KÄDENTAIDOT . ARJEN HISTORIA MYSTISET MALJAKOT KERÄILYKOHTEENA KORISTEVEISTO ARVOKASTA KÄSITYÖTÄ Seppo Fränti lahjoitti 800 teosta Kiasmaan Suomen kuninkaan kruunu Pyhät kuvat esillä Valamossa NYT HIMOITAAN VINTAGE-KORUJA Mikko Ikosella 500 Tex Willeriä Lasitaiteilija Helena Tynellin syntymästä 100 vuotta. ENTISÖINTI . KERÄILY
0500533587 www.gema.fi A NTIK Ostoja myyntiliike Avoinna TI-PE: 11-17.30 LA: 10-15 SU: 11-15 Pillikatu 2, 11910 Riihimäki Ritva 045-113 7374, Hi?osasto 050-529 0438 www.asadonaarteet.net, info[at]asadonaarteet.net. 040 707 4753 WANHAN TALON VARAOSAT • tulisijat ja -tarvikkeet • vanhat ovet ja ikkunat • helat, lukot ja ruuvit Puutarhakatu 9, Turku Puh. 09-413 97 362 Palveluhakemisto Uudenmaankatu 17, Helsinki www.porvoonwanharautakauppa.fi Asentajantie 8, Porvoo puh. 3 Varaa paikkasi palveluhakemistossa! Katja Juvankoski katja.juvankoski@karprint.fi puh
24 Jeppe Lahtinen hallinnoi noin 800 teoksen kokoelmaa .... 12 Seppo Fränti lahjoitti Kiasmalle mittavan taidekokoelmansa ................................................................. Sisältö Pääkirjoitus ............................................................................... 50 Hietaniemen hautausmaa on matka Suomen historiaan .. 72 Tilauskortti .............................................................................. 38 Armas Lindgren suunnitteli Suomen ensimmäisen rivitalon ........................................... 32 Tillanderilla tehdään koruja jo kuudennessa polvessa ...... 60 Uspenskin katedraali on keisarin uskonnon symboli ......... 6 Taideuutisia ........................................................................... Mikään ei kerro minusta yhtä paljon kuin taide, jota olen kerännyt ja rakastanut”, lehtikeisari Urpo Lahtinen on kuvaillut kokoelmaansa. 62 Ikoni on monelle tie ortodoksisuuteen ............................... 44 Suomen Teosofisen seuran perustajalla Pekka Ervastilla on oma temppeli ....................................... 20 Mikko Ikonen on Tex Willereiden keräilijä .......................... 54 Arkkitehti Alvar Aallon koti kirvoitti luovuutta .................... 75 Konservointi saa vanhat rakennukset kukoistukseen ........ 5 Helena Tynellin unohtumattomat aurinkopullot ................... 82 Antiikki ja taide | 3 ”Nämä teokset ovat minun persoonani kuva. 37 50ja 60-luvun vintage-korut kiinnostavat ostajia ........... 19 Ilmo Juntunen on noin 3000 puukon mies ......................... 40 Tero Hulkkonen vaalii vanhoja käsityöperinteitä ................ 80 Tapahtumat ............................................................................ Taiteellinen poseerauskuva Urpo Lahtisesta on otettu 1960-luvulla jollakin Espanjan lukuisista aurinkorannoista. 66 Timo Sarpanevan tuotannon helmiä esillä Design-museossa......................................................... 40 Nukketohtori Aino Ihalainen auttaa, kun rakas nukke tai nalle on mennyt rikki ja kaipaa hoitoa. 70 Suomen kuninkaan vaatimaton kruunu .............................. 76 Rakas esine: Ensimmäisellä palkalla ostettu taulu ............. 48 Nukketohtori Aino Ihalainen korjaa vanhat lelut ................ 66. 34 Meret Oppenheim uudisti surrealismia ............................... 56 Pyhät kuvat esillä Heinäveden Valamossa ......................... (Kuva: Jeppe Lahtisen arkisto) 28 Arkkitehti Armas Lindgren suunnitteli Suomen ensimmäiset rivitalot, jotka rakennettiin runsas sata vuotta sitten Helsingin Kulosaareen. 50 Ikoni on monille taideteos, mutta ortodokseille se on uskonnon harjoittamisen väline, joka auttaa keskittymään rukoukseen. 28 Sakari Topeliuksen kodissa palataan 1800-luvulle ............. 14 Victor Westerholmin hankinnat esillä Turussa .................... Osa kokoelmasta on esillä kesällä Kimmo Pyykkö -museossa Kangasalla
Seuraavassa numerossa KESÄN TAIDENÄYTTELYT JA TAPAHTUMAT Nuoret taiteilijat Museot Taiteen ostaminen MESSUNUMERO: Olemme mukana Fiskarsin antiikkipäivillä 5.-8.7.2018 Antiikki ja taide kesänumero 3/18 ilmestyy kesäkuun alussa viikolla 23 Varaa ilmoituksesi suosittuun kesänumeroon 30.4.2018 mennessä: katja.juvankoski@karprint.?, puh. 09 413 97 362
Tänään ikonimaalaus on kulttuurinen harrastus laajasti kaikkialla Suomessa, monet taidepiirit niin kansalaisopistoissa ja taidekouluissa ovat ottaneet aktiivisesti ne ohjelmaansa. Ortodoksisessa kirkossa korostetaan, kuinka ihmisen tulee ymmärtää itsensä ja toisensa elävän Jumalan kuvaksi, ikoneiksi. Erityisesti ikonitaide on saanut maassamme laajan jalansijan – se ei enää liity monenkaan uskonnon vakaumukseen, vaan sen taiteelliseen asuun – sen sanomaan ja sisältöön. Päätoimittaja: Eero Ahola eero.ahola@karprint.fi Toimituksen osoite: Antiikki ja taide Vanha Turuntie 371, 03150 Huhmari Puh. 09-413 97 300 Tilaushinnat: Kestotilaus: 6 numeroa vuodessa 37 € Määräaikainen tilaus: 12 kuukautta, 6 numeroa 42 € Antiikki ja taide ISSN 2341-622X www.antiikkijataide.fi I Ikonitaide saamassa kansantaiteen muodot Kannen kuva: Suomen Lasimuseo, Timo Syrjänen. 09-413 97 300 Mediamyynti: Katja Juvankoski katja.juvankoski@karprint.fi Puh. Näkyvää maailmaa kuvaavan kirkkosalin ja näkymätöntä todellisuutta, taivasta kuvaavan alttarin välissä on kuvaseinä, ikonostaasi. Ortodoksisen kirkon jäsenten kodeissa ikoni on kotialttarin avoinna oleva ikkuna kotiseurakuntaan ja ortodoksisen opin perustana olevaan kuolemattomuuden ateriapöytään. Näiden seinäfreskojen ohella kirkkorakennus on miltei vuorattu täyteen pyhillä kuvilla, ikoneilla. Ikonia voi pitää ortodoksisen kirkon tavaramerkkinä. Vanhojen ortodoksikirkkojen kaikki sisäseinät ja usein ulkoseinätkin ovat lähes täynnä pyhien ihmisten kuvia ja tapahtumia. Näin myös meillä Suomessa. Pääkirjoitus 2/2018 Vuonna 2018 ilmestyy 6 numeroa. 09-413 97 362 Kustantaja: Karprint Oy, Huhmari Tilaukset ja osoitteenmuutokset: tilaukset@karprint.fi ma–pe 9–15 Puh. Tänään tunnetaan laajana ikonitaide, joka liitetään laajasti idän kulttuurielämään, mutta on levinnyt myös läntisen kulttuurin piiriin. Ikonimaalaus on vähitellen saamassa kansantaiteen muodon – ikonimaalaus on laajentunut ja samalla ikonitaiteen sanoma pysäyttää yhä useammat. Ortodoksisessa perinteessä ikoni on useimmiten puupohjalle tehty maalaus, joka esittää Kristusta. Se ei erota, vaan yhdistää ortodoksisen opin mukaan nämä kaksi tilaa ja todellisuutta toisiinsa. Ortodoksisessa kirkossa ikoni on funktionalismia, toimivaa ja aktivoivaa taidetta parhaimmillaan. Ortodoksinen kirkko on tullut Suomessa lähemmäs kansankirkkoa, luterilaisuutta. Ortodokseille ikoni on ennen kaikkia todistekuva maailmaan ihmiseksi syntyneestä Jumalan pojasta. Ikonitaide elää tänään uutta nousukautta. Voidaan puhua ikoniteologiasta, se kertoo pyhän kuvan merkityksestä ja siten kuin synteesi ortodoksista uskosta. Antiikki ja taide | 5 koni on ortodoksisen kirkon pyhä kuva, mutta se on osa itäisen katolisen kirkon liturgiaa, jumalanpalveluselämää
6 | Antiikki ja taide Lasimuseon näyttely kunnioittaa Helena Tynellin syntymän 100-vuotispäivää Unohtumattomat Aurinkopullot Suosituksi keräilyesineeksi noussut Aurinkopullo löytyy jälleen monesta kodista.
Unohtumattomat Aurinkopullot TEKSTI: SOILI KAIVOSOJA KUVAT: SUOMEN LASIMUSEO, TIMO SYRJÄNEN. Keräilijöiden haluamista pulloista löytyy neljä eri kokoa, kuusi eri pääväriä ja 17 eri sävyä. Antiikki ja taide | 7 Lasimuseon näyttely kunnioittaa Helena Tynellin syntymän 100-vuotispäivää Monipuolisen ja kansainvälisen uran tehneet Helena Tynellin tunnetuin esine on hänen vuonna 1964 suunnittelemansa Aurinkopullo
Suomen Lasimuseossa on toukokuusta lokakuuhun esillä Helena Tynellin tuotannosta kertova näyttely Rakkaudesta lasiin ja valoon. 8 | Antiikki ja taide änä vuonna tulee kuluneeksi 100 vuotta muotoilijalegenda Helena Tynellin syntymästä. Vuonna 1976 Riihimäen Lasi Oy lopetti suupuhalletun lasin valmistuksen. Tynellin tarkoitus oli jäädä Arabialle, mutta Taito Oy:n johtaja ja valaisinsuunnittelija Paavo Tynell (1890–1973) sai houkuSodan jälkeen kaikista käyttöesineistä oli huutava pula. Tiesin, että tämä oli se minun elämäni ”hetki”, jolloin sain viimeisen kerran kokea lasihytissä lasiesineen lumoavan syntyhetken. Punaisena hehkuvasta lasimassasta läpikuultavaksi esineeksi, valon läpäiseväksi, säteileväksi. T. Kaikki, mitä Riihimäen Lasilla suunniteltiin, meni kaupaksi. Hän työskenteli uransa aikana myös Ruotsissa ja Yhdysvalloissa. Koska olin oppinut lasinvalmistuksen ja muodon mahdollisuudet jo Riihimäen Lasissa sekä tutustunut valaisinten tehtävään ja tekniikkaan työskenneltyäni mieheni Paavo Tynellin kanssa Taito Oy:ssä, saatoin välittömästi aloittaa Limburgissa valaisinten suunnittelun lasista. Valmiina kestämään vaikka tuhat vuotta, ja enemmän.” TÖITÄ JA OPISKELUA. Kirjoitettuaan ylioppilaaksi vuonna 1938, hän pääsi Taideteollisuuskeskuskoulun (nykyinen Taideteollinen korkeakoulu) mallisuunnittelulinjalle. Glashütte Limburg valmisti käsityömäisesti ainoastaan valaisinlasia, mutta aloittaessani siellä, se oli jo kehittänyt oman valaisintuotannon lasista. Lopetettuaan Riihimäen Lasin muotoilijana hän teki vielä pitkän uran Saksassa valaisinmuotoilijana. Tynell kuoli vuoden 2016 tammikuussa, 97 vuoden ikäisenä. Äänekoskella maanviljelijäperheeseen syntynyt Helena Tynell (os. Siellä työskenteli lasin ammattilaisia, puhaltajia, kristallinhiojia, kaivertajia jne. Kaikki ammattihenkilöt olivat kuitenkin taiteilijoiden käytössä. Heidän työnsä kautta, olemalla läsnä, oli opittava lasin ”kieli”, sen mahdollisuudet ja rajat. Tynellin ura oli aikanaan poikkeuksellisen monipuolinen ja kansainvälinen. Olin Suomessa työtön.” URA SAKSASSA. TAITEILIJAN SANOIN. Oli kannustavaa liittyä tähän jatkuvaan kehitykseen.” Vuonna 1986 sain vielä luvan muutaman kuukauden aikana valmistaa esineitä Suomen Lasimuseoon sovittuun näyttelyyn. Vuonna 1976 se oli monella tasolla dynaaminen, luova ja innoittava lasitehdas, jossa ammattitaidon ja laadun vaatimus oli ehdoton. Turpeinen) muutti 10-vuotiaana Helsinkiin. ”Minulle tuli tilaisuus jatkaa lasin suunnittelua Saksassa 1976–1986. Pala kuuluu Pirtti-sarjaan ja on ollut tuotannossa 1964–1976. Valmistuttuaan mallisuunnittelijaksi 1943 hän aloitti töissä sekä Taito Oy:ssä valaisimien puhtaaksipiirtäjänä että Arabiassa keramiikkaveistosten parissa. Taiteilijat eivät silloin saaneet ollenkaan koskea lasinvalmistukseen. Taiteilija Helena Tynell on itse luonnehtinut uraansa seuraavasti: ”Riihimäen Lasi Oy oli perustettu vuonna 1910 ja oli vuonna 1946, kun aloitin siellä, monipuolinen ja hieno lasin valmistaja
1950 Tynellin suunnittelema Revontulet-maljakko on sekä muotoilun näkökulmasta että valmistusteknisesti huipputuote. Lasin punaharmaa väri oli vuoden 1965 uutuusväri. Antiikki ja taide | 9 Aurora-sarja esiteltiin Finnish Design Centerissä Helsingissä huhtikuussa 1965. Helena Tynell oli tuottelias ja monipuolinen lasimuotoilija.
Osa tuotteista valmistettiin lasimassasta, jota uuniin sattui jäämään muusta tuotannosta. HELENA Tynellin suunnittelemiin tunnetuimpiin lasiesineisiin kuuluu Aurinkopullo. Hän pääsikin opiskelemaan Taideakatemian kouluun (nykyinen Kuvataideakatemia), mutta opiskelu jäi lyhyeksi, koska hän ei halunnut jättää työtään Taidossa eikä koulu hyväksynyt osa-aikaopiskelijoita. Helena Tynell. Pullojen korkeudet ovat 125 mm, 170 mm, 230 mm, 320 mm. HALUTTU AURINKOPULLO . LASI VALLOITTI. Piirtäjänä hän pääsi vierailemaan myös lasitehtaalla. Ensimmäisen taidelasiesineensä hän suunnitteli Riihimäen Lasille vuonna 1946. Kukkapuollon nimellä tunnettua tuotetta valmistetiin Riihimäen lasitehtaalla vuosina 1964–1974. Turpeinen Lasimuotoilija Syntynyt: 10.12.1918 Äänekoskella Kuollut: 18.1.2016 Tuusulassa Toiminut suunnittelijana Arabialla sekä Riihimäen Lasilla Siirtyi vuonna 1976 Saksaan suunnittelemaan valaisimia Limburgin lasitehtaalle Puoliso: valaisinmuotoilija Paavo Tynell Tunnetuin lasiesine: Riihimäen Lasille suunniteltu Aurinkopullo Rainbow. Sen vuoksi pulloa on useissa eri väreissä. Kaiverruksen tehnyt Teodor Käppi ja Tynell tekivät myöhemmin paljon kaiverrettuja lasiesineitä, kunnes niiden suosio hiipui. Pampas on suunniteltu Glashütte Limburgissa, Saksassa, jonne Helena Tynell siirtyi suunnittelemaan sen jälkeen, kun kaikki taiteilijat irtisanottiin Riihimäen Lasista vuonna 1976.. 10 | Antiikki ja taide teltua Tynellin jäämään Taitoon. HELENA TYNELL Hellin Helena Tynell os. Kipinä lasitaiteeseen syttyi jo Tynellin piirtäessä Paavo Tynellin lasivalaisimien malleja. Lasihytin ilmapiiri sekä lasin lumoava syntyprosessi valloitti Helena Tynellin täysin. Harvinaisen Kaulus-maljan yläosassa oli kaiverruskoriste. Aurinkopullo on tällä hetkellä erittäin kerätty ja haluttu taidelasisarja. Aika Arabialla oli saanut aikaan sen, että Tynell olisi halunnut saada kuvanveistooppia. Pariskunta vihittiin vuonna 1947. Aurinkopulloja on olemassa neljä eri kokoa ja kuutta eri pääväriä, joissa noin 17 erilaista sävyä
Kursivoidut tekstit Helena Tynell. 1970-luvulla suunniteltu sileä, kirkas Solar-juomalasi oli Tynellin protesti sille, että koko Suomi oli täynnä röpelö-lasia. Sodan jälkeen kaikista käyttöesineistä oli huutava pula. 1970-luvulla Riihimäellä oli nimekäs taiteilijajoukko, Tynellin lisäksi Nanny Still (1926–2009), Tamara Aladin (s. Tynell suunnitteli paljon käyttöesineitä. Helena Tynell suunnitteli Riihimäen Lasille 30 vuoden ajan. hytissä uuden taidelasikokoelmansa, joka esiteltiin vuonna 1982 Suomen Lasimuseon näyttelyssä. Helena Tynell: Rakkaudesta lasiin – ja valoon, näyttely Suomen lasimuseossa 18.5.–28.10.2018 Lähteet: Suomen Lasimuseo, Helena Tynell Design 1943–1993. . VALAISINSUUNNITTELUA. Myöhemmin saksalainen ulkovalaisimia valmistava Bega-Gantenbrink Leuchten osti Limburgin, ja Tynell sai toteuttaa yhdistyneessä tehtaassa yli 20 vuoden kokemustaan valaisinsuunnittelijana. Keräilysuosikiksi nousseen Aurinkopullon lisäksi kysyttyjä ovat muun muassa Piironki, Aitanlukko, Ahkeraliisa, Emma ja Pala. Jo Riihimäen aikana Helena Tynell suunnitteli valaisimia saksalaiselle Glashütte Limburgille. Osa Tynellin töistä on tänä päivänä haluttua ja arvokasta keräilytavaraa. Ennen muuttoaan takaisin Suomeen Tynell ehti valmistaa Limburgin tehtaan Helena Tynell suunnitteli Riihimäen Lasille 30 vuoden ajan. Äänekosken taidemuseon 2012 näyttely jäi lasitaiteilijan viimeiseksi näyttelyksi hänen eläessään. Helena Tynell onkin kertonut, että kaikki, mitä Riihimäen Lasilla suunniteltiin, meni kaupaksi. Antiikki ja taide | 11 Tynell jatkoi työtään myös miehensä yrityksessä, mutta Paavo Tynellin kerrotaan kannustaneen vaimoaan omaan uraansa. Lasitehtaan taloudelliset vaikeudet pakottivat sen lopettamaan käsityömäisen tuotannon, jolloin kaikki taiteilijat saivat lähteä talosta vuonna 1976. Seuraava näyttely oli vuonna 1986, jolloin Helena Tynell muutti pysyvästi Suomeen. KÄYTTÖESINEET KAUPAKSI. 1932), Aimo Okkolin (1917–1982), Erkkitapio Siiroinen (1944–1996) ja Hillevi Lalla (1944–2018)
Ajan kulku ja voima Stefan Larsson, 45, on valmistunut Uumajan taidekorkeakoulusta 2005 ja asunut yhdeksän viime vuoden ajan ?tsussa Japanissa. Turun Taidemuseon Studioon rakentuva Cure of All -näyttely visualisoi ja tuo tarkasteltavaksi pyörimisen, odotuksen, jännityksen ja purkautumisen akteja installaation, videon, liikkeen, valon ja äänen keinoin. Who would be interested in an empty parking lot. 12 | Antiikki ja taide Uutiset Tekoäly ja luonto AUJIK ON ruotsalaistaiteilija Stefan Larssonin vuonna 2011 aloittama taiteellinen konsepti, jonka keskeisinä kiinnostuksen kohteina ovat tekoäly, luonto, tutkimus, havainnot, tulevaisuusspekulaatiot, neurotiede ja arkkitehtuuri. AUJIK:in palkittuja teoksia on ollut esillä maailmanlaajuisesti niin gallerioissa, museoissa kuin festivaaleillakin. Kuvat on tulostettu mustavalkoisella kotiprintterillä ohuille luonnospapereille, jotka on kiinnitetty suoraan seinään kuvien haurauden korostamiseksi. Audiovisuaalisella tasolla AUJIK:in teokset yhdistävät vieraat orgaanis-mekaaniset hybridit elektronisen musiikin luomaan äänimaailmaan. Everyday Revolutions kuvaa arkisen olemisen ja liikkeen rinnalla vääjäämättömiä, yhtäkkisiä kieppumisia, tasapainon menettämisiä ja uusiutumisen tiloja. AUJIK muistuttaa fiktiivistä, esoteerista kulttia, joka jakaa näkemyksiä shintolaisuuden, zenbuddhalaisuuden ja japanilaisten luonnonuskontojen kanssa. Ian Waelder on luonut näyttelyyn myös äänimaiseman, joka koostuu hänen omien kaatumistensa synnyttämistä äänistä. Teoksen meditatiivinen ja rauhallinen oleminen samassa tilassa äkkinäisen liikkeen kanssa muistuttaa elämistä epävarmuudessa, hetkeä, jolloin elämme rentoina ja samanaikaisesti valmiina kaikkeen. Tässä Ahon rakentamassa teosmaailmassa pingottuva lanka on kuin ajan kulku, piittaamattomasti eteenpäin liikkuva voima, riippuva objekti taas tekijä/ kokija ja niiden alla oleva lattia se ympäristö, jossa olemme esillä. Waelder on rajannut ku vien keskiöön henkilöt, jotka ovat vaikuttaneet skeittauskulttuurin historiaan ja hänen omaan skeittaamiseensa. Näyttelyn pääteos Everyday Revolutions koostuu katosta roikkuvista, jäykiksi itsensä ympärille kiertyneistä naruista ja niiden päässä pyörivistä objekteista. Toimintatapa on keskeinen koko hänen taiteellisessa tuotannossaan ja sen ymmärtämisessä. Aho luo tilaan eräänlaisen ajallisen installaation, jossa esineet pyörivät kukin eri tavoin, sattumanvaraisesti kieppuen ja kolahdellen, osa itseään vähitellen purkaen ja tapahtumien pitkästä prosessista vain pienen hetken kerrallaan näyttäen. Mittaamme ja määritämme ajankulumista pyörimisliikkeen kautta. Who would be interested in an empty parking lot. Hänen ilmiöiden havainnoinnille ja materiaalien lainalaisuuksille pohjautuvat teoksensa tarjoavat usein vaihtoehtoisia, oivaltavia tulkintoja todellisuudesta ja niissä on läsnä taiteilijalle ominainen hienovarainen pohjavire: pilkahdus huumoria, elämäniloista ihmettelyä tai yllättävää vapauden tunnetta tavanomaisten asioiden äärellä. Cure of all Turun Taidemuseo Pimiö 23.3.– 13.5.2018 ESPANJALAINEN, SAKSASSA asuva skeittari Ian Waelder tutkii taiteessaan skeittauskulttuurin toistettavuutta videon, valokuvan ja äänen muodossa. -näyttelyn kuvista yksikään ei ole alun perin hänen ottamansa: teokset ovat kokoelma erilaisin tekniikoin ”omittuja”, uudelleenrajattuja ja muokattuja kuvia, joita Waelder on koonnut skeittauskulttuurin keskeisistä filmeistä, lehdistä ja kirjoista. Waelder alkoi työstää näyttelyssä esillä olevaa, skeittaajien kasvokuvista koostuvaa Professional Portraits (A Chronology of Skateboarding) -sarjaa vuonna 2016 keräämällä stillkuvia sadoista internetin skeittausvideoista ja -dokumenteista. AUJIK käyttää useimmiten työskentelymuotonaan videotaidetta ja tietokoneanimaatiota, mutta hyödyntää teoksissaan myös installaation, 3D-tulostuksen, virtuaalitodellisuuden, vaatetuksen, musiikin ja tekstin keinoja. Äänet on kerätty skeittivideoilta, joita Waelderin ystävät ovat kuvanneet vuosina 2008–2012. Waelderin teoskokonaisuus sai alkunsa perinteisestä filmikuvaamisesta, mutta nyt esillä olevassa näyttelyssä kaikki kuvat on koottu muualta. Turun taidemuseo, Pimiö 23.3.–13.5.2018 KUVATAITEILIJA HEINI Ahon taiteessa analyyttinen kohtaa intuitiivisen ja aineellinen aineettoman. Sitä leimaa vahvasti ajatus siitä, että kaikella, jopa kaikesta keinotekoisemmalla, on tietoisuus ja sielu. Monet hänen teoksensa ovat tehty yhteistyössä muusikkojen, kuten Mira Calix, Christ, Sun Araw ja Daisuke Tanabe kanssa. Näyttely avoinna 23.3.–3.6.2018 Skeittauksen muotokuva Ian Waelder alkoi työstää skeittaussarjaa vuonna 2016. Muotokuviin on tallentunut hetkiä ennen temppua tai kaatumista. on osa näyttelysarjaa, jossa Ian Waelder syventää kiinnostustaan skeittaukseen ja nuorisokulttuuriin sekä niiden toistettavuuteen. Cure of All -näyttely visualisoi ja tuo tarkasteltavaksi pyörimisen, odotuksen, jännityksen ja purkautumisen akteja.
Meksikolainen kuolleiden päivän juhlintakulttuuri ja suomalainen nykytaide lähestyvät suurta teemaa hymysuin.. Samaa tunnelmaa henkivät nykytaidetta edustavat Tapani Kokon veistoskulkue, Heidi Hännisen Surullisten piknik -installaatio, Marjatta Tapiolan maalaukset, Susanne Koskimäen lasiteos, Annika Dahlstenin animaatio Yöperhonen ja Tiia Matikaisen keraamiset veistokset. Julisteet ovat MUMEDI:n joka toinen vuosi järjestettävän kansainvälisen julistekatselmuksen satoa julisteiden rinnalla nähdään kotimaisten taiteilijoiden kattaus kuin suoraan kalman kalaaseista. Kokonaisuuden täydentävät Suomen diakoniaopiston Lasse Kantolan ohjaaman Theatrum Olgan Taiteessa oppimisen prosessin yhteydessä otetut valokuvat, jotka ovat Sonja Siikasen käsialaa. Lahden taidemuseossa 16.2.–20.5.2018 Arrieta Celso: Jaja. Antiikki ja taide | 13 Hymyilevä kuolema LAHDEN TAIDEMUSEOSSA värikäs meksikolainen Dia de los Muertosin eli kuolleiden päivän juhlintakulttuuri ja suomalainen, yllättävästi yhtä värikäs nykytaide lähestyvät suurta teemaa hymysuin. Meksiko, 2016. Mukana ovat Lahden taidemuseon kokoelmien itseoikeutetut klassikot, Hugo Simbergin piirrokset, joissa Kuolema puuhailee kodeissa ja puutarhassa. Esillä on valikoima kuolemateemaisia julisteita Museo Mexicano del Diseñosta Mexico Citystä. Tiia Matikainen: Bella Morte VII, 2017, keramiikka ja epoksi
– He ovat ihania ja loistavia ihmisiä. Pidän persoonista, jotka ovat omana itsenään aitoja ja luonnollisia.. 14 | Antiikki ja taide Seppo Fränti tuntee taiteilijat, joilta hän on hankkinut tauluja, ja pitää heistä suunnattomasti
TEKSTI: JOUNI SUOLANEN KUVAT: PHOTO KANSALLISGALLERIA/PIRJE MYKKÄNEN Taidemesenaatti ja keräilijä Seppo Fränti: Taiteilijat ovat kotonani läsnä. Antiikki ja taide | 15 Nuoren taiteilijan elämä on usein lähes rahatonta, siksi taidekeräilijä Seppo Fränti päätyi hankkimaan teoksia nimenomaan aloittelevilta taiteilijoilta. Arvokkaan kokoelmansa hän on lahjoittanut Kiasmalle
Elävän ja intohimoinen kiinnostus taiteeseen on johtanut Fräntin muun muassa vuonna 2001 perustetun, lähes 500 jäsenen Kuvataideakatemian Ystävät ry:n puheenjohtajaksi. Olen myös paljon tekemisissä taiteilijoiden kanssa. Sitä on joka puolella ja joka tilassa yli sadan neliön huoneistossa – seinillä, pinoina ja kasoina lattialla, nurkissa nojailemassa. 16 | Antiikki ja taide un Seppo Fränti ohjaa peremmälle olohuoneeseensa Helsingin keskustakodissa, taide tunkee vastustamattomana tulijaa vastaan. Kuvataiteilijan koulutuksen saanut Seppo Fränti tekee itsekin ekspressionistista ja abstraktia taidetta. K. Apurahoissakin pitäisi pyrkiä enemmän nuorten tukemiseen, Fränti ehdottaa. Tavallaan hekin ovat kotonani läsnä, ja voin keskustella taulujen ja taiteilijoiden kanssa. – Olen ollut koko elämäni kiinnostunut taiteesta ja estetiikasta, taidemesenaatti kertoo. Soittelemme usein toisillemme, Fränti kertoo. Tunnen taiteilijat. Teosten hinta liikkuu vajaasta tuhannesta eurosta ylöspäin jopa kymmeniin tuhansiin – Noin 800 teoksen kokoelma on elämäntyöni. Seppo Fräntin mittavan kokemuksen mukaan taitelijat ovat vahvoja, mutta herkkiä, boheemeja ja värikkäitä persoonia. – Kun nuori taitelija myy ensimmäisen työnsä, se on tärkeä hetki, ja hän on todella tyytyväinen. Pitkään aikaan hän ei tunnistanut teoksissaan kokoelmaa, joka on muodostunut vuosien saatossa, kun tauluja on tullut ”valtavan paljon”. – Nautin asumisesta taulujen kanssa. Viimeisten kymmenen vuoden aikana kokoelma on karttunut kovaa vauhtia. Yhdistys on vieraillut myös Fräntin kotona. Saan siitä hirveästi energiaa. Omaa taiteilijuuttaan Fränti ei kuitenkaan halua korostaa. Yhdistys järjestää jäsenistölleen kiinnostavia tapahtumia, kuten museoja näyttelykäyntejä. Vain pieni osa taiteilijoista saa apurahoja. Fränti on kerännyt töitä nuoresta pitäen. Seppo Fränti aloitti taiteen keräilyn1970– 80-lukujen vaihteessa. – He ovat ihania ja loistavia ihmisiä. Joka kevät joku taiteilija saa jäsenäänestyksen perusteella 2 000 euron stipendin. Nuoren taiteilijan elämä on usein lähes rahatonta. Fräntin kokoelma on kertynyt yli sadalta taiteilijalta. ARVO MILJOONALUOKKAA. Tietoa löytyy muun muassa yhdistyksen Facebook-sivuilta. Nyt hän uskaltaa myös kutsua itseään täydestä sydämestä taiteen keräilijäksi. Se on tärkeää, kun katsoo töitä. Hän maalaa mielellään lomamatkoillaan ja kesämökillä kaikessa rauhassa. Yhdistykseen voi liittyä kuka tahansa taiteesta kiinnostunut 20 euron vuosimaksulla. Fränti on tehnyt paljon hankintoja kotimaisilta nuorilta kuvataiteilijoilta. Hakijamäärät ovat suuria, ja jotkut saavat enemmän kuin toiset. Ystävät tukevat nuoria taitelijoita stipendein. Näyttelyitäkin on ollut kymmenkunta. Kun taulut siirtyvät Kiasmaan, Seppo Fräntille tulee jatkossa enemmän tilaa asua omassa kodissaan. Pidän persoonista, jotka ovat omana itsenään aitoja ja luonnollisia
Tämä on mittavan arvokas kokoelma, Fränti myöntää. Kaikki työt ovat suomalaisten taiteilijoiden tekemiä. – Tämä on täysin minun tunteellani ja maullani hankittu kokoelma. Antiikki ja taide | 17 euroihin. Taidetta on Seppo Fräntin kodissa joka puolella seinillä ja lattioilla, kasoina ja pinoina. Kokoelman arvo kohoaa miljoonaluokkaan. Kiasmassa Seppo Fräntin kokoelman työt pääsevät hyvään kotiin. Silloin kun näkee, että teos on tehty sydänverellä, sellainen kiinnostaa. – Sukupuolta en ole katsonut teoksia hankkiessani. Tässä edustava kokoelma olohuoneesta värikkäitä tauluja.. Fränti myöntää, että kokoelma on hänen elämänsä tärkein asia. Kokoelmassa on tasapuolisesti sekä naisten että miesten tekemiä töitä. Haastatteluiltanakin hän on menossa kahden näyttelyn avajaisiin. Työn kanssa pitää voida elää ja sitä voida katsoa, ja sen pitää kestää aikaa, Fränti pohtii. Fränti käy paljon taidenäyttelyissä ja taitelijoiden työhuoneilla katsomassa tauluja. Työssä pitää olla itseäni ja taiteilijaa niin, että näen työssä omaa itseäni, ja että taiteilija ilmaisee siinä omaa itseään ja elämänvaiheitaan. Kokoelman aarteet tulevat Fräntin arvion mukaan esille vasta sitten, kun hän ja taiteilijat ovat jo kuolleet. – Kun näen taulun, huomaan nopeasti, kiinnostaako se minua. Myös kevyemmät ja humoristiset teokset kiinnostavat häntä. Niissä on se jokin. Minä olen ollut tässä asiantuntija. Se on suuri elämän sisältö ja elämäntyö. – Minulla on kuitenkin sellainen tunne, että aika monesta taiteilijasta kuullaan vielä sadan vuoden päästäkin. Fränti on pyrkinyt hankkimaan erityylisiä tauluja, kuten minimalistisia ja ekspressionistisia
– Minulle tulee haikeus, mutta pääsääntöisesti tyytyväisyys. KIASMA ON HYVÄ KOTI. Hanke työllistää laajalti Kiasman ja Kansallisgallerian kokoelmahallintaosaston moniammatillista tiimiä – kuraattoreita, konservaattoreita, valokuvaajia, näyttelymestareita ja kuljettajia, kokoelmaintendentti Kati Kivinen kuvailee lahjoituksen vaiheita. Yksinhuoltajan on luovuttava lapsistaan. Siellä teokset ovat kaikkien nähtävänä. Uusiakin taiteilijoita voi tulla mukaan. Uudet taulut tulevat hänen kotiinsa, mistä vapautuu tilaa vanhojen poistuessa. Minulla on niistä paljon kauniita muistoja. Kiasman museojohtaja Leevi Haapala arvostaa korkealle tulevan kokoelman osana Kansallisgallerian kokoelmaa. Kahden vuoden kuluessa kokoelma inventoidaan yhdessä keräilijän kanssa. – Seuraavien parin vuoden aikana otamme kokoelman teokset vastaan Kiasmaan ja tutustumme niihin jokaiseen paremmin tutkimuksen, luettelointityön, kuntotarkastusten ja valokuvausten kautta. Itselleen hän jättää joitakin vanhoja töitä, joihin hänellä vahva tunnetai perintöside. JATKAA TAIDEHANKINTOJA. Teoksiaan hän on lainannut myös museoihin ja ulkomaillekin. – Seppo Fräntin taidekokoelma on ainutlaatuinen henkilökohtaisuudessaan ja vilpittömässä kiinnostuksessaan nykytaidetta ja eläviä taiteilijoita kohtaan. . Fräntin kokoelman on tarkoitus päästä esille Kiasmassa vuonna 2020, ja siitä on tekeillä myös kirja. Voin sitten mennä Kiasman näyttelyyn katsomaan lapsiani ja muistelemaan. Teokset tarvitsevat huomion lisäksi myös huolenpitoa, mitä ne saavat Kiasmassa. Kokoelma on rohkea, avoin ja samalla intiimi tavassaan hahmottaa ihmisenä olemisen kipuilua kuvataiteen kautta, Haapala toteaa. Hankintoja hän tekee jatkossa kuitenkin harvakseltaan. 18 | Antiikki ja taide Seppo Fräntin kokoelmassa on paljon minimalistisia ja ekspressionistisia töitä. Elämässä tulee aika, jolloin lasten on lähdettävä kotoa maailmalle. – Keräämäni teokset ovat kuin ”lapsiani”. Seppo Fränti nojatuolissa takanaan Robin Lindqvistin punertava teos Under the table 2103.. Kaikki ovat kestäneet Fräntin silmiä ja aikaa. Kokoelma käsittää runsaasti paperipohjaisia maalauksia sekä joitain pienikokoisia veistoksia. – Olen todella onnellinen siitä, että ne saavat hyvän kodin. Parempaa kotia en olisi teoksilleni saanut. Hän ei ole kyllästynyt yhteenkään omistamistaan teoksista. Varsinkin nyt, koska kotini on kuin labyrintti, jossa on hankala jo nähdä mitään ja asua. Ne tunnistaa huoltajansa näköisiksi. Kiasma on ehdottomasti paras paikka teoksilleni ja kokoelmani parhaille taiteilijoille. Osan taiteilijoista myöhempiä töitä on jo esillä Kiasmassa, jolloin katsoja pääsee näkemään myös taiteilijan kehityskaarta. Samalla Fränti iloitsee siitä, että ”lapset” saavat hyvän kodin Kiasmassa. Fränti aikoo jatkaa taidehankintoja samalla periaatteella kuin aikaisemmin tukien nuoria taiteilijoita. Silti Fränti kokee helpotuksen tunnetta luopuessaan nyt valtaosasta teoksiaan
Vajaat sata teosta käsittävä näyttely on esillä Turun taidemuseossa 4.11.2018 asti. Näyttely esittelee seitsemän kultakauden teosta, jotka eri syistä jäivät saamatta yhdistyksen kokoelmaan. Albert Edelfelt (1854-1905) Lopullinen luonnos teokseen Turun Akatemian vihkiäiset 1640 Magnus von Wright (1805–1868) Kukkia esittelevät Berndtsonin, Gallen-Kallelan, Halosen, Rissasen ja Westerholmin maalauksia esimerkkeinä toteuttamattomista unelmista. Antiikki ja taide | 19 urun Taideyhdistyksen ensimmäisen intendentin, Victor Westerholmin kautena Taideyhdistyksen kokoelmaan hankittiin ja lahjoitettiin tasan 400 teosta. Westerholm oli sekä kotimaiseen että pohjoismaiseen taiteilijakuntaan hyvin verkostoitunut. Teosten määrä on suppea mutta painoarvo sitäkin suurempi: niiden merkitystä korostaa se, että ne yhtä lukuun ottamatta kuuluvat nykyisin julkisiin kokoelmiin. Niistä monet ovat sittemmin muodostuneet Suomen taiteen ohittamattomiksi klassikoiksi, kuten Gunnar Berndtsonin Kesä, Pekka Halosen Erämaa, Akseli Gallen-Kallelan Akka ja kissa ja Kalevala-aiheiset maalaukset sekä useat Helene Schjerfbeckin teokset. Hankittujen teosten aihepiiri oli aluksi hyvin kansallinen: se käsitti suomalaisia maisemia, kansantyyppejä, muotokuvia ja mytologian merkkihenkilöitä. Vuodet 1891–1919 kattava kausi osuu ajallisesti yksiin Suomen itsenäistymisen kanssa. Pekka Halonen (1865–1933) Työstä lähtö Elin Danielson-Gambogi (1861–1919) Poutapäivä. Yhdistyksen hankintapolitiikka oli alusta alkaen suuntautunut kotija pohjoismaiseen aikalaistaiteeseen. Kokoelman määrätietoinen kartuttaminen tapahtui rajallisin määrärahoin, minkä vuoksi sitä ei voitu aina kerryttää halutuin teoksin. Tuomalla esiin myös menetettyjä tilaisuuksia tarjotaan yleisölle uusi, laajempi näkökulma kokoelman rakentumiseen. Niinpä taiteilijakollegat, kuten Ville Vallgren osoittivat yhdistykselle merkittäviä lahjoituksia yksityishenkilöiden lisäksi. Ateneumin taidemuseosta, Gallen-Kallelan museosta, Pohjanmaan museosta ja Hämeenlinnan taidemuseosta sekä yksityisomistuksesta lainatut teokset T Victor Westerholmin hankinnat esillä Turussa Suomalaisia klassikoita Turun taidemuseon kokoelmanäyttely esittelee maisemamaalari Victor Westerholmin aikana tehtyjä hankintoja ja vastaanotettuja lahjoituksia. Emämaa Venäjän taidetta ei sen sijaan ostettu. Aktiivista lahjoitustoimintaa harjoittivat myös yhdistyksen hallituksen jäsenet kuten kauppaneuvos Fredric von Rettig ja kauppaneuvosveljekset Ernst ja Magnus Dahlström. Jo asemansa vakiinnuttaneiden tekijöiden ohella teoksia ostettiin kotimaisilta nuoren polven taiteilijoilta. Kyseessä oli selkeä kannanotto: yhdistyksen kokoelma oli kulttuurillisesti sidoksissa länteen. . Yhdistys hankki myös useita Westerholmin keskeisiä maalauksia ja taiteilija itse muisti kokoelmaa teoslahjoituksin
Oppimestarin outo nimi ei taipunut Keräsen suuhun ja puukoista tuli Tommi-puukkoja, joiden nimi merkitsi myös laatua. Jo vuosia sitten tajusin etten saisi ikinä sellaisia tiloja, jossa puukot mahtuisivat asiallisiin vitriineihin. Nälkävuosien jälkeen Keränen palasi takaisin Hyrynsalmelle ja ryhtyi sepäksi kotitilalleen Oravivaaran Mustalahteen. – Siellä vaikutti englantilainen tuotekehittäjä Thomas Woodward, jolta Keränen ammensi vaikutteita. Kotitekoinen rauta sisälsi rikkiä ja oli herkkää kylmälle. Samasta syystä puukirkot maalattiin punaisiksi ja ovet mustiksi. – Aina 1970-luvulle saakka kyläsepät käyttivät rautalaatuja, jotka oli osin tehty jopa järvitai suomalmista. – Pellavansiemenöljyn lämmönsiirtokyky on hitaampi kuin veden, jolloin metalliin ei syntynyt yhtä helposti hiushalkeamia kuin veteen karkaistaessa. Olen rajannut kokoelmani kotimaisiin ja käsintehtyihin puukkoihin, Ilmo Juntunen kertoo. Musta väri – kimrööki – on nokea, joka saatiin polttamalla esimerkiksi O Ilmo Juntunen säilyttää mestarien kädentaitoperinnettä Noin 3 000 puukon kokoelma Kajaanilaisen Ilmo Juntusen kokoelmassa on yli 900 Tommi-puukkoa. 20 | Antiikki ja taide nhan tämä eräänlaista hulluutta. 1930-luvulla Punainen Risti tilasi puukkoseppä Kustaa Lammilta suurikokoisen järjestöpuukon, jonka terässä on varsin erikoinen viesti. – Tuohon aikaan tavalliset kyläsepät eivät yleensä valmistaneet puukkoihin tuppia, mutta Fiskarssissa saamiensa vaikutteiden innoittamana Keränen alkoi tehdä puukkoihinsa myös tupet. Tommi-puukon luojana pidetään hyrynsalmelaista Kalle Kerästä (1866–1912), joka 1860-luvulla pakeni nälkävuosia etelään ja päätyi Firskarsiin, jossa oppi metallin karkaisun salat. – Värit ovat fennougrien pyhät värit. Kaikki paikat ovat täynnä puukkoja. Woodwardin menetelmänä oli karkaista rautataokset veden sijasta pellavasiemenöljyssä. Punainen väri on samaa ainetta, josta valmistetaan punamultamaali. Tommi-puukkojen tunnusvärit ovat punainen ja musta. Fiskars oli jo 1800-luvulla tunnettu metallituotteiden jalostaja