. 2025 5,90 € Suomen suunta ASETEKNOLOGIAN MESSUILLA NÄKYY AJAN HENKI +7 S I V U A R I S T I K O I TA Suur ETÄOMAISHOITAJAN EPÄVARMUUS MUISTISAIRAS ÄITI TOISELLA PUOLELLA SUOMEA Lempeä kulisseissa ELINA POHJANPÄÄN JA PENTTI SIIMEKSEN RAKKAUSTARINA Mistä löytää rauhaa ja lohtua. . KIRJAILIJA SIRPA KÄHKÖSEN MUKAAN VIHA SYÖ IHMISTÄ VAIKEINA AIKOINA PAL .VKO 2025 -10 17 7006 -2509. 2. 9 27
SUOMALAISILTA ON HUIJATTU 2,5 VUODESSA YLI * * MILJ. W W W . F I TUNNISTA HUIJAUKSET ENNEN KUIN NE TUNNISTAVAT SINUT. H U I J A A M A T O N . € 100. Finanssiala ry:n pankeilta keräämät tiedot suomalaisiin kohdistuneiden huijausten arvosta ajalla 01/2022-06/2024
KUVA ANTTI VETTENRANTA. 70 Apu-klinikka. KANNESSA SIRPA KÄHKÖNEN. 100 Ristikoiden ratkaisut ja Jallu-kilpailu. 44 Omaishoitajien maa. Ilmastopolitiikan tulee olla realistista, sanoo ministeri Lulu Ranne. 58 Luonto. 9 50 Maakuntakirjeenvaihtaja. 105 Jatka lausetta. Elina Pohjanpää ja Pentti Siimes. Timothée Chalamet. Lisää resilienssiä. Satu Rämö. Koirien käyttö terapiassa yleistyy. 12 Kansijuttu. Laskiaisriisipuuro. 36 Missä on tulevaisuus. Suomen puolustusteollisuuden uusi kukoistus. 10 Näin keität täydellisen kananmunan. S I S Ä LT Ö 22 PUOLUSTUSMESSUILLA POTKITAAN JÄREÄMPIÄ RENKAITA. A P U | 3 Suur 01 _Vinjet t i 4 Pääkirjoitus. Sanna Kettunen oli vuosia äitinsä etäomaishoitaja. Kirjailija Sirpa Kähkönen sallii itselleen lohdun vaikeana aikana. . 73 Tv-viikon ohjelmasuositukset. 90 Radioviikko. Näyttelijä Maarit Poussa.. Ristikot ja krypto. 69 Terveysvinkit. 72 Kolumni. 104 Lukijat ja sarjakuvat. 92 Ajanviete. 62 Tähtihaastattelu. Näin työllistyin: Simon Lambert. 32 Henkilö. Eroon lääkkeistä. SODAN VUOKSI ALA ON NOSTEESSA. 66 Valokeilassa. 5 Ajastin. 18 Ilmiö. Naakka. Ida Paul ja Kalle Lindroth. 99 Sudokut ja Apu-visa. Helsingin etiopialainen seurakunta. 74 Elokuvat ja tv-ohjelmat. Kemijärvellä tytöt löysivät crossfitin. 28 Kuka hyötyy puolustusalan noususta. 54 Suomalaiset rakkaustarinat. Asta Leppä. 102 Nitrodisko ja horoskooppi. 68 Viikon resepti. 8 Mistä Suomen kuukausien nimet oikein tulevat. 22 Puolustusalan messuilla kuhisee. 101 Palvelukortti. 21 Apu Tutki. 6 Jäällä kulkijan huono tuuri Rovaniemellä, kakkavaara Pirkkalassa. 11 Kolumni
Areena, jonka rappeutumisesta liikkui hurjia huhuja, onkin yllättäen herännyt Ruususen unestaan tuoreiden tietojen mukaan lähes vau rioitumattomana, eivätkä synkimmät ennusteet toteutuneet. Pääk ir joit us Valot syttymässä Helsingin areenalle V enäläisten oligarkkien hallinnoiman pakotteiden painama aikakausi päättyi viimein, kun Helsin gin areena siirtyi kotimaisten sijoittajien käsiin. vuosikerta issN 0355-3051 Virallinen osoitteenmuutos postiin tai vtJ:lle päivittyy automaattisesti rekisteriimme. alehdet.fi ASIAKASPALVELU Nopeimmin netissä: asiakaspalvelu. Kulissien takana näyttää kytevän myös Tampereen ja Helsingin välinen reviirikiista. Ehkä on tullut aika myös miettiä uudelleen vas tuunjako tässä idän murhenäytelmässä. Kukaan tuskin ansaitsee ikuista häpeäpaalua, sillä idänkaupan houkutuksiin sortuivat muutkin – myös jääkiekossa Kurri ei ollut ainoa KHL:ssä tiliä tehnyt. 4 | A P U . Viitikon lausunto areenan kapasiteetin mitta suhteista sai Tampereen voimamiehen Kalervo Kummolan tulis tumaan ja syyttämään suoranaisista valheista. Osoitetta voidaan käyttää ja luovuttaa suoramyyntitarkoituksiin. Helsingin areenan paluu tapahtumamarkkinoille on iso käänne pääkaupungille, joka on viime vuodet kärvistellyt kunnolli sen monitoimiareenan puutteessa Tampereen hulppean areenan loistaessa kirkkaasti. Kuvaavaa on, että kun Kurri on saanut suuren osan julkisesta myllytyksestä, Kummola toimii Tampereen pormestarina ja Har kimo pyrkii Helsingin pormestariksi. Julkaistujen kirjoitusten ja kuvien osittainenkin lainaaminen ilman lupaa on kiel letty. . alehdet.fi info@aspa.alehdet.fi (09) 759 6600 mape 820, la 1015 Aikakausmedia ry:n jäsen 91. Samalla Jokereiden KHLseikkailun varjot alkavat väistyä. Molemmat ovat olleet teflonpintaisia miehiä, joihin mikään lika ei näytä tarttuvan. Sapelien kalistelu paljastaa, kuinka suuri symboliarvo monitoimiareenoilla on kau punkien kilpailussa esimerkiksi kulttuuri ja urheilutapahtumista. Toimitus vastaa vain tilatusta aineistosta. Tarjottu tai tilattu aineisto julkaistaan sillä ehdolla, että aineistoa voidaan korvauksetta käyttää kaikissa lehden uudelleen julkaisuissa tai muussa käytössä riippumatta toteutusja jakelutavoista. Trevian Kasvu LP:n pääsijoittaja Heikki Viitikko vakuuttaa hallin olevan ”erittäin hyvässä kunnossa” kattavien tek nisten tutkimusten mukaan. Pitkään dystopiselta monumentilta näyttäneen areenan tulevaisuus on sentään saanut osakseen valoa, vaikka tarinan kaikista käänteistä on vielä niu kasti tietoa. Vaikka kritiikille kurria kohtaan löytyy perusteensa, on puntarissa syytä pohtia myös kohtuuden rajoja. Tilatut lehdet toimitetaan force majeure -varauksin (ylivoimainen este, esimerkiksi lakko tai tuotannolliset häiriöt).. SAMUEL SAVOL AINEN päätoimittaja K U V A T IM I K U O S M A N EN VASTAAVA PÄÄTOIMITTAJA Iina Artima-Kyrki PÄÄTOIMITTAJA Samuel Savolainen SISÄLTÖPÄÄLLIKKÖ Eeva Sederholm TOIMITUSPÄÄLLIKÖT Samuli Isola Miikka Järvinen TOIMITUS Sammeli Heikkinen Pekka Hiltunen Selina Keränen Johannes Kotkavirta Kati Lahtinen Laura Myllymäki Hanna Parhaniemi Milka Sauvala Niklas Thesslund Milla Talja ULKOASU Samuli Häkkilä, AD Timo Tervoja, johtava AD / Ajankohtaismediat Tanja Pellikka Joni Myyryläinen TOIMITUKSEN ASSISTENTTI Tarja Jokinen SIVUNVALMISTUS Aste Helsinki Oy TOIMITUSJOHTAJA Heli Arantola KUSTANTAJA A-lehdet Oy TOIMITUKSEN YHTEYSTIEDOT Apu, 00081 Alehdet (09) 759 61 (vaihde) etunimi.sukunimi @alehdet.fi VERKKO www.apu.fi apu@alehdet.fi Facebook: apulehti Instagram: @apu_360 Tiktok: @apu_360 X: @apu_360 PAINOPAIKKA PunaMusta, Tampere MEDIAMYYNTI mediaopas.alehdet.fi Ilmoitusten trafikointi PunaMusta Oy TILAUKSET lehtitilaukset. Jääkiekkolegenda Jari Kurri on kantanut kasvoillaan suuren osan kollektiivisesta häpeästä, vaikka suurempia päätöksiä kabi neteissa ovat tehneet muut Suomikiekon merkkihenkilöt – Kum mola ja Harry Harkimo
Lambertin ensimmäinen askel nykyiseen oli työ Vuokatti Sportin ravintolassa. Haastatteluhetkellä perheen ensimmäinen oma kahvila on ollut auki pari viikkoa. HEIDI LEHIKOINEN . Työ tekijäänsä opetti, vaikka Lambert vähätteleekin yhä osaamistaan. Sillä matkalla on riittänyt tapahtumia siitä lähtien, kun hän tapasi sotkamolaisen Kaisa Lukkarin 17 vuotta sitten. Se oli seuraava askel kohti nykyistä työtä. Vähitellen hän oppi suomea ja siirtyi tekemään enemmän töitä keittiössä, jossa hän teki esimerkiksi salaatteja. Hän juurtui paikalliseen kulttuuriin ja viihtyi työpaikassaan pitkään. Vuonna 2023 pariskunnalle tuli mahdollisuus työskennellä yhdessä kahvilaja pitopalvelua harjoittavassa paikallisessa yrityksessä. Kotipaikka: Sotkamo. Se oli hyvä kokemus, Lambert muistelee. . – Minun piti oppia nopeasti ja olla itsenäinen. – Pulla on ehkä suosikkileivonnaiseni, riisipiirakat myös. Leivon kaikkea, mutta on paljon asioita, joita en ole leiponut. . – Minä teen perusjuttuja, Kaisa tekee hienommat kakut. A P U | 5 A J A S T I N S imon Lambert, 57, puuhastelee Kahvila Sallinkulman keittiössä kuin kotonaan. Hän sukelsi myös perinteisten suomalaisleivonnaisten maailmaan: rönttöset, karjalanpiirakat, ruisleivät. Hän oppi ymmärtämään suomalaista työelämää, ravintola-alaa ja sitä, miten ammattikeittiö toimii. Koulutus: Rakennus koneenkuljettaja.. Pariskunta päätyi samalle alalle sattumalta, mutta on tyytyväinen yhteiseen matkaansa ja tekemäänsä työhön. Monta elämän käännettä tarvittiin ennen kuin kierrätysja resurssienhallinta-alalla uraa tehnyt englantilaismies päätyi Sotkamoon työskentelemään puolisonsa Kaisan perustamassa kahvilassa. – En olisi voinut kuvitella tällaista 20 vuotta sitten, Lambert sanoo. Työ: Leipuri ja perusta jajäsen Kahvila Sallin Kulma – Cafe Sally's Corner. Lambert kokee olevansa matkalla. Siellä hän aloitti keittiöapulaisena. Leivon sellaista mitä osaan, hän sanoo ja nauraa. Lambert hyppäsi innolla uuteen pestiinsä leipurina. Pariskunta asui vuoden Englannissa, kunnes he alkoivat rakentaa yhteistä elämäänsä Kaisan kotiseudulle. Silloin hän oppi tekemään myös pullia. SIMON L AMBERT, 57 K U V A A N S S I M Ä K IN EN Näin t yöllist yin ”Leivon sellaista mitä osaan” Simon Lambert kasvoi Sotkamossa uuteen ammattiinsa.
– Olemme nyt vähän sellaisella fiiliksellä kuin Amerikassa, että make Kivijärvi great again! kertoo puheenjohtaja Heikki Erkamo. Hän ei kuitenkaan tavoittele suursaaliita, vaan 300–600 gramman ruokakalaa. Nuoren polven pilkkijät hyödyntävät kehittynyttä teknologiaa. . Eskarilaiset päättivät muistuttaa kakkojen siivoamisesta tekemällä kylttejä, joita ripustetaan lastentalon lähelle. Lähde: Pirkkalainen Kivijärvi suureksi Nastola. Lähde: Yle 1 2 5 3 4 K U V A T: A D O B E S T O C K. Jaossa ei kuitenkaan ollut rikostuomioita, vaan täytekakkua Helsingin poliisilaitoksen 199-vuotissynttäreiden kunniaksi. Kaikuluotain auttaa pilkkijää Joensuussa. ”Kakkavaara!” on tuttu huuto, kun Soljan lastentalon eskarilaiset ulkoilevat. Sen verran paljon koirankakkoja löytyy eskarin lähiympäristöstä. Esimerkiksi 35-vuotiaalla Iina Airaksisella on pilkkipulkassaan 2 000–3 000 euron edestä tarvikkeita, muun muassa kaikuluotain. Lämmin jätevesi luultavasti myös aiheutti jään pettämisen. . Myötätuntosäteitä saa tällä kertaa lähettää Kemijoen jäihin pudonneelle ulkoilijalle. Lähde: Yle Kakkua kytille Helsinki. Yhdistys on ottanut hoitaakseen kylätalon lämmityksen ja huollon, kun niistä aiemmin huolehtinut koulu lakkautettiin. Intoa yhdistyksellä riittää. Koko Helsingin poliisilaitoksen henkilökunta sai sitten kakkua. Eskarilaisten kakkanärkästystä on helppo ymmärtää: he ovat monesti yli puoli metriä lähempänä haisevia jätöksiä kuin aikuiset. . Lähde: Helsingin Uutiset Kakkavaara! Pirkkala. 6 | A P U . Lähde: Seutuneloset Huonointa tuuria Rovaniemi. Ulkoilijalla on ensi kerralla varmasti parempi tuuri, sillä tuosta huonommaksi se ei äkkiä mene. Se suorittaa rikosten ennaltaehkäisyä koulupoliisikonserttien muodossa. Helsingin poliisilaitoksen erikoisuuksiin kuuluu ammattimainen edustusorkesteri eli Helsingin poliisisoittokunta. Huoli Kivijärven kylätalon kohtalosta on herättänyt henkiin yli 10 vuotta uinuneen Luoteis-Nastolan kyläyhdistyksen. Pelkkä jäiden läpi molskahtaminen ei riittänyt epäonnen hengille tällä kertaa: jääkuoren alla piili haisevaa jätevettä, joka oli vuotanut Kemijoen pohjassa kulkevasta putkesta. . Teknisistä huippuvarusteista huolimatta pilkkijä voi yhä jäädä täysin ilman saalista, joten harrastuksen filosofinen ulottuvuus ei ole uhattuna. KO ONNUT VESA SISÄT TÖ Välineurheilua Joensuu. Kot imaan kat saus Jäänalaiset salaisuudet Ulkoilija putosi jään läpi jäteveteen Rovaniemellä.
Ota askel kohti jokapäiväistä hyvinvointia. toimitus Fenkolinsiemen Pellavansiemen Prostabona Plus ainesosat Pellavansiemenuute edistää eturauhasen normaalia toimintaa ikääntyvillä miehillä. 09 615 00 516 (pvm/mpm) Ma to: 8.00 16.00 Pe 8.00 14.30 wellvita.fi tai skannaa QR-koodi ja tilaa . Tämä kasvu on luonnollinen prosessi, ja sen voi huomata tihentyneestä virtsaamistarpeesta. / 2 kk:n annos) Asiakaspalvelu . Asiakkaamme antavat positiivista palautetta 91% asiakkaistamme sanoo suosittelevansa Prostabona Plussaa myös muille.* Monet kokevat, että normaalin virtsaamisen myötä he jaksavat hyvin ja heillä on elämä tasapainossa. Nukut yösi ilman ylimääräisiä vessareissuja Virtsaat 5 7 kertaa päivässä Virtsasuihku on hyvä ja rakkosi tyhjenee kunnolla Sinun ei tarvitse etuilla vessajonossa TARKISTA ITSE 4 3 2 1 Onko virtsaamisesi normaalia. Tyytyväisyystakuu Hirsalantie 11 02420 Jorvas -50% 1. Enemmän energiaa päivään Hyvin nukuttu yö ilman toistuvia vessakäyntejä tarkoittaa usein parempaa unenlaatua, jonka positiivisena seurauksena on enemmän energiaa ja tarmoa jokapäiväisessä elämässä. Sinkki auttaa ylläpitämään veren normaalia testosteronitasoa. Useimmille miehille nämä muutokset ovat harmittomia, mutta ne voivat vaikuttaa jokapäiväiseen elämään, etenkin jos ne häiritsevät unta ja jaksamista. E-vitamiini ja seleeni suojaavat soluja hapettumisstressiltä. Kyse ei ole pikaratkaisusta, vaan säännöllisestä kehon huoltamisesta oikeilla ravintoaineilla. Tarkasti valittujen ainesosien myötä se tukee kehoasi osana terveellistä ja monipuolista elämäntapaa. Ei sitoutumisaikaa . Fenkolinsiemenuute edistää normaalia virtsaamista ja virtsaneritystä. Eturauhanen on tärkeä osa miesten lisääntymiselimistöä. Prostabona Plussan ainesosat antavat sinulle mahdollisuuden ylläpitää normaalia eturauhasta ja virtsaamista. Monet ikämiehet hyväksyvät tihentyneen virtsaamisen luonnollisena osana elämää, mutta monet ovat myös huomanneet, että he voivat tehdä hyvinvointinsa eteen jotain. Virtsarakko Eturauhanen Virtsaputki Tilaa Prostabona Plus saat 50 % alennusta Kestotilauksen 1. Voi olla, että iän myötä pissalla on käytävä useammin, ja se voi olla häiritsevää. Sen olemassaolon tulee huomanneeksi yleensä vasta myöhemmässä vaiheessa elämää. *Wellvitan asiakaskysely, joulukuu 2021. Mistä tihentynyt virtsaaminen voi johtua. Yön aikana herääminen ei vaikuta ainoastaan yöuniin, vaan myös energiatasoon päivällä. Tee Prostabona Plus -ravintolisästä osa päivittäistä rutiiniasi ja lue lisää siitä verkkosivulta wellvita.fi Askel kohti hyvinvoivaa kehoa Hallitse virtsaamistasi – luonnollisesti MAINOS. MIEHEN TERVEYS Usein, erityisesti öisin toistuvat vessakäynnit ovat turhauttavia, ja ovat osa monen ikääntyvän miehen elämää. ETURAUHANEN Eturauhanen sijaitsee pojilla ja miehillä lantion alaosassa lähellä virtsaputkea. pakkaus NYT: 21,95 € + toimituskulut 4,95€ (60 tabl. Kehon normaaleja toimintoja kannattaa ylläpitää valituilla kasviuutteilla, joita Prostabona Plus sisältää. Se on pieni rauhanen, joka nuorella miehellä on noin kastanjan kokoinen ja iän myötä se voi vähitellen kasvaa
Suuressa osassa Eurooppaa ja aika laajalti maailmallakin käytössä ovat suoraan latinasta polveutuvat kuukausien nimet. Samoin on luotu kesä-, heinäja syyskuun nimet. M iksi Suomessa kuukaudet jäivät kiinni vuodenkiertoon, eivätkä muinaiseen Roomaan. . Lopuille seitsemälle kuukaudelle ei löydy esikuvaa kulttuuripiirimme ulkopuolelta. Joulukuun nimi on talvikuu ja elokuun mätäkuu (toisen lähteen mukaan augustus). Tämä varmasti vaikuttaa asiaan. Julius Caesarin kuoleman jälkeen se nimettiin Iuliukseksi. Myöskään liettualla ei paljon ole sukulaiskieliä ja Liettuassa kuukauden nimet ovat omaperäisiä. Laita sähköpostia osoitteeseen sammeli. Maalis taas todennäköisimmin viittaa puiden mahlaan. Suomen kuukausien nimistä juuri jouluja elokuu on ilmeisesti muodostettu ruotsin kielen vanhojen kuukausien nimien mallin mukaan. TA N JA P EL LI K K A. Esimerkiksi Tshekissä, siis slaavilaisella kielialueella, asia on samoin. Viides siksi, että se oli saanut nimensä jo kymmenkuisen vuoden aikana. M iksi Suomessa ei siirrytä vaikkapa jaanuarista vebruaariin ja edelleen märtsiin, kuten etelänaapurissamme Virossa. Näiden kuukausien nimet vakiintuivat nykyiselleen 1600-luvulla. Heinäkuu oli alun perin Quintilis, viides kuukausi. Selvää vastausta ei ole. Tammikuu, Ianuarius, sai nimensä Janukselta, alkujen ja loppujen jumalalta. heikkinen@a-lehdet.fi ja yritämme auttaa. Tammikuun tammi merkitsi todennäköisesti keskipuuta eli akselia, tammikuu oli vuoden napa. Helmikuu, Februarius, taas luultavasti Februa-nimisestä juhlasta. T ämä kuukausien nimipaketti ei Suomessa saanut jalansijaa. Nykyiset kuukausien nimet olivat ilmeisesti vakiintuneet jo varsin monta vuosisataa sitten. SAMMELI HEIKKINEN Mihin jännään kysymykseen tarvitset vastauksen. Muinaisilla roomalaisilla nimettyjä kuukausia oli tiettävästi kymmenen kunnes kuukausipaletti täydennettiin kahteentoista. Maalis-, toukoja kesäkuu saivat nimensä jumalilta, huhtikuu (Aprilius) taas avautumista tarkoittavasta verbistä. Vain jouluja elokuu poikkeavat nykyisestä nimeämisestä. Caesarin seuraaja taas sai oman kuukautensa jo eläessään, elokuusta tuli Augustus. Kuten sanottu, Virossa latinalaisperäiset kuukaudennimet ovat juurtuneet, samoin liettuan sukukielessä latviassa, kuten myös monissa slaavilaisissa maissa. Huhtikuu viittaa kaskeen eli huhtaan, tuohon aikaan kaskipuut kaadettiin kuivumaan myöhempää kaskeamista varten. Mutta tämäkään ei ole mikään sääntö. Loput kuukaudet jäivät vanhentuneilla järjestysnumeroilla merkityksi, alkaen syyskuusta, joka on September, seitsemäs kuukausi, ja päättyen joulukuuhun, Decemberiin eli kymmenenteen kuukauteen. Lokakuu viittoilee lian suuntaan ja marraskuu taas kuolemaan. 8 | A P U Jännän äärellä Miksi elämme nyt helmikuuta, emmekä vebruaaria. Helmikuu taas on ehkä saanut nimensä puiden oksille sulamisen ja jäätymisen seurauksena syntyneistä jäähelmistä. Suomen kieli ei ole sukua latinalle, kuten suurin osa eurooppalaisista kielistä. Touko taas tarkoittaa kylvämistä. Mikael Agricolan Rucouskirian kalenterissa vuodelta 1544 käytössä on jo kymmenen nykyisistä kuukauden nimistä. MIK Ä A SK ARRUT TA A
Ensi sijassa tutkimuksen tarkoitus on kuitenkin kehittää materiaaleja, joiden ominaisuudet muuttuvat hallitusti lämpötilavaihteluiden vaikutuksesta. Tämä voisi tulevaisuudessa helpottaa kierrätystä, kun yhdestä materiaalista valmistettuja esineitä ei tarvitsisi käytön jälkeen erotella eri osiin. Napolin yliopiston polymeeritutkijat kertovat, että he ovat kokanneet reseptin avulla perheilleen herkullisia kananmunia. Tavoitteena oli löytää lämpötilan ja ajan yhdistelmä, jolla valkuainen ja keltuainen kypsyisivät täydelliseen koostumukseen. T iede Näin keität täydellisen kananmunan Tieteellinen resepti vaatii kaksi kattilaa, lämpömittarin ja kärsivällisyyttä. Lopputuloksena saadaan muna, jonka keltuainen on syvän keltainen ja sopivan kiinteä, kun taas valkuainen muistuttaa koostumukseltaan kuusi minuuttia kiehuvassa vedessä keitettyä munaa. Tutkijoiden ohjeella keitetyn kananmunan kerrotaan olevan myös koostumukseltaan terveellisempi. Keltuainen alkaa jähmettyä 65 asteessa ja valkuainen 85 asteessa. MARJUKK A PUOL AKK A Munaa siirretään 100-asteisesta vedestä 30-asteiseen veteen. K ananmunan keittämisen ongelma on siinä, että keltuainen ja valkuainen kypsyvät eri lämpötiloissa. . A D O B E S T O C K. Valkuainen lämpenee vuorotellen 87–100 asteeseen ja jäähtyy 30–55 asteeseen, mikä varmistaa sen tasaisen kypsymisen. 10 | A P U . Ongelman ratkaisemiseksi Napolin yliopiston tutkijat kehittivät kahden kattilan taktiikan, jossa kananmunaa siirrellään kuuman ja viileämmän veden välillä tarkasti kellottaen. Keitto-ohjeen taustalla on nestedynamiikan simulointi, joka mallinsi lämmön siirtymistä vedestä kuoren läpi munan sisälle. Tutkimus on julkaistu Communications Engineering -lehdessä, ja siitä raportoi myös Science Alert. Siirtelyä jatketaan 32 minuutin ajan. Tutkijoiden mukaan täydellinen kananmunan kypsyys saavutetaan, kun keltuaisen keskiosa pysyy tasaisessa 67 asteen lämpötilassa koko kypsennyksen ajan. Tätä varten munaa siirretään kahden minuutin välein sata-asteisesta vedestä 30-asteiseen veteen. Kemiallinen analyysi paljasti, että uudella ohjeella keitetyn kananmunan keltuaisessa on enemmän terveellisiä polyfenoleja kuin perinteisesti keitetyissä tai haudutetuissa munissa
. Funktionaalisuuden tarkoitus on tietenkin luoda turvaa ja sujuvoittaa elämää. Maksoin järkyttävän kalliin pysäköinnin (noin puolet leffalipun hinnasta) ja astuin sisään halliin. ASTA LEPPÄ ON TOIMITTAJA JA ESSEISTI. Täällä Turussa päin ne myös syttyvät salaperäisellä tavalla tuleen. Kolumni E rään leffaillan jälkeen kävin hakemassa läheiseen parkkihalliin pysäköidyn autoni. Näyttelymme tarkoitus on ollut herättää ajatuksia muun muassa kaupunkitilasta. Katsokaa nyt meitä ihmisiä hississä naama kiinni kännykässä, metron liukuportaissa Ärrän pahvikahvi kourassa, kipittämässä puolijuoksua kukin oman Bermudan kolmionsa kuten työpaikan, ruokakaupan ja kodin väliä. Käytämmekö sitä ajatteluun, harkintaan ja etsimiseen. . Mutta mihin tämä aika lopulta uppoaa. Funktionaalisuudella tarkoitan sitä, että asiat suunnitellaan hyvin tiukasti vain yhtä tiettyä tarkoitusta varten. Otin tuona iltana ensimmäisen kuvani autiosta parkkihallista. Lähimmälle bussipysäkille on lähes kilometri. Niissä ei ollut juuri koskaan autoja, eikä siksi myöskään ristin sielua. Ei, suurin osa ajasta menee ryntäilyyn paikasta toiseen – tai sitten se häviää kaikkeen epämääräiseen kuten somessa roikkumiseen. A P U | 11 . Asun kehyskaupungissa, jossa julkinen liikenne ei oikein toimi. En tuossa vaiheessa vielä tiennyt, että kuvasta kehkeytyisi parin vuoden kuluttua musiikkia ja valokuvaa yhdistävä taidenäyttely. Nyt skeittarit saisivat luultavasti äkkilähdön – jo pelkästään valokuvaaminen houkutti paikalle vartijan. Lentokoneen turbiineja muistuttavat jättimäiset ilmastointiputket humisivat katossa. Avajaisissa muuan kutsuvieras kertoi, kuinka oli teini-iässä käynyt kaveriensa kanssa skeittaamassa parkkihalleissa. Se ei estä minua haaveilemasta. Mutta samalla mietin: aikaa mihin. Kuten tiedätte, Turku on tunnettu parkkitiloista käydystä kiihkeästä kaupunkipoliittisesta keskustelusta, joka velloi vuosikausia puolesta ja vastaan. Sitäkin olen miettinyt, miten funktionaalinen suomalainen yhteiskunta oikeastaan on – ja miten tuo arvo heijastuu esimerkiksi kaupunkisuunnitteluun. Ja kun elämän arvo on tämä – ajan säästäminen ”johonkin” – ympäristön on tietenkin tuettava sitä. käveliN tuoN illan jälkeen monesti alkuyön tunteina alueen parkkitiloissa. Samalla sitä, että tilojen annettaisiin eräällä tavalla keksiä itse itsensä tai että ne kutsuisivat sisäänsä monenlaista toimintaa, pidetään haihatteluna. Se säästää aikaa ja vaivaa. Vaikka vapaa-aikaa on enemmän kuin koskaan historiassa, kyselyiden mukaan ihmiset kärsivät aikapulasta. Koko valtavassa hallikompleksissa oli yksi ainut auto, minun. Kukas sellaisen näet maksaa. K U V A JO H A N N A M Y LL Y M Ä K I. Mutta olen itsekin autoilija. Tiloja sattumille Katsokaa nyt meitä ihmisiä hississä naama kiinni kännykässä, metron liukuportaissa pahvikahvi kourassa. Pujoa kasvavat joutomaat ovat puolestaan hukkatilaa, joutorakennukset kannattaa ”tottakai” purkaa. Kenen tarpeisiin tilaa varataan – ja millä hinnalla. Haaveilen väljemmästä ympäristöstä, jossa on enemmän elämää – aikaa ja sattuman mahdollisuuksia
12 | A P U. Kriiseissä ihmisestä paljastuu usein se, mistä hän on valmis luopumaan oman turvallisuutensa säilyttääkseen, ajattelee Sirpa Kähkönen
A P U | 13. Se, että sallii lohdun itselleen, vaatii sen, että Se, että sallii lohdun itselleen, vaatii sen, että pitää itseään terveellä tavalla tärkeänä. teksti A S TA L EP PÄ kuvat A N T T I V E T T EN R A N TA Mistä löytää RAUHAA & LOHTUA. itsestä, epävarmuuden sietämisestä ja lohdusta. . pitää itseään terveellä tavalla tärkeänä. Pitää muistaa puhua myös lukitsevat ihmisen. Kirjailija Kirjailija Sirpa Kähkösen Sirpa Kähkösen mukaan epävarmoina mukaan epävarmoina aikoina viha ja katkeruus helposti syövät ja aikoina viha ja katkeruus helposti syövät ja lukitsevat ihmisen. . Pitää muistaa puhua myös itsestä, epävarmuuden sietämisestä ja lohdusta
Jos ennen kasvatettiin häpeällä, niin tavallaan nytkin. Mistä siis löytää tällaisena aikana rauhaa ja lohtua. K irjailija istuu keittiönsä pöydän ääressä ja näyttää hiukan uupuneelta. Mutta ehkä juuri lohdusta pitäisi puhua. Epävarmat ajat nostavat myös esiin tunteita ja tarpeita, jotka eivät ole aina niin rakentavia ja kauniita. Sen on kirjailija Sirpa Kähkönenkin huomannut. Tietenkin vanhat ja sairaat. Mutta samaan hengenvetoon hän muistuttaa ihmisistä, joiden ääni tuskin lainkaan kuuluu yhteiskunnassa. Maailma muistutti perimmäisestä olemuksestaan, omasta arvaamattomuudestaan. Vaikka maailma kuohuu ja Kähkönenkin tuntee olevansa välillä kuin lastu lainehilla, on hänen mielestään säilytettävä rohkeus toimia siellä, missä se on mahdollista. Että vahvistuisimme edes jotenkin.. Perusoikeuksista. 14 | A P U Sirpa Kähkönen on yksi haastateltavista Heli Pruukin ja Pirkko Lahden vasta ilmestyneessä kirjassa Lohtu (Tammi). Nytkin pintaan on noussut vahvojen johtajien kaipuu. Kriiseissä ihmisestä paljastuu Kähkösen mukaan se, mistä hän on valmis luopumaan oman turvallisuutensa säilyttääkseen. Jopa nuoret haaveilevat autoritaarisista päättäjistä ja usko demokratiaan on koetuksella, käsittämätön ajatus. Demokratiasta. Ja nuoret. Toki paljon muukin, mutta siitä myöhemmin. Mutta myös epätyypillisissä työsuhteissa olevat ja pakkoyrittäjät. Ja että oli asioita, jotka vyöryivät kaikkien rajojen ja turvavälien yli. Kun kelvollisen nykyihmisen standardi on hyvinvoiva, nuorehko palkansaaja, yhä useampia ihmisryhmiä suljetaan ulos keskustelusta. Maailma on nyt täynnä meteliä ja vihaa – ja monet ovat katkeria. Kaiken lisäksi valinta eri vaihtoehtojen välillä on vaikeaa, kun tarjottu informaatiokin on niin ristiriitaista: ollako kehopositiivinen vai vetääkö Ozempicia, laihdutuslääkettä. Yhtäkkiä näet paljastui, ettei suomalainen yhteiskunta ollutkaan se turvallinen lintukoto, joksi sen oli aina kuvitellut. Sirpa Kähkönen on yksi haastateltavista Heli Pruukin ja Pirkko Lahden vasta ilmestyneessä kirjassa Lohtu (Tammi). O n sellainen helmikuinen aamu, jolloin maailma tuntuu olevan erityisessä myllerryksessä. Mutta niin pitääkin olla. Toiminta lohduttaa. Ulkonäön korostaminen on kirjailijan mukaan jotakin aivan toista kuin joskus, jolloin korkeintaan kerran vuodessa koki luokkakuvahäpeää, kun näytti luokan kaunotarten vieressä menninkäiseltä. Ehkä lohtu on liian vähäpätöinen ja tunteellinen asia mietittäväksi näinä aikoina. Hiukan uupunut hän kai onkin, kaikkea on paraikaa elämässä, tekemistä, projekteja. Rapakon takana taistellaan vallasta, Gazassa yritetään selvitä seuraavaan päivään, Kongossa paetaan väkivaltaisuuksia, Ukrainan eturintamalla soditaan kohta neljättä vuotta. Turvan häviämisen huomasi myös pandemian iskiessä. Lohdustakaan ei paljon puhuta. Nyt on somen kautta mahdollisuus verrata itseään miljooniin parempiin versioihin itsestä. Pandemian ensi viikot olivat Kähkösen mukaan järkytys
. Hän kieltää. Samainen Klaavu kirjoittaa myös, kuinka monia suomalaisia yhdistää ajatus siitä, miten ”kaikki hyvä ote taan minulta pois”. – Kuulostaa depressiiviseltä, hän sanoo. Ja jos sitä lähtee purka maan, niin kuka on lopulta ottaja. Nyt jälkeenpäin ajatellen kyse oli luulta vasti lukihäiriöstä. Miten tuolloin voi lohduttau tua. Äiti oli kuitenkin joutunut 15vuotiaana pahaan liikenneonnet tomuuteen, kun linjaauto ajoi tasoristeykseen järjeste lyveturin eteen. Kaikkihan tunnistavat sen lapsen ilon ja innostuksen, kun tämä näkee tutun ihmisen. Eikä siitäkään, miten ne vaikutti vat ihmisen persoonaan. Onnea ja nautintoa pelätään, kai osin kristinuskon perintönä, niissähän on synnin maku. Kirjailija miettii, liittyisikö moi nen ajatus tuomitsevaan kasvatus tapaamme. Kun aapista luettiin ja pojan oli vaikea muodostaa sanoja, koko luokka odotti kauhun ja naurun sekaisessa hiljaisuudessa. Miten lapsi lohduttautuu. Kähkösen omassakin koululuokassa oli poika, joka ei osannut lukea. Kuka ottaa pois meidän hyvämme. Sirpa oli ensimmäinen, jonka kas vua hän sai seurata. Kirjailija arvelee, että iso isän ihailusta ja kiinnostuksesta kertyi varasto, josta voi vielä tänä kin päivänä käydä ammentamassa voimaa. Kuinka tämä, poliittisena vankina 1920–30luvuilla Tammisaa ren pakkotyölaitoksessa kärsinyt ihminen, löysi pienen lapsen kautta merkityksellisyyttä elämäänsä. Ja vankisellissä ja kiduttajan kyn sissä ihminen voi murentua lähes ”On säilytettävä rohkeus toimia siellä, missä se on mahdollista.” K irjailijan lapsuus ei ollut helppo. Yksi myrkyllinen piirre oli esimerkiksi se, että ryh mätilanteissa yhtä nolaamalla pyrittiin saamaan muut kin pelkäämään häväistyksi tulemista. A P U | 15 P sykoterapeutti Juha Klaavu on kirjoittanut yleisestä emotionaalisen kylmästä kasvatus ilmapiiristä. Lapsen kasvothan valais tuvat kauttaaltaan, Kähkönen kuvaa. Tietenkin elämän perimmäinen olemus on se, että luonto korjaa ja vie lopulta koko elämämme. Isoisä oli ollut sodassa kun omat lapset olivat pieniä. Lapsia kasvatettiin häpeällä ja hillitsemisellä – sai kuulla olevansa vääränlainen, liian äänekäs, turhamainen, sitä ja tätä. Lohtu kirjassa kirjailija puhuu isoisästään. Suurta epäoikeudenmukaisuutta kokeneilla voi Kähkösen mukaan käydä niin, että on aina kysymässä maailmalta jotakin hyvitystä.. Tuntuuko tällainen ajatus Kähkösestä tutulta. Kasvatus oli 1960–70luvuilla kurinalaista. Aivovammoista ei tuolloin maallikko piireissä niin tiedetty. Kähkönen tunnistaa tämän. Siitä seurasi ihailua. Äiti oli arvaamaton ja äkkipikainen, fyysisesti ja psyykkisesti väkivaltainen. Ja sitä kautta ”olemaan kunnolla”, kuten senaikainen sanonta kuului.
Se pitää hengissä. . Vanhempi on elänyt entisessä maailmassa, lapsi ei tiedä kuin tästä päivästä. Vaikka virheitäkin on totta kai tehty ja niitä pyydetty anteeksi. Runo kuvaa, kuinka lapset irtautuvat kotoaan, koska ovat loppujen lopuksi ”itseensä kaipaavan elämän tyttäriä ja poikia”. Ei ole helppoa elää epävarmassa maailmassa elämää, joka on muutenkin perustaltaan epävarmaa. Sisäistä kelpaavuuden ja arvon tunnetta pitäisi vaalia joka päivä, ilman ääriolosuhteitakin. Mutta samalla hän palauttaa mieliin vertauksen voikukkaja mimosalapsista. Mitä siinä tarvitsee, olipa nuori tai vanha. Toisten rakastaminen on jäänyt päällimmäiseksi ohjenuoraksi, mutta onhan siinä myös se itse. Usein katsotaan samaa asiaa eri perspektiivistä. H O U S U T, G E S T U Z . Ja jos kykenee edes palasen tästä rakkaudesta tavoittamaan… Viha sitä vastoin syö ja lukitsee ihmisen. Varsinkin ylisukupolvisuuden ymmärtäen – sen, että suuri ikäluokka koki omassa lapsuudessaan asioita, joita on vaikea tajuta tästä ajasta käsin. Ja epävarmuuden sietäminen tarkoittaa usein kamppailua ahdistusta vastaan. Suurta epäoikeudenmukaisuutta kokeneilla voi käydä niin, että on aina kysymässä maailmalta jotakin hyvitystä siihen. Suuren ikäluokan lapsuus oli siis usein ankaraa ja puutteenalaista aikaa, tunneilmastoltaan niukkaa. Mutta tunne omasta arvosta on aina säilyttävin voima. T aas kerran palataan itseen. ”Vihaa ja katkeruutta ei käy kiistäminen, mutta en niiden hellimistä suosittele.” V IH R E Ä A S U B R U U N S B A Z A A R , S O K O S . Äidin päiväkirjoista löytynyt vilkas ja elämäniloinen nuori tyttö on siirtynyt etualalle, vaikea ja kärsinyt ihminen sumenee, eikä ole enää yhtä merkityksellinen kuin aiemmin. Olisiko mahdollista antaa vanhemmilleen anteeksi. Ehkä autonomisuus on välillä atomisoitumista. Ja kuinka pelkäsi sitä, että oma tausta ja ylisukupolviset traumat vaikuttaisivat hänen vanhemmuuteensa. Sirpa Kähkösen pelasti kai osin siis genetiikka. Pohjoismaissa ei ole samanlaisia tiukkoja perheja sukurakenteita kuin joissakin kulttuureissa, mikä on monilta osin hyvä asia. Mutta maailmalta ei voi edellyttää tai vaatia mitään. Onko liioittelua puhua hänestä tällaisin termein. Ei maailma ole velvoitettu antamaan rakkautta tai hyväksyntää. Katkeruuden on mahdollista vähetä, kun vanhempi ei ole enää aiheuttamassa häiriöääniä suhteeseen, ei kohinaa, ei hyvää eikä pahaa. Mutta ei niinkään muilta vaatien, vaan ennen muulta itseltään. Tällaisen vamman kanssa on vain opittava elämään. Ja se johtuu juurikin kasvatuksesta, jossa opetettiin tyytymistä – valittaa ei saa, missään olosuhteissa. S uurten ikäluokkien lapset ovat yrittäneet toimia monessa suhteessa eri tavoin kuin vanhempansa, olla rakastavampia ja kannustavampia, mutta itseään kohtaan he ovat olleet usein liian ankaria. N EU LE , K A P P A H L. Kähkönen silti muistuttaa, että ne ovat oikeutettuja tunteita, eikä niitä käy kiistäminen. Ehkä juuri lohtua. Hänhän on rakastettu kirjailija, joka on sanoittanut kansallisia traumoja ja tuottanut lukijoilleen lohtua, palkittu puhuja, joka täyttää salit äärimmilleen. Mutta loppupeleissä on hyväksyttävä, että lapsuuden traumatausta vammauttaa kenties ainiaaksi. K O R U T, K A LE V A LA K O R U .. Ihmissuhteissa voi olla enää vaikea luottaa toiseen. Kirjailijan oma äitikin näyttäytyy nyt hyvin toisenlaisena kuin hänen eläessään. Mutta niin vain hän on osannut rakastaa. Muttei hän niiden hellimistäkään suosittele. Heidän vanhempansa kärsivät puolestaan sotien haavoista, niin vuotavista, että näiden oli vieläkin vaikeampi ilmaista rakkauttaan. P A IT A , G A N T, K EN G Ä T, T ER H I P Ö LK K I. 16 | A P U kokonaan. TA K K I, G EM M I. Katkeruus niin ikään. Ja etenkin sitä vasten, miltä Sirpa Kähkösen elämä näyttää ulkopuolisen silmiin. Nuoret jäävät yksin. Mutta Suomessa itsenäistytään varhain. Kähkönen haluaa ehdottomasti korostaa, ettei hän ole eheytynyt. Aiemmissa haastatteluissaan kirjailija on puhunut siitä, kuinka luuli pitkään, ettei äitiys ole häntä varten. Se on hieno runo, Kähkönen myöntää. Toisenlainen kuva piirtyy esiin, lempeämpi ja armollisempi. Ne vasta sitkeitä kasveja ovat, ratamoiden hävittäminen on työn ja tuskan takana, ne puskevat asfaltinkin läpi. Kähkönen sanoo, että oman vanhemman kuolema muuttaa perspektiiviä. Ja jokin osuus oli sattumallakin, sillä, että isovanhemmat olivat juuri siinä ja yhä elinvoimaisia ja että pikkulapsivuosina sai kylpeä isoisän ihailevan ja rakkaudellisen katseen alla. Itseään hän vertaa ratamoon. Mutta olisiko tiiviimpi yhteys silti tarpeen, Kähkönen miettii. Lohtu -kirjassa kirjailija muistelee Raamatun kaksoiskäskyn jälkimmäistä osaa: Rakasta lähimmäistä niin kuin itseäsi . Ja kuinka vanhemman tehtävä on olla jousi, josta he ponnahtavat maailmaan. Lapsen rakkaushan on niin ehdotonta ja voimakasta jopa hyvin vaikeita ihmisiä kohtaan. Se, että ylipäätään sallii lohdun itselleen, vaatii sen, että pitää itseään terveellä tavalla tärkeänä. Kähkösen oma tytär on 26-vuotias. Kähkönen on myös sitä mieltä, että siitä huolimatta että lasta on kantanut yhdeksän kuukautta sisällään, vanhemman ja lapsen välissä on aina jokin toiseus. Miltä sana eheytyminen kuulostaa. P uhutaan vielä lapsuudesta. Toiset kestävät enemmän kuin toiset. Mieleen tulee Kahlil Gibranin runo Sinun lapsesi eivät ole sinun lapsiasi . Itsensä rakastaminen ei olekaan synti, vaan luonnollinen ja toivottava asia
A P U | 17. P A IT A , G A N T, K EN G Ä T, T ER H I P Ö LK K I. V IH R E Ä A S U B R U U N S B A Z A A R , S O K O S . . . Kähkösen käsikirjoittamalla UKK-musiikkinäytelmällä lisäesityksiä musiikkiteatteri Kapsäkissä Helsingissä. H O U S U T, G E S T U Z . Perhe: Sinkku. Syntyi: 1964. TA K K I, G EM M I. . Sirpa Kähkönen . K O R U T, K A LE V A LA K O R U . Ajankohtaista: Yksi haastateltu Lohtu-kirjassa (Tammi). N EU LE , K A P P A H L. . . Asuu: Helsingissä
Meneillään on kiihkeä uni, jossa Maire selvästi juoksee ja haukahtelee. Aina kun tulen tänne, Fidi ottaa ensimmäisenä lapasen suuhunsa. – Se on ihmeellistä, kuinka ilmeettömän masentunut mies saattaa koiran nähdessään mennä polvilleen ja alkaa hössöttää eläimen kanssa. Terapiakoiran kanssa toimimisessa on keskeisiä asioita ovat kommunikaatio ja onnistumisen kokemukset. Tämä tosin vaatii sitä, että eläimiä lähestytään arvostaen. Ehkä unimaailmasta löytyy ärsyttävä kissa, joka pitää häätää muiden riesaksi. – En usko, että olisin pystynyt puhumaan asioista niin avoimesti ilman eläimen läsnäoloa, Laura pohtii. Fidin kollega, tsekinpaimenkoira Maire, pötköttelee kauempana matolla. Kun olemme aiemmin eläneet tiukassa symbioosissa muiden lajien kanssa, asiaintila on ikään kuin kirjoitettu perimäämme. Hän on kokenut rankkaa koulukiusaamista, ja herkälle ihmiselle sosiaaliset tilanteet ovat olleet kuormittavia. Etenkin koirat ovat lajina jo oppineet kommunikoimaan ihmisten kanssa niin hyvin, että terapiatyö on myös eläimille mielekästä, kunhan koirat saavat edelleen olla koiria.. F ilosofi ja eläinoikeusaktivisti Elisa Aaltola vahvistaa, että asioilla on tutkittu yhteys. Kaksi vuotta psykoterapiassa käynyt Laura on kokenut asioista puhumisen helpommaksi, kun mukana on terapiakoira. Usein keskustelu eläimistä kehystyy ihmisen ravinnontarpeeseen, eläinten antamaan työpanokseen tai näiden vaarallisuuteen, mutta eläimillä voi olla ihmiselle myös syvempi merkitys. Etenkin lapset ja nuoret hyötyvät eläinavusteisesta terapiasta, mutta Fidi ja Maire sulattavat masennuksen harmaan suojamuurin myös pukumiehiltä. Koira on terapian apu yhä useammin. Käy selväksi, että eläimen läsnäololla on jo itsessään ihmistä tervehdyttävä vaikutus. Yhteyden katketessa saatamme tuntea olomme oudon juurettomaksi. Paula Kerola on todistanut koiriensa läsnäolon avanneen monta tunnelukkoa. Aaltolan mukaan lemmikkieläimet, eläintarhat ja jopa pehmolelut ovat yritys palauttaa yhteytemme muihin lajeihin. Aaltolan mukaan merkityksellistä on myös eläinten ja luonnon vaikutukset ihmisten terveyteen. Hänen terapiassaan Fidillä ja Mairella on ollut merkittävä rooli. 24-vuotias Laura hakeutui psykoterapiaan pari vuotta sitten. Samalla kun Fidi ottaa enemmän kontaktia, Maire pitää etäisyyttä ja saattaa välillä torkahdella. 18 | A P U Koirien käyttö terapiassa yleistyy Psykoterapeutti Paula Kerola tietää, että eläimen läsnäolo saattaa aukaista hoidettavalta vaikeitakin tunnelukkoja. Luontoyhteys auttaa alentamaan stressitasoja ja tasapainottaa tunteiden säätelyä. – Näen eläinavusteisen terapiatyön kannatettavana toimintana, kun eläinten näkökulma ja hyvinvointi tulee huomioiduksi. Koirien omistaja, psykoterapeutti Paula Kerola kertoo, että asetelma on tyypillinen. – Jo 80-luvulla kirjailija John Berger kirjoitti merkittävän esseen siitä, kuinka muista lajeista eriytyminen vaikuttaa meihin kielteisesti. – Tästä on tullut meille rutiini. Aiemmin ajateltiin, että tällainen olisi mahdollista vain ihmisten välillä. On tutkittu, että muiden lajien kanssa tekemisissä olevat ihmiset kokevat muita enemmän rakkauden ja onnellisuuden tunteita. – On huomattu, että ihminen voi muodostaa merkityksellisen kiintymyssuhteen eläimeen. Rapsuttajan virkaa hoitaa käsineen neulonut Laura. teksti TINO LINTUNEN kuvat VILLE TULKKI L abradorinnoutaja Fidin suusta pilkottaa vaaleanpunainen villalapanen, joka on kuulemma merkittävä osa koiran työtehtävää. Voisiko kaupungistumisella ja lisääntyvällä psyykkisellä pahoinvoinnilla olla yhteys. Hän näyttää puhelimestaan kuvaa, jossa Fidillä on suussaan yhtä aikaa peräti kahdeksan lapasta. – Sitten kun ryhdytään tekemään toiminnallisia harjoitteita niin molemmat ovat innokkaasti mukana
. . A P U | 19
Yhdistys järjestää koirien soveltuvuusarviointeja ja koulutusta kasvatusja sotealan ammattilaisille, jotka hyödyntävät koiraa omassa työssään. Kerola nostaa kaapista esineitä, jotka saavat etenkin Mairen innostumaan. Koira-avusteinen terapia on ammattimaista ja suunnitelmallista toimintaa. Kun ammattikorkeakouluopinnot Kouvolassa päättyivät, hän halusi paikkakunnanvaihdoksesta huolimatta jatkaa työskentelyä Paulan, Fidin ja Mairen kanssa. Terapia on tuonut Lauralle uudenlaista itsevarmuutta jota olisi voinut olla aiemmin vaikea kuvitella. Kun Lauran terapiasuhde joskus päättyy, on sovittu, että hän voi tulla välillä moikkaamaan Fidiä ja Mairea. Lauralle nykyinen hoitosuhde on tärkeä. Yhteistyössä Jyväskylän ammattikorkeakoulun kanssa järjestetään täydennyskoulutus. Pienikin aggressiivisuus on poissulkeva ominaisuus, sillä asiakkaiden käytös saattaa olla yllättävää. Paula Kerola tekee terapiatyötään Kouvolassa, jonne Laura kulkee nykyisestä kotikaupungistaan Lahdesta. Ja hermoston tasapainoisuus, Kerola sanoo. Ainoa varsinainen este on voimakasoireinen allergia. Maire tulee lähemmäs ja alkaa haistella kasvojani. Paula Kerola kertoo, että sekä Fidillä että Mairella onkin selkeät työminät. Haastattelumme on tehty suurelta osin lattialla istuen. Etenkin nuoret asiakkaat, jotka ovat arkoja, eivätkä koe luontaiseksi johtaa tilanteita, saavat tällaisista harjoitteista paljon irti, Kerola kertoo. Välillä vaihdetaan koiraa. K oira on terapian apu yhä useammin. Ensin hidasta kävelyä, jonka aikana Maire pujottelee Lauran jalkojen välistä. Leppäsen mukaan tärkeintä on, että terapiatyöhön mukaan otettava koira pitää ihmisistä. Koirat ovat asiakastyössä 1–2 päivää viikossa, muun ajan ne ovat ihan tavallisia lemmikkejä. 20 | A P U L aura kertoo olevansa siitä harvinainen psykoterapia-asiakas, että hän on istunut koko terapia-aikansa nojatuolin sijaan lattialla. Tämän jälkeen koirakko saa diplomin ja koira työliivin. Paula Kerola päästää toimittajan piinasta, kun kertoo, että kasvojen haistelu on Mairen lempipuuhaa. Odottavan aika on pitkä. 5-vuotias tsekinpaimenkoira Maire on taitava aistimaan ihmisten tunnetiloja ja säätelemään läsnäoloaan asiakastilanteissa. Kun Paula Kerola nousee omasta nojatuolistaan ja suuntaa tietylle kaapille, Fidi ja Maire ponnahtavat pystyyn. Eläinavusteista terapiaa tehdään lisääntyvässä määrin myös muualla Suomessa. Paula Kerola ottaa Fidin kanssaan sohvalle, kun Maire aloittaa harjoitteet Lauran kanssa. Onnistuneesta suorituksesta tulee palkinto. – Näiden harjoitteiden taustalla on onnistumisen kokemuksen antaminen asiakkaalle. Kun koirat pääsevät kotiin ja vapaalle, meno on huomattavasti riehakkaampaa. –Ala on edelleen aika sääntelemätön ja toimijoita löytyy kirjavalla taustalla. Monesti koira otetaan mukaan työpaikalle, koska se nyt vaan tuntuu mukavalle, vaikka koira ei välttämättä soveltuisi asiakkaiden kohtaamiseen. Viisivuotias tsekinpaimenkoira Maire on taitava aistimaan ihmisten tunnetiloja ja säätelemään läsnäoloaan asiakas tilanteissa. . On ämpäriä ja kippoa. Tärkeintä on, että asiakas hyötyy eläimen läsnäolosta ja toiminnasta tämän kanssa. Eläinten kanssa jo 90-luvulta saakka työskennellyt Kerola on hyödyntänyt 10 vuotta koira-avusteisuutta kuntoutustyössä. Kerolalla on pitkä kokemus psykiatrisesta hoitotyöstä, ensin sairaanhoitajana ja lisäopintojen myötä erityistason psykoterapeuttina. Ja juuri koiran suuhun mahtuva punainen noppa. Haistaako eläin kohoavan stressitasoni. – Ei siis ole olemassa mitään diagnoosilistaa, jonka mukaan soveltuvuutta arvioitaisiin, Kerola sanoo. – Usein minulla on mukana vain yksi koira kerrallaan, mutta nyt pääsivät kumpikin mukaan. T erapiassa asiakas on toiminnan keskipiste. Ja sitten otetaan sama uudestaan. Esiin nostetaan myös astia, josta löytyy koirille mieluisia herkkupaloja. Jotta koiraa voidaan kutsua viralliseksi kasvatustai kuntoutuskoiraksi, on sen läpäistävä soveltuvuusarvio, ohjaajan suoritettava täydennyskoulutus ja koirakon annettava työnäyttö. – Meillä on tällä hetkellä noin 400 jäsentä ympäri maan ja uusia koirien soveltuvuusarvioita tehdään vuosittain noin 100, kertoo Koirat kasvatusja kuntoutustyössä ry:n puheenjohtaja, fysioterapeutti Paula Leppänen. Koiran kanssa kommunikointi sujuu lattiatasossa luontevammin. Välillä vaihdetaan koiraa. Kun Maire tulee vaihtopenkille Fidi pääsee pujottelemaan. Huh. Kun tilanne on taas hallinnassani, saan tietää, että eläinavusteinen terapia sopii lähes kaikille. –Terapiatyössä koirien terveys on tärkeää. On toiminnallisten harjoitteiden aika. Eläimet ovat kuulu neet Paula Kerolan elämään lapsuudesta lähtien.. Kun Maire tulee vaihtopenkille Fidi pääsee pujottelemaan