Jussi Peltola päätoimittaja ASE-lehti • 3. Kannattaa kuitenkin muistaa se, että millekään edunvalvonnalle ei ole eduksi, jos sitä tehdään vain yhden puolueen kautta, hyvä ehdokas on silti hyvä ehdokas puolueesta riippumatta. TILAUSHINNAT 2021 Kestotilaus Pohjoismaihin 62,90 € Vuositilaus Pohjoismaihin 67,70 € Muut maat lentopostina 85,50 € Irtonumerot 12,50 € Lehti ilmestyy vuonna 2021 kuusi kertaa, helmikuussa, huhtikuussa, kesäkuussa, elokuussa, lokakuussa ja joulukuussa. Tavallaan positiivisena se näkyy kotimaan matkailussa ja ennustettavissa on, että lähialuematkailun osuus -jossain kohtaa ehkä Eurooppaan laajentuneenatulee olemaan pitkään suhteellisen suosittua. Kriisiaikoina yleensä se, joka on vallassa, saa tukea. Ei eläkeiän alentamista Italian tyyliin. Kaikki oikeudet pidätetään. Julkaistavat artikkelit on tarkastettu huolellisesti. Eikä alle kuusikymppisenä eläkkeelle jäämistä Kreikan tyyliin. vuosikerta ISSN 0359-6990 PÄÄTOIMITTAJA, EDITOR IN CHIEF Jussi Peltola TAITTO JA GRAAFINEN SUUNNITTELU Hanna Tenkula VALOKUVAAJAT Jouni Orava Kari Tuominen-Shemeikka KIRJAJA TUOTEMYYNTI Avoinna ma–pe klo 10.30–17.00 Pateniementie 63, 90800 OULU Puhelin 0400 228 650 Internet www.aselehti.fi Sähköposti tuotemyynti@aselehti.fi ILMOITUSMYYNTI Puhelin 040 776 7627 Sähköposti aselehti@aselehti.fi TILAAJAPALVELU Tilaukset, osoitteenmuutokset, huomautukset Avoinna ti–to klo 10.00–16.00 PL 161, 90401 OULU Puhelin 040 776 7627 Internet www.aselehti.fi Sähköposti aselehti@aselehti.fi TOIMITUS Nahkatehtaankatu 2 90130 OULU Puhelin 040 776 7627 Internet www.aselehti.fi Sähköposti aselehti@aselehti.fi PAINO Rannikon Laatupaino Oy COPYRIGHT Lehden artikkelien, kuvien ja piirrosten osittainenkin jäljentäminen sekä lainaaminen ilman toimituksen lupaa on kielletty. EU-tasolla Suomi on puolestaan valinnut jälleen kerran maksumiehen roolin. loppukesän Gun Show tulee toteutumaan. Tämä on syytä pitää mielessä. KUSTANTAJA Ase-Lehti Oy 40. Kansainvälinen lentoliikenne on kärsinyt rajun kolauksen. Hyvät Lukijat, Korona-pandemia ei ole enää uutinen,eikä sekään, ettemme tiedä, koska se loppuu. Ja tosiaan mm. All rights reserved. Nelisen prosenttia perässä on oppositiopuolue Kokoomus. Ampumaharrastus on sekin melko koronaystävällistä, turvavälejä on helppo noudattaa ja sama pätee metsästykseen. Ase-lehti on Aikakauslehtien Liiton jäsen sekä SAHS ry:n virallinen jäsenlehti. Kuntavaaleissa Keskusta(-kin) on valinnut vastustajakseen Perussuomalaiset, joka lieneekin yksi Keskustan entisten kannattajien virtaussuunta Kokoomuksen ohella. Kreikalle kahdenvälisesti takuulainattujen rahojen lyhentämistä saataneen niitäkin odottaa hiukan pidempään. TEKSTISISÄLTÖ Lehti vastaanottaa rajoituksetta julkaistavaksi tarkoitettua materiaalia, kirjoituksia, valokuvia ja piirroksia edustamaltaan aihealueelta. Suurimmaksi puolueeksi näitä rivejä kirjoitettaessa nousi oppositiosta Perussuomalaiset, samoissa lukemissa on pääministeripuolue SDP. Mikäli muuta ei ole sovittu, lehdelle toimitetun materiaalin tekijänoikeuden katsotaan siirtyneen Ase-lehdelle. Profiloituminen pois keskeltä vasemmistohalllituksen apupuolueeksi ei ole osoittautunut toimivaksi valinnaksi, vain sotien jälkeen Keskustan kannatus on ollut näin alhaalla. Ylipäätään äänestämättä jättäminen on ääni väärään suuntaan. Poliittinen pelikenttä on maassamme muuttunut. Kuntavaaleissakin tämän lehden lukijat joutunevat toteamaan, että millään tasolla asemyönteisiä puolueita maassamme ei varsinaisesti ole, tosin yhtä voi vähän epäillä. Koronan hintaa -veroinatullaan maksamaan vuosia, ehkä kymmeniäkin vuosia. Menee niin tai näin, maailma on muuttunut perusteellisesti ja ehkä pysyvästi. Poliittisissa lehmänkaupoissa ei metsästyksenkään kohtalo paljon kiinnosta. Allekirjoittanutkin saattaa olla ehdokkaana. Keskustapuolue on kutakuinkin jo puolittanut kannatuksensa ja kutistunut nyt historiallisen pieneksi samaan sarjaan kuin Vihreät reilun kymmenen prosentin kannatuslukemillaan. Lehti ei vastaa tilaamatta lähetetystä aineistosta. Julkaistuista artikkeleista maksetaan palkkio, mikäli ne eivät liity yritysten tai yhteisöjen tiedotustoimintaan. Ase-lehdellä on oikeus julkaista artikkelit myös sähköisessä muodossa ilman eri korvausta. Näitä rivejä kirjoitettaessa kuntavaalikampailu on alkamassa, näitä rivejä lukiessanne jo menossa. Matkustaminen tulee muuttumaan sekin erilaiseksi kuin mitä se oli ennen Koronaa. Yksityisten kirjoittajien esittämät mielipiteet ovat heidän omiaan, eivätkä välttämättä edusta lehden virallista linjaa. Odotettavissa ei siten liene Espanjan kaltaisia kokeilumalleja nelipäiväisistä työviikoista valtion tuella. Ensi kesä, kuten edellinenkin, on yleisötapahtumien näkökulmasta uhan alla, mutta juuri nyt elämme siinä uskossa ja toivossa, että mm. Pääkirjoitus Riippumaton aseharrastajien ja asealan ammattilaisten äänenkannattaja. Lehti ei kuitenkaan takaa niiden virheettömyyttä eikä vastaa mahdollisten virheiden aiheuttamista vahingoista. Perinteisesti Suomessa on ollut kolme isoa puoluetta, hetken meillä oli jopa neljä “melko suurta”, mutta nyt “suuria” on enää vain kaksi. Hallituksemme on yllättänyt positiivisesti suhteellisen tehokkaasti hoidetun kriisiyritysten tuen muodossa
MALINEN Izhmash Saiga-9 – Kaalihakkurin pikkuveli ............................26 VESA TOIVONEN Tippman Arms M4-22 Elite Tactical Rifle – Arska parhaimmillaan ................................34 VESA TOIVONEN Norma Silencer – Vaimenninpatruuna metsälle ...................46 J. 34 Steel Action HS, s. 60 J. 52. Malinen. 4 • ASE-lehti 1/2021 Tässä numerossa: In Memoriam Esa Kaarlela ...........................6 MIKKO KAUPPINEN SAHS: Puheenjohtajan palsta ........................ MALINEN Näyttääkö samaa. Kuva: J. .................... MALINEN Steel Action HS ................................................52 J. 7 PASI KESÄNIEMI ?eská Zbrojovkan striker-fired vastaisku CZ P-10 mallistolla! .......................8 HANNU MAUNULA Hiljainen tappaja – Äänenvaimennin jatkosodassa................16 MIKA PITKÄNEN JA JANNE VÄHÄTALO Leatherman Free K4 – Uudenlainen monitoimityökalu ...............23 J. MALINEN Pääkirjoitus ........................................................3 Kansikuva: Vesa Toivonen Tippman Arms M4-22 Elite Tactical Rifle, s. Ovatko eri luodinnopeusmittareiden lukemat samalla hehtaarilla
hyviä .............................. 90B Biathlon . 24” synt. tyydyttäviä ..................... 380,VZ-52 7.62 x 39 kiv. 420,Sabatti Falcon ST. 26” vs. 120,Baikal Sever IZH-94 20/76-22 LR rihla, uusia ...................... Päänäyttely: Sata vuotta ensimmäisestä maailmansodasta Muut näyttelyt: Kilpailu-aseita kilpailutauluineen linkkuveitsiä, taittopuukkoja ja tynnyripuukkoja www.wsoy.fi www.johnnykniga.fi Seitsemäs Jesse Hackman -romaani pursuaa jännitystä, toimintaa ja iskevää huumoria. 190,Heckler & Koch USP .40 S & W, musta, uusia ....................... pak. Anniversary model 12/70 28” käyt. 22 LR, lip. ......................................................... 690,Sabatti Forest ST. 22 LR + 4 x lipas, salk. 12/76-222 Rem. Myynnissä: keräilyja käyttöaseita, militariaa, tarvikkeita, alan kirjallisuutta, yms. Info-pisteet: entisöinti, korjaus, tunnistus, arviointi, lataus, mitalien arviointi, SAL-Mustaruutijaosto, poliisi. ASE-lehti • 5 Tapahtumat: Tamarms -tapahtuma (20.-21.2.2021) peruttu Korona-tilanteen vuoksi. käyt. 28” Suomi ase, uusi ............... Aitoon Paulow-tyyliin se jättää kylmäksi vain sen sivuilla syntyvät vainajat. CZ-99 .22 LR pk. ............................. 5 ptr. uusia ....................... 190,Baikal Viking MP 446, 9 mm Para, matta, uusia .................... 550,Husqvarna L-40 9 mm Para + VL. 28” ei vs malli, käyt. alk. 650,Lahti L-35 IV sarja 9 mm Para + kot. Järjestäjä asekerho 93 Asealan erikoisliike, Somero 040 546 7770 reijo.mastergun@gmail.com Yhteydenotot s-postiin tai tekstiviestillä Antonio Zoli 12/76 + vs. 600,Lakefield p-k. 28” teräshaul. Hamina Bastion GUNSHOW 2014 lauantaina 17.5. tuk. 10 ptr, vaim. Sotaveteraanit ja alle 15-vuotiaat lapset aikuisen mukana maksutta. kert.lauk.ase, uusia........ 350,Baikal IZH-18MH .308 Win. .................. 295,CZ-85 B, 9 mm Para, laatikko + varust. vaim. 300,Tikka MP-1 12/76 pump. vs. 280,Lakefield p-k. vanhempien mukana ilmaiseksi. 6” sin. 26” vs. 200,Zastava Mod. vs. + sm. 12/76 vs. lukkor. 420,Valmet 412 S 12/76 kirk. 500,Churchill 12/76 pump. VL. hyviä ...................... synt. ASELEHTI .FI MDT-ALUMIINITUKIT JA TARVIKKEET Saatavana mm.Tikka T3/T3x ja Remington 700 -kivääreille www.pautac.fi PJ-WAFFEN-GUNS OY +358 400 650855 Aseita kotisivulla: www.pj-waffen.com eränkäynnin erikoissivusto. pak. ........................... Pääsyliput: aikuiset 8€, sotaveteraanit JA LOTAT ilmaiseksi, lapset alle 12 v. + sm, uusia ........ 450,Valmet Prestige 12/76 p-aut. • myyjiä koko Suomesta • aseita varusteineen keräilyyn ja käyttöön • puukkoja, asuja, kirjoja, ym. Mag. p-aut. 2 x lipas, pistin, ampumaton .... ............................................ ampumaton, laatik. 330,EGE Silah 12/89 Sup. 26” uusia ........................ uusia ................... tuk. kelp. uusi ..... uusia ..300,Haulikon patruunoita -30% 50 %, kysy myös muita patruunoita WWW. klo 10.00-16.00 historiallisessa Hamina Bastionissa. ....... tuk. 380,Escort Mag. lip. 920,Taurus .357 Mag rev. p-aut. taittop. .......... 18.5” cyl. 400,Rossi .357 Mag. käyt. 12/76 pump. uusia .... uusia ......... Tervetuloa! Järjestäjä: Arma Aboa r.y. synt. 4” sin. www.armaaboa.fi ARMA – T U R U N A S E M E S S U T – Arma-Asemessut sunnuntaina 27.4.2014 kello 10-16 Turun Messuja Kongressikeskuksessa Arma 2013 -messuilla myyntipaikkavarauksensa jättäneille tilausvahvistus ja muu aineisto Pääsyliput 10 €. 480,Lahti L-35 III sarja 9 mm Para + VL. 700,Valmet 312 50 TH
IN MEMORIAM Tornion suuri keräilijä, Esa Kaarlela menehtyi yllättäen 16.7.2020 jättäen taakseen paitsi ison aukon lappilaiseen ase-alan tietämykseen myös suuren militaria-kokoelman. Muu militaria valitettavasti jouduttiin tilanpuutteen vuoksi jättämään näyttelystä pois. Korona keskeytti tämänkin huvin ennen aikojaan mutta onneksi ehdimme näyttelyssä vierailla. Siitä huolimatta näyttelyssä riitti ihmeteltävää muutamaksi tunniksi ja ainahan sitä jotain uutta oppii, kun eri ympäristössä sinänsä tuttujakin esineitä tutkailee. Näyttelyn isäntänä toiminut edesmenneen poika Antti Kaarlela kertoi, että näyttelyesineiden valinnan vaikeus oli huomattava ja lopulta päädyttiin täyttämään jokainen viidestä vitriinistä tiettyyn teemaan kuuluvilla aseilla. Virkavallan näyttelyltä vaatimia ja hyväksymiä vitriini-kaappeja kun museolla oli vain viisi kappaletta. Näyttely edusti suhteellisen vaatimatonta osaa Esan kokoelmasta. Kiitokset sekä Esan perikunnalle että Tornionlaakson maakuntamuseon mielenkiintoisesta näyttelystä! MIKKO KAUPPINEN 6 • ASE-lehti. Loka-marraskuun vaihteessa Tornionlaakson maakuntamuseo kunnioitti Esaa järjestämällä näyttelyn valikoimalla Esan kokoelman aseita
Historia on pelastettava ja taltioitava silloin kun sitä on vielä jäljellä. Ihan kuten lyijykielto 1 kanssa komissiolle sanottiin usealta taholta (jopa kemikaalivirastotakin), että Ramsar -määritelmä ei ole oikea työkalu tässä kohtaa kosteikoiden määrittelyyn. Jos sopii kuvioon, niin käyttävät sitä hyväkseen ja jos taas kemikaaliviraston lausunto on ristiriidassa komission tahtoon, niin komissio sivuuttaa sen. Vanha sohlo ei jää nurkkaan lojumaan, vaan arvokkaasta harrastuspelistä pidetään asianmukaista huolta. Pari viime vuotta olen vastannut SAHS -ampumakilpailuiden vetämisestä ja moni tunnistaneekin siitä yhteydestä tai muuten ampumaradalta. Ruotsissa direktiivi on pääosin jo voimassa, mutta lipaskysymys on edelleen auki. Kansainvälinen vaikuttaminen jatkaa keskiössä. Jos lyijykiellot toteutuvat koko laajuudessaan, tulee muistaa, että ampumarataalue ei ole kosteikkoa luotiloukkuineen ja suojarakenteineen. Olen 70 -luvun loppupuolella syntynyt asekeräilijä. Espanjassa lakimuutokset on edelleen tekeillä. Sille ei korvaa lotkautettu. EU:sta on tullut hallitusten käsikassara minkä varjolla ajetaan kiristyksiä lakeihin mitä ei itse kehdata ehdottaa vaan vedotaan ”koska EU vaatii”. Gun Show järjestetään syksyllä. Sitäkö tässä pitää arvioida miten olemassa olevaa harrastusta annetaan jatkaa. Saksasta ja Itävallasta lippaiden tilaaminen on jo tuurista kiinni. EU 2017 asedirektiivissä on useita kummallisuuksia ja jäsenvaltiot joutuvat tosissaan miettimään miten direktiivi viedään lainsäädäntöön. ASE-lehti julkaisee mielellään artikkeleita historiallisista aseista ja julkaistuista kirjoituksista maksetaan palkkio. Ei ole kenenkään etu, että vanhat aseet ammutaan tohjoksi jos a-tarvikeet muuttuvat niille sopimattomaksi. Jäsenmaksu nousee 55 euroon, mutta yli 50 vuotta seuran jäsenenä olleet vapautuvat jäsenmaksusta. Suomen Asehistoriallisen Seuran syyskokouksessa vaihdettiin uudelle vuodelle uusi puheenjohtaja. Virastotyöläinen sanoisi, että henkilökiertoa. Lyijykielto 1, eli lyijyhaulit on tulossa EU tasolla hyvää vauhtia ja tätä kirjoitettaessa lyijykielto 2, eli lyijyluodit odottaa edelleen EU kemikaaliviraston väliraporttia. Lisätietoja lehden päätoimittajalta. Senkin odotetaan kaatuvan kaikkien aikaisempien tapaan. Pasi Kesäniemi puheenjohtaja@sahs.fi 045 665 2329 ASE-lehti • 7. Jos ja kun nykyinen prosessi lautakunnan koolle kutsumisesta ei toimi, niin prosessi pitää muuttaa toimivaksi. Suomen Asehistoriallinen Seura ry A Member of the Foundation for European Societies of Arms Collectors SUOMEN ASEHISTORIALLINEN SEURA RY Puheenjohtajan palsta Takana on poikkeuksellinen vuosi moneltakin osin. Saksa saattoi sen voimaan syyskuussa 2020. EU lainsäädäntö alkaa olemaan paikoin jo luokattoman huonoa. Joistain liikkeistä ei saa millään ja joistain tilaaminen on vaikeaa. Ampuma-aselain 117 a § mukainen ampuma-aselautakunta pitää kutsua kokoon näitä ongelmia käsittelemään. Kemikaaliviraston näkemys asiaan ei toisaalta komission agendaa muuta. Samoin ja oikeastaan muutenkin ampuma-aseen vaihtamista toiseen vastaavaan on helpotettava. Mihin tarvitaan syvällistä lupaharkintaa, jos vaikkapa vanha haulikko halutaan vaihtaa samanlaiseen nykyaikaisempaan ja teräshaulikelpoiseen haulikkoon samassa väljyydessä ja toimintatavassa. EU:sta ne kummallisuudet tänne meillekin nykyään tulee, eikä niihin voida/haluta enää paikallisesti vaikuttaa. Toiminta jatkuu samaan tapaan, jos vain olosuhteet antavat myöten. Sinällään siinä ei ole mitään dramatiikkaa takana. Ei sisäradoillakaan hanhet laidunna tai siellä ammuta syötävää riistaa. Sitä siirrettiin jo syksystä koronakiireiden takia tammikuun puoliväliin. Ruotsin hallitus on kohtapuoliin tuomassa neljättä esitystään käsittelyyn. Esa Salldén samoin kuin muukin osaava kaarti jatkaa hallituksessa, joten hiljainen tietotaito ei kadonnut mihinkään. ja historiallisten aseiden ampumakilpailut 1.8.2021 Kalvolan ampumaradalla. Samalla kertaa syyskokous teki muitakin päätöksiä esitysten mukaan. Harrastaja voittaa, aseliike voittaa, Valtiokin voittaa verotulot, harrastus voittaa, kansanterveys voittaa kun ei sammaloiduta sohvalle, yjt voittaa. Huutokauppaa on ajateltu toukokuulle (josta tarkemmin seuraavassa lehdessä), ampumapäivä on seuran perustamispäivänä 13.7. Suomen ampuma-aselaki alkaa olemaan aika epäselvä ja se on myös Eduskunnassa laajalti tunnistettu. Harrastan asekeräilyn lisäksi monipuolisesti ampumaurheilua sekä metsästystä. Se ei ole rakennettuna alueena mitään villiä luontoa, vaikka jokapaikassa on ojia ja muita lätäköitä mitkä voisi luoda keinotekoisia suoja-alueita. Ruotsissa lippaat ovat edelleen vapaasti ostettavissa ja omistettavissa. Muualla maailmassa EU 2017 asedirektiivillä ei ole ollut niin kiire. Suomella oli asian kanssa kiire ja muutos runtattiin kasaan ennen 2019 eduskuntavaaleja. ASE-lehti jatkaa seuran jäsenlehtenä. Yli 50 vuotta seuran jäsenenä olleet olkaa yhteydessä sihteeriin tai ASE-lehteen, mikäli lehden mukana tuli aiheeton jäsenlasku
Myös tässä mallissa hahlo voisi olla hivenen avarampi, jolloin jyvän asemointi hahlossa näkyisi paremmin. Luistissa on paksu korvake ja muhkea nitridipinnoitteinen piippu. Erityisesti ikänäköiselle tämä on merkittävä seikka. Koska reflextähtäin lisää divisioonamahdollisuuksia näissä lajeissa, löytyy käyttöä tällaiselle yleistyökalulle varmasti. Tätä en ihan helposti testin aikana saanut aikaan, vaikka häiriötä tietoisesti yritinkin. Liipaisinvarmistus poistuu hyvin, kunhan muistaa kaikissa tämän konstruktion omaavissa aseissa sormen oikean paikan liipaisimella. Tällä on erittäin suuri merkitys nopeita tuplalaukauksia ammuttaessa, jotta aseen vakauttamisen jälkeen tähtäimet saadaan kohdistumaan nopeasti ammuttavaan tauluun. Liipaisussa on selvä etuveto, mikä kylmäharjoittelussa tuntui Vuoden 2017 ”Vuoden pistooli” –tittelin voittaja toimitetaan kahdella 15 patruunan lippaalla. Ainut ulkoinen varmistusmekanismi on Glockista tuttu liipaisinvarmistin. Tämä paljolti kopioitu konstruktio istuu kämmenpohjaa vasten erittäin hyvin. Käyttöalue meillä Suomessa toimintaammunnoissa on practicalammunta, IDPA ja SRA. TÄHTÄIMET Tähtäimet ovat kolmen pisteen tritiumit, mitkä urheilukäyttöön eivät tokikaan ole parhaat mahdolliset. LIIPAISIN, LAUKAISUVASTUS JA LIIPAISINKAARI Liipaisin ei tokikaan P-10:ssa ole suora mutta tämä muoto mahdollisti liipaisinsormen puristuspaineen saamisen suoraan taakse ja välittymään tasaisesti liipaisintankoon. Vaikka sisuskalujen toteutusratkaisut pohjautuvat hyvin pitkälti Glockin vastaaviin, on ergonomia perinteistä Ceskaa. CZ-käsiaseiden ergonomia on kopioiduimpia ja nyt on tullut aika vastavuoroisesti omia strikerfired-konstruktiosta olennaista. Silmä keskittyy tuolloin nopeammin avotähtäimen tähtäinkuvaan. Ammuttaessa pelkillä avotähtäimillä, tulee korkea jyvä hyvin esiin mahdollistaen nopean tähtäinkuvan muodostamisen. Avotähtäinten mallivalikoimaa laajentaa se, että lohenpyrstöura on samanlainen kuin CZ Shadow 2:ssa. Ase painaa n. P-10:ssä on CZ 75:stä tuttu kahvamuoto. Itse pidän parhaana 1:2 jyvän näkymän suhdetta hahlon leveyteen. ?eská Zbrojovkan striker-fired vastaisku CZ P-10 mallistolla! CZ –asetehtaan muutaman vuoden suunnittelutyön tuloksena syntyi nyt kolme vuotta täyttävä CZ P-10 konstruktio, jonka C malli reflextähtäimen optiolla on nyt testattavana. Tämä helpottaa selvästi laukaisutapahtuman hallintaa. Tällöin ampumaotteessa näkyy etutähtäimen molemmin puolin tyhjää puolen jyvän leveydeltä. Malli voitti vuonna 2017 Guns&Ammo julkaisun ”Vuoden pistooli” tittelin. P-10 C on todella tanakkaa tekoa ja työnlaatu on erittäin siisti. 760 g ja piipulla on mittaa 102 mm. Keskeltä mitattuna keskiarvo on noin 2,4 kg ja aivan liipaisimen tyvestä se on noin 200 g keveämpi. Ongelmia syntyy, jos sormi tulee liipaisinkontaktiin liian paljon sivulta ja kosketus liipaisimeen on vain sormen päällä. TEKSTI JA KUVAT: HANNU MAUNULA CZ P-10 C on tehtaan vastaveto Glock 19 -mallille (ja 17 -mallille), ollen kooltaan näiden välistä, mutta hiukan painavampi. Aseen purkaminenkin noudattaa Glockista tuttua kaavaa. Laukaisuvastus tuntui aluksi raskaammalta kuin mitä se mittauksissa sitten oli. 8 • ASE-lehti. Vankkaa tekoa oleva runko on lasikuidulla vahvistettu polymeerirunko. Seurauksena on helposti se, ettei liipaisimen varmistinvipu liiku liipaisimen liikkeen mukaisesti. Usein yhden käden aseiden takatähtäin on liian tiukka, jolloin sitä joutuu avartamaan. Aseen mukana tulee kolme erikokoista kahvansäätöpalaa, joilla pystyy sovittamaan moneen kämmenkokoon hyvän ampumaotteen. Tämä on myös edellytys nopeaan ja samalla tarkkaan ammuntaan. Hyvää näissä on se, että tähtäimet ovat korkeat ja näin ollen sopivat käytettäväksi reflextähtäimen kanssa
Avotähtäinten mallivalikoimaa laajentaa se, että lohenpyrstöura on samanlainen kuin CZ Shadow 2:ssa. ?eská Zbrojovkan striker-fired vastaisku CZ P-10 mallistolla! CZ –asetehtaan muutaman vuoden suunnittelutyön tuloksena syntyi nyt kolme vuotta täyttävä CZ P-10 konstruktio, jonka C malli reflextähtäimen optiolla on nyt testattavana. Ongelmia syntyy, jos sormi tulee liipaisinkontaktiin liian paljon sivulta ja kosketus liipaisimeen on vain sormen päällä. Aseen purkaminenkin noudattaa Glockista tuttua kaavaa. Vaikka sisuskalujen toteutusratkaisut pohjautuvat hyvin pitkälti Glockin vastaaviin, on ergonomia perinteistä Ceskaa. Liipaisinvarmistus poistuu hyvin, kunhan muistaa kaikissa tämän konstruktion omaavissa aseissa sormen oikean paikan liipaisimella. Luistissa on paksu korvake ja muhkea nitridipinnoitteinen piippu. LIIPAISIN, LAUKAISUVASTUS JA LIIPAISINKAARI Liipaisin ei tokikaan P-10:ssa ole suora mutta tämä muoto mahdollisti liipaisinsormen puristuspaineen saamisen suoraan taakse ja välittymään tasaisesti liipaisintankoon. P-10 C on todella tanakkaa tekoa ja työnlaatu on erittäin siisti. Erityisesti ikänäköiselle tämä on merkittävä seikka. Keskeltä mitattuna keskiarvo on noin 2,4 kg ja aivan liipaisimen tyvestä se on noin 200 g keveämpi. Tällöin ampumaotteessa näkyy etutähtäimen molemmin puolin tyhjää puolen jyvän leveydeltä. Seurauksena on helposti se, ettei liipaisimen varmistinvipu liiku liipaisimen liikkeen mukaisesti. Vankkaa tekoa oleva runko on lasikuidulla vahvistettu polymeerirunko. Tämä on myös edellytys nopeaan ja samalla tarkkaan ammuntaan. TEKSTI JA KUVAT: HANNU MAUNULA CZ P-10 C on tehtaan vastaveto Glock 19 -mallille (ja 17 -mallille), ollen kooltaan näiden välistä, mutta hiukan painavampi. Tämä helpottaa selvästi laukaisutapahtuman hallintaa. TÄHTÄIMET Tähtäimet ovat kolmen pisteen tritiumit, mitkä urheilukäyttöön eivät tokikaan ole parhaat mahdolliset. Tämä paljolti kopioitu konstruktio istuu kämmenpohjaa vasten erittäin hyvin. Ase painaa n. Tällä on erittäin suuri merkitys nopeita tuplalaukauksia ammuttaessa, jotta aseen vakauttamisen jälkeen tähtäimet saadaan kohdistumaan nopeasti ammuttavaan tauluun. Silmä keskittyy tuolloin nopeammin avotähtäimen tähtäinkuvaan. Usein yhden käden aseiden takatähtäin on liian tiukka, jolloin sitä joutuu avartamaan. Liipaisussa on selvä etuveto, mikä kylmäharjoittelussa tuntui Vuoden 2017 ”Vuoden pistooli” –tittelin voittaja toimitetaan kahdella 15 patruunan lippaalla. Hyvää näissä on se, että tähtäimet ovat korkeat ja näin ollen sopivat käytettäväksi reflextähtäimen kanssa. Malli voitti vuonna 2017 Guns&Ammo julkaisun ”Vuoden pistooli” tittelin. ASE-lehti • 9. Ainut ulkoinen varmistusmekanismi on Glockista tuttu liipaisinvarmistin. Myös tässä mallissa hahlo voisi olla hivenen avarampi, jolloin jyvän asemointi hahlossa näkyisi paremmin. CZ-käsiaseiden ergonomia on kopioiduimpia ja nyt on tullut aika vastavuoroisesti omia strikerfired-konstruktiosta olennaista. P-10:ssä on CZ 75:stä tuttu kahvamuoto. Tätä en ihan helposti testin aikana saanut aikaan, vaikka häiriötä tietoisesti yritinkin. Ammuttaessa pelkillä avotähtäimillä, tulee korkea jyvä hyvin esiin mahdollistaen nopean tähtäinkuvan muodostamisen. 760 g ja piipulla on mittaa 102 mm. Itse pidän parhaana 1:2 jyvän näkymän suhdetta hahlon leveyteen. Käyttöalue meillä Suomessa toimintaammunnoissa on practicalammunta, IDPA ja SRA. Laukaisuvastus tuntui aluksi raskaammalta kuin mitä se mittauksissa sitten oli. Koska reflextähtäin lisää divisioonamahdollisuuksia näissä lajeissa, löytyy käyttöä tällaiselle yleistyökalulle varmasti. Aseen mukana tulee kolme erikokoista kahvansäätöpalaa, joilla pystyy sovittamaan moneen kämmenkokoon hyvän ampumaotteen
Ase Liipaisimen liike uudelleen virittymisessä STI GP 6 (Grandpower K 100) 3 mm Walther Q5 Match 3,5 mm CZ P-10 C 4 mm Glock 19 5 mm 10 • ASE-lehti. Testin aikana oli helppo hallita ote esimerkiksi Bill Drill –harjoitteissa (kuusi laukausta osuma-alueeseen seitsemän metrin etäisyydeltä). Polymeerirunkoisten aseiden mukana tulee poikkeuksetta kahvansäätöpalat eri kämmenkoon omaaville. Allekirjoittaneen nro 9 kokoiseen hansikaskäteen keskikokoinen pala istutti Massiivisen piipun pituus on 102 mm. Otteen pitävyyden varmistaa kunnollisten karhennusten ohella riittävän syvään uurrettu liipaisinkaari. Ulkomaisissa testeissä laukaisua on verrattu Walther Q5 Matchin laukaisuun. Varsinkin näillä polymeerirunkoisilla yhden käden aseilla ammuttaessa korostuu tukikäden vahva ote, mikä on aina syytä olla asekättä voimakkaampi. Tilanne muuttui kuitenkin yllättävästi ammuttaessa, jolloin tätä kynnystä en edes havainnut. Sisuskalut on tehty ainevahvuuksien osalta kestämään. Kolmen pisteen tritium-tähtäimet eivät urheiluammuntaan ole parhaat mahdolliset mutta ovat helposti vaihdettavissa. Etua tästä on erityisesti SRA.n harrastajille sekä taktisen ammunnan parissa viihtyville. Työnjälki on kauttaaltaan esimerkillisen siistiä. IDPA:ssa ammutaan usein yhteen ensimmäiseen tauluun esimerkiksi kuusi laukausta ja on erittäin tärkeää, että ote säilyy samanlaisena siirryttäessä ampumatehtävässä eteenpäin. P10:ssä laukaisuvastus on samaa luokkaa kuin Glockissa. Liipaisinkaari ulottuu pitkälle eteenpäin, jolloin asetta pystyy käsittelemään mainiosti myös hansikkaat kädessä. Mielestäni se ei samanveroinen ole, mutta hyvin toimiva kyllä. Tässä aseessa kynnyksen jälkeen laukaisutuntuma on hyvä ja parani tottumuksen myötä jokaisella lipaskerrallisella. Verrattaessa P-10:n, Glockin, STI GP 6:n (Grand Power K 100) ja Walther Q5 Matchin liipaisimen virittymisen vaatimaa liikettä. Myös rungon etuosassa oleva karhennusalue helpottaa tukikäden peukalon puristumista runkoa vasten. Sama otetuntuma säilyi hyvin myös IDPA:n ”5x5” –tasotestissä. Liipaisinkaaren ja kahvan yhtymäkohta on riittävän hyvin uurrettu sisään, jolloin keskisormella saa kunnon puristuksen ja sen myötä kahva painuu kunnolla kämmentyveen. Aseessa on kolme erikokoista kahvansäätöpalaa (S, M ja L). Testiaseessa käytettiin Shieldin mini-reflextähtäintä (RMS). Malliin on jo saatavissa modausosaa ja myös kiilloitusohjeita laukaisun parantamiseen Glockin tavoin. Liipaisimen liike uudelleen virittymisessä (reset) on kohtuullisen lyhyt, mikä mahdollistaa nopeat tuplalaukaukset. P-10:n reset on pidempi kuin STI GP 6:n tai Waltherin mutta lyhyempi kuin Glockissa. Tämä estää puristavan keskisormen nivelen kipeytymisen, koska se ei iskeydy liipaisinkaaren tyveen. häiritsevältä. pöytälähdöillä sekä kahden että yhden käden otteen ja jokaisella kerralla oli mahdollista saada ase kunnolla otteeseen ilman tarpeettomia aikaa vieviä korjausliikkeitä. KAHVA JA KAHVAPALAT Kahvan muoto muoto on ceskamaisen onnistunut täyttäen hyvin kämmenpohjan. Asiaa testattiin ns. Jäykähkö laukaisu ei haittaa samalla tavalla kuin venyvä ja aseella oli kohtuullisen helppo ampua nopeasti kasoja. Luistin korvake on vankkaa tekoa
Tämä estää puristavan keskisormen nivelen kipeytymisen, koska se ei iskeydy liipaisinkaaren tyveen. Allekirjoittaneen nro 9 kokoiseen hansikaskäteen keskikokoinen pala istutti Massiivisen piipun pituus on 102 mm. Tilanne muuttui kuitenkin yllättävästi ammuttaessa, jolloin tätä kynnystä en edes havainnut. P-10:n reset on pidempi kuin STI GP 6:n tai Waltherin mutta lyhyempi kuin Glockissa. Sisuskalut on tehty ainevahvuuksien osalta kestämään. Ase Liipaisimen liike uudelleen virittymisessä STI GP 6 (Grandpower K 100) 3 mm Walther Q5 Match 3,5 mm CZ P-10 C 4 mm Glock 19 5 mm ASE-lehti • 11. Työnjälki on kauttaaltaan esimerkillisen siistiä. Polymeerirunkoisten aseiden mukana tulee poikkeuksetta kahvansäätöpalat eri kämmenkoon omaaville. pöytälähdöillä sekä kahden että yhden käden otteen ja jokaisella kerralla oli mahdollista saada ase kunnolla otteeseen ilman tarpeettomia aikaa vieviä korjausliikkeitä. Jäykähkö laukaisu ei haittaa samalla tavalla kuin venyvä ja aseella oli kohtuullisen helppo ampua nopeasti kasoja. Malliin on jo saatavissa modausosaa ja myös kiilloitusohjeita laukaisun parantamiseen Glockin tavoin. P10:ssä laukaisuvastus on samaa luokkaa kuin Glockissa. Sama otetuntuma säilyi hyvin myös IDPA:n ”5x5” –tasotestissä. KAHVA JA KAHVAPALAT Kahvan muoto muoto on ceskamaisen onnistunut täyttäen hyvin kämmenpohjan. IDPA:ssa ammutaan usein yhteen ensimmäiseen tauluun esimerkiksi kuusi laukausta ja on erittäin tärkeää, että ote säilyy samanlaisena siirryttäessä ampumatehtävässä eteenpäin. Liipaisinkaaren ja kahvan yhtymäkohta on riittävän hyvin uurrettu sisään, jolloin keskisormella saa kunnon puristuksen ja sen myötä kahva painuu kunnolla kämmentyveen. Varsinkin näillä polymeerirunkoisilla yhden käden aseilla ammuttaessa korostuu tukikäden vahva ote, mikä on aina syytä olla asekättä voimakkaampi. Liipaisinkaari ulottuu pitkälle eteenpäin, jolloin asetta pystyy käsittelemään mainiosti myös hansikkaat kädessä. Liipaisimen liike uudelleen virittymisessä (reset) on kohtuullisen lyhyt, mikä mahdollistaa nopeat tuplalaukaukset. Myös rungon etuosassa oleva karhennusalue helpottaa tukikäden peukalon puristumista runkoa vasten. Mielestäni se ei samanveroinen ole, mutta hyvin toimiva kyllä. Aseessa on kolme erikokoista kahvansäätöpalaa (S, M ja L). Otteen pitävyyden varmistaa kunnollisten karhennusten ohella riittävän syvään uurrettu liipaisinkaari. Asiaa testattiin ns. Verrattaessa P-10:n, Glockin, STI GP 6:n (Grand Power K 100) ja Walther Q5 Matchin liipaisimen virittymisen vaatimaa liikettä. Tässä aseessa kynnyksen jälkeen laukaisutuntuma on hyvä ja parani tottumuksen myötä jokaisella lipaskerrallisella. Ulkomaisissa testeissä laukaisua on verrattu Walther Q5 Matchin laukaisuun. Luistin korvake on vankkaa tekoa. Testiaseessa käytettiin Shieldin mini-reflextähtäintä (RMS). häiritsevältä. Etua tästä on erityisesti SRA.n harrastajille sekä taktisen ammunnan parissa viihtyville. Kolmen pisteen tritium-tähtäimet eivät urheiluammuntaan ole parhaat mahdolliset mutta ovat helposti vaihdettavissa. Testin aikana oli helppo hallita ote esimerkiksi Bill Drill –harjoitteissa (kuusi laukausta osuma-alueeseen seitsemän metrin etäisyydeltä)
Lippaan pohjalevy lukittuu hyvin lippaaseen, ollen kuitenkin helposti irrotettavissa puhdistusta varten. Karhennus on hyvä eikä liian ”riivinrautamainen”. LIPPAAT Aseeseen hyvin kiinnittyvät lippaat ovat siistiä tekoa. Jotta kyetään ampumaan nopeasti, selvästi yli kahden kilon laukaisuvastuksen omaavalla käsiaseella, on kahvan muodon mahdollistettava kunnollinen puristava ote kämmentyynyä vasten. Syynä on se, viiste ohjaa uuden sisään tulevan lippaan oikeassa kulmassa tilaansa. Tällä on merkitystä ”pesä tyhjänä” tai ”lipas irti” –lähdöissä sekä häiriönpoistoon liittyvissä ”räkkäyksissä”. Koska kahvapala on muotoiltu siten, että se jatkuu alaspäin, on mahdollista lippaan osua kyseiseen ulkonevaan osaan. P-10 mallin lippaat sopivat tehtaan aiempaan P-07 -aseperheen tuotteisiin, mutta toisinpäin lippaat eivät ole yhteensopivia Lippaanvaihdon nopeutta helpottaa viistetty kahvan lipasaukko. 12 • ASE-lehti. Asemallin ominaisuuksiin kuuluu se, että taka-asentoon lukittunut luisti (slide-lock) iskeytyy eteen, kun uutta lipasta sisään laitettaessa lyödään voimakkaasti Liipaisinkaari on tilava, mahdollistaen näin hyvän otteen myös hansikkaat kädessä. Patruunoiden määrä on selvästi nähtävissä lippaan takaosan ympyräleikkauksista. Patruuna Lähtönopeudet jalkoina/ sek Voimakerroin Hitain Nopein Keskiarvo Geco 124 1023 1063 1041,6 129,16 Scorpio 124 gr 1053 1118 1090 135,16 Magtech 124 gr 1084 1110 1094,2 135,68 Limit 140 gr 923 950 938,4 131,38 Prvi Partizan 147 gr 870 892 879,6 129,30 Geco 154 gr 816 863 831,8 128,09 Lähtönopeudet mitattiin viidellä patruunalla kunkin patruunamerkin osalta. kahvan kämmentyveen erinomaisesti. Kertaakaan testin aikana ei ote lipsunut, vaikka erilaisia viritystilanteita olikin. Kahvapalat säilyttävät hyvin perinteisen ceskan kahvan muodon ja sen myötä erinomaisen otekulman. Kahvapalat liukuvat kiskoilla ja pohjassa oleva pieni läpitappi lukitsee palan kahvarunkoon. Vastaavasti ase ”sylkee” lippaat takertelematta ulos. Kun asemallissa rutinoituu harjoittelun myötä sujuvaan lippaanvaihtoon, tuo uloke auttaa varmasti vaihdon onnistumisessa. LUISTI Luistissa on erinomaiset karhennukset, mitkä mahdollistavat kunnollisen tarttumisen ilman viritysotteen lipeämisen vaaraa varsinkin viritettäessä luistin takaa. Testin aikana ei tullut yhtäkään tilannetta, jolloin olisi jouduttu avustamaan lippaan ulostuloa. Lippaan sivuille on prässätty jäykistepokkaukset, mitkä lisäävät lippaan rungon kestävyyttä. Jokainen testattu ylsi minor –luokitukseen, voimakertoimien vaihdellessa 128:sta 135:een. Matala luistilinja mahdollisti ammuttaessa myös hyvän rekyylihallinnan
Kun asemallissa rutinoituu harjoittelun myötä sujuvaan lippaanvaihtoon, tuo uloke auttaa varmasti vaihdon onnistumisessa. Kahvapalat säilyttävät hyvin perinteisen ceskan kahvan muodon ja sen myötä erinomaisen otekulman. Lippaan pohjalevy lukittuu hyvin lippaaseen, ollen kuitenkin helposti irrotettavissa puhdistusta varten. Syynä on se, viiste ohjaa uuden sisään tulevan lippaan oikeassa kulmassa tilaansa. Jokainen testattu ylsi minor –luokitukseen, voimakertoimien vaihdellessa 128:sta 135:een. LUISTI Luistissa on erinomaiset karhennukset, mitkä mahdollistavat kunnollisen tarttumisen ilman viritysotteen lipeämisen vaaraa varsinkin viritettäessä luistin takaa. Vastaavasti ase ”sylkee” lippaat takertelematta ulos. Kahvapalat liukuvat kiskoilla ja pohjassa oleva pieni läpitappi lukitsee palan kahvarunkoon. Matala luistilinja mahdollisti ammuttaessa myös hyvän rekyylihallinnan. Koska kahvapala on muotoiltu siten, että se jatkuu alaspäin, on mahdollista lippaan osua kyseiseen ulkonevaan osaan. Karhennus on hyvä eikä liian ”riivinrautamainen”. kahvan kämmentyveen erinomaisesti. Lippaan sivuille on prässätty jäykistepokkaukset, mitkä lisäävät lippaan rungon kestävyyttä. Tällä on merkitystä ”pesä tyhjänä” tai ”lipas irti” –lähdöissä sekä häiriönpoistoon liittyvissä ”räkkäyksissä”. Patruuna Lähtönopeudet jalkoina/ sek Voimakerroin Hitain Nopein Keskiarvo Geco 124 1023 1063 1041,6 129,16 Scorpio 124 gr 1053 1118 1090 135,16 Magtech 124 gr 1084 1110 1094,2 135,68 Limit 140 gr 923 950 938,4 131,38 Prvi Partizan 147 gr 870 892 879,6 129,30 Geco 154 gr 816 863 831,8 128,09 Lähtönopeudet mitattiin viidellä patruunalla kunkin patruunamerkin osalta. ASE-lehti • 13. Testin aikana ei tullut yhtäkään tilannetta, jolloin olisi jouduttu avustamaan lippaan ulostuloa. LIPPAAT Aseeseen hyvin kiinnittyvät lippaat ovat siistiä tekoa. Asemallin ominaisuuksiin kuuluu se, että taka-asentoon lukittunut luisti (slide-lock) iskeytyy eteen, kun uutta lipasta sisään laitettaessa lyödään voimakkaasti Liipaisinkaari on tilava, mahdollistaen näin hyvän otteen myös hansikkaat kädessä. Kertaakaan testin aikana ei ote lipsunut, vaikka erilaisia viritystilanteita olikin. P-10 mallin lippaat sopivat tehtaan aiempaan P-07 -aseperheen tuotteisiin, mutta toisinpäin lippaat eivät ole yhteensopivia Lippaanvaihdon nopeutta helpottaa viistetty kahvan lipasaukko. Jotta kyetään ampumaan nopeasti, selvästi yli kahden kilon laukaisuvastuksen omaavalla käsiaseella, on kahvan muodon mahdollistettava kunnollinen puristava ote kämmentyynyä vasten. Patruunoiden määrä on selvästi nähtävissä lippaan takaosan ympyräleikkauksista
JESSE HACKMAN is back! eränkäynnin erikoissivusto. Tarvitaanko sitten tällaista ominaisuutta. Käytössä oli yleisempiä toiminta-ampujille tuttuja patruunoita, jos myöskin yksi rasia Prvi Partizan kisapatruunaa practicalin Serbian EM-kisojen jäljiltä. Aseella on kohtuullisen helppo ampua nopeita tuplalaukauksia, koska kahvakulma, lyhyehkö liipaisimen uudelleen virittymisen matka sekä kahvan karhennukset säilyttävät hyvän aseja tukikäden otteen. lajissa voidaan lippaita pudottaa maahan ilman aikasakkoa. Tämä korjaantuu siten, että asekäden peukalo totutetaan kahden käden otteessa painamaan tukikäden peukaloa. Peukalo yltää hyvin lippaanvapauttimelle ja lippaat putoavat ilman ylimääräisiä ”ravistuksia”. Mallin reflextähtäin -optio mahdollistaa avotähtäintä laajemmat mahdollisuudet kilpailla toiminta-ammuntalajien useissa divisioonissa. Varsinkin yhdellä kädellä ammuttaessa tulee ajan säästöä, kun erillistä luistin vapauttamista ei tarvitse tehdä, vaan ase virittyy lyötäessä lipas paikalleen. Tämä on häiriötilanteen ohella ainut, missä tilanteessa ko. Kylmäharjoittelusta huolimatta en onnistunut saamaan riittävää rutiinia peukalolla vapauttamiseen, vaan oli turvauduttava poikkeuksetta luistista vapauttamiseen. Practical-ammunnassa ei niinkään (koska tyypillisesti lippaanvaihto yleensä taktikoidaan siten, että pesässä on vielä patruuna), mutta IDPA:ssa siitä olisi hyötyä. Tarkkuus on siis (keikkapiippuiselle) asetyypille ominainen ja täysin riittävä toiminnalliseen ammuntaan. Sujuvan toiminnan edellytys luonnollisesti on se, että konstruktio toimii satavarmasti. Yhtäkään syttymätöntä tai hylsyn ulosheittoon liittyvää häiriötä ei testin aikana ilmennyt. On varottava, ettei asekäden peukalolla paina vapautinsalpaa, mikä tällöin estää luistin taka-asentoon lukittumisen. Testiaseessa vapautinsalvan käyttö oli hankalaa, johtuen salvan muodosta ja jäykkyydestä. Nyt näin ei ollut. Testin aikana ihan jokaisella latauskerralla slide-lock –tilanteessa tämä ominaisuus ei toiminut. TARKKUUS Koeammunnat toteutettiin 25 -metrin matkalta IPSC metric -tauluun. Voidaan siis toivottaa mallisto toiminta-ammunnan piiriin kilpailemaan alati kasvavista striker-fired aseiden kärkisijamarkkinoista. Kyseisessä lajissa aseen tyhjäksi ampuminen on normi metodi ja siinä tällaisesta ominaisuudesta on hyötyä. Tämä ominaisuus, kuten aiemmin olen todennut, on erittäin tärkeä IDPA-ammunnassa, jossa ase ammutaan tyhjäksi ja valtaosa lippaanvaihdoista tehdään slide-lock –tilanteissa hätälippaanvaihtona. Tämän ominaisuuden hyödyntäminen vaatii selvästi harjoittelua, sillä lyönnin pitää olla napakka ja sen on suuntauduttava hivenen lippaan takaosaan. LUISTIN VAPAUTINSALPA Luistin vapautinsalpa on lyhyt ja litteänä lähes kiinni rungossa. Ase soveltuu monipuolisesti sekä practicalin (production, production optics/ production optics light) että IDPA:n (stock service pistol, optics carry) divisiooneihin samoinkuin SRA:n vakioja avoimeen luokkaan. YHTEENVETO CZ P-10 C on kaikkinensa oivallinen toiminta-ampujan perustyökalu hallittavuuden, käsiteltävyyden, toimintavarmuuden sekä tarkkuuden osalta. (Kuva Heidi Storgård) lippaan pohjaan. CZ P-10 mallisto edustaa tehtaan yhden käden aseiden jo vuosikymmeniä tunnettua, hyvää ammuttavuutta erinomaisen ergonomian myötä. Vaatinee tämän asemallin suhteen selvästi pitempiaikaista ”sisäänajoa”. Aseen toimitti testiin CZkäsiaseiden maahantuoja Aseliike Markus Remes Oy. Erinomainen ergonomia mahdollistaa kunnollisen otteen pysyvyyden ja sen myötä nopeiden tuplalaukausten hallittavuuden. Osumakasojen koot vaihtelivat 56 – 82 mm välillä. Matala luistilinja helpottaa rekyylin hallintaa
Testiaseessa vapautinsalvan käyttö oli hankalaa, johtuen salvan muodosta ja jäykkyydestä. Aseen toimitti testiin CZkäsiaseiden maahantuoja Aseliike Markus Remes Oy. Tämä ominaisuus, kuten aiemmin olen todennut, on erittäin tärkeä IDPA-ammunnassa, jossa ase ammutaan tyhjäksi ja valtaosa lippaanvaihdoista tehdään slide-lock –tilanteissa hätälippaanvaihtona. Aseella on kohtuullisen helppo ampua nopeita tuplalaukauksia, koska kahvakulma, lyhyehkö liipaisimen uudelleen virittymisen matka sekä kahvan karhennukset säilyttävät hyvän aseja tukikäden otteen. Tämä on häiriötilanteen ohella ainut, missä tilanteessa ko. Voidaan siis toivottaa mallisto toiminta-ammunnan piiriin kilpailemaan alati kasvavista striker-fired aseiden kärkisijamarkkinoista. Kyseisessä lajissa aseen tyhjäksi ampuminen on normi metodi ja siinä tällaisesta ominaisuudesta on hyötyä. Osumakasojen koot vaihtelivat 56 – 82 mm välillä. Kylmäharjoittelusta huolimatta en onnistunut saamaan riittävää rutiinia peukalolla vapauttamiseen, vaan oli turvauduttava poikkeuksetta luistista vapauttamiseen. On varottava, ettei asekäden peukalolla paina vapautinsalpaa, mikä tällöin estää luistin taka-asentoon lukittumisen. Mallin reflextähtäin -optio mahdollistaa avotähtäintä laajemmat mahdollisuudet kilpailla toiminta-ammuntalajien useissa divisioonissa. Matala luistilinja helpottaa rekyylin hallintaa. Practical-ammunnassa ei niinkään (koska tyypillisesti lippaanvaihto yleensä taktikoidaan siten, että pesässä on vielä patruuna), mutta IDPA:ssa siitä olisi hyötyä. Tarkkuus on siis (keikkapiippuiselle) asetyypille ominainen ja täysin riittävä toiminnalliseen ammuntaan. lajissa voidaan lippaita pudottaa maahan ilman aikasakkoa. YHTEENVETO CZ P-10 C on kaikkinensa oivallinen toiminta-ampujan perustyökalu hallittavuuden, käsiteltävyyden, toimintavarmuuden sekä tarkkuuden osalta. Testin aikana ihan jokaisella latauskerralla slide-lock –tilanteessa tämä ominaisuus ei toiminut. Erinomainen ergonomia mahdollistaa kunnollisen otteen pysyvyyden ja sen myötä nopeiden tuplalaukausten hallittavuuden. Ase soveltuu monipuolisesti sekä practicalin (production, production optics/ production optics light) että IDPA:n (stock service pistol, optics carry) divisiooneihin samoinkuin SRA:n vakioja avoimeen luokkaan. (Kuva Heidi Storgård) lippaan pohjaan. Tarvitaanko sitten tällaista ominaisuutta. TARKKUUS Koeammunnat toteutettiin 25 -metrin matkalta IPSC metric -tauluun. Nyt näin ei ollut. Tämän ominaisuuden hyödyntäminen vaatii selvästi harjoittelua, sillä lyönnin pitää olla napakka ja sen on suuntauduttava hivenen lippaan takaosaan. Yhtäkään syttymätöntä tai hylsyn ulosheittoon liittyvää häiriötä ei testin aikana ilmennyt. LUISTIN VAPAUTINSALPA Luistin vapautinsalpa on lyhyt ja litteänä lähes kiinni rungossa. Käytössä oli yleisempiä toiminta-ampujille tuttuja patruunoita, jos myöskin yksi rasia Prvi Partizan kisapatruunaa practicalin Serbian EM-kisojen jäljiltä. Peukalo yltää hyvin lippaanvapauttimelle ja lippaat putoavat ilman ylimääräisiä ”ravistuksia”. CZ P-10 mallisto edustaa tehtaan yhden käden aseiden jo vuosikymmeniä tunnettua, hyvää ammuttavuutta erinomaisen ergonomian myötä. Sujuvan toiminnan edellytys luonnollisesti on se, että konstruktio toimii satavarmasti. Vaatinee tämän asemallin suhteen selvästi pitempiaikaista ”sisäänajoa”. Tämä korjaantuu siten, että asekäden peukalo totutetaan kahden käden otteessa painamaan tukikäden peukaloa. Varsinkin yhdellä kädellä ammuttaessa tulee ajan säästöä, kun erillistä luistin vapauttamista ei tarvitse tehdä, vaan ase virittyy lyötäessä lipas paikalleen. JESSE HACKMAN is back! eränkäynnin erikoissivusto ASE-lehti • 15
(patentti 30.3.1909). Bramit onkin lyhenne venäjänkielisistä sanoista Bratja Mitini (?????. Vaimentimia kehitettiin Neuvostoliitossa tuolloin niin Puna-armeijan päätykistödirektoraatin (GAU) kuin sisäministeriönkin alaisuudessa, mutta kaikki kokeillut konstruktiot epäonnistuivat, kunnes testeihin tuli erityiselle aliäänipatruunalle suunniteltu vaimennin, jonka oli kehittänyt Ivan Grigorievitsh Mitin (1901-46). ”Klim” Voroshiloville, joka piti vaimentimesta, mutta ehdotti sen kiinnitystavan muuttamista etutähtäimen taakse lukittuvaksi bajonettityyppiseksi ratkaisuksi aiemman kierrekiinnityksen sijaan. Mutta mikä mystinen äänenvaimennin olikaan kyseessä. TEKSTI JA KUVAT: MIKA PITKÄNEN JA JANNE VÄHÄTALO KUVA: PIXABAY.COM/1343024 Neuvostoliittolainen äänenvaimennin m/Bramit 7,62 mm jalkaväenkivääriin m/1891-30. Leirillä Ivan Mitin sai jatkaa työtään vaimentimiensa parissa, kunnes toukokuussa 1938 hänet siirrettiin Leningradiin työskentelemään sisäministeriön turvallisuusjoukkojen eli NKVD:n alaiseen erikoissuunnittelutoimistoon tehtävänään kehittää toimiva äänenvaimennin kivääriin m/1891-30. Ivan Mitin oli aloittanut vaimentimiensa kehittelyn jo 1920-luvun alussa, ja vuonna 1925 hän esitteli ensimmäisen prototyyppinsä kumitulpilla varustetusta vaimentimestaan. Kunnia annetaan yleensä Hiram Percy Maximille, jonka isä Hiram Stevens Maxim suunnitteli legendaarisen nimeään kantaneen konekiväärin. Vaimentimen rungossa on taulukko eri ampumaetäisyyksille ja niitä vastaaville takatähtäimen asetuksille USvaimenninpatruunaa käytettäessä. Rungon oikealla puolella on terässuppilo, joka tuli rungon sisälle ja kiristettiin piippua vasten. Venäläinen Bramit-äänenvaimennin purettuna. vuonna 1937 kuolleen Vasiliveljensä muistoksi, Vasili Mitin oli lisäksi toiminut Ivanin työparina tämän kehitellessä vaimentimiaan. Kopioimalla sotasaaliiksi saatu vaimenninmalli syntyi kaksi suomalaista variaatiota, jotka alkuperäisen venäläisen äänenvaimentimen ohella ovat huonosti tunnettuja myös aseharrastajien keskuudessa. Vuonna 1931 Mitinin veljeksille myönnettiin patentti 1920-luvun lopulla Nagant-revolveria varten suunnittelemastaan äänenvaimentimesta, joka perustui 6 mm sabottiluotisen erikoispatruunan käyttöön. Sarjatuotanto tosin pääsi alkamaan 16 • ASE-lehti. Ensimmäinen kaupallisesti menestynyt vaimennin mainitaan syntyneen jo vuonna 1902. Suurimpana syynä epäonnistumiseen oli, että vaimentamista yritettiin tavallista täysitehoista “kovaa” patruunaa käyttäen. Tämä vaimennin ei kuitenkaan edennyt prototyyppiä pidemmälle. Äänenvaimennin oli nimetty malliksi Bramit Ivan Mitinin toimesta hänen HILJAINEN TAPPAJA Äänenvaimennin on monille yllätyksenä pitkälti toistasataa vuotta vanha keksintö. tietoja vihollisesta n:o 27”, jossa omille joukoille tiedotettiin vihollisen havaituista toimintatavoista, aseista ja muista huomioon otettavista asioista. Paria vuotta myöhemmin veljekset kuitenkin vangittiin ja tuomittiin Neuvostoliiton vastaisesta kumouksellisesta toiminnasta kymmeneksi vuodeksi vankileirille. Kesäkuussa 1940 alkaneet testit parannetulla Bramit-vaimentimella jatkuivat vuoden 1940 lopulle. Päämajan koulutustoimisto julkaisi 30.10.1941 tiedotteen ”Taktisia ym. Työ tapahtui päätiedusteludirektoraatin ja Puna-armeijan esikunnan tilauksesta päätykistödirektoraatin rahoittamana. Tässä artikkelissa perehdytään näiden vaimentimien historiaan ja tekniikkaan. Rungon vasemmalla puolella vaimentimen etuosa, jossa olivat kumitulpat ja joka vuorostaan kiristettiin kiinni terässuppiloon. ??????) eli Mitinin veljekset. Tiedotteessa kerrottiin, että ”eräillä vihollisen kaukotiedustelu (pintavakoilu) -partioilla on ollut aseistuksenaan äänenvaimentimella varustettu kivääri.” Lisäksi oli saatu sotavanki, joka oli pystynyt kuvailemaan äänenvaimentimen rakenteen melko tarkasti, mikä tiedotteessa selvitettiin. HISTORIAA Neuvostoliitossa äänenvaimenninta oli yritetty kehittää jo 1930-luvulla niin kivääriin kuin konepistooliin ja pikakivääriinkin, mutta tyydyttävään lopputulokseen ei onnistuttu pääsemään. – ÄÄNENVAIMENNIN JATKOSODASSA Äänenvaimennin oli toisen maailmansodan taistelukentillä vielä harvinainen sotavaruste, mutta jatkosodan aikana Suomessakin innostuttiin Puna-armeijan esimerkin mukaisesti äänenvaimentimen käyttömahdollisuuksista. Vuoden 1938 lopulla Mitinin vaimentimen ensimmäistä versiota esiteltiin tuolloin puolustusasioiden kansankomissaarina toimineelle K.E. Testien aikana todettiin äänenvaimentimen vastaavan vaatimuksia ja se oli kelvollinen sarjatuotantoon, joten se hyväksyttiin sotavarusteeksi joulukuussa 1940
TEKSTI JA KUVAT: MIKA PITKÄNEN JA JANNE VÄHÄTALO KUVA: PIXABAY.COM/1343024 Neuvostoliittolainen äänenvaimennin m/Bramit 7,62 mm jalkaväenkivääriin m/1891-30. Ivan Mitin oli aloittanut vaimentimiensa kehittelyn jo 1920-luvun alussa, ja vuonna 1925 hän esitteli ensimmäisen prototyyppinsä kumitulpilla varustetusta vaimentimestaan. Ensimmäinen kaupallisesti menestynyt vaimennin mainitaan syntyneen jo vuonna 1902. Paria vuotta myöhemmin veljekset kuitenkin vangittiin ja tuomittiin Neuvostoliiton vastaisesta kumouksellisesta toiminnasta kymmeneksi vuodeksi vankileirille. Vaimentimia kehitettiin Neuvostoliitossa tuolloin niin Puna-armeijan päätykistödirektoraatin (GAU) kuin sisäministeriönkin alaisuudessa, mutta kaikki kokeillut konstruktiot epäonnistuivat, kunnes testeihin tuli erityiselle aliäänipatruunalle suunniteltu vaimennin, jonka oli kehittänyt Ivan Grigorievitsh Mitin (1901-46). Työ tapahtui päätiedusteludirektoraatin ja Puna-armeijan esikunnan tilauksesta päätykistödirektoraatin rahoittamana. Kopioimalla sotasaaliiksi saatu vaimenninmalli syntyi kaksi suomalaista variaatiota, jotka alkuperäisen venäläisen äänenvaimentimen ohella ovat huonosti tunnettuja myös aseharrastajien keskuudessa. Vuoden 1938 lopulla Mitinin vaimentimen ensimmäistä versiota esiteltiin tuolloin puolustusasioiden kansankomissaarina toimineelle K.E. vuonna 1937 kuolleen Vasiliveljensä muistoksi, Vasili Mitin oli lisäksi toiminut Ivanin työparina tämän kehitellessä vaimentimiaan. Kesäkuussa 1940 alkaneet testit parannetulla Bramit-vaimentimella jatkuivat vuoden 1940 lopulle. Testien aikana todettiin äänenvaimentimen vastaavan vaatimuksia ja se oli kelvollinen sarjatuotantoon, joten se hyväksyttiin sotavarusteeksi joulukuussa 1940. Kunnia annetaan yleensä Hiram Percy Maximille, jonka isä Hiram Stevens Maxim suunnitteli legendaarisen nimeään kantaneen konekiväärin. ??????) eli Mitinin veljekset. ”Klim” Voroshiloville, joka piti vaimentimesta, mutta ehdotti sen kiinnitystavan muuttamista etutähtäimen taakse lukittuvaksi bajonettityyppiseksi ratkaisuksi aiemman kierrekiinnityksen sijaan. Bramit onkin lyhenne venäjänkielisistä sanoista Bratja Mitini (?????. Leirillä Ivan Mitin sai jatkaa työtään vaimentimiensa parissa, kunnes toukokuussa 1938 hänet siirrettiin Leningradiin työskentelemään sisäministeriön turvallisuusjoukkojen eli NKVD:n alaiseen erikoissuunnittelutoimistoon tehtävänään kehittää toimiva äänenvaimennin kivääriin m/1891-30. Rungon oikealla puolella on terässuppilo, joka tuli rungon sisälle ja kiristettiin piippua vasten. Suurimpana syynä epäonnistumiseen oli, että vaimentamista yritettiin tavallista täysitehoista “kovaa” patruunaa käyttäen. Tiedotteessa kerrottiin, että ”eräillä vihollisen kaukotiedustelu (pintavakoilu) -partioilla on ollut aseistuksenaan äänenvaimentimella varustettu kivääri.” Lisäksi oli saatu sotavanki, joka oli pystynyt kuvailemaan äänenvaimentimen rakenteen melko tarkasti, mikä tiedotteessa selvitettiin. Päämajan koulutustoimisto julkaisi 30.10.1941 tiedotteen ”Taktisia ym. Venäläinen Bramit-äänenvaimennin purettuna. Rungon vasemmalla puolella vaimentimen etuosa, jossa olivat kumitulpat ja joka vuorostaan kiristettiin kiinni terässuppiloon. – ÄÄNENVAIMENNIN JATKOSODASSA Äänenvaimennin oli toisen maailmansodan taistelukentillä vielä harvinainen sotavaruste, mutta jatkosodan aikana Suomessakin innostuttiin Puna-armeijan esimerkin mukaisesti äänenvaimentimen käyttömahdollisuuksista. Mutta mikä mystinen äänenvaimennin olikaan kyseessä. Vaimentimen rungossa on taulukko eri ampumaetäisyyksille ja niitä vastaaville takatähtäimen asetuksille USvaimenninpatruunaa käytettäessä. Tämä vaimennin ei kuitenkaan edennyt prototyyppiä pidemmälle. HISTORIAA Neuvostoliitossa äänenvaimenninta oli yritetty kehittää jo 1930-luvulla niin kivääriin kuin konepistooliin ja pikakivääriinkin, mutta tyydyttävään lopputulokseen ei onnistuttu pääsemään. (patentti 30.3.1909). Tässä artikkelissa perehdytään näiden vaimentimien historiaan ja tekniikkaan. tietoja vihollisesta n:o 27”, jossa omille joukoille tiedotettiin vihollisen havaituista toimintatavoista, aseista ja muista huomioon otettavista asioista. Vuonna 1931 Mitinin veljeksille myönnettiin patentti 1920-luvun lopulla Nagant-revolveria varten suunnittelemastaan äänenvaimentimesta, joka perustui 6 mm sabottiluotisen erikoispatruunan käyttöön. Äänenvaimennin oli nimetty malliksi Bramit Ivan Mitinin toimesta hänen HILJAINEN TAPPAJA Äänenvaimennin on monille yllätyksenä pitkälti toistasataa vuotta vanha keksintö. Sarjatuotanto tosin pääsi alkamaan ASE-lehti • 17
Nimikkeen SG-DP saanut pikakiväärivaimennin hyväksyttiin käyttöön toukokuussa 1942, mutta valmistusmääristä, eikä sen todellisesta käytöstä ole mitään tietoa. Kumitulppia valmisti aluksi Jaroslavin kengänpohjatehdas, sittemmin kumiteollisuustehdas numero 766. Lieriö kiinnitettiin venäläiseen sotilaskivääriin m/1891-30 samaan tapaan kuin kiväärissä käytössä ollut piikkipistin, ns. Kumitulppien käyttöikä oli noin 60-70 laukausta, ja tästä syystä kumitulpat (2 kpl) toimitettiinkin aluksi osana 60 vaimenninpatruunan pakettia. Äänenvaimennin on valmistajasta riippuen 232 235 mm pituinen, halkaisijaltaan 32 mm paksuinen ja 500 grammaa painava teräslieriö, jonka sisällä on piipunpäätä vasten puristuva terässuppilo ja kierteillä oleva teräksinen etuosa, jossa on kaksi erillistä kammiota erotettuna halkaisijaltaan 25 mm ja paksuudeltaan 15 mm kumitulpilla. Kumitulppiin jäänyt luodinreikä umpeutui aluksi kokonaan, mutta jo noin 15 laukauksen jälkeen reikä alkoi näkyä. Tämän jälkeen suunniteltiin uudentyyppinen kumitulppa talvikäyttöön, vanhaa tyyppiä käytettiin vain lämpiminä vuodenaikoina. Äänenvaimentimen kiinnittämisen jälkeen etuosa tuli kiertää takaisin tiukasti, jolloin rungon sisällä oleva suppilo tiivisti vaimentimen piippua vasten ja samalla lukitsi äänenvaimentimen aseeseen. Aseella ammuttaessa erikoispatruunan luoti lävisti lieriössä olevat kumitulpat ja osa ruutikaasusta jäi kammioihin, joista se purkautui hidastetusti. Ennen äänenvaimentimen kiinnittämistä aseeseen piti kierteillä olevaa etuosaa löysätä, jolloin rungon sisällä oleva suppilo vapautui. ”rotanhäntä”. Jako kesäja talvikumitulppiin jatkui aina vuoteen 1943 saakka, jolloin nämä kaksi erityyppistä tulppaa korvattiin yhdellä uudella Lend Lease -lentokoneteollisuuskumista valmistetulla tyypillä, jota voitiin käyttää niin talvella kuin kesälläkin. Huomaa kuvassa etuosa, jossa olivat vaihdettavat kumitulpat. NKVD:n erikoissuunnittelutoimisto kehitti vuosina 1941-42 Bramit-vaimentimen myös Degtjarevin pikakivääriin. Suomalainen äänenvaimennin kivääriin m/91-30 kiinnitettynä. 91 äänenvaimentajaa" käsittelevät sivut on päivätty jo 20.2.1942. Takimmainen kumitulppa on irrotettu. vasta vuoden 1941 toisella puoliskolla, sodan jo alettua. Kiinnitys tapahtui nyt pistimen kiskoon, ja kiinnike oli varustettu 180 astetta kääntyvällä lukitusvivulla. Suomalainen kopio Bramitista ei eronnut venäläisestä rakenteensa puolesta, ainoa ero ensimmäisessä versiossa oli suomenkieliset tekstit vaimentimen rungossa. Kumitulppien Jalkaväen ampumatarvikkeet II -kuvaston "7,62 Kiv. 18 • ASE-lehti. Kiinnitys oli täsmälleen samanlainen bajonettityyppinen kuin venäläisessäkin. Ensimmäisenä sotatalvena venäläiset havaitsivat käytössä olevien kumitulppien tuhoutuvan jo 15-20 laukauksen jälkeen. TEKNINEN TOTEUTUS Bramit-vaimentimen toiminta perustuu metallilieriöön sijoitettujen kumilevyjen ja aliääninopeuteen ladatun erikoispatruunan käyttöön. Myöhempi suomalainen muunnos Bramitista oli tarkoitettu ensisijaisesti kivääriä m/39 varten
Aseella ammuttaessa erikoispatruunan luoti lävisti lieriössä olevat kumitulpat ja osa ruutikaasusta jäi kammioihin, joista se purkautui hidastetusti. Tämän jälkeen suunniteltiin uudentyyppinen kumitulppa talvikäyttöön, vanhaa tyyppiä käytettiin vain lämpiminä vuodenaikoina. Kiinnitys tapahtui nyt pistimen kiskoon, ja kiinnike oli varustettu 180 astetta kääntyvällä lukitusvivulla. Ennen äänenvaimentimen kiinnittämistä aseeseen piti kierteillä olevaa etuosaa löysätä, jolloin rungon sisällä oleva suppilo vapautui. ”rotanhäntä”. ASE-lehti • 19. Suomalainen kopio Bramitista ei eronnut venäläisestä rakenteensa puolesta, ainoa ero ensimmäisessä versiossa oli suomenkieliset tekstit vaimentimen rungossa. Kumitulppien käyttöikä oli noin 60-70 laukausta, ja tästä syystä kumitulpat (2 kpl) toimitettiinkin aluksi osana 60 vaimenninpatruunan pakettia. NKVD:n erikoissuunnittelutoimisto kehitti vuosina 1941-42 Bramit-vaimentimen myös Degtjarevin pikakivääriin. Kumitulppien Jalkaväen ampumatarvikkeet II -kuvaston "7,62 Kiv. Äänenvaimennin on valmistajasta riippuen 232 235 mm pituinen, halkaisijaltaan 32 mm paksuinen ja 500 grammaa painava teräslieriö, jonka sisällä on piipunpäätä vasten puristuva terässuppilo ja kierteillä oleva teräksinen etuosa, jossa on kaksi erillistä kammiota erotettuna halkaisijaltaan 25 mm ja paksuudeltaan 15 mm kumitulpilla. Kiinnitys oli täsmälleen samanlainen bajonettityyppinen kuin venäläisessäkin. Kumitulppia valmisti aluksi Jaroslavin kengänpohjatehdas, sittemmin kumiteollisuustehdas numero 766. Lieriö kiinnitettiin venäläiseen sotilaskivääriin m/1891-30 samaan tapaan kuin kiväärissä käytössä ollut piikkipistin, ns. TEKNINEN TOTEUTUS Bramit-vaimentimen toiminta perustuu metallilieriöön sijoitettujen kumilevyjen ja aliääninopeuteen ladatun erikoispatruunan käyttöön. Takimmainen kumitulppa on irrotettu. 91 äänenvaimentajaa" käsittelevät sivut on päivätty jo 20.2.1942. Äänenvaimentimen kiinnittämisen jälkeen etuosa tuli kiertää takaisin tiukasti, jolloin rungon sisällä oleva suppilo tiivisti vaimentimen piippua vasten ja samalla lukitsi äänenvaimentimen aseeseen. vasta vuoden 1941 toisella puoliskolla, sodan jo alettua. Kumitulppiin jäänyt luodinreikä umpeutui aluksi kokonaan, mutta jo noin 15 laukauksen jälkeen reikä alkoi näkyä. Suomalainen äänenvaimennin kivääriin m/91-30 kiinnitettynä. Huomaa kuvassa etuosa, jossa olivat vaihdettavat kumitulpat. Myöhempi suomalainen muunnos Bramitista oli tarkoitettu ensisijaisesti kivääriä m/39 varten. Jako kesäja talvikumitulppiin jatkui aina vuoteen 1943 saakka, jolloin nämä kaksi erityyppistä tulppaa korvattiin yhdellä uudella Lend Lease -lentokoneteollisuuskumista valmistetulla tyypillä, jota voitiin käyttää niin talvella kuin kesälläkin. Ensimmäisenä sotatalvena venäläiset havaitsivat käytössä olevien kumitulppien tuhoutuvan jo 15-20 laukauksen jälkeen. Nimikkeen SG-DP saanut pikakiväärivaimennin hyväksyttiin käyttöön toukokuussa 1942, mutta valmistusmääristä, eikä sen todellisesta käytöstä ole mitään tietoa
Väärennöksissä kantaleimat ovat usein erilaiset. Suomalaisvalmisteiset äänenvaimentimet yhteiskuvassa. Vuoden 1941 jälkeen vaimentimiin jäi ainoastaan kielto taistelupatruunoiden ampumisesta. Äänenvaimentimeen suunnitellussa US-erikoispatruunassa (7,62-?. Normaalia taistelupatruunaa ei saanut missään tapauksessa käyttää, sillä sen tuottama valtavasti suurempi palokaasujen määrä rikkoi äänenvaimentimen kumitulpat. Ylempänä kivääriin m/39 tarkoitettu myöhempi versio. Kuvasta näkyvät erot äänenvaimentimen rungossa. Äänenvaimentimen runkoon oli kaiverrettu merkinnät, millä tähtäimen asetuksilla eri etäisyyksille tuli ampua. 20 • ASE-lehti. Tehtaassa 536 valmistus alkoikin ilmeisesti heti toukokuussa päättyen vuoden 1942 loppuun, jolloin Tulassa oli valmistunut 58 940 vaimenninta. Neuvostoliittolainen Nagant-revolverin Bramit-vaimennin Minskin sotamuseossa kuvattuna. Oikealla suomalainen puolipanospatruuna, jonka lähtönopeus oli huomattavasti venäläistä korkeampi 420-450 m/s. Vasemmalla venäläinen 260 m/s lähtönopeuteen ladattu US-patruuna. Huomaa kantaleimat, jotka löytyvät alkuperäisistä äänenvaimenninpatruunoista. . ?????????) luodin lähtönopeus oli laskettu 260 m/s tasolle, eli reilusti alle äänennopeuden. ??????????. Suomalaisissa Bramit-kopioissa tähtäinten korjaustaulukko oli suomenkielinen. Merkinnästä huolimatta sarjatuotannossa US-patruunoita ei lakattu mustiksi, mutta ilmeisesti vuosina 1940-41 pieninä sarjoina tehdyt koe-erät oli merkitty joko mustaksi lakatulla luodilla tai olivat kokonaan mustaksi lakattuja. Tämän jälkeen ainoaksi valmistajaksi jäi tehdas nro 621, joka myöskin supisti tuotantoaan voimakkaasti keväällä 1943, minkä jälkeen tehtaalla kenttätuotanto oli ohjesäännön mukaan kiellettyä, mutta eräissä asiakirjoissa vuodelta 1943 kerrotaan, että sotilaat joissakin tapauksissa tuottivat korvaavia tulppia omatoimisesti. Äänenvaimenninpatruunassa oli noin 30 % normaalin taistelupatruunan ruutimäärästä ja ruutina käytettiin nopeasti palavaa Sokol-pistooliruutia. Äänenvaimentimia tuotettiin heti syyskuussa molemmissa tehtaissa yhteensä 5698 kappaletta, näistä valtaosa tehtaassa nro 371, lokakuussakin vielä jonkin verran. Syyslokakuussa 1941 valmistettiin yhteensä noin 188 000 US-äänenvaimenninpatruunaa. Viiden patruunan kampa VPT:n lataamia puolipanospatruunoita, kammat oli joko kokonaan sinistetty tai lakattu päältä siniseksi. Pienessä kuvassa on halkileikkauskuva 7,62 mm Nagant -erikoispatruunasta teräväkärkisellä luodilla, joka oli suunniteltu paremmin läpäisemään vaimentimen kumitulppa. Luodin kantomatka oli alhaisesta lähtönopeudesta johtuen lyhyt ja lentorata jyrkästi laskeva. Patruunat oli merkitty tunnistamisen helpottamiseksi siten, että Leningradissa tehtaassa nro 5 syksyllä 1942 valmistetuissa vaimenninpatruunoissa oli vihreäksi lakattu nalli ja luodin kärki oli lakattu samoin vihreäksi 4-7 mm matkalta. ?????. Patruunassa oli täysitehoisen taistelupatruunan 9,6-grammainen tasaperäinen ”L”-luoti. Äänenvaimentimet oli määrätty toimitettavaksi Leningradin rintaman tiedusteluyksiköille. Myös patruunoiden valmistus aloitettiin Leningradin alueella tehtaassa nro 5 ”Krasnoznamenets”. ??????????. Ylemmässä, myöhemmässä versiossa rungon saa kokonaisuudessaan irti kiinnitysosasta ja sen puhdistaminen on helpompaa. Muissa tehtaissa valmistetuissa patruunoissa hylsyn kanta ja osa kaulasta sekä luoti kokonaan oli lakattu vihreäksi. Huomaa kuitenkin, että myös vuoden 1940 kantaleimoilla ladatut suomalaiset pp-patruunat on ladattu vuonna 1942. Toisin kuin varhaisemmassa, kivääriin m/91 ja m/91-30 tarkoitetussa mallissa (kuvassa ylempi) myöhemmässä versiossa oli tähtäimen asteikko ainoastaan m/39 kivääriä varten. Leningradin piirityksen vuoksi äänenvaimentimien valmistus käskettiin aloittaa huhtikuussa 1942 annetulla määräyksellä tehtaissa nro 536 Tulassa ja nro 621 Koktshetavissa, jossa tuotanto pääsi alkuun vasta vuoden 1942 loppupuolella. Äänenvaimenninpatruunoita. Ampumaetäisyys äänenvaimentimen kanssa ammuttaessa oli maksimissaan 300 m, mutta tehokas ampumaetäisyys oli vain 150200 metriä. Varhaisimmissa äänenvaimentimissa oli lisäksi teksti ”Ammutaan mustilla patruunoilla – ei saa käyttää taistelupatruunoita”. Alempana alkuperäisen venäläisen mallin suomalainen kopio kivääreihin m/91 ja m/91-30. Esimerkiksi 100 m etäisyydelle takatähtäin piti siirtää asentoon 7. Tuotanto kuitenkin romahti Leningradin piirityksen alettua. Suunnitelman mukaan toukokuusta heinäkuuhun 1942 piti valmistaa 50 000 vaimenninta, joista 7500 olisi toimitettu NKVD-joukoille. Myös Volodarskijn patruunatehtaassa Uljanovskissa aloitettiin patruunoiden valmistus (kantaleima 3B eli ZV, myöhemmin 3) ja myöhemmin tehtaassa nro 543 Kazanissa (kantaleima 543). Äänenvaimentimen käyttöön hyväksymisestä stanssattiin tarkastusmerkinnät äänenvaimentimen kiinnitysosan pohjaan. TUOTANTO JA KÄYTTÖ Vaimentimien sarjatuotanto aloitettiin syyskuussa 1941 Leningradin alueella kahdessa tehtaassa, Leningradin Metallitehtaassa nro 371 ja Navigointi-instrumenttitehtaassa. Koska vaimenninpatruunoista oli ajoittain pulaa, joukoille annettiin lupa valmistaa vaimenninpatruunoita kovista L-luotisista patruunoista vähentämällä ruutipanos yhteen kolmasosaan alkuperäisestä. Kantaleimojen perusteella patruunaa olisi valmistettu myös Podolskin patruunatehtaalla (kantaleima 17) ennen tehtaan evakuoimista Barnauliin lokakuussa 1941
Pienessä kuvassa on halkileikkauskuva 7,62 mm Nagant -erikoispatruunasta teräväkärkisellä luodilla, joka oli suunniteltu paremmin läpäisemään vaimentimen kumitulppa. TUOTANTO JA KÄYTTÖ Vaimentimien sarjatuotanto aloitettiin syyskuussa 1941 Leningradin alueella kahdessa tehtaassa, Leningradin Metallitehtaassa nro 371 ja Navigointi-instrumenttitehtaassa. Äänenvaimentimeen suunnitellussa US-erikoispatruunassa (7,62-?. ASE-lehti • 21. Suomalaisissa Bramit-kopioissa tähtäinten korjaustaulukko oli suomenkielinen. Suunnitelman mukaan toukokuusta heinäkuuhun 1942 piti valmistaa 50 000 vaimenninta, joista 7500 olisi toimitettu NKVD-joukoille. Myös patruunoiden valmistus aloitettiin Leningradin alueella tehtaassa nro 5 ”Krasnoznamenets”. Neuvostoliittolainen Nagant-revolverin Bramit-vaimennin Minskin sotamuseossa kuvattuna. Syyslokakuussa 1941 valmistettiin yhteensä noin 188 000 US-äänenvaimenninpatruunaa. Varhaisimmissa äänenvaimentimissa oli lisäksi teksti ”Ammutaan mustilla patruunoilla – ei saa käyttää taistelupatruunoita”. Ampumaetäisyys äänenvaimentimen kanssa ammuttaessa oli maksimissaan 300 m, mutta tehokas ampumaetäisyys oli vain 150200 metriä. Tehtaassa 536 valmistus alkoikin ilmeisesti heti toukokuussa päättyen vuoden 1942 loppuun, jolloin Tulassa oli valmistunut 58 940 vaimenninta. Vasemmalla venäläinen 260 m/s lähtönopeuteen ladattu US-patruuna. Alempana alkuperäisen venäläisen mallin suomalainen kopio kivääreihin m/91 ja m/91-30. Patruunassa oli täysitehoisen taistelupatruunan 9,6-grammainen tasaperäinen ”L”-luoti. Huomaa kantaleimat, jotka löytyvät alkuperäisistä äänenvaimenninpatruunoista. Leningradin piirityksen vuoksi äänenvaimentimien valmistus käskettiin aloittaa huhtikuussa 1942 annetulla määräyksellä tehtaissa nro 536 Tulassa ja nro 621 Koktshetavissa, jossa tuotanto pääsi alkuun vasta vuoden 1942 loppupuolella. . Ylempänä kivääriin m/39 tarkoitettu myöhempi versio. Kuvasta näkyvät erot äänenvaimentimen rungossa. Äänenvaimentimen käyttöön hyväksymisestä stanssattiin tarkastusmerkinnät äänenvaimentimen kiinnitysosan pohjaan. ?????????) luodin lähtönopeus oli laskettu 260 m/s tasolle, eli reilusti alle äänennopeuden. Viiden patruunan kampa VPT:n lataamia puolipanospatruunoita, kammat oli joko kokonaan sinistetty tai lakattu päältä siniseksi. ?????. Toisin kuin varhaisemmassa, kivääriin m/91 ja m/91-30 tarkoitetussa mallissa (kuvassa ylempi) myöhemmässä versiossa oli tähtäimen asteikko ainoastaan m/39 kivääriä varten. Äänenvaimentimia tuotettiin heti syyskuussa molemmissa tehtaissa yhteensä 5698 kappaletta, näistä valtaosa tehtaassa nro 371, lokakuussakin vielä jonkin verran. Tämän jälkeen ainoaksi valmistajaksi jäi tehdas nro 621, joka myöskin supisti tuotantoaan voimakkaasti keväällä 1943, minkä jälkeen tehtaalla kenttätuotanto oli ohjesäännön mukaan kiellettyä, mutta eräissä asiakirjoissa vuodelta 1943 kerrotaan, että sotilaat joissakin tapauksissa tuottivat korvaavia tulppia omatoimisesti. Koska vaimenninpatruunoista oli ajoittain pulaa, joukoille annettiin lupa valmistaa vaimenninpatruunoita kovista L-luotisista patruunoista vähentämällä ruutipanos yhteen kolmasosaan alkuperäisestä. Tuotanto kuitenkin romahti Leningradin piirityksen alettua. Äänenvaimentimet oli määrätty toimitettavaksi Leningradin rintaman tiedusteluyksiköille. Äänenvaimenninpatruunoita. Esimerkiksi 100 m etäisyydelle takatähtäin piti siirtää asentoon 7. ??????????. Normaalia taistelupatruunaa ei saanut missään tapauksessa käyttää, sillä sen tuottama valtavasti suurempi palokaasujen määrä rikkoi äänenvaimentimen kumitulpat. Muissa tehtaissa valmistetuissa patruunoissa hylsyn kanta ja osa kaulasta sekä luoti kokonaan oli lakattu vihreäksi. Myös Volodarskijn patruunatehtaassa Uljanovskissa aloitettiin patruunoiden valmistus (kantaleima 3B eli ZV, myöhemmin 3) ja myöhemmin tehtaassa nro 543 Kazanissa (kantaleima 543). ??????????. Luodin kantomatka oli alhaisesta lähtönopeudesta johtuen lyhyt ja lentorata jyrkästi laskeva. Ylemmässä, myöhemmässä versiossa rungon saa kokonaisuudessaan irti kiinnitysosasta ja sen puhdistaminen on helpompaa. Vuoden 1941 jälkeen vaimentimiin jäi ainoastaan kielto taistelupatruunoiden ampumisesta. Väärennöksissä kantaleimat ovat usein erilaiset. Huomaa kuitenkin, että myös vuoden 1940 kantaleimoilla ladatut suomalaiset pp-patruunat on ladattu vuonna 1942. Äänenvaimenninpatruunassa oli noin 30 % normaalin taistelupatruunan ruutimäärästä ja ruutina käytettiin nopeasti palavaa Sokol-pistooliruutia. Patruunat oli merkitty tunnistamisen helpottamiseksi siten, että Leningradissa tehtaassa nro 5 syksyllä 1942 valmistetuissa vaimenninpatruunoissa oli vihreäksi lakattu nalli ja luodin kärki oli lakattu samoin vihreäksi 4-7 mm matkalta. Suomalaisvalmisteiset äänenvaimentimet yhteiskuvassa. Äänenvaimentimen runkoon oli kaiverrettu merkinnät, millä tähtäimen asetuksilla eri etäisyyksille tuli ampua. Merkinnästä huolimatta sarjatuotannossa US-patruunoita ei lakattu mustiksi, mutta ilmeisesti vuosina 1940-41 pieninä sarjoina tehdyt koe-erät oli merkitty joko mustaksi lakatulla luodilla tai olivat kokonaan mustaksi lakattuja. Kantaleimojen perusteella patruunaa olisi valmistettu myös Podolskin patruunatehtaalla (kantaleima 17) ennen tehtaan evakuoimista Barnauliin lokakuussa 1941. Oikealla suomalainen puolipanospatruuna, jonka lähtönopeus oli huomattavasti venäläistä korkeampi 420-450 m/s
Vaimentimen pituus kasvoi tällä muutoksella 295 mm:iin ja paino 575 grammaan. Nagant-vaimentimien valmistusmäärä on todennäköisesti jäänyt alle kymmenesosaan kiväärinvaimentimista. Äänenvaimentimia varten tilattiin samanaikaisesti tammikuussa 1942 Valtion patruunatehtaalta 300 000 kpl puolipanospatruunoiksi nimettyjä erikoispatruunoita, jotka olivat samankaltaisia, pistooliruudilla ladattuja, venäläisten vastaavien kanssa. Patruunoiden lähtönopeus oli noin 420–450 m/s, joka oli selvästi suurempi kuin venäläisten käyttämissä, eli reilusti yli äänennopeuden, minkä vuoksi luodin yliäänipamaus jäi kuulumaan suupamauksen vaimentavasta äänenvaimentimesta huolimatta. Jo huhtikuussa 1942 laitteiden metalliosat olivat valmiina. Patruunat pakattiin siteissä 15 kappaleen rasioihin. armeijankunnan esikunnan 268. Itse vaimenninosa säilyi samanlaisena kantamallin kanssa. Vaimentimelle laadittiin uudet piirustukset, joissa oli muutoksena uudenlainen kiinnitysosa, jonka avulla äänenvaimennin lukittiin kiväärin pistimen kiinnityskiskoon erityisellä varsimaisella kiskolla. Nagant-vaimenninta valmistettiin ainoastaan vähäisiä määriä, mutta niitä tiedetään toimitetun ainakin Valko-Venäjällä toimineille partisaaniryhmille. Piirustukset laadittiin tammikuussa 1942 sotasaalismallin perusteella sekä valmistettiin koekappale Asevarikko 1:ssä. KU VA : PI XA BA Y.C OM /M OH AM ED _H AS SA N 22 • ASE-lehti. Äänenvaimennin oli luokiteltu salaiseksi ja niitä jaettiin vain luotetuille sotilaille. Äänenvaimennin soveltui siis ainoastaan tarkkuusominaisuuksiltaan heikompiin m/91ja m/9130 -sotasaaliskivääreihin. Kumitulpat, yhteensä 12 000, tilattiin Suomen Gummitehdas Oy:ltä ja ne toimitettiin huhtikuun loppuun mennessä. Päämajan tiedusteluosaston julkaisu ”Tietoja puna-armeijan aseista” keväältä 1944 on analysoinut Bramit-äänenvaimentimen epäkäytännölliseksi, koska osumatarkkuus on heikentynyt huomattavasti eikä laukauksen ääni täysin vaimene. SUOMALAINEN KOPIO Vuoden 1942 vaihteessa suomalaiset olivat onnistuneet saamaan sotasaaliiksi muutamia venäläisiä äänenvaimentimia, jotka tutkittiin tarkasti ja raportoitiin Päämajalle. Päämajan Taisteluvälineosasto teki tilauksen 250 kappaleen valmistamisesta, joka annettiin Asevarikko 1:lle hyvin nopeasti tämän jälkeen. Saksalaiset kehittivät omiakin kumitulppiin perustuvia vaimentimia, näistä ensimmäinen oli patentoitu jo vuonna 1936. Ilmeisesti kivääriltä edellytettyjen tarkkuusominaisuuksien takia katsottiin tilausvaatimuksista poiketen äänenvaimentimen käyttötarve ainoastaan jalkaväenkiväärille m/39. Äänenvaimennin oli lähes identtinen venäläisen mallin kanssa, ainoastaan laitteen runkoon kaiverretut merkinnät olivat suomenkielisiä. Nagantiin tarkoitetun Bramit-vaimentimen kanssa käytettiin myöskin erityistä vaimenninpatruunaa, jossa tavanomainen tasakärkinen revolverin luoti oli korvattu kumia paremmin läpäisevällä teräväkärkisellä luodilla. Bramitista oli myös pienempikokoinen versio, joka oli tarkoitettu Nagant-revolverissa käytettäväksi. Esimerkiksi Leningradin rintaman 558. Vaikka vuosina 1940-44 valmistettujen Bramitien tarkkaa lukumäärää ei tiedetäkään (alle 100 000 joka tapauksessa), on se silti lukumäärällisesti ylivoimaisesti eniten valmistettu vaimennin toisessa maailmansodassa. Analyysi perustui suurella todennäköisyydellä Suomessa valmistetun vaimenninpatruunan (puolipanospatruunan) käyttöön, jonka lähtönopeus oli suurempi kuin venäläisessä vastaavassa. Äänenvaimentimia ei kuitenkaan suunnitelmista huolimatta otettu organisoituun käyttöön Suomen armeijassa. Vaatimuksena oli, että vaimentimet tulee sovittaa suomalaisvalmisteisiin kivääreihin m/27 ja m/39. Rasioiden patruunasiteet oli joko sinistetty tai lakattu siniseksi tunnistamisen helpottamiseksi. Laitteiden vastaanottamiseksi divisioonan tulisi toimittaa luettelo 200 hyväksytystä sotilaasta, hyväksynnän suorittivat divisioonan komentajat ja komissaarit. Yksittäisillä kaukopartioilla saattoi olla mukana äänenvaimentimella varustettu kivääri, mutta niiden käytöstä varsinaisissa taistelutoimissa ei ole löytynyt kirjallista materiaalia, myöskään valokuvia niiden käytöstä ei tunneta. Tarkka-ampujien ja tiedustelijoiden oli tarkoitus käyttää äänenvaimentimia. Myös saksalaiset saivat venäläisiä Bramit-vaimentimia sotasaaliikseen ja antoivat sille sotasaalisnimikkeen Schalldämpfer 254 (r). Mallin kiinnitysosa todettiin heti alkuvaiheessa liian heikoksi. valmistui enintään 500 vaimenninta kuukaudessa. Suomalaisten äänenvaimenninmallien kohtaloksi tuli hautautua sodan jälkeen varikoihin, kunnes ne ilmeisesti 1960-70 -luvuilla hylättiin käyttökelvottomina. Raportin perusteella Päämajassa katsottiin äänenvaimentimen soveltuvan myös suomalaisten kaukotiedustelujoukkojen käyttöön. Koska sotasaaliiksi oli saatu vain muutamia äänenvaimentimia, päätettiin Bramit-mallisten äänenvaimentimien valmistus aloittaa myös Suomessa. Runkoon kaiverrettiin teksti ”762 KIV/39” ja edellisen mallin tapaan taulukko tähtäimen asetinarvoista eri etäisyyksillä. Bramit-äänenvaimentimien valmistus lopetettiin tehtaalla 621 vuoden 1944 puoliväliin mennessä, mutta tarkkaa lukumäärää siellä valmistuneista äänenvaimentimista ei ole. Bramit-äänenvaimentimia käyttivät jotkut Puna-armeijan tarkka-ampujista, partisaanit sekä Puna-armeijan ja NKVD:n tiedusteluyksiköt. Myös englantilaiset käyttivät 7,65 mm Browning ja 9 mm Luger -kaliiperisten Welrod-pistooliensa vaimentimissa läpiammuttavia kumitulppia. jalkaväkidivisioonalle antamissa ohjeissa mainitaan, että ”laitteet äänettömään ampumiseen” olisi annettava valitulle yhdelle yksikölle. Mainittakoon vielä, että venäläisten kehittäessä 1950-luvulla vaimenninta AK(M)-rynnäkkökivääriin esikuvaksi otettiin sodassa toimivaksi osoittautunut Bramit ja niinpä AKM:n PBS-1-vaimentimesta löytyykin samantyyppinen kumitulpparakenne. Sen rakenne ja kiinnitysmekanismi olivat periaatteeltaan samanlaiset kuin kiväärin vaimentimessa, mutta siinä ei ollut mitään kaiverrettuja merkintöjä. Sodan aikana Saksassa kehitettiin Haube-projektin yhteydessä perinteisiin haittalevyihin perustuvien Kar 98k -kiväärin vaimenninmallien ohella venäläisestä Bramitista kopioitua kumitulppavaimenninta Haube L23 sekä siitä edelleen kehitettyä mallia Haube L27. Suomalaisten puolipanospatruunat merkittiin lakkaamalla hylsyn kanta ja hylsyn kaula siniseksi. Uusi äänenvaimenninerä toimitettiin kuitenkin todennäköisesti vasta vuoden 1943 aikana. Nähtävästi äänenvaimentimen käyttöön soveltuvien kiväärimallien heikon tarkkuuden vuoksi Taisteluvälineosasto tilasi heinäkuussa 1942 Asevarikko 1:ltä uuden 250 kpl:n erän äänenvaimentimia. Laitteen pituus oli 235 mm, halkaisija 32 mm ja se painoi 440 g
Ei paljon mitä, sillä lisää pukkaa. 13% kromia sisältävänä se vastustaa hyvin korroosiota, lisäksi seosaineina ovat 0,8% mangaania, 0,8% piitä ja 0,5% nikkeliä. Vaikka terän kesto ei ole huippukalliiden pulveriterästen luokkaa, niin sen teroittaminen on helppoa perinteisin välinein. Itse asiassa tarjontaa on niin paljon, että vaikka siitä karsisi puolet niin silti ostajalle jäisi valinnan vaikeus. UUDENLAINEN MONITOIMITYÖKALU LEATHERMAN FREE K4 TEKSTI JA KUVAT: J. MALINEN Monitoimityökaluissa Leatherman nimitys on vähän sama kuin Colt kuudesti laukeavissa tai Aimpoint punapistetähtäimissä, kaikkien valmistajien tuotteita kun kutsutaan helposti sillä kaikkein tunnetuimman nimellä. Mm. Hiilen ansiosta tämän materiaalin kovuus on 55 – 56 HRC, jopa 59 HRC. Sehän on hyvä lähinnä ASE-lehti • 23. Tässä perusmallissa teränsuun teroituskin on suora, joskin K4X-sisarmallissa on pätkä uritusta, jos sellaista välttämättä kaipaa. Moni muukin lienee ajatellut saman suuntaisesti, sillä ensimmäisen vuosikymmenen aikana niitä myytiin huimat miljoona kappaletta! Ajan myötä PST on saanut seurakseen valtavan valikoiman kaikenlaisia, yleensä myös pihdit ja kasan ruuvareita sekä linkkarinterän sisältäviä paketteja. Kaikki kunnia Timille, hän on kohtelias ja vaatimaton herrasmies, joka on luonut omaisuuden käteen mahtuvalla työkalupakkauksellaan, joten maine on ihan ansaittua. Eikä se maksa maltaita, joten tuotteen hintakin pysyy kurissa. Buck käyttää veitsissään tätä teräslaatua. Ominaisuuksiltaan se soveltuu mainiosti jokapäiväisessä käytössä oleviin työkaluihin. Kyseessä kun on pääasiassa kunnollisen terän omaava linkkari, jonka kahvaan on upotettu kasa yleisimmin tarvittavia työkaluja. FREE K4 Tässä 156 -grammaisessa, suljettuna 11,5 senttiä pitkässä monitoimityökalussa päätyökaluna on täysikokoinen, korkeahiilisestä (0,45%) 420HC rosterista valmistettu 8,4 senttinen terä. Toki Leathermanilla on ollut jo aiemminkin pelkkiä linkkareita ja sellaisia linkkareita, joissa toisena työkaluna on vaikkapa pullonkorkin avaaja, mutta nyt on vuorossa aivan uudenlainen aluevaltaus ja hyvin käytännöllinen sellainen onkin. Ja mikä ainakin amerikkalaisille tärkeintä, se on tehty Portlandissa, Oregonissa, joten heille kyse ei ole mistään tuontirihkamasta. Jos tähän asti mallit on pääsääntöisesti rakennettu tukevien kärkipihtien ympärille, niin nyt päätyökaluna on kunnollisen kokoinen tukeva veitsen terä. Ensimmäinen PST malli (Pocket Survival Tool) vuodelta 1983 oli heti sensaatiomaisen pätevä ja omasta mielestäni siksi onnistunut, että se on edelleen eniten käyttämäni Leathermanin malleista, vaikka hyllystä löytyy vaihtoehtoja pilvin pimein
Vaan väärässä olin, ovat tuotekehittelyosastolla tehneet tässäkin kohdin hyvää työtä. narujen ja köysien katkaisussa, mutta muuten siitä on pelkkää haittaa. Sitten on vääntötyökalu maalipurkin avaamiseen ja sen päässä oleva teipin puhkaisija tai paketin avaaja, millä nimellä teroitettua sivua nyt haluaa kutsua, sekä materiaalien rei’itystyökalu eli tutummin naskali sekä viimeisenä pullonavaaja. Epäsymmetrinen, kulmikas kahva osoittautui käteen otettaessa yllättäen paksuksi pideltäväksi, ikään kuin mukaan olisi tungettu jo liiaksikin työkaluja. Nimittäin, jotta ensivaikutelma ei vääristäisi kuvaa, kannoin Freetä mukanani taskunsuussa ja niinhän siinä kävi, että sitä ei päivän päätteeksi huomannut lainkaan. Enää ei siis tarvita kynnet murtavaa kylkikolojen kaivelua. Kun tähän lisää vielä alumiiniset kahvapuoliskojen reunat, päädytään peräti 18 mm paksuuteen ja otekohdassa on vielä taskunsuuklipsi päälle. Se ei ollut tiellä eikä sen painoa edes huomannut, se oli kuin ei olisi ollutkaan, mutta silti kaikki työvälineet olivat kuitenkin koko ajan saatavilla. KÄYTÖSSÄ Laadultaan tämäkin Leatherman on hyvin tehty, siitä ei löydy moitteen sijaa. Kaikkiaan listattuja työkaluja on siten yhdeksän kappaletta, vaikka teriä nouseekin kahvan uumenista vain neljä, veitsen ollessa viides. Jos esikuvana on ollut Sveitsin armeijan linkkari, sehän on ominaisuuksiltaan periaatteessa yksi yhteen, niin Free on todella raskassarjalainen. Free -mallin erikoisuus on magneettilukitus eli terät pysyvät paikoillaan magneetilla ja avaaminen käy vaikka yhdellä kädellä. Tuo kaikki kerrallaan esiin pullautettava ja siitä yksi kerrallaan kokonaan esiin taitettava ja lukkiutuva työkalupakka on leveydeltään 11 mm. 24 • ASE-lehti. Ainoa kritiikki kohdistuu taskunsuuklipsiin, sillä veistettäessä se painaa vähän hankalasti kämmenpohjaa. Monen vempaimen tyyliin linjat ovat nykyaikaisen suorat, joten muotoilu vaatii hieman totuttelemista. Avaaminen ja sulkeminen onnistuvat yhdellä kädellä ja terällä hoituu vaikka puun veistäminen, mikä ei amerikkalaisilla terillä ole itsestäänselvyys. Onkin myönnettävä, että ennakkoluulon vuoksi olin aluksi vakuuttunut siitä, että ainoa oikea tapa kantaa Freetä mukana olisi ollut monitoimityökaluista tuttu vyökotelo. Tässä on siis todellinen työkalu, joka kestää käyttöä, mutta on vastaavasti jo hieman painavan tuntuinen. Tässäkin paino unohtuu nopeasti käytössä, sillä vähän ajan päästä sitä ei huomioinut mitenkään. Työkalujen esille saanti käy siis todella näppärästi, riittää kun painaa peukalolla työkalupakan päätä niin koko pakka pomppaa esiin. Lisäksi kahvojen sisäpuolella on teräksiset linerit, jotka muodostavat myös lukituksien jouset ja terien liukupinnat. Free K sarja koostuu kaikkiaan neljästä mallista, jättämällä K4:n sakset pois päästään vajaa 30 g kevyempään ja pari milliä kahvanpaksuuTyökalut ovat tuttua Leatherman laatua eli hyvin tehdyt ja tukevat. Kiehiset syntyivät hetkessä ja terä leikkaa hienosti uutena ja terävänä jopa tomaatista hiuksenohuita viipaleita. deltaan sirompaan K2 malliin, josta siitäkin on uritetulla terällä varustettu X-versio. Leathermanin monitoimityökalujen tapaan takuuaika tällekin on mieltä rauhoittavat 25 vuotta. Työkaluja ei tarvitse enää kaivella esiin kynsin, vaan pakan takareunan painaminen peukalolla riittää. Vielä taskussa kantoa varten kylkeen on ruuvattu klipsi kantosuunnan ollessa terän kärki ylöspäin. Valokuvissa työkalu kuvataan hoikemmalta puolelta, mutta oikeasti taustapuoli pullistuu merkittävästi. Ilmeisesti runsaan alumiinin vuoksi kokonaisuus tuntuu myös raskaalta pideltävältä, ainakin aluksi. Mitä tulee selkäpuolelta lukittavaan veitsen terään, on se kaikkiaan loistava. Se, onko tästä haittaa, tulee jokaisen kokeilla omakohtaisesti, omasta mielestäni haittaa ei ole. Sen kiinnitysreiät ovat kahvan molemmin puolin, joten halutessaan klipsin paikkaa voi muuttaa tai jättää kokonaan pois, jos vain löytää sopivan pienen avaimen. Tämä ensituntumalta, enemmän käytettäessä muotoon ei enää kiinnittänyt huomiota. Vaan niinhän se on ominaisuuksiltaankin, veitsen terä on pitkä, paksu ja ennen kaikkea tukeva sekä Leathermanin vakiotyökalut kestävät hieman rajumpaakin käyttöä. Sovitukset ovat nekin mainiosti kohdallaan, sillä terä ei heilu suuntaan eikä toiseen, ei edes vaikka käyttäisi voimaa. Turvallisuusmielessä on mainio asia, että kaikki lukittuvat auki ja vapautus käy molemmin puolin sijaitsevista painimista. Phillipsja keskikokoisen sekä pienen ruuvitaltan lisäksi todennäköisesti eniten käyttöä on pienillä saksilla. Oikeassa kyljessä on taskunsuuklipsi, jonka voi kääntää toiselle kyljelle halutessaan tai ottaa kokonaan pois. Näin vaikka alareunat on reilusti viistetty. Kahva on tehty alumiinista koneistamalla ja käsitelty anodisoimalla tyylikkään harmaaksi. Leathermanin maahantuoja on Nordic Trail Oy joka ilmoittaa Free K4:n suositushinnaksi nettikaupassaan 129,90 eur. Ne tosin ovat hieman hankalat käyttää, mutta toimivat turvallisesti
Näin vaikka alareunat on reilusti viistetty. Valokuvissa työkalu kuvataan hoikemmalta puolelta, mutta oikeasti taustapuoli pullistuu merkittävästi. Se ei ollut tiellä eikä sen painoa edes huomannut, se oli kuin ei olisi ollutkaan, mutta silti kaikki työvälineet olivat kuitenkin koko ajan saatavilla. Kotisivumme: www.asetalo.com E-mail: asetalo@asetalo.fi LIIKKEEMME AVOINNA MA-PE 9.00-17.00, LA 10.000-13.00 MAAHANTUONTI-, TUKKU-, POSTIJA VÄHITTÄISMYYNTILIIKE Glock! G44 22 lr pienoispistooli GLOCK M44 22LR PIENOISPISTOOLI M9X0,75 KIERREPIIPULLA5 (50507) 690,GLOCK M44 22LR PIENOISPISTOOLI, TASKUASE (39684) 595,MINIRIFLES MM; CMMG MK4T AR15 RESOLUTE 100 1490,JP ENTERPRISES JP-JP15-22LR-C 18” kompilla 18-2 2840,CHIAPPA 22LR MFOUR RIFLE PRO OVH 795,NYT 650,CHIAPPA M-FOUR 22 OVH 745,NYT 590,CHIAPPA M1-22 CARBINE 22LR 18” 500.082 590,GSG 15 22LR MUSTA PIENOISKIVÄÄRI 415.00.03 520,ROMAK AKEF1 .22LR 1/2-AUT PIENOISKIVÄÄRI 450,SMITH & WESSON M&P15-22 GEN 2 SW-10208 1050,GSG AK47 .22 1X24PTR LIPAS 407.00.11 490,GSG 16 KAL 22 PIENOISKIVÄÄRI, MUSTA 416.00.01 475,CHIAPPA M4 UPPER 22 YLÄKERTA AR15 480,NYT 395,JP ENTERPRISES UPPER VAIHTOSARJA 22LR 1400,CMMG AR 22LR vaihtosarja 315,TAKTISTA HAULIKKOA…mm; UZKON TR100-CL13 12/76 20” piippu lipashaulikko 645,NYT 550,BENELLI M2 12/76 SP 26” INTERCHOKE 1640,REMINGTON 870 DM 12/76 18,5” PUMPPU6-PATR. Kysy tuotteistamme kauppiaaltasi tai meiltä tai vieraile sivuillamme www.asetalo.com. Epäsymmetrinen, kulmikas kahva osoittautui käteen otettaessa yllättäen paksuksi pideltäväksi, ikään kuin mukaan olisi tungettu jo liiaksikin työkaluja. Tuo kaikki kerrallaan esiin pullautettava ja siitä yksi kerrallaan kokonaan esiin taitettava ja lukkiutuva työkalupakka on leveydeltään 11 mm. Vaan niinhän se on ominaisuuksiltaankin, veitsen terä on pitkä, paksu ja ennen kaikkea tukeva sekä Leathermanin vakiotyökalut kestävät hieman rajumpaakin käyttöä. Lisäksi kahvojen sisäpuolella on teräksiset linerit, jotka muodostavat myös lukituksien jouset ja terien liukupinnat. narujen ja köysien katkaisussa, mutta muuten siitä on pelkkää haittaa. deltaan sirompaan K2 malliin, josta siitäkin on uritetulla terällä varustettu X-versio. Työkaluja ei tarvitse enää kaivella esiin kynsin, vaan pakan takareunan painaminen peukalolla riittää. VALMISTAUDU KAUTEEN... Monen vempaimen tyyliin linjat ovat nykyaikaisen suorat, joten muotoilu vaatii hieman totuttelemista. Sovitukset ovat nekin mainiosti kohdallaan, sillä terä ei heilu suuntaan eikä toiseen, ei edes vaikka käyttäisi voimaa. Tässäkin paino unohtuu nopeasti käytössä, sillä vähän ajan päästä sitä ei huomioinut mitenkään. Phillipsja keskikokoisen sekä pienen ruuvitaltan lisäksi todennäköisesti eniten käyttöä on pienillä saksilla. ASE-lehti • 25. Se, onko tästä haittaa, tulee jokaisen kokeilla omakohtaisesti, omasta mielestäni haittaa ei ole. Onkin myönnettävä, että ennakkoluulon vuoksi olin aluksi vakuuttunut siitä, että ainoa oikea tapa kantaa Freetä mukana olisi ollut monitoimityökaluista tuttu vyökotelo. Työkalujen esille saanti käy siis todella näppärästi, riittää kun painaa peukalolla työkalupakan päätä niin koko pakka pomppaa esiin. Leathermanin maahantuoja on Nordic Trail Oy joka ilmoittaa Free K4:n suositushinnaksi nettikaupassaan 129,90 eur. Jos esikuvana on ollut Sveitsin armeijan linkkari, sehän on ominaisuuksiltaan periaatteessa yksi yhteen, niin Free on todella raskassarjalainen. KÄYTETTY P38 ”UUSI” 450,WALTHER P38 9MM AC42 KÄYT.HYVÄ 650,KYSY TUOTTEISTA KAUPPIAALTASI TAI SUORAAN MEILTÄ! HOIDAMME MYÖS PERIKUNTIEN ASEIDEN MYYNTEJÄ SEKÄ OSTAMME ASEITA! Varastossamme runsaasti käytettyjä metsästysja urheiluaseita. Free -mallin erikoisuus on magneettilukitus eli terät pysyvät paikoillaan magneetilla ja avaaminen käy vaikka yhdellä kädellä. Kaikkiaan listattuja työkaluja on siten yhdeksän kappaletta, vaikka teriä nouseekin kahvan uumenista vain neljä, veitsen ollessa viides. Tässä on siis todellinen työkalu, joka kestää käyttöä, mutta on vastaavasti jo hieman painavan tuntuinen. Turvallisuusmielessä on mainio asia, että kaikki lukittuvat auki ja vapautus käy molemmin puolin sijaitsevista painimista. Tämä ensituntumalta, enemmän käytettäessä muotoon ei enää kiinnittänyt huomiota. Leathermanin monitoimityökalujen tapaan takuuaika tällekin on mieltä rauhoittavat 25 vuotta. Kahva on tehty alumiinista koneistamalla ja käsitelty anodisoimalla tyylikkään harmaaksi. Kiehiset syntyivät hetkessä ja terä leikkaa hienosti uutena ja terävänä jopa tomaatista hiuksenohuita viipaleita. Vielä taskussa kantoa varten kylkeen on ruuvattu klipsi kantosuunnan ollessa terän kärki ylöspäin. Ilmeisesti runsaan alumiinin vuoksi kokonaisuus tuntuu myös raskaalta pideltävältä, ainakin aluksi. Vaan väärässä olin, ovat tuotekehittelyosastolla tehneet tässäkin kohdin hyvää työtä. Ainoa kritiikki kohdistuu taskunsuuklipsiin, sillä veistettäessä se painaa vähän hankalasti kämmenpohjaa. Avaaminen ja sulkeminen onnistuvat yhdellä kädellä ja terällä hoituu vaikka puun veistäminen, mikä ei amerikkalaisilla terillä ole itsestäänselvyys. Mitä tulee selkäpuolelta lukittavaan veitsen terään, on se kaikkiaan loistava. KÄYTÖSSÄ Laadultaan tämäkin Leatherman on hyvin tehty, siitä ei löydy moitteen sijaa. LIPAS 750,SAIGA 12/76 IPSC KISAHAULIKKO 2490,SAIGA 12/76 KCC TIA KC-C2 475 PIIPULLA 1890,MOSSBERG 600 AT 12/76 C 20” KÄYTETTY 240,MAGTECH / CBC M586 12/76 20” KÄYTETTY 280,WINCHESTER BLACK SHADOW M1300 12/76 22” 430,PERINNEPISTOOLEITA MM; VALMET L-35 (LAHTI) 9MM, TOSI HYVÄ! ”UUSI” 1400,VKT L-35 9MM LAHTI-PISTOOLI, ERITTÄIN HYVÄ! 1350,HUSQVARNA M1907 9MM LONG KUIN UUSI! 450,NAGANT M1895 7,62 NAGANT CCCP 1925/1927 450,NAGANT M1895 7,62 NAGANT REVOLVERI HYVÄ 1937 450,PARABELLUM 7,65 PARA HYVÄ, USEITA ALK 400,S&W M & P .38 REV 4” ,”UNITED STATES PROPERTY” 450,CZ M52 KAL 7,62X25 PISTOOLI, KÄYT HYVÄ 490,WALTHER P-1 BW 9MM PIST. Free K sarja koostuu kaikkiaan neljästä mallista, jättämällä K4:n sakset pois päästään vajaa 30 g kevyempään ja pari milliä kahvanpaksuuTyökalut ovat tuttua Leatherman laatua eli hyvin tehdyt ja tukevat. Enää ei siis tarvita kynnet murtavaa kylkikolojen kaivelua. Kun tähän lisää vielä alumiiniset kahvapuoliskojen reunat, päädytään peräti 18 mm paksuuteen ja otekohdassa on vielä taskunsuuklipsi päälle. Oikeassa kyljessä on taskunsuuklipsi, jonka voi kääntää toiselle kyljelle halutessaan tai ottaa kokonaan pois. Sen kiinnitysreiät ovat kahvan molemmin puolin, joten halutessaan klipsin paikkaa voi muuttaa tai jättää kokonaan pois, jos vain löytää sopivan pienen avaimen. Nimittäin, jotta ensivaikutelma ei vääristäisi kuvaa, kannoin Freetä mukanani taskunsuussa ja niinhän siinä kävi, että sitä ei päivän päätteeksi huomannut lainkaan. Ne tosin ovat hieman hankalat käyttää, mutta toimivat turvallisesti. Sitten on vääntötyökalu maalipurkin avaamiseen ja sen päässä oleva teipin puhkaisija tai paketin avaaja, millä nimellä teroitettua sivua nyt haluaa kutsua, sekä materiaalien rei’itystyökalu eli tutummin naskali sekä viimeisenä pullonavaaja
Erityisesti kannattaa huomata, että perä suljettuna ase ei laukea(-isi), laukaisukoneisto on lukittu. Moni PCC on myös päätynyt supiviikatteeksi ja siinäkin työssä vaimennin on asiaa. AK:n kaasumännältä näyttävä eteenpäin työntyvä sarvikin on vain massakappale, vailla sen kummempaa funktiota. Selkeästi tästä viestii sekin, että viesti on kiirinyt itäiseen naapuriimme ja venäläinen JSC Kalashnikov Concern on tehnyt oman PCC-aseensa Saiga-9, jollainen saatiin Ase-lehden kokeiltavaksi virtolaiselta Asetalo Oy:ltä. Muutoksista suurin on, että 9 mm Luger/Parabellum -kaliiperinsa takia Saiga-9 toimii puhtaasti massasulun periaatteelle, eikä minkäänlaista AK-tyyliseen kiertyvään lukkoon perustuvaa lukitusmekanimismia käytetä, eikä siten myöskään tarvita minkäänlaista kaasumekanismia lukkoa käyttämään. Piippu on 367 mm pitkä iskupohjasta piipunsuuhun, 393 mm suujarrun etupäähän. Tällöin perän taitto-ominaisuus voitaisiin säilyttää/ palauttaa. Erillistä luistia ja lukkoa ei tässä aseessa tarvita, joten ne on yhdistetty yhdeksi kappaleeksi eli AK:n luistilta näyttävä kappale on Saigan lukko. Mitään pehmustusta perälaatassa ei ole, mutta onneksi ei mitään karhennustakaan, joten T-paita päällä ampuminen ei tuota mustelmakuviota; kyllä, jo 9 mm:sen vähäinen rekyyli aiheuttaa mustelmia joillekin. Lukon palautusjousi on koottu karalleen yhdeksi paketiksi tuttuun AK-tyyliin ja se lukittuu paikalleen laatikon saranoidun kannen Saiga-9 pääosiinsa huoltopurettuna; mitään hukkuvia pikkuosia ei synny vrt. Vetopituus kun on vain 320 mm. AR-sukuiset. Laatikko on tyypillinen pellistä prässätty versio, johon pääosat on koottu. Aseen pääosat ovat laatikko/ piippu/perä, lukko, lukon palautusjousi, kädensuojus ja lipas. Tämän saavuttamiseksi alun perin taittuva perä lukitaan Suomessa taittumattomaksi ja lippaan kapasiteetti onkin jo tehtaalta rajoitettu kymmeneen patruunaan. Hallintalaitteiltaan Saiga seuraa AK-kaavaa, mitään suurempia muutoksi ei ole tehty. Järkevintä olisi korvata jarru heti alun pitäen pidemmällä kiinteästi asennetulla holkilla, jossa olisi suussa vaimenninkierre ja joka venyttäisi aseen kokopituuden perä taitettunakin yli lain vaatiman 600 mm:n. Suurin osa Saigoista varmaan saanee äänenvaimentimen, joka saadaan kyllä kiinni jarrun alta paljastuvaan M16x1,0 kierteesen. Vasemmalle kyljelle taittuvaksi alun perin tehty perä on prässättyä peltiä ja mitoitukseltaan sopiva lähinnä ”geneettisesti pituusrajoitteiselle henkilölle”, eli lyhytkasvuisille. Etuna on, että jatkaminen sopivalla välipalalla on olennaisesti perän lyhentämistä helpompaa. Erityisesti varmistin on suvulleenkin harvinaisen jäykkä ja äänekäs, mutta siihenhän auttaa kuluminen ja/tai vivun lehden varovainen taivutus. 26 • ASE-lehti. Kuten arvata saattaa, Saiga-9:n tekniikka perustuu Kalashnikov-kivääriin, sillä onhan loogista käyttää luotetuksi todistettua tekniikka ja olemassa olevaa valmistuskapasiteettia. IZHMA SH Aselainsäädäntömme viimeisimpien muutosten jälkeen PCC-aseiden luokittelu on muuttunut haastavaksi: aseen fyysisten mittojen ja siinä kulloinkin käytettävien lippaiden kapasiteetin (yli 10 patruunaa = ERVA, erityisen vaarallinen) perusteella ase voi päätyä pahimmillaan lähes kielletyksi tai sitten se voi olla ihan normaali ei-ERVA itselataavaa lippaallista kertatulta ampuva kivääri, kuten Saiga-9 tietyin ehdoin. Vaimentimella varustettu PCC on oman kokemukseni mukaan se ase, jolla helpoiten myy ampumisen ilosanomaa sitä aiemmin harrastamattomille. SAIGA-9 – KAALIHAKKURIN PIKKUVELI TEKSTI JA KUVAT: VESA TOIVONEN Pistol Caliber Carbine, lyhyesti PCC, on toiminnallisten ampumalajien nopeimmin suosiotaan kasvattava haara
ASE-lehti • 27. AR-sukuiset. Laatikko on tyypillinen pellistä prässätty versio, johon pääosat on koottu. Kuten arvata saattaa, Saiga-9:n tekniikka perustuu Kalashnikov-kivääriin, sillä onhan loogista käyttää luotetuksi todistettua tekniikka ja olemassa olevaa valmistuskapasiteettia. Hallintalaitteiltaan Saiga seuraa AK-kaavaa, mitään suurempia muutoksi ei ole tehty. Aseen pääosat ovat laatikko/ piippu/perä, lukko, lukon palautusjousi, kädensuojus ja lipas. Muutoksista suurin on, että 9 mm Luger/Parabellum -kaliiperinsa takia Saiga-9 toimii puhtaasti massasulun periaatteelle, eikä minkäänlaista AK-tyyliseen kiertyvään lukkoon perustuvaa lukitusmekanimismia käytetä, eikä siten myöskään tarvita minkäänlaista kaasumekanismia lukkoa käyttämään. Vaimentimella varustettu PCC on oman kokemukseni mukaan se ase, jolla helpoiten myy ampumisen ilosanomaa sitä aiemmin harrastamattomille. Lukon palautusjousi on koottu karalleen yhdeksi paketiksi tuttuun AK-tyyliin ja se lukittuu paikalleen laatikon saranoidun kannen Saiga-9 pääosiinsa huoltopurettuna; mitään hukkuvia pikkuosia ei synny vrt. Vetopituus kun on vain 320 mm. Järkevintä olisi korvata jarru heti alun pitäen pidemmällä kiinteästi asennetulla holkilla, jossa olisi suussa vaimenninkierre ja joka venyttäisi aseen kokopituuden perä taitettunakin yli lain vaatiman 600 mm:n. Piippu on 367 mm pitkä iskupohjasta piipunsuuhun, 393 mm suujarrun etupäähän. Suurin osa Saigoista varmaan saanee äänenvaimentimen, joka saadaan kyllä kiinni jarrun alta paljastuvaan M16x1,0 kierteesen. Selkeästi tästä viestii sekin, että viesti on kiirinyt itäiseen naapuriimme ja venäläinen JSC Kalashnikov Concern on tehnyt oman PCC-aseensa Saiga-9, jollainen saatiin Ase-lehden kokeiltavaksi virtolaiselta Asetalo Oy:ltä. Erityisesti varmistin on suvulleenkin harvinaisen jäykkä ja äänekäs, mutta siihenhän auttaa kuluminen ja/tai vivun lehden varovainen taivutus. Vasemmalle kyljelle taittuvaksi alun perin tehty perä on prässättyä peltiä ja mitoitukseltaan sopiva lähinnä ”geneettisesti pituusrajoitteiselle henkilölle”, eli lyhytkasvuisille. Erityisesti kannattaa huomata, että perä suljettuna ase ei laukea(-isi), laukaisukoneisto on lukittu. Tämän saavuttamiseksi alun perin taittuva perä lukitaan Suomessa taittumattomaksi ja lippaan kapasiteetti onkin jo tehtaalta rajoitettu kymmeneen patruunaan. Etuna on, että jatkaminen sopivalla välipalalla on olennaisesti perän lyhentämistä helpompaa. SAIGA-9 – KAALIHAKKURIN PIKKUVELI TEKSTI JA KUVAT: VESA TOIVONEN Pistol Caliber Carbine, lyhyesti PCC, on toiminnallisten ampumalajien nopeimmin suosiotaan kasvattava haara. IZHMA SH Aselainsäädäntömme viimeisimpien muutosten jälkeen PCC-aseiden luokittelu on muuttunut haastavaksi: aseen fyysisten mittojen ja siinä kulloinkin käytettävien lippaiden kapasiteetin (yli 10 patruunaa = ERVA, erityisen vaarallinen) perusteella ase voi päätyä pahimmillaan lähes kielletyksi tai sitten se voi olla ihan normaali ei-ERVA itselataavaa lippaallista kertatulta ampuva kivääri, kuten Saiga-9 tietyin ehdoin. Moni PCC on myös päätynyt supiviikatteeksi ja siinäkin työssä vaimennin on asiaa. AK:n kaasumännältä näyttävä eteenpäin työntyvä sarvikin on vain massakappale, vailla sen kummempaa funktiota. Erillistä luistia ja lukkoa ei tässä aseessa tarvita, joten ne on yhdistetty yhdeksi kappaleeksi eli AK:n luistilta näyttävä kappale on Saigan lukko. Mitään pehmustusta perälaatassa ei ole, mutta onneksi ei mitään karhennustakaan, joten T-paita päällä ampuminen ei tuota mustelmakuviota; kyllä, jo 9 mm:sen vähäinen rekyyli aiheuttaa mustelmia joillekin. Tällöin perän taitto-ominaisuus voitaisiin säilyttää/ palauttaa
Se, mikä näyttää kaasumännän suojaputkelta on Saigassa vain kädensuojuksen yläosa. Joka tapauksessa se on lyhyt ja uutena jäykkä avattava. Seuraavalla ratakäynnillä mukaan varattiin RUAGin Hexagon-tehdaspatruunaa, edelliseltä kerralta jääneitä itseladattuja patruunoita ja joukko sekalaisia Lukko edestäpäin, huomaa järeä ulosvetäjä. uuden aselakimme laatimisen aikana nähdyt lipassekoilut. Niinpä jarru lyötiin pienellä vasaralla tiukkaan, vääntiönä oli ratatyökalukääröstä löydetyn RemChoke-avaimen varsi. Kalusteet ovat uusimpien AK:ien tyyliin mustaa muovia, eivät enää laminoitua puuta. Tarkkuuskokeet ammuttiin hiekkapussituelta 50 metrin ulkoradalla lähes täydellisissä olosuhteissa. Kannen yläpinnassa on Picatinny-kisko optisen tähtäimen asentamista varten ja se onkin tarpeen, sillä lyhyen perän ja lyhyen tähtäinvälin takia avotähtäinten antama kuva on lähinnä C96 Ukko-Mauserin mieleen tuova, ”haastava” eli selkosuomeksi huono. Magtechin ja PMC:n patruunoiden käynti oli tyypillistä peruspatruunatasoa, täysin riittävää 25 metrin pika-ammuntaan, mutta 50 metriä on ampumaetäisyytenä selvästi liian paljon vaadittu. Pitkän lippaan takia ase oli nostettava ylös eli pussit olivat isoja, eikä ampuma-asento tosiaankaan ollut optimaalinen. Mukavaa oli, että tässäkin aseessa XTP-lataus olisi ollut vaimenninkelpoinen, subsooninen. Alkuperäinen suujarru on ympäripuhaltavaa mallia ja sen voi korvata joko fiksummalla jarrulla, äänenvaimentimella tai taittoperänkin mahdollistavalla pidennysholkilla, Aselain vaatimukset muistaen. Huonompi juttu on, että toimitukseen näitä kuohilaita kuuluu vain yksi (1) kappale, joten lisälippaita on lähestulkoon pakko ostaa aseen kanssa samalla kerralla. Näin etenkin, kun ottaa huomioon miten lisälippaiden saatavuus ja/ tai niiden laillinen asema voi muuttua, ref. Saigan perä joko taittuu tai sitten ei, aselupatilanteesta riippuen. Niinpä sen irrottamiseen on harvoin tarvetta. Jyvänjalan alla on lyhyt Picatinny/Weaver-kisko valoa tai laseria varten. Lippaita on saatavissa 35,hintaan ja itse hankkisin 10… ämpärillisen. Tosin, asianomaista lupaa vastaan lipas voidaan myydä myös 30 patruunaisena. Parhaiten kävi jälleen kerran Hornadyn raskas XTP, vaikka ei sekään mitenkään häikäisevän hyvin. Omissa AK-sukuisissa aseissani käytän aina lyhyttä lipasta penkistä ammuttaessa, juurikin samaisesta syystä. Kaksirivinen muovinen lipas näyttää 30-patruunaiselta, mutta on jo tehtaalla rajoitettu kymmenen patruunaa vetäväksi. Lyhyen tähtäinvälin takia tähtääminen avoilla on haastavaa ja optinen tähtäin on erittäin suositeltava. Se tuli myös jälleen todettua, että piipun päässä ei saa olla mitään löysästi kiinni: testiaseen suujarrua ei ollut vielä liimattu tai kiinnitetty pysyvästi ja se alkoi löystymään jo kohdistuslaukauksien aikana, jolloin osumakuviot alkoivat levitä. 28 • ASE-lehti. Aseen mukana saatiin Asetalon edustamien Magtechin ja PMC:n patruunoita ja lisäksi mukaan otettiin yhtä itseladattua, tarkaksi todistettua patruunaa. pitelemänä. Jyvänjalka ei enää ole kaasukammio ja piippuun menevä poraus puuttuu, kaasua kun ei aseen toimintaan tarvita. Ei siis muuta kuin ampumaan! KOEAMMMUNTA Koeammunnan tarkkuuskoeosuutta varten aseen päälle asennettiin vanha 3-12x suurentava Zeiss, joka mahdollistaa tarkan tähtäämisen, mutta kylläkin sotii täysin aseen luonnetta vastaan. Jyvän säätö on kuin AK:ssa: koro säädetään jyvää kiertämällä, sivu Molotovilla eli vasaralla takomalla tai erillisellä työkalulla, jota harvalla on. Käyttöliittymä on maailman tunnetuin ja helpoin omaksuttava, jo miljoonien käyttäjien todistamana. Aseeseen on saatavissa myös lyhyitä kymmenen patruunan lippaita ja sellainen on mitä suositeltavin tällaisessa käytössä. Se, mikä näyttää kaasutoimisen AK:n luistilta onkin itse asiassa Saigan lukko. Ammunta tapahtui 50 metrin matkalta ampumapöytää ja hiekkapusseja apuna käyttäen. Aseen tekniikasta ei löytynyt mitään huomautettavaa, kaikki näytti perusvenäläisen toimivalta ja karulta. Kaasunpurkausaukoista kaksi on muita pidempiä (kehän suunnassa), mutta kootussa aseessa aukkojen suuntaus on satunnainen. Hahlossa on pikasäädöt 50, 100, 150 ja 200 metrin ampumaetäisyyksille
Kannen yläpinnassa on Picatinny-kisko optisen tähtäimen asentamista varten ja se onkin tarpeen, sillä lyhyen perän ja lyhyen tähtäinvälin takia avotähtäinten antama kuva on lähinnä C96 Ukko-Mauserin mieleen tuova, ”haastava” eli selkosuomeksi huono. Se tuli myös jälleen todettua, että piipun päässä ei saa olla mitään löysästi kiinni: testiaseen suujarrua ei ollut vielä liimattu tai kiinnitetty pysyvästi ja se alkoi löystymään jo kohdistuslaukauksien aikana, jolloin osumakuviot alkoivat levitä. Hahlossa on pikasäädöt 50, 100, 150 ja 200 metrin ampumaetäisyyksille. Magtechin ja PMC:n patruunoiden käynti oli tyypillistä peruspatruunatasoa, täysin riittävää 25 metrin pika-ammuntaan, mutta 50 metriä on ampumaetäisyytenä selvästi liian paljon vaadittu. Tarkkuuskokeet ammuttiin hiekkapussituelta 50 metrin ulkoradalla lähes täydellisissä olosuhteissa. Aseen tekniikasta ei löytynyt mitään huomautettavaa, kaikki näytti perusvenäläisen toimivalta ja karulta. Aseen mukana saatiin Asetalon edustamien Magtechin ja PMC:n patruunoita ja lisäksi mukaan otettiin yhtä itseladattua, tarkaksi todistettua patruunaa. Kaasunpurkausaukoista kaksi on muita pidempiä (kehän suunnassa), mutta kootussa aseessa aukkojen suuntaus on satunnainen. Pitkän lippaan takia ase oli nostettava ylös eli pussit olivat isoja, eikä ampuma-asento tosiaankaan ollut optimaalinen. Tosin, asianomaista lupaa vastaan lipas voidaan myydä myös 30 patruunaisena. Seuraavalla ratakäynnillä mukaan varattiin RUAGin Hexagon-tehdaspatruunaa, edelliseltä kerralta jääneitä itseladattuja patruunoita ja joukko sekalaisia Lukko edestäpäin, huomaa järeä ulosvetäjä. Se, mikä näyttää kaasumännän suojaputkelta on Saigassa vain kädensuojuksen yläosa. uuden aselakimme laatimisen aikana nähdyt lipassekoilut. pitelemänä. Niinpä sen irrottamiseen on harvoin tarvetta. Mukavaa oli, että tässäkin aseessa XTP-lataus olisi ollut vaimenninkelpoinen, subsooninen. Alkuperäinen suujarru on ympäripuhaltavaa mallia ja sen voi korvata joko fiksummalla jarrulla, äänenvaimentimella tai taittoperänkin mahdollistavalla pidennysholkilla, Aselain vaatimukset muistaen. Saigan perä joko taittuu tai sitten ei, aselupatilanteesta riippuen. Niinpä jarru lyötiin pienellä vasaralla tiukkaan, vääntiönä oli ratatyökalukääröstä löydetyn RemChoke-avaimen varsi. Ei siis muuta kuin ampumaan! KOEAMMMUNTA Koeammunnan tarkkuuskoeosuutta varten aseen päälle asennettiin vanha 3-12x suurentava Zeiss, joka mahdollistaa tarkan tähtäämisen, mutta kylläkin sotii täysin aseen luonnetta vastaan. Parhaiten kävi jälleen kerran Hornadyn raskas XTP, vaikka ei sekään mitenkään häikäisevän hyvin. Huonompi juttu on, että toimitukseen näitä kuohilaita kuuluu vain yksi (1) kappale, joten lisälippaita on lähestulkoon pakko ostaa aseen kanssa samalla kerralla. Aseeseen on saatavissa myös lyhyitä kymmenen patruunan lippaita ja sellainen on mitä suositeltavin tällaisessa käytössä. Käyttöliittymä on maailman tunnetuin ja helpoin omaksuttava, jo miljoonien käyttäjien todistamana. Ammunta tapahtui 50 metrin matkalta ampumapöytää ja hiekkapusseja apuna käyttäen. Joka tapauksessa se on lyhyt ja uutena jäykkä avattava. ASE-lehti • 29. Omissa AK-sukuisissa aseissani käytän aina lyhyttä lipasta penkistä ammuttaessa, juurikin samaisesta syystä. Näin etenkin, kun ottaa huomioon miten lisälippaiden saatavuus ja/ tai niiden laillinen asema voi muuttua, ref. Jyvänjalka ei enää ole kaasukammio ja piippuun menevä poraus puuttuu, kaasua kun ei aseen toimintaan tarvita. Se, mikä näyttää kaasutoimisen AK:n luistilta onkin itse asiassa Saigan lukko. Jyvän säätö on kuin AK:ssa: koro säädetään jyvää kiertämällä, sivu Molotovilla eli vasaralla takomalla tai erillisellä työkalulla, jota harvalla on. Kalusteet ovat uusimpien AK:ien tyyliin mustaa muovia, eivät enää laminoitua puuta. Jyvänjalan alla on lyhyt Picatinny/Weaver-kisko valoa tai laseria varten. Lippaita on saatavissa 35,hintaan ja itse hankkisin 10… ämpärillisen. Kaksirivinen muovinen lipas näyttää 30-patruunaiselta, mutta on jo tehtaalla rajoitettu kymmenen patruunaa vetäväksi. Lyhyen tähtäinvälin takia tähtääminen avoilla on haastavaa ja optinen tähtäin on erittäin suositeltava
Geco Hexagon oli selkeästi tarkempi, mikä on hyvä uutinen niille, joilla on siihen varaa (ei minulla) ja jotka löytävät niitä ostettavaksikin (tuskin mistään). Yhtäkkiä – yhden viiden laukauksen sarjan aikana – osumakeskeispiste siirtyi senttitolkulla alaoikealle ja syykin oli selvä: vasaralla kiinni lyöty (!) suujarru oli jälleen löysällä, vain reilun kolmenkymmenen laukauksen jälkeen. Saigan perän lyhyyden, kiikariasennuksen rajoitteiden ja pitkän lippaan takia tarkkuuskoeammunta oli varsin haastavaa. tehdaspatruunoita. 30 • ASE-lehti. Testin toiminnallisempaa osiota varten aseen päälle asennettiin ikivanha Aimpoin 5000 Mag Dot, jonka täplä on todella iso, 3 cm @ 10 m, mikä mahdollistaa nopean tähtäämisen käytännönläheisillä etäisyyksillä. Tarkkuuden osalta suurin ongelma onkin, että Saiga on mitoitettukaikkea muuta kuin parimetriselle suomalainen saa millään kunnon ampuma-asentoa liian lyhyen aseen keikkuessa pitkän lippaan takia vaadittavien liian korkeiden hiekkapussien päällä. Tässä(kin) asiassa mielipiteeni edustanee vähemmistöä, sillä Aimpointin jälkeen isotäpläistä tähtäintä ei kait ole tehnyt kukaan. Niinpä se poistettiin loppuajaksi ja osumat palasivat lähes entiseen paikkaansa. Itseladatun patruunan tarkkuus oli pienen näytekoon puitteissa sama kuin edellisellä kerralla. Koeammunnan tulokset, ensimmäinen ratakäynti · ampumaetäisyys 50 m · 5 x 5 ls Champion-pussituelta ampumapöydältä · Chrony M1 @ 2 m · Zeiss Diavari-Z 3-12x56 *T AVS+ Magtech 124 gr / 8,0 g FMJ #9B PMC Bronze 115 gr / 7,5 g FMJ PMC Bronze 124 gr / 8,0 g FMJ Oma Hornady 147 gr / 9,5 g XTP + 0,308 g 3N37 + CCI400 + Lapua COL 29,1 Suurin nopeus m/s 409 378 353 316 Pienin nopeus m/s 391 353 337 291 Kokonaishajonta m/s 18 25 16 25 Keskiarvonopeus m/s (nimellisnopeus m/s) 399,0 370,7 (350) 346,6 (344) 307,3 (-) Keskihajonta m/s 6,4 5,8 4,2 6,2 Keskiarvoenergia J 593 512 483 450 Pienin osumakuvio mm 75 53 70 38 Suurin osumakuvio mm 120 132 110 81 Keskiarvo-osumakuvio mm 96,8 97,0 89,4 58,0 Kaikkien osumakuvioiden keskiarvo mm 85,3 Osumakuvioiden keskihajonta mm 16,8 33,1 14,4 18,5 Suhteellinen tarkkuus 1,67 1,67 1,54 1,00 Huomautuksia ERVA Olosuhteet: · lämpötila 20 °C · suhteellinen kosteus 70 % · ilmanpaine 1015 hPa · tyyntä Koeammunnan tulokset, toinen ratakäynti · ampumaetäisyys 50 m · 5 x 5 ls Champion-pussituelta ampumapöydältä · Chrony M1 @ 2 m · Zeiss Diavari-Z 3-12x56 *T AVS+ Geco 124 gr / 8,0 g Hexagon Oma Hornady 147 gr XTP + 0,308 g 3N37 + CCI400 + Lapua COL 29,1 Suurin nopeus m/s 393 327 Pienin nopeus m/s 377 311 Kokonaishajonta m/s 16 16 Keskiarvonopeus m/s (nimellisnopeus m/s) 386,0 319,9 (-) Keskihajonta m/s 4,8 5,1 Keskiarvoenergia J 555 488 Pienin osumakuvio mm 32 44 Suurin osumakuvio mm 61 71 Keskiarvo-osumakuvio mm 43,0 53,5 Kaikkien osumakuvioiden keskiarvo mm 47,7 Osumakuvioiden keskihajonta mm 11,9 12,0 Suhteellinen tarkkuus 1,00 1,24 Huomautuksia ERVA Olosuhteet: · lämpötila 20 °C · suhteellinen kosteus 50 % · ilmanpaine 1025 hPa · tyyntä Saiga valmiina tarkkuuskokeisiin. Mukana oli myös Magtechin subsonic-patruunaa, itseladattua Hexagonia ja itseladattua Speer Gold Dotia, mutta turhaan, sillä mitään selkeästi parempaa tarkkuutta niillä ei saavutettu. Olikin helppo päättää, että ennen seuraavaa ratakertaa jarru kiiinnitettäisiin matalalukitteisella Loctite 222:lla ja näin myös tehtiin. Huomiota herättävä piirre on, että päivä auton kuumassa takakontissa nosti XTP:n lähtönopeutta edelliskertaan verrattuna selvästi, keskiarvona 12,6 m/s
Tarkkuuden osalta suurin ongelma onkin, että Saiga on mitoitettukaikkea muuta kuin parimetriselle suomalainen saa millään kunnon ampuma-asentoa liian lyhyen aseen keikkuessa pitkän lippaan takia vaadittavien liian korkeiden hiekkapussien päällä. tehdaspatruunoita. Niinpä se poistettiin loppuajaksi ja osumat palasivat lähes entiseen paikkaansa. Geco Hexagon oli selkeästi tarkempi, mikä on hyvä uutinen niille, joilla on siihen varaa (ei minulla) ja jotka löytävät niitä ostettavaksikin (tuskin mistään). Mukana oli myös Magtechin subsonic-patruunaa, itseladattua Hexagonia ja itseladattua Speer Gold Dotia, mutta turhaan, sillä mitään selkeästi parempaa tarkkuutta niillä ei saavutettu. Yhtäkkiä – yhden viiden laukauksen sarjan aikana – osumakeskeispiste siirtyi senttitolkulla alaoikealle ja syykin oli selvä: vasaralla kiinni lyöty (!) suujarru oli jälleen löysällä, vain reilun kolmenkymmenen laukauksen jälkeen. Tässä(kin) asiassa mielipiteeni edustanee vähemmistöä, sillä Aimpointin jälkeen isotäpläistä tähtäintä ei kait ole tehnyt kukaan. ASE-lehti • 31. Testin toiminnallisempaa osiota varten aseen päälle asennettiin ikivanha Aimpoin 5000 Mag Dot, jonka täplä on todella iso, 3 cm @ 10 m, mikä mahdollistaa nopean tähtäämisen käytännönläheisillä etäisyyksillä. Koeammunnan tulokset, ensimmäinen ratakäynti · ampumaetäisyys 50 m · 5 x 5 ls Champion-pussituelta ampumapöydältä · Chrony M1 @ 2 m · Zeiss Diavari-Z 3-12x56 *T AVS+ Magtech 124 gr / 8,0 g FMJ #9B PMC Bronze 115 gr / 7,5 g FMJ PMC Bronze 124 gr / 8,0 g FMJ Oma Hornady 147 gr / 9,5 g XTP + 0,308 g 3N37 + CCI400 + Lapua COL 29,1 Suurin nopeus m/s 409 378 353 316 Pienin nopeus m/s 391 353 337 291 Kokonaishajonta m/s 18 25 16 25 Keskiarvonopeus m/s (nimellisnopeus m/s) 399,0 370,7 (350) 346,6 (344) 307,3 (-) Keskihajonta m/s 6,4 5,8 4,2 6,2 Keskiarvoenergia J 593 512 483 450 Pienin osumakuvio mm 75 53 70 38 Suurin osumakuvio mm 120 132 110 81 Keskiarvo-osumakuvio mm 96,8 97,0 89,4 58,0 Kaikkien osumakuvioiden keskiarvo mm 85,3 Osumakuvioiden keskihajonta mm 16,8 33,1 14,4 18,5 Suhteellinen tarkkuus 1,67 1,67 1,54 1,00 Huomautuksia ERVA Olosuhteet: · lämpötila 20 °C · suhteellinen kosteus 70 % · ilmanpaine 1015 hPa · tyyntä Koeammunnan tulokset, toinen ratakäynti · ampumaetäisyys 50 m · 5 x 5 ls Champion-pussituelta ampumapöydältä · Chrony M1 @ 2 m · Zeiss Diavari-Z 3-12x56 *T AVS+ Geco 124 gr / 8,0 g Hexagon Oma Hornady 147 gr XTP + 0,308 g 3N37 + CCI400 + Lapua COL 29,1 Suurin nopeus m/s 393 327 Pienin nopeus m/s 377 311 Kokonaishajonta m/s 16 16 Keskiarvonopeus m/s (nimellisnopeus m/s) 386,0 319,9 (-) Keskihajonta m/s 4,8 5,1 Keskiarvoenergia J 555 488 Pienin osumakuvio mm 32 44 Suurin osumakuvio mm 61 71 Keskiarvo-osumakuvio mm 43,0 53,5 Kaikkien osumakuvioiden keskiarvo mm 47,7 Osumakuvioiden keskihajonta mm 11,9 12,0 Suhteellinen tarkkuus 1,00 1,24 Huomautuksia ERVA Olosuhteet: · lämpötila 20 °C · suhteellinen kosteus 50 % · ilmanpaine 1025 hPa · tyyntä Saiga valmiina tarkkuuskokeisiin. Olikin helppo päättää, että ennen seuraavaa ratakertaa jarru kiiinnitettäisiin matalalukitteisella Loctite 222:lla ja näin myös tehtiin. Huomiota herättävä piirre on, että päivä auton kuumassa takakontissa nosti XTP:n lähtönopeutta edelliskertaan verrattuna selvästi, keskiarvona 12,6 m/s. Saigan perän lyhyyden, kiikariasennuksen rajoitteiden ja pitkän lippaan takia tarkkuuskoeammunta oli varsin haastavaa. Itseladatun patruunan tarkkuus oli pienen näytekoon puitteissa sama kuin edellisellä kerralla
Jallajalla-ammunnan patruunaksi valikoitui Gecon 8 g luodilla ladattu bulkkipatruuna, joka jutun tekohetkellä oli Sissos Oy:n kautta ostettuna maan halvin, 209,euroa tuhannen patruunan laatikollisesta. Liimattu suujarru ei myöskään enää auennut ammuntojen aikana, joten toimenpide oli hyödyllinen. Hyvä piirre Saigan lippaassa on, että se on erinomaisen helppo täyttää, rk-tyyliin patruunat vain painellaan päältä lippaaseen. LÄHTEET Kalashikov-konserni en.wikipedia. Ampumismukavuudeltaan Saiga on tyypillinen puhdas massasulkuase eli rekyyli-isku, etenkin lukon pysähtyminen laatikon perään, on terävähkö, mikä hidastaa nopeiden tuplalaukausten ampumista. Kokonaisuutena Saiga9:stä ei jäänyt pahaa sanottavaa: aseteknisesti se on erinomainen, ainoana ongelmana taitaa olla, että se ei ole AR-sukuinen. Hylsyt ase nakkaa ulos reippaasti, mutta ei murjo niitä ja ne ovatkin täysin jälleenlatauskelpoisia. Patruunoiden hintaa selittää valmistusmaa Unkari, missä RUAG:illa on isolla rahalla modernisoitu tehdas. Ei ole tällaistakaan ennen tullut vastaan: patruuna päätyi iskuvasaran ja laatikon johteiden väliin. suositeltava varuste, se kun söisi äänen lisäksi myös rekyyliä. Jumi purkaantui vasta, kun lukon palautusjousi saatiin irti ja patruuna kaivettiin ulos linkkuveitsellä. org/wiki/Kalashnikov_Concern Valmistajan kotisivut löytää venäjänkielentaitoinen Myyjän kotisivut asetalo.fi Aselaki www.finlex.fi/fi/laki/ alkup/2019/20190724. Paljon patruunoita, mutta vain yksi lipas on huono resepti hauskanpitoon. Aseen toiminta oli moitteetonta lukuun ottamatta Magtechin patruunoilla tullutta yhtä ainoaa pystysyöttöä; kyseessä oli lippaan viimeinen patruuna ja kun lukko vedettiin taakse asetta oikealle kallistamatta, patruuna päätyi poikittain iskuvasaran päälle ja lukon johteiden alle, minne lukko jumitti sen. Aseen hinta kirjoitusajankohtana (loppukesä 2020) oli 1580,-. Aimpoint 5000 istuu Saigan päälle todella matalalle ja antaa hyvän tähtäyskuvan. Aimpointin isokoinen ja läpikuultava täplä soveltui todella hyvin pika-ammuntaan, eikä se 50 metrin matkalta estänyt taustavallien pienimpienkien kivien pommittamista menestyksekkäästi. Itselleni henkilökohtaisesti tämä on vain etu, mutta tiedän olevani vähemmistössä. Selvästikin äänenvaimentaja olisi enemmän kuin Suujarrun irtoamisen vaikutus oli helppo huomata, osumat alkoivat vaeltaa alaoikealle. Tässä vaiheessa aseella ammuttiin useampi sata laukausta niin Gecoilla kuin patruunakaapin perukkoilta löytyneillä jämäerilläkin
Paljon patruunoita, mutta vain yksi lipas on huono resepti hauskanpitoon. Liimattu suujarru ei myöskään enää auennut ammuntojen aikana, joten toimenpide oli hyödyllinen. org/wiki/Kalashnikov_Concern Valmistajan kotisivut löytää venäjänkielentaitoinen Myyjän kotisivut asetalo.fi Aselaki www.finlex.fi/fi/laki/ alkup/2019/20190724 ASE-lehti • 33. Hylsyt ase nakkaa ulos reippaasti, mutta ei murjo niitä ja ne ovatkin täysin jälleenlatauskelpoisia. Hyvä piirre Saigan lippaassa on, että se on erinomaisen helppo täyttää, rk-tyyliin patruunat vain painellaan päältä lippaaseen. Aseen hinta kirjoitusajankohtana (loppukesä 2020) oli 1580,-. suositeltava varuste, se kun söisi äänen lisäksi myös rekyyliä. Patruunoiden hintaa selittää valmistusmaa Unkari, missä RUAG:illa on isolla rahalla modernisoitu tehdas. Aimpoint 5000 istuu Saigan päälle todella matalalle ja antaa hyvän tähtäyskuvan. Itselleni henkilökohtaisesti tämä on vain etu, mutta tiedän olevani vähemmistössä. Jallajalla-ammunnan patruunaksi valikoitui Gecon 8 g luodilla ladattu bulkkipatruuna, joka jutun tekohetkellä oli Sissos Oy:n kautta ostettuna maan halvin, 209,euroa tuhannen patruunan laatikollisesta. Aimpointin isokoinen ja läpikuultava täplä soveltui todella hyvin pika-ammuntaan, eikä se 50 metrin matkalta estänyt taustavallien pienimpienkien kivien pommittamista menestyksekkäästi. Ampumismukavuudeltaan Saiga on tyypillinen puhdas massasulkuase eli rekyyli-isku, etenkin lukon pysähtyminen laatikon perään, on terävähkö, mikä hidastaa nopeiden tuplalaukausten ampumista. Tässä vaiheessa aseella ammuttiin useampi sata laukausta niin Gecoilla kuin patruunakaapin perukkoilta löytyneillä jämäerilläkin. Ei ole tällaistakaan ennen tullut vastaan: patruuna päätyi iskuvasaran ja laatikon johteiden väliin. Jumi purkaantui vasta, kun lukon palautusjousi saatiin irti ja patruuna kaivettiin ulos linkkuveitsellä. Kokonaisuutena Saiga9:stä ei jäänyt pahaa sanottavaa: aseteknisesti se on erinomainen, ainoana ongelmana taitaa olla, että se ei ole AR-sukuinen. Selvästikin äänenvaimentaja olisi enemmän kuin Suujarrun irtoamisen vaikutus oli helppo huomata, osumat alkoivat vaeltaa alaoikealle. Aseen toiminta oli moitteetonta lukuun ottamatta Magtechin patruunoilla tullutta yhtä ainoaa pystysyöttöä; kyseessä oli lippaan viimeinen patruuna ja kun lukko vedettiin taakse asetta oikealle kallistamatta, patruuna päätyi poikittain iskuvasaran päälle ja lukon johteiden alle, minne lukko jumitti sen. LÄHTEET Kalashikov-konserni en.wikipedia
Kottikärryn kumipyörillä varustetulle lavetille asennettu ase käyttää Glockin lippaita ja on kirkkaasti omituisimpia aseita Yhdysvaltain markkinoilla. Kuten nimi kertoo, se on .22-kaliiperinen US M4-karbiinin näköiskopio. (22.04.1946-23.11.2020) perusti Tippmann Pneumatics -yhtiön, Yhdysvaltain suurimmaksi nousseen värikuula-aseiden tekijän. Aseet olivat ulkomuodoltaan mahdollisimman tarkasti esikuviensa mukaisia, pääosin itselataavina versioina, mutta osa niistä ampui myös sarjatulta! TEKSTI JA KUVAT: VESA TOIVONEN 2005 Tippmann myi kuulaasetehtaansa ja jatkoi aseisiin liittymätöntä liiketoimintaa nimellä Tippmann Industrial Products. Hyvin harva suomalainen aseharrastaja lienee kuullut nimen, mutta vuonna 1983 Dennis Jude Tippman Sr. Nyttemmin jälkimmäinen on jälleen aloittanut oikeiden ampuma-aseiden valmistuksen sivutoiminimellä Tippmann Arms Co., LLC. Tehdas valmisti myös oikeita aseita ja ennen vuonna 1986 tapahtuneita Yhdysvaltain aselainsäädännön kiristyksiä Tippman ehti valmistaa noin 1400 kappaletta 1:2 mittakaavaisia kopioita amerikkalaisista M1917, M1919 ja M2 konekivääreistä kaliiperissa .22LR eli pienoiskiväärin patruunalle tehtynä. Koska ase ei ole itselataava, vaan kampitoiminen, se ei lainsäädännön edessä ole sarjatuliase. Hjorth Ab, jolta saatiin kokeiltavaksi M4-22 Elite Tactical –pienoiskivääri. AR:iin on toki saatavissa .22-kaliiperin vaihtoyläkertoja, mutta monasti näiden muunnosten kanssa on luotettavuusongelmia, joitakin jatkuva kaliiperinvaihto alkaa nyppiä ja hyvin moni ei halua täyttää asekaappiaan aseiden puolikkailla. Juuri tähän kohderyhmään Tippman iskee ja tässä erityiseksi – ARSKA PARHAIMMILLAAN – ARSKA PARHAIMMILLAAN TIPPMAN ARMS M4-22 ELITE TACTICAL RIFLE Itsekin muistan ihailleeni Tippmannin tuotteita Guns & Ammon sivuilta, tämä kun oli aikaa ennen internettiä. Dennis itse kuoli COVID-virukseen loppusyksyllä 2020, mutta yritys jatkaa. Pienoiskiväärin patruunoiden ja .223:n hintasuhde on edullisimmillaan noin 1:4, joten .22LR-aseen hankkimishinta säästyy patruunakuluissa hyvin nopeasti. Kuten jo nimikin paljastaa kyseessä on AR-pohjainen ase ja Suomessa voimassa olevan Aselain – muut tulkinnat ovat hallinto-oikeuksien perusruokaa – mukaan se on lippaallista itselataavaa kertatulta ampuva pienoiskivääri, ei siis mikään ERVA, Muu Ase tai muutenkaan kielletty. Muille myyty kuulaasepuoli puolestaan toimii nimellä Tippmann Sports. Lainsäädännön muuttuessa asetuotanto loppui ja nykyään minikonekiväärit ovatkin jo haluttuja ja kalliita ($ 10 000+) keräilyesineitä. 34 • ASE-lehti. Tippman Armsin tuotteita Suomessa edustaa Oy. Erilaiset AR-kiväärin versiot ovat maassamme valloittaneet toiminnalliset / reserviläisampumalajit täydellisesti, mikä on lisännyt tarvetta edullisille harjoitteluaseille. Jottei tilanne olisi liian selvä, nykyäänkin on olemassa myös Dennisin perustama Tippmann Armory, joka valmistaa 9 mm Luger –kaliiperin Gatling-tyyppisiä aseita
Kottikärryn kumipyörillä varustetulle lavetille asennettu ase käyttää Glockin lippaita ja on kirkkaasti omituisimpia aseita Yhdysvaltain markkinoilla. Jottei tilanne olisi liian selvä, nykyäänkin on olemassa myös Dennisin perustama Tippmann Armory, joka valmistaa 9 mm Luger –kaliiperin Gatling-tyyppisiä aseita. Koska ase ei ole itselataava, vaan kampitoiminen, se ei lainsäädännön edessä ole sarjatuliase. Pienoiskiväärin patruunoiden ja .223:n hintasuhde on edullisimmillaan noin 1:4, joten .22LR-aseen hankkimishinta säästyy patruunakuluissa hyvin nopeasti. Aseet olivat ulkomuodoltaan mahdollisimman tarkasti esikuviensa mukaisia, pääosin itselataavina versioina, mutta osa niistä ampui myös sarjatulta! TEKSTI JA KUVAT: VESA TOIVONEN 2005 Tippmann myi kuulaasetehtaansa ja jatkoi aseisiin liittymätöntä liiketoimintaa nimellä Tippmann Industrial Products. ASE-lehti • 35. Nyttemmin jälkimmäinen on jälleen aloittanut oikeiden ampuma-aseiden valmistuksen sivutoiminimellä Tippmann Arms Co., LLC. Tehdas valmisti myös oikeita aseita ja ennen vuonna 1986 tapahtuneita Yhdysvaltain aselainsäädännön kiristyksiä Tippman ehti valmistaa noin 1400 kappaletta 1:2 mittakaavaisia kopioita amerikkalaisista M1917, M1919 ja M2 konekivääreistä kaliiperissa .22LR eli pienoiskiväärin patruunalle tehtynä. Muille myyty kuulaasepuoli puolestaan toimii nimellä Tippmann Sports. Lainsäädännön muuttuessa asetuotanto loppui ja nykyään minikonekiväärit ovatkin jo haluttuja ja kalliita ($ 10 000+) keräilyesineitä. Hyvin harva suomalainen aseharrastaja lienee kuullut nimen, mutta vuonna 1983 Dennis Jude Tippman Sr. Hjorth Ab, jolta saatiin kokeiltavaksi M4-22 Elite Tactical –pienoiskivääri. Juuri tähän kohderyhmään Tippman iskee ja tässä erityiseksi – ARSKA PARHAIMMILLAAN – ARSKA PARHAIMMILLAAN TIPPMAN ARMS M4-22 ELITE TACTICAL RIFLE Itsekin muistan ihailleeni Tippmannin tuotteita Guns & Ammon sivuilta, tämä kun oli aikaa ennen internettiä. Kuten jo nimikin paljastaa kyseessä on AR-pohjainen ase ja Suomessa voimassa olevan Aselain – muut tulkinnat ovat hallinto-oikeuksien perusruokaa – mukaan se on lippaallista itselataavaa kertatulta ampuva pienoiskivääri, ei siis mikään ERVA, Muu Ase tai muutenkaan kielletty. AR:iin on toki saatavissa .22-kaliiperin vaihtoyläkertoja, mutta monasti näiden muunnosten kanssa on luotettavuusongelmia, joitakin jatkuva kaliiperinvaihto alkaa nyppiä ja hyvin moni ei halua täyttää asekaappiaan aseiden puolikkailla. Dennis itse kuoli COVID-virukseen loppusyksyllä 2020, mutta yritys jatkaa. Erilaiset AR-kiväärin versiot ovat maassamme valloittaneet toiminnalliset / reserviläisampumalajit täydellisesti, mikä on lisännyt tarvetta edullisille harjoitteluaseille. (22.04.1946-23.11.2020) perusti Tippmann Pneumatics -yhtiön, Yhdysvaltain suurimmaksi nousseen värikuula-aseiden tekijän. Kuten nimi kertoo, se on .22-kaliiperinen US M4-karbiinin näköiskopio. Tippman Armsin tuotteita Suomessa edustaa Oy
Ylärungon sisällä kulkeva lukko poikkeaa monista muista .22:ista siinä, että sillä ei ole omaa erillistä karalle koottua palautusjousta, vaan palautusjousi on peräputken sisällä, aivan kuin esikuvassa. Kokonaisuutena Tippmannin tekniikka antaa hyvän vaikutelman: koneistukset on tehty siististi, eikä viimeistelyssä ole moitteen sijaa. Lippaan syöttösillan sivussa on kaksi nappulaa, joista silta saadaan painettua alas niin, että patruunat voidaan asettaa yksitellen oikeaan asentoon sillalle. Kuoren sisällä on niin paljon tilaa, että sillan liikerata on voitu tehdä laipalliselle patruunalle sopivan kaarevaksi, mikä lupaa hyvää syöttövarmuutta. (kuva Morphy Actions) Tippmann M1917. Rungon materiaalina on valettu alumiiniaihio, joka on koneistettu tarpeellisin osin. lipasta ulkomuodoltaan, mikä onnistuu varsinaisen lippaan päälle tulevan erillisen kuoriosan avulla. (kuva Rock Island Armory) Tippmann M2, 1:2 mittakaavainen “Ma Deuce”. Patruunoilla on myös sivusuunnassa tilaa pinoutua oikeaoppiseen siksakmuotoon. Nykyinen rakenne on halvempi tehdä, mutta kannattaa olla varovainen suojusta kiinnittäessä, ruuvit kun saa helposti vinoon ohuessa alumiinissa. Jotta lieriömäinen lukko ei painaisi liikaa, vaikka se käyttääkin isohalkaisijaista palaustusjousta ja on siksi paksu, lukon sisäosa on koneistettu lähes ontoksi. Aseen erikoisuus on sen lipas, joita on saatavissa sekä toimitukseen kuuluneena kymmenen patruunan että lisävarusteena myytävänä 25 patruunan versiona. Molemmat muistuttavat 5,56 NATO / .223 Rem. Aseen piipun suussa on lintuhäkkimallinen liekinsammuttaja, joka tässä kaliiperissa on vain koriste. Suojus kiinnittyy neljällä kannattomalla stopruuvilla, joiden terävä päät työntyvät piippumutterissa olevaan uraan ja pakottavat etutukin taakse, kiertymisen estävät perässä olevat ylärunkoon vastaavat hampaat. Yllättävää on, että myös AR:n turhuuksien turhuus eli liikkuvien eteen pakottamiseen tarkoitettu ”forward assist” on kopioitu ja se myös toimii. (kuva Rock Island Armory) eduksi lasketaan täydellisesti isompaa kivääriä vastaava käyttöliittymä. Ylärunko on joka suhteessa esikuvansa mukainen ja tämän kaliiperin aseille poikkeuksellisesti myös luistin aukipitosalpa toimii täysin kuten esikuvassakin, samoin lippaan salpa ja varmistin. Liekinsammuttajan alta löytyy ½”-28 UNEF -kierre ja suurin osa aseen ostajista varmaankin varustaa sen äänenvaimentajalla. Laukaisukoneistossa kannattaa huomata, että aseen virittäminen onnistuu vain varmistamattomana, aivan kuten M16:ssakin. Lukon etupään ohjaimeksi ylärungon sisälle on ruuvilla kiinnitetty teräsholkki ja samassa paketissa on myös ejektori. Hyvä ominaisuus on, että ulkomitoiltaan AR:n lippaita vastaavat lippaat sopivat toiminnallisten ampujien suosimiin kantolaitteisiin ja käyttö on joka suhteessa samanlaista. Ilman liekinsammuttajaa aseen piippu on 316 mm pitkä ja kun ase lyhimmilläänkin on yli 600 mm:nen, niin M4-22 on yksiselitteisesti ”pitkä ase”. Ylärunkoon piippu kiinnittyy kahdella piipun uraan tulevalla puolikaaren muotoisella lukkopalalla, jotka vedetään piipun päälle kierretyllä mutterilla tiukkaan. Lukon etupää puolestaan tuo mieleen Suomi-konepistoolin siinä, että sen on koneistettu pienihalkaisijaiseksi. Alarunko on sekin alumiinia ja täysin esikuvansa mukainen. 36 • ASE-lehti. Tästä taas on se etu, että lippaan huulet on voitu tuoda poikkeuksellisen ylös ja patruuna syöttyy harvinaisen suoraan patruunapesään ilman, että luoti ensin törmäisi syöttöramppiin ja alkaisi siitä taipua kohti patruunapesää. Rakenne poikkeaa ohjekirjasen kuvasta, jossa pantamainen peräpää kiristetään mutterin päälle kahdella poikittaisruuvilla. Tippmann M1917 on käsittämättömän hieno ampuva pienoismalli. Perä on sekin AR:istä tuttua portaittain säätyvää rutkumallia. Kun kuoren oikealla kyljellä oleva nappula painetaan sisälle, varsinainen lipas voidaan vetää esille. Kädensuojus ulottuu lähes piipunsuuhun ja sen yläpinnalla on Picatinny-kisko
(kuva Rock Island Armory) Tippmann M2, 1:2 mittakaavainen “Ma Deuce”. Tästä taas on se etu, että lippaan huulet on voitu tuoda poikkeuksellisen ylös ja patruuna syöttyy harvinaisen suoraan patruunapesään ilman, että luoti ensin törmäisi syöttöramppiin ja alkaisi siitä taipua kohti patruunapesää. Lukon etupää puolestaan tuo mieleen Suomi-konepistoolin siinä, että sen on koneistettu pienihalkaisijaiseksi. (kuva Morphy Actions) Tippmann M1917. Aseen piipun suussa on lintuhäkkimallinen liekinsammuttaja, joka tässä kaliiperissa on vain koriste. Kun kuoren oikealla kyljellä oleva nappula painetaan sisälle, varsinainen lipas voidaan vetää esille. Nykyinen rakenne on halvempi tehdä, mutta kannattaa olla varovainen suojusta kiinnittäessä, ruuvit kun saa helposti vinoon ohuessa alumiinissa. Lippaan syöttösillan sivussa on kaksi nappulaa, joista silta saadaan painettua alas niin, että patruunat voidaan asettaa yksitellen oikeaan asentoon sillalle. ASE-lehti • 37. Ylärunko on joka suhteessa esikuvansa mukainen ja tämän kaliiperin aseille poikkeuksellisesti myös luistin aukipitosalpa toimii täysin kuten esikuvassakin, samoin lippaan salpa ja varmistin. Liekinsammuttajan alta löytyy ½”-28 UNEF -kierre ja suurin osa aseen ostajista varmaankin varustaa sen äänenvaimentajalla. Hyvä ominaisuus on, että ulkomitoiltaan AR:n lippaita vastaavat lippaat sopivat toiminnallisten ampujien suosimiin kantolaitteisiin ja käyttö on joka suhteessa samanlaista. Aseen erikoisuus on sen lipas, joita on saatavissa sekä toimitukseen kuuluneena kymmenen patruunan että lisävarusteena myytävänä 25 patruunan versiona. Laukaisukoneistossa kannattaa huomata, että aseen virittäminen onnistuu vain varmistamattomana, aivan kuten M16:ssakin. Tippmann M1917 on käsittämättömän hieno ampuva pienoismalli. Ilman liekinsammuttajaa aseen piippu on 316 mm pitkä ja kun ase lyhimmilläänkin on yli 600 mm:nen, niin M4-22 on yksiselitteisesti ”pitkä ase”. Kokonaisuutena Tippmannin tekniikka antaa hyvän vaikutelman: koneistukset on tehty siististi, eikä viimeistelyssä ole moitteen sijaa. Patruunoilla on myös sivusuunnassa tilaa pinoutua oikeaoppiseen siksakmuotoon. Rungon materiaalina on valettu alumiiniaihio, joka on koneistettu tarpeellisin osin. Molemmat muistuttavat 5,56 NATO / .223 Rem. Rakenne poikkeaa ohjekirjasen kuvasta, jossa pantamainen peräpää kiristetään mutterin päälle kahdella poikittaisruuvilla. Yllättävää on, että myös AR:n turhuuksien turhuus eli liikkuvien eteen pakottamiseen tarkoitettu ”forward assist” on kopioitu ja se myös toimii. Alarunko on sekin alumiinia ja täysin esikuvansa mukainen. Kuoren sisällä on niin paljon tilaa, että sillan liikerata on voitu tehdä laipalliselle patruunalle sopivan kaarevaksi, mikä lupaa hyvää syöttövarmuutta. (kuva Rock Island Armory) eduksi lasketaan täydellisesti isompaa kivääriä vastaava käyttöliittymä. Ylärungon sisällä kulkeva lukko poikkeaa monista muista .22:ista siinä, että sillä ei ole omaa erillistä karalle koottua palautusjousta, vaan palautusjousi on peräputken sisällä, aivan kuin esikuvassa. Suojus kiinnittyy neljällä kannattomalla stopruuvilla, joiden terävä päät työntyvät piippumutterissa olevaan uraan ja pakottavat etutukin taakse, kiertymisen estävät perässä olevat ylärunkoon vastaavat hampaat. Perä on sekin AR:istä tuttua portaittain säätyvää rutkumallia. lipasta ulkomuodoltaan, mikä onnistuu varsinaisen lippaan päälle tulevan erillisen kuoriosan avulla. Lukon etupään ohjaimeksi ylärungon sisälle on ruuvilla kiinnitetty teräsholkki ja samassa paketissa on myös ejektori. Jotta lieriömäinen lukko ei painaisi liikaa, vaikka se käyttääkin isohalkaisijaista palaustusjousta ja on siksi paksu, lukon sisäosa on koneistettu lähes ontoksi. Kädensuojus ulottuu lähes piipunsuuhun ja sen yläpinnalla on Picatinny-kisko. Ylärunkoon piippu kiinnittyy kahdella piipun uraan tulevalla puolikaaren muotoisella lukkopalalla, jotka vedetään piipun päälle kierretyllä mutterilla tiukkaan
Lippaan sisäkyljissä on vastaavassa kohdassa rampit, jotka lopuksi pakottavat patruunan kannan ylös. Lukko liikkuu sen keskivaiheilla olevan vyön ja ylärungon teräsholkissa liukuvan etupään varassa, jolloin kitka pienenee ja .22:ille tyypillisille roskille on tilaa. ™ LL C M 422 Lo w er R ec ei ve r Pa rt s D ia gr am an d Li st 25 Tippmann Arms Co. X 0.375 F.L. X 0.50" L 1 8 AF01128 SPRING, COMP, 0.750"FL X 0.084" OD 3 9 AF01029 PIN DETENT 2 10 AF01078 PIVOT PIN 1 continued below Ti pp m an n A rm s C o. 1 6 AF01320 BOLT CATCH 1 7 AF01315 SPRING PIN 0.094" O.D. M4-22:n alakerta. Muovinen syöttöramppi on osa lipasta, ei itse asetta. 25 ja 10 patruunan lippaat avattuina latausta varten. Tippmannin lukon etupää on ohennettu kuin Suomi-kp:ssa. ™ LLC M4-22 Upper Receiver Parts Diagram and List M4-22:n yläkerta. Kuten näkyy, patruunat pinoutuvat .22LR-patruunalle optimaaliseen kaarevaan siksakmuotoon. 1 4 AF01289 MAGAZINE CATCH BUTTON 1 5 AF01143 SPRING, COMP, 0.120" O.D. M4 lipas näyttää 5,56 NATOn lippaalta, mutta se onkin vain kuori, jonka sisältä paljastuu varsinainen .22LR:n lipas kun kyljessä olevaa nappia painaa ja yläosaa vetää ulospäin. 38 • ASE-lehti. Lukon etupää on ohennettu, ulosvetäjiä on yksi. Lukko altapäin, jolloin sen ontto rakenne paljastuu. 23 ITEM PART NUMBER DESCRIPTION QTY 1 AF01301 LOWER RECEIVER, M4 22LR 1 2 AF01357 MAGAZINE CATCH 1 3 AF01022 SPRING, COMP., 1.156" F.L.X 0.297" O.D. Patruuna on syöttövalmiina, lippaan huulissa on teräsvahvikkeet kohdassa, jossa patruunan kanta irtoaa lippaan otteesta ja huulten rasitus on kovimmillaan
X 0.50" L 1 8 AF01128 SPRING, COMP, 0.750"FL X 0.084" OD 3 9 AF01029 PIN DETENT 2 10 AF01078 PIVOT PIN 1 continued below Ti pp m an n A rm s C o. ASE-lehti • 39. 1 4 AF01289 MAGAZINE CATCH BUTTON 1 5 AF01143 SPRING, COMP, 0.120" O.D. Muovinen syöttöramppi on osa lipasta, ei itse asetta. M4-22:n alakerta. ™ LL C M 422 Lo w er R ec ei ve r Pa rt s D ia gr am an d Li st 25 Tippmann Arms Co. Tippmannin lukon etupää on ohennettu kuin Suomi-kp:ssa. Patruuna on syöttövalmiina, lippaan huulissa on teräsvahvikkeet kohdassa, jossa patruunan kanta irtoaa lippaan otteesta ja huulten rasitus on kovimmillaan. Lukko altapäin, jolloin sen ontto rakenne paljastuu. 1 6 AF01320 BOLT CATCH 1 7 AF01315 SPRING PIN 0.094" O.D. Lippaan sisäkyljissä on vastaavassa kohdassa rampit, jotka lopuksi pakottavat patruunan kannan ylös. Lukko liikkuu sen keskivaiheilla olevan vyön ja ylärungon teräsholkissa liukuvan etupään varassa, jolloin kitka pienenee ja .22:ille tyypillisille roskille on tilaa. Kuten näkyy, patruunat pinoutuvat .22LR-patruunalle optimaaliseen kaarevaan siksakmuotoon. X 0.375 F.L. 25 ja 10 patruunan lippaat avattuina latausta varten. 23 ITEM PART NUMBER DESCRIPTION QTY 1 AF01301 LOWER RECEIVER, M4 22LR 1 2 AF01357 MAGAZINE CATCH 1 3 AF01022 SPRING, COMP., 1.156" F.L.X 0.297" O.D. ™ LLC M4-22 Upper Receiver Parts Diagram and List M4-22:n yläkerta. M4 lipas näyttää 5,56 NATOn lippaalta, mutta se onkin vain kuori, jonka sisältä paljastuu varsinainen .22LR:n lipas kun kyljessä olevaa nappia painaa ja yläosaa vetää ulospäin. Lukon etupää on ohennettu, ulosvetäjiä on yksi
Tässä yhteydessä on pakko ihailla nettiampujia, jotka kertovat osaavansa arvioida patruunan/ latauksen tarkkuutta yhden (1) viiden tai toisinaan jopa vain kolmen laukauksen perusteella. Liekinsammuttajan irrotus: aseen piippu on paksun nahanpalan suojaamana ruuvipenkissä ja kierrelukite murretaan jakotai ¾” kiintoavaimella. Kuten näkyy, aseessa on ”forward assist”-nappi ja hylsynpoistoaukon automaattisesti avautuva suojus, aivan kuin oikeassa M4:ssäkin. Vaimentimen pakkauksen sisältä löytyi ohjevihkonen ja siinä kauniisti sanoen ultrapienellä fontilla maininta, että tämä malli Optisup 22 on tarkoitettu pulttilukkoiselle aseelle, kun taasen ”Optisup 22/17 pulttilukkoisille ja puoliautomaattikivääreille. Hawken ristikko; jaardilukemat vastaavat 55 / 69 / 91 / 114 / 137 / 160 / 183 m ampumaetäisyyksiä. No, näkyyhän tuo suunta säätöpyörässä, mutta ne vaistot yhdistettynä ikänäköön. 40 • ASE-lehti. Pelkona ilmeisesti on, että muovi ei kestä nopeaa ammuntarytmiä. Pidempi 25 patruunan lipas saatiin vasta alkutarkkuutusten jälkeen, mutta kokemusten valossa oli helppo päättää, että sitä käytettäisiin varsinaisessa tarkkuustestissä. Tämän ominaisuuden kääntöpuoli on, että matka-asteikko pitää paikkansa vain yhdellä suurennoksella, tässä tapauksessa 9x suurennoksella. Vaimentimen asentamista varten kädensuojus oli irrotettava poistamalla lukitusruuvit 3/32” kuusiokoloavaimella, minkä jälkeen suojuksen voi liu´uttaa etukautta pois. Tärkeää on, että kun liekinsammutin kierretään auki ¾ ” -kuusiokoloavaimella tai Bahcon mutterisorvilla, aseen tulee olla kiinnitettynä piipustaan pehmeiden naarmuttamattomien leukojen välissä. Valaisuyksikkö on vasemmalla kyljellä ja siinä on OFFasennon lisäksi viisi säätöporrasta vihreälle ja punaiselle valolle. KOEAMMUNTA Koeammuntaa varten kiikariksi aseen päälle saatiin Hjorthin edustama edullinen Hawke Vantage IR –sarjaan kuuluva 3-9x40 Rimfire .22 LR HV IR (#14222). Kymmenen osumakuvion perusteella voidaan jo sanoa tuloksella olevan tilastollistakin varmuutta. Tällainen ristikko kun on erinomaisen helppokäyttöinen, jos kaikki täsmää mitoituksen lähtökohtien kanssa ja jos ei täsmää, on opeteltava muistisääntöjä ristikko vs. Englantilaisen valmistuttajan – valmistusmaahan on Kiina – Hawken ja päämarkkina-alueen USA:n takia kiikarin säädöissä portaana on jumalan mieliharmi n:o 1 eli ¼ M.O.A. Muovi-insertin peräpäätä suojaa ruutikaasuja vastaan takapään paisuntatilan sulkeva metallinen prikka. Vaimennuskyvyksi mainitaan 19-22 dB*, jollain asteikolla / tavalla. Hawken kotisivuilta sitten selvisi, että nollakohta vastaa 50 jaardin (1 yd = 0,914 m) kohdistusetäisyyttä ja että muut tähtäyspisteet 75 / 100 / 125 / 150 / 175 / 200 jaardia on laskettu luodille, jonka ballistinen kerroin on 0,1262 ja lähtönopeus 384 m/s sekä kiikarin korkeus piippulinjasta 1,75” / 44 mm. Asennusta varten mukana oli myös Hawken 1” renkaat, mutta ikävä kyllä keskikorkeana (Medium) versiona, mikä yhdistettynä aseen suoraan tukkiin johti siihen, että tähtäyskuvan saamiseksi poskesta olisi pitänyt silpaista pala pois. Suurin osa ostajista varustanee aseen äänenvaimentajalla, sillä käyttömahdollisuudet moninkertaistuvat, ampuminen onnistuu vaikkapa mökkitontilla. Täysin alumiininen rakenne.”, kiitti vaan. Asia ratkaistiin UTG:n valmistamilla korotuspaloilla, jollaiset onneksi löytyivät asekaapista. metrinen ampumaetäisyys. Kyseessä siis on ikiaikaisen Maxim-vaimentimen muunnos. Loctite on pettänyt ja lieskari irtoaa. Yllätys oli, että Hawken säädöt toimivat päinvastoin kuin useimmissa kiikatähtäimissä eli ylös ja oikealle säätöä kierretään vastapäivään. Ikävä kyllä Hjorthilta ei löytynyt sopivaa ½”-28 UNEF –kierteellistä vaimenninta, joten Sissos Oy:ltä Raumalta ostettiin (55,-) Sakon valmistuttama Optisup 22-vaimennin. Aseen toimitukseen kuuluvat muoviset flip-up-tähtäimet, mutta koska kiikarinjalat eivät ole pikairroitettavat, avotähtäimistä ei ole oikeastaan mitään hyötyä ja niinpä ne irrotettiin kiikariasennuksen tieltä. Ensimmäinen ampumakerta oli kuitenkin myönteinen kokemus, Tippmann on todella hauska ammuttava ja toimi täysin moitteetta. Kovia poikia... Tuota 22/17 –mallia ei kuvasto tunne lainkaan ja käytön rajoitteista ei ole mitään mainintaa; omituista. Kaikki portaat ovat sen verran kirkkaita, että mikään hämärätähtäin Hawke ei ole, ristikko palaa silmän verkkokalvolle, eikä mitään muuta näe. Sakon nettisivuilla ”Optisup” ei hakusanana purrut lainkaan, mutta vuoden 2020 tuotekuvastosta löytyivät tuotteet Optisup .22 ja Optisup .17. Ilmiasultaan OS tuo mieleen muinaiset Vaime(nninmetalli) Oy:n tuotteet, mutta sisältä uutuus on erilainen. Toinen heti huomiota herättävä piirre on, että ristikko on toisessa polttotasossa ja näyttää siis aina samankokoiselta. Huomaa, ettei AR-tyylisiä crush washereita ole, sillä liekinsammuttajan perässä on sisäpuolinen koneistusura, jonka ansiosta takapinnasta tulee kokoonpainuva / asemoinnin salliva. Hawken asentaminen vaati korokepalat kunnollisen tähtäinkuvan saamiseksi. Aseen kohdistaminen 25 -metrin matkalta paljasti, että Hawke ei sovellu tälle matkalle: millään dioptrian säädöllä ei ristikkoa ja maalia saatu tarkaksi yhtä aikaa. / 2,9 m @ 100 m niin sivussa kuin korossakin. Tähtäimen mukana tuli kaksikin ohjevihkosta, mutta niissä ei ollut mitään mainintaa siitä, millä suurennoksella tähtäinristikolle pallukoilla merkityt ampumaetäisyydet pitävät paikkansa, eikä edes sitä ovatko etäisyydet jalkoja, metrejä vaiko kyynäröitä. Niinpä tyydyttiin siihen, että molemmat olivat yhtä hyviä/ huonoja. Näin siksi, että jos kiinnitys tehdään ylärungosta, se voi vääntyä ennen kuin kierrelukitteena käytetty Loctite pettää. Läntisissä sivistysvaltioissa käytetty milliradiaanipohjainen porras olisi ollut olennaisesti parempi. Silti, pian ase oli kohdistettu ja takoi yhtenäistä reikää tältä lyhyeltä matkalta. Kokonaissäätövaraa kerrotaan olevan 100 M.O.A. Etutukin irrotus, ruuveissa on tehtaan jäljiltä Loctite-lukitus. Maalina oli aaltopahvi, johon oli piirretty kutakin patruunalaatua varten kymmenen tähtäystäplää, joista kuhunkin ammuttiin viisi laukausta, lippaallisia siis tarvittiin kaksi per patruunalaatu. Metriselle tai lähes kaksimetrisellekin ampujalle tämä tuo omat haasteensa. Jos ristikko olisi ensimmäisessä polttotasossa, sen koko näkökentässä kasvaisi suurennoksen myötä, mutta asteikot pätisivät jokaisella suurennoksella. Kuten nimikin kertoo, kiikari on nimenomaan suunniteltu nopeille (High Velocity) pienoiskiväärin patruunoille ja siinä on valaistu ristikko (Illuminated Reticle). Tämä vastaa 7 mm @ 100 m naksuja. Alumiinivaipan ja alumiinisten päätytulppien välissä on mustasta muovista ruiskuvalettu ruoto, jossa on kahdeksan laajemistilaa
Jos ristikko olisi ensimmäisessä polttotasossa, sen koko näkökentässä kasvaisi suurennoksen myötä, mutta asteikot pätisivät jokaisella suurennoksella. Vaimentimen asentamista varten kädensuojus oli irrotettava poistamalla lukitusruuvit 3/32” kuusiokoloavaimella, minkä jälkeen suojuksen voi liu´uttaa etukautta pois. Vaimentimen pakkauksen sisältä löytyi ohjevihkonen ja siinä kauniisti sanoen ultrapienellä fontilla maininta, että tämä malli Optisup 22 on tarkoitettu pulttilukkoiselle aseelle, kun taasen ”Optisup 22/17 pulttilukkoisille ja puoliautomaattikivääreille. Kaikki portaat ovat sen verran kirkkaita, että mikään hämärätähtäin Hawke ei ole, ristikko palaa silmän verkkokalvolle, eikä mitään muuta näe. Loctite on pettänyt ja lieskari irtoaa. Kymmenen osumakuvion perusteella voidaan jo sanoa tuloksella olevan tilastollistakin varmuutta. Englantilaisen valmistuttajan – valmistusmaahan on Kiina – Hawken ja päämarkkina-alueen USA:n takia kiikarin säädöissä portaana on jumalan mieliharmi n:o 1 eli ¼ M.O.A. Tämä vastaa 7 mm @ 100 m naksuja. Hawken kotisivuilta sitten selvisi, että nollakohta vastaa 50 jaardin (1 yd = 0,914 m) kohdistusetäisyyttä ja että muut tähtäyspisteet 75 / 100 / 125 / 150 / 175 / 200 jaardia on laskettu luodille, jonka ballistinen kerroin on 0,1262 ja lähtönopeus 384 m/s sekä kiikarin korkeus piippulinjasta 1,75” / 44 mm. Läntisissä sivistysvaltioissa käytetty milliradiaanipohjainen porras olisi ollut olennaisesti parempi. Huomaa, ettei AR-tyylisiä crush washereita ole, sillä liekinsammuttajan perässä on sisäpuolinen koneistusura, jonka ansiosta takapinnasta tulee kokoonpainuva / asemoinnin salliva. Alumiinivaipan ja alumiinisten päätytulppien välissä on mustasta muovista ruiskuvalettu ruoto, jossa on kahdeksan laajemistilaa. Kokonaissäätövaraa kerrotaan olevan 100 M.O.A. Kuten nimikin kertoo, kiikari on nimenomaan suunniteltu nopeille (High Velocity) pienoiskiväärin patruunoille ja siinä on valaistu ristikko (Illuminated Reticle). Aseen kohdistaminen 25 -metrin matkalta paljasti, että Hawke ei sovellu tälle matkalle: millään dioptrian säädöllä ei ristikkoa ja maalia saatu tarkaksi yhtä aikaa. Ensimmäinen ampumakerta oli kuitenkin myönteinen kokemus, Tippmann on todella hauska ammuttava ja toimi täysin moitteetta. Metriselle tai lähes kaksimetrisellekin ampujalle tämä tuo omat haasteensa. Ilmiasultaan OS tuo mieleen muinaiset Vaime(nninmetalli) Oy:n tuotteet, mutta sisältä uutuus on erilainen. Täysin alumiininen rakenne.”, kiitti vaan. Tärkeää on, että kun liekinsammutin kierretään auki ¾ ” -kuusiokoloavaimella tai Bahcon mutterisorvilla, aseen tulee olla kiinnitettynä piipustaan pehmeiden naarmuttamattomien leukojen välissä. Muovi-insertin peräpäätä suojaa ruutikaasuja vastaan takapään paisuntatilan sulkeva metallinen prikka. Tuota 22/17 –mallia ei kuvasto tunne lainkaan ja käytön rajoitteista ei ole mitään mainintaa; omituista. Toinen heti huomiota herättävä piirre on, että ristikko on toisessa polttotasossa ja näyttää siis aina samankokoiselta. / 2,9 m @ 100 m niin sivussa kuin korossakin. Hawken asentaminen vaati korokepalat kunnollisen tähtäinkuvan saamiseksi. No, näkyyhän tuo suunta säätöpyörässä, mutta ne vaistot yhdistettynä ikänäköön. Yllätys oli, että Hawken säädöt toimivat päinvastoin kuin useimmissa kiikatähtäimissä eli ylös ja oikealle säätöä kierretään vastapäivään. Suurin osa ostajista varustanee aseen äänenvaimentajalla, sillä käyttömahdollisuudet moninkertaistuvat, ampuminen onnistuu vaikkapa mökkitontilla. Näin siksi, että jos kiinnitys tehdään ylärungosta, se voi vääntyä ennen kuin kierrelukitteena käytetty Loctite pettää. Niinpä tyydyttiin siihen, että molemmat olivat yhtä hyviä/ huonoja. Sakon nettisivuilla ”Optisup” ei hakusanana purrut lainkaan, mutta vuoden 2020 tuotekuvastosta löytyivät tuotteet Optisup .22 ja Optisup .17. Maalina oli aaltopahvi, johon oli piirretty kutakin patruunalaatua varten kymmenen tähtäystäplää, joista kuhunkin ammuttiin viisi laukausta, lippaallisia siis tarvittiin kaksi per patruunalaatu. Ikävä kyllä Hjorthilta ei löytynyt sopivaa ½”-28 UNEF –kierteellistä vaimenninta, joten Sissos Oy:ltä Raumalta ostettiin (55,-) Sakon valmistuttama Optisup 22-vaimennin. Aseen toimitukseen kuuluvat muoviset flip-up-tähtäimet, mutta koska kiikarinjalat eivät ole pikairroitettavat, avotähtäimistä ei ole oikeastaan mitään hyötyä ja niinpä ne irrotettiin kiikariasennuksen tieltä. Pidempi 25 patruunan lipas saatiin vasta alkutarkkuutusten jälkeen, mutta kokemusten valossa oli helppo päättää, että sitä käytettäisiin varsinaisessa tarkkuustestissä. Hawken ristikko; jaardilukemat vastaavat 55 / 69 / 91 / 114 / 137 / 160 / 183 m ampumaetäisyyksiä. Silti, pian ase oli kohdistettu ja takoi yhtenäistä reikää tältä lyhyeltä matkalta. Vaimennuskyvyksi mainitaan 19-22 dB*, jollain asteikolla / tavalla. Kyseessä siis on ikiaikaisen Maxim-vaimentimen muunnos. ASE-lehti • 41. metrinen ampumaetäisyys. Kuten näkyy, aseessa on ”forward assist”-nappi ja hylsynpoistoaukon automaattisesti avautuva suojus, aivan kuin oikeassa M4:ssäkin. Tällainen ristikko kun on erinomaisen helppokäyttöinen, jos kaikki täsmää mitoituksen lähtökohtien kanssa ja jos ei täsmää, on opeteltava muistisääntöjä ristikko vs. Tämän ominaisuuden kääntöpuoli on, että matka-asteikko pitää paikkansa vain yhdellä suurennoksella, tässä tapauksessa 9x suurennoksella. Tässä yhteydessä on pakko ihailla nettiampujia, jotka kertovat osaavansa arvioida patruunan/ latauksen tarkkuutta yhden (1) viiden tai toisinaan jopa vain kolmen laukauksen perusteella. Kovia poikia... Tähtäimen mukana tuli kaksikin ohjevihkosta, mutta niissä ei ollut mitään mainintaa siitä, millä suurennoksella tähtäinristikolle pallukoilla merkityt ampumaetäisyydet pitävät paikkansa, eikä edes sitä ovatko etäisyydet jalkoja, metrejä vaiko kyynäröitä. Liekinsammuttajan irrotus: aseen piippu on paksun nahanpalan suojaamana ruuvipenkissä ja kierrelukite murretaan jakotai ¾” kiintoavaimella. Asennusta varten mukana oli myös Hawken 1” renkaat, mutta ikävä kyllä keskikorkeana (Medium) versiona, mikä yhdistettynä aseen suoraan tukkiin johti siihen, että tähtäyskuvan saamiseksi poskesta olisi pitänyt silpaista pala pois. Valaisuyksikkö on vasemmalla kyljellä ja siinä on OFFasennon lisäksi viisi säätöporrasta vihreälle ja punaiselle valolle. KOEAMMUNTA Koeammuntaa varten kiikariksi aseen päälle saatiin Hjorthin edustama edullinen Hawke Vantage IR –sarjaan kuuluva 3-9x40 Rimfire .22 LR HV IR (#14222). Asia ratkaistiin UTG:n valmistamilla korotuspaloilla, jollaiset onneksi löytyivät asekaapista. Etutukin irrotus, ruuveissa on tehtaan jäljiltä Loctite-lukitus. Pelkona ilmeisesti on, että muovi ei kestä nopeaa ammuntarytmiä
Lippaan kuoren avaaminen kävi helpoiten niin, että lipas laitettiin pöydälle, salpaa painettiin patruunalla ja toinen käsi veti sisukset esiin. Käyttäjää tietenkin kiinnostaa, kuinka paljon melua ammuttaessa syntyy, niin oman kuulon kuin ei-ampuvan ympäristönkin takia. Hyvällä patruunalla M4-22 näyttäisi pystyvän 1...2 cm @ 50 m käyntiin, mikä aseen käyttötarkoituksen huomioon ottaen on vähintäänkin riittävää. Hawken kiikaritähtäimen ominaisuudet riittivät tälle matkalle, mutta pidemmälle ampumaetäisyydelle ainakin minun silmäni kaipaisivat jotain parempaa. Melumittauksen tulokset • B&K 2209 mittari • B&K 4136 mikrofoni • B&K 4231 kalibraattori • Chrony M1 @ 2 m • 5 ls ilman vaimenninta ja 10 ls vaimentimen kera CCI Standard Velocity #0035 40 gr 2,6 g LRN Suurin nopeus m/s 320,8 Pienin nopeus m/s 305,0 Kokonaishajonta m/s 15,8 Keskiarvonopeus m/s 315,0 Nopeuksien keskihajonta m/s 4,9 Äänenpainetaso ilman vaimenninta, keskiarvo dB(C) peak 144,2 Äänenpainetaso vaimentimen kera, keskiarvo dB(C) peak 128,6 Nettovaimennus dB(C) peak 15,6 First Round Pop (FRP) dB(C) peak Huomautuksia Olosuhteet @ Kestrel 4000: • lämpötila +2° C • suhteellinen kosteus 96 % • ilmanpaine 1013 hPa • tyyntä sessa onnistui ohuet hanskat kädessäkin. Lippaallinen CCI Standardeja pikatulella 50 metrin matkalta. Patruunoita syötettäessä tulee muistaa, että patruunannostinta vedetään alas aina vain yhtä patruunaa varten, ei siis pohjaan asti, sillä tuloksena olisi sotku. Olosuhteet olivat kerrankin täydelliset ja pitkän lippaan ansiosta ammuntakin sujui napakasti, 50 laukauksen ampumiseen meni lippaan täyttämisineen kaikkineen ehkä viisi minuuttia. Sound Pressure Level, SPL, kts. Pienoiskiväärin patruunoille pitääkin erityisen selvästi paikkansa se, että oman aseen tarkkuus ei selviä tästä jutusta, eikä netin ”keskustelupalstoiltakaan”, itse se asia on selvitettävä ja vieläpä ampumalla. Tarkkuudeltaan parhaaksi osoittautui hiukan yllättäen kaikkein halvin patruuna eli CCI Standard (a´8 snt) ja huonoimmaksi kallein Lapua Center-X (a´25 snt). Kannattaa huomata, että tämä pitää paikkansa tälle aseyksilölle ja näille patruunaerille ja kun jokin näistä muuttuu, tulokset voivat olla aivan erilaiset. Onneksi tällainen yhdistelmä oli nyt 42 • ASE-lehti. Lippaan täyttö pikkupakkaKoeammunnan tulokset • Tähtäinkiikari Hawke Vantage 3-9x40 • ampumaetäisyys 50 m • 10x 5 ls kuviot hiekkapussituelta ampumapöydältä • Chrony M1 @ 2 m CCI Select #0045 40 gr 2,6 g LRN CCI Standard Velocity #0035 40 gr 2,6 g LRN Hornady Varmint Express #83212 40 gr 2,6 g Copper Plated HP Lapua Center-X #420163 40 gr 2,6 g LRN Suurin nopeus m/s 364,9 324,3 364,4 297,5 Pienin nopeus m/s 345,3 315,6 339,8 280,6 Kokonaishajonta m/s 19,6 8,7 14,3 16,8 Keskiarvonopeus m/s (nimellisnopeus m/s @ piipunpituus mm) 297,5 319,2 (326@?) 344,8 (354@?) 288,8 (327@660) Keskihajonta m/s 5,5 2,6 4,6 4,6 Keskiarvoenergia J 162 132 154 108 Pienin osumakuvio mm 17 13 17 23 Suurin osumakuvio mm 35 25 38 62 Keskiarvo-osumakuvio mm 25,5 20,5 28,6 32,2 Osumakuvioiden keskihajonta 5,3 4,2 8,4 11,6 Suhteellinen keskiarvotarkkuus 1,24 1,00 1,40 1,57 Kaikkien osumakuvioiden keskiarvo mm 26,7 Huomautuksia *BC 0,115 *erä L13X04 *erä F11X86 *BC G1 0,172 *erä 02643/50484 *toimintahäiriöitä Olosuhteet @ Kestrel 4000: • lämpötila -1° C • suhteellinen kosteus 69 % • ilmanpaine 1013 hPa • tyyntä Ase tarkkuuskoeammuntakuosissaan. Tämän mieto lataus näkyi siinä, että muutaman kerran ase kyllä latasi patruunan, mutta lukko ei jaksanut käydä niin takana, että iskuvasara olisi jäänyt vireeseen. Lipastaminen menossa. tietoruutu), mittaaminen ei sinänsä ole vaikeaa, mutta ongelma on sopivan kaluston löytäminen. Aseen toiminta oli moitteetonta pois lukien Lapua X-Center, joka oli patruunoista hitain. Tuloksena oli täysin kuollut liipaisin ja vuorossa häiriönpoistoharjoitus. Ampuma-aseen aiheuttaman melun, äänenpaineen (engl
Onneksi tällainen yhdistelmä oli nyt ASE-lehti • 43. Tuloksena oli täysin kuollut liipaisin ja vuorossa häiriönpoistoharjoitus. Lippaan täyttö pikkupakkaKoeammunnan tulokset • Tähtäinkiikari Hawke Vantage 3-9x40 • ampumaetäisyys 50 m • 10x 5 ls kuviot hiekkapussituelta ampumapöydältä • Chrony M1 @ 2 m CCI Select #0045 40 gr 2,6 g LRN CCI Standard Velocity #0035 40 gr 2,6 g LRN Hornady Varmint Express #83212 40 gr 2,6 g Copper Plated HP Lapua Center-X #420163 40 gr 2,6 g LRN Suurin nopeus m/s 364,9 324,3 364,4 297,5 Pienin nopeus m/s 345,3 315,6 339,8 280,6 Kokonaishajonta m/s 19,6 8,7 14,3 16,8 Keskiarvonopeus m/s (nimellisnopeus m/s @ piipunpituus mm) 297,5 319,2 (326@?) 344,8 (354@?) 288,8 (327@660) Keskihajonta m/s 5,5 2,6 4,6 4,6 Keskiarvoenergia J 162 132 154 108 Pienin osumakuvio mm 17 13 17 23 Suurin osumakuvio mm 35 25 38 62 Keskiarvo-osumakuvio mm 25,5 20,5 28,6 32,2 Osumakuvioiden keskihajonta 5,3 4,2 8,4 11,6 Suhteellinen keskiarvotarkkuus 1,24 1,00 1,40 1,57 Kaikkien osumakuvioiden keskiarvo mm 26,7 Huomautuksia *BC 0,115 *erä L13X04 *erä F11X86 *BC G1 0,172 *erä 02643/50484 *toimintahäiriöitä Olosuhteet @ Kestrel 4000: • lämpötila -1° C • suhteellinen kosteus 69 % • ilmanpaine 1013 hPa • tyyntä Ase tarkkuuskoeammuntakuosissaan. Hyvällä patruunalla M4-22 näyttäisi pystyvän 1...2 cm @ 50 m käyntiin, mikä aseen käyttötarkoituksen huomioon ottaen on vähintäänkin riittävää. Ampuma-aseen aiheuttaman melun, äänenpaineen (engl. Lippaan kuoren avaaminen kävi helpoiten niin, että lipas laitettiin pöydälle, salpaa painettiin patruunalla ja toinen käsi veti sisukset esiin. Lipastaminen menossa. Olosuhteet olivat kerrankin täydelliset ja pitkän lippaan ansiosta ammuntakin sujui napakasti, 50 laukauksen ampumiseen meni lippaan täyttämisineen kaikkineen ehkä viisi minuuttia. Sound Pressure Level, SPL, kts. Käyttäjää tietenkin kiinnostaa, kuinka paljon melua ammuttaessa syntyy, niin oman kuulon kuin ei-ampuvan ympäristönkin takia. Kannattaa huomata, että tämä pitää paikkansa tälle aseyksilölle ja näille patruunaerille ja kun jokin näistä muuttuu, tulokset voivat olla aivan erilaiset. Aseen toiminta oli moitteetonta pois lukien Lapua X-Center, joka oli patruunoista hitain. Hawken kiikaritähtäimen ominaisuudet riittivät tälle matkalle, mutta pidemmälle ampumaetäisyydelle ainakin minun silmäni kaipaisivat jotain parempaa. tietoruutu), mittaaminen ei sinänsä ole vaikeaa, mutta ongelma on sopivan kaluston löytäminen. Tämän mieto lataus näkyi siinä, että muutaman kerran ase kyllä latasi patruunan, mutta lukko ei jaksanut käydä niin takana, että iskuvasara olisi jäänyt vireeseen. Pienoiskiväärin patruunoille pitääkin erityisen selvästi paikkansa se, että oman aseen tarkkuus ei selviä tästä jutusta, eikä netin ”keskustelupalstoiltakaan”, itse se asia on selvitettävä ja vieläpä ampumalla. Lippaallinen CCI Standardeja pikatulella 50 metrin matkalta. Patruunoita syötettäessä tulee muistaa, että patruunannostinta vedetään alas aina vain yhtä patruunaa varten, ei siis pohjaan asti, sillä tuloksena olisi sotku. Tarkkuudeltaan parhaaksi osoittautui hiukan yllättäen kaikkein halvin patruuna eli CCI Standard (a´8 snt) ja huonoimmaksi kallein Lapua Center-X (a´25 snt). Melumittauksen tulokset • B&K 2209 mittari • B&K 4136 mikrofoni • B&K 4231 kalibraattori • Chrony M1 @ 2 m • 5 ls ilman vaimenninta ja 10 ls vaimentimen kera CCI Standard Velocity #0035 40 gr 2,6 g LRN Suurin nopeus m/s 320,8 Pienin nopeus m/s 305,0 Kokonaishajonta m/s 15,8 Keskiarvonopeus m/s 315,0 Nopeuksien keskihajonta m/s 4,9 Äänenpainetaso ilman vaimenninta, keskiarvo dB(C) peak 144,2 Äänenpainetaso vaimentimen kera, keskiarvo dB(C) peak 128,6 Nettovaimennus dB(C) peak 15,6 First Round Pop (FRP) dB(C) peak Huomautuksia Olosuhteet @ Kestrel 4000: • lämpötila +2° C • suhteellinen kosteus 96 % • ilmanpaine 1013 hPa • tyyntä sessa onnistui ohuet hanskat kädessäkin
Tällä kertaa Sakon ilmoittamasta vaimennuskyvystä jäätiin jälkeen, mutta turvallisella puolella oltiin silti ampujan korvia ajatellen. Vaimennettu ase on täsmälleen yhtä vaarallinen kuin vaimentamatonkin; kesämökin santakuopalla varomääräykset ovat entiset ja lisävaarana on, että kun laukauksia ei kuulu, ulkopuolinen eksyy helpommin harjoituspaikalle. YLEISTÄ AMPUMA-ASEIDEN ÄÄNENVAIMENNUKSEN MITTAAMISESTA YLEISTÄ AMPUMA-ASEIDEN ÄÄNENVAIMENNUKSEN MITTAAMISESTA 44 • ASE-lehti. Tavallisimmat suodatustavat ovat Asuodatus, joka pyrkii kuvaamaan ihmisen korvan kuulo-ominaisuuksia ja jossa matalimpia (alle 20 Hz) korvalle kuulumattomia ääniä vaimennetaan sekä C-suodatus, jossa matalimpien äänien suodatus on vähäisempi. Äänenvaimentimien vaimennuskyvyn mittayksikkö on dB eli desibeli (mittayksikkö sai nimensä puhelimen keksijän Alexander Graham Bellin mukaan, englanniksi "Bell" ja ja 1/10 tästä on "deciBell"). Mitään vaurioita muovisessa ruodossa ei ollut havaittavissa, vaikka aseella tarkoituksella ammuttiin maksimaalisella tulinopeudella eli se siitä Sakon rajoituksesta. Määritelmästä seuraa, että kuulorajaa vastaa dB. Vaimennin ei tee käyttäjästään rikollista tai salametsästäjää, eikä sitä laillisena voi esim. Tavalliset työhygieenisiin mittauksiin tarkoitetut melumittarit ovat yleensä liian hitaita ja antavat yltiöoptimistimisia tuloksia. Keskustelun äänenpainetaso on noin 56, ruohonleikkurin 85, suihkukoneen 130 dB. 13. äänenvaimentimen hankkiminen, hallussapito ja luovuttaminen, jos henkilöllä on ampuma-aseen hallussapitoon oikeuttava lupa” eli mikä tahansa ampuma-aseen hallussapitolupa riittää minkä tahansa vaimentimen hankkimiseen. Nykyään vaimenninmittauksissa käytetään yleensä C-suodatusta, joka antaa hiukan paremman (= myyvemmän) mittaustuloksen. käytettävissä. Kenttätykin suupuolella painetaso ylittää 185 dB, mikä voi jo johtaa kuolemaan keuhkosolujen rikkoutuessa, kuulonmenetyksestä puhumattakaan. "First Round Pop"-ilmiö (FRP) todettavissa. Vaimennin vaatii huolenpitoa käytössä ja sen jälkeen: vaimenninta ei saa kolhia sen vääntymisen estämiseksi ja välittömästi ampumisen jälkeen vaimennin on puhdistettava/kuivattava/ tuuletettava kulloisenkin vaimentimen rakenteesta riippuen. Sama pätee tietenkin itse aseeseen ja suositeltavaa on säilyttää ase vaimennin irrotettuna. Leupold todettiinkin suoraan sanoen täydelliseksi valinnaksi aseen päälle, todella nopearytminen ammunta gongeihin 25...50 metrin matkalle oli helppoa ja äärimmäisen hauskaa. Eräiden aseliikkeiden vaatimus siitä, että vaimentimen ostajalla pitää olla hallussapitolupa saman kaliiperin aseeseen, ei pohjaudu lakiin. Tulokset eivät olekaan suoraan vertailukelpoisia ja vanha tapa antaa itselataavissa aseissa paremman tuloksen, sillä liikkuvien osien kolina jää kaemmaksi. Äänenpainetasoa mitattaessa käytetään useimmiten erilaisia suodatuksia ts. Mainittakoon, että EU-direktiivi 2003/10/EC asettaa impulssimelun maksimiarvoksi ilman suojausta 137 dB(C). Ilman vaimenninta ammuttaessa riittävä tilastollinen varmuus saadaan yleensä viidellä laukauksella, vaimentimen kera kymmenen mittauksen keskiarvona ja lisäksi kiinnitetään erityistä huomiota siihen, mikä on 1. Aseen pilaaminen vaimenninasennuksella on äärimmäisen helppoa; aseen nykyinen ja tuleva keräilyarvo nollaantuu ja aseen tarkkuus voi mennä asiantuntemattoman asentajan konstein. 12. äänestä voidaan leikata pois merkityksettömäksi tuomittu osa. Yleensäkin on niin, että mikäli jonkun vaimentimen valmistaja ei spesifioi mittausmenetelmiään, -kalustoaan tai -olosuhteita, tuloksiin tulee suhtautua suurella varauksella. 9. Suomalaiset vaimentimet ovat pääosin maailman huippuluokkaa ja ainakin edullisia. Mikään aseeseen lisättävä laite ei paranna sen kenttäkelpoisuutta; jokainen lisäosa on lisäongelmien lähde, niin myös vaimennin. Asetta puhdistettaessa huomiota herätti, että M4-22 oli silmiinpistävän vähän likaantunut, niin muihin itselataaviin pienoiskivääreihin kuin isoon AR:kin verrattuna. Jos siis haluaa saada milloinkaan vaimentimen auki, se on avattava säännöllisin väliajoin puhdistusta varten, missä aseöljy ja hammasharja ovat hyvät välineet. 8. LÄHTEET Aseen valmistajan kotisivut www.tippmannarms.com/ Maahantuojan kotivut www.ase.fi Tippmann Wikipediassa https://en.wikipedia.org/wiki/Tippmann Tippmannin konekiväärikopiot www.youtube.com/watch?v= Jw3dwzh9J9o Dennis Tippmanin muistokirjoitus www.legacy.com/obituaries/ fortwayne/obituary.aspx?n=dennis-jude-tippmann&pid=197162799 &fhid=40325 Hawken kotisivut www.hawkeoptics.com CCI:n kotisivut www.cci-ammunition.com Lapuan kotisivut www.lapua.com Sakon tuoteluettelo 2020 https://www.sakosuomi.fi/sites/default/ files/2020-05/Tuotekatalogi_FIN_2020_050520_Final_Low.pdf Melunmittausta, analogisen B&K 2209:n taulussa 126,0 dB(C) peak . Aseen suositushinta (joulukuu 2020) on 999,-, kiikaritähtäimen 199,ja jalkojen 39,-. Parhaat vertailukelpoiset tulokset saadaan, kun eri vaimentimien mittaukset suoritetaan yhdessä ja samassa tilaisuudessa tai ainakin tämän saman menettelytavan mukaisesti. 10. Tämä "Ensimmäisen Laukauksen Poksahdus" (ELP) johtuu ruutikaasujen ja vaimentimen sisällä olevan hapen yhtymisestä, palamisesta. Kovin suurta eroa Aja C-painotuksella ei laukausmelua mitattaessa ole. Toiminnallisempaa testiosuutta varten aseen päälle oli tarkoitus asentaa Aimpoint-valopistetähtäin, mutta lopulta tähtäimeksi valikoitui hieman vanhempi ja jo valmistuksestakin pudonnut Leupold Prismatic 1x14mm. 11. Laukausmelu on luonteeltaan iskumaista impulssimelua, josta yleensä mitataan suurin piikkiarvo. Määritelmän mukaan SPL = 20 lg (p / p0), missä p on mitattava paine ja p0 ihmisen kuulorajaa vastaava painetaso 20 µPa. Sotaisa nimi tai Hinkuwinkuintialainen patentti ei takaa vaimentimesta mitään. Keskisytytteisten kiväärikaliiperien subsoonisten vaimenninpatruunoiden lataamisen aloittamista on syytä harkita tarkkaan. Ruutivaaka paljasti, että seuranneessa puhdistuksessa ruodosta irtosi palojätteitä 0,88 g eli 1/3 luodin painosta. Aiemmassa C-versiossa vaimennin sijoitettiin vaimentimen suun sivulle 1 m päähän. Uuden aselain vaimenninmääräykset ovat silkkaa byrokraattista soopaa. Päätytulpan kierteisiin kannattaa laittaa hyvää aserasvaa niin paljon kuin sopii. Kaiken kaikkiaan aseella ammuttiin sitä välillä puhdistamatta tai öljyämättä reilut viisisataa laukausta ja ainoat ongelmat olivat Lapuan patruunan aneemisuudesta johtuvia. laukauksen äänenpainetaso eli onko ns. Se on AR parhaimmillaan, toimintavarma, tarkka ja käteen käyvänä pienoiskivääri. Monasti kuitenkin on niin, että vaimentimien valmistajat "metsästävät" parhaan mahdollisen vaimennuksen antavan mittauspisteen ja käyttävät sitä sitten mainonnassaan, mutta minkäänlaista kriittistä vertailua tällaiset tulokset eivät mahdollista. HUOMIONARVOISTA VAIMENTIMISTA 1. 3. Päinvastoin, lain (Ampuma-aselaki 19 § (7.6.2019/724) Poikkeukset luvanvaraisuudesta kohta 3) mukaan ”luvanvaraista ei ole... Kokonaisuutena Tippmann M4-22 Tactical Rifle jätti harvinaisen hyvän vaikutelman. Jokainen 6 dB:n muutos tuplaa äänenpaineen. VAROITUS: etenkin vaimentimen ja myös aseen puhdistamisessa vaanii lyijyaltistusvaara ja työ täytyy tehdä asiaankuuluvassa paikassa, ei siis keittiössä, ja suojattuna eli sanomalehti työalustaksi ja nitriilihanskat käsiin. 6. Käytännössä sopiva mittalaite on esimerkiksi Brüel & Kjaer 2209 -impulssimelumittari varustettuna B&K 4136 -mikrofonilla, mittaustapa Atai C-suodatus ja ”peak” eli huipputasomittaus, jolloin tulokset saadaan yksikkönä dB(A/C)peak, jota Suomessa on käytetty myös työhygieenisissä mittauksissa. Mikään vaimennin ei tee aseesta täysin äänetöntä. Mittaus tehtiin MIL-STD-1474D:n mukaan, jolloin mikrofoni on 15 cm korvasta melunlähteen (hylsynpoistoaukon / piipunsuun) suuntaan. Vaimentimet ovat ampumaurheilun ja metsästyksen tulevaisuutta, halusivatpa harrastajat tai ei. Tällä vakioidulla tavalla mitatut äänenpaineen vertailuarvot mahdollistavat eri vaimentimien vertaamisen toisiinsa. Kalustopula heijastuukin siihen, että toimiva B&K-setti maksaa käytettynäkin tuhansia euroja. Tyypillistä äänenpainetasomittaukselle on, että ympäristöolosuhteilla on vaikutusta tuloksiin ja niinpä mittaus tulisi suorittaa paljaalla avoimella maakentällä ilman lähistöllä olevia heijastavia pintoja. Itse melumittaus suoritetaan MILSTD:n uusimman D-version mukaan mikrofonin ollessa 15 cm ampujan korvasta melunlähteeseen päin, käytännössä vasemman korvan ja hylsynpoistoaukon välissä, suunnattuna suoraan ylöspäin 90 asteen kulmassa luodin lentorataan nähden. Kaikki yritykset kieltää vaimentimet tulee tulkita yrityksiksi kieltää lopulta kaikki ampuminen. Mittaamisen erityisongelmana on, etteivät mittauslaitteet kasva puussa, sillä 2209 on poistunut valmistuksesta kymmeniä vuosia sitten, 4136 on aina ollut harvinainen ja nyttemmin sen korvaa malli 4938. Villejä reseptejä kiertää, konstit ovat monet ja vaivaa nähdään uskomattoman paljon, mutta riskeistä puhutaan harvemmin, eikä tuloksissakaan aina ole hurraamista. Ikänäöstä kärsivää ilahduttava piirre on, että tähtäyspiste ei valaistunakaan räjähdä galaksiksi. Äänenvaimenninten suorituskyvyn arvioinnissa suurin ongelma on, että koko mittauskaluston tulee olla sopiva, nousuajaltaan eli reagointikyvyltään riittävän nopea, amerikkalaisen MILSTD-1474 D:n mukaan alle 20 µs, kyetäkseen reagoimaan vaimennettuun laukausääneen, joka kestoltaan on todettu vaimentamatonta lyhyemmäksi. Kyseessä on mittayksikkö, jolla mitataan ääntä eli äänenpainetasoa, englanniksi ”Sound Pressure Level”, SPL. 4. Sen suuri etu muihin valopistetähtäimiin on, että siinä on myös linssiin etsattu optinen ristikko, joka mahdollistaa ampumisen vielä pariston kuivuttuakin. Itselataavissa aseissa on huomattava, että vaimennin puskee moskaa aseen mekanismiin normaalia enemmän; siivottavaa riittää ja ampujanlasit ovat pakolliset. 5. metsästysseuran päätöksellä kieltää. 7. 2. Ainoa poikkeus oli vaimennin, jonka sisäpuoli oli millisen, harmaan ja järkyttävästi ammoniakilta haisevan mähnän peitossa. Lisäksi tarvitaan vielä kalibraattori B&K 4321
Lisäksi tarvitaan vielä kalibraattori B&K 4321. Päinvastoin, lain (Ampuma-aselaki 19 § (7.6.2019/724) Poikkeukset luvanvaraisuudesta kohta 3) mukaan ”luvanvaraista ei ole... Kaiken kaikkiaan aseella ammuttiin sitä välillä puhdistamatta tai öljyämättä reilut viisisataa laukausta ja ainoat ongelmat olivat Lapuan patruunan aneemisuudesta johtuvia. Päätytulpan kierteisiin kannattaa laittaa hyvää aserasvaa niin paljon kuin sopii. Kovin suurta eroa Aja C-painotuksella ei laukausmelua mitattaessa ole. Ilman vaimenninta ammuttaessa riittävä tilastollinen varmuus saadaan yleensä viidellä laukauksella, vaimentimen kera kymmenen mittauksen keskiarvona ja lisäksi kiinnitetään erityistä huomiota siihen, mikä on 1. Mainittakoon, että EU-direktiivi 2003/10/EC asettaa impulssimelun maksimiarvoksi ilman suojausta 137 dB(C). 11. Sama pätee tietenkin itse aseeseen ja suositeltavaa on säilyttää ase vaimennin irrotettuna. Uuden aselain vaimenninmääräykset ovat silkkaa byrokraattista soopaa. Kenttätykin suupuolella painetaso ylittää 185 dB, mikä voi jo johtaa kuolemaan keuhkosolujen rikkoutuessa, kuulonmenetyksestä puhumattakaan. Aseen suositushinta (joulukuu 2020) on 999,-, kiikaritähtäimen 199,ja jalkojen 39,-. Toiminnallisempaa testiosuutta varten aseen päälle oli tarkoitus asentaa Aimpoint-valopistetähtäin, mutta lopulta tähtäimeksi valikoitui hieman vanhempi ja jo valmistuksestakin pudonnut Leupold Prismatic 1x14mm. Leupold todettiinkin suoraan sanoen täydelliseksi valinnaksi aseen päälle, todella nopearytminen ammunta gongeihin 25...50 metrin matkalle oli helppoa ja äärimmäisen hauskaa. 10. Eräiden aseliikkeiden vaatimus siitä, että vaimentimen ostajalla pitää olla hallussapitolupa saman kaliiperin aseeseen, ei pohjaudu lakiin. Villejä reseptejä kiertää, konstit ovat monet ja vaivaa nähdään uskomattoman paljon, mutta riskeistä puhutaan harvemmin, eikä tuloksissakaan aina ole hurraamista. Kyseessä on mittayksikkö, jolla mitataan ääntä eli äänenpainetasoa, englanniksi ”Sound Pressure Level”, SPL. käytettävissä. 8. Äänenvaimentimien vaimennuskyvyn mittayksikkö on dB eli desibeli (mittayksikkö sai nimensä puhelimen keksijän Alexander Graham Bellin mukaan, englanniksi "Bell" ja ja 1/10 tästä on "deciBell"). Keskustelun äänenpainetaso on noin 56, ruohonleikkurin 85, suihkukoneen 130 dB. Aseen pilaaminen vaimenninasennuksella on äärimmäisen helppoa; aseen nykyinen ja tuleva keräilyarvo nollaantuu ja aseen tarkkuus voi mennä asiantuntemattoman asentajan konstein. metsästysseuran päätöksellä kieltää. Tulokset eivät olekaan suoraan vertailukelpoisia ja vanha tapa antaa itselataavissa aseissa paremman tuloksen, sillä liikkuvien osien kolina jää kaemmaksi. Laukausmelu on luonteeltaan iskumaista impulssimelua, josta yleensä mitataan suurin piikkiarvo. 4. Sotaisa nimi tai Hinkuwinkuintialainen patentti ei takaa vaimentimesta mitään. Kaikki yritykset kieltää vaimentimet tulee tulkita yrityksiksi kieltää lopulta kaikki ampuminen. Parhaat vertailukelpoiset tulokset saadaan, kun eri vaimentimien mittaukset suoritetaan yhdessä ja samassa tilaisuudessa tai ainakin tämän saman menettelytavan mukaisesti. Mittaus tehtiin MIL-STD-1474D:n mukaan, jolloin mikrofoni on 15 cm korvasta melunlähteen (hylsynpoistoaukon / piipunsuun) suuntaan. äänestä voidaan leikata pois merkityksettömäksi tuomittu osa. Käytännössä sopiva mittalaite on esimerkiksi Brüel & Kjaer 2209 -impulssimelumittari varustettuna B&K 4136 -mikrofonilla, mittaustapa Atai C-suodatus ja ”peak” eli huipputasomittaus, jolloin tulokset saadaan yksikkönä dB(A/C)peak, jota Suomessa on käytetty myös työhygieenisissä mittauksissa. Vaimentimet ovat ampumaurheilun ja metsästyksen tulevaisuutta, halusivatpa harrastajat tai ei. Ainoa poikkeus oli vaimennin, jonka sisäpuoli oli millisen, harmaan ja järkyttävästi ammoniakilta haisevan mähnän peitossa. Tyypillistä äänenpainetasomittaukselle on, että ympäristöolosuhteilla on vaikutusta tuloksiin ja niinpä mittaus tulisi suorittaa paljaalla avoimella maakentällä ilman lähistöllä olevia heijastavia pintoja. Kokonaisuutena Tippmann M4-22 Tactical Rifle jätti harvinaisen hyvän vaikutelman. LÄHTEET Aseen valmistajan kotisivut www.tippmannarms.com/ Maahantuojan kotivut www.ase.fi Tippmann Wikipediassa https://en.wikipedia.org/wiki/Tippmann Tippmannin konekiväärikopiot www.youtube.com/watch?v= Jw3dwzh9J9o Dennis Tippmanin muistokirjoitus www.legacy.com/obituaries/ fortwayne/obituary.aspx?n=dennis-jude-tippmann&pid=197162799 &fhid=40325 Hawken kotisivut www.hawkeoptics.com CCI:n kotisivut www.cci-ammunition.com Lapuan kotisivut www.lapua.com Sakon tuoteluettelo 2020 https://www.sakosuomi.fi/sites/default/ files/2020-05/Tuotekatalogi_FIN_2020_050520_Final_Low.pdf Melunmittausta, analogisen B&K 2209:n taulussa 126,0 dB(C) peak . Suomalaiset vaimentimet ovat pääosin maailman huippuluokkaa ja ainakin edullisia. laukauksen äänenpainetaso eli onko ns. VAROITUS: etenkin vaimentimen ja myös aseen puhdistamisessa vaanii lyijyaltistusvaara ja työ täytyy tehdä asiaankuuluvassa paikassa, ei siis keittiössä, ja suojattuna eli sanomalehti työalustaksi ja nitriilihanskat käsiin. Nykyään vaimenninmittauksissa käytetään yleensä C-suodatusta, joka antaa hiukan paremman (= myyvemmän) mittaustuloksen. Jos siis haluaa saada milloinkaan vaimentimen auki, se on avattava säännöllisin väliajoin puhdistusta varten, missä aseöljy ja hammasharja ovat hyvät välineet. äänenvaimentimen hankkiminen, hallussapito ja luovuttaminen, jos henkilöllä on ampuma-aseen hallussapitoon oikeuttava lupa” eli mikä tahansa ampuma-aseen hallussapitolupa riittää minkä tahansa vaimentimen hankkimiseen. Tavallisimmat suodatustavat ovat Asuodatus, joka pyrkii kuvaamaan ihmisen korvan kuulo-ominaisuuksia ja jossa matalimpia (alle 20 Hz) korvalle kuulumattomia ääniä vaimennetaan sekä C-suodatus, jossa matalimpien äänien suodatus on vähäisempi. Mikään aseeseen lisättävä laite ei paranna sen kenttäkelpoisuutta; jokainen lisäosa on lisäongelmien lähde, niin myös vaimennin. Kalustopula heijastuukin siihen, että toimiva B&K-setti maksaa käytettynäkin tuhansia euroja. Monasti kuitenkin on niin, että vaimentimien valmistajat "metsästävät" parhaan mahdollisen vaimennuksen antavan mittauspisteen ja käyttävät sitä sitten mainonnassaan, mutta minkäänlaista kriittistä vertailua tällaiset tulokset eivät mahdollista. Asetta puhdistettaessa huomiota herätti, että M4-22 oli silmiinpistävän vähän likaantunut, niin muihin itselataaviin pienoiskivääreihin kuin isoon AR:kin verrattuna. Se on AR parhaimmillaan, toimintavarma, tarkka ja käteen käyvänä pienoiskivääri. Vaimennettu ase on täsmälleen yhtä vaarallinen kuin vaimentamatonkin; kesämökin santakuopalla varomääräykset ovat entiset ja lisävaarana on, että kun laukauksia ei kuulu, ulkopuolinen eksyy helpommin harjoituspaikalle. Itselataavissa aseissa on huomattava, että vaimennin puskee moskaa aseen mekanismiin normaalia enemmän; siivottavaa riittää ja ampujanlasit ovat pakolliset. Itse melumittaus suoritetaan MILSTD:n uusimman D-version mukaan mikrofonin ollessa 15 cm ampujan korvasta melunlähteeseen päin, käytännössä vasemman korvan ja hylsynpoistoaukon välissä, suunnattuna suoraan ylöspäin 90 asteen kulmassa luodin lentorataan nähden. Tämä "Ensimmäisen Laukauksen Poksahdus" (ELP) johtuu ruutikaasujen ja vaimentimen sisällä olevan hapen yhtymisestä, palamisesta. 5. Tällä vakioidulla tavalla mitatut äänenpaineen vertailuarvot mahdollistavat eri vaimentimien vertaamisen toisiinsa. HUOMIONARVOISTA VAIMENTIMISTA 1. Aiemmassa C-versiossa vaimennin sijoitettiin vaimentimen suun sivulle 1 m päähän. Vaimennin vaatii huolenpitoa käytössä ja sen jälkeen: vaimenninta ei saa kolhia sen vääntymisen estämiseksi ja välittömästi ampumisen jälkeen vaimennin on puhdistettava/kuivattava/ tuuletettava kulloisenkin vaimentimen rakenteesta riippuen. "First Round Pop"-ilmiö (FRP) todettavissa. Ikänäöstä kärsivää ilahduttava piirre on, että tähtäyspiste ei valaistunakaan räjähdä galaksiksi. Jokainen 6 dB:n muutos tuplaa äänenpaineen. Äänenvaimenninten suorituskyvyn arvioinnissa suurin ongelma on, että koko mittauskaluston tulee olla sopiva, nousuajaltaan eli reagointikyvyltään riittävän nopea, amerikkalaisen MILSTD-1474 D:n mukaan alle 20 µs, kyetäkseen reagoimaan vaimennettuun laukausääneen, joka kestoltaan on todettu vaimentamatonta lyhyemmäksi. Mikään vaimennin ei tee aseesta täysin äänetöntä. 2. 6. Sen suuri etu muihin valopistetähtäimiin on, että siinä on myös linssiin etsattu optinen ristikko, joka mahdollistaa ampumisen vielä pariston kuivuttuakin. 7. YLEISTÄ AMPUMA-ASEIDEN ÄÄNENVAIMENNUKSEN MITTAAMISESTA YLEISTÄ AMPUMA-ASEIDEN ÄÄNENVAIMENNUKSEN MITTAAMISESTA ASE-lehti • 45. Mitään vaurioita muovisessa ruodossa ei ollut havaittavissa, vaikka aseella tarkoituksella ammuttiin maksimaalisella tulinopeudella eli se siitä Sakon rajoituksesta. 13. Mittaamisen erityisongelmana on, etteivät mittauslaitteet kasva puussa, sillä 2209 on poistunut valmistuksesta kymmeniä vuosia sitten, 4136 on aina ollut harvinainen ja nyttemmin sen korvaa malli 4938. Määritelmän mukaan SPL = 20 lg (p / p0), missä p on mitattava paine ja p0 ihmisen kuulorajaa vastaava painetaso 20 µPa. Määritelmästä seuraa, että kuulorajaa vastaa dB. Tällä kertaa Sakon ilmoittamasta vaimennuskyvystä jäätiin jälkeen, mutta turvallisella puolella oltiin silti ampujan korvia ajatellen. 9. Vaimennin ei tee käyttäjästään rikollista tai salametsästäjää, eikä sitä laillisena voi esim. 3. 12. Äänenpainetasoa mitattaessa käytetään useimmiten erilaisia suodatuksia ts. Keskisytytteisten kiväärikaliiperien subsoonisten vaimenninpatruunoiden lataamisen aloittamista on syytä harkita tarkkaan. Yleensäkin on niin, että mikäli jonkun vaimentimen valmistaja ei spesifioi mittausmenetelmiään, -kalustoaan tai -olosuhteita, tuloksiin tulee suhtautua suurella varauksella. Tavalliset työhygieenisiin mittauksiin tarkoitetut melumittarit ovat yleensä liian hitaita ja antavat yltiöoptimistimisia tuloksia. Ruutivaaka paljasti, että seuranneessa puhdistuksessa ruodosta irtosi palojätteitä 0,88 g eli 1/3 luodin painosta
Näin ollen molemmat lataukset pysyvät valmistuksessa ja metsästäjä voi valita itselleen sen tarpeisiinsa paremmin sopivan. Toki piipun pituuksia on vakiona muitakin, lyhyimmillään 18 tuumaa (46 cm) ja hyvin yleinen tänä päivänä on 22 tuumainen (56 cm). Siitä on vaikea pistää paremmaksi. Niin ikään äänenvaimentimeen kohdistuvat rasitukset ovat luokkaa pienemmät, joten sen pitäisi kestää entistä paremmin. – vaimenninpatruuna metsälle Norma Silencer Norma Silencer 46 • ASE-lehti. Perinteisesti kiväärinpatruunat on ladattu toimimaan pitkästä 61 -sentin (24 tuumaa) piipusta ammuttuna ja moni valmistaja ilmoittaa lähtönopeudet jopa 66 -sentin piipusta ammuttuna, jolloin ne ovat vieläkin korkeammat, myyvemmät. Vastaavasti perinteinen, pidempiin piippuihin räätälöity Oryx lataus saattaa tarkkuuden kannalta olla parempi valinta silloin, kun ammutaan pitkällä piipulla. Tai sitten aseessa on jo valmiina lyhyt esim. Perinteisillä patruunoilla vähänkään kauemmaksi ampuvan lyhytpiippuisen aseen omistajan on hyvä mitata todellinen lähtönopeus, sillä sitä käyttäen pystyy laskemaan luodin lentoradan, mikä saattaa ollakin yllättävän kaareva. Tehtävä ei ole ollut helppo, sillä lähtökohtana on ollut tarkkuuden pysyminen hyvänä lyhyestä piipusta ammuttuna, ei pelkästään lähtönopeuden säätö. Myös lyhyellä piipulla ammuttaessa monesti hämärässä häikäisevän kirkas suuliekki on minimoitu. Vain Silencer -teksti erottaa sen vanhasta perusmallista ja tietenkin erilaiset ballistiikkataulukot on tehty molempiin todellisen mukaisesti, mikä on mainio asia. Kun nyt vahvan, paksusta pahvista tehdyn rasian avaa, niin sisäpuolelta selviää välittömästi, kumpi tuote on kyseessä. Nykyään kuitenkin yhä useamman metsästyskiväärin piipunsuulla on vaimennin ja jotta kokonaisuudesta ei tulisi kömpelön ylipitkää, lyhennetään tavanomaista piippua monesti vaimentimen asennuksen yhteydessä. ORYX SILENCER Nyt Norman uudella Silencerpatruunalla pitäisi saada siis samat lähtönopeudet lyhyestä (ja pitkästä) piipusta ammuttuna kuin perinteisellä latauksella saadaan pitkästä piipusta ammuttuna. Silencer on uudenlainen suurriistapatruuna nykyajan uusiin tarpeisiin. Kaikki edellä oleva perustuu siihen, että ruuti palaa mahdollisimman täydellisesti jo piipun sisäpuolella, eikä vaimentimessa tai että vaimentimeen ei puhalleta palamattomia ruutijyviä kuin hiekkapuhalluksessa. Tuo musta eli mustaniklaus on siitä etevä, että se pienentää korroosiovaara ja saattavatpa patruunat syöttyäkin liukkaammin. Uuden sukupolven lyhytpiippuisille on Norma räätälöinyt nyt Silencer -patruunasarjan, jossa ruuti ehtii palaa kokonaan piipun sisäpuolella. ja viiden patruunan kontrollikasalla mittaa 12 mm. Uuden -Silencer sarjan patruunat on nimittäin ladattu mustiin hylsyihin, aivan kuten vaimentimetkin yleensä ovat, eli on helppo muistaa niiden soveltuvan yhteiskäyttöön. Lain mukaanhan tavallisessa kiväärissä pitää olla yli 30 senttinen piippu ja kokonaismittaa yli 60 senttiä. TEKSTI JA KUVAT: J. Viimeksi 11,7 -grammaisten testiaseena oli Tikka 55 kaliiperissa .308 Win. Rasia on molemmilla patruunoilla sama, uusi tyylikäs ja tuotetarran eläinkuviot kertovat mille riistalle patruuna soveltuu. Silencer on uudenlainen suurriistapatruuna nykyajan uusiin tarpeisiin. Tuotekehitykset ovat varmasti keskustelleet keskenään. MALINEN Oikeastaan kyseessä on jotakin vanhaa ja jotakin uutta, sillä kyseessä on varmatoimisella Oryx -luodilla ladattu ison riistan patruuna, mutta nyt räätälöitynä toimimaan nykyajan vaimenninaseiden lyhyestä piipusta ammuttuna. Norma Oryx Silencer 10,7 g kävi mainiosti niin raskaan sakolaisen pitkästä kuin Anschützin lyhyestä piipusta. 51 sentin (20 tuumaa) piippu. Sivuhuomautuksena on mielenkiintoista havaita, että samaan konserniin kuuluvalla RWS:llä on niin ikään lyhyisiin piippuihin ja vaimenninkäyttöön räätälöityjä Short-barrel patruunoita. Ymmärrettävästi loppujen lopuksi Silencereihin valittuja ruutilaatuja ei ole haluttu julkaista. ORYX Olemme jo useaan kertaan testanneet Oryx luodin ja todenneet sen käyttäytyvän mallikelpoisesti, joten se puoli oli kunnossa, eikä siihen tarvinnut enää kiinnittää huomiota. Ruutilaadut ja annokset on valittu pitkää piippua ajatellen ja lyhyestä piipusta ammuttuna lähtönopeus voi tippua merkittävästi sekä palamattomat ruutijyväset tehdä tuhojaan vaimentimessa ja suuliekkikin muodostua herkästi ongelmaksi hämärässä
Näin ollen molemmat lataukset pysyvät valmistuksessa ja metsästäjä voi valita itselleen sen tarpeisiinsa paremmin sopivan. Ruutilaadut ja annokset on valittu pitkää piippua ajatellen ja lyhyestä piipusta ammuttuna lähtönopeus voi tippua merkittävästi sekä palamattomat ruutijyväset tehdä tuhojaan vaimentimessa ja suuliekkikin muodostua herkästi ongelmaksi hämärässä. ORYX SILENCER Nyt Norman uudella Silencerpatruunalla pitäisi saada siis samat lähtönopeudet lyhyestä (ja pitkästä) piipusta ammuttuna kuin perinteisellä latauksella saadaan pitkästä piipusta ammuttuna. Lain mukaanhan tavallisessa kiväärissä pitää olla yli 30 senttinen piippu ja kokonaismittaa yli 60 senttiä. Niin ikään äänenvaimentimeen kohdistuvat rasitukset ovat luokkaa pienemmät, joten sen pitäisi kestää entistä paremmin. 51 sentin (20 tuumaa) piippu. Nykyään kuitenkin yhä useamman metsästyskiväärin piipunsuulla on vaimennin ja jotta kokonaisuudesta ei tulisi kömpelön ylipitkää, lyhennetään tavanomaista piippua monesti vaimentimen asennuksen yhteydessä. Perinteisillä patruunoilla vähänkään kauemmaksi ampuvan lyhytpiippuisen aseen omistajan on hyvä mitata todellinen lähtönopeus, sillä sitä käyttäen pystyy laskemaan luodin lentoradan, mikä saattaa ollakin yllättävän kaareva. Tuo musta eli mustaniklaus on siitä etevä, että se pienentää korroosiovaara ja saattavatpa patruunat syöttyäkin liukkaammin. Uuden sukupolven lyhytpiippuisille on Norma räätälöinyt nyt Silencer -patruunasarjan, jossa ruuti ehtii palaa kokonaan piipun sisäpuolella. TEKSTI JA KUVAT: J. Myös lyhyellä piipulla ammuttaessa monesti hämärässä häikäisevän kirkas suuliekki on minimoitu. Uuden -Silencer sarjan patruunat on nimittäin ladattu mustiin hylsyihin, aivan kuten vaimentimetkin yleensä ovat, eli on helppo muistaa niiden soveltuvan yhteiskäyttöön. Vain Silencer -teksti erottaa sen vanhasta perusmallista ja tietenkin erilaiset ballistiikkataulukot on tehty molempiin todellisen mukaisesti, mikä on mainio asia. Toki piipun pituuksia on vakiona muitakin, lyhyimmillään 18 tuumaa (46 cm) ja hyvin yleinen tänä päivänä on 22 tuumainen (56 cm). Sivuhuomautuksena on mielenkiintoista havaita, että samaan konserniin kuuluvalla RWS:llä on niin ikään lyhyisiin piippuihin ja vaimenninkäyttöön räätälöityjä Short-barrel patruunoita. Silencer on uudenlainen suurriistapatruuna nykyajan uusiin tarpeisiin. Tehtävä ei ole ollut helppo, sillä lähtökohtana on ollut tarkkuuden pysyminen hyvänä lyhyestä piipusta ammuttuna, ei pelkästään lähtönopeuden säätö. Vastaavasti perinteinen, pidempiin piippuihin räätälöity Oryx lataus saattaa tarkkuuden kannalta olla parempi valinta silloin, kun ammutaan pitkällä piipulla. Perinteisesti kiväärinpatruunat on ladattu toimimaan pitkästä 61 -sentin (24 tuumaa) piipusta ammuttuna ja moni valmistaja ilmoittaa lähtönopeudet jopa 66 -sentin piipusta ammuttuna, jolloin ne ovat vieläkin korkeammat, myyvemmät. ja viiden patruunan kontrollikasalla mittaa 12 mm. Silencer on uudenlainen suurriistapatruuna nykyajan uusiin tarpeisiin. Siitä on vaikea pistää paremmaksi. Norma Oryx Silencer 10,7 g kävi mainiosti niin raskaan sakolaisen pitkästä kuin Anschützin lyhyestä piipusta. Tuotekehitykset ovat varmasti keskustelleet keskenään. Kaikki edellä oleva perustuu siihen, että ruuti palaa mahdollisimman täydellisesti jo piipun sisäpuolella, eikä vaimentimessa tai että vaimentimeen ei puhalleta palamattomia ruutijyviä kuin hiekkapuhalluksessa. – vaimenninpatruuna metsälle Norma Silencer Norma Silencer ASE-lehti • 47. Rasia on molemmilla patruunoilla sama, uusi tyylikäs ja tuotetarran eläinkuviot kertovat mille riistalle patruuna soveltuu. Tai sitten aseessa on jo valmiina lyhyt esim. Viimeksi 11,7 -grammaisten testiaseena oli Tikka 55 kaliiperissa .308 Win. Ymmärrettävästi loppujen lopuksi Silencereihin valittuja ruutilaatuja ei ole haluttu julkaista. MALINEN Oikeastaan kyseessä on jotakin vanhaa ja jotakin uutta, sillä kyseessä on varmatoimisella Oryx -luodilla ladattu ison riistan patruuna, mutta nyt räätälöitynä toimimaan nykyajan vaimenninaseiden lyhyestä piipusta ammuttuna. ORYX Olemme jo useaan kertaan testanneet Oryx luodin ja todenneet sen käyttäytyvän mallikelpoisesti, joten se puoli oli kunnossa, eikä siihen tarvinnut enää kiinnittää huomiota. Kun nyt vahvan, paksusta pahvista tehdyn rasian avaa, niin sisäpuolelta selviää välittömästi, kumpi tuote on kyseessä
Näistä .30-06 suurihylsyisenä mielenkiintoisempana. Valmistajan mukaan toiminta on varmaa erittäin laajalla 450 – 1000 m/s osumanopeusalueella. Rasian mukana tuleva ballistinen taulukko on hyvä apu suunniteltaessa pitkiä laukauksia. Norma lataa uutta Silencer patruunaa yleisimpiin kaliipereihin, joten nyt koeammutut .308 Win ja .30-06 Sprg ovat meillä luonnollisimmat valinnat. Mustaniklatut hylsyt yhdistävät mielikuvan yleensä samanväriseen vaimentimeen. Ampumamatkojen kasvaessa Norma uudisti alkuperäistä Oryxin tekemällä siitä 30% virtaviivaisemman eli kärki muotoiltiin suipommaksi ja perään lisättiin viiste, vuosi oli silloin 2011. Lopputuloksena on hyvä jäämäpaino ja vähemmän lyijymurenia lihassa. Tässä mittarina käytettiin Labradarin tutkaa. Helposti avautuvana luoti toimii suunnitellusti hyvin vaihtelevilta etäisyyksiltä ammuttaessa ja soveltuu siten mitä moninaisimpiin tilanteisiin. Osumasta luodille haastavan tekevät luut tietenkin puuttuivat matkalta. Näin lentorata suoristui merkittävästi ja nopeus sekä sitä kautta osumaenergia pysyivät korkeina huomattavasti aiempaa pidemmälle. Alkuperäisen Oryx (sitkeä keihäsantilooppi) luodin kehityksestä vastasi ballistiikkaguru Christer Larsson ja vuosi oli 1996. RADALLA Luodin lähtönopeuksia verrattaessa vaikkapa piipun pituuteen, pitäisi tietenkin käyttää samaa piippua, jota lyhennetään mittausten välillä. Norman Oryx luoti on kuuluisa nopeasta avautumisesta ja hyvästä kasassa pysymisestä. Suosituimmat kaliiperit ovat .308 Win ja .30-06 Sprg, mutta Silencerien tarjonta tulee kattamaan yleisimmät kaliiperit. .308 WIN Ensin vuorossa oli yleisin metsästyspatruunamme, .308 Winchester. Norma lataa .308 Win patruunoita sekä 10,7 että 11,7 g Oryx -luodeilla. Siinä Norma on Lyhyellä 50 sentin piipulla ammuttaessa käytettiin Hauskenin vaimenninta. Tässä 11,7 gramman .308 Win ammuttuna 50 metriltä märkiin sanomalehtiin. Lisäksi tässä halkaisijassa tehdään 13 g luoteja, joita käytetään magnumeissa. Jäämäpaino oli erinomainen 93% ja luotien halkaisijat kasvoivat 2,2 -kertaisiksi. Tarkoitus oli katsoa mitä piipun pituuden muutos saa aikaiseksi ja verrata uutta Oryx Silencer patruunaa jo pitkään tuotannossa olleeseen Oryxin peruslataukseen. Koska saatava tarkkuus on pitkälti kiinni käytetystä aseyksilöstä ja Oryx luotina tiedetään tarkasti käyväksi, niin eniten kiinnosti se, miten luvatut lähtönopeudet täyttyvät. Siitä asti luoti on valmistettu niin, että sula puhdas lyijy kaadetaan tompakkivaippaan (kuparin seassa sinkkiä 5%) jolloin ne sitoutuvat toisiinsa, eivätkä irtoa osumassa omille teilleen. Märkiin sanomalehtiin ammuttuna siltä yleisimmältä hirvenkaatoetäisyydeltä eli 50 metriltä tuloksena oli voimakas avautuminen lähes pinnasta alkaen ja suuri haavakanava sekä melkoinen 35 sentin läpäisy. 48 • ASE-lehti. Rautasahan näyttäminen piipputeräkselle ei kuitenkaan innostanut, joten käytännön syistä valitsimme eri aseet suuntaa antaviksi työkaluiksi. Norma Oryxin rasioissa ainoa ero perinteisiin latauksiin on Silencerissa nimen ja vaimentimen kuvan lisäys
Norman Oryx luoti on kuuluisa nopeasta avautumisesta ja hyvästä kasassa pysymisestä. ASE-lehti • 49. Siitä asti luoti on valmistettu niin, että sula puhdas lyijy kaadetaan tompakkivaippaan (kuparin seassa sinkkiä 5%) jolloin ne sitoutuvat toisiinsa, eivätkä irtoa osumassa omille teilleen. Rasian mukana tuleva ballistinen taulukko on hyvä apu suunniteltaessa pitkiä laukauksia. Mustaniklatut hylsyt yhdistävät mielikuvan yleensä samanväriseen vaimentimeen. .308 WIN Ensin vuorossa oli yleisin metsästyspatruunamme, .308 Winchester. Näistä .30-06 suurihylsyisenä mielenkiintoisempana. Tarkoitus oli katsoa mitä piipun pituuden muutos saa aikaiseksi ja verrata uutta Oryx Silencer patruunaa jo pitkään tuotannossa olleeseen Oryxin peruslataukseen. Norma Oryxin rasioissa ainoa ero perinteisiin latauksiin on Silencerissa nimen ja vaimentimen kuvan lisäys. Helposti avautuvana luoti toimii suunnitellusti hyvin vaihtelevilta etäisyyksiltä ammuttaessa ja soveltuu siten mitä moninaisimpiin tilanteisiin. Jäämäpaino oli erinomainen 93% ja luotien halkaisijat kasvoivat 2,2 -kertaisiksi. Ampumamatkojen kasvaessa Norma uudisti alkuperäistä Oryxin tekemällä siitä 30% virtaviivaisemman eli kärki muotoiltiin suipommaksi ja perään lisättiin viiste, vuosi oli silloin 2011. Tässä mittarina käytettiin Labradarin tutkaa. Lisäksi tässä halkaisijassa tehdään 13 g luoteja, joita käytetään magnumeissa. Näin lentorata suoristui merkittävästi ja nopeus sekä sitä kautta osumaenergia pysyivät korkeina huomattavasti aiempaa pidemmälle. Alkuperäisen Oryx (sitkeä keihäsantilooppi) luodin kehityksestä vastasi ballistiikkaguru Christer Larsson ja vuosi oli 1996. Suosituimmat kaliiperit ovat .308 Win ja .30-06 Sprg, mutta Silencerien tarjonta tulee kattamaan yleisimmät kaliiperit. Rautasahan näyttäminen piipputeräkselle ei kuitenkaan innostanut, joten käytännön syistä valitsimme eri aseet suuntaa antaviksi työkaluiksi. Valmistajan mukaan toiminta on varmaa erittäin laajalla 450 – 1000 m/s osumanopeusalueella. RADALLA Luodin lähtönopeuksia verrattaessa vaikkapa piipun pituuteen, pitäisi tietenkin käyttää samaa piippua, jota lyhennetään mittausten välillä. Märkiin sanomalehtiin ammuttuna siltä yleisimmältä hirvenkaatoetäisyydeltä eli 50 metriltä tuloksena oli voimakas avautuminen lähes pinnasta alkaen ja suuri haavakanava sekä melkoinen 35 sentin läpäisy. Norma lataa uutta Silencer patruunaa yleisimpiin kaliipereihin, joten nyt koeammutut .308 Win ja .30-06 Sprg ovat meillä luonnollisimmat valinnat. Lopputuloksena on hyvä jäämäpaino ja vähemmän lyijymurenia lihassa. Norma lataa .308 Win patruunoita sekä 10,7 että 11,7 g Oryx -luodeilla. Koska saatava tarkkuus on pitkälti kiinni käytetystä aseyksilöstä ja Oryx luotina tiedetään tarkasti käyväksi, niin eniten kiinnosti se, miten luvatut lähtönopeudet täyttyvät. Siinä Norma on Lyhyellä 50 sentin piipulla ammuttaessa käytettiin Hauskenin vaimenninta. Osumasta luodille haastavan tekevät luut tietenkin puuttuivat matkalta. Tässä 11,7 gramman .308 Win ammuttuna 50 metriltä märkiin sanomalehtiin
Nopeammin palavan ruudin etuja ovat suupaineen pieneneminen ja sitä kautta vaimentimen rasitusten pieneneminen sekä ilman vaimenninta ammuttaessa suuliekin pieneneminen, piipun pituudesta riippumatta. Ilmeisesti piippujen ja patruunapesien mitoituksessa on eroja, sillä muuten 10 sentin eron piipun pituudessa pitäisi näkyä ainakin tavallisen latauksen nopeuksissa. Pidempipiippuista puolestaan edusti Sakon joka paikan kiertänyt luottokivääri M75 SS 61 sentin piipulla. näytti toimivan samoin kaikilla patruunoilla ja aseilla. Jos verrataan omenoita omenoihin eli Silencerin nopeutta verrataan samanpainoisella 10,7 g Oryxilla ladattuun peruspatruunaan, niin siinä jäädään vähän, sillä niille Norma ilmoittaa lähtönopeudeksi 835 m/s mikä on 15 m/s enemmän. Osumapistettä ajatellen molemmat patruunat kävivät suunnilleen samaan kohtaan molemmilla aseilla, joten tähtäintä ei tarvitse kohdistaa uudelleen. Tarkkuuden suhteen ei Silencerilla ja perinteisellä Oryx latauksella ollut koeaseissa suurta eroa, mutta tämä on aina asekohtainen asia ja siten itse kokeiltava. Näin suora vertailu ei ollutkaan mahdollista, sillä käytössä ei ollut 10,7 g peruspatruunoita, vaan niitä suosittuja 11,7 grammaisia. Lisäksi niin Silencer kuin tavallinen lataus olivat suunnilleen yhtä nopeita, joten valmistajan lupaus senkin suhteen tulee täytettyä. Nopeuden kannalta Silencer toimi ennakoidusti, mutta tavallisella latauksella odotimme nopeuden tippuvan lyhyestä piipusta. Lyhytpiippuisena testiaseena oli nimekkään Anschützin 1782, jossa on 50 senttinen piippu ja siihen kierrettynä poikkeuksellisen siististi valmistettu norjalaisen Hauskenin JD184 MKII vaimennin. Olosuhteiden pakosta nyt oli tyytyminen viiden laukauksen sarjoihin poikkeuksellisen kuumassa 25 asteen lähes tyynessä kesäkelissä. Toisella käynnillä kävi aivan samoin, peruspatruunalla tuli kaunis 35 mm rypäs kun taas Silencerilla yksi nopea avasi 24 mm kasan 58 milliin. Kasat tuossa kovassa kelissä olivat aivan käypäiset, Silencerille Ansulla 34, 38 ja 45 mm sekä TRG:llä hienosti 26, 25 ja 20 mm. Myöhemmin tyynemmässä kelissä Silencerilla ammutut viiden kasat Sako Varmintilla olivat erinomaiset 26 ja 21 mm kun Anschütz printtasi kolmen 20 mm luottokasan. Mielenkiinnosta kokeilimme vielä kevyillä 8 g Range -harjoituspatruunoilla, joilla Browning ampui vaimentimen kanssa vain 1-2 senttiä raskasluotisia ylemmäs. Sillä on kaatunut riistaa ympäri maapallon, eikä patruunahuolto ole muodostunut ongelmaksi missä sitten ollaan oltukin. Lisäksi äänenvaimenninta käytettäessä suupaineen pieneneminen säästää vaimenninta kuten vähäisempi palamattomien ruutijyvien puhalluskin. Pidempipiippuista testiasetta edusti tarkkuuden suhteen vakio luottoaseemme, Sako TRG pitkällä 66 sentin rosteripiipulla. yllättäen valinnut Silencer sarjaan luodiksi kevyen 10,7 grammaisen (165 grainia), kun yleensä hirvimetsälle valitaan raskaampi 11,7 gramman (180 grainia) luoti. Toinen asia on sitten suuliekki ja saatava tarkkuus, jotka ovatkin sitten niitä eroja, joiden perusteella voi valintaa tehdä. Tässä piippu ammuttiin kylmästä polttavan kuumaksi, joten jälleen lämpöväreily tanssitti viimeisillä laukauksilla tähtäinkuvaa. Eroa tässä siis suunnilleen sama 27 m/s. yli kymmenen, joten keskityimme Labradarin mittaamien nopeuksien vertailuun. Yksityiskohtaisemmin 10,7 g kevytluotisella Silencerilla lähtönopeus NOPEUDET, m/s .308 (16C) Anschütz 1782, 50 cm Sako TRG, 66 cm Oryx Silencer 10,7 802 834 Oryx 11,7 765 792 .30-06 (25C) Browning X-Bolt, 51 cm Sako M75, 61 cm Oryx Silencer 11,7 815 818 Oryx 11,7 811 811 Suuliekin minimointi on suuri etu iltahämärässä tehtävässä kyttäysjahdissa, silloin ei sokaistu laukaushetkellä vaan näkee riistan reaktion.. Vastaavasti ison riistan lyijysydänluodilla, normaalilla 11,7 g Oryx patruunalla lähtönopeus oli lyhyestä piipusta 765 m/s ja pidemmästä 792 m/s. Nyt lyhytpiippuista kivääriä edusti siro ja erinomaisesti käsiteltävissä oleva Browning X-Bolt Hunter lyhyellä 51 sentin piipulla. Norma ilmoittaa lähtönopeudeksi 820 m/s ammuttuna lyhyellä 50 sentin piipulla, joten suunnilleen luvatuissa luvuissa pyörittiin. Tulokset olivat yllättävät joskin mielenkiintoiset. 16 -asteinen ratakeli oli valitettavan kovatuulinen, 6 m/s ja puuskissa reippaasti oli lyhyestä piipusta 802 m/s ja pitkästä piipusta 834 m/s. Mittaukset uusittiin siis myöhemmin viileämmässä kelissä kohtuullisessa 17 asteen lämmössä. Vaan näinhän aseen on suunniteltukin toimivan. Lyhyenä yhteenvetona molemmat patruunat toimivat molemmissa aseissa ihan hyvin. Lyhyellä piipulla ammuttuna Silencerien nopeudeksi mitattiin 815 m/s ja pitkällä 818 m/s, eli oltiin aivan samoissa. 11 g luoteja. Perinteisellä Oryxilla puolestaan nopeus oli lyhyestä piipusta 804 m/s ja pitkästä 808 m/s, eli mitään merkittävää eroa ei saatu aikaiseksi tässäkään ja kaliiperi .30-06 Sprg. Tarkkuuden suhteen liikutaan asekohtaisella tasolla, nyt esimerkiksi Browningilla viiden kasat olivat 33 ja 34 mm eli molemmilla laaduilla täysin samat. Tällä kertaa Silencer kellotti lyhyestä piipusta nopeudeksi oikein tarkkaan ilmoitettuna 814,5 m/s ja pitkästä piipusta 814,6 m/s eli sen tarkemmin ei voisi saada samoja lukemia eri aseilla ja eri piipunpituuksilla. .30-06 ORYX SILENCER Puuttumatta mikä on paras kaliiperi mihinkin käyttötarkoitukseen, käy .30-06 sekalaiseen metsästykseen erinomaisesti. Norma ilmoittaa rasian kyljessä lähtönopeudeksi Silencerin 10,7 -grammaiselle 820 m/s ja tämä hienosti mitattuna 50 sentin piipusta, joten aivan ilmoitettuun ei tällä kertaa päästy. Peruslatauksen 11,7 grammaiselle annetaan arvoksi puolestaan 796 m/s ja tämä ammuttuna pitkällä 61 sentin koepiipulla, joten aika lähelle päästiin tässäkin. Mutta kuten tunnettua, nopeuteen vaikuttavat niin rihlauksen kuin patruunapesän mitoitukset sekä ylimenokartion muoto, joten vertailu ei sikäli ole suoraan verrannollinen. Patruuna osoittautui siis hyväkäyntiseksi. Näin ei kuitenkaan käynyt, joten Norman peruspatruunaansa valitsema ruuti näyttää toimivan lyhyessäkin piipussa. Tuotetarrat tulevat kuitenkin vielä päivittymään. Perinteinen Oryx lataus puolestaan kellotti lyhyellä piipulla ammuttuna 811 m/s ja pitkällä täysin saman 811 m/s. Tavallisella 11,7 g Oryxilla puolestaan Ansulla loistavasti 28, 28 ja 26 mm, mutta TRG:llä vain 58, 33 ja 40 mm. 16 cm pidempi piippu antoi siten lisänopeutta 32 m/s. Uusi Silencer patruuna on suunnattu nimenomaan lyhyillä piipuilla ja vaimentimella ampuville ja perinteinen lataus on edelleen tarjolla pidemmällä piipulla ampuville. Lyijysydämisillä luodeilla korkeampi 11,7 g paino on muodostunut vakioksi suurriistalle, kun taas osumassa paremmin painonsa säilyttävillä kokokuparisilla luodeilla käytetään kevyempiä n. YHTEENVETO Norma Oryx Silencer on uudenlainen patruunasarja, jonka etuna on yleistyvistä lyhyistä piipuista ammuttaessa saatava normaali lähtönopeus ja pieni suuliekki. Suuliekilläkään ei ole vaimennetussa aseessa merkitystä, sillä vaimentimen lisäominaisuudet ovat suujarruna ja liekinsammuttimena toimiminen. Sen käsiteltävyys sen kun paranee, kun ohuen piipun suulla olevaan kierteeseen ruuvaa Ase Utran teräksisen SL5 vaimentimen tuomaan lisäpainoa. Molemmat koeammutut patruunat on tarkoitettu keskisuurelle ja suurelle riistalle eli meillä hirvimetsälle asti, vaikka raskasluotisemman perus Oryxin suositelluista riistakuvista onkin jäänyt hirvi pois. Sakolla taas Silenceriin tuli yksi poikkeuksellisen nopea joka kävi reilusti ylös ja avasi kasan 70 milliin kun tavallinen Oryx takoi 45 mm kasan. Browning jatkoi sillä kertaa vanhaan malliin, peruspatruunalla 33 mm ja Silencerilla 45 mm. Näiden mittausten perusteella tuo 16 sentin ero piipunpituudessa vaikuttaa lähtönopeuteen suunnilleen 2 m/s senttiä kohden. Tässä Norma ilmoittaa arvoksi 823 m/s ammuttuna pitkällä 61 sentin koepiipulla eli aika lähelle luvattua päästiin. Verrokiksi otimme vielä perinteisen Oryx-latauksen, koska se raskaampiluotisena on monen mielestä luonnollisempi valinta ainakin hirvimetsälle. Sillä saa vauhtia ja voi käyttää laajaa kirjoa eripainoisia luoteja eikä rekyyli ole vielä häiritsevän kova
Sen käsiteltävyys sen kun paranee, kun ohuen piipun suulla olevaan kierteeseen ruuvaa Ase Utran teräksisen SL5 vaimentimen tuomaan lisäpainoa. näytti toimivan samoin kaikilla patruunoilla ja aseilla. Toinen asia on sitten suuliekki ja saatava tarkkuus, jotka ovatkin sitten niitä eroja, joiden perusteella voi valintaa tehdä. Tässä piippu ammuttiin kylmästä polttavan kuumaksi, joten jälleen lämpöväreily tanssitti viimeisillä laukauksilla tähtäinkuvaa. Nopeuden kannalta Silencer toimi ennakoidusti, mutta tavallisella latauksella odotimme nopeuden tippuvan lyhyestä piipusta. Sillä saa vauhtia ja voi käyttää laajaa kirjoa eripainoisia luoteja eikä rekyyli ole vielä häiritsevän kova. Molemmat koeammutut patruunat on tarkoitettu keskisuurelle ja suurelle riistalle eli meillä hirvimetsälle asti, vaikka raskasluotisemman perus Oryxin suositelluista riistakuvista onkin jäänyt hirvi pois. Peruslatauksen 11,7 grammaiselle annetaan arvoksi puolestaan 796 m/s ja tämä ammuttuna pitkällä 61 sentin koepiipulla, joten aika lähelle päästiin tässäkin. Browning jatkoi sillä kertaa vanhaan malliin, peruspatruunalla 33 mm ja Silencerilla 45 mm. Tavallisella 11,7 g Oryxilla puolestaan Ansulla loistavasti 28, 28 ja 26 mm, mutta TRG:llä vain 58, 33 ja 40 mm. Lyhyellä piipulla ammuttuna Silencerien nopeudeksi mitattiin 815 m/s ja pitkällä 818 m/s, eli oltiin aivan samoissa. 16 cm pidempi piippu antoi siten lisänopeutta 32 m/s. Tuotetarrat tulevat kuitenkin vielä päivittymään. Norma ilmoittaa rasian kyljessä lähtönopeudeksi Silencerin 10,7 -grammaiselle 820 m/s ja tämä hienosti mitattuna 50 sentin piipusta, joten aivan ilmoitettuun ei tällä kertaa päästy. Nyt lyhytpiippuista kivääriä edusti siro ja erinomaisesti käsiteltävissä oleva Browning X-Bolt Hunter lyhyellä 51 sentin piipulla. 11 g luoteja. Tässä Norma ilmoittaa arvoksi 823 m/s ammuttuna pitkällä 61 sentin koepiipulla eli aika lähelle luvattua päästiin. Tarkkuuden suhteen liikutaan asekohtaisella tasolla, nyt esimerkiksi Browningilla viiden kasat olivat 33 ja 34 mm eli molemmilla laaduilla täysin samat. Mielenkiinnosta kokeilimme vielä kevyillä 8 g Range -harjoituspatruunoilla, joilla Browning ampui vaimentimen kanssa vain 1-2 senttiä raskasluotisia ylemmäs. Jos verrataan omenoita omenoihin eli Silencerin nopeutta verrataan samanpainoisella 10,7 g Oryxilla ladattuun peruspatruunaan, niin siinä jäädään vähän, sillä niille Norma ilmoittaa lähtönopeudeksi 835 m/s mikä on 15 m/s enemmän. Perinteinen Oryx lataus puolestaan kellotti lyhyellä piipulla ammuttuna 811 m/s ja pitkällä täysin saman 811 m/s. Lyijysydämisillä luodeilla korkeampi 11,7 g paino on muodostunut vakioksi suurriistalle, kun taas osumassa paremmin painonsa säilyttävillä kokokuparisilla luodeilla käytetään kevyempiä n. Ilmeisesti piippujen ja patruunapesien mitoituksessa on eroja, sillä muuten 10 sentin eron piipun pituudessa pitäisi näkyä ainakin tavallisen latauksen nopeuksissa. Tulokset olivat yllättävät joskin mielenkiintoiset. Näiden mittausten perusteella tuo 16 sentin ero piipunpituudessa vaikuttaa lähtönopeuteen suunnilleen 2 m/s senttiä kohden. Kasat tuossa kovassa kelissä olivat aivan käypäiset, Silencerille Ansulla 34, 38 ja 45 mm sekä TRG:llä hienosti 26, 25 ja 20 mm. Uusi Silencer patruuna on suunnattu nimenomaan lyhyillä piipuilla ja vaimentimella ampuville ja perinteinen lataus on edelleen tarjolla pidemmällä piipulla ampuville. Lisäksi niin Silencer kuin tavallinen lataus olivat suunnilleen yhtä nopeita, joten valmistajan lupaus senkin suhteen tulee täytettyä. Suuliekilläkään ei ole vaimennetussa aseessa merkitystä, sillä vaimentimen lisäominaisuudet ovat suujarruna ja liekinsammuttimena toimiminen. Eroa tässä siis suunnilleen sama 27 m/s. .30-06 ORYX SILENCER Puuttumatta mikä on paras kaliiperi mihinkin käyttötarkoitukseen, käy .30-06 sekalaiseen metsästykseen erinomaisesti. Olosuhteiden pakosta nyt oli tyytyminen viiden laukauksen sarjoihin poikkeuksellisen kuumassa 25 asteen lähes tyynessä kesäkelissä. ASE-lehti • 51. Norma ilmoittaa lähtönopeudeksi 820 m/s ammuttuna lyhyellä 50 sentin piipulla, joten suunnilleen luvatuissa luvuissa pyörittiin. Toisella käynnillä kävi aivan samoin, peruspatruunalla tuli kaunis 35 mm rypäs kun taas Silencerilla yksi nopea avasi 24 mm kasan 58 milliin. Lisäksi äänenvaimenninta käytettäessä suupaineen pieneneminen säästää vaimenninta kuten vähäisempi palamattomien ruutijyvien puhalluskin. Mutta kuten tunnettua, nopeuteen vaikuttavat niin rihlauksen kuin patruunapesän mitoitukset sekä ylimenokartion muoto, joten vertailu ei sikäli ole suoraan verrannollinen. Yksityiskohtaisemmin 10,7 g kevytluotisella Silencerilla lähtönopeus NOPEUDET, m/s .308 (16C) Anschütz 1782, 50 cm Sako TRG, 66 cm Oryx Silencer 10,7 802 834 Oryx 11,7 765 792 .30-06 (25C) Browning X-Bolt, 51 cm Sako M75, 61 cm Oryx Silencer 11,7 815 818 Oryx 11,7 811 811 Suuliekin minimointi on suuri etu iltahämärässä tehtävässä kyttäysjahdissa, silloin ei sokaistu laukaushetkellä vaan näkee riistan reaktion. yli kymmenen, joten keskityimme Labradarin mittaamien nopeuksien vertailuun. Lyhytpiippuisena testiaseena oli nimekkään Anschützin 1782, jossa on 50 senttinen piippu ja siihen kierrettynä poikkeuksellisen siististi valmistettu norjalaisen Hauskenin JD184 MKII vaimennin. Sakolla taas Silenceriin tuli yksi poikkeuksellisen nopea joka kävi reilusti ylös ja avasi kasan 70 milliin kun tavallinen Oryx takoi 45 mm kasan. YHTEENVETO Norma Oryx Silencer on uudenlainen patruunasarja, jonka etuna on yleistyvistä lyhyistä piipuista ammuttaessa saatava normaali lähtönopeus ja pieni suuliekki. Tarkkuuden suhteen ei Silencerilla ja perinteisellä Oryx latauksella ollut koeaseissa suurta eroa, mutta tämä on aina asekohtainen asia ja siten itse kokeiltava. Perinteisellä Oryxilla puolestaan nopeus oli lyhyestä piipusta 804 m/s ja pitkästä 808 m/s, eli mitään merkittävää eroa ei saatu aikaiseksi tässäkään ja kaliiperi .30-06 Sprg. Mittaukset uusittiin siis myöhemmin viileämmässä kelissä kohtuullisessa 17 asteen lämmössä. Vastaavasti ison riistan lyijysydänluodilla, normaalilla 11,7 g Oryx patruunalla lähtönopeus oli lyhyestä piipusta 765 m/s ja pidemmästä 792 m/s. 16 -asteinen ratakeli oli valitettavan kovatuulinen, 6 m/s ja puuskissa reippaasti oli lyhyestä piipusta 802 m/s ja pitkästä piipusta 834 m/s. Pidempipiippuista testiasetta edusti tarkkuuden suhteen vakio luottoaseemme, Sako TRG pitkällä 66 sentin rosteripiipulla. Lyhyenä yhteenvetona molemmat patruunat toimivat molemmissa aseissa ihan hyvin. Tällä kertaa Silencer kellotti lyhyestä piipusta nopeudeksi oikein tarkkaan ilmoitettuna 814,5 m/s ja pitkästä piipusta 814,6 m/s eli sen tarkemmin ei voisi saada samoja lukemia eri aseilla ja eri piipunpituuksilla. Näin ei kuitenkaan käynyt, joten Norman peruspatruunaansa valitsema ruuti näyttää toimivan lyhyessäkin piipussa. Verrokiksi otimme vielä perinteisen Oryx-latauksen, koska se raskaampiluotisena on monen mielestä luonnollisempi valinta ainakin hirvimetsälle. Sillä on kaatunut riistaa ympäri maapallon, eikä patruunahuolto ole muodostunut ongelmaksi missä sitten ollaan oltukin. Patruuna osoittautui siis hyväkäyntiseksi. Vaan näinhän aseen on suunniteltukin toimivan. Nopeammin palavan ruudin etuja ovat suupaineen pieneneminen ja sitä kautta vaimentimen rasitusten pieneneminen sekä ilman vaimenninta ammuttaessa suuliekin pieneneminen, piipun pituudesta riippumatta. Pidempipiippuista puolestaan edusti Sakon joka paikan kiertänyt luottokivääri M75 SS 61 sentin piipulla. yllättäen valinnut Silencer sarjaan luodiksi kevyen 10,7 grammaisen (165 grainia), kun yleensä hirvimetsälle valitaan raskaampi 11,7 gramman (180 grainia) luoti. Näin suora vertailu ei ollutkaan mahdollista, sillä käytössä ei ollut 10,7 g peruspatruunoita, vaan niitä suosittuja 11,7 grammaisia. Myöhemmin tyynemmässä kelissä Silencerilla ammutut viiden kasat Sako Varmintilla olivat erinomaiset 26 ja 21 mm kun Anschütz printtasi kolmen 20 mm luottokasan. Osumapistettä ajatellen molemmat patruunat kävivät suunnilleen samaan kohtaan molemmilla aseilla, joten tähtäintä ei tarvitse kohdistaa uudelleen
Irrotettava lipas on perinteisellä paikalla. Kutakuinkin kaikissa kaasutoimisissa itselataavassa kivääreissä on periaatteessa valmis koneisto suoravetoiseksi, kun jättää kaasutoiminnon pois. Steel Action on kuitenkin täysin muista poikkeava, joten kyseessä on harvinainen uutuus. Peräkappaleen alla on kääntölevy, joka välittää voiman lukitusolkien kääntymiselle. Kaikki on siis kuten vanhaan hyvään aikaan, tunteella ja taidolla tehdyissä aseissa. Suoravetotoiminto on rakennettu lukkoon, joka koostuu 33 osasta. Tuossa akselissa on poikittaistappi, joka ratsastaa sulkukappaleen nousullisessa urassa ja saa aikaiseksi pyörähdysliikkeen. Peukalovirittimen päällä on erillinen, viritysasentoon lukitseva vipu ja sen vapauttamiseen käytettävä nuppi. Steel Action GmbH sijaitsee Kölnissä, Saksassa ja ase on vanhaan hyvään tyyliin tehty teräksestä ja puusta, teräksestä ja puusta, kuten mainoksessa toistetaan. Tukki on kaunista pähkinää öljyttynä. Piippu on kiinni kierteellä eikä siten pikavaihdettava, kehyksen alla on kunnollisen kokoinen rekyyliolka ja laukaisulaite on säädettävä. Browning Maral mallissaan, joka on pyörähtävältä sulultaan sama kuin itselataava BAR. Steel Action GmbH perustettiin vasta 2017, joten kyseessä on todella tuore yritys. Tai oikein tarkkaan tutkittaessa yksi osa on muoviakin, punaisella huomiovärillä korostettu lippaan patruunasilta. Vastaavaa tulee harvoin vastaan. Steel Action HS TEKSTI JA KUVAT: J. Asetyyppinä suoravetoisia on markkinoilla muitakin, tunnetuimmat Blaser R8, Heym SR30, Rössler, Merkel Helix ja Browning Maral. Näin on menetellyt mm. TEKNIIKKAA Koneistoja valmistetaan kahden kokoisia, HS eli Hunting Short normaaleille 308 Win luokan patruunoille ja HM eli Hunting Medium pidemmille patruunoille. Sen pinta on kevennysuritettu ja urat mustattu ulkopinnan ollessa tyylikkään kiiltäväksi hiottu. Alapuolella on kaksirivisen, molemmilta reunoilta syöttävän lippaan suurehko aukko ja kookas rekyyliolka, joka on jyrsitty vanhaan hyvään tapaan itse kehysmateriaalista. Ainoastaan tukevan siistit alaraudat eivät ole rautaa, vaan alumiinia. Linjakkaasti muotoiltu kehys on paksuseinäisenä jäykkä ja sen päällä on yhdysrakenteisena tyylikkäästi muotoillut Picatinny-kiskon pätkät. Kolmiolkainen lukituskappale pyörähtää nousullisen uran ja siihen vastaavan tapin ohjaamana lukon rungon pysyessä paikallaan. Tosin sen taustalla on pitkään toiminut Feinmechanische Entwicklungen GmbH, jossa varsinainen kehitystyö tehtiin. Samoin vaikkapa rynnäkkökiväärimme muuntuu suoravetoiseksi, kun sulkee tähtäinjalassa olevan kaasuportin. Mallivalikoimaa on hiljan kasvatettu vielä muovitukkisella mallilla. Lukko on paksurunkoinen ja sulkee siten eturenkaan kulkuaukon turvallisesti mahdollista hylsyrikkoa ajatellen. Tämän herkästi liikkuvan ulkoholkin sisällä on varsinainen lukituskoneisto eli tarkalla sovitteella pyörähtävä kolmiolkainen lukonpää ja vielä sen sisäpuolella edestakaisin liikuteltava akseli. Harvoin saamme kokonaan uuden asekonstruktion, suoravetoinen Steel Action on sellainen. MALINEN Yleensä asevalmistajat ovat pitkän tien kulkijoita, olleet jo pidempään alalla. Aseen suunnittelusta on vastannut venäläinen Alexander Ostanin, joka on aiemmin työskennellyt myös Sauerin, Merkelin ja Caracalin aseiden suunnittelussa. Hylsyn ulosvedin on suosittu poikittain liikkuva giljotiinin Steel Action HS on sopusuhtainen ammuttava vaimentimen kanssakin. Kampi 28 mm taaksepäin vedettynä sulun lukitus aukeaa ja hylsyn voi vetää pesästä. Se esiteltiin ensi kerran 2017 IWA messuilla. Yleensä myös valmistettavat aseet, uutuudetkin, ovat jo olemassa olevien muunnoksia. 52 • ASE-lehti. Muovia on turha hakea aseesta, jopa mallikkaasti toimiva kammen nuppikin on lakattua pähkinäpuuta. STEEL ACTION Uutuuden koneisto on siis keskisessä Euroopassa suosittu suoravetoinen ja sulku perustuu pyörähtävään kolmiolkaiseen lukituskappaleeseen. Sulkuolkien pinta-ala on peräti 90 mm2 ja jäljistä päätellen ne kantavat tasaisesti, vaikuttaen siten osaltaan saatuun hyvään tarkkuuteen. Piipun suulla on valmiina M15x1 kierre lisävarusteille, käytännössä hyödylliselle vaimentimelle. Työn laatu on yliveto, todellakin taidokkaasti koneistetut osat, kiillotukset, sinistykset jne
Se esiteltiin ensi kerran 2017 IWA messuilla. Steel Action on kuitenkin täysin muista poikkeava, joten kyseessä on harvinainen uutuus. Steel Action GmbH perustettiin vasta 2017, joten kyseessä on todella tuore yritys. Linjakkaasti muotoiltu kehys on paksuseinäisenä jäykkä ja sen päällä on yhdysrakenteisena tyylikkäästi muotoillut Picatinny-kiskon pätkät. Kolmiolkainen lukituskappale pyörähtää nousullisen uran ja siihen vastaavan tapin ohjaamana lukon rungon pysyessä paikallaan. Steel Action GmbH sijaitsee Kölnissä, Saksassa ja ase on vanhaan hyvään tyyliin tehty teräksestä ja puusta, teräksestä ja puusta, kuten mainoksessa toistetaan. Kampi 28 mm taaksepäin vedettynä sulun lukitus aukeaa ja hylsyn voi vetää pesästä. TEKNIIKKAA Koneistoja valmistetaan kahden kokoisia, HS eli Hunting Short normaaleille 308 Win luokan patruunoille ja HM eli Hunting Medium pidemmille patruunoille. Aseen suunnittelusta on vastannut venäläinen Alexander Ostanin, joka on aiemmin työskennellyt myös Sauerin, Merkelin ja Caracalin aseiden suunnittelussa. Alapuolella on kaksirivisen, molemmilta reunoilta syöttävän lippaan suurehko aukko ja kookas rekyyliolka, joka on jyrsitty vanhaan hyvään tapaan itse kehysmateriaalista. Sen pinta on kevennysuritettu ja urat mustattu ulkopinnan ollessa tyylikkään kiiltäväksi hiottu. Piippu on kiinni kierteellä eikä siten pikavaihdettava, kehyksen alla on kunnollisen kokoinen rekyyliolka ja laukaisulaite on säädettävä. Työn laatu on yliveto, todellakin taidokkaasti koneistetut osat, kiillotukset, sinistykset jne. Hylsyn ulosvedin on suosittu poikittain liikkuva giljotiinin Steel Action HS on sopusuhtainen ammuttava vaimentimen kanssakin. Steel Action HS TEKSTI JA KUVAT: J. Tai oikein tarkkaan tutkittaessa yksi osa on muoviakin, punaisella huomiovärillä korostettu lippaan patruunasilta. Lukko on paksurunkoinen ja sulkee siten eturenkaan kulkuaukon turvallisesti mahdollista hylsyrikkoa ajatellen. Ainoastaan tukevan siistit alaraudat eivät ole rautaa, vaan alumiinia. Kaikki on siis kuten vanhaan hyvään aikaan, tunteella ja taidolla tehdyissä aseissa. Harvoin saamme kokonaan uuden asekonstruktion, suoravetoinen Steel Action on sellainen. Tuossa akselissa on poikittaistappi, joka ratsastaa sulkukappaleen nousullisessa urassa ja saa aikaiseksi pyörähdysliikkeen. Peräkappaleen alla on kääntölevy, joka välittää voiman lukitusolkien kääntymiselle. Tukki on kaunista pähkinää öljyttynä. Yleensä myös valmistettavat aseet, uutuudetkin, ovat jo olemassa olevien muunnoksia. Sulkuolkien pinta-ala on peräti 90 mm2 ja jäljistä päätellen ne kantavat tasaisesti, vaikuttaen siten osaltaan saatuun hyvään tarkkuuteen. Browning Maral mallissaan, joka on pyörähtävältä sulultaan sama kuin itselataava BAR. Suoravetotoiminto on rakennettu lukkoon, joka koostuu 33 osasta. ASE-lehti • 53. Näin on menetellyt mm. Kutakuinkin kaikissa kaasutoimisissa itselataavassa kivääreissä on periaatteessa valmis koneisto suoravetoiseksi, kun jättää kaasutoiminnon pois. Tämän herkästi liikkuvan ulkoholkin sisällä on varsinainen lukituskoneisto eli tarkalla sovitteella pyörähtävä kolmiolkainen lukonpää ja vielä sen sisäpuolella edestakaisin liikuteltava akseli. Irrotettava lipas on perinteisellä paikalla. Piipun suulla on valmiina M15x1 kierre lisävarusteille, käytännössä hyödylliselle vaimentimelle. MALINEN Yleensä asevalmistajat ovat pitkän tien kulkijoita, olleet jo pidempään alalla. Muovia on turha hakea aseesta, jopa mallikkaasti toimiva kammen nuppikin on lakattua pähkinäpuuta. Vastaavaa tulee harvoin vastaan. Peukalovirittimen päällä on erillinen, viritysasentoon lukitseva vipu ja sen vapauttamiseen käytettävä nuppi. Samoin vaikkapa rynnäkkökiväärimme muuntuu suoravetoiseksi, kun sulkee tähtäinjalassa olevan kaasuportin. Mallivalikoimaa on hiljan kasvatettu vielä muovitukkisella mallilla. Tosin sen taustalla on pitkään toiminut Feinmechanische Entwicklungen GmbH, jossa varsinainen kehitystyö tehtiin. STEEL ACTION Uutuuden koneisto on siis keskisessä Euroopassa suosittu suoravetoinen ja sulku perustuu pyörähtävään kolmiolkaiseen lukituskappaleeseen. Asetyyppinä suoravetoisia on markkinoilla muitakin, tunnetuimmat Blaser R8, Heym SR30, Rössler, Merkel Helix ja Browning Maral
Laukaisun säätöä varten liipaisinkaareen on tehty pieni reikä. Nykytyyliin 50,8 senttiä lyhyen piipun ulkopuoli on hiottu sekin hyvin ennen sinistystä. Vetovastuksen voi säätää tukkia irrottamatta välillä 500 – 1200 g. Lukon poisto huoltoa varten on hieman mutkikas, mutta kuitenkin selkeä toimenpide. Loppuvaiheessa pitää vielä painaa peräkappaleen etupuolella, lukon rungossa olevaa vipua, joka vapauttaa sulkuosan jousivoimalla perusasentoonsa. Myös kehys ja lukko on erikoiskäsitelty typpihiiletyksellä, jolla saadaan plasmanitrausta syvempi vaikutus ja prosessi on nopeampi. Tenifer ja Melonite kauppanimillä. Peräkappaleen keskeltä ulkonee 16 mm peukaloviritin. Terästä ja puuta oleva Steel Action lyhyellä 51 sentin piipulla on näppärä käsiteltävä. Rihlauksen laatu on erinomainen, työstöjälkiä ei ole näkyvissä minkään laisia. Irrotettava lipas on rosteripellistä taivutettu kaksirivinen, joka syöttää molemmilta reunoilta. Rosterilipas vetää 5 patruunaa ja sen pohjalevy on Itaflon pinnoitettu. Vielä 19 mm:n piipunsuulle on tehty M15x1 kierre vaimentimelle. Kehyksen pohja on tasainen ja vaikka jääkin piiloon niin erittäin hyvin koneistettu. Samanlainen käsittely tunnetaan esim. Lipas lukittuu paikalleen sekä takareunan nastoilla että etureunaan vastaavalla salvalla ja istuu tukevasti paikallaan. Lopputuloksena siinäkin on erittäin kova ja luistava pinta, joka vastustaa korroosiota erinomaisesti. Käytössä sivun viritysvivun ensiveto eli peräkappaleen alalevyn pyörähtävä liike avaa lukituksen ja sen jälkeen 97 mm peräytyvä lukko tekee latausliikkeen. Pieneen tilaan kasatun laukaisulaitteen runkokin on muun aseen tavoin koneistettu laadukkaasti. Pohjaraudat ovat kova-anodisoitua alumiinia. Tehtaalta lähtiessä arvoksi on säädetty 1000 g. Virittimen yläpinnassa on pieni nuppi, jota painamalla lukituskynsi vapautuu ja virityksen saa purettua. Taidolla muotoiltu peräkappale on monimutkaisesti koneistettu osa, jonka alareunassa tuo mainittu akseloitu levy pyörähtää vaakatasossa. Lukon saa peräytymään virekynnen yli painamalla ensin liipaisinta ja sitten vasemman kyljen virekynttä painavaa vapautintappia. Alaraudat ovat siistiä mustaksi kova-anodisoitua alumiinia. Lothar Waltherin nappirihlaamalla valmistama musta piippu on kiinni kierteellä. Pinnoitukset on valittu hyvin ja vastaavanlaisia nitrausprosesseja käyttävät monet asevalmistajat, vaikkapa Blaser ja Steyr. Liipaisinkaari on suuri ja leveä ja se kiinnitetään ruuvilla lipasaukkoa kiertävään kehykseen. terä ja ulosheitin se kaikista yleisin jousikuormitteinen tappi. Sen sivuihin on tehty pokkaukset pitämään patruunat paikallaan rekyylissä. Etuvedottoman laukaisulaitteen runko on alumiinia, koneistettu loistavasti ja kooltaan minimaalisen pieni. Iskurijousi painettuna vireeseen ase on ampumavalmiina. Lippaan pohjalevy on Itaflon pinnoitettu mustaksi. Käytössä riittää, kun kerran virittää aseen, sillä uudelleen ladattaessa iskuri jää automaattisesti vireeseen. Äärimmäisen yksinkertaisena sen ainoa säätö on laukaisuvastuksen säätö, joka on alueeltaan juuri passeli 500 – 2500 g. Tyylitelty Picatinnykisko on tukeva ja monikäyttöisin tähtäinjalustan kiinnitystapa. 54 • ASE-lehti. Näin kierteen päätyyn jää kunnolla vaimentimeen vastaava olkapää ja vaimennin asettuu varmemmin suoraan. Alkupään aseista poiketen nykyvalmistuksessa piipun ulkopinta on plasmanitrattu erittäin kestäväksi ja korroosiota vastustavaksi. Iskuri virittämättömänä, tila on helppo havaita kauempaakin. Iskurin painaminen vireeseen peukalolla ei vaadi suurta voimaa, joten se käy helposti. Rekyyliolka on samaa ainetta kehyksen kanssa vanhaan hyvään tapaan
Lopputuloksena siinäkin on erittäin kova ja luistava pinta, joka vastustaa korroosiota erinomaisesti. Rekyyliolka on samaa ainetta kehyksen kanssa vanhaan hyvään tapaan. Vetovastuksen voi säätää tukkia irrottamatta välillä 500 – 1200 g. Lukon saa peräytymään virekynnen yli painamalla ensin liipaisinta ja sitten vasemman kyljen virekynttä painavaa vapautintappia. Lothar Waltherin nappirihlaamalla valmistama musta piippu on kiinni kierteellä. Pinnoitukset on valittu hyvin ja vastaavanlaisia nitrausprosesseja käyttävät monet asevalmistajat, vaikkapa Blaser ja Steyr. Äärimmäisen yksinkertaisena sen ainoa säätö on laukaisuvastuksen säätö, joka on alueeltaan juuri passeli 500 – 2500 g. Kehyksen pohja on tasainen ja vaikka jääkin piiloon niin erittäin hyvin koneistettu. Tenifer ja Melonite kauppanimillä. Iskuri virittämättömänä, tila on helppo havaita kauempaakin. ASE-lehti • 55. Pohjaraudat ovat kova-anodisoitua alumiinia. Näin kierteen päätyyn jää kunnolla vaimentimeen vastaava olkapää ja vaimennin asettuu varmemmin suoraan. Terästä ja puuta oleva Steel Action lyhyellä 51 sentin piipulla on näppärä käsiteltävä. Virittimen yläpinnassa on pieni nuppi, jota painamalla lukituskynsi vapautuu ja virityksen saa purettua. Lukon poisto huoltoa varten on hieman mutkikas, mutta kuitenkin selkeä toimenpide. Vielä 19 mm:n piipunsuulle on tehty M15x1 kierre vaimentimelle. Sen sivuihin on tehty pokkaukset pitämään patruunat paikallaan rekyylissä. Iskurin painaminen vireeseen peukalolla ei vaadi suurta voimaa, joten se käy helposti. Samanlainen käsittely tunnetaan esim. Alkupään aseista poiketen nykyvalmistuksessa piipun ulkopinta on plasmanitrattu erittäin kestäväksi ja korroosiota vastustavaksi. Laukaisun säätöä varten liipaisinkaareen on tehty pieni reikä. Iskurijousi painettuna vireeseen ase on ampumavalmiina. Alaraudat ovat siistiä mustaksi kova-anodisoitua alumiinia. Liipaisinkaari on suuri ja leveä ja se kiinnitetään ruuvilla lipasaukkoa kiertävään kehykseen. Etuvedottoman laukaisulaitteen runko on alumiinia, koneistettu loistavasti ja kooltaan minimaalisen pieni. Rosterilipas vetää 5 patruunaa ja sen pohjalevy on Itaflon pinnoitettu. Nykytyyliin 50,8 senttiä lyhyen piipun ulkopuoli on hiottu sekin hyvin ennen sinistystä. Irrotettava lipas on rosteripellistä taivutettu kaksirivinen, joka syöttää molemmilta reunoilta. Myös kehys ja lukko on erikoiskäsitelty typpihiiletyksellä, jolla saadaan plasmanitrausta syvempi vaikutus ja prosessi on nopeampi. Rihlauksen laatu on erinomainen, työstöjälkiä ei ole näkyvissä minkään laisia. Loppuvaiheessa pitää vielä painaa peräkappaleen etupuolella, lukon rungossa olevaa vipua, joka vapauttaa sulkuosan jousivoimalla perusasentoonsa. Käytössä riittää, kun kerran virittää aseen, sillä uudelleen ladattaessa iskuri jää automaattisesti vireeseen. Tyylitelty Picatinnykisko on tukeva ja monikäyttöisin tähtäinjalustan kiinnitystapa. Käytössä sivun viritysvivun ensiveto eli peräkappaleen alalevyn pyörähtävä liike avaa lukituksen ja sen jälkeen 97 mm peräytyvä lukko tekee latausliikkeen. Taidolla muotoiltu peräkappale on monimutkaisesti koneistettu osa, jonka alareunassa tuo mainittu akseloitu levy pyörähtää vaakatasossa. Tehtaalta lähtiessä arvoksi on säädetty 1000 g. Pieneen tilaan kasatun laukaisulaitteen runkokin on muun aseen tavoin koneistettu laadukkaasti. Lipas lukittuu paikalleen sekä takareunan nastoilla että etureunaan vastaavalla salvalla ja istuu tukevasti paikallaan. terä ja ulosheitin se kaikista yleisin jousikuormitteinen tappi. Peräkappaleen keskeltä ulkonee 16 mm peukaloviritin. Lippaan pohjalevy on Itaflon pinnoitettu mustaksi
Se on rakenteeltaan erittäin yksinkertaisena varsin poikkeuksellinen, eikä tuntunut pienessä pakkaskelissä lämpiävän aivan heti polttavaksi. Raudat kiinnittyvät kahdella kuusiokoloruuvilla, joiden kireydelle valmistaja ei anna mitään ohjearvoa, vaan se pitää asekohtaisesti hakea näppituntumalla. Kyllä kannattaa maksaa hieman extraa, sillä kaunis puu vaikuttaa merkittävästi aseen ulkonäköön. Ei valittamista, ampuja kun aiheuttaa sen suurimman hajonnan joka tapauksessa. Toinen esille tullut ongelma oli patruunan kannan pomppaaminen muutaman kerran sivulle hitaasti tehdyn latausliikkeen aikana. Sen sijaan potku ja meteli lyhyestä piipusta olivat aivan toista luokkaa. Koska syöttö ei ole kontrolloitu, kuten ei oikein missään nykyaseessa, on patruuna hetken vailla ohjausta matkallaan van 530 g, joten se sai olla siinä. Eikä osumapisteilläkään ollut kovin suurta eroa. Näillä eväillä lähes kaikenlaiseen metsästykseen erinomaisesti soveltuva .308 Winchester kaliiperinen oli miellyttävä ampua. Syynä on mitä ilmeisimmin se, että Steel Actionin patruunapesä on koneistettu minimimitoille, mikä parantaa tarkkuutta ja nostaa lähtönopeuksia. Vasemmalta AE 130 JHP, Federalilta 110 V-MAX, 150 Nosler Ballistic Tip, 165 Trophy Copper, 180 Trophy Bonded Tip ja 180 Fusion BSP, GGG:ltä 147 FMJ, 155, 168 ja 175 HPBT sekä 180 SPT, Hornadyltä 165 ETX, 165 GMX ja 178 ELD-X, Winchesteriltä 180 Power Max Bonded sekä aliääninen 185 Power-Point Subsonic. Kammen nuppi on lähellä tukin pintaa, mutta sen käyttö käy luontevasti ja ennen kaikkea todella nopeasti. Perälevy on melko tukevaa mustaa kumia ja hihnalenkin kiinnikkeet ovat vakiona. Helpomman ammuttavuuden vuoksi lyhyen 50,8 senttisen piipun suulle oli testiaseessa kierretty pieni ja kevyt aimSportin Triton 4 vaimennin. Lippaan voi täyttää jopa paikallaan aseessa. 56 • ASE-lehti. Tosin kauneusvirheenä voisi pitää pitkää jälkivetoa, sillä sille ei ole tehty rajoitinsäätöä. Tukin linjat ovat konstailemattomat, mikä sopii hyvin kokonaisuuteen. Tarkkuusammunnan jälkeen oletuksena oli, että lippaasta pesään. Raskaista varsinkin Sierran luodeilla ladatut GGG:t ja kevyistä American Eaglen suurpakettiin ladotut tuhoeläinpatruunat nousivat suosikeiksi. Kun irrottaa puut, näkee, että sovitukset ovat huolellista työtä aivan kuten teräsosien koneistuskin. RADALLA Koska tarkoituksena oli kokeilla ensimmäiseksi uutuuden tarkkuutta, asennettiin päälle Leupold Mk4 6,5-20x50 tähtäin ARMS:n teräsjaloilla. Kolmen kasat näillä huitelivat 15 millin molemmin puolin. Perusteluna puutukkien erilaisuudet puun laadun suhteen. Yllättävästi huonosti eivät käyneet kokokuparisetkaan, sillä niin Hornadyn kuin Federalin hirvipatruunoilla parhaat kasat olivat pelkkää yhtä reikää, 7 mm ja 6 mm! Ja tämä vieläpä likaiseksi ammutusta piipusta. Tukin kaula on huomattavan paksu ja perän harja laskee oikeaoppisesti eteenpäin, jolloin se ei lyö poskeen rekyylissä. Tämä väreilysuojasta huolimatta, nopea ammuntarytmi kun ei sallinut kovin pitkiä jäähdyttelytaukoja. Perässä ei ole käytännössä sivuvääryyttä, mutta poskipakka viettää oikealle ja kämmenen ergonomisesti täyttävä pahka on oikealla puolella, joten ase on räätälöity oikealta puolelta ammuttavaksi. Ainoa esille tullut patruunakohtainen ongelma oli Federal Premium 165 Trophy Bonded Tipped niklattuhylsyisillä metsästyspatruunoilla, jotka eivät suostuneet mahtumaan patruunapesään. Käytännössä lähelle ylsivät GGG:n legendaarisella 168 gr Sierran MK:lla ja Palmassa yleisesti käytetyllä 155 gr Sierra MK:lla ladatut patruunat. Steel Action on suunniteltu toimivaksi rivakoilla liikkeillä, joten kannattaa käyttää niitä. Nupin liike lukituksen avauksessa on vain 28 mm, minkä jälkeen lukko liikkuu 97 mm, joten koko uudelleen latauksessa tarvittava liikematka on 125 mm. Normaalisti hieman kalliimmassa Lux mallissa laatuluokka on kakkonen, mutta testiaseessa tukin sisäpuolella on merkintä 2 1/2. Latausliike käy yllättävän sulavasti. Tarkkuuden suhteen ei ole valittamista, ase käy kuin unelma. Reippaasti ammuntoja kiertäneen koeaseen laukaisuvastukseksi joku oli säätänyt aivan alarajalla oleVertailumielessä kokeilin samojen patruunoiden sopimista Blaser R8:n pesään ja melko tiukalta ne siinäkin vaikuttivat, mutta pesittyivät kuitenkin. Jos viretilan on purkanut (ase varmistettu), pitää ammuttaessa ensin painaa peukaloviritintä sisäänpäin 16 mm, mutta tämäkään ei vaadi suurta voimaa. Tuntumaltaan laukaisu oli erinomainen, puhdas ja selkeä ammuttava. Jotta lukkoa voi liikuttaa, pitää iskuri olla painettuna vireeseen. Verrokiksi kokeilimme sillä AE:n kasoja myös ilman vaimenninta, mutta samoissa liikuttiin näinkin. Sisään painetun virittimen lukituskynsi on kovin pieni ja kantoi testiaseessa vain pieneltä matkalta, joten todennäköisesti sovituksessa tai jousivoimassa oli pientä parannettavaa. Itse asiassa ammunta päättyi siihen, kun talvipäivä hämärtyi niin, ettei maalitauluja enää nähnyt kunnolla. Tukki oli testiaseessa laadukasta pähkinäpuuta. Tuo edullinen American Eaglen kevyt 8,4 grammainen reikäpää (keskiarvo 16,4 mm) oli sikäli hyvä, että ase näytti käyvän hyvin sekä kevyillä että raskailla luodeilla. Parhaasta neljän kasan keskiarvosta vastasi 175 gr (11,34 g) Sierra Match Kingillä ladattu GGG, sarjalla 14, 11,5, 5,5 ja 14 mm, keskiarvo 11,2 mm. Ennen tämä oli paremmin. Valitettavasti karhennukset on tehty nykytyyliin laserilla polttamalla, jolloin pyramidit eivät ole kovin terävät. Pintakin oli SoftTouch pinnoitettuna miellyttävän pehmeäntuntuinen. Tarkkuuden suhteen yhden asteen pakkaskelissä ja kerrankin täysin tyynessä ammuttuna kasat olivat pääsääntöisesti riittävät vaikka mihin käyttöön. Tarkkuuskokeessa käytettiin patruu noita laidasta laitaan niin kohderiistan suhteen kuin luodin painon ja konstruktion suhteen. Tarkkuuskokeen patruunat erilaisine luoteineen syöttyivät kaikki virheettä. Kaikkiaan se on ulkoisesti yksi siisteimmistä näkemistäni vaimentimista. Tämä käy sikäli helposti, että Picatinny-kiskossa on poikittaiset pää juurikaan valitellut. Tuloksia tarkastellessa on hyvä huomioida, että kyseessä oli paljon ammuttu esittelyase, joten käynti näytti olevan kunnossa käytettynäkin. Edes putkeen tuelta ammutun noin parinsadan tarkkuuslaukauksen jälkeen ei olkalukitusurat aina 10 millin välein, joten kerran paikalleen asennetut jalat sopivat sen jälkeen vastaavanlaisella kiskolla varustetun aseen kuin aseen päälle. Jos antoi vaimentimen jäähtyä kunnolla, oli kasa todella pieni. Steel Action toimi muuten kuin unelma, mutta aivan ammuntojen lopulla peukaloviritin vapautui rekyylissä muutaman kerran, eikä asetta voinutkaan ladata ennen kuin sen oli työntänyt taas vire-asentoon. Ainoastaan yksi laukaus onnistui. Etutukki on sopivan pullea, joten aseesta saa hyvän otteen. Ainoa itse aiheutettu, kasoja suurentava tekijä oli lähinnä vaimentimen lämpöväreilyn sotkema tähtäinkuva. Steel Actionin lipas on helppo irrottaa ja painella patruunat suoraan sisään sekä laittaa takaisin paikalleen. Kyseessä on yksilövika, sillä vastaavaa ei ole aiemmin tullut vastaan
Tuloksia tarkastellessa on hyvä huomioida, että kyseessä oli paljon ammuttu esittelyase, joten käynti näytti olevan kunnossa käytettynäkin. Sen sijaan potku ja meteli lyhyestä piipusta olivat aivan toista luokkaa. Tuo edullinen American Eaglen kevyt 8,4 grammainen reikäpää (keskiarvo 16,4 mm) oli sikäli hyvä, että ase näytti käyvän hyvin sekä kevyillä että raskailla luodeilla. Kammen nuppi on lähellä tukin pintaa, mutta sen käyttö käy luontevasti ja ennen kaikkea todella nopeasti. Kyseessä on yksilövika, sillä vastaavaa ei ole aiemmin tullut vastaan. Perässä ei ole käytännössä sivuvääryyttä, mutta poskipakka viettää oikealle ja kämmenen ergonomisesti täyttävä pahka on oikealla puolella, joten ase on räätälöity oikealta puolelta ammuttavaksi. Toinen esille tullut ongelma oli patruunan kannan pomppaaminen muutaman kerran sivulle hitaasti tehdyn latausliikkeen aikana. Ennen tämä oli paremmin. Tämä käy sikäli helposti, että Picatinny-kiskossa on poikittaiset pää juurikaan valitellut. Nupin liike lukituksen avauksessa on vain 28 mm, minkä jälkeen lukko liikkuu 97 mm, joten koko uudelleen latauksessa tarvittava liikematka on 125 mm. Edes putkeen tuelta ammutun noin parinsadan tarkkuuslaukauksen jälkeen ei olkalukitusurat aina 10 millin välein, joten kerran paikalleen asennetut jalat sopivat sen jälkeen vastaavanlaisella kiskolla varustetun aseen kuin aseen päälle. ASE-lehti • 57. Sisään painetun virittimen lukituskynsi on kovin pieni ja kantoi testiaseessa vain pieneltä matkalta, joten todennäköisesti sovituksessa tai jousivoimassa oli pientä parannettavaa. Ainoa itse aiheutettu, kasoja suurentava tekijä oli lähinnä vaimentimen lämpöväreilyn sotkema tähtäinkuva. Raskaista varsinkin Sierran luodeilla ladatut GGG:t ja kevyistä American Eaglen suurpakettiin ladotut tuhoeläinpatruunat nousivat suosikeiksi. RADALLA Koska tarkoituksena oli kokeilla ensimmäiseksi uutuuden tarkkuutta, asennettiin päälle Leupold Mk4 6,5-20x50 tähtäin ARMS:n teräsjaloilla. Syynä on mitä ilmeisimmin se, että Steel Actionin patruunapesä on koneistettu minimimitoille, mikä parantaa tarkkuutta ja nostaa lähtönopeuksia. Steel Action toimi muuten kuin unelma, mutta aivan ammuntojen lopulla peukaloviritin vapautui rekyylissä muutaman kerran, eikä asetta voinutkaan ladata ennen kuin sen oli työntänyt taas vire-asentoon. Itse asiassa ammunta päättyi siihen, kun talvipäivä hämärtyi niin, ettei maalitauluja enää nähnyt kunnolla. Lippaan voi täyttää jopa paikallaan aseessa. Kyllä kannattaa maksaa hieman extraa, sillä kaunis puu vaikuttaa merkittävästi aseen ulkonäköön. Ainoastaan yksi laukaus onnistui. Tarkkuuden suhteen yhden asteen pakkaskelissä ja kerrankin täysin tyynessä ammuttuna kasat olivat pääsääntöisesti riittävät vaikka mihin käyttöön. Tukin kaula on huomattavan paksu ja perän harja laskee oikeaoppisesti eteenpäin, jolloin se ei lyö poskeen rekyylissä. Latausliike käy yllättävän sulavasti. Etutukki on sopivan pullea, joten aseesta saa hyvän otteen. Helpomman ammuttavuuden vuoksi lyhyen 50,8 senttisen piipun suulle oli testiaseessa kierretty pieni ja kevyt aimSportin Triton 4 vaimennin. Käytännössä lähelle ylsivät GGG:n legendaarisella 168 gr Sierran MK:lla ja Palmassa yleisesti käytetyllä 155 gr Sierra MK:lla ladatut patruunat. Ainoa esille tullut patruunakohtainen ongelma oli Federal Premium 165 Trophy Bonded Tipped niklattuhylsyisillä metsästyspatruunoilla, jotka eivät suostuneet mahtumaan patruunapesään. Reippaasti ammuntoja kiertäneen koeaseen laukaisuvastukseksi joku oli säätänyt aivan alarajalla oleVertailumielessä kokeilin samojen patruunoiden sopimista Blaser R8:n pesään ja melko tiukalta ne siinäkin vaikuttivat, mutta pesittyivät kuitenkin. Verrokiksi kokeilimme sillä AE:n kasoja myös ilman vaimenninta, mutta samoissa liikuttiin näinkin. Tuntumaltaan laukaisu oli erinomainen, puhdas ja selkeä ammuttava. Tarkkuuskokeessa käytettiin patruu noita laidasta laitaan niin kohderiistan suhteen kuin luodin painon ja konstruktion suhteen. Kun irrottaa puut, näkee, että sovitukset ovat huolellista työtä aivan kuten teräsosien koneistuskin. Kolmen kasat näillä huitelivat 15 millin molemmin puolin. Pintakin oli SoftTouch pinnoitettuna miellyttävän pehmeäntuntuinen. Steel Action on suunniteltu toimivaksi rivakoilla liikkeillä, joten kannattaa käyttää niitä. Parhaasta neljän kasan keskiarvosta vastasi 175 gr (11,34 g) Sierra Match Kingillä ladattu GGG, sarjalla 14, 11,5, 5,5 ja 14 mm, keskiarvo 11,2 mm. Tämä väreilysuojasta huolimatta, nopea ammuntarytmi kun ei sallinut kovin pitkiä jäähdyttelytaukoja. Tarkkuusammunnan jälkeen oletuksena oli, että lippaasta pesään. Se on rakenteeltaan erittäin yksinkertaisena varsin poikkeuksellinen, eikä tuntunut pienessä pakkaskelissä lämpiävän aivan heti polttavaksi. Näillä eväillä lähes kaikenlaiseen metsästykseen erinomaisesti soveltuva .308 Winchester kaliiperinen oli miellyttävä ampua. Tosin kauneusvirheenä voisi pitää pitkää jälkivetoa, sillä sille ei ole tehty rajoitinsäätöä. Tukin linjat ovat konstailemattomat, mikä sopii hyvin kokonaisuuteen. Normaalisti hieman kalliimmassa Lux mallissa laatuluokka on kakkonen, mutta testiaseessa tukin sisäpuolella on merkintä 2 1/2. Steel Actionin lipas on helppo irrottaa ja painella patruunat suoraan sisään sekä laittaa takaisin paikalleen. Perusteluna puutukkien erilaisuudet puun laadun suhteen. Kaikkiaan se on ulkoisesti yksi siisteimmistä näkemistäni vaimentimista. Jos antoi vaimentimen jäähtyä kunnolla, oli kasa todella pieni. Vasemmalta AE 130 JHP, Federalilta 110 V-MAX, 150 Nosler Ballistic Tip, 165 Trophy Copper, 180 Trophy Bonded Tip ja 180 Fusion BSP, GGG:ltä 147 FMJ, 155, 168 ja 175 HPBT sekä 180 SPT, Hornadyltä 165 ETX, 165 GMX ja 178 ELD-X, Winchesteriltä 180 Power Max Bonded sekä aliääninen 185 Power-Point Subsonic. Perälevy on melko tukevaa mustaa kumia ja hihnalenkin kiinnikkeet ovat vakiona. Tarkkuuden suhteen ei ole valittamista, ase käy kuin unelma. Valitettavasti karhennukset on tehty nykytyyliin laserilla polttamalla, jolloin pyramidit eivät ole kovin terävät. Jos viretilan on purkanut (ase varmistettu), pitää ammuttaessa ensin painaa peukaloviritintä sisäänpäin 16 mm, mutta tämäkään ei vaadi suurta voimaa. Koska syöttö ei ole kontrolloitu, kuten ei oikein missään nykyaseessa, on patruuna hetken vailla ohjausta matkallaan van 530 g, joten se sai olla siinä. Raudat kiinnittyvät kahdella kuusiokoloruuvilla, joiden kireydelle valmistaja ei anna mitään ohjearvoa, vaan se pitää asekohtaisesti hakea näppituntumalla. Jotta lukkoa voi liikuttaa, pitää iskuri olla painettuna vireeseen. Tarkkuuskokeen patruunat erilaisine luoteineen syöttyivät kaikki virheettä. Eikä osumapisteilläkään ollut kovin suurta eroa. Tukki oli testiaseessa laadukasta pähkinäpuuta. Ei valittamista, ampuja kun aiheuttaa sen suurimman hajonnan joka tapauksessa. Yllättävästi huonosti eivät käyneet kokokuparisetkaan, sillä niin Hornadyn kuin Federalin hirvipatruunoilla parhaat kasat olivat pelkkää yhtä reikää, 7 mm ja 6 mm! Ja tämä vieläpä likaiseksi ammutusta piipusta
Steel Actionin käynti niin raskailla kilpaluodeilla kuin kevyillä varmint luodeilla oli erinomainen. YHTEENVETO Steel Action on hienosti koneistettu ja helposti käytettävä laadukas ase, joka on tehty vanhaan tapaan teräksestä ja pähkinäpuusta. Pitkille patruunoille on tarjolla pitkällä koneistolla varustettu HM malli. Federalin hirviluotien kasat, 7 mm ja 6 mm. Vaimentimella varustettu raskas ase ei paljon potki kaliiperissa .308 Win. tarkkuus mm 16 19 1) 13 24 45 53 16 17 11 19 23 25 24 55 2) nopeus m/s 868 976 833 796 763 778 833 845 796 791 759 810 790 770 776 340 vaihtelu m/s 22,7 15,1 11,7 10,1 13,2 30,6 27,6 7,2 10,8 38,6 11,2 16,9 13,2 24,8 17,8 normaalihajonta m/s 8,6 4,7 3,4 3,3 3,7 8,5 8,3 2,3 3,3 12,2 2,9 5,4 3,7 6,4 5,8 4x3 laukausta, 100 m, lämpötila -1C, nopeudet Labradar, piipun pituus 50,8 cm 1) ei mahdu patruunapesään, 2) 26 mm, ampumaetäisyys 50 m TEKNISET TIEDOT Steel Action HS Malli: II Lux pähkinäpuutukilla Valmistaja: Steel Action GmbH, Saksa Maahantuoja: Oy K. 58 • ASE-lehti. Vielä vuorossa oli jokunen ratakäynti vapaalta kädeltä ammuntaa, jossa Steel Action osoittautui niin 355 g vaimenninta käyttäen kuin ilmankin luontevaksi ammuttavaksi. Laukaisu on erinomainen ja tarkkuus riittää vaikka mihin ammuntaan. Koeammunta sujui pienessä pakkasessa ja kerrankin täysin tyynessä hiekkapussituelta. Kyllä Steel Action sopii näillä eväillä mainiosti vaikka mihin käyttötarkoitukseen. Kyllä kokokupariset luoditkin käyvät tarkasti, tässä parhaat Hornadyn ja Kyllä kokokupariset luoditkin käyvät tarkasti, tässä parhaat Hornadyn ja Federalin hirviluotien kasat, 7 mm ja 6 mm. Lisäksi tarjolla on vasenkätisille omat mallinsa. Tuotevalikoima on kasvanut ja sisältää nykyään myös muovitukkisia versioita sekä säätöperän. Ampumamukavuuden vuoksi tosin ilman vaimenninta ei juurikaan tullut ammuttua. Seuraavalla ratakäynnillä kahden asteen tyynessä kelissä 175 gr GGG tarkkuuspatruunoilla kylmästä piipusta ammuttu ensimmäinen kontrollikasa oli kooltaan taas tuttu 14 mm, tästä oli hyvä jatkaa. STEEL ACTION HS 308 WIN KOEAMMUNTATULOKSET Patruuna American Eagle V&P 130 JHP Federal 110 V&P V-Max Federal Premium 150 Ballistic Tip Federal Premium 165 Trophy Copper Federal Premium 180 Trophy Bonded Tip Federal Fusion 180 Bonded SP GGG 147 FMJ GGG 155 HPBT Sierra GGG 168 HPBT Sierra GGG 175 HPBT Sierra GGG 180 SBT Sierra Hornady Superformance 165 GMX Hornady Custom International 165 ETX Hornady Precision Hunter 178 ELD-X Winchester PowerMax Bonded 180 PHP Winchester Super-X 185 Power-Point Subsonic luoti g 8,4 7,1 9,7 10,7 11,7 11,7 9,5 10 10,9 11,3 11,7 10,7 10,7 11,5 11,7 12 ka. Hjorth Ab Hinta: 2990 eur (11.2020) Takuu: 2 vuotta Tyyppi: suoravetoinen lippaallinen kivääri Kaliiperi: .308 Win (HS: 22-250Rem 338Fed, HM: 270Win – 338WM) Lipas: irrotettava, 5 patruunaa, mukana 2 kpl Pituus: 102,2 cm Paino: 3,65 kg Piipun pituus: 50,8 cm Vetopituus: 37,2 cm Tähtäimet: Picatinny-kisko Laukaisu: säädettävä 500-2500 g Tukki: öljytty pähkinäpuu Varusteet: M15x1 kierre piipunsuulla, hihnalenkin kiinnikkeet, ohjekirja Muuta: HM versio pitkille kaliipereille, valinnaisena säädettävä MX-tukki, muovitukkinen versio, valittavissa neljä laatuluokkaa puille, optiona uritettu piippu, tarvikkeena suujarru, vaimennin ja 10 patruunan lipas sekä kiikarinjalusta piippu oli jo loppuvaiheessa, lähes kahdensadan laukauksen jälkeen kuparoitunut ja vaikuttanut kasoihinkin, mutta yksi kerta vaahdolla riitti, sillä toisella kerralla tuloksena oli jo puhdas lappu. Kevyellä vaimentimella varustettuna pahvihirven seuranta sujui sekin hyvin. Kertoo jotakin piipun hyvästä laadusta, mukana kun oli monenlaisia kokokuparisiakin luoteja. Aivan lopuksi se ehti mukaan talviseen hirvijahtiinkin sekä peurakytikselle, tosin laihoin tuloksin
Steel Actionin käynti niin raskailla kilpaluodeilla kuin kevyillä varmint luodeilla oli erinomainen. Federalin hirviluotien kasat, 7 mm ja 6 mm. Kyllä kokokupariset luoditkin käyvät tarkasti, tässä parhaat Hornadyn ja Kyllä kokokupariset luoditkin käyvät tarkasti, tässä parhaat Hornadyn ja Federalin hirviluotien kasat, 7 mm ja 6 mm. Tuotevalikoima on kasvanut ja sisältää nykyään myös muovitukkisia versioita sekä säätöperän. Pitkille patruunoille on tarjolla pitkällä koneistolla varustettu HM malli. Vaimentimella varustettu raskas ase ei paljon potki kaliiperissa .308 Win. ASE-lehti • 59. Koeammunta sujui pienessä pakkasessa ja kerrankin täysin tyynessä hiekkapussituelta. tarkkuus mm 16 19 1) 13 24 45 53 16 17 11 19 23 25 24 55 2) nopeus m/s 868 976 833 796 763 778 833 845 796 791 759 810 790 770 776 340 vaihtelu m/s 22,7 15,1 11,7 10,1 13,2 30,6 27,6 7,2 10,8 38,6 11,2 16,9 13,2 24,8 17,8 normaalihajonta m/s 8,6 4,7 3,4 3,3 3,7 8,5 8,3 2,3 3,3 12,2 2,9 5,4 3,7 6,4 5,8 4x3 laukausta, 100 m, lämpötila -1C, nopeudet Labradar, piipun pituus 50,8 cm 1) ei mahdu patruunapesään, 2) 26 mm, ampumaetäisyys 50 m TEKNISET TIEDOT Steel Action HS Malli: II Lux pähkinäpuutukilla Valmistaja: Steel Action GmbH, Saksa Maahantuoja: Oy K. Aivan lopuksi se ehti mukaan talviseen hirvijahtiinkin sekä peurakytikselle, tosin laihoin tuloksin. Laukaisu on erinomainen ja tarkkuus riittää vaikka mihin ammuntaan. STEEL ACTION HS 308 WIN KOEAMMUNTATULOKSET Patruuna American Eagle V&P 130 JHP Federal 110 V&P V-Max Federal Premium 150 Ballistic Tip Federal Premium 165 Trophy Copper Federal Premium 180 Trophy Bonded Tip Federal Fusion 180 Bonded SP GGG 147 FMJ GGG 155 HPBT Sierra GGG 168 HPBT Sierra GGG 175 HPBT Sierra GGG 180 SBT Sierra Hornady Superformance 165 GMX Hornady Custom International 165 ETX Hornady Precision Hunter 178 ELD-X Winchester PowerMax Bonded 180 PHP Winchester Super-X 185 Power-Point Subsonic luoti g 8,4 7,1 9,7 10,7 11,7 11,7 9,5 10 10,9 11,3 11,7 10,7 10,7 11,5 11,7 12 ka. Vielä vuorossa oli jokunen ratakäynti vapaalta kädeltä ammuntaa, jossa Steel Action osoittautui niin 355 g vaimenninta käyttäen kuin ilmankin luontevaksi ammuttavaksi. Kevyellä vaimentimella varustettuna pahvihirven seuranta sujui sekin hyvin. Lisäksi tarjolla on vasenkätisille omat mallinsa. YHTEENVETO Steel Action on hienosti koneistettu ja helposti käytettävä laadukas ase, joka on tehty vanhaan tapaan teräksestä ja pähkinäpuusta. Hjorth Ab Hinta: 2990 eur (11.2020) Takuu: 2 vuotta Tyyppi: suoravetoinen lippaallinen kivääri Kaliiperi: .308 Win (HS: 22-250Rem 338Fed, HM: 270Win – 338WM) Lipas: irrotettava, 5 patruunaa, mukana 2 kpl Pituus: 102,2 cm Paino: 3,65 kg Piipun pituus: 50,8 cm Vetopituus: 37,2 cm Tähtäimet: Picatinny-kisko Laukaisu: säädettävä 500-2500 g Tukki: öljytty pähkinäpuu Varusteet: M15x1 kierre piipunsuulla, hihnalenkin kiinnikkeet, ohjekirja Muuta: HM versio pitkille kaliipereille, valinnaisena säädettävä MX-tukki, muovitukkinen versio, valittavissa neljä laatuluokkaa puille, optiona uritettu piippu, tarvikkeena suujarru, vaimennin ja 10 patruunan lipas sekä kiikarinjalusta piippu oli jo loppuvaiheessa, lähes kahdensadan laukauksen jälkeen kuparoitunut ja vaikuttanut kasoihinkin, mutta yksi kerta vaahdolla riitti, sillä toisella kerralla tuloksena oli jo puhdas lappu. Seuraavalla ratakäynnillä kahden asteen tyynessä kelissä 175 gr GGG tarkkuuspatruunoilla kylmästä piipusta ammuttu ensimmäinen kontrollikasa oli kooltaan taas tuttu 14 mm, tästä oli hyvä jatkaa. Kertoo jotakin piipun hyvästä laadusta, mukana kun oli monenlaisia kokokuparisiakin luoteja. Kyllä Steel Action sopii näillä eväillä mainiosti vaikka mihin käyttötarkoitukseen. Ampumamukavuuden vuoksi tosin ilman vaimenninta ei juurikaan tullut ammuttua
Tavalliselle käyttäjälle ei jääkään muuta vaihtoehtoa, kuin uskoa näytölle ilmestyviin numeroihin, ainakin suunnilleen. Jokunen vuosi sitten markkinoille tuli erittäin pienikokoinen ja näppäräkäyttöinen, mikrofoneilla toteutettu SuperChrono. Harvinaisin luodinnopeusmittari on piipun suulle kiinnitettävä aisa, jossa on magneettiset anturit. Toinen etu on helppo kuljetettavuus ja nopea käyttökuntoon laitto. Sille luvataan tarkkuudeksi jopa ammattikäyttöön soveltuvat 99,9%. Kirkkaassa kelissäkin voi käydä näin, ellei luotia maalaa jotenkin tms. Tutkan etuja on se, että se toimii kelissä kuin kelissä, sateessakin muovipussiin kääräistynä ja kaikilla patruunoilla, paitsi haulipatruunoilla. MITTARITYYPIT Optisilla antureilla varustetut, luodin varjon havaitsevat mittarit ovat edullisina yleisimpiä. Muualla maailmassa saa käyttää täyttä tehoa, mutta EU-version rajoitettu teho rajaa mittausetäisyyden tyypillisesti enimmillään runsaaseen 80 metriin, mikä sinänsä on aivan riittävä. Ne tunnistavat metalliluodin ja jälleen nopeus lasketaan kellotukseen perustuen. Toinen asia on se, että etäisyyden tulee olla sama luodin lentoradan ja molempien mikrofonien välillä, jotta äänellä on yhtä pitkä matka kulkea luodista anturille molemmissa kohdissa. Tämä mittari on osoittautunut haulikkoampujien keskuudessa kaikkein kätevimmäksi tavaksi mitata nopeuksia, eikä mittaria ole tullut ammutuksi hajalle tuon todella laajan havainnointialueen ansiosta. Mitä lyhyempi tämä välimatka on, sitä helpommin pienikin virhe siinä saa aikaiseksi suuren virheen tuloksissa. Muotiin nousseessa pitkän matkan ammunnassa luodin lentoradan laskennalle olennainen tieto on juuri lähtönopeus. Toinen on sitten tosiaankin se, että on liian hämärä ja riittävää varjoa ei synny eli anturit eivät havaitse luotia. Vaihtelevat arvot voivat johtua rakenteellisista eroavaisuuksista samanlaistenkin laitteidenkin kesken ja oman osansa lisäävät ulkoisten olosuhteiden vaihtelut puhumattakaan virheellisestä käytöstä. lukemia vasta monen metrin päässä piipun suusta, mutta ohjelma laskee luodin hidastuvuuden mukaan nopeuden takaisinpäin tutkaan asti. Itselataajalle luodin nopeuden kasvu ruutiannoksen mukaan antaa viitteitä paineiden noususta ja tasalaatuisuus kielii onnistuneista komponenttivalinnoista sekä annospainosta. Harvassa vaan ovat ne tavat, joilla näytön voisi kalibroida kohdalleen. Käytännössä SuperChronon havainnointialue eli se missä luoti voi kulkea on valtavan suuri, äänihän leviää tasaisesti joka suuntaan. Tämä edellyttää, että tiedetään tarkasti anturien välimatka, mikä mittareissa on tietenkin kiinteä vakiomitta. Varmin tapa saada oikeita lukemia onkin laittaa anturit ja niille valolähteet vaikka putkeen tai käyttää infrapunaledejä. Anturien näkemä alue on yleensä erittäin pieni, jolloin luodin pitää kulkea juuri oikeassa kohdassa, jotta anturit näkisivät sen. Samoin pienen suupamauksen aseet, kuten vaikkapa pienoiskivääri, voivat vaatia erillisen mikrofonin käyttöä. TEKSTI JA KUVAT: J. Se perustuu akustiseen mittaukseen eli yliääninen luoti aiheuttaa lentäessään melukartion, jonka laitteen mikrofonit havaitsevat. Sijoituspaikan tulee kuitenkin olla jokunen metri piipun suulta, jotta suupamaus ei sotke mittausta. Asiallisena testikaluna oli uunituore Sako S20, jossa kaliiperina uusinta muotia edustava 6,5 Creedmoor. Varmuutta tuo lisää mahdollisuus analysoida jokainen laukaus erikseen eli eri tiedostosta löytyvät luodin eri etäisyyksiltä saadut mittausarvot sekä signaalin voimakkuus ja jos se jää liian pieneksi, kannattaa mittaustulos hylätä. Se on magneettimittarin kanssa ainoa, jolla saa mitattua todellisen lähtönopeuden piipun suulla, muillahan se on tyypillisesti 2 – 5 metriä piipun suulta. Uusimpana markkinoille on tullut jokamieskäyttöön tarkoitettu tutka, Labradar. Tai oikeastaan tutka alkaa saada Ovatko eri luodinnopeusmittareiden lukemat samalla hehtaarilla. Ainoa rajoitus on, että luotien pitää lentää yli äänennopeuden, joten normaalit pienoiskiväärin patruunat voi unohtaa. Jopa hirviradan liikkuvien ennakon voi säätää haluamakseen muuttamalla latausarvoja. Kuluneesta ajasta sekä antureiden välimatkasta lasketaan nopeus. Valitettavasti tämän mallin valmistus on viimeisen tiedon mukaan lopetettu tätä kirjoitettaessa. Vaikka runsaan kämmenen kokoinen laite sisältää vain 20 sentin päässä toisistaan olevat mikrofonit, niin silti sille luvataan tarkkuudeksi parempi kuin 99%. NÄYTTÄÄKÖ SAMAA. Mistä sitten voi tietää mikä niistä näyttää oikein. Ainoastaan erittäin nopeat, pienikaliiperiset ja veneperäiset luodit voivat aiheuttaa ongelmia. Käyttöä ajatellen suurin ongelma optisilla antureilla on niiden pystyttämiseen tarvittava aika. Eikä vieressä saa tietenkään olla toista ampujaa, jonka luodit sotkisivat omia mittaustuloksia. Tasaiset lähtönopeudet ovat yleensä myös perusta hyvälle tarkkuudelle, joten kilpa-ampujaa kiinnostanee pieni nopeuksien vaihtelu, jne. Suupamaus nimittäin aktivoi mittauksen ja varsinkin vaimentimella varustettujen aseiden kohdalla saattaa olla vaikeuksia ilman erillistä mikrofonia. Oikein tarkkoja arvoja haluttaessa ongelmana on se, että eri mittarit voivat näyttää toisistaan poikkeavia arvoja. Niilläkin sen piti toimia, mutta valmistajan oli lopulta myönnettävä, etteivät pienet pyöreät haulit heijasta riittävästi. Absoluuttista totuutta ei näytä yksikään, mutta riittävän lähelle näyttäviä voi olla monia. Se, miten etäälle luoti on mitattavissa, riippuu luodin perän koosta ja muodosta, miten se heijastaa säteitä takaisinpäin. Merkittävä etu on myös todella helppo käyttökuntoon laitto, mihin osaltaan auttaa laaja havainnointialue. kuin akustisella SuperChronolla. Koska monen muun mittarityypin tavoin kyseessä on periaatteessa kronografikello, jonka käynnistää ensimmäinen anturi ja toinen pysäyttää sen. Siten se toimii pilkkopimeässäkin. Tämä laitteen kallistaminen saattaa olla hankalaa saada oikeaksi, mutta toisaalta pienen virheen vaikutus tuloksiin on vielä kokeilematta. 60 • ASE-lehti. Haittapuolina on hämärän vaikutus eli se tekee niistä toimimattomia ja kirkkaassakin näyttämät ovat tuntuneet muuttuvan sen mukaan, miten aurinko on kiertänyt ampumarataa. Bluetoothilla näytön saa kännykkäänkin, jos niin haluaa. MALINEN Moni ampuja hyötyy luodin todellisen lähtönopeuden tiedosta. Jokainen laukaus mitattiin samanJokainen laukaus mitattiin samanaikaisesti niin Labradarin tutkalla aikaisesti niin Labradarin tutkalla kuin akustisella SuperChronolla
Tämä edellyttää, että tiedetään tarkasti anturien välimatka, mikä mittareissa on tietenkin kiinteä vakiomitta. Anturien näkemä alue on yleensä erittäin pieni, jolloin luodin pitää kulkea juuri oikeassa kohdassa, jotta anturit näkisivät sen. Harvinaisin luodinnopeusmittari on piipun suulle kiinnitettävä aisa, jossa on magneettiset anturit. Jopa hirviradan liikkuvien ennakon voi säätää haluamakseen muuttamalla latausarvoja. Merkittävä etu on myös todella helppo käyttökuntoon laitto, mihin osaltaan auttaa laaja havainnointialue. Oikein tarkkoja arvoja haluttaessa ongelmana on se, että eri mittarit voivat näyttää toisistaan poikkeavia arvoja. Ainoa rajoitus on, että luotien pitää lentää yli äänennopeuden, joten normaalit pienoiskiväärin patruunat voi unohtaa. Tämä laitteen kallistaminen saattaa olla hankalaa saada oikeaksi, mutta toisaalta pienen virheen vaikutus tuloksiin on vielä kokeilematta. Mitä lyhyempi tämä välimatka on, sitä helpommin pienikin virhe siinä saa aikaiseksi suuren virheen tuloksissa. Toinen etu on helppo kuljetettavuus ja nopea käyttökuntoon laitto. Valitettavasti tämän mallin valmistus on viimeisen tiedon mukaan lopetettu tätä kirjoitettaessa. Se, miten etäälle luoti on mitattavissa, riippuu luodin perän koosta ja muodosta, miten se heijastaa säteitä takaisinpäin. Absoluuttista totuutta ei näytä yksikään, mutta riittävän lähelle näyttäviä voi olla monia. Sijoituspaikan tulee kuitenkin olla jokunen metri piipun suulta, jotta suupamaus ei sotke mittausta. Varmin tapa saada oikeita lukemia onkin laittaa anturit ja niille valolähteet vaikka putkeen tai käyttää infrapunaledejä. Asiallisena testikaluna oli uunituore Sako S20, jossa kaliiperina uusinta muotia edustava 6,5 Creedmoor. TEKSTI JA KUVAT: J. Varmuutta tuo lisää mahdollisuus analysoida jokainen laukaus erikseen eli eri tiedostosta löytyvät luodin eri etäisyyksiltä saadut mittausarvot sekä signaalin voimakkuus ja jos se jää liian pieneksi, kannattaa mittaustulos hylätä. Kirkkaassa kelissäkin voi käydä näin, ellei luotia maalaa jotenkin tms. MITTARITYYPIT Optisilla antureilla varustetut, luodin varjon havaitsevat mittarit ovat edullisina yleisimpiä. Se perustuu akustiseen mittaukseen eli yliääninen luoti aiheuttaa lentäessään melukartion, jonka laitteen mikrofonit havaitsevat. Uusimpana markkinoille on tullut jokamieskäyttöön tarkoitettu tutka, Labradar. Vaikka runsaan kämmenen kokoinen laite sisältää vain 20 sentin päässä toisistaan olevat mikrofonit, niin silti sille luvataan tarkkuudeksi parempi kuin 99%. Jokainen laukaus mitattiin samanJokainen laukaus mitattiin samanaikaisesti niin Labradarin tutkalla aikaisesti niin Labradarin tutkalla kuin akustisella SuperChronolla. Muotiin nousseessa pitkän matkan ammunnassa luodin lentoradan laskennalle olennainen tieto on juuri lähtönopeus. Itselataajalle luodin nopeuden kasvu ruutiannoksen mukaan antaa viitteitä paineiden noususta ja tasalaatuisuus kielii onnistuneista komponenttivalinnoista sekä annospainosta. Niilläkin sen piti toimia, mutta valmistajan oli lopulta myönnettävä, etteivät pienet pyöreät haulit heijasta riittävästi. Toinen asia on se, että etäisyyden tulee olla sama luodin lentoradan ja molempien mikrofonien välillä, jotta äänellä on yhtä pitkä matka kulkea luodista anturille molemmissa kohdissa. Haittapuolina on hämärän vaikutus eli se tekee niistä toimimattomia ja kirkkaassakin näyttämät ovat tuntuneet muuttuvan sen mukaan, miten aurinko on kiertänyt ampumarataa. Tämä mittari on osoittautunut haulikkoampujien keskuudessa kaikkein kätevimmäksi tavaksi mitata nopeuksia, eikä mittaria ole tullut ammutuksi hajalle tuon todella laajan havainnointialueen ansiosta. Muualla maailmassa saa käyttää täyttä tehoa, mutta EU-version rajoitettu teho rajaa mittausetäisyyden tyypillisesti enimmillään runsaaseen 80 metriin, mikä sinänsä on aivan riittävä. lukemia vasta monen metrin päässä piipun suusta, mutta ohjelma laskee luodin hidastuvuuden mukaan nopeuden takaisinpäin tutkaan asti. Ainoastaan erittäin nopeat, pienikaliiperiset ja veneperäiset luodit voivat aiheuttaa ongelmia. ASE-lehti • 61. Eikä vieressä saa tietenkään olla toista ampujaa, jonka luodit sotkisivat omia mittaustuloksia. Tasaiset lähtönopeudet ovat yleensä myös perusta hyvälle tarkkuudelle, joten kilpa-ampujaa kiinnostanee pieni nopeuksien vaihtelu, jne. Suupamaus nimittäin aktivoi mittauksen ja varsinkin vaimentimella varustettujen aseiden kohdalla saattaa olla vaikeuksia ilman erillistä mikrofonia. Sille luvataan tarkkuudeksi jopa ammattikäyttöön soveltuvat 99,9%. Siten se toimii pilkkopimeässäkin. Harvassa vaan ovat ne tavat, joilla näytön voisi kalibroida kohdalleen. Samoin pienen suupamauksen aseet, kuten vaikkapa pienoiskivääri, voivat vaatia erillisen mikrofonin käyttöä. Jokunen vuosi sitten markkinoille tuli erittäin pienikokoinen ja näppäräkäyttöinen, mikrofoneilla toteutettu SuperChrono. MALINEN Moni ampuja hyötyy luodin todellisen lähtönopeuden tiedosta. Kuluneesta ajasta sekä antureiden välimatkasta lasketaan nopeus. Bluetoothilla näytön saa kännykkäänkin, jos niin haluaa. Tutkan etuja on se, että se toimii kelissä kuin kelissä, sateessakin muovipussiin kääräistynä ja kaikilla patruunoilla, paitsi haulipatruunoilla. Tavalliselle käyttäjälle ei jääkään muuta vaihtoehtoa, kuin uskoa näytölle ilmestyviin numeroihin, ainakin suunnilleen. Ne tunnistavat metalliluodin ja jälleen nopeus lasketaan kellotukseen perustuen. kuin akustisella SuperChronolla. Käytännössä SuperChronon havainnointialue eli se missä luoti voi kulkea on valtavan suuri, äänihän leviää tasaisesti joka suuntaan. Tai oikeastaan tutka alkaa saada Ovatko eri luodinnopeusmittareiden lukemat samalla hehtaarilla. Mistä sitten voi tietää mikä niistä näyttää oikein. Toinen on sitten tosiaankin se, että on liian hämärä ja riittävää varjoa ei synny eli anturit eivät havaitse luotia. NÄYTTÄÄKÖ SAMAA. Vaihtelevat arvot voivat johtua rakenteellisista eroavaisuuksista samanlaistenkin laitteidenkin kesken ja oman osansa lisäävät ulkoisten olosuhteiden vaihtelut puhumattakaan virheellisestä käytöstä. Koska monen muun mittarityypin tavoin kyseessä on periaatteessa kronografikello, jonka käynnistää ensimmäinen anturi ja toinen pysäyttää sen. Se on magneettimittarin kanssa ainoa, jolla saa mitattua todellisen lähtönopeuden piipun suulla, muillahan se on tyypillisesti 2 – 5 metriä piipun suulta. Käyttöä ajatellen suurin ongelma optisilla antureilla on niiden pystyttämiseen tarvittava aika
Oikean lähtönopeuden tietäminen on aivan olennaista pitkän matkan ammunnassa. Näin ollen nopeusvaihtelun vaikutus kasaan jää selvittämättä. Talvi kääntyi kevääseen ja päivä piteni maaliskuussa, joten päätimme virittää tuplamittarit yhteiseen mittaustuokioon. Nyt ammuttiin 16 laukausta rasvalaukaus mukaan lukien ja molemmat mittarit näkivät jokaisen laukauksen ongelmitta, mikä olikin odotettavissa. Aseena oli supertarkaksi todennettu Sakon uusin eli S20 Hunter metsästysmalli Steinerin Ranger 4-16x56 putkella. Mikä ihmeellisintä, niin tarkemmin arvoja purettaessa lopputuloksena oli käytännössä täysin sama lähtönopeus, Labradar 805 m/s ja SuperChrono 805 m/s. Maailmalla tutummassa muodossa 136 grainia. Samalla tietenkin lentorata suoristuu. RADALLA Koska Labradarin tutka ja akustinen SuperChrono ovat olleet viime vuosina nopeuksien mittauksissa käyttämämme laitteet, niin päätimme koeampua ne toisiaan vastaan. Sakon uuden näppärän metsästysmallin piipulla on pituutta vähän vähänlaisesti pienireikäiselle kaliiperille eli vain 51 senttiä, Precision ratamallissa piippu onkin 61 senttinen. Latauksen tasalaatuisuutta arvioivalle Labradar on siis helpompi vaihtoehto. 62 • ASE-lehti. Tosin ideana voisimme joskus vertailla nekin toisiaan vastaan. Patruunataulukossaan ilmoittaman arvon 860 m/s Sako on ampunut 60 senttisellä testipiipulla, joka saa latauksesta irti tässä käytettyä piippua enemmän. Ei tarvitse kuin vilkaista ison veden takaisia tulostaulukoita, niin sama luoti tulee varmuudella vastaan. Labradar 30 senttiä piipun suun vasemmalle puolelle ja SuperChrono 5 metrin päähän piipun suusta, runsaat puoli metriä luodin lentolinjan alapuolelle. Vertailu edellytti tietenkin sen, että SuperChronolla käytettiin ballistiikkaohjelmaa (tällä kertaa Federalin) ja muutettiin 5 metrin etäisyydellä saatu nopeus 803 m/s piipun suulle käyttäen luodin ballistista kerrointa 0,545 (G1). KäytänSakon parhaaseen Precision TRG patruunasarjaan on ladattu pitkän matkan Lapua Scenar-L 136 grainin superluoti. Aika hyvin ohutpiippuisella ja siten raskasta vaikeammin ammuttavalla aseella. Lisäksi niiden käyttövalmiiksi laitto on tehty äärimmäisen helpoksi ja nopeaksi, joten ne ovat todennäköisimmät mukaan lähtevät yleensäkin. Keli aurinkoinen viisi astetta, mutta tuuli valitettavan puuskainen. Lisäksi optisiin antureihin perustuvia malleja on pilvin pimein, joten valikoima on turhan laaja edustavaan vertailuun. Vertailua ei lopetettu tähän yllättävän hyvään lopputulokseen, vaan vertailtiin lisäksi kokonaishajontaa sekä normaalivaihtelua. Tosin niidenkään suhteen ei lopulta ollut pienintäkään valittamista, sillä keskiarvosi tuli tuosta tuulesta huolimatta runsaat 13 mm kolmen laukauksen kasoina. Näiden perusedellytysten, tarkan aseen ja helposti ammuttavan suoralentoisen kaliiperin ollessa kunnossa luotikin oli parasta mitä kyseiseen kaliiperiin on tarjolla eli pitkä ja linjakas Lapua Scenar-L painoltaan 8,8 g. Nyt Labradar laski vaihteluksi 16,5 m/s ja normaalihajonnaksi 4,8 m/s. Tästä voi jokainen tehdä omat päätelmänsä, mutta tutka on tarkoitettu tarkkuusmittariksi, kun akustinen on paremminkin todella helppokäyttöinen, tavallisiin tarkoituksiin riittävän tarkka mittari ja vaivaton mukana kannettava. SISÄLLYSLUETTELO 2020 nössähän tuo kaliiperi on kuin 260 Remington eivätkä kaukana ole 6,5x47 Lapua ja 6,5x55 SE. Luvatun tarkkuuden perusteella Labradarin arvot ovat uskottavammat. Ymmärrettävästi sillä on omat haittansa ja yksi niistä on se, että samalla kertaa ei pysty ampumaan tarkkuuskasoja kuten muilta laitteita käytettäessä. Molemmat tarjoavat siten laatua kuluttajahintaan. Exelin statistiikkaohjelma puolestaan kertoi SuperChronolla saaduista arvoista laskemalla vaihteluksi 22 m/s ja normaalihajonnaksi 6,6 m/s. Vaikka keskiarvolukema oli molemmilla täsmälleen sama, niin yksittäiset laukaukset saattoivat olla joko tasan samat tai heitellä aavistuksen puolin ja toisin eli välillä toinen näytti hieman toisesta poikkeavaa arvoa ylöspäin ja välillä alaspäin. Labradar laskee nämä valmiiksi, mutta SuperChronon kohdalla ne pitää laskea erikseen, sillä se laskee haluttaessa ainoastaan keskiarvonopeuden. Tuulesta huolimatta yhdistelmän tarkkuus oli loistavaa. Tällainen tulos tuntuu erittäin epätodennäköiseltä, mutta on tietenkin juuri se, mitä oikein mittaavien laitteiden tulisi näyttääkin. Siitä huolimatta kokonaisuus eli keskiarvo antoi yhtenevän tuloksen. No, tuo tuuli ei vaikuta nopeuksiin, kasojen kokoon kylläkin. Tosin keinoa niidenkään oikeellisuuden toteamiseen ei löydy helpolla. Se mitä mitattiin, oli huippuluokan kilpapatruuna eli Sako TRG-sarjalainen muotiin nousseessa 6,5 Creedmoor kaliiperissa
Osa 2 SK Flatnose – Uudenlaiset piekkarinpatruunat Norma Bondstrike – Pitkän matkan ohjus SIG Sauer MCX Virtus – Täydellisyyttä hipoen Sightmark Wraith 4-32X50 – Tähtäin hämärähommiin Aero Precision AR-10 OEM 6.5 Creedmoor – Iso-Arska CRKT KUK – Kenttätyökalu Spyderco Hundred Pacer MAXXTech – Uusi edullinen ysimillinen Gecon 9 mm patruunat pikatestissä 1857 Smith Carbine – Niin lähellä takaaladattavaa 2/2020 GLOCK 44 – Tuleva legenda. Akseli Gallen-Kallelan suunnittelemat teräaseet 100v Teräasekatsaus – Buck 112, päivitetty klassikko – CRKT Ruger – CRKT RTD Coltin uudistuneet ysimilliset – Combat Commander ja Combat Elite Government Stribog RSR9 A2 & A3 – Veljekset Slovakiasta Lyijytöntä, kiitos – Pohtola Bullets Sako Blade – Kokokuparinen suurriistaluoti Hornady Precision Hunter SAHS: Puheenjohtajan palsta 4/2020 Pajarin Lahti Bernardelli M60 Historiallisten aseiden ampumakilpailut Pikatestissä: .308 Win Subsonic – patruunat PPU ja Lapua Kupariluotinen CCI Copper-22 Kuparilla kevyemmin – Metsälle vietävät kupariluotiset saivat omat minimivaatimuksensa Mauser M18 “kansankivääri” Walther Q5 Match Steel Frame Champion – Terästä peliin Emtan MZ-47S – Itä kohtaa lännen RCC S45 Hunter – Uusi vaimenninmerkki Suomeen 5/2020 Venäläiset kiväärikranaatit ja niiden laukaisulaitteet 1914-45, osa II Vähän kunnioitusta, kiitos – Spyderco Respect Vedenkestävä Naturalis AirLock Kokeessa kymmenen kympintavoittelijaa SAHS puheenjohtajan palsta Aselupamaksut pois keräilijöiltä ja museoilta! Ruger Precision Rifle .338LM Hornady .338LM Winchester Power-Point Subsonic – Tehdashiljainen Winchester Xtended Range Bismuth – Haulikkoon pitkälle hollille Anschütz 1827 F Bionic – 3D-aikaan! B&T Triton -teleskooppipatukka Suomen Asehistoriallinen Seura kokoontui Tuusulassa 6/2020 Aseet turvakaappiin Colt 1903 Hammer Pocket – Klassikkopistooli Browningin kynästä Izhmash Saiga – Järeämpi kaalihakkuri Derya MK-12 IP-500 – Lipashaulikko toiminnallisiin lajeihin CZ Bren 2MS – Uudistettu versio Tikka T1x MTR – Edullinen jokamiehen piekkari nimekkäältä valmistajalta CZ 457 Varmint MTR – Supersuositun CZ:npiekkareille kokonaan uusi mallisarja Benchmade 2020 Pistoolikaliiperisen karbiinin tarkkuus. PAL.VKO 2020-34 177550-2003 3/2020 • 12,20€ PATRUUNAT: SAKO BLADE, HORNADY PRECISION HUNTER, POHTOLA BULLETS COLT 9 MM UUTUUDET GALLEN-KALLELAN TERÄASEET 100 V. PAL.VKO 2020-42 177550-2004 4/2020 • 12,20€ KUPARILUODIT TULEVAT! RCC S 45 HUNTER -ÄÄNENVAIMENNIN EMTAN MZ-47S -RESERVILÄISKIVÄÄRI WALTHER Q5 MATCH STEEL FRAME CHAMPION Parasta, mitä voit harrastaa... SISÄLLYSLUETTELO 2020 Riippumaton aseharrastajien ja asealan ammattilaisten äänenkantaja PAL.VKO 2020-16 177550-2001 1/2020 • 12,20€ Sightmark Wraith 4-32X50 9 mm patruunat: geco ja maXXtech ArskAt: sIG sAuer MCX VIrtus jA Aero PreCIsIon Ar-10 Parasta, mitä voit harrastaa... PAL.VKO 2020-51 177550-2005 5/2020 • 12,20€ METSÄSTYS-SPECIAL! KIVÄÄRIKRANAATIT, OSA II RUGER RPR .338 TA-KIVÄÄRI .308 -PATRUUNAT VERTAILUSSA BISMUTHIA PITKÄLLE HOLLILLE WINCHESTER .308 SUBSONIC Riippumaton aseharrastajien ja asealan ammattilaisten äänenkantaja PAL.VKO 2020-25 177550-2002 2/2020 • 12,20€ SAKO S20 TODELLINEN UUTUUS! GLOCK 44 GLOCK 44 TULEVA LEGENDA AIMPOINT ACRO C-1 AIMPOINT ACRO C-1 RUGER WRANGLER .22 RUGER WRANGLER .22 Parasta, mitä voit harrastaa... AIMPOINT ACRO C-1 punapistetähtäin – Uutuus Aimpointilta Sako S20 Hunter – Uuden aikakauden hybridikivääri Ruger Wrangler – Vieraslajien varalle Tikka T3x Moosehunter – Täsmätyökalu hirvimetsälle Arex Rex Delta – Kulmikas sloveeni Savage MSR-10 – Laadukas Iso-Arska Bayerin Armeijamuseo SAHS: Puheenjohtajan palsta Kirja-arvostelu: Tsaarin Venäjän mustaruutiaseiden kehitys 1835-1885 3/2020 Venäläiset kiväärikranaatit ja niiden laukaisulaitteet 1914-45 – Osa I. STRIBOG-PISTOOLIKARBIINIT Parasta, mitä voit harrastaa... Bayerin Poliisimuseo SAHS: Puheenjohtajan palsta ASE-lehti • 63. PAL.VKO 2021-07 177550-2006 6/2020 • 12,20€ PRACTICALHAULIKOT: DERYA MK-12 IP & IZHMASH SAIGA BREN 2MS COLT 1903 HAMMER POCKET TOIMINTA-ASEIDEN SPESIAALI! 1/2020 Revolveri unohdettu suuruus
Kokonaispituus 141 mm, Terän pituus 57 mm, Terän paksuus 2,4 mm, Terän mater. Yksi käyttökelpoisimpia työkaluja kokoluokassaan. postikulut. Klipsille löytyy neljät kiinnitysreiät jokaiseen makuun niin oikealle kuin vasemmallekin kädelle. Suora terä. Huom! Tilaukset toimitetaan postiennakolla tai ennakkomaksulla. Katso ohjeet www.aselehti.fi. Yksi lehti hintaan 14,40 euroa sis. postikulut. 5 10 lehteä: Lehtien hinta 10 euroa kpl + postituskulut 10 euroa. Näin veistä voi kantaa kärki ylöstai alaspäin ja terä etutai takapuolella. Veitsi on kaikilta osin yhtä sopiva oikea tai vasenkätisille, klipsin saa vaihdettua ylös tai alas ja kummalle puolelle tahansa. SPYDERCO TENACIOUS JA PERSISTENCE 67 / 62 € + postik. 62 TÄYDENNÄ KOKOELMASI ! Postimerkki PL 161 90401 OULU SUKUNIMI ETUNIMI LÄHIOSOITE POSTINUMERO JA -TOIMIPAIKKA PUHELIN TILAUSKORTTI 2/86, 4/86, 2/87, 3/87, 4/87, 1/88, 2/88, 1/89, 2/89, 3/89, 4/89, 5/89, 1/91, 2/91, 4/91, 5/91, 3/92, 5/92, 2/93, 6/93, 1/94, 2/94, 3/94, 4/94, 1/95, 2/95, 3/95, 4/95, 1/96, 2/96, 3/96, 4/96, 5/96, 7/96, 1/97, 2/97, 3/97, 4/97, 5/97, 6/97, 7/97, 1/98, 2/98, 4/98, 5/98, 6/98, 1/99, 2/99, 3/99, 4/99, 5/99, 6/99, 1/00, 2/00, 3/00, 4/00, 5/00, 6/00, 1/01, 2/01, 3/01, 4/01, 5/01, 6/01, 1/02, 2/02, 3/02, 4/02, 6/02, 2/03, 4/03, 5/03, 6/03, 1/04, 2/04, 3/04, 4/04, 5/04, 6/04, 2/05, 3/05, 5/05, 2/06, 4/06, 5/06, 1/07, 2/07, 3/07, 4/07, 5/07, 6/07, 1/08, 2/08, 3/08, 4/08, 5/08, 6/08, 1/09, 2/09, 3/09, 4/09, 5/09, 6/09, 1/10, 2/10, 3/10, 4/10, 5/10, 6/10, 1/11, 2/11, 3/11, 5/11, 6/11, 1/12, 2/12, 3/12, 4/12, 5/12, 6/12, 1/13, 2/13, 3/13, 4/13, 5/13 TILAAN OHEISET KERÄILYNUMEROT (ympyröi haluamasi lehden numero): TILAUSKORTTI Postimerkki SUKUNIMI ETUNIMI LÄHIOSOITE POSTINUMERO JA -TOIMIPAIKKA PUHELIN Nahkatehtaankatu 2 PL 161 90401 OULU TILAAN OHEISET KERÄILYNUMEROT (ympyröi haluamasi lehden numero) Tilaa nyt rautaisannos tietoa aseista ja militariasta. Valitse Tenacious tai sen pikkuveli Persistence. Spyderco Delica 4 Stainless: Kokonaan ruostumatonta terästä. Voit tehdä tilauksesi oheisella kortilla, puhelimitse 0400 228 650 tai kätevästi netissä www.aselehti.fi. VG-10 Pituus suljettuna 84 mm, Paino 34 g 64 • ASE-lehti. Kahvalevyt lujaa G10-komposiittia. Cara Cara Rescue: Kokonaispituus 222 mm, Terän pituus 100 mm, Terän paksuus 3 mm Pituus suljettuna 123 mm, Terän materiaali 8Cr13MoV Cara Cara Rescue: 44 euroa + posti(ennakko)kulut SPYDERCO-VEITSET LEGENDA JOKA ELÄÄ – SPYDERCO. Käytännössä kyseessä on sama linkkari kahdessa eri kokoluokassa. postikulut. Nämä Spydercot on tehty käyttöä varten ja hinnoiteltu houkuttelevasti. Huippurosterista VG-10 valmistettu. 95 € + postik. VG-10 Pituus suljettuna 100 mm, Paino 75 g Spydercon kätevän kokoinen kompaktilinkkari. Erikoishinta 115 euroa + posti(ennakko)kulut. Hanki ASE-lehden keräily numeroita – tieto ei vanhene! Joitakin numeroita on jäljellä enää muutama kappale, joten lehdet toimitetaan tilausjärjestyksessä. Kokonaispituus 178 mm, Terän pituus 80 mm, Terän paksuus 3 mm, Terän mater. Spydercon ”Byrd”-mallisto on edullisempi vaihtoehto kovaan käyttöön. 2/86 4/86 2/87 3/87 4/87 1/88 2/88 1/89 2/89 3/89 4/89 5/89 1/91 2/91 4/91 5/91 3/92 5/92 2/93 6/93 1/94 2/94 3/94 4/94 1/95 2/95 3/95 4/95 1/96 2/96 3/96 4/96 5/96 7/96 1/97 2/97 3/97 4/97 5/97 6/97 7/97 1/98 2/98 4/98 5/98 6/98 1/99 2/99 3/99 4/99 5/99 6/99 1/00 2/00 3/00 4/00 5/00 6/00 1/01 2/01 3/01 4/01 5/01 6/01 1/02 2/02 3/02 4/02 6/02 2/03 4/03 5/03 6/03 1/04 2/04 3/04 4/04 5/04 6/04 2/05 3/05 5/05 2/06 4/06 5/06 1/07 2/07 3/07 4/07 5/07 6/07 1/08 2/08 3/08 4/08 5/08 6/08 1/09 2/09 3/09 4/09 5/09 6/09 1/10 2/10 3/10 4/10 5/10 6/10 1/11 2/11 3/11 5/11 6/11 1/12 2/12 3/12 4/12 5/12 6/12 1/13 2/13 3/13 4/13 5/13 1/14 2/14 3/14 4/14 5/14 6/14 1/15 2/15 3/15 4/15 5/15 6/15 1/16 2/16 3/16 4/16 5/16 6/16 1/17 2/17 3/17 4/17 5/17 6/17 1/18 2/18 3/18 4/18 5/18 6/18 1/19 2/19 3/19 4/19 5/19 6/19 1/20 2/20 3/20 4/20 5/20 6/20 aselehti@aselehti.fi • tilauskuponki myös sivulla 66 SPYDERCO ENDURA / DELICA alk. Kokonaispituus 222/182 mm, Terän pituus 96/74 mm Pituus suljettuna 124/102 mm, Terän paksuus 3 mm, Paino 103/72 g Spyderco Endura 4 Stainless: Kokonaan ruostumatonta terästä. Cara Cara Rescue -malli on aito pelastajan työkalu sahalaitaisella terällä ja Zytel-kahvalla. Kolme lehteä hintaan 39,90 euroa sis. Spyderco Delica 4 Lightweight: Suora terä Zytel-kahvalla 95 euroa + posti(ennakko)kulut. Suora terä. Malli on vuosien varrella kehittynyt jo neljänteen sukupolveensa, mutta perusrakenne ja suosio ovat entisellään. CARA CARA 44 € + postik. SPYDERCO NATIVE ALL BLACK 115 € + postik. Kaksi lehteä hintaan 26,90 euroa sis. Kokonaispituus 197 / 173 mm, Terän pituus 86 / 70 mm, 8Cr13MoV ruostumatonta veitsiterästä, Pituus suljettuna 113 / 105 mm Terän paksuus 3 mm, Paino 115 / 100 g Spydercon alkuperäinen made-in-USA -työkalu nyt kokomustana. 103 euroa + posti(ennakko)kulut. Pieni, mutta silti riittävän iso ja ergonomialtaan loistava linkkari, jonka kahvasta saa hyvän otteen. Perinteinen suora teroitus, teroitus lähtee suomalaiseen makuun sopivasti suoraan kahvasta. Neljä lehteä hintaan 51,90 euroa sis. Terävaiteräslevyt takaavat kestävyyden kovassakin käytössä. postikulut. ASE-lehdestä Jo vuonna 1990 Spyderco esitteli edelleenkin kaksi suosituimmista linkkareistaan, mallit ”Endura” ja ”Delica”. 99 euroa + posti(ennakko)kulut. Laadullisesti Byrd-veitset kestäväthyvinkin vertailun hintaluokassaan ja kalliimpiakin vastaan. SPYDERCO DRAGONFLY 89 € + postik
Spyderco Delica 4 Lightweight: Suora terä Zytel-kahvalla 95 euroa + posti(ennakko)kulut. 103 euroa + posti(ennakko)kulut. Valitse Tenacious tai sen pikkuveli Persistence. SPYDERCO TENACIOUS JA PERSISTENCE 67 / 62 € + postik. Suora terä. Suora terä. Kokonaispituus 178 mm, Terän pituus 80 mm, Terän paksuus 3 mm, Terän mater. Yksi käyttökelpoisimpia työkaluja kokoluokassaan. Veitsi on kaikilta osin yhtä sopiva oikea tai vasenkätisille, klipsin saa vaihdettua ylös tai alas ja kummalle puolelle tahansa. Kokonaispituus 141 mm, Terän pituus 57 mm, Terän paksuus 2,4 mm, Terän mater. VG-10 Pituus suljettuna 84 mm, Paino 34 g ASE-lehti • 65. Erikoishinta 115 euroa + posti(ennakko)kulut. Klipsille löytyy neljät kiinnitysreiät jokaiseen makuun niin oikealle kuin vasemmallekin kädelle. Malli on vuosien varrella kehittynyt jo neljänteen sukupolveensa, mutta perusrakenne ja suosio ovat entisellään. Nämä Spydercot on tehty käyttöä varten ja hinnoiteltu houkuttelevasti. Huippurosterista VG-10 valmistettu. Näin veistä voi kantaa kärki ylöstai alaspäin ja terä etutai takapuolella. CARA CARA 44 € + postik. 99 euroa + posti(ennakko)kulut. SPYDERCO NATIVE ALL BLACK 115 € + postik. 95 € + postik. Cara Cara Rescue -malli on aito pelastajan työkalu sahalaitaisella terällä ja Zytel-kahvalla. Cara Cara Rescue: Kokonaispituus 222 mm, Terän pituus 100 mm, Terän paksuus 3 mm Pituus suljettuna 123 mm, Terän materiaali 8Cr13MoV Cara Cara Rescue: 44 euroa + posti(ennakko)kulut SPYDERCO-VEITSET LEGENDA JOKA ELÄÄ – SPYDERCO. Kokonaispituus 197 / 173 mm, Terän pituus 86 / 70 mm, 8Cr13MoV ruostumatonta veitsiterästä, Pituus suljettuna 113 / 105 mm Terän paksuus 3 mm, Paino 115 / 100 g Spydercon alkuperäinen made-in-USA -työkalu nyt kokomustana. Pieni, mutta silti riittävän iso ja ergonomialtaan loistava linkkari, jonka kahvasta saa hyvän otteen. Kokonaispituus 222/182 mm, Terän pituus 96/74 mm Pituus suljettuna 124/102 mm, Terän paksuus 3 mm, Paino 103/72 g Spyderco Endura 4 Stainless: Kokonaan ruostumatonta terästä. aselehti@aselehti.fi • tilauskuponki myös sivulla 66 SPYDERCO ENDURA / DELICA alk. Spydercon ”Byrd”-mallisto on edullisempi vaihtoehto kovaan käyttöön. Spyderco Delica 4 Stainless: Kokonaan ruostumatonta terästä. SPYDERCO DRAGONFLY 89 € + postik. Kahvalevyt lujaa G10-komposiittia. Laadullisesti Byrd-veitset kestäväthyvinkin vertailun hintaluokassaan ja kalliimpiakin vastaan. Käytännössä kyseessä on sama linkkari kahdessa eri kokoluokassa. Terävaiteräslevyt takaavat kestävyyden kovassakin käytössä. Perinteinen suora teroitus, teroitus lähtee suomalaiseen makuun sopivasti suoraan kahvasta. ASE-lehdestä Jo vuonna 1990 Spyderco esitteli edelleenkin kaksi suosituimmista linkkareistaan, mallit ”Endura” ja ”Delica”. VG-10 Pituus suljettuna 100 mm, Paino 75 g Spydercon kätevän kokoinen kompaktilinkkari
ASE-lehti • 59 TILAUSKORTTI SUKUNIMI ETUNIMI LÄHIOSOITE POSTINUMERO JA -TOIMIPAIKKA PUHELIN TILAA ASEMAAILMAN YKKÖNEN -TÄYTTÄ ASEASIAA KANNESTA KANTEEN! ASE-lehti kertoo sinulle monipuoleisesti ja ennen kaikkea luotettavasti niin moderneista kuin vanhoistakin aseista kuusi kertaa vuodessa. Esimerkiksi: ASELEHTI KESTO MATTI MEIKÄLÄINEN MATINKATU 1 MATINKAUPUNKI 01020 Lehti toimitetaan kestotilauksena ilmoittamaasi osoitteeseen. Nyt voit tehdä tilauksesi myös tekstiviestillä! Lähetä viesti ASELEHTI KESTO OMA NIMESI JA OSOITTEESI numeroon 173011. ASE-lehti käsittelee monipuolisesti ja ajankohtaisesti paitsi aseita myös patruunoita, lataustarvikkeita, teräaseita, militariaa, mustaruutiammuntaa, huutokauppoja, messuja, metsästyspuolen kuulumisia ym. Palvelu toimii Soneran, Elisan, DNA Finlandin ja Saunalahden liittymistä ja viesti maksaa 0,95€ HUOM! ASE-lehti ei luovuta asiakastietojaan mihinkään tarkoitukseen! MITATUSTI ENITEN ASEASIAA EUROLLA! ASE-lehti kertoo sinulle monipuolisesti ja ennen kaikkea luotettavasti niin moderneista kuin vanhoistakin aseista kuusi kertaa vuodessa. Onnistuneesta viestin lähetyksestä saat myös kuittausviestin puhelimeesi. ASE-lehti koeampuu, testaa, vertailee ja esittelee puolestasi tärkeimmät aseet, tarvikkeet ja varusteet. ASE-lehti koeampuu, testaa, vertailee ja esittelee puolestasti tärkeimmät aseet, tarvikkeet ja varusteet. Voit tehdä tilauksesi oheisella kortilla, puhelimitse (08) 5624 918, faxilla (08) 5624 919 tai kätevästi netissä www.aselehti.. ASE-lehti käsittelee monipuolisesti ja ajankohtaisesti paitsi aseita myös patruunoita, lataustarvikkeita, teräaseita, militariaa, mustaruutiammuntaa, huutokauppoja, messuja, metsästyspuolen kuulumisia ym. Voit tehdä tilauksesi oheisella kortilla, puhelimitse (08) 5624 918, faxilla (08) 5624 919 tai kätevästi netissä www.aselehti.fi HUOM! ASE-lehti ei luovuta asiakastietojaan mihinkään tarkoitukseen! TILAUSKORTTI Postimerkki SUKUNIMI ETUNIMI LÄHIOSOITE POSTINUMERO JA -TOIMIPAIKKA PUHELIN TUOTTEEN NIMI KAPPALEMÄÄRÄ Nahkatehtaankatu 2 PL 161 90401 OULU KYLLÄ, tilaan ASE-lehden kestotilauksena 62,90 € (6 numeroa) 66 • ASE-lehti
Ilmoitukset julkaistaan niiden saapumisjärjestyksessä seuraavassa mahdollisessa ASElehdessä. Ilmoitukseen on liitettävä numerosarja tilaajan viimeksi saaman ASElehden osoitelipukkeesta, esimerkiksi 201335. Älkää käyttäkö tekstiä, jossa on pelkkiä isoja kirjaimia. Epäselvissä tapauksissa vahinko on ilmoittajan. Liian pitkiä ilmoituksia voidaan lyhentää. Muille ilmoituksen hinta on 100 €. Ilmoituksia ei oteta vastaan puhelimitse. ASEMAKASIINI TULOSTEET JA SUURENNOKSET DIGIKUVISTA Teemme digikuvistasi tulosteet haluamaasi kokoon. Sekaannusten välttämiseksi: ainoastaan se puhelinnumero, joka julkaistaan ilmoituksen yhteydessä. Materiaaleina tarrat, paperit, kankaat ym. Ilmoituksia ei oteta vastaan muissa muodoissa. Ilmoituksen yhteydessä julkaistusta kuvasta peritään 50 €. ASELEHTI .FI ASE-lehti • 67. Meiltä myös jättisuuret tulosteet. (08) 815 3600 WWW. Haluatko myydä, ostaa tai vaihtaa. OULUN MAINOSKESKUS OY Haaransuonkuja 2, 90240 OULU Puh. Se onnistuu kätevimmin nettisivujemme www.aselehti.fi kautta tai sähköpostilla aselehti@aselehti.fi (otsikkoon “makasiini”). Lehden vastuu virheistä rajoittuu ilmoituksen toistamiseen. Yritysten ja kauppiaiden ilmoituksia ei julkaista tällä palstalla. Asemakasiinissa julkaistaan ASE-lehden tilaajana olevien yksityishenkilöiden kertaluonteisia ilmoituksia ilmaiseksi
DWM 1918 Parabellum 9 mm reserviläisammuntaan 450,Revolveri S & W 686-2 kal .357 Mag, 4 ” piipulla 550,Lahti L-35 Lahti L-35, kal 9 mm , kal 9 mm ampumaton, ampumaton, 50-vuotisjuhla-ase 50-vuotisjuhla-ase 1500,1500,Lentovoimien FN Hi-Power kal 9,00 kotelo ja perälauta 3000,HARVOIN MYYNNISSÄ ! HARVOIN MYYNNISSÄ !. (03) 255 7126 Avoinna arkisin maanantaista perjantaihin klo 09 17. Maahantuonti ja markkinointi Teiskontie 22, 33540 TAMPERE | Puh. Aseille on olemassa kappalehinnatkin, jos joku haluaa ostaa yksittäin, mutta hinnat ovat erilaiset kuin koko satsissa. www.lahdeniemi.fi Tikka LSA-65 kal .30-06 SPR nahkatukkinen hirviase 600,PEDERSOLIN Tryon Match kal 54 MR-nallilukkokivääri 400,Sotilaskivääristä modattu m 1939, kal .243 Win kiikarilla 400,Puukkopistin m 1919 Akseli Gallen-Kallelan suunnittelema 250,HARVINAISUUKSIEN HARVINAISUUKSIEN MARKKINAT, MARKKINAT, TIETYSTI LÄHDENIEMELLÄ TIETYSTI LÄHDENIEMELLÄ 16 aseen kokoelma, myydään kaikki yhtenä eränä tarjouksen mukaan, kaikki ovat luvan vaativia aseita. TARJOUKSEN MUKAAN. Pistooli/revolverikokoelma 16 kpl, kokonaisuutena, kokonaisuutena, TARJOUKSEN MUKAAN