Riippumaton aseharrastajien ja asealan ammattilaisten äänenkantaja Pukutikarit ja -Pistimet Ruotsin nagant Canik tP9 sFX B&t usW PAL.VKO 2019-07 177550-1806 6/2018 • 11,80€
Kahvalevyt lujaa G10-komposiittia. Terävaihtoehdot ns. Kokonaispituus 178 mm, Terän pituus 80 mm, Terän paksuus 3 mm, Terän mater. Spydercon ”Byrd”-mallisto on edullisempi vaihtoehto kovaan käyttöön. Kokonaispituus 197 / 173 mm, Terän pituus 86 / 70 mm, 8Cr13MoV ruostumatonta veitsiterästä, Pituus suljettuna 113 / 105 mm Terän paksuus 3 mm, Paino 115 / 100 g Spydercon alkuperäinen made-in-USA -työkalu nyt kokomustana. Cara Cara Rescue: Kokonaispituus 222 mm, Terän pituus 100 mm, Terän paksuus 3 mm Pituus suljettuna 123 mm, Terän materiaali 8Cr13MoV Cara Cara Rescue: 44 euroa + posti(ennakko)kulut SPYDERCO-VEITSET LEGENDA JOKA ELÄÄ – SPYDERCO. Kokonaispituus 141 mm, Terän pituus 57 mm, Terän paksuus 2,4 mm, Terän mater. Klipsille löytyy neljät kiinnitysreiät jokaiseen makuun niin oikealle kuin vasemmallekin kädelle. kombinaatioterä, suora terä tai “sileäposkinen” fl at side. 95 € + postik. Malli on vuosien varrella kehittynyt jo neljänteen sukupolveensa, mutta perusrakenne ja suosio ovat entisellään. CARA CARA 44 € + postik. Kokonaispituus 222/182 mm, Terän pituus 96/74 mm Pituus suljettuna 124/102 mm, Terän paksuus 3 mm, Paino 103/72 g Spyderco Endura 4 Stainless: Kokonaan ruostumatonta terästä. Valitse Tenacious tai sen pikkuveli Persistence. VG-10 Pituus suljettuna 84 mm, Paino 34 g. Suora terä. VG-10 Pituus suljettuna 100 mm, Paino 75 g Spydercon kätevän kokoinen kompaktilinkkari. SPYDERCO NATIVE ALL BLACK 115 € + postik. Spyderco Delica 4 Lightweight: Suora terä Zytel-kahvalla 95 euroa + posti(ennakko)kulut. Erikoishinta 115 euroa + posti(ennakko)kulut. Pieni, mutta silti riittävän iso ja ergonomialtaan loistava linkkari, jonka kahvasta saa hyvän otteen. Suora terä. Cara Cara Rescue -malli on aito pelastajan työkalu sahalaitaisella terällä ja Zytel-kahvalla. SPYDERCO DRAGONFLY 89 € + postik. Nämä Spydercot on tehty käyttöä varten ja hinnoiteltu houkuttelevasti. Yksi käyttökelpoisimpia työkaluja kokoluokassaan. Veitsi on kaikilta osin yhtä sopiva oikea tai vasenkätisille, klipsin saa vaihdettua ylös tai alas ja kummalle puolelle tahansa. Kokonaan ruostumattomat tai Zytelkahvalevyjen sisällä olevat teräslevyt takaavat kestävyyden kovassakin käytössä. Käytännössä kyseessä on sama linkkari kahdessa eri kokoluokassa. ASE-lehdestä Jo vuonna 1990 Spyderco esitteli edelleenkin kaksi suosituimmista linkkareistaan, mallit ”Endura” ja ”Delica”. Huippurosterista VG-10 valmistettu. SPYDERCO TENACIOUS JA PERSISTENCE 67 / 62 € + postik. TILAUKSET JA LISÄTIETOJA: www.aselehti.fi aselehti@aselehti.fi • tilauskuponki myös sivulla 63 SPYDERCO ENDURA / DELICA alk. 103 euroa + posti(ennakko)kulut. Perinteinen suora teroitus, teroitus lähtee suomalaiseen makuun sopivasti suoraan kahvasta. Näin veistä voi kantaa kärki ylöstai alaspäin ja terä etutai takapuolella. Spyderco Delica 4 Stainless: Kokonaan ruostumatonta terästä. Laadullisesti Byrd-veitset kestäväthyvinkin vertailun hintaluokassaan ja kalliimpiakin vastaan. 99 euroa + posti(ennakko)kulut
Pääkirjoitus Riippumaton aseharrastajien ja asealan ammattilaisten äänenkannattaja. Jotta ei tulisi pelkästään moitittua, niin esitystä on tarkennettu niin, että luvanvaraisuus ei koskisi lippaita, jotka on valmistettu sarjatuliasemalliin, jonka valmistus on alkanut ennen vuotta 1946 ja joka ei sovi asennettavaksi itselataavaan tai lippaalliseen kertatuliaseeseen. Tämä tosin olisi edellyttänyt uutta tietojärjestelmää tai edes ohjeistusta lupaviranomaiselle ja kuten jo syksyllä 2017 ääneen sanoimme; ei onnistu, eikä onnistunut. Näitä olisivat Emma pikakiväärin ja Lahti-Saloranta pikakiväärin lippaat. Lakiin liittyvät lausuntopyynnöt esitetään noin viikon varoitusajalla. Sattumaa tai ei; Miksiköhän yleisintä, eli Suomi-konepistoolin lipasta ei mainita. TILAUSHINNAT 2019 Kestotilaus 59,70 € Pohjoismaihin 59,70 € Vuositilaus 66,70 € Pohjoismaihin 66,70 € Muut maat lentopostina 84,20 € Irtonumerot 12,20 € Lehti ilmestyy vuonna 2019 kuusi kertaa, helmikuussa, huhtikuussa, kesäkuussa, elokuussa, lokakuussa ja joulukuussa. Ase-lehdellä on oikeus julkaista artikkelit myös sähköisessä muodossa ilman eri korvausta. KUSTANTAJA Ase-Lehti Oy 37. Edellä oleva lause on käytännössä toisinto viime vuodelta ja itse asiassa aika monelta vuodelta aiemminkin. Hyvät Lukijat, Vuosi on jälleen vaihtumassa ja näitä rivejä lukiessanne aselain ainakin piti uudistua jälleen kerran 1.12 alkaen ja lisää uudistuksia on tulossa EU-direktiivin implementoinnin myötä. Lisäksi direktiivin ulkopuolelta tämäkin; poistetaan ampuma-aseen määritelmästä edellytys, jonka mukaan ampuma-aseen tulee voida aiheuttaa vaaraa ihmiselle. Ase-lehti on Aikakauslehtien Liiton jäsen, sekä mm. Nyt kuitenkin on syytä muistaa, että he ovat kuitenkin kuka enemmän ja kuka vähemmän vain viestintuojia. Mikäli muuta ei ole sovittu, lehdelle toimitetun materiaalin tekijänoikeuden katsotaan siirtyneen Ase-lehdelle. TEKSTISISÄLTÖ Lehti vastaanottaa rajoituksetta julkaistavaksi tarkoitettua materiaalia, kirjoituksia, valokuvia ja piirroksia edustamaltaan aihealueelta. Kesällä esitelty versio oli kuin “mitä vielä keksittäisiin” -versio huonosta lainsäätämisestä, eikä viimeisinkään versio täytä vaatimuksia hyvästä lainsäätämisestä. Käytännössä aselainsäädäntöä säädetään siis laittomasti. vuosikerta ISSN 0359-6990 PÄÄTOIMITTAJA, EDITOR IN CHIEF Jussi Peltola TAITTO JA GRAAFINEN SUUNNITTELU Hanna Tenkula VALOKUVAAJAT Jouni Orava Kari Tuominen-Shemeikka KIRJAJA TUOTEMYYNTI Avoinna ma–pe klo 10.30–17.00 Pateniementie 63, 90800 OULU Puhelin 0400 228 650 Internet www.aselehti.fi Sähköposti tuotemyynti@aselehti.fi ILMOITUSMYYNTI Puhelin 040 776 7627 Sähköposti aselehti@aselehti.fi TILAAJAPALVELU Tilaukset, osoitteenmuutokset, huomautukset Avoinna ti–to klo 10.00–16.00 PL 161, 90401 OULU Puhelin 040 776 7627 Internet www.aselehti.fi Sähköposti aselehti@aselehti.fi TOIMITUS Nahkatehtaankatu 2 90130 OULU Puhelin 040 776 7627 Internet www.aselehti.fi Sähköposti aselehti@aselehti.fi PAINATUS Rannikon Laatupaino Oy COPYRIGHT Lehden artikkelien, kuvien ja piirrosten osittainenkin jäljentäminen sekä lainaaminen ilman toimituksen lupaa on kielletty. Keräilijöiden näkökulmasta muutokset 1.12 olisivat olleet ja ovat merkittäviä. Kaikki oikeudet pidätetään. Eli a) piiputon ja b) ihmiselle vaaraton esine voisi olla “ampuma-ase”. Julkaistavat artikkelit on tarkastettu huolellisesti. Itsenäisen Suomen ehkä merkittävimpiä aselain muutoksia valmisteltaessa ei kuluvana kuten viime vuonnakaan kutsuttu kokoon ampuma-ase-asetuksessa määriteltyä ampuma-aselautakuntaa. Direktiivin määritelmässä aseessa on oltava piippu, suomessa nimenomaisesti halutaan tulkita piiputon esine ampuma-aseeksi ja perusteluna esitetään, että “tiukempi tulkinta on sallittu”. Yksityisten kirjoittajien esittämät mielipiteet ovat heidän omiaan, eivätkä välttämättä edusta lehden virallista linjaa. Tiedostossa oleviin osiin ja aseisiin piti hakea aselupa 1.12.2018 mennessä. Julkaistuista artikkeleista maksetaan palkkio, mikäli ne eivät liity yritysten tai yhteisöjen tiedotustoimintaan. Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta! Jussi Peltola päätoimittaja asE-lehti • 3. All rights reserved. Lehti ei kuitenkaan takaa niiden virheettömyyttä eikä vastaa mahdollisten virheiden aiheuttamista vahingoista. Lehti ei vastaa tilaamatta lähetetystä aineistosta. Uusi määräaika onkin 31.5.2019. Direktiivi on kuitenkin tarjonnut työkalun -suomeksi sanottuna tekosyynkiristää aselakia mahdollisimman byrokraattiseen ja tulkinnanvaraiseen suuntaan, eikä loppua näy. Pikakiväärin tukista on käyty jo oikeudessa, seuraavana lienevät nallipyssyt. Esittelytilaisuudessa virkamiehet katselivat seinille esittäessään tuotosta eikä ihme. NRA ry:n ja SAHS ry:n virallinen jäsenlehti
MALINEN SAHS Puheenjohtajan palsta ...................................58 ESA SALLDéN Vastineet .............................................................65 Pääkirjoitus ..........................................................3 Kolumni; Kurkolla on asiaa ........................... 34. 40 VESA TOIVONEN B&T USW-A1 Ukko-Mauserin jalanjäljissä ...................... 66 Kansikuva: Mika Pitkänen Nagant-revolveri m/1895, s. ISSC PAR Delta, s. 12. 4 • asE-lehti 6/2018 Tässä numerossa: Pukutikarien ja pukupistimien keräily ...........6 MIKA M. Vähemmän tunnettu Nagant ruotsalainen 7,5 mm revolveri M/87 ............12 MIKA PITKÄNEN Canik TP9 SFX turkkilaista laatua kohtuuhinnalla ..................................................20 MIKA PITKÄNEN Vihtavuori tänään .............................................29 J. MALINEN Spyderco 2018 aina vaan parempaa pukkaa ......................34 VESA TOIVONEN Aselakiasiaa: Starttiasejuttuja päätökseen .......................38 MIKKO NISKASAARI CMMG Guard pistoolikaliiperinen kivääri ....................... 46 VESA TOIVONEN Blaser F16 se edullisempi Blaserin haulikoista .........................................52 J. Kuva: Vesa Toivonen
Mag. Seuraa ilmoitteluamme myös nettisivuillamme ja fb:ssa. uusi ..........450,Heckler & Koch USP Stainles 9 mm uusi .....................................680,Heckler & Koch USP .40 S&W uusi ..............................................620,Mossberg Model 9200 p-aut. SS synt.tuk. 1873/1896 ......................2500,EGE Silah Super Mag. Hunter puutuk. synt.tuk. Päänäyttely: Sata vuotta ensimmäisestä maailmansodasta Muut näyttelyt: Kilpailu-aseita kilpailutauluineen linkkuveitsiä, taittopuukkoja ja tynnyripuukkoja www.wsoy.fi www.johnnykniga.fi Seitsemäs Jesse Hackman -romaani pursuaa jännitystä, toimintaa ja iskevää huumoria. 12/76 vs. vasuri, 4 RD uusi ..............780,Tikka T3 Hunter .222 Rem. Lite Gamo Stainless 3 RD uusi ...............960,Tikka T3 LH Lite Stainless .222 Rem. Info-pisteet: entisöinti, korjaus, tunnistus, arviointi, lataus, mitalien arviointi, SAL-Mustaruutijaosto, poliisi. uusi ............530,Sabatti Falcon 12/76 vs. 18 lauk........................430,Valmet 312, 50 vuotis juhlamalli 12/70-28” käytetty, hyvä ..........480,WWW. 3 RD uusi .........................980,Tikka T3 RH .308 Win. Sotaveteraanit ja alle 15-vuotiaat lapset aikuisen mukana maksutta. Myynnissä: keräilyja käyttöaseita, militariaa, tarvikkeita, alan kirjallisuutta, yms. vanhempien mukana ilmaiseksi. 3 RD uusi ......................920,Tikka T3 .338 Win.Mag. 28” uusi ........................630,Optima 12/76 vs. ASELEHTI .FI PL 13 €. Hamina Bastion GUNSHOW 2014 lauantaina 17.5. sin. Tervetuloa! Järjestäjä: Arma Aboa r.y. 12/76 pump. klo 10-16 TAMARMS myyntitapahtuma Tampere-talo su 17.2.2019 klo 10-16 PERINTEINEN GUN SHOW JÄLLEEN SYYSKUUN ALUSSA. 28” uusi ................................................620,Remington 870 Express Mag. klo 10.00-16.00 historiallisessa Hamina Bastionissa. Pääsyliput: aikuiset 8€, sotaveteraanit JA LOTAT ilmaiseksi, lapset alle 12 v. 28” Steel Proof, uusi .............................650,Sabatti yhdistelmäase 20/76-222 Rem. • myyjiä koko Suomesta • aseita varusteineen keräilyyn ja käyttöön • puukkoja, asuja, kirjoja, ym. 4 RD uusi ..........................................750,Uberti model 1873-45 LC 5,5” sin. uusi .................................920,Tikka pumppu 12/76 28” vs. Järjestäjä asekerho 93 Asealan erikoisliike, Somero 040 546 7770 reijo.mastergun@gmail.com Baikal Sever yhdistelmä 20/76-22 LR uusi ..................................450,Baikal tuplaluodikko .30-06 uusi ...................................................475,Colt Peacemaker .45 original mustar. 24” vs. amm. 28” uusi.............................................................380,Rizzini Hombra 12/76 vs. Aitoon Paulow-tyyliin se jättää kylmäksi vain sen sivuilla syntyvät vainajat. uusi .................................................500,Tikka T3 9.3 x 62 Lite N/S-SS synt.tuk. www.armaaboa.fi ARMA – T U R U N A S E M E S S U T – Arma-Asemessut sunnuntaina 27.4.2014 kello 10-16 Turun Messuja Kongressikeskuksessa Arma 2013 -messuilla myyntipaikkavarauksensa jättäneille tilausvahvistus ja muu aineisto Pääsyliput 10 €. 28” vs. asE-lehti • 5 Tapahtumakalenteri Arma-Ulea messut 2019 Oulu la 19.1. uusi ...............................880,Sabatti yhdistelmäase 12/76-6.5 x 55 uusi ..................................920,Sabatti yhdistelmäase 12/76-308 Win. 12/89 p-aut. 3 RD uusi ...............920,Tikka T3 .338 Win
Neuvostoliiton laivaston tikari. sivuase joka on ensisijaisesti juhlatai lomapukuun liittyvä teräase. Se ei ole yleensä näytellyt historian saatossa suurtakaan osaa itse taisteluissa, mutta on ollut merkittävä osa sotilaan tai virkamiehen pukua ja sitä kautta myös sitä kantavan henkilön statusta. Pukutikari/pukupistin, on ns. Suurin osa ei edes tiedä mikä on pukutikari/pukupistin. Useita on aihe saattanut kiinnostaakin, mutta keräilyn aloittamiseen tai ehkä paremminkin keräilyn aloittamatta jättämiseen, on saattanut vaikuttaa osaltaan myös kirjallisen tiedon saanti, joka (ainakin suomeksi) on yhä valitettavan vähäistä. Se on ollut myös suosittu lahja palkitulle, eläkkeelle jäävälle kollegalle tai alaiselle, tai esimiehelle. uustuotantoa. Tässä kohdin mainittakoon että kaikkien historiallisten teräaseiden hintaan (nostavasti) vaikuttaa aina myös se jos ne on varustettu mahdollisilla sarjanumeroilla, kannikkeilla, portepeilla tahi alkuperäisillä laatikoilla. kuitenkin viimeistelyltään melko keskinkertaisia, verrattuna esim. vipuun. saasti markkinoilla, eivätkä niiden hinnatkaan ole aivan mahdottomissa lukemissa. natsi-tikareita, puhutaan helposti useista tuhansista, parhaimmillaan tai pahimmillaan jopa useista kymmenistä tuhansista euroista per tikari! Pukutikarien-/ pistinten keräilyn voi kuitenkin aloittaa myös huomattavasti huokeimmilla kustannuksilla, jos ei heti halua niitä kaikkien himoitumpia ja harvinaisempia malleja. Puolalaiset, jugoslavialaiset tai unkarilaiset ovat hieman paremmin viimeisteltyjä, mutta myös hieman hinnakkaampia. Puhumattakaan siitä jos ne voidaan dokumenttien valossa yhdistää johonkin tiettyyn henkilöön. Näin myös pelko siitä että tuleeko hankittua väärennöksiä on olemassa, ja on ikävä kyllä myös hyvin mahdollista. Myös näitä tikareita saa 250 eurosta ylöspäin. Pukutikarienja pistinten keräily voi näyttäytyä ensi vilkaisulla hyvinkin kalliilta harrastukselta. entisessä itä-Saksassakin tehtiin laadultaan aivan erinomaisia tikareita upseereille (saksalainen laatu/perinne vaikutti varmasti asiaan). Totta on, että jos haluaa heti saada hyväkuntoisia SS-tikareita, saksalaisia diplomaattitikareita tai muita lukumäärältään rajoitettuja ns. 6 • asE-lehti. Ne liikkuvat hinnaltaan 200 – 900 euron välillä. PUKUtikarien/PUKUpistimien kerääminen on maassamme harvinaisempaa. pukuTIKARIEN JA PUKUPISTINTEN KERÄILY Pukutikarienja pistinten keräily Suomessa tuntuu olevan suhteellisen vähäistä, jopa harvinaista. Tämän artikkelin tarkoitus on lyhyesti valottaa asiaa, antaa hieman hintahaarukkaa ja kertoa lyhyesti muutamia perustietoja aiheesta ja parhaimmassa tapauksessa mahdollisesti herättää kipinä harrastuksessa alkuun pukutikarien ja pukupistinten keräilyyn, joka onkin sitten käytännössä lähes loppumaton taivalja tekee siitä osittain juuri siksi äärimmäisen mielenkiintoisen ja haasteellisen harrastuksen! Tässä artikkelissa ei esitellä ns. kaikki entisen itäblokin tikarit (lukuun ottamatta itä-Saksan tikareita) ovat Bulgarian (alempi) ja Romanian (ylempi) tikarit. valitettavasti näistä(kin) liikkuu (alhaisten tuotantokustannusten vuoksi) myös suhteellisen paljon väärennöksiä, ja ns. Aloitinkin aluksi osaksi kopioilla, joista toki olen sittemmin hankkiutunut eroon. Näiden tikarien hinta liikkuu 150–500 euron välillä, (oheis) varustelusta riippuen. Yli 700 euroa ei mielestäni kannata maksaa edes amiraalin tai kenraalin tikarista. one of a kind, harvinaisia tai superkalliita tikariyksilöitä, joita toki löytyy kyllä kiinnostuneille, markkinoilta, vaan ns. vaihdellen tupen helojen tai kahvan väristä, sekä kannikkeiden nauhojen väristä, olivat nämä tikarit tehty alemmasta upseerista aina kenraalin tai amiraalin käyttöön. entisessä Neuvostoliitossa tehtiin oikeastaan vain yhtä mallia, eroten lähinnä vain tupen ylähelan kaiverruksella, aselajista riippuen. Se on yleensä ”perinteistä” taistelemiseen tarkoitettua tikaria tai pistintä paremmin tehty ja koristeellisemmin viimeistelty. kuvAT: ArTTu l.-k. Bulgarian tai romanian upseerien perus-tikareita löytyy 200-400 euron hintaan. Nämä tikarit ja pistimet, kuten muutkin aseet, niin kuin niin monet historialliset esineet tuovat parhaimmillaan keräilijälleen sen tietyn kiehtovan tunteen, kun esineen ottaa käteensä, ja miettii mitä kaikkea se on nähnyt ja missä oloissa se on vaeltanut historian saatossa! ITÄBLOKIN TIKARIT Yksi keino, ei niin kalliiseen, pukutikarienja pistinten keräilyn aloittamiseen on entisen itäblokin teräaseet. Näin ajatteli aluksi myös allekirjoittanut, n. Niitä on suhteellisen runTekSTi: MikA M. Saksan Solingenissa (ennen Maailmansotia, niiden aikana ja niiden jälkeen) valmistettuihin. kaikki siitä ylemmäs hinnoitellut eivät välttämättä ole hankkimisen arvoisia. Netistä toki löytyy suhteellisen paljonkin aiheesta materiaalia, mutta mistä erottaa mikä on aitoa ja mikä ei. Pistimiä keräillään Suomessa suhteellisen laajastikin, mutta ns. Nämä on suhteellisen helppo tunnistaa kokeneemman keräilijän toimesta, mutta harrastustaan aloittava voi helposti mennä ns. 15 vuotta sitten, kun aloitin keräilyn. Pyyntihinnat voivat olla aina mitä ovat. ”perus-tikareita”, joita löytyy markkinoilta suhteellisen hyvin ja parhaimmillaan myös ihan kohtuulliseen hintaan
entisessä itä-Saksassakin tehtiin laadultaan aivan erinomaisia tikareita upseereille (saksalainen laatu/perinne vaikutti varmasti asiaan). Pukutikarienja pistinten keräily voi näyttäytyä ensi vilkaisulla hyvinkin kalliilta harrastukselta. natsi-tikareita, puhutaan helposti useista tuhansista, parhaimmillaan tai pahimmillaan jopa useista kymmenistä tuhansista euroista per tikari! Pukutikarien-/ pistinten keräilyn voi kuitenkin aloittaa myös huomattavasti huokeimmilla kustannuksilla, jos ei heti halua niitä kaikkien himoitumpia ja harvinaisempia malleja. valitettavasti näistä(kin) liikkuu (alhaisten tuotantokustannusten vuoksi) myös suhteellisen paljon väärennöksiä, ja ns. vaihdellen tupen helojen tai kahvan väristä, sekä kannikkeiden nauhojen väristä, olivat nämä tikarit tehty alemmasta upseerista aina kenraalin tai amiraalin käyttöön. Puolalaiset, jugoslavialaiset tai unkarilaiset ovat hieman paremmin viimeisteltyjä, mutta myös hieman hinnakkaampia. vipuun. Tässä kohdin mainittakoon että kaikkien historiallisten teräaseiden hintaan (nostavasti) vaikuttaa aina myös se jos ne on varustettu mahdollisilla sarjanumeroilla, kannikkeilla, portepeilla tahi alkuperäisillä laatikoilla. one of a kind, harvinaisia tai superkalliita tikariyksilöitä, joita toki löytyy kyllä kiinnostuneille, markkinoilta, vaan ns. Saksan Solingenissa (ennen Maailmansotia, niiden aikana ja niiden jälkeen) valmistettuihin. Pyyntihinnat voivat olla aina mitä ovat. kaikki siitä ylemmäs hinnoitellut eivät välttämättä ole hankkimisen arvoisia. sivuase joka on ensisijaisesti juhlatai lomapukuun liittyvä teräase. Pukutikari/pukupistin, on ns. Myös näitä tikareita saa 250 eurosta ylöspäin. kaikki entisen itäblokin tikarit (lukuun ottamatta itä-Saksan tikareita) ovat Bulgarian (alempi) ja Romanian (ylempi) tikarit. Neuvostoliiton laivaston tikari. Suurin osa ei edes tiedä mikä on pukutikari/pukupistin. Pistimiä keräillään Suomessa suhteellisen laajastikin, mutta ns. saasti markkinoilla, eivätkä niiden hinnatkaan ole aivan mahdottomissa lukemissa. kuvAT: ArTTu l.-k. Ne liikkuvat hinnaltaan 200 – 900 euron välillä. Nämä tikarit ja pistimet, kuten muutkin aseet, niin kuin niin monet historialliset esineet tuovat parhaimmillaan keräilijälleen sen tietyn kiehtovan tunteen, kun esineen ottaa käteensä, ja miettii mitä kaikkea se on nähnyt ja missä oloissa se on vaeltanut historian saatossa! ITÄBLOKIN TIKARIT Yksi keino, ei niin kalliiseen, pukutikarienja pistinten keräilyn aloittamiseen on entisen itäblokin teräaseet. Aloitinkin aluksi osaksi kopioilla, joista toki olen sittemmin hankkiutunut eroon. asE-lehti • 7. Totta on, että jos haluaa heti saada hyväkuntoisia SS-tikareita, saksalaisia diplomaattitikareita tai muita lukumäärältään rajoitettuja ns. Tämän artikkelin tarkoitus on lyhyesti valottaa asiaa, antaa hieman hintahaarukkaa ja kertoa lyhyesti muutamia perustietoja aiheesta ja parhaimmassa tapauksessa mahdollisesti herättää kipinä harrastuksessa alkuun pukutikarien ja pukupistinten keräilyyn, joka onkin sitten käytännössä lähes loppumaton taivalja tekee siitä osittain juuri siksi äärimmäisen mielenkiintoisen ja haasteellisen harrastuksen! Tässä artikkelissa ei esitellä ns. Netistä toki löytyy suhteellisen paljonkin aiheesta materiaalia, mutta mistä erottaa mikä on aitoa ja mikä ei. Se on yleensä ”perinteistä” taistelemiseen tarkoitettua tikaria tai pistintä paremmin tehty ja koristeellisemmin viimeistelty. Näin myös pelko siitä että tuleeko hankittua väärennöksiä on olemassa, ja on ikävä kyllä myös hyvin mahdollista. Näin ajatteli aluksi myös allekirjoittanut, n. Puhumattakaan siitä jos ne voidaan dokumenttien valossa yhdistää johonkin tiettyyn henkilöön. entisessä Neuvostoliitossa tehtiin oikeastaan vain yhtä mallia, eroten lähinnä vain tupen ylähelan kaiverruksella, aselajista riippuen. uustuotantoa. Bulgarian tai romanian upseerien perus-tikareita löytyy 200-400 euron hintaan. pukuTIKARIEN JA PUKUPISTINTEN KERÄILY Pukutikarienja pistinten keräily Suomessa tuntuu olevan suhteellisen vähäistä, jopa harvinaista. Useita on aihe saattanut kiinnostaakin, mutta keräilyn aloittamiseen tai ehkä paremminkin keräilyn aloittamatta jättämiseen, on saattanut vaikuttaa osaltaan myös kirjallisen tiedon saanti, joka (ainakin suomeksi) on yhä valitettavan vähäistä. Nämä on suhteellisen helppo tunnistaa kokeneemman keräilijän toimesta, mutta harrastustaan aloittava voi helposti mennä ns. PUKUtikarien/PUKUpistimien kerääminen on maassamme harvinaisempaa. Niitä on suhteellisen runTekSTi: MikA M. Yli 700 euroa ei mielestäni kannata maksaa edes amiraalin tai kenraalin tikarista. Se ei ole yleensä näytellyt historian saatossa suurtakaan osaa itse taisteluissa, mutta on ollut merkittävä osa sotilaan tai virkamiehen pukua ja sitä kautta myös sitä kantavan henkilön statusta. kuitenkin viimeistelyltään melko keskinkertaisia, verrattuna esim. Se on ollut myös suosittu lahja palkitulle, eläkkeelle jäävälle kollegalle tai alaiselle, tai esimiehelle. Näiden tikarien hinta liikkuu 150–500 euron välillä, (oheis) varustelusta riippuen. 15 vuotta sitten, kun aloitin keräilyn. ”perus-tikareita”, joita löytyy markkinoilta suhteellisen hyvin ja parhaimmillaan myös ihan kohtuulliseen hintaan
kaikkia tikareita ei leimattu missään vaiheessa, kuten mm. Näistä kummankin hinnat liikkuvat n. (Natsi-)Saksan Punaisen ristin tikarit. ”perus hankintaan” kuuluvat Hitler-Jugend (Hitler-nuoriso) tikarit tai veitset ovat myös suhteellisen järkevissä hinnoissa, vielä. Kahvan yläosassa emaloitu SA-tunnus, keskellä kahvaa hopeoitu hakaristikotka. Pitää kuitenkin muistaa että vaikka monelle nykyihmiselle hakaristi näyttäytyykin tietyssä merkityksessä, oli se 30-luvulla kuitenkin myös monelle ”vain” Saksan valtiollinen tunnus. kyllä, myös Natsi-Saksan aikaan oli Punaisen ristin toimintaa Saksassa ja tänä päivänä voikin vaikuttaa aika groteskilta tikarin väistintangossa kotka jolla on punaisen ristin risti rinnassa ja hakaristi jaloissa. Metsästäjillä ja metsänvartijoilla oli myös omat tikarinsa, statussymbolinsa. SAtikareita valmistettiin kolmessa eri vaiheessa. leimat ovatkin mahleimoista riippuen. Shaaff), että valtion tarkastusministeriön leimat ja vuosiluku 1937. SA-tikari, kaksoisleimauksilla sekä asesepän (Eickhorn) että valtion tarkastusministeriön leimat. siirtymäkauden tikarit, kaksoisleimoilla, ovat kaikkein halutuimpia, ja myös kaikkein arvokkaimpia. Valmistaja Robert Klaas. Toki ei absoluuttisen varmasti, valitettavasti myös leimoja toisinaan väärennetään. Luftwaffen tikari. Suomeen) oli vain rikkaiden ja harvojen valittujen erioikeus. Tosin luftwaffen 1. mallista (luftwaffella oli siis kaksi eri mallia) joutunee maksamaan vähintään 700 euroa. Suom. Hitler-jugend tikarista/ veitsestä kannattaa maksaa 400-700 euroa, kunnosta ja Heer, Saksan maavoimat, tikari. ei mikään jokamiehen oikeus. 500 +/euron tietämillä. Suom. SA-tikari. 2.malli. Myös näissä ns. Jo aiemmin mainittuja natsisaksan SAtikareita saa markkinoilta hyväkuntoisina n. Ne ovat myös terän koristeluiden osalta (metsästysaiheiset koristelut, syövytykset terässä) hyvin tasokkaita. Näistä liikkuu myös paljon väärennöksiä, sekä sodan jälkeen tuotettuja, joten pitää olla varovainen. Väistintangossa laskeutuva kotka jaloissaan hakaristi. Natsi-saksassa aikanaan oli tärkeänä kulttuurina myös metsästys ja metsän vartiointi. vanhemmat varustettuna vain aseseppien leimalla, siirtymäkauden mallit asesepän sekä valtion tarkastusministeriön leimalla, sekä myöhäisemmät mallit pelkästään valtion tarkastusministeriön leimalla. Hitler-Jugendtikari. Hitler-Jugend-tikari, kaksoisleimauksilla. Metsästys silloin, kuin myös aiemmin Saksassa (hyvinkin eritoten verrattuna esim. Näistä harvinaisimmat ja sitä kautta arvokkaimmat ovat ns. Metsänvartijoiden ja metsästäjien tikarit ovatkin hyvin haluttuja keräilijöiden keskuudessa. Motto terässä ”Blut und Ehre”. euron hintaan. ”Kaikki Saksan puolesta”. 500-800 euron hintaan, useiden eri aseseppien valmistamina ja leimaamina. Ns. Sekä asesepän (C.D. siirtymäkauden tikarit, siis kaksilla leimauksilla. Natsien aikaan Solingenissa tehtiin tikareita, pistimiä ja miekkojayli kahdessasadassa asepajassa. löytyykin myös keräilijöitä, jotka keräävät yhtä tiettyä tikarityyppiä (yleensä SAtikaria) useiden eri aseseppien tekemänä ja leimoilla. Kahvassa Hitler-Jugend tunnus, ”hakaristi-timantti”. perustikari-malli on laivaston (kriegsmarine), joka onkin sitten jo vähän kalliimpi hankinta. ”Alles fur Deutschland” -motto terässä. SAtikareita tehtiin aikanaan muutamia miljoonia kappaletta, joten niitä on yhä olemassa reilusti, eikä niistä tarvitse maksaa aivan maltaita. Toisaalta myöskin leimaamattomia natsi-tikareita tehtiin, varsinkin loppusodasta. Näitä valmistettiin myös ainakin yli sadan asesepän/ valmistajan toimesta. Siitä joutuu tällä hetkellä maksamaan vähintään 900, yleensä yli 1000 eur. 8 • asE-lehti. Ylähelan hakaristi on ollut alun perin kullattu, kultaus on ajan myötä hävinnyt. Jos haluaa nimenomaisesti kerätä natsisaksan tikareita, kannattaa ehkä aloittaa armeijan (Heer) ja/tai ilmavoimien (luftwaffe)tikareista. ”Veri ja kunnia”. kolmas aselajittain ns. NATSI-SAKSAN PUKUTIKARIT JA -PISTIMET Jos mielenkiinto on nimenomaisesti natsi-saksan tikareissa (jotka ovat kyllä kieltämättä kaikkein laadukkaimpia, ja monen mielestä myös kaikkein mielenkiintoisempia), niin niistä löytyy todella laadukkaita (itse asiassa kaikki saksalaiset Solingenissa valmistetut olivat hyvinkin laadukkaita) SAtikareita reilusti alle tuhannen dollinen tae aitoudesta. Valmistajan, WKC Solingenleima terässä, Heer
SA-tikari, kaksoisleimauksilla sekä asesepän (Eickhorn) että valtion tarkastusministeriön leimat. löytyykin myös keräilijöitä, jotka keräävät yhtä tiettyä tikarityyppiä (yleensä SAtikaria) useiden eri aseseppien tekemänä ja leimoilla. Jos haluaa nimenomaisesti kerätä natsisaksan tikareita, kannattaa ehkä aloittaa armeijan (Heer) ja/tai ilmavoimien (luftwaffe)tikareista. Toki ei absoluuttisen varmasti, valitettavasti myös leimoja toisinaan väärennetään. Jo aiemmin mainittuja natsisaksan SAtikareita saa markkinoilta hyväkuntoisina n. Näistä kummankin hinnat liikkuvat n. Natsien aikaan Solingenissa tehtiin tikareita, pistimiä ja miekkojayli kahdessasadassa asepajassa. Valmistajan, WKC Solingenleima terässä, Heer. Näitä valmistettiin myös ainakin yli sadan asesepän/ valmistajan toimesta. SA-tikari. ”Kaikki Saksan puolesta”. Hitler-Jugendtikari. Toisaalta myöskin leimaamattomia natsi-tikareita tehtiin, varsinkin loppusodasta. Ns. ”Veri ja kunnia”. siirtymäkauden tikarit, kaksoisleimoilla, ovat kaikkein halutuimpia, ja myös kaikkein arvokkaimpia. Valmistaja Robert Klaas. (Natsi-)Saksan Punaisen ristin tikarit. mallista (luftwaffella oli siis kaksi eri mallia) joutunee maksamaan vähintään 700 euroa. vanhemmat varustettuna vain aseseppien leimalla, siirtymäkauden mallit asesepän sekä valtion tarkastusministeriön leimalla, sekä myöhäisemmät mallit pelkästään valtion tarkastusministeriön leimalla. Sekä asesepän (C.D. Väistintangossa laskeutuva kotka jaloissaan hakaristi. ”perus hankintaan” kuuluvat Hitler-Jugend (Hitler-nuoriso) tikarit tai veitset ovat myös suhteellisen järkevissä hinnoissa, vielä. asE-lehti • 9. Suomeen) oli vain rikkaiden ja harvojen valittujen erioikeus. kyllä, myös Natsi-Saksan aikaan oli Punaisen ristin toimintaa Saksassa ja tänä päivänä voikin vaikuttaa aika groteskilta tikarin väistintangossa kotka jolla on punaisen ristin risti rinnassa ja hakaristi jaloissa. Shaaff), että valtion tarkastusministeriön leimat ja vuosiluku 1937. Ylähelan hakaristi on ollut alun perin kullattu, kultaus on ajan myötä hävinnyt. leimat ovatkin mahleimoista riippuen. Tosin luftwaffen 1. Kahvassa Hitler-Jugend tunnus, ”hakaristi-timantti”. 2.malli. ei mikään jokamiehen oikeus. Ne ovat myös terän koristeluiden osalta (metsästysaiheiset koristelut, syövytykset terässä) hyvin tasokkaita. Luftwaffen tikari. NATSI-SAKSAN PUKUTIKARIT JA -PISTIMET Jos mielenkiinto on nimenomaisesti natsi-saksan tikareissa (jotka ovat kyllä kieltämättä kaikkein laadukkaimpia, ja monen mielestä myös kaikkein mielenkiintoisempia), niin niistä löytyy todella laadukkaita (itse asiassa kaikki saksalaiset Solingenissa valmistetut olivat hyvinkin laadukkaita) SAtikareita reilusti alle tuhannen dollinen tae aitoudesta. Siitä joutuu tällä hetkellä maksamaan vähintään 900, yleensä yli 1000 eur. kolmas aselajittain ns. Myös näissä ns. Metsänvartijoiden ja metsästäjien tikarit ovatkin hyvin haluttuja keräilijöiden keskuudessa. ”Alles fur Deutschland” -motto terässä. Metsästäjillä ja metsänvartijoilla oli myös omat tikarinsa, statussymbolinsa. 500 +/euron tietämillä. perustikari-malli on laivaston (kriegsmarine), joka onkin sitten jo vähän kalliimpi hankinta. Hitler-jugend tikarista/ veitsestä kannattaa maksaa 400-700 euroa, kunnosta ja Heer, Saksan maavoimat, tikari. Natsi-saksassa aikanaan oli tärkeänä kulttuurina myös metsästys ja metsän vartiointi. kaikkia tikareita ei leimattu missään vaiheessa, kuten mm. euron hintaan. Näistä harvinaisimmat ja sitä kautta arvokkaimmat ovat ns. SAtikareita tehtiin aikanaan muutamia miljoonia kappaletta, joten niitä on yhä olemassa reilusti, eikä niistä tarvitse maksaa aivan maltaita. SAtikareita valmistettiin kolmessa eri vaiheessa. Hitler-Jugend-tikari, kaksoisleimauksilla. Motto terässä ”Blut und Ehre”. Kahvan yläosassa emaloitu SA-tunnus, keskellä kahvaa hopeoitu hakaristikotka. Suom. 500-800 euron hintaan, useiden eri aseseppien valmistamina ja leimaamina. Metsästys silloin, kuin myös aiemmin Saksassa (hyvinkin eritoten verrattuna esim. Näistä liikkuu myös paljon väärennöksiä, sekä sodan jälkeen tuotettuja, joten pitää olla varovainen. Suom. Pitää kuitenkin muistaa että vaikka monelle nykyihmiselle hakaristi näyttäytyykin tietyssä merkityksessä, oli se 30-luvulla kuitenkin myös monelle ”vain” Saksan valtiollinen tunnus. siirtymäkauden tikarit, siis kaksilla leimauksilla
Weimarin aikaisten alkuperäisten arvo liikkuu myös samoissa hinnoissa. erittäin hieno ja hyvin viimeistelty pukupistin. Nämä olivat yleisesti kaikkien joukko-osastojen aliupseerien, palomiesten ja poliisien käytössä. kuva). Nämä tikarit ovat ns. Kahvoissa tammenterhot, vanhemman metsänvartijan tikarissa kullatut. MITEN HANKKIA VARMASTI AITO PUKUTIKARI/PUKUPISTIN Miten hankkia varmasti aito pukitikari/pukupistin. Puukkopistintä valmistettiin Suomessa Hackmanin ja Fiskarssin toimesta, mutta myös muutamissa aseseppäpajoissa Solingenissa, Saksassa. Netistä luotettavina voi pitää ainakin seuraavia: Wittman Antique Militaria, lakesidetrader, Johnson militaria ja victory Militaria. Nuoremman metsänvartijan yllä, ja vanhemman metsänvartijan alla. PUKUTIKARIT JA PUKUPISTIMET SUOMESSA itsenäisen Suomen aikana ei ole ollut laajaa perinnettä pukutikareista/pukupistimistä. 600-800 euroa. Terissä yhtäläiset, syövytetyt metsästysaiheiset kuvioinnit. Mikäli mielenkiintoa aihetta kohtaan löytyy, kirjoitetaan siitä mahdollisesti lisää myöhemmin. NATSISAKSAN AJAN ALIUPSEERIEN-, PALOMIESTENJA POLIISIEN PUKUPISTIMET Natsisaksan sotilaiden ja palomiesten pukupistimiä saa parhaimmillaan jopa hieman yli sadan euron hintaan. Akseli Gallen-Kallelan suunnittelema, Kalevalais-henkinen, puukkopistin nuoren Suomen armeijan aliupseerille. Pitää tietää/ymmärtää mitä on ostamassa. varmimpia keinoja on hankkia esine tunnustetuilta, luotettaviksi yleisesti tiedetyiltä myyjiltä. Yksityisiltä markkinoilta ja asemessuilta voi tehdä myös löytöjä, jopa huomattavastikin edullisemmin, mutta niissä on aina riski tulla hankituksi epäaito, väärennös. Molemmat arvostetun Eickhornin asepajan valmistamia. väistintanko ja hela olivat niklattuja tai kromattuja aliupseerin, palomiehen ja poliisin pukupistimissä. aliupseeri-puukko(pistintä) kymmenisen vuotta, kunnes onnistui sellaisen löytämään. 10 • asE-lehti. Aliupseerin pukupistin alinna, palomiehen pukupistin keskellä, sekä poliisin pukupistin ylinnä. Se löytyi jopa varustettuna alkuperäisellä nahkaisella portepee-tupsulla, jonka suomalainen sotilas yleensä ensimmäiseksi heitti metsään. ks. Poliisien pukupistimien arvo on n. Näiltä saa yleensä myös aina pyydettäessä aitoustodistuksen. Niissä oli poikkeuksena aliupseerin ja palomiehen pukupistimiin verraten kahvan yläpäässä (helana tyylitelty kotka), ”naturaalinen” kotkan pää. Terässä valmistajan, Hackman-leima. Harvinainen kokonaisuus. tositoimissa, vaan ne olivat ns. Varustettuna alkuperäisellä nahkaisella portepeellä. Huomaa naturalistinen kotkanpää-hela poliisin pukupistimessä. Poliisien tikareissa oli siis myös lovi kiväärin vastinetta varten. sivuaseita juhla-/lomapuvuissa. Myös nämä ovat usein valmistajan ja toisinaan (toisella puolella terää) myös jopa välittäjänmyyvän tahon leimoilla varustetut. Näissä pistimissä (aliupseerija poliisimallit) on lovi kiväärin vastinkappaletta varten, mutta niitä(kään) ei käytännössä (todennäköisesti) koskaan käytetty ns. perushankinnoista kaikkein kalliimpia ja arvot vaihtelevat huomattavasti; leimoista, oheisvarustelusta ja valmistusajankohdista riippuen 6002500 euron välillä. Mainittakoon tässä kuitenkin yksi niistä harvoista, Akseli Gallenkallelan 1920 suunnittelema aliupseeripuukkopistin. Natsien vallan aikana poliisien pukupistimet olivat alun perin Weimarin tasavallan aikaisista, kahvoiltaan lyhennettyjä, Weimarin tunnuskyltit poistettu ja luiseen kahvalevyyn natsikotka seppeleen ympyröimänä lisätty. Puukkopistintä valmistettiin myös miehistölle, eroten aliupseeri-mallista siten että puiset kahvat olivat siinä sileät ja ruskeaksi lakatut, eikä siinä ollut portepeetä. Palomiesten tikarissa ei poikkeuksellisesti ollut lainkaan lovea kivääriin kiinnitystä varten, ja ne olivat (juuri tästä syystä) mahdollista varustaa molemmin puoleisella väistintangolla. Allekirjoittanut etsi ko. 100%:n varmaa keinoa ei valitettavasti olekaan. Metsänvartijoiden tikarit. (Aliupseerimallissa kahvat olivat siis karhennetut ja mustaksi maalatut ja veitsi oli alun perin varustettu nahkaisella portepeellä
Mikäli mielenkiintoa aihetta kohtaan löytyy, kirjoitetaan siitä mahdollisesti lisää myöhemmin. Se löytyi jopa varustettuna alkuperäisellä nahkaisella portepee-tupsulla, jonka suomalainen sotilas yleensä ensimmäiseksi heitti metsään. Näiltä saa yleensä myös aina pyydettäessä aitoustodistuksen. MITEN HANKKIA VARMASTI AITO PUKUTIKARI/PUKUPISTIN Miten hankkia varmasti aito pukitikari/pukupistin. Poliisien pukupistimien arvo on n. Kahvoissa tammenterhot, vanhemman metsänvartijan tikarissa kullatut. Metsänvartijoiden tikarit. Varustettuna alkuperäisellä nahkaisella portepeellä. varmimpia keinoja on hankkia esine tunnustetuilta, luotettaviksi yleisesti tiedetyiltä myyjiltä. aliupseeri-puukko(pistintä) kymmenisen vuotta, kunnes onnistui sellaisen löytämään. NATSISAKSAN AJAN ALIUPSEERIEN-, PALOMIESTENJA POLIISIEN PUKUPISTIMET Natsisaksan sotilaiden ja palomiesten pukupistimiä saa parhaimmillaan jopa hieman yli sadan euron hintaan. Aliupseerin pukupistin alinna, palomiehen pukupistin keskellä, sekä poliisin pukupistin ylinnä. Nuoremman metsänvartijan yllä, ja vanhemman metsänvartijan alla. 100%:n varmaa keinoa ei valitettavasti olekaan. asE-lehti • 11. Puukkopistintä valmistettiin Suomessa Hackmanin ja Fiskarssin toimesta, mutta myös muutamissa aseseppäpajoissa Solingenissa, Saksassa. väistintanko ja hela olivat niklattuja tai kromattuja aliupseerin, palomiehen ja poliisin pukupistimissä. Puukkopistintä valmistettiin myös miehistölle, eroten aliupseeri-mallista siten että puiset kahvat olivat siinä sileät ja ruskeaksi lakatut, eikä siinä ollut portepeetä. PUKUTIKARIT JA PUKUPISTIMET SUOMESSA itsenäisen Suomen aikana ei ole ollut laajaa perinnettä pukutikareista/pukupistimistä. Terissä yhtäläiset, syövytetyt metsästysaiheiset kuvioinnit. Molemmat arvostetun Eickhornin asepajan valmistamia. Mainittakoon tässä kuitenkin yksi niistä harvoista, Akseli Gallenkallelan 1920 suunnittelema aliupseeripuukkopistin. Poliisien tikareissa oli siis myös lovi kiväärin vastinetta varten. Harvinainen kokonaisuus. Huomaa naturalistinen kotkanpää-hela poliisin pukupistimessä. perushankinnoista kaikkein kalliimpia ja arvot vaihtelevat huomattavasti; leimoista, oheisvarustelusta ja valmistusajankohdista riippuen 6002500 euron välillä. Netistä luotettavina voi pitää ainakin seuraavia: Wittman Antique Militaria, lakesidetrader, Johnson militaria ja victory Militaria. tositoimissa, vaan ne olivat ns. Akseli Gallen-Kallelan suunnittelema, Kalevalais-henkinen, puukkopistin nuoren Suomen armeijan aliupseerille. Allekirjoittanut etsi ko. Terässä valmistajan, Hackman-leima. Natsien vallan aikana poliisien pukupistimet olivat alun perin Weimarin tasavallan aikaisista, kahvoiltaan lyhennettyjä, Weimarin tunnuskyltit poistettu ja luiseen kahvalevyyn natsikotka seppeleen ympyröimänä lisätty. Weimarin aikaisten alkuperäisten arvo liikkuu myös samoissa hinnoissa. sivuaseita juhla-/lomapuvuissa. Näissä pistimissä (aliupseerija poliisimallit) on lovi kiväärin vastinkappaletta varten, mutta niitä(kään) ei käytännössä (todennäköisesti) koskaan käytetty ns. Nämä tikarit ovat ns. 600-800 euroa. erittäin hieno ja hyvin viimeistelty pukupistin. Niissä oli poikkeuksena aliupseerin ja palomiehen pukupistimiin verraten kahvan yläpäässä (helana tyylitelty kotka), ”naturaalinen” kotkan pää. Yksityisiltä markkinoilta ja asemessuilta voi tehdä myös löytöjä, jopa huomattavastikin edullisemmin, mutta niissä on aina riski tulla hankituksi epäaito, väärennös. Myös nämä ovat usein valmistajan ja toisinaan (toisella puolella terää) myös jopa välittäjänmyyvän tahon leimoilla varustetut. kuva). Pitää tietää/ymmärtää mitä on ostamassa. ks. Nämä olivat yleisesti kaikkien joukko-osastojen aliupseerien, palomiesten ja poliisien käytössä. Palomiesten tikarissa ei poikkeuksellisesti ollut lainkaan lovea kivääriin kiinnitystä varten, ja ne olivat (juuri tästä syystä) mahdollista varustaa molemmin puoleisella väistintangolla. (Aliupseerimallissa kahvat olivat siis karhennetut ja mustaksi maalatut ja veitsi oli alun perin varustettu nahkaisella portepeellä
Vuonna 1871 tätä hankintaa seurasi kaksitoimisen, 11 mm keskisytytyspatruunaa ampuvan revolverin käyttöönotto. Ruotsissa nämä siten kulkivat revolverina m/1884. Revolveri m/1871 oli ruotsalaista suunnittelua, mutta aseet valmistettiin suurimmaksi osaksi Liégessä A. Hylsyt poistetaan rullasta työntelemällä ne piippuun kiinnitetyn ejektoritangon avulla aseen oikealle kyljelle sijoitetun latausportin kautta. lin sisälle oli kätketty ulosvedettävä ja piipun ympärille pujotetun holkin avulla sivulle taittuva ejektoritanko eli hylsynpoistopuikko, jolla tyhjät hylsyt pystyi yksitellen työntelemään ulos aseen oikealla kyljellä olevan latausportin kautta. Pääsääntöisesti myös tarkkuus parani samalla huomattavasti. Jatkoon näistä selvisivät Nagantja Schmidt-revolverit, joita kumpaakin hankittiin 30 kappaletta joukko-osastotesteihin. Kääntöpuolella tosin oli luodin pysäytystehon heikkeneminen lyhyillä ampumaetäisyyksillä, joskin luodin läpäisykyky vastaavasti parani. Nagantit myös suojasivat tämän keksintönsä vuonna 1879 brittiläisellä ja vuonna 1880 yhdysvaltalaisella patentilla. Nagant-revolverin m/1878 runko oli yksiosaista yläsillalla varustettua mallia, myös kahvan oikea puolisko oli rungon kanssa samaa Nimestä Nagant suomalaiselle aseharrastajalle tulee ensimmäisenä mieleen venäläinen kaasutiivis 7,62 mm Nagant-revolveri m/1895, mutta belgialainen asetehdas Fabrique d’armes Émile et Léon Nagant oli jo ennen tätä suunnitellut ja valmistanut revolvereita myös useille muille sotilasasiakkaille. Veljekset Émile ja Léon Nagant olivat perustaneet metallialan yrityksen Liégeen jo vuonna 1859, mutta aseiden tuotantoon he siirtyivät vasta vuonna 1867 solmiessaan amerikkalaisen Remingtonin asetehtaan kanssa sopimuksen Vatikaaniin myytyjen Rolling Block -kiväärien valmistamisesta. Mallin 1878 koneisto oli kuitenkin hivenen monimutkainen, ja vuonna 1886 kaksitoimisesta Belgian Nagant-revolverista esiteltiinkin yksinkertaistettu versio m/1878-86, jossa koneistosta oli jätetty pois viisi osaa: erillinen viretuki, viretuen jousi, liipaisimen jousi, rullan pyörityskäpälän jousi sekä pääjousen kannus. Pienikaliiperisen revolverin käyttöönotolla ruotsalaiset seurasivat yleiseurooppalaista mallia. Nagant-revolveri hyväksyttiin Ruotsissa käyttöön 18. Vuonna 1885 Ruotsin armeijan valintakomissio alkoi selvitellä nykyaikaisemman revolverimallin käyttöönottoa mallien 1871 ja 1863-79 tilalle. Lisäksi vuonna 1884 Ruotsin laivasto päätyi ostamaan ranskalaisia 11,4 mm Chamelot-Delvigne -revolvereita m/1873. Vuonna 1878 Nagantin veljekset esittelivät omaa suunnitteluaan edustaneen kaksitoimisen 9 mm revolverin m/1878, joka oli tarkoitettu Belgian armeijan upseerien aseeksi. 12 • asE-lehti. Kuudella patruunapesällä varustettu uritettu rulla oli kiinnitetty runkoon työkaluitta irrotettavan akselitapin avulla. Vuonna 1879 myös piikkipatruunarevolverit m/1863 suurimmaksi osaksi muunnettiin samaa 11 mm keskisytytyspatruunaa ampuviksi, jolloin syntyi muunnosmalli m/1863-79. Samaisen latausportin kautta rullaan syötettiin myös patruunat, portin sulki alaosastaan saranoitu salpakappale. Todellisuudessa tuon aikakauden pienikaliiperiset revolverit olivat kuitenkin varsin aneemisia aseita sotilaskäytössä, TeKSTi JA KUVAT: MiKA PiTKäNeN kappaletta. Samaten Luxemburg hankki näitä aseita nimikkeellä m/1884, mutta 7,5 mm sveitsiläiselle patruunalle m/1882 pesitettynä. Ruotsin asevoimat oli siirtynyt metallipatruunoita käyttävään revolveriin vuonna 1863 ostaessaan reilu tuhat kappaletta 11 mm piikkipatruunaa ampuvaa Lefaucheux-revolveria Ranskasta. 1880-luvulla alettiin yleisesti siirtyä aiempaa selvästi kevyempiin, sirompiin ja näppärämmin käsiteltäviin noin 8 mm kaliiperisiin revolvereihin. Pienikaliiperisissa revolverinpatruunoissa luodin lähtönopeus oli selvästi aiempaa korkeampi, millä saavutettiin pidempi tehokas kantama ja laakeampi luodin lentorata. Niinpä 1880-luvun puolivälissä Ruotsin asevoimilla oli käytössä useampaakin mallia käytännössä jo vanhanaikaiseksi luokiteltavaa revolverikalustoa. päivä helmikuuta 1887 aluksi nimikkeellä ”1887 års revolver”, joka huhtikuussa 1895 muuttui muotoon ”7,5 mm revolver m/87”. Näistä ruotsalaiset lopulta valitsivat Nagant-revolverin, mutta eivät suinkaan alkuperäistä mallia 1878, vaan siitä yksinkertaistetun vuoden 1886 mallin sveitsiläiselle 7,5 mm patruunalle pesitettynä. Nagant-revolverille omintakeinen piirre oli käyttää alaosastaan kahvaan saranoitua liipaisinkaarta pääjousen jännittämiseen ja jännityksestä päästämiseen (aseen kokoamisen ja purkamisen yhteydessä). Komissio suoritti teknillisiä kokeita belgialaisella Nagant-revolverilla m/1878, samoin belgialaisella Warnant-revolverilla, itävaltalaisella Gasser-Kropatshek-revolverilla m/1878 sekä sveitsiläisellä Schmidt-revolverilla m/1882. Revolverin koneisto oli sijoitettu koko rungon vasemman kyljen ja kahvan vasemman puoliskon peittävän, yhdellä ruuvilla kiinnittyvän sivulevyn alle. Belgian armeijan lisäksi 9 mm Nagant-revolverin m/1878 otti käyttöönsä vuonna 1883 myös Norja, joka hankki Liégestä 794 kpl kaksitoimista revolveria. Samoin uutta yksinkertaisempaa koneistoa käytettiin sittemmin Ruotsin tilaamassa 7,5 mm Nagantrevolverissa m/87. Uudessa rakenteessa pääjousi toimi myös liipaisimen ja pyörityskäpälän jousena. Tämä revolveri osoittautui menestykseksi, ja sitä myytiin Belgian lisäksi myös monille muille valtioille eri kaliipereissa. Kuvassa on lisäksi nahkainen miehistökotelo m/98, öljypullo m/64 ja rasia ruotsalaisten Saksasta vuonna 1941 ostamia Gecon 7,5 mm patruunoita. Samaa ratkaisua oli käytetty jo vuoden 1883 mallisessa Belgian asevoimien yksitoimisessa aliupseerirevolverissa. Rullan akseruotsalainen 7,5 mm revolveri m/87 NAGANT vähemmän tunnettu Kuva vasemmalla: Ruotsalaiset ottivat belgialaisen 7,5 mm Nagant-revolverin käyttöönsä vuonna 1887, tässä Husqvarnan asetehtaan Ruotsissa lisenssillä valmistama "7,5 mm revolver m/87". Francotten asetehtaalla, joskin jonkin verran aseita tehtiin myös Husqvarnan asetehtaalla Ruotsissa
Francotten asetehtaalla, joskin jonkin verran aseita tehtiin myös Husqvarnan asetehtaalla Ruotsissa. Ruotsin asevoimat oli siirtynyt metallipatruunoita käyttävään revolveriin vuonna 1863 ostaessaan reilu tuhat kappaletta 11 mm piikkipatruunaa ampuvaa Lefaucheux-revolveria Ranskasta. Kuvassa on lisäksi nahkainen miehistökotelo m/98, öljypullo m/64 ja rasia ruotsalaisten Saksasta vuonna 1941 ostamia Gecon 7,5 mm patruunoita. Niinpä 1880-luvun puolivälissä Ruotsin asevoimilla oli käytössä useampaakin mallia käytännössä jo vanhanaikaiseksi luokiteltavaa revolverikalustoa. Vuonna 1879 myös piikkipatruunarevolverit m/1863 suurimmaksi osaksi muunnettiin samaa 11 mm keskisytytyspatruunaa ampuviksi, jolloin syntyi muunnosmalli m/1863-79. Lisäksi vuonna 1884 Ruotsin laivasto päätyi ostamaan ranskalaisia 11,4 mm Chamelot-Delvigne -revolvereita m/1873. Vuonna 1878 Nagantin veljekset esittelivät omaa suunnitteluaan edustaneen kaksitoimisen 9 mm revolverin m/1878, joka oli tarkoitettu Belgian armeijan upseerien aseeksi. Revolverin koneisto oli sijoitettu koko rungon vasemman kyljen ja kahvan vasemman puoliskon peittävän, yhdellä ruuvilla kiinnittyvän sivulevyn alle. asE-lehti • 13. Kääntöpuolella tosin oli luodin pysäytystehon heikkeneminen lyhyillä ampumaetäisyyksillä, joskin luodin läpäisykyky vastaavasti parani. lin sisälle oli kätketty ulosvedettävä ja piipun ympärille pujotetun holkin avulla sivulle taittuva ejektoritanko eli hylsynpoistopuikko, jolla tyhjät hylsyt pystyi yksitellen työntelemään ulos aseen oikealla kyljellä olevan latausportin kautta. Rullan akseruotsalainen 7,5 mm revolveri m/87 NAGANT vähemmän tunnettu Kuva vasemmalla: Ruotsalaiset ottivat belgialaisen 7,5 mm Nagant-revolverin käyttöönsä vuonna 1887, tässä Husqvarnan asetehtaan Ruotsissa lisenssillä valmistama "7,5 mm revolver m/87". Belgian armeijan lisäksi 9 mm Nagant-revolverin m/1878 otti käyttöönsä vuonna 1883 myös Norja, joka hankki Liégestä 794 kpl kaksitoimista revolveria. Samaisen latausportin kautta rullaan syötettiin myös patruunat, portin sulki alaosastaan saranoitu salpakappale. Hylsyt poistetaan rullasta työntelemällä ne piippuun kiinnitetyn ejektoritangon avulla aseen oikealle kyljelle sijoitetun latausportin kautta. Ruotsissa nämä siten kulkivat revolverina m/1884. Pienikaliiperisissa revolverinpatruunoissa luodin lähtönopeus oli selvästi aiempaa korkeampi, millä saavutettiin pidempi tehokas kantama ja laakeampi luodin lentorata. Veljekset Émile ja Léon Nagant olivat perustaneet metallialan yrityksen Liégeen jo vuonna 1859, mutta aseiden tuotantoon he siirtyivät vasta vuonna 1867 solmiessaan amerikkalaisen Remingtonin asetehtaan kanssa sopimuksen Vatikaaniin myytyjen Rolling Block -kiväärien valmistamisesta. Jatkoon näistä selvisivät Nagantja Schmidt-revolverit, joita kumpaakin hankittiin 30 kappaletta joukko-osastotesteihin. Nagant-revolverille omintakeinen piirre oli käyttää alaosastaan kahvaan saranoitua liipaisinkaarta pääjousen jännittämiseen ja jännityksestä päästämiseen (aseen kokoamisen ja purkamisen yhteydessä). Komissio suoritti teknillisiä kokeita belgialaisella Nagant-revolverilla m/1878, samoin belgialaisella Warnant-revolverilla, itävaltalaisella Gasser-Kropatshek-revolverilla m/1878 sekä sveitsiläisellä Schmidt-revolverilla m/1882. Pienikaliiperisen revolverin käyttöönotolla ruotsalaiset seurasivat yleiseurooppalaista mallia. Samaa ratkaisua oli käytetty jo vuoden 1883 mallisessa Belgian asevoimien yksitoimisessa aliupseerirevolverissa. Näistä ruotsalaiset lopulta valitsivat Nagant-revolverin, mutta eivät suinkaan alkuperäistä mallia 1878, vaan siitä yksinkertaistetun vuoden 1886 mallin sveitsiläiselle 7,5 mm patruunalle pesitettynä. Uudessa rakenteessa pääjousi toimi myös liipaisimen ja pyörityskäpälän jousena. Revolveri m/1871 oli ruotsalaista suunnittelua, mutta aseet valmistettiin suurimmaksi osaksi Liégessä A. Kuudella patruunapesällä varustettu uritettu rulla oli kiinnitetty runkoon työkaluitta irrotettavan akselitapin avulla. Nagant-revolveri hyväksyttiin Ruotsissa käyttöön 18. Tämä revolveri osoittautui menestykseksi, ja sitä myytiin Belgian lisäksi myös monille muille valtioille eri kaliipereissa. Pääsääntöisesti myös tarkkuus parani samalla huomattavasti. Vuonna 1871 tätä hankintaa seurasi kaksitoimisen, 11 mm keskisytytyspatruunaa ampuvan revolverin käyttöönotto. Vuonna 1885 Ruotsin armeijan valintakomissio alkoi selvitellä nykyaikaisemman revolverimallin käyttöönottoa mallien 1871 ja 1863-79 tilalle. Mallin 1878 koneisto oli kuitenkin hivenen monimutkainen, ja vuonna 1886 kaksitoimisesta Belgian Nagant-revolverista esiteltiinkin yksinkertaistettu versio m/1878-86, jossa koneistosta oli jätetty pois viisi osaa: erillinen viretuki, viretuen jousi, liipaisimen jousi, rullan pyörityskäpälän jousi sekä pääjousen kannus. 1880-luvulla alettiin yleisesti siirtyä aiempaa selvästi kevyempiin, sirompiin ja näppärämmin käsiteltäviin noin 8 mm kaliiperisiin revolvereihin. Todellisuudessa tuon aikakauden pienikaliiperiset revolverit olivat kuitenkin varsin aneemisia aseita sotilaskäytössä, TeKSTi JA KUVAT: MiKA PiTKäNeN kappaletta. päivä helmikuuta 1887 aluksi nimikkeellä ”1887 års revolver”, joka huhtikuussa 1895 muuttui muotoon ”7,5 mm revolver m/87”. Nagant-revolverin m/1878 runko oli yksiosaista yläsillalla varustettua mallia, myös kahvan oikea puolisko oli rungon kanssa samaa Nimestä Nagant suomalaiselle aseharrastajalle tulee ensimmäisenä mieleen venäläinen kaasutiivis 7,62 mm Nagant-revolveri m/1895, mutta belgialainen asetehdas Fabrique d’armes Émile et Léon Nagant oli jo ennen tätä suunnitellut ja valmistanut revolvereita myös useille muille sotilasasiakkaille. Samaten Luxemburg hankki näitä aseita nimikkeellä m/1884, mutta 7,5 mm sveitsiläiselle patruunalle m/1882 pesitettynä. Nagantit myös suojasivat tämän keksintönsä vuonna 1879 brittiläisellä ja vuonna 1880 yhdysvaltalaisella patentilla. Samoin uutta yksinkertaisempaa koneistoa käytettiin sittemmin Ruotsin tilaamassa 7,5 mm Nagantrevolverissa m/87
ja 1900-luvun alussa ne nopeasti korvautuivatkin itselataavilla pistooleilla. Postille menneet aseet tunnistaa aseen vasemmalle kyljelle leimatusta postitorvesta. Emile Nagantin patentin liitepiirustus vuodelta 1879. Kaikkiaan Norjassa oli mallin 1893 revolveria käytössä n. Nämä tosin jäivätkin ainoiksi Norjaan menneiksi huskvarnalaisiksi. Tässä vaiheessa revolveria käyttivät Ruotsin armeijassa enää huoltojoukot. Sarjanumero on lisäksi merkitty aseen kaikkiin suurimpiin osiin. Tällä patentilla suojattiin asetta purettaessa/koottaessa alaspäin taitettava liipaisinkaari, jonka avulla pääjousi joko jännitettiin tai vapautettiin jännityksestä. 13 000 kappaletta, ja ne säilyivät pitkään käytössä rinnakkain .45-kaliiperisten Colt-pohjaisten automaattipistoolien m/1914 kanssa. Ruotsin laivastoa varten valmistettiin lisäksi 480 revolveria vuosina 1891-93. 3399 3787. Näihin aikoihin maaseudun posteljoonit olivat vielä aseistettuja rosvojen ja villieläinten varalta, lisäksi aseita tarvittiin mm. rahakuljetusten turvaamiseen. Kuvasta käy lisäksi hyvin ilmi Belgian Nagantin m/1878 mekanismin rakenne, joka on viittä osaa monimutkaisempi kuin mallissa 1887. Tämä ei sinänsä ollut mikään ihme, sillä Ruotsi ja Norja olivat tuolloin valtioliitossa. Sarjanumeron alla on aseen vastaanottotarkastuksesta vastanneen upseerin nimikirjaimet, Nagantin valmistamissa aseissa joko ”CL” (Christoffer Lemchen) tai ”JB” (kapteeni Johan Brandt). 14 • asE-lehti. Norjalainen Nagant erosi ruotsalaisesta ainoastaan sivulta katsoen pyöreämuotoisen jyvänsä osalta. Rullan irrottaminen onnistuu puolestaan ilman työkaluja. Ruotsin asevoimille menneiden aseiden lisäksi Nagantin asetehdas myi 940 revolveria Ruotsin postilaitokselle. Ruotsin tavoin Norja osti revolverit Nagantin tehtaalta Liégestä, joskin vuonna 1897 Husqvarnan asetehtaan valmistamat 350 ensimmäistä Nagant-revolveria toimitettiin Norjaan. Nagantin tehdas valmisti myöskin merkittävän määrän revolveria m/87 Revolveri m/87 rungon sivulevy ja rulla irrotettuna. Sivulevy on kiinnitetty yhdellä ruuvilla, joten sen irrottaminen käy helposti. Kokoaminen tapahtuu tietysti käänteisessä järjestyksessä. Upseerit nimittäin joutuivat itse ostamaan omat palvelusrevolverinsa joko suoraan tehtaalta tai Militärekiperingsaktiebolagetin (MeA) kautta. Ruotsin asevoimien upseerien yksityishankintoja varten. Myös Norja päätyi 1890-luvun alkupuolella ruotsalaisen 7,5 mm revolverin käyttöön ottoon nimikkeellä m/1893. NagaNt LäNsiNaapurissa ensimmäinen 2600 Nagantrevolverin erä Ruotsin armeijaa varten valmistettiin Liégessä vuosina 1887-1888. Nagantin tehtaalla valmistetut aseet tunnistaa aseen vasemmalle kyljelle rullaan eteen lyödystä leimasta ”BReVeT NAGANT”. Belgiassa valmistetut Nagantit olivatkin oikeastaan vain upseerien aseita, aliupseereita ja miehistöä aseistettiin vasta 1890-luvun lopulta lähtien Ruotsissa valmistetuilla revolvereilla m/87. Aseen mekanismissa näkyvät kirjaimet (B H) kertovat, missä järjestyksessä osat kuuluu irrottaa. Leiman alla on aseen sarjanumero, armeijalle menneissä aseissa 1 2620 ja laivastolle menneissä n. Perusmallin lisäksi vuonna 1893 Liégessä valmistettiin useamman sadan revolverin sarja, jotka oli varustettu ruotsalaisen luutnantti Tor Fabian Törnellin vuonna 1888 kehittämällä parannetulla koneistolla, joka lukitsi rullan liikkumattomaksi myös silloin, kun hana oli Ruotsalaisessa Soldatinstruktion-kirjasessa vuonna 1920 julkaistu kaavakuva revolverista m/87 ja sen osista
Sarjanumero on lisäksi merkitty aseen kaikkiin suurimpiin osiin. Sivulevy on kiinnitetty yhdellä ruuvilla, joten sen irrottaminen käy helposti. ja 1900-luvun alussa ne nopeasti korvautuivatkin itselataavilla pistooleilla. Norjalainen Nagant erosi ruotsalaisesta ainoastaan sivulta katsoen pyöreämuotoisen jyvänsä osalta. Sarjanumeron alla on aseen vastaanottotarkastuksesta vastanneen upseerin nimikirjaimet, Nagantin valmistamissa aseissa joko ”CL” (Christoffer Lemchen) tai ”JB” (kapteeni Johan Brandt). Ruotsin tavoin Norja osti revolverit Nagantin tehtaalta Liégestä, joskin vuonna 1897 Husqvarnan asetehtaan valmistamat 350 ensimmäistä Nagant-revolveria toimitettiin Norjaan. Rullan irrottaminen onnistuu puolestaan ilman työkaluja. Kokoaminen tapahtuu tietysti käänteisessä järjestyksessä. Ruotsin asevoimien upseerien yksityishankintoja varten. Belgiassa valmistetut Nagantit olivatkin oikeastaan vain upseerien aseita, aliupseereita ja miehistöä aseistettiin vasta 1890-luvun lopulta lähtien Ruotsissa valmistetuilla revolvereilla m/87. Myös Norja päätyi 1890-luvun alkupuolella ruotsalaisen 7,5 mm revolverin käyttöön ottoon nimikkeellä m/1893. Tällä patentilla suojattiin asetta purettaessa/koottaessa alaspäin taitettava liipaisinkaari, jonka avulla pääjousi joko jännitettiin tai vapautettiin jännityksestä. 13 000 kappaletta, ja ne säilyivät pitkään käytössä rinnakkain .45-kaliiperisten Colt-pohjaisten automaattipistoolien m/1914 kanssa. Nämä tosin jäivätkin ainoiksi Norjaan menneiksi huskvarnalaisiksi. Ruotsin laivastoa varten valmistettiin lisäksi 480 revolveria vuosina 1891-93. Kaikkiaan Norjassa oli mallin 1893 revolveria käytössä n. Aseen mekanismissa näkyvät kirjaimet (B H) kertovat, missä järjestyksessä osat kuuluu irrottaa. Leiman alla on aseen sarjanumero, armeijalle menneissä aseissa 1 2620 ja laivastolle menneissä n. rahakuljetusten turvaamiseen. Upseerit nimittäin joutuivat itse ostamaan omat palvelusrevolverinsa joko suoraan tehtaalta tai Militärekiperingsaktiebolagetin (MeA) kautta. Tässä vaiheessa revolveria käyttivät Ruotsin armeijassa enää huoltojoukot. Näihin aikoihin maaseudun posteljoonit olivat vielä aseistettuja rosvojen ja villieläinten varalta, lisäksi aseita tarvittiin mm. NagaNt LäNsiNaapurissa ensimmäinen 2600 Nagantrevolverin erä Ruotsin armeijaa varten valmistettiin Liégessä vuosina 1887-1888. Kuvasta käy lisäksi hyvin ilmi Belgian Nagantin m/1878 mekanismin rakenne, joka on viittä osaa monimutkaisempi kuin mallissa 1887. Tämä ei sinänsä ollut mikään ihme, sillä Ruotsi ja Norja olivat tuolloin valtioliitossa. asE-lehti • 15. Nagantin tehtaalla valmistetut aseet tunnistaa aseen vasemmalle kyljelle rullaan eteen lyödystä leimasta ”BReVeT NAGANT”. 3399 3787. Ruotsin asevoimille menneiden aseiden lisäksi Nagantin asetehdas myi 940 revolveria Ruotsin postilaitokselle. Nagantin tehdas valmisti myöskin merkittävän määrän revolveria m/87 Revolveri m/87 rungon sivulevy ja rulla irrotettuna. Postille menneet aseet tunnistaa aseen vasemmalle kyljelle leimatusta postitorvesta. Emile Nagantin patentin liitepiirustus vuodelta 1879. Perusmallin lisäksi vuonna 1893 Liégessä valmistettiin useamman sadan revolverin sarja, jotka oli varustettu ruotsalaisen luutnantti Tor Fabian Törnellin vuonna 1888 kehittämällä parannetulla koneistolla, joka lukitsi rullan liikkumattomaksi myös silloin, kun hana oli Ruotsalaisessa Soldatinstruktion-kirjasessa vuonna 1920 julkaistu kaavakuva revolverista m/87 ja sen osista
Tämän jälkeen koneisto toimi samoin kuin muuntamattomassa Nagant-revolverissa. Liégessä valmistetut revolverit m/87 olivat viimeistelyltään hyvälaatuisia, ja niitä arvostettiin enemmän kuin myöhemmin lisenssillä valmistettuja Husqvarnan revolvereja. Bergsten). Sodan päättyessä revolveri julistettiin lopullisesti vanhentuneeksi asemalliksi ja ne hylättiin vuonna 1947. Normaalistihan Nagantin rulla pääsee pyörimään vapaasti hanan ollessa alhaalla, mutta tämä koettiin osin ongelmallisena, sillä ajateltiin, että rulla pääsee pyörimään aseen ollessa kotelossa. Husqvarnan valmistamat aseet olivat samanlaisia kuin Liégessä valmistetutkin, ainoana erona oli valmistajan leima ”HUSQVARNA” vasemmalla kyljellä rullan edessä. 11 500 kappaletta. Tämä tietysti olisi tositoimessa ollut kohtalokasta. Ruotsin asevoimille menneiden Husqvarna-revolverien tarkkaa määrää ei tiedetä, mutta sen arvellaan olleen n. Landstorm oli Ruotsin vakinaisen armeijan rinnalla toiminut kodinturvajoukko, Hemvärnetin edeltäjä, joka muodostettiin yli 30-vuotiaista reserviläisistä. Sota-aikana revolverit laskettiin yhä mukaan Ruotsin asevoimien kalustovaraukseen ja niitä varten hankittiin Saksasta vuonna 1941 miljoona Gecon valmistamaa patruunaa. Jos tällöin osa patruunoista oli Tämän revolverin on valmistanut Husqvarnan asetehdas vuonna 1898. Tässä kuvassa näkyy rullan latausportti suljettuna sekä V-hahlolla varustettu takatähtäin.. Törnell-revolverin tunnistaa välittömästi jo aseen ulkopuolelta, sillä sen liipaisin on kaksiosainen ja rullan varsinaisten indeksointikolojen etupuolelle on tehty kapeat lisäurat. Vuosina 1897-1905 Husqvarna valmisti 14 082 revolveria m/87. Husqvarnan asetehdas osti 1950-luvun alkupuolella suurimman osan varastoissa olleista revolvereista m/87 takaisin ja Revolveri m/87 on kaksitoiminen, eli ase laukeaa joko yhdellä pitkällä liipaisimen vedolla tai hanan voi virittää ensin käsin (kuvassa). Ruotsin asevoimat hyväksyi Törnellin koneiston (”säkerhetsmekanism”) lokakuussa 1893, ja sillä varustettuja aseita ostettiin tuntematon määrä joukkoosastokokeisiin, mutta lopulta sitä ei otettu virallisesti käyttöön. Tämän jälkeen aseet varastoitiin, kunnes ne toisen maailmansodan aikaan annettiin Landstorm-yksiköille, mistä syystä suurimmassa osassa Husqvarnan valmistamia Nagant-revolvereja on rungon oikealla kyljellä Landstormin L-alkuinen inventaarinumero. Kuten jo mainittu, kaikki 350 vuonna 1897 Ruotsissa valmistettua Nagant-revolveria menivät kuitenkin Norjan armeijalle. Törnell-koneistoiset aseet kuitenkin säilyivät Ruotsin asevoimien käytössä yhtä kauan kuin koko asetyyppi ylipäätään. Syynä tähän oli se, että samoihin aikoihin Nagantin tehdas Liégessä oli täystyöllistetty Venäjältä saadun suuren revolveritilauksen kanssa. Husqvarnan valmistamissa aseissa esiintyy tarkastajan nimikirjaimina ”JB:n” lisäksi ainakin ”PTB” (luutnantti P.T. Liipaisimen etuosan päälle oli muotoiltu kyseiseen lisäuraan jousen voimalla asettuva uloke, joka siis esti rullan pyörimisen, kunnes liipaisimen etuosa painettiin kiinni liipaisimen runkoon. Tyypillisiin varusteisiin kuului myöskin nahkainen pistoolikotelo m/98 ja samoin nahasta valmistettu niskanaru m/99. Revolverin m/87 ruotsalaisiin varusteisiin kuului puhdistuspuikko m/99, ruuvimeisseli m/99 sekä tinasta valmistettu öljypullo m/64. Tärkeimmät tuotantovuodet olivat 1898 (5400 kpl), 1899 (3252 kpl) ja 1903 (3133 kpl), muina vuosina määrät olivat muutaman sadan aseen luokkaa. Vuonna 1907 Ruotsin asevoimat valitsi uudeksi käsiaseekseen Fabrique Nationalen 9 mm automaattipistoolin m/1903, joskin 7,5 mm revolveri säilyi asevoimien käytössä pitkälle 1920-luvulle, viimeiseksi huoltojoukkojen aseena. Husqvarnan valmistamat revolverit on lähes poikkeuksetta peruskorjattu samalla tehtaalla 1950-luvulla ennen niiden myymistä ylijäämäksi. Vuonna 1897 tehtiin päätös aloittaa Nagant-revolverin lisenssivalmistus Husqvarna Vapenfabriks Aktiebolag -asetehtaalla Ruotsissa. ammuttu ja osa ampumatta, rulla saattoi pyörähtää niin, että kohdalle tulikin ammuttu hylsy. Valmistusvuotta ei ole merkitty aseeseen, mutta sen pystyy päättelemään sarjanumerosta. Liégeläiset L-merkityt Nagantit vuorostaan ovat harvinaisempia, sillä ne olivat useimmiten upseerien omakseen ostamia. Näin myös tämä yksilö. ala-asennossaan
Sota-aikana revolverit laskettiin yhä mukaan Ruotsin asevoimien kalustovaraukseen ja niitä varten hankittiin Saksasta vuonna 1941 miljoona Gecon valmistamaa patruunaa. Liégeläiset L-merkityt Nagantit vuorostaan ovat harvinaisempia, sillä ne olivat useimmiten upseerien omakseen ostamia. Törnell-revolverin tunnistaa välittömästi jo aseen ulkopuolelta, sillä sen liipaisin on kaksiosainen ja rullan varsinaisten indeksointikolojen etupuolelle on tehty kapeat lisäurat. Tämän jälkeen aseet varastoitiin, kunnes ne toisen maailmansodan aikaan annettiin Landstorm-yksiköille, mistä syystä suurimmassa osassa Husqvarnan valmistamia Nagant-revolvereja on rungon oikealla kyljellä Landstormin L-alkuinen inventaarinumero. Syynä tähän oli se, että samoihin aikoihin Nagantin tehdas Liégessä oli täystyöllistetty Venäjältä saadun suuren revolveritilauksen kanssa. 11 500 kappaletta. Ruotsin asevoimat hyväksyi Törnellin koneiston (”säkerhetsmekanism”) lokakuussa 1893, ja sillä varustettuja aseita ostettiin tuntematon määrä joukkoosastokokeisiin, mutta lopulta sitä ei otettu virallisesti käyttöön. Näin myös tämä yksilö. Tämä tietysti olisi tositoimessa ollut kohtalokasta. Tyypillisiin varusteisiin kuului myöskin nahkainen pistoolikotelo m/98 ja samoin nahasta valmistettu niskanaru m/99. Landstorm oli Ruotsin vakinaisen armeijan rinnalla toiminut kodinturvajoukko, Hemvärnetin edeltäjä, joka muodostettiin yli 30-vuotiaista reserviläisistä. ala-asennossaan. Vuonna 1897 tehtiin päätös aloittaa Nagant-revolverin lisenssivalmistus Husqvarna Vapenfabriks Aktiebolag -asetehtaalla Ruotsissa. Törnell-koneistoiset aseet kuitenkin säilyivät Ruotsin asevoimien käytössä yhtä kauan kuin koko asetyyppi ylipäätään. Valmistusvuotta ei ole merkitty aseeseen, mutta sen pystyy päättelemään sarjanumerosta. Tässä kuvassa näkyy rullan latausportti suljettuna sekä V-hahlolla varustettu takatähtäin.. Normaalistihan Nagantin rulla pääsee pyörimään vapaasti hanan ollessa alhaalla, mutta tämä koettiin osin ongelmallisena, sillä ajateltiin, että rulla pääsee pyörimään aseen ollessa kotelossa. Vuonna 1907 Ruotsin asevoimat valitsi uudeksi käsiaseekseen Fabrique Nationalen 9 mm automaattipistoolin m/1903, joskin 7,5 mm revolveri säilyi asevoimien käytössä pitkälle 1920-luvulle, viimeiseksi huoltojoukkojen aseena. Husqvarnan valmistamissa aseissa esiintyy tarkastajan nimikirjaimina ”JB:n” lisäksi ainakin ”PTB” (luutnantti P.T. Husqvarnan asetehdas osti 1950-luvun alkupuolella suurimman osan varastoissa olleista revolvereista m/87 takaisin ja Revolveri m/87 on kaksitoiminen, eli ase laukeaa joko yhdellä pitkällä liipaisimen vedolla tai hanan voi virittää ensin käsin (kuvassa). Husqvarnan valmistamat aseet olivat samanlaisia kuin Liégessä valmistetutkin, ainoana erona oli valmistajan leima ”HUSQVARNA” vasemmalla kyljellä rullan edessä. Husqvarnan valmistamat revolverit on lähes poikkeuksetta peruskorjattu samalla tehtaalla 1950-luvulla ennen niiden myymistä ylijäämäksi. Jos tällöin osa patruunoista oli Tämän revolverin on valmistanut Husqvarnan asetehdas vuonna 1898. Liégessä valmistetut revolverit m/87 olivat viimeistelyltään hyvälaatuisia, ja niitä arvostettiin enemmän kuin myöhemmin lisenssillä valmistettuja Husqvarnan revolvereja. Tärkeimmät tuotantovuodet olivat 1898 (5400 kpl), 1899 (3252 kpl) ja 1903 (3133 kpl), muina vuosina määrät olivat muutaman sadan aseen luokkaa. Liipaisimen etuosan päälle oli muotoiltu kyseiseen lisäuraan jousen voimalla asettuva uloke, joka siis esti rullan pyörimisen, kunnes liipaisimen etuosa painettiin kiinni liipaisimen runkoon. Bergsten). Ruotsin asevoimille menneiden Husqvarna-revolverien tarkkaa määrää ei tiedetä, mutta sen arvellaan olleen n. Tämän jälkeen koneisto toimi samoin kuin muuntamattomassa Nagant-revolverissa. Revolverin m/87 ruotsalaisiin varusteisiin kuului puhdistuspuikko m/99, ruuvimeisseli m/99 sekä tinasta valmistettu öljypullo m/64. Vuosina 1897-1905 Husqvarna valmisti 14 082 revolveria m/87. ammuttu ja osa ampumatta, rulla saattoi pyörähtää niin, että kohdalle tulikin ammuttu hylsy. Kuten jo mainittu, kaikki 350 vuonna 1897 Ruotsissa valmistettua Nagant-revolveria menivät kuitenkin Norjan armeijalle. Sodan päättyessä revolveri julistettiin lopullisesti vanhentuneeksi asemalliksi ja ne hylättiin vuonna 1947
Viimeiseksi patruunoita on valmistanut Norman patruunatehdas ilmeisesti 1950-luvulla. NagaNt tarkasteLussa Ruotsin Nagant on varustettu 114 mm pituisella piipulla, jossa on neljä oikeakätistä rihlaa. 18 • asE-lehti. Näillä kirjaimilla on merkitty mekanismin osien irrotusjärjestys. sä jokainen leimattu aseen sarjanumerolla. Jähmeähkön laukaisun lisäksi ampumista vaikeutti V-muotoisen hahlon ja ylösalaisin käännetyn V:n muotoisen jyvän yhdistelmä, jossa tasajyvän hahmottaminen oli kohtuullisen haasteellista. Piippu on ulkoprofiililtaan kahdeksankulmainen pois lukien piipun takapäähän muotoiltua lieriömäistä osuutta, jonka ympärille on asennettu hylsynpoistotangon holkki. Kaliiperiin on ollut saatavissa latausholkkeja mm. Patruunat vasemmalta: mustaruutipatruuna m/87, savuttomalla ruudilla ladattu patruuna m/98, saksalaisen Gecon patruuna vuodelta 1941, Norman kaupallinen patruuna 1950-luvulta ja puuluotinen paukkupatruuna. Lisäksi mekanismin osiin on lyöty leimat B-kirjaimesta H-kirjaimeen A-kirjaimen löytyessä rungon oikealta puolelta sivulevyn kiinnitysruuvin päältä. Ruotsin Nagantin kanssa ampumaradalla vietetty tuokio olikin nostalgia-ammuntaa parhaimmillaan. Kuvasta puuttuu teräslevystä meistattu ruuvimeisseli m/99. Alkuperäinen kova patruuna m/87 oli ladattu 0,8 g panoksella mustaruutia, jolla luodin lähtönopeudeksi saatiin 230 m/s. Jutun kuvituksessa esiintyvällä aseella päästiin siis ampumaan muutama laukaus Lapuan C359-luodilla ja Vihtavuoren N310-ruudilla ladatulla patruunalla. Aseen tähtäimet ovat ajan hengen mukaiset, takatähtäimenä on yläsiltaan ajettu ura V-hahlolla, ja etutähtäin on melko pitkä, profiililtaan kolmiomainen jyvä. Ruotsin Nagant on varustettu kaksitoimisella laukaisukoneistolla, eli hana voidaan virittää ja ase laukaista yhdellä pitkällä ja erittäin raskaalla liipaisimenvedolla. Revolveriin kehitettiin myös vaippaluodilla ja savuttomalla ruudilla ladattu patruuna m/98, joka tosin ei tullut yleisemmin käyttöön. Pituutta aseella on 237 mm ja massaa 780 grammaa. ilmeisesti suurin osa Husqvarnan peruskorjaamista aseista kuitenkin myytiin lopulta 1950-luvun lopulla Yhdysvaltojen ylijäämämarkkinoille. internetin keskustelupalstoilta löytyykin hyviä vinkkejä patruunan lataamisesta, joten tiedonhaluiset voivat ne sieltä lukea. Kahvalevyt ovat ristiinkarhennuksilla varustettua pähkinäpuuta ja ne on tarkoin sovitettu paikoilleen, erityisesti kahvan etutakareunoihin upotetut puuinsertit. Huomaa myös A-kirjaimella merkitty ruuvi, tästä alkaa aseen purkaminen. Aseen osat on käytännösRevolverin m/87 varusteita ja siinä käytettyjä patruunoita. Hylsyn voi myös valmistaa itse käyttämällä aihiona .32-20 WCF:tä. Ase on kokonaan valmistettu hyvälaatuisesta teräksestä ja pintakäsitelty sinistämällä. Aseella voidaan ampua myös yksitoimisesti, eli hana voidaan virittää käsin seuraavaa laukausta varten. Ase ampuu nimellisesti 7,5 mm luodilla ladattua laippakantapatruunaa, mutta todellisuudessa paperilla vuoratun pyöreäkärkisen 6,7-grammaisen lyijyluodin halkaisija oli 8,2 mm, myöhemmin käytetyn rasvaurilla varustetun lyijyluodin peräti 8,4 mm. Mustanruudin lisäksi patruunaa voi ladata myös savuttomalla ruudilla, kunhan tietää mitä on tekemässä. Nykyään 7,5 mm Nagantrevolveri on maailmalla melko suosittu ase mustaruutiammunnassa, joskin patruunoiden lataaminen siihen vaatii harrastuneisuutta. Tästä huolimatta laukaisuvastus säilyy varsin suurena. Ruotsalaiset tehtaat myös ostivat omilla rahoillaan aseita Verkskyddetin käyttöön. Hieman raskaasta laukaisustaan huolimatta Ruotsin Nagant osoittautui yllättävän mukavaksi aseeksi ampua. Muuten ampuminen oli leppoisaa naksuttelua, sillä heikkotehoinen patruuna ei käytännössä tuota minkäänlaista rekyyliä. Tarkemmat lataustiedot jätetään kuitenkin tässä kertomatta. Aseita meni ainakin ampumaurheilujärjestöille sekä puolisotilaalliselle Verkskyddetorganisaatiolle teollisuuden ja muiden yhteiskunnalle tärkeiden toimintojen turvaamiseksi poikkeusoloissa. kunnosti ne, tämän jälkeen tehdas myi aseita halukkaille asiakkaille Ruotsissa. Ruotsalaisten käyttämät patruunat ostettiin aluksi ulkomailta, mutta sittemmin niiden valmistus aloitettiin Mariebergin patruunatehtaalla. RCBS:ltä ja jopa uusia boxer-nallisia messinkihylsyjäkin saa tilattua ulkomailta, näitä on valmistanut ainakin Bertram Brass. Ajan tyyliin kahvan pohjassa on pyörivä lenkki niskanarun kiinnittämiseksi. Rungon oikealla puolella oleva L-alkuinen numero on Landstormin eli kodinturvajoukkojen sarjanumero. Tehdaspatruunoita ei enää käytännössä ole saatavilla ammuttavaksi saakka, sillä niistä on tullut keräilytavaraa jo kauan sitten. Luoti on halkaisijaltaan 8,00 mm, mutta alkuperäisiä luoteja pienemmästä halkaisijastaan huolimatta käy hyvin ainakin tämän artikkelin kuvituksessa esiintyvässä aseessa. Ruotsin puolustusvoimat ja poliisikin jatkoivat pienessä mittakaavassa 7,5 mm revolverien käyttöä aina 1980-luvun lopulle saakka koirien ja hevosten kouluttamiseen luodittomia paukkupatruunoita käyttäen. Aseen mekaaninen tarkkuus todettiin hyväksi, keskittymällä tarkoin laukaisuun ja tähtäinkuvan säilymiseen osumat pysyivät 25 m pistoolitaulun kasiringin sisällä. Kyseinen numero löytyy lähes kaikista Husqvarnan valmistamista revolvereista m/87. Ruotsalaisen 7,5 mm revolverinpatruunan hylsy on käytännössä sama kuin sveitsiläisessä patruunassa m/1882, ja pituutta sillä on 22,6 mm. Verkskyddet-yksiköt toimivat kodinturvajoukkojen tavoin, mutta muodostettiin yritysten omista työntekijöistä. Luotikaan ei ole ongelma, sillä esimerkiksi Lapuan .32 kaliiperin 6,35-grammainen pyöreäkärkinen lyijyluoti C359 sopii tarkoitukseen hyvin. Varusteet: nahkainen niskanaru m/99, puhdistuspuikko m/99 ja öljypullo m/64
Nykyään 7,5 mm Nagantrevolveri on maailmalla melko suosittu ase mustaruutiammunnassa, joskin patruunoiden lataaminen siihen vaatii harrastuneisuutta. Aseita meni ainakin ampumaurheilujärjestöille sekä puolisotilaalliselle Verkskyddetorganisaatiolle teollisuuden ja muiden yhteiskunnalle tärkeiden toimintojen turvaamiseksi poikkeusoloissa. Myyntipaikan varaushintaan sisältyy lisäksi yhden avustajan sisäänpääsy. Ruotsalaiset tehtaat myös ostivat omilla rahoillaan aseita Verkskyddetin käyttöön. Luoti on halkaisijaltaan 8,00 mm, mutta alkuperäisiä luoteja pienemmästä halkaisijastaan huolimatta käy hyvin ainakin tämän artikkelin kuvituksessa esiintyvässä aseessa. Aseen osat on käytännösRevolverin m/87 varusteita ja siinä käytettyjä patruunoita. Ase ampuu nimellisesti 7,5 mm luodilla ladattua laippakantapatruunaa, mutta todellisuudessa paperilla vuoratun pyöreäkärkisen 6,7-grammaisen lyijyluodin halkaisija oli 8,2 mm, myöhemmin käytetyn rasvaurilla varustetun lyijyluodin peräti 8,4 mm. Hieman raskaasta laukaisustaan huolimatta Ruotsin Nagant osoittautui yllättävän mukavaksi aseeksi ampua. Näillä kirjaimilla on merkitty mekanismin osien irrotusjärjestys. TAMARMS 2016 Tampereen Asehistoriallinen Seura TAMARMS ry:n kansainvälinen ase-ja militariamateriaalin myyntitapahtuma Tampere-talossa sunnuntaina 21.2.2016 Avoinna yleisölle klo 10.00-16.00, pääsymaksu 12 €. Tilajärjestelyt ovat 2016 likimain edellisen vuoden mukaiset. Varusteet: nahkainen niskanaru m/99, puhdistuspuikko m/99 ja öljypullo m/64. Jähmeähkön laukaisun lisäksi ampumista vaikeutti V-muotoisen hahlon ja ylösalaisin käännetyn V:n muotoisen jyvän yhdistelmä, jossa tasajyvän hahmottaminen oli kohtuullisen haasteellista. Lisäksi mekanismin osiin on lyöty leimat B-kirjaimesta H-kirjaimeen A-kirjaimen löytyessä rungon oikealta puolelta sivulevyn kiinnitysruuvin päältä. Ruotsalaisen 7,5 mm revolverinpatruunan hylsy on käytännössä sama kuin sveitsiläisessä patruunassa m/1882, ja pituutta sillä on 22,6 mm. Rungon oikealla puolella oleva L-alkuinen numero on Landstormin eli kodinturvajoukkojen sarjanumero. Tarkemmat lataustiedot jätetään kuitenkin tässä kertomatta. kunnosti ne, tämän jälkeen tehdas myi aseita halukkaille asiakkaille Ruotsissa. Isossa Sorsapuistosalissa ja yläkerran Sopraanosalissa on ”pienet” 150x50 cm pöydät, joiden hinta on 55 €. Huomaa myös A-kirjaimella merkitty ruuvi, tästä alkaa aseen purkaminen. Kahvalevyt ovat ristiinkarhennuksilla varustettua pähkinäpuuta ja ne on tarkoin sovitettu paikoilleen, erityisesti kahvan etutakareunoihin upotetut puuinsertit. Viimeiseksi patruunoita on valmistanut Norman patruunatehdas ilmeisesti 1950-luvulla. Ase on kokonaan valmistettu hyvälaatuisesta teräksestä ja pintakäsitelty sinistämällä. Kuvasta puuttuu teräslevystä meistattu ruuvimeisseli m/99. Myyntipaikan varaushintaan sisältyy lisäksi yhden avustajan sisäänpääsy. Ruotsin puolustusvoimat ja poliisikin jatkoivat pienessä mittakaavassa 7,5 mm revolverien käyttöä aina 1980-luvun lopulle saakka koirien ja hevosten kouluttamiseen luodittomia paukkupatruunoita käyttäen. Ruotsin Nagantin kanssa ampumaradalla vietetty tuokio olikin nostalgia-ammuntaa parhaimmillaan. Muuten ampuminen oli leppoisaa naksuttelua, sillä heikkotehoinen patruuna ei käytännössä tuota minkäänlaista rekyyliä. Myyntipaikan varanneet päsevät sisään klo 7.00. Aseella voidaan ampua myös yksitoimisesti, eli hana voidaan virittää käsin seuraavaa laukausta varten. Tilajärjestelyt ovat 2019 likimain edellisen vuoden mukaiset. Ilmoittautumiset ja lisätiedot: Antti Rantanen, iltaisin, p. internetin keskustelupalstoilta löytyykin hyviä vinkkejä patruunan lataamisesta, joten tiedonhaluiset voivat ne sieltä lukea. Tästä huolimatta laukaisuvastus säilyy varsin suurena. Ilmoittautumiset ja lisätiedot: Antti Rantanen, iltaisin 0400-626079 Eero Peltonen, iltaisin 03-2655 343 Tampereen Asehistoriallinen Seura TAMARMS ry:n kansainvälinen aseja militariamateriaalin myyntitapahtuma Tampere-talossa sunnuntaina 17.2.2019 Avoinna yleisölle klo 10.00–16.00 Pääsymaksu 14 €, vain käteismaksu Perinteisesti mukana on myös alaan liittyvä erikoisnäyttely. Hylsyn voi myös valmistaa itse käyttämällä aihiona .32-20 WCF:tä. SUOMALAISTEN SS-VAPAAEHTOISTEN MERKIT, TUNNUKSET JA MUISTOESINEET Tampere-talon edellisessä myyntitapahtumassa keväällä 2018 ennakkovarauksen tehneille postitetaan tapahtumaa koskeva varausmateriaali joulukuun aikana. Ruotsalaisten käyttämät patruunat ostettiin aluksi ulkomailta, mutta sittemmin niiden valmistus aloitettiin Mariebergin patruunatehtaalla. Puistolämpiössä on ”isot” 180x80cm pöydät joiden hinta on 60€. Alkuperäinen kova patruuna m/87 oli ladattu 0,8 g panoksella mustaruutia, jolla luodin lähtönopeudeksi saatiin 230 m/s. RCBS:ltä ja jopa uusia boxer-nallisia messinkihylsyjäkin saa tilattua ulkomailta, näitä on valmistanut ainakin Bertram Brass. Patruunat vasemmalta: mustaruutipatruuna m/87, savuttomalla ruudilla ladattu patruuna m/98, saksalaisen Gecon patruuna vuodelta 1941, Norman kaupallinen patruuna 1950-luvulta ja puuluotinen paukkupatruuna. Aseen mekaaninen tarkkuus todettiin hyväksi, keskittymällä tarkoin laukaisuun ja tähtäinkuvan säilymiseen osumat pysyivät 25 m pistoolitaulun kasiringin sisällä. 0400 626079 Eero Peltonen, iltaisin, p. Kaliiperiin on ollut saatavissa latausholkkeja mm. Tapahtumassa on myös alan erikoisnäyttely. Jutun kuvituksessa esiintyvällä aseella päästiin siis ampumaan muutama laukaus Lapuan C359-luodilla ja Vihtavuoren N310-ruudilla ladatulla patruunalla. Piippu on ulkoprofiililtaan kahdeksankulmainen pois lukien piipun takapäähän muotoiltua lieriömäistä osuutta, jonka ympärille on asennettu hylsynpoistotangon holkki. Tehdaspatruunoita ei enää käytännössä ole saatavilla ammuttavaksi saakka, sillä niistä on tullut keräilytavaraa jo kauan sitten. Aseen tähtäimet ovat ajan hengen mukaiset, takatähtäimenä on yläsiltaan ajettu ura V-hahlolla, ja etutähtäin on melko pitkä, profiililtaan kolmiomainen jyvä. Isossa Sorsapuistosalissa ja yläkerran Sopraanosalissa on ”pienet” 150x50cm pöydät, joiden hinta on 55€. Ruotsin Nagant on varustettu kaksitoimisella laukaisukoneistolla, eli hana voidaan virittää ja ase laukaista yhdellä pitkällä ja erittäin raskaalla liipaisimenvedolla. Revolveriin kehitettiin myös vaippaluodilla ja savuttomalla ruudilla ladattu patruuna m/98, joka tosin ei tullut yleisemmin käyttöön. sä jokainen leimattu aseen sarjanumerolla. Mustanruudin lisäksi patruunaa voi ladata myös savuttomalla ruudilla, kunhan tietää mitä on tekemässä. Pituutta aseella on 237 mm ja massaa 780 grammaa. 03 265 5343 TAMARMS 2019 asE-lehti • 19. Kyseinen numero löytyy lähes kaikista Husqvarnan valmistamista revolvereista m/87. Myyntipaikan varanneet pääsevät sisään klo 7.00. Puistolämpiössä on ”isot” 180x80 cm pöydät joiden hinta on 60 €. Luotikaan ei ole ongelma, sillä esimerkiksi Lapuan .32 kaliiperin 6,35-grammainen pyöreäkärkinen lyijyluoti C359 sopii tarkoitukseen hyvin. Tampere-talon edellisessä myyntitapahtumassa keväällä 2015 ennakkovarauksen tehneille postitetaan tapahtumaa koskeva varausmateriaali joulukuun aikana. ilmeisesti suurin osa Husqvarnan peruskorjaamista aseista kuitenkin myytiin lopulta 1950-luvun lopulla Yhdysvaltojen ylijäämämarkkinoille. NagaNt tarkasteLussa Ruotsin Nagant on varustettu 114 mm pituisella piipulla, jossa on neljä oikeakätistä rihlaa. Verkskyddet-yksiköt toimivat kodinturvajoukkojen tavoin, mutta muodostettiin yritysten omista työntekijöistä. Ajan tyyliin kahvan pohjassa on pyörivä lenkki niskanarun kiinnittämiseksi
Hyvin kätevää, sillä aikaisemmin optiikan luistiin upottamiset ovat olleet asesepän heiniä. Lippaissa on Mec-Garille tyypillinen kitkaa pienentävä pinnoite (Anti Friction Coating). Toiminnallisiin lajeihin suunnatussa TP9 SFx:ssä on myöskin pitkä 20 patruunan lipas. ti Waltherin P99-pistoolia muistuttavia, joskaan aivan suorasta kopiosta ei ollut kyse. 9x19 mm patruunalle pesitetty SFx-kilpailupistooli on pitkäpiippuinen ja -luistinen Optics Ready -versio tehtaan suositusta TP9-pistooliperheestä, jonka markkinointi aloitettiin jo vuonna 2009. TP9 SFx:ssä näkyy yhä vaikutteita Waltherin P99-pistoolista, joskin aseen esikuvasta on edetty sinänsä varsin pitkälle. Toinen, L-kokoinen pala on malliltaan kaarevampi. Mukana on jopa laadukkaanoloinen muovinen vyökotelo satuloineen. Ideana näissä malleissa on, että luistin takaosan päälle on tehty upotus refleksitähtäimen kiinnityslevyn asentamista varten. Laukusta löytyy ohjekirjasen ja puhdistusvälineiden lisäksi varalipas sekä Glock-tyyppinen muovinen lippaantäytin. Lisäksi luistin etuosan alla on kaksi kevennysporausta. Joka tapauksessa kyseessä on nykyisin suosittu keikkapiippuinen polymeerirunkoinen iskuripistooli Glockista lainatulla kaksiosaisella turvaliipaisimella. Luisti on pidennettyä mallia, mutta sitä on kevennetty yläosaan tehdyillä suorakulmion muotoisilla leikkauksilla. toinen, mutta SFx-mallissa lipas on varustettu muovisella plus 2 -lippaanpohjalla, joka kasvattaa lippaan kapasiteetin 20 patruunaan. Järkevästä hinnoittelusta johtuen pelkällä pistoolilla on hintaa kohtuulliset 690 euroa, mutta Armoria myy asetta ja Romeo1tähtäintä kiinnityslevyineen myös pakettitarjouksena 990 eurolla (toukokuussa 2018). Laaja toimitussisäLtö TP9 SFx toimitetaan tukevassa mustassa muovisalkussa, jonka sisällä on aseen lisäksi poikkeuksellisen runsas valikoima varusteita, joille kaikille on laukussa oma paikkansa. Luistin etuosaan on lisätty ylimääräiset virityskarhennukset, kuten kunnon kisapistoolissa tuleekin olla. Pistoolin kahvan kokoa tai oikeammin muotoa voi säätää kahvan vaihdettavan takaosan avulla, mukana on kaksi erimuotoista palaa, joista toinen on profiililtaan suorempi (aseessa kiinni) ja toinen kaarevampi. Käsiasevalmistajat ovatkin tuoneet markkinoille erityisiä Optics Ready -versioita aseistaan, esimerkiksi Glockilla on MOS-versiot (Modular Optic System) kaikista tärkeimmistä pistoolimalleistaan. TP9 on ollut Turkin poliisin käytössä vuodesta 2013, ja huhtikuussa 2018 myös maan ilmavoimat on ottanut sen käyttöönsä. Jos aseeseen ei ole asennettuna optista tähtäintä, upotukseen kiinnitetään peitelevy. vakiomallisen TP9:n kaksirivinen teräslipas on italialaisen Mec-Garin valmistetta ja periaatteessa 18 patruunan veKuva edellisellä sivulla: Pienen refleksitähtäimen asentaminen pistooliin on nyt muodikasta, siksi turkkilainen Canik onkin tuonut markkinoille pitkäluistisen Optics Ready -version TP9 SF-mallistaan. Pistoolin kahvan kokoa tai oikeammin muotoa voi säätää kahvan vaihdettavan takaosan avulla, mukana on kaksi erimuotoista palaa, joista profiililtaan suorempi (S-kokoinen) tulee aseeseen kiinnitettynä. Canik on osa Samsunin kaupungissa Pohjois-Turkissa majailevaa Samsunin kotimaan puolustusja teollisuusyhtymää (Samsun Yurt Savunma ve Ticaret A.S.), joka on yksi Turkin suurimmista TekSTi JA kuvAT: MikA PiTkänen Tähän saumaan on tarttunut turkkilainen Canik hiljattain esitellyllä TP9 SFx-mallillaan. Canikin maailmanvalloitusta on suuresti edesauttanut se, että amerikkalainen Century Arms aloitti TP9malliston markkinoinnin Yhdysvalloissa vuonna 2012. Siellä Canikit ovat nopeasti saavuttaneet suurta suosiota hyvän hinta-laatusuhteensa ansiosta, ja vuonna 2017 juuri TP9 SFx -malli valittiin Yhdysvalloissa vuoden pistooliksi. ensimmäiset TP9-mallit olivat suurespuolustustarviketoimijoista. Joka tapauksessa TP9 SFx on nykyisin suosittu keikkapiippuinen polymeerirunkoinen iskuripistooli Glockista lainatulla kaksiosaisella Canik TP9 SFx Turkkilaista laatua kohtuuhinnalla turvaliipaisimella. Yksi tämän hetken muoti-ilmiöistä asemaailmassa on pienen refleksitähtäimen, kuten Trijicon RMR:n tai Shield Minisightin asentaminen pistoolin luistiin. kahvan takaosan insertit ja lippaan pohjan pädit ovat luistin volfra20 • asE-lehti. Suomessa Canikia edustaa yksinoikeudella Armoria (www.armoria.fi), joka ystävällisesti tarjosi koeammuttavaksi jutussa esiteltävän TP9 SFx-mallin ja Sig Sauerin Romeo1 -punapistetähtäimen. Serpa-tyyppisessä kotelossa on aseen liipaisinkaarestaan lukitseva keinuvipusalpa, joka täytyy painaa pohjaan ennen aseen kotelosta vetämistä. Pienenä miinuksena mainittakoon, että Canikin kattavaan toimitussisältöön olisi voinut sisältyä kahden sijaan kolme lipasta, mikä riittäisi jo kilpailukäyttöönkin. Pistoolioptiikan yleistyminen ja leviäminen toiminnallisista ampujalajeista muuhun harrasteammuntaan ja Yhdysvalloissa myös itsepuolustuskäyttöön, ovat synnyttäneetkin uuden houkuttelevan markkinaraon asevalmistajille