Softaaja 10/2008 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

Entisenä yrittäjänä näkisin silti paljon toimivammaksi ratkaisuksi keskittyä oman toiminnan hiomiseen ja entistäkin parempaan asiakkaiden palvelemiseen, kuin kilpailijoiden mustamaalaamiseen tai sellaisesta syyttämiseen mikäli tällaista siis tulkittaisiin tapahtuneen. Suomen airsoft-markkinat ovat totta kai rajalliset, mutta niitä voi pyrkiä kasvattamaan muun muassa osallistumalla aktiivisesti harrastustoiminnan kehittämiseen yhdistysten kanssa, kuten eräät toimijat tekevätkin. Poikkeuksellisen asiasta tekee se, että tällä kertaa osallisina ovat kaupalliset toimijat sekä joko näihin kytkeytyviä tai täysin ulkopuolisia yksittäisiä ihmisiä. P Ä Ä K I RJ O I T U S KUMMAA KYRÄILYÄ KAUPPARINTAMALLA Olen jo jonkin aikaa seurannut suurella mielenkiinnolla eräitä kotimaisia airsoft-keskustelupalstoja. Jäitä hattuun pojat. Esa Toivonen S O F TA AJ A SOFTAAJA PL 82, 00511 HELSINKI 09 827 5556 toimitus@softaaja.fi www.softaaja.fi ISSN 1459-4633 Jarkko Koskinen Esa Toivonen Toivo Haimi Antti Kauhanen Ville Vaalisto Juho Ala-Jääski Olli Salovaara Arttu Pajunen Vesa Huovinen Janne Korhonen Lawrence Holsworth Olli Vesakoski Jaakko Viitala Manolis Anthopoulos Kalle-Erik Vähäkylä Paula Laitinen Antti Teittinen VALOKUVAAJAT Antti Kauhanen Esa Toivonen Julius Koivistoinen Arsi Ikäheimonen KANNEN KUVA Esa Toivonen MEDIAMYYNTI Jani Leskinen 0400 613 744 jani.leskinen@firepublications.fi ASIAKASPALVELU JA TILAUKSET 09 827 5556 (klo 10:00-16:00) asiakaspalvelu@softaaja.fi TILAUSHINNAT määräaikaistilaus 12 kk 54,45 F kestotilaus 12 kk 49,95 F KUSTANTAJA Fire-kustannus Oy PL 82, 00511 HELSINKI PÄÄTOIMITTAJA TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ TOIMITUSSIHTEERI TEKIJÄT ART DIRECTOR GRAAFIKKO Neljäs vuosikerta. Softaaja ilmestyy 11 kertaa vuodessa.. En lähde erittelemään kiistan yksityiskohtia, saati ruotimaan onko joku toiminut asiattomasti tässä hässäkässä, tai muutakaan sellaista. Joka tapauksessa kyllä tänne mahtuu useampikin kauppias. Internetin ihmemaassa näyttää nimittäin olevan valloillaan jos ei nyt suoranainen taistelu, niin ainakin kiivas suukopu tiettyjen alan toimijoiden välillä. Tappeleminen kun ei tunnetusti kenenkään tilipussia lihota. Ymmärrän hyvin kauppojen seuraavan tarkoin kilpailijoidensa tekemisiä, niinhän sitä pitääkin, jos aikoo menestyä. Lähinnä vain ihmettelen miten aikuisilla ihmisillä, jotka vieläpä tekevät airsoft-kauppaa työkseen, on varaa käyttää aikaansa tällaiseen hedelmättömään kiistelyyn, olkoonkin, että ulkopuolisen silmin touhu saattaa tulkinnasta riippuen vaikuttaa yhtälailla kilpailijaan kohdistetulta, yksittäisten ihmisten taakse verhotulta ajojahdilta kuin liki hysteeriseltä ylireagoinnilta muutamaan vähemmän rakentavasti esitettyyn kritiikkiin. Tässähän ei sinällään ole mitään ihmeellistä, sillä eri kuppikuntien välille on ennenkin puhjennut epämääräisiä kiistoja
S I SÄ LT Ö PÄÄKIRJOITUS AJANKOHTAISTA 4 6 8 10 16 22 26 32 38 42 44 46 48 50 52 54 56 57 58 60 62 64 66 AS STI TACTICAL SIVU 22 LUPAAVA UUTUUSPISTOOLI. VARUSVARASTO KING ARMS GALIL SAR SYSTEMA TW5 ASG STI TACTICAL KART M14 EBR TOKYO MARUI UZI SMG WELL R2 KOLUMNI TAISTELU BRITANNIASTA SOFTERNA -08, OSA 1 PATTERN 58 WELL R2 SIVU 38 KOPIO-SKORPPARI. ARENA VYKEN FLAKJAK HYPERION EOS0606I GOULD & GOODRICH 381 KREIKKALAINEN LIZARD-MAASTOPUKU ERIKOISUUS SOFTAAJAN SILMÄLLÄ: AIR FORCE SECURITY FORCE SKENAARIOPELAAJAN PÄIVÄKIRJA TIIMIESITTELY: F.I.A. KENTTÄPOSTIA PARONIN PALSTA SOFTERNA -08 SIVU 46 SOTILASTAITOKILPAILU MUOVIKUULILLA.
Merkintä on pakollinen Japanissa valmistetuille airsoft-tuotteille, koska ne on hyväksytettävä ASGK:lla ennen niiden sarjatuotantoa. S OF TA A J A . Olemme keränneet tarkasti kokemuksia ja palautteita ja tulemme kehittämään lehteä niin fyysisesti kuin sisällöllisestikin entistä paremmaksi. Sivuston keskustelufoorumin käyttäjätunnuksilla pääsee nyt käyttämään kaikki sivuston ominaisuuksia: gallerian äänestystä ja kuvien kommentointia sekä vastikään käyttöön otettua uutisten kommentointia. (08) 311 3133, 040 508 5833 s-posti: sak@ouluntyostokeskus.com. AJA N KOH TA ISTA Muutoksen MilGearin tuulia varastomyymälä KULUNUT VUOSI on ollut Softaajan kaikkien aikojen massiivisin. Sallimme myös käyttäjien avatarit tuomaan viesteihin lisää ilmettä ja persoonallisuutta. F I 6 puh. Lähiaikoina onkin luvassa varsin huomattavia muutoksia, joten juuri nyt, arvoisat lukijat, kannattaa lähettää palautetta ja ehdotuksia siitä, millaista Softaajaa haluaisitte lukea. Sivuston uutistarjonta pyritään pitämään mahdollisimman tuoreena ja mielenkiintoisena, ja tarjoamme jatkossakin lehtiartikkeleille lisäarvoa muun muassa videomateriaalin muodossa. Ellet vielä ole tilaaja, muista tehdä tilauksesi hyvissä ajoin, jotta saat varmasti näyttävän seinäkalenterin ensi vuodeksi. aukeaa TOIMINTAANSA laajentava MilGear Finland on avaamassa marraskuun alkuun mennessä varastomyymälän ja tuotteiden esittelytilat toimipisteeseensä Oulussa. Lehden ohella myös jatkuvasti laajeneva nettiportaalimme kehittyy koko ajan niin ikään käyttäjien toiveita huomioon ottaen. Joulunumero tuo jälleen tilaajille perinteisen Softaajan kalenterin. Lyhyesti ilmaistuna merkintä tarkoittaa siis Japanissa hyväksyttyä tuotetta. Hanki nyt aito SAK-vaimennin syksyn tarjoushintaan Kiinnityskierre skierre M14x1 tai ai M14x1 vasen asen Myynnissä myös heittokirveet sekä japanilaiset ja keskiaikaiset miekat kesän rientoihin ja seinälle! www.ouluntyostokeskus.com W W W. Kallisenkujalla sijaitseva myymälä on auki joka arkipäivä. ASGK Japanilaisisten airsoft-aseiden kyljistä löytyvä ASGK-merkintä tarkoittaa Japanin airsoft-tuotteiden valmistusta säätelevää organisaatiota eli AirSoft Gun Kaita
Kyseessä ei ole myymälä, vaan yhteyshenkilö, jolle liike toimittaa Oulun seudulle tilatut tavarat. Toimitus pidättää oikeuden muokata tai jättää julkaisematta lähetettyjä tekstejä.. Checkpoint 34 8.9.11.2008, Oulu Pohjois-Pohjanmaan Airsoft ry:n kauden päätöstapahtumassa Yhdysvaltain jalkaväki ottaa mittaa Talebaneista Afganistanissa. Lisätietoja skenaariopeleistä osoitteessa www.pelikalenteri.net. Softaajan uutispalstalle voi lähettää uutisvihjeitä ja lehdistötiedotteita osoitteeseen: Softaaja, PL 82, 00511 Helsinki tai sähköpostitse: toimitus@softaaja.fi. Muovisotilas avasi jakelupisteen Ouluun NIIN IKÄÄN laajentuva Muovisotilas avasi Ouluun oman jakelupisteen. Kiilalinja 08.09.11.2008, Orivesi Milsim Finland järjestää vaihteeksi hieman toiminnallisempaa milsimiä. Näin ollen tilaajien ei tarvitse maksaa toimituskuluja, vaan he voivat noutaa tuotteet jakelupisteestä. PELIKALENTERI.NET Ardennien taistelu 01.11.2008, Hämeenlinna Kauden viimeisessä pelissään Kotiniemen valtio vie pelaajat hieman tiukempien varusterajojen kera Ardennien vuoristoon toisen maailmansodan loppuhetkille
Jatkuvaa valoa saa napsauttamalla keinukytkimen ylös tai alas. Kaiken kaikkiaan kyseessä on ehkäpä paras Strike Systemsin tuotos pitkään aikaan. NOMEX FLIGHT GLOVES Valmistaja: Strike Systems Värit: OD, musta Saatavilla ASG:n jälleenmyyjiltä. PIKKUTAKTINEN TUIKKU TAKTISTEN ASEVALOJEN tarpeellisuudesta muovikuulakäytössä voi olla monta mieltä, mutta äärimmäiseen taktisuuteen pyrittäessä kompromissit eivät ole ratkaisuja. Kytkin on molemminpuolinen, eli sitä voi käyttää kummalla kädellä tahansa. Onko kalliiden kalvosimien tai SureFiren asevalon hankkiminen sitten pelkkää pröystäilyä vai laatutietoisen tyylikkään herrasmiehen valinta, se kysymys jääköön jokaisen henkilökohtaisen maun ja lompakon väliseksi kädenväännöksi. SUREFIRE X300 Valmistaja: SureFire LLC Tyyppimerkintä: X300 LED Weapon Light Hinta: 337 euroa Maahantuoja: Hantaurus Shot Oy www.hantaurus.fi (09) 629 6669. Erona kokonahkaiseen hanskaan on parempi istuvuus ja hengittävyys, kokokankaiseen puolestaan parempi kestävyys. Nomex-hanskojen ikuinen riesa tosin on tukeviin puuvilla- ja nahkahanskoihin verrattuna heikko kestävyys, mutta mitenkään erityisen heikoilta nämä kopiot eivät vaikuta. Virtaa riittää kahdeksi ja puoleksi tunniksi kahdesta CR123A-litiumparistosta. Lisäosana valaisimeen voi liittää painokytkimen, jolloin valon voi kytkeä kahvaa puristamalla, muuttamatta ampumaotetta. VA R U S VA R A S T O LENTORUKKASET Markkinoilta löytyy jos jonkinlaista kinnasta ja käsinettä, aina viidenkymmenen sentin puutarhahanskoista liki sadan euron kengurunnahkaisiin ampujanhanskoihin. Pelikäytössä Strike Systemsin hanskat toimivat vallan mainiosti, ja parin viikon kenttätestin perusteella kestävyyskin on ainakin viikonloppupelaajalle riittävällä tasolla. Lamppu kytketään hetkellisesti päälle painamalla keinukytkintä eteenpäin. Kiskottomiin aseisiin on saatavissa myös omia adaptereita. Kestävyydenkään puolesta ei ole lainkaan pelkoa. Normaaleja miesten hansikkaita pidempi varsi suojaa tarvittaessa myös rannetta, ja napakan istuvuuden johdosta hanskat kädessä voi vaikka solmia kengännauhat. Mukana tulee myös adapteri Universal-malliseen kiskoon. Testatuista aseista valaisin ei kiinnittynyt täydellisesti Maruin P226-pistooliin, vaan notkui hiukan, mutta saman valmistajan G18C sen sijaan vaikutti täydelliseltä alustalta. LED-yksikkö ja elektroniikka on suunniteltu kestämään tuliaseen rekyyliä sekä haastavan käytön aiheuttamia kolhuja. Lampun kanssa ulkoilla huoletta. Valaisin kiinnittyy picatinny-mallisiin kiskoihin näppärällä pikakiinnityksellä. Yhdysvaltalainen SureFire on ratkaisujen kärkipäässä, kun mietitään käsiaseeseen sopivaa taktista tuikkua. X300 on pieni ja kevyt, vain 110 grammaa painava valaisin, mutta valotehoa riittää: jopa 110 lumenin valokeila on tiukka ja kantaa kauas, ja riittää taatusti sokaisemaan vastustajan hetkellisesti. Kaikkein parhaimpaan hansikkaiden A-ryhmään näillä kopiohanskoilla ei päästä, mutta niin lähelle kuitenkin etten henkilökohtaisesti näe mitään syytä maksaa moninkertaisia hintoja kengurunnahasta ja "rekyylityynyistä". Sellaisiin iltajuhliin, joihin pukukoodi edellyttää taktista pikkumustaa, tämänlainen asevalo on yhtä pieni, mutta tärkeä yksityiskohta kuin herrasmiehen kalvosinnapit. Ulkonäkökin on varsin tyydyttävä, joskin isot "Strike Systems"-laput häiritsevät hiukan kun varsia käärii lyhyemmiksi. Vaikka hinnakkaammat hanskat ovatkin yleensä jonkin verran mukavampia tai sorminäppäryydeltään parempia, halvemmistakin hanskoista löytyy rankkaan, etenkin sormenpäitä ja kämmentä kuluttavaan pelikäyttöön hyvinkin tyydyttäviä ratkaisuja. Lentokonealumiinista valmistettu anodisoitu runko on täysin vesitiivis. Pyrex-linssi on karkaistu ja ehkäisee heijastuksia, joten sen valonläpäisy on erinomaista. Selkäpuolelta Nomexia, otepuolelta keinonahkaa oleva lentäjänhansikas on "taktisten" hanskojen kantaisä, joka on ollut pohjana suurimmalle osalle "taktisista" hansikkaista. Tällä kertaa testattavaksi eksyivät klassisen lentäjänhansikkaan kopiot. X300 on viranomaiskäyttöön suunniteltu kiskokiinnitteinen valaisinyksikkö
S O F T A A J A . F I 10. W W W
S O F T A A J A . KING ARMS GALIL SAR MONIEN SUOMALAISTEN KUUMEISESTI KAIPAAMA RK 95 ANTAA YHÄ ODOTTAA ITSEÄÄN. F I. SEN SIJAAN TOINEN VANHAN KUUSKAKKOSEN JÄLKELÄINEN, ISRAELILAINEN GALIL SAR ON SAAPUNUT MARKKINOILLE KING ARMSIN VALMISTAMANA. 1 1 W W W
Lisäksi tehtiin pikkuinen MAR (Micro Assault Rifle) ja ARM (Assault Rifle and Machine Gun). Myöskään taitettuna perä ei vatkaa mihinkään suuntaan ellei sitä varta vasten ala vääntämään. Lähimmät Galilit löytyvät lahden takaa Viron puolustusvoimilta. Niinpä IDF päätti kehittää uuden rynnäkkökiväärin korvaamaan paitsi FAL:t, myös osan Uzi-konepistooleista. Vanhat FN FAL:t olivat liian herkkiä aavikon hiekalle sekä auttamattoman raskaita ja kömpelöitä vihollisen käyttämien Kalashnikovien rinnalla. Valmet myi sekä suunnitelmat että tarvittavan laitteiston valtio-omisteiselle Israel Military Industriesille (nykyisin Israel Weapon Industries). Se on luotettava, tarkka ja erittäin helppo käyttää, mutta RK:n tavoin kallis ja hankala valmistaa sekä moderneihin ratkaisuihin verrattuna liian painava ja kömpelö eikä tarpeeksi modulaarinen. SAR KUULA-ASEENA Galileita ei ole airsoft-markkinoille erityisemmin tulvinut, kuten ei hieman harvinaisempia aseita yleensäkään. Coltin tuotteista muodostuikin nopeasti IDF:n pääaseistus ja Galilit jäivät lähinnä panssarijoukkojen, tykistön ja ilmavoimien käyttöön. Aseita ja niiden valmistusoikeutta on sittemmin myyty ahkerasti muun muassa Afrikkaan, Etelä-Amerikkaan ja Aasiaan. Galil SAR on monella tapaa kun kotoinen RK. Joidenkin lähteiden mukaan Suomen tuki Israelille ulottui niinkin pitkälle, että ensimmäisten Galilien rungot olivat Valmetin tekemiä. Kyseisellä kaliiperilla toteutettiin niin ikään Galil Sniper Rifle eli Galatz. KUUDEN PÄIVÄN SOTA vuonna 1967 sai Israelin puolustusvoimat (jatkossa IDF) pohtimaan aseistuksensa uusimista. Muutamat valmistajat ovat ilmoittaneet suunnittelevansa Galileita, mutta King Arms sai omansa ensimmäisenä markkinoille. Siinä missä King Armsin taannoinen FAL (G1) tuotti keveytensä aiheuttaman lelumaisuuden vuoksi pettymyksen jo heti laatikosta nostettaessa, on SAR toista maata. Käyttöönotto tosin lykkäytyi jonkin verran samana vuonna puhjenneen Jom Kippur -sodan vuoksi. AR:ia ja ARM:ia tehtiin myös kaliiperissa 7.62x51 mm NATO. Galilkaan ei jätä kylmäksi: valelukko vispaa edestakaisin innokkaasti tai akusta riippuen vähemmän innokkaasti luoden samalla pyssyyn pienoista tärinää ja lisää ääntä. Erittäin jämäkän aseen materiaalivalinnoissakaan ei ole moitittavaa: runko, piippu, kaasumännän suojaputki ja perä ovat alumiinia, loput metalliosat terästä. Kädensuoja ja pistoolikahva ovat nykykäytännön mukaisesti nylonia, joka tuntuu ja näyttää huomattavasti ABS-muovia miellyttävämmältä. Galilin ergonomia pohjautuu RK:hon ja sitä kautta Kalashnikoviin eli kyseessä on useimmille pelaajille luontevasti sopiva, muttei monien modernien ratkaisujen veroinen muotoilu. S O F T A A J A . Israelin käymien sotien lisäksi Galileita on nähty ainakin Irakin sodassa, Operation Enduring Freedomissa Afganistanissa sekä Kolumbian sisäisissä taisteluissa. KA on mallintanut valitsimen tarkasti, mutta valitettavasti vasemmalla puolella oleva vipu on pelkkä koriste; käytetty kolmosversion rataslaatikko ei tarjoa mahdollisuutta tehdä AKmalliseen runkoon molempikätistä valitsinta. Ensimmäinen versio oli pidempi AR (Assault Rifle). Parin vuoden sisällä armeija sai testattavaksi kaksi vaihtoehtoa, joista toinen, Yisrael Galilin ja Yaacov Liorin suunnittelema Galil valittiin IDF:n rynnäkkökivääriksi vuonna 1973. Joitakin vaihtoehtoja on toki löytynyt, joskin pääasiassa holtittoman kalliina rakennussarjoina tai custom-pajojen erikoisaseina. Mistään lähellekään oikean aseen rekyyliä, lukon liikettä tai ääntä yltävästä ei todellakaan ole kyse, mutta on tämä minusta hauskempaa kuin pelkkä paikallaan jököttävä Takatähtäimessä ei ole minkäänlaisia säätöjä, paitsi kaksi käytännössä täysin samanlaista diopteria ja hämärätähtäin, josta tosin puuttuvat tritiumpallot. W W W. Väittäisinkin löytäneeni uuden ykköstilan pitäjän parhaiden taittoperien listalleni. Israelilaiset korjasivat tämän ongelman Galileissa lisäämällä tulenvalitsimen myös aseen vasemmalle puolelle, jossa sitä on helppo käyttää oikeakätisen ampujan ampuvan käden peukalolla. Kaliiperiksi valittiin uusi, amerikkalaisten kehittämä 5.56x45 mm NATO. Niin itse perä kuin saranakin ovat niin jykevää tekoa, että perän voi mielestäni perustellusti odottaa kestävän yhtä paljon kuin esikuvansakin. TOIMISTOSSA JA METSÄSSÄ Pidin jo Maruin AK-74M:n hauskasti pöpöttävästä blowback-ominaisuudesta. Galil ei milloinkaan levinnyt koko IDF:n käyttöön, sillä amerikkalaiset myivät Israelille 6070-lukujen taitteessa laivalasteittain erittäin edullisia Coltin M16- ja CAR-15-rynnäkkökiväärejä. Vaikka se jääkin massaltaan esikuvastaan jälkeen noin puoli kilogrammaa, on se silti selvästi asemainen eikä mikään höyhenenkevyt lelu. Tulenvalitsimista löytyy myös epärealistisuus, jonka valtaosa valmistajista on orjallisesti kopioinut Maruilta: sarjatulen kun pitäisi olla lähempänä kertatulta, eikä täsmälleen keskellä. Se ei pääse edes osumaan runkoon, joten kolinaakaan ei tarvitse pelata. AKsukuisten aseiden ehkä ongelmallisin ominaisuus on tulenvalitsin, jonka käyttäminen ampuvalla kädellä ilman pitkiä sormia on käytännössä mahdotonta ilman otteen muuttamista. Kuten esimerkiksi VFC:n AK-74:t ovat todistaneet, ei kolmoslaatikko estä toteuttamasta tulenvalitsinta oikeaoppisesti, mutta ilmeisesti tällaiset asiat on helpompi vain kopioida Maruin vanhasta konfiguraatiosta. Galil pohjautuu Valmetin RK 62:een ja etenkin uudemman SAR:n yhdennäköisyys RK 95:den kanssa on huomattava. Taittoperä on erittäin tukeva, eikä se heilu käytännössä lainkaan. SAR (Short Assault Rifle) ei suinkaan ole ainoa Galil, vaan nimen alle mahtuu kokonainen aseperhe. F I 12
RK:sta voimakkaasti vaikutteita saaneet tähtäimet ovat mielestäni hyvät ja AK:n tähtäimiin verrattuna niillä on ehkä helpompi tähdätä tarkasti. F I. Puhtaanapito ja silikoonaaminen auttavat, mutteivat poista ongelmaa täysin. Lippaan jousen pääkappale ei ulkone kuulakuilusta, kuten nykyään monissa muissa uusissa lippaissa. Testiaseessa ilmeni mielenkiintoinen ongelma tai ominaisuus. Nähtävästi tulenvalitsinlevyyn (sector plate) ja valitsimeen liittyvän rattaiston sovitus ei ole aivan sataprosenttisen jämpti. valelukko, olkoonkin, että sen liikerata on huomattavasti esikuvaa lyhyempi. Onneksi blowbackmekanismi on rakennettu siten, ettei valelukon jumiutuminen vaikuta mitenkään koneiston toimintaan. Toisaalla ilmoitetaan aseen syövän 9,6 voltin 1400 mAh AK- eli tikkuakkuja, toisaalla väitetään tilan riittävän jopa 12 voltin tikulle. Isompi ongelma sen sijaan on sen osuminen yläreunastaan laatikonkanteen. Tämä nirhiminen johtaa valelukon reunan kulumiseen, mikä saattaa joko helpottaa sen liikkumista tai sitten tehdä siitä entistä nihkeämpää. Mikäli tulenvalitsimen kääntää kertatulelta sarjatulelle, ase ei ammu, vaan vaihdinvipua on käytettävä varmistetulla ennen sarjaa. Käytännössä uskaltaisin väittää, ettei normaaleista minikennoista koottuna ainakaan 10,8-volttista suurempaa akkua aseeseen saa mahtumaan ihan helpolla. Kuvassa näkyvä vipu lukitsee kädensuojien pannan kuten esikuvassakin. Se on siis salonkikelpoinen myös CQB-peleihin ja monet pelaajat eivät enempää tehoja edellytäkään. KA on petrannut selvästi taannoisesta FAL:sta muutenkin kuin ulkoisten osien viimeistelyssä ja materiaalivalinnoissa. Toimihan se, kunhan ensin oli lätrännyt silikonin kanssa oikein urakalla. Jotain ilonaihetta lisäosista innostuneille sentään löytyy, sillä liekinsammuttimen alla ovat perinteiset 14 mm negatiiviset kierteet. Tulenvalitsin tekee runkoon perinteisen viirun. Odotin siis KA:n osanneen tälläkin kertaa tehdä edes omassa aseessaan toimivan makasiinin. Tarkkuuskin on kokolailla kohdallaan, eikä ihmisen pään kokoiseen kohteeseen pitäisi olla minkäänlaisia ongelmia osua kahdestakymmenestä metristä. Ei luulisi olevan niin vaikeaa tehdä jousen pääkappale, joka työntää sen viimeisenkin pallon ulos kylmään maailmaan. Ehkä tässä vaiheessa on syytä muistuttaa ampumaetäisyyksien olevan airsoftissa niin lyhyitä, että hahlon ja diopterin tarkkuuseroista on todennäköisesti täysin yhdentekevää kiistellä. Rasittavampaa sen sijaan on, että viimeinen kuula jää aina lippaaseen, jolloin lippaan irrottamalla ei näe suoraan, onko se tyhjä vai päättikö se jumittaa. Sarjatulen pitäisi olla lähempänä kertatulta, eikä täsmälleen keskellä. Vasemmanpuoleinen tulenvalitsin on valitettavasti pelkkä koriste. Merkinnät ovat autenttiset ja myös lailliset; KA on hankkinut oikeudet IMI:n nimeen CyberGunilta. AKKUSOMPAILUA Aseen käyttöohje antaa akuista ristiriitaista tietoa. Kaasublokissa on pistinkiinnike. 13 W W W. Itse toivoisin aseelta hieman lisää puhtia, mutta joka tapauksessa joulen verran on hyvä vakiotaso sekin. Varmistukseksi panta kiinnittyy myös kuusiokantaruuvilla. Etutähtäintä voi säätää sekä pysty- että vaakasuunnassa ja myös siitä löytyy hämärätähtäin. Lippaansalpa on tuttu AK-sukuisista aseista. Liekinsammuttimen alta löytyvät 14 mm negatiiviset kierteet. Vastaavasti taas nopeudessa hävitään Mikhail Kalashnikovin luomuksille. S O F T A A J A . Koska aseen akkutila on osittain juuri valelukon kohdalla, saattaa akku osua lukkoon juuri sen verran, että sen liikkuminen häiriintyy. Käytännössä tämä tarkoittaa pääasiassa sitä, että valelukko saattaa jumittua puoliväliin. Blowback ei kuitenkaan ole aivan ongelmaton. Tämä ei toki ole merkittävä asia, sillä yhä edelleen valtaosa sähköpyssyistä toimii näin. Midcap-mallinen lipas kärsii niin monille midcapeille tyypillisestä ongelmasta, eli kuulat saattavat jäädä jumiin kuiluun. Galil ampui mittauksissa palloja varsin tasaisesti noin yhden joulen lähtöenergialla. Omat kokemukseni King Armsin lippaista ovat tähän mennessä olleet lähinnä katastrofaalisia lukuunottamatta FAL:n lipasta. Lipas ei siis syötä viimeisiä neljää viittä kuulaa. Tällä hetkellä vaihtoehdot rautatähtäimille ovat jokseenkin olemattomat ainakin airsoftpuolella, sillä aseeseen ei tunnu löytyvän edes lippaita tähtäinkiskoista puhumattakaan
Mitään ulkopuolelta käsin havaittavaa vikaa ei löytynyt, joten oli aika tutkia koneiston syövereitä. vasti pihdeillä. Viritinrattaaseen on asennettu valmiiksi suutinlevynviivästyttäjä (sector gear chip). Oikeastaan vain blowback-mekanismi erottaa sen perinteisestä Kalashnikovista. 8,4 voltin akuillakin ase kyllä toimii, mutta tulinopeus on melkoisen laiska ja laukaisuviivettä voisi kuvata esimerkiksi sanoilla "piinallinen" tai "odotuttava". Akkuihin liittyy hauska pieni yksityiskohta. Käytettävien akkujen on oltava huolellisesti koottuja, sillä esimerkiksi liian paksu kutistesukka tai huonosti asetellut johdot estävät helposti akun mahtumisen putkeen. Ratkaisu on paitsi yksinkertainen, myös erittäin toimiva. Onneksi ase on täysin yhteensopiva markkinoilta löytyvien varaosa- ja viritysmoottorien kanssa. POHDINTAA Ensimmäisten kolmentuhannen kuulan ajan pidin King Armsin Galil SAR:ia todella pätevänä peruspyssynä, johon oli vieläpä lisätty kiva blowback-ominaisuus. Itse akkutila sijoittuu pääosin alapuolelta hieman avonaisen kaasumännän suojaputken sisään ja pari kennoa mahtuu laatikonkannen allekin. Valelukkoa on vedettävä operaation aikana hieman taakse. Tämä osoittautui jälleen hyväksi käytännöksi, sillä noin kolmentuhannen laukauksen jälkeen Galilin koneisto alkoi pykiä pahasti. Rataslaatikon saa irti helposti: vain tulenvalitsin, pistoolikahva ja etupää (sisäpiipun ja hoppikoneiston irti saamiseksi) sekä rataslaatikon päälle ruuveilla kiinnittyvä blowback-mekanismi valelukkoon yhdistävine tankoineen täytyy irrottaa ennen kuin laatikon voi vain nostaa ylös rungosta. Sen jälkeen osat voi nostaa irti. Palautinjousi painaa ohjainkappaleen takaisin eteen ja valelukko on itse jousitettu, jotta mekanismi ei rikkoudu mikäli lukko jumiutuu. Männässä on päällä niin ikään sopiva lovi, jolloin aina männän liikkuessa taaksepäin se lyö samalla ohjainkappaleen ja sitä myöten valelukon taakse. Koska kannassa ei näin ollen ole minkäänlaista hahloa tai koloa meisselille tai avaimelle, täytyy sitä kääntää varo14 TEKSTI: ESA TOIVONEN KUVAT: ARSI IKÄHEIMONEN W W W. Niinkin tärkeän osan kuin moottorin pettäminen jo noin lyhyen käytön jälkeen olikin melkoinen pettymys. Jos jotain hyvää, niin tietenkin myös pahaa: vastaavasti metalliputki aiheuttaa kylmällä ilmalla akun hyytymistä nopeammin kuin se väljemmässä akkutilassa tapahtuisi. Tätä kautta valelukkoa liikuttava vipuvarsi on yhteydessä mäntään. Hoppiyksikkökin on AK:sta tuttu, niin hyvässä kuin pahassa. Vakiokäyttöön 9,6 volttia riittää mainiosti, joskin laukaisuviive jää silläkin varsin pitkäksi. S O F T A A J A . Sisätutkimuksen tärkein päämäärä oli luonnollisesti selvittää aseen toimintahäiriön syy. Perä on karu, mutta erittäin toimiva. Perän sarana on järeää tekoa. Rataslaatikko eroaa perinteisestä vain sen päällä olevalla aukolla. Blowback toimii siten, että rataslaatikon päällä sen takaosassa on aukko, johon valelukkoon kiinnittyvän tangon ohjainkappale sijoittuu. Huomautettavaa on lähinnä jousenohjaimessa ja ventiloidusta männänpäässä, jotka eivät ole laakeroituja. Tunnetustihan akut tapaavat lämmetä kovassa käytössä. F I. Eihän tämäkään oikean aseen tulikuumia osia vastaa, mutta hauskaa se on silti. Sylinterikokonaisuuden tiiviys on erittäin hyvä, mikä osaltaan selittää tasaisia lähtönopeuksia ja tarkkuutta. Kokonaisuutena pidin Galilista todella paljon, vaikka satunnainen lippaan temppuilu harmittikin aina kohdalle osuessaan. Suojaputki ja sen holkki on irrotettava akun laittamista tai pois ottamista varten. Jo alkujaan moottoriin kohdistuneet epäilyt saivat vahvistuksen kun moottoria käytettiin koneistosta irrallaan. Koneisto ei välttämättä saanut vedettyä jousta vireeseen tai pyöritettyä rattaita vireen yli ja moottori rääkyi aivan järkyttävästi. Perinteiseen tapaamme ei kuulia testeissä säästelty. Niinpä on liian aikaista arvioida onko kyseessä yksittäinen valmistusvikainen moottori, vai onko KA:lta päässyt markkinoille laajempikin ero huonoja moottoreita. Ilman moottoririkkoa olisin suositellut asetta oikein lämpimästi, nyt joudun lisäämään suosituksen perään pienen varauksen. KONEISTOKATSAUS Rataslaatikon päälle kiinnittyvä palikka välittää männän liikkeen valelukkoa ohjaavalle tangolle. Mäntä ei ole aivan perustavaraa, sillä sen yläosasta on leikattu pala pois blowback-mekanismia varten. AK-sukuisuus näkyy Galilia purettaessa kaikessa. Koko laite käytännössä hyytyi kokonaan jo ilman minkäänlaista vastustakin. Tarvittava varovaisuus on verrannollinen lähinnä avaajan haluun olla tekemättä kantaan holtittomia jälkiä pihdin hampailla. Ehkä kyseessä on vain uuden asemallin lapsentauti, joka korjataan nopeasti tai vain testiyksilöömme osunut yksittäinen valmistusvikainen moottori. Koska aseen akkutila on pääosin kaasumännän suojaputken sisällä ja erittäin ahdas, seuraa akun lämpenemisestä lämmön siirtyminen myös metalliseen suojaputkeen. Koska ase on vastikään julkaistu, ei siitä löydy vielä juurikaan käyttökokemuksia. Tiiviin taistelun jälkeen putki saattaakin olla likimain kuuma. Koneisto on koottu laadukkaista osista alkaen aina 7 mm kuulalaakereista teräksisiin rattaisiin. Maruista poiketen valitsinvivussa ei ole liimattua kumitulppaa ruuvin päällä, vaan päälle näkyvä osa on ruuvin kanta itsessään. Tämä tapahtuu vetämällä niitä taaksepäin kunnes holkki on ulkona uristaan. Kuitenkin on huomioitava, että ongelma on erittäin helppo korjata ja muutoin pyssy toimi kuin unelma
Akun laittaminen ja poistaminen edellyttävät osien irrottamista. AK-mallinen hopinsäätö löytyy tuttuun tapaan hylsynpoistoaukosta. Akun ei auta kärsiä ahtaanpaikankammosta. F I. S O F T A A J A . Laatikonkannen alta paljastuva akkutila näyttää ensisilmäyksellä kammottavan pieneltä. Lipas syöttää, jos syöttää. G a li l S A R Valmistaja: King Arms, to im in ta 20 m Lähtöenergia: Lähtönopeus: Kasan koko: Keskihajonta: Hong Kong G&G Natural 0,20 g (0,20 g) G&G Natural 0,25 g (0,26 g) G&G Natural 0,28 g (0,30 g) Pituus: 854 / 617 mm Piipun pituus: 360 mm Paino: 3290 g Hinta: 436 dollaria Myyjä: WGC Shop, www.wgcshop.com 1,02 J 101 m/s 88 mm 34 mm 0,99 J 87 m/s 105 mm 35 mm 0,96 J 80 m/s 84 mm 28 mm 15 W W W. Onneksi tila jatkuu kaasumännän suojaputken sisään. Kaasumännän suojaputki ja sen holkki lähtevät irti vetämällä. Minikennoista koottu AK-mallin voimanlähde mahtuu sisään juuri ja juuri. Ainoat airsoftiin viittaavat merkinnät on piilotettu lippaan pohjalevyyn. Mäntää lukuunottamatta muut koneiston osat ovat normaaleja kolmosversion ja AK:n osia. 130 kuulan midcap-lipas on kuin STANAG-lippaan ja AK-74:n lippaan risteytys
S O F T A A J A . F I 16. W W W
Tärkeimmät uudistukset lienevät vetoperällisen version julkaisu vuonna 1978, kiinteällä vaimentimella varustetun MP5SD:n julkaisu, kompakti MP5K eri malleineen, Navy-tyyppisen kahvarungon käyttöönotto Yhdysvaltoihin myytävissä aseissa sekä aseen viimeisin evoluutioversio MP5F, joita muun muassa Suomen Puolustusvoimilla on käytössään. 2008 Ensimmäiset huhut Systeman MP5 PTW:stä alkoivat liikkua internetin keskustelulaudoilla W W W. MP5:n ottivat ensimmäisinä palveluskäyttöön Saksan rajavartiosto sekä Sveitsin poliisi. Escortin aseen valmistus lopetettiin muutama vuosi sitten alkuperäisten YE:n muottien tuhouduttua. Ensimmäiset mainittavat versiot lienevät JAC:n aseet, jotka toimivat ulkoisella paineilma- tai hiilidioksidilähteellä. Näille kaikille yhteistä on version 2 rataslaatikon käyttö (pois lukien MP5K- ja PDW-mallit). Tästä johtuen sähköaseissa ei ole voinut käyttää mm. aitoja periä, kiikarikiskoja tai lamppukahvoja. TRAINING WEAPON 5 VER. Sähkötoimisena versiona asetta löytyy muun muassa Maruilta, G&G:ltä ja Classic Armylta sekä luonnollisesti lukuisilta kiinalaisilta halpaval17 mistajilta. Lisäksi kaikista on myös puuttunut 3-5 kuulan pursketulimahdollisuus, joten muun muassa Maruin MP5A4:nä markkinoima ase on tosiasiassa MP5A2 Navy, jossa ei pursketulimahdollisuutta A4:n tapaan ole. NIIDEN TEKNIIKKA ALKAA OLLA AIKANSA ELÄNYTTÄ, MUTTA MISTÄ LÖYTYISI VANHALLE MALLISTOLLE SEURAAJA. MP5-muovikuulaversioita on valmistettu useamman tehtaan toimesta niin kauan kuin kuuden millimetrin kuulia on ampumaradoilla ja pelikentillä ilmassa lentänyt. Jälkimmäiset kehitettiin FBI:n tarpeita silmälläpitäen ja ne tunnetaan nimillä MP5/10 ja MP5/40. Runko ja kahva ovat liian paksuja ja kädensuojan kiinnityskohdat ovat sekä erilaiset että eri kohdissa kuin aidossa MP5:ssä. F I. Ase oli alun perin suunnattu poliisivoimien tarpeisiin, joilla oli huutava tarve pienikokoisille, luotattaville ja sarjatuleen kykeneville aseille pistoolien rinnalle. Aseet eroavat aidosta myös mitoiltaan. Tokyo Maruin julkaistessa AEG-mallistonsa 1990-luvun alussa joutuivat kaasuasevalmistajat koville ja nykypäivään saakka viimeisenä mohikaanina tällä saralla selvinneen YE:n, nykyisin Escortin, MP5 GBB oli viimeinen täysikokoisen MP5:n kaasutoiminen replika. MP5:ttä on valmistettu kaliibereissa 9x19 mm, 10 mm AUTO ja .40 S&W. Molem- pien suurempikaliiperisten versioiden valmistus on sittemmin lopetettu. SYSTEMA TRAINING WEAPON 5 HECKER & KOCHIN MP5 ON OLLUT MARKKINOILLA JO NELJÄ VUOSIKYMMENTÄ JA AIRSOFT-MAAILMASSAKIN ASEESTA ON OLLUT SAATAVANA ERI VERSIOITA TOISTA KYMMENTÄ VUOTTA. Sittemmin asetta on muutettu ja parannettu sen neljänkymmenenkahden palvelusvuoden aikana lukemattomia kertoja. Yhdeksän millimetrin versio on yhä tuotannossa, sillä MP5:n seuraajaksi kaavailtu UMP ei ole saavuttanut haluttua suosiota. SAANKO ESITELLÄ: SYSTEMAN MP5 PTW! HECKLER & KOCH toi MP5-mallistonsa markkinoille vuonna 1966. Mallikohtaisia eroja löytyy muualta aseesta, kuten CA:n ja G&G:n latauskahvasta liikkuva näköislukko tai kenttäpurku, mutta periaatteeltaan kaikki sähkötoimiset MP5:t ovat tähän mennessä olleet samanlaisia. S O F T A A J A
Ulkoisesti käyttäjä huomaa varmasti ensimmäisenä aseen painon. Rungon etuosaan kiinnittyy teräksinen ulkopiippu puristusliitoksella ja neljällä ruuvilla ja sen päähän puolestaan etutähtäin ja erillinen piipun suukappale. Lähes viiden kilogramman omamassa on suurin piirtein puolitoista kertaa tyhjän M4:n verran vaikka kyseessä on konepistooli! Pelkkä aseen runko painaa lähes saman verran kuin Maruin vakio MP5 AEG. Irrotettava ja vaihdettava jyvä on siitä hyvä, että enää esimerkiksi kuulan osumasta katkenneen jyvän takia ei koko etutähtäintä tarvitse vaihtaa. Aseen piippu on varustettu M14x1mm naaraskierteellä, joten aseeseen käy osa Maruin MP5K:lle tarkoitetuista vaimentimista. Runko ja latauskahvan putki W W W. Perä, kahvarunko ja kädensuoja ovat mustaa kuituvahvisteista polymeeria ja viimeistelyltään aivan eri planeetalta kuin muilla valmistajilla.. Aseen rakennetta tarkasteltaessa selviää suuren massan syy. Perusperiaate on sama, eli lippaan saa vapautettua joko kahvan etupuolella olevasta vivusta eteenpäin työntämällä tai painamalla rungon oikealla puolella olevaa M16:n lipassalvasta tuttua nappia. Lipassalpa eroaa tavallisten sähköaseiden vastaavista. Etutähtäimen jyvä on vaihdettavaa mallia. Rumpumallinen takatähtäin on esikuvalleen uskollinen. Latausvivun varsi ei osu rungossa olevan uran reunaan, joten "HK-slapin" voi tehdä ilman suurta pelkoa hajoamisesta. vuoden 2006 lopulla, kun valmistaja esitteli M16 PTW-sarjansa kolmannen version. Salvan liike on hyvin lyhyt ja jäykkä. Huhut vaihtelivat villeistä laimeisiin, mutta lopullinen vahvistus MP5:n julkaisulle saatiin vasta vuoden 2008 alussa, kun ensimmäiset kuvat ja videot prototyypeistä ilmestyivät virallisten Systeman jälleenmyyjien sivuille. Latauskahva ja sen jousi kulkevat rungon sisällä sen yläosassa. Ulkoisesti aseessa juuri ne osat ovat metallia kuin oikeassakin. Vivun yhteyteen on yhdistetty teräksinen lehtijousi, joka painaa lipasta lipaskuilun seinään estäen täten lippaan heilumisen kuilussaan. Latauskahvan jousen poistamalla aseen rungon yläosaan on mahdollista saada mahtumaan AK-tyyppinen akku, jolloin esimerkiksi aidon teleskooppiperän asennus on mahdollista. Kasattavaa Challenge Kitiä ja perusmallin MP5:ttä seurasi kesällä 2008 MAX-versio. Systeman M16sarja nosti sähköaseet uudelle vuosituhannelle ja MP5:n toivotaan jatkavan tätä kehitystä. Suuri yleisö kuohahti, ja ensimmäiset 200 TW5:ttä myytiin loppuun jo ennen kuin ne ehtivät jälleenmyyjille. Aseessa ei ole esimerkiksi Classic Armyn uudemmasta MP5-sarjasta tuttua latauskahvasta liikkuvaa näköislukkoa. Aina vain toistaan näyttävämpien ja parempien aseiden hankinnassa on se varjopuoli, että jatkossa rima ostaa tietyn mallinen ase nousee niin korkealle, etteivät tavalliset vaihtoehdot enää tyydytä kuluttajan tarpeita. F I ovat saumattomia ja ne on valmistettu kevymetallivalusta, eikä niihin ole valettu mitään merkintöjä. Haittapuolena jousi vaikeuttaa lippaan asettamista ja poistamista aseesta huomattavasti, joten TW5:n kohdalla lippaanvaihtoja joutuu oikeasti harjoittelemaan ennen kuin ne saa sujumaan nopeasti. Muita ulkoisia teräsosia ovat lipaskuilun kyljestä löytyvä hihnakiinnike, irrotettava etutähtäimen jyvä, takatähtäimen rumpu, runkotapit sekä lipassalvan muutama pikkuosa. Takatähtäin säätyy kuten oikea, ja rumpu kääntyy tarkasti naksahtaen neljään eri asentoon neljää erikokoista diopterireikää varten. S O F T A A J A . Nappia ei tarvitse tai edes pysty painamaan sisään kuin muutaman millin, eikä vipukaan liiku juuri sen enempää. Malleista ei ole vielä saatavilla kuin MP5A4 kiinteällä perällä, Navykahvarungolla ja kolmen kuulan pursketulella. Fiilistelijät voivat tässä vaiheessa taputtaa käsiään, sillä aseella voi melko rauhassa tehdä myös "HK-slap"-tyylisen latauksen, jossa taka-asentoon lukittua latauskahvaa lyödään kämmenellä kohti lipasta vapauttaen kahvan syöksymään jousivoimalla etuasentoon. 18 Itse latauskahva on valuosa, mutta toisin kuin muun muassa Maruin malleissa se ei etuasennossa osu uransa etureunaan eikä täten katkea yhtä helposti kuin Maruin aseissa. Suukappale eroaa muun muassa Maruin osasta niin, että airsoft-aseisiin tarkoitetut, suukappaleen päälle asennettavat liekinsammuttimet eivät Systeman aseeseen sovi
Sylinteriin käsiksi pääseminen vaatii vielä rungon takaosassa olevan metallisen kiinnikeosan irroittamisen, joten varsinaisesta kenttäpurkamisesta ei tämän aseen kohdalla voida puhua. Kahvarungon takaosassa on teräksinen kiinnikelevy, joka istuu tiukasti rungon ympärille ja myös sen auki kääntäminen vaatii esimerkiksi talttapäisen ruuvimeisselin. Muutaman aukai19 Tulenvalitsin on kerrankin juuri sellainen kuin pitää; kolmen laukauksen pursketuli löytyy ja myös toimii. Muovin tekstuuri vastaa hyvin lähelle aidon MP5:n muoviosia, mutta väri on H&K:n harmahtavia osia aavistuksen tummempi musta. Kirjoitushetkellä aseeseen on saatavilla ainoastaan 40 kuulan peruslippaita. Mitoitus on yksi yhteen H&K:n aseen kanssa ja TW5:een käy suoraan muun muassa Surefiren lamppukahva. Aitojen perien yhteensopivuudesta ei vielä ole tietoa, mutta silmämääräisesti näyttäisi siltä, että ne todennäköisesti sopivat paikoilleen melko pienellä vaivalla. Valitsinta ei kannata kääntää varmistetun asennon yli, sillä näin valitsinvivut irtoavat ja saattavat pudota metsään. Perä on ontto ja ottaa sisäänsä hyvin 9,6-volttisen large-akun. Aidosta poiketen perän hihnalenkin kiinnikesokkien reiät eivät mene perän läpi, mikä johtuu tarpeesta säilyttää akkua perän sisällä. Hopin säätäminen tapahtuu lipaskuilun kautta kuusiokanta-avaimella. Kädensuoja kiinnittyy realistisesti ja aseeseen sopivatkin suoraan aidot kädensuojat ja lamppukahvat. Sarjatuliasennossa valitsimen asento myös vaikeuttaa huomattavasti sen kääntämistä esimerkiksi pursketulelle, sillä pystysuoraan aseen yläosaa kohti osoittavasta valitsimesta on vaikea saada peukalolla otetta. sun jälkeen osat hieman asettuvat ja aseen avaaminen helpottuu. Tämän jälkeen kahvarunko voidaan taittaa etummaisen kiinniketappinsa varassa auki. Kuulia työntävän jousen päässä oleva osa työntää lippaan loppuessa ulos myös pienen ulokkeen, joka puolestaan osuu lipaskuilussa olevaan kytkimeen ja ase lopettaa lippaan tyhW W W. Merkkinnät eivät ole pelkkää silmänlumetta, sillä TW5 todellakin ampuu kerta-, purske- ja sarjatulta. Täyden lippaan irroitus aseesta hukkaa vain yhden kuulan normaalin kolmen tai neljän sijaan. Valitsin liikkuu kahvarungossa hieman nihkeästi eikä naksahda eri tulimoodien kohdalla läheskään samalla tavoin kuin M16-sarjan tarkka ja jämäkkä valitsin. Erillistä ulkopiippua ei ole, vaan paksu putki on se sama, josta myös kuulat lähtevät. Perään mahtuu hyvin 9,6 voltin large-akku. Lähes viiden kilogramman omamassa on suurin piirtein 1,5 kertaa tyhjän M4:n verran vaikka kyseessä on konepistooli! Valitsinvivun tulee olla myös juuri oikeassa kohdassa, että ase ylipäätään ampuu, joten tässä Systemalla olisi vielä parannettavaa. Hyvänä puolena ulkoneva syöttöaukko mahdollistaa koko lipaskapasiteetin syöttämisen aseeseen, joten 40 kuulasta yksikään ei mene hukkaan. F I. S O F T A A J A . Huonona puolena puolestaan airsoft-aseisiin tarkoitetut osat vaativat muutoksia ennen kuin ne saa sopimaan Systeman aseeseen. Syöttöhuulet tulevat lippaan rungosta reilusti ulos, joten lippaita ei kannata pudottaa maahan. Ase on periaatteessa kenttäpurettavissa kuten aito MP5: perän kiinniketappi painetaan ulos ja perä vedetään irti. Muutoin alennusratas saattaa ottaa kiinni sylinteriin. Pursketuli ei ole säädettävä, vaan se valittuna ase ampuu aina kolme kuulaa kerralla, jos liipaisin on painettuna pohjaan riittävän pitkän aikaa. Kahvarunko vastaa sekin aitoa sekä kiinnitykseltään, kooltaan että merkinnöiltään. Samaisessa kiinnikeosassa on myös sylinterin pidätinruuvi, joka tulee aina kiristää, jos aseen on purkanut. Kädensuoja kiinnittyy kuten tuliaseessa; sen takaosassa on kynsi, joka ottaa kiinni rungon etuosaan ja etupäässä tappi. Perälevy on kumia ja se kiinnitetään venyttämällä kumin reunat perässä olevan ulokkeen päälle. Sylinteriä ja rungon päätyosaa takaisin laittaessa saa käyttää jonkin verran voimaa, sillä aseen hoppiyksikön etupinnalla on o-rengas, joka täytyy puristaa kasaan, jotta päätyosan ruuvit menevät kohdalleen. Asentoihin valmistaja ei voi juuri vaikuttaa, mutta muuten aseen hinnan edellyttämä laatuvaikutelma ei valitettavasti toteudu. Kuten aidon MP5:n, myös TW5:n saa lopettamaan ampumisen, mikäli liipaisimen vapauttaa kesken purskeen. Systeman sovitteet ovat kuitenkin niin tiukkoja, että perän irti vetäminen ei noin vain onnistu, vaan se vaatii työkaluja, joilla se voidaan naputtaa irti. Lipas eroaa tavallisen AEG:n lippaasta ja se ei ole yhteensopiva esimerkiksi Maruin lippaiden kanssa
Ulkohalkaisija PTW:n piipussa on kymmenen millimetriä AEG:n 8,5 millimetrin sijaan ja hoppi on aivan erilainen, joten MP5- tai M16-sarjan aseisiin eivät sähköaseiden piiput ja hoppikumit sovi. Männässä on M90-sylinteristä lähtien teräshampaat vanhan mallisten sinkkihampaiden sijaan. MP5:ssä tämä ongelma on korjattu ja seinämävahvuutta on lisätty koko sylinteriin reilusti. Sarjatulen ystävänä arvostan mahdollisuutta ampua entistä paremmin hallittua sarjaa siis tarkkoja purskeita erittäin korkealle. Oikeisiin pyssyihin tottuneille karskeille SWAT-miehille suorastaan neitimäistä hienostelua vaativa tulenvalinta ja lippaanvaihto lienevät sula mahdottomuus. Tämä asettuu piipussa olevaan uraan ja hopinsäätöruuvi painaa U-kappaletta ylöspäin, jolloin hoppi vähenee. Aseeseen sopivat M16 PTW -sarjaan tarkoitetut tarkkuuspiiput. Yksikkö on yksiosainen ja kiinnittyy piippuun messinkisen holkin avulla. Valmistaja ilmoittaa aseen olevan varustettu tarkkuuspiipulla, joka on sama 6,04 millimetrin piippu kuin uudemmissa M16-sarjan aseissa, mutta luonnollisesti jokusen senttimetrin lyhyempi. Systema on lisännyt TW5:n hoppiin o-renkaan, joka tiivistää piipun ja hoppiyksikön välisen liitoksen. Muutenkin tavallisiin sähköaseisiin verrattuna olematon laukaisuviive lämmittää mieltä nopeissa tilanteissa todella paljon. Lippaissa ei ole minkäänlaisia merkintöjä, mutta mustattu pinta noudattelee aitojen lippaiden pintakäsittelyä. TOINEN MIELIPIDE: SISÄLTÄÄ TUTTUA JA TURVALLISTA SEKÄ UUTTA JA IHMEELLISTÄ TW5:n sisukset ovat osaksi tuttuja vanhemmasta M16-sarjasta. Rattaistoa ei tällä kertaa ole muutettu perinteisestä niin radikaalisti kuin M16-sarjan aseissa, mutta uuden ja vanhan sekoitus tuntuu toimivan lähes yhtä hyvin. TW5 on suunnitteluvirheistään huolimatta mielestäni kiistatta markkinoiden paras airsoftMP5. Totuus tuntuu pätevän myös Systeman suunnittelufilosofiaan. Jos mainitut ongelmat tai ominaisuudet unohdetaan, on Training Weapon 5 kertakaikkisen ihastuttava laite. Vaikka tarkkuustestit eivät tuottaneet mitään maailman kärkituloksia, on käytännön pelitarkkuus varsin hyvällä tolalla, eikä vähiten loistavan hopin ansiosta. Luonnollisesti tekniikka ja etenkin sen kehittäminen maksaa maltaita, mikä puolestaan näkyy tuotteen hinnassa. TW5:n kanssa taas asia on juuri päinvastoin! Ase ampuu huomattavasti paremmin kuin M90-tason aseelta sopisi odottaa. 1,5 millimetrin kuusiokoloruuvin ollessa auki hoppi on siis täysillä. Pursketulella kuulat pysyvät nätissä kasassa aina 30-40 metriin asti maksimikantaman ollessa helposti 50 metrin luokkaa. M16-sarjan sylintereiden seinämävahvuus on sylinterinpään kohdalta niin pieni, että sylinteri pullistuu käytössä ja lopulta sylinterinpää ei enää kierry paikoilleen. Muiden valmistajien sietäisi ottaa mallia. ESA TOIVONEN Pistoolikahvan eron tavallisiin kuulapyssyihin verrattuna huomaa välittömästi jo pelkästä tuntumasta; realistinen kahva on paljon ohuempi kuin kuulapyssyissä yleensä. Oikealla Systema, vasemmalla tavallinen sähköase. Hoppiyksikkö ja piippu eroavat M16-sarjan osista hyvin vähän. Vuoden 2007 mallin M16-sarjan aseet vakiohopilla ampuvat yleensä minne sattuu eikä kantama ole niin hyvä kuin viritysasteelta voisi odottaa. Näin kalliissa aseessa tuollaisten asioiden pitäisi ilman muuta olla kunnossa etenkin jos tuotetta markkinoidaan viranomaiskäyttöön harjoitteluaseeksi. Jos rahaa löytyy ja sen tahtoo käyttää maailman parhaaseen MP5-replikaan, kehotan kääntymään Systeman puoleen. F I Myönnettäköön, olen pettynyt löperöön tulenvalitsimeen sekä heppoiseen tyhjän lippaan tunnistimeen. Sisä- ja ulkopiipun välissä on liukusovite, joten TW5:n sisäpiippu ei välttämättä sovi kaverin samanlaiseen aseeseen ja toisin päin. Pursketuli on mahtava asia ja se pitäisi mielestäni löytyä ehdottomasti kaikista kuulapys- syistä, joiden esikuvissakin se on. 20. Hoppikumi on silikoniletkun pätkä, joka on kiinni U:n muotoisessa kappaleessa. S O F T A A J A . jennyttyä ampumisen. Sanonta kuuluu, että miksi turhaan muuttaa vanhaa, jos se toimii. TW5:n ja M16:n sylinterit eivät siis ole yhteensopivia. Sylintereitä on saatavilla M90-, M110-, M130- ja M150W W W. Näin on saatu aikaan tarkka, mutta samalla melko temperamenttinen säätö, jota ei mielellään muuta kun sen on kerran saanut kohdilleen. Tämä lisää tarkkuutta, mutta toisaalta saattaa aiheuttaa ongelmia esimerkiksi PDI:n tarkkuuspiipun asennuksessa. Sylinteri pitää samalla tavoin sisällään männän ja jousen kuten M16-sarjassa, mutta eroaa mitoiltaan isoveljensä sylintereistä. Mäntä, männänpää, sylinterinpää ja suutin ovat samanlaisia kuin M16:ssa, joten tässä kohtaa Systema on toiminut viisaasti ja pitänyt toimivan ratkaisun ennallaan