FHRA AMERICAN CAR SHOW HOT ROD & ROCK SHOW TAMPERE BUICK INVICTA HT COUPE ’60 • CHEVROLET FLEETLINE ’48 DODGE CHARGER ’66 • FORD MUSTANG HARDTOP ’72 PONTIAC TRANS AM 6.0 LQ9 ’79 HARLEY-DAVIDSON SPORTSTER XLCH ’67 LISÄKSI ESITTELYSSÄ KEVÄÄN NÄYTTELYSPESIAALI suuri 70 02 45 -2 50 4 PAL VKO 2025-27 Suomalaista työtä • www.amerikanrauta.fi R a kkaud e sta R a utaan • 4/ 2 02 5 • 11 ,9 € Aikakone Aikakone FORD ’33 PICKUP CHEVROLET CAPRICE 2D HT ’66 Ute Uniikki 100 100 AM ER IK AN RA UT A 4/ 20 25 NR O 10 ”M IN Ä SIL LO IN N U O RE N A M IE H EN KY LL Ä ST YIN PIA N SII H EN M A N U A A LII N . SE EI SO PIN U T KA RT SA N PY Ö RIT YS CR U IS A ILU U N O LL EN KA A N .”
Veikan komeaa Work-vanteista yksilöä katsellessa on pakko ihmetellä, miksi. Lincoln MK VIII ’97. Aina äitienpäiväviikonloppuisin järjestettävä Oulun näyttely esittelee vuosi toisensa jälkeen paljon ennennäkemätöntä kalustoa. Tuoreella otteella 83 AMERIKAN RAUTA 4/2025 PUCH-MUSEO: Ajoneuvohistoriaa Itävallasta TEKNIIKKAA: Puhdasta märkäpuhaltamalla TULEVA KLASSIKKO: Romanialainen avolava SIIRILTÄ MARILLE MAZDA 1300 ’74 TARKALTA PIDOLTA FORD 20M ’70 NÄYTTELYN HELMET CLASSIC MOTORSHOW 4/2025 • Hinta 11,90 € • www.klassikot.fi TšekkiTšekkisportti sportti ŠKODA 130 RS -REPLIKA 4/ 20 25 Fo rd 26 M ’70 • Llo yd Ale xa nd er TS ’60 • M az da 13 00 ’74 • Šk od a 13 RS -re pli ka • To yo ta Hia ce ’90 • Vo lvo 76 GL E ’82 • VW Sa nta na CX ’86 36 84 80 -2 50 4 • PA L VK O 20 25 -2 7 UUSIN NUMERO NYT LEHTIPISTEISSÄ! Osoit a kame ralla ( V tilaa.viipalemediat.fi/klassikot. Seuraava Amerikan Rauta ilmestyy 3.7.2025 se u raa va ss a nume ro s s a Tuhkasta noussut Raikas tuulahdus Raikas tuulahdus Ford Mustang GT ‘68. Ruskolaisen Esko Lehtosen kolmekakkonen on raikas tuulahdus paitsi sikäli, että kyseisen vuosikerran rodit eivät ole aina Fordeja, mutta myös pirteän akvamariininsinisen värinsä vuoksi. American Car Show Oulu Chevrolet 5W Coupe ’32. Laitilalaisen Pasi Hellbergin upeaa GT Fastbackiä katsoessa ei todellakaan uskoisi, miten karmivasta raadosta se on rakennettu. Autosta ei ollut valehtelematta jäljellä kuin ruosteinen kehikko, kun Pasi sai sen käsiinsä, mutta lopputulos ei paljoa uutta häpeä. Veikka Kaurasen matala Lincoln edustaa vähemmän harrastettuja malleja, ja näitä sulavalinjaisia luksus-Coupeja on joutunut Suomessakin tekniikanluovuttajaksi 32-venttiilisen Modularinsa ja erillisjousitetun takapäänsä vuoksi
3 AMERIKAN RAUTA 4/2025 Pääkirjoitus T ampereen näyttelyn aikaan on jo perinteiseen tapaan ollut paikallinen cruisingilta. Viimein päätimme jättää letkan ja lähteä omille teillemme, parillakin prätkätallilla kun oli näyttelyn aikaan bileet. Helsingin American Car Show’ssa oli niin paljon kalustoa, että kaikkia olisi ollut vaikeaa edes nähdä päivässä, saati ehtiä niihin tarkemmin tutustumaan. Ja komea oli myös pitkälti kotimaisin voimin koottu Stockholm Hot Rod Custom Show, jonka Mikael ja Kirsi tiimeineen järjestivät kymmenen vuoden tauon jälkeen. Kyseinen numero on muuten jo Amerikan Raudan sadas. Tuo cruisingilta sai miettimään kulttuurieroja paikkakuntien välillä. En minäkään toki lähde mielelläni räntäsateeseen lowriderilla, mutta ehkä hommassa tosiaan on maan sisäisiä kulttuurieroja. Siinä letkan lähtöä odotellessa kävin jututtamassa tuttuja, ja törmäsinkin iloiseen seurueeseen kahdeksanovisine lentokenttälimo-Chryslereineen. Kuinka ollakaan, tulin houkutelluksi siihen kyytiin, alle 16 hengen kuormalla kun oli kuulemma tylsää matkustaa. Joka tapauksessa kotimaisen näyttelykauden avaus on ollut hieno. Auton erikoisvarusteluun kuuluu riittävän kaiutinarsenaalin lisäksi katon vahvistaminen sisäpuolilta putkirakenteella, jotta isompikin ryhmä pystyy tanssahtelemaan katolla… Koska nopeat liikkeet ovat tunnetusti näyttäviä, päätin nesteenpoistotauon aikana pysyä uskollisena alkuperäiselle seurueelle ja siirryin lähimpään risteykseen odottamaan Impalaa, joka saapuikin siihen melkein saman tien. Kun siirrytään kolmoskehän ulkopuolelle tuntuu myös nuorta väkeä liikkuvan tapahtumissa huomattavasti enemmän. Tätä kirjoitettaessa ulkona paistaa aurinko, mutta sää on hyytävän kylmä. On sitten toinen asia, jos ajetaan samaa reittiä edestakaisin ikään kuin paraatina, jolloin voi moikata vastaantulijoitakin, ja kadun varrella kulkeville ihmisillekin riittää nähtävää. Hyppäsimme Pirkkahallilta Mosen hyvin tunnetun Suomi-kustom ’64 Impalan kyytiin, ja lähdimme kohti läheistä parkkialuetta, jolta cruisingletka lähtee. Piilofarmarit ja patina-autot ovat pieni vähemmistö. Itse en totta puhuen oikein ymmärrä letka-ajon konseptia cruisingmielessä, siinä kun yleensä näkee lähinnä edellä ajavan auton takavalot. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin. Tampereen cruisingreitti oli muuttunut tälle vuodelle, ja hyvänä puolena oli se, että letka liikkui kahteen suuntaan, mikä toi siihen vapaamuotoisen cruisailun fiilistä. Tänä vuonna oli hyytävän kylmää, mutten päätimme mennä sinne tälläkin kertaa. Siltikin on surullista nähdä, että tapahtumat hiipuvat pääkaupungissa iltakahdeksaan mennessä, ja pelkkä sateen uhka saa autojen määrän pienentymään kolmannekseen. Ei niistä sen enempää, mutta aikaleimana toimi hotellin pihalla sunnuntain puolella otettu valokuva kellonajalla 4.47. Toki on niinkin, että Malmin kentän perjantaisiin Pre-Partyihin kokoontuu huomattava määrä näyttelykuntoista arvokalustoa, joukossa usein monta todellista keräilyharvinaisuutta ja katseenvangitsijaa. Toivottavasti lehden ilmestyessä postilaatikoihin sää on jo parempi. Niin hienostunutta ja salonkikelpoista kuin harrastus monin paikoin pääkaupungissa onkin, näyttää touhu olevan paljon herkempää säälle kuin hieman syvemmällä sisämaassa. Tampereen Hot Rod & Rock Show taas tarjosi tasoltaan sellaisen kattauksen, ettei paremmasta väliä. Tomi Eronen Päätoimittaja tomi.eronen@amerikanrauta.fi Kulttuurieroja
50 Ford Mustang Hardtop ’72 Kouvolalainen Kari Sydänmaanlakka pelasti jo aikaa sitten mielenkiintoisen menneisyyden omaavan Suomi-Mustangin, joka oli näyttävästi esillä tapahtumissa 1980-luvulla. Auto on säilynyt Simo Riikosen vuonna 1982 ruiskuttamine maalipintoineen uskomattoman hienossa kunnossa. Nyt vuorossa on lähes yhtä kauan miehellä ollut rautapää-Spora. 18 Ford Pickup ’33 Laitilalainen Rami Rantanen rakensi rapistuneesta Suomi-Fordorista onnistuneesti originaalin Uten, jonka oman työn osuus on uskomaton. 4/2025 62 H-D Sportster XLCH ’67 18 Ford Pickup ’33 10 Täs s ä num e ro ss a 4 AMERIKAN RAUTA 4/2025. 30 Pontiac Trans Am ’79 Jääliläinen Erkki Kursu hankki ensimmäiseksi jenkkiautokseen Trans Amin, jonka rakensi LStekniikkaiseksi, ja joka jouduttiin onnettomuuden seurauksena rakentamaan pian uudelleen. ESITTELYSSÄ 10 Chevrolet Caprice 2d HT ’66 Luvialainen Vesa Uotila hankki Capricensa jo vuonna 1979 ja se komisti kotimaisia näyttelyitä 1980-luvun alussa. kannessa: Chevrolet Caprice 2d HT ’66 Nro 100. 38 Chevrolet Fleetline Aerosedan ’48 Keminmaalaisen Petteri Rytkösen Fleetline oli jo päätyä ulkomaille tai museokilpiin, kunnes siitä kuoriutui omistajanvaihdoksen myötä varsin herkullisen värinen Bomb. 58 Dodge Charger ’66 Paitsi, että outokumpulaisen Juha Juntusen Charger edustaa ikonisen muskelimallin alkupään tuotantoa, se on samalla miehen ensimmäinen muskeliauto. 44 Buick Invicta HT Coupe ’60 Tamperelaiset Satu ja Topi Tuominen päättivät hankkia kolme vuotta takaperin itselleen vanhemman amerikkalaisen harrasteauton kesäkäyttöön. 62 Harley-Davidson Sportster XLCH ’67 Vesuna tunnettu Sami Vesterinen on Amerikan Raudan lukijoille tuttu ainakin hänellä jo yli 20 vuotta olleesta pannupäästä
5 AMERIKAN RAUTA 4/2025. 72 Hot Rod & Rock Show Tämänvuotinen Pirkkahallin Hot Rod & Rock Show oli kokonaisuutena sen verran kovatasoinen, että olisi tehnyt mieli käyttää samaa ”melkoinen kattaus” -otsikkoa kuin viime vuonna. VAKIOT 8 Rauta-annos Kiihdytyskisamaksuihin pudotusta ja Hemin paluu. 36 Tarinan takana: Pontiac Trans Am ’79 Juuri, kun Erkki Kursun Trans Am oli valmistunut hopeanharmaana, se joutui pahaan kolariin, jonka seurauksena se syntyi uudelleen astetta vanhemman näköisenä. 80 Kutjan kuva Janne loihti tällä kertaa perinteisen kustomin luiskaperä-Letukasta. 72 Hot Rod & Rock Show 66 FHRA American Car Show 50 Ford Mustang Hardtop ’72 TAPAHTUMAT 66 FHRA American Car Show Enpä muista, että hallit olisivat olleet niin täynnä kalustoa kuin koskaan aiemmin, kun American Car Show lukuisine alanäyttelyineen täytti tänä vuonna Messukeskuksen aina 1-hallista tuoreimpaan 7-halliin. ARTIKKELIT 24 Tarinan takana: Ford Pickup ’33 Rami Rantasen hauraasta harsosta parsima uniikki Ute on melkoinen käsityötaidonnäyte alusta loppuun. 82 Muumio muistelee Tällä kertaa muistellaan 25 vuoden takaista reissua, jolla Weird Antiquesin Mikestä tuli amerikanromustelija. 56 Tarinan takana: Ford Mustang Hardtop ’72 Kari Sydänmaanlakka oli kaukaa viisas, kun taltioi mielenkiintoisen Suomi-historian omaavan Mustangin jo vuonna 1994. Paluu päivänvaloon tapahtui kolme vuotta sitten. 78 Stockholm Hot Rod Custom Show Nackan kunnassa, aivan Tukholman kupeessa järjestetty näyttely keräsi myös huomattavan määrän suomalaisvieraita
Materiaali: Viipalemediat Oy ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta. Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamista mahdollisista vahingoista kolmannelle osapuolelle ja/tai Viipalemediat Oy:lle. Copyright: Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman Viipalemediat Oy:n kirjallista lupaa on kielletty. Tilaajapalvelu Puh. lakko) voida julkaista lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. 6 AMERIKAN RAUTA 4/2025 Toimitus. Jos kuitenkin lehti julkaisee tilaamatta lähetettyjä kirjoituksia ja/tai kuvia lehdessä tai verkkosivuillaan, katsotaan tekijän luopuneen em. Viipalemediat Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai virheestä ilmoituksessa rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrään palauttamiseen. 06 2810 100 Hallituksen puheenjohtaja: Ari Isosomppi Postiosoite Amerikan Rauta, PL 350, 65101 Vaasa Ilmoitusmyynti Peppe Haapala: 050 4147 559 Susanne Ripsomaa: 050 4147 553 www.amerikanrauta.fi > Mediakortti Sähköiset osoitteet toimitus@amerikanrauta.fi myynti@amerikanrauta.fi materiaali@amerikanrauta.fi etunimi.sukunimi@amerikanrauta.fi Painopaikka PGM Myynti R-Kioskit, huoltoasemat, marketit ja Lehtipisteet kautta maan ISSN 2243-4550 Tämän tuotteen paperi sekä tuotantoprosessi ovat sertifioidusti ympäristöystävällisiä. Mikkonen, Petteri Hautamaa, Veli Vartiala, Markku Pahkajärvi Tuotantopäällikkö Tomi Saloniemi Ulkoasu Sari Mantila Kustantaja Viipalemediat Oy Puh. Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta. Ilmoitukset: Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. materiaalin tekijänoikeuksista Viipalemediat Oy:n hyväksi lähettäessään materiaalin lehdelle. 03 2251 948 (ma–pe 8.30–16.00) tilaajapalvelu@amerikanrauta.fi Päätoimittaja Tomi Eronen Avustajat Tuukka Erkkilä, Jussi Löppönen, Pasi Kekarainen, Janne Kutja, Marco Planting, Olli Lehtinen, Petri Ruokamo, Eero Kumanto, Marko Salmi, Robert McCarter, Beto Mendoza, Kari B
nouto Tiilitie 16, 01720 VANTAA puh: (09) 2210 0024, avoinna: ark 9–17 helsinki@southwesttrade.fi PIRKKALA: Uudet osat + käyt. EDULLISET VARAOSAT USA-AUTOIHIN EDULLISET VARAOSAT USA-AUTOIHIN www.southwesttrade.fi www.southwesttrade.fi • Tarvikevaraosat huoltoon ja korjaukseen • Alkuperäisvaraosat GM, Chrysler, Ford USA • Uudet ja käytetyt korin osat – suuri varasto • Ruostekorjauspellit suoraan varastosta HÄMEENLINNA: Uudet ja käytetyt osat + postimyynti Pietiläntie 1–3, 13130 HML puh: (03) 61 50 50, avoinna: ark 9–17 hameenlinna@southwesttrade.fi VANTAA: Uudet osat + käyt. • Suuri määrä USA-purkuautoja • Uudet peltivanteet edullisesti • Voiteluaineet ja kemikaalit • Nopeat toimitukset tilaustavaralle USA:sta • Laadukkaat autolasit (tuuli/sivu/ taka) suoraan varastosta. nouto Purutie 47, (Partola) PIRKKALA puh: (03) 266 2818, avoinna: ark 9–17 tampere@southwesttrade.fi • Purkuosat, koneet, vaihteistot, jne
Kyseisiä moottoreitahan on käytetty niin Dodge-henkilöautojen, Jeepien kuin RAM pickupienkin keulalla. Luvassa on siis ainakin musiikkia, tatuointia ja pinstraippausta ynnä muuta kustomkulttuuria. Samaan aikaanhan FHRA järjestää seudulla kiihdytyskisat alkaen perjantain Test N’ Tune -päivästä ja päättyen sunnuntain finaaleihin. Tänä vuonna kiihdytysajon SM-sarja kattaa kaikkiaan neljä osakilpailua, jotka ajetaan Pieksämäellä, Kauhavalla ja Kalajoella. Huhua ei ole virallisesti vielä vahvistettu, mutta luotettavat lähteet kertovat, että elokuussa takaisin tuotantoon palaisivat niin 5,7-litrainen bensa-Hemi kuin 6,4-litrainen vapaastihengittävä että 6,2-litrainen mekaanisesti ahdettu Hemikin. Kalajoki palaa kisakalenteriin lähemmäs 10 vuoden tauon jälkeen, ja siellä ajetaan myös Vintage Drags -kisa, joten nähtävää on luvassa myös nostalgiakalustosta kiinnostuneille. Kalajoella tapahtuu Kalajoen hiekoilla tapahtuu elokuun ensimmäisenä viikonloppuna, kun ensimmäistä kertaa vuonna 2017 Luvialla järjestetty Anchors & Motors pidetään siellä kaksipäiväisenä. Musiikkitarjonnasta vastaa muiden muassa amerikkalaissyntyinen tanskalaisartisti J.Tex. Halusimme tehdä toisin, sillä mielestämme kilpailijoiden ei tarvitse maksaa kaikkea sitä, mikä liittyy kilpailunjärjestämiskustannusten nousuun”, FHRA Marketing Oy:n toimitusjohtaja Anssi Pinola kertoo. Anchors & Motors Kalajoella 2.–3.8. Kisamaksut alemmas Kilpailukaudelle 2025 lanseerattuja kumppanuuspaketteja aktiivisesti markkinoimalla FHRA on saanut pudotettua kilpailujensa osallistumismaksuja jopa viidenneksellä. Pinolalla onkin vahvana tavoitteena jo 50 vuoden ajan Suomessa järjestettyjen kiihdytyskilpailujen osallistujamääriä sekä sitä kautta yleisömääriä. ”Teimme FHRA Marketing Oy:ssä aktiivista työtä kisapuolen kumppaneiden etsimiseksi. 8 AMERIKAN RAUTA 4/2025 Uutispalsta Toimittanut: Tomi Eronen. Tavoitteenamme oli, että tämä ulkopuolelta jäävä tuotto ohjataan kokonaisuudessaan kilpailumaksujen pienentämiseen. Näin tulee tapahtumaan, eli saamme sekä autoettä moottoripyöräryhmien kilpailukohtaisista osallistumismaksuista viidesosan pois. Hemin paluu Ei ehtinyt kulua kauaa uutisista koskien vihreää siirtymää ja Moparin Hemi-koneiden korvaamista Hurricane-kutosilla sekä sähkömoottoreilla, kun alkoi kuulua huhuja, että Stellantis olisi tuomassa V8 Hemi-moottorit takaisin tuotantoon. Se on lajissamme varsin poikkeuksellista, yleisten kustannusten noustessa tasaisesti. Merenrannassa sijaitsevalla raviradalla järjestettävän Anchors & Motorsin ohjelmaan sisältyvät iltabileet sekä perjantaille että lauantaille ja lisäksi lauantaina klo 11-17 Ride In -näyttely
Himos Truck Show Himos, Jämsä 26.7. Pistons Rumble Minkiö 19.7. SEMA Show Las Vegas Convention Center C ruisin git T apah tuma t Vinkkaa uutisaihe! Jos törmäät netissä tai muualla esittelemisen arvoiseen asiaan tai ilmiöön, voit vapaasti laittaa toimitukselle aiheesta sähköpostia. October Swap Meet Teivon Ravikeskus, Tampere 4.–7.11. perjantai Heinola, Kahvila Tyyrpuuri Kuun 2. FHRA Cruising Pre-Party Malmin lentokenttä, Helsinki 6.–8.6. FHRA No Prep Challenge Kiikala (Järjestäjä Riverside Cruisers) 16.8. Hot American Cars & Vehicle ry:n Rompetori Ideapark, Lempäälä 14.6. Classic Car Parade Senaatintori, Helsinki 24.–25.5. Forssan Pick-Nick Pilvenmäen ravirata, Forssa 9.8. Lake Cruising & Meet Pyhäjärvi 1.8. lauantai Helsinki, Kauppatori Kuun 1. perjantai Tampere, Motor Power (Pirkkalan Sarankulma) Kuun viimeinen lauantai Vaasa, Tuesday Coffee meet (Grillo, Sundom) Kesätiistait klo 18–20 Vantaa, Rekolan Shell Kuun viimeinen perjantai Vantaa, Tiedekeskus Heureka Kuun 3. American Beauty Summer Meet Haapsalu, Viro 19.7. FHRA Street Drags & No Prep Challenge Vesivehmaan lentokenttä 5.9. II St. lauantai Mäntsälä, Juustoportti Kuun viimeinen perjantai Nokia, Nokian Panimo Oy Parittomat keskiviikot Nummela, Prisma Kuun 2. FSRA Street Rod Nats Rakuunanmäki, Lappeenranta 1.8 Street Drags & Test’n Tune Kalajoki 2.–3.8. FHRA No Prep Challenge Pori (Järjestäjä Bear City Cruisers) 6.6. perjantai Espoo Kuun 2. lauantai Pori, ABC Tikkula Kuun 1. Seven Garage Day Himos, Jämsä 23.5 Street Drags & Test’n Tune Motopark, Pieksämäki 24.5. perjantai Porvoo, Kokonniemi (Kokonniementie 1) Kuun viimeinen lauantai Raasepori, Karjaan ABC Kuun 1. FHRA Cruising Pre-Party Malmin lentokenttä, Helsinki 5.9 Street Drags & Test’n Tune Motopark, Pieksämäki 6.–7.9. V8 Summer Meet Himos, Jämsä 14.6. ja 24.10. Vuokatti Motor Show 2025 Vuokatti Areena, Sotkamo 12.–13.7. FHRA Cruising Pre-Party Malmin lentokenttä, Helsinki 1.–3.8. Tarvikemotti Summer Nationals & Vintage Drags Kalajoki 3.8. Anchors & Motors Kalajoen Hiekkasärkät 2.–3.8. lauantai Jyväskylä, ABC Keljonkangas Kuun 2. Siuro Cruising Knuutilan Kartano, Siuro 25.–27.7. SPTR Drag Racing SM Finals Motopark, Pieksämäki 11.10. NNC Street Slide Katuautojen kiihdytyskilpailu Hyvinkään lentokenttä 27.–29.6. perjantai Klaukkala, Tori Kuun viimeinen lauantai klo 16 Lahti, Ace Corner Kuun 2. FHRA Street Drags & No Prep Challenge Vesivehmaan lentokenttä 7.–8.6. Big Wheels Summer Meet Poleeni, Pieksämäki 19.7. 23.–25.5. lauantai Kajaani, ABC Kuun 1. perjantai Hyrylä, Burger King Kuun 1. Suur-Jämsän Perinnepäivät & Ajot Pomona, Jämsä 13.–15.6. GM Cruisers Summer Meet Orilammen Maja, Hillosensalmi 7.6. perjantai Riihimäen Turpakäräjät, Ullan Pakari Joka keskiviikko Seinäjoki, (Citymarket) Kuun 2. PL-Power Spring Nationals Motopark, Pieksämäki 31.5. Lehdentekijät tavoittaa osoitteesta toimitus@amerikanrauta.fi 9 AMERIKAN RAUTA 4/2025. MAN Truck Internationals + EDRS Pro NMC Drag Race LSK Business Park, Kauhava 4.7. Alajärvi, ABC/S-Market Kuun 1. lauantai Kerava, Neste Kuun 2. FHRA Cruising Pre-Party Malmin lentokenttä, Helsinki 5.–6.7. perjantai Järvenpää, ST1 Kuun 3. perjantai Vantaa, Vehkala 23.5, 22.8. Julkaisemme oman rajoittuneen näkemyksemme perusteella mielestämme parhaat
Aikakone Aikakone 10 AMERIKAN RAUTA 4/2025
Teksti ja kuvat: Tomi Eronen • Malli: Ida Hill Chevrolet Caprice 2d HT Coupe ’66. Luvialainen Vesa Uotila hankki Capricensa jo vuonna 1979 ja se komisti kotimaisia näyttelyitä 1980-luvun alussa. Aikakone Aikakone 11 4/2025 AMERIKAN RAUTA. Auto on säilynyt Simo Riikosen vuonna 1982 ruiskuttamine maalipintoineen uskomattoman hienossa kunnossa, vain sen isolohkotekniikka on päivitetty entistä ruudikkaammaksi ja vanteet isompiin tällä vuosituhannella
”Minä silloin nuorena miehenä kyllästyin pian siihen manuaaliin. En ainakaan muista, että olisin nähnyt missään muutakaan väriä.” Capricen alkuperäinen moottori oli siinä yhä nykyäänkin oleva L35-koodin 396-isolohko, eli 325-hevosvoimainen versio yhdellä nelikurkkuisella kaasuttimella. ”Mä oon ymmärtänyt näin, että auton on tuonut joku arkkitehti Jenkeistä muuttotavarana, että se on sillä tavalla kulkeutunut Suomeen. Annetaan auton jo pian 50 vuotta omistaneen Vesa Uotilan kerrata itse tarinaa tarkemmin. ”Ne on 11,5 puristussuhteen TRW:n takomännät. Se oli silloin, kun oli vielä 200 autoa yhden lehden sivuilla myytävänä”, hän muistelee. Tuohon aikaan ei ollut vielä samankaltaista osakauppojen verkostoa kuin 80-luvun lopulla, saati nykyään, mutta osia kuitenkin sai. Se ei sopinut kartsanpyörityscruisailuun ollenkaan, siinä nilkka väsyi liikaa, joten halusin Capriceen automaatin”, Vesa selittää. Sehän oli Chevroletien kallein, exclusive-malli”, Uotila tähdentää. ”’66 oli ensimmäinen vuosi, kun Caprice oli omana mallinaan saatavana. ”Se löytyi Helsingistä V8-Magazinen myyntiilmoituksesta 1979. Kone porattiin silloin jo ensimmäiseen ylikokoon, jolloin siitä tuli 402-kuutiotuumainen. K esä 1983 maistui Aurinko Palmalta, ja oli tietysti pidempi ja lämpimämpi kuin kesät nykyään. Muistan elävästi, miten ihastelin tuoreen amerikanautolehden sivuilla esiteltyä turkoosinsinistä Capricea, jossa oli aivan uskomaton takakontti plyysheineen ja peilipintoineen – jotain, mitä en ollut nähnyt henkilöautossa koskaan aiemmin. 12 Chevrolet Caprice 2d HT ’66 AMERIKAN RAUTA 4/2025. Se oli ostettaessa hopeanharmaa ja valkoisella vinyylikatolla, vissiin alkuperäinen väri. Keppivaihteista eroon. Se purettiin läpikotaisin maalausta varten. ”Itse asiassa mä vaihdoin sen vanhan Muncien Ruopan Ilkan kanssa päikseen tähän automaattiin silloin, kun Ilkalla ei vielä noita firmoja ollut. Huikea takakontti on kaakeleineen ja plyyshiverhoiluineen edelleen uudenveroisessa kunnossa, eikä tuoksu ummehtumeelta, kuten tämäntyyppisillä verhoiluilla on usein tapana. Vuotta aiemmin se oli vain Impalan lisävarustepaketti. Vielä uskomattomammalta tuntui muutama vuosi sitten, kun selvisi, että tuo auto on edelleen Porin suunnalla samalla omistajalla, ja vieläpä sitä konttia myöten samassa kunnossa. Tuolloin alla olivat Keystonen Klassic-vanteet. ”Kyllä siihen tehtiin heti silloin vähän moottoriremppaa ja vaihdettiin se laatikko. Kyllä mä silloin vähän ihmettelin, että kuin joku voi vaihtaa tommosen manuaalin automaattiin ilman mitään välirahaa, mutta kyllä mä sitten olen ymmärtänyt, että ne manuaalithan olivat arvokkaampia.” Vaihteistoksi tuli siis jo vuonna 1980 autossa edelleen oleva TH400. Siihen tuli Comp Camsin 262-asteinen nokka, Holleyn imusarja ja 750 kaasari silloin”, Uotila kertoo. Valmiina Porin näyttelyssä 1982. Vain hapsuja on jouduttu vuosien varrella uusimaan. Vaihteistona autossa oli sen sijaan luksuscoupeen hyvin erikoinen valinta – nelivaihteinen Muncie-manuaali. Tältä auto näytti Vesalle tullessa vuonna 1979. Ei se mitenkään rikki ollut, mutta teki mieli kuitenkin pistää se viimeisen päälle kuntoon.” Auton alkuperäiseen isolohkoon vaihdettiin tuolloin myös korkeampipuristeiset männät
Capricessa ne tosiaan olivat jo tehtaalta tämännäköiset. Etupenkit verhoiltiin uudelleen aidolla nahalla jo silloin auton maalauksen yhteydessä 80-luvun alussa. Se ei sopinut kartsanpyörityscruisailuun ollenkaan.” Capricen takapenkki on edelleen tehtaan jäljiltä ja lähes uudenveroisessa kunnossa. Minä silloin nuorena miehen kyllästyin pian siihen manuaaliin. 13 4/2025 AMERIKAN RAUTA. Alun perin auto oli varustettu nelivaihteisella Muncie-manuaalilla, mutta Vesa vaihtoi sen tilalle automaatin. Äänentoisto on päivitetty nykyaikaan RetroSoundin soittimella ja Audisonin kaiuttimilla
Se on jäänyt mieleen. Siihen maailman aikaan Riikosella oli tavaramerkki, että auton malli tuli isolla takalokasuojan kupeeseen, mutta mä en tähän sitä halunnut, ja olin jälkeen päin ajatellen siinä kaukaa viisas.” Simo Riikosen 45 vuotta sitten taiteilema mirramaalaus on mielenkiintoisen kaksivärinen. ”Tässä oli ostettaessa ajalle tyypillisesti perä korkealla. 14 Chevrolet Caprice 2d HT ’66 AMERIKAN RAUTA 4/2025. Bensatankki ja taka-akseli oli maalattu valkoisiksi. Sivistyneesti, sanoisinko. Siinä oli myös kylkiputket ja alla Slot-vanteet. Kilvenkehys muistuttaa, että nokalta löytyy vanhan liiton isolohkovoimaa. ”Mirraako nää nyt oli. Maalauksessa on jujuna se, että se tummenee alaspäin ja pintalakassa on sinistä, vihreää ja hopeaa hilettä. Sitä on sillain kohtuudella levitelty siihen päälle. Mirraa Riikosen ruiskusta. Tämä Caprice esiintyi myös farkkumainosfilmissä siihen aikaan.” Vesa oli ehkä rakentelutyylissä aikaansa edellä, sillä häntä ei hottentottilook oikein viehättänyt, vaan perä pudotettiin oitis alemmas ja kylkiputketkin saivat lähteä. Väri on täysin Riikosen Simon oman pään tuote, asiakasta kuunnellen tietysti”, Uotila kertoo. Hillitty kuosi onkin kestänyt aikaa kaikki nämä vuodet, ei tullut mikään tietyn ajan ilmiön näköinen maalaus. Kyse ei siis ole valosta, eikä näköharhasta. ”Ei auto mulla ehtinyt vuottakaan olla harmaana, kunnes se meni maalarille ja päätyi rakentelun kohteeksi. Sen verran hottentottialkua siinä oli”, Vesa jatkaa. ”Se auton myynyt kaveri oli töissä Story Films -mainostoimistossa, joka teki farkkumainoksia. Antennien upotus on toteutettu klassiseen kustomtyyliin. Paitsi, että siinä on perusväriin häipyviä paneeleita, niin myös koko auton sävy tummenee alaspäin
Niillä vanhoilla kansilla tuppasi nykybensalla nakuttamaan, eikä ongelmasta päässyt millään säädöillä eroon, joten vaihdoin kannet vähän isompipalotilaisiin Edelbrockin E-Streeteihin, jotka toimivat nykybensalla paremmin.” Kun moottori oli irrallaan, konehuone siistittiin ja maalattiin tummemmalla metallinhohtosinisellä. ”Olihan tämä Helsingin näyttelyssäkin silloin 1983, lehtiesittelyn jälkeen. Tämä oli niin pitkään säilytyksessä, että siitäkin jäi jotain läiskiä, jotka eivät lähteneet pois millään.” Vanteiksi tuolla ensimmäisellä rakentelukerralla tuli Keystonen Klassicit ajan hengen mukaisesti edessä 14-tuumaisina ja takana tuumaa isompina. Sähkölasit kuuluvat myös auton alkuperäisvarusteisiin.” Caprice valmistui nykyiseen turkoosiin kuosiinsa jo pian 45 vuotta sitten, ja sitä kierrätettiin näyttelyissä kesällä 1982. Uskomaton kontti. Sen ajan muotikangasta, josta tehtiin useampienkin vanien sisustukset. Kaakeli jäi silloisen firman lattian teosta yli”, hän kertoo. Stance on QA1:n coiloverien ansiosta varsion onnistunut. ”Jo silloin ensimmäisellä rakentelukierroksella laitoin tuon Grantin puuratin. Tuossa yhteydessä alle vaihdettiin nykyiset American Racingin omilla mitoilla tilatut 17-tuumaiset vanteet, jotka olivat nekin odottaneet jo pari vuotta asentamistaan. Tarvii aina jonkun semmoisen potkun persuksille, että rupee syntymään jotain”, Uotila naurahtaa. American Racingin 17-tuumaiset Torq Thrustit on tilattu mittatilauksena juuri tähän autoon. Se on hyvin samannäköinen edelleenkin, toki puuosia on välillä hiottu ja öljytty ja roikkuvat hapsut uusittu. Vähän eri halleissa, mutta kuitenkin. ”Tavaratila rakennettiin myös tuohon kuosiin heti silloin 1980-luvun alussa. Capricessahan oli jo tehtaalta muhkeamman näköinen nahkaverhoilu kuin saman aikakauden Impaloissa on totuttu näkemään, eikä sitä koettu tarpeelliseksi lähteä muuttelemaan, vaikka siihen aikaan plyyshi olikin kova juttu. Tarvii aina jonkun semmoisen potkun persuksille.” 15 4/2025 AMERIKAN RAUTA. 80-luvun alussa sillä aika ahkerasti seikkailtiin ympäri Suomea, mutta kun vuosia on vierähtänyt, niin ei ole kyllä paljoa ajettu”, Vesa tunnustaa. Uudelle vuosituhannelle. Tähän ei ihan mikä tahansa ratti sovikaan, koska tässä on joka suuntaan kääntyvä tiltti. Ei ihme, että fitment on poikkeuksellisen hyvä. Yksi tuttu asui silloin Floridassa, joten ne tulivat ensin sinne Floridan mökille ja sieltä sitten kontissa Suomeen.” Tekniikka uusiksi. Konehuoneeseen tuli uutta myös alumiininen jäähdytin.” Mä herätin tämän henkiin joskus 2015 tai 2016, kun sitä tarvittiin nuoremman pojan hääautoksi. ”Offsetin sai silloin määrittää, niin sen takia lähdin siihen räätälöintihommaan. ”Kyl se lämpimissä halleissa on ollut koko ajan. Mä herätin tämän henkiin joskus 2015 tai 2016, kun sitä tarvittiin nuoremman pojan hääautoksi. Niinhän siinä sitten lopulta kävi, että muut mielenkiinnon kohteet veivät ajan, ja 1990-luvun lopulla auto jäi seisomaan yli 15 vuodeksi. ”Siinä vaiheessa oli paikallaan vielä vanhat rautakannet, joilla oli ajettu edellisen kerran varmaan vielä lyijybensalla. Etuvanteet ovat nyt 8,5-tuumaiset ja takavanteet tuuman leveämmät. ”Ari Lahtinen sen veti viimeksi joskus 2016. Pakosarjat ovat Corvetten paremmin hengittävät valusarjat, jotka olivat paikallaan jo auton tullessa minulle. Tää on sitä niin sanottua halkaistua plyyshiä tämä materiaali. Ehkä se koko idea tuli niistä vaneista, kun niitä olen aina digannut. ”Takapenkki on edelleen auton alkuperäinen, etupenkit verhoiltiin jo silloin 80-luvun alussa uudestaan alkuperäisen mallin mukaan”, Vesa muistelee. Toki moottoriremontin yhteydessä vaihdoin myös vesipumpun, bensapumpun, ohjaustehostimen pumpun ja muut kuluvat osat. Capricen vinyylikatto on edelleen alkuperäinen, mutta se on maalattu uudestaan vinyylimaalilla maalaamossa. Samalla nokka-akseliksi vaihtui uusi Edelbrockin 268-asteinen ja imusarjaksi saman firman Performer 2-O. Oli mulla tässä silloin aikoinaan peltisarjatkin, mutta kyllästyin niiden räksättävään ääneen, joten vaihdoin takaisin nuo valusarjat.” Vuoden 2016 päivityksiin kuuluu myös HEI-jakaja. ”Silloin purin myös koko moottorin ja vaihdoin siihen kaikki laakerit sekä nokka-akselin. ”Kaasuttimeksi tuli uusi Holleyn 750 alipainetoisioilla. ”Tässähän oli semmoinen elektroninen kärjetön alkuperäissysteemi. Nyt se on varmaan loppuelämäksi kunnossa”, Vesa toteaa
Älä kysy, mistä olen sen keksinyt, en muista”, Vesa selittää hymyssä suin. Renkaat: Nankang Ultra Sport 245/40 R17 ja 275/40 R17. Kai se silloin oli, kun oli kylkiputket ja perä pystyssä, mutta ei nykyään näyttäisi enää hienolta.” Eikä Caprice ainoaksi Vesan rakentamaksi autoksi ole jäänyt, vaikka Harrikatkin ovat osansa miehen mielenkiinnosta saaneet. ”SSBC:n levyjarrut tähän on päivitetty myös ympäriinsä tällä vuosituhannella”, Vesa lisää. Monimerkkiuskollinen. Sisusta: Grantin puuratti, automaatille muokattu keskikonsoli, RetroSoundin soitin, Audisonin kaiuttimet edessä ja takana, plyyshiverhoiltu custom-takakontti peilein ja kaakelein. Ehkä sitä jotenkin tunsi jo silloin, että taitaa se korkean perän muoti kohta loppua.” Alkuperäiseen 12-pulttiseen perään on matkan varrella asennettu vähän alkuperäistä tiheämpi 3.50:1 välitys ja lukko. Kuvan kun lakkaa ja pitää vedessä tarpeeksi kauan toista puolta, niin se paperi liukenee pois ja kuva jää siihen lakkakerrokseen. Tulipelti on peilikiiltävää rosteria. Arkiajot ajan Ramilla, sitten löytyy yksi ’91 Pontiacin Trans Am hyllyltä, jos niin sanoisi. Voimansiirto: TH400-automaatti, 12-bolt-perä 3,50:1 perävälityksellä ja lukolla. Kiitos: Kiitän Herraa hyvästä tuurista… ”Konehuoneen siirtokuvana toteutetut levyt ovat sitä 80-luvun tuotantoa. Moottoritila on huippusiisti pienintä yksityiskohtaa myöten, katsoi sitä mistä päin hyvänsä. Jarrut: SSBC:n levyjarrut joka nurkassa. Juuri valmistui Vesan ja hänen poikansa Veijon yhteisprojekti, niin ikään isolohkotekniikalla varustettu ja ilmajousitettu ’66 Chevy C10, mutta ei Vesa silti mitenkään yhden merkin mieheksi tunnustaudu. Siitä mun jenkkiautoura on alkanut”, hän kuittaa selventäen, miten mallien ja merkkien kirjo on ollut edustettuna ihan laidasta laitaan. Kori: Simo Riikosen mirraerikoismaalaus vuodelta 1980, upotetut antennit. ”Kun sitä ostohetken kuvaa 70-luvun lopulta kattelee, niin vähän ihmettelee, miten sitä oli niin innoissaan, että nyt mulla on kaupungin hienoin auto. Tekniikan muutosten myötä Vesa joutui päivittämään myös Capricensa alustaa. Takana on edelleen rälläkällä lyhennetyt alkuperäiset kierrejouset. ”Ei ole mitään merkkifanittamista sinänsä, vaikka tuon Capricen myötä monet ovat minusta Chevy-miehenä puhuneet. Ne on itse siirretty lakan avulla. Alkuun siellä oli myös ilmaiskarit, jotka lähtivät kuitenkin jo heti silloin 80-luvun alussa, kun halusin perää matalammalle. Vanteet: American Racing VN405 Custom Torq Thrust II, edessä 17x8,5", takana 17x9,5". ”Vanhojen rälläkällä lyhennettyjen jousien tilalle oli hankittava QA1:n korkeussäädettävät coiloverit, koska keula nousi kevyempien alukansien myötä vanhoilla jousilla liian ylös. Alusta: QA1:n coiloverit edessä, lyhennetyt vakiojouset ja Konin kaasuiskarit takana. Mulla oli tämän Capricen hankkiessa ’70 Dodge Polara käyttöautona, semmoinen iso musta 383-koneella, ja jo sitä ennen oli ’66 Valiant. 16 Chevrolet Caprice 2d HT ’66 AMERIKAN RAUTA 4/2025. Viimeisimmässä moottoriremontissa 402-kuutiotuumaiseksi porattu isolohko sai Edelbrockin alukannet ja samalla konehuone maalattiin ulkokuorta tummemmalla metallinhohtosinisellä. Faktat Chevrolet Caprice 2d HT ’66 • Omistaja: Vesa Uotila, 69 • Paikka: Luvia Moottori: 402 cid BBC V8 (ensimmäiseen ylikokoon porattu 396), TRW:n 11,5:1 puristussuhteen takomännät, alkuperäiset kiertokanget, Edelbrock E-Street -alukannet, Edelbrockin 268-asteinen nokka, Edelbrock Performer 2–O -imusarja, Holleyn 750 cfm vacuum-kaasutin, HEI-jakaja, Corvette-tyyppiset valupakosarjat, tuplaputkisto, Griffinin alumiininen jäähdytin
010 29 22 800, info@sk-autosound.fi. 9–17, p. Modern Sound For Your Classic Car Katso lisää: sk-autosound.fi Myymälä/Asentamo Ark. 9-17 Kartanonherrantie 7, 02920 Espoo / Juvanmalmi p.010 29 22 800 info@sk-autosound.fi • Radiot • Kaiuttimet • Antennit • Vahvistimet • Vaimennus • Asennustarvikkeet Modern Sound For Your Classic Car Katso lisää: sk-autosound.fi Myymälä/Asentamo Ark. 9-17 Kartanonherrantie 7, 02920 Espoo / Juvanmalmi p.010 29 22 800 info@sk-autosound.fi • Radiot • Kaiuttimet • Antennit • Vahvistimet • Vaimennus • Asennustarvikkeet • Radiot • Kaiuttimet • Antennit • Vahvistimet • Vaimennus • Asennustarvikkeet Myymälä/Asentamo, Kartanonherrantie 7, 02920 Espoo/Juvanmalmi Ark. 9-17 Kartanonherrantie 7, 02920 Espoo / Juvanmalmi p.010 29 22 800 info@sk-autosound.fi • Radiot • Kaiuttimet • Antennit • Vahvistimet • Vaimennus • Asennustarvikkeet Modern Sound For Your Classic Car Katso lisää: sk-autosound.fi Myymälä/Asentamo Ark
Uniikki Ute Teksti ja kuvat: Tomi Eronen Ford Pickup ’33. 18 AMERIKAN RAUTA 4/2025. Laitilalainen Rami Rantanen rakensi rapistuneesta Suomi-Fordorista onnistuneesti originaalin Uten, jonka oman työn osuus on uskomaton
19 4/2025 AMERIKAN RAUTA
Viimeisimmät olivat 2011 valmistunut vajaat 500-heppaisella 2,5-litraisella ja 16-venttiilisellä turbokoneella varustettu Pyhimys sekä neljä vuotta myöhemmin valmistunut 164 Coupe, jonka rakensin E36 M3-Bemarin päälle. Siinä voi nähdä myös cameomaista henkeä. Ei siinä alkuperäistä peltiä ole kuin osa rintapellistä, pilarit ja osa kattoa. 20 AMERIKAN RAUTA 4/2025 Ford Pickup ’33. ”Siinä vaan fiilistelin sitä mukaa eteenpäin, kun auton linjoja katselin. Alkuperäiseen muotoon jäivät katon etuosa sekä etuovet. ”Se oli 2018 elokuussa, kun tämän hankin. ”Se oli varmaan vuotta aiemmin, kun kaveri alkoi puhua isovanhempiensa suulissa makaavasta ’33 Fordista, mutten siitä silloin innostunut”, mies jatkaa. ”Se oli ihan kauheassa kunnossa. Rekisterikilven kehyksen kaareva lista on sekin Ramin kokonaan itse rosterista tekemä osa. Sikäli hienosti Rantanen sai yhdistettyä Volvon kulmikkuuden ja uudemman BMW:n linjakkaat perusmuodot. Ikkunatkin siitä oli rikottu jo joskus 70-luvulla. Ja autohan oli neliovinen. ”Mulla oli pitkän aikaa ollut sellainen olo, että haluan tehdä jonkun lava-auton, mutta en vain tiennyt, että mistä. Lokasuojia olisi saanut valmiina, mutta ne olisivat olleet aika kalliita, ja kun niitä olisi pitänyt joka tapauksessa levittää, niin päädyin tekemään ne alusta asti itse. ”Ei siinä ollut helmoja eikä lattiaa ollenkaan, se oli niiden osalta täysin kelvoton. Laitilalainen auto. ”Siinä meni se vuosi, kunnes kyseinen kaveri laittoi kuvan autosta johonkin Facebookin metsäautoryhmään, jolloin totesin, että pitäähän se sieltä pelastaa, ettei se mene muualle. Ihan alun perin se oli jäänyt semmoiseen avonaiseen suuliin, mutta jossain vaiheessa se oli siirretty talon alakerrassa olleeseen autotalliin, jossa sitä oli purettu. Volvothan mulla olivat ensimmäisenä mielessä, muttei sieltä sopivaa aihiota löytynyt. Aihiota kun oli helpompi liikutella rullaavana vanhoine akseleineen, ja saipahan joistakin mitoista kiinni koria parsiessa. Siihen vaihdoin vuoden ajeluiden jälkeen tekniikaksi E39 M5:n 5-litraisen V8:n”, ennakkoluulottomuudestaan ja tinkimättömästä työn jäljestään jo Volvojensa parissa tullut Rami Rantanen aloittaa. Kaikki muu on tehty uudestaan”, Rantanen kertoo. Jossain vaiheessa perheen lapset olivat sillä ajelleet jotain rallia metsäteillä, että ei se silloin vielä ihan lopullisesti ole ajamattomaksi jäänyt.” Selvää on kuitenkin, ettei säälimätön käyttö ja vuosikymmenten seisotus ties missä ollut varsinaisesti tehnyt Fordille hyvää. Tuo 164 Coupe, jollaista ei tehdas koskaan rakentanut, valmistui tosiaan BMW:n Coupekorin ympärille ja herätti runsaasti huomiota ympäri maailman. Rami alkoikin oitis rakentaa uutta projektiaan. Se oli kuitenkin laitilalainen auto alkuaan.” Kyseessä oli siis vanha Suomi-auto, ’33 Ford Fordor, joka oli palvellut mainitun kaverin isovanhempien käyttöautona, kunnes oli aikanaan hylätty ensin katokseen ja sittemmin umpinaiseen talliin seisomaan. Siinä menikin sitten vähän pidempään ennen kuin tämä valmistui”, Rami toteaa. ”Vuonna 1954 se oli viimeksi katsastettu. Sellainen merkintä oli rekisteriotteessa. Tuossa kivinavetassa, josta sen nyt hain, se oli ollut jo varmaan 20–30 vuotta.” Neliovisesta avolavaksi. Ajatuksena oli semmoinen australialaista Ute-tyyliä mukaileva kokonaisuus, jossa lava on kiinteä osa koria eikä jenkkityyliin erillinen pikkulava.” Pyöränkaarien muodot jäivät alkuperäisiksi, eli lavasta tuli saman levyinen kuin auton peräpää oli alun perinkin ollut. Järjestyksenä oli hytin ja lavan rakentaminen rungon päälle, ja vasta sen jälkeen itse runko otettiin työn alle. Minulla on kotona englanninpyörät sun muut metallintyöstövehkeet, että kotona nuo kaikki pellit on tehty”, mies selittää ja summaa: ”Korinosia en ostanut valmiina mitään. Heti tämän hankkiessa oli siis päivänselvää, että siitä tulee lavamalli.” Mitään piirustuksia Rami ei autosta tehnyt, vaan kävi suoraan muotoilemaan takapäätä uudestaan. Sitä oli jossain vaiheessa purettu ja siitä oli ovet ja sisusta irrotettu, kun sitä oli alettu mukamas kunnostaa. Etulokasuojat sain pelastettua vielä alkuperäisistä korjaamalla, mutta etulokasuoja ja astinlauta on nyt hitsattu yhtenäiseksi kappaleeksi, alun perinhän ne olivat erillisiä.” Utemainen lava on takapäästään hauskan kaarevaksi muotoiltu. ”Sen verran siinä oli ehjää, että siitä sai mitoitettua. ”M inulla oli ollut aiemmin rakentelukohteena monenlaisia Volvoja. Kun tuo huikea Coupe-konversio oli valmistunut, alkoivat miehen sormet syyhytä jo uusien projektien kimppuun
Sohva on kokonaisuudessaan Ramin itse tekemä verhoilua myöten, samoin lattiamatto, katon verhoilu sekä ovipahvit. Niihin lukeutuu myös cowlin ritilä. Mittaripaneelit ovat nekin omatekoiset. Konepellin avaus on kätketty alkuperäisen jäähdyttimen korkin paikalle. Mielenkiintoisesti kimaltava pinta on alumiini teippiä ja itse paneelit kiillotettua rosteria. Fordissa on uskomattoman paljon hienosti toteutettuja detaljeja. Omatekoisia rosteriosia löytyy joka puolelta. 21 4/2025 AMERIKAN RAUTA. Mulla oli pitkään ollut sellainen olo, että haluan tehdä jonkun lava-auton, mutta en vain tiennyt, että mistä. Ramin itse shifterin ympärille muotoilema keskikonsolipahka istuu ’33:n kojelaudan alkuperäisiin muotoihin hienosti
Myös luukun sisäpuoli on yhtä viimeisteltyä katseltavaa kuin ulkopuoli. ”Alkuperäiset akselit ja vaihteisto siinä oli kuitenkin paikallaan. ”Takarekisterikilven yläpuolinen lista on tehty 1,5 millin rosterista ihan itse. Siinä on noita itse tehtyjä rosterisia osia vaikka kuinka paljon muuallakin. Ne tuli Englannista ja ne on tarkoitettu johonkin uudempaan VW Trans porteriin. Piti sitten jostain keksiä erillisjousitetut akselit molempiin päihin. Levitettyjen takalokasuojien pakoputkenulostulot ovat lähtöisin Volvo XC90:stä. Keskireikää piti suurentaa, mutta pulttijako sopi suoraan Corvetten akseliin. Ja ylipäätään tykkään tuosta konepellin muutoksesta, miten se aukeaa pystyyn ihan eri tavalla kuin alun perin”, Rami avaa keulalle tekemiään muutoksia tyytyväisenä. Ne myin jollekin rodiharrastajalle. Rami joutui valmistamaan itse työkalun, jolla sai tehtyä siihen salaman kuvan. ’34 Fordin pillerikapselein varustetut peltivanteet ovat 17-tuumaiset, ja tarkoitettu alun perin VW Transporteriin. Mielenkiintoisia yksityiskohtia. Vähän leveät ne tietysti ovat, mutta muuten.” Jarrut ja ohjaus tulivat myös ’92 Corvettesta, samoin kallistuksenvakaaja. ”Pakoputkien ulostulot bongasin myös Volvosta, XC90:stä, kun olin 18 vuotta Volvojen kolarikorjaushommissa töissä.” Etuja takavalot sen sijaan ovat alkuperäisen kaltaiset, ne Rami hankki uutena Speedway Motorsilta. ”Jo ennen kuin lokasuojiakaan tein, mulla oli nuo vanteet olemassa. Konepellin tein myös yksiosaiseksi ihan suorasta pellistä. 22 Ford Pickup ’33 AMERIKAN RAUTA 4/2025. Niitä ei ole kromattu, vaan ne on kiillotettu peilipinnalle.” Ajettavuutta Corvettesta. Kromikehät tulivat jostain toisesta kaupasta ja noille ’34 Fordin kapseleille sorvasin alumiinista pienillä ruuveillä kiinnitetyt sovitekikkareet, joilla ne sai kiinni vanteisiin.” Astinlaudat ja lokasuojat ovat nykyisin yhtä palaa. Kaikki on viimeistä yksityiskohtaa myöten huoliteltua ja harkiten toteutettua. ”Auto on alun perinkin ollut V8-moottorilla, mutta siitä on varmaan jossain vaiheessa hajonnut alkuperäinen kone, joten siinä oli semmoinen 2,2-litrainen pikkukasi nokalla. Pikkuhiljaa vaihtoehdot vähenivät, ja lopulta C4-Corvetten akselistot alkoivat tuntua hyvältä ratkaisulta. Rally Racelta Suomesta löytyivät sopivat GAZ-merkkiset kynäjousitolpat. Erityisen ylpeä olen itse tuosta jäähdyttimen korkin näköisestä lukitussysteemistä. Lavan etureunan pienen luukun alta löytyy akku. ”Maskista kehyksen yläosa on alkuperäinen, muut olen tehnyt itse. Mistä lie ollutkaan lähtöisin, varmaan jostain Simcasta”, Rantanen pohtii. Kaverin Amarokissa oli vastaava kevennin, ja siitä tuli ajatus, että semmoinen tarvii saada”, mies jatkaa. Rungon boksasin ja tietysti akselistojen ja lavan asentamiseksi piti tehdä muokkauksia, mutta näennäisesti runko on edelleen alkuperäisen näköinen.” Jousina Rami päätyi käyttämään Corvetten lehtijousien sijaan coilovereilta joka nurkassa. Lavan luukkuun rakensin jostain Volvon takaluukun kannen jousesta kevenninmekanismin, jonka kätkin lavan posken sisään. Sähkökeskuksen kansi on tehty Ikean uunivuoasta. Etuvanne on 17x8,5" ja takavanne 10,5 tuumaa leveä. Lavan pohjalta löytyy painamalla avautuva bensantäyttökorkki. Sulkeminen sujuu helposti lavan poskeen kätketyn kevennysmekanismin ansiosta. ”Ovista on alareunat korjattu ja niihin tein piilosaranat, mutta muuten ne ovat neliovisen alkuperäisissä mitoissa. Jarrunestesäiliön korkkiin on kaiverrettu teksti, joka kertoo, mitä sinne kuuluu laittaa. Hauskannäköiset kumit rosterireunuksineen Rami teki itse. ”Sain ne hankittua ihan Suomesta, Bäckfeltin Autopurkaamosta Pohjanmaalta
Piti vain keksiä se oikea värinumero. Kiitos: Topille maalauksesta, Verhoomo Randen sisustuskankaista, Länsi-Suomen Väripiste maalaustarvikkeista ja Ekkulle kärsivällisyydestä. Tein lohkoon ylimääräisiä öljykanavia ja piilotin vanhaan öljynsuodatinpönttöön nykyaikaisen tavallisen öljynsuodattimen. 23 4/2025 AMERIKAN RAUTA. Melkein 2 000 kilometriä sillä tuli lopulta viime kesänä ajettua, vaikka pisin matka oli vain satakunta kilometriä Ulvilaan.” Faktat Ford Pickup ’33 • Omistaja: Rami Rantanen, 48 • Paikka: Laitila Moottori: ’49 Fordin 239 cid Flathead V8, öljynkiertoa parannettu ja suodatus muutettu nykyaikaiseksi, Holley Sniper -ruisku, Iskyn jyrkempi nokka, MSD:n kärjetön jakaja, rosteripakosarjat, 2" rosterinen tuplaputkisto, alumiininen jäähdytin Volvo 940:n sähköflektillä. Vaihteistoksi tuli 164-Volvon Borg Warner 35 -automaatti, jonka nuukuuksissani laitoin, kun se oli minulla valmiina varastossa”, mies jatkaa. ”Turvavyöt halusin myös, ja ne teetettiin Turvavyö Oy:llä. Maailmalla yleisesti käytössä oleva modaus saa suodatetun öljyn kiertämään muualla paitsi viimeisessä runkolaakerissa. Ratti on Kuplavolkkariin tarkoitettu banjomalli, jonka keskiöön sovitin Ford-tekstin. Edellissyksynä se liikkui jo omin voimin, mutten kotipihaa kauemmas lähtenyt. Vaihteensiirto toimii omatekoiselta kepiltä kojelaudan keskeltä vaijerivälitteisesti.” Kojelauta itsessään on alkuperäinen, mutta peltinen keskikonsoli kokonaan Ramin omaa designia. Pohjat tein itse, mutta Topi Kaija Raumalta ruiskutti varsinaisen pintavärin Kiukaisten Autopelti ja Hinauksessa.” Elettiin syksyä 2023, kun Rami viisivuotisen rakentelu-urakan jälkeen sai pickupinsa maalaamosta takaisin kotitalliin. Alkujaan kaikki kiertoon menevä on suodattamatonta. Mä nyt olen ollut aina semmoinen ruiskujen puolestapuhuja, ja olen tottunut säätelemään tietokoneohjattuja ruiskuja jo aiemmissa autoissani, joten päätin sitten hankkia tuollaisen Sniperin, jolla ohjataan myös sytytyksen ajoitusta.” Volvo-historia näkyy. ”Sisustahommat tehtiin vasta sen jälkeen. ”Ajatuksena oli alun perinkin, että siitä tulee tämän värinen. ”Sähköt rakensin American Autowiren puolivalmista rodisarjaa käyttäen. Mittarit ovat Classic Instrumentsin tavaraa, ja ne ovat itse tehdyissä paneeleissa. Katkaisijoiden nupit on myös itse sorvattu ja niiden alusprikat meistettyine teksteineen ovat omatekoisia.” Lämmityslaitteeksi Rami hankki ilmeisesti kilpa-autokäyttöön tarkoitetun mallin, jossa on myös ilmastointi. Tämä tekemäni muutos sallii suodatetun öljyn kulun joka paikkaan”, Rami valaisee. Sieltä löytyy näihin vanhoihin autoihin vaikka minkälaista osaa. Ratkaisu löytyi niinkin läheltä kuin Volvon kartasta. Viime maaliskuun lopussa auto oli viimein valmis katsastettavaksi. Voimansiirto: BW 35 -automaatti, C4-Corvetten Dana 36 -perä. Setti tuli Englannista Car Builder Solutionsilta. Siinä meni vielä se talvi vielä. ’49-mallinen 239 cid lättäpää on päällisin puolin melko alkuperäisen näköinen, mutta sitä on piristetty Iskyn jyrkemmällä nokalla, peltisarjoilla sekä Sniper-ruiskulla! Ruiskulättis nokalle. Kyllä se periaatteessa oli ihan ehjä, mutta minä purin sen ja laitoin siihen uudet laakerit ja männänrenkaat sekä Iskenderianin jyrkemmän nokka-akselin. ”Moottoriksi löytyi eBayn kautta löytynyt ’49-mallinen Fordin 8BAlättäpää, joka oli jossain kuorma-auton rungossa paikallaan. ”Jälkikäteen ajatellen olisi pitänyt laittaa semmoinen, jossa on lukollinen turbiini ja ylivaihde, mutta ei sitä silloin tullut ajatelleeksi. Moottorissa muutin öljynkierron alkuperäisestä sivuvirtaussuodattimesta paremmaksi. Se on sävynumeroltaan 201, käytetty jossain 80-lukuisissa Volvoissa. Kori: Muutettu Ute-tyyppiseksi avolavaksi, konepelti muutettu yksiosaiseksi, lokasuojia levitetty, astinlaudat moldattu kiinteiksi, peräpää kokonaan itse muotoiltu, maalattu Volvon 201 Beige/ Dark Beige -sävyllä. Renkaat: Falken 235/40 R17 ja 275/40 R17. ”Pakosarjoiksi hankin kiinalaiset rosterimallit, 2-tuumaiset putket tein itse rosterista. ”Penkki on kokonaan itse tehty, ja se on myös itse verhoiltu. ”Sarjassa tuli mukana kaikki kuivaimia ja lauhduttimia myöten, lukuun ottamatta kompuraa. Jarrut: C4Corvetten levyjarrut edessä ja takana. Ramin historian tietäen ei tarvitse kauaa arvuutella sitäkään, mistä Fordin värisävy löytyi. Kompura on 940-Volvon malli, sattuneesta syystä kaikki ei-amerikkalaiset osat tässä ovat jostain Volvosta”, hän toteaa nauraen. Alusta: Runko boksattu, C4-Corvetten erillisjousitetut akselistot edessä ja takana, C4-Corvetten ohjaus, GAZ coiloverit joka nurkassa. Sisusta: Banjo-ratti, omatekoinen keskikonsoli shifterillä, omatekoinen penkki ja ovipahvit, verhoiltu ruskeasävyisillä kankailla, Classic Instrumentsin mittarit custom-mittaripaneeleissa. Ohjaamon takaseinä on alumiinilevyä, johon on liimattu samaa kangasta kuin penkin reunoissa”, Rami kertaa uskomatonta oman työn määrää autossa. Vanteet: 17x8,5" ja 17x10,5" peltivanteet ’34 Fordin pillerikapseleilla ja kromikehillä
Rami Rantasen hauraasta harsosta parsima uniikki Ute on melkoinen käsityötaidonnäyte alusta loppuun. Pihalla! Aihion kuntoa ei voi hääp pöiseksi kutsua. Ramilla on tallissaan hyvin monipuoliset pellintyöstö välineet, joten peltiosia ei tarvinnut etsiä valmiina. Ovet sentään löy tyivät, mutta ne oli irrotettu, kun au toa oli aloitettu jos kus kunnostamaan. 5. Fordorin katon taka osa ikku noineen käytettiin lähes sellaisenaan. Teksti: Tomi Eronen • Kuvat: Ekku Laurikainen, Rami Rantanen 1. Ensimmäise nä oli saatava tietysti perus kehikko sen verran tuke vaksi, että sen päälle saattoi alkaa suun nitella uusia takaosan muotoja. 4. 7. Omassa tallissa Rami otti Fordorin oitis nosturille ja alkoi hahmotella, mitä siitä tulisi. 3. Heti alkuun oli tiedossa, että Rami halusi tehdä autosta avolavan, joten korin takaosa laikattiin pois. 2. 8. Taidonnäyte 24 AMERIKAN RAUTA 4/2025 Ford ’33 Pickup 1 2 3 4 5 6 8 7. Viimeiset vuosi kymmenet Ford oli seissyt sentään umpitallissa, mutta auton sieltä ulos saaminen vaati oman työnsä. 6. Takakulman tippalistaa jatkavan kaari maisen muodon Rami joutui loihtimaan itse
Kuvassa ajetaan kulmapalaan kanttia. Kun hytin muoto alkoi hahmottua, valmisti Rami tallissaan siihen sopivia palasia. Lavan reuna muotoiltiin pyöreän putken ympärille. 10. Lavan runko valmiina. Tässä valmistuu taka pyörän kaaren korin puoleinen osa. 14. 11. 16. 15. 12. Lavan Rami halusi muotoilla kiinteäksi osaksi koria, eikä irralliseksi elementiksi. Katon alku peräinen aukko hitsattiin umpeen. 13. 9. 25 AMERIKAN RAUTA 4/2025 9 10 11 12 15 16 13 14. Kaarevat muodot tehtiin englannin pyörällä. Sikki koneella ajettiin pyörän koteloiden pystyosiin tehdas tyyliset vahvike pokkaukset
18. Maskiin jäi vanhaa yläosa, muun Rami teki itse. 22. Runko uusine akse listoineen maalausta vailla. Kun kori oli peltitöiden osalta valmis, se nostettiin run golta, joka pää tyi vuorostaan työn alle. Myös yksi osainen kone pelti syntyi Ramin tallissa. Sen reunalle hän teki rosterista listan, jonka muotoa tässä hahmotellaan pahvimallilla. 23. 19. Etupäähän Rami sovitti C4Corvetten erillisjousite tun akseliston hanmastanko ohjauksineen. Perälautaan Rami päätyi tekemään upotuksen rekisterikilvelle. 24. Myös erillis jousitettu taka akselisto on C4Corvettesta. 25. 26. Taka päähän tehtiin melkoisen suu ria muutoksia avolavamuutok sen takia. 26 AMERIKAN RAUTA 4/2025 Ford ’33 Pickup 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26. 21. 17. Osa valmiina, kiillo tusta vailla. 20. Peltipuhtaita ja kitittömiä muotoja ei voi kuin ihailla
32. Niihin tehtiin reiät Volvon pako putken ulostuloille. 31. Kojelaudan keskelle Rami muotoili pienen ”konsolin”, jonka keskelle tuli vaihdekeppi. 239kuutio tuumainen ’49 mallin lättäpää löytyi eBaystä. 27 AMERIKAN RAUTA 4/2025 27 28 29 30 31 32 33. 27. 28. Lopuksi moottori maalattiin kokonaan vihreällä. Taka lokasuojat Rami sen sijaan teki kokonaan itse. Etulo kasuojat saatiin pe lastettua vanhois ta, ja ne hitsattiin kiinni as tinlautoi hin. 33. 29. Rami purki sen kokonaan ja teki moottorille täydel lisen remontin. 30
34. Maassa oli lumi, kun maalattu kori päästiin kär räämään pois maalaamosta. Korin pohja työtkin Rami teki itse, vain itse maalauksen hän jätti ulkopuolisen tehtäväksi. Volvon tumman beigen vä rin ruiskutti Topi Kaija Kiukaisten Autopelti ja Hinauksen tiloissa. 40. Viimei senä vuo rossa oli sisustan rakenta minen. Lattiamatto paikallaan. Kotitallis sa maalattu kori lasket tiin valmiille rungolle ja Rami saattoi alkaa koota palapeliä loppuun. Myös istui men Rami teki run koa myöten itse. 28 AMERIKAN RAUTA 4/2025 Ford ’33 Pickup 34 35 36 37 38 39 40 41 42 43. 42. 37. 36. 41. Peltivalmis kori puhallettiin pihalla grillissä. Runko sai puoli kiiltävän mustan maalipinnan. Ajovalot, astinlautojen kumit ja vanteiden koristeet vielä puuttuvat. Penkin jalustan pohjalta näkyy äänieristematto, Ford kun tosiaan rakennettiin ajettavaksi. 39. Melkein valmis. 43. Pohjaan tehtiin oikeaoppinen joustava rakenne. 35. Tässä hahmottuu pehmusteosa. 38
1/2” lev. 1/2” 199,KYTKIMIÄ MCL75117 KYTKIN PAKETTI CHEVY-55-85 1 1/8 in.10-Spline 11” 399,MCL75135 KYTKINPAKETTI FORD S PRO DIAPH 10X1,375 12” FE 5/16 435,KAASUTTIMIA UUSIA-KUNNOSTETTUJA -OSIA HOL0-1850SA KAASUTIN 600 CFM VAC ALUMIINI manuaali ryyppy 598,HOL37-119 KAASUTTIMEN KORJAUSSARJA 4160 MALLEIHIN 56,CE-2000EMR TAKA-AKSELI FORD 9” mustang 1964-65 round ohuet päät 1529,CE-2008LB PERÄN LAAKERI PÄÄTY FORD 9” p jako 51X90 3/8 1kpl 145,CE-2008TBK PERÄN LAAKERI PÄÄTY FORD 9” torino end 3/8” kpl t-pu 214,VIRRANJAKIA alk. (05) 3557 289 ja myynti@tradeparts.info WEBSTORE OPEN 24/7 FORD GM & MOPAR osia... TRADEPARTS.INFO Rapakontie, 49480 SUMMA, Avoinna arkisin 8.30-17.00. 25/32 119,WC 29-72 TIIVISTE U-KANAALI CHEV, FORD, DODGE TRUCK kork. Phone. OHJAUKSEEN ES350SP-AB SÄÄTÖHOLKKI GM 65-74 BILLET ALU 1pr+lukitusmutterit 99,5557SLK OHJAUS KESKITANKO+ APUSIMPUKKA-KÄÄNTÖVARSI 199,SIMPUKAT esim. simmit-pultit-mutterit-O-rengas 85,F890325 PERÄVÄLITYS FORD 9” 3.25:1 MOTIVE GEAR 390,MM... 23/32, lev. 239,TSPJM7601R VIRRANJAKAJA CHEVY SB-BB PRO PILLET pun kansi 239,TSPJM7702R VIRRANJAKAJA FORD 289-302 READY TO RUN 275,ENTERPRISES R R MGRR9R306SMK LAAKERI ASENNUS SRJ FORD 9” 3.06” bore std sup kova 235,MGRF8IK ASENNUS SARJA FORD 8” sis. Classic Performance Products Classic Performance Products I N D U S T R I E S Parts & Accessories R INCORPORATED R M o u l d e d P a r t s I n c . M o u l d e d P a r t s I n c . 8270108A OHJAUSSIMPUKKA MUSTANG 64-67 Coug 67 manual 369,8270122A OHJAUSSIMPUKKA FORD 62-80 MANUAL 16:1 UUSI 359,KORIIN JA SISUSTAAN ARP0009BK KYYNÄRNOJA ETU CUTLASS 1968-72 OIKEA 12” pitkä 65,KR20074 TAKAPAKSIN KANSI CHEVELLE 68-72/ SKYLARK 1970-72 529,TIIVISTEET WC 33-96 TIIVISTE U KANAALI MOP-GM joustava, kork
SILVER BIRD 30 AMERIKAN RAUTA 4/2025
SILVER BIRD Teksti: Tomi Eronen • Kuvat: Tuukka Erkkilä Pontiac Trans Am ’79. 31 4/2025 AMERIKAN RAUTA. Jääliläinen pitkään rallia ajanut ja Toyotia harrastanut Erkki Kursu hankki ensimmäiseksi jenkkiautokseen vuosikymmenet mieltä kutkuttaneen Trans Amin, jonka rakensi ensin LS-tekniikkaiseksi, ja joka jouduttiin onnettomuuden seurauksena rakentamaan pian uudelleen
Se kolmosSupra oli myös 2JZ:lla, mutta ei se ollut kuin 580-heppainen. Kun sen syksyllä 2020 myin, niin aloin tosissani katsella Pontiaceja”, mies jatkaa. Eki vaihtoi etujakkarat tukevampiin FK:n malleihin ja koko sisustan väri muutettiin mustaksi. Tai ei ne rallivehkeet kaikki olleet Toyotia, ensimmäinen oli Sunbeam Avenger ’88, ja sitten tuli Kadett GT/E. Siitä rakennettiin yli 1000-heppainen 2JZ-koneinen peli. ”E ka jenkki tämä mulle on”, Erkki Kursu myöntää, vaikka autojen parissa onkin koko ikänsä touhuillut. Sen sitten vaihdoin Starletiin. Yhteistä Celicalle ja Supralle oli paitsi merkki, myös pirteä tekniikka ja viimeistelty kokonaisuus. Musiikin lähteenä on moderni kosketusnäytöllinen Android-soitin. Lapsuuden haave. ”Niitä olikin ensin sopivasti tarjolla, mutta kun mulla oli vielä kolmoskoppainen Supra siinä välissä sen Celica Supran jälkeen, niin ei ollut köyhällä postimiehellä varaa hankkia sellaista silloin. 32 AMERIKAN RAUTA 4/2025 Pontiac Trans Am ’79. Mittarit on vaihdettu nykyisen tekniikan kanssa paremmin yhteen toimiviin. Myin sen sitten joskus 2020 keväällä pois”, Kursu kertoo tarkkaa ajankohtaa ääneen muististaan kaivellen. Se oli ensimmäinen auto, jonka rakentelin niin sanotusti nykyaikana.” Ikään kuin syrjähyppynä ripeiden laitteiden välissä valmistui yksi museo-Toyotakin, kunnes Erkki hankki Celica Supran, siis sellaisen kulmikkaan kakkoskorisen. ”Just kattoin kuvia, niin se oli 2009, kun sen hankin. Sen tekniikka siirrettiin pahan kaadon jälkeen B-Asconan koriin. ”Siihen laitettiin Altezzan 6-vaihteinen laatikko ja 2,2-litrainen 5SGE-moottori vaparina. Siinä välissä oli käynyt kuitenkin niin, että ykköskoristen hintapyynnöt olivat muuttuneet ihan toisenlaisiksi, vaikka aikaa oli ehtinyt kulua tuskin vuottakaan. ”Mä ajoin rallia 18 vuotta ja Toyotia rakentelin. 2006 ajoin viimeisen rallikilpailun”, hän jatkaa. Ja tietysti väri, joka oli Ekin sitä ensimmäistä Celicaa varten sekoituttama hopea. ”Mä halusin oikeastaan ostaa samanlaisen ykköskorisen Firebirdin, kuin sulla oli se keltainen”, hän jatkaa tarkoittaen kirjoittajalla viime vuosikymmenen taitteessa ollutta ’68 Firebirdiä, jota kävi ihailemassa joskus cruisingeissa. ”Pentuna jo kattelin näitä Pontiaceja ja silloin 1985, kun sain kortin, niin näitä ihailin, mutta 35 vuotta siinä meni ennen kuin sain tämmöisen laitettua”, Kursu toteaa pitkäaikaisesta ihastuksestaan. ”Mulla oli jo pentuna ennen kuin aloin ajaa rallia TA12-Carinoita, joita rakentelin.” Hieman ennen pikataipaleilta eläköitymistään Eki hankki myös pitkästä aikaa kadulle suunnittelemansa harrasteauton, TA22-Celican, jonka kävi läpi kauttaaltaan
Minähän sain tämän vasta viime kesänä säädettyä kunnolla. ”Sisustan värjäsin mustaksi ja lattiamatot sun muut hankin uutena.” Etupenkit vaihtuivat sporttisempiin ja takapenkki verhoiltiin niiden kanssa yhteen sointuvaksi aidolla nahalla. Säädöt siinä jäi tekemättä, kun ei täältä Oulun perältä löytynyt oikein HP-Tunerilla säätäjää. Trans Amin peruskunnoltaan hyvä kori sekä irrallaan olleet etupään osat menivät maalaamoon tuolloin talvella 2021–2022. Imusarjaksi tuli Gen 3 Performancen 102-millisellä kaasuläpällä varustettu, ja kokoonpanon arvioitiin kokemuksen perusteella tuottavan noin 530 hevosvoiman teholukemat. Mittarit päivitettiin kaikki uusiin nykytekniikan kanssa yhteen pelaaviin. Shifteriksi Eki hankki B&M:n Quicksilverin, jonka istutti alkuperäiseen konsoliin. Nostimet ovat LS7-tyyppiset, ja yläkerrasta löytyvät myös tuplaventtiilinjouset sekä titaaniretainerit. Auringonpolttama tummanvihreä maalipinta ja kamelinruskea sisusta – kaikki oli kulunutta ja alkuperäistä. ”Ilman heitä ei olisi tämä auto valmistunut eikä niistä rallihommistakaan olisi tullut aikoinaan mitään.” Värisävyksi tuli sama hopea, jolla oli maalattu jo Ekin Celica ja Celica Supra. ”Joku ajattelee, että se on vain hopea, mutta se on mulle sekoitettu sävy. Alun perin auto oli ollut varustettu Oldsin 403:lla, mutta siihen oli joskus vaihtunut 455 nokalle. Käytin Seinäjoella tätä Pekalla”, hän kertoo. Olisin laittanut vaihteistoksi 6L80E:n, koska niitä olisi saanut samaan rahaan kuin noita 4L80:ejä, mutta se olisi vaatinut kardaanitunnelin suurentamista, joten tyydyin nelivaihteiseen”, Kursu toteaa. ’77–79 vuosimalli oli haussa. Pentuna jo kattelin näitä Pontiaceja ja silloin 1985, kun sain kortin, niin näitä ihailin, mutta 35 vuotta siinä meni ennen kuin sain tämmöisen laitettua.” ”Kakkoskorisessa en tykännyt yhtään Camaron keulasta enkä perästä, joten katselin nimenomaan Pontiaceja. Koneena oli 455, ja se söi bensaa ihan hirveästi”, Eki kauhistelee. Tähänkin ostelin vanteita ja rattia vielä auton ollessa ajossa, ja sitten viimeisenä rupesin toteuttamaan niitä isompia muutoksia”, Kursu selittää. Melkein Suomi-auto. syyskuuta olen käynyt sillä Nallikarissa tapahtumassa ensimmäistä kertaa, kun tässä kuvista päivämääriä katselen. ”Ebaystä ostamani Novaan tarkoitetut LSSwap-pakosarjat kävivät ihme kyllä suoraan tuohonkin koriin paikalleen. Tämä löytyi Kokkolasta ja oli lähtökohtana raakile. ”6.9.2022 auto on ollut suhteellisen kokonaisena ja 16. 33 4/2025 AMERIKAN RAUTA. Auton maalasi Keminmaassa Kolarikorjaamo Tuomaalat Oy, jota Eki haluaa erikseen suuresti kiittää. ”Toinen neljättä 2021 olen ajanut Kokkolasta kotiin tätä autoa. Trans Amin kohdalla oli heti kättelyssä selvää, että siihen tulisi nykyaikaisempi tekniikka. Kyseessä oli kauan Suomessa ollut auto, ilmeisesti Saksasta muuttoautona aikoinaan tuotu. Lyhyt onni. Mä olen kaikki autot tehnyt silleen, että vaihtelen aluksi pikkuhiljaa penkkiä ja rattia ja jotain tämmöistä, ja rakentelen auton päässäni valmiiksi. ”Tilasin Mussalon Tuomakselta 6-litraisen LQ9-moottorin valmiiksi remontoituna ja purin eturungon autosta sen asennusta varten talliin.” Valmiina tilattuun moottoriin tuli LS3-mallin kannet ja jakopää sekä TSP:n varsin raju LS3 Stage 3 -nokka, jossa nostoa on imupuolella peräti .640 tuumaa. Trans Am oli pyörinyt ainakin Helsingissä ja Kemissa. Putkisto on 2,5-tuumainen sähköisillä cut outeilla, ja meinaan laittaa siihen vielä katalysaattorit. Kursun hopeaksi. Ei yhtään semmoinen, mitä halusin. Noita on vain kolme autoa, jotka on maalattu tuolla värillä.” Trans Am saatiin maalaamolta kotiin kesäkuun alussa, minkä jälkeen Erkki pääsi kasailemaan keulaa ja sisustaa. Sen kesän sillä ajelin, kunnes syyskuussa aloin purkaa sitä maalausta varten
6-litrainen LQ9-moottori on oikeasti lähtöisin jostain 2002–2007-vuosimallien truckista, vaikka siinä Corvetten suojat päällä onkin. Kori on huolellisen kolarikorjauksen jäljiltä tarkemmin mitoissaan kuin tehtaalta, ja sen huomaa kyllä luukkujen sovituksissa. Kolarikorjauksen yhteydessä niin auton keula kuin peräkin vaihtuivat ’77-mallisiin. Jonossa tapahtuneen onnettomuuden seurauksena Trans Am vaurioitui sekä perästä että keulasta jäätyään Golfin ja peräkärryn väliin. Värinvaihdon ja kolarikorjauksenkin jäljiltä korista löytyvät alkuperäiset tarrat. Hopeanhohtoinen värisävy on Erkille itselle sekoitettu, ja sitä on käytetty vain hänen kolmessa autossaan. Vaihtamalla kannet, imusarja, nokka ja pakoputkisto sekä ohjelmoimalla moottorinohjaus uudelleen on tehoa saatu reilut 500 hevosvoimaa. 34 AMERIKAN RAUTA 4/2025 Pontiac Trans Am ’79
Voimansiirto: 4L80E-automaatti, 3000 stall speedin turbiini, lyhennetty vakiokardaani, Allstar Performancen 8,5" 10-bolt-perä 3,73:1 välityksellä ja lukolla. Jopa niin pahoiksi, että näytti pahasti siltä, että juuri valmistunut auto menisi lunastukseen. Tulevan kesän projekteihin kuuluu myös C5-Corvetten levyjarrujen asennus. ”Sitten alkoi vittumaiset kaksi kuukautta, kun ei tiennyt, mitä vakuutusyhtiö tekee auton kanssa. ”Uusi tiheämpi perä tuli Laukkanen Racingiltä. Hyvä puoli oli se, että auto oli Tuomaaloilla nyt robotissa, missä se saatiin kolmen millin toleransseilla suoremmaksi kuin uutena ja tässä korjauksessa keula ja perä päivittyivät samalla ’77-mallisiin, mitä olisin tuohon aina halunnutkin.” Nyt keulasta tuli siis samantyyppinen kuin siinä hyvin tunnetussa ”Bandit” Trans Amissa. BC-Racingillä työskentelevän tuttavani Fattiksen kanssa on ollut puhetta, että tehtäisiin eteen coiloverit ja taakse niihin sopivat iskarit. Alusta: WS6-optio, alkuperäisjouset ja KYB-iskarit edessä, 26 mm vakaaja edessä, 16 mm vakaaja takana, kaikki puslat vaihdettu uretaanisiin, Calvertin Caltracsit ja kaksiosaiset (monoleaf) lehtijouset ja KYB-iskarit takana. ”Autoon tuli niin iso muutos, että hyväksyivät Oulun näyttelyynkin sen uudestaan heti peräkkäisenä vuonna, vaikka periaatteessa pitäisi olla 10 vuotta väliä ennen kuin auto otetaan sinne uudelleen.” Viime kesä olikin ensimmäinen, jonka Eki pääsi kokonaan nautiskelemaan Silverbirdinsä kyydistä. Sisusta: Grantin kumiratti, sisusta maalattu mustaksi, B&M:n Quicksilver -shifteri alkuperäisellä nupilla, keinonahkaiset sporttipenkit, takapenkit verhoiltu aidolla nahalla, mittarit vaihdettu uuteen sarjaan, Android-soitin, Pioneerin kaiuttimet. Sen aikana kävi selväksi, että ainakin perävälitys on vaihdettava tiuhempaan, jotta +500 heppaa tosiaan tuntuisi yli 500 hepalta. Kiitos: Kolarikorjaamo Tuomaalat Oy, Tuomas Mussalo. Itse vaadin kuitenkin, että se viedään Tuomaaloille korjattavaksi, koska siellä se oli tehtykin, ja heidän jälkeensä luotin.” Ihan mikään nopea homma Trans Amin oikominen ei ollut osaaville tekijöillekään, ja kolarikorjausta varten päädyttiin lopulta hankkimaan kokonainen toinen kori, josta sai vaihdettua suoria peltejä ruttaantuneiden tilalle. Auton arvioitiin olleen kuntoluokkaa 1 tai 1– ennen kolaria. Renkaat: 245/45 R18 edessä, 275/40 R18 takana. Korimuutokset: Keula ja perä muutettu vastaamaan ’77 Trans Amia, lediumpiot edessä, väri vaihdettu custom-hopeaan, takavalot tummennettu. Paljon on ajatuksia vielä, ei ole kehitys loppunut”, mies kuittaa suunnitelmistaan. Uudelleensyntyminen. ”21. Vastailu olikin todella hidasta. Syksy oli Oulun korkeuksilla jo niin pitkällä, että valmis auto vietiin tapahtuman jälkeen talliin odottelemaan kevättä ja Oulun American Car Show’ta, jossa se olikin näytillä äitienpäivänä 2023. Vanteet: Barzetta America 18x9". ”Sitten lopulta sieltä soitti ukko, joka totesi, että korjaaminen tulee halvemmaksi kuin lunastus. Classic Data kävi kuitenkin arvioimassa sen. Sittenhän se lähti etenemään, mutta sieltä ehdotettiin maalaamoa Oulusta. huhtikuuta 2024 auto tuli ison korjauksen jälkeen takaisin. ”Kesä-heinäkuun vaihteessa se muutoskatsastettiin tuolle tekniikalle.” Vaan ei Ekillä onnea kauaa kestänyt, kun eräänä perjantaina sattuma päätti, että kaikki alkaisi alusta. Jälleenrakennusarvoksi arvioitiin 90–100 000 euroa”, Eki kertaa pitkiä viikkoja päätöksiä odotellessa. ”4. Faktat Pontiac Trans Am ’79 • Omistaja: Erkki Kursu, 58 • Paikka: Jääli Moottori: 6.0 LQ9 Gen 3 V8, LS3-mallin kannet ja jakopää, TSP LS3 Stage 3 -nokka (231 ja 236 astetta .640/.615" nosto LSA 111), LS7-mallin nostimet, tuplaventtiilinjouset, titaaniretainerit, Gen 3 Performancen imusarja, 102 mm kaasuläppä, HP Tunerilla säädetty moottorinohjaus, vakiotankki, johon tehty teline kerääjäsäiliölle ja kahdelle Boschin 044-pumpulle, Corvetten pa-suodatin paineentasaajalla, Chevy Novan LS-Swappakosarjat, 2 x 2,5" putkisto kahdella lyhyellä Simonsin vaimentimella, Holleyn LS-swap -öljypohja, Camaro LS1-mallin vesipumppu, kolmirivinen alumiinisyyläri kahdella flektillä. Teho: noin 530 hv. Tuli maksamaan Pohjolalle riittävästi”, Eki myhäilee. 35 4/2025 AMERIKAN RAUTA. heinäkuuta tuli Golf risteyksessä kuuttakymppiä perseeseen ja ne oli sen kesän ajot ohi sen jälkeen.” Jonossa tapahtuneen onnettomuuden seurauksena Trans Am vaurioitui sekä perästä että keulasta jäätyään Golfin ja peräkärryn väliin, ja tarkemmin tutkittuna vauriot osoittautuivat yllättävänkin pahoiksi. Jarrut: Levyt edessä ja takana, tehostin. ”Facebookista löytyi viidellä tonnilla toinen kori, josta leikattiin koko takakontin pohja
3. Eki aloitti rakentelun pikku hiljaa vaihtelemalla esimerkiksi penkkejä samalla, kun ajeli autolla koko ajan. Trans Am oli ostettaessa varsin tyypillinen pitkään Suomessa ollut yksilö. Alkuperäinen ruskeasävyinen sisusta ei sopinut Ekin silmään, joten hän vaihtoi värin mustaksi. 4. Trans Am sai Ekin luottomaalaamossa hänen Celicaansa alun perin sekoitetun hopeansävyn, joka koristaa tätä nykyä kaikkiaan kolmen auton pintaa. Uudelleensyntymä 36 AMERIKAN RAUTA 4/2025 Pontiac Trans Am ’79 1 3 4 5 6 7 8 9 2. Vaikka shaker scoopissa luki edelleen 6.6 litre, oli moottoriksi vaihtunut matkan varrella 455, josta Ekille jäi päällimmäisenä mieleen hurja bensankulutus. Alkuperäinen sisustuskin oli ehjä, mutta jo monin paikoin parhaat päivänsä nähnyt. Juuri, kun Erkki Kursun Trans Am oli valmistunut hopeanharmaana, se joutui pahaan kolariin, jonka seurauksena se syntyi uudelleen astetta vanhemman näköisenä. Penkit ovat jo vaihtuneet ja niin kojelauta kuin ovipahvitkin maalattu mustalla, mutta ulkoväri on vielä vanha. 7. 9. Tai oikeastaan maalipinnaltaan se oli halutuksi malliksi epätavallisen rapistunut, kuvassa näkyy hyvin, kuinka himmeä ovi on. Kori ikkunoineen ja sisustoineen silloin ensimmäisellä kerralla valmiina liitettäväksi apurunkoon. Teksti: Tomi Eronen • Kuvat: Erkki Kursu 1. 5. Talven tullen kori irrotettiin apurungosta ja toimitettiin maalaamoon. 2. 6. Tässä kuva ensimmäiseltä kesältä. 8
13. Kolarikorjausta varten päädyttiin hankkimaan varaosakori, josta saatiin leikattua tarvittavat palat ruttaantuneiden tilalle. Tässä ollaan Oulussa cruisingeissa. 16. Samalla keula ja perä päivittyivät astetta vanhemman mallisiin Bandit-tyyppisiin. Kesän 2023 ajot juuri katsastetulla autolla loppuivat ennen aikojaan, kun risteyksessä Golf täräytti perään. Moottoriksi tuli valmiiksi remontoitu ja LS3:n kansilla varustettu LQ9. 11. 15. 37 AMERIKAN RAUTA 4/2025 10 11 12 13 14 16 17 18 19 15. Trans Amilla päästiin ajamaan hopeanvärisenä ensimmäiset ajot syksyllä 2022. 10. 14. 19. Vauriot osoittautuivat vielä pahemmiksi, miltä ne äkkiseltään näyttivät. 18. Kori oikaistiin robotissa mitoiltaan tarkemmaksi kuin tehtaalta. 17. Viimein oli aika maalata jälleen ehjäksi saatu auto uudelleen. Seurauksena oli, että Trans Am hypähti eteenpäin osuen eteen pysähtyneeseen autoon peräkärryineen. Eki kunnosti apurungon ja asensi siihen paikalleen moottorin ja vaihteiston sillä aikaa kun kori oli värinvaihdossa. Kori vääntyi sen verran, että esimerkiksi kuskin oven sauma painui kiinni. Kolarin jäljiltä uudelleensyntynyt Trans Am esiteltiin uudessa lookissaan 2024 Oulun American Car Show’ssa. 12
38 AMERIKAN RAUTA 4/2025. Bootylicious Teksti ja kuvat: Petri Ruokamo Chevrolet Fleetline Aerosedan ’48. Keminmaalaisen Petteri Rytkösen Fleetline oli jo päätyä ulkomaille tai museokilpiin, kunnes siitä kuoriutui omistajanvaihdoksen myötä varsin herkullisen värinen Bomb
Bootylicious 39 4/2025 AMERIKAN RAUTA
Petteri osti auton vuonna 2019 ja herkisteli pitkään seisseen Mustangin takaisin ajoon. Sitten maalaus, renkaat ja vanteet, vähän verhoiluhommia ja muita detaljeja, että sai itselle muka mieluisaksi”, muistelee Petteri Mustangin elvytysoperaatiota. Viimein Petteri löysi vanhentuneesta tori-ilmoituksesta varsin kiinnostavan ’48 Chevrolet Fleetlinen. Lopulta Mustangin mentyä suoraan kaupaksi Petteri alkoi haravoida sopivia yksilöitä ulkomaita myöten. Koriltaan Chevy oli aivan ookoo lukuun ottamatta lattiasta löytynyttä Amerikan Joen popniittipeltikorjausta sekä pieniä maalivaurioita. Ostos paljastui aivan perussiistiksi autoksi, mutta kun jotain kustomjuttua teki mieli, niin talven mittaan sisustaa maalattiin punaisella flakella ja alle vaihdettiin uudet valkosivurenkaat sekä tyyliin sopivat kapselit. Sitten lukuisat pikkujutut alkoivat häiritä kuitenkin siinä Värin sekoittelin itse käyttäen useampaa eri flakea ja candyä, vähän hakien root beer -tyylistä sävyä. Ensin idea ei ollut tehdä autolle enää sen kummemmin mitään muuta, kuin vaihtaa tai peruskorjata selvästi ehtoopuolelle päässyt moottori. ”Ei kai siinä muuta ollut kuin pikkuhitsailuja ja pitkän seisonnan jälkeen tulleita ongelmia, kuten bensalinjat, jarrut ynnä muuta sellaista. Yhteydenotto omistajaan poiki paljon hyviä kuvia ympäri autoa, joiden perusteella kaupat tehtiin ja Chevy haettiin Mikkelistä Keminmaahan itsenäisyyspäivän aattona 2020. Autoon meni kaikkiaan lähes 15 litraa lakkaa.” V 40 AMERIKAN RAUTA 4/2025 Chevrolet Fleetline Aerosedan ’48. Ensimmäinen kesä meni ajellessa ja samalla tutkiessa auton ominaisuuksia sekä korjaillessa pikkuvikoja. Kyseinen auto oli saapunut samoille seuduille Kaliforniasta vaihto-oppilasreissulta 2003, mutta sattuneesta syystä oli jäänyt varsin pian seisomaan yli vuosikymmeneksi. Vähitellen käsistä. Hän oli päättänyt vetää myynti-ilmoituksen pois netistä ja aloittaa Chevyn valmistelun museoleimaa varten. Sopivaa siipiautoa ei kuitenkaan sattunut kohdalle ja rodit tuntuivat menevän yli budjetin. uonna 2020 keminmaalaisella Petteri Rytkösellä oli tallissaan asiallinen ’73 Ford Mustang Mach 1. Pelastettu museoinnilta. Jotenkin kyseinen Mustang ei vain sitten tuntunutkaan oman tyyliseltä. Enemmän kiinnostivat 30–50-lukuiset autot, pääasiassa GM:n tuotteet, jollaisiin viriteltiin vaihtokauppoja. Edellinen omistaja oli ostanut auton Kaliforniasta huutokaupasta vuonna 2013 ja ollut hiljattain myymässä sitä ulkomaille, mutta kaupat olivat menneet koronan vuoksi puihin. Sähköt olivat oma lukunsa; niitä oli tämän ikäisessä autossa ehtinyt jo ties kuinka moni seppäämään ja ”surriliitoksia” löytyi ympäri autoa – mutta kaikki kuitenkin toimi
Siellä on kuitenkin myös normi-iskarit noiden toimimattomien kitkaiskareiden kaverina. Alun perin Safety Star -lisäjarruvalot olivat vakuutusyhtiöiden tapa palkita hyviä asiakkaitaan. Tiedustellessa, onko Petterillä jotain erityistä suhdetta juuriolueen (root beer), hän tunnustautuu enemmän lonkeromieheksi, muttei autoa kuulemma viittinyt maalata lonkeron väriseksi. Moottorinvaihdon yhteydessä Petteri teki autoon myös uudet sähköt. 41 4/2025 AMERIKAN RAUTA. Moottori oli jo Amerikan päässä vaihtunut tuoreempaan 235 cid versioon, joka oli peräisin vuoden 1953 pickupista. Kapseleina on klassiset Cross Barit. Kaunis katsella. Fleetlinen kattolinja on jo tehtaalta lähtiessään ollut about 2" matalampi verrattuna muihin Chevyn henkilömalleihin, eli tavallaanhan se on tehtaan choppaama. ”Edessä asennus oli aika simppeli tehdä. Ehkä vähän tyhmä juttu on tosin, että pussi on ”väärin päin”, eli lähtö on alatukivarteen päin. ”Kesä 2023 meni oikeastaan auton maalauksen kanssa. Poikkeusta siinä ei tee myöskään Petteri: ”Oston kriteerinä oli, että auton piti olla kaunis ja oikeastaan GM:n tuotteet olivat silmälle eniten mieluisia. Valittu sävy tuo kyllä kieltämättä hyvin auton muodot esille, ja Chevyn upea maalipinta on myös todiste siitä, mitä taitavat kaverit voivat saada aikaan ilman ammattitason automaalamon tiloja. Takavalojen blue dotsit ovat klassinen kustomkikka. Sitten auto sai kuivua kuukauden, minkä jälkeen aloin hiomaan autoa lakkausta varten.” Prusilan Marko ruiskutteli lakat pintaan juuri ennen lumien tuloa, minkä jälkeen auto sai kuivua kevääseen asti. Koneen jatkeena on 3-vaihteinen rattimanuaali, joka todennäköisesti on auton alkuperäinen. ”Sen jälkeen vesihioin auton vielä kertaalleen ja sitten kiillotin“, kertaa Petteri maalausurakkaa. ”Chenyn värin sekoittelin itse käyttäen Valkosivurenkaat ovat Kontion mallistoa ja kokoa 205/75R15. Chevyn muotokieli siis miellyttää omistajaansa, kun se on pullea juuri oikeista paikoista. Se koostuu kahdesta Viair 444C -kompurasta sekä rullapalkeista, jotka ovat edessä edessä 6-tuumaiset ja takana 5-tuumaiset. Siitä auto saikin osuvan nimen: Bootylicious! määrin, että homma lipesi perinteisesti käsistä. Aluksi olin ostamassa vain Powerglideä, mutta sitten kone lähti myös matkaan, kun hinta oli sopiva”. Kyseinen moottori oli kuitenkin aika heikossa hapessa. Mahdollisesti C-notchauskin on listalla jossain vaiheessa samoin kuin myös isommat ilmajousituksen pussit, jotta menosta saadaan vähän pehmeämpää. Kyseessä oli vuoden 1956 235 cid, joka sittemmin nostettiin Fleetlinen keulalle. Kaikki pussien kiinnitysosat on tehty ”bolt on”, eli mitään muutoksia ei tarvinnut hitsata ja katsastuksessa ei tarvittu mitään sen kummempia selvityksiä lujuuksista”, muistelee Petteri alustan rakennusta. Autoon meni kaikkiaan lähes 15 litraa lakkaa”. Niiden välillä on 8 millin linjat ja venttiileitä ohjataan Switch boxilla siten, että haluttaessa jokainen nurkka on erikseen säädettävissä.” Ilmasäiliöitä on kaksi ja niiden yhteistilavuus on noin 40 litraa. Pohjat tein itse ja tunnettu showmaalari Sipolan Jarski ruiskutteli flaken ja candyn pintaan. Root beeriä. ”Öljykarsta sotki kolme sarjaa tulppia kesän aikana”, Petteri muistelee. Se tulee vielä vaihtumaan johonkin tuoreempaan automaattilaatikkoon ja samassa yhteydessä nyt paikallaan oleva ’54 Chevyn perä on tarkoitus vaihtaa välitykseltään pidempään. ”Talvella 2022–2023 Chevyyn tuli loihdittua ilma-alusta niin sanotusti kappaletavarasta. Alkujaan Chevy on ollut varustettu suoralla 216 cid Stovebolt-kuutosella. Samoin b-pilari on taivutettu etuviistoon, kuten chopatuissa customeissa on tapana tehdä”. Tämä siksi, että ylätukivarressa on kitkaiskunvaimentimen jalka edessä. Harrasteauton valinnassa estetiikalla on usein suuri merkitys. Stovebolt Six. useampaa eri flakea ja candyä, vähän hakien root beer -tyylistä väriä. Koneen kromiosat maalattiin Burnt Copper -pulvericandyllä. Aloin purkaa Chevyä samana iltana, kun sain sen kotiin Kemin jenkkiautonäyttelystä. ”Korvaava moottori löytyi sattumalta Torniosta kaverilta, joka oli vaihtamassa kasikonetta kuutosen tilalle. Takana ilmapussit on asennettu air over leaf -tyyppisesti. Maalausurakka kun tehtiin keminmaalaisen Main Street Cruisersin kerhotallilla vanhassa ”maitokaapissa”. Tässä yhteydessä moottorille tehtiin perussiistiminen ja kylkeen ruuvattiin peltisarjat sekä Fentonin imusarja kahdelle 1-kurkkuiselle Rochesterille
Kori: Värisävy oma ”root beer”-tyylinen flake. 42 AMERIKAN RAUTA 4/2025 Chevrolet Fleetline Aerosedan ’48. Sisusta: Peltiosat maalattu kultaflakella, Guide traffic light viewer. Vaaleat mittareiden taustat on tehty teippileikkurilla ja asennettu alkuperäisten päälle. 40 l). Alusta: SlamSpecialties SS6 -ilmapussit ja ’53 Chevyn navat edessä. Faktat Chevrolet Fleetline Aerosedan ’48 Omistaja: Petteri Rytkönen, 51 Paikka: Keminmaa Moottori: ’56-mallinen Stovebolt 235 cid R6, 2x1bbl Rochester, Pertronix kärjetön sytytys, AC Oil Filter Kit, peltisarjat. Sisusta on saanut siistin harmaan verhoilun jossain vaiheessa auton elinkaarta. Vanteet: 15x7" peltivanteet Cross Bar-kapselein. Renkaat: Kontio WhitePaw Classic 205/75R15. Hyvin usein kuutoskoneet saavat jenkkiautoharrastuksessa väistyä veekasin tilalta, eikä näihin Stovebolt-kuutosiin nykyaikana yleensä törmääkään museoautojen lisäksi kuin juuri 40-lukuisten Bombien keulalla. Ilmapalkeiden painemittareille löytyi hyvä paikka kojelaudan alta. Tehokkain Stovebolt oli vuoden 1955 Corvetten 155-hevosvoimainen versio. Kiitokset: Kotiväki, Jarski ”Hotwheels” Sipola, Makke Prusila, Mika Pentsinen, Juha Henttu. Kaksi Viair 444C kompressoria, kaksi ilmasäiliötä (yhteensä n. Jarrut: Edessä ’54 Chevyn rumpujarrut, takana vakiorummut. Voimansiirto: Alkuperäinen 3-vaihteinen rattimanuaali, ’54 Chevyn kardaani ja perä 3,7:1 välityksellä. Ilma-alustaa ohjataan kiinteällä Switchbox-kaukosäätimellä. Chevrolet valmisti kyseistä moottoria peräti 33 vuotta (1929-1962). Takana 5" rullapalkeet, lehtijousista poistettu kolme lehteä. Keskikonsoli on kuluneen talven tekosia, kuten myös kojelaudan kullansävyinen flakemaalaus. Fulton-aurinkolippa, Unityn toimivat spottivalot, fender skirtsit, bumber guardsit edessä ja takana, grill guard edessä, gravel guardit takalokasuojissa, trunk guard takapuskurissa. Petterin Fleetlinen 235 cid konetta on piristetty tuplakaasareilla ja peltisarjoilla
??. . (09) 302 847, 050 330 5780, Fax (09) 340 1073 jaakko.husso@pp.inet.fi www .back falt.fi Tsekkaa nettisivuillamme MYYTÄVÄT JENKKIAUTOT • CHEVROLET BELAIR 2D HT -57, 48 600 € • SIMCA ARIANE -61, 1 100 € • CHEVROLET CAMARO ZL1 112 500 km, 33 900 € • PONTIAC FIREBIRD TRANSAM -79, 22 600 € • CHEVROLET CAMARO SS CAB -13, 146 tkm. ??. 0400 563 522 Marko Pohjalainen Myös huollot ja isommat työt vanhempiin jenkkeihin SOITA TAI LÄHETÄ SÄHKÖPOSTIA www.kauharacing.com TURUN SUPERKONEISTUS Monipuolinen konekantamme mahdollistaa miltei kaikki alaan liittyvät koneistukset ja korjaukset. ??. USA-CARS .fi Puh. ??. ??. 02 648 6677 WWW.AUTOTRANSMISSION.FI AUTOMAATTI VAIHTEISTOT KAIKKI MERKIT USA-MOOTTORIT JA PERÄT VAIHTEISTOJEN, MOOTTORIEN JA PERIEN KORJAUKSET SEKÄ HUOLLOT Vaihtovaihteistot Varaosien maahantuonti ja myynti Varaosien mukana neuvontapalvelu Dacco turbiinit Erikoisalana TH-700 R4 vahvistukset ja korjaukset, sekä Electroniset vaihteistot esim. ??. TERVETULOA NETTIKAUPPAAMME Kysy lisää: usaosat@kauharacing.fi Puh. ??. 36 500 € • DODGE CHALLENGER RT -12, 139 tkm. Pajakatu 10, 20320 Turku • 040 557 1147 / 040 588 8131 • turunsuperkoneistus.fi Moottorikoneistamo since 1979 ??. ??. . ??. Autotransmission Pekka Nätkin Pörstiläntie 16, 28760 Pori Puh. TÄYDEN PALVELUN TUONTITALO www. 38 600 € • DODGE CHALLENGER RT -09, 228 tkm. . ??. 23 300 € • MERCURY MONTERY -60, 25 tkm. Meiltä löytyy myös kattava valikoima varaosia autoihin ja muihin moottoreihin. 33 400 € • PONTIAC GRAND PRIX -66, 27 200 € • A-FORD TUDOR -28, 16 900 € • T-FORD -26, 15 500 € • ROLLS-ROYCE SILVER SPIRIT -83, museo rek. 4L-80E HELSINKI AUTOMATIC CENTER OY Jaakko Husso: Hiihtotie 7 B, 01280 Vantaa, Rajakylä Puh. . 19 600 € • MINI ONE V1600 -05, 15 500 € • PLYMOUTH BELVEDERE -54, 27 900 € • CHALLENGER RT -70, 53 800 € • CHEVROLET CAMARO SS -10, 41 700 € • DODGE CHALLENGER RT -09, Tax free 19 900 € • OLDSMOBILE DELTA 88 SUPER ROCKET -65, 26 900 € • CADILLAC ELDORADO TOURING COUPE -96, 264 tkm. 040 506 9008 arto@usa-cars.fi • Kaikki merkit ja mallit • 155-kohdan autotarkastus (kuusi sivuinen raportti, koe-ajo ja 50–100 kuvaa ei velvoita ostamaan) • Varaosat (kontissa ja nopeana lentotoimituksena) • Kontteja lähtee joka viikko! Myös: huollot, korjaukset ja maahantuontikatsastukset AVAIMET KÄTEEN PALVELU WWW.USA-CARS.FI Arto Seppänen AUTOMAATTIEN AMMATTILAINEN • Korjaukset, varaosat • Vanhat Hydramatic, Fordomatic, Torqueflite, Powerlite, Borg-Warner, Dynaflow automaatit • Mersut, Bemarit, monet Japsit ym. 6 300 € • DODGE CHALLENGER R/T -12, 127 tkm. 19 200 € • DODGE CHALLENGER -70, 53 500 € • VOLVO PV SPORT -59, 18 900 € Purkaamo 040 7332 493 • Korjaamo 040 5107 493 • Automyynti 040 8234 100 • 68410 Alaveteli, WWW.BACKFALT.FI • CHEVROLET CORVETTE -76, 15 200 € • FORD MUSTANG MACH 1 -70, 46 600 € • FORD MUSTANG MACH 1 -70, 47 300 € • FORD MUSTANG MACH 1 -73, 158 tkm. 32 300 € UUSIN NUMERO NYT LEHTIPISTEISSÄ! tilaa.viipalemediat.fi/vanhatkoneet. ??
Copper Copper Buick Buick 44 AMERIKAN RAUTA 4/2025
Teksti: Pasi Kekarainen • Kuvat: Tuukka Erkkilä Buick Invicta HT Coupe ’60. 45 4/2025 AMERIKAN RAUTA. Museoautoa ei pariskunta ollut ostamassa, joten kriteereihin passasi sopivasti jutun ilmajousituksella varustettu mattakuparin värinen Buick. Tamperelaiset Satu ja Topi Tuominen päättivät hankkia kolme vuotta takaperin itselleen vanhemman amerikkalaisen harrasteauton kesäkäyttöön
Kotimatka ilmajousituksella varustetun Buickin ratin takana sujui ilman ongelmia. Se oli 14,2 litraa sataselle, mikä on kyllä kohtuukulutus tuon kokoiselle autolle”. Sen verran kovaa varkaat vanhaa Buickia kohtelivat, että autossa paikallaan ollut alkuperäinen 401-moottori koki täystuhon. Osasyynä pienelle kulutukselle on Buickin tekniikka. Ihan käyttiksenä mulla oli Chevrolet Suburban, mutta sitä ei lasketa”, aloittaa Topi Tuominen naurahtaen ja jatkaa: ”Sadulla on puolestaan ollut Chevrolet Caprice Classic ja vähän tuommoinen vanhempi Dodgen ruumisauto”. ”Täytyi kyllä heti todeta, että Buick oli todella hyvä ajaa maantiellä. ”K yllähän jenkkiautot aina on kiinnostaneet, mutta itsellä ei ole ollut tätä Buickia ennen harrasteautoa. Kuparipannun värinen. Laitoin Seinäjoella tankin täyteen ja sitten, kun päästiin Tampereelle, niin tein saman homman, jotta pystyi laskemaan ihan mielenkiinnon vuoksi kulutuksen matkaajossa. Kyllähän siinä vielä kaikenlaista laiteltavaa oli ja eihän siinä pihalla tutkiessa niin tarkasti pääse edes kaikkia näkemään. Oviver hoiluista löytyy keskeltä myös krokotiilinnahkajäljitelmää. Buick oli myynnissä Seinäjoella, minne sitä sitten lähdettiin katsomaan. ”Vuosimalliltaan auton piti olla ’60 tai vanhempi ja sitten nuo, jotka kuuluvat museoon, niin ne eivät kiinnostaneet ollenkaan. Siinä tuli tutkailtua myyntimarkkinoita vähän joka puolelta, mutta sitten Torista bongasin tuon Buickin ilmoituksen”, Topi toteaa. Automaattivaihteisto on puolestaan GM:n tuoreempaa tuotantoa oleva nelivaihteinen TH700R4, jonka ansiosta moottorin kierrokset pysyvät matka-ajossa 1 400 kierroksen huitteissa. Alkuperäisen koneen tilalla on nykyisin Buickin vanhemmasta mallista löytyvä pienempi 322-kuutiotuumainen V8-moottori. Kun pariskunta alkoi etsiä itselleen harrasteautoa, asettivat he sen ostolle muutaman kriteerin. Buickin matta kupari maalipintaa koristavat valkoiset pinstripekuviot. ”Buickin oli ulkoisesti ja tekniikalleen tähän kuosiin rakentanut kaksi kaverusta Etelä-Pohjanmaalta. Ruskeamusta sisustus on to teutettu aidolla nahalla. 46 Buick Invicta HT Coupe ’60 AMERIKAN RAUTA 4/2025. Kauppoihin kuitenkin päästiin ja Buick lähti meidän mukana kohti Tamperetta”, muistelee Topi kaupankäyntihetkeä
Kirjeessä ei mainittu miehen nimeä, mutta siinä kerrottiin, että hänen ansiostaan Suomen jenkkiautokanta lisääntyi 80-luvulla useammallakin siipiautolla. Suurin piirtein vuosi sen jälkeen, kun Buick oli saatu rekisteröityä Suomen kilpiin, se joutui autovarkauden kohteeksi. Sen verran kovaa varkaat vanhaa Buickia kohtelivat, että autossa paikoillaan ollut alkuperäinen 401-moottori koki täystuhon. Auton oli tuonut maahan 80-luvun puolivälin jälkeen tuolloin Lahden seudulla vaikuttanut jenkkiautoharrastaja. Kahdeksan magneettiventtiilin ansiosta auton jokainen kulma on säädettävissä erikseen. Rekisterikilvet hän palautti katsastuskonttorille vuonna 1990. 47 4/2025 AMERIKAN RAUTA. Tuolloin 80-luvun lopulla ja 90-luvun alussa ei kovin helposti löytynyt tarvittavia osia Buickin alkuperäisen 401-moottorin kunnostamiseen, joten autokorjaamon yrittäjä päätti jättää auton odottamaan ”parempia päiviä”. Buickin mukana tulleiden papereiden joukossa oli ruutupaperille käsin kirjoitettu kirje, joka selvensi vähän sen historiaa. Mäntsälästä löytynyt moottorivikainen auto vietiin autokorjaamolle, jonka omistaja päätyi lopulta jonkin ajan kuluttua ostamaan sen itselleen. Ilmajousituksen mittarit ovat omassa uritetussa paneelissaan kojetaulun alla. Tuon jälkeen menikin useampi vuosikymmen, ennen kuin Buickin puskureita koristivat jälleen suomalaiset rekisterikilvet. Kirjeen kirjoittajana oli Juha, joka osasi kertoa Buickin historiasta sen takia, koska työskenteli tuohon aikaan kyseisellä autokorjaamolla. Muutaman vuoden kuluttua Buick siirtyi moottorivikaisena kirjeen kirjoittajan omistukseen. Varkaiden kynsissä kasarilla. Mexicoviltit saivat poistua Autover hoilu Rockarolinan toteuttaman nah kaverhoilun tieltä
Myös kaasutin oli jo niin väljiä, että sen tilalle hankin Edelbrockin kuussatasen. Sitten tuo bensatankki alkoi vuotamaan ja sitä kun tarkemmin tutki, niin siitä löytyi kuusi reikää. Nyky ään konehuoneesta löytyy vanhemmasta Buickista lainattu 322kuutiotuumainen V8. Ilmajousitetun Buickin ajoominaisuudet ovat pariskunnan mieleen. Käyttömukavuutta tuo vat myös ohjaus ja jarrutehostimet. Sisustus: Ruskea-musta nahkaverhoilu. Buickin reissuissa rähjääntyneen sisustan epäkohdat oli muodikkaasti peitelty meksikovilteillä. 48 Buick Invicta HT Coupe ’60 AMERIKAN RAUTA 4/2025. ”Kyllä Buickilla olisi taas tarkoitus lähteä Himoksen Summer Meet -tapahtumaan kesäkuussa. ”Siinä on valkoisen päällä harvakseltaan jotain moniväristä flakekidettä. Tilalle pokattiin rosteripellistä uusi, jonka tilavuus on pikkuisen yli 100 litraa. Kori: Alkuperäinen, maalattu mattakuparin värillä, jota koristavat valkoiset pinstripe-kuviot, katto helmiäisvalkoinen/ flake. Buick on kuitenkin palvellut pariskuntaa hyvin, kun sillä on kierrelty alan tapahtumissa. Perushuoltojen lisäksi on Buickiin tehty Tuomisilla ollessa jotain pieniä kunnostuksia. Katto tullaan maalaamaan uudelleen tumman oranssilla flakella, joka on jo hankittu. Meksikoviltit veks. ”Verhoilutettiin koko sisusta uusiksi lattiasta kattoon aina sivuverhoiluja myöten. Kerätään kaverit mukaan Kangasalta ja Pälkäneeltä ja mennään sinne porukalla. Tankin valmisti Vepsän Janne North Kustom Fabricationilta.” Mattapintaisen kuparivärin lisäksi Buickista löytyy katosta myös helmiäisvalkoista väriä. Voimansiirto: GM TH700R4-automaattivaihteisto, alkuperäinen taka-akseli. Vilttien alta törröttäneet jouset eivät pidemmän päälle tuntuneet miellyttäviltä, joten asialle oli tehtävä jotain. Verhoilun ruskea nahka on vähän valmiiksi kuluneen näköistä niin kuin sellainen antiikkinahka. Alusta: Etuja takapäässä ilmajousitus, ohjaustehostin. Jos siihen tulee jotain taiteellisempaa kuviointia, niin sen toteuttamisesta vastaa Satu. Sehän se on tämän harrastuksen suola”, Topi toteaa juttutuokion lopuksi. Alkuperäinen 401moottori tuhoutui autovarkaiden käytössä jo 80luvun lopulla. Satu on toiminut erikoismaalarina reilun vuosikymmenen omassa yrityksessään Art From The Underground ja on ammatiltaan kustomtaiteilija. Samoin vaihtui vesipumppu uuteen. Vanteet: 15" peltivanteet Baby Moon -kapseleilla. Sivuverhoiluiden keskelle tuli yksityiskohtana myös krokotiilinnahkajäljitelmää”, selventää Topi sisustan materiaalivalintoja. Niitä on vuosien varrella kaikki kyläsepät korjaillut, niin olisi järkevää käydä ne kerralla kunnolla läpi”, luettelee mies tulevia kunnostuskohteita. Faktat Buick Invicta HT Coupe ’60 Omistaja: Satu ja Topi Tuominen Paikka: Tampere Moottori: Buick 322 cid V8, Edelbrockin 600 cfm kaasutin. Valittiin vaimon kanssa materiaalit ja koko työn suoritti Autoverhoilu Rockarolina. ”Tilasin Jenkeistä eteen uudet pallonivelet, joten ne tuli vaihdettua. Vilttien alta törröttäneet jouset eivät pidemmän päälle tuntuneet miellyttäviltä, joten asialle oli tehtävä jotain. Renkaat: 15" kapealla valkosivulla. Jarrut: Alkuperäiset rumpujarrut edessä ja takana, tehostin. Uusittu kokonaisuudessaan Autoverhoilu Rockarolinalla. Toinen, mikä vaatii huomiota tulevaisuudessa, on auton sähköpuoli
Viipale mediat mediat Supermarket.fi Kaikki aiemmin ilmestyneet numerot nyt saatavilla! 8 90 Edelliset numerot hinnat alkaen klikkaa verkkokauppaan
SE Cobra Jet Cobra Jet 50 AMERIKAN RAUTA 4/2025
Kouvolalainen Kari Sydänmaanlakka pelasti jo aikaa sitten mielenkiintoisen menneisyyden omaavan Suomi-Mustangin. 51 4/2025 AMERIKAN RAUTA. Auton, joka oli näyttävästi esillä monissa tapahtumissa 1980-luvulla. Teksti ja kuvat: Veli Vartiala Ford Mustang Hardtop ´72
52 Ford Mustang Hardtop ’72 AMERIKAN RAUTA 4/2025. Ei voinut allekirjoittanutkaan tajuta, miten läheltä pääsin aistimaan Mustangin laukan vuonna 2013, jolloin kohtasin herra Iacoccan harrastajalegenda Jay Lenon tallilla Kaliforniassa. Kohtuuhintainen, sporttinen vuosimallin 1965 Ford Mustang esiteltiin ”ennakkoon” huhtikuussa 1964. Kierros lukumittarissa riittää lukemia peräti 8 000:een saakka. Mutta onko bensamittari sijoitettu keskimmäiseksi siksi, että se on tärkein. Pienellä savolaisella paikkakunnalla kaikki varmaan tunsivat toisensa, joten ei voinut ollut Suomi-autossa on tietysti kilometrimittari. Oliko kaikki Iacoccan harkittua ja nappiin osunutta markkinointikikkailua, mutta ainakin lanseerauksesta tuli menestys, joka on harvinaisesti jatkunut tähän päivään saakka, siis yli 60 vuotta. Jutun Mustang valmistui joulukuussa 1971 ulkomaan vientiin ja Konosen kauppa rekisteröitiin sen ensimmäiseksi omistajaksi kesäkuussa 1972. Iisalmi-yksilö. Tuohon aikaan kaupungissa asui myös muuan moottoriurheilutaustaa omaava eläinlääkäri Lars Rosberg (1922–1993), formulatähti Keke Rosbergin isä. Ja jo seuraavan kuukauden lopulla traagisen Indianapolis 500 -kisan Pace Car oli avo-Mustang. Fordin maahantuoja osoitti tällä tavalla kaiketi arvostusta menestyneelle kauppiaalle. K ukaan ei voinut arvata, millainen menestystarina siitä syntyikään, kun Lee Iacocca (1924–2019) julkisti Mustang-suunnitelmansa 1960-luvun alussa. Voisin väittää, että tuolloin syntyi uusi henkinen yhteys Mustangiin. Suuren mielenkiinnon ja huomion ansiosta auto päätyi tuotantoon puoli vuotta suunniteltua aikaisemmin. Fordin piirimyyjänä kunnostautunut johtaja Kyösti Kononen oli hankkinut kannuksia jo aiemmin myymillään Mustangeillaan, joten ei se mikään ihme ollut, että Iisalmen Urheiluliike Oy:n Auto-osastolle ilmestyi Mustangin tarjoama kovin paketti. Miten tämä juttumme Mustang sitten päätyi Iisalmeen, josta se aloitti Suomiseikkailunsa. Nelivaihteista Toploaderia hämmennetään Hurstin kepillä
Tietysti se oli mukava lisätieto autoa ostaessa, olihan Lars Rosbergin poika Keke jo saanut tuossa vaiheessa uraansa vietyä hyvään malliin, aina ensimmäiseen tallisopimukseen saakka Formula 1:ssä. suurikaan ihme, että Rosberg tarttui Konosen mainostamaan muskeli-Mustangiin. Kuten asiaan kuului, auto oli nuorella miehellä ahkerassa käytössä. Kouvolalainen Teija Hohenthal vastasi suurelta osin verhoilun uusimisesta. Mustangin osti pieksämäkeläinen Jari Jukarainen vuonna 1978 ollessaan armeijassa Mikkelissä. Rosbergiltä Jukaraiselle. Hannu kertoi tarinan, jossa Rosberg toimi 1970-luvun alkupuolella Kuopiossa Lihakunnan omistaman Likolahden teurastamon eläinlääkärinä. Jari muistelee saaneensa kuulla aiemmasta omistajasta kaupanteon yhteydessä. Lisäksi nelilovinen manuaalivaihteisto ja 9 tuuman lukollinen perä tuntuivat olevan omiaan automies Rosbergille, joka oli aikoinaan osallistunut Jyväskylän Suurajoihin ja suunnitteli osallistumista myös muun muassa Monte Carlon ralliin. Auto oli myynnissä autoliikkeessä Varkaudessa. Jo vuonna 1972 rekisteri otteessa luki, että autossa saadaan tilapäisesti kuljettaa 2 henkilöa lisäistuimella, tarkoittaen takapenkkiä. 53 4/2025 AMERIKAN RAUTA. Nopea Mustang oli kuin luotu vauhdista pitävästä eläinlääkärille, vaikka keulalla oli vain 266-hevosvoimainen, 351-kuutiotuumainen Cobra Jet. Paikkakuntalaiset tunnistavat varmaan paikan. Aikansa kutakin, myös huvia ja hurvittelua, arveli varmaan Rosberg ja laittoi autonsa vaihtoon 1970-luvun puolen välin jälkeen. Sehän liikkui rivakasti ja sillä myös ajettiin niin, että poliisitkin olivat välillä perässä. Kerran Mustang karkasi käsistäkin, kylki edellä lyhtypylvääseen sillä seurauksella, että oikeanpuoleinen ovi jouduttiin uusimaan. Nuori mies Jukarainen oli tietysti enemmän kuin innoissaan hankinnastaan ja olihan se tietysti kasarmilla huomioita herättävä laite niin hyvässä kuin ehkä vähän pahassakin. Erikoismaalattu Mustang noteerattiin heti kättelyssä maalauksen kakkospokaalilla. Kuopiolainen Hannu Tuppurainen on hyvin perehtynyt Mustangin Rosbergin ajan vaiheisiin etenkin Iisalmessa ja Kuopiossa. Vielä 1970-luvun alussa maanteillämme vallitsi ja villitsi pääosin vapaat nopeudet. Mustang oli tuttu ilmestys teurastamolta lähtevällä pitkällä Likolammentiellä, jossa oli suoraa katua vauhdikkaisiin lähtöihin kohti Telkkistentietä
Ram Air -ilman puh distin ja sierain konepelti ovat toimiva paketti. Parin kesän jälkeen Jari sai ajatuksen maalausteemasta, jonka toteuttajaksi valikoitui porilainen autotaidemaalari Simo Riikonen. 54 Ford Mustang Hardtop ’72 AMERIKAN RAUTA 4/2025. Tällä kertaa maalausteemassa päädyttiin kullankeltaiseen ja vihreään flakeen samoilla kylkiteksteillä kuin Jukaraisen versiossa. Viimeistely ulottuu luonnollisesti myös moottoritilaan. Kaiken tuon lisäksi Markku Rusanen kertoo saaneensa äänentoistolaitteisiin sponsoriksi viihdejätti Sonyn. Uudella kuosilla auto esittäytyi American Car Show’ssa Helsingissä toukokuussa 1980, kyljissä Cobra Jet ja Mustang -tekstit flakepohjalla. Pian Mustang lähti ”kiertoon”. Jaska teki myös maalausta edeltävät pohjatyöt. Uudistunut Cobra Jet sai huomioita muun muassa Helsingin American Car Show’ssa toukokuussa 1987 voittamalla siellä kaksi pokaalia. Häntä voidaan hyvinkin ansaitusti pitää erikoismaalauksen uranuurtajana Suomessa. Cobra Jet. Tulipalolta säästynyt. Projekti alkoi elokuussa 2018 ja hankkeen koritöiden päätekijäksi valikoitui Karin luottomies Jaska. Simo suunnitteli alle sata tuhatta kilometriä ajettuun Mustangiin sellaiset kuviot, että Jukarainen hyväksyi toteutuksen sellaisenaan. Ei siis ihme, että Mustangissa silloin soi rokki aika hyvin. Mustangit alkoivat kiinnostaa Karia Anne-puolison esittäessä toiveen sellaisen hankkimisesta 1990-luvun alussa. Ja peltitöitähän riitti. Erikoismaalattu Mustang noteerattiin heti kättelyssä maalauksen kakkospokaalilla. Markku Rusanen pokkasi People´s Choice -äänestyksessä kolmannen sijan ja valtavaan määrään valkoista pumpulia upotettu Mustang toi myös kolmannen sijan somistuksesta. Magnum 500 -vanteet ja BFGoodrich Comp T/A -vyörenkaat koossa 225/60 R15. Make päätti päivittää jo hieman patinoituneen maalauksen uudestaan Simo Riikosen kanssa. Käytössä oli valmiita korjaus paloja, jotka tunnetusti eivät aina käyneet suoraan paikoilleen ja tietysti metritavaraa kului runsaasti. Nyt myös valkoinen vinyylikatto, johon oli jo Jukaraisen aikaan asennettu Finlandia-kattoluukku, maalattiin samaan sävyyn muun auton kanssa. Osittain purettu auto seisoi Karilla peräti 24 vuotta ennen kuin se kaivettiin esille ja henkiin herättäminen saattoi alkaa. Sisustus sai muhkeat toppaukset valkoisine nahkaverhoiluineen. Muistamme Karin jo 1980-luvulta hienoista ’68 Mercury Cougarista ja ’73 Chevy Vegasta, jotka ovat muuten miehellä edelleen. Tuo jälkimmäinen hankinta on juttumme kohde ja yksi Karilla nykyään olevasta viidestä Mustangista. Karille tullessa autosta olivat jo hävinneet alkuperäinen Q-koodin kone sekä Toploader-vaihdelaatikko. Aika nopeasti ensimmäinen Mustang oli hankittu ja kohta toinenkin, molemmat vuosimallia ’72. Sen jälkeen autolla oli useampia omistajia, kunnes vuonna 1994 Kari Sydänmaanlakka päätti pelastaa mielenkiintoisen Suomi-historian omaavan auton, alkuperäiseltä rekisteritunnukseltaan KG-80, joka oli ollut liikenteessä vielä pari vuotta aiemmin. Ensimmäinen osoite oli vantaalainen autoliike, jonne Markku möi Mustangin vuoden 1987 lopulla. Parin vuoden ja muutaman mutkan jälkeen auton hankki itselleen Kouvolan ja Lappeenrannan puolivälissä Taavetista asunut nuori Markku Rusanen. Samat sävyt saivat Englannista hankitut 3-osaiset, koottavat 15 tuuman kisavanteet, joille sovitettiin näyttävät 235 ja 275 milliä levät renkaat. Klassinen valinta
Kiitos: Jaska, Anne, Riku, Mika Airaksinen, Heimo Hohto, Jukka Kankainen, Jari Jukarainen, Simo Riikonen, Markku Rusanen, Hannu Tuppurainen, Jarmo Vilén ja kaikki muut projektissa auttaneet. Hävinneiden koneen ja vaihdelaatikon tilalle löytyi Porvoosta oikean vuotinen Cobra Jet ja Jukka Johanssonin Trade Partsilta Haminasta löytyi puuttuva Toploader. Kaksi ja puoli vuotta vierähti auton kokoamisessa ja valmista tuli vuonna 2022 sopivasti, kun Suomi-Mustangille tuli 50 vuotta maassa täyteen. Pysähty siinä kohalla nii kysy, kelpaako kyyti että. Pieni ja ahtaanoloinen on tavaratila ilman varapyörääkin. Alkuperäistä vastaava uusi tavaratilan matto kuuluu tietysti asiaan. Se on varmaan kaupunkiin päin menossa niin kuin hännii. Uusia osia oli ehditty hankkia ja vanhoja kunnostaa sillä välin, kun auto oli poissa kotoa. Loppuun sopii kertoa yksi Hannu Tuppuraisen kuulema. Useat Jaskalle kunnostettavaksi jääneet listat sen sijaan paloivat, mikä tietysti aiheutti korvaavien osien etsimisen tarpeen. Tai ehkä sitä ei olisi ollenkaan. Voisi sanoa, että ympyrä sulkeutui, kun KG-80 syntyi uudestaan alkuperäisen näköisenä, paljon muistoja ja tarinoita takanaan. Vanteet: Magnum 500 15x7". Renkaat: BFGoodrich Comp T/A vyörenkaat, 225/60 R15. 55 4/2025 AMERIKAN RAUTA. Teho: 266 hv, vääntömomentti 408 Nm. Nyströmille vuoden 2019 lopulla. Faktat Ford Mustang Hardtop ’72 Omistaja: Kari Sydänmaanlakka, 65 Paikka: Kouvola Moottori: Ford 351 Cleveland Cobra Jet V8, Q-code, porattu .030" ylikokoon, kaasutin Holley 750 cfm 4-kurkkuinen. Voimansiirto: Ford Toploader 4-vaihteinen manuaalivaihteisto, 9" perä 3,25:1 välityksellä ja lukolla. Jarrut: Edessä jäähdytetyt 11" levyt, takana 10 x 1 ¾" rummut, 2-piirinen pääsylinteri, tehostin. Se on hullu ajamaan.” Täytyy sanoa, että välillä tarinat auton ympärillä ovat mielenkiintoisempia kuin itse auto. Kun mummo sitten oli lähtenyt pois kyydistä, hän oli tuumannut, että on se hyvä, ettei sattunut se kunnaneläinlääkäri. ”Lars oli jossain Iisalmen maaseutualueella ajellut ja huomannut, että pysäkillä oottelee mummo. Tuuriakin tarvittiin, sillä puolisen vuotta sen jälkeen, kun Mustang oli haettu Jaskan pajalta, siellä syttyi tulipalo. Totta kai mummolle oli kyyti kelvannut. Sovitussa aikataulussa Medium Lime Metallic -alkuperäissävyllä osissa maalattu Mustang oli jo ennen vuodenvaihdetta kotitallissa odottamassa kasaamista. eihän sinua pelota. Siinä vaiheessa mummo oli tuumannut, että ei pelota. On se hyvä, ettei sattunut se kunnan eläinlääkäri, se on hullu ajamaan. Oli Mustangin onni, että se ei enää ollut pajalla tulipalon sattuessa. Museoajoneuvotarkastus oli enää rutiinijuttu ja vanhat Suomitunnukset voitiin jälleen ruuvata kiinni. Jaskalta maalausta vailla valmis Mustang vietiin Automaalaamo S. Ympyrä sulkeutuu. Kononen, Rosberg, Jukarainen, Rusanen ja Sydänmaanlakka. Sisusta: Verhoiltu alkuperäistä vastaavaksi, istuimet verhoiltu valkoisella nahalla vanhojen istuinten mukaan, uusittu kattoverhoilu ja lattiamatot. Lars oli normaaliin tappaa vähän reippaasti ajellut, ja vähän ajan päästä kysynyt mummolta, kun oli siinä vieressä hiljaa istunut . Alusta: Alkuperäistä vastaava alusta, paksummat kallistuksenvakaajat edessä ja takana, Konin iskunvaimentimet edessä ja takana, takana iskunvaimentimet ristikkäin, takana lehtijouset, nopeampi ohjaussimpukka ja ohjaustehostin lauhduttimella. Siinä viisikko, jota ilman tämä Suomi-Mustangin kertomus olisi kovin toisenlainen
Artikkeli julkaistiin V8Magazinessa 6/1987. Elokuussa 2018 Karin koti tallissa näytti tältä. Tässä auto on läh dössä luottomies Jaskalle tehtäväk si. 56 AMERIKAN RAUTA 4/2025 Ford Mustang Hardtop ’72 2 1 3 4 5 7 6. Made in Taiwan. Autotaide maalari Simo Riikonen otti itse kuvat juttuun toiseen kertaan maalaamastaan Cobra Jetistä. 5. Mustangin menneisyydestä muistona oli vain haalistunut 1980luvun maalaus. Hiotussa pin nassa näkyy sekä uudempi kultasä vyinen maalaus että vanhempi, jossa kyljen raita oli punainen. Kuljettajan paikalta kurkkii silloinen nuori omistaja Jari Jukarainen. 6. Kari Sydänmaanlakka oli kaukaa viisas, kun taltioi mielenkiintoisen Suomi-historian omaavan Mustangin jo vuonna 1994. 7. 4. Teksti: Veli Vartiala • Kuvat: Kari Sydänmaanlakan albumi, Veli Vartiala Cobra Jetin muistoksi 1. Paluu päivänvaloon tapahtui kolme vuotta sitten. Pieksämäellä vuonna 1979 Mustang oli alku peräisessä asussa. Finlandia kattoluukun aukko hitsat tiin umpeen. Uusia peltiosia Mustangiin. Purettu aihio kiinnitettiin grilliin. Hitsatta vaa oli joka puolella ko ria. 2. 3. Valmiit korjauspalat olivat suu rena apuna peltitöitä tehdessä
Kasaaminen oli al kuvaiheessa maalis kuussa 2020. Cobra Jet ja 4vaihteinen Top loader legendaarisel la Hurstin shifterillä valmiina keulalle nostettavaksi. Alusta kuin tehtaalta. Maalarilta lähdössä kotitalliin joulukuussa 2019. Peltityöt tehtynä ja pohjatyöt menossa. Ovet, lokasuojat, konepelti ja tavaratilan kansi sovitettiin ennen maalausta. Äänieristyksellä haluttiin lisätä mat kustusmukavuutta. 14. Tässä sovitellaan uutta valkoista vinyyliä katolle. Mustangin 4F värikoodi on nimeltään Medium Lime Metallic. Paljon mainostetut ”valmiit” 2,5 tuuman putket vaativat hieman uudelleen säätelyä. 10. 12. 15. 11. 9. 8. Etupään tuki varret, jouset ja jarrut takaisin paikoillaan. 57 AMERIKAN RAUTA 4/2025 8 9 10 11 12 13 14 15 16. 13. 16. Jaska maalasi sekä kaikki sisäpuoliset pin nat että pohjan ennen vientiä auto maalarille, joka ruiskutti vain pinta värin ja lakan
Kummun Helmi 58 AMERIKAN RAUTA 4/2025
Paitsi, että outokumpulaisen Juha Juntusen Charger edustaa ikonisen muskelimallin alkupään tuotantoa, se on samalla miehen ensimmäinen muskeliauto. Lukuisia autoja rakentaneen Juhan osaavissa käsissä entuudestaan nättikuntoisesta Haastajasta kehittyi upea helmi. Teksti ja kuvat: Jussi Löppönen Dodge Charger ’66. 59 4/2025 AMERIKAN RAUTA
Jotkin listoista olivat sellaista materiaalia, ettei niiden uudelleenkromaus ollut mahdollista, mutta ne kunnostettiin poistamalla lommot ja kiillottamalla. Päätettiin isän kanssa ottaa Chargeri peltipuhtaaksi, niin tietää, ettei ennää ongelmia tule. Kallion uumenista on aikanaan louhittu valtaosa sotakorvauksiin käytetystä kuparista. ”Miun kiinnostus autoihin alkoi meleko nuorena, kun isä Keijolla oli käyttöautoina Ramblereita ja muita jenkkejä. Harmillisesti se auto ei koskaan valmistunut, mutta tilanne on korjattu vuosien saatossa”, Juha kertoo leveällä murteellaan ensimmäiselle projektilleen nauraen. 60 Dodge Charger ’66 AMERIKAN RAUTA 4/2025. Harrastuksesta muodostui nopeasti isän ja pojan yhteinen. Tuotteliaan kaksikon käsissä on vuosien mittaankohentunut likemmäs 100 eri asteista kunnostusprojektia, joista noin kolmasosa perusteellisemmin tehtyjä. Määrästä huolimatta varsinaista muskeliautoa ei joukkoon ollut sattunut, kunnes muskelikuume nousi 2018. Ihan selekeetä ajatusta ei ollut, että mikä. Hitsattavaa Chargerissa oli ainoastaan takahelmoissa, pyörien takana. Juntusen Juha on monitaitoinen mies, jonka käsissä taipuu pelti ja kasautuvat moottorit sekä vaihteistot. Selailin ponija muskelitarjontaa netissä, kun iskin silimät tähän ’66 Chargeriin, joka oli kaupan Paimelan Paronilla Hollolassa. Ne oli minusta hienoja, ja ensimmäinen oma rojekti tuli ennen ajokortin suantia, kun hankin ’59 Chevyn vuonna ’88. Sopivasti tallissa itellä oli varsin nättikuntoinen ’65 Buick Special 4D tolppa, joka ei oikein sopinut joukkoon. Juhan Haastajassa mekanismi toimii hyvin. Kittaustyöt sekä pohjaja hiontavärin ruiskutus hoitui omassa tallissa, pelkästään pintavärin veto ulkoistettiin. Loppujen lopuksi jäi siihen pieniä kohtia, mistä ei ihan pellille asti hiottu, vaan melkein kokonaan kummissiin”, Juha tarkentaa. Charger oli yleisolemukseltaan siisti, katsastettu ja ajokuntoinen yksilö, mutta ei moitteeton. ”Jotenkin tuli olo, että semmoinen vois olla kiva. Kummun kupeesta löytyy mies, jolla on paikkakunnan koko huomioiden hyvä harrasteajoneuvoarsenaali. Esimerkiksi katossa kitit oli pahasti halakeillu. Ensimmäinen muskeli. Keskikonsolin sivuilla olevat jalkatilavalot toimivat kuten uutena ja nelipaikkaisen matkustamon tavaratilan koko muuttuu hetkessä kääntämällä takaistuinten selkänojat eteen. Juntusen rakentamia autoja on esitelty Amerikan Raudassa aiemminkin, ensimmäisenä kuparin värinen ’56 Ford F100 vuonna 2020 ja sittemmin ’29 Chevrolet Hot Rod reilu vuosi takaperin. Eikä ne romitkaan ollu ennää vuojen 2002 loistossa, millon auto oli museoitu. Tässä kiinnosti vuosimalli, jota harvemmin näkkyy tapahtumissa. P ohjois-Karjalassa sijaitseva Outokumpu on siitä erikoinen kaupunki, että nimensä mukaisesti sen keskellä on varsin korkea, mutta pinta-alaltaan suhteellisen pieni mäki. Juhalle peltija pohjatyöt ovat mieluisimmasta päästä. Ensimmäisen mallisarjan Chargerin sisustassa on paljon hienoja yksityiskohtia. Chargerin uhmakas keulan ilme kätkee maskiin kääntyvät ajovalot. Merkkiuskoton outokumpulainen ei ole hylkinyt ajoneuvoja valmistusmantereen perusteella, vaan liki 40 ajoneuvon kokoelmaan kuuluu niin euroja kuin jenkkejäkin, kaluston koon vaihdellessa Renault Gordinista raskaaseen kuorma-autoon. Tarjosin sitä vaihossa, hinta-ajatukset meillä kohtasi, ja päästiin kauppoihin meleko helepolla, joten autot vaihtoivat osoitteita”, Juha kiteyttää Dodgen hankinnan. Kromiosista puskurit ja kylkilistat vaativat suurimman huomion, ja niiden ehostus annettiin osaaviin käsiin Loimaan Kromaukseen. ”Kyllä sen heti näki, että sisäja ulukopinnat vaati uuden mualin. Ois voinut olla Cuda tai Challengerkin
Juha tunnustaa, että vuosien varrella on jo oppinut valitsemaan projektiaihiot paremmin. Ensimmäisen polven Chargerin perän ilmettä hallitsee tyylikäs takavalopaneeli. ”Halusin siihen pikkuisen semmoista vanhanajan hot rod henkeä”, rakentajaa tuumaa. 61 4/2025 AMERIKAN RAUTA. ”Jaa-a, saapi nähdä, onko tää pysyvä osa kokoelmaa”, mies kuittaa pohtien ääneen. ”Periaatteena on, että jokkaisella autolla ajetaan vuosittain, toisilla vähemmän ja lemppareilla enemmän. Alusta: Alkuperäiset vääntösauvat edessä, Heavy Duty -lehtijouset takana. Se on todellinen jenkkilaiva”, Juha kiteyttää ja nauraa päälle. Alusta on toki kovempi kuin vaikka tuossa ’65 Impalassa. Vanteet: American Racing Outlaw 1, edessä 15x8" ja takana 15x10". Aikaisemman entisöinnin myötä sähköjärjestelmä toimi hyvin ja myös Chargerin sisusta oli pieniä askareita huomioimatta erittäin hyvässä kunnossa. Lopullisen muskelimanian kaappaamaksi Juha ei silti itseään tunnusta, vaikka Chargerista pitääkin. Faktat Dodge Charger ’66 Omistaja: Juha Juntunen, 53 Paikka: Outokumpu Moottori: Alkuperäinen 383 cid 4BBL BB V8. Tekniikaltaan muskelicoupe oli hyvässä iskussa, eikä perushuoltojen ohella tarvinnut uusia kuin heikkoon kuntoon päässyt jäähdytin. Projektin yksi haastavimpia tehtäviä oli kylkilinjaa korostavien listojen kunnostaminen, sillä jotkin osat listoituksesta ovat materiaalia, jota ei voitu uudelleenkromata. Ryhtiä alustaan. Charger kuuluu kymmenen oman suosikin joukkoon. Jarrut: Alkuperäiset tehostetut rumpujarrut. Valmiiksi hyvän yksilön kunnostaminen on mukavampaa, kun voi keskittyä oleelliseen. Voimansiirto: 3-vaihteinen TF727automaatti, 8 ¾" perä. Teho: 325 hv. Yhden talven mittainen urakka tuli valmiiksi keväällä 2021. Vetovoimiltaan pirteä 383-isolohkomoottori sai osakseen ulkoisen puhdistuksen ja ympärilleen uuden maalin konetilaan. Nelikurkkuisella kaasuttimella ruokitun 383 cid isolohkon teho on mukavat 325 heppaa. Sillä on mukava mennä edemmäskin tapahtumiin, kuten Pieksämäen Big Wheelsiin. Mukava asento ja jämäkkyyttä menoon saatiin vaihtamalla taakse heavy duty -jousipakat. Ajolleen se on aikansa muskeli, tehoa on ja maisema vaihtuu. Uudelleen maalatun konehuoneen ilmettä on kohennettu myös uudelleen keltapassivoiduilla kiinnitystarvikkeilla. Aistittavissa on jopa mahdollisuus, että hän saattaisi luopua autosta, vaikka mitään päätöksiä asiasta ei ole tehtykään. Renkaat: Edessä Goodride RP28 215/70R15 ja takana Nankang Utility SP7 275/60R15. Tarvittiin vain verhoiluiden normaali puhdistus ennen niiden takaisin asentamista. Sen jälkeen ajokilometrejä autoon on kertynyt tasaisesti. Chargerissa se tarkoitti muun muassa, ettei alustaan tarvinnut koskea muuta kuin takajousien osalta. Ulkoilme viimeisteltiin klassisilla American Racingin vanteilla ja sopivalla rengastuksella
Vesun rautapää 62 AMERIKAN RAUTA 4/2025
63 4/2025 AMERIKAN RAUTA. Teksti: Tomi Eronen • Kuvat: Tuukka Erkkilä Harley-Davidson Sportster XLCH ’67. Vesuna tunnettu jyväskyläläinen Sami Vesterinen on Amerikan Raudan lukijoille tuttu ainakin hänellä jo yli 20 vuotta olleesta pannupäästä, joka esiteltiin lehdessä viime vuonna. Nyt vuorossa on lähes yhtä kauan miehellä ollut rautapää-Spora
45 astetta oli kolarin jäljiltä mutkaa keulan putkissa, että se oli varmaan pysähtynyt kuin seinään.” Alkuun Vesu vaihtoikin siihen vain suorat keulan putket, mutta eihän se katsastaja hyväksynyt sitä, kun se keulakulma ei ollut alkuperäinen. ”Heti, kun sain kilvet, niin pistin rälläkän laulamaan ja tein siitä jäykkäperäisen. Olisko siitä joku neljä vuotta, kun sain tuon ajovalmiiksi”, Vesu jatkaa tarinaa. ”Ei siinä kuitenkaan koskaan sähköjä ollut. Rakentelussa kesti kuitenkin niin kauan, että ehdin itsekin kyllästyä siihen tyyliin. Päällekkäiset tupla-ajovalot on tehty johonkin 70-lukuiseen Touring-malliin tarkoitetuista äärivaloista. Liekit ovat Vesun juttu, ja sellaiset on maalattu myös Sportsterin tankkiin. ”Sehän vaati sitten rälläköintiä seuraavalle kierrokselle, mutta niin siihen vaan kilvet tuli.” Sportster oli tullessa väriltään helmiäisvalkoinen, ja sellaisena se katsastettiinkin. Mä sorvasin semmoisia pikku osia niin paljon, varmaan 10 vuotta se oli projektina, että kyllästyin siihen stuukiin.” Sen verran valmiina pyörä harmaakeltaisessa Tripster-kilpurilookissaan kuitenkin jo kävi, että se sai Jyväskylän Hippoksen näyttelystä pokaalinkin. 64 H-D Sportster XLCH ’67 AMERIKAN RAUTA 4/2025. Fishtaileilla varustetut upsweep-putket sopivat kokonaisuuteen hienosti. Kullanhohtoinen sävy on mukavan nostalginen, voisi jopa sanoa, että aikakaudenmukainen. Tankki on hiukan alkuperäistä kapeampi Sportster-tarvike. Se oli semmoinen venyvä projekti, siitä meinasi tulla semmoinen vanhan liiton kilpuri. Öljytankin Vesu on tehnyt itse jauhesammuttimesta. ”S e tuli mulle 17 vuotta sitten vähän semmoisena vahinko-ostona Autovahinkokeskukselta”, Vesu kertaa rautapäänsä tarinaa. Se oli muuten alkuperäinen rautapääSpora, mutta pitkä keula siihen oli vaihdettu ja keulakulmaa oli muutettu. Ihan ehjän näköinen se oli, muttei ajokuntoinen.” Chopper-herätys. ”Se oli keulakolaroitu, ja laitoin sitä sen verran kuntoon, että sain sen katsastettua ja kilvet takaisin. ”Sitten yksi aamu heräsin ja totesin, että teen siitä nopealla aikataululla tuommoisen vanhan liiton chopperin. V for Victory, tai vaihtoehtoisesti Peace, kun kerran hippiajan hengessä liikutaan
Vaihdelaatikkoon olen vaihtanut laakerit”, mies muistaa kesken lauseen. ”Se on ihan toimivaksi havaittu. ”Tuo kullankeltainen väri sitten miellytti jo silmää, ja liekit ovat lähellä sydäntä. Mieluummin pyörii tässä kahvilan ympärillä ihan”. ”Siinä on semmoinen yhtenäinen riser, jossa on koiranluut, ja sitten vasta tanko parilla jatkoksella. Etupyörä on jostain brittipyörästä tullut rumpujarrullinen 21-tuumainen.” Isomman takarenkaan myötä piti vaihtaa myös lokasuoja, joka on Vesullekin tuntematon tarvike. Joka versiossa on tainnut olla jonkun väriset liekit. 65 4/2025 AMERIKAN RAUTA. Vaihdoin myös takarenkaan 16-tuumaisesta kapeampaan 18-tuumaiseen. ”Tyyli oli melkeinpä heti tuo, mutta väriä haki vähän. Viimeisimpään versioon tulivat myös Upsweep-putket, jotka löytyivät swapista. Siihen tuli tuommoinen vanha kämmenen mallinen valo, jonka ostin kaverilta.” Viimeisimpiin muutoksiin lukeutuvat myös tupla-ajovalot, jotka Vesu teki jonkin 70-lukuisen touring-mallin äärivaloista. Rautapäämoottorille Vesu ei ole joutunut tekemään mitään koko omistusaikana. Kesän ajoin kuparinvärisenä, sitten hipostelin taas vähän sitä talvella, ja maalasin sen taas valkoiseksi mustin liekein.” Keulaksi tuli kuuden tuuman verran jatkettu 80-lukuisen Sportsterin keula, tanko taas on vanha melko suoran mallinen. Ei tuommoisesta rautapäästä kyllä reissupyöräksi ole, kyllä se semmoinen pärisijä ja tärisijä on. Sieltä on suoraan mallia otettu.” Ei Vesu kuitenkaan suoraan uuteenkaan lookiin tyytyväinen ollut, vaan pieniä muutoksia vielä tarvittiin. Sissy Barin viimeisen mallin tein myös itse tähän kultaiseen versioon. Pariinkin kertaan se piti maalata. Sen askartelin ihan itse ja käytin sitten tuossa verhoiltavana. Vakiokone se uskoakseni on, mutta tehokkaalta se tuntuu, kun tuommoisella Pannulla on tottunut ajamaan. ”Niihin vaihdoin vain nuo keltaiset linssit. XLCHja XLH-mallien magneettosytytyksellä varustetuista rautapääkoneista saatiin mallivuodesta 1966 alkaen uusien ”P” nokkien ja Tillotson-kaasuttimen ansiosta 15 prosenttia enemmän tehoa. Semmoisia ne on aikoinaan käyttäneet, mitä olen vanhoja lehtiä lukenut. Ei ole viitsinyt ruveta korjaamaan ehjää. Tämähän on se tehokkain XLCH-malli. Vesun pyörän 883-kuutioinen moottori on täysin vakiokunnossa, ja kuljettaa chopperia riittävän nopeasti. ”Vakiokone se uskoakseni on, mutta tehokkaalta se tuntuu, kun tuommoisella Pannulla on tottunut ajamaan. Satula oli myös alkuun vähän erilainen
Teksti ja kuvat: Tomi Eronen Helsinki, 18.–20.4. Väkeäkin riitti, autoihin ja moottoripyöriin tutustui pääsiäisen mittaan yli 45 000 kävijää. Pienellä muutoksella on yllättävän iso vaikutus. Hallien täydeltä Hallien täydeltä William Ramsay sai ’63 Impalaansa juuri ennen näyttelyä alle uudet 13-tuumaiset Cross-Lace-pinnavanteet. Etualalla Jouko Sydänmaan ’64 Impala SS, taaempana allekirjoittaneen ’81 Cutlass Supreme Brougham. 66 AMERIKAN RAUTA 4/2025. Viime kesät auto on rullannut Supremeilla. Enpä muista, että hallit olisivat olleet niin täynnä kalustoa kuin koskaan aiemmin, kun American Car Show lukuisine alanäyttelyineen täytti tänä vuonna Messukeskuksen aina 1-hallista tuoreimpaan 7-halliin. Hyvänä juttuna viime vuoteen nähden oli ehdottomasti hifipuolen siirto erilleen sinne, missä se oli joskus aikoinaan. Lowidereille oli tänä vuonna ihan oma osastonsa. Pasi Poudan tämän vuoden 1-numeron kantta koristanut ”Swamp Queen” Tudor valittiin ansaitusti näyttelyn Top 10:een. Seppo Siukosen 409-moottorinen ’63 Impala SS valittiin sekin American Car Show’n Top 10:een
Yksi hauskimmista ennen näkemättömistä autoista oli Manuel Kokkosen ’30 Ford A Huckster itse tehtyine woody-koreineen. Niemen Kimi toi näytille Teksasissa tähän kuosiin rakennetun T-Fordinsa, jota liikuttelee Tripower-kaasutinpatteristolla varustettu Chevyn 327-pikkulohko. Mukaan kotiin vietäväksi lähti myös palkinto parhaasta somistuksesta. Top 10 -autoja, tietenkin. 67 4/2025 AMERIKAN RAUTA. Autohan ensiesiteltiin vuosi sitten Elmiassa Ruotsissa. Amerikan Raudan osastolla oli esillä Whatever Works -kollaboraation samana päivänä valmistunut ’88 Chevy C1500 Silverado. Täysin 30-lukuisella tekniikalla varustetusta ”The Beach Banger” -nimen saaneesta rodista löytyy niin liekinheitin kuin isot stereotkin, ja katolla oleva matkalaukku on kauko-ohjattava! Keminmaalaisen Ilpo Varosen tiimeineen rakentama Viperin V10-tekniikalla varustettu ”Arctic Snake” Challenger komisti ensimmäistä kertaa Helsingin halleja. Retrohenkisen värityksen saanut 5,7-litraisella koneella varustettu Fleetside on rautajousinen, ja sen runko on notchattu akseliflipin myötä. Jere Kukkonen Valkjärveltä toi näytille ’27 Studebaker Presidentin, jonka on viimeistellyt keväällä nykyiseen kuosiinsa. Patinaosastoa edusti Vili Hyötyläisen komeasti kauhtunut ’59 Apache. Auton ajettavuutta on modernisoitu Camaron etuakselistolla levyjarruineen. Ensimmäisen version autosta rakensi takavuosina Hank Jacob, ja sen maalaus sekä nykyinen Chrysler-yhtymän moottori taas on VeliMatti Backmanin jäljiltä. Peräti 7 tuumaa chopatun auton kattopelti on napattu ’64 Impala -farmarista! Amerikan Raudan osastolla työskennelleiden Adelan ja Iidan tyylissä saattoi nähdä jotain samaa kuin Fast & Furiousin Lettyssä... 20-tuumaiset peltivanteet ovat takana peräti 12,75" leveät
Erikoiset vanteet ovat vanhat Revolutionit. Muutokset on toteuttanut Studillacien ja Fordillacien rakentajana laajemminkin tunnettu Bill Frick Motors. Polvisen Pekan USA:n itärannikolta löytämä ’55 Thunderbird on siitä hyvin erikoinen yksilö, että se on jo 60-luvun alussa varustettu 409-kuutiotuumaiseksi kasvatetulla Cadillacin V8:lla sekä LaSallen kolmivaihteisella manuaalilla. Raumalainen Santtu Niemi on tuonut jo monta vuotta peräjälkeen näyttelyyn komean V-Rodin, joka on päässyt myös palkinnoille. Kirsi Jalon ’58 Belvedere on siitä erikoinen yksilö, että sen nokalle on vaihdettu jo vuosikymmeniä sitten ’57-vuosimallinen 392 Hemi -moottori! GM Cruisersien osastoa komisti Ola Rautauoman vahvasti falfamainen ’55 Chevy, jonka tekninen erikoisuus on 400-pikkulohkon päälle ruuvattu Edelbrockin X-C8 Cross Ram -imusarja kaksine nelikurkkuisine kaasareineen! 68 FHRA American Car Show 2025 AMERIKAN RAUTA 4/2025. Hausjärveläinen Markku Tuominen on omistanut tämän ’71 Charger 500:en jo 80-luvun alkupuolelta. 440-isolohkolla ja nelivaihteisella manuaalilla varustetun auton jujumaalaus on vielä sitäkin vanhempi, se on toteutettu ensimmäisen kerran jo vuonna 1979 ja nyt restauroitu nykyiseen upeaan kuosiin. Jopa auton punainen candyväri on säilynyt sieltä 60-luvun alusta. Juha Tuulaniemen Union-teemainen ’55 Ford F100 valittiin myös American Car Show’n Top 10:een. Auton 60-luvun alun kustomointeihin lukeutuvat muun muassa putkimaski sekä ’61 Starlinerin frenchatut takavalot! Sami Ritaluopan ’70 Mustang Mach I -kilpuri valittiin Motorsport-puolen Top 10:een. Kilpa-autopuolella oli näytillä myös Roadsport-ympyröissä menestystä niittäneen Helge Snabbin todella nätti ’72 Sontek Corvette Sting Ray. Perinne ei katkennut tälläkään kertaa. Auton tekniikkana on täysalumiininen ZL1-kilpamoottori, josta on mitattu 684 hevosvoimaa sekä 850 newtonmetrin vääntömomentti
Chryslerin 50-luvun puolivälin mallit ovat turhaan unohdettuja kustomaihioita. Wehnynä tunnettu Esa Vehniäinenhän oli intohimoinen American Graffiti -fani ja autotoimittaja, joka menehtyi aivan liian nuorena työmatkalla Motoparkissa vuonna 1991. Carvistan osastolla oli uudempien Ramien joukossa esillä myös tämä ’88 D100 Pickup, joka ei ollut myytävänä. Paikalla nähtiin myös Marilyn, eli Sini Ariell, joka tässä poseeraa Pasi Savian Ford COE:n kanssa. Vain 47 000 kilometriä ajettua autoa on madallettu 2,5 tuumaa ja sen on maalannut MS Street Art. Heikki Heinon upea ’51 Mercury ”Hesperado” sai näyttelyn arvostetuimpiin kuuluvan, vuodesta 1993 asti jaetun Wehnyn muistopalkinnon sekä American Car Show’n Top 10 -pystin. Yksi kovimmista uutuuksista oli ehdottomasti Kimmo Koukun ’48 Pontiac -luiskaperä, jonka rakentamisesta on vastannut pitkälti Janne’s Garage. Sisustan on verhoillut uudelleen Katri Ekroth. Sen osoittaa komeasti Ann-Mari Granvikin herkullisen vihreä ’55 Chrysler Windsor. Tekniikkana on Chevyn 6,2-litrainen diesel. Pekka Vesterisen ’57 Thunderbird Valittiin Classic Car Show Top 10:een, mutta se kätkee kuoriensa alle tuoreemman sydämen, nimittäin 5-litraisen ja 32-venttiilisen Coyoten! 69 4/2025 AMERIKAN RAUTA. Se kuuluu nimittäin autoliikkeen omaan kokoelmaan. Lopputulos yhdistelee varsin onnistuneesti uutta ja vanhaa mielenkiintoisen ruskeasävyiseksi maalattuine kromiosineen ja isoine vanteineen. Top 10 -autoja sekin. ’47-mallisen Fordin hytti on asennettu reilusti tuoreemman Chevyn alustalle ja sen lava on kokonaan käsin tehty
Tämä tyylikkäästi ’71:n näköiseksi kloonattu 440-isolohkolla varustettu ’72 Suomi-Barracuda olisi ollut kaupan karvan alle 50 000 euron. Sittemmin auto on saanut paitsi mattamustan pinnan, myös reippaasti rajumman 427-turbotekniikan, jonka turvin se on kulkenut varttimailin parhaimmillaan 7,5 sekuntiin lähes 300 km/h loppunopeudella! 70 FHRA American Car Show 2025 AMERIKAN RAUTA 4/2025. Classic Car Top 10 -autoja oli myös Jarmo Kytömäen huikean hieno Packard Eight Convertible Coupe ’38, joka on ollut ainoa uutena Suomessa kyseisenä vuonna myyty avo-Packard. Miss Hot Rod -kilpailun korvasi tänä vuonna Miss Americana -kisa, jossa painotus oli entistä enemmän wellnesssuuntaan. Kisan voitti jyväskyläläinen Kiia Huutoniemi. Sähäkkä Soul Red -väri on Mazdan kartasta poimittu. Jani Kanervan viimeistä vuosikertaa edustava yksilö on varustettu raikkaalla 383 stroker-koneella ja on koko perheen harrastus Veera-beaglea myöten. Miehen tuorein projekti, Holsetin HX55-turbolla ruuditetulla 5,3-litraisella Vortecilla ja Bemarin ZF-manuaalilla varustettu ’70 Chevelle lukeutui näyttelyn maukkaimpiin pro touring -autoihin. 575-heppaisen 427:n turvin liikkuvassa autossa on Ridetechin coiloverit ja nelilinkit, Borgesonin simpukka ja Wilwoodin levyjarrut. Ahvenanmaalta tuli näyttelyyn Morgan Mörn karamellinpunaisine ’69 Camaro SS:ineen. Raine Kitusen ’70 Torino esiteltiin Amerikan Raudassa aikoinaan hopeanvärisenä. Ensimmäiseksi perintöprinsessaksi ja yleisön suosikiksi kruunattiin keminmaalainen Amanda Aspegren ja toiseksi perintöprinsessaksi espoolainen Keiti Loim. Rushforth Livewire -vanteet ovat edessä 18ja takana 19-tuumaiset. Caprice Aerocoupe oli suurine takalaseineen hyvin lyhytikäiseksi ja harvinaiseksi jäänyt konsepti, jota valmistettiin vain vuosina 1977–1979. Pidempiaikaiset Amerikan Raudan lukijat muistavat viiden vuoden takaa hyvinkääläisen Aapo Salosen LS-tekniikkaisen Vortech-ahdetun Valiantin
Kyseessä on AMC-gurun ensimmäinen oma auto, jonka hän hankki ensimmäisen kerran vuonna 1980. Auton Holley Sniper -ruiskua ohjaa Motec M1 ECU. 71 4/2025 AMERIKAN RAUTA. Nuori rakentaja -tittelistä kisaamassa nähtiin myös Kalle Tirronen, joka on käynyt täysin itse läpi 16-vuotiaana hankkimansa ’70 Mustangin moottorin remontoitia, ruostekorjauksia ja maalauksia myöten. Tällä kertaa etukäteen kerrottiin, että kuljetuskalusto hinataan tarvittaessa pois parkista harrasteautojen tieltä, mutta jostain syystä parkista löytyi myös perus-Tesloja. Harrasteparkki taisi olla koko viikonlopun täynnä. Oululaisen Finger Motorsin osastolla oli näytillä tämä vapaastihengittävällä 900-heppaisella 572-isolohkolla melkoisen rajusti liikahtava ’67 Camaro. Nyt auto on täysin läpikäyty, ilmajousitettu ja sen nokalta löytyy piristetty AMX:n 390-koneen kansilla varustettu Javelinin 360 cid kasi. Teemaosaston tuorein helmi oli Seppo Paavolan entistämä ”Sleepy Sleepers” Celica, joka tunnettiin aikoinaan Matti Ahokkaan kilpurina. AMCCF-kerhon osastolla esillä oli Uba Walliuksen ’66 Rambler Classic, joka valmistui täpärästi näyttelyyn. Sami Puumalaisen Valiant on saanut sitten lehtiesittelynsä uuden, kiiltävän maalipinnan, ja keräsikin ympärilleen paljon kiinnostuneita upeasti viimeisteltyine konehuoneineen. Tai no, muun muassa kylkilistat ja ovipahvit puuttuivat vielä. Miss Americana Kiia Huutoniemi. 351 Windsorin voimin liikkuva auto on ollut mukana myös Häjyt 2 -elokuvassa. Näyttelyn yhtenä suurista teemoista oli Drag Racing 50 vuotta Suomessa
Tämänvuotinen Pirkkahallin Hot Rod & Rock Show oli kokonaisuutena sen verran kovatasoinen, että olisi tehnyt mieli käyttää samaa ”melkoinen kattaus” -otsikkoa kuin viime vuonna. 72 AMERIKAN RAUTA 4/2025. Teksti ja kuvat: Tomi Eronen Tampere, 26.–27.4. Yksi kovimmista kotimaisista uutuuksista tälle kaudelle on ehdottomasti lapualaisen Tapio Mäntysen candypunainen ’50 Mercury. Etulokasuojiin on istutettu '55:n yläosat. Upeasti viimeistelty auto on täydellisen tyylipuhdas, katsoi sitä mistä kulmasta hyvänsä, eikä se oikeastaan ole ihme, kun tekijälistalta löytyy sellaisia nimiä kuin vastikään edesmennyt Gene Winfield, joka oli choppaamassa Mercuryn kattoa Lahden Jenkkiautonäyttelyssä vuonna 2017. Kestää vertailun Kestää vertailun Hieno on myös Pekka Huovinlahden hyvin klassiseen tyyliin kustomoitu ’51 Cadillac Series 62, josta löytyy myös harvemmin nähtyjä ratkaisuja, kuten takavalojen vaihto ’54 Mercuryn lamppuihin. Oli mahtavaa nähdä, kuinka paljon kotimaista huippukalustoa oli saatu esille, ja näyttely tosiaan kestää vertailun kansainvälisellä tasollakin
Voimaa on! Custom-luokan voiton vei tällä kertaa Olle Torslundin Elmiassa pääsiäisenä ensiesitelty Cadillac Sedanette ”Royal 49”. Hyvärisen Janne toi Mikkelistä näytille pitkään työn alla olleen ’55 Chevy Deliverynsä, jonka rakentelun aloitti ennen Havaijille muuttoaan samanvärisistä viisvitosista hyvin tunnettu Jari Ahonen. 73 4/2025 AMERIKAN RAUTA. Jannella ollessa auto on paitsi rakennettu loppuun, myös saanut keulalleen Masi Isohannin rakentaman Whipplecharger-ahdetun LS3-tekniikan. Kustomin tekniikka on Cadillaciä, kylläkin reilusti tuoreempi 500-kuutiotuumainen. 7 tuumaa chopatun auton moottorina on kolmella 2-kurkkuisella Strombergilla ruokittu Dodgen 270 cid Hemi, jonka jatkona on 6-vaihteinen Tremecin T56-manuaali sekä Wintersin Quickchange-perä. Todella maukas kokonaisuus! Tommi Tikanojan Amerikan Raudassa vastikään esitelty ’32 Roadster noteerattiin Hot Rod -luokan kakkoseksi. Todella kovatasoisen Hot Rod -luokan voitti Fredrik Lindkvistin ’30 Ford Boner Coupe. Työn jälki on kautta linjan tinkimätöntä ja kokonaisuutta voisi kuvailla aistikkaaksi ’63 Thunderbirdin penkeillä varustettua herkullisen punaista sisustaa myöten. Custom-luokan kakkospokaali meni sekin Ruotsiin, Zacke Zackrissonin ”Golden Arrow” ’57 Fordille
74 Hot Rod & Rock Show 2025 AMERIKAN RAUTA 4/2025. Auto on paitsi nätti, myös todella nopea. Paikallista kalustoa edusti Teppo Lehtosen vasta valmistunut ’69 Camaro, jonka moottorina ei olekaan LS:ää, vaan tehokas 427-pikkulohko! Camaro palkittiin Restomod-luokan kolmosena. Siellä ei nimittäin olekaan alkuperäistä 425-heppaista 6.1 Hemiä, vaan uudempi ahdettu Hellcat-moottori! Siuro Cruisersin osastolta löytyi Riku Kivimäen ’07 300C SRT8, jonka yllätys piileksii konepellin alla. Siellä ei nimittäin olekaan alkuperäistä 425-heppaista 6.1 Hemiä, vaan uudempi ahdettu Hellcat-moottori! Motorsport-luokan voiton vei ansaitusti Mika ”Powerking” Salonen ’67 Fairlane GTA:llaan. Lempäälän Vehicle ry:tä edustamaan oli tuotu Veikka Kaurasen ’97 Lincoln Mark VIII, joka sai näyttelystä Personal Car -luokan toisen palkinnon. Siuro Cruisersin osastolta löytyi Riku Kivimäen ’07 300C SRT8, jonka yllätys piileksii konepellin alla. Tyylikäs liekkimaalaus kätkee alleen winfieldmäisen häivytyksen, auton perussävy tummenee katolta helmoja kohti reilusti. Paras aika varttimaililla on tähän mennessä 8,72 sekuntia ja loppunopeuttakin täysiverinen katuauto on kulkenut 256 km/h. Ruby Red -värisen auton vanteet ovat omilla spekseillä tilatut japanilaiset Workin VS-XV:t ja 4,6-litraista Modular-moottoria on piristetty sen verran, että alkuaan 280 hevosvoiman teholukemat alkavat nykyään kolmosella. Tehoa 604-kuutiotuumainen Motec M800-moottorinohjauksella ja suorasytytyksellä varustettu Fordin isolohko tuottaa vapaastihengittävänä 800 hevosvoimaa, ja ilokaasuilla saadaan 7-portaisesti jopa 500 hevosvoimaa lisää. Oululaisen Mika Suojasen viime numerossa esitelty ’59 Thunderbird voitti Old Classic -luokan. Lepolan Janne kävi Ruotsissa choppaamassa ja maalaamassa Jonas Nybergin ’49 Mercuryn
Mukaan lähti Special Award -pytty. Restomod-luokan kakkonen. Marko Tuunasen ’40 kustom-Cadillac arvosteltiin tällä kertaa Street Car -luokassa, mihin turboahdettu virkeä tekniikka toki sen sallii sijoitettavan. Auton nykyinen maalipinta on ruiskutettu tiettävästi jo 70-luvulla! 75 4/2025 AMERIKAN RAUTA. Tuloksena luokan ykköspytty. Autohan on sama, joka esiteltiin takavuosina Amerikan Raudassa hopeanvärisenä ja nähtiin sittemmin vihreä-keltaisessa kilpurilookissa. Pro Touring -kalustoa edusti tamperelaisen Jukka Hakalan häijyn mustanpuhuva ’69 Cutlass Supreme, jota liikuttelee 6-litrainen LS-tekniikka. Tontti palkittiin osastojen kolmosena. Ari Koski-Harjan ’91 H-D FXSTC palkittiin Chopper-luokan kakkospytyllä. Mobilistin osastolla oli näytillä John Jäderholmin ’62 Impala, jolla on mielenkiintoinen tarina takanaan. Amerikan Raudan osastolla oli tällä kertaa näytillä allekirjoittaneen ’38 Chevy bomba. Espoolaisen Kai Engströmin ’59 Corvetten maalipinta on huikean hieno. Turusen Tomppa toi näytille ’52 H-D FL 1200:nsa uudistuneena. Belgiassa koottu ja hollantilaisilta moottorivaurion vuoksi maahan jäänyt auto mainittiin toissa numeron 409-Impalan jutussa, sillä sen nykyään omistava Seppo Siukonen omisti tämän ’62:n 80-luvun puolivälissä ja onnistui hankkimaan siihen USA962-kilvet ilmaiseksi
Alasalmen Jussi oli keksinyt sovittaa tauluihinsa erilaisia merkkejä. Ruoste niiden alla on sen sijaan kuulemma ihan aitoa lattialta peltitöiden yhteydessä kerättyä Ramblerin ruostetta! 76 Hot Rod & Rock Show 2025 AMERIKAN RAUTA 4/2025. Yksi mielenkiintoisimmista laitteista oli lahtelaisen Jarkko Holopaisen ’65 Buick Electra -avo, jonka elämää nähnyt kuori kätkee Holset HX40 Super -ahtimella ylipaineistetun LS-tekniikan. Parkkipaikkaa komisti myös Sampo Ahosen lehdessä viime vuonna esitelty ’61 Cadillac, joka on saanut viime talven aikana chopatun ’60 Coupen katon! Parkkialueen helmiin kuului metsäkansalaisen Tommi Saarelan ’75 Plymouth Fury Sport Suburban, jonka puukylkinen suksiboksi oli todellinen piste iin päälle. Pick Up & Van -luokan voitti raisiolainen Jari Lammi upealla ’57 Chevy Stepsidellään. Rebel-kirjaimet olivat itse hartsista valetut, vaikka näyttivätkin alkuperäisiltä Ramblerin kirjaimilta
Hannu Jaakkolan ’93 H-D Trike palkittiin luokkansa parhaana. New Classic -luokassa kirkkaimman sijan vei jyväskyläläisen Marko Pärnäsen ’68 Corvette, jonka tekniikkana on Tri-Power-patteristolla varustettu 427-isolohko. 77 4/2025 AMERIKAN RAUTA. Sieltä tuli myös tämä ’51 Pontiac Kustom. Keulalta löytyy nimittäin tehtaan jäljiltä GM:n 2,5-litrainen Iron Duke, joka on tunnettu esimerkiksi S10:ien ja Fierojen voimanlähteenä! Hallista löytyi myös yksi Fiero, ja vieläpä superharvinainen sellainen! Yksilö oli nimittäin General Motorsin erilaisissa autonäyttelyissä käyttämä ’85 vuoden GTP-konseptiauto, jollaista ei tehtaan mukaan ole toista samanlaista. Kuvassa Stiff Skunk -myymälääkin pyörittävä Jarmo Nuutre Virosta. AMC Club Finlandin osastolla oli näytillä Teppo Leivonmaan ’80 AMC Spirit DL, joka on varustettu moottorilla, jota allekirjoittanutkaan ei tiennyt malliin koskaan tarjotun. Markku Talvitien ’67 GTX on aito 426 Hemi -auto ja todellinen Suomi-legenda. Tekniikan Maailma -lehden toimittajat Hannu Lindell ja Jukka Sihvonen saivat vuonna 1988 tehtaalla vieraillessaan sovittua auton luovuttamisesta Vehoniemen automuseosäätiölle, ja se kuuluu nykyään Mobilia-museon kokoelmiin. Mauton Talli oli edustettuna monen auton voimin. Mukana oli tietysti myös tuttuun tapaan Arctic Pinheadsien taiteilija-alue
T ukholman näyttely rakentuu nykyään suomalaisvoimin, sillä järjestäjinä toimivat useista kotimaankin tapahtumista tutut Mikael Forsman ja Kirsi Ojaniemi. Hieman pitkä väli tapahtumilla on selitettävissä sillä, ettei tapahtuman järjestäminen kotimaan ulkopuolella ole ihan suoraviivainen juttu. Allekirjoittanut osallistui tapahtumaan kustom kulture -taiteilijana nyt toistamiseen. Kysyntää kuitenkin on, sillä palaute on ollut hyvää ja todella paljon on esiintynyt toivetta näyttelyn jatkosta, Kirsi kertoo. Nackan kunnassa, aivan Tukholman kupeessa järjestetty näyttely keräsi myös huomattavan määrän suomalaisvieraita. Näin toivoteltiin Stockholm Hot Rod Kustom Show’n ohjelmalehtisessä. E. Svenssonin Mustang on vuosimallia 1967. Kokemusta toki on, sillä samainen kokoonpano järjesti jo edellisen, vuoden 2015 Tukholman näyttelyn. Tervetuloa takaisin kymmenen vuoden tauon jälkeen. Mitään päätöksiä ei vielä ole tehty, joten tulevaisuus näyttää, nähdäänkö Nackassa näyttely jälleen 10 vuoden kuluttua, vai mahdollisesti jo aiemmin. 78 AMERIKAN RAUTA 4/2025. 10 vuoden välein Näyttely huokui nostalgiaa: Anders Nordinin hurja TWR on Ingemar Beckerin taidonnäyte jo 70-luvulta. Kotimaasta oli esillä pieni, mutta vahva edustus ja ilahduttavasti ruotsalaisia taiteilijoitakin oli saapunut paikalle sankoin joukoin. Henrik Larssonin vielä projektivaiheessa oleva ’50 Mercury oli näyttävästi esillä. Teksti ja kuvat: Eero Kumanto Tukholma, 28.–30.4. Juuri tämänkaltaiset ennakkoluulottomat rakennelmat ovat syöpyneet monien suomalaistenkin harrastajien verkkokalvoille 70ja 80-luvuilla
Mikael Henrikssonin ’50 Ford Woody on erittäin onnistunut mild kustom. Ruotsissa customien aihiona on hyvästä syystä toiminut 80-luvulla usein varsin ymmärrettävästä syystä Volvo. Peter Gustafsson on suomalaisillekin Kustom Kulturesta tuttu taiteilija. Yli 6000 rakentelutuntia niellyt Lars Nielsenin ”Merlin” omaa muun muassa melko omintakeisen kaapparioviratkaisun. Tämä yksilö on rekisteröity EPA:ksi jo 70-luvun puolivälissä. Ruotsin vanhin hot rod. Leif Tufvesson on mies Caresto-merkin takana. 79 4/2025 AMERIKAN RAUTA. Näin ounasteltiin tämän ’32 Roadsterin osastolla. Zacke Zackrissonin Kryptonite on hurja laite mistä tahansa kuvakulmasta! Nykyisellään ruotsalaisia erikoisuuksia eli EPAtraktoreita rakennellaan jo hiukan uudemmista Volvoista, mutta kaikki alkoi PV-Volvoista. ”Panic T” on valittu Ruotsin kauneimmaksi rodiksi. Pitkän linjan pienoismalliharrastaja Claes Beck-Friis organisoi tapahtumaan myös pienoismallinäyttelyn. Heikki Valve oli Suomesta mukana taiteilijaosastolla ja hämmästytti kävijöitä piirroksillaan. Lisää nostalgiaa. Ennakkoluulottomien rakennelmien jatkoksi on syntynyt tämä Volvo-tekniikkainen Jakob Woody
French Kiss Teksti ja piirros: Janne Kutja Neljäkymmentäluvun loppupuolen Chevrolet Aerosedan sai ranskalaisia vaikutteita perinteisen kustomoinnin muodossa. 80 AMERIKAN RAUTA 4/2025 Kutjan kuva
Lähtökohtana toimi vuosina 1942–48 valmistettu Chevrolet Aerosedan. Melko työlästä, mutta lopputulos on vaikuttava. Muutoksia purkamaan lähdettäessä ensimmäisenä listalla on katon madallus, joka on noin kolmen tuuman luokkaa tuulilasista mitattuna. Tässä helpottavana tekijänä on, että lokasuoja alun perinkin jatkuu etuoven puolelle vuosimalleissa 1946–48, mistä jää ainakin yksi työläs työvaihe pois. Suurin työ tämän mallisessa katossa on takaosassa ja takaluukussa, jotka vaativat melkoista uudelleenmuotoilua, jotta linjat saavat luonnollisen sulavuuden alkuperäistä loivemmassa kulmassa. 81 4/2025 AMERIKAN RAUTA. Cadillacin Sombrero-kapseleita kehystävät leveät valkosivurenkaat. Ehkäpä jatketut etulokasuojat yhdistettynä mataliin ja sulaviin linjoihin vaikuttavat mielleyhtymän syntyyn. Lokasuojat on hitsattu ja muotoiltu koriin kiinteiksi ja takalokasuojiin on rakennettu flush mount fender skirtsit eli skirtsi on samassa tasossa lokasuojan kanssa (eikä sen päällä). Alustaan on tehty klassisen kustomin madallus, eli sopivasti, mutta ei mitenkään tontissa. Aerosedan-malleille tunnusomainen runsas vaakalistoitus lokareiden alaosassa jäi suunnitelmasta pois jo pelkästään runsaiden alueelle tehtyjen muutosten vuoksi. Niiden lähes kaikki kiiltävät osat joutuu valmistamaan rautakaupan tavarasta. Perinteisten merkkien poiston lisäksi poistolistalle lähti myös kaksiosaisen tuulilasin keskellä oleva pystylista ja aikaisempaa leveämpien lasikappaleiden välisestä tiiveydestä huolehtii läpinäkyvä silikoni, jonka päälle voi halutessaan lisätä hyvin ohuen listan. Etulokasuojissa valot on upotettu vanhaan tyyliin korin pintaan käyttäen hyväksi ’49–52 mallin kehyksiä. Eniten huomiota herättävänä seikkana etulokasuojia on jatkettu loivassa kulmassa aina takalokareiden alareunaan asti. Tämän jälkeen koko sivuikkuna-aukko on muotoiltu uusiksi hardtop-tyylisten ikkunoiden istuttamiseksi muotoihin. Vastaavanlaisen muutoksen voi bongata vaikka legendaarisesta Hirohata-Mercurystä. V arsinkin näin sivuprofiilista tutkittuna jutun Chevy vie ajatukset vahvasti ranskalaisten menneisyyden korirakentajien, kuten Figoni & Falachin maailmaan
Onpa se tainnut vilahtaa American Pickers realityssäkin. Kun kaikki ostokset oli tehty, pakkasivat pojat ne vuoraamaansa U-Haul-pakuun ja suuntasivat takaisin Floridaan. Mikelle kyseinen reissu oli ensimmäinen suureen länteen ja romustelusta muodostui hänelle myöhemmin kaupallinen televisioonkin johtanut ura. Ainoa mainitsemisen arvoinen tapahtuma matkalla oli South Carolinan state trooperin kohtaaminen. Aikamme suunniteltuamme sovimme, että Mike ja Kude lähtisivät kyydilläni takaisin pohjoiseen tutustumaan Clines Country Antiques -liikkeeseen. Clinesin liike on vielä pystyssä, vaikka Don on eläköitymässä. Tilanne laukesi vasta, kun kerroin jättäneeni moisen puuhan aikoja sitten ja pääsin jatkamaan ylinopeusvaroituksella. Tavarat useimmiten jäivät niille sijoilleen ja piti olla nopeampi kuin seuraava sade, jos halusi ne pelastaa. Kun saavuin perille ajoin leirintäalueelle, joka sijaitsi teiden 95 ja 4 risteyksessä lähellä isoa kirpputoria, joka on vieläkin toiminnassa etsin sopivan laakean ojan, johon peruutin ja työnsin pyörän alas lavalta. Tilanne korjaantui itsestään etelään mentäessä ja Floridaan saapuessa oli jo varsin sopivaa. Entiset kanalat olivat täynnä mööpeleitä ja ladossa oli kaikkea mahdollista repro-peltikylteistä alkaen. Viimeisen Clinesiltä ostetun kyltin hän myi vasta viime vuonna. Aikaisemmin hän oli toiminut yliopiston taloustieteen professorina ja keskustelimmekin hänen kanssaan välillä maailmantaloudesta – aina eivät vaikutelmat osu yhteen todellisuuden kanssa. Varsinaisen päiväohjelman jälkeen monena iltana tuli grillailtua ja tarinoitua heppujen kanssa, ja esille nousi antiikkiliike, joka sijaitsee (edelleen keväällä ’25) Carolinassa lähellä Charlottea. Kun viikon tapahtumat Daytonassa oli nähty, kävimme noutamassaa pick-upini leirintäalueelta, lastasimme pyörän kyytiin ja suuntasimme 95-tielle. Saavuimme kotinurkille kahdeksan tunnin ajon jälkeen ja kaverit majoitettiin lastenhuoneen lattialle. Aiheesta löytyy hyvä Youtube-videokin laittamalla hakukenttään Clines Country Antiques. Augustinen kohdalla pääsimme väljemmille vesille ja ajoimme norminopeutta vasenta kaistaa tyhjän flat bed -rekan takana, kun yhtäkkiä rekka löi liinat kiinni. Muutaman eksymisen jälkeen he saivat vietyä saalinsa Marcon konttiin. Tällä kertaa muistellaan 25 vuoden takaista reissua, jolla Weird Antiquesin Mikestä tuli amerikanromustelija. Poliisi nimittäin profiloinnin (vanha auto ja Harrikka lavalla) tuloksena veti minut sivuun ylinopeuteen vedoten, vaikka ajoin samaa vauhtia kuin muu liikennevirta. Bike Week. Savun hälvettyä totesime, että suurelta katastrofilta vältyttiin ja lavalla ollut pyöräkin oli aloillaan. Hänen metodinsa on jäädä eläkkeelle päivä kerrallaan ja liike on auki enää parina päivänä viikossa. Rekan perävaunusta joutui tämän jälkeen varmasti vaihtamaan useamman renkaan. Itse en onneksi joutunut siellä yöpymään, vaan pääsin samaan motelliin Kopteri-ryhmän kanssa. Helmikuussa oli vielä hieman koleaa ja autossa oli manuaalisesti konehuoneesta avattava lämmityslaitteen vesiventtiili, enkä syystä tai toisesta hoksannut avata sitä, joten alkumatka meni kalseissa merkeissä. Pohjois-Floridassa, St. Konstaapeli oli haistavinaan autostani huokuvan luonnontuotteen makean aromin ja toisteli tätä näkemystään kiistämisistäni huolimatta. Clines County Antiques. V uonna 2000 asuin Pohjois-Carolinassa Charloten lähellä ja kevätpuolella tuli ajankohtaiseksi lähteä Daytona Beachiin Floridaan Bike Weekille. Mike oli eniten kiinnostunut emalikylteistä ja ostikin kaikki Texacot ja Gulfit, jotka sattuivat pihalla olemaan. Teksti: Olli Lehtinen • Kuvat: Mika Kuittinen 82 AMERIKAN RAUTA 4/2025 Muumio muistelee Pyöriä ja romustelua. Liike oli vanhoissa maatilan rakennelmissa. Tapahtuman loppuminen näkyi selvästi liikenteessä ja interstatella oli sen verran autoja, että alkoi muodostua jonoja, jotka välillä hidastuivat. Pihalle toivat paikalliset aarteitaan ja poistuivat tyytyväisinä käteistä taskussaan. Kyseinen leirintäalue näkyy hyvin interstatelle ja kaikki rekkakuskit, jotka ajavat ohi vetävät alamäessä Jake Braken päälle, joten nukkuminen siellä on haasteellista. Olin paikkakunnalla asuessani käynyt Clinesin antiikkiliikkeessä useasti ja tullut tutuksi paikan pitäjän kanssa, Donald oli ulkonäöltään kuin jonkin elokuvan vuoristolainen: lappuhaalarit, kulunut lippis, parta, ja etelän murre vielä tehosti vaikutelmaa. Tämä toistui pariin otteeseen, eikä yhdistelmä ajautunut linkkuun, vaikka lukkojarrutuksessa mentiin useamman kymmentä metriä. Seurueessa oli muutamia ennestään tuttuja kavereita, Kaasisen Jone, Kaireniuksen Mike, Kude Kuittinen, Pete Pesonen sekä Lehtikarin Kale -vainaa muun muassa. Haimme ostamani grillin tontille ja heittäydyimme Bike Weekin rientoihin. Kotiin tultuaan hän laittoi kylttejä kaupaksi ja kertoi, että sai kyseisen matkan kulut daamin kera katettua kolmen kyltin myynnillä. Kudea kiinnostivat osat KotiSuomessa oleviin projekteihin, joten jätimme Miken Clinesille tonkimaan ja tinkimään ja hurautimme suht’ lähellä sijaitsevalle jättiromikselle purkamaan osia hänen ’68 ja ’59 Chevyihinsä. TV-uraksi. Mala joukkoineen oli saapunut tapahtumaan Kopteri-lehden lukijamatkalle ja ajattelin ilahduttaa heitä grillausmahdollisuudella hotellilla, joten poikkesin WalMartin kautta grillikaupoilla ja suuntasin Interstate 77:ää etelään ja siitä 26.n kautta 95:elle. Peräkärryn renkaat menivät lukkoon ja kärry alkoi pyrkiä vasemmalta nupin ohi, mutta juuri viime hetkellä kuski löysäsi jarrua sen verran, että kärry oikeni. Varsinkin Mike innostui aiheesta ja halusi nähdä moisen ihmeen. Pakkasin ’72 Chevy pick-upini kyytiin tax freenä Suomesta ostetun ’99 Harley Night Trainin, johon olin vaihtanut jo uutena mustan springer-keulan. Jos eksyt paikalle, kerro terveisiä minulta
Veikan komeaa Work-vanteista yksilöä katsellessa on pakko ihmetellä, miksi. Aina äitienpäiväviikonloppuisin järjestettävä Oulun näyttely esittelee vuosi toisensa jälkeen paljon ennennäkemätöntä kalustoa. Seuraava Amerikan Rauta ilmestyy 3.7.2025 se u raa va ss a nume ro s s a Tuhkasta noussut Raikas tuulahdus Raikas tuulahdus Ford Mustang GT ‘68. Ruskolaisen Esko Lehtosen kolmekakkonen on raikas tuulahdus paitsi sikäli, että kyseisen vuosikerran rodit eivät ole aina Fordeja, mutta myös pirteän akvamariininsinisen värinsä vuoksi. American Car Show Oulu Chevrolet 5W Coupe ’32. Lincoln MK VIII ’97. Tuoreella otteella 83 AMERIKAN RAUTA 4/2025 PUCH-MUSEO: Ajoneuvohistoriaa Itävallasta TEKNIIKKAA: Puhdasta märkäpuhaltamalla TULEVA KLASSIKKO: Romanialainen avolava SIIRILTÄ MARILLE MAZDA 1300 ’74 TARKALTA PIDOLTA FORD 20M ’70 NÄYTTELYN HELMET CLASSIC MOTORSHOW 4/2025 • Hinta 11,90 € • www.klassikot.fi TšekkiTšekkisportti sportti ŠKODA 130 RS -REPLIKA 4/ 20 25 Fo rd 26 M ’70 • Llo yd Ale xa nd er TS ’60 • M az da 13 00 ’74 • Šk od a 13 RS -re pli ka • To yo ta Hia ce ’90 • Vo lvo 76 GL E ’82 • VW Sa nta na CX ’86 36 84 80 -2 50 4 • PA L VK O 20 25 -2 7 UUSIN NUMERO NYT LEHTIPISTEISSÄ! Osoit a kame ralla ( V tilaa.viipalemediat.fi/klassikot. Veikka Kaurasen matala Lincoln edustaa vähemmän harrastettuja malleja, ja näitä sulavalinjaisia luksus-Coupeja on joutunut Suomessakin tekniikanluovuttajaksi 32-venttiilisen Modularinsa ja erillisjousitetun takapäänsä vuoksi. Laitilalaisen Pasi Hellbergin upeaa GT Fastbackiä katsoessa ei todellakaan uskoisi, miten karmivasta raadosta se on rakennettu. Autosta ei ollut valehtelematta jäljellä kuin ruosteinen kehikko, kun Pasi sai sen käsiinsä, mutta lopputulos ei paljoa uutta häpeä
FHRA AMERICAN CAR SHOW HOT ROD & ROCK SHOW TAMPERE BUICK INVICTA HT COUPE ’60 • CHEVROLET FLEETLINE ’48 DODGE CHARGER ’66 • FORD MUSTANG HARDTOP ’72 PONTIAC TRANS AM 6.0 LQ9 ’79 HARLEY-DAVIDSON SPORTSTER XLCH ’67 LISÄKSI ESITTELYSSÄ KEVÄÄN NÄYTTELYSPESIAALI suuri 70 02 45 -2 50 4 PAL VKO 2025-27 Suomalaista työtä • www.amerikanrauta.fi R a kkaud e sta R a utaan • 4/ 2 02 5 • 11 ,9 € Aikakone Aikakone FORD ’33 PICKUP CHEVROLET CAPRICE 2D HT ’66 Ute Uniikki 100 100 AM ER IK AN RA UT A 4/ 20 25 NR O 10 ” M IN Ä SIL LO IN N U O RE N A M IE H EN KY LL Ä ST YIN PIA N SII H EN M A N U A A LII N . SE EI SO PIN U T KA RT SA N PY Ö RIT YS CR U IS A ILU U N O LL EN KA A N .”