K A IK KI M EN I O H I O IK EA LT A JA VA SE M M A LT A .” 6 414887 002455 1 6 3 70 02 45 -1 60 3 PAL VKO 2016-21 Viipale mediat Suomalaista työtä • www.amerikanrauta.fi KAHDEKSAN ERIKOISNUMEROA VUODESSA Daytona DODGE CHARGER ”DAYTONA” ’69 BUICK LE SABRE STW ’60 Amerikan Raitilla o sa 3 MERCURY COUGAR 2D HT ’67 ADLER ’33 • H-D Dyna Glide ’03 CHEVROLET IMPALA SS CONVERTIBLE ’64 CHEVROLET EL CAMINO ’80 • Ford Ranchero ’79 LISÄKSI ESITTELYSSÄ TEKNIIKKAA: SINKITYS JA KELTAPASSIVOINTI AMERICAN CAR SHOW ELMIA • DETROIT AUTORAMA Updated Arpien kaunistama. R a kkaud es t a Ra u taa n • 3 / 20 1 6 • 8 ,90 € AM ER IK AN RA U TA 03 /2 016 N RO 27 ”S E O LI IH A N K A U H EA PE TT M YS
CLASSIC MOTORSHOW 7.-8.5. LAHTI SUURI SUOMALAINEN KLASSIKKOAJONE UVONÄYTTELY suomalaisen ralliautoilun historiaa Pääyhteistyökumppanit: Yhteistyökumppanit:
Eniten jäin kuitenkin ihmettelemään sitä, että mikä ihmeen idea on laittaa kaikkein ylimielisin änkyrä portille vastaanottamaan asiakkaita – tai käännyttämään potentiaalisen rahantuojat kotiin. Missä olivat kaikki ne näyttävät somistukset, joihin etukäteistiedon mukaan oli tänä vuonna erityisesti panostettu. Ehkä se perimmäinen vastaus olikin siinä. Tavallaan totta, mutta näin jälkikäteen ajatellen se punainen, puhdas messumattokin oli juhlavampi vaihtoehto, kuin nykyiset kauempaa katsoen betonilattialta ja lähempää lainapeitteeltä näyttävät tummanharmaat autojen aluset. Kumpi tahansa voi omistajalleen olla sitä, molemmat ovat suosittuja ja jo työsuhdeautoiän ohittaneita malleja. Ei kai siinä, tuumin, ja ajoin takaisin neuvottuun paikkaan. Tänä pääsiäisenä tilanne oli kuitenkin se, että aiempien vuosien kaltaista runsaudenpulaa ei näyttelyjuttua tehdessä ollut. Itsekin jo vähän edestaas ajattamisesta tympääntyneenä vastasin, että kyllä tuo sinun kollegasi alueen toisella nurkalla käski ajaa juuri tänne. Pääsiäisen näyttelyä on totuttu pitämään kotimaisen näyttelykauden avauksena ja samalla ykkösnäyttelynä, vaikka toisaalta jo vuosikaudet harrastajapiireissä on tiedetty, että ”Tampereella on paremmat näyttelyt”. Aja parkkihalliin, siellä on tilaa”, ärähti parkkipaikan valvoja, jonka rinnassa luki isolla FHRA Crew, ja joka liiviensä väristä päätellen oli jonkinasteinen tiiminsä esimies – varsinainen keulakuva. Karvat nosti pystyyn parkkimestarin asenne ja näyttelyvieraan pompottelu. ”Ei ole käsketty. Toisaalta olen monesti ihmetellyt sitä, miksi juuri Helsingin näyttelyä parjataan niin paljon. Kyllä se täytyy myöntää, nähtävää oli amerikanautojen ystävälle lipun hinnan vastineeksi oikeasti kovin vähän. Takavuosina naureskeltiin usein sille, että autot viedään Messukeskuksen punaisille matoille. Fakta on kuitenkin se, että lippujen hinnat ovat nousseet kaikkialla, oli kyse sitten autonäyttelyistä tai konserteista. Tuningpuoli oli sinällään korkeatasoinen ja 7-hallista löytyi myös Motorsport-alue, joka tuskin kuitenkaan paikkasi monenkaan mielessä American Car -puolen vajetta. Äkäisenoloinen viiksiniekka ärähti vain, että ”ei ole käsketty, tuo auto on normaalissa käytössä”. Ei kaikki ole tuon 15 vuoden aikana sujunut niin kuin elokuvissa, mutta on sujunut kuitenkin. Aina nuo kehut eivät ole välttämättä pitäneet paikkaansa, vaan kenties kyse on ollut jonkinlaisesta instituutioiden vastustamisesta. Olen useampaan otteeseen puolustanut FHRA:n päänäyttelyä näille parjaajille, ja tälläkin kertaa mietin moneen otteeseen, haluanko sanoa tämän ääneen. Viime vuosina monet ovat myös kertoneet Lahden Jenkkiautonäyttelyn hakanneen Helsingin Pohjoismaiden suurimmaksi autonäyttelyksi nimitetyn American Car Show’n mennen tullen. Maanantaina aamulla halusin ajaa autoni parkkiin alapihalle, mahdollisimman lähelle hallia, jossa osastomme oli, jotta ylijääneiden lehtien kantaminen autoon olisi iltapäivällä helpompaa. Käännyimme sekavasta toiminnasta hämmästyneinä ympäri, kohti parkkihallia. Jos en olisi ollut menossa paikalle töihin, olisin kääntynyt suoraan kotiin ja todennut, etten ainakaan tuolle porukalle eurojani kanna. Siellä nyrpeäilmeinen liivimies ei näyttänyt reagoivan meihin mitenkään, vaan veti vain nauhan automme edestä kiinni, ja katsoi toiseen suuntaan. Väkisin tuli vähän haikea mieli. Ei tuo vajaat kymmenvuotias 300C 22-tuumaisista vanteistaan ja madalluksestaan huolimatta ole minulle harrasteauto, joten asia ei ollut sinällään minulle merkittävä. Hienoja autoja oli hallissa tälläkin kertaa, mutta esimerkiksi todellisia kotimaisia uutuusrodeja ja -kustomeita näytillä oli vain yksi lajiaan. Tomi Eronen Päätoimittaja tomi.eronen@amerikanrauta.fi Korjausliikkeen paikka Pääkirjoitus 3 AMERIKAN RAUTA 3/2016. Ei siisti esillepano välttämättä tarkoita suurta käytettyä rahaa, esimerkiksi Jenkkiautonäyttelyissä on saatu ihmeitä aikaan suolalla, hiekalla ja karikkeella. Taisin kuitenkin vahingossa näyttelyn viimeisenä päivänä saada vastauksen kysymyksiini. Olen ajatellut asiaa niin, että hommaa on yksinkertaisesti liikaa yhden miehen harteilla, kaikki kun on enemmän tai vähemmän ollut lopulta ”Luppe” Luoson varassa. Toisaalta jälkikäteen aloin miettiä sitäkin, että onko kattojärjestöltä järkevää linjata vähän rakennettu 300C ei-harrasteautoksi ja samanikäinen vakio-Camaro harrasteautoksi. Siellä oli kuulemma punaliivinen mies, joka päästää sisään. Tämä ei ole harrasteauto. Kysyin asiaa suoraan FHRA:n toimitusjohtajalta. Usein olen kuullut myös sen, että kaikissa muissa näyttelyissä autonsa näytille vievää kohdellaan paremmin kuin Helsingissä, mihin on vaikeaa ottaa kantaa viemättä autoaan Helsingin lisäksi kaikkiin muihin näyttelyihin. En saanut mitään vastausta. Siellä päässä näytillä oli esimerkiksi neljä tuoretta Ferraria ja yksi uudehko perus-Porsche, myytävänä tietysti. P ääsiäisenä, American Car Show’n aikaan laskeskelin, että tänä vuonna tuli täyteen 25 vuotta siitä, kun kävin ensimmäisen kerran Helsingin suuressa näyttelyssä. Ne kun kuulemma tekivät autoista oudon värisiä ja vaikeita kuvattavia. Niitä löytyi myös näyttelyhallista, ihan niin kuin 70-lukuisia jenkkejä silloin kultaisella 80-luvulla. Tavallaan olen saattanut itse vähän sokeutua tilanteelle, koska en ole ollut siellä tavallisena näyttelykävijänä 15 vuoteen, vaan aina enemmän tai vähemmän töissä siellä, ja olen samalla päässyt näkemään myös kulissien taakse. Alhaalla vastassa oli Suomen Messujen meiningille tyypillisen tympeä liikenteenohjaaja, joka kysyi: ”Mitä sinä tänne ajat, aja tuonne harrasteparkkiin.” Minä kysyin, että missäs se on, ja mies neuvoi kääntymään ympäri, ja ajamaan sinne parkkialueen toisesta kulmasta, jossa aidassa oli aukko. Näyttelyalue oli muutenkin supistettu joka reunasta jotenkin kovin pienen tuntuiseksi, kun pohjoinen pääty oli erilaisten myyjien käytössä, idän puolella perinteiseen päähalliin oli tuotu rivi tuningkalustoa ja eteläpäässäkin kaupalliset toimijat veivät helposti kymmenien näyttelyautojen tilan. Avasin Kimmon puolen ikkunan ja kerroin miehelle, että meidän käskettiin ajaa tänne
Mikkonen, Petteri Hautamaa, Veli Vartiala, Markku Pahkajärvi, Mikael Forsman, Kirsi Ojaniemi Tuotantopäällikkö Tomi Saloniemi Ulkoasu Tero Björklund, Sari Mantila, Thomas Backman, Meniina Wik Ilmoitusmyynti Peppe Haapala: 050-4147 559 Susanne Ripsomaa: 050-4147 553 www.amerikanrauta.fi > Mediakortti Kustantaja Viipalemediat Oy, PL 350, 65101 Vaasa Puh. Ilmoitukset: Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. materiaalin tekijänoikeuksista Viipalemediat Oy:n hyväksi lähettäessään materiaalin lehdelle. lakko) voida julkaista lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. Materiaali: Lehti ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta. Viipalemediat Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai virheestä ilmoituksessa rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrään palauttamiseen. Jos kuitenkin lehti julkaisee tilaamatta lähetettyjä kirjoituksia ja/tai kuvia lehdessä tai verkkosivuillaan, katsotaan tekijän luopuneen em. Myynti R-Kioskit, huoltoasemat ja Lehtipisteet kautta maan ISSN-L 2243-4550 Copyright: Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman lehden kirjallista lupaa on kielletty. Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta. Toimitus Tilaajapalvelu Puh. Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamista mahdollisista vahingoista kolmannelle osapuolelle ja/tai Viipalemediat Oy:lle. Tämän tuotteen paperi sekä tuotantoprosessi ovat sertifioidusti ympäristöystävällisiä. 03-2251 948 (ma-pe 8.30-16.00) tilaajapalvelu@amerikanrauta.fi www.amerikanrauta.fi > Palaute Päätoimittaja Tomi Eronen Toimitus Kimmo Janhunen, Olli Lehtinen, Tuukka Erkkilä, Antti Kautonen Avustajat Jussi Löppönen, Janne Kutja, Robert McCarter, Kari B. 06-2810 170 Fax 06-2810 112 Toimitusjohtaja: Ari Isosomppi Sähköpostit muotoa etunimi.sukunimi@amerikanrauta.fi Painopaikka Arkmedia Oy, Vaasa. 4 AMERIKAN RAUTA 3/2016
Voitelee ketjut ja saranat paremmin kuin monitoimiöljy. Suojaa ja voitelee pulttien kierteet ja koneen osat helpottaen asennusta ja purkamista. CRC Industries Finland Oy • Puh. Käyttökohteet: Aseet, automobiilit, traktorit, työvälineet, ketjut, kotelot, saranat, koneistetut osat, laivat, varastointi, museointi ja kuljetussuojaus. com Nyt kolme kertaa pidempi suoja kosteutta vastaan. 019-32 921 • www.crcind. Suojaa kausisäilytyksessä moottorit sisältä ja ulkoa. SISU CRC:n uusi kunnossapitoöljy valloittaa maailman SISU CLASSIC RACE BOTNIARING 21.–22.5.2016 20.5 perjantai Harjoitukset (vapaa pääsy) 21.5 lauantai Aika-ajot Kilpailulähdöt Liput 10,22.5 sunnuntai Warm up Kilpailulähdöt Liput 10,Aitoa kisatunnelmaa menneiltä vuosikymmeniltä Lisätiedot: www.kumamo.. /sisu
Kannessa: Dodge Charger ”Daytona” ’69 Nro 27. 52 Mercury Cougar ’67 Jukka Rossin Cougar on osoitus siitä, mitä tapahtuu kun mies rakastuu jenkkiautoihin kerralla ja kunnolla. 26 Ford Ranchero ’79 Erikoismaalarina tunnetun Jude Pakalénin harrasteautossa näkyy miehen oma kädenjälki ja kaduilta haettu inspiraatio. 3/2016 40 Adler ’33 52 Mercury Cougar ’67 12 6 AMERIKAN RAUTA 3/2016. Näin kävi Nasun ja Joosen Buickin kohdalla. 32 Chevrolet Impala Convertible ’64 Hannu ”Helge” Heleniuksen Impala on yksi harvoja puhdasverisiä kotimaisia lowridereita. 46 Chevrolet El Camino ’80 Jani Simpsiön harrasteena toimii moitteettomassa kunnossa pidetty viidennen sukupolven El Camino. ESITTELYSSÄ 12 Dodge Charger ”Daytona” ’69 Kimmo Mattinen on omistanut Chargerinsa vuodesta 1990 ja auto on päivittynyt useampaan otteeseen. 40 Adler ”Heikura Special” ’33 Olli Heikura kohautti viime kesänä varttimaileilla matalia 9 sekunnin aikoja kulkeneella ”Adlerillaan”. 20 Buick Le Sabre STW ’60 Joskus arvesta muodostuu niin iso osa identiteettiä, ettei siitä halua enää eroon. 58 Harley-Davidson Dyna Glide ’03 Stenin hiilikuitupintaisesta Dynasta löytyy niin ääntä kuin voimaakin. Valmistuminen nykyasuun venähti 12 vuoden pituiseksi
TAPAHTUMAT 62 Detroit Autorama Michigan Hot Rod Associationin isännöimä Detroit Autorama järjestettiin tänä vuonna jo 64. VAKIOT 8 Rauta-annos Richard ”Gas Monkey” Rawlings vei Elmiasta mukaansa Heath Garagen ”Wild Green A” show-rodin. 96 Kutjan kuva Jos Heikuran Olli olisi rakentanut Adlerinsa toisin, se voisi näyttää tältä. 86 Sinkitys ja keltapassivointi Sähkösinkityksellä ja keltapassivoinnilla vanhoista osista saa edullisesti uudenveroisia. 74 Pääsiäinen Elmiassa 86 Sinkitys ja keltapassivointi 46 Chevrolet El Camino ’80 7 AMERIKAN RAUTA 3/2016. 88 Toisenlainen talli Pistäydyimme pitkän linjan Mopar-miehenä tunnetun Pasi Rekolan tallilla. 10 Pelit ja vehkeet Kevään ensimmäisten auringonsäteiden myötä autoharrastaja huomaa tarvitsevansa yhtä sun toista. 78 Winter Swap Meet FHRA Tampereen seudun järjestämä rompetori veti Teivon raviradalle sanoin joukoin niin myyjiä kuin ostajiakin. 82 Amerikan raitilla, osa 3 Ennen kotiinpaluutaan Markus kokee konerikon ja vierailee Cadillac-miehen paratiisissa. 74 Bilsport Performance & Custom Motor Show Kavereiden kesken Elmiana tunnettu Ruotsin pääsiäisnäyttely teki uuden yleisöennätyksen liki 89 000:lla kävijällä. kerran. ARTIKKELIT 18 Tarinan takaa: Dodge Charger ”Daytona” ’69 Chargerin päivittäminen monsterikoneiseksi Daytonaksi ei ollut ihan läpihuutojuttu. 72 Harrasteajoneuvohuutokauppa ACS:n yhteydessä järjestettiin toista vuotta peräjälkeen harrasteajoneuvojen huutokauppa. 94 Puuhanurkka Kimmon tallissa kalusto vaihtuu ja Tomin Camaro rakentuu entistä valmiimmaksi. 38 Tarinan takaa: Chevrolet Impala Convertible ’64 Ehjäpeltiseksi luullun auton remontti kesti lopulta seitsemän vuotta. 90 Konehuone kliiniksi Corveten konehuoneen ulkoasu päivitettiin pellittämällä moottoritila osittaisella katteella. 66 American Car Show Pääsiäistä vietettiin perinteiseen tapaan Helsingin Messukeskuksella FHRA:n näyttelyn merkeissä. 84 Muumio muistelee Tavarat katolle, ihmiset autoon ja koko konkkaronkka Ruotsiin Power Meetiin
Kahden metrin pituinen ja metrin levyinen ajokki on suunnattu lapsille, mutta ratin taakse sopii pisimmillään 180-senttinenkin kuljettaja, kiitos säädettävän istuimen. Voima välittyy takapyörille karting-auton ketjuhammaspyörillä. Autolla kun kuitenkin oli yhä tunnearvoa, vaikka sen kunnostustyö vaikuttikin hankalammalta kuin täydellinen tekniikanvaihto. Toimitus nostaa hattua hienosti toteutetulle pikkurodille! Minkähänlainen ajokki on kauimpana jenkkiraudasta. Toimittanut: Antti Kautonen Uutispalsta Polkurodi Tuposlaisen Vesa Kyllösen parin viime vuoden aikana rakentama ”E-Pedal Rod” on sähköavusteinen polkuautorodi, joka on saanut alkunsa ylimääräiseksi jääneestä 24-volttisesta sähkömoottorista ja huonekaluputkista. ’67-mallinen, tuotannon alkupäästä oleva kullanvärinen tulilintu on ollut samalla omistajalla vuodesta 1979, ja alkuperäisenä säilynyt auto alkoi viime vuosina olla jo sen verran virttynyt, että jonkinlainen kattava kunnostustyö oli vähintäänkin paikallaan; pohja oli kuitenkin mennyt niin happamaksi, johdotus tullut hiirien järsimäksi ja 326-moottorikin loppujenlopuksi leikannut kiinni, että autosta tuntui olevan jäljellä pelkkä ulkokuori. Punamusta, kolmivaihteinen polkurodi saavuttaa parhaimmillaan 20–25 km/h nopeuden, mutta cruisailuvauhdiksi sopii rauhallisempi vauhti. Hyvä arvaus on, että se alkaa ”Toyota” ja päättyy ”Prius”. Kymmentuumaiset pyörät on jousitettu toimivasti, ja akkujen kanssa laitteella on painoa 130 kiloa – sähkölaitteet pelaavat monitoiminäyttöä myöten, ja ajelumusiikin saa soimaan joko radiosta tai aux-liitännän kautta. Lapualaisen Heath Garagen rakentama Wild Green A Ford myytiin pääsiäisenä Elmiassa järjestetyssä Bilsport Performance & Custom Motor Show'ssa Gas Monkey Garage -ohjelman nokkamies Richard Rawlingsille. Tomi ja Anna-Stina Kankaan ’30-mallinen Ford on esitelty lehdessämme numerossa 1/16, ja auto koottiin näytösluontoisesti loppuun Lahden Jenkkiautonäyttelyssä viime syksynä. Loppujenlopuksi 2014-mallin Prius V valikoitui akselija raidevälinsä takia soveliaaksi alustaksi, ja nykyisellään Firebirdin koppa lepää jo Priuksen mekaniikan päällä. Auto tulee Rawlingsin omaan kokoelmaan, kuten myös samassa tapahtumassa ostettu norjalainen Pontiac Trans Am sekä kaksi moottoripyörää. Ohjausgeometria on peräisin mönkijöistä itse toteutetuilla ratkaisuilla. Etuakseli puolestaan on valmistettu puolustusvoimien hyllymateriaalista. Vaimon kommentin jälkeen Firebird-Bill Manzke päätyi tutkiskelemaan sopivia nykyaikaisia pohjanluovuttajia, jonka päälle avo-Birdin voisi ikäänkuin asettaa. Jenkeistä projektikuntoisena kotiutettu Ford palaakin siis valmiina laitteena takaisin rapakon tuolle puolen, ja Elmiasta se sai mukaansa Boyd Coddingtonin pajalla nimeä saaneen Bernt Karlssonin Special Award -palkinnon. Bill tekee tarkkaa työtä sovittaakseen autot yhteen, sillä tarkoituksena on säilyttää mahdollisimman paljon alkuperäisen Pontiacin fiilistä, vaikkakin se liikkuu tulevaisuudessa nyky-Toyotan tekniikan avulla. Wild Green A kaupaksi 8 AMERIKAN RAUTA 3/2016. Fireprius–Priusbird. Eräs ohiolainen harrastaja kuitenkin hyödyntää Priuksen tekniikkaa ja pohjalevyä Firebird-projektissaan. ”Mieluummin kerralla oikein, kuin nopeasti kasaan ja hutiloiden”, toteaa Bill
Vain Kapteeni Kaaos -tamineet puuttuvat. Tämänvuotinen Ridler Award jaettiin Detroit Autorama -näyttelyssä vuoden 1939-malliselle Oldsmobile Series 60 -avomallille. IS Autoworks -nimen saanut paja sijaitsee kätevästi IS Automotiven lähituntumassa saman kadun varressa, ja korjaamopalveluiden lisäksi yritys tarjoaa myös kausisäilytystä harrasteautoille. Mikkelin Mobilistien rompetori Kasarmin kenttä, Mikkeli 7.–8.5. Classic Motorshow Messukeskus, Lahti 14.5. Mielenkiintoista kyllä, ’39-mallisia Series 60 -avomalleja ei tiedetä olevan kovinkaan montaa, sillä avoversio tuli tarjolle vasta seuraavana vuonna. Myyjä mainitsee akselivälin ja ovi-ikkuna-yhdistelmien olevan vastaavanlaiset kuin elokuvan pakussa, ja hälytysvalotkin ovat oikeanlaiset. West Coast Street Cup testipäivä Lentokenttä, Seinäjoki 20.–22.5. Cannonball Run Van Jenkkirautoja ja erikoisautoja Suomeen tuottava, lievestuorelainen IS Automotive on laajentanut toimintaansa, ja yrityksen korjaamopuoli on siirtynyt maaliskuusta lähtien erillisen tytäryhtiön hoidettavaksi. The 50’s Summer Festival Haikan lava, Pirkkala 27.–29.5 Gumball 500€ Part.3 Motonet, Hyvinkää 28.5. Lahti Hela Ride-In Bike Show Satamakatu, Lahti 28.5. Customs and Hot Rods of Andicen mukaan ”Olds Cool” kuitenkin aloitti taipaleensa tehdastekoisena avona, ja ennen Billy Thomasille siirtymistä sillä ehti olla kaikkien näiden vuosien aikana vain yksi omistaja. 360 V8:lla ei välttämättä hätyytellä Ferrareita, mutta Flowmaster-putkistolla luulisi ääniraidan ainakin olevan kiitettävä. Hot Rod & Rock Show, Tampere Pirkkahalli, Tampere 23.4. Kouvola Swap & Meet Ravirata, Kouvola 28.5. West Coast Street Cup Lentokenttä, Seinäjoki 3.–4.6. Lintta Meet X Ahvenlampi Camping, Saarijärvi T apah tuma t Mikä mielestäsi oli Kanuunankuularalli-elokuvan siistein ajokki. Väriksi valikoitui ”Kona Browniksi” nimetty vihertävänruskea sävy. Test & Tune FHRA Alastaro Circuit 21.–22.5. Teksasilaisen Billy Thomasin ”Olds Cool” -auton rakensi Customs and Hot Rods of Andice, ja pajan mukaan vanhasta Oldsista on jäljellä ehkä kymmenisen prosenttia: niin pitkälle se on rakennettu uusiksi. IS Autoworks huoltaa Ridler Award Oldsmobilelle 9 AMERIKAN RAUTA 3/2016. Transcon-MediVac-tekstitetty oranssivalkoinen lanssi on laadittu juuri elokuvan asua vastaavaksi, ja sillä on ajettu vain 100 620 mailia. SM1 FHRA Alastaro Circuit 21.5. Cruisers Finland Rockabilly Party Hyrylä-Nurmijärvi, Shell Hyrylä 14.5. Hillroad Garage ajokauden avajaiset ABC Tikkula, Pori 14.5. X Pohjanmaa Meeting/Van&Pick-up Lapua 20.5. American Car Show Ouluhalli, Oulu 7.–8.5. Pellin alla on nyt 470-kuutiotuumaiseksi muokattu Oldsmobilen 455 V8, jossa ilmoitetaan olevan 650 hevosvoimaa. 23.–24.4. Mikäli pidit pääroolissa olleesta ambulanssista, tarkalleen sellainen ’78 Dodge B200 Sportsman Van on ilmestynyt myyntiin eBay-nettihuutokauppaan
1967–1991. Sourpuss tarjoaa erilaisia sisustustuotteita ja mukeja vaihtoehtoiseen makuun alkaen 19,00 €. Toki ne soveltuvat myös eri bensiinilaaduille. Hinta 178,56 €. AF49-1040-mallin tuotto on 325 l/h @ 40 psi, ja se on tarkoitettu korvaavaksi pumpuksi suoraan alkuperäisen tilalle mm. Sarjalla onnistuu myös virtalukon ja vilkun palautusjousien vaihto ilman turhaa tuskailua. Samalta valmistajalta löytyy myös astetta isommalla asenteella varustetut lompakot alkaen 39,00 €. www.jenkkiosat.com Ratin irrottamiseen Edelbrockin Victor-sarjan sylinterikannet ovat nyt saatavilla Moparin pikkulohkoihin, eli tarkemmin sanottuna Chrysler LA-moottoreihin 318–360 cid vm. Ne on testattu kenttäkokeissa soveltuviksi jopa puhtaalle etanolille ja metanolille. Sylinterikannet pikkulohkoMopariin Jos sisustusohjelmien trendivinkit ei kiinnosta, kannattaa katseet kääntää Stuntmanin suuntaan. Mukana tulee imusuodatin, äänenvaimennuskumi, liitin ja johdot, kuminen päätykuppi sekä pätkä letkua klemmareineen. Hinta niin ikään 178,56 €. Toimittanut: Kimmo Janhunen Dickiesin kevätmalliston uutuuksista löytyvät tennarit ovat ehdottomat kesäjalkineet niin katujen tallaamiseen kuin kaasun polkemiseenkin. 1999–2010 Mustangeihin. Pumput on tarkoitettu EFI-sovelluksiin tankin sisään asennettavaksi. Hinta 1 794,00 €. www.roadmachine.fi Polttoainepumppuja E85:lle Jos ratin irrottamisessa turvaudutaan huonoihin työkaluihin ja kohtuuttomaan väkivaltaan, menee jotain useimmiten rikki. Hyvän virtaavuuden ja suorituskyvyn takaavat CNC-portatut 58 cc palotilat ja 225 cc imukanavat. www.stuntman.fi Sisustusvinkki 10 AMERIKAN RAUTA 3/2016. Toimitukseen kuuluu pelkkä pumppu. Kenkiä on kolmea eri mallia ja niiden hintahaarukka on 49,00–75,00 €. Nämä Edelbrock-uutuuskannet olivat ensimmäistä kertaa nähtävissä koko maailmassa US-Partsin osastolla American Car Show’ssa. Hinta 69,90 €. Jenkkiosat.com ottikin varastotuotteekseen kyseiseen toimenpiteeseen tarkoitetun työkalusetin, joka sisältää ratin ulosvetimen sekä lukkolevyn painotyökalusarjan, joka sopii esimerkiksi useimpiin GM:n tuotteisiin. AF49-1041:n tuotto on 340 l/h @ 40 psi ja se on tarkoitettu universaaliin asennukseen. www.jukkatukku.net Katujen kuluttamiseen Tuoteuutuudet Aeroflow’lta on ilmestynyt markkinoille kaksi uutta polttoainepumppua erityisesti E85:lle
www.usparts.fi Fordin FE-moottoriperheen pakosarjaongelmien kanssa kamppaileville on nyt saatavilla apua. KONI henkilöautojen iskunvaimentimien ja alustasarjojen maahantuonti siirtyi 21.3.2016 US-Partsille. Aikaisempi maahantuoja, Motoral Oy, jatkaa edelleen raskaan kaluston KONIiskunvaimentimien maahantuojana. www.autodude.fi Kuivausliinojen kuningas Sparcon Sprint -kuppipenkit tarjoavat hyvän sivuttaistuen pro touring -henkisiin muskeleihin, joilla ajetaan reippaammin mutkiin. Hinta 39,90 €. whisky-marinoidun entrecoten, hickory-savustettujen ribsien tai beer can chickenin valmistamiseen. Jos pelkkä makkaransyönti ei maistu, löytyy Suuresta suomalaisesta grillikirjasta ohjeet esim. www.roadmachine.fi KONI US-Partsille Pakosarjat FE-moottoreihin LS-moottoriin Samaan aikaan kun harrasteautot kaivetaan talvisäilytyksestä, aloittaa moni myös grillikauden. Hinnat alkaen 385,00 €. Ja eikun syömään! www.readme.fi Nam nam! King Carthur Black Diamond -kuivausliina painaa massiiviset 1 600 g/m² ja on perinteisiä kuivausliinoja huomattavasti vahvempi. www.tradeparts.info Aeroflow’lta on tullut saataville adapteri öljynpainemittarille Chevyn LSmoottoreihin. www.race.fi Sivuttaistukea 11 AMERIKAN RAUTA 3/2016. Trade Partsista saa valusarjat ’58–66-vuosimallisiin, 352-, 390ja 428-kuutiotuumaisiin moottoreihin. Kierre M16 x 1,5, mittarikierre 1/8" NPT. Liina on kooltaan 50 x 70 cm, ja se pystyy imemään jopa neljä litraa vettä. Hinnat alkaen 189,00 €. FIA-hyväksytyissä, putkirungollisissa penkeissä on sivuja pohjakiinnitys sekä 6-pistevyön läpivienti. Hinta 39,00 €
Update d Dayton a 12 AMERIKAN RAUTA 3/2016
Puhumattakaan siitä, millainen jumalmoottori sen konepellin alle olisi sovitettu. Update d Dayton a Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen DODGE CHARGER ”DAYTONA” ’69. 13 AMERIKAN RAUTA 3/2016. Kun Kimmo Mattinen hankki itselleen kauan haaveilemansa coupe-korisen Moparin vuonna 1990, ei hän varmasti osannut villeimmissä visioissaankaan kuvitella, miltä auto näyttäisi neljännesvuosisataa myöhemmin
Kimmon tallikaverilla oli myös ’69 Charger ja tapahtumia kiertäessään he olivat todenneet yhteen ääneen, että Suomenmaalta alkoi jo löytyä jos jonkinlaista Chargeria. Ajamiseen olikin ihan hirveä palo ja halu. Uutena Suomeen tuodun Chargerin pellin alle oli asennettu tehtaalla 383, joka oli päivitetty matkan varrella 440-isolohkoon. Charger 500. Moottorihanke osoittautui kuitenkin epäonniseksi. Menin talvet töihin julkisilla ja sulan kelin aikaan ajelin tällä”, mies muistelee. ”Silloin nuorena ei osannut sitäkään vähää, mitä nyt osaa, joten auton hakukriteereihin kuului, että sen piti olla toimiva ja ajokuntoinen peli. Amerikanmiehet olivat sitä mieltä, että moottoririkko johtui karmeasta venttiilivälyksestä, vaikka venttiilit oli säädetty vain paria viikkoa aiemmin ja ne olivat ihan paikoillaan. 14 AMERIKAN RAUTA 3/2016. Kone oli poissa, mikä tarjosi hyvän mahdollisuuden purkaa autoa vähän enemmänkin. V uonna 1990 autoja ei osteltu netistä, vaan lehtien myyntipalstoilta. Koneesta oli siis tullut tehtyä liian mieto, tai Dodge Charger ”Daytona” ’69 ehkä siihen vain tottui liian nopeasti.” Asiat etenivät seuraavalle vaihteelle, kun hän päätti tilata Jenkeistä upouuden 471-kuutiotuumaisen Ray Bartonin Hemi-moottorin. Itse olin ennemminkin sitä mieltä, että joku nostaja petti, mutta asiasta ei jaksettu kinastella loputtomiin. Jonkin aikaa se oli minun ainoa auto. Samassa yhteydessä auto ylimaalattiin uudestaan valkoiseksi ja siihen laitettiin vinyylikatto sekä entistä leveämmät vanteet. Siinä vaiheessa totesin, että eihän siinä koneessa ollut yhtään mitään ja päätin, että se tehdään uusiksi.” Tuolloin elettiin 90-luvun puoliväliä. Vertailukohtia ei kauheasti ollut, mutta omalta perstuntumaltani kuvittelin auton olleen todella räyhäkkä peli. Jonkun vuoden ajeltuaan Kimmo kävi kokeilemassa autoa ensimmäisen kerran varttimaililla kerhotapahtumassa. Alkuperäisiin penkkeihin on lisätty hieman täytettä reunoille, millä on saavutettu aavistuksen parempi sivuttaistuki. Sellaiselta Kimmokin paikallisti Chargerin, jollaista oli ehtinyt hakea jo hyvän tovin. Sovimme Bartonin kanssa, että he toimittavat uudet osat asevelihintaan ja kasasimme moottorin uudelleen täällä.” Vuodet olivat vierineet vuosituhannen vaihteen yli, kun Kimmo päätti ottaa auton kanssa aikalisän. Joinakin vuosina ajoin sillä huhtikuusta marraskuuhun, eli siitä päivästä, kun lumet sulivat seuraavan talven ensilumiin saakka. ”Se oli ihan kauhea pettymys. Kimmo ajeli kunnostetulla, 498-kuutiotuumaiseksi stroukatulla koneella parin vuoden ajan, muttei ollut vieläkään erityisen vaikuttunut sen voimavaroista. Samalla he olivat visioineet, kuinka hienoa olisi rakentaa kopio legendaarisesta Charger 500:sta. ”Kone kesti yhden kesän, kunnes sain sen hajalle. ”Totesin, että sillä pärjää jo jollekin, muttei vieläkään niin monelle, kuin olisin kuvitellut. Valkoinen auto ei ollut enää ihan alkuperäiskunnossa, mutta oli kunnoltaan hyvin siisti. Viissatasen tarinahan alkoi vuonna 1968, kun Charger R/T jäi Nascar-radoilla Ford Torino Talladegan ja Mercury Cyclone Spoilerin Sisusta on alkuperäistyylinen lukuun ottamatta Auto Meterin mittareita. Moottorikokeiluja. Kaikki meni ohi oikealta ja vasemmalta
Sitten otin kuitenkin yhteyttä kaveriin, joka osia valmisti ja tiedustelin, mitä kaikkea hän Daytonaan tekee. Suippokeulainen Daytona oli Chryslerin suunnittelijoiden villeimpien aivomyrskyjen tulosta, jolla vihdoin pystyttiin laittamaan kampoihin ovaaliratojen kilpakumppaneille. ”Minulla välähti, että miksen ottaisi saman tien sitä viimeistäkin askelta. Lopulta pyysin häntä kokoamaan pakettiin yhden kutakin osaa ja lähettämään satsin minulle tänne Suomeen.” Turvakaarilla olisi saatu jäykistettyä korirakennetta, mutta Kimmo päätti jättää ne tekemättä, koska hän halusi pitää yleisilmeen mahdollisimman klassisena ja alkuperäishenkisenä. Niinpä aloimme kysellä Amerikan-kontakteilta, suostuisiko joku ottamaan mittoja autostaan. Merkittävimmät aerodynaamiset muutokset olivat luukkulampuin varustettu, 46 senttiä pitkä, viisto keulapala sekä takasiipi, josta jouduttiin lopulta tekemään aiottuakin korkeampi, jotta peräluukku mahtui edelleen aukeamaan. Aluksi se tuntui aivan mahdottomalta ajatukselta ja tuumin itsekseni, että ei tuollaista voi tehdä. Mehän emme olleet koskaan nähneet sellaista autoa livenä eikä sellaista Suomesta löytynyt”, Kimmo taustoittaa. Chryslerin suunnittelijat muokkasivat aerodynamiikan nimissä pystystä takalasista viiston ja vaihtoivat eteen Coronetin keulan. ”Kun remontti oli aloitettu, niin totesin, että silloin, jos koskaan tuo visio oli mahdollista toteuttaa. 15 AMERIKAN RAUTA 3/2016. Moottorina oli 440 Magnum ja vaihteistona Torqueflite 727. jalkoihin. Siinä oli käytännössä niin tarkat mitat kuin ikinä voi toivoa kulmineen ja etäisyyksineen.” Peltiseppä kävi tekemässä töitä omaan tahtiinsa aina silloin, kun aikaa sattui olemaan ja operaatiossa meni kaikkinensa reipas vuosi. Aluksi se tuntui aivan mahdotto malta ajatukselta, ja tuumin itsekseni, että ei tuollaista voi tehdä. Työn määrä yllätti hänet hyvistä ohjeista huolimatta, sillä rytäkässä piti muuttaa kokonaisuudessaan myös takaluukku sekä ikkunan ja luukun välinen pelti. Mies oli kuitenkin menossa käymään paikan päällä lähiaikoina ja kertoi voivansa mittailla samalla. Luku 500 viittaa mallin valmistusmäärään. Takalasiprojektin aikana Kimmo seurasi aktiivisesti aiheeseen liittyviä jenkkisaitteja ja huomasi eräänä päivänä, että markkinoille oli tullut myös jonkinsorttisia paloja Daytona replican tekemistä varten. Kososen Marko tunsi duunin kautta hyvän peltisepän, joka lupautui projektiin mukaan, kunhan vain saisi mahdollisimman tarkat mitat ja ohjeet viiston takalasin toteuttamiseksi. Vai sittenkin Daytona. Vaihteistona on vahvistettu TF727 käännetyllä kaaviolla. Niillä saatiin aikaiseksi ennennäkemätön downforce, joka siivitti auton menestykseen. ”En uskaltanut laskea sen varaan, että saisin häneltä mitään käyttökelpoista, kunnes eräänä aamuna sähköpostissani odotti hirveä liuta kuvia mittoineen. Yksi kaveri vastasi lopulta tiedusteluihin, mutta totesi, että hänen autonsa oli parinsadan mailin päässä. Mallia valmistettiin vain vuoteen 1970 saakka, jolloin Chrysler otti tuotantoon hyvin samalla kaavalla toteutetun Plymouth Superbirdin
Lisäksi latauksen kanssa ilmeni alkuun pieniä ongelmia, kun laturi ei meinannut jaksaa pyörittää kaikkea sähköistä. Perä on Dana 60, joka varmasti kestää moottorin tahdittaman rääkin. ”Kun silloin aikoinaan ryhdyin purkamaan autoa yhä pienemmiksi paloiksi, niin ajattelin projektin voivan venyä jopa viisivuotiseksi. 18-tuumaiset vanteet ovat edessä 8 tuumaa ja takana 9,5 tuumaa leveät. Näin ollen suorituskykyäkään ei ole vielä päästy mittailemaan. Kardaani on vakiotavaraa, mutta varustettu hyvillä yokeilla ja tasapainotettu. Näin ollen koneen rakentaminen vaati vähän suunniteltua enemmän ähräämistä, mutta tuli kuin tulikin valmiiksi. Alustassa on vakiot alatukivarret, mutta ylätukivarret on vaihdettu putkimallisiin. Laatikkona Daytonassa on lisälevyillä ja billet-rummuilla vahvistettu 727-automaatti sähköisellä ylivaihteella. Aerodynamiikalla on hintansa, ja Daytonan kohdalla se tarkoittaa sitä, ettei moottori tahtonut tehtaan suunnittelijoidenkaan jäljiltä saada riittävästi raitista ilmaa. Nykyinen moottori löytyi, kun Rekolan Pasi vinkkasi Kimmolle, että Mopartsilla oli myynnissä mielenkiintoinen kokonaisuus. ”Jarruja päivitettiin aika rajusti, sillä minun mielestä tällaisella autolla pitää pystyä pysähtymään luotettavasti. Scooppia en kuitenkaan halua konepeltiin laittaa. ”Radoille en ole vielä ehtinyt, ja tiedän kyllä kokeilemattakin, ettei siitä mitään mutkaratatai kiihdytysautoa tule, mutta onhan se toki kokeiltava, josko siitä nyt olisi edes johonkin”, mies kuittaa tulevan kesän ratapäivät mielessään. Kimmo päätti, että siitä tulee hänen Daytonansa voimanlähde. Yksi suuri ja näkymätön osa oli esimerkiksi koko keulan levyinen, varsinaisen keulapalan jatkeeksi tullut pohjalevy, jonka reunat kääntyivät etupyöränaukkojen etupuolelle osaksi lokasuojaa. Lasikuidusta valmistettu keulapala on 46 cm pitkä ja sisältää aukeavat luukkulamput. Lopulta kori sai pintaansa 90-luvun lopun Chryslerin värikartasta valitun ”Primal Red” -sävyn. Takaa löytyy monoleafit. Osa kiinnitysosista tehtiin vielä mallin mukaan uusiksi pellistä sen sijaan, että olisi käytetty lasikuituisia. Koneen kiinnikkeet vaihdettiin Schumacherin valmisteiksi, mikä muutti hiukan koneen asemoitumista konehuoneessa ja teki mahtumisen entistä tarkemmaksi. ”Mietin kovasti turvakaariakin, mutta luovuin ajatuksesta, koska halusin pitää paketin mahdollisimman alkuperäisenä. ”Kun konehuoneessa oli aikaisemminkin ollut Hemi, niin kuvittelin tuon menevän sinne heittämällä. Se oli päämääränä konettakin rakentaessa, että otetaan voimaa sen verran, kuin sitä on otettavissa, mutta paketin pitää mahtua pellin alle. Keulapalan ja siiven lisäksi paketissa tulivat valokaukalot, umpiot, siiven tukiraudat sekä erilaisia palasia, joilla keula asettuu paikalleen. Takasiipi on 58 cm korkea. Systeemissä on kuitenkin kaksi flektiä, sähköinen vesipumppu ja sähköinen bensapumppu”, Kimmo listaa moottoriprojektin yhteydessä esiin tulleita haasteita. Kaikkiaan erilaisia osia ja palasia oli viitisenkymmentä, ja ohjeiden puuttuessa niiden paikkojen löytyminen oli hiukan haastavaa. Keith Blackin alumiinilohkoon perustuvasta Hemistä mitattiin dynossa 850 hevosvoiman teho ja 989 newtonmetrin vääntö. ”Kävimme vuonna 2005 pienellä porukalla Columbuksessa, Ohiossa, Mopar Natseissa, missä näin ensimmäisen kerran oikean Daytonan. Dodge Charger ”Daytona” ’69 Molempien etulokasuojien päällä on pienet scoopit, joiden on kerrottu parantavan aerodynamiikkaa, jäähdyttävän jarruja ja mahdollistavan rata-autojen madaltamisen renkaiden mahtuessa edelleen pyörimään niiden ansiosta. Kannet ja erityisesti niiden valualumiiniset venttiilikopat olivat kuitenkin fyysisiltä mitoiltaan isommat, eikä tilaa jäänyt tiukimmillaan kuin millejä. Välityöksi kaavailtu kasaus ei kuitenkaan ollut ihan niin läpihuutojuttu, jollaiseksi jenkkimyyjä oli sitä mainostanut. Mittailimme ja kuvasimme autoja tosi ahkerasti ja sillä reissulla sain selvitettyä esimerkiksi lokasuojien scooppien sekä takasiiven tarkat paikat.” Siihen, että kori muistutti Daytonaa, meni kaikkiaan kolmisen vuotta. Liki 10-litraisen isolohkon kanssa käytössä on kookas alumiinisyylari ja kaksi sähköflektiä. Suippo keula on ilmanoton suhteen hankala, eikä sen alla olevien aukkojen kapasiteetti riittänyt varsinkaan kesähelteillä. Puristuksia voitiin laittaa niin paljon kuin uskaltaa, samoin nokkaa, mutta imusarjaa ei voitu vaihtaa korkeampaan, vaikka sillä olisi lisähevosia saavutettukin.” Ensi kesänä radoille. Virtaviivaisen keulan ongelmaksi osoittautui jo tehtaan suunnittelijoiden jäljiltä se, ettei moottori tahdo saada riittävästi raitista ilmaa. Auto valmistui viime kesänä, eikä hän ehtinyt ulkoiluttaa sitä vielä tuhatta kilometriä enempää. Korin muutosten yhteydessä sitä myös jäykistettiin niin paljon kuin kotikonsteilla vain suinkin pystyttiin. Toisaalta en ole ihan varma, riittikö virta pyörittämään flektejä täydellä teholla. Olisihan se toki jäykistänyt rakennetta nykyisestä”, Kimmo pohtii. Ray Bartonin Hemi kokoonpantiin ja dynotettiin, ja kun sen todettiin toimivan kuten piti, se myytiin eteenpäin. Edessä on Baerin 13" levyt ja takana Wilwoodin 12" levyt.” Isot jarrut vaativat kavereikseen sellaiset vanteet, joihin ne mahtuvat. Isoisolohko. Sellaiset Kimmo poimi Wheel Vintiguesilta. Se selviää, kun saan laturin takaisin pajalta. Noh, lopultahan siinä meni leppoisat 12 vuotta, kunnes auto oli taas seuraavan kerran tulilla”, Kimmo naurahtaa. Koneen kokoonpanon otti hoitaakseen Aukion Jykä. Niitä oli siellä muistaakseni viitisen kappaletta. Iskarit ovat säädettävät ja jouset huomattavasti vakiota jäykemmät. ”Keulalla on isoin alumiinisyylari, joka sinne mahtui, mutta lämpöjen kanssa mennään silti aivan hilkulla. 16 AMERIKAN RAUTA 3/2016. Kaiken piti olla valmiiksi koneistettu, mutta totuus olikin se, että osat olivat seisseet aikansa koneistajalla, joka ei kuitenkaan ollut ehtinyt edes aloittaa töitä. Myyjä oli hankkinut valmiiksi kaikki tarvittavat osat 604-kuutiotuumaisen monsterimoottorin rakentamiseksi, mutta asiat olivat muuttuneet ennen kuin osat oli ehditty niputtaa. Alun perin se suunniteltiin matalammaksi, mutta tällöin peräkonttia ei olisi saanut avattua
VOIMANSIIRTO: TF727-automaatti lisälevyillä ja billet-rummuilla, käännetty vaihdekaavio, manuaaliventtiilikoneisto PTC 9,5” -turbiini (3 500–3 800 stall), Gear Vendor sähköinen ylivaihde, Dana 60 -perä 4,10 välityksellä. KIITOS: Marko Kosonen: haaveilu, ideointi ja laatikon kasaus, Osku Lumo: peltityöt, Tuomas Harjunpää: maalaus, Jyrki Aukio: Hemi, Aki Lehtonen: penkit ja kattoverhous, Pasi Rekola: sähköt ja apukädet kasauksessa, Juha Kainulainen: apu kasauksessa ja muissa projektiin liittyneissä töissä. 17 AMERIKAN RAUTA 3/2016. ALUSTA: Etuja takarunko yhdistetty, lattian saumat hitsattu koko matkalta (alun perin pistehitseillä), iskaritorneista lisätty putket eturunkoon, jäähdyttimen alarauta vahvistettu, jousien kiinnityskohdat vahvistettu, edessä vakiot alatukivarret, putkiylätukivarret, 1,2” vääntösauvat, Hotchkisin 1,25” vakaaja ja säädettävät Strangen iskunvaimentimet, takana monoleafit, Hotchkisin 1,0” vakaaja ja säädettävät Strangen iskunvaimentimet. Ilmanputsarin kotelo hämää, sillä kone ei suinkaan ole 426, vaan järkälemäinen 604, jonka sopiminen Chargerin moottoritilaan meni todella tarkalle, kiitos StageV-alumiinikansien sekä kookkaiden valualumiinisten venttiilikoppien. Faktat DODGE CHARGER ”DAYTONA” ’69 • OMISTAJA: Kimmo Mattinen • PAIKKA: Helsinki. SISUSTA: Vakiopenkkeihin lisätty sivuttaistukea, Auto Meter Sport Comp -mittaristo. KORIMUUTOKSET: Daytona keulapala, takasiipi ja etulokasuojien scoopit, pysty takaikkuna muutettu viistoksi. VANTEET: Wheel Vintiques, edessä 8x18”, takana 9,5x18”. MOOTTORI: 604 cid Hemi, Keith Black -alumiinilohko, Calliesin 4,75 kampiakseli, StageV-alumiinikannet (virtaus 0,7 nostolla 486 imupuolella ja 304 pakopuolella), titaaniventtiilit (2,45” imu ja 1,9” pako), Oliver 7,1 -veivit, CP:n männät 11,5:1 puristuksilla, Custom Prism Racingin mekaaninen rullanokka-akseli (274 imu, 282 pako, nosto 0,765/0,740), Milodonin öljypumppu, Comp Cams -rullanostajat, ATI:n dampperi, T&D:n keinuvivut, StageV-imusarja, Holley 750 cfm kaasuttimet, Aeromotiven bensapumppu ja regulaattori, Davies Craig EWP -vesipumppu, TTI 2 ¼" pakosarjat, TTI 3” pakoputket. RENKAAT: Edessä 255/40 R18, takana 285/40 R18. Myyjä oli hankkinut valmiiksi kaikki tarvittavat osat 604kuutio tuumaisen monsterimoottorin rakentamiseksi, mutta asiat olivat muuttuneet, ennen kuin osat oli ehditty niputtaa. TEHO JA VÄÄNTÖ: 850 hv @ 6500 rpm ja 989 Nm @ 5900 rpm. JARRUT: Edessä Baer 13” levyillä, takana Wilwood 12” levyillä, Hydroboost-tehostin
Kimmo oli rakentamassa autostaan Charger 500 -kloonia, kunnes netissä tuli vastaan kaveri, joka myi Daytona-konversion mahdollistavia osia. Auto on juuri ylimaalattu valkoiseksi ja siihen on laitettu musta vinyylikatto. Keväällä 2007 hylsy oli saanut pintaansa pohjavärin. Paketti sisälsi keulapalan ja takasiiven lisäksi mm. Pellin alla on Ray Bartonin Hemi ja konepellissä sixpack-scooppi Bartonin kookkaan imusarjan pakottamana. Maalauksesta vastasi Juha Kainulainen. Luukusta lyhennettiin noin neljäsosa pituudesta pois. Suurin ja työläin korimuutos oli pystyn takalasin muuttaminen viistoksi, kuten Charger 500:ssa ja Daytonassa on tehty. Tässä muutos on saatu peltitöiden osalta valmiiksi vuonna 2006. Teksti: Kimmo Janhunen, Kuvat: Kimmo Mattinen Mattisen Kimmon Daytona-projekti on Suomen mittakaavassa uniikki, sillä vastaavia konversioita ei ole täällä aiemmin tehty. Tältä Charger näytti edellisessä asussaan. Valmiita ratkaisuja ei ollut ja koko projekti tehtiin amerikkalaisen harrastajakollegan omasta autostaan ottamien mittojen perusteella. 2. 6. 3. Keulapala sovitteilla korinhylsyyn vuonna 2005. Korityöt tehtiin grillissä, jossa koria sai pyöriteltyä kuin varrasta. luukkulamppujen mekanismit. 3 18 AMERIKAN RAUTA 3/2016. Samalla suoritettiin myös korin jäykistäminen. Takalasin kehyksen lisäksi myös takaluukku sekä luukun ja lasin välinen alue piti muokata uusiksi. Kaikkiaan settiin kuului viitisenkymmentä osaa. Etupyöränaukon etupuolella helmassa näkyvä harmaa alue on osa keulapalan jatkeeksi asennettua pohjalevyä, jolla on myös aerodynaaminen tehtävä ilmanohjaimena. Tarinan takana Tinkimättä toteutettu 5 6 4 1 2 1. 4. Asiaan perehtymättömälle sattuu silmään vain virtaviivainen keulapala ja korkea takasiipi, mutta pinnan alle mahtuu lukematon määrä näkymättömämpää työtä. 5. Operaatio tehtiin lyhentämällä takalasin puoleista päätyä, jolloin sisäpuolen säteittäinen muoto saatiin säilytettyä
Kuvassa näkyy myös, millainen tila gear vendorille jouduttiin muotoilemaan kardaanitunneliin. 13. ”Primal Red” -sävy poimittiin Chryslerin 90-luvun lopun värikartasta, eli kyseessä on oikean konsernin väri. 604-kuutiotuumaisen, eli lähes 10-litraisen koneen komponentit ostettiin Jenkeistä valmiina settinä, mutta niiden kokoonpano jäi Aukion Jykän tehtäväksi. Sen sovittaminen Chargerin konehuoneeseen kookkaine kansineen ja valualumiinisine venttiilikoppineen oli millipeliä. 7 8 9 10 11 12 13 14 15 19 AMERIKAN RAUTA 3/2016. Iskaritolpat yhdistettiin putkilla eturunkoon. 12. 15. Luukkulamppumekanismit ja valot koottuna keulapalaan paikalleen. 9. Lasikuituinen takasiipi ei suinkaan ole pultattu vain pintapelteihin, vaan sen tukiraudat ulottuvat kontin läpi aina runkoon saakka. 8. 14. Pohjaa jäykistettiin omavalmisteisilla torque boxeilla sekä apurunkojen yhdistäjillä, jotka hitsattiin runkoon kiinni koko matkaltaan. Myös koneistukset tehtiin Suomessa. Pohjan saumat hitsattiin kokonaan läpi, kun alun perin ne oli kiinnitetty vain pistehitseillä. 10. Keith Blackin alumiinilohkoon perustuva moottori on fyysisiltä mitoiltaan melkoinen järkäle. Huhtikuussa 2008 kori rullasi maalaamosta ulos tämännäköisenä. Kori hiontavärissä hetkeä ennen pintavärin maalausta helmikuussa 2008. 7. 11
Joskus arvesta muodostuu kuitenkin niin iso osa identiteettiä, ettei siitä enää haluakaan eroon. Niin kävi Nasun ja Joosen Buickin kohdalla. Vahinkoja sattuu, ja kun on kyse pellistä, ne ovat yleensä korjattavissa. Arpiensa kaunistamA Teksti ja kuvat: Tomi Eronen BUICK LESABRE STW ’60. 20 AMERIKAN RAUTA 3/2016