044 040 4739, myynti@kontiorenkaat.fi Katso lähin jälleenmyyjäsi: kontiorenkaat.fi AITO KLASSINEN PREMIUM-VALKOSIVURENGAS LEVEÄLLÄ 3" VALKOSIVULLA. Puh. KONTIO WHITEPAW YHDISTÄÄ UPEAN VALKOSIVUN, PERINTEISTÄ TYYLIÄ EDUSTAVAN KUVION SEKÄ MODERNIN RENGASTEKNOLOGIAN. AM ER IK AN RA UT A 2/ 20 26 NR O 10 6 ”A UT OO N OL IJO JE N KE IS SÄ AS EN N ET TU LU N AT IN SL ED GE HA M M ER RO TA TIN G AS SE M BL Y, KU N M OO TT OR I OL I ILM EIS ES TI PO RS IN UT SIE LL Ä IH AN HU OL EL LA .”. K o n t i o W h i t e P a w Nyt saatavilla myös Kontio WhitePaw Vintage Bias Look Radial! GRAND NATIONAL ROADSTER SHOW – MENESTYSTÄ SUOMEEN! CHEVROLET CHEVELLE TURBO ’70 CHEVROLET IMPALA 2D HT ’60 • FORD A TUDOR ’31 FORD F-250 427 SIDE-OILER ’67 • PONTIAC GTO CONVERTIBLE ’69 HARLEY-DAVIDSON FLH PANHEAD ’57 LISÄKSI ESITTELYSSÄ Kustomtaiteilija JUSSI ALASALMI 70 02 45 -2 60 2 PAL VKO 2026-15 Suomalaista työtä • www.amerikanrauta.fi R a kkaud e sta Ra utaan • 2/ 2 02 6 • 12 ,5 € TURBOVETTE Enemmän kuin klooni + 600 HV DODGE CHALLENGER 512 ’73 CHEVROLET CORVETTE TURBO ’96 Suomen nopein C4
TAKOMO works tarjoaa yhteistyössä TorAForsin kanssa käytännönläheistä koulutusta niin harrastajille kuin alan ammattilaisille. Työkorkeus: 1200mm Tuotenumero: 570995. Koulutuksista vastaavat Suomen kokeneimmat alan kouluttajat, Tero Salmi ja Ossi Kattilakoski, joilla molemmilla on yli viidentoista vuoden kokemus peltitöiden opetuksesta. HINNAT VOIMASSA TOISTAISEKSI, OIKEUDET MUUTOKSIIN PIDÄTETÄÄN. VARAA PAIKKASI KURSSILTA NYT! Kurssien aikataulut, lisätiedot ja ilmoittautumiset suoraan TAKOMO worksin verkkosivuilla osoitteessa https://englanninpyora.fi Kurssien aikana on myös mahdollista ostaa TorAForsin valikoimissa olevia peltityökoneita ja työkaluja alennettuun hintaan.. Oletko kiinnostunut oppimaan englanninpyörän käyttöä, sikkikoneen hallintaa tai viimeistelemään hitsaussaumat huomaamattomiksi. Kitasyvyys: 750mm. ALV HALUATKO OPPIA PELTITÖIDEN MESTARIKSI. TARKISTA AJANTASAISET HINNAT VERKKOKAUPASTAMME. Kursseilla saat käytännön opetusta metallin muotoilusta, oikaisusta, hitsaussaumojen viimeistelystä sekä tarvittavien erikoistyökalujen käytöstä, kuten englanninpyörästä ja sikkikoneesta. Mukana 7kpl karkaistuja alarullia. Tarvitsetko taitoja metallin muotoiluun, koritöihin tai vaikkapa moottoripyörien ja autojen customointiin. WWW. KÄYTÄNNÖNLÄHEISET KURSSIT KOKEMUKSELLA JA AMMATTITAIDOLLA TAKOMO works järjestää eritasoisia lyhytkursseja eri teemoilla Vantaalla, TorAForsin yhteydessä osoitteessa Luhtaanmäentie 21, 01750 Vantaa. TORAFORS .COM ENGLANNINPYÖRÄ Laadukas ja vahva englanninpyörä ammattikäyttöön pellin muotoilemiseksi. 1690 € sis
Tällä hetkellä FoxMustangit alkavat olla jo arvossaan ja Grand National Roadster Show’ssakin oli näytillä IROCZ Camaro. Kiinnostuksen kohteet vain saattavat hiukan poiketa totutusta. Paljon puhutaan jenkkiharrastajien ikääntymisestä, mutta kyllä uuttakin polvea lajin pariin ajautuu koko ajan. On tullut jo vuosia kiinnitettyä siihen huomiota, että vaikka ’32 Ford ja ’55–57 Chevyt pitävät aina pintansa samoin kuin ’68–70 Chargerkin, kasvaa suosittujen rakentelukohteiden määrä sittenkin kaiken aikaa. Huomionarvoista tänä vuonna oli ensinnäkin vihreän värin suuri suosio, mutta myös se, että näyttelyssä nähtiin ensimmäistä kertaa koskaan suomalaisväriä. Esimerkiksi hytin choppaus jää helposti kokonaan huomaamatta, kun huomio kiinnittyy ’57 Oldsmobilen osia hyödyntäen kokonaan uusiksi muotoiltuun cameomaiseen peräpäähän. Winfield fade -maalauksella, tietty. Eikä siihen ehkä mene lähellekään niin kauan kuin tuntuisi. Siihenkin liittyy hauska yhteensattuma. Tätä kirjoitettaessa ollaan juuri palattu palmujen alta Suomeen, ja pitkään maata riivannut pakkanen tuntuu ainakin hetkeksi hellittäneen. Hauska sattuma oli se, että minulla oli tällä kertaa länsirannikon matkaseurana Nino, joka on ollut rakentamassa kyseistä autoa Herstin pajalla. Siitä kertoo myös se, kuinka monta C5-Corvettea oli jo tammikuuhun mennessä ilmoitettu pääsiäisen Tuning Car Show’hun – siis siihen Helsingin American Car Show’n nuorempien harrastajien suosiossa olevaan alanäyttelyyn. Sen omistavalla Tuukalla oli nimittäin kauan sitten tummanvihreä E30-Bemari, josta tein silloin jutun lehteen. Aina paikalla yhtä hyväntuulisena nähty Gene Winfield oli poissa. Ei itse asiassa tiennyt vielä meidän lähtiessä Suomesta kohti Los Angelesia Petri itsekään, vaan vahvistus tuli vasta myöhemmin samana päivänä. 3 AMERIKAN RAUTA 2/2026 Pääkirjoitus P akko sanoa ääneen, että tänä vuonna Pomonan Grand National Roadster Show erosi aiemmista yhdellä merkittävällä tavalla. Ja radikaali, sitä Hersti AutoShopin Tuusulassa rakentama auto tosiaan on, vaikka äkkiseltään hillityltä näyttääkin. Show’n kovatasoisimpana pidetyssä neloshallissa oli nimittäin esillä nukarilaisen Petri Niskasen tehdastyyliin kustomoitu ’58 Apache, joka voitti Early Custom Pickup 1947–59 Radical -luokan. Tomi Eronen Päätoimittaja tomi.eronen@amerikanrauta.fi Palmujen alta. Osaisikohan tässä jo pikkuhiljaa alkaa tottua siihen ajatukseen, että kesä tulee. Pian viime GNRS:n jälkeen tämän ajan jättänyttä Windyä ei kuitenkaan ollut näyttelyssä unohdettu, vaan esillä oli muun muassa herran kahdesta purku-Cadillacistä rakentama El KadA-Mino – lättäkattoiseksi avolavaksi muutettu ’59 Cadillac. GM:n pickupeista taas tällä hetkellä halutuin sukupolvi lienee jo Squarebody, jonka maastureistakin maksetaan huikeita hintoja huutokaupoissa ison veden takana. Ilmeisen trendikäs vihreä sävy koristaa myös tämän lehden kansikuva-Corvetten pintaa. Ja mehän emme kumpikaan tienneet, että se olisi menossa näyttelyyn
24 Chevrolet Impala 2d HT ’60 Savonlinnalaistunut Mika Ohranen on omistanut Impalansa liki neljännesvuosisadan. Reilut viisi vuotta takaperin lehdessämme esiteltiin miehen keskipakoahdetulla Vortecilla varustettu Valiant, nyt on vuorossa turboahtimella yli 700hevosvoimaiseksi kutiteltu Chevelle. 2/2026 56 H-D FLH Panhead ’57 16 Pontiac GTO Convertible ’69 10 Täs s ä num e ro ss a 4 AMERIKAN RAUTA 2/2026. 30 Ford A Tudor ’31 Perniöläinen Henri Ollikainen hankki saman ikäisen Roadsterinsa rinnalle Tudoraihion, josta jalostui hänelle ominaiseen tapaan matta pintainen, mutta paria astetta rankempi rottarodi. 16 Pontiac GTO Convertible ’69 Kun sama auto on ollut itsellä jo yli 35 vuotta, kuten Ari Martin GTO:n kohdalla, ei siitä enää tee juuri mieli luopua. 36 Chevrolet Chevelle Turbo ’70 Hyvinkääläinen Aapo Salonen on tykästynyt LStekniikkaan ja ahtimiin. 42 Dodge Challenger ’73 Puutteellisena projektina hankitusta ’73 Challengerista jalostui Aleksi Valtokarin käsissä palkittu stroukkikoneinen ’70 R/T klooni, joka on paljon enemmän kuin esikuvansa. 50 Ford F-250 Camper Special ’67 Järveläläisen Hessu Tahvanaisen patinakuosisen F250:n yllätys löytyy pellin alta, autoa nimittäin liikuttaa 650heppainen 427 sideoiler legendamoottori! 56 Harley-Davidson FLH Panhead ’57 Jyväskyläläinen Henry ”Henkka” Sankala on omistanut saman pannupään jo yli 30 vuoden ajan. ESITTELYSSÄ 10 Chevrolet Corvette Turbo ’96 Vuosikaudet Bemareita rakennellut lempää läläinen Tuukka Mäkelä vaihtoi germaanit Corvetteen, josta päätti laskuvarjo hyppy touhuista luovuttuaan tehdä Suomen nopeimman lajissaan. kannessa: Chevrolet Corvette Turbo ’96 Nro 106. Mattavihreänäkin nähty siipijenkki koki viimeisimmän muodonmuutoksen Ohrasen pariskunnan yhteisprojektina, saaden ylleen herkullisen pinkin värin. Sen valmistuminen kolmanteen asuunsa vei lopulta yli 15 vuotta, ja kopterin komea kuparin hohtoinen kuosi on kuulemma se viimeinen. Tässä tapauksessa se ei olisi edes mahdollista, sillä auto on luvattu perintönä sillä Kätilöopistolta haetulle tyttärelle
68 Choppertori 2026 Prätkäharrastajien tapahtumakausi starttasi jo ennen tammikuun puoltaväliä Lutakon Tanssisalissa järjestetyn rompetapahtuman merkeissä. Jussi tunnetaan tietysti kustom kulture taiteilijana, mutta mies on touhunnut merkittävästi myös maamme rodikulttuurin puolesta. 74 Muumio muistelee: 50-lukubuumin viemänä Jari Turunen muistelee sitä, miten onnistui hankkimaan hänellä edelleen olevan ’58 Delrayn 45 vuotta takaperin. ARTIKKELIT 48 Tarinan takana: Dodge Challenger ’73 Heikkokuntoisesta pikkulohkoaihiosta jalostui Aleksin käsissä uutta vastaava, kolme vuotta vanhemman näköinen isolohkomörkö. 70 Kustomtaiteilija Jussi Alasalmi 60 Grand National Roadster Show 30 Ford A Tudor ’31 TAPAHTUMAT 60 Grand National Roadster Show Jättireportaasi ehkä maailman hienoimmasta näyttelystä, Pomonan Grand National Roadster Show’sta. 70 Kustomtaiteilija Jussi Alasalmi Alasalmen Jussi on tuttu nimi harrastajapiireissä. VAKIOT 8 Rauta-annos Suomalaisomistuksessa olleita autoja myytiin kovalla hinnalla ja Vintageland tulee taas. 76 Kutjan kuva Janne tunnetaan paremmin rodi ja kustomsuunnitelmistaan, mutta tällä kertaa piirustuspöydällä jalostuikin uuteen kuosiin ’70 Challenger. 5 AMERIKAN RAUTA 2/2026
Tilaajapalvelu Puh. Copyright: Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman Viipalemediat Oy:n kirjallista lupaa on kielletty. Mikkonen, Petteri Hautamaa, Veli Vartiala, Markku Pahkajärvi Tuotantopäällikkö Tomi Saloniemi Ulkoasu Sari Mantila Kustantaja Viipalemediat Oy Puh. Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamista mahdollisista vahingoista kolmannelle osapuolelle ja/tai Viipalemediat Oy:lle. Materiaali: Viipalemediat Oy ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta. 06 2810 100 Hallituksen puheenjohtaja: Ari Isosomppi Postiosoite Amerikan Rauta, PL 350, 65101 Vaasa Ilmoitusmyynti Peppe Haapala: 050 4147 559 Susanne Ripsomaa: 050 4147 553 www.amerikanrauta.fi > Mediakortti Sähköiset osoitteet toimitus@amerikanrauta.fi myynti@amerikanrauta.fi materiaali@amerikanrauta.fi etunimi.sukunimi@amerikanrauta.fi Painopaikka PGM Myynti R-Kioskit, huoltoasemat, marketit ja Lehtipisteet kautta maan ISSN 2243-4550 Tämän tuotteen paperi sekä tuotantoprosessi ovat sertifioidusti ympäristöystävällisiä. 03 2251 948 (ma–pe 8.30–16.00) tilaajapalvelu@amerikanrauta.fi Päätoimittaja Tomi Eronen Avustajat Tuukka Erkkilä, Jussi Löppönen, Pasi Kekarainen, Janne Kutja, Marco Planting, Olli Lehtinen, Petri Ruokamo, Eero Kumanto, Marko Salmi, Robert McCarter, Beto Mendoza, Kari B. materiaalin tekijänoikeuksista Viipalemediat Oy:n hyväksi lähettäessään materiaalin lehdelle. Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta. Jos kuitenkin lehti julkaisee tilaamatta lähetettyjä kirjoituksia ja/tai kuvia lehdessä tai verkkosivuillaan, katsotaan tekijän luopuneen em. 6 AMERIKAN RAUTA 2/2026 Toimitus. lakko) voida julkaista lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. Viipalemediat Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai virheestä ilmoituksessa rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrään palauttamiseen. Ilmoitukset: Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim
044 040 4739, myynti@kontiorenkaat.fi Katso lähin jälleenmyyjäsi: kontiorenkaat.fi AITO KLASSINEN PREMIUM-VALKOSIVURENGAS LEVEÄLLÄ 3" VALKOSIVULLA. ??. ??. . KONTIO WHITEPAW YHDISTÄÄ UPEAN VALKOSIVUN, PERINTEISTÄ TYYLIÄ EDUSTAVAN KUVION SEKÄ MODERNIN RENGASTEKNOLOGIAN. • Kaikki merkit ja mallit • 155-kohdan autotarkastus (kuusi sivuinen raportti, koe-ajo ja 50–100 kuvaa ei velvoita ostamaan) • Varaosat (kontissa ja nopeana lentotoimituksena) • Kontteja lähtee joka viikko! Myös: huollot, korjaukset ja maahantuontikatsastukset TÄYDEN PALVELUN TÄYDEN PALVELUN TUONTITALO TUONTITALO www. ??. ??. 040 506 9008, arto@usa-cars.fi AVAIMET KÄTEEN PALVELU WWW.USA-CARS.FI Arto Seppänen Tuomme autoja myös Ruotsista! Puh. ??. ??. . ??. USA-CARS .fi Puh. ??. ??. ??. . ??. . . ??. K o n t i o W h i t e P a w Nyt saatavilla myös Kontio WhitePaw Vintage Bias Look Radial! NUMEROLLA YKSI TRABANT 601 ’65 AIRIKKALAN TALLISTA: Opel Ascona 1.9 SR ’73 PRÄTKÄTAPAHTUMAT: MP26 & Jyväskylän rompetori TULEVA KLASSIKKO: Ripeäliikkeinen Dodge Caliber SRT4 MUUTTOPONI FORD MUSTANG 2.3 TURBO KAIKILLA PYÖÖRILLÄÄ MITSUBISHI GALANT GTI-16V DYNAMIC-4 Legend a 2/2026 • Hinta 12,50 € • www.klassikot.fi SAAB 99 TURBO 2/ 20 26 Da tsu n 62 ’76 • Fo rd M us ta ng 2.3 Tu rb o ’79 • M its ub ish i Ga lan t GT i-1 6V Dy na m ic-4 ’89 • Op el As co na 1.9 SR ’73 • Sa ab 99 Tu rb o ’80 • Tra ba nt P 60 1 ’65 368480-2602 PA L VK O 20 26 -1 5 UUSIN NUMERO NYT LEHTIPISTEISSÄ! Nyt myös netissä! KLASSIKOT.FI Osoit a kame ralla ( V. ??. ??. ??
Tapahtuman taustalta löytyvät Vintage Valtakunta tvsarjastakin tuttu tehokaksikko Mike Kairenius ja Tomppa Kekäläinen sekä myös Diili-ohjelmasta suurelle yleisölle tuttu, Tuusulassa Tonefest-kitarakauppaansa pyörittävä Petri Matero. Uudessa versiossa voimalinja on pääosin sähköinen, mutta akkujen tyhjentyessä 3,6-litrainen Pentastar V6 käynnistyy lataamaan 92 kilowattitunnin akkupakettia. Tapahtuma on avoinna la 10–20 ja su 11–16 ja sunnuntaina ulkoilmanäyttelyn tilalla on Drive-In Motor Show -nimellä kulkeva harrasteparkki. Myös Vintagelandin ohjelmaan sisältyy autonäyttely Vintageland Motor Show, joka järjestetään Urheilutalon piha-alueella Urheilutalon ja jäähallin välissä. Hintaa tai tarkempia varusteluvaihtoehtoja uudelle 4xe-mallille ei ole vielä julkistettu, mutta sen odotetaan olevan tulossa tarjolle sekä lyhyenä että pitkänä versiona. Viralliset jatkot järjestetään kivenheiton päässä sijaitsevassa Shamrockissa, jossa esiintyvät klo 21 eteenpäin Marti Brom & Her Barnshakers, The Barnshakers, Mr. Itse Vintageland, joka on rakennettu nimensä mukaisesti vintage-tavaran ja sen keräilyn ympärille, järjestetään Urheilutalon sisätiloissa, joissa esiintyy myös jo perinteiseen tapaan Vintageland All Stars. 3,6-litraisella bensiinimoottorilla varustetun REEV-version, joka kulkee aiemman hybridimallin tapaan nimellä 4xe, on kerrottu tuottavan peräti 647 hevosvoiman huipputehon ja kiihtyvän nollasta 60 mailiin viiden sekunnin pintaan, millä se alkaa haastaa niin Cadillacin Escaladen kuin Fordin Raptoritkin. 8 AMERIKAN RAUTA 2/2026 Uutispalsta Toimittanut: Tomi Eronen. Tällä kertaa helluntaiviikonloppuna pidettävän tapahtuman paikkana on Tikkurilan Urheilutalo, jonka pihapiiri on tuttu siitä ensimmäisestä FHRA:n järjestämästä American Car Show’sta vuodelta 1978. Bändiä luotsaavien Vesa Haajan ja Masa Salorannan vieraina nähdään tällä kertaa soulmies Sami Saari sekä Poutahaukoista tunnettu Marko Haavisto vahvistuksenaan trubaduurina keikkaileva Minna Ora. Perinteisempää tekniikkaa arvostaville on tarjolla myös 3-litraisella Hurricane-tuplaturbobensakutosella varustettu Grand Wagoneer. REEV eli Range Extended Electric Vehicle edustaa hybridimallien uutta suuntaa, eikä siis ole PHEV-lataushybridi aiemman 4xemallin tapaan. Miehet Vintagelandin taustalla ovat Vintage Valtakunta -ohjelmastakin tutut Weird Antiquesin Mike Kairenius ja Tomppa Kekäläinen sekä Tonefest-kitarakauppaa Tuusulassa pyörittävä monialamies Petri Matero. Kiukkuinen kutosmaasturi – tai bensamoottorinen sähköjeeppi Jeep lanseerasi kaikessa hiljaisuudessa Detroitin autonäyttelyssä tammikuussa varsin kiukkuisen uuden kutosmoottorisen malliversion isosta Grand Wagoneer -maasturistaan. Vintageland Tikkurilan Urheilutalolla 23.–24.5. Vintageland Tikkurilassa Kahtena vuonna Järvenpään Aino Areenalla järjestetty Vintageland järjestetään tänä vuonna uuteen aikaan ja uudessa paikassa. Lauantaina klo 10–18 järjestettävään ulkoilma-autonäyttelyyn on ilmainen pääsy. Breathless sekä Gary Hiland Trio
Blåkläder Drag Racing Series Motopark, Pieksämäki 2.10. FHRA Street Drags & Test’n Tune Motopark, Pieksämäki 5.–6.9. October Swap Meet Teivon ravikeskus, Tampere 3.–6.11. Classic Motorshow Lahden Messukeskus 9.–10.5. Hayride Jamboree Pistohiekka, Puumala 4.9. FHRA Cruising Pre-Party Malmin lentokenttä, Helsinki 12.6. Uniikin ja halutun yksilön hinta kohosi peräti 3,3 miljoonaan dollariin. Vintageland Tikkurilan Urheilutalo, Vantaa 5.6. FHRA Cruising Pre-Party Malmin lentokenttä, Helsinki 10.–12.7. Blåkläder Drag Racing Series LSK Business Park, Kauhava 23.5. American Beauty Summer Meet Haapsalu, Viro 17.7. Forssan Pick-Nick Pilvenmäen ravirata, Forssa 7.8. Winter Swap Meet Teivon ravikeskus, Tampere 3.–5.4. Arctic Ice Racing Nurmes 28.3. 9. Classic Car Parade Senaatintori, Helsinki 23.–24.5. FHRA Cruising Pre-Party Malmin lentokenttä, Helsinki 2.–3.5. American Car Show Oulu Ouluhalli 15.5 FHRA Street Drags & Test’n Tune LSK Business Park, Kauhava 16.–17.5. SEMA Show Las Vegas, USA T apah tuma t Selänteen Cuda myytiin Jääkiekkosankarina, Top Gear -juontajana ja kovana automiehenä tunnetun Teemu Selänteen kokoelmiin aiemmin kuulunut ’71 ’Cuda Convertible myytiin Mecumin huutokaupassa Kissimmeessä. Samassa huutokaupassa nimittäin myytiin myös Suomessa Juha Pykälisellä aiemmin ollut saman vuosimallin kovakattoinen Winchester Grey -värinen 383 ’Cuda 165 000 dollarilla. FHRA Cruising Pre-Party Malmin lentokenttä, Helsinki 8.8. M EC U M IN Aijemmin Juha Pykälisellä ollut harmaa Cuda myytiin 165 000 dollarilla ja valkoisen aidon Hemi Cuda hinta kohosi peräsi 3,3 miljoonaan dollariin. FHRA Cruising Pre-Party Malmin lentokenttä, Helsinki 4.9. Blåkläder Drag Racing Series Motopark, Pieksämäki 13.6. 7.3. NNC Streetslide Hyvinkään lentokenttä 27.6. Hintakehitys on ollut melkoisen hyvä, nimittäin sama auto myytiin samassa huutokaupassa 10 vuotta takaperin 2,3 miljoonan taalan vasarahinnalla. FHRA Street Drags & Test’n Tune LSK Business Park, Kauhava 18.7. Huutokaupassa ’Cudan hinta kohosi 143 000 taalaan, mikä edustaa melko tavallista tasoa vastaaville autoille. FHRA Street Drags & Test’n Tune Motopark, Pieksämäki 13.–14.6. FHRA Cruising Pre-Party Malmin lentokenttä, Helsinki 10.10. FHRA American Car Show Helsingin Messukeskus 11.–12.4. Freedom Cruise Kehä 3 – Hanko 3.7. Hot Rod & Rock Show Tampereen Messuja Urheilukeskus 1.5. Big Wheels Summer Meet Poleeni, Pieksämäki 18.–19.7. Kyseessä oli yksi 87:stä valmistuneesta 383-automaattiavosta, ja värikin oli harvemmin nähty Tawny Gold valkoisin 383 Billboard -raidoin. Ihan toisenlaisiin hintoihin nousi samanikäinen valkoinen Hemi-avo, ”The White Elephant”, jonka kerrottiin olevan paitsi yksi viidestä vastaavasta, myös se kaikkein ensimmäinen ’71 mallin Hemi ’Cuda Convertible kaikkiaan 12 valmistuneesta yksilöstä. Blåkläder Drag Racing Series LSK Business Park, Kauhava 2.8
TURBOVET TE 10 AMERIKAN RAUTA 2/2026
11 2/2026 AMERIKAN RAUTA. Vuosikaudet Bemareita rakennellut lempääläläinen Tuukka Mäkelä vaihtoi germaanit Corvetteen, josta päätti laskuvarjohyppytouhuista luovuttuaan tehdä Suomen nopeimman lajissaan. TURBOVET TE Teksti: Tomi Eronen • Kuvat: Tuukka Erkkilä Chevrolet Corvette Turbo ’96
”Tein alkuperäisen Optispark-jakajan sisään custom-triggeripyörän nokka-akselille. Katselin Mersuja ja Bemareita sun muita, kunnes kiinnitin huomion siihen, että noita C4:sia alkaa saada aika sopivassa hintaluokassa. Huomasin sitten jenkkifoorumilta, että ruotsalainen Jonas Bylund oli joskus tehnyt tuollaisen sinkkuturbo-C4:n ja saanut mahtumaan yhden aika ison ahtimen konehuoneeseen. Tärkeää minulle oli nimenomaan se, että Veten piti olla ZF:n manuaalilla varustettu.” Viimeisen lähdön C4. Borg Warnerin turbon tilasin uutena Summitilta. Siinä oli tehoa varmaan joku 400 heppaa vaparina. Vihreä kuuluu selvästi Tuukan suosikkiväreihin, nimittäin Samaa värimaailmaa edusti myös Tuning.fi -lehdessä aikoinaan esitelty hieno E30-Bemari. En missään tapauksessa ole ottanut kaikkea tuosta ahtimesta irti, siinä riittää kyllä potentiaali toistatuhanteen hevosvoimaan. Bemareitahan minä olen aiemmin rakennellut, niitä on ollut aika monta”, hän jatkaa. Kannet ovat myös eri malliset, paremmin virtaavat ja isommilla venttiileillä.” Sledgehammer-alakerta. Tuukka asensi Vetteen myös MaxxEcun moottorinohjauksen. Tehdas ilmoittaa tehoksi 330 hevosvoimaa, jonka on vieläpä epäilty olevan vähän alakanttiin todelliseen nähden”, hän jatkaa. Jouduin opettelemaan sitä varten TIG-hitsaamisen ja hankkimaan vehkeet. Staattinen puristussuhde oli lähellä 11, joten laskin sen suurin piirtein kymppiin Cometicin MLS-tiivisteillä. ”LT4:ssä on esimerkiksi laakeripukit pallografiittivalurautaa toisin kuin perus-LT1:ssä. Puoliksi tuli LS2:n suorasytytysmallit. Oli se turboajatus kytenyt siellä taustalla mielessä jo pitkään”, mies selittää.” ”Noita C4:sia ei ole turbolla niin paljoa tehty ja toisaalta turboahtimen kanssa moottori on paljon tarkemmin säädettävissä kuin remmiahtimella. LT4:ssähän on jo alun perin rullaketju toisin kuin LT1:ssä”. Mainittuun pakettiin kuului Lunatin stroukkitakokampura, vahvemmat veivit, takomännät sekä jyrkempi nokka. Siitä sitten näin, mihin kohtaan sitä turboa piti ruveta sovittelemaan.” Turbolla ylipainetta. ”Minulla on ollut myös melko samanvärinen E36 Cabrio, että tuo vihreä on kyllä aina miellyttänyt. Nimenomaan ’96 vuosimallin manuaaliautot ovat tulleet tehtaalta LT4-moottoriversiolla sinivalkoisten Grand Sportien tapaan. Ring gappäsin Wisecon valmistamien mäntien renkaat ja vaihdoin jakopään Cloyesin järeään yksiriviketjurullamalliin. ”Edellinen omistaja oli tuonut tämän itse Jenkeistä vuonna 2009”, Tuukka kertoo. Tuukan Corvette edustaa aivan C4-mallipolven viimeistä lähtöä. Se on jännä, että moottorin sisuskaluissakin on eroa tavalliseen LT4:een. Stroukkialakerran myötä myös kuutiotilavuus oli kasvanut 383 kuutiotuumaan. ”Mulla oli ajatuksena, että säilyttäisin Lunatin kampiakselin, veivit, männät ja nokka-akselin, mutta vaihdoin nokan kuitenkin hiukan miedompaan ahtokäyttöä ajatellen. Se oli jo tehtaan jäljiltä varustettu samalla 330-hevosvoimaiseksi ilmoitetulla LT4-moottorilla kuin pelkästään sinivalkoisena tarjottu erikoismalli Grand Sport. ”Se oli siinä vaiheessa vakiomoottorinohjauksella, ja Laaniset olivat säädätelleet moottoria Suomessa useampaankin otteeseen. Päädyin sitten hankkimaan sellaisen mahdollisimman vähän käyttöautomaisen, ilman takapenkkiä. Niin ei olekaan ihme, että C4-mallipolven loppuhuipennusta edustanut yksilö oli varsin hienokuntoinen vaaleanruskeaa sisustaansa myöten. Olisko peräti ollut kallein C4, joka oli myynnissä, mutta siinä miellytti omaa silmää eniten se värimaailma, että miltä auton piti näyttää”, Tuukka Mäkelä muistelee sen oikean löytymistä. Kun sitten myin siihen liittyvät kamat pois, jäi vähän niin kuin ylimääräistä rahaa auton rakenteluun, ja tuli hankittua nuo turbokamat. Oli siinä yhden nostimen nokka jostain syystä kulunutkin, mikä tuli vähän yllätyksenä siinä autoa purkaessa”, Tuukka kertaa moottorin rakentamista entistä vahvemmaksi. ”N ettiautossa se silloin kesällä 2018 oli. ”Väri on periaatteessa Polo Green Metallic, mutta mun mielestä sen nimi on ’96 malliin vaihtunut, vaikka se ihan sama sävy onkin”, Tuukka selittää. Tuo ahdin oli ehkä hiukan iso mun käyttöön, mutta totesin moottorin pääsevän helpommalla, kun on vähemmän pakopainetta ja pakolämpöä. Pakosarjat sekä putkiston tein kokonaan itse. 12 Chevrolet Corvette Turbo ’96 AMERIKAN RAUTA 2/2026. Kyseessä oli Amerikan Rautaankin kuvia ottaneen Laanisen Tapsan isä, joka tunnetaan pitkäaikaisena Corvette-harrastajana. ”Autoon oli jo Jenkeissä asennettu Lunatin Sledgehammer rotating assembly, kun moottori oli ilmeisesti porsinut siellä ihan huolella”, Tuukka valottaa. ”Tämä on tosiaan aito LT4-auto ja manuaalilla. Sehän on noista peruspikkulohkoista se kaikkein tehokkain. Jakaja toimii siis pelkästään nokka-akselin triggerinä. Harrastin yli 10 vuotta laskuvarjohyppyä hyvin aktiivisesti, ja sen aikaa autohommat olivat sivussa. ”Katselin pitkän aikaa, millaisen harrasteauton sitä ostaisi, kun olin hankkinut omakotitalon, jossa oli sopiva autotalli sellaisen rakenteluun. ”Lunatin veivit vaihdoin myös varmuuden vuoksi Calliesin Compstar H-profiiliveiveihin
Viimeisen lähdön C4-Vettet erottaa peräpäästä selvästi vanhemmista neliskulmaisista takavaloistaan, jotka tulivat ensin ZR-1:een. Syvänvihreän ja beigen yhdistelmä on arvokas, ja tuo hiukan mieleen brittiläiset aristokraatit. 13 2/2026 AMERIKAN RAUTA. Turbo Corvette -teksteillä varustetut astinlaudat näyttävät siltä, että ne kuuluisivat turbiiniahtimella ruuditetun tehtaan erikoismallin alkuperäisvarusteluun. Ruskeasävyinen alkuperäinen nahkaverhoilu on erittäin siistissä kunnossa. Vanteiden kullansävy tuo aistikkaan kontrastin korin tummanvihreälle. Autoon oli jo Jenkeissä asennettu Lunatin Sledgehammer rotating assembly, kun moottori oli ilmeisesti porsinut siellä ihan huolella. Sopiva madallus ja muhkeat pyörät korostavat Corvetten linjakkuutta hienosti. Näin ei kuitenkaan ole, vaan Tuukka on ne itse suunnitellut ja 3D-tulostanut. MaxxEcun näytöltä selviää kaikki moottorin elintoiminnoille kriittinen, muita lisämittareita ei tarvita. Tuukalle oli autoa etsittäessä tärkeää, että se oli varustettu 6-vaihteisella manuaalilla
Lisäksi tuo Work Meister S1 on mallina esitelty jo vuonna 1995, että se on jo sinällään klassikkomalli. ”Olen ammatiltani mekaniikkasuunnittelija ja suunnittelen raskaiden työkoneiden rakenteita, joten teen 3D-suunnittelua työkseni. Tekisi mun mieli madaltaa tätä vielä lisääkin, mutta se alkaa mennä sitten jo ajettavuuden kustannuksella. Alkuperäiset sawbladetkin ovat muuten japanilaiset, ilmeisesti Enkein tekemät. Huipputehoa ei ole toistaiseksi mitattu, mutta Tuukka toivoo lukeman alkavan kasilla. ”Halusin näyttävämmät vanteet ja vaihtoehtona oli tilata North Performancelta customversiot. Nykyinen vanneja rengassetti tuli viime talvena RMX:ltä Vammalasta. Takaspoileri on kokonaan itse tehty ja 3D-tulostettu, mutta siihen on laminoitu hiilikuitu pintaan. Ajattelin sitten, että tuommoinen perinteinen japanilainen merkki voisi olla luotettava valinta. ”Aftermarket-levikkeiden valikoima on C4-Vetteihin aika heikko, niin ei löytynyt mitään, joka miellyttäisi silmää. ”Tässähän on alun perinkin ollut hiukan matalampi ja jäykempi Z51-alusta. Eihän noita jenkkiautoissa niinkään näe kyllä”, mies puntaroi. TurboVette-kynnyslistat ovat 3D-tulostettua ja maalattua muovia. Mielessä on ollut rakentaa etupäähän coiloversetti, niin pääsisi samalla poikittaisesta lehtijousesta eroon.” Tullessa Corveten alla oli 18-tuumaiset tarvikevanteet, joiden tilalle Tuukka osti tummat race-henkiset, eteen 18-ja taakse 19-tuumaisina. LT4-moottori on stroukattu 383-kuutiotuumaiseksi. Borg Warnerin valmistama turboahdin on melkoisen iso, joten sille oli konehuoneessa käytännössä vain yksi mahdollinen paikka. 14 Chevrolet Corvette Turbo ’96 AMERIKAN RAUTA 2/2026. Japsivanteet. Kun olin muotoon tyytyväinen, 3D-tulostin muotit, joilla tehtiin kolmesta osasta koostuvat lasikuituiset levikkeet kaariin”, Tuukka selittää hiukan perinteisestä poikkeavaa osienvalmistusprosessia. Takalevikkeet samoin kuin hiilikuitupintainen spoilerikin edustavat kokonaan Tuukan omaa designia. ”On minulla siihen orkkisvanteetkin, joita olen kyllä koettanut myydä, että saisin slicksit taakse”, Tuukka lisää. Skannasin auton takakyljet, minkä jälkeen piirsin levikkeet ja tulostin niistä versiot. Konehuoneessakin oli hiilikuitulaminoitu ilmanohjainrööri, jonka vaihdoin kuitenkin rosteriseen. Japanilaisen Workin Meister S1 -vanteet on suunniteltu jo vuonna 1995, joten sellaiset olisi periaatteessa voitu asentaa Corvetteen jo uutena. Etuvanteiden välistä pilkistävät C5Corvetten järeämmät levyjarrut. Osia nykytekniikoilla. Paisuntasäiliön kiinnikkeet ovat myös itse 3D-tulostetut.” Omatekoisiin osiin lukeutuvat myös jäähdyttimien ilmanohjaimet sekä huohottimen keruusäiliö
Kiitos: Kiitokset Elinalle tuesta harrastusta kohtaan ja isälle auton ruuvaamisen alkumetrien opastuksesta. Entinen Bemarimies on syystäkin tyytyväinen, kun alla on todennäköisesti Suomen nopein C4-Corvette. Käytettynäkään ehjää S6-40-manuaalia ei saa kovin helposti mistään”, hän selittää. ”Mieleenpainuviin hetkiin lukeutuu ehdottomasti vaihteiston hajoaminen jo auton ostoreissulla vaihdemissin takia. 15 2/2026 AMERIKAN RAUTA. ”Mulla on pitkään ollut mielessä penkittää tuo auto. Kori: Takalokasuojan levikkeet ja takaspoileri itse 3D-mallinnettu 3D-skannatun muodon päälle, levittää takakaarta 37 mm ja laskee yläreunaa 10 mm. Moottorinohjauksen hoitaa MaxxEcu. Se ei mennyt sentään päälle, mutta askin neulalaakerit leipas kiinni ja tuli vähän enemmänkin vahinkoa siellä”, Tuukka muistelee. Jarrut: Edessä C5-Corvetten levyt, takana vakiolevyt. Voimansiirto: Alkuperäinen ”blue tag” ZF S6-40 6-vaihteinen manuaali, Spec Super-Twin 2-levyinen kytkin, Specin teräs-billet-vauhtipyörä, kardaanin ja vetarien ristikot vaihdettu rasvanipattomiin kestävämpiin malleihin (Spicer), kardaaniin lisätty turvalenkki, perä vakio Dana 44. Takaspoileri on 3Dtuloste, johon on laminoitu hiilikuitupinta, vararengas korvattu diffuusorilla. Tavoitteena olisi saada yli 800 heppaa, kun tämä on säädetty toistaiseksi vain kadulla. Suorasytytyspuolat on sijoitettu moottorin päälle. Renkaat: Toyo Proxes Sport 265/35 R19 ja 325/30 R19. ja 223,14 km/h. Paras varttimaili on ollut Kiikalassa toukokuussa 2025 ajettu 11,513 s. ”Varaosia tähän S6-40-askiin ei saa juurikaan mistään muualta kuin ZFdocilta. Tukivarsien puslia vaihdettu uretaanisiin. Pitorenkaat siihen pitäisi olla. Radalla maksimiahdot ovat tähän asti olleet 0,9 barin luokkaa”, Tuukka valotta ja jatkaa: ”Se olisi myös kiva, jos saisi ajettua Suomen nopeimman C4:n varttimailiajan. Faktat Chevrolet Corvette ’96 • Omistaja: Tuukka Mäkelä, 41 • Paikka: Lempäälä Moottori: 383 cid LT4 V8, Lunati Sledgehammer -stroukkitakokampiakseli, Callies Compstar H-profiilikiertokanget, Lunati Sledgehammer -takomännät 0,56 + 0,60 rengasvälyksillä, kannet kevyesti portattu, Cometic MLS -kansitiivisteet (staattinen purustussuhde 10.0:1), ARP:n kansipultit, LS7:n nostimet, Comp Cams ”502” nokka (218/224 astetta), Comp Camsin työntötangot, Comp Camsin Ultra Pro Magnum -keinut, Comp Camsin tuplaventtiilijouset, Cloyes billet true roller -jakoketju ja -rattaat, Melling high volume -öljypumppu, öljypohja muokattu sopimaan isommalle öljypumpulle, Maxxecu Race -moottorinohjaus, Bosch 1100cc suuttimet, flexfuel-anturi (kesäisin ajot E85:llä ja talveksi 98:ia tankki täyteen), 2 kpl 340lph AEM E85-yhteensopivia polttoainepumppuja PWM-ohjattuna tankin sisällä, 13 mm polttoainelinja tankilta konetilaan, AEM:n pa-paineensäädin, LS2:n puolat itse tehdyissä puolatelineissä, itse tehdyt MSD-tulpanjohdot, 58 mm BBK-kaasuläppäkotelo, MAC:in 4-tieahtopaineensäädin, Summit Racing S475 T6 (Borg Warner) -turboahdin 75/88 mm siivillä, 4" downpipe + 2x3" putkisto, vaimentimet takana, välijäähdytin 600x300x100 mm, 3" ahtoputkisto, Tial Style dump valve, 50 mm hukkaportti, 16 rivinen öljynjäähdytin. 60 jalkaa meni katurenkailla 2,231 sekuntiin.” Se olisi kiva, jos saisi ajettua Suomen nopeimman C4:n varttimailiajan. ’95 ja ’96 malleissa nostettava pakkilukko muuttuu painettavaan, joten vedin siinä ihan reilua vauhtia, kai nelosella yli rajoittimen, ja tarjosinkin sille vahingossa ihan reippaasti pakkia. En jäänyt nytkään kuin 6/1000 sekuntia ja loppunopeutta oli joku 30 km/h enemmän. Sisusta: Alkuperäinen ruskealla nahalla verhoiltu, Maxxecun käyttöliittymänä toimii tabletti, alkuperäinen Delco Bose Gold yhdistetty CDja kasettisoitin, takakaiuttimet vaihdettu 7x10" Ground Zeron koaksiaaleihin, jotka asennettu piiloon vakiopaikoille, takakaiuttimille SoundDigitalin vahvistin. Alusta: QA1 säädettävät iskarit, takaa madallettu pidemmillä pulteilla ja edessä madaltamalla jousen puslia. En nytkään jäänyt tähän asti nopeimmasta kuin 6/1 000 sekuntia ja loppunopeutta oli joku 30 km/h enemmän. Gearmotive Sievissä purki vaihteiston, ZFdoc toimitti osat Jenkeistä ja Gearmotive kokosi askin uudelleen. Suomen nopein C4. Vanteet: Work Meister S1 3P 10x19" ET48 ja 12,5x19" ET36. Pitorenkaat siihen pitäisi olla
Kun sama auto on ollut itsellä jo yli 35 vuotta, kuten Ari Martin GTO:n kohdalla, ei siitä enää tee juuri mieli luopua. KELTAINEN Teksti ja kuvat: Tomi Eronen • Malli: Lucy Barck Pontiac GTO Convertible ’69. tiikeri 16 AMERIKAN RAUTA 2/2026. Tässä tapauksessa se ei olisi edes mahdollista, sillä auto on luvattu perintönä sillä Kätilöopistolta haetulle tyttärelle
17 2/2026 AMERIKAN RAUTA
Teinkin siitä tarjouksen, muttei se kuitenkaan riittänyt.” Tuo Arin puhelu sai aikaan kuitenkin sen, että rahoitusyhtiö heräsi hakemaan auton saman tien pois. Silloin näin sen rätti rikkinäisenä ja keula pystyssä, kun siinä ei ollut moottoria, yhden omakotitalon pihalla Askistossa”, Ari Martti muistelee yli 35 vuoden takaista sattumaa. Piti siitä enemmän maksaa, kuin se muutama tonni, jonka olin puhelimessa aiemmin tarjonnut, mutta halpahan se oli siihen nähden, että muistaisin nähneeni tämän saman auton myytävänä 90 000 markalla jossain liikkeessä aiemmin”, Ari kertoo nauraen. Soitin sitten sinne ja kävi ilmi, että yhtiöllä oli tarkoitus hakea auto pois maksamattoman velan takia. 18 Pontiac GTO Convertible ’69 AMERIKAN RAUTA 2/2026. Istuimet on verhoiltu mustalla aidolla nahalla alkuperäisten kaavojen mukaan. Se hinattiin yhtiön varastolle Hausjärvelle ja sen kerrottiin tulevan myyntiin suljetussa huutokaupassa. Keskikonsoli on ’67 GTO:sta. Ei sillä hinnalla juuri haitannut sekään, että Pontiac oli raijattu ihan kotinurkilta Hausjärvelle, ja oli haettava kärryllä kotiin. ”Kävin muutaman kerran talon oven takana kolkuttelemassa, muttei siellä ketään ollut. Elettiin kuitenkin lama-ajan kynnyksellä, ja autoja tuli maahan siihen tahtiin, ettei tekniikaton GTO ollutkaan sellaisessa arvossa, missä niiden on totuttu olleen yleensä. ”Pääsin sitten siihen jobbareiden huutokauppaan mukaan, kun olin se, joka oli ottanut itse sinne yhteyttä. Takapenkki näyttää 30 vuoden jälkeen lähes istumattomalta. Voitin huudon ja sain auton itselleni. ”1990 on varmaan aika oikea vuosi, jolloin mä tähän törmäsin. Sain paikallaan olleen rekisterikilven perusteella selville, että GTO oli rahoitusyhtiön auto
”Moottori savutti toisesta putkesta enemmän ja ja piti outoa ääntä. Koneistukset tehtiin GT-Motorsissa Pitäjänmäellä. Yhdestä pytystä ilmeisesti asennuksessa männänrengas poikki ja se oli kaapinut sylinterin entiseksi. ”Menin sitten vietyäni auton kotiin kolkuttelemaan taas entisen omistajan ovelle, ja sillä kertaa sieltä löytyikin kaveri. Akseli oli ehjä, sylinterit porattiin ja takomännät ja veivit tulivat uudet. Siinä tuli kädet ihan saakelin kipeiksi, kun siinä on sitä kuitua. Kickpaneeleissa on siististi asennetut koaksiaalikaiuttimet. Silloin näin sen rätti rikkinäisenä ja keula pystyssä, kun siinä ei ollut moottoria, yhden omakotitalon pihalla Askistossa. Ari on saanut istutettua sen varsin siististi konsoliin. Takaspoileri on jälkikäteen lisätty alkuperäisoptio. Mulla oli aiemmin siinä 850 tuplapumppukaasari, mutta ei se toiminut sillä oikein hyvin, joten vaihdoin sen tilalle 750 vakuumin”, Ari listaa tekniikan osia. ”Siinä oli onneksi silloin niin kapeat renkaat, että se mahtui trailerillekin toisin kuin nykyisillä pyörillään”, Ari virnistää. Ei kun kone pois ja purkuun. Vaimentimet siihen on vaihdettu kahdesti, kun ne ovat hajonneet, mutta putket ovat edelleen alkuperäiset.” Jo ensimmäisillä koeajoilla kävi kuitenkin ilmi, että koneessa oli jotain pielessä. Useat lisämittarit viestivät, ettei tekniikka kenties ole aivan vakio. Putket teetettiin silloin 90-luvun alussa Herttoniemessä olleella pajalla. ”Hookerin peltisarjat päällystin itse Thermotecillä. Alkuperäinen 400-moottori oli siis tosiaan jo jossain vaiheessa aiemmin vaihtunut ’70-malliseen 455:een, jonka kanssa autolla oli kuulemma ajettu matalan 12 sekunnin varttimaili joskus 80-luvun lopulla. Veikkaisin, että semmoinen 450 hevosvoimaa siinä on. Hiukan perä pystyssä on hyvä stance muskeliautolle. 19 2/2026 AMERIKAN RAUTA. Siihen tuli Edelbrockin RPM -imusarja ja alukannet ja nokaksi Edelbrockin 308/320-asteinen. Se ei enää juuri toki lohduttanut, koska moottori oli entinen. Ei auttanut kuin alkaa etsiä Amerikasta uutta putkea, joka kovan etsimisen jälkeen löytyikin. ”Männät siitä olivat sulaneet. Askiston talon varastosta löytyi rikkinäisen 455-koneen lisäksi myös TH400-aski, joista Ari saikin neuvoteltua kaupat. Kysyin, mitä Pontiacin tekniikalle oli käynyt, ja kävi ilmi, että se oli edelleen hänellä”, Martti selvittää. Shifteri vaihtui nykyiseen Hurstiin yhden vaihdemissin jälkeen. Sitten taas moottori koneistamolle ja uudelleen nippuun. Kadonneen tekniikan metsästys. Kuva ei valehtele, vaan takavalot on tummennettu
”Koneen ja laatikon myynti eteenpäin harmittaa vieläkin. Siinähän on kilometrimittarikin.” Kori oli säilynyt todella hyvässä kunnossa, joten ei autolla Ruotsissa varmaankaan talvella ole ajettu, sielläkin kun suolataan teitä reilusti. Moottori nakutti kiihdytyksissä ja lähti käyntiin huonosti, Teollisuustolueeni auttoi vähän, mutta sitäkin oli vaikea saada, joten nostin kannet pois ja otin palotilasta tavaraa pois niin paljon kuin uskalsin. Ruttua vähemmäksi. Florida-auto varaosiksi. Siitä totesin, että jonain päivänä mullakin on sellainen”, Loviisasta alun perin kotoisin oleva Ari kertoo. ”Seuraavaksi kävi ilmi, että deckiä oli kisa-ajoon laskettu, ja puristukset olivat 13,5:1. Siinä taisi olla niin, että kontissa ei ollut tilaa koko autolle ja osilla oli kiire.” Centerlinen vanteet ja BF Goodrichin renkaat Ari osti seuraavalla lomalla Fort Lauderdalesta. ”Sisusta siinä on alkuperäinen, paitsi keskikonsoli on ’67 GTO:n, kun se oli mun mielestä Ilmeisesti tehtaalta valkoisena tulleesta GTO:sta piti tulla alun perin jälleen valkoinen, mutta maalausajankohta sai Arin muuttamaan mieltään 30 vuotta takaperin. ”Ehkä harmittaa näin jälkeenpäin, että tuli ostettua se 455 eikä Chevyn 454:ää, jota olisi ollut aika paljon halvempi rakentaa. Ei ne tänä päivänä enää ottaisi.” Ruotsin-tuliaisia. Moottori nakutti kiihdytyksissä ja lähti käyntiin huonosti. En mä siihen laatikkoonkaan luottanut, vaan teetin sen Kuninkaanmäessä. ”Kun loviisalaiset kaverit muuttivat Ruotsiin ja tulivat sieltä kesällä aina käymään, niin niillä oli GTO. 20 Pontiac GTO Convertible ’69 AMERIKAN RAUTA 2/2026. 35 astetta oli lämpöä, joten ei pitkiä päiviä tullut tehtyä. 455 High Output pitää sinällään Arin auton kohdalla hyvin paikkansa. Se hajosi Västeråsin reissulla, ja sieltä palattiin hinausauton kyydillä. ”Ruotsista tämäkin on joskus aikoinaan tuotu, sen mä tiedän. US-Parts ei enää halunnut antaa takuuseen uutta, vaan he lähettivät sen tutkittavaksi, jolloin selvisi turbiinin koonneen asentajan unohtaneen hitsata kaulan tyven. Siihen tuli manuaalikoneisto. Oli jouluaatto, niin ne olivat hyvällä päällä ja ottivat ne koneeseen. 10 tuumaa leveät aidot Centerlinet ja 295/50-kokoiset BF Goodrichit muodostavat muhkean paketin. Olisin päässyt kyllä huomattavasti helpommalla, kun olisin tuonut sen kokonaisena autona Suomeen. Sain laskettua puristukset 12,5:1:een”, Ari valaisee. ”Toin matkatavaroissa lentokoneessa ne renkaineen. Se oli kiinni vain pistehitsauksella, ja sama vika oli ollut todennäköisesti edellisessä. Perä on alkuperäinen 10-pulttinen 8,75" lukolla.” Vaihteiston uuden turbiinin kanssa oli myös ongelmia. 400-kone ja laatikko tulivat myös kontissa Suomeen”, Ari kertoo. ”Sain uuden takuuseen, ja pian sekin hajosi. Onneksi rouva oli mukana ja hoiti muonituksen ja auttoi koneen ja laatikon nostoissa. Turbiini korjattiin Partsin toimesta, ja tulipahan harjoiteltua laatikkoleikkiä. Helman teippi saattaa näyttää alkuperäiseltä, mutta tällaista mallia ei vuonna 1969 tehtaalta saanut. Seuraavaksi kävi ilmi, että deckiä oli kisa-ajoon laskettu, ja puristukset olivat 13,5:1. Auton purussa vietin kokonaisen hikisen viikon siellä parkkipaikalla West Palm Beachissä. ”Autossa ei ostettaessa ollut luukkulamppuja eikä Ram Air -konepeltiä, mihin lienevät matkalla hävinneet, joten ostin Jenkeistä varaosa-auton, jonka purin siellä kokonaan, jotta sain siitä ne lamput ja oikeanlaisen konepellin
Kerran vahingossa missasin alkuperäisen shifterin kanssa vaihteen vapaalle, minkä seurauksena kiilahihna katkesi ja väänsi tuulettimen siivet syyläriin. tyylikkäämpi. Penkit verhoiltiin mustalla nahalla alkuperäisen mallin mukaan uusiksi Lahden lähellä. Sain lahjakortin, joka oikeutti auton maalaukseen Hyvinkäällä sijaitsevassa maalaamossa. Konepellin Judge-tyyppinen kierroslukumittaripahka lisättiin tuolloin myös. Hän sanoo, että olen luvannut testamentata sen tänä vuonna 30 täyttävälle tyttärelleni, ja näin se tytärkin muistaa. Edelbrockin alukansilla, nokalla ja imusarjalla varustettu 12,5-puristeinen ’70 mallin 455 tuottaa varovasti arvioiden ainakin 450 hevosvoimaa. 21 2/2026 AMERIKAN RAUTA. Tää on ainoa näistä mun vanhoista autoista, josta vaimokin on oikeasti tykännyt, ja tykkää edelleen. Judgen varusteisiin kuuluva kierroslukumittaripahka lisättiin autoon värinvaihdon yhteydessä. ”Olin ilmoittanut maalarille, että maalataan se uudelleen valkoiseksi, jollainen se oli. Sen jälkeen asensin tuon Hurstin shifterin.” Pääsiäisen värinen. ”Ensimmäisen kerran auto maalattiin keltaisella 1996”, mies muistelee. Menimme sitä sitten maalarille vaimon kanssa katsomaan, eikä sitä ollut vasta kuin hiottu, joten totesimme, että vedetään se sittenkin keltaiseksi, kun oli kerran pääsiäinen. Veikkaan, että alkuperäinen värikin on ollut valkoinen, mutta oli se jossain välissä ollut violettikin. Minulle tullessa ne olivat ruskeat ja keinonahkaa. Tällä GTO:llahan mä kävin hänet hakemassa kesäkuussa 1996 Kättäriltä.” Ram Air -konepellin Ari vaihtoi autoonsa myös jälkikäteen. ” Samassa yhteydessä autoon asennettiin varaosa-autosta napattu takaspoileri, jollaista ei siis ollut vielä paikallaan vielä auton ollessa valkoinen. ”Toisen kerran auto maalattiin 2011, kun täytin 50
Voimansiirto: TH400-automaatti manuaalikoneistolla, 10-bolt lukkoperä. Alusta: Vakio, kierrejouset joka nurkassa. Faktat Pontiac GTO Convertible ’69 Omistaja: Ari Martti, 65 Paikka: Helsinki Moottori: 455 cid V8, nelipulttinen alakerta, takomännät, puristussuhde 12,5:1, Edelbrock Performer RPM-alukannet, Edelbrocin 308/320-asteinen nokka .470 nostolla, Edelbrock Performer RPM -imusarja, Edelbrockin 750 cfm kaasari, Hookerin peltipakosarjat, tuplaputkisto. Vanteet: Centerline Auto Drag 15x8" ja 15x10". Totesimme, että vedetään se sittenkin keltaiseksi, kun kerran oli pääsiäinen. Jarrut: Levyt edessä, rummut takana, tehostin. Kiitos: Sjöman-yhtiöille sponsoroinnista. Kori: Väri vaihdettu keltaiseen, kierroslukumittari ja takaspoileri lisätty jälkikäteen, 455 H.O -tarrat. Sisusta: Alkuperäinen sporttiratti, istuimet verhoiltu nahalla alkuperäisen mallin mukaan, Hurstin shifteri sovitettu ’67 GTO:n keskikonsoliin, lisämittarit kojelaudan alla, kaiuttimet koteloissa kick-paneeleissa. Renkaat: BF Goodrich Radial G/T 235/60 R15 ja 295/50 R15. 22 Pontiac GTO Convertible ’69 AMERIKAN RAUTA 2/2026
Mattavihreänäkin nähty siipijenkki koki viimeisimmän muodonmuutoksen Ohrasen pariskunnan yhteisprojektina, saaden ylleen herkullisen pinkin värin ja lipuen nykyään ilmajousin varustettuna. 24 AMERIKAN RAUTA 2/2026. Savonlinnalaistunut Mika Ohranen on omistanut Impalansa liki neljännesvuosisadan. Sparkling Sparkling Pin Pinkk Teksti ja kuvat: Jussi Löppönen Chevrolet Impala 2d HT ’60
25 2/2026 AMERIKAN RAUTA
Chevy kummitteli kuitenkin Mikan mielessä. Nokalla oli alkuperäisen 283:n ja Powergliden tilalle asennettu 305 cid ja TH200R4, runko ja jarrut oli tehty, mutta korista näki, että se oli väsynyt. ”Tarvittavaa puhtia projekti sai, kun menin lupaamaan tutulle morsiamelle Impalan hääautoksi. ”Aikaa kerkes vierähtää ja olin reilu parikymppinen, kun vuonna 2000 ostin kaverilta, Jokisen Mikolta, ekan jenkin. Ensin kuitenkin palataan ajassa taaksepäin, sinne, mistä kaikki alkoi. Eipä tuolloin osannut arvata, että reilut parikymmentä vuotta myöhemmin tekisimme juttua samasta Impalasta. Niinpä Impala päätyi lopulta osina tutun riiheen Laukaaseen useaksi vuodeksi. ”Harmittihan se, kun hieno aihio seisoi osina”, mies muistelee. ”No mää kattelin monenlaisia. Jälleen yltiöoptimismi sai otteeseensa, kun kirkkokyytiin oli aikaa ruhtinaalliset kolme kuukautta. Hauska sivujuonne tarinassa on se, että allekirjoittanut oli tuohon aikaan Mikan kanssa tallinaapureita, kun olin mukana Sorosen Pertin luotsaamassa Pro Drag Racing -tiimissä. Kovan uurastuksen tuloksena Impala oli nipussa häitä edeltäneenä päivänä. Hän päätyi hiekkapuhaltamaan irti puretun, tyhjän korihylsyn. Lähinnä GM:n ja Moparin ’59-mallit miellyttivät silmää. Se pumppukoneen persoonallinen ääni ja auton jyhkeä olemus tekivät lähtemättömän vaikutuksen silloin. Optimistisena oman ajan riittävyydestä Mika vei penkit verhoiltavaksi paikalliselle verhoilijalle Jyväskylän keskustaan ajatellen vielä siinä kohtaa, että kyseessä olisi nopea yhden talven kunnostus. Kauppahan siitä kumminkin tehtiin, eli tää on nyt just se auto.” Kauhtuneen punaisena ja valkealla katolla varustettuna Impala palveli yhden kesän, kunnes Ruotsin mallin pakoputket, jotka tulivat perän ali ja korin kunto houkuttelivat aloittamaan projektin. Tein nopeat pohjat ja suihkuttelin pintaan mattavihreän värin. Lupauksesta potkua. Starcraft tyydytti harrastuksen tarpeet noin vuoden, kunnes Mikaan iski siipiautokuume. Ä änekoskelta kotoisin oleva Ohrasen Mika ja hänen vaimonsa Riikka ovat tuttu näky tapahtumissa. Projektin venyessä kuvaan tuli talon osto ja lapsiperheen kiireet, talli-iltojen lyhentyessä ja harventuessa, ja Mika luovutti Keljosta paikan sitä enemmän tarvitsevalle. Sopivia ei kauheesti ollut, mut sit ilmestyi myyntiin ’60 Impala Korsossa.” Se kiinnosti järkevän hinnan takia niin paljon, että sitähän lähettiin katsomaan. Eihän se niin mennyt… Homma paisui kuin pullataikina. Vuosimallia en muista, mutta siisti ja hyvä peli se oli.” Siipien havinaa. popniittien, pellinpalojen ja kitin avulla. Puhtia hommaan tuli, kun tallitilat löytyivät Jyväskylän Keljosta vanhalta Karjaportilta. Joku oli tehnyt peltihommat Putkimaski on Mikan omaa designia. ”Auto oli leimassa ja myyjä kehui tekniikkaa tuoreeksi. Sehän oli mikäs muukaan, kuin Chevy Van Starcraft 6,2-litraisella dieselillä. Mää muistan, kun innokkaina koetimme yllyttää veljeksiä kumin polttoon, mutta kuskilla aina hermo piti, eikä savua nähty. Tein nopeat pohjat ja suihkuttelin pintaan 26 Chevrolet Impala 2d HT ’60 AMERIKAN RAUTA 2/2026. Yllätyksiä löytyi enemmän kuin olisi ollut tarpeen. Onhan se miehen sanansa pidettävä ja kyhäsin pihaan pressutallin, jossa tein hätäisesti pakolliset peltityöt pahimpiin paikkoihin. Kilpurina meillä oli California Charger -nimelläkin tunnettu ’77 Pontiac Trans Am funny car. Sillon se siemen harrastukseen kuitenkin kylvettiin”, Mika muistelee hymyillen. Pari viimeisintä kesää niissä on liikuttu Impalalla, jonka vaiherikkaan projektoinnin saloihin syvennytään seuraavaksi. Tuplavalokeulan muuttaminen sinkku-umpioille muuttaa ’60:n keulailmettä kummasti. Mikan alkusysäys jenkkiautoihin on monille tuttu omasta takaa. ”Tein sen klassisen virheen ja purin innoissani ja naivina koko auton ihan osiksi”, Mika nauraa. ”Olin noin kuuden vanha, kun Äänekoskella naapurissa asuivat Vertasen veljekset, joilla oli remmiahdettu Satellite
Valunumeroiden perusteella 80-luvun alun lohkoksi tunnistettu pata oli hyvässä kunnossa ja siihen riitti rengastus, uudet laakerit ja kansityöt. Näin matkatavaroille jää vielä ruhtinaallisesti tilaa. Omakotitalon pihaan valmistunut talli rohkaisi aloittamaan korityöt uudelleen ja toinen takakylki vaihtui tuossa vaiheessa uuteen jo aiemmin Jenkeistä tilatun korjauspalan muodossa. Mikan Lowtoysista hankkimista komponenteista rakentaman ilmajousijärjestelmän avulla Impalan ajoasentoa voidaan säätää tilanteen mukaan. 27 2/2026 AMERIKAN RAUTA. Tuck n’ roll -tyylinen verhoilu oli aiemmin vihreä-musta, ja muuttui nykyasuun valkean nahkamaalin avulla. Päätin kuitenkin rempata koneen ajatellen huolettomia kilometrejä tulevaisuudessa. Kovan uurastuksen tuloksena Impala oli nipussa häitä edeltäneenä päivänä. Ajeluiden lomassa mattavihreä sai kaverikseen hopeat lieskat ja alustaan Mika rakensi ilmajousituksen hyödyntäen Lowtoysilta hankittuja komponentteja. Kaasarin huollon jälkeen siipijenkki pääsi jälleen aktiiviseen liikenteeseen. Positiivisena puolena oli, että auto oli taas nipussa ja hyytymisongelmakin ratkesi, kohokammiossa oli likaa. Kustom-asenne kohentui Ruotsin Moonilta tilatuilla sivuputkilla, jotka autossa ovat edelleen. ”Kun selkeää vikaa ei yläkerrasta löytynyt, päätin nostaa koneen keulalta ja tarkastaa sen varuilta perusteellisesti, historiasta kun ei ollut mitään tarkempaa tietoa. Samalla nokka vaihtui himpun kireämpään ja kannet portattiin kevyesti. mattavihreän värin. Mottia purkaessa sivuäänen lähteeksi paikantui sinänsä mitätön vika, bensapumpun jousi oli poikki ja paukutti vivun välissä. Koeajolla ennen Tampereelle lähtöä auto kumminkin päätti toisin ja hyytyi, eikä suostunut toimimaan millään, joten hääkyydille piti hankkia sijainen”, Mika kertoo. Viairin kompura, säiliö ja venttiilikoneisto on sijoitettu tiiviisti tilavan peräkontin etuosaan. Impala ehti olla liikenteessä kuutisen vuotta, kun hieman kesken jääneet peltityöt alkoivat vaivata mieltä. Parin kesän ajeluiden jälkeen hyväksi kehuttu tekniikka alkoi kuitenkin esittää eriäviä mielipiteitä moottoriin ilmaantuneen nakutuksen muodossa. Eihän siitä mikään tehomoottori todellakaan tullut, mutta hienosti on toiminut ja alavääntö yllätti positiivisesti”, Mika toteaa. Kattoverhous ja takahattuhylly on tehty jääkarhuntaljasta, kuten Mika pitkäkarvaista kattoverhoilua kuvailee
Lopullinen sävy löytyi yhdessä Autoväri Hirvonen Oy:n Miia Hirvosen avustuksella. Alkuun olin aika epäileväinen naisten värivalintaan, mutta täytyy sanoa, että se on todella hieno”, Mika myöntää. Vetokoukku on aktiivisessa käytössä kesän tapahtumareissuilla. Jalkapallon kokoinen reikä. Amerikanautoilu oli kuitenkin imeytynyt vereen ja ajeluntuskaa lievittämään pihaan hankittiin monellekin lukijalle tuttu mustalla ja mintunvihreällä maalattu ’56 4D Olds, joka tunnetaan paremmin nimellä Balloon. Heijastuva valo yhdessä kromisten lampunkehysten kanssa luo kauniin valoefektin korilinjoihin. Projekti eteni verkkaisesti, ja työtä oli enemmän kuin Mika ehti tehdä. Tässä kohtaa Mika tutustui myös nykyiseen puolisoonsa Riikkaan. Sävy on peräisin 2000-luvun alun japaninmarkkina-Mitsun kartasta. Kyseinen Oldsmobilehan on straipparin taidoistaan tunnetun Timo ”TiNi” Niemisen ja hänen veljensä peruja. 28 Chevrolet Impala 2d HT ’60 AMERIKAN RAUTA 2/2026. Taakse kustomilmettä saatiin ’59 Caddyn takavaloilla, joiden kehistä heijastuu nätti valoefekti pimeässä. ”Auto olis varmaan vieläkin kesken, jos ei Punnosen Kari olisi alkanut patistella sen suhteen. Väliaikaisella harrasteautolla Mika kierteli tapahtumia ja luonnollisesti myös se vaati pientä huomiota ajoittain. ”Menimme heidän myymäläänsä Ylämyllyllä ja esittelimme idean Miialle, joka kaiveli Valkoraitarenkaat yhdessä klassisten Cragarin S/S -vanteiden kanssa ovat ajattoman tyylikäs valinta. Vihdoin päästiin käsiksi pohjatöihin, joissa Punnosen Karista oli korvaamaton apu. Projektin loppuun saamisessa on korvaamaton apu ollut hyvistä tallikavereista, ja niin on myös maalauksen kohdalla. Tyylikkäät straipit ovat TiNin siveltimestä. Enhän mää voinut kieltäytyä, kun Kari lupasi tulla avuksi”. Persoonallisempaa ilmettä autoon tuli konepeltiä ja etulokareita pari tuumaa jatkamalla sekä ajovaloja tuuman verran upottamalla. Muut peltityöt, kuten toisen takakyljen vaihdon, vänkärin puolen helman, katon laidat, vesikourut, listan reikien poistamisen ja keulan muokkaukset sekä kardaanitunnelin korotuksen Mika teki itse. Impalan alkuperäiset takavalot on vaihdettu ’59 Caddysta lainattuihin luotivaloihin. Jälleen elämän kiireet veivät voiton Impalasta. Murrettu valkea katossa on Mikan itsensä maalaama ja myös siinä on läpikuultavaa flake-hilettä, vaikka se ei kuvassa erotukaan. Impalaprojektikin sai vihdoin lisäpontta uudesta kotikaupungista hankittujen omien harrastetilojen myötävaikutuksella, tallikaverien painostuksesta. ”Ilman Karin panostusta olisi jäänyt tekemättä”, Mika kiittelee. Balloon Olds. Parisuhteessa tapahtuneet muutokset ja paikkakunnan vaihdos Savonlinnaan 2019 sysäsivät Impalan jälleen pidempään horrokseen. erittäin nättikuntoinen ’78 Pontiac Trans Am Red Bird. Pinkin pintavärin, flaken ja ”parin kirkaslakkaämpärillisen” ruiskutus hoitui oman joukkueen turvin, mistä kiitos Kuskin kyljestä löytyi jalkapallon kokoinen reikä, joka oli leivottu umpeen kanaverkolla, amerikkalaisilla sanomalehdillä ja kitillä. Riikan kanssa halusimme maalaukseen jotakin jujua ja Miia ehdotti, että säihkettä väriin voisi lisätä läpikuultavalla pinkillä flakekiteellä. Viimeisiä korihommia tehtäessä Impala paljasti vielä yhden salaisuuden menneisyydestään. värikartoista herkullisen pinkin. Automaalausalalla työskentelevä Kari on kokenut jenkkiautomies, jonka tallista löytyy mm. Pohjaja hiontavärit miehet ruiskuttivat yhteistyössä. Pääsy paikalliseen American Car Drivers Club Savonlinnaan toi lisää hyviä kavereita rakkaan harrastuksen parissa. Muiden kannustamana Impalan rakentaminen nytkähti jälleen liikkeelle peltihommien loppuun viemiseksi. Mika pyysikin siinä kohtaa lisäapuja peltihommiin Silvarello Customsia pyörittävältä Silvennoisen Mikolta, joka paikkasi kyljen ja teki samalla kuskin puolen helman. Kuskin kyljestä löytyi jalkapallon kokoinen reikä, joka oli leivottu umpeen kanaverkolla, amerikkalaisilla sanomalehdillä ja kitillä. Impalan pintaväri syntyi Mikan puoliso Riikan ideasta
Laatikkoremontti Impalaan tulikin ajankohtaiseksi ensimmäisellä ajokaudella, kun liikkuvan mökin vedossa loota alkoi luistaa pahemman kerran. Mitsubishin värikartasta poimittu pinkkiväri sai lisää säihkettä läpikuultavasta flakekiteestä, joka suihkutettiin lakan seassa värin päälle. Liki 10 vuotta kesken ollut Impala pääsi vihdoin tallista ulos keväällä 2023. ”Tarkoitus on laittaa tehostetut kaksipiirijarrut ja päivittää etupään rummut levyihin. Arto Löytynojalle. Renkaat: Vitour Galaxy 205/60 R15 ohuilla valkosivuilla. 29 2/2026 AMERIKAN RAUTA. Olisi mukava tietää lisää”, Mika esittää toiveen loppuun. Jarrut: Alkuperäiset tehostamattomat rumpujarrut. Jääkarhuntaljaa. Voimansiirto: TH200R4-automaatti, alkuperäinen perä. Pieniä parannuksiakin siipijenkkiin on vielä luvassa, ja hyllyssä odottavat jarrujen päivitykseen tarvittavat osat. Viimeinen rutistus vei parisen vuotta. Pilalle menneiden oviverhoilujen tilalle valmistui uudet Mikan ja Riikan yhteistyönä, ja sisustan ilmeeseen sopivat pinnat niihin loihti harrastajatuttu Merja Peltopuro. Auto toimii päivittäisenä käyttökulkupelinä huhtikuusta aina lokakuun loppuun”, Mika tarkentaa. Kattoa koristaa jo edellisessä versiossa ollut ”jääkarhuntaljasta” ommeltu verhous, joka pestiin huolellisesti. Istuimissa hyödynnettiin jo vuosia aiemmin Jyväskylässä teetettyjä verhoiluja, joiden mintunvihreät toppaukset Riikka päivitti maalaamalla mintunvihreät kaistaleet valkeiksi nahkamaalilla. Katon valkea läpikuultavine hileineen on Mikan omaa käsialaa, kun taas kauniit straipit Impalaan ovat syntyneet parissakin eri otteessa TiNin siveltimestä. Faktat Chevrolet Impala 2d HT ’60 Omistaja: Mika Ohranen, 47 Paikka: Savonlinna Moottori: 305 cid SBC V8. Hirvonen Oy, Arto Löytynoja ja rakas puoliso Riikka Ohranen. Kiitos: Kari Punnonen, vanhoilta ajoilta Aki Hirvonen, Mikko Silvennoinen / Silvarello Customs, Timo ”TiNi” Nieminen, Jani ”Puke” Pulkkinen, Timo ”Rämppä” Karjalainen, Merja Peltopuro, Miia Hirvonen / Autoväri K. ”Projekti oli vihdoin verhoiluja vaille, mikä tuntui jopa hieman uskomattomalta”, Mika tunnustaa. Auto on mukava peli nurkkakurvailussa sekä maantiellä, ja välillä perässä vedetään samoihin väreihin maalattua retroasuntovaunua. ”Auton historiasta ennen minulle tuloa ei paljoa ole tietoa. Pirteämpi moottorikin olisi kiva joskus laittaa, mutta oldschool-hengessä eli ei LS:ää, Mika lisää. Pitkäksi venähtäneeseen projektiin Ohrasen pariskunta on syystäkin erittäin tyytyväinen. Remontoitu aski löytyi Lehtisen Matilta Rymättylästä. Sisusta: Verhoiltu uudelleen keinonahalla tuck ’n roll -tyyliin, jääkarhuntaljakatto. Vanteet: Cragar S/S 15". Helmoja koristavat sivuputket on tilattu Ruotsin Moonilta. Kori: Konepeltiä ja etulokasuojia jatkettu parilla tuumalla, omatekoinen putkimaski, väri vaihdettu Mitsubishin hileellä höystettyyn pinkkiin, Lake Pipesit, ’59 Cadillacin takavalot. Viimeisenä silauksena keulaan syntyi rosterinen putkimaski, josta kiitokset kuuluvat Jani ”Puke” Pulkkiselle ja Timo ”Rämppä” Karjalaiselle. Alusta: Omavalmisteinen ilmajousitus Viair-kompressorilla. ”Lompakkoa polttoainekulut eivät kurita, kulutus on maantiellä erittäin maltillinen 10 litraa sadalle, ilman vaunua luonnollisesti
Teksti ja kuvat: Tomi Eronen Ford A Tudor ’31. Perniöläinen Henri Ollikainen hankki samanikäisen Roadsterinsa rinnalle Tudor-aihion, josta jalostui hänelle ominaiseen tapaan mattapintainen, mutta paria astetta rankempi rottarodi. 30 AMERIKAN RAUTA 2/2026
31 2/2026 AMERIKAN RAUTA
”M ähän asuin joskus Hyrylässä, ja broidi oli Herstin Timpan kanssa samassa kimppatallissa”, sittemmin perniöläistynyt Henri Ollikainen taustoittaa sitä, miten hän päätyi rakentamaan itselleen raa’an rottarodin. Siihen tuli pedal box ja taakse asensin Volvon levyt ja satulat. Erillisjousitetusta keulasta meinasi vielä tulla ongelmia, koska sääntömuutosten jäljiltä katsastaja tuntui olevan sitä mieltä, että auto olisi ollut parempi jäykällä akselilla”, Ollikainen kertoo nauraen. ”Kyllä suunnitelma eli sitä mukaa, kun tuota teki, mutta ei minua koskaan semmoinen kiilto ole viehättänyt, että kyllä tuo yleisilme oli sikäli heti kättelyssä selvä”, mies pohtii. Se tuettiin nelilinkillä sekä Panhard-tangolla”. Sitten tuli perhe ja muut jutut, kunnes 30 vuotta myöhemmin tuntui, että nyt olisi aikaa taas jotain autojuttuja väsätä. ”Broidilla oli silloin 80-luvulla ’65 Impala ja ajattelin jotenkin, että se oli tyhmä iso lotja. Koppa ja alusta olivat erillään. 32 Ford A Tudor ’31 AMERIKAN RAUTA 2/2026. Ongelmana oli tällä kertaa taka-akselin suhteen poikkeuksellisesti se, että akselin piti olla melkoisen leveä, koska se tuli koriin nähden niin ylös sen seurauksena, että koria on pudotettu rungolla 10 senttiä. Eteen tuli Heidtsin Mustang II -keula levyjarruilla ja hammastanko-ohjauksella. Rakensin yhden Hondan prätkän ja sitten Kuplan, kunnes totesin, että rodithan ovat pieniä ja aika makeita.” Se johtikin siihen, että Henri hankki vuonna 2018 ’31 Roadsterin. Itsellä oli Kuplia ja Escorteja ja rallija jokamieshommat kiinnostivat enemmän. Ratti lienee vanha Moto-Lita. Ihan orkkistekniikka siinä oli paikallaan ja katto oli vakiokorkeudessa. Pari pystyviiltoa sinne takakulmiin piti tehdä, mutta muuten se oli melko yksinkertainen. Se on nyt boksattu, ja aisojen loppupäät käännettiin reilusti ylöspäin. En ollut ennen chopannut autoja, mutta eiköhän toi koppa ole helpoin aloittaa. ”Mähän choppasin takaikkunaa vain viisi senttiä, kun muualta lähti 10, että siinä joutui vähän kikkailemaan enemmän.” Rottatyyliä. ”Myin koko sen vanhan tekniikan pois ja tein rungon uusiksi. Numeroiden perusteella Kanadassa valmistettu, mutta Yhdysvalloista Suomeen tuotu Tudor oli pelleiltään hyvä, mutta täydellistä läpikäyntiä vaatinut aihio. Ajan mittaan tuli vastaan kuitenkin se tosiasia, että autolle olisi tehnyt mieli tehdäkin jotain, ja tuo Roadster oli niin alkuperäinen tekniikkaa myöten, ettei hän halunnut sitä suuremmin alkaa muuttelemaan. ”Siksi päädyin tuohon Jeepin akseliin, ja nytkin siellä on muutosadapterit vielä välissä, niin nyt alkaa olla riittävän leveä. Sille kaverille oli tullut coupe-aihio, joten hän halusi tuosta eroon”, Henri muistelee. Pari pystyviiltoa sinne takakulmiin piti tehdä, mutta muuten se oli melko yksinkertainen”, mies selittää. Katon luukkuun Henri ei ole kokenut tarpeelliseksi tehdä mitään peitettä. Rohkeesti vaan teipit tolppien ympärille ja rälläkkä käteen. ”Aloin sitten katsella uutta aihiota Jenkeistä, ja sitten tuo tuli vastaan Oulussa 2019.” Rohkeasti höyläämään. ”Oikeastaan se alkoi jenkkiviritelmien purkamisella ja höyläämisellä. Taka-akseliksi tuli Cherokeen Dana 44 3,73:1 välityksellä. ”Ei siinä oikeastaan ruostehommia ollut. Vaikka Henrin Tudor näyttää siltä, että se on tehty alusta alkaen tiettyyn tyylisuuntaan, mies myöntää suunnitelmien eläneen matkan varrella. Ohjaamoa vahvistamaan on tehty turvakaaret. En ollut ennen chopannut autoja, mutta eiköhän toi koppa ole helpoin aloittaa
Se Bemarin vaihteistokin oli hirveän iso möykky, eikä se kutonen ollut paljoa harvempi kuin tämän Muncien nelonen.” Tällä hetkellä keulalla oleva moottori on muuten vakiokunnossa, mutta siinä on Edelbrockin Performer RPM -imusarja ja 600 cfm kaasari. Takaikkunan suhteen Henri päätyi erikoisempaan ratkaisuun, eikä madaltanut sitä ollenkaan. ”Maski tuli tämän auton mukana, nuo lamput ovat vissiin jostain kuorma-autosta. Korin 10 sentin channelointi ja katon samansuuruinen choppaus tekevät rodista melkoisen matalan. ”Vanteitakin on ollut alla kaikennäköisiä. Sitä myötä, että moottorissa palattiin takaisin perinteisempään, päätyi Henri vaihtamaan myös vaihteiston neliloviseen Muncien M20:een. 33 2/2026 AMERIKAN RAUTA. ”Fenderwell-pakosarjat siihen tilasin uutena Jenkeistä.” Palapeli. Omintakeista ilmettä Henrin Tudorille luovat keltaisten artillery-etuvanteiden lisäksi keltaiset lasit, jotka ovat pleksiä. Tää on vähän sellanen palapeli”, rakentaja summaa. ”Hetken siinä kävi paikallaan myös LS, mutta siitä meni ilmeisesti venttiilinjousen petettyä kiertokanki poikki, joten palasin takaisin vanhaan pikkulohkoon. Ajatuksena on ollut, että paketti olisi voitu tehdä 60-luvulla. Bomberpenkit Henri tilasi valmiina Englannista. Se kanki ei tullut tällä kertaa kyljestä läpi, vaan öljypohjasta”, Ollikainen kertaa. LS ja 6-lovinen. Viimeksi oli mustaksi maalatut 5-spoket, nyt edessä on 16" Eifelin vanteet ja takana on 15-tuumaiset Cragarit, joita löysin parin US-Partsin alennusmyynnistä. Moottoriksi tuli Chevyn 305-pikkulohko hieman epätavallisemman vaihteiston, nimittäin Bemarin 6-vaihteisen manuaalin kera. Mulla on kyllä haaveissa maalata ne magnesiuminvärisiksi, kun kiiltävät vähän liikaa”. ”Nyt on menty vähän vanhempaan tyyliin. Ensi kesäksi moottoriksi on tulossa perinteinen 327
Renkaat: Edessä Shinko MT 90-16", takana Nankang Toursport NS 235/75 R15 valkoraidat. Henrin itse stanssaamia kevennysreikiä löytyy joka puolelta aina peräpeltiä myöten. ”Mä halusin kilpeen ääkkösiä, kun olin jossain rodissa nähnyt niitä. Katsastusmies olisi halunnut, että autolle pitää hakea poikkeuslupa, mutta Trafi ei sellaista halunnut tehdä, koska asia oli katsastajan itse ratkaistavissa.” Odotellessa oli hyvin aikaa miettiä autoon myös sopivaa rekisteritunnusta. Bomber-penkit tilasin sen sijaan valmiina Englannista.” Myös keltasävyiset liekit Henri keksi taiteilla kylkiin jo ennen kuin auto oli edes liikenteessä. Jarrut: Levyjarrut joka nurkassa. ”Siinä meni melkein vuosi siinä katsastusprosessissa ennen kuin katsastaja uskoi, ettei Trafilta saa kielteistä päätöstä. Kori: Chopattu ja channeloitu 10 cm, vanhat kuorma-auton ajovalot. Pitääköhän se nyt kirjoittaa sinne lehteen, niin sitten se pitää tehdä.” Peräpeilin reiästä kurkistamalla voi nähdä perämurikkaan maalatun detaljin. Faktat Ford A Tudor ’31 • Omistaja: Henri Ollikainen, 65 • Paikka: Perniö Moottori: 305 cid SBC V8, Edelbrock Performer -imusarja, Edelbrockin 4-kurkkuinen kaasutin, fenderwell-peltipakosarjat. Sisusta: Moto-Lita-puuratti, alumiiniset Bomber-penkit, lattiat pellitetty samaan henkeen. Etuakselisto on Heidtsin Mustang II -tyyppinen, ja autossa on sen myötä myös hammastanko-ohjaus. Katon reunan teksti viestii paikasta, jossa Henrin talli sijaitsee. ”Kaikki korin ja rungon kevennysreiät olen itse tehnyt. 34 Ford A Tudor ’31 AMERIKAN RAUTA 2/2026. Rodin keulalla kävi jo kertaalleen LSpata kuusilovisen manuaalin kera, mutta moottoririkon myötä Henri palasi takaisin peruspikkulohkoon ja neliloviseen Muncieen. Alusta: Heidt’sin Mustang II -tyyppinen etuakselisto, hammastanko-ohjaus, coiloverit joka nurkassa, takaakseli tuettu 4-linkeillä ja Panhard-tangolla. Tällä kertaa kun mitään vanhoja Suomi-papereita tai -tunnuksia ei ollut olemassa. Perää koristaa myös vahva statement ”Eat My Rust”. Sitten jostain tuli idea tilata tunnukseksi ÄÄ-5”, mies toteaa virnistäen. Fenderwell-pakosarjat ovat rodissa aika härskin näköiset. ”Haaveena on nyt, että minulla nyt työn alla olevalla Eifelillä pääsisi ESRA:n tapahtumaan Ranskaan sitten kesäkuussa. Vanteet: Edessä Ford Eifelin 16", takana Cragar Series 390 C Street Pro 15". Voimansiirto: Muncie M20 4-vaihteinen manuaali, Jeepin Dana 44 -taka-akseli 3,73:1 välityksellä
motonet. AUTOJA, MOOTTORIPYÖRIÄ, MOOTTORIKELKKOJA, MOPOJA, TYÖKONEITA, TRAKTOREITA, RASKASTA KALUSTOA, PIENOISMALLEJA, MERKKIKERHOJA, KAUPPIAITA, KUNNOSTAJIA, ASIANTUNTIJOITA, OHEISOHJELMAA JA PALJON MUUTA! LAHDEN MESSUKESKUS LIPUT 27€/22€/12€ WWW.TIKETTI.FI MUSEOIÄSSÄ Vuonna 1995 ensiesiteltyjä klassikoita OMISTAJIEN HELMET Harrastajien tallien aarteet Mukana myös erikoisosastoja mm
AHTIMEN TAHTIIN 36 AMERIKAN RAUTA 2/2026
Teksti: Tomi Eronen • Kuvat: Tuukka Erkkilä Chevrolet Chevelle ’70. Reilut viisi vuotta takaperin lehdessämme esiteltiin miehen keskipakoahdetulla Vortecilla varustettu Valiant, nyt on vuorossa turboahtimella yli 700-hevosvoimaiseksi kutiteltu Chevelle. Hyvinkääläinen Aapo Salonen on tykästynyt LS-tekniikkaan ja ahtimiin. 37 2/2026 AMERIKAN RAUTA
”Tuohan on mulle ollut semmoinen Graalin malja tuo koppa, mutta ajattelin, että niiden hinnat ovat karanneet mun ulottumattomiin. ”Siinä oli 383-peruspikkulohko, ja hän oli käyttänyt korin pois rungolta. ”Se oli sitten ’24 alkuvuodesta, kun kyselin, että olisiko missään mitään mielenkiintoista projektia. 38 Chevrolet Chevelle 5.3 Turbo ’70 AMERIKAN RAUTA 2/2026. Mittaristo on korvattu Haltechin monitoiminäytöllä. Sitten Pohjanmaalta Jonas Åsvik laittoi viestiä, että semmoinen ’70 Chevelle olisi jouten”, Salonen muistelee. ”Siinä kunnossa auto oli jäänyt kuitenkin sitten seisomaan ja odottamaan vuoroaan jo jonkin aikaa sitten.” Japan Racingin vanteet olivat ensin takana tuumaa isommat kuin edessä, mutta Aapo päätyi vaihtamaan myös takapyörät 18-tuumaisiin, minkä myötä voitiin käyttää korkeampiprofiilista rengasta. ”Mä myin sen Valiantin jo kuvausten ja lehden ilmestymisen välissä”, Aapo kertoo. Auto oli oikeastaan viittä vaille valmis, muttei se ollut koskaan ollut Jonaksella ajossa.” Chevellestä oli pitänyt tulla Audin harmaa, ja se oli kertaalleen sillä jo maalattukin, mutta pinnasta ei ollut tullut hyvä, joten se oli vesihiottu sitä varten, että auton voisi ruiskuttaa yli uudestaan. Bemarin kuusilovista ZF-askia hämmennetään varsin klassisen näköisellä kepillä. Jotain lattiapeltiä siihen oli vaihdettu, mutta muuten koppa oli ollut hyvä. ”Tein sen myytyäni 240-Volvon, jollaisen olin haaveillut rakentavani joskus nuorempana. Stance onkin nyt mainio. Seuraava projekti oli ’70-mallisen näköiseksi vanhennettu ’72 El Camino, jolle mies ei suurempia koskaan ehtinyt tekemäänkään, toki auto oli jo tullessa varustettu 396-isolohkotekniikalla. Tämä kuitenkin vielä sopi budjettiin, joten totesin, että pakko se on lähteä katsomaan, että voiko tuo olla tottakaan. M onet Amerikan Raudan lukijat muistanevat Aapon numerossa 7/20 esitellyn valkoisen ’65 Plymouth Valiantin, joka poikkesi kaavasta siten, että verrattain matalalla budjetilla rakennetun auton tekniikkana oli Vortech V2 -keskipakoahtimella ruuditettu 5,3-litrainen GM:n Vortec. ”Sen jälkeen minulla oli OBS Pickup, semmoinen ’89 tai ’90 lyhytlavaiseksi muutettu Fleetside.” Viittä vaille valmis projekti. Se tuli minulle rallikireänä vaparina, mutta rakensin siihen Bemarin turbokutosen”, hän jatkaa. Oli se, joten sovimme kaupat ja menin seuraavana viikonloppuna hakemaan auton Pietarsaaresta pois.” Åsvik oli tuottanut auton 2014 ilmeisesti Floridasta ja se oli ollut hänellä enemmän tai vähemmän projektina 10 vuotta. Siinä tulikin tietoon kaikennäköisiä vehkeitä, jotka eivät olleet yleisessä myynnissä
Kun auto oikeastaan odotti vain uutta pintaväriä, aloin kysellä maalareita, mutta puolet ei vastannut mitään ja lopuilla oli niin pitkät toimitusajat, että maalasin auton lopulta itse omassa tallissa tuolla punaisella, joka sen väri on ollut tehtaalta.” Chevellessä oli paikallaan perusmallin konepelti, joka ei istunut paikalleen oikein mitenkään, vaan oli vääntynyt jotenkin kieroksi. Ei sittenkään Audin harmaaksi. Vanteiksi hankin Japan Racingin JR39:t, jotka olivat ensin edessä tuumaa pienemmät kuin takana. ”Näin jossain Marketplacella myytävänä tuon PTR Carbon -imusarjan, johon ihastuin. Purinkin sen, mutta sitten rupesin laskeskelemaan, että kun se oli ihan semmoinen terve 400–450-heppainen kone, että tulisiko halvemmaksi sen sijaan rakentaa LS”, mies selittää. ”Puskurit oli olleet niin huonot, että ne oli kitattu ja maalattu tummanharmaalla, joten hankin tilalle uudet AMD:n kromipintaiset. Halusin nopean ratkaisun, joten hain V8Onlyn Axel Toivoselta 5,3-litraisen 3Gen-rautalohkon, johon laitoin sen 4Genkoneen sisuskalut”. Peilit ostin myös uudet. ”Sisällä oli BMW:n penkit ja sinne oli laitettu uusi lattiamatto, ovipahvit ja kattoverhoilu. Ahdin ei kuitenkaan vielä riko auton linjoja. Turbon kookkaan kompressoripesän takia SS-mallin Cowl Induction -konepeltiin piti tehdä pieni reikä. Tuohan on mulle ollut sellainen Graalin malja tuo koppa, mutta ajattelin, että niiden hinnat ovat karanneet mun ulottumattomiin. Se oli vieläpä tässä Hyvinkäällä myynnissä jollain minulle ihan tuntemattomalla tyypillä. Tein siitä silloin ’24 loppuvuodesta tarjouksen, muttei se mennyt läpi. Mukana tuli paremmin istuva SS-mallin Cowl Induction -pelti, jonka Aapo asenteli paikalleen. Nokaksi Aapo hankki Brian Tooley Racingin Stage 4 Truck -version. 1 500 kuutiosentin EV14-suuttimet Aapo joutui hankkimaan itse, moottoria ajetaan siis viinalla. Toi oli kuitenkin Cathedral Porteilla, joten ei se mennyt helposti kaupaksi, kun moni haluaa Rectangle Port -version.” Imusarja oli valmis paketti bensakiskoineen päivineen. Eteen puskurin alle hän hankki ’69 Camaron spoilerin. ”Syksyllä nostin sen 383:n keulalta ajatuksena rakentaa se uusiksi. Totesin kuitenkin, ettei se ollutkaan hyvä yhdistelmä, joten tilasin taaksekin 18-tuumaiset, että sai vähän lisää pihviä sinne.” Chevelle piti saada tuolloin kiireellä ajokuntoon, koska Aapo halusi sen saman vuoden elokuussa omaksi hääautokseen. Taas meni joku kuukausi, kunnes myyjä otti yhteyttä ja oli valmis myymään sen sillä, mitä olin siitä tarjonnut. ”Hain sitten autolle veropäätöksen, ja sitä odotellessa sain ajaa sen ekan kesän puuhakilvillä.” Turboahdettu LS. ”Se keulalla ollut moottori lähti käymään, mutta siinä oli jotain säädeltävää, että sen sai liikkumaan omin voimin. ”Myin sen pikkulohkon osina pois ja hankin 4Gen Vortecin, jossa oli kuitenkin mennyt vettä yhteen pyttyyn. Meni monta kuukautta, ja myyjä tuli hiukan hinnassa vastaan, mutta ei riittävästi. Uudemman polven LS-koneesta hyödynnettiin moottoriin kaikki pyörivät, kansiksi sen sijaan tuli LS6-tyyppiset 243-numerolla tunnetut, joita on käytetty myös LQ4ja LQ9-truck-moottoreissa. 39 2/2026 AMERIKAN RAUTA. Niin, ja takapenkin verhoilut”, Aapo täsmentää. Sparcon Grid-Q-penkeissä pysyy tukevasti kovemmassakin kyydissä
Siististä takakontista löytyy viinakäyttöön tarkoitettu turvatankki, jossa ei ole etanoliin liukenevaa vaahtoa sisällä. Purkkiin herätevirta ja plus ja miinus vain, niin Haltechin pilvestä ladatulla peruskartalla moottori lähti avaimesta käyntiin”, rakentaja kehuu. Vähän Volvoakin. ”Se oli vieläpä suoraan 80-prosenttisissa säädöissä. Taakse hankin GAZ:in säädettävät iskarit, kun ei se peräpää niillä entisillä toiminut kunnolla.” Myös etujarrut Aapo päivitti vaihtamalla niihin paremmat puristimet. Mittariston virkaa hoitaa Haltechin digitaalinäyttö. ”Holsetin HX55 Pro -ahtimen hankin uutena, pakosarjat tein itse. Se maksoi johtosarjoineen päivineen vain 1 500, ja siinä oli valmiiksi kaikkiin alkuperäisliittimiin sopivat päät ja suhteellisen sopivan mittaiset johdot. Lientä pumppaa Fuelabin 1100 litraa tunnissa syöttävä H/E-Series -pumppu. Moottorinohjaukseksi tuli Haltechin Rebel LS, joka on muuten todella hyvä tuote. Chevellestä oli jo kertaalleen tulossa Audin harmaa tummemmanharmain puskurein, mutta lopulta Aapo maalasi auton itse omassa tallissa sen alkuperäisellä Cranberry Red -punaisella. ”Wilwoodilla on suoraan vakion tilalle sopiva kaksimäntäinen satula, jollaiset vaihdoin eteen.” Sisustakaan ei Bemarin istuimineen sellaisenaan miellyttänyt, joten Aapo vaihtoi jakkarat Sparcon Grid Q -kuppeihin. 40 Chevrolet Chevelle 5.3 Turbo ’70 AMERIKAN RAUTA 2/2026. Sparcolta tulivat myös monipistevyöt sekä ratti. Se kyllä säädettiin Saharisen penkissä Myrskylässä loppuun.” Chevellen alustaa oli jo auton tullessa Aapolle parannettu vaihtamalla eteen korkeussäädettävät coiloverit ja putkitukivarret sekä taakse säädettävät pitkittäistukivarret. Vakiopuolien alettua oikuttelemaan dynossa Aapo korvasi ne MSD:n versioilla. Venttiilikopat ovat BTR:ää, hiilikuituinen imusarja sen sijaan Carbon pTR kovalla peellä. ”Vaihdoin itse ohjaussimpukan uuteen tiheämpivälitteiseen ja tehostimen Volvon sähköiseen
Se herää tosi hyvin, ja kulkee kivasti. Kori: ’69 Camaron etuspoileri, SS-mallin pelti, jonka Cowl Induction muutettu koko ajan pystyssä olevaksi, kori maalattu uudelleen alkuperäisellä punaisella. Tosta tuli nyt vähän reilut 700 hevosvoimaa navalta mitattuna. Renkaat: Kumho 235/40 R18 ja Yokohama 295/35 R18. Jarrut: Edessä vakiolevyt Wilwoodin satuloin, takana vakiorummut. Voimansiirto: BMW:n 6-vaihteinen ZF GS53 -manuaali, POMetalin billet-vauhtipyörä, ACT:n 6-lapainen sintterikytkin, Ko-Metin tekemä kardaani, 12bolt perä 3,73:1 välityksellä ja Eatonin lukolla. 12-pulttinen perä on 3,73:1 välityksellä ja Eatonin lukolla, kardaani on uusi Ko-Metin tekemä”, mies listaa voimansiirron osia. Riittävän kiukkuinen. Faktat Chevrolet Chevelle ’70 • Omistaja: Aapo Salonen, 34 • Paikka: Hyvinkää Moottori: 5,3 Vortec V8, 4Gen -moottorin sisuskalut, 243-trukkikannet, joita on vähän siivottu, Brian Tooley Racingin Stage 4 Truck -nokka, hiilikuituinen Carbon pTR -imusarja, Fuelabin 1100lph H/E Series pumppu, loiskelevyillä varustettu E85:lle tarkoitettu SPDtankki sisäisellä keruusäiliöllä, Holset HX 55 Pro, 100 mm välijäähdytin, Haltech Rebel LS -moottorinohjaus, omatekoiset pakosarjat, 4,5" rosterinen downpipe, 3,5" rosteriputkisto yhdellä vaimentimella. Uusitulla tekniikallaan turbokoneisena Chevelle valmistui viime kevään Helsingin American Car Show’hun. Tosta tuli nyt vähän reilut 700 hevosvoimaa navalta mitattuna tasan kilon paineella. 5,3-litrainen 3Gen Vortec on saanut 4Gen-moottorin sisuskalut ja 243-kannet. Kiitos: Anniina ja Aatu. ”Nyt siihen tuli Lensun muokkaama kytkinkoppa, PO-Metalin tekemä billet-vauhtipyörä ja ACT:n 6-lapainen sintterikytkin. Siinä kohti näytti kuitenkin siltä, että pakopaine alkaa nousemaan, ja kun siellä on se vakioalakerta, niin ei ruvettu kiusaamaan enempää”, Aapo valottaa ja summaa sitten: ”Toi on nyt semmoinen, että sillä pystyy ajamaan ihan normaalisti. ”Mulla on tossa odottamassa nyt myös takohilut, jotka jossain vaiheessa sovitan siihen 4Gen-lohkoon. Ylipaineesta vastaa Holsetin HX 55 Pro -turbo. Mulla on tossa odottamassa nyt myös takohilut, jotka jossain vaiheessa sovitan siihen 4Gen-lohkoon. 41 2/2026 AMERIKAN RAUTA. Sisusta: Sparcon ratti, Sparco Grid Q -kuppipenkit, Sparcon vyöt, Haltechin Digital Dash. Se oli kuitenkin Bemarin kytkinkopalla ja asennettu monella adapterilla, joten sovittelin sen kokonaan uusiksi eri tavalla”, Aapo selittää. Kyllä se ajaminen vaan mulla vähemmälle aina jää – mä tykkään rakennella noita”. Vanteet: Japan Racing JR39 18x8,5" ja 18x10,5". ”Tuo 6-vaihteinen manuaaliaski oli itse asiassa tässä paikallaan jo silloin, kun tämä tuli minulle. Alusta: Edessä Vikingin coiloverit ja putkitukivarret, nopeampi ohjaussimpukka ja Volvon sähköinen tehostin, takana Belltechin madallusjouset, säädettävät tukivarret ja GAZ:in säädettävät iskarit. Varmaan 500 kilometriä olen tuolla nyt uudella tekniikalla ajanut, en sen enempää
42 AMERIKAN RAUTA 2/2026. Puutteellisena projektina hankitusta ’73 Challengerista jalostui Aleksi Valtokarin käsissä palkittu stroukkikoneinen ’70 R/T -klooni, joka on paljon enemmän kuin esikuvansa. Enemmän kuin klooni Teksti ja kuvat: Petri Ruokamo Dodge Challenger ’73
Enemmän kuin klooni 43 2/2026 AMERIKAN RAUTA
H elmikuussa 2018 Aleksi selaili sattumalta Nettiautoa ja huomasi Sipoossa olevan myynnissä hyvin edullinen vuoden 1973 punainen Dodge Challenger. Kesällä 2018 kuskattiin Oulaisista uutta peltiosaa useampaankin kertaan. Kaupat tehtiin ja Challenger tuupattiin kärryn. Tässä vaiheessa Aleksi teki myös korigrillin ja erillisen telineen korin siirtelyä varten. Halpa hinta harrasteautoissa kielii yleensä isosta työmaasta, mutta koska nyt ei ollut kyseessä ensimmäinen projekti, soitti Aleksi myyjälle ja varasi auton. Tiedossa oli jo tässä vaiheessa, että perillä odottaisi niin sanottu grilliprojekti. Lisäksi Sprinterin kyytiin nostettiin kauppaan kuulunut niin ikään projektikuntoinen 440 cid moottori sekä TF727-laatikko. R/T-raita mukailee auton kylkilinjaa. Viikon kuluttua puhelusta startattiin Keminmaasta trailerin kanssa raikkaassa pakkaskelissä kohti Sipoota. Syvemmällä oleva maski ja tuplavalot luovat aikakauden muskeliautolle tyypillisen, ”aggressiivisen” ilmeen. Luukkujen ja muiden ulkopuolisten osien sovitukseen käytettiin huolella aikaa, jotta voitiin varmistua niiden istuvuudesta. ”Se on aika paljon, kun nykyisellään 295-rengas menee heittämällä taakse ja vielä on tilaa jouseen reilusti.” Korityöt jatkuvat. ”Vahvistin myös ne peruspaikat, mitä näissä kannattaa tehdä, eli torque boxit eteen ja taakse, rungon yhdistäjät ja niin edelleen. Myytävä tuote osoittautui paikan päällä juuri sellaiseksi, kuin myyjä oli sitä kuvaillut. Seuraava talvi meni aika pitkälti koritöiden parissa. Visio selkiytyy. ”Tässä vaiheessa viimeistään oli tiedossa, että Oulaisiin HTS Importille tulee käyntiä useamman kerran. Osan pelleistä olisi voinut korjata ja kunnostaa, mutta tässä vaiheessa tuli ajatus, että tehdään auto kokonaan uusiksi ’70 R/T lookiin ja väriksi päätettiin samalla FC7 Plum Crazy”, Aleksi kertoo vision synnystä. Kontin pohjaa sovitettaessa tuli myös idea siirtää pyöräkotelot samalla runkoon asti. Vaihtoon meni siis kontin pohja, extensiot, takakyljet, takalattiat, etulattiat, tulipellin yläja alaosa, etusisälokarit ja etulokarit. Grillissä pohjan hitsisaumat viimeisteltiin ja asennettiin sekä saumaliimat että kiveniskumassat koteloihin. 295-milliset renkaat saa piirtämään vaivattomasti yli 600 hevosella. Myös listat ja puskurit käytettiin paikallaan. Nämä kannatti tehdä, koska auto on kyllä nyt jämäkkä ajaa”, Aleksi selittää. Ruostetta ja osapuutteita oli molempia aivan riittävästi ja projekti aloitettiin leikkelemällä suurimmat mätäpaikat pois. Ne oli tullut putsattua ja maalattua, ja asennettua uusia niveliä. Luukut, ovet ja hiekkapellin Aleksi maalasi vielä sisäpuolelta violetiksi ennen kuin Challenger vietiin joulukuussa 2020 Iin automaalaamoon. ”Tällöin kori oli hyvin tuettuna jigiin, koska se oli jo leikelty aika osiksi.” Peltityöt sujuivat suoraviivaisesti, sillä AMD:n peltiosien istuvuus on tunnetusti hyvä. Seuraavaksi kahvit naamaan ja kotimatkalle. Iskareiksi tuli Konin säädettävät joka nurkkaan”. Takaakseli vaihtui 8 ¾:een, jossa on 3,23:1 välitys sekä lukko. ”Sitten alkoi valmiiksi kunnostettujen alustan osien asennus. Kun pakkaskelit vähän lauhtuivat, hiekkapuhallettiin korista pihalla kaikki ruosteet pois ja perään vedettiin happopohjamaali suojaksi. Kun koppa oli töiden edetessä todettu riittävän jämeräksi, se siirrettiin jigistä korigrilliin ja jatkettiin töitä grillistä käsin. Plum Crazy oli yksi Moparin ”high impact” -väreistä ja sävy elääkin melko paljon valaistuksen mukaan. Pohjamaalin jälkeen grillissä maalattiin violetilla pintavärillä auton pohja, sisätilat, kontti ja konehuone, kunnes kori laskettiin grillistä pukkien varaan. ”Pohjatyöt sinänsä olivat nopeasti tehty, koska käytännössä ulkopelleistä vanhaa jäivät vain katto, ovet ja etuhiekkapelti. Etualatukivarret boksattiin ja vääntösauvat vaihtuivat 0,92" paksuisiin niin sanottuihin Hemi-sauvoihin. 44 Dodge Challenger ’73 AMERIKAN RAUTA 2/2026. Myös jouset siirrettiin rungon viereen, siis parisen tuumaa sisemmäs. Nekin oli jo valmiiksi hinkattu puhtaalle pellille, happomaalattu ja pohjavärissä”. Kotosalla Challenger siirrettiin omaan talliin, jossa alkoi hankinnan tarkempi tutkiskelu
Nokka-akseliksi tuli pakettiin sopiva Howard Camsin CL7320152-08DL mekaaninen laahuri, jossa on nostoa .616/620 ja .050, ja asteet 260/264. ”Sain kuin sainkin putket tehtyä niin hyvin, että ne ovat todella ylhäällä, eivätkä vastaa minnekään, vaikka reilun kokoiset ovatkin. Muutamien öljyvuoto-ongelmien jälkeen saatiin Santalan dynossa tulokseksi lukemat 618,7 hv @ 5500 rpm ja 847 Nm @ 4500 rpm. Pidempää iskua. Tähän hetkeen tietyllä tapaa tämän auton rakentaminen huipentui, menihän siinä se 7 vuotta. Talvella 2024 oli aika asennella koko tekniikka autoon paikalleen. Matkaan tuli kuitenkin muuttujia, kun Pirttiperän Veskulla oli sopivasti stroukki-isolohkotekniikkaa kaupan. Ne paikallinen verhoilija Verliz oli tehnyt uusiksi alkuperäistä jälkeä seuraten. Penkit olivat paikoillaan. Loputkin toimitettiin siis Jykälle. Tekniikka paikalleen. Etupanta on kevlaria. Turbiiniksi valittiin Moparin 10,5" hi stall, joka kävi vielä TH-Maticilla mutkan. Diiliin kuului, että moottorin kasaamisen hoitaa Jyrki Aukio, koska osa komponenteista oli jo valmiiksi hänen luonaan. ”MSD 6AL -boksin asensin kojelaudan taakse piiloon ja muutenkin yritin rakentaa sähköt alkuperäisen kaltaiseksi niin hyvin kuin voin”. Seuraavat pari vuotta projekti eteni vähän hitaammin, koska Aleksille saapui Jenkeistä oranssi ’71 Plymouth Scamp, joka esiteltiin lehtemme numerossa 5/2024. Kolmetuumaisen putkiston Aleksi teki perusmustasta, jonka maalasi hopealla kuumankestomaalilla. Kun todettiin nesteiden pysyvän omilla paikoillaan, tehtiin pihatiellä ensimmäinen koeajo. Scamp vaati oman huomionsa, mutta myös Challengeria kasailtiin siinä sivussa pikkuhiljaa. Tekniikka pitää sisällään 400-lohkon, jossa ICONin männät, Eaglen stroukkiakseli ja portatut Sourcen kannet. 45 2/2026 AMERIKAN RAUTA. Imusarjaksi valittiin Victor ja kaasutin on Holleyn 850 cfm tuplapumppu”. Seuraavaksi maalaamosta kotiutuneeseen Challengeriin alettiin sovittaa tekniikkaa. Lasien liimausten jälkeen vielä käsijarrun säädöt, valojen suuntaukset ja muutenkin katsastukseen vaadittavat asiat kuntoon. ”Yhtäkkiä huomasin, että sisusta oli paikoillaan kattoverhoilua myöten, joka oli muuten ensimmäinen kattoverhoilu, minkä laitoin, ja lopputulokseen voin olla kyllä tyytyväinen. Eteen tuli neljä levyä ja takapakkaan kolme. ”Fiilis viiden vuoden työn jälkeen oli hieno. Pakosarjoiksi tuli TTI:n valmistamat, keraamisella pinnoitteella päällystetyt. Vaihteistoa terästettiin Eaglen punaisilla levyillä ja kolene-teräksillä. Siellä limppuun tehtiin tarkistuksen lisäksi tälle kombinaatiolle tarvittavat muutokset. Sivulasit olin jo asentanut ja säätänyt myös kohdilleen”. Tietenkin myös autoverotus tuli hoitaa”, Aleksi listaa. Putken päät ovat tietysti ne R/T-malliset, jotka tähän kuuluvatkin.” Sähköt Aleksi teki autoon American Autowiren valmiista sähkösarjasta, joka saakin mieheltä kehuja sarjan kattavuuden ja asennuksen selkeyden puolesta. Alkuperäinen ajatus oli rakentaa voimanlähde auton mukana tulleesta 440 cid koneesta, johon oli projektin aikana ehditty jo vähän hankkia osiakin. Kuitenkin vielä oli puuhaa jäljellä.” Lasit paikalleen ja leimalle. ”Stroukki-akselin ostin US-Partsista ja sopivat veivit löytyivät joltain Facebookin myyntipalstalta. ”Jälkeenpäin noin 1 500 kilometriä sillä ajaneena voin todeta, että toimii erittäin hienosti”, Aleksi kertoo tyytyväisenä. Sähköjen virittelyn jälkeen oli vuorossa uuden tekniikan käynnistäminen ensimmäistä kertaa autossa, mikä sinänsä oli lähinnä muodollisuus – olihan konetta ajettu jo dynossa. Auton mukana tullut TF727laatikko vietiin Tornioon Ojalan Makelle kunnostukseen. Alkuun 16:1 suhteen Borgeson-ohjaus tuntui nopealta ja sitähän se myös olikin. Penkkien rungot tietysti puhalsin ja korjasin ratkeamat, ja lopuksi vedin mustan Temadurin runkoihin. ”Ajelin siis ilman tuulija takalasia noin kolmen kilometrin verran sinne kuivassa kesäkelissä. Aski iskuun. Kori ei myöskään keinu, onhan sitä vahvisteltu riittävästi. Loota osoittautui varsin hyväksi aihioksi, jossa oli jo 4-rattainen etuplaneetta. Tässä vaiheessa autosta puuttuivat vielä sekä etuettä takalasi, joiden asennuksesta oli sovittu paikallisen lasiliikkeen kanssa. Venttiilikoneistoon asennettiin Transgon TF2 shift kit, lisäksi tuli 4.2 kickdown-vipu sekä billettiservo. Heti alkuun oli selvä, että moottorin luonne on pirteä, alusta matala ja jämäkkä, juuri niin kuin olin halunnut
Vaikka yli 600-heppainen 512 cid tekee ääntä, on se matkaajossa ja cruisaillessa sopiva, sisällä voi keskustella ääntä korottamatta. Onhan meillä tuossa vajaan 20 kilsan päässä paikallinen Mettäselli Dragway...” Sisusta kunnostettiin kauttaaltaan uudenveroiseksi ja vastaamaan ’70 R/T Challengeria. Katsastus ei tuonut yllätyksiä. Kun pääsin lopulta parkkiin meidän muun kerhon seuraan, sain järjestäjiltä kutsun tuoda auto näytille heidän Top 10 -kilpailuunsa. ”Challengerilla ehdittiin loppukesästä 2024 ajaa ehkä se 500 mailia Ilman suurempia ongelmia. Haaparantaan. Challenger on pyritty tekemään mukavaksi autoksi, jolla voi perheen kanssa käydä vaikka kauempanakin. Sisältä se on todella mukava, penkit tehty hyvin, äänimaailmakin on siedettävä. Ajolleen Challenger on jämerä, tarkka, amerikkalaisella mittapuulla jopa herkkä, mutta 235/60ja 295/50-renkaat kuitenkin vaimentavat sen verran ohjaustuntumaa, että ajaminen on helppoa. Tähän hetkeen tietyllä tapaa tämän auton rakentaminen huipentui, menihän siinä se seitsemän vuotta”, Aleksi muistelee. ”Vaikka rakentaminen on minulle tärkeää, saan siinä ajatukset pois muusta arjesta ja miettiä vain niitä minulle mieleisiä asioita, on myös ajaminen isossa roolissa. Ensimmäistä kertaa auto oli näytillä Oulun American Car Show’ssa ja sieltä kotiin viemisiksi saatiin 70-luvun Top 3 -pysti. Borgesonin 16:1 ohjaus vaati alkuun totuttelemista ja tekee vielä tauon jälkeenkin sitä, mutta hyvä se on kaikesta huolimatta”, kuvailee Aleksi tyytyväisenä lopputulosta. Muutaman tunnin kuluttua tuli kutsu saapua uudelleen lavalle auton kanssa ja siellä ojennettiin Top 10 -palkinto. Ideana on, että noin 20 järjestäjien mielestä hienointa autoa kutsutaan lavalle erikseen, jossa heidän tuomarit kiertävät auton ja pisteyttävät sen samalla, kun juontaja haastattelee omistajaa autosta.” Estradilla jutustelu sai alkuun vähän erikoisen käänteen, kun tuomaristo ei vastoin odotuksiaan löytänytkään fender tagistä aitoa ’70 R/T Challengeria. Tehoa on sen verran, että taakse kyllä laitetaan pitävämpää rengasta ja tarkoitus on käydä kokeilemassa auton suorituskykyä kelloa vasten. ”Silloin saatoin todeta itselleni onnistuneeni auton kanssa. Kotimatkalla ihmetytti ohjaukseen tullut ”löysyys”, joka paljastui löystyneiksi ohjaussimpukan kiinnityspulteiksi. Hieno hetki minulle. T-kahvaisella shifterillä komennetaan vahvistettua TF727-vaihdelaatikkoa. Dynossa kone tuotti lukemat 618,7 hv @ 5500 rpm ja 847 Nm @ 4500 rpm. Varsinainen huipennus projektille oli kuitenkin Haaparannan Wheels Nationals Classic MotorMeet, jossa Challenger pyydettiin tuomariston syynättäväksi 1 600 auton joukosta. Pultit tuli kirittyä kunnolla liiman kanssa ja tovin ajelun myötä, kun alustan osat olivat ”asettuneet”, käytiin vielä pyöräkulmat säädättämässä. Olihan kuitenkin takana reilu jonotus sisään alueelle ja noin 30 astetta lämmintä. ”Alueella ajellessa ja lämpömittaria seuraten jouduin heti porttien jälkeen ajamaan sivuun ja jäähdyttelemään hetken. 46 Dodge Challenger ’73 AMERIKAN RAUTA 2/2026. Pellin alla lymyilee 512 cid stroukattu isolohko. Taakse asennetut levyjarrut ja tekniikka kirjattiin samalla otteeseen. Ajoa varten. Vastaanotto kuitenkin muuttui, kun Aleksi kertoi, kuinka perusteellisen rakentamisen tuloksena alkujaan 318-koneisesta ’73:n kopasta on syntynyt omistajansa unelma-auto, FC7 Plum Crazy -värinen ’70 R/T Challenger, mutta alkuperäistä tehokkaammalla tekniikalla. Seuraavana talvena Challengeriin tehtiin viimeiset hifistelyt ja pisteenä iin päälle kylkiin asennettiin esikuvan mukaiset R/T-raidat. Tuff Wheel -ratti oli alkuperäisoptio, joka tarjoaa ohjaustuntumaan hieman sporttisempaa otetta. Autolla ajettuja maileja on nyt helppo seurata, kun pyörittelin matkamittarin nollille, kun sen kunnostelin”. ”Tarvittaessa Challenger piirtää viivaa riittävästi ja kaasun kanssa pitää olla hereillä. Ei ihan jäähdytys toiminut halutulla tavalla, vaikka jäähdytin onkin uudelleen kennotettu 26” C-korisen Moparin malli
Kori: Muutettu vastaamaan ’70 vuosimallia. Vanteet: 15x7" ja 15x10" Rallye Wheels. Jarrut: Tehostetut levyjarrut edessä ja takana. Faktat Dodge Challenger ’73 Omistaja: Aleksi Valtokari, 40 Paikka: Keminmaa Moottori: 512 cid BB V8, 400-lohko, poraus 4,375", isku 4,250", Sourcen H-profiiliveivit, ICON-männät, Eaglen 4,250” iskuinen kampiakseli, ARP-pultit, Howard Camsin CL720152 08D mekaaninen laahurinokkaakseli, Harland Sharpin keinut, Edelbrock Victor -imusarja Holley 850 cfm tuplapumppukaasutin, MSD Pro Billet -jakaja, 6AL-sytytysboksi, Hemi/Sixpack öljypohja ja loiskelevyt, High Volume -öljypumppu. Torque boxit, rungon yhdistäjät. Alusta: Boksatut alatukivarret, 0,92" vääntösauvat, Konin säädettävät iskunvaimentimet, 16:1 Borgesonin ohjaussimpukka. Voimansiirto: TF727-vaihteisto, kevlarinen etuja takapanta, Transgo TF2 shiftkit, 4.2 Kickdown-vipu, CRT billet-servo, 4 levyä etupakassa, 4-rattainen planeetta, 3 levyä takapakassa, 10,5" hi stall -turbiini. Pyöräkotelot ja lehtijouset siirretty 2" sisemmälle. Sisusta: Uudelleen verhoiltu alkuperäistä vastaavaksi. Renkaat: 235/60R15 edessä, 295/50R15 takana. Perä 8 ¾", 3,23:1 välitys, lukko. Kiitos: Avopuoliso Annika, Verliz Liisa (verhoilu), Iin automaalaamo, Jyrki Aukio (koneen rakentaminen), ja tietenkin paikalliset harrastajat. Omassa syvennyksessään sijaitsevat suorakulmaiset pakoputkien päät ovat tyylikäs muotoilukikka. Pohjaa kestää esitellä katsastusmiehille. 295-leveät renkaat mahtuvat sujuvasti taakse, kun lehtijousia ja pyöräkoteloita siirrettiin kaksi tuumaa sisemmäksi. Teho: 618,7 hv / 5500 rpm ja 847 Nm / 4500 rpm. 47 2/2026 AMERIKAN RAUTA
5. 5 48 AMERIKAN RAUTA 2/2026 Dodge Challenger ’73. Peräpäähän tuli lujasti uutta peltiä. lattian hitsaus saumat ja maalattiin sisätilat, kontti sekä konehuone pintaväriin. 4. Esimerkiksi taka kyljet vaihtuivat kokonaan. 2. AMD:n peltiosien istuvuus oli erittäin hyvä. Projektin alussa leikeltiin suurimmat mätä paikat pois ja korista hiekka puhallettiin jäljelle jääneet ruosteet. Grillissä viimeisteltiin mm. Heikkokuntoisesta pikkulohkoaihiosta jalostui Aleksin käsissä uutta vastaava, kolme vuotta vanhemman näköinen isolohkomörkö. 3. Teksti: Petri Ruokamo • Kuvat: Petri Ruokamo ja Aleksi Valtokari Vanhennettu 1 2 3 4 1. Kori siirto alustalla, osin happo pohja maalissa
Penkkien rungot korjattiin ja maalattiin mustaksi Temadurilla ennen istuinten uudelleen rakennusta ja verhoi luiden asennusta. 12. Iin Auto maalaamo veti pintaan Plum Crazyn. 6 7 8 9 10 11 12 13 49 AMERIKAN RAUTA 2/2026. 11. Moottorin jatkoksi tuli vahvistettu TF727. Seuraavaksi jatkettin alustan kasaamisella pukkien varassa. 8. 13. Lehtijouset siirrettiin runko palkkiin asti ja pyörä koteloita vastaavasti levitettin. Rullaava auto lähdössä maalaamoon valmiiksi pohja värissä. Nyt 295 milliä leveä rengas menee alle ongelmitta. Challenger alkoi kesällä 2024 näyttää jo suhteellisen valmiilta. 7. Pako sarjat ovat keraamisesti pinnoitetut TTI:t. 10. 6. 9. Tässä nostetaan tekniikkaa paikalleen
CAMPER SPECIAL holman moody 50 AMERIKAN RAUTA 2/2026
Teksti ja kuvat: Tomi Eronen Ford F-250 Camper Special ’67. Järveläläisen Hessu Tahvanaisen patinakuosisen F-250:n yllätys löytyy pellin alta, autoa nimittäin liikuttaa 650-heppainen 427 side-oiler -legendamoottori! 51 2/2026 AMERIKAN RAUTA
”Kuulin silloin 90-luvulla, että Helinin veljeksillä oli Järvenpäässä myytävänä Jim Waldon ja Pasi Mikkosen vanha 427, jossa oli Lunatin tekemä teräskampiakseli ja Le Mans -veivit. Polttoainejärjestelmä pilkistää takahelman alta, Danan perämurikka sen sijaan jää tehokkaasti piiloon lavan alle siirretyn tankin taakse. Siitä lähdin sitten tekemään konetta Mercuryyn.” Ison coupen keulalle valmistuikin Hessun ensimmäinen raikas 427, jolla Mercury liikahti melkoisen mukavasti. Mä olin Cyclone Spoiler II:lla itse siellä. Katsoin sitten, että jollain oli Tervajoella myynnissä entisöity Mercury Cyclone Spoiler II, ja lähdimme Mattilan Jounin (RIP) kanssa tekemään siitä kauppoja hinurin kanssa, kun mulla oli Cycloneen kuuluva moottori. ”No, siinä oli sitten mennyt ne osittain maksetun auton tuontimaksut jotenkin ohi kokonaan, ja koko homma unohtui.” Hessulla oli siinä vaiheessa keskeisimpänä rakentelukohteena tosiaan aito ’69 Mercury Cyclone Spoiler II, johon hän oli rakentanut kiukkuisen 427-tekniikan. ”Se meni niin, että me oltiin Alastaron moottoriradalla Ford-Freakien jumpissa. Niitä kun oli Camper Special -mallissa tehtaan jäljiltä kahdessa kohtaa. Punaiset merkinnät tehtiin Jenkkiautonäyttelysomistusta varten huulipunalla, mutta ne olivat kuvaushetkellä vielä pinnassa. Se oli Ari-Matti Tetri, jonka kanssa puhuin, että haluaisin tämmöisen, ja hän lupasi etsiä minulle sopivan Jenkeistä.” Tetri tekikin, kuten oli luvannut, ja löysi oikeanlaisen ’67 pickiksen, tarkemmin F-250 Camper Specialin. Enkä ole sen jälkeen mitään paperihommia pystynyt tekemään, vaimo on tehnyt ne”, Tahvanainen selittää. ”Se tuli sitten tänne se auto, ja silloin minulla oli päällä semmoinen työuupumus, että mä olin ihan penaalissa. Sponssasin muuten noihin aikoihin Jonen ja Lare Koskisen Super Street -kisatiimiäkin.” Kokonaisuutta voisi kuvailla perinteisellä termillä ”form follows function”. Perä 8-pulttinavoin varustetussa autossa sen sijaan oli järeä Danan 60. ”M ähän oon kaks kertaa ostanut tän auton”, Järvelässä, maaseudulla Lahden länsipuolella asuva Hessu Tahvanainen aloittaa. En oo muuten ikinä nähnyt toista niin hienoa kampiakselia. ”Ostin sen keulalle 428 Cobra Jetin. Siitä mahtaa olla jo 30 vuotta”, mies jatkaa viitaten pihassaan parasta aikaa vaihteistoremonttia odottavaan ’66 Hardtopiin, joka ei ole enää hänellä, mutta jonka tekniikkahommista hän edelleen vastaa. Kovakorisen, mutta patinoituneen avolavan kohdalla tuo lisänimi ei kuitenkaan tarkoittanut mitään raskaan vaunun vetoa varten ruksattua mörkötekniikkaa, vaan keulalta löytyi ihan tavallinen 352 FE manuaalivaihteiston kera. Joku jätkä meni sinne radalle sitten tommosella pickupilla, ja menin jututtamaan häntä. Lavan kyljessä oleva reikä on alkuperäinen polttoaineentäyttöaukko. Järeän alkuperäisen takapuskurin Hessu jätti pois auton madalluksen myötä. 52 Ford F-250 Camper Special ’67 AMERIKAN RAUTA 2/2026. Ei legendaarinen voimamoottori kuitenkaan siihen lopulta jäänyt. 427-mies. ”Siitähän se mun 427-hulluus lähti, kun ostin tuon S-55-Mercuryn, jossa oli 428:ksi naamioitu 352. Jälkikäteen lisätty merkki kiteyttää olennaisen
Kun auto oli valmis, iski sitten se työuupumus, ja lopulta päädyin luopumaan siitä. ”Minulla oli vielä siinä vaiheessa se 427-tekniikkainen Cyclone Spoiler II ja oli ollut useampia erikoisia isolohko-Mercureita, mutta sitten tuota Camper Specialia kysyivät kerhon osastolle”, mies ihmettelee nauraen ja jatkaa sitten: ”Silloin jo vieressä oli kyltti, että tulossa 427.” Monikaan ei vaan tainnut uskoa sitä todeksi. Jouduin lopulta ottamaan luottoyhtiöön yhteyttä ja sain perusteltua, että olen ollut aktiivisesti yhteydessä myyjään koko ajan, vaikka aikaa olikin mennyt yli kolmen kuukauden reklamointiajan, jolloin sain koko summan takaisin.” Rahojen palauduttua Hessu tilasi saman tien DSC Motorsportilta Robert Pondin täysalumiinisen 427-lohkon. Siihen tuli myös Tremecin TKO 600 -aski ja Torsen-tyyppinen lukkoperä, ja jousitornit kavensin jo valmiiksi 427 SOHC-konetta varten”, Hessu kertaa taivaltaan 427-hulluuden kourissa. Saat satasen.” Niin F-250 päätyi kuin päätyikin lopulta Hessulle, ja oli siinä kunnossaan myös näytillä Ford-Freakien osastolla Helsingin American Car Show’ssa. Tilasin ensin Blue Oval Performancelta yhden 511-kuutiotuumaisen Shelby-alakerran, jonka maksoinkin, mutta se ei koskaan saapunut. Vaihdoin sen autoliikkeessä käyttöautoon, 320-Mersuun ja rahaan.” Sittenkin itselle. Sinistä väriä tuli pintaan oikeastaan hetken mielijohteesta, kun Hessu rupesi irrottelemaan listoja puhdistaakseen niiden alle kertyneet liat, eikä sävykään itse asiassa ole Fordin sininen, kuten voisi luulla. Totesin, että ei käy. ”Otin sitten yhteyttä auton tuoneeseen Tetriin, että jos saan häneltä jo autosta maksamani rahat takaisin, niin voin ostaa sen kuitenkin. No, näin sovittiin, ja Tetri kysyi, että saisiko hän tekemästään hommasta vaivanpalkkana vaikka 50 euroa välistä. No, sain sen koneistettua sopimaan, ja rakensin siitä lohkosta Cyclonen keulalle 650-heppaisen 489:n. Työuupumus yllätti. Minulla oli ollut useampia erikoisia isolohko-Mercureita, mutta sitten tuota Camper Specialia kysyivät kerhon osastolle. Kyseinen RAL-väri on sama, jota on käytetty Hessu korkeapainepesuautoissa. 53 2/2026 AMERIKAN RAUTA. ”Olin jo laittamassa 20 000 euroa rahaa SOHCkansista, kunnes rupesin pistämään vähän jarrua päälle ja miettimään muitakin vaihtoehtoja. Nostin siinä olleen 351:n pois nokalta ja tilasin autoon RRS Steeringin hammastangon ja coiloverit keulalle. ”Se Cyclone oli entisöity ja siitä oli hinkattu joka ikinen mutteri. Kertoivat, että se on jonkun kyseisen firman omistajista, mutta että sen saisi ostaakin”, Tahvanainen avaa pickupin tarinan saamaa erikoista käännettä. ”Jo ensimmäisellä kerralla, kun katsoin pakettiin, kävi ilmi, että lohkossa oli semmoinen valupatti, ettei virranjakajan akselikaan mahtunut läpi. Siis se minulle tulossa ollut F-250. Takana näkyvän paloauton Hessu myi kertaalleen pois, kun ostajalla oli sille niin hyvä käyttötarkoitus. Silloin jo vieressä oli kyltti, että tulossa 427. Sillä oli nimittäin tarkoituksena sammuttaa lemmenpaloja. Hullu menin myymään sen rauta-427:n silloin pois, kun halusin Cycloneen entistä rajumman täysalumiinisen koneen. ”Sitten menin tekemään yhtä työjuttua Lahteen ja huomasin siellä hallin takana, että tuohan on se mun auto
496 side-oiler. Taikinoin niistä itse suunnitellut peltisarjat, jotka kaveri hitsaili tigillä loppuun.” Pakosarjat yhdistyvät kahteen 3-tuumaiseen ja lopulta yhteen 5-tuumaiseen putkeen, jossa on yksi iso Scanian kuorma-auton vaimennin. ”Halusin käyttää tässä AC Cobran öljypannua, joka ei sitten sopinut tuon alkuperäisen etuakseliston kanssa ollenkaan. Vahvistettu C6-automaatti on varustettu manuaalikoneistolla. Askiksi tein vahvistetun C6:n manuaalikoneistolla ja Haaksin tekemällä turbiinilla”, Tahvanainen listaa. Niillä sain pudotettua keulaa alaspäin kahdeksan tuumaa.” Etujarruiksi tuli samalla Baerin jäähdytetyt levyt Wilwoodin kaksipiirisen pääsylinterin ja pedal boxin kera. Hassuttelun vuoksi ehkä haen lisää ränttätänttää ja laitan ensi kesäksi paikalleen Racer Brownin mekaanisen nokan, joka mulla on odottanut 30 vuotta öljyttynä hyllyssä”. Pultteina on käytetty ARP:n vahvaksi tunnettua tavaraa. Tein tarkkoja mittauksia taas kerran, ja sovittelin tähän Mustang II:n tehostamattoman hammastangon ja droppispindelit sekä Rallysystemsiltä hankitut coiloverit reikäsäätöisin tolpin. 54 Ford F-250 Camper Special ’67 AMERIKAN RAUTA 2/2026. Alkuperäinen mittaristo on korvattu Auto Meterin irtomittareilla. Rally Corselta tuli niiden traction barit. ”Tässä on pakosarjassa 16 pulttia per puoli, enkä halunnut sarjoihin sitä saumaa, joka kiristettäessä alkaa vuotamaan. Polttoainetta annostelee 1 150 kuutiojalan Dominator. Halusin tehdä pakosarjat niin, että startinkin saa helposti napattua välistä pois.” Fiilistelymielessä. Tilasin sitten tiivistesarjan, jonka pohjalta Marteliuksella tehtiin 10 millin vahvuinen laippa, johon hitsattiin 2" primäärit. Takana otin alkuperäisjousista lehtiä pois ja iskareiksi tuli pystysuoraan asennetut Volvon ralli-Bilsteinit. Jos en olisi saanut tätä, olisin siirtynyt Kaasen 429/ Boss -moottoriin, mutta sain lopulta tämän hankittua FEkoneisiin erikoistuneen Lykins Motorsportin kautta”, Tahvanainen selittää. ”Oli tullut markkinoille uusi valmistaja nimeltä Bear Block Motors, jolta kysyin lohkoa, kun olin niin pettynyt siihen Robert Pondin toimintaan. ”Kuskin puolta askarrellessa menin jo minulla heppaillessa puolitoista päivää ja apukuskin puolella neljä päivää. ”Halusin oikeastaan vanhojen aikojen muistolle tehdä itselle tämmöisen, että pääsee vähän fiilistelemään, vaikka kyllä se 352 oikeasti riittäisi tällaiseen. ”Alakerta on tasoitettu Lensu Power Shopilla niin, että kaikki männät ja veivit voi sekoittaa keskenään, eikä tasapainoheittoa jää”, Hessu kertoo. Iso rundikello on kojelaudan päällä suoraan kuskin näkökentässä. ”Lisäkulujahan tuosta välikädestä tuli, mutta halusin, että lohkoon tehdään kaikki mahdolliset testaukset jo siellä Jenkeissä, ettei sieltä tule taas mitään pieleen valettua ylijäämälohkoa.” Bear Block Motorsilta tulivat myös alukannet. ”Taka päähän tein notchin ja caltracksit. Katkaisinpaneeli on kilpurimaisen pelkistetty. ”Koska tässä oli 16,5-tuumaiset vanteet, 8-pulttiset navat ja paksut vetarit, jouduin teettämään taakse vanteet käyttämällä 8-pulttisten vanteiden keskiosia ja US-Partsilta hankkimieni 15-tuumaisten vanteiden kehiä.” Vaikka look haluttiin pitää karuna ja sleepermäisenä, piti pitoa voiman jatkoksi saada, joten peltivanteille väännettiin Mickey Thompsonin ET Street -renkaat, ja täytyy sanoa, että avolava poistuu paikalta hämmästyttävän vähin pitovaikeuksin melkoisista voimavaroista huolimatta. Nokaksi tuli Lykins Motorsportin suunnittelema Comp Camsin hydraulinen rullakeppi, ja imupuoli on erikoinen yhdistelmä Jay Brownin PSE Intake adapteria ja Yatesin Nascar-hämähäkki-imusarjaa. Tätä konetta ei ole dynotettu, mutta mekaanisella nokalla ja 0,1 suuremmalla puristussuhteella vastaavasta on mitattu 650 heppaa. Halusin vanhojen aikojen muistolle tehdä itsellä tämmöisen, että pääsee vähän fiilistelemään, vaikka kyllä se 352 oikeasti riittäisi tällaiseen. ”Siinä se hulluus sitten lähti, kun heitin sen koneen keulalle ja totesin, että eihän se auto nyt noin korkea voi olla uuden koneen kanssa”, Hessu jatkaa. Alkuperäiseen Dana 60 -perään vaihdoin 3,54-välityksisen Detroit Lockerin soft locker -murikan ja kardaanin muutin tukilaakeroimattomaksi. Alakerta koostuu RPM:n kampiakselista, Molnarin veiveistä ja Racetecin männistä
Kori: Takapuskuri poistettu, muuten alkuperäinen. Renkaat: 215/75 R15 edessä, Mickey Thompson ET Street 275/60 R15. Jarrut: Edessä Baerin jäähdytetyt levyt, Wilwoodin kaksipiirinen pääsylinteri ja pedal box, takana alkuperäiset rummut. Alusta: Rally Systemsin säädettävät coiloverit, Steedan cambersäädöt yläpäissä, Mustang II:n droppispindlet, alapallojen tilalla uniball-nivelet, Mustang II:n tehostamaton hammastanko-ohjaus, takana c-notch, lehtiä vähennetty, Caltracks-tyyppiset traction barit ja Volvon Bilstein-ralli-iskarit. 496-kuutiotuumaiseksi kasvatettu alukantinen 427 side-oiler tuottaa noin 650 hevosvoimaa. Peltisarjat Hessu muotoili itse niin, että startinkin pystyy irrottamaan välistä pakosarjoja purkamatta. Imusarja Jay Brownin PSE Adapterilla asennettu Yatesin 351:n Nascar-versio, ja sen päällä bensaa annostelee 1150 kuutiojalan Dominator. Faktat Ford F-250 Camper Special ’67 • Omistaja: Hessu Tahvanainen, 427 • Paikka: Järvelä Moottori: 496 cid FE V8, Bear Block Motorsin 427-lohko, Lensun tasapainottama alakerta, 4,375-iskuinen RPM-kampiakseli, ARP:n pultit, Molnarin veivit, Racetecin männät, Bear Block Motorsin alukannet, puristussuhde 10,9:1, Lykins Motorsportin hydraulinen rullanokka, Morellin hydrauliset nostimet, Le Mans -tyyppinen ilmanotto, Jay Brownin PSE adapterilla asennettu Nascar 351 Yates hämähäkki-imusarja, 1150 cfm Dominator -kaasutin, Bosch 044 -bensapumput, keruusäiliöt ja paluuregulaattori, omatekoiset peltisarjat, 5" putkisto yhdellä Scanian vaimentimella. ”Goin’ Downtown”. Voimansiirto: Vahvistettu manuaalikoneistoinen C6-automaatti, yksiosainen kardaani, Dana 60 -perä 3,54:1 välityksellä ja Detroit Lockerin soft locker -lukolla. 55 2/2026 AMERIKAN RAUTA. Hessu haki Mustang II -tyyppiseksi muutetun etupään korkeuden kohdalleen tekemällään reikäsäädöllä. Tottahan Ford-miestä hymyilyttää sleeperpickiksen ratin takana. Coilovereiden yläpäistä löytyvät Steedan säätöpalat. Ilmanotto on Nascartyyppinen cowl induction. Vanteet: 15" peltivanteet. Kiitos: Nannanunnu, Töppä-täti, Lilli-Pekka, Janne, Ford 427. Sisusta: B&M Pro Ratchet -shifteri, Auto Meter Pro Comp -lisämittarit
Kuparipan nu 56 AMERIKAN RAUTA 2/2026
57 2/2026 AMERIKAN RAUTA. Jyväskyläläinen Henry ”Henkka” Sankala on omistanut saman pannupään jo yli 30 vuoden ajan. Sen valmistuminen kolmanteen asuunsa vei lopulta yli 15 vuotta, ja kopterin komea kuparinhohtoinen kuosi on kuulemma se viimeinen. Kuparipan nu Teksti: Tomi Eronen • Kuvat: Tuukka Erkkilä Harley-Davidson FLH Panhead ’57
”Armeijan jälkeen kerkesin olla kesän töissä ja niillä rahoilla sitten sain hankittua pyörän, kun tuli sopiva vastaan.” Pyöräharrastus oli tullut verenperimänä Henkalle hänen isältään, joka harrasti brittipyöriä, ja chopperin näkeminen Vanishing Point -leffassa vahvisti Henkan oman suunnan. Kun sitten tuli se ajopyörä rinnalle, niin seuraavat 10 vuotta tulikin tilailtua ympäri maailmaa erinäköisiä 60ja 70-lukujen osia ja mietittyä, että millainen tästä pannun lopputuloksesta tulisi. Pyörä löytyi Hoghausista, Helsingistä syksyllä 1994. Silloin vaihdoin myös ratasjarrun siihen.” Tuolloin Pannu oli vielä punamusta, ja isolla Ducktail-takalokarilla varustettu. Silloin se tehtiin Simpeleellä omin voimin samalla tekniikkaan tutustuen isäni työkaverin avustuksella”, Sankala kertaa. Rungon uudelleen muotoilusta vastasi Henkan kerhokaveri Sami Lahtinen. ”Alkuun pyörä pysyi melko samannäköisenä kuin ostaessa, mutta siihen tuli Kuplan takavanne, joka pinnoitettiin tuohon sopivaksi, että sai asennettua auton renkaan taakse. Rabbit Ear -tanko löytyi valmiina W&W Cyclesiltä. ”T ämä on ensimmäinen amerikanpyörä minulle. Miehän en oo mikään metallimies, mulla on kotona rautasaha, vasara ja puikkokone. ’57-mallisesta pannupäästä sellaista saattoi alkaa rakentaa, jahka alun tekniset murheet oli selätetty. ”Siinä tuli sitten hankittua mattamusta Softail-chopper seuraavana kesänä ajopyöräksi, kun selkä oikutteli. Simpeleeltä lähtöisin oleva Henkka muutti vuonna 1999 Jyväskylään töiden perässä, ja siellä alkoi pyörän varsinainen rakentelu. ”Ensimmäinen chopper-versio valmistui kesäksi 2003.” Se oli mattamusta, vielä isolla takalokarilla ja stretsatulla tankilla. Eli jotain ihan muuta kuin nykyään. Sen takia siihen tuli laitettua se perinteinen rumpujarrukin takaisin”, Henkka selittää ja summaa sitten: ”Ehkä se vähän selkeyttääkin sitä kokonaisuutta, kun aikakausi määrittää tyylin.” Teardrop-tankin kuviointiin maalarivirtuoosi Jude Pakalén sai vapaat kädet, ja lopputulos on tuttuun tapaan huikea. ”Koneremontti pyörään piti ensimmäisen kerran tehdä melkein heti kättelyssä. 58 Harley-Davidson FLH Panhead ’57 AMERIKAN RAUTA 2/2026. Henkan itse muotoilema satula on melkoisen villin mallinen ja kuulemma selkänojaltaan liiankin pysty, jotta olisi mukava ajossa. Se tuli ostettua silloin opiskeluaikona, eikä ole raaskinut myydä”, Henkka aloittaa. Oma chopperi piti saada, ja aihioksi tietysti Harley-Davidson. Halusin, että kaikki kokonaisuudessa olisi sellaista, että pyörä olisi voitu rakentaa jo tuolla aikakaudella. Pikkuhiljaa chopperiksi
”Pannun alkuperäiset putkikäyrät mulla oli valmiina, änkkäreiksi tuli Pauchon Bell Tipit. ”Sinne se vietiin kyllä kerhokaveri Josen pakettiautolla, kun silloin lähtiessä Jyväskylän tasolla satoi vettä ja rakeita. ”Kun tilasin Hardtail Choppersilta taka-akselin levyjä, sieltä kysyttiin, että sinne Jyväskylään on tulossa toiseenkin pyörään osia, laitetaanko samaan pakettiin. Alkuaan kromatut ilmanputsari ja venttiili kopat saivat Loimaan Kromaamossa pyörän maalaukseen sointuvan kuparipinnan. Muuten Jude sai vapaat kädet.” Moottorin remontoi tuolloin uudelleen Äyräksen Vesku. Siitä sai moottoriin vähän samaa lämmintä sävyä, joka jatkuu muuallakin pyörässä.” Kahdeksan vuoden hiipuminen. Pannun satulasta tuli nimittäin tehtyä vähän turhan pysty selkänojaltaan, niin ei sillä ole oikein mukavaa ajaa”, mies myöntää ja toteaa sitten: ”Tuo Pannu tulee olemaan varmasti minulla loppuun saakka. ”Mulla oli omat tallitilat, joissa touhuilin ja pitihän pyörään vielä osiakin tilailla. Ruotsista tilatun twisted bar -keulan kanssa yhteen sointuva hoijakka syntyi samasta paikasta tilatuista putkista Jyväskylässä. ”Silloin, kun se keula tuli Ruotsista, tilasin sieltä samalla kaksi vähän ohuempaa kierteelle väännettyä tankoa, joista taivuteltiin Samin kanssa tallilla tuo hoijakka”, Sankala selittää. Kun tuli vaihdettua se entinen käyttöpyörä Shovel-chopperiin, on pari kesää tullut ajettua enemmän sillä. Miehän en oo mikään metallimies, mulla on kotona rautasaha, vasara ja puikkokone”, Henkka toteaa naurahtaen. Jostain syystä yhteydenpito sieltä puolelta lakkasi kuitenkin yllättäen, ja vuonna 2008 Flying Choppersilla töissä ollut Äyräksen Vesku sai sen sitten tilattua vihdoin minulle”, Henkka muistelee. Silloin, kun Vesku teki sen remontin, niin alkuaan kromatut venttiilikopan kannet ja ilmanputsari kuparoitiin Loimaan Kromaamossa. 21" Invaderetuvanne löytyi uutena Wheels4choppersilta USA:sta, 16" takavanne taas Suomesta käytettynä netin kautta.” Loppuun saakka. Mulla oli pari purkkia aiemmin ostettua karkeaa kuparin sävyistä old school flakea, ja Judelle kerroin aikakauden, jonka mukaan maalaukset piti tehdä. ”Samin suurella avustuksella hyvien työkalujen äärellä pyörä laitettiinkin sitten lopullisesti nippuun ja seuraavana syksynä minulta tiedusteltiin halukkuutta liittyä mukaan myös OhNo MC -kerhoon, jossa meiltä on nyt 11 jäsentä.” Rabbit Ear -tanko löytyi W&W Cyclesiltä, samoin 8,3 litran Teardrop-tankki. 59 2/2026 AMERIKAN RAUTA. ”Se pidettiin ihan vakiokuntoisena, ei siitä ruvettu mitään tehoja hakemaan. ”2006 otin ensimmäistä kertaa yhteyttä Ruotsiin Calles Chopper Delariin saadakseni tilattua Girderkeulan. Ne oli mukavat, kun niihin ei tullut sitä erillistä kiinnityspantaa, vaan vaimentimen takapuolelle piiloon on integroitu vaimentimen kiristys. Satula-Ilkka sen verhoili.” Nostalgisen näköiset ajovalot ovat uudet Hellan valmistamat, ja ne lienee tarkoitettu auton sumuvaloiksi. Sitä kautta tutustuin sitten paremmin Lahtisen Samiin, jolle muut osat olivat tulossa ja joka tuon rungon teki sitten 2012. Halusin kuviot kuparin kanssa sopiviksi, lämpimin sävyin maalatuiksi. Se satula ei ole niin hirveä homma tehdä uusiksi.” Klassinen Invader-vanne henkii vahvasti hippiaikaa. Pyörään tuli etujarru siltä varalta, että joutuu joskus kaupungissa jäämään ylämäessä liikennevaloihin. ”Pyöreä keilapalloöljytankki on eBay-löytö joltain metallipajalta USA:sta. 2013 Packalenin Jude tuon maalasi. Pitäähän hippikopterista peace-merkki löytyä. 10 vuotta osien haalimista. Siitä ei jäänyt vanhaa kuin moottorin ja vaihdelaatikon kiinnikkeet, sekä satulan alle pystyputki”, hän selittää. Ensimmäiset testilenkit valmiilla pyörällä päästiin tekemään isänpäivänä 2022, ja näytillä se oli ensimmäistä kertaa talvella 2023 Kustom Kulture Show’ssa ja kesällä Norrtäljessä. Siinä oli pientä laittamista, jalkahallintalaitteiden tekoa ja muuta väsäämistä, niin Sami ehdotti, että tuo pyörä heille OhNon tallille, hän voisi auttaa. Keilapallomainen öljytankki oli eBaylöytö. 2021 syksyllä jossain bileissä Sami sitten kysyi, että missä vaiheessa pyörä on. ”Siinä tuli sitten semmoinen kahdeksan vuoden hiipuminen, oli taloprojektia sun muuta. Punaiset, läpinäkyvät bensaletkut näyttävät hauskalta, kun polttoaine virtaa niiden läpi. Siellä perillä tuolla tuli sitten hiukan ajeltua, kun siellä oli helteiset kelit. Satulan rungon taivuttelin haponkestävästä polvea vasten ja sitten vähän hitsailin siihen sivutukia
Raikkaan vaaleansinisen auton Hilborn-ruiskulla varustetun Buickin Nailheadin viimeistely oli todella upea ja puhuttiinkin, että lohko on hiottu sileäksi, jotta maalipinnasta saadaan auton ulkopeltejä vastaava. Saman maalarin kädenjälkeä edusti James Bacan yhtä lailla näyttävä ’56 Chevy Pickup. Näyttelyssä oli ensimmäistä kertaa koskaan esillä myös Suomessa rakennettu auto, joka voittikin heti luokkansa. Suomalaismenestystä! 60 AMERIKAN RAUTA 2/2026. Himoitun America’s Most Beautiful Roadster -tittelin vei tällä kertaa Nicole Bairdin klassinen ’32 Ford Roadster. Teksti ja kuvat: Tomi Eronen Pomona, 30.1.–1.2. Munoz & Sons, jonka upea ’38 Chevy Canopy Express kilpaili Al Slonaker Awardista viime vuonna, toi tällä kertaa näytille komean rustiikkisen ’37 Pickupin. Fairplexin messuhallit sekä niiden piha-alueet täyttyivät jälleen toinen toistaan komeammista autoista, joita GNRS kokosi sinne paitsi kautta USA:n, myös Kanadasta ja ainakin Japanista. Ralph Galindon ’54 Bel Airin hieno flakemaalaus oli niin tuore, että lakan saattoi haistaa auton lämmetessä auringossa
Väritys on aistikas, samoin 50-luvun tyyliin kustomoitu kojelauta. Suomalaismenestystä! Jostain syystä kaikkien suosikki ’57 Chevy on auto, josta onnistuneen täysiverisen kustomin tekeminen on vaikeaa. Tekniikoita oli useammanlaisia Pontiacin 347:sta Moparin Wedgen kautta Fordin 427:aan. Nykyisin nokalla on 60-luvun alussa sen tilalle uutena vaihdettu 327. Hienosti viimeistellyn kokonaisuuden kruunasi Anaya’s Upholsteryn tekemä todella upea sisusta! Jeff McKelveyn ’32 Ford Pickup edustaa hyvin klassista tyyliä channelointeineen ja kokopeittävine ’55 Oldsin kapseleineen. Autolla ajettiin 54 dokumentoitua voittoa vuosina 1951–67. Don Edinboroughin rakentama Coupe oli yhdistelmä näyttelyrodia ja kiihdytysautoa, ja kulki ’57 Corvetten 283:llaan varttimailin 14,79 sekuntiin. Bo Swanin ’52 Chevy Deluxe oli esillä yleensä hieman raaemmasta kalustosta tutussa rockabilly-henkisessä Suede Palace -hallissa. 61 2/2026 AMERIKAN RAUTA. Olisipa Suomessakin tällaisia entisöitäväksi. Aito vanha kisapeli on myös Christian Millerin ’32 Ford 3W Coupe. Steve Santosin aistikas ”Violet Fantasy” osoittaa, että kyllä se mahdollista on. Nick ja Kelley Koutin ’32 Ford 5 Window Coupe on aito vanha rakennelma, jonka nykyinen kuosi on muodostunut vuosien 1952 ja 1960 välillä Coloradossa. Tämä sympaattinen asuntovaunu on ’61 Shasta Air Flight
Ruosteettoman Kaliforniaauton moottori oli remontoitu 18 000 mailia sitten ja siihen oli uusittu muun muassa yleisesti roikkumaan tuppaava kattoverhoilu. Auto on yhtä upea joka puolelta. Allekirjoittaneelle yksi koko näyttelyn vaikuttavimmistä näyistä oli ehdottomasti maalarilegenda Larry Watsonin vanha ’58 Eldorado Brougham, jonka mies kustomoi melkein uutena yhdessä Bill DeCarrin kanssa. Piero De Lucan ”Tweedy Pie” on tarkka kopio Bob Johnstonin kuuluisasta rodista, joka opittiin tuntemaan myöhemmin nimenomaan Ed ”Big Daddy” Rothin autona. Helmiäisvihreä väri tuo hienosti esiin chopatun ja tippalistoista sekä ulkopuolisista saranoista parturoidun korin pyöreät muodot. 62 Grand National Roadster Show AMERIKAN RAUTA 2/2026. Broughamhan on jo mallina huikea, sitä valmistettiin nimittäin kyseisenä vuonna vain 304 kappaletta. Accuairin ilmajousikomponentteja markkinoimaan oli tuotu tämä aivan ihana ’64 Impala, joka toi väistämättä mieleen legendaarisen Gypsy Rosen. Juan Ramirezin ’47 Chevy Fleetline on erittäin puhdasverinen vanhan liiton lowrider bomb Pescon ilmailuhydrauliikkaan perustuvaa alustaansa myöten. Ei, kuva ei ole Suomesta, vaan Pomonan Fairplexin parkkipaikalta. The Warriors -leffasta tutun ’55 Cadillac Hearsen tarkan jäljitelmän takaa löytyy Galpin Speed Shopin Suomessakin vieraillut Dave Shuten. 150 000 mailia ajetun ’86-vuosimallisen Pontiac Parisienne Safari Wagonin olisi saanut 15 750 dollarilla. Kun nokaltakin löytyi vanhan liiton Hemi, oli virheettömän upeasta kokonaisuudesta mahdotonta keksiä mitään muutettavaa. Mackey’s Hot Rod Shopin käsissä entiseen loistoonsa palaava auto alkaa olla sisustaa ja maalausta vaille valmis, ja se saa pintaansa samanlaisen vadelmanpunaisen candyn kuin Watsonilla ollessaan. Taylor Yeagerin ’37 Lincoln Zephyr on täydellisen tyylipuhdas kokonaisuus. Tämä ’68 Charger R/T edusti perinteistä muskelia raaimmillaan. Maalauksen Shuten toteutti yhdessä Risk Rockin kanssa
Rick Doren viimeisin metalliveistos kantaa nimeä The Pantheon. Auto on saanut inspiraationsa ’51 huhtikuun Hot Rod Magazinen kantta koristaneesta Jack Morganin ’34 Roadsterista. Godly Blue -sinisen auton moottorina on Don Fergusonin rakentama S.CO.T -ahtimella varustettu Ardunkantinen ’49 Fordin lättäpää, joka tuottaa noin 380 hevosvoimaa. Hauskasti uutta ja vanhaa yhdistelevän auton tekniikkana on Hilborn-ruiskulla ruokittu LS3. Hersti Autoshopin rakentama, LS3-tekniikalla varustettu auto voisi olla tehtaan konseptimalli miedosti chopattuine kattoineen, ’57 Oldsmobilen peräpäineen ja ’56 Chevy Bel Airin kojelautoineen ja listoineen. 63 2/2026 AMERIKAN RAUTA. 4-hallissa nähtiin ensimmäistä kertaa näyttelyn historiassa myös suomalaiskalustoa, kun näytillä oli nukarilaisen Petri Niskasen ’58 Apache ”The Cowboy”. Auto sai ansaitusti luokkavoiton. Jotain näyttelyn tasosta kertoo se, että kanadalaisen, rakentamallaan Buick Rivieralla Ridler Awardinkin voittaneen JF Launierin Cory Kozlowskille rakentama ’37 Ford ”Kapone” jäi tällä kertaa palkinnoitta. AMBR-kisaajiin kuului myös Beth Myersin Roy Brizion käsialaa edustava ”Inspired” ’34 Ford Roadster. Apachen vierellä sitä Herstin pajalla rakentanut Nino Seikkula ja sen omistaja Petri Niskanen. Myös väritys on ’56 Chevyn kartasta. America’s Most Beautiful Roadster -tittelistä kilpaili Stanley Chavikin ’32 Ford Roadster, jonka omaperäisiin ratkaisuihin lukeutuivat Le Mans -tyylinen tuulilasi sekä vanhan ajan kilpureista muistuttava pahka kuljettajan takana. Tältä on lupa odottaa paljon. Kokonaan käsintehty auto on rakennettu Art Morrisonin rungolle ja sen moottorina on LS3, joten se todella on tehty ajettavaksi. Hollywood Hot Rods toi näytille vielä keskeneräisen ”The Grand 36” -tutkielman, joka on nimensä mukaisesti ikään kuin ’36 Ford Roadster, mutta suurempi
”Atomic Popsicle” -nimellä tunnettu ’62 Grand Prix vaihtoi viime vuonna omistajaa, ja kuuluu nyt kanadalaiselle John Foxleylle. Tästä kuvakulmasta ei sitä huomaa, mutta auton erikoisratkaisuihin kuuluu hytin taakse sijoitettu blower-Hemi. Deadend Magazinea oli valjastettu markkinoimaan Alberto De Alba Juniorin ’58 Impala ”Dead Presidents”. Squeeg’s Customs toi näytille myös Jason Wolfswinkelin AA/ Fuel Sedan ’33 Ford Tudorin, jonka flakemaalaus oli suorastaan henkeäsalpaava. AMBR-voittajan tapaan Squeeg’s Kustomsin käsialaa oli tämä Dodge AA/100 ”Back Burner”. 64 Grand National Roadster Show AMERIKAN RAUTA 2/2026. Yksi odotetummista näyistä oli Beach Boysin Little Deuce Coupe -albumin kannesta tuttu ”Silver Sapphire” ’32 Ford Coupe, joka esiteltiin Cory Taulbertin ja Darryl Hollenbeckin entisöimänä yleisesti näyttelyn arvostetuimpana paikkana pidetyssä 4-hallissa. Varsinaista Pro Touringia näkyi tänä vuonna halleissa viime vuosia vähemmän. Jim Kacmarcikin ’70 Barracuda oli yksi komeimmista tyylin edustajista. Keltaisella pleksillä korvattu maskin ritilä herätti kyllä epäilykset siitä, miten moottori mahtaa jäähtyä. Paneeleista paljastui tarkemmin katsottuna monenlaista jujua. Auto rakennettiin alun perin Richard Zocchille tähän kuosiin vuonna 2002. Dave Fowlesin ’62 Falcon Futura näyttää konkreettisesti, kuinka herkullisen mild customin mallista saa varsin pienin muutoksin. Upea oli myös idaholaisen Shawn Phelpsin ’67 Impalan maalaus lukemattomine detaljeineen
-58, 36 800€ • CHEVROLET CAMARO SS 6,2 2010, 8 800 € • CHEVROLET BELAIR 2D HT -57, 48 600 € • SIMCA ARIANE -61, 900 € • CHEVROLET CAMARO ZL1 tax free 2017, 33 900 € • CHEVROLET CAMARO SS CAB 2013, 38 600 € • DODGE CHALLENGER -70, 49 900 € • VOLVO PV SPORT -59, 16 900 € • FORD MUSTANG MACH 1 -70, 46 600 € • FORD MUSTANG MACH 1 -70, 47 300 € • FORD MUSTANG MACH 1 -73, 36 500 € • MERCURY MONTERY -60, 33 400 € • A-FORD TUDOR -28, 16 900 € • T-FORD museorek. FI www .back falt.fi Tsekkaa nettisivuillamme MYYTÄVÄT JENKKIAUTOT • BUICK SPECIAL STW -69, 25 700 € • CHEVROLET DELUXE MASTER DELIVERY -38, 34 600 € • TOYOTA LAND CRUISER -78 • CHEVROLET CAMARO Z28 -86, 11 400 € • PONTIAC BONNEVILLE 389 CID -65, 28 200 € • CADILLAC CUOPE DEVILLE museorek. • Suuri määrä USA-purkuautoja • Uudet peltivanteet edullisesti • Voiteluaineet ja kemikaalit • Nopeat toimitukset tilaustavaralle USA:sta • Laadukkaat autolasit (tuuli/sivu/ taka) suoraan varastosta AM ER IK AN RA UT A. nouto Purutie 47, (Partola) PIRKKALA puh: (03) 266 2818, avoinna: ark 9–17 tampere@southwesttrade.fi • Purkuosat, koneet, vaihteistot, jne. nouto Tiilitie 16, 01720 VANTAA puh: (09) 2210 0024, avoinna: ark 9–17 helsinki@southwesttrade.fi PIRKKALA: Uudet osat + käyt. EDULLISET VARAOSAT USA-AUTOIHIN EDULLISET VARAOSAT USA-AUTOIHIN www.southwesttrade.fi www.southwesttrade.fi • Tarvikevaraosat huoltoon ja korjaukseen • Alkuperäisvaraosat GM, Chrysler, Ford USA • Uudet ja käytetyt korin osat – suuri varasto • Ruostekorjauspellit suoraan varastosta HÄMEENLINNA: Uudet ja käytetyt osat + postimyynti Pietiläntie 1–3, 13130 HML puh: (03) 61 50 50, avoinna: ark 9–17 hameenlinna@southwesttrade.fi VANTAA: Uudet osat + käyt. -70, 53 800 € • CHEVROLET CAMARO SS 41 700 € • OLDSMOBILE DELTA 88 SUPER ROCKET 26 900 € • CADILLAC ELDORADO TOURING COUPE 6 300 € • DODGE CHALLENGER R/T 2012, 31 500 € Purkaamo 040 7332 493 • Korjaamo 040 5107 493 • Automyynti 040 8234 100 • 68410 Alaveteli, WWW.BACKFALT.FI. -26, 15 500 € • PLYMOUTH BELVEDERE -54, 26 600 € • CHALLENGER RT museorek
Naisellisen racehenkinen kokonaisuus on erittäin pirteä näky. Mike Dausterin Galaxie ’63.5 on hauska yhdistelmä kiillotettua patinapintaa ja modernia tekniikkaa. Moottorina on Whipple-ahdettu 5.0 Coyote ja kapselimaiset isot vanteet ovat Evodin erikoistilausversiot. 66 Grand National Roadster Show AMERIKAN RAUTA 2/2026. Kovakattoisille autoille jaettavan Al Slonaker Awardin vei tällä kertaa Dennis Troggion ’55 VW Karmann Ghia, jonka yksityiskohtiin oli nähty uskomattoman paljon vaivaa. Ison osan tekee tietysti väritys, jossa oli kiiltävän candyn rinnalla mattaa höystettynä kullalla ja kromilla. Marc Struiksman ’51 Studebaker Championin konehuone oli allekirjoittaneen silmään yksi näyttelyn koreimmista. Autoa käytettiin tuoreeltaan myös Boydin billet-vanteiden mainonnassa. Hot Rods by Boydin aikoinaan rakentama ’91 Chevy ZR1 Pickup on vahva oman aikansa ikoni, joka on nimensä mukaisesti varustettu ZR1-Corvetten 5,7-litraisella ja 32-venttiilisellä moottorilla sekä 6-lovisella manuaalilla. Japanista saakka oli näytille tuotu Mooneyesin Emi Suganuman ’72 Vega Wagon ”Sprightly Fairy”. Jokaikinen pultti ja mutteri oli harkittu, ja custom-osia löytyi yllättävistäkin paikoista
Mallia valmistettiin kyseisenä vuonna kaikkiaan 312 yksilöä. Adam Porrinon raikkaanvärinen ’60 Ranchero on kokenut melkoisen rankan kustomoinnin. Eric Michaudin ’82 C10 Squarebody on täysiverinen lowrider flakemaalauksineen ja twisted bar -sokkomaskeineen. Niistä autenttisempi oli tämä ulkoalueen Grand Daddy Cruise-Inissä mukana ollut, joka noudatteli esikuvaansa varsin täydellisesti. 67 2/2026 AMERIKAN RAUTA. Flatroofin takaikkunaa hyödyntäen toteutettu avolava on hyvin puhdaslinjainen. Tuplavalokeulakaan ei kuulu mallin alkuperäispiirteisiin. Huikea aikakapseli! Scott Bathurstin ’63 Caddy Coupe DeVille osoittaa, kuinka korskean mallista saa sopivalla värivalinnalla ja ilma-alustalla. Milnerin ’32 Coupeja oli esillä kaksin kappalein. LS1-moottorilla, 4L60-vaihteistolla, Vintage Airin ilmastoinnilla ja ilmajousituksella sekä molemmilla tehostimilla varustettu harvinaisuus olisi ollut kaupan 50 000 taalan hinnalla. Bud ja Marilyn Wolfen ’41 Ford Pickupin poikkeava väriyhdistelmä on todella maukas. Tämä ’41 Buick Roadmaster Phaeton bomb herätti suorastaan omistamisenhalua. ”Emerald Express” ’74 Chevy Van on entisöimätön selviytyjä, jonka on rakentanut omistaja Larry Warner aikoinaan itse. Randy Salasin ’59 Cadillac Kad-A-Mino pickup on viime vuonna edesmenneen kustomlegenda Gene Winfieldin luomus. Winfieldille tunnusomaista on auton candysininen fadeaway-maalaus
Pääsylipun hinta on pidetty harrastajaystävällisenä. Teksti ja kuvat: Kari Mattila Jyväskylä 10.1. Choppertori Choppertorin tarjonta on H-D-osapainotteista, mutta pöydiltä voi löytää myös ajovarusteita ja keräilyrompetta. Prätkäharrastajien tapahtumakausi starttasi jo ennen tammikuun puoltaväliä Lutakon Tanssisalissa järjestetyn rompetapahtuman merkeissä. C hoppertori ei ole aivan tavallinen rompetori, vaan samanhenkisten harrastajien rentotunnelmainen tapahtuma. Eikä osakauppojen hierominen mitenkään sivuosassa ole, palikat tekivät tänäkin vuonna kauppansa – ja aina sopivan harrastajaystävälliseen hintaan. Penkova löytää! Lattialta löytyi lihalaatikoita, joista sai noukkia rompetta kahden tai viiden euron kappalehintaan. Vitosella sisään. Perinteisiin rompetoreihin verrattuna Choppertorin pöydillä oli perin maltillisesti hinnoiteltua tavaraa. Lutakkoon kokoonnutaan vuosittain tapaamaan kavereita, tarinoimaan tuopin äärellä projektien etenemisestä ja fiilistelemään menneen ajokauden reissuja. Tästä olisi lähtenyt valmiiksi värjätty setti satasella. 68 AMERIKAN RAUTA 2/2026
Pajakatu 10, 20320 Turku • 040 557 1147 / 040 588 8131 • turunsuperkoneistus.fi Moottorikoneistamo since 1979 AUTOMAATTIEN AMMATTILAINEN • Korjaukset, varaosat • Vanhat Hydramatic, Fordomatic, Torqueflite, Powerlite, Borg-Warner, Dynaflow automaatit • Mersut, Bemarit, monet Japsit ym. Meiltä löytyy myös kattava valikoima varaosia autoihin ja muihin moottoreihin. 02 648 6677 WWW.AUTOTRANSMISSION.FI AUTOMAATTI VAIHTEISTOT KAIKKI MERKIT USA-MOOTTORIT JA PERÄT VAIHTEISTOJEN, MOOTTORIEN JA PERIEN KORJAUKSET SEKÄ HUOLLOT Vaihtovaihteistot Varaosien maahantuonti ja myynti Varaosien mukana neuvontapalvelu Dacco turbiinit Erikoisalana TH-700 R4 vahvistukset ja korjaukset, sekä Electroniset vaihteistot esim. Autotransmission Pekka Nätkin Pörstiläntie 16, 28760 Pori Puh. KUUSJOKI • Puh. (09) 302 847, 050 330 5780, Fax (09) 340 1073 jaakko.husso@pp.inet.fi • Radiot • Kaiuttimet • Antennit • Vahvistimet • Vaimennus • Asennustarvikkeet Modern Sound For Your Classic Car Katso lisää: sk-autosound.fi Myymälä/Asentamo Ark. • Mobileihin ja rakennettuihin autoihin lasit mallin mukaan. Steyrtek lattialaatat_63x142_Amerikan Rauta.indd 1 Steyrtek lattialaatat_63x142_Amerikan Rauta.indd 1 16.12.2025 10.06.09 16.12.2025 10.06.09 Kuttilan Autolasi Oy TUULILASIT SUORAAN TEHTAALTA! • Tuulilasit suoraan varastosta myös vanhempiin autoihin. 9-17 Kartanonherrantie 7, 02920 Espoo / Juvanmalmi p.010 29 22 800 info@sk-autosound.fi • Radiot • Kaiuttimet • Antennit • Vahvistimet • Vaimennus • Asennustarvikkeet Modern Sound For Your Classic Car Katso lisää: sk-autosound.fi Myymälä/Asentamo Ark. 9-17 Kartanonherrantie 7, 02920 Espoo / Juvanmalmi p.010 29 22 800 info@sk-autosound.fi • Radiot • Kaiuttimet • Antennit • Vahvistimet • Vaimennus • Asennustarvikkeet Modern Sound For Your Classic Car Katso lisää: sk-autosound.fi Myymälä/Asentamo Ark. 9-17 Kartanonherrantie 7, 02920 Espoo / Juvanmalmi p.010 29 22 800 info@sk-autosound.fi Grand Prix radio -1980 luvun BMW, Mercedes ja Porsche Europa radio -1960 ja -70 luvun Mercedes Desing ”Black” yleismalli -1960 ja -70 luvun autot Desing ”Chrome”yleismalli -1960 ja -70 luvun autot Grand Prix radio 1980 luvun BMW, Mercedes ja Porsche Desing ”Black” yleismalli -1960 ja -70 luvun autot Europa radio 1960 ja -70 luvun Mercedes Desing ”Chrome” yleismalli -1960 ja -70 luvun autot. 9-17 Kartanonherrantie 7, 02920 Espoo / Juvanmalmi p.010 29 22 800 info@sk-autosound.fi Grand Prix radio -1980 luvun BMW, Mercedes ja Porsche Europa radio -1960 ja -70 luvun Mercedes Desing ”Black” yleismalli -1960 ja -70 luvun autot Desing ”Chrome”yleismalli -1960 ja -70 luvun autot • Radiot • Kaiuttimet • Antennit • Vahvistimet • Vaimennus • Asennustarvikkeet Modern Sound For Your Classic Car Katso lisää: sk-autosound.fi Myymälä/Asentamo Ark. 4L-80E HELSINKI AUTOMATIC CENTER OY Jaakko Husso: Hiihtotie 7 B, 01280 Vantaa, Rajakylä Puh. TUULILASEJA JO VUODESTA 1970. 040 5650543 TURUN SUPERKONEISTUS Monipuolinen konekantamme mahdollistaa miltei kaikki alaan liittyvät koneistukset ja korjaukset
Monipuolinen käsillä tekeminen juurtui näin ollen jo varhaisessa vaiheessa. Mopoiän koittaessa Jussi sai hankittua ravustuksesta ansaituilla rahoilla Tunturi Sportin, joka sekin tietysti sai osakseen pientä virittelyä ja ulkoasun parantelua. Jussi muistelee myös, että ilmanputsarin koteloon tuli maalattua jonkinlainen lepakko. Katon madallus ei lopulta onnistunut ihan toivotulla tavalla, joten projektia jatkettiin jalostamalla Kuplasta avomalli. Jenkkiautoon ei vielä ollut varaa, joten niitä ihailtiin sitten lähinnä lehtien sivuilta. Rodikuume herää. 1970-luvun alussa perhe muutti Peräseinäjoelle, missä Jussi nykyäänkin asuu. Opiskelujen jälkeen Jussi aloitti hommat projekti-insinöörinä rakennustekniikan parissa. Koulutaipaleen koittaessa nuori mies sai uuden polkupyörän koulumatkojen taittamiseen. Täysi-ikäisenä Tunturi vaihtui tehokkaaseen Kawasakiin, joka sekin näki useamman maalausteeman. Volkkari jatkoi lopulta matkaansa jonkin merimiehen haltuun ja tilalle Jussi hankki ensimmäisen jenkkiautonsa, El Caminon. Isä ei ollut pojan luomuksesta kuitenkaan yhtään innoissaan, eikä Jussi saanut uutta pyörää hienon chopperin rikkouduttua käyttökelvottomaksi. Tutulta kaupan tädiltä kuitenkin sai elintarvikkeiden käärepaperia piirtämistä varten ja sitä kuluikin paljon. Jussin isä perehdytti poikaansa piirtämisen maailmaan, mutta käsistään kätevänä opetti myös käsitöitä ja työkalujen käsittelyä. Sitten jonkin lehden Teksti: Eero Kumanto • Kuvat: Jussi Alasalmen arkistot JUSSI ALASALMI JUSSI ALASALMI – kustomkulttuurin monitoimimies 70 AMERIKAN RAUTA 2/2026. Autolehtiä tuli kuitenkin edelleen tiiviisti luettua ja erityisesti rodit alkoivat herättää kiinnostusta. Jussi muistelee, että näihin aikoihin tuli hankkineeksi myös ensimmäisen kynäruiskun ja aloitteli sen parissa harjoittelut. Jussin ensimmäinen auto oli ’68 Ford Escort. Jussi muistelee, ettei sen koommin ole sitten polkupyörää enää omistanutkaan. Pyörästä piti rakentaa samanlainen chopper, kuin isommillakin pojilla oli. Nyt olisi taas aikaa ja paikka harrastamiselle. 1980-luvun alussa Jussi lähti Vaasaan lukemaan konetekniikkaa. Jussi tunnetaan tietysti kustom kulture -taiteilijana, mutta mies on touhunnut merkittävästi myös maamme rodikulttuurin puolesta. Ainakin lokasuojat lyhennettiin ja maalausversioita taisi olla useampi. Nyt Jussin insinööritaustasta oli hyötyä, sillä hän sai perusteltujen lupahakemusten ja laskelmien ansiosta Kuplan kilpiin ilman rumaa turvakaarta. Tässä vaiheessa palattiin takaisin Peräseinäjoelle, mistä hankittiin myös oma tupa. Myös ne tekstiilipuolen tunnit, sillä siinä oppi sitä monipuolisuutta, vaikka se virkkaaminen ei kuulemma koskaan sitten sujunutkaan. Pajalla syntyikin Jussin muistikuvan mukaan ainakin jousipyssyjä ja polkuautoja. Kohteeksi valikoituikin Kuplavolkkari, joka päämäärätietoisesti chopattiin. Maanpuolustusvelvollisuuden jälkeen harrastuskohteeksi löytyi ’73 Taunus. K emistä kotoisin oleva Jussi vietti lapsuutensa ensimmäiset vuodet maailmassa, jossa ei ollut vielä nykypäivän yltäkylläisyyttä. Koulussa kuitenkin käytiin ja erityisesti käsityötunnit olivat mieluisia. Suomi hot rodding. Alasalmen Jussi on tuttu nimi harrastajapiireissä. Jussi oli innokas piirtämään jo lapsena ja muistaa, ettei muun muassa piirustuspaperi ollut itsestäänselvyys. Escort kuitenkin sai sekin osakseen jonkinlaista ajanmukaista hotroddausta ainakin spoilerin ja leveämpien takarenkaiden muodossa. Piirtämiseen ja autoharrastamiseen tuli taukoa, kun opiskelu vaati aikansa
Ford odotteli lopulta pari vuotta sopivaa hetkeä. Street rod lähti jokusen vuoden jälkeen uudelle omistajalle. Sitten Ruotsista löytyi ’50 Shoebox, joka otettiin työn alle. Suurena apuna projektissa oli muuan Korhosen Jorkki, jolle oli kertynyt rutkasti tietotaitoa rodien maailmasta. Kahden viikon kunnostusprojekti, Rambler Rebel ’69 on nyt venynyt jo parin vuoden mittaiseksi. Loppusuora alkaa jo häämöttää, mutta talliin eksynyt farkkumallin Rambler Rebel on viime aikoina niellyt valtaosan harrastetunneista. Ensimmäiseksi aihioksi hankittiin ’51 mallin business coupe, mutta se lopulta jatkoi matkaansa eteenpäin. Tässä Veekasin kansikuvassakin nähty ’37 Ford ensimmäisessä maalausteemassaan. Uudet projektit siintelivät jo mielessä ja kiinnostus kohdistui edelleen samaan korimalliin, mutta nyt avoon. Sitten tajuntaan iski Billy Gibbonsin ”Kopperhed”, eli customoitu ’50 Shoebox Ford. ’82 Shovel tuli myös rakenneltua näyttelykuntoon, ja se esiteltiinkin Amerikan Raudassa 4/2013. 4-ovinen aihio muuttui lopulta kaksioviseksi täysiveriseksi street rodiksi. Lopulta tämä kaikki johti Finnish Street Rod Associationin perustamiseen, jonka puheenjohtajan nuijaa Jussi itse heilutteli ensimmäiset viisi vuotta. Jussi teki tässäkin projektissa itse kaikki lupahakemukset lujuuslaskelmineen ammattitaitonsa pohjalta. 71 AMERIKAN RAUTA 2/2026. Inspiraatiota projektille haettiin jenkkilehdistä, jotka pursusivat 90-luvun street rodeja. Mild customiksi muuntuva Ford etenee hitaasti, mutta varmasti kohti loppusuoraa. Jussi päätti, että siinä olisi lähtökohta seuraavalle projektille. Tälle taidolle löytyi muidenkin harrastajien keskuudessa kysyntää, ja Jussi teki vastaavia laskelmia myös kanssaharrastajille. Customien pariin. Fordista tulee aikanaan mild custom, mutta projekti on vaatinut aikaa. Jussi muistaa edelleen, että rodin aihio noudettiin samana päivänä, kun Radio Mafia aloitti lähetyksenä. Jussin Shoebox sai inspiraationsa ZZ Topin Billy Gibbonsin Kopperhedistä. myyntipalstalta se iski: vuoden 1937 neliovinen Ford. Jussi pohti kovasti, että kyllähän tuosta nyt hänen pitäisi pystyä oikea hot rod rakentamaan. Triumph Speedmaster oli melkein pakasta vedetty, kun Jussi purki sen muttereiksi. Pari prätkääkin on Jussin käsien kautta kokenut muodonmuutoksen. Tämä näyttelyissä nähty ja lehtien palstoillakin esitelty custom tuli myytyä kymmenen omistusvuoden jälkeen eteenpäin
Kynäruiskun ja siveltimen yhteistekniikalla syntyi myös ensimmäisiä t-paitakuvia ja paikalliset yritykset alkoivat tiedustella logojen suunnittelua. Harrastuksesta tuli tässä vaiheessa ammatti, sillä työtarjouksia tuli riittävästi. Pikkuhiljaa Jussi huomasi, että asiakkailta tuli kyselyjä yhä enemmän ja sitten mies olikin jo maalailemassa kokonaisia prätkiä. Vasenkätinen pinstraippari on harvinaisempi näky. Näihin aikoihin Jussi päätti laittaa maalaustouhuja varten toiminimen. Tässä vaiheessa yrityksen nimeksi vaihtui Mainosvarikko. Ensimmäiset t-paitakuvat syntyivät kynäruiskun ja siveltimen yhteistekniikalla. Erilaiset autojen teippaukset ovat Jussille tuttuja arkisia työtehtäviä. Kustomtaiteilja Jussi Alasalmi 72 AMERIKAN RAUTA 2/2026. Lopulta sivutoiminen yrittäjyys oli saanut sen verran vahvan pohjan, että päivätöistä irtautuminen tuli ajankohtaiseksi. Kalustoa piti siis kasvattaa myös tarratulostimella. Vahvuutena oli kynäruiskun hallinta, jolloin Jussi pystyi töissään yhdistämään nämä kaksi tekniikkaa. Alkutaipaleella syntyi lähinnä straippikuvioita erinäisiin kohteisiin, mutta ensimmäisiä kylttejä alkoi syntyä jo tällöin. Teippiä kehiin. Straippareiden vuosittaisessa kokoontumisessa, Stripe-O-Ramassa, Jussi on ollut alusta asti mukana. Päätöstä helpotti se, että rakennesuunnittelijan työ oli melko raskasta erityisesti lukuisten reissupäivien vuoksi. Monipuolisuuteen vannova Jussi päätti ottaa tietotekniikan tässä vaiheessa avuksi suunnittelutöitä varten. Pikkuhiljaa alkoi eri yrityksiltä tulla kyselyitä, jos samalla vekottimella voisi tehdä teippauksia liikehuoneistoihin ja autoihin. MOONEYES Hot Rod Custom Show’ssa Jussi on nyt vieraillut kymmenen kertaa. Ensimmäisen teippileikkurin Jussi hankki moottoripyörien maalaussapluunoiden tekoa varten. Myös MOONEYESin edustus siirtyi noihin aikoihin saman katon alle. Olihan kyseisen firman omistaja, Shige Suganuma tullut jo tutuksi reissuilla maailmalle. Tosin Jussi oli enemmän kiinnostunut saamaan oppia värien käytöstä, kuin itse viivamaalaamisesta. Kustom Kulturen tunnuskuva vuodelta 2024 oli myös Jussin käsialaa. Matka kohti yrittäjyyttä. Niin kuitenkin kävi, että melko vaikeaksi osoittautunut tekniikka tarjosikin mielenkiintoista haastetta, joten se vei mennessään. Pienenä miinuksena oli sitten se, että sellaiselle omalle taiteelle ei enää tahtonut löytyä aikaa ja kiinnostusta, kun päivät sai toteuttaa luovia visioita. Kynäruiskutekniikkaan perehtynyt Jussi törmäsi Mannermaan Pekkaan American Car Show’ssa joskus 90-luvulla. Pinstraippaamisesta Jussi ei tuolloin tiennyt juuri mitään, mutta innostui Peksun kursseista, joilla aiheeseen perehdyttiin. Näihin aikoihin Jussi päätti jättää asiakkaille tehtävät maalaushommat täysin, sillä teippaustoimeksiannot täyttivät kalenterin kokonaan. Jossain vaiheessa tuntui luontevalta ottaa valikoimiin myös pinstraippaukseen liittyvät materiaalit ja tarvikkeet ja näin syntyi Pinstriping Finland. Dwayne Hawaijilta kuuluu kanta-asiakkaisiin
Heidän työskentelyään seuratessa Jussi ymmärsi työn jäljen laadukkuuden merkityksen. Ja siitä puheen ollen, eläkeikä alkaa jo häämöttää. Kylttija tekstimaalarina Jussi edustaa vähintäänkin maamme ehdotonta huippua. Maalausinto palaa. Jussi ei ole jämähtänyt mihinkään yhteen tiettyyn tyyliin, vaan tuntuu olevan yhtä taitava kaikissa. Tämä Corvette-maalaus oli Jussin ensimmäinen kynäruiskutyö jostain 90-luvun alkupuolelta. 73 AMERIKAN RAUTA 2/2026. 2010-luvulla Jussi päätti taas satsata enemmän maalaamiseen ja kansainvälistymiseen. Jussi muistelee, että ensimmäinen reissu taiteilijana ulkomaille oli Saksan Bottropissa järjestetty Kustom Kulture. Kun kysytään omasta tyylistä tehdä taidetta, Jussi ei koe, että hänellä olisi tiettyä tunnistettavaa tyyliä. Tärkeimmiksi esikuvikseen ja innoittajikseen maalaustaiteen parissa Jussi nostaa ehdottomasti japanilaiset mestarit, kuten Makoto ja Mr G. Tulevaisuuden suhteen Jussi ajattelee niin, että eläköityminen tapahtunee porrastetusti ja jäljelle jäävä aika on sitten kaikki mahdollista laittaa maalaamiseen ja autojen rakenteluun. Muita alan kovia nimiä Jussi nostaa harkitusti esiin, mutta Todd Hanson, Jeral Tidwell ja David Lozeau ansaitsevat maininnan. Uutta oppimaan kiinnostunut Jussi innostui myös tekstaamisesta enemmän ja Amsterdamista löytyikin oppia alaan kurssin muodossa. Tämän jälkeen siivet ovat vieneet useampia kertoja ainakin Englantiin, Sveitsiin, sekä tietysti Japaniin, jonne viime joulukuussa suuntautui jo kymmenes reissu legendaariseen MOONEYES Hot Rod Custom Show’hun. Pinstraippaamisesta Jussi ei tuolloin tiennyt juuri mitään, mutta innostui Peksun kursseista, joilla aiheeseen perehdyttiin. Mies kun vannoo monipuolisuuden nimeen. Erilaisten tekniikoiden yhdistely tuottaa mielenkiintoisia lopputuloksia ja Jussi tykkääkin tutustua aina uusiin tekniikoihin, vaikka kokemusta käsillä tekemisestä on jo lähes 60 vuotta
Töitä oli teini-ikäisellekin tarjolla, jos kehtasi kiertää niitä kyselemässä ja varsinkin jos tunsi ihmisiä. En tiedä oliko koko 50-lukubuumi Suosikki-lehden keksintöä, mutta sieltä tuli varmaan itselle ensimmäinen kiinnostus amerikanrautoihin. pianolle ja sellolle, tai olihan tietysti metsäradio ja nuorten sävellahja lauantaisin. Hetken kuluttua paikalle Jari Turunen muistelee sitä, miten onnistui hankkimaan hänellä edelleen olevan ’58 Delrayn 45 vuotta takaperin. Vähän huonoa siltä kantilta, kun kypäräpakko tuli moottoripyörille muutama vuosi aiemmin. 74 AMERIKAN RAUTA 2/2026 Muumio muistelee 50-lukubuumin viemänä. Sellainen Amerikan versio, ei pula-ajan Suomi-versio. Silloin se ei ollut kuitenkaan myynnissä. Kaksiovinen farmari. saapui vanhahko mies kahden nuoremman henkilön kanssa ja hän auliisti esitteli autoa ja kertoi hänen veljensä, joka asui Paneliassa, hankkineen sen uutena. Paitsi mummoni sisko Polvijärveltä, joka palasi takaisin jo 1929. Suavella tai Brylcreemillä kammattiin tukka taaksepäin. Mobilistit keräilivät metsistä kanttiautojen raadot. Kukaan ei varmaan Joensuun kokoisesta kaupungista ollut edes käynyt Amerikassa. Kevarikorttihan minulla jo oli ja satapiikki Hondakin, jolla nuori mies pääsi kokeilemaan vapauden tunnetta. Vanhat 50-luvun jenkkiautothan olivat harvinaisia, eikä niitä liiemmin ollut myynnissä, vaikka kirjastossa käytiin kaikki Helsingin Sanomat selaamassa. Oli ehkä telalla maalattu mattakermanvärinen maali, mutta hieno se silti oli. Jäin haikeana katsomaan perävaloja ja pakoputken savuvanaa ihastukseni liuetessa paikalta. 1970 -luku oli monessa mielessä hyvin erilaista aikaa kuin nykyään. Viimeistään ostarilta tai urkkakentän kopilta jonkun tavoitti. No, olihan se hieno ’58 mallin Chevroletti ja vieläpä 2-ovinen farmari. Teksti ja kuvat: Jari Turunen Kaverin ottama kuva huoltoasemalta Lieksassa vuonna 1979, jolloin minäkin näin Delrayn ensimmäisen kerran. Lähestyin tuolloin jo autonajokortti-ikää. Ei ollut kännykkäkameraa eikä edes Pocket Instamaticia, jolla ottaa kuvaa, mutta kirjoitin vuonna 1973 Pohjois-Karjalaan myönnetyn rekisterinumeron muistikirjaani. Minkäänlaista uustuontia ei ollut. Elettiin jatkuvan talouskasvun aikaa, aina meni vähän paremmin kuin edellisenä vuotena. 70-luvulla 50-luku oli Suomessa muotia. Radiosta pystyi kuuntelemaan Etyydi 134. Minkäänlaista tietotekniikkaa, matkapuhelimia ynnä muita ei ollut ihmisten käytössä. Jos halusi tietää, mitä kavereille kuuluu, niin lähti vain käpyttelemään ja soittamaan ovikelloja. Tiesiväthän sen työkaveritikin. Valianteja ja Darteja oli, mutta ne eivät kiinnostaneet. Mutta ei, auto ei ollut myytävänä. Niinpä eräänä kesäpäivänä eräs työkaveri tuli huikkaamaan: ”Jari, siellä on hieno amerikanrauta pihalla”. Kaikilla ei ollut edes lankapuhelinta. Nolanin sisus oli aika lähmäinen ensimmäisen kesän jälkeen. Radiossa ja TV:ssä oli kaksi kanavaa joissa muun muassa hehkutettiin suuren naapurimaamme viisivuotissuunnitelman saavutuksia. Tuon minä haluan, tuumin. Sain kesätyöpaikan Teräs Oy:ssä maaliosaston myyjänä, kun elettiin kesää 1979
En keksinyt siihen muuta kuin, että no ne Helsingin jannut, ne nyt puhuu ihan vaikka mitä, ei niillä sitten mitään rahoja kuitenkaan koskaan ole. Oli perjantai ja ilta sekin vasta alussa. Ukko sai rahat ja lähdin pihalle katsomaan ja inventoimaan uutta ostostani. Vuosien päästä molemmat joutuivat perumaan sanojaan. Aprikoin, olisikohan se nyt myytävänä, kun oli aika käyttämättömän näköinen. Perheessä taas oli jo kolme autoa. Esittelin itseni ja kerroin aiemmasta tapaamisestamme. Armeija tuli käytyä ja sieltä menin suoraan duuniin Keskon varastolle. Samalla myös kotihoito oli käymässä ja laittamassa ruokaa. Nimittäin myöhemmin kun kuulin naljailua Chevroletin huonoudesta, oli hyvä heittää vastapalloon, että siellä se sinunkin nimi oli jonotuslistassa, jonka ohitin. Harmi, kun se lista ostajakandidaateista jäi pyytämättä mukaan. En kysellyt auton vioista, koska niitä varmaan oli, ja kerkeäisin ne kyllä sitten aikanaan havaitsemaan. ”No opettelen perkele!” vastasin. ”Minulla on täällä lista, kun ovat jättäneet nimensä ja puhelinnumeronsa”, ja pyöritti kädessään ruudullista aanelosta. No, sitten oli aika tehdä tarjous. Otin rahani lompakosta pöydälle. ”Olisit ostanut jonkun pienen japanilaisen taloudellisen auton.” Juupa juu. Pelata upporikasta tai rutiköyhää. ”Mitä helvettiä sinä olet mennyt tuommoisen paskan rottelon ostamaan, vie se heti takaisin”, oli äidin ensimmäinen kommentti. Samana vuonna perustettiin Joensuun Hot Rod Drivers, johon piti tietysti heti liittyä. Kuva kulki monta vuotta lompakossa, kuten Leningrad Cowboysin jäsenellä traktorin kuva konsanaan. Ei Helesingin poijille. Nämä vuorosanat kopioitiin paria vuotta myöhemmin Christine-kirjaan sekä -elokuvaan Arnie Cunninghamin äidin sanomana, tosin englannin kielellä. Tuohon aikaan niin auton rekisteristä kuin puhelinnumerostakin tiesi sijainnin, puhelinnumeroista ihan kaupunginosan tarkkuudella. ”No näinhän se on”, sanoin. Tuossa vaiheessa oli parasta olla paljastamatta, että ajattelin pitää sitä romua autokatoksessa, jossa meillä oli yksi paikka. Ennen kylille lähtöä päätin käydä näyttämässä ensimmäistä autoani isälle ja äidille, asuinhan vielä peräkammarin poikana silloin. Suoraan kartsalle. Hymyilin, kavereita paljonkin ja sitten myös vieraalla suuntanumerolla olevia. Kaivoin liki valmiiksi täytetyt luovarit taskusta ja pyysin kodinhoitajaa todistamaan kauppoja. Vanha herra kertoi, että onhan sitä autoa kyselty, kymmeniä soittoja tullut. Kun pääsin kotiin, soitin auton omistaneelle herra Nuotiolle. Poikkesin pihaan ja siellähän se Leena oli. Siihen aikaanhan nuoremmat aina teitittelivät vanhempia ja kysyin varovasti, että olisiko Teidän autonne myytävänä. Ukko nyökkäili ja sanoi: ”No niinhän se on, tehdään kaupat”. ”Ovat sanoneet, että voi soittaa sitten, kun on myynnissä, mutta en minä ala soittelemaan”. Teddytukkainen nahkarotsipotsi Jari ylpeänä tuoreen hankinnan kanssa vuonna 1981. ”Tämän verran minulla on rahaa, 4 500 markkaa. Kävin pankissa nostamassa varantoni, jotka olin säästänyt opiskelua varten, ja saavuin Kukkolankadulle. Nämä vuorosanat kopioitiin paria vuotta myöhemmin Christine-kirjaan sekä -elokuvaan Arnie Cunninghamin äidin sanomana, tosin englannin kielellä. Ensimmäinen cruisingilta tulossa, pilluralliksi sitä tosin silloin kutsuttiin ja siitä sai jopa sakot, jos oli kovin ahkera korttelin kiertäjä. Toinen kohtaaminen. Koska en aikonut jäädä varastohommiin, pyrin kauppaopistoon ja pääsinkin. ”Hah, Tiaisen tallissako tuossa kadulla sitä popitat, ethän sinä mitään siihen osaa edes tehdä”. ”Tulen sinne huomenna noin neljän aikoihin, jutellaan sitten”, vastasin. No sitten vierähti reilu kaksi vuotta. Tultiin jo 1980-luvulle. 75 2/2026 AMERIKAN RAUTA. Kohta olinkin jännittyneenä ja onnellisena kurvaamassa pihasta uljaalla Letukallani kera talvirenkaiden, polkupyöräni sekä kaiken kaupassa tulleen rojun kanssa. Ainakin Joensuun Puhelin Oy:llä. ”Voisinko nähdä sitä listaa?” Herra ojensi paperin ja olihan siinä ainakin 20 nimeä puhelinnumeroineen. Yritin selittää kyseessä olevan harrastus ja että minä laitan sen sitten kuntoon. Ukko mietti vähän aikaa ja sanoi, ”kun ne Helesingin poijjaat on sanonu, että kymmenen tuhatta vois olla hinta”. Olin selvittänyt omistajuuden jo kauan aiemmin ARK:sta ja veivasin Nuotion numeron. Vähän oli jo sammalta kasvanut tuulilasin listaan, mutta silti, hieno se oli. Sittenpä ihan ensimmäisten opiskelupäivieni aikana pyöräilin kerran koululta kaupunkiin, ja reittini vei sen talon vierestä, jossa pari vuotta aiemmin näkemäni Chevrolet Delray piti parkkiruutuaan varattuna. Laitoin vähän siistimpää päälle, muistaakseni oikein kauluspaidan. Isä otti seuraavana päivänä rakentavamman kannan. Enempää ei ole”. ”Ka eihän minulla enää ole tuota korttiakaan, kun ottivat pois”, vastasi tämä jo yli ysikymppinen vaari
76 AMERIKAN RAUTA 2/2026 Kutjan kuva. Arctic Challenge Teksti ja piirros: Janne Kutja Muskeliautojen todellinen klassikko ’70 Dodge Challenger muokattiin moderniin tyyliin. Inspiraatiota haettiin sydäntalven värimaailmasta
Pikainen tutkimus taisi tuottaa noin puolen tusinaa keskenään hieman erilaista versiota eri valmistajilta. Jutun autoon tehtiin muutoksia varsin maltillisesti, merkit ja kahvat parturoitiin ja värinä päädyttiin käyttämään hyisevän kylmää metallinhohtoista sinivihreää Arctic Blue -sävyä, joka sopii sydäntalven kylmään ajankohtaan hyvin. Konepellin scoop on vahvasti Six Pack -mallin mukainen. 77 2/2026 AMERIKAN RAUTA. Suurin muutos väriteemojen lisäksi on matala alusta sekä modernit renkaat ja vanteet. Varsinaisten muskeliominaisuuksien eli suorituskyvyn hiipuessa vuosi vuodelta ulkonäkö muuttui varsin vähän, vaikka vuosimallit toisistaan erottaakin. Ei kuitenkaan millään perusmaalilla. Tekniikkana voisi olla esimerkiksi uudemman sukupolven Challengerin 392 Hemi 6-vaihteisen manuaalin kera. Vanteet ovat tarvikkeena saatavat Moparin Rally Wheelsien hengessä tehdyt isokokoiset alumiinivanteet, joita saa usealtakin eri merkiltä, muiden muassa TV:stäkin tutun Chip Foosen Foose Designiltä. Viimeinen mataluus alustaan on haettu ilmajousituksen avulla, toki maahan asti ei ollut tarkoitus pudottaa, vaan ala-asennossakin auton jää hienoiseen etunojaan. K ohde on tällä kertaa jo uudesta asti eri tavoilla rakenneltu ensimmäisen sukupolven Challenger, joka oli tuotannossa vuosina 1970–74. Ajattelin myös, että kromit ja vanteen reunat olisi lakattu tummemmaksi tai maalattu Black Chrome -tuotenimellä tunnetulla efektillä tavallisen kromipinnan sijaan. Arctic Blue on myös sävy, josta löytyy aika monta erilaista versiota – jokaiselle mieleinen. Vanteiden keskiosa on maalattu tummalla gunmetal-sävyllä
Seuraava Amerikan Rauta ilmestyy 9.4.2026 Lightweight Lightweight se u raa va ss a nume ro s s a Red Pepper Plymouth GTX Hemi ’69. Ford Galaxie Fastback ’63 ½. Haaparantalaisen Kåre Mogemarkin talliin on vuosien saatossa kertynyt kavalkadi toinen toistaan upeampia jenkkiautoja. ”Twilight Garage” pitää sisällään myös huomattavan kokoelman auto harrastukseen ja Amerikkaan liittyvää rekvisiittaa. Miehen ensimmäinen isompi Che vyprojekti sai nimittäin nimekseen Black Pepper ja vaimolle rakennettu vihreä Suburban nimen Green Pepper, joten mitäpä muuta Pippurin LStekniikkainen Nascarhenkinen OBS voisi olla kuin Red Pepper. Muutama numero takaperin lehdessämme esiteltiin Jukka Huhdan tyyli käs rodi, nyt vuorossa on hänen poikansa Villen katukelpoiseksi historickilpuriksi rakentama Galaxie Fast back, jota on kevennetty tehdaskilpurien tapaan alumiinisilla korinosilla ja jota liikuttaa pirteä 427tekniikka. Esittelyssä Twilight Garage Hemi Se pinkki 78 AMERIKAN RAUTA 2/2026. Chevrolet C1500 Silverado ’91. Tohmajärveläisen Harri Pippurin kohdalla nimi lienee enne, tai ainakaan se ei autoa pahenna. Loviisalaisen Jouni Gröndahlin GTX on yksi niitä muske limaailman ehdottomia Suomilegendoja. Auto nimittäin sai 426 Hemi tekniikan, pinkin värin ja nykyisen FMA1kilpensä jo ollessaan Finnish Mopar Associationin perustajiin kuuluvalla Kari Saurulla, ja on saanut Jounin hoteissa arvoisensa kodin
3.-5.4.2026 HELSINGIN MESSUKESKUS ACS26 -kokoaikalipusta alennusta koodilla "burnout" Skannaa QR-koodi ja tee heti säästöä!
Tuotenumero: 510971 49 € sis. ALV 249 € sis. Vapaa korkeus nostimen alla, yläasennossa: 1760mm. ALV PAINEILMALETKUKELA 10M Itsekelautuva letkukela paineilmaletkulla, joka voidaan asentaa seinään tai kattoon. Täydellinen kaikenlaisiin tehtäviin kotona ja työpaikalla. Tuotenumero: 511068 279 € sis. Ergonomisesti muotoiltu ja varustettu harjattomalla moottorilla, joka ylläpitää nopeuden tasaisena myös suurissa kuormituksissa. Liitosletku tuloilmalle 2 m. Max käyttöpaine 17 bar. Tippakaukalot ramppien väliin sisältyvät toimitukseen. ALV RENKAANTÄYTTÖPISTOOLI Renkaantäyttöpistooli ilmanpaineen tarkastamista, lisäämistä ja vähentämistä varte. TORAFORS .COM SATINOINTIKONE 1100W Teräksien, alumiinin, puun ja muiden materiaalien pinnanmuokkaustyökalu maalin ja ruosteen poistamiseen, karkeaan puhdistukseen, hiontaan, satiinointiin, mattaukseen ja kiillotukseen. TORAFORS .COM 2990 € sis. ALV HINNAT VOIMASSA TOISTAISEKSI, OIKEUDET MUUTOKSIIN PIDÄTETÄÄN. WWW. Tuotenumero: 532902 99 € sis. Kääntyy 180° seinään kiinnitettynä. 5090 € sis. Lukitus kaikissa pilareissa ja suoja autojen välillä. HINNAT VOIMASSA TOISTAISEKSI, OIKEUDET MUUTOKSIIN PIDÄTETÄÄN. Tuotenumero: 513556. ALV EPÄKESKOHIOMAKONE ROS090 Oskilloiva yhden käden 150mm epäkeskohiomakone säädettävällä pyörintänopeudella tehokasta hiontaa varten kaikentyyppisille pinnoille. TARKISTA AJANTASAISET HINNAT VERKKOKAUPASTAMME. Sähköhydraulinen nostin tarjoaa 3500 kg nostokapasiteetin, kahdeksan kiinteää turvalukitusasentoa ja nopean, noin 30 sekunnin noston 980 mm korkeuteen. TARKISTA AJANTASAISET HINNAT VERKKOKAUPASTAMME. Yksinkertaisella rullan vaihdolla voit vaihtaa karkean puhdistuksen, hionnan ja kiillotuksen välillä. Tuotenumero: 562496 KOMPRESSORI 3HV 50 LITRAA Vahva ja kestävä 1-vaiheinen täysautomaattinen öljyvoideltu paineilmakompressori kaksisylinterisellä pumpulla, suurella ilmakapasiteetilla ja tilavalla 50 litran säiliöllä. Kumitettu painemittari ja iskunkestävä kahva. Käyttö tapahtuu 230 V verkosta tehokkaalla 2,2 kW moottorilla, ja 24 V ohjausjärjestelmä takaa turvallisen ja helpon käytön ilman paineilmaa. WWW. ALV HUOLTONOSTIN 3500KG Päivitetty versio suositusta huoltonostimestamme – nyt entistä leveämmällä nostotasolla useammille automalleille. Tuotenumero: 495037 399 € sis. Tuotenumero: 509658 SÄILYTYSNOSTIN 4:LLE AUTOLLE Erittäin laadukas säilytysnostin neljän auton päällekkäiseen säilytykseen. Letkun pituus 10 m. ALV. Letkun mitat (sisä x ulko) 12,5x17 mm
TARKISTA AJANTASAISET HINNAT VERKKOKAUPASTAMME. Ergonomisesti muotoiltu ja varustettu harjattomalla moottorilla, joka ylläpitää nopeuden tasaisena myös suurissa kuormituksissa. Tuotenumero: 513556. ALV HINNAT VOIMASSA TOISTAISEKSI, OIKEUDET MUUTOKSIIN PIDÄTETÄÄN. Täydellinen kaikenlaisiin tehtäviin kotona ja työpaikalla. Max käyttöpaine 17 bar. Yksinkertaisella rullan vaihdolla voit vaihtaa karkean puhdistuksen, hionnan ja kiillotuksen välillä. TORAFORS .COM 2990 € sis. ALV. ALV PAINEILMALETKUKELA 10M Itsekelautuva letkukela paineilmaletkulla, joka voidaan asentaa seinään tai kattoon. Käyttö tapahtuu 230 V verkosta tehokkaalla 2,2 kW moottorilla, ja 24 V ohjausjärjestelmä takaa turvallisen ja helpon käytön ilman paineilmaa. ALV RENKAANTÄYTTÖPISTOOLI Renkaantäyttöpistooli ilmanpaineen tarkastamista, lisäämistä ja vähentämistä varte. HINNAT VOIMASSA TOISTAISEKSI, OIKEUDET MUUTOKSIIN PIDÄTETÄÄN. Kumitettu painemittari ja iskunkestävä kahva. TORAFORS .COM SATINOINTIKONE 1100W Teräksien, alumiinin, puun ja muiden materiaalien pinnanmuokkaustyökalu maalin ja ruosteen poistamiseen, karkeaan puhdistukseen, hiontaan, satiinointiin, mattaukseen ja kiillotukseen. Tippakaukalot ramppien väliin sisältyvät toimitukseen. Lukitus kaikissa pilareissa ja suoja autojen välillä. Tuotenumero: 511068 279 € sis. Letkun mitat (sisä x ulko) 12,5x17 mm. Tuotenumero: 562496 KOMPRESSORI 3HV 50 LITRAA Vahva ja kestävä 1-vaiheinen täysautomaattinen öljyvoideltu paineilmakompressori kaksisylinterisellä pumpulla, suurella ilmakapasiteetilla ja tilavalla 50 litran säiliöllä. 5090 € sis. TARKISTA AJANTASAISET HINNAT VERKKOKAUPASTAMME. Letkun pituus 10 m. WWW. WWW. Tuotenumero: 495037 399 € sis. Sähköhydraulinen nostin tarjoaa 3500 kg nostokapasiteetin, kahdeksan kiinteää turvalukitusasentoa ja nopean, noin 30 sekunnin noston 980 mm korkeuteen. Vapaa korkeus nostimen alla, yläasennossa: 1760mm. ALV HUOLTONOSTIN 3500KG Päivitetty versio suositusta huoltonostimestamme – nyt entistä leveämmällä nostotasolla useammille automalleille. ALV 249 € sis. Tuotenumero: 532902 99 € sis. Kääntyy 180° seinään kiinnitettynä. ALV EPÄKESKOHIOMAKONE ROS090 Oskilloiva yhden käden 150mm epäkeskohiomakone säädettävällä pyörintänopeudella tehokasta hiontaa varten kaikentyyppisille pinnoille. Tuotenumero: 509658 SÄILYTYSNOSTIN 4:LLE AUTOLLE Erittäin laadukas säilytysnostin neljän auton päällekkäiseen säilytykseen. Tuotenumero: 510971 49 € sis. Liitosletku tuloilmalle 2 m
TARKISTA AJANTASAISET HINNAT VERKKOKAUPASTAMME. KUTISTUS/ VENYTYSKONE PRO PELA Kutistus/ venytyskone soveltuu erinomaisesti korjauspeltien, reunojen ja erilaisten profiilien hallittuun kutistukseen ja venytykseen ilman pellin vaurioitumista. Mukana toimitettavat 12 profiilirullaparia, jalkapoljin ja syvyysrajoitin mahdollistavat monipuolisen ja toistettavan työskentelyn, kun taas tukeva rakenne varmistaa pitkäikäisen ja tarkan käytön. Koneessa on pyöreät leuat, 165 mm kitasyvyys ja erittäin jäykkä runkorakenne kahdesta 12 mm teräslevystä. Jalkapoljin vapauttaa molemmat kädet pellin ohjaukseen parantaen tehokkuutta. TORAFORS .COM 1890 € sis. WWW. Tuotenumero: 570993 HINNAT VOIMASSA TOISTAISEKSI, OIKEUDET MUUTOKSIIN PIDÄTETÄÄN. ALV. Tuotenumero: 571012 759 € sis. Koneessa on 300 W moottori, portaaton nopeudensäätö (0–12 r/min) ja 610 mm kitasyvyys, jotka takaavat hyvän hallittavuuden myös suurille levyaihioille. Se soveltuu erinomaisesti painaumien oikaisuun, kaarien ja kaartuvien pintojen muotoiluun sekä pellin ammattimaiseen viimeistelyyn. Tuotenumero: 570988 SÄHKÖTOIMINEN SIKKIKONE 610MM PELA Sähkötoiminen sikkikone 610 mm on ammattikäyttöön suunniteltu sähkökäyttöinen sikkija valssauskone peltiprofiilien tarkkaan muokkaukseen, jäykisteiden tekoon ja reunojen kanttaukseen. Se soveltuu erityisesti vaativiin koritöihin, ohutlevyprojekteihin ja erikoisajoneuvojen rakentamiseen. ALV 879 € sis. ALV PAINEILMAVASARA PRO 710MM Kestävä ja tehokas paineilmavasara on täydellinen työkalu metallin muotoiluun, tasoittamiseen ja viimeistelyyn välttämätön työkalu kaikille, jotka työskentelevät pellin muotoilun parissa
KÄYTÄNNÖNLÄHEISET KURSSIT KOKEMUKSELLA JA AMMATTITAIDOLLA TAKOMO works järjestää eritasoisia lyhytkursseja eri teemoilla Vantaalla, TorAForsin yhteydessä osoitteessa Luhtaanmäentie 21, 01750 Vantaa. TARKISTA AJANTASAISET HINNAT VERKKOKAUPASTAMME. Kitasyvyys: 750mm. Työkorkeus: 1200mm Tuotenumero: 570995. TORAFORS .COM ENGLANNINPYÖRÄ Laadukas ja vahva englanninpyörä ammattikäyttöön pellin muotoilemiseksi. Tarvitsetko taitoja metallin muotoiluun, koritöihin tai vaikkapa moottoripyörien ja autojen customointiin. WWW. HINNAT VOIMASSA TOISTAISEKSI, OIKEUDET MUUTOKSIIN PIDÄTETÄÄN. ALV HALUATKO OPPIA PELTITÖIDEN MESTARIKSI. VARAA PAIKKASI KURSSILTA NYT! Kurssien aikataulut, lisätiedot ja ilmoittautumiset suoraan TAKOMO worksin verkkosivuilla osoitteessa https://englanninpyora.fi Kurssien aikana on myös mahdollista ostaa TorAForsin valikoimissa olevia peltityökoneita ja työkaluja alennettuun hintaan.. Oletko kiinnostunut oppimaan englanninpyörän käyttöä, sikkikoneen hallintaa tai viimeistelemään hitsaussaumat huomaamattomiksi. Mukana 7kpl karkaistuja alarullia. TAKOMO works tarjoaa yhteistyössä TorAForsin kanssa käytännönläheistä koulutusta niin harrastajille kuin alan ammattilaisille. 1690 € sis. Kursseilla saat käytännön opetusta metallin muotoilusta, oikaisusta, hitsaussaumojen viimeistelystä sekä tarvittavien erikoistyökalujen käytöstä, kuten englanninpyörästä ja sikkikoneesta. Koulutuksista vastaavat Suomen kokeneimmat alan kouluttajat, Tero Salmi ja Ossi Kattilakoski, joilla molemmilla on yli viidentoista vuoden kokemus peltitöiden opetuksesta
044 040 4739, myynti@kontiorenkaat.fi Katso lähin jälleenmyyjäsi: kontiorenkaat.fi AITO KLASSINEN PREMIUM-VALKOSIVURENGAS LEVEÄLLÄ 3" VALKOSIVULLA. K o n t i o W h i t e P a w Nyt saatavilla myös Kontio WhitePaw Vintage Bias Look Radial! GRAND NATIONAL ROADSTER SHOW – MENESTYSTÄ SUOMEEN! CHEVROLET CHEVELLE TURBO ’70 CHEVROLET IMPALA 2D HT ’60 • FORD A TUDOR ’31 FORD F-250 427 SIDE-OILER ’67 • PONTIAC GTO CONVERTIBLE ’69 HARLEY-DAVIDSON FLH PANHEAD ’57 LISÄKSI ESITTELYSSÄ Kustomtaiteilija JUSSI ALASALMI 70 02 45 -2 60 2 PAL VKO 2026-15 Suomalaista työtä • www.amerikanrauta.fi R a kkaud e sta Ra utaan • 2/ 2 02 6 • 12 ,5 € TURBOVETTE Enemmän kuin klooni + 600 HV DODGE CHALLENGER 512 ’73 CHEVROLET CORVETTE TURBO ’96 Suomen nopein C4. AM ER IK AN RA UT A 2/ 20 26 NR O 10 6 ”A UT OO N OL I JO JE N KE IS SÄ AS EN N ET TU LU N AT IN SL ED GE HA M M ER RO TA TIN G AS SE M BL Y, KU N M OO TT OR I OL I ILM EIS ES TI PO RS IN UT SIE LL Ä IH AN HU OL EL LA .”. KONTIO WHITEPAW YHDISTÄÄ UPEAN VALKOSIVUN, PERINTEISTÄ TYYLIÄ EDUSTAVAN KUVION SEKÄ MODERNIN RENGASTEKNOLOGIAN. Puh