KORUJEN TARINA SU O M AL AIN EN KO RU RE N ES SA N SS ITA ID E M IL AV ID A 9/2016 Hinta 12,50 € AN TII KK I & D ES IG N 153 9/2 016. 5 vinkkiä RAHOJEN HOITOON SUUNNITTELIJA TEEMU MUURIMÄKI ”Toin Australiasta historiallisen mainoskyltin” KUOPIOLAISET VÄRIN MESTARIT Maakuntataide-sarja jatkuu OLIVER BACKMAN JA IMARIPOSLIINI Uusi asiantuntijamme esittäytyy Suomi-design Tampere kutsuu Milavidan palatsiin! Huutokaupat Onko kaikki kohta verkossa
Antiikki & Design ja Bukowskis järjestävät neljä iltaa, joissa tutustumme pintaa syvemmältä taiteeseen, designiin ja antiikkiin. ILMOITTAUTUMINEN Ilmoittautuminen sähköpostilla: isabel.palo@bukowskis.com. Helmet koristeena. Ateljee-elämää Pariisissa. OHJELMA TORSTAI 6.10. Kahvitarjoilu. Saat ilmoittautumisen yhteydessä maksutiedot, ja maksun suoritus vahvistaa varauksesi. Antiikki & Design 2 lukijatapahtuma. Taidehistorioitsija, Edelfelt-asiantuntija Marina Catani kertoo Albert Edelfeltin ja Helene Schjerf beckin työskentelystä Pariisissa 1800luvun lopussa. Teemoihin meitä johdattavat alansa parhaat asiantuntijat. Nykytaide tänään. TORSTAI 8.12. KESKIVIIKKO 2.11. PAIKKA JA AIKA Bukowskis, Iso Roobertinkatu 12, Helsinki. Taidehistorioitsija, lehtemme erikoisasiantuntija Tuija Peltomaa kertoo suomalaisen nykytaiteen kuumimmista nimistä. Tule antiikkikouluun! Tuija Peltomaa Nina Westerlund Marjatta Sarpaneva Marina Catani Suosittu Antiikkietsivät-lukijatapahtuma jatkuu syksyllä. Bukowskisin korujen ja jalokivien asiantuntija, gemmologi Nina Westerlund kertoo erityyppisistä helmistä ja niiden käytöstä ennen ja nyt TORSTAI 3.11. Kello 18 –20. ”Luovuus + tekniikka = prosessi.” Dokumentaristi Marjatta Sarpaneva kertoo puolisonsa, muotoilija, professori Timo Sarpanevan työskentelytavasta tehtaalla. Maksu kattaa kaikki neljä iltaa. HINTA Antiikkietsivät-kurssin hinta on 80 euroa
Teemme sinne lukijamatkan, jolla Kokki on asiantuntijaoppaana. Tallennamme puhelut laadun varmistamiseksi ja koulutustarkoituksiin. Hän myös aloittaa uutena vastaajana Mikä missä milloin -palstalla. vuosikerta, 12 nroa vuodessa (kaksi kaksoisnumeroa) Aikakauslehtien Liiton jäsenlehti Seuraa meitä myös Facebookissa! www.facebook.com/antiikkijadesign www.antiikkidesign.fi Oliver Backman kerää imaria. Tavataan siis lehdessä tai livenä! pääkirjoitus Päätoimittaja Maija Toppila Toimitussihteeri, verkkotuottaja Arja Maunuksela Toimittaja Antti Kaijalainen Taitto Susanna Lehto / Faktor Oy Sivunvalmistus Faktor Oy Erityisasiantuntijat Kari-Paavo Kokki Tuija Peltomaa Julkaisija Fokus Media Finland Oy Kustantaja Markku Hurmeranta Mediamyynti Jaana Lindvall-Harki jaana.lindvall-harki@fokusmedia.fi Levikkimyynti Johanna Mikkonen johanna.mikkonen@fokusmedia.fi Postiosoite Antiikki & Design Hämeentie 153 C 00560 Helsinki Sähköpostit etunimi.sukunimi@fokusmedia.fi antiikkidesign@fokusmedia.fi Asiakaspalvelu asiakaspalvelu@fokusmedia.fi puh. 60 maija.toppila@fokusmedia.fi Antiikki & Design 3. 020 7354 130* *Puhelun hinta on lankapuhelinliittymästä soitettaessa 8,35 snt/ puhelu + 7,02 snt/min, matkapuhelinliittymästä soitettaessa 8,35 snt/puhelu + 17,17 snt/min. Antiikki & Design -lehden mukana olet hyvässä seurassa. Myös Bukowskisin ja lehtemme yhteiset Antiikkietsivät-illat alkavat jälleen. TAVATAAN! Syyskuun Antiikki-tapahtumassa tutustuin moneen uuteen tekijään, kun Tuija Peltomaan ja Kari-Paavo Kokin kanssa valitsimme messujen mielenkiintoisimpia esineitä. Messuilla oli kiva tavata myös eläviä ihmisiä. Erikoisasiantuntijamme, kamarineuvos Kari-Paavo Kokki kirjoittaa vanhan kotikaupunkinsa Tampereen Milavidasta, von Nottbeckien palatsista. s. 36 Olen kerännyt Pinterestiin vanhoja muotokuvia ja taiteilijoiden omakuvia, käy katsomassa! Tapaamme kuopiolaisia. Kärkinelikon näet lehden sivuilla 12–13. Tuttu avustajamme, tekstiilitaiteen professori Päikki Priha on toinen uusi vastaajanimi. Hän kertoi eräästä asiakkaasta, joka oli ostanut Rakkolanjoen keramiikkapatsaan. Yksi hauskimmista kohtaamisista oli taideliike Sesannen omistajan Seppo Salvianderin kanssa. s. Painopaikka PunaMusta Oy, Joensuu 2016 ISSN 1238-5654 23. Asiakas oli ollut innoissaan satyyrihahmosta, mutta pian hän oli palannut takaisin liikkeeseen: kotona oli jo samanlainen! Kohtaaminen kasvoista kasvoihin on elämän suola, mutta käy se lehdenkin avulla. Television antiikkiohjelmista tuttu Oliver Backman kertoo nyt omasta imariposliinin harrastuksestaan. Joka esineen taustalla on aina ihminen, kuten turkulainen puuseppämestari Johan Gustaf Hammarström tai taiteilija Samuel Besprosvanni, myöhemmin Sam Vanni
24 Maamme kauneimmat korut K Suomalaisen korun kehitys 1900-luvulla Eric O. 21. syyskuuta 2016 numero 153 3 Pääkirjoitus Tavataan! 6 Lukijalta Palautetta lehtemme lukijoilta. 22 Kaunis koti K Tee asetelma viehkeistä kampauspöydän esineistä. 14 ”Vanhassa puutalossa on sielua silittävää rauhaa” Emma Vironmäki muutti perheineen appivanhempien entiseen asuntoon Turussa. 7 Lukijamatka K Näe Milavida Tampereella! 8 Ajankohtaista Näyttelyt, kirjat, löydöt ja huutokaupat. 12 Antiikki-messujen parhaat Valitsimme Messukeskuksen Antiikki-tapahtuman kiinnostavimmat esineet. Ehrströmistä moderniin designiin. 21 Isa Kukkapuro Kolumnisti pohtii sisustuksen valintoja. sivu 40 Antiikki & Design 4. W. Sisältö Museo Milavida palasi 1890-luvun asuun
50. Keraamikko Erkki Steniuksen korjaama vanha posliinikannu on kuin uusi, s. 30 Renessanssin mestarit saapuivat Suomeen Kansallismuseon harvinainen näyttely esittelee italialaisia mestareita. 77 Luupin alla Lähikuvassa kastikekauha. 60 Modernistien Kuopio K Maakuntataide-sarja esittelee Pohjois-Savon taiteilijoita. 81 Minne mennä Syksyn antiikkitapahtumia. sivu 44 Emma Vironmäki viihtyy perheineen puutalon rauhassa Turun keskustassa, s. Ks. 66 Mikä missä milloin Asiantuntijamme vastaavat kysymyksiin esineistä. 5 vinkkiä RAHOJEN HOITOON SUUNNITTELIJA TEEMU MUURIMÄKI ”Toin Australiasta historiallisen mainoskyltin” KUOPIOLAISET VÄRIN MESTARIT Maakuntataide-sarja jatkuu OLIVER BACKMAN JA IMARIPOSLIINI Uusi asiantuntijamme esittäytyy Suomi-design Tampere kutsuu Milavidan palatsiin! Huutokaupat Onko kaikki kohta verkossa. 30. 50 Kupit ja kannut kuin uusiksi Perinne elää -sarjassa keramiikan korjaaja Erkki Stenius. 14. Björn Weckström loi uusia muotoja koruihin. Kannessa K Antiikki & Design 5. Peter Linen risteilyn. 82 Minun antiikkini K Teemu Muurimäki kertoo mainoskyltistään. 66 Perinteistä kiinni mutta uudistaen K Huutokauppa siirtyy verkkoon, mitä tekevät huutokauppatalot. 36 Imari lumosi huutokaupan näytössä K Oliver Backman keräilee japanilaista imariposliinia. KORUJEN TARINA SU O M AL AIN EN KO RU RE N ES SA N SS ITA ID E M IL AV ID A 9/2016 Hinta 12,50 € AN TII KK I & D ES IG N 153 9/2 016 sisältö KANNEN KUVA: PIA INBERG TYYLI: IRENE WICHMANN Näin luot viehättävän asetelman vanhan ajan kampauspöydän esineistä. Kansallismuseossa Helsingissä nähdään Pohjois-Italian renessanssin mestariteoksia, s. 79 Vastaa ja voita! Arvomme St. 76 Pidä huolta K Hoida kolikoita ja seteleitä oikein. 76 Janne Koskinen Kolumni miesten muodin historiasta. sivu 22. 54 ”Vanhassa viehättää huippulaatu” Julia Vähäkankaan kotona näkyy innostus vintagen keräilyyn. 40 Kauniin näkymän palatsi K Museo Milavida Tampereella on avattu upeasti restauroituna
1850-luvun hirsikehikolle rakennetun puolitoistakerroksisen pohjalaistalon nykyasu vastaa 1800ja 1900-lukujen tyyliä. Woodekin Oaken-sohvapöydän voitti Helena Solansuu Helsingistä. Sellainen on myös perinteisen pohjalaistalon siirtäminen ja uudelleen rakentaminen. – Asumalla ja kunnostamalla vanhoja rakennuksia ylläpidämme alueen rakennus perinnettä ja pidämme elävänä palan kult tuurimaisemaamme. Toivoisin lisää juttuja Arabian astioista, suomalaisesta lasista ja huonekaluteollisuuden ja tekstiiliteollisuuden tuotteista, niistä teollisuuden aloista, jotka olemme menettäneet. Olisi kiva saada kauttanne valaistusta asiaan. Toimitus JANNE KOSKISEN ja Hannu Väisäsen kolumnit ovat mielenkiintoisia. Enso-levyä. › Antiikki & Design Antiikki & Design 35 34 KIRJOITA MEILLE KYSYMYS Kyökistä keittiöön -jutun yhteydessä oli kuva Pyhäniemen kartanon keittiöstä 1900–1910. Talossa on säilytetty alkuperäinen paritupapohja. Aluksi heillä oli vain kasa hirsiä tontilla. 38) työtason ja kaappien välitila on laatoitettu. Toiseksi tuli Villa metsän siimeksessä, jonka oli kirjoittanut Antti Nuortio ja kuvannut Erja Lempinen. ELINA JA MIKA WIDGREN muuttivat seit semän vuotta sitten Turusta Seinäjoelle Mi kan rakennusalan opintojen perässä. Tällä kertaa kirjapalkinnon voitti Tuula Keimmo-Siippainen. Raili Katajisto Vaasa JUTTU HELENA TYNELLISTÄ oli kiinnostava, koska meillä on kaksi Paavo Tynellin suunnittelemaa lamppua lapsuuden kodistani. Ne on hankittu 1953. Talon siirtäminen voi olla ainoa keino säilyttää se, Elina Widgren sanoo. Malli lienee lähtöisin 1600-luvulta, ja se perustuu mahdollisesti italialaiseen renessanssityyppiin (sgabello). Nyt kun osa lapsenlapsistakin alkaa kiinnostua taiteesta ja vanhoista esineistä, tämän lehden vuosikerrat toimivat hakuteoksena. Myöskin vaateteollisuuden historiasta olisi kiintoisaa lukea. Tulimme 1952 Laihialta viikoksi niitä katsomaan silloisen kotiväkeni kanssa. Liput kahdelle voittivat Miina Fröberg, Kaarina, Marjatta Kunnaton Jämsä, Riitta Karjalainen Imatra, Reijo Aalto Vantaa ja Saara Ijäs Seinäjoki. Vuonna 2014 se oli kasana hirsiä Widgrenien tasaisella tontilla Kitin ojalla. Mielenkiintoinen yksityiskohta kuvan vasemmassa alalaidassa oli tumma tuoli. Kansallismuseon kokoelmissakin on niitä muutama. Sinne on suunnitteilla kahdentoista perinteisen pohjalaisen ta lon ja pihapiirin rakentaminen. Suomessa on huippumuotoilijoita ja tekijöitä, mutta tekeminen on siirretty muihin maihin. Häpeällistä. Pirkko Virtanen Oulu KORJAUS Numeron 8 Ajankuva-jutussa luki, että 1960–70-keittiössä (s. Meillä on viisi samanmallista tuolia perintönä mieheni suvun puolelta. Tarinan mukaan tuolit olisivat Mathilda Wreden vankilasuojattien tekemiä. Tämän voisi todentaa tuolin omistajien vaiheitten kautta. NUMERON 7 PARHAAKSI JUTUKSI lukijat äänestivät Antti Kaijalaisen kirjoittaman ja Jaanis Kerkiksen kuvaaman Asuntomessujen punamullattu helmi. Onnittelut! lukijalta Antiikki & Design 6. Tuula Keimmo-Siippainen Hyvinkää OLEN TALLETTANUT kaikki tämän lehden numerot alusta lähtien, ja yhä edelleen se on paras tilaamistani aikakauslehdistä. Widgrenien talo sijaitsee Seinäjoen Kiti nojan perinnekylässä. Oli ilahduttavaa löytää tuolimme noin vanhasta kuvasta. ANTTI KAIJALAINEN KUVAT JAANIS KERKIS E lina ja Mika Widgren raken sivat lähes kokonaan itse pe rinteisen pohjalaistalon la keuksille. Helsingissä. Nämä kultakauden taiteilijoiden henkilökuvat antavat hohtonsa esineille, joita on onnistunut saamaan oman kotinsa kaunistukseksi. VASTAUS Museovirastosta vastattiin, että tuolin malli on niin sanottu tirolilainen, eli eteläsaksalais-itävaltalaista talonpoikaistuolityyppiä jäljittelevä malli. Ensi numerossa arvomme palautetta antaneiden kesken Jaakko Heikkilän Venetsia-kirjan Veden kätkemiä huoneita. Riitta Kalliala Lohja Kerro, mitä mieltä olet lehdestämme, yhteystiedot sivulla 3. Tapahtuma järjestetään 1.–2.11. Onnea! Tilaaja-arvonta Tällä kertaa arvoimme viisi kappaletta Bank-antiikkitapahtuman pääsylippuja. Olympialaisista kertova juttukin olisi ansainnut sijansa. Niin tekivät Elina ja Mika Widgren. Widgrenin taloon ja perinnekylään voi tutustua Seinä joen asuntomessujen yhteydessä, sillä talo on messujen oheiskohde. Hirsikehikko oli rakennettu Närpiön Ka lixin kylässä ruotsinkielisellä Pohjanmaal la 1850luvulla. Alakerrassa 106 neliömetriä, yläkertaan valmistuu saman verran asuintilaa. Tuoli voi hyvinkin olla vankityötä ja kuulunut Mathilda Wredelle (1864– 1928), sillä hän sai lahjoina vankien valmistamia esineitä. Aina se yllättää mielenkiintoisilla aiheillaan, ja aina oppii uutta – kuten esimerkiksi sen, että Helena Tynell työskenteli 10 vuotta Saksassa. Hei dän haaveissaan oli asuminen maaseudulla, ja se toive alkoi toteutua, kun Metsäkylän Navetassa myynnissä ollut hirsikehikko he rätti heidän mielenkiintonsa. Kodissa riittää elämää, siitä pitävät huolen perheen lapset Oiva, Leo ja tuvassa olevat Klaus ja Varpu. Vastaavia on Suomessa ollut melko paljon 1800ja 1900-lukujen vaihteessa. Paras juttu 7/2016 kotona Asuntomessujen punamullattu helmi Pohjanmaan lakeuksilla on ollut tapana tehdä suuria tekoja. Näin ei ole, vaan se on polttoemalimaattua kovalevyä, ns
Opastus lauantaisin klo 14 suomeksi, kuukauden ensimmäinen lauantai klo 13 ruotsiksi | 12/10 € | alle 18-v. Näytt ely esitt elee hollanti laisia, italialaisia ja espanjalaisia teoksia 1500?1700-luvuilta ulkomaisista ja koti maisista kokoelmista. .. Mitä merkityksiä ruokaan, esineisiin ja kukkiin liitetti in. 15.30 Ennen kotimatkaa nautimme iltapäiväkahvit ja makean leivonnaisen Finlaysonin tehdasalueen sydämessä kahvila Nostalgiassa. Antiikki & Design 7 lukijamatka Millaista oli hyvä elämä 1600-luvun Hollannissa. Matkalla mukana asiantuntijaopas Kari-Paavo Kokki. OHJELMA 8.30 Lähtö Helsingistä, Kiasman turistipysäkiltä kohti Tamperetta. 11.00 Saavumme Tampereelle ja tutustumme Lars Sonckin suunnittelemaan kansallisromanttiseen Tampereen tuomiokirkkoon. 12.45 Tutustumme museo Milavidan näyttelyihin Nottbeckit – Tampereen kosmopoliitit ja Ihanat pokat – silmälasimuotia museo Milavidassa. KULTTUURIMATKA TAMPEREELLE! Ku va t Ja an is Ke rk is Lähde mukavassa seurassa 26.11. Tutustumme perusnäyttelyn lisäksi Pierre Descargues’n näyttelyyn Yves Klein ja 160 g kultaa. Mukana on myös näytt elyn teemoja kommentoivia nykytaiteen teoksia. Puhelut 8,35 snt/puh + 17,17 snt/min. Bussimatkan aikana asiantuntijaoppaamme Kari-Paavo Kokki kertoo tarkemmin päivän teemasta. 11.45 Kirkkokierroksen jälkeen siirrymme entisöityyn Milavidaan ja nautimme maittavan lounaan ravintola von Nottbeckissä. 29.9.– 31.12.2016 ASETELMA – ELÄMÄ TARJOTTIMELLA VARAUKSET 010 289 8100 tai 010 289 8102 ja lomalinja.fi/antiikki-ja-design Palvelumaksu 23 e / varaus, netin kautta varatessa ei palvelumaksua. 14.00 Jatkamme matkaa Suomen vanhimpaan yksityiseen taidemuseoon, Hiekan taidemuseoon, jonka on perustanut teollisuusneuvos Kustaa Hiekka. HINTA 179 e, johon sisältyvät: • bussikuljetus Helsingistä lähtien • ohjelman mukaiset sisäänpääsyt ja ruokailut (1 x lounas, 1 x kahvi ja makea leivonnainen) • asiantuntijaopas Kari-Paavo Kokin sekä paikallisoppaiden palvelut matkan aikana. päiväretkelle Tampereelle, jossa tutustumme entiseen loistoonsa palautettuun Milavidan palatsiin, Hiekan taidemuseoon ja Tampereen tuomiokirkkoon. Kirkko on aikansa rakentajien upea taidonnäyte, ja sen taideteokset ovat Hugo Simbergin ja Magnus Enckellin käsialaa. maksutt a Meillä käy Museokortti | ti , to, pe 11?18 | ke 11?20 | la, su 10?17 | ma suljettu | Bulevardi 40 | 0294 500 460 | si
Kerava oli Ilmari Tapiovaaran uralle merkittävä paikka: Keravan Puuteollisuudelle syntyi muun muassa kuuluisa Domus-tuoli. Hiihtäjätär (Englantilainen, Punaposkinen tyttö), 1909, Gösta Serlachiuksen taidesäätiö. Sinebrychoffin taidemuseossa, www.sinebrychoffintaidemuseo.fi. Antiikki & Design näyttelyt 8. Nyt vuorossa on Turku, johon Schjerfbeckillä olikin eläessään hyvät suhteet. (AM) Helene Schjerfbeck 29.1.2017 asti Turun taidemuseossa, www.turuntaidemuseo.fi. Kasvitieteen tutkimus ja kaupankäynti tulppaaneilla nostivat kukka-asetel mien suosiota. (AM) Elämä tarjottimella 29.9.–31.12. Jälkimmäisten kuvaajana Schjerfb eck oli aikanaan poikkeus, sillä arvostettua lajityyppiä oli pidetty miesten alana. Punaiset omenat, 1915, Yrjö ja Nanny Kauniston kokoelma, Ateneumin taidemuseo. Ne yleistyivät 1600-luvun Hollannissa, kun varakkaasta porvaristosta tuli uusi taiteen ostajakunta. Kuvan tuolit ovat Mademoiselle ja Crinolette. Turun taidemuseon johtajana toimi 1891–1919 taiteilija Victor Westerholm, jonka kaudella Schjerfbeckin töitä esiteltiin mu seossa yli 20 kertaa ja kokoelmiin ostettiin kuusi teosta. Ku va M at ia s U us ik yl ä Ku va M at ia s U us ik yl ä Ku va Ka ns al lis ga lle ri a / H en ri Tu om i Ku va En ni Pe su HELENE SCHJERFBECKIN (1862–1946) näyttelyitä on nähty 2000-luvulla useita, mutta eihän häneen kyllästy. SCHJERFBECK PALAA TURKUUN ASETELMAMAALAUKSET kattavat katsojan eteen sekä elämän ylellisyyden että sen turhuuden. Jan Frans van Son (1658–1704/1719): Hedelmäasetelma, Uppsalan yliopistomuseo. Materiaalinen hyvinvointi herätti myös keskustelua moraalista ja maltillisuudesta, ja se heijastui maalausten vanitas-aiheisiin, jotka pääkalloineen muistuttivat elämän rajallisuudesta. NÄYTTELY KESKITTYY toisaalta henkilöja muotokuviin, toisaalta varhaisiin historia-aiheisiin. Kun mukana on teoksia lähes koko 70-vuotiselta uralta, näkyy selvästi, miten nuoren taiteilijan realismi vaihtui asteittain pelkistyneemmäksi ilmaisuksi. Maalauksissa kuvattiin kotoisia herkkuja ja jännittäviä tuontituotteita, kuten sitruunoita. Helene Schjerfbeck: Lehtimajajuhla, 1883, Signe ja Ane Gyllenbergin säätiö. Tapiovaaran 100-vuotisnäyttely, joka koottiin Taideteollisuusmuseoon 2014, on nyt esillä Keravan Sinkassa
Korttien design kestää aikaa. Minikokoiset saksalaiset Ramona-pelikortit, Unioncigarettenfabrik, 10 e, Old Times. 5. Bildkonst, painopaikka Tilgmann, 20 e, Old Times. Royal Flushes -pelikorttien kuvapuolella on pin-uptyttöjen kuvia 1950-luvulta, 60 e, Ruutu-Rouva. Turun linna -pelikortit suunniteltiin 1930-luvulla, Turun kivipaino, 22 e, Kaunis Arki. 1900-luvun alkupuolen kortit 10 e, Old Times. 1. Ruotsalaisessa Lexikon-pelissä keksitään sanoja korttien kirjaimista, Åhlén & Åkerlunds Förlag 1934, 10 e, Old Times. A nt iik ki M ai ni ja Ve li (0 9) 88 60 25 80 , Ka un is A rk i ka un is .a rk i@ an ti kde si gn .f i, O ld Ti m es (0 9) 60 4 60 6, R uu tu -R ou va (0 9) 17 4 72 6, Va at tu ri lii ke Sa um a (0 9) 49 5 52 4 TEKSTI JA KUVAT HEIKKI RAUTIO Pyöristetty muoto on patentoitu. Armeijapeli, Tampereen paperikonttori (viereinen kortin taustapuoli samaa sarjaa), 25 e, Old Times. Tavallisella 52 kortin pakalla voi vaikka panna pasianssia, pitää pokerinaaman, pudottaa marjapussiin tai pikkuisen povatakin. 2. 1 4 2 5 6 7 3 ÄSSÄ HIHASSA Korttia pelasivat ensimmäisinä kiinalaiset jo 1000 eKr. Eurooppaan pelikortit tulivat 1300-luvulla. Korttien ikää voi olla vaikea määrittää, sillä design ei ole muuttunut nopeasti. 4. Rekvisiittana puurasia, tiedustelut Antiikki Maini ja Veli, sekä Akseli Gallen-Kallelan Symposion-maalauksella kuvitettu taskuliina, Dress like A, Vaatturiliike Sauma, 64 e. 6. Pelissä kootaan lintulajiperheitä. 7. Antiikki & Design ostoksilla 9. 3. Fågelspelet (lintupeli) 1930-luvulta
He päättivät ikuistaa jäljelle jääneet teatterit salien ja konehuoneiden puolelta ennen lopullista valojen sammumista. (MT) KAAKAOKANNU MATKAA läpi vuosisatojen Ranskan hovista Barcelonan suklaanvalmistajille ja saa säröjä eri käänteissä. Antiikki & Design kirjat 10. Käsityö saattoi olla puurtamista mutta myös hauskaa, seurallista ja ennen kaikkea aistillista tekemistä. Itse hän määrittelee kirjoituksensa tuokiokuviksi säätyläisten arjesta ja juhlasta, joutilaisuudesta ja ahkeruudesta. Kulttuuriteko pieneltä kustantajalta. Vaikka tietyt toimet kuuluivat miehiseen maailmaan, toiset naiselliseen, ei brodeeraava mies tai sorvaava nainen ollut kummajainen. ”Kenelle kuuluvat jonkun rakastamat esineet sen jälkeen, kun niiden omistaja lähtee iäksi?” kirjassa pohditaan. JOHANIN JA JACOBINAN MAAILMA PITÄISIKÖ MEIDÄN olla vielä enemmän huolissamme nuorten käsillä tekemisen vähenemisestä. Mitä saattoi aikoinaan tehdä suklaamestarin leski, kun nainen ei saanut toimia mestarina. Hän kuvaa herkullisesti ruokakulttuuria ja kulutuskäyttäytymistä, shoppailua, täysin kansainvälisillä ylellisyystuotteiden markkinoilla. Valistuksen aikakautta pitkään tutkineen Ilmakunnaksen tietomäärä on valtava, joten hän liikkuu sujuvasti niin kartanoelämän kuin kaupunkipalatsien sekä arkkitehtuurin ja sisustuksen parissa. (MT) Johanna Ilmakunnas, Joutilaat ja ahkerat, Siltala. Nuorista tuikkii valoa suurempaan kuvaan. Johan Gabriel Oxenstierna asui Ruotsissa, Jacobina Charlotta Munsterhjelm Hämeenkylässä. Romaanin aloittavassa nykyajan kolmiodraamassa posliinikannu jää sivuosaan, mutta kun siirrytään ajassa taaksepäin, sekä kannun että siihen liittyvien ihmisten kohtalo alkaa kiehtoa ja suklaan maku tuntua. Nyt mustavalkoiset kuvat niitä täydentävine Juhani Styrmanin esittelyteksteineen on koottu tyylikkääksi kirjaksi. Nyt tiedämme, miten paljon käsityö vaikuttaa myös ajatteluun. (AM) Aaltonen, Nenonen, Styrman: Elokuvateatterit – korttelikinojen aikaan, Laaksonen. Tarinoiden suolana ovat kahden nuoren aatelisen päiväkirjat. Care Santos: Suklaan maku, S & S. KAKSI FILMIHULLUA Olli Aaltonen ja Jussi Nenonen havahtuivat Helsingin hienojen elokuvateattereiden sulkeutumiseen 1980-luvulla. Tämä tulee mieleen, kun lukee tutkija Johanna Ilmakunnaksen kirjaa 1700-luvun säätyläisten elämäntavasta ja siitä hartaudesta, jolla monet naiset keskittyivät ompelupuuhiin ja miehet sorvaamiseen. KÄSITYÖT OVAT vain yksi elämänalue, josta Joutilaat ja ahkerat -teos kertoo. Sen voisi kuvitella kuuluvan jokaisen noissa katsomoissa istuneen kirjahyllyyn
8. 2. 6. Lasilyhdyssä on kaunis kasviaiheinen koristelu, 1800ja 1900-luvun vaihde, 300 e, Annmaris. Messinkirunkoinen 1800-luvun lyhty on myöhemmin sähköistetty, 330 e, Bukowskis. Suuri peltilyhty on 1800-luvun jälkipuoliskolta, 2 500 e, Stockholms Auktionsverk. 5. Lyhtyjä tehtiin myös katto lampuiksi. huutokaupassa Antiikki & Design 11. 1. 4. Punalasinen lyhty on mahdollisesti venäläinen 1900-luvun alusta, 50 e, Bukowskis. Pronssikehikkoinen lyhty on 1800-luvun Ranskasta, kukat on tehty posliinista, 280 e, Hagelstam & Co. Lyhdyt muistuttavat myös 1800ja 1900-luvun vaihteen huviloista, joissa niitä käytettiin paljon. Myöhäiskustavilaisen 1800-luvun alun lasilyhdyn metalliosat ovat kullattua pronssia, 1 300 e, Bukowksis. Romanttinen Terijoki-lyhty 1800ja 1900-lukujen vaihteesta, 110 e, Annmaris. Niitä on ollut kannettavia, kattoon ripustettavia ja pöydällä pidettäviä. Messinkirunkoinen barokkilyhty on tehty Alankomaissa tai Ruotsissa 1600-luvulla, 2 800 e, Stockholms Auktionsverk. ANTTI KAIJALAINEN Vanha lyhty on saanut sähkön. 3. 7. Suosittu huvila-alue, rajan taakse Karjalaan jäänyt Terijoki, on antanut nimen romanttisille lasikupuisille lyhdyille. 1 3 2 5 6 7 8 4 LEMPEÄSSÄ VALOSSA Lyhdyt ovat paitsi kauniin valon antajia myös viehättäviä esineitä
Designin ykköseksi nousi hopeamaljakko, jonka suunnitteli tanskalainen Thyra Vieth 1908. Antiikki & Design 12. Vintagen kiinnostavin oli poncho, joka on Arola Oy:n 1960-luvun lopun tuotantoa, 95 e, Vintage Mary. retrofiili Antiikki-kategorian voitti tuoli, jonka valmisti Johan Gustaf Hammarström Turussa 1830-luvulla, 3 600 e / 6 kpl, Antiikkiliike R. Nevalainen. Taide-kategorian voitti Samuel Besprosvannin (myöhemmin Sam Vanni) maalaus 1930-luvulta, 11 500 e, Festart. Hinta 2 950 e, Antiikkiliike R. Muuri
ANTTI KAIJALAINEN KUVAT HEIKKI RAUTIO K un lähdimme valitsemaan messujen kiinnostavimpia esineitä, hyviä ehdokkaita oli runsaasti. Materiaali on leppä tai koivu. Vieth (1866–1939) tunnetaan erityisesti korujen suunnittelijana. Vaate on Arola Oy:n tuotantoa ja edelleen käyttökuntoisena hyvä esimerkki suomalaisen tekstiilisuunnittelun korkeasta laadusta. Tanskalaisen Thyra Viethin 1908 suunnittelema vaasi on myös hieno esimerkki modernin muotoilun varhaisista ajoista. Maljakko oli Antiikkiliike R. Taide-kategoriassa palkinnon sai Festartin Pertti Männistö. Kotimaisuus oli valttia, mutta hyvä esinemuotoilu ja keräily eivät katso maantieteellisiä rajoja. Teoksessa voi nähdä vielä edellisen vuosikymmenen ruumiinkulttuuria korostavaa henkeä. Jury, johon kuuluivat kuuluivat taidehistorioitsija Tuija Peltomaa, kamarineuvos Kari-Paavo Kokki ja päätoimittaja Maija Toppila, ei päässyt helpolla. Valitsimme esineitä neljässä kategoriassa: Antiikki, Design, Taide ja Vintage. Valitsimme tapahtuman kiinnostavimmat esineet. Sinänsä arkinen esine on hauska ja mainio muisto ajasta, jolloin humppa tuntui vievän koko Suomen kansaa. Teos oli myynnissä Festartin osastolla. Taiteilijan nimi ei välttämättä soita kaikkien kelloja, mutta Sam Vannina hän on paljon tutumpi. Antiikki-sarjan voittivat tuolit, joista voi ensimmäiseksi sanoa: millaiset drapeeraukset! Nämä verhoaiheiset laskokset tuoliensa selkälautaan oli taidolla veistänyt puuseppä Johan Gustaf Hammarström. Teos muistuttaa, että myöhemmin abstrakteista töistään tunnetuksi tulleella ja 1941 nimeä vaihtaneella taiteilijalla oli myös figuratiivinen eli esittävän taiteen vaihe. Niiden lisäksi jury päätti vielä antaa ylimääräisen Curiosa-palkinnon hauskalle, yllättävälle esineelle. Hammarström toimi mestarina Turussa 1822–55. Messujen kiinnostavimmat esineet valitsivat kamarineuvos Kari-Paavo Kokki, päätoimittaja Maija Toppila ja taidehistorioitsija Tuija Peltomaa. Antiikki & Design 13. Tarjotin löytyi Ajanpatinaa-liikkeen osastolta. MENNEEN AJAN vaatteet ja asusteet eli vintage on vakiintunut osaksi myös suomalaisten antiikkimessujen tarjontaa, ja siitä voi tehdä jopa trendejä luovia löytöjä. Nevalaisella kuuden kappaleen ryhmä, jollaisen löytäminen on nykyään harvinaista. Muurin osastolla. Ylimääräinen Curiosa-palkinto meni emalitarjottimelle, joka oli valmistettu Lappeenrannan humppafestivaalien kunniaksi 1978. Vaasi kertoi art nouveaun ja jugendin kansainvälisistä virtauksista, jotka eri maissa saivat hieman erilaisia muotoja. Koristeena selkälaudassa oli vielä messinkirosetti. AISTIKKAALLA IIRISAIHEELLA koristeltu ylellinen hopeamaljakko vetosi juryyn niin paljon, että se valittiin Design-kategorian voittajaksi. Jury valitsi Vintage-kategorian voittajaksi turkoosin ponchon 1960-luvun lopulta. Tuoleja oli myynnissä Antiikkiliike R. Ne edustavat myöhäisempireä, tarkemmin sen kevyttä englantilais-skandinaavista suuntausta. Curiosa-erikoispalkinnon sai emaloitu tarjotin, joka kertoo humpan suosiosta 1970-luvulla, 43 e, Ajanpatinaa. retrofiili Drapeerauksista humpan suosioon Habitaren Antiikki-tapahtumassa Suomen suurimpien sisustusmessujen kainalossa oli monipuolista tarjontaa persoonallisen kodin sisustajalle. Pirkko Arolan perustama tekstiilialan yritys oli aikoinaan käsite, ja sen tuotantoa vietiin myös Neuvostoliittoon, Yhdysvaltoihin ja Keski-Euroopaan. Taide-kategorian voittajaksi nousi Samuel Besprosvannin rantaelämää kuvaava maalaus 1930-luvulta. Poncho oli myynnissä Vintage Maryn osastolla
Suuri Tolomeo-valaisin valaisee Ikeasta hankittua ruokapöytää, jota ympäröivät Annalan Mansikka-kankaalla verhoillut uusrokokootuolit ovat peräisin miehen isänäidin suvusta. Viherkasvit ovat peräisin perheen edellisestä kodista. Antiikki & Design 14. Matto on saatu Emma Vironmäen äidiltä
Neljä puurakennusta käsittävään taloyhtiöön kuuluva asunto oli houkutellut paikalle muitakin katsojia. Osa kalusteista sai jäädä uuden sukupolven käyttöön. kotona ”Vanhassa puutalossa on sielua silittävää rauhaa” Kun turkulaisessa 1800-luvun lopun puutalossa sijaitseva asunto siirtyi anopilta Emma Vironmäen perheelle, mukana seurasi myös aimo annos antiikkia ja vintagea. Nyt ollaan kuitenkin vasta syksyn kynnyksellä, ja pilvisenäkin aamuna perheen mustaa noutajaa voi ulkoiluttaa vielä ilman toppatakkia. Se ensimmäiseksi uuden kodin juhlaksi suunniteltu joulu vietettiin vielä vuokra-asunnossa. Hänen appivanhempansa ostivat 172 neliön kokoisen asunnon vuonna 1981. TEKSTI SUVI RUOTSI KUVAT RIITTA SOURANDER V aaleanpunaisessa, vuonna 1896 valmistuneessa puutalossa sijaitseva kahden kerroksen koti on siisti, valoisa ja viehättävän hiljainen. › Antiikki & Design 15. Nelihenkinen perhe asui alakerrassa vielä helmikuussa 2014, kunnes tytär ja poika pääsivät muuttamaan yläkerrassa sijaitseviin huoneisiinsa. Kun he menivät katsomaan asuntoa, he huomasivat, että päätös piti tehdä nopeasti. Muutaman kuukauden päässä häämöttävä joulu on viestintäpäällikkö Emma Vironmäen perheen kolmas. Joulurauhan julistuksen aikaan Emma Vironmäki maalasi tämän kodin lattiaa. Jos olisi joulukuu, olohuoneen ikkunasta voisi nähdä Turun kaupungin virallisen joulukuusen. – Lapsiparat pänttäsivät kokeisiin vaatehuoneessani, Vironmäki muistelee. Emma Vironmäestä tuli osa perhettä ja säännöllinen vuotuisjuhlavieras vuonna Emma Vironmäen perheen koti 1800-luvun lopun puutalossa henkii tyynnyttävää rauhaa vaikka se sijaitsee Turun keskustassa
Sohvapöytä ja Annalan kutomon kankaalla verhoiltu uusrokokootuoli kuuluivat alun perin appivanhemmille, sohva on Adean. Olohuone on tapetoitu Pihlgren & Ritolan jugendhenkisellä Pro Finlandia -tapetilla. ERITYISTÄ Asunto siirtyi anopilta seuraavalle sukupolvelle ja kunnostettiin perheen kodiksi perinteitä vaalien. kotona KODIN AVAIMET TÄÄLLÄ ASUVAT V iestintäpäällikkö Emma Vironmäki aviomiehineen, isoisovanhempien mukaan nimetyt lapset Tyra ja August sekä lempeä musta koira. Tytär Tyra on saanut nimensä anopin isoäidiltä, joka oli Turun › Antiikki & Design 16. Anoppi muutti tyytyväisenä pienempään ja mukavampaan asuntoon, jossa ei tarvitse kantaa painavia halkoja kaakeliuuneihin. – Täältä löytyi sekä hienoja aarteita että suoraan roskikseen joutavia tavaroita. Emma Vironmäen piano on kulkenut mukana asunnosta toiseen. Vironmäeltä meni hyvä tovi siihen, kun hän lajitteli 1980-luvulta lähtien kertynyttä tavaramäärää säästettävien, myytävien, kierrätettävien ja poisheitettävien ryhmiin. Muutkin sukulaiset olivat nimittäin säilöneet asunnon yläkertaan sitä sun tätä makuupussikokoelmista jopa kokonaisiin purjeveneen mastoihin. Paljon jäi myös omasta kodista seuranneiden teosten seuraksi Ikean Billy-kirjahyllyyn vuodelta 1976. Suurin sisustuksellinen haaste on ollut saada tänne jätetyt kalusteet ja tavarat yhdistetyksi meidän tuomiimme. Kirjojakin oli tuhansittain. Perinteet elävät lasten nimissä. Tosin asunto onnistui helposti nostamaan hien Emma Vironmäen otsalle jo kuukausia ennen varsinaista muuttoa ilman lisälämpöäkin. Kaikki kodin alkuperäiset, kauniit kaakeliuunit ovat kovassa käytössä erityisesti talvisin, vaikka sähkölämmityskin on. Emme ole ostaneet tänne mitään uusia huonekaluja. ASUNTO 172 neliön huoneisto 1896 rakennetussa puutalossa Turun keskustassa. NE RAIVAUKSESSA SÄÄSTETYT tai jo aiemmin saadut suvun vanhat aarteet isoisoäidin seinäkellosta ja isoisoisän kassakaapista isoisoisän työpöytään ja työtuoliin sijaitsevat nyt alakerran huoneissa sulassa sovussa Ikea-hankintojen kanssa. Vuonna 2013 koitti lopulta sopiva hetki siirtää asunto nuoremmalle, tilaa tarvitsevalle perheelle. Osa niistä myytiin, kierrätettin ja lahjoitettiin eteenpäin. Ja remonttia edelsi ankara raivausrupeama. 1997. Hänet vihittiin avioliittoon miehensä kanssa vanhan puutalon olohuoneessa 1999. Kahden kerroksen tiloihin tehtiin täydellinen remontti seiniä, lattioita ja talotekniikkaa myöten. Lasten huoneet ja kotiteatterin sisältävä yläkerta on ilmeeltään nuorempi. Ostoja myyntiliikkeen edustajia kävi useammankin kerran. NUOREMMAN POLVEN perhe jaksaa vielä kantaa polttopuita
kotona Aviomiehen nurkkauksessa on Yngve Ekströmin Lamino-tuoli, 1956. Antiikki & Design 17. Valaisin on Ferruccio Lavianin Kartellille suunnittelema FL/Y. Kamelinnahkaisen rahin toi Egyptistä hänen äidinisänsä, joka työskenteli merillä konemestarina. Emalikulho ja lasimaalaus kuuluivat appivanhemmille. Seinältä katsoo isoisoisä August Fredrikson. Sen vieressä lepäävä pala irtosi uunin yläosasta remontin yhteydessä. Pilvipurkeissa on koiranruokaa. Olohuoneen kakluuni on alkuperäinen. Vanha kello uunin reunalla on myös säästöpossu. Dorrit von Fieandtin käsinmaalaamat Arabian kupit odottavat kahvia keittiön pöydällä, joka on kuulunut appivanhemmille
Antiikki & Design 18. Kassakaappi kuului aikoinaan isoisoisä August Fredriksonin yritykselle. Anoppi jätti jälkeensä niin Ruotsista ostamansa kukkapylväät, suvussa kulkeneen seinäkellon kuin 60-vuotislahjaksi saamansa HT-collectionin nojatuolin
Kristallikruunu on appivanhemmilta, pöytävalaisin Emma Vironmäen äidiltä. Olohuoneen suuri valaisin on kuulunut Turun Lampun omistajalle. Ikean Billy-hyllyssä on sekä yli satavuotiaita että tämän päivän kirjoja. kotona Kirjoituspöytä ja työtuoli ovat kuuluneet isoisoisä Augustille. Rakennuspiirustukset kuvaavat huvilaa, jonka isoisoisä August Fredrikson rakennutti Ruissaloon. Kirjaston 1960-luvun vuode saatiin pariskunnalta, joka oli viemässä sitä siirtolavalle. Kirjaston kaakeliuuni on alkuperäinen, peilin lisäsivät aikaisemmat asukkaat. Antiikki & Design 19. Linnun vartioima peili roosanvärisellä seinällä kuuluu suvun perintökalleuksiin. Tiukkailmeinen huuhkaja ammutiin ja täytettiin aikoinaan ennen vuotta 1983, jolloin huuhkajat rauhoitettiin kokonaan. Nalle on Emma Vironmäen lapsuusajoilta. Appivanhempien hankkimat kristallikruunut jäivät asuntoon
Päiväpeitteen virkkasi anopin äiti. Yhteen huoneeseen laitettiin myös perinteiset pinkopahvit. Emma Vironmäki ulkoiluttaa perheen koiraa Turun maisemissa. Ne olisi hänen mielestään saanut jättää tekemättä. Lisäksi remontoijat olivat valitettavasti poistaneet asunnosta kaikki pinkopahvit ja eri aikakausien tapettikerrokset niiden mukana. Yöpöytä on Emma Vironmäen isoäidiltä, valaisin Ikeasta. Hän myös korjasi umpeen vedetyn alakerran ikkunan ja säätöä kaipaavia sisäovia. ri Reetta Antikaisen kanssa monet kerrat miettimässä, mikä olisi juuri oikea sävy mihinkin huoneeseen. Alkuperäiset pinkopahvit oli poistettu jo ennen kuin appivanhemmat muuttivat asuntoon. Vanhan puutalon hirsissä on sielua silittävää rauhaa, Emma Vironmäki hymyilee. Harmaakin maali on sekoitettu erikseen, koska en löytänyt mistään värikartoista mieleistäni sävyä. Omissa ajatuksissaan nuokkuva lempeä noutaja uneksii kenties linturetkestä. kotona saariston ensimmäisen kätilö. Vanhempien makuuhuonetta hallitsee Messin sänky, jossa on Emma Vironmäen itse päällystämä Ikean sängynpääty. Koskisen ja hänen vaimonsa jälkisäädöksen osoittamilla varoilla Turkuun perustettiin Suomen ensimmäinen maalausalan oppilaitos vuonna 1929. – Seisoimme Kaitilan ja erikoismaalaAsunnon aiemmat remontit olivat Emma Vironmäen appivanhempia edeltäneiden asukkaiden jäljiltä. Emma Vironmäen harmiksi huoneiden alkuperäiset koristemaalaukset on jo aikaa sitten peitetty maalikerrosten alle. Kun tilat kuoriutuivat esille tavaroiden alta, lattiat hiottiin ja lakattiin. KAUNIISSA KODISSA tuoksuvat kuvausten jälkeen emännän valmistama herkullinen kasviskeitto sekä tummapaahtoinen kahvi, joka nautitaan keittiön pöydän ääressä Dorrit von Fieandtin maalaamista Arabian kupeista. Osa maalattiin runsaspigmenttisellä Ottosson Färgmakerin pellavaöljymaalilla. Koskinen kuului Suomen arvostetuimpiin koristemaalareihin. Vuosikymmeniä peitettynä ollut alakerran ikkuna kaivettiin esille ja avattiin. Poika August on nimetty isoisoisän mukaan. Vanhaksi turkulaisrakennukseksi suhteellisen suorana seisova talokin tuntuu hiljentyneen siestalle. Antiikki & Design 20. Kaikkia ratkaisuja ei niissä ole toteutettu vanhojen talojen rakenteisiin sopivilla menetelmillä. Sen alkuperäiset pokat löytyivät hyväkuntoisina metrin levyisestä tyhjästä tilasta, joka paljastui erään puretun seinäkerroksen takaa. Ne ovat mahdollisesti olleet maineikkaan turkulaisen maalarimestarin Samuel Koskisen (1850–1925) suunnittelemat. OSA SEINISTÄ TAPETOITIIN eri aikakausien tyylija designtapetteihin erikoistuneen Pihlgren & Ritolan tapeteilla. Värisävyt kehiteltiin yhdessä entisöintiin erikoistuneen puuseppä-restaurointimaalari Susanna Kaitilan kanssa. – Onhan tämä ihana asunto. Värisävyt sekoitettiin taloon sopiviksi. Hänen liikkeensä työllisti Turussa useita kymmeniä maalareita
Antiikkia leimaa käsityö. Historiallinen ympäristö kehittää ihmistä, jos hän ymmärtää sen yhteyden nykyisyyteen. Menneisyyden maailma aukesi taannoin Kansallismuseossa Jaakko Heikkilän upeassa valokuvanäyttelyssä Veden kätkemiä huoneita. Mitä vanhempia esineet ovat, sitä rakastettavammiksi ne muuttuvat. Tyttäremme 100-vuotias alakoulu siivosi kirjastoaan. Upeiden taiteilijoiden grafiikkaa ja jopa maalauksia saa nykyään lunastaa itselleen huutokaupoista julisteen hinnalla. Jos esineellä on kiinnostava historia, tarina tulee kaupan päälle ilmaiseksi. kolumni Isa Kukkapuro on muotisuunnittelijan koulutuksen saanut toimittaja ja tuottaja–suunnittelija.. Mikä vanhoissa esineissä kiehtoo. Esineet olivat muovia, metallia ja nahkaa. Vanhenevat ylimykset tuntuivat Graalin maljan vartijoilta taideaarteiden keskellä, hiljalleen kanaaleihin vajoavissa kodeissaan. Tarkkasilmäinen voi saada huudettua pikkurahalla klassikkokalusteita ja taidetta. On kuitenkin välttämätöntä katsella maailmaa pitemmällä aikavälillä. Roskalavalle jouti esimerkiksi Runebergin kootut alkukieliset teokset vuodelta 1848. Monesti vanha esine on laadukas, todisteena siitä on vuosikymmenten käyttö ja hyvä kunto. Kavereitteni mielestä meillä oli jännittävää, minä viihdyin heidän kodeissaan. Käytämme niin teollisuuden ylijäämää kuin löytöjä kirpputoreilta ja huutokaupoista. VINTAGEN PUOLESTA puhuu kolme asiaa. Tyylitietoiset nuoret aikuiset metsästävät innoissaan menneiden vuosikymmenten helmiä yhdistettäviksi edullisiin uusiin kalusteisiin. Ku va H en rik En bo m Jos nyt perustaisin kotia, etsisin esineitä huuto kaupoista. Työskentelen itse yrityksessä, joka käyttää kierrätysmateriaalia designin ja sisustussuunnittelun raaka-aineena. Jos nyt olisin kodin perustamisen alkutaipaleella, pyrkisin hankkimaan esineitä nimenomaan huutokaupoista. Ne eivät kelvanneet edes antikvariaattiin, sillä Runeberg ei kiinnosta kuulemma ketään. Emme koskaan tuhoa hienoa esinettä, vaan mahdollisesti korjaamme ja uudistamme sen. Asuin designin koelaboratoriossa, jonka jokainen esine oli tarkoitettu tulevaisuuden käyttäjille. Arvaatte kai, kirjat ovat nyt meillä. Kolmannella oli Artekin Aalto-kalusteet, olihan perheen isä arkkitehti. Ihmetellessäni asiaa kuului vastaus, että oppilaat saivat käskyn poistaa epäkiinnostavat teokset. Antiikki & Design 21 MITÄ VANHEMPI, SITÄ RAKASTETTAVAMPI LAPSUUDENKODISSANI EI ollut muita huonekaluja kuin isäni suunnittelemien kalusteiden prototyyppejä. Suuren tarjonnan vuoksi laadukkaatkin teokset joutuvat alihinnoitelluiksi. Leninin sanoin, historia on meidät tuomitseva. Herkkä puoli aiheesta välittyi venetsialaisen tutkijan Donata Grimanin luennolla. Moni asia vanhenee sisällöllisesti, myös taiteessa. Luulisi, että nuoret tähyäisivät kauas tulevaisuuteen myös arkipäivän valinnoissaan. Se vaatii viitseliäisyyttä ja perehtymistä muotoilun ja taiteen historiaan, mutta saattaa olla palkitsevampaa kuin painaa hyväksy-painiketta ruotsalaisen kalustejätin verkkokaupassa. Antiikki käsitteenä kurkottaa vielä kauemmas historiaan kuin vintage. I. Antiikin yhdistäminen nykymuotoiluun vaatii erityistä hienotunteisuutta ja esineen laadun ymmärtämistä. Kulttuurilla on omat aikakautensa. TAIDE ON KIRJOJEN ohella antiikkija kierrätystavarakauppiaiden ongelma. Kirjoja ei halua kukaan. Näyttely sukelsi venetsialaisten palatsien salaiseen maailmaan. Hän kertoi, kuinka taianomaista ja virikkeellistä oli viettää lapsuus Palladion suunnittelemassa La Rotonda -palatsissa. Jossakin vaiheessa muotoon puristettu vaneri korvasi muovin. Ystävieni kodit olivat tyystin erilaisia, jollakin oli antiikkiesineitä ja mattoja tanskalaisten tiikkikalusteiden seurana, toisella Askon sohvakalusto ja kerrossängyt. Tänään kaikki nuo tyylilajit voidaan niputtaa vintage-nimikkeen alle. Taidetta pidetään valitettavan usein pelkkänä sijoituskohteena, jollaisena se toimii vain harvoin. Vanhojen tavaroiden hinnat ovat usein kohtuullisia, jopa halpoja. V
roikkumassa 130 e, AntikWest. Nykyään se on jäänyt käytöstä, mutta vanhanajan kampauspöydän hurmaavat esineet tuovat yhä iloa asetelmana pöydällä kuin pöydällä. Suomalainen uusrokokootyylinen piianpeili 1800-luvun lopulta 190 e ja 2. cloisonné-emaloitu ruukku 1800-luvun lopulta 240 e, Old Times. 3. 1 3 2 4 KAMPAUSPÖYDÄN AARTEET Kaunistautumiseen tarkoitettu kampauspöytä yleistyi Euroopan yläluokan piirissä 1600-luvulla, ja 1800-luvulla se oli osa tavallistakin makuuhuoneen kalustoa. kaunis koti Antiikki & Design 22. Hopeaesineet ja helmet yksityisko koel masta. Vaaleanpunaiset makeanvedenhelmet tasolla 320 e ja 4. A nt iik ki M ai ni ja Ve li 40 54 3 18 7, A nt ik W es t (0 9) 17 5 73 6, H el en a O ra va D es ig n Pr oj ec ts 40 64 6 45 6, Je an Ve rn et 40 41 5 64 77 , Ka un is A rk i 40 58 8 99 98 , O ld Ti m es (0 9) 60 4 60 6 IRENE WICHMANN KUVAT PIA INBERG 1
8. Hopeinen käsipeili vuodelta 1931, 90 e, Old Times. 7. Korkeajalkainen puinen peilipöytä on uusi ja sopii mainiosti pieneenkin tilaan, 308 e, Jean Vernet. Valmistaja ClassiCon, 2 928 e, Helena Orava Design Projects. Puuterirasia Pariisista 32 e, Kaunis Arki. 2. Rivoli-pöydän on 1928 suunnitellut Eileen Gray. Tuoksupullot lasilautasella 90 e, Kaunis Arki. Christian Hammerin Tukholmassa 1867 valmistama hopeakantinen lasikotelo 215 e / pari, Antiikki Maini ja Veli. 3. 4. 9. 6. kaunis koti Antiikki & Design 23. Niin sanottua köyhän miehen hopeaa tehtiin lasista 1800-luvun puolivälistä lähtien jäljittelemään hopeaesineitä. Puuterirasia tuo tuulahduksen Pariisista. Silkkitupsullinen pieni hajuvesipullo 38 e, Kaunis Arki. 5. Myöhäisempiretyylinen piianpeili 1900-luvun alusta 35 e, Antiikki Maini ja Veli. Hohtava lasipurkki uustuotantoa, 40 e, Jean Vernet. Eileen Gray käytti pöytää myös tarjoiluun. 1 2 5 3 7 8 9 6 4 1
Eric O.W. Ehrströmin korut olivat aluksi jugendhenkisiä, myöhemmin rikasilmeisempiä, kuten tämä juhlava kaulakoru, kultaa, safiireja ja savukvartseja. Gylden teki toistasataa kameeta, joista suosittuja olivat erityisesti luontoaiheet eteerisine naishahmoineen. Yksityiskokoelma. Eva Gyldénin simpukankuorikameen kultasepäntyön teki Suomen Kulta seppä Turussa 1930. antiikkikoulu Maamme kauneimmat korut Muodit ja muotoilijoiden ideat, vaikutteet naapureista ja kotimaiset korukivet, pula-aika ja nousukaudet, niistä on suomalainen koru tehty. Tuore kirja esittelee maamme kiehtovimmat korut ja niiden tekijät. Hänen Elvi-miniänsä sai 1928 vihkiäislahjakseen tämän riipuksen, kultaa, emalia ja värikiviä, valmistaja A. Yksityiskokoelma. TUULA POUTASUO Taiteilija Akseli Gallen-Kallela suunnitteli koruja perheenjäsenilleen. Tillander. Kultasepäntyö Oskar Lindroos 1917. Ku va Ka tj a H ag el st am Ku va Se rl ac hi us -m us eo t Ku va Ka tj a H ag el st am Antiikki & Design 24
Hän myös opetti metallitaidetta Suomen Taideteollisuusyhdistyksen ylläpitämässä Taideteollisuuskeskuskoulussa, josta kehittyi Taideteollinen korkeakoulu. VARSINAINEN HARPPAUS uutta luovaan suunnitteluun tapahtui pienissä metalliverstaissa. Tehtaita oli koko joukko: Turussa toimivat Suomen Kultaseppä Oy ja Auran Kultaseppä Oy, Hämeenlinnassa Kultakeskus Oy ja Helsingissä Hopeatehdas Oy. Tulijoiden joukossa olivat muun muassa Aleksander Tillander ja Georg ja Voldemar Buchert. Kultaseppäala sai merkittävän lisän, kun Venäjän vallankumouksen pyörteistä tuli joukoittain Pietarissa työskennelleitä suomalaisia kultaja hopeaseppiä. Tillanderille suunnittelema kaulakoru, platinaa, helmiä ja timantteja, yksityiskokoelma. Oskar Pihlin 1930-luvulla A. Kustantaja on Tammi. Ehrström oli vuosisadan alun suomalaisen metallija korutaiteen uranuurtaja. Myös lasia käytettiin korukivenä siten, että sen alla oli värillistä paperia. SYYSKUUSSA ILMESTYNEEN kirjan kirjoittajia ovat Ulla Tillander-Godenhielm, Tuula Poutasuo, Helena Pahlman, Esko Timonen ja Päivi Ruutiainen. Se kertoo myös suunnittelijoista, kultasepistä ja valmistajista. Niistä maineikkain oli Paavo Tynellin johtama Taito Oy, josta kehittyi valaisintehdas. Arvostettu verstas oli myös Frans Nykäsen Viri Oy. Koruissa oli itsenäisyyden alkuvuosina monia vaikutteita: pietarilaisia, ruotsalaisia, klassisia kertaustyylejä ja yleiseurooppalaista koristeellisuutta. Käädyssä on vaikutteita muinaiskoruistamme ja kansallisromantiikasta. Germund Paaer toimi Kalevala Korun ensimmäisenä taiteellisena johtajana. Perinteisissä malleissa pysyteltiin pitkään, sillä niille riitti ostajia, ja koneellistetuin työmenetelmin pystyttiin sarjatuotantoon. Mukana on sekä kansansuosikkeja että uniikkikappaleita. Pronssinen rintakoru Leppäkerttu edustaa Paaerin omaa 1940-luvun suunnittelua Kalevala Korulle. Jalometallialan teollisuuskin kiinnostui taiteilijoiden käytöstä suunnittelijoina. Pihlin suvussa oli Pietarin suomalaisia kultaja hopea seppiä, ja hän ehti suunnitella Fabergélle ennen kuin muutti Suomeen 1921. Taidetakoja Eric O.W. Tekstiilitaiteilija Heli Vuori voitti Tähkäkääty-ehdotuksellaan Kalevala Korun suunnittelukilpailun 1947. › Ku va Pe r Å ke Pe rs so n Ku va Ka le va la Ko ru n ku va -a rk is to Ku va M at ia s U us ik yl ä/ Bu ko ws ki s Antiikki & Design 25. Taidon suunnittelijoita olivat muun muassa taidemaalari ja koristetaiteilija Henry Ericsson ja suomalaisen taidekäsityön uranuurtaja Runar Engblom sekä metallitaiteilija Gunilla Jung, joka suunnitteli myös Virille. Tillanderilla valmistettiin myös suomalaisten muinaiskorujen mukaelmia. Tuolloin arkkitehdit ja taidemaalarit innostuivat suunnittelemaan myös esineitä, ja metallitaiteen edistyminen vaikutti koruihin. Materiaaleina olivat kulta, hopea, ulkomaiset kivet ja helmet. KIRJA KORUN HISTORIASTA SUOMALAINEN KORU -KIRJA esittelee itsenäisyytemme ajan kauneimmat ja kiehtovimmat korut. antiikkikoulu S uomalaisen korun oma ilme alkoi syntyä 1800ja 1900-lukujen vaihteessa, jugendin aikaan. Metallitaiteen opetusta sai Taideteollisuuskeskuskoulussa ja Kultaseppäkoulussa, joka perustettiin 1938. Myöhemmin hän suunnitteli hyvin pelkistettyjä koruja
Se vetosi Diorin muotihuoneeseenkin, joka hankki kokoelmiinsa 1955 kuvan kaulakorun ja korvakorut, puuta ja hopeaa. Lasitaiteilijana tunnettu Saara Hopea-Untracht suunnitteli koruja perheensä yritykselle Ossian Hopealle Porvoossa. Eero Rislakki jatkoi Kalevala Korulla aloittamaansa pelkistettyä linjaa ja kotimaisten korukivien käyttöä N. Ku va A ar ik ka O y Ku va Ti m o Sy rj än en /S uo m en la si m us eo Ku va M at ia s U us ik yl ä/ Bu ko ws ki s Ku va V ic to ri a an d A lb er t M us eu m Antiikki & Design 26. Westerbackille suunnittelemissaan kultakoruissa. Helena Tynell suunnitteli noin 30 kaiverrettua kristallikorua 1940ja 50-luvun vaihteessa, tämä on vuodelta 1952. antiikkikoulu Kaija Aarikan varhaiset puukorut ovat yhdistelmä kansanomaisuutta ja modernismia. Victoria and Albert Museumin kokoelmat. Lasitaiteilija Helena Tynell suunnitteli korujakin. Riihimäen Lasi ja Taito Oy kustansivat korut. ”Siipisormus”, hopeaa ja turkooseja, on ajalta 1958–1960. Kuva-aiheet kaiversi Theodor Käppi, ja kullatut hopeakehykset ovat kultasepäntyötä. Yksityiskokoelma. Vuoden 1958 rannerenkaassa on savukvartsi
Tanskasta haki oppia muiden muassa Bertel Gardberg, joka palattuaan perusti verstaan Helsinkiin 1949. 325 ehdotuksesta voittajaksi julistettiin tekstiilitaiteilija Heli Vuori, ja toinen suunnittelijalöytö oli Kirsti Ilvessalo. Uusia suunnittelijoita ja ideoita haettiin kilpailuin. antiikkikoulu Börje Rajalin kehitti Kalevala Korun malliseppien kanssa modernin tyylin jalokivienkin käytössä. Hän teki koruja cloisonné-tekniikalla, jossa hopeatai kuparilangat erottavat värejä. Suosiossa olivat näet sileät kultaiset rannerenkaat, kultaiset Bismarck-ketjut ja helminauhat. Naiset suosivat myös korusettejä, eli rintaneulan, rannerenkaan ja sormuksen piti olla samaa tyyliä. Työntekijöistä ja mate riaaleista oli pulaa. KORUKIVIÄ KÄYTTÄESSÄÄN Eero Rislakki myös pelkisti muotoilua, samoin kuin Elis Kauppi, joka otti Kupittaan Kullassa käyttöön suomalaisen spektroliitin. Pentti Sarpanevan suurmenestys Turun Hopean taiteilijana olivat ”pitsikorut”. Pioneerit joutuivat uurtamaan uraa perinteisten mallien viidakossa. Pronssiriipus on noin vuodelta 1967. Se sai alkunsa, kun Kalevalan juhlavuonna 1935 ryhdyttiin ajamaan kalevalaisen naisen patsashanketta. Niitä oli suositellut Geologisen tutkimuslaitoksen ylijohtaja Aarne Laitakari. Sodan jälkeen saatiin myös veistos: Emil Halosen Louhi, 1945, sijaitsee nykyisin yhtiön tiloissa Helsingin Pitäjänmäellä. Muita modernin suomalaisen korun uranuurtajia 50-luvun alussa olivat Elis Kauppi, Eero Rislakki, Börje Rajalin, Paula Häiväoja ja Björn Weckström. Romuhopeaa kerättiin yhä tarveaineeksi, ja jalokivien puutteen korvasi lasi. 1950-luvun puolivälissä alalle ilmaantui kaksi uutta yrittäjää: Aarikka Oy ja Kaunis Koru Oy. Hän myös opetti metallitaidetta sekä Taideteollisuusopistossa että omalla verstaallaan. Hänen kerrotaan valaneen raumanpitsiä kipsiin muotoja hakiessaan. Malliseppä Kaj Lindström valmisti Tokio-rannekorun 1966 Tokion kansainväliseen korunäyttelyyn. Rauhan tultua koristeellisuus ja romanttiset aiheet kuten kukat saivat sijaa. Kauppi oli modernin sarjatuotantokorun pioneeri, jolla oli suuri vaikutus hopeakorujen menestykseen kotimaan markkinoilla. KALEVALA KORU OLI yksi modernin korutaiteen uranuurtajista. Muistomerkkitoimikunta keräsi patsasrahaa teettämällä Kansallismuseon muinaiskorujen mukaelmia, joihin piirustukset laati taiteilija Germund Paaer. Kalevala Koru pestasi 1951 suunnittelijakseen Taideteollisen oppilaitoksen keramiikkataiteen linjalta valmistuneen Eero Rislakin, joka otti käyttöön suomalaiset korukivet. Jalometalleista oli yhä pulaa, ja siksi tehtiin melko pieniä koruja, kuten rintaneuloja, korvakoruja ja sormuksia. Ruotsi ja Tanska olivat ajan modernismin edelläkävijöitä. Ensimmäiset kalevalakorut esiteltiin Presidentinlinnassa rouva Kaisa Kallion kutsuilla 1937. Poptaiteelliset rannerenkaat ovat 1960-luvun puolivälistä, emali kuparipohjalle. Perinteiset mallit ja varsinkin kalevalakorut olivat suosittuja. Korut saavuttivat suosiota, ja Kalevala Koru Oy perustettiin 1941. Kultaseppäalaa huolestuttivat › markkinoille tulvivat halvat pukukorut. Niistä ensimmäinen oli Kalevala Korun 1947 järjestämä suunnittelukilpailu. Tekstiilitaiteilijaksi valmistunut Kaija Aarikka perusti Aarikan 1954 yhKu va R au no Tr äs ke lin /D es ig nm us eo Ku va N oo m i Lj un gd el l Ku va Ev a H id st rö m in ar ki st o Antiikki & Design 27. Materiaalit ovat kulta, ruusukvartsi, savukvartsi ja Lapin granaatti. Eva Hidström perehtyi emalitaiteeseen Sveitsissä ja Saksassa. Korutaiteen lupaava kehitys katkesi sotaan
Ku va Jo ha nn a H äi vä oj an ar ki st o Ku va La pp on ia Je we lr y Ku va Ka tj a H ag el st am Ku va R au no Tr äs ke lin /D es ig nm us eo Antiikki & Design 28. Paula Häiväoja suunnitteli 1960luvulla omalle Studio Paulalleen korun nimeltä Vaihtuva rytmi, käden liike, jossa hopearenkaat asettuvat eri asentoihin käden liikkeiden myötä. Taiteilijat olivat Bertel Gardberg, Elis Kauppi, Börje Rajalin ja Eero Rislakki. Vientiä oli aluksi muihin Pohjoismaihin ja Keski-Eurooppaan, vähitellen myös muualle. Kupittaan Kullan taiteilijan Elis Kaupin sulokkaat mutta veistokselliset hopea-spektroliittikorut avasivat vientimarkkinat. 1931) päätyönä A. Gardbergin ja Rajalinin korut olivat käsityötä, päämateriaalina hopea. Muoto vapautui ja kokeellisuus lisääntyi. Mauno Honkasen (s. Kuvataiteen kansainvälisillä virtauksilla poptaidetta myöten oli vaikutusta koruihin. Elegantti hopeinen rannerengas on vuodelta 1964. Tillanderilla oli pöytähopeiden ja ehtoolliskalustojen suunnittelu, mutta koruja syntyi niiden lomassa. Björn Weckström on ollut vuosikymmeniä Lapponia Jewelryn kantavia voimia. MODERNIN KORUN läpimurto tapahtui vuonna 1958 neljän korutaiteilijan näyttelyssä Artekissa, Helsingissä. Kulta-turmaliinikorullaan Kukkiva muuri, 1965, hän voitti Rio de Janeiron kansainvälisen korusuunnitelukilpailun. Tunturipuro, 1960luku, hopeaa, spektroliitteja ja vuorikristalleja. Lehdissä oli siihen asti kirjoitettu muusta taideteollisuudestamme, mutta nyt innostuttiin levittämään tietoa uusista koruista. Korut olivat melko suurikokoisia ja puhdaslinjaisia, ja niissä oli käytetty kotimaisia korukiviä, kuten Ylämaan spektroliittia, Lapin jaspista, Kuortaneen savukvartsia ja Outokummun kromiopsidia. Hopeakorujen koko suureni, ja esimerkiksi Paula Häiväoja suunnitteli näyttäviä veistoksellisia vartalokoruja. Gardberg käytti hiomattomia vuorikristalleja. Kaunis Korun perusti 1956 Kalevala Korun entinen toimitusjohtaja Martta Ritvanen, ja yritys keskittyi moderneihin koruihin. Myös kultakoruihin tuli veistoksellisuutta, huomattavimmin Björn Weckströmin kultakoruissa. 1960-luku oli korutaiteemme loistoaikaa. Suomalaiset korut esittäytyivät näyttelyissä maailmalla, ja palkintojakin kertyi. Kaupilta oli hopeaja kultakoruja ja Rislakilta kultaisia. antiikkikoulu dessä miehensä Erkki Ruokosen kanssa. Puunapeilla ja puukoruilla päästiin alkuun, ja onni potkaisi, kun Diorin muotihuone hankki mallistoonsa kaulakorun ja korvakorut. Weckström voitti 1965 Rio de Janeiron kansainvälisen korusuunnittelukilpailun. Pääsuunnittelijoiksi pestattiin Taideteollisen oppilaitoksen metallitaiteen linjalta juuri valmistunut Jan Salakari sekä muotitaiteilija Paula Häiväoja. Varsinainen läpimurto oli hänen hopeisten avaruuskorujensa päätyminen prin1960-luku oli korutaiteemme loistoaikaa
Turun Hopean taiteilijana hänen ”pitsikoruistaan” tuli todellinen vientivaltti. Kirjoittaja on yksi Suomalainen koru -kirjan tekijöistä. NUORTA SUUNNITTELIJAPOLVEA kiinnosti kokeellinen korutaide. Hän käytti koristeina muun muassa veneniittejä. Taideteollisesta oppilaitoksesta tuli Taideteollinen korkeakoulu 1973, ja välillä loppunut metallitaiteen opetus alkoi uudelleen. Kookkaan hopeariipuksen kultaisissa kynttilöissä liekehtivät pienet timantit. Yksityiskokoelma. Yksityiskokoelma. Kultaseppäkoulu muutti Lahteen, ja lahtelaiset alkoivat näyttää taitojaan korumuotoilussa, kärkijoukkona Juhani Heikkilä, Helena Lehtinen ja Matti Mattsson. Taidemaalari Juhani Linnovaaran riipus Toccata, kulta, spektroliitti ja timantit, Lapponia Jewelry 1973–93. Tapio Wirkkala suunnitteli Kultakeskukselle hopeakoruja. 1970-luvulla runsas kullan, hopean ja jalokivien käyttö ei sopinut ajan henkeen. Pekka Piekäinen suunnitteli Folhälsanin tilauksesta Lucia-korun. Kaunis Korun pääsuunnittelijan Mirjam Salmisen koruissa oli erikoisia kivien istutuksia, arkkitehtonista ilmettä ja avaruuden valloitusta kuvaavaa aiheistoa. Kaulakoru Perhonen, 1971, 1976, hopea ja spektroliitti. Tekijöiden määrä kasvoi koulutuksen lisääntymisen myötä, ja myös käsityön arvostus lisääntyi. Kuopion käsija taideteollisuusoppilaitoksessakin alkoi jalometallialan koulutus. Eila Minkkinen on aina työskennellyt itsenäisenä taidekäsityöläisenä. Piekäinen suunnitteli samalle yritykselle yksinkertaisia mutta voimakkaita hopeakoruja. Hopeakorussa lintu kantaa nokassaan savukvartsia ja linnun pintaan on stanssattu lintufiguureja, 1980-luku. Vuosikymmenten kuluessa suomalainen koru on lyönyt läpi kotimaassa ja maailmalla, ja nykykoru on hyvin moni-ilmeinen. Taideteollisuusmuseon avautuminen 1979 merkitsi kotimaisten ja ulkomaisten näyttelyjen tuloa suuren yleisön ulottuville. Yritteliäät nuoret perustivat omia verstaitaan ja tekivät kokeellista korutaidetta eräänlaisena protestinakin kultaluomuksia vastaan. Ku va Ka tj a H ag el st am Ku va Ka tj a H ag el st am Ku va R au no Tr äs ke lin /P ah lm an Ku va M at ia s U us ik yl ä/ Bu ko ws ki s Ku va M at ia s U us ik yl ä Antiikki & Design 29. Korun valmisti Auran Kultaseppä vuoden 1975 Lucia-neidolle. Monessa niistä oli kuuaihe, kuten näissä Kuunsirppi-korvakoruissa, 1971. Sarpaneva suunnitteli Kalevala Korulle pronssista ja hopeasta reliefimäisiä koruja, jotka vihjaavat kansantaiteeseen, ortodoksisuuteen ja viikinkiaikaan. Hopeaseppä Bertel Gardberg uudisti Suomen hopeataidetta kekseliäillä, käsin tehdyillä esineillään. Uuden korun tienraivaajia meillä ovat Eila Minkkinen ja Olli Tamminen, joka herätti huomiota varsinkin muovikoruillaan. Rohkeus kasvoi kultaseppäalalla edelleen 1980-luvulla: postmodernismin aikana oli lupa leikitellä tyylejä ja materiaaleja sekoittelemalla. antiikkikoulu sessa Leian kaulaan ja ranteeseen George Lucasin elokuvassa Tähtien sota 1977. He käyttivät perinteisten materiaalien rinnalla kaikkea mahdollista paperista puuhun. Muutama uusi taiteilija aloitti suunnittelun teollisuudelle: Pentti Sarpaneva, Mirjam Salminen ja Pekka Piekäinen. Pahlman-kokoelma
1 M us eo Pi na co te ca To si o M ar ti ne ng o, Br es ci a Antiikki & Design 30
Eri maissa näyttelyn kokoonpano on hieman erilainen. Myös taiteilijoiden materiaalit vaihtuivat. Termiä käytti ensimmäisen kerran italialainen taiteilija ja historioitsija Giorgio Vasari 1550 taiteilijaelämäkertateoksessaan Le Vite. Firenzeläinen Giotto di Bondone (noin 1267–1337) oli ensimmäisiä, jotka luopuivat bysanttilaisesta kaksiulotteisesta kuvaperinteestä. Perspektiivin ja etenkin Leonardo da Vincin kehittämän sfumatoeli valohämytekniikan avulla luotiin illuusio kolmiulotteisuudesta kaksiulotteiselle maalauspinnalle. Syntyi uusia keksintöjä ja kehiteltiin uusia ajatuksia, joiden leviämistä kirjapainotaito helpotti. Tätä Euroopassa 1300–1500-luvuilla vallinnutta tyylikautta kutsutaan renessanssiksi, joka tarkoittaa uudestisyntymistä (ital. Suomessa mukana on myös esineistöä, muun muassa italialaisia renessanssiajan mitaleita Kansallismuseon omista kokoelmista. Hänen mukaansa taiteet olivat Rooman valtakunnan tuhoutumisen jälkeen rappeutuneet, kunnes toscanalaiset taiteilijat, kuten Cimabue ja Giotto, alkoivat kääntää kehitystä. ENNEN ITALIAN VALTION perustamista vuonna 1861 alueella oli pieniä ruhtinaskuntia ja kaupunkivaltioita, jotka kilpailivat taiteellisilla saavutuksillaan. Kansallismuseon näyttely esittelee nyt vähemmän tunnettua Pohjois-Italian reMAALAUKSIA BRESCIASTA ITALIALAINEN MUSEO Pinacoteca Tosio Martinengo on lainannut merkkiteoksiaan harvinaiseen kiertonäyttelyyn, koska se on kiinni remontin takia. 2017 Suomen kansallismuseossa, www.kansallismuseo.fi. Renessanssi. Kananmunankeltuaispohjaisen temperamaalauksen korvasi öljyvärimaalaus, jota kehittivät erityisesti varhaiset alankomaalaiset taiteilijat. Masaccio (1401–1428) puolestaan oli ensimmäisiä perspektiivin omaksujia. Uskonnollisten aiheiden lisäksi maalattiin yhä enemmän realistisia muotokuvia, maisemia, kohtauksia antiikin mytologiasta ja historiasta sekä arkipäivän elämästä. Maalauspohjina käytetyt puupaneelit korvattiin vähitellen halvemmilla ja helpommin kuljetettavilla kangaspohjilla. NÄYTTELY oli ennen Helsinkiä esillä Varsovassa ja jatkaa vielä Enschedeen Alankomaihin. Kirkon käsityksiä haastoivat Kopernikuksen idea universumin aurinkokeskisyydestä sekä Lutherin uskonpuhdistus. Löytöretket laajensivat maailmankuvaa. Nyt! – Rafaelista Tizianiin – 1500-luvun maalauksia Italiasta 23.9.2016– 15.1. › taide Antiikki & Design 31. rinascita). Taide pyrki jopa kilpailemaan luonnon kanssa. Valtaosa näyttelyn 42 maalauk sesta on peräisin Pinacoteca Tosio Martinengo -museosta, Brescian kaupungista, joka kuului Milanon ja Venetsian vaikutuspiiriin. Renessanssin kolme suurinta mestaria – Leonardo da Vinci, Michelangelo ja Rafael – työskentelivät kaikki jossain vaiheessa renessanssin merkittävimmissä taidekeskuksissa Firenzessä ja Roomassa. Taiteilijoille tärkeää oli naturalismi, luonnon jäljittely. nessanssitaidetta. Renessanssin mestarit saapuivat Suomeen Meillä harvoin esiteltyä pohjoisitalialaista renessanssiajan taidetta voi nyt nähdä Kansallismuseossa. Museo sijaitsee Brescian kaupungissa, joka on noin tunnin ajomatkan päässä Milanosta. Taiteilijat tutkivat kiihkeästi geometriaa, perspektiiviä ja ihmisen anatomiaa – Leonardo da Vincin ja Michelangelon kerrotaan tässä tarkoituksessa jopa leikelleen ruumiita. Brescian taiteilijat maalasivat etenkin suurikokoisia kehystettyjä alttaritauluja kirkkoihin ja pienempiä hartauskuvia yksityisille tilaajille, muotokuvia sekä palatsien freskokoristeluja. Tieteen kehitys ja uudet aatteet näkyivät myös taiteessa. Museon näyttelypäällikkö Minerva Keltanen kertoo viidestä maalauksesta, joiden realismi heijastaa ajan uutta ihmiskäsitystä. Maalaustaiteeseen tuli uusia kuva-aiheita. MINERVA KELTANEN E urooppa oli 1300-luvulta alkaen nykypäivän näkökumasta hitaan mutta syvällisen muutoksen kourissa
Salomen äiti ehdotti, että hän pyytäisi Johannes Kastajan päätä. 1498–1554) oli Brescian johtava taiteilija 1500-luvun alkupuolella. 2. Tullia oli kauneudestaan kuuluisan kurtisaanin ja kardinaali Luigi d’Aragonan avioton lapsi. Moroni maalasi hänen muotokuvasa noin 1552–53. Nainen nojaa marmorinkappaleeseen, jossa lukee suomennettuna: Hän joka sai Johanneksen pyhän pään tanssimalla. Näin tapahtui. Tämä selittäisi Salomen tunnusmerkkien – pää vadilla tai tanssiva hahmo – puuttumisen, vertauksen kurtisaanin tyttäreen Salomeen sekä laakerinlehtipensaan, joka oli runoilijoiden tunnusmerkki. vuodelta 1537 on puolivartalokuva nuoresta naisesta pukeutuneena 1500-luvun alkupuolen muotiin. PALOSUO OPISKELI taiteilijaksi Accademia delle Belle Artissa Roomassa. Suomen kansallismuseossa. Palosuo tutkii maalauksissaan hiuksenhienoa rajaa, joka erottaa 1500-luvun pyhimyskuvat nykypäivän mainoskuvista. Salome tanssi Juudean kuninkaan Herodeksen syntymäpäivillä niin ihastuttavasti, että kuningas lupasi täyttää minkä tahansa hänen toiveensa. Pienikokoinen paneelimaalaus on varmasti Rafael maalasi Kristukselle omat kasvonpiirteensä. Maalaus on luonnollista kokoa, mikä oli epätavallinen kunnianosoitus eikuninkaallista syntyperää olevalle naiselle. ESITTELIMME Palosuon Helsingin-kodin tämän lehden numerossa 3/2016. Moronin muotokuvat ovat hämmästyttävän realistisia, mutta ne eivät useinkaan paljasta mallinsa persoonallisuutta – toisin kuin hänen oppi-isänsä Moretton muotokuvat. 14:6–12). Maalauksessa on vaikutteitta Leonardolta, muun muassa pehmeä valohämyn käyttö. (Mark. Vaimo kuoli pian, ja Grumelli meni uudelleen naimisiin. Salome esitetään kuvataiteessa yleensä vadilla olevan pään kanssa tai tanssimassa, mutta tässä maalauksessa ainoa viite Salomeen on teksti. Moroni opiskeli taiteilijaksi Moretton työhuoneella, mutta hän asettui Venetsian hallitsemaan Bergamoon, jossa hänestä tuli sen johtava taiteilija. History Never Sleeps (as for the Future, Listen:), Hannu Palosuon pop up -näyttely 30.9.–15.1. Ylösnoussut Kristus on etualalla, taustalla näkyy kevyesti hahmoteltua kumpuilevaa maisemaa. › Antiikki & Design 32 taide. 3.–4. Grumellin upea, korallinpunaisen eri NYKYAJAN TULKINTOJA TAITEILIJA HANNU PALOSUO avaa Kansallismuseon uuden pop up -tilan näyttelyllä, johon on saanut inspiraatiota Brescian museon renessanssimaalauksista. Salome sai pään vadilla kannettuna. Lontoon National Galleryn maalaus Räätäli on ehkä hänen tunnetuin työnsä. Toinen vaimo Isotta Brembati oli bergamonilainen aatelisnainen ja runoilija. Tämä teos on ajoitettu vuosille 1505–06, jolloin Rafael oli noin 22-vuotias. 6:21–29; Matt. Opiskeltuaan lakia hän meni naimisiin 24-vuotiaana vuonna 1560, tämän maalauksen valmistumisen aikoihin. Rafael Siunaava Kristus Vapahtaja 1505–06 Raffaello Sanzio da Urbino eli Rafael (1483–1520) ei ollut itse pohjoisitalialainen, mutta vaikutti suuresti Brescian alueen taiteilijoihin. Teoksen tilaaja oli mahdollisesti Montefeltron hovista Urbinosta, ja hänellä oli ehkä henkilökohtainen yhteys Rafaeliin, sillä Kristuksen kasvonpiirteet muistuttavat Rafaelin omia. Ennen kuin Rafael siirtyi työskentelemään Firenzeen ja Roomaan, hän vietti varhaisvuotensa Urbinossa Keski-Italiassa. Hiukset on letitetty nutturalle ja koristeltu helmin, tummansinisen samettipuvun päällä on loistavan punainen turkisreunainen viitta ja kädessä valtikka. Tänä vuonna Palosuo juhlii 20-vuotista taiteilijan uraansa ja 50-vuotissyntymäpäiviään kolmella näyttelyllä: Kansallismuseossa, Sipoossa Gumbostrand Konst & Form -taidekeskuksessa ja Perun Limassa. Teksti viittaa Matteuksen evankeliumiin, jossa kerrotaan Salomesta. 1. Moroni oli taiturillinen vaatteiden, kankaiden ja korujen maalaaja, ja häntä selvästi miellytti punaisen eri sävyjen käyttö. Taustalla on laakerinlehtipensas. Moretto Nainen Salomena noin 1537 Morettona tunnettu Alessandro Bonvicino (n. 1523–1579) on 1500-luvun huomattavimpia muotokuvataiteilijoita ja mahdollisesti ensimmäinen italialainen renessanssiajan taiteilija, joka keskittyi muotokuviin. Hän on pitänyt useita näyttelyitä ympäri maailmaa. Hannu Palosuon maalaus sarjasta Images Are Never Innocent (Kuvat eivät koskaan ole viattomia). Kristuksella on punainen vaippa, orjantappurakruunu sekä naulanreiät käsissään ja haava vasemmassa kyljessään, jota hän osoittaa. Giovanni Battista Moroni Gian Gerolamo Grumellin muotokuva 1560 ja Isotta Brembatin muotokuva 1552–53 Giovanni Battista Moroni (n. Naisen on arveltu esittävän kuuluisaa roomalaista kurtisaania ja runoilijaa Tullia d’Aragonaa (n. Edellisellä aukeamalla näkyvä Moretton maalaus noin tilaustyö yksityistä hartaudenharjoittamista varten. Myös tämä Gian Gerolamo Grumellin muotokuva (Ritari ruusunpunaisessa asussa) on Moronin kuuluisimpia teoksia. Moronin mallit ovat hiljaisia ja hillittyjä, tunnelmassa on usein häivähdys melankoliaa. 1510–56) Salomeksi pukeutuneena. Grumellit kuuluivat 1500-luvun Bergamon maineikkaimpiin perheisiin, ja Gian Gerolamo Grumelli sai Kultaisen kannustimen ritarin arvon jo 10-vuotiaana
2 M us eo Pi na co te ca To si o M ar ti ne ng o, Br es ci a Antiikki & Design 33
Ristin ympäri 3 4 Pa la zz o M or on i, Be rg am o Pa la zz o M or on i, Be rg am o Antiikki & Design 34 taide. sävyissä hohtava espanjalaistyyppinen silkkipuku on nähty merkkinä siitä, että hän kuului Bergamon espanjalaismieliseen puolueeseen. Lotto maalasi etenkin uskonnollisia aiheita ja muotokuvia. Hän suosi vaakasuoraa maalauspohjaa usein myös muotokuvissa. Neitsyt Maria ja Jeesus-lapsi ovat sommitelman keskushenkilöt. Moretton ihmiset ovat hillittyjä, mutta puvut loisteliaita. Espanjaan viittaa myös reliefiin vanhalla kastilian kielellä kirjoitettu motto Mas el çaguero que el primero (parempi viimeinen kuin ensimmäinen). Maalauksessa on myös muita vertauskuvia: seinän muratti symboloi uskollisuutta ja aviorakkautta. Tekstin voi tulkita sisältävän moraalisen kehotuksen asettaa edelle viimeisenä tuleva. Rikkoutunut veistos ja pylväänpää voivat symboloida kiinnostusta antiikin keräilyyn, mutta rikkinäisinä ne muistuttavat kaiken katoavaisuudesta. Lorenzo Lotto Neitsyt Maria ja Jeesus-lapsi Pyhän Johannes Kastajan ja Pyhän Katariinan kanssa 1522 Lorenzo Lotto (n. Maalauksen aihe on niin sanottu Sacra Conversazione, pyhien keskustelu. Reliefin aiheena on profeetta Elia, joka nousi taivaaseen tulisissa vaunuissa. Nousun aikana hänen vaatteensa putosivat, jolloin hänen seuraajansa profeetta Elisa otti ne haltuunsa. Koska Tizian oli Venetsian suosituin taiteilija, Lotto ei jäänyt sinne kilpailemaan hänen kanssaan vaan matkusti kaupungista toiseen ja työskenteli muun muassa Bergamossa, Trevisossa ja Marchen alueella. 5. Maalaus vuodelta 1522 on toteutettu loistavin värein tummaa taustaa vasten. Lapsi on kuvattu istumassa tyynyllä pienen arkun päällä, mikä ennakoi hänen kuolemaansa, niin kuin myös Johannes Kastajan pitelemä risti. 1480–1556) oli kotoisin Venetsiasta, jossa hän opiskeli Giorgio Vasarin mukaan Giovanni Bellinin työhuoneessa yhdessä Giorgionen ja Tizianin kanssa
Punakarvainen, vikkelästi liikkuva orava nähtiin jopa paholaisen symbolina. Huomion maalauksessa varastaa kuitenkin pieni tupsukorvainen orava, joka kurkkii Pyhän Katariinan käsivarrella katsoen sitä kavahtavaa Jeesus-lasta. Pyhä Katariina oli marttyyri, joka tuomittiin kuolemaan teilauspyörässä. Oravia pidettiin renessanssin aikaan lemmikkieläiminä, mutta niillä oli taiteessa usein negatiivinen merkitys. 1:29) Johannes Kastaja osoittaa lisäksi sormellaan Jeesuksen suuntaan muistuttaen tulevasta kärsimyksestä. Se viittaa Pyhän Katariinan ylhäiseen syntyperään. Pyhällä Katariinalla on päässään kukkaseppele, josta roikkuu jalokivi-helmi-riipus. Lotton maalauksessa orava voidaan tulkita toisinkin. kietoutuneesta paperinauhasta voi erottaa latinankielisen sanan agnus (karitsa). Antiikin roomalainen Plinius vanhempi kirjoitti Naturalis Historia -teoksessaan, kuinka oravat osaavat ennustaa myrskyn ja ennakoida talven keräämällä ruokaa varastoon. Oikealla Pyhä Katariina Aleksandrialainen tukee kädellään Jeesus-lasta. Teksti viittaa Raamatussa mainittuun Johannes Kastajaan huudahdukseen: ”Katsokaa: Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin!” (Joh. Teilauspyörästä tuli yksi Pyhän Katariinan tunnusmerkeistä, ja se näkyy maalauksessa Jeesuksen arkun vieressä. On mahdollista, että Lotton maalauksessa orava merkitsee ennakkoaavistusta Kristuksen tulevasta uhrista ristillä. 5 Ko ko el m a Pa lm a C am oz zi Ve rt ov a, Be rg am o Antiikki & Design 35. Kirjoittaja tekee väitöskirjaa, jossa hän tutkii huumoria taiteessa 1500ja 1600-luvun taitteessa
Karppi symboloi onnea ja menestystä. Sinivalkoinen kala-aiheinen vati edustaa hillittyä eläinaiheista imariposliinia, jota Backman nyt etsii. Meiji-kauden (1868– 1912) imariposliinilautasia. Antiikki & Design 36. Iso pyöreä lautanen on tyypillisesti jaettu kuvakenttiin ja koristeltu kukka-aihein
› Antiikki & Design keräilijä 37. Imari lumosi huutokaupan näytössä Television antiikkiohjelmista tuttu Oliver Backman innostui japanilaisesta imariposliinista kuunnellessaan kokenutta keräilijää. Nyt hän työskentelee Taideyliopiston Kuvataideakatemian kuvanveiston koulutusohjelman työmestarina. Olen sitä paitsi aina ollut kiinnostunut japanilaisesta kulttuurista. Keskeistä työssä on eri materiaalien käyttäytymisen hallinta. Seuraavaan huutokauppaan oli tulossa myyntiin erä imarikeramiikkaa, ja Backman tapasi vanhemman rouvan, joka tuli katsomaan sitä huutokaupan näyttöön. Siinä on hauskan vinksahtanut henki. Perusopintoihin kuului perehtyminen keramiikkaan ja lasiin. ANTTI KAIJALAINEN KUVAT PIA INBERG K okoelmani imariposliinia pidetään varmasti perinteisenä ”mummonposliinina”, Oliver Backman sanoo naurahtaen. Näin Oliver Backmanin keräilyvietti oli löytänyt uuden kohteen. Esineiden muotojen kirjo on laaja. Imariposliinia tuotiin Eurooppaan 1800-luvulla kotien koriste-esineiksi. Sekin tekee vaikutuksen, kuinka hyvin japanilaismestarit ovat hallinneet keramiikan ja lasituksen polton. Oliver Backman tutustui japanilaisen Imarin satamakaupungin mukaan nimettyyn imariin kymmenisen vuotta sitten, kun hän työskenteli opiskelujensa ohessa Apollon huutokaupassa (nykyinen Hagelstam & Co). OLIVER BACKMANILLA ON tavallista keräilijää parempi taidekäsityön materiaalien tuntemus, sillä hän on opiskellut muotoilijaksi Taideteollisessa korkeakoulussa, nykyisessä Aalto-yliopiston taideteollisessa korkeakoulussa. Hän ohjaa opiskelijoita taiteen tekemisen ongelmanratkaisussa. Oliver Backman pitelee Meiji-kauden sinivalkoista vatia. Muotoilijan koulutuksen saanut Backman aloittaa lehtemme uutena Mikä, missä, milloin -asiantuntijana. Se oli aarreaitta, josta löytyi suvun jäämistöä monen sukupoven ajalta. Sitä koristaa granaattiomenapuu, joka on elinvoiman ja hedelmällisyyden vertauskuva. – Kyseessä oli selvästi kokenut keräilijä, jolla oli paljon tietoa, ja hän sai minutkin innostumaan imariposliinista. – Minua siinä kiehtovat käsityön laatu, japanilaisille tyypillinen tarkka koristelu ja eksoottisuus. Hän kertoo keräilyn ja kiinnostuksen vanhoihin esineisiin syttyneen jo lapsena, kun hän penkoi tavaroita ukkinsa puutalon vintillä
Imari sopi kertaustyylien runsaaseen sisustukseen. Kaikki imariposliiniesineet voivat pikaisesti katsottuna näyttää hyvin samanlaisilta. Oliver Backman oli mukana myös toisessa esineisiin keskittyvässä televisio-ohjelmassa, Uniikissa. Alun perin japanilaiset oppivat posliinin tekemisen taidon Koreasta saapuneita mestareilta 1600-luvulla. Käyttötavaraakin valmistettiin: länteen vietiin esimerkiksi sateenvarjotelineitä, parranajosettejä, viiksikuppeja ja teekannuja. Imariposliinia ostettiin tuolloin enimmäkseen sisustukseen. Imariposliinissa koristelu on usein runsasta, tiiivistä ja värikästä. Koboltinsininen väri on lasitteen alla, kultaja emalivärit on maalattu sen päälle. Koristeet ovat selvärajaisissa kentissä. Tässä vadin alapuolella on myös kultakoristelua. Koboltinsininen on lasitteen alla, kultaja emalivärit lasitteen päällä. Esineiden muodot näkyvät hyvin, kun niitä tarkastelee alapuolelta. Kokoelma on pääasiassa Edoja Meiji-kausien imaria. Kun on kerran nähnyt tyypillisen imariesineen, voi helposti tunnistaa toisen. Sen aiheena oli suomalainen muotoilu. Hänellä on arviointikokemusta muun muassa Antiikkia, antiikkia -televisio-ohjelmasta, jossa hän toimi yhtenä asiantuntijana. BACKMANIN KOKOELMAN imariposliiniesineet ovat peräisin kotimaisista huutokaupoista ja kansainvälisistä käytetyn tavaran verkkokaupoista, kuten eBaysta ja Traderasta. Alapuolella on usein vain yksinkertainen koboltinsininen koriste. Tästä Antiikki & Design -lehden numerosta lähtien Oliver Backman toimii myös Mikä, missä, milloin -palstan toisena uutena asian tuntijana. Mutta vaikka värimaailma on samantapainen, esimerkiksi vatien muodoissa on vaihtelua. Imariposliinista voi myös löytää jännittäviä hahmoja, joiden innoituksen lähteitä Antiikki & Design keräilijä 38. IMARIN SATAMASTA on tuotu Eurooppaan myös sinivalkoista posliinia, jossa voi olla vahva kiinalaisen posliinin henki. Se kertoo luonnollisesti Kiinan ja Japanin välisestä vuorovaikutuksesta. Värikkäät ja eksoottiset seinälautaset, suuret vadit, uurnat ja vaasit olivat kuin luotuja kertaustyylien koristeelliseen sisustusmuotiin. Edo-aikaa elettiin Japanissa 1600–1868, Meiji-kautta 1868– 1912. Backmanin imariposliini on siltä ajalta, kun se tuli muotiin Euroopassa japonismin eli japanilaisuuden ihailun myötä 1800-luvun lopulla. Backman ei ole erikoistunut tiettyyn esineryhmään, vaan hän vastaa monentyyppisiä vanhoja tavaroita koskeviin kysymyksiin. Oliver Backman kertoo, että klassisen imariposliinin värit ovat koboltinsininen, punainen ja kulta
Moni myyjä odottaa parempia aikoja. Tämän huomaa Backmanin kotona, 1920-luvulla Helsingin Kumpulaan rakennetussa puukerrostalossa. Koristeet on usein rajattu kenttiin. Öljylamppu on alun perin ollut vaasi, ja se on on Euroopassa muunnettu valaisimeksi. Koristeaiheita on laaja kirjo. Ajattelen usein myös kotimme sisustusta. HUUTOKAUPOISSA imariposliinivatien hinnat vaihtelevat koon ja kunnon mukaan viidestäkympistä pariinsataan euroon. Lamppu on Meiji-kaudelta, noin vuodelta 1900. Mutta nekin löytyvät varastosta. Sieltä posliinia vietiin 1600ja 1700-luvuilla laivoilla Eurooppaan. Esineen pitää olla myös laadukas ja hyväkuntoinen. Antiikki & Design keräilijä 39. Ne ovat usein onnellisen elämän, avio-onnen ja hedelmällisyyden vertauskuvia. – Vanhat esineet kiinnostavat minua yleisesti, ja kiinnitän huomiota esimerkiksi käsityön jälkeen tai tekniikkaan. Klassisen imarin värit ovat koboltinsininen, punainen ja kulta. Rikkinäistä ei kannata ostaa, jollei se ole jotenkin erityinen. NIMI IMARIN SATAMASTA IMARIPOSLIINI on japanilaista keramiikkaa, jota ryhdyttiin tekemään 1600-luvulla Kyushun saarella Aritassa. – Vanhan tavaran kaupassa on nyt selvästi ostajan markkinat. Toisaalta Backman ei ole vain yhteen esineryhmään keskittyvä keräilijä. ovat fauna ja flora: kampasimpukoita, kaloja, lepakoita ja erilaisia kukkia. OMINAISTA värikäs ja tiheä kukkaja kasvisekä eläinaiheinen koristelu. Katossa roikkuu kristallikruunuja, jotka ovat prismoja vaille valmiita. IMARIKERÄILYSSÄ ON ollut pitkä tauko, sillä Backmanin mielenkiinto on nyt erityisesti eläinaiheisessa ja rauhallisesti koristellussa imarissa, jota ei viime aikoina ole näkynyt antiikkimarkkinoilla. Perinteinen koristeaihe on myyttinen feenikslintu, jälleensyntymisen ja kuolemattomuuden symboli, tuttu myös kiinalaisesta keramiikasta. Lautasen alapuoli on usein koristeltu yksinkertaisella koboltinsinisellä kuviolla, mutta tässä on rikas kaksivärinen kukka-aihe. Käsistään kätevänä hän osaa myös korjata ja juottaa rikkinäisiä kruunuja. Backmanin mukaan yksittäiseen kruunuun on vaikea löytää samanlaista varaosaa. NIMENSÄ se on saanut Imarin satamakaupungin mukaan. Isoimmat voivat maksaa enemmänkin. Kristallikruunut ovat yksi intohimoni
Milavidan Näsijärven puoleinen julkisivu. Tasakattoa reunustaa pylväiden muodostama balustradi, ja koristeina on kahdeksan suurta uurnaa. Antiikki & Design 40. Restauroinnissa palautettiin talon alkuperäinen kermanvaalea väri tummemman keltaisine listoituksineen ja konsoleineen
Kaupun kilaiset kaipasivat kuitenkin palatsiaan ja museotaan. Tampereen kaupunki on tehnyt kulttuuri teon restauroimalla palatsin upeasti sen ra kennusajan 1890luvun henkeen. Kun kiipeää kalliolle, puistosta järvimaiseman ja Finlaysonin tehdasalueen välistä löytyy hämmästyttävä rakennus, joka voisi olla italialainen palat si. 2013 aloitetun suuren perus korjauksen jälkeen se on jälleen avattu ylei sölle Museo Milavidana. Sisällissodan aikaan 1918 palatsi oli myös Punaisen ristin sairaalana ja punaisten tu kikohtana. Milavida on ollut kaupungin omistukses sa jo vuodesta 1905. kulttuurimatka Kauniin näkymän palatsi Näsijärven maisemissa Tampereella kohoaa palatsi, jonka nimi Milavida viittaa kauniiseen näkymään. Näyttely kertoo sen rakennuttajan Peter von Nottbeckin surullisen tarinan. Myös Näsilinnana tunnettu, museona toimiva rakennus on nyt restauroitu 1890-luvun henkeen. KARI-PAAVO KOKKI KUVAT JAANIS KERKIS T ampereen Hämeenpuiston päästä nousee rinteenä Näsin puisto suihkulähteineen. › Antiikki & Design 41. Myös museon esineitä sär kyi tai katosi. Ivan Aivazovskin maalaus Grande Marine, 1875, on kuulunut Nottbeckeille. Rakennuksessa toimi Hämeen museo 1906–98. Sen nimi muutettiin silloin Näsilinnaksi ajan kansallisessa hen gessä. Jo 1920 näyttelyt saatiin taas avattua yleisölle. Olga ja Peter von Nottbeck ovat uudessa näyttelyssä läsnä nukkeina tutkimassa palatsinsa piirustuksia. Se on Museo Milavida, joka on avannut ovensa yleisölle suuren remontin jälkeen. Tampereen museotoimintaa uudelleen järjestettäessä rakennus suljettiin. Se vaurioitui pahasti taisteluissa: taloon osui yli 4 000 ammusta tai sirpaletta, ja lähes kaikki ikkunat, ovet ja kaakeliuunit rikkoutuivat
Pääsisäänkäynti on talon päädyssä. kulttuurimatka Kaupungin puoleisessa julkisivussa on kaksi erkkeriä, joiden päällä on taidokkaat takorautakaiteiset rokokooparvekkeet. Ikkunakehysten yläosissa on epäsymmetrisen rokokookartussin keskellä aateliskruunulla kruunattu N-kirjain. Antiikki & Design 42. Vaakunaan on kuvattu palmu ja joutsen. Rokokootyylinen tamminen pääovi on koristettu veistetyin ruusuköynnöksin. Suuri von Nottbeck-suvun vaakuna on keskellä kaupungin puoleista fasadia
Antiikki & Design 43. Niiden aiheina on C-kaaria, akanthuslehtiä ja kukkia. Mahtava eteishalli eli vestibyyli on barokkityylinen. Lattia ja portaat ovat marmoria. Huomaa katon oeil-de-boeufeli häränsilmäikkunat. Hienot takorautakaiteet tilattiin Saksasta
Voimakkaasti kaartuvassa, tyylille ominaisessa kattolistassa on vinoristikkoa, kukkia ja lehdyköitä. Vestibyylin Ludvig XIV-tyylinen hiilitakka on oranssia marmoria. Kahvikannun on valmistanut tamperelainen Kustaa Hiekka. Suuren salongin rokokootyylinen kipsikatto on yksi Suomen hienoimmista. Messinkinen samovaari kuului olennaisena osana ajan koteihin. Sisus on sinistä kaakelia ja messinkiä. kulttuurimatka Nottbeck-suvun vaakunalla koristettu uusrokokooastiasto on valmistettu Limogesissa Ranskassa. Sitä käytettiin keisari Aleksanteri II:n vieraillessa Nottbeckien luona 1856. Limogesin kahvikupeissa on Nottbeckien vaakunan joutsenaihe. Koristeena on barokin suosimia klassisoivia aiheita ja maskaroni eli kasvoaiheinen koriste. Antiikki & Design 44
Tehdasyhdyskunnasta tuli Peter von Nottbeckin vanhemmat Constance ja Wilhelm von Nottbeck nukkeina salongissaan. Huonekalut ovat uusrokokoota 1860–70-luvulta. Carl Samuel Nott beck näki tehtaassa mahdollisuuden kah delle pojistaan: Wilhelm Nottbeckistä tulisi Tampereella toimivan tehtaan johtaja ja Carl Nottbeck hoitaisi Pietarin konttorin kautta markkinoinnin Venäjälle. Wilhelm Nottbeck (1816–90) avioitui pietarilaisen hovineidin, kreivitär Constance von Meng denin (1824–88) kanssa. › Antiikki & Design 45. Museo Milavida, Näsilinna, Milavidanrinne 8, www.museomilavida.fi. Kaupat tehtiin 1836. RAKENNUKSESSA TOIMII ranskalaista keittiötä edustava ravintola von Nottbeck sekä Cafe Milavida. Seinällä on Carl Samuel ja Charlotta Dorothea Nottbeckin muotokuvat. Keisari Aleksanteri II vieraili heidän luonaan 1856. Vuosittain jär jestettiin Finlaysonin suuri kesäjuhla. Tehtaalle palkattiin tuolloin myös uusia työntekijöitä, vaikka heitä ei olisi tarvittu. FINLAYSON OLI Suomen suurin työllistä jä. MILAVIDAN RAKENNUTTAJAN Peter von Nottbeckin perhe saapui Tampereelle Pie tarista. Perheen kodista, puisesta palatsista Tam merkosken tuntumassa, muodostui kau pungin merkittävin. Työntekijöille perustettu seura tarjosi mahdollisuuden laulu, luku ja luentotilai suuksiin, ja he saivat tehdä huvimatkoja yh tiön Dagmarhöyrylaivalla. Hänen isoisänsä Carl Samuel Nott beck (1779–1847) sai liikekumppaneidensa kanssa tietää , että skotlantilainen James Finlayson oli myymässä perustamaansa puuvillatehdasta. He asettuivat Tampereelle ja saivat seitsemän poikaa. Syyskuussa avautunut näyttely Ihanat pokat kertoo silmälasimuodista ja silmälasipersoonista. Perheen filantrooppinen, yhteistä hyvää edistävä ajatusmaailma kumpusi pietarilai sen yläluokan protestanttisista herätysliik keistä kuten gossnerilaisuudesta ja herrn hutilaisuudesta. Lisäksi Milavidassa on vaihtuvia näyttelyitä, joiden teemat liikkuvat muodin ja muotoilun maailmassa. Nälkävuosina 1867–68 Wilhelm von Nottbeck hankki Pietarista jauhoja, ja nii tä jaettiin tehtaan portilla kerjäläisjoukoil le. Tehdasyhteisö huolehti työntekijöistään muun muassa perustamalla heidän lapsil leen oman koulun. kulttuurimatka NÄYTTELYITÄ JA RAVINTOLA NOTTBECKIT – Tampereen kosmopoliitit -näyttely kertoo palatsin rakennuttajasuvun historiasta ja merkityksestä Tampereen kaupungille. Wilhelm ja Carl Nottbeck oli molemmat aateloitu 1855 ansioistaan Venäjän elinkeinoelämän edis tämisestä
Von Nottbeckeille kuuluneet uusempire-kynttilänjalat ovat marmoria sekä kullattua ja patinoitua pronssia 1800-luvun lopulta. Antiikki & Design 46. Oikealla avattava sikariteline
Hän valmistui arkkitehdiksi Dresdenin Kuninkaallisesta Polytekniku mista 1882. Sanotaan, että hän oli vaatimaton luonne ja otti vain harvoin osaa julkiseen elämään. A. Alakerran katot ovat taidokasta työtä. Puoliso oli opiskellut taidetta Helsingissä ja Parii sissa. Hän luki mielellään, mistä syystä hänellä oli laaja yleissivistys. Mentyään naimisiin turkulaisen tupakka tehtailijan ja mesenaatin Fredric von Rettigin tyttären Gertrud von Rettigin kanssa hän koki puolisonsa vaikutuksesta uskon nollisen herätyksen. Monet uutuudet saatiin Tampereelle Nottbeckien aloitteesta: lennätin, sähkö, kaupungin vesijohtoverkko ja Hämeenlin nan radan jatko Tampereelle, jota tietenkin aluksi vastustettiin aitoon suomalaiseen tapaan. Hän hallitsi rakennustaiteen tyylikaudet gotii kasta rokokoohon ja osasi tarvittaessa yh distellä niitä taitavasti. Wrede sai voimakkaasti vaikutteita ajan eurooppalaisista eklektisistä eli vanhoista tyyleistä ammentavista virtauksista. Wrede toimi Rakennushallituksessa yli määräisenä arkkitehtina. PERHEEN NELJÄNNEKSI vanhin poika Peter von Nottbeck (1858–99) kirjoitti yli oppilaaksi Tartossa ja opiskeli Zürichissä. Tamperelaisille Nottbeckit henkilöinä jäi vät etäisiksi, mutta heidän jättämänsä hen kinen ja aineellinen perintö on aivan omaa luokkaansa. Pelipöytä on Venäjältä 1700-luvun lopulta, tuolit uus-Ludvig-XVI-tyyliä 1880-luvulta. Vuonna 1893 Peter von Nottbeck osti Hä meenpuiston päässä Mustalahdessa sijaitse van Näsikallion tontin Tampereen kaupun gilta ja tilasi piirustukset uutta palatsiaan varten arkkitehti Karl August Wredeltä. › Seurapelit olivat tärkeä osa seurustelukulttuuria. Ruokasalin katto on barokkityyliä samoin kuin suuri kristallikruunukin. Punatiilinen kirkko valmistui vuonna 1879. Wrede (1859–1943) oli syntynyt Anjalan Wrede byn kartanossa. Arkkitehti ja vapaaherra K. kulttuurimatka myös oma seurakuntansa. Hän kuului samaan yläluokkaiseen filantrooppiseen piiriin kuin muiden muassa Sinebrychoffit, Monre pos’n vapaaherra Paul Nicolaij ja von Nott beckit. Hänen päätöinään voidaan pitää Turun kaupunginkirjastoa Tampereelle saatiin sähkö, lennätin, rata ja vesijohtoverkko. Empirepeili on kuulunut von Nottbeck-suvulle. Antiikki & Design 47. Rakennustyöt aloitettiin 1897. Peter von Nottbeck meni naimisiin Olga von Tobiesenin (1860–98) kanssa
Antiikki & Design 48. Päällimmäiseksi on pakattu miesten säärystimet. Esineet on valmistettu kilpikonnanluuta jäljittelevästä selluloidista. Peter ja Olga von Nottbeckin lapset Iris, Andrée, Alfred ja Olga ehtivät asua Milavidassa vähän aikaa ennen kuin heidän edunvalvojansa myi palatsin Tampereen kaupungille. kulttuurimatka Ranskalaisen, useita tyylielementtejä yhdistelevän intarsiakaapin yläpuolella on kaksi Olga von Nottbeckin maalausta: Helsinkiläisinteriööri (1877) ja Amanda Koskisen muotokuva (1884). Olga von Nottbeckille kuulunut toilettilaukku on alkuaan sisältänyt 22 osaa: muun muassa kampoja, harjoja, nappikoukkuja ja hansikaspihdit. Louis Vuittonin tasakantinen matka-arkku, 1893–1900, on kuulunut von Nottbeckeille
Esimerkiksi rikas pietarilainen Neu schel lerin liikemiessuku rakennutti itselleen 1901–04 jugendtyyliä edustavan Suur-Merijoen kartanon Viipurin maalais kuntaan. ON HYVIN KIINTOISAA, että rakennuksen tilaaja Peter von Nottbeck ei halunnut siitä modernia jugendtyylistä. Puistossa Näsijärven puolella on barokkityyliin viittaava labyrinttiaiheinen puistosommitelma Milavida, jonka kaupunki tilasi tamperelaiselta taiteilijalta Marra Lammelta. Kun palatsi oli lähes valmis 1898, Tampereen Uutiset kirjoitti: ”Työ puhuu tekijöidensä kunniaksi, olkoonpa sitten kysymyksessä kauneus eli lujuus.” RAKENNUSTÖIDEN AIKANA Peter ja Olga von Nottbeck asuivat kahden tyttärensä Iriksen ja Andréen kanssa puisessa Milavidassaan lähellä uutta palatsia, nykyisen Näsilinnankadun päässä. Vestibyylistä avautuvat ovet suuriin saleihin, jotka oli tarkoitettu edustuskäyttöön. Olga von Nottbeck kuoli Baden-Badenissa lokakuussa 1898 synnytettyään kaksoset Alfredin ja Olgan. Lapset asuivat palatsissa pari vuotta palveluskunnan kanssa. Uusi palatsi menetti näin sekä isäntänsä että emäntänsä. Hän suunnitteli myös kirkollisia rakennuksia. sivu 7. Talon rakennusselvityksen tehnyt arkkitehti Seija Hirvikallio kertoo, että vihreän ja ruskean sävyillä tehty, hieman erikoinen väritys perustuu alkuperäiseen väriasteikkoon. Stucco lustro tehtiin kipsistä, kalkista, liimavedestä ja marmorijauheesta ja kiillotettiin kuumalla raudalla. Perhe ei ehtinyt nauttia uudesta kodistaan. Etualan graniittipylväät on tehty kiiltäväksi hiotusta Pyterlahden graniitista, jota käytettiin 1800-luvulla runsaasti Pietarin palatseissa ja kirkoissa. Antiikki & Design 49. Sitten he muuttivat Sveitsiin, ja heidän holhoojansa myi rakennuksen 1905 kaupungille. Lapset asuivat palveluskuntineen palatsissa pari vuotta. kulttuurimatka ja Pohjoisesplanadin varrelle rakennettua niin sanottua Wreden pasaasia eli Vanhaa kauppakujaa, jossa hän myös itse asui. Suuri marmoriportaikko johtaa toisen kerroksen yksityisiin huoneisiin. Antiikki & Design tekee lukijamatkan Tampereelle ja Milavidaan, ks. Nyt perheestä muistuttaa talon yläkerran näyttely, joka esittelee von Nottbeck -suvun historiaa. Seuraavana keväänä isä Peter von Nottbeck kuoli Pariisissa umpisuolentulehdukeen. Ylimmässä kerroksessa asui palveluskunta. Milavidan ulkoarkkitehtuurin suunnittelussa Wrede nojautui lähinnä italialaisiin ja sisätiloissa wieniläis-saksalaisiin barokkiesikuviin. Porvaristo mielellään erottautui aristokratiasta uuden edistyksellisen ajan airueena. Euroopassahan uusi tyyli oli jo 1890-luvun lopulla lyönyt itsensä läpi, ja von Nottbeck kyllä tunsi uudet virtaukset. Sisään astuessa katsojalle avautuu koko rakennuksen korkuinen, Suomessa ainutlaatuinen barokkityylinen eteisaula eli vestibyyli. Lattiat ovat marmoria, ja seinien alaosaa kiertää vaaleanpunainen, marmorilta näyttävä stucco lustro -paneeli. Peter von Nottbeck halusi selvästikin korostaa aatelissukunsa taustaa barokkiarkkitehtuurilla
Vanhoille keramiikkaesineille voidaan antaa vielä uusi elämä. Lehmäveistoksen katkennut takajalka odottaa korjaamista. Nytkin pajan pöydällä pötköttää lehmäveistos, jonka kaikki neljä jalkaa ovat naksahtaneet poikki. On ”Olen mieluummin taitava kuin taiteilija.” › Vanhaan kannuun on pinttynyt likaa, jota ei saa pois tavallisessa pesussa. – Usein minun luokse tullaan sen jälkeen, kun ensin on yritetty itse liimata esine. Tarvittaessa hän tekee uusia osiakin. Kaikkea ei kannata ryhtyä korjaamaan. Erkki Stenius on tottunut tekemään kokeita keraamisilla materiaaleilla. Stenius liimaa ne huolellisesti paikalleen ja peittää saumakohdat näkymättömiin. – Keramiikan materiaalit asettavat rajoituksia sille, mitä ja miten voi korjata. Antiikki & Design perinne elää 50. Steniukseen otetaan usein yhteyttä myös silloin, kun tärkeä ja rakas keramiikkaesine on rikkoutunut palasiksi. Niiden pinnan täyttävät pienet halkeamat. Sitä ei saa ahkerakaan tiskaaja puhdistettua. Keraamikko Erkki Stenius on kuitenkin kehitellyt astioille pesuja polttokäsittelyn, jonka jälkeen astiat hohtavat taas puhtaina ja lasitepinnan epätasaisuudetkin ovat poissa. Korjaustekniikat hän on kehittänyt itse. Vuosikymmenten käytössä uurteisiin on pinttynyt likaa ja rasvaa, mikä saa lautaset näyttämään siltä, kuin niiden pinnalla olisi verkko. ANNA-KAISA HUUSKO KUVAT PIA INBERG E rkki Steniuksen keramiikkapajan hyllyllä on vanhoja Arabian lautasia. Silloin minulla on kaksinkertainen homma, hän sanoo. Esittelemme mestarillisia kädentaitajia Kupit ja kannut kuin uusiksi Keraamikko Erkki Stenius puhdistaa Arabian vanhoista astioista tummentumat ja korjaa kolhut
Sen jälkeen esine pitää vielä polttaa keramiikkauunissa. Jokaisen esineen korjaustapa pitää arvioida tapauskohtaisesti. Erkki Stenius lisää lasitetta kupin kolhiintuneeseen reunaan. Antiikki & Design 51
Korjaaminen vaatii myös tarkkuutta, pitkäjänteisyyttä ja sorminäppäryyttä. – Työajan mukaan. – Keramiikan korjaamisessa ei ole esikuvia, sillä tätä eivät muut tee Suomessa. Heljä Liukko-Sundströmin seinälaatta on rikkoutunut palasiksi. Mitkä ovat tärkeimmät työvaiheet. – Ammattitaito kehittyy työtä tekemällä ja kokeilemalla. Se on ollut vahva pohja kaikkeen tekemiseen. Aina on uusi koepala poltossa mukana. ”Sota-ajan astiat ovat vaikeimpia korjattavia.” Vanhasta kannusta irrotettiin kahva ja siirrettiin toiseen, koristeltuun kannuun, josta alkuperäinen oli mennyt rikki. ammattitaitoa erottaa ne esineet, joille voi tehdä jotain. – Keräilijöiden kokoelmissa, antiikkikaupoissa ja ihan tavallisten ihmisten kodeissa. – Taideteollisessa korkeakoulussa Kyllikki Salmenhaaran johdolla opiskelimme perinpohjaisesti keramiikan materiaaleja ja tekniikoita. Miten kauan yhden työn tekemiseen menee aikaa. Miten pidät yllä ammattitaitoasi. Annan aina hinta-arvion etukäteen. Tarkkuutta vaativiin korjausvaiheisiin käytän muun muassa vanhoja hammaslääkärin työkaluja. Lasitepinnan korjaamisessa tarvitsen lasiteraaka-aineita ja keramiikkauunia, jossa astiat poltetaan korkeimmillaan 1 240 asteen lämpötilassa. Sen kokoaminen oli kuin suuri palapeli. Isompien puuttuvien palasten tilalle teen uudet. Myös kokonaan valkoiset esineet ovat vaikeita. Keramiikka-astioiden polttoon kuluu aikaa lähes vuorokausi. Millaiset esineet ovat vaikeimpia. Millaisia työvälineitä käytät korjauksessa. Silloin oli pulaa raaka-aineista, ja keramiikkamassan sekoitettiin kaikkea, mitä vain oli saatavilla. Helsingin Tapanilassa sijaitsevan myymälän hyllyillä on dreijattuja maljakoita, lautasia ja ruuanvalmistusastioita, joissa on vahva kädenjälki ja eläväpintaiset lasitteet. Seuraavana vuonna hain opiskelemaan Taideteolliseen Korkeakouluun ja pääsin sisään keramiikkaosastolle. Onko sinulla esikuvia. Jos vika on lasitepinnassa, puhdistan esineen ensimmäiseksi liasta. Täytyy tietää, miten edetään työvaihteesta toiseen. Joistakin yleisimmistä korjauksista olen laatinut hinnaston. Oman pajan perustin vuonna 1978. Korjaamisen lisäksi Erkki Stenius tekee myös uutta keramiikkaa. Sen jälkeen korjaan lasitepinnan, lisään lasitetta ja poltan esineet uunissa. – Kun valmistan uusia esineitä, rakkain työkaluni on dreija. Arabialla on ollut vuosikymmenten aikana käytössä tuhansia erilaisia lasitteita ja lukuisia savimassoja. Olen vuosien varrella tutkinut ja testannut niitä ja pitänyt tarkkaa kirjaa tuloksista. – Korjaustarpeet vaihtelevat hyvin paljon eri esineissä. – Pieniä lohkeamia työstän hiomalaikoilla. Korjattu lautanen saa jäähtyä rauhassa uunissa polton jäljiltä. Keramiikan korjaamista ryhdyin kokeilemaan noin 15 vuotta sitten, kun perin isoäidiltäni vanhoja Arabian astioita. Korjaustekniikat olen kehittänyt itse kokeilujen kautta, sillä alaa ei opeteta Suomessa. – Vahva keramiikan materiaalituntemus on kaiken perusta. Pitää tuntea raaka-aineet, keramiikan polttaminen, väriaineet ja valmistusprosessi. – Nopeimmillaan esine tulee kuntoon parissa päivässä, mutta jos vika on monimutkaisempi ja vaatii enemmän työvaiheita, menee pidempään. Mikä on rakkain työkalusi. Missä olet saanut oppisi. On välttämätöntä, että näen esineen ennen kuin pystyn kertomaan, voiko sitä korjata ja miten kauan työhön menee. Mikä on ollut mieleenpainuvin työtehtäväsi. Nykyisin noin puolet työajasta kuluu korjaamiseen. – Olen mieluummin taitava kuin taiteilija. Testasin niihin puhdistamista ja korjaamista. Jos asiakas tuo korjattavaksi rikkoutuneen esineen, työ on osien yhteen sovittamista ja liimaamista. Mistä työn hinta muodostuu. – Ensimmäisen kerran olin saven kanssa tekemisissä, kun pääsin keramiikkapajalle töihin armeijan jälkeen. – Lähes 50 palaan hajonnut Wäinö Aaltosen punasavireliefi. Esineiden käyttäytymistä polton aikana on sen vuoksi vaikea arvioida etukäteen. Mitä taitoja alallasi tarvitaan. Vanhoja esineitä korjatessa korostuu työkaluja enemmän itse korjausprosessi. Miten innostuit alasta. – Sodan aikana valmistetut keramiikka-astiat. Missä työsi tuloksia näkee. Antiikki & Design perinne elää 52. Jos sitä ei tee, lopputulos jää sameaksi. Mikä on työfilosofiasi
Saman päivän aikana saatetaan tehdä jopa kymmentä eri työvaihetta, jotta valmistusja korjausprosessit etenevät. Olen myös rakentanut talon itse. – Keramiikan perusasioiden tuntemus pitää olla hanskassa. 9.20 Mietin, mitä työvaiheita päivän aikana pitää tehdä. Minun lisäksi täällä työskentelevät keraamikot Ritva Tuominen, Liisa Kosonen ja Liisa Eliin. Asun ja työskentelen samassa rakennuksessa, mikä on mielestäni ihanteellinen tapa elää. Asiakkaiden palvelu on myös yksi, mukava osa työpäivää. 18.00 Suljen liikkeen kuuden aikaan. ”Ei voi olla totta!” tai ”Oletko vaihtanut esineen?” ovat aika tavallisia reaktioita, kun ihmiset näkevät astian, josta tummentumat ovat poissa ja alkuperäiset värit hehkuvat taas. 10.30 Pidämme yhteisen kahvitauon aamupäivällä. Pitkäaikainen unelmani on rakentaa kesämökki Ilomantsin Petkeljärvelle. Sen upeassa luonnossa rentoudun ja kerään voimia talven varalle. – Ei. Minkä neuvon antaisit alalle pyrkivälle. Kannu on puhdistettu tummentumista ja pinttyneestä liasta, ja kuvio erottuu taas kauniisti. (09) 385 8866, www.saunalahti.fi/~jaasteni/ Erkki Stenius Keraamikko ja keramiikan korjaaja Millaisesta työstä haaveilet. Pitää myös olla luja luottamus omaan tekemiseen. 12.00 Lounastauko. – Veistosten tekemisestä. Kunhan aika on kypsä, luulen, että palaan vielä nuoruudenharrastukseni pariin. Palkitsevinta työssäsi. Antiikki & Design perinne elää 53. Onko tehnyt mieli heittää koskaan rukkaset naulaan. Keramiikan valmistaminen ja korjaaminen etenee vaihe kerrallaan. – Tyytyväiset asiakkaat. Yleensä vähintään yksi seitsemästä uunista on päällä. Olen myös harrastajarakentaja, ja vuosien varrella olen pystyttänyt neljä taloa. Päivä päättyy yleensä siihen, että laitan uunin päälle yön ajaksi ja lähden kotiin. 9.10 Aamulla ensimmäiseksi käyn katsomassa keramiikkauuneja ja raottelen niitä yön polton jälkeen. 14.00 Päivän mittaan pakkaamme uuniin uutta poltettavaa tavaraa. Pajalla on usein myös harjoittelijoita ja kurssilaisia. ”ASUN JA TYÖSKENTELEN SAMASSA TALOSSA” 9.00 Työpäivä alkaa siitä, että kävelen portaat talon yläkerrasta alakertaan. 10.00 Avaamme myymälän. Olen hyvin innostunut työstäni. Minusta ei ole vielä koskaan ollut ikävää tulla aamulla töihin. Keramiikkapaja Erkki Stenius, Malmin kauppatie 33, p
Antiikki & Design 54. Bonanza-kalusto sai raikkaan ilmeen uudella verhoilulla, joka tuli entisen beesin sametin sijaan. String-hyllyt on hankittu uusina. Julia Välikankaan uusia keräilykohteita ovat tanskalaiset ja saksalaiset 1960–70-lukujen keramiikkaesineet. Kirjahyllyn päällä on kokoelma Helena Tynellin Riihimäen Lasille suunnittelemia Pala-maljakoita
Ainoa sääntöni on, että ympäröin itseni tavaroilla, jotka antavat hyvän tunteen. Hyvien, siis kiinnostavien ja puhuttelevien löytöjen tekeminen on Vähäkankaan retroharrastuksen suola. kotona ”Vanhassa viehättää huippulaatu” Pietarsaarelaisen Vähäkankaan perheen kotiin pääsevät vain esineet, jotka luovat hyvää tunnelmaa. Monet niistä ovat kirpputorilöytöjä. Antiikki & Design 55. Hänellä on yli 40 retromekkoa. Kolmenistuttava sohva ja kaksi nojatuolia olivat 30 euron huippulöytö. TEKSTI JA KUVAT HEIKKI RAUTIO M uhkea Bonanza-sohva upottaa mukavasti. – Tavaroiden ei tarvitse sopia yhteen. Nyt pidän tumman puun ja vaaleiden pintojen kontrastista. Vinkeään 60-luvun kotimekkoon pukeutunut Julia Vähäkangas silittää olohuoneen nojatuolin leveää käsinojaa tyytyväisenä. HAUSKASTI JA HARKITEN sisustetussa kodissa on helppo hengittää ja nauttia harkituista silmäniloista. – Olisin alun perin halunnut kaluston vaaleammalla puurungolla, mutta kun tämä tummaksi petsattu kalusto tuli vastaan paikallisessa kierrätyskeskuksessa Retrossa, tartuin heti tilaisuuteen. Askon 1970-luvun suosikkisohvakalusto näyttää uudelleen verhoiltuna raikkaalta ja modernilta. Vintage kolahti Julia › Kodin hyvä tunnelma on tärkeää Daniel, Lenni ja Julia Vähäkankaalle. Julia Vähäkankaan mekko on hankittu kirpputorilta Facebookista. Avarassa kodissa ympärille katsellessa huomaa, että keräilyssä on selvä linja. Koti on muutenkin täynnä hyviä ostoksia. Julia Vähäkangas on keräillyt erityisesti kankaita, mekkoja, tuoleja ja Helena Tynellin Pala-vaaseja
Ne eivät olisi tässä, jos joku muu ei olisi ennen minua arvostanut ja vaalinut niitä. Olohuoneen tapetti on Arne Jacobsenin suunnittelema Trapez. Keksija kaakaofirma Mazzettin silmälogon on suunnitellut ruotsalaisen graafisen suunnittelun klassikko Olle Eksell. kotona KODIN AVAIMET TÄÄLLÄ ASUVAT Lastentarhanopettaja Julia Vähäkangas, lihanleikkaaja ja yrittäjä Daniel Vähäkangas sekä 2-vuotias Lenni Vähäkangas. – Kun ostimme tämän asunnon, kirpputoreilla oli vielä paljon kivoja retrokalusteita. Vähäkangasta kiehtoo esineiden historia, se mitä kaikkea ne ovat ennen häntä kokeneet. Keräilyssäni erilaisia kausia: kankaita, mekkoja, tuoleja, Helena Tynellin Riihimäen lasille suunnittelemia Pala-vaaseja. Mikä siinä viehättää. Ruokapöydän ympärillä ovat käyneet vierailemassa muun muassa topatut Kilta-tuolit, pinnatuolit › Antiikki & Design 56. Minua ei haittaa jos kalusteessa näkyy eletty elämä. ERITYISTÄ Moderniin taloon on luotu 1950-luvun tunnelmaa muun muassa uusimalla keittiö vuosikymmenen henkeen. – Hän on innostunut erityisesti designvalaisimista. – Kaikki! Materiaalit, kuosit, laatu, joka on usein huippua, sekä tietysti tyyli. Kepeä kattovalaisin on Normann Copenhagenin. TUOLIT JA KANKAAT ovat Julia Vähäkankaan varsinainen intohimo. Hyvän päälle ymmärtää myös puoliso Daniel Vähäkangas. Kodin sisustaminen ei ole Vähäkankaalle totista puuhaa. Uusin löytöni voi olla vaikka kuinka pieni, ja silti se saa aikaan lumipalloefektin, jossa koko huone saa uuden ilmeen. Tunnen, että vastaan vuorostani näiden esineiden säilymisestä. Esko Pajamies suunnitteli Bonanza-sohvakaluston Askolle vuonna 1968. Lenni puhuukin kaikista kaupoista kirpputoreina, äiti hymyilee. Ajaton nojatuoli on Bruno Matssonin Jetson vuodelta 1969, ja tuolilla oleva tyyny on ommeltu Göta Trägårdhin Folklore-kankaasta. Tässä perheessä ei ole mikään yllätys se, että myös 2-vuotias Lenni on jo kouliintunut kirpparikävijä. – Käymme Lennin kanssa yhdessä kirppareilla lähes joka toinen päivä. Meillä on kolme erikokoista ja -muotoista tanskalaisen Poul Hennigsenin suunnittelemaa PH-sarjan valaisinta. TALO 89,5 neliömetrin kolmio vuosina 2004–05 rakennetussa paritalossa. – Olen todella impulsiivinen sisustaja. Vähäkankaaseen reilut kolme vuotta sitten
Keittiö remontoitiin 1950-luvun henkeen. Edvin Ståhlin suunnittelemissa ja Effkå Möblerin 50-luvulla valmistamissa rautatuoleissa on tiikki-istuimet. Eteinen on avara ja valoisa. Julia Vähäkangas pitää kodin modernista pohjaratkaisusta. Marimekon pöytäliina on Annika Rimalan Puketti, 1965. kotona Geometriset puukynttilänjalat ovat silmäiloja 1960ja 70-luvuilta. Retrojääkaappi on Smegin, kaapistot paikalliselta keittiöfirmalta ja vetimet allabeslag.se-nettikaupasta. Antiikki & Design 57. Sorvattu puinen lampunjalka sai uuden varjostimen. Keraaminen kynttilänjalka on Rörstrandin 50-luvun tuotantoa. Vanhassa hatturasiassa ja matkalaukussa säilytetään kaulaliinoja ja hansikkaita. Ray ja Charles Eamesin DSW-tuolit ovat uustuotantoa. PH-pöytävalaisin on Louis Poulsenin valmistama
Kokoelmassa on sekä pieniä tilkkuja että ”suoraan pakasta vedettyjä” monimetrisiä, käyttämättömiä kangasaarteita. Tuolit vaihtamalla muuttuu koko tilan henki. Tärkeitä suunnittelijanimiä ovat esimerkiksi Saini Salonen ja Marjatta Metsovaara sekä ruotsalaiset Sven Fristedt ja Göta Trägårdh. Rahi on verhoiltu Marimekon kankaalla. Vintageen verrattuna uudet kalusteet ovat usein heikkolaatuisia. – Suosikkejani ovat 1960–70-lukujen vahvat painokankaat. Iso ruokapöytä antoi odottaa itseään liian kauan, joten ostimme uuden, mutta valitettavasti sen pinta kului nopeasti huonoksi. Heissä kaikissa on jotain erityistä, ja heidän suunnittelemansa kankaat on helppo tunnistaa. – Minulla on ihmeellinen muisti, sillä muistan jokaisesta esineestä, mistä olen sen hankkinut, mitä se maksoi, olinko kirpparilla yksin vai seurassa ja millainen päivä silloin oli, intohimoinen keräilijä nauraa. – Tiedän heti, kun se oikea talo tulee vastaan. – Niiden vahva luonne viehättää. Ihan kaikkea ei kuitenkaan ole löytynyt Lastenhuoneen taulut syntyivät kankaasta ja rullaverhosta. Kankaita Julia Vähäkankaalle on parin vuoden keräilyn tuloksena kertynyt vaatekaapillinen. PERHEEN UNELMA on vielä joskus muuttaa vanhaan taloon. Uudesta tavarasta puuttuu myös charmi. Julia Vähäkangas on sisustanut Lennin huoneen reippaaseen 1970-luvun henkeen. – Minusta on parempi ostaa kirpparilta jo olemassa oleva esine ja antaa sille uusi elämä. Lastenhuoneen lukuvalo on kirpputorilöytö. Perheen alati karttuvaan tuolikokoelmaan kuuluu nyt seitsemän tuoliparia. kotona ja uusimpana ruotsalaisen Edvin Ståhlin suunnittelemat ja Effkå Möblerin 1950-luvulla valmistamat rautatuolit. 1960-luvun kirjahyllyn lastenkirjojen värikkäät kannet houkuttelevat lukemaan. Tulevan kodin sisustuksen suuret linjat ovat jo valmiiksi mietittynä. Seinälle on kierrätetty tauluksi 70-luvun maisemarullaverho, joka löytyi pihakirppikseltä. Olemme miettineet, kumpi sopisi meille paremmin, vanha puutalo vai 1950-luvun rapattu omakotitalo. Juuri nyt vaaka on kallistunut 50-luvun kodikkaan idyllin puolelle. Antiikki & Design 58. Mikä tuoleissa kiinnostaa. Vintage on Vähäkankaille sekä tyyliä että elämäntapa. – Pähkinänvärinen kalanruotoparketti ja samanlainen fiftarikeittiö kuin meillä on nyt. Taulu on Marimekon Puput piilosilla, kankaan on suunnitellut Teresa Moorhouse. kirpputoreilta
Keraaminen pöytälamppu löytyi kirpputorilta Seinä joelta ja on italialaisen Bitossin valmistamaa Rimini Blu -keramiikkaa. Metallisänky on kodin uudempaa kalustusta. Makuuhuoneen hersyvä tapetti on Stig Lindbergin Herbarium, jota nykyisin valmistaa Boråstapeter. Keramiikkarasia on Arabian. Antiikki & Design 59. Siro yöpöytä on saanut uuden leikkisän nupin
Tauno Gröndahl: Orkka, 1961. Kuvien teokset ovat Kuopion taidemuseon Kuopion kaupungin kokoelmasta, ellei toisin mainita. maakuntataide Antiikki & Design 60. Sarjassa esitellään alueellisesti merkittäviä taiteilijoita
Modernismin tuulet ylsivät Pohjois-Savoon ja nostivat uuden taiteilijasukupolven lentoon. › Tauno Gröndahl: Laulurinne, 1957. ANTTI KAIJALAINEN P ohjois-Savo on ollut taidehistoriallisesti merkittävä maakunta. Lapinlahtelainen Halosen taiteilijasuku, tunnetuimpana Pekka Halonen (1865–1933), jätti suomalaiseen kulttuurielämään 1800ja 1900-luvun vaihteessa kauas ulottuvat jälkensä. Modernistien Kuopio Kuopiossa kuvataide-elämä vilkastui sotien jälkeen niin kuin monessa muussakin suomalaisessa kaupungissa. maakuntataide Antiikki & Design 61. Alueen pääkaupungissa Kuopiossa syntyi Juho Rissanen (1873–1950), josta kasvoi yksi suomalaisen kultakauden mestareista. Paikallishistoriallisesti kiinnostava teos kertoo sotien jälkeisestä rakentamisesta Kuopiossa. Laulurinteen rintamiestalojen taustalla näkyy uusi Haapaniemen kansakoulu. Kuopion Haminalahdella Ferdinand von Wright (1822–1906) maalasi savolaismaisemia, jotka nousivat kansallisiksi taideaarteiksi
Tauno Gröndahl (1911–70) Tauno Gröndahl kouluttautui taiteilijaksi Werner Åströmin yksityisoppilaana Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa vuosina 1929–30. maakuntataide Antiikki & Design 62. Tauno Gröndahl: Onnellinen aika, 1952. Kivellä istuu taiteilijan poika Aulis, ja vierellä seisoo hänen serkkunsa Antti. Siellä Gröndahl opetti monia tulevia taiteilijoita, kuten Raimo Utriaista, Juha Järveläistä ja Risto Vilhusta. Tuolloin syntyi taiteilijaseuroja moniin muihinkin suomalaisiin kaupunkeihin. He loivat vankan pohjan Kuopion myöhemmälle asemalle merkittävänä kuvataidekaupunkina. Gröndahl, Niskanen ja Heikkinen jäivät paikallisiksi tekijöiksi, mutta heidän taiteensa laatu yltää kansalliselle tasolle. Tauno Gröndahl maalaa Lapset luonnossa -freskoa yksityiskotiin 1952. Sotien jälkeen maakunnan kuvataide-elämä virkistyi: Kuopion Taiteilijaseura perustettiin 1947, Kuopion Kuvataiteilijat, Ars Libera, 1958. Teos oli kaupungin tilaustyö uuteen Niiralan lastentaloon. Gröndahl oli kuopiolaisen kuvataiteen monitoimimies, joka oli perustamassa Kuopion Taiteilijaseuraa ja Kuopion Kuvataiteilijoita. Tauno Gröndahl: Onkivia poikia, 1949. Åströmin vaikutuksesta hän mieltyi ranskalaisen modernismin raikkaaseen ja pehmeään väriasteikkoon. Gröndahl teki useita ryhmämuotokuvia kuopiolaisten perheiden lapsista. Hän johti 1946 perustettua Kuopion Piirustuskerhoa, josta myöhemmin tuli suosittu kansalaisopiston kuvataidepiiri. Keskeisiä Kuopion ja maakunnan sotien jälkeiseen kuvataiteeseen vaikuttaneita taiteilijoita olivat Tauno Gröndahl, Saila Niskanen ja Unto Heikkinen. 1. Juha Järveläinen: Tauno Gröndahlin muotokuva, 1970. 1900-luvun ensimmäiset vuosikymmenen olivat hiljaisempaa aikaa pohjoissavolaisessa kuvataiteessa. Malleina oli taiteilijan lapsia ja näiden serkkuja
Niiralan päiväkoti) 1952. Saila Niskasen abstraktia taidetta ei ymmärretty. Tunnetuin niistä on Onnellinen aika, jonka Gröndahl maalasi Niiralan lastentaloon (nyk. Varsinaisen elantonsa Tauno Gröndahl sai työskentelemällä 1934–52 työnjohtajana isänsä O. Saila Niskanen: Omakuva, 1955. Kuopion taidemuseon kokoelma. › maakuntataide Antiikki & Design 63. Gröndahl oli monipuolinen taiteilija, jonka ilmaisu ulottui muotokuvista ja Kuopion kaupunkia esittävistä aiheista kukka-asetelmiin sekä karikatyyreistä Savon Sanomien kuvituksiin. Saila Niskanen (1923–2003) Saila Niskanen oli ensimmäinen kuopiolainen taiteilija, joka opiskeli Vapaassa Taidekoulussa. Teos on hyvä esimerkki Niskasen ei-esittävästä taiteesta. Teos kertoo sodanjälkeisen ajan väistymisestä ja uskosta tulevaisuuteen: leikkivissä lapsissa, uudessa sukupolvessa, elää toivo paremmasta. W. Gröndahlin turkistehtaassa Kuopiossa sekä 1952–70 kuopiolaisen Niuvan kansakoulun talonmies-vahtimestarina. Niskanen kävi koulua 1946–49, Saila Niskanen: Sinisessä valossa, 1965. 2. Hän teki myös julkisia monumentaalimaalauksia, joiden aiheina olivat usein lapset luonnossa. Saila Niskanen: Calloja akkunalla, 1950
1970luvulla Niskanen kuitenkin huoma si, että abstrakti vaihe oli hänen taiteessaan Unto Heikkisellä oli vaikutteita Vannilta ja Picassolta. Hän jatkoi taiteen opiskelua Académie André Lhotessa Pariisissa 1950. Joissakin 1950luvun teoksissa voi nähdä vaikuttei ta myös Pablo Picassolta, kuten teoksessa Nainen ja kaktus, jossa varsinkin naisen kasvot on toteutettu hyvin picassomaisesti. Saila Niskanen kertoi vanhuuden päivil lään, että 1960luvun Kuopiossa ei ymmär retty mitään eiesittävästä taiteesta. Unto Heikkinen oli näkyvä hahmo kuo piolaisessa kuvataideelämässä: Ars Liberan (Kuopion Kuvataiteilijat) perustajajäsen ja Kuopion kansalaisopiston kuvataidepiirin pitkäaikainen opettaja. Unto Heikkinen: Myhkyrin ranta talvella, 1954. Heikkisen taiteen perusta oli esittävissä aiheissa, mutta hänen tyylinsä ei ollut rea lismia tai naturalismia. Joissain Heikkisen töissä on myös saman laista monumentaalisuutta kuin Picasson maalauksissa. Niskanen jakoi Pusan kiinnostuksen eritysesti värisiirtymiin. vaikutus näytti nyt, hieman jälkikäteen, puhkeavan kukkaan. Niskasen tärkein esikuva oli kubismista vaikutteita saanut Pusa, jonka teokset oli vat värikylläisiä ja sommitelmaltaan kurin alaisia. maakuntataide Antiikki & Design 65. ”Luonne on vimmatun itsepäinen – kestä kööt toiset”, hän sanoi. Maalaustapa poh jautui tiukasti sommiteltuun rakenteeseen ja hallittuun värimaailmaan samoin kuin hänen opettajallaan Sam Vannilla. Niskanen piti Kuopiossa konekirjoitus koulua, jonka oppilaita hän tarkkaili kuin malleja tutkien heidän asentojaan ja varta lonmuotojaan. Unto Heikkinen (1931–91) Unto Heikkinen oli Tauno Gröndahlin op pilas Kuopion Piirustuskerhosta. Myö hemmin, 1953–55, hän kävi Suomen tai deakatemian koulun ja Aukusti Tuhkan taidegrafiikan kurssin. Taide ei elättänyt Niskasta, vaan hänen täytyi monen muun taiteilijan tapaan hank kia elantonsa ”oikeasta työstä”. ja häntä opettivat Unto Pusa ja Sam Vanni. 1980luvulla Heikkinen siirtyi kirjallisiin aiheisiin, joista keskeisiä olivat kalevalaiset teemat. Rautavaaran kirkon alttari maalaus (1977) tuhoutui tulipalossa. Siinäkin hän oli uranuurtaja kaupungissaan. Niskasen maalaustyyli muuttui 1960lu vulla kohti abstraktia. Hän kuvasi Kuopion kaupunkia ja lähialueita öljyväritöihinsä ja grafiikanteoksiinsa. Mutta väärinymmärrys ei lannistanut taiteilijaa eikä hänen mieleensä tullut muuttaa pois. Samalla tyylikin muuttui aiempaa yksityiskohtaisemmaksi, koristeellisemmak si ja värikkäämmäksi. käyty läpi, ja hän palasi esittäviin aiheisiin: kukkaasetelmiin ja maisemiin. Heikkisen julkisia teoksia Kuopiossa ovat 1964 tehdyt Särkiniemen kirjaston seinä maalaus sekä Männistön vanhan kirkon alttarimaalaus. Unto Pusan Unto Heikkinen: Nainen ja kaktus, 1956. 3
Kaikki kolme mallia ovat sarjatuotteita. Puolikuu on yksi Tapio Wirkkalan kolmesta Kuutamo-korusta. Mikä on sen vakuutusarvo. Lähetä myös kuvat leimoista, jos niitä on. Tiedän sen olevan Tapio Wirkkalan suunnittelema, mutta onko se harvinainen ja missä se on valmistettu. Hopeakuuta näkyy markkinoilla eniten, Puolikuu on harvinainen. Wirkkalan Puolikuu Etsin tietoa korusta, jonka olen saanut 1977. Kuvia ei palauteta. Vakuutusarvo on 200 e. Uosikkisen seinälaatta Mitä voisitte kertoa Arabia seinälaatasta (koko 30 x 45 cm). Liitä mukaan tarkka valokuva (mahdollisimman suuri tiedosto) esineestä kokonaisena mielellään vaalealla taustalla. (AK) 2. Sisäkkäisistä hopeakaarista koostuvan riipuksen Antiikki & Design kysy esineestä 66. Asiantuntijamme vastaavat lukijoiden kysymyksiin esineistä ja arvioivat hintoja. Tässä seinälaatassa näkyy 1970-luvun rehevä ja suurieleinen tyyli, myös värit ovat ajalle tyypilliset. Keraamisen seinälaatan suunnittelija on Raija Uosikkinen (1923–2004), joka tunnetaan erityisesti hienovaraisesta Emilia-sarjasta (Arabian tuotannossa 1957–66) sekä selkeäkoristeisista Pomona-purkeista (1965–75). ASIANTUNTIJAT Kari-Paavo Kokki Kamarineuvos, antiikin asiantuntija Tuija Peltomaa FM, taiteen, antiikin ja designin asiantuntija Kaisa Koivisto FT, Suomen lasi museon intendentti Veli-Jorma Juusela VTK, M.Phil, antiikkikauppias Ulla TillanderGodenhielm FT, tutkija Harri Kalha FT, dosentti Helsingin yliopistossa Antti Kaijalainen FM, Antiikki & Designin toimittaja Päikki Priha TaT, tekstiilitaiteen professori Oliver Backman Antiikin ja designin asiantuntija 1 2 Mikä missä milloin Lähetä kysymyksesi osoitteeseen antti.kaijalainen@fokusmedia.fi tai Antti Kaijalainen, Antiikki & Design, Hämeentie 153 C, 00560 Helsinki. Muita vuosina 1970– 1971 suunnitellun sarjan riipuksia ovat Hopeakuu ja Kuunsirppi, joihin tehtiin myös korvakorut. Lähetä meille oma kysymyksesi! 1
Jalkojen alle tuli metallitupet. Samaa perusmodulia käytettiin sen sijaan osana yleisempää konekirjoituspöytää niin, että vasemmanpuoleisten jalkojen tilalle tuli laatikosto ja ulosvedettävät pöytälevyt sijoittuivat pöydän oikealle puolelle sekä laatikosto-osa ylimmäiseksi. Pohjan nuppina on ollut käpy tai pieni kukkakimppu. Arvio Antti Kaijalainen, Antiikki & Design. Otin yhteyttä lisensiaattityön täkänöistä tehneeseen fil.lis. Se on kaksipuolinen, toinen puoli on vaaleampi. Hän kertoi, että täkänä on Helmi Vuorelman mallistosta, ja sen suunnittelija on Maija Kolsi-Mäkelä. Ennätyskorkeita noteerauksia on saavutettu USA:ssa, jossa keräilijät ovat kilpailleet korusta jopa 4 000–5 000 euroon saakka. 4 5 set. Ketjut ovat nyt liian lyhyet. Täkänän nimi on Kesäinen leikki, ja se on oikea täkänöiden klassikko. Onnittelut hienosta esineestä! (K-PK) Hyväkuntoisena tällaisen kruunun vakuutusarvo olisi 5 000 e. Pöytä sopii kuin valettu nykykotiin ja kannettavalle tietokoneelle, joten siitä voi tavoitella 250–300 e. Materiaali on sterlinghopeaa eli korkean hopeapitoisuuden (925 tuhannesosaa) ansioista helposti muokattavaa mutta vaurioille altista. Pitkällä aikavälillä realistinen arvo löytyy näiden ääripäiden väliltä. Armi Airaksinen (Ratia) ja Uhra Simberg(-Ehrström) sekä Aino Hausman. (TP) 5. Punaisen lasipohjan voi teettää lasiliikkeessä. Olisiko sen korjaaminen mahdollista. Numerosarja 2122 on mallinumero. Kruunu jäljittelee ajan pronssikruunuja, jotka usein saivat amppelimaisen muodon. Billnäsin kirjoituspöytä Toivoisimme tietoa pienestä Billnäs-pöydästä. Pyörät ovat alkuperäiset. Vuosiluku 1936 tai 1938 tarkoittaa valmistusaikaa. Sitä ei ole sähköistetty. 3 Aiemmin julkaistuja kysymyksiä ja vastauksia antiikkidesign.fi idea syntyi veden pinnalla väreilevästä kuun valosta. Suomessa Puolikuun arvo liikkuu 1 000 euron molemmin puolin. Leimasarja kertoo, että riipus on vintagea eli tehty 1972 (T7) Helsingissä Westerbackin liikkeessä. Se on mennyt yli satavuotisen elämänsä aikana huonoon kuntoon. Kruunu on erittäin hieno venäläinen empirekruunu 1830–40-luvulta. Jalkoihin kiinnitettyine pyörineen tämä yksilö saattaa olla myöhemmin muunneltu tai tietylle tilaajalle tehty. Kenen tekemä se on, ja mikä on hinta-arvio. Pöytä ei ole tässä muo› Empirekruunu on puuta ja pastellage-massaa. Täkänöiden klassikko Täkänä on ostettu Karhulasta Helmi Vuorelman liikkeestä 1950–60-luvulla. Presidentinlinnan Suuressa ruokasalissa on suuret kullatut pastellage-seinäkyntteliköt 1840-luvulta, mikä kertoo siitä, että materiaali kelpasi palatseihin. Antiikki & Design kysy esineestä 67. Materiaaliksi saattoi valita kiillotetun tai vahatun tammen, mahdollisesti myös vahatun koivun. Kruunun runko on puuta ja ketjut messinkiä. Se on valmistettu puusta ja pastellage-massasta, joka tehdään kipsistä, liidusta ja liimasta. Se on kunnostettu hiomalla ja lakkaamalla. Pieni koko tekee Billnäsin konekirjoittajan/ reportterin pöydästä tämän päivän hittikalusteen. Venäläinen empirekruunu Kruunu ei ole valmistettu metallista, vaan ilmeisesti puusta ja jostakin massasta. Koristeet on valettu rautalangan ympärille. Kynttilänvarret ovat empiren suosimat käärmeen muotoidossa ollut varsinaisessa sarjatuotannossa. Molemmilla sivuille sai ulosvedettävät aputasot. Samalta vuosikurssilta valmistuivat mm. 4. Pastellage-kruunuja näkee varsin usein Suomessa. Kruunu kannattaa ehdottomasti korjauttaa koulutuksen saaneella konservaattorilla (www.konservaattoriliitto.fi). Maija Kolsi-Mäkelä oli Vuorelman pitkäaikainen suunnittelija. Se on katossamme muistona sukulaisesta. Sitä on tehty 1940-luvun lopulta 2000-luvulle saakka. Hän oli syntynyt 1911 ja valmistui Taideteollisuuskeskuskoulun tekstiilitaiteen osastolta 1935. (TP) 3. Alkuperäinen rasia ja ketju nostavat hintaa. Reunassa kulkee ilmeisesti maataloutta symboloivia puttoja, ja pohja koostuu palmeteista ja akanthuslehdistä. Tekotapa oli halvempi kuin pronssityö. Kruunut kullattiin, jotta ne näyttäisivät kullatulta pronssilta. Mitat 110 x 180 cm. Anna-Kaisa Kaartiseen
Naisfiguurit ovat taidokkaasti tehtyjä, ja Biminin tuotteet olivat jo aikoinaan arvostettuja. Mitään leimoja tai merkintöjä ei ole. Huippulaatuisen kattovalaisimen historia vie vuonna 1952 valmistuneeseen taloon Lahdessa. Kansainvälisillä markkinoilla hintapyynnöt vastaavasta setistä vaihtelevat parista sadasta jopa yli 500 euroon. Arvio Antti Kaijalainen, Antiikki & Design. Hyväkuntoisena mallin arvo on 150 e. Puntaroin valmistajana sekä Ornoa että Taito Oy:tä juuri ennen Idman-fuusiota. (PP) 6. Ne on valmistettu Biminin lasitehtaassa, joka toimi Wienissä Itävallassa 1923–38. Täkänöitä ei osata arvostaa tarpeeksi. Kuvut ovat valkoista lasia, metalliosat kullanväristä messinkiä. 8. Art decon ajan lasia Sain aikoinaan ylioppilaslahjaksi karahvin ja kolme lasia, kaikki hyvin ohutta lasia, mutta yhä ehjiä. (OB) 8 9 Hienostunut muotoilu viittaa Lisa Johansson Papeen. Haluaisin tietää valmistajan ja arvon. Kattoa vasten oleva kupu on niin tiukasti kiinni, etten tohdi sitä irrottaa. Funkishenkinen levynsoitin Tämä kaunis grammari tuli meille 20 vuotta sitten huutokaupasta. Levysoitin on valmistettu 1950-luvun taitteessa. Koska valaisinta on luultavasti tehty vain rajallinen sarja ja designlamppujen kauppa käy kuumana, annan kauniin 1950-lukulaisen myyntiarvoksi 3 000– 4 000 e. Muita taidokkaita yksityiskohtia ovat varjosti mien kiinnitys ja messinkiputkien koristama kattokuppi. (TP) 7. Myös harkitun tarkoituksenmukainen ja toimiva muotoilu kuuluvat Johansson-Papen tyyliin. Tyyliltään lasit viittaavat enemmän 1920tai 1930-luvulle kuin 1950-luvun alkuun. Ne on ostettu silloisesta DDR:stä joskus 1950-luvun alkupuolella. Kallistuin lopulta Ornoon ja Lisa Johansson-Papeen, jonka valaisimia hankittiin 1950-luvuilla useisiin Lahden seudun julkisiin rakennuksiin, esimerkiksi Lahden seurahuoneelle ja Heinolan reumasairaalaan. Messingin ja opaalilasin hienostuneen yhdistelmän kruunaavat osittain avoimeksi taipuvat kuupat. Johansson-Papen valaisin Kenen valmistajan mahtaa olla tämä kaunis valaisin. Se on 1952 valmistuneessa talossa Lahdessa ja luultavasti ollut katossa 50-luvulta asti. Englantilaisen Garrardin automaattinen levynvaihtaja malli R.C.70 tuli markkinoille 1948. Toimiva peli sisältää muutaman savikiekon. lampputyönä tehtyä lasia valmistettiin myös Lauschassa Saksassa. Haluaisin tietää, miltä ajalta ja minkä arvoinen se on. 6 7 Antiikki & Design kysy esineestä 68. Lasit on valmistettu lasitangosta tai -putkesta puhaltamalla tai muovaamalla kaasuliekin avulla. (KK) Karahvin ja kolmen lasin vakuutusarvo on 300 e. Kaapin vaalea pyöristetty koivupuinen yläosa ja musta sokkeli viittaavat vahvasti funktionalismiin, joka on pohjoismaisessa huonekaluteollisuudessa ollut tyylisuuntana vallalla 1920-luvulta 50-luvulle asti. Markkinoilla on tarjolla runsaasti vanhoja levysoittimia, ja vaikka kokonaisuus kolikkotoimintoineen on hieno, niin levysoittimen arvo jää 150–200 euroon. Samanlaista ns. Kuvan malli R.C.70 S on valmistettu varta vasten Ruotsin markkinoille. Siitä saattaisi löytyä valmistajan merkintä
Löytyisikö teiltä tietoa näistä, ja mikä on arvo. Kiva löytö! Sokerikon ja kermakon koristelussa näkyy 1930-luvun funkiksen mieltymys meriaiheisiin. Mehiläispesää se ei kuitenkaan esitä, vaan se on alueella vaikuttaneen Isenburgin kreivillisen suvun vaakuna. Arvo kiinnostaa myös. Vakuutusarvo on 300 e. Malli on Greta-Lisa Jäderholm-Snellmanin Arabialle suunnittelema selkeä LM, joka oli tuotannossa 1932– 41. Signeeraus Miller jää tunnistamattomaksi, mutta kätkee taakseen taitavan ammattimaalarin. Jugendin saniteettiesineitä Posliiniastiat jäivät omistukseemme jugendhuvilan ja sen irtaimiston oston yhteydessä 30 vuotta sitten. (V-JJ) 12. Hyväkuntoisilta vaikuttavat esineet ovat muodoiltaan erikoisia, mutta niiden markkinointi voi olla haastavaa, ostajakuntaa kun ei liiemmälti ole. Pohjan leima ”Meri” viittaa todennäköisesti sarjan nimeen. Olisin kiitollinen, jos saisin maalauksesta edes jotain tietoa. Talvinen kylämaisema Vanhassa öljyvärimaalauksessa on vain merkintä -46. Mielenkiintoista tavaraa sitä voikin talokaupassa tulla mukana. Maalauksen selkeä pelkistetty tyyli, värit ja kehys tuovat mieleen hämäläisistä maisemista tunnetun Onni Ojan. (TP) 10. Muista leimoista sininen Dec 1441 on mallinumero, loput kirjainja numeromerkinnät lienevät valmistusaikakoodeja. Ylellisen kukka-asetelman punaiset, vaalean punaiset, valkoiset ja keltaiset pionit on aseteltu tinajalkaiseen lasimaljakkoon. Vaikka ensiostaja saattaa olla valmis maksamaan tällaisesta asetelmasta 400–800 e, jälleenmyynnin hetkellä käteen saatava summa jää lähes aina alle odotetun. Nettiä on koluttu, mutta tietoa ei ole löydetty. Vuosiluvun hän merkitsi vain satunnaisesti työn kääntöpuolelle. (TP) Antiikki & Design kysy esineestä 69. En ole löytänyt nimeä. 9. 10 11 12 Meriaiheita suosittiin funkiksen aikaan. Nämä saniteettiesineet ovat 1910-luvulta. Ojalla itsellään oli tapana signeerata työnsä isoin kirjaimin ”OJA”. Koristelu on toteutettu ajan henkeen tyylitellen, mutta sitä ei löydy kirjallisuudesta. Painava (8 kg) kehys viimeistelee näyttävän taideteoksen. Olisin iloinen, jos saisimme jotain tietoa niiden alkuperästä ja arvosta. Yhtiön Wienin mehiläispesäkuviota muistuttava syväleima on ollut käytössä sata vuotta vuodesta 1882 alkaen. Vakuutusarvo 35 e / kpl. Koko kehyksineen 112 x 82 cm. Arabian Meri Siskoni löysi ehjät sokerikon ja kermakon. Valmistaja on saksalainen Wächtersbach Keramik. Silti maalaus on ennen kaikkea sisustuksellinen taidonnäyte ja tehty kodin paraatihuonetta kaunistamaan. Tyyli mukailee 1600–1700-luvun ranskalaisia ja englantilaisia kukkamaalauksia, mutta teos itsessään on 1900-luvulla maalattua tuontitavaraa. Nimettömänä maalauksen arvo on korkeintaan 200 e, kun taas Onni Ojan työnä sen myyntiarvo lähtisi 400–600 eurosta. Teos saattaa olla toisinto Ojan maalauksesta, koska se on merkitty pelkällä vuosiluvulla -46. Barokkityylinen maalaus Toivoisin tietoja tästä maalauksesta. (AK) 11
Sieniaiheinen rasia, Kuznetsov, 1800-luku, lähtöhinta 120 e Annmarisilla 13.9. huutokaupassa Birger Kaipiaisen muotoilua keräillään myös Ruotsissa. Kotimainen vanha hopeinen pikari, Erik Löfgren, Vaasa 1797–1820, 150 e, Hagelstam & Co. Marjatta Tapiolan teos Koira ja Minotaurus, 2010, kohosi 18 200 euroon Bukowskisin Contemporary-huutokaupassa. Kotimainen 1950-luvun muotoilu myy hyvin. Nykytaide on uusi tulokas huutokaupoissa. Venäläistä ostavat etenkin venäläiset. Kaj Franckin viinalipas Napakymppi, Nuutajärvi, 540 e, Bukowskis. Antiikki & Design 70. Kaipiaisen ruotsalaiselle Rörstrandille 1950-luvulla muotoilema keramiikkaesine, 2 100 e, Bukowksis
Tarjontaa on helppo selailla ilman ostoajatusta. Sitten alkoi nousta valkoisia lätkiä ilmaisemaan tarjousta. Nyt yhä useampi huutokauppa käydään verkossa. Oma vika, kun olen tehnyt kuntoarvion yhden kuvan perusteella. Ensimmäinen, toinen ja kolmas kerta, napautti lopuksi meklari vasarallaan. Ja myös nettihuutokaupassa voi kokea kihelmöivää jännitystä. RUOTSIN JOHTAVIIN taiteen ja antiikin asiantuntijoihin kuuluvan Pontus Silfverstolpen mielestä huutokaupoista on internetin myötä tullut ajanvietettä. ANTTI KAIJALAINEN I stuin 2000-luvun alussa Hagelstamin ja Bukowskisin kansainvälisissä huutokaupoissa. › Antiikki & Design 71. Tunnelma salissa oli jännittynyt, ja tuskin olin ainoa, jonka kädet alkoivat täristä adrenaliiniryöpyssä, kun ”oma” kohde tuli vuoroon. Siinä ei heittäydy mukaan tarjouskilpaan niin helposti kuin nopeita siirtoja vaativassa salihuutokaupassa. Puitteet olivat arvokkaat: Kauppakorkeakoulu, Finlandia-talo, Hesperia, Astoria-Sali. Juhlallista oli myös ihmisten pukeutuminen, muutamaa originellia keräilijää lukuun ottamatta. huutokaupassa Perinteistä kiinni mutta uudistuen Suomen huutokauppabisnes on murroksessa, ja välillä se on jo näyttänyt laskevan auringon alalta. Ruotsalainen Pontus Silfverstolpe on hakuportaali Barnebys.sen ja Barnebys.comin perustajia. Oman kokemukseni perusteella verkossa huutaminen on myös hallitumpaa. Kysyimme huutokauppataloista, miten ne uskovat pitävänsä asiakkaansa ja hankkivansa uusia. Nykyään kuvien määrä ja laatu on parantunut, mutta tutustuminen esineeseen näytössä on tärkeää niin salikuin nettihuutokaupassakin. Olen saanut pettyäkin, erityisesti esineen kuntoon. Verkkokauppaa voi pitää kasvottomana ja kylmänä, mutta monille se on tapa osallistua huutokauppaan vaivattomasti ja anonyymisti
OVATKO SALIHUUTOKAUPAT jo historiaa. Hän oli 2011 perustamassa Barnebys.com -sivustoa, josta on nopeasti kasvanut maailman laajin huutokaupan hakuportaali. Ruotsalainen Bukowskis toimii vain verkossa. Silfverstolpen mielestä huutokauppatalon täytyy luoda itsestään vahva brändi, jonka nettisivut tunnetaan houkuttelevina. – Vähintä, mitä yritysten tulee tehdä, on luettelon julkaiseminen ja tarjousmahdollisuus netissä, Silfverstolpe neuvoo. Ensi vuonna yritys avaa salihuutokaupan rinnalle pelkästään verkossa toimivan huutokaupan. SIIRRYTÄÄN HELANDERILTA Helsingin Viikistä Tehtaankadulle Hagelstam & Co:n tiloihin, jossa suomalaisen huutokaupan grand old man Wenzel Hagelstam on jälleen ottanut ohjat käsiinsä. Sieltä näkee keskitetysti, mitä huutokaupoissa on tarjolla. Perinteisen huutokaupan vetovoiman on todistanut keskisuomalainen Huutokauppa Palsanmäki, josta on tullut Suomen huutokauppakeisari -ohjelman myötä suorastaan ilmiö. – Huutokaupoista voi löytää kulttuurihistoriallisesti merkittäviä kohteita. Venäläinen hopeinen pääsiäismuna 1800-luvulta myytiin 1 200 eurolla Helanderilla. Hagelstam päätyi kesällä takaisin 1979 perustamansa huutokauppayrityksen pääomistajaksi, kun yritystä lähestyi ulkomainen ostajaehdokas. Tunnelma on tärkeä myös helsinkiläiselle Helanderille. Hienot puitteet ovat melko varmasti jääneet menneeseen, mutta salihuutokaupat elävät. Niihin tullaan viihtymään, ja usein salissa tehdään heräteostoja, toimitusjohtaja Mika Sirén sanoo. Uutinen on sekin, että Hagelstam & Co ei pidä huutokauppoja enää BuAntiikki & Design 72. Suomen liikkeen toimitusjohtaja Jori Keckman iloitsee nykytaiteen suosiosta. Silloin me asiakkaat palaamme toistekin. Jo nyt Helanderin salihuutokauppoihin voi jättää ennakkotarjouksia netissä ja osallistua puhelimitse huutokauppaan vaikka kotisohvalta. Parhaiten käy kaupaksi kotimainen muotoilu, mutta Mika Sirén uskoo, että kiinnostus historiallisiin ja antiikkiesineisiin nousee. huutokaupassa Helanderin toimitusjohtaja Mika Sirén uskoo elämyksiä tarjoavien salihuutokauppojen voimaan. Esimerkiksi vanhat valokuvat kaupunkinäkymistä herättävät mielenkiintoa. – Salihuutokaupat ovat bisneksemme perusta. Itävaltalaisen Friedl Bakalowitsin 1960luvulla suunnittelema Miracle Sputnik -valaisin nousi Helanderilla 3 600 euroon. Wenzel Hagelstam, joka on itsessään alan vahva brändi, on tilanteesta silmin nähden innoissaan. On pystyttävä tarjoamaan asiakkaalle juuri sitä, mikä häntä kiinnostaa. – Myös käyttäjäanalyysien tekeminen ja hyödyntäminen on tärkeää. Helanderin vahvuus on monipuolisuudessa, ”kultahampaista polkupyöriin”. Suomesta mukana on Bukowskis. Antiikin ja taiteen tuntija Silfverstolpe on ollut edelläkävijä digitaalisuuden soveltamisessa huutokauppa-alaan. Helanderillakin suunta kuitenkin on vahvasti nettiin
Kotimainen taide on yksi Hagelstam & Co:n suurimmista myyntikategorioista, mutta tarjolla on paljon myös huonekaluja. – Salihuutokauppojen tunnelma on loppujen lopuksi ollut merkittävä vain pienelle joukolle asiakkaitamme. Pidämme kiinni perinteistä, mutta uudistuen, toimitusjohtaja Mia Okko-Koskinen sanoo. Se on monelle keräilijälle hyvin tärkeää, Suomen-Bukowskisin toimitusjohtaja Jori Keckman sanoo. Suurien lähtöhinnat olivat 4 000 e kappaleelta Modern-huutokaupassa 15.9. Alkuvuoden Contemporary-huutokaupassa oli tarjolla teoksia nykytaiteilijoilta, kuten Heikki Marila, Nanna Susi, Katja Tukiainen ja Rauha Mäkilä. Esineisiin pääsee kuitenkin yhtä tutustumaan näytöissä huutokaupan tiloissa. Mutta perinteet säilyvät Annmarisillakin. – Perinteet jatkuvat, sillä pidämme edelleen salihuutokauppoja, mutta niihin voi osallistua suoraan myös tietokoneen, älypuhelimen tai tabletin välityksellä. Satsaus kannatti. – Huutokauppojen tulevaisuus on meidän mielestämme digitaalisuudessa. BUKOWSKIS JÄRJESTÄÄ ainoana Suomessa huutokauppansa pelkästään netissä. Siihen osallistuToimitusjohtaja Mia Okko-Koskinen ja Wenzel Hagelstam tarkastelevat Alvar Aallon 1960-70-lukujen maljakoita. Bukowskisin vahvuus on digitaalisessa datassa, jota asiantuntijat purkavat ja käsittelevät markkinoinnin avuksi Tukholmassa. Vuonna 1990 perustettu Annmaris TamVerkkohuutokauppa ei ole vain nuorten juttu. MITÄ HUUTOKAUPPOJEN tulevaisuudesta ajatellaan Helsingin ulkopuolella, ja miten siellä on toimintaa kehitetty. pereen Hämeenkadulla on perheyritys, joka oli ensimmäisten suomalaisten antiikkialan yritysten joukossa hyödyntämässä nettiä. Nettihuutokauppa palvelee globaalisti. – Meillä on sekä salihuutokauppa että puhtaasti nettihuutokauppa. Bukowskisin uusi aluevaltaus on nykytaide, jota ei perinteisesti ole juuri myyty suomalaisissa huutokaupoissa, vaikka se maailmalla on kovassa nosteessa. Myös Bukowskis haluaa painottaa huutokauppoja vihreiden arvojen brändinä. Jukka ja Annmari Takalan pojan Ilkka Takalan mukaantulo on päivittänyt yrityksen digitaalisen toiminnan nykypäivän vaatimuksien tasolle. – Nykytaide meni hyvin, Keckman sanoo. Tutkimme asiakkaittemme käyttäytymistä ja teemme sitä analyysejä, jotka ohjaavat tarjontaamme ja markkinointiamme. Bukowskis Market ehtymättömine esinekavalkadeineen näytti muutamia vuosia sitten, että huutokauppa voi olla suosittua nettiviihdettä. Valikoimaa yrityksen Tehtaankadun tiloissa. Esimerkiksi korujen ostaminen huutokaupasta on järkevää. › Antiikki & Design 73. Uusi galleriamainen ja suurilla ikkunoilla varustettu tila on tarkoitettu Classicja Modern-huutokaupoille, siis valikoidummille esineille. Verkossa asiakas voi osallistua huutokauppaan myös anonyymisti. – Olemme osa kierrätysbisnestä, sitähän tämä ala on. Sittemmin myös kansainväliset modernin ja klassisen huutokaupat ovat siirtyneet pelkästään onlineen. huutokaupassa levardilla, vaan toiminta on keskitetty Tehtaankadulle kahteen toimitilaan, jotka ovat toisiaan vastapäätä
Esimerkiksi tylsältä vaikuttava uusrokokootuoli voi ollakin aivan upea uudelleen verhoiltuna modernissa kodissa. Olemme juuri uudistaneet nettisivut. – Nykyään alalla vaaditaan, että sekä sisällön että tekniikan on oltava kunnossa, eli myytävän tavaran pitää olla oikeaa ja tekniikan toimia luotettavasti ja käyttäjäystävällisesti. Teemme aktiivista yhteistyötä museoiden ja keräilijöiden kanssa esineiden tunnistamiseksi. Annmaris on perheyhtiö. ONKO HUUTOKAUPPOJEN tulevaisuus puhtaasti netissä vai pelastaako bisneksen nettija salihuutokaupan yhdistelmä. Mutta bisneksessä mukana pysyminen vaatii kehittämistä. – Hyvät kuvat ovat kaupan elinehto. Meidän pitää tietää, mitä myymme, ja osata hinnoitella esineet oikealle tasolle. Kestävää kehitystä tukevat, ekologiset valinnat ovat vahvistuvia trendejä. – Miksi ei. Oiva Toikan linnut, tässä Jalokivi, menevät kaupaksi Aleksin huutokaupoissa. myynnissä oli Paavo Tynellin valaisin, lähtöhinta 3 500 e, ja puuleijona 1800–1900-lukujen vaihteesta, 500 e. – Uskon vanhan tavaran voimaan, mutta se pitää markkinoida uudella tavalla. Muutamme sitä aikaisempaa asiakasystävällisemmäksi ja reaaliaikaisemmaksi. Netissä on oltava esinekuvat, joista voi luotettavasti tarkistaa leimat, yksityiskohdat ja kunnon. 13.9. Minulle ostajana kaupankäynnin tapaa tärkeämpää on lopulta se, millaisia esineitä huutokaupoissa myydään ja miten ne esitellään. Ilkka Takala vastaa kuvaamisesta ja tietotekniikasta, Annmari Takala taloudesta ja hallinnosta, toimitusjohtaja Jukka Takala arvioi esineet. Ovathan antiikkiesineet hämmästyttäviä ja kauniita esineitä, joihin liittyy uskomattomia tarinoita. Antiikki & Design 74. Antiikin suosio on hiipunut myös Ruotsissa, mutta Pontus Silfverstolpe uskoo, että se kokee vielä renessanssin. – Netti avaa globaalit markkinat, mutta samalla se lisää vastuuta ja vaatii aikaisempaa enemmän ammattitaitoa. Käyttäjä voi myös nähdä tarjoushistorian, mikä tuo avoimuutta, Jukka Takala kertoo. Huutokaupat tarjoavat löytämisen iloa ja usein edullisia hintoja. Tällä saralla huutokaupoilla, jotka myyvät moneen kertaan kierrätettyä ja usein kulttuurihistoriallisesti merkittävää tavaraa, on vielä paljon saavutettavaa. HUUTOKAUPPA TURENKI ja Huutokauppahuone Aleksi Lempäälässä ovat perinteisiä huutokauppoja, joiden ytimenä on salihuutokauppa ja hyvin monipuolinen tarjonnan kirjo. – Meillä on lähiaikoina tulossa suuria uudistuksia huutokauppaohjelmistoomme. Barnebys.comin Pontus Silfverstolpe painottaa, että netinkäyttäjät luovat nyt pelin säännöt, eivät huutokauppatalot. Suurin osa kohteista myydään meillä jo netin kautta, ja suuntaus tuntuu vahvistuvan, Huutokauppa Aleksin toimitusjohtaja Sami Taustila sanoo. Huutokauppa Aleksin toimitusjohtaja Sami Taustila tutkii sokeripihtien leimoja. Voinko esimerkiksi saada niistä luotettavan käsityksen kuvan perusteella. huutokaupassa Netin käyttäjät luovat nyt pelin säännöt, eivät kauppiaat. Se ei ole vain nuorten juttu, kuten usein ajatellaan, Jukka Takala sanoo. Antiikki edustaa myös kierrätystä laadukkaimmillaan, ja sellaisena se voi puhutella nuorta sukupolvea. Nyt kohteet ovat aikaisempaa paremmin esillä, tarjouksien tekeminen ja kaupanteko on helpottunut. vat myös vanhemmat ihmiset. Samaa mieltä on Wenzel Hagelstam: – Antiikki on sanana vähän pölyttynyt, sitä pitää uudistaa ja liittää osaksi lifestyleä, sisustukseen sopivaa tavaraa
Paras sekoitus klassikoita ja tyylikkäimpiä uutuuksia. AKI LINNANAHDE TEEMME AAMUSTASI PAREMMAN Radio Novan Aamu arkisin 6–10 MINNA KUUKKA
Ensimmäisen maailmansodan aikaan todettiin, että parta estää kaasunaa marin asettumisen tiiviisti kasvoille. Vielä 1800luvun puo lella parrakasta miestä pidettiin älykkäänä ja parran uskottiin suojaavan sairauksilta. Jos oli viikset, ne piti päivittäin vahata ja prässätä. Ne hohtavat valkoisissa sukissa, mutta Kustaan omat jalat eivät muotokuvaan kelvanneet. Se on kai ollut toinen mies. Huvi tuksena on ollut biljardin peluu, tupakointi ja pianonsoitto. Kustaa V esiintyy muoto kuvassa smokissa, jonka takin alta näkyvät mustat liivit. Parta kätki alleen hallitsemattomia tunne kuohuja. AINAKIN PARTURIN löytäminen olisi ollut tärkeää, sillä miehiin kohdistui ankaria ul konäkövaatimuksia. Tullgarnin linnassa vierailen sekä her rain että rouvain salongissa. Wahlbergin museonäyttely jää takarai voon, kun matkani jatkuu lahden yli ruot salaisiin linnoihin. Siksi monarkin jalkoja varten poseerasi at leettinen varamies. Miehet viettivät vapaaaikaansa kodin ulkopuolella paheiden parissa. Logiikasta kertovat museoiden partaveitset, kauhtuneet silinte rihatut ja linnojen pimeät herrain salongit. Tummilla väreillä, verhoilla ja biljardipe lin säännöillä hallitsee edelleen patriarkaat ti itseään: ettei toinen mies olisi toista kieh tovampi. Miesten maailma kihisi likaa ja vaaroja. NAISTEN UUSROKOKOOSALONKI tul vii valoa, ja siellä on upeat paratiisiaiheiset paneelimaalaukset. Se oli paitsi alkeellista photoshoppausta, myös sukupuolistavaa ja miehiä esineellistävää valtakulttuuria. Prostituutiota pidet tiin Suomessa jopa tarpeellisena. Kiittäkää veljet prinssi Georgen eriskum mallista ystävää Beau Brummelia (1780– 1840) siitä, että ylipäätään saamme käyttää pitkiä housuja. kolumni Janne Koskinen on Yleisradion toimittaja ja kirjoittaa myös Herrasmiehen päiväkirja -blogia.. Oppaan kertoma tarina elää, vaikka alun perin ver hot ovat suojanneet maalausta auringonva lolta. Niin ei taaskaan käynyt. Prostituoituja eli ”apusisaria” kyllä oli, hehän olivat ainoita ravintoloissa pyöriviä vapaita naisia. Uusi miesihanne suosi kuitenkin urhei lullisuutta, ja partaa alettiin pitää epähy gieenisenä. Sikarilaatikoita, nuuskaastioita, tupakka hakkuri, letkuvarsipiippuja, vihreä sylky astia. Naisten hallinnassa olivat nimikir jaillut pellavaliinat ja höyryävä pesuvesi. Sääntöjen rohkeat rikkojat, kuten Geor ge Bryan ”Beau” Brummell tai Edward VII, ovat jääneet historiaan, ja kieltämättä ke ränneet ihailijoita. Viinaa, ”apusisaria” ja kammottavaa mälliä. Uudenkaupungin museos sa, tupakkatehtailija Wahlbergin talossa, esitellään tänä vuonna Herrojen huvituksia. Mustia smokkiliivejä sai käyt tää pelkässä herraseurassa. Mutta koska Kustaa III:n veli oli niin tavattoman komea, on muotokuvan eteen viritetty verhot, joilla kuvan saattoi halutessaan peittää. Talon emän nät johtivat arkea puhtoisen pesukomuutin ääreltä. Seinää koristaa linnan entisen isännän, ItäGötanmaan herttuan Fredrik Adolfin muotokuva. Ja veisi naista. Miesten puoli on raskaasti barokin tyyliin sisustettu. Antiikki & Design 76 MIEHET MUODIN KAHLEISSA MUSEOSSA KÄYDESSÄÄN toivoo salaa nä kevänsä, miten ennen oli paremmin. Kustaa Vaasan jalat eivät kelvanneet muotokuvaan. He eivät Uudestakaupungista aina löytäneet edes selvää parturia, jonka veitsikäteen olisi voinut luottaa. Entisaikain miehiin kohdistuneita sääntöjä tulee vastaan patal joonittain. Kalmarin linnassa riippuu Kustaa Vaa san kokomuotokuva, jossa monarkin mas kuliinisuutta korostetaan leveällä yläosalla ja puikulamaisilla lihaksikkailla jaloilla. Jos naisten elämästä määräsi ennen van haan mies, kuka sitten kahlitsi miehen. Ja kuningas Edward VII:ttä siitä, että illalliselle ei tarvitse aina lähteä frakissa
Tässä liemikauhassa varrenpään luunuppi on säilynyt. Se kertoo, että esineessä on hopeaa 13/16 osaa, eli promil leina 813 (tai 813H). Pesä on myös kullattu, mutta se on jo yleisempää 1800luvun lopun liemi kauhoissa. KUN TURKULAINEN kultaseppä Henrik Willgren (mestarina Turussa 1857–91) teki liemikauhan 1878, hän näki tavallista enemmän vaivaa sen pesän muotoilussa. ANTTI KAIJALAINEN KUVAT KRISTIINA HEMMINKI / FOTONOKKA Antiikki & Design luupin alla 77. Siihen kuuluu mustaksi maalattu sorvattu puuvarsi harjanteineen. Pesä on myös koristeltu, mikä on melko harvinaista. Kultauksella on haluttu estää hopean tummuminen kosketuksessa suo laisten lienten ja keittojen kanssa. Tie du ste lut O ld Tim es (0 9) 60 4 60 6 Kultaus pesän sisäpuolella suojaa hopeaa tummumiselta. Nupit ovat usein aikojen saatossa hävinneet kauhoista, ja nykyään nupilliset kauhat alkavatkin jo olla harvinaisuuksia antiik kimarkkinoilla. Promillemerkintään siirryttiin 1892. Kruunueli tarkistusleima kertoo, että esine on tehty Suomessa. Hopeavartista kauhaa saattoi käyttää myös boolin annosteluun, mihin puuvarti nen ei niin hyvin sopinut. Usein tämä pieni koriste on irronnut ja hävinnyt. PUUVARREN PÄÄHÄN on alun perin lai tettu koristeeksi valkoinen luunuppi. Nuppi on pieni mutta tärkeä elementti, joka vaikuttaa myös kauhan arvoon. Luunuppi on säilynyt Liemikauha, hopeaa ja maalattua puuta, tekijä Henrik Willgren 1878 Turussa, 380 e, Old Times. Hopean pitoisuus on merkitty leimalla 13L, jota käytettiin vuosina 1853–91. Ensimmäisenä on tekijäleima HW, W3 kertoo valmistusvuoden, seuraava tekopaikan ja 13L hopeapitoisuuden. Tavallisemmin näkee sileäpesäisiä kauhoja, mutta Willgrenin pesää koristaa tähtimäi nen aihe. 1800-luvun lopun liemikauhan sorvatun varren harjanteet ovat yleensä terävämmät kuin varhaisemmissa kauhoissa. Sorvaaminen oli 1800luvun lopulla ker taustyylien aikaan hyvin muodikasta. Monesti puuvarret on korvattu hopei silla. Kauhassa on tekijä, paikkakunta, tar kistus, vuosi ja pitoisuusleima. Se tekee liemikauhasta erityisen hienostuneen. Liemikauha edustaa mallia, joka syntyi 1700luvun lopulla. Puuvarren etu taas oli, että se ei kuumentunut
Kun raha on säilytyskotelon suojissa, sitä voi tutkia huoletta. maasta löytyneitä rahoja, sillä harjaaminen, peseminen ja hankaaminen voivat vahin goittaa niiden pintaa. Jos vastaan tulee suurempi rahalöytö, jätä kai vaminen asiantuntijoille. Jos sinulla ei ole vielä rahoille säilytysra sioita, pidä niitä esimerkiksi pöytälaatikos sa paperien välissä niin, etteivät ne hankaa Vanhat kolikot säilyvät parhaiten säilytyskoteloissa ja -kansioissa. Antiikki & Design pidä huolta Viisi vinkkiä vanhojen esineiden hoitoon. Sormista irtoaa aina hieman rasvaa, joka himmentää kolikoiden pintaa. Tärkeintä on muistaa, ettei vanhoja rahoja pidä koskaan puhdistaa. Seteleille on omia, erikoismuovista valmistettuja tasku ja. Kai vamiseen tarvitaan maanomistajan lupa. ANNA-KAISA HUUSKO Säilytä kolikoiden patina TEE NÄIN • Hanki vanhoille rahoille niille tarkoitetut kotelot, kansiot tai rasiat. • Taittaminen laskee setelin arvoa. 5 Metallinpaljastimien yleistyminen on lisännyt harrastajien rahalöytöjä. • Pimeä säilytyspaikka takaa, etteivät vanhojen setelien värit haalistu. 78. Ne ovat saaneet vuosi kym menten tai satojen varrella pin taansa likaa ja ajan patinaa, mutta sitä ei pidä poistaa. Yli sata vuotta vanhat maasta löydetyt rahat pitää ilmoittaa Museovirastolle. VARO • Älä yritä puhdistaa vanhoja rahoja. Parhaita ovat varta vas ten rahoja varten valmistetut pahviset tai muoviset säilytyslaatikot. Kosteat ullakot, kellarit ja ulkovarastot tuhoavat erityisesti seteleitä sekä vanhoja kuparirahoja. Asiantuntija: Marko Salonen, Suomen Numismaattisen yhdistyksen toiminnanjohtaja. Jokainen taite, ryppy, repeytymä tai kynän jälki laskee setelin arvoa. 2 Hanki rahakokoelmalle oikeanlaiset säilytysrasiat. • Säilytä rahoja kuivassa paikassa. 3 Säilytä vanhat rahat valolta suojat tuina ja kuivassa paikassa. Älä puhdista edes 1 Rahat ovat ennättäneet kulkea monien käsien kautta. toisiaan. Ole erityisen varovainen silloin, kun kolikossa on tallella alkuperäinen kiilto. 4 Kun otat vanhan kolikon käteesi, tartu siihen kiinni reunoista. Virheellinen puhdistami nen laskee rahojen arvoa tai pahimmillaan tekee niistä täysin arvottomia. Tummentuneiden hopea tai kuparirahojen alkuperäistä kiiltoa ei pidä yrittää palauttaa. • Nahkalompakko on huono säilytyspaikka, se tuhoaa vähitellen vanhat rahat. Setelien säilytyksessä on tärkeintä, että ne pidetään suorana
PETER LINEN RISTEILY PIETARIIN Vastaa 17.10. Näin osallistut Täytä vastauslomake nettisivuillamme. Arvomme lahjakortin, jonka arvo on 155 e. www.antiikkidesign.fi/kilpailut Antiikki & Design 79 17.9.2016 Tampereen Antiikkija Keräilymarkkinat Lauantai kello 10 16 Kauppaoppilaitos (TREDU) Sammonkatu 45, Tampere 1.-2.10.2016 Lahden Antiikkija Keräilymessut Lauantai sunnuntai kello 10 16 Jokimaan ravikeskus, Jokimaankatu 6, Lahti 22.-23.10.2016 Helsinki Retro & Vintage Design Expo Lauantai sunnuntai kello 10 16 Kaapelitehdas, Merikaapelihalli Tallberginkatu 1, Helsinki 12.-13.11.2016 Turun Antiikkija Keräilymessut Lauantai sunnuntai kello 10 16 Turun VPK-talo, Eskelinkatu 5, Turku Järjestäjä: ExpoNova Varaukset ja tiedustelut: 044 5758 056 KERÄILYKUUME ANTIIKKIJA KERÄILYTAPAHTUMAT www.keräilykuume.. 12. Mikä on lehden paras juttu. Laivalla sinua odottavat kansainvälinen tunnelma, loistokkaat esitykset sekä herkkuja notkuvat pöydät. mennessä, niin olet mukana arvonnassa. Aamulla olet jo Pietarissa. Palkintona on St. Viihtyisät hytit takaavat maittavat yöunet. Exponova muutettava ilmoituspohja_2016.indd 4 28.7.2016 12:27:56. Kerro siellä mielestäsi parhaan jutun sivunumero. Lähde päiväksi Pietariin! Toteuta risteilyhaaveesi hyppäämällä St. Peter Linen M/S Princess Marialle. 2016 saakka (ei erikoislähdöillä). Valitse suosikkisi ja voita ST. Voit osallistua myös lähettämällä postikortin osoitteeseen Antiikki & Design, Hämeentie 153 C, 00560 Helsinki. Lahjakortti on voimassa 28. Palkintona on lahjakortti, joka oikeuttaa 1–2 hengen risteilyyn B2-luokan hytissä reitillä Helsinki–Pietari–Helsinki. Peter Linen risteilylahjakortti. Muista kertoa kortissa omat yhteystietosi
045 122 5305. Antiikki & Design 80 Myynti: Jorma Viitanen, jorma.viitanen@kotiposti.net, 045 122 5305 www.lape.net/AD Pyydä ilmaiset esitteet: 019-2482336 Postimerkkiliike LAURI PELTONEN Oy Luotettavaa postimyyntiä vuodesta 1920 lähtien! Keräilijän tavaratalo JOUPIN KIRPPIS JA ANTIIKKI Karvarinkatu 2 Seinäjoki www.joupin-antiikki.fi TARVITTAESSA KOTIINKULJETUS JOUSTAVAT MAKSUEHDOT PUHELIN 06-4120777 SEINÄJO UPEASTI L A I N A N ANELMA MATILDA RIKHARD ANNIKKI ANTIIKKI.FI Niin lukijammekin. Tapaat hänet tällä palstalla! Pidätkö. Myynti: Jorma Viitanen, p
Laatumessut, p. 044 5758 056, www. Kajaani • 5.–6.11. Helander, p. Antiikki ja Keräily -myyntitapahtuma, Joensuu areena. (09) 668 9110, www.bukowskis.com. Hagelstam & Co, (09) 687 7990, www.hagelstam.fi. ExpoNova, p. Lahti • 1.–2.10. Lokakuun kuukausihuutokauppa, Hernepellonkuja 8–10. antiikkidesign.fi minne mennä Antiikki & Design 81 OSTA JA MYY ANTIIKKISHOPISSA! www.antiikkidesign.fi Myyjinä luotettavat kauppiaat ja yksityishenkilöt Kaikkien aikojen ihanuuksia nyt netissä joka päivä.. 050 531 8016, www. • 2.11. 0207 701 200, www.kerailymessut.fi. Seinäjoki • 15.–16.10. • 8.–9.10. A&K-messut, p. Syyskuun kuukausihuutokauppa, Tehtaankatu 27. Women Artists -huutokauppa, Tehtaankatu 36. • 27.–28.9. AntiKe Club, p. Tapahtumien tiedot saat tavat muuttua lehtemme painoon menon jälkeen. Tapahtumat Lisää tapahtumia www. ExpoNova, p. Oulu • 22.–23.10. Huutokauppailtama, Hernepellonkuja 8–10. • 5.10. Tietoja voi lähet tää osoitteeseen antiikki design@fokusmedia.fi. Bank Antiques, Tapahtumatalo Bank, Unioninkatu 20. 02900 319 52, www.helander.com. • 5.–6.11. alkaen Contemporary-huutokauppa, näyttö 5.–12.10. Antiikki-keräily-sisustus-harrastemessut, Kajaanihalli, Ratakatu 2. Helander, p. • 8.10. (06) 423 5517, www.seinajoenmessut.fi. 02900 319 52, www. Keräily-messut, Tampereen Messuja Urheilukeskus, p. helander.com. • 1.–2.10. Antiikki ja Keräily -myyntitapahtuma, Seinäjoki areena, Kirkkokatu 23. alkaen Modern + Design -huutokauppa, näyttö 2.–9.11. 0400 585 926 www.antikeclub.blogspot.com. (06) 423 5517, www.seinajoenmessut.fi. Antiikkija Keräilymessut, Jokimaan ravikeskus, Jokimaankatu 6. Fiskarsin antiikkipäivät, www.fiskarsinantiikkipaivat.fi Joensuu • 29.–30.10. Turku • 12.–13.11. Antiikkija Keräilymessut, Turun VPK-talo, Eskelinkatu 5. Retro & Vintage Design Expo, Kaapelitehdas, Merikaapelihalli, Tallberginkatu 1. 044 5758 056, www.kerailykuume.fi. Antiikki-keräilymessut, Äimäraution Ravikeskus. 050 5257 464, www.laatumessut.com. Hagelstam & Co, (09) 687 7990, www.hagelstam.fi. Bukowskis, p. Antiikki-, taideja keräilymessut, Kaapelitehdas, Tallberginkatu 1 C. 044 5758 056, www.kerailykuume.fi. Iso Roobertinkatu 12. Ylivieska • 8.–9.10. ExpoNova, p. 0400 585 926 www.antikeclub.blogspot.com. akmessut.com. Tarkista tiedot järjestä jiltä. Antiikki-keräilymessut, Liikuntakeskus, Närhitie 2. AntiKe Club, p. (09) 668 9110, www.bukowskis.com. Seinäjoen Messut, p. Seinäjoen Messut, p. Tampere • 18.–20.11. Huutokauppa, Holmasto rahaliike, www.holmasto.com. • 22.–23.10. Helsinki • 21.9. • 20.10. Bukowskis, p. kerailykuume.fi. Iso Roobertinkatu 12
Onneksi keskellä oli sauma, sillä kun vein sen kotiini, värit eivät sopineetkaan olohuoneen sisustukseen. Gramofoni päätyi makuuhuoneeseen ja vain koira olohuoneeseen. TEKSTI JA KUVAT HEIKKI RAUTIO ”SAIN hankittua tämän vintage-ulkomainoksen Sydneystä vuonna 2010. Antiikki & Design 82 minun antiikkini Tarinoita rakkaista esineistä. PARASTA mainoksessa on, että se muistuttaa kahdesta Australian-vuodestani. Nykyinen kotini on 1870-luvulla rakennetussa kivitalossa, jonka tunnelmaan mainos sopii täydellisesti. Kävin katsomassa sitä monta kertaa ennen kuin päätin lopulta ostaa sen. Se on maalattu käsin ja koottu niiteillä. Valitsin taustaseinään lämpimän mustan sävyn, josta koiran pikimusta korva erottuu. Pellille maalattu His Masters Voice -gramofonimainos oli myynnissä antiikkihallissa, jonka nimi oli Mitchell Road Antique & Design Centre. TOIVOISIN saavani lisää tietoa mainoksen historiasta. Mainos on alun perin tehty neljästä palasta. Minusta se lähestyy taidokkuudessaan taideteosta. Se on koko sisustuksen lähtökohta: seinien, kattojen ja listoitusten sävyt on poimittu siitä. Muotisuunnittelija Teemu Muurimäki toi Australiasta myös Jasperin, joka on kuusivuotias prahanrottakoira. Ostohetkellä se oli yhdistetty kahdeksi isoksi kappaleeksi. Olen tutkinut netistä His Masters Voicen mainosjulisteita, mutta en ole löytänyt samanlaista. Suurin ero on gramofonin torvessa, joka on tässä erilainen kuin HMV-logossa yleensä. ”Toin kaksi koiraa Australiasta” Muotisuunnittelija Teemu Muurimäen kodin sisustuksen lähtökohtana toimii 1920-luvun peltimainos. Toivoisin myös, että kotini sähköremontti valmistuisi ja saisin teokseen kunnollisen kohdevalaistuksen.” Peltimainoksella on pituutta neljä metriä ja korkeutta lähes kaksi. Sanon leikilläni, että toin sieltä kaksi koiraa: tämän peltikoiran ja lemmikkini Jasperin. Nykyisessä Helsingin-kodissani mainos pääsee vihdoin oikeuksiinsa. Myyjä arveli mainoksen olevan 1920-luvulta
Antiikki & Design ei vastaa taloudellisesti niistä vahingoista, jotka aiheutuvat lehdessä mahdollisesti julkaistuista painotai muista virheistä. Rekisteriseloste on nähtävissä verkkosivuillamme osoitteessa http://fokusmedia.fi/ rekisteriseloste sekä toimipaikassamme osoitteessa Fokus Media Finland Oy, Hämeentie 153 C, 00560 Helsinki. Arabian harvinaiset kahvikupit Keräilijä Designjohtaja Anne Stenrosin suosikit Tekstiilin uudistaja Kirsti Rantanen Ruokakuttuuri Vieraana Mustion kartanossa TANSKAN MUOTOILUKLASSIKOT Teemana design! Antiikki & Design 83. | Tarjottu tai tilattu aineisto hyväksytään julkaistavaksi sillä ehdolla, että julkaisija saa korvauksetta käyttää sitä uudelleen lehden tai sen yksittäisen osan uudelleenjulkaisun, yleisölle välittämisen tai muun käytön yhteydessä toteutusja jakelutavasta riippumatta sekä luovuttaa oikeutensa edelleen ja muokata aineistoa hyvän tavan mukaisesti. Uusi Antiikki & Design ilmestyy 19.10. ensi numerossa Antiikki & Designin tilaajat ovat Fokus Media Finland Oy:n asiakasrekisterissä. | Antiikki & Design ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten, kuvien ja muun aineiston säilyttämisestä eikä palauttamisesta
Asiantuntijamme edustavat vahvaa tietotaitoa monilta eri osa-alueilta koruista taiteeseen ja designista antiikkiin ja hopeaan. PAL.VKO 2016-42 1 6 9 6 4 1 4 8 8 1 6 8 9 3 16 89 30 -1 60 9 Bukowskis on Pohjoismaiden johtava huutokauppatalo, joka toimii kansainvälisesti luoden ja kehittäen pohjoismaisia taideja designmarkkinoita. Sisäänjättö käynnissä, tule mukaan huutokauppaan! Näyttö ja arviointi on avoinna arkisin klo 13—17 osoitteessa Iso Roobertinkatu 12, Helsinki. 3000 mielenkiintoista laatuesinettä eri aikakausilta ja kaikissa hintaluokissa. Voit myös lähettää arviointikyselyn sähköpostitse osoitteeseen helsinki@bukowskis.com tai soittaa 09 6689 110. Myyjille Bukowskis tarjoaa mainion kanavan tavoittaa yli 300,000 erillistä kävijää kuukausittain. Max Salmi, myyty 9 860€ Nojatuolipari, Gastone Rinaldi, myyty 6 680€ IWC, Ingenieur, rannekello, myyty 7 354€ Berndt Lindholm, myyty 4 047€ Jakkarapari, Alvar Aalto, myyty 2 148€ Nanny Still, ”Harlekiini”, myyty 3 947€ Kahviastiasto, Ulla Procopé, myyty 445€. Teemme myös kotikäyntejä. Jatkuvassa online-huutokaupassamme on aina n. Ota yhteyttä jos haluat arvion esineestäsi, tai jos sinulla on kysymyksiä designing, taiteen, antiikin tai muiden arvoesineiden myymisestä tai ostamisesta