5
touko-08
4,90
16 vuotta Jatkis: Nyt ja aina Ystävyyden haavat Hiirestä leijonaksi Omena kauas puusta putoaa
1
2
Nyt ja Aina (Jatkis) Ystävyyden haavat Hiirestä leijonaksi Omena kauas puusta putoaa 16 Vuotta
Kannessa: Theon (Lovex) kuva: Ville Juurikkala Julisteessa: Uniklubi, Kuva: Ville Juurikkala Kalenterijulisteessa: The Simpsons, kuva: MTV3
äin siis kirjoitteli nimimerkillä "sekunda-tabermanni", mikä muuten on mielestäni jotenkin sopiva valinta nimimerkiksi kyseisen runon kirjoittajalle. 36. Kalenterijuliste The Simpsons Lovex Skaba
Itämaisen mystiikan lumoa
Puun oksalla istui runoja, jotka osasivat lausua tyttöjä. Maassa makasi komeita rokkia, jotka osasivat soittaa poikia. 31. 44. 30. Runon voi tehdä puusta tai vaasta ja puusta voi pudota tai sitten ei. 27. 50. Horoskooppi Omat runot Kirjekamu Kundi vastaa Isosisko Kauneussalonki Vastaanotolla Nettikamu Sinä+Minä=Me
3. 32. 28. 26. The Sun (Fanikuva) Juliste: Uniklubi Matthau Mikojan (fanikuva + skaba) Gallup: Mitä toivoisit jos saisit.... Kun kuu nousi räppejä, pojat ja tytöt synnyttivät taivaalle. 53. 64. 18. 43. 56. Nimimerkkiin viittaava taiteilijammehan tuottaa aivan loistavaa ja kaunista runoutta, mutta kyllä jotain loistavaa löytyy myöskin tämän tuntemattoman "sekundahenkiömme" runoilusta! Tämä runo ei ehkä ole viimeisen päälle syvällistä, herkkää tai koskettavaa lyriikkaa, eikä se välttämättä uppoa aivan kaikkiin ihmisiin, mutta minut tämä runo sai taatusti näyttämään hölmöltä, kun hymyilin itsekseni tietokoneen näytölle ja totesin, että jokin asia voi olla jopa parempaa sekundana, kuin täydellisenä...ymmärrättehän.
N
Palstat:
8. Ensin tuli ajatus: "Täh?", sitten: "Heh", ja lopuksi oivallus: "Aivan!"
Tässä lehdessä:
2. 35. 20. 6. S
inäMinään tulleita runoja lukiessani silmiini osui raapustus (tai näin tietokoneaikana pitäisi varmaan puhua sanasta "näppäilys"), joka piti lukea pariinkin kertaan. 9. 23. 46. Runo voi olla kumma tai jomma ja aivot saa marssia hunningolla.
Flirttaa, Flirttaa!! OSA 2 Mitä ilman en voisi elää... Oonks mä laski?! Lukijoiden rakkaustarinoita Etsi Enkeli ja voita ...Lahjapakkaus
Stoorit:
10. 24. 4. 40
Palvelu toimii DNA:n, Elisan, Kolumbuksen, Saunalahden, Soneran, TeleFinlandin ja Zerofortyn liittymissä
4
kuva: Ville Juurikkala. Kirjoita viestin alkuun 4E SM 4 ja yhteystietosi. Esimerkkiviesti: 4E SM 4 Sanna Susi Kotatie 5 90100 Oulu Jos haluat tilata lehden 12, 1, 2 tai 3 (etkä lehteä 4), kirjoita viestin alkuun 4E SM ja haluamasi lehden numero, esim 4E SM 1 jne...
Tilauksen hinta on 4 ja se veloitetaan matkapuhelinlaskusi yhteydessä. Lähetä sen jälkeen viestisi numeroon 16303
a) Take a dog b) Take a clock c) Take a shot
Vastaa tekstiviestillä: Voit osallistua skabaan tekstiviestillä. Palvelu toimii DNA:n, Elisan, Kolumbuksen, Saunalahden, Tele Finlandin, Zerofortyn ja Soneran matkapuhelinliittymissä. Esimerkkiviesti: SM DS A Sanna Sananen Musatie 55 90100 Oulu t. Lähetä sen jälkeen viestisi numeroon 173664. Vastaa postikortilla: Voit osallistua kilpailuun myös lähettämällä oikean vastauksen yhteystietojesi kera postikortilla osoitteeseen: SinäMinä-Skaba Kauppurienkatu 33 90100 Oulu
5. Mikä seuraavista on Lovexin biisi. Lopuksi näppäile t, jos olet tilaaja tai m jos olet muu lukija. Viestin hinta on 0,95 . Kirjoita viestin alkuun SM DS ja sen jälkeen vastausvaihtoehto, nimesi, ikäsi ja osoitteesi
6
Palvelu toimii DNA: n, Elisan, Kolumbuksen, Saunalahden, Soneran, TeleFinlandin ja Zerofortyn liittymissä, jotka sallivat maksulliset palvelut ja joissa niiden käyttöä ei ole estetty. Uudet viestit aina jokaisen kuukauden 15. päivä.
7. Viestin hinta on 0,95
Onnenpäiväsi on 1.5
Tässä kuussa Sinua on kiusannut sitkeä flunssa, etkä vieläkään ole oikein iskussa. Onnenpäiväsi on 12.5
Tässä kuussa Kuulet iloisen uutisen, joka koskee myös sinua ja tulevaisuuttasi. Käyttäydy kuin et tietäisi asiasta mitään, koska se on perätön. Kamut Löydät ystäviesi kanssa uuden mukaansa tempaavan harrastuksen. Onnenpäiväsi on 31.3
Tässä kuussa Nyt ei kannata olla kovinkaan uhkarohkea, koska olet altis tapaturmille. Onnenpäiväsi on 9.5
Tässä kuussa Kesä tulee ja uudet kuviot sen myötä. Anna ystävillesi enemmän aikaa. Onnenpäiväsi on 5.5
Tässä kuussa Näytät pirteältä kuin peipponen, katso vaikka peiliin. Hiljaa hyvä tulee. Kamut Kaverit eivät oikein ymmärrä liian monimutkaisia ajatuksiasi. Saat kutsun henkilöltä, jolta et olisi sitä voinut odottaa. Älä kuitenkaan ylpeile asiasta, nauti siitä. Kamut Joku ystäväsi tarvitsee kipeästi apuasi. Onnenpäiväsi on 11.5
Tässä kuussa Sinulla näyttää olevan hyvää onnea asiassa kuin asiassa. Sinulle selviää myös jokin pitkään piilossa ollut mystinen asia. Onnenpäiväsi on 28.4
Tässä kuussa Rohkeutesi palkitaan. Kamut Kaverit haluaisivat pilettää juuri silloin, kun sinua vähiten kiinnostaa. Rakkaus TMTMTM Sydämesi on kenties varattu jo jollekulle, josta olet pitkään haaveillut. Kamut Ystävääsi melkein ärsyttää pirteytesi, mutta vedä hänet mukaan hullutuksiin. Onnenpäiväsi on 6.5
Tässä kuussa Yllätyksiä tiedossa, jotka eivät välttämättä ole mukavia. Yksi on se oikea. Kamut Kaverit näyttävät olevan sinulle hieman kateellisia. Ota rohkeasti vastaan uudet haasteet. Onnenpäiväsi on 28.4
Tässä kuussa Tiedossa voisi olla jopa järisyttävät synttäribileet. Rakkaus TMTMTMTM Poskesi suorastaan hehkuvat, oletko kenties rakastunut korviasi myöten. Älä kuitenkaan anna väärää kuvaa tunteistasi. Opit jonkin hyödyllisen ja tärkeän asian lähimmäiseltäsi. Ilon voi ottaa irti yllättävän pienistä asioista. Hän ei ehkä olekaan se oikea, josta olet niin pitkään haaveillut. Uhkarohkea ei kannata kuitenkaan olla. Ota kiitokset vastaan. Mieti tarkkaan, mitä neuvoja hänelle annat. Älä välitä, yritä uudestaan se palkitaan. Kamut Sinullapa näyttäisi olevan vientiä, mutta muista pistää asiat tärkeysjärjestykseen. Jos olet vielä vapaa, niin et ole kauaa. Olet tosiaan jonkun mielestä vastustamaton. Nämä asiat hoituvat, kun toimit järjestelmällisesti. Rakkaus TMTMTMTM Amorin nuoli näyttää osuneen juuri sinuun. Kamut Ystäväsi kaipaa juttukaveria ja sinä olet siihen juuri oikea ihminen. Rakkaus TMTMTMTM Rakkausrintamalla näyttäisi olevan uusia tuulia. Joku kuitenkin haaveilee sinusta. Uskalla lähestyä ja kertoa mitä tunnet häntä kohtaan. Ei se purematta niele. Onnenpäiväsi 4.5
Tässä kuussa Tuntuuko että kaikki suunnitelmasi menevät mönkään. Kamut Kaverit ovat sinulle tärkeitä, mutta on muitakin asioita jotka täytyy hoitaa. Oikea ystävä oikeassa paikassa. Odottaminen tuottaa tulosta. Ystävät kyllä odottavat. Rakkaus TMTMTMTM Jos olet varattu, niin sinusta pidetään kiinni hampain ja kynsin. Rakkaus TMTMTM Sinua rakastetaan, muttet juuri nyt ole oikein vastaanottavainen. Onnenpäiväsi on 17.5
8
Tässä kuussa Sinulla näyttää olevan kädet täynnä tekemättömiä asioita. Jos olet vapaa, niin joku on jo melkein ovellasi. Esitä asia selkeämmin. Rakkaus TMTMTMTM Joku haluaisi painautua lämpimään syliisi, kaivatessaan lohtua ja ehkäpä hän haluaisi sinusta enemmänkin. Sinä selviät niistä kyllä, kunhan et hermostu. Rakkaus TMTMTMTM Sinusta haaveillaan ihan porukalla. Kamut Kavereilla näyttäisi olevan nyt muuta puuhaa ja jokaisellahan täytyykin olla joskus omaa rauhaa. Ota kutsu vastaan jos vain suinkin voit. Rakkaus TMTMTM Et ole aivan varma mitä hän sinusta ajattelee, mutta kysy se häneltä. Mene kuitenkin mukaan, koska se piristäisi sinua. Otapa selvää mistä moinen johtuu, sillä se on saanut alkunsa jostain väärinkäsityksestä. Tässä kuussa Sinua vaivaa jokin hoitamaton asia, mutta selviydyt siitä kunnialla jos vain itse haluat. Saat vastakaikua haaveillesi. Rakkaus TMTMTM Et ehkä saa vastakaikua tunteillesi. Onnenpäiväsi on 1.4. Ympärilläsi tapahtuu mukavia asioita mukavien ihmisten parissa. Kamut Joku ystävä on laittanut sinusta ilkeän juorun liikkeelle. Nyt vain lepoa ja lämmintä juomaa. Kamut Kaverit saavat sinut unohtamaan kaiken ikävän, joten pysy heidän seurassaan. Mukavia hetkiä tiedossa. Saat aikaan jotain, josta hyötyy moni läheinen ihminen. Rakkaus TMTMTM Rakkausrintamalla näyttää olevan hieman hiljaista, mutta odotapas kun kesä koittaa. Rakkaus TMTMTMTM Joku kaipaa sinua ja hymyileviä huuliasi
Härät eivät tarjoa kumppanilleen odottamattomia yllä-
kumppaneita ovat muun muassa mukavaa elämää arvostava rapu ja rakkautta janoava kala sekä muut maa-merkit eli neitsyt ja kauris.
se kolttu seuraa varmasti mukana koko elämän. Villikot älkööt vaivautuko! Härän merkissä syntyneille sopivia Hmutta toisaalta nämä nautiskelijat tahtovat myös panostaa mukavaan elämään: kuitenkin, jos härkätyttö ostaa kalliin design-mekon,
ärät tekevät mielellään pitkän tähtäimen suunnitelmia ja kasaavat rahaa säästötililleen. Tyyni sarvipää ei hetkahda pikkujutuista, ja punaista vaatetta saa heiluttaa kauan ennen kuin härkä kiivastuu todella. Härkäkimma on käytännölli-
maanviljely tai perinteikkään yrityksen tutut rutiinit sopivat maanläheiselle ja uutteralle härälle. Tarkka ja rahan arvon tunteva härkä kannattaa vaikkapa päästää tarkastamaan yrityksen tilit. hauskaa seuraa. Sarvipäät pitävät rahan tuomasta turvasta, Kelly Clarkson,kuva: Sonybmg laulaja Irina, jalkapalloilija David Beckham, näyttelijä Jessica Alba, laulaja Kelly Clarkson, The Rasmuksen laulaja Lauri Ylönen, laulaja Kelly Clarkson, mäkihyppääjä Janne Ahonen, näyttelijä Laura Birn, hiihtäjä Virpi Kuitunen, laulaja Anna Eriksson, hiphop-artisti Paleface Teksti: Tiina Karhu Anna Eriksson,kuva: Universalmusic
ärkä on romantikko, joka aloittaa suhteen mielellään hitaasti ja toverillisesti. Härkä kutsuukin mieluummin frendit kotiinsa kuin lähtee ulos etsimään seuraa. Suurisydämiset härkä-ihmiset ovat aina valmiita auttamaan pulaan joutunutta ystäväänsä.
Tunnettuja härkiä:
Paleface,kuva: Sonybmg
9. Myös
oska härän merkissä syntyneet ovat yleensä leppoisia tuumailijoita, kannattaa ammattikin valita sen mukaan: itsenäinen, rau-
Hreitä tai villejä seikkailuja, vaan todellista rakkautta ja turvallisuutta. Tälle verkkaiselle nautiskelijalle on turha ehdottaa villiä benji-hyppyä tai kiipeilyä kallioilla härän pirtaan sopivat paremmin lupsakka saunailta tai puutarhassa möyriminen.
Mnen, mutkaton mimmi, joka osaa luoda kodikkaan tunnelman kuin taikaiskusta: härän luona on aina tarjolla teetä, sympatiaa ja
aa-merkki härkä on perinteitä arvostava yhteiskunnan tukipilari, joka ei ryntäile tai hötkyile turhia. Härkiä on hakeutunut myös taiteelliselle ja luovalle uralle.
Khallinen työ sopii härälle
Hänellä oli teoria ainoista lapsista; oli niitä, jot-ka oli hemmoteltu pilalle, ja niitä, jotka olivat kapinallisia, koska eivät saaneet tarpeeksi huomiota lapsena. J
anna istui luokan perällä kuluneen pulpetin vieressä, johon edelliset käyttäjät olivat raaputelleet erilaisia rivoja kuvia ja nimikirjaimia. Janna kuului jälkimmäiseen ryhmään. Nämä olivat yleensä vahinkolapsia. Seuraavaksi oli liikuntatunti. Janna vihasi koulun terveydenhoitajaa,
joka huomasi heti, jos yritti kinuta poissaololupaa terveellä vartalolla. Hän kyllä epäili ystäviensä luotettavuutta, mutta lähti silti. Kyllä Janna tietyissä aineissa oli oikein tunnollinen oppilas, mutta joskus taas häntä ei yksinkertaisesti kiinnostanut.
anna oli 17-vuotias ja perheensä ainoa lapsi. He eivät tuntuneet välittävän. Hän lojui pulpetin päällä ja kirosi mielessään opettajan kovaa ja nalkuttavaa ääntä, joka piti hänet hereillä. Senpä takia Janna pyysi ystäviään sanomaan, että hän tunsi olonsa kipeäksi ja lähti kotiin. Jannan "ystävät" puhuivat pahaa tämän selän takana ja halveksuivat tämän elämäntapaa. Oli yhteiskuntaopin tunti, ja opettaja paasasi perimisoikeuksista. Janna ei välit-
10. Hänen vanhem-pansa oli-
J
vat tiukkoja, mutta eivät silti olleet määränneet hänelle kotiintuloaikoja tai rajoittaneet mitenkään hänen menojaan. He olivat molemmat niin työnsä lumoissa, etteivät kiinnittäneet huomiota tyttärensä tekemisiin
"Koulun pahis vai?" Kristian kysyi virnistäen. Hän ei ymmärtänyt, miksi hänelle paasattiin aina lintsaamisesta, vaikka lukiossa ei ole pakko käydä tunneilla. Hän möyhi ja sekoitti hiuksiaan entisestään ja tutki, miltä näyttäisi, jos solmisi paitansa
S
11. "No en. Hän oli päässyt vain pari sivua eteenpäin, kun pysäkille käveli joku toinen. Hänellä ei ollut aavistustakaan, mitä tehdä koulun jälkeen. Kunhan vaan oli joku, jonka kanssa saa tehdä ryhmätyöt. Hän laittoi kirjansa takaisin reppuunsa ja katsoi Kristiania uteliaana. Poika katsoi häntä kulmat koholla. Hänellä oli mustat lyhyet hiukset, jotka olivat aina takussa ja pystyssä. Hänellä oli samat housut kuin eilenkin, mutta eri paita. Laiska vaan." Janna vastasi
naurahtaen. Ne haluu musta jonkun lääkärin, eikä niitä silti kiinnosta mun numerot tai poissaolot", hän sanoi ja yllättyi itsekin, kun huomasi selittävänsä henkilökohtaisia ongelmiaan tuntemattomalle. "No sulla sentään on rahaa ja vanhemmat." Hän sanoi hiljempaa, kuin oli tarkoittanut. Niissä oli jotain kilttiä karun ulkokuoren vastapainoksi. Janna oli kuullut Kristianista koulussa. Janna ei nostanut katsettaan ennen kuin henkilö tuli hänen luokseen. Jannan mielestä hänen vanhempansa tarjoutuivat maksamaan hänen koulunkäyntinsä vain, jotteivät he menettäisi kasvojaan tämän takia. "Liikkatunti. Janna ei käyttänyt meikkiä muuten kuin erityistilanteissa, eikä koulu ollut sellainen. "Ei oo." Janna vastasi. Janna käveli kohti bussipysäkkiä. Millainen häpeä se olisikaan, jos naapuripiiriin leviäisi tieto elämässään epäonnistuneesta tyttärestä. Pojat koulussa eivät Jannan ulkonäöstä huolimatta olleet kiinnostuneita hänestä, koska kaikki uskoivat hänen olevan lesbo. Hänen koulunsa oli pienessä kylässä kaukana lähimmästä kaupungista, joten busseja ei kulkenut ihan joka vartti. Jannan ystävät sanoivat, että olivat unohtaneet sanoa eilen Jannan poissaolon syyn. "Janna." Janna piti erityisesti Kristianin sinisistä silmistä. Alkoiko Kristian todella herkistyä täysin tuntemattoman tytön edessä. "Ai mun vanhemmat. Janna istahti bussipysäkin katosta vasten maahan, ja kaivoi rähjäisestä repustaan kirjan, jota alkoi lukea. Hän piti siitä, että hän näytti aina hieman rähjäiseltä ja ehkä hieman pelottavaltakin. Tällä oli valkoinen lippalakki pääs-
sään, jonka alta paljastui pieni osa pojan vaaleista hiuksista. "Ne välittää vaan työstään ja rahoistaan." Kristian katseli katukivetystä kuin transsissa. Pojalla oli karun näköiset kasvot ja sytyttämätön tupakka huultensa välissä. Häntä ei kiinnostanut koululaispojat, eikä oikeastaan mitkään muutkaan. Janna vaan hymähti heille ja käveli tyttöjen vessaan. Hän oli hoikka ja suhteellisen pitkäkin. "Mut onks sillä niin välii. Janna ei tiennyt, mitä tehdä elämällään. "Mä oon Kristian", poika esittäytyi. Hänelle riitti ajoittain kaupungilla vastaan kävelevän hyvännäköisen miehen katselu, mutta poikaystävää hänellä ei ollut ikinä ollut. No ne nyt on viimesiä ihmisiä maailmassa, jotka vois ikinä välittää mun koulumotivaatiosta! Se on muuten kumma juttu. "Ei tee hyvää keuhkoille", hän jatkoi. Hän hypläsi edelleen tupakkaa käsissään. "Joo, onhan noita saarnoja koulussa joskus kuultu." Kristian vastasi hymyillen. He halusivat, että Jannasta tulisi lääkäri tai lakimies tai mikä tahansa "kunnon ammattilainen". Hän oli kuulemma aikoinaan, ennen kuin hänet oli potkittu ulos koulusta, rikkonut useita koulun ikkunoita ja muuta koulun omaisuutta. Jannalla oli punamustat skottiruutucaprit, mustavalkoiset tennarit ja musta bändipaita hupparin alla. Eiks teikäläisillä oo kouluu tähän aikaan?" hän kysyi ottaen tupakan takaisin taskustaan. Joskus me kumminkin kuollaan." Janna mietti, millä tunnilla oli miettinyt täysin samaa asiaa. Ei jaksa kiinnostaa." Janna vastasi katsellen poikaa vieressään. Opettajat eivät ilmeisesti erityisemmin pitäneet Jannasta. tänyt. Miksi ihmeessä poika oli istunut hänen viereensä. Mihin oli kadonnut huhujen paha poika. Lukioonkin hän oli mennyt vaan, koska hänen vanhempansa vaativat. Siellä hän tutki itseään peilistä. Hän leijaili joskus täysin odottamatta omiin maailmoihinsa ja hätkähti hetken päästä hereille, kun Kristian tuijotti häntä hieman oudoksuen. Ei hän ollut, mutta ei välittänyt korjata käsityksiä. Janna tosin ei uskonut kaikkea sitä, koska jokaista tarinaa oli luultavasti muokattu todella paljon matkan varrella. Janna nosti katseensa tulijaan ja näki laihan pojan pukeutuneena kolme kokoa liian suuriin housuihin ja vaaleanharmaaseen huppariin. "Ei koulu oikein huvita." Kristian katseli Jannaa hetken ja kysyi sitten: "Mitäs sun vanhempas siihen sanoo?" Jannaa naurahtaa ja pyöräyttää silmiään. Janna olisi halunnut kuulla enemmän, mutta Kristian nousi ylös ja lähti.
Hän piti siitä, että hän näytti aina hieman rähjäiseltä ja ehkä hieman pelottavaltakin.
euraavana päivänä Janna kuulee liikunnanopettajaltaan saarnan ainaisesta lintsaamisestaan. Hän oli se kauhistuttava "legenda", josta oli luultavasti vaan keksitty kaikki huhut, mitä oli liikkeellä. "Mitä sää täällä ees teet. Janna katsahti poikaan. "Onks sulla tulta?" kysyi nuoren miehen ääni. Kun Janna väläytti tälle pienen hymyn, tämä istahti hänen viereensä, ja laittoi tupakan taskuunsa. Sitten hän katsoi sitä ja näytti muistavan taas, ettei Jannalla ollut tulta. "Tiiäksää mitä kaikkee tupakka voi tehdä sun keholle?" Janna aloitti keskustelun ensimmäisestä aiheesta, mikä päähän pälkähti
Hän mietti vanhempiensa reaktiota, mutta heräsi sitten tosi elämään. Hänen vatsassaan velloi kumma tunne. Kristian seisoi samoissa vaatteissa kuin eilenkin, tällä kertaa sytytetty tupakka suupielessä. Janna jäi vähän matkan päähän heistä. Janna purskahti nauruun muiden poikien mukana, ja avasi
12. Hän tärisi kylmissään ja päätti laskea paitansa taas vatsan peitoksi. Hänet Janna oli nähnyt joskus yläasteella. Joukkio pysähtyi. Hän päätti jättää sen niin. Mitä hänen vanhempansa siihen muka olisivat sanoneet. Pojat puhuivat jotain, mutta Janna oli liian kaukana kuullakseen, mitä. Mitä hämärämpi tuli, sitä useampi pojista veti hupun päänsä yli, myös Kristian teki niin. Hänen sisällään nousi outo innostuksen aalto, kun pojat valmistautuivat heittämään kiven lasin läpi. Jannalla ei tullut mieleenkään sanoa mitään pojille. Se oli vain joku pikkuinen ruokakauppa todella syrjässä muista kaupoista. Kristian tervehti kaikkia ja sanoi pikaisesti Jannan tulevan mukaan. He suuntasivat pois kaupungin keskustasta pikkukatuja pitkin. Parin tunnin päästä Janna ja Kristian olivat kaupungissa. Toinen poika rikkoi vielä säpäleiksi kaupan lasioven laudan pätkällä. Kristian vilkuili taas vähän väliä Jannan sijaintia. Hän lähti taas aikaisemmin kotia kohti. Mennään kaupungille." Janna katsoi poikaa hetken. Jannalla olisi ollut psykologiaa, mutta hän päätti jättää sen väliin, koska se oli viimeinen tunti. Eiväthän he välittäneet Jannan menemisistä. Hän vaan nyökkäsi ja virnisti Jannalle. Janna päätti pysytellä takaalalla, koska ei tuntenut oloaan kovin kotoisaksi näiden vanhempien poikien seurassa. "Okei", hän vastasi sitten ja hymyili taas laiskasti. He näyttivät Kristianin ikäisiltä, eli noin 19-vuotiailta kaikki paitsi yksi, joka oli Jannaa vuoden vanhempi. Välillä hän saattoi hymyilläkin Jannalle, mutta Janna ei ollut aina ihan varma näkemästään. Janna alkoi päästä jyvälle tapahtumien kulusta. Jannasta se oli kummallisen koominen näky, kun kuusi poikaa tallusti huput päässään kuin mikäkin salamyhkäinen slummijengi. Välillä Kristian vilkaisi taakseen tarkastaakseen, että Janna seurasi edelleen. Kristian mietti hetken ja sanoi sitten: "Tuu mun mukaan. Ei mulla muutakaan paikkaa oo", tämä vastasi. napapaidaksi. Hetken päästä Janna näki edessäpäin neljän tai viiden pojan joukkion. "Terve!" Janna sanoi ja väläytti väsyneen hymyn Kristianille. Bussipysäkiltä hän löysi taas uuden tuttavuutensa. Kohta yksi heistä haki pieneltä kujalta roskalaatikosta pitkän laudanpätkän ja tiiliskiven. Joukkio lähti liikkeelle. "Ooksä menossa kotiin?" Kristian kysyi. He olivat vaellelleet kaupungin katuja
jo tunteja. Alkoi tulla hämärä, jolloin Janna katsahti kelloa. Hän seisoi hermostuneena kädet puuskassa. Ympärillä oli vain muutama kerrostalo, jotka nekin olivat kumman rähjäisen näköisiä. Tiiliskivi, laudanpätkä ja kaupan ikkuna eivät voineet olla yhteenlaskettuna mitään muuta kuin vandalismia. Vaikka hän kuinka yritti "ajatella järkevästi", joka kerta hän päätyi samaan ajatukseen. Janna seurasi kiltisti ja hiljaa joukon jäljessä. Kohta he tulivat pienen kaupan eteen. Janna seurasi Kristiania, joka oli ilmiselvästi menossa jonnekin tiettyyn paikkaan. Kristian otti kiven Jannaa vuoden vanhemmalta pojalta ja heitti sen kaikella voimallaan vasten kaupan ikkunaa.
Ikkuna särkyi miljooniksi pieniksi ja vielä pienemmiksi paloiksi, ja samalla hetkellä kaupan varashälytin alkoi ujeltaa. "Kaippa
Kun kello oli noin yksi, Janna ja Kristian pääsivät takaisin koulun läheisyyteen, mistä he olivat lähteneetkin. Ensin hän ei meinannut muistaa, missä oli, mutta kun hän näki pojan vierellään, hän muisti. "Tä. He lähtivät juoksemaan pois kaupalta. Kristian otti häntä käsivarresta kiinni ja osoitti hänelle pakosuunnan. "Okei." Janna vastasi hymyillen. Janna oli täysillä mukana, kun Kristian yhtäkkiä työnsi hänet kauemmas. Hänen oli päästävä vessaan. Toinen makuuhuone oli Kristianin äidin ja toinen Kristianin ja tämän pikkuveljen, Sebastianin, joka oli 12-vuotias. Kristianin kasvoille tuli yllättynyt ilme. Yön aikana Jannaa toisinaan sattui todella paljon ja toisinaan tuntui todella hyvältä. Kristian katsoi hetken maahan ja sanoi sitten: "No...jos sulla ei oo mitään muuta paikkaa, ni voisithan sä tulla mun luo." Janna katsoi Kristiania, joka yritti seisoa mahdollisimman suorassa ja ryhdikkäänä. kätensä puuskasta. Hän ei halunnut aamun tulevan koskaan. Janna muisti viimeyön, Kristianin hermostuneet suudelmat, kaiken. Häneltä meni taas hetki Jannan sanojen ymmärtämiseen. Hänellä oli puoliksi juotu olutpullo kädessään ja hän katsoi hölmistyneenä Jannaa. Hämyisessä olohuoneessa Janna suuteli Kristiania ensimmäisen kerran. "Juu, en oo ollu kenenkään kanssa", Janna vastasi ja naurahti helpottuneena.
"Sekoillaan nyt sit yhdessä, jooko?" hän jatkoi rohkaisevasti hymyillen ja astui takaisin Kristianin eteen. Tuolla." Janna otti tätä taas kädestä ja veti mukanaan Kristianin huoneeseen. Siis...etkö sääkään.... Hän odotti Jannan reaktiota nolona, eikä uskaltanut katsoa tätä silmiin sekuntia pidempään. Hän halusi vaan olla Kristianin kanssa, ajattelivat Jannan vanhemmat tai ystävät mitä tahansa. Ensin ajatus pelotti hieman, mutta kun hän näki Kristianin nauravat kasvot, häntä ei mietityttänyt enää ollenkaan. Hän toivoi, ettei Kristian huomannut hämäännystään. Kaikki vaan nauroivat ja juoksivat kuin tuli hännän alla. He lähtivät kävelemään poispäin koululta. Jannan mielestä kivun ja nautinnon välillä ei ollut kuin hiuksenhieno raja.
"Öö...huomenta!"
amulla Janna heräsi ennen Kristiania. Asunto
oli pienen näköinen. Sitten hän taas kääntyi Kristianin puoleen ja suuteli tätä uudestaan. Kristian vaan katseli Jannan huulia ja silmiä ennen kuin tajusi täysin, mitä tämä oli sanonut. "Mun mutsi on alkkis. Kristian oli myös helpottunut ja hymyili Jannalle. "No...tervetuloa kerhoon sit vaan." Janna vastasi kohta naurahtaen hieman hämmentyneenä. Kumma kyllä, hän oli oppinut luottamaan Kristianiin näiden kahden päivän aikana enemmän kuin kehenkään ikinä. Oliko hän tehnyt jotain väärin. Ei aikaakaan, kun Janna jo kuuli poliisiautojen sireenit, mutta he olivat jo kaukana. Kumpaakin pelotti. He suutelivat uudestaan ja siirtyivät pikku hiljaa Kristianin sänkyä kohti. Olohuone oli täynnä tyhjiä viinapulloja ja likaisia vaatteita, joita Kristian nyt koetti keräillä. Ooksääki..?" hän sopersi hämärässä huoneessa noin metrin päässä Jannasta. Tieto siitä, että poika hänen päällään oli juuri Kristian, helpotti hänen oloaan huimasti. Hän säpsähti hereille ajatuksistaan ja sanoi: "Ai, joo. Poika katsoi ensin lattiaa kuin miettien tarkoin sanojaan. Kristian asui pienessä kolmihuoneisessa asunnossa ruokakaupan yläpuolella. Janna katsoi poikaa hymyillen ja käveli tämän luokse. Kristian asui siinä ihan lähistöllä ja hän kysyi oliko Jannalla kyytiä kotiin. Janna katsoi tätä hämillään. Jannalla ei ollut ikinä ollut yhtä hauskaa. Janna vastasi kieltävästi. Täällä on vähän sekasta." hän selitteli hieman hermostuneena. "Tota kun...mä en oo tehny tätä ennen." Kristian sai vihdoin kuiskattua. Hän vetäisi Jannan mustavalkoisen bändipaidan pois ja laski tämän käsivarsillaan sängylle. He juoksivat pitkin pieniä kujia, joilta heitä ei ikinä olisi pystytty jäljittämään. "Sebastian on kaverillaan yökylässä ja mutsi on luultavasti jossain kapakassa ettimässä äijää, joka tarjois sille juomat." Kristian sanoi hieman nolona hymyillen. Kristian veti Jannan itseensä kiinni ja suuteli tätä yhä intohimoisemmin. Janna katseli hetken ympärilleen hämärässä huoneessa, jossa oli kaksi vuodetta ja lattialla erilaisia lehtiä ja vaatteita. Hän olisi halunnut olla siinä ikuisesti, kivusta huolimatta. Janna astui unisena ulos Kristianin huoneestaan ja kohtasi heti keski-ikäisen vaalean naisen ryppyiset kasvot. Hän otti Kristiania käsistä kiinni ja lopetti tämän siivoamisen. "Missä sun huone on?" hän kysyi kohta hiljaa ja hieman kiusallisena hymyillen. Kristian laittoi pullot kädestään sohvapöydälle irrottamatta huuliaan Jannan huulista. Hän nousi ylös ja veti vaatteet päälleen. Mikään muu ei enää merkinnyt Jannalle mitään sen yön jälkeen. Kristian hyväili Jannaa käsillään selästä ja lantiolta. "Öö...huomenta!" Janna koetti sanoa
A
13. Naisella oli levinneet meikit poskillaan ja tupakka roikkui hänen suupielestään. Janna uskoi, että poika punastui hieman huppunsa alla. Janna riisui Kristianin paidan pois ja paljasti tämän laihan ylävartalon. "Tota...tää on nyt vähän noloo..." Kristian takelteli hiljaa
Eihän Jannalla ennen ollut ollut poikaystä-vää. Yhtäkkiä ulko-oven suunnasta tallusti pieni poika, joka oli kuin ilmetty Kristian pienoiskoossa. Janna olisi halunnut vaan rynnätä omaan huoneeseensa, mutta tiesi, että hänen vanhempansa olisivat olleet kuin iilimadot heidän kimpussaan. He vaan olivat välinpitämättömiä eri syistä. Hänen täytyi olla Sebastian, Kristianin pikkuveli. Heidän isänsä oli jättänyt perheensä kun Kristian oli ollut 10 vuotta vanha ja Sebastian kolme. Hommaisit työtä, etkä aina asuis köyhän äitiparkas siivellä!" Kristian oli ilmiselvästi häpeissään äitinsä puolesta ja katsoi Jannaa. "Mitä sää raahaat tänne jotain kaupunkilaishuoria mun kotiin. Janna pyysi Kristiania tulemaan hänen luokseen siksi päivää. Ihan totta, mä oon ihan ok." Kristian pysähtyi ja katsoi Jannaa silmiin. Kristian katseli suu auki seiniä, jotka olivat täynnä julisteita ja muita kuvia. Hänkin katseli Jannaa hetken kummissaan ja kysyi sitten: "Kuka sää oot?" Janna oli edelleen Sebastianin kasvojen lumoissa, mutta hetken päästä hän taas havahtui ja sanoi äkkiä: "Janna." Sebastianin äiti katsahti poikaan, kuin olisi vasta huomannut hänet ja huudahti tiukasti: "Mee vaihtaan vaattees siitä. Pitääkö sitä aina pyöriä jaloissa?!" Jannakin pelästyi tätä huudahdusta. Ilmeisesti nainen ymmärsi, mitä Janna yritti sanoa, ja sanoi sen sitten tämän puolesta: "Ai, paneksää mun poikaa vai?" Janna ei tiennyt, mitä sanoa. "Niin. "Mutsi mitä sä täällä oikein huudat?" hän kysyi äidiltään ja oli selvästi nolostunut, kun Jannan täytyi nähdä hänen äitinsä sellaisena. Hän ei tuntunut välittä-vän lapsistaan enää pätkääkään, kun hänen miehensä oli heidät hylännyt. Janna oli jutellut Kristianin kanssa Sebastianista vain pari kertaa, mutta tiesi jo nyt, että se pikku poika oli Kristianille ainoa syy elää. Kristian kertoi Jannalle isästään ja äidistään. Hän vaan seisoi siinä tyhmänä ja katsoi naista kummissaan. Se onkin ainoo syy, miks mää viä asun himassa. Janna lukitsi oven perässään ja käveli Kristianin eteen. "Ihme, ettei mun porukat oo jo tullu ovelle koputtelemaan." Janna sanoi ja katsoi päällään puoliksi makaavan Kristianin sinisiin silmiin, jotka katselivat jumaloiden
14. He ajoivat ensimmäisellä bussilla Jannan kotikulmille ja kävelivät lopun matkaa. Naisen ääni oli kuin noita-akalla, eikä ulkonäkö voinut toisin todistaa. Kohta ovi Jannan takana aukesi ja Kristian tuli täysissä pukeissa Jannan viereen. "No...siis..." hän yritti epätoivoisesti sanoa jotain järkevää, mutta ei vaan keksinyt mitään muuta kuin: "Joo." Janna katui tuota pientä sanaa jo sillä hetkellä, kun se tuli ulos hänen suustaan, koska vaikka se oli totta, kuulosti typerältä myöntää se. Hän kertoi Sebastianista ja siitä, kuinka mikään ei ollut tuntunut miltään ennen kuin hän oli nähnyt Jannan istumassa sillä bussipysäkillä ja lukemassa kirjaa. mahdollisimman reippaasti. Janna näki heti, minne tilanne oli menossa ja sanoi: "Juu, me ollaan yhdessä ja juu, kyllä me mennään mun huoneeseen!" Sitten Janna otti Kristiania kädestä kiinni ja raahasi tämän yläkertaan omaan huoneeseensa. Vahdin ettei mutsi käy siihen käsiks." Kristian vastasi ja vilkaisi kohti kotinsa ikkunaa. Janna ja Kristian juttelivat monta tuntia parkkipaikalla, jonka vieressä oli bussipysäkki, jossa Janna ja Kristian olivat tavanneet. "Mä oon Janna. "Sebasti-an vaan vähän huolettaa." Janna sanoi hiljaa, koska ei tiennyt, miten Kristian tähän olisi reagoinut. He astuivat ulko-ovesta sisään ja löysivät Jannan vanhemmat keittiöstä aamupalalta. Vaikka toisaalta Jannan omissa vanhemmissa ja Kristianin äidissä oli paljon samaa. Kristian ällistyi, kun näki Jannan vanhempien kaksikerroksisen omakotitalon hienoine puutarhoineen. "Ei se mitään. Janna ei kuitenkaan viitsinyt kysyä asiasta ennen kuin ulkona, missä Kristian pysähtyi. Janna sääli ja samalla inhosi tuota naista. Jannan vanhemmat näkivät heti, että Kristian ei ollut mistään hienostoperheestä ja katselivat tätä hieman nenänvartta pitkin. "Äiti, isä,
tässä on Kristian." Jannan vanhemmat lukivat molemmat sanomalehden puolikkaitaan ja nostivat katseensa niiden takaa kohti Jannaa ja Kristiania. "Mä oon tosi
pahoillani, et sun piti nähdä toi." Kristian pyöri vihaisena ympyrää, eikä tiennyt, mitä tekisi. Oli lauantai, ja aurinko paistoi. Kristian kaappasi Jannan syliinsä ja kantoi sängylle. Kristian suostui. Hän vaan osoitteli Kristianin huoneen ovea. Janna ei harannut vastaan tippaakaan, mutta tuli ajatelleeksi Sebastianin oloja. Nainen ei sanonut mitään. Mä tota..." Janna esittäytyi ja yritti selittää, mitä teki tämän naisen kotona, mutta ei pystynyt sanomaan mitään. Janna koetti rauhoitella tätä. Hän suuteli tätä, kun tämä ei osannut odottaa sitä. Janna häpesi kaikkia hienouksia, mitä pihasta löytyi, koska ei ollut halunnut puhua vanhemmistaan Kristianin kanssa. "Tuu, mennään", hän sanoi. Silloin heidän äitinsä oli alkanut juomaan
"Mä tykkään susta tosi paljon." Janna sanoi melkein kuis-
bastian. Hän yritti piilotella innostustaan, mutta epäonnistui ja hyppäsi ylös sohvalta. Janna ei tiennyt mitä sanoa. Se tulee kohta", poika sanoi happamella naamalla ja asteli takaisin sohvalle, josta oli ilmeisesti joutunut nousemaan. Ja jostain toisesta sen takii, kun se toimitti jonkun maikan raskaaks?" Janna ei ollut olettanutkaan, että Kisu olisi ymmärtänyt sanaakaan siitä, mitä hän oli sanonut, mutta teki se silti hyvää kertoa jollekin. Kisu kuunteli suu ammollaan Jannan kertomusta edellisestä päivästä Kristianin kanssa ja sanoi sitten: "Siis onks se se, joka potkittiin jostain koulusta huumeiden hallussapidon takia. Janna vilkaisi olohuoneessa istuvaa Sebastiania ja sanoi sitten: "Sebastiankin vois tulla mukaan, vai mitä?" ja lisäsi heti perään melkein kuiskaten: "Kunhan ei sit tehä mitään kauheen laitonta. Janna istui hiljaa hieman vaikeana Sebastianin vieressä sohvalla. "Ei ne välitä. Kristian nauroi ääneen Jannan piilotellessaan suunnatonta mielihyväänsä. "Joo, totta kai! Tuutsä?" hän sanoi hetken päästä ja katsoi hymyillen pikkuveljeään. "Lähetäänkö kaupungille. Janna osti
15. Kristian lopetti suutelemisen ja hymyili Jannalle. Sebastian nosti katseensa Jannaan ja sitten Kristianiin päin. "Moi!" Janna sanoi hymyillen huomattavasti itsevarmemmin kuin edellisellä kerralla, kun oli tavannut Sebastianin. Kristian, Janna ja Sebastian viettivät kaupungilla upean päivän. Ei Janna oo mutsin miesystävä." Jannasta tuntui erittäin hölmöltä. "Kristian meni kauppaan. Kristian oli sanonut, ettei kotona olisi muita, kuin hän ja Se-
J
Jannan kasvoja ja vartaloa. Ollaan vaan hiljaa, niin ne ei tuu valittaan melusta." Janna sanoi naurahtaen ja he jatkoivat iltaan asti. Ei oikeen viittis täälläkään lojua." Kristian kysyi Jannalta. Koulussa Janna kertoi yhdelle ystävistään, Kisulle, Kristianista. anna ei ole ikinä ollut onnellisempi kuin hän oli Kristianin kanssa. He viettivät melkein kaikki päivät yhdessä. katen. Eihän hän oikeastaan edes pitänyt lapsista, mutta Sebastianin torjunta tuntui erityisen pahalta. Kristian alkoi suudella hitaasti Jannan kaulaa ja kasvoja. Hän siirtyi alemmas ja nosti Jannan paitaa suudellen tämän vatsaa. Hän otti paitansa pois ja suuteli Kristiania allaan yhä kiihkeämmin ja kiihkeämmin. Kristian vaistosi heti kiusaantuneen tunnelman olohuoneessa ja sanoi: "Sebastian, voisit kyl olla vähän kiltimpi. Jos hän oli niin suuri osa Kristianin elämää, halusi Jannakin hänet tuntea. Oven tuli avaamaan Sebastian. Kohta Kristian kolisteli sisään ilman minkäänlaisia kauppakasseja. "Niin mäkin susta." Janna suuteli Kristiania ja kieräytti itsensä tämän päälle. Koulun loputtua Janna käveli suoraan Kristianille. Joskus Kristian tosin pakotti Jannan menemään kouluun, jotta he eivät kyllästyisi toisiinsa täysin. Tähän mennessä yritykset eivät tuntuneet tuottavan tulosta. Hän oli ilmiselvästi tyytyväinen siitä, että Janna halusi oma-aloitteisesti ansaita Sebastianin hyväksynnän. Hän juoksi hakemaan takkinsa ja oli salamana Kristianin ja Jannan vierellä. Se on mököttäny mulle koko ajan." Kristian katsoi Jannaa hymyillen. Hän ei tuntenut minkäänlaista yhteyttä itsensä ja tuon pojan välillä, josta Kristian tuntui välittävän niin paljon. "Entäs sun vanhemmat?" Kristian kysyi
Asiat eivät olisi voineet olla paremmin. Se Kristian oli ollut kovapintainen katutappelija. Janna katsoi Kristiania kummissaan, kun tämä painoi päänsä alas. Se Kristian oli nyt hakattu sairaalakuntoon. Kristian ei tiennyt, mitä sanoa. Kristian ei näyttänyt yhtä iloiselta, kuin aina ennen. Sen Kristianin, joka tunsi itsensä heikommaksi osapuoleksi tytön seurassa. Ei...sori. Sen seurauksena Janna aloitti taas melkein jokapäiväisen luennon tupakan haitoista. Sä teet sen mulle." Kristian sanoi ja väänsi väkipakolla naamalleen rauhoittavan hymyn. Kyseiset asiat olivat kuitenkin muuttumassa jyrkästi toiseen suuntaan.
anille, joka hän oli ollut ennen. Kristianin katsoessa pahasti, hän käytti Sebastiania tekosyynä. Kristian kieltäytyi tuhlaamasta vähiä rahojaan tai Jannan rahoja mihinkään muuhun kuin tupakka-askiin. Hänellä ei ollut ennen ollut ketään sellaista kuin Janna oli. Janna oli se henkilö, joka jokaisella olisi pitänyt olla. kaksi paitaa poikien opastuksella, ja Sebastian sai uuden cd-levyn. Janna oli tehnyt jotain sille Kristi-
16. Mää vaan vaivuin taas ajatuksiini. Janna kuitenkin vetäisi pojan sisälle ja he katosivat yhdessä yläkertaan. Hänellä oli paha olo
E
räänä iltana Kristian tuli Jannan kotiin. Onneksi vain yhden
tytön. Se henkilö, johon voi luottaa, kun on paha olo. Janna ei tosin huomannut tätä heti, joten Kristianin piti rauhoitella tyttöä hetken. Tytön, jonka nimi oli Janna. Se henkilö, jolle voi kertoa siitä. Janna oli tuonut esiin sen Kristianin, joka tunsi voimakkaita asioita sisällään, eikä työntänyt niitä taka-alalle. Hän ei vaan osannut sanoa sitä Jannalle. Päivän päätteeksi Janna tunsi, kuinka Sebastianin luottamus häntä kohtaan koheni huimaa vauhtia. Janna oli tehnyt sen. Janna hymyili hänelle takaisin ja suuteli häntä. Se Kristian oli pelottanut kaikkia ohikulkijoita. Janna juoksi ovelle, kun kuuli tulijan tutun käheän äänen. Ettei hänkin sitten kuolisi ennenaikaisesti keuhkosyöpään tai astmaan. Kristian kyllä tiesi, että Janna ymmärtäisi paremmin kuin hyvin, mutta vika oli Kristianissa. Hänellä oli paha olo. "Mitä?" Janna kysyi huolestuneena, kun Kristian oli vaipunut ajatuksiinsa. Ja nyt hän ei saanut sanaa suustaan. "Ei mitään. Janna ja
Kristian ei tiennyt, mitä sanoa. Mielessään hän moitti itseään pelkuruudesta. Kristianin ongelma oli se, ettei hän saanut sanaa suustaan. Jannan isä oli jo avannut oven ja yritti nyt saada Kristiania lähtemään
Janna katsoi poikaa pidätellen omaa itku-
aan, jotta joku edes esittäisi hieman voimakkaampaa ja rauhallisempaa. Nopeesti." Janna kuunteli ihmeissään Sebastianin kuiskausta. Aamulla Janna heräsi, kun hänen äitinsä toi soivan kännykän tämän korvan viereen. Hän kääntyi katsomaan Kristianin äitiä, joka lojui sohvalla silmät puoliksi ummessa. Tässä on mun puhelinnumero. Ovella Janna kuuli Sebastianin äänen sanovan: "Odota, Janna! Odota!" Janna oli jo puoliksi ulkona, kun Sebastian juoksi hänen luokseen valkoisen taitellun paperin kanssa. Janna tunnisti heti käsialan. Janna koputti hätäisesti asunnon oveen, ja melkein heti Sebastian avasi sen. Ensin Janna vilkaisi peloissaan olohuoneeseen, jossa istui Kristianin äiti kännissä ja kossupullo kädessään. Janna. "Ethän säkin lähde jonnekkin?" Sebastian kysyi hiljaa, jottei hänen äitinsä kuulisi. "Janna. Jannasta tuntui kuin iso osa hänestä itsestään olisi kuollut tuon karupiirteisen pojan mukana. Hän oli unohtanut pahan olonsa, mutta se kummitteli selvästi takaraivossa. Sitten hän kääntyi katsomaan Kristianin huoneeseen, missä hän näki Kristianin makaavan omassa sängyssään. Pikkupoika näytti aivan siltä, kuin olisi nähnyt aaveen, ja kyyneleet silmissään hän sopersi: "Kristian... Hän loi tähän vielä viimeisen katseen ja kääntyi sitten lähteäkseen pois. Janna katsoi epäuskoisena ja inhoten Kristianin äitiä, kuin tämä olisi ollut limainen sammakko tai käärme. Tuu äkkiä. Janna nousi ylös ja lähti. Millon tahansa. Hän tunsi nyt vihan lisäksi syvää inhoa ja paheksuntaa tuota vastenmielistä naista kohtaan. "Mitä on tapahtunut?" Janna kysyi uudelleen. Janna nousi ylös ja työnsi Sebastianin taakseen. Hän katsoi paperia ja sitten Sebastiania, joka itki hiljaa hänen edessään. Janna ryntäsi silmät kyynelehtien Kristianin luo ja alkoi ravistella tätä. Kristian..." Jannaakin alkoi itkettää, vaikkei hän tiennyt lainkaan, mitä oli tapahtunut. Tuo nainen käänsi nyt lasisen katseensa Jannaan ja nousi ylös horjuen. Hän ei tiennyt, mistä oli kysymys, mutta hyvältä se ei ainakaan tähän asti ollut kuulostanut. Sitten Kristian lähti. Toisesta päästä ei kuulunut hetkeen mitään muuta kuin hätääntyneen kuuloista hengitystä, mutta kohta sieltä kuului Sebastianin ääni. "Mitä. Ooksä siellä. Mä pidän susta huolta." Sebastian nyökkäsi, eikä sanonut mitään. Janna ravisteli Kristiania vielä pari kertaa itkien ja nousi sitten ylös. Sä voit soittaa millon tahansa. "Kristian!
Herää! Oo kiltti ja herää. Sebastian ei pystynyt sanomaan mitään. Herää." Janna sanoi ja purskahti sitten itkuun. Sängyn vieressä yöpöydällä oli monta aukinaista kipulääkepurkkia. "Luuleksää etten mä välitä?! Tää on kaikki sun syytä! Sä ahdistit sitä niin paljon, että se päätti vaan tappaa ittensä!" hän huusi epäselvällä äänellä takaisin. Hän kumartui Sebastianin kasvojen tasolle ja otti tätä olkapäistä kiinni. Janna ei sanonut enää mitään. Kristian juttelivat kaikesta turhasta kaksi tuntia musiikin pauhatessa Jannan stereoissa. Janna kyykistyi Sebastianin eteen ja sanoi hiljaa: "Mä pidän susta huolta. Mitä on tapahtunut?" Janna kysyi hiljaa melkein kuiskaten. "Miten sä voit vaan...lojua siinä?! Sun poikas makaa tua kuolleena!" Janna sanoi itkua pidätellen naiselle, joka väitti olevansa kahden pojan äiti. Hän makasi puoliksi Kristianin päällä ja itki. Janna tunsi, kuinka suunnaton suru hänen sisällään vaihtui kuin hyökyaaltona vihaan, kun hän katsoi Kristianin äidin välinpitämätöntä ilmettä. Janna vastasi siihen unisena. Kristianin äiti löi Jannaa avokädellä poskelle ja lysähti hetken kuluttua takaisin sohvalle. Hän ei pystynyt lukemaan paperin sisältöä siinä, koska oli varma, että murtuisi täydellisesti. "Tää on kaikki sun syytä senkin porvarihuora!" kuului yhtäkkiä olohuoneesta. Poika pillahti itkuun ja rojahti Jannan kaulaan. Sitten luurista ei kuulunut enää muuta kuin tuuttausta. Sebastian ei nähnyt Jannaa sen jälkeen vuosiin.
JATKUU SEURAAVASSA NUMEROSSA 6/08
17. Paperin päällä luki Janna. Missä Kristian on. Sä et ikinä jää yksin. Janna juoksi bussipysäkiltä Kristianille niin nopeasti kuin vaan jaloistaan pääsi. "Mitä?! Luuleksä tosissas, että JUOPPOÄITI ei auttanut asiaa ollenkaan?!" Janna huusi nyt niin kovaa kuin pystyi pidätelläkseen itkunsa vielä pienen hetken kauemmin