TEKNIIKKA TUTUKSI: KARDAANI TOISENLAISET TALLIT – PARHAAT TALLI-IDEAT DODGE CHALLENGER 6.1 HEMI CONVERTIBLE ’70 CHEVROLET SILVERADO 2500 HD DURAMAX DIESEL ’01 FORD FAIRLANE 500 4D SEDAN ’64 CHEVROLET STYLEMASTER BUSINESS COUPE ’46 CHEVROLET IMPALA 2D HT ’64 HANNIBAL LAKESTER ’31 HARLEY-DAVIDSON PANHEAD ’49 BUICK ROADMASTER ’55 LISÄKSI ESITTELYSSÄ Harrastu ksesta työksi KUTJA DESIGN 6 414887 002455 2 1 1 70 02 45 -2 10 1 PAL VKO 2021-09 Viipale mediat Suomalaista työtä • www.amerikanrauta.fi R ak kaud es t a Ra u taa n • 1 /20 2 1 • 9,9 € AM ER IK AN RA UT A 1/ 20 21 NR O 65 ”P Ä ÄT IN , ET TÄ TÄ YT YY TE H D Ä TÄ ST Ä VA IM O N AU TO , KU N EI KE RR A N O O VA IM O A KA A N .” KOKO SUOMEN JENKKIAUTOLEHTI UNELMA KESÄYÖN OLDSMOBILE DELTA 88 ROYALE DIESEL ’80 henkeä Kouvosto:
Kutistus/ venytyskone TWIN Laadukas kutistus/ venytyskone ammattikäyttöön. hitsauspaksuus: 1,5mm+1,5mm Leukojen syvyys: 140mm Koko: 480x100x200mm. Paino: 14,5kg. korkeus: 3724mm. Ramppien mitat: 590x340mm. Nostoaika: 55sek. Uusi malli! Nostokyky: 4000kg. Vaunussa on yhteensä 10 kuulalaakeroitua lukittavaa säilytyslaatikkoa sekä lukittava säilytyskaappi, jossa on 2 säädettävää hyllyä. Työkaluvaunu 277-osaisella työkalulajitelmalla. Maks. ALV24% Hinnat voimassa toistaiseksi, oikeudet muutoksiin pidätetään. alumiinipelti: 1,8mm 1290€ tuotenro 497378 169€ tuotenro 89343 Kaikki hinnat sis. U U TU U S! U U TU U S! 895€ tuotenro 512775 U U TU U S! U U TU U S!. Käyttöjännite 230V. Autotallin sisustus (harmaa/musta) Toimitussisältö: 1kpl työkalukaappi / korkea, 3kpl yläkaapit kaasujousitetut luukut, 3kp alakaapit (1 x laatikot, 1 x kaappi & 1 x siirrettävä työkaluvaunu) 1kpl ruostamaton pöytätaso 2041,5x463x38mm 1kpl työkalutaulut Työtason korkeus: 946 mm Kokonaismitat: 2955x2000x460mm 1599€ tuotenro 513523 49€ tuotenro 510967 Karalaikkahiomakone 1/4” Kulmahiomakone / karalaikkahiomakone iskunkestävällä rungolla. Lisäksi siinä on 2 työkalulevyä sekä asiakirjateline. 2190€ tuotenro 506475 Lattiavapaa 2-pilarinostin 4000kg Erittäin laadukas hydraulinen lattiavapaa kaksipilarinostin itselukittuvilla nostovarsilla. Vaunussa on 4 pyörää, joista 2 on lukittavissa. leveys: 3380mm. Työkaluvaunu 277-os. Vaatii lisäksi kompressorin. Kok. teräspelti: 1,6mm Maks. Moottori: 2,2kW. www.TORAFORS.com +358 (0)50 358 5800 order@torafors.fi Työkaluvaunu puisella työtasolla Siirrettävä työasema joka on valmistettu mustasta & harmaasta jauhemaalatusta teräslevystä sekä puupäällisestä, joka toimii työpöytänä. Työsyvyys: 120mm. Pilarien etäisyys: 2830mm. Sähköliitäntä: 230V. U U TU U S! 99€ tuotenro 510994 Nauhahiomakone 20x520mm Paineilmatoiminen nauhahiomakone vaativaankin käyttöön. Sähköliitäntä: 1-vaihe 230V 16A. Kok. Nostokyky: 1350kg/pari. Maks. Koko: 1285x740x890mm. Pulverimaaliruisku Ammattimainen lopputulos kotona! Nyt voit jauhemaalata kotioloissa ja saada kestävän pinnan, joka ei irtoa tai lohkeile ja kestää paremmin kulutusta. Pituus: 360mm Paino: 1153g Hiomanauhan koko: 20x520mm Pyörintänopeus: 16000rpm Ilmankulutus: 113l/min Työpaine: 6,3bar Paineilmaliitäntä: 1/4” Sopiva letkun koko: 3,8” 259€ tuotenro 513137 Pistehitsauspihdit 230V Käsikäyttöinen/kannettava pistehitsauslaite. Nostokorkeus: 1800mm. Paino: 153 kg. Säädettävä nopeus, enintään 20000rpm. Paino: 88kg. 599€ tuotenro 497975 499€ tuotenro 494628 Hydrauliset autorampit Nostokorkeus: 100-430mm. Kiristettävä kara 6mm:n akselille
Sellainen löytyy myös ulkoisesti klassisen näköisen kansikuva-Buickin konehuoneesta. Hienoa onkin se, että historia on osoittanut, että myös autorakentelussa trendit tulevat kerran takaisin, muodossa tai toisessa. Lisäksi moderni ruiskutekniikka tuo käytännön huolettomuutta ja vähentää kulutusta merkittävästi. Vaan aikanaan sekin alkoi näyttää taas tylsältä, mutta perä pystyssä -tyylin tilalle jalostuikin pro touring – alkuperäishenkistä, mutta joka suuntaan enemmän. Tätä kirjoitettaessa eletään joulukuuta, eli ollaan vielä maailman mullistaneen vuoden 2020 puolella – toivottavasti vuonna 2021 maailma muuttuu taas normaalimmaksi, ja päästään käymään näyttelyissäkin vanhaan malliin. Cartoonin elämästä kertovan loistavan dokumentin L.A. Sitä edustaa myös tässä numerossa nähtävä Kuortin perheen avo-Challenger, jonka alkuperäisen oloisen korin pinnassa onkin nykyaikainen helmiäissävy ja jonka tekniikka on kauttaaltaan nykyaikaista aina 6,1-litraisesta SRT Hemistä hammastanko-ohjaukseen ja coilovereihin. Pari päivää sitten Kerman tallilla käydessä tuli puhetta siitä, kuinka nopeasti jotkut asiat vanhenevat ja muuttuvat jopa noloiksi. Uuden vuoden kunniaksi uudistimme kevyesti myös Amerikan Raudan ulkoasua tarkoituksena tehdä lehdestä entistä selkeämpi ja helpommin luettava. Erityisesti siinä mieleen on painunut kohta, jossa asunnottomien kansoittaman Skid Row’n pormestariksi itseään tituleeraava Pepper-niminen koditon toteaa, että ”Life is about change”. Uuden trendin noustessa se edellinen suosikki alkaa aina näyttää vanhanaikaiselta. K atsoin tässä eräänä iltana taas kerran valokuvaaja Estevan Oriolin ja tatuoijavirtuoosi Mr. Syynä olivat tietysti ne ongelmaisiksi tunnetut ja isoon koriin alitehoiset 5,7-litraiset dieselit, mutta osin myös aikakauden muutos. Sama pätee rakentelutyyleihin. Muistan elävästi, miten noloilta ne 70–80-lukujen taitteen Suomi-hottentotit näyttivät yhtäkkiä 80-luvun lopulla, kun maahan tuli äkkiä valtavasti alkuperäiskuntoisia siipi-cruisereita ja muskeliautoissakin alettiin arvostaa alkuperäisyyttä. Siinä ’59 Cadillac Limousinea tallissa ihaillessa todettiin, että niihin aikoihin mallit vanhenivat nopeasti – nopeammin kuin nykyään. Ei ole niin kovin montaa vuotta siitäkään, kun LS-moottoreita pidettiin yhteen jos toiseenkin tarkoitukseen liian moderneina – nyt on hyväksytty tosiasia, että se on se nykypäivän Chevyn pikkulohko. Tomi Eronen Päätoimittaja tomi.eronen@amerikanrauta.fi Aikalaisuusseikkailu 2021 3 Pääkirjoitus AMERIKAN RAUTA 1/2021. Koko mallille kävi muuten Suomessa aikoinaan juuri niin kuin alussa kuvailin – korskealta näyttänyt kiesi muuttui muutamassa vuodessa reliikiksi, jota kukaan ei oikein edes halunnut muistella. Siinä, missä virheettömänä kiiltelevä luksusmalli on omistajansa ylpeys, mihin ikinä mennäänkin, on 15 vuotta vanha ja sieltä täältä kukkiva, jo loiston päivänsä nähnyt edustusauto jotain ihan muuta. Etenkin, kun otetaan huomioon se, että kalliimmissa autoissa tuppaa olemaan aina enemmän uudenlaista ja monimutkaista tekniikkaa, joka saattaa olla vanhemmiten kallista ja monimutkaista pitää kunnossa. Varmaa on vain se, että muutos on pysyvää, ja usein uudistuminen on hyväksi. Usein siihen pyritään tietoisesti, mutta vielä useammin muutokset tapahtuvat, kun niitä ei osaa odottaa. Noita kolmannen ja neljännen sukupolven kaseja on hyvin tarjolla samoin kuin niiden osia, ja kyllähän niissä on jo tehtaan jäljiltä tehoa enemmän kuin useimmissa katuviritellyissä ensimmäisen polven vastaavissa. Hottentotitkin ovat tässä numerossa edustettuina Vesa Nasse Kauppisen Oldsmobile Delta 88:n muodossa, vaikka sen kohdalla pitäisi kai puhua neo-hottentotista. Äkkiä Challengeria ei enää haluttukaan maalata candypunaisella, vaan vaihtoehtoina olivat Hemi Orange, Plum Crazy ja Sublime Green. Viisysikin isoine siipineen oli one-year-onlymalli, jonka tunnisti maallikkokin vanhaksi vuosimalliksi jo 1960, saati sitten parin vuoden päästä, kun tuli jo kokonaan uusi korimalli. Se taitaa ollakin tärkein syy siihen, että edustusautot eivät tunnu varsinkaan aluksi vanhenevan kovin kauniisti. Ja sitähän se on – vain muutos on pysyvää. Valitettavan usein pitää paikkansa vanhan neuvostoliittolaisen sähköinsinöörin sanonta – siellä missä on sähköä, on vikoja. Joitakin niistä muistelee jo muutaman vuoden päästä kaiholla, joitakin taas ei haluaisi takaisin enää koskaan. Originals
03 2251 948 (ma–pe 8.30–16.00) tilaajapalvelu@amerikanrauta.fi Päätoimittaja Tomi Eronen Toimittajat Kimmo Janhunen, Olli Lehtinen, Tuukka Erkkilä Avustajat Jussi Löppönen, Janne Kutja, Pasi Kekarainen, Robert McCarter, Kari B. Mikkonen, Petteri Hautamaa, Veli Vartiala, Markku Pahkajärvi, Fredrik Robertsson Tuotantopäällikkö Tomi Saloniemi Ulkoasu Sari Mantila, Thomas Backman Kustantaja Viipalemediat Oy Puh. 06 2810 100 Hallituksen puheenjohtaja: Ari Isosomppi Postiosoite Amerikan Rauta, PL 350, 65101 Vaasa Ilmoitusmyynti Peppe Haapala: 050 4147 559 Susanne Ripsomaa: 050 4147 553 www.amerikanrauta.fi > Mediakortti Sähköiset osoitteet toimitus@amerikanrauta.fi myynti@amerikanrauta.fi materiaali@amerikanrauta.fi etunimi.sukunimi@amerikanrauta.fi Painopaikka PGM Myynti R-Kioskit, huoltoasemat, marketit ja Lehtipisteet kautta maan ISSN 2243-4550 Tämän tuotteen paperi sekä tuotantoprosessi ovat sertifioidusti ympäristöystävällisiä. Jos kuitenkin lehti julkaisee tilaamatta lähetettyjä kirjoituksia ja/tai kuvia lehdessä tai verkkosivuillaan, katsotaan tekijän luopuneen em. Viipalemediat Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai virheestä ilmoituksessa rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrään palauttamiseen. Ilmoitukset: Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta. Copyright: Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman Viipalemediat Oy:n kirjallista lupaa on kielletty. Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamista mahdollisista vahingoista kolmannelle osapuolelle ja/ tai Viipalemediat Oy:lle. Tilaajapalvelu Puh. materiaalin tekijänoikeuksista Viipalemediat Oy:n hyväksi lähettäessään materiaalin lehdelle. lakko) voida julkaista lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. 4 AMERIKAN RAUTA 1/2021 Toimitus. Materiaali: Viipalemediat Oy ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta
EDULLISET VARAOSAT USA-AUTOIHIN Tarvikevaraosat huoltoon ja korjaukseen Alkuperäisvaraosat GM, Chrysler, Ford USA Uudet ja käytetyt korin osat – suuri varasto Ruostekorjauspellit suoraan varastosta Purkuosat, koneet, vaihteistot, jne. USA-CARS .fi Puh. www.southwesttrade.fi HÄMEENLINNA: Uudet ja käytetyt osat + postimyynti Pietiläntie 1–3, 13130 HML puh: (03) 61 50 50, avoinna: ark 9–17 VANTAA: Uudet osat + käyt. nouto Purutie 47, (Partola) PIRKKALA puh: (03) 266 2818, avoinna: ark 10–18 Suuri määrä USA-purkuautoja Uudet peltivanteet edullisesti Voiteluaineet ja kemikaalit Nopeat toimitukset tilaustavaralle USA:sta ??. . . • Autoihin huolloista LS-moottoriswappeihin, käytössä HP-Tuners ohjelmointi. . ??. . TÄYDEN PALVELUN TUONTITALO www. ??. . ??. ??. 040 506 9008, arto@usa-cars.fi • Kaikki merkit ja mallit • 155-kohdan autotarkastus (kuusi sivuinen raportti, koe-ajo ja 50–100 kuvaa ei velvoita ostamaan) • Varaosat (kontissa ja nopeana lentotoimituksena) Kontteja lähtee joka viikko! Myös huollot, korjaukset ja maahantuontikatsastukset AVAIMET KÄTEEN PALVELU WWW.USA-CARS.FI Arto Seppänen www.facebook.com/amerikanrauta Rakkaudesta Rautaan NYKYAIKAINEN JENKKIPAJA AUTOILLE JA PRÄTKILLE www.planetgarage.fi OULUN SEUDULLA PALVELEVA JENKKIPAJA • Harrikka huollot, korjaukset sekä kustomoinnit. ??. • Myös automaattivaihteistojen korjaukset.. ??. ??. ??. nouto Tiilitie 16, 01720 VANTAA puh: (09) 2210 0024, avoinna: ark 8:30–17:30 PIRKKALA: Uudet osat + käyt. ??. ??. ??. ??. ??. ??
56 Chevrolet Silverado 2500 HD 4x4 ’01 Tohmajärvellä vaikuttavan Harri Pippurin tummanpuhuvassa Silveradossa on kosolti omavalmisteosia etupuskurista valorautoihin ja lavan rollbariin. Perheessä auto on kuitenkin ollut vielä kauemmin, sillä Sepon isä osti sen käyttöautokseen jo vuonna 1973. 1/2021 6 AMERIKAN RAUTA 1/2021. Täs s ä num e ro ss a Nro 65. 44 Chevrolet Stylemaster Business Coupe ’46 Kim Hakasalon madalletusta kuparipannusta löytyy modernisoitu alusta sekä varsin tehokas kaasaripikkulohko täysin läpikäydyllä voimansiirrolla. 38 Oldsmobile Delta 88 Royale Brougham ’80 Kouvolalaisen Vesa Nasse Kauppisen Oldsmobile on rakennettu röyhkeään kasariasuun autenttisia oman aikakautensa komponentteja käyttäen. 32 Dodge Challenger 6.1 Hemi Convertible ’70 Sipoolaisen Kuortin perheen Challengerin klassinen muskelikuosi kätkee alleen nykyaikaisen SRT-8-tekniikan kuusivaihteisine manuaaleineen ja hammastanko-ohjauksineen. 26 Chevrolet Impala 2D HT ’64 Tony Raidan six-fo on erinomainen esimerkki aikoinaan edullisesta automallista, joka on sittemmin noussut amerikanautoikonien joukkoon. Kannessa: Buick Roadmaster 2D HT ’55 62 H-D Panhead ’49 20 Ford Roadster ’31 14 Esittelyssä 14 Buick Roadmaster 2D HT ’55 Jussi Herrasen hillityn tyylikäs, modernilla tekniikalla varustettu custom herättää silkkaa ihastusta, missä ikinä liikkuukin. 20 Ford Roadster ’31 Helsinkiläisen Tomahawk Town -talliyhteisön kimppaprojektina valmistui raaka Hannibalnimen saanut lakester, joka tekee kunniaa 40-luvun lopun kilpureille. 50 Ford Fairlane 500 4D Sedan ’64 Oululainen Seppo Pehkonen on omistanut Fairlanensa jo 36 vuotta. 62 Harley-Davidson Panhead ’49 Helsinkiläisen Tom ”Tane” Hamaran tyylipuhdas pannupää valittiin viime kesän Helsinki Bike Show’ssa Classic Custom -luokan voittajaksi
Vakiot 8 Rauta-annos Mitä jos Cadillac olisi suunnitellut Escalade-tila-autonsa jo vuonna 1959. 84 Harrastuksesta työksi: Kutja Design Tällä kertaa esittelemme autoja työkseen piirtävän tuusulalaisen Janne Kutjan yrityksen. 81 Muumio muistelee Toisaalla lehdessä esiteltävästä Pehkosen Sepon 36 vuotta omistamasta ’64 Fairlanesta löytyi lisääkin muisteltavaa. 76 Tekniikka tutuksi: Kardaani Tekniikkajutussamme paneudumme kardaanin toimintaan ja huoltamiseen sekä seikkoihin, joita kardaaniin liittyen pitää huomioida autoa rakennellessa. 26 Chevrolet Impala 2D HT ’64 ARTIKKELIT 66 Kerhoesittely: Kerma C.C. Esittelemme kotimaisten harrastekerhojen kermaan jo nimensäkin puolesta kuuluvan Helsingin Tattarisuolla majailevan Kerma C.C:n. 7 AMERIKAN RAUTA 1/2021. 10 Tapahtumakalenteri FHRA julkisti ensi kesälle entistä tuhdimman tapahtumakalenterin, joka luo uskoa tulevaan koronaperuutusten keskellä. 86 Buick-projekti, osa 2 ’59-farmarin jalkatilat menivät lopulta vaihtoon reunasta reunaan. 12 Pelit ja vehkeet Ajanvietettä rakentelukaudelle viimeisimpien tuoteuutuuksien muodossa. Uusi etuakselistokin on jo paikallaan. 88 Kutjan kuva Janne piirsi Oldsmobile Delta 88:sta oman versionsa, joka poikkeaa varsin paljon toisaalla lehdessä esitellystä Nassen toteutuksesta. Kokosimme yhteen upeita esimerkkejä eri ääripäistä. 71 Unelmien tallit Monen autoharrastajan unelmana on oma autotalli, mutta käsitys unelmien tallista voi vaihdella melkoisesti. 71 Unelmien tallit 66 Kerhoesittely: Kerma C.C
Monesti mies on vienyt toteutuksen niin pitkälle, että hän on luonut malleista myös niiden omaa ajankuvaa edustavat esitteet mainosgrafiikkoineen, joissakin tapauksissa jopa mainosvideon. Lupen pienimuotoiset synttärikahvit juotiin 23.11. Mitäs jos Mustangin neljättä sukupolvea suunniteltaessa olisi otettu mukaan kuvioihin Cosworth ja yhdistetty ralliauto sekä poniauto. Eikä siinä vielä kaikki. Luppe on edelleen töissä FHRA Marketing Oy:ssä osa-aikaisena ja on mukana toiminnassa aktiivisesti. Entä jos Jeep olisi kehitellyt Trackhawktehoversionsa 60-luvun lopulla tai Ford Mustangin suunnittelussa olisi lyöty päät yhteen brittiläisen Cosworth-virityspajan kanssa. Abimelecin tietokoneella ’69 Wagoneer on jalostunut uudelleen Trackhawkin, eli kaikkien aikojen tehokkaimman Grand Cherokeen jalanjäljissä. Amerikan Rauta onnittelee! Ku va t: Ab im el ec De si gn 8 AMERIKAN RAUTA 1/2021 Uutispalsta Toimittanut: Kimmo Janhunen. Mitä jos. Olisiko jenkki-Ford pitänyt pintansa, vai olisiko pellin alle istutettu 2,0-litrainen turbotettu neloskone. Luonnollisesti Mustang RS Cosworthista olisi löytynyt ainakin Sierroista tuttu kookas takasiipi. Klikkaa itsesi Instagram-tilille @abimelecdesign ja katso, miltä olisivat voineet näyttää ’66 Ford F-100 Lightning, ’70 Ford Bronco Raptor tai vaikkapa 80-lukuiset Chryslerit Lamborghini-maustein. Abimelec Designin Instagramissa julkaisema ”What-if” -sarja pohtii takautuvasti, millaisia malleja tai konsepteja olisi voinut syntyä, jos kokonaisuus olisi toteutettu eri ajassa tai erilaisten asioiden vaikutuspiirissä. SUV oli utopiaa vielä 60-luvun lopullakin, mutta Jeep Wagoneer alkoi olla ideologisesti jo hieman jäljillä. Nuori konseptisuunnittelija Abimelec Arellano on vienyt pohdiskelun pidemmälle ja luonut erilaisten skenaarioiden pohjalta uusvanhoja toteutuksia digitaalisen kuvankäsittelyn keinoin. Uudessa Trackhawkissa pellin alta löytyy 710 hevosvoimaa tuottava Chryslerin 6,2-litrainen remmiahdettu Hemi-V8, mutta vuoden ’69 versiossa voimanlähteeksi on istutettu 440-isolohko. Mitä jos Cadillac olisi suunnitellut Escaladensa jo vuonna 1959. Hurjimmissa visioissaan Abimelec yhdistelee ennakkoluulottomasti epäsovinnaisiakin rakentelutyylejä, vai mitä sanotte esimerkiksi Lamborghini Miurasta tehdystä Hemi-koneisesta gasserista. Yhtäläisyyksiä muskeliaikakauden tuotteisiin löytyy myös rengastuksesta, matalammasta alustasta sekä värivaihtoehdoista. Kotimaisiin drag racing -pioneereihin kuuluva FHRA:n pitkäaikainen jäsen on ollut merkittävä osa FHRA:n kehitystä ja historiaa jo yli neljänkymmenen vuoden ajan. Tila-autoista tai SUV:istä ei vielä 50-luvulla tiedetty, mutta mikäli niiden kulta-aika olisi koittanut puoli vuosisataa aiemmin, olisi lopputulos voinut hyvinkin muistuttaa Abimelecin suunnitelmaa siivekkäästä neliovisesta sedanista, jonka koriin on ympätty suburbanmainen katto ja konepelti. Martti ”Luppe” Luosolle AKK:n Kultainen ansiomerkki Helsingissä pääsiäisenä järjestettävän American Car Show’n isähahmona parhaiten tunnetuksi tullut Martti ”Luppe” Luoso saavutti marraskuun lopulla kunnioitettavan 70 vuoden iän. Välillä on hauskaa päästää mielikuvitus laukalle ja miettiä, mitä automaailmassa olisi voinut syntyä, jos asiat olisivat menneet toisin. Kyseessä on AKK:n korkein ansiomerkki, eikä sitä ole koskaan aiemmin myönnetty kiihdytysurheilun merkeissä ansioituneelle henkilölle. Helsinki-Malmin lentoaseman ravintola Check-Innissä, jossa AKK-Motorsport ry:n puheenjohtaja Jarmo Mahonen myönsi hänelle Kultaisen ansiomerkin kotimaisen autourheilun parissa tehdystä työstä
Mach 1 -mallin jousitusjärjestelmään kuuluvat autoon kalibroidut MagneRide 1 -iskunvaimentimet sekä mittatilauksena valmistetut jouset, kallistuksenvakaajat ja puslat, jotka parantavat sekä auton hallintaa että kaarreajo-ominaisuuksia. Autokorjaamolla on käytössä nykyaikaiset laitteistot ja viimeisin tekniikka mm. American Service uusiin tiloihin USA-autojen erikoishuoltokorjaamo American Service Oy on muuttanut uusiin tiloihin Konalasta, jossa yritys ehti toimia 27 vuoden ajan. Vanteet on suunniteltu varta vasten Mach I:een ja ne ovat saaneet inspiraationsa klassisista Magnum 500 -vanteista. Etusplitteri jatkuu sivuille ja taakse on istutettu diffuusori, joka vie ajatukset Shelby GT500 -malliin. Euroopan markkinoille tuotava Mustang Mach 1 oli nähtävillä ensimmäisen kerran West Sussexissa järjestetyssä Goodwood SpeedWeek -tapahtumassa. Moottorin Open Air Induction System, eli avoin ilmansuodatinjärjestelmä, imusarja ja 87 mm kaasuläppäkotelo ovat lainaa Amerikan markkinoilla myynnissä olevasta Shelby GT350mallista samoin kuin lisäöljynjäähdytinkin. Vanhasta ja tutusta paikasta jouduttiin luopumaan sen jouduttua purku-uhan alle, kun tilalle kaavoitettiin asuinalue. Ulkonäöltään uusi Mach I poikkeaa sisarmalleistaan vahvasti kolmiulotteisella maskiritilän muotoilulla sekä valojen alle sijoitetuilla pikkuritilöillä. Huoltoja korjaustoiminta jatkuu uudessa osoitteessa vanhaan malliin. Chevrolet-, Cadillac-, Chrysler-, Ford-, Buick-, Lincoln-, Mercuryja Dodge-merkkien huoltoja korjaustöihin. Uusi Mach 1 Suomen markkinoille Oy Ford Ab tiedotti loppuvuodesta, että Eurooppaan on tulossa rajoitettu erä uusia Mustang Mach 1 -malleja. Polttoaineenkulutus, CO2-päästöarvot ja hinnat ilmoitetaan myöhemmin. Aerodynamiikka on hiottu painamaan autoa entistä vahvemmin kiinni tiehen – downforcea mainostetaan olevan jopa 22 prosenttia enemmän kuin normiversiossa. Uuden Mustang Mach 1:n kerrotaan olevan rata-ajossa kaikkien aikojen nopein Euroopassa myytävä Mustangin tuotantomalli. Manuaalivaihteisessa Mustang Mach 1 -mallissa on lisäksi vakiovarusteena tasauspyörästön lukko, mikä takaa pidon sekä suoralla tiellä että mutkissa. Uudelleen säädetyn sähköavusteisen ohjausjärjestelmän (EPAS) ansiosta Mach 1 -mallin ohjausta mainostetaan tarkimmaksi Euroopassa myytävistä Mustang-malleista. Myös manuaalivaihteistona toimiva Tremecin kuusivaihteinen TR-3160 on sama kuin GT350:ssä kaksilevykytkimen kera. Sen suorituskyvyn takaa vapaastihengittävä 5,0-litrainen täysalumiini-V8, joka tuottaa 460 hv ja 569 Nm. Kuva: Ford Motor Company 9 AMERIKAN RAUTA 1/2021. Uudet liiketilat sijaitsevat Vantaalla osoitteessa Laastikuja 1, jonne American Servicen väki toivottaa tervetulleiksi niin vanhat kuin uudetkin asiakkaat. Huoltopalvelut kattavat amerikkalaiset autot aina 1940-lukulaisista nykypäivän malleihin
FHRA Test n´Tune LSK Business Park, Kauhava 28.–29.8. 31 Helsinki-Malmin lentokenttä 4.9. Sarjoja Petrol Circuksessa on tänä vuonna aiemman neljän sijaan vain yksi ja rakennettuja pyöriä valitaan finaaliin yhteensä 20 kappaletta. Toimittanut: Kimmo Janhunen FHRA:n tapahtumakartta uudistuu Uusi vuosi, uudet kujeet! Toivottavasti tänä vuonna päästään heittämään hyvästit Covid-19:lle ja nauttimaan tapahtumista vanhaan hyvään malliin. (varapäivä 11.7.) Nitro Nationals & Kiihdytysajon SM-osakilpailu 3, Kauhava Show & Go Power Festival LSK Business Park, Kauhava 30.7. 28 Helsinki-Malmin lentokenttä 4.6. FHRA Night Race, kiihdytysajon SM-osakilpailu 4 LSK Business Park, Kauhava 6.8. FHRA Cruising Pre-Party vol. 27 Helsinki-Malmin lentokenttä 8.5. FHRA Cruising Pre-Party vol. Malmi Show & Go Power Festival #2 2021 Helsinki-Malmin lentokenttä Kustom Kulture Show siirtyy vuodelle 2022 Viime vuonna Helsingin Kaapelitehtaan Kustom Kulture Show oli viimeisiä tapahtumia, jotka ehdittiin järjestää normaalisti ennen kuin korona sekoitti koko tapahtumakalenterin. HUOM! Koronatilanne aiheuttaa edelleen epävarmuutta yleisötapahtu mien toteutumisen suhteen. Vesivehmaan kadunmiehen kiihdytyspäivät ilmoitetaan vielä myöhemmin. FHRA Cruising Pre-Party vol. 10 AMERIKAN RAUTA 1/2021 Tapahtumakalenteri Tapahtumat MP 21 ja Petrol Circus järjestetään verkkotapahtumana Tämän vuoden moottoripyörämessut ja niihin liittyvä rakenneltujen pyörien Petrol Circus Custom Bike Show toteutetaan verkkotapahtumana. American Car Show Helsingin Messukeskus 21.–22.8. Malmi Show & Go Power Festival #1 2021 Helsinki-Malmin lentokenttä 14.5. Amerikan Rauta ei vastaa mahdollisista peruuntumisis ta tai muutoksista. 7.5. Tänä vuonna KKS:n järjestäjä joutui kuitenkin taipumaan ja siirtämään tapahtuman suosiolla vuodelle 2022. FHRA Test n´Tune LSK Business Park, Kauhava 2.7. FHRA Test n´Tune LSK Business Park, Kauhava 15.–16.5. 29 Helsinki-Malmin lentokenttä 8.–10.7. Kesäkausi lyödään kunnolla käyntiin toukokuussa Malmi Show & Go Power Festivalilla, joka järjestetään uudelleen syyskuussa kauden päättäjäisiksi. helmikuuta. Kiihdytysajon SM-osakilpailu 2 Motopark Raceway, Pieksämäki 19.6. FHRA Test n´Tune LSK Business Park, Kauhava 31.7. Väliin mahtuu tuttuun tapaan Cruising Pre-Partyt, kiihdytysajon SM-osakilpailut, FHRA Test n’Tunet sekä Malmi Street Dragsit. FHRA Cruising Pre-Party vol. FHRA Cruising Pre-Party vol. Alun perin ne oli tarkoitus järjestää Helsingin Messukeskuksella 5.–7. FHRA Test n´Tune Motopark Raceway, Pieksämäki 5.–6.6. 30 Helsinki-Malmin lentokenttä 7.8. Näin uskotaan vahvasti ainakin FHRA:lla, jossa tulevan kesän tapahtumakalenteri on suunniteltu entistä tuhdimmaksi. Malmi Street Drags Helsinki-Malmin lentokenttä 13.-15.8. Koska tilanne kevään näyttelyiden suhteen vaikuttaa vielä kovin epävarmalta, on American Car Show päätetty siirtää pääsiäiseltä elokuulle ja järjestetään 13.–15.8.. Varmista viime hetken tieto tapahtumajärj estäjältä. Kiihdytysajon SMosakilpailu 1 LSK Business Park, Kauhava 4.6. Motopark Raceway katupäivät Motopark Raceway, Pieksämäki 27.8. FHRA kiihdytysajon finaalit LSK Business Park, Kauhava 3.9
Tervetuloa!. www .bac kfalt .fi • Purkaamo 040 7332 493 • Korjaamo 040 5107 493 • Automyynti 040 8234 100 68410 ALAVETELI, WWW.BACKFALT.FI Tsekkaa nettisivuillamme MYYTÄVÄT JENKKIAUTOT TUHANSIA PURKUAUTOJA Varaosat ovat saatavilla useimmille automerkeille laajasta varastostamme Modern sound for classic car Ford Mustang –64-66 Chevrolet Chevelle -69-73 Ford/Mercury -50-60 GM -49-60 AUTOMAATTIEN AMMATTILAINEN • Korjaukset, varaosat • Vanhat Hydramatic, Fordomatic, Torqueflite, Powerlite, Borg-Warner, Dynaflow automaatit • Mersut, Bemarit, monet Japsit ym. Autotransmission Pekka Nätkin Pörstiläntie 16, 28760 Pori Puh. Lisätietoja tuotteista: WWW.KENDALL.FI JENKKIPROJEKTEIHIN OSAT JA PALVELUT KANNATTAA TILATA NYT. Toimitamme koko maahan! Meidät löydät Riihimäeltä osoitteesta PAJAKATU 2 A 1. 02 648 6677 WWW.AUTOTRANSMISSION.FI WWW.TUUMACID.FI INFO@TUUMACID.FI Laadukkaat Kendall –voiteluaineet! Moottori-, vaihteisto– ja peräöljyt jenkkiautoihin suoraan varastosta
Merkkikohtaiset mattosarjat mm. lentoruosteen, pinttymät sekä jarrupölyn. www.jarimaki.fi Gen III Hemin pakosarjan laippa Janne’s Garage on ryhtynyt valmistamaan teräksistä, 10 mm materiaalivahvuista pakosarjan laippaa kolmannen sukupolven 6,1-6,4-litraisiin Hemi-moottoreihin. Tuotetta voi käyttää mm. Hinta 60,00 €/pari. Etuja takamatot sisältävän sarjan hinta on 89,00 €. Hinta 34,50 €/946 ml. Toimittanut: Kimmo Janhunen Asennusrasva tuubissa ja suihkepullossa VMPAUTOn valmistama hunajamainen asennusrasva, Engine Assembly Grease, pysyy hyvin kiinni sileissäkin metallipinnoissa kuljetuksen ja käsittelyn aikana ennen varsinaista moottorin tai voimansiirron kokoamistyötä. NonAcid Wheel & Tire Cleaner on vanteille ja renkaille tarkoitettu käyttövalmis hapoton tehopuhdistusaine, joka puhdistaa tehokkaasti vanteen jarrupölystä ja vaikeasta liasta sekä pesee myös rengasvallin puhtaaksi. Iron Removing Spray ”Clay” on niin sanottu nestemäinen savi, joka poistaa maalipinnalta mm. Sama rasva estää liikkuvien osien hankautumiset ja leikkautumiset, kun moottori pyöräytetään ja käynnistetään ensimmäistä kertaa. Chevroleteihin, Dodgeihin ja Fordeihin löytyvät Jari Mäen valikoimasta. Hinta 23,50 €/946 ml. www.kaasutinexpertti.fi Ammattilaislaatua kuluttajille Meguiar’silta on tullut markkinoille sarja uusia ammattilaispuolen tuotteita, jotka ovat nyt saatavilla myös kuluttajille. verhoiluille, matoille, muoviosille, moottoritiloihin ja renkaille. Hinta 28,00 €/946 ml. Asennusrasva liukenee täydellisesti öljyyn, eikä se vaikuta mitenkään öljyn ominaisuuksiin. Citrus Power Cleaner Plus on käyttövalmis liuotinaineeton tehopuhdistusaine lähes kaikille pinnoille. www.meguiars.fi Merkkikohtaiset kumimattosarjat Kosteilla ja kuraisilla keleillä kumimatot ovat ehdoton varuste. www.jannesgarage.com 12 AMERIKAN RAUTA 1/2021 Tuoteuutuudet. Saatavilla on myös leveitä yhtenäisiä takamattoja hintaan 79,00 €. Engine Assembly Grease on saatavana 200 g putkilossa hintaan 14,90 € ja 400 ml suihkepullossa hintaan 24,90 €. Tuote sopii niin maalatuille ja lakatuille kuin kromivanteillekin
Setin perustana on hyvän hinta-laatusuhteen omaava Tokya OP5 -epäkeskokiillotuskone sekä maalipinnan paksuuden kertova Tokya CTG-1 -mittalaite. Sähköliitäntä 230 V/16 A. Nostimen nostokorkeus on 1880 mm ja nostokyky 3600 kg. Hinta 349,00 €/setti. Osien kirjosta löytyvät niin kohot, neulat, suuttimet, ryypyn osat, kalvot, anturit kuin tiivisteetkin. www.autodude.fi Säilytysnostin neljälle autolle Toraforsin nostinvalikoimaan on tulossa alkuvuodesta laadukas säilytysnostin neljän auton säilytykseen. Kiillotusaineiksi on valittu King Carthurin erittäin leikkaava, keskikarkea ja viimeistelyyn soveltuva tuote, ja niille sopivat laikat Padboysilta. Huivi toimitetaan tyylikkäässä lahjapakkauksessa. Autoduden Deluxe-sarja sisältää kaiken tarvittavan ja vähän enemmänkin niin naarmujen poistoon, kiillottamiseen kuin vahaukseenkin. Hinta 4 190,00 €. Carterilta, Holleylta, Edelbrockilta ja Rochesterilta. Kaasarit kuntoon Vintage Cars on lisännyt varastoonsa suuren määrän kaasuttimien osia mm. Täyssynteettinen ja korkeasinkkinen Z-ROD on suosittu öljy kireissä katumoottoreissa. Kaikissa pilareissa on lukitus ja autojen välillä suoja. Se toimii hyvin myös ahdetuissa ja E85-polttoaineella toimivissa kokoonpanoissa. Korkean sinkkipitoisuutensa vuoksi se sopii hyvin myös laahurinokkaisiin (flat tappet) klassikoihin. Myllytysainejäämien poistoon paketista löytyy Padboysin viimeistelypuhdistusaine sekä setti King Carthurin Royal Flush -mikrokuituliinoja. www.roadmachine.fi Astetta hienommat putkihuivit Tyylikästä putkihuivia voi olla joskus vaikea löytää, mutta Rude Ridersin laadukkaasti painetut huivit eroavat massasta edukseen. Hinta 29,90 €. Seisonta-aikaa silmälläpitäen ZROD-öljyt sisältävät myös uniikin korroosionestopaketin. www.torafors.com Z-ROD-moottoriöljysarjaan uusi viskositeetti Amsoilin Z-ROD-sarjaan on tullut uusi viskositeetti, 10W-40, entisten 10W30:n ja 20W-50:n rinnalle. www.tonupstore.com 13 AMERIKAN RAUTA 1/2021. www.vintagecars.fi Kaikki mitä tarvitset myllyttämiseen Talvikausi on mainiota aikaa ehostaa auton maalipinta kuntoon seuraavalle ajokaudelle. Saatavilla on useita kuoseja, joista esimerkkinä kuvan Calavera. Pituus 5400 mm, leveys 4920 mm ja korkeus 2190 mm. Hinta 17,50 €/946 ml
KESÄYÖN UNELMA Teksti ja kuvat: Tomi Eronen 14 AMERIKAN RAUTA 1/2021. Buick Roadmaster 2d HT ’55. Tarina siitä, miten Jussi Herrasen Buickista tuli ensin väritykseltään yksisarvista muistuttava ja vahvasti mielipiteet jakava reissureki ja sitten hillityn tyylikäs, modernilla tekniikalla varustettu custom, joka herättää pelkästään ihastusta, missä ikinä liikkuukin
15 AMERIKAN RAUTA 1/2021
Kojelautaa, konepeltiä ja takaluukkua koristavat Kasi-Pasin taiteilemat straipit, ja straippikuvio jatkuu myös maukkaasti etusohvan takaosiin tikattuna. ”Se oli varmaan keväällä 1999, kun tämä tuli minulle. ”Siinä meni ehkä reilu vuoden päivät, kunnes auto saatiin taas ajokuntoon. Jotkut ovat nähneet aikanaan säädyttömänä pidetyssä näytelmässä myös homoseksuaalisia viittauksia. Se niistä viittauksista homoseksuaalisuuteen. Joskus inttiaikoina ’96–97 sillä kovasti laulettiin ja kierreltiin, mutta sitten se kaveri Buickin työn alle otettuaan löysi sen aikaisen päiviensä kimalteen ja projekti jäi seisomaan. Mulla ei ollut mitään ideaa värityksestä, mutta siinä jääkaapin päällä oli kaverin aikoinaan tekemä klassikko-Chevyn pienoismalli, joka oli maalattu vaaleansinisellä ja pinkillä, joten totesin, että vedetään vaikka noilla. ”Siinä oli sitten sellainen juttu, että meitä oli kolme-neljä jätkää tekemässä siihen pohjia, ja siinä joulun alla oli enää pari päivää aikaa saada auto maalaamoon. K esäyön unelma on William Shakespearen lähes 500 vuotta sitten kirjoittama komedia, jonka pääteemana on rakkaus, mutta johon liittyy melkoisen erikoisia tapahtumia, kuten miehen muuttaminen aasipäiseksi. Kaveripiirissä auto sai kuitenkin ei-niinmairittelevan kutsumanimen homo-onnikka. Tuossa kuosissaan Buick oli esillä muun muassa Tampereen Hot Rod & Rock Show’ssa Jussin kavereineen perustaman Greasers-kerhon osastolla. Tämähän on mun ensimmäinen oma auto, kaikki käyttiksetkin mukaan luettuna”, Jussi selittää. ”Silloin auton tullessa Imatran suunnalta kaverille sen pinnassa oli semmoinen yllättävän ruma venäjänsininen väri. Yksi parhaista kavereistani omisti auton ja oli purkanut sen laatikoihin pari vuotta aiemmin. 16 AMERIKAN RAUTA 1/2021 Buick Roadmaster 2D HT ’55. Kyselin baarissa joskus, että myy se mulle, kun ei se valmistu, ja jossain vaiheessa Buick siirtyikin sitten minulle”, Jussi kertoo. Yksisarvisen väriseksi. Mutta mitä tekemistä näillä asioilla Jussi Herrasen huikean upean Buick-kustomin kanssa sitten on. Joka tapauksessa vuosituhannen taitteessa Jussilla oli käsissään 80-luvun lopulla pian yli 25-vuotiaiden autojen uustuonnin vapauduttua maahan tullut Roadmaster, joka oli oikeastaan aika hyvin säilynyt aihio, mutta tekemistä oli, kuten laatikkoautojen kanssa on tapana. Siinä vaiheessa se oli ihan alkuperäisellä naulapäällä, se Dynaflow-aski vaan käytiin läpi, kun siihen epäiltiin päässeen vettä öljyn sekaan. Palataan ajassa taaksepäin – ei nyt ihan satoja vuosia, mutta toiselle vuosituhannelle kuitenkin. Niin, siinä kohdin peliin puuttui se rakkaus. Senhän maalasi silloin niillä teiniajan väreillä Kipon Saku Haminassa.” No, on sanomattakin selvää, että yksisarvista muistuttanut väritys jakoi mielipiteet, vaikkei oikeastaan ollut hassumman näköinen. Sehän on vesijäähdytteinen, ja muutin sen silloin vesi-ilmajäähdytteiseksi”, hän jatkaa. Hitsailemista siinä ei paljon ollut, takapyörän aukkojen eteen tein elämäni ensimmäiset hitsaukset ja myös kuskin lattiaan piti tehdä pieni paikka. Korikin oli hiottu jo melkein kokonaan pellille, mutta se oli ehtinyt kerätä siihen hyvän pintaruosteen rakentelun viivästyttyä
”Kun auto oli pari vuotta ollut liikenteessä alkuperäisine sinisine vinyylisisustoineen, teetin siihen tämän nykyisen valko-lilan verhoilun tuossa omilla kylillä toimivalla A. Eihän tuommoisen tekniikanvaihdon pitäisi mikään kumma homma olla, mutta ei se sitten niin nopeasti mennyt”, Jussi naurahtaa. ”Kun ei se sitten mennyt kaupaksi, niin ajattelin, että teen tuosta käyttöauton nykyaikaisemmalla tekniikalla. Molemmat etujalkatilan lattiat vaihdoin, samoin toisen helman ja takapyöränkaaria tein uusiksi. Kori meni sitten korjausten jälkeen hiekkapuhallukseen, ja sitten ikkunanaukkoihin, alustaan ja konehuoneeseen vedettiin musta epoksi päälle. Siitähän heti kori nostettin rungolta grilliin, jossa se vesipestiin. Alkuunhan tässä oli edessä rautajouset, mutta ei sillä ajamisesta tullut sillä lailla mitään, kun siinä oli jäi joku 7 senttiä runkopalkin ja maan väliin. Kun olin ’50 Buickiin jo kerran tehnyt samanlaiset muutokset, se sujui jo rutiinilla”, mies selittää naurahtaen. Se etupää kiksattiin samalla, saatiin sitä aika paljon ylemmäs. Sitten runko puhallettiin, siihen tehtiin muutokset ja se puhallettiin uudelleen ja maalattiin epoksilla. Kyllähän siinä joku kahdeksan vuotta menikin, se oli 2011, kun se alkoi se case. ”Kun minä vein sen tuonne Devilsien tallille ja pistin sen taas fileiksi, niin tallikaverini Moppe sanoi, että tuo auto ei koskaan enää valmistu. ”Tämän rinnalle tuli sitten joskus 2005 paikkeilla ’50 Buick, joka tuli rakennettua teknisesti kokonaan uusiksi ja chopattua, ja yhden kesän nämä olivat rinnakkain ajossa. 17 AMERIKAN RAUTA 1/2021. Nykyinen valko-lila verhoilu tehtiin jo 15 vuotta takaperin auton ollessa vielä yksisarvisen värinen. Lila sävy ohjasikin ulkokuoren toisen värin valintaa, toiseksihan Jussi oli jo hyvissä ajoin päättänyt tulevan kiiltävän mustan. Uotilalla”, Jussi jatkaa tarinaa. Kun minä vein sen tuonne Devilsien tallille ja pistin sen taas fileiksi, niin tallikaverini Moppe sanoi, että tuo auto ei koskaan enää valmistu. Sitten tämä Roadmaster ei mennyt enää leimasta läpi, ja tuli muutenkin ajeltua enemmän sillä ’50:llä, joten tämä jäi seisomaan.” Vuosien aktiivinen tapahtumien kiertäminen oli tehnyt tehtävänsä, Roadmasterin naulapää alkoi olla loppu, ja kun auto ei kelvannut enää katsastajallekaan kuluneiden alustanosien takia, niin Jussi päätti kokeilla laittaa koko laitteen myyntiin. ”Tämähän oli alun perin putkikardaanilla, joten perän tuenta muutettiin tuoreemman GM:n triangulated 4-linkiin ja takaakselille asennettiin ilmapalkeet. Niin, tässä kohtaa tulee peliin se komiikka, ja se, miten asiat saattavat muuttua ikään kuin vahingossa. Etuakselisto ohjauksineen löytyi tallin pihalta romukasasta, ja on 70-lukuisesta Oldsmobile 98:sta. Ei koskaan valmiiksi
Vanteetkin ovat kapseleita myöten alkuperäiset, tosin kapseleiden keskelle on kiinnitetty alumiinista sorvatut bulletit. Toinen, violetti sävy lukittiin sitten taas vasta pari päivää ennen maalausta.” Mustan sävyn ruiskuttamisesta vastasi Devilsien tallin oma maalarimestari Ipi, joka teki myös kiiltävänmustan vaativat pohjatyöt. Moderni kolmannen sukupolven pikkulohko mahtuu mainiosti naulapään paikalle, vaikka rungon etupäätä on kiksattu reilusti. ”Sisustassa ei tällä kertaa mennyt uusiksi kuin ratin ja rattiputken maalaus. Roadmasteriin on hyvin vaikeaa keksiä mitään lisättävää, joten seuraavaksi Jussilla onkin suunnitelmissa keskittyä sen tähän saakka verkkaisesti edistyneen ’31 Roadsterin rakenteluun. ”Tuo oli joku Sitikan tai Rellun sävy”, Jussi muistelee. Kun katsoo Juha Vainion kadun päässä laskevan auringon valossa kylpevää Buickia ja sitä, kuinka aurinko värjää kylkien lilan sävyn selvästi punertavammaksi, tulee väistämättä mieleen kesäyön täyttynyt unelma. Sitten auto vietiin maalaamolle, missä se matattiin ja katto sekä kylkien alaosat maalattiin helmiäislilalla, ja lopulta koko auto lakattiin yli. Sivulasithan teetin jo silloin ensimmäisen maalauksen yhteydessä uusiksi, tuulilasi ja takalasi ovat edelleen auton alkuperäiset.” Malliston äveriäintä päätä edustanut nelireikäinen Roadmaster oli tehtaan jäljiltä varsin tyylikkäästi listoitettu, joten kiiltävistä osista karsintalistalle joutuivat vain konepellin ja takaluukun Buick-merkit. On siinä vielä jotain pientä, takakontin verhoilun viimeistelyä ja ikkunoiden säätöä jäljellä, mutta muuten tuo Buick alkaa olla valmis. Kyllä tuolla varmaan 5–10 000 kilsaa tuli ajettua”, Jussi laskeskelee. Kesäkauden käyttöauto. Totesin silloin, että pitää tehdä tästä nykytekniikalla oleva daily driver, kun minulla oli jo se räyhäkoneinen toinen Buick ajossa ja hot rodikin oli jo odottamassa. Löysin sen aihion H.A.M.B.ltä, mutta sen ehti ostaa Rawlings, joka otti sitten yhteyttä, että kyllä hän voisi tämän Suomeenkin myydä”, Jussi kertaa hauskaa yhteensattumaa. ”Kun ei minulla kerran yhdessäkään Buickissa naulapäätä ole, niin täytyy semmoinen sitten laittaa siihen ’31 Fordiin”, mies kuittaa röhähtäen nauruun. Viime kesänä se jalostui oikeasti siihen daily driver -muotoon, että jos vähänkin kuivempi keli oli, niin ei oikein viitsinyt Focuksella töihin ajella. Lattiamaton ja kattoverhoilun teki myös viime talvena uusiksi Riihiluoman Maukka. ”Firestonen rättikumeilla olisi ollut pitkä toimitusaika, ja kun tuo Kontiota tekevä Vannetukku sijaitsee Kouvolassa ja siellä oli tuota radiaalia varastossa, niin päädyin ottamaan sellaiset, vaikka halusin nimenomaan perinteisen näköiset renkaat. ”Löysin tuon Chevyn koneen nelivaihteisine automaatteineen ja johtosarjoineen Ebaystä, ja se tuli kontissa tänne. Kaikki ovien ja ikkunoiden tiivisteet laitettiin nyt uutta, niin ht pysyy yllättävän kuivana sateessakin. Ajettavuudeltaan Buick vastaa nykyisin monta vuosikymmentä uudempaa autoa. Vaikka Jussi asuu itse Myllykoskella, on hän jo vuosia kuulunut aktiiviseen kotkalaiseen Devils CC -kerhoon. 18 Buick Roadmaster 2D HT ’55 AMERIKAN RAUTA 1/2021. Kun olin saanut osan autoa hiottua peltipuhtaaksi päätin, että tällä kertaa toinen ulkoväri on musta. ”Oikeastaan ihan saman tien kun Roadmasterin pistin fileiksi päätin, että täytyy tehdä tästä vaimon auto, kun ei oo kerran vaimoakaan. Sen Fordinhan hankin tuolta Gas Monkeyn Rikulta
Sisusta: Verhoiltu valkoisella ja lilalla keinonahalla, kojetaulussa pinstripet. Moottori: Chevrolet 3Gen 5.7 SB V8, alkuperäiset valusarjat, 2,5" tuplaputkisto yksillä läpivirtaavilla vaimentimilla. Faktat Buick Roadmaster 2D HT ’55 Omistaja: Jussi Herranen, 43 Paikka: Myllykoski. Alusta: 70-luvun lopun Oldsmobile 98:n etuakselisto, Camaron nopeampi ohjaussimpukka, tuoreemman GM:n tuennat taka-akselilla Panhard-tangon kera, 7" makkarapalkeet joka nurkassa, 5/3 teollisuusmagneettiventtiilit, joka nurkka säädettävissä erikseen, omatekoinen painesäiliö, 8/6 mm linjat, Viairin kompressori. Voimansiirto: Chevroletin 4L60E-automaatti, 10-pulttinen Chevyn perä True-Trac-lukolla. Kolkon arvokkaan pianomustan ja hempeän helmiäissävyn yhdistelmä on herkullinen. Renkaat: Kontio WhitePaw Classic 225/70 R15 miljonäärivalkosivut. Jarrut: Tehostetut levyjarrut edessä, rummut takana. Kiitos: Devils CC:n ukot, Peten Maalaamo, Tuomas Mussalo, Trade Parts ja kaikki muut projektiin osallistuneet! Ilta-aurinko muuttaa lilan sävyn kylmän sinertävästä selvästi punertavammaksi. Päätin, että täytyy tehdä tästä vaimon auto, kun ei kerran oo vaimoakaan." 19 AMERIKAN RAUTA 1/2021. Kori: Maalattu mustalla ja metallinhohtolilalla, konepellistä ja takaluukusta poistettu Buick-merkit, Kasi-Pasin pinstripet. Vanteet: 15" peltivanteet, alkuperäiset kapselit, joihin sorvattu keskelle alumiiniset bulletit
Helsinkiläinen Tomahawk Town -talliyhteisö kuuluu ehdottomasti maan tunnetuimpiin. Teksti ja kuvat: Tomi Eronen • Malli: Maybelle Hellwind LAKESTER ” Hannibal ” 20 AMERIKAN RAUTA 1/2021. Tänä vuonna 30 vuotta täyttävällä tallilla valmistui loppusyksystä raaka Hannibal-nimen saanut roadster, joka tekee kunniaa aidoille 40-luvun lopun kilpureille. Ford Roadster ’31
21 AMERIKAN RAUTA 1/2021
Hannibal Lakesterin tie nykyiseen asuunsa alkoi kuitenkin vuosia sitten ilman, että kukaan tiesi sen nimettävän jossain vaiheessa tuon maineikkaan sarjamurhaajahahmon mukaan. Timo Jämsen jättäytyi pois race-ryhmästä omien työkiireitteinsä vuoksi ja muut omistajat lunastivat pois Timpan osuuden. Projekti roikkui hyvän tovin myynnissäkin, mutta jostain syystä raha ei vaihtanut omistajaa, joten elokuussa 2020 miehet saivat jälleen kipinän laittaa auton viimein ajokuntoon. Meni vuosia, ja tallikin siirtyi Tattarisuolle. Siihen aikaan tallin väki järjesti Do-Dadstapahtumien yhteydessä Vintage Drag Race -ajoja Räyskälän lentokentällä, joten tilaisuus ajamiseen olisi järjestynyt ikään kuin ihan omasta takaa, vaikka raakaa aihiota ei olisi kilpien väliin saakka viimeisteltykään. Auto päätyi taas pressun alle, kuten oli edellisellä omistajallakin käynyt. Mielessä oli käydä sillä pyörähtämässä pari kertaa jossain radalla ja laittaa se sitten myyntiin. Sen aiempi omistaja ehti rakennella metsäautostatuksellista ’31 Roadsteria jo varsin paljon, mutta paljon oli vielä tekemättä, kun auto tuli tuolloin vielä Tapanilassa majaansa pitäneen Tomahawk Town -tallin racejaostolle vuonna 2015. Tuohon mainittuun race-jaostoon kuuluvat Kari ”Kartsa” Saarela, Kari ”Kili” Eskelinen, Mika ”Kossu” Kosonen, Timo ”Timppa” Jämsen, Tero ”Unu” Vinhava ja Masi Jukonen, kaikki pitkäaikaisia vuonna 2021 jo 30 vuotta täyttävän tallin jäseniä. Toisin kuitenkin kävi, ja alkuinnostus lopahti aika nopeasti useammastakin syystä. Alkuinnostus lopahti kuitenkin aika nopeasti useammastakin syystä. Edellinen omistaja oli jo muokannut rungon nykyisenlaiseksi kaikkine vahvistuksineen ja stance oli sinällään valmiiksi kohdallaan. 22 AMERIKAN RAUTA 1/2021 Ford Roadster ’31. Alkuinnostuksesta pressun alle. ”Tarkoitus oli tehdä auto pikaisesti ajokuntoon, jotta päästäisiin kokeilemaan sitä radalla suoraan ajossa”, miehet kertovat. Nimestä Hannibal suurimmalle osalle meistä tulee kuitenkin ensimmäisenä mieleen Hannibal Lecter, tuo muun muassa elokuvasta Uhrilampaat tunnettu raaka, mutta piinaavan älykäs ihmissyöjäsarjamurhaaja, joka psykiatrin päivätyönsä ohessa silpoo ja syö ihmisiä. H annibal oli karthagolainen poliitikko, joka opittiin tuntemaan myös eräänä antiikin ajan merkittävimmistä sotapäälliköistä. Jäljelle jäänyt omistajaviisikko alkoi kerätä omista ja tuttavien nurkista sopivia osia projektin valmiiksi saattamiseen. Kori oli raaka ja sen keula oli jo track nose -tyyppiseksi muutettu, ja sen seurauksena jäähdytin oli siirretty takakonttiin. Auto päätyi taas pressun alle, kuten oli edelliselläkin omistajalla käynyt. Hävittyään lopulta sodan roomalaisia vastaan hän joi mieluummin myrkkyä ja kuoli, kuin antautui viholliselle. Tankkikin oli asennettu takapäähän siinä, missä ’31 Fordissa se on alun perin cowlin sisällä. Useimmat pidempään piireissä pyörineet yhdistävät talliyhteisön nimenomaan vanhaan Helsingin Tapanilassa sijainneeseen Sanduddin tapettitehtaan kiinteistöön, joka tuhoutui tulipalossa pian tyhjennyttyään autoharrastajavuokralaisista vuonna 2017. Tuulilasi puuttui kokonaan, samoin lukuisia pienempiä pisteosia, joita rupesi kuitenkin löytymään hyvään tahtiin
Auto pyrittiin rakentamaan mahdollisimman pienellä budjetilla omista nurkista löydetyillä tai tuttavien hyllyissä lojuneista osista, mutta kuitenkin 40–50-lukujen kilpurihenkeä noudattaen. Ratti oli swappilöytö, mittaristo sen sijaan on aito 50-lukuinen Stewart Warnerin Ensign. 23 AMERIKAN RAUTA 1/2021. Tuulilasi on Ruotsissa valettu DuVall-kopio. Vanhat lasikuituiset rallipenkit verhoili mustalla keinonahalla talkoohengessä Lasse Vänttinen
Nimensä auto sai kiiltävästä reikämaskista, jonka Kartsa kerran siihen ihan muilta kyselemättä ideoi, askarteli ja kiinnitteli paikalleen. Vanhat, ilmeisesti kotimaista tekoa olevat lasikuituiset rallikuppipenkit verhoili Verhoomo Priman Lasse Vänttinen mustalla keinonahalla lonkeropalkalla, ja samantyyppistä aseveliapua saatiin kimppaprojektiin monelta suunnalta. Kokonaisuuden viimeisteli juuri ennen Malmin Show & Go -päivää Pekka ”Wizzz” Mannermaa punaisilla scallopeilla ja kermanvaaleilla straipeilla, jotka tukevat teemaa täydellisesti. Tarkoituksena miehillä oli saada Hannibal näyttämään aidolta 40-lukuiselta lakesterkilpurilta, ja se mielessä saaduista, lainatuista ja varastetuista (niitä ei kai kovin montaa ollut) osista alettiin koota sopivaa pakettia. Tuulilasiksi miehet löysivät Ruotsissa valetun DuVall-kopion, joka oli sekin melkoisen raaka aihio, mutta sopi lopulta tarkoitukseensa. Ensimmäisten koeajojen jälkeen ukot olivatkin ihan myytyjä – ei tätä laitetta voisi myydä pois, vaan se jalostettaisiin omaksi leikkikaluksi. Ensi kesänä äijillä onkin tarkoitus päästä vihdoin kokeilemaan lakesterin rahkeita 1/4 tai 1/8 maililla ja katsoa, mihin sen rahkeet riittävät… Lakesteria liikuttaa Fordin pikkulohko 5-vaihteisen T-5-manuaalin kera. Se kieltämättä muistuttaa vahvasti Hannibalkannibaalin käyttämää maskia, joten mikäpä olisi osuvampi nimi raa’alle laitteelle. Sopivat 16-tuumaiset peltivanteet ovat peräisin Vermilän Tonyn ’41 Dodge pickupista, käytetty kumiratti löytyi Tomahawk Townin omasta swapistä. Raaka kuori siis kätkee alleen yllättävän modernin paketin. TT 30 SPL. Ohjausvaihteena on Unisteerin puolikas hammastanko, joka tekee matalan laitteen ohjautuvuudesta mikroautomaisen tarkan. Jarrut ovat joka nurkassa levyt, ja cowlin alta löytyy poikittain asennettu tehostin. Kromatut rodiumpiot ja ’48 Fordin takavalot olivat Kossun rodiprojektista yli jääneitä osia, harvinainen ja hieno Stewart Warnerin aito viiden mittarin 50-lukuinen Ensign-mittaristo taas oli Unun arkistojen aarteita. Jäähdytin on sijoitettu track nose -keulan sijaan takakonttiin. Omistajat yhteiskuvassa vasemmalta oikealle: Masi, Kili, Unu, Kartsa ja Kossu. Masin mökkinaapurilta oli jäänyt ylimääräiseksi Edelbrockin kaasarikäyttöön sopiva alumiini-imusarja sekä jakaja, jotka Masi vieläpä sai palkaksi erään mopon kuljetuksesta, Holleyn kaasutin taas saatiin toiselta tuttavalta, jonka autossa se ei ollut toiminut kunnolla. Fordin pikkulohkon päällä oli auton tullessa Tomahawk Towniin ruisku, joka päätettiin kuitenkin hylätä. Tallikoira Dana osallistui myös innolla kuvauksiin ja taisi viedä mallina olleen Maybellen sydämen mennessään. Ovien TT 30 SPL -teksteillä viitataan tietysti Tomahawk Townin lähestyviin 30-vuotisjuhliin, joiden kunniaksi tämä Special-malli sopivasti valmistui. 24 AMERIKAN RAUTA 1/2021 Ford Roadster ’31. Tremecin 5-lovinen manuaali oli paikallaan jo edellisen omistajan jäljiltä, samoin coilovereilla ja nelilinkillä tuettu tuoreen Fordin lukollinen 8,8" akseli
Renkaat: Firestone 5.50-16 edessä ja 7.50-16 takana. Voimansiirto: Tremec T-5 5-vaihteinen manuaali, Fordin 8,8" taka-akseli pitkällä välityksellä ja lukolla. Moottori: Ford SB V8, Holley 600 cfm kaasutin, Edelbrock Performer RPM 7121 alumiini-imusarja, Mustangin peltipakosarjat, suorat putket, jäähdytin Davies Craigin sähköisellä siirtopumpulla takakontissa. Vanteet: ’41 Dodge pick-upin 16" peltivanteet, harvinaiset Suomi-tuotantokapselit. Faktat Ford ’31 Roadster • Omistaja: Tomahawk Townin race-jaos Paikka: Helsinki. Alusta: Edessä Fordin Split Wishbone -akseli, Unisteerin puolikas hammastanko, vahvistettu ja vahvasti muokattu runko, takana 4-link ja coiloverit. Kiitos: Pekka ”Wizzz” Mannermaa, Jarmo Pääkkönen, Timo Jämsen/ Vintage Motors, Lasse Vänttinen/ Verhoomo Prima. Kori: Track nose -keula, kromatut rodiumpiot, omatekoinen Hannibal-maski, DuVall-kopiotuulilasi, ’48 Fordin takavalot. 25 AMERIKAN RAUTA 1/2021. Sisusta: Grantin kumiratti, Lasse Vänttisen verhoilemat vanhat lasikuituiset kuppipenkit, Stewart Warnerin 50-lukuinen Ensign -mittaristo. Nimensä auto sai kiiltävästä reikämaskista, jonka Kartsa kerran siihen ihan muilta kyselemättä ideoi, askarteli ja kiinnitteli paikalleen. Jarrut: Levyjarrut joka kulmassa, tehostin
Ikonin jäljillä 26 AMERIKAN RAUTA 1/2021
Ikonin jäljillä Chevrolet Impala 2D HT ’64. Nykyään six-fo on käsite, jollaisen haluavat kaikki – toki myös tatuoijamestari Tony Raita. Teksti ja kuvat: Tomi Eronen 27 AMERIKAN RAUTA 1/2021. Amerikanautoikonien joukkoon tri-five Chevyjen, ’59 Cadillacin ja ’32 Fordin rinnalle nousi 80-luvulla west coast rapin kuvaston kautta ’64 Impala, joka oli aikoinaan vain halpa ja yleinen aihio ei-niin-varakkaille nuorille rakenneltavaksi
Tonyhan tunnetaan paitsi tatuoijana, myös stunttikuskina, Harrikoiden rakentelijana ja rodimiehenä, jonka ensimmäinen itse rakentama rodi valittiin Helsingin American Car Show’n Top 10:een vuonna 2003. ”Halusin silloin nimenomaan ’64:n ja etsin juuri halpaa aihiota rakennettavaksi. ”Sitten Tomi Ollilla oli toi Impala ja se oli vähän sitä mun Bobberia kuolaillut, niin tehtiin vaihtokaupat, niin sai ikään kuin suojattua ne Cuda-rahat jotenkin”, Tony selittää naurahtaen. Kesällä 2017 Tony oli juuri myynyt melkein valmiin Cuda-projektinsa, ja raha ikään kuin poltteli taskun pohjalla, eikä miehellä oikeastaan ollut ihan selkeää kuvaa, mihin autoon sen haluaisi sijoittaa, kun yksi ’32 Roadster, Tonyn ”dream car”, odotteli jo vuoroaan tallissa. Tämä oli sitten edullinen, ja aika romu. ”M ä katoin Ruotsista yhtä kuplakattoista ’61 Chevyä, josta oli jo kaupatkin sovittu, mutta myyjän tytär tuli Amerikasta himaan ja otti hirveet siepit, joten isä joutui perumaan kaupan”, Tony Raita selittää. Sehän oli telalla mattamustaksi vedetty, ja maalattu varmaan kaikkiaan toista kymmentä kertaa, mutta loppujen lopuksi siinä ei ollut mitään muuta 28 AMERIKAN RAUTA 1/2021 Chevrolet Impala 2D HT ’64 Chevrolet Impala 2D HT ’64. Lowtoys-ilmajousifirmaa vuosikaudet pyörittänyt Tomi Olli taas löysi jutun Impalan alkuaan kotimaisesta nettihuutokaupasta syyskuussa 2015. ”Sitä myi Kolmosauto Valkeakoskella ja se oli tullut maahan ilmeisesti aika lähiaikoina Ahvenanmaalta”, Tomi muistelee. Mitä ilmeisimmin kyseessä oli jo joskus vuosikymmeniä takaperin rakenneltu auto, joka oli rapistunut joka puolelta jo melko karuun kuntoon, vaikka ajokuntoinen olikin sellaisenaan. Puhe on siitä samasta Tonyn itselleen rakentamasta Harrikasta, joka esiteltiin Amerikan Raudan numerossa 2/14
Keskikonsolin hän rakensi itse, ja sisustan verhoili punaisella uusionahalla kauttaaltaan TiCaBon Tiiti purettua Grantin puurattia myöten. Ramblerilla hän tarkoittaa joitakin vuosia sitten Amerikan Raudassa esiteltyä ’67 Rebeliä, joka sai niin ikään Tomin käsissä ilmaalustan. ”Mun mielestä tuo hopea ja punainen on hyvä yhdistelmä, joka toimii aina”, mies kuittaa. 29 AMERIKAN RAUTA 1/2021. Alustalle ei tehty tällä kertaa mitään kovin erikoista. Korissakin vaihtoon menivät vain ne kelvottomat takakyljet sekä takaluukun kansi. Hot Rod -hopeaa. Punainen lattiamatto tuli ACC:ltä ja takakonttiin Tomi teki levytykset, jotka verhoiltiin sisustassa käytetyllä punaisella uusionahalla sekä punaisella huovalla. Sanomattakin on selvää, että sellainen rakennettiin myös Impalaan. ”Uretaanipuslat tuli joka nurkkaan ja muuten tehtiin ihan normaali säkitys”, Tomi toteaa. ”Vanteet tuli ihan uusina Showtime Hydraulicsilta ja niille tuli Vitourin renkaat. ”Kittiä autossa oli tullessa ihan helvetisti, mutta oikeasti siihen ei mennyt peltipuhtaaksi hiomisen jälkeen kuin purkillinen kittiä, josta tietysti valtaosa päätyi lattialle, että se oli loppujen lopuksi tosi suora ja kovapeltinen. ”Aika aikaisessa vaiheessa päätin, että siitä tulee mattahopea. Joka nurkkaan tulivat Airliftin makkarapalkeet ja ilmanohjausta säätelemään Slam Specialtiesin valmis venttiiliryhmä. Valotkin uusin kaikki.” Ostettaessa autossa oli paikallaan mustat ’68 Camaron etupenkit sekä SS-mallin etuovipahvit, joita Tomi ei kuitenkaan käyttänyt. Impalaa en maalannut itse, sen ruiskutti yksi Karri”, Tomi jatkaa. Niiden valkosivujen kanssa pitää muuten olla tosi tarkkana, niitä on todella montaa eri paksuutta”, hän vinkkaa ja jatkaa: ”Kaikki kiiltävä puskureita ja ikkunan alalistoja lukuun ottamatta tuli myös uutena Classic Industriesiltä. Se oli koriltaan yllättävän hyvä”, mies selittää. huonoa kuin takaluukku ja takakyljet. Sehän uitettiin epoksilla yli ja sitten päälle fillerit ja maalit.” Autossa oli selvästi joskus ollut kori irti rungolta, koska runko oli maalattu ympäriinsä, eikä sitä tarvinnut korjata mistään. Sehän oli telalla matta mustaksi vedetty, ja maalattu varmaan toista kymmentä kertaa. Se varmaan lähti siitä, kun vedin sen Ramblerin sillä SEM:in Hot Rod Smokella, joten otin samaa kamaa, mutta silverin
Vanhasta 327:sta taisi tulla tuoreen näköinen laturi ja Carterin kaasari, uuden TH350-vaihteiston taas hankin Trade Partsilta. ”Tänä päivänä tekisin kyllä LS:llä tai ainakin Sniper-ruiskun kanssa, mutta silloin päädyin 290-heppaiseen 350 crate-moottoriin, joka tuli uutena US-Partsilta. Auto valmistui uuteen harmaaseen kuosiinsa loppusyksyllä 2016 ja oli ensimmäistä kertaa näyttelyssä esillä pääsiäisenä 2017. Helsingistä Hollolaan. Tulipunainen verhoilu on TiCaBon käsialaa. ”Mulla oli tämmöinen kieroutunut ajatusmaailma, että ostan niillä rahoilla matkailuauton. Siitä tekniikasta tuli kuitenkin tosi kallis paketti”, Tomi miettii ääneen. Sitten Tony ja Tomi alkoivat hieroa vaihtokauppoja, ja lopulta Chevy sai uuden kodin Hollolasta. ”Siitä puuttui tullessa etuiskarit, joten hitsailin niille kiinnikkeet uusille paikoille. Siinä oli sitten semmoinen tilanne, että vuosi sitten syksyllä yksi kaveri sanoi, että haluaisi ostaa sen, ja vastasin, että ei se ole myytävänä. Sovittelin uudestaan ikkunalinjoja ja tein pieniä viimeistelyjä, mutta ei mitään ihmeellistä”, Tony selittää. Sitten, kun Impala oli myyty ja aloin tutkia niitä matkailuautoja, niin totesin, ettei mun rahat riitä mieleiseen, vaan päädyin jälleen kerran tekemään sen suojauksen niille rahoille ja hankkimaan niillä toisen, entistä vanhemman laitteen.” Moottoriksi tuli tehdasuusi 350 cid Crate, joka sai kuorrutteekseen tällä kertaa hillityn mustat venttiilikopat sekä ilmanputsarin. Ne sain vielä tilattua kokoa alkuperäistä suuremmalla halkaisijalla, vaikka niistä muuten ihan alkuperäisen malliset tulikin. Vaikkei koria nyt nostettukaan rungolta, oli värinvaihto täydellinen konehuonetta myöten. Putkiston hankin suosiolla Marteliukselta, en halunnut alkaa askartelemaan x-runkoisen putkia itse. Mulla oli tämmöinen kieroutunut ajatus maailma, että ostan niillä rahoilla matkailuauton.” Linjakas keskikonsoli on auton rakentaneen Tomi Ollin itse tekemä, ja shifterin taakse on tehty paikka ilmajousien kytkimille. 30 Chevrolet Impala 2D HT ’64 AMERIKAN RAUTA 1/2021. ”Peltisarjat löytyivät uutena joltain harrastajalta Facebookin kautta. Mies jaksoi kuitenkin vuoden päivät sitä sitkeästi kysellä, joten tulin siihen tulokseen, että myydään se sitten, kun kerran se oli hyvään kotiin lähipiiriin menossa”, hän jatkaa. Kun auto oli vihdoin muuten nipussa, oli aika tehdä jotain tekniikalle. ”Ekana kesänä ajelin sillä aika paljonkin, kävin duunissa ja kaikkee, mutta nyt viimeiset kaksi kesää se oli tyyliin kerran ajossa
Kori: Maalattu mattahopealla, valoluomet ajovaloissa. Vanteet: 14x7" pinnavanteet. Sisusta: TiCaBon kojelautaa myöten verhoilema punainen uusionahkasisusta, punaisella uusionahalla päällystetty Grantin puuratti, Caliberin retrosoitin. Renkaat: Vitour Galaxy 175/65 R14 valkosivurenkaat. 31 AMERIKAN RAUTA 1/2021. Paikka: Hollola. Alusta: Airlift Dominator D2500 makkarapalkeet joka kulmassa, Slam Specialtiesin venttiiliblokki, 3/8" linjat, Viairin 444c-kompurat ja kaksi säiliötä, uretaanipuslat. Faktat Chevrolet Impala 2D HT ’64 . Omistaja: Tony Raita, 48 . Moottori: Chevrolet Performancen uusi 350 cid V8, 4-bolt lohko, 290 hv, Edelbrock Performer RPM -imusarja, Carterin 600 cfm nelikurkkuinen kaasari, HEI-jakaja, peltipakosarjat, Marteliuksen avarampi tuplaputkisto, tehostartti. Grantin puuratti purettiin osiin ja verhoiltiin samalla uusionahalla kuin muukin sisusta, ja lopputulos on varsin tyylikäs. Myös tavaratila on paneloitu ympäriinsä ja irrotettavan peitelevyn alta löytyvät ilmajousituksen komponentit. Voimansiirto: Uusi TH350-automaatti shift kitillä, alkuperäinen 10-bolt perä. Jarrut: Rummut joka nurkassa, tehostin
Avo-Challenger kuuluu aika monen unelma-autoihin, vaikkei olisi edes kyse mistään intohimoisesta autoharrastajasta. Teksti ja kuvat: Tomi Eronen • Malli: Maija Pehu MODERN ISOITU Aistikkaasti 32 AMERIKAN RAUTA 1/2021. Dodge Challenger 6.1 Hemi Convertible ’70. Kuortin perheen avossa unelma on viety vielä pidemmälle – klassinen muskelikuosi kätkee alleen nykyaikaisen SRT-8-tekniikan kuusivaihteisine manuaaleineen ja hammastanko-ohjauksineen
MODERN ISOITU Aistikkaasti 33 AMERIKAN RAUTA 1/2021
E-bodyt olivat niin kalliita aikoinaan, että silloin ajeltiin Dustereilla ja Darteilla, ei noihin silloin 80-luvulla ollut mitään mahdollisuuksia”, Kuortti toteaa. Menin Nettiauton Taustalla katoksessa näkyy ’71 Plymouth Barracuda (Sassy GrassGreen, J6), joka hankittiin Kari Salliselta samalla reissulla kuin jutun Challenger. ’71 Barracudan vieressä katoksessa on ’70 Barracuda Gran Coupe. 34 AMERIKAN RAUTA 1/2021 Dodge Challenger 6.1 Hemi Convertible ’70. ”Oli ihan selkeä visio, Cudan tai Challengerin olin päättänyt hankkia heti, kun jään eläkkeelle. Olin keskimäärin 120 vuorokautta metsässä vuodessa”, Kuortti kertaa sitä, kuinka autoharrastus jäi väkisin kaiken muun kiireen jalkoihin. M eillä kaikilla on unelmamme ja hämmentävän monilla se on sama kuin Kimmo Kuortilla – saada vielä jonakin päivänä oma E-body Mopar – oli se sitten Challenger tai Cuda, avo tai umpimallinen. Tää ei ollut edes myytävänä, en tiennyt tästä vielä mitään. ”Ensimmäisen Ebodyn ostin 2014 ja se oli Hemi-oranssin värinen museorekisterissä oleva ’73 Plymouth Barracuda 340 cid. ”Mä menin ostamaan Kari Salliselta Keravalta vihreää ’71 Barracudaa, jonka sitten lopulta ostinkin, ja tää auto oli siellä samassa tallissa. ”Kun vihdoin sotilaseläke koitti, oli ollut pitkään haaveena hankkia harrasteauto ja ottaa vanha hyvä harrastus työn alle, kun olisi vihdoin mahdollisuus ja aikaa.” Siinä vaiheessa, kun tuo päivä tuli, ei enää ollut paluuta nuoruuden laitteisiin, vaan piti saada sellainen laite, joka olisi ollut se ykkösvalinta jo silloin parikymppisenä. ”Nuoruusvuosina mulla oli useita noita Mopar-autoja, mutta sitten tuli jäätyä armeijan leipiin ja tehtyä montaa hommaa, jotka veivät kaiken ajan. Niin, Kuortti tosiaan hurahti E-korisiin kerralla kovaa, ja kalusto pihapiirissä on karttunut ja vaihtunut sittemmin kaiken aikaa. Nelisen vuotta takaperin sattui sitten aivan vahingossa tulemaan vastaan auto, joka oli pakko hankkia, vaikkei moisesta ollut minkäänlaista ajatusta ollut vielä myyjän tontille saavuttaessa. Sen jälkeen tuli muutama E-korinen hankittua lisääkin.” Sattuman kauppa
Samalla sen väri oli vaihdettu mustaan samoin kuin alkuaan valkoisen rättikatonkin. Sisustus on uusittu alkuperäisen kaltaiseksi, mutta sen väri on vaihtunut matkan varrella valkoisesta mustaan. Siinä meni jonkun aikaa, taisi olla vuoden päivät, kunnes annoin oman mustan ’70 avo-Challengerin kaverille, ja tämä Hemi-auto jäi meidän perheeseen Eevalle.” Alkuaan 318-pikkulohkolla, automaatilla ja Plum Crazy -violettina tehtaalta rullanneen avon väri oli vaihdettu nykyaikaiseen helmiäisoranssiin, ja myös sen valkoinen sisusta oli tehty kokonaan uusiksi. ”Hirveä mielitekohan siihen tuli, joten siitäkin alettiin hieroa kauppaa. ”Suomessa kori on käyty läpi, ja auto on maalattu tuolla nykyisellä helmiäisoranssilla. ilmoituksen johdosta vaan katsomaan sitä Cudaa, ja siellä Sallinen näytti pressun alta, että täällä olisi tämmöinen avo-Challenger uudella Hemi-tekniikalla”, Kuortti muistelee. Alkuaan 318-pikkulohkolla, automaatilla ja Plum Crazy -violettina tehtaalta rullanneen avon väri oli vaihdettu helmiäisoranssiin. Se oli kuitenkin niin kallis, että se ostettiin siinä vaiheessa yhden kaverin kanssa kimpassa. Ilmeisesti kaikki kiiltävä tähän on uusittu”, Kuortti selittää. 35 AMERIKAN RAUTA 1/2021. Kojelautanäkymäkin on hyvin alkuperäisen oloinen, vaikka nopeusmittari onkin vaihdettu sähköiseen ja Pistol Grip -shifterillä käsketään kuusivaihteista manuaalia
Transformer-etuapurunkopaketti pitää sisällään niin tehostetun hammastankoohjauksen kuin nykyaikaiset säädettävät coilover-iskaritkin. Se erikoisin juttu avossa oli kuitenkin sen tekniikka. Sillä on varmaan semmoinen 2–4000 kilsaa tullut joka kesä ajettua”, Kimmo kertoo ja ynnää: ”Koko perhe näistä on innoissaan. 17-tuumaiset alumiiniset Rallye Wheelit ovat kuitenkin niin paljon alkuperäisten 15-tuuman rallipeltivanteiden näköiset, ettei pahimmallekaan Mopar Muscle -puritanistille tulle ihottumaa ne nähdessään. Työn jälki on kautta linjan huippusiistiä. Autoon oli nimittäin vaihdettu 2009-mallisen Challenger SRT-8:n vain 7000 mailia ajettu 6,1-litrainen ja 425-hevosvoimainen nyky-Hemi saman auton 6-vaihteisen manuaalin kera. Uuden apurungon asennuksen myötä eteen tulivat myös Wilwoodin 310-milliset levyjarrut kuusimäntäisin puristimin, ja vastaavat hankittiin myös taka-akselille. MuskeliMoparien heikko kohtahan on tehtaan jäljiltä tunnottomaksi tehostettu ohjaus yhdistettynä etupään vääntösauvajousitukseen, joka ei ratkaisuna ole ajettavuuden kannalta yhtä hyvä, kuin päällekkäiset kolmiotukivarret ja kierrejouset. Perä oli säilytetty alkuperäisenä lukollisena kasikolmevarttisena, mutta sen tuenta oli muutettu nelipistetyyppiseksi ja taka-akselille oli asennettu myös korkeussäädettävät coiloverit. ”Onhan se paljon modernimpi, aika tarkka ajettava noihin vanhoihin verrattuna. Skidit diggaa ja rouva diggaa, ne on vaan kivoja laitteita.” Konehuoneen puolella katse osuu heti Magnum Forcen putkituentoihin. 17-tuumaisten Rallye Wheels -aluvanteiden rei’istä pilkistävät 310-millisten Wilwoodin levyjarrujen punaiset puristimet. Ja kun se kulutus aina kiinnostaa, niin nätillä ajolla tämä kuluttaa 12 litraa satasella, siinä se on plus-miinus kaksi litraa. Kokonaisuudessa yhdistyykin täydellisesti klassinen muskeliauton ulkonäkö ja moderni tekniikka, jonka ansiosta Challenger on varmatoiminen, kiva ajaa, eikä suorituskyvyssä häviä millekään alkuperäisistä norsumoottoriversioista. Vakiona varsin löysää avokoria oli jäykistetty rungonyhdistäjillä, ja erikoisimpana muutoksena autoon oli asennettu kokonainen Magnum Forcen Transformer K-member, joka muuttaa auton ajettavuuden täysin. 4130-kromimolybdeeniputkilla tulipeltiin tuettu Transformer-etuapurunkopaketti pitää sisällään niin tehostetun hammastanko-ohjauksen kuin nykyaikaiset säädettävät coilover-iskaritkin, sekä keventää auton etupäätä noin 40 kilon verran. Isompien jarrujen myötä myös ulkonäkö modernisoitui asteen verran, kun vanteet oli pakko vaihtaa isompiin. Transformer. 6,1-litrainen nykyHemi kuljettaa 425 tehdashevosvoimallaan Challengeria rivakasti. 36 AMERIKAN RAUTA 1/2021 Dodge Challenger 6.1 Hemi Convertible ’70
Kori: Maalattu helmiäisoranssilla, R/T-mallin konepelti, R/T-mallin musta konepellin teippi ja mid body -raidat, musta katto. Jarrut: Wilwoodin 310 mm levyt 6-mäntäisin satuloin edessä ja takana. Teho: 425 hv, vääntö 569 Nm. Vanteet: Mopar Rallye Wheel 17" alut. Kiitos: Eve ja Kimmo haluaa kiittää Kari Sallista upean harrastreauton rakentamisesta. 37 AMERIKAN RAUTA 1/2021. Moottori: ’09 Challenger SRT-8:n 6,1 SRT Hemi V8, rosteriset peltisarjat ja rosterinen tuplaputkisto, iso alumiinijäähdytin. Voimansiirto: ’09 Challenger SRT-8:n 6-vaihteinen manuaali, 8 ¾" lukkoperä. Alusta: Magnum Forcen Transformer MFR161054-etuakselisto hammastanko-ohjauksella, rungon yhdistäjät, 1 ¼" kallistuksenvakaaja, nelipistetuenta ja coiloverit takana. Koko perhe on saanut siitä nauttia ja olemme olleet autoon erittäin tyytyväisiä. Faktat Dodge Challenger Convertible ’70 Omistaja: Eve Kuortti, 53 • Paikka: Sipoo. Renkaat: BF Goodrich g-Force Sport 235/45 R17 ja 255/50 R17. Sisusta: Väri vaihdettu mustaan, uusittu alkuperäistyyppinen verhoilu, Pistol Grip -shifteri, sähköinen nopeusmittari
Terveisiä Kouvostoliit ostä .. 38 AMERIKAN RAUTA 1/2021
Teksti: Kimmo Janhunen ja Vesa Kauppinen, Kuvat: Kimmo Janhunen Terveisiä Kouvostoliit ostä 39 AMERIKAN RAUTA 1/2021. Kouvolalaisen Vesa Nasse Kauppisen Oldsmobile on sen täydellinen vastakohta. Oldsmobile Delta 88 Royale Brougham ’80. Kouvolan tunnetuimpiin maamerkkeihin kuuluu vuonna 1977 rakennettu, vahvasti neuvostohenkiseen betonirakentamiseen nojaava Pohjola-talo, jota on tituleerattu myös yhdeksi Suomen ankeimmista rakennuksista
”Olihan se ihan hölmöläisten toimintaa, kun osien tullimaksutkin olivat enemmän kuin minun vuosipalkkani”, muistelee ylimaalari Eino Koistinen. Thrushin valmistamat sivuputket ovat palvelleet Pappa Jokisen omistamassa Plymouth Sport Satellitessa 80-luvun alussa ja ne on pelastettu sittemmin hänen piharakennuksestaan. Minun mielestäni harmaa on hyvä väri, mutta olihan niillä Svinrikeillä ylimääräistä rahaa. Mallistosta poimittiin luonnollisesti kaikkein korskein vaihtoehto, eli Royale Brougham, mutta sekään ei Keijolle riittänyt. K ouvolalainen raikulipoika Keijo Svinrik tilasi uuden '80 Oldsmobile Delta 88:n suoraan Lansingin tehtaalta, Michiganista vuonna 1979 isänsä, maatalousneuvos Alfons Svinrikin kansainvälisten suhteiden avulla. Muutostöitä varten sinne oli toimitettu hyvissä ajoin etukäteen amerikkalaisia erikoismaaleja sekä kiiltäviä pakoputkia ja vanteita. Siellä oli monta hyvää itäautoa jonossa, mutta ne saivat odottaa. Siihen autoon piti asentaa vielä ilmakompressorikin takaiskunvaimentimille, kun Keijo halusi nostella sen perää. Maahantuontikatsastuksessa Kouvolan Katsastusasemalla oltiin hänen kanssaan samoilla linjoilla. Hänellä oli oma visionsa siitä, miltä uuden amerikanraudan tuli näyttää. Oldsmobilessa toteutuvat autenttisesti 80-luvun kuumimmat rakentelutrendit, jotka äveriäs nousukas olisi hyvinkin saattanut toteuttaa uuteen autoonsa. Siellä oli taas saunailtoja vietetty”, kertaa pääkatsastaja Urmas Väätäinen katkeraan sävyyn. Rocket Racingin viisipuolavanteet ovat edessä 14ja takana 15-tuumaiset. Ei haitannut, vaikka rahvaat naapuritkin sai samalla hieman kateellisiksi. Niiden tulliselvityksissä oli vierähtänyt vuoden verran. Renkaat ja vanteet olivat niin leveät, että niiden asentamisessa meillä vierähti kokonainen päivä. ”Meille tuli toimeksianto, että Keijon auto oli otettava työn alle välittömästi. ”Se oli merkillinen tapaus. En ymmärrä. Kun auto saapui Kotkan satamaan Alfonsin yksityisellä rahtilaivalla, toimitti Keijo sen suoraan Kouvolan Autokorikorjaus ja Maalaamo -nimisen firman hoteisiin. Lakkaakin meni ämpärikaupalla. 40 AMERIKAN RAUTA 1/2021 Oldsmobile Delta 88 Royale Brougham ’80. Hukkaan heitettyä rahaa sanon minä”, Eino jatkaa. Renkaiden leveys sekä pakoäänet olivat harkintani mukaan varsin erilaiset kuin normaalisti. Maalipinnan vihreä flake on vanhaa varastoa, jonka Nasse on hankkinut itselleen jo parisenkymmentä vuotta sitten. Ja kyllähän me se homma tehtiin, mutta kolme kuukautta siinä meni kolmelta mieheltä. Itse en olisi leimaa paperiin lyönyt, mutta suhteillahan ne Svinrikit tämänkin saivat läpi. Isojen firmojen yritysjohtajilla oli jo hienoja amerikanrautoja, joten Keijo halusi erottautua joukosta. Hirvittävän kallista ja hankalaa hommaa hileineen ja kuultomaaleineen. Lasikuituinen konepellin scooppi on valmistettu aikoinaan Suomessa Corvetten legendaarista L88-konepeittoa mukaillen
Halusin eroon yhdestä Ducatosta ja keksin tarjota sitä vaihdossa tähän Oldsmobileen. Silmäteema toistuu myös vanteiden keskiöissä sekä taka-akselin kopassa. Väriltään se oli metallinhohtoinen tummanvihreä tummanvihreällä vinyylikatolla ja vihreällä sisäverhoilulla. Pientä kuppaa. ”Tuo tuli mulle seitsemisen vuotta sitten. Royal Broughamina se edusti malliston kärkipäätä, eli siinä oli käytännössä kaikki varusteet, mitä siihen on uutena ollut saatavissa. Periaatteessa se voisi, ainakin mikäli Kouvolan kasariseurapiireissä olisi todella vaikuttanut vauras Svinrikien suku. Se, pitääkö edellä kirjoitettu historiikki paikkansa, jääköön lukijan omaan harkintaan. Oldsmobilessa toteutuvat autenttisesti 80-luvun alun kuumimmat rakentelutrendit, jotka äveriäs nousukas olisi hyvinkin saattanut toteuttaa uuteen autoonsa, vaikka niitä yleisesti nähtiinkin lähinnä 60ja 70-lukuisissa jenkeissä. Tällä ajatuksella kotiseuturakas Nasse Kauppinen toteutti oman Kouvolakustominsa. Flying Eyeball -keulakoriste on hartsia ja sen on valmistanut Jussi Alasalmi. ”Se oli tammikuuta, kun minä sen sain, niin otin sen saman tien käyttöön ja ajelin talven sillä”, Nasse muistelee. Sitten se kauppa yllättäen onnistuikin”, Nasse aloittaa. 41 AMERIKAN RAUTA 1/2021. Siihen aikaan auto oli vielä pääsääntöisesti alkuperäiskuntoinen, vaikkakin kauttaaltaan kauhtunut
Hienosti ovat kestäneet”, Nasse kiittelee. Alkuperäinen vinyylikatto on maalattu aluksi hopeansävyiseksi, minkä jälkeen sen päälle on aseteltu pitsiverho ja ruiskutettu läpi vihreällä helmiäisellä. Nelisenkymmentä vuotta siinä meni ennen kuin sellaisen sain tehtyä. Autenttista kasaria. Reilusti ulospäin levittävät Rocket Racingin viisipuolavanteet hän löysi Lappeenrannan swapista ja ne olivat tiettävästi olleet jonkin Jenkeistä uitetun Dodge Chargerin alla. Tämä tyylisuuntahan se oli kaikkein kovin juttu siihen aikaan. Sittemmin paljastui, että takapää oli varsin mätä. Hitsailemisten parissa vierähti noin neljäkymmentä tuntia, minkä aikana esimerkiksi runkoaisat uusittiin kokonaan taka-akselilta eteenpäin. 42 AMERIKAN RAUTA 1/2021 Oldsmobile Delta 88 Royale Brougham ’80. Ei niissä ollut kuin pientä pintaruostetta, joka lähti helposti PataPatalla”, Nasse tarinoi. Sitten se iski, että kasarityyli on pop!” Päästäkseen mahdollisimman aikakaudelleen uskolliseen lopputulokseen Nasse alkoi haalia vanhoja kasariosia. ”Se ei näkynyt päälle päin lainkaan, mutta paljastui, kun ryhdyin purkamaan autoa maalausta varten viime talvena. Etuvanteet ovat 14ja takavanteet 15-tuumaiset, ja spinnerit oli niissä jo valmiina. Nykyiset renkaatkin olivat vanteilla jo ostohetkellä, mutta niiden valkoiset tekstit oli käännetty sisäpuolelle. Pientä kuppaa oli toki siellä täällä”, Nasse kuvailee. Pappa otti putket irti ja laittoi ne piharakennukseensa, josta minä kävin ne kaivamassa lähes 40 vuotta myöhemmin. Se jäi silloin kytemään ja päätin, että joskus mulla vielä on joku tuollainen. ”Se auto oli siihen aikaan paikallisella Pappa Jokisella, ja kun hän oli mennyt katsastamaan sitä ensimmäistä kertaa sivuputkien kanssa, niin katsuri oli todennut, että nuo lähtevät tuosta sitten saman tien. Thrushin valmistamat sivuputket puolestaan ovat palvelleet hetken aikaa monien muistamassa AED-96-kilpisessä Plymouth Sport Satellitessa 80-luvun alussa. Ajatus nykyiseen ulkoasuun juontaa juurensa 80-luvulle, jolloin Nasse itse kiinnostui jenkkiautoista kymmenvuotiaana pikkupoikana. Lopputulos sopii mainiosti "maalarin erikoiseen". Konepellin scooppi löytyi Vaasasta ja on tehty aikoinaan Suomessa Corvetten legendaarisen L88-konepeiton mallia mukaillen. Se jäi silloin kytemään ja päätin, että joskus mulla vielä on joku tuollainen. Kori itsessään ei ollut niin paha, kuin ehkä voisi kuvitella. Ainoastaan repsikan oven kanssa joutui tekemään mätähommia ihan tosissaan, sillä ruoste oli päässyt etenemään piilossa listan alla. Ensin mietin kyllä jotain lowridertyylistä, mutta lopulta totesin, ettei siitä oikein sellaista saa. Royal Brougham oli korkein varustelutaso, jota Oldsmobile Delta 88 -malliin oli vuonna 1980 saatavilla. ”Tämä tyylisuuntahan se oli kaikkein kovin juttu siihen aikaan rakennelluissa autoissa. Sen oven alareunan uusin, mutta muualle ei tarvinnut mainittavampia ruostekorjauksia tehdä. Nelisenkymmentä vuotta siihen meni. ”Ruoste oli syönyt korikiinnikkeiden reiät isommiksi, niin hitsailin myös ne ja korvasin muuten samalla korikumit vanhoilla tsekkoslovakialaisilla jääkiekoilla. Alkuperäinen sisusta on säästynyt hyvässä kunnossa ja sopii sellaisenaan mainiosti kasaritoteutukseen muhkeine nappiupotuksineen
”Vedin siihen ensin puhdistuksen jälkeen kerroksen hopeaa ja sen päälle ohuen kerroksen lakkaa. Kun etuvalojen lasisten umpioiden pintaan vielä suihkutettiin samaa läpikuultavaa kullansävyistä candya, jota käytettiin liekeissä, oli uusi ilme valmis. Kiitos: JV Choppersille tilojen käytöstä ja avuista, Pappa Jokiselle sivuputkista. Jos perän haluaisi vielä ylemmäksi, niin pitäisi hankkia pidemmät iskarit, mutta sitten alkaisi ajettavuus kärsiä”, Nasse järkeilee. ”Kullanväriset liekit punaisilla rajauksilla olivat suunnitelmissani ihan alusta alkaen. Nassella oli varastossaan niin paljon vihreää flakea, ettei muita värivaihtoehtoja käynyt mielessäkään. Renkaat: Cooper Cobra Radial G/T -valkotekstirenkaat, koko edessä 235/70 14, takana 255/60 15. ”Olen kokeillut sinne kaikkiaan kolmia eri jousia. Faktat Oldsmobile Delta 88 Royale Brougham ’80 Omistaja: Vesa Nasse Kauppinen, 50 Paikka: Kouvola. ”Finlandia 2000 -kattoluukku siihen pitää vielä ehdottomasti saada ja kontin luukkuun motiivimaalaus, jota koristaa Kouvolan silhuetti tunnetuimpine rakennuksineen”, idearikas visionääri uppoutuu kuvailemaan. 43 AMERIKAN RAUTA 1/2021. Laskin maalausurakkaan kuluneen pitkälti toistasataa tuntia. Lopuksi päälle vielä kerros lakkaa”, Nasse täsmentää. TH350-automaatti on vahvistettu ja varustettu shift kitillä. Pohjat ja maalaushommat tein itse kaverin tiloissa hissukseen kolmen kuukauden aikana. Oldsmobile Delta 88 oli ensimmäinen sarjatuotantoon päätynyt amerikkalainen dieselauto. Vihreä korinväri sopi toki hienosti myös alkuperäiseen vihreään sisustaan, joka oli varsin hyvässä kunnossa, eikä sitä ollut suunnitelmissa lähteä päivittämään. Rajausteippiä meni reilut parisataa metriä ja koko komeuden päällä on 16 litraa lakkaa”, Nasse kertaa urakkaa numeroiden valossa. Nassenkin yksilö varustettiin tehtaalla 5,7-litraisella diesel-V8:lla, joka on sittemmin vaihtunut tuoreempaan 6,2-litraiseen. Korimuutokset: L88-tyyppinen konepellin scooppi, liekki-flake-candy-pitsi-erikoismaalaus. Perän korotus on toteutettu alkuperäisiä jäykemmillä ja pidemmillä heavy duty -jousilla ja ilmaiskareilla. Takapää taivasta kohti. Vintage flakea. Vinyylikatto maalattiin hopeansävyiseksi ja siihen taiteiltiin pitsikuvio. Itse asiassa myös maalipinnan vihreä flake on monien muiden seikkojen ohella autenttista vanhaa tavaraa. Vanteet: Spinnerein varustetut Rocket Racing -viisipuolavanteet, koko edessä 14" ja takana 15". Sisusta: Vakio vihreä kangassisusta. Se oli niitä vanhoja pahvilaatikoita, joissa oli pussi sisällä”, automaalarina vuosikymmeniä elantonsa hankkinut Nasse muistaa. Etupäästään auton alusta on vakio, joskin päivitetty uusilla originaalijousilla ja -iskareilla. Moottori: 6,2 Diesel V8, Thrushin sivuputket. Seuraavaksi pitsiverho katolle ja vihreällä helmiäisellä siitä läpi. Taka-akseli on lukollinen 10-pulttinen, jonka koppa on maalattu kullanväriseksi ja koristeltu silmätarralla. Huomioarvo Kouvolan kaduilla on taattu jo nyt, mutta muutamia jatkojalostuskohteita miehellä on vielä suunnitteilla. Oman tärkeän osansa maalauskokonaisuuteen muodostavat keulan hot rod -henkiset lieskat sekä takakylkien sapluunoilla toteutetut tekstit. ”Ostin sen joskus parikymmentä vuotta sitten swapista Mäkisen Timpalta. Alusta: Takapää korotettu heavy duty -jousilla ja ilmaiskunvaimentimilla. Voimansiirto: Vahvistettu TH350-automaatti shift kitillä, 10-pulttinen lukkoperä. Jarrut: Vakiot
KIRVESKUSTOM • Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen 44 AMERIKAN RAUTA 1/2021. Chevrolet Stylemaster Business Coupe ’46. Huomaamattomampia ominaisuuksia ovat modernisoitu alusta sekä varsin tehokas vanhan koulukunnan kaasaripikkulohko täysin läpikäydyllä voimansiirrolla. Kim Hakasalon Stylemaster muistuttaa pinnaltaan kuhmuista kuparipannua, mutta huomiota herättävin seikka lienee keulakoristeeksi konepeltiin lyöty kirves
45 AMERIKAN RAUTA 1/2021
Niinpä sisäkattoon kondensoitunut vesi tipahteli ajoittain pisaroina niskaan. Se sopii auton tarkoitukselliseen ulkonäköön paremmin kuin hyvin”, Kim kuvailee. Ennen muutostöitä kori oli hiekkapuhallettu ja niiden jälkeen pinnan suojaksi oli ruiskutettu kerros varastossa lojunutta vanhaa tummanruskeaa maalia. Madallettu kuparipannu. Oman pikantin lisänsä matkantekoon teki se, ettei autossa ollut kattoverhoilua. Kittiä korista ei löydy tippaakaan. Chevyssä ei ollut lämppäriä, joten ikkunat pysyivät huurussa 90 prosenttia matka-ajasta, vaikka sivuikkunoita yrittikin pitää hieman auki. 46 AMERIKAN RAUTA 1/2021 Chevrolet Styleline Business Coupe ’46. Teknisiä ongelmia ei kuitenkaan ilmennyt. Kokonaan puuttunut kattoverhoilu toteutettiin yhdeksän sentin mittaisella mustalla karvalla. Paria kuukautta myöhemmin eteeni ilmestyi ’37 Ford Tudor, jonka omistajan kanssa päädyimme lopulta vaihtokauppoihin. E sittelimme numerossa 8/2018 Kimin ’55 DeSoto Diplomat -kustomin, joka toimitti hänen harrasteautonsa virkaa ansiokkaasti vielä kesän 2019, mutta kun jutussamme nyt esiintyvä Chevrolet Stylemaster ilmestyi myyntiin, niin miestä vietiin. Korin muutokset ovat Sami Tolvasen käsialaa ja ne oli ostohetkellä jo tehty. Paljoa niitä ei voinut raottaa, tai korvatkin olisivat olleet täynnä räntää. Kaikki choppauksesta aiheutuneet saumat on tinattu, mutta jätetty tarkoituksella silottelematta. Niinpä minusta tuli Tudorin omistaja, mutta ajatus Chevystä kaiveli edelleen mielessä varsinkin, kun Tudor oli jo lähes valmis paketti, eikä sen parissa olisi päässyt toteuttamaan itseään kovinkaan paljoa. Ensimmäiseksi tuli mieleen sutaista hätäisesti ruiskutetun ruskean pinnan päälle toinen maalikerros, jolla yleisilmettä saisi muutettua kertaheitolla omannäköisemmäksi. Tyylisuunta oli hänelle jo hyvin mieleinen, mutta jollain tavalla autoon piti saada veisteltyä oman käden jälkeä. Näin ollen kori oli ostohetkellä käytännössä ruosteeton samoin kuin runkokin. Enää ei satanut kaatamalla vettä, mutta räntää sen sijaan tuli vaakatasossa lähes koko kotimatkan. ”Tässä vaiheessa täytyy kiittää Mikaa matkaseurasta sekä ahkerasta ikkunan pyyhkimisestä sisäpuolelta, vaikka rätit alkoivat kotitallia lähestyttäessä olla läpimärkiä”, Kim muistelee tuskaiseksi käynyttä taivalta. Samalla koko lattia oli uusittu tulipellistä takapuskuriin saakka. Katto oli chopattu ja korin lattiaa nostettu noin 15 senttiä, jotta se oli saatu istumaan alemmas rungolla. Pyyhin olisi ollut tarpeellisempi lasin sisäpuolella. Kaupat suoritettiin kahvittelujen ja harrastukseen liittyvien sotatarinoiden lomassa, minkä jälkeen alkoi kotimatka. Ainoastaan etupuskurin takana oleva hiekkapelti oli jäänyt syystä tai toisesta ruosteiseen habitukseensa. Miehet sopivat tapaamisen Forssan ABC:lle eräänä lokakuisena lauantaina. Mennessä vettä tuli lähes koko matkan taivaan täydeltä, mutta Fordin lämppäri piti hytin mukavan lämpöisenä. Pari päivää vaihtokauppojen jälkeen keksin tarjota Tudoria vaihdossa Chevyn omistajalle, joka yllättäen kiinnostuikin siitä”, Kim aloittaa. Keli oli harmaa ja lämpötila lähenteli nollaa. ”Korissa on muutamassa paikassa pari pientä ”tuuletusreikää”, mutta ne on jätetty tarkoituksella peittämättä. ”Yritin aluksi vaihtaa DeSotoa Chevyyn, mutta omistaja haki jotain erilaista, joten kaupat jäivät syntymättä. Autossa oli ostohetkellä hyväkuntoinen, mutta vääränvärinen verhoilu, josta saatiin mieleinen nahkamaalin avulla
Lopuksi vetäisin pintaan vielä mattalakan ja ulkomuodosta tuli juuri haetun kuluneen näköinen. Korissa on muutamassa paikassa pari pientä ”tuuletusreikää”, mutta ne on jätetty tarkoituksella peittämättä. Suoriuduin tehtävästä lopulta maalaamalla paneelin kerrallaan, ja jokaiseen tuli tehtyä liekkien teippaus lonkalta sen enempiä vertailematta. Kittiä korista ei löydy tippaakaan. Ostohetkellä auton tekniikkana oli 90-lukuinen 350-pikkulohko TH400-automaatilla ja Fordin ysituumaisella perällä. 47 AMERIKAN RAUTA 1/2021. Kiinnitys on toteutettu kirveeseen hitsatulla pultilla, johon on kierretty pellin alapuolelta nyloc-mutteri. Kirves tuli auton mukana, joten Kim päätti tehdä siitä koko auton luonnetta määrittelevän keulakoristeen. ”Halusin lisäksi ääriviivoilla tehdyt liekit, jotka päädyin toteuttamaan siten, että autossa ollut tummanruskea maalipinta jäi liekkien viivoiksi. Putkien päät tulevat ulos kyljistä takarenkaiden edestä ja vaimennuksesta vastaavat Red Hotit. Tämä johtui siitä, ettei tallissa ollut kovinkaan lämmintä ja pellit olivat sen verran kylmät, ettei teippien liima pitänyt. Seuraava vaihtoehto näytti paremmalta”, Kim muistelee. Hankin kahta erilaista kuparimaalia, joista ensimmäinen oli testien perusteella aivan liian oranssia. ”Kupari on aina näyttänyt minun silmääni hyvältä auton väriltä ja se sopi mielestäni hienosti myös Chevyn rosoiseen ulkomuotoon. Sävykin onneksi muuttui pari viikkoa kuivuttuaan paljon tummemmaksi”, mies kertaa tapahtumarikkaaksi käynyttä maalausoperaatiota. Maalauksen aloitettuani väri näytti auton pinnalla todella erilaiselta kuin testeissä, lähes kultaiselta, mutta siinä vaiheessa oli vaan annettava mennä, koska liekkien ääriviivoina olleet rajausteipit alkoivat irrota. Peltien virheitä tai saumoja en lähtenyt edelleenkään siistimään, jottei pinnasta tullut liian sliipattua. Apulaitteet toimivat moniurahihnalla ja jäähdytyksestä vastaavat sähköinen flekti sekä alumiinisyyläri. Niinpä siihen sovitettiin piristetty Chevyn 355-kuutiotuumainen pikkulohko, josta saatiin Sämpy Santalan dynossa irti 373 hevosvoimaa ja 555 Newtonmetriä, vaikkei kaasaria ollut säädetty kyseiselle moottorille ja testissä motti kävi liian rikkaalla.” Tähän päästiin asentamalla koneeseen Eagle I-Beam -veivit, TRW:n takomännät, Comp Camsin hydraulinokka, muokatut venttiilit, Edelbrock Performer RPM -imusarja ja saman firman AVS2 650 cfm -kaasari. ”Viime talven aikana heräsi outoja mielihaluja piristää kulkupuolta entisestään, varsinkin kun American Car Show peruttiin, eikä ollut enää kiire saada autoa valmiiksi pääsiäiseksi. T-Bucket-tyylisten peltipakosarjojen putkien lähdöt on tuotu mahdollisimman lähelle runkoa, jota pitkin putkisto kulkee tiiviinä pakettina. Pinnan alla kuohuu. No, valmista tuli, ainakin jotenkin. Moottori on vielä rautakansilla, jotka vaihtamalla potentiaalia on suurempiinkin lukemiin
Lisäksi autoon on asennettu line lock, jotta kumia saa showmielessä katuun helposti. Lattiamatoissakin oli hopeanvärisellä nahalla tehdyt terenauhat. Lisäksi sisätiloihin oli asennettava lämmitin, olihan hyytävä hakureissu vielä tuoreessa muistissa. Uskallan veikata, että auton huomioarvo on taattu tulevissakin cruisingeissa. ”Loppukesästä kokeilin GPS-mittauksella 0–100 km/h -kiihtyvyyttä ja auto kulkikin yllättävän ripeästi. Siitä motivoituneena tämän talven projektina on raikastaa auton sisäverhoilua uudella pirteämmällä värillä. Etuakselisto on mallia Mustang II ja varustettu putkitukivarsin. ”Leveämpää kumia ei ole ollut suunnitelmissa, jotta pysyy varsinkin takarenkaiden uushankintahinnat käyttäjäystävällisenä”, Kim virnistää. TH400-laatikkoon vaihdettiin FTI:n 3500 stallin turbiini sekä TransGon shift kit. Kattoverhoilu puuttui kokonaan, ja sen materiaaliksi Kimillä oli vain yksi vaihtoehto. Tuli hännän alle. Menneen kesän aikana Kim tuli ajaneeksi Chevyllään tuhansia kilometrejä ja tekniikka osoitti toimivuutensa. 15-tuumaisia peltivanteita koristavat Bilteman teräsmoonit ja renkaina on 225/70 R15 -kokoiset Nankang NS-605 TourSportit valkoisin raidoin. Toistaiseksi kukaan ei kuitenkaan ole siitä valittanut, ja cruisingeissa se tuntuu herättävän aivan erityistä huomiota. Varttimailia täytyy käydä joskus kokeilemassa, vaikka tämän ikäisellä autolla voi alkaa jo hirvittämään suoran päässä olevilla nopeuksilla. Hanskalokeroon asennettiin piiloon myös audiolaitteet, jotta pystyy rockabillyä kuuntelemaan silloin, kun moottorin ääni ei sitä peitä.” Kirves tuli auton mukana, joten se oli pakko laittaa keulalle koristeeksi, vaikkei virkavalta tai katsastusinsinööri sitä erityisemmin arvostaisikaan. Jousitus on toteutettu ilmapalkein niin edessä kuin takanakin. Sen vuoksi esimerkiksi pakoputkien päihin asennettavat liekinheittimet löytänevät tiensä paikoilleen vasta ensi kesäksi. Koronavirus aiheutti jatkosuunnitelmiin hieman viivästyksiä, kun kaikki osat eivät saapuneet ajoissa. Takarunkoa on muokattu, jotta perää on saatu tiputettua alaspäin. Sisusta oli hyväkuntoinen, mutta hopealla nahalla ja mustalla kankaalla toteutetun verhoilun värimaailma ei istunut Kimin visioihin. Fordin ysituumaiseen perämurikkaan asennettiin Eaton Detroit Truetrac -lukko. Perävälitys on 3,00:1. ”Tehot riittävät ihan kivasti liikuttamaan suhteellisen kevyttä autoa. 48 AMERIKAN RAUTA 1/2021 Chevrolet Styleline Business Coupe ’46. ”Ilmajousitus on kahdella säädöllä, eteen ja taakse. Kiinnitys on toteutettu kirveeseen hitsatulla pultilla, johon on kierretty pellin alapuolelta nyloc-mutteri. Siistiä ja ehjää verhoilua ei kuitenkaan ollut mielekästä ryhtyä uusimaan, joten se päätettiin värjätä ulkokuoreen sopivaksi ruskealla nahkamaalilla, joka on jo ehtinyt hämmästyttää kulutuskestävyydellään. Varttimailia täytyy joskus käydä kokeilemassa, vaikka tämän ikäisellä autolla voi alkaa jo hirvittää suoran päässä olevilla nopeuksilla”, Kim arvelee. Samalla takapään pyörienripustukseksi on päivitetty nelilinkit ja polttoainetankki on mahdutettu runkoaisojen väliin. Viiden gallonan säiliössä riittää ilma ihan kohtuullisesti ja 480 cfm tuplakompressoreilla säiliön täyttö hoituu rivakasti”, Kim kuvailee. Pysäyttiminä on tehostetut levyjarrut joka kulmalla. ”Kattoon ja kaikkiin pilareihin sekä ikkunankarmeihin tuli mustaa yhdeksän senttiä pitkää karvaa. Parhaaksi tulokseksi saatiin 4,98 sekuntia pitovaikeuksista huolimatta”, mies jatkaa. Ohjaus on toteutettu tehostamattomalla hammastangolla
Kiitos: Grasslake Crew’n talliporukalle, erityisesti Mikalle ja Teropaapalle sekä muillekin tallilta, jos ei muusta niin omista mielipiteistänne, jotka ohitettiin tarkoituksella. Vanteet: 15" peltivanteet Moon-teräskapselein. Eagle I-Beam -veivit, TRW:n takomännät, Comp Camsin hydraulinokka sekä Edelbrockin RPM -imusarja ja AVS2 650 cfm -kaasari. Faktat Chevrolet Stylemaster Business Coupe ’46 Omistaja: Kim Hakasalo , 39 • Paikka: Nurmijärvi . Jarrut: Tehostetut levyjarrut. Maata nuoleva asento on viimeistelty ilmajousituksella. Lyytikäisen Tommille kiitos säätöavusta, iskän tytöille Lauralle, Saralle ja Lotalle, jotka pitävät kiireisenä, vaikkei aina tartteisi. Kokoonpanosta löytyy mm. Alusta: Edessä Mustang II -eturunko, putkitukivarret, tehostamaton raidetanko-ohjaus, notchattu takarunko, nelilinkit, polttoainetankki siirretty runkopalkkien väliin, ilmajousitus viiden gallonan säiliöllä ja 480 cfm tuplakompressoreilla. Matala ulkoasu on aikaansaatu choppaamalla katto ja nostamalla korin lattiaa viitisentoista senttiä ylöspäin. Korimuutokset: Katto chopattu, koria pudotettu rungolla 15 cm. Teho ja vääntö: 373 hv ja 555 Nm. 355-pikkulohkosta on dynotettu 373 hv ja 555 Nm. Renkaat: 225/70 R15 Nankang NS-605 TourSport. Satulle kiitos kärsivällisyydestä ja kiitokset kaikille muillekin, ketkä tuntevat ne ansainneensa. 49 AMERIKAN RAUTA 1/2021. Sisusta: Verhoilut mustaa kangasta ja ruskeaa nahkaa, karvakatto. Moottori: 355 cid SBC V8, Eagle I-Beam -veivit, TRW:n takomännät, Comp Camsin hydraulinokka, muokatut venttiilit, Edelbrock Performer RPM -imusarja, Edelbrock AVS2 650 cfm -kaasutin, T-Bucket-tyyliset peltipakosarjat. Voimansiirto: TH400-automattivaihteisto FTI:n 3500 stallin turbiinilla ja TransGon shift kitillä, Fordin 9" perä Eaton Detroit Truetrac -lukolla, perävälitys 3,00:1
Raggareilta pelastettu 50 AMERIKAN RAUTA 1/2021
Kaikkiaan auto on ollut perheessä vielä kauemmin, sillä Sepon Urpo-isä osti sen käyttöautoksi vuonna 1973. Teksti ja kuvat: Pasi Kekarainen 51 AMERIKAN RAUTA 1/2021. Joillakin harrastajilla kalusto tallissa vaihtuu varsin ripeään tahtiin ja toisilla taas sama harrasteajoneuvo palvelee vuosien tai jopa vuosikymmenten ajan. Ford Fairlane 500 4D Sedan ’64. Näistä vaihtoehdoista jälkimmäistä edustaa oululainen Seppo Pehkonen, joka on omistanut Fairlanensa jo 36 vuotta
”Isäntä kertoi, että omistaja oli varmaankin niitä Heinäpään raggareita. Isäntä, joka oli aina ollut kiinnostunut erikoisista autoista, päätti lähteä katsomaan sitä tarkemmin.” Urpo-isä saikin jotenkin ongittua selville auton omistajan ja juttutuokion aikana selvisi, että Fairlane oli jäänyt moottorivikaisena seisomaan vain pari viikkoa oston jälkeen. Miehen päätöstä helpotti se, että hän tiesi jo etukäteen liminkalaisessa autohajottamossa olleesta kolaroidusta Mercury Cometista, joka oli vielä samaa vuosimallia Fairlanen kanssa. Onni onnettomuudessa oli varmaan se, että autoa ei ollut muutamassa viikossa muuten ehditty tuhota, vaan se oli ihan siistissä kunnossa.” Mr. V uonna 1964 uutuuttaan kiiltävä musta 260 V8 -moottorilla varustettu neliovinen Ford Fairlane ostettiin Lapissa sijaitsevalle Inarin kirkonkylälle, jossa se palvelikin paikallista kauppiaspariskuntaa useamman vuoden ajan. Niin isä-Pehkosen silloinen pienikokoinen käyttöauto, Fiat 1100 -farmari vaihtui isoon Fairlane 500:seen. Tämän paikallisen koneurakoitsijan omistusaikana rikkoutuneen alkuperäisen kasikoneen tilalle Fordiin vaihdettiin saman konsernin 3,3-litrainen suora kuutosmoottori. Tuohon aikaan osien saanti vanhoihin jenkkiautoihin ei ollut ihan itsestäänselvyys, joten vaihtokauppa oli Urpon kannalta jonkin sortin uhkapeliä. Muutaman Fairlanen alkuperäiset verhoilut ovat säilyneet varsin hyvässä kunnossa reilun 50 vuoden ajan. Ainoastaan lattiamatto on vaihdettu 2000-luvulla uuteen. Seuraava omistaja Fordille löytyi reilut parisataa kilometriä etelämpää Yli-Muoniosta, joka sijaitsee Länsi-Lapissa, aivan Ruotsin rajan läheisyydessä. 52 AMERIKAN RAUTA 1/2021 Ford Fairlane 500 4D Sedan ’64. Cometissa paikoillaan ollut 200-kuutiotuumainen kuutosmoottori oli vieläpä vasta remontoitu, joten sen pystyisi asentamaan Fairlaneen paikoilleen sellaisenaan. Se oli ostanut auton rälläyskäyttöön, mutta kuutosmoottori oli sanonut sopimuksen irti Pohjantiellä erään yöllisen kilvanajon seurauksena. Raggari, joka oli kehunut voittaneensa tuon edellä mainitun kilvanajon, pääsi Urpon kanssa yhteisymmärrykseen vaihtokaupasta. ”Todennäköisesti se tuli vaihdossa Oulun Käyttöauto Oy:hyn, josta se kulkeutui jonkun välikäden kautta Ladoja myyvään liikkeeseen, joka oli nimeltään Oulun Tehoauto”, Seppo Pehkonen muistelee ja jatkaa: ”Meidän perheen ensimmäisen havainnon Fairlanesta teki mun velipoika, joka näki sen Heinäpään kaupunginosassa yhden talon takapihalla parkissa. Vaikka Seppo on vaihtanut takana olleet ilmaiskunvaimentimet normaaleihin kaasuversioihin, niin siitäkin huolimatta Fairlanen stance on taottujen lehtijousien ansiosta sopivan etukeno. Oululaiseen autoliikkeeseen Fairlane kulkeutui vuoden 1971 aikana, tarkkaa tietoa ei ole, kuinka ja koska tarkalleen
No, se palautti rahat mulle jonkun ajan päästä, mutta sain kyllä tehdä senkin edestä maatilan hommia kotona”, muistelee Seppo naurahtaen. ”Ostin vähän huonokorisen ’66 farmariFairlanen ja siitä hajosi kytkin, niin päätin ottaa siinä olleen 289-koneen tuohon mustaan Fordiin ja myin farmarin rullaavana Helsinkiin. Ne vaativat aivan ihme todistuksia, että mihin nämä osat on oikein menossa. Koneremonttia varten tilasin osat Ruotsista Hansen Racingilta, mutta siinä tuli ongelmia, kun tulli ei meinannut niitä millään luovuttaa pois. Onneksi Hansen Racingilla oli töissä yksi suomea puhuva myyjä, joka faksilla toimitti todistuksen tulliin, että kyseessä on ihan normaaleja henkilöauton moottorinosia.” 53 AMERIKAN RAUTA 1/2021. Sitten, kun täytin 20 vuotta, niin sain Fairlanen, mutta siitä piti maksaa kuitenkin muutama tuhat markkaa. Tietenkin ajan hengen mukaisesti autosta piti saada perä ylös, joten käytin takajouset seppä Kilposella taottavana ja hankin myös ilmaiskarit taakse. Se toimi Pehkosten perheen ympärivuotisena käyttöautona aina vuoden 1976 syksyyn asti, jonka jälkeen se laitettiin seisontaan. ”Meillä oli muitakin autoja tuolloin käytössä ja yksi asia, mikä vaikutti siihen, että Ford laitettiin seisomaan oli se, kun sitä yritettiin eräänä yönä varastaa meidän pihasta. Miehellä oli suunnitteilla seuraavana kesänä asentaa auton konehuoneeseen V8-moottori, koska sellainen siellä oli myös tehtaalta lähtiessä ollut. Noillakin reissuilla muistan sanoneeni isännälle, että Fairlanea ei saa myydä, vaan se on mun auto, kun saan ajokortin”, muistelee Seppo reilun 40 vuoden takaisia asioita. Jarrut vaativat läpikäynnin ja sinne vaihdettiin kaikki kuluneet osat sekä murtuneet jarruletkut. Katsastuksen Ford läpäisi heti ensimmäisellä yrityksellä ja ainoa asia, joka herätti keskustelua olivat auton äänet, mutta siitäkin selvittiin vain huomautuksella. Isäntä oli mobilistihenkisiä miehiä, niin noita vanhoja autoja oli kertynyt useampiakin, joten niille piti olla säilytystilaa. ”Tuolloin tuli myös käytyä hakemassa varaosia samanlaisesta autosta Siilinjärveltä, missä paikallinen mansikanviljelijä oli huolimattomuuttaan onnistunut traktorilla painamaan oman Fairlanensa katon läjään kuorman lastaustilanteessa. Isäntä varmaan halusi näyttää, että ei tässä maailmassa mitään ilmaiseksi saa. ”Isäntä ajatteli varmaan tuolloin, ettei tuolle voi vielä mitään jenkkiautoa antaa. Varkaat ehtivät särkeä tuon kuskinoven pikkuikkunan, mutta koira herätti haukkumalla koko perheen, niin varkaus jäi onneksi pelkäksi yritykseksi. Reilun kymmenen vuoden ympärivuotinen käyttö sekä pitkä seisonta-aika olivat kuitenkin jättäneet jälkensä Fordiin. Perä pystyyn ja baanalle. Fairlanekin vietiin yhteen vanhaan varastoon, jossa oli muitakin isännän autoja ja se sijaitsi aika lähellä meidän silloista kotitaloa. Sama väriteema toistui tietenkin myös konehuoneessa, koska se oli tuohon aikaan ihan must-juttu.” Vielä, kun autoon hitsattiin makeiden sävelten toivossa uusi pakoputki ainoastaan yhdellä efektorivaimentimella, oli se valmis katsastukseen ensimmäistä kertaa sitten vuoden 1976. Tuonne varastolle ei aurattu talvisin tietä ollenkaan ja muistan hyvin, kun isännän kanssa sinne mentiin hiihtämällä rasvailemaan ja pyörittelemään moottoreita, etteivät ne mene jumiin. Siitä autosta tuli irrotettua kaikki, mikä mahtui meillä auton kyytiin ja sen korinkin olisi saanut viedä samaan rahaan mukana, jos vain olisi ollut sopiva kuljetuskalusto”, kertaa Seppo Fairlanen kunnostusta ja jatkaa: ”Tietenkin ajan hengen mukaisesti piti saada autosta perä ylös, joten käytin lehtijouset seppä Kilposella taottavana ja hankin myös ilmaiskarit taakse. Uutta peltiäkin piti jonkin verran hitsata helmoihin ja lattiaan sekä kuskinpuolen takapyöränkaareen. päivän ahkeroinnin jälkeen Fairlane olikin jälleen täydessä iskussa ja ajokunnossa. Taka-akselin sekä bensatankin maalasin punaiseksi ja puolestaan lehtijouset tankin kannatinrautojen kanssa valkoisiksi. Alun perin oli tarkoitus, että Fairlane siirtyy Sepon omistukseen vuonna 1983, kun nuorimies tulee täysi-ikäiseksi. Tuo jäikin Sepon omistusaikana ainoaksi kerraksi, jolloin Fordilla ajettiin ympäri vuoden. Näin ei kuitenkaan lupauksista huolimatta tapahtunut, vaan homma siirtyi parilla vuodella eteenpäin. Meno maistui Sepolle kesällä 1985 oman jenkkiauton ratin takana jopa niinkin paljon, että mies päätti ajaa sillä myös seuraavan talven
Vielä, kun autoon asennettiin kapeilla valkosivuilla varustetut renkaat Mangelsin pinnavanteilla, niin Fairlanen ulkoasu alkoi olla Sepon silmiä miellyttävässä kunnossa. Lämpöongelmien syyksi paljastui Oulun Moottorikoneistamolla tehtyjen tutkimusten jälkeen osaksi tukkiutuneet vesikanavat lohkon takaosassa sekä kansissa. Yksi sellainen jo perinteeksi muodostunut tapahtuma 54 AMERIKAN RAUTA 1/2021 Ford Fairlane 500 4D Sedan ’64. Sylinterit hoonattiin, kampiakselille riitti pelkkä kaulojen kiillotus. ”Kävin näyttämässä autoa maalaamossa ja olin aluksi sitä mieltä, että siitä maalattaisiin vain kuskin etulokasuoja sekä konepelti. Kun Fairlane oli jäänyt seisomaan, niin Seppo päätti vuonna 1995 tehdä sille vielä kevyen läpikäynnin, jota voisi kutsua lähinnä käyttöentisöinniksi. Muita kiireitä. Siinä, kun Fordin kulunutta alkuperäistä maalipintaa ihmeteltiin, niin maalaamon omistaja Walter Lidström ehdotti auton ylimaalausta. Moottoria vaivanneiden lämpöongelmien takia se päätettiin käydä vielä kerran läpi. Useamman vuoden se palvelikin kesäisin harrasteja käyttöautona, mutta ajan kuluessa Sepon pihalle ilmestyi muitakin harrasteajoneuvoja, joten ajot Fairlanella jäivät pikku hiljaa vähemmälle ja se laitettiin seisontaan syksyllä 1994. Samana kesänä moottorinvaihdon jälkeen Sepon velipoika oli käymässä Fairlanella paikallisessa varaosaliikkeessä, jonka pihassa pakettiauto peruutti sen kuskinpuolen etukulmaan. Sisältä purettiin verhoilut pois puhdistusta varten ja lattiapellit hiottiin sisäpuolelta puhtaalle metallille ennen kuin ne maalattiin ruosteenestomaalilla. On sillä tullut 2000-luvulla käytyä aina silloin tällöin myös eri harrastetapahtumissa tarrakilpiä hyödyntäen. Oikeastaan siihen tarjoukseen oli helppo tarttua, kun luvattiin, että maalaamossa auto hiotaan kokonaan pellille ennen pohjatöitä ja maalausta”, selventää Seppo. Korin maalipinta tarvitsi myös huomiota osakseen helmojen osalta, joten ne maalattiin uudelleen samassa maalaamossa, jossa aikoinaan suoritettiin Fairlanen ylimaalauskin. Nyt oli Fairlane siinä kunnossa, että Seppo pystyi jättämään sen hyvillä mielin seisontaan lämpimään talliin useaksi vuodeksi. ”Kyllähän Fordia on aina isännältä opittujen tapojen mukaan pitänyt käytellä ja liikutella tasaisin väliajoin, kun sehän on tosiasia, että ei nämä seisottamalla ainakaan parane. Vaihteisto kunnostettiin Jäälin Autosäädössä Prokkolan toimesta ja asennettiin takaisin paikoilleen uuden kytkinpaketin kera
Vaikka Sepolla ovat harrasteautot vaihtuneet pihalla vuosien varrella useaan otteeseen, niin jutun Fairlanesta mies ei ole suostunut luopumaan, vaikka ostotarjouksia on tullutkin. Välillä auton luotettavuutta on testattu myös pidemmillä matkoilla, kun vuonna 2006 Seppo suuntasi sen keulan kohti Forssan Pick-Nickiä. on nuo Oulun seudun Mobilistien järjestämät Vappu Ajot, joihin on Fordilla tullut osallistuttua useana vuonna”, toteaa Seppo. Tuolla edellisellä kommentilla mies tarkoittaa sitä, että tälläkin hetkellä Sepolta löytyy ’66 Fairlane Coupe sekä neliovinen ’59 Fairlane. Voimansiirto: 3-vaihteinen manuaali, 8" lukoton taka-akseli. Moottori: 289 cid V8. Renkaat: Edessä BF Goodrich ja takana Cooper Classic II 205/75 R14 kapealla valkosivulla. Jarrut: Alkuperäiset tehostamattomat rumpujarrut. Sisusta: Verhoilut alkuperäiset, ainoastaan lattiamatto vaihdettu uuteen. Kun Fairlane oli jäänyt seisomaan, niin Seppo päätti vuonna 1995 tehdä sille vielä kevyen läpikäynnin, jota voisi kutsua lähinnä käyttöentisöinniksi. Faktat Ford Fairlane 500 ’64 Omistaja: Seppo Pehkonen, 55 Paikka: Oulu. Samana vuonna parivaljakko vieraili myös FHRA:n järjestämässä Power Park Weekendissä, mistä kotiin tuomiseksi tuli Top10-palkinto. Sen pitäisi valmistua tälle vuodelle, joten onpahan hyvä, että on uusi projekti valmiina odottamassa”, naurahtaa Seppo juttutuokion lopuksi. Vanteet: Mangelsin 6x14" koristepinnavanteet. Vuosikymmenen taitteessa Fairlane käytettiin pitkästä aikaa katsastuskonttorilla ja laitettiin kesäksi ajoon, mutta sen käyttö jäi kuitenkin melko vähäiseksi. Näistä uudemman mies kunnosti Bel Air -projektin valmistumisen jälkeen muutamassa vuodessa ja 50-luvun lopun Fairlane puolestaan odottelee vielä pääsyä työn alle. Kiitos: Buickmiehet Välimäki ja Rantapää takapuskurin kromauksesta, sekä kaikki vuosien saatossa auton rakentelussa auttaneet. Syy tähän oli Sepon juuri valmiiksi saama neliovinen ’59 Bel Air, jonka entisöinnissä miehellä oli vierähtänyt kuusi vuotta. Pientä parannusta ulkonäköön on matkan varrella saatu uudelleen kromatulla takapuskurilla ja sisustan ilmettä on kohennettu uudella lattiamatolla. 55 AMERIKAN RAUTA 1/2021. ”Se mahtoi olla uutuuden viehätystä, että enemmän tuli ajettua Bel Airilla ja vanha sotaratsu jäi vähän taustalle. ”Vielä ei voi aloittaa ’59:n laittamista, kun mulla on työn alla American Car Clubin kerhotallilla ’60 Impala Coupe. Peilissä roikkuvat punaiset fuzzy dicet (arpakuutio) Seppo osti saman vuonna, kun sai auton isältään, eli 36 vuotta sitten. Vaikka Fairlane on ollut Oulussa jo 70-luvun alkupuolelta asti, niin se oli ensimmäistä kertaa esillä paikallisessa American Car Show’ssa vasta vuonna 2002. Konehuoneen punavalkoinen väritys sai väistyä 90-luvun puolivälissä tehdyn kunnostuksen yhteydessä. Remontoitu 289-moottori maalattiin ennen paikoilleen asentamista tutulla Fordin sinisellä sävyllä. Alusta: Tehostamaton ohjaus, Gabriel-kaasuiskunvaimentimet. ”Tuo auton alkuperäinen takapuskuri kävi Amerikassa uudelleen kromattavana, kun Oulun tunnetut Buick-harrastajat lähettivät kontissa omia sekä kavereiden puskureita sinne käsiteltäviksi. Hyvä oli työnjälki”, kiittelee Seppo vielä näin jälkikäteenkin. Tuntuu, että koko ajan joku auto kiilaa ’64:sen edelle”, selittää Seppo hymyillen
Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen MUSTAPI PPURIA 56 AMERIKAN RAUTA 1/2021. Chevrolet Silverado 2500 HD 4x4 ’01. Tohmajärvellä vaikuttavan Harri Pippurin harrasteautot ovat noudatelleet kerta toisensa jälkeen tunnistettavan tummanpuhuvaa linjaa. Niin myös hänen viimeisensä – jatkohytillinen korotettu Silverado, josta löytyy kosolti omavalmisteosia etupuskurista valorautoihin ja lavan rollbariin
MUSTAPI PPURIA 57 AMERIKAN RAUTA 1/2021
Alustaa on korotettu Tuff Countryn kolmen tuuman korotussarjalla. Haku alkoi perinteiseen tapaan Nettiautosta, mutta varteenotettavat vaihtoehdot olivat aina useamman sadan kilometrin päässä, ja miehestä tuntui työläältä lähteä katsomaan ehdokasta niin kauas. Sen jälkeen hän keskittyi muutaman vuoden ihan vain Camaroonsa, kunnes myi senkin eteenpäin ja siirtyi kymmeneksi vuodeksi kaksipyöräisten maailmaan. Autossa oli valmiina Tuff Countryn kolmen tuuman alustakorotus sekä pikkuisen isompi rengastus uudella Black Rhinon vannesarjalla. Aika ei tuntunut muuten kuluvan. Lopulta sopivan oloinen ’01 Silverado 2500 HD ilmaantui myyntiin vain muutaman kymmenen kilometrin päässä Outokummussa. ”Sitä vähän korotettiin ja sen väri vaihdettiin mustaksi. Kattovaloraudaksi halusin jotain rajumpaa ja massiivisempaa, mitä markkinoilta valmiiksi löytyneet pääsääntöisesti edustivat. H arri rakensi miltei viitisentoista vuotta sitten oman makunsa mukaisen grafiitinharmaan ’68 Camaron, joka noudatteli pro touring -rakentelun suuntaviivoja ja erottui raikkaasti massasta kyseisen tyylisuunnan tehdessä vasta tuloaan Suomeen. Viikkoa myöhemmin hän meni katsomaan autoa toistamiseen ja ajoi sen samalla reissulla kotiinsa. Kattovalorauta, helmaraudat sekä lavan reunaraudat ja 100-millisestä putkesta taivutettu rollbar ovat Harrin itse valmistamia. Kriteereinäni oli, että auton oli oltava ehdottomasti rekisteröity kuorma-autoksi ja vähintään viidelle hengelle. Minun mielestäni mittasuhteet menevät pilalle, jos korotusta on liikaa ja renkaat liian suuret. ”Kun hän kurvasi sillä oman C-mallin Mersuni viereen, niin en voinut muuta kuin nauraa ääneen, kuinka järjettömän kokoiselta se näytti. Ynnäilin mielessäni, että siinähän oli toteutettu minun ideaani jo melkoisesti paitsi rahallisesti myös ajallisesti.” Konttorilla rekisteriotteeseen lyötiin leima ja Harri jäi puntaroimaan asiaa vielä hetkeksi. 58 AMERIKAN RAUTA 1/2021 Chevrolet Silverado 2500 HD 4x4 ’01. Vuosimalliltaan sen piti olla vanhempi kuin 2002, jottei siinä ollut rajoitinta. Siihenkin tein omavalmisteisia rautoja sinne tänne, mutta lopulta naapuripitäjän pojat kävivät ostamassa sen puoliväkisin pois”, Harri pohjustaa. Näin ollen valinta rajautui varsin pian ’01-vuosimalliseen GM-tuotteeseen, jonka piti olla varustettu ensimmäisen tuotantovuoden Duramax Dieselillä, eli LB7-koodin moottorilla. Samaan aikaan hänellä oli käyttöautona ’91-vuosimallinen Fleetside puolipitkällä ohjaamolla. Samalla vaikeutuu normaali käyttö”, Harri perustelee. Harri sopi myyjän kanssa katselmuksen autosta paikallisen katsastuskonttorin pihalle samalla, kun tämä kävi hakemassa autoon tuoreen leiman. Visiot ulkonäön suhteen olivat aika selkeät; vähän isompaa rengasta ja pikkuisen korotusta, muttei mitään överiä. Kun Harri toissa kesänä luopui enduro-kilpahommista, alkoi pian tuntua taas siltä, että jotain tekemistä ja touhuamista piti olla. ”Aloin kysellä tuttaviltani kokemuksia tuoreemmista pickupeista
Auto oli tullessa valkoinen, mikä ei sopinut Harrin visioihin lainkaan. ”Eka rundi jännitti, kun edellisestä kokonaisen auton maalaamisesta oli kulunut 11 vuotta, mutta toista rundia vetelin jo ihan hymyssä suin”, mies muistelee. Lukuisat valopaneelit Harri hankki myös kylän omasta autotarvikeliikkeestä. Tuumin, että se on 59 AMERIKAN RAUTA 1/2021. Eniten Harrin oman käden jälki näkyy kuitenkin rautaosissa, jotka edustavat kaikki omaa suunnittelua ja toteutusta. ”Olin tehnyt vanhaan Fleetsideeni hieman vastaavat 90-millisestä putkesta, mutta tässä se näytti ihan rimpulalta. Nämä ovat näitä pienen paikkakunnan etuja, että materiaalia löytyy vaikka pitkäperjantaina. Enempää ei tarvinnut, sillä auto oli tosi suorapeltinen. Harri ei kuitenkaan halunnut sijoittaa niitä taaemmaksikaan, sillä ratkaisu ei sopinut visuaalisesti hänen silmäänsä. Silloin sain tehtyä lavan reunaraudat”, Harri kiittelee. Se olisi saattanut korostaa hienosti mustia rautarakenneosia, mutta lopulta päädyin kuitenkin satiininmustaan testailtuani suunnitelmiani Googlen kuvahakua käyttäen ja vastaavia toteutuksia vertaillen”, Harri selvittää. Mulla sattui olemaan 100-millistä viemäriputkea, joten suihkautin sen kilikalimaalilla mustaksi ja totesin lopputuloksen näyttävän paksuudeltaan sopivalta. Rasiaporia tuli käytyä Motonetistä aika reilusti siihen aikaan”, Harri naurahtaa. Valoraudan päädyt hän taivutteli omassa tallissaan pienellä itse tehdyllä kanttikoneella. Lavan rollbar oli aluksi tekeillä 90-millisestä putkesta, mutta materiaali näytti massiivisessa autossa liian heppoiselta. Etupuskurin hän hankki puolivalmiina ja lisäsi siihen itse pohjapanssarin, joka sai alkunsa kovalevystä pihamaalla nikkaroidusta mallista. Viikkoa myöhemmin Kiitolinja toi pihalle trukkilavallisen putkia ja mutkia”, Harri kertaa. Tulkoon valkeus. Hän kävi hakemassa maalit Ylämyllyllä sijaitsevalta Autoväri Hirvoselta ja hioi korin mataksi yhdessä poikansa kanssa. Chevy kun oli kasvanut malliltaan kymmenessä vuodessa niin paljon muhkeamman näköiseksi. ”Tajusin, että tuttava on LVI-firmassa töissä ja päätin kysäistä, saisiko heiltä putkea pyhänä. Pitkinä pyhinä aika kävi kuitenkin taas pitkäksi. Rautaosat omasta päästä. Minun visioissani se sai myös jäädä vähän rouheaksi, aavistus Mad Maxia ja pikkuisen Black Opsia, eli ei tarvinnut olla vimpan päälle siloteltu. Myös LED Barin kiinnitysrauta puskurin päällä on hänen oma lisäyksensä. Asia ratkesi, kun paikallinen autotarvikemyyjä vakuutti, että ongelma ratkeaa laadukkailla peililinssivaloilla. ihan sama, kannanko siihen ämpäritolkulla kittiä ja hion ne lattialle, vai olenko kantamatta.” Pintavärin Harri maalasi itse tutun kuormaautoilijan hallissa. ”Camarohan oli sellainen tumma grafiitinharmaa ja hetken mietin sitä sävyä tähänkin. Sitten vaan metsästämään 100-millistä putkea, jota löytyikin lopulta erään sukulaismiehen avustuksella. Kattovaloraudan ollessa työn alla monet varoittelivat häntä siitä, ettei valoja voi sijoittaa tuulilasin etureunaan, koska hajavalo valaisisi ohjaamon ihan valkoiseksi. ”Siinä oli kaikki pohjatyöt, mitä sille tehtiin. Sen pohjalta hänen kaverinsa piirsi mittakuvat, joiden pohjalta leikattiin levyt paikallisella ammattikoululla. ”Kattovaloraudaksi halusin jotain rajumpaa ja massiivisempaa, kuin markkinoilta valmiiksi löytyneet pääsääntöisesti edustivat. Viime vuoden pääsiäisen tienoilla rautarakenteet alkoivat olla valmiina aina helmaputkia myöten. Hänellä ei ollut myymälän puolelle avaimia, mutta soitettuaan yhden puhelun asia järjestyi
Kiitos: Alumiinihitsauksista Jukka Rouviselle, yleisistä vanhanliiton ideoista isälleni Kauko Pippurille (taipuu se putki ilman muototaivutintakin), maaleista Autoväri Hirvoselle/Miia Hirvoselle, teknisistä kuvista Ralelle, rautaosien maalauksesta Maalaamo Lehikoiselle ja rautaosien leikkauksesta Peltiliike Mutaselle. Jarrut: alkuperäiset levyjarrut. Aina ei ole käytettävissä kaikkia työstökoneita, mitä tarvitsisi, kun joku idea tulee, mutta toistaiseksi keinot on aina keksitty. Sisusta: Alkuperäinen, soittimen paikalle tehty valojen katkaisinpaneeli. ”Valmiita sarjoja olisi saanut nettikaupoista, mutta minä tilasin 100-millistä alumiiniputkea ja mutkia, ja laittelin ne omaan asentoon, muotoon ja näköön. Alusta: Tuff Countryn 3" korotussarja. ”Jälkimmäisten materiaalit löytyivät rautakaupan kiuasosastolta. Stage 1 -ohjelmalla koneesta oli saatu puristettua ulos lisää tehoa ja vääntöä käytettävyyden ja luotettavuuden kuitenkaan heikkenemättä. Vanteet: 17" Black Rhino Imperial. ”Olen jopa hieman yllättynyt, kuinka visioideni kaltainen siitä tuli. Yhtään häiritsevästi ei tule valoa sisälle. Tajusin, että siinähän oli alun perin puolitoista metriä ihan joutavaa mittaakin. Suurten linjojen valmistuttua hän valmisti myös muutamia persoonallisia detaljeja, kuten laserilla leikatun tankin luukun, 3D-tulostimella tehdyt kylkitekstit sekä pakoputkien läpiviennit. Vaihdelaatikko on Allisonin 5-vaihteinen automaatti. Voimansiirto: Allisonin 5-vaihteinen automaattivaihteisto, neliveto. 6,6-litraista Duramax Dieseliä on piristetty Stage 1 ohjelmalla, minkä lisäksi Harri on parantanut sen hengittävyyttä omavalmisteisella cold air kitillä. Joku varoitteli, että tällaisella toteutuksella tulee kauhea ääni tupaan, mutta ei siihen tullut. Tein niihin kylkien muotoja mukailevat kaarevat kaulukset, jotka pulverimaalattiin. Yhden muutoksen Harri on kuitenkin tehnyt: alkuperäinen kasettisoitin on poistettu ja sen tilalle on sovitettu lisävalojen katkaisinpaneeli. Harri paransi moottorin hengittämistä vaihtamalla alkuperäisen ilmanputsarikotelon ja imuputken cold air kit -tyyppiseen ratkaisuun. Moottori: 6,6 LB7 Duramax Diesel V8, omavalmisteinen cold air kit ja 4" pakoputkisto. Se valmistui kerralla sellaiseksi kuin halusin”, mies päättää. Renkaat: 315/70 R17. Enduro-aikoina tuli opittua yhtä sun toista äänenpaineista, kun niitä mittailtiin niin tarkkaan.” 6,6-litrainen Duramax oli ohjelmoitu uusiksi jo ennen kuin auto tuli Harrille. Kun nyt hiljattain mietin, mitä siihen vielä voisin tehdä, niin en keksinyt enää mitään. Sisusta on edelleen vakio. Hitsasin sen kiinni ja siellä se on paikallaan edelleen”, Harri kertoo. ”Mies oli oikeassa. Kulkua siinä tuntuu olevan ihan riittävästi ja äänimaailma vastaa aavistuksen röyhkeään ulkonäköön. Noissa on nyt niin hyvä valo, että kun vaihtaa pitkiltä lyhyille, niin tuntuu hetken siltä, kuin olisi pistänyt säkin päähänsä. Tällä nykyisellä toteutuksella valokiila yltää jopa 700 metrin päähän ja 20 metriä puolelleen on metsä valkeana sivuillakin, kun valopaneelit ovat kaarevat”, Harri kuvailee. Korimuutokset: Omavalmisteinen etupuskuri, pohjapanssari, kattovalorauta, helmaraudat, rollbar, lavanreunaraudat, tankin luukku ja pakoputkien läpiviennit. Nykyään tuntuu lähinnä siltä, että myös lyhkäisille pitäisi saada valotehoa lisää. Tässä tapauksessa halusin ilmamäärämittarin massa-anturille, niin sellainen syntyi paksusta alumiinilatasta ruuvipenkissä viilalla ja rautasahalla. 60 AMERIKAN RAUTA 1/2021 Chevrolet Silverado 2500 HD 4x4 ’01. Ajan ammattini puolesta kuorma-autoa ja tykkään, että valoa on riittävästi. Maksimitehoja koneesta ei ollut tarkoitus lähteä metsästämään, sillä auto toimii edelleen arkiajossa. Putkistokin tehtiin kokonaan uusiksi neljän tuuman hormista. Faktat Chevrolet Silverado 2500 HD 4x4 ’01 Omistaja: Harri Pippuri, 46 Paikka: Tohmajärvi
Mopo Teemanumero. Hämeenlinnalainen jenkkiautojen asiantuntija Merten takaa matkustanut autosi saa meillä arvoistaan käsittelyä. 03 652 3380, 040 0813 297, 0500 813 297 Olemme valtuutettu AD-autokorjaamo MAAHANTUONTIA USA:STA LENTOJA KONTTIRAHTINA WWW. KAUHARACING .FI Kysy lisää: usaosat@kauharacing.fi Puh. SOITA TAI LÄHETÄ SÄHKÖPOSTIA AUTOMAATTI VAIHTEISTOT KAIKKI MERKIT USA MOOTTORIT JA PERÄT VAIHTEISTOJEN, MOOTTORIEN JA PERIEN KORJAUKSET SEKÄ HUOLLOT Vaihtovaihteistot Varaosien maahantuonti ja myynti Varaosien mukana neuvontapalvelu Dacco turbiinit Erikoisalana TH-700 R4 vahvistukset ja korjaukset, sekä Electroniset vaihteistot esim. (09) 302 847, 050 330 5780, Fax (09) 340 1073 jaakko.husso@pp.inet.. 0400 563 522 Marko Pohjalainen Myös huollot ja isommat työt vanhempiin jenkkeihin. 11 90 11 90 Cruisin’ Extra Teemanumero. Viipale mediat Klikkaa ostoksille verkkokauppaan! www.supermarket.. 8 90 Edelliset numerot Varastossa lähes kaikki vanhat numerot.. Ota rohkeasti yhteyttä! www.americanpower.fi American Power Oy, Takumäenkuja 2B, Hämeenlinna Puh. Olipa tarpeen sitten huolto tai korjaus. Supermarket.. 4L-80E HELSINKI AUTOMATIC CENTER OY Jaakko Husso: Hiihtotie 7 B, 01280 Vantaa, Rajakylä Puh
Tanen Pannu 62 AMERIKAN RAUTA 1/2021
Tanen Pannu Harley-Davidson Panhead ’49. Helsinkiläisen Tom ”Tane” Hamaran tyylipuhdas pannupää valittiin viime kesän Helsinki Bike Show’ssa Classic Custom -luokan voittajaksi. Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen 63 AMERIKAN RAUTA 1/2021. Paljon tietä nähneen reissupyörän muovautuminen nykyasuunsa on vienyt yli kymmenen vuotta
No, nykyään hän on tyttäreni kummisetä ja minä olen hänen vanhimman poikansa kummisetä”, Tane tarinoi kiitollisena yhteisöllisyydestä, jota on pyrkinyt toteuttamaan sittemmin itsekin. ”Nykyinen satula on ihan ensimmäisiä osia, joita hankin tähän. Kaveria ei jätetä. Latalla sisäpuolelta vahvistettu takalokari kuuluu myös varhaisiin muutoksiin. ”Siinä oli niin paljon asennetta ja se poikkesi ihan täysin valtavirrasta”, mies perustelee. Hänen ensimmäinen chopperinsa oli Saksasta uitettu Shovel, joka teki Taneen lähtemättömän vaikutuksen. Olin ehtinyt hankkimaan siihen joitakin osia, mutten läheskään kaikkea tarpeellista. ”Mä hankin tämän pyörän vuonna 2007 ja tämähän on siis mun eka prätkä. Kun tästä Orlandosta, Floridasta tuodusta pyörästä tehtiin kaupat, oli jo syksy, eikä oikeastaan enää ajokelejä jäljellä. Pyörässä aiemmin ollut orkkispituinen WLA:n springerikeula on sittemmin vaihtunut tarvikemalliseksi reissulla sattuneen kaatumisen vaurioitettua sitä. Yksi heistä oli Tourusen Teemu, joka oli juuri saanut oman Panheadinsa läjään ja polte tien päälle olisi varmasti ollut kova, mutta hän ei epäröinyt hetkeäkään jäädä jeesaamaan kohtalotoveria tien varteen. Tanelta katkesi ensiövetohihna, ja pyörä poimittiin perässä tulleen tallin Vanin kyytiin, jotta hän ehti laivaan muiden mukana. ”Mulla ei ollut suoraan sanottuna mitään hajua, millä tavalla sitä pyörää olisi pitänyt ryhtyä tekemään. Matkan määränpää oli Ruotsin Norrtälje, mutta ongelmat alkoivat jo ennen kuin porukka pääsi lautalla Turusta Tukholman puolelle. Pyörään puolivahingossa syntynyt bobberstuukki oli miehelle mieleinen, mutta sitä mukaa kun hän alkoi hankkia siihen omia osia, alkoi ulkoasu jalostua enemmän choppersuuntaan. Valon upotin vanhan huuliharppumikrofonin kuoreen ja pädin laserkaiverretut kuviot suunnittelin myös itse. Ensimmäinen versio pyörästä syntyi hyödyntämällä siinä ostohetkellä olleita osia sekä lainaamalla Krisseltä springer-keula, stonga ja eturengas orkkisrumpujarrulla. ”Tukholmaan päästyämme saimme hankittua oikeanlaisen hihnan, mutta siinä mä sitten ihmettelin Harrikka-liikkeen pihalla alkavassa tihkusateessa se kädessäni, että mitäs mä nyt teen. Aluksi pyörään tuli orkkispituinen WLA:n sprinkkukeula, joka on sittemmin vaihdettu vastaavaan tarvikeosaan alkuperäisen vaurioiduttua erään kaatumisen myötä. Sen on tehnyt Missourissa toimiva satuloihin ja vastaaviin nahkahommiin erikoistunut Rich Phillips. Olin toki junnuna hetken aikaa itähelsinkiläinen mopopoika, mutta vaikka faijani olikin motoristi, niin en mä häneltä mitään oppia tähän varsinaisesti saanut”, Tane aloittaa. Keulan yläkappale on koneistettu ja pulverimaalattu. T ane on osa Old Soul Collective -nimistä harrastajaporukkaa, joka ei kuitenkaan ole moottoripyöräkerho, vaan pikemminkin samanhenkisten kavereiden elämäntapakollektiivi, jossa yhteisöllisellä ja rennolla vanhan koulukunnan fiilistelyllä on yhtä tärkeä osa kuin autoilla ja pyörilläkin. Takavalo on upotettu vanhan huuliharppumikrofonin kuoreen. Takavalo ja matkustajan istuinpädi ovat niin ikään niiltä ajoilta. Ohjaustanko on Biltwelliltä ja sen riserit tehty itse. Krisse oli myös siinä mielessä syypää pyöränhankintaan, että hän lähetti Tanelle linkin myytävänä olleesta Pannusta. Paikalle sattui onneksi täysin tuntemattomia kavereita, joilta sain arvokkaita neuvoja. Heti, kun pyörä saatiin liikkumaan, oli ensimmäisen reissun vuoro. 64 AMERIKAN RAUTA 1/2021 Harley-Davidson Panhead ’49. Kipinä oman pyörän hankkimiseen aikuisiällä tuli hänen kaveriltaan Krisseltä, joka hankki ensin itselleen uuden Triumphin ja kiinnostui sen myötä pyörien rakentelusta. Kaverini ompeli ne nahkabiitit sitten kasaan.” Sissybar on suunniteltu siten, että se on haluttaessa irrotettavissa, mikä muuttaa pyörän lookia heti bobberimaisemmaksi. Lopulta siitä tuli purettua pois kaikki lukuun ottamatta tekniikkaa, joka jäi runkoon kiinni. Se siirrettiin Metsälään Homegrown Choppersien tallille, jossa Tane tuolloin oli mukana. Tankki ja lokari maalattiin, ja pyörä koottiin toimintakuntoon”, mies muistelee
Sissybarin erikoisuus on siinä, että se on irrotettavissa, jolloin pyörän ulkoasu muuttuu heti hieman bobberimaisemmaksi. 65 AMERIKAN RAUTA 1/2021. Etulamppu on tarvike, mutta muotokieleltään kuin samaa sarjaa kekseliään takatuikun kanssa. Yksi juttu, mikä tästä pyörästä muuten vielä puuttuu, on alkuperäinen enskakoppa. Myös sivukilpitelineen Tane on tehnyt itse uusiksi sen jälkeen kun tarvikeosa murtui tärinästä. Kuulin jälkikäteen, että tähän oli tehnyt konerempan joku ihan nimekäs orlandolainen tyyppi, mikä varmaan pitikin paikkansa, sillä koneeseen ei tarvinnut koskea lainkaan moneen vuoteen, mutta sitten kun ongelmat magneeton kanssa alkoivat, niin niitä tuntui olevan koko ajan. Sen myötä piti rakentaa teline myös akulle. Vaihdelaatikko on rempattu kerran, kun laatikosta katkesi pääakseli kesken ajon”, Tane kertaa. Mulla on sellainen jo, mutta se vaatii vielä hiukan muokkaamista ennen kuin saan sen paikalleen”, enteilee Tane jatkuvasti elävän pyöränsä seuraavia kehitysaskeleita. Tankki on tarvike, jota on muokattu hitsaamalla tunneli umpeen ja jatkamalla ylempiä korvakkeita, jotta pystyttiin hyödyntämään alkuperäisiä kiinnikkeitä. ”Välillä on kiva kokeilla juttuja itse. Niinpä vaihdoin tähän alkuperäisen virranjakajan, jossa on manuaalinen ennakonsäätö. 1200-kuutioisen koneen yläkerta on rempattu pariin otteeseen. Teippasin kuviot itse, minkä jälkeen Anssi taas ruiskutti mustan värin ja lopuksi Jude vielä lakan päälle”, Tane kuvailee tallikavereiden kanssa yhteisöllisesti jakautuvia työvaiheita. Jalkatappeihin on valettu omat tekstit, jotka kuvaavat paitsi Tanen elämänasennetta, myös hänen kaveriporukkansa Old Soul Collective -nimistä harrastajakollektiivia. Pyörään puolivahingossa syntynyt bobber-stuukki oli miehelle mieleinen, mutta sitä mukaa, kun hän alkoi hankkia siihen omia osia, alkoi ulkoasu jalostua enemmän chopper-suuntaan. ”Sen maalaus hoitui siten, että tein itse pohjat, minkä jälkeen kaverini Anssi tästä tallilta maalasi pohjalle kultaisen värin. Ei koskaan valmis. Enää se ei varmasti petä ja on lisäksi varustettu varabensapullolla, joka kulkee aina mukana. Keulan yläkappale on koneistettu ja pulverimaalattu. Tane porasi siihen käsin nelisensataa reikää ja kaiversi lopuksi pohjaan koristeelliset OSC-kirjaimet lyhenteenä Old Soul Collectivesta. Kekseliäisyyttä on myös ilmanputsarinkotelossa, joka on tehty täysmessinkisestä kattilasta. Takalokasuojan nykyiset kannakkeet noudattelevat pyörässä aiemmin olleiden strutsien muotoja, mutta ovat entistä jämäkämmät. Ohjaustanko on Biltwelliltä ja sen nykyiset riserit syntyivät omavalmisteina viime talven aikana. ”Silloin, kun sain tämän, niin tässä oli magneettosytytys eikä siis lainkaan akkua. Tämä oli ihan eka metallikaiverrus, jonka tein itse
Vaikka ensi näkemällä voisi ajatella kyseessä olevan lähinnä showroom-tilan lukemattomine neonvaloineen, kyllä tiloissa myös todella rakennellaan autoja. tai Kar Klub, kummin se sitten halutaankin kirjoittaa, sai alkunsa loppuvuodesta 2017, kun joukko aiemmin legendaarisella Mosan tallilla majaansa pitäneitä pitkän linjan harrastajia joutui etsimään uuden tallitilan. 66 AMERIKAN RAUTA 1/2021. Jäseniähän oli 10, mutta Kerman pitkäaikainen jäsen Harri Toura menehtyi äkillisesti viime keväänä, ja kerhon kimppalimusiiniä rakennetaan nyt kunnianosoituksena hänelle. Näyttävän graafisen ilmeen taustalla on mainostoimistomaailmassa mainetta niittänyt kerhon jäsenistöön alusta asti kuulunut Oski, jonka suunnittelemat nostalgiset kuvat koristavat tallin porukan paitoja ja kerhotakkeja – sekä jopa valettuja vyönsolkia. ”On meillä tässä muutama vaihto-oppilas, Tommi taitaa kuulua astetta nuorempaan polveen.” Pikaisella huutoäänestyksellä selviää, ettei 55-vuotiaan Tommin lisäksi myöskään Oski enää kuulu kansakoulun kasvatteihin, vaan edustaa vuotta nuorempaa ikäluokkaa. ”Pääsyvaatimuksena kerhoon on ollut se, että pitää olla käynyt koulua lauantaisin”, jo 70-luvun lopulla jenkkiautopiireihin kotiutunut Jouska Nissinen toteaa hymy suupielillään. Esittelyssä kotimaisten harrastekerhojen kermaan jo nimensäkin puolesta kuuluva, Helsingin Tattarisuolla majaileva Kerma C.C. Tapanilan tallitilat tuolloin HCCA-nimellä toiminut kerho vuokrasi jo vuonna 1985, ja toimi vanhan Sanduddin tapettitehdaskompleksin toisessa siivessä, toiseen päähänhän kotiutui hieman myöhemmin Tomahawk Town. Koska tätä nykyä yhdeksänhenkisellä porukalla on melkoinen määrä kalustoa, ei kaikki mahdu millään saman katon alle, vaikka tilaa onkin mukavasti. Edellisvuonna koulunsa aloittaneille lauantaikoulu oli vielä arkipäivää. Tattarisuolla oli siis edessä kohtuullisen suuri remontti, jossa poistettiin ylimääräiset seinät sekä rakennettiin Kerman käyttöä varten tarpeelliset parvet. Teksti ja kuvat: Tomi Eronen K erma C.C. Ovenpuolipäädyn parven alta piilosta löytyy pukissa oleva pikkulohko, ja baariparven alle kätkeytyy metallintyöstökonenurkkaus. Kuvien ottohetkellä muualla olivat Sepon rodien lisäksi muun muassa Oskin Hollywood Kustom -henkeen rakennettu ’36 Phaeton sekä Tommin ’50 avo-Mercury, K erma C.C. Sopiva tallitila löytyi parin kilometrin päästä Tattarisuolta, ja oli toiminut aiemmin muun muassa autotarviketukun varastona ja viimeisimpänä puusepänverstaana. Nelisen vuotta takaperin oltiin siinä tilanteessa, että muutto Tapanilasta oli väistämätöntä, sillä osittain rakennusmassaltaan suojelun piiriin kuuluneelle tontille kaavailtiin uudisrakennuksia. ”Tänne oli verstastilojen lisäksi rakennettu toimistokoppeja ja ilmeisesti joku oli täällä asunutkin”, jo 26 vuotta porukkaan kuulunut Tommi Tikanoja kertoo. Mosan tallilla verrattain matalaa profiilia pitänyt kerho sai uuden nimensä porukan korviin kantautuneesta letkautuksesta, jonka mukaan ”kerma” muutti Mosasta Tattarisuolle
Kerman kerhotakin innoittajana toimi Oskin 80-luvun alussa nykyisin Mobilistin päätoimittajan pestiä hoitavalta Jan Enqvistiltä ostama aito 50-lukuinen Pan Draggersien kerhotakki. jotka olivat työn alla Lumo Automotiven Luntamon Jussilla. Hetken pohdittuaan Oski vastasi sen olevan 350 000 euroa. Nykyinen lentokoneteema syntyi Kari B. 67 AMERIKAN RAUTA 1/2021. Sen suunnittelussa on vahvasti mukana Janne Kutja, ja suunnitelmat kuulostavat vähintään mielenkiintoisilta. on nyt kahtena syksynä järjestänyt tallillaan myös vuoden rasvaisimmiksi mainostettuja Syyshapatus-bileitään, joissa meininki on epäilemättä ollut kuohkea. Mikkosen, Oskin ja vastikään edesmenneen Tolosen Hesen yhteistyönä 1990-luvun alussa ja on herättänyt huomiota ympäri Eurooppaa – tällä autolla on nimittäin ajettu. Vuonna 2020 nekin jäivät väliin, mutta kukaties tänä vuonna jälleen… Oskilla on ollut oma avo-Edselinsä jo 80-luvun puolivälistä lähtien. Ostaja lupasi miettiä ja palata asiaan… Kerhon graafisen ilmeen takana on maineikkaana mainosmiehenäkin tunnettu Oski. Kaasisen Jonen aikoinaan rakentama pickup kuuluu nykyään Juuso Haapasalolle, joka on myös Kerman jäseniä. Samalla pajalla muodonmuutosta odottaa myös Hoken Lincoln, josta kuullaan varmasti vielä. Kerma C.C. Vanha ’55 Chevy -kilpuri on myös Juuso Haapasalon projekti, Hemi-koneinen Coupe kuuluu Kartsa Johanssonille. Usein on kysytty, että onko auto myytävänä, ja taannoin Oski joutui jopa keksimään sille hinnan, kun kaikelle kuulemma on sellainen. Oski kertoo vanhojen kotimaisten neonvalojen keräilyn alkaneen jo 1980-luvulla Laitilan Billyn kanssa, mutta jääneen tauolle, kunnes homma niiden keräilyyn sopivan tallitilan löydyttyä ryöpsähti uudelleen. Kermalle Oski on valomainoksia keräillyt etupäässä Tommin kanssa, ja niitä on kertynyt jo niin paljon, että osa on viety pitkäaikaishoitoon Lumo Automotiven seinille
Baariparven alta löytyy metallintyöstönurkkaus. Parvelta löytyy myös pöytä, jolle on asetettu kuvat liian varhain poistuneista ystävistä Harrista ja Hesestä. Nimi tulee siitä, että siinä vaiheessa, kun joku alkaa tosissaan rakentaa jotain, kertyy joukko asiantuntijoita valvomaan työn etenemistä, eikä siinä armoa anneta… Kuvassa eturissä vasemmalta Tommi Tikanoja, Seppo Nissinen ja Simo Laajisto, takana Juha Putkisto. Tätä vanhaa elokuvateatterin penkkiriviä ukot kutsuvat kivityspenkiksi. 68 AMERIKAN RAUTA 1/2021 Kerhoesittely. Baariparvelta löytyy jos jonkinlaista tuubaa. Tallilla siis ihan oikeasti rakennetaan autoja
Niitä on koottu paikoin humoristisiksi yhdistelmiksi, ja kokonaisuus on vaikuttava. Manuaalina muutama vuosi sitten maahantullut auto on saanut Jouskan käsissä kovan askin tilalle TF727automaatin ja sen ajettavuutta on modernisoitu hammastanko-ohjauksella. Ensin se pääsi käsistä, mutta löytyi vuosien päästä Kemiönsaarelta, ja on nyt vihdoin omissa kokoelmissa. Jouska Nissisellä on paraikaa työn alla ’48 Chrysler, jonka jo hieman patinoitunut alkuperäiskuosi kätkee alleen nostalgisen 276 cid Hemi -tekniikan. 69 AMERIKAN RAUTA 1/2021. Valtaisan määrän erilaisia siipi-Mopareita omistaneella Jouskalla vuoroaan odottaa jo ’58-mallinen Dodge D100 Sweptside, jollaista mies kertoo etsineensä yli 30 vuotta. Tätä Ritz-valoa Oski kertoo metsästäneensä 30 vuotta. Neonvaloja on seinille haalittu ympäri Suomen. Ääriharvinainen Dodgen ”Cameo” saa keulalleen kuvan laatikossa odottelevan D-500-moottorin, jollainen nappiautomaatilla varustettuun avolavaan olisi saatettu jo tehtaalla asentaa. Ensi kesänä varmaan päästään jo tien päälle
’59 Cadillac Limousine löytyi Porista, ja on aito Cadillacin tehtaan tekemä limo. valmistunut ’59-limo, ja vanhin tiedossa oleva säästynyt yksilö. 70 AMERIKAN RAUTA 1/2021 Kerhoesittely. Jo ennen sitä kauan seissyt auto ehti seistä jälleen 29 vuotta, kunnes Kerman kaverukset pelastivat sen edustuskäyttöönsä. Kaksi muutakin avo-Edseliä löytyy Kerman hallusta. Mallia valmistui aikoinaan 690 kappaletta, ja sitä tuhottiin surutta jopa sohva-aihioiksi, sillä limusiinit eivät usein vanhene kauniisti, ja ’59:n siivet olivat niin tunnistettavat, että se näytti tuossa käytössä vanhentuneelta jo vuoden ikäisenä. Tommillahan on myös yksi Suomen kolmesta ’58 Edsel -avosta, se valkoinen, jossa on nykyään kullanväriset Mannermaan Peksun taiteilemat scallopit. Kun kaverit mittailivat Dartin takapenkkiä, niin kävi illmi, ettei Putkiston Juha mahtuisi millään sinne, joten kerholle päädyttiin hankkimaan toinenkin edustusautoaihio. Tekniikasta kysyttäessä vastaus kuului, että ”raka sex och alla manual”... Tämä ’52 Lincoln Capri -avo on Tommi Tikanojan kalustoa. Melkoisen iso ja komea apteekkihylly on lähtöisin Töölön vanhasta apteekista, ja olisi päätynyt Oskin keittiön kaapistoksi, mutta oli tilaan kaksi senttiä liian korkea. Kinema-niminen elokuvateatteri on ollut tiettävästi aikoinaan Lohjalla. Jälkikäteen kävi ilmi, että kyseessä on 10. ’63 Dart on aito Malmi-auto, joka on ollut koko lailla samassa kuosissa jo 80-luvun alussa. Kuvassa näkyvä sinisävyinen pellinpala on huutokaupasta ostettu Mannermaan Peksun vanhan käyttöfarmarin kylkisiivu. Uudesta asti Malmilla olleella autolla on kulahtaneesta ulkoasusta huolimatta ajettu vasta 59 000 kilometriä. Kullanvärisen katon saavan auton nimeksi tulee Kulta-Harri edesmenneen kerhokaverin mukaan
Heidän tapauksissaan tallit on yleensä viety tavalla tai toisella äärimmäisyyksiin, ja juuri näitä luomuksia esittelemme tässä artikkelissa. Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen E räs kollegani tokaisi taannoin, että ensimmäinen asia, jonka jenkkiautoharrastaja vie talliinsa on sohva. Pisimmälle viedyissä toteutuksissa tallit ovat kuin olohuoneita, joihin autot voi ajaa sisään. Neljänneksi osa-alueeksi nostettakoon romuromantisointi, jossa oman mielenkiinnon kohde täyttää käytännössä koko elämän. Haluttuja keräilykohteita ovat esimerkiksi vanhat bensa-asemien polttoainepumput, öljykanisterit, mainoskyltit ja työkalut. Osia ja esineistöä on saatettu kerätä vuosikymmeniä ja kokoelmat ovat autenttisuudessaan sekä tavararikkaudessaan uskomattomia. Henkilökohtaiseksi korjaamotilaksi suunnitellusta tallista saattaa nosturipaikan lisäksi löytyä tarvittavat työkalut vaikkapa pellinmuokkaamiseen tai jopa oma maalauskammio värilinjoineen. Väite on aika kärjistetty, mutta on siinä varmasti jyvänen faktaakin. Joillekin autot edustavat nostalgiaa ja heidän talleihinsa on kerätty saman aikakauden ajankuvaa koristeeksi erilaisen autoiluun liittyvän rekvisiitan muodossa. Jollekin se on säilytyspaikka autolle, mutta toiselle se voi tarkoittaa kattavaa korjaamotilaa nostureineen, kolmannelle viihdekeskusta biljardipöytineen ja neljännelle jotain ihan muuta. Useimman autoharrastajan unelmana on oma autotalli. Seinällä on kenties neonvalo, jonka kelmeä hohde vie ajatukset takavuosien dinereihin. Juuri, kun jossain toisaalla on todettu, kuinka harvinaisia lievereunavanteet tai messinkiset ajovalolyhdyt ovat, saatat nähdä niitä tällaisessa paikassa pari hyllyllistä. Suurimmalle osalle autoharrastajista tallit ovat vain autojen säilytyspaikkoja, mutta heidän rinnalleen on noussut vähemmistö, jota voi kutsua myös autotalliharrastajiksi. Unelmien tallit 71 AMERIKAN RAUTA 1/2021. Näitä talleja yhdistää monesti virkistystarkoituksellinen varustus – baaritiski, iso televisio tai valkokangas, jukeboksi, flipperi, biljardipöytä ja tietenkin jääkaappi. Tavarat ovat saattaneet maata sijoillaan vuosia ja tunnelma voi olla hyvin latolöytömäinen. Jotkut näistä paikoista ovat laboratoriomaisen puhtaita, kuin tehtaiden tuotantolinjat konsanaan. Toisaalta amerikkalaiset autot ovat aina olleet myös suhteellisen mukavasti varusteltuja, joten ehkäpä jenkkiautoharrastaja on hieman keskivertoa mukavuudenhaluisempikin. Käsitys unelmien tallista voi kuitenkin vaihdella melkoisesti. Ovathan amerikkalaiset autot aina olleet tunnettuja näyttävyydestään, ja mikäpä olisikaan mukavampaa, kuin istua tallitouhujen lomassa hetkeksi nauttimaan silmäterästään ihan vain silmillään
Perusvälineistöön kuuluvat englanninpyörä sekä venyttäjäja kutistajatyökalut, mutta raskaampaa ääripäätä edustavat kuvissa näkyvät Pullmax-levyntyöstökone sekä Modig-metallisorvi. John Löfbackan talli on paitsi kattava korjaamo, myös hyvin inspiroiva tila lukuisine kustomkulttuuriaiheisine koristuksineen. Arto Nurmisen talli hakee siisteydellä vertaistaan. Kotikorjaamot Ne, jotka osaavat tehdä autojensa vaatimat korjaukset tai muutostyöt itse, haaveilevat yleensä siitä, että voisivat tehdä ne kotitallissa. Kun tarvittavat korjaamolaitteet ja työkalut löytyvät kotoa, voi auton kanssa käyttää vapaa-aikansa kaikkein tehokkaimmin. Kaikki on paikoillaan ja kaikelle on paikkansa. Kun tilaa, taitoa ja tahtoa on riittävästi, voi tallitilat valjastaa vaikka metallintyöstämiseen. Miehen tallilta löytyy paitsi hyvin ilmastoitu ja valaistu maalaustila, myös oma värilinjasto ja maaliensekoituskone. Korjaamohenkisen tallin perusinvestointeja on tukeva ja laadukas nosturi, jonka ympärille kannattaa jättää riittävästi työskentelytilaa. 72 AMERIKAN RAUTA 1/2021 Unelmien tallit. Tarkoituksenmukaiset työkalut ovat kaiken a ja o. Monet haaveilevat omasta maalauskammiosta, mutta Mikael Takolander laittoi tuumasta toimeen. Parhaimmillaan kotitalleihin rakennetut korjaamot ovat inspiroivia tiloja, joissa kaikelle on paikkansa
Lukumäärällisesti eri työkaluja on pitkälti toista tuhatta. Keräilijöiden keitaat Yksi suosituimpia keräilykohteita autojen ja pyörien ohella on erilainen huoltamorekvisiitta. Jari Palosen ”Nailhead Garage” on koristettu vanhoin työkaluin, joiden kirjo ulottuu pienistä käsityökaluista huoltoasemien käytöstä poistettuihin testereihin. Kekseliäimmät ovat saattaneet toteuttaa tallirakennuksensakin siten, että ne näyttävät vanhoilta jakeluasemilta. Gulfin väreihin viimeisteltyjä pumppuja löytyy komea rivi jo tallin ovelta. Mika Saari on keskittynyt petrolianakeräilyssään pääsääntöisesti Shelliin ja Gulfiin, vaikka kokolema rönsyileekin mukavasti myös muihin merkkeihin. Edesmennyt Pentti Heinonen vei keräilyharrastuksensa niin pitkälle, että hänen tallinsa oli lopulta kuin pieni henkilökohtainen automuseo lavasteineen kaikkineen. Tähän kuuluvat muun muassa huoltoasemien vanhat, käytöstä poistetut bensapumput, mainoskyltit ja öljypurkit. 73 AMERIKAN RAUTA 1/2021. Shellin vanhat emalikyltit ovat saaneet rinnalleen miehen itsensä entisöimän, Hamagin valmistaman 2-tahtipumpun vuodelta 1959. Timo Hämäläinen on kunnostautunut muun muassa vanhojen bensapumppujen entisöijänä. Yksi vaikuttavimpia kokonaisuuksia on Joni Kiurusen talli, joka on arkkitehdin suunnittelema ja koristeltu lukemattomilla harvinaisilla kotimaisilla huoltamokylteillä. Huoltamorekvisiitan keräilijöitä ja varsin komeita kokoelmia löytyy maastamme useampia. Kokoelman kruunu oli oikeassa reunassa näkyvä vuoden 1902 Rambler Runabout, jolla hän osallistui Englannissa järjestettyyn London to Brighton -veteraaniautotapahtumaan
Näinkin tyylikästä voi tallilla olla. Kaksikerroksisen tallin yläkerrasta löytyy tunnelmallinen baari oleskelutiloineen. Anu ja Mika Santalan tallilla Essex-rodin viereistä ruutua pitää biljardipöytä. Riku Kortelainen on muovannut autotallinsa peliluolaksi, jota hallitsee miehen itsensä korjaamien ja huoltamien flippereiden vaihtuva valikoima. 74 AMERIKAN RAUTA 1/2021 Unelmien tallit. Heidi ja Jani Kaljusen autotallilta löytyy 50-luvun dineriksi sisustettu oleskelusopukka. Arton tallilta löytyy myös muita klassikkoautomaatteja pöytäjalkapallosta jukeboxiin. Arto Ruokosen tallikompleksin biljardihuone on sisustettu olohuonemaiseksi mid-century modern -tyyppisine puuviilukalusteineen. Jarno Metso on monialakeräilijä, jonka luolassa on perinteisemmän viihtymistarpeiston lisäksi muun muassa kolikkokäyttöinen pöytälätkäpeli, joka on palvellut aiemmin yleisölle avoimessa pelisalissa. Toteutuksissa on rajana vain mielikuvitus. Viihdekeskukset Nämä tallit ovat niitä, joista monesti käytetään termiä man cave, eli miesluola. Hänen uusimpia harrastuskohteitaan ovat 80-luvun massiiviset kasettimankat, joita myös boomboxeiksi kutsutaan. Varustelussa on keskitytty viihtyvyyteen, ja monesti kokonaisuudesta löytyy esimerkiksi baari, biljardipöytä, televisio, sohvaryhmä, soittimia ja kenties vanhoja rahakoneita flippereistä jukebokseihin
Kun mielenkiinnon kohteena ovat Lincolnit ja sadanvuoden ikää lähentelevä tekniikka ylipäätään, voi tallilla näyttää tältä. Elokuvarekvisitöörinä tunnettu Ristö Höylä on samoilla linjoilla. Miehen tallirakennukset ovat autojen kanssa samaa ikäluokkaa ja pursuavat ääriharvinaisia kanttiautojen osia. Kai Laine on hullaantunut 1920–30-lukujen loistoautoista ja pitänyt tallimiljöönsä autenttisena. 75 AMERIKAN RAUTA 1/2021. Romuromantiikka Joillakin meistä on parempi romusilmä kuin toisilla, ja sen seurauksena nurkkiin kertyy vuosien saatossa hamstrattua, oman mielenkiinnon mukaista osaa sekä rekvisiittaa. Janina ja Macke Fröbergin harrastepyhättönä toimii vanha VR:n tavaramakasiini, jossa majaansa pitävät parisenkymmentä jenkkija brittimoottoripyörää sekä valtava määrä hyvällä romusilmällä hamstrattua vanhaa tavaraa. Näissä paikoissa tunnelma on käsinkosketeltavan autenttinen ja pölyjenpyyhkimistä tärkeämpää on se, kuinka kaikki aarteet saadaan mahtumaan saman katon alle
1900-luvun alusta 1960-luvulle käytettiin myös niin sanottua putkikardaania tarkoittaen rakennetta, jossa vaihdelaatikon häntään on nivelöity pitkä putki, joka on kiinteä osa taka-akselistoa ja tämän putken sisällä on erikseen laakeroituna varsinainen vetoakseli. 76 AMERIKAN RAUTA 1/2021 Tallilla – Kardaani. On olemassa jonkin verran rajoitteita, mihin Hotchkisstyyppinen kardaani pystyy. Luonnollisesti tämä ei onnistu kiinteällä akselilla, joten jonkunlainen pyörimisliikkeen salliva nivel on välttämätön. Erillisjousitettuja periä lukuun ottamatta kardaanin avulla välitetään pyörimisliike tasauspyörästöön, joka enemmän tai vähemmän liikkuu johonkin suuntaan jousituksen liikkeitten mukaan. Tässä jutussa avaamme hieman miten kardaani toimii, miten sitä huolletaan ja mitä pitää huomioida autoa rakennellessa. Yleisin ratkaisu on teleskooppimainen liukuva rihloitus jossain kohtaa akselia. Putkikardaanirakenteessa pyörien synnyttämä autoa liikuttava voima välittyy vaihteistoa kohden, eli toisin sanoen takasiltakokonaisuus työntää koria eteenpäin yhden nivelpisteen kautta. Ihan niin yksinkertaista kardaanin tekeminen ei kuitenkaan ole. Käytännössä rakenne vanhentui ja alkoi väistyä avoakselin tieltä 1940–50-luvuilla, kun Hotchkiss-tyyppinen avokardaani kahdella tai useammalla nivelellä tarjosi putkikardaaniin verratuna kevyemmän jousittamattoman massan ja tasaisemman pyörimisliikkeen sekä mahdollisti paremmat akselistoratkaisut. Käytännössä siis vaaditaan vähintään kaksi niveltä ja pituussuuntainen liuku, että voima saadaan siirrettyä vetävälle akselille. TEKNIIKKA TUTUKSI Kardaani Aika harvoin tulee ajateltua auton alla pyörivää putkenpätkää sen enempää, vaikka se lopulta onkin melko kriittinen komponentti auton liikkumisen kannalta. Sama juttu tasauspyörästön kanssa, johon kardaanin takanivel kiinnittyy, mutta sen liikerata perustuu tukivarsien tai lehtijousen etukiinnikkeen ja pinionin yoken väliseen etäisyyteen. Jos ajattelee, että kardaani heiluu ylös-alas etunivelensä ympäri, niin se on pisimmillään, kun se on samansuuntainen vaihteiston ulostuloakselin kanssa ja ”lyhenee” mitä enemmän kulma muuttuu ylös tai alas. Tällaisessa rakenteessa käytetään ainoastaan yhtä ristitai muuta niveltä, koska koko voimalinja taittuu vain yhdestä kohtaa. Tasauspyörästön liikkuessa ylös-alas-suunnassa esiintyy melkein aina pientä etäisyyden muutosta myös kardaanin pituussuunnassa johtuen jousituksen tukipisteitten ja kardaanin pituuden mittaeroista. Näin ollen auton sivusuunnasta katsottuna kardaanin takanivel ja perän yoke liikkuisivat eri liikeradoilla ja liike olisi mahdoton ilman jonkunlaista myötäämistä kardaanin pituussuunnassa. Ei kuullosta kovin monimutkaiselta, vai mitä. Teksti ja kuvat: Fredrik Robertsson K ardaanin funktio on yksinkertaisesti välittää vaihteiston kautta tuleva kampiakselin pyörimisliike seuraavalle komponentille voimansiirtolinjassa, yleisimmin taka-akselin tasauspyörästölle, joka vuorostaan muuntaa liikkeen vetopyörien suuntaiseksi. Tämä oli soiva ratkaisu silloin, kun takasilta oli poikittaisen lehtijousen varassa rungossa kiinni, eikä jousituksen kautta pystynyt auton liikuttamiseen tarvittavia voimia kohdistamaan. Pääpaino on ristinivelillä varustetuissa avoakseleissa, joka on ollut yleisin ratkaisu takavetoisissa autoissa 1950-luvulta lähtien. Miten se toimii. Autoilun alkuaikoina samaa on toteutettu muun muassa ketjuilla, hihnoilla sun muilla, mutta akseli on vakiintunut yleisimmäksi ratkaisuksi. Yleisin ratkaisu on ristinivel, mutta muitakin esiintyy, kuten kuulien avulla voimaa välittävät vakionopeusnivelet
Kardaanin etuliitos siis liukuu edestakaisin vaihteiston ulostuloakselin rihloituksella mahdollistaen pienehkön liikevaran. Liukurihlat. Jotta rakenne toimii, pitää siis komponenttien välisten kulmien olla suhteellisen tiukkojen raamien sisällä. Samaten auton pituussuunnassa, jos vaihteiston linja on suoraan taaksepäin ja pinionin suoraan eteenpäin, niin linjojen ei tarvitse kohdata, mutta niitten on oltava samansuuntaiset. Kyseessä on ilmiö, jossa kardaani alkaa tiettyä kierrosluvulla taipumaan pyörinnän voimasta ja jos tilanne jatkuu tarpeeksi kauan, niin kardaani ravistaa itsensä hajalle. Kardaania ei myöskään pysty kallistamaan ihan mielivaltaisiin kulmiin ennen kuin liikevarat ja kestävyys loppuu. Ristinivelet ja kulmat. Tämän tyyppisiä niveliä tapaa useimmiten maastureissa ja premiumluokan automalleissa. Kovin pitkää kardaania ei yksinkertaisesti voi yhdestä putkesta tehdä, jolloin yleinen ratkaisu ongelmaan on varustaa akseli tukilaakerilla, eli tehdään pari lyhyttä kardaania, jotka ripustetaan keskeltä tukilaakerilla runkoon tai koriin. Esimerkiksi maastureissa liike voi olla melko suuri, kun taas matalassa autossa hyvin minimaalinen. Putki kuin putki. Mitään tiettyä kierroslukua ei ole olemassa tälle ilmiölle, vaan se on kardaanikohtainen yhtälö, johon vaikuttaa putken pituus, halkaisija, materiaali ja ristinivelten koko. Kuulanivelen ansiosta tämä nivel välittää voiman vakionopeudella kulmamuutoksesta huolimatta ja mahdollistaa suuremmat kulmamuutokset sekä mahdollisimman värinättömän voimansiirron. Kardaanilla voi siirtää voimaa eri tasoissa, kunhan akselit molemmissa päissä ovat samansuuntaiset. Kuten todettiin, niin kardaanin on pystyttävä liikkumaan myös pituussuunnassa jonkun verran. Toinen vaihtoehto on sijoittaa liukuva rihloitus itse kardaaniin nivelten välille, tätä ratkaisua käytetään usein tukilaakerin yhteydessä, tai kun tarvitaan suuria liikkeitä kuten maastureissa. Ilmiö kuitenkin kumoutuu, kun akselilla on kaksi ristiniveltä vastaavissa kulmissa eri suuntiin. Vakionopeusnivelin varustettua kardaania eivät koske samat lainalaisuudet kulmien suhteen kuin ristinivelillä varustettua kardaania. Ristinivelet eivät ole yksinään niin sanottuja vakionopeusniveliä. Mitä lyhyempi, sen parempi, mitä isompi halkaisija, sen parempi ja mitä kevyempi materiaali, sen parempi. Käytännössä harvassa autossa kulmat pysyvät optimaalisina koko taka-akseliston liikeradan läpi, vaan on pyrittäy mahdollisimman hyvään kompromissiin. Tämä tarkoittaa sitä, että kun nivelletty akseli pyörii ja kulma ei ole suora, niin joka kierroksella nivel ”pykältää” hieman johtuen nopeuden muutoksista nivelessä itsessään. Näin kardaani toimii optimaalisesti, kun kulmat kompensoivat toisiaan. Enemmänkin auton alla aikaa viettänyt on saattanut kiinnittää huomiota siihen, että kardaanien koko ja materiaali saattaa vaihdella melko paljon eri autojen kesken, jopa saman mallisissa autoissa voi olla kummalisia kardaanieroja varusteista johtuen. Jos piirtäisi akseleitten jatkoksi viivat, niin niitten tulisi kulkea samalla etäisyydellä toisistaan loputtomiin, eikä missään vaiheessa ristiä toisiaan. Periaatekuva samansuuntaisista vaihteiston ulostuloakselin ja pinionin akselista. Miksi näin. Vakionopeusnivelellä varustettu kardaani ei toimi kuten perinteinen kardaani, vaan kulmamuutos tehdään vakionopeusnivelellä ja takaliitos ristinivelellä pysyy liki suorana koko ajan. Palataan tähän vielä viritysosiossa. Ns. Yksinkertainen ratkaisu, jota yleisesti käytetään, on slip-yoke vaihteiston päässä. Toinen on kuulien välityksellä toimiva, vastaava, kuin mitä useimmissa etuvetoisissa autoissakin käytetään vetonivelinä ja toinen on kahdella ristinivelellä toteutettu ratkaisu. Vakionopeusnivelet. Paria tyyppiä löytyy ainakin amerikkalaisista vanhemmistakin autoista. Vakionopeusniveliä esiintyy harvakseltaan kardaaneissa, mutta niitäkin on. Päästään sellaiseen käsitteeseen kuin ”critical speed”, eli maksimikierrosnopeus, jolla kardaania voi pyörittää ennen kuin se alkaa itsetuhoutumaan. Asian voi havainnollistaa niin, että jos vaihteiston ulostuloakseli on kallistettu 2 astetta alaspäin, tulisi tasauspyörästön pinionin olla kallistettuna 2 astetta ylöspäin. Moottori Vaihteisto Vaihteisto Vakionopeusnivel Tasauspyörästö Tasauspyörästö -2° +2° 77 AMERIKAN RAUTA 1/2021. Liikkeen suuruus on aika suoraan verrannollinen jousituksen liikematkaan. Kyllä, luit aivan oikein, se ei kestä loputtomiin. Tästä johtuen samassa automallissa voi olla perävälityksestä riippuen yksitai kaksiosainen kardaani. Double cardan jointissa on peräjälkeen kaksi perinteistä ristiniveltä, mutta niitten välissä on vielä keskittävä kuulanivel. Autonvalmistajat harvoin toimivat sattumanvaraisesti, vaan laskemoivat melko tarkkaan, miten autot varustellaan
Vaihteiston hännässä on yleensä stefan takana sisään prässätty laakerihela, joka tukee slip-yokea ja salli liukumisen sisään ja ulos, ylös-alas suunnassa liikuttelemalla ei saisi juuri välystä tuntua. Taas linjojen kuuluu olla samansuuntaiset eikä risteävät. Jos liukurihloitus sen sijaan sijaitsee itse akselilla, niin välysten tarkistus kiertämällä eri suuntiin ja ylös-alas painamalla on paikallaan. Kun kardaani on irti, voidaan niveliä liikuttaa koko liikeradan läpi ja tunnustella. Kardaania rasvatessa pitää kiinnittää huomiota siihen, että rasvaa tulee ulos jokaisen ristinivelen laakerikupin kohdalta uutta sisään painaessa, on nimittäin mahdollista, että rasvakanava ristikossa on tukossa, eikä rasvaa mene kuin osaan kupeista. Nivelten vaihto. Jos kardaani on varustettu liu’ulla vaihteiston päässä, niin tarkistetaan vaihteiston hännän stefan tiiviys sekä laakerihelan välys. Varsinaista huollettavaa harvoin on muuta kuin säännöllinen nivelten tai liukujen voitelu, jos näissä on rasvanipat, mutta jo ainakin 60-luvulta lähtien on esiintynyt ”kestovoideltuja” niveliä, joihin rasvaa ei pysty lisäämään. Kardaanin putken kunto pitää myös tarkastaa, sen tulisi olla suora ja lommoton. Jos alustava tarkistus antaa viitteitä mahdollisista vioista, niin seuraavaksi irrotetaan kardaani, mutta ensin merkitään sen asento suhteessa taka-akselin laippaan sekä vaihteiston laippaan, jos etupäässä on laippaliitos. Vianhaku ja huolto. Taaskaan välystä ei saisi olla, eikä jäykkyyttä tai pykältämistä. Tyyppillisiä kardaanin oireita ovat värinät ajossa kuormittaessa tai moottorijarruttaessa, kolahdukset vaihdetta kytkettäessä tai nopeuden mukaan muuttuva jurina tukilaakerista. Jos kyseessä on rakenneltu auto, niin hyvin äkkiä kardaania on saateltu muuttaa matkan varrella vaihtelevalla menestyksellä, epämääräiset hitsisaumat tai muut kummallisuudet voivat kieliä muutostöistä. Irrotus tapahtuu takapäästä aloittaen ja kun takanivel ja mahdollinen tukilaakeri on irti, voidaan etupää vetää vaihdelaatikosta ulos, jos kardaanissa on liukurihlat. Jos silmukoissa on halkeamia tai ristikon kupit ovat väljiä reikiinsä, niin asia on korjattava ennen kuin kardaania voi käyttää. On myös mahdollista, että sokkia ei ole lainkaan, vaan kupit on varmistettu paikalleen 78 AMERIKAN RAUTA 1/2021 Tallilla – Kardaani. On hyvä käytäntö merkitä kardaanin osien asennot keskenään sekä tukilaakerin suunta, jos sellainen on. Jos värinöitä esiintyy aina tietyllä nopeudella, niin kardaani voi olla syyllinen, mutta jos värinät tulevat tietyllä moottorin kierrosluvulla joka vaihteella, niin vikaa lienee muualla. Jollei ole, niin kardaanin toiminta ei lähtökohtaisesti voi olla kovin optimaalinen. Kardaanin kierrosluku on aina suoraan suhteessa auton nopeuteen, mikä auttaa vianhaussa. Double cardan joint -vakionopeusnivelessä pitää myös huomioida ristikoiden välinen kuulanivel, jonka pitäisi olla jousivoiman alaisena koko liikeradan matkalta. Sama toistetaan joka nivelelle, eikä mitään välystä ei saisi tuntua. Ristinivelten ja liukurihloituksien kohdalla aika varma vian merkki on niiden kohdalla esiintyvä ruskeanpunainen pöly, joka tarkoittaam että rasva on hävinnyt kokonaan ja metalli jauhanut metallia vasten. Ristinivelen laakerikupit ovat kiinni kardaanin silmukoissa prässiliitoksella ja varmistettu yleensä sokalla joko kupin sisätai ulkopuolella. Vaihdelaatikosta voi valua öljyä, joten on hyvä ottaa astia alle varuiksi. Auton alla voi nyt pyörittää kardaania käsin ja tarkastella niveliä samalla. Tukilaakerin pitäisi pyöriä äänettömästi ja välyksettömästi ja kannattimen kumikehyksen pitää olla ehjä vailla repeämiä. Vaihteen tulisi olla vapaalla ja seisontajarrun pois päältä, jotta kardaania pystyy vapaasti pyörittämään. Kardaania ei saisi roikottaa nivelten varassa, vaan on syytä laittaa jotain tukea alle, jos sellaista tarvitsee. Liukurihlan juurella on yleensä tiiviste tai haitarikumi, jonka tulisi olla ehjä. Loppuunkuluneena tulee välystä, jolloin koko nivel ei toimi oikein. Jos silminnähden ei ole havaittavissa mitään poikkeavaa, eikä mitään ääniä kuulu käsin pyöriteltäessä, niin seuraavaksi otetaan tukeva ote kardaanista yksi käsi kummallakin puolella kutakin niveltä ja yritettään käännellä vastakkaisiin suuntin. Moottorin ja vaihteiston pitää olla suorassa auton kulkusuunnan mukaisesti eikä sihdattuna pinionia kohti. Kardaani on tasapainotettu kokonaisuus ja se on syytä pyrkiä kokoamaan täsmälleen samaan järjestykseen takaisin varsinkin, jos ollaan ensimmäisiä kertoja asialla. Jokainen ristinivelen laakerikuppi pitää vuorollaan tarkistaa, ettei palasia puutu ja tiivisteet ovat ehjät. Kardaani on suhteellisen huoltovapaa komponentti, mutta ikuinen se harvoin on. Välystä ei taaskaan saisi juuri olla, mutta tässä pitää olla tarkkana myös sen Periaatekuva kardaanin suuntauksesta ylhäältä katsottuna. Jos epäilyttää, että muutoksia on tehty, niin kannattaa tarkistaa ainakin, että etuja takaristikon kiinnityssilmukat ovat samassa linjassa keskenään. Auton pitää luonnollisesti olla niin hyvin tuettu, ettei tule vahinkoja. Yleisimmät kardaneihin liittyvät viat lienevät voimansiirron tärinät ja äänet, jotka johtuvat kuluneista ristinivelistä tai tukilaakereista. Jos epäillään kardaaniin liittyvää vikaa, niin auto kannattaa nostaa takapäästään pukkien varaan niin, että vetopyörät ovat ilmassa ja aloittaa silmämääräisellä tarkastuksella. Vaihdelaatikon liukurihla saattaa sopia mihin asentoon vaan tai sitten yhdessä kohtaa voi olla paksumpi rihla, joka mahdollistaa vain yhden asennon, tarkkana tässäkin asennettaessa. Rasvanipatkin voivat olla tukossa tai jäädä vuotamaan, joten on syytä olla tarkkana, että voitelu onnistuu. Väärin Oikein suhteen, että edes jonkunlainen liike on havaittavissa, koska ei ole tavatonta, että pitkään rasvaamatta ollut rihloitus ruostuu aivan umpijumiin eikä liiku ollenkaan
On myöskin sellaisia kardaaneja, jotka on koottu kahdesta eripaksuisesta putkesta, joiden välissä on kumivulkanointi luoden mahdollisuuden sille, että ”kardaani lyö tyhjää” – ei niin optimaalinen rakenne virityskäytössä. Ristikoilla on rajansa, akseliputken materiaalilla rajansa ja yokeilla rajansa. Kun vanha nivel on irrotettu ja osat puhdistettu, voidaan asentaa uusi nivel paikalleen. Kuvassa näkyvät ulkopuoliset lukkorenkaat, märkä vaihteiston stefa sekä huoltokohteena rasvanippa. Viritys ja muutostyöt. Näin ollen on aika epätodennäköistä, että tehtaan mitoittama kardaani on enää kurantti vaihtoehto. Kuvassa näkyy myös rasvanippa. Jos alunperin kupeissa oli muovimassa, niin yleensä uudessa ristikossa se on korvattu perinteisillä sokilla. Jos sitten laitetaan tiuha 4,11-välitteinen perä ja kompensoidaan sitä ylivaihdelaatikolla, jossa suurin vaihde on 0,75:1 ja viritellään moottori kiertämään 6000 rpm täydessä laulussa, niin yhtäkkiä kardaanin maksimikierrosluku onkin 7500 rpm. Yleisimpiin periin ja vaihdelaatikoihin on saatavissa omat yoket eri nivelkooille. Alumininen tai hiilikuituinen kardaani on huomattavasti kestävämpi kuin teräksinen. Kardaanin takapää u-pulteilla kiinni pinionin yokessa ja sisäpuoliset lukkorenkaat. Ristikko asetetaan silmukoiden sisään ja kupit painetaan prässillä tai ruuvipenkillä paikalleen varovasti pikkuhiljaa varmistaen, että ne menevät suoraan ja osuvat ristikkoon. Käytännössä, jos kardaanin kesto loppuu, niin putken halkaisijaa kasvattaminen tai kevyempään materiaaliin siirtyminen nostaa maksimikierroslukua paljon. Tilanne on sama, kuin vääntää tyhjää tölkkiä päistään eri suuntin – kun vääntö ylittää materiaalin myötörajat, niin tölkki on rullalla. Pitää siis valita tarpeeksi järeä nivel suunniteltuun käyttöön. Seuraavaksi pitää miettiä perävälityksiä, jotta voidaan laskea, kuinka nopeasti kardaani tulee pyörimään. Niveltä voi koputella kevyesti silmukoitten kyljestä molempiin suuntin asennuksen jälkeen, tämä usein notkistaa nivelen sopivasti jos asennus meni karvan verran liian tiukalle. muovimassalla silmukan sisäisessä urassa, tällöin silmukan sivulla on yleensä havaittavissa pienet muovinystyrät. Sokat luonnollisesti irroitetaan sopivalla välineellä, mutta jos kiinnitys on muovimassalla, niin voi joutua lämmittämään silmukoita ja kuppeja, kunnes sula massa pursuaa ulos rei’istä. Kun kupit ja sokat ovat paikallaan, varmistetaan, että nivel liikkuu jouhevasti läpi liikeratojen. Jos kardaania on jouduttu muuttamaan tai oikaisemaan, niin tasapainotus olisi suositeltavaa. Kun vaihdetaan vaihdelaatikkoa tai perää kestävämpään, tulee eteen usein se tilanne, että kardaanin pituus ei enää ole oikea. Kuppeja painetaan, kunnes sokat mahtuvat paikalleen. Kun moottorin tehoa nostetaan, rasittaa se luonnollisesti myös voimansiirron komponentteja enemmän ja jos pitoa vielä riittää renkaissa, niin kardaani ja perä ovat kovilla. Kardaanin lyhentäminen ja uudelleen tasapainotus ei sinänsä ole kovin ihmeellinen temppu, mutta muutama muukin seikka kannattaa miettiä ensin, koska pituus ei ole ainoa kriteeri luotettavalle kokoonpanolle. Esimerkiksi jos autossa on alunperin vaihteisto, jossa suurin vaihde on suora 1:1 ja perävälitys harva 2,56:1 sekä peruslaiska moottori, joka kiertää suurimmalla vaihteella maksimissaan 4000 rpm, niin silloin kardaanin maksimikierrosluku on 4000 rpm. Netistä löytyy onneksi useita kardaanin laskentasivustoja, joten ei tarvitse lähteä kirjastoon lainaamaan fysiikan opuksia. Esimerkiksi 1310, 1330, 1350 series -ristinivelet ovat eri suuruisia ja kestoisia standardeja. Jos liike takertelee tai jumittaa, niin jokin meni pieleen. Kardaani jää usein melko vähälle huomiolle autoa rakenneltaessa, mutta sen eteen kannattaisi ehkä kuitenkin uhrata hieman ajatusta. Joissakin tapauksissa ei auta kuin muuttaa kardaani useampiosaiseksi, jotta saadan kestävyys turvallisiin rajoihin. 79 AMERIKAN RAUTA 1/2021. Jos silmukoiden reikiin tuli purkuvaiheessa naarmuja tai jälkiä, niin ne kannattaa varovasti viilailla tasaisiksi, jotta kuppi menisi paikalleen esteittä. Slip yoke kardaanin etupäässä. Tämä onnistuu prässillä tai kunnollisella ruuvipenkillä ja vaikka pajavasaralla, mutta kannattanee katsella aiheesta muutama Youtube-video tai perehtyä korjaamokirjallisuuteen, niin homman juoni aukeaa helpoiten. Pitkä on pilalla, mutta lyhyen voi aina jatkaa, vai miten se meni. On usein viisasta teettää kokonaan mittojen mukainen kardaani, kun lähdetään reippaammin rakentelemaan tekniikkapuolta. Kardaani luonnollisesti pettää, jos sen läpi yritetään siirtää enemmän vääntöä, kuin mitä materiaalit kestävät. Kun kardaani on koottu, voidaan se asentaa takaisin autoon päinvastaisessa järjestyksessä. Ristinivelet lajitellaan jenkkiläisittäin eri sarjoihin kestävyyden mukaan. Kun varmistukset on purettu, voidaan kupit irrottaa. On myös olemassa niin sanottuja sekaristikoita, joilla voidaan yhdistää eri standardeilla olevia osia esim 1330>1350 tai merkkikohtaisia kokoja ”yleiskokoihin”. Jos nivel ei asetu niin se on purettava uudelleen ja tarkistettava, yleinen asennusvirhe on lyödä kuppi paikalleen vasaralla, mutta tämä päättyy yleensä niin, että kupin pohjalla on laakerineulat poikittain ja nivel ei liiku kunnolla
Autonvalmistajien omista manuaaleista löytyy yleensä ohjeet kardaanikulmien säätöön ja niihin on hyvä perehtyä varsinkin, jos on monimutkaisempi rakenne tukilaakerilla. Tukivarsin tuetun akselin pinionin kulmaa voi demota myös nostamalla auto pukkien varaan rungosta ja irrottamalla takajouset, jolloin tunkilla akselia nostamalla voi seurata kulman muutosta akselin liikeradan läpi. Lehtijousitetussa taka-akselissa voidaan pinionin kulmaa hienosäätää helposti lehtijousen ja akselinkannakkeen väliin asennettavalla kiilamaisella shimmillä, mutta jos kulma on reippaasti pielessä, voi akselinkannakkeet joutua kääntämään akseliputken suhteen, jolloin askartelemista tulee vähän enemmän. Vaikka kardaanin pituus ja mitoitus olisi kunnossa tai tekniikka täysin vakiokuosissa, niin pitää vielä huomioida kulmat. Pitää muistaa toki, että auton tulee olla ajoasennossa, eli paino pyörien varassa, niin saa selville todellisen ajonaikaisen tilanteen. Usein kulmissa voi olla niin sanotusti hiukan ennakkoa kompensoimassa kuormituksen aiheuttamaa kulmamuutosta. Kuten jo mainittiin, niin kardaanin kulmat ovat harvoin täysin optimaaliset, mutta tehdas on ne kuitenkin optimoinut tietylle ajokorkeudelle. Joskus tukivarsien kiinnityspisteissä on shimmitai epäkeskosäädöt, jolloin kulmaa saa säädettyä, mutta jollei ole, niin tukivarsien mittaa on muutettava esimerkiksi säädettävillä tukivarsilla tai epäkeskopuslilla. Niinkin yksinkertainen juttu, kuin maavaran muutos voi sekoittaa pakkaa aika perusteellisesti. Näin ollen pinionin kulmaa usein tiputetaan hiukan, jotta kuormituksen alla kulma olisi lähellä optimia. Digitaaliset kulmamitat ovat nykyään melko edullisia ja sellaisella saa suhteellisen helposti eri komponenttien kulmia tarkasteltua. Kuvassa muovimassalla lukittu ristinivel. Jos autoa laskee tai korottaa sen 20 senttiä, niin varmasti on edessä ongelmia ja vähän alustarakenteesta riippuen ne ovat eri tavoin ratkaistavissa. Ball seat joint = Double cardan jointin välikuulanivel Yoke = Yleiskäsite silmukkaosalle kardaanista, osa joka yhdistää ristinivelen toiseen osaan. Puslien pehmeys ja tuennan geometria vaikuttavat tähän ilmiöön paljon, joten isoihin tehoihin mentäessä akseliston kiertymisen ehkäisevät lisätuennatkin saattavat olla tarpeen, jotta kulmat pysyvät kurissa. Jos mennään lähellä akselin liikeradan ääripäitä, niin pinionin kulman muutokset voivat olla jyrkkiä suhteessa jousituksen liikkeisiin. Huomaa ruskea pöly, joka helposti paljastaa tilanteen jo ensi vilkaisulla. Käsitteitä Universal Joint (u-joint) = Ristinivel Constant velocity joint (cvjoint) = Vakionopeusnivel Double cardan joint = Ristinivelillä ja välikuulalla toteutettu vakionopeusnivel. Tukivarsirakenne voi kuitenkin olla arka maavaran muutoksille. Tukivarsin tuettu taka-akselisto on lähtökohtaisesti parempi rakenne pinionin kulman optimoimiselle, koska riippuen yläja alatukivarsien pituuseroista taka-akseli ”kiertyy” jousituksen liikeradan mukaan enemmän kuin lehtijousitettu akseli ja näin pinionin kulma pysyy paremmin kurissa. Kun painetaan kaasua, pinionin pää pyrkii voimien vaikutuksesta ylöspäin ja moottorijarruttaessa alaspäin. 80 AMERIKAN RAUTA 1/2021 Tallilla – Kardaani. Tarkkana on syytä olla myös niveliä voidellessa, että rasva menee jokaiseen kuppiin perille asti. Driveshaft, propeller shaft, tail shaft = Eri nimityksiä kardaaniakselille Driveshaft angle = Kardaanikulma Critical speed = Maksimi laskennallinen kardaanin pyörintänopeus Driveshaft critical speed calculator = Maksimi pyörintänopeuden laskuri Carrier bearing/support bearing = Tukilaakeri Tyypillinen ristinivelvaurio, jossa neulalaakeroinnit ovat tuhoutuneet voitelun puutteesta. Reipas lämmitys, kunnes muovi sulaa ja tursuaa ulos, niin kupit saa irti. Lehtijousitetussa voi autoa kuormata pyörillään ollessa jollain painavalla ja samalla tarkastella kulman muutosta. Weld yoke = Kardaaniputkeen hitsattava silmukkaosa Pinion yoke = Tasauspyörästön pinioniin pultattava ristinivelen liitos Slip yoke = Ristinivelen liitos jossa samalla liukurihloitus, tyyppillisesti vaihdelaatikon päässä. Jollei sokkia näy sisätai ulkopuolella, niin pienet nystyt yokessa paljastavat, että kupit on lukittu muovimassalla yoken sisäisessä urassa
Teksti ja kuvat: Pasi Kekarainen ja Seppo Pehkonen E räänä kesäkuisena päivänä vuonna 1985 Seppo oli viettämässä vapaapäivää cruisailun merkeissä vasta uudelleen liikenteeseen saadulla Fairlanella. Tuo Nallikarin alue on aina kesäisin ollut Oulussa nuorten ja vähän vanhempienkin cruisailijoiden suosiossa vuorokaudenajasta riippumatta. Tuon Nallikariin suuntautuneen lenkin jälkeen oli aika ajella kohti Sepon kotipaikkaa, joka sijaitsi tuolloin Korvensuoran kaupunginosassa. Vilkaisu jo vähän himmentyneeseen taustapeiliin aiheutti kuitenkin ihmetystä, kun auto teki jonkun matkan päässä U-käännöksen. Peilin kautta katsottaessa Seppo oli huomaavinaan Saabin vänkärin paikalta jotain käsien heiluttelua, mutta ei sitä sen enempää kuitenkaan noteeraannut. Tässä numerossa esitellystä ’64 Fairlanesta riittää vielä juttua myös Muumio Muistelee -palstallekin asti. Hetken päästä karvan verran yli 70:llä hevosvoimalla ”vauhdikkaasti” kiihdyttänyt Saab oli ihan Fairlanen takapuskurissa kiinni. Siinä Tuiran läpi ajettaessa valtatiellä Seppo huomasi sivusilmällä vastaan tulleen tummansinisen Saab 99:n, jonka kyljessä oli ehkä jotain tekstiä valkoisilla kirjaimilla. Sen verran on pakko tähän väliin mainita, että nykyisinkin uimarannan parkkialueella järjestetään Oulun alueen cruising-kokoontumiset kesäisin joka perjantai kello 20:stä eteenpäin. Lämmin kesäilma virtasi autoon auki olevista etuikkunoista ja kojetauluun asennetussa soittimessa pauhasi C-kasetilta Hurriganesin Roadrunner-albumi. Vajaan kymmenen kilometrin kotimatkan aikana perässä seuranneet Saabistit saivat myös nauttia Fordin kuutosmoottorin tasaisesta pörinästä, joka johtui pakoputkistossa olevasta trumpetin lailla toimivasta Pehkosten Ford Fairlane on juuri haettu keväällä 1985 takaisin kotitalon pihalle varastosta, jossa se oli ollut seisonnassa edelliset yhdeksän vuotta. Paljon on ehtinyt tapahtua niiden 36:n vuoden aikana, kun Fairlane on ollut Pehkosen Sepolla, joten eipä ihme, että tekemissä ollaan välillä oltu myös tullimiesten sekä poliisin kanssa. Hän varmaan ajatteli, että siinäpä seuraajat saavat nauttia ilmaiskarit piukeana ja perä pystyssä etenevän Fairlanen vasta maalatuista alustanosista. Ei tuo tainnut poliisiauto olla, tuumasi Seppo mielessään ja samalla vaihtoi rattikepistä isompaa pykälää silmään. Päivän aikana oli mies ajellut ristiin rastiin Oulun keskustan mukulakivikatuja ja lopuksi hän oli suunnannut Fordin keulan kohti Hietasaaressa sijaitsevaa Nallikarin uimaranta-aluetta. 81 AMERIKAN RAUTA 1/2021 Muumio muistelee Virkamiehiä ja virkavaltaa. Tuohon aikakauteen nähden Fairlanen alustassa oli käytetty varsin hillittyä väripalettia, jossa taka-akseli ja bensatankki loistivat kirkkaanpunaisena, kun puolestaan lehtijouset sekä tankin kiinnityspannat olivat maalattu valkoiseksi. No, siinä oli pientä cruisinginfoa, mutta mennäänpä takaisin itse tarinaan. Ei ne varmaan lentäviä oo, kun ei kerta edes siniset valot vilkahtele, totesi Seppo
Paljonhan autoissa on samaa näköä, mutta suurimpina eroina voidaan varmaankin pitää erilaista maskia sekä vanhemmassa mallissa olevia pieniä siipiä takalokasuojan päällä, jotka puuttuivat Sepon auton vuosimallista kokonaan. Oikeaan osuivat Sepon arvelut siitä, että Saabin kyljessä oli jotain tekstiä, koska siinä komeili valkoisilla kirjaimilla sana Tulli. Ilmanputsarin kirjaimet ja numerot on toteutettu tuolloin irtomyynnissä olleilla hologrammitarroilla. Sepon naamalle noussut pieni hymynkare johtui siitä, että kuvassa todellakin oli Ford Fairlane, mutta malliltaan valokuvan auto oli vuodelta 1962. Ensimmäinen testiajo suoritettu koeajokilvillä. Sepon ilmoittauduttua auton omistajaksi tullimiehet alkoivat heti ilman mitään erityistä syytä väittää, että tämä kyseinen Ford oli tuotu lähiaikoina laittomasti rajan yli maahan Ruotsista. Yllättävää tilanteessa oli se, että näistä kahdesta tullimiehestä virkaintoisempana ja kuumempana kävi juuri tämä Sepon naapuri, kun puolestaan tämä toinen herra käyttäytyi varsin asiallisesti. Sepon mielestä tullimiesten käytöksestä olisi 82 AMERIKAN RAUTA 1/2021. Sepolla kävi mielessä, että ehkäpä nuo Saabilla seuraavat herrat olisivat vain kiinnostuneet jenkkiautoista ja mahdollisesti halusivat jopa yrittää ostaa Fairlanen, nimittäin niitäkin tarjouksia mies oli saanut sillä liikkuessaan. Fairlanen konehuoneessa toistuu samat värit, joita on käytetty auton alustaan. Autosta virka-asussa ulos nousseet miehet olivat kyllä todellakin kiinnostuneet Fordista, mutta eivät siinä mielessä, kuin Seppo oli ajatellut… Tullista päivää. Kuvassa oli kuulemma se Ruotsista tuotu yksilö, joten sitähän alettiin ihmettelemään oikein porukalla. on. Sepolla kävi ensimmäisenä mielessä, että ehkäpä naapuri halusi tulla vaan moikkaamaan ja siinä samalla esitellä virkaveljelleen erikoista jenkkiautoa. Ihan siviilivaatteissa Pehkosten pihalla joskus ennenkin käväisseen varsin uteliaan oloisen naapurin tiedettiin olevan hyvin perillä kulmakunnan asioista. Virkamiesten kävellessä lähemmäksi Seppoa hän tunnisti toisen miehistä naapurin isännäksi. Tervehtimisen jälkeen tullimiehet alkoivat ensi töikseen kyselemään, että kenen omistuksessa tämä musta Ford Fairlane oikein Seppo kunnostamassa ja samalla tekemässä pientä ehostusta Fairlaneen, jotta se saataisiin katsastuskuntoon. Tullimiehet alkoivat heti ilman mitään erityistä syytä väittää, että tämä kyseinen Ford oli tuotu lähiaikoina laittomasti rajan yli maahan Ruotsista. efektoriäänenvaimentimesta. Kotipihaan kurvattuaan Seppo sammutti Fairlanen ja sulki ikkunat, minkä jälkeen nousi ulos autosta nähden samalla pihaan kurvanneen Saabin. Värikkäästi tuon ajan tyyliin maalattu alusta näkyy hyvin alaviistosta otetussa kuvassa. Tässä vaiheessa mies ei paljastanut asiaa tullimiehille, vaan päätti katsoa, mihin homma vielä oikein etenisi. Kesken asian selvittelyn toinen tullimies kävi mutkan Saabilla ja palasi sieltä heiluttaen kädessään mustavalkoista valokuvaa. Vaikka Seppo varmaan näytti tuon lauseen jälkeen jonkin verran hölmistyneeltä, niin hän tiesi, ettei asiassa ollut mitään perää, koska Fairlane oli ollut heidän perheessään jo vuodesta 1973 lähtien
Seppo ehti toteuttaa taiteellisia maalarinlahjoja myös farmari-Fairlanen konehuoneeseen ennen moottorin vaihtoa. Tullimiehistä virkaintoisempi, eli se naapuri alkoi vertailemaan runkonumeroa valokuvan toiselle puolelle kirjoitettuun kirjain-numerosarjaan todeten niiden olevan erilaiset. voinut olettaa, että nyt parivaljakko on tekemässä vähintäänkin vuosisadan pidätystä, niin innokkaalta heidän toimintansa näytti. Tästä entisestä ruumisautosta Seppo otti vuonna 1986 289-moottorin omaan Fairlaneensa, jossa se on paikallaan vielä tänäkin päivänä. Myös se asia vaikutti koneenvaihtoon, että jonkin aikaa Sepolla ajossa olleesta farmarista hajosi kytkin. Tämän jälkeen tullimiehet päättivät luovuttaa asian suhteen ja poistuivat Saabilla paikalta, jonka perään Seppo katsoi varmaankin miettien, että mitähän just tapahtui… Romut veks. Ostaja tuli sovitusti hakemaan farmari-Fairlanea, joka pukattiin moottorin puutteesta johtuen miesvoimin trailerin kyytiin. ”Tuo sun Foorti on jätetty trailerin päällä bussipysäkin kohalle, joten tuuhan käymään polliisilaitoksella kuittaamassa itelles sakko ja siirrä sitte se auto sieltä pois”, ilmoitti poliisisetä ystävällisesti. Jossain vaiheessa Fairlane trailereineen kuitenkin löysi tiensä Etelä-Suomeen, missä sitä alettiin rakentaa uuteen kuosiin. Kirkkaanpunaiseksi maalatun Fairlanen kuitupellissä oli pieni pro stock scooppi ja alla oli Slot-vanteet leveillä renkailla. Ruotsista rajan yli uitettu Fairlane oli todennäköisesti varastettu, koska tullimiehille oli välitetty tieto kyseisen auton runkonumerosta. Myöhemmin farmari palasi takaisin Oulun seudulle 460-isolohkolla varustettuna ja muutenkin kovasti muuttuneena. Niin ja sitä paitsi te ootte yksityisalueella, joten lähtekää meneen”. Miehen Fairlanen konehuoneessa oli uutena ollutkin 260-kuutiotuumainen pikkulohko, joka oli korvattu aikoinaan sattuneen moottorivaurion seurauksena suoralla kuutosmoottorilla. Todennäköisenä syynä voidaan varmaankin pitää teknistä vikaa, joka on tullut traileriin vai eikö sitten vetoauto ole sittenkään jaksanut toimia vetojuhtana ”kuorma päällä”. Todennäköisesti Vaalassa uutena ruumisautona toiminut, veekasikoneella varustettu farmari oli päässyt melko huonoon kuntoon, joten se oli varsin sopiva ”elintenluovuttaja” Sepon ’64 Fordiin. Fairlane juuri pestynä keväällä 1986. Niinhän sitä varmaan tuohon aikaan olisi suurin osa ajatellut, mutta eipä siinä mennyt kuin reilu viikko, niin tuli puhelinsoitto, jonka aiheena oli kyseinen farmari. Seuraavana vuonna Seppo osti velipojaltaan ’66 farmari-Fairlanen, joka oli kiertänyt Oulun alueella useammallakin omistajalla vuosien varrella. Sepon ja farmari-Fairlanen tiet kohtasivat 80–90-luvun vaihteessa, jolloin hän näki sen Oulun American Car Show’n yhteydessä Ouluhallin edessä olevalla parkkipaikalla. Kun farmari-Fairlanesta oli moottori irrotettu, niin Seppo laittoi sen myyntiin ja melko pian sille löytyikin ostaja Helsingin alueelta. Mies ehti juuri ja juuri saada näppinsä pois konehuoneesta, kun Sepon mitta täyttyi ja hän paukautti Fairlanen konepellin vauhdilla kiinni todeten ”Jos ette sitä ite tajua, niin ihan pikku vinkkinä tuo teidän kuvan auto on pari vuotta vanhempi, kuin tää mun. Katukilpurityylisuuntaan rakennettu Ford oli kokenut isoja muutoksia sitten viime näkemän. Missään vaiheessa Seppoa ei pyydetty näyttämään autonsa rekisteriotetta, vaan alkukuulustelun jälkeen alettiin kysellä sitä, että mistä päin autoa mahtaa löytyä runkonumero. Eihän sellainen selittely poliisia vakuuttanut, vaan Sepon piti lähteä käymään laitoksella luovutuspaperit mukanaan, missä sitten porukalla todettiin Fairlanen nyt kuuluvan toiselle henkilölle. Seppo yritti selittää puhelimessa, että ei se auto ole enää hänen, vaan se on reilu viikko sitten myyty etelään. Näin oli uutena varsin rauhallisissa tehtävissä toiminut ruumisauto saanut kunnostuksen ja läpikäynnin myötä uuden varsin vauhdikkaan elämän. 83 AMERIKAN RAUTA 1/2021. Tältä ajalta ovat Sepon viimeiset muistikuvat farmarista, mutta sen alkuperäinen moottori toimii moitteitta tänäkin päivänä miehen mustassa neliovisessa Fairlanessa. Puhelimessa päästiin yhteisymmärrykseen hinnasta ja sovittiin, että ostaja tulee noutamaan auton seuraavana viikonloppuna. Siinä kun yhdistelmä poistui Pehkosten pihapiiristä, ajatteli Seppo mielessään, että eipä tuostakaan taida enää koskaan kuulua mitään. Tässä kuosissa farkku tuli tutuksi Oulun seudun harrastajille 90-luvun alkupuolella cruisailujen merkeissä. Sakkoa ei Sepolle tullut, eikä se myöskään koskaan ihan tarkasti selvinnyt, miksi Fairlane oli tien poskeen jäänyt. Auton keulilla oli viritetty 460-kuutiotuumainen isolohko, jonka jatkona oli 10 tuuman turbiinilla varustettu C6-automaattiaski manuaalikoneistolla. Auton takaisin Oulun alueelle oli ostanut Arto ”Ässä” Kaarre, joka oli Sepon vanhoja luokkakavereita. Tämäkään ei herraa vakuuttanut, vaan hän heti tomerasti sanoi: ”Äkkiäkös tuon olis vaihtanut”. Tällä kertaa Seppoa eivät ahdistelleet tullin virkamiehet, vaan lankapuhelimen toisessa päässä oli virkavallan edustaja Oulun poliisista. Tuolloin autossa oli alla alkuperäisille peltivanteille asennetut tarvike pinnakapselit. Seppo aukaisi konepellin ja näytti kädellä kuskin puolen kantavana rakenteena olevaa sisälokasuojaa tuumaten, että tuossahan se on ollut jo vuosien ajan
Se marker-homma oli semmoista siihen aikaan, ettei siitä pystynyt opiskelemaan itse oikein mitään. Teksti: Tomi Eronen • Kuvat: Tomi Eronen ja Janne Kutja ”A ika lailla 10-vuotiaana, kun lukeminen alkoi sujumaan, aloin lukemaan V8-Magazinea, Street & Racea ja selailemaan myös kioskeilla vastaan tulleita Hot Rodeja sun muita. Se oli musta ja 455:lla, ja olihan se aika kerska peli 18-vuotiaalle, vaikka se oli oikeasti kesätyörahoilla ostettu. Ostin noita oikeita marker-tusseja sitten varmaan vasta mentyäni muotoiluinstituuttiin 2003 syksyllä. Se on nyt teknisesti valmis ja hyvin lähellä peltivalmista, mutta kori vaatii vielä melkoisesti pohjatöitä.” HARRASTUKSESTA TYÖKSI Kutja Design 84 AMERIKAN RAUTA 1/2021. Tulihan American Car Show’ssa ja vastaavissa käytyä tietysti jo aiemmin. Muutaman kuukauden päästä myin sen sitten pois ja hankin Kaireniuksen Mikeltä chopatun neliovisen ’51 Chevyn, koska piti saada vanhempi laite. Esittelyssä autoja työkseen piirtävä, Kutjan kuva -palstaa Amerikan Rautaan jo vuosien ajan tehnyt tuusulalainen Janne Kutja. Thom Taylorin How to Draw Cars like a Pro -kirjan myötä se homma lähti kuitenkin etenemään joskus 90-luvun puolivälin jälkeen. Kun 1998 sain kortin, niin lainasin sitten faijalta rahaa kesätöitä vastaan ja ostin ’63 Rivieran. ”Paikan päällä aloin käymään jenkkiautotapahtumissa, kun vanhimmat kaverit tulivat siihen ikään, että pääsi heidän kyydissään kulkemaan niissä. Siinä yläasteiässä, 90-luvun puolivälin tienoilla aloin sitten piirtää enemmänkin noita kuvia”, Janne Kutja muistelee. Sitä ensimmäistä hitsaillessa totesin, että se oli niin huono aihio, että sen saattoi yrittää chopata itse, onnistui sitten tai ei. ”Sitähän ei oikeastaan olisi pitänyt silloin myydä, vaan pitää yksi auto ajokunnossa, koska sen seurauksena minulla ei ollutkaan ajokelpoista harrastepeliä 10 vuoteen. ”Autojen rakentaminen alkoi oikeastaan ihan kertaheitolla, kun ostin ensimmäisen autoni, PV-Volvon syksyllä 1997. ”Siihen aikaan suurin osa piirroksista oli tehty puuväreillä, joitakin yksityiskohtia tein tusseilla ja vesiväreilläkin. Muistaakseni vuoden päästä hankin sitten toisen PV-Volvon, joka oli minulla silloin käyttöautona. Silloin tuli käytyä kevarilla ostoksilla Alfamerillä, mistä hankin muun muassa Barriksen kustomtekniikkakirjat”, hän jatkaa. Pienoismallejakin tuli tehtyä, ja samalla tietysti jotain piirsinkin. Ehdin minä siihen tekniikan vaihtaa, mutta myin sen sitten joskus 2002 Komulaisen Ernolle, joka muutti sen kaksioviseksi ja myi sen edelleen Ruotsiin”, Janne selittää ja kuittaa. Niitä Amazoneja olen varmaan viittä ollut yhteensä tekemässä.” Jo varhain Janne oli kuitenkin vihkiytynyt nimenomaan amerikkalaisiin laitteisiin, ja pian ajokortti-ikään tulon jälkeen hankki ensimmäisen oman jenkkinsä. Ja kyllähän se sitten lopulta onnistui. Sittemmin olen ollut choppaamassa useampia Amazoneja, yhden farmarin laikkasin kaverille broidin kanssa ja Lähdeniemen Jaken pikkubroidille chopattin yksi Amazon uudelleen niin, että jo kerran chopattuun autoon hankittiin toinen vakiokatto uudelleen chopattavaksi. Hankin silloin sen minulla edelleen olevan 40-luvun Ford-aihion, jota pääsin aloittamaan järkevästi vasta koulujen jälkeen
Kyllä se päätyöllistäjä ovat kuitenkin ne asiakkaille heidän autoistaan esimerkiksi synttärilahjaksi tehdyt kuvat. Siihen aikaan ei Suomessa pystynyt kuitenkaan opiskelemaan automuotoilua, vaan vain teollista muotoilua yleisesti. Jo silloin perustin toiminimen, oikeastaan alkuun sitä varten, että pääsisi laskuttamaan satunnaiset lehdissä julkaistut kuvat”, mies myöntää. Logojakin olen suunnitellut, tunnetuimmasta päästä lienee tuo Suomen Moottoripyörämuseon logo. Auto oli jo chopattu ennen kuin lähdin projektiin mukaan, ja tein sitten suunnitelman valmiista autosta. ”Sittemmin markkinoilta poistuneeseen amerikkalaiseen Rod & Customiin ehdiin viiteen numeroon tehdä sellaisen Dream Car of The Month -kuvan. Valmistuttuani Lahden muotoiluinstituutista kävin 2008 Lontoon Royal College of Artissa haastattelussa, mutten sinne sitten päässyt kulkuneuvomuotoilua opiskelemaan. ”Yksi autoksi muuttuneista suunnitelmista, joka itse asiassa julkaistiin Rod & Customissa, oli Hyvinkäällä valmistunut Saarisen Vepin Buick-keulainen baby Linc. Myös Rodder’s Journalissa on julkaistu minusta taiteilijaesittely.” Niitä onkin Jannesta tehty moniin muihinkin ulkomaisiin lehtiin, kuten ruotsalaiseen Gasolineen. Kansainvälisestikin tunnettu. 85 AMERIKAN RAUTA 1/2021. Janne Salosen ”Queen of Diamonds” -nimen saaneen ’53 Chevyn choppaus on Kutjan käsialaa. Yhden ’40 Fordin suunnittelin Dan Collinsille, muttei se varsinaisesti tiettävästi ole koskaan aivan sellaiseksi valmistunut, vaan vietiin asiakkaalle Australiaan välivaiheen mattakuosissa”, mies jatkaa. Dan Collinsin Old Gold Garagelle Janne suunnitteli ’40 Fordin aina sisustaa myöten. ”John D’Agostinon ”Sophia” on varmasti tunnetuin auto, jota olen ollut mukana suunnittelemassa. Viereisessä kuvassa näkyy Kutjan oma pitkäaikainen Ford kustom-projekti. ”Kun muotoilua pyrin opiskelemaan, oli tietysti haaveena päästä jonnekin autotehtaalle muotoilijaksi. Janne pääsi piirtämään John D’Agostinon ”Sophian” suunnitelman ja vaikuttamaan auton lookiin. Tässä toinen varalta tehty versio pinnavanteilla, lopultahan auto sai ’53 Cadillacin kapselit. Peräpään ilmeestäkin tehtiin useampia versioita. Aikanaan sen työn houkuttelevuuskin väheni.” Ikään kuin vaivihkaa Jannen töissä pääpaino kallistui autotaiteeseen, jota mies on toteuttanut niin tauluina, paitakuvina kuin lehtikuvituksinakin, joita Janne tekee kotimaassa Amerikan Raudan lisäksi Mobilistiin. ”Kuvien hinta alkaa muutamasta sadasta eurosta, ja useampi kuvakulma ja mahdollinen suunnittelutyö nostavat tietysti hintaa”, Kutja valaisee. ”Herstin ’38 Buick on myös minun aikoinaan piirtämä, vaikka Timpan ideoihinhan se toki perustui. Teen myös t-paitalogoja kerhoille, mutta juuri logojen ja vastaavien suunnittelua voisin tehdä mielelläni enemmänkin. Miten Jannesta sitten tuli maailmankuulu hot rod -taiteilija, jolle vanhojen autojen kuvien piirtäminen on päivätyö. Samalla hahmoteltiin vihreän sävyä sekä häivytysmaalausta ja se, mitä sain siihen paperille olikin aika lähellä sitä, millainen siitä autosta tuli”, Janne toteaa vaatimattomasti naurahtaen. Viime aikoina on tuntunut, että tuo isompien autoprojektien suunnitelmakuvien teettäminen on lisääntynyt aika paljon, aiemmin sellaisia teetettiin kohtuullisen harvoin.” Mitä oman auton kuvan teettäminen sitten maksaa käytännössä. Tässä lopputulos, jota Janne ei kuitenkaan toistaiseksi ole nähnyt valmiina autona. ”Kyl mä tein jonkun verran kuvia joillekin tutuille jo ennen opiskelua, mutta jossain vaiheessa opiskeluaikoina en itse asiassa tehnyt niitä ollenkaan. Teinhän minä näet Salosen Jannelle sen ”Queen of Diamonds” Chevyn choppauksen 20082009 tienoilla
Takalattia jouduttiin lopulta tekemään uusiksi reunasta reunaan. Teksti: Tomi Eronen • Kuvat: Juha-Matti Rantapää K un päästiin tutkimaan ’59 LeSabre Estate -projektin takalattioita tarkemmin, kävi ilmi, että kyllä ne olisi uusittava reunasta reunaan aina kardaanitunnelin kohtaa myöten. Takapenkin kohta tehdään uusiksi vasta kun kori on rungolla ja uudet takaripustukset paikallaan, ettei sitä tarvitse tehdä moneen kertaan. Kori ja runko etenevät eri talleissa pikkuhiljaa. Valmiita korjauspaloja ei ollut käytettävissä, mutta se ei ollut mikään ongelma, sillä auton omistavalta Juhikselta löytyy omasta tallistaan niin englanninpyörä kuin sikkikonekin, joten myös tarvittavien jäykisteiden teko pelteihin onnistuu ihan omin käsin. Buick-projektin palaset alkavat olla kasassa, ja harsoiksi ruostuneet lattiakaukalot on uusittu. Korihan on työn alla Juhiksen omassa tallissa. Etenemistä eri paikoissa BUICK-PROJEKTI, OSA 2 86 AMERIKAN RAUTA 1/2021 Tallilla – Buick-Projekti. Uusi Scott’s Hotrodsin toimittama etuakselisto on jo soviteltu paikalleen, ja LS-koneen odotetaan saapuvan Planet Garagen tallille Ouluun ihan näinä päivinä. Korjauspalat Juhis teki itse millisestä pellistä, ja niihin tehtiin myös oikeanlaiset jäykisteet, ettei lattiasta tulisi trampoliinia. Seuraavassa numerossa pääsemmekin varmasti jo kertomaan moottorin sovittelusta. Uusi riittävän iso jäähdytin on jo tilattu, ja sen kohdalla päädyttiin alumiiniseen Griffiniin
Samaan aikaan runko etenee Planet Garagen käsissä. Sen on kuvassa vasta mallattuna paikalleen. Kyllä sen pitäisi mahtua nätisti... Ridetechin ilmajousitukseen kuuluivat niin makkarapalkeet kuin säädettävät iskaritkin. LS sovitettuna CAD-ohjelmalla keulalle. Projektissa mukana: Old Motor Shop Oulu Planet Garage 87 AMERIKAN RAUTA 1/2021. Uusi Wilwoodin levyjarruin varustettu Currien 9-tuumainen taka-akseli tuetaan runkoon nelilinkein. Uusi Scott’s Hotrodsin etuakselisto putkitukivarsineen on jo sovitettu runkoon. Jäähdyttimeksi valikoitui tuplaflektein varustettu Griffinin alumiininen
Teksti ja piirros: Janne Kutja 88 AMERIKAN RAUTA 1/2021 Kutjan kuva. Delta Blues Piirustuspöydälle päätyi tällä kertaa sangen aliarvostettu Oldsmobile-malli, eli vuosina 1977–85 valmistettu kahdeksannen sukupolven Delta 88
Alusta on käytön helpottamiseksi säädettävä ilmatoiminen. Takavalot saivatkin kokea nyt ison muutoksen, sillä ne korvattiin vaakamallisilla. Vanteiksi valikoitiin Centerlinen Sundance Serie Boulevardit 18 x 8" kokoisina, takana menisi hieman leveämmätkin. Mitat ovat suuntaa antavat, kun tarkempaa referenssiä ei ollut. Lisäksi takapuskurin alareunaan on tehty aukot pakoputkenpäitä varten. A ihioksi otettiin 1980 vuodesta alkaen tuotannossa ollut malliversio, jonka tunnistaa aiempaa pyöreämmistä pyöränaukoista sekä lähempänä neliön muotoa olevista takavaloista. Puskurit on istutettu koriin paremmin eli kavennettu ja lyhennetty useastakin kohtaa. Nämä joutuisi varmaan tekemään itse halutun lopputuloksen saavuttamiseksi, sillä ei nyt ihan heti tule mieleen, mistä moiset voisivat löytyä. Ovenkahvat on korvattu hieman 40-luvun Lincolnin Push Button -nappien tyylisillä, mutta pienemmillä painonapeilla. Vanteiden keskiosa on niin sanottuja puolia lukuunottamatta musta ja kehät on kiillotettu. Samalla tietysti jäljelle jäänyt yläkulma täytettiin muotoihin sopivasti, takaluukun reunat jäivät alkuperäisille paikoilleen. Katossa C-pilarin yläosan etureunaa on kallistettu eteenpäin, jolloin muodosta tulee hieman tasapaksumpi, mutta se kaventuu silti hieman yläreunastaan. 89 AMERIKAN RAUTA 1/2021. Muuta muutosta kattoon ei tällä kertaa tehty, vaikka mieto katonmadallus kävi kyllä mielessä. Tällä ulkonäöllä alkaa jo olettaa, että pellin allakin on jotain hieman pirteämpää kuin alkuperäinen diesel tai pikkulohkoveekasi, ehkäpä joku saman konsernin tuoreempi ruiskumoottori, ahdettuna. Tein ne tässä tapauksessa ilman mallia, mutta 80-luvun alkupuolen Buick Electran valot saattaisivat toimia
Talleissa tapahtuu Vuoden rodi Ford 3W Coupe ’33. Miltä kuulostaa 40-luvun auto ruisku-Hemillä, sähköisesti ohjatulla automaattivaihteistolla, modernilla alustalla, luistonestolla, ajonvakautuksella, ABS-jarruilla sekä automaatti-ilmastoinnilla. Saku Vallasvuon käyttöharrasteautona on jo useamman vuoden toiminut yhtä kaikkein komeimmista vuosikerroista edustava Impala, jonka pellin alta löytyy 6-litrainen LQ4-nykytekniikka. BADASS se u raa va ss a nume ro s s a Kaksi maailmaa kohtaa Seuraava Amerikan Rauta ilmestyy 4.3.2021 90 AMERIKAN RAUTA 1/2021. Aika utopistiselta, mutta sellainen on Juha Saukkosen Packard, jonka tekniikan on luovuttanut kokonaisuudessaan ’07 Chrysler 300C. Kurkistamme tallien syövereihin, mitä kaikkea on kevääksi valmistumassa – oli se sitten tämä tai joku myöhäisempi kevät. Kokonaisuus on todella komea, katsoi sitä mistä päin hyvänsä. Packard Super Eight ’49. Chevrolet Impala 2D HT ’65. Siurolaisen Pasi Savian ’33 valittiin 2020 vuoden rodiksi Suomessa, eikä syyttä. Jo hieman kulahtaneine kuoseineen autossa toden totta on karismaa
Kutistus/ venytyskone TWIN Laadukas kutistus/ venytyskone ammattikäyttöön. leveys: 3380mm. alumiinipelti: 1,8mm 1290€ tuotenro 497378 169€ tuotenro 89343 Kaikki hinnat sis. U U TU U S! U U TU U S! 895€ tuotenro 512775 U U TU U S! U U TU U S!. Nostokyky: 1350kg/pari. Paino: 14,5kg. Vaunussa on 4 pyörää, joista 2 on lukittavissa. Työkaluvaunu 277-osaisella työkalulajitelmalla. Pulverimaaliruisku Ammattimainen lopputulos kotona! Nyt voit jauhemaalata kotioloissa ja saada kestävän pinnan, joka ei irtoa tai lohkeile ja kestää paremmin kulutusta. Nostokorkeus: 1800mm. korkeus: 3724mm. Pilarien etäisyys: 2830mm. U U TU U S! 99€ tuotenro 510994 Nauhahiomakone 20x520mm Paineilmatoiminen nauhahiomakone vaativaankin käyttöön. Säädettävä nopeus, enintään 20000rpm. Kok. Vaatii lisäksi kompressorin. Pituus: 360mm Paino: 1153g Hiomanauhan koko: 20x520mm Pyörintänopeus: 16000rpm Ilmankulutus: 113l/min Työpaine: 6,3bar Paineilmaliitäntä: 1/4” Sopiva letkun koko: 3,8” 259€ tuotenro 513137 Pistehitsauspihdit 230V Käsikäyttöinen/kannettava pistehitsauslaite. Sähköliitäntä: 230V. Vaunussa on yhteensä 10 kuulalaakeroitua lukittavaa säilytyslaatikkoa sekä lukittava säilytyskaappi, jossa on 2 säädettävää hyllyä. Moottori: 2,2kW. Maks. Työkaluvaunu 277-os. Paino: 153 kg. Sähköliitäntä: 1-vaihe 230V 16A. 2190€ tuotenro 506475 Lattiavapaa 2-pilarinostin 4000kg Erittäin laadukas hydraulinen lattiavapaa kaksipilarinostin itselukittuvilla nostovarsilla. Uusi malli! Nostokyky: 4000kg. hitsauspaksuus: 1,5mm+1,5mm Leukojen syvyys: 140mm Koko: 480x100x200mm. ALV24% Hinnat voimassa toistaiseksi, oikeudet muutoksiin pidätetään. 599€ tuotenro 497975 499€ tuotenro 494628 Hydrauliset autorampit Nostokorkeus: 100-430mm. Autotallin sisustus (harmaa/musta) Toimitussisältö: 1kpl työkalukaappi / korkea, 3kpl yläkaapit kaasujousitetut luukut, 3kp alakaapit (1 x laatikot, 1 x kaappi & 1 x siirrettävä työkaluvaunu) 1kpl ruostamaton pöytätaso 2041,5x463x38mm 1kpl työkalutaulut Työtason korkeus: 946 mm Kokonaismitat: 2955x2000x460mm 1599€ tuotenro 513523 49€ tuotenro 510967 Karalaikkahiomakone 1/4” Kulmahiomakone / karalaikkahiomakone iskunkestävällä rungolla. Lisäksi siinä on 2 työkalulevyä sekä asiakirjateline. Maks. www.TORAFORS.com +358 (0)50 358 5800 order@torafors.fi Työkaluvaunu puisella työtasolla Siirrettävä työasema joka on valmistettu mustasta & harmaasta jauhemaalatusta teräslevystä sekä puupäällisestä, joka toimii työpöytänä. Nostoaika: 55sek. Ramppien mitat: 590x340mm. Työsyvyys: 120mm. Paino: 88kg. Käyttöjännite 230V. Kok. Koko: 1285x740x890mm. teräspelti: 1,6mm Maks. Kiristettävä kara 6mm:n akselille
TEKNIIKKA TUTUKSI: KARDAANI TOISENLAISET TALLIT – PARHAAT TALLI-IDEAT DODGE CHALLENGER 6.1 HEMI CONVERTIBLE ’70 CHEVROLET SILVERADO 2500 HD DURAMAX DIESEL ’01 FORD FAIRLANE 500 4D SEDAN ’64 CHEVROLET STYLEMASTER BUSINESS COUPE ’46 CHEVROLET IMPALA 2D HT ’64 HANNIBAL LAKESTER ’31 HARLEY-DAVIDSON PANHEAD ’49 BUICK ROADMASTER ’55 LISÄKSI ESITTELYSSÄ Harrastu ksesta työksi KUTJA DESIGN 6 414887 002455 2 1 1 70 02 45 -2 10 1 PAL VKO 2021-09 Viipale mediat Suomalaista työtä • www.amerikanrauta.fi R ak kaud es t a Ra u taa n • 1 /20 2 1 • 9,9 € AM ER IK AN RA UT A 1/ 20 21 NR O 65 ”P Ä ÄT IN , ET TÄ TÄ YT YY TE H D Ä TÄ ST Ä VA IM O N AU TO , KU N EI KE RR A N O O VA IM O A KA A N .” KOKO SUOMEN JENKKIAUTOLEHTI UNELMA KESÄYÖN OLDSMOBILE DELTA 88 ROYALE DIESEL ’80 henkeä Kouvosto: