juhlavuoden teema Yhteisellä eräpolulla. Siitä hyvänä osoituksena on Opetusja kulttuuriministeriön myöntämä reilun 100 000 euron avustus toissa vuodelta. Toisaalta erään selvityksen mukaan metsästyskortin haltijat omistavat 40 prosenttia Suomen yksityismetsistä. – Itse pidän tärkeänä, että olemme mukana työryhmissä, ei pelkästään lausumassa valmiisiin työryhmämietintöihin ja lakiesityksiin, vaikka toki nekin. Kuva: Pekka Rousi – Luonto, lainsäädäntö ja metsästyksen hyväksyttävyys määrittävät metsästyksen ja ammuntaharrastuksen tulevaisuutta. • Liittoon kuuluu 16 piiriä ja 2 700 metsästysseuraa • Jäsenyyksiä 160 000 • 100-vuotishistoriikki julkaistaan keväällä • Eräneuvos Juha K. Metsoleireillä opetellaan eränkäyntiin, riistanhoitoon, metsästykseen ja ampumiseen liittyviä asioita. Metsästäjäliitto on Hallenbergin mukaan saanut tunnustuksia lakeihin ja asetuksiin vaikuttamisesta sekä yhteiskunnallisesta työstä. Kuva: Metsästäjäliitto Metsästys liittyy Suomessa hyvin läheisesti maanomistukseen, jolloin MTK:N näkökulma on tärkeä. – Metsästäjäliiton yhtenä strategisena arvona on, että metsästys on osa yhteiskuntaa. Kenttätyössä tapahtuu aitoa aktivointia, parhaimmillaan riistakosteikkoja, nuorisoleirityötä sekä nuorille ja jäsenkunnalle suunnattua koulutusta kuten lihankäsittelyn hygieniakoulutuksia, riistaruokakursseja ja yleistä metsästyskoulutusta vaikkapa hylkeen pyynnistä. Kairikon kirjoittamasta Seitsemän vuosikymmentä metsästykselle -kirjasta otetaan rajoitettu uusintapainos • Loppukesästä avataan Metsästäjäliiton historiaan keskittyvä verkkosivusto yhteistyössä Suomen Metsästysmuseon kanssa • Liiton jäsenjulkaisun Jahti-lehden ja sen edeltäjät Urheilumetsästys ja Suomen Metsästäjä ja sitä edeltävät jäsenjulkaisut vuoteen 1921 asti digitoidaan kaikille jäsenille luettavaksi; ne löytyvät myöhemmin OmaMetsojäsenpalvelusta Juhlavuoden teemana ”Yhteisellä eräpolulla” 100-vuotias Metsästäjäliitto Metsästäjäliitto on edistänyt metsästystä sekä toiminut metsästäjien edunvalvojana jo sadan vuoden ajan. Asiantuntijarooli esille Metsästäjäliitto on pyrkinyt vuosien aikana systemaattisesti rakentamaan liiton asiantuntijaroolia
Tapahtumat toteutetaan, mikäli koronatilanne ne sallii.. 8 ovat tärkeitä. Voimakasta nuorisotyötä Metsästäjäliitto on panostanut voimakkaasti nuorisotyöhön. Tapahtumia järjestetään kaikissa liiton piireissä. Juhlavuoden peijaiset Metsästäjäliitto jalkautuu marraskuussa turuille ja toreille tarjoamaan yleisölle riistaruokia. On erinomaista, että voimme tarjota asiantuntijaosaamista työryhmiin ja se on kelvannutkin, kuten muun muassa lyijykysymyksessä sekä asedirektiivin tulkintakysymyksissä ja monissa muissa. Luonnonvara-asiat näkyvät Hallenbergin mukaan selkeästi nuorten valveutuneisuudessa ja kiinnostuksessa. Tämän vuoden aikana kaikki metsästysammunnan kilpailut ovat osa liiton 100-vuotisjuhlintaa. – Oikealla informaatiolla ja kontakteilla meillä on hyvä tilaisuus lisätä nuorten mielenkiintoa. SM-kilpailut kisataan heinäkuussa Lopella yhteistyössä toisen 100-vuotiaan, Sakon kanssa. Metsästäjäliitto ajaa ampumaratakoulutusta osaksi metsästäjätutkintoa. Tuomas Hallenberg on havainnut, että nuoret ovat kiinnostuneita luontoasioista. Sovimme kaikki ilman muuta samoille tonteille. Pitää vain muistaa tavoittaa heiPoikaa ja karjalankarhukoiraa on onnistanut metsometsällä 1950-luvulla. – Metsoleirit on valmis konsepti, jonka kautta toteutetaan tuhansia koulutuspäiviä nuorille. – Metsästys on yksi luontoharrastus muiden rinnalla kuten lintujen tarkkailun, retkeilyn tai suunnistuksen. Pandemian aiheuttaneen poikkeustilanteen vuoksi toivomme ja odotamme, että pääsemme toteuttamaan nuorisotyötä taas kasvotusten maastossa mahdollisimman pian
– Upea harrastus edellyttää vastuullisuutta. Käskynjako Metsästäjäliiton vierasjahdissa Korpilahdella 14.10.1998. Soili Kaivosoja Kuvat: Suomen Metsästysmuseo. – Luonto ja lainsäädäntö ja metsästyksen hyväksyttävyys määrittävät metsästyksen ja ammuntaharrastuksen tulevaisuutta. Viimeiset mielipidetutkimukset osoittavat, että metsästyksen hyväksyttävyys on huipussaan. En pidä hyvänä polarisaatiota. 9 – Susiasiassakin on mahdollisuus löytää ymmärrys niin, että saamme pidettyä homman hallinnassa. – Susiasiassakin on mahdollisuus löytää ymmärrys niin, että saamme pidettyä homman hallinnassa. Kairikko Uskon, että kun nämä asiat ovat kunnossa ja niitä vaalitaan, pärjäämme seuraavankin 100-vuotiskauden, Tuomas Hallenberg luottaa. Toki tälläkin hetkellä metsästäjätutkinnon luennoissa käsitellään aseturvallisuutta sekä asekäsittelyä. dät heidän omien kanavoidensa kautta, joissa he muutoinkin liikkuvat. Ampumaratakoulutus voisi olla samantyyppinen elementti osana metsästäjätutkintona. – Ihan ensimmäisenä tulee mieleen, että ne ovat inhimillisiä tragedioita niin uhrin kuin tuliasetta pitäneen henkilön kannalta. Meillä on esimerkiksi hyväksytty susikannan hoitosuunnitelma, johon kuuluu osana kannanhoidollinen metsästys. Kotimainen Marttiini on valmistanut kaksi erilaista juhlapuukkoa. Kohti seuraavaa sataa vuotta Viime aikojen keskustelu metsästyksestä on Hallenbergin mukaan polarisoitunut. – Keskusteluissa mennään ääripäihin, toisaalta äärisuojeluun, toisaalta äärivapaaseen metsästykseen joidenkin lajien kohdalla. Strategiamme lähtökohtia on, että jäsenistömme on vastuullinen ja osaava, joten uusi koulutus sopisi hyvin tukemaan sitä näkökulmaa. Haluankin välittää osanottoni kaikille niille osapuolille, jotka ovat olleet osallisina näissä tapahtumissa, Tuomas Hallenberg korostaa. Kävin itse kurssin ja vaikka luulin tämän ikäisenä miehenä ja armeijan käyneenä, että kaikki niksit olisivat hallussa, huomasin ettei niin ole. Mielestäni ratkaisu löytyy yhteensovittamisista sekä tietyistä kestävyyskriteereistä. Kansallisesti on pystyttävä päättämään asioista niin, että ne ovat direktiivien kanssa linjassa. Metsästäjäliitto on tehnyt tapahtumien pohjalta aloitteen, että metsästäjätutkintoon lisättäisiin ampumaratakoulutusta, johon ei kuitenkaan esitetä erillistä ampumakoetta. Metsästys on vastuullisuutta Syksyn ja loppuvuoden metsästysonnettomuudet ovat nousseet näkyvästi otsikoihin. Koen, että ampumaratakoulutus lisäisi turvallisuutta ja että siitä olisi metsästäjille suurta hyötyä. Kuva: Juha K. – Olemme luoneet yhdessä riistakeskuksen kanssa ABCkurssin ja koulutusjärjestelmän. Aseenkäsittely ja toiminta vaikutuksineen tehtäisiin havainnolliseksi
Ylimetsänhoitaja, pilapiirtäjä Aarno Liuksiala virittelee Suomen Metsästäjäliiton viiriä. Hän oli innokas puhelinlaitoksien perustaja, koiramies ja ennen kaikkea järjestäytyneen metsästyksen puolestapuhuja. Nykyinen Metsästäjäliitto oli siis merkittävässä roolissa luotaessa maahamme metsästykseen nykyisiä toimintamalleja. Yllätys olikin suuri, kun kävi ilmi hänen testamentanneen omaisuutensa rahaston kautta Svenska Kulturfondenin ja Suomen Metsästäjäliiton toimintaan. Sääntöjä ja valistusta Ajatus koko Suomen kattavasta yhteisestä järjestöstä, nykyisestä Metsästäjäliitosta, virisi 1900 alun metsästäjäkokouksissa. Tästä testamentista myös nykyisin saadaan varoja metsästyksen edistämiseen Suomessa. Lähellä esimerkiksi oli, ettei metsästysoikeus siirtynyt vain suuremmille maanomistajille. Waden nousi liiton ensimmäiseksi puheenjohtajaksi. Metsästys oli tuolloin hyvin vapaata ja rajoittamatonta, laista ei aina. perustettiin 24.4.1921 Helsingin seurahuoneella 11 metsästysseuran toimesta. Suomen Yleinen Metsästäjäliitto – Finlands Allmänna Jägarförbund r.y. Maatamme kiersi metsästyksenhoidon neuvojia ja -tarkastajia, jotka veivät valistusta metsästäjien keskuuteen. Tuohon aikaan metsästysasetus 1868 jakoi muun muassa ”kesyttömät eläimet ja linnun-lajit” kolmeen luokkaan: hyödyllisiin otuksiin, wahinko-eläimiin ja ryöstölintuihin sekä muihin otuksiin. Kuvaava on tarkastaja Ax.Fr. Tähän aikaan Suomi kuului vielä vahvasti Venäjän keisarikunnan yhteyteen ja onkin mainittava silloisen Metsästyksen rahastonhoitajan, Eugen Schaumanin epätoivoinen teko, jolloin hän ensin erosi yhdistyksestä ja kaksi kuukautta myöhemmin 6.6.1904 ampui kenraalikuvernööri Nikolai Bobrikovin. Ne olivat nimeltään Finska Jagtförening (myöhemmin Suomen Metsästysyhdistys) ja Vasa Läns Jaktförening. 10 niin välitetty. Paikalla oli myös seitsemän yksityishenkilöä, joista Daniel Joh. Londenin raportti 22.7.1925 Juupajoella tapahtuvasta tilanMetsästäjäliiton menneet vuosikymmenet Wahinko-eläimiä ja ryöstölintuja Järjestäytyneen metsästysseuratoiminnan katsotaan yleisesti alkaneen Suomessa vuonna 1865, jolloin ensimmäiset metsästysseurat perustettiin. Kuva: Teppo Lampio V uoden 1880 puolivälissä pidettiin niin sanotut metsästäjäkokoukset, johon silloiset seurojen edustajat kokoontuivat käsittelemään metsästykseen liittyviä asioita
teesta: ”Metsästystä harjoitettiin vuodet läpeensä. Kairikko (vasemmalla), Antti Muilu ja Helge Saarikoski jänisjahdissa Nurmossa vuonna 1990. Juha K. Metsästysseuroille saatiin laadittua mallisääntöjä ja erilaisia riistanhoidon oppaita valistukseksi, ja jaettiin tietoa liiton pää-äänenkannattajan, Metsästys ja Kalastus -lehden välityksellä.. Saaliiksi on tullut metsäjänis. Heti kun sorsapoikueet ilmaantuivat vesille, ammuttiin ne, ja kauan ennen metsälintujen ja jäniksen metsästysajan alettua ryhdyttiin ahdistamaan metsän asukkaita, jota jatkui seuraavaan kevääseen saakka.” Tuloksia alkoi kuitenkin pikkuhiljaa syntyä. Keväisin ammuttiin soitimelta metsoja ja teeriä, ja niin pian kuin virrat, joita on täällä kaikissa vesistöissä, aukenevat, alkaa murhaava hävityssota sorsia vastaan. 11 Metsästysasetus jakoi vuonna 1868 muun muassa ”kesyttömät eläimet ja linnun-lajit” kolmeen luokkaan: hyödyllisiin otuksiin, wahinko-eläimiin ja ryöstölintuihin sekä muihin otuksiin
Kesäkuussa 1934 pari Minnesotan farmaria otti metsästä kiinni kolme urosvasaa ja neljä naarasvasaa, jotka tarhattiin aitaukseen Sarasen takapihalla ja joista Lester Ketola ja Eino Saranen huolehtivat. Raappana, jonka johdolla sotilaat rakensivat Repolan Lieksanjärven rannalle metsästysmajan, joka oli lahja 75 vuotta täyttävälle Mannerheimille. 1960-luvulla hirvimiesten asusteet olivat hieman erilaiset kuin nykypäivänä. Liiton nimestä Suomen Yleinen Metsästäjäliitto jäi sana ”Yleinen ” pois vuonna 1957 ja vastaavasti ruotsinkielisestä sana ”Allmänna”. Tälläkin hetkellä ajankohtainen turvallisuusasia oli esillä hirvenammuntakokeen järjestä. Suomen Riistanhoito-Säätiö perustettiin 14.12.1942 tukemaan sekä edistämään maamme riistanhoidon toimintaa. Kuva: A. Mannerheim lahjoitti metsästysmajan vuonna 1948 Metsästäjäliitolle. Liiton voima on kentässä Liitolle perustettiin lehti 1952 nimellä Metsästäjäliiton Tiedoitukset ja oma valistustoiminta pääsi käyntiin. Jo aikaisemmin oli Minnesotan osavaltion yliriistanvalvoja antanut luvan vasojen lähettämiseksi maahamme ja Suomen maatalousministeriö oli Metsästäjäliiton hakemuksesta antanut päätöksen, jossa suostuttiin peurojen maahantuontiin. Martti Kivilinnan kirjoittama Sotilaan Metsästysopas julkaistiin 1944. Liiton hallituksessa toimi 1946-1949 E.J. Sen tehtäviin kuului muun muassa Evon metsästysriistanhoidollinen koetoiminta. Säätiötä tuki tuolloin muun muassa Sako 50 000 markan toimintamäärärahalla. Liiton myöhempiä johtohahmoja oli mukana asekätkennässä, ja se menetti 163 metsästysseurastaan 21 luovutetun alueen taakse. J.W.Rangell joutui jättämään puheenjohtajuuden pääministeriyden vuoksi tammikuussa 1941. 12 Tanskalaiset metsästäjät lahjoittivat sodassa invalidisoituneille tai leskeksi jääneiden metsästäjien perheille 466 518 markkaa. Sodan aikana myös kansainvälinen yhteistyö näyttäytyi muun muassa siinä, että tanskalaiset metsästäjät lahjoittivat sodassa invalidisoituneille tai leskeksi jääneiden metsästäjien perheille 466 518 markkaa. (E.A.Aaltio) Mannerheim oli kunniapresidentti Liitolla on vahva kytkös myös sotaa edeltävään ja sen jälkeiseen aikaan, toimihan ylipäällikkönä Marsalkka Mannerheim, joka oli liittomme kunniapresidentti. Mäki Olavi Joensuu hirvipassissa Kalajoella 1992
Tuohon aikaan toimihenkilöitä ei toimistolla juuri liiemmin muita ollut. Se luo mahdollisuuden vaikuttaa yhä vahvemmin jokaisen metsästäjän asiassa oli kyse sitä lisäkäsipareista, metsästäjämääristä, riistakannoista tai edunvalvontatapauksissa. Kairikko: Seitsemän Vuosikymmentä Metsästykselle (1991). Sen ensimmäisen numeron kannessa silloin puheenjohtaja A.H. Joten jos jäsenmaksu ajateltiin vastineeksi hyvästä lehdestä, jäsenet todella saivat maksamilleen markoille vastinetta. Liiton täyttäessä 50 vuotta vuonna 1971 oli jälleen siintämässä kasvun aika. Viimeiset vuosikymmenet ovat olleet liitossa nimenomaan kolmen K:n aikaa; Kansainvälistyminen, Kilpailutoiminta sekä Kasvu kuvaavat hyvin suomalaista metsästystä mentäessä kohti seuraavaa vuosisataa. Aika oli taloudellisesti hyvin tiukkaa. Kuva: Erkki Pentinniemi misessä, jonka liitto sai puskettua käytäntöön ensin vapaaehtoisten harjoitusten ja myöhemmin pakon kautta vuonna 1959, jolloin myös punainen hattu otettiin käyttöön. Vuonna 1965 lehdessä oli 56 sivua. Virkkunen kirjoitti ”Voimamme on kentässä” kirjoituksessaan: ”...Tänään ei enää puhuta Suomen Metsästäjäliiton pelastamisesta tai kuiville vetämisestä, saati hautaamisesta. Metsästysmuseotoiminta käynnistyi liiton varapuheenjohtaja C.A. Kansainvälinen yhteistyö lisääntyi ja laajeni. Se on muuttuneissakin olosuhteissa osoittautunut voimakkaaksi ja tiiviiksi järjestöksi. Eräkontti perustettiin vuonna 1976 liiton taloudelliseksi tueksi ja kilpailutoiminta vilkastui. Kairikko. Näin ei kuitenkaan käynyt. Liiton kolme tärkeää Koota Metsästysmuseo vihittiin Riihimäellä kesäkuussa 1990. Maailma avautui myös metsästyksessä. Jäsenmäärät lähtivät jyrkkään nousuun, liiton julkaisutoiminta vilkastui jälleen ja liitolle saatiin ansiokkaasti liittoa luotsanneelle toiminnanjohtaja Lauri A. Kilpailutoiminta kehittyi edelleen ja pohjoismainen sekä keskieurooppalainen kilpailumuoto aloitti toimintansa. Jaska Salonen Lähde: Eräneuvos, Juha K. Urheilumetsästys lehti muuttui vuoden 1995 alusta Jahti-Jakt -nimiseksi, jollaisena se on edelleen. Metsästäjäliitto, joka oli hyvin merkittävästi ollut lakimuutoksessa mukana, uskoi viimeiseen asti olevansa se, joka jatkaa toimintaa perustettavana järjestönä. 13 Viimeiset vuosikymmenet ovat olleet liitossa kolmen K:n aikaa. Alkuvaiheessa se keskittyi vahvasti aseisiin. Karjalaiselle seuraajaksi Juha K. Viime vuosien suurin uudistus järjestökentässä oli Suomen Riistakeskuksen perustaminen vuonna 2011. Borgströmin aloitteesta 1966, mutta tilat löytyivät vasta 1972 alusta Porvoosta. Mentäessä kohti 1990 lukua tämäkin lehti perustettiin, ensiksi Ase ja Erä -lehteä julkaisi Sopuli-Kustannus, mutta pian sen kustantajaksi tuli Karprint Oy. Virkkusen kuvaamaan hyvin vahvaan perustaan ja hoitaa tehtäväänsä, jota varten se on perustettu. Kansainvälistyminen, Kilpailutoiminta sekä Kasvu kuvaavat hyvin suomalaista metsästystä mentäessä kohti seuraavaa vuosisataa. Seuranneessa vaiheessa siirtyi perustetulle järjestölle pääosa henkilöistä, lehden nimi ja julkaisuoikeudet, toimistovälineet ja osan aikaa jaettiin aluksi toimistotilatkin. Komea sorsasaalis Suomen Metsästäjäliiton erityisesti naisille järjestämällä leirillä vuonna 1998. Turvallisuuden kehittämiseksi liitto myötävaikutti merkittävästi myös 1960 sorsajahdin aloituksen siirtymiseen kello 12. Kilpailutoiminta tuo jälleen metsästäjät ampumaharrastuksen piiriin. Hyvin orastavan kehityskaaren katkaisi kuitenkin heinäkuussa 1962 säädetty uusi metsästyslaki, jolla perustettiin Metsästäjäin Keskusjärjestö, nykyinen Riistakeskus. Samaan aikaan liiton julkaisema UrheilumetsästysSportjakten vakiintui reilusti yli 250-sivuiseksi aviisiksi. 44-vuotiasta liittoa ei alkujankaan hiedalle rakennettu eikä sen piirissä vuosikymmenien aikana tehtyä työtä ja perustaa yht’äkkisen huonon sään tuulet niin vaan kyenneet eivätkä kykene puhaltamaan olemattomiin.” 1970-luvulla kasvun aika Vuonna 1962 tapahtuneen niiauksen jäsentaso saavutettiin vasta 1979, jolloin jäsenmäärä ylitti taas 71 000 jäsenen tason. Kasvu on myös tulevaisuutta. Toiminta hiipui kaksi pitkää vuotta ja jätti vuosikymmeneksi pitkän haavan järjestöjen välille. Se ei välttämättä ole tarkinta kympinpuhkontaa vaan toiminnallista harjoittelua, jossa turvallisuus, hyvä aseenkäsittelytaito sekä vastuullisuus ja eettisyys korostuvat. Liitto toipui kuitenkin ja aloitti vuonna 1965 julkaisemaan omaa Urheilumetsästys – Sportjakten -lehteä. Eurooppalainen päätöksenteko vaatii yhä asiantuntevampaa ja tarkempaa edunvalvontaa, aika Londenin tarkastusmatkoista on muuttunut täydellisesti. Liitolla on hienot edellytykset nojata A.H. Liiton jäsenmäärä oli jo saavuttanut 100 000 rajan vuonna 1987, kun liitto siirtyi Helsingistä Riihimäelle
S oopeli on Venäjällä suuresti arvostettu turkiseläin, jonka luonnonkanta katosi turkisten kysynnän vuoksi lähes kokonaan. Kanta on sittemmin elpynyt, sillä soopelin tarhaus turkiskäyttöön on yleistynyt ja metsästyspaine vähentynyt. Soopeli risteytyy näädän kanssa Soopeli on kooltaan ja ruumiinrakenteeltaan hyvin lähellä näätää. Tarhan kokonaislukumäärä huomioiden karkulaisten määrä vuodessa on kuitenkin varmasti reilusti yli sata, nykyinen emeritusprofessori Henttonen toteaa. 14 Uusi vieraslaji itärajalla Soopeli tuli Suomeen Lappeenrannassa ja Punkaharjulla on tavattu näätää muistuttavia, mutta hyvin tummanpuhuvia nisäkkäitä, jotka osoittautuivat soopeliksi. – Tuolloin aiheesta kirjoitettiin mediassakin, mutta laji oli määritetty väärin. Mainittakoon, että jo vuonna 2016 on soopeliksi epäily otus pyydetty Lappeenrannan seudulla, mutta kyseinen havainto jäi varmistamattomaksi, Henttonen kertoo. Saveljev kiinnostui asiasta ja selvitti, että Venäjän rajan tuntumassa Karjalan kannaksella Viipurin ja Pietarin välillä Äyräpäänjärven maisemissa on jo vuosikymmeniä sijainnut suuri soopelitarha, jossa on noin 9000 emoa ja niiden lisäksi urokset sekä pentutuotanto. Saveljevin Kirovin yleisvenäläisestä turkiseläinstituutista, ja näytti tälle kuvia. Metsäeläintieteen emeritusprofessori Heikki Henttonen kertoo, että Suomessa tammikuussa 2017 ensimmäisen kerran tavattua soopelia luultiin melanistiseksi näädäksi, eli yksilöksi, jonka pigmentti on mutaation seurauksena musta. – Saveljev naurahti ja totesi, että kyseessä on hyvin tyypillinen venäläinen tarhattu soopeli. Nykyisin luonnonvarainen soopeli ei ole uhanalainen, vaan kuuluu Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton (IUCN) luokituksessa elinvoimaisten lajien ryhmään. Saman vuoden keväällä 2018 Henttonen oli Prahassa Euroopan Nisäkäsatlaksen kokouksessa tavannut vanha tuttunsa Alexander Määrä oli hänen mukaansa vain prosentin luokkaa. Vuotta myöhemmin Lappeenrannan seudulta saatiin toinenkin yksilö, ja sitä käsitellyt kokenut eläintentäyttäjä oli epäillyt, että hänelle täytettäväksi tuotu eläin ei ole näätä. Pyytäjä oli ottanut yhteyttä Metsästäjäliiton Jussi Partaseen, joka puolestaan otti yhteyttä Luonnonvarakeskuksen metsäeläintieteen professori Heikki Henttoseen. – Tarhan johtaja oli kertonut, että heiltä pääsee vuosittain hyvin vähän karkulaisia luontoon. Sittemmin professori Jouni Aspin työryhmä Oulun yliopistossa on tehnyt geneettiset analyysit kyseisistä eläimistä ja vahvistanut niiden olevan soopeleita. Sillä ei ole näädälle tyypillistä rintalaikkua ja lisäksi sen häntä ja jalat ovat lyhyemmät kuin. Henttosen mukaan sen erottaa parhaiten värin perusteella. Soopelin alkuperäinen levinneisyys on Siperian taigavyöhykkeellä ja ulottuu hieman Uralin länsipuolelta Hokkaidoon. – Tarhasoopeli on liki musta ja sillä on hopeisia peitinkarvoja, jotka välkehtivät sen turkissa. Valokuvien ja täytetyn eläimen perusteella jo epäiltiin soopelia. Suomeen saapuneet soopelit oletetaan olevan peräisin juuri venäläisistä tarhoista. – Tarhasoopeli on liki musta ja sillä on hopeisia peitinkarvoja, jotka välkehtivät sen turkissa
Risteämäurokset ovat mahoja, eli ne eivät jatka sukua ja risteämänaaraat ilmeisesti lisääntyvät näätäkoiraiden kanssa. Jos haluaa täyttää sen, niin nyljetyn ruhon kalloineen voi lähettää tutkittavaksi Oulun Yliopiston eläinmuseoon. Tulokaslajina sakaali meni suoraan rauhoitettujen eläinten pariin, koska lainsäätäjä ei ymmärtänyt neuvoista huolimatta, että sakaali olisi pitänyt siirtää metsästettäviin lajeihin, jolloin sen kantaa olisi voitu myöhemmin tarpeen mukaan säädellä, Henttonen selventää. On hyvä ottaa myös hyvät valokuvat. Esiintymistä halutaan seurata Haitallisena vieraslajina soopeli on vapaasti pyydettävissä, kunhan metsästysoikeus on kunnossa ja noudatetaan niitä sääntöjä, jotka koskevat muidenkin vieraslajien pyyntiä. Kyseessä on nimittäin lainsäädännöllisesti haitallinen vieraslaji, joka on Suomessa luontaisen levinneisyysalueensa ulkopuolella.. Hän kertoo, että soopelista on aikoinaan virinnyt keskustelua, jonka mukaan sitä olisi joskus historiassa tavattu Suomessa myös luontaisesti, mutta näille väitteille ei nykykäsityksen mukaan ole löytynyt todisteita. Kuva: Heikki Henttonen näädällä. Karva kimaltelee kauniisti hopeisten peitinkarvojen ansiosta. Katukuvassa voi tavata tämän näätäeläimen talutushihnan päässä. Soopeli muistuttaa sukulaistaan näätää, mutta siltä puuttuu rintalaikku ja se on väriltään lähes musta. Soopelin tiedetään myös risteytyvän näädän kanssa, mutta tätä ei Henttosen mukaan koeta uhkaksi näädälle, ei Venäjällä eikä Suomessa. heikki.henttonen@luke.fi tai jussi.partanen@metsastajaliitto.fi. Eläin kuuluu pyytäjälle. Soopeli on näädän tavoin pikkupeto, joka pistelee suuhunsa kaikenlaiset itseään pienemmät. Näytteet voi ensiksi pakastaa ja lähettää ne myöhemmin tutkittavaksi. Jos se olisi tullut luontaiselta levinneisyysalueeltaan asti omin jaloin, se olisi silloin tulokaslaji, kuten on sakaalin laita. Alkuperäisellä levinneisyysalueellaan soopeleiden väri voi luonnossa vaihdella paljonkin. Ohjeet saa sähköpostilla ext. Metsäeläintieteen emeritusprofessori Heikki Henttonen ja Jussi Partanen Metsästäjäliitosta toivovat, että mahdollisista soopeleista lähetettäisiin näytteitä, jotta lajinmääritys pystytään varmistamaan, ja näin voidaan seurata soopeleiden esiintymistä maassamme. 15 Haitallisena vieraslajina soopeli on vapaasti pyydettävissä, kunhan metsästysoikeus on kunnossa ja noudatetaan niitä sääntöjä, jotka koskevat muidenkin vieraslajien pyyntiä. Kuva: Heikki Henttonen Soopeli on Venäjällä erittäin suosittu turkiseläin. Ei jalansijaa Suomeen Vaikka soopeleita todennäköisesti lymyilee Suomessa vain muuta– Eläimestä puhuttaessa haitallinen vieraslaji on kyseessä silloin, kun eläin on ihmisen toimesta tuotu maahan tai rajojen läheisyyteen. – Soopelihavainnot olisi hyvä saada tietoon. – Soopeli on näädän lähisukulainen. Huomiota herätti vuosi sitten, että Irlantiin tuodussa lemmikkisoopelissa todettiin olleen rabies. Venäjällä soopeli ei ole pelkästään suosittu kauniin turkkinsa vuoksi, vaan siitä on tullut muotiilmiö lemmikkinä. Ainakin olisi hyvä saada pala maksaa ja lihasta geneettisiin tutkimuksiin. Erja Pekkala mia, ei sille ole aikomusta antaa pienintäkään jalansijaa omaan lajistoomme
Parinsadan metrin päässä samaan suuntaan tien yli on kulkenut yksi ilves. Vanhoja jälkiä on ympä. Yöllä satanut lumipeite paljastaa, että jälkiä riittää – liikenne on ollut vilkasta luultavasti myös monena aikaisempana yönä. 16 Iso kissa osaa kikat tutussa maastossa Ilves vei tämän erän Hämeenlinnan länsirajalla Kalvolan Pirttikoskella ei ole puute ilveksistä. M etsäautotiellä on 3-4 ilveksen jäljet
Supeja Aava ajaa aika hyvin ja menee kiinnikin. riinsä, yksi ilves on loikannut suuren kiven päälle tähystämään. Ensimmäisessä ajossa Aava sai ilveksen liikkeelle muutamassa minuutissa, mikä oli tietysti hyvä saavutus. Ilvestä oli yritetty kaataa jo pari kertaa aikaisemminkin. Tukkipinojenkin päälle johtaa useampia jälkiä. Aava ei juurikaan jäljeltä poikkea. Kohta jahti alkaa Aava odottaa irtipääsyä. Ensimmäisessä ajossa kilometrejä tuli kolme, mutta jälkimmäisessä noin 15. Aamulla jäljen löytänyt metsästäjä on merkinnyt hankeen todennäköisen määränkin.. Kaiskolla on useita metsästyskoiria, mutta Aava on ensimmäinen, joka ajaa ilvestä. Toisessakin ajossa ilves oli tehnyt joen rannassa melkoista siksakkia, mutta Aava teki samat kiemurat. – Jäljillä se on ollut monta kertaa ja päässyt lähellekin ilvestä, mutta yhtään ei ole jäljiltä onnistuttu ampumaan. Ketju jää väistämättä kovin harvaksi, mutta toisaalta ilvesten runsaus ja jälkien tuoreus antoivat Sillanpäälle aiheen kutsua metsästäjät koolle. Päivän kahdessa ajossa Aavalle kertyi yhteensä noin 18 kilometriä. Olen ajanut Aavalla kettuja, karhuja, supeja ja mäyriä. – Se pysyy jäljellä aika hyvin. – Hankin Aavan, kun pienpetojahtiin tuntui olevan tarvetta saada koiria. Aavan pettymys on ilmeinen, mutta luolastoon sillä ei ole menemistä. Ensimmäisessä ajossa se liikkui jäljistä päätellen 6070 metrin päässä passista ilves edessä, mutta ilves osasi välttää passin. Ehdin nostaa aseen, mutta liike säikäytti ilveksen ja se hyppäsi tien sivuun. Aava on iästään huolimatta osoittanut jo taitonsa. 17 Aavalle kertyi ajoa 18 kilometriä Juha Kaiskon 2,5-vuotias plottinajokoira Aava kaipaisi onnistumisia. Se pystyy uimaan hyvinkin 4-5 metriä leveän joen ylitse, vettä se ei pelkää. . – Ehdin olla tiellä muutaman hetken, kun komea ilveskolli tuli tietä pitkin kohden. Arkiaamusta huolimatta jahtipäällikkö Sami Sillanpää oli saanut kokoon reilun tunnin varoitusajalla kymmenkunta metsästäjää. Sami Sillanpää ei nähnyt ilvestä, vaikka se luultavasti käväisi hyvinkin lähellä passia
Siitä ei yleensä hyvä seuraa. Herättelyhaukku on selvää ja tahti kiihtyy koko ajan. Toivon kipinä siitä, että ilves pyrkisi tien yli elää, mutta äkkiä haukku alkaa loitontua. Sillanpää odottaa hiljaa ase valmiina. Mottiin jää auttamatta hieman aukkoja ja ilveksellä on edut puolellaan. – Ilves tai ilvekset saattoivat sittenkin vaistota jotakin. Viikonloppuisin saamme kasaan aika helposti 2030 miestä, mutta arkiaamuna aika moni ei pääse tulemaan ainakaan nopealla varoitusajalla. Puolen tunnin jälkeen haukku on kiivas, mutta tutkan mukaan Aava on hyvin paikoillaan. Jäljet johtavat maan sisään louhikkoon. Louhikossa on ollut ilveksen pesä tai ainakin niiden tukikohta. Kaisko lähtee selvittämään tilannetta. Yksi vasa oli vasta aivan bambi, jota ilves oli puraissut niskasta ja kyljessä oli naarmu ilmeisesti kynnestä. Jäljet aamulla havainnut metsästäjä on merkinnyt ne oranssilla spraymaalilla. Louhikkoon piiloutuneille il. Jäljetkin suuntautuvat tieltä kohti mäkeä. – Kymmenkunta vuotta sitten ajellessani tiellä ja taimikon ollessa pieni näin ilveksen loikoilevan lohkareen päällä. Sen sijaan sivuille, tien molempiin suuntiin ampumasektoria olisi jo satakunta metriä. Ne näyttävät suuntaavaan mäen päälRisto Alhainen on ollut ilvesjahdissa jo vuosikymmeniä. Edessä oleva maasto on hyvin peitteinen ja näkyvyys on muutama kymmenen metriä. – Kyseessä saattaa olla emä, poikanen ja ylivuotinen poikanen. Bambia ei oltu syöty ja muutoin se oli aivan ehjä. Sillanpään mukaan alueen kettukanta tuntuu aika pieneltä, mikä sekin saattaa olla ilveksen vaikutuksesta. Valkeakoskelaisen Juha Kaiskon plotti Aavalla on merkintöjen kohdalla hyvin selvä sävel: metsään on päästävä ja heti! Sillanpää asettuu passiin muutaman sadan metrin päähän jäljistä. Yhteisluvalla oli jahdattu ilvestä seudulla jo pari kertaa aikaisemmin, mutta tuloksetta. – Viimekin vuonna löytyi lähimaastosta useampia peuranraatoja. Taimikossa peräkkäin Aavan haukku kertoo, että se on päässyt jäljille. le louhikkoon. Jostain syystä ilves ei ollut sen enempää vasaan koskenut. – Supeja on tällä seudulla aivan riittävästi, ja jäniskantakin on aika hyvä, vaikka ilves ehkä jonkun jäniksen verottaakin. Juha Kaiskon ei tarvitse Aavaa kehottaa, kun jälki on löytynyt. Haukku lähestyy Sillanpään passipaikkaa ja matkaa on alle sata metriä. Louhikon ympärillä on jäljistä päätellen suorastaan remelletty, lumi on painunut paikoin tiiviiksi. Aava haukkuu luolan suulla, mutta sinne ei koiralla ole asiaa. Olen kuullut, että lohkareiden alla olisi luola, jossa mies voi seistä, sanoo vastakkaisella puolella passissa ollut Risto Alhainen. Taimikossa mäennyppylällä on ikiaikainen ilvesten tukikohta. Mitä ilmeisimmin jäljistä päätellen kivikkoisessa mäessä on ilveksen reviiri. 18 Ilves suuntaa kulkuaan kohden louhikkoa, josta eduskuntatalon kivet on louhittu. Luultavasti taimikossa mennään peräkkäin
Pirttikosken ilvesten lisäksi täällä on ainakin yksi samankokoinen keskittymä. Alhaisen passipaikka on auttamattomasti sivussa, ilves ei ole tulossa lähellekään passipaikkaa. veksille ei ole mitään tehtävissä. – Jätimme yhden passimiehen lohkareiden päälle kytikseen. Ne taitavat tietää tämän kuvion, miettii Alhainen. Muutama vuosi sitten jahdissa yhden passimiehen eteen ilmestyi 6-7 ilvestä laumassa. – Joskus meillä on ollut kaksi, jopa kolmekin lupaa. Aava saa jostakin hajusta kiinni varsin nopeasti. Alhainen on kehittänyt passia varten oman ”tuotteen”. Alhaisen kännykkä kertoo Aavan nopeudeksi paikoin noin 20 kilometriä tunnissa ja haukkukin on noin yli kahtakymppiä. Pari tuntia paikalleen seisonut passimies ei ehtinyt tehdä mitään, kun ilves oli jo haihtunut hämärään. – Yksi syy saattoi olla, että Kalvolassa miltei samalla kohdalla jäi autojen alle kaksi ilvestä. Aava lähtee paikalta hyvin vastahakoisesti. Ase on piippu maata vasten lapasten päällä ja pienen kolmijalan päässä on itse rakentamassani kiinnikkeessä älypuhelin, josta voin seurata ajoa. – Olkapäät ovat sen verran huonossa kunnossa, etten pysty kannattelemaan asetta pitkiä aikoja. Herättelyhaukku on selvää ja tahti kiihtyy koko ajan. Parin päivän päästä Sillanpää porukkoineen kävi uudessa jahdissa samoissa maisemissa. Yli kymmenen kilometriä ensimmäisestä paikasta aamulla oli havaittu kolmet jäljet, joista kahdet olivat poistuneet. Sekunneista kiinni Ilves suuntaa kulkuaan kohden louhikkoa, josta eduskuntatalon kivet on louhittu. Sillanpää keskeyttää jahdin. Alhainen muistaa kun ilvesjahdit alkoivat Kalvolassa jo 1980-luvun alkupuolella. Juhani Karvonen. – Vaikka se kaatuisi, ei sillä ole merkitystä paikalliseen kantaan. Ehdin nostaa aseen, mutta liike säikäytti ilveksen ja se hyppäsi tien sivuun, harmittelee Sami Koivula. – Kaatolupia ei riistahallinto ollut juurikaan myöntänyt, mutta saimme riistaviranomaiset vakuuttuneiksi, että meillä kanta kestää kaadon. Läheiseltä passilta mies lähtee ilvestä vastaan tielle. Viimeisetkin epäilykset siitä, että kyseessä olisi esimerkiksi peura, kaikkoavat kun Aavaa seuraava Kaisko havaitsee metsätiellä tuoreet koiran, ilveksen ja peuran jäljet peuran jäljet ovat vain eri suuntaan kuin kahden muun. Ilveksistä ei pulaa Kalvolassa ilveksiä on ollut aina. Luultavasti taimikossa mennään peräkkäin. Kaatoja kaivataan Sami Sillanpää toivoisi Kalvolaan useampia lupia. – Sinne on joskus ennenkin ilves hävinnyt. Poikueita voi olla laajemmalla alueella ainakin kolme, sanoo Alhainen. Hämärä alkaa painaa päälle ja kaiken lisäksi ilves suuntaa matkansa mäkeen, jonne ei maanomistaja ole antanut lupaa jahtiin. Passimies ampui tietysti vain yhden. Ilves löytyi taas nopeasti, mutta sekin osasi mennä kiven alle, tosin eri paikassa kuin edellisessä jahdissa. Sillanpää päättää ottaa vielä toisen ajon. Jälki on ainakin tuore. Ennen louhosta ilves muuttaakin suuntaansa ja lähtee paikallistietä kohden. Viime vuonna ei ollut yhtään, mutten osaa sanoa varmuudella syytä, miksei Luke meille lupia myöntänyt, Sillanpää pohtii. 19 Ilves tai ilvekset päätyivät ikiaikaiseen turvapaikkaansa, isoon louhikkoon. Ilves oli maan alla kaksi tuntia kunnes juuri ennen pimeän tuloa se ponkaisi muutamalla loikalla kivien alta kuusikkoon. Kädet jäävät täysin vapaiksi. Tälle jahtikaudelle lupia on ainoastaan yksi. – Luulisin, että sillä on ilves ajossa, liikehdintä ei oikein peuraltakaan vaikuta, miettii Alhainen omalla passipaikallaan. Seuraavana päivänä Sillanpään ensimmäisen ajon passipaikan läheisyydestä löytyy aikuisen peuran raato. Koira ja takaa-ajettava tekevät melkoista kiemuraa pari metriä leveän sulan puron varrella. Yhden ilveksen pitäisi olla kuitenkin edelleen motissa. Aavan haukku kertoo, että se on päässyt ilveksen jäljille. Toisaalta se, että ilveksiä jää autojen alle, kuvaa myös kannan runsautta. Passia ei päätetä jättää lohkareille, koska ilvekset saattavat piilotella maan alla hyvinkin pitkään. – Ehdin olla tiellä muutaman hetken, kun komea ilveskolli tuli tietä pitkin kohden
Kuva: Pohjois-Suomen Erämessut. Suurimmat erämessut ovat tänä vuonna Riihimäellä ja Oulussa. Haluamme onnistua niin hyvin, että lipun ostaneet asiakkaat ovat tarjontaan tyytyväisiä. S atakunnan Viikko järjestää tänä vuonna ensimmäistä kertaa Länsi-Suomen Erämessut. – Pyrimme saamaan paikalle kattavasti näytteilleasettajia. Teemme kuitenkin messuja ja kevään aikana katsomme sitten tilanteen. 20 Korona koettelee edelleen messujärjestäjiä Luvassa neljät erämessut Osa järjestäjistä suhtautuu varovaisen toiveikkaina kevään erämessujen toteutumisiin. Se on meille tärkeää, etenkin, kun järjestämme erämessut ensimmäisen kerran, Haanpää korostaa. Kahdet messut on päätetty siirtää seuraavaan vuoteen. Ravirata on myös sijainniltaan varsin keskeinen paikka, lähellä Porin keskustaa, mutta helppo tulla myös muualta päin Suomea, toteaa myyntijohtaja Jani Haanpää Satakunnan Viikosta. Viime keväältä ja kesältä muutamaan otteeseen siirtyneet messut pidetään Porin raviradalla. Länsi-Suomen Erämessut Oulussa sai toissa vuonna kokeilla osumatarkkuutta jousella. Porissa luotetaan tyypilliseen erämessutapahtumakonseptiin, jonka ympärille rakennetaan kolmepäiväisten messujen ohjelma. – Tilanne on odottava varmasti kaikilla tapahtumajärjestäjillä. Järjestämme normaalioloissa vuosittain viidestä kuuteen isoa messutapahtumaa ja olemme saaneet viestiä yrityskentältä, että tällaiselle tapahtumalle olisi tarvetta. – Ravirata on miljööltään oikea paikka tällaiselle messutapahtumalle. Porissa, kuten muuallakin, odotetaan koronarokotuksia sekä tietoa, hellittääkö pandemia niin, että messut saadaan toteutettua