Antiikki ja taide 01/2021 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

SAARA HOPEAN HIMOITUT LASIESINEET PABLO PICASSO Kubismin kehittäjä ARJEN HISTORIA ENTISÖINTI ESITTÄVÄ TAIDE KÄDENTAIDOT KERÄILY 1/2021 • 9,50 € KEISARILLISEN SUOMEN KADETTIKOULU Aateliston poikien opinahjo IIRO RANTALA Jazzin Mr Feelgood TUOMAS SOPANEN Ainutlaatuinen 600 ryijyn kokoelma SIGNE BRANDER Ikuisti 1900-luvun Helsinkiä HURMAAVA 20 LUKU Rohkeaa muotia, riehakasta elämää HAM JANSSON Piirsi 200 postimerkkiä
www.kissafani.?. Talvi-iltojen nautinnollisiin lukuhetkiin Hae omasi Lehtipisteestä tai tilaa suoraan kotiisi! www.talomestari-lehti.. www.hevosmaailma.
5 Saara Hopea loi yksinkertaista, iloista käyttölasitaidetta .......................6 Taideuutisia ................................................................................................ 10 Säveltäjä-pianisti Iiro Rantala on musiikin hyvänmielenlähettiläs .......12 Signe ”Ham” Hammarsten Jansson loi 200 postimerkkiä......................18 Hurmaava 20-luku: jazzia, muotia ja villiä elämää ................................20 Taideuutisia ................................................................................................26 Köyhästä Pablo Picassosta varttui rikas linnanherra .............................28 Oliver Backman tuntee ullakon aarteet .................................................. Kuva: Jouni Suolanen 12 Tove Janssonin äiti Signe Ham Janssonin piirtämät postimerkit kertovat omaa kieltään Suomen historiasta. Se menee vahvasti mentaalipuolelle, piansti-säveltäjä Iiro Rantala korostaa. Parhaimmillaan Signe Branderin ikuistamat valokuvat lähestyvät ilmaisultaan, sommittelultaan ja valonkäytöltään maalaustaidetta. Musiikkia täytyy rakastaa ja siitä tykätä, jotta siitä tulee hyvä olo. 70 18 38. 32 Ville Virenius vaalii ainutlaatuista lasikokoelmaansa ...........................34 Tuomas Sopasella on liki 600 ryijyä ........................................................38 Venäläiset sotilaat ravistelivat Kirkkonummen kaunista kivikirkkoa ...42 Taiteilija Andreas Alariesto oli myös tukkimies ja kalastaja .................46 Palvelukortti ...............................................................................................49 Keisarillisen Suomen Kadettikoulun synnystä 200 vuotta ....................50 Esa Leppänen maalaa naivistisia teoksia ja tekee romutaidetta .........56 Suomalainen postikortti täyttää 150 vuotta ...........................................60 Hannu ja Pirjo Latvala ovat intohimoisia keräilijöitä .............................62 Rodney Graham leikittelee tietokoneella ja rooleilla ............................56 Rakkaat esineet: Isotädin rintarossi.........................................................68 Signe Brander ikuisti Helsinkiä 1900-luvulla ..........................................70 Sisältö Professori Tuomas Sopanen päätti viitisentoista vuotta sitten kerätä kokoelman, joka valottaisi suomalaisen ryijyn historiaa. Nyt Sopasen kokoelmissa on kuutisensataa ryijyä. Antiikki ja taide | 3 Pääkirjoituskuva .........................................................................................
040 753 8555 Palveluhakemisto Uudenmaankatu 17, Helsinki Asentajantie 8, Porvoo puh. 0500533587 www.gema.fi A NTIK. 040 707 4753 WANHAN TALON VARAOSAT • tulisijat ja -tarvikkeet • vanhat ovet ja ikkunat • helat, lukot ja ruuvit Puutarhakatu 9, Turku Puh. 2 Varaa paikkasi palveluhakemistossa! Sirpa Hornaeus sirpa.hornaeus@karprint.fi puh
Joidenkin lähteiden mukaan Edelfelt olisi saanut Virginien kanssa kaksi lasta. Maalauksen taustana on kellertävä beigen värinen silkkikangas, jossa on kuviona vihertäviä kevyitä oksastoja. Myös Edelfeltin suku on sammunut. Upea teos ja mystiset tarinat sen ympärillä jäivät kuitenkin elämään. Antiikki ja taide | 5 1/2021 Vuonna 2021 ilmestyy 6 numeroa. Päätoimittaja: Eero Ahola eero.ahola@karprint.fi Toimituksen osoite: Antiikki ja taide antiikki.toimitus@karprint.fi Vanha Turuntie 371, 03150 Huhmari Puh. L Mystinen pariisistar ukeva pariisitar on suomalaisen taiteilijan Albert Edelfeltin (1854–1905) öljyvärimaalaus kankaalle vuodelta 1880. Kannen kuva: Saara Hopean Kupla-maljakko, Hagelstam KU VA : W IKIM ED IA CO M M ON S. 09-413 97 300 Toimitussihteeri: Jaana Isosaari/SPK Oy antiikki.eko@gmail.com Mediamyynti: Sirpa Hornaeus sirpa.hornaeus@karprint.fi Puh. 09-413 97 300 Tilaushinnat: Kestotilaus: 6 numeroa vuodessa 39 € Määräaikainen tilaus: 12 kuukautta, 6 numeroa 44 € ISSN 2341-622X (painettu) ISSN 2489-8686 (verkkojulkaisu) www.antiikkijataide.fi Seuraava numero ilmestyy maaliskuun lopussa 2021. 040-753 8555 Kustantaja: Karprint Oy, Huhmari Tilaukset ja osoitteenmuutokset: tilaukset@karprint.fi ma–pe 9–15 Puh. Hänen otsalta kiharat ruskeat hiuksensa kiiltävät, ja hän katsoo ruskeilla silmillään suoraan eteensä kohti taiteilijaa. Hän ystävystyi Virginiehin, joka on tiettävästi tämän naisen kutsuma-, ei ristimänimi ja josta on tiedossa hyvin vähän faktaa. Lukeva pariisitar -maalaus kuvaa nuorta ranskalaista naista, Virginietä. Edelfelt maalasi hänestä kolmen seuraavan vuoden aikana useita erilaisia maalauksia, joissa nuori, kaunis nainen on täynnä viettelevää jännitettä. Hänen kaksi sisartaan jäi naimattomaksi ja ainoa lapsi, Erik, kuoli keuhkotautiin vuonna 1910. Lopulta Albertin äiti, Alexandra, painosti hänet lopettamaan suhteen, ja taiteilijan palatessa Suomeen toukokuussa 1883 se oli ohi. Virallisesti hänellä oli vain yksi lapsi avioliitosta Anna Elise de la Chapellen kanssa. Lukeva pariisitar -maalauksessa valkoisin röyhelöin koristeltuun roosaan mekkoon pukeutunut Virginie lukee kulunutta kirjaa kyljellään maaten. Edelfeltin ateljeessa tiedetään olleen muodikkaita japanilaisia esineitä. Edelfelt itse käytti tallella olevissa kirjeissään hänestä nimeä ”vaaleaverikkö”. Virginie oli tullut keväällä 1880 Edelfeltin malliksi. Suurikokoinen maalaus kuuluu Ateneumin taidemuseon kokoelmiin, jonne se talletettiin vuonna 1893. Totuutta Albert Edefeltin ja Virginien suhteesta ei enää saada koskaan selville, sillä taiteilijan suku piilotti viitteet pariisilaiseen rakkauteen tarkasti
KUVA: HAGELSTAM. TEKSTI: TIMO ELO 6 | Antiikki ja taide Saara Hopean suunnittelun lähtökohtana oli ajatus parantaa ihmisten arkea
Nuutajärven lasitehtaalla Saara Hopea loi vuosina 1952–1958 ajanmukaisesti toimivia, voimakasvärisiä ja puhdaslinjaisia tuotteita. Sitä valmistettiin kaikkiaan yli 500 000 kappaletta viitenä mallina. Monet näistä sarjoista oli tarkoitettu lähinnä ravintolakäyttöön. Vuonna 1957 hopeamitali tuli Flamingo-liköörilaseista. Hänen taiteelliset kykynsä oli huomattu jo varhain, ja hänen oli helppo ilmaista itseään visuaalisesti. Vuoden 1954 palkinto kohdistui hänen pinottaviin laseihinsa. Valmistuttuaan sisustusarkkitehdiksi vuonna 1946 Saara Hopea toimi ensin kaksi vuotta huonekaluliike Majander Oy:ssä piirtäjänä. Saara Hopean ensimmäinen menestys olivat vuonna 1952 syntyneet ”Pinottavat” eli eri väreissä valmistetut juomalasit, jotka oli mahdollista pinota päällekkäin. Puristelasipuolelta tunnetaan muun muassa Saara Hopean kohokuviokoristeinen ”Nyppyläkulho”, joka lukeutui hänen suosituimpiin ja tunnetuimpiin astioihinsa. Hänen pääasiallisiin tehtäviinsä lasitehtaalla kuului lasisarjojen ja käyttölasin muotoilu. Vuonna 1951 muotoilija Kaj Franck tarvitsi apua Arabia-Nuutajärven ensimmäisen gallerian ja näyttelyhuoneiston suunnittelemiseen Helsingin Pohjoisesplanadille. Sittemmin pinottavien esineiden käsite laajeni, ja sitä alettiin soveltaa myös kulutustavaroihin ja huonekaluihin.. S Antiikki ja taide | 7 Saara Hopea tuli 1950-luvulla tunnetuksi muotoilijana, jonka sopusuhtaiset ja käytännölliset lasiastiat herättivät laajaa huomiota. Vuonna 1956 Nuutajärven lasitehtaan kerrotaan vastanneen 70-prosenttisesti maamme lasintuotannosta. Saara Hopea loi modernin designin Kauneutta ja käyttölasia aara Hopea (1925–1984) kuului siihen nuorten lahjakkaiden muotoilijoiden joukkoon, joka alan kultaisella viisikymmenluvulla loi perustan modernille suomalaiselle designille. Saara Hopea sai tehtävän ja suunnitteli tilan sisustuksen ja huonekalut. Sodan jälkeisinä vuosina kaikesta oli pulaa eikä tuhlaavaisuuteen ollut varaa. Saara Hopea palkittiin kahdesti lasiesineistään hopeamitalilla Milanon Triennaaleissa. Näin kuvailee Lillemor Jordas Saara Hopeaa Porvoon museoyhdistyksen julkaisussa 8/2012. Uransa aikana Saara Hopea suunnitteli myös koruja, huonekaluja, emalitöitä, tekstiilejä ja himmeleitä. Tällöin myös Saara Hopeasta muotoilijana tuli kansainvälisestikin tunnettu. Porvoolaisen kultasepänliikkeen omistajan, talousneuvos Ossian Hopean tytär Saara opiskeli vuosina 1943–1946 Taideteollisen keskuskoulun sisustustaiteen osastolla. Saara Hopean pinottavat lasit olivat yksinkertaisia ja käytännöllisiä, mutta samalla eri värisävyjensä ansiosta kepeitä ja pirteitä. LASITEHTAALLE. Niinpä lasiesineiden muotoilussakin aika suosi funktionalismin nousua, mikä tarkoitti lähinnä vaatimusta luoda käytännöllisiä ja muodoiltaan yksinkertaisia esineitä, joita todella tarvittiin. Hänen muita mallejaan olivat muun muassa täplikkäät ”Pantteri”-maljakot sekä ”Bistro” ja ”Flamingo” -lasisarjat. Lasit valmistettiin puhaltamalla puumuottiin. Tämän jälkeen hän siirtyi opettajansa Runar Engblomin suosittelemana Paavo Tynellin Taito Oy:öön tehtävänään valaisimien mallipiirustusten toteuttaminen. Pinottavat lasit olivat tuotannossa vuoteen 1968 asti. Asunnot olivat tuohon aikaan pieniä ja niiden säilytystilat olivat niukkoja. Seuraavana vuonna Kaj Franck kutsui hänet työskentelemään kanssaan Nuutajärven lasitehtaalle haluten näin helpottaa omaa työtaakkaansa. Pinottavat lasit olivat tiettävästi Saara Hopean ensimmäisiä tuotteita. Niitä arvostettiin muun muassa lasien tilaa säästävien ominaisuuksien vuoksi
Näin syntyi emaloituja lautasia ja maljakoita. Niinpä heidän töistään saattoi joskus olla hieman vaikea erottaa, kumpi sen oli tehnyt – siksi samanhenkisiä ne olivat, Wenzel Hagelstam kertoo. Samalla Saara Hopea-Untracht palasi suunnittelijaksi suvun kultasepänliikkeeseen. ETURIVIN MUOTOILIJA. Saara Hopea-Untracht valmisti New Yorkissa ollessaan tuhansia emaliesineitä, joista myös Keski-Manhattanilla sijaitseva Museum of Modern Art (MoMa) hankki muutamia kokoelmiinsa. Meillä suomalaisilla on tässä suhteessa designin suhteen samankaltainen maku japanilaisten kanssa. Ossian Hopean kultasepänliike Porvoossa oli perheyritys. Ne ovat yhä muodikkaita, koska meillä vallitsee edelleen näkemys, jonka mukaan ne sopivat suomalaiseen tyyliin. Hän myös jatkoi emaloitujen astioiden valmistamista Porvoossa sijainneessa pienessä emaliverstaassaan aina vuoteen 1980. 8 | Antiikki ja taide Saara Hopea ja Oppi Untracht olivat aikoinaan uutta luova aviopari. Kuva: Wikimedia Commons Saara Hopea palkittiin kahdesti lasiesineistään hopeamitalilla Milanon Triennaaleissa. – Pinottavien lasien idea perustui siihen, että esineiden haluttiin sodan jälkeisenä pula-aikana olevan ennen kaikkea käytännöllisiä. Saara Hopea koki velvollisuudekseen ryhtyä työskentelemään perheyrityksessä. Hänen kuoltuaan Taideteollisuusmuseossa Helsingissä järjestettiin hänen retrospektiivinen näyttelynsä vuonna 1987. Untrachtit muuttivat Nepaliin ja Intiaan vuosiksi 1963–1967. He tekivät yhdessä töitä. Vanhaa kouluarvosanastoa käyttäen voisin antaa Saara Hopealle ja hänen töilleen arvosanaksi 8+, Wenzel Hagelstam jatkaa. Muumeista puhumattakaan.. Kulttuurien museo on nykyään osa Suomen kansallismuseota. Isän kuoltua helmikuussa 1958 Saara Hopea joutui uusien haasteiden eteen, jolloin lasinsuunnittelukin sai jäädä. Aasialaisen taiteen ja käsityön tuntijana ja kerääjänä tunnetuksi tullut Oppi Untracht puolestaan teki 2000-luvun alussa merkittävän testamenttilahjoituksen, josta osa kohdistui Helsingissä tuolloin sijainneelle Kulttuurien museolle, Design-museolle sekä Helsingin yliopistolle. Hän suunnitteli myös näyttäviä hopeakoruja. Niinpä hän opetteli lyhyessä ajassa kultasepäntyön alkeet ja korujen suunnittelun salat siirtyen perheen kultasepänliikkeen taiteelliseksi johtajaksi vuosiksi 1959–1960 sekä myöhemmin uudelleen vuodesta 1967 alkaen. Pariskunta muutti New Yorkiin, jossa he asuivat ja työskentelivät kolme vuotta. Uudessa kotimaassaan Saara Hopea-Untracht kiinnostui miehensä opastuksella metallin emaloinnista kehittäen menetelmän, jossa esineelle saatiin haluttu värisävy polttamalla sen pintaan läpikuultavia emalikerroksia. – Ulkomaalaisista ostajista etenkin japanilaiset arvostavat suuresti Saara Hopeaa ja Kaj Franckia suunnittelijoina. – Saara Hopean esineet edustavat ehdottomasti suomalaisen designin kärkeä. Vanhempi veli Pekka Hopea otti hoitaakseen kultasepänliikkeen varsinaisen liiketoiminnan. Emalitöitä oli esillä muun muassa suvun kultasepänliikkeessä. ELÄMÄNMUUTOKSIA. – Saara Hopea toimi lasitehtaalla ikään kuin Kaj Franckin aisaparina. Tämän jälkeen he asettuivat Porvooseen sisustaen kotinsa Intiasta ja Etelä-Aasiasta keräämällään esineistöllä. Myöhemmin, 1960-luvulla, Saara Hopea teki värikkäitä emaliteoksia, lautasia, kulhoja ja muun muassa peilinkehyksiä. Sekä Kaj Franckin että Saara Hopean suunnittelun lähtökohtana oli ajatus parantaa ihmisten arkea. Vuonna 1960 Saara Hopea avioitui yhdysvaltalaisen taidekäsityöläisen, valokuvaajan ja kirjailijan Oppi Untrachtin kanssa. Myös arkkitehti Alvar Aallon tuotanto on korkeassa kurssissa Japanissa. Kulttuurien museon saama kokoelmalahjoitus käsitti yli 800 nimikettä, muun muassa hopeaja rituaaliesineitä Untrachtin ainutlaatuisesta Nepal-kokoelmasta. Saara Hopea ei ollut suunnittelijana kovin värikäs, vaikka hän tekikin värikkäitä töitä. Myös Kaj Franck piti yllä matalaa profiilia. Antiikkialan asiantuntija Wenzel Hagelstam kertoo Saara Hopean ja Kaj Franckin yhteistyön Nuutajärven lasitehtaalla olleen tiivistä ja hedelmällistä. Saara Hopea sai Porvoon kaupungin kulttuuripalkinnon vuonna 1981 ja valtion taideteollisuuspalkinnon vuonna 1982. – Tämäntyyppiset esineet ovat vielä nykyäänkin hyvin kysyttyjä
Niinpä japanilaiset saattavat viettää hyvinkin pitkän ajan myymälässä ennen kuin ostavat mitään. LÄHTEET: ”PORVOO/BORGÅ DESIGN”, TOIM. MERJA HERRANEN, PORVOON MUSEOYHDISTYKSEN JULKAISUJA NRO 8, 2012; WIKIPEDIA. Kuva: Hagelstam – Japanilaiset ovat pieniä ihmisiä ja he haluavat ympärilleen hyvin muotoiltua estetiikkaa. Se sopii heidän arvomaailmaansa. Muumeista he pitävät varmaankin siksi, että myös heidän kulttuurissaan on jo omasta takaa monenlaisia peikkoja ja muita ihmeellisiä olentoja. Kuva: Hagelstam. Kuva: Hagelstam Kuplamaljakko oli tuotannossa vuosina 1925-1984. Sara Hopean suunnitteli myös koruja. Antiikki ja taide | 9 Saara Hopea suunnitteli nämä värikkäät jälkiruokamaljat Nuutajärven lasille. Kuva: Hagelstam Tämä Pantteri-taidelasimaljakko myytiin vasrahinnalla 460 euroa. He ovat täällä Helsingissäkin tärkeitä designin ostajia. – Japanilaiset myös matkustavat paljon. Mutta he ovat hyvin tarkkoja laadun suhteen. Tämä sormus myytiin 1100 euron vasarahinnalla. Heillä hinta ei ole ratkaiseva tekijä ostopäätöksessä, vaan laatu. He eivät pidä rönsyilevistä isoista esineistä. He tutkivat aina ensin tarkoin tarjolla olevat esineet
SIGRID SCHAUMAN TURUN TAIDEMUSEOSSA 11.2. Joitakin esineitä on löytynyt myös kirppikseltä. Huonekalut ja muun rekvisiitan Laitinen on valmistanut puusta ja Fimo-massasta. Heidän lisäkseen mukana on joukko fiktiivisiä hahmoja: kotiopettaja ja suutari sekä palvelusväkeä ja kerjäläisiä. KUOPIOLAINEN NUKKETAITEILIJA Raija Laitinen on valmistanut von Wright -taiteilijaveljesten lapsuuteen ja nuoruuteen sijoittuvan fiktiivisen kuvatarinan, joka rakentuu yli kahdestakymmenestä kolmiulotteisesta kuvasta kartanossa ja sen pihapiirissä, metsässä ja järven rannalla. 23.5.2021. Sain siellä vision Ferdinand von Wrightistä istumassa pikkupoikana isolla kivellä Suopeltovuoren laella taustanaan sininen järvimaisema Haminalahdelta, taiteilija kertoo. henkeen. Jokaiseen tuokiokuvaan on kirjoitettu kulttuurihistoriallisiin faktoihin perustuva fiktiivinen tarina von Wrightin perheestä ja kartanonväestä kesällä 1830. Wrightiläinen lintuteema on keskeinen osa tarinaa, jossa esiintyy monia muitakin eläimiä: lehmiä, lampaita ja hevosia sekä koira, kissa ja kettu. Schauman tulkitsi aina kulttuurimaisemaa, sen sijaan erämaaromantiikka oli hänelle vierasta ja talvimaisemat harvinaisia. Vitriinilaatikkojen taustalle sijoitetut valokuvat ovat Haminalahden kulttuurimaisemista ja muualta Kuopion ympäristöstä. ELÄMÄÄ HAMINALAHDEN MAALAISKARTANOSSA VON WRIGHTIN PERHEEN KESÄPÄIVÄ 1830 TAIDEMUSEO EEMIL, LAPINLAHTI 25.4.2021 SAAKKA KEVÄÄLLÄ TURUN TAIDEMUSEO täyttyy yhä intensiivisemmäksi käyvästä kolorismista ja aina näynomaisemmaksi muuttuvasta ilmaisusta, jotka muodostavat Sigrid Schaumanin (1877–1979) taiteen ytimen. Teokset on lainattu 40 eri taholta ympäri Suomea, suuri osa harvemmin esillä olleista yksityiskokoelmista. Hän etsiytyi jo nuorena Italiaan ja Ranskaan, ja matkat näihin maihin jatkuivat aina vanhuusiälle asti. Kesäpäivä Haminalahdella Sigrid Schauman, Alaston. Toisen maailmansodan poikkeusaikoina hän löysi Helsingin puistot ja puutarhat, jotka hän puki maalauksissaan etelämaalaiseen värihehkuun. Tarinassa vierailee perheen sukulaisia, kuten mummon siskontyttäret Maria Charlotta Forsten ja Aurora Järnefelt. Kotimaan maisema ei saanut häntä innostumaan, se oli hänen mielestään liian yksitoikkoinen. Pienoismaailman henkilöt nukkemaakari Raija Laitinen on luonut Fimo-massasta, piipunrassista ja vanusta. Taidemaalarina yli 70-vuotiaana uuteen kukoistukseen puhjennut Schauman ammensi ranskalaisperäisestä modernismista ja värimaalauksesta suuntautuen erityisesti impressionismiin ja jälki-impressionismiin. Nyt nähtävä näyttely koostuu 120 maalauksesta vuosilta 1903–1961 ja on sellaisena Schaumanin kaikkien aikojen mittavin esiintyminen Turussa. Schaumanin taiteen keskiössä ovat väri ja valo, keskeisenä aihepiirinä maisema. Nuket on vaatetettu 1830-luvun Kolorismia Turussa Raija Laitinen on luonut hahmot Fimo-massasta, piipunrassista ja vanusta. Kuopion Haminalahdella hirsisessä maalaiskartanossa asuu von Wrightin suurperhe: topakka mummo Anna Christina, kärttyisä majuri-isä, lempeä äiti Maria Elisabeth sekä perheen yhdeksän lasta, joista vanhimmat, 25-vuotias Magnus ja 20-vuotias Wilhelm, ovat jo aloittaneet taiteilijauransa. Perheen kuopus, 8-vuotias Ferdinand seuraa isoveljiensä mallia. -Idea von Wrightin perheen kesäiseen tarinaan syntyi kävellessäni Haminalahden upeissa kulttuurimaisemissa kesällä 2013. Ne saivat toimia eräänlaisina Ranskan ja Italian vehreyden ja väriloiston korvikkeena. 10 | Antiikki ja taide Uutiset ELETÄÄN KESÄISTÄ päivää 1830. Eläimet on tehty huovuttamalla
Samalla hänestä on tullut Britannian yksi arvostetuimmista ja rakastetuimmista nykytaiteilijoista. Tunnin pituisen yhteyden aikana voi keskittyä yhteen näyttelyyn, tai tutustua taiteeseen ja muotoiluun valikoiden teoksia koko näyttelykattauksesta. Hän on tehnyt 1990-luvulta lähtien katutaidetta, performansseja ja taiteellisia tempauksia ympäri maailmaa. BANKSY. www.emmamuseo.fi Kosketus, Saastamoisen säätiön kokoelmanäyttely. Hänen teoksensa näyttäytyvät ensin humoristisina, mutta lähemmin tarkasteltuna niistä avautuu voimakas sosiaalinen protesti. A VISUAL PROTEST SERLACHIUS MUSEO GÖSTANSSA, MÄNTÄSSÄ 15.5. Aiheiden moniulotteisuus onkin Banksyn taidetta leimaava piirre. Antiikki ja taide | 11 Etäyhteydellä taidenäyttelyyn Banksy valtaa Mäntän SERLACHIUS MUSEO GÖSTANSSA Mäntässä nähdään kesällä maailmankuulun katutaiteilijan Banksyn näyttely. Kuva: 24 Ore Cultura PANDEMIA ON luonut uusia tapoja tutustua taiteeseen. Näyttely on aiemmin nähty Milanossa ja Roomassa. Hänen aiheensa ovat usein sodanvastaisia ja syvästi inhimillisiä mutta sisältävät samalla lämmintä huumoria. Espoon modernin taiteen museo EMMAn etäopastus tuo museon näyttelyt sinne, missä katsojat ovat. Ryhmäs voi olla samassa paikassa yhdessä tai kukin oman etäyhteyden päässä liittyen mukaan sieltä, missä itse on. Banksy, Love Is in the Air, 2003, serigrafia, yksityiskokoelma. Banksy on pakoillut virkavaltaa vuosikaudet, sillä hänet on yritetty saada vastuuseen muun muassa julkisten paikkojen töhrimisestä. Etäyhteyden kautta tehtävällä kierroksella on oma opas, joka on läsnä EMMAssa ja kuljettaa vierailijoita näyttelyissä. Kuva: 24 Ore Cultura Banksy, Pulp Fiction, 2004, serigrafia, yksityiskokoelma. Banksyn taide irvailee kaupallisuudelle ja kritisoi kulutusyhteiskuntaa. Koska anonyyminä pysyttelevä Banksy vastustaa kaupallisuutta, on museossa päätetty, että Banksy. Etäyhteyden avulla voi myös keskustella asiantuntevan oppaan kanssa. A Visual Protest -näyttelyssä nähdään erityisesti Banksyn varhaistuotantoon kuuluvia teoksia: grafiikkaa ja levynkansia. Taide-elämyksen äärelle voi kokoontua ystävän olohuoneeseen, koululuokkaan tai vaikka työpaikan neukkariin. Punaisena lankana voi olla kiinnostava teema, esimerkiksi luonto tai nykytaiteen tekniikat. Näyttelyä täydentää multimedia hänen eri puolille maailmaa tekemästään katutaiteesta, josta osa on jo hävinnyt. 10.10.2021. Bristolista Englannista kotoisin olevan Banksyn (s. Kuva / Photo: Ella Tommila / EMMA. A Visual Protest -näyttely on maksuton. 1970-luvulla) henkilöllisyyttä ei tunneta. Banksy
Jazz on kuitenkin alati pianistin sydämessä. En edes yritä olla moderni, konserttoja ja oopperaa parhaillaan Saksaan säveltävä Iiro Rantala sanoo. Säveltäjä ja pianisti Iiro Rantala Jazzin Mr Feelgood KU VA : DA YO UN G LE E. Keksin omat säveleni, mutta viitekehys on 1800-luvulta. 12 | Antiikki ja taide – Minua miellyttävät loogiset ja kirkkaat melodiat
Antiikki ja taide | 13 TEKSTI: JOUNI SUOLANEN
Pelkästään aplodeilla soittaja ei kuitenkaan pärjää vaan se on se fiilis, mikä syntyy, kun muusikot laittavat lavalla parastaan. Iirolle elävä soittotilanne yleisön kuunnellessa on sykähdyttävä ja aina elähdyttävä kokemus. – Konsertissa soittajat ovat antaneet itsestään ja saavat takaisin hyvänolon tunteen salista. Kaksi joulukonserttia Karita Mattilan kanssa peruuntuivat nekin ja siirtyivät radioon. Steinway & Sons Saksan Hampurissa on ollut pianomaailman mersu pitkään, mutta tykkään tästä harvinaisemmasta enemmän. Tämä on työtila, mutta olen huomannut, että ihmiset myös mielellään tulevat Lallukkaan, Rantala toteaa. Sitä on ehkä tehty vuosia, ja aina se pitää saada uudestaan syttymään. – Faziolissa minua miellyttää sen sointi, Iiro Rantala kehuu flyygeliään. Olen ylpeä, että minulla on kolme näin erilaista esiintyjää. Aina esitys lähtee nollasta, ja soittajat lähtevät kasvattamaan fiilistä yhdessä. Vaikka joitain se jopa jännittää, ei siellä mitään ikävää tapahdu, Rantala lupaa. Yhdessä säveltaiteilijoiden huoneistoista asuu pianisti, säveltäjä Iiro Rantala vaimonsa, tanssijakoreografi Lotta Kuusiston kanssa. Rantala kuvailee Faziolia hyvin monipuoliseksi soittimeksi, joka pärjää isompien valmistajien soittimien puristuksessa. MUUSIKOT LUOVAT HYVÄÄ MIELTÄ. – Asunnossa käy melkein päivittäin muusikkoja harjoituksissa. Kun ei vuonna 2020 ole päässyt esiintymään, on selkeätä vajausta hyvänolon tunteesta, mitä yritän paikata säveltämisellä. Iiro on tehnyt pitkään yhteistyötä Mattilan, Grönin ja Robinin kanssa. Flyygelin valinta oli hänelle vaativa ja tarkka, paljon pohdintaa aiheuttanut tehtävä. He kaikki antavat minulle tilaa ja saan itse suunnitella omat hommani. FAZIOLIN HIENO SOINTI. Rantalalla käy paljon muusikkoja harjoittelemassa hänen kanssaan. Salissa olevat ovat ostaneet lipun, unohtaneet sen hinnan, ja saavat ehkä enemmän kuin se lipun hinta. Rantalan soittohuoneessa ovat mustankiiltävät piano ja flyygeli. – Soololla on oma kaari, ihmiset tunnistavat sen ja antavat aplodit. Iiro Rantala esiintyy silloin tällöin Robinin kanssa ja soitti muun muassa Robinin viimeisimmällä levyllä. Hän huokaa kysymykselle elävän yleisön puutteesta pandemia-aikana. 14 | Antiikki ja taide iipurilaislähtöiset Juho ja Mari Lallukka testamenttasivat vuonna 1933 valmistuneen funkistalo Lallukan Taiteilijakodin kuvataiteilijoiden, näyttämöja säveltaiteilijoiden käyttöön. – Jos voin koko illan soittaa omia sävellyksiä bändin kanssa, se on minulle arvo sinänsä, mutta silloin kun he laulavat, siirryn taustalle säestäjäksi, joka tarjoaa soinnut ja pohjan solistin esitykselle. Se on kuin mikä tahansa onnistuminen, josta tulee hyvä fiilis. V On hassua, ettei kukaan pysty luomaan uusia klassikoita. Kuva: Dayoung Lee. Hassua oli se, että vaikka olin ollut 30 vuotta alalla, niin suurin yleisöni, noin 33 000 ihmistä, oli 15 -vuotiaan poplaulajan kanssa, Iiro naurahtaa. Koronan takia perinteinen joulukonsertti Eino Grönin kanssa musiikkiteatteri Kapsäkissä peruuntui, ja se esitettiin striimattuna netissä. – Tämä meidän alamme on hyvänolon feelgood-ala. – Viitisen vuotta sitten olin vierailijana Robinin stadionkeikalla yhdessä Michael Monroen kanssa. Iiro ottaa esimerkin rakastamastaan jazzista. He ovat 40 vuodessa onnistuneet tekemään minun mielestäni täydellisen flyygelin. Haastattelun jälkeen kotiin on tulossa saksofonisti Jukka Perko, seuraavana päivänä oopperalaulaja Karita Mattila, toisena päivänä Eino Grön tai Robin eli Robert Packalen. Opperassakin suositaan vanhoja klassikoita. Asunnot on suunniteltu kunkin taiteenalan tarpeisiin. Fazioli -merkkinen flyygeli on ollut hänellä viitisen vuotta. Kannattaa kokeilla myös jazzklubia. – Fazioli on 80-luvulla aloittanut pianotehdas Pohjois-Italian Sacilessa. Jazzissa saa taputtaa milloin vaan. Näin tapahtuu usein soolossa kappaleen keskellä
– Onko se tietynlainen puu, joka kasvaa Italiassa, käsityötaito, ”rakkaus lajiin” vai näiden kaikkien yhdistelmä. Ja kun sävellän, siinäkin tulee soitettua, koska täytyyhän sävelet etsiä pianosta. Peruskoulutus on klassinen. Klassisella puolella on parempaa musiikkia ja haastetta. Rantala pohtii ääneen, miksi juuri italialaiset soittimet ovat maailmankuuluja. Toinen ura on minulla se, että sävellän, ja nykyisin aika isojakin teoksia. Mistä klassinen musiikki on hänelle tullut. Olen lähtenyt siitä, että ihmiset pitää saada viihtymään. Rantala on ihastunut vanhojen mestareiden tyyliin. Antiikki ja taide | 15 – Se on pieni perheyritys, jonka perustaja Paolo Fazioli on edelleen elossa ja olen tavannut hänet. – Sitä ei isojen soitinvalmistajien soittimissa välttämättä ole. Se vie paljon enemmän aikaa. Yleisö tykkää niistä. Se on erottanut minut toisista jazzartisteista. Jos vaikka googlaa viiden ison oopperatalon ohjelmistot, niin 98 -prosenttisesti oopperat ovat 1800-luvulta, kuten Mozartia, Verdiä, Buzinia ja Zaikowskia. Se on menossa Bremeniin Saksaan. Kuva: Dayoung Lee Rantala säveltää parhaillaan konserttoa viululle ja pianolle. Oulunkylän Pop & Jazz –opistoon hän pääsi vuonna 1983. Soiton harjoittelu sekoittuu säveltämiseen joka päivä. Kuva: Dayoung Lee. Keksin omat melodiani, mutta viitekehys on 1800-luvulta. – Minua miellyttävät loogiset ja kirkkaat melodiat. En edes yritä olla moderni. Hän ei kopioi niitä, mutta sieltä tulevat kaikki melodiaosuudet. Iiro aloitti musiikin harrastamisen Cantores Minores -poikakuorossa kuusivuotiaana vuonna 1976. Lallukassa voi harjoitella soittamista vapaasti aina ilta yhteentoista saakka. – Soitan tunnin, joskus kolme tuntia. – On hassua, ettei kukaan pysty luomaan uusia klassikoita. Vuonna 2010 ilmestyi Rantalan ensimmäinen soolopianolevy Lost Heroes, jonka Deutsche Phono-Akademie palkitsi seuraavana vuonna vuoden parhaan levyn Echo-palkinnolla, ja vuonna 2012 palkitsi hänet samaisella palkinnolla parhaana kansainvälisenä jazzpianistina. KLASSISELLA PAREMPAA MUSIIKKIA . – Olen alusta asti karsastanut coolia jazzasennetta. Trio Töykeitä vietiin jopa presidentti Martti Ahtisaaren mukana valtiovierailulle. Linnan juhlissa Trio Töykeät soitti ensimmäisenä jazzbändinä. Opistossa hän sävelsi ensimmäiset kappaleensa Ikivihreät –yhtyeelle. Yhtye esiintyi yli 2 000 kertaa kaikilla mantereilla yli 40 maassa, ja toimi UNICEFin hyvän tahdon lähettiläänä. – Paljon enemmän olen nykyisin klassisen musiikin päädyssä, mistä kaikki oikeastaan alkoikin. Faziolissa, sekä soittimessa että yrityksessä on tarinaa. Rantalan soittohuoneessa on akustiset levyt seinillä ääntä vaimentamassa. Iiro Rantala palkittiin Jazzliiton Yrjö-palkinnolla vuonna 1996. Niissä on selkeät melodiat verrattuna nykymusiikkiin, joka ei jää samalla tavalla mieleen. – Soitettiin Trio Töykeiden aikana tosissaan, mutta aina vähän kieli poskessa. Vuonna 1988 Rantala pääsi opiskelemaan Sibelius-Akatemian jazzmusiikin osastolle. – Nykyään suurin osa ajasta menee nuottien laittamiseen viivastolle. Rantalan korvaa miellyttävät säveltäjistä erityisesti Mozart, Prokofjev ja Verdi. Opperassakin suositaan vanhoja klassikoita. – Se on alkanut vetää puoleensa, mistä kaikki lähti. Sen päälle tulivat klassisen pianon opinnot Käpylän musiikkiopistossa. Olen huoneessa kuudesta kahdeksaan tuntiin päivittäin. Samana vuonna hän perusti Trio Töykeät. Samaan aikaan työn alla on yksi ooppera, sekin Saksaan. Pro Finlandia –mitali Rantalalle myönnettiin vuonna 2013. Rantala säveltää parhaillaan konserttoa viululle ja pianolle. Kirjoitan orkesterille ja itselleni, ja ooppera on tullut mukaan kuvaan. Vuonna 1989 yhtye teki ensimmäisen ulkomaankiertueensa ja seuraavana vuonna se julkaisi ensimmäisen albuminsa Päivää. Kuorossa hän lauloi viisi vuotta. Klassisen rinnalle tuli jazz ja kevyt musiikki. KONSERTTO JA OOPPERA SAKSAAN. – Faziolissa minua miellyttää sen sointi, Iiro Rantala kehuu flyygeliään. – Faziolissa minua miellyttää sen sointi, minkä äänen saa ulos sieltä, kuten kaikissa instrumenteissa, kuten esimerkiksi Stradivariuksen viulussa tai Guarnerin sellossa. Suomessa on Rantalan mukaan kaksi Fazioli-fania, hänen lisäkseen toinen on maailmankuulu pianisti Olli Mustonen, jolla on kaksi Faziola-flyygeliä. Tuolloin hän soitti myös Upi Sorvalin johtamassa Big Bad Family –big bandissa. Siitä saan nyt kiksejä
– Hienous on siinä, että Jazzissa improvisoidaan, ja kun improvisaatiot onnistuvat, niin sen aikana saattaa tapahtua jotain sellaista, mitä klassisessa musiikissa ei voi tapahtua. Kuva: Gregor Hohenberg. Siinä kuulee jotain ainutkertaista, mitä ei koskaan kuule samaa toistamiseen. Iirosta ei tullut jatkajaa isän liikkeeseen. 16 | Antiikki ja taide Kun jazzin improvisaatiot onnistuvat, kuulee jotain ainutkertaista. Samassa liikkeessä työskenteli myös Iiron äiti. Äiti huomasi pojan laulavan mielellään, ja vei hänet Cantores Minores -poikakuoron pääsykokeisiin. – Musiikkia täytyy rakastaa ja siitä tykätä, jotta siitä tulee hyvä olo. – Äidit huomaavat asioita. Se resepti toimi hyvin Miles Davisille, mutta se ei toimi kaikille. Juuri sen vapauden takia ryhdyin soittamaan jazzia. Jazz on vaan säveliä. – Jazziin kuuluu myös valitettavasti tietty Miles Davis -tyyppinen boheemius, eli että ollaan vähän sisäänpäin, ja että ihailkaa minua kaukaa. Sellaista mitä ei koskaan kuule toistamiseen. Improvisaatio vaikuttaa tavallisesta kuulijasta varsin vaikealta, mutta siinä on Rantalan mukaan selkeät säännöt eli harmoniat ja tietyt soinnut, joiden sisällä kulloinenkin soolosoittaja improvisoi. Se on välillä niin vaikeaa, että tavalliset ihmiset eivät pysty nauttimaan siitä vaan se jää ikään kuin muusikoiden sisäpiirijutuksi. Olen yrittänyt koko ikäni popularisoida sitä suurelle kansalle, ja ehkä olen siinä vähän onnistunutkin. –Jazzin hienous ja suurin ongelma on se, että se mielletään vaikeaksi. Maailma on myös muuttunut niin, että enää ei ihailla soittotaitoa sillä tavalla vaan että mitä missäkin on tarjota kuulijalle. Oma taitonsa on kehittää säveliä siinä hetkessä. Kuoro tuntui heti kotoisalta paikalta. ÄITI HUOMASI MUSIKAALISUUDEN. IMPROVISAATION HIENOUS. Iiro Rantalan isällä oli Maunulassa pyöräliike Urheilu-Rantala. – Jazzissa ei synny kuulijalle sellaista tunnereaktiota kuten esimerkiksi klassisessa musiikissa, rokissa ja popissa. Harjoitukset, esiintymiset, musiikin tekeminen, pianon soittaminen ja musiikin tekeminen olivat alusta alkaen minulle kivoja
Joskus tuntuu, että jos nuoret lukevat muusikoiden kärsimystarinoita, niin kukaan ei enää ryhdy muusikoksi. Heillä on rahaa, töitä ja heidän taloutensa toimii. Alle kymmenvuotiaana hän lauloi kuoron kanssa Valkoisen talon portin edustalla Ronald Reaganille. Musiikkibisnes valuu brexitin jälkeen yhä enemmän Englannista Saksaan. Aina oli kiire. Antiikki ja taide | 17 Iiro on huomannut haastatteluissa muusikkojen usein korostavan sitä, että soittaminen on kovaa työtä, harjoittelua ja kärsimystä. Kuntonsa pitimiksi Iiro hölkkää ympäri läheistä Töölonlahtea. Viime vuodelta siirtyi 25 sovittua keikkaa. Iiro kehuu Eppujen biisejä kekseliäiksi ja erilaisiksi. Iiro muistelee kuinka jo seitsemänvuotiaana oli Cantores Minoreksen kanssa Saksassa, Belgiassa, Kölnin tuomiokirkossa. Saksassa kannattaa nyt rakentaa uraa. – Musiikkia täytyy rakastaa ja siitä tykätä, jotta siitä tulee hyvä olo. Nykyisin hän on myös kasvissyöjä. Bändi esittää Rantalan säveltämää melodista, nykypäivän eurojazza. Se menee vahvasti mentaalipuolelle, Rantala korostaa. OLUT VAIHTUI HÖLKKÄÄN. – Saksa on voittaja tässä pelissä. Iirolla meni elämässä nuorempana kovaa. Olut ja hyvä ruoka maistuivat. Hoikistunut mies jätti alkoholin jo vuosia sitten. UUSI BÄNDI SOITTAA EUROJAZZIA. – Minäkin olen aina tehnyt kovaa työtä, mutta ei se ole tuntunut, että olisin jotenkin luopunut elämästä vaan se on mennyt aika luontevasti. Talvisin koko perhe, vaimo ja kaksi aikuista poikaa, laskettelee Levillä. Laskettelussa Iiroa miellyttää musiikissakin olennainen rytmi.. Kvartetissa on välillä mukana kosketinsoittaja ja laulaja Maija Mannila tuomassa erilaista väriä ja uudenlaista sointia. Saksalla menee hyvin. Silloin sitä oppii arvostamaan, että väsyneenä räntäsateessa on kulkenut treeneihin, kun näkee, että koko ajan menee eteenpäin. Sen kanssa on tarkoitus tehdä keikkoja heti bandemian jälkeen. Kesällä 2021 Iirolla on tarkoitus soittaa vierailevana solistina rokkia Eppu Normaalin kanssa. Kahdeksanvuotiaana Vatikaanissa paavi kätteli häntä. Nyt hän on selvästi rauhoittunut, hyväntuulinen ja seesteinen. Lähes kaikki Rantalan teokset menevät nyt Saksaan. Se on hienoa. Siellä kulttuuri voi hyvin, ja ihmiset käyvät konserteissa. – Musiikilla pääsee ihan uskomattomiin paikkoihin. Pitkästä aikaa Iirolla on nyt uusi bändi Iiro Rantala Flock nuorten muusikoiden kanssa
Täällä museossa meillä on Hamilta laajat aineistot, Mattila kertoo. Onko jokin Hamin suunnittelemista postimerkeistä tavallista arvokkaampi. Ham suunnitteli uransa aikana kaikkiaan lähes kaksisataa erilaista postimerkkiä sekä niiden lisäksi lukuisia vaihtoehtoisia ehdotuksia annettuihin aiheisiin. Sittemmin hän ryhtyi myös postimerkkien suunnittelijaksi. – Hänhän teki aikoinaan myös runsaasti pilapiirroksia ruotsinkielisiin lehtiin, joten hänessä on myös tämä mielenkiintoinen piirre. Hän oli kaikkien tunteman kirjailija Tove Janssonin äiti. – Hänen miehensä kuvanveistäjä Viktor Jansson oli suuri taiteilija, jonka vaimona Ham teki lasten ollessa pieniä osapäiväisesti töitä – osittain kotona. Filateliassa tarkastellaan enemmänkin postimerkkien painosmäärää sekä sitä, miten niitä on käytetty. Tove Janssonin äiti piirsi 200 suomalaista postimerkkiä Arjen hienoa grafiikkaa ostimuseon kokoelmapäällikkö Pirjo Mattila on laajalti perehtynyt Signe ”Ham” Hammarsten Janssonin uraan postimerkkien suunnittelijana. Hammarsten Janssonin aikana tekniikkakin oli aivan toisenlaista kuin nykyään. – Filatelistit painottavat tässä varmasti muita näkökohtia kuin postimerkin suunnittelijoita. – Signe Hammarsten Jansson oli erittäin merkittävä postimerkkitaiteilija. SUUNNITTELI MYÖS ADDRESSEJA. LOISTAVA GRAAFIKKO. 1950-luvun puoliväliin asti hän suunnitteli yksin lähestulkoon kaikki suomalaiset postimerkit. Postimerkkien suunnittelu on ollut vaativaa ja tarkkaa työtä. 18 | Antiikki ja taide P TEKSTI: TIMO ELO Signe ”Ham” Hammarsten Janssonin postimerkit kertovat omaa kieltään maamme historiasta. Hammarsten Jansson oli paitsi merkittävä postimerkintekijä, myös taitava graafikko. Toisaalta Hammarsten Janssonin postimerkkituotanto oli niin suuri ja laaja, etteivät siinä yksittäiset postimerkit sinänsä ole harvinaisia. Aluksi hän suunnitteli osakekirjoja, obligaatioita ja adresseja. Hän on laatinut seikkaperäiset tekstit museossa keväällä avattuun Hamin postimerkkitaidetta esittelevään näyttelyyn, joka on myös verkossa nähtävissä. Myöhemmin ilmaantui sitten muitakin tekijöitä. Aiheen pohjalta syntyi ehdotuksia, joista lopullinen postimerkki valittiin. – Postimerkkejä kaiverrustekniikalla luodessaan Hammarsten Jansson teki peiteväreillä useita luonnoksia, joista valittiin Tuberkuloosihuolto, 1953, hyväksytty luonnos.. Hänen huikean laaja tuotantonsa on jäänyt aivan suotta vähälle huomiolle. Vuonna 1924 Ham aloitti Suomen Pankin Setelipainossa osa-aikaisena piirtäjänä. – Postimerkin suunnittelu eteni siten, että ensin oli olemassa aihe, josta haluttiin tehdä postimerkki. Hän on myös piirtänyt eniten postimerkkejä Suomessa
Yhteiskunnan kannalta riittävän merkittäviksi katsottujen organisaatioiden oli myös mahdollista saada niin sanottu juhlamerkki täyttäessään sopivan pyöreitä vuosia. Hän valmistui Tukholmassa Kasvit ja eläimet heräävät eloon taidokkaissa piirroksissa. Muutenkin postimerkeissä suosittiin yleiskuvia tai merkkirakennusten esittämistä. Nythän postimerkkien suunnittelussa valitaan usein työ tietyltä tunnetulta tekijältä. Antiikki ja taide | 19 Signe Hammarsten Jansson työpöytänsä ääressä. – Täytyy myös muistaa että Hammarsten Jansson teki työtä virkamiehen ominaisuudessa. Postimerkit ovat perinteisesti edustaneet käyttötaidetta, jota arvioidaan eri tavalla kuin muuta taidetta. KUVASTAVAT ELETTYÄ AIKAA. LÄHDE: POSTIMUSEO soveliain ja parhaaksi katsottu. Perheeseen syntyi kolme lasta: Tove 1914, Per Olov 1920 ja Lars 1926. 1950-luvulla postimerkkien aiheet noudattivat yhä tiukkaa julkaisupolitiikkaa. Nämä kaikki olivat upeita töitä, joissa taiteilijan kädenjälki oli selvästi näkyvissä. Kaupungit saivat yleensä postimerkin, kun niiden perustamisesta oli tullut täyteen pyöreitä satavuosia. Hän signeerasi jo varhain työnsä nimellä Ham. Virallisesti Ham jäi eläkkeelle Suomen Pankin Setelipainosta vuonna 1952, mutta jatkoi vielä tämän jälkeenkin kymmenen vuotta postimerkkien suunnittelua. Kaivertajaa varten hän teki isokokoisen viivapiirroksen, johon oli tarkkaan merkitty kaiverrettavat kohdat vahvuuksineen. Yhteiset ponnistelut isänmaan hyväksi näkyvät etenkin sota-ajan postimerkeissä. Postimerkkitaide muistutti tuohon aikaan suuresti käsityöläisyyttä. Lisämaksuilla kerättiin varoja tuhoista selviämiseen ja heikoimpien auttamiseen. Postimerkkien esittämä henkilögalleria oli edelleen rajattu lähinnä presidentteihin ja kansallisiin suurmiehiin. Tuona aikana hän teki myös opintomatkoja Euroopassa ja opiskeli useana vuonna muun muassa kuvanveistoa Pariisissa. Postimerkit kuvastavat elettyä aikaa ja niiden aiheet peilaavat kansakunnan kulloistakin tilaa. Hammarsten Janssonin tuotantoon tutustumalla saa pikakatsauksen maamme historiaan. – Postimerkkitaiteilijoista ei ole tehty kovinkaan paljon tutkimuksia. Signe Hammarsten Jansson syntyi 1.6.1882 Smoolannissa Etelä-Ruotsissa. Hän keskittyi lähinnä tuberkuloosimerkkien ja Punaisen Ristin merkkien suunnitteluun. Hamin tiedetään tarjonneen tuohon aikaan idealuonnoksissaan myös naisia kuva-aiheiksi, mutta nämä tulivat torjutuiksi muun muassa vähäisen tunnettuuden tai sukupuolensa vuoksi. Pariisissa hän tutustui suomalaiseen kuvanveistäjään Viktor Janssoniin, jonka kanssa avioitui vuonna 1913. Postimerkkien suunnittelijat olivat ennen suhteellisen tuntemattomia suuruuksia, nykyään hekin pääsevät paremmin esiin. Tuberkuloosihuolto, 1956, kaiverruspiirros.. Hammarsten Jansson suunnitteli tuberkuloosiliiton merkkejä vielä kymmenen vuotta eläkkeelle siirtymisensä jälkeen. Vuonna 1926 postihallitus julisti avoimen yleismerkkien suunnittelukilpailun, johon Suomen Pankin Setelipainossa työskennellyt Hamkin osallistui, muttei ollut palkittujen joukossa. 1930-luvun juhlallinen ja koristeellinen tyyli muuttui vuosikymmenen lopulla Hamin työpöydällä pelkistetymmäksi. Hammarsten Janssonista tosin on julkaistu gradu 1970-luvulla. Postimerkkien suunnittelussa käytettiin vielä 1930-luvulla useita eri suunnittelijoita, mutta vuosikymmenen jälkipuoliskolla ja 1940-luvulla voi sanoa Hamin pääasiassa vastanneen suomalaisten postimerkkien ulkoasusta. KOLMEN LAPSEN ÄITI. HYVÄNTEKEVÄISYYSMERKKEJÄ. Kuva: Per Olov Jansson/Postimuseo piirustuksenopettajaksi ja toimi vuosina 1905 – 1912 opettajana Tukholmassa. Signe Hammarsten-Jansson on uransa aikana ikuistanut postimerkkeihin muun muassa 1930-luvun tapahtumia, sodan vuosia, saaristomaisemia, henkilökuvia, erilaisia merkkipäiviä sekä myöhemmin myös kasveja ja eläimiä
Se oli jazzia, rohkeaa muotia ja riehakasta elämää. Kansakunta vapautui sodan varjoista Hurmaava 20-luku – Itseäni viehättää eritoten kaksikymmentäluvun elämäniloisuus ja uteliaisuus, mainitsee tutkija Katri Pyysalo. Kuva: Kari Kumpulampi. 20 | Antiikki ja taide TEKSTI: KARI KUMPULAMPI Kiehtovaa 20-lukua on luonnehdittu sillaksi kohti jotakin uutta ja tuntematonta
Hänen kuvistaan heijastuu kaksikymmentäluvun pariisilainen henki. – Ihmiset olivat väsyneet sotiin. Suomessa eritoten sisällissodan varjoista ja muistoista haluttiin kohti valoa, museokeskus Vapriikin tutkija Katri Pyysalo mainitsee. Häntä viehättää kirjailija Mika Waltarin lausahdus: ” Joka ei ole elänyt 1920-luvulla, ei tiedä mitä elämä on.” – Sanommekohan joskus vielä saman 2020-luvusta! Kulttuurielämä kukoisti kaksikymmentäluvulla. Talouden elpyminen, autoistuminen ja uudet, lääketieteelliset keksinnöt kuten penisilliini ja insuliini loivat osaltaan optimismia 1920-luvulle. Katsottiin tulevaisuuteen ja haluttiin unohtaa mennyt maailma, Pyysalo kertoo. Ensimmäinen maailmansota oli raskaasti sodittu, synkät vuodet olivat takana, ja kansakunnat saattoivat huokaista helpotuksesta, Suomi muiden mukana. Greta Rantakuva Dagmar Grahnin Pariisin matkan albumista keväältä 1928. (Tampereen museoiden kuva-arkisto). Antiikki ja taide | 21 K aksikymmentäluvun elämää leimasi iloisuus, kokeiluhalu ja ennakkoluulottomuus. – Ehkäpä moni miettii nytkin, millainen aikakausi seuraa korona-aikaa ja millä mielellä silloin ollaan. Tänä päivänä moni varmaankin ikävöi 1920-luvun malliin huoletonta ja kepeää aikaa vailla rajoituksia. – Vaikka kaksikymmentäluku oli keksintöjen ja vauhdin vuosikymmen, oli se myös iloisen unohduksen aikaa. Hän näkee yhtäläisyyksiä sadan vuoden takaisessa elämässä ja nykyisessä korona-ajassa. Jazz rantautui Suomeenkin
Maailma avautui elokuvien, musiikin ja lehtien avulla. (Tampereen museoiden kokoelma) Nämä aistikkaat hihnakengät ovat kuuluneet Ingrid Cedercreutzille. Radio otti tärkeää roolia musiikin ja uutisten levittäjänä. Flapperit – suomalaisittain jazztytöt herättivät huolta ja pahennusta. (Tampereen museoiden kokoelma) Tämä 1920-luvulle tyypillinen iltapuku on mustaa silkkiä ja kullanväristä metallilankapitsiä. Elokuvateattereita perustettiin, ja Hollywoodin tähdet näyttivät muodin ja pukeutumisen mallia. (Tampereen museoiden kokoelma) Garbo hurmasi valkokankaalla. 22 | Antiikki ja taide Yöpukupussi, ostettu muistoksi Pariisin matkalla 1920-luvun lopulla. Uudet 20-luvun muotitanssit löysivät pienen Suomenkin salit ja parketit. Uusia muotitansseja ihasteltiin ja taivasteltiin lehtien palstoilla, Katri Pyysalo mainitsee. Pyysalon mukaan jazztyttö oli epäsovinnainen, itsenäinen, nuori nainen, joka pukeutui rohkeasti, joi alkoholia, harrasti irtosuhteita, ajoi autoa ja tanssi yökaudet shimmya ja charlestonia.. – Tanssikursseja järjestettiin
Ehkäpä flappereita tavattiin silti enimmäkseen elokuvissa, joissa niissäkin villi neito yleensä astui lopulta avioliiton satamaan. SUOMALAISTEN ESIINMARSSI. – Pohdittiin, romuttavatko nämä neidot naisen perinteisen roolin kunniallisena aviovaimona ja perheenäitinä. Näyttelyn helmiä ovat 1920-luvun upeat muotipuvut, joita on saatu lahjoituksina esimerkiksi Cedercreutzja Lilius-suvuilta. Kilpakentillä vuosikymmen oli suomalaisten juhlaa. Pariisin olympialaisissa 1924 Paavo Nurmesta seppelöitiin lopullisesti ihailtu legenda. Hinnat halpenivat ja muodikas pukeutuminen oli mahdollista yhä useammalle. – Antwerpenissa Tuulos voitti kultamitalin, mikä taitaa olla edelleenkin ainoa yleisurheilun hyppylajien kultamitalin Suomessa. – Naiset kävivät entistä enemmän töissä kodin ulkopuolella ja sekin aiheutti vaatimuksia pukeutumiselle.. He urheilivat kuitenkin ahkerasti. Naisten muoti koki 1920-luvulla melkoisen muutoksen. – Huomata kannattaa, että kaksikymmentäluvulla naiset eivät päässeet kilpailemaan olympialaisiin. – Pelkistetyt puvut mahdollistivat myös vaatteiden sarjatuotannon. Hän oli arvostettu, amerikansuomalainen keräilijä ja valokuvaaja. Näyttelyn puvut ovat Tampereen museoiden kokoelmista, ja myös Haiharan museosäätiön pukukokoelmasta, joka kattaa ajan 1850-luvulta 1990-luvulle. (Tampereen museoiden kokoelma) AJANHAMMAS NAKERTAA ARVOKKAITA PUKUJA Museo Milavidan uusi näyttely, Paluu 20-luvulle, rakentuu paljolti naisten muodille. Antiikki ja taide | 23 Vaikka kaksikymmentäluku oli keksintöjen ja vauhdin vuosikymmen, oli se myös iloisen unohduksen aikaa. Pukujen helma nousi kohti polvia, vyötärö laskeutui lantiolle ja silhuetista tuli suora, Katri Pyysalo kuvailee. – Nyt oli siis korkea aika saada nämä ihastuttavat asut museokävijöiden nähtäville. Puvut ovat ilmavasta ulkonäöstään huolimatta melko raskaista, Katri Pyysalo kertoo. HELMA NOUSEE KOHTI POLVIA. Vähemmälle huomiolle on jäänyt, että tamperelainen Vilho ”Ville” Tuulos loikki kolmiloikkamitalit kolmissa olympialaisissa: Antwerpenissa (1920), Pariisissa (1924) ja Amsterdamissa (1928). Näyttelyn helmiä. Pohjoinen 20-luvun Suomi oli urheiluelämän huipulla; aivan maailman kärkimaita. Helsinkiläinen Clas Thunberg oli pikaluistelun ykkösnimi maassa ja maailmalla koko vuosikymmenen. Ylväs, vyötäröltä kapea, kurvikas nainen jäi uuden aikakauden jalkoihin. Ne kuitenkin koristeltiin usein runsaasti helmija paljettikoristein. – Kaksikymmentäluvulla iltapuvut valmistettiin silkistä ja muista keveistä materiaaleista. – Urheilumenestys kohotti nuoren valtion kansallista itsetuntoa. Ville Ritola ja Hannes Kolehmainen olivat niin ikään suomalaisia kaksikymmentäluvun juoksijalegendoja. Menestystä tuli olympialaisissa läpi vuosikymmenen, Katri Pyysalo toteaa. Kullanvärinen, Euroopan matkalta hankittu silkkipuku on kuulunut Ingrid Cedercreutzille (1869-1961). Lahjoituksia on saatu myös Lady Ostapeckilta. – Ihanteeksi tuli rento, lyhythiuksinen, epäsovinnainen, itsenäinen nainen. Esimerkiksi naisvoimistelu oli voimissaan. Ajanhammas syö kankaita ja niiden pukeminen torsoille näyttelyä varten käy aina vain haastavammaksi. Vaateet olivat nyt niin yksinkertaisia, että muotipuvun saattoi ommella vaikkapa kotona
(Tampereen museoiden kuva-arkisto) Tunnelmallinen postikortti 1920-luvulta. (Tampereen museoiden kokoelmat) Kesänviettoa. Tamperelaisen kahvilan työntekijöitä 1920-luvulla. 24 | Antiikki ja taide Henkilökunta poseeraa. (Kuva tamperelaisen Anneli Rikalan albumista). Retkellä Suomen suvessa vuonna 1926
Pyysalon mukaan Tampereen kokoisessa kaupungissa kaikkein erikoisimmat muotivirtaukset tuskin näkyivät, suuret muutokset kylläkin. Hän vietti Pariisissa kaksi keväistä kuukautta ja tallensi tunnelmiaan kirjeisiin. Miesten 1920-luvun muoti kaihtoi suuria muutoksia. Paluu 20-luvulle-näyttelyn keskiössä on naisten pukumuoti, jonka ympärille on luotu erilaisia teemoja. – Housut väljenivät vuosikymmenen kuluessa, mikä kertoi entistä rennommasta, liikunnallisesta elämäntavasta. Esillä on muun muassa takavarikoituja pirtukanistereita ja naisten pirtuhousut. Uimapuvut muuttuivat paljastavimmiksi, jotta iho saa enemmän rusketusta. RANTAELÄMÄÄ JA TANSSIN HUUMAA. Kummallakin oli lyhytlahkeinen kokouimapuku. Suuntaus epämuodolliseen suuntaan näkyi silti miestenkin pukeutumisessa. Mika Waltarin esikoisteos Suuri illusioni teki lähtemättömän vaikutuksen moneen, samoin Katri Valan runous. Antiikki ja taide | 25 INTOMIELISYYS LEIMASI KIRJALLISUUTTA Kaksikymmentäluvun kotimaista kaunokirjallisuutta leimasi intomielisyys, ja eritoten Tulenkantajat-ryhmä. Näinä aikoina on kuitenkin mukava tarjoilla museokävijöille ”bling-blingiä” ja aurinkokylpyjä, Katri Pyysalo kertoo. – Tokihan Tampereella olisi voinut nostaa esille tragedioita kuten elokuvateatteri Imatran palon ja Kuru-höyrylaivan haaksirikon. Naisilla oli myös hamemaisia alaosia, mutta niissäkin oli huomioitu käytännöllisyys ja liikkumisen helppous. – On tanssia, musiikkia, rantaelämää, urheilua ja elokuvia. Muotitietoisen miehen suunnannäyttäjä ei ollut Pariisi kuten naisilla, vaan Lontoo. Urheilumenestys kohotti nuoren valtion kansallista itsetuntoa. Korona-aika kuitenkin vahvisti ajatusta näyttelystä, joka keskittyy 1920-luvun iloiseen ja kepeään puoleen – unohtamatta silti esimerkiksi kieltolakia. Tummasta puvusta oli tullut ”jokamiehen käyttövaate ”. Liikunta, ulkoilma ja aurinko koettiin terveyttä edistäväksi. Rusketus tuli muotiin. 2022 ASTI.. Tilalle kelpuutettiin päivällispuku tai smokki. (Tampereen museoiden kuva-arkisto) Veljekset Frederik ja Vilho ”Ville” Tuulos (oik.) kuvattuina 1920-luvun alussa. Dagmar Grahn, Kaukajärven kartanon rouva, kuvattuna Pariisissa 1928. Kannaksella Raivolassa varttuneen Södergranin kaksikymmentäluvun kokoelmat Tulevaisuuden varjo (1920) ja Maa jota ei ole (1925) ovat klassikoita, joita luetaan yhä hartaasti. (Tampereen museoiden kuva-arkisto) – Miesten ja naisten uima-asut muistuttivat toisiaan. Pentti Haanpään proosa ja novellit poikkesivat valtavirrasta, ihastuttivat ja vihastuttivat. Tamperelainen Ville Tuulos leiskautti olympiakultaa kolmiloikassa Antwerpenissä 1920. PALUU 20 LUVULLE NÄYTTELY ON AVOINNA MUSEO MILAVIDASSA TAMPEREELLA 13.3. Suomenruotsalainen moderni lyriikka oli uutta ja erikoista, ja Edith Södergranin elämysvoimaiset säkeet puhuttavat myös tässä ajassa. Näyttelyä kaksikymmentäluvusta alettiin suunnitella jo vuoden 2018 keväällä, mutta sitten korona sotki aikataulut. Terve, hyvinvoiva vartalo oli ihanne, johon pyrittiin. – Frakin käyttö väheni
Uuden verkkogallerian myötä Taidemaalariliitto tarjoaa mahdollisuuden helppoon taiteen hankkimiseen myös pääkaupunkiseudun ulkopuolella asuville. Verkossa välitys on auki huhtikuun loppuun saakka. 21.3.2021 VERKOSSA 15.2. Taidemaalariliiton Teosvälitys on suurten lukujen tapahtuma: 1700 taideteosta, 600 taiteilijaa ja 3148 neliömetriä näyttelytilaa. Teosvälitys perusti verkkogallerian Sanna Juujärvi-Bremer, Kehrääjälintu, 2016, öljy mdf-levylle, 120x100 cm. Allaire, Being is here, beauty is here, 2019, öljy alumiinilevylle, 39x29 cm. 30.4.2021. Taidemaalariliittoon kuuluu yli 1400 ammattitaiteilijaa, joista lähes puolet osallistuu vuosittain Teosvälitystapahtumaan Helsingin Kaapelitehtaalla. Taiteen ystäville avautuu näin mahdollisuus ostaa ja varata tilaisuuteen esille tulevia teoksia etukäteen ja myös itse tapahtuman jälkeen. Kävijähuippujen tasaamiseksi tapahtuman päivittäisiä aukioloaikoja on tulevana vuonna laajennettu. Yhdeksänpäiväinen tapahtuma tavoittaa vuosittain yli 20 000 kävijää. Teoksia on mahdollista etsiä esimerkiksi tietyn koon tai maksimihinnan perusteella. TAIDEMAALARILIITON TEOSVÄLISTYS HELSINGIN KAAPELI TEHTAALLA 13.3. Joona Ijäs, Breaking the waves, 2020, sekatekniikka, 95x100 cm. Tulevana vuonna tapahtuma kurottaa uuteen suuntaan perinteisen Kaapelitehtaalla järjestettävän tilaisuuden lisäksi. 26 | Antiikki ja taide Uutiset MAALAUSTAITEEN VUOSITTAINEN suurtapahtuma on ainutlaatuinen tilaisuus saada kokonaiskuva Suomen nykymaalaustaiteesta ja nähdä millaisia tekijöitä taidekentällä nyt on. Uuden verkkogallerian teosvalikoima on ensi hetkestä lähtien olemaan varsin kattava. Tapahtuma tarjoaa myös mahdollisuuden henkilökohtaisen ajan varaamiseen rauhallista vierailua arvostavalle. Verkkogalleria tulee olemaan ilmeeltään raikas ja valikoiman selaaminen on tehty helpoksi suodattimien ja järjestelytoimintojen avulla. Teosvälitys on lukuisille kuvataiteilijoille keskeinen väylä tavoittaa katsojia ja ostajia taiteelleen, teoksia on sekä pitkän linjan ammattilaisilta että monilta nuorilta vasta uransa alkuvaiheessa olevilta taiteilijoilta. helmikuuta uuden kauppapaikan verkkoon. Urho Kähkönen, Autio maa (Valon leikki veden päällä), 2021, akryyli ja lyöntimetalli kankaalle, 100 x 100 cm. Lopullisen ostopäätöksen voi tehdä joko Kaapelitehtaalla teoksen näkemisen jälkeen tai suoraan verkosta kotiinkuljetuksen kera. Tänä vuonna Taidemaalariliiton Teosvälitys avaa 15
Kuva: Sampo Linkoneva PETRI ESKELISEN Toimintamuisti-näyttely pohtii ajankohtaisia kysymyksiä luonnon ja ihmisen suhteesta ja kokoaa yhteen elävien olentojen käyttäytymisen malleja. Antiikki ja taide | 27 Lanka nivoutuu taiteeksi Postimuseon näyttelyt museokeskus Vapriikissa Alaverstaanraitti 5, Tampere 14 €/7 € tai Museokortti•www.postimuseo.. Pehmeät materiaalit ja naiseuden tematiikka ovat taiteeni punainen lanka, kuopiolainen kuvataiteilija Kaisa Törmänen kiteyttää Lapinlahden Taidemuseo Eemilissä esillä olevan retrospektiivisen näyttelynsä ytimen. – Materiaalien kirjo on vuosien myötä laajentunut, mutta aina ilmaisussani on jotain tekstiilinomaista – vaikka vääntäisin rautalankaa, hän toteaa. Postimuseossa 19.2.– 28.3.2021 Tutustu myös verkkonäyttelyyn www.postimuseo.?/postikortti Luonnon ja ihmisen suhde Petri Eskelinen, Huonekasvi, 2009, Sara Hildénin taidemuseon kokoelmat. Neljä kasviaiheisen videoteoksen isäksi näyttelyssä on myös yksi elävä labyrintissä kasvava ruusupapu. Tekstiilitaide luokitellaan niin sanottuihin soveltaviin taiteisiin. Piirtämistä pidettiin joutavana, joten käsityö tarjosi kanavan luovuudelle. Näyttelyn interaktiiviset kasviveistokset Huonekasvi ja Kuivan paikan kasvi heräävät eloon, kun niihin kaadetaan luonnon materiaaleja: vettä tai hiekkaa. Neljäkymmentä vuotta Kaisa Törmänen on kierrättänyt töissään erilaisia jätemateriaaleja ja kirpputorilöytöjä: se on ollut henkilökohtaista ekologiaa ja ekonomiaa. Kun kasvien hidas liike on nopeutettu time lapse -videoihin, voidaan nähdä liikeradat ja mikroliikkeet, joita ei luonnosta voi erottaa. Siinä missä mekaaniset kasvit toistavat taiteilijan ennalta määräämää liikettä, elävät kasvit hakeutuvat vettä ja valoa kohti. Naisten historia nivoutuu paljolti heidän näkymättömään työhönsä. Kaisa Törmänen, Pyytö, 2015. – Vimmaisen tekemisen vuoksi minua kutsuttiinkin Kaisamaakariksi, Törmänen kertoo. – Siinä on samaa vähättelyä kuin yleensä naisten töihin, Kaisa Törmänen huomauttaa. Eskelisen kuukausia kestäneistä kokeista syntyneet videoteokset luovat kiehtovan maailman, jossa kasvit näyttävät ratkaisevan ongelmia, taistelevan ja tanssivan keskenään. Ilman hoivaa ne kuihtuvat ja lakastuvat. PETRI ESKELISEN INTERAKTIIVISIA VEISTOKSIA TAIDEMUSEO GÖSTA 21.3.2020 7.3.2021 TEEN KUVIA naisen traditiosta käsin. Kaisa Törmänen on syntynyt ja kasvanut pienessä pohjoisen kylässä Sallassa. Naiseus ja toiseus, sen ilmentäminen, on keskeinen osa tuotantoni punaista lankaa.” KAISA TÖRMÄNEN, PUNAINEN LANKA NAISTEN KÄSITYÖSTÄ NYKYTAITEEKSI TAIDEMUSEO EEMIL, LAPINLAHTI 25.4.2021 SAAKKA. Lapsuudenkodissa kädentaidot olivat arvostettuja ja välttämättömiä. Uusimmissa kokeiluissaan Petri Eskelinen on istuttanut teoksiaan varten ruusupapuja erilaisiin rakennettuihin pienoismaailmoihin ja tarkkaillut, miten kasvit niissä toimivat: selviytyvätkö ne labyrintista ja miten ne kamppailevat elintilasta
Pablokin aloitti siellä opinnot, mutta siirtyi vuonna 1897 arvostettuun Madridin taideakatemiaan. Tarinan mukaan isä huomasi erään kerran tutkiessaan Pablon viimeistelemää omaa maalaustaan, kuinka hyvää jälkeä tämä oli tehnyt. Vierasmaalaiselta kuulostava Picasso sopi heidän mielestään paremmin muista erottuvalle taiteilijalle. Picasso tunnetaan myös kubismin kehittäjänä. Picasso työskenteli koko elämänsä ajan ajan kiihkeästi – ja melkein aina öisin. Picassson tunnetuimpia maalauksia ovat ”Avignonin naiset” (1907) sekä ”Guernica” (1937). Vaikeina pariisilaisvuosinaan, niin sanottuna ”Sinisenä kautenaan”, Picasso kerjäsi ruokaa itselleen ja ystävättärelleen. Pablo oli tuolloin 13-vuotias ja kypsä hakeutumaan Barcelonan taidekäsityökouluun, jonne hänet hyväksyttiin, vaikkei hän ollut vielä saavuttanut vaadittua 20 vuoden ikää. Pablo Ruiz Picasso syntyi 25.10.1881 Malagassa. Siitä lähtien hän kävi usein Pariisissa, joka tuohon aikaan oli maailman. Hän maalasi usein perheen kotitalon edustalla kuvia kyyhkysistä. Suurin osa Picasson maalauksista ja piirroksista esittää naisia. Vanhan perinteen mukaan hän sai kasteessa isänsä, José Ruiz y Blascon, mukaan nimen Ruiz ja äitinsä, Maria Picasso y Lópezin, mukaan Picasso. Picasso saapui ensimmäistä kertaa Pariisiin vuoden 1900 Maailmannäyttelyyn. 28 | Antiikki ja taide E TEKSTI: TIMO ELO LÄHTEET: ”PICASSO ELÄMÄ JA TEOKSET”, TOIM. Vuonna 1892 Pablo aloitti opinnot La Corunan taidekoulussa, jossa myös isä opetti. PARIISI KUTSUU. MITTAVA URA. Pablo suoritti yhdessä päivässä pääsykokeen, jonka yleensä katsottiin sisältävän kuukauden työn. Köyhästä taiteilijasta linnanherraksi Monipuolinen taiteilija spanjalainen taidemaalari Pablo Picasson elämäntarina on mieliinpainuva. Hänen töissään on nähtävissä lähes kaikki 1900-luvun taiteen suuntaukset. Osan Picasson taidetta ja julkisuuskuvaa muodosti hänen suhteensa naisiin. Hän ojensi siveltimensä ja värit pojalleen ilmoittaen itse lopettavansa maalaamisen, koska poika oli suurempi lahjakkuus. Isä José Ruiz Blasco oli taidemaalari ja piirustuksenopettaja. 78 vuotta kestäneen taiteilijauransa aikana hän maalasi noin 13 500 taulua, teki 100 000 piirrosta ja grafiikkatyötä, noin 300 veistosta ja keramiikkatyötä sekä lukuisia kirjankuvituksia. Silloin tällöin hän myös pyysi poikaansa viimeistelemään töitään. Picasso oli monipuolinen lahjakkuus. Picasso käytti naisia taiteellisena kimmokkeena ja he liittyivät tiettyihin hänen tuotantonsa kausiin. Itsetietoisesti hän myös totesi: ”Minä en etsi, minä löydän.” SYNNYINKAUPUNKI MALAGA. Ystävät kutsuivat häntä kuitenkin aina äidin nimen mukaan, olihan isän nimi liian tavanomainen. Mutta pian tilanne muuttui ja köyhästä taiteilijasta tuli miljonääri ja linnanherra. Hän palasi kuitenkin 16-vuotiaana Barcelonaan, jossa maalasi muun muassa katuja kahvilanäkymiä, härkätaisteluja ja muotokuvia. Vuonna 1895 perhe muutti Barcelonaan, josta isä oli saanut paikan taidekoulun opettajana. Hän teki maalauksia, grafiikkaa, keramiikkaesineitä ja veistoksia sekä kirjoitti runoja. Hänen vahva persoonallisuutensa vaikutti laajalti eri taidesuuntausten syntyyn. DOMENICO PORZIO JA MARCO VALSECCHI, ESIPUHE RENATO GUTTUSO, KIRJAYHTYMÄ 1973; DANIELE BOONE: ”PICASSO”, WSOY 1951; WIKIPEDIA Rauhan puolestapuhuja, kubismin kehittäjä ja arkisia materiaaleja kollaaseiksi yhdistellyt Pablo Picasso on yksi 1900-luvun merkittävimmistä kuvataiteilijoista. Isä kaavaili pojalleen maalarin uraa ja opetti tälle piirtämisen perusteet
Picassolla oli neljä lasta kolmen naisen kanssa. Espanjan sisällissota oli puhjennut edellisenä vuonna ja Picasso oli asettunut tasavaltalaisten puolelle Francico Francoa vastaan. Pariisissa Picasso maalasi vuodesta 1901 alkaen muun muassa suurkaupungin laitapuolen kulkijoita. Antiikki ja taide | 29 taiteen pääkaupunki. Hänellä oli myös useita rakastajattaria, ja usein oli käynnissä kaksi suhdetta rinnakkain, vanha ja uusi. Taulu herätti myös pahennusta. Kun Pariisin saksalaismiehityksen aikana saksalaiset upseerit kävivät tarkastamassa hänen ateljeensa, eräs heistä osoitti Picasson nuoruudentyö Poika ja piippu myytiin Lontoossa 104 miljoonaalla eurolla. Picasso tutustui surrealisteihin ja osallistui heidän ensimmäiseen yhteisnäyttelyynsä Pariisissa vuonna 1925. Taulu teki Picassosta kuuluisan. Guernica-työ syntyi mielenkuohusta, jonka aiheutti baskilaisissa maakunnissa sijaitsevan Guernican kaupungin armoton pommittaminen. Pariisiin palattuaan Picasso meni naimisiin Roomassa tapaamansa tanssija Olga Koklovan kanssa. Vuonna 1937 Picasso maalasi kuuluisan teoksensa, sodanvastaisen ”Guernican”, Pariisin maailmannäyttelyn Espanjan paviljonkia varten. Modigliani, Picasso ja André Salmon Pariisissa. Toinen avioliitto solmittiin ensimmäisen vaimon kuoleman jälkeen Jacqueline Roquen kanssa vuonna 1961. Picasso oli naimisissa kahdesti. Hän alkoi menestyä taidepiireissä ja jatkoi työskentelyään Pariisissa vuoteen 1917 saakka, jolloin hän matkusti Roomaan, jossa muun muassa suunnitteli pukuja ja lavastuksia venäläisen Sergei Djagilevin Ballets russes -balettiseurueelle. Kuva: Wikimedia Commons. Pariisiin Picasso asettui pysyvästi vuonna 1904 liittyen pariisilaisten avantgardististen taiteilijoiden ja kirjailijoiden ryhmään
Kuva: Wikimedia Commons ”Tyttö yöpaidassa”, 1905. Kuva: Wikimedia Commons. Kuva: Wikimedia Commons Guernica-maalausta käy Prado-museossa Madridissa katsomassa vuosittain tuhansia ihmisiä. Kuva: Wikimedia Commons Malagan Picasso-museo. Kuva: Wikimedia Commons ”L’Aubade”, 1942. 30 | Antiikki ja taide ”Poika pitelemässä sinistä maljakkoa”, 1905
Äitini sanoi minulle että jos minusta tulee sotilas päädyn kenraaliksi ja jos minusta tulee munkki päädyn paaviksi. Kuvanveistäjänä Picasso ei kuulunut mihinkään tiukasti rajattuun tyylisuuntaan. Kuva: Wikimedia Commons. Antiikki ja taide | 31 PICASSO SITAATTEJA Taide on valhe joka auttaa meitä näkemään totuuden. Maalatessa täytyy toimia niin kuin elämässäkin, suoraviivaisesti. Hän keskittyi muotokuviin, asetelmiin, henkilöhahmoihin ja eläimiin. Loistavat taiteilijat varastavat. Jälkimaailman onni on, ettei hän signeerannut teoksiaan koko nimellään, siinä olisi upeaa teosta paljon piiloon. ”En”, Picasso vastasi, ”te sen teitte”. Hän oli ollut jo jonkin aikaa huonovointinen, mutta edes lyhyen sairautensa aikana hän ei lakannut työskentelemästä, vaan teki työtä viimeiseen asti. Uran loppua kohti keramiikasta tuli Picasson tuotannon tärkeä osa-alue. Picasson teokset ovat yhä edelleen taiteen keräilijöiden suosiossa. Picasson maine merkittävänä kuvanveistäjänä syntyi vasta hänen poismenonsa jälkeen, sillä hän oli Picasso teki maalauksia, grafiikkaa, keramiikkaesineitä ja veistoksia sekä kirjoitti runoja. Oopiumin haju on vähiten typerä haju maailmassa. Jokainen lapsi on taiteilija. ”Avignonin naiset” analyyttinen kubismi (1909–1912) synteettinen kubismi (1912–1914) klassinen ja surrealistinen kausi (1918–1945) myöhäistuotanto (1945–) Guernican valokuvaa kysyen: ”Oletteko te tehnyt tämän”. Grafiikassa hän kokeili uusia tekniikoita ja litografioistaan hän valmistutti aina uusia versioita, joten mitään ”viimeistä” versiota ei päässyt syntymään. Anna minulle museo ja minä täytän sen. Pablo Diego José Santiago Francisco de Paula Juan Nepomuceno Crispín Crispiniano de los Remedios Cipriano de la Santísima Trinidad Ruiz Blasco y Picasso. Haastavaa on pysyä taiteilijana aikuistuessa. Picasson vuoden 1949 Maailman rauhankongressille piirtämä kyyhkysaiheinen juliste teki kyyhkysestä maailmanlaajuisesti tunnetun rauhansymbolin. LÄHDE: WIKIPEDIA PICASSON TAITEELLINEN TUOTANTO JAETAAN KAUSIIN sininen kausi (1901–1904) pääasiassa synkkiä maalauksia vaaleanpunainen eli ruusunpunainen kausi (1904–1906) mm. Picassosta on julkaistu useita teoksia – myös suomeksi. MONIPUOLINEN LAHJAKKUUS. No, minä en ymmärrä kiinan kieltä eikä se tarkoita ettenkö pitäisi siitä. Vuonna 1971 Picasson täyttäessä 90 vuotta Ranska kunnioitti suurta maalaria ja presidentti Georges Pompidou vihki Picasson kahdeksan maalauksen näyttelyn Louvren museossa. Sen sijaan minusta tuli taidemaalari ja päädyin Picassoksi. Monet ihmiset sanovat etteivät he pidä taiteestani koska eivät ymmärrä sitä. Picassolle piirustus oli taiteellisen mielikuvituksen perusta. Picasso vietti yli 70 vuotta Ranskassa, mutta puhui mieluiten espanjaa. Seuraavien vuosikymmenten aikana hän teki niitä muun muassa omiin näyttelyihinsä, härkätaisteluihin sekä kommunistipuolueelle. Kansainvälisen taidevarkausrekisterin mukaan Picasson töitä on varastettu enemmän kuin kenenkään muun taiteilijan. Julisteita Picasso alkoi tehdä 1940-luvulla. Hyvä maku on luovuuden vihollinen. sirkusaiheisia töitä afrikkalaisvaikutteinen kausi (1906–1909) mm. PICASSON KOKO NIMI Taidemaalari Picasson koko nimi on vertaansa vailla. Hyvät taiteilijat kopioivat. Vuoteen 2015 mennessä kaksi hänen työtään kuului maailman kymmenen kalleimmalla hinnalla myydyn maalauksen joukkoon. Picasso Jean Cocteaun ikuistamana Montparnassella Pariisissa 1916. päivänä 1973 Mougins’ssa Ranskassa. Radikaalina taiteilijana Picasso uudistui itse jatkuvasti eikä urautunut mihinkään tiettyyn tyylisuuntaan. Ensimmäiset veistoksensa hän teki jo varhain, vuonna 1904. Picasso kuoli 91-vuotiaana huhtikuun 8. Yli 100 miljoonalla dollarilla myytiin esimerkiksi Picasson nuoruudentyö Poika ja piippu (1905), jonka hinta nousi vuonna 2004 Sothebyn huutokaupassa Lontoossa 104 miljoonaan dollariin. Minulta kesti neljä vuotta oppia maalaamaan kuin Rafael, mutta koko eliniän kuin lapsi. pitänyt useimmat veistokset omissa kokoelmissaan. 1960-luvulla hän teki teräksestä ja betonista yli kaksikymmenmetrisiä monumentaalipatsaita. Hän valmisti myös saviesineitä, joita koristeli maalaamalla
Nykyään kohtuullisessa kunnossa olevasta Nintendon Game & Watch -pelistä alkuperäislaatikossaan joutuu maksamaan toistasataa euroa. – Olen kasvanut vanhan tavaran keskellä. Sen sijaan ensimmäiset itse keräämäni esineet olivat elektroniikkapelit. Elektroniikkapelien sisällöllinen ja tekninen kehitys eteni valtavin harppauksin ja vanhat 1980-luvun pelisovellukset jäivät nopeasti vanhanaikaisiksi, kun uusia ja monimutkaisempia pelejä lanseerattiin markkinoille yhä kiihtyvään tahtiin. 32 | Antiikki ja taide T TEKSTI: TIMO ELO yömestarina ja tuntiopettajana Kuvataideakatemiassa toimiva Oliver Backman arvostaa käsityötä ja visuaalisia sisustusratkaisuja. VANHA TAVARA KIINNOSTAA. Muotoilun opiskelu Taideteollisessa korkeakoulussa lisäsi käsityön arvostusta. – Muistan vieläkin vahvasti päivän, jolloin pohdin, mitä alkaisin keräillä – ja päädyin elektroniikkapeleihin. – Nykyään myös antiikkihuonekaluja suhteen vallalla ovat ostajan markkinat. On syntynyt tilanne, jossa valtava määrä vanhaa tavaraa joutuu vuosittain roskalavoille ja sitä tietä kaatopaikalle. Niinpä 1980-luvun pelejä sekä paljon muuta saattoi löytää kirpputoreilta muutamalla markalla. Antiikkihuonekalujen heikkoon kysyntään yksi syy on, että nykyajan asunnot ovat suhteellisen pieniä ja ahtaita. Keski-Suomessa asunut vaarini oli keräilijä ja hänen kanssaan muistan lapsuudessani ensi kerran lajitelleeni postimerkkejä. Sittemmin Backman työskenteli 10 vuotta Hagelstamin huutokauppakamarilla, josta hänet löydettiin asiantuntijaksi television nyttemmin jo lopetettuun Antiikkia, antiikkia -ohjelmaan. Eikä kotien seinilläkään enää ole liiemmin tilaa tauluille. – Itsekin olen nuorempana tehnyt roskalavoilta hyviä löytöjä ihmisten tyhjennettyä vinttejään ja kellareitaan tutustumatta tarkemmin pois heitettävän tavaran laatuun. Hankkiuduin oikopäätä ostoja myyntiliikkeeseen, josta Oliver Backman tuntee ullakon aarteet Antiikin ammattilainen Oliver Backman tunnustautuu vanhoihin asioihin ja esineisiin intohimoisesti suhtautuvaksi aarteenetsijäksi. Hän on myös julkaissut Ullakon aarteet -kirjan, jossa on runsaasti vinkkejä vanhan tavaran keräilijöille. ostin liikkeen ainoan tarjolla olleen pelin, japanilaisen Gakkenin Runaway-elektroniikkapelin. Ala oli kokenut suuren murroksen vuosina 1994 – 1995. Backman kiinnostui varhain myös huonekalujen entisöinnistä. – Huutokauppamarilla työskennellessäni huomasin, että pienesineistöä, jollaisesta kirppareilla ja antiikkiliikkeissä yksittäin ostettuna joutui maksamaan paljonkin, saattoi saada huutokaupasta laatikollisen hyvin edullisesti. Myös kirpputoreilta voi löytää hienoja esineitä – useimmiten pilkkahintaan. Tästä huolimatta moni saattaa kuvitella antiikin olevan kauhean kallista. Kesti kuitenkin jonkin aikaa ennen kuin ymmärsin, mitä siinä oli tarkoitus edes tehdä, mutta kipinä oli juurtunut. Useimmiten aarteen metsästys tuotti tulosta useamman pelin muodossa jo samana päivänä. Vinttien ja kellareiden tyhjentäjiä Backman neuvoo käymään pois heitettävät tavarat huolelliOliver Backman opastaa kirjassaan katsomaan vanhoja tavaroita uusin silmin.. Myös suomalaisen designin hinnat ovat laskeneet. Teoksen pohjalta hän on pitänyt myös luentoja. Kokosin vaarin kanssa Suomi-kansiota, lajittelin ulkomaalaisia postimerkkejä sekä keräsin vanhoja suomalaisia kolikoita, mikä ei kylläkään ollut minun juttuni. – Oli keräilyharrastukselle otollinen täydellinen ajoitus, jos ajatellaan vaikkapa keräilymateriaalin saatavuutta sekä sen rahallista arvonnousua. ASIANTUNTIJA APUA TARJOLLA
Monet huutokauppakamarit toimivat myös internetissä. – Tänään vanhoja esineitä harrastavat lähinnä 60–70 –vuotiaat. – Itse olen päätynyt käyttämään esineistä selvyyden vuoksi kunkin tyylikauden mukaisia ilmaisuja: esimerkiksi uusrokokoo, uusrenessanssi sekä art deco – ja mikäli tyyli on epäselvä, vain ’vanha esine’ -termiä. – Henkilökohtaisesti luottaisin eniten huutokaupan arviointiin esineen hintahaarukkaa haettaessa. Jotkut vanhan tavaran liikkeet myyvät asiakkaan esineitä myös komissiopohjalta. – Mikäli raja sille, mikä on antiikkia, lasketaan 100 vuoteen, 1900-luvun alun esineet ovat nykyään antiikkia. Itsepalvelukirpputoreilla piilee vaara, että siellä valvomattomana oleva arvokas tavara saattaa kadota ilman maksua. Mikäli myynnillä ei ole kiire, kannattavinta lienee myydä tavarat itse. Tällöin kauppias myy esinettä asiakkaan lukuun omissa nimissään. Se myy tavarat asiakkaan puolesta. Ovathan savikiekkolevytkin jälleen keräilijöiden suosiossa, Oliver Backman sanoo. Joskus kannattaa myös turvautua ulkopuoliseen asiantuntijaan. Uskon, että joskus mukaan tulee myös uutta nuorempaa porukkaa, joka ’löytää’ vanhat esineet. Kauppiaan tarjoama hinta on kuitenkin aina alhaisempi kuin se, minkä hän esinettä myydessään itse pyytää. Antiikki ammentaa vaikutteensa antiikin maailman muotokielestä. – Tavaroitaan voi myydä monella tavalla. Perinteinen tunnearvo on usein huomattavasti korkeampi kuin esineestä saatava hinta. Kuva: Oliver Backmanin arkisto Oliver Backman Nizzan antiikkimarkkinoilla ”aarteita” etsimässä. Kun esine on kulkenut suvussa vaikkapa 100 vuotta, jokainen sukupolvi on periessään kuorruttanut sen aina uudelleen omilla tarinoillaan, joiden mukaan esineen tunnearvo on sitten määräytynyt. LÄHDETEOS: OLIVER BACKMAN: ”ULLAKON AARTEET”, OTAVA 2017. Antiikki ja taide | 33 sesti läpi. Etenkin, jos esine on erittäin harvinainen, kannattaa kääntyä huutokauppakamarin puoleen. Lopullisesta myyntihinnasta kauppias saa tietyn provision. Onhan huutokaupan intressissä toimia myös asiakkaan edun mukaisesti, koska mitä enemmän myynnissä olevasta esineestä maksetaan, sitä enemmän myös kauppias siitä saa. Sinne ei kuitenkaan kannata viedä kalliita tavaroita. Esineelle saattaa syntyä kolmenlainen hinta-arvio. Todellinen realistinen hinta muodostunee näiden keskivälillä. Antiikkiliikeet ostavat yksittäisiä esineitä ja isompia irtaimistoja. Suomalaiset jugendtyyliset esineet eivät mielestäni ole antiikkia, koska tyylin vaikutteet on usein ammennettu suomalaisesta luonnosta eli metsästä. – Myös kirpputori on varteenotettava vaihtoehto. Kuva: Oliver Backmanin arkisto. HYVIÄ KERÄILYN KOHTEITA: Huonekalut ja talonpoikaisesineet Tekstiilit ja vintagevaatteet Korut ja kellot Hopeaesineet Valaisimet Lasi Lelut Erikoisuudet Oliver Backmanin keräilyharrastus alkoi elektroniikkapeleistä. Huutokaupoissa myydään kuukausittain tuhansia esineitä, joten niissä ammattitaitokin on huippuluokkaa. TUNNEARVOA VAIKEA MITATA. Vanhan esineen arvostukseen vaikuttavat monet seikat. Silloin ei joudu maksamaan myyntipalkkioita kenellekään. – Huutokauppa on mielestäni hyvä vaihtoehto silloin, kun myynnillä on kiire eikä myyntitapahtumaan haluta henkilökohtaisesti osallistua. Itse myytäessä tulisi aina selvittää tarkasti, mihin hintaan vastaavanlaisia esineitä aikaisemmin on myyty. Pääpiirteissään on kuitenkin selvää, että esineet, joita tiedetään valmistetun vähänlaisesti, ovat ilman muuta arvokkaampia kuin massatuotetut. Vakuutusyhtiön hinta-arvio määritellään sen mukaan, mitä esineen rikkoutuessa siitä joutuisi liikkeestä ostettaessa maksamaan. Sitten on huutokaupan jälleenmyyntihinta-arvio ja kolmanneksi antiikkikaupan arvio
34 | Antiikki ja taide Lasinpuhaltajan ammattitaidon työnäytteet Uniikit lasipallot Ville Virenius vaalii ainutlaatuista lasikokoelmaansa niille kuuluvalla pieteetillä.
Ensimmäinen keräilykohde Vireniuksella oli kuitenkin Jorma Vennolan suunnitteleman Kuusi-sarjan esineet. naureskelivat, että ne oli valmistettu oman mallin mukaisesti. Palloja on minulla noin 30 ja kaikki ovat uniikkeja, erikokoisia ja eri värityksellä. Tanen erilaisista taidonnäytteistä erityisesti paperipainoiksi tarkoitetut lasipallot ovat vieneet Vireniuksen sydämen. – Sarjan valmistaminen lopetettiin aika nopeasti, sillä sen ongelmana olivat lasin jännitteet, jotka rikkoivat lasin omia aikojaan. Paperipainoiksi tarkoitetut lasipallot ovat kaikki erikokoisia ja -näköisiä. Muut katsoivat ihmeissään, kun nuori poika huuteli Arabiaa, Virenius muistelee. Lasikoira on jo hieman vanhempaa tuotantoa. Tauno ”Tane” Lastu oli lasimestari, joka kertoi mielellään tarinoita lasinpuhaltajan työstä, Ville Virenius kertoo. Näitä lasinpuhaltajat antoivat sitten lahjoiksi ystävilleen ja sukulaisilleen. KOIRAKARAHVI JA POTTAMALJA. Sitä kautta perheeseemme on tullut paljon lasiesineitä. Vaikka ne olivat muotopuristettua tuotantosarjaa, miellyttivät ne nuoren pojanklopin silmää. – Olen ollut aina vanha sielu, jota on kiinnostanut kaikki vanhat esineet. Uniikit esineet syntyivät, kun lasinpuhaltajat halusivat ylläpitää omaa ammattitaitoaan ja tehdä omia kokeilujaan. Antiikki ja taide | 35 L TEKSTI: SOILI KAIVOSOJA KUVAT: VILLE VIRENIUS ietolaisen Ville Vireniuksen kokoelmista löytyy uniikkeja lasiesineitä, joita Vireniuksen sukulaismies on tehnyt aikoinaan toimiessaan Iittalalla lasinpuhaltajana. Isoimmat pallot ovat todella painavia. – Lasikoiran valmistuksessa on monta vaihetta, kun keskiosaan pitää tehdä tassut, korvat ja häntä.. – Itse asuimme Turussa, mutta matkasimme usein Iittalaan vierailulle, jossa sain kuulla hyvänä tarinankertojana tiedetyn Tanen juttuja. Kysyttäessä lasinpuhaltajat Mitä isomman lasipallon valmistaa, sitä enemmän siinä on lasimassaa ja sitä kauemmin sitä pitää jäähdyttää. Täällä Turun seudulla toimi aikanaan Pekan huutokauppa, joka oli aina tiistaisin ja torstaisin. Näitä maljoja ovat todennäköisesti tehneet myös muut lasinpuhaltajat. LASIPALLOT ISKIVÄT SYDÄMEEN. Ja erittäin taitava lasinpuhaltaja. Veikeitä puhdetöitä ovat myös koirakarahvit sekä lasipotta, joka soveltuu huumorintajuiselle vaikka boolimaljaksi. Erikoisimmat ja jopa hilpeyttä herättävät työt ovat miehen sukuelintä esittävät lasikarahvit, jotka ovat saaneet nimensä esineen muodosta. – Niitä Tane teki paljon. – Tuohon aikaan lasinpuhaltajat tekivät uniikimpia juttuja ammattitaitonsa kehittämiseksi, uusien ideoiden luomiseksi sekä ylimääräisen lasimassan hyötykäyttämiseksi. – Hän oli hyvin sydämellinen ja rauhallinen mies. Kävin siellä isäni kanssa ja sain silloin 80-luvun alussa aika edullisesti Arabian astioita. ARABIASTA JA KUUSESTA SE ALKOI. Arabian kerääminen jäi, kun Virenius alkoi saada Tauno Lastun kautta lasiesineitä. Yleensä halkeama oli kuusenlatvan kohdalla vaakasuoraan. – Lasipallossa on ongelmana se, että mitä isomman siitä tekee, sen enemmän siinä tietysti on lasimassaa ja sitä kauemmin ja hitaammin sitä pitää jäähdyttää, ettei siihen tule jännityksiä, jolloin pallo halkeaa jossain vaiheessa joko jo prosessin vaiheessa tai muutamien päivien, jopa viikkojen kuluessa. – Ne ovat taidonnäytteen ja hupailun välimuotoja. – Pottamaljoja Tane teki useita kymmeniä, mutta tiettävästi vain kolme lähes samanlaisilla hionnoilla. Se on peräisin 80-luvun puolivälistä. Ja miellyttävät edelleenkin. Virenius muistelee lämmöllä nyt jo edesmenneen Tanen tarinoita. Omissa kokoelmissanikin niitä on muutama kaapin perällä. Iittalan lasinpuhaltajilla oli Vireniuksen mukaan oikeus testata ja kokeilla myös tuotantoon edenneiden esineiden kanssa. KOKEILUJA JA PUHDETÖITÄ. – Äitini täti ja hänen miehensä työskentelivät molemmat aikanaan Iittalan lasitehtaalla. Pallon valmistaminen ei ollut kuitenkaan helppoa. Virenius keräsi nuorena myös Arabian esineitä
Ville Vireniusten lasten kastemalja on uniikki. Virenius on onnellinen, että Tanen tuotoksia on niin paljon jäljellä. Kivi on alkujaan iso möykky, josta on paloiteltu kiukaalle sopivat kivet. I-valon suunnittelema valaisin 70-80 luvulta. Ville Vireniuksen hyllystä löytyy myös erikoinen Aalto-maljakko. On hienoa, että Tanen työstä on jäänyt näin hienoja muistoja. – Tane osasi ”vanhentaa” näitä muun muassa lisäämällä niihin ilmakuplia ja jotenkin muutenkin muotoja ja mallia muuttamalla. Veljeni kastemalja on ollut käytössä jo hänen lapsenlapsensakin ristiäisissä. No, kauppoja siitä ei tehty, mutta tällä todistettiin veto, jonka hän oli lyönyt isäni kanssa todistaakseen sen, että vanhentaminen onnistuu. – Kivet ovat vuosikausia lasiuunissa yötä päivää +1600-asteesssa. – Toista samanlaista ei varmasti ole olemassa, Virenius tietää. Sen ikä arvioitiin sijoittuvan vuosisadan alkuun ja hän sai siitä ihan hyvän tarjouksenkin. Hyvin tärkeät ja uniikit ovat myös Tanen Villelle ja hänen veljelleen valmistamat kastemaljat. Voikin ajatella, että saunakäytössä kivet ovat ikuisia. Nyt maljaan on kaiverrettuina molempien lasteni nimet ja syntymäajat. Ensin ne olivat isäni saunassa ja siirtyivät minun kiukaalle 20 vuotta sitten. Omat kiuaskiveni ovat peräisin 80-luvulta. – Tane työskenteli Iittalassa koko aikuisikänsä aina eläkeikään asti. Tallella on vielä yksi kokonainen möykky halkaisematonta kiveä, jos vaikka joku lapsistani sattuisi joskus tarvitsemaan kiuaskiviä, Virenius nauraa. Tanen työskenteli Iittalassa koko aikuisikänsä aina eläkeikään asti. Yllättävä ”keräilykohde” löytyy vielä Vireniuksen saunasta. 36 | Antiikki ja taide Uniikki Aalto-maljakko on Tauno Lastun omaa designia. – Omani Tane teki ensimmäisen lapseni kastejuhlaan. ARVOKKAAT MUISTOT. – Olen ollut hänen kanssaan 90-luvulla eräässä turkulaisessa antiikkiliikkeessä, johon hän vei samalla vuosikymmenellä tehneen ”vanhennetun” lasikoiransa arviointiin. Kiukaan kiuaskivet ovat Iittalan lasiuunin kiveä. AINUTLAATUINEN AALTO. Työ on ollut raskasta, eikä lasimestariksi opita vuodessa eikä vuosikymmenessäkään. Kiuaskiviä on käytössä sekä puuettä sähkökiukaassani. Arvostan niitä kovasti, Ville Virenius toteaa.. Tiedossa ei ole, onko valaisin ollut tuotannossa vai ainoastaan prototyyppi
Kuuman ja punaisena hohtavan lasimassan hallitseminen vaatii miltei uskomatonta osaamista. Iittalan lasitehtaan mestaripuhaltajat kuvailevatkin, että taitoon tarvitaan kädet, jotka näkevät – ikään kuin silmät sormenpäissä. Saunan kiuaskivet ovat vuosia +1600-asteisessa lasiuunissa ollutta kiveä. Tauno Lastun valmistama boolimalja on tehty 80-luvulla. Lasinpuhaltajat tekivät miehen sukuelinten muotoisia karahveja huvikseen lahjoiksi huumorintajuisille ystävilleen. Kotimainen lasi näyttelee pääosaa Ville Vireniuksen kokoelmissa. Lasinpuhallus vaatii herkkyyttä hallita puhalluksen voimaa. Antiikki ja taide | 37 LASINPUHALLUS Lasinpuhallus on lasinmuokkaustekniikka, jossa sulalasimassapisaraan puhalletaan ilmaa puhallusputken avulla, jolloin muodostuu kupla. Pottamalja sopii vaikka boolimaljaksi. Tätä sulaa kuplaa muotoillaan käyttämällä hyväksi sulan lasin eri alueiden lämpötilaeroja tai muotin avulla. Lasinpuhaltajan käsityö on yhä käytössä taidelasin valmistuksessa. Koirakarahvi on varsinainen työnäyte, sen tassujen, korvien ja hännän takia.
– Kun vanupeitteet yleistyivät, ryijyjä ruvettiin ensin käyttämään päiväpeitteinä, kunnes ne siirtyivät 1800-luvun loppupuolella seinille. Tuomas Sopanen aloitti ryijyjen keruun toden teolla vuonna 2005. – Viikingit olivat käyttäneet peitteinä eläinten taljoja, jotka kuitenkin menivät piloille joutuessaan kosketuksiin meriveden kanssa. – Niihin solmittiin erilaisia onneen liittyviä kuvioita kuten sydämiä tähtiä ja elämänpuita tai pahalta silmältä suojelevia ristejä. Jo 1500-luvulla yleistyi tapa antaa ryijy vihkilahjaksi tai tehdä se itse vihkimistilaisuutta varten. – Perusrakenne on siis sama kuin itämaisissa matoissa, mutta mattojen nukka on paljon tiheämpää ja lyhyempää kuin ryijyjen nukka. – Sotilaiden ja nunnien varustuksiin kuului oma ryijy. Nyt Sopasen kokoelmissa on kuutisensataa ryijyä. Sen sijaan Ruotsiin on viety jonkin verran suomalaisia ryijyjä. Sopanen on nähnyt ryijyjen tapaisia pitkänukkaisia tekstiilejä Tiibetissä, UzbeTuomas Sopasella on kuutisensataa ryijyä Viikinkien peitteistä taiteeksi Vanhoja ryijyjä on säilynyt jälkipolville hyvin vähän, koska se on ollut käyttötekstiili. – Solmimistapa kuviot ja värit ovat hyvin samantyyppiset ja suomalaisiin ryijyihin on otettu vaikutteita Ruotsista. Ryijy määritellään harvaksi, pitkänukkaiseksi tekstiiliksi, jossa nukat on sidottu solmulla loimilankoihin. Esimerkiksi Turun linnassa on 200 ryijyn kokoelma. – Ryijyt olivat 1800-luvulle saakka kuitenkin ennen kaikkea käyttötekstiilejä, jotka tulivat hiirten ja koiperhosten syömiksi. Sopasen kokoelman vanhin ryijy on vuodelta 1707. Ryijyjä on tehty eniten Suomessa ja Ruotsissa, mutta myös Norjassa ja Tanskassa niitä on jonkin verran kudottu. Ryijyt kuuluivat käytännössä jollain tavalla jokaisen suomalaisen kodin varustukseen. Vanhin tunnettu ryijy on vuodelta 1695, joka on myös ainoa tuolta vuosisadalta tunnettu ryijy. Loppujen lopuksi ryijyjä on säilynyt aika vähän 1800-luvultakin ainakin siihen nähden miten paljon niitä kodeissa oli.. JOKA KODIN VAKIOVARUSTE. Ryijyjä käytettiin kuitenkin peitetekstiileinä esimerkiksi mattoina tai istuinpeitteinä, jolloin ne kuluvat aika nopeasti. Kansanomainen ryijy kuului jokaisen kodin irtaimistoon lähinnä sängyn peitteenä keskiajan lopulta aina 1800-luvun alkuun. Kuva: Merja Männikkö kistanissa, Marokossa ja Japanissa, mutta ryijy-nimitystä käytetään vain juuriltaan pohjoismaista perua olevista tämän tapaisista tekstiileistä. Pohjoismaisten ryijyjen valmistusmaata on joskus vaikea erottaa toisistaan. Jo Kustaa Vaasa tilasi ryijyjä Suomesta. Joskus on mahdoton sanoa, missä ryijy on alun perin valmistettu, mutta Suomesta hankitut ryijyt ovat yleensä suomalaisia. Ryijyjen kirjatut vuosiluvut todistavat niiden valmistusajan. – Ryijyjen kirjatut vuosiluvut todistavat niiden valmistusajan. Alun perin ryijy on ollut viikinkien veneissä nukkumiseen käytettynä peittona jo 800-luvulla. Kun ryijy oli kotikäytössä liian kulunut, se saatettiin laittaa hevosen peitteeksi. Historioitsijat eivät tosin ole varovaisina asiantuntijoina halunneet varmistaa oman ryijyni ikää, mutta konservaattoreiden mukaan vuosiluvun aitoutta ei ole syytä epäillä. Ryijy koettiin ilmeisen hyväksi keksinnöksi ja se alkoi yleistyä myös sisämaassa. 38 | Antiikki ja taide V TEKSTI: JUHANI KARVONEN arkautelainen professori Tuomas Sopanen päätti viitisentoista vuotta sitten kerätä kokoelman, joka valottaisi suomalaisen ryijyn historiaa
VOIMAKKAAT VÄRIT. Ryijyt olivat suurelta osin kansantaidetta, mutta myös säätyläisillä oli omat ryijynsä – Kansanomaisissa ryijyissä näkyy jossain määrin paikallisuus. Kansanomaisissa ryijyissä oli käytetty kasvivärejä, minkä vuoksi ryijyt olivat väreiltään luonnollisia. Synteettisiin räikeisiin väreihin siirryttiin vuonna 1856. Antiikki ja taide | 39 Viikinkien peitteistä taiteeksi Tuomas Sopanen aloitti ryijyjen keruun toden teolla vuonna 2005. Iso muutos ryijyjen kehityksessä tapahtui 1850-luvulla, jolloin ristipistomalleja alkoi tulla Suomeen lähinnä Ruotsista ja Saksasta ja niitä ryhdyttiin käyttämään ryijyjen malleina. Solmut ovat samanlaiset joka puolella maailmaa matoissa ja ryijyissä. Kuviot kävivät monimutkaisiksi ja ryijyssä saattoi esiintyä kauriinpää tai metsästäjä aseineen. Kuva: Merja Männikkö Keskisuomalainen elämänpuuryijy noin vuodelta 1790 on yksi vanhimpia säilyneitä ryijyjä. – Yksi ristipisto vastasi yhtä nukkaa, jolloin tietty kansanomainen luovuus hävisi. Kuva: Kari Jämsén Materiaali oli aina villaa. – Erään hypoteesin mukaan viikingit olisivat nähneet kopti-lähestysaarnaajien käyttäneen esimerkiksi Irlannissa niitä solmuja rakenteeltaan ryijyn kaltaisten tekstiilien teossa. – Tosin kasvivärit eivät vastoin yleistä luuloa ole olleet välttämättä haaleita, vaan. – Luultavimmin yksinkertaiset solmut on kuitenkin keksitty eri puolella maailmaa samanlaisina. Säätyläisryijyissä on monesti vaikutteita Ruotsista
Yleensä nukassa on 3-4 lankaa ja solmun löystämällä yhden langan voi hyvin ottaa pois, eikä ulkonäkö siitä kärsi. Kukkasjärven ryijyissä muoto saattoi olla jotain muuta kuin perinteinen suorakulmio. Sen jälkeen tekijän ei tarvitse kuin solmia nukkia yksinkertaisilla solmuilla. Nukan pituudet saattoivat vaihdella sentistä 20 senttiin. Ryijyjen valmistus kävi yhä suunnitelmallisemmaksi. Teko vaatii lähinnä kärsivällisyyttä, koska jokainen nukka on solmittava erikseen. – Ensimmäisen tein, koska kokoelman takia pitää minulla olla jokin käsitys myös valmistuksesta. 40 | Antiikki ja taide esimerkiksi indigolla saatiin aikaiseksi voimakkaan sinistä tai krapinjuurella syvän punaista. – Suomessa alettiin kopioda vanhoja ryijyjä. Ryijyjä hävitettiin ilmeisesti aika paljon 1980-luvulla, koska ne koettiin pölypunkkien asuinsijana kiusallisiksi. Kooltaan varsin tyypillisen 180x140 senttiä oleva ryijyn tekoon kului Sopaselta noin 200 tuntia. Taideryijyjä ovat sen jälkeen suunnitelleet monet nimekkäät taiteilijat aina näihin päiviin saakka. Ryijyä varten voi ostaa valmiin pohjakankaan, joka on rei’itetty. Aito 1800-luvun ryijy voi olla tuhansien eurojen arvoinen. Kuva: Tuomas Sopanen Suomen Käsityön Ystävät kävi lävitse vanhoista ryijyistä jokaisen nukan, jotta kopiot olisivat täydellisiä. 1920-luvun loppupuolelta lähtien tekstiilitaiteilijat alkoivat suunnitella myös ajanmukaisia, tavallisesti funkistyylisiä ryijyjä, joista tuli hyvin suosittuja. Ensimmäisen ryijyn ostin vuonna 1997 ja sen jälkeen hankin muutaman ryijyn vuo– Minulla on yksi 4,3 metriä pitkä ryijy joka on tarkoitettu kulkemaan seinältä sohvalle, sohvalta lattialle ja loppujen lopuksi vielä pienen pöydän alle. Taidekauppas Ivar Hörhammerin ryijynäyttely vuonna 1918 oli käännekohta ryijyjen kehityksessä.Suomessa syntyi innostus nimenomaan kansanomaisiin ryijyihin. Esimerkiksi nukkia voi uusia. Suunnittelijoita ovat olleet muun muassa taidemaalari Hugo Simbergin tytär Uhra-Beata Simberg-Ehrström, Eva Brummer, Kirsti Ilvessalo, Ritva Puotila ja Irma Kukkasjärvi. Solmu on aina samanlainen pienin variaatioin. Käsityön Ystävät tilasivat nimekkäiltä suunnittelijoilta malleja, joita yhdistys sitten tuotti markkinoille. Valmistusmäärät ovat olleet valtavat. Itse pidän Simberg-Ehrströmin ryijyistä niiden muotojen ja värien takia. Gallen-Kallela suunnitteli Liekki-ryijyn, joka voimakkaine kuvioineen ja epäsymmetrisine muotoineen ei muistuttanut kansanomaisia ryijyjä. Sopanen on valmistanut itse kolme ryijyä. Vanhan ryijyn voi korjata. KASVITIETEILIJÄLLE KIPINÄ LAHJASTA. Pieniä sävyja värieroja tuntuu kopioissa olevan alkuperäisiin verrattuna. Ryijyn voi valmistaa myös kangaspuilla langanpätkistä, jolloin langan pätkät solmitaan loimilankojen ympärille. Ryijyihin luotiin kolmiulotteinen vaikutelma eripituisilla nukilla. – Kahdeksanvuotias sukulaistyttökin osasi tehdä ryijyä. – Seuraava kehitysvaihe oli 1950-luvulla, jolloin markkinoille ilmaantuivat taideryijyt. Suuri osa tänä päivänä vastaantulevista vanhoista ryijyistä on valmistettu 19201930-luvulla edelliseltä vuosisadalta olevien mallien mukaan – Aito 1800-luvun ryijy voi olla tuhansien eurojen arvoinen, mutta kopiot eivät iästään huolimatta ole erityisen arvokkaita. Ryijyn teko on helppoa, mutta aikaa vievää. Se oli oikein nätti. Markkinoille tuli myös tarvikepaketteja, joilla kuka tahansa asianharrastaja saattoi ryijyjä valmistaa.. Kasvitieteilijänä Sopanen innostui ryijyistä, kun hänen siskonsa antoi väitöskirjalahjana ryijyn vuonna 1982. Aino Kajaniemen Satumaa vuodelta 2016 edustaa nykytyyliä. – Ehkä aivan viimeisen vaihe on 1980-luvulta, jolloin ryijyihin alettiin liittää esimerkiksi piipunrasseja, joulukuusen koristeita ja metallin kappaleita. Ryijy kului tietysti enemmän esimerkiksi siltä kohtaa, jossa se oli ollut lattialla. Materiaali voi olla pellavaa, pumpulilankaa, sillaa tai silkkiä. Iso muutos oli myös nimekkäiden taiteilijoiden kiinnostuminen ryijystä. Penkkiryijyt ovat harvinaisia, mutta itselläni niitä on kymmenkunta. – Kukkasjärven 1970-luvulla suunnittelemat ryijyt ovat kolmiulotteisia. Suomen Käsityön Ystävät pyysi Akseli Gallen-Kallelaa suunnittelemaan Pariisin maailmannäyttelyn olohuoneen sisustustekstiileineen vuonna 1900. – Itseäni ärsyttää, ettei todellisuudessa niin ole. – Nukkiin on käytettävä kuitenkin samaa lankaa kuin alkuperäisessä ryijyssä on. Ryijyn voi pestä mutta työ kannattaa antaa konservaattorille – Nukat takertuvat pesussa toisiinsa ja syntyy takkuja, joiden selvittäminen on aikaa vievää hommaa. SUURI OSA RYIJYISTÄ KOPIOITA. Solmuja on noin 20 000. – Sain valita mallin ja päädyin Gallen-Kallelan Liekkiin. Markkinoille tuli niin sanottuja penkkiryijyjä, jotka saattoivat olla pitkiä. RYIJYN TEON TAITAA JOKAINEN
Kuva: Tuomas Sopanen. Varsinainen kipinä ryijyihin iski vuonna 2005, kun Heinolan museo järjesti lähinnä Sopasen ryijyistä kootun näyttelyn. Tällöin Varkauden taidemuseo järjesti ryijyistäni näyttelyn. Jyväskylässä Suomen Käsityön museossa on 18.4 saakka avoinna Sopasen kokoelmiin perustava Basaarien kätköistä -näyttely jossa on kelim-mattoja ja paimentolaistekstiilien kanssa hyvin yhteen sopivia traditionaalisia koruja Marokosta Tiibettiin. Sopasen ryijyjä on ripustettuna Helsingin Taidehallissa olevassa Kudottua kauneutta-näyttelyssä näillä näkymin 28.2. Antiikki ja taide | 41 dessa, koska ne vain miellyttivät silmää. Kuva: Kari Jämsén Irma Kukkasjärven ryijyissä kuten Syyssonaatissa vuodelta 1972, muoto saattoi olla jotain muuta kuin perinteinen suorakulmio. Sopanen pitää Uhra Simberg-Ehrströmin ryjyistä kuten Vihreä aamusta vuodelta 1976. – Niitä ei ollut ollut esillä juuri missään, vaikka esimerkiksi Kansallismuseolla oli niitä noin 700. Kuva: Tuomas Sopanen Maria Schwarzberg ryijy noin vuodelta 1912 edustaa harvinaisempia penkkiryijyjä. Kokoelma kasvoi nopeasti ja vuonna 2008 siihen kuului 215 ryijyä. Ryijyihin luotiin kolmiulotteinen vaikutelma eripituisilla nukilla. saakka, mutta koronaviruksen takia näyttely on suljettuna ainakin tammikuun loppuun saakka. Kuva: Tuomas Sopanen Ahvenanmaalainen veneryijy vuodelta 1814 muistuttaa tyyppinä kaikista suomalaisista ryijyistä eniten ikivanhoja viikinkien käytämiä ryijyjä ja käyttötäpakin on sama: veneessä peittona. Kansallismuseo ei ollut niitä esille laittanut ja Käsityömuseossakin oli vain muutama Päätin, että kasaan ryijyistä kokoelman, jossa näkyisi suomalaisen ryijyn kehitysvaiheet
YLÄLUOKAN LAHJOITUKSET. Kirkko on kärsinyt useampaan otteeseen huomattavia vahinkoja. 42 | Antiikki ja taide P Venäläiset sotilaat ryöstivät ja tuhosivat pyhättöä Kivikirkon värikäs historia yhän Mikaelin kirkon tarkkaa rakentamisaikaa ei ole pystytty määrittelemään, mutta rakentamisen on arvioitu alkaneen 1400-luvulla. Kirkkoa on laajennettu 1700-luvulla ja 1800-luvun puolivälissä se muutettiin nykyiseen muotoonsa ristikirkoksi. Jatkosodan jälkeen se joutui Neuvostoliittolaisten haltuun Porkkalan luovuttamisen yhteydessä. Mikko Bonsdorffin ja Kati Winterhalterin vuonna 2019 toteuttamasta Kirkkonummen kirkon rakennushistoriaselvityksestä selviää, että kirkon rakennushistoria on poikkeuksellisen monivaiheinen. Esimerkiksi vuonna 1654 rouva Helena Ramsay lahjoitti kirkolle. Kirkkoa on eri aikakausien tarpeiden mukaan levennetty, pidennetty, haaroitettu, purettu sekä täydennetty. Salama aiheutti tulipalon vuonna 1573 ja venäläisten ryöstöretket Arkkienkeli Mikaelille pyhitetty Kirkkonummen keskiaikainen kivikirkko on rakennettu todennäköisesti 1400-luvulla. vuonna 1713 koskettivat myös kirkkoa. Seurakunta vaurastui vähitellen 1600-luvulla ja sai seurakunnan yläluokalta lahjoituksia, joilla kirkkoa ja kirkkotoimitusten esillepanoa parannettiin vastaamaan uuden yhteiskuntaluokan tottumuksia. Alkujaan kirkko on ollut hyvin pieni ja sen rakentamisessa on käytetty kiven ohella tiiltä
kultakoristeisen messukasukan ja silkkisen alttariliinan. Nykyisin kirkossa ei ole alttaritaulua. Vuosisadan jälkipuoliskolla tehtiin mittavampia muutostöitä, kun kirkkoa ensin pidennettiin länteen ja sitten laajennettiin. Tolker vuonna 1756. Kruunu on valettu 1671. 10-jakoisessa kruunussa oli koristeina naisfiguuri ristilippuineen. Pääsiäisateriaa kuvaavan alttaritaulun toteutti kirkkonummelainen J. Vuonna 1658 kenttäkapteeni Jöns Persson lahjoitti kirkkoon 12-jakoisen messinkikruunun. Kirkkoherrana silloin toiminut kappalainen Johan Drysenius onnistui kuitenkin pakomatkallaan piilottamaan kirkon inventaarit ja rahavarat. KRUUNUT PELASTUIVAT RYÖSTÖILTÄ. Se on nähtävillä nykyisin toimituskappelissa. Suuren Pohjan sodan (1700–1721) jälkeen vaurioitunutta kirkkoa korjattiin 1700-luvun ensimmäisellä puoliskolla. Venäläisten sotajoukkojen ryöstöretket ravistelivat vuonna 1713 tuhoten ensin Uuttamaata ja Helsinkiä. Vuonna 1675 kirkko sai hopeisen öylättirasian Volsin tilan omistajalta, ylimetsänhoitaja Erik Burelta. Vuonna 1862 valmistunut hovimaalari Robert Wilhelm Ekmanin (1808 – 1873) maalaama alttaritaulu kuvaa Kristuksen kirkastumista. Vuonna 1756 kirkko sai alttaritaulun lahjoituksena Gustav Ekholmilta Sarfvikista. Antiikki ja taide | 43 TEKSTI: SOILI KAIVOSOJA KUVAT: KIRKKONUMMEN SEURAKUNTA Kirkkonummen Pyhän Mikaelin kirkko muutettiin ristikirkoksi 1800-luvun puolivälissä. Sen ansiosta lahjoituksena saadut messinkikruunut palasivat myöhemmin kirkkoon, vaikka rahavarat katosivatkin pakomatkalla. Loppukesästä joukot siirtyivät Kirkkonummelle ryöstöja tuhoretkilleen. Empiretyylinen kellotapuli rakennettiin vuonna 1823. Urkujen koneisto on mekaaninen ja äänikertoja on 32. Erik Bure ja hänen vaimonsa Birita Eriksdotter Planting lahjoittivat toisen messinkikruunun 1670-luvulla. Kuva: Wikimedia commons Kirkon urut on valmistanut tanskalainen Fredriksborgin urkurakentamo 1958 – 1959. Tänä päivänä työ on esillä kirkossa sakariston oven yläpuolella
Vuosina 1944 – 1956 neuvostoliittolaiset käyttivät kirkkoa muun muassa upseerikerhona, elokuvateatterina ja varastona. Muutostyö tehtiin arkkitehti Jean Wiikin (1804 – 1876) suunnitelmien mukaan, jossa korostettiin goottilaisia piirteitä. Kirkon kirkonkellot ja sisustus lukuun ottamatta saarnastuolia, penkkejä ja alttaria vietiin vuokra-alueen ulkopuolella sijaitsevaan Haapajärven kirkkoon. luovuttamaan tukikohdaksi Neuvostoliitolle Moskovassa 1944 saneltujen rauhanehtojen seurauksena. Kokonaisuudesta tuli yleispiirteiltään uusklassistinen. Nykyisin kirkossa ei ole alttaritaulua. Uusi empiretyylinen kellotapuli rakennettiin vuonna 1823. Jatkosodan jälkeen Porkkalan alue jouduttiin Lasimaalaukset ovat toteutettu 1930-luvulla taiteilija Lennart Segerstrålen (1892 – 1975) suunnitelmien pohjalta. Neuvostoliittolaiset tasoittivat hautausmaan. Kirkkonummen kirkko jäi vuokra-alueelle ja se jouduttiin evakuoimaan nopeasti. Saarnastuoliin on integroitu kuvanveistäjä Kain Tapperin (1930 – 2004) puureliefi. Myös Walcker-urut purettiin ja vietiin Haapajärven kirkkoon. Taide-esineiden evakuoinnista vastasi taiteilija Lennart Segerstråle (1892 – 1975), joka oli suunnitellut kirkon lasimaalaukset. Kirkkonummen kirkko sisältä vuonna 1924. KIRKON ARVOESINEIDEN EVAKUOINTI. 44 | Antiikki ja taide kirkon pohjoispuolelle ristivarren kaltaisella huonetilalla. 1800-luvun puolivälissä huonokuntoisesta ja pieneksi jääneestä kirkosta muokattiin ristikirkko
Niiden äärellä muistellaan hukkuneita ja rukoillaan matkoilla olevien puolesta. Kirkon korjaaminen aloitettiin Olof Hanssonin (1919 – 1995) johdolla heti alueen palauduttua Suomelle tammikuussa 1956. Alkoi hurja takaa-ajo. He löysivät taulun ja aikoivat viedä sen maasta pois. Kirkkosalissa on Jöns Perssonin vuonna 1658 lahjoittama 12-jakoinen messinkikruunu. LÄHTEET: KIRKKONUMMEN SEURAKUNTA SEKÄ MIKKO BONSDORFFIN JA KATI WINTERHALTERIN VUONNA 2019 TOTEUTTAMA KIRKKONUMMEN KIRKON RAKENNUSHISTORIASELVITYS.. Eräät heistä olivat saaneet vihiä Segerstrålen taulusta. Kirkko oli neuvostoliittolaisten jäljiltä huonossa kunnossa. Segerstråle haki viereisestä osuuskaupasta ruskeaa pinkopaperia, jonka naulasi kehyksiin. Alkuperäinen kirkkolaiva Passat on Saksassa Travemünden kaupungissa. Kellotapuli on 32 kyynärän etäisyydellä kirkosta. Kuvataiteilija Lennart Segerstrålen omaperäisimpiin töihin kuuluu Kristus hiilellä -hiilipiirustus, jonka hän loi alttaritaulun tyhjiin kehyksiin keskellä kirkon evakuointia vuonna 1944. Ilmassa leijui skandaalin uhka. Seurakunnassa oli pohdittu pitkään kellotapulin paikkaa. Niinpä hän piirsi hiilenkappaleilla paperiin ristillä riippuvan Kristuksen ja sen yläpuolelle kolmeen osaan katkenneen miekan. Pienoismalli on ripustettu kirkon kattoon kiitokseksi merimatkasta tai merihädässä saadusta avusta. Sotilaiden edessä lehtimiesten oli pakko luovuttaa piirros takaisin. Duncker tavoitti tauluvarkaat Helsingissä. Tämä oli Segerstrålen viesti Neuvostoliiton valvontakomissiolle ja puna-armeijan sotilaille. Saarnastuoliin on integroitu kuvanveistäjä Kain Tapperin (1930 – 2004) puureliefi. HIILIPIIRROKSEN TARINA Lennart Segerstrålen hiilipiirustuksella on mielenkiintoinen tarina. Kapteeni Duncker huomasi, että taulurulla oli poissa. “Tätä taulua ei ole ollut olemassakaan“, hän sanoi ja vaati piirrosta itselleen. Ulkomaalaisia lehtimiehiä oli paljon paikalla. Skandaali vältettiin ja kapteeni kätki piirroksen kotiinsa odottamaan aikojen rauhoittumista. Tehtävään asetettiin suomalainen kapteeni Per Duncker, joka kääri työn rullalle ja piilotti rullan. Vieraat sotilasviranomaiset eivät pitäneet uskonnollisista kuvista ja he vaativatkin työn hävitettäväksi. Kuvan alle hän kirjoitti kyrillisin aakkosin ’Jeesus Kristus, kaikkien kansojen Vapahtaja’. Edellinen kellotapuli oli tuhoutunut Suuressa Pohjan Sodassa (1700 – 1721). Osa hautakivistä siirrettiin kirkon lattian alle ja osa käytettiin muuhun rakennustoimintaan. Antiikki ja taide | 45 KELLOTAPULI Uusi kellotapuli rakennettiin vuonna 1824, kun sitä edeltänyt vuonna 1727 rakennettu kellotapuli osoittautui huonokuntoiseksi. Taulun sanoma oli: ”Rakkaus voittaa aina vihan”. Vasta monen vuosikymmenen kuluttua Segerstrålen hiilipiirros tuotiin takaisin Kirkkonummen kirkkoon, jossa sen voi nähdä vielä tänäkin päivänä. Kirkko oli tyhjillään ja alttaritaulun kehyksistä näkyi ainoastaan maalaamaton seinärappaus. Viimeksi kellotapulia on korjattu vuonna 1995. Lopulta seurakunta päätti vuonna 1813, että kellotapuli rakennetaan 32 kyynärän etäisyydelle kirkon länsipäädystä. Ankea seinä oli piilossa, mutta taiteilijan mielestä se näytti edelleen kolkolta. yleiseksi puistoksi. Tuolloin kirkon sisätilat uusittiin kokonaan 1950-luvun tyylin mukaisesti
Hän oli tunnettu ahkeruudestaan ja oli käsistään kätevä tekemään monenlaisia töitä. Hänen ensimmäinen valtakunnallinen taidenäyttelynsä pidettiin Helsingissä vuonna 1976, ja se oli menestys. Hänen värikkäät kansanelämää esittelevät työnsä ovat visualisoituja tarinoita taiteilijan lapsuudesta. Alarieston tuotantoon kuuluivat myös erilaiset pienoismallit, niihin liittyvät veistokset sekä valokuvaus. Andreas Alariesto oli itseoppinut taiteilija ja tarinankertoja, joka koki elämäntehtäväkseen tallettaa vanhaa katoavaa Sompiota. Näyttelyssä taiteilija kertoi taiteensa päämääristä: ”Olen tehnyt nämä kuvat, koska nykyinen ja tuleva sukuAndreas Alariesto oli myös tukkimies ja kalastaja Itseoppinut taiteilija. Andreas Alariesto oli paitsi kuvataiteilija, myös kansanperinteen tallentaja, valokuvaaja, käsityöläinen ja lauluntekijä. Hyvien tarinoiden tapaan niissä on myös sekä tarua että totta. RAKKAUS SYTYTTI TAITEEN. Mentyään naimisiin elämänsä naisen Riikankanssa hänen taiteellisuutensa kerrotaan leimahtaneen uusiin ulottuvuuksiin, ja maalauksia alkoi syntyä. Hänen värikkäät maalauksensa tempaavat mukaansa aitoon vanhan Lapin tunnelmaan. Pohjoisen maisemat, kertomukset ja perinteet elävät voimakkaina hänen maalauksissaan. Andreas Alariestolle ominainen naivistinen tyyli oli onneksi myös alkanut samaan aikaan saada enemmän tilaa 1950-luvulta lähtien. Hän oli tuolloin 75-vuotias. Andreas Alariesto syntyi 11.12.1900 Sodankylän Riestossa ja hän kuoli 29.11.1989 Sodankylässä. appilainen naivistinen taiteilija Andreas Artturi Alariesto oli kotoisin Sompiosta. Andreas Alariesto laukoo töissään karujakin totuuksia käyttäen apunaan lappilaista huumoria, mikä on aikoinaan auttanut paikallisia selviytymään ankarissa olosuhteissa. Andreas Alarieston taidetta alettiin arvostaa jo hänen elinaikanaan, ja hän nousi kuuluisuuteen 1970-luvulla naivismin ollessa muutenkin muodissa. Tukkimiehenä, kalastajana ja talonmiehenäkin toiminut Alariesto ei ollut saanut lainkaan taideopetusta, ja hänen motivaationsa maalaamiseen oli lähinnä perinteen tallentaminen. 46 | Antiikki ja taide L Andreas Alariesto oli lappilainen naivistinen taiteilija, jonka tuotannossa Lapin maisemat, kertomukset ja perinteet elävät yhä voimakkaina. Taiteilijasta tuli hetkessä yleisön ja median suosikki
Kuva: Astiataivas Arabia, snapsipullo, Alariesto. Lautasten kuvitusaiheita ovat muun muassa ”Lapinkylä talvitunnelmissa”, ”Joulupukki Korvatunturilla”, ”Suomalaiset Andreas Alarieston töissä Lapin maisemat, porot ja vanha saamelainen elämänmuoto ovat läsnä.. Ilmestyi silloin jonkinlaisia veneitä. Nykyään Andreas Alarieston työt ovat tulleet suurelle yleisölle tutuiksi muun muassa Lappi-aiheisten koristelautasten muodossa, joita on julkaistu puolisen sataa. Kesti vielä kauvan ennen kuin saatii rautanauloja. Niitten laidat oli neulottu porojen kinttusuonilla yhteen ja kaaret naulattu puunauloilla. Ja minunkin pensselini heittää kohta heilumasta.” Vasta tämän jälkeen hän alkoi saada julkisuutta taiteilijana, vaikka hän oli kokenut innoituksen taiteen tekemiseen jo nuoruudessaan. Kuva: Astiataivas ”Venekulttuurin aika tuli samoihin aikoihin kuin ensimmäisijä hirsirakennuksija alkoi näkyvä järvien ja jokijen rannoilla. Antiikki ja taide | 47 TEKSTI: TIMO ELO LÄHTEET: KULTTUURITALO KORUNDI, WIKIPEDIA Itseoppinut taiteilija Seinälautanen, Alariesto, nro 21, Kalan paistajaiset kesäyössä. Kuva: Museo-Galleria Alariesto polvi ei tosiasiassa tiedä mitään menneisyydestä eikä esi-isien elämästä. TUTUT SEINÄLAUTASET. Minäkin olin 13 vuotijaana ukoilla apuna nauloja tekemässä ja veneen laitapuita halkomassa.’’ (Andreas Alariesto)
– Andreas Alariesto on onnistuneesti tallettanut nykypolville kokonaisen menneen ajan maailman: sen vanhan Lapin, jota ei enää ole, lappilaiset museoasiantuntijat toteavat. – Museossa on myös vuonna 1979 Andreas Alarieston tekemä pienoismalli Lapin kylästä. Jokaiseen tauluun sisältyy myös taiteilijan kertoma tarina. Kuva: Andreas Alariesto/Wikimedia Commons ”Myrskyn riepoteltavana. Andreas Alarieston Museo-Galleriassa parhaillaan esillä olevan vierailevan päänäyttelyn ”Sinne tahdon mennä” maalaukset on valinnut Tuula-Maija Magga-Hetta . Fuusion myötä tavoitteena on jatkaa Museo-Galleria Alarieston toimintaa Sodankylässä varmistaen samalla taideteoskokoelman tulevaisuus, Välimaa kertoo. Säätiön tehtävänä on ollut huolehtia Andreas Alarieston Sodankylän kunnalle lahjoittamasta 64 taulun kokoelmasta. 48 | Antiikki ja taide SOMPION VANHAA KULTTUURIA Andreas Alarieston nimeä kantava Museo-Galleria Alariesto avattiin Sodankylässä heinäkuussa 1986 esittelemään taiteilijan elämäntyötä ja tuotantoa. Näyttely koostuu pääasiassa Kauko Sorjosen säätiön kokoelmien teoksista. – Vuonna 2020 Andreas Alarieston elämäntyö siirtyi Kauko Sorjosen säätiölle. Museo-Galleria Alariestossa kävijä pääsee kuvien, maalausten ja taiteilijan itsensä kirjoittamien tarinoiden avulla kurkistamaan entisaikojen sompiolaiseen kulttuuriin ja elämään. Kokoelmiin kuuluvat lisäksi Andreas Alarieston valmistamat korut, leimasimet sekä itse tehdyt pensselit taulujen maalaamista varten. Andreas Alariesto toimi myös valokuvaajana. Tarkoituksena on ollut vaalia Lapin, ja erityisesti vanhan Sompion, omaleimaista kulttuuriperintöä. Kokenu kyllä kaikki tietää ja vaivainen kaikki kokee, näinhän ennen sanottiin.” (Andreas Alariesto). Saamelaisten elinkeinot, rakennukset, vuotuiset muuttoretket ja omaleimainen kulttuuriperinne välittyvät niissä sanoin ja kuvin. Museo-Galleriaa on ylläpitänyt Riikka ja Andreas Alarieston Lapinkuvat-säätiö sekä Sodankylän kunta. Kuva: Museo-Galleria Alariesto Andreas Alariesto oli oman aikansa julkkis, lappilaisen elämänmuodon puolestapuhuja.. Tässä Liinahamarin satamaa Petsamossa 1930-luvulla. Syntyi näin romanttinen kuva, vaikka silloin leikki oli kaukana, että vieläkin oikein hirvittää. valaita katsomassa”, ”Porovaljakolla erämaassa, ”Kotakylä talvella”, ”Inarijärven rannalla”, ”Kalanpaistajaiset kesäyössä”, ”Porovaljakko”, ”Rakovalkealla”, ”Vanhan ajan joulu”, ”Kivipaadet ilta-auringossa”, ”Kullanhuuhtojat”, ”Poromiehet metsällä”, ”Näkymä Jäämeren rannalta” sekä ”Porojen kuljettajat.” Andreas Alariestossa yhdistyivät erikoislaatuisella tavalla kansanmies, taiteilija ja kansaperinteen tallettaja. Sompion Lapiksi kutsutaan Sodankylän, Savukosken ja Pelkosenniemen aluetta. Lapin maisemat, porot ja vanha saamelainen elinkeino näyttäytyvät teoksissa mieliinpainuvalla tavalla. Hän jätti perinnöksi jälkipolville merkittävän taiteellisen ja kansatieteellisen tuotannon ja teki mittavan elämäntyönsä maalaamalla ja kertomalla tarinoita Lapin menneestä elämänmuodosta, sen ihmisten arkielämästä ja tavoista. Kuvauksia sävyttävät lempeä huumori ja vanhaa perinnettä kunnioittava elämänasenne. Mukana on myös Alarieston kuvaamien valokuvien mittava kokoelma, noin 800 kpl, museonjohtaja Marika Välimaa sanoo
Henkilörekisterilain mukaiset tarkastuspyynnöt kirjallisina ja allekirjoitettuna osoitteeseen: Karprint Oy / Tilaajapalvelu, Vanha Turuntie 371, 03150 Huhmari. Irtisanomisilmoitus päättää kestotilauksen aina meneillään olevan laskutusjakson loppuun. Täytä vanha osoitteesi kohtaan ”Palvelukortin lähettäjä”. Tilaukset voidaan irtisanoa koska tahansa ja irtisanomiset tulevat pääsääntöisesti voimaan jo maksetun laskutusjakson päättyessä. 2) Osoitteen muutos Voimassa alkaen ___ /___ 202___. Lähiosoite: ...................................................................................................................... Rekisterija tietosuojaseloste: http://www.karprint.?/rekisteriseloste/. Puhelinnumero: .......................................................................................................... Täytä osoitetiedot, jos tilaat lehden lahjaksi. Tilaukset ja osoitteenmuutokset tulevat voimaan 1-2 viikon kuluessa ilmoituksen saapumisesta. Antiikki ja taide -lehti kertoo asiantuntevalla ja syväluotaavalla tavalla suomalaisesta taiteesta ja taiteilijoista, keräilystä, vanhoista esineistä ja niiden kunnostamisesta sekä suomalaisen muotoilun klassikoista. Allekirjoitus: ................................................................................................................... -> tilauspalvelu Sähköpostilla: tilaukset@karprint.. Uusi postinumero ja -toimipaikka: ................................................................ Mikäli irtisanomishetkellä tilaajalla on maksamattomana tilauslasku, jonka jaksolta hän on jo saanut lehtiä, on kustantajalla oikeus veloittaa tilaajalta jo saadut lehdet. 09 413 97 300 Karprint Oy Antiikki ja taide Sopimus 5003505 Vanha Turuntie 371 03150 HUHMARI Karprint maksaa postimaksun PALVELUKORTIN LÄHETTÄJÄ (täytä aina) Asiakasnumero: .......................................................................................................... Sähköposti: ..................................................................................................................... -> tilauspalvelu Sähköpostilla: tilaukset@karprint.. Nimi: .................................................................................................................................... Postinumero ja -toimipaikka: ............................................................................ 3) Tilaajapalvelu Tilaukset ja osoitteenmuutokset: Verkkosivuilla: www.antiikkijataide.. Lehden saajan nimi: ................................................................................................. Uusi puhelinnumero: .............................................................................................. 1) Tilaus Tilaan itselleni lahjaksi Antiikki ja taide -lehden (6 nroa/vuosi) kestotilauksena 39€/v määräaikaisena 44€/v. Puhelin: ............................................................................................................................. Postinumero ja -toimipaikka: ............................................................................ Lehti antiikin ja taiteen ystäville Tilaa Antiikki ja taide www.antiikkijataide.fi tilaukset@karprint.fi Puh. Puh: 09 413 97 300 (ma-pe klo 9.00-15.00) Ilmoitus peruutuksesta viimeistään 2 viikkoa ennen jakson päättymistä. 4) Tilauksen peruutus Tilauksen peruutus: Verkkosivuilla: www.antiikkijataide.. Kestotilaus laskutetaan vuosittain, jos ei toisin ole sovittu. Ulkomaantilauksiin lisätään postituslisä 20€/vuosikerta. 5) Kestotilauksen ehdot Kestotilaus jatkuu ensimmäisen tilausjakson jälkeen automaattisesti, kulloinkin voimassa olevaan kestotilaushintaan (hinta ilmoitettu lehden palvelukortissa) ja on voimassa niin kauan, kunnes tilaaja irtisanoo tilauksen. Uusi lähiosoite: ............................................................................................................ Ajankohtaiset palstat kertovat tämän hetken halutuista esineistä, alan tapahtumista sekä näyttelyistä. Tilauslaskun maksamatta jättäminen ei ole peruutus.. Karprint Oy:n tilaajarekisteriin tallennettuja tietoja voidaan käyttää yrityksen omaan suoramarkkinointiin. Puh: 09 413 97 300 (ma-pe klo 9.00-15.00) Digilehden tilaus osoitteessa www.lehtiluukku.. Tilaaja voi halutessaan muuttaa laskutusväliä ottamalla yhteyttä tilauspalveluun. Lehden artikkelit antavat lukijoille tietoa tyylisuunnista ja niiden ilmentymistä Suomessa sekä eri kaupunkien tarjonnasta antiikin ja taiteen ystäville. Lähiosoite: .....................................................................................................................
50 | Antiikki ja taide Keisarillisen Suomen Kadettikoulun synnystä 200 vuotta Aateliston poikien opinahjo Keisarillinen Suomen Kadettikoulun arki oli alkuvuosina aatteellista tasapainoilua venäläisen sotakoulun ja runebergiläisen suomalaisen isänmaallisuuden välillä.
OSAAVA TAISTELUMAALARI Kadettikoulun käynyt ja myöhemmin siellä myös opettanut kadetti Hugo Backmansson (1860–1953) on ainoa Suomessa syntynyt, venäläisen taistelumaalarikoulutuksen saanut taiteilija. Sen lisäksi hän on maalannut kadettikoulun elämästä kertovia kuvia, joista on koottu kirja Teckningar ur Kadett-livet (1892). Backmanssonin Mannerheimista tekemä potretti on saanut hyvät arvostelut taidemaailmassa. – Vaihtoehtoja oli useampiakin, mutta Hamina valikoitui varmaankin hyvän sijaintinsa ansiosta Helsingin ja Pietarin puolessa välissä. Antiikki ja taide | 51 K TEKSTI: SOILI KAIVOSOJA KUVAT: WANHA VETERAANI adettikoulun 200-vuotisjuhlan kunniaksi Haminan perinnekeskus Wanhassa Veteraanissa avataan maaliskuun alussa aihetta käsittävä laaja näyttely. Backmansson toimi taistelumaalarina myös Venäjän-Japanin sodassa vuosina 1904–1905. – Rauhanturvaamisen ja veteraanityön perinnekeskuksen uusi näyttely esittelee kadettikoulun tiukkaa ja kurinalaista arkea. Venäläinen kadettikoulu aloitti samoilla sijoilla Haapaniemen kenttämittauskouluna. Lopulta se kävi mahdottomaksi ja Haminan kadettikoulu lopetettiin vuonna 1903, Wanhan Veteraanin toiminnanjohtaja, eversti evp. Vesa Kangasmäki kertoo. Koulurakennus paloi vuonna 1819, jonka jälkeen koulu päätettiin siirtää pois Savosta. Kuva maalauksesta: Vesa Kangasmäki.. Kadettikoulun tehtävä oli kouluttaa upseereita keisarilliseen Venäjän armeijaan yhtenä laajan maan lukuisista sotilasoppilaitoksista. SAVOSTA HAMINAAN. Suomen kadettikoulun alkuperäinen päärakennus kadetti Hugo Backmanssonin ikuistamana. Taulun omistaa Haminan upseerikunta. Koulun oppilaaksi saattoivat pyrkiä sellaiset Suomen suuriruhtinaskunnan alamaiset, joiden isät kuuluivat maan ylimpään säätyyn, aatelistoon. Se arki oli myös aatteellista tasapainoilua venäläisen sotakoulun ja runebergiläisen suomalaisen isänmaallisuuden Aateliston poikien opinahjo välillä. Savossa, Haapaniemessä oli ollut jo 1770-luvun loppupuolella ruotsalainen kadettikoulu
Hänen vieressäään oikealla on Oscar Enckell (1878–1960), kenraali Carl Enckellin nuorempi poika, joka toimi myöhemmin kenraaliluutnanttina Suomen armeijassa.. Vapaussodan aikana von Gerich koulutti Vimpelin sotakoulussa suomalaisia suojeluskuntalaisia. Kadettikomppania marssii nykyisen RUK:n päärakennuksen edessä. Yhden vuosiluokan kadetit. 52 | Antiikki ja taide Kadettikoulun ajan viimeisiä kuvia 1900-luvun alkupuolelta. Keskellä, oikealle katsova kadetti on Paul von Gerich (1873–1951), joka asui elämänsä loppuun Haminassa
Aika moni sotapalvelukseen menneistä kadeteista päätyi myöhemmin korkeisiin siviilija virkamiesasemiin Suomessa. Koulu tähtäsi myös siihen, että sieltä pääsi opiskelemaan suoraan yliopistoihin ja moni jatkoikin siviiliopintoihin ja -uralle. Sen lisäksi opetukseen kuului muun muassa matematiikkaa, fysiikkaa, kemiaa ja luonnollisesti sotilasaineita ja myöhemmin myös ranskaa ja saksaa. Ensimmäinen Keisarillinen Suomen Kadettikoulun kurssi aloitti 5.3.1821. – Kadettikoulun johtajan virka-asunto valmistui 1860-luvun puolivälissä. – Kaikki opiskelijat eivät suinkaan päätyneet sotapalvelukseen. – Nykyisen RUK:n vieressä on muutamia rakennuksia, jotka ovat kadettikoulun ajalta, eivät toki kuitenkaan aivan alkuajoilta. Suomen kadettikoulun valmistaville luokille pyrittiin noin 10–12 vuoden ikäisinä. Antiikki ja taide | 53 Kadettikoulun oppilaiden hiusmuoti näkyy hyvin luonnontieteiden luokassa otetussa kuvassa. – Haminassa oli siihen aikaan venäläisiä suhteellisen uusia kasarmeja käyttämättömänä, jotka muutettiin koulun majoitusja koulutusja hallintotiloiksi. Haminan tulipaloissa on tuhoutunut suuri osa kadettikoulun puurakenteisista rakennuksista. Opetuskielinä koulussa toimi ruotsi ja venäjä. Se on toiminut pitkään ravintolana ja on nykyisin Haminan kaupungin omistama juhlaja kokoontumistila. OSA RAKENNUKSISTA JÄLJELLÄ. Kadettikoulun laajat yleissivistävät aineet antoivat tiedot ylioppilastutkintoon ja palvelivat näin monia keskeyttäneitä oppilaita siviiliammateissa. SEITSEMÄN VUODEN KOULUTUS. Opetuskielenä koulussa toimi ruotsin kieli, myös venäjä oli keskeinen kieli. RUK:n päärakennuksen vieressä on 1832 valmistunut maneesi. Sitä ennen Haminassa laitettiin kasarmit ja muut tilat kuntoon sekä hankittiin kouluun uudet oppilaat. Upseereiksi kadetit valmistuivat seitsemän vuoden opiskelun jälkeen noin 20-vuotiaina. – Suomen kieltä opetettiin sen mukaan, oliko suomalaisia joukko-osastoja tarjolla kadeteille. – Alussa käytiin neljä yleistä luokkaa, jonka jälkeen opetukseen kuului kolme erikoisluokkaa, jotka valmistivat sotilaspalvelukseen Venäjän suureen armeijaan. Siinä jopa ratsastettiin jonkin aikaa, mutta aika nopeasti se muutettiin opetusja kokoontumistilaksi. Tälläkin hetkellä se toimii Reserviupseerikoulun juhlarakennuksena.. Vanhoista rakennuksista on jäljellä vielä vanha, vuonna 1898 rakennettu kadettikoulu, joka toimii nykyisin Reserviupseerikoulun päärakennuksena
Lakkautuspäätös johtui pitkälle venäläisten toimenpiteistä. Toiminnallisia valokuvia Haminan kadettikoulun ajalta on vähän. – Vuonna 1919 alkaneen itsenäisen Suomen Kadettikoulun perinteet pohjautuvat edelleenkin Suomen Kadettikoulun vanhoihin perinteisiin, Vesa Kangasmäki kertoo. Suomalaiset vastustivat kuitenkin muutoksia. 28.11.2021 LA SU KLO 10 16. Vanhat Haminan kadetit olivat rakentamassa nykyistä kadettikoulutusta Helsingin Santahaminaan. RYHMILLE TILAUKSESTA MYÖS MUULLOINKIN.. HAMINAN PERINNE KESKUS WANHASSA VETERAANISSA. HAMINASTA SANTAHAMINAAN. 9.5. 54 | Antiikki ja taide KUULE, KUINKA SOITTO KAIKUU… Fredrik Paciuksen (1809–1891) säveltämän Suomen laulun alkuperä juontaa myös Haminan kadetteihin. Myöhemmin se esitettiin myös Venäjän keisari Aleksanteri II:lle (1818–1881), joka oli tarkastusmatkallaan Haminassa. Kadettikoulu lakkautettiin vuonna 1903. NÄYTTELYN AUKIOLOAIKA: 6.3. 19.9 TI SU KLO 10 16 JA 25.9. Viereinen kadettikoulun laboratorio toimi viimeksi RUK:n esikuntana. Hän oli aikalaistietojen mukaan kovasti tykännyt isänmaallisesta laulusta, vaikka ei ymmärtänytkään ruotsinkielisiä sanoja. Hugo Backmanssonin maalauksessa aliupseeri näyttää mallia nuorille kadeteille. Hugo Backmanssonin maalauksessa miekkailuopettaja ja kaksi kadettia. Kaikki koulun johtajat olivat suomalaisia, viimeisenä Carl Enckell (1839–1921), joka lopulta päätti koulun lakkauttamisesta. LA SU KLO 10 16, 15.5. KEISARILLINEN SUOMEN KADETTI KOULU HAMINASSA 1821 1903; KADETTI MANNERHEIM SUOMEN MARSALKKA JA TASAVALLAN PRESIDENTTI TAITEILIJOIDEN INNOITTAJANA. Se esitettiin Virolahdella Harjun kartanossa. Kadetit synnyttivät Suomen laulun pääsiäisenä 1842, kun kaukana asuvat kadetit eivät päässeet käymään kodeissaan. Ryhmäkuva kadettien leiristä on Haminan kaupunginmuseon kokoelmista. Kadettikoulua oli haluttu muuttaa ja venäläistää jo 1890-luvulta. Nyt rakennus on tyhjillään ja myynnissä. – Viimeiset valmistuneet kadetit menivätkin venäläisiin joukko-osastoihin, mutta monet irtisanoutuivat aika nopeasti Venäjän armeijasta ja siirtyivät suomalaisen yhteiskunnan palvelukseen joko virkatai liikemiehiksi. – Suomen sotaväki oli lakkautettu eikä Venäjän armeijassa ollut edes suomalaisia joukkoja, jonne valmistuneet kadetit olisi voitu sijoittaa
Kudottu teos marsalkka Mannerheimista. Mannerheim pääsi kouluun vuonna 1882 vasta toisella yrittämällä. Noin 14-vuotiaan Mannerheimin piirros hänen piirustusvihostaan. Esillä näyttelyssä on usean yksityisen keräilijän kokoelmista koottu kattava läpileikkaus Mannerheimiä esittävistä patsaista, reliefeistä, mitaleista, rahoista, maalauksista ja piirroksista. Vuonna 1886 hän jäi kiinni punttaamisesta. Näyttelyssä on esillä yksityisten keräilijöiden taide-esineitä. Kadettikoulun johtaja olisi irtisanonut Mannerheimin suoralta kädeltä, mutta opettajaneuvosto antoi hänelle mahdollisuuden itse erota, joka mahdollisti sotilasuran jatkumisen Venäjän kouluissa, Vesa Kangasmäki kertoo. – Eräs tunnetuimmista keräilijöistä totesi, että tässä laajuudessa ei koskaan ole ollut esillä Mannerheim-näyttelyä.. Onni onnettomuudessa, Mannerheim ryhdistäytyi ja luki nopeasti ylioppilaaksi Helsingissä. Lisäksi on suuri joukko keräilijöitä ja harrastajia, jotka haluavat saada kokoelmiinsa kaikkea Mannerheimiin liittyvää. 700 taiteilijaa • 1800 teosta • yli 3000 m 2 13. univormu: Kadetin univormu noin 1860-luvulta. maaliskuuta Kaapelitehdas, Merikaapelihalli Taidemaalariliiton Teosvälitys 2021 Uusi verkkogalleria avautuu 15.2.2021 TA ID ET AP AH TU M A M YÖ S VE RK O SS A KATSO TAPAHTUMATIEDOT / AUKIOLOAJAT VERKOSTA! Keisarillinen Suomen Kadettikoulun kuuluisin oppilas oli Carl Gustaf Emil Mannerheim (1867–1951). Haminan Mannerheim-näyttely on laajuudessaan ainutlaatuinen. Hän oli nuoruudessaan ongelmanuori, joka ei juurikaan piitannut Haminasta saatikka kadettikoulusta. Sen jälkeen hän pääsi Venäjän keisarillisen armeijan Nikolain ratsuväkiopistoon ja sitä kautta Venäjän armeijaan, jossa hän palveli 30 vuotta edeten kenraaliksi sekä armeijakunnan komentajaksi. Näyttelyn näkyvää antia on taidekokonaisuus ”Mannerheim taiteilijoiden kuvaamana”. – Vallankumouksen jälkeen Mannerheim palasi Suomeen ja loppu onkin jo tuttua historiaa. – Mannerheimin käytösnumero oli huono. Geometria ja kartoittaminen olivat opetuksessa keskeisiä aiheita. – 21. Antiikki ja taide | 55 KURITON MANNERHEIM Puureliefi marsalkka Mannerheimista. Mielenkiinto Mannerheimiin näkyy edelleen niin tutkijoiden, kirjailijoiden kuin muidenkin taiteilijoiden tuotannoissa. Hänestä on tehty taidetta enemmän kuin kenestäkään toisesta suomalaisesta. Hän oli oppivainen poika, mutta ei tahtonut millään alistua kuriin
56 | Antiikki ja taide Esa Leppänen on laittanut elämänsä tauluun.
Antiikki ja taide | 57 TEKSTI: JUHANI KARVONEN Esa Leppänen teki nuorena salataidetta Setämiehen anarkia puree Maalausten lisäksi Esa Leppänen tekee veistoksia kierrätysromusta. L ehtimäkeläisen Esa Leppäsen naivistitaiteilijan uraa voi sanoa tyypilliseksi, mutta Leppäsen taide on vähintään persoonallista. – Tein taidetta salaa etenkin kavereilta. Kun hän teini-iässä sai käsiinsä äitinsä vanhat öljyvärit, alkoi syntyä maalauksia, joista jokunen tuli julkisesti esillekin. – Maalaukseni ovat edelleen viimeistelemättömiä, vaikka viime vuosina olen ehkä hieman enemmän kiinnittänyt huomiota juuri viimeistelyyn. Viisitoistavuotias miehenalku ei voi ääneen sanoa maalaavansa, siinä iässä pojat pärryyttävät mopoja. – Muutimme Kuusamon peräkylälle Murtovaaraan vanhaan kansakouluun vuonna 2010. Taiteilija Leppäsestä puhkesi kukkaan vuonna 2005, kun hän jäi sairaseläkkeelle lihamestarin hommastaan päivittäistavarakaupasta Nokialla. Taideopintoja en ole koskaan suorittanut, kaikki on opittu kantapään kautta. Sain maalata rauhassa ja metalliEsa Leppäsen piti tehdä tästä aiheesta realismia, mutta syntyikin naivismia.. Tänä päivänä veistosten ja maalauksien suhde on noin puolet kumpiakin. Olen ollut naivisti jollain tavoin varmaan pikkupojasta saakka, Leppänen sanoo. Leppänen on piirtänyt koko elämänsä
Hitsauspuikko pysyy käsissä, kun yksi koulutukseni on autopeltiseppä. Esa Leppäsen Sähköpostilla kaikki hoituu-taulussa voi piillä piikkiä nykyisen tietoyhteiskunnan suuntaan. Tytön aika meni ohitse, nyt hän laulaa baarissa tissiä näyttäen. NIMI MIELEEN ENSIMMÄISENÄ. Väläys on heti laitettava muistiin. – En kovasti ymmärrä väriopista tai muistakaan taiteen hienouksista. ELÄMÄ JA EROTIIKKA ESILLÄ. Vanhat lastenrattaiden pyörät ovat oikein sopivia. – Monesti saan väläyksenä jokin hyvä ajatuksen, joka sopii nimeksi. Kuusamoa hän tyystin jättänyt, vaan pitää siellä edelleen kesänäyttelyitä. Leppänen päätti maalata kylkiasennossa poseeraavan alastoman naisfiguurin. Jos alan maalata, en enää muista alkuperäistä ajatusta. Muutama vuosi sitten Leppänen muutti Kuusamosta Lehtimäelle Keski-Suomeen. – Lehtimäellä ateljee on ihan tien vieressä, josta kansa kulkee Keskiselle. Esa Leppäsen teoksessa ilvekset ovat aivan kuin veljet. Naivismissa yksi osa teosta on osuva nimi. Vastavärien käyttö ei ole varmaan aina oppien mukaista, mutta toisaalta en minä oppien mukaan taidetta teekään. – Siinä on kuvattu elämäni vaiheet, mutteivät ne missään järjestyksessä ole. veistoksiakin alkoi syntyä. Kun taulu on valmis, nimeksi jää suurin piirtein lehmä laitumella. Leppäsen aiheissa on esillä jollain tavoin maalaismaisema ja -elämä. Pilkkimiehen painajainen osuu nimenä kohdalleen.. Omaa elämäänsä Leppänen on maalannut tauluun Elämänyhtälö. Eloveena-tyttö oli aikanaan tuttu näky kaurapuuropaketista. Korjaamalla ei taulusta parempaa saanut, joten annoin olla. Näen oman taiteen toivottavasti yhtenä lenkkinä suomalaisessa naivistisen taiteen ketjussa. – Välillä se on kettu, joskus lehmä tai sika. Erotiikkaa sisällytän tauluihin, paljas tissi tuntuu olevan aika monessa taulussa. Taiteeni sanoma on sellaista vanhemman lippalakkipäisen setämiehen anarkiaa. Aika monta kertaa se ajatus on jäänyt merkitsemättä ylös ja sitten olen saanut taistella nimen kanssa. 58 | Antiikki ja taide Vastavärien käyttö ei varmaan ole aina oppien mukaista, mutta toisaalta en minä oppien mukaan taidetta teekään. Näyttelylle oli myös tilaa. Esa Leppäselle nimien keksiminen on tuottanut joskus murheita. – Liikun korkeintaan pikkukaupungin tasolla, mihinkään suurkaupunkeihin eivät maalaukset sijoitu. Tavoitteena oli realismi. Lähes aina veistoksessa olen käyttänyt vanhaa sammutinta, koska siitä saa hyvän vartalon. Tänä päivänä olisin varmaan hieman huolellisempi ja käyttäisin maalaamiseen enemmän aikaa. Ketun nimi on Molopää. Esa Leppänen on kokenut, ettei taide ole kaikkien juttu, joten taulu ”Me ollaan jo nähty taulu joskus, ei mennä galleriaan” kertoo asenteista. Toisena päivänä huomaisin, etten saa muotokuvasta oikein aidon näköistä. Teos jäi aika viimeistelemättömäksi. Liiallisella viimeistelyllä töistä katoaa kuitenkin äijämäinen rouheus. – Olin hieman opiskellut taidetta ja uskoin saavani maalatuksi realistisen klassisen muotokuvan. En juurikaan osia muokkaa, vaan kokoan valmiista osista veistoksen. Jostain kuvaan ilmestyi karhujakin. Aika harva tuntuu pysähtyvän meikäläisen kohdalla, mutta ehkä siihen tulee joskus muutos. Veistoksissa yhteistä on jokin eläinhahmo ja kulkuneuvo. Kirpputoreilta löytyy kaikenlaista tavaraa, joista saa hyviä osia. Kehittymisen toivoisin olevan maltillista ja varovaista. Esa Leppäsen akryylin nimi Sain apurahaa dieettiä varten kuvaa suomalaisen miehen mielenmaisemaa
Teosten nimet ovat kekseliäitä ja ne tuovat oman lisänsä kokonaisuuteen. Moni naivisti on ollut jossain muussa ammatissa, harrastanut taidetta ja eläkkeelle jäätyään alkanut maalata tosissaan. Viikilä on ehkä etenkin veistoksiensa osalta hieman yhteiskunnallisesti kantaa ottavampi ja hänen huumorinsa on hieman lempeämpää kuin Leppäsen ja Innasen. Aika monelle naivistille yhteinen piirre on hieman korkeampi ikä. Kolmen miehen osalta tämä on suurelta osin totta. Sanoma ja kertomus taulun taustalla puhuttelevat. – Odotamme noin 2000 kävijää. – Teosten takana olevan tarinan tuominen esiin vaatii usein kypsyyttä. Ne ovat samantapaisia oivaltavia ja humoristisia, sanoo asiamies Ulla Heinonen. – Joka kesä meillä käy ihmisiä, jotka kysyvät, missä ne Innaset ovat. Korian takia sisälle voidaan ottaa kerrallaan kahdeksan henkilöä, mutta voimme tarjota myös yksityisaikoja. Osa taas ei pidä itsenään naivisteina, vaikka sellaisia ainakin meidän mittapuumme mukaan ovat. Kuraattorimme Hannu Castren on verrannut Leppästä Innaseen. Eino Viikilän Ravintoketju sopisi vaikka biologian opetukseen. Naivisti ei kiinnitä huomiota kultaiseen leikkaukseen, perspektiiviin ja värien käytössäkään hän ei noudata perinteisiä väriopin lainalaisuuksia. Antiikki ja taide | 59 NAIVISTIN TALVINÄYTTELY UHKUU ÄIJÄENERGIAA – Iittalan Naivistien talvinäyttelyn voi sanoa edustavan tänä vuonna äijäenergiaa. Ikä tuo elämänkokemusta, jota naivismissa tarvitaan. Nimillä on todella merkitystä naivismissa. Vapaus tekee kuitenkin naivismista monia kiinnostavan taiteen. Viikilä tekee klassista kuvanveistoa pronssia valamalla tai keramiikasta. Saamme vuosittain noin 50 hakemusta uusilta naivisteilta ja meillä on saman verran myös vanhoja aikasemmin näyttelyihin osallistuneita naivisteja. Kun viime vuonna näyttelyssä oli kolme naistaiteilijaa, on tänä vuonna Esa Leppäsen ohella esillä Eino Viikilän ja Martti Innasen töitä. Maalaustyylit ovat Leppäsellä ja Innasella erilaiset, mutta aiheen käsittelyssä on samoja piirteitä. – Leppäsen ja Innasen osalta taidetta voi sanoa tietyllä tavalla kaunistelemattomaksi. Halukkaista naivisteista ei ole ollut pulaa. Toinen tekee useita luonnoksia, joiden kautta varsinainen teos muotoutuu. – Tosin Viikilä on keraamikko, mutta aika harvoin naivisteilla on mitään taiteenalan tutkintoa tai koulutusta kursseja lukuun ottamatta. Heinosen mukaan etenkin Innasen teokset ovat suosittuja. Naivismin talvi-näyttely on esillä Iittalan vanhassa puukoulussa viikonloppuisin maaliskuun loppuun saakka. Joku kertoo saavansa tietyn kuvan mieleensä ja maalaavansa sen. Osa naivisteista on ujoja, eivätkä he osaa oikein hakeutua näyttelyyn, minkä vuoksi kuraattorimme heitä etsii. Naivismiin kuuluu myös tietty vapaus ja riippumattomuus säännöistä. Toiset pitävät niistä kovasti, toiset eivät voi sietää. Kummallakin on samanlaista huumoria. Teokset herättävät ajatuksia, eikä niitä seinälle laiteta sen takia, että ne välttämättä olisivat pelkkää silmäniloa. Innasen teoksia on Suomen Gallupin Säätiön kokoelmassa satakunta, mutta ne eivät ole enää säännöllisesti esillä kesänäyttelyssä. Viikilä ja Leppänen hallitsevat kummatkin, mutta teosten erilaisuus on jo sinänsä kiehtovaa. Hänen hahmonsa ovat hellyttäviä Leppänen puolestaan valmistaa omansa romuraudasta ja kierrätysmateriaaleista. Innasen ja Leppäsen teoksissa on sekin yhtäläisyys että ne jakavat mielipiteitä. Naivistin määritelmään kuuluu itseoppineisuus. Taiteilijat työskentelevät hyvin eri tavoin. Niitä on jonkin verran käytettykin. – Kesänäyttelyssä meillä on viime vuosina ollut viitisenkymmentä taiteilijaa, mutta talvinäyttelyssä keskitymme muutamaan taiteilijaan syvemmin. On aika harvinaista, että sama taitelija sekä maalaa että hallitsee kuvanveiston. Naivistit Iittalassa-säätiö päätti viitisen vuotta sitten ottaa valtakunnallisen kesänäyttelyn jatkoksi talvinäyttelyn
Postinjakajalla oli mahdollisuus lukea kortteja, mutta lähetysmäärien noustessa miljooniin siihen tuskin oli aikaa. TOPELIUS KEHUI MAINIOKSI. Se mullisti suljettuihin kirjeisiin tottuneiden ihmisten viestinnän. NÄYTTELYN POSTIKORTIT ON VALITTU POSTIMUSEON 220 000 KORTTIA KATTAVASTA KOKOELMASTA 1800 LUVUN LOPULTA NYKYPÄIVÄÄN. Eräs ensimmäisistä postikortin käyttäjistä oli kirjailija Sakari Topelius (1818–1898), joka lähetti ehiökorttien ilmestymispäivänä 10.10.1871 kortin serkulleen Vaasaan. Samanaikainen kirjoitustaidon kohentuminen ja kirjettä edullisempi postimaksu nostivat postikortin huippusuosioon 1920-luvulle asti. NÄYTTELYSSÄ ON KATSOTTAVISSA MYÖS KUUSI POSTIKORTIN HISTORIASTA KERTOVAA VIDEOTA.. Enää postikorttia ei tarvita tiedonantoihin tai uutisointiin, vaan se on tunteiden tulkki ja välittäjä. Postikortin merkitys on muuttunut puhelimen ja internetin myötä. Myös kirjemäärät kasvoivat. Postikortista tuli nopeasti aikansa pikaviestin. Hän ehdotti sanomalehdessä, että posti sallisi kirjekuoren kokoiset kortit, joissa olisi korkeintaan 20 sanaa. KEVÄÄLLÄ JA SYKSYLLÄ NÄYTTELY ON ESILLÄ ERI PUOLELLA SUOMEA. Sanamäärää ei kuitenkaan rajoitettu. lokakuuta 1871. ”Ihmiset kauhistuivat korttien avoimuutta, koska vertasivat niitä kirjeisiin. Korteista tuli nopeasti hitti sekä Suomessa kuin muuallakin Euroopassa. Vielä 1960–70-luvuilla postikortti oli pikaviestin, jolla tiedotettiin tulemisista ja menemisistä muutaman päivän varoitusajalla. 28.3.2021 POSTIMUSEOSSA MUSEOKESKUS VAPRIIKIN 2. Postikortit olivat aluksi kuvattomia, mutta valokuvauksen ja painotekniikan nopea kehittyminen edesauttoivat kuvapostikorttien markkinoille tuloa. Kirjekuori ei enää suojellut viestiä. Postikortti oli tervehdysten, muistamisen ja onnittelun väline. Herrmannin ehdotus teki hänestä tunnetun Euroopassa ja hänen hautakiveen on kaiverrettu titteli “postikortin keksijä”. Itävalta-Unkarin postimestari hyväksyi ehdotuksen ja posti otti kortit käyttöön vielä samana vuonna. Lyhyiden viestien Suomalainen postikortti 150 vuotta Pikaviestistä tunteiden tulkiksi Ensimmäiset postikortit herättivät ristiriitaisia tunteita: toisaalta kortti oli helppo ja halpa tapa viestiä, toisaalta kauhistuttavan avoin. Venäjä otti kortit käyttöön seuraavana vuonna. Vuonna 1901 lähetettiin Suomessa jo yli 2 miljoonaa korttia. Postikortti oli arkipäiväisen viestinnän ohella myös kätevä mielenilmauksen, uutisoinnin ja propagandan väline. Hän sai luvan Venäjän keisarilta ja “kirjekortti” tuli myyntiin 10. Kortin sai myös lähettää kirjettä halvemmalla. Suomen postitirehtööri Achates Ferdinand Gripenberg (1805–1882) halusi ottaa postikortit käyttöön myös Suomessa. Kortti löytyy Postimuseon kokoelmista Tampereelta. Hän halusi tarjota ihmisille kirjettä nopeamman tavan viestiä. PARHAIN TERVEISIN POSTIKORTTI 150 VUOTTA ON ESILLÄ 19.2. Suomeen postikortit rantautuivat 150 vuotta sitten. KERROKSESSA, ALAVERSTAANRAITTI 5, TAMPERE. Kortissa hän kehuu uutta, mainiota viestintämuotoa. Ensimmäinen avoimena, ilman kuorta postitettava ehiöpostikortti otettiin käyttöön 1871. lisäksi ihmiset ahtoivat paljon tekstiä pieneen korttiin, joten vakoilu olisi ollut myös työlästä”, Postimuseon blogissa kerrotaan. 60 | Antiikki ja taide P ostikortin loi itävaltalainen Emanuel Herrmann (1839– 1902) vuonna 1869. POSTIKORTTIYHDISTYS APOLLON JÄSENTEN KOKOELMAT OVAT ESILLÄ VAIN TAMPEREELLA
Rakastetun taiteilijan Rudolf Koivun kortti.. Eräs ensimmäisistä postikortin käyttäjistä oli kirjailija Sakari Topelius, joka lähetti ehiökorttien ilmestymispäivänä 10.10.1871 kortin serkulleen Vaasaan. Antiikki ja taide | 61 Parhain terveisin kortti on näyttelyn tunnuskuva. Kortissa hän kehuu uutta, mainiota viestintämuotoa. Tyypillinen pikku kuvin varustettu Helsinkiä kuvaava kaupunkikortti 1800-luvun lopulta, jolloin viesti piti kirjoittaa vielä kortin kuvapuolella. Kortti on Postimuseon kokoelmissa
62 | Antiikki ja taide 1200 Arabian esinettä, 2 000 elefanttia, 2 000 enkeliä Intohimona keräily Hannu ja Pirjo Latvalan keräilyharrastuksen voi tiivistää kahteen sanaan: kauneus miellyttää.
Esimerkiksi yrityksille on tehty niiden logoilla varustettuja astiastoja sekä yksittäisiä kuppeja. Ideana on saada jokaisesta sarjasta yksi kappale, on se sitten kuppi tai lautanen. Sarjat ovat tiedossa, mutta tilaustöistä ei mitään varmaa rekisteriä ole. Kukaan ei ilmeisesti tarkkaan tiedä, kenelle tilaustöitä on aikanaan tehty. Lisäksi navetassa on vanhoja pianoja, huonekaluja, kynttilänjalkoja ja valaisimia. Niiden koristelu on todella hienoa. Latvaloiden yrityksestä Härkätien Kynttilästä löytyy kabinettien lisäksi myös Jean Sibeliukselle omistettu nurkkaus, jossa on säveltäjämestariin liittyvää rekvisiittaa. Varmaa on, että kerättävää riittää. Tämä on eräänlaista suomalaisen perinteen ja taiteen säilyttämistä, Hannu ja Pirjo Latvala sanovat. En lähetä kuvia uusiksi, koska nehän on jo siellä serverillä ämeenlinnalaisten Hannu ja Pirjo Latvalan maatilan entisessä navetassa on noin 1 200 arabian astiaa, pari tuhatta elefanttia ja saman verran enkeleitä. – Keräämme nimenomaan Arabian astioita, emme astiastoja. Antiikki ja taide | 63 H TEKSTI JA KUVAT: JUHANI KARVONEN Pääkuva joko Latvalat tai joku salikuva, jossa näkyy paljon tavaraa ja siihen Latvaloiden kuva Loppuja sen mukaan, mitä mahtuu. – Tehdas on valmistanut astiastoja 1800-luvun puolivälistä saakka. Kaiken lisäksi saman sarjan astiastoissa voi olla eroja riippuen vuodesta tai vuosikymmenestä. Arabian astioiden täyttä kokoelmaa on tuskin koskaan edes mahdollista saada kasaan. Meidän vanhin kuppimme on vuodelta 1870, Hannu Latvala sanoo.. VANHIN KUPPI VUODELTA 1870
Latvaloita astiat kiinnostivat siinäkin mielessä, että navettaan perustettiin kesäkahvila, jonne niitä tarvittiin. Arvo muodostuu aina loppujen lopuksi siitä, miten paljon esineestä ollaan valmiit maksamaan. On ironista, että Arabia hyvissä ajoin ennen Suomi 100-juhlavuotta lopetti kansallisesti arvokkaan tuotantonsa. Latvalat eivät kerää myydäkseen, vaan tuottaakseen iloa itselleen ja muille. Arabian lautasia on jo katossakin. – Silloin keräilyssä olisi aivan eri ajatus. Nyt kynttilänjalkoja on 700-800 kappaletta. Kun joku kävijä keksii seinältä samanlaisen astian tai huomaa nurkasta tutun huonekalun, ja alamme pohtia vaikka esineen historiaa, tulee onnistumisen olo. Se on meille elämäntapa. Ne olivat monesti sellaista tavaraa, mikä ei kiinnostanut ketään. 64 | Antiikki ja taide Pariskunnan keräilyharrastus sai nykyisessä mitassaan alkunsa, kun kymmenlapsinen Latvalan perhe osti vuonna 1983 vuosikymmeniä asumattomana olleen tilan Hämeenlinnan Rengon Kuittilan kylästä. Vanhoja huonekalujakin alkoi kertyä Latvaloille eri teitä. – Nikkaroin tilan vähin erin kuntoon. Navettaan mahtui rekvisiittaa, joten esimerkiksi huonekaluja tarvittiin tiloja somistamaan. Latvaloiden periaatteena on, että astiassa saavat näkyä käytön jäljet. Jos kuva on lasituksen alla, saattaa vanhakin astia olla hyväkuntoinen, jollei lasitus ole kulunut puhki. – Kauneus on kaikille erilainen käsite. Jotkut vanhimmat astiat ovat käsinmaalattuja, mutta monessa kuva on siirtokuva, joka on istutettu lasituksen alle. Joskus joku tarjoaa vaihtokauppaa ja olisi valmis ottamaan minulta jonkin esineen ja antamaan omistaan toisen tilalle. Valmistustavat vaihtelevat. – Navetta ei ole mikään museo, jossa esineisiin ei saa koskea, vanhalle tuolille voi vaikka istahtaa. Myöhemmin aloin kerätä enkeleitä ja elefantteja. Saimme paljon sellaista huonekaluja ja muutakin tavaraa, jotka olisivat muutoin päätyneet hyvin suurella todennäköisyydellä kaatopaikalle. Tämän sinisemmäksi huonetta tuskin enää saa.. Arabian kupeissa näkyy suomalainen kädentaito. SÄRÖT EIVÄT HAITTAA. Kaikki eivät varmaan näe meidän kokoelmassamme samanlaista kauneutta kuin me näemme, mutta meille tämä on sitä elämän eliksiiriä. Pianonvirittäjänä työskennellyt Hannu Latvala kiersi maata soitinten kimpussa. Niitä on eri kokoisia eri materiaaleista valmistettuja koristeita ja pehmoleluja. – Verhoilin ja kunnostin niitä. Harvinaisuuksia ne eivät kuitenkaan ole valmistusmäärillä mitaten. – Kuluneisuus tai pienet säröt eivät haittaa. MUUTAKIN ARVOA KUIN RAHA. Jos tarkoitus olisi myydä, pitäisi miettiä esineitä aina hinta edellä. Harvinaisuus on arvokasta, mutta kaikki arvokas ei ole välttämättä harvinaista. Ne tuovat kaikille hyvää mieltä. – Liikuimme asuntoautolla kaikki viikonloput ympäri Etelä-Suomea. Toisaalta joskus esimerkiksi lautasen lasitus saattaa olla kulunut pois ja kuvakin häipynyt, mutta sen ääriviivat ovat edelleen jäljellä. – Suunnittelin niistä kauneutta kodin seinille. Tuttavuuksia syntyi ja tieto Latvaloiden kiinnostuksesta vanhaan tavaraan levisi. Meille keräily ei ole pakonomaista tavaroiden kokoamista, vaan keräily tuo feelinkiä elämään. Kun Hannu viritti pianoja, minä kävin paikkakunnan kirpputoreilla, Pirjo naurahtaa. Sekin kertoo arjen kovasta käytöstä. Parhaat astiat he varmaan myivät, mutta minä sain ylijäämät, enkä pannut vastaan, Hannu lisää. Nyt ei tarvitse, mikä tuo vapautta keräilyyn. Yli sata vuotta vanhan navetan kunnostamisessa riitti töitä, kun kunnostus oli aloitettava siitä, että heinät oli vietävä pois ylisiltä. – Asiakkaat alkoivat tarjota esimerkiksi Arabian irtolautasiaja kuppeja, joskus laatikoittain. Joku golffaa ympäri maailmaa, mutta me haluamme kerätä kauneutta ympärillemme. Toisaalta olemme milloin tahansa valmiit luopumaan kaikesta, ei näistä tavaroista voi itselleen epäjumalaa tehdä, Latvalat pohtivat. Enkeleitä on myös huovutettu. Siihen en suostu, Hannu jatkaa. – Jos keräily on sellaista, että tavarat laitetaan varmaan säilöön piiloon kaikkien katseilta, en oikein osaa pitää sitä keräilynä. – Esimerkiksi Arabian Papukaija-kannut on arvioitu arvokkaiksi, ne maksavat jopa 2 000 euroa. Kerrostaloasunto ei olisi ollut vaihtoehto, koska kumpikin oli keräilijä. Takavuosina Suomessa askarreltiin enkeleitä pitsistä ja sokerivedestä. Ihmisten pitää nähdä esineet. Pirjo Latvala alkoi aluksi keräillä kynttilänjalkoja, jotka kaikki Hannu maalasi mustiksi, jolleivat ne jo olleet mustia
Hän rakensi ”ylijäämäseteleistään” meille kokoelman. tavara on. Yksi pojistamme on innostunut vanhoista seteleistä. – Tulin sanoneeksi kerran yhdelle pojalleni jotain legoista. Kun pianonvirittäjä Hannu Latvala pääsee soittamaan Hellaksen Barcelonan maailmanäyttelyyn vuonna 1929 valmistamaa pianoa, vieraat varmasti viihtyvät. Antiikki ja taide | 65 Navetan ylisillä oli pilalle mennyttä heinää, nyt siellä on sali. Enkeleistä ei tässä talossa ole puutetta. Se piano ei ole myytävänä. Kun kävijä saapuu pihaan 50 000 euron autolla, on auto monin verroin kalliimpi kuin meidän kaikki kokoelmamme yhteensä. Esimerkiksi Arabian astioissa pienikin vika pudottaa hintaa rajusti, eivätkä kaikki keräilijät edes huoli pikkuvikaisia omiin kokoelmiinsa. Vanhoja pianoja on navetassa useampia. Olen suunnitellut navetan yhdelle seinustalle myös elämäni polun, jossa on kaikkia oman elämäni aikana kohtaamiani eläinhahmoja, Pirjo Latvala sanoo. – Olen joskus sanonut ihmettelijöille, että he tuskin uskovat, miten arvotonta tämä. Se päätyi minulle kauppiaalta, jolle perikunta oli pianon myynyt. Harvalla on tilaa ja mahdollisuutta kerätä toistasataa vuotta vanhoja pianoja edes muutamaa kappaletta, mutta Latvaloiden navettaan niitä mahtuu. Keräilyssä voi olla muitakin arvoja kuin raha. Latvaloille kokoelmien rahallinen arvo on toissijainen asia, vaikka toki esimerkiksi Arabian astioissa on yksittäisiä arvokkaitakin kuppeja tai lautasia. Latvalat eivät ole huolissaan, mitä mittaville kokoelmille tapahtuu, kun heille ikää karttuu. Hän ryhtyi toimeen ja rakensi minulle legomaailman. – Kaikki kymmenen lastamme ovat kiinnostuneet jollain tavoin keräilystä. Vanhaa joka kodin taloustarvikettakin on hyllyillä. Viimeisin keräilyn kohde ovat legot, joista Latvaloiden aikuiset lapset ovat rakentaneet muun muassa vanhan linnoituksen sotilaineen. – Arvokkain ja ainakin ainutlaatuisin piano on Hellaksen Barcelonan maailmannäyttelyyn vuonna 1929 valmistama piano, jota on tehty vain tämä yksi kappale
Hän käyttää lähtökohtinaan laajalle ulottuvia viittauksia filosofiaan, psykoanalyysiin sekä eri aikakausien taiteeseen ja populaarikulttuuriin. Monet teoksissa esiintyvistä hahmoista ovat luovien alojen ammattilaisia tai harrastajia ja samalla myös Grahamin malleja. Ovatko ne itsenäisiä taideteoksia vai lavasteita. Teos on näkymä 1940-luvun New Yorkin eleganttiin taidegalleriaan. Rodney Graham, Sanomalehtimies, 2016, maalattuun alumiiniseen valokaappiin pohjustettu kromogeeninen valokuva Courtesy Museum Frieder Burda, Baden– Baden. Hän rakentaa poikkeuksellisen suurikokoiset valokuvateoksensa tietokoneen avulla sadoista erillisistä kuvista. – Grahamin näkökulmasta tilanne on herkullinen. Moniulotteisuus kiehtoo näyttelyn kuraattoria Timo Valjakkaa, jonka mukaan Graham esittää kiperiä kysymyksiä taiteen tekemisestä ja esittämisestä: ovatko näyttelyn maalaukset ja veistokset hänen itsensä tekemiä vai hänen valokuvissaan esiintyvien kuvitteellisten taiteilijoiden käsialaa. FILOSOFINEN OTE. Graham tunnetaan parhaiten valeasuisista omakuvistaan, monumentaalisista valokuvateoksista, joissa hän omaksuu erilaisia kuvitteellisia rooleja. 66 | Antiikki ja taide K anadalainen Rodney Graham on maansa arvostetuimpia nykytaiteilijoita ja esiintynyt lukemattomissa näyttelyissä eri puolilla maailmaa. Vancouverissa asuva ja työskentelevä Rodney Graham, 72, on poikkeuksellisen monipuolinen taiteilija. Rodney Graham tutkii teoksissaan länsimaisen kulttuurin kerrostumia: sekä arkipäivän elämää että kollektiivista muistia. Hänen taidettaan leimaavat hienovireinen nostalgia, lempeä huumori ja runollinen ironia. Taiteilijoita ja malleja, Rodney Grahamin valeasuisia omakuvia. Se sallii hänen vaeltaa vapaasti 1900-luvun modernismin maisemassa, nostaa hattua sen lukuisille ismeille ja myös leikitellä niiden ominaispiirteillä. Vastaavia, Grahamin maalaamia abstrakteja teoksia löytyy myös museon näyttelytilasta. Lisää ulottuvuutta tarjoaa se, että eri paikkoihin ja aikakausiin sijoittuvat hahmot ovat taiteilijan itsensä luomia ja esittämiä. Rodney Graham leikittelee taiteilijan ja mallin rooleilla Tietokoneella rakennetut teokset Kanadalaisen Rodney Grahamin teoksiin on yhdistetty satoja erillisiä kuvia. Rodney Grahamin näyttely, Taiteilijoita ja malleja, on parhaillaan esillä Serlachius-museo Göstassa. Teoksissa voi tunnistaa viittauksia yhtä lailla synteettiseen kubismiin, jokamiehen askarteluun ja abstraktiin ekspressionismiin, joka kerta kekseliäästi tulkittuina, Valjakka kertoo. Rodney Grahamin taiteen käsitteelliset kerrostumat näkyvät hyvin näyttelyn pääteoksessa Gallerian imurointi 1949 (2018). Taiteilijoita ja malleja tarkastelee nimensä mukaisesti erilaisia taiteilijana ja mallina olemisen tapoja. Yksityiskohtia on paljon, ja jokaisella niistä on merkitystä. TAIDEMUSEO GÖSTA, MÄNTTÄ 18.4.2021 SAAKKA. Hän on myös muusikko ja nimeään kantavan yhtyeen johtaja. Hänen tuotantoonsa kuuluu suurten valokuvateosten ohella maalauksia ja veistoksia sekä elokuvia, videoita sekä kirjallisia teoksia. Taiteilija itse esittää galleristia kuvitteellisessa näyttelyssä, jonka maalaukset perustuvat hänen tekemiinsä muunnelmiin venäläistaiteilija Alexandr Rodt?enkon eräästä teoksesta. Kuva: Rodney Graham Studio. IMUROINTI TIIVISTÄÄ TEEMAN
Kuva: Rodney Graham Studio. Courtesy Ringier Collection, Sveitsi. Kuva: Rodney Graham Studio Rodney Graham, Gallerian imurointi 1949, 2018, maalattuun alumiiniseen valokaappiin pohjustettu kromogeeninen valokuva. Courtesy the Artist and Hauser & Wirth. Courtesy Museum Voorlinden, Wassenaar. Kuva: Rodney Graham Studio Taiteilija Rodney Graham 2020. Kuva: Rodney Graham Studio Rodney Graham, Taiteilija taiteilijabaarissa 1950-luvulla, 2016, maalattuun alumiiniseen valokaappiin pohjustettu kromogeeninen valokuva. Antiikki ja taide | 67 Rodney Graham, Piippurassitaiteilija, Amalfi, -61, 2013, maalattuun alumiiniseen valokaappiin pohjustettu kromogeeninen valokuva
– Suomen suuriruhtinaskunta oli Venäjän keisarikunnan autonominen osa pääosin nykyisen Suomen valtion alueella vuosina 1809–1917. Isotätini koru. Kuole ennemmin vaikka nälkään, Ami-täti muisteli usein minulle, kun olimme yhdessä teatterissa. – Isäni sanoi, että teatteriin et mene. – Kun tuli matematiikan vuoro, kirjoitin lappuun, että tämä on minulle hepreaa ja hepreana pysyköönkin. Kauppiasisä oli sitä mieltä, että tyttärelle paras opinahjo oli Sortavalan opettajaseminaari, ja niinpä Ami joutuikin sinne pääsykokeisiin tentattavaksi. – Rehtori oli kuitenkin isäni tuttu ja niinpä tämä tyttö joutui lähtemään Sortavalaan ja valmistuin sieltä opettajaksi. Sodan aikana Alma-täti kuten hänen sisarensakin toimivat Lottina. Rauhan tultua jatkui opettajan ura aina eläkeikään saakka. KELLO LAHJAKSI. Kokeista ei tippunut täysiä pisteitä eikä ne varmaan ilman suhteita olisi koulun ovien avautumiseen riittäneetkään. Se oli nykyisen Suomen itsenäisen tasavallan edeltäjä, joka täytti jo suuren osan itsenäisen valtion kriteereistä. Ensimmäinen sortokausi tähtäsi maan venäläistämiseen, mutta se päättyi kenraalikuvernööri Nikolai Bobrikovin murhaan kesäkuussa 1904 ja Suurlakkoon 1905. Luultavasti koristekivi on värjätty vuorikristalli. Viimeiset opetusvuodet hän oli Iisalmen maalaiskunnassa Iirannalla, jossa hän oli erittäin pidetty opettaja, Isotädiltäni perimä koru muistuttaa minua monista yhdessä vietetyistä hetkistä ja hauskoista tarinoista. Hän muun muassa haaveili menevänsä Kansallisteatterin oppilaskouluun, mutta sille unelmalle kauppiaana Lapinlahdella toiminut August-isä oli isotädin kertoman mukaan pannut tiukan pisteen. Rakkaat esineet TEKSTI JA KUVAT: JAANA ISOSAARI K un isotätini, Alma Kaarina Kähkönen, syntyi maaliskuussa 1904, elettiin ensimmäisen sortokauden loppua Suomen suurruhtinaskunnassa, jota hallitsi Romanovien hallitsijasukuun kuulunut Suomen suurruhtinas, Venäjän keisari Nikolai II. Kultaa ja vuorikristallia Isotädin rintarossi 68 | Antiikki ja taide. SORTAVALASTA OPETTAJAKSI. Isotätini, joka oli myös sekä äitini että minun kummitäti, oli jo nuorena luonteeltaan seikkailija
Kirjoita esineeseesi liittyvät muistot ja liitä mukaan myös kuva siitä (koko vähintään 2 Mt). Esineen hinnalla ei ole mitään merkitystä. Joka kerta Helsingissä käydessään menimme yhdessä teatteriin ja kuulin muun muassa tuon tarinan hänen nuoruudestaan. Sinisen eri sävyt olivat Ami-tädin lempivärejä. – Kiitin kauniisti, mutta päätin, etten eläkkeellä kelloa tarvitse. Eläkepäiviään täti todella vietti vapaasti nauttien runsaasti teattereiden, konserttien, taidenäyttelyiden ja oopperan tarjonnasta. Kun esineeseen liittyy tarina, se muuttuu arvokkaammaksi, se ei ole enää pelkkä esine. Hyvä Antiikki ja taide –lehden lukija. sillä teatteri ja taideinnostuksensa takia hän järjesti oppilaidensa kanssa näytelmäja lausuntaesityksiä. ENSIMMÄINEN LENTO. Kaikki tuo vaiva ainoastaan sen takia, että hän halusi lentää. Kummitätini halusi lennolle mukaan, niinpä hän matkusti junalla Iisalmesta Helsinkiin ja tuli sitten lentämällä takaisin Kuopioon. Tarina voi liittyä siihen, mistä olet hankkinut esineen tai keneltä olet saanut sen. Avaa meille aarteittesi tarinat. Lähetä meille kuva ja tarina sinulle tärkeästä, rakkaasta ja merkityksellisestä esineestä. Kun isotätini nukkui pois vuonna 1995, koru tuli minulle. Kun tuli eläkepäivät eteen, hän sai koululta läksiäislahjaksi rannekellon. Kotimaan matkailusta muistan yhden hauskan jutun, kun Airo teki vuonna 1949 ensimmäisen lentonsa Helsingistä Kuopioon. Tämä liilansävyinen koru oli usein tädin rinnassa tai silkkihuivi kiinnitettynä pukuun sillä. Nyt kun katson sitä, voi olla pian aika, jolloin se koristaa jonkun juhla-asuni rintamusta ja muistuttaa lukuisista ihanista hetkistä, jotka yhdessä saimme viettää. Liitä mukaan myös puhelinnumerosi ja sähköpostiosoitteesi, jotta voimme olla yhteydessä, jos haluamme täydennystä esineen tietoihin. Niistä olen ikäni kiitollinen. Täti myös matkusti paljon eikä pelkästään kotimaassa vaan muun muassa Saksassa, Itävallassa ja Egyptissä. Niinpä vaihdoin sen kultaiseen rintarossiin. KERRO AARTEESI TARINA Tätini oli näyttävä pukeutuja koko ikänsä. Rakkaan esineet -kirjoitukset ja kuvat sähköpostilla: antiikki.eko@gmail.com Antiikki ja taide | 69. Alkoi vapaa-aikani enkä aikonut elää sitä kelloa tuijotellen. Se voi olla taulu, kirja, lasiesine, patsas ihan mikä vaan sinulle tärkeä tavara, johon liittyy myös tarina. Vielä en ole sitä käyttänyt, sillä aiemmin koin sen iäkkään ihmisen koruksi
70 | Antiikki ja taide Signe Brander ikuisti 1900-luvun Helsinkiä Nainen kameran takana Parhaimmillaan Signe Branderin ikuistamat valokuvat lähestyvät ilmaisultaan, sommittelultaan ja valonkäytöltään maalaustaidetta.
Antiikki ja taide | 71 TEKSTI: TIMO ELO Signe Brander: ”Pyykinpesijöitä Leppäsuolla” 1907. Kuva: Helsingin kaupunginmuseo, Wikimedia Commons
1910ja 1920-luvuilla vuorossa olivat Suomen kartanot. Kuvauspaikalla oli usein runsaasti väkeä, ohikulkijoita, seuraamassa mustan suoja. Signe Brander on kuvannut muun muassa Punkaharjua. Katunäkymiä tallentaessaan Signe Brander ikuisti myös jalankulkijoita, leikkiviä lapsia ja hevosajoneuvoja. Henkilökuvaus oli kuitenkin tuolloin ankarasti kilpailtua eikä se jaksanut pitemmän päälle kiinnostaa, joten hän siirtyi päätoimiseksi maisemaja kaupunkikuvaajaksi. RATKAISEVA KOKOUS. LAHJAKAS KUVATAITEILIJA. Signe Branderin työsarka ei suinkaan ollut helppo. Vuosina 1896 – 1898 hän toimi ateljeekuvaajana Savonlinnassa sijainneessa Atelier Olofbad’issaan. Vuosina 1904 – 1906 Signe Branderilla oli Helsingissä oma Helikon-niminen valokuva-ateljee. Kuva museovirasto tyttärensä kanssa Helsinkiin, jossa Signe suoritti piirustuksenopettajan kurssin Taideteollisessa keskuskoulussa. Kaupunkikuvaajalla oli iso kamera jykevine jalustoineen sekä objektiiveja ja negatiivilevyjä. Useimmiten hän tuli kuvauspaikalle raskaiden kantamusten kanssa vossikalla. Kaupunkikuvaajalla oli iso kamera jykevine jalustoineen sekä objektiiveja ja negatiivilevyjä. Kuvaukset onnistuivat hyvin ja jo kahden vuoden kuluttua koossa oli niin suuri määrä valokuvia, että lautakunta päätti koota niistä näyttelyn Valtion historialliseen museoon Hakasalmen huvilaan. Savonlinnassa hän kiinnostui myös maisemakuvauksesta. RASKASTA TYÖTÄ. Isän kuoltua vuonna 1891 leski Jenny Brander muutti kolmen S Omakuva 1900–1929. Hän kävi koulua Kokkolassa, jossa isä Albert Brander toimi tullivirkailijana. He myös tunsivat Helsingin rakennusja suunnitteluhistorian. Signe Brander oli taiteellisesti lahjakas ja harrasti maalausta. Ensimmäiset säilyneet Helsinki-kuvat on otettu vuonna 1905 pääpaloaseman tornista. Joskus hankalilla kuvausretkillä mukana oli myös apulainen. Esimerkiksi vaikkapa Kallion kirkon torniin kiipeäminen yksin kuvauskaluston kera oli haastavaa. Lautakunnan jäsenet, valtionarkiston hoitaja Reinhold Hausen, museoamanuenssi Karl Kondrad Meinander ja arkkitehti Gustaf Nyström, olivat hyvin perehtyneitä valokuvaukseen ja sen avulla tapahtuvaan tallennustyöhön. Hän ei kuitenkaan ryhtynyt opettajaksi. Lautakunta kehotti kuvaamaan myös liikennettä, elämää kaduilla, juhlakoristelua sekä ”originelleja katutyyppejä”, muun muassa venäläisiä jäätelönmyyjiä ja kahvimummoja. Signe Brander syntyi Parkanossa 15.4.1869 seitsenpäisen sisarusparven viidentenä lapsena. Monet naiset toimivat tuohon aikaan ateljeekuvaajina. Signe Brander oli aloittanut uransa ateljeekuvaajana, mutta hän tunsi maisemaja miljöövalokuvauksen omaksi alakseen kutsuen itseään ”kulttuurihistorialliseksi valokuvaajaksi”. Oman alansa hän löysi valokuvataiteesta. 72 | Antiikki ja taide igne Viola Brander kuvasi 1900-luvun alussa Helsingin muuttuvaa kaupunkia ja helsinkiläisten arkea. Näyttelyssä oli esillä Signe Branderin noin 400 kuvan ohella myös vanhempien valokuvaajien töitä. 1800-luvun lopussa tämä ei ollut mitenkään poikkeuksellista. Myös Signe Brander työskenteli jonkin aikaa Daniel Nyblinin valokuvaamossa avustajana. Lautakunta päätti palkata toimeen Signe Branderin, jonka kanssa lautakunnan jäsenet alkoivat tehdä sunnuntaisin kävelyretkiä, joiden aikana käytiin läpi katu kadulta ja talo talolta mahdollisesti kuvattavat kohteet. Syyskuussa 1906 Helsingin Muinaismuistolautakunta piti perustavan kokouksensa, jossa päätettiin aikaansaada valokuvan keinoin kokoelma dokumentteja vanhasta katoamassa olevasta Helsingistä
Antiikki ja taide | 73 Läntinen Viertotie. Kuva: Helsingin kaupunginmuseo, Wikimedia Commons Helsingin Muinaismuistolautakunta ja valokuvaaja Signe Brander sunnuntairetkellä kuvauskohteisiin tutustumassa. Kuva: Helsingin kaupunginmuseo, Wikimedia Commons Olkkalan vanha päärakennus. Kuva: Helsingin kaupunginmuseo, Wikimedia Commons Königstedtin kartano Signe Branderin kuvaamana. Vanha Klinikka 1907. Kuva: Helsingin kaupunginmuseo, Wikimedia Commons Unioninkatu 37. Kuva: Helsingin kaupunginmuseo, Wikimedia Commons
Signe Brander aloitti Helsingin kaupungin valokuvausdokumentointinsa vuonna 1907 Kruununhaasta, jossa vielä oli jäljellä joukko empirekauden puutaloja. Kartanonomistajat rahoittivat kolmen ensimmäisen kesän kierroksia, jotka olivat Helsinki-kuvausten tavoin hyvin vaativia projekteja. Viherkaihista johtuneen näkökyvyn heikkenemisestä huolimatta Signe Brander osallistui aktiivisesti seuraelämään. Parhaimmillaan hänen valokuvansa lähestyvät ilmaisultaan, sommittelultaan ja valonkäytöltään maalaustaidetta. Hän oli innostunut ja huumorintajuinen ja kertoi mielellään ystäväpiirilleen värikkäistä kuvausretkistään eri puolilla Suomea. Vuonna 1941 hän joutui Kivelän sairaalaan, josta Helsingin pommitusten takia potilaita jouduttiin siirtämään turvaan Sipooseen, Nikkilän mielisairaalaan. Kokouksen pöytäkirjan marginaaliin joku myöhempi museonjohtaja on kirjoittanut: ”Tyhmä päätös!”. Seuraavana vuonna yli sata Nikkilän potilasta kuoli nälkään. Kartanonisäntien vaunuissa pääsi usein myös pitäjien sisällä kartanosta toiseen. Hän otti suurimman osan kuvistaan vaakasuunnassa. Matkoja rahoittaneet kartanoisännät auttoivat kuljetusjärjestelyissä rautatieasemilta kartanoille. Signe Brander ei suinkaan jäänyt työttömäksi. Kuva: Helsingin kaupunginmuseo, Wikimedia Commons Signe Brander kuvaaja; Olofsbad, vedostaja 1896–1898. Hänen oikea silmänsä sokeutui ja vasemman silmän näkökin heikkeni. K. Niinpä lautakunta päätti etsiä toimeen uuden valokuvaajan. TERVEYS HORJUI. KARTANOITA JA NIIDEN PUISTOJA. Jotkut lautakunnan jäsenet olivat ilmeisesti pitäneet häntä liian itsenäisenä ja omapäisenä. Esimerkiksi ”Pyykinpesijöitä Leppäsuolla” on eräs tällainen. Kuva museovirasto vaatteen alla työskentelevän valokuvaajan toimia. Signe Branderin laaja kuvakokoelma muodostaa historiallisesti arvokkaan dokumentin vanhasta Helsingistä ja Suomen historiallisista kartanoista. Signe Branderin lupaavasti alkanut yhteistyö Muinaismuistolautakunnan kanssa päättyi keväällä 1913. Inhaan. Myös Signe Branderin piirustusopinnot näkyvät selvästi hänen valokuvissaan. 74 | Antiikki ja taide Signe Branderin muistolaatta Nikkilän sairaalan Juhlatalon seinässä. LÄHTEET: JAN ALANCO, RIITTA PAKARINEN: ”SIGNE BRANDER 1869 1942 HELSINGIN VALOKUVAAJA ”, HELSINGIN KAUPUNGINMUSEO, 2005; ”SIGNE BRANDER SUOMEN KARTANOISSA”, TOIM. Kaupunkikuvaus oli vaativaa puuhaa. ARVOKAS KUVAKOKOELMA. Myöhemmässä vaiheessa kuvauskohteet olivat Töölössä ja eteläisessä Helsingissä. Hän oli jo vuonna 1910 aloittanut Suomen kartanoiden kuvaamisen. Brander oli yksi heistä. Hankalissa olosuhteissa kuvaajalla piti olla teknisen osaamisen ohella myös sommittelutaitoa sekä kykyä luovaan ongelmanratkaisuun. ei kuitenkaan ollut Signe Branderin erottamispäätöstä tehdessään yksimielinen. Lautakunnan johtokunta Signe Branderin piirustusopinnot näkyvät selvästi hänen valokuvissaan. Siirto johtui sota-ajan oloista eikä Signe Branderilla ollut mielenterveydellisiä ongelmia. Vuonna 1912 Signe Brander kuvasi Kaisaniemessä, Jätkäsaaressa, Sörnäisten ranta-alueella ja Pasilassa. Matkoilta ei niin vain voinut palata Helsinkiin varusteita täydentämään. 1910ja 1920-luvuilla hän matkusteli eri puolilla maata ottaen lähes 2 000 kuvaa 250 kartanosta ja niiden puistoista.. Vuonna 1907 Signe Branderia oli myös pyydetty kuvaamaan vuosien 1808–1809 Suomen sodan taistelupaikkoja ja muistomerkkejä kenraalimajuri Hugo Schulmanin Suomen sodan satavuotismuistoa juhlistanutta kirjaa varten. Hän menehtyi todennäköisesti aliravitsemukseen ja vitamiinien puutteeseen. Joskus oli varauduttava useankin päivän oleskeluun kohteessa. Kartanoiden lisäksi kuvauskohteiksi päätyi joitakin rakennustavaltaan poikkeuksellisia talonpoikaistaloja. IRMA LOUNATVUORI JA SIRKKU DÖLLE, SUOMALAISEN KIRJALLISUUDEN SEURA JA MUSEOVIRASTO 2008; WIKIPEDIA. Valokuvaajana häntä on verrattu legendaariseen valokuvaajaan I. Ainutlaatuinen kuvasarja muodosti yhtenäisen kokonaisuuden menneisyyden taistelupaikoista. Monia rakennuksia ei enää ole tai niitä on pysyvästi muutettu, mutta valokuvat kertovat niistä yhä. 1930-luvulla Signe Branderin terveys huononi. Noin 900 Helsinki-kuvan joukossa on vain 8 pystykuvaa. Sieltä hän siirtyi Vanhaankaupunkiin ja Itäiselle Viertotielle. Ja koska filmit olivat herkkyydeltään hitaita, auringonvaloa piti hyödyntää mahdollisimman tehokkaasti. Valokuvauslaitteet olivat hankalasti kuljetettavia ja mukana oli myös mittava määrä lasinegatiiveja. Hänet haudattiin 122 muun menehtyneen potilaan kanssa sairaala-alueen joukkohautaan
Kuva: Helsingin kaupunginmuseo, Wikimedia Commons Dagmarinkatu 2. Antiikki ja taide | 75 Maurinkatu 4. Kuva: Helsingin kaupunginmuseo, Wikimedia Commons
Posti Green Posti Oy LHT Posti Lehti PAL.VKO 2021-12 700278-2101 Mu o Mi vid • N i inn • Mi vid nrinn 8, T mp r • www.mu omi vid .. • Lipu 9/5 Avoinn : h mi–huh ikuu p – u k o 11–18, ouko– kuu i– u k o 11–18