2021 11,90 €. 10. + O H J E E T Ö T Ö K Ö I D E N K U VA A M I S E E N R E T K I V I N K I T K A A M O K S E E N SÄÄSTYNYT AARRE Löysimme palan koskematonta metsää Etelä-Savosta LUONNOSSA TÖISSÄ Luontovalvoja huolehtii, ettei saaristo kasva umpeen Metsän poika JUHA HURMEELLE METSÄ ON TURVAPAIKKA, JOSSA ELÄMÄ ON KOHDALLAAN Ikimetsä LUONTO R A K K A U D E S T A S U O M A L A IS E E N L U O N T O O N A P U L U O N T O | Ik im et sä Näe ja ihastu! SAMI KARJALAINEN TUO PIENIMMÄTKIN METSÄN ASUKKAAT LÄHELLE Näe ja ihastu! SAMI KARJALAISEN HUIKEAT LÄHIKUVAT HYÖNTEISISTÄ 44 25
koti-illat tulevat Insta Live tapahtumat Tule mukaan Instagram Livessä: NEULONTAA, ASKARTELUA, ruokaa, viherideoita ja paljon muuta! Vaihtuvia teemoja: käsillä tekemisen iloa ja kiinnostavia vieraita. Tehdään yhdessä! Katso ohjelma: @meillakotona_fi meko.fi/koti-illat
50 PAREMPI MAAILMA Omistamiaan metsiä voi suojella itse ja saada siitä kohtuullisesti rahaa. 8 AJASSA Pentti Linkola sai muistometsän. 17 AVAINLAJI Haapa. 14 ESSEE Juha Hurme kirjoittaa siitä, miten löytää kotiin, vaikka polttaisi karttansa nuotiossa. 28 REPORTAASI Kävimme äärimmäisen harvinaisessa paikassa: ikimetsässä, joka ei ole pohjoisessa. 56 KUVASALKKU Ötökät lähikuvissa. 64 K UVAUSVINKIT ja Sami Karjalaisen esittely. 12 IHMEELLINEN LUONTO Arktinen muutto. 72 KANSALLISMAISEMA Pielinen. 54 9 KYSYMYSTÄ Metsä kasvaa, mutta kestääkö luonto. 42 LUONNOSSA TÖISSÄ Luontovalvoja Inka Virtanen estää saaristoa kasvamasta umpeen. 28 LU O N TO Ikimetsä. 71 TUNKEUTUJAT Rotta. 74 KOLUMNI Anni Kytömäki katsoo metsää eri kulmista. 10 HAVAINNOIJA Juha Nikulainen. 66 TERVEYTTÄ LUONNOSTA Retkivinkkejä kaamokseen. 69 PAREMPAA ARKEA Vähemmän kahvia. 68 LUONNON LAHJA Värjää jäkälillä. 11 LUONTOMIES OHTONEN Äänistä kuulee, miten hyvin metsä voi. 18 KANSIJUTTU Juha Hurmeelle metsä on paikka, jossa kaikki on kuten luonto on tarkoittanut. i k i m e t s ä | 3 sisältö 56 42 5 PÄÄKIRJOITUS 6 MAA ILMASTA Metsän raja. 70 LUKIJOIDEN KUVAT
/tilaa-voimakalenteri Kalenteri ilmestyy 1.10.2021. Lumoudu sen taianomaisesta kuvamaailmasta ja viisaista mietelauseista. Tilaa maaginen Voimakalenteri 2022. Kalenteri sisältää 12 maagista voimaeläintä. Kuuletko suden kutsun. Jokaisella kuukaudella on oma teemansa sekä värimaailmansa. Ei postikuluja! 14,90€ Tilaa nyt Lumoava uutuus! Voi hyvin julkaisee upean Voimakalenterin vuodelle 2022. Tarjous on voimassa rajoitetun ajan. Kirjoita muistiin tunteesi, ajatuksesi, unelmasi ja voimalauseesi. Puhutteleeko pöllön viisaus vai kiehtooko joutsenen vapaus. Kalenteri ohjaa sinua löytämään omat voimavarasi vuoden jokaisena päivänä. TUTUSTU JA TILAA: lue.terve.
Tai ehkä paremminkin jouduin. Valtavan paksuja naavan peittämiä kuusia, jotka pimensivät päivän. Tarjottu tai tilattu aineisto julkaistaan sillä ehdolla, että aineistoa voidaan korvauksetta käyttää kaikissa lehden uudelleen julkaisuissa tai muussa käytössä riippumatta toteutusja jakelutavoista. Metsä on kasvanut miten on sattunut kasvamaan. Vastaava tuottaja Sammeli Heikkinen. Olin oppinut pitämään valoisista ja väljistä mäntykankaista, kuten niin moni muukin suomalainen. Metsäkäsityksemme on pitkälti ihmisen muokkaama, siinä missä suomalainen metsäkin. Siinä muistaa, ettei luonto ihmisen hoitoa tarvitse. a-lehdet.fi info@aspa.a-lehdet.fi (09) 759 6600 ma–pe klo 8–18 Aikakausmedia ry:n jäsen 87. Kulkeminen vanhassa metsässä ei välttämättä ole helppoa, voi olla hämärää, kosteaa, ehkä pelottavaakin. Olin tottunut metsässäkulkija, retkeilimme perheen kanssa varsinkin Kuhmossa. Se pärjää yksinkin. Toimitus vastaa vain tilatusta aineistosta. . Ja pitkin metsän pohjaa kaatunutta, maatunutta puuta. vuosikerta issN 0355-3051 Virallinen osoitteenmuutos postiin tai vtJ:lle päivittyy automaattisesti rekisteriimme. Vanha, ihmisen koskematon tai ainakin pitkään rauhassa ollut metsä on harvinaisuus, varsinkin eteläisessä puoliskossa maata. Aarniometsään kannattaa hankkiutua itsekin, jos mahdollisuus tulee. Ei tarvitse yöpyä tai rämpiä mahdottoman syvälle. i k i m e t s ä | 5 Mikä on ikimetsä. Ikimetsässä tuntee sen, ettei itse ole kovinkaan suuri tai vanha. Tilatut lehdet toimitetaan force majeure -varauksin (ylivoimainen este, esimerkiksi lakko tai tuotannolliset häiriöt). a-lehdet.f i A S I A K A S P A L V E L U Nopeimmin asioit netissä: asiakaspalvelu. L U O N T O T O I M I T U K S E N Y H T E Y S T I E D O T Apu, 00081 A-lehdet (09) 759 61 (vaihde) etunimi.sukunimi @a-lehdet.fi V E R K K O apu.fi facebook.com/ apulehti Twitter @apulehti P A I N O P A I K K A Deviz 2021 M E D I A M Y Y N T I J A M A R K K I N O I N T I mediaopas.a-lehdet.fi Katja Bruun Marika Jauhiainen T I L A U K S E T lehtitilaukset. Kilpikaarnamäntyjä. Elimyssalon luonnonsuojelualueen vanha metsä tuntui silti hurjalta paikalta, vaikka kuhmolaista metsää sekin oli. Julkaistujen kirjoitusten ja kuvien osittainenkin lainaaminen ilman lupaa on kiel letty. Osoitetta voidaan käyttää ja luovuttaa suoramyyntitarkoituksiin. Kunhan katselee, kuuntelee ja haistelee. V A S T A A V A P Ä Ä T O I M I T T A J A Iina Artima-Kyrki P Ä Ä T O I M I T T A J A Marja Aarnipuro V A S T A A V A T U O T T A J A Sammeli Heikkinen A D Timo Tervoja T O I M I T U K S E N A S S I S T E N T T I Tarja Jokinen S I V U N V A L M I S T U S Aste Helsinki Oy L I I K E T O I M I N T A J O H T A J A Anna Ruohonen K U S T A N T A J A A-lehdet Oy PÄÄKIRJOITUS T E K I J Ö I N Ä T Ä S S Ä N U M E R O S S A Jenni Arbelius Rami Hanafi Juha Hurme Samuli Isola Riikka Jauhiainen Kreetta Järvenpää Sami Karjalainen Mari Koistinen Lassi Kujala Anni Kytömäki Cilla Lehtonen Konsta Leppänen Anna Liukas Laura Myllymäki Kimmo Ohtonen Tanja Pellikka Mikko Pelttari Riina Peuhu Timo Pyykkö Milka Sauvala Riikka Sormunen Anna Tommola Ismo Tuormaa Jukka Väänänen M uistan, kun lapsena pääsin ikimetsään. Sivulta 28 lähtien viemme teidät tällaiseen alkumetsään
Alueen luonto oli säilynyt vaikeakulkuisuutensa vuoksi yllättävän hyvin pääkaupunkiseudun kupeessa. Palstalla näytämme ylhäältä, milllaisia jälkiä ihminen on jättänyt luontoon. . Kuvan raja kulkee linnuntietä puolen kilometrin päässä Turun moottoritiestä, Kirkkonummen Veikkolassa lähellä Espoon rajaa. Ilmasta näkyy, miten metsäkone on myllertänyt hakkuualueen maaperää ja puusto kadonnut metsäteollisuuden koneistoon. Nuuksion kansallispuisto perustettiin vuonna 1994. Suojelualueen ja hakkuun rajalla N uuksion kansallispuiston raja on paikoin vedetty maastoon monitoimikoneella. teksti Sammeli Heikkinen kuva Timo Pyykkö 6 | A P U l u o n t o MAA ILMASTA Tarkastelemme linnun silmin ihmisen jälkiä luonnossa.. Vasemmalla puolella alkavat Nuuksion suojellut kuusimetsät. 55 neliökilometrin Nuuksio ei ole kovin suuri suomalaiseksi kansallispuistoksi, mutta Etelä-Suomen puistoista se on suurimpia
i k i m e t s ä | 7
Voimalan omistava Koskienergia on sopinut Kuusinkijoki kuntoon -yhdistyksen kanssa voimalan myynnistä. Sammeli Heikkinen Kuivunutta korallia Pohjanmeren pohjasta. I S TO CK. Apua etsitään nyt merenpohjasta, kertoo Guardian-lehti. Merenpohjan luonnon tuho voi viedä myös lupaavat parannuskeinot. Testien perusteella näistä voi olla apua vastustuskykyisten bakteerien nujertamiseen. IS TO C K ” ”Olen puhunut jatkuvan kasvatuksen puolesta jo 40 vuotta. Oulankajoen sivuhaaran, Kuusinkijoen virtaamaa heikentävä Myllykosken voimala suljetaan toukokuussa 2023. Voimalan hinta on neljä miljoonaa euroa, mutta maaja metsätalousministeriö on luvannut kattaa summasta puolet. AJASSA TAIMENJOKI VAPAUTUU KUUSAMOLAISILLE TAIMENILLE koittavat paremmat ajat parin vuoden päästä. 8 | A P U l u o n t o BAKTEERIEN VASTUSTUSKYKYISYYS NYKYISILLE antibiooteille on on kasvava ongelma, joka voi saada koronapandemian näyttämään pikkujutulta. Rahankeruu kauppoihin on vielä kesken, alkusyksystä kasassa oli noin 400 000 euroa. Kala-aktivistien haaveet pienempien vesivoimaloiden purkamisesta ja vaelluskalajokien vapauttamisesta ovat alkaneet toteutua viime aikoina. Tutkijat ovat huolestuneita syvänmeren louhinnan vaikutuksesta ekosysteemiin. Loput padot murretaan kahtena seuraavana vuonna. Plymouthin yliopiston tutkijat ovat tutkineet PohjoisAtlantin valtamerenpohjaa ja löytäneet korallien ja sienieläinten sisältä mikrobeja, jotka muistuttavat ihmisen suolistobiomia. Syyskuun alussa murrettiin Hiitolanjoella Etelä-Karjalassa Laatokan lohen ja muiden vaelluskalojen tieltä Kangaskosken pysäytetyn voimalan pato. Jokea ennallistava Etelä-Karjalan virkistysaluesäätiö on ostanut Hiitolanjoen kolme voimalaa. Se sallittiin vuonna 2014, mutta avohakkuisiin perustuva metsänhoito on ollut niin pitkään vallitsevaa, ettei sitä nopeasti muuteta.” Metsänhoitotieteen dosentti Yrjö Norokorpi, Apu 33/2021. Jos uusia keinoja superbakteerien päihittämiseen ei löydy, vuoteen 2050 mennessä ihmisten kuolemat, jotka johtuvat nykyantibiooteille vastustuskyvyn kehittäneistä bakteereista, nousevat arviolta kymmeneen miljoonaan vuodessa. Jenni Arbelius MERENPOHJASTA UUTTA VASTUSTUSKYKYÄ
Hän oli myös äkkiväärä ajattelija. Syväekologinen, mielipiteissään jyrkkä luonnonsuojelija Pentti Linkola sai muistometsän Päijänteeltä. Riuttasalon muistometsä säilyttää järven itäpuolen aarniometsää, Kurikanvuoren muistolehto taas läntistä luontoa. Sammeli Heikkinen Metsä muistaa Linkolaa Linkolalle Päijänteen luonto oli tuttua kalaja lintuvettä. Linkolan mielestä ihmiskunta ajoi luontoa kohti tuhoa, joten väestönkasvun tyrehdyttäminen oli oleellista. Linkola kuohutti puheillaan, joissa hyväksyi terrorismin ja kurjuuden, kunhan se vähentää ihmisten määrää. Huhtikuussa 87-vuotiaana kuollut Linkola oli kirjailija ja Suomen luonnonsuojelun uran uurtajia. LU O N N O N PE RI N TÖ SÄ ÄT IÖ / M AR I H EL KI Ö. Muistolehdon osti Luonnonperintösäätiö yksin, hinta oli 180 000 euroa. Linkolalle Päijänteen luonto oli tuttua kala vettä ja lintujentarkkailuympäristöä. Pentti Linkola perusti Luonnonperintö säätiön 1995. i k i m e t s ä | 9 Pentti Linkolan muistometsää Riuttasalossa Toivakassa. Myös muisto-metsän ja -lehdon ostoon kerättiin rahaa suomalaisilta. Muistolehto taas on Pirkanmaan puolella, Sahalahden Kurikanvuoressa Kangasalla. Molemmat ovat osa Päijänteen luontoa. Säätiön toiminta periaate on yksinkertainen: se kerää lahjoituksia ihmisiltä ja ostaa lahjoitus rahoilla arvokkaita metsiä suojeluun. Muistometsän hankkiminen maksoi noin 600 000 euroa, ja sen maksoivat Luonnonperintösäätiö ja Päijänteen luonnonperintösäätiö puoliksi. Muistometsä sijaitsee Keski-Suomessa Päijänteen lähellä, Toivakan Riuttasalossa. N oin 60 hehtaaria vanhaa metsää pääsi rauhoituksen suojaan syksyllä, kun Luonnonperintösäätiö hankki yhdessä Päijänteen luonnonperintösäätiön kanssa Pentti Linkolan muistometsän ja -lehdon
Myöhäisin ensiElämäntapatarkkailija Juha Nikulainen tarkkailee kotipihallaan Mänttä-Vilppulassa esimerkiksi lämpötiloja, sademääriä ja lumipeitettä. – Minua alkoi hieman ärsyttää, kun kaikki tuntuivat tietävän säästä ja luonnosta kaiken. Vihkoistani voin kertoa, että näin se asia on ollut. Kun aamulla herään, käyn katsomassa pihamaallani olevasta sääasemasta yön alimman lämpötilan, jonka kirjaan vihkooni. – Olin kuvaamassa Mäntän keskustaa paikallisella vuorella, paarmoja oli ihan hirveästi ja ilma oli painostava. HAVAINNOIJA ARKI MUOTOUTUU LUONNON havainnoinin ympärille. lumi on tullut tänne tammikuussa. Säävihkoja on kertynyt kaappiin 17 senttimetriä korkea pino. Illalla ennen nukkumaanmenoa käyn katsomassa lämpötilan ja esimerkiksi lumen määrän. 10 | A P U l u o n t o RI IN A PE U H U J O U LUA ATO N L Ä M PÖTI L AT Jouluaaton alin lämpötila Juha Nikulaisen kotipihalla vuodesta 1981 vuoteen 2020. Vielä ennen puolta yötä tarkistan lämpötilan, jotta saan selville, mihin lämpötilaan vuorokausi päättyy. 10.10.1992 satoi todella paljon lunta. T u t u s t u m m e l u o n t o a s e u r a a v i i n i h m i s i i n . Nikulainen on vuonna 2004 eläkkeelle jäänyt matemaattisten aineiden opettaja. Nikulainen kirjoittaa säästä ja luonnosta myös Mänttä-Vilppulan paikallislehteen. Näin voi kuvata Mänttä-Vilppulassa asuvan Juha Nikulaisen harrastusta, tai oikeastaan elämäntapaa. Sanoisin, että niitä on nyt hieman enemmän kuin aiemmin. Kun ehdin vuorelta alas, alkoi voimakas sade ja syöksyvirtaus pyyhälsi läpi. – Olen havainnoinut muun muassa lumen määrää, eri vuodenaikojen lämpötiloja, kuukausien ja vuosien keskilämpötiloja, juhannuksen ja jouluaaton säätä. Nyt on hyvä arvailla, milloin ensilumi sataa maahan eri puolilla Suomea. Ensimmäiset kirjaukset säävihkoon Nikulainen teki vappuna 1981. – Ensilumen merkitsen heti, kun huomaan, että sitä on maassa. Kirjaan muitakin havaintoja päivän mittaan. . Riikka Jauhiainen + 5 5 1 1 5 20 2 5 3 19 82 19 84 19 86 19 88 19 90 19 92 19 94 19 96 19 98 20 20 2 20 4 20 6 20 8 20 10 20 12 20 14 20 16 20 18 20 20 -31 + 1. Nikulaisella on siitäkin tilastot. Koko keskustasta meni sähköt. Sään ääri-ilmiöitä on ollut aina. Nikulainen muistaa myös vuoden 1995 syöksyvirtauksen
Näitä löytyy luonnonmetsistä. AARNIOMETSÄN LAULU poikaset kuoriutuvat puun sisimmissä. . Tämä kymmenisen grammaa painava lintu on kuukkelin ja töyhtötiaisen ohella suomalaisen metsän alkuperäislaji, joka tarvitsee selviytyäkseen lahopuuta sekä vanhoja naavaisia ja sammaloituneita puita. Metsän äänet kertovat, miten metsä voi. Lahopuu on luonnonmetsän elämää ylläpitävä elementti. Maamme viimeiset luonnontilaiset metsät tulisikin suojella, jotta ainutkertaisen alkuperäisen metsäluonnon monimuotoisuus voidaan turvata. Hömötiainen on vanhojen havuja lehtivaltaisten metsien pikkulintu. KI M M O O H TO N EN KIMMO OHTONEN Avun Luontomies seuraa ympäristön tapahtumia ja kertoo, mitä luontohavaintojen taustalla piilee. Ihmisten aikakäsitteeseen verrattuna luonnonmetsässä kasvavat alle satavuotiaat puut ovat teinejä, joilla on vielä pitkä elämä edessään. Kun kenties vuosia myöhemmin myrsky kellistää lahokuusen mättäälle sammaloitumaan, sienet ja sammaleet ottavat valtaansa kuolleen kuusen rungon pinnan. Ihmisen vaikutukset ovat kuitenkin olleet poikkeuksellisen nopeita ja laajoja, tuhoisiakin. Lahonnut sisin vilisee pieneliöitä, hyönteisiä ja niiden toukkia. SUOMEN MAAPINTA-ALASTA metsämaaksi luokitellaan noin yli 70 prosenttia. Maamme jäljellä olevissa luonnonmetsissä elää satoja eri lajeja, miljoonia yksilöitä. Vaeltajan täytyy pitää kaikki aistit auki ja käyttää mielikuvitustaan hahmottaakseen luonnonmetsän monimuotoisen elämänverkoston. K un astelee jykevien naavakuusien varjossa ja kuulee hömötiaisen heleän laulun, tietää olevansa todellisessa suomalaisessa metsässä. Ylivoimainen osuus tästä on talousmetsää, joka koostuu kasvuikäisistä istutetuista metsistä, taimikoista ja hakkuualueista. Luontomies kehottaa kuuntelemaan metsän ääniä. Ja kun metsän mahtavin kuusi vuosisatojen päätteeksi alkaa lahota, uusi elämä itää ikikuusen haurastuneessa rungossa. Maamme metsät muuttuvat koko ajan luonnostaan. Luonnonvarakeskuksen mukaan luonnontilaiseksi luokiteltavaa metsää on koko maassa jäljellä enää noin kolme prosenttia maamme metsäpinta-alasta. Luonnonmetsässä vieraillessamme olemme osa vuosisataista jatkumoa. Luonnonmetsän senioripuut ovat taas saattaneet nousta maan uumenista jo keskiajalla. Pieneliöt löytävät tiensä rungon sisään ja munivat sinne munansa, mikä vuorostaan houkuttelee paikalle metsäntinttejä ja tikkoja napsimaan ötököitä itselleen ja jälkeläisilleen. i k i m e t s ä | 11 Töyhtöja hömötiaiset viihtyvät vanhoissa metsissä. Hömötiainen hakkaa pienellä nokallaan pesäkolonsa puun lahoon runkoon, ja seuraavana keväänä pienet Suomen metsistä vain murto-osa on luonnonmetsää. Kirjassaan Suomalainen aarniometsä Timo Kuuluvainen ja Petri Keto-Tokoi toteavat, että luonnontilaisen metsän määrittely on vaikeaa, sillä ihmisen suora ja välillinen vaikutus näkyy kaikkialla. Lisäksi ilmaston lämpeneminen muuttaa metsäluontoa ja lukuisten lajien, kuten esimerkiksi hömötiaisen tai kuukkelin, elämän reunaehtoja. LUONTOMIES KU VI TU S RI IK KA SO RM U N EN. Niistä suurin osa on kätkössä katseelta: lahopuiden sisällä, varpujen ja sammaleiden alla tai maaperän uumenissa
Näin kävi tänä syksynä muuton aluksi. Puimatonta viljaa oli pelloilla paljon. Muuttavat valkoposkihanhet herkuttelivat Kymenlaaksossa vielä syyskylmillä 2017. Viimeisiä päiviä Suomessa. – Vain alueelle kerääntyneet kymmenkunta merikotkaa rikkoivat tämän täydellisyyden ja pitivät huolta, että jokin osa hanhimassasta oli aina ilmassa. Vuoden 2017 syksyllä hanhimuutto jämähti paikalleen pitkäksi ajaksi. 12 | A P U l u o n t o IHMEELLINEN LUONTO Näytämme luonnon hämmästyttävimmät hetket. . Teksti Sammeli Heikkinen Kuva Lassi Kujala. Kuun lopulla ensilumi ajoi lopulta hanhet jatkamaan muuttoaan. Luontokuvaaja Lassi Kujala kertoo, että hanhille tilanne oli täydellinen. Puimattomat pellot tarjosivat valtavasti enemmän ravintoa kuin puintitähteet normaalivuosina ja tulvalammet turvallisen yöpaikan. Toisinaan muuttavien lintujen parvet viipyvät vain hetken ja osa painaa suoraan Suomen yli tai ohi. Arviolta kolmannes koko maailman valkoposkihanhista oli Kymenlaaksossa syksyllä 2017. Suurin piirtein puolet hanhikannasta muutti aikaisin ja nopeasti. Kuva on otettu lokakuussa. Arktinen parvi pimentää taivaan A rktisten valkoposkihanhien muutto on yksi näyttävimmistä luonnontapahtumista. Aikanaan viljelykäyttöön kuivattu Elimäenjärven allas joutui osin veden alle. Maamme kautta voi kulkea yli miljoonakin hanhea. Märän ja sateisen syksyn vuoksi sato meni pilalle monin paikoin Kymenlaaksossa. Sitten muutto hidastui
i k i m e t s ä | 13
14 | A P U l u o n t o KARTTA JA KOMPASSI Perinteiset suunnistuksen apuvälineet kepittävät digitaaliset. KU VI TU S RI IK KA SO RM U N EN. Ei enempää, ei vähempää. Ne antavat kulkijalle juuri ne tiedot, joita tämä tarvitsee
Kartta, mihin sen nyt laitoinkaan. Mitään navigointielektroniikkaa ei kuulunut varusteisiini. Pääsin sinne, mihin halusinkin päästä, loivaan männikköiseen vaaran rinteeseen. i k i m e t s ä | 15 Sopivasti tietoa Suunnistustaito voi olla elämän ja kuoleman kysymys. Kyllä se löytyisi. Nyt ei kannattanut ainakaan hötkyillä. Panin kannot sopivasti sylikkäin ja sain ne syttymään yhdellä tikulla. Kun olisin syönyt, tutkisin kartasta, missä oikein olen ja lähtisin suorinta reittiä kodalle, ettei pimeä ehtisi langeta niskaan. T ein muonat valmiiksi ja söin. Jos jatkaisin hiihtoa etelän suuntaan, päätyisin ennen pitkää ihmisten ilmoille, vaikken kotaani löytäisikään. Se olisi varma merkki. Ihana retki. Ehtisin liftaamalla vaikka Rovaniemelle, Lordin aukiolle baariin. Teksti JUHA HURME Kuva KONSTA LEPPÄNEN K evät oli hyvässä vauhdissa, kun lähdin vuokraamaltani kodalta pitkälle iltapäiväretkelle Rovaniemen pohjoispuolella. Enhän minä missään erämaassa ollut. Viritin kaksi lumella täytettyä kattilaa tulille ja ajattelin, että olen sentään aika jehu. Kolmenkymmenen kilometrin päässä kulki Rovaniemen ja Kemijärven yhdistävä tie, ja minulla oli otsalamppu pimeän varalle. Muistin myös karttatutkimuksistani sen verran, että kodan itäpuolella kulki suunnilleen pohjois-eteläsuuntainen joki. Pistin parkkiin sopivan tervaskannon kohdalle. Olin katsellut kartasta sopivan reitin ja sujuttelin menemään vauhdikkaasti vilkaisten kerran kymmenessä minuutissa kompassiin. Karttaa katselin harvemmin, ehkä kerran puolessa tunnissa, jotta pysyin kärryillä siitä, missä suunnilleen olin menossa. Tervaskantojen loimu oli syövyttänyt hankeen nopeasti kraatterin, jonka rinnettä karttani lasketteli vauhdilla pätsiin. Miinus viisi astetta, pilvistä, täydellinen keli. Lähdin siis luottavaisin mielin paluumatkalle, maha täynnä hyvää ruokaa. Suunnitelmani oli yksinkertainen ja nerokas: hiihtäisin parikymmentä kilometriä koilliseen, tekisin maastossa aterian, söisin, ja palaisin ennen pimeää takaisin kodalle. K atselin hyvällä silmällä metsämaisemaa ja tein inventaarion ruokavaroistani. Minulla ei ollut enää karttaa. Tuossahan se palaa, ilmiliekissä! Pelastusyritykseni myöhästyivät. Pystyin kompassin avulla aika hyvin kulkemaan samaa reittiä, jota olin tulTARVEKALU ESSEE JUHA HURME Retkeilevä kirjailija, ohjaaja ja käsikirjoittaja pohtii, mitä ihminen on tarvinnut luonnossa liikkuessaan ennen ja mitä tarvitsee nyt. Olin laskenut sen hangen kannelle, kun rakentelin keittiötä. KU VI TU S RI IK KA SO RM U N EN. Ja kas, vieressä oli toinen tervaskanto, joka lähti nykäisemällä irti. No niin. Maastot olivat minulle ennalta täysin tuntemattomia. Minulla oli kuitenkin kompassi ja tieto siitä, että tukikohtani sijaitsi noin kahdenkymmenen kilometrin päässä lounaassa. Sopiva kartta vie perille, mutta kompassistakin on hyvä ymmärtää, jos kartta vaikka sattuu palamaan. Lunta vielä riitti, ja se oli pakkaantunut kovaksi. Tilanne oli sikäli kimurantti, että päivän polttama ja yön kivettämä hanki oli niin lujaa tavaraa, että ei ollut jälkiä mitä seurata
Kartta on tekninen väline, keino havainnollistaa itsensä suhteessa ympäristöön. Ne vastaavat kysymykseen: missä minä olen. Niiden käyttö edellyttää virkeää aivotoimintaa ja ehkäisee tehokkaasti dementiaa. J os matkan määrä on A:sta B:hen, on viisasta määrittää myös perussuunta ja etäisyys, esimerkiksi, että B:hen on linnuntietä kymmenen kilometriä A:sta etelä-kaakkoon. Niiden käyttö ehkäisee tehokkaasti dementiaa.. Niiden kohdalla on vaivatonta tehdä täsmällinen paikannus: tässä seison. Mutta jos hinkuu reittien ulkopuolelle, voi olla syytä hankkia tarkempi kartta. Kartta ja kompassi pitävät kutinsa yhä. Monilla retkillä kompassin käyttöni on rajoittunut siihen, että olen sen avulla kääntänyt karttani lähtöpisteessä oikeaan suuntaan. J opa henkiriepu saattaa joskus roikkua suunnistustaidon varassa. Pätevät vaelluskartat tarjoavat erantokulmat ja neuvot virheen oikaisuun. Se vastaa myös kysymykseen: kuka minä olen. Sitä on vaikeampi käyttää, mutta se kertoo enemmän. Se ei siis näytä kohti maantieteellistä pohjoisnapaa, eli pohjoiseen, vaan Suomessa vähän siitä oikealle, idän suuntaan. Oppii lukemaan karttaa. Aika nopsasti oppii äkkäämään, missä suhteessa kartan kuviot ovat näkymään. Y leisin retkeilykartta on kutistettu mittakaavaan 1:50 000, eli sentin etäisyys kartalla vastaa puolta kilometriä maastossa. Mieleen kannattaa painaa varmoja merkkejä suunnitellun matkan varrelta: polkujen risteyksiä, vesistöjä, laaksoja ja kukkuloita, huippuja ja syvänteitä. Sen jälkeen voi jatkaa matkaa taas oletusten ja summittaisen tiedon varassa kohti seuraavaa varmaa pistettä. Lujina pakkastalvina, etenkin pohjoisessa, märät suot, joenuomat ja järvet ovat hiihtovaeltajan pikateitä ja oikaisureittejä. Olen viimeisen viidenkymmenen vuoden aikana pärjännyt kuitenkin retkilläni hyvin sen tarkemmin asteita mittaamatta, vain korjaamalla kurssiani jonkin verran vasempaan. Kartta valmistetaan kutistamalla ja hukkaamalla informaatiota, aivan tarkoituksellisesti. Ja oli minusta sittenkin jäänyt joitakin jälkiä kivikovaan hankeen, sauvanreikiä. Tästä tiedosta on huomattavaa hyötyä eksymisen hetkellä tai siinä tapauksessa, että on idiootti ja polttaa karttansa nuotiossa. Kartan ja kompassin käytön jalossa taidossa on helppo harjaantua, kun hankkii kartan maastosta, jonka tuntee. Varhaisimmat säilyneet kartat nakutettiin kallioon 40 000–10 000 vuotta ennen ajanlaskumme alkua. Magneettisen kompassin neula asettuu maapallon magneettikentän määräämänä likimain pohjois-eteläsuuntaan. Kello kuusi aurinko on idässä, kello 12 etelässä ja kello 18 lännessä. Ihmisellä on ollut pitkään tämä tarve. Ne olivat aivan samanlaisia kuin nykyiset pikselikartat älypuhelimen näytössä: kutistettuja, graafisia ja symbolisia esityksiä ympäristöstä. Erittäin tärkeää on lukea karttaa etukäteen ennen kuin on ottanut askeltakaan eksyttävään maastoon metsän pyörryttäviin saleihin. Useimmiten riittää aivan hyvin, että kulkijalla on asiasta jonkinlainen ymmärrys. . Vaasassa se on 6 astetta, Ilomantsissa 16 astetta. K ompassi on hauska kone, jonka kiinalaiset keksivät varmasti yli 2 000 mutta mahdollisesti jopa 4 000 vuotta sitten. Siksi suositellut reitit merkitään liioitelluin linjoin, samoin tulipaikat ja telttailualueet. Muut maastomerkinnät ovat pelkistettyjä ja niukkoja, välillä erehdyttävän puutteellisia. Suurin piirtein, jotakuinkin. Korkeuskäyrien grafiikat aukeavat, kun kulkiessaan vertaa niitä tuttuihin rinteisiin ja painaumiin. Meillä tämä erannoksi kutsuttu poikkeama on 10 asteen suuruusluokkaa kasvaen itään päin siirryttäessä. Vain se merkitään, mitä kulloinkin halutaan merkitä, mistä halutaan kartan kertovan. Kesäaika siirtää tietenkin näitä lukemia tunnilla eteenpäin, joten aurinko on etelän paikkeilla kello 13 ja niin edespäin. Siksi kartta kertoo tekijästään ja käyttäjästään paljon. Virallisten reittien ulkopuolisia polkuja ei ole välttämättä merkitty, eikä eri metsätyyppejä. Pienen haarukoinnin jälkeen kota löytyi iltahämärissä. Hiihtäjä lukee karttaa toisin kuin sulan maan patikoija, joka joutuu kiertämään kosteikot ja vesistöt. Retkeilykartan tärkein tehtävä on pitää kulkija halutulla polulla. Mikään kartta ei ole täydellinen. Tähän asti olen löytänyt tällä menetelmällä joka reissulta takaisin. Maastonmuodoista erottuvat vain sensaatiot: korkeimmat huiput, jyrkimmät rinteet ja syvimmät montut. Soiden märkyysaste voi jäädä epäselväksi. Asia kannattaa siis ottaa vakavasti. Vesistöt sentään löytyvät aina, mutta ei välttämättä purojen ja jokien virtaussuuntaa, mikä voi usein olla tärkeä tieto. Retkeilijän ei tarvitse koko ajan tietää, missä hän tarkkaan ottaen on. Kartta ja kompassi pitävät kutinsa yhä. Pilvisellä säällä, sumussa ja pimeässä tämä järjestelmä ei pelitä. A urinko ja kello ovat yhtä kuin kompassi. 16 | A P U l u o n t o lut. P uhelinnavigaatioon ei pidä luottaa. Helppolukuinen retkikartta on hyvä juuri siinä, mihin se on tehty: kuljettamaan kulkijaa merkattua polkua pitkin taukopaikalta toiselle, parkkipaikalta takaisin parkkipaikalle. Ja onhan niinkin, että kävely navigaattorin taluttamana on vähän nolo ja laimea harrastus. Arabiaan ja Eurooppaan laite kulkeutui (tai se keksittiin uudestaan) keskiajalla. Kentät eivät – onneksi– yllä kaikkialle, akku sippaa, laite hukkuu tai hajoaa. Tämä ei ole kritiikkiä vaan kehu
Ongelma on siinä, mistä tulevaisuuden vanhat haavat kasvavat. Populus tremula on elonkirjolle eittämätön avainlaji. Ryhmyisellä ja emäksisellä kuorella elää jäkäliä ja kasveja, jotka eivät muilla puilla viihdy. Niiden tärkeys on hoksattu myös metsätaloudessa. Utahilainen yksilö Pando kasvaa monituhatrunkoisena ja on levittäytynyt 40 hehtaarin alueelle. Nykyään pitää mainita, että haapa parantaa metsän hiilinielua, sanoo metsätieteiden yliopistonlehtori Timo Kuuluvainen Helsingin yliopistosta. Haapojen tärkeys on hoksattu myös metsätaloudessa. Vanhat ontot haavat ovat elinvoimaisia, ja myöhemmin lahotessaankin osalle lajeista korvaamattomia. tremuloides on siinä meikäläistä haapaa suurilinjaisempi. Lehvästössä havisee, haavassa kuhisee. Syksyinen haapa on epätodellinen näky, kuin akvarellimaalaus. – Sitten haavalle lehahtaa palokärki tai joku muu tikka, hakkaa reiän ja tarjoaa pääsyn onkaloon pesäpaikkoja etsiville linnuille, liito-oraville ja lepakoille, Kuuluvainen kuvailee. AVAINLAJI AD O BE ST O C K Esittelemme ekosysteemilleen erittäin tärkeitä lajeja. – Metsässä samaan juurakkoon kuuluvat haavat näkee syksyllä paljaalla silmillä, kun eri yksilöiden lehdet kellastuvat hieman eri tahtiin, Kuuluvainen vinkkaa. Vain pari prosenttia puittemme tilavuudesta on haapoja, ja reilusti alle prosentti maamme metsistä haapavaltaisia. . – Säästöpuuksi haapa on oikea ratkaisu. Hakkuuaukioilla seistä jököttää usein ryhmä suoria haapoja. Meikäläistenkin haapojen yksittäinen runko voi elää 200 vuotta, ja juurakot olla hyvin vanhoja. Teksti MIKKO PELTTARI T uuli ei tunnu, mutta latvus kahahtaa. i k i m e t s ä | 17 METSÄN HARMAA SYDÄN Haapa on tuttu puu, mutta päältä ei näe, että se on metsälle hyvin tärkeä. – Haapa yleistyy pellonpientareilla, mutta metsähaapaa uhkaa suuri hirvikanta. Monet niissä elävät lajit voivat pärjätä paahteessakin, kunnes metsä kasvaa takaisin, Kuuluvainen sanoo. Se on yksi planeetan vaikuttavimpia eliöitä, tuhansia vuosia vanha. VANHOILLA HAAVOILLA ON ikimetsissä sijansa. Hakkuut eivät nykyisin ole haapojen pahin uhka. Kun haavan ikä lähentelee vuosisataa, haavankäävän itiöt hamuavat sen sisään, ja sieni alkaa kovertaa puuta sen kuolleesta ytimestä ontoksi. – Haapa myös nopeuttaa ravinteiden kiertoa metsässä, koska sen karike lahoaa nopeasti. HAAPA LISÄÄNTYYKIN PÄÄASIASSA kasvattamalla juurivesoista itsensä klooneja. Haavassa eletään silloinkin, kun se on kuollut. Silti haavoilla elää jopa tuhat eliölajia nisäkkäistä lintuihin, sieniin, hyönteisiin ja sammaliin. Pohjois-Amerikkalainen haapa p. Kenttätöissä aarnialueilla huomaa, kuinka vesat talvisin syödään. Litteät lehtiruodit saavat kultaiset lehdet havisemaan pienestäkin vireestä. Vain tuulenkaatojen alla ja hankalissa ryteiköissä haapa saa mahdollisuuden, Kuuluvainen sanoo. ”Metsähaapaa uhkaa suuri hirvikanta.”
Hurmeelle metsä on turvallinen paikka, jossa kaikki on niin kuin evoluutio on näillä leveysasteilla tarkoittanut. Juha Hurme ei marjasta, sienestä tai bongaa. Teksti ANNA TOMMOLA Kuvat RAMI HANAFI 18 | A P U l u o n t o HYVÄ NÄIN
HYVÄ NÄIN JUHA HURME i k i m e t s ä | 19
Kuutena kesänä 2014–2019 hän V JUHA HURME, 62 MISTA TUNNETTU. Jossain Vanhassa testamentissa on yhtä hulluja, tuittupäisiä ja lyhytnäköisiä ihmisiä kuin nykyiset. Kyllä mä tykkään kulttuurista. Ajoi iltatreenien jälkeen Nuuksioon, tarpoi pimeään kansallispuistoon, yöpyi teltassa ja palasi aamulla kaupunkiin. Antiikin draamoissakin on täysin tunnistettavaa käyttäytymistä. Hän ehti aloittaa biologian opinnot Turun yliopistossa, mutta akateeminen maailma ei sytyttänyt, vaikka asiat kiinnostivat. Suomea täällä on tosin puhuttu vasta ajanlaskun alusta. Pitkän etsimisen jälkeen oli löytynyt hyvä metsäinen leiripaikka meren rannalta, ja teltta piti vettä. AJANKOHTAISTA Hurmeen nykysuomennos Seitsemästä veljeksestä ilmestyi juuri. Silti tänne tultiin heti, kun jääpeite vetäytyi. Metsäläisyytemme syvyydestä muuten kertoo, että metsä on suomen kielessä varsin tuoretta lainaa. Jos nuoren Juhan motivaatio olisi 1970-luvun lopulla riittänyt, hänestä olisi voinut tullakin biokemisti, ekologi tai ilmastotutkija. Isot voimat jytisivät, ja yksin oli ihminen luonnon armoilla. Pitkä ura teatterissa ohjaajana ja käsikirjoittajana. Hurme ei tavoittele äärielämyksiä tai hurjia kokemuksia. Joskus sään salliessa taivasalla, yleensä teltassa. Shakespearelainen hetki. On sitä vihattukin. Samalla vapaalla tyylillään hän on nivonut luonnonhistoriaa ja kulttuurihistoriaa yhteen myös kirjoissaan Niemi ja Suomi . Lapissa Hurme on tehnyt useita pitkiä vaelluksia. Tehdessään ekonäytelmää KOM-teatteriin syksyllä 2016 hän asui kaksi viikkoa metsässä. Näytelmän loppuhuipennus oli vielä edessä. Turvassahan hän oli. Vaikka lapsuuskoti oli turvallinen ja rakastava, sen konservatiivinen ilmapiiri oli vieras. Satoi ja salamoi. – Ehkä maailman kaunein ääni! Sytytyspaloilla tuli roihahtaa helposti. Ensimmäisiä asioita, mitä pyysin lahjaksi, oli teltta. Siitä se lähti. Nykyisin Suomeksi kutsuttu maapläntti elätti pitkään vain joitakin tuhansia ihmisiä. – Siitä näkökulmasta kaikki kirjallisuus on nuorta. – Jos mut heitetään ilman safkaa ja varusteita metsään, kuolen parissa päivässä. Olen ihan kulttuurin poispilaama, eikä siinä ole mitään vikaa. Ekologinen ajattelu on kulkenut töissä pohjavirtana. PARASTA LUONNOSSA ”Se on kaikkialla. Ei edes marjasaalista. Hurme kasvoi teatteriammattilaiseksi tekemällä. Vanhemmat olivat opettajia, ja viisilapsinen perhe asui kansakoulussa. Näytteli, ohjasi ja kirjoitti. Helppohan meidän on. K ävelemme viileänä syyskuisena aamupäivänä helppokulkuista luontopolkua Kintulammin retkeilyalueella Tampereen Teiskossa. Täydellinen yöpaikka ei ollutkaan asumatonta erämaata, vaan jonkun ahvenanmaalaisen tilallisen metsälaidun. Aamulla Hurme havahtui siihen, että teltta oli kymmenien lehmien saartama. Nyt kuusikymppisenä Hurme on ehtinyt viettää luonnossa tuhansia öitä. Hurme kertoo juttujaan rönsyillen. Tuo vuosituhannen vaihteen retki on jäänyt mieleen, koska jotain tapahtuu. Ei pohjoinen metsä ole aina ja kaikille ollut mikään mukava virkistysalue. Taukopaikalla on hyvä keittää kahvit. – Meidän esivanhemmillemme mitään muuta ei ollutkaan kuin metsää. Suomi on ollut karu paikka. Miksi Juha Hurme menee metsään. Palkittu Finlandialla. PERHE Kolmivuotias poika ja 32-vuotias tytär. Tuhansia vuosia hallitsivat ihan muut kielet. Hurme sanoo katsovansa maailmaa evoluutiobiologian mittakaavassa. Eihän kirjojakaan kasva metsässä. Metsä oli kaikki, koko maailma. Sitä ei tarvittu. Tampereen kaupunki tarjoaa kuivat halot, moderni kota suojan tuulelta. – Aloin aika varhain myös nukkua metsässä. Teatteriohjaaja, kirjailija ja käsikirjoittaja Hurme kolistelee trangian osia esiin repustaan. Uralilaisessa kantakielessä sellaista sanaa ei erikseen ollut. P ieni Juha kasvoi metsän kainalossa Paimiossa. 20 | A P U l u o n t o VALTAVA UKKOSMYRSKY VYÖRYI avoimelta ulapalta. Mitään muuta ei ole olemassa kuin Kosmos eli Luonto, ja me olemme sen osa.” KUKA?. Luonto tarjosi pakopaikan. Kaikki oli niin mahtavaa, ettei Juha Hurme malttanut nukkua. On tullut vain isommat kylät, leveämmät tiet ja tietotekniikka. Suoraan pihasta aukenivat isot metsät. Ihminen on biologisesti ihan sama. Jotkut täkäläiset paikannimet ovat jäämiä kivikautisista, jo kadonneista kielistä. Yksi asia johtaa mielleyhtymän kautta toiseen, luontohavainto kielikysymyksiin. Tie vei ensin Tukholmaan vanhuksia avustamaan, sieltä estetiikan opiskelijaksi Jyväskylään ja lopulta kaverin houkuttamana ylioppilasteatteriin. Yleensä Hurmeen retkillä ei juuri tapahdu