ASE-lehti 40 vuotta! 2/2021 • 12,50€ SK .22 LR ARSKA-AJAN PIEKKARINPAUKKU SAIGA TR3 Kertaautomaattikivääri M16A2 Mustan kiväärin historia SAIGA TIGR Dragunovin uusi versio PAL.VKO 2021-24 177550-2102
(HUOM! CLASSIC KIT EU ei sisällä kaliiperikohtaisia latausholkkeja tai hylsynpitimiä.) PATENTOITU LOCK-N-LOAD ® JÄRJESTELMÄ TÄYDELLISTÄ JÄLLEENLATAUSTA HORNADY.COM maahantuoja: Hinnat voimassa sitoumuksetta 30.9.2021 asti. Katso lähin jälleenmyyjäsi osoitteesta www.hjorth.. Kysy lisää Hjorth-jälleenmyyjältäsi. HORNADY ® LOCK-N-LOAD ® CLASSIC ™ KIT EU on täydellinen paketti jälleenlataajalle. Hornadyn ainutlaatuinen Lock-N-Load järjestelmä helpottaa ja nopeuttaa lataustyöskentelyä. Lock-N-Load ® -sovitin mahdollistaa holkkien vaihtamisen nopeasti ja helposti ilman että holkin säädöt muuttuvat. maahantuoja:. • Lock-N-Load ® Classic™ latauspuristin • Lock-N-Load ® ruutimitta • Digitaalinen ruutivaaka EU • Hornady latauskäsikirja • Nallijärjestelmä • Käsinallitin • Universal latausalusta • Ruutisuppilo • Ruudinpudotin Hornady ® Sure Loc™lukitusrengas ei vaurioita holkin kierteitä ja lukitsee säätösi varmasti. CLASSIC ™ LNL EU : Kaliiperikohtaiset Hornady ® jälleenlatausholkit on valmistettu korkeimpien laatustandardien mukaan, helposti ja tarkasti säädettäviksi. Tarjoushinta 549 € Muista myös Hornadyn laadukkaat luodit ja hylsyt sekä muut jälleenlataustarvikkeet. Säästät kun ostat koko paketin kerralla
Pääkirjoitus Riippumaton aseharrastajien ja asealan ammattilaisten äänenkannattaja. Meillä todellista tai kuviteltua rikollisuutta on “ratkaistu” kiristämällä aselakia harva se vuosi. Joillekin lienee yllätyksenä se, että rahaa ei saada taikaseinästä, vaan veronmaksajilta. Näitä rivejä lukiessanne pakottavaa testiä ei vieläkään luultavasti ole. Täysin muusta skandinaviasta ja koko läntisestä EU:sta poiketen, Suomessa “ei voida” asettaa maahantulon ehdoksi negatiivista koronatestiä. Maaliskuussa Suomi pysäytettiin, kuten myös reilu vuosi sitten. Kotimaa on nyt suljettava, kun rajakontrollia ei ole, eikä toisaalta rajakontrollista enää vastaavaa hyötyä olisi, mitä siitä olisi ollut ajoissa toteutettuna. Näitä rivejä kirjoitettaessa vastaavat luvut ovat 125 ja 2,75 miljoonaa. Viime vuoden kertauksena: Saksassa aina maaliskuussa pidettävä IWA, eli ammattilaisten asemessut ja tukkumyyntitapahtuma peruttiin nyt jo toisen kerran koronan vuoksi, mikä on tässä tilanteessa ymmärrettävää. Hyvät Lukijat, Mikäli tämä pääkirjoitus vaikuttaa tutulta, niin sitä se onkin. vuosikerta ISSN 0359-6990 PÄÄTOIMITTAJA, EDITOR IN CHIEF Jussi Peltola TAITTO JA GRAAFINEN SUUNNITTELU Hanna Tenkula VALOKUVAAJAT Jouni Orava Kari Tuominen-Shemeikka KIRJAJA TUOTEMYYNTI Avoinna ma–pe klo 10.30–17.00 Pateniementie 63, 90800 OULU Puhelin 0400 228 650 Internet www.aselehti.fi Sähköposti tuotemyynti@aselehti.fi ILMOITUSMYYNTI Puhelin 040 776 7627 Sähköposti aselehti@aselehti.fi TILAAJAPALVELU Tilaukset, osoitteenmuutokset, huomautukset Avoinna ti–to klo 10.00–16.00 PL 161, 90401 OULU Puhelin 040 776 7627 Internet www.aselehti.fi Sähköposti aselehti@aselehti.fi TOIMITUS Nahkatehtaankatu 2 90130 OULU Puhelin 040 776 7627 Internet www.aselehti.fi Sähköposti aselehti@aselehti.fi PAINO Rannikon Laatupaino Oy COPYRIGHT Lehden artikkelien, kuvien ja piirrosten osittainenkin jäljentäminen sekä lainaaminen ilman toimituksen lupaa on kielletty. Suomen asehistoriallisen seuran jokavuotisen GunShown osalta tehtiin myös korona-historiaa, se jouduttiin 2020 perumaan. Se ei ole pieni luku. Ase-lehdellä on oikeus julkaista artikkelit myös sähköisessä muodossa ilman eri korvausta. Kun ei voida -tai osatatehdä mitään ratkaisevan hyödyllistä, tehdään sen sijaan jotain näennäistä ja mieluiten sellaisen poliittisesti tasaisesti jakautuneen ryhmän kustannuksella, jonka vaikutus vaaleissa ei siten ole merkittävä. Sairastuneiden määrä seitsenkertaistui vuodessa, kuolleiden määrä nelinkertaistui ja taudin tappavuus näillä luvuilla on siis 2,2 % sairastuneista. Ase-lehti on Aikakauslehtien Liiton jäsen sekä SAHS ry:n virallinen jäsenlehti. Tuloksia ei voida mitata. Julkaistuista artikkeleista maksetaan palkkio, mikäli ne eivät liity yritysten tai yhteisöjen tiedotustoimintaan. Sillä tosin tulee olemaan hintansa. Positiivista on se, että yrityksille on luotu tukimalleja ja tuen hakeminen on tehty kohtuullisen toimivaksi. Vastuuta on palloteltu tunnetuin seurauksin ja lopputulos on, että rajalla saatetaan nyt jopa pyytää henkilöä vapaaehtoiseen testiin. Kyseessä eivät ole ravintolat sen enempää kuin kuntosalitkaan. Saksaan muuten on maahantulon edellytyksenä pakollinen koronatesti. Koronan syntipukkeina ovat yleisesti ottaen matkailuja ravintolaelinkeino, tapahtumajärjestäjät sekä pienyrittäjät ja näistä erityisesti kuntosalit. Keinojen suhteen malli on aseharrastajille tuttu. All rights reserved. Jussi Peltola päätoimittaja ASE-lehti • 3. Kaikki oikeudet pidätetään. Aihe on sama kuin vuosi sitten. maksujen raju korottaminen on edessä. Yksityisten kirjoittajien esittämät mielipiteet ovat heidän omiaan, eivätkä välttämättä edusta lehden virallista linjaa. Nähdään silti tämänvuotisessa, ainakin toivottavasti, mutta vain, jos se on turvallista. Lehti ei kuitenkaan takaa niiden virheettömyyttä eikä vastaa mahdollisten virheiden aiheuttamista vahingoista. Lehti ei vastaa tilaamatta lähetetystä aineistosta. TILAUSHINNAT 2021 Kestotilaus Pohjoismaihin 62,90 € Vuositilaus Pohjoismaihin 67,70 € Muut maat lentopostina 85,50 € Irtonumerot 12,50 € Lehti ilmestyy vuonna 2021 kuusi kertaa, helmikuussa, huhtikuussa, kesäkuussa, elokuussa, lokakuussa ja joulukuussa. KUSTANTAJA Ase-Lehti Oy 40. Päättäjien näkökulmasta “ei poliittisesti merkittävä”, suorastaan uhrattavissa oleva ryhmä. Pahimmat tautiryppäät ovatkin maassamme kohteista, joissa on huomattava määrä rajan yli saapuneita työntekijöitä. Koronaan oli silloin maailmanlaajuisesti sairastunut 18,7 miljoonaa ihmistä ja kuolleita oli kertynyt reilut 704 tuhatta. Mikäli muuta ei ole sovittu, lehdelle toimitetun materiaalin tekijänoikeuden katsotaan siirtyneen Ase-lehdelle. Julkaistavat artikkelit on tarkastettu huolellisesti. Verojen ym. TEKSTISISÄLTÖ Lehti vastaanottaa rajoituksetta julkaistavaksi tarkoitettua materiaalia, kirjoituksia, valokuvia ja piirroksia edustamaltaan aihealueelta. Suomeksi: Maahan voi tulla sairaana, jos vain sattuu kyydin saamaan
MALINEN Pääkirjoitus ........................................................3 Kansikuva: Vesa Toivonen Saiga Tigr, s. MALINEN SAIGA TR3 kerta-automaattikivääri ..........20 5.45x39 patruuna ............................................26 JANNE POHJOISPÄÄ Subkompakti neliviitonen Glock 30S .....28 MIKA PITKÄNEN Lyijytöntä, kiitos – Uronen Precision 9 mm messinkiluodit .....................................34 VESA TOIVONEN M16A2 Mustan kiväärin parannettu painos .........................................38 MIKA PITKÄNEN Suomalaiset terroristit kaatamassa Venäjän hallintoa pommeilla ......................47 MIKA TYRY Edulliset ysimilliset .......................................52 J. ASELEHTI .FI. 7 M16A2, s. 7 VESA TOIVONEN N555, Vihtavuoren uusin täsmäruuti .........16 J. 60 J. 38. Kuva: Mika Pitkänen WWW. 4 • ASE-lehti 2/2021 Tässä numerossa: In Memoriam: Brent Snodgrass 1968-2020 .........................6 CHRISTIAN LUPANDER Saiga Tigr – Peto kivääriksi ........................... MALINEN SK .22 LR Semi-Auto Rifle Arska-ajan match piekkarinpaukku ........
400,Manurhin Mod. ampumaton laatik. kertatuli, uusia ............... 22 LR pist. tyydyttäviä ...................... 2 x lipas, pistin, ampumaton .... vanhempien mukana ilmaiseksi. p-aut. 180,Heckler & Koch USP .40 S&W, musta, uusia ......................... 2214 .22 LR, taskuase, salkku, uusia ................ 261 .22 LR rev. 195,Holek Mod. 350,Baikal IZH-18MH .308 Win. rev. Tikka T3/T3x kivääreille www.pautac.fi PJ-WAFFEN-GUNS OY +358 400 650855 Aseita kotisivulla: www.pj-waffen.com RADIO www.radiomarket.fi www.radiomarket.fi. 27 Historiallisten aseiden ampumakilpailut su 1.8.2021 Seppälän ampumarata Kalvola, s. 4” sin. AP66 7.65 Br pist. 480,Lakefield p-k. 320,ALUMIINITUKIT JA TARVIKKEET Saatavana MDT, GRS ja ROME -tukit ja tarvikkeet mm. Kruusattu, taskuase .. Pääsyliput: aikuiset 8€, sotaveteraanit JA LOTAT ilmaiseksi, lapset alle 12 v. 28” teräshaul.kelp. 6” sin. 33 Koronatilanteen vuoksi muutokset mahdollisia. 261 .22 LR rev. 250,Eusta Mod. Käyttäm. ASE-lehti • 5 Tapahtumat: SAHS Keväthuutokauppa su 30.5.2021 kulttuurikeskus Iisalmi, s. Hamina Bastion GUNSHOW 2014 lauantaina 17.5. Info-pisteet: entisöinti, korjaus, tunnistus, arviointi, lataus, mitalien arviointi, SAL-Mustaruutijaosto, poliisi. salkku, uusia ........................ 7.65 Br. 690,Walther P22 Target .22 LR pist. 300,VZ-52 7.62 x 39 kiv. ........................................... 60 pist. alk. Taskuase .............. Myynnissä: keräilyja käyttöaseita, militariaa, tarvikkeita, alan kirjallisuutta, yms. salkussa, uusia ......... 190,Baikal Viking MP 446, 9 mm Para, matta, uusia .................... Taskuase ........... ....... 6” sin. 350,Holek Mod. 033 7.65 Br pist. 2 x lipas, salkku, uusia.............. 90B Biathlon .22 LR + 4 lipas, salk. PPK 7.65 Br pist. Käyttäm. 26” uusia ........................ 550,Hege Mod. P7 7.65 Br pist. 420,Sabatti Falcon ST. 690,Sabatti Forest ST. salkussa, uusia ............... 59 Gun Show 30.-31.10.2021 Hotelli Ellivuori Sastamala, s. 220,Tanfoglio Force . uusia ............................................ ............................ Ei taskuase. 12/76 vs. 6” Chrom. 2 x lipas, salkku, uusia ......... 12/76-222 Rem. Aitoon Paulow-tyyliin se jättää kylmäksi vain sen sivuilla syntyvät vainajat. www.armaaboa.fi ARMA – T U R U N A S E M E S S U T – Arma-Asemessut sunnuntaina 27.4.2014 kello 10-16 Turun Messuja Kongressikeskuksessa Arma 2013 -messuilla myyntipaikkavarauksensa jättäneille tilausvahvistus ja muu aineisto Pääsyliput 10 €. klo 10.00-16.00 historiallisessa Hamina Bastionissa. 395,Husqvarna L-40, 9 mm Para + VL. uusia ....................... 295,Bernardelli Mod. 920,S&W Mod. 500,CZ-83 Mod. 175,Rossi .357 Mag. 385,Taurus .357 Mag. taittop. 330,Taurus .38 SPL rev. Päänäyttely: Sata vuotta ensimmäisestä maailmansodasta Muut näyttelyt: Kilpailu-aseita kilpailutauluineen linkkuveitsiä, taittopuukkoja ja tynnyripuukkoja www.wsoy.fi www.johnnykniga.fi Seitsemäs Jesse Hackman -romaani pursuaa jännitystä, toimintaa ja iskevää huumoria. Järjestäjä asekerho 93 Asealan erikoisliike, Somero 040 546 7770 reijo.mastergun@gmail.com Yhteydenotot s-postiin tai tekstiviestillä Baikal Sever IZH-94 20/76-22 LR rihla, uusia ...................... Sotaveteraanit ja alle 15-vuotiaat lapset aikuisen mukana maksutta. uusia .......... 150,Browning Buckmark .22 LR, salkussa, uusia ......................... Käyttäm. 220,Mauser Hunter .38 SPL, 4” sin. 6” sin. Tervetuloa! Järjestäjä: Arma Aboa r.y. • myyjiä koko Suomesta • aseita varusteineen keräilyyn ja käyttöön • puukkoja, asuja, kirjoja, ym. Taskuase .................. Käyttäm. uusi ......... Käyttäm. 420,CZ-85 B, 9 mm Para, laatikko + varust
Brent valittikin taannoin puoli vakavissaan, että olisi pitänyt rummuttaa italialaisia aseita enemmän, jotta hän ja muut keräilijät olisivat saaneet rauhassa keskittyä suomalaisiin aseisiin ilman suosion tuomaa kilpailua ja hinnannousua. Ensimmäisenä vuonna 2000 oli jo 40 hengen ryhmä koossa, koostuen amerikkalaisista asekeräilijöistä ja heidän omaisistaan. Brent Snodgrassin kiinnostus suomalaisiin aseisiin alkoi oikeastaan puolivahingossa. Todennäköisesti suomalaiset aseet eivät myöskään olisi niin haluttuja ja verrattaen kalliitakaan sikäläisillä markkinoilla. Markku Palokangas esitteli myös henkilökohtaisesti valikoiman Sotamuseon kokoelmista. Tällöin hänellä ei vielä ollut juurikaan käsitystä Suomen sodista tai suomalaisista aseista. Koska hän ei tiennyt tästä mitään, hän alkoi tutkia saatavana olevaa kirjallisuutta. Vastassa oli joukko suomalaisia alan harrastajia, jotka liittyivät mukaan matkaan. Tuohon aikaan, 1994, verkkosivuston julkaiseminen ja ylläpito oli haastava koska se edellytti, että Brent ensiksi hankki itselleen tarvittavat HTML-taidot. IN MEMORIAM Brent Snodgrass 1968-2020 Joulupyhien alla saimme pysäyttävän suruviestin lännestä. Sotamuseo järjesti ryhmälle oman kierroksen eräänä maanantaina, vaikka museo muuten oli yleisölle silloin suljettu. Brent halusi koko ajan oppia lisää ja hänen laaja ystäväpiirinsä Suomessa ja muualla tuki häntä näissä pyrkimyksissään. Lisäksi Brent teki lukuisia yksityismatkoja Suomeen tavatakseen keräilijöitä, historioitsija ja alati kasvavan ystäväpiirinsä Suomessa. Suuri Suomen ystävä ja asekeräilijöille suunnattujen verkkoyhteisöjen edelläkävijä ja tietokirjailija Brent ”Tuco” Snodgrass oli menehtynyt kotonansa Knoxvillessa Tennesseessä tapaturmaisesti 22 pvä joulukuuta. Työmatkat toivat hänet myös Suomeen, jossa hän osallistui muun muassa Puolustusvoimien huutokauppoihin. Uuden sivuston nimeksi tuli Gunboards.com. Ilman häntä suomalaisia aseita ja Suomen historiaa ei tunnettaisi yhtä hyvin yhdysvaltalaisissa keräilijäpiireissä niin kuin nyt tunnetaan. Brent oli syvästi kiinnostunut Suomen historiasta ja halusi kertoa Suomesta myös amerikkalaiselle yleisölle. Seuraava ryhmämatka tehtiin 2002. Vuosina 1998–2000 Brentin kiinnostus Suomea ja suomalaisia aseita kohtaan kasvoi kasvamistaan. Koska sivustomäärä paisui, ystävät päättivät perustaa uuden verkkosivuston keskusteluryhmillä. Aseiden ja kirjojen hankkimisen lisäksi, hän ryhtyi järjestämään opastettuja matkoja entisille taistelukentille. Kun Neuvostoliitto luhistui ja entisen suurvallan aseita tuli tarjolle yksityishenkilöille USA:n markkinoille, hän hankki vuonna 1994 uteliaisuudesta itselleen oudon ”91/44” kutsutun kiväärin. Kohta uuteen sivustoon liittyi mukaan myös brittiläisiä, saksalaisia, japanilaisia ja amerikkalaisia aseita harrastavien ylläpitämiä keskusteluryhmiä. Mosin Man sivusto laajeni käsittämään Suomea ja suomen eri kiväärityypit. Hän oli mukana järjestämässä Finnfest-nimisiä tapahtumia eri puolelle Yhdysvaltoja, joissa hän tai joku muu luennoi Suomen sodista ja näytteille oli yleensä myös asetettu iso määrä amerikkalaisten keräilijöiden hallussa olevaa suomalaista aseistusta, asepukuja ja muuta sotilasmateriaalia. Me ystävät jäämme kaipaamaan niin hänen ystävyyttään, avuliaisuuttaan ja vilpitöntä nauruaan kuin hänen tahallistesti huonoja vitsejä. Tavoittaakseen muita aiheesta kiinnostuneita hän julkaisi koostamansa tiedot kiväärimallista Mosin Man nimisellä websivustolla. Vuonna 2005 hänelle tarjottiin mahdollisuus kirjoittaa Osprey kustantamolle kirjan Suomen sodista Philip Jowettin kanssa. Kansainvälinen keräilijäyhteisö, niin verkossa kuin oikeassa elämässä, Suomessa kuin ulkomailla, on hiukan värittömämpi ilman Brentiä. Kirja julkaistiin seuraavana vuonna nimellä Finland at War 1939–45. Hän oli myös vakiovieras asemessuilla. Kevyet mullat Tuco! CHRISTIAN LUPANDER KUVA: JARI LEMMETYINEN 6 • ASE-lehti. Vuonna 1996 Brentin mielenkiinto kääntyikin Suomeen ja hän syventyi saatavana olevaan englanninkieliseen materiaaliin. Brentin työkuva muuttui asealan konsultiksi ja hän kävi usein ulkomailla ostamassa aseita ja militariaa Yhdysvaltojen keräilijämarkkinoille. Hänen ystävänsä Vic Thomas kuitenkin yllytti häntä tutustumaan näihin koska niissä sekä laatu että historia olivat mielenkiintoisia
TEKSTI JA KUVAT: VESA TOIVONEN – PETO – PETO KIVÄÄRIKSI KIVÄÄRIKSI ASE-lehti • 7. Tuolloin kyseessä oli valmistajatehtaan peruskunnostama käytetty ase, mutta nyttemmin maahantuoja Asetalo Oy on saanut myyntiin täysin uusia Dragunoveja, joita Kalashnikovkonserniin kuuluva valmistajatehdas Izhmash kutsuu nimellä Saiga Tigr SVD 02 VER 01. Ase-lehden numerossa 3/2014 oli juttua venäläisestä Snaiperskaja Vintovka Dragunovasta eli lyhyemmin SVD-tarkka-ampujakivääristä
SVD:ssä poskituki on erillinen irto-osa, Tigrissä poskituki on kiinteästi perän yläputken ympärillä ja kun sitä vetää taaksepäin se voidaan kääntää oikealle pois posken alta avotähtäimillä ammuttaessa. Panosmääritystä varten ladattiin Esa Paanasen mainion latausmanuaalin pohjalta viisi viiden patruunan koe-erää panosvälillä 2,62...2,99 g. Karkea kohdistus piipun läpi katsoen ei aseen rakenteen takia onnistu, mutta 50 -metrin radalta aloittaen ase oli pian kohdistettu sekalaisia jämäpatruunoita hyödyntäen. Testin pohjalta käyttölataukseksi mieto 2,82 g ja näitä patruunoita ladattiin suurempi erä jatkokokeita varten. Kaikilla patruunoilla Tigr toimi Lataus #59: N140 g 2,62 2,72 2,81 2,88 3,00 Suurin nopeus m/s @ 2 m 620 644 673 696 722 Pienin nopeus m/s 611 636 663 685 714 Kokonaishajonta m/s 9 8 10 11 8 Keskiarvonopeus m/s 617,0 647,0 677,6 697,2 717,3 Keskihajonta m/s 2,3 2,3 3,7 1,9 4,2 Osumakuvio mm @ 50 m 85 80 19 52 46 Toiminta @ säätöporras OK@1 OK@1 OK@1 OK@1 OK@1 Huomautuksia Lapuan tehdaslatauksen keskiarvo 722,8 m/s / 10 ls Sää @ Kestrel 4000: · lämpötila +1°C · ilman suhteellinen kosteus 69% · ilmanpaine 1011 hPa · tyyntä Koeammunnan tulokset · Tähtäinkiikari PSO-1 · ampumaetäisyys 100 m · 5 x 5 ls Champion-pussituelta ampumapöydältä · Chrony M1 @ 3 m Nammo Lapua #4317503 123 gr / 8,0 g S374 FMJ erä LOT134K Sellier & Bellot #2909 180 gr / 11,7 g FMJ Lapuan Patruunatehdas 200 gr / 13,0 g D166 FMJBT Oma 200 gr / 13,0 g D166 FMJBT + 2,82 g N140 + CCI 200 L75,3 Suurin nopeus m/s 867 773 748 690 Pienin nopeus m/s 838 753 727 675 Kokonaishajonta m/s 29 20 21 15 Keskiarvonopeus m/s (nimellisnopeus m/s @ piipunpituus mm) 849,5 (895 @ 610) 761,1 (786@?) 739,1 (-) 683,1 (-) Keskihajonta m/s 6,6 5,5 5,6 3,5 Keskiarvoenergia J 2887 3389 3551 3024 Pienin osumakuvio mm 67 49 79 35 Suurin osumakuvio mm 85 102 235 72 Keskiarvo-osumakuvio mm 77,3 74,0 147,4 58,6 Osumakuvioiden keskihajonta 8,3 19,0 56,9 15,1 Suhteellinen osumatarkkuus 1,32 1,26 2,52 1,00 Huomautuksia vain 4 x 5 ls Berdannalli Olosuhteet: · lämpötila +4° C · suhteellinen kosteus 78 % · ilmanpaine 1017 hPa · tyyntä 8 • ASE-lehti. Aseen mukana saatiin käytetty originaali USSRajan kiikaritähtäin PSO-1 sivujalassaan, kunnoltaan jo hiukan jo maailmaa nähnyt, mutta täysin käyttökelpoinen. SVD:ssä jousta ei ole ja kelluva iskurinpiikki jättää kovaankin nalliin pienen jäljen lukon sulkeutuessa. Laukaisukoneisto on varmistimen akselin paikallaan pitämä erillinen moduuli, mistä on se etu, että kaikki laukaisutuntumaan vaikuttavat osat ovat paremmin toleroitavissa/sovitettavissa kuin vaikkapa AK:n levylaatikkoon sirotellut. Sarjat ammuttiin reippaaseen tahtiin, keskimäärin noin kymmenen laukausta per minuutti. Koeammunta tapahtui sadan metrin ulkoradalla ja kerrankin olosuhteet olivat lähes täydelliset, vain nopeusmittaus tuotti aluksi ongelmia talvipäivän hämärässä. Toimintaperiaatteeltaan Tigr on kaasutoiminen itselataava kivääri, jossa lukko on pyörähtävä, samaan tyyliin kuin AK:ssa, mutta kuitenkin eri lailla eli aseissa ei käytännössä ole mitään täysin yhteistä. tämänkin jutun yhteydessä. Ruudiksikin valikoitui tämän kaliiperin klassikko, Vihtavuoren N140 ja nalliksi CCI 200 Large Rifle. Se tuli selväksi, että Tigr on todella mukava ase ampua, aivan kuten SVD. Tigrin suurin näkyvä ero esikuvaansa SVD:iin on, että perä ja etutukki eivät enää ole laminoitua puuta, vaan mustaa muovia. Käytännölliseltä kannalta suurin muutos on, että lukossa oleva iskurinpiikki on saanut vastajousen. Latauspituudeksi tuli 75,3 mm ja luodit niipattiin paikalleen RCBS:n holkeilla niin, että niippi tuli uran etureunaan. Tigrissä tämä vaara on siis poistettu, eikä nalleille ole erityisvaatimuksia. Kymmenen patruunan lipaskaan ei ole ERVA ja lisäksi sen kapasiteetti on helposti (esimerkiksi niitillä lippaan takaseinässä) rajoitettavissa metsästysasetuksen riistalajikohtaisten vaatimusten mukaisesti kahdelle tai kolmelle patruunalle. Tigr -kuten esikuvansakaanei myöskään ole minkään sarja-automaattiaseen muunnos, siihen saa vain kymmenen patruunan lippaita ja 1,2 metriä pitkänä se ei myöskään ole ”muu ase”, joten mitään järjellistä perustelua sen hankkimisen kieltämiseen sen paremmin TA-ratakuin metsästyskäyttöönkään ei reaalitodellisuudessa ole olemassa. Se tuli kuitenkin selväksi, että PSO-1 ei todellakaan ole mikään Zeiss, kuvanlaatu ja valovoima ovat vaatimattomat. Sen lisäksi löytyi vielä vanhoja Lapuan Patruunatehtaan lataamia D166-luotisia ja Berdan-nallisia patruunoita ”riittävästi” kohdistuksiin ja vieläpä itse vertailuunkin; muutaman puretun patruunan sisältä ei paljastunut mitään hälyyttävää. Ase on todella mukava ammuttava, etenkin kun ottaa huomioon sen kaliiperin ja luodit, jotka ovat ihan jotain muuta kuin paperinpuhkontaan parhaiten sopivia sukkapuikonpätkiä. AK:n tyyppiongelmia on, että ase ampuu kahta kasaa, mikä vallitsevan käsityksen mukaan johtuu siitä, että lukon kolme sulkuolkaa eivät kanna tasaisesti. Huomiota herätti, että ammuttujen hylsyjen kaulaan tuli munkkimainen pullistuma, jonka aiheuttaa patruunapesään tehty koneistus. Niinpä pidintulppa jätettiin kokonaan pois, valaisua kun ei käytetty. Lisäksi käytettävissä oli pieni erä Sellier & Bellotin ja Lapuan lataamia patruunoita. SVD/ Tigrissä tätä pyritään estämään neljällä sulkuolalla. Tigrille nämä luodit tekee erityisen sopiviksi se, että luotien halkaisija on länsimaisista .308” / 7,83 mm luodeista poiketen venäläisperäinen .310” / 7,88 mm. AK:sta Tigr eroaa alkuperäisen SVD:n tavoin edukseen muutamissa olennaisissa kohdissa: kaasumäntä ei ole osa luistia, vaan erillinen omalla palautusjousellaan varustettu kevyt tanko, jolloin liikuvien osien massa ja niiden mukanaan tuomat värähtelyt ja iskut vähenevät. Tuore kevytluotinen lapualainen ja Sellier & Bellot olivat varsin tasaväkisiä. Tigr on helposti purettavissa huoltoa varten, jopa pakkasessa hanskat kädessä m.o.t. Tigr kun ei ole mikään propellihatulla jäähdytettävä läjäammuntakivääri, vaan tarkoitettu ihan oikeaan ampumiseen. Nostalgiakerroin vähenee tässä, mutta käytössä muovi on kyllä kestävämpi. Pieni ongelma ammunnassa oli, että PSO-1:ssä ei ole dioptrian säätöä, mikä ikänäköiselle tuotti haasteita. Laukaisu onkin yllättävän hyvä. Ammunnan tavoitteena oli löytää pienin panos, jolla ase toimii ja toisaalta suurin panos, minkä se vielä sietää. Ja radallahan ei lipasrajoituksia ole. Herkkiä (länsimaisia) nalleja on syttynytkin lukon ollessa vasta sulkeutumassa (”slam fire”), tuloksena romua. Tähtäyspisteinä käytettiin 20 cm halkaisijaisia koulutaulun mustia keskiöitä, jotka soveltuivat PSO-1:n omaperäiselle ristikolle ihan hyvin. Tämä on Venäjän viranomaisten tapa selvittää, ammuttiinko kulloinenkin oligarkki armeijan aseella vai siviiliaseella; mitään muutahan ei sitten selviäkään... Omien patruunoiden lataamista varten Nammo Lapua Oy:ltä saatiin erä uusia hylsyjä ja legendaarisia jo 1930-luvulla kehitettyjä D166-luoteja, painoltaan 200 gr / 13,0 g. Ammunnan tulokset selviävät oheisesta taulukosta. Asennuksessa pieni ongelma oli, että tähtäimen alapinnalla oleva ristikon valaisun hehkulampun pidin nojasi laatikon kanteen. Säätö onnistuu hylsyn kantaa työkaluna käyttäen eli kuusiokoloavaimet voi jättää kotiin. Kaasumekanismissa puolestaan on kaasukammion takana erillinen holkki ja siinä säätö normaaleihin (1) ja vaikeisiin olosuhteisiin (2), joten säädön ei aina tarvitse olla tapissa ja ase kuluu vähemmän. Yllättäen ase toimi kaasusäädön 1-asennossakin myös pienimmällä latauksella. Itselataavissa aseissa yleensäkin ja reippaasti lataavassa Tigrissä erityisesti luja niippi on tarpeen, ettei luoti irtoa tai painu hylsyyn. Ainoa toiminnallinen ero latausten välillä oli, että hylsyn ulosheittomatka kasvoi panoksen mukana reilusta metristä reiluun neljään (!) metriin. Ase lipastettiin aina täyteen eli sarjat olivat 10+10+5 laukausta ja kevyelle lapualaiselle 10+10. Tarkkuudeltaan paras oli itse ladattu D166, ylivoimaisesti huonoin museoikäinen Lapuan D166-latauserä
Panosmääritystä varten ladattiin Esa Paanasen mainion latausmanuaalin pohjalta viisi viiden patruunan koe-erää panosvälillä 2,62...2,99 g. AK:sta Tigr eroaa alkuperäisen SVD:n tavoin edukseen muutamissa olennaisissa kohdissa: kaasumäntä ei ole osa luistia, vaan erillinen omalla palautusjousellaan varustettu kevyt tanko, jolloin liikuvien osien massa ja niiden mukanaan tuomat värähtelyt ja iskut vähenevät. Itselataavissa aseissa yleensäkin ja reippaasti lataavassa Tigrissä erityisesti luja niippi on tarpeen, ettei luoti irtoa tai painu hylsyyn. Käytännölliseltä kannalta suurin muutos on, että lukossa oleva iskurinpiikki on saanut vastajousen. Ja radallahan ei lipasrajoituksia ole. Tigr -kuten esikuvansakaanei myöskään ole minkään sarja-automaattiaseen muunnos, siihen saa vain kymmenen patruunan lippaita ja 1,2 metriä pitkänä se ei myöskään ole ”muu ase”, joten mitään järjellistä perustelua sen hankkimisen kieltämiseen sen paremmin TA-ratakuin metsästyskäyttöönkään ei reaalitodellisuudessa ole olemassa. Tämä on Venäjän viranomaisten tapa selvittää, ammuttiinko kulloinenkin oligarkki armeijan aseella vai siviiliaseella; mitään muutahan ei sitten selviäkään... Omien patruunoiden lataamista varten Nammo Lapua Oy:ltä saatiin erä uusia hylsyjä ja legendaarisia jo 1930-luvulla kehitettyjä D166-luoteja, painoltaan 200 gr / 13,0 g. Karkea kohdistus piipun läpi katsoen ei aseen rakenteen takia onnistu, mutta 50 -metrin radalta aloittaen ase oli pian kohdistettu sekalaisia jämäpatruunoita hyödyntäen. Tigr kun ei ole mikään propellihatulla jäähdytettävä läjäammuntakivääri, vaan tarkoitettu ihan oikeaan ampumiseen. Huomiota herätti, että ammuttujen hylsyjen kaulaan tuli munkkimainen pullistuma, jonka aiheuttaa patruunapesään tehty koneistus. Ruudiksikin valikoitui tämän kaliiperin klassikko, Vihtavuoren N140 ja nalliksi CCI 200 Large Rifle. Tigrissä tämä vaara on siis poistettu, eikä nalleille ole erityisvaatimuksia. Pieni ongelma ammunnassa oli, että PSO-1:ssä ei ole dioptrian säätöä, mikä ikänäköiselle tuotti haasteita. Laukaisukoneisto on varmistimen akselin paikallaan pitämä erillinen moduuli, mistä on se etu, että kaikki laukaisutuntumaan vaikuttavat osat ovat paremmin toleroitavissa/sovitettavissa kuin vaikkapa AK:n levylaatikkoon sirotellut. Tuore kevytluotinen lapualainen ja Sellier & Bellot olivat varsin tasaväkisiä. Testin pohjalta käyttölataukseksi mieto 2,82 g ja näitä patruunoita ladattiin suurempi erä jatkokokeita varten. Herkkiä (länsimaisia) nalleja on syttynytkin lukon ollessa vasta sulkeutumassa (”slam fire”), tuloksena romua. Tigrin suurin näkyvä ero esikuvaansa SVD:iin on, että perä ja etutukki eivät enää ole laminoitua puuta, vaan mustaa muovia. Toimintaperiaatteeltaan Tigr on kaasutoiminen itselataava kivääri, jossa lukko on pyörähtävä, samaan tyyliin kuin AK:ssa, mutta kuitenkin eri lailla eli aseissa ei käytännössä ole mitään täysin yhteistä. Ainoa toiminnallinen ero latausten välillä oli, että hylsyn ulosheittomatka kasvoi panoksen mukana reilusta metristä reiluun neljään (!) metriin. Yllättäen ase toimi kaasusäädön 1-asennossakin myös pienimmällä latauksella. AK:n tyyppiongelmia on, että ase ampuu kahta kasaa, mikä vallitsevan käsityksen mukaan johtuu siitä, että lukon kolme sulkuolkaa eivät kanna tasaisesti. Ammunnan tavoitteena oli löytää pienin panos, jolla ase toimii ja toisaalta suurin panos, minkä se vielä sietää. SVD:ssä jousta ei ole ja kelluva iskurinpiikki jättää kovaankin nalliin pienen jäljen lukon sulkeutuessa. tämänkin jutun yhteydessä. Se tuli selväksi, että Tigr on todella mukava ase ampua, aivan kuten SVD. Niinpä pidintulppa jätettiin kokonaan pois, valaisua kun ei käytetty. Kymmenen patruunan lipaskaan ei ole ERVA ja lisäksi sen kapasiteetti on helposti (esimerkiksi niitillä lippaan takaseinässä) rajoitettavissa metsästysasetuksen riistalajikohtaisten vaatimusten mukaisesti kahdelle tai kolmelle patruunalle. Sen lisäksi löytyi vielä vanhoja Lapuan Patruunatehtaan lataamia D166-luotisia ja Berdan-nallisia patruunoita ”riittävästi” kohdistuksiin ja vieläpä itse vertailuunkin; muutaman puretun patruunan sisältä ei paljastunut mitään hälyyttävää. Säätö onnistuu hylsyn kantaa työkaluna käyttäen eli kuusiokoloavaimet voi jättää kotiin. Tarkkuudeltaan paras oli itse ladattu D166, ylivoimaisesti huonoin museoikäinen Lapuan D166-latauserä. Asennuksessa pieni ongelma oli, että tähtäimen alapinnalla oleva ristikon valaisun hehkulampun pidin nojasi laatikon kanteen. Tigr on helposti purettavissa huoltoa varten, jopa pakkasessa hanskat kädessä m.o.t. Nostalgiakerroin vähenee tässä, mutta käytössä muovi on kyllä kestävämpi. Tähtäyspisteinä käytettiin 20 cm halkaisijaisia koulutaulun mustia keskiöitä, jotka soveltuivat PSO-1:n omaperäiselle ristikolle ihan hyvin. Aseen mukana saatiin käytetty originaali USSRajan kiikaritähtäin PSO-1 sivujalassaan, kunnoltaan jo hiukan jo maailmaa nähnyt, mutta täysin käyttökelpoinen. Koeammunta tapahtui sadan metrin ulkoradalla ja kerrankin olosuhteet olivat lähes täydelliset, vain nopeusmittaus tuotti aluksi ongelmia talvipäivän hämärässä. Se tuli kuitenkin selväksi, että PSO-1 ei todellakaan ole mikään Zeiss, kuvanlaatu ja valovoima ovat vaatimattomat. Lisäksi käytettävissä oli pieni erä Sellier & Bellotin ja Lapuan lataamia patruunoita. Sarjat ammuttiin reippaaseen tahtiin, keskimäärin noin kymmenen laukausta per minuutti. Ase on todella mukava ammuttava, etenkin kun ottaa huomioon sen kaliiperin ja luodit, jotka ovat ihan jotain muuta kuin paperinpuhkontaan parhaiten sopivia sukkapuikonpätkiä. SVD:ssä poskituki on erillinen irto-osa, Tigrissä poskituki on kiinteästi perän yläputken ympärillä ja kun sitä vetää taaksepäin se voidaan kääntää oikealle pois posken alta avotähtäimillä ammuttaessa. Kaasumekanismissa puolestaan on kaasukammion takana erillinen holkki ja siinä säätö normaaleihin (1) ja vaikeisiin olosuhteisiin (2), joten säädön ei aina tarvitse olla tapissa ja ase kuluu vähemmän. Laukaisu onkin yllättävän hyvä. Tigrille nämä luodit tekee erityisen sopiviksi se, että luotien halkaisija on länsimaisista .308” / 7,83 mm luodeista poiketen venäläisperäinen .310” / 7,88 mm. Ammunnan tulokset selviävät oheisesta taulukosta. Ase lipastettiin aina täyteen eli sarjat olivat 10+10+5 laukausta ja kevyelle lapualaiselle 10+10. SVD/ Tigrissä tätä pyritään estämään neljällä sulkuolalla. Latauspituudeksi tuli 75,3 mm ja luodit niipattiin paikalleen RCBS:n holkeilla niin, että niippi tuli uran etureunaan. Kaikilla patruunoilla Tigr toimi Lataus #59: N140 g 2,62 2,72 2,81 2,88 3,00 Suurin nopeus m/s @ 2 m 620 644 673 696 722 Pienin nopeus m/s 611 636 663 685 714 Kokonaishajonta m/s 9 8 10 11 8 Keskiarvonopeus m/s 617,0 647,0 677,6 697,2 717,3 Keskihajonta m/s 2,3 2,3 3,7 1,9 4,2 Osumakuvio mm @ 50 m 85 80 19 52 46 Toiminta @ säätöporras OK@1 OK@1 OK@1 OK@1 OK@1 Huomautuksia Lapuan tehdaslatauksen keskiarvo 722,8 m/s / 10 ls Sää @ Kestrel 4000: · lämpötila +1°C · ilman suhteellinen kosteus 69% · ilmanpaine 1011 hPa · tyyntä Koeammunnan tulokset · Tähtäinkiikari PSO-1 · ampumaetäisyys 100 m · 5 x 5 ls Champion-pussituelta ampumapöydältä · Chrony M1 @ 3 m Nammo Lapua #4317503 123 gr / 8,0 g S374 FMJ erä LOT134K Sellier & Bellot #2909 180 gr / 11,7 g FMJ Lapuan Patruunatehdas 200 gr / 13,0 g D166 FMJBT Oma 200 gr / 13,0 g D166 FMJBT + 2,82 g N140 + CCI 200 L75,3 Suurin nopeus m/s 867 773 748 690 Pienin nopeus m/s 838 753 727 675 Kokonaishajonta m/s 29 20 21 15 Keskiarvonopeus m/s (nimellisnopeus m/s @ piipunpituus mm) 849,5 (895 @ 610) 761,1 (786@?) 739,1 (-) 683,1 (-) Keskihajonta m/s 6,6 5,5 5,6 3,5 Keskiarvoenergia J 2887 3389 3551 3024 Pienin osumakuvio mm 67 49 79 35 Suurin osumakuvio mm 85 102 235 72 Keskiarvo-osumakuvio mm 77,3 74,0 147,4 58,6 Osumakuvioiden keskihajonta 8,3 19,0 56,9 15,1 Suhteellinen osumatarkkuus 1,32 1,26 2,52 1,00 Huomautuksia vain 4 x 5 ls Berdannalli Olosuhteet: · lämpötila +4° C · suhteellinen kosteus 78 % · ilmanpaine 1017 hPa · tyyntä ASE-lehti • 9
Enempi kuvioiden ampuminen tuomittiinkin turhaksi, mutta pikatulisarjoja piti vielä kokeilla ja 5 ls @ 10 s tahti oli helppoa. PSO1:ssä ei ole milliradiaaniasteikkoa, vaan ainoastaan matka-asteikko jollekin muulle kuin D166:lle, todennäköisimmin venäläiselle tarkkuuspatruuna 7N1:lle. Tigrin neliolkainen lukko on robustin oloinen, länsiaseille tyypilliset heppoisuudet loistavat poissaolollaan. Tarkkuudelle ja nopeuksille laihuus (mitattuna 7,81 mm) ei takuulla olisi hyväksi, mutta paineille kyllä. Kiinnostava asia oli myös se, olisiko Tigristä metsästyksessä yhä suositummiksi tulleiden nykyaikaisten massiiviluotien ampumiseen. Seuraavalla ampumaratakäynnillä ammuttiin 300 metrin matkalle. Brömel QuickTargetin mukaan odotettavissa oli, että osumat olisivat noin 60 cm alhaalla ilman eri säätöä. Osumakeskeispiste oli D166:illa kaikkien laukauksien keskiarvona 4 mm vasemmalla ja 25 mm ylhäällä eli riittävän lähellä, PSO-1:n sivusäätöporraskin kun on roimat 5 cm @ 100; säädä siinä sitten. Matkan kolminkertaistaminen yleensäkin kasvattaa ampumisen haasteita paljon ampumaetäisyyttä enemmän. Loput viisi oli ladattu panoksella 2,83 g, Koeammunnassa aseen etutukki lepäsi vapaasti tukipussin päällä, mikä Tigrin ”puolikelluvan” etutukin eli ei vapaasti värähtelevän piipun takia on melkeinpä ainoa konsti vakioida piippuun kohdistuvaa taivutusta. Dragunovin piipun mitat ovat Pv:ien mukaan 7,90-7,93 mm (isokaliiperi) / 7,61-7,63 mm (pikkukaliiperi) eli mitoitus on länsimaisia .308”-piippuja väljempi. Vasen käsi tuki perää sen alapienasta. täysin moitteetta ja hylsynpoisto oli pontevaa, 3...4 metriä kello 14 suuntaan. Perä ja sen kahteen asentoon kierrettävä poskituki. Kymmenen laukauksen kuvio oli 310 x 175 mm eli sivusuunnassa (sivutuulta 1...2 m/s, +1 °C, 63% RH, 1013 hPa) levinnyt, OKP oli 3 cm vasemmalla ja 30 cm tähtäyspisteen alla. Niinpä sopivaa koroa ei päässytkään tuosta vaan veivaamaan, vaan asia hoidettiin niin, että tähtäyspisteitä oli kaksi 60 cm:n välein ja ylempään tähdäten kororummusta kierrettiin tähtäyspiste alempaan asetta liikuttamatta. Kaasuportin säätö perusasennossa 1, jolloin ylijäämäkaasua vuodatetaan ulos vasemmalla näkyvän porauksen kautta. Venäläiset luodit ovat tyypillisesti 7,88-7,90 mm:siä. Tigrin laukaisukoneiston konstruktio on ihailtavaa asetekniikkaa. Puolustusvoimien TA-oppaan mukaan Dragunovilta voi 300 metrin matkalta odottaa keskimäärin 18 cm (sivu) x 27 cm (korkeus) osumakuvioita JVA 0250 patruunalla. Oikean halkaisijaisia .311” / 7,88 massiiviluoteja ei tietääkseni ainakaan toistaiseksi ole saatavissa, joten oli tyytyminen ohuisiin .308” luoteihin ja tätä varten ladattiinkin kymmenen kappaletta 180 gr / 11,7 g Barnes X #30835 luotia. 10 • ASE-lehti. Tästä taaksepäin laskien voidaan todeta Tigrillä nyt saavutettujen tulosten olevan linjassa. Holkin edessä sen lukitusvipu, joka on vapautettava säätöä tehtäessä. Iskurinpiikki on saanut vastajousen, minkä voi todeta siitä, että piikki pistää aina esiin lukon takapäästä. Koeammunnassa käytetty PSO-1; runkoputken alla keskellä näkyvä lampunpidin oli irrotettava ammunnan ajaksi, sillä se nojasi laatikon kantta vasten. Optiikan laatu/kunto ja vaatimaton suurennos eivät yksinkertaisesti riitä tälle matkalle, näillä silmillä. Ja yllätys, kororummun lukema oli 3(00 m). X:illä ladattiin viiden laukauksen nouseva panosmäärityssarja 2,60...2,80 g N140:ä. Säätötyökaluksi käy patruunan kanta, joka sopii holkin kyljessä olevaan T-uraan. Jatkoon eli 300 metrin ammuntaan valikoitui itseladattu D166. Latauspituuden maksimin tulkkaaminen paljasti, että kaikki lippaaseen mahtuva sopii kyllä patruunapesäänkin ja latauspituudeksi tuli CIP-maksimi 77,0 mm. Suurimmaksi haasteeksi tältä matkalta osoittautui vaatimaton kiikaritähtäin
Niinpä sopivaa koroa ei päässytkään tuosta vaan veivaamaan, vaan asia hoidettiin niin, että tähtäyspisteitä oli kaksi 60 cm:n välein ja ylempään tähdäten kororummusta kierrettiin tähtäyspiste alempaan asetta liikuttamatta. Suurimmaksi haasteeksi tältä matkalta osoittautui vaatimaton kiikaritähtäin. Loput viisi oli ladattu panoksella 2,83 g, Koeammunnassa aseen etutukki lepäsi vapaasti tukipussin päällä, mikä Tigrin ”puolikelluvan” etutukin eli ei vapaasti värähtelevän piipun takia on melkeinpä ainoa konsti vakioida piippuun kohdistuvaa taivutusta. Matkan kolminkertaistaminen yleensäkin kasvattaa ampumisen haasteita paljon ampumaetäisyyttä enemmän. täysin moitteetta ja hylsynpoisto oli pontevaa, 3...4 metriä kello 14 suuntaan. Enempi kuvioiden ampuminen tuomittiinkin turhaksi, mutta pikatulisarjoja piti vielä kokeilla ja 5 ls @ 10 s tahti oli helppoa. Iskurinpiikki on saanut vastajousen, minkä voi todeta siitä, että piikki pistää aina esiin lukon takapäästä. Osumakeskeispiste oli D166:illa kaikkien laukauksien keskiarvona 4 mm vasemmalla ja 25 mm ylhäällä eli riittävän lähellä, PSO-1:n sivusäätöporraskin kun on roimat 5 cm @ 100; säädä siinä sitten. Venäläiset luodit ovat tyypillisesti 7,88-7,90 mm:siä. Dragunovin piipun mitat ovat Pv:ien mukaan 7,90-7,93 mm (isokaliiperi) / 7,61-7,63 mm (pikkukaliiperi) eli mitoitus on länsimaisia .308”-piippuja väljempi. PSO1:ssä ei ole milliradiaaniasteikkoa, vaan ainoastaan matka-asteikko jollekin muulle kuin D166:lle, todennäköisimmin venäläiselle tarkkuuspatruuna 7N1:lle. Säätötyökaluksi käy patruunan kanta, joka sopii holkin kyljessä olevaan T-uraan. Vasen käsi tuki perää sen alapienasta. Tigrin neliolkainen lukko on robustin oloinen, länsiaseille tyypilliset heppoisuudet loistavat poissaolollaan. Kiinnostava asia oli myös se, olisiko Tigristä metsästyksessä yhä suositummiksi tulleiden nykyaikaisten massiiviluotien ampumiseen. Latauspituuden maksimin tulkkaaminen paljasti, että kaikki lippaaseen mahtuva sopii kyllä patruunapesäänkin ja latauspituudeksi tuli CIP-maksimi 77,0 mm. Seuraavalla ampumaratakäynnillä ammuttiin 300 metrin matkalle. Optiikan laatu/kunto ja vaatimaton suurennos eivät yksinkertaisesti riitä tälle matkalle, näillä silmillä. Puolustusvoimien TA-oppaan mukaan Dragunovilta voi 300 metrin matkalta odottaa keskimäärin 18 cm (sivu) x 27 cm (korkeus) osumakuvioita JVA 0250 patruunalla. Kymmenen laukauksen kuvio oli 310 x 175 mm eli sivusuunnassa (sivutuulta 1...2 m/s, +1 °C, 63% RH, 1013 hPa) levinnyt, OKP oli 3 cm vasemmalla ja 30 cm tähtäyspisteen alla. Oikean halkaisijaisia .311” / 7,88 massiiviluoteja ei tietääkseni ainakaan toistaiseksi ole saatavissa, joten oli tyytyminen ohuisiin .308” luoteihin ja tätä varten ladattiinkin kymmenen kappaletta 180 gr / 11,7 g Barnes X #30835 luotia. Tigrin laukaisukoneiston konstruktio on ihailtavaa asetekniikkaa. Koeammunnassa käytetty PSO-1; runkoputken alla keskellä näkyvä lampunpidin oli irrotettava ammunnan ajaksi, sillä se nojasi laatikon kantta vasten. X:illä ladattiin viiden laukauksen nouseva panosmäärityssarja 2,60...2,80 g N140:ä. Ja yllätys, kororummun lukema oli 3(00 m). Perä ja sen kahteen asentoon kierrettävä poskituki. Tästä taaksepäin laskien voidaan todeta Tigrillä nyt saavutettujen tulosten olevan linjassa. ASE-lehti • 11. Holkin edessä sen lukitusvipu, joka on vapautettava säätöä tehtäessä. Tarkkuudelle ja nopeuksille laihuus (mitattuna 7,81 mm) ei takuulla olisi hyväksi, mutta paineille kyllä. Brömel QuickTargetin mukaan odotettavissa oli, että osumat olisivat noin 60 cm alhaalla ilman eri säätöä. Jatkoon eli 300 metrin ammuntaan valikoitui itseladattu D166. Kaasuportin säätö perusasennossa 1, jolloin ylijäämäkaasua vuodatetaan ulos vasemmalla näkyvän porauksen kautta
kansi ja luistin palautusjousi nostetaan takaosastaan pois laatikon päältä 4. varmistin käännetään suoraan ylöspäin ja vedetään oikealle ulos 7. Vajaan parinsadan patruunan erästä noin 1/10 oli kukkinut ulos asti ja näissä luoti oli niin tiukassa, että irtosi vain ruuvipenkissä nitkuttelemalla. Tapauksen opetus on, että patruunoillakin on rajallinen varastointikestävyytensä, joten kaikkein parasta on ampua tuoreita patruunoita. Puhdistusrassin varsi kuuluu myös varusteisiin. Latauspituuden määrittäminen: messinkipuikon ratsastaja on lukittu piipunsuuta vasten puikon olleessa iskupohjaa vasten, sitten on Barnes X naputeltu patruunapesän ylimenokartiolle, toinen ratsastaja on lisätty puikon ollessa luotia vasten, työntömitta on nollattu ylemmän ratsastajan päällä ja lopulta mittaus kertoo, millä latauspituudella luoti on tiukasti piipussa. Itseladatuilla D166:illa sadalta metriltä saatu 35 mm:nen kuvio; kuvassa näkyy myös taulua kuvanneelta videolta noukittu laukausjärjestys ja iskemäkoordinaattien mittaamiseen käytetyt apuviivat. laukaisukoneiston takapää käännetään alas ja koneisto vedetään irti 8. etutukin salpaa painetaan kohti kaasukammiota ja salpa käännetään eteen ja suoraan alas 9. Lopuissa, päällisin puolin täysin moitteettomissakin patruunoissa luodin perä oli vasta mustunut, mutta sama pilaantumisprosessi oli meneillään. luisti ja lukko vedetään taakse ja nostetaan pois laatikon johteilta 5. tyhjän aseen lipas poistetaan ja ase vedetään vireeseen 2. Vanhempia patruunoita ampuessa muutaman sisällön tarkastaminen ei ole lainkaan huono idea ja AMMUTTAESSA AINA SUOJALASIT PÄÄHÄN! Hylsyn kaulaan pullistuu vyö ja suu ruttaantuu hylsyn iskeytyessä ulosheitossa laatikon kanteen, mutta jälleenlataamista nämä eivät estä. luistin työnnin painetaan 12 • ASE-lehti. Tehdaspatruunat ovat 20+/vuotta vanhoja, asiallisesti säilytettyjä ja päällisin puolin täysin kunnossa, mutta muutamassa luodin ja hylsyn saumassa oli kosteaa vihreää mönjää. Peltisen työkaluputkilon päähän on niitattu kaasukammion irrotusavain ja kotelon sisältä löytyvät harja, pesuri, sokkapiikki ja yleistyökalu. Mitatut nopeudet olivat suurin 681, pienin 667, kokonaishajonta 14, keskiarvo 674,5 ja keskihajonta 6,4 m/s. Osa patruunoista sihahti avattaessa eli hylsyn sisällä oli painetta. Sakolaisen nalli on karun näköinen, ruudin hajoamistuotteet ovat vuotaneet hylsyn nallipesän kautta ulos. Tässä tapauksessa näin saatu mitta oli paljon enemmän kuin lippaan sallima 77,0 mm. etutukin puolikkaita painetaan taaksepäin sivurei´istään esim. Suun vekki on helpoiten oikaistavissa luodin kärjellä painaen ja kaulan munkin siloittaa (mutta ei kokonaan hävitä näkyvistä) supistusholkki. Aseen mukana tulee venäläiseen tapaan myös varaosia, iskurinpiikin vastajousi ja prikka. lukko pyöräytetään ulos luistista 6. Mitään hälyttävää ei ilmaantunut ja 50 metrin kuviokin oli 53 mm. Alkuperäinen vuonna 2014 kokeilemani SVD muuten ei rutannut hylsyn suuta. Tarkempi tarkastelu paljasti, että patruunoiden ruuti (N140?) mitä ilmeisimmin oli alkanut hajota omia aikojaan. Ei siis mitään kulmaminuutin tarkkuutta, mutta hirviminuutin (Minute Of Moose LOL, kahden nyrkin ala) hyvinkin ja tunnetusti Barnes X toimii riistassa. Näitä patruunoita EI ammuttu. Lippaita toimitukseen kuuluu ikävä kyllä vain yksi, joten lisää kannattaa hankkia heti, loppuelämäksi / EU:n seuraavan aivopierun varalta. Poikki sahattu hylsy paljasti ruman totuuden, ruuti on alkanut hajota ja hylsyn sisäpinta on vihreän visvan peitossa. laatikon kannen salpa käännetään myötäpäivään taakse 3. salpa runkoineen siirretään eteenpäin 10. Läntisiin, etenkin siviiliaseisiin verrattuna Tigrin purkaminen on todella helppoa, eikä tuloksena ole hukkuvia pikkuosia: 1. varmistimen akselilla, jolloin puolikkaan etupää vapautuu ja se voidaan kääntää sivulle irti 11. Näillä arvoilla E0 on 2654 ja E100 2203 J eli lataus on hirvilaillinen, mutta panoksen kasvattamiselle olisi hylsyjen ilmiasun sekä QuickLoad-laskennan perusteella varaa, mutta ikävä kyllä Barnesit olivat loppu
etutukin puolikkaita painetaan taaksepäin sivurei´istään esim. etutukin salpaa painetaan kohti kaasukammiota ja salpa käännetään eteen ja suoraan alas 9. Lopuissa, päällisin puolin täysin moitteettomissakin patruunoissa luodin perä oli vasta mustunut, mutta sama pilaantumisprosessi oli meneillään. Lippaita toimitukseen kuuluu ikävä kyllä vain yksi, joten lisää kannattaa hankkia heti, loppuelämäksi / EU:n seuraavan aivopierun varalta. Suun vekki on helpoiten oikaistavissa luodin kärjellä painaen ja kaulan munkin siloittaa (mutta ei kokonaan hävitä näkyvistä) supistusholkki. Puhdistusrassin varsi kuuluu myös varusteisiin. Tässä tapauksessa näin saatu mitta oli paljon enemmän kuin lippaan sallima 77,0 mm. Läntisiin, etenkin siviiliaseisiin verrattuna Tigrin purkaminen on todella helppoa, eikä tuloksena ole hukkuvia pikkuosia: 1. Itseladatuilla D166:illa sadalta metriltä saatu 35 mm:nen kuvio; kuvassa näkyy myös taulua kuvanneelta videolta noukittu laukausjärjestys ja iskemäkoordinaattien mittaamiseen käytetyt apuviivat. Tapauksen opetus on, että patruunoillakin on rajallinen varastointikestävyytensä, joten kaikkein parasta on ampua tuoreita patruunoita. Vajaan parinsadan patruunan erästä noin 1/10 oli kukkinut ulos asti ja näissä luoti oli niin tiukassa, että irtosi vain ruuvipenkissä nitkuttelemalla. Poikki sahattu hylsy paljasti ruman totuuden, ruuti on alkanut hajota ja hylsyn sisäpinta on vihreän visvan peitossa. luistin työnnin painetaan ASE-lehti • 13. tyhjän aseen lipas poistetaan ja ase vedetään vireeseen 2. Ei siis mitään kulmaminuutin tarkkuutta, mutta hirviminuutin (Minute Of Moose LOL, kahden nyrkin ala) hyvinkin ja tunnetusti Barnes X toimii riistassa. Mitatut nopeudet olivat suurin 681, pienin 667, kokonaishajonta 14, keskiarvo 674,5 ja keskihajonta 6,4 m/s. Näillä arvoilla E0 on 2654 ja E100 2203 J eli lataus on hirvilaillinen, mutta panoksen kasvattamiselle olisi hylsyjen ilmiasun sekä QuickLoad-laskennan perusteella varaa, mutta ikävä kyllä Barnesit olivat loppu. laukaisukoneiston takapää käännetään alas ja koneisto vedetään irti 8. Aseen mukana tulee venäläiseen tapaan myös varaosia, iskurinpiikin vastajousi ja prikka. luisti ja lukko vedetään taakse ja nostetaan pois laatikon johteilta 5. Mitään hälyttävää ei ilmaantunut ja 50 metrin kuviokin oli 53 mm. Osa patruunoista sihahti avattaessa eli hylsyn sisällä oli painetta. Sakolaisen nalli on karun näköinen, ruudin hajoamistuotteet ovat vuotaneet hylsyn nallipesän kautta ulos. Tehdaspatruunat ovat 20+/vuotta vanhoja, asiallisesti säilytettyjä ja päällisin puolin täysin kunnossa, mutta muutamassa luodin ja hylsyn saumassa oli kosteaa vihreää mönjää. lukko pyöräytetään ulos luistista 6. varmistimen akselilla, jolloin puolikkaan etupää vapautuu ja se voidaan kääntää sivulle irti 11. kansi ja luistin palautusjousi nostetaan takaosastaan pois laatikon päältä 4. Latauspituuden määrittäminen: messinkipuikon ratsastaja on lukittu piipunsuuta vasten puikon olleessa iskupohjaa vasten, sitten on Barnes X naputeltu patruunapesän ylimenokartiolle, toinen ratsastaja on lisätty puikon ollessa luotia vasten, työntömitta on nollattu ylemmän ratsastajan päällä ja lopulta mittaus kertoo, millä latauspituudella luoti on tiukasti piipussa. varmistin käännetään suoraan ylöspäin ja vedetään oikealle ulos 7. Vanhempia patruunoita ampuessa muutaman sisällön tarkastaminen ei ole lainkaan huono idea ja AMMUTTAESSA AINA SUOJALASIT PÄÄHÄN! Hylsyn kaulaan pullistuu vyö ja suu ruttaantuu hylsyn iskeytyessä ulosheitossa laatikon kanteen, mutta jälleenlataamista nämä eivät estä. Tarkempi tarkastelu paljasti, että patruunoiden ruuti (N140?) mitä ilmeisimmin oli alkanut hajota omia aikojaan. laatikon kannen salpa käännetään myötäpäivään taakse 3. salpa runkoineen siirretään eteenpäin 10. Näitä patruunoita EI ammuttu. Alkuperäinen vuonna 2014 kokeilemani SVD muuten ei rutannut hylsyn suuta. Peltisen työkaluputkilon päähän on niitattu kaasukammion irrotusavain ja kotelon sisältä löytyvät harja, pesuri, sokkapiikki ja yleistyökalu
Mutta mitä muutakaan voi olettaa konstruktiosta, joka on pärjännyt jo Tigrin isä, Snaiperskaja Vintovka Dragunova (SVD). Tigrin isä, Snaiperskaja Vintovka Dragunova (SVD). Huomiota herätti, kuinka puhdas ase on suorakaasuisiin verrattuna. Tigrin mukana tulevat varusteet.. Picatinny-kiskollisia sivujalkoja on saatavilla ja kun aseen päälle laittaa kunnollisen ja riittäväsuurennoksisen kiikaritähtäimen, sillä kyllä kaataa kaikki jänistä suuremmat hirvetkin. pian 60 vuotta paitsi Venäjän armeijassa myös erilaisissa tämän maailman Arseholistaneissa mitä kelvottomampien käyttäjien kourissa. Aseen hinta (07.12.2020) on 1990,ja ne kaivatut lisälippaat maksavat 60,kappale. Tigr sadan metrin radalla, vuorossa 8 g:n luodilla ladatut lapualaiset. Kaikkiaan Tigrillä ammuttiin melkein kolmesataa laukausta ilman minkäänlaisia ongelmia, ase toimi täysin moitteetta. LÄHTEET Aseen valmistajan kotisivut löytää vain venäjänkielentaitoinen Lapuan patruunat www.lapua.com Sellier & Bellotin patruunat www.sellier-bellot.cz/en/ Latausohjeet Esa Paananen ”Messinkihylsyisten keskisytytyspatruunoiden jälleenlataus”, kuudes painos Vihtavuoren latausopas www.vihtavuori.com/wp-content/ uploads/2020/01/Vihtavuori_ Reloading_Guide_2020_FIN -www.pdf Dragunov-sivut http://www.dragunov.net/ Wikipedian tiedot SVD:stä ja PSO-1:stä Puolustustusvoimien julkaisut ”Kevytasekäsikirja” ja ”Tarkkaampujan käsikirja”, ladattavissa pdf:inä www.mil.fi joustaan vastaan takaasentoonsa niin, että etupää tulee esiin kaasumännän perästä ja kaasumäntä vedetään ulos 12. Moittimisen paikkoja siviilikäyttöä varten ovat todella jäykkä varmistin, jota voi parantaa varovasti taivuttamalla, ja aseen järjetön pituus. Valokuvausta varten ase purettiin pakkasessa hanskat kädessä ja homma onnistui hienosti. Aseen pintakäsittelynä on polttomaalaus, joten sinistetyille venäläisaseille tyypillinen jälkiruostekin puuttui täysin, mikä on hyvä. Epäpyhä liitto, Barnes X Tigrissä. työnnin lasketaan eteen kaasukammion sisälle ja työnnintä jousineen painetaan eteenpäin niin, että työntimen takapää voidaan kääntää sivulle ja ulos aseesta Kokoonpano tapahtuu yksinkertaisesti päinvastaisessa järjestyksessä
LÄHTEET Aseen valmistajan kotisivut löytää vain venäjänkielentaitoinen Lapuan patruunat www.lapua.com Sellier & Bellotin patruunat www.sellier-bellot.cz/en/ Latausohjeet Esa Paananen ”Messinkihylsyisten keskisytytyspatruunoiden jälleenlataus”, kuudes painos Vihtavuoren latausopas www.vihtavuori.com/wp-content/ uploads/2020/01/Vihtavuori_ Reloading_Guide_2020_FIN -www.pdf Dragunov-sivut http://www.dragunov.net/ Wikipedian tiedot SVD:stä ja PSO-1:stä Puolustustusvoimien julkaisut ”Kevytasekäsikirja” ja ”Tarkkaampujan käsikirja”, ladattavissa pdf:inä www.mil.fi joustaan vastaan takaasentoonsa niin, että etupää tulee esiin kaasumännän perästä ja kaasumäntä vedetään ulos 12. Moittimisen paikkoja siviilikäyttöä varten ovat todella jäykkä varmistin, jota voi parantaa varovasti taivuttamalla, ja aseen järjetön pituus. Aseen hinta (07.12.2020) on 1990,ja ne kaivatut lisälippaat maksavat 60,kappale. Aseen pintakäsittelynä on polttomaalaus, joten sinistetyille venäläisaseille tyypillinen jälkiruostekin puuttui täysin, mikä on hyvä. Picatinny-kiskollisia sivujalkoja on saatavilla ja kun aseen päälle laittaa kunnollisen ja riittäväsuurennoksisen kiikaritähtäimen, sillä kyllä kaataa kaikki jänistä suuremmat hirvetkin. työnnin lasketaan eteen kaasukammion sisälle ja työnnintä jousineen painetaan eteenpäin niin, että työntimen takapää voidaan kääntää sivulle ja ulos aseesta Kokoonpano tapahtuu yksinkertaisesti päinvastaisessa järjestyksessä. ASE-lehti • 15. pian 60 vuotta paitsi Venäjän armeijassa myös erilaisissa tämän maailman Arseholistaneissa mitä kelvottomampien käyttäjien kourissa. Kaikkiaan Tigrillä ammuttiin melkein kolmesataa laukausta ilman minkäänlaisia ongelmia, ase toimi täysin moitteetta. Tigr sadan metrin radalla, vuorossa 8 g:n luodilla ladatut lapualaiset. Tigrin isä, Snaiperskaja Vintovka Dragunova (SVD). Huomiota herätti, kuinka puhdas ase on suorakaasuisiin verrattuna. Epäpyhä liitto, Barnes X Tigrissä. Mutta mitä muutakaan voi olettaa konstruktiosta, joka on pärjännyt jo Tigrin isä, Snaiperskaja Vintovka Dragunova (SVD). Valokuvausta varten ase purettiin pakkasessa hanskat kädessä ja homma onnistui hienosti. Tigrin mukana tulevat varusteet
Nyt teimme 0,1 gramman välein nousevan annostuksen asekohtaisten painemerkkien seuraamiseksi. SCENAR-L 14,3 G Tässä latausoppaan lähtöarvo on 3,15 g (686 m/s) ja maksimiarvo 3,42 g (741 m/s), joten annospainoiksi valittiin 3,20, 3,30 ja 3,40 g. Ohjeet tulivat Vihtavuoren uuden, erittäin nykyaikaisen testilaboratorion ampumista painearvoista, joiden perusteella on laadittu latausopas. EMME OTA VASTUUTA ESITETYISTÄ LATAUSARVOISTA. Latauspituudeksi Lapua ilmoittaa 84,6 mm, mutta sakolaisen pesään mahtuu enintään 84,3 mm pitkä patruuna, joten latasimme patruunat 84,0 mm pituuteen. Vihtavuoren oppaan mukaan tällä ruudilla saadaan Scenar-L:lle korkein lähtönopeus, joskin N160, N550 ja N560 pääsevät lähelle. Uusia tuotteita pukkaa lisää jo varsin kattavaan tarjontaan ja jo olemassa oleviakin kehitetään. Patruunoiden kysyntä maailmalla on siis sitä luokkaa, että kannattaa jopa räätälöidä täsmäruuti yhdelle tietynlaiselle patruunalle. Itse lataamisessa ei ollut mitään ihmeellistä, kaikki annokset punnittiin Lymanin elektronisella ruutivaa’alla, nalleina oli CCI 200:t ja holkkeina RCBS:n kuten puristimenakin Rock Chucker. Latauspituudeksi tälle luodille Lapua ilmoittaa 84,8 mm ja koska sakolaisen pesään mahtuu 85,9 mm pitkä patruuna, valitsimme latauspituudeksi 85,5 mm. Laadunvalvonta on huippuluokkaa. Kaikkiin pienkaliiperisten ruuteihin lisättiin hiljan kuparoitumisen estävää ainetta, joten vaippametallin tarttuminen rihlaukseen on nykyään huomattavasti vähäisempää kuin perinteisillä ruudeilla ammuttaessa. Onneksi tuuli oli kerrankin täysin olematon eli se ei vaikuttanut tuloksiin kuten tavallisesti. Vihtavuori käyttää muuten kohtuullista 62 sentin koepiippua koeampumalaitoksellaan .30-06:lle, ei siis mitään ylipitkää putkea. Ratakeliksi sattui melko viileä, aloitettaessa 7 -asteinen syyspäivä, joten lämpöväreily ei ollut pahin mahdollinen, merkittävä kuitenkin. Varsinkin äärimmäistä tarkkuutta hakevat talvikelin latvalinnustajat osaavat arvostaa tätä ominaisuutta. Tarkempi analyysi ruudista kertoo jyväkoon olevan helposti annostelulaitteissa juoksevan, halkaisija 1,07 ja pituus 1,17 mm. Tämä kun ei ole ollenkaan selviö kaikkien valmistajien tuotteilla. Koeaseena oli normaalilla 58 sentin piipulla varustettu Sako 75 SS ja putkena metsällä erittäin monikäyttöinen Swaron 2-12x50 Z6i. Maailmalla tehtaan tuotteet mielletäänkin poikkeuksellisen laadukkaiksi, eikä vähiten siksi, että erä toisensa jälkeen on ominaisuuksiltaan samanlaista. N555 on kehitetty erikoisesti kaliiperi 6,5 Creedmoorin raskaille luodeille, sehän on se huomion keskipisteessä tällä hetkellä oleva kaliiperi. Hylsyinä olivat uudet Lapuan hylsyt, ne Match N555 N555 tarkkuudella valmistetut. Yhteensä näitä puristettuja ruuteja on 28 lajia soveltuen pienoiskiväärin patruunoista aina .50 BMG:lle asti. RADALLA Koska käytössä ei ollut 6,5 Creedmooria, niin kokeilua varten valitsimme reseptivalikoimasta sen yleisimmän kaliiperin, joka on metsälläkin erittäin monipuolinen eli .30-06:n. Latauspituudet optimoitiin siten, että vapaahyppy olisi ollut noin 0,3 mm jos mahdollista. Lisäksi tulevat tietenkin teollisuuden ja puolustusvoimien erikoisruudit. Tämähän on suhteellisen pienellä reiällä ja kohtuukokoisella hylsyllä varustettu, helposti ammuttava patruuna, jota mainostetaan lentoratansa ansiosta passeliksi pitkille matkoille. Ruuti soveltuu mainiosti vastaaville muillekin kaliipereille kuten .243 Win, 6 mm Creedmoor, .284 Winchester, 6,5x55 SE ja .30-06 Sprg sekä tietenkin .260 Remington. Sen mainostetaan olevan suunnitellun erikoisesti suosioon suureen nousseelle 6,5 Creedmoor -kaliiperille. TEKSTI JA KUVAT: J. Ruudille on jo alusta pitäen myös reseptit vastaavanlaisille kaliipereille .243 Winchester, 6 mm Creedmoor, .284 Winchester, 6,5x55 SE ja .30-06 Sprg sekä tietenkin .260 Remington, onhan se käytännössä sama asia kuin 6,5 Creedmoor. Koska palonopeus on verraten hidas, soveltuu ruuti näilläkin raskaammille luotipainoille eli pitkän matkan tarkkuusluodeille tai metsästysluodeille. Sen pieni suurennus vaikuttaa tietenkin hieman kasoja suurentavasti, mutta kokoonpano onkin tarkoitettu tosikäyttöön. No, kyseessä onkin aivan erinomainen tuote. Tarkkuus oli loistava kaikilla annoksilla. HUOM. Nämä molemmat ovat korostetun tärkeitä asioita juuri pitkän matkan ammunnassa. Tiheys on niukasti kevyin sekin 900 g/l. MALINEN Ruutiluokkia on siviilipuolella kolmea sorttia, nopeasti palava N300 -sarja pistoolin ja haulikon patruunoihin, N100 -sarja kiväärin patruunoihin ja N500 -sarja, joka korkeaenergisenä sisältää myös nitroglyseriiniä. Ammunnassa ei tullut painemerkkejä vastaan ja enimmäisannoksella nopeus oli 847 m/s, mikä on niin kuin oppaan mukaan kuuluu ollakin. Tuolla lisäaineistuksella tämänkin ruudin lämpötilakesto on saatu poikkeuksellisen hyväksi eli se toimii samoin niin pakkasessa kuin helteessäkin eli metsästät sitten missä päin maapalloa vain niin voit luottaa siihen, että lataus toimii samalla lailla. Lisäksi on erikoisen huokoinen Tin Star, joka vie paljon tilaa ja soveltuu siten erityisesti hitaisiin cowboy-latauksiin. Amerikassa mainostetaankin ruudin vastaavan palonopeudeltaan Hodgdonin H4350 ja Alliantin Reloder16 ruuteja. SCENAR-L 11,3 G Latausoppaan lähtöarvo on 3,45 g (787 m/s) ja maksimiarvo 3,71 g (843 m/s), joten annospainoiksi valittiin 3,50; 3,60 ja 3,70 g. Vihtavuoren uusin täsmäruuti Jyväskylän kupeessa sijaitseva Vihtavuori on kehittänyt toimintaansa varsin aktiivisesti viimeisimmän omistajamuutoksen jälkeen. Koepatruunat ladattiin Lapuan voitokkailla, raskailla 175 ja 220 grainin Scenar-L tarkkuusluodeilla sekä kokokuparisilla 170 grainin Naturalis hirvenkaatajilla. Jokaisella latauksella ammuttiin viiden kasa ja samalla mitattiin nopeudet piipunsuulla Labradarilla. 16 • ASE-lehti. Hetki sitten esiteltiin johtavalle pitkän matkan kaliiperille .338 Lapua Magnumille ja siinä 250 -grainisille luodeille tarkoitettu N565. Tämä on myyntivaltti myös niille patruunatehtaille, jotka käyttävät Vihtavuoren ruuteja tuotteissaan. Tämä johtuu siitä, että nitroglyseriinin määrä on muita pienempi ja pinnoitukset erilaiset, Creedmoorille räätälöidyt. Nyt aivan uutena on vastaava, aiemmin tarjolla olleiden N550 ja N160 ruutien väliin palonopeudeltaan sijoittuva N555. Energiasisältö on selkeästi 500-sarjan alhaisin 3700 J/g, kun se muilla on 3900 – 4000 J/g. Kevyimmällä latauksella vedin ensimmäisen laukauksen ylös joten 15 mm neljän kasa kasvoi 27 milliin, toinen oli 25 mm ja kolmas 18,5 mm. Hieman yllättäen nopeusvaihtelu kasvoi nopeuden lisääntyessä, mutta oli kuitenkin vielä pientä, joten näin pienellä otannalla kyse lienee tavanomaisesta vaihtelusta. Tämä puolestaan suoristaa lentorataa ja pienentää tuulipoikkeamaa. Silloin luodit ovat pitkiä ja raskaita (mikä tarkoittaa pitkää ylimenoa eli ei sovellu hyvin kevyille rataluodeille), joten korkeaenergisellä hitaahkolla ruudilla saadaan enemmän nopeutta
Laadunvalvonta on huippuluokkaa. TEKSTI JA KUVAT: J. Tämä johtuu siitä, että nitroglyseriinin määrä on muita pienempi ja pinnoitukset erilaiset, Creedmoorille räätälöidyt. Nyt aivan uutena on vastaava, aiemmin tarjolla olleiden N550 ja N160 ruutien väliin palonopeudeltaan sijoittuva N555. HUOM. SCENAR-L 11,3 G Latausoppaan lähtöarvo on 3,45 g (787 m/s) ja maksimiarvo 3,71 g (843 m/s), joten annospainoiksi valittiin 3,50; 3,60 ja 3,70 g. Sen mainostetaan olevan suunnitellun erikoisesti suosioon suureen nousseelle 6,5 Creedmoor -kaliiperille. Varsinkin äärimmäistä tarkkuutta hakevat talvikelin latvalinnustajat osaavat arvostaa tätä ominaisuutta. Tämähän on suhteellisen pienellä reiällä ja kohtuukokoisella hylsyllä varustettu, helposti ammuttava patruuna, jota mainostetaan lentoratansa ansiosta passeliksi pitkille matkoille. Koeaseena oli normaalilla 58 sentin piipulla varustettu Sako 75 SS ja putkena metsällä erittäin monikäyttöinen Swaron 2-12x50 Z6i. Vihtavuoren uusin täsmäruuti Jyväskylän kupeessa sijaitseva Vihtavuori on kehittänyt toimintaansa varsin aktiivisesti viimeisimmän omistajamuutoksen jälkeen. Yhteensä näitä puristettuja ruuteja on 28 lajia soveltuen pienoiskiväärin patruunoista aina .50 BMG:lle asti. Onneksi tuuli oli kerrankin täysin olematon eli se ei vaikuttanut tuloksiin kuten tavallisesti. Latauspituudeksi Lapua ilmoittaa 84,6 mm, mutta sakolaisen pesään mahtuu enintään 84,3 mm pitkä patruuna, joten latasimme patruunat 84,0 mm pituuteen. N555 on kehitetty erikoisesti kaliiperi 6,5 Creedmoorin raskaille luodeille, sehän on se huomion keskipisteessä tällä hetkellä oleva kaliiperi. Latauspituudet optimoitiin siten, että vapaahyppy olisi ollut noin 0,3 mm jos mahdollista. Koska palonopeus on verraten hidas, soveltuu ruuti näilläkin raskaammille luotipainoille eli pitkän matkan tarkkuusluodeille tai metsästysluodeille. Energiasisältö on selkeästi 500-sarjan alhaisin 3700 J/g, kun se muilla on 3900 – 4000 J/g. No, kyseessä onkin aivan erinomainen tuote. Patruunoiden kysyntä maailmalla on siis sitä luokkaa, että kannattaa jopa räätälöidä täsmäruuti yhdelle tietynlaiselle patruunalle. Itse lataamisessa ei ollut mitään ihmeellistä, kaikki annokset punnittiin Lymanin elektronisella ruutivaa’alla, nalleina oli CCI 200:t ja holkkeina RCBS:n kuten puristimenakin Rock Chucker. Latauspituudeksi tälle luodille Lapua ilmoittaa 84,8 mm ja koska sakolaisen pesään mahtuu 85,9 mm pitkä patruuna, valitsimme latauspituudeksi 85,5 mm. Ohjeet tulivat Vihtavuoren uuden, erittäin nykyaikaisen testilaboratorion ampumista painearvoista, joiden perusteella on laadittu latausopas. Maailmalla tehtaan tuotteet mielletäänkin poikkeuksellisen laadukkaiksi, eikä vähiten siksi, että erä toisensa jälkeen on ominaisuuksiltaan samanlaista. Hieman yllättäen nopeusvaihtelu kasvoi nopeuden lisääntyessä, mutta oli kuitenkin vielä pientä, joten näin pienellä otannalla kyse lienee tavanomaisesta vaihtelusta. Lisäksi tulevat tietenkin teollisuuden ja puolustusvoimien erikoisruudit. Ruuti soveltuu mainiosti vastaaville muillekin kaliipereille kuten .243 Win, 6 mm Creedmoor, .284 Winchester, 6,5x55 SE ja .30-06 Sprg sekä tietenkin .260 Remington. Tarkkuus oli loistava kaikilla annoksilla. RADALLA Koska käytössä ei ollut 6,5 Creedmooria, niin kokeilua varten valitsimme reseptivalikoimasta sen yleisimmän kaliiperin, joka on metsälläkin erittäin monipuolinen eli .30-06:n. Tarkempi analyysi ruudista kertoo jyväkoon olevan helposti annostelulaitteissa juoksevan, halkaisija 1,07 ja pituus 1,17 mm. Lisäksi on erikoisen huokoinen Tin Star, joka vie paljon tilaa ja soveltuu siten erityisesti hitaisiin cowboy-latauksiin. Uusia tuotteita pukkaa lisää jo varsin kattavaan tarjontaan ja jo olemassa oleviakin kehitetään. Tämä puolestaan suoristaa lentorataa ja pienentää tuulipoikkeamaa. MALINEN Ruutiluokkia on siviilipuolella kolmea sorttia, nopeasti palava N300 -sarja pistoolin ja haulikon patruunoihin, N100 -sarja kiväärin patruunoihin ja N500 -sarja, joka korkeaenergisenä sisältää myös nitroglyseriiniä. Nyt teimme 0,1 gramman välein nousevan annostuksen asekohtaisten painemerkkien seuraamiseksi. Sen pieni suurennus vaikuttaa tietenkin hieman kasoja suurentavasti, mutta kokoonpano onkin tarkoitettu tosikäyttöön. Vihtavuori käyttää muuten kohtuullista 62 sentin koepiippua koeampumalaitoksellaan .30-06:lle, ei siis mitään ylipitkää putkea. Koepatruunat ladattiin Lapuan voitokkailla, raskailla 175 ja 220 grainin Scenar-L tarkkuusluodeilla sekä kokokuparisilla 170 grainin Naturalis hirvenkaatajilla. Tiheys on niukasti kevyin sekin 900 g/l. EMME OTA VASTUUTA ESITETYISTÄ LATAUSARVOISTA. Ammunnassa ei tullut painemerkkejä vastaan ja enimmäisannoksella nopeus oli 847 m/s, mikä on niin kuin oppaan mukaan kuuluu ollakin. Ratakeliksi sattui melko viileä, aloitettaessa 7 -asteinen syyspäivä, joten lämpöväreily ei ollut pahin mahdollinen, merkittävä kuitenkin. ASE-lehti • 17. Nämä molemmat ovat korostetun tärkeitä asioita juuri pitkän matkan ammunnassa. Tämä on myyntivaltti myös niille patruunatehtaille, jotka käyttävät Vihtavuoren ruuteja tuotteissaan. Hylsyinä olivat uudet Lapuan hylsyt, ne Match N555 N555 tarkkuudella valmistetut. Silloin luodit ovat pitkiä ja raskaita (mikä tarkoittaa pitkää ylimenoa eli ei sovellu hyvin kevyille rataluodeille), joten korkeaenergisellä hitaahkolla ruudilla saadaan enemmän nopeutta. Hetki sitten esiteltiin johtavalle pitkän matkan kaliiperille .338 Lapua Magnumille ja siinä 250 -grainisille luodeille tarkoitettu N565. Jokaisella latauksella ammuttiin viiden kasa ja samalla mitattiin nopeudet piipunsuulla Labradarilla. Kaikkiin pienkaliiperisten ruuteihin lisättiin hiljan kuparoitumisen estävää ainetta, joten vaippametallin tarttuminen rihlaukseen on nykyään huomattavasti vähäisempää kuin perinteisillä ruudeilla ammuttaessa. SCENAR-L 14,3 G Tässä latausoppaan lähtöarvo on 3,15 g (686 m/s) ja maksimiarvo 3,42 g (741 m/s), joten annospainoiksi valittiin 3,20, 3,30 ja 3,40 g. Vihtavuoren oppaan mukaan tällä ruudilla saadaan Scenar-L:lle korkein lähtönopeus, joskin N160, N550 ja N560 pääsevät lähelle. Ruudille on jo alusta pitäen myös reseptit vastaavanlaisille kaliipereille .243 Winchester, 6 mm Creedmoor, .284 Winchester, 6,5x55 SE ja .30-06 Sprg sekä tietenkin .260 Remington, onhan se käytännössä sama asia kuin 6,5 Creedmoor. Amerikassa mainostetaankin ruudin vastaavan palonopeudeltaan Hodgdonin H4350 ja Alliantin Reloder16 ruuteja. Kevyimmällä latauksella vedin ensimmäisen laukauksen ylös joten 15 mm neljän kasa kasvoi 27 milliin, toinen oli 25 mm ja kolmas 18,5 mm. Tämä kun ei ole ollenkaan selviö kaikkien valmistajien tuotteilla. Tuolla lisäaineistuksella tämänkin ruudin lämpötilakesto on saatu poikkeuksellisen hyväksi eli se toimii samoin niin pakkasessa kuin helteessäkin eli metsästät sitten missä päin maapalloa vain niin voit luottaa siihen, että lataus toimii samalla lailla
Vanhan sakolaisen käynti oli yllättävän hyvä, varsinkin raskailla 14,3 g kilpaluodeilla. Aika hyvin vain 12x -suurennuksella ja M75 valmistussarjan ensiaseella, jolle on ehtinyt kertyä metsästysvuosia mittariin jo 25. Vaihtelu siksi, että luoditusholkin kärkipainimella luoditettuna valmiiden patruunoiden pituus näytti vaihtelevan hieman. Jälleen viiden kasat kevyimmästä latauksesta alkaen ja tällä kertaa ensimmäinen laukaus kävi alas joka kasvatti 13 mm kasan 19 milliin, toisessa yksi ylös joka kasvatti 11,5 mm kasan 17,5 milliin ja kolmas 18 mm. Tarkkaan tulkiten se on aivan vähän ilmoitettua kovempi, mutta syynä saattaa olla luodin pienempi vapaahyppy. Kaikki ruutiannokset punnittiin, jotta annostelijan aiheuttamia heittoja ei tule mukaan mittaustuloksiin. Vihtavuoren oppaan mukaan samaan lähtönopeuteen päästään myös N560 ja N550 ruudeilla ja 11 m/s kovemmin N160:llä. Sen varsinainen etu on kuitenkin poikkeuksellisen hyvä lämpötilavaihteluiden kestävyys eli ruuti toimii samoin niin kylmässä kuin kuumassa. Myyntipakkauksena on tuttu kilon muovipullo. Tässäkin kaliiperissa suhteellisen hitaalle ruudille parhaiten soveltuvat raskaat luodit, kuten oheiset Scenar-L 11,3 g ja 14,3 g sekä Naturalis 11,0 g. Tarkkuus oli suorastaan loistava, vaikka todella raskas luoti putosi normaalista osumapisteestä peräti 15 senttiä eli pienikin kallistusvirhe heitti osuman sivulle. Valmiit patruunat ammuttiin viiden sarjoina, joissa annosta kasvatettiin 0,1 g välein. Ensimmäinen viiden kasa oli 29 mm, toiseen tuli yksi alas tippunut, joka kasvatti 19 mm kasan 43 milliin ja kolmas oli levinnyt 62 millinen. Koeammunta onnistui kerrankin täysin tyynessä ja viileässä säässä. Nopeusvaihtelut olivat tälläkin kohtuullisen pienet, normaalihajonta 2 – 4 m/s. Se palaa puhtaasti ja sisältää vaippamateriaalin rihloihin tarttumista estävää lisäainetta kuten muutkin vihtavuorelaiset. Nopeusmittaus, m/s Luoti Annos/g Nopeus Vaihtelu Normaalihajonta Scenar-L 11,3 g 3,50 806 7,3 2,8 3,60 826 11,0 3,9 3,70 847 12,5 4,9 Scenar-L 14,3 g 3,20 711 4,4 1,8 3,30 729 12,2 4,8 3,40 747 8,6 3,6 Naturalis 11,0 g 3,48 810 10,5 5,3 3,58 831 8,3 3,7 3,68 858 6,6 2,8 Tässäkään ei ammunnan aikana ilmennyt painemerkkejä ja enimmäisannoksella nopeudeksi kellotettiin 747 m/s eli taas juuri kuten oppaan mukaan tulisi ollakin. Uutuudesta huolimatta latausarvoja löytyy jo Vihtavuoren netissä olevasta latausoppaasta. Jälleen lähtönopeusvaihtelut olivat pienet, paineiden kasvaessa hajonta pieneni ja normaalihajonta oli enimmäisannoksella ainoastaan 2,8 m/s. NATURALIS 11,0 G Nyt latausoppaan lähtöarvo on 3,43 g (786 m/s) ja maksimiarvo 3,68 g (846 m/s), joten annospainoiksi valittiin 3,48, 3,58 ja 3,68 g. YHTEENVETO N555 täydentää kapean raon N550 ja N160 ruutien välillä ja soveltuu monille kaliipereille varsinkin raskaammilla luodeilla. Natun kohdallakin saimme käytännössä ilmoitetun laisen lähtönopeuden, enimmäisannoksella 858 m/s. Testiaseena käytettiin 25-vuotiasta Sako M75:sta jonka päällä oli 2-12x50 Swarovski, suurennukseltaan hieman pieni, mutta passeli metsästykseen.. Koeammuntaan valikoitui metsällä suosittu .30-06, johon löytyvät reseptit Vihtavuoren latausoppaasta. Lisäksi näyttää normaali 11 tuuman rihlannousu riittävän vakavoimaan näinkin pitkän luodin lennon. Vihtavuoren oppaan mukaan näin raskaalla luodilla saa korkeamman lähtönopeuden hieman hitaammilla ruudeilla, N560:lla 10 m/s enemmän ja N160:lla 19 m/s enemmän. Tarkkuuden suhteen alhaisemmat nopeudet antoivat tiukat kasat, mutta huippunopeus sai osumat leviämään, tosin tuulikin alkoi puhaltaa tällä viimeisellä sarjalla. Koska sakolaiseen mahtuu peräti 84,3 mm pitkä patruuna ja monesti kokokuparisille luodeille suositellaan normaalia suurempaa vapaahyppyä, valitsimme latauspituudeksi 83,0 – 83,4 mm. Latauspituudeksi Lapua ilmoittaa 82,0 mm
Koeammunta onnistui kerrankin täysin tyynessä ja viileässä säässä. YHTEENVETO N555 täydentää kapean raon N550 ja N160 ruutien välillä ja soveltuu monille kaliipereille varsinkin raskaammilla luodeilla. Vanhan sakolaisen käynti oli yllättävän hyvä, varsinkin raskailla 14,3 g kilpaluodeilla. Myyntipakkauksena on tuttu kilon muovipullo. Tarkkaan tulkiten se on aivan vähän ilmoitettua kovempi, mutta syynä saattaa olla luodin pienempi vapaahyppy. Nopeusvaihtelut olivat tälläkin kohtuullisen pienet, normaalihajonta 2 – 4 m/s. Testiaseena käytettiin 25-vuotiasta Sako M75:sta jonka päällä oli 2-12x50 Swarovski, suurennukseltaan hieman pieni, mutta passeli metsästykseen.. Jälleen viiden kasat kevyimmästä latauksesta alkaen ja tällä kertaa ensimmäinen laukaus kävi alas joka kasvatti 13 mm kasan 19 milliin, toisessa yksi ylös joka kasvatti 11,5 mm kasan 17,5 milliin ja kolmas 18 mm. NATURALIS 11,0 G Nyt latausoppaan lähtöarvo on 3,43 g (786 m/s) ja maksimiarvo 3,68 g (846 m/s), joten annospainoiksi valittiin 3,48, 3,58 ja 3,68 g. Koska sakolaiseen mahtuu peräti 84,3 mm pitkä patruuna ja monesti kokokuparisille luodeille suositellaan normaalia suurempaa vapaahyppyä, valitsimme latauspituudeksi 83,0 – 83,4 mm. Latauspituudeksi Lapua ilmoittaa 82,0 mm. Vihtavuoren oppaan mukaan näin raskaalla luodilla saa korkeamman lähtönopeuden hieman hitaammilla ruudeilla, N560:lla 10 m/s enemmän ja N160:lla 19 m/s enemmän. Vaihtelu siksi, että luoditusholkin kärkipainimella luoditettuna valmiiden patruunoiden pituus näytti vaihtelevan hieman. Nopeusmittaus, m/s Luoti Annos/g Nopeus Vaihtelu Normaalihajonta Scenar-L 11,3 g 3,50 806 7,3 2,8 3,60 826 11,0 3,9 3,70 847 12,5 4,9 Scenar-L 14,3 g 3,20 711 4,4 1,8 3,30 729 12,2 4,8 3,40 747 8,6 3,6 Naturalis 11,0 g 3,48 810 10,5 5,3 3,58 831 8,3 3,7 3,68 858 6,6 2,8 Tässäkään ei ammunnan aikana ilmennyt painemerkkejä ja enimmäisannoksella nopeudeksi kellotettiin 747 m/s eli taas juuri kuten oppaan mukaan tulisi ollakin. Tarkkuuden suhteen alhaisemmat nopeudet antoivat tiukat kasat, mutta huippunopeus sai osumat leviämään, tosin tuulikin alkoi puhaltaa tällä viimeisellä sarjalla. Uutuudesta huolimatta latausarvoja löytyy jo Vihtavuoren netissä olevasta latausoppaasta. Lisäksi näyttää normaali 11 tuuman rihlannousu riittävän vakavoimaan näinkin pitkän luodin lennon. Aika hyvin vain 12x -suurennuksella ja M75 valmistussarjan ensiaseella, jolle on ehtinyt kertyä metsästysvuosia mittariin jo 25. Tarkkuus oli suorastaan loistava, vaikka todella raskas luoti putosi normaalista osumapisteestä peräti 15 senttiä eli pienikin kallistusvirhe heitti osuman sivulle. Sen varsinainen etu on kuitenkin poikkeuksellisen hyvä lämpötilavaihteluiden kestävyys eli ruuti toimii samoin niin kylmässä kuin kuumassa. Se palaa puhtaasti ja sisältää vaippamateriaalin rihloihin tarttumista estävää lisäainetta kuten muutkin vihtavuorelaiset. Vihtavuoren oppaan mukaan samaan lähtönopeuteen päästään myös N560 ja N550 ruudeilla ja 11 m/s kovemmin N160:llä. Valmiit patruunat ammuttiin viiden sarjoina, joissa annosta kasvatettiin 0,1 g välein. Ensimmäinen viiden kasa oli 29 mm, toiseen tuli yksi alas tippunut, joka kasvatti 19 mm kasan 43 milliin ja kolmas oli levinnyt 62 millinen. Jälleen lähtönopeusvaihtelut olivat pienet, paineiden kasvaessa hajonta pieneni ja normaalihajonta oli enimmäisannoksella ainoastaan 2,8 m/s. Tässäkin kaliiperissa suhteellisen hitaalle ruudille parhaiten soveltuvat raskaat luodit, kuten oheiset Scenar-L 11,3 g ja 14,3 g sekä Naturalis 11,0 g. Kaikki ruutiannokset punnittiin, jotta annostelijan aiheuttamia heittoja ei tule mukaan mittaustuloksiin. Koeammuntaan valikoitui metsällä suosittu .30-06, johon löytyvät reseptit Vihtavuoren latausoppaasta. Natun kohdallakin saimme käytännössä ilmoitetun laisen lähtönopeuden, enimmäisannoksella 858 m/s
LUKKOKEHYS JA PIIPPU Levyrakenteisen lukkokehyksen perusrakenne on samantyyppinen kuin AKM:ssa tai AK-74:ssä, kuten lyhytikäiseksi jääneessä kotimaisessa RK62 76 -mallissakin. Perän vetopituus on lyhimmillään 273 mm. Kaasumännän suojaputken kautta lukkokehykseen kytkeytyvä piippu ei kuitenkaan ole varsinaisesti vapaasti värähtelevä. Jälkeenpäin on spekuloitu, että alkuperäisenä tavoitteena oli AK-74 -tyyppisten aseiden korvaaminen Kovrovin tehtaan suunnitteleman AEK-971 rynnäkkökiväärin johdannaisella. Kansipelti on periaatteessa samantyyppinen kuin aikaisemmissa AK-versioissa, mutta kiinnitetty eri tavalla. -mallina. 20 • ASE-lehti. Piippu on periaatteessa vapaasti värähtelevä, ainakin siinä suhteessa, että etutukki ei ole kiinni piipussa. puhdistusvälineille. Etupäästä kansipelti lukitaan poikittaisella tapilla, joka on suunnilleen samalla paikalla kuin kaasumännän suojaputken salpa AK47/AKM kivääreissä. Samoin lukkokehykseen on niitattu teräksestä koneistettu lukkokehyksen peräkappale, johon perä kiinnittyy. Alun perin AK200 -nimellä tunnettu ase oli hanke, jolla pyrittiin mukaan Venäjän armeijan Ratnik-ohjelmaan. AK-12:n kehittäminen aloitettiin vuonna 2011 Izmashissa, mutta ase perustuu aiempiin konstruktioihin, joita vuosien varrella on kehitetty. AK200-tyyppisessä aseessa oli ominaisuuksia kuten peukalovarmistin, saranoitu kansipelti ja irrotettava perä. Perän sisällä säilytystila esim. Piippu on kiinnitetty kierteellä piipunjatkeeseen. Piipunsuulla on AK-74 tyyppinen suujarru. Näistä pääosa hylättiin ja palattiin enemmän AK74:ää muistuttavaan konstruktioon, joka tunnettiin työnimellä AK400. Piippu on profiililtaan kevyt ja sen pituus on 416 mm mitattuna piipun suulta iskupohjaan. Piipun päässä ei ole kierrettä, vaan AK-74 -tyyppinen suujarru kiinnittyy piippuun bajonetti-tyyppisellä liitoksella, jossa suujarru käännetään n. Lukkokehyksen peräkappaleessa on rinnakkaiset koukut, johon kansipellin takaosassa oleva poikittainen akseli kiinnittyy. TR3 ei ole sarja-automaattisesta kerta-automaatiksi muutettu ase vaan alunperinkin kerta-automaattiase. KERTAAUTOMAATTIKIVÄÄRI SAIGA TR3 SAIGA TR3 Toukokuussa 2010 Venäjän puolustusministeriö aloitti uuden rynnäkkökiväärin kehittämiseen tähtäävän ohjelman. Piippu ja patruunapesä on kovakromattu ja piippu on varustettu 4-uraisella rihlauksella. Lukkokehyksen runko, käytännössä sivut on valmistettu 1.5 mm teräslevystä. Luistin johteet ja piipunjatke on koneistettu teräksestä ja niitattu levyrakenteiseen lukkokehykseen. Lisäksi julkisuudessa on esiintynyt AK-19 nimikkeellä 5.56 NATO kaliiperinen versio. Kooltaan ja painoltaan se ei juuri poikkea AK-47/ AKM tyypistä kuin korkeintaan marginaalisesti, mutta on mitoitukseltaan niin Aivan aluksi, Saiga TR3 on venäläisen AK-12 rynnäkkökiväärin siviilikäyttöön tarkoitettu kerta-automaattiversio, josta on rakenteellisesti estetty mahdollisuus muuttaa ase sarja-automaatiksi. Siviiliversio eli TR3 on olemassa myös 7.62x39 mm kaliiperisena, sekä Venäjän markkinoille suunnattuna TR3 366 ??. Kansipellin sovitus on tiukempi kuin vanhemmissa versioissa ja mahdollistaa ainakin rajoitetusti optisen tähtäimen asennuksen. Jälkimmäinen ampuu .366 TKM (9.55x39mm) patruunaa, ja se on varustettu rihlaamattomalla piipulla. Hanke liittyi Venäjän armeijan Ratnik-projektiin, joka on kokonaisvaltainen yksittäisen sotilaan varustejärjestelmä. Tämä ase hyväksyttiin lopulta AK-12 nimisenä Venäjän asevoimien käyttöön tammikuussa 2018. TEKSTI JA KUVAT: JANNE POHJOISPÄÄ KU VA : PI XA BA Y.C OM /C OM FR EA K AR15-tyyppinen perä on teleskooppinen ja säädettävissä pituussunnassa neljään eri pituuteen. puoli kierrosta ja se lukkiutuu paikoilleen jousikuormitteisella tapilla. LUKKOLAITE JA LAUKAISUKONEISTO Lukkolaite (luisti ja lukko) on perus-AK tyyppinen, mutta mitoitettu 5.45 mm patruunalle. Aseesta on olemassa myös 7.62x39 mm versio, jonka nimike on AK-15