MANNA ELASTINEN SOUNDI SoundI BLACK SABBATH 13 1 1 5 2013 GHOST TONI WIRTANEN & ANTTI TUISKU t e d ä k t a m m ekoalbumin Koasv sik klass koko tarina KESÄKUU (sis.alv) M I R E L WAG N E R 6,20 € J O N N A T E RVO M A A
BLACK DOG BARKING UUSI ALBUMI NYT KAUPOISSA! CD | CD DELUXE EDITION | LP | DOWNLOAD WWW.AIRBOURNEROCK.COM WWW.FACEBOOK.COM/AIRBOURNEROCK - ”Voe Jeesuksen Ristuksen farisealainen vasen kivessäkki sentään, minkä kiekon tekaisivat.” -Mape Ollila / Imperiumi.net UUSI ALBUMI NYT KAUPOISSA! www.facebook.com/battlebeastofficial IVE .6. E L H 28 N C R OU BEA B E AIR TH K C RO
Säännöt ja lisätietoja: Facebook.com/Carlsberg DRINK RESPONSIBLY KURKKAA KOODI minkä tahansa ostamasi Carlsberg-pullon korkin alta ja tarkista saitko pikavoiton: Facebook.com/ Carlsberg Skannaa QR-koodi ja osallistu Facebook.com/ Carlsberg
6 7 8 9 10 12 14 16 18 24 28 30 34 36 40 46 52 56 72 5/2013 Juho Juntusen outo maailma Pääkirjoitus & Suorat sanat Uutiset Festarikalenteri 2013 Oma lista: Faarao Pirttikangas Hai & Lou Jussi Niemen naamakirja: Mike Bloomfield E-liike Soundi-haastattelu: Jonna Tervomaa Ghost Mikki Kauste Kalle Ahola Black Sabbath Minun tähteni: Black Sabbath Stalker Suomalaisen rockin klassikot: PMMP/Kovemmat kädet Elastinen Arviot Keikat kuva: Mikko Meriläinen SISÄLTÖ 74 Vastaava päätoimittaja Timo Kanerva Päätoimittaja Mikko Meriläinen Toimituspäällikkö Tero Alanko Erikoistoimittaja Juho Juntunen Toimittaja Petri Silas Ulkoasu Jaakko Kahala Jari Mattila Ilmoitusmyynti Veikko Virtanen Puh. www.a-lehdet.fi/asiakaspalvelu Julkaistujen kirjoitusten ja kuvien osittainenkin lainaaminen ilman lupaa on kielletty. lakko tai tuotannolliset häiriöt). 09-5627 7110 gsm 0400-730 453 Trafiikkisuunnittelija Jatta Waarala Avustajat Asko Alanen, Timo Harjuniemi, Ville Hartikainen, Timo Isoaho, Jari Jokirinne, Pauli Kallio, Karoliina Kantola, Asko Kauppinen, Eero Kettunen, Esa Koivio, Timo Koskinen, Esa Kuloniemi, Pekka Laine, Kai Latvalehto, Kaisla Alexander Leveelä, Antti Luukkanen, Antti Marttinen, Antti Mattila, Jussi Niemi, Jake Nyman, Sami Nissinen, Pertti Ojala, Ville Pirinen, Hemmo Päivärinne, Vesa Sirén, Ville Sorvali, Marko Säynekoski, Linda Söderholm, Arttu Tolonen, Teppo Vapaus, Jarmo Vähähaka, Laura Vähähyyppä, Heidi Välkkilä, Jukka Väänänen Toimituksen postiosoite Soundi, Box 312 33101 Tampere Puhelin (09) 759 61 (vaihde) Internet www.soundi.fi Kustantaja A-lehdet Oy Julkaisujohtaja Eve Vaasmaa Markkinointi Brand Manager Markkinointisuunnittelija Johanna Mikkonen Katja Bruun Bazook Battle Beast Airbourne Dark Tranquillity Nicke Borg Megadeth 80 82 83 Laiteuutuudet Kuulolla: Tommi Evilä Tarkkailuluokka Löytölapset 84 88 90 91 Toni Wirtanen & Antti Tuisku Eläin Viimeinen sana Ornette Birks Makkonen w w w. s o u n d i . Tarjottu tai tilattu aineisto julkaistaan sillä ehdolla, että aineistoa voidaan korvauksetta käyttää kaikissa lehden uudelleen julkaisuissa tai muussa käytössä riippumatta toteutus- ja jakelutavoista. Tilatut lehdet toimitetaan force majeure -varauksin (ylivoimainen este, esim. vuosikerta 4 SOUNDI. Lehtitilaukset: 0800-963 63 (24h/vrk) Ghost 24 40 Manna kuva: Timo Isoaho 84 kuva: Mikael Eriksson 34 Toni Wirtanen & Antti Tuisku kuva: Teppo Vapaus Black Sabbath Palvelussa tarvittava tilausnumero löytyy takakannen osoitetiedoista. Osoitetta voidaan käyttää ja luovuttaa suoramyyntitarkoituksiin. Toimitus vastaa vain tilatusta aineistosta. Painopaikka PunaMusta Oy, Joensuu ISSN 0785–0891 Aikakauslehtien liiton jäsen Soundi ilmestyy 11 numeroa vuodessa 39. f i Käyntiosoite Postiosoite Sähköposti Puhelin Risto Rytin tie 33, Helsinki A-lehdet Oy, 00081 A-lehdet etunimi.sukunimi@a-lehdet.fi (09) 759 61 (vaihde) Asiakaspalvelu: (09) 759 6614 (ma–pe klo 8–16.30) Virallinen osoitteenmuutos postiin tai VTJ:lle päivittyy automaattisesti rekisteriimme
LIPUT 25 € J . vaganza.fi 12.-14.7.2013 • Joensuu • www.ilosaarirock.fi LAUANTAI 13.7. LIPUT 55 € (UK) (ISL) (UK) (USA) (SWE) (SWE) (USA) PELICAN (USA) • LISS I E (USA) JÄTKÄJÄTKÄT • STEL L A EL ÄKELÄISE T • MOK OM A JAAK K O L AIT INEN & VÄÄRÄ RAHA • L OS T SOC IE TY E E V I L S TÖÖ, KOKS U KOO & DJ K R I D LOK K SQUA R EP US HER (UK) TA R R US R I L EY (JAM/USA) • PMMP SA M UL I P UTR O • W I N TERSU N J U K K A P OI K A & SOU ND E XP LOSI ON BAN D E T E R N AL TEARS OF S ORROW • AINO VE NNA R AAP P A NA & SOU ND E XP LOSION B AN D • FIN N TRO LL N ICO L E W IL LIS & THE S OU L INVES TI G AT OR S HE XVE SSEL • R U G E R H AU E R • F R E E R AP REN TO SHO W HAAMU • P EARL Y G ATES • S ATELLITE ST OR IE S P ERTTI KU RIKAN NIM I P ÄI VÄT MINÄ JA VIL LE AHONEN • LOO ST K OOS SULO PERJANTAI 12.7. LIPUT 10 € X YSMA • AN AL THU N D ER • V O I MA RYHMÄ MU R MAN SK • MA A ILMAN LO PPU • FAMI NE Y E A R K U U D ES SILMÄ • N I G HT LI V ES Kaikki lipputyypit (10-85 euroa) myynnissä Tiketissä. LIPUT 55 € SUNNUNTAI 14.7. K AR J A L A I NEN • I SM O ALAN K O 22- P IS TEP I R K K O W I TH S UP ER H O RN S M AR I SK A & P AH A T S UDET • L A URA N ÄRH I ANT E R O LI ND G R E N • D OM OVOYD • RYTM IHÄIRIÖ LAINE E N K A SP ER I & P ALA VA K A U P UN KI • E LÄIN T H E SCE NE S • D IST R E SS OF R U IN TÖMINÄ PERJANTAI 12.7
JUNTUSEN OUTO MAAILMA 6 SOUNDI
Jossain vaiheessa kevättä alkoi tihkua huhuja siitä, että yhtye on laittamassa kuluvan vuoden myötä pillit pussiin. Paitsi Mick Jagger peittoaa kaikki heidätkin aerobisissa urotöissään. Antti Tuiskun käsittelyyn tässä lehdessä antoi luontevan syyn yhteistyö Toni Wirtasen kanssa, mutta totta kai Tuisku on osoittautunut omillaankin pistämättömän lahjakkaaksi poptähdeksi, joka on onnistunut siinä missä useimmat sortuvat: rakentamaan Idols-julkisuuden pohjalta pitkän ja menestyksekkään uran. Mikko Meriläinen Päätoimittaja TOIMITUKSESSA SOI: Kurt Vile: Wakin On A Pretty Daze LISÄÄ KUUNNELTAVAA: www.soundi.fi/soittolistat Arttu Tolonen MUUMION KOSTO K un Rolling Stones viimeksi leikki vierivänsä, sain liput Olympiastadionilla 1.8.2007 soitetulle keikalle. Helposti koko kansan suosio ei heillekään auennut. Moni oli ehtinyt tuomita yhtyeen yhden kesähitin ihmeeksi, mutta sitkeä puolityhjille klubeille soittaminen ja peräänantamaton oman vision seuraaminen alkoivat vähitellen kantaa hedelmää. Parhaat sävärit tarjoaa Rolling Stonesin virallinen YouTube-kanava, vielä senkin jälkeen kun sieltä poistettiin kaikki videot, joissa Mick ja Keith lukevat elämään kyllästyneen oloisesti teleprompterista tervehdyksiä kiertueen tuleville keikkapaikoille. Hyvän ja persoonallisen yhtyeen lopettaminen on aina surun paikka, mutta toisaalta maailmassa on aivan liikaa yhtyeitä, jotka eivät ole osanneet lopettaa ajoissa. Kävin katsomassa keikan lähinnä uteliaisuudesta ja kyseisen tarpeen se tyydyttikin. Erittäin tärkeän puheenvuoron asian tiimoilta tekee tämän lehden sivuilla itsekin lapsitähtenä uransa aloittanut Jonna Tervomaa, joka muistuttaa turvasanan tärkeydestä. Queen-musikaalin esiintyjät ovat varmasti verevämpiä ja vetreämpiä. Vastuu onkin kannettava nimenomaan ohjelman tuottajan ja levy-yhtiön päässä – toisin kuin Elastinen tämän lehden haastattelussa sanoo. On tärkeää, että epäkohtia tuodaan esiin alan sisältä käsin. Muuta draamaa konsertti ei oikein tarjonnut ja soitto oli aikamoista läpilukua. Miten on mahdollista, että sellainen video kuin kanavalta löytyvä 50 & Counting Opening Night – Los Angeles Staples Center läpäisee minkäänlaisen seulan. Haastatteluaikaa yritettiin sopia kuukausitolkulla, mutta Paulan ja Miran aikataulu oli aivan käsittämättömän tukossa. Rollarien uusin maailman turuille jalkautuminen vaikuttaa vielä edellistäkin aneemisemmalta. Jos Rolling Stones kuulostaakin Rollaattori Stonesilta, kannattaako sitä itse mainostaa. 25 000 myytyä debyyttilevyä ja rojaltit silti miinuksella kuulostaa käsittämättömältä. Usein idoleiden taustalta löytyy kuitenkin kiistämätöntä lahjakkuutta ja vuosien taustatyötä. Se, pääseekö Keith Richards enää ylös kaaduttuaan jännitti. SUORAT SANAT PÄÄKIRJOITUS Monta tietä tähtiin S oundi on aina suhtautunut terveen epäluuloisesti tv:n kykykilpailuiden kautta julkisuuteen ponkaisseisiin tähdenlentoihin. Ne olisivat tarjonneet huonoudelle paremmat mahdollisuudet maastoutua. Mieleen tuli Rolling Stonesista kertova musikaali, johon oli palkattu aivan liian vanha porukka esiintymään. SOUNDI 7. Tällä kertaa pikantin lisän tuo bändin organisaation herääminen uusien markkinointikanavien olemassaoloon. PMMP ylitti Soundin juttukynnyksen vuonna 2005 kakkoslevynsä Kovemmat kädet myötä ja siitä lähtien bändi on nähty sivuillamme usein. Mick Jaggerin hapenottokyky säväytti. Aivan aluksi duolle pestattiin biisejä tekemään Maki Kolehmainen, mutta onneksi se suunnitelma kariutui. OMA LUKUNSA on syksyn myötä huikean uransa pakettiin pistävä PMMP, jonka kohdalla harva enää edes muistaa, että Paulan ja Miran uran alkusysäyksenä toimi Popstars-kilpailu. Keith Richardsin sekoilut tuovat mieleen YouTuben klassiset Shreds-videot. Ihmeteltävää riitti, mutta mikään ei liittynyt suoranaisesti musiikkiin. Nyt tuntuu kuin olisi nähnyt jonkun kaupan vihanneshyllyllä ilman vaatteita. Kanavan livetaltiointeja katsoessa ei voi kuin ihmetellä, miten organisaatio voi esitellä tällaista ja sitten odottaa ihmisten ryntäävän ostamaan satojen dollarien hintaisia lippuja. Ja kuitenkin bändin sekoilu kalpenee sen rinnalla, kuinka paskasti koko keitos on leikattu kasaan. PMMP:LLÄ JOS KELLÄ on kokemusta alku-uran huonosta levytyssopimuksesta. Paula Vesala on kritisoinut Facebook-sivullaan kärkkäästi riistosopimukseksi haukutun, Soundin nettisivuilla Arttu Tolosen toimesta auki puretun The Voice Kids -sopimuksen absurdejakin pykäliä. Fanien kännykkävideoiden levittäminen virallisen kanavan kautta olisi taatusti ollut vakuuttavampaa. Bändin soitto The Last Timessa on vahvaa yläastetasoa. Uskomattoman huonoa markkinointia. Toki osallistuvien lasten vanhemmilla on aina mahdollisuus kieltäytyä sopimuksesta ja kilpailusta, mutta sillä on vaikutusta vain yksilötasolla. Toisinaan aitoja onkin syytä purkaa, ja niin on tehty Soundissakin useaan kertaan, viimeksi esimerkiksi Anna Puun ja Lassi Valtosen kohdalla. Kilpailujen ”oikotietä tähtiin” -perusluonne kun sotii jo ajatuksena sitä rocktähteyden myyttiä vastaan, jonka mukaan kestävän menestyksen syntymiseen tarvitaan lahjakkuutta, pitkäjänteisyyttä ja köyhyysrajalla sinnittelyä. Mira on Paulan mukaan vedonnut kilpailun tuotantoyhtiöön sopimusehtojen kohtuullistamiseksi. Paulan bändikaveri Mira on syksyllä alkavan The Voice Kids -kilpailun tuomaristossa. Wild Horses on ihan tajuton. Kovemmat kädet on paitsi selkeä käännekohta yhtyeen uralla, myös kiistaton suomirockin moderni klassikko ja ansaitsee paikkansa Suomalaisen rockin klassikot -juttusarjassa, jossa ensimmäisenä käsiteltiin 22-Pistepirkon Big Lupu viime joulukuussa
Kesän ja syksyn keikoista tulee parempia kuin koskaan. Hurdy Gurdy Man ja muut Donovan-hitit ovat Anssille tuttuja. Mukana on myös Nosturin jäähyväiskeikalla äänitetty livelevy sekä dvd Endstandin kymmenvuotiskeikalta samasta paikasta. – Jos joskus taas alkaakin tuntua siltä, että PMMP voisi jatkaa, niin sitten jatketaan. Se jää ainakin näillä näkymin PMMP:n huikeaksi saldoksi, kun yhtye päättää uransa tulevan syksyn myötä. VUOSI SITTEN kuollut Beastie Boys -räppäri Adam ”MCA” Yauch on saanut hienon kunnianosoituksen New Yorkin kaupungilta. – Kuulin sitä musaa ihan ”reaaliaikaisesti” 1960-luvun puolivälissä. Pidin heti enemmän Donovanin kuin Bob Dylanin tyylistä. PMMP:n kesäkiertue alkaa 1.6. Tampereella pidettävästä YleX Pop -konsertista ja päättyy elokuun puolivälissä kahteen Tavastia-klubin keikkaan. Anssi, Eljas ja Eemil Tikanmäki sekä Juuso Nordlund vastasivat huutoon, ja nyt on edessä keikkoja Madridista Belgradiin. Kymmenen vuotta, kuusi albumia, yli 370 000 myytyä levyä, kottikärryittäin palkintoja ja hittejä hitin perään. Kuulostaako sukunimi tutulta. ”Monenlaista minäkin olen vetänyt vuosien varrella, mutta enpä olisi uskonut, että sininen M&M olisi se, mikä minut tappaa”, Liam laukoi. Aiemmin julkaisemattomalta levyltä löytyy myös äidin ja tyttären duetto. Jäähyväiskeikan tallenne julkaistaan myös vinyylinä noin kuukautta myöhemmin.. Sain samoihin aikoihin kitaran, ja ensimmäisten opettelemieni kappaleiden joukossa olivat Colours ja Catch The Wind. – Olisi kauheaa rutinoitua tai tyytyä toistamaan jotakin vanhaa. Aikaisemmat levythän on tehty kolmikon Paula, Mira ja Jori Sjöroos kesken. Lokakuisen syyskiertueen keikat julkistetaan myöhemmin. Yhteistyö skotlantilaisen biisinikkarin kanssa alkoi viime kesänä Turun Linnan Juhlissa. Adam Yauch Park löytyy miehen kotikulmilta Brooklynista. Donovan valitsi Tikanmäen taustalleen Anssi Tikanmäen Orkesteri kiertää parhaillaan Donovanin kanssa Espanjassa ja Serbiassa. Yhtye julkaisi kuusi pitkäsoittoa sekä nipun pikkulevyjä ja rundasi erittäin ahkerasti ympäri maailmaa. Koko kesän keikkaileva PMMP tekee syksyllä jäähyväiskiertueen ja julkaisee 20.9. – Festarin tuotannosta otettiin yhteyttä kolme viikkoa ennen keikkaa, ja kun myös Donovan oli hyväksynyt meidät tehtävään, aloimme harjoittelun. Koko porukka on kasvanut tiiviisti yhteen, ja yhteishenki on mielettömän hyvä. Tämän kerroin myös Donova- kuva: Maarit Tikanmäki AXL ROSE on ilmeisesti aloittanut uuden iisakinkirkon rakentamisen. Guns N’ Roses -kitaristi Fortus on kertonut että uusi albumi olisi jo lähellä valmista, mutta toinen kitaristi Bumblefoot väittää ettei nuottiakaan ole äänitetty. Liam Gallagher kertoi lähes tukehtuneensa karkista saamansa allergisen reaktion takia. PMMP jättää kuitenkin tietoisesti oven raolleen tulevien vuosien comebackia varten. Fire Inside – The Story Of Endstand -julkaisu sisältää, Matti Pent- tilän ohjaaman puolitoistatuntisen dokumenttielokuvan, jossa käydään läpi bändin historia ja seurataan valmistautumista jäähyväiskeikkaa varten. FBI:N etsityimpien terroristien listalla on kärjessä nainen nimeltään Assata Shakur. Teksti: Petri Silas Dokumentti Endstandin taipaleesta Vuosina 1996–2008 toiminut Endstand on kiistatta suomalaisen, ja eurooppalaisenkin, hardcorepunkin parhaimmistoa. MIKÄPÄ pahasuisen brittirockarin tappaisi. vielä nimeämättömän albumin, jolla se versioi nille ja totesimme, miten merkillistä onkaan, että 50 vuotta myöhemmin esitän biisejä hänen itsensä kanssa! Myös Suomen-konsertti on jo suunnitteilla. Lambesis kiistää syytteet ja asianajaja pitää mahdollisena, että Tim on lavastettu syylliseksi. Combat Rock Industry -lafka on nyt koonnut hienon paketin yhtyeen viimeisistä vaiheista. – Kymmenen vuoden matkanteon jälkeen tuntuu, että täytyy pysähtyä miettimään ollaanko oikeastaan tämän bändin kanssa jo päästy perille, Paula Vesala kuva: Mikko Meriläinen CHERIN ÄITI on tehnyt listadebyytin 86-vuotiaana, tosin albumin materiaali on äänitetty 33 vuotta sitten. Kyseessä on vuonna 1996 ammutun rap-artisti Tupac Shakurin täti, jonka löytäjälle olisi luvassa miljoonan dollarin palkkio. 8 SOUNDI perustelee päätöstä. omia biisejään koko viisihenkisen livebändin ja tuottaja Samuli Kosmisen voimin. – Siellä oli käynyt väärinkäsitys buukkauksissa, ja hän oli tulossa paikalle ilman säestysporukkaa, Tikanmäki kertoo Soundin uutisille. Georgiana Holtin Honky Tonk Woman -albumi nousi Billboardin Heetseekers- ja Country-listoille. Minusta Donovanilla oli tunteikkaampia tulkintoja ja kauniimpia lauluja. Yhdessä ehdimme treenata vain pari kertaa, mutta konsertti meni sen verran mallikkaasti, että sen jälkeen hän kysyi, olisiko meillä vuoden päästä aikaa. Miehen muistoksi on nimetty leikkipuisto. Yhtyeessä soittavat Paulan ja Miran lisäksi basisti Juho Vehmanen, rumpali Heikki Kytölä ja kitaristi Mikko Virta. UUTISET PMMP pistää uransa jäihin Tähden välit YHDYSVALTALAISEN As I Lay Dying -metallibändin laulaja Tim Lambesis on pidätetty epäiltynä ex-vaimonsa palkkamurhan suunnittelusta
Rääkkylä Ismo Alanko, Jesse Kaikuranta, Disco Ensemble 25.–29.7. Järvenpää SATAMAN YÖ TURKU ACOUSTIC Johnny Winter, Corey Harris & The Rasta Blues Experience, Dalindeo HUHDASFEST 8.6. Lohja Apulanta, Disco Ensemble, Jukka Poika & Sound Explosion Band J. Lieto 10.–13.7. Lahti TYÖVÄEN MUSIIKKI TAPAHTUMA LAPPEENRANNAN YÖT 12.–13.7. Haapavesi Väsen, Casey Driessen, Johanna Kurkela ROCK THE BEACH 26.–29.6. Kouvola kuva: Mikko Meriläinen UNTOROCK 24.–25.5. Pori Arttu Wiskari, Yö, Popeda TURKU SOUNDCHECK 7.–9.6. Nokia Discoteca Yugostyle, Burning Hearts, Film Death 19.–20.7. Imatra TAMMERKOSKEN SILLALLA Jarkko Martikainen, Risto, Jaakko Laitinen & Väärä Raha Cheek, Anssi Kela, Isac Elliot IMATRA BIG BAND FESTIVAL Aino Venna, Tuomari Nurmio, Joose Keskitalo George Thorogood & Destroyers, Robert Randolph & Family Band, Q-Stone 13.–15.6. Helsinki Ismo Alanko, PMMP, Charmaine Clamor Status Quo, Bryan Adams, Michael Monroe MONTTUROCK PROVINSSIROCK 2.6. Suonenjoki Elastinen, Pertti Kurikan Nimipäivät, Celadon Skies NUMMIROCK Anna Puu, Kolmas Nainen, Samuli Putro Soilwork, Amon Amarth, Children Of Bodom ÄMYROCK KALAJOEN JUHANNUS 20.–22.6. Kouvola Drumatik, Ocelot, Trancedriver Timo Rautiainen & Neljäs Sektori, Mokoma, Turmion Kätilöt JYSÄRI Haddaway, Pandora, 2Unlimited HARJU 5.7. Rovaniemi SUMMER UP 25.–28.7. Jyväskylä LAPIN KULLAN KIMALLUS 12.–13.7. Kaarina 28.6.–4.7. Helsinki 27.–30.6. Lahti Tuomari Nurmio, Bablo & Esa Eloranta Duo, Turo’s Hevi Gee 5.–6.7. Oulu HAMMER OPEN AIR ISLAND IN THE SUN 26.–27.7. Tampere 6.–8.7. Tuusula Matti Johannes Koivu, Pekka Kuusisto, Marzi Nyman 23.–27.7. Helsinki 14.–15.6. SOUNDIN FESTARIKALENTERI 2013 PÖHEIKÖN PÖLLÄYS TUSKA OPEN AIR 14.–15.6. Muutokset mahdollisia. Raahe SUNSET BEACH PARTY TORIN RYTMIT 10.–14.7. Turku Sleepy Sleepers, Jari Sillanpää, Mokoma Yllä valikoima touko–heinäkuun festivaaleja. Jämsä Goran Kajfes, Ricky-Tick Big Band & Julkinen Sana, Mopo Katatonia, HIM, The Shining (Nor) 5.–7.7. Mikkeli Ismo Alanko, Neljä Ruusua, Captain Jack HAAPAVESI FOLK 24.–28.6. Pälkäne 6.7. Seinäjoki Mariska & Pahat Sudet, Dumari & Spuget, They Shall Fall Bad Religion, Blur, Down KIVENLAHTIROCK 7.–8.6. Iisalmi Popeda, Erin, Kaija Koo KIHAUS FOLK MUSIC FESTIVAL 12.–13.7. Oulu 19.–20.7. Ylöjärvi BÄTTRE FOLK FESTIVAL 28.6.–29.6. Tornio Petri Nygård, Redrama, Steen1 M.A. Tornio 6.–14.7. Kauhajoki BOOMBOX 14.–15.6. 13.–14.7. Eura VALTTERI FESTIVAL 20.–22.6. Turku Anna Puu, Cheek, Tuure Kilpeläinen & Kaihon Karavaani KIRJURI OPEN 7.–8.6. Utajärvi 28.–30.6. Jämsä WANAJA FESTIVAL LAHDEN YÖT 10.–13.7. Tampere Nightwish, Opeth, Children Of Bodom ANNIKIN RUNOFESTIVAALI 8.6. Jämsä KALOTTJAZZ & BLUES SAARISTO OPEN 28.6.–6.7. Helsinki Green Day, Rammstein, Queens Of The Stone Age PUISTOBLUES 8.6. Joutsa PMMP, Stig, Petri Nygård Neljä Ruusua, Tuure Kilpeläinen & Kaihon Karavaani, Topi & Twang 20.–22.6. Helsinki Tiësto, Knife Party, Hardwell VAUHTIAJOT 26.–28.7. Karkkila HUMMERIPOIKA ROCK SUOMIPOP FESTIVAALI Pelle Miljoona United, Häiriköt, Sanktio Laura Närhi, Jätkäjätkät, Elonkerjuu 19.–20.7. Hyvinkää Skinny Molly, Crossfyre, Los Bastardos Finlandeses KAUSTINEN FOLK MUSIC FESTIVAL KIRMOT TAMMERFEST Husky Rescue, Raappana, Eläkeläiset TWIN CITY 17.–20.7. Pori Amadou & Mariam, Cody Chesnutt, Eric Burdon & The Animals SOUNDI 9. Äänekoski Ginger Baker Jazz Confusion, Billy Cobham Band, Dr. Lempäälä Coke Bust, Agrotoxico, Diskelmä SUMMER SOUND 26.–28.7. Tampere Kaj Chydenius, Hannibal Stark, Anne Waldman IISROKKI 8.6. Uusikaupunki 11.–13.7. Lappeenranta 5.–7.7. Oulu Risto, Matti Johannes Koivu, Joose Keskitalo JUVA ROKKAA 28.6.–29.6. Jurmo 19.–20.7. Vaasa Appendix, Jussi Hakulinen Distortion, Karri Koira & Ruudolf TURUN YÖT 7.–8.6. Kalajoki Popeda, 2Unlimited, PMMP HIMOSFESTIVAL Kari Peitsamo, The Valkyrians, Marjo Leinonen LOHJAN RANTAJAMIT 4.–6.7. Juva Apulanta, Yö, Klamydia AITOON KIRKASTUSJUHLAT 15.–21.7. Karkkila Petri Nygård, Olavi Uusivirta, Francine VASKI AREENA Dingo, Samae Koskisen Korvalääke, Honey B & The T-Bones Jonne Aaron, Sonata Arctica, Samantha Fox Pet Shop Boys, HIM, Biffy Clyro 5.–6.7. Kokkola KOTKAN MERIPÄIVÄT 25.–28.7. Helsinki Pertti Kurikan Nimipäivät, Eläkeläiset, Paula Koivuniemi Kotiteollisuus, Mariska & Pahat Sudet, Suvi Teräsniska Dillinger Escape Plan, Ihsahn, Testament MAAILMA KYLÄSSÄ ROCKIN HELLSINKI 28.–29.6. Lieksa 11.–14.7. Tampere VISULAHDEN JUHANNUS Spiritual Front, Cryo, Dark Side Cowboys 21.–22.6. Mikkeli 11.–13.7. Tuusula 14.–16.6. Tapahtumien yhteydessä luetellut artistit ovat vain osa ohjelmaa. Jämsä Big Boi, Adam Tensta, Elastinen Eppu Normaali, Anssi Kela, Elastinen Cheek, Fat Joe, Brädi Maria Kalaniemi & Eero Grundström, Suvi Teräsniska, Värttinä PIPEFEST 25.–27.7. Turku 25.–26.5. Saarijärvi Apulanta, Anssi Kela, Freud, Marx, Engels & Jung Eppu Normaali, Mikael Konttinen & Emma Salokoski, Iiro Rantala SOUTHERN ROCK & BBQ FEST 17.–21.7. Hämeenlinna RUISROCK 5.–6.7. Kellokoski 26.–30.6. Lappeenranta Neljä Ruusua, Apulanta, Klamydia ILOSAARIROCK RAKUUNAROCK Kotiteollisuus, Mokoma, Stam1na HUSTLE HKI 19.–20.7. Kotka Disco Ensemble, Aino Venna, Latebird’s All Stars Michael Monroe, PMMP, Captain Jack 19.–20.7. Numminen, Iiro Rantala String Trio, Jukka Perko Avara Slade, Eppu Normaali, Jannika B 29.6. Hyvinkää KARJUROCK OLUSET KOKKOLA MANIFEST Suvi Teräsniska, Pandora, Dingo 26.–27.7. Espoo Rival Sons, Whitesnake, Hardcore Superstar PIENET FESTARIT PREERIALLA 7.–8.6. Turku Amorphis, Kotiteollisuus, CMX RAAHEN RANTAJATSIT 25.–27.7. Tampere JOUTSAN JOUTOPÄIVÄT LUMOUS GOTHIC FESTIVAL Skindred, Red Snapper, Antero Lindgren 4.–7.7. Jyväskylä Reckless Love, Martti Servo & Napander, Appendix ILOFESTIVAL 15.6. Harjavalta Ismo Alanko, Maj Karma, Faarao Pirttikangas & Kuhmalahden Nubialaiset MEIDÄN FESTIVAALI 28.7.–3.8. Turku Jätkäjätkät, Stepa & Are, Solonen & Kosola SAUNA OPEN AIR 8.–9.6. Tampere 20.–22.6. Karjalainen, Yö, Haloo Helsinki SIERAVUOREN JUHANNUS 4.–6.7. Seinäjoki Popeda, Apulanta, Kolmas Nainen KARMAROCK 27.7. Helsinki Action Bronson, Danny Brown, No Smoking Team ILMIÖ! 20.7.Turku Circle, Astro Can Caravan, Death Hawks KEITELEJAZZ QSTOCK TUHDIMMAT TAHDIT Stratovarius, Amorphis, Purtenance PUNTALAROCK 26.–27.7. Karjalainen, Viikate 19.–20.7. Rauma RAUMA BLUES Heritage Blues Orchestra, Vidar Busk & His True Believers, The Nothern Governors PIONEERIFESTIVAALI EXISTENCE FESTIVAL 12.–13.7. Valkeakoski Venom, Candlemass, Kill Don Johnson Big Band, Mariska & Pahat Sudet, Cheek 5.–6.7. Feelgood DBTL 24.–28.7. Joensuu Motörhead, Nightwish, Xysma PORI JAZZ 13.–21.7. Sotkamo SOTKAMON SYKE ROTUAARI PIKNIK Nightwish, Amorphis, Kotiteollisuus Ismo Alanko, J. Kaustinen Jukka Poika, Irina, Paula Koivuniemi Casey Driessen, Orkestar Bordurka, Helsinki-Cotonou Ensemble 19.–20.7. Hämeenlinna 20.–22.6
Kakkosalbumilla Kaatopaikan kuningas säestää sähköistä kitarayhtyettä akustisempi taustarykmentti Kuhmalahden Nubialaiset, joka huojuu maagisesti merkillisillä jousilla, perkussioilla ja messingeillä rikastettuna. Musiikillisesti ero aiempaan ”belzeboogieen” ei ole valtavan suuri, mutta suomen kielellä Faaraon persoonallinen kurkkulaulanta painottaa kuvattuja tarinoita, perinteisiä legendoja ja villejä mielikuvia paljon yksityiskohtaisemmin. ten. Heistä kumpuavat kaikki afrikkalaislähtöiset legendat, niin maallisen kuin taivaallisenkin laidan laulut. Lukkarinen puolestaan varoitti, että Maan pureman melodiasta tunnistaa western swing -teeman (Bob Wills: Cherokee Maiden), mutta mikäs siinä. Myös Pekko lähestyy jouhisoittimien lisäksi pelotta kaikenlaisia vitkuttimia. Lapsuuden muistumat eksoottisista iskelmistä Tiikerihai, Meksikon pikajuna ja Kuningaskobra ovat nousseet Faaraon tuotannossa suorastaan esikuviksi. 6. – Levy on sekoitus eri aikoina tehtyjä lauluja. Todella runsas ja monipuolinen tuotanto Disney-jutuista freepläjäyksiin. Villi ja totaalisen primitiivinen soundi. Vain parin vuoden levytysura 1970-luvun taitteessa. Koukuttavaa freetä, jollaista itsekin haluaisin kokeilla. LÄSKI: koukuttavan vino soitanta – En tunne tyyppejä, mutta omistan pari levyä, joista en pääse selvyyteen, mitä vit- tua ne ovat. ROBERT JOHNSON, BUKKA WHITE, CHARLEY PATTON – Soittavat slidea, joka on minullekin mieluisin soitin. – Vaiston varassa tätä musiikkia tehdään, Faarao valistaa. COUNTRY DARK: takametsien rivo rock’n’roll – Chop Suey -soittajien kantrirock-punk-bändi, joka on liian outo lyödäkseen läpi. Keikkakokoonpanoissa esimerkiksi pasunisti on voinut päätynyt myös rumpaliksi tai rumpali on soittanut toisella kädellä ukulelea. Kitaranikin pidän avovireessä, jotta silläkin syntyisi jotain uutta. Tiedä vaikka itsekin ryhtyisin noiseen. Samoin savolaisten maalaismarkkinoiden muinainen vetonaula Jaakko Teppo. Vanhimmat ovat neljän vuoden takaa ja lisäksi on uusia, joissa soittokumppanit Lukkarinen ja Kosonen ovat avittaneet. Englanti on edelleen se minulle se rock’n’roll-kieli, eikä suomeksi sanoittaminen ole helppoa, mutta on sillä näköjään helpompi tulla kuulluksi. Ottaisi vaikka apinoita soittamaan taustalleen… 7. 8. Kososen kanssa tehty Räpylä Niiranen on savolainen LEVYT 1. – Taustalla on sekamelska ajatuksia, vaikutteita, biittejä, erilaisia halpoja instrumentteja, joista sillisalaatti syntyy. On ollut tarkoitus kerätä enemmänkin näitä tarinoita nyt, kun kiinnostus on herännyt tällaiseen afroamerikkalaisen bluesin tyyliseen kerrontaan. Myös Hubert Sumlinin pieteetillä soittama kitara on syytä muistaa. OMA LISTA TEKSTI: ASKO ALANEN ROMULUISEN ROKKIBLUESIN KUTSUMUS Y FAARAO PIRTTIKANGAS li kymmenen vuotta Varpaisjärven raivoisan mutanttirockin iskupartion Cosmo Jones Beat Machinen kanssa keulinut Pekka Pirttikangas on itsekin ihmeissään siitä, kuinka vahvasti uusi suomalaisen bluesin kulttihahmo Faarao on lyönyt läpi bändiin verrattuna. 10 SOUNDI Monia bändejä ja aina erilainen oma soundi: Horisontti, Rakka, Tampo, Ad Astra… 3. HOWLIN WOLF: ison suden ulvonta – Sähköisen bluesin saralla jatkuvasti vaikuttavin esikuvani, jonka laulutyyliä yritin aluksi imitoida ja saada aikaan samanlaista vaikutusta: hypnoottista, säröistä, tanssiakin. Ainoita musiikkilajeja, joita en ole vielä kokeillut.. PEKKO KÄPPI: hengenheimolainen – Jo pitkään olin suunnitellut yhteydenottoa, mutta sitten kun viimein rohkaistuin, kävi nopeasti ilmi, että olemme samasta puusta: jo ensisoinnusta lähtien tajusi yhteisen sävel- ja soundiymmärryksen. SUN RA: kollektiivinen musiikki – Diggailun kohde, jonka intergalaktisesta orkasta myös Kuhmalahden Nubialaiset tavallaan juontuvat, vaikka emme julkaisekaan uutta levyä joka kuukausi. Uusimmaksi livesuosikiksi nousee myös keikan lämmittelijäbändi, roska-rockin ja kantrijodlauksen spesialistien Panssarijuna. Onko se vinoa sydämeltään vai päänupissa. UMPIO: noisefriikkiys – Pentti Dassum keräilee romuja, rakentaa omia instrumentteja, mikittää ne pietsomikrofoneilla ja paukuttaa särön läpi taivaallista noisea. Puhaltajien on toki aina osattava linjat. 2. 10. KUSTI VUORINEN: kaikki tekemiset – Kuhmalahden Nubialaiset -orkesteri juontuu paljolti hänen soitto- ja sielunmaisemastaan. Sai haaveilemaan, jos olisi joskus mahkuja samaan edes jollain tasolla. 5. Faaraon artistikuvaa sävyttävät myös yhteiskeikat Pekko Käpin kanssa, joilla omien laulujen ohella esitettiin renqvistiläisiä virsiä, suomennettuja gospelblueseja, vanhoja balladeja ja amerikansuomalaisia lauluja. Ylittämätön sytyke rockin soittamiseen ja olin tosi katkera, etten itse päässyt mukaan. KAREN DALTON: uniikki ääni – Trad-pohjainen blueslaulaja, uniikki, karhea, honottava ääni, jonka löysin joitakin vuosia sit- legenda järvessä asuvasta ihmisestä 200 vuoden takaa. – Nubialaisten kanssa soittamisen onni ja onnettomuus on siinä, että soittajat vaihtuvat alati, ja instrumentteja pitää siirtää muusikolta toiselle. CHOP SUEY: villit keikat – Varpaisjärveläinen garagerock’n’roll-bändi, jonka esikuvia olivat Crampsit ja vastaavat. 9. Merkillisia syntsasoundeja ja mahtavan rivoja sanoituksia. Faarao Pirttikankaan lista kiteytyi suoraan haastattelussa edellisiltaisen keikkapaikan pöydässä, vaikuttajien ja innoitusten sakeasta sopasta kopattuina sattumina. Ihmisen ikuinen kamppailu hyvän ja pahan välillä. 4. Hallitsee haitarin, puhaltimet ja perkussiot. Aina on pientä haastetta näin järjettömän bändin kanssa
Uimataidottomalla Heyerdahlilla ei olisi mitään asiaa merimatkalle, niin kuin ei mukaan tuppautuneella jääkaappikauppiaallakaan. Radioyhteys ei ota syntyäkseen. Jättialukselle muuttaneet henkiin jääneet valmistelevat matkaa Titanille siirtokunnaksi. TEKSTI: PETRI SILAS Brad Tolinski: Jimmy Page – Yksinoikeudella Minerva Kustannus 2013. Kolmostarina ei ole supervoimien problematiikan raskauttamaa supermättöä. Niinpä mies veti ikkunaluukut kiinni. Sota uskotaan voitetuksi, mutta kotiplaneetta on hävitty tuhon myötä. Uutta painoa saavat kuusikon kaksi vastarintaliikkeen urhoa, joiden tuoreet traumat luovat oman jännitteensä uhmakkaalle purjehdukselle. Kolmannen kaataa sinnikäs merisairaus. Haihyökkäyksistä selvitään onnella, samoin riutoista. Mutta juuri näistä selviytymisen koettelemuksista syntyy fiktiota kiehtovampi sovellus tositarinasta. HAI & LOU Hulttion tie T KON-TIKI Maailmanselityksen arvaamattomat virtaukset N orjalaisen Thor Heyerdahlin antropologiset löytöretket kuuluvat maailmansodan jälkeisen sukupolven suuriin seikkailuihin. Peltikuoren tai dna-kohennuksen vahvistamat kehot ovat piirun verran lähempänä tavallisia kuolevaisia kuin ihmemiehet yleensä. Alkoi kissa-ja-hiiri -leikki, jossa musiikillinen substanssi jäi seksiin, magiaan ja muihin eksentrisyyksiin kiinnittyvien skandaalien jalkoihin. Tyhmänrohkean Kon-Tiki -matkan toteutus näyttäytyy pakona maailmanpalon tuskasta unelmiin. Takana olivat sessiomiehen pitkät päivät Lontoossa ja oppivuodet yhden aikansa suosituimman bändin riveissä, edessä uusi aamunkoi jännittävän kokoonpanon kanssa. Moraaliviitteet seudun saastumiseen, ex-heilaan tai papin (Javier Bardem) sielutuskiin ovat köykäiset, joten pelloilta ja niityiltä juonikorsiaan hamuava juttu jää haahuilevaksi. Kolmiodraama asettuu ahtaasti Oklahoman pikkukaupunkiin, jonne Neil (Ben Affleck) kotouttaa pariisilaisen Marinansa (Olga Kurylenko). Toimittajia, jotka ovat Zeppelinkeisarin luottamuksen voittaneet, löytyy yhä vain kourallinen. Sitten avaruudesta palaa 60 vuotta matkannut alus, joka kääntää vallitsevan todellisuuden ympäri. Iron Man 3D on niin kekseliäs takaumien, erilaisten yhteenottojen ja perimmäisen juonensa kanssa, että heikointa ovat ylimitoitetut teknotaistelukohtaukset. HHHH 12 SOUNDI roihin ei ole varauduttu alkaen merivirtoja koskevista oletuksista. Kun otetaan huomioon paitsi tämä asetelma, myös matkan varrella kerääntynyt omaisuus, ei tarvitse ihmetellä, miksei Page ole juuri välittänyt menemisistään julkisesti tiliä tehdä. Kliseisiin kuuluu alistettu vaimo, joka odotti lasten isää jouluksi kotiin. HHHH IRON MAN 3D Ohjaaja Shane Black ja päätähti Robert Downing Jr. Joseph Kosinskin tyylikäs visio on selväpiirteinen scifi-seikkailu. Roolihahmojen taustat lavennetaan hollywood-tyypityksin sekä kiinnostavin psykologisin painotuksin. Heistä yksi on Guitar World -lehteä pitkään kipparoinut Brad Tolinski, jonka viimevuotinen haastattelukirja Light And Shade – Conversations With Jimmy Page on nyt käännetty suomeksi. Palsapuu alkaa vettyä varhain. Vaikkapa näihin suuntiin syventämällä kirjasta olisi tullut ratkaisevasti kiinnostavampi. HHH ammikuussa 1944 syntynyt Jimmy Page oli siihenastisen uransa huipulla ja onnensa kukkuloilla, kun The Yardbirds tuli 1968 tiensä päähän. Toimenkuvastaan sekä omista intresseistään johtuen ja Pagen reunaehtoihin sopeutuen Tolinski pysyttelee kuitenkin turhankin tiiviisti siinä, miten ja millä kalustolla sitä musaa tehtiin. ovat vilpittömän inspiroituneita Rautamiessaagasta. Keskittymisvaikeudet jakaa katsoja, jonka on tuiki hankalaa asettua samalle aaltopituudelle. Tekniikan hyvä ja paha ihmelapsi kamppailevat omilla megabuusteillaan. Maa-asemalla vartijapari (Tom Cruise eritoten) valvoo huoltoa ja kahakoi viimeisiä vihollississejä vastaan. Vastaanotto ei kuitenkaan ollut linjassa kitaristi-biisinikkari-tuottajan odotusten kanssa, ja etenkin Yhdysvalloissa media suhtautui Led Zeppeliniin kylmäkiskoisesti. Merikuvaus on taitavaa työtä tyvenessä ja myrskyssäkin. Hän on kertovinaan tarinaa, mutta jää toistuvasti kuvaamaan kulisseja, hakee visuaalisia kiiltokuvia luonnon salaisuuksista, tarkkailee valoa tai eläytyy hiljaisten tunnetilojen ailahteluun. Niiden turbovilinä katkaisee eloisimman dialogin ja roolihahmojen keskinäisiä yhteyksiä. Vaikka peittäminen toki onkin kiihottavampaa kuin paljastaminen, minkä myös James Patrick Page hyvin tietää. Kaikkiaan Jimmy Page – Yksinoikeudella on hyvä tuore tukiteos kattavampien Led Zeppelin -historiikkien ohessa luettavaksi, mutta yhä pitää tästäkin merkkimiehestä jaksaa odottaa sitä definitiivistä elämäkertaa. Opusta rytmittävät yhteistyökumppanien kanssa järjestetyt juttutuokiot ja tarina kulkee mukavasti. Vuonna 1947 hän purjehti yli Tyynenmeren auringonjumalan Tikin nimikkolautalla Perusta Polynesiaan. Se on tarpeeksi omaperäinen ja hätäilemätön pitääkseen mielenkiintoa yllä antautumatta tehostettujen horrorefektien tai sotahulinan valtaan. Kon-Tiki -matkakirja ja filmidokumentti levisivät maailmalle, samoin myöhempien tutkimusmatkojen kuvaukset: Pääsiäissaarten salaisuuksiin pureutuva Aku-Aku ja Atlantin ylitys Ra-kaislapaatilla. Kon-Tikin tarina on edelleen sensaatiomaisen hyvää seikkailuelokuvan ainesta sekä visuaalisena haasteena että draamana. Vaikka hänellä epäilemättä olisi ollut myös tilaisuus kysyä miksi sitä musaa tehtiin ja – varsinkin bändin loppua kohden – millä oletusarvoilla. HHHH TO THE WONDER Terrence Malickin ohjaus kärsii kroonisista keskittymisvaikeuksista. Vaa- OBLIVION Alien-atakki on murskannut kuun ja pakottanut Maan turvautumaan ydinaseisiin
Koolla on väliä aurinkolasiasioissa. Huomasin valokynän olevan loppu. Pidän kuitenkin sanojen riviin järjestelystä, ja hyvälle biisille tulee aina tarvetta. Asemalla joku kadunmies tuli tarjoamaan puoliksi juomastaan Carillo-pullosta ryyppyä. Ihmistä ei ole tehty heräämään ennen kymmentä. Pulinaa riitti biisistä, Kanariasta ja uudesta, niittejä täynnä olevasta nahkatakistani, mutta silti monet kysymykset liittyivät meikkaamiseen ja vatsalihaksiin. Kaksi: isäukko oli vappuna ihmetellyt, miten jaksan jatkuvaa ulkonäön ”mittailua” ja kommentointia. Molemmat Ahoset astuvat nyt ensimmäistä kertaa sarjakuvan maailmaan, eikä lähestymistapa olekaan aivan tyypillisimmästä päästä. Reckless Love handles. Kotiin päästyäni skippasin siivoamisen. Noin kahden maissa käänsin nokkani taas kohti junaa. Kun kieltäydyin, sain kuulla olevani ”liian ylpee” ja ”luulevani itsestäni liikoja”. Taitavasti piirretyt ja sävykkäät kuvat vetävät puoleensa. Jutut liittyivät uuteen biisiimme Night On Fireen ja sen mahtavaan, liekeillä ja efekteillä höystettyyn, mystiseen videoon, jonka kuvasimme Las Palmasissa muutamaa viikkoa aiemmin. Biisillä ei vielä ole edes nimeä eikä esittäjää. Yleensä en vastaavia tilanteita edes huomaa, mutta nyt hymyilytti kahdesta syystä. Ylen toimittajan mukaan minut tunnetaan niistä. Löysin tarpeeksi isot. Nakkasin vanhan roskiin ja tein mentaalimerkinnän päänsisäiseen kauppalistaani uuden ostamiseksi. Siinä olisi ainakin uudenlaista ilmettä. Toimi kuin junan vessa. Kirja jää kuitenkin poikkeuksellisen vahvasti askarruttamaan mieltä. Pihautin sumpit, koska väsytti. Viihteelle ei ollut tänään hinkua ja loppuillasta uni yllätti leffaa katsoessa. Join lasin vettä, puin päälleni ja raahustin junaan, joka oli alkumatkasta melko tyhjillään. Mietin, että pitäisikö lopettaa meikkaus, antaa parran kasvaa ja lihottaa kunnon kaljamaha. SOUNDI 13. Normi setti. Pienen närhen ja hänen vanhan äitinsä ulkomaailmalta suljetun kodin ahdistavuus tulee iholle. Sain samalla väsymystäni hieman piiloon. Joku oli kuulemma kysynyt seksuaalista suuntautumistakin. Höpisin hauskoja ja tärkeitä jokaisessa haastiksessa. Lopullisen voittajavalinnan teki Madventures-kaksikko Riku Rantala ja Tunna Milonoff. Kaunis mutta pelottava kotipesä T ässäpä sarjakuvaa määritelmän rautalankaversiona: sarja kuvia, jotka hurmaavat yksittäisinäkin ruutuina, mutta muodostavat yhdessä sujuvasti etenevän ja maailmaansa sulkevan kokonaisuuden. En jäänyt kuuntelemaan tarkemmin. WTF – welcome to Finland 2013. Pasilasta hyppäsin tiedottajamme Satun kyytiin ja haastattelukierros alkoi YleX:n aamushow’sta. Useimmiten aamu viisi on rokkarille lähempänä nukkumaanmenoaikaa kuin herätystä. Tarinan tunnelmaa ohjataan taitavasti värimaailman avulla sekä kuvakokojen ja -kulmien vaihtelulla. Sarjakuva-Finlandian tänä vuonna voittanut Pikku Närhi on kauneimpia näkemiäni sarjakuvakirjoja. Mel- kuva: Ville Akseli Juurikkala ”Aamu viisi on rokkarille lähempänä nukkumaanmeno aikaa kuin herätystä” kein pelkästään kuvakerrontaan nojaava, vain parilla lyhyellä repliikillä höystetty kirja tuo mieleen elokuvan storyboardin tai satukirjan. Yksi: silloin tietää, että päällä on oikeat releet kun herättää sopivasti närää. Tai jenkkakahvat. Poistin vihdoin meikit ja suuntasin ruokakauppaan. Teemaksi nousee pelko tuntematonta kohtaan. Nelihenkinen raati valitsi 63 ehdokkaan joukosta kymmenen parasta finaaliin. Pyöreät muodot ovat kuulemma kuuminta hottia ja päätin olla sen verran trendien orja, että halusin sellaiset pyöreämmät nokalleni entisten vaihtareiksi. Heräsin kuitenkin yöllä kirjoittamaan muutaman rivin sanoituksia. Parhaat ideat tulevat aina unessa. Junassa takaisin Tampereelle tilasin myyntikärrystä kahvit ja syvennyin kirjoittamaan sanoituksia tuottajamme Wirtasen Ilkan tekemään biisiin. Isä oli ostanut punaiset kengät ja kuunnellut vittuilua käydessään venemessuilla. Tällainen pöytälaatikkoon kirjoittaminen on muutenkin vapauttavaa ja inspiroivaa. Lukittauduin ainoaan paikkaan junassa, mistä löytyi peili ja meikkasin vapun jälkeisten vanhojen meikkien päälle lisää sotkua. Illemmalla ruoan yhteydessä selasin vielä nopeasti työhön liittyvien sähköpostien viidakkoa ja päätin lykätä salihommat hamaan tulevaisuuteen. Vanha kikka. Ei kai nyt kukaan täysijärkinen siihen aikaan Tampereelta Helsinkiin matkustaisikaan. Ihmisille joutavista ja turhista asioista tulee usein niitä tärkeimpiä. Pari korttelia aiemmin oli vanhempi herrasmies tuijottanut liikennevaloissa vastakkaiselta puolelta päästä varpaisiin ilme syvää halveksuntaa huokuen. Rustasin vastaukset muutamiin viesteihin ja korjasin vapun jäljiltä eteisessä lojuvat keikkavermeet pois. Ei se ollut yllätys. TEKSTI: MIKKO MERILÄINEN Lauri ja Jaakko Ahonen: Pikku Närhi Egmont Kustannus, 2013 PÄIVÄ MUSIIKKITEOLLISUUDESSA SARJASSA TEKIJÄT KERTOVAT, MITEN ELÄMÄNSÄ KOKEVAT OLLI HERMAN ”Pitäisikö lopettaa meikkaus?” (RECKLESS LOVE) H erätyskello soi 5.15. Ohi kulkiessaan mies alkoi kommentoida ”pellemäistä” ulkomuotoani. Matkalla asemalle poikkesin valitsemaan uudet aurinkolasit kesäksi. Käsikirjoituksen osalta tämän vuoden finalisteissa olisi ollut vahvempiakin ehdokkaita, sillä Pikku Närhen tarina on paitsi arvattava, myös epämiellyttävän lohduton
Hänkin tuntui minusta vanhalta kaverilta. Elvin Bishop oli tullut Oklahoman Tulsasta rutiköyhästä perheestä opiskelemaan stipendillä mikrobiologiaa Chicagon yliopistoon, kun taas Bloomfieldin ensimmäisessä bändissä harppua soittanut mississippiläinen Charlie Musselwhite suoritti katutason jatko-opintoja bluesissa. Oven olisi pitänyt olla auki, mutta se oli lukossa ja talo selvästi tyhjä. Yeah, man! Mikä meininki, päällikkö. . Se oli huojentavaa kuulla, ja niin kävikin. Hän kertoi Dylanin kääntyneen jossain vaiheessa soittaessaan heihin päin ja huutaneen bändille, että ”Antaa mennä vaan. karhu hihkaisi autosta loikatessaan ja halasi meikäläistä kuin rakasta vanhaa ystävää. Kroonisen unettomuuden osaltaan katalysoima heroiiniaddiktio näytti onneksi olevan historiaa. Jostain syystä mieleeni muljahti tutkimusretkeilijä Stanleyn ja tohtori Livingstonen kuuluisa kohtaaminen Afrikassa 1800-luvulla, joten sanoin: . VETERAANITOIMITTAJA KERTOO URANSA TÄHTIHETKISTÄ JUSSI NIEMEN NAAMAKIRJA Mike Bloomfield S yksyllä 1980 odottelin silloisen tyttöystäväni kanssa Tampereen Yotalon rappusilla Michael Bloomfieldiä. Dylanilla oli hyvä nenä näissä asioissa ja hän oli pyytänyt Bloomfieldia bändiinsä vakituisesti, mutta tämä oli silloin halunnut pysyä Butterfieldin joukkueessa, jonka hurjia liveesiintymisiä pitkine improvisaatioineen kaikki hipsterit hehkuttivat ajan kuumimpana toimintana. Hän ei soita pelkästään Dylanin parhaisiin lukeutuvalla Highway 61 Revisitedillä, vaan oli Dylanin kitaristi sillä legendaarisella Newport Folk -festivaalin keikalla 1965, kun sukupolvensa tulkki ja akusti14 SOUNDI kuva: Seppo Pietikäinen usretkeilijä Muille tien näyttänyt tutkim nen kansalaisoikeustaistelija ensi kerran soitti livenä sähköisesti urkuri Al Kooperin, pianisti Barry Goldbergin ja Butterfieldin rytmisektion säestämänä. Akustiselle folkille vannoutuneet puristit huutelivat bändille hävyttömyyksiä ja niinkin hieno mies kuin Pete Seeger sai tarinan mukaan sellaisen raivarin, että hän nappasi kirveen ja aikoi lyödä sillä piuhat poikki lopettaakseen ”sen helvetillisen metelin”. Chicagossa rikkaaseen juutalaiskotiin 1943 syntynyt Mike vältteli teininä perheen bisneksiä ja hengaili, yhtenä harvoista valkoisista, kaupungin etelälaidan mustissa klubeissa kaveriensa Nick Gravenitesin, Barry Goldbergin, Paul Butterfieldin ja parin etelästä muuttaneen kaverin kanssa. Kursailematon Mike sai korvaamatonta oppia. Hän pystyi uskottavasti soittamaan, ja laulamaan, mitä tahansa bluesia delta-slidestä ja Piedmontpikkauksesta barrelhouseen, jota hän takoi Tampereellakin tuosta vaan pianolla kitaravetoisten spirituaalien ja kantrivirsien joukkoon. Tohtori Bloomfield, otaksun. Pelkääjänpaikalta ponnahti ulos leveästi hymyilevä iso karhumainen mies. Tampereella tietysti kysyin Mikelta tästä kulttuurihistoriallisesta taitekohdasta. Siinä samassa Korjuksen Tapion paljon nähnyt vanha musta Mersu pysähtyi rappujen eteen. Kursailematta ytimeen Bloomfieldin näkemys oli laaja. Mike kertoi myös sisäpiirin ennakkotietoa 80-luvun sarastuksessa kristillistä vaihettaan eläneestä Dylanista, että tämä oli jo kypsynyt ”born again” -viritykseen ja aikoi sanoutua siitä irti. Niin kauan vedetään, että ne hiljenee.” Musiikin terävin kärki oli silloin siirtymässä, 50-luvun rock’n’rollin jälkeen, akustisesta folkista psykedeliaan ja sähköiseen bluesiin, jotka jazzin ja soulin ohella edustivat uusinta uutta. Rolling Stonen 100 All-Time Greatest Guitarists -listalla sijalle 22 yltävän herrasmiehen uraauurtavat improvisaatiot ja viiltävät blues-soolot Butterfield Blues Bandissa ovat innoittaneet ja näyttäneet suuntaa lukuisille kirvesmiehille Carlos Santanasta ja John Scofieldista Slashiin ja Joe Bonamassaan. Olin jo 60-luvulla noussut Butterfield Blues Bandin ja Miken seuraavan bändin Electric Flagin avulla huimiin korkeuksiin, joista tuntui pystyvän paremmin hahmottamaan mistä elämässä on kysymys. Helvetillistä meteliä Newportissa Musiikin ohella kirjallisuuteen ja muuhunkin kulttuuriin intohimolla suhtautuvalla Mikella riitti ässiä hihassaan. Ensi tapaamisemme kuvaa hyvin, miten tolkuttoman energinen, välitön ja sydämellinen ihminen Mike Bloomfield oli
Se on viimeinen juttu, mitä poika haluaa kuulla! Punkiin Mike suhtautui tietyllä varauksella, mutta sanoi diggaavansa muun muassa Sex Pistolsia, Elvis Costelloa ja erityisesti Devoa, jonka nyrjähtänyt huumori vetosi häneen. Lisäsi torvisektion, laajensi skaalaa ja teki huikeita levyjä. Huikea on tämäkin Miles Davisin diggaama debyytti, joka vähän ennen The Bandin Big Pinkiä yhdisteli afro-amerikkalaisen musiikin eri haaroja. Suomessa hän vit- Free jazzin tapaan modaalisesti vaiheesta toiseen etenevässä East-Westissä Bloomfieldin kitara trippaa intialaisragojen kautta stratosfääriin ja saa upeaa vastusta Bishopista. Miken uusi suuri rakkaus oli reggae, johon hän oli ihastunut heti nähtyään Jimmy Cliffin loistavan The Harder They Come -elokuvan muutama vuosi aikaisemmin. Malliesimerkki siitä, ettei täydelliseen omaperäisyyteen välttämättä tarvita omia sävellyksiä. Robert Johnsonin Walking Blues jyskyttää eräänlaisena tangona Mike Nesmithin Monkees-ralli Mary Maryn rokatessa rajuna psychenä. Ironia osuu napakymppiin. Olikohan Miken auton kasettipesässä tuona kohtalokkaana päivänä Hande ja Köyhien Ystävät ja jos oli, niin oliko hänen viimeksi kuuntelemansa raita Kurjuuden kuningas, Oi Mutsi Mutsi vai Just Siks. . Poika taas kasvoi Mustia Panttereita ihaillen ja kuunteli James Brownin I’m Black and I’m Proud, Say It Loudia samalla kun isä istui kotona kuuntelemassa Muddy Watersia. Allen Toussaintin (1966) Get Out of My Life, Woman funkkaa ärhäkästi. (1968) sempiä lauluja, joiden monitahoinen tyyli ennakoi tulevaa. saili, elämänhaluunsa ja soittamiseensa viitaten, että hänen takiaan Jumala pelastaa vaikka koneellisen ihmisiä, jos hän on samalla lennolla, koska hänellä on niin tärkeä tehtävä täällä maan päällä. Hän selitti hyvin, miksi erityisesti nuoret mustat karsastivat silloin bluesia. Elviksen esittämä Just Because) ja Makasiinin luona (Jimmie Rodgersin Waiting For A Train) ja diggasi koko albumia niin innolla, että annoin kasetin hänelle. Puhe ”ihmiskunnan ylevyydestä” päättyy naurunsekaisiin aplodeihin ja sitten mennään hillittömän draivilla teurastamoon. jammailemalla Muddy Watersin, Howling Wolfin, Sleepy John Estesin ja mandolinisti Yank Rachellin kanssa. Huhujen mukaan Mike oli kuollut jossain juhlissa, joista hänet oli sitten hälyn välttämiseksi siirretty eri paikkaan. Juuri tämä (remasteroinnin tehostama) kerroksellisuus oli loppupeleissä Flagin kovin juttu, vaikka puhallinsoolotkin ovat umpirautaa. Barry Goldbergin koskettimet, jousisektio, Paul Beaverin uudenaikaiset moog-tekstuurit ja perkussiot kutovat viettelevästi trippaavia mattoja. Pian Mikellä oli oma pikkuruinen Fickle Pickle -klubi, jonne hän buukkasi kaikki mahdolliset vanhat blues-soittajat Son Housesta ja asian yhdessä kappaleessaankin mainitsevasta Big Joe Williamsista lähtien. Like A Rolling Stonesta hautaan Viimeinen muistoni Mikesta on se, kun juuri ennen hänen lähtöään soitin hänelle Tuomari Nurmion Kohdusta hautaan -kasettia. Perään Mike kuitenkin totesi mieluummin kuuntelevansa kotona ”kypsiä ja sielukkaita artisteja”, kuten Joni Mitchelliä, Randy Newmania ja… Leo Sayeria! Jälkimmäisestä syntyi hupainen debatti, kun haukuin Leon tarkoituksellisen jyrkästi. Ajattele nuorta mustaa kundia, jonka isä työskenteli rautateillä. Tavatessamme bluesia ja psykedeliaa pidettiin punkin peesissä vanhoina ja taantumuksellisina juttuina. Mutta Bloomfield ei ollut puristi, vaan tutki intialaisia ragoja ja ensimmäisten joukossa tajusi Amerikan musiikkityylien sukulaisuuden. ”Ne kun saa grooven päälle niin se ei hiivu”, hän uhosi siteeraten robottiäänellä bändin lyriikoita. Rumpali Buddy Milesin laulamien tiukkojen bluesien ja sielukkaiden soulien rinnalla kuullaan (Janis Joplinin Big Brother & The Holding Companyssa korvanneen) Nick Gravenitesin vahvasti tulkitsemia psykedeli- män rakastaja oli löydetty heroiinin yliannokseen kuolleena autonsa etuistuimelta San Franciscossa vain 37-vuotiaana. Isällä ei ollut afroa ja hän pelkäsi valkoisia. Elvin Bishopin tunnelmoimaa Never Say Nota intiimimmäksi ei pääse millään. Bloomfield kitaroi taas murhaavan verevästi, mutta nyt äänikuvassa tapahtuu samaan aikaan paljon muutakin. Bloomfield teki itsekin hienoja soundtrackeja, muun muassa Andy Warholin kokeelliseen Bediin (-73), Steelyard Bluesiin (-73) ja pariin kulttiklassikkoon: Roger Cormanin ohjaama, Jack Nicholsonin käsikirjoittama ja Peter Fondan näyttelemä The Trip (1967, käytännössä Electric Flagin debyytti) uppoutui LSD-matkaan ja Haskell Wexlerin Medium Cool (-69) tutki demokraattipuolueen konventtia Chicagossa 1968. Hän rakasti rockia, soulia, jazzia, countrya ja itsekin haitarilla soittamaansa tex-mexiä yhtä paljon kuin bluesia. Nat Adderleyn sinistäkin sinisemmän Work Songin (7:53) ja Bloomfieldin Nick Gravenitesin alkuperäisestä happomatkan innoittamana kosmiseksi muuttaman nimiraidan (13:10) ultrasvengaava instrumentaali-improvisaatio ja likkien pallottelu loksauttaa edelleen leuan. SOUNDI 15. Soundit purevat kuin hurjistunut hilleri, ja herkissä suvannoissa iho pukkaa kananlihaa. Siinä, missä The Band ponnisti country-, rock- ja folkpohjalta, Electric Flagin runkona olivat blues ja soul, joista edettiin psy- THE ELECTRIC FLAG: A LONG TIME COMIN’ kedeliaan. Billy Davenportin ja Jerome Arnoldin musta rytmisektio varmistaa selustan soittamalla paljon enemmän kuin pelkkää komppia. Siksi Bloomfieldin mainiot soololevytkin sivuutettiin täysin. Marraskuussa Bloomfield oli vielä noussut lavalle Dylanin keikalla vetämään (kuulemma todella komeasti) Like A Rolling Stonen, jonka levyversiolla hän soittaa. Avaukseksi vedetään Stax-virityksellä Howling Wolfin Killing Floor, joka alkaa silloin vallankumouksellisella samplella. Hän ilahtui kovasti. Amerikkalaisen musiikkiperinnön vallan kumouksellinen ylistys Kun Mike Bloomfield lähti Butterfield Blues Bandista perustamaan puhaltimien kera laajemmin amerikkalaista musiikkiperintöä yhdistelevää yhtyettä, mitä teki Butterfield. Hän lauloi täydellisessä taimissa englanniksi mukana covereissa Just siks (mm. I Got A Mind To Give Up Living seisauttaa veret mollibluesilla, joka taittuu vain harvoilta. Voitte kuvitella järkytykseni, suruni ja suuttumukseni, kun vain muutama kuukausi myöhemmin luin, että tämä suuri musiikin ja elä- THE BUTTERFIELD BLUES BAND Blues lähti stratosfääriin EAST-WEST Tämä on blueslevy, jonka merkitys rockin kehitykselle on mittaamaton! Syvistä juurista lähdetään pelottomasti uusiin sfääreihin jäätiköitä sulattavalla fiiliksellä. Mark Naftalinin urut lyövät lisää löylyä kiukaaseen, puhumattakaan muualla väkevästi laulavasta Butterfieldista, jonka harppu lyö Little Walterin ja John Coltranen opit unohtumattomasti yhteen
Tehokaasti imevä teos on hyvä muistutus: populaarimusiikin historiaa muuttavat virtaukset syntyvät monesti kadulla ja läheisessä suhteessa alamaailmaan. – Bassopuolella ensinnäkin 1968 presari (Fender Precision Bass), jolla soitan suurimman osan studiohommistani, mutta jonka otan harvemmin keikalle. VÄKIVALTAISIA. Kumiset rumpupadit ovat tuntumaltaan ihan ok. ICE T – Gangstan tie Hollywoodin kultasormerksi (LIKE) joista ja poliisin roolistaan tv-sarjassa Kova laki: Erikoisyksikkö. Juno 60 tai joku vastaava on hakusessa. Nyt ammattirikollisena ennen musikkiuraansa toiminut Ice-T kertoo tarinansa. HEMMO PÄIVÄRINNE E-liikkeen laitearvioija 2 Ensimmäinen oppimasi riffi/ komppi/biisi. Sen v-muotoinen teline taittuu sievään nippuun noin kahdenkymmenenkolmen shakkisiirron jälkeen, joten ihan helppoa se ei ole, mutta toki opittavissa. Erilaisia harjoitusmetodeja on runsaasti. ”ELÄMÄ ON PERSEESTÄ... Setin asettelu on melko helppoa ja soittaminen hauskaa. SÄHKÖISET MORJEKSET OLEN TÄHÄN MENNESSÄ VÄLTELLYT lällyjä geneerisiä sähkörumpuja. Kasaan taiteltu setti mahtuu pedaaleineen mukana tulevaan kantokassiin, mutta painoa on jonROLAND TD-4KP kin verran. Bassolla kävin muistaakseni heti Cliff Burtonin Pulling Teethin kimppuun, mainio kappale ihan etydihenkisestikin soitettuna. Kassia ei kannisHinta 799,www.roland.fi kele mielellään pidempää matkaa. Uskoisin, että tämä on hyvä setti treenaamiseen ja miksei keikkailuunkin, vaikka bilebändille. E-LIIKE TEKSTI: ESA KULONIEMI – TÄLLÄ HETKELLÄ OLEN YHDISTELMÄ elokuvasäveltäjää, sessiomuusikkoa ja bändisoittajaa, Lauri Porra sanoo. – Sitten läjä ESP:n viisikielisiä bassoja jotka on enemmän tai vähemmän mulle mittatilauksena tehtyjä. Kukaan ei ollut sanonut ’nekru’, ’horo’ tai ’kusipää’ levyllä ennen minua. Pienehkö TD-4KP setti on suunniteltu siirrettäväksi ja roudattavaksi. En kuvitellut osaavani räpätä paremmin kuin nuo New Yorkin legendat, mutta herättelin enemmän ajatuksia. Mua on aina kiinnostanut soolomateriaali bassokitaralle, ainakin treenimielessä. Itse toivoisin, että kaikki tomtom- ja virvelipadit olisivat viritettävää kalvollista mallia, mutta sitten olisi hintaakin enemmän. Oli tosi miellyttävää ja haastavaa tehdä keikkaa eri soittimella. Virvelin voi vaihtaa isompaan kalvolliseen PDX-8-padiin niin halutessaan, jolloin kanttilyönnitkin onnistuvat. Gangstarap-pioneeri Ice-T, oikealta nimeltään Tracy Marrow, tunnetaan nykyisin lähinnä reality-sar- 1 Millaiset olivat ensimmäiset soittovehkeesi. Siitä etenin Jaco Pastoriuksen Portrait of Tracyyn. Setin aivoissa eli TD-4soundimodulissa on 125 rumpusoundia ja 25 valmista rumpusettiä, joita voi muokata melko paljon. Mulla on pitkässä lainassa Minimoog, jolla yritän pehmennellä muuten aika paljon plugari- ja samplelähtöistä synailuani. Analogisynien uutta buumia on ollut kiva seurata siksikin, että kaikilta valmistajilta tulee jatkuvasti uusia semi-kohtuuhintaisia analogivermeitä. En jaksa luetella tässä kaikkia ominaisuuksia tilanpuutteen vuoksi. – Diggailuni vaihtelevat sykleissä; aika paljon tulee kuunneltua leffapuolen musaa ihan työnkin puolesta. Uusi kompakti Roland TD-4KP-setti herätti kuitenkin huomioni Youtubessa, koska se oli niin näppärän kokoinen ja hirmu söpö. Äidin kanssa haettiin Turusta musta Excel-sarjan Aria Pro 2 -halpisbasso ja samanmerkkinen pikkucombo. HANKI KYPÄRÄ” ”KOETTELIN RAJOJA. Lähin tuotannosta löytyvä malli olisi ESP:n. Kukaan muu ei räpännyt elämästä kaduilla niin kuin minä.” Jos Neil Youngin ja Pete Towshendin elämäkertojen horinat pitkästyttivät, niin tässäpä oiva opus perspektiiviä antamaan. Hihat- ja symbaalilätyissä on molemmissa kaksi eri lyöntisoundia ja symbaalit mykistyvät, kun tarttuu reunaan. – Ekan selloni sain 5-vuotiaana. Eka ”rumpusettini” oli muuten 70-luvulla naapurin Flint-kaverin Nokian kumisaapas, jonka pohjasta lähti makea pauke kotiäänityksissämme: muuta kun ei ollut käytettävissä. TEIN ILKEITÄ LAULUJA. –Pääbändit ovat Stratovarius, Emma Salokoski Ensemble ja Crazy World. 3 Millä laitteilla vedät nykyisin. Parhaat nappulat olivat ”tuning”, jolla 16 SOUNDI voi nopeasti muokata rumpupadien virettä sekä ”muffling”, jolla sai helposti vaimennettua kunkin lätkyttimen jälkisointia. Olen pikatestannut joitakin sähkösettejä, mutta niiden koko ja kaameat räkkiviritykset ovat vieneet mielenkiintoni. – Joku lastenlaulu sellolla. Ekat bassokamani taisin saada 15-vuotiaana. Muita soittokonteksteja ovat olleet muiden muassa Magenta Skycode, Freeman, Tuomas Wäinölä ja Uusi Fantasia jossa isyyslomitin Vilunki 3000:ea kitarapultissa. Aitoja katujen todellisuuteen perustuvia riimejä, kuten 6 in the Mornin’. Ja monet tutkimistani alueista olivat sellaisia, että Grandmaster Cazin tai Melle Melin kaltaiset lahjakkuudet eivät niihin kajonneet. Hieman liian rankan soittotekniikkani takia se alkaa livehommissa ikävästi lätistä
Jotenkin on jatkuvasti niin kiire, ettei saa vietyä soittimia pajalle. Joillain levyillä jotkut yksityiskohdat ovat onnistuneita. Muita pedaaleita on muun muassa erilaiset filtterit, wahit ja Elektro Harmonixin Memoryboy. – Muita mainittavia bassoja on muun muassa muutama Olavi Lindenin rakentama akustinen nauhaton, jota olin mukana kehittelemässä ja jonka ensimmäinen vaneriversio on esimerkiksi todella makean kuuloinen. Toki tilanteet vaihtelevat ja välillä läpikaulamenetelmällä rakennettu sadan puusauman basso saattaakin tuottaa juuri oikean soundin suhteessa siihen mitä haetaan. Vai kenties käsityönä tehty. Esimerkiksi ruusu- puuotelauta, pulttikaula ja se, että laminointeja ei ole liikaa on mulle usein tärkeitä ominaisuuksia. – Muita bassoja on 77’ jazzbasso, Arian 80-luvun Cliff Burton -henkinen basso ja Vigierin Passion V -boutiqueihme sarjanumerolla 003. Nykyään otan lungimmin, sillä hyviä soittimia saa toki ostettua rahalla kun jaksaa tarpeeksi etsiä. Esimerkiksi rantasauna ei mun makuun toimi jos sitä ei saa luukuttaa kunnolla. – Välttelen vanhojen tallenteitteni kuuntelemista, yritän keskittyä tuleviin. – Oleellista on valita oikea soitin oikeaan proggikseen. Hiljattain vedin keikan Michael Monroen kanssa, se oli yksi niitä hetkiä, ja tietenkin soittaminen edesmenneen Pekka Pohjolan viimeiseksi jääneessä sähköbändissä muutamalla tribuuttikeikalla. Ennen mä pelkäsin tosi paljon bassojeni hajoamista tai sitä, että ne vietäisiin. Jos käytän säröä keikalla, diggaan pitää sitä päällä koko ajan. 5 Minkä soittimesi pelastaisit palavasta talosta mukaasi. – Olen soittanut niin uskomattoman hienojen muusikoiden kanssa että tohtiiko tässä enää toivoa mitään. Erikoissoittimia tulee käytettyä lähinnä tv- tai leffamusassa, mutta esimerkiksi erhua ja mandolea soitan Asan Jou Jou -levyllä. Ampeg SVT (jenkki) ja rantasauna, Warwickin Quad 600 ja pari 4x10-kaappia keskikokoisilla keikoilla ja sitten Markbassin 12” combo esimerkiksi Emma Salokosken keikoilla. SOUNDI 17. Todella voimakkaita soittimia rokki- ja hevihommiin ja esimerkiksi Stratovariuksen kanssa käytän aina ESP:itä. 4 Miksi juuri nämä. – Olen huono huoltaja ja nytkin pitäisi viedä varmaan kuusi soitinta korjaamolle. Joihinkin sopii vintage ja joihinkin uunituore aktiivipeli. Vahvaripuolella käytän melko perinteisiä settejä. Yritän tehdä parhaani ja toivon että ihmiset haluaa soittaa kanssani ja kuunnella soittoani. Niissä on useimmiten 35” skaala ja aika stydi, käsittääkseni Laklandin bassoihin perustuva elektroniikka. – Olen tosi hurahtanut kaikkiin kielisoittimiin ja etsin kokoajan uusia soundeja. The Whossa olisi varmaan myös kiva vetää pari keikkaa. Rakkaita ovat kaksi soololevyäni, Emma Salokosken levyt ja Stratovariukset. 23 INVENTAARIO # LAURI PORRA liikaa, voi helposti särkeä bändin kokonaisbalanssin. – Keikalle voi lähteä ilman mitään. 10 Kenen kanssa haluaisit vielä soittaa. 9 Mitä ilman et koskaan lähde keikalle. – Kovassa käytössä on Juha Lottosen vuosituhannen vaihteessa tekemä viisikielinen jazzbasso joka on perinteisempi passivimalli 34” skaalalla. – Lottoseen on ehkä suurin tunneside lähinnä sen takia, että se oli mun pääbasso juuri sinä aikana kun treenasin eniten. – Säröjä on tullut kerättyä aika liuta ja soundit vaihtelevat skaalalla Mad Professorin hienovaraisesta Blueberrystä Bossin ärhäkkään SD1:een josta omistan myös Lassi Ukkosen modaaman mainion customversion. Kaikenlainen purismi on mielestäni ajanhaaskausta ja epäoleellisten asioiden tuomista musiikin eteen. – Bassojen osalta kamani ovat selkeät ja tiedän mitä milloinkin haluan käyttää. Olen käyttänyt vuosi- 8 Vintage vai uusi soitin. – Pedaaliosastolla yleisin valintani on särö. 7 Huollatko kalustosi itse vai käytätkö jotain tiettyä soitinkorjaajaa. – Tykkään että vehkeiden koko on jotenkin suhteessa tilaan. Ja sitten vaikka Antoni Raya Pardon tekemä nailonkielinen kontrabassokitara. 6 Tallenne jolla laitteesi soivat ikimuistoisimmin. Yhdessä on nauhat ja se on kvinttivireessä. Mielenkiintoisimmat instrumenttihankintani, jotka ovat yleensä akustisia, teen tavallisesti matkoilla. Luulin varmaan alitajuisesti että soittotaitoni katoaisi samalla. Jos remplaa bassonsoundien kanssa kausia juuri oman balansoidun settini kasaamiseen joten sen uusiminen olisi kyllä äärimmäisen hankalaa. Rohkeaa soittoa voi kuulla myös Tuomas Wäinölän Human Being -levyllä. Olen teettänyt aika paljon soittimia kaipaamillani muutoksilla. Vierastan sellaista ajattelua. Bassoni ovat useimmiten aika perinteisiä ja nojaavat pitkälti Leo Fenderin alkuperäisiin malleihin. Ei mulla ole kauheesti lisättävää noihin. Minulla on esimerkiksi guzheng ja zheng ruan kiinasta, charango Chilestä ja pohjoisafrikkalainen mandole. Esimerkiksi rakasta presariani en ole soittanut neljään kuukauteen koska satula yllättäen halkesi. Tämä on kaikista bassoistani eniten käyttämäni ja ollut viime aikoina taas enemmän mukana myös keikoilla. Mä muistan lähinnä sellaisia. Amaze. Vaikea poimia erityisiä juttuja. Tahtoisin omistaa jonkin kivan nauhakaiun ja oppia käyttämään sitä. – Kitarapuolella mulla on muun muassa Gibsonin ES295 ja ESP:n vintage plus. Aina välillä tulee fiilis että vitsi kun tuon kanssa olis hieno soittaa, ja yllättävän usein se on toteutunut. – Arsenaali on kehittynyt vuosien varrella tarpeiden mukaan
Syksyllä ilmestyvän uuden pitkäsoiton työnimi on Ihme ja sitä pohjustellaan kahdella sinkulla. Kolme vuotta myöhempi Parempi loppu noteerattiin julkisen vallan taholta Teosto-palkinnolla,. Isoksi maamerkiksi jäi debyyttialbumin platinalevy. Parissa coverbändissä laulamisen myötä Tervomaan tielle osuivat kitaristi-tuottaja Jussi Jaa- konaho sekä lauluntekijä Tuure Kilpeläinen, ja loppu on fraasin mukaisesti suomalaisen kevyen musiikin historiaa. Debyytti keräsi kolme Emma-palkintoa, ja jo heti alkuun suosiota riitti niin levykau- poissa ja radioaalloilla kuin keikkalavoillakin. Vuonna 1987 Jonna Tervomaa oli neljäntoista, kun kokoelma Parhaat laittoi nippuun kolmen levyn ja kym- 18 SOUNDI menien esiintymisten mittaisen lapsitähden uran. Euroviisukarsinnoissa tuli vielä poikettua muusikkoisä Timo Tervomaan kanssa, mutta sitten laulukirjan kannet painettiin kiinni ja alettiin keskittyä koripalloon sekä teinitytön elämään. SOUNDI-HAASTATTELU TEKSTI: PETRI SILAS KUVITUS: VILLE PIRINEN ”Tietyt asiat ovat tapahtuneet minulle kaksi kertaa, mutta aivan eri tavoilla.” Jonna Tervomaa on saanut platinaa sekä albumilla nimeltä Jonna (1984), kun vaatimus oli 50 000 myytyä levyä että albumilla nimeltä Halo (2004), kun edellytys oli 30 000 kappaletta. F orssalainen kolmasluokkalainen Jonna voitti Syksyn sävel -laulukilpailun 1983, eikä aikaakaan kun hitti Minttu sekä Ville oli kymmenien tuhansien eri-ikäisten suomalaisten huulilla. Yleisömäärä pysyi tasakasvussa, ja platinamyyntiin lopulta yltänyt nelosalbumi Halo kohosi vuonna 2004 toistaiseksi merkittävimmäksi taiteelliseksi ja kaupalliseksi täysosumaksi. Saavutus oli tärkeä, koska aiemmin teksteihin keskittynyt Jonna oli tehnyt Halolle myös kolme sävellystä. Aikuistumisen kynnyksellä ja opiskelujen alkaessa vastaan tuli muutto Helsinkiin. Aikuisuran kahdelle ensimmäiselle albumille Jonna Tervomaa (1998) ja Neljä seinää (1999) tekivät musiikkia myös Lemonatorin Lasse Kurki, Egotripin Mikki Kauste ja Knipi sekä Markus Nordenstreng, Mikko Lattunen ja Kie von Hertzen. Suosio hyvine ja huonoine puolineen kaatui päälle kuin romahtava kerrostalo, mutta kaikkiaan myllerryksestä selvittiin suuremmitta naarmuitta
SOUNDI 19
Ulkopuolinen maailma yhdistää nämä kaksi asiaa hyvin voimakkaasti, mutta itse en niin tee. Minulla on onneksi ollut ai- jotain, mistä on ollut hyötyä myöhemmin. Olin kyllä siinä kohtaa tiedostanut, että musaa teen varmaankin aina, mutta vain tietyn tason myynti mahdollistaa toiminnan ja ambitioiden toteuttamisen. Olet saanut platinaa vuosina 1984 ja 2004. nulla todella oli, että minua puo– Ilman muuta olisin halunlustaakseen he peräti lätkäisinut mahdollisuuden… kavät naamalle, jos joku tudota muiden sekaan. jotettiin. – No sano muuta! Siinä mielessä olen säästynyt aika paljolta, jos vertaa nykyhetkeen. – En osaa oikein sanoa, enkä edes edessähän vanhemmatkin olivat. Siksihän ihmiset matkustavat tai lähtevät risteilylle. Ja koska olin levyttävä artisti, minulle tietenkin annettiin paljon levyjä – varsinkin kokoelmia. (NauSellainen on morua.) Se oli kaikille ”Useammat tytöt nessakin läsnäolijoille varkiinnostuvat elämänmaan melkoinen kuva: Kari Kaipainen/A-lehtien kuvatoimitus 20 SOUNDI kuva: Arto Jousi/A-lehtien kuvatoimitus esimerkiksi miksauksesta, tuottamisesta ja biisien tekemisestä. Jotkin tytöt olivat töisesti hyvät muistot. Aikuisten leikitkin ovat kivoja vain jos on turvasana, jolla pelistä pääsee heti halutessaan pois. Se oli aito yhteys oman ikäisten populäärikulttuuriin. Sellaiseen julkisuuteen ei voi varautiedä muusta. Miten pysyit järjissäsi asiMutta aika mahdottoman tehtävän an kanssa. na… läheisten joukko, joka on ol– Se meni varmaan aika 50/50. Niissä merkeissä meni pari vuotta. Välillä tuntuu, että olen Jäikö teinitähtivuosilta taskuun pärjännyt asian kanssa tosi hyvin, välillä ei. Mitä ohjeita antaisit nyt, äitinä ja suosittuna artistina, 10-vuotiaalle itsellesi. Kerran yksi pelikaveri jopa löi yhtä tyyppiä mi- kea analysoida, koska olin silloin kymmenen. li pilkkaamaan. lut alusta asti irti koko siitä hössöYhdestä taskusta lähti lapsuutta tyksestä. Jäikö jotain silloin tosi aggressiivisia minua kohtekemättä, koska niin sanotusti taan, ja sen verran hyviä ystäviä mikaikki tunsivat sinut ulkonäöltä. SOUNDI-HAASTATTELU jonka Tervomaa jakoi tuottaja Jaakonahon kanssa. Onneksi siihen aikaan ei ollut kaikilla kameraa puhelimessa. Varsinaisista hyödyistä en ko kaaren. – Myyntiluvut eivät lapselle tietenkään merkinneet mitään…. isolla kouralla ja toiseen tuli tietoa Onko sinulla noilta ajoilta edelleen ystäviä, jotka ovat nähneet ko- asioista, joiden äärelle lapsi ei yleensä pääse. Aikuinen voi haistattaa paskat, hypätä koneeseen ja sanoa, että palaan viikon päästä. Parhaillaan eletään jännittäviä hetkiä, sillä uusi pitkäsoitto, joka kulkee työnimellä Ihme, on pian valmis. Niitä aikoja on vai– On kyllä, hyviäkin. Isäsi oli muusikko, ja tunsi alan Serkkutyttö pelasi teininä Pyrinkuvioita ainakin jollain tasolla. Pidätkö jompaakumpaa tunnustusta toista merkittävämpänä. He haluavat hetkeksi pois omista ympyröistään. – Halon suosio oli sikäli hyvin tärkeä juttu, että pääosin omalla materiaalilla menestyminen vahvisti mielettömästi uskoa tekemiseen. Silloin kuvio oli toinen. Ja kunnia erilaisista tunnustuksista kuuluu tietenkin aina yhteistyökumppaneillekin. – Ei… En tuntenut mitään vetoa meikäläiseen melankoliaan. – Vältä isoja, vanhempia miehiä, joilla on ympärivuotinen rusketus. Olin kaveristani jopa vähän ylpeä, ja niin oli muukin joukkue. Olisitko kuudennen oman levyn kynnyksellä, jos ne asiat olisivat jääneet kokematta. mäni oli. Halon platina oli myös pitkään kanssani tehneille ihmisille osoitus siitä, että olimme löytäneet jotain kansaa kiinnostavaa. Sellaista minun elätua mitenkään. – Jos jotain, niin oletan vahvasti, että ilman teinikuvioita olisin päässyt aikaisemmin liikkeelle nykyisen homman kanssa. Kotoa on lyhyt matka niin Helsingin keskustaan kuin Pasilan asemallekin. Tietyt asiat ovat tapahtuneet minulle kaksi kertaa, mutta aivan eri tavoilla. En ole oikein koskaan ymmärtänyt rahan päälle, enkä kyllä silloinkaan riehaantunut jostain mahdollisuudesta ostaa uudet skimbat tai muustakaan vastaavasta. Istuimme yhtaitoinen arvioimaan tällaisia juttuja. telusta, miten avoimesti sinua tui– Totta kai, samoin äidin perhe. ”Omien tekstien teko olikin alkuun hankalaa, kun olin omaksunut rytmityksen sekä fraseerauksen amerikkalaisesta ja brittimusiikista.” ilmestys. niin osaa sanoa. Ja hyvä niin, sillä sen on määrä ilmestyä 20. Onnössä koripalloa, ja muistan yhdestäkin FoKoPoa vastaan käydystä ot- ko hän myöhemmin kertonut suojelleensa sinua joiltakin asioilta. Eli kuuntelin yleisesti ottaen hirveästi kaikenlaista. Suoraan sanoen menneisyys oli pitkään aikamoinen jarru, koska se oma henkilökohtainen vastareaktio oli niin vahva. Kuva muuttuu.” vaiheessa aika tärkeää. – Isäpuolen levyhyllystä kuuntelin Genesistä, Earth, Wind & Firea, Sadea sekä Crosby, Stills, Nash & Youngia ja muutakin ei niin pikkutytön musaa, kunnes tietyssä vaiheessa hurahdin Duran Duraniin. Menin juttuun ihan täysillä, harjoittelin tunneskaaloja, ja näin… sen päiväisiä unia Simon Le Bonista. Mitä fanitit ja keihin samaistuit kymmenvuotiaana. Lauluntekijä asuu pian nelivuotiaan tyttärensä kanssa vuokralla kauniin jugend-talon yläkerrassa. Nyt olen mukana kilpailussa, jossa haluan olla mukana ja josta pääsen heti halutessani pois. En koe olevani ammattinua puolustaessaan. Lapsi ei voi niin tehdä. Albumin myötä Tervomaa aktivoituu uuden yhtyeensä kanssa myös keikoille. Viime ajat Jonna on viettänyt hiljaiseloa. syyskuuta. den turnauksen yleisössä, kun joku Onko lapsuudesta silti pääsääntuli härnäämään. Nousiko Dingo tai joku muu kotimainen bändi tai artisti suosikiksi. Ja sa- kuva: Kari Kaipainen/A-lehtien kuvatoimitus. 10-vuotias ihminen voi vaikuttaa kypsältä ja asiansa osaavalta, mutta eihän asia niin ole. Oletko miettinyt, kuinka paljon teinitähteys lopulta vaikutti nykyuraasi
Mutta jos nyt on pakko listaa tehdä, niin helposta päästä lähtien tulevat ensimmäisinä mieleen Ismo, Karjalainen ja Nurmio. Enkä minä siitä mitenkään… jaksa kimpoilla. Yleensä naisten tekemä musa ja heidän käyttämänsä kieli kiinnostaa minua kyllä tosi kuva: Ari Enzio Lahti/A-lehtien kuvatoimitus moin ne sen ajan hurmosbänditkin menivät ohi. Minähän olin ekat vuodet aina miesten kanssa liikenteessä, ja oli kiva saada naispuolinen aikalainen samoihin hommiin. Tuntui tärkeältä alkaa tehdä laululyriikkaa suomeksi nuoren naisen näkökulmasta. On älyttömän tärkeää, että on tällaisia aina pintaan palaavia ja edelleen täysin relevanttia musaa tekeviä freesejä konkareita. Se vuosi ennen kuin Maija tuli kehiin oli ehkä vähän kylmää aikaa. Sinut löydettiin 1990-luvun lopussa cover-keikalta, jolla lauloit englanniksi. J. – Ei meistä ystäviä tullut, eikä vihamiehiä. – Aika vähänhän niitä silloin oli. Isoäitini, joka asuikin meillä yhdessä vaiheessa, kuunteli Rautavaaraa, Olavi Virtaa, Laila Kinnusta, Ankia, Junkkarista ja muita. (Naurua.) Mutta totta kai aloimme aika pian- ”Maija oli näkymätön turva, ja arvostus naiskollegaa kohtaan hiukan erilaista miespuolisiin kollegoihin nähden.” kin nähdä toisiamme eri puolilla ja jutella. Onko tasa-arvo toteutunut musabisneksessä vai onko rock ja pop yhä leimallisesti miesten maailma. Ystäväpiirit olivat toiset. Vilkkumaa muisteli Soundissa 08/09 noita aikoja: ”Näin asian pitkään siten, että Jonnaa pidettiin meistä kahdesta sinä vakavasti otettavampana. Kaikki nämä Hassisen Koneet, Sielun Veljet, Tuomari Nurmiot ja muut aukesivat vasta myöhemmin, jälkiteininä. Musiikillinen yhteys löytyi helpommin amerikkalaisen indien suuntaan. Mitä enemmän naisia alalle tulee, sitä enemmän heitä sinne tulee. Ihan uteliaisuudestakin, sillä katson esimerkiksi oppineeni koko miessukupuolesta paljon heidän tekemänsä musan kautta. Asiat ovat nyt näin ja huomenna toisin. Ajatellaan vaikka Chisua, jolla on tekninenkin toteutus täysin hallussa. Ja pikkuveli kuunteli Göstaa (Sundqvist, Leevi & The Leavings) aamusta iltaan, joten sillekin tuli altistuttua. Keihin samaistuit. Siis ei Jonna tietenkään kiukuttanut, mutta se ulkopuolinen näkemys meistä”. Jotenkin sisäsyntyisesti musiikista kiinnostuneet ihmiset näistäkin tekijöistä toki tiesivät, suuri yleisö ei niinkään. Oliko oman uran alussa silti selvää, että alat ilmaista itseäsi suomeksi. Valtamediassa teidät haluttiin nähdä aika heppoisin perustein milloin sielunsiskoina, milloin verisinä vihollisina. Ketkä olivat roolimallejasi. Miehiä on ollut näissä kuvioissa niin paljon pidempään, että heitä on totta kai alalla yhä enemmän. Eikä minun edes tarvitse pitää jonkun musiikista, jotta arvostaisin häntä. Oliko kohtalonkumppani tärkeä. Pöydän toisella puolella oltiin totta kai päätöksestä hyvin helpottuneita! Asiaan vaikutti myös se aukko, jonka olin suomeksi tekstittävien naisten kohdalla näkevinäni. Tasa-arvoasioista pitää puhua, mutta loppupeleissä asiat etenevät tekemisen ja tekijöiden kautta. Se mainitsemasi niputtaminen ja myös tietty vastakkainasettelu huvitti meitä kovasti. Kuoppamäen Anna, Liisa Akimof, Tuula Amberla, Costi… Maaritkin, totta kai. Ja se kiukutti. Sitten yhtäkkiä kaikkialla olivat Jonna Tervomaa ja Maija Vilkkumaa. Seuraavaksi tulivat ikiaikaiset Nina Simonet, Etta Jamesit ja vastaavat, vaikka solistisen diivan rooli ei minua omana juttuna koskaan olekaan kiehtonut. Omasta mielestämme teimme kuitenkin aika erilaista musaa. Minulta kysyttiin, kumpi tulee luontevammin. Kuva muuttuu. kuva: Seppo Sirkka/A-lehtien kuvatoimitus ”Halon platina oli myös pitkään kanssani tehneille ihmisille osoitus siitä, että olimme löytäneet jotain kansaa kiinnostavaa.” paljon. Koska he ovat jotenkin… tämän kehdon pohja. Ketkä lauluntekijät ovat tämän hetken suosikkejasi. Oliko Maija oikeassa eli miten asian itse koit. Koska tunnekieli on laulaessa niin oleellinen juttu, oli valinta aika looginen. Mutta vuosi vuodelta naisia tulee lisää sekä musiikin tekijöihin että taustajoukkoihin. Eli niitä kyllä kuulin lapsena paljon. – Julkaisuväliä taisi olla vuoden verran, eli aika lähekkäin se tapahtui, joo. Omista aikalaisista tulee pitkä lista: Chisu, Erin, Vuokko Hovatta, Terhi Kokkonen, Matti Johannes Koivu, Marjo Leinonen, HIM, Samae Koskinen, Paleface, Mika Kuokkanen & Ninni Poijärvi, Asa, Astrid Swan, Notkea RotSOUNDI 21. Siitä yhdestä naiskiintiöpaikasta vai. Omien tekstien teko olikin alkuun hankalaa, kun olin omaksunut rytmityksen sekä fraseerauksen amerikkalaisesta ja brittimusiikista. Maija oli näkymätön turva, ja arvostus naiskollegaa kohtaan hiukan erilaista miespuolisiin kollegoihin nähden. Useammat tytöt kiinnostuvat esimerkiksi miksauksesta, tuottamisesta ja biisien tekemisestä. Ja mistähän me olisimme riidelleet. Karjalainen oli silti varmaankin ensimmäinen suomalainen laulaja, joka todella kolahti. – Minua ainakin lämmitti ajatus siitä, että tarvittaessa on vertaistukea olemassa. Maija oli helsinkiläinen, minä Hämeestä muuttanut. – Tosi vaikea kysymys, sillä lähtökohtaisesti arvostan kaikkia kollegoitani. – Kyllä se minusta on muuttunut, ja evoluutio edelleen käynnissä. Ei heitä juuri ollut. – Muistan yhden levy-yhtiössä käydyn keskustelun, jossa kieliasiasta puhuttiin. Sinänsä muuten jännää, koska suomenkielisten coverien laulamiselle en ole ikinä lämmennyt
Mikä ajoi irti ottoon. 23. muuttanut maisemaa, johon mu Mutta vielä on teko kesken ja sovisiikkia tehdään. ta. Meltänyt yhteyttä. Ketkä soittavat levyllä ja uudes sa bändissäsi. – (Naurua.) No joo, en! Mitä some-asioihin yleensä tulee, niin kyseessä on muutos, joka on tapahtunut tässä välissä enkä ole siinä mukana. Toistaiseksi. la, eikä asiaa voi muuksi muuttaa. – Nimenomaan! Pieni maa ja pieni kielialue vaikuttavat siihen, että volyymi on täällä aika pieni. Kuinka someutuminen on tyisellä soundillaan soittavia miehiä. Voi tehdä mion muutos, joka on tä vaan, ja se antaa tapahtunut tässä kaikille upeat mahdollisuudet. Ruotsiin ja Britanniaan on maan tieteellisesti lyhyt, mutta kulttuuri historiallisesti pitkä matka. Vaikka nytkin tietenkin koko ajan puhun itsestäni! Voit puolustautua sillä, että ai nakin nyt sinut on tilattu puhu maan itsestäsi. Jos olisin halunnut jatkaa samoilla säädöillä, olisin voinut kysyä heti tuottajaksi neljää-viittä eri ihmistä, ja kaikki olisi edelleen kutakuinkin tuttua. tukset itsepäisesti kappalekohtaisia. Mutta halusin riuhtaisun uuteen ja tuottajan, joka ei ole vielä fakkiutunut johonkin yhteen juttuun. Enkä ole koskaan muutenkaan olitse aktiivinen fanien suuntaan. En ole uskaltanut päästää itseäni Facebookiin, koska en oikein luota itseeni tuollaisissa tilanteissa. Eppu on soittanut itse kaikenvielä. – Perimmäinen ongelmani tässä Jos kaivataan gospel-kuoroa, sitähän jutussa on, etten viihdy tietokoneellaitetaan. Homman näkee minusta aika hyvin vaikka YLE Teeman rock- ja iskelmäsarjoista, jotka ovat sekä tasokkaita saavutuksia että ekoja vakavia yrityksiä hahmottaa suomalaisen kevyen musiikin suuria linjoja ja etsiä jotain syy-seuraus -suhteita. Olin paremmin kartalla, kun vielä soitin levyjä radiossa, nyt minulla on vain yleiskuva. Toistaiseksi olen pärjännyt ilmankin – ainakin yksityishenkilönä. Hienoa on myös se, että heavyn tai sanotaan laajemmin rockin ja po”Mitä somepin välillä ei ole enää mitään keinotekoiasioihin yleensä sia korkeita raja-aitulee, niin kyseessä toja. – Tahdoin putsata pöytää ja käydä yhteistyöhön uuden tyypin kanssa. Ja ehkä siksi jotkin asiat ovat kestäneet niin kauan toteutua. Tuskin ryhtyisit tä hän omaehtoisesti. Vähän pelonsekaisin tuntein minä asiaan suhtaudun. – On se, muissakin kuin näissä sukupuoleen liittyvissä asioissa. Mattilan Riku häntä alun perin ehdotti. Myös indie-puolella on paljon tekijöitä, jotka eivät ole singer-songwriter -jatkumoa, mutta tekevät joka tapauksessa komeita biisejä. Se Miten suhtaudut nykyajan artis homma minun pitää jotenkin ratkaistille esitettyyn vaatimukseen olla ta. Vaikka laista, ja lisäksi studiossa ovat käyminulla onkin kyllä aina ollut tosi kineet Jere Ijäs, Jaakko Murros, Mikko voja faneja, joihin olen mieluusti piKaakkuriniemi ja Mikko Määttä. Koko ala on meillä niin älyttömän nuori. – Ensinnäkin nyt mennään korostetusti laulu edellä, eli levylle ei ehkä edes tule yhtä yhtenäistä bändisoun– En ole Facebookissa, ainakaan dia. huhtikuuta 2013 Jonna Tervomaan koti, Helsinki. 22 SOUNDI lut mikään itsestäni ja ajatuksistani puhuja tai aktiivinen nettisivujen päivittäjä. välissä enkä ole Onko Suomen siinä mukana.” musiikkikenttä mie lestäsi demokratisoi tunut. Enkä edes ole varsinaisesti Facebookin vastustaja, vaikka kritisoinkin sitä mielelläni. – Niin se varmasti on. Mahtaako Facebookiin päteä sa nonta ”hyvä renki, huono isäntä”. Löysit syksyllä tulevalle albumil lesi Ihme uuden yhteistyökumppa nin Eppu Kososesta. Ehkä jonain päivänä. kein kaikki Epulle tuttuja jostain aiKeräät voimia FBjyrkänteen emmista hankkeista, ja omalla, erireunalla. Se oli aivan rehellisesti hyppy tuntemattomaan
Introducing the M Series – built to plug and play with all the connectors and room-response controls you need. Now let’s see how far you can go. And it’s one of our most sustainable active monitor yet, with the new long-lasting Natural Composite Enclosure™ and intelligent signal-sensing power management. Come see yours at www.genelec.com M030 M040. Perfecting that all-important neutral, accurate sound has made us the music industry benchmark. Natural Composite Enclosure™ Handcrafted from wood composite Just imagine how far you can go 35 years of experience leads us to this moment
Sveamamman pirullisimmat kasvatit saavat kiittää kultasuonen löytämisestä muun muassa James Hetfieldia, Phil Anselmoa ja Tomi Joutsenta.. Ghost ei halua tuollaisen joukon jatkoksi vaan me katoamme keskuudestanne juuri silloin kun te sitä vähiten odotatte! kuva: Mikael Eriksson Ruotsalaisyhtye Ghost ei tuo mitään järisyttävän uutta teatraalisen rock ’n’ rollin maailmaan, mutta Linköpingin kultapoikien kakkoslevy Infestissumam on silti kevään odotetuimpia raskaan rockin julkaisuja. Ghost SALAMYHKÄISEN KAUHUTEATTERIN TOINEN TULEMINEN 24 SOUNDI – Maailmassa on tarpeeksi tylsiä yhtyeitä, jotka julkaisevat tylsiä levyjä ja rundaavat tylsämielisinä vuodesta toiseen
Brittiläisen Paradise Lostin Draconian Times MMXI -kiertueen avausyhtyeenä Forumin-keikalla toimii vanhan vihtahousun palvojaksi kääntyneeltä uskonmieheltä näyttävän Papa Emeritusin ja viiden nimettömän ghoulin (”The Nameless Ghouls”) muodostama mystinen ruotsalaisryhmä Ghost. teksti: TIMO ISOAHO L ontoon Kentish Town, huhtikuun alku 2011. otto oli alusta asti erittäin positiivi– Jamesin tempaus oli siis meille nen. välittömästi hahmottelemaan GhosTehän varjelette yksityisyyttänne tin ensimmäisen tulemisen ulkoasua. Synkkiin kaapuihin verhoutuneet kasvottomat muusikot hiipivät yksitellen savuiselle lavalle. Ruotsin television suorana lähettämän metallijuhlan ylipäällikkö, Metallican laulajakitaristi James Hetfield, asettuu haastattelukameroiden eteen Ghostin paita yllään. Vain pari kuukautta myöhemmin alkaa tapahtua toden teolla. Muun muassa dildon sisältämän meidät satojen tuhansien ruotsaInfestissumam-kakkosalbumin erilaisten huulille ja internetin, etenkin koispainoksen ja ”Papa Emeritus II sosiaalisen median, ansiosta Ghost paaviksi” -tempausten jälkeen on kohosi maailmanlaajuiseksi ilmiöksi. Cathedral-pomo Lee Dorrianin pyö”Ghostin doompop kuulostaa Abban rittämän levy-yhtiön kautta eikä häja Black Sabbathin risteytykseltä” ei nen Rise Above -merkillään ole minole yhtään hassumpi kuvailu – varkäänlaisia mahdollisuuksia panostaa sinkaan Opus Eponymousista, jonka esimerkiksi tehokkaaseen markkitarttuvimmat kappaleet tuntuvat nointiin. Ei siis auta sien kanssa häpeilemättömästi flirtmuuta kuin kuunnella. han epäkohteliasta tarjota ”ei-oota” Aistitteko te Opus EponymouJamesille. Eikä Ghostin sarvipäisen lusiferin ja alakerran tulikuumien pätnimettömistä ghouleista. ilmassa on oivallinen veto upottaa SOUNDI 25. Onkin kiehtova ajatus, että jääneen pysyvästi mieleen. Vähän myöhemmin, heinäkuun alkupuolella, Metallican kipparoima Big Four Of Thrash -kiertue saapuu Göteborgin loppuunmyydylle Ullevin stadionille. erittäin tarkasti ja eräskin suomalaiTietyt perusjutut, ghouli-muusikoinen promootiohenkilö sai kohtalaiden kaavut ja Paavi helvetistä -keusen tylyn vastaanoton ilmestyessään lakuva, olivat pian selvillä. Estradin äkkiarvaamatta täyttäneen orkesterin teatraalisuus on niin näyttävää luokkaa, että Forumiin saapuneet pahaa-aavistamattomat Paradise Lost -fanit ovat pudottaa hämmästyksestä alaleukansa. – Hetfieldin veto tuli meille yllätyksenä – emme todellakaan tienneet hänen intoilevan Ghostista. gell suitsutti meitä Darkthronen nettisivujen Band Of The Week -osiosMetallican kolme ensimmäistä albusaan – ja jos uusi bändi saa Fenrizin mia ovat vaikuttaneet Ghostin tekeja Rise Aboven kaltaiset tahot taakmisiin huomattavasti enemmän kuin sensa niin underground-piireissä tälvaikkapa Blue Öyster Cult, johon laiseen ryhmään iskeytyy välittömeitä jatkuvasti verrataan. Toimettomiksi he eivät kuitenkaan jää, sillä yhden jos toisenkin videokamera käynnistyy ja maailma saa lukemattomia hämmästeleviä twiittejä ennen kuin Ghost ehtii lopettamaan 45-minuuttisen settinsä. Joten, toistonkin uhalla, on sakauhuteatterin yhdistämisestä synnottava, että Metallican kumarrus tyi vasta myöhemmin. Tämä tarkoittaa sitä, että Ghostin underground-päivät ovat luetut. Tosiaan, Ghostin jäsenet haluavat tehdä haastattelut nimettöminä, jo- ten toimittaja ei voi koskaan olla täy- rockyhtye salaperäisyyden syövereihin – mystisyys, seksuaalisuus ja hesin varma, onko langan päässä itse Papa Emeritus vai hänen seuraajansa donismihan ovat kiehtoneet rock ’n’ roll -faneja aina Elvis Presleyn ajoista Papa Emeritus II (palataan tähän aiheeseen vähän myöhemmin) vai joku alken. tavasta bisnesvainusta. vaikkapa Kissillä. Kutsuupa hän Ghostin jäseniä lavallekin Bury Me In Smoken aikana – tuona iltana biisin otsikko tosin kuuluu Bury Me In Ghost. Niin tai näin, mutta Facebookin ja Twitterin kaiken No, rehellisesti sanoen: emme viltietävässä ja paljastavassa nykymaa- leimmissä unelmissakaan uskaltaneet odottaa mitään tällaista. Niin, mystinen etenkin sen vuoksi, ettei bändiä vielä tässä vaiheesssa juurikaan tunneta underground-piirien ulkopuolella. Mehän julkaisimme biisejä hin levy-yhtiön markkinointikoneisto MySpacessa ennen kuin kukaan tiesi ei yltäisi miljoonilla euroillakaan, Ghostista yhtään mitään ja vastaanGhostin edustaja sanoo. Big Four -iltama nosti koinaan. kiin levyihin, sillä mehän olemme – Vaikka pyörittelimmekin Ghosammentaneet valtavasti oppia heitiin liittyviä alustavia ideoita vuodän urastaan, niin onnistuneista vedesta 2008 asti, niin oivallus saladoista kuin syvistä aallonpohjistamyhkäisen rockkeikan ja näyttävän kin. Esimerkiksi Gylve ”Fenriz” Najättimäisen tärkeä asia – ja tietenkin myös aivan suurenmoinen kunnia. NOPEAN LÄPIMURRON tehneen – Kiistämättä huomasimme kirGhostin yhteydessä on puhuttu paljoittavamme tasokasta materiaalia, jon tarkasta laskelmoinnista ja loismutta albumin saama vastaanotto... tailevia sanoituksiakaan voi sivuut– Vielä alkukesällä 2011 Ghost taa – ne viekoittelevat viatonta nuotunnettiin vain aikaansa seuraavien risoa samaan tapaan kuin vaikkapa musiikkifanaatikkojen keskuudessa, Black Sabbath tai Mercufyl Fate aimutta tilanne kääntyi päälaelleen yhdessä yössä. Ja mikä vielä hienompaa: James oli kuullut musiikkiamme, mutta hän ei vielä silloin tuntenut yhtyeen konseptia – eli hän innostui nimenomaan sävellyksistämme eikä esimerkiksi bändin teatraalisuudesta, ilmoittaa puhelimesta kuuluva matala ääni. James Hetfield kykenee yhdellä pai– Usko tai älä, mutta musiikki oli tavalinnallaan tekemään asioita, joiensin. Taitaisi olla vähän turmaailmassakin. Jos vertaat Kissin – (naurua) Tosiaan, vaikka suokonserttitaltiointeja vuosilta 1974 ja jelemmekin kasvojamme julkisuu1978 niin bändin noususuhdanne on delta viimeiseen asti niin teemme helppo havaita ja täsmälleen samantoki poikkeuksia joidenkin henkilöilaiseen piirteeseen törmäät Ghostin den suhteen. sin tekovaiheessa, että albumi tulee täyttymään erikoisen tarttuvasta raskaasta rockista. Viimeisenä pimeydestä vaappuu Papa Emeritus, vahvasti tuoksuva suitsukepallo toisessa käsivarressa heiluen. kuitenkin terveellistä muistaa, että Opus Eponymous -debyyttilevymGhostin musiikillinen peruskivi soi mehän ilmestyi lokakuussa 2010 häpeämättömän mieleenpainuvasti. Verkkainen ”fani fanilta, keikka keikalta” -käännytystyö jää Ghostin osalta historian hämärään, kun Panteran entinen keulakuva, nykyisin muun muassa Downia piiskaava Phil Anselmo nousee jättimäisen Download-festivaalin lavalle ruotsalaisyhtyeen paitaa kantaen. Tämä idea inGhostin suuntaan ylensi mieliämme nostikin meitä kovasti ja ryhdyimme erityisen paljon. Metallimästi ”check this out” -leima, muiscan merkitys ei myöskään jää pelktuttaa Ghostin edustaja. Hammer äkkiarvaamatta takahuoneeseenne Of Doom -festivaalilla syksyllä 2010 (”mikä helvetin mies sinä olet ja tapahtuneen ensiesiintymisen jälmillä helvetin asialla”). Mutta miten keen Ghostin show on kasvanut pala on James Hetfieldin laita – onko häpalalta, vähän samaan tapaan kuin nellä asiaa backstagellenne
Saimme kuitenkin niin hyviä kiertuetarjouksia, että studioperiodia täytyi siirtää eteenpäin kerta toisensa jälkeen ja lopulta uppouduimme nashvillelaiseen Blackbird-studioon vasta loppuvuodesta 2012, Ghostin edustaja sanoo. Ghost ei halua tuollaisen joukon jatkoksi vaan me katoamme keskuudestanne juuri silloin kun te sitä vähiten odotatte!. Tyyli, jolla sanoma tuotiin esille, oli jotenkin kiehtovasti vinksallaan. Oli kiistämättä unohtumatonta allekirjoittaa sopimus Rise Aboven kanssa, mutta siellä väkisin pysyminen olisi ollut pelkästään typerää. Olen nähnyt yhtyeen neljä kertaa ja ensimmäinen Ghostkeikka räjäytti pään, mutta seuraavilla kerroilla oli vähän sellainen ”mä näin jo tuon tempun” -fiilis. Mutta palataanpa vielä Ghostin konseptiin ja Papa Emeritus / Papa Emeritus II -kuvioon. Kysymys on hieman tylsämielinen, mutta silti: millaisten paineiden keskellä kirjoititte Infestissumam-pitkäsoiton materiaalia. Eikä odottajapuolelta löydy pelkästään faneja, sillä Universalin siipien alla toimivan Loma Vista Recordings -yhtiön kerrotaan maksaneen Ghostin levytyssopimuksesta satojen tuhansien dollarien verran pelkkää ennakkoa. Bändi pystyy luomaan intensiivisen keikkatunnelman ja paketti on kasassa – vaikka heidän kovin livebiisinsä onkin The Beatles -laina Here Comes The Sun. Se on hyvä tapa tukea yhtyeitä, koska merchandise-osasto merkitsee tämän päivän nouseville orkestereille huomattavaa lisätuloa. Ruotsin listaykköseksi nousseen Infestissumamin promootiotyöhän käynnistyi jo viime vuoden lopulla, kun Ghost soitti kotikaupungissaan Linköpingissä keikan, jonka encore-osuuden aikana bändi esitteli sivuun väistyvän laulajansa Papa Emeritusin seuraajan Papa Emeritus toisen. – Tietenkin, mutta mitään tällaista emme kuitenkaan suunnittele. Itsekin tsekkaan mielelläni uusia yhtyeitä mikäli näen jonkun kiinnostavan paidan arvostamani tyypin päällä. Toisaalta taas: aion mennä katsomaan bändiä jatkossakin. – Itse asiassa, suurin osa Infestis sumamista sävellettiin jo vuosina 2010–2011, lukuun ottamatta Ghuleh / Zombie Queen -kappaletta. Toki suosion laajentumisen myötä kakkoslevymme muuttui koko ajan tärkeämmäksi ja tärkeämmäksi yhtyeen jatkon kannalta, mutta tämä tietoisuus ei juurikaan ehtinyt vaikuttamaan kappaleisiin. Maailmassa on tarpeeksi tylsiä yhtyeitä, jotka julkaisevat tylsiä levyjä ja rundaavat tylsämielisinä vuodesta toiseen. Entä päätyikö Dave Grohl Abbalta lainatun I’m A Marionette -coverin rumpaliksi juuri hyvän ystävänsä Nick Raskulineczin kautta. – Raskulinecz taas oli mies paikallaan, mutta kappaleisiin hän ei juurikaan koskenut. Asian toinen puoli on sitten se, kun joskus tullaan melkein vaatimaan, että ”voisitko pitää keikalla tämän meidän bändin paitaa”. Miten paljon Ghost on hyö tynyt vahvasta visuaalisesta imagostaan. – Varhaiset fanimme ovat tietenkin räksyttäneet meidän myyneen itsemme. Hieno kokonaisuus Ghostin uusi levy toki silti on ja panostuksen kuulee kaikessa. Kuten mainitsin niin Rise Aboven mahdollisuudet ovat rajalliset, mutta Ghost haluaa tehdä jatkossa kaiken hienommin, paremmin ja näyttävämmin. – Odotin lähinnä suhinaa ja pörinää, mutta Ghostin musiikki olikin jotakin aivan muuta. Palataanpa mainitsemaasi Nashvilleen ja Infestissumamin tuottaneeseen Nick Raskulinecziin (Foo Fighters, Alice In Chains, Deftones). Nashville on maailman kaupallisen kristillisen musiikin keskus ja toki Ghostin piti suorittaa täs- mäisku juuri tuollaiseen paikkaan. Se ei ole enää yhtään niin siistiä. – Itse asiassa ei, sillä tiedustelimme Grohlin kiinnostusta omin päin, erään viime kesänä soineen festivaalin backstagella. 26 SOUNDI ”ENSIMMÄINEN GHOST-KEIKKA RÄJÄYTTI PÄÄN!” James Hetfield ja Phil Anselmo eivät ole ainutlaatuisia tapauksia, sillä Tomi Joutsenkin on nähty Ghost-paidassa – jopa Amorphisin promokuvissa asti. – Mutta vastatakseni kysymykseesi: paineita ei ollut lainkaan, sillä materiaali oli periaatteessa jo valmiina tämän Ghost-kohinan noustessa. – On todella siistiä jos isot starat, esimerkiksi juuri James Hetfield, nostavat paitavalinnoillaan uusia bändejä esiin. Onko se tällaisessa valossa sitten niin ihmeellinen asia jos jonkun rockyhtyeen laulaja ottaa lopputilin ja saa seuraajan, Ghostin edustaja sanoo – ja epäilemättä virnistelee pirullisesti tahollaan. Nauhoitusten tunnelma pysyi koko ajan kannustavana ja positiivisena. – Aivan. – Jos innostun jostakin bändistä niin yritän hankkia myös sen paidan. Millaisen ensivaikutelman Ghost sinulle aikoinaan antoi. Uudistumisen myötä on menetetty hieman tarttuvuutta. Olet käyttänyt Ghostin paitaa Amorphisin promo kuvissakin. Rakkaiden opetuslastemme pitäisi kuitenkin ymmärtää, etteivät Rise Aboven ja Ghostin ajatukset tulevaisuudesta osuneet enää yksiin. Bändin tietty härskiys teki vaikutuksen. Nick osoittautui hyväksi piiskuriksi, sillä hän onnistui kaivamaan meistä esiin hienoja soittosuorituksia. kuva: Mikael Eriksson kuva: Stefan De Batselier SUORASTAAN SATUMAISESTI edenneen alku-uran jälkeen Ghost on nyt ensimmäistä kertaa tosipaikan edessä, sillä linköpingiläisyhtyeen mittaviksi paisuneet faniarmeijat odottavat monia asioita: unohtumatonta showta, loistavia biisejä, ulkomusiikillisia tempauksia ja niin edelleen. Oli meillä kuitenkin toinenkin idea, sillä halusimme löytää sen oman Sunlightimme – tiedäthän tämän Entombedin tunnetuksi tekemän tukholmalaisen studion. Dave ilmoitti diggaavansa Ghostia ja lähtevänsä innolla mukaan. – eli nauhoituspaikan, joka tulisi kuuluisaksi tämän bändin takia, Ghostin maailmasta tuleva ääni huomauttaa. Tämä yllättävän isoja otsikoita nostattanut yhteistyökuvio ei siis olisi voinut juuri vaivattomammin edetä. – GHOSTIN KAKKOSLEVY Infestissumam on toki mieluinen levy, mutta se ei ole aivan niin vangitseva kuin debyytti. Ghost voisi siis periaatteessa jatkaa vaikka kuusisataa vuotta – muusikot vain vaihtuvat maskien ja huppujen takana. Tempaus on tyypillinen osoitus Ghostin hämmentävistä toimintatavoista, sillä Papan pääkallomaskin takanahan vaikuttaa edelleen täsmälleen sama lau- laja, vaikka yhtye tämän tosiseikan tietenkin kiistääkin. – Itse vaikutuin ensin musiikista, mutta Ghostin tapauksessa ulkomusiikillista puolta ei voi tietenkään sivuuttaa. Tiesimme koko ajan myös sen, että haluamme Infestissumamin olevan debyyttiä selvästi moniulotteisempi ja monella tavalla haastavampi. Katsotaanpa, mitä laulajamestari ajattelee ruotsalaisyhtyeestä tänään. Hänen panoksensa kuuluu enemmänkin levyn yleissoundissa ja -hengessä. – On iso juttu, että Paavi erosi toimestaan, ensimmäistä kertaa yli kuuteensataan vuoteen. Nauhoitimme koko levyn kattavan demon jo niinkin varhain kuin syksyllä 2011, sillä meidän piti vetäytyä studion uumeniin seuraavan vuoden alkupuolella. Näiden valintojen täytyy liittyä Ghostin pikimustaan huumorintajuun. Se tuntuu myös eleeltä sen ”oman suuren musiikillisen perheen suuntaan” ja vastaiskulta näkymättömälle bisneskoneistolle
kuva: Miika Alanen Mikki Kausteen egotrippi ”Miehistä elätellään yhä mielellään aika kovaakin kuvaa, mutta eipä meitä paljon tarvitse puhaltaa, kun jo mennään kumoon ja komeasti” Kultaa ja platinaa siinä missä hittejä ja listaykkösiäkin saavuttaneen Egotripin laulaja Mikki Kauste sovitti edellisen ja seuraavan bändilevyn väliin ensimmäisen sooloalbuminsa. Helmikuussa 1971 syntynyt 28 SOUNDI MikaAntti Kauste halusi oppia jotain uutta. – Aloitin musiikin harrastukseni Elviksen, Eddie Cochranin ja muun 1950luvun kaman parissa, ja siitä skaala laajeni aika pian viihdemu siikkiin. Lintumies: minkälaista ja minkä vuoksi. Idea oli nostaa laulu reilusti keskiöön ja suunnata uusille vesille. Koska sen sisältö ja teon motiivi kiinnostavat monia, miehelle oli syytä esittää kaksi kysymystä, jotka alkavat sanalla ”minkä”. – Mu kana on paljon vibratoa, ja tulkit sen musaa kaikkiaan eri tavalla. Josta niin moni on am mentanut, Topi Kärjestä lähtien. teksti: PETRI SILAS K un menestyneen yhtyeen laulusolisti varaa almana kasta aikaa soololevyn laa timiselle, alkavat sivusta huutelijat äkkiä pohtia syitä ja vaa tia perusteita. Mitenkään puskista, harkitse matta tai päälle liimaten ratkaisu ei suinkaan syntynyt, kuten laulaja lauluntekijä kertoo viitaten yli 30 vuoden taa: ensimmäinen omilla ra hoilla ostettu ckasetti sisälsi Paul Ankaa. Mutta kuuntelen nykyään toki kaikenlaista hyvinkin laajakirjoisesti, mikä totta kai vaikutti levyn koko ku vaan. Egotripin keulilla itsensä tuhansiin sydämiin laula neen biisinikkarin motiivi omalle Lintumieslevylle oli kuitenkin kai kessa yksinkertaisuudessaan vas taanpanematon, suorastaan hurs kas. – Haastoin itseni laulamaan tyy lillä, joka ei ole minulle varsinaisesti tyypillinen, Mikki pohjustaa. – Onhan siellä näitä kuuluisia slaa vilaisia sävyjä, joita tässä maassa mu saa tekevä ei taida koskaan päästä pakoon, mutta myös hyvin vahvoja vaikutteita amerikkalaisesta viihde musiikista. Tämän uskon kuuluvan ai nakin paikoitellen myös Lintumiehellä. Omasta ekasta albumista tu lee kai väkisinkin aika korostetusti tekijänsä näköinen. Muu an Lintumiehen alkuperäisistä kanta vista ideoista olikin tehdä nippu biise jä, jotka ovat originaaleja, mutta voi sivat ikään kuin olemukseltaan olla käännösiskelmiä jostain aikojen takaa. Samalla otettiin toki päivitys myös Egotripin tilanteeseen. Kauste allekirjoittaa, että albumi soi vahvasti suomalaisen kuuloise na, vaikka kirjauttaakin ylös pikku varauksen. Miksi olisin kaan tehnyt sitä, mitä jo saan tehdä Egotripin kanssa. Vaikka ajatusta ei noudatettukaan orjallisesti loppuun saakka, tietty vi
Yhtymäkohtia todellisuuteen on paljon, sekä minuun itseeni että muihinkin ihmisiin. – Kuulin levyn joskus 20 vuotta sitten, ja se vei täysin mennessään. – Mutta on yhtyeen suunta lopulta mihin päin hyvänsä, Lintumiehen materiaali ei olisi siihen käyt- töön suoraan soveltunut. – Piano, kitara, kontrabasso ja rummut oli ydinkokoonpano, josta lähdin liikkeelle. Knipi kuvaili viime vuoden viimeisessä Soundissa itsensä ja Kausteen eroja biisinikkareina seuraavin sanoin: ”Mikki on säveltäjä ja mä olen enemmän biisintekijä”. Vaikka eiköhän meiltä joka tapauksessa folkia ja rockia jossain muodossa ole lupa odottaa. Loppumetreillä biisejä oli kesken ja tekeillä vielä lisääkin, mutta kaikki eivät ehtineet ajoissa tähän lähtöön. Lopullisesti hanke asettui uomiinsa Kausteen keksittyä levylle keskushenkilön. SOUNDI 29. Hän ei ole yksi yhteen kukaan oikea henkilö, vaan monen ihmisen ominaisuuksia sisältävä hahmo. Tuntui selvältä, että minä olen ekan sooloni kanssa aika matalan profiilin jäbä kaikkien näiden karjalaisten ja anssikelojen seassa. Kauste ymmärtää, mitä ystävä ja bändikollega ajaa takaa. Tuli hyvä tunne, koska näinä päivinä ei ole mitenkään itsestään selvää, että lauluntekijä saa käyttöönsä budjetin ja taakseen ison koneiston. – Jos ajatellaan, että esituotannon jälkeen levyn tekoon meni puolitoista vuotta ja koko homma rahoitettiin suurin piirtein omilla säästöillä, niin eihän hommassa tavallaan mitään järkeä ole. Kyseessä on siis teemalevy, mutta ei orjallisesti. Kaikkiaan Lintumieheen johtanut juna nytkähti liikkeelle vähän varkain. – Halu oli laajentaa vanhakantaisen iskelmän suuntaan, 40-, 50- ja 60-lukujen meininkiin, mutta toki tämän päivän keinoin. Etsin jopa suoraan sen mallin mukaan ensin tekstittäjäpartnereitakin, kunnes luovuin ajatuksesta. Eikä siinä mitään, tuleepahan hyviä kokemuksia ja vaihtelua taas kaikille osallisille. Joten ihan siihen ensimmäiseen aaltoon ei olut mitään järkeä lähteä, koska palstatila ja muukin mediahuomio oli jo ikään kuin ennalta varattu näille konkareille. Kallekaan ei ole viime aikoina pahemmin livenä soitellut, joten homma oli myös sikäli aika spesiaalia. – Kävin jo Kallen kanssa ottamassa duona vähän varaslähtöä keikkailuun, ja hyvältähän se tuntui. Nyky-yhteiskunnassahan miehellä on aika kovat paineet olla yhtäältä vaippoja vaihtava ja ruokaa laittava pehmo koti-isä, toisaalta autoja rassaava macho äijä. Ja koska Egotrippi on soitinnukseltaan niin selkeä perusrock-kvintetti, olisi sen mallin toisintaminen ollut ihan älytöntä. Kuulin niissä heti alkuun vähän kansallisromanttista sointia, ja ne lähtivät sekä ruokkimaan tätä projektia että antamaan suuntaa koko levylle. Tuskin tässä elektrolevyä aletaan tehdä! Omassa mittapuussa luvassa on isojakin muutoksia, mutta on tietenkin ihan eri asia, miten kuulijat asian hahmottavat. vahde jäi tekijän mukaan sävyttämään koko albumia. Jos olisi tullut idea, että niitä tai joitakin niistä voi tarjota jollekin toiselle artistille, hyvä niin. Sovimme jo jonkin aikaa sitten tiettyjä päivämääriä, mikä olikin kaikkien tyyppien kiireiden tähden välttämätöntä. Lintumies – Aloitin musiikin harrastukseni Elviksen, Eddie Cochranin ja muun 1950-luvun kaman parissa, ja siitä skaala laajeni aika pian viihdemusiikkiin. – Levy peilaa Lintumiehen ajatuksia. – Lintumiehellähän soittaa kitaraa Jussi Jaakonaho ja bassoa Mikko Mäkelä, mutta koska myös Ismo Alanko päätti haluta heidät omaan uuteen kokoonpanoonsa, piti vähän soveltaa. Knipi puolestaan on tehnyt parille Anna Puun levylle valtaosan biiseistä ja musaa muillekin. – Koska tiedän, mihin suuntaan Egotrippi haluaa mennä, nämä ratkaisut olivat aika helppoja… Tai sanotaan, että ainakin luulen tietäväni. Jousia tuli sinne tänne, samoin vähän sähkökitaraa, mutta tuollainen combo oli lähtökohta. Levyfirmassa kuultiin materiaalissa sooloalbumin siemen, mikä yllätti Mikin myönteisellä tavalla. Tuntui luontevalta työllistää itseä breikillä, kun muutkin niin tekivät. Albumin nimi- ja avausraidalla kumppanina toimi Matti Johannes Koivu, kappaleissa Rospuutto ja Rakkauden roinaa puolestaan Anna Puullekin biisejä tekstittänyt toimittaja Heimo Hatakka. Miehistä elätellään yhä mielellään aika kovaakin kuvaa, mutta eipä meitä paljon tarvitse puhaltaa, kun jo mennään kumoon ja komeasti. Ja tulihan niistä näin ainakin täysin omakohtaisia. Siellä sattui vielä ilmeisesti olemaan jengi juuri sinä päivänä niin hyvällä tuulella, että paperit ja suunnitelman päälinjat laadittiin oikeastaan samalta istumalta. Alkupääomaa jatkollekin on toisin sanoen jo olemassa. – Kun tuossa hiljan vähän raotin aiheesta sanaista arkkuani tv:ssä, sain välittömästi noottia levyfirmasta, Kauste naurahtaa. Mikki laskee materiaalin tulevan kaikkiaan noin kolmen, mutta pääosaltaan puolentoista vuoden aikajänteeltä. Egotripin kolme viime levyähän ovat olleet ainakin soundiltaan vähän kuin trilogia, ja nyt ollaan vähän murroksessa tai vedenjakajalla. Siksi halusin käydä soittamassa niitä levy-yhtiössä ihan avoimin mielin. Kauste huomasi pöytälaatikossaan nipun biisejä, jotka eivät tuntuneet oikein sopivan Egotripin käyttöön, ja päätti tehdä asialle jotain. Suora äänellinen esikuvakin löytyy, ja se on vuoden 1974 klassikkokiekko nimeltä The Heart Of Saturday Night. Kitaran varressa on Rami Korhonen ja sitä alussa perään kuulutettua kontrabassoa soittaa Kalle Chydenius. Oikeastaan koko Tom Waitsin alkuaikojen jazzvivahteinen meininki on viehättänyt minua aina. Ihan mitä vain, kunhan ne saisi johonkin liikkeelle. Kauste, laulajakitaristi Knipi, kitaristi Skele, basisti Anssi Maasalo ja rumpali Sampo Haapaniemi aikovat juhlistaa synttäreitään komeasti, mutta toistaiseksi asiasta ei sovi hiiskua. E gotripille tulee syksyllä täyteen kaksi toiminnan vuosikymmentä, mikä aiheutti tiettyjä reunaehtoja myös Lintumiehen teolle. Kolme biisiä Mikki lopulta teki muiden kanssa. – Kaikkia levyn kappaleita yhdistää se, että halusin laajentaa omaa sävellystyyliäni. Sitten koittaa taas Egotripin aika. Sillä orkesterin seuraavaa levyähän tullaan todennäköisesti myymään noin viisi kerta enemmän kuin Lintumiestä. Soololevyn tekoa taloudellisista lähtökohdista katsoessaan Kauste löytää paljonpuhuvan sanan ”katastrofi”, jonka päälle tosin hörähtää kuivasti. Pitää miettiä, tehdäänkö iso irtiotto vai jatketaanko samoilla säädöillä. – Ensin levy lykättiin yli vuodenvaihteen, ettei se jäisi joulumarkkinoille tyypillisten kokoelmien jalkoihin ja sitten alettiinkin jo äimistellä alkuvuoden levysumaa. – Sikäli voin tuon kyllä allekirjoittaa, että Lintumiestä määritti iskelmällisyyden ohella sellainen läpisävelletyn materiaalin ajatus – vähän jonkun Tin Pan Alleyn meiningin tai Burt Bacharachin stailin tapaan. – Totta kai olin samaa ajatusta joskus itsekin elätellyt, joten tartuin heti tarjoukseen. Historiallisen kovatasoisen lauluntekijäkevään jälkijäristykset ulottuivat Kausteen keikkasuunnitelmiin sakka. on tällainen aika heiveröinen kaveri, jonka on määrä kuvastaa miehen roolista viime vuosina käytyä keskustelua. Ja koska bändi ei ole ollut hetkeen aktiivinen, minunkin soololevyni osui tähän saumaan hyvin. Siitä lähtien olen halunnut kokeilla kokoonpanoa, jossa saisin laulaa nimenomaan kontran kanssa. Onneksi hyvä sauma löytyi, ja minulle jäi kuitenkin nyt useampi kuukausi keskittyä Lintumieheen ennen kuin Egotrippi taas toden teolla aktivoituu. – Egotrippiin liittyy monilla ihmisillä itse bändin jäsenistä yleisöön asti kaikenlaisia odotuksia, ja nämä kappaleet olivat selvästi toista maata. Tarina esimerkiksi ei kulje täysin kronologisessa järjestyksessä. Vaikka helposti voisi kuvitella, että nimekkäässä ja pidetyssä bändissä jo aktiivisen biisintekijän on soolodebyyttiinsä valmistautuessaan vaikea päättää, mihin osoitteeseen mikäkin biisinraakile pitää sihdata, oli jako kahteen Kausteen mukaan helppo tehdä. Vähän sellaisessa tietyssä Marc Ribot -hengessä, viittaa Kauste ihaillun undergroundkitaristin Los Cubanos Postizos -hankkeeseen 15 vuoden takaa. Samposta on tullut yksi maan kuumimmista tuottajista, ja hän kiertää ahkerasti Tuure Kilpeläisen bändissä. Jos tosin olisin halunnut laskelmoida ja pyrkinyt saamaan uusille biiseilleni mahdollisimman paljon näkyvyyttä, olisin tietenkin jättänyt niistä osan Egotripille. Ja samalla tavalla me heilumme tuulessa, oli sitten käsivarret täynnä tatuointeja tai ei. Tätä pohtiessa se levyn iso tarina oikeastaan aukesi. Biiseistä etenkin Turmio ja Rospuutto vievät melodiseen ja vanhakantaiseen suomalaiseen iskelmään, johonkin Leif Wagerin tai jopa Olavi Virran suuntaan. Minulla oli kai vähän romanttinen visio tuollaisesta tekemisen mallista, ja kun tulokset eivät olleet heti niin briljantteja, päätin tehdä sanoitukset itse. Lintumies valmistui tekijänsä mukaan jo jonkun aikaa sitten, mutta sopivan julkaisuhetken valintaan vaikuttivat Egotripin asettamien ajallisten parametrien ohella muutkin musabisneksen tapahtumat. Mutta kohta nämä muut pajatsot on tyhjennelty ja happea vedelty. Egotripin raamit ovat kasvaneet sen verran isoiksi, että odotan innolla ikiomia keikkoja ja yleensä tilaisuutta päästä kiertämään vähän pienemmissä puitteissa. Mutta siis uutta musiikkia on joka tapauksessa tekeillä, ja kunhan Lintumiehen keikat on saatu soitettua, alan keskittyä taas niihin asioihin. – Ripotellen tiedottaminen ei luulemma ole hyvä ajatus. Mikki sai kasaan hyvän combon, jossa rumputonttia hoitaa levylläkin soittava Roope Palomäki
Nyt näyttää kuitenkin tosi hyvältä, Ahola sanoo. Vielä muutama kuukausi sitten kaikki näytti paljon synkemmältä. – Hyvä puoli on se, että on ollut aikaa työstää erilaisia juttuja. teksti: VILLE HARTIKAINEN kuvat: SAMPO HERRANEN 27.4.2012 – Missä vitussa se Janne on. Tarkoitus oli tehdä levy valmiiksi kaikessa rauhassa, ilman paineita ja neuvotella levy-yhtiösopimus vasta valmiin levyn kanssa. – En ole saanut kahteen yöhön nukuttua, kun olen käynyt niin ylikierroksilla, Ahola sanoo samalla kun laukkuaan kantava kitaristi ilmestyy sudion ovelle. Se osoittautui kuitenkin liian romanttiseksi ajatukseksi, kun kai- kilta ei sitten löytynytkään aikaa, Ahola huokaa. Kalle Ahola nostaa kätensä ilmaan korostaakseen ihmetystään, kunnes suu kaareutuu leveään hymyyn. Lähes viiden kuukauden työ valui hukkaan ja Ahola sai huomata olevansa jälleen lähtökuopissa. Kiitettävistä arvioista ja saamastaan melko suuresta medianäkyvyydestä huolimatta se ei saavuttanut huomattavaa kaupallista menestystä. Mukana on harvinaisen paljon biisimateriaalia. Uutta levyä lähdettiin työstämään tuottaja Jyrki Tuovisen johdolla jo kesäkuussa 2011. – Koko juttu on täynnä niin absurdeja käänteitä, ettei mitään rajaa. 23 K U U K A T T AU L L A K E N A A LL Kalle Ahola Soundi seurasi vuoden ajan Kalle Aholan kuudennen soololevyn nauhoituksia helsinkiläisillä studioilla. Syksyisestä välirikosta on aikaa lähes seitsemän kuukautta. – Kaipasin sitä, että saisin viettää aikaa bändin kanssa treenikämpällä. Ajatus bändilevystä kuivui kuitenkin kasaan vielä saman kevään aikana. Tuolloin antamissaan haastatteluissa Ahola vilautteli mahdollisuutta siitä, ettei hänen seuraava levynsä ilmestyisikään Kalle Ahola -nimen alla, vaan jo muutaman vuoden vireillä olleen Durak-kokoonpanon nimissä. Seinälle ripustettujen kultalevyjen lasit helähtävät Inkfish-studion kokoushuoneessa. Innostuneen alun jälkeen yhteistyö alkoi kuitenkin takkuilla. Aholan edellinen, Arto Mellerin runoihin perustuva albumi Pääkallolipun alla ilmestyi alkukeväästä 2011. Levy on ollut ihan helvetillisen työn takana. Syistä, joita paikallaan vaivaantuneen oloisesti pyörivä Ahola ei halua kertoa, päätettiin nauhoitukset viimein keskeyttää syyskuussa 2011. Aikoinaan jotkut Don Huonojen levyistä kärsivät siitä, ettei yksinkertaisesti ollut tarpeeksi aikaa laulunkirjoitustyöhön ennen studioon menoa. Niin vaikeata, että ensimmäistä kertaa elämässäni 30 SOUNDI olen miettinyt, että tuleekohan tästä mitään, Ahola toteaa mietteliäänä. Suunnitelmien muutokset eivät kuitenkaan hidastaneet Aholaa. Vaikka kitaristi Janne Kasurinen on myöhässä tunti sitten alkaneesta studiosessiosta, ei Ahola voisi olla paremmalla tuulella. – Kaiken kaikkiaan on ollut erittäin vaikeata. Äänitystilan puolella mustaan pipoon päänsä verhonnut tuottaja Rauli Eskolin napsauttaa play-nap-. Se oli vain sirpale toukokuun lopussa ilmestyvän 1989-albumin koko tarinasta. Uusi levysopimus Sony Music Finlandin kanssa solmittiin vasta muutama viikko sitten. Ahola solmi tuotantoyhtiö Fried Musicin kanssa esituotantosopimuksen. Se on ollut pitkä aika odottaa ja näkyy pikkupoikamaisena innostuksena Aholan kasvoilta. – Olen sellainen luonne, että en normaalisti mieti tuollaisia asioita koskaan
– ON KARU TOSIASIA, ETTÄ FRIEDIN KESKEYTYNEET SESSIOT VARASTIVAT VUODEN ELÄMÄSTÄNI. Hämärässä studiotilassa kitaroiden ja muiden huonetta kansoittavien soittimien lomassa istuu nallekarhumainen tuottaja Juri Seppä omalla valtaistuimellaan näyttöpäätteen edessä. Sepän kanssa aloitettu yhteistyö on sujunut jopa odotettua paremmin. Kasurinen ja Eskolin hymyilevät paikoillaan hyväksyvästi. Laulaja vetää oven perässään kiinni astuessaan muutaman neliön kokoiseen äänitystilaan. Diskopoljennolla eteenpäin pumppaavasta laulusta on suunniteltu tulevan levyn ensisingleä. Kasariviittaukset ovat selvästi kuultavissa, mutta on mukaan lirahtanut myös annos Happoradiota ja suomirockmaustetta. – Se kertoo ehkä kaikkein eniten siitä ajasta, kun sain itse tartunnan musiikkiin, Ahola paljastaa. Levyn työnimeksi on annettu 1984. Kaksikon tekemät sovitukset ovat rohkean minimalistisia, mutta samalla kohtalokkaan jylhiä – niin kuin 1980-luvulla oli tapana. 14.8.2012 Uudenmaankadulla sataa. Kaikkien kokemiensa vastoinkäymisten jälkeen laulaja on saanut huokaista helpotuksesta. Toisaalta ei Aholan mukaan tarkoitus ole tehdäkään pastissia 1980-luvulle, vaan hakea tietynlaisia tunnelmakuvia tuolta dekadenssin vuosikymmeneltä. – Vanhoilla raidoilla oli sellaista läpisoittoa ja puolivillaista meininkiä, josta halusimme päästä eroon. Terävät funkkitarariffit loksahtelevat rullaavan taustan päälle. pulaa. Kalle Ahola avaa oven ja johdattaa peremmälle vanhaan asuinhuoneistoon rakennettuun studiotilaan. Viime syksynä tehdyistä äänityksistä on luovuttu kokonaan ja kaikki raidat on päätetty äänittää ja sovittaa uudelleen. Vahvistin päästää sähköisen rääkäisyn Kasurisen kytkiessä Rickenbacker-kitaransa piuhan kiinni. Lautalattia jalkojen alla natisee. – Sun pitää olla se tyyppi yökerhossa, joka pokailee niitä kaikkein kuumimpia eturivin mimmejä. Ahola nousee paikaltaan ja antaa kitaristille viimeisen ohjeistuksensa. Päivän työSOUNDI 31. Ydinkeskustan trendibaarien ja sisustusliikkeiden valloittaman kadunpätkän varrella, vihreän jugendtalon toisen kerroksen ovessa lukee Elokuvaääniyhtiö Humina Oy. Otsikko ei kuitenkaan viittaa George Orwelliin tai Van Haleniin. – Haluaisin tähän sitä samaa, mikä niissä 12-vuotiaana kuulemissani kappaleissa kosketti ja sai adrenaliinin virtaamaan. Aholan lippalakki heiluu musiikin tahdissa ja kämmenet takovat polviin kunnes laulaja ei pysy enää paikallaan ja aloittaa villin, tiputanssia muistuttavan koreografian pitkin studion lattiaa. – Tähän on haettu sellaista Duran Duranin, Clashin, Culture Clubin ja 1980-luvun reggaen henkeä, Ahola selventää. – Jaksan aina hämmästyä, miten vähän kamaa esimerkiksi Michael Jacksonin Thrillerissä loppu peleissä on. Kappale käynnistyy. Kaiuttimista kajahtaa eilispäivänä nauhoitetun Simon Le Bon -kappaleen demoversio. Nykyteknologia usein lumoaa sillä, että voidaan laittaa niin paljon raitoja levylle kuin vain halutaan, vaikkei siinä olisi mitään järkeä, Ahola sanoo. Joskus pitää mennä todella metsään, ennen kuin ymmärtää, mitä pitää tehdä, Ahola sanoo. Hänen kanssaan Ahola on rakentanut konerummuista, kitaroista ja syntikoista taustoja Aholan sävellyksiin muutaman viime viikon ajan. Tämä kappale on kunnianosoitus sen ajan musiikille, mutta totta kai myös Duran Duranille, Ahola sanoo
Saastamoinen ojentaa kaikille oman kopion tuoreesta levystä. Olo on helpottunut, mutta samalla tyhjä. Muutaman minuutin ja noin kymmenen oton päästä hän astuu ulos kopista. Syksyinen laulu ilmestyy helmikuun lopussa radioihin, mutta häipyy taajuuksilta lähes yhtä nopeasti kuin tulikin. KASASSA ON VASTA KOLME TÄYSIN VALMISTA RAITAA. Ahola nostaa luurit korvilleen ja sulkee silmänsä. Lopputulos ei voisi olla kauempana Aholan muutaman vuoden takaisesta bändilevyhaaveesta. On kahvipaussin aika. Ele on enemmän kuin symbolinen. Se pistää levy-yhtiön suunnitelmat uusiksi. – Kuluneelle vuodelle, sanoo Ahola ja kohottaa maljan. Toisinkin olisi voinut käydä. – Minulla on aika vahva tunne siitä, ettei suurin osa levyjen kuuntelijoista ymmärrä, kuinka kauan näitä levyjä todellisuudessa tehdään, Ahola naurahtaa. Molemmat hymyilevät, puristavat nyrkkinsä yhteen ja kumauttavat rystyset toisiaan vasten onnistuneen lopputuloksen merkiksi. Hiiren kursori vilistää näytöllä, kuuluu klik ja masterointi käynnistyy. sarkana on kappale nimeltä Hiljainen tyttö, kaunis harmonikkamelodian kuljettama lännenballadi. – 1984 oli sittenkin liian monimerkityksellinen nimi, Ahola kertoo. Tuollaisen tapahtuman jälkeen jää pelkoja aloittaa yhteistyö uudelleen täysin uuden yhteistyökumppanin kanssa, mutta Juri osoittautui erittäin lahjakkaaksi ja sydämelliseksi ihmiseksi. 39 minuutin päästä, viimeisen nuotin vaiettua, Ahola ja Seppä vilkaisevat toisiaan. Se vei hänen elämästään lähes kaksi vuotta. Ja meillä oli studiossa sitä hauskempaa, mitä pidemmälle levynteko edistyi. – Nautin levynteon jok’ikisestä hetkestä Jurin kanssa, Ahola toteaa raukea hymy kasvoillaan. Harkitsiko Ahola silloinkaan aivan tosissaan ammatinvaihtoa. Ilman viime vuoden aikataulumuutoksia olisin ehtinyt edelle, Ahola toteaa. – Tuntuu aina yhtä absurdilta, kun kuulee keskustelun siitä, miksi musiikista pitäisi maksaa mitään, Ahola toteaa, ottaa kulauksen kahvia ja katsoo silmiin. Puheeksi nousevat vuoden takaiset ajatukset musiikinteon mielekkyydestä. Nyt kannessa komeilee luku 1989. Kasassa on vasta kolme täysin valmista raitaa. Tai ainakaan vielä vähän aikaa sitten, jolloin oman uransa aallon pohjassa kyntänyt Anssi Kela ilmoitti äänittävänsä vahvasti kasarivaikutteista albumia. Madridissa! Lähdetkö mukaan vai tehdäänkö vika haastis kun video on valmis?” 26.4.2013 Värikkäästi sisustetussa baarissa soi letkeä canción. Seuraavan kuukauden aikana hahmotelmat parhaasta strategiasta ehtivät vaihtua useampaan kertaan, kunnes 4. Madridin kaduilla kuvattu videokin on ehtinyt saada ensiesityksensä aikaisemmin päivällä. Aholan äänitysurakan alkamisesta on tullut elokuussa kuluneeksi jo reilu vuosi. Hän pitää tauon ja hymyilee. Kuinka moni olisi valmis vastaavaan. Aholan mieli on huojentunut. Tuskinpa sittenkään. Jos levy-yhtiöllä on vähänkään rohkeutta, niin siitä tehtäisiin single, Ahola sanoo. – Se on mielestäni levyn tärkein laulu. huhtikuuta sähköpostiin ilmestyy viesti Aholalta. – Kaikesta huolimatta tämä työ on minun elämäntarkoitukseni, joten ei mitään muuta vaihtoehtoa ole olemassa.. leen pikemminkin Vangeliksen Blade Runneriin loihtiman ääniraidan rumankauniin tulevaisuuden dystopian kuin pastelliset kasarisävyt olkatoppauksineen ja käärittyine pikkutakinhihoineen. Ei hukatun ajan menettäminen taida silti pelkkä naurun asia olla. Muutaman viikon päästä levy-yhtiö kertoo julkaisevansa Puhallakappaleen ensimmäisenä singlenä. Kappaleet ovat saaneet elokuvamusiikin parissa työskennelleen Sepän ja Aholan käsittelyssä ylleen rikkaan äänimaiseman, jossa orgaaninen ja synteettinen maailma sulautuvat toisiinsa. Kasarivaikutteinen levy suomirockiin vahvasti yhdistetyltä muusikolta vuonna 2013 on persoonallinen ja kunnianhimoinen veto, jollaista Aholan kokoluokan artistilta ei ole aiemmin nähty. Helmikuuhun mentäessä Kelan Levoton tyttö on jo aloit- tanut nousunsa kuluvan vuoden suurimmaksi yksittäiseksi hitiksi. kuppi – tai kupin puolikas, hän tarkentaa. Kalle Ahola ja Juri Seppä istuvat harmaan tiilirakennuksen alakerrassa, masterointiin varatun G-studion ruskealla nahkasohvalla. Laulajan usko omaan levyyn on silti vahva. – Tällä kertaa oikean tuottajan etsiminen kesti tavallista kauemmin, Ahola kertoo kahvihuoneessa Sepän jo mentyä valmistelemaan seuraavaa kappaletta. Suurin osa Aholan toukokuun lopussa julkaistavan levyn kappaleista oli valmiina jo edellisen vuoden puolella. Itse täytin tuolloin 17 vuotta ja olin aikuisuuden kynnyksellä. Autenttisesta tunnelmasta huolimatta paikka on helsinkiläisen ravintolan pöydässä, eikä Espanjassa, josta Ahola palasi työryhmän kanssa jo useampi päivä sitten. Edellisenä keväänä nauhoitettu satiiripop Simon Le Bon on päätetty tiputtaa pois. – Voin vain huokaista helpotuksesta, etten tehnyt levyä valmiiksi viime syksynä. Näin ei kuitenkaan tapahdu. Sepän laskujen mukaan nyt on menossa päivän 16. Nyt 23 kuukauden jälkeen ensimmäisten studiosessioiden alusta levy on viimein nauhoitettu, miksattu ja masteroitu. Lautaset ovat peit- tyneet pintxoista, baskityylisistä tapaksista. – Käy, sanoo Seppä ohjaamon puolelta. Ahola ja levy-yhtiö menettivät odottamisellaan Kelan hienosti hyväksi käyttämän julkisuusarvon. – En minä kuitenkaan jaksaisi asua kuukausikaupalla studiossa näiden laulujen kanssa, ellen kokisi niitä kaiken sen ajan arvoisiksi. Kannet on viimeistelty, promokuvat otettu ja video kuvattu – kaikki on valmista. Vuosi, jolloin rautaesirippu idän ja lännen välillä alkoi murtua, kuvaa mainiosti myös Aholan uraa. Massiivinen äänivalli täyttää studiotilan. Aholan koko levytysuran pitkäkestoisin ja hermoja raastavin koetinkivi on viimein selätetty. ”Moi, Säätö jatkuu: Vaihdoimme singlejärjestystä ja seuraava irrotus onkin Madrid. 31.1.2013 Finnvox-studion piha Pitäjänmäen teollisuusalueella lilluu loskameressä pitkän pakkasjakson vaihduttua suojasääksi. Laseissa välkehtii punaviini. – Vain sä tuot kesän mun elämään, laulaa Ahola yhä uudestaan ja uudestaan. Kaikkein eniten innoissaan hän on albumin nelosraidasta Jos Tanssit, hieman Robert Palmerin vuoden 1980 hitin Johnny and Mary mieleen tuovasta hypnoottisesta poplaulusta, jonka Ahola duetoi Joanna Sulosen kanssa. – On karu tosiasia, että Friedin keskeytyneet sessiot varastivat vuoden elämästäni. Eli just varmistui, että video kuvataan... – 1989 taas viittaa tietyn historiallisen ajanjakson loppuun. Olisiko Ahola itsekään. Työtuntien määrä yhtä kappaletta kohden on niin huikea, että ulkopuolista hirvittää. Albumi on saanut sitten viime näkemän nimeensä viisi ylimääräistä ikävuotta. Valmis albumi on nimenomaan yhden tuottaja-laulaja-duon tuote, sillä Ahola ja Seppä tehtailivat levyn lopulta valmiiksi pitkälti kaksistaan. Heidän edessään, jykevän komentopöydän ääressä häärii Pauli Saastamoinen, tuttu nimi lukemattomien suomirockin klassikkolevyjen kansivihkoista. Viittauksia 1980-luvun tunnelmiin ei voi olla kuulematta, mutta ne tuovat mie32 SOUNDI ÄÄNITYSURAKAN ALKAMISESTA ON TULLUT ELOKUUSSA KULUNEEKSI JO REILU VUOSI. – Kyllähän se harmittaa
Erin - Sä osaat 7.6.. Hankkiessasi nyt levyn liikkeiltämme tahi internetistä sinulle toimitetaan myös Suomen luotetuin lehti: (Niin kauan kuin julkaisua riittää.) Black Sabbath - 13 julk. Beady Eye - Be 7.6. Children of Bodom - Halo of blood 7.6. Kalmah - Seventh swampfony 14.6. Summoning - Old mornings Dawn 7.6. Kalle Ahola - 1989 31.5. Megadeth - Super collider 31.5. 7.6 Mikael Gabriel - Mun maailma Stella - Siinä kaikki 2002-2013 Elokuu - Pöytä on katettu Manzana - Toy machine 30 Seconds to Mars - Love lust faith + dreams Timo Tolkki’s Avalon - Land of new hope Airbourne - Black dog barking Antti Tuisku - Toisenlainen tie Battle Beast - Battle Beast Dillinger Escape Plan - One of us is the killer Mikki Kauste - Lintumies Ricky-Tick Big Band & Julkinen Sana - Burnaa Pimeys - Muut on jo menneet National - Trouble will find me Matti Jurva Orkesteri - Jurva jyrää Chthonic - Bú-Tik 31.5
Levystä julkaistaan kesäkuussa myös spesiaalipainokset, joilla on kolme bonuskappaletta. Hän halusi mennä takaisin niihin aikoihin kun teimme ensimmäistä levyämme, ja hän piti hommat samanlaisena kuin tekisimme livelevyä. Vinyyliharrastajille on tarjolla 180 gramman lätty, mutta todelliset fanit hankkivat varmasti 60 euroa maksavan Super Deluxe Edition -boksin. Ja kyllähän God Is Dead. Viime metreillä ilmoitettiin, että rumpali Bill Ward ei osallistu levytykseen eikä tulevalle rundille. Pahemmin edes yrittämättä sitä vain virtasi ulos. Itse albumin nimi 13 napattiin tietenkin vuosiluvusta 2013. – Kun aloimme sitten kirjoittaa uutta materiaalia, sitä syntyi varsin helposti. Uuden levyn ensimmäiseksi singlebiisiksi valittiin God Is Dead. Geezer Butler kirjoitti idean pohjalta tekstin, jonka lopussa väläytetään kuitenkin toivoa. Olisimme voineet tehdä tuplalevyn, ja nuo uudet laulut olivat kaikki hyviä biisejä! – Rick Rubin teki tuottajana hienoa jälkeä. Ja kun äänitimme lauluani, 34 SOUNDI kuva: Barry Brecheisen teksti: JUHO JUNTUNEN saatoin laulaa jonain päivinä neljä tai viisi tuntia ilman breikkiä, ja se oli oikeasti hauskaa. BLACK SABBATH A ivan alkuperäistä kokoonpanoa ei kuulla Black Sabbathin uudella albumilla. Bändi alkoi työstää Rick Rubinin kanssa kuuttatoista uutta biisiä, joista kahdeksan päätyi lopulliselle albumille. Bill Ward ja bändi kertoivat tuon johtuvan sopimusongelmista, mutta Ozzy paljasti sittemmin Mojo-lehden haastattelussa, että miehestä ei ollut enää soittamaan täyspitkää keikkaa. päivä Uudesta Seelannista, mistä orkesteri siirtyi Australiaan ja Japaniin. On raskaita riffejä, eikä studiossa ole käytetty ylimääräistä tekniikkaa. Bändi esitti kohtauksessa uudelta levyltään biisin End Of The Beginning.. Singlen linja jatkuu myös levyn muilla raidoilla. Sitä saa ainoastaan Black Sabbathin omasta nettikaupasta. -raita, johon Ozzy keksi nimen nähtyään aikakauslehden kannen, jossa Jumala julistettiin kuolleeksi uskonnon nimissä tehtyjen terroristiiskujen takia. päivänä myös CSI-rikossarjasta kauden päätösjakso, jossa rikostutkijat etsivät sarjamurhaajaa Black Sabbathin keikalta. – Bill oli liimannut keltaisia muistilappuja joka puolelle vitun rumpujaan, Ozzy kertoi. Soitimme yhtä biisiä päivän mittaan niin kauan, että otto oli hyvä. Amerikkalaisille televisionkatsojille tarjottiin toukokuun 15. kuulostaa aidolta Black Sabbathilta, vieläpä samalta kuin uran alkuvaiheessa. Niinpä onkin selvää, että tulevilla keikoilla kuullaan useampiakin kappaleita 13-albumilta. Rundi päättyy muutamaa päivää ennen joulua Englannissa. Kahdenkymmenen keikan Yhdysvaltain-rundi alkaa heinäkuun lopulla, ja marraskuussa tullaan Eurooppaan, missä Helsingin Hartwall Areena on ensimmäinen keikkapaikka. Black Sabbathin maailmankiertue starttasi huhtikuun 20. Bill Wardin kasvot retusoitiin pois pressikuvista ja hänen tilalleen otettiin Rage Against The Machinen ja Audioslaven Brad Wilk. – Kysyin, että mitä vittua nuo ovat, ja hän sanoi että muuten hän ei muista mitä hänen pitää lyödä seuraavaksi. Ozzy kertoi BBC:n haastattelussa, että aluksi oli hermostuttavaa mennä studioon yhdessä muiden kaverien kanssa 35 vuoden tauon jälkeen
– Bill keltaisi oli liimannut a joka pu muistilappuja rumpuja olelle vitun mitä vit an. Elettiin kevättä 2001, kun Black Sabbathin originaali kokoonpano sopi vanhat riitansa ja päätti tehdä uuden studio albumin tuottaja Rick Rubinin kanssa. imusolmukesyöpään. marraskuuta. Hanke kaatui kuitenkin heti alkuvaiheessa Ozzy Osbournen soolokiireisiin, ja pian muillakin Kului kymmenen vuotta riitti töitä omien bändiensä kanssa. ja idea herätettiin uudelleen henkiin. Epäilyistä huolimatta äänitykset saatiin oikeasti käyntiin – tosin äänityspaikka vaihtui Los Angelesista Tony Iommin kotistudioon tämän sairastuttua Ja vihdoin fanien unelmat toteutuvat. päivä, ja bändi nähdään Suomessa keikalla 20. SOUNDI 35. Kysyin, ett hän san tua nuo ovat j ä oi a hän ei mettä muuten hänen p uista mitä itä seuraavä lyödä aksi. Black Sabbathin yhdeksästoista studioalbumi nimeltään 13 julkaistaan kesäkuun 10
Kun Black Sabbath kirjoitti biisejä Sabbath Bloody Sabbathille, se treenasi walesilaisessa linnassa, missä bändi väitti näkevänsä kum- mituksia. 36 SOUNDI kuvat: Juho Jun Ozzy Osbourne lopetti koulun 15-vuotiaana ja hän oli töissä teurastamossa. MINUN TÄHTENI TEKSTI: JUHO JUNTUNEN ARTIKKELISARJASSA KIRJOITTAJAT KERTOVAT OMISTA SUOSIKEISTAAN . Tony Iommi työskenteli tuolloin metalliverstaalla, missä sattui tapaturma ja Tony menetti sormenpäät oikean käden nimettömästä ja keskisormesta. Ozzy sammui eräänä iltana takan ääreen, ja lattialle pudonnyt kekäle sytytti maton ja Ozzyn jalat. Palo sammutettiin rumpujen takaa löytyneillä siideripulloilla.. Ozzy joutui kuudeksi viikoksi vankilaan, missä nakutettiin suurin osa hänen tatuoinneistaan. Vasenkätinen Tony alkoi käyttää ohuempia tunen OUTOJA FAKTOJA 1 kitarankieliä ja sormenpäissään muovisuojia. Kun hän varasti kaupasta muotivaatteita, hän sai 40 punnan sakot, joita hänen isänsä ei suostunut maksamaan
Bändi elää viimeisiä kulta-aikojaan ja Yhdysvaltain rundilla lavalla nähdään kosketinsoittajana Jezz Woodroffe. Heaven And Hell -aikainen Black Sabbath päättää lähteä rundille ja käyttää Heaven And Hell -nimeä. Nimi napataan vuonna 1993 tehdystä kauhufilmistä, jonka pääosassa on Boris Karloff. Ozzyn vaimo Sharon lymyili parin pöydän päässä tuoremehulasin kanssa ja näytti kärttyisältä. Kun Bill Ward jättäytyy pois, hänen tilalleen tulee Vinny Appice – kyseessä onkin siis Mob Rulesin levyttänyt kokoonpano. Black Sabbath yhdistää progen metallimusiikkiin Sabotage-levyn Symptom Of The Universe -biisissä. Black Sabbath L ed Zeppelin ja Deep Purple olivat kouluiässä hienoja juttuja ja jessus kun ne osasivat soittaa, mutta nuori ja kehittyvä mieli kaipasi jotain turmiollisempaa, synkempää. Levytyssopimus syntyy Vertigon kanssa ja debyyttialbumin äänitykset alkavat. Sitten hän kiltisti väänteli SOUNDI 37. Leenä ja joka ehti soittaa kahdella Ozzyn albumilla. Mutta sitten löytyi Leicesteristä kotoisin oleva Black Widow! Come, come, come to the sabbath, Satan's there! Ei nyökytellyt enää isä päätään. Blizzard Of Ozz oli kiertämässä Eurooppaa Whitesnaken lämppärinä, ja Ozzysta huo- MELKEIN PAHAN ASIALLA masi, että kaikki ei ollut hyvin. 1969 1971 1975 1979 1983 1997 2007 2013 Polka Tulk Blues Band- ja Earth -nimillä esiintynyt bändi vaihtaa nimensä Black Sabbathiksi. Nyt uusi 13-albumi on valmis ja lähes alkuperäinen Sabbath nähdään Suomessakin marraskuussa. Gillan eroaa bändistä seuraavana vuonna Born Again -rundin loputtua. Manageri Sharon Arden (myöhemmin Ozzyn puoliso) suosittelee hänen tilalleen Ronnie James Dioa. Pimeys ja kauhu kietoivat syleilyynsä, ja iltarukoukset jäivät lukematta, kun mielen täytti lyriikat tyyliin ”saatana istuu tuolla, hän hymyilee, katsoo kun liekit kasvavat ja kasvavat”. Uudeksi laulajaksi valitaan Deep Purplesta tuttu Ian Gillan. Kiertue on menestys. Heaven And Hell -levyn äänitykset alkavat. Black Sabbathin uutta tulemista on odotettu jo pari vuotta, mutta Tony Iommin sairastuttua imusolmukesyöpään hanketta on lykätty. Kolmetoista vuotta myöhemmin istuin Ozzy Osbournen kanssa Helsingissä hotelli Olympian baarissa ja me miehet vedettiin viinaa. Ja pian pienen Juhon pää täyttyi myös birminghamilaisen Black Sabbathin synkeistä rif- feistä. Syksyllä ilmestyvä Born Again myy hyvin mutta on arvostelufloppi. Bill Ward kieltäytyy rundista erimielisyyksien takia. Ozzy kysyi että mitä vittua. Kaivoin muovikassista esille täytetyn pulun. Ozzy Osbourne saa potkut Sabbathista päihde- ja sosiaaliongelmiensa takia. Päätin piristää alakuloista miestä. Black Sabbath nähdään vuosien tauon jälkeen alkuperäisessä kokoonpanossa – tosin osalla keikoista rumpuja soittaa Faith No Moren Mike Bordin. Hänen kitaristinsa Randy Rhoads oli kuollut vuotta aiemmin lento-onnettomuudessa, ja sen jälkeen bändiin kiinnitetty Brad Gillis oli ottanut yhtyeestä hatkat, kun Ozzy oli kutsunut miestä julkisesti ”itseään rakastavaksi homoksi”. Ei se ollut oikeaa musiikkia, jos isä saattoi sanoa että tuossa kappaleessahan on ihan kiva melodia. Birminghamin keikat julkaistaan seuraavana vuonna Reunionlevynä. Helsingin keikalle kitaristiksi oli hankittu Jakey Lou Williams, joka myöhemmin opittiin tuntemaan Jake E. Kokoonpano hajoaa Dion kuolemaan vuonna 2010. Seuraavana vuonna Sabbathin ura kääntyy jyrkkään laskuun. Kolmas albumi Master Of Reality lyö Black Sabbathin lopullisesti läpi, ja samalla bändi laajentaa musiikillista linjaansa – asiaan vaikuttavat huumeet, joiden kanssa yhtye alkaa sekoilla rankemmin ja mistä levyn aloitusbiisi Sweet Leaf kertoo
Mutta annettakoon tuo anteeksi bändille, joka kirjoitti ja levytti Paranoidin. Yhdysvaltain susta. Ehkä oli huono idea palkata levyn tuottajaksi rap-artisti Ernie C. Arvostelut olieleisen tehokkaasti on vat nuivat: Tonyn soolona se KUN SELAAN SOUNDISSA vuosien ollut esikuvana useille olisi ollut hieno levy, Sabbathmittaan julkaistuja Black Sabbathkitaristeille. Tony Iommi keksi riffin studiossa, ja kappale kehiteltiin lopulliseen muotoonsa puolessa tunnissa. Puolet jenkkirundin keikoista kaavasta. Ei tässä oikeasti kuvitella oltavan hentuneelta. kään lehtijutuissa poiketa samasta semänneksi parhaaksi. On rockin historiaa, miten tuo kappale syntyi. Kun Ozzy lauloi kappaletta, hän luki samaan aikaan tekstit Geezerin kirjoittamasta paperilapusta. Tosin kovan Sabbath-faninkin on pakko myöntää, että joskus kokeiluissa mentiin jo liian pitkälle. taan yhteen ja rakastetaan. turing Tony Iommi. Yhtäkkiä Ozzyn elämä oli yhtä friikkisirkusta. Ozzy palkkeikkansa. MINUN TÄHTENI TEKSTI: JUHO JUNTUNEN sahanpuruilla topatun eläimen kaulaa ja puri siltä pään poikki. Kyllä Tony Iommin kyky luoda riffejä vähälevyn ainoa alkuperäinen Sabbath-mies. Kun bändi oli lähdössä kaavaa. Käätettiin kymmeniä kyyhkyjä rauhan piöstä luovuttiin kuitenkin symbolina, yleisö repi linnut palavarsin pian yleisen närkästyksen vuoksi, ja Stonehengekin siksi. Aika monta, ja oudoin versio on varmasti Ripan Tykit -yhtyeen vuonna 1991 purkittama Vaatekaappirakkaus, johon Ile Vainio kirjoitti tekstit. Myönnetään, että Stone oli vakuuttavampi levyttäessään vuonna 1988 Symptom Of The Universen.. kitara yhdistettynä Geezer Butlerin ja Bill WarSamoin saa lukea uudelleen ja uudelleen din yksinkertaisen tehokkaaseen työskentelyyn bändin vakuutteluja, että ylösalaisin käännetyt on toiminut läpi vuosien, eikä Black Sabbathin ristit ovat vain leikkiä, eikä tekstejä saa ottaa varhaistuotanto kuulostaa tänäänkään vantosissaan. Black Sabbath on vaikuttanut hevimusiikkiin enemmän kuin mikään muu bändi, mutta samalla se on muuttanut koko rockkulttuurin. Ozzy sai hermoromahduksen oli liian suuri rahdattavaksi ja joutui peruuttamaan seuraavat paikasta toiseen. Kun Black Sabbath oli levyttämässä kakkosalbumiaan, levylle tarvittiin korkeintaan kolmeminuuttinen biisi mahdolliseksi singleksi. nehengen pienoismalli, jonka Mutta kun hänen keikallaan vapaupäällä hyppeli kääpiö. Mutta montako kertaa Paranoid on levytetty Suomessa. Hän tajusi, että yksi aikakausi päättyi Ozzyn mukana, ja nyt oli kirjoitettava erilaisia biisejä. Kun töllä, jotta Ozzy ei pääsisi tunkeyhtye teki kolmetoista vuotta myöhemmin Born Again -runmaan eläinten peräsuoliin raketteja. Black Sabbathia pyydettiin soittamaan 70-luvun alussa Huhuttiin, että Ozzy räjäytti vuohia Stonehengelle okkultistien ennen konsertteja ja leikkasi jalkoja Night Of Satan -festareille, irti dobermanneilta, mies kun inhosi mutta bändi kieltäytyi kutkaikkea saksalaista. Levy-yhtiö ei suosOzzya esittävän action figuurin, ja tunut julkaisemaan albumia pakkauksesta löytyi pieni muovileennen kuin sen tekijäksi laipakko, jonka sai tungettua nuken tettiin Black Sabbath Feasuuhun. Okei, kaikki muistavat Ozzysta ainakin sen, miten hän puri lavalle heitetyltä lepakolta pään irti ja miten hän myöhemmin puri kyyhkyltä pään CBS-yhtiön myyntipäälliköiden juhlassa – tarkoitus oli, että Ozzy olisi laskenut takkinsa alle piilotetun linnun lentoon, mutta otushan oli ehtinyt tukehtua Ozzyn kainaloon. Ozzyn konstailematon laulu kruusukua herra Crowleylle, eikä 666 ole kuin ylösnaa kaiken eläväisyydellään. ron on kiukkuinen ja jättää ja Ozzy aikojen parhaaksi hevikatuu ja menee hoitoon ja pian palakitaristiksi. vokalistina Ronnie James Dion kaltainen virtuOn se! oosi, mutta uskottavuus Sehän on juuri Black Sabbathin viehätys ja ja karisma ovat voima, että se on oikeasti paha yhtye! Ja tuolla joskus tärkeämpi tarkoitan nimenomaan bändin musiikkia. Ja kun Tony Iommi jatkoi Black Sabbathin pyörittämistä Ozzy Osbournen eron jälkeen, osasi hän uudistaa yhtyeen musiikkia juuri sopivasti. Kerrotaan uudelleen ja kaikkien aikojen parasta Seventh Star -rundille, tuouudelleen, miten Ozzy on lopettanut kitaristia, nousi Tony tantomanageri hakkasi kapakkatappelussa Glenn Hughesin, viinan ja huumeiden imuroimisen, Iommi sijalle 25, ja Guijoka vammautui siksi pahoin miten hän syö ituja ja on löytänyt tar World -lehdessä että hänet korvattiin tuntesisäisen rauhan. Tony oli paholaisen kanssa tee siitä nerokasta orkesteria, ainutlaatuisuus syntyy sen musiikista ja biiseistä. taan rauhan ja rakkauden sanomaa. Mustan magian yhdisetelävaltioissa kiellettiin jopa vuotäminen siihen alkoi olla jo hien myynti keikkapaikkojen lähisalkuvaiheessa rasite. Ja sitä saa mitä tilaa. Lisäksi täytyy muistaa esimerkiksi Eläkeläisten Hullun jenkka, Sleepy Sleepersin Jätkät huojuu, palmut heiluu, Freukkarien Metsän poika ja Poverty Stinksin Paranoid. Samassa julkaisussa peruttiin huonon lipunmyynTaas mies on retkahtanut, Shahänet valittiin kaikkien nin takia. kasi hänkin omille keikoilleen Ozzyn olisi täytynyt tajuta, tanssivan kääpiön, jota hän etteivät fanit etsi hänen musiikiskutsui Ronnie James Dioksi. Eivät asia kuin täybändin huumehuuruiset sekoilut tai flirttailu dellisyys. Yllätys Iommin alas viritetty yllätys. Itse kappaleessa ei muuten mainita kertaakaan paranoid-sanaa, ja myöhemmin on kerrottu, että kaikki yhtyeen jäsenet eivät edes ymmärtäneet sen merkitystä. Eihän Ozzy ole alaisin kiepautettu 999. 38 SOUNDI Onhan Black Sabbathin uralle mahtunut huonoja levyjä ja unohdettuja biisejä, mutta kyllä bändin kaikki albumit aina vuoden 1976 Technical Ecstasyyn asti ovat klassikoita. Lavalle paiskottiin irtileikattuja vuohenpäitä, OUTOJA FAKTOJA 2 nyljettyjä härkäsammakoita ja jopa huumeista kilahtaneen tytön sormi. Ei HIM ole ainoa artisti, joka kertoo saaneensa uudelle levylleen vaikutteita Black Sabbathista. Geezer Butler kirjoitti saman tien sanat, jotka kertoivat hänen teini-iän masennuksestaan. din, lavalla nähtiin kuitenkin Ozzy yritti vakuuttaa kaikille, että Geezer Butlerin ideoima Stoei hän ollut oikeasti paha kaveri. Kun Rolasteikolla se ei ollut hääppöija Ozzy-juttuja, niissä toistuu tietty ling Stone -lehti valitsi nen. Vuoden 1995 Forbiddeniä ei tule kaivettua levyhyllystä esille kovinkaan usein. Tony Iommi levytti vuonna 1985 soololevyn Seventh Star, Lepakkoa sen pitää olla! Muistan jossa laulajana toimi Glenn kuinka onnellinen olin, kun ostin Hughes. Ei yhtye ole paha. Ja eipä nykyisissähänet rankattiin seitmattomalla Ray Gillenillä
Töitä paiskittiin vauhdilla, ja varsinaiset nauhoitukset urakoitiin kahdessa päivässä. Vuonna 2009 ilmestyi Deluxe Edition, joka sisälsi myös vaihtoehtoiset studioversiot ja vuoden 1974 quadrofonisen miksauksen. Suositeltavia suomeksi Halford vaihdettiin nopeasti kuultu yhdeksää eri laulakäännettyjä teoksia ovat esiTony Martiniin. Muulle bändille se sopi, mutta Dio suuttui ja Iommi on ainoa kaveri, joka mäkertansa. Albumin päättävä balladi Lonely Is The World kirjoitettiin pikaisesti, jotta Dio pääsisi esittelemään laulutekniikkaansa, mutta kappale on jäänyt elämään Sabbathin livesetissä senkin jälkeen kun Dio erosi bändistä. Epäilyt olivat turhia, metallimusiikin suosio oli kovassa nousussa Iron Maidenin ja kumppaneiden ansiosta, ja fanit ottivat myös Black Sabbathin uutuuden innoissaan vastaan. Hänen tilalon pysynyt yhtyeessä koko hakusanaksi Amazonin kirjaleen otettiin Judas Priestin sen toimintavuosien ajan. Ensin demoja yritettiin tehdä Los Angelesissa, jonka jälkeen Englannin Cloucestershirestä vuokrattiin Clearwellin linna, missä soiteltiin vanhoissa vankityrmissä. Tämä oli myös ensimmäinen Sabbathlevy, jota kriitikotkin kehuivat. osastolla, löytyy 995 kohdetta Rob Halford. Myös Japanissa Heaven And Hell myi hyvin – olihan Dion Rainbow-yhtye ollut siellä suuri nimi. Kun bändiä syytettiin esikoislevyn perusteella saatananpalvonnasta, käsiteltiin teksteissä nyt ajankohtaisia ongelmia. Black Sabbath -histokaistu lukuisia kirjoja, huoriikin tekijä ovat taatusti noja ja hyviä. Paranoidista on julkaistu useita juhlapainoksia. Nimikappale syntyi demosession loppumetreillä ja siitä tuli valtava hitti kuten itse albumistakin, vaikka kritiikki oli nyreää. Välillä on sion Talent-ohjelmassa. Sabbra Cadabra -kappaleessa syntetisaattoria ja pianoa soittaa Rick Wakeman. Kokoonpano jaa. bändinimellä. Ja aina on yhtyeitä, jotka ottavat ohjelmistoonsa Black Sabbathin biisejä. Levy-yhtiön Burt bassosta. Mutta palataanpa kirjoiBLACK SABBATHISTA on julOUTOJA FAKTOJA 3 hin. Tuolloin se ei kuitenkaan toteutunut, ja Rob bathissa on vuosien aikana lehtiä. Levy-yhtiö ja bändin manageri epäilivät, pystyisikö Dio korvaamaan karismaattisen Ozzyn, ja bändille vihjailtiin että levydiili on katkolla jos Heaven And Hell ei menesty. Kun Iommi löysi vihdoin nimibiisin riffin, kaikki alkoi rullata vaivattomasti. Joskus minulta kysytään, millaisia ihmisiä Ozzy Osbourne ja Tony Iommi ovat luonnossa kun olen haastatellut heitä. Aiemminhan Geezer Butler oli sanoittanut suurimman osan bändin biiseistä, mutta nyt Dio ryhtyi siihen puuhaan ja hän toi teksteihin miekkoja ja magiaa. Ja toki Ozzy Ozzy Osbourne pyysi Black helisemässä bändin miehisOsbourne ja Tony Iommi ovat Sabbathia lämmittelijäkseen tövaihdosten kanssa. Yhdysvalloissa se on myynyt nelinkertaisesti platinaa eli yli neljä miljoonaa kappaletta. Ja toki on kitaristeja, jotka metsästävät Tony Iommin suosimaa tritonus-sointua, jota pidettiin dissonoivan luonteensa takia keskiajalla paholaisen keksintönä ja julistettiin pannaan. Mitäpä siihen sanoisi. Levyn nimikappaleesta on tehty lukuisia covereita, ja Drew Struzanin maalaama kuolevaa miestä esittävä kansikuva on klassikko. Kun bändissä on ollut muistelmat (Like 2012). Sellainenkin löytyy, Virginiassa yhtiöiden heittopussina, mutta aina on noustu keikkailee innokkaasti Little Ozzy, pituus 135 takaisin jaloille. Viimeisenä keikErityisesti Bill Ward on kun– tosin kaikki eivät ole oikeita kailtana Ozzy nousi lavalle nostautunut lähtemisillä ja Ozzy-kirjoja vaan mukaan neljän biisin ajaksi, ja pian tulemisilla, mutta moniko mahtuu nuottivihkoja ja Black huhuttiin alkuperäisen Sabmuistaa, että Black SabSabbath -aiheisia sarjakuvabathin paluusta. 4 -levyllä alkaneita musiikillisia kokeiluja, ja kosketinsoittimia käytettiin entistä enemmän. Tony Iommi vaikuttaa hieman pelottavalta pistävän katseensa ansiosta, mutta hän on oikeasti kohtelias ja ystävällinen herrasmies. Paranoidilla Black Sabbath kehitti omaa soundiaan, ja Paranoid, Iron Man ja War Pigs ovat tehneet siitä metalliklassikon. Moniko muistaa ajat, merkiksi Ozzyn ja Chris Ayresin teki Cross Purposes -albumin, jolloin Dave Walker vastasi kirjoittama Minä, Ozzy (Like joka haluttiin julkaista uudella bändin laulupuolesta tai Jo 2010) ja Tony Iommin ja T.J. Miksaukset veivät saman ajan. Haluaisitko juhliisi rämmitty suossa ja oltu managerien tai levykääpiö-Ozzyn. Dio toi musiikkiin tuoretta verta, ja Black Sabbath kuulostikin uudistuneelta ja energiseltä. Varsinaisissa äänityksissä Lontoossa levylle uskallettiin ujuttaa myös improvisaatioita ja jammailua. Nehän eivät kulje perinteellisessä muodossa vaan koostuvat erillisistä osista, joiden välillä voi huoletta muutella tempoa. SOUNDI 39. ABBATH BLACEKNSAND HELL HEAV (1980) Sabbathin yhdeksäs studioalbumi, joka esitteli Ronnie James Dion bändin uutena solistina. Ja aina löytyy muusikoita, jotka ottavat oppia Black Sabbathin tavasta rakentaa biisejä. Tony hekin ansainneet omat elävuonna 1992. Black Sabbath pääsikin ensimmäiselle Japanin kiertueelle. Lammersin yhteinen Iron Man – vaatimuksesta levy ilmestyi Black Sabbathin nimellä. Sapattivuosi ei ole ainoa lajissaan. Ozzy onkin sanonut myöhemmin, että levy on Sabbathin uran huipennus. Ja aina on löytynyt uskolliset senttiä. Sabbath Bloody Sabbath ei kuitenkaan syntynyt helposti. Arvosteluissa sille naureskeltiin, mutta fanit ottivat lyriikat tosissaan, ja Para noidista tuli bändin kautta aikain menestynein albumi. fanit, jotka haluavat kuulla Iron Manin, Para noidin ja muut klassikot. Tony Iommi oli aivan lukossa, eikä häneltä tullut uusia biisejä. Mies itse sanoi ennen kuolemaansa, että albumin nimikappale on hänen koko uransa huipentuma. Jos Ozzyn pistää erosi yhtyeestä. Ozzy on hänkin tavattoman ystävällinen, mutta herrasmies… Jos puree pululta pään poikki, ei ole herrasmies vaan mies! ALOITA NÄISTÄ: BBATH A S K C A BL ARANOID P (1970) Black Sabbathin debyytti julkaistiin helmikuussa -70 ja Paranoid ilmestyi seitsemän kuukautta myöhemmin. Virolainen Rondellus on purkittanut jopa Sabbatum-albumin, jolla kuullaan bändin tuotantoa keskiaikaisilla soittimille esitettynä ja latinan kielellä. Spiral Architectissa kuullaan myös oikeita jousia. Nimikappaleen lisäksi levy sisältää Sabbathklassikot Die Young, Neon Knights ja Children Of The Sea. Alkuaan levyn nimi piti olla War Pigs, mutta ideasta luovuttiin kun bändi tähtäsi Yhdysvaltoihin, missä Vietnamin sota oli kuumimmillaan. Ozzy ei pahemmin osallistunut Black Sabbathin biisien kirjoittamiseen, mutta nyt hän sävelsi alusta loppuun Who Are You -biisin, jossa syntikka oli pääsoittimena. vuosien mittaan 26 eri muuJa jos haluaa lisää Ozzyja, sikkoa ja kolme ”ei täysivalhuomaa että Yhdysvallat on taiseksi jäseneksi” luokitelpullollaan Ozzy-klooneja, joita tua kosketinsoittajaa, on selvä että bändin on usein näyttäytynyt Sharonillekin televikemia ei ole ollut aina kunnossa. BBATAHBBATH A S K C A BL BLOODY S H B B SA AT (1973) Black Sabbathin viides studioalbumi, jolla jatkettiin edellisellä Vol
Että onko musta mihinkään. Sitten jännitin, voinko aloittaa säveltämistä. Ihmettelen, että olen päässyt tähän. Shacklesilla taas pääsin tekemään yhteistyötä muusikoiden kanssa, joita olen jo kauan arvostanut ja ihaillut. STALKER TEKSTI JA KUVAT: TEPPO VAPAUS Hetki naismuusikon kanssa Yleensä artistit antavat haastattelun silloin, kun uusi levy on juuri valmistunut. Se oli välttämätön ja äärimmäisen tärkeä vaihe matkalla kohti sitä, että seuraavalla levyllä aloin säveltää itse. 40 SOUNDI. MANNA HERKÄN JA VIHAISEN RAJALLA Mariam ”Manna” Jäntti julkaisi kaksi vuotta sitten kolmannen sooloalbuminsa Shackles. Jo neljättä soololevyään valmisteleva Manna avaa albumin rakentamisen prosessinsa analyyttisesti ja kertoo, mistä saa puhdasta iloa. Siinä missä eri säveltäjien kanssa tehty debyyttilevy Sister (2007) oli artisti-Mannan ensiaskel, uskaltautuminen laulajan, sanoittajan ja esiintyjän rooliin, ja kakkoslätty Songs of Hope and Desire (2009) esitteli hänet laulunkirjoittajana, Shacklesin kanssa Manna otti ja lähti rapakon taa, jakoi visionsa multi-instrumentalisti ja tuottaja Alain Johannesin (mm. –E nsimmäisellä levyllä lauloin vielä muiden sävellyksiä. On mieletöntä, että tämä on kantanut ja vienyt minut ulkomaille keikoille ja levyttämään. Tässä juttusarjassa haastattelemme muusikoita silloin, kun jotain uutta on vasta syntymässä. Vain muutama vuosi taaksepäin jännitin, että voinko edes aloittaa laulamista. Vantaalainen misubeat-kvartetti The Wrecking Queens jakaa tuoreet studiokuulumiset ja tähänastisen tarinansa rockbisneksen ruohonjuuritason ja ammattilaisuuden välimaastossa. Tällä kertaa stalkerin mielenkiinto kohdistui uutta kansainvälistä musiikkia kotimaan kamaralla luoviin naismuusikoihin. Debyyttilevyllään hurjan mediahypetyksen niin Suomessa kuin maailmalla kohdannut Mirel Wagner muistelee kesken jääneen USA:n kiertueen henkistä romahdustaan ja paljastaa, että äärimmilleen riisuttu nainen ja kitara -asetelma saanee toisella levyllä ympärilleen lisämausteita. Queens of The Stone Age) kanssa ja duetoi Mark Laneganin kanssa säveltämässään Wishing Well -kappaleessa. Nyt työn alla on neljäs levy. Pyrimme välittämään tietoja, joista muusikkomme eivät ole vielä kertoneet kenellekään, ja astumme näin pienen askeleen heitä lähemmäksi
Käytän oltava tarkoitus. Osa oli festivaalikeikkoja ja osa omia. kohtaa teeman, mutta hän ei uskalla – Opin kuitenkin itsestäni uusia sanoa siitä enempää. Jäin miettimään, olisiko vaan pitänyt purra hammasta. En olisi pystynyt esiintymään hyvin siinä mielentilassa. miten ne jaksaa. Image-lehden kannessa hänen kuvansa alla luki ”PIMEÄ SYDÄN”. Mutta päässä – 2012 oli kaimuhittaminen – Haluaisin ajatella, ettei ei oikein toimi, kista eniten häsole mitään rajoituksia. HaasOlen tehnyt diginauhurille monenlaitatteluhetkellä työn alla on Naisten sia kokeiluja ja päällekkäisäänityksiä.. Kaikkeen – Lisäksi mulla on joitain valei tarvitse suostua. kuin akustista kitaraa. – Otin sen itseeni, vaikka mulle sanottiin, että älä ota. Kyllä mä itse tiesin, että laulut on hyviä, mutta se, että muut olivat samaa mieltä, oli tosi iso yllätys. sessi. kiva. Et sentään aivan romahtanut. Opin sanomaan ei. Homma jäi kuitenkin kesken. STALKER TEKSTI JA KUVAT: TEPPO VAPAUS MIREL MAAILMANLAAJUINEN WAGNER LEVYTYSSOPIMUS M irel Wagnerin nimeä kantava debyyttialbumi julkaistiin helmikuussa 2011. Tapaan kuitenkin Helsingin Nosturissa rennon ja välittömän Mirelin, joka pyytää lisää kysymyksiä, kun haastattelu on lopuillaan. Järjestelyt vähän kusi Amerikan labelin taholta. Mutta toisiin vertaaja todennäköistä, että hänen toisella misesta ei seuraa mitään hyvää. – Kun juttu lähti leviämään, musta tuntui, että kaikki eivät voi olla tätä mieltä. En silti kuvitellut, että tästä tulisi mitään, Mirel toteaa. Halusin vain olla ja sulatella. Se oli vain omaksi iloksi näpräilyä. päässä, se ei mene minnekään, ja En ole sellainen, joka vain painaa spontaanius saattaa hävitä. On levyllään kuullaan muitakin soittimia vaalittava sitä, mikä toimii itselle. Miten ne pysyy Mirel kertoo, että on mahdollista inspiroituneina. – Rundin piti kestää kolme viikkoa, mutta se jäi viikkoon. Mirelin intensiiviset, visusti silmät kiinni ja herkästä epävarmuudesta käsin soittamat keikat lisäsivät vettä myllyssä, ja hiljalleen levy lähti poikkeukselliseen lentoon. kun vasta lentokoneessa matkalla kotiin. linkiä ja sählinkiä. koska niin palSe kulutti henjon tuppaa unohMutta kaikella on kisesti. Jos idea putputtaa pitkään – Olen hirveen huono puurtaja. Lopulta tumaan. En halundigitaalinen neliraitanut mennä minnauhuri, joka on tosi nekään. tuli vähän sempaljon muistikirmonen fiilis, että joja, ja mulla on njääh. asioita. Välimatkat olivat pitkiä, eikä road managerina ollut äänimieheni pystynyt enää tien päällä vaikuttamaan asioiden kulkuun. Ehkä salaa toivoin, että joku kuulisi lauluja. – En ajatellut, että levystä tulisi mitään. Nyt Mirel on löytänyt taas innon – Mulla ei ole mitään dogmaa. Vaitonaisuudesta on tullut osa hänen imagoaan. Kun ääeteenpäin. Sen takia kävin Samettiklubilla esittämässä niitä. En enää Linjan väkivallan vastaiseen Jaa saedes muista, mikä kaikki kiertueella laisuus -kampanjaan luovutettava meni pieleen, kun kaikki meni piekappale. Mutta en mä halua pimahtaa! – Mä oon semmonen filosofi, että otan vaan sen kitaran ja menen soittamaan. Mua ahdisti niin, etten pystynyt keskittymään soittamiseen. Nyt hän on löytänyt uuden innon. – E-en mä... miita biisejä ja tuhoton määrä tynkiä, Debyyttilevyn tiimoilta tehdystä joista tulee vielä hyviä kappaleita. Sitä mä haluan tehdä. työstä palautuminen on ollut MirePäässä on hirlille pitkähkö proveesti kamaa. Olin aika sekoomispisteessä siellä... Kukaan ei tiennyt mitään mistään. Pitkälle toista vuotta Mireliä ulkomaille kuljettanut ensijulkaisu vei 42 SOUNDI hänet myös kiertueelle Yhdysvaltoihin. En halua metsästää jotain yhteyshenki- Laulaja-lauluntekijä Mirel Wagner ei pidä haastatteluista. Lukuisat ulkomaiset ja kotimaiset mediat lauloivat ylistyslaulua. Mirel kertoo debyyttilevyn jälkeisestä hässäkästä palautumisen olleen työlästä ja johtaneen henkiseen pahoinvointiin. Jouduin jatkuvasti stressaamaan, että miten pääsen kulkemaan seuraavaan kaupunkiin ja missä yövyn. Joskus katson muiden nitän idean heti, se on sitten siinä, ja muusikoiden tahtia ja mietin, että sille voi tehdä kaikkea. Synkät ja tunnelmalliset kappaleet ja vilunväristyksiä aiheuttava laulutulkinta herättivät huomiota hitaasti mutta varmasti. Entä mitä tapahtuu, kun hype menee ohi. uuden musiikin tekemiseen. Jäikö sinulle huono omatunto kiertueen keskeyttämisestä. Olin, että woooohhhh... Mirelin mukaan kappale leen, Mirel nauraa. Että onko tämä vain joku hypetys-juttu, ja kukaan ei uskalla sanoa, mitä mieltä on oikeasti. löä, josta ei kuulu mitään
On tehtävä aivan uusi tuleminen, myöntää Malla. Hän tietää, ettei Mireliä käy turhaan hoputtaminen. Kunnes tuli ensimmäinen kolhu. En voi vielä kertoa enempää. Omien biisien kirjoittaminen sai uutta potkua, ja pian rempseää actionrockia veivaavat kauniit gimmat herättivät huomiota etenkin pääkaupunkiseudun keikkapaikoilla. Jotkut biisit tulevat varmasti tarvitsemaan jotain orgaanista ja yksinkertaista maustetta. – Levystä on toki jo kaksi vuotta, joten kaikki alkaa alusta. Tunnetko toisen levyn paineet nahoissasi, Mirel. Pöytä oli katettu. Nyt ponnistetaan taas omakustannepohjalta, ja tekeminen on keskittynyt studioon. M usiikkipainotteisessa Vantaan Vaskivuoren lukiossa Pintandwefallin tavoin perustettu The Wrecking Queens teki aikanaan ensiesiintymisensä koulussa nimellä Pojat. Nyt Wreckarit ovat taas omakustanneyhtyeen asemassa – hieman kolhiintuneina, mutta oppineina. Mua kiinnostaa, mitä jousisoittimilla voisi saada aikaan. Kun nykyään myös Mannan yhtyeessä soittava basisti Maria ”Malla” Rantanen liittyi bändiin vuonna 2004, silloinen The Whales In Order päätyi nimeen The Wrecking Queens. Kun itse tietää suunnilleen mihin pystyy, ei halua sössiä sontaa ulos vain sen takia, että joku käskee, tai koska on kiire. Mutta loppujen lopuksi en juuri mieti näitä asioita. – Ne on erilaisia pelkoja itseä kohtaan ja sellaista yleistä ahdistusta, josta ei kerrota, kun joku kysyy, että ”mitä kuuluu?” Harva ihminen on oikeasti onnellinen koko ajan. Jos rupeaa analysoimaan liikaa, ei saa mitään aikaiseksi. Kerrottavaakin on, rajatusti. – No onks sulla mitään muuta kysyttävää! Keskustelemme vielä hyvän tovin lärvien vetämisen ihanuudesta, päivien nukkumisesta ja öiden valvomisesta, ja käymme läpi Mirelin normipäivän, johon sisältyy lähinnä haahuilua, mietiskelyä ja lueskelua. Tiedän, että jos hötkyy, tulee kusipäisiä lapsia. En halua sellaista. Meille ei ole koskaan ollut väliä, minkä yhtiön logo on levyssä. Viuluakin olen soittanut. Riippuu ihan neiti taiteilijasta, Aki toteaa rakastavaan sävyyn. tai ei se ehkä olekaan! Mirel muuttaa mieltään kesken lauseen. Eikä hänellä ainakaan ole kiire tai pakkomielle menestykseen. Mutta eihän näistä aikatauluista tiedä. The Wrecking Queensin uusi tuottaja on Mallan ystäväpiiristä löytynyt Matti Ahopelto, joka tunnetaan muusikkona Zebra & Snaken ja Siinain riveistä, ja joka on ansiSOUNDI 43. – Ai se oli siinä, hän ynähtää pettyneenä. Mutta kaikella on oltava tarkoitus. Yhtye nauttii siitä, että kukaan ei hengitä niskaan. Kun bändin luottohenkilöt toisensa perään jättivät murroksessa olleen firman, jäi kansainvälisestikin tarkasteltuna potentiaalinen mimmibändi oman onnensa nojaan. Mistä laulujen mielenmaisema nousee. – Elementsin levy-yhtiötoiminta loppui kesken levyprojektin. – Keikkamyyjä vaihtui pariinkin kertaan, kun henkilöstö eli koko ajan. – Mirelin toisesta levystä on tehty maailmanlaajuinen levytyssopimus. Myös Halmkrona lähti Sonylta. Se tuli meille aivan puun takaa, kertoo laulaja Anniliina ”Nöpsy” Omwami. Tärkeitä ovat ne ihmiset, joiden kanssa tätä tehdään, Nöpsy kertoo. Neljän läheisen ystävän yhteisö solmi levytyssopimuksen Elements Musicin kanssa, julkaisi kiittävän vastaanoton saaneen Take Me Home -ep:n, ja aloitti ensilevyn äänitykset tuottaja Jyrki Tuovisen kanssa. Vaikka artistin niskaan ladataan ulkoa käsin suuria odotuksia, vaikuttaa ydintiimin ilmapiiri harvinaisen rennolta. Pian olimme tilanteessa, että firmassa ei ollut enää ketään niistä henkilöistä, joiden kanssa aloimme tehdä töitä. – Kun henkilökohtaiset kontaktit Sonyyn katosivat, eikä sieltä päin kuulunut mitään, totesimme, ettei ole mitään järkeä jatkaa yhteistyötä. Pyrimme julkaisuun vuoden 2014 alkupuolella. – Voin vaikuttaa vain itsestäni lähteviin odotuksiin. Mirelin manageri, Kioski-levy-yhtiön Aki Roukala on se henkilö, keneltä kannattaa kysellä Mirelin urasta. THE WRECKING QUEENS VAPAILLA MARKKINOILLA The Wrecking Queens julkaisi kaksi vuotta sitten debyyttilevynsä majoryhtiö Sonyn artistina. Jo aiemmin yhtyeestä kiinnostunut CMX-kitaristi Janne Halmkrona toimi tuolloisen Sony BMG:n kotimaisen popin ja rockin tuotantopäällikkönä, signasi tytöt, ja takasi julkaisun jo alulle laitetulle levylle, joka sai nimekseen Embrace The Fall. Tyylitajuisen ja kunnianhimoisen poprockin muotoon jalostunut musa sai tuekseen valokuvaajaystävä Kerttu Malisen luoman visuaalisen ilmeen ja keikkamyyjäksi pestautui Popgeen Matti Kaunisvesi. – On aika vaikeaa kirjoittaa laulua synkästä aiheesta ilman että se on vain narinaa ja vinkumista. Mirel ei ole erityisen analyyttinen eikä visionääri-henkinen hahmo. Kiitän Mireliä haastattelusta. Olen harjoitellut slide-kitaran soittoa, ja tykkään siitä. Onneksi apu ei ollut kaukana. Vaikutti siltä, että nämä tytöt tallaavat ruusuista tietä tulevaisuuden rocktähdistöön. Kuulostaa tyhmältä sanoa, että on helpompaa tehdä lauluja synkistä aiheista, mutta niin se vain... Haluaisin ajatella, ettei ole mitään rajoituksia. Hyviäkin keikkoja tuli, mutta kaikki ei mennyt nappiin. Sonyn leivissä Wreckarit pääsivät maistamaan musabisnestä niin hyvässä kuin pahassa. En vietä hetkeä pimeyden kuningattaren, vaan nuoren ja iloisen, laiskan ja helvetin lahjakkaan espoolaistytön kanssa
– Ystä- – Studioon meno tarkoittaa irtautumista muusta maailmasta. 09 – 720 60 660 KIVIJALK A ROCKS! parasta palvelua ce. Niitä jatketaan pian. mesenaatti. Alati läsnäoleva itseironia ja keskusSinne mennään yhdessä, sinne otetelun lomassa tirskahtelevat nautaan omat eväät, siellä hengataan ja ollaan ikään kuin lukitussa tilassa. Nöpsylle he eivät ole bisnesnaisia. Kaikki allöttävä talouspuoli pilaa sen, – Neljän biisin pohjat on tehtynä. Siitä tietää, musiikkiin. studiotyöskentely on koko bänditoi– Jos me löydettäisiin joku ihana minnan suurinta herkkua. Mutta se ei ole ehto onneen. runremakat vahvistavat käsitystä huumorintajuisista mimmeistä, joiKoko muu ympäristö unohtuu ihan totaalisesti. Yksi jalka tytöillä on jo eräässä musiikkialan täyden höyryn talossa – nuori, innokas ja osaava keikkamyyjä Feniks Willamo on kiinnittänyt Wreckarit rosteriinsa Fullsteamilla. Ennen juhannusta, halu on aina! Se ei koskaan katoa, Nöpsy toivoo sormet ristissä. – Se videon kanssa. Klassinen haave hyvästä managerista nostaa päätä. Ylei”Wrecking Queens kyhäilee levyä ja sesti ottaen studioon meno tarkoittaa irtautumista muusta maailmasta. 09 – 5627 1240 MUSAMAAILMA OUTLET Ohrahuhdantie 2, Hki, Itä-Pakila • Puh. Nöpsy sulkee aiheen. jotain tukia tässä pitäis nyt yrittää haalia, Nöpsy yrittää olla vajosta saa eniten irti, kun sen kuukava. ? Kenestä haluaisit lukea tässä juttusarjassa jatkossa. ”Wrecking Queens -yh– Se tilanne, kun on päätetty äätye kaipaa rahoitusta.” No ei, siis jonitettävät biisit. Wreckareilla suunnitelma on. Ajatus on, että ennen ruusvuosien klassinen haave isosta kesää tehdään kaksi biisiä valmiiksi, breikkaamisesta ei enää aja toiminjoista toinen julkaistaan sinkkuna taa, tytöiltä menee itsehillintä. Sinne mennään yhdessä, sinne otetaan omat eväät, siellä hengataan ja ollaan ikään kuin lukitussa tilassa. Koko muu ympäristö unohtuu ihan totaalisesti. Par- on lupautunut miksaamaan biisit. – Prioriteetti on aina siinä, että ei vittu, tehaina kuin kuminauhaa, mutta kyllä dään vaan hyviä biisejä ja treenataan. The Wrecking Queensin että okei, tämä on se mun juttu, kohdalla kliseisen hömelö kuvaus Nöpsy analysoi. haaveilee firman perustamisesta”. Musiikki on silloin kaikki, ja siihen imeytyy täysin. Kaikkien pienminen mainitaan. Myös oman firman perustalee itse todella hyvin. Sitten pitää säKun yritän ehdottaa, että nuoveltää lisää. Nöpsy toteaa, että aikataulut ovat on enemmän kuin totta. Haaveillessaan ja pohtiessaan Wrecking Queensin oikotietä onneen Malla ja Nöpsy palaavat toistuvasti siihen, että bändin jäsenistä kukaan ei ole ulkomusiikillinen primus motor. MUSAMAAILMA since 1985 www.facebook.com/Musamaailma • www.facebook.com/ESPFinland kauppa on auki 24 h P www.musamaailma.fi KATSO AUKIOLOAJAT KOTISIVUILTAMME! P face-to-fa MUSAMAAILMA RETAIL Malminkatu 16, Hki, Kamppi • Puh. Kun kyselen kustantajasta ja levyhaillaan Wreckarit työstävät Matin yhtiökuvioista, tytöt paljastavat, että kanssa neljää uutta biisiä. Musiikki on silloin kaikki, den bändi porskuttaa tyttöjen välisestä ystävyydestä ja rakkaudesta ja siihen imeytyy täysin. Homma menee ten nyanssien hiominen studiossa kuitenkin vitsailuksi siitä, kuinka on mulle todella jännittävää. Rekisteröitymällä sinulla on myös mahdollisuus osallistua kilpailuihimme, joissa on aina mahtavia palkintoja. STALKER TEKSTI JA KUVAT: TEPPO VAPAUS vämme Arto (Tuunela, Pariisin Kevät) oitunut muun muassa Antero Lindgrenin tuottajana ja äänittäjänä. – Totta kai haluaisi, että olisi tulossa helvetisti keikkoja, ja saisi niistä tietyn määrän rahaa. Anna palautetta ja ehdota artisteja: teppo.vapaus@gmail.com PARANSIMME MAAILMAA! MUSAMAAILMAN UUSI UPEA VERKKOKAUPPA ON AVATTU! www.musamaailma.fi Rekisteröidy kanta-asiakkaaksemme ja olet mukana tarjouspostituksissa. Ehto onneen on se, että me säilytään ystävinä ja saadaan tehdä täysin omanlaista musaa, Nöpsy alleviivaa. Silloin olen, että jes, nyt lähtee! Laulu on instrumentti, tenkin... Malla ja Nöpsy toteavat yhteen ääneen. Nöpsy korostaa, että hyvät showcase-keikat olisivat heille tärkeitä – pääsisi tapaa- maan muitakin alan vaikuttajia kuin levy-yhtiöiden tyyppejä. Tyttöjen keikkailu-unien miljööt ovat ulkomailla ja esimerkiksi French Filmsin näyttävä kiertuekalenteri saa aikaan ihailevia huokauksia. Voisi keskittyä musiikkiin ja tehdä muutakin taidetta. Stalker kehottaakin nyt hereillä olevia levy-yhtiöitä huhuilemaan Wreckareiden uuden matskun perään ja tarkistamaan materiaalin väkevyysasteen
Paula päätti heti, että nyt vaan tehdään uutta. Olin ottanut opikseni ekan levyn jälkeen. Tehdään vaan uutta ja jatketaan täysillä. Debyyttialbumi Kuulkaas enot! (2003) kipusi nopeasti kultamyyntiin, mutta siitä huolimatta PMMP oli vasta lähtökuopissa. Ja keikkamyyjä möi niin paljon keikkaa kuin pystyi. Jori: – Johtui Paulan määrätietoisuudesta, että yhtye meni ylipäätään johonkin suuntaan. Nyt, kahdeksan vuotta myöhemmin ja lopettamispäätöksen kynnyksellä, PMMP:n Paula ja Mira, sekä tuottaja-säveltäjä Jori Sjöroos palasivat Soundin pyynnöstä Kovemmat kädet -albumin tunnelmiin. Muistan ja jopa kaipaan sitä, että kukaan ei tavallaan halun-. Mä olin kesän ruotsinlaivalla töissä. Tuli aika unohtaa debyytin paino ja alkaa tehdä monella tapaa uran käännekohdaksi muodostuvaa Kovemmat kädet -levyä, joka ilmestyi maaliskuussa 2005. – Ihan päätöksellä otin ohjat, että tietoisesti pitää muuttaa kurssi. Ettei jäädä odottamaan, että mikä floppi tästä tulee tai mitä tahansa. Sitä halusi ihan oman hyvinvoinnin takia profiloitua sellaisiin asioihin, mitkä ei tunnu niin ahdistavilta. Elokuussa alkoi keikat, hyppäsin laivasta kesken vuoron ja sille tielle jäin. Ehkä tuolla levyllä oli enemmän sitä, että tämän tyyppisiä biisejä haluaisi itse kuunnella. PÄ Ä O S I S S A kuvat: Juho Juntunen M MIRA LUOTI JORI SJÖROOS PAULA VESALA LAULU, SANOITUKSET TUOTANTO, SÄVELLYKSET LAULU, SANOITUKSET, SÄVELLYKSET 46 SOUNDI ira: – Toista levyä lähdettiin tekemään jotenkin tosi nopeasti. Paula: – Sinä kesänä, kun Rusketusraidat oli sinkkulistan ykkösenä, ei ollut keikkoja. En tarkoita niinkään musiikillisesti, koska se tuli luonnostaan, mutta sellainen, että mihin lähdetään ja mihin ei. SUOMALAISEN ROCKIN KLASSIKOT ARTIKKELISARJASSA TEKIJÄT KERTOVAT MERKITTÄVÄN ALBUMIN SYNTYTARINAN TOIMITTANUT: MIKKO MERILÄINEN OSA 2 Kovemmat kädet Vuoden 2004 alkaessa PMMP oli yhden hitin – R-kioskin mainoksessa ja parilla radiokanavalla kyllästymiseen asti soinut Rusketusraidat – leimaama, Popstars-kilpailun myötä syntynyt hassu tyttöduo
kuva: mikko Harma PAULA: – ALKOI KIRKASTUA, ETTÄ MIKÄ ON MUN OMA TAPA KATSOA MAAILMAA JA KIRJOITTAA NIISTÄ HAVAINNOISTA. SOUNDI 47
Ja nythän meillä on niin hyvä soppari, että varmasti harvalla on. Ja aina oli pullaa. Jori: – Mä olin just saanut kultalevyn edellisestä levystä ja mulle tarjottiin samaa liksaa kuin edellisellä. nut sitä levyä, ketään ei kiinnostanut, että tuleeko se vai ei. – Jori taisi juoda ykköskaljaa ihan hirveästi ja myös pikakahvia meni paljon. Me oltiin ihan hirveästi treeniksellä ja meillä oli kaikilla sellainen sumea tekemisen meininki. Tajusi, mikä potentiaali tällä yhteistyöllä on, ja että siihen kohdistui isommat intohimot kuin vaikka opiskeluun tai yhtään mihinkään. Ei ollut mitään tarvetta todistella. Tuntui siltä, että ihan sama jos jollain on joku mielipide. Jori: – Kaikki oli uusia biisejä. – Eka levy oli vähän sellainen, että ei me oikein tiedetty mitä tässä pitäisi tehdä. Siinä oli vähän sellaista, että Paula patisti mua töihin, ja Jori tarjosi huikkaa taskumatista. Multa pyydettiin ensin pari biisiä ja lopulta teinkin kaikki. Me vaan keikkaillaan ja tehdään sitä, mitä me tykätään. Ja ikkunan takana asusteli kettuperhe, jota oli kiva seurailla. Sen merkitys seuraavan tekemiseen oli täysin nolla. Paula: – Tokan levyn aikaan kirkastui niin vitun moni asia. MIRA: – IKKUNAN TAKANA ASUSTELI KETTUPERHE, JOTA OLI KIVA SEURAILLA. Mira: – Jorin kanssa mulla oli jo monta vuotta takana, mutta Paulan kanssa me vasta tutustuttiin pikkuhiljaa. Säilyi balanssi. Mä olin tehnyt koko ajan vain jotain biisejä, ja jossain vaiheessa totesin, että ehkä Mira ja Paula voisivat tehdä nämä. Ja muistan sen kun Paula lauleskeli, niin mä tapasin tehdä vatsalihaksia siinä studion likaisella lattialla. Mä sanoin, että tuplaten tuo niin voin tehdä. Jori: – Matoja syntyi niin, että me puhuttiin Circlestä ja mä halusin tehdä sellaista kuin Circlen Meronia. Paula: – Ekan levyn pohjalta meillä oli 25 000 myytyä levyä, mutta niin paska sopimus, että me oltiin miinuksella rojalteissa! Sitten kun toka levy breikkasi, niin me neuvoteltiin uusi soppari. Esimerkiksi Päiväkoti ja Matkalaulu olivat sellaisia, mitkä olin tehnyt alunperin itselleni ja niissä oli enkunkieliset sanat. Me tultiin aina Turkuun Paulan kanssa ja silloin kun ei vielä ollut lapsia, me vietettiin enemmän tunteja keskenämme. Mira: – Ei ollut mitään paineita. M ira: – Näin jälkikäteen ajatellen tuntuu, että herranjumala mikä biisitehdas se on ollut! Biisit tuli tosi nopeasti. Jori: – Rusketusraitojen menestys oli kiva, ja vitsi me juhlittiin jokaista listasijoitusta, mutta Kovempia käsiä tehdessä me oltiin tavallaan unohdettu jo koko biisi. Mutta oli se siltikin aika pieni budjetti verrattuna ekan levyn myyntiin. kuva: mikko Harma SUOMALAISEN ROCKIN KLASSIKOT. Enemmänkin se on ollut tietyntyyppistä ajautumista. Enkä tiennyt, että haluavatko he, että teen biisejä myös toiselle le48 SOUNDI vylle, mutta niin vain kävi. Mulla on tallessa vihko, missä olen yrittänyt sanoittaa Matoja-biisiä, piirtänyt joka tavun ja tehnyt niistä sellaisia blokkeja. Mä kehitin silloin sellaisen sanoitussysteemin, että jouduin piirtämään graafisesti ne tavut, että montako niitä tulee. Paula: – Mulle oli todella vaikea sanoittaa suomeksi niitä Jorin biisejä. En tiedä, ollaanko me koskaan varsinaisesti sovittu näistä asioista
Mira: – Auta mua, samoin kuin ekan levyn Ikuinen leikki, on mulle sellaiset Interpol-biisi. Kun lauloin nimibiisin ”kirottu syyllinen” -kohtaa, niin multa tuli jossain vaiheessa oksennus. Paula: – Pohdittiin, että voitaisiinkohan me tehdä vastaus Mana Manan Maria Magdalena -biisiin, ja Jori pystyi säveltämään tuollaisen. Jos oikein muistan, niin meillä oli Kumivirressä valtava hitti, joka sekoitti meidän pakkaa radiosoiton suhteen. Mira: – Silloin mä vielä osallistuin tekstien tekemiseen jonkin verran enemmän. Treeniksellä me luettiin Jouni Mömmöön liittyviä asioita ja kuunneltiin paljon Mana Manaa. – Olin ekasta levystä oppinut, että mulla on sellainen rintaääni ja voin revitellä kunnolla hehkutuskohdat. Käytännössä koko ensimmäisen levyn tiimi oli lähtenyt eteenpäin. – Kovemmat kädet -levy (2005) tuli Sony BMG:n fuusion aikaan, tosi mielenkiintoiseen vaiheeseen. Toisaalta luotettiin siihen, että koska Mira ja Paula ovat niin helvetin aitoja ja lahjakkaita, niin se tulee ennemmin tai myöhemmin varmasti läpi. – Maria Magdalena oli mielisairaalassa olevan naisen vastaus sille Jouni Mömmölle, jota se luulee Jeesukseksi ja rakastaa. Meillä oli usko ja sa- nottiin, että tehkää paras mahdollinen juttu. – Kun sitten saatiin levyn masteri käteen, niin siitä aisti heti, että tämä on kova juttu! Ei sitä isoutta tietenkään pystynyt kokonaan aavistamaan siinä vaiheessa, mutta kyllä niissä biiseissä jotain erikoista oli. Näen, että usko oman jutun tekemiseen on erityisen tärkeää. Silloin alkoi kirkastua, että mikä on mun oma tapa katsoa maailmaa ja kirjoittaa niistä havainnoista. Sitä kautta lähdetään tekemään konventionaalista poppia ja helposti päädytään sellaiseen musiikkiin, joka on ajassa kiinni eikä artistilähtöistä, persoonallista ja syvempää esittämistä. Kuuntelin matkalla luurit päässä Auta mua -biisiä ja ajattelin, että onpa upean kuuloista musaa! – Tällä levyllä keksin oman tavan kirjoittaa. – Viittaaminen toisiin teoksiin tuli myös silloin. Mehän lähdettiin Jorin kanssa New Yorkiin ja tiedettiin, että Interpol tekee levyä siellä. Se paikka oli niin hirveä läävä, eikä siellä kulkenut LEVY-YHTIÖN KULMAHUONEESTA Kimmo Valtanen oli Sony BMG:n ja myöhemmin Sony Musicin toimitusjohtaja vuosina 2004–2012. Muutamien biisien äärimmäinen radioystävällisyys ja sitten se syvempi puoli täydensivät toisiaan. Siinä mulle selvisi sen käsittämätön nerouden määrä. Mitä sellaista PMMP:ssä oli, mitä muilla ei ollut. Monessa tapauksessa se on valitettavasti niin, että lahjakkuus tulee esiin enemmän levy-yhtiön tai tuottajien kautta. Me puhuttiin siitä avoimesti ja mietittiin, että miten saadaan se uskottavuus ja aitous, mitä heillä oikeasti on, tuotua esille. KIMMO VALTANEN: KYLLÄ NIISSÄ BIISEISSÄ JOTAIN ERIKOISTA OLI Miksi Popstars- ja Idols-kuvioista ei ole löytynyt muita uskottavia ja omilla ehdoillaan pitkän uran tehneitä artisteja kuin PMMP. Oli huikeita potentiaalisia radiohittejä ja toisaalta uusi kulma teksteissä. Kovemmat kädet -biisi on syntynyt lehtijutun pohjalta, ja toinen tulokulma siihen oli Anna Liisa, Minna Canthin näytelmä, minkä satuin näkemään. – Mehän ollaan varsinaisesti tutustuttu siinä töitä tehdessä, ja meidän keskustelut on lähteneet aina musiikista liikkeelle. – Niitä oli kaksi asiaa, tavallaan Paulan ja Miran molemmat puolet. Usein keskitytään siihen, että musiikki on kilpailukykyistä vain siinä hetkessä. – Viimeiset niitit breikkaukseen löivät YleX:lle tehty kesäkumibiisi, josta tuli hitti, ja sen jälkeen tullut Pikkuveli. – Muistan, kun kyselin Miralta Koffin puistossa, että olisiko ok, jos Matkalaulussa lauletaan, että Mikko on ottanut oluen. Chisu on ehkä ainoa, jolla on samalla tavalla koko paketti hallussa. Saatoin sanoittaa sitä unissani. Ja juuri niin siinä kävikin. – Tärkeimpiä asioita PMMP:n onnistumisessa ovat artistin valtava tahto, näkemys ja lahjakkuus. L eijuiko ensimmäisen albumin (Kuulkaas enot!, 2003) jälkeen ilmassa selviä merkkejä siitä, että PMMP:stä tulee enemmän kuin pelkkä Rusketusraidat. Me ei saatu toiselta levyltä joka radiossa soivaa radiolekaa aikaiseksi ja sitten tuli kumibiisi, joka soi pelkästään YleX:llä. Musiikkitausta on ollut tosi tärkeä ja sen takia meillä on ollut niin hirveästi referenssejä. – Vaikka Miran ja Paulan lahjakkuuden huomasi heti, niin vielä ekan levyn jälkeen merkit eivät olleet täysin selviä. Me tavattiin ne ja oltiin ihan että, vau, nyt niillä on tuollaiset parrat kun ne tekee uutta levyä! Oltiin niiden kanssa samoissa baareissa ja kerran se basisti Carlos räppäsi meistä kuvankin Paula: – Kun levy oli valmis, niin poljin minipyörällä keikalle Vanhalle. Ellen väärin muista, levy-yhtiöpuolelta lähti se ajatus, että tehdään siitä uusi versio. Siitä tuli ihan mieletön koko kansan hitti, joka yhdessä Kumivirren kanssa teki PMMP:stä valtavan menestysbändin. – Suomessa on hyvin harvoja naisartisteja, joilla on samanlainen hallinta oman uransa suhteen. Esimerkiksi Oo siellä jossain mun -tekstissä ajattelin Joan Baezin Jesse-biisiä, missä se on odottanut ihmistä siellä talossa ja kattanut lautaset kahdelle. Tuona aikana PMMP teki suuren läpimurtonsa, julkaisi neljä albumia ja Puuhevonen-lastenlevyn. – Kaikesta huolimatta oltiin siinä tilanteessa, että PMMP oli Rusketusraidat-maineensa vanki. Opin ajattelemaan asioita niin, että miksi itken tällaisen lehtijutun äärellä. Se teksti oli pitkä matka, muistan vieläkin kuinka heräilin yöllä. – Kun lähdettiin miettimään erikoispainoksen lisämateriaalia bändin kanssa, niin muistaakseni bändiltä tuli viesti, että ne olivat soittaneet Noitalinna Huraa! -yhtyeen Pikkuveljeä akustisesti. Tiedettiin, että parilla uudella hitillä se albumi lähtisi uuteen lentoon. Muistaakseni itse soitin Jorille ja kysyin, että olisiko semmoinen mahdollista. Bändi oli kuitenkin osoittanut live-esiintymisillään sekä ekan levyn biiseillä ja seuraavalle levylle tehdyillä biiseillä, että potentiaalia oli. Mira, Paula ja Jori tuottivat levy-yhtiön antamalla luottamuksella oman visionsa hyvin pitkälle itse. Jäljellä oltiin minä ja ehkä yksi tai kaksi muuta ihmistä, jotka olivat olleet lähempänä bändiä. – Samaan aikaan meillä oli tämmöisistä erikoispainoksista hyviä kokemuksia Anssi Kelan ja parin muun artistin suhteen. Oli tietty huumori, mutta toisaalta oli se rankkuus, joka vetosi siihen yleisöön. Esimerkiksi Kovemmat kädet -biisiä tehdessä me kierrettiin nuorisotaloja ja silloin oli lehdissä juttua Eveliinan surmasta ja me keskusteltiin Paulan kanssa aiheesta paljon. Isot mainstream-kanavat eivät olleet vielä lähteneet mukaan ja Ylex ei päässyt siirtymään seuraavaan sinkkuun, kun ne soittivat Kumivirttä niin pitkään. TEKSTI: TERO ALANKO SOUNDI 49. Mikä on se tunnistuspiste, joka mua asioissa liikuttaa. Kun Mira, Paula ja Jori kykenivät löytämään sen jutun omaehtoisesti, niin se oli yksi ratkaiseva tekijä. Annettiin vapaat kädet
Meillä oli silloin ja on edelleen myös isompi ohjelmaryhmä, joten ohjelmisto ei ole vain yhden ihmisen näkemys. Ja juuri kun olin päättänyt, että ei enää yhtään kokkiohjelmaa. Eikä se mun mielestä huono biisi ole, vain vähän ankea. Kaikki vaan sekoili ja oli pihalla kaikesta. Silloin se oli vielä niin kiehtovaa. Se oli outoa aikaa, kun kaikki valinnat mitä teki, meni nappiin. Paula: – Oli tosi outoa, kun se räjähti. Sunnuntain ensimmäinen esiintyjä päälavalla on aina sellainen, mihin kiinnitetään paljon huomiota. Sitä ei silloin mietitty lainkaan. Kun ei ollut odotuksia, niin ei tippunut mistään alaskaan. Se oli mun mielestä loistava levy ja vähän sitä kautta päädyttiin buukkaamaan bändi. Ja se biisi oli Oo siellä jossain mun. Jori: – Se tuntui hienolta, etenkin sellaisen pienen pettymyksen jälkeen, jos ihan rehellisiä ollaan. Mä olin siitäkin jo niin jännittynyt, ja sitten kun siellä oli ihan järkky ihmismeri, niin mulla meni konseptit ihan sekaisin. Mira: – Kesän 2005 Ilosaarirockin keikka oli käännekohta. Mira: – Muistan kun iltapäivälehteen tuli joku ”Festareiden kuumimmat kesäkissat” -juttu meistä. – Mä olin juuri Jäämeri-roadtripillä, kun Paula laittoi mulle viestin, että herra Sjöroos, olemme Suomen soitetuin artisti. Mä vaan huusin ja huusin ja mulla oli äänikin ihan tiltissä, ja sitten vasta alkoi tulla sitä rouheutta mitä haettiin. Mira: – Kesäkumibiisistä me oltiin Paulan kanssa yhtä mieltä, että ei hoeta siinä jotain kortsua, vaan upotetaan se sinne tyylikkäästi. Jori: – Kovemmat kädet oli käänteentekevä ja onhan se myös meidän eniten myynyt levy, mutta ei missään nimessä meidän paras. Mutta täytyy sanoa, että mulla se ei tuntunut missään. Ja niitähän me sitten tehtiin vähän aikaa. Alueella oli sinä vuonna varmaankin 25 000 ihmistä ja ilmeisesti niistä iso osa meni heti levykauppaan. Jori: – Se on jäänyt mieleen, kun levy-yhtiössä sanottiin, että tämä ei ole rahaprojekti. Kun jälkeenpäin puhuin keikasta ohjelmamyyjän kanssa, niin ilmeisesti keikka oli myös vaikuttanut radikaalisti levymyyntiin. Paula: – Jostain syystä ne oli meidät sinne buukanneet, vaikka sitä ennen me oltiin oltu lähinnä joku Miss Muikku -juhlien parkkipaikkaesiintyjä. Paula: – Eka sinkku oli Päiväkoti ja se ei juurikaan lähtenyt. Bändin sinne buukkasi silloinen Ilosaarirockin tuottaja ja nykyinen ravintola Kerubin toimitusjohtaja Asko Piiparinen. Paula: – Kun me lähdettiin tokan levyn kanssa keikoille, ja siellä oli joskus vain joku viisi ihmistä... Ja tietysti sitä, että bändistä jää ihmisille hyvä fiilis.” kuva: Mikko Meriläinen happi. Paula: - On siinä pari hyvää pätkää. Ne diggasi niin paljon meidän musasta ja meiningistä. Jori: – Kumipainoksen myötä koko homma muuttui megaisoksi, Pikkuveljestä tuli niin kreisin iso biisi. Jori: – Onni on ainoa biisi tältä levyltä, johon mä sanoin, että mä en haluaisi, että tämä tulee tähän levylle. Se oli kauheaa. SUOMALAISEN ROCKIN KLASSIKOT M ira: – Aluksihan se levy ei oikein lähtenyt mihinkään. Muistan kun olin viemässä sitä biisiä YleX:lle ja sen aikainen musapäällikkö sanoi, että ei tästä hittiä tule. Ainoastaan sitä, että Ilosaarirock haluaa olla ajan hermolla ja meidän mielestä PMMP oli just sellainen bändi. Varsinkin ennen ihmiset osasivat odottaa, että mikä on ”sunnuntain eka”. Se tuntui hyvältä, kun oli kauhean huono omatunto, että miksi mä menin pyytämään lisää rahaa, eikä levy mene oikein mihinkään. Vaikka portit avattiin kello 12 ja soitto alkoi kello 13, niin siellä oli varmaankin isoin yleisö koko festivaalilla sinä vuonna. Se oli myös tosi rankkaa ja meidän bändi olisi voinut hyvin myös hajota tokan levyn jälkeen. Sitä mietittiin paljon. Ilosaarirockin jälkeen noustiin listalla jonnekin kärkisijoille. Ne lämmittää vieläkin.. Mun mielestä kymmenen biisiä olisi ollut hyvä. ” A K E N I A T N U ”S U N N Ilosaarirockin keikka kesällä 2005 osoittautui PMMP:lle jättimenestykseksi. Ainakin myös Tiktakille se oli yksi ensimmäisistä isoista festarikeikoista. Sunnuntain ensimmäisenä bändinä on vuosien mittaan ollut muun muassa Tiktak, Martti Servo & Napander, Eläkeläiset, Rasmus ja Don Johnson Big Band. Se oli vaikeinta aikaa meidän bändille. Sitten me tehtiin Maria Veitolan ohjelmaan Pikkuveli– versio, ja siitä tuli ihan järjetön juttu. Nykyään, kun on päätynyt lehteen, niin sydän alkaa hakata paniikissa, että voi helvetti, mitä siellä nyt on. Kun levy-yhtiössä oli mietitty, että mistä se johtuu, niin siihen ei keksitty muuta syytä kuin meidän keikka. Mutta kun mitään ei tapahtunut, alettiin levy-yhtiöstä suositella, että nyt olisi se kokkiohjelma. Se oli silloin vielä tosi hieno fiilis. Keikasta muistan lähinnä sen, että siellä oli aivan hirvittävä yleisömassa. Lopulta päädyttiin siihen, että kyllä me PMMP halutaan. Mutta kelpasihan se sittenkin. Kun ehdotin sunnuntain avaajaksi PMMP:tä, se aiheutti aika paljon keskustelua. Mira: – Se oli viimeisiä biisejä mitä levylle tehtiin, eikä Paula ollut koskaan tyytyväinen sen lauluihin. Soitettiin päivällä päälavalla ja oli joku huhupuhe, että Ismo Alanko olisi tulossa katsomaan keikkaa. Usein ”sunnuntain ekat” ovat olleet vähän muista festivaaliesiintyjistä poikkeavia artisteja. Puhuttiin siitä, että onko PMMP meidän näköinen artisti vai ei. Käytännössä koko Ilosaaren yleisö käveli levykauppaan. 50 SOUNDI – Ensin oli tullut Kumivirsi, ja se oli tosi suosittu. Siinä on muutama laini, jotka ovat viittauksia Tove Janssonin Höstvisaniin. Levy pomppasi sen jälkeen uudelleen lähelle listan kärkeä ja pysyikin siellä pitkään. ”O lin vuonna 2005 Ilosaarirockin ohjelmavastaava. Paula: – Mä olin jotenkin tosi paskana sen biisin lauluista, enkä enää edes tiedä miksi, kun ei niissä mitään vikaa ole. Sitä on myös mietitty, että niiden pitäisi olla artisteja, jotka saavat ihmiset heräämään ja tulemaan leirintäalueelta festivaalialueen puolelle heti päivän alusta asti. PMMP:llä oli silloin Kovemmat kädet -levy alla. Sitten tuli tuplasinkku, missä oli Kovemmat kädet, minkä mä olin halunnut sinkuksi, ja Oo siellä jossain mun. Mulle oli yllätys, että me oltiin ensimmäinen iso festari, joka ASKO PIIPARINEN: MUISTAN LÄHINNÄ SEN, ETTÄ SIELLÄ OLI AIVAN HIRVITTÄVÄ YLEISÖMASSA PMMP:n buukkasi
Paula Vesala) 11. Paula Vesala) 10. Jori Sjöroos, san. Paula Vesala, Mira Luoti) 13. Mummola (3:48) (Säv. Paula Vesala, Mira Luoti) JORI: – JOHTUI PAULAN MÄÄRÄTIETOISUUDESTA, ETTÄ YHTYE MENI YLIPÄÄTÄÄN JOHONKIN SUUNTAAN. Jori Sjöroos, san. Pikkuveli (3:21) (Säv. Hannu Sepponen, san. Sari Peltoniemi, alkuperäinen esittäjä Noitalinna Huraa!) Tuotanto: Jori Sjöroos (nimellä Th!nk-!nk) Miesäänet kappaleessa Matkalaulu: Heikki Kytölä ja Juho Vehmanen A&R: Kari Hynninen Masterointi: Svante Forsbäck / Chartmakers SOUNDI 51. Mira: – Mä olin viettänyt Jorin kanssa hirveästi aikaa Turussa. Jori Sjöroos, san. Päiväkoti (4:42) (Säv. Matoja (4:01) (Säv. Jori Sjöroos, san. Jori Sjöroos, san. Jori Sjöroos, san. Albumia on tähän päivään mennessä myyty 107 000 kappaletta eli triplaplatinaa ja se on PMMP:n menestynein levy. Paula Vesala, Mira Luoti) 4. Silloin tapahtui paljon kaikkea uutta, ja siihen levyyn piirtyy tosi vahvoja muistoja. Mulle iski kova ikävä ja se kappale kolahti niin kovaa. Maria Magdalena (4:43) (Säv. Jori Sjöroos, Maurice Hawkesworth, san. Kun sitten lähdin Helsinkiin ja hän antoi Päiväkodin demon, niin itkin sen koko junamatkan. Oo siellä jossain mun (3:18) (Säv. Paula Vesala, Mira Luoti) kuvat: Ju kuva: mikko Harma ho Juntun en 2. 3. 8. Paula Vesala) kuva: Biffy’s World Domination League Kumipainoksen bonuskappaleet: 12. Toukokuussa 2013 PMMP ilmoitti tekevänsä syksyllä jäähyväiskeikat ja sen jälkeen jäävänsä määrittelemättömän pituiselle tauolle. Paula Vesala) 9. 2005 Kumipainos 22. Paula: – Ei minunkaan mielestä, mutta siinä on muutama ihan paras biisi. Jori Sjöroos, san. K ovemmat kädet sekä sen Kumi virsi- ja Pikkuvelibiisit sisältänyt Kumipainos pysyivät Suomen albumilistalla yli vuoden. 2005 1. Jori Sjöroos, Paula Vesala, san. Jori Sjöroos, san. Onni (4:07) (Säv. Kumivirsi (3:25) (Säv. PMMP: KOVEMMAT KÄDET Sony BMG Julkaistu alun perin 9. Olkaa yksin ja juoskaa karkuun (3:53) (Säv. Paula Vesala, Mira Luoti) 6. Paula: – Se oli hienoa aikaa, kun niin moni asia tapahtui ensimmäistä kertaa. Kovemmat kädet (3:36) (Säv. Jori Sjöroos, san. Paula Vesala) 5. Salla tahtoo siivet (3:51) (Säv. Paula Vesala, Mira Luoti) 8. Etenkin Päiväkoti. Jori Sjöroos, san. Paula Vesala, Mira Luoti) 7. Auta mua (3:49) (Säv. 3. Matkalaulu (3:51) (Säv
ELASTINEN KYMMENEN VUOTTA RÄHINÄÄ kuva: Sami Siilin Jos suomiräpillä olisi kasvot, ne kuuluisivat Elastiselle. 52 SOUNDI. Elastinen julkaisi vastikään neljännen sooloalbuminsa Joka päivä koko päivä. Hän on 32-vuotias Fintelligensin toinen puolikas, Rähinä Recordsin toimitusjohtaja sekä iloinen ja komea The Voice Of Finland -tuomari
Tähän asti ne kaikki ovat olleet räppiä. Me ei esimerkiksi koskaan käytetty sanoja ”minä” tai ”sinä”. Ehkä miehetkin uskaltaa nykyään olla iloisia. Siellä tulee olemaan oikeasti artisteja ihan laidasta laitaan. Suomen menestynein rap-yhtiö ei ole ympäröinyt itseään blingillä, vaan tilat ovat selvästi tekemistä varten. – Meidän riimejä oli vaikea ohittaa. Se on mulle ihan absurdi ajatus. Aulakin on täynnä valokuvaustarvikkeita. Nyt siellä on muun muassa Robin, Krista Siegfrids, Pariisin Kevät ja me. Koko ajan mieltä kuitenkin kutitti ajatus siitä, että kaiken voisi hoitaa itsekin – niin kuin Atlantin tuolla puolen oli tapana. – En kovin paljon. Mun mielestä se on ihan perusteetonta, koska kaikki popkulttuuri on kopioitu sieltä. – Täällä on aina ajateltu, että suomalainen on juro ja synkkä. Nykyään kuuntelen joskus esimerkiksi Anssi Kelaa. Mun mielestä on mahtavaa, että jengi lähettää niitä rohkeasti. Välillä tekstit on kuin räplyriikkaa. Toivottavasti se jeesaa niitä tekijöitä ja kuuntelijoita omien tunteiden purkamisessa ja käsittelyssä. – Me luotiin itse itsellemme raamit, että noin voi sanoa ja noin ei voi sanoa. Me vaan runnottiin sitä suomen kieltä rytmin väliin välittämättä siitä, että onko se oikein. – Samaan aikaan laitettiin omaa studiota pystyyn ja siitä tämä on pikku hiljaa lähtenyt. – Me oltiin perustamassa omaa firmaa jo 1998. Ei meidän juttu ole kiinni mistään genrerajoista. Meille se oli semmoinen juttu, mitä räppärit teki. Pari vuotta sitten kuulin huhun, jonka mukaan Rähinä Recordsilla harkittiin myös pop- ja rocklevyjen julkaisemista. Kymmenen vuoden aikana Rähinä Records on julkaissut yli 30 albumia. Alusta asti ajateltiin, että meillä pitää olla myös oma levy-yhtiö. Joko siitä diggasi tai sitten ei digannut alkuunkaan. Ymmärrän, että ihmiset oli sokissa siitä venyttelystä ja vanuttelusta. Meillä ei ole mikään ihan hirveä haku päällä tällä hetkellä, kun oma jengi toimii niin hyvin. Kun Fintelligensin sopimus Sony Musicin kanssa tuli täyteen ja yhtye jäi vuonna 2003 ensimmäistä kertaa tauolle, oli hetki vihdoin sopiva Rähinä Recordsin perustamiselle. “Rajatoon, loputoon, voittamatoon” – näin ei voi kertakaikkiaan tehdä! Kuunnelkaa vaikka Juicea tai Eppu Normaalia! Aika on kuitenkin osoittanut, että Elastinen ja Iso H olivat oikealla polulla. Toisaalta onhan suomiräpissäkin aika hurjaa ja synkkää angstimeininkiä. Se on just sitä, mitä soulissa ja muualla on tehty iät ja ajat. Kapasiteettiyksikön kolmas levy (Itsenäisyyspäivä) oli meidän eka julkaisu. teksti: TERO ALANKO R ”Meitä on kritisoitu paljon jenkkimeiningin kopioinnista. Vuonna 1999 räppiä oltiin julkaistu suomeksi lähinnä huumorimielessä. – Radiota kuuntelen paljon. Se ei vaan ole mun juttu. Kun Elastinen (Kimmo Laiho) ja Iso H (Henrik Rosenberg) julkaisivat ensimmäisen Fintelligens-singlen, elettiin toisenlaisia aikoja. Meille se oli ihan luontevaa, koska me oltiin hinkattu ja luotu sitä blueprintiä jo pari vuotta keskenään, muistelee Elastinen. Ihan mahtavaa, että suomalainen rock ei ole enää sellaista synkistelyä. Me oltiin vähän kuin jäänmurtaja. Viime aikoina ollaan keskitytty omiin juttuihin, siihen mistä tämä kaikki lähti. Halutaan jossain vaiheessa olla Suomen suurin itsenäinen ohjelmatoimisto. Ennen kaikkea hän on tehnyt piittaamatta muiden näkemyksistä ja kitinästä, hän on tehnyt tehokkaasti ja omalla tavallaan. Kahvilapalaverista ja pesutupastudioista on päästy tänne asti. – Ymmärrän, että se oli aluksi ihmisten mielestä oudon kuuloista. Elastinen myöntää, että sellainen on käynyt mielessä. – Oma firma alkoi oikeastaan siitä, kun Kapasiteettiyksikkö pääsi toisen levyn jälkeen irti Warnerin-diilistä. Mun mielestä se on ihan perusteetonta, koska kaikki popkulttuuri on kopioitu sieltä.” ÄHINÄ RECORDSIN toimisto sijaitsee Helsingin Kalasatamassa, vanhan punatiilisen teollisuusrakennuksen neljännessä kerroksessa. Puff Daddylla oli Bad Boy Recordsinsa, Jay-Z:llä oli Roc-A-Fella Records, Dr. Meillä oli se Rähinä Records -porukka, joka oli välittömästi levy-yhtiön nimi. Esimerkiksi Urheiluhullu ja Baarikärpänen oli kovia. Me perustettiin Rähinä Live -ohjelmatoimisto ja halutaan toimia sillä aktiivisesti koko alalla. Thank god, sitä ei vielä silloin perustettu. Se oli joulukuussa 2003 ja se myi välittömästi sillä tavalla, että me oltiin jaloillaan. Myöhemmin Sonyssa siitä, että me laitettiin meidän iso logo niihin levyihin, keskusteltiin ihan corporate-tasolla. Drellä oli Aftermath Entertainment ja niin edelleen. Monet pitivätkin Voittamaton-kappaletta vitsinä. Ensimmäiset levynsä Fintelligens julkaisi Sony Musicin tallissa. Me myös käännettiin tavutukset ja painotukset päälaellensa. SOUNDI 53. – Me ollaan huomattu, että hiphop ja tällainen urbaani meininki on meidän ydinbisnes. Aika jännä ajatella, että siitä tulee syksyllä kymmenen vuotta. Samuli Putrosta diggaan myös. Puhekieli rupeaa hiipimään myös popmusaan. Ja tehnyt MacBookin kanssa tummanharmaalla sohvalla istuva Elastinen todellakin on. Aiemmasta suomiräpistä meidät erotti se, että me saatiin puhekieli istumaan sinne. – Paria juttua mietittiin vakavasti, mutta tällä hetkellä sellainen laajentaminen ei ehkä ole ajankohtaista. Sellaisellekin on selvästi tilausta. Kuinka paljon kuuntelet suomirockia. Minä ja H oltiin siinä vaiheessa tehty lisenssidiilit meidän sooloista Sonylle. Siellä on Samae Koskiset ja muut tulleet vastaan. Näyttää vähän tunteita. – Meille tulee paljon sen tyylisiä demoja. Syksyllä 2003 ruvettiin isommin miettimään, että voitaisiin kokeilla julkaista itse. Se sieppasi joitain tosi pahasti. Muksuna kuuntelin paljon Eppuja. Tavallaan juuri se oli se taiteenlaji. – Meitä on kritisoitu paljon jenkkimeiningin kopioinnista. Kaiken lisäksi sama logo oli samaan aikaan Kapasiteettiyksikön ja Avaimen levyissä Warnerilla. Onkin ollut hauska huomata, miten suomiräpin iso tuleminen on vaikuttanut myös vanhemman koulukunnan biisintekijöihin
Me ollaan ne yhdessä sovittu. Sitten hän naurahtaa, että eniten kuitenkin jännittää se, mitä mieltä frendit ovat levystä. Tänä kesänä Elastisen kalenteria täyttävät The Voice Kids -ohjelman nauhoitukset. Elastisen mukaan teksti on täysin omakohtainen. Joka päivä koko päivä -levy soi selvästi nykyaikaisempana kuin Fintelligensin levyt. – Fintelligensin levyt on kahden ihmisen kompromissi ja sovinto siitä, mitä tehdään. Musta tuntuu, että ne pykälät on kautta aikojen opittua varmistelua.. Kyseisen E.L.A.-albumin jälkeen Elastinen ja Iso H suuntasivat tarmonsa Fintelligensin paluuseen. Avun pyytäminen ja mielipiteiden kysyminen ei tunnu lainkaan kiusalliselta. Nauhoitan paljon myös puhelimeen, kun ajan pitkää matkaa yksin. Että soita koko biisi läpi jotain fiilistelyä. Se maalaus on meillä tosi tärkeä: ”Jes, taas päästään keikalle!” – Fintelligensillä on aika tiukat kehykset, missä me toimitaan. Meillä on sellainen jännä perinne, että me järjestetään saunailta sitten, kun levy on valmis. Tekee itselle ja jaksamiselle tosi hyvää, että homma muuttuu välillä kokonaan. Se ei ole varsinainen graffiti, vaan ihan tikkukirjaimilla kirjoitettu. Jos se menee hyvin, niin on aika vapautunut olo. Ne levyt ei ole kauhean kokeellisia. – Kaikilla, jotka viettää paljon aikaa tien päällä, on omat rutiininsa ja fiilistelynsä. – Kun olin tehnyt sen biisin, lähdetiin kaveriporukalla keikkareissulle ja laitoin sen soimaan. Levyllä myös kuullaan monin paikoin livesoittoa, etenkin bassoa ja pianoa. Soitetaan ensin kaikille jätkille se levy ja arvostellaan suljetulla lippuäänestyksellä kaikki biisit. Keikkailun ohessa Fintelligens iski tiskiin kolme levyä neljässä vuodessa. Muuten se alkaa tuntua huonolla lailla duunilta. Sinkkubiisejä ei ehkä kannata valita sen illan perusteella, mutta kyllä se vähän kertoo siitä, mita biisejä kannattaa vetää keikalla. Siihen liittyy semmoista omaa glamouria, että minne tahansa lähdetään, niin ajetaan melkein aina sen ohi. – Se sama kohu oli ensimmäisen Voicen kohdalla. – Tällä levyllä on paljon livemuusikoita, mutta pitäähän siellä olla myös synamaailmaa ja rumpukoneita. Jos toinen ei diggaa jostain biitistä tai tekstistä, niin sitä ei käytetä. Ensimmäisen soololevynsä (Elaksis Kivi, 2004) Elastinen teki salassa. Täytyy kuitenkin muistaa, että siellä on vaan jätkiä, joilla on huikea meno päällä. Olen tullut pitkän matkan Fiat Temprasta tänne näin. Sama kohu olisi varmasti joka kerta, jos joku artisti veisi lehtimiehille levysopimuksensa. Ei voi mitään. Ne on kuitenkin olleet siihen hetkeen sopimattomia tai Iso H ei ole digannut niistä niin paljon kuin minä. Se soundi, minkä saan aikaan ja luon koneella, on se signature-juttu. Nyt tuntuu siltä, että tämä levy olisi taas jotenkin uusi alku. Lauleskelin sen biitin päälle. Siinä on vaan se, että mun mieltymykset tulee vastaan. Etupenkillä istunut kaveri ehti jo ennen räpin alkamista sanoa: ”Tästä tulee ihan kiesi-fiilis.” Siinä biitti todellakin saneli, että mistä aletaan puhumaan. Silloin oli tärkeää, että kaiken pystyi tekemään itse. Se on mulle tosi iso juttu. Elastinen myöntää jännittävänsä levyn vastaanottoa. Fintelligens edustaa mulle suomalaisen hiphopin kulmakiveä, tietynlaista 90-luvun räppifiilistä. Nykyään Elastisen asenne tekemiseen on toinen. Hän kertoo ajavansa jopa 60 000 kilometriä vuodessa, jos kalenterissa on paljon keikkoja. Frendit diggaa ja frendit arvostaa. ELASTISEN edellinen soololevy ilmestyi syksyllä 2007. AUTOMIES J oka päivä koko päivä -levyllä on Tie vie -kappale, joka kertoo yhden miehen tarinan turvaistuimesta mustan Mercedes Benzin rattiin. Vielä ekan soolon (Elaksis Kivi, 2004) aikaan kierrettiin sellaisilla pom- 54 SOUNDI meilla, että nykyään en uskaltaisi lähteä reissuun niillä. – Biisin nimi viittaa siihen, kun Tampereen-tiellä on vedetty telalla yhden sillan alle, että ”Tie vie”. Se on ollut siinä niin kauan kuin me ollaan kierretty. – Mulla on pitkä historia autojen kanssa, kuten siinä biisissä kerrotaan. Siinä biitissä oli sellainen viba – west coast, aurinko ja kattoluukku. Ohjelma sai etukäteen täyslaidallisen kuraa niskaansa, kun Universal Musicin kilpailijoiden – tai siis heidän vanhempiensa – allekirjoitettaviksi tarjoamat sopimukset vuotivat julkisuuteen. – Saunaillassa saa myös vähän perspektiiviä siitä, että mikä on muiden mielestä paras biisi. Koko ajan oli kuitenkin selvä, että lisää soolomateriaalia on tulossa. Se sama kohu oli ensimmäisen Idolsin kohdalla. Yksi frendi laittoi just mulle viestin, että taas jäin kiinni, kun lauloin ja hakkasin rattia ihan täysillä Lintsin kohdalla liikennevaloissa. Heidän allaan on Rähinän tunnuksilla koristeltu Porsche Panamera -auto. Koen olevani tietyllä tavalla bändin rumpali. Olisi hienoa tehdä jonkin sortin levy ihan livebändin kanssa. Tämän lehden ilmestyessä Elastinen, Uniikki ja Timo Pieni Huijaus ajavat Gumball 3000 -rallia, joka starttaa Kööpenhaminasta ja kiertää Helsingin, Pietarin ja Wienin kautta Monacoon. Tai jos en saa jotain juttua millään toimimaan, voin ihan rehdisti pyytää apua. – En usko, että kenenkään lapsen persoonaa ruvetaan myymään tai että lapsen nimellä tai kotiosoitteella ruvetaan tekemään bisnestä. Olen sitten säästänyt niitä itselleni ja rakentanut ja jalostanut niitä ideoita ehkä vähän kauemmin. Joissain biiseissä ei ole mitään luupattua. – Omalla levyllä saan tehdä kaiken ihan miten tahdon. – Fintelligensin viimeisen levyn kertosäkeistä syntyi varmaan 70 prosenttia niin, että mulla oli biitit autossa. – Auto on mulle myös sellainen paikka, missä mä luon. Ollaan me tosin yhdistetty sitä liverumpujen kanssa ja se toimii hyvin. Ne on olleet tyrkyllä niille. Aurinko paistoi ja oltiin just lähdössä stadista. Kun sitten pääsin tänne, niin äkkiä ylös ja nauhalle. – Tykkään liverummuista, mutta keräilen rumpukoneita. Niiden jälkeen kaksikko sopi, että Täytyy tuntuu -kiekko (2011) jää viimeiseksi tällä erää. Se on yhdenlainen legacy, mikä me on jätetty. Se varmaan jännittää eniten. – Monet uuden levyn idiksistä on lähtöisin siltä ajalta, kun me tehtiin kolme viimeistä Fintelligens-levyä. Bändilevyä ei voi tehdä sillä lailla, että mörssäisi koko ajan oman tahtonsa läpi. Kun ajelen yksin tuolla, niin samalla tulee kaikenlaisia juttuja mieleen. – Tulevaisuudessa homma tulee varmasti muuttumaan tästäkin. – Jos olen epävarma vaikka siitä, että toimiiko joku kertsi, niin voin ihan hyvin kysyä sitä joltakin. Kun lähdin aamulla himasta, niin usein keksin jonkun melodian siinä matkalla. Se oli vain ajan kysymys. – Meitä on iso lauma jätkiä, jotka on pyörinyt tässä vähintään kymmenen vuotta. Kukaan ei kuullut siltä lausettakaan ennen kuin saunaillassa. Siinä on kahdeksan tahdin intro ennen kuin räppi alkaa. Oli se silti tosi mahtavaa, kun Lenni-Kalle (Taipale) tuli studioon ja voin sanoa sille, että tee ihan mitä haluat. Omasta mielestä on tosi siistiä, että me tehdään yhdessä todella, todella perinteistä meininkiä ja soolona sitten voin ottaa riskejä ja vapauksia. Lähes kaikki kertosäkeet ovat laulettuja ja musiikki on muutenkin hyvin melodista
Esiintyjät on lähempänä. Jos taaplaa tai sanoo jotain negatiivista, niin formaatin mukaan ne leikataan pois. – Olen aika vaikeassa ristitulessa, kun olen sekä artisti että levy-yhtiön johtaja. 8,90 LOVE: Forever Changes expanded ........................................ Että onko se oikein. www.epes.net EPE’S PALVELEE SINUA ARKISIN 10-18, LAUANTAISIN 10-16 KYTTÄLÄNKATU 6 TAMPERE puh (03) 223 6684. Tehnyt kaikkeni, että saisin toteuttaa niitä juttuja, missä koen olevani hyvä. Woman 40th Anniversary Edition ............ Vastikään päättyneessä The Voice Of Finlandissa eteni loppumetreille asti laulajia, joiden ei olisi koskaan pitänyt lähteä lähipubin karaokeiltaa pidemmälle. Ja kyllähän me välillä kritisoidaankin esittäjiä, mutta aika paljon leikataan pois. 8,90 RY COODER: Pull Up Some Dust And Sit Down ...................... Täytyy myös muistaa, että meillä ei ole sitä lasia välissä, mikä tv-katsojilla on. Se on aina sen kiusaajan ongelma. 8,90 EMMYLOU HARRIS: Stumble Into Grace ................................ 4,90 HUGH LAURIE : Let Them Talk .............................................. JOHN: Locked Down ..................................................... 4,90 EMMYLOU HARRIS: All I Intented To Be ................................. 4,90 HALOO HELSINKI: Enemmän Kuin Elää ................................. Jos kahelit vanhemmat vie mihin tahansa kisoihin lapsia, jotka eivät halua sinne, niin tietenkin se on väärin. 8,90 AMORPHIS: Skyforger ......................................................... 8,90 TRACY CHAPMAN: Our Bright Future.................................... Ja sitten seuraavana perjantaina ne katsoo kuitenkin. – Voice Kids tulee olemaan siinä mielessä samanlainen kuin Voice Of Finland, että me ei tulla nauramaan kellekään tai nolaamaan ketään. Miltä tuntuu istua illasta toiseen tv:ssä ja kehua kammottavan keskinkertaisia laulajia. 3-CD: 21,90 BOB DYLAN: Unplugged...........DVD: 8,90 FRANCINE: The Story Of Francine..............7,90 RORY GALLAGHER: Live At The Montreux Festival 1975 to 1994 -2DVD+CD .............................................. 8,90 MARINA & DIAMONDS: Electra Heart deluxe edition .............. 3-CD+DVD 18,90 DR. Mä olen siinäkin vähän puolueellinen, sillä olen kuusivuotiaasta nähnyt vaivaa, että aina kun on ollut mahdollisuus esiintyä tai laulaa, niin meikä on ollut siellä. – Kehumisen aihe on katsantokannasta kiinni. 7,90 AMORPHIS: Silent Waters .................................................... CHILDREN OF BODOM Halo Of Blood CD 18,90 2LP 28,90 CD 1 CD + 6,90 D 21,90VD BLACKMORE’S NIGHT Dancer and the Moon JOHN FOGERTY Wrote A Song For Everyone CD 18,90 2CD 19,90 AIRBOURNE Black Dog Barking CD 18,90 CD 18,90 LP 24,90 CD+DVD 23,50 30 SECONDS TO MARS Love Lust Faith + Dreams JUDAS PRIEST Epitaph DVD 19,90 BLURAY 21,90 ELOKUU Pöytä on katettu JOPLIN JANIS Box Of Pearls HUOM! ESA PULLIAISEN SOOLO-CD ja -LP MYYNNISSÄ KESÄKUUSSA 5CD 21,90 TARJOUS CEEDEET ACCEPT: Stalingrad ............................................................. Koen olevani tietyllä tavalla bändin rumpali.” JO 40 VUOTTA ROCKIA SUOMALAISILLE! CD 18,90 2LP 23,50 CD+DVD 23,50 CD 18,90 2CD 23,50 2LP23,50 kuva: Sami Siilin BLACK SABBATH 13 Semmoisia asioita, jotka pitää varmistaa, että ei tule ongelmia tulevaisuudessa. Mutta se ei ole sen ohjelman ongelma. Se on mulle tosi iso juttu. Aina iso porukka sanoo, että ei katso enää koskaan. 2013 ASTI MIKÄLI TAVARAA RIITTÄÄ. Että mitä kannattaa kehittää. 14,90 HALOO HELSINKI: Haloo Helsinki .......................................... 9,90 LAPINLAHDEN LINNUT: Sketsejä Radiossa ............................ Olennaista on, että ketään ei ole pakotettu sitä sopimusta kirjoittamaan. Olen varmaan ruinannut mutsilta, että se veisi mut johonkin Tenavatähteen. Ketään ei ollut ylivoimaisen ärsyttävä tai sietämätön kuunnella. 8,90 DOORS: L.A. 8,90 BOB DYLAN : Biograph ............................................ Ainakin mun tavoite on se, että kaikki tuntisivat itsensä luokan kingeiksi. ”Tykkään liverummuista, mutta keräilen rumpukoneita. – Kehuminen kuuluu formaattiin ja mun luonteeseen kuuluu, että kuunnellessa yritän miettiä, että miksi tuo tyyppi haluaa tehdä tätä ja mikä tässä on se juttu, millä se voisi erottua edukseen. 7,90 NIGHTWISH: Imaginareum: The Score................................... Toinen tärkeä asia on se kysymys, mikä mullekin tehdään usein, kun lapset kisaa jossain ohjelmissa. 2-CD: 8,90 DR.FEELGOOD All Through The City (With Wilco 1974-77) .................................. 8,90 CHRIS ISAAC: Beyound The Sun ........................................... 8,90 PATE MUSTAJÄRVI: Ukkometso ............................................ 8,90 LENNY KRAVITZ: Black And White America ........................... 8,90 RY COODER: Election Special ............................................... Is Beat ............................................................. Jos lapsi on lahjakas ja innokas ja sille sanotaan, että älä vaan näytä sitä kenellekään tai sua voidaan kiusata, niin missä se ongelma on. 8,90 AGENTS:.... – Niinhän se menee, että kenet tahansa pudottaa, niin puolet diggaa ja puolet suuttuu. Me kuullaan se laulu just sinä hetkenä, kun se tulee paikan päällä. 9,90 KOKO TARJOUSLEVYLISTA NÄHTÄVISSÄ WWW.EPES.NET KAIKKI NÄMÄ TARJOUKSET VOIMASSA 20.6. Se ohjelma on kuitenkin sellainen, että ei sinne tälläkään kaudella tullut ketään ihan surkeaa. – Niin pienestä kuin muistan, olen aina esiintynyt innoissani. 9,90 JEFF BECK: Emotion & Commotion......................................
Joka kerralla QOTSA on paljastanut tulevasta levys tään ennakolta kiekon vastustamattomimman ja monesti koukuttavuudessaan nerokkaimman hittibiisin. Oliverin rooli julki suudessa oli olla se maaninen käkättäjä, joka keksi ne hulluim mat temput. Uskon, että olosuhteiden niin armah taessa ja Hommen korvatessa työnteon itsensä haastamisella Queens Of The Stone Age pystyy vielä nousemaan siihen asemaan, jossa bändi uransa kulmi naatiopisteessä oli. Hommea ei päästetty häsläämään yksikseen, mutta hänen lahjakkuutensa pääsi silti kuuluviin. Kun monien uraauurtavien bändien tuotannossa ennen pitkää muoto alkaa määrittää sisältöä, tuntuu että QOTSAn tapauksessa yhtye on jäänyt omien toi mintatapojensa vangiksi. ...Like Clockwork on pettymys siksi, että kyseessä on ainakin teoriassa sama yhtye, joka teki toistai seksi vuosituhannen kovimman rocklevyn. ARVIOT ...LIKE CLOCKWORK ON PETTYMYS SIKSI, ETTÄ KYSEESSÄ ON AINAKIN TEORIASSA SAMA YHTYE, JOKA TEKI TOISTAISEKSI VUOSITUHANNEN KOVIMMAN ROCKLEVYN. Tätä on vaikea uskoa, kun on seurannut miehen myöhempää musiikillista uraa ja yksityiselämää koskevaa tolskausta. Laulaessa Homme turvau tuu yhä enemmän maneereihinsa, jotka humoristisessa yliampuvuudessaan lähes pilaavat Smooth Sailingin, joka muuten on levyn vahvimpia raitoja. Raspikurkun vierailua Fairweather Friendsissa ei ilman krediittejä huomaisi. Koska biisimateriaali on yhä enemmän keskitempoista vikurointia ja psykedeelisem mässä suunnassa suorastaan seesteistä, ei lopputulos hyödy Grohlin kaltai sesta voimapannuttelijasta. Tuntuu, että esimerkiksi vanha sotaratsu Mark Lane gan oli tärkeää saada vain nimellisesti mukaan. Queens Of The Stone Agen kahdella merkittävimmällä albumilla, 2000 luvun taitteen parhailla rocklevyillä Rated R (2000) ja Songs For The Deaf (2002), Oliverin merkittävin rooli oli tarjota toiselle vahvalle persoonalle Josh Hommelle selkäranka, johon nojata kun korkealla keikkuvaa päänuppia olisi normaalioloissa alkanut huimata. En haluaisi marmattaa, mutta Queens Of The Stone Agen alamäki alkoi, kun basisti ja yleis sekoilija Nick Oliveri poistettiin ruodusta. Jeesmiehet ovat myrkkyä Hommelle. Paperilla ...Like Clockwork on suurin piirtein parasta, mitä QOTSAlle tässä vaiheessa voisi tapahtua. Näin siis paperilla. Autuasta ei homma silti ole. Siksi John Paul Jonesin ja Dave Grohlin kanssa muodostettu Them Crooked Vultu res oli mielenkiintoisempi. Tällä kertaa se helpoin raita” My God Is The Sun ei ole 3’s & 7’sin tai Little Sisterin luokkaa, No One Knowsista nyt puhumattakaan. Ja niin kuin elämässä yleensä, kaikki on suhteellista. Homme pärjää varmasti omin päinkin, mutta kun yhtyeen riveissä ei ole kunnollista yhteistyökumppania, lopputuloksesta on puuttunut se taho, joka usuttaa menemään kahjoudessa aina vaan pidem mälle. Ei se, mitä hän voi levyn eteen taiteellisesti antaa. Mukana on jälleen Songs For The Deafin räjähtävät rumpuraidat soittanut Dave Grohl, Lullabies To Paralyzen pilannut tolkuton mitta on aisoissa, taakaksi muodostunut tuotantotiimi on väistynyt ja vieraslis talta löytyy odottamattomia nimiä. ANTTI LUUKKANEN HHH. QUEENS OF THE STONE AGE ...Like Clockwork Matador Ennen oli kaikki paremmin. En haikaile uutta Songs For The Deafia, mutta kunnon hyb riksessä pörräävä lahjakkuus olisi vaatinut itseltään enemmän. Sinänsä lahjakkaiden Alain Johanneksen ja Chris Gossin roikotta minen mukana taustajoukoissa on luonut mielikuvaa vääränlaisesta jatkuvuu desta. Arvaamattomuus ja rohkeus ovat Oliverin myötä kadonneet. Aina liikkeessä olleelle QOTSAlle paikallaan pysyminen merkitsee nor maalia suurempaa takapakkia. Muunkinlaisesta lahjakkuudesta jäi todisteita, sillä tämä oman elämänsä duudsoni oli mainettaan parempi biisintekijä ja lau laja. Viimeistään Kyusstribuuttibändisekoilujen 56 SOUNDI vuoksi tulehtuneet henkilösuhteet ovat korjaantuneet sen verran, että Nick Oli veri on päästetty laulamaan taustoja If I Had A Tailille. Elämän valistusvideosta puuttuu enää narkkarin onneton loppu. Nyt ikään kuin riittää tiskiin heitetty tieto, että ai niin, Elton John tossa pimputtaa pianoa”. Kun Josh Homme on ollut lomalla QOTSAn sävellystyöstä muun muassa Them Crooked Vulturesin ja Queens Of The Stone Agen debyyttilevyn (Queens Of The Stone Age, 1998) uusintajuhlallisuuksien ajan, olisin toivonut radikaalim paa uudistumista. Lullabies To Paralyze (2005) ja Era Vulgaris (2007) olivat hetkittäin lois tavia, mutta vain hetkittäin
Kun maailma sai Daft Punkin kiinni, katsoo bändi menneisyyteen – ja menneisyydestäkin katseeseen vastaa Amerikka. Jos Chris Robinson Brotherhood soittaisi diskoa, se saattaisi kuulostaa tältä. Siksi, keskellä nuorten, läppärinsä play-nappia painavien nuorten miesten invaasiota, Bangalter ja de Homem-Christo alkavat puhua musiikin ilmavuudesta ja julkaisevat jamilevyn. Aina ei sellaista jaksa. Yhtyeen synkeään maailmaan päästäkseen on otettava suru vastaan. Berningerin motorisen beatin ja vaanivan soinnuttelun päälle pudottelemat laulusäkeet ovat kuin puukon iskuja. Tällä kertaa vierailevat laulajat ovat tärkeässä roolissa. ARTTU TOLONEN HHHH SAMI NISSINEN HHH SOUNDI 57. Sitä ei välttämättä myöskään kannata yrittää ymmärtää. Rytmisektiosovitukset yltyvät ajoittain revittelyksi. Vaikka tekno ja house aika pitkälle syntyivät uudella mantereella, se ei syttynyt konemusiikille 1990-luvulla ja 2000-luvun alussa, kun Euroopassa uskottiin superstar-dj -kultin olevan musiikin tulevaisuus. Yhtyeen ”Joy Division kohtaa Johnny Cashin” -soundi vakuutti välittömästi – perinnetietoista mutta aivan omanlaistaan! – aivan kuten myös laulaja Matt Berningerin boheemi, kirjailijatyylinen karisma. Tuntuu kuin koko albumin loppupuoli olisi pedattu sitä varten. Se soundi, jonka Daft Punk donkkasi sukkana valtavirtaan Homeworkilla, Discoverylla ja Human After Allilla (1997, 2001 ja 2005), löi itsensä isosti läpi Yhdysvalloissa. He vastaavatkin levyn huippukohdista ja pahimmista notkahduksista. Omalla tavallaan voisi ajatella, että Random Access Memories on Daft Punkille sama mitä Rattle And Hum oli U2:lle, mutta levynä huomattavasti parempi. The Nationalin ja minun tieni risteytyivät Sad Songs For Dirty Lovers -albumin (2003) aikoihin. Giorgio By Moroderin intro on yksi absurdin levyn absurdeimpia yksityiskohtia. Nyt kun amerikkalainen EDM on yksi uuden mantereen luotettavimpia rahasampoja ja aika iso osa siitä kuulostaa kymmenen vuoden takaiselta Daft Punkilta, ei Daft Punk voi enää kuulostaa samalta. Muualla soivat tilutuskitarat ja ajoittain lähes solistisella otteella soitetut bassot sekä yllättävän viimeistelemättömillä soundeilla äänitetyt liverummut. Ranskalaiset robotit löysivät sen mitä etsivät. The Nationalin viehättävyys perustuu moniin paradokseihin: yhtä lailla tunteessa piehtarointiin kuin viileään älyllisyyteen, ilmaisun melodramaattiseen ”humaaniuteen” ja yhtyeen soiton konemaisuuteen, yksilökeskeiseen eksistentialismiin ja toisaalta avoimeen poliittisuuteen. Lauluntekijä Paul Williamsin suoritus kappaleessa Touch on vakuuttavin ja muutenkin yliarvostetun Animal Collective -heppu Panda Bearin vierailu Doin’ It Rightissa vaivaannuttavin. Diskoa väritetään fuusiojazz-sävyillä. Vasta kolmanneksi viimeisellä Humiliationilla yhtye osuu häränsilmään. Tai suhteuttaa lausuntoihin, joita Thomas Bangalter ja GuyManuel de Homem-Christo ovat levyä edeltäneen hypesyklin aikana suoltaneet. Ehkä tätä alleviivatakseen bändi käyttää levyllä niin paljon pedalsteel-kitaraa. kuva: Deirdre O’Callaghan THE NATIONAL Trouble Will Find Me 4AD The Nationalin musiikin kuuntelu on toisinaan raskasta puuhaa. Lavalla viinin villitsemänä miltei pelottavaksi muuttuva Berninger on levyllä puolet ajasta totaalisen apaattinen ja poissaoleva. Jos nyt välttämättä haluaa tehdä kumpaakin, niin täytyy lähtökohdaksi ottaa Amerikka. Minulle levyn suurin tähti on Daft Punk -kaksikon ohella Nile Rodgers, yksi kitarasankareistani. Yhteyttä omaan menneisyyteen vaalitaan vocoder-lauluissa ja yhteyttä eurooppalaiseen diskoon Giorgio Moroderin monologin ja Moogin kautta. Useilla kappaleilla The National kuulostaa Coldplayn masentuneelta amerikkalaisserkulta. Kun alkukesän läpäisevä valo tunkeutuu sisälle ikkunoista ja ovista, voi Trouble Will Find Meksi nimetyn levyn kuuntelu tuntua masokistiselta ajatukselta. Viimeistään tykätyn High Violet -albumin (2010) ilmestyttyä alkoi tuntua siltä, että yhtye oli ajautunut itse luomaansa noidankehään. Ja Berninger, hän tuskin pääsee koskaan eroon haamuistaan. Hassusti nimetyllä I Should Live In Salt -avauskappaleella komppi nilkuttaa ehkä turhankin tarkoitushakuisesti eikä se lupaa muutoinkaan hyvää. Minimalistiset rumpukonesovitukset ja Korgin MS-20-vintagesyntetisaattori tuovat sointiin tuulahduksen krautrock-fiilistä. Trouble Will Find Men jättämää jälkeä raskauttaa se, että yhtyeen ihailema toisteisuus yltää turhan monesti myös Berningerin laulamiin melodioihin, ja tylsiä pianoballadeja on levyllä aivan liikaa. Hän ankkuroi tätä harvinaisen onnistunutta surrealistista sekoilua pettämättömällä tyylitajullaan. Silloin jälki on käsittämättömän komeaa. Mainittavinta muutosta on tapahtunut rytmi- ja tuotanto-osastoilla. DAFT PUNK Random Access Memories Daft Life Limited Tärkein ensin: tämä levy ei sovi tosikoille. Kappaleissa hyödynnetään aiempaa enemmän epäsymmetrisiä, viidellä ja seitsemällä jaollisia tahtilajeja. Hän tosin tietää sen itsekin ja levyn nimikappaleella kertoo, että ongelmia välttääkseen on pysyttävä koko ajan liikkeellä. Ensisingle Demons kiteyttää vakuuttavammin kansakunnan nykyisen tilan. Kuudennella albumillaan The National uudistuu vaivihkaa. Se tie vie labyrinttiin, josta ei ole paluuta
Mieleeni on takertunut tarina siitä, miten ensialbumin (Känn ingen sorg för mig Göteborg, 2000) aikaan humalaisella Håkan Hellströmillä oli tapana tanssia villisti ravintoloissa, kun hänen omat laulunsa soivat. Musiikki on myös sävellyspainotteista ja omat sovitukset vilisevät yksityiskohtia. En ole vielä läheskään täysin myyty, mutta ounastelen levyn kasvun jatkuvan. Vain harvoin levyn musiikki ja sen kansi, tässä tapauksessa Lontoon skinhead-piireissä kasvaneen Gavin Watsonin ottama valokuva, ovat näin vahvasti yhtä. Mvula laulaa monissa kappaleissa päällekkäisäänityksillä ikään kuin yhden hengen kuorona. Tällä kertaa Led Zeppelin -basisti John Paul Jones on mukana miltei kaikilla kappaleilla ja laulaapa hän jopa taustoja. Lauran oma sarka sisältää kaikenlaisten kosketinten lisäksi muun muassa sämpläystä ja rumpuohjelmointia. Overgrown-levyn kappaleet ovat enemmän pysäytyskuvia, viipaleita, kuin sävellyksiä, perinteisiä biisejä. Jos hänet passittaisi aikakoneella Hendrixin ja muiden hämyjen sekaan, Bombino räjäyttäisi kaalit kaikilta. Onneksemme hän tekee taikatemppunsa tässä ja nyt, toivottavasti vauhdilla kasvavan yleisön edessä. Päähuomio kohdistuu kuitenkin koko ajan Bombinon rytmisesti rautaiseen ja soitto-otteeltaan suvereeniin kitarointiin ja miehen sielua hivelevään lauluun. Askeettista sähkökitaravetoista perusinstrumentaatiota on höystetty tarkoin annostelluilla lisämausteilla: pieni urkujen ujellus siellä, uneliaan jazzahtava vibra- Dubstep, tuo 2010luvun triphop, tuntuu tuottaneen ensimmäisen todellisen auteurinsa. JUSSI NIEMI HHH SEASICK STEVE Hubcap Music Polydor Ltd Eläkeikäisenä levytysuransa aloittanut, spurgulta maajussilta näyttävä 72-vuotias Steve Wold parantaa levy kerrallaan. Soittimia on valtavasti harpusta putkikelloihin. Eikä kasvu taatusti lopu tähän poikkeuksellisen koskettavaan albumiin. Nomad on paras blueslevy miesmuistiin. Otteessa on samaa kerroksellisuutta kuin Brian Wilsonilla, Van Dyke Parksilla ja Animal Collectivella. TERO ALANKO HHHH LAURA MVULA Sing To The Moon RCA Victor Englannista tulee nykyään pökerryttävää vauhtia uusia naislaulajia. Moni asia on muuttunut, mutta onneksi moni on myös pysynyt samana – Håkan katselee yhä maailmaa avoimin silmin, hän kanavoi musiikkiin koko elämänsä, Street Hustle -kappaleen tekstissä mainitaan Morrissey ja muutenkin viittaukset popmusiikin historiaan ovat runsaita. Massive Attack olisi saattanut törmätä tällaisiin ääniin ja hiljaisuuksiin, jos he eivät olisi keskiikäisiä, omassa bunkkerissaan maatuvia miehiä. Niiden haltuunotossa auttaa paljon nuorukaisen vahvasti manipuloitu lauluääni, joka on kaikesta huolimatta poikkeuksellisen lämmin. Mukana ovat myös Jack White III sekä Luther Dickinson satunnaisesti sooloilemassa. Useimmat sijoittuvat nu-soul-osastoon, joka tuottaa tänä päivänä eniten tyhjänpäiväistä ja persoonatonta fiilistelyä. Edellinen You Can’t Teach An Old Dog New Tricks -levy (2011) oli jo kovaa kamaa, mutta tämä on vieläkin parempi. Laulussa kuuluu Joni Mitchell ja Erykah Badu, joskus Nina Simonekin. Häntä ei olisi olemassa ilman menneisyyttä, mutta ennen kaikkea häntä ei olisi olemassa ilman nykyisyyttä. TERO ALANKO HHHHH BOMBINO Nomad Nonesuch Heti alkutahdeista tulee tunne, että Omara ”Bombino” Moctarin ja The Black Keys -jehu Dan Auerbachin yhteistyöhanke on tähtiin kirjoitettu hengenheimolaisten kohtaaminen. Äidinkielellään tamashekilla laulava Bombino on artistina sekä ajaton että tiukasti nykyhetkessä kiinni. Nigeristä kotoisin oleva tuareg-kitaristi ja Bombinon uutuusalbumin tuottanut ohiolainen indiestara ovat molemmat bluesmiehiä. Se on rehellisyyttä ja elämänjanoa. Steve saa rämäkän menon päälle myös kaksin rumpalinsa Dan Magnussonin kanssa. 24-vuotias James Blake on uuden vuosituhannen soulmuusikko – ainutkertainen laulaja sekä äänikuvittelija. Det kommer aldrig va över för mig on Håkan Hellströmin kuudes albumi. Steve kurittaa tymäkästi vajaakielisiä ritsakitaroitaan,. Vaikka startti oli kuin isku päin naamaa, hän on kasvanut koko ajan suuremmaksi ja tärkeämmäksi taiteilijaksi. Usein tulee mieleen, että tässä kuunnellaan Bon Iverin englantilaista urbaaniversiota. Lontoolaisen James Blaken digitaalinen gospel tutkii tunteita hyvin kiinnostavalla tavalla, mutta hänen taajuudelleen virittäytyminen on toisinaan vaikeaa. Se oli häpeilemättömän romanttista. Entä mitä on tuo erityisyys. Se oli jotain sellaista, mitä kaikki haluaisivat tehdä, mutta vain harvat kehtaavat. Helmeilevät kitarakuviot vievät tanssiin, transsiin ja kertovat samalla tarinaa. Vastustamattomasti rullaava kitarahypnoosi soi välillä mehukkaan säröisenä, välillä psykedeliaan kallistuvan kaikumaailman ympäröimänä. 58 SOUNDI Juhlitun Tinariwen-yhtyeen vanavedessä maailmanmaineeseen matkalla oleva nuorempi aavikkobluesihme kuulostaa Auerbachin tuotannon jäljiltä muhkeammalta, värikylläisemmältä ja rouheammalta. Teksteiltään henkilökohtaisen oloinen Sing To The Moon on erittäin laulupainotteinen levy. Steve laulaa sujuvasti farmistaan, traktoreista, vosuista ja kavereistaan. Sen säkeistöissä Håkan Hellström kertoo, mitä on ajatellut minkäkin ikäisenä ja kertosäkeessä hän julistaa, että ei aio kuolla koskaan. Parasta James Blaken musiikissa on se, että hän on löytänyt jotain uutta ja tunnistettavaa. Tällä toisella albumilla hän ei keksi mitään uutta, vaan virtaviivaistaa ja kiteyttää. Jo James Blaken ensilevy (James Blake, 2011) herätti huomiota ja hurmasi. Kaikki biisit ovat Seasick Steven omia ja primitiivibluesien seassa on myös pari hyvää kantria. Kaikesta tuttuudestaan huolimatta se on käynyt sydämeeni kovemmin kuin mikään muu kappale tänä vuonna. Sing To The Moon on niin monikerroksisesti runsas tapaus, ettei se aukene parilla kuuntelulla. Varsinkin laulussa ilmenevästä soul- ja gospel-pohjasta huolimatta lopputulos on enemmän klassisvaikutteista poppia kuin nu-soulia. ARVIOT ULKOMAAT kuva: John Scarisbrick fonin sutaisu tuolla ja läntistä nykykorvaa miellyttävä tömäkämpi bassotaajuus täällä. Musa on oikeastaan ZZ Top -tyylistä, mutta makeammilla soundeilla ja paremmilla biiseillä. Jousia ja puhaltimia on pilvin pimein, mutta pääsääntöisesti Steve Brownin tuottama äänikuva hengittää avarasti, mitä nyt ohjelmoiduimmissa kohdissa rasittavan muovinen kumeus pukkaa pintaan. Harvassa ovat ”uudet amywinehouset”, mutta Laura Mvula erottuu joukosta. PEKKA LAINE HHHH JAMES BLAKE Overgrown Polydor HÅKAN HELLSTRÖM Det kommer aldrig va över för mig Stranded Tämän albumin esitellyt Det kommer aldrig va över för mig -single on vain toimiva poprocklaulu, melodialtaan ja muutenkin tuhanteen kertaan tehty ja kierrätetty. Ensimmäisellä levyllään Håkan Hellström dokumentoi nuoruuttaan. Kappaleet eivät varsinaisesti tuo mitään uutta aiempaan tuotantoon, mutta ne ovat hienoja. Nyt hän on nelikymppinen perheellinen mies, joka katsoo elämässään taaksepäin. 25-vuotias musta birminghamilainen johtaa paria gospel-kuoroa ja on opiskellut yliopistossa sävellystä, ja se kuuluu tällä debyyttialbumillakin. Siinä on siis jotain erityistä
Toimituskuluineen alk. M E TAL FES TI TIVAL VAL 8.-9.6.2013 • RATINA FESTIVAL PARK • TAMPERE U O0N E H A K K A P . su 55,50e www.sauna-open-air.fi Alueella Poppamies FoodVillage SOUNDI 59. 2 pvän Festivaalilippu 102,50e | Päivälippu 8.6. la 55,50e | Päivälippu 8.6. RATINAN YLÄLAUDETERASSILLA Toimituskuluineen alk. Toimituskuluineen alk. 9.6 € • showtime 22.0 30 VOLBEAT • NIGHTWISH • HARDCORE SUPERSTAR CHILDREN OF BODOM • STRATOVARIUS • OPETH • STAM1NA HATEBREED • SABATON • CRASHDÏET • LOST SOCIETY • FINNTROLL OMNIUM GATHERUM • BLOODRED HOURGLASS • EGOKILLS • GHOST VOYAGE SAUNAN ALKULÖYLYT LYÖDÄÄN JO PERJANTAINA 7.6
Levy alkaa ja päättyy traktorin hyrinään. En väitä, että Monomania on musiikillisesti erityisen merkittävä levy. Musiikki on liian tietoista, enää ei liikuta vaiston ja huumehöyryisten päähänpistojen varassa. Nimikappaleen ohella hurmaa etenkin hunajainen Bourgeois, jonka melodisuus on burtbacharachmaista laatua. Tavoitteena on selvästi ollut samanlainen riemastuttava tyylien sekamelska. On kuitenkin pakko jatkaa. Vaikuttava työ edelleen keikkailevalta veteraanilta! JUSSI NIEMI HHHH. Levy sai parhaan vaihtoehtorocklevyn Grammyn ja oli myös yhtyeen kaupallisesti menestyksekkäin. Muita aiheita ovat Rokian aatelisten sukujuurien asettamat rajoitteet – hänen ei pitäisi olla esiintyvä muusikko –, melankolia, rakkaus ja kauneus. Etenkin loistavalla XTRMNTR-levyllä (2000) toisto ja junnaavuus toimivat erinomaisina mausteina ja tunnelmien luojina. Uuden levyn nimikappaleella yhtye laajentaa itselleen ominaisia rakenteita, mutta koko levyä ajatus ei kanna. Yhtyeen edellinen albumi Wolfgang Amadeus Phoenix (2009) merkitsi monella tapaa kulminaatiota Phoenixin uralla. Tempot ja sävytys vaihtelevat kun laulumikillä käyvät vakituisen Darrell Nulischin ohella Greg Allman, Warren Haynes ja Keb Mo. Siihen nähden monet Monomanian biisit ovat järkyttäviä, laahaavia ja piittaamattomasti rouhittuja rockpaloja. Toisaalta liian paljon on ennallaan. Tämä on mainio jytälevy, jota kelpaa kuunnella vaikka kotibileissä, jos tekee mieli jorata. Lyriikat yhdistävät maailmoja syleileviä lausuntoja arkisiin huomioihin esimerkiksi Bamakon torille suuntaavien naisten pukeutumisesta. TERO ALANKO HHH ROKIA TRAORE Beautiful Africa Nonesuch Jos olet koskaan miettinyt, miltä afrikkalainen PJ Harvey saattaisi kuulostaa, tässä yksi mahdollinen visio. Siihen nähden yhtyeen kymmenennellä albumilla, jolla on mittaa peräti 69 minuuttia, kuullaan paljon tyhjäkäyntiä ja umpituttuja temppuja. Esimerkiksi Culture ciden julistus on kiusallista kuunneltavaa. Jonkin aikaa korkeaoktaanisen rock’n’rollin parissa viihtynyt yhtye yrittää muuttaa suuntaa More Light -levyllä. Kaikki surullisimmat ja vihaisimmatkin purkaukset, rakkauden ja kauneuden ylistyksistä puhumattakaan, on puettu tiukkaan ja elastiseen rytmiin, jossa varsinkin kitaroiden ja perinnesoitin n’gonin yhteispeli vetää välillä jalat alta. TERO ALANKO HHH sä vain delta-henkisen päätösraidan Bonnie Blue, jossa Colin Linden vetelee Nationalilla slidet ja James puhkuu harppuun akustisesti. Siksi albumia on alkuihmetyksen jälkeen mukava kuunnella. Deerhunterin levyn nimenä se tuntuu aluksi suurelta kosmiselta vitsiltä. Maman Diabate saa parhaimmillaan n’gonin kuulostamaan ihmisen juttelulta tai lintujen laululta. Jos Cottonin ääni on mennyttä, niin harppu soi yhä niin tajuttomalla voimalla, että sillä voisi leikata nurmea. Primal Scream nosti krautrockin jalustalle ja käytti sitä ilmaisussaan aiemmin kuin moni muu. Yhtye toi taannoin Screamadelica-klassikon (1991) takaisin esiintymislavoille ja imi siitä itseensä jälleen uuden tavan tehdä musiikkia. Eteenpäin menemisen sijaan Deerhunter toikkaroi tällä kertaa holtittomasti taaksepäin, suoraan kuraojaan Ty Segallin kaveriksi. Beautiful Africa on kaikessa kauneudessaan selkeästi vihainen levy ja Rokia Traore on omalla sarallaan aivan yhtä suvereeni laulaja ja kitaristi kuin Harvey. Ennakkotietojen mukaan Bankrupt!albumin piti olla irtiotto aiempien levyjen popsoundista, askel kohti kokeellisempaa ilmaisua. Dynamiikkaa ja nyansseja riittää. Phoenix ei ole koskaan ollut älykköbändin maineessa, päinvastoin, yhtyeen ilakoiva musiikki kun merkitsee pikemminkin instantajattelua, hetken mielihyvää, makeisia mahan täydeltä. ARVIOT ULKOMAAT HEMMO PÄIVÄRINNE HHHH PHOENIX Bankrupt! Loyauté Valitsemalla levyn nimeksi vararikon ranskalainen Phoenix viittailee ajankohtaiseen politiikkaan. PRIMAL SCREAM More Light First International More Light -levyn saatetekstissä laulaja ja visionääri Bobby Gillespie kehuu, miten Primal Scream on oppinut valitsemaan äänitysten parhaat palat. Vanhat fanit tippuvat vähitellen kelkasta ja uusien hankkiminen on ylivoimaista. ARTTU TOLONEN HHHH JAMES COTTON Cotton Mouth Man Alligator 1990-luvun puolivälissä kurkkuleikkaus ja sädehoito räjäyttivät James Cottonin äänen päreiksi, joten hän laulaa täs- kuva: Niall O’Brien vaikka ei osaakaan soittaa virtuoosin tavoin, ja laulaa mehevästi sytytysnesteen marinoimalla äänellään. Tämä on selkeästi paras Traoren levyistä tähän mennessä, sekä laulujen että bändisoiton saralla. Yhtyeen viidennen albumin määritteleminen käy kuitenkin helposti sen kappaleiden nimien kautta. Esimerkiksi Neon Junk 60 SOUNDI yard, Leather Jacket II ja Nitebike kertovat, että tällä kerralla laulaja-kitaristi Bradford Cox ja kumppanit haluavat rokata ja hypätä hetkeksi vaarallisten heppujen housuihin. Ja Malin tilanteessa on paljon aihetta vihaan. Bobby Gillespien puhelaulukaan ei mene enää läpi. Deerhunterin musiikin karsinoimiseen on aina tarvittu roppakaupalla nimiä ja termejä: shoegazing, 1960-luvun tyttöpop, Sonic Youth, The Beach Boys ja niin edelleen. Kaikki, varsinkin Nulisch, tekevät asiallista jälkeä, mutta karismaattinen Delbert McClinton rennosti rullaavassa Hard Sometime sissa ja väkevä-ääninen Ruthie Foster hitaan surullisessa Wrapped Around My Heartissa, jossa Cottonin harppu ja Rob McNelleyn kitara sylkevät viiltävää sineä, erottuvat edukseen. Ehkäpä vararikko viittaakin uusien ideoiden määrään. Muutenkin yhtyeen jäsenet tuntevat rockin historian läpikotaisin. Primal Screamin ei tarvitse ainakaan minun puolestani tehdä enää yhtään Hit Voidin kaltaista “rajua” ja ”kaoottista” rokkibiisiä. Kunpa äijällä riittäisi vielä voimia pariin äänitteeseen ennen viikatemiehen tuloa. Deerhunterin edellisen albumin (Halcyon Digest, 2010) kulmakivi oli Desire Lines, kuulas ja kirkas seitsemänminuuttinen trippi. ”Mississippin saksofoni” on kohta kahdeksankymppisellä herralla sillä tavalla hallussa kuin sopii odottaa jo teininä Sonny Boy Williamsonilta koulutuksen saaneelta ja 12 vuotta Muddy Watersin harpistina toimineelta mieheltä. Etenkin Leather Jacket II:n kireä kitarasoundi tuntuu suorastaan vittuilevan kuulijalle. Välillä tulee mieleen, että he tuntevat sen liiankin hyvin. Aivan konkreettista uutta More Light -levyllä edustavat torvet, jotka tuovat musiikkiin paikoin mukavaa svengiä ja toisin paikoin villiä freejazz-fiilistä. Kaikkiaan Primal Scream tuntuu olevan samassa umpikujassa kuin monet muutkin bändit, jotka ovat kokeneet paremmat ajat. Läntisen Afrikan pitkään jatkunutta kaaosta käsitellään levyn nimikappaleessa. Tuottaja David Holmesin myötä tämä levy haisee vahvasti 1990-luvulle, erityisesti Vanishing Point -albumille (1997). Mittatilaustyönä Cottonille tehty materiaali ei jää hinkkaamaan samaa uraa. Viidennellä albumillaan Phoenix jahtaa yhä täydellistä popekstaasia, eikä se ole edennyt merkittävän kauas United-debyytillä (2000) asettelemiltaan askelmerkeiltä. Hiljattain myös Johnny Winterin kanssa työskennelleen rumpali Tom Hambridgen verevästi tuottama Cot ton Mouth Man potkii muutenkin mai- niosti. SAMI NISSINEN HHH DEERHUNTER Monomania 4AD Monomania tarkoittaa pakkomielteistä yhden asian ajattelua. Ranskalaisten vahvuus on historiatuntemus, mikä konkretisoituu laulunkirjoitustaitona
EASTWAY LIVE PROUDLY PRESENT KAISANIEMEEN PUISTO 14.-15.6.2013 Lauantai 15.6.2013 klo 15 - 23 Liput toimituskuluineen alkaen 72,50€ Liput toimituskuluineen alkaen 58,50€ Ennakkoliput: Lippupalvelu, Menolippu ja tiketti Ennakkoliput: Lippupalvelu, Menolippu ja tiketti EASTWAY LIVE & EKTY RY PROUDLY PRESENT STADISTA Ennakkoliput: t:: Väsymätön Hard Rock-legenda! Lippupiste ja Tiketti Liput toimituskuluineen alkaen www.rockinhellsinki.. 0600 414 505 (1,75€/min+pvm) SOUNDI 61. | 010 841 4185 (matkapuhelimesta 8,28snt/puh + 17,04snt/min, lankapuhelimesta 8,28snt/ www.eastway.. OULU/Oulu halli Klo 20.00 ( ovet 18.30) Liput toimituskuluineen alkaen 62,50€ Klo 20.00 ( ovet 19.00) Liput toimituskuluineen alkaen 62,50€ Klo 20.00 ( ovet 19.00) Liput toimituskuluineen alkaen 62,50€ ‘ VIP-paketit nyt myynnissä! Myynti ja tiedustelut: vip@menolippu.. www.rockinhellsinki.. SEINÄJOKIi/Seinäjoki Areena La 16.11. Perjantai 14.6.2013 klo 16 - 23 JUNALLA Perjantai 52,50€ Lauantai 41,50€ Pe-la 72,50€ VARTISSA +suppor ts Lipunmyynti alkaa 24.5. HELSINKI/Hartwall Areena Pe 15.11. klo 9.00 www.kivenlahtirock.com Ke 13.11
Nimetön kakkosalbumi luottaa samoihin vahvuuksiin. Hän, kuten Robert Johnson aiemmin, on löytänyt tiensä risteykseen, mutta tässä risteyksessä musta muuttuu valkoiseksi ja valkoinen mustaksi, kunnes värillä ei ole enää mitään väliä. Mustavalkoisuuden voimaan luottava yhtye vaikutti hyvin kiinnostavalta tapaukselta, kunnes piti toden teolla paneutua sen musiikkiin. Diggaripiireissä levisi uuden vuosituhannen kynnyksellä mainio livepala Every Fucking City, jossa Kelly ajelehtii Euroopassa ja löytää itsensä myös Helsingistä tanssimasta La Vida Locaa. Vuodesta 1981 lähtien Kelly on julkaissut 19 soololevyä ja tämä uutuus yllyttää lujasti tutustumaan herkän ja varman tulkitsijan tuotantoon laajemminkin. Ilmaisu on kolkkoa ja pelkistettyä, kiihkeää mutta etäistä. Onneksi Jehnnyn tekstit sentään ovat ohjelmallisempia. ASKO ALANEN HHHH JUNIP Junip City Slang Vaikka ei olisikaan ihastunut José Gonzálezin akustiseen suloisuuteen, ei Junipia kannata ohittaa. Se ei kuitenkaan tee Savagesin musiikista yhtään antoisampaa. Ja koko levy on samalla ikivanha ja täysin tässä ajassa. Albumin teemana on rakkaustarina monista eri näkökulmista, jotka vaihtelevat kumppanin kanssa ikääntymisestä (For The Ages) kaihertavaan uteliaisuuteen maata vaihteeksi uuden naisen kanssa (Something New). ARTTU TOLONEN HHHH THE HANDSOME FAMILY Wilderness Loose Pariskunta Rennie ja Brett Sparks – Jeff Tweedyn sanoin Albuquerquen “kahdet kauniit aivot” – on teemoittanut kymmenennen studiolevynsä laulut “villielämän” edustajille isommista tursaista ja antiloopeista hämähäkkien ja kiiltomatojen kokoisiin öttiäisiin. Bändi teki comebackin lähes alkuperäisellä kokoonpanolla vuoden 2009 kiertueella, joka huipentui Glastonburyn festivaaleilla. ASKO ALANEN HHHH ehditty valmistella ja kokoilla kunnolla, ja perustellultahan se kuulostaakin. Tylerin tekemät kappaleet henkivät syvää kiintymystä valittuun musiikkityyliin, ja sanoitusten itsetutkisteluissa on nostalgiaa syvempää viisautta. Junipin debyyttilevy (Fields, 2010) koostui brittifolkista, afrohenkisestä rytmittelystä ja krautrock-junnauksesta. Lontoolainen, neljän nuoren naisen muodostama Savages on yksi viime vuoden kohubändeistä. Perin- 62 SOUNDI nesoittimet, kuten banjo, ukulele ja stilika, korostavat täyteläistä ja perinteistä folksoundia, mutta kuin varkain säestyksestä urkenee lähes psykedeelisiä merkillisyyksiä, lennokkaita kitarasooloja tai muita yllättäviä sävytyksiä. Savagesin musiikin voi kiteyttää kahteen sanaan: post ja punk. Ainoa musiikillinen seikkailu on vapaasti kelluva Marshal Dear -päätösraita. ASKO ALANEN HHHH SAVAGES Silence Yourself Matador Jäljittelemistä sanotaan imartelun vilpittömimmäksi muodoksi. Tyylitajulla toteutettu amerikkalainen roots-musiikki ei maailmasta lopu ja ajattelin tämänkin menneen yhdestä korvasta sisään ja toisesta ulos. Yhtyeen riveihin ei kuulu John McGeochin kaltaista instrumenttinsa taitajaa, joka koristelee soitollaan minkä tahansa kostean kellarin, ja levyn kappaleet hakkaavat tajuntaa enemmän tarkoituksenmukaisina kuin ikimuistoisina. Valerie Junen lauluääni on samaan aikaan vanha ja viisas sekä nuori ja viaton. Pushin’ Against A Stonessa on Mississippin deltaa, Appalakkien vuoristoa, Memphisin katujen baarien soulia ja kirkkojen gospelia, New Orleans -hoodoota, puhdasta countrya ja paljon muuta. TERO ALANKO HHH. TIMO HARJUNIEMI THE ROCKINGBIRDS The Return Of The Rockingbirds Loose Laulaja ja lauluntekijä Alan Tylerin luotsaama lontoolainen kantrirockkuusikko The Rockingbirds keräsi kohtuullista kulttimainetta 1990-luvun alkupuoliskolla keikoilla ja kahdella studiolevyllä. González, Araya ja Winterkorn saisivat heittäytyä rohkeammin kraut-hengen lumoihin, junnaaviin luuppeihin ja instrumentaali-irrotteluihin. Paluulevyä on siis HHH PAUL KELLY Spring And Fall Dramatico Laulaja ja lauluntekijä Paul Kelly on Australian ylpeys, joka on lähes 40 vuoden ajan luotsannut ensin bändejä ja sitten vankkaa soolouraansa. Usein se kuulostaa tismalleen Joy Divisionin ja Siouxsie & The Bansheesin puoliväliin istutetulta. Suomen korkeudella hänet on noteerattu hyvin heikosti, ehkä vain Young Einstein -elokuvan (1988) maailmanhitistä Dumb Things The Coloured Girls -yhtyeen kanssa. Kummempaa yllätyksellisyyttä yhtyeeltä ei osaa vaatiakaan. Greg ”J” Walker täydentää ydintrion pystybassolla, dobrolla ja huuliharpulla. On sinänsä hienoa, että näin vakavia ja tosissaan olevia nuoria naisia on olemassa ja että heidät nostetaan esiin. Sitten huomasin ajattelevani levyä yllättävän usein. Paikoin tuntuu siltä kuin menneestä olisi lainattu vain muodikas äänimaailma ja unohdettu rohkea kokeilunhalu. Gonzálezin, rumpali Elias Arayan ja kosketinsoittaja Tobias Winterkornin yhteisessä musiikissa on eri meininki – siksi onkin vähän harhaanjohtavaa, että Junipia tuputetaan vahvasti José-brändi edellä. Soittoasenne kiteytyy painokkaimmassa paluubiisissä Till Something Better Comes Along itseironiseen mielikuvaan, jossa tämä sama vanha veikko siemailee ikuista aleaan ja laulaa näitä murheellisia vanhoja kantrilauluja, kunnes jotain parempaa ilmaantuu näköpiiriin. Tämä on merkittävä debyytti. Tumman ja heleän lauluäänen punos johdattelee päällimmäisenä elementtinä tyylikkäitä ja kotoisan lämpimiä melodioita, ja kaikki muu kerääntyy nöyremmin ytimen ympärille. Junipilta jää kuitenkin kaipaamaan vielä astetta rohkeampaa otetta. Ja mikäs siinä, kun homma toimii näinkin mukavasti. Niin jäin nalkkiin ja nyt Pushin’ Against A Stone on parasta amerikkalaisten musiikkiperinteiden fuusiota sitten Cassandra Wilsonin Blue Light ’Til Dawnin (1993), joka on ilman muuta yksi lempilevyjäni maailmassa. Taustalle tulvahtaa tarpeen tullen suurenmoisen nautinnollisesti soivia naisääniä, pianotapailua ja jousia. Americana-genren southern dark -laitaan luettu duo taustamusikantteineen operoi luokittelua korostamatta ja vaalimatta. Jalostuneen kiintymyksen ohella Kelly kokee ihmissuhteiden monet pienet kivut ja tuskat. Entä sitten. Entistä ahavoituneempi The Rockingbirds luovii luontevasti lokeroonsa Jayhawks-tyylisten vahvojen stemmalaulujen ja perinteisemmän tummaäänisen Nashvillen outlaw-kantrin pariin. Asiaa ei ainakaan helpota, että ranskalainen, Jehnny Beth -nimellä esiintyvä laulaja kuulostaa fraseerausta myöten Siouxsie Sioux’lta. Kokonaiskuva on usean erillisen mielikuvan kollaasi, mutta lemmentunteisiinsa eläytyvää trubaduuria hienostuneesti terapoivat musiikilliset sovitukset kytkevät laulut soljuvasti toisiinsa. Ja aina kun ajattelin sitä, laitoin sen soimaan. Kaikki kuitenkin hyvin verkkaisissa merkeissä sekä levollisissa ja täyteläisissä sävyissä, mikä palvelee parhaiten mainioita melodioita. Kappaleita kehitellään kiireettömästi, ja äänitteen hiomaton yleissoundi on vahvistinsuhinoineen nätti. Soundin ja sanoitusten paatos on leimallisen amerikkalainen, mutta ei vähääkään väkinäinen, sillä bändi soittaa pakottoman tarkasti ja hyvin. ARVIOT ULKOMAAT VALERIE JUNE Pushin’ Against A Stone Sunday Best Kuuntelin tämän levyn pari kertaa ja luulin tylsistyneeni. Elikoiden mukaan yksisanaisesti nimetyn kappaleet eivät kuitenkaan sitoudu temaattisuuteen millään muulla tapaa, sillä sekä sävelmät että tarinat ovat keskenään hyvinkin erilaisia ihmisen satunnaisia luontoyhteyksiä maalailevia novelleja, runoja tai impressioita. Valerie June on laulaja ja instrumentalisti, jonka käsissä kitara, ukulele ja banjo ovat hunajaa. Veljenpoika Dan Kelly myötää toisella akustisella kitaralla ja lauluharmonialla. Silence Yourself -ensialbumi on hyvin ongelmallinen paketti
Johannes: Tokai TJG-88 OWR Duncan. Toisaalta kappaleet kuulostavat niin vahvasti muilta kuin Jonnelta itseltään, että olisi paljon helpompaa kuvitella nämä laulut esimerkiksi Juha Tapion, Yön, Happoradion, Hectorin tai Irwinin esittäminä. ANTTI LUUKKANEN HHH The Great Music Of FRENCH FILMS with guitars! FRENCH FILMS White Orchic MUSAMAAILMA French Films keikat löydät täältä: https://fi-fi.facebook.com/FrenchFilms since 1985 MUSAMAAILMA RETAIL Malminkatu 16, Hki, Kamppi • Puh. ARVIOT SUOMI JONNE AARON Onnen vuodet Warner Music kuva: Nana Simelius Tämä olisi voinut olla todella hieno ja historiaan jäävä levy suomalaisen iskelmän nykyaikaistamisessa. 09 – 720 60 660 www.facebook.com/Musamaailma • www.facebook.com/ESPFinland KATSO AUKIOLOAJAT KOTISIVUILTAMME! Tuomas: Tokai TPB-50 OWR Duncan. Silti niin vain kävi, että Jonne Aaronin ja Vexi Salmen yhteistyö on vähemmän kuin osiensa summa. Jo Timo Rautiaisen Trio Niskalaukaus -yhtyeelle tehdyt tekstit särähtivät korvaan. Nyt levyn Ihanaa elämää -aloituskapppaleen avausriveistä ”Joku elämässä roikkuu velkahirrestä/toinen autuutensa löytää körttivirrestä” lähtien muoto ei yksinkertaisesti sovi Jonne Aaronin suuhun. On suorastaan traagista, että kun yksi Suomen suosituimmista laulajista tekee debyyttialbumin omillaan, sen suurimmaksi kolhuksi jää oman identiteetin puute. Sen 1970-luvun utuiseksi pehmoiskelmäksi maskeeraaminen on esimerkki tyylitajusta, jota levylle olisi kaivannut enemmänkin. Nimikappaleessa kohtaavat vereslihainen tulkinta ja simppelin toimiva, Dingolle velkaa oleva merimiesfolk-sovitus. Parhaimmillaan levy soi uljaasti ja dramaattisesti, mutta aivan yhtä usein persoonattomasti ja ravintolaorkesterisovituksiin sortuen. Ristiriita rockuran ja koko kansan Jonnen välillä ilmenee silti selkeimmin laulusoundissa. Sama artisti ei voi olla yhtaikaa Olavi Virta ja Anssi Kela. Levyllä on mittaamaton määrä osaamista ja tunteenpaloa, mutta tekemistä leimaa malttamattomuus. Pakonomaisen rocksoundin mukana raahaaminen tekee tulkinnasta pakonomaista, mikä muistuttaa Tommi Läntisen ja Riki Sorsan äänenkäytöstä. On karismaattinen ja suosittu artisti ja tämän vierellä ehkäpä alansa vakuuttavin ammattimies. Kaikki tämä on turhauttavaa siksi, että muutama levyn kappale paljastaa, kuinka lähellä täysosumaa se olisi voinut olla. Sitä emme saa koskaan tietää. Helpointa olisi pistää syy voiton maksimoinnin piikkiin. Joni: Tokai TJG-88 BBR Duncan. Negative-keulakuvan ensimmäisen sooloalbumin ei alunperin pitänyt vielä ilmestyä, mutta Vain elämää -sarjan jättimenestystä ei näköjään ollut varaa jättää hyödyntämättä. Muutenkin kerronta poukkoilee kaihoisasta vanhan iskelmän kuvastosta arkirealismiin. Sininen lintu on hauraudessaan juuri sellainen itkettäjä, että se lunastaa paikkansa Jonne Aaronin kestävimpien sävellysten kärjessä. 09 – 5627 1240 MUSAMAAILMA OUTLET Ohrahuhdantie 2, Hki, Itä-Pakila • Puh. Vexi Salmi on vastuussa ainakin kahden sukupolven ikivihreiden iskelmäteksteistä, mutta rockin puolella yhteistyö ei aina ole natsannut. Onnen vuodet on toki tekijänsä näköinen, sillä Jonnen historiantuntemus ja rakkaus iskelmään kuuluu monipuolisena biisiryppäänä. Olisiko Onnen vuodet sitten ollut parempi ajan kanssa kypsyteltynä. kauppa on auki 24 h SOUNDI 63 P www.musamaailma.fi. Vaikka kuinka olisi lukenut kaikki juorulehdet ja katsonut Vain elämää -sarjan lävitse, tämän albumin tekstit eivät henkilöidy niiden esittäjään
LähiÖissä on vain vähällä vaivalla puserrettu jöötti, jonka pahimmat noloudet ovat seurausta laiskuudesta ja taitojen puutteesta. Oli sitten lähestymistapa tragikomedia, absurdismi tai vain pelkistävä toteaminen, ketään ei katsota nenän vartta alaspäin. – Agendalla oli ensinnäkin yrittää tutkia, miten big band -meininki voisi olla osa ajankohtaista rytmimusiikkikulttuuria. ARVIOT SUOMI MÄK GÄLIS Lähi-Öissä Warner Music RICKY-TICK BIG BAND & JULKINEN SANA Burnaa Rokka Vaikka big band -musa ei olekaan sävelperimäni ydinmehua, on tämän vuosituhannen puolella Suomessa toteutettu genreen hävettävän vähän arvokkaita hankkeita. Halusitko alusta asti räppäämään nimenomaan Karrin, Tommyn ja Lassen. Maamme big bandien joukossa vain UMO Jazz Orchestra on ammattikokoonpano, muut harrastepohjaisia. Koko kolmikko oli materiaalista todella fiiliksissä, ja ekan tapaamisen jälkeen kävi selväksi, että Ricky-Tick Big Band & Julkinen Sana on syntynyt. Jazzin ja räpin yhdistämisessä ei ole mitään uutta, mutta perinnetietoista big band -musaa ei olla räpissä juuri hyödynnetty. Onneksi Pöyhösen sävellykset ja sovitukset suosivat rauhaisaa rullailua enemmän kuin tiukkaa tuuttausta, joten rima asettuu projektiluonteiselle porukalle sopivaan kohtaan. Olisitko täydellisessä maailmassa vielä hionut jotain vai tuliko lopputuloksesta halutun kaltainen. Levy on aiemmin seiskatuumaisilla julkaistuun tavaraan verrattuna vielä helpommin lähestyttävää ja kappaleiden tarinat ja tuokiokuvat maistuvat aidoilta. – Idea levystä syntyi marraskuussa 2011. Sikäli rekrytointi on riskitön, että monesti ennenkin yhdessä toimineet mikkimiehet loksahtavat taas helposti uomiinsa. TEKSTI: PETRI SILAS Suomalainen hiphop koetaan vielä niin eksoottiseksi tapaukseksi, että sitä julkaistaan ”paskaa seinään” -periaatteella. Nyt viestikapulaan tarttuu Dalindèon pomo Valtteri Laurell Pöyhönen, joka nostaa osaltaan panoksia kutsumalla Ricky-Tick Big Bandin solistipulttiin räppäreitä: Redraman, Palefacen ja Tommy Lindgrenin. KIESI GRANDES J. – Referensseinä käytin muun muassa Duke Ellingtonin myöhäistuotantoa 1970-luvun taitteesta sekä Buddy Rich Big Bandin matskua vähän varhemmilta vuosilta. Näin isoksi proggikseksi tuotanto-aikataulu oli tiukka ja monessakin kohtaa olisi saattanut tulla ongelmia. Antti Lötjösen ja Jaska Lukkarisen tiukka komppipari pitää homman kasassa. Mäkin ongelma onkin siinä, että se ei ole kunnolla rooli eikä toisaalta omana itsenään esiintyvä lähiökuningas, jonka juttuja voisi ottaa tosissaan. Yksilösuoritusten ja veljellisen sparrauksen ohi keskiöön karkaavat kertosäkeisiin ripotellut, parhaimmillaan erinomaiset sloganit. Jukka Kiesi on aloittanut soolouransa itsekin niin, mutta sähköt saanutta esikoisalbumia täydentävät mukaan pestatut basisti ja rumpali. Mutta kyllähän Tupu-Hupu-Lupu -yhteistyö pelaa tässäkin viitekehyksessä. Kiesi Grandes Airiston Punk-levyt Trubaduurit voivat esiintyä muutenkin kuin yksin akustista kitaraansa rämpyttäen. Hän taas soitti demoja sekä Lasselle että Tommylle. Vähän outoa, koska kyseessä on kaikkiaan viriili genre. Onneksi ikävyyksiä ei ilmennyt. Raa’an musiikillisesti mitaten Burnaa on viihteellinen ja kepeä, mutta hyvä lähtöidea ja toteutus sekä onnistuneet räpit pelastavat levyn kuriositeetti-karsinasta. 64 SOUNDI Millaista soundia tavoittelit, käytitkö referenssilevyjä ja teitkö biisit, joista osa ei kaipaisi toimiakseen big bandin massaa, alunperinkin tähän muotoon. Uskottavuus ottaa lopullisen pohjakosketuksen, kun Kaidalla polulla Mäk ”muistelee” entistä elämäänsä ennen kuin hänestä tuli kova ja kylmä gangsta. Tekijä on yhtä laulujen-. Persoonallinen ote säilyy siitäkin huolimatta, että kokopitkälle on valikoitunut turvallisuudessaan jopa hieman naiivit suomirock-asetukset. Halusin ehdottomasti mukaan Karrin, johon olin tutustunut edeltävänä kesänä. Kaikki biisit on tehty nimenomaan tälle line-upille, tätä proggista varten. Tai no, Mäk Gäliksen kaupallinen kiinnostavuus piilee siinä, että hanu on JVG:n VilleGallen pikkuveli ja sellaisena ilmeisesti oikeutettu tekemään omankin levyn. Toinen tärkeä pointti oli toimia tässä ympäristössä suomeksi. – Olen levyyn todella tyytyväinen enkä ainakaan tuoreeltaan koe, että jotain olisi voitu tehdä paremmin. Koska Ricky-Tick Big Band on perustamani yhtye, joka jo ekalla levyllä (Ricky-Tick Big Band, 2010) soitti säveltämääni musaa, oli luonnollista toteuttaa myös tällainen katu-uskottavuutta vaativa juttu sen kanssa. Artistin rajoittunutta ulosantia yritetään kääntää sitäkin huumoriksi. Vaikka Kiesi on monelle tuttu punkbändeistään (Kyre & Duunarit, Heartburns, Rejected), on artistina tyyppi velkaa eniten Dave Lindholmin ja Kari Peitsamon kaltaisille oman tiensä tallaajille. Humanismi voi selittyä toki silläkin, että artisti esittää arkiveisunsa omakohtaisella otteella. Onneksi harvoista parhaat eli Jarmo Saaren, Trilok Gurtun ja EBB:n Neandertal Grooves (2001), Kerkko Koskisen, Verneri Pohjolan ja UMOn Agatha (2007), Raoul Björkenheimin, Juhani Aaltosen ja UMOn The Sky Is Ruby (2007) sekä Tapani Rinteen ja Pori Big Bandin Luhtahuitti (2012) ovat sitäkin rikkaampia. Silloin ylensyövä ja amisviiksinen läski, joka kaiken taiteen sääntöjen mukaan retostelee naisvalloituksillaan ja pikkurikoksillaan, on yhtä hauska kuin nakkikioskilla näitä samoja juttuja kännissä höpöttävä turo. Pääosin näin: Lasse on laiskanpuoleinen laskettelija, Karri aggressiivinen agitaattori ja Tommy maaninen moottoriturpa. Hän sai tekstuurillisesti monimuotoisen kokonaisuuden balanssiin, vaikka kyseessä oli harvinaisen vaativa työ. Kappaleiden pienen ihmisen elämää tutkaileva ote on silti yhä jäljellä. Soundi tavoitti kitaristi-säveltäjän Berliinin Neuköllnistä. Petri Nygårdin ja Stigin menestys luo myös uskoa, että roolihahmona heitetyllä läpällä on kysyntää. ANTTI LUUKKANEN H J. Mäk Gälis ei vaan ole mikään Raimo, joka tekee kömpelöstä ilmaisustaan persoonallisen ominaispiirteen. Suuri kiitos tästä kuuluu levyn äänittäneelle ja miksanneelle Antti Murrolle. PETRI SILAS HHH Valtteri Laurell Pöyhönen johtaa kolmisen vuotta vanhaa Ricky-Tick Big Bandia, jonka sanoo edustavan “nuoren kotimaisen jazzin parhaimmistoa”
TIMO HARJUNIEMI SARAH KIVI & NON-ORCHESTRA Kiveen kirjoitettu Roihis Musica Kiveen kirjoitettu on Sarah Kiven ja Niclas Kristianssonin juttu. Niukat sylimikronatinat ja rumpukonesoundit saavat tervetullutta seuraa orgaanisemmista sampleista ja kitarasta. Suomen Tullin musiikillinen intohimo ei näyttäydy niinkään ekstroverttinä kipinöintinä kuin jamitteluunkin taipuvaisena itsetutkiskeluna. Kivi onnistuu laulajana mukavasti. sa kanssa. ANTTI LUUKKANEN HHHH SUOMEN TULLI Kolme kevättä Rocket Torniolaissyntyisen Suomen Tullin ensilevy Uuteen maailmaan (2012) oli jokseenkin hämmentävä laulukokoelma. Päärooleja vetävät Sussu Ketolan koskettimet ja Mika Mustosen kitarointi saavat vierailijoiden toimesta seuraansa muun muassa viulua, selloa, saksofonia ja pedalsteeliä. Rauhaa soiva Yöstä aamun kynnykselle on väkevä muistutus siitä, että free on yhdeltä perusolemukseltaan äärimmäisen herkkää ja kaunista musiikkia. Suomen Tulli ei siis ole suoriutunut eroon hämmentävyydestään. Jos Five Corners Quintetin, Timo Lassy Bandin ja Dalindeon tapaiset selkeän svengin perinnettä hyödyntävät aktit ovat raivanneet jazzille elintilaa klubikulttuurin suunnalta, Black Motor on tehnyt omalla sektorillaan raivaustyötä jyrkemmillä säädöillä. Viisikon musiikki tuntui soljuvan keskelle meidän aikaamme kuin neitseellisyyttä suojelevan aikakoneen uumenista. Kappaleiden sovituksiin jätetään runsaasti sanatonta tilaa, jossa myös instrumentaatio saa tilaisuuden kasvaa. Kun rumpali Simo Laihosen soittamat huiluosuudet vielä kietoutuvat osaksi meditaatiokudosta, aletaan olla todella avarien näkymien äärellä. Eikö se ole sitä teurastettavan sorkkaeläimen kuolinhuutoa musiikin muodossa. E-sarjan mikit ovat niin kestävää tekoa että vaikka keikoilla kamat saavat välillä kovaakin kyytiä, ne kestävät. PEKKA LAINE HHHH One of a kind “Tien päällä pitää olla kamat, jotka toimivat, joihin voi luottaa ja jotka soundaavat hyvältä. Sekä Kivi että Kristiansson tuntuvat olevan levyllä kotonaan. Suomen Tulli on nimenomaan bändi, joka tulkitsee tyystin omakutoisella tavallaan laulaja ja kakkoskitaristi Sami Heikkilän tekemät biisit. Elektronisakustinen eetos ulottuu luontevasti kepeästä popista hennosti jatsahtaviin tunnelmiin. Erityisesti saksofonisti Sippolan melodialinjoissa on vanhan koulun balladitulkintojen romanttista paloa. G3-sarjan kitaralangattomat ovat soundiltaan ylivoimaiset kilpailijoihin verrattuna ja niiden tarkat impedanssinsäätömahdollisuudet ovat meille elintärkeitä; soitammehan erilaisilla vintagekitaroilla. Free jazz -termiin liittyy normimusiikkia kuluttavan tajunnassa aika negatiivisia mielleyhtymiä. Kiveen kirjoitettu on oikein mukava levy. Keikoilla lavavolyymi nousee meidän tapauksessa todella kovaksi, mutta loistavat laulumikrofonit e935 poimivat kuitenkin hienosti herkätkin laulukohdat.“ - Mikko Von Hertzen / Von Hertzen Brothers Lue lisää tuotesarjasta www.sennheiser.fi. Lämmön vastapainoksi olisi voinut kenties jättää rahtusen rosoa, jonkin rujouden, joka olisi tehnyt levystä vielä kiinnostavamman. Järjellisiä sävelkulkuja ruton lailla karttavaa raivotautista saksofoniterroria ei tällä levyllä kuulla. Sami Sippolan, Ville Rauhalan ja Simo Laihosen moottorikolmikko on kovalla sissiasenteella osoittanut, että vapaa jatsi voi olla monenlaista. Black Motor levittää vapaasti hengittävän musiikin sanomaa tarjoilemalla läpeensä intensiivistä, spirituaalisesti latautunutta ja hyvinkin melodista soittoa. PERTTI OJALA HHH sen elektronisen musiikin kotimaisissa piireissä. Nykyajan normien ja tapojen sinnikkäässä kyseenalaistamisessa sitä piilee paljonkin. Kivi on ehtinyt ennen tätä levyä puuhailla niin progen, hiphopin kuin bluesinkin parissa ja Non Person -aliaksen turvin operoiva Kristiansson on tuttu nimi kokeelli- HHH BLACK MOTOR Yöstä aamun kynnykselle Lumpeela julkaisut Tämä ei ole uutinen, mutta sanotaan se nyt taas: suomalainen jazz voi hyvin. Kolme kevättä herää kohti kesää häpeämättömän hämyilevästi vanha- kantaisesta progeilusta muistuttaen. Selvää on, että tämä on rakkaudella tehtyä musiikkia. Kolme kevättä on ensimmäinen albumi, jonka soidessa tajuntaan pulpahtavat Liekin, Caravanin, Tabula Rasan ja jopa Kuusumun Profeetan kaltaiset nimet. Meidän valinnallamme käyttää Sennheiserin mikrofoneja ja langattomia on ollut oleellinen rooli keikkojemme menestyksessä. Kun Kolme kevättä päästää kuulijansa Heikkilän vähäväristen tulkintojen yli, niin yhtyeen soitannollisesta luovuudesta nauttiminen helpottuu huomattavasti. Punkia Kiesin albumilla ei musiikillisesti ole lainkaan. Tampereelta päin puhaltava free-myrsky Black Motor on tärkeä osa tätä hyvinvointia. Lisäksi musiikin dynaamisuus ja vivahteikkuus pitää välittyä yleisöön. Vaikka karjalaismurretta ei enää ole niin selkeästi mukana, itäsuomalainen välittömyys on läsnä. Äänessä on pölyä, teksteissä henkilökohtaisuutta ja kunnianhimoa. Jälkimmäinen jättäytyy taustalle ja keskittyy ohjelmoimaan vivahteikkaita äänimaailmoja, joissa kuuluu herran monipuolinen harrastuneisuus elektronisen musiikin parissa. Sama 1970-luvulle kallistuva toisaikaisuus ja nykyrockin genrejä hylkivä olemus leimaa myös Kolme kevättä -albumia
1990-luvun Crooklyn-dubbailut ja viime vuosikymmenen Madlib-sekoilut sekä Ghostfacen soulrevittelyt tulevat usein mieleen. Nyt lähes Tanita Tikaramin tapaan matala ja miellyttävän hienostumaton lauluääni ja Johnny Lee Michaelsin tuotanto ja toteutus saavat kuitenkin aikaan korkealaatuisen ja monipuolisen poprockalbumin Sorrow Songin hittipotentiaalisesta avauksesta lähtien. Paljosta saa kiittää biisiaineksen monimuotoisuutta. Loppuniitiksi vielä varhaisimmat avainiskut Olen työtön sekä Väkivalta ja päihdeongelma. Miehistönvaihdoksia kokeneen poppoon tähtäin on koto-Suomea isommissa ympyröissä. Valitettavasti muualla taso vaihtelee, kun tyyli luiskahtaa ihan kivan mutta ei sen kummemman funkjazzin puolelle Halosen laulaessa englanniksi ja afrikkalaisuuden joutuessa takapenkille. Soundiltaan levy on tiukka kokoelma viime aikaista ug-räppihistoriaa. Kun indoarabialaisilta hajahtavat sävelkulut, slaavilainen haikeus ja romuluisena notkuva komppi valjastetaan rempseästi svengaavan kerronnan käyttöön, heräävät Kaatopaikan kuninkaan, Räpylä Niirasen ja Pyrstönnielijän kaltaiset hahmot henkiin verevinä kuin elämä itse. Ensemblessä soittaa lisäksi suomalaisia ja beniniläisiä kosketinsoittajia ja puhaltajia. ASKO ALANEN HHHH IRMA AGIASHVILI Sing The Unspoken Playirma Katie Meluan tapaan kahdeksanvuotiaana kotimaansa Georgian jättänyt Irma Agiashvili on keksinyt kiertotien filosofi Ludwig Wittgensteinin “mistä ei voi puhua, siitä on vaiettava” -sloganille. Olisi kannattanut pysyä toimivassa juurihoidossa, eikä lähteä sähläämään laimeampiin vesiin. Kivikova kalloluu ja Irvine Welshiä sekä Harvey Keitelia kanavoiva Moukarimies ovat ilmeisimpiä esimerkkejä. PERTTI OJALA HHHH. Kaikissa kokoonpanoissa hyörivät samat avainsoittajat kitaristi Pentti Dassumista fonisti Otto Eskeliseen, mutta Pirttikankaan biiseihin nimenomaan tämän otsikon alla tarttuessaan heihin syttyy virvatulen omainen, salaperäisen kylmä loimu. ARVIOT SUOMI ti vapautuneella tavalla huimaa. EERO KETTUNEN HHH AIVOVUOTO Aivovuoto Monsp Records Kun kuulin, että Aivovuoto oli Jodarokin puolivahingossa ja spontaanisti syntynyt projekti KVN:n ja Lobon kanssa, herahti vesi kielelle. Aina ei tule sitä mitä ajateltiin, mutta aina se toimii. Etenkin levyn lopussa vauhdin hidastaminen kuulostaa 66 SOUNDI iskukykyisen rymistelyn päälle ikävältä. Cosmo Jones Beat Machinen kanssa vinksahtanutta metsäläisbluesia ja jukuripäistä suorockia 15 vuoden ajan kuokkinut laulajakitaristi tuntuu kasvavan tulkinnan mittaa ja omalaatuisuuden pituutta aina Kuhmalahden Nubialaisiksi nimetyn joukkion keulille asettuessaan. Pisteitä laskee vielä The Gongissa höpöttävä Axl Smith, jonka ärsyttävän limaiselle ylisuorittamiselle olen pahasti allerginen. Yhtye ei kakkosalbumillaan ole vielä täysin valmis parrasvaloihin, mutta jos matkassa on onnea, SWPB voi löytää tiensä monien suosioon. Ranskalaisen makuinen haitari ja kontrabasso sävyttävät rytmisesti kiehtovaa Take Me Homea. Sing The Unspoken -debyytillä urbaanin folkrockin tulokkaaksi määritelty Agiashvili tilittää vahvoja tuntojaan keikoilta tutun ”kitara ja ääni” -periaatteen sijasta bändimaisemassa. Huonoiten toimivat biisit, joissa tavoitellaan raskautta ja uhkaavuutta, usein tekemällä kertojasta sosiopaatti. Gruesome And The Gruesome Gory Horror Show Victory Records Joensuusta maailmalle ponnistava Snow White’s Poison Bite on brittiläissyntyisen Allan Cotterillin horrorcoreksi kutsuttua rähinää suoltava bändi. Irma Agiashvilin laulut soivat sitä pysähdyttävämpinä mitä rohkeammin niihin haetaan sovituksellista jännittävyyttä. Muilta osin paketti pysyy kasassa yllättävänkin hyvin. Upeasti sovitetut jouset, akustinen kitara ja haitari johdattavat Irmaa levyn ahdistavimpiin sanoihin, The Secret Of A Musen päätösriviin “how hurting is the pain of aching heart”. Agamafa Na H?d. Kun ajankohtainen Isäntä vei tehtaan pois on vedetty, seuraa neljän biisin Moottoritie-putki, ilman keikan rytmiin sopimatonta nimibiisiä. Levyn päättävä Piilotajunnasta sylkee myrkkyy on myös toimivaa ilotulitusta, kiitos Särren ja Kosolan. Lyyrisesti meno on voittopuolises- HELSINKI-COTONOU ENSEMBLE Beacoup De Piment! Osuuskunta No Problem! Music Carnivàle-yhtyettä johtava kitaristi Janne Halonen, basisti Sampo Riskilä ja rumpali Juha Räsänen matkustivat viime vuonna Länsi-Afrikan Beninin Villa Karoon stipendiaateiksi tekemään musiikkia sikäläisen perkussionisti-laulaja Noël SaÏzonoun kanssa. Levyn pakahduttavimmat hetket ovat sen viimeiset minuutit. Kemmuruna Aksimin kanssa räpätty Enemmayn on todella eeppistä vääntelyä ja sitä edeltävä Nyt on hyvä helposti yksi parhaita parisuhderäppejä koskaan. Soittojen sävy sähköistyy lähes hippimeiningiksi, kun peräkkäin kuullaan parin vuoden takainen Rakkauden karavaani ja Hair-musikaalista punk-coveriksi päätynyt Lanka palaa. Intron rautalankasvengi jää tyhjäksi lupaukseksi, kun SWPB lähtee toikkaroimaan rockin ja metalin välimaastossa tehden sen joka tapauksessa viihdyttävästi. Nimihirviön kahdeksan oikean biisin joukossa on liian suuri osuus täytemateriaalilta haiskahtavaa vähäverisyyttä. JUSSI NIEMI HHH PELLE MILJOONA UNITED Elävänä Vastavirrassa Vastavirta-julkaisut Näin riemastuttavan reilu ja rapea punkmeininki voi syntyä vain Pispalan Vastavirrassa. Lenoir-Beefheart-Waits-Nurmio -juonteiseen hurmokseen valmisteli myös krautrockin toisteisuudesta ja Sun Ran mystiikasta hullaantunut avaruusjazzryhmä Astro Can Caravan, mutta vasta loppuvuodesta 2011 julkaistu esikoislevy Kuhmalahden Nubialaiset osui kultaan. PETRI SILAS HHHH SNOW WHITE’S POISON BITE Featuring: Dr. Osan ajasta Aivovuoto lunastaakin odotukset suvereenisti. Toki tohkeissaan melskaava United-trio on myös erinomaisen hyvässä iskussa. Esimerkiksi The Gruesome Gory Horror Show -biisin Cradle Of Filth -kevytversiointi ja pomppumetallikohtaus toimivat viehättävinä sävyinä. Kaikista räppäreistä, joiden kanssa olen töitä tehnyt, Jodarok on aina ollut takuuvarmin. Tuttavalliset välispiikit kielivät hyvästä yhteishengestä bändin kesken kuin myös luotettavan faniyleisön seurassa. Bändi sulattaa metallia energisen punkahtavan emorockin sekaan käyttäen teemana b-luokan kauhukuvastoa. Antero Prihan trumpetti sinetöi Wantedin meksikolaisuuden ja No Fear vie ajatukset Espanjan suuntaan. Albumin koko kestoa SWPB ei jaksa hymyilyttää. Tumppi ja Pelle jakavat lauluja komppivastuun, mutta Melakin pää- see terävän voimaperäisen kitaranryminän ohella kailottamaan mukana. Sing The Unspokenia kuunnellessa voi kuvitella, miltä 20 vuoden ajan suomalaistuneen Agiashvilin selkeät ja vahvasti melodiset laulut kuulostaisivat pienimuotoisemmin esitettyinä. starttaa levyn sähäkkänä afrobeatina, johon SaÏzonoun laulu ja perkussiot sekä ärhäkän afrikkalaisesti riffittävät torvet tuovat aitoa auktoriteettia, ja sen päättää vähäeleisyydessään väkevänä duettona Africa, jossa komeasti laulava SaÏzonou tuuttaa vinhasti soundaavaa afrikkalaista alttosaksofonia ja Halonen yllättää riipimällä kitarasta syvää afrikkalaista bluesia. Seitsemänminuuttinen Adande pelaa myös hienosti avausraidan hengessä. Kansanviisaus pätee Pekka Pirttikankaan kohdalla eritoten silloin, kun hän radikalisoituu vetämään niskaansa Faaraon viitan. ARTTU TOLONEN HHH FAARAO PIRTTIKANGAS Kaatopaikan kuningas Helmi Levyt Sanotaan, että savolaisen puhuessa vastuu siirtyy kuulijalle. Konsertti kaasuttaa sumeilematta käyntiin Eddie And The Hot Rods -klassikolla Lähdetään kiitämään, minkä jälkeen linjataan annos oivia 1990-luvun poimintoja. Välillä bändi kylvää sekaan myös alkupunkin siemeniä kuten Peaches-bassokulkua tai Blitzkrieg Bopin huudatusta. Vaanivalla Swimming With The Sharksilla Agiashvilin säestyksenä ovat vain väkevä akustinen kitara ja koneiden uhkaava humina
(USA) GRAVEYARD (SWE) HÅKAN HELLSTRÖM (SWE) ICONA POP (SWE) JESSIE WARE (UK) MACKLEMORE & RYAN LEWIS (USA) SOILWORK (SWE) THE SOUNDS (SWE) J. Rahankeräyslupa nro: 2020/2012/3159 AMORPHIS • ANNA PUU • CMX • DISCO ENSEMBLE EEVIL STÖÖ, DJ KRIDLOKK & KOKSUKOO • FRENCH FILMS HALOO HELSINKI! • JÄTKÄJÄTKÄT • KAIJA KOO KOTITEOLLISUUS • MINÄ JA VILLE AHONEN NOTKEA ROTTA FEAT. 191,50 € Saaristomerilipulla (+3 €) tuet Suojelurahaston arvokasta työtä. SOUNDI 67. SMC LÄHIÖROTAT • PERTTI KURIKAN NIMIPÄIVÄT • PÄÄ KII • RUGER HAUER • RICKY-TICK BIG BAND & JULKINEN SANA • SAMULI PUTRO • STAM1NA VON HERTZEN BROTHERS • XYSMA JA YLI 20 MUUTA ARTISTIA WWW.RUISROCK.FI HANKI FESTARILIPPUSI: WWW.TIKETTI.FI • WWW.LIPPU.FI 3 PÄIVÄÄ ALK. 77,50 € • VIP-LIPUT ALK. 122,50 € • 2 PÄIVÄÄ ALK. 107,50 € 1 PÄIVÄ ALK. HURTS PET SHOP BOYS KNIFE PARTY HIM (UK) (UK) (AUS) AT THE GATES (SWE) BAND OF HORSES (USA) BIFFY CLYRO (UK) CRYSTAL CASTLES (CAN) DIZZEE RASCAL (UK) EDITORS (UK) GARY CLARK JR. KARJALAINEN• ISMO ALANKO KERKKO KOSKINEN KOLLEKTIIVI MICHAEL MONROE • PMMP Oikeudet muutoksiin pidätetään
Mittaa on puserrettu tunnin verran, mutta avainsanoja eivät ole luovuus, arvokkuus tai edes perinnetietoisuus vaan tyhjäkäynti, vanhuus ja köyhyys. Laulajanvaihdoksesta on selvitty mallikkasti, jopa vahvistuen. Sekä biisit että tuotanto ovat kiillotetumpia ja siloitellumpia ja kokonaisuus kevyempi ja hittihakuisempi kuin Steel-debyytillä (2011). Nimibiisi ottaa vahvasti blackmetallisia vaikutteita, enemmän kuin koskaan aiemmin, ja biisin keskivaiheilla on kohtia, joita ei Bodomiksi heti edes tunnista. Halo Of Blood kietoo sisäänsä eri vuosikymmenten heavyteemoja, jotka kaikki on luonnollisesti modernisoitu ja bodomisoitu. Levyt, keikat, olemus, maine ja erityisesti musiikillinen tyyli, jolle kaikki tekeminen on alisteista, määrittävät Bodomista yksittäisiä suorituksia suuremman yhtyeen. David Draimanin tunnistettava ääni tietysti määrittää musiikkia, mutta vielä enemmän vaikuttavat laulumelodiat ja -tyyli, sillä minkäänlaista eroa ei edes yritetä tehdä. Olin otollisessa iässä, kun yksi rockhistorian komeimmista comebacklevyistä (Perfect Strangers, 1984) ilmestyi ja muistiin paloi lähtemättömästi myös konsertti Helsingin jäähallissa 1987. Tarttuvuus ja keveys kohtavaat täyden pimeyden ja raakuuden kitara- ja kosketinsankaruudelle otollisissa olosuhteissa. Harmi vain, että ne ovat sirkuksen sideshow-osastoa, eikä pääareenalle olla saatu Above & Beyondia lukuun ottamatta juuri esiteltävää. Samaan aikaan yhtyeen laulajan julkaiseman levyn kärkibiisit kuulostavat täsmälleen Disturbedilta, vaikka hän niitä erilaisiksi väittääkin. Halo Of Blood jatkaa Relentless Reckless Foreverin (2011) vähän vapaammin hengittävää ja laajempaa linjaa, vaikka tyylillisesti palataankin Follow The Reaperin (2000) ja osin Hatebreederinkin (1999) tunnelmiin. Kaiken yllä vaanii ilkein vaara ja kirosana, jonka heavy voi kohdata: muovisuus. Purplenkin eläköityminen näkyy myöhästyneen pahemman kerran, ja heinäkuussa menehtyneelle kosketinjumala Jon Lordille omistettu Now What?! kumisee onttona. Vaikka emoyhtyeestä otettiin mukaan sekä tematiikka että tuotantomieltymyk-. Battle Beast väistelee pahimmat karikot napakasti rullaavien biisien ansiosta, mutta pitkään aikaan en ollut varma, onko tämä levy edes kohtalainen seuraaja Steelille. Koskettimien käyttöä on lisätty, ja kun kyse ei todellakaan ole mureasta Hammond-soundista vaan kappaleiden taustalle maalaillusta tähtisumusta, levyn kanssa saa tehdä töitä tosissaan. ANTTI MATTILA HHHH 68 SOUNDI BATTLE BEAST Battle Beast Nuclear Blast Battle Beast jatkaa toisella levyllään tarttuvan ja vauhdikkaan, perinteiselle heavylle kumartavan musiikin työstämistä. Bodomin suurinta vahvuutta eivät ole koskaan olleet yksittäiset biisit, eivät edes albumit, vaan kokonaisuus. Legendaarisen yhtyeen 19. PETRI SILAS HH ROB ZOMBIE Venomous Rat Regeneration Vendor Universal Vasta nyt Rob Zombien levyjä kykenee ajattelemaan oman artistiminän tuotoksina. Poikkeamat eivät tosin ole kovin suuria ja yhtäläisyyksiä voi vetää Bodomin koko katalogiin. Bodom ei siis elä tai kaadu yhden levyn onnistumisen tai epäonnistumisen kautta. Pelastus astuu esiin perinteisen heavyn tutuilla keinoilla. ANTTI MATTILA HH DEEP PURPLE Now What?! Edel Englannissa vuonna 1968 perustetun Deep Purplen kintereet menivät pahasti hapoille jo viime lähdössä, mutta asteikolla pääsee näemmä Rapture Of The Deepinkin (2005) alle. Ehkä siinä on merkittävin tekijä sille, että se nousee Bodomin kahdeksan studiolevyn joukossa ehdottomasti paremmalle puoliskolle. Tasoltaan Device on kohtuullinen albumi, mutta rohkeutta tai laajempaa näkemystä se ei osoita. Inspiraatiota odotellaan. Bändin mukaan nimetty albumi tuottaa silti melkoisen yllätyksen. Devicen keino erottua paksusta ja tykyttävästä Disturbed-metallista ovat vierailijat. Mies voi tehdä hyviä Disturbed-biisejä lopun ikäänsä, mutta eikö soolohenkisellä levyllä olisi syytä heittäytyä tutusta vähän tuntemattomampaan. Disturbed-teemaista musiikkia kuultaisiin siis jatkossa toisten miesten tekemänä, vaikka Disturbed ei koskaan palaisi. ANTTI MATTILA HHH DEVICE Device Warner Bros Vannoutuneiden Disturbed-fanien on syytä olla huolissaan. Tuon yllättävyyden vuoksi nimibiisi on oma suosikkini uudella levyllä. Uusi laulaja Noora Louhimo tekee Battle Beastilla väkevän esiintulon, kitarat kirkuvat kipakoita sooloja ja makeita harmonioita ja poikkeuksetta tarttuvat biisit hakataan vauhdilla läpi. Sekä bändin että yhteisen historiamme tähden elättelin kenties liian suuria toiveita. Halo Of Blood ei ole niin kireä kuin Are You Dead Yet. Biisintekijänä Laiho tuntee metallin historiaa ja vaikutteita on vuosien varrella tietenkin imetty tietoisesti, mutta suurin vaikutus lienee silti ollut tiedostamattomalla, oman pienen metallisulattamon luoneella vaikutteiden yhdistelyllä. Jo heti ensikäsittelyssä Halo Of Blood vaikuttaa selvästi paremmalta kuin esimerkiksi muihin levyihin nähden pikkuisen mitäänsanomattomaksi jäänyt Blooddrunk (2008). Devicen debyytin kolme ensimmäistä kappaletta, etenkin Vilify, voisivat olla Disturbedin levyltä, sillä ne eivät jää tyylillisesti eivätkä välttämättä laadullisestikaan jälkeen. Rouheutta, rosoa ja raakaa asennetta kaipaan silti lisää. Halo Of Bloodilla skaala on varsin levällään ääripäästä toiseen. Battle Beastin kakkoslevy tuottaa monta hyvää livebiisiä. Bodomin levyt eivät varsinaisesti pursu yllätyksiä, mutta Halo Of Bloodilla sellainen odottaa. HEAVY kuva: Jarmo Katila CHILDREN OF BODOM Halo Of Blood Nuclear Blast Jos eteeni listattaisiin parikymmentä Children Of Bodomin biisiä, en taatusti osaisi sijoittaa niitä kaikkia oikeille levyille. (2005), mutta tietenkin äkäinen ja raskas, samoin kuin melodinen ja sooloilevaa taituruutta korostava. studiokiekon indeksissä on tusina raitoja, mutta päteviä riffejä, sävelkulkuja tai erillisiä ideoita niille on päätynyt hädin tuskin puolet lukemasta. Se on merkittävän, oman pienen imperiuminsa luoneen tekijän merkki. Juuri tämä tekee Bodomista Bodomin. Silti jään kaipaamaan nimenomaan David Draimania. Näillä eväillä levyn kurssi kääntyy ja Accept- ja Judas Priest -henkiset temput osuvat. Shadowsin ja Serj Tankianin kaltaiset vieraat tuovat levylle vaihtelua, koska heidän myötään murretaan biisirakenteita ja etsitään uusia ilmaisutapoja. Bändi on tauolla määrittelemättömän ajan, mutta kuitenkin kauan. Omana itsenään eikä pelkästään tähtivieraiden kanssa. Toki sooloilu ja Alexi Laihon raakku palauttavat tutun linjan, mutta sitä ennen bändi ehtii tonkia vahvasti norjalaista maisemaa. Ilopillereitä ovat nimeään myöten Emerson, Lake & Palmer -henkinen Uncommon Man ja itämaisia – tai pitäisi ehkä sanoa itämäisiä – sävyjä kierrättävä Weirdistan. Siitä voidaan keskustella, oliko White Zombiekaan muuta kuin keulahahmonsa, mutta etenkin viimeisimpien sooloalbumien äärellä tuntuu, että ympäriltä puuttuisi jotakin. Lzzy Halen, Mr. Bodomin taitavuutta on aina korostanut sen kyky yhdistellä erilaisia metallityylejä täysin saumattomasti
SAATAVANA MYÖS: WWW.UNIVERSALMUSIC.FI WWW.FACEBOOK.COM/UNIVERSALMUSICFINLAND SOUNDI 69. TONY IOMMI / OZZY OSBOURNE / GEEZER BUTLER RICK RUBININ TUOTTAMA UUTUUSALBUMI “13“ KAUPOISSA 7.6
Ja kun kappaleita on kehitelty studioympäristössä, harmoniat ovat selvästi keskeisemmässä roolissa. HEAVY ANTTI LUUKKANEN HHH HEAVEN SHALL BURN Veto Century Media Viisitoista vuotta sitten ensimmäisen ep:nsä ilmoille lähettänyt Heaven Shall Burn jatkaa puurtamista seitsemännellä täyspitkällään. Albumin ylivoimaisesti paras biisi on powermetallinen Blind Guardian -cover Valhalla, jonka vierailevana solistina kuullaan Hansi Kürschia. Eikä tarvitse pelästyä State Of Trustin kaltaisia kokeiluita stadionrockin suuntaan. Ainakin silloin, kun musikanteilla on toisintamiseen vaaditun tietotaidon lisäksi myös kyvyt jalostaa tyyliä tähän päivään. Yleensä Dark Tranquillityn biisit ovat syntyneet treenikämpällä, mutta uuden levyn kynnyksellä siellä istui vakavia miehiä: ideat loistivat poissaolollaan. ANTTI LUUKKANEN HHHH. Väliaikaisena projektina tällainen vaivannäkö menee hukkaan. Kun levyllä napsuu kahden markan protoelektro, tuntuu se heti munaskuissa. Ihailtavan tyynesti yhtye pysyy debyytillään ruodussaan eikä lähde kikkailemaan rankkuudella, vaan malttaa pysytellä keskitempoisessa, välin- Aina ei ole mestaruussarjassakaan helppoa. EERO KETTUNEN HH RED ELEVEN DARK TRANQUILLITY Idiot Factory Construct Secret Century Media Nostalgian sykli sen kuin jatkaa lyhenemistään. kuva: Daniel Falk set sellaisenaan, eivät huuma ja hullu groove tartu samalla tavalla. Soittotatsilla, synamatoilla ja kitarasooloilla on tässä poikkeuksellisen suuri merkitys. MARKO SÄYNEKOSKI HHHH pitämättömän tuntuisessa, mutta ytimestään sotilaallisen tiukassa agendassaan. Veto pitää sisällään aavistuksen verran bändin ilmaisuvoimalle uusia ulottuvuuksia, mutta kokonaisuutena albumi on tyypillisen ja tasaisen tehokasta saksalaista suorittamista. Ihan liikaa Rob Zombien soolot ovatkin juuttuneet 1990-luvun lopun pystyyn kuolleisiin industrial-soundeihin. Sinnikkäästi hassu huuhaamies haluaa pitää musiikkiurastaan kiinni, vaikka kysyntää olisi horror-kulttuurin muillakin osa-alueilla. Red Elevenin kaveruksilla on tähän puuhaan sekä ammatillista perspektiiviä että henkilökohtaista intohimoa. Sanoituksissaan Heaven Shall Burn ottaa kantaa eläinten oikeuksien puolesta sekä vastustaa katolista kirkkoa ja fasismia. Edelliseen levyyn We Are The Void (2010) nähden uusi on selkeästi tuotetumpi, mutta oikealla tavalla. Ensimmäinen on hankittu muun muassa Jyväskylän seudun metalliporukoista (Swallow The Sun, Machine Men, Sons Of Aeon), jälkimmäinen Alice In Chainsin ja Faith No Moren fanittamisesta. Marilyn Mansonista ja kumppaneista aika vain ajoi ohi. Metallin rajaaitoja kun voi potkia myös tyylillä. Lopulta bändi siirtyi studioon säveltämään ja joutui kaivelemaan jopa vanhoja arkistojaan. Eikä sekään vielä riitä, sillä näissä kekkereissä keskinkertaisella biisimateriaalilla ei pärjää kakkukahveille saakka. Kyse on sittenkin jatko-osista. Heaven Shall Burnin musiikissa melodinen death ja metalcore lyövät kättä tuttavallisesti, mutta reippaasti. Red Eleven ei kuitenkaan ole tribuuttibändi, vaikka esimerkiksi muuntautumiskykyinen laulaja Tony Kaikkonen imitoi loistavasti Mike Pattonia. Red Elevenin mahdollisuudet riippu- vat eniten siitä, kuinka vahvasti jäsenet ovat siihen valmiita panostamaan. Ja muutos on kuultavissa. Toivottavasti viesti menee perille, vaikkei musiikillinen kiinnostavuus asiaa juuri auta. Musiikin ilmavuus ja tempojen tavallista rauhallisempi tahti saavat aikaan sen, että Dark Tranquillity on surumielisempi. Yleisesti levy kuulostaa tummasävyisemmältä. Ging Gang Gong De Do Gong De Laga Raga on todellakin nimensä mukainen ralli. 1990-luvun jälkeen on ehtinyt tapahtua niin paljon, että metallin ja alternativen välisessä maastossa taiteileva kovapintainen rock kuulostaa nykypäivänä jo hyvällä tavalla vanhanaikaiselta. Jyräyksen tavoitteena häämöttää kakkosdivisioonan kärkikasti. Like Gods Among Mortals on bändin laimeaksi jäävä kunnianosoitus Bolt Throwerille. Zombien viides soolokierros tarjoaa sanan jokaisessa merkityksessä verevää mäiskettä, mutta eiköhän tälläkin kertaa kestävämmäksi osoittaudu kansivihon 1970-lukuinen kauhuestetiikka. Construct ei hyökkää samalla tavalla silmille kuin edeltäjänsä. Siinä missä Fallen sekoittelee soppaan Dark Tranquillitya ja Amon Amart- 70 SOUNDI hia, Land Of The Upright Ones käyttää mausteina Slayeria ja Dissectionia. Parhaimmillaan levyllä kulkee onomatopoeettinen boogie, jossa artisti on aina ollutkin vahvoilla. Construct toimii monella tasolla, vaikka iskuvoimastakaan ei ole puutetta, joten se soveltuu myös levollisempaan nautiskeluun. Bändi saa aikaan ihan hyvää jälkeä, mutta hankala siitä on erikseen innostua. Sävellykset kuulostavat siltä kuin niitä olisi rakennettu tarkkaan harkiten, ja sovittamalla puolestaan on pyritty alleviivaamaan monipolvisia tunnetasoja. Rob Zombien taustabändin jäsenistöstä kaksi kolmasosaa onkin peräisin juuri Mansonin taustabändin riveistä. Toisaalta Veno mous Rat Regeneration Vendor on inspiroituneinta Zombieta miesmuistiin
MARKO SÄYNEKOSKI HHH A PALE HORSE NAMED DEATH Lay My Soul To Waste Steamhammer A Pale Horse Named Deathin debyytistä (And Hell Will Follow Me, 2011) ei jäänyt mieleen muuta kuin tyylikäs kuvitus, mutta kakkosalbumilla alkaa tapahtua. 03-222 1300 Oman elämäsi käsikirjoitus syntyy RokkiBreikki-linjalla! Hakuaika parhaillaan menossa, lisätietoja osoitteesta www.ksopisto.fi Sirkanpolku 1, 44200 Suolahti | 010 8415500 | www.ksopisto.fi Pinninkatu 26–28 TAMPERE (Tammelantorin laidalla) Av. In Flamesin jättänyt Jesper Strömblad kuvaa huhtikuun Soundissa The Resistancen sointia silloittelemattomaksi, ja sitä se tosiaan on. Silti itse sävellyksistä voi hetkittäin aistia lievää puristamisen tuntua, ja kaikenlainen progehäröily on joskus tuntunut Cathedralin käsittelyssä luontevammaltakin. Bú-tik tarjoilee todellisen “kaunotar ja hirviö” -äänimaiseman, jossa brutaali pintakerros rakoilee juuri sopivasti antaakseen tilaa melodisesti rikkaille koristeille. Rosoisuutta ovat vaalimassa myös entinen In Flames -kitaristi Glenn Ljungström ja entinen The Haunted -laulaja Marco Aro. Bändi äänitti levynsä Ruotsissa Rickard Bengtsonin kanssa, ja siksi tyypillinen ruotsalainen metallisoundi kuuluu nyt myös Chthonicin levyltä. ANTTI MATTILA HHHH Rise Above Records Viimeistä viedään. A Pale Horse Named Death tekee samankaltaista musiikkia arvokkaasti. Ja niin pieleen kuin Dorrian taas Pienet ilmot Ilmoitusmyynti: VEIKKO VIRTANEN, 09-5627 7110, veikko.virtanen@soundi.fi ALAN HARRASTAJILLE !!! ROCK BLUES JAZZ PROGE + 50 GENREÄ www.retromusiikki.com www.tammerpianojasoitin.fi Puh. Cathedral on kuulunut tärkeimpiin doombändeihin ja tehnyt tyylisuuntaan hienovaraisia uudistuksia, joita muut ovat koittaneet seurata. Chthonic on todettu erinomaiseksi ryhmäksi ja bändin osaaminen on jalostunut kulminoituakseen uudella levyllä muotoihin, joilla yhtye pystyy uppoutumaan syvemmälle tunnekirjonsa ytimeen. Lee Dorrianin johtama ryhmä pysyy uskollisena omalle tyylilleen, eikä bändin viimeinen levy ole mukavaa kuultavaa. Kuoleman nokittaminen on peliä, jonka yleensä häviää, mutta voihan sitä samoilla korteilla kokeilla useampikin bändi. Imper- fected on In Flamesin Whoracleen (1997) kallellaan, mutta enempää The Resistance ei Göteborg-melodiaa tapaile, sillä tällä levyllä kaivetaan kallonpalasia ja matoja siitä maasta, johon Tukholma-soundinen deathmetalli on haudattu. A Pale Horse Named Death on synkkä ja lakoninen bändi. The Last Spire on kunniakas päätös merkittävälle uralle, mutta kieltämättä bändiltä olisi odottanut viimeisellään röyhkeämpää ja julkeampaa asennetta. Häntä Peter Steelen bändissä seurannut Johnny Kelly rummuttaa. Junnaavaa tunnelmaa ei silti tarvitse pelätä. Cathedral on reilu bändi ja se ilmoitti hyvissä ajoin aikovansa laittaa pillit pussiin. Vähän samaan tapaan kuin suomalaisvaikutteet meikäläisille folkmetalliryhmille. Kun se kaikki roimitaan deathmetallisilla riffeillä ja alavireessä, alkaa The Resistancen resepti olla koossa. Lay My Soul To Waste on niin surumielinen albumi, ettei kuulijan tarvitse kuvitellakaan nostavansa leukaa rinnasta tai hymyilevänsä näiden hautajaisten kestäessä. Pelkkä soundi ja tyyli ei tietenkään riitä, vaikka se vanhaa deathfania hiveleekin. The Resistance ei kuitenkaan tyydy pelkästään toistamaan menneisyyttä, vaan se puhaltaa biiseihinsä äreyttä, koukkuja ja tuoreutta, joita on hankala väistää, jos Ruotsideath on joskus puraissut. ANTTI MATTILA HHHH CATHEDRAL The Last Spire veteleekin, se jollakin tavalla tuntuu luontevalta ja iskevältä. Ei ihme, että A Pale Horse Named Death laukkaa Type O Negativen tontin tuntumaan. Type O Negativen alkuaikojen rumpali Sal Abruscato laulaa, soittaa kitaraa ja tekee biisejä. Hitaissa biiseissä tapahtuu jotakin koko ajan, sillä sovitukset hivelevät. Näin fanit ovat osanneet varautua tilanteeseen ja varata pilettinsä nähdäkseen bändin sen viimeisillä keikoilla. Samalla bändin äärieksotiikka tuntuu sulavan osaksi kokonaisuutta, minkä tähden Bú-tik kuulostaa yhtenäiseltä ja kokonaisvaltaiselta. Musiikki on hidasta, paikoin jopa doomahtavaa, ja osa riffeistä, polveilevista biisirakenteista ja erityisesti rumpukompeista tuottaa Type O -mielikuvaa, mutta myös Alice In Chains -kaikuja. MARKO SÄYNEKOSKI HHHH THE RESISTANCE Scars Edel Varhainen Entombedja Dismember-tyylinen Tukholma-soundi rysähtää yhteen thrashimmän soundin kanssa hardcore-vauhdilla ja raa’alla voimalla. Dorrian on sanonut, että levyä tehdessä bändillä ei ollut enää mitään todistettavaa. Tästä johtuen tunnelmaa voi luonnehtia jopa vapautuneeksi. Type O Negativen itseruoskinta ja humoristisuus kuitenkin puuttuvat eikä tässä muutenkaan vanhan loiston täsmälliseksi toistajaksi pyritä, vaikka yhtäläisyydet ovat huomattavia. 1990-luvun In Flamesin tyylinen Göteborgissa muhinut soundi, jota olisi voinut olettaa olevan mukana enemmän, puuttuu lähes kokonaan. CHTHONIC Bú-tik Spinefarm Kahdella edellisellä levyllä taiwanilaisbändin kansalliset juuret ovat alkaneet nostaa päätään olennaisena osana yhtyeen melodisesti taitavaa deathia. Tällä yhtyeen seitsemännellä levyllä vaikutteet kuuluvat selkeimmin ja niiden merkitys on suuri. ma-pe 10-18 la 9-15 Hyvän fiiliksen musakauppa Käy myös web-kaupassamme www.vertikaali.com SOUNDI 71. Näistä puolestaan voi aistia aasialaisen musiikin sävyjä, jotka Chthonic on saanut hienosti sovitetuksi yhteen metalliriffeihinsä. Toki 23 vuoden uralle mahtuu kokeiluita, jotka eivät ole olleet kohdallaan, mutta rapatessa roiskuu. Type O Negative ei palaa koskaan
Asetelmaa alleviivasivat entisestään kitara ja nainen -hetket, joiden aikana Anneke versioi muun muassa Billboardin listaykköseksi vuonna 1984 kohonneen Cyndi Lauperin Time After Timen. TIMO ISOAHO 72 SOUNDI kuva: Timo Isoaho NAINEN, JOLLA ON MAINE. Vuonna 2007 perustetun Agua de Annique -yhtyeen materiaali ei nimittäin nouse lähellekään The Gatheringin sävellysten tasoa, mutta Anneke van Giersbergenin nimeä nykyään kantavan bändin setti sisälsi tietenkin runsaasti sen omilla levyillä ilmestyneitä kappaleita. Anneken taustayhtye ei ole aivan siitä kasvottomimmasta päästä, mutta illan tähdestä ei tietenkään ollut pienintäkään epäilystä. Hän pahoitteli ujosti flunssaansa mutta lisäsi heti olevansa pohjattoman onnellinen saadessaan taas nousta tutun tamperelaisyleisön eteen. Onneksi sen rapistumisesta ei näy toistaiseksi merkkiäkään. Kerrotaan siis heti, ettei Klubin mukavasti kansoitettu torstai-ilta antanut aihetta tämän käsityksen muuttamiseen – laulaja oli siis tänäänkin oma suvereeni itsensä. Eikä kyseessä ollut kehnompi näkemys: suurimman osan konsertista suhteellisen kevyellä tatsilla taiteillut taustayhtye survaisi säröpedaalejaan sopivalla tavalla, samalla kun bändin rumpali ja Anneken aviomies Rob Snijders tähtäsi kalvoihinsa hieman painavampia iskuja. Vain tunnin mittaisen setin ulkopuolelle jäi toki moni muukin merkkiteos. Lähes kuusi vuotta piti odottaa, mutta niin vain Strange Machinesin liveversio osui lopulta kohdalle – nimittäin Tampereen Klubilla Anneke van Giersbergenin oman yhtyeen Suomenkiertueen avauskeikalla. Ja koska karismasta on nyt puhuttu niin päätetäänpä raportti samassa hengessä. Anneke van Giersbergeniä käsittelevissä jutuissa muistetaan aina mainita, miten ihanan aurinkoinen tämä hollantilaissolisti oikein onkaan. Ja niinhän se tavallaan olikin. 90-luvun puolivälissä tässäkin taloudessa läpi lyönyt hollantilaisyhtye The Gathering oli nimittäin juuri lopettanut viimeisen keikkansa laulajansa Anneke van Giersbergenin kanssa. Silloin puhutaan jo melkoisesta karismasta. Niin tosiaan, tämä artistin mainitsema epäkuntoisuus. KEIKAT ANNEKE VAN GIERSBERGEN 9.5. Klubi, Tampere Vuoden 2007 Ankkarockin viilenevässä illassa ei naurattanut. Iso osa musiikista soi siis niin yhdentekevänä, että konserttitapahtuma lepäsi pitkiä aikoja pelkästään Anneken valovoiman varassa. Rempseästi tilanteisiin heittäytyvä (kysykää vaikka miekkoselta, joka tanssahteli Anneken kanssa Klubin permannolla) ja teknisesti moitteeton taiteilija sulatti yleisön kyynisimmänkin mörököllin sydämen jo parin avausnumeron jälkeen. Anneke van Giersbergen lauloi Tampereella kuin enkeli, paikoin jopa virtuoosimaisesti. Estradin eteen kerääntynyt yllättävän harvalukuinen juhlakansa sai kuulla komean Eléanorin, mutta Mandylionläpimurron (1995) Strange Machines jäi tarjoilematta. Harvoin on tullut todistettua yhtä apeatunnelmaista esiintymistä, sillä Annekea lukuun ottamatta The Gatheringin muusikot näyttivät siltä kuin maailma olisi kaatumassa heidän niskaansa. Ei yleisössä, eikä varsinkaan lavalla. Nämä kysymykset jäivät vastausta vaille. Ja kun Anneke kiittää paikalle ilmestyneitä niin hän onnistuu tekemään sen uskottavammin kuin 99 prosenttia kollegoistaan. Miten yliluonnolliselta hän kuulostaisi sataprosenttisessa kunnossa tai vaihtoehtoisesti ääni oikeasti käheänä
FI kIrJ U rINLUoTo are NaLL a: BoNNIe raITT STeVe wINwood roBerT craY BaNd PHroNeSIS LP48!: THe HeaVY... oTaVa: INcogNITo... LP48!: codY cHeSNUTT... oTaVa: J.karJaLaINeN... BoBBY womack JoHN LegeNd oLLY mUrS rIckY-TIck BIg BaNd & JULkINeN SaNa Pe 19.7. To 18.7. earTH, wINd & FIre erIc BUrdoN & THe aNImaLS mccoY TYNer LaTIN JaZZ aLLSTarS daVe doUgLaS qUINTeT LP48!: mIcHaeL kIwaNUka... VeSa-maTTI LoIrI & loiri all stars amadoU & marIam SU 21.7. La 20.7. oTaVa: THe FaBULoUS THUNderBIrdS... IIro raNTaLa SUPer TrIo eVa & maNU FeSTIVa aLILIPUT ToImITUSkU LUINe e N aLk . Yhteistyössä: lippupalvelu.fi 28.3.2013 8.44 4 8 T H I N T e r N a T I o N a L P o r I J a Z Z F e S T I V a L 1 3 T H – 2 1 S T J U LY 2 0 1 3 P o r I J a Z Z . LAHJASI ARVO ON 7,80 EUROA. F I. PORI JAZZ TARJOAA LAHJALEHTI OSOITTEESTA WWW.RYTMI.COM/ PORIJAZZ Rytmi_PJennakko_136x65mm.indd 1 10 000 ENSIMMÄISELLE PORI JAZZ -KONSERTTILIPUN OSTANEELLE LAHJAKSI VIRALLISEN RYTMIN PORI JAZZ -OHJELMALEHDEN, JOKA ILMESTYY 20.6. Kaikki oikeudet muutoksiin pidätetään. 10 – 69 € . k aTSo ko ko o H J e Lm I STo : P o r IJa ZZ
Esimerkiksi kappale Black Ninja tarinoi konemaailmassa elävästä mystisestä naissoturista, joka auttaa leijonapetoa taistelussa pahoja koneita vastaan. Kolmannen tekstikategorian muodostavat niin sanotut muut aiheet ja tältä osastolta löytyy esimerkiksi samannimiseen romaaniin perustuva Neuromancer.. – Sain Niteltä eropäätöstä koskevan sähköpostin ja tämä ilmoitus tuli todellakin aivan puun takaa. Yhteistyö on kuitenkin toiminut kaikin puolin loistavasti ja meillä taisikin tavallaan olla onnea onnettomuudessa. Mainitsinko jo raskaat univelat ja jopa ravinnon puutostilan. – Ryhdyimme etsimään seuraavaa solistia saman tien ja uuden levyn työstäminen jäi hetkeksi aikaa sivuosaan. – Tällä kerralla tein neljä BerANTON KABANEN ja parhaat 2000-luvun albumit: serk-aiheista kappaletta. Nooran kanssa tällaisia ongelmia ei ollut – pikemminkin päinvastoin, sillä hän onnistui yllättämään minut monta kertaa esimerkiksi monipuolisuudellaan. Julkaisimme Nightwish-rundin jälkeen kolmeosaisen tourblog-sarjan YouTubessa ja nuo videot kiteyttävät erittäin hyvin kiertueen iloisen meiningin, kitaristi Anton Kabanen kertoo. SeSINKO IT hän on täysin hyväksyttävää mikäli joku haluaa IN A M ” KAAT keskittyä perhe-elämään bändissä remuamisen JO RA S A J AT UNIVEL sijasta, mutta Niten valitsema ”nyt mä karkaan ON N IN V A JOPA R ILAN?” tästä laivasta” -tyyli ei osoittanut minkäänlaista T S PUUTO kunnioitusta tätä bändiä kohtaan, Kabanen huomauttaa. Synkkä japanilaisfantasia on innoittanut myös toisen pitkäsoiton tekstejä. – Aikatauluongelmien taustalla olivat tietenkin laulajan vaihtuminen ja hieman yllättäen toteutunut Sonata-kiertue. Vielä viime keväänä laulaja Nitte Valon johtama sekstetti rundasi menestyksellä eurooppalaisareenoita Nightwishin erikoisvieraana, mutta alle puoli vuotta myöhemmin tapahtuneella Sonata Arctican lämmittelyrundilla lauluosuuksista vastasikin jo yhtyeen uusi keulakuva Noora Louhimo. Myös muut bändin jäsenet olivat välittömästi sitä mieltä, että tämä mimmi on rautainen tapaus. – Päällimmäisenä ajatuksena mieleen nousee molempien kiertueiden unohtumaton flow, sillä tunnelma pysyi todellakin aivan loistavana keikasta ja päivästä toiseen. – Eräs tärkeimmmistä toivomuksista uuden laulajan suhteen oli se, ettei meidän tarvitsisi tehdä yhtään kompromissia esimerkiksi äänialan 74 SOUNDI riittämättömyyden suhteen. Teimme Battle Beastin alusta loppuun itse ja projektin helvetillinen haastavuus oli lopulta räjäyttää pään. Deadline paukkui useammankin kerran, kitaristi nauraa. BAZOOK TEKSTI: TIMO ISOAHO UUSI LAULAJA, RASKAAMPI SOUNDI – JA HELVETILLINEN TYÖRUPEAMA P ääkaupunkiseudulla päämajaansa pitävän Battle Beastin mennyt kalenterivuosi näyttäytyy vähintäänkin värikkäänä. BLACKMORE’S NIGHT: – Kirjoitin lisäksi myös omia fanGhost Of A Rose tasiatarinoita, jotka kertovat eräänlaisesta ”konemaailmasta” ja siellä elävästä, toistaiseksi nimeämättömästä leijonapeto-maskotistamme. Seuraavana aamuna Noora ilmoitti olevansa messissä – siis ennen kuin hän oli edes tavannut ketään meistä. Työskentelyn loppumetreillä korvat olivat jo niin väsyneet, ettei siinä osannut enää kunnolla päättää, että mikä on ”oikein” ja mikä taas ”väärin”. EsimerW.A.S.P.: Unholy Terror kiksi biisi Fight, Kill, Die perustuu MANOWAR: Warriors Of The World erään Berserkin päähenkilön eli NIGHTWISH: Once Gutsin rankkaan elämäntyyliin, KaAIRBOURNE: Runnin’ Wild banen avaa. – Pitää paikkansa – ja silti aika tuntui loppuvan kesken kaiken kiireen keskellä. Kävin sitten läpi valtavan kasan YouTube-klippejä, mutta ankara etsintä ei tuntunut tuottavan tulosta. Pirautin sitten Nooralle ja kerroin hänelle, että tässä olisi nyt tarjolla muun muassa albumin nauhoituksia ja Sonata-rundia. Lopulta törmäsin Nooran tulkitsemaan Janis Joplinin kappaleeseen ja minun vakuuttamiseksi riitti tuo yksi kännykkäkameralla kuvattu pätkä. Aivan, työskentely oli kieltämättä paikoin aivan helvetillistä, mutta onneksi kolmannen albumin valmisteleminen sujuukin jo paljon helpommin! Steel-albumin tekstit liittyivät muun muassa Berserk-sarjaan. Emme siis todellakaan hyppineet riemusta. Studiossa syntynyt draivi oli jotakin todella hienoa Battle Beast valmisteli bändin nimeä kantavaa, Steel-debyyttiä (2011) raskaampaa ja monipuolisempaa kakkoslevyä omassa studiossaan. Millainen prosessi Nitte Valon eroaminen lopulta oli
En halunnut enää käydä kouluja – vaikka en ollut vielä ehtinyt aloittaakaan – enkä halunnut päätyä warrnamboolilaiseksi tehdastyöläiseksi vaan tahdoin pelkästään rokata, aina ja ikuisesti. Hungry kertoo Airbournen alkuajoista ja keikoista hurjissa australialaisjuottoloissa. – Se oli totaalisen tyhjentävä hetki. – Hei, miksi ihmeessä me olemme päätyneet tällaiseen hiljaiseen toimistohuoneeseen. Back In The Game kertoo levytystauolta palanneesta rockbändistä. Tuolla hetkellä elämäni sai oikeasti uuden suunnan. Sieltä löytyy kymmenen biisiä railakkaan hyväntuulista rockia, ilman väkisin väännettyjä hengähdystaukoja. Entä montako vahvistinta räjähti nauhoitussessioiden aikana. Animalize kertoo seikkailuista Las Vegasin yössä. No One Fits Me (Better Than You) kertoo seksistä. Eikä tämä ajatus ole muuttunut miksikään reilussa kahdessakymmenessä vuodessa. CHUCK BERRY: Johnny B. TONY IOMMI: War Pigs 4. Studiopaineiden päätyttyä nukuin muutaman päivän, mutta työuupumuksen lopulliseen taltuttamiseen meni useita viikkoja. Miten tein uuden vuoden aattona. Black Dog Barking on klassinen, lämmöllä ja huolella tehty rockalbumi. Vasta sitten joku muisti tulla poimimaan minut ylös... Tämähän tuntuu joltakin perkeleen työhaastattelulta. Firepower kertoo seksistä. Jos et ole puolellemme, olet meitä vastaan! Kuva: Martin Philbey un hyväntuulinen Joel O’Keeffe tuijottaa suoraan silmiin ja painottaa Airbournen ”antaneen kaikkensa” uuden Black Dog Barking -albuminsa nauhoituksissa niin läpeensä karismaattista laulajakitaristia uskoo enemmän kuin mielellään. Mitä tein viime jouluna. Laitetaan vähän musiikkia soimaan! Kohta kiharatukka valitsee haastattelun soundtrackiksi karujen australialaispubien tunnelmaa musiikiksi muuttavaa Rose Tattoota. Tämä on luultavasti tyhmä kysymys, mutta varmistetaan nyt silti: käytittekö studiossa analogilaitteita. – Työskentelimme viikkokausia yhteen soittoon ilman välipäiviä. Black Dog Barking taas on eräänlainen Airbournen ohjelmanjulistus. BAZOOK TEKSTI: TIMO ISOAHO K oli siinä, albumin nauhoitukset ovat valmiina”, laulajakitaristi kertoo. – Uusiksi vedetty versio Ready To Rock -kappaleesta kertoo Robert Johnsonista ja rock ’n’ rollin historian mullistaneesta sopimuksesta. ANGUS YOUNG: Let There Be Rock 76 SOUNDI. Tämä mies ei häpeile perusasioita. Putosin voimattomana laulukopin lattialle ja makasin siellä ainakin tunnin verran. No fillers, only killers, kuten joku minua viisaampi on luonnehtinut. Toki se onnistuu joiltakin yhtyeiltä, mutta me jätämme yrittämisenkin suosiolla muille artisteille. Woman Like That kertoo... Pystytkö muuten kuvittelemaan imelää balladia Airbournen albumille, O’Keeffe kyselee nauraen. Airbourne on mielenkiintoinen yhtye monellakin tavalla. Ahkeroin studiossa. Eivät ole muuten muuttuneet Joel O’Keeffen sanoituksetkaan. Arvaatko jo. Mietitäänpä vaikka bändin soundia: kymmenen vuotta sitten Warrnamboolin pikkukaupungissa perustettu nelikko kuulostaa paikoin lähes täsmälleen suurimmalta esikuvaltaan AC/DC:lta, mutta tämä ei tunnu fanilegioonia haittaavan millään tavalla. Ainakin pari vahvistinta päätyi kaatopaikalle savuavina raunioina. ANGUS YOUNG: Whole Lotta Rosie 5. Yllätys, yllätys: ahkeroin studiossa, paksua aussimurretta vääntävä O’Keeffe puhkuu Ruotsin Warner Musicin toimistossa – ja säpsähtää. – Odotahan. Vancouverilaisessa Armoury-studiossa pamahti yksi – se oli muuten ensimmäinen kerta Armouryn historiassa ja siellä on sentään nähty muun muassa AC/DC sekä Strapping Young Lad, laulajakitaristi ylpeilee. – Olen sanonut tämän monta kertaa ja sanon sen taas: rockia on hankala uudistaa enää vuonna 2013. Tuottajamme Brian Howes kommentoi luureihini juhlavasti, että ”Joel, se KKA AMA AN VALMIINA ROA IKUISESTI! – NYT, AINA J JOEL O’KEEFFE ja maailman parhaat kitarasuoritukset: 1. Goode 3. Live It Up kertoo täysillä elämisestä. – Muistan kuin eilisen päivän, kun törmäsin AC/DC:n Thunderstruck-videoon ollessani kuuden tai seitsemän ikäinen. Käänsin television äänenvoimakkuuden välittömästi yh- delletoista ja rokkasin vanhempieni olohuoneen aivan sekaisin. – Tietenkin. JIMI HENDRIX: Kaikki 2. – Muistan elävästi, kun sain viimeisen kappaleen lauluosuudet purkkiin, viikkokausien ympärivuorokautisen puurtamisen jälkeen. – Nauhoitimme albumin raitoja myös muualla ja esimerkiksi hollywoodilaisstudion laitteet eivät tuntuneet kestävän hyökkäystämme alkuunkaan. Pystyt varmastikin kuvittelemaan, että pidimme melkoiset valmistujaisbileet tuona iltana
Yhtye porskuttaa edelleen komeasti eteenpäin. Kun mainitsen tästä itse niin sinun ei enää tarvitse muistuttaa asiasta – tunnen itseni jo muutenkin riittävän vanhaksi, 39-vuotias laulaja Mikael Stanne nauraa. Olimme kuitenkin niin kehnoja muusikoita, että soundasimme lähinnä räkäversiolta Social Distortionista. Me muut hyppäsimme mukaan vasta vähän myöhemmin ja saimme heti havaita, että tuore materiaali soundaa taas hieman erilaiselta. Muun muassa Johnny Cashin huikealle perinnölle kumartavan Homeland-sooloyhtyeensä Ruins Of A Riot -albumijulkaisua tällä hetkellä promotoivan Borgin aikataulu vaikuttaa kieltämättä hengästyttävältä. The Galleryn (1995) kaltaisen melodeath-merkkiteoksen ohella göteborgilaisten tuotannosta erottuvat niin sanotut erilaiset levyt, osuvana esimerkkinä vuonna 1999 saapunut Projector. – Kun Backyard Babies perus- tettiin niin yritimme epätoivoisesti kuulostaa Guns N’ Rosesilta. Albumi teki jo silloin vahvan vaikutuksen, mutta teoksen lopullinen merkitys on kuitenkin selvinnyt vasta ajan vieriessä. – Tavallaan uusi albumimme Construct palaa Projectorin tunnelmiin, sillä päätimme taas hypätä tuntemattomaan. Sellainen perinteinen ”ihan hyvä biisi, mutta onhan tämä kuultu jo aika monta kertaa” -vastaanotto tuntuu niin lannistavalta... Se ei ollut mikään ihme, sillä mehän aloitimme jo 80-luvun lopulla, Borg muistuttaa. – Jos joku ei muuten sitä tiedä niin halusimme Spinefarmille nimenomaan Sentencedin takia. LA A BIES PA ARD BA ONNA!” U V ”BACKY I S LE EN IL E D A ESTR SOUNDI 77 SOUNDI 77. TOINEN HYPPY TUNTEMATTOMAAN NICKE BORG äkäläisestä näkökulmasta ylimalkaisesti seurattuna on vaikuttanut siltä, että rockretkue Backyard Babiesin riveissä noussut laulajakitaristi Nicke Borg on viime vuosien aikana vetäytynyt kirkkaimmista valokeiloista. Edellinen pitkäsoitto We Are The Void onnistui hienosti, mutta sen valmisteleminen oli kaikkiaan valtavan raskas urakka. – Bändi jäi tauolle totaalisen kyllästymisen vuoksi vuonna 2010. Päätimmekin jo silloin uudistaa työskentelytapojamme ja tällä kerralla Niklas (Sundin, kitara) sekä Anders (Jivarp, rummut) ryhtyivätkin kirjoittamaan aluksi kahdestaan. En voi sopimussyistä kertoa hänen nimeään, mutta kyseessä on aikamoisen nimekäs taiteilija, Borg aloittaa. Takavuosina pahassa päihdekoukussa virunut Borg on myös onnistunut jättämään huumausaineet taakseen ja läpeensä tatuoidun miehen kaulassa komeileekin nykyään teksti drug free. – Vaimoni jaksaa huomautella ankarasta työnteostani, sillä hänen mukaansa minun pitäisi ottaa edes joskus löysin rantein. Ajattelen tietenkin myös niin, etten voi enää koskaan sortua huumeisiin tämän tatuoinninkaan takia, Borg hymyilee. – Vuosituhannen vaihteessa olimme kurkkua myöten täynnä melodista deathmetalia. Siis julkaisuja ja keikkoja. – Kyllä vain, Dark Tranquillity saa neljännesvuosisadan täyteen ensi vuonna. Vuonna 2014 soitto taitaa kulkea jo hieman mallikkaammin. For Broken Words onkin herättänyt täsmälleen toivotun kaltaisia reaktioita – kappaletta on siis joko rakastettu tai vihattu! PITÄÄ ITSENSÄ KIIREISENÄ – Minähän olen viime vuosina säveltänyt materiaalia muun muassa Idols-kilpailijoille ja vastaavista jutuista pinnalle nousseille artisteille. Meidän täytyi tehdä jotakin itseämme kiihottavaa mielenkiintomme ylläpitämiseksi, Stanne muistelee. Vaikutuimme North From Here -klassikosta todella syvästi ja haaveilimme levyttämisestä samalle yhtiölle. Näin sitten tapahtuikin! Skydancerin jälkeen Dark Tranquillityn discografia on paisunut yhdeksän studioalbumin verran. Muutamat lähikuukaudet vierähtävät Homelandin aktiviteettien parissa, mutta ensi vuonna on luvassa Backyard Babiesin uusi aktivoituminen. Totuus on kuitenkin aivan toisenlainen – varsinkin jos asiaa katsotaan Borgin kotimaasta eli Ruotsista käsin. – Päätimme astua esiin odottamattomalla raidalla. Yleensä vastaan hänelle, että toipuvan addiktin kannattaa pitää itsensä mahdollisimman kiireisenä! Borg myös elää kuten opettaa – toisin kuin moni muu muusikko. 90-luvun alkupuoli tuntuu siintävän jo pienen ikuisuuden takana, mutta se ei tunnu Dark Tranquillitya haittaavan. Toki tiesimme faniemme kavahtavan bändin tyylin muuttumista, mutta muitakaan vaihtoehtoja ei ollut. T Kuva: Daniel Falk M ielessä loistaa edelleen kirkas hetki vuodelta 1993, kun helsinkiläinen Spinefarm Records julkaisi ruotsalaisen Dark Tranquillityn Skydancer-debyytin. Joskus takavuosina en olisi suostunut edes harkitsemaan tällaista, mutta tänä päivänä biisien kirjoittaminen muille tuntuu luontevalta, kiinnostavalta ja opettavaiselta. – Lennän tänä iltana Ruotsiin, sillä aloitan huomenna studiosession erään ruotsalaisartistin kanssa. Tänä päivänä Skydanceria arvostetaan eräänä Göteborgin kuuluisan melodisen deathmetal-skenen varhaisista kulmakivistä. – Kiitos kysymästä! Kiirettä on pitänyt, hyväntuulinen muusikko huokaisee kahvilassa Seutulan lentokentällä. Jens Bogrenin miksaamalta Constructilta löytyy myös tutun kuuloista Dark Tranquillitya, mutta ensimmäinen singlelohkaisu For Broken Words edustaa materiaalin rohkeampaa puolta. – Hakkautin nuo sanat pysyteltyäni vuoden päivät kuivilla
Hahmottelin tietenkin myös kappaleiden tekstejä ja tämän vuoksi seurasin uutisia koko ajan, aivan taukoamatta. Super Colliderin sanoitukset ovat siis paikoin varsin tummasävyisiä, mutta musiikillisesti albumi on hyvinkin laaja-alainen Megadeth-opus. Cold Sweat on eräs kaikkien aikojen Lizzy-suosikeistani ja harkitsimme pitkään sen versioimista, Mustaine sanoo. Dance In The Rain ja Forget To Remember saivat vetoapua Disturbed/Device-yhteyksistä tutulta David Draimanilta. – Halusin muovata Super Colliderista hyviä fiiliksiä tuottavan hevilevyn ja tätä alleviivatakseni esimerkiksi levyn nimibiisi soi helppotajuisena ”kesämetallina”. Esimerkiksi Dance In The Rain sai yllättävää potkua tästä yhteistyöstä ja David päätyi sitten vetäisemään biisiin muutaman laulujutunkin. Ja kävipä matsissa miten tahansa niin pöytä oli joka tapauksessa putsattu tämän tapauksen osalta. Kun Mustainea sitten haastattelee muutamia kuukausia myöhemmin, välittömästi Bostonin pommi-iskun jälkeen, ei toimittajalle jää juurikaan vaihtoehtoja. -albumia (1988). – Olimme tuolloin uuden Super Collider -albumin sävellysvaiheessa. Mutta tosiaan, vastaus on ehdoton kyllä, sillä näiden pitkäsoittojen maailmaan hyppääminen vaikutti vahvasti Super Colliderin sävellyksiin ja yleistunnelmaan. Tänä päivänä kaheleimmat kaverit hankkivat aseen ja posauttavat hengiltä vihamiehensä ja kymmenen sivullista. Mitkään sanat eivät riitä kuvaamaan näiden tapausten hirvittävyyttä! Entä millä mielin muistelet omia sanomisiasi esimerkiksi viime vuoden osalta. – Minulla ei taida olla tarpeeksi suuria lihaksia tämän maratontragedian kommentoimiseen. Keikka-adrenaliinin täyttämissä tunnelmissa tuli sitten laukaistua kaikenlaista harkitsematontakin. Super Collideria käsittelevässä haastattelussa ei voi olla kysymättä albumin päätöksestä. – Päätimme sitten ottaa haasteen vastaan. Kiitoksia aasinsillasta, sillä aikomukseni oli tiedustella nimenomaan Countdown To Extinction- ja Rust In Peace -albumien vaikutuksesta Super Collideriin. Lisäsimme kappaleen raskautta entisestään ja nopeutimme vähän sen tempoa – vaikka John Sykesin soolon kanssa olikin sitten tekemistä. So What. Mikäli minulla oli joskus nuorukaisena ongelmia jonkun tyypin kanssa niin mehän selvitimme välimme rehellisellä nyrkkitappelulla. Mutta onhan se äärimmäisen surullista, että maailmasta löytyy yhä enemmän hirvittävää pahuutta, thrashmetallegenda avaa pelin. Emmekä unohtaneet myöskään kokeiluja, sillä Forget To Remember ja The Blackest Crow saavat muutamankin alaleuan putoamaan. Jos taas mietin Super Collideria niin levyn tunnelma palauttaa minut etenkin Countdown To Extinctionin (1992) aikakaudelle. – Kaltaiseni vanhan liiton -tyyppi on ihmeissään tämän nykytouhun kanssa. Onhan Thin Lizzyn Cold Sweat yksinkertaisesti loistava kappale. – Tutustuin Draimaniin kiertävän Mayhem-festivaalin aikana pari vuotta sitten ja meistä tuli lopulta hyviä ystäviä. – Hyvä kysymys. – Megadethin levytyshistoria pitää sisällään kaikenlaisia tarinoita. Löytyykö viimeksi mainitusta kappaleesta muuten banjo vai ei – siinäpä onkin kuulijoille pohtimista! Erilaisista instrumenteista puheen ollen: Super Colliderilla soivat sulassa sovussa niin säkkipillit, slide- ja pedal vvvv 78 SOUNDI steel -kitarat, sitarit kuin muutamat muutkin erikoisemmat soittimet. – Progressiivisemman Megadethin ystävät ovat puolestaan taatusti innoissaan The Beginning Of Sorrowista ja Dance In The Rainista. Mustaine huomauttaa ylpeänä, että Super Collider valmistui pari viikkoa etuajassa suunniteltuun aikatauluun nähden. Muistan ensimmäisen Rust In Peace -vedon erittäin hyvin, sillä päivittelin keikan jälkeen basisti Dave Ellefsonille, että mitä ihmettä me olemme ajatelleet kirjoittaessamme tällaisen levyn, nauraa Mustaine. BAZOOK TEKSTI: TIMO ISOAHO ”P residentti Barack Obama on lavastanut USA:ssa viime aikoina sattuneita väkivallantekoja”, ilmoitti Megadethin suorasukainen laulajakitaristi Dave Mustaine singaporelaiselle konserttiyleisölle viime vuonna. – Minähän vietin osan nuoruudestani jopa kodittomana ja monet Thin Lizzyn tekstit tuntuivat kertovan elämästäni kadulla. Se ei todellakaan soundaa tiukaksi hitsautuneen kokoonpanon teokselta. Takavuosina olimme paikoin niin pihalla huumeiden ja alkoholin vuoksi, ettei kukaan tuntunut välittävän pennin vertaa mistään aikatauluista. Kuten sanoin, maailma on täynnä pohjatonta pahuutta, ja vastaanottamani uutistulva, puhumattakaan monenlaisista salaliittoteorioista, sai minut tavallaan raiteiltani. – Kokeilkaapa albumin pahimpien riffien soittamista ja laulamista samaan aikaan... On tartuttava härkää sarvista ja katsottava, mihin se johtaa. Anteeksi kielen- käyttöni, mutta hemmetti sentään, näissä kappaleissa on hieman tekemistä. Tehän olette nimittäin heittäneet viime vuosina keikkoja, joiden aikana nämä kaksi maineikasta pitkäsoittoa ovat soineet kokonaisuudessaan. Kuuntelepa vaikka So Far, So Good... Kappale tuo mieleeni Highway To Hellin ja Runnin’ With The Devilin kaltaiset klassikot, Mustaine kuvailee. Sykesin taiturointihan on jo alkuperäisessä näkemyksessä melkoista tulitusta!
CHECK OUT! NUCLEAR BLAST MOBILE APP FOR FREE ON IPHONE, IPOD TOUCH + ANDROID! DISTRIBUTED BY Get the NUCLEAR BLAST mobile app NOW at http://road.ie/nuclearblast FOR FREE or scan this QR code with your smartphone reader!
Ibanezin mallistouutuuksia ovat Roadcore, joiden joukossa Chris Miller Signature CMM1 sekä S- ja RG-valikoimiin perustuvat, mustat ja valkoisilla listoilla somistetut Iron Labelit. Fenderin osastolla puolestaan olivat näkyvästi esillä Cabronitat, koko kansalle tarkoitetut Meksikossa valmistetut versiot muutaman vuoden takaisesta Custom Shopin kehitelmästä. Seitsemänkielinen BTB7 on vielä prototyyppi, mutta odotettavissa tuotantoon piakkoin. Markkinoillahan on jo nyt lukemattoman monilta valmistajilta runsain mitoin erittäin hyvää kalustoa, ja kelpo soundeja, mukavaa soitettavuutta sekä ominaisuuksien valinnanvaraa hakeville vaihtoehtoja riittää. Kahdella minikytkimellä voi puolittaa kummankin erikseen. Suomalaisia tapaamassa Isokyröläinen Amplisonic toi messuille esimerkkejä käsintehdyistä Katar-kitaroistaan sekä V8-putkivahvistimista. Osaston uutuutena nähtävillä oli peltikanisteriin rakennettu 20-wattinen retkivahvistin T.A.N.K., jonka akun voi ladata verkkovirran lisäksi tupakansytyttimestä tai aurinkopaneelista. LAITEUUTUUDET TEKSTI: TIMO KOSKINEN Frankfurt Musikmesse 2013 K un maailmanlaajuinen taloustilanne on pitkään pysynyt epävakaana, pakkohan sen on jollakin tavoin näkyä musiikkilaitteiden markkinoissa ja siten myös Frankfurtin jättimäisillä musiikkimessuilla. PRS kehitti uudet kitaramikit ja niitä varten piti tehdä soitin. Useissa kitaroissa on Kill Switch. Niiden ulkomuodon linjat ovat vanhoja tuttuja – mukana on Cabronita Tele ja Precision – mutta yhteistä on omalla tavalla muotoiltu plektrasuojus sekä vain näissä malleissa nähtävät FideliTron-mikit. Ruokangas Guitarsin messujulkistuksia olivat Steambassin versio viisikielisenä sekä Unicorn Artisan, jonka seetrirunkoa on kammioilla kevennetty huomattavasti. Rungon sisällä on hihnatapista aktivoitava B-Bender. SG-valikoimaan saatiin lisäksi uusi huippumalli nimeltään SG Supra kolmella magneettimikillä, Fishmanin pietsotallalla ja loimui- sella kannella. Ehkäpä kaventuneessa uutuuksien tulvassa on järkiintymisen aineksia. Epiphonen Les Paul-valikoiman huippumalli on nyt Standard Plus Pro ja se on varustettu Probucker-mikeillä, joissa on kelojen puolitus. Ei aina tarvita valtavasti erilaisia artistien nimikkomalleja tai vain pienillä eroilla toisistaan poikkeavia vekottimia. Mikkivalitsimen paikka on artistin toivomassa paikassa plektrasuojuksessa, siinä voi olla toisilla totuttelemista. Erikoisempi Les Paulin johdannainen on kantrihenkinen Music City Jr, saarnirungolla ja P-90-mikeillä. Näytteilleasettajien määrä pieneni aika lailla viimevuotisesta ja uutuuksia esiteltiin jonkin verran vähemmän – mutta toivoa antavasti messuvieraiden määrä puolestaan kohosi tähänastiseen ennätykseensä. Vastaavasti SG:n johdannaisia oli kehitettynä samoilla lähestymistavoilla. Toistaiseksi saatavilla ovat kitaraan perehdyttävät GuitarBots ja WildChords, joita voi pelata oikeilla soittimilla joko laitteen mikrofonin kautta tai johdolla kytketyllä sähkökitaralla. Gary Mooren muistoksi on tehty GM Tribute LP ja Chris Cornellille ES-335 vihreänä Lollarin mikeillä ja Bigsbylla, mustana kiinteällä perällä. Jälkimmäisten lähtökohtina ovat heti alkuun olleet metallikitaristien toivomukset, joten kaulat ovat ohuet, mikit tehokkaat, nauhat isot ja talla matala. Jo pitkään käytössä ollut tuotemerkki Edwards tulee näkymään Euroopan markkinoilla enemmän ja siihen kuuluvat kitarat vastaavat nykyisiä LTD-malleja. Ben Granfelt on puolestaan antanut asiantuntija-apua toiselle saksalaiselle vahvistinvalmistajalle, Englille. Mallistoa on eri kielimäärillä ja osa varustettuna lukitsevalla vibramekanismilla. Se on vakiona jo monissa malleissa ja voidaan vaihtaa viritintappien tilalle jälkikäteenkin. Asking Alexandrian Ben Bruce ja Cameron Liddell saivat Ibanezilta tänä vuonna nimikkokitarat, BBM1 ja CLM1 vastaavasti. Nimikkosoittimien saajia tänä vuonna olivat Jason Hook ja Bill Kelliher, joiden Explorerit ovat keskenään kovinkin erilaisia, jälkimmäisessä on Lacen humbucker-kokoiset sensorit. Granfeltin messuillakin soittama 20-wattinen (pudotettavissa yhteen ja viiteen wattiin) nuppi Ironball oli prototyypityksessä päässyt kahteen viimeiseen vaihtoehtoon ja tuotanto on alkamassa pian. Tuloksena oli malli 408, saatavana joko mahonkisena Standardina tai Maple Topina. Tronicalin kehittämä paristokäyttöinen viritysautomaatti on ollut Gibsoneissa ennenkin, nyt laite on entistäkin pienempi ja nimeltään Min-ETune. 408-mikit ovat humbuckereita, kaulamikki on hiukan kapeampi ja laajempaa kenttää tavoitellen tallamikki leveä. Palmer on saksalainen laitevalmistaja, mutta monet sen vahvistimista 80 SOUNDI suunnitellut Markus Torvinen on suomalainen, ja hänen viimeisin kehitelmänsä on yksiwattinen putkitoiminen nuppi Eins. Edullisempia Hagströmejä edustavat Metropolis-C ja Metropolis-S, joissa on runko melko uudesta tulokkaasta keisaripuusta, pulttikaula, ja edellisessä mallissa humbuckerit, jälkimmäisessä yksikelaiset. Hagströmin näkyvin uutuus oli PASS, eli Pat Smear Signature, muodoltaan sama kuin F200, mutta vaahterakannella ja Custom 58 -mikeillä. Paul’s Guitar on PRS:n liiterin parhaista puista koottu vaativan asiakkaan soitin 408-mikeillä ja edullisempaa hintaluokkaa hakeville valmistetaan Aasiassa SEsarja, jonka uutuudet ovat vibrakammella varustettu SE Tremonti Custom sekä Floyd Rosen, EMG-. Tosin Gibsonilla monet niistä olivat variaatioita Les Paul -teemasta, kuten T, edullinen LPJ, 70s Tribute ja 60s Tribute. Vehkeessä on tuloliitäntä mikrofonillekin, joten katu- ja mökkisoittaja pääsee rokkaamaan missä vain. Sen etuaste kelpuuttaa kaksi putkityyppiä ja pääte kolme. Kitaroita ja bassojakin Vanhoilla tutuilla kitaranimillä oli yllättävän paljon uutta tarjottavaa. Helsinkiläinen Ovelin ohjelmoi mobiililaitteille, tableteille ja tietokoneille sovelluksia, joilla opastetaan soittamista pelaamalla. Matt Heafylle tehtiin oma nimikko-Epi, saatavilla seitsemänkielisenäkin, ja historian arkistoista löytyi henkiin herätettäväksi 70-luvun malli Genesis ja vielä kauempaa Sorrento. Einsin eri lähtöliitäntöjä voidaan kytkeä kaiutinkaappeihin, mikseriin tai vielä toiseen vahvistimeen. LTD:n osuutta muokataan – parhaat LTD Elitet tehdään jo nyt Japanissa samassa tehtaassa kuin ESP/E-II. Sovellukset ovat polyfonisia ja jatkossa samoja algoritmeja voidaan käyttää muidenkin soittimien kuin kitaran harjoitteluun. Bassopuolella Ibanezin uutta antia olivat useiden puulajien yhdistelmistä kootut 5- ja 6-kieliset BTB Premiumit Nordstrandin mikeillä ja kielikohtaisilla talloilla varustettuna ja kaula läpi rungon vietynä. Palmerin pedaali Mutterstoltz puolestaan tarjoaa valinnanvaraa särötyksen erilaisia muodostamistapoja havitteleville: samassa putken sisältävässä polkimessa on sekä signaaliboosteri, overdrive että särö. ESP uudistaa perusteellisesti soittimiensa luokittelun siten, että nuo kolme kirjainta merkitsevät jatkossa yksilöityjen Custom Shopin tuotteiden valmistusta, nykyiset sarjavalmisteiset muuttuvat E-II:ksi ja niiden hinta laskee jonkin verran
Rolandin looperit ovat olleet pedaalimallisia, mutta RC-505 tuo säätimet ja kytkimet nopeasti käsin kosketeltavaksi ja painettavaksi. KE 22.5. Laitteeseen voi kytkeä mikrofonin tai soittimen ja äänityksiä voi tehdä viidelle eri raidalle, joita voi efektoida erikseen ja miksata keskenään reaaliajassa. Seisovan soittajan vyöhön klipsillä kiinnitettävä kulmakappale nimittäin tukee näppärästi akustisen kitaran koppaa, eikä käsivoimia enää tarvitse käyttää soittimen kannatteluun. 21,50 €, ALK. & TYÖTTÖMÄT NORPPAROCK TUKIKONSERTTI SUOJELULIITON 75V. ALK. Ashdown MiBass Interfacen mukana tulee firman omaan vahvistimeen perustuva vahvistinsofta ABM, ja vehjettä voi digitaalikytkennän lisäksi käyttää suorassa injektiossa mikseriin tai kuulokevahvistimena harjoittelussa. 13,50/14 € TAVASTIAN KESÄKLUBI NS PARADE SA SATELLITE STORIES, LA 8.6. ALK. Seuraava vaihekin on jo harkinnassa, sillä Ibanez esitteli vielä prototyypin asteella olevan yhdeksänkielisen, koodinimeltään RG9. 13,50 € 2013: WILDLIFE HELSINKI SARAH KIVI & TAR FEAT. TIKETTI.FI. Lisäksi oma mikrofoni ei ole kiinteä, vaan samaan liittimeen voi kytkeä kaksi tarjolla olevaa erityyppistä muuta mikkiä tai adapterin kahdelle vapaavalintaiselle. HOOD € LA 1.6. ALK. Pienten keksintöjen aika ei ole ohi, minkä K&M osoitti muovinpalasella nimeltään Pohlmann. Pientä kivaa Korgin kolme minikokoista Volcaa (Keys, Bass ja Beat) keräsivät ympärilleen innokkaita kokeilijoita. 13,50/14 I JVG & JKN LIVEBÄND GE TA MÄK GÄLIS, SINI SABO PE 24.5. Basisti on voinut kytkeä soittimensa tablettiin tai läppäriin samalla boksilla kuin kitarankin, mutta matalille taajuuksille optimoitua rasiaa ei ole ollut. ALK. Säätövaraa jää toki käyttäjällekin. ALK. 15,50/16 € NNES KOIVU STELLA, MATTI JOHA KE 12.6. Vaikkei kiekko nimestään huolimatta olisi parhaimmillaan itse rummun virittämiseen, ainakin demoissa kalvojen vaihto onnistui alle minuutissa. Rasiassa on säädettävä alapäästösuodatin ja sillä voidaan lisätä signaalin tehoa jopa 24 dB. 19,50/20 SAMULI PUTRO MA 3.6. Samassa kiekossa on reikiä erikokoisten rumpujen käsittelyyn ja kahvasta kääntämällä kaikki avaimet pyörivät samalla vauhdilla. Nyt soitto voi kuulua kauaskin, koska Voxin Ukelectric-valikoiman pisaramuotoiset ukulelet ovat sähköisiä ja niissä on sisäänrakennettu vahvistin sekä mahdollisuus kytkeä isompaankin styrkkariin. Tuoreimmat kahdeksankieliset Ibanezit ovat Tosin Abasi Signature TAM100 ja S8:n versio loimuvaahterakannella, S8QM. Vanhoissa mikrofoneissa voi olla maaginen soundi, mutta kymmeniä vuosia sitten niitä valmistettaessa eri valmistajien tekniset ratkaisut olivat keskenään erilaisia. 300-sarjan elektroniikkaan kuuluu Performance EQ -niminen viisiasentoinen kytkin, joka valitsee ekvalisaation esiasetuksen eri soittotyyleille sopivaksi. Nyt tuo kolmen oktaavin koskettimistolla varustettu syntetisaattori on taas saatavana reilusti pienemmässä kotelossa, mutta kaiken saman tekniikan sisältävänä. ALK. ALK. ALK. 15,50/16 € UHAUS (US”K) AYING BA RPHY PL35T OF BAUHAU PETER MU ARY ERS NIV AN H ATION OF THE - “IN CELEBR KA YNJULKAISUKEIK KALLE AHOLA - LEV TISESTI MIKKI KAUSTE AKUS LA 15.6. 26,50/27 € TO 13.6. Sitä voi ohjata mikrofonin kautta laulullakin tai johdolla kytketyllä sähkökitaralla. Kukin laite on parikymmentä senttiä leveä ja koskettimilla/painikkeilla sekä lukuisilla säätimillä varustettu analoginen syntetisaattori ja ne toistavat hyvin retrohenkisiä soundeja ja rytmejä. ALK. 13,50/14 € RVALÄÄKE SAMAE KOSKISEN KO JOKA LAUANTAI KLO 23.30-04 URHO KEKKOSEN KATU 4-6, HELSINKI WWW.TAVASTIAKLUBI.FI ENNAKKOLIPUT: WWW. 23,50/2 RICKY-TICK BIG BAND & JULKINEN SANA TI 28.5. 40/41 € (USA) TODD RUNDGREN € KE 29.5. ALK. 11,50/12 KAKKA-HÄTÄ 77 AT LÄHTEVÄT KAUKOJUN 5€ TO 30.5. Muita kahdeksankielisyyden kelkkaan hypänneitä ovat ainakin Jackson, ESP sekä Washburn. Se ei vielä ole uutta, mutta nyt passiivisignaali lähtee yhtä lujalla kuin aktiivinenkin. 12,50/13 G HEARTS SHINE 2009, BURNIN PE 7.6. ALK. ALK. - SUOMEN LUONNON I JA KUNINGASIDEA KAR WIS TU ART , ELOKUU LAVALLA APULANTA, € PME ESITTÄÄ: TO 23.5. Sabian Hoop Crasher antaa rumpalille nopean mahdollisuuden höystää iskuja virveliin symbaalimaisella lisäsoinnilla. Vaikka seitsemänkielisten kitaroiden markkinaosuuden arvioidaan olevan alle 10 prosenttia, valmistajat katsovat pitemmälle ja arvioivat kahdeksankieliset trendikkäiksi. Niitä on ollut saatavana lähinnä soitinrakentajilta ja Ibanezilla, sekä ESP:llä on ollut sarjavalmistuksessa muutamia. Zoomin H6 on vain hiukan suurempi kuin firman kourakokoiset digitallentimet ja sen oma mikrofoniparikin on hiukan aikaisempia parempi, mutta nyt rasian sivuille voidaan kytkeä vielä neljä lisämikrofonia ja tallentaa samanaikaisesti kuudelle kanavalle. ALK.11,50/12 € S 15 VUOTTA: FULL HOUSE RECORD E, LÄHIÖROTAT, RATFAC ME, SMC BOLT, ONE HIDDEN FRA ESEEN , KILL THE CURSE, FOR CUTDOWN, ST. Ukulelen suosio kasvaa aina vain ja kesällä varmaan nähdään niitä katusoittajillakin. mikit ja 24 nauhaa sisältävä SE Torero, jossa on firmalta ensi kertaa kaula läpi rungon. ALK. Näiden – ja yhtä lailla nykyaikaisten mikkien – erojen tasoittamiseksi ja soundin hienosäätämiseksi Cloudlifter valmistaa säädettävän impedanssin aktivaattoria CL-Z, joka käyttää etuasteen phantom-virtaa. ALK. Yamaha on ratkaissut basistien pohdinnan passiivi- ja aktiivielektroniikan välillä tarjoamalla TRBX-bassojen 500-sarjassa molemmat. 16,50 € OPISK. Korgin MS-20 ei ole uutuus – sehän esiteltiin ensi kerran vuonna 1978. Pikainen crash saadaan kanttilyönnillä tai tähtäämällä suoraan Hoop Crasheriin. Lyhyiden ja yksitoikkoisten loopien sijasta yhdistelmillä ja muistin käytöllä voi kehittää monipuolisia kappaleita pala kerrallaan. ALK. 24,50/2 ) TORO Y MOI (USA PE 31.5. 11,50/12 € UKEIKKA OLFF - LEVYNJULKAIS JESSICA W € TO 6.6. JODAROK, CE LIVE (DE, LEVON ZOL FOR DJS DIM FE RID DLI I WIL TAR , JAH IIRI, VJ SELLEK & HANKS NON PERSON, KARI TAP 5€ LA 25.5. 26,50/27 € ATORS (US) KURT VILE & THE VIOL KE 5.6. Nykyaikaa edustavat loopien tallennusmahdollisuus sekvensseinä sekä maustaminen efekteillä. JoJo Mayerin kehittämä kehämäinen kaksoiskiekko tulee rummun päälle, mutta se ei soi rummun keskelle iskettäessä. Tru Tuner taas on muovikiekko, joka nopeuttaa roimasti rumpalin viritysavaimien pyörittelyä. ALK
– Olen vetänyt kyseisellä skeballa soolon Nuorten Euroopan Olympiafestareiden tunnariin Go! Go! Go! Tampereen yliopiston johtamiskorkeakoulussa urhei lun ohessa opiskeleva mies hyödynsi säveliä nuorem pana enemmänkin harjoittelun tukena, mutta tavat ovat muuttuneet. Kunnon stereot tai edes viritinvahvistin kera parin laadukkaan lattiakajarin olisi kyllä hyvä saada, mutta nyt ainakin naapurit kiittävät kun käytän luureja. Mutta siis repsikan puolella. – Musa antaa ja minä otan minkä kerkeän! Kotona lojui instru mentteja, joten oli luontevaa napata perintökitara käteen ja alkaa näppäillä. kuva: Asta Kuusisto KUULOLLA. TEKSTI: PETRI SILAS Tommi Evilä Y JOUSIJALKA ksikään tämän maan kansalainen ei ole onnistunut pituus hypyssä yhtä hyvin kuin Tommi Evilä, jonka Suomen ennätys 822cm syntyi 2008 Göteborgissa. Ikimuistoisen keikasta teki sekin, että Gary Cherone veti ihan yhtä antaumuksella niin Diamond Daven kuin Hagarinkin ajan biisejä. 82 SOUNDI pikemmin rauhoittavana elementtinä ennen suoritusta. Leffoissa menee noin, mutta ei meillä. Alice in Chainsin Jar of Flies- ep:n (1994) tai mitä tahansa Sadelta. Viimeksi innostuin artistista nimeltä... Kisatilan teessa kekkereiden DJ näytteleekin isoa roolia. Urheilijahuipun suhde musiikkiin on palava. Kaikkien aikojen paras levy on… Panteran Vulgar Display Of Power (1992). – Musiikin kuuntelu on intiimikokemus, muzak kuuuluu ostarei hin. No ei vaan. Erityinen soitinaarre on Dream Theate rin John Petruccin entinen kitara. Van Halen Helsingin jäähallissa 27. Keskityn pääsääntöisesti kuuntelemaan hyvillä kuulokkeilla ja plärään samalla aiheeseen liittyvää kirjaa tai cd:n kansivihkoa. (Steven Wilsonin soolobändissäkin soittava) Guthrie Gowan, koska jätkä on velhoista velhoin! Nyt äkkiä joku adressi käyntiin, että saadaan The Aristocrats keikalle Suomeen. Kaverit olivat pioneereja ja ymmärtääkseni joka ikinen fani myös sai bändiltä aikaa, etenkin Dimelta. Toistolaitteiden kirjo on laaja. – N9, iTouch, cdmankka... Soittoharrastuksensa huhtikuussa 1980 Tampereella syntynyt jousijalka aloitti bassolla, mutta siirtyi pian sähkökitaraan. Entisen pituushyppääjä Simon Sundstenin sanoin: ”Ei kai ketään häiritse, jos laitan rock’n’rollin soimaan?” No ei todellakaan! Kun haluan musiikin rauhoittavan, laitan soimaan... En hurahtele, eli kiinnostukseni kestää enemmän kuin kuukauden, mutta innostun kohtuullisen harvoin. Kärkihyppääjä pysyy ajan tasalla ”puska radion, Blabbermouthin ja Muusikoiden.netin” kautta. Jos jokin korpeaa, niin se etten nähnyt Panteraa ikinä livenä! Paras keikka ikinä oli... toukokuuta 1998. Eddie oli selvin päin ja soitti kuin elämänsä viimeistä keikkaa! Ja kyllä oli Alexin rumpusoolokin mieletön. MInussa on myös hamsterin vikaa, eli levyhyllyä pitää kasvattaa. Nuoreen mieheen osui ja upposi niin asenne ja mielikuvat kuin myös groove, pinkki parta ja camoshortsit... Kun haluan musiikin innostavan, laitan soimaan... Sykäyttävä biisi juuri vauhdinottoradan päähän asettuessa voi muuttaa tuulen vastai sesta myötäiseksi. Nykyään se toimii pitkävaikutteisena ja Kaikkien aikojen paras biisi on… Olisi tavallaan siistiä, jos se olisi vielä kuulematta, mutta tähän löytyy rehellisesti vain yksi vastaus: Van Halenin Jump, jonka myös tulee soida jokaisessa itseään kunnioittavassa urheilutapahtumassa vähintään kerran. Vedin isoveljen kanssa sotamaalaukset naamaan ja Kissin älppärin masii naan, jonka jälkeen hakkasimme vaihteeksi jotain muutakin kuin toisiamme eli sohvatyynyjä Crazy Nightsin tahtiin. Kaik kiaan tykkään olla kosketuksessa musiikkiin, joten cd puhuttelee enemmän kuin mp kolmoset. Tänään Evilä paneutuu levyihin ja keikkoihin eri intensiteetillä. Ian Thornley. Jos saisin vaihtaa päiväksi paikkaa jonkun muusikon kanssa, haluaisin olla... Satunnaisen häiritsevästi myös rummutan biisien tahdissa, etenkin autossa. Ainakin urhoilijan pään sisällä. – Ennen musa antoi virtaa ja saattoi mielentilaan, jossa adrenaliini syrjäytti veren suonissa
– Ajattelen, että kappaleemme ovat rinnakkaistodellisuuksia. Yhtyeen kotisivuilla mainitaan, että muun muassa Slash on esittänyt Hakkolan kappaleita. Konserttiharppu on harvinainen instrumentti rockmusiikissa, mutta harvinainen on myös helsinkiläisyhtye Löytölapset. Teimme hänelle rocktyylisen pohjan, johon Slash soitti kitaraa, Hakola muistelee. Progressiivinen ja kamarimusiikkimainen fuusio on rajoja rikkovaa mutta silti helposti omaksuttavaa modernia laulelmaa. Lukuisten omien musiikkiprojektien ohella hän näppäilee harppuaan myös Yona & Liikkuvat Pilvet -orkesterissa. Löytölapsilla on menneisyys, mistä kukaan ei tiedä. Siviilissä Hakkola toimii osa-aikaisesti pelifirma Roviolla säveltäjänä. Runolliset ja sensuellit lyriikat vilisevät keijuja ja metsänpeikkoja. Luonnollisesti se liittyi musiikkiin. – Olen aina tykännyt kokeilla uusia asioita, Hakkola kertoo. Olen soittanut hyvin monenlaista musiikkia, enkä ajattele soittaessani genrejä. Niihin sisältyy monia merkityksiä, toisinaan jopa ironiaa erilaisten tarinoiden ja kohtaloiden muodossa. Alussa konsepti oli avoin. Emme rajanneet sitä, mitä biisin sisällä voi tapahtua. Sanat on tehty vilpittömästi mutta ei tosikkomaisesti ja ne saavat olla hauskoja. Löytölapset johdattavat musiikillaan kuulijansa unen ja toden oudoille rajamaille, josta he myös ammentavat erikoisia tarinoitaan oudoista sattumuksista ja keskeneräisistä kohtaloista. Löytölapset taitavat olla aika hippejä. Säveltäjä-sanoittaja Salla Maria Hakkolan harpun ympärille kerääntynyt trio ammentaa ideoita elokuvamusiikista, jazzista, popista, klassisesta aina kansanmusiikkiin asti. Konservatorion pidemmät oppimäärät suorittaneiden muusikoiden äänitaiteella ei ole paljoakaan tekemistä rockin kanssa, paitsi ehkä asenteensa puolesta. Eivätkö nämä ole hieman naiiveja aiheita aikuisille ihmisille. Rupesimme soittamaan ja innostuimme siitä, mitä voi saada aikaan tuollaisella instrumentaatiolla: harpulla, bassolla ja rummuilla. Miten tämä on mahdollista. – Kun lakkasin soittamasta klassista musiikkia, halusin kokeilla, mitä kaikkea muuta harpulla voi tehdä. PALSTALLA NOSTETAAN ESIIN SOUNDIN TOIMITUKSEN UUSIA SUOSIKKEJA TARKKAILULUOKKA LÖYTÖLAPSET Lauluja rinnakkaistodellisuudesta P www.vikingmotel.fi lim! ”Kun kuulet tämän äänen, käännä sivua.” Harvasta soittimesta tulee yhtä satumainen tunnelma kuin harpusta. – Slash on suuri Angry Birds -fani ja halusi tehdä jotain yhteistyötä yrityksen kanssa. Sami Nissinen. Olen säveltänyt Angry Birds Spacen musiikit, ja Slash halusi tehdä siitä oman version. Ne ovat jääneet tilaan, jossa todellisuus ja mielikuvitus sekoittuvat. On vain erilaisia tapoja ilmaista asioita. – Tekstini ovat lyyrisiä
Mutta miksi ihmeessä Toni Wirtanen ja Antti Tuisku ovat päätyneet saman haastattelupöydän ääreen. He ovat A. A Teksti ja kuvat: TIMO ISOAHO pulanta on noussut kaksikymmentäyksi kertaa Suomen singlelistan kärkipaikalle, ja Idolsin ensimmäiseltä kaudelta julkisuuteen ponnistanut Antti Tuisku on puolestaan onnistunut lähes mahdottomassa, eli suosion säilyttämisessä aaltoliikkeestä huolimatta. Mies on myös Toni Wirtasen sanoittama, Antti Tuiskun tuoreelle väkeä ja levymyynti lopahti. perus eli rahat loppuivat. Pikku kaupunkien suuret pojat Toni Wirtanen ja Antti Tuisku eivät halunneet nuorukaisina haistella liimaa tai pelata jääkiekkoa. Suomalaiset odottavat vesi Mutta ennen kaikkea he ovat suju- kielellä sitä sukellusta, joka osui minun tapauksessani vuosiin 2007– vasanaisia omien alojensa mestaris2008. On muuten nyt älyttömän nopeasti ja ”onkos siimielenkiintoista tajuta, että samoja täkin jo viisi vuotta” -hengellä. ntti: – Kauanko Apulanta on Toni: – Sinulle kävi niin sanottu muuten ollut olemassa. Löytyykö neljääkymmentä lähestyvältä heinolalaisella DIY-punkkarilta ja kymmenen vuotta nuoremmalta rovaniemeläiseltä Idols-popparilta mitään yhteistä. Puhelias kaksikko tarinoi liimanhaistelusta, rahapulasta, kapinasta, psykoterapiasta, väkivallasta, homoliitoista, sukupuolirooleista ja monesta muusta asiasta. Tietenkin, paljonkin. Toni vakuuttaa Apulannan julkaisevan joululevyn vasta rahojen loppuessa, Antti käytti tuon kortin jo vuonna 2008. Soundin pyynnöstä nämä yhteistyötäkin tehneet artistit istahtivat ensimmäistä kertaa saman pöydän ääreen. Ensimaikoihin. Se on helvetin kova paikka, mäisen kympin jälkeen aika on menarvostan teikäläistä. On ”rahat on loppu” -tarinoita kuulee ”Paljastettakoon, että olen päättänyt tehdä englanninkielisen salaproggiksen jossakin vaiheessa” – Antti Tuisku söä arvostava Toni vaikuttuu punkrockin maanläheisestä minimalismista ja Glenn Danzigin demonisesta uhosta, kun taas sooloartisti Antti ihailee elämää suurempia showjuttuja ja Freddie Mercuryn androgyynia tulkintaa. Keikoille ei enää ilmestynyt miehiä. Bändiyhtei84 SOUNDI muuten aika huimaa tajuta, että sinä olet pysynyt pinnalla jo yli kymmenen vuotta vaikka Idols-huuman jälkeen olitkin malliesimerkki ”tuota jätkää ei muisteta enää puolen vuoden päästä” -artistista. vuokralle ja notkumaan kavereiden nurkissa. tonta. He ovat esiintymisestä nauttivia pikkukaupunkien kasvatteja, joiden demot on nauhoitettu nollabudjetilla c-kasetille. Antti: – Jos artisti nousee huipulle esimerkiksi televisio-ohjelman avulla niin suosion ylläpitäkokeneita ammattilaisia ja television minenhän on käytännössä mahdolaulukilpailujen tuomareita. Niin ei käynyt, mutta missä ovat kaiken maailman christianforssit ja indxit. hestyimme perusta jo debyyttimme Yli kaksikymmentä vuotta. Kuntosalilla mielellään rehkivä Toni omistaa lentolupakirjan, joogaa rakastava Antti pitää sukeltamisesta. Mehän läToni: – Järjettömän pitkään. Yhteen laskettuna miesten uralta voi ynnätä yli seitsemänsataatuhatta myytyä levyä. JouToisenlainen tie -albumille tiensä duinkin sitten laittamaan kämppäni löytänyt kappale. Ne olivat harvinaisen oikeita päätöksiä, sillä kerran niin yksinäisistä hylkiöistä on kasvanut suomalaisen viihdeteollisuuden järeitä kulmakiviä
”Joku manageri ilmestyi sauhuamaan backstagelle, että tyhjentäkää alue, Antti on tulossa” – Toni Wirtanen SOUNDI 85
Televisiojuttujen takia, ainakin osittain. Kun ne UMK:n suorat lähetykset loppuivat niin kyllähän siinä oli hemmetin tyhjä olo hetken aikaa. Olen päässyt sen myötä kannustamaan lapsia ja puhumaan kiusaamisen lopettamisesta ja muista tärkeistä asioista. Toni: – Minun ensikosketukseni teikäläisen toimintaan tuli Aitoon legendaarisilla Kirkastusjuhlilla. Olin 23-vuotias, kun Aivan kuin kaikki muutkin -albumi nostatti kovan pöhinän. Että olisihan Hartwall-areenan myyminen täyteen toki hienoa, mutta vielä komeammalta se tuntuu viidenkymmenen vuoden taiteilijauran jälkeen. Olisikohan se nimittäin ollut Köyliön Lallintalo vuonna 2004, kun huomasimme paikallisen porukan odottavan bussiamme keikkapaikan pihalla. Mehän kelasimme, että hommat ovat nyt kohdallaan, muutetaan saman tien Lontooseen ja hommataan levytyssopimus. Silloin haisteltiin liimaa ja skeitattiin. tasapuolisesti kaikkien musiikkityylien edustajilta. Tai makkaroiden – sain ensimmäisen Provinssirockin-keikan aikana makkaran suoraan kuulaani. Antti: – Minulla on iso ego niin hyvässä kuin pahassakin. Tuntui yllättävän kovalta paikalta, kun kaikki asiat eivät pyörineetkään oman navan ympärillä (naurua). Antti: – Minua on pyydetty vaikka mihin, mutta vasta KIDSing tuntui oikealta foorumilta. Emmehän me koskaan saaneet muilta artisteilta taustatukea Emma-vastaisuuteemme, joten mekin myimme. Tai Emma-instituutiota... Seuraavat julkaisut saivat paljon nihkeämmän vastaanoton ja pohdin ihmeissäni, että mitä minä oikein teen jäljellä olevat vuosikymmenet jos elämäntyö on jo nyt käsillä. Aamen. Antti: – Nämä ”onko minusta enää mihinkään” -ajatukset saattoivat pelastaa urani. Että tämähän se vasta on hieno ammatti! Toni: – Tuo on hurjan kuuloista toimintaa vaikka olihan Apulannan alkuaikoinakin keikkapalaute usein pullojen ja kolikoiden muotoista. Siinä vaiheessa turvamies jo karjuikin kuskille, että paina helvetti kaasua. Missasin siis tämänkin skenen. Vasta Idols-karsinta sai minut pyörtämään päätökseni. Toni Wirtanen on palannut Helsingissä ja Lahdessa vietettyjen vuosien jälkeen Heinolaan ja Antti Tuiskunkin on vähän väliä päästävä pohjoiseen tuulettumaan. Bändihommassa on tietenkin hyvät ja huonot puolensa, mutta se on silti minun juttuni. Rokkitähti-illuusio kaikkosi suhahtaen, kun tutkailin sitä lavalle tipahtanutta, nuppiin kolahtanutta kyrsää. Antti: – Se osui ja upposi täysillä. Puolentoista kuukauden päästä iski kyllästyminen, kun ovet eivät heti auenneetkaan Heinolan junttien edessä. Pettymyksiä tulee kaikille, ei niitä tarvitse pelätä. Sieltä tuli huutoa, että missä se Tuisku on, nyt alkaa lätty lätisemään. – Olin tosiaan aika sekaisin ja siinä oli pään leviäminen lähellä. Olin vuonna 2008 mukana Altar Boyz -musikaalikomediassa, joka kertoi viiden kristityn pojan bändistä. Toni: – Minulla oli kriisi saman ikäisenä. Koulukiusaaminen yltyi yhä rankemmaksi ja lopetinkin kaiken esiintymisen vuosikausiksi. Rutiinit paukkuvat hienosti, kun rundaa pakettiautolla Puolassa. Tällä hetkellä iloitsen esimerkiksi Tavastian-keikasta – siis ensimmäisestä ikinä. Vanhempienhan pitäisi tuottaa lapsille pettymyksiä. ”Mikä on miehekästä. Näin muuten äskettäin keikkajulisteen, jossa luki ”Jonne Aaron, suomeksi”. Musiikilla pärjää eikä tarvitse laittaa lihakimpalepukua päälle. Toni: – Mehän muutimme Tehosekoittimen jätkien kanssa Lontooseen vuonna 1997. Asuimme yksiössä ja Teharit tappelivat koko ajan keskenään. Mutta onhan meillä edelleen kulttisukseeta Euroopassa ja vedämme ensi syksynäkin indiepohjalta reilun kymmenen keikan ja seitsemän maan kierroksen. Minun piti päästä purkamaan ajatuksiani ja psykoterapia tarjosikin mielenkiintoisen, edelleen jatkuvan tutkimusmatkan oman mielen syövereihin. On tärkeää oppia, että maailma on kova paikka ja onnistumiset ovat helmiä paskan seassa. Siitä tuli hyvin levollinen ja kiireetön olo. Esimerkiksi oman sydämen äänen sataprosenttinen seuraaminen” – Antti Tuisku 86 SOUNDI H uomiosta puheen ollen: Toni, oletko harkinnut soolouraa. Wirtanen taas lukeutui talvella järjestetyn Uuden musiikin kilpailun päättäjiin. Silloin söin vielä lihaa, mutta se makkara jäi syömättä. Rovaniemi ei ollut mitenkään erityisen kannustava paikka, mutta onneksi isäni tuttu omisti karaokepaikan ja saimme siellä nauhoitettua c-kasetteja, joita lähti Tenavatähden, Karusellin ja muiden kilpailujen suuntaan. Toni: – Nimenomaan. H einola 10 ja Rovaniemi. Samalla yritin muistuttaa itseäni siitä, ettei ihmisenä onnistumista mitata sillä, miten hyvin tai huonosti pärjään artistina. Tajusin päivänselvästi, että minun täytyy painaa hommia kahta kauheammin jos haluan vielä menestyä. Se oli ensimmäinen hankkimani Apulanta-albumi. Minä, minä, minä. Olin 25-vuotias ja pelästyin, etten tunne itseäni lainkaan – ja samaan aikaan kaikki muut tuntuivat tietävän, kuka minä olen ja mitä minä haluan. Antti: – Eikö Aivan kuin kaikki muutkin -levyn kannessa ollut röntgenkuva. Olisi pitänyt pelata vaikka jääkiekkoa, sillä esiintymishaluista, tanssia ja laulamista rakastavaa poikaa katsottiin tietenkin todella kieroon. – Kävin katsomassa Vesa-Matti Loiria Lappi-areenalla viime syksynä ja vaihdoin myös muutaman sanan hänen kanssaan. Minä en ole pystynyt, kun ne tyypit ovat tutun tuttuja. Juhani Merimaa ilmoitti viimein, että tervetuloa. Kuuntelin aikaisemmin lähinnä tanssipoppia, mutta teidän ansiostanne hurahdin rockmusiikkiin. Toni: – Kiitoksia sijoituksesta. Kuten Apulanta-maestro ilmoittaa: ”Juuret eivät kutsu, ne käskevät”. Antti: – Mitään vakavia suunnitelmia ei ole, sillä Suomessakin on hirveästi saavutettavaa ja täällä meininki on muutenkin terveellä pohjalla. Apulannan ja Antti Tuiskun levyjen nimet kertovat jotakin näiden artistien kotiseuturakkaudesta vaikka nuoruusmuistot eivät pelkästään plusmerkkisiä olekaan. Minä muuten pystyn aavistelemaan, miksi sinä olit niin sekaisin muutamia vuosia sitten. Vai tuliko se Neumannin levy jo. Ison egon omaavan taiteilijan luulisi haikailevan myös ulkomaisille markkinoille. Lähdimme sinne, kun Music Televisionin juontaja soitti Apulantaa ja kehui meininkiä. Itse olin tosin niin yksinäinen susi, ettei minulla ollut edes liimanhaistelukaveria. Katselin ikkunasta sitä jengiä ja mietin, että tuonneko minun pitäisi mennä laulamaan... Samaan aikaan kaveritkin alkoivat jo ehdotella, että pitäisikö tuo bändihörhöily lopettaa. Siellä tv-studiossahan on vähintään armeijallinen ihmisiä hyysäämässä jokaisen esiintyjän ympärillä ja jonkinlaisen ”jumalaharhan” pauloihin joutuminen on erittäin helppoa. Mutta paljastettakoon, että olen päättänyt tehdä englanninkielisen salaproggiksen jossakin vaiheessa. Se tuntuu hurjalta verrattuna 80-lukuun. Tänä päivänä tuntuu hurjalta, että minulla oli silloin turvamies mukana, eikä se ollut edes liioittelua. Jay-Z on muuten tehnyt meille tämän saman jutun. Muistan, kun joku manageri ilmestyi sauhuamaan backstagelle, että tyhjentäkää alue, Antti on tulossa. – Sopeutuminen on tärkeää – löytyyhän Apulantaakin esimerkiksi Spotifysta vaikka me olemmekin kapinoineet tuollaisia juttuja vastaan. Antti: – Kävikö tosiaan näin. Antti: – Oletko katsonut Rovaniemen huumemaailmaa kuvaavan Reindeerspottingin. Toni: – Heinolassahan on nykyään huumeongelma ja kakarat vetävät siellä jotakin spiidiä. Eräs tärkeimmistä viesteistäni on se, että elämä on ylä- ja alamäkeä. Ympyrä on tavallaan sulkeutunut Tuiskun osalta, sillä hän on nyt toiminut lasten laulukilpailun KIDSingin tuomarina. Toni: – Niin, sehän olisi nyt muodikasta – vaikka eihän edes Vain elämää -sarja näytä tekevän kaikkia autuaiksi
Yhteiskunta nostetaan ongelmien syyksi, vaikka elämän perusedellytykset pohjoismaisessa hyvinvointivaltiossa ovat valtavan hyvällä tolalla. ”Antti Tuisku: Nainen kuuluu keittiöön”. Antti: – Niin tosiaan, mikä on miehekästä. Nykyään on niin helvetisti oikeuksia, mutta ei mitään velvollisuuksia. Olen itsekin pohtinut miehisyyden ja miehenä olemisen isoja kysymyksiä viimeisten vuosien aikana, yhä enenevässä määrin. Tai jopa musiikista. No, jos vietän aikaa naisen kanssa niin minusta on ihan kivaa jos tämä toinen osapuoli häärää toisinaan keittiössä. Herranen aika, eihän se nyt niin mene. Luin nimittäin lahjakkaiden naisten syndroomasta ja siellä kuvailtiin, että vaikka tällainen nainen olisi kuinka loputtoman lahjakas niin hän ei kuitenkaan lopulta luota omaan osaamiseensa. Miksi jengi hyppii silloilta ja kokee sitä kautta olevansa elossa. Keksin sitten, että tällainen diskohölkkä tarvitsee tekstipuolelle rajun kontrastin ja ryhdyinkin pohtimaan miehisyyden peruskysymyksiä eri suunnilta. Yritäpä puhua iltapäivälehdelle uudesta levystä niin sinut keskeytetään ja kysytään, että onko elämässä rakkautta ja entäpä se parisuhde. Toni: – Minussa taitaa elää jonkinlainen feminiini sielu. Sen ajan conanit tappelivat joka päivä mammutteja vastaan ja yrittivät repiä jostakin retiisejä, etteivät lapset kuole nälkään. Muutos on kaikkiaan ollut liian nopea, sillä ihmisen genetiikka ja psyyke eivät ole pystyneet adaptoitumaan tähän tyhjiöön ja niin sanottuun varmaan selviytymiseen. Tunnistin kuvauksesta itseni aivan täysin. Otetaan esimerkki: jos astelet lentokoneeseen ja havaitset kapteenin olevan nainen niin huomaatko kummastelevasi asiaa vai koetko tämän pelkästään hienona juttuna. Antti: – Tässäkin tullaan muutoksen nopeuteen. Jos opettaja sitten ottaa kädestä kiinni ja toruu, ettei näin saa tehdä niin johan alkaa se ”sulla ei ole oikeutta koskea” -huuto. Olen ikuisesti kiitollinen vanhemmilleni, että he painottivat työn merkitystä ja kannustivat eteenpäin. Että mitä minun pappani olisi ajatellut tällaisesta asiasta ja niin edelleen. Antti: – Uskallankohan sanoa tämän... Yhteiskuntasopimus on se eettinen, kirjoittamaton sääntö, että jos elät ihmisiksi niin saat ainakin teoriassa yhteiskunnalta mahdollisuuden hyvään elämään. Että aurinko pimenee ja demonit tulevat vaikka fiilis onkin jees. Toni: – Tuosta tulee lööppi. Esimerkiksi oman sydämen äänen sataprosenttinen seuraaminen. Apulannalta on muuten tulossa kahdestoista albumi, ankarassa demotusvaiheessa ollaan, mutta kiinnostaakohan se ketään (naurua). Liiankin hyvällä. L öydättekö itsestänne syvälle hakattuja malleja. Tuntuu, että jo parikymppisenä kuvioiden pitäisi olla selvillä, muuten tipahtaa kelkasta. Tonin Antille kirjoittama Mieskappale pohtii samantyyppisiä ikiaikaisia kysymyksiä, mutta otsikkonsa mukaisesta näkökulmasta: ”Hei kerro kuinka olla mies, kuinka se oikein ansaitaan.” Antti: – Tonin teksti sisältää hienoja universaaleja ajatuksia. Toni: – Tämäkin kuuluu meidän aikaamme. Toni: – Niin, monet puhisevat, että tämä on kauhea junttila, mutta katsotaanpa maailmalle. Se tuntuukin olevan eräs ainoista todella pysyvistä arvoista tämän päivän yhteiskunnan nopean muutoksen keskellä. Sitä omaa mie- lipidettä julistaessa on helppo unohtaa, että täällä on eletty tuhansia vuosia tietyllä tavalla. Muutokset ovat välttämättömiä, mutta me tarvitsemme myös malttia... Kun ihmiseltä häviää selviytymisen haaste, elämästä tulee liian helppoa. Toni: – On näitä hirveitä tapauksia, vaikka kouluampumisia. Toni: – Aplodit tälle puheenvuorolle. On äärimmäisen hienoa, että kaikenlaisista asioista puhutaan, mutta miksi kaiken pitäisi tapahtua heti. Silloin tekee mieli sanoa, että mitä se teille kuuluu. Minkäänlaista mielipidettä ei voi esittää ilman hirveää selittämistä ja puolustelua, kun vastapuolelta nousee heti se rasistipersukortti. Se on oiva ajatus, mutta nykyään ne pienetkin velvollisuudet tuntuvat unohtuvan samalla hetkellä, kun kaikki oikeudet on käytetty. SOUNDI 87. Vaatii kovaa luonnetta kuunnella omaa sisäistä ääntä ja elää täsmälleen sen mukaan. – Nyt-lehden pääkirjoitus pohti seksuaalista suuntautumistani eikä siinä mitään, sitä on pohdiskeltu viimeiset kymmenen vuotta. Ei tässä sen syvemmästä ole kysymys. Siihen minä olen kuitenkin elämässäni pyrkinyt. Mutta kaikki kunnia Antille ensimmäisestä Tavastian-vedosta – onhan se jo aikakin kymmenen vuoden ahkeroinnin ja kymmenen julkaistun albumin jälkeen. – Tai katsotaan tämän päivän Tavastiaa. Hämmästyttääkö teitä, että aihe nostattaa näin tulisia mielipiteitä vuonna 2013. Ei tarvitse matkustaa kovin kauas, kun homoudesta saa hirtto- tai kivitystuomion. Luolamiehen elämähän oli pelkkää extremeä. Tarkoitan tällä keittiöjutulla vain sitä, että mielestäni nainen osaa tietyt jutut keskimäärin minua hemmetin paljon paremmin. A stutaan saman tien Wirtasen tarjoamalle aasinsillalle, sillä kummatkin tässä haastattelussa äänessä olevat artistit ovat aina vannoneet ahkeran työnteon nimeen. Muuten, tuntuu vähän oudolta horista tällaista taantumuksellista konservatiivisontaa – minulla kun on joskus ollut vähän radikaalimpiakin mielipiteitä (naurua). Antti: – Maailma menee eteenpäin hirvittävällä vauhdilla ja menestymisen paineet ovat järkyttävän kovat. Antti: – Toni sanoi minulle pari päivää sitten, että tämä Soundin juttu kannattaa tehdä, sillä siellä pääsee puhumaan tärkeistä asioista. Niin ja ennen kuin unohdan: levyn tuottajan Hannu Korkeamäen toivomuksesta ajattelin kasvattaa Antille myös pari uutta rintakarvaa. Vanhempien antama malli on äärimmäisen tärkeä. Toni: – Kuulin tämän kappaleen diskohenkisen demon ja tajusin, että nyt pitää ottaa Danzigin Glennin parhaat ohjeet käyttöön. Entä mitä te ajattelette esimerkiksi homoliittojen ympärillä viime aikoina käydystä keskustelusta. Ei siis oikein lähde, vaikka olisi kuinka perkeleen hyvä. Puolentoista tunnin rokkikeikka starttaa lauantaina puoli kympiltä, jonka jälkeen karja ajetaan pihalle ja viikonlopputanssit pyörähtävät käyntiin. Että saat toki muuttaa nuorena omaan kämppään, mutta et sitten jää sinne makailemaan vaan töitä pitää tehdä. Yhtäkkiä tuntuukin hienolta, että tällaisista asioista pystytään keskustelemaan suhteellisen järkevästi. ”Samoja ”rahat on loppu” -tarinoita kuulee tasapuolisesti kaikkien musiikkityylien edustajilta.” – Toni Wirtanen sitten aatteemme ja nielimme kapinamme. Antti: – On mahtavaa, että meillä on naispappeja, nainen presidenttinä ja vaikka mitä. Ajan kuluessa muovautuneet mallit ovat syvällä eivätkä kaikki pysty tuosta vain muuttamaan käsityksiään elämän perusasioista. Silloin tulee kommentteja, että millaisessa yhteiskunnassa ihminen tekee näin. Tiedän Rovaniemeltä monia surullisia elämäntarinoita – niitä, jotka päättyvät rekan alle. Disko soi puoli neljään eli ilta on kokonaisuutena lähempänä Antin tyyppistä vääntöä kuin vaikka Ulveria. Glenahan ilmoitti kolmoslevynsä kovimmaksi jutuksi Sistinasin, jossa hän laulaa suhteellisen hyvätunnelmaisessa kappaleessa sun ain’t gonna shine anymoren tyylisiä rivejä. Yksi tekstin kohta pisti kuitenkin silmään – se, jossa kirjoitettiin, että julkisuuden henkilöllä olisi jonkinlainen velvollisuus kertoa ja paljastaa tällaisetkin asiat. – Hyvä kaverini työskentelee alaasteella ja siellähän jo jotkut tokaluokkalaiset sikailevat. Vielä sata vuotta sitten kalma vei jos peltotyöt eivät maistuneet, siis karrikoidusti sanottuna
Nyt on kolmas kierros alkamassa ja taas hyvät merkit ilmassa. – Miehet olisi syntynyt ilman Lau– Tuntuu, että on aika paljon ahraakin, mutta se ei olisi ollut lähesdistuneita ihmisiä, ja pieni paikkakään yhtä naseva, jos Laura ei olisi kunta vaikuttaa siihen. – Se nen on itselle tosi vakava ja voisi olla mikä vain kaupunki. Aiemmilla levyillään muun muassa mulkusta, ihanasta paskiaisesta ja tyhjäntoimittajasta korkeassa asemassa. – Se biisi on ehdottomasti naiivi, Timo sanoo. Vuotta myöhemmin ilmestynyt, kuluvan vuosituhannen parhaimpiin suomirockalbumeihin kuuluva 2000 Deluxe oli niin iso harppaus eteenpäin, että sen olisi toivonut potkaisevan Eläimen vähintäänkin festareiden kolmoslavojen suosikiksi. Puoluepoliittinen kantani on se, että ihmisten pitäisi olla sovussa ja rakastaa.. – Se pitää paikkansa, että levyn kertojan usko ihmiskuntaan ei ole huipussaan. joille ja paljon ihmisiä muualta maailmasta. – Tekee mieli sanoa asioita tosi suoraan ja kömpelösti. Suosikkeja ovat äärioikeisto, demarit ja kokoomus. En tiedä, oliko se kaimalla tarkoituksellista, mutta meillä se on. arka aihe. – Miehenä olemimyyden tunne, Timo sanoo. ihmiskuntaan ei paan. sissä ja lopulta todettiin, että ei me 1990-luvulla Joensuu oli ikävästi enää pärjätä ilman Lauraa. Tarkoitus kun ei ole liikaa haukkuakaan kaikesta huolimatta rakasta kotikaupunkia. – Täällähän on tosi monenlaisia ihmisiä. päin on onneksi menty. Olin niin lapsi kun sitä natsimeinikiä oli, että ei sitä juurikaan tule mietittyä. Konkreettista uudistusta bändiin tuo Timon kanssa lauluvastuun jakava Laura Kaljunen. Mukan runokokoelmista kriitikot sanoivat, että ne on kiihkeän pateettisia ja naiiveja. Joensuu pyörii keskikokoisen suomalaisen kaupungin harmaassa sykkeessä, sen ahdasmielisten ihmisten keskellä. biisissä. Voi saatanan Joensuu”, jalkojen välissä”, kuuluu Timon manataan albumin komeassa nimija Lauran yhteislaulu Miehet-biisissä. Uutuuslevy Joensuu on paitsi jälleen erittäin hyvä ja omaperäinen rocklevy, myös tervetullut kurssin tarkastus. Pyydetotsikoissa skinikohun takia. Minä en siitä oikeastaan ymmärrä yhtään mitään, enkä juuri välitäkään, Timo Torvinen pohtii vaivautuneen oloisena kysellessäni syitä siihen, miksi Eläin on pysynyt niin sitkeästi marginaalissa. – Se on varmaan kiinni tuurin ja taidon yhteispelistä. Ollaanko me sitten joku ärsyttävä piikki lihassa, joka olisi kiva napsaista pois. – Ei tämä ole sen huonompi paikka kuin muutkaan. Omaa uurnakäyttäytymistään Timo ei kuitenkaan suostu valottamaan. vallan uhkan yökerhoissa, Huomattiin, että se voisi Timo huokaa. Hyvä startti, mutta ei vielä sen suurempaa. Alkuvuodesta 2010 ilmestyi joensuulaisen Eläin-yhtyeen debyytti, joka esitteli bändin vahvuudet: levoton ja arvaamaton rock, nokkelat ja tarttuvat biisit sekä Timo Torvisen sopivasti ärsyttävä lauluääni. Meillä ei ole muuta kohta se ryssii, se epäonnis- yhteistä kuin löysää lihaa tuu. Suunta oli oikea, mutta vauhti edelleen turhan hidas. – Se on naurettava kappale, joka pyrkii tekemään politiikasta naurettavaa, mitä se onkin. Timo K. – Jotkut on saaneet laulaa useammassakin biienemmän turpaan kuin toiset. 88 SOUNDI – Me lauletaan aika ikävistä asioista, voihan se liittyä siihenkin. Rauhallisesti ja punniten puhuva Timo pitää tauon. Tällaisena anarkistina se on aika rehellinen mielipide politiikasta, siitä mitä politiikalla saadaan pahimmillaan aikaiseksi. Ette tiedä mistään mitään, kaiken pi”Mulle nauraa koko Joensuu: laatte. Arviot olivat kehuvia ja keikkakalenterikin täyttyi hiljalleen. Ärsyttävä piikki lihassa teksti: MIKKO MERILÄINEN T kuva: Heikki Polonen utkimattomia ovat suosion tiet. Levy soi aiempaa melodisempana, sävykkäämpänä ja levollisempana – vaikka toki hyperaktiivista kaahausta ja vihlovaa säröä löytyy yhä. Silläkin uhalla, että joku tarttuu siihen ja pitää sitä paskana. Tarina ei onneksi – Terminator ole huipussaan. Itse olen paljon optimistisempi, Timo muotoilee. Yökerho-kappaleessa Laura ajautui bänLevyn mennään joensuulaiseen diin viime kesänä kertojan usko diskoon ja saadaan turpuolihuomaamatta. Mistä Eläin oikein laulaa. ”Miehet, mitä vittua te oikein mietitte. nut turpaan, mutta aika Laura oli tuttu Joenusein olen kokenut väkisuun bändiympyröistä. ”Kansa on puhunut, on aika muodostaa hallitus. – Aion pitää vaalisalaisuuteni, koska minulla on siihen oikeus. ole täysin omakohtainen. Yliopistossa on hyvät ohjelmat vaihto-opiskeli- Levyn monista lauluista henkii vahva kyynisyys ja epäluottamus ihmisiä kohtaan. Siinä biisissä osallistunut sen kirjoittamiseen, on teemana ahtaus ja riittämättöTimo tunnustaa. 2:n outroon halutItse olen paljon – Itse en ole saatiin naislaulaja, ja optimistisempi. Mä en tykkää politiikasta, politiikka haisee paskalta! Äänestän tyhjää”, lauotaan hä- peilemättömän suoraan ja naiivisti kappaleessa Politiikka. Eteentiin se bändiin pysyvästi
Eli siis laatikkoon tai ämpäriin multaa ja jääkaapissa sopiviksi itäneitä perunoita, ja juhannuksena voi nostaa uusia perunoita omasta ämpäristä. Mitään diehard-fanisuhdetta minulla ei tähän vuonna 2006 perustettuun seuraan ole, mutta sen pelejä on aina ollut ilo käydä katsomassa. Tänä vuonna on ehditty julkaista rutkasti mielettömän uljasta uutta musiikkia Minä ja Ville Ahonen, Samae Koskinen ja Ghost etunenässä. Jääkiekon MM-kisat sen sijaan kiinnostavat minua tismalleen Juhani Tammisen kalakuvioisen Eton-paidan verran. EERO KETTUNEN ENGLANNIN VALIOLIIGAN päätyttyä parasta jalkapalloviihdettä tarjoaa ainakin näin oululais-kajaanilaisesta näkökulmasta Suomen toiseksi korkein sarjataso eli Ykkönen. Eniten olen silti kuunnellut parin vuoden takaista löydöstä, suosikkiani yhä julkaisevista yhtyeistä. Vaikka oma elämä olisi hyvinkin mallillaan, bändi pystyy herättämään samankaltaisia tunnetiloja kuin The Smiths aikoinaan. Vakavasta taudista toipunut työkaverini palautti kasan hänelle lainaamaani sairasvuodekirjallisuutta. Sen sijaan suklaajäätelön ja lakritsikuoren yhdistäminen (Panda Lakupala Choco) puistattaa pelkkänä ajatuksena. Joka tapauksessa pihamaan haravoiminen ja epärealististen istutussuunnitelmien viljely on nykyään suosikkipuuhaani. TERO ALANKO MYSTINEN MEIDÄN PELI ja muu vastaava humpuuki joutivat romukoppaan, kun tahdolla ja tunteella pelannut Porin Ässät juhli jääkiekon Suomen mestaruutta 35 vuoden tauon jälkeen. Kiinalainen sananlasku ”Mikään ei ole niin tärkeää kuin puutarhanhoito – eikä sekään ole kovin tärkeää” on pitkään ollut suosikkejani. Olen niiden kautta kiinnostunut shamanistisesta rummutuksesta, en niinkään itse transsista vaan rytmistä itsessään ja hypnoottisesta toistuvuudesta. Varmasti yleisestikin ottaen sarjan kiinnostavimpia joukkueita on rahakkaalla sponsorilla siunattu nousijajengi AC Kajaani. Andrew Jackson Jihad Vastapainoksi voi huudattaa vaikka suomiräppiä. Ensimmäistä kertaa kokeilussa on ämpäriperuna. 1970-luvulla asuin kerrostalossa Harjavallan keskustassa. Huvitettuaan aikansa sen loppu muistutti sydämellisesti siitä, mikä elämässä on tärkeintä. Pelkästään 14 puikon laatikossa myytävä Fazer Tyrkisk Peber on klassikko jo syntyessään. Sain lainaksi kehärummun, jotta voin paukuttaa ja messuta itsekseni. Vanhat naapurini kestivät juuri ja juuri ”Samuli Edelman: Mun sydämellä on kypärä” -vaiheeni, mutta luulen, että tämä olisi katkaissut kamelin selän. Ässien mestaruus on loistava osoitus siitä, että viime kädessä pelaajat voittavat pokaaleja, eivät budjetit, valmentajat tai pelisysteemit. Aivan erityisesti sen takia, että porilaisille Kanadamaljan kohottaminen merkitsi taatusti enemmän kuin minkään muun joukkueen faneille. Että jos jollain lukijalla semmonen löytyy nurkista, niin laittakaa ihmeessä viestiä, voitaisiin tehdä kaupat!. Say what peruna. Stepan ja Aren leppoisa …Ja naksuvat luupit jäi viime vuonna liian vähälle huomiolle ja Raimon hauskan särmikkäät riimit ovat aina ajankohtaisia. Finaalisarjan viimeinen matsi Isomäen legendaarisesta seisomakatsomosta seurattuna oli järisyttävä kokemus. VIIMEINEN SANA TÄLLÄ PALSTALLA KAKSI SOUNDIN TOIMITTAJAA JA YKSI VIERAILIJA KIRJOITTAVAT SIITÄ, MISTÄ JUURI NYT PITÄVÄT. YSTÄVÄNI avaavat toukokuussa Villingin saareen ravintola Villa Villingenäsin. He ovat nimeltään Andrew Jackson Jihad ja he soittavat vihaista, depressiivistä ja vittumaista folkpunkia. Eläköön viljely! Hakusessa tosiaan on noin 20-hevosvoimainen moottorivene ”meillä ei nirsoilla” -hengessä. Kalevan alueen elementtitalot olivat juuri samanlaisia kuin muissakin nuo- rekkaissa teollisuuskaupungeissa. Aivan erityistä iloa tuottava kokemus oli Andrew Kaufmanin pikkuriikkinen The Tiny Wife -kirja, jonka poimin luettavaksi lentomatkalle. Ja taas kerran ällistyin, kuinka hienosti Kimin ura lähti käyntiin. Harmitti kuitenkin, ettei hän ollut koskenut Richard Brautiganin pienoisromaaniin In Watermelon Sugar 90 SOUNDI Kim Wilden kirjoittamien puutarhakirjojen kautta ajauduin taas kerran hänen musiikkinsa pariin. Uusien jäätelömerkkien lanseeraus kuuluu kevääseen yhtä olennaisesti kuin katupöly ja minihameet. Tuskin enää koskaan koen kotimaisen urheilun parissa mitään vastaavaa. On tarvottava soita ja selvittävä kevätmyrskyistä halkomotti selässä. Vuonna 1984 henkensä riistäneen Brautiganin pasifistinen ja psykedeelinen hippifantasia on tyylilajissaan niin hieno teos, etten ole vastaavaan vielä törmännyt. AINO VENNA (1968), jonka Jarkko Laine käänsi suomeksi otsikolla Melonin mehu. Vaikka olen parhaani mukaan koettanut kieltää kaiken kotiseuturakkauteen viittaavan, myllersi Ässien mestaruus mieltäni monen päivän ajan. Vanha niksi kuulemma, mutta itselle uusi tuttavuus. Tämä liittyy mielestäni voimakkaasti suomalaisuuteen. Huomasin, että olin poiminut hyllystäni erittäin laadukkaan satsin kevyttä ja vähemmän kevyttä helppoa luettavaa Nick Hornbysta Juha Seppälän alkupään tuotantoon. Aion olla paikan päällä myös, kun Kajaanin Keskuskentällä nähdään Tomi Petrescun, Toni Kallion ja Toni Lehtisen tasoisia pelimiehiä. Treeneissä olemme käyneet läpi erilaisia rituaaleja. Divari on tänä kesänä kovempi kuin koskaan. Helsingin saaristo on aivan uskomaton ja täynnä järisyttäviä paikkoja, joissa on omat ekosysteeminsä ja alkuperäisväestönsä, joiden kanssa ei välttämättä ole leikkiminen. Onneksi uusi omakotitalohenkinen asumismuoto tekee tämän mahdolliseksi. Katja Lindroosin hienoa Momo-kirjaa (modest modernism) tutkiessani olen vaipunut muistoihin ja koettanut saada mahdollisimman tarkasti mieleen, mitä kaikkea perheasuntoomme mahtui ja miten se oli sisustettu. Pidän saaristossa valitsevista ”ääriolosuhteista”. Olen rontannut kottikärrykaupalla kaiken maailman kortta, lehteä ja oksaa pihan nurkkaan ja odottelen siirtolavaa tai sopivaa kevätmyrskyä, jotta kasa siirtyy läänejä nuhjaamasta. Kiinnostus jäiden lähtöä, tuulia ja virtauksia kohtaan lähti heti lapasesta ja nyt olen ostamassa omaa venettä. Minut löytää takuulla vieraskatsomosta, kun Oulun uusitulla Raatin stadionilla mustavalkoisten vastaan asettuvat hattu kourassa kiertävä AC Oulu sekä vihatun ja rakastetun Miika Juntusen OPS. Hänen vuonna 1981 ilmestynyt ensilevynsä on ehdottomasti yksi 1980-luvun kovimmista popkiekoista: Kids In America, Chequered Love, Water On Glass, 2-6-5-8-0 ja niin edelleen. Olen mukana Essi Räisäsen ohjaamassa teatterisovituksessa Anja Snellmanin Pelon maantiede -romaanista. Kiitos Ilkka Kanervan, siihen liittyy nykyään Johanna Tukiaiseen liittyviä konnotaatioita. Olen päässyt heidän kauttaan seuraamaan läheltä saariston kevättä
SOUNDI 91
sniidu friidu spiidi pirinen sörkan satakieli mä dallaan vaan siit mä diggaan hei spuge · cd & vinyyli www.tuomarinurmio.fi www.ratasmusic.fi jakelu: www.pate.fi Kauneuden valssi, Patarouva ja ässähai, Vanhan liiton mies, Isät ja pojat sekä Pirunpolkka!. PALVKO 2013-25 743005-1305 KALLE AHOLA 1989 Uusi albumi kaupoissa 31. 2013 Sisältää singlet ”Madrid”, ”Kesä 1989” ja ”Puhalla” www.kalleahola.net spugestaili breikkaa! IKURIN TURBIINI VOIMISSAAN! uusi albumi nyt kaupoissa 1133 uutta tt Mukana bbiisiä! i i iä! mm: 12 hittii stydii lätinää! · · · · mm. 5