. 2025 5,90 € Elämän suurin onni 14 VUOTTA LAPSESTA HAAVEILLUT ELLEN JOKIKUNNAS ON VIHDOIN ÄITI Hyvästi yöunet. . 7 13. 2. VAIHDEVUODET JA UNEN LAATU SOTKAMOSSA ON SUOMEN SUURIN TALKOOTANSSILAVA KOLME YRITTÄJÄÄ PANI KORKIN KIINNI ”Laatikko kaljaa meni joka ehtoo” Ikuiset ystävät SAMULI EDELMANN JA ALEKSI MÄKELÄ
Seuraa sähköpostiasi – luvassa etuja kuin tilauksesta.. Arvelimme, että metsän ovelin ja sinnikkäin eläin olisi oikea henkilö pitämään kestotilaajien puolia ja avustamaan edunmetsästyksessä. Saammeko esitellä. Vaikka sitten vakituisessa työsuhteessa. Kestotilaajiemme uusi edustaja. A-lehtien asiakkaana tilaajaetuja riittää nimittäin niin eläimellisen paljon, ettei niistä tahdo pitää lukua
50 Myytinmurtajat. 90 Jatka lausetta. Ellen Jokikunnas ja onni lapsesta. A P U | 3 01 _Vinjet t i 4 Pääkirjoitus. 56 Viisi vinkkiä. Nicklas Pohjola. Miten kasvi hyötyy tulisuudesta. 20 Ilmiö. 7 36 Maakuntakirjeenvaihtaja. Onko raskaus enää mahdollinen. 78 Ajanviete. 26 Reportaasi. 44 Valokeilassa. KANNESSA ELLEN JOKIKUNNAS. 40 Luonto. 46 Terveys-ekstra. 32 Me kaksi. Ristikot, krypto ja sudokut. Turvallisuuden uudet takuut. Merenkurkun erikoisuus. Pelle Miljoona.. Keski-iän kynnyksellä seksuaalisuuden ongelmat lisääntyvät. Hyvästit hyville yöunille. 5 Ajastin. 88 Lukijat ja sarjakuvat. Naapurin vaara Vuokatissa on maan suurin talkoovoimin pyörivä tanssipaikka. 86 Nitrodisko ja horoskooppi. 59 Tv-vinkit. Kolme miestä kertoo, miten he olivat rakentaneet koko elämänsä juomisen ehdoilla. 84 Ristikoiden ratkaisut ja Jallu-kilpailu. S I S Ä LT Ö 36 NAAPURINVAARA PYÖRII TALKOOVOIMIN VUOKATISSA. . 57 Viikon resepti. 9 Kolumni: Silvia Hosseini. Näin työllistyin: Marja Rinne, Tampere. 52 7 kysymystä. 7 Chili ei maistu polttavalta, mutta polttaa. Tampereen Santalahden asukkaista jopa yli 70 prosenttia on yksineläjiä. Näkö häviää hiipien. 62 Televisio-ohjelmat. KUVA KRISTIINA KURRONEN. 8 Loppu on 89 sekunnin päässä. 54 Apu-klinikka. 16 Reportaasi. 6 Utsjoki aikoo satsata pimeyteen. Ohjaaja Aleksi Mäkelä ja näyttelijä-laulaja Samuli Edelmann. 76 Radioviikko. Saako kylmästä taudin. 22 Ilmiö. 58 Kolumni: Hannu Lauerma. 10 Kansijuttu
Julkaistujen kirjoitusten ja kuvien osittainenkin lainaaminen ilman lupaa on kiel letty. Siitä kärsivät kaikki, sekä rikoksen uhri että epäilty tekijä. Ihmisten oikeusturva on kärsinyt. Tämä on askel oikeaan suuntaan, mutta se muistuttaa hölmöläisten peitonpidennystalkoita. Vuonna 2023 tehty lakiuudistus vaatii rikoksen nopeutettua käsittelyä, jos uhri on alle 18-vuotias. Ja jos rikosseuraamusten tarkoitus on olevinaan rikollisuuden ehkäisy, se onnistuu tältä osin tehtävässään heikosti. a-lehdet.fi info@aspa.a-lehdet.fi (09) 759 6600 ma-pe 8-20, la 10-15 Aikakausmedia ry:n jäsen 91. Vuonna 2023 ryöstön käsittelyajan keskiarvo oli Tilastokeskuksen mukaan 191 päivää, pahoinpitelyn 245 päivää ja seksuaalirikoksen 342 päivää. vuosikerta issN 0355-3051 Virallinen osoitteenmuutos postiin tai vtJ:lle päivittyy automaattisesti rekisteriimme. Se olisi sekä rikoksen uhrin että epäillyn tekijän etu. Tilatut lehdet toimitetaan force majeure -varauksin (ylivoimainen este, esimerkiksi lakko tai tuotannolliset häiriöt).. MIIKK A JÄRVINEN toimituspäällikkö K U V A JO U N I H A R A LA VASTAAVA PÄÄTOIMITTAJA Iina Artima-Kyrki PÄÄTOIMITTAJA Samuel Savolainen SISÄLTÖPÄÄLLIKKÖ Eeva Sederholm TOIMITUSPÄÄLLIKÖT Samuli Isola Miikka Järvinen TOIMITUS Sammeli Heikkinen Pekka Hiltunen Selina Keränen Johannes Kotkavirta Kati Lahtinen Laura Myllymäki Hanna Parhaniemi Milka Sauvala Niklas Thesslund Milla Talja ULKOASU Samuli Häkkilä, AD Timo Tervoja, johtava AD / Ajankohtaismediat Tanja Pellikka Joni Myyryläinen TOIMITUKSEN ASSISTENTTI Tarja Jokinen SIVUNVALMISTUS Aste Helsinki Oy TOIMITUSJOHTAJA Heli Arantola KUSTANTAJA A-lehdet Oy TOIMITUKSEN YHTEYSTIEDOT Apu, 00081 A-lehdet (09) 759 61 (vaihde) etunimi.sukunimi @a-lehdet.fi VERKKO www.apu.fi apu@a-lehdet.fi Facebook: apulehti Instagram: @apu_360 Tiktok: @apu_360 X: @apu_360 PAINOPAIKKA PunaMusta, Tampere MEDIAMYYNTI mediaopas.a-lehdet.fi Ilmoitusten trafikointi PunaMusta Oy TILAUKSET lehtitilaukset. Yle Uutisten haastattelemien syyttäjien mukaan asianomistajan alaikäisyydestä johtuva lievempienkin rikosten kiirehtiminen on syy siihen, että osa muiden rikosten käsittelystä venyy entisestään. Erityisesti aikuisiin kohdistuneiden vakavien rikosten selvittelyja käsittelyajat ovat pidentyneet. Käsittelyn nopeutumisen pitäisi koskea kaikkia rikoksia. a-lehdet.fi ASIAKASPALVELU Nopeimmin netissä: asiakaspalvelu. Rikosten käsittelyaikojen venyminen tekee kiusallisen hyvin näkyväksi sen ikävän tosiasian, että sekä poliisia että oikeuslaitosta pyöritetään Suomessa alimitoitetuilla resursseilla. Ylen haastattelemat syyttäjät tarttuvat aiheellisesti ongelmaan: lakiuudistus asettaa alaikäiseen kohdistuvan lievemmän rikoksen, kuten kunnianloukkauksen, kiireellisyysjärjestyksessä aikuiseen kohdistuvan törkeän pahoinpitelyn tai seksuaalirikoksen edelle. Toimitus vastaa vain tilatusta aineistosta. Oikeusjärjestelmän heikoin lenkki ei ole seuraamusten ankaruus tai löperyys vaan puutteelliset resurssit ja niistä johtuva hitaus. Tarjottu tai tilattu aineisto julkaistaan sillä ehdolla, että aineistoa voidaan korvauksetta käyttää kaikissa lehden uudelleen julkaisuissa tai muussa käytössä riippumatta toteutusja jakelutavoista. 4 | A P U . Lasten parempi huomioiminen oikeusprosessissa on tärkeää, eikä siitä saa leikata. Osoitetta voidaan käyttää ja luovuttaa suoramyyntitarkoituksiin. Tuo periaate jää sievisteleväksi sanahelinäksi ja toiveiden tynnyrin täytteeksi. Käytännössä vakavankin väkivaltarikoksen käsittely tutkintoineen ja oikeusasteineen saattaa kestää jopa vuosia. Pääk ir joit us Lain pitkät piuhat L apsiin kohdistuvien rikosten nopeutettu käsittely on saanut outoja piirteitä. Tällaisia käsittelyaikoja ei voi pitää mitenkään kohtuullisina. oikeusvaLtion kauniin periaatteen mukaan jokaisella on yhdenvertainen suoja lain edessä
Ikäsyrjintä on paitsi laissa kiellettyä, myös tyly kokemus syrjinnän kohteelle. – Jos pysyn yhtä hyvässä kunnossa kuin nyt olen, aion ehdottomasti jatkaa työssä eläkeikään 70-vuotiaaksi asti. Rinne on viihtynyt työssään jo kolmatta vuotta. Kotipaikka: Tampere. . Pari vuotta myöhemmin selvisi, että yksikkö lopetettaisiin säästösyistä. Mieleen hiipii silti paniikki, kun uutta työtä ei löytynyt. Rinne oli töissä henkilöstöhallinnon asiantuntijana Tampereen ammattikorkeakoulussa ja opiskeli töiden ohella. Vaikka osaamiseni olisi sopinut täysin tehtävään, minulle saatettiin sanoa, että he etsivät toisenlaista osaamista. Rinne alkoi katsella työpaikkoja. Rinne oli monessa rekrytoinnissa mukana aivan kalkkiviivoille. – Hetkittäin kohtelu sai minut epäilemään omia kykyjäni. Koulutus: Yo-merkonomi, tradenomi (AMK) ja hallintotieteiden maisteri. Työ: Henkilöstöhallinnon asiantuntija (HR Partner) Tampereen yliopistossa. . Nyt hän tekee sisäistä sijaisuutta henkilöstöhallinnon asiantuntijana lääketieteen ja terveysteknologian tiedekunnassa, jossa työskentelee yli 700 ihmistä, monet Pirkanmaan hyvinvointialueen lääkäreitä. Hän tuli henkilöstöhallinnon yleisasiantuntijaksi, joka teki yleistä hallinnollista työtä, koulutti ja konsultoi muita työntekijöitä henkilöstöön liittyvissä kysymyksissä sekä juridiikassa. . NINNI SANDELIUS . Valmistuttuaan 2020 hän sai juristin työn tilitoimistosta. Rinteen ja tämän tuttavien kokemusten mukaan julkinen sektori on tässä suhteessa edistyksellisempi kuin yritykset. – Karu totuus ikäisteni asemasta työmarkkinoilla tuli ilmi. A P U | 5 O ikeustieteestä nuoresta asti kiinnostunut Marja Rinne opiskeli viisikymppisenä itsensä työoikeuden erikoisjuristiksi Itä-Suomen yliopistossa. Tuohon aikaan niitä oli henkilöstöhallinnossa tarjolla runsaasti. Hän täyttää tänä vuonna 60 vuotta. – Työ on ollut ihanaa, ja saan käyttää osaamistani itsenäisesti. Hukkaamme osaamista ja hiljaista tietoa, kun vanhempia työntekijöitä jätetään palkkaamatta ennakkoluulojen takia. Mutta silloin kohdalle sattui avoin henkilöstöhallinnon tehtävä Tampereen yliopistossa. Mietin välillä, oliko hakemustani luettu ollenkaan. Rinne ei lannistunut, koska tiesi, että varsinkin julkisten alojen työnantajat hakevat osaajaa iästä huolimatta. A J A S T I N MARJA RINNE, 59 K U V A R II N A P EU H U Näin t yöllist yin ”Aion jatkaa 70-vuotiaaksi asti” Ikäsyrjintä sai tamperelaisen Marja Rinteen epäilemään kykyjään.
. Lähde: Yle Kaidalle polulle Helsinki. Lähde: Laitilan Sanomat Hätäilyn tulos Valkeakoski. . Utsjoki panostaa myös puhtaaseen pimeyteen: tarvittaessa kunta pyrkii vähentämään valosaastetta, vaikkei sitä juuri ole kuin kyläkeskuksissa. Matkailijat hakevat pohjoisesta nykyään pimeyden ja hiljaisuuden kokemuksia, joita ei suurissa matkailukeskuksissa pystytä tarjoamaan. Kot imaan kat saus Tarjolla talvituristille Utsjoki aikoo satsata pimeyteen. Nokkela matkailuyrittäjä voisi tietysti kaupata t-paitoja, joissa lukisi KOLIN JÄÄTIEN HENKIINJÄÄNYT (En ajanut tielle, koska se oli suljettu). Voitto oli murskaava, sillä toiseksi tullut Hietakummun 1A-luokka jäi taakse yli 20 000 sivun marginaalilla. Utsjoki aikoo valjastaa runsaan ja ilmaisen luonnontuotteensa matkailukäyttöön: Utsjoki haluaa olla Suomen pimein kunta. Kolin jäätie kiehtoo turisteja, mutta sen käyttö ja koko olemassaolo riippuu talvisäästä. Tapaus kelvannee muillekin kaupungeille esimerkiksi siitä, miten apulaispormestariongelmia voidaan ratkoa. Pohjois-Karjalan matkailun kehittäjiä harmittaa, ettei maakunnan erästä vetovoimaista matkailukohdetta oikein uskalla markkinoida. 6 | A P U . Liekö saunanlämmittäjällä ollut kiire, kun hän päätti jouduttaa syttymisprosessia bensiinillä. Lämmittäjältä taisi unohtua vanhan kansan viisaus, jonka mukaan saunaa ei kannata sytyttää bentsiinillä, ellei aio polttaa sitä kokonaan. Palokuntakaan ei onnistunut rakennusta pelastamaan. Lähde: Ilta-Sanomat Pimeää matkailua Utsjoki. Lukukilvan aikana voittajat testasivat myös erilaisia lukutekniikoita, muun muassa lukemista pää alaspäin. . . Läikkynyt ja höyrystynyt bensa syttyi palamaan hallitsemattomasti ja pian oli koko sauna liekeissä. KO ONNUT VESA SISÄT TÖ Jäätie vai ei Lieksa. Lieksassa kohdataan jäätieturismin haasteita. Enää Helsingin apulaispormestarin ei tarvitse maalailla laittomia graffiteja tunneleihin, sillä hän sai maalata yhdessä graffitisti Mikko Juholan kanssa luvallisen graffitin Triplan K-Supermarketiin. . Lähde: Helsingin Uutiset Lukuylivoimaa Laitila. Kauppa maksoi Böle-maalauksesta hyväntekeväisyyshuutokaupassa 2 300 euroa. Luokka luki huimat 91 245 sivua kirjallisuutta. Lähde: Yle 1 2 5 4 K U V A T: A D O B E S T O C K 3. Kodjalan koulun 1.–2.-luokkalaiset ovat voittaneet ekaja yhdistelmäluokkalaisten sarjan valtakunnallisessa Tähtipöllö-lukukilpailussa
Se aiheuttaa suurimman osan chilien tulisuudesta. heikkinen@a-lehdet.fi ja yritämme auttaa. . Tulinen habanero on samaa heimoa kuin miedon makuinen tavallinen punainen paprika. Kemotunnon piston kokee myös silloin, kun maistelee vaikka viskiä tai väkevää sinappia (mielellään ei yhtä aikaa). Nisäkkäiden – kuten ihmisen – suussa chilipaprika polttaa. Ruoan ja juoman sisältämät tietyt molekyylit herättävät kemotunnon, joka täydentää osaltaan kokemuksen. SAMMELI HEIKKINEN Mihin jännään kysymykseen tarvitset vastauksen. Tulisin chililajike on varoittavasti nimetty Carolina Reaper, jonka scovillelukema on noin 2 200 000. Syödessä ja juodessa käytämme makuja hajuaistiamme. Toiset ihmiset ovat herkempiä aistimaan vaikkapa poltetta kuin toiset. Se onnistuu, kun eläin syö vaikkapa herkullisen marjan ja ulostaa aikanaan siemenet uudelle kasvupaikalle. Linnun nokassa ei. Joka tapauksessa nykyään tulinen ruoka on Suomessakin niin tuttu juttu, että chiliä löytyy muodossa jos toisessa suurimmasta osasta lähikauppojakin. Väitöskirjatutkija Sulo Roukka Helsingin yliopiston aistinvaraisen tutkimuksen laboratoriosta selitti Yliopisto lehdessä, että kyse on kemotunnosta, kemiallisiin ärsykkeisiin reagoivasta tuntoaistista. I hminen ei silti maista edes Carolina Reaperin poltetta vaan tuntee chilin polttavuuden suussaan. Scovillen lukema kertoo, miten paljon tietystä chilistä tehtyä liuosta pitää laimentaa vedellä, jottei polte enää tunnu. Niiden tulisuus vaihtelee lajikkeittain hyvinkin paljon. Toinen kysymys on se, miksi ihmeessä chilipaprika on tulinen. Esimerkiksi jalapenon lukema on 2 500–5 000 scovillea, mikä tarkoittaa sitä, että yhteen osaan chililiuosta on pitänyt lisätä vettä 2 500–5 000 osaa, jotta polte on hävinnyt kokonaan. Tutkijat kutsuvat yhdistelmää flavoriksi. Chilien tulisuutta mitataan yleensä Scovillen asteikolla, jonka kehitti ja – itsensä mukaan nimesi – Wilbur Scoville yli sata vuotta sitten. P olte suussa tuntuu toisesta mahtavalta, toisesta kamalalta. Chilin kohdalla tilanne on lopulta sama. TA N JA P EL LI K K A. Itse asiassa se, mitä sanomme ruoan mauksi, onkin yhdistelmä makua, hajua ja kemotuntoa. C hilit ovat paprikoita. Siis mitä hyötyä kasville on siitä, että se paketoi siemenensä polttavan paprikan sisälle. Paprikat taas ovat Amerikan mantereelta kotoisin oleva koisokasviheimo. A P U | 7 Jännän äärellä Miten chili hyötyy tulisuudesta. Chilin tulisuus on ilmiselvää, mutta tulisuuden määritteleminen ei enää sitä olekaan. Ehkä jonkun mielestä jäätävältäkin. Kapsaisiini on väritön ja hajuton kemiallinen yhdiste. Polttelu myös vaikuttaa koukuttavan osaa ihmisistä. Chileiksi sanotaan yksinkertaisesti niitä paprikoita, joissa on riittävän paljon tulisuuden tuovaa kapsaisiinia. Samasta ilmiöstä on kyse vaikkapa mentolipastillin tuomassa viilentävässä raikkaudessa. Mutta miksi chilipaprika polttaa. Linnut syövätkin chilejä mielellään. Näin molemmat hyötyvät. Yleensähän kasvin tavoite on levittää siemeniä. Kyse ei nimittäin ole varsinaisesti siitä, että chili maistuisi tuliselta. Laita sähköpostia osoitteeseen sammeli. Ja niiden ruoansulatus taas on sellainen, ettei se vahingoita chilin siemeniä. MIK Ä A SK ARRUT TA A
Nyt keskiyöhön on aikaa enää 89 sekuntia. – Tuomiopäivän kellon viisarit ovat lähempänä katastrofia kuin koskaan sen historiassa. T uomiopäivän kello on symbolinen kellotaulu Chicagon yliopistossa. Myös tartuntataudit uhkaavat taloutta, yhteiskuntia ja maailman turvallisuutta. Näihin kuuluvat ydinsodan kasvava uhka, ilmastokriisin torjunnan epäonnistuminen ja tekoälyn käyttö sotilaallisiin tarkoituksiin. Se kuvaa ihmiskunnan itse aiheuttaman tuhon läheisyyttä. Järjestön perustivat vuonna 1945 tiedemiehet Albert Einstein, J. Nyt kellon viisareita on siirretty sekunnilla eteenpäin. Kellon ajasta päättävässä tiedeyhteisössä on mukana ydinfysiikan, ilmastonmuutoksen, tekoälyn ja kansainvälisen turvallisuuden asiantuntijoita. Bulletin of the Atomic Scientists -tiedeyhteisö loi kellon vuonna 1947, jolloin se asetettiin seitsemän minuuttia vaille keskiyön. Optimistisinta aikaa elettiin vuonna 1991, kun ydinaseriisunnassa saavutettiin edistystä ja viisarit asetettiin 17 minuutin päähän keskiyöstä. T iede Loppu on 89 sekunnin päässä Tuomiopäivän kelloa siirrettiin taas lähemmäs keskiyötä. . Tämä jättää maailmalle enää 89 sekuntia aikaa ennen ”maailmanloppua”, jota keskiyö symboloi. MARJUKK A PUOL AKK A ”Kello kuvastaa ihmiskuntaa uhkaavia vaaroja.” Niin sanotun tuomiopäivän kellon viisarit eivät ole olleet koskaan näin lähellä maailmanloppua. B U LL E T IN O F T H E A T O M IC S CI EN T IS T S. Kylmän sodan huipulla vuonna 1953 kello siirrettiin vain kahden minuutin päähän keskiyöstä. Robert Oppenheimer ja Eugene Rabinowitch yhdessä Chicagon yliopiston tutkijoiden kanssa. Kello kuvastaa ihmiskuntaa uhkaavia vaaroja sekä tarvetta yhtenäisyydelle ja rohkealle johtajuudelle, jotta viisareita saataisiin käännettyä taaksepäin, totesi Kolumbian entinen presidentti ja Nobelin rauhanpalkinnon saaja Juan Manuel Santos yhteisön tiedotteessa. Viisarien asennosta päättää vuosittain Bulletin of the Atomic Scientists -tiedeyhteisö, joka listasi useita syitä maailman huolestuttavalle tilalle. Vuonna 2023 kelloa siirrettiin sadasta sekunnista 90 sekuntiin, kun Venäjän hyökkäys Ukrainaan lisäsi ydinsodan uhkaa ja ilmastokriisi syveni. Taustalla oli huoli ydinaseiden leviämisestä ja niiden vaikutuksesta ihmiskuntaan. 8 | A P U
Se oli myös keino kapinoida valtakulttuurin normeja vastaan. Nomi (1944–1983) oli eksentrinen kontratenori, Wojnarowicz (1954–1992) itseoppinut kuvataiteilija, joka dokumentoi teoksiinsa homomiesten kruisailua eli satunnaista seksiä tuntemattomien kanssa. Elämme myös erilaista aikaa. A P U | 9 Kolumni T yökseen kirjoittavat huomaavat usein, että jokin aihe tai teema nousee esiin toistuvasti eri yhteyksissä. toisaalta nykyäänkin on elämän puolesta kamppailevia. Sana kuvaa hyvin mieleen takertuvaa tekstien ja teosten kimppua, joka huutaa: pohdi tätä! Takiainen kuulostaa lisäksi vähän etiäiseltä, ennakkoaavistukselta, ja siltä se tuntuu: aivan kuin universumi yrittäisi opettaa jotain. Edistys käy hitaasti Ehkä vuonna 2065 elokapinallisia juhlitaan yleisesti sankareina. Se konkretisoituu somevideoissa, joissa ihmiset katsovat maailman sijaan itseään. Amerikkaa kohti tähyilemme alati, pahojen ennakkoaavistusten vallassa. Viimeisimmän takiaiseni aihe on New Yorkin homokulttuuri 1980-luvulla. Siihen kului neljäkymmentä vuotta. Anonyymi seksi hylättyjen rakennusten varjoissa oli sorrettuun vähemmistöön kuuluville tapa rakastaa ja tulla rakastetuksi. Julkinen valta ei alkuun sairastuneista piitannut, koska epidemia koski marginalisoituja ihmisryhmiä: homoja, huumeriippuvaisia, maahanmuuttajia. Laing kirjoittaa esseekokoelmassaan Klaus Nomista ja David Wojnarowiczista – molemmat aidsiin kuolleita taiteilijoita. Nykyhetkeä sen sijaan leimaa näköalattomuus ja poliittisen mielikuvituksen puute. Ainakin huomaamaan, että 2020ja 1980-luvuissa on paljon samaa: kova politiikka, kasvavat tuloerot, seksuaalija sukupuolivähemmistöjä vastustavan konservatiivisen ajattelun voimistuminen. K U V A R II N A P EU H U. Kamppailulla on kuitenkin merkitystä, myös sen takiaiseni kertoo. Tony Kushnerin Angels in America pyörii Kansallisteatterissa loppuunmyydyille saleille, ja yhdysvaltalainen ystäväni linkkaa minulle homoikoni Gary Indianan muistokirjoituksen – juuri kun olen lukenut loppuun Olivia Laingin Yksinäisten kaupungin . Aika näyttää. Mitä takiaiseni opettaa. 1980-luvun homoaktivistit kamppailivat saadakseen hyväksyntää ja hoitoa hiv-tartunnan saaneille. Kutsun ilmiötä takiaiseksi. Takiaiseni tärkein opetus on: muutosten tahti voi olla nopea, mutta edistys käy aina hitaasti. Ehkä vuonna 2065 elokapinallisia juhlitaan yleisesti sankareina. Poliittisen aktiivisuuden myötä hiv-estolääkitys lopulta kehitettiin ja tautiin liitetty stigma hälveni. Elokapinan ja muiden ympäristöliikkeiden edustajat kohtaavat samanlaista vihamielisyyttä kuin hiv-aktivistit 1980-luvulla. SILVIA HOSSEINI ON KIRJAILIJA JA KRIITIKKO. . Laing kuvaa New Yorkin laitamia Sirje Niitepõldin suomennoksessa ”rappion ja kadonneen loiston maisemaksi, jonka toisinajatteleva, hedonistinen joukko nyt otti omakseen”. Aikoinaan halveksitut homoseksuaalit ovat nyt nuoren sukupolven idoleita, ”mytologisoituja puolimaailman ikoneja”, kuten Ira Silverberg sanailee Gary Indianan nekrologissa. Aika näyttää.
10 | A P U
. Ellen on onnesta sekaisin: –Eihän minua ole koskaan kukaan kutsunut äidiksi! teksti EMIL I A S A L O R A N TA kuvat K RI S T IIN A K U RR O N EN ”VOIKO NÄIN SUUREEN ONNEEN KUOLLA?” A P U | 11. . Kotona on nyt filippiiniläispoika Ralph, 8, joka sai uuden perheen Ellenin ja Jarin luota. Ellen Jokikunnaksen 14 vuoden odotus on ohi
12 | A P U Ellen iloitsee, että lapsi on uskaltanut näyttää tunteensa alusta asti. – Hän on kyennyt niin hyvään kiintymyssuhteen luomiseen kanssamme, että olemme käyneet jo kaikki tunteet läpi.
Pari päätyi adoptioon. Hänestä tulisi äiti. Se tapahtui jo ennen ajatusta tv-ohjelmasta. Puoliso ei antanut hänen luopua leikkimielisyydestään. Hän onkin saanut minut nauramaan. – Vannotimme jo silloin Jarin kanssa toisillemme, ettemme saa kadottaa sitä lapsenomaista innostusta, mikä meissä molemmissa on. Siinä nähdään remontoinnin ja muiden elämänkäänteiden lisäksi Ralphin hakumatka Filippiineiltä Suomeen. Samalla he tekivät lapsettomuudestaan myös julkisen asian. Olisi lapsi ja punainen tupa sekä perunamaa. Sitten hän tapasi Jarin, joka ei ollut edes miettinyt lapsiasiaa ennen Ellenin tapaamista. Sen Ellen ja Jari ajattelivat toteuttaa sitten, kun adoptiolapsi saapuisi. – Ensitreffeillämme sanoin Jarille, etten voi alkaa parisuhteeseen, sillä olen adoptoimassa yksin. Ellenin ja Jarin kuherruskuukausi sujuikin lapsettomuushoidoissa. – Minulla ei ole ollut ikinä mitään uraunelmia, joita minun pitäisi saavuttaa elämässä. Kakkoskodin remontoinnista ja lapsiunelmasta syntyi Unelmia Italiassa -sarja, joka voitti vastikään Kultaisen Venlan palkinnon parhaasta lifestyle-ohjelmasta. Siinä oli Ralph James, miten täydellinen poika! Ja miten hän tuntuikaan heti omalta. Tieto lapsen saamisesta hänen hakuunsa kesti yhdeksän kuukautta. Sanaan äiti kiteytyy juuri nyt paljon, ellei kaikki. Kun perhe kotiutui marraskuussa ”Mietin jo nuorena, että vitsi kun saisin olla äiti.”. Pian sähköpostiin kilahti ensimmäinen valokuva. Psyykkisesti oli vaikeampaa, kun tietämättömät ihmiset kyselivät lapsihaaveista. – Päädyimme, ettemme voi laittaa elämää pauselle. Eihän minua ole koskaan kukaan kutsunut äidiksi! Hätkähdän yhä näissä hetkissä ihan onnesta poks, Ellen sanoo, hymyilee ja pyyhkii silmäkulmiaan. Ensimmäistä kertaa Ellen hakeutui lapsettomuustutkimuksiin jo ennen kuin täytti kolmekymmentä. . Kun adoptioprosessia oli kestänyt kuusi vuotta, pari osti 200 vuotta vanhan talon Italian maaseudulta Pugliasta vuonna 2023. Koko kansan tietoisuuteen Ellen nousi kauneuskilpailuiden kautta ja Idolsin juontajana, jonka jälkeen hän alkoi tehdä näyttäviä tv-töitä, niin juontajana kuin toimittajanakin. Se oli vähän pöljää. Tunne vahvistui myöhemmin, kun Ellen ja Jari pääsivät ensimmäisen kerran videopuhelun välityksellä puhumaan poikansa kanssa. Kun lasta ei kuulunut, ostimme talon ja kameran ja aloimme kuvata elämäämme. Hän halusi matkustaa ja nähdä maailmaa. Vuosi sitten helmikuussa 2024 tuli se puhelu, jota Ellen oli odottanut neljätoista vuotta. Ei hän puhelusta muuten mitään muistaisikaan. Ja tekisi sen yksin. Mutta kun lääkärit totesivat aina, että kyllä se lapsi vielä tulee, niin lopettaminen ei ollut helppoa, Ellen sanoo. Olen nähnyt tällaisesta vain unta. Juontaja Ellen Jokikunnaksen aviomies Jari Rask kääntää katseen kohti ruokaa laittavaa puolisoaan: Ellen, poika kutsuu sinua! Ellen hätkähtää. Halusimme että voisimme aikanaan näyttää lapselle, miten paljon häntä on odotettu ja mitä olemme puuhanneet ennen hänen saapumistaan. Lopulta kävi selväksi, että lapsettomuushoidoista ei olisi välttämättä apua ja aika kului. R askaiden lapsettomuushoitojen aikana Ellen haki sisältään piirteitä, joita hänessä on ollut nuoresta. Päätös yhteisestä lapsen yrittämisestä tehtiin nopeasti, vaikka tiedossa oli, että se vaatisi vähintäänkin hoitoja. Ellen halusi heti tehdä hänelle selväksi, miten tärkeä tämä heille olisi. Miksi salailisimme sitä, jos voimme tuoda vertaistukea. Äitiys on aina ollut Ellenin unelmista suurin. Jari vastasi siihen syödään nyt ensin -tyyppisesti, Ellen naurahtaa. Parin toinen toteutumaton unelma oli ollut Italiassa asuminen. Sarjan odotettu toinen kausi alkaa tällä viikolla. A P U | 13 Ä iti, äiti, ÄITI!, kuuluu Nurmijärvellä sijaitsevan talon lastenhuoneesta. Puolisoni on sellainen, että hän ei anna minun vajota syviin vesiin. . – Tein juontokeikkoja ja itkin tauoilla salaa vessassa, kun herkässä kohtaa hoitoja tällaisia kysymyksiä tuli. – Sanoin pojalle, että älä sitten pelästy, kun mama ja papa tulevat. Se oli ollut nuoresta minulle merkityksellisin asia. Vuodet kuitenkin vierivät. – En alkuun tunnistanut, että lapsi huhuilee minua. Se johtuu vain siitä, että olemme odottaneet sinua niin kauan. Hän on aina osannut nähdä mustissakin asioissa huumoria. Filippiineillä eli 7-vuotias poika, josta tulisi Ellenin ja Jarin kauan odotettu adoptiolapsi. Ellen on iloinen, että Jari oli laittanut puhelun ajaksi videokameran nauhoittamaan. P arikymppisenä Ellenillä oli muutamia muitakin unelmia kuin tulla äidiksi. Kolmekymppisenä, kun sopivaa kumppania ei ollut löytynyt, Ellen päätyi, että hän adoptoisi lapsen. Me saatamme pillahtaa itkuun. Häneltä löydettiin munanjohtimen tukos, mikä hankaloitti raskaaksi tulemista. Tunteet heittelivät. Ne veivät lopulta seitsemän vuotta. – Päivittäin havahdun, että miten lapsella on meidän huumorintaju tai miten hän kertoo vitsejä, joita en ole hänelle kertonut. – Kestin fyysisesti hoitoihin liittyviä hevoshormoneja hyvin, ja siksi kai jatkoimmekin niitä lähes loputtomiin. – Suomessakin joka viides ihminen kärsii lapsettomuudesta. Ihmisillä, jotka saattavat näkyä telkkarissa korkokengissä ja hienoissa mekoissa, on samanlaisia kipupisteitä ja murheita kuin muillakin. Ennemmin mietin jo nuorena, että vitsi kun saisin olla äiti
Ellen on halunnut elää pojan kanssa perusarkea; on tutustuttu, kokattu, leikitty ja pöljäilty. Hän vaihtoi lennossa puheessa meidät äiti ja isi -muotoon. E llen on päässyt viime kuukaudet elämään nuoruudenunelmaansa, kun hän jäi kotiin vanhempainvapaalle. Yhtäkkiä lapsi kysyikin meiltä, että mikä se olikaan suomeksi. Me jäimme Jarin kanssa itkemään. Yritän pitää näistä kiinni, mutta antaa myös itselleni armoa. Ihmisrakas koira otti heti pikkuveljen suojeluunsa. Edesmennyt isoäitini sanoi aina, ettei leikkimiselle ole ikärajaa, eikä uuden oppimisille. Kultainen Venla oli suuri kunnia, mutta vielä suurempi ilo on ollut katsoa ensimmäisen kauden jaksoja yhdessä lapsen kanssa. . Poika on kysynyt katsoessa monessa kohtaa: ”Äiti, tiedettiinkö minusta jo tuossa?” Tai: ”Miksi sinä taas itket, äiti?” Olen joutunut sanomaan, että äiti itkee, kun emme tienneet, saisimmeko sinua ikinä kotiin. Nyt on tilaa uusille unelmille ja aika toteuttaa unelmia yhdessä perheenä. Hän oli innoissaan, kun pääsi kokeilemaan sitä itse. Ellen tietää elävänsä keskellä unelmaansa, kun hillittömiä rakkauspurskahduksia tulee päivittäin. – Lapsi kutsui meitä heti mamaksi ja papaksi, vaikka lastenkodissa olivat sanoneet mom ja dad. – Sekin on mahtavaa, kun on lapsi, jonka varjolla voi pelleillä ruokakauppojen käytävillä ilman, että pidetään hulluna, Ellen virnistää. 14 | A P U kotiinsa Nurmijärvelle vanhalle rautatieasemalle, vastassa oli myös perheen Reino-koira. R alph on Ellenin mukaan tunneälykäs, tekevä ja huumorintajuinen lapsi, joka rakastaa tehdä vanhemmilleen kepposia. – Kun koulutaksi tuli hakemaan, hän vain vilkutti ja hyppäsi iloisesti kyytiin. Odotin puhelin kädessä kotona, että milloin koulusta soitetaan, että lapsella on jokin hätä, mutta kaikki menikin hyvin. – Kaiken on aina pitänyt tapahtua nopeasti, enkä ole antanut itselleni armoa. – Olemme tavallaan tehneet Italian taloa, ja tv-sarjaa, vain lastamme varten. – Opettelemme suomea kuvakorttien ja arkijuttujen kautta tyyliin: tämä on saapas. Murehdin sitä paljon. Nyt jauhopussien lennellessä olen ihmetellyt itseäni: Kuka tämä syvään hengittelevä tyyppi on. – On minun vuoroni auttaa vuorostaan lasta hänen unelmissaan ja niiden toteutumisessa. Alkuun Ellen ja Jari olivat pojalle mama ja papa, nyt puheeseen on jo vakiintunut äiti ja isi. – Yhteinen kieli on mahdollistanut sen, että olemme voineet alusta asti puhua myös tunteista, eikä niitä ole tarvinnut lähteä arvailemaan, mikä suututtaa tai itkettää. Jos aikaisemmin Ellen on pitänyt itseään kärsimättömänä, niin lapsen myötä hän on ihmetellyt ääneen: Kuka tämä loputtoman kärsivällinen Ellen on. Vakavasti puhuen: Ellen on halunnut tukea lasta tämän luontaisissa kiinnostuksen kohteissa. Se vaatii toistoja. Täydellisyyteen Ellen ei vanhempana pyri. Ralph James ehti täyttää ennen Suomeen pääsyään kahdeksan vuotta. Tällä hetkellä Ellen on elämässään pisteessä, jossa kaikki unelmat ovat toteutuneet. Ellen on osannut olla itselleen myös armollinen. K U V A U S P A IK K A R ED IN S K ID I P O R T.. On tuntunut uskomattomalta katsoa jaksoja hänen kanssaan. – Olen valmistautunut siihen, että joudun epäonnistumaan vanhempana yhä uudelleen. Töihin ei ole nyt kiire, niitä hän tekee lapsen ehdoilla sopivissa väleissä. On rakastettavaa, että tyypillä on omat jutut, joihin emme liity mitenkään. Sekin meni eri tavoin kuin Ellen etukäteen suunnitteli. Nyt kun tunnen poikani, on kiehtovaa nähdä myös piirteitä, joihin me emme ole vaikuttaneet mitenkään. Oikein odotan sitä pettymyksen tuottamisten määrää, jonka joudun lapselle tuottamaan. – Kysyin puhelimessa lääkäriystävältäni: Minulla sydämessä niin pakahduttava tunne, että voiko tähän onneen kuolla ja sydän pysähtyä. Että kun lapsi on tietyn ikäinen, niitä tulee enemmän. Hän on ollut olemassa lähes saman aikaa kuin Ellenin ja Jarin adoptioprosessi. Tällä hetkellä hän käy valmistavassa opetuksessa koulussa muutaman tunnin päivässä. ”Opettelemme suomea kuvakorttien ja arjen kautta: tämä on saapas.” EL LE N IN K O R U T K A LE V A LA K O R U , K EN G Ä T Z A LA N D O , O N IT S U K A T IG ER . Odotan, että pääsemme näyttämään hänelle Italian-kodin ja seikkailemaan sielläkin yhdessä. Tutustumista on helpottanut myös yhteinen kieli, englanti. Tykkään itsekin kokata ja nyt sain maailman ihanimman apukokin. Sekin kuuluu vanhemmuuteen. – Adoptioissa puhutaan usein haasteista. Se on kuulemma teoriassa mahdollista. – Parikymppisenä hoidin paljon lapsia ja huomaan, etten jaksa leikkiä niin paljon kuin haluaisin. – Aikaisemmin hän oli nähnyt Filippiineillä lastenkodissa, kun ruokaa laitetaan
Asuu: Nurmijärvellä. Ellen Jokikunnas . K U V A U S P A IK K A R ED IN S K ID I P O R T. A P U | 15. Ajankohtaista: Unelmia Italiassa -ohjelman toinen tuotantokausi MTV3-kanavalla ja MTV Katsomossa. EL LE N IN K O R U T K A LE V A LA K O R U , K EN G Ä T Z A LA N D O , O N IT S U K A T IG ER . . Syntyi: 1976 Janakkalassa. Perhe: Aviomies Jari Rask, poika Ralph, 8. . .
Seppäsellä ei ole enää kiire autotalliin iltaisin, eikä siellä tapahdu enää mitään sellaista, mitä ei kirkkaassa päivänvalossa tohtisi tehdä. Tänään autotalliin on ihan aitoa asiaa, kun Lappiin jo vuosia sitten EteJari Ikkelää, Tomi Stamblewskia ja Sami Seppästä yhdistävät yrittäjyys, autot ja juomatavat.. S eppäsen kotipihalla Kauhajoella tapaavasta puheliaasta kolmikosta ei heti arvaisi, että ihmisyyden tunne oli heillä vielä jokunen vuosi sitten hukassa. teksti H A N N A PA RH A NIEMI kuvat J O N N A N YG Å RD I ltasadun aikaan se valtasi jo mielen. Vaikka kaikkien varsinaiset hoitojaksot ovat päättyneet jo vuosia sitten, ystävyys on säilynyt – tai aseveljeys, kuten he itse kuvailevat. Se lausahdus naurattaa niin Seppästä itseään kuin hänen kavereitaan, Jari Ikkelää ja Tomi Stamblewskiä. Kaikki kolme ovat nyt yrittäjiä. Ikkelä työskentelee yrittäjänä matkailualalla, Stamblewski rakennusalalla. – Tuolla työelämässä on aika monta juoppoa, joiden pitäisi olla hoidossa, Ikkelä huomauttaa. Työ on viimeinen asia, josta alkoholisti päästää irti. – Ennen kaikkea se on se, millä tuntee vielä jotenkin sen oman ihmisyytensä, Tomi Stamblewski sanoo. Seppänen pyörittää omaa korjaamoa. Silloin alkoholi vielä määritteli heidän elämäänsä. He ovat kokeneet yhdessä jotain sellaista, mikä sitoo yhteen lopullisesti. Aluksi se oli kivaa, mutta hauskuus väheni sitä mukaa, kun tilanne paheni. Miehet ystävystyivät Minnesota-pohjaisessa avohoidossa: Ikkelä ja Seppänen vuonna 2018, Stamblewski liittyi joukkoon vuonna 2022. Tärkeintä oli se, että tallissa odotti aina 24 tölkkiä olutta. Jos maalattavaa ei löytynyt, niin jotain ruuvattavaa nyt ainakin olisi. Sama kommentti on kuulunut heidän kaikkien suusta, aivan kuten monen muunkin hoitoon hakeutuneen alkoholistin. Mietin silloin vain, että raskas työ vaatii raskaat huvit, Seppänen muistelee. Joka toisen viikon hän oli rekkamiehenä työreissussa. – Se oli laatikko kaljaa joka ehtoo. Kahdeksan niistä oli juotu jo ennen kuin hän edes aloitti maalaamisen. Kun luku-urakka olisi hoidettu, kauhajokelainen perheenisä Sami Seppänen saisi viimeinkin pyyhältää pihan poikki autotalliin tekemään sivubisneksiään eli maalaamaan autoja. Se mahdollistaa juomisen, mutta sillä on myös psykologinen vaikutus. Siellä suu oli kuiva, koska ”työt tuli aina hoidettua”. 16 | A P U ”Laatikko kaljaa meni joka ehtoo” Jari Ikkelä, Tomi Stamblewski ja Sami Seppänen huomasivat raitistumisen jälkeen, miten he olivat rakentaneet koko elämänsä juomisen ehdoilla
A P U | 17 ?
Ehkä yhteisessä intohimossa autoja kohtaan on pieni merkki jostain, mitä ei päällepäin näe – jotain on saatava yhden riippuvuuden tilalle. – Silloisen emännän kanssa tuli vähän erimielisyyksiä, paskoin yhden oman auton kiukuspäissäni, kun en saanut tahtoani läpi. Tarkkasilmäinen huomaa myös ihan näkyvän merkin. että silloin hän joisi itsensä hengiltä. – Tyyneysrukous toistuu usein hoidossa. Auton kohtalolla ei ollut niin väliä, mutta sillä oli, että yhtäkkiä loppui ”nuputtaminen” Seppäsen juomisesta. Se kokoaa monta asiaa yhteen, Ikkelä valaisee. Huolissaan oleva Tomi Stamblevskin, Jari Ikkelän ja Sami Seppäsen ei tarvitse enää pähkäillä, mitä on tullut valehdeltua kenellekin.. ”Kaatokädessä” on koko kämmenselän peittävä kolmio ympyrän sisällä, kansainvälisen Alcoholics Anonymous -yhteisön eli Nimettömien alkoholistien merkki. 18 | A P U pelkän korkin kiinni laittamisen. E nsimmäisenä raittiuden tielle asteli Sami Seppänen. Hän tiesi, lä-Pohjanmaalta muuttanut Ikkelä on tullut auttamaan Seppästä jenkkiauton talviteloille laittamisessa. Peruselämänviisaus siis, mutta Ikkelä, Seppänen ja Stamblewski eivät usko, että olisivat itse löytäneet tyyneyttä ilman hoitoa. Onneksi hän oli varautunut maksamaan useamman tonnin hoidon itse, sillä saadakseen maksusitoumuksen, hänen olisi pitänyt ensin käydä kahdesti viikossa kolmen kuukauden ajan todistelemassa kaupungin päihdehuollolle olevansa alkoholisti. Sen sai aikaan yksittäinen ylilyönti joulukuussa vuonna 2017. – Kaksi kuukautta kiersin tupaa ja punnersin. Olennaista on rehellisyys, ennen kaikkea itselleen. Sen vietäväksi Seppänen ei halunnut. Heidän kokemuksensa mukaan raitistuminen ja sillä tiellä pysyminen vaatii muutakin kuin Olennaista on rehellisyys, ennen kaikkea itselleen. Nyt hän on kuullut, ettei pätevään hoitoon saa enää maksusitoumuksia ainakaan Kauhajoella. Ei kukaan sano, että mä oon juoppo ja mä tartten apua, jos asia ei ole niin, Seppänen toteaa. Kun läheinen lakkaa piittaamasta, silmissä näkyy vain alamäki. – Sanoin silloiselle päihdehoitajalle, että jos mä odotan viikonkin, olen uudestaan radalla. Toisen kyynärvarren sisäpuolelle on ikuistettu tyyneysrukous: Jumala suokoon minulle tyyneyttä hyväksyä asiat, joita en voi muuttaa, rohkeutta muuttaa, mitkä voin, ja viisautta erottaa nämä toisistaan. Se oli lähtö evakkoon hetkeksi aikaa. Hän yritti sinnitellä viinattoman elämän kanssa ensin itsekseen, sillä hän ajoi tuohon aikaan rekkaa työkseen ja pelkäsi menettävänsä yhdistelmäajokorttinsa, jos alkaisi kuulutella ympäriinsä olevansa alkoholisti. Se on tatuoituna Seppäsen käsiin. Mietin, että mikä saakeli on, kun on näin kamala olo. Seuraavan vuoden helmikuussa Seppänen lopulta otti sen vaativimman askeleen kävelemällä Minnesota-pohjaisen päihdehoitokeskuksen kynnyksen yli. Hän aloitti alkoholittoman elämän aluksi omin avuin
Ja, kuten usein käy, addiktin pitää saada jotain vanhan addiktion tilalle. – Aloitin juomisen 13-vuotiaana, ja siitä lähtien kaikki tunteet on tullut käsiteltyä juomisen kautta. Heitä ahdisti tieto siitä, ettei sen jälkeen saisi koskaan enää juoda. – Jos kauppoihin halutaan väkevämpiä alkoholijuomia, samaan tahtiin pitäisi helpottaa hoitoon pääsyä. Heitä yhdistivät autot, yrittäjyys – ja juomistavat. Miesten mielestä tärkeintä on huomata, ettei ole yksin asiansa kanssa, vaikka sairaus saa kuvittelemaan, ettei kenelläkään ole niin vaikeaa kuin itsellä. Hän sanoi, että kuule, kyllä jokaiVichyä pullotolkulla. Ja jos alkoholi on ohjannut alkoholistin itsensä elämää, se on ohjannut myös läheisten. Kun hän ei meinannut saada enää kengännauhojaan itse kiinni, hän hurahti ketoruokailuun. Seppänen muistaa, miten hän joi ensin. Tai vaikka joisi kaksi kertaa vuodessa, mutta se menee molemmilla kerroilla täysin pipariksi. Aina oli seuraava kerta mielessä. He käyvät yhä keskusteluryhmissä silloin tällöin. Seuraavana päivänä hän oli saman tarinan kanssa naapurikunnassa. Se on saanut heidät miettimään, kuka itse oikein onkaan. Tilanne paheni, kun hyvinvointialueet tulivat. Myös Seppänen joi ensimmäisen humalansa 13-vuotiaana. Ja mun lapset ovat saaneet isänsä. Yksinäisyyden tunne häipyi äkkiä, kun huomasi kuuntelevansa kuin omaa tarinaansa. Kun he ovat hoidossa kerran purkaneet elämäntarinansa kunnolla auki, enää ei ole salattavaa. Se tuntuu ylitsepääsemättömältä ajatukselta. Ja, kuten usein käy, addiktin pitää saada jotain vanhan addiktion tilalle. Miehille suurin yllätys oli huomata, miten he olivat huomaamatta rakentaneet oikeastaan koko identiteettinsä ja elämänsä alkoholin ympärille. Välillä esimerkiksi parisuhteet tasoittivat menoa hetkellisesti. Kynnys hoidon aloittamiselle oli kaikille kolmelle miehelle korkea. Ikkelän mielestä tipaton tammikuu on hyvä esimerkki. Tilalla oli jatkuvasti hermot kireällä ollut, juomista miettinyt aikuinen, joka paikkasi poissaolevuuttaan ostelemalla heille lahjoja. Seppäsen tavoin heidän tilanteensa kärjistyi niin, ettei kohta olisi ollut enää parisuhdetta, jos kotiakaan, elleivät he olisi lopettaneet juomista. Piti opetella kokonaan tuntemaan, Stamblewski kertoo. Muut ovat tilanteen todennäköisesti jo huomanneet, vaikka olisi kuinka tehnyt töitä juomisen salailun eteen. . Ikkelän tilannetta helpotti se, että hänen terveystiedoistaan löytyi ”todisteita” alkoholismista, sillä hän oli joskus juonut itsensä sairaalakuntoon. Oman pään pitää olla siihen valmis, ja usein tarvitaan myös ”pieni auttava potkaisu” lähipiiristä. Nyt miehet tietävät, että vaikka he olivat aikoinaan välillä pitkiäkin pätkiä juomatta, alkoholi ohjasi aina taustalla. Prosessiin osallistuivat myös heidän läheisensä. Surut, ilot… Kaikki on mennyt alkoholin kautta. . Hoidon aloittamisen täytyisi olla helppoa, Stamblewski sanoo. Ikkelä meni hoitoon reilu vuosi Seppäsen jälkeen, Stamblewski syksyllä 2022. Näin tapahtui erityisesti silloin, kun kolmikko kuunteli toisiaan. – Jotain on pielessä, jos pitää tehdä tipattomia tammikuita. A P U | 19 Seppänen toivoo päättäjien ymmärtävän, ettei kukaan hakeudu hoitoon ilman hyvää syytä. – Kun tein ensimmäistä Facebook-päivitystä aiheesta, näytin sen mun emännälle, että voinko laittaa tällaisen. Toinen asia on tunnustaa ennen kaikkea itselleen, että on alkoholisti. – Luopumisen tuska on kova. Sen jälkeen kuitenkin helpottaa, kolmikko lupaa. Kuten vaikka Seppänen, joka haki tiettyinä päivinä eri paikkakuntien kaupoista oluensa. Siihen sisältyy intensiivijakso, joka oli Ikkelällä, Stamblewskillä ja Seppäsellä kuusi viikkoa. Kaveriporukat, harrastukset ja työ olivat muodostuneet sellaisiksi, mitkä tukivat juomista. Nyt listaan voi lisätä myös avoimuuden. S uomessa Minnesota-pohjainen avohoito kestää kaikkinensa vuoden ja maksaa noin 5 000– 7 000 euroa. Ei niillä ole ollut sitä. Sitten se alkaa kääntyä – ei toki kaikilla. Kaikki kolme ovat karvaasti oppineet, että alkoholismi on koko perheen sairaus. Se antoi toivoa. – Saa sen sairauskäsityksen – että tämä on sairaus, että sinussa ei ole mitään vikaa, et ole valinnut tätä, Stamblewski lisää. Stamblewski harmittelee, että usein toipumiskeskeisten hoitojen maksusitoumusten kanssa käy juuri, kuten Seppäselle kävi. Yhtäkkiä se ujo kaveri tohtikin tehdä mitä tahansa. Seuraavaksi hän alkoi mättää karkkia niin, että painoi lopulta sata kiloa. M yös Stamblewski ja Ikkelä tietävät, että aikaikkuna hoitoon hakeutumiselle voi olla hyvinkin pieni. ”Vien samalla mökille”, hän perusteli kassalla suuria tölkkimääriä. Sitä on niin hankala selittää muille, että miten sellainen höpöttely porukassa muutaman kerran viikossa, tai laitoshoidossa joka päivä, voi ratkaista tällaisen ongelman, mutta niin se vaan tekee, Ikkelä sanoo. – Fakta on se, että kun on laittanut korkin kiinni, on saanut elämän takaisin. – Ei se luonnetta muuta, mutta meidän on helpompi olla itsemme kanssa, sinut ja rehellinen oman pään kanssa, Ikkelä kuvailee. Seppänen kokee, että alkoholi vei hänen lapsiltaan läsnä olevan isän pois. P alat alkoivatkin loksahdella paikoilleen juuri silloin, kun Seppänen, Ikkelä ja Stamblewski kuulivat ensimmäistä kertaa muiden elämäntarinoita hoidossa. nen tietää, että olet alkoholisti, Stamblewski muistelee
Niin sanottuja Naton ydinaseita –. Ukrainaa tukevat länsivallat ovat joutuneet toistuvasti harkitsemaan, millaista apua Ukrainalle voi tarjota, mutta silti olla provosoimatta Venäjää liikaa. Lavikaisen kollega Upista, johtava tutkija Matti Pesu arvioi jo syyskuussa 2023 Ulkopolitiikka -lehdessä, että Suomi on siirtynyt pelotepohjaiseen Venäjä-politiikkaan. Jos Yhdysvallat päättäisi jättää Naton, tilanne olisi toinen. Y dinaseiden ja Suomen yhteiselämästä on julkisuudessa puhuttu eniten, kun on pohdittu, pitäisikö Suomen sallia maaperällään tai ilmatilassaan Nato-maiden ydinaseet. Eli myös Suomen. Nato-Suomi ei oikein enää voi myöskään vastustaa ydinaseita. H ahmotetaanko Suomessa aidosti, että olemme osa ydinaseisiin nojaavaa sotilasliittoa. Tavallaan kysymys on varsin teoreettinen. teksti S A MMEL I HEIK K INEN kuvitus TA N JA P EL L IK K A , A D O B E S T O C K E ikö Nato-jäsenyys muuttanut mitään. Kun Suomi pyrki Natoon, Suomi pyrki nimenomaan Naton ydinaseiden suojaan. Jyri Lavikaisen arvion mukaan esimerkiksi Donald Trumpin Grönlanti-uhittelu ei ole vielä sellainen merkki Naton sisäisestä heikentymisestä, että se vaikuttaisi sotilasliiton pelotteen uskottavuuteen. Hän arvioi, että viranomaisille ja kärkipoliitikoille Naton ja sen ydinasesateenvarjon merkitys on kirkas. Suomi on kuitenkin ollut sotilasliiton jäsen muutamaa kuukautta vaille kaksi vuotta. Venäjä on voinut tehdä tuhotöitään oman ydinaseuhkansa suojassa. Jos jossain konfliktissa käytetään maamiinaa, kuten toki tehdäänkin, seurauksena on paha ruumiinvamma ihmisyksilölle, mutta laajemmassa mittakaavassa valitettavan tavallinen tapahtuma. Ja vielä sotilasliiton, joka turvaa jäsenmaitaan viime kädessä ydinaseilla. – Nato-jäsenyys on tehnyt Suomeen kohdistuvan sotilaallisen hyökkäyksen riskin olemattomaksi, Pesu kirjoitti ja muistutti, että muunlainen painostus on mahdollista. Ydinaseita taas on valmistettu vuosikymmenien aikana tuhansia ja taas tuhansia juuri siinä toivossa, ettei niitä koskaan käytetä. Suomen turvallisuutta ei enää takaa loppujen lopuksi polkumiina tai suomalainen varusmies. T oisaalta Venäjän pitää välttää joutumasta suoraan yhteenottoon Nato-maiden kanssa. Tällaisen ydinasekiristyksen uhriksi Suomessa ei haluttu joutua. Lavikainen on perehtynyt ydinpelotteeseen ja Venäjän ulkoja turvallisuuspolitiikkaan. Ydinaseet ja ydinpelote ovat kuitenkin aika vaikeaselkoisia juttuja. Suomi meni Natoon juuri siksi, ettei meille kävisi kuin Ukrainalle. Ehkä osin sen vuoksi miinoista on helpompi puhua kuin lämpöydinkärjistä, arvelee Lavikainen. Julkisuudessa on puhuttu jalkaväkimiinoista ja välillä spekuloitu Venäjän hyökkäyksellä Suomeen. Nykyinen ydinenergialainsäädäntö sen kieltää. Tavanomainen ase tehdään käytettäväksi. Maamme turvallisuuden pilari on jossain Denverin pohjoispuolella maanalaisessa siilossaan herkässä unessa lepäävä mannertenvälinen Minuteman-ohjus. Presidentiksi päässyt Alexander Stubb taas olisi ainakin tuolloin halunnut sallia ydinaseet myös Suomessa. Ukrainassa kävi inhottavan selväksi, millainen on tilanne, kun ydinasevalta hyökkää ydinaseettomaan maahan. Presidentinvaalien loppusuoralla vihreiden Pekka Haavisto katsoi, ettei lakia tarvitse muuttaa. V iime vuonna haastattelin Maanpuolustuskorkeakoulun strategian professoria Tommi Koivulaa. Kuin eläisimme edelleen yksin ja omillamme suuren ja ilkeän naapurin kyljessä. Suomi ylitti ydinasekynnyksen, kun liittyi Natoon. Suomi hyötyy ydinaseista riippumatta siitä, onko ydinaseita Suomen maaperällä tai ilmatilassa. Pelkästään niiden olemassaololla voidaan vaikuttaa vaikkapa toisiin valtioihin. Tietenkin Nato-jäsenyys takaa myös vankan tuen tavanomaisessa sodankäynnissä. Ydinaseet ovatkin enemmän politiikkaa kuin aseita. Käytännössä Nato pitää Venäjää kurissa ydinaseilla, muotoilee Lavikainen. Venäjän ydinarsenaali on valtavasti voimakkaampi kuin näiden maiden yhteenlaskettunakaan. Soitin tutkija Jyri Lavikaiselle Ulkopoliittiseen instituuttiin. Silloin Naton ydinpelote jäisi Britannian ja Ranskan aseiden varaan. 20 | A P U Turvallisuuden uudet takuut Tutkija arvioi, että Suomi on lainsäädäntönsä vuoksi jäänyt eräänlaiseksi ydinaseettomaksi puskurivyöhykkeeksi Natoa vastaan. Hän muotoili ydinaseiden ytimen näin: – Ydinaseen paradoksaalinen perusluonne on se, että se on arvokkain, kun sillä ei tee mitään