2026 6,90 € SIRPA KÄHKÖNEN & MARI LEPPÄNEN USKONASIAT YHDISTIVÄT KIRJAILIJAN JA PIISPAN Koko Suomen paikallislehti PIPPA LAUKK A VASTA A PÄÄSENKÖ EROON PAINEEN TUNTEESTA KORVASSA. MA ASEUDUN SOMETÄHTI AMSKIDABAMSKI RAIVAA TILAA MAASEUDUN TYTÖILLE ”Sain samalla uuden ystävän”. 1. vvv w vvv w vvv w vvv w vvv w vvv w v v v v v vv v v v SEKSUAALISESTI POIKKEAVAN ON VAIKEA HAKEA APUA APU TUTKI TUHATKILOISET MANNEKIINIT UUKUNIEMELLÄ ELETÄÄN BIISONIBUUMIA 2 9
124 S I V U A ! MONDON PARHAITA JUTTUJA ERIKOISLEHTI NYT LEHTIPISTEISSÄ JA VERKOSSA: KOTONAKAUPAT.FI/MONDO -KREIK KA KREIKAN IHANAT LÖYDÖT!
7 Näin ystävystyimme. Tapio Korjus. Muusikko Sussu Ketola selvisi puukotuksesta. Kuva Kristiina Kurronen 9. PARHAAT JUTUT 10 Kansijuttu. 42 Henkilö. 54 Televisio-ohjelmat. 22 Apu tutki. Teppo Turkki. 79 Horoskooppi. 16 Reportaasi. 46 Luonnossa. 34 Maakuntakirjeenvaihtaja. Anne-Mari Tarkkio hoitaa maatilaa ja tekee somea. Pippa Laukka. 52 5 × Terveysvinkit. 80 Käytännön apu. 53 Kolumni. Mikä aiheuttaa ADHD-diagnoosien määrän kasvun. Johannes on pedofiili, joka ei ole kajonnut lapsiin. 8 Juuret. 9 Kolumni. 77 Apu-visa ja sudokut. 72 Ristikot. 55 Tv-poiminnat. 38 Henkilö. 50 Apu-klinikka. Ida Pihlajamaa ja Anni Jyrinki. 81 Lukijat. Anna-Leena Härkönen. HYÖTY & HUVI 54 Tv-kasvo. 30 Henkilö. 82 Jatka lausetta. Ihomuutokset. Erityisopettaja Marko Kallionpää. Roosa Söderholm. Romvuori ja tähtitaivas. 56 Elokuvavinkit. Näyttelijä Kirsi Ståhlberg alkoi rekrytoijaksi. 2 16 46 KANNESSA SIRPA KÄHKÖNEN JA MARI LEPPÄNEN. Kirjailija Sirpa Kähkönen ja piispa Mari Leppänen ryhtyivät kirjeenvaihtoon. TAMMIKUUTA 10. Uukuniemellä eletään biisonibuumia. A P U 3 AJASTIN 5 Pääkirjoitus. 28 Ilmiö. Antti Kaikkonen. 78 Tehtävien ratkaisut ja Jallu-kilpailu
Arvonta Arvomme tilaajien kesken kesärahaa 4 000 €. ja 24.9. Arvonta 3 x 200 € lahjakortti Finnish Design Shop -verkkokauppaan. APU ILMESTYY 5.3., 12.3., 19.3. Yllätysetu! Arvonta Arvomme tilaajien kesken joulurahaa 5000 €. ja 26.3. ja 27.8. APU ILMESTYY 2.7., 9.7., 16.7., 23.7. Löydä kiinnostavat podcastit, pelit, ristikot, urheilun sisäpiiri ja muut parhaat jutut. APU ILMESTYY 1.10., 8.10., 15.10., 22.10. APU ILMESTYY 5.11., 12.11., 19.11. APU ILMESTYY 5.2., 12.2., 19.2. ja 29.1. ja 28.5. ja 26.2. APU ILMESTYY 3.12., 10.12. ja 17.6. APU ILMESTYY 4.6., 11.6. Reilun hinnan lupauksemme tuo mielenrauhaa: tilauksesi hinta ei nouse lasku laskulta, eikä jatku yllättäen. ja 17.12. Tilaajana ilahdut eduista ja yllätyksistä pitkin vuotta, osallistut mahtavien rahapalkintojen arvontaan – ja saat tietenkin lempilehtesi kotiin kannettuna, aina reiluun hintaan. Tuotelahja Saat kesälahjana näytelehden A-lehtien valikoimasta. APU ILMESTYY 7.5., 13.5., 21.5. ja 26.11. ja 30.7. Tuotelahja Saat lahjaksi Apuseinäkalenterin. APU ILMESTYY 3.9., 10.9., 17.9. Seinäkalenteri 2026 Edun arvo on 77,40 €. SITÄ SAA, MITÄ TILAA – JA ENEMMÄN! Avun tilaajana saat aina enemmän Meillä A-lehdissä uskollisia tilaajia palkitaan säännöllisesti. APU ILMESTYY 1.4., 16.4., 23.4 ja 30.4. APU ILMESTYY 9.1., 15.1., 22.1. APU ILMESTYY 6.8., 13.8., 20.8. Lue lisää tilaajan eduista A-lehtien digiasiakaspalvelusta asiakaspalvelu.a-lehdet.fi ETKÖ VIELÄ OLE TILAAJA. TILAA NYT: LUE.APU.FI/TILAA TILAAJAN 2026 EDUT Tammikuu Toukokuu Syyskuu Helmikuu Kesäkuu Lokakuu Maaliskuu Heinäkuu Marraskuu Huhtikuu Elokuu Joulukuu Arvonta 3 x 200 € lahjakortti Finnish Design Shop -verkkokauppaan. Muista myös Apu360-palvelun maksuton kokeilujakso 6 kk Kokeile Apu360-sovellusta rajoituksetta puolen vuoden ajan. Tuotelahja Saat lahjaksi Eeva Ristikot -lehden näytenumeron. ja 29.10. Muista osallistu a! Tätä kannattaa odottaa Yllätysetu!
Uskontoihin ja elämänkatsomukseen liittyviä kysymyksiä tulisi käsitellä koulussa yhteismitallisesti ja kaikki katsomukset huomioon ottavalla tavalla: akateemisesti, puolueettomasti ja kiihkottomasti. Edun arvo 77,40e Lunasta etu: lue.apu.fi/etu A P U 5 ● Uskonnot ovat yleissivistystä O petusministeri Anders Adlercreutz (r.) on osunut naulan kantaan ehdottaessaan nykyisen uskonnonopetuksen tilalle katsomusainetta, joka olisi kaikille yhteinen. ● MIIKKA JÄRVINEN TOIMITUSPÄ ÄLLIKKÖ K U V A JO U N I H A R A LA. TOIMITUS Sammeli Heikkinen Pekka Hiltunen Topias Kauhala Selina Keränen Johannes Kotkavirta Kati Lahtinen Hanna Parhaniemi Milka Sauvala Niklas Thesslund Milla Talja ULKOASU Samuli Häkkilä, AD Tanja Pellikka Joni Myyryläinen YHTEYSTIEDOT Apu, 00081 A-lehdet (09) 759 61 (vaihde) etunimi.sukunimi @a-lehdet.fi VERKKO www.apu.fi apu@a-lehdet.fi Facebook: apulehti Instagram: @apu_360 Tiktok: @apu_360 ASSISTENTTI Tarja Jokinen SIVUNVALMISTUS Aste Helsinki Oy TOIMITUS JOHTAJA Heli Arantola KUSTANTAJA A-lehdet Oy PAINOPAIKK A PunaMusta, Tampere MEDIAMY YNTI mediaopas.a-lehdet.fi ILMOITUSTEN TR AFIKOINTI PunaMusta Oy TIL AUKSET lehtitilaukset.a-lehdet.fi ASIAK ASPALVELU asiakaspalvelu.a-lehdet.fi info@aspa.a-lehdet.fi (09) 759 6600 ma—pe 8-20, la 10—15 – PÄÄKIRJOITUS – LUE MAKSUTTA Tilaajana saat ilmaisen 6kk kokeilujakson Apu360-digimediaan. vuosikerta | issN 0355-3051 Julkaistujen kirjoitusten ja kuvien osittainenkin lainaaminen ilman lupaa on kiel letty. Kouluilla on niin suuria haasteita perustaitojen, kuten lukutaidon opettamisessa, että mennyttä aikaa henkivää uskonnon opetusta kouluissa on jo korkea aika uudistaa. Osoitetta voidaan käyttää ja luovuttaa suoramyynti tarkoituksiin. Uskonnon opetuksen uudistaminen kouluissa vähentäisi lokerointia, tai ainakin lykkäisi sitä tuonnemmas, ettei sen tarvitse alkaa jo alakoulussa. Tarjottu tai tilattu aineisto julkaistaan sillä ehdolla, että aineistoa voidaan korvauksetta käyttää kaikissa lehden uudelleen julkaisuissa tai muussa käytössä riippumatta toteutusja jakelutavoista. Uskossa ja uskonnossa on kyse niin henkilökohtaisesta suhteesta paitsi yhteisöön, myös johonkin korkeampaan. VASTA AVA PÄ ÄTOIMIT TAJA Iina Artima-Kyrki PÄ ÄTOIMIT TAJA Samuel Savolainen SISÄLTÖPÄ ÄLLIKKÖ Eeva Sederholm TOIMITUSPÄ ÄLLIKÖT Samuli Isola, Miikka Järvinen AD AJANKOHTAISMEDIAT Timo Tervoja AIK AK AUSMEDIA RY:N JÄSEN 92. Monikulttuurisessa Suomessa uskontokuntien mukaan eroteltu uskonnon opetus asettaa oppilaat eriarvoiseen asemaan tavalla, jota ei voi pitää nykyaikaisen tasa-arvokäsityksen mukaisena. Toimitus vastaa vain tilatusta aineistosta. Uskontoihin ja elämänkatsomuksiin liittyvä yleissivistys kuuluu kaikille taustaan ja vakaumukseen katsomatta – usko tai yhteisöön kuuluminen taas ovat yksityisasioita. JAKAMALLA OPPILAAT uskonnon opetuksessa eri ryhmiin tulemme jakaneeksi heidät meihin ja muihin tavalla, jota ei voi perustella osaamisen monimuotoisuudella, kuten taitoaineiden eriytetyssä opetuksessa. Tilatut lehdet toimitetaan force majeure -varauksin (ylivoimainen este, esimerkiksi lakko tai tuotannolliset häiriöt). Vain kaikille yhteisen oppiaineen puitteissa on mahdollista arvioida oppilaiden osaamista siten, että heidät asetetaan samalle viivalle. On myös kyseenalaista, jos oppivelvollisuuden piiriin sisällyttävää opetusta on mahdollista antaa muualla kuin koulussa
Urheilun sisäpiiri, pelit ja ristikot. Näe Suomi, josta muut eivät kerro. Aina uutta ajateltavaa. Lue, kuuntele, pelaa. Poikkeukselliset tarinat, kiinnostavimmat puheenaiheet ja ihmiset. Lataa Apu360! lue.apu.fi/lataa-sovellus Koska jokaisella tarinalla on merkitystä LATAA SE
Idan koira Naava on usein Annilla hoidossa. AJASTIN K U V A V ES A R A N TA – NÄIN YSTÄVYSTYIMME –. Käännekohta tuli aikuisena, kun molemmat olivat muuttaneet tahoillaan Ouluun. Luokkaretkiseikkailua lukuun ottamatta he eivät vielä tuolloinkaan lähentyneet kunnolla. Kaikilla eronneilla naisilla on korkkarit ja huulipunaa, Anni sanoo. Annin ja Idan ystävyys ei kuitenkaan alkanut vielä silloin. A P U 7 ● K un Ida Pihlajamaa ja Anni Jyrinki olivat aikanaan Nivalan yläasteen luokkaretkellä laivalla, Anni nappasi Idan ostoskärryyn ja kärräsi tämän kannelta takaisin sisälle. idA AnnistA: Muistan Annin naurun jo yläasteelta. Nyt on Annin vuoro nousta kärryyn, jutun kuvaa varten. Anni löysi sen kirjahyllyn päältä, jonne se oli mennyt ”ihan lyttyyn” piiloon. Nykyään toiseen voi ottaa yh teyttä vaikka kahdelta yöllä jos tarve tulee. – Voi myös sanoa, jos jokin tuntui pahalta. – Huomasimme, että meille syntyy helposti syvällisiä keskusteluja, Anni kertoo. ● JAANA HAAPALUOMA-HÖGLUND Anni (kärryssä) idAstA: Idan kanssa voi leijailla, mutta hän myös vetää takaisin maan pinnalle. Nyt 42-vuotiaat kaverukset tuntevat toisensa niin pitkältä ajalta kuin mahdollista, sillä heidän äitinsä olivat aikanaan samassa synnytysvalmennuksessa. 14-vuotiaina he päätyivät samalle kasiluokalle. Hänen kanssaan voi keskustella ihan mistä vain. ”Ida sanoi, että korkkarit jalkaan” Ida Pihlajamaa ja Anni Jyrinki ystävystyivät toipuessaan erosta. Kaikesta mahdollisesta. Anni oli myös sattumalta paikalla, kun Iidan kissa Alma katosi. – Pidä sitten kunnolla kiinni, Anni naurahtaa Idalle. – Muistan, kun Ida tuli luokseni ja sanoi, että nyt korkkarit jalkaan. Molemminpuolinen kunnioitus säilyy, Ida sanoo. Ystävän kanssa voi olla täysin oma itsensä, toisin kuin hyvänpäiväntutun kanssa. Kohtalotoverit tukivat toisiaan eron keskellä. Molemmat kokivat 31-vuotiaina vaikean eron puolisoistaan. Ystävälle voi sanoa senkin, jos ei jaksa. He alkoivat jutella paitsi ihmissuhteista, myös elämästä, lapsista ja mielenterveydestä
Tuusula kasvoi voimak kaasti. Isä oli Sata kunnasta, isänisä Karjalan evakkoja ja äitini juuret Poh joisKarjalassa. Tuusulan läheisyys on lievittänyt muutosta. TUUSULA Ekaluokkalainen Antti vuonna 1981 koulukirjojen parissa äidin kanssa.. Tuusula on onnistunut kas vusta huolimatta säilyttämään luonnonläheisyyden ja pienen maaseutumaisuuden. Filla rilla liikuttiin paljon Kerava TuusulaJärvenpääakselilla. Harras tin muun muassa näytelmäkerhoa ja jalkapalloa. Tuusula oli suomalais ten heimojen sulatusuuni, sillä monella muullakin juuret olivat muualla. Asuimme kolmen paritalon yhteisössä, jossa naapurissa asui Peltosten perhe. Se oli hyvä johtamiskoulu, saada lapset pelaamaan joukkueena. Minulla on yhä sinne paljon siteitä, ja naamani on tuttu näky siellä yhä. Keskustan puheenjohtaja Antti Kaikkonen asuu nykyään Sipoossa puolisonsa ja kahden lapsensa kanssa. Kaikista pihapiireistä löytyi lapsia, joi den kanssa pelattiin kymmentä tikkua laudalla ja muita pihapelejä. Siinä meitä asui neljä nuorta opis kelijamiestä, joista yksi säi lytti huoneessaan moottori pyörää. Sen verran alkoivat kaupungin valot kiinnostaa teiniAnttia, että menin Keravan puolelle lukioon. Alakoulun alussa olin vielä ujo ja hiljainen poika, mutta tutussa ympäristössä rohkeus kasvoi. Se oli hyvä johtamiskoulu. Palasinkin asumaan Tuu sulaan opiskelujen jälkeen ja asuin siellä toissa vuoteen asti, jolloin rakensimme talon Sipoon puolelle. teksti EM I LI A SA LOR A NTA ”O len syn tynyt Turussa, ja hetken asuimme Ylöjärvellä kin, mutta ensimmäi set kunnol liset muistikuvani ovat Tuu sulasta. JUURET A P U 8 ● K U V A A N T T I K A IK KO SE N KO T IA LB U M I ”Alussa olin ujo ja hiljainen poika, mutta rohkeus kasvoi” Keskustan puheenjohtaja Antti Kaikkonen ryhtyi jo teini-iässä valmentamaan jalkapalloa. Aloitin teiniiässä, verrattain nuorena, jalkapallon valmentamisen. Kun aloitin yliopistoopin not Helsingissä, muutin solu asuntoon Vallilaan. Mutta niin onnistuimme rakentamaan yhteisöllisyyden ja jonkinlaisen iden titeetin Tuusulaan. Tuusulanjärvi ja sen Rantatien taiteilijayhteisön kulttuurikohteet, esimerkiksi Pekka Halosen Halo senniemi ja Lottamuseo, ovat tutustumisen arvoisia paikkoja.” ● Juuret-palstalla tunnetut suomalaiset kertovat kotiseutunsa merkityksestä. Sain paljon uusia ystäviä. Myös vanhemmat tunsivat toisiaan, mikä teki paikasta turvallisen kasvaa. Mekin muutimme yhdelle uusista rivitalo alueista. TEINI-IÄSSÄ KeskiUusimaa alkoi avautua laajemmin. Sillä on ollut tärkeä arvo. Kaiken keskellä tuusulalai sen kaveripiirin ja ystävien kanssa on pidetty yhteyttä kaikki nämä vuodet. Muutimme sinne van hempieni töiden perässä, kun olin kuusivuotias
Bardo ei koske vain kuolemaa, vaan kaikkea murroksessa olevaa elämää. Vahvuus ja voima ovat kykyä pitää kiinni ihmisarvosta. Kännykät suljetaan, vaelletaan luonnossa, lakataan seuraamasta uutisia, yritetään säilyttää oma sisäinen tasapaino. Se, mihin välitiloissa kiinnitymme, alkaa muovata huomisen todellisuuttamme. Voima selvitä on jotain pienempää ja sitkeämpää, kykyä ajatella itse ja tuntea. Gramscille murros ei ollut vain taloudellinen tai poliittinen kriisi, vaan kamppailu ajattelusta, arvoista ja mielikuvituksesta. Bardossa tutut rakenteet katoavat, elämän suunnat hämärtyvät ja ihminen jää ilman karttaa tulevaisuuteen. Tässä tyhjiössä ihmiset alkavat etsiä epätoivoisesti selkeyttä ja turvaa, ja siksi murros synnyttää Gramscin mukaan patologisia ilmiöitä kuten autoritaarisuutta, myyttejä, väkivaltaa ja vahvojen johtajien lupauksia nopeista ratkaisuista. Talousennusteet vaihtuvat nopeammin kuin kuukaudet ja politiikan kieli kovenee samalla kun se tyhjenee. Uusi järjestys ei synny automaattisesti, vaan se vaatii älyllistä ja moraalista johtajuutta ja kykyä tarjota ihmisille uusi tapa ymmärtää maailmaa ja oma paikkansa siinä. ● K U V IT U S TA N JA P EL LI K K A TARKISTA KOLUMNIN KIRJOITTAJA! TEPPO TURKKI Teppo Turkki on strategisen enna koinnin asiantuntija ja tutkija.. Uni katkeilee, keskittyminen herpaantuu ja mieli käy ylikierroksilla. Tiibetiläisten mukaan bardotilassa oleminen ei edellytä nopeita tai kiireisiä vastauksia. Esseet, historia ja kaunokirjallisuus ovat taas yöpöydillä. Koska tarjolla ei ole selkeitä kertomuksia, murrosvaiheet ja välitilat ovat raskaita elää ja ne paljastavat miten hauraita aiemmat varmuudet ovat alun perin meille olleet. Tällöin vanhat instituutiot ja ideat eivät enää kykene tarjoamaan uskottavaa suuntaa, mutta uudet voimat eivät ole vielä tarpeeksi vahvoja ottamaan todellisuutta haltuun. Se tarkoittaa välitilaa ja hetkeä, jossa vanha todellisuus on jo hajonnut, mutta uusi ei ole vielä syntynyt. Gramscin lauseesta, että vanha maailma on kuolemassa, uusi ei ole vielä syntynyt, ja että tässä välitilassa ilmestyy monia hirviöitä, on tullut 2000-luvun tunnuslause. Bardo on levoton tila, mutta samalla harvinaisella tavalla avoin, sillä mikään ei ole lopullista. JUURI TÄLLAISESSA murrosvaiheessa ja bardossa me suomalaiset tänään elämme. ISTUESSAAN 1920-LUVULLA Benito Mussolinin fasistisen hallinnon vangitsemana italialainen toimittaja filosofi Antonio Gramsci kuvasi vankilassa aikansa eurooppalaista murrosvaihetta tilanteena, jossa vanha järjestys on menettämässä otteensa mutta uusi ei ole vielä muotoutunut. Vahvuus ja toivo eivät ole suuria visioita tai valmiita vastauksia. Mutta jos ihmiset kykenevät luomaan uuden yhteisen kertomuksen, murros voi olla myös uuden, kestävämmän suunnan alku. Sen huomaa pienistä asioista. Hän kutsui tätä vaihetta interregnumiksi, eli vallan ja merkitysten välitilaksi. Ihmiset vetäytyvät ja etsivät hiljaisuutta, hitautta ja merkitystä. A P U 9 ● Hirviöt syntyvät välitilassa K iertäessäni vuosia sitten Tiibetissä Himalajan rinteillä opin tuntemaan tiibetiläisen ajatuksen bardo. Tärkeintä on kyky kestää epävarmuutta. Tulevaisuuden suunnitelmia tehdään varoen, työelämä tuntuu jatkuvasti väliaikaiselta ja uutisia seurataan yhtä aikaa pakonomaisesti ja kuin uupuneina. Jos välitila jää täyttymättä uskottavalla tulevaisuudella, sen täyttävät pelko ja yksinkertaistavat ratkaisut. Välitila on kehollinen kokemus
A P U 1 Mari Leppänen ja Sirpa Kähkönen eivät tavanneet toisiaan kirjeenvaihdon aikana kuin muutamia kertoja. Silti heidän ystävyytensä syventyi nopeasti.
Lopputuloksena oli kirja ja ystävyys. A P U 1 1 Uskon löytänyt kirjailija Sirpa Kähkönen ja piispa Mari Leppänen ryhtyivät kirjeenvaihtoon, vaikka eivät tunteneet toisiaan. teksti V EN L A ROSSI kuvat KRISTII N A KU RRON EN TUNTUI LAHJALTA, ETTÄ SAIN KESKUSTELLA SIRPAN KANSSA – KANNESSA –
Minä asuin yksin enkä saanut edes jouluna tavata läheisiäni. Hän kuitenkin kaipasi myös sen jälkeen ihmistä, jonka kanssa voisi käydä hengellistä keskustelua. – Se oli niin iso, harmaa, ikävä kokemus…että sille ei oikein ole edes sanoja. K irjeenvaihto on aina myös dokumentti ajasta. Lopulta pohdinnat kypsyivät päätökseksi: Kähkönen halusi käydä rippikoulun ja liittyä kirkkoon. Hän kysyi, rupeaisiko Leppänen hänen kirjekaverikseen. 2020-luvulla hän kuitenkin löysi tiensä sinne takaisin. Sellai. Kirjeenvaihdon pääteemoiksi kaavailtiin läsnäolon lisäksi hengellisiä kysymyksiä, mutta aiheita ei lyöty lukkoon liian tarkkaan. Nuo vuodet olivat sellaisia, että Kähkösen on vieläkin vähän vaikea puhua niistä. Tuolle ajalle kun sattui lopulta yllättävän monta isoa asiaa ja käännettä – niin Kähkösen ja Leppäsen elämissä kuin koko maailmassa. Siinä hän taisi olla oikeassa. – Juuri niin kuin pikkutyttöinä sanottiin, Kähkönen kuvaa tilannetta reilut kolme vuotta myöhemmin ja hymyilee. – Ja mä sanoin hänelle heti, että mua kiinnostaa tosi paljon Mari Leppänen, miten hienolla tavalla juuri hän on läsnä tässä maailmassa, Kähkönen sanoo. Hän otti yhteyttä paikalliseen seurakuntaan. Kähkönen rohkaisi mielensä ohjelman tauolla. Kähköstä ei jännittänyt oma esiintyminen, ei, vaan eräs ehdotus, jonka hän aikoi tehdä toiselle esiintyjälle, Turun hiippakunnan tuoreelle piispalle Mari Leppäselle. SKS:n Tero Norkola oli ehdottanut Kähköselle, että tämä tekisi kirjan läsnäolosta. – Kun on töissä kirkossa, voi joskus vähän kadota sinne teologisen keskustelun maailmaan, hän aloittaa. Suntion opinnot olivat uusi avaus, ja Leppänen kirjoitti, että uskoo niiden muodostuvan Kähköselle hoitaviksi. Sitten hän pyyhkäisee silmiään. Kirjeenvaihto Mari Leppäsen kanssa antoi siihen mahdollisuuden. Hän innostui ideasta heti. Heidän sähköposteihinsa pohjautuva teos Kirjeitä läsnäolosta (SKS Kirjat) ilmestyi tammikuun alussa. Ja hyvä niin. A P U 1 2 S irpa Kähköstä jännitti. Kähkönen sai rippikoulusta paljon, vaikka pandemian takia se käytännössä tarkoittikin lähinnä puhelimessa puhumista papin kanssa. Jos olisin nuorena tajunnut, miten ihanaa se on, niin varmaan musta olisi tullut puutarhuri, Kähkönen sanoo. Kirjeenvaihdon lomassa Kähkösen hengellinen matka saa uuden konkreettisen suunnan, kun hän aloittaa suntion opinnot Järvenpäässä. Kysymyksen taustalla oli kustantajan aloite. Uskontuntemus, Kähkönen vastasi. Aikaisemmassa kirjeessä Kähkönen oli tunnustanut olleensa ”aika heikossa hapessa” ja saaneensa palvelusetelin lyhytterapiaan. Pappi kysyi, mitä oli päätöksen takana. Lopullinen päätös syntyi pahimpaan korona-aikaan, suuren ahdistuksen keskellä. Käytännössä hän on muun muassa istuttanut kukkia kovassa kiireessä, raahannut painavaa kasteluletkua ja kontannut sadevaatteissa poistamassa rikkaruohoja. Myös heidän arkensa pilkahtelee kirjeissä esiin. Myös kirjeenvaihtoystävien perheet, suvut ja heidän menneisyytensä ovat läsnä viesteissä. Kahden ja puolen vuoden kirjeenvaihdon jälkeen naiset ovat nyt tuttuja, ystäviä. Silti suntion hommassa on läsnä myös toinen ulottuvuus, se, jota Mari Leppänen kutsuu ”Jumalan puutarhurin työksi”. Leppästä ei tarvinnut ylipuhua kirjekaveriksi. Rinnakkain ovat pienet ja suuret tapahtumat: toinen on siivonnut kesämökin, toinen voittanut Finlandia-palkinnon. Se tuntui ihan lahjalta, että sain käydä tätä keskustelua Sirpan kanssa ja oppia samalla myös itse. Kirkon verkkosivulle tehdyssä haastattelussa Kähkönen kertoo, että hän pohti tuohon aikaan suuria kysymyksiä: mikä on kestävää tai elämän tarkoitus. Kähkösellä oli tuolloin takanaan monia muitakin suuria mullistuksia elämässä, kuten ero pitkästä avioliitosta sekä tyttären itsenäistyminen ja muutto pois kotoa. Siihen liittyy uuden teoksen kenties suurin uutinenkin. S irpa Kähkönen erosi kirkosta teini-ikäisenä. Saatetaan ihmisiä viimeisille matkoille ja kohdataan omaisia hautausmaalla. Haastattelunauha on pyörinyt vasta pari minuuttia. – Olen kaksi kesää ollut töissä Honkanummen hautausmaalla, ja se on niin ihanaa. Päällimmäiseksi teemaksi nousee kuitenkin uskonto. Molemmat ovat pohtineet paljon entisten sukupolvien vaikutusta itseensä ja niihin tarinoihin, joista omassa perheessä on puhuttu – ja toisaalta vaiettu. Vaikka heidän ammattinsa ja elämäntilanteen sa ovat erilaiset, kävi ilmi, että heillä on paljon yhteistä. Mari Leppänen hymyilee rauhoittavasti vieressä. – Olin lukenut Sirpan kirjoja ja haastatteluja. Hänellä oli tarve asettua jonkin itseään suuremman varaan, oli ollut jo pidempään. Se on Mari Leppäsen mielestä ihana, iloinen asia. He eivät tunteneet toisiaan. Sirpa Kähkönen ja Mari Leppänen kirjoittavat muun muassa Gazan tapahtumista, Ukrainan sodasta ja pysähtymisen, hiljaisuuden ja rauhoittumisen tarpeesta. Oli hauska idea tutustua kirjoittamalla. Silti paluu kirkkoon oli tuntunut monimutkaiselta. – Varmaan se tulee tästä yleisestä ilmapiiristä. Suomessa monissa piireissä on samanlainen suhde uskonnollisuuteen kuin ennen on ollut tunteisiin, että hohhoijaa, jotain ihan höpsöä. – Mutta sitten ne oikeat, tärkeät kysymykset ovat lopulta aika pelkistettyjä. Oli elokuu 2022 ja Naantalissa kirjajuhlat. Leppäselle viestinvaihto taas antoi ruohonjuuritason näkökulmaa hengellisyyteen. Leppänen sanoo, että kirjeenvaihdon hidas rytmi auttoi häntä pysähtymään ja jakamaan mielessä painavia asioita sellaisinakin aikoina, kun piispaa “vietiin kuin litran mittaa”. – Voi että, mua heti liikuttaa tämä
A P U 1 3 ”Olin lukenut Sirpan kirjoja ja haastatteluja. Oli hauska idea tutustua kirjoittamalla.” Sirpa Kähkönen on viime vuosina tehnyt suntion opintoja. – Siellä tehdään konkreettista työtä Diakonissalaitoksella ja Pelastusarmeijassa ja Kallion kirkon ovi on auki kaikille.. Siihen vaikutti myös asuinpaikka Helsingin Kalliossa
Ystävät arvostavat toistensa tapaa käydä myös julkista keskustelua.. Mutta moni asia voi myös odottaa. Ja välillä pohtimaan perustavanlaatuisia kysymyksiä. – Ajattelen että hitaus on nykyhetkessä arvokas lahja, jonka toiselle ihmiselle voi antaa, Leppänen sanoo. Häntä on kutsuttu ”Suomen ensimmäiseksi vanhoillislestadiolaiseksi naispapiksi”. A P U 1 4 ”Ajattelen että hitaus on nykyhetkessä arvokas lahja, jonka toiselle voi antaa.” sissa hetkissä on läsnä se toive, jonka Kähkönen kirjeessään vuonna 2024 esitti: Täytän syksyllä 60 vuotta ja huomaan ihan konkreettisesti, että tarvitsen rauhaa. Ja miten voi olla niin, että piispat eivät saa aikaiseksi edes yhteistä kannanottoa Gazan tilanteeseen. Kun mä hain sinne, niin hän kysyi, että mitäs jos sä voitat vaikka Finlandia-palkinnon. Kirjekaverit katsovat toisiaan ja hymyilevät. M ari Leppänenkin on uransa aikana vaihtanut ammattia. Silti tuoretta kirjaa lukiessa tuntuu, että heidän arjessaan on paljon samaa. Molemmat joutuvat työssään olemaan välillä esillä ja tapaamaan ihmisiä. Niin on kuitenkin käynyt, tavallaan. – Totta kai on asioita, jotka täytyy hoitaa. Siihen Kähkönen ja Leppänen haluavat kannustaa myös muita. Sirpa Kähkönen taas asuu yksin. Siinä kirjeenvaihto taisi auttaa. Ja haluaisin jakaa omastani enemmän kuin tavoitella itselleni jotain. Mari Leppäsellä on suuri perhe ja suku, joiden kanssa hän elää kiinteästi yhdessä. Se on aika hieno vastaus kysymykseen, joka on esitetty haastattelun aluksi. – Ei tietenkään kaikki ihmiset minua tässä maassa tunne. Mutta en halua häiritä hautajaisia tai muita seremonioita sillä, että osallistujat alkavat miettiä, että onko tämä joku piilokamera vai miksi tuo henkilö oikein on täällä paikalla. – Tietysti minä sain samalla myös ystävän, Leppänen sanoo. Hän ei jaksa aina ymmärtää, miten ja miksi uskonnot ja ihmisen seksuaalisuus sekä sukupuoliroolit kytkeytyvät tai kytketään niin usein toisiinsa. “Se on vähän surullista, mutta olen jo tottunut siihen.” Toinen asia, joka Leppästä kirkossa surettaa ja turhauttaakin, on naisten ja vähemmistöjen asema. Siis siihen, mitä kirjeenvaihto sen osapuolille antoi. Eräässä kirjeessä Leppänen kirjoittaa Kähköselle, että ulkopuolisuus on nykyään yksi hänen hengellisyytensä peruskokemuksia. Molemmat kaipaavat rauhaa ja pysähtymistä kiireen keskellä. Ja sitten siinä kuitenkin kävi niin. Sitä hän ei tosin osannut arvata, että suntion opintoja ja työharjoitteluja voisi sotkea hänen ammattinsa kirjailijana. Mutta on vielä muutakin. Hitaan vuorovaikutuksen luksusta. ● M EI K K I JA H IU K SE T: M U R U R IT A LA JA IA LU H TA N EN , K U V A U SP A IK K A : K U LO SA A R EN C A SI N O . Hän sanoo, että erityisesti nuoremmat sukupolvet ovat kasvaneet maailmaan, jossa melkein kaikkeen tuntuu olevan pakko reagoida nopeasti ja koko ajan. Siksi se ei kahden ja puolen vuoden aikana muodostunut missään kohtaa raskaaksi. Kulttuurintutkijasta tuli ensin tiedottaja ja sitten pappi. Kirjeenvaihdossa sellaista vaadetta ei ollut. Sitä meidän pitäisi lakata vaatimasta sekä itseltämme että muilta, Leppänen linjaa. Mä vastasin, että olen ollut jo neljä kertaa ehdolla, että tuskinpa sitä koskaan tapahtuu. – Se oli ajattelun ja sanoittamisen tila, joka osaltaan muodostui nimenomaan niistä pitkistä tauoista viestien välillä, Leppänen selittää. Se oli erilaista läsnäoloa toiselle ja toisen kantamista mukana mielessä. Päinvastoin. Palkinto sinänsä ei ollut ongelma, vaan siitä seuraava julkisuus. – Mulla on siellä Järvenpäässä tosi fiksu opettaja. Piispana hän on kolmas nainen, Turun hiippakunnan piispana ensimmäinen. Se on piispan mielestä suuri taakka. Se ei aina ole ollut helppoa. Ihminen ei vain ole sellainen olento, joka pystyy koko ajan tekemään nopeasti päätöksiä
MARI LEPPÄNEN ikä: 47 ura: Turun hiippakunnan piispa, kolumnisti. A P U 1 5. ajankohtaista: Ohjaa tammikuussa Teatterikorkeakoulun näyttelijäntyön opiskelijoiden lukupiiriä. SIRPA K ÄHKÖNEN ikä: 61 ura: Finlandiapalkittu kirjailija. ajankohtaista: Jää ensimmäisenä piispana Suomessa virkavapaalle alkuvuodesta 2026. M EI K K I JA H IU K SE T: M U R U R IT A LA JA IA LU H TA N EN , K U V A U SP A IK K A : K U LO SA A R EN C A SI N O . – Kun luin viestejäni jälkikäteen, kauhistuin, että enkö edes onnitellut Sirpaa Finlandia-palkinnosta, Leppänen nauraa. Kirjeitä editoitiin kirjaa varten vain vähän
– Some on täystyötä, jolla maksan itselleni palkkaa, hän sanoo.. A P U 1 6 Anne-Mari Tarkkio eli Amskidabamski jakaa somessa tilan elämää tuhansille seuraajille
● ENNAKKOLUULOJEN NIITTÄJÄ Anne-Mari Tarkkio, somessa Amskidabamski, on hoitanut maatilaansa kahdeksan vuotta, mutta yhä hänen osaamistaan vähätellään. teksti M II N A LEPPÄ N EN kuvat V EER A KORH ON EN – REPORTAASI – A P U 1 7
– Ei minun työni niin helppoa ole, että sen voisi pystymetsäläinen hetkessä oppia, hän sanoo. Viljelyksessä on myös kauraa, ohraa, vehnää, sinimailasta ja hernettä. Epäilyjä hän pitää äärettömän vanhanaikaisina, typerinä ja perustelemattomina. Niissä on valtavasti erilaisia eliöitä, olioita ja öttimönkiäisiä, koska siellä syödään, laidunnetaan ja sonnitaan. – Ostin maatilan, hän sanoo ykskantaan. Isoimmat niistä eivät suinkaan ole pelloilla. Hän oli tuolloin 23-vuotias. K. Hän on 31-vuotias nainen, jolla on monta kiveä käännettävänään. On puhuttu, että oikeasti isä hoitaa hommat. Olisin yrittänyt sen häkkiin laittaa, hän nauraa. Kun minä sanon asian, kukaan ei kuuntele, mutta kun isäni toistaa saman asian, häntä kuunnellaan ja hänet otetaan tosissaan. – Muka odotan, että joku muu ottaa ja vie minun maatilani, Tarkkio pamauttaa. Hänestä ne kertovat siitä, että moni mies pitää osaavaa naista uhkana. Sen voi tehdä pelkällä olemassaololla, tekemällä työnsä. Tarkkio ja sisko istuivat KYLILLÄ ON EPÄILTY, että kukahan tuota maatilaa oikeasti johtaa. Vanhemmilta jäi pieni parsinavetta, johon mahtui 20 lypsävää. – Pahinta lehmäikävää lievittävät vuokraamani lehmät omalla perinnebiotoopillani, jotka ovat vanhoja luonnonlaitumia tai niittyjä. Tarkkio piti lehmiä vuoden, mikä on tapana, kun ostaa tilan. M aatilalla kasvanut pikkuinen AnneMari haaveili olevansa maanviljelijä, kuten vanhemmatkin olivat. – Leikit siskon kanssa olivat kolata sontaa ja suoristaa nauloja, hän sanoo. Kun Tarkkion isä toisti hetken kuluttua saman, miesporukan vastaus oli, että ”onpas pelloilla kokoa”. A P U 1 8 – Olin pankissa töissä, joten lainan ottaminen oli arkipäivää. Taloudellisesti kaupat mahdollisti lainaraha. Hänen oma isänsä ei harmitellut, kun perheeseen ei syntynyt poikia. ”Ei millään oo ton verran”, vanhempi mies tuumasi. Tarkkio on myös kohdannut räikeää vähättelyä ja saanut kosioviestejä, joissa kehutaan, kuinka hyvä hän on tekemään töitä, ja kysytään, tulisiko hän emännäksi. – Mikään ei ole niin raivostuttavaa kuin se, että ei oteta kuuleviin korviin. – Toisaalta ennen kuin pyörääkään keksittiin, olisin minäkin pelännyt olentoa, joka osaa luoda uutta elämää. Se tuntuu Tarkkiosta hullulta. Kaikki muutkin ottivat lainoja, Tarkkio sanoo. Anne-Mari Tarkkio omistaa maatilan eteläisessä Suomessa ja hoitaa sitä itse. Esimerkiksi erään kerran hän kertoi kahvipöytäkeskustelussa, että peltoaukean koko on 50 hehtaaria. Hänellä on 20 vuoden työkokemus, alan AMK-tutkinto ja kahdeksan vuotta tilallisena. Sitten hän luopui maidontuotannosta. Kun epäillään naisen kykyjä, Tarkkiolle nousee halu näyttää. Niillä ovat aikojen alusta lähtien laiduntaneet lehmät, lampaat ja vuohet. Sen lisäksi kyse on muustakin. Joku taas tarjoutuu isännäksi ja kertoo, ettei osaa ajaa traktoria mutta oppii nopeasti. M iten Anne-Mari Tarkkio päätyi pyörittämään vanhempiensa maatilaa. Hän kasvattaa pääkasvina kuivaa heinää hevosille, alpakoille ja pieneläimille kauppoihin. – On järjetön ajatus, että luopuisin unelmastani ja lähtisin jonnekin muualle. Hän ei halua puhua tilastaan lukuina, koska ihmisillä on hänen mukaansa tapana luokitella hehtaarien perusteella. Tulee olo, että olisin tyhmä ja yksinkertainen eikä minulla olisi merkitystä, Tarkkio sanoo. Kaupat tehtiin vuonna 2018, kun oli selvää, että Anne-Mari halusi jatkaa vanhempiensa työtä. Sellaistakin on kuulunut, että nainen otti maatilan nimiinsä ja odottaa löytävänsä sopivan miehen hoitamaan tilaa
– Sitten huomasin, että joku muukin kuin äiti jaksaa niitä katsoa. Siinä hän huomasi touhun olevan kivaa. monesti isän seurana traktorissa, penkillä traktorin sivuikkunalla. Ajattelin, etten mene sieltä, missä aita on matalin, vaan sieltä, missä sitä ei ole ollenkaan! Hän kuvasi heinänteon eri vaiheista videon ja editoi sen sitten talvella. Esimerkiksi Instagramissa hänellä on yli 140 000 seuraajaa. Ajatus somesta kypsyi muutaman vuoden, mutta sitten tuli pakottava tarve tehdä videoita. Traktori oli Valmet 505. Tarkkio on tehnyt someen sisältöjä säännöllisesti vuodesta 2022. ← Yläkoulussa Tarkkiolle sanottiin, että älä puhu traktoreista, se ei ole seksikästä. Muuan isä oli sanonut, että miksi hän tyttärelle myisi, miten sellaiselle tilalle löytyisi isäntä. – Kun isä kysyi, haluaako jompikumpi ajaa, molemmat huusivat, että minä, minä. Toinen tyttö kertoi, että maatalous on hänen haaveammattinsa, mutta kotona oli lan. – Some on täystyötä, jolla maksan itselleni palkkaa. Silloin AnneMari olisi tarvinnut esimerkkiä nykyiseltä itseltään. Lapsena kuunnellaan vanhempia ja ympäristöä ja opitaan, millainen maailma on. Oli vaikea ylettyä näkemään ratin takaa tietä, mutta isä neuvoi katsomaan oikeanpuoleista rengasta. Se ohjaa pientä ihmistä. A P U 1 9 ● ”LEIKIT SISKON KANSSA OLIVAT KOLATA SONTAA JA SUORISTAA NAULOJA.” ↑ – Yksinkertaisesti ei ole varaa sivuuttaa yhtäkään, joka haluaisi maanviljelijäksi, Anne-Mari Tarkkio sanoo. – Kuulin kaverilta, että opinnäytteen voi tehdä videona. Minulta puhuminen onnistuu, kirjoittamien ei ole mun juttu. Tarkkio vaikuttaa somessa nimellä Amskidabamski. Nyt hänellä olisi siihen vastaus: ”Minkä takia luulet, että yritän olla sitä sulle?” Tarkkio kävi ensin lukion ja opiskeli sitten agrologiksi Seinäjoen ammattikorkeakoulussa, jossa hän suuntautui liiketalouteen. Opinnäytetyö oli hänelle oikea älynväläys. Tarkkio istui isän sylissä, kädet ison ratin ympärillä levällään. Vaikka Tarkkiota ei kotona koskaan lannistettu siksi, että hän oli tyttö, hän tietää, että vähättely ja asenteellisuus välittyvät pienistä asioista. Yläkoulussa Tarkkiolle sanottiin, että älä puhu traktoreista, se ei ole seksikästä. S omen kautta Tarkkio on saanut viestejä 10–12−vuotiailta tytöiltä, jotka surevat sitä, etteivät isät suostu myymään tilojaan heille
– Jos vanha iskä ei suostu maatilaansa myy mään, hänestä kyllä aika jättää ja on vain ajan kysymys, milloin tila siirtyy eteenpäin. Sillä, minkä väriset silmät tai hiukset on, minkä pituinen on, mikä kengänkoko on tai mitä sukupuolta on, ei ole mitään merkitystä asian kanssa. Tulevaisuudessa tilakauppoja tehdään myös muiden kuin perheenjäsenten kesken. Lisäksi on viljelijöitä, jotka käyvät myös muualla töissä tai heillä on muutakin yritystoimintaa. Ulkopuoli nen paine harmittaa ja raivostuttaa häntä, mutta pitää takoa järkeä itselleen. Alle vii den hehtaarin tiloja oli yli tuhat, ja toisaalta yli 4 000 tilalla ensisijainen viljelijä oli yli 70vuotias. Moni olisi voinut ryhtyä viljelijäksi, mutta koska luo puja ei myynyt, elämä rakentui muualle. Olen käske nyt jokaista kiinnostunutta lähtemään maa talousalalle, Tarkkio sanoo. Uusia, aloittavia viljelijöitä on viimeisen kym menen vuoden aikana ollut vuosittain keskimää rin noin 270. Päätoimisia viljelijöitä on noin 10 000. Tarkkio rohkaisee tyttöjä ja sanoo, että vaikka yhteiskunta puskee tiettyyn muottiin, pitää mennä sinne, mihin oikeasti haluaa. – Tällainen laittaa ajatukset jumiin. M TK:n tietojen mukaan vuonna 2024 Suomessa oli 40 968 maatilaa. – Ihminen osaa sen, minkä on opetellut, ja tie tää siitä, mistä on kiinnostunut. Hän muistuttaa tyttöjä myös elämän rajalli suudesta. On askel eteenpäin, että sanoo asiat ääneen eikä pidä niitä sisällään. Remmiin keittiön puolelle kelpaa mutta ei rehukeittiön. – He ovat onnellinen sukupolvi, joka osaa avata suunsa. Päätoi misten viljelijöiden määrä vähenee selvästi nopeammin kuin maatilojen tai viljelijöiden kokonaismäärä. Sukupolvenvaihdoksen maatilakaupassa saa huomattavia verohelpotuksia, koska tilan siirto sitoo paljon pääomaa, kun omistajaa vaihtavat pellot, koneet ja rakennukset. Siinä omien vanhempien ei pidä olla esteenä. Maatilojen jatko ei ole itsestään selvää, moni on tiukilla ja miettii, uskaltaako ryhtyä viljeli jäksi. Miten joku voi nähdä maailman noin oudosti. Viestejä on tullut myös vanhemmilta naisilta, jotka ovat kertoneet omia kokemuksiaan. – Yksinkertaisesti ei ole varaa sivuuttaa yhtä kään, joka haluaisi maanviljelijäksi, olisi kiin ↑ Anne-Mari Tarkkio on kuvannut omaa elämäänsä someen vuodesta 2022. ↗ Tarkkion mielestä maanviljelijän työ on maailman paras ammatti.. On isän tyhmyyttä, jos hän ei osaa sitä eläessään tehdä. A P U 2 nistettu, että pitäisi olla poika, eikä tyttöä pääs tetty ajamaan koneita. Tarkkiosta on hienoa, että tytöt lähestyvät ja kertovat kokemuksistaan