Blues News 2/2013 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

N:o 260 (2/2013) Hinta 6,80 ? 46. vuosikerta EARNEST ROY JR. CHIP COVINGTON BILLY BLAND INDIAN Henkilökuvissa: MASA SALORANTA JUSSI SYREN R&B-tenoristit, osa 10: WILD BILL MOORE Klassikoiden lähteillä, osa 39: 1920-LUVUN KAIKUJA Blue North Records esittää: TITTY BAR TIM BLUES BAND DAVE ARCARI & THE HELLSINKI HELLRAISERS LED ZEPPELIN ...ja muita vuoden 1970 sattumuksia ALVIN LEE 1944?2013: Mestarin muisto elää! 197301-13-02 ISSN 0784-7726 EUROPEAN BLUES CHALLENGE 2013 Rollarit levyllä ja lavalla / Kaikuja kadunkulmista, osa 2: Antaa levyjen pyöriä! BN lukee kirjallisuutta / BN käy keikoilla ja festareilla / Blues News from England
rates) vuodelle 2013: - 1/4 sivu mv (1/4 page b/w) 110 eur - 1/4 sivu väri (1/4 page color) 130 eur - 1/2 sivu mv (1/2 page b/w) 190 eur - 1/2 sivu väri (1/2 page color) 230 eur - 1/1 sivu mv (1/1 page b/w) 310 eur - 1/1 sivu väri, muut sivut paitsi takakansi (1/1 page color, except the back cover) 350 eur - 1/1 sivu väri, takakansi (1/1 page color, the back cover) 370 eur Ilmoitusmyynti / Advertising sales: Harri Haka harri.haka@gmail.com + 358 (0)500 817214 Tässä numerossa avustivat: Honey Aaltonen, Marko Aho, Micke Björklöf, Norman Darwen, Harri Haka, Jouni Hyytiäinen, J.M. 38 BN käy festareilla ........................................................ Recordsin sekä viime aikoina eritoten somerolaisen Trichord-Levyn ymmärtävään tuotantoapuun. Kuten Salorannan haastattelustakin käy ilmi, esim. ja tätä sääntöähän meillä täällä bluesleirissä pääsee poikkeus harvemmin vahvistamaan. Pete Hoppula Sisällysluettelo: Earnest "Guitar" Roy Jr. 50 Levytutkailut ................................................................ 45 Rollarit levyllä ja lavalla ............................................ Näiden herrojen kompromisseista ja laadusta tinkimätöntä matkaa eivät heidän kanssaan yhteistyötä tehneet levy-yhtiöt ole pyrkineet sen enempää riistämään, ohjeistamaan kuin nöyristämäänkään. Ensimmäisen kerran levyttämään 80-luvun alussa valtakunnallisen Finnlevyn alaisuudessa toimineella Hi-Hat-merkillä päässyt Syren esitti Red Hot -yhtyeensä kanssa aikakautensa originelleinta rockabillyä, nuorukaisten itsensä sanelemin ehdoin ja omaa käsialaa olevan musiikkinsa kautta. Sittemmin miehen vahvan mission viitoittamaa taivalta ovat tukeneet täysin palkein kotimaiset riippumattomat yhtiöt Bluelight, Goofin?, Jungle ja Snowflake Records. Tilaukseen sisältyy 6 lehden sekä FBS ry:n jäsenyyden lisäksi vapaa julkaisuoikeus tekstimuotoisille pikkuilmoituksille. Ilmoitushinnat (ad. Keskitietä arasti tarpoen hän tuskin olisi niin tehnyt. 47 Blues News from England ......................................... 20 R&B-tenoristit, osa 10: Wild Bill Moore ................. 19 Billy Bland ..................................................................... Ja silti, myös Suomessa jaksaa vuodesta toiseen operoida koko joukko enempi-vähempi täyspäiväisiä rootsammattilaisia, joille paitsi työn jälki myös työnteon mielekkyys merkitsee erityisen paljon. 53 Etukansi: Aija Puurtinen (Honey B. 6 Indian . Harvatpa Markun teksteistä aiheidensa puolesta BN:n ydinsisältöön osuivat, mutta siitäkös hän piittasi tuon taivaallista, vaan toteutti itseään juuri niin kuin parhaakseen näki, tehden osuutensa loppujen lopuksi niin oivallisesti, että kaverin kirjallinen perintö säilyy taatusti jokaisen ?bluesjääränkin? mielessä vielä pitkään. 27 Kaikuja kadunkulmista, osa 2 ................................. 30 Muddy Lee Makkonen ............................................... 49 Titty Bar Tim Blues Band & Dave Arcari ................ Toiset lähtevät leikkiin, useimmat kuitenkin luovuttavat jo ennen siihen ryhtymistä: ?Pelkäksi kivaksi viikonloppuharrastukseksihan minä tätä kaavailin alunperinkin?... 42 -3- Savon blueskesä 2013 ............................................... Menestyksekäs luovuus ja itsepäisyys kulkevat usein käsi kädessä . Mutta jos joku musiikki on hirveää niin blues!") ei liene ainoa suomalaisartisti, jonka luovuutta ovat suuremman tuotantokoneiston rattaat pyrkineet säännönmukaisesti kahlitsemaan. 1970 sattumuksia ......... Helsingin seudulla pääsääntöisesti vaikuttanut Parviainen oli ammatiltaan freelancelehtimies, joka laati myös Blues Newsiin vajaat 70 lähinnä elokuvia tai elokuva-soundtrackeja käsitellyttä artikkelia vuosina 1991?04. 39 European Blues Challenge 2013 ............................. .................................................4 Jussi Syren ...................................................................... Nykyisin hänen tekemisissään on kuitenkin aistittavissa jotain vallan muuta kuin pelkkää pyrkimystä kaupalliseen läpimurtoon: rohkenisinko jopa väittää, että lähes samankaltaista hengen paloa, jonka voimalla juurimusiikkialallakin ammatikseen vaikuttavat jaksavat taapertaa eteenpäin. Sweet Home Chicagoa ja Mustang Sallya on mahdollista veivata näillä kulmilla liksaa vastaan bulkkimuusikkonakin, mutta uskallapa lähteä rakentamaan roots-artistin uraasi vain ja ainoastaan oman taiteellisen näkemyksesi varaan. Nykyisin tiukasti jalat maassa ja omin avuin uraansa ylläpitävä, itse musiikkinsa säveltävä, sanoittava ja tuottava Eriksson sai kyllä aikoinaan siivunsa supersuosion hyvistäkin puolista. 7.2.2013). 37 Gary Clark Jr. 48 BN lukee kirjallisuutta ............................................... & T-Bones), EBC 2013 © Pertti Ñurmi Blues Newsin ilmestymisaikataulu v. Vaan mikäpä Annan on purnatessa. Saloranta puolestaan on tukeutunut mittavalla mutta Syreniä selvästi harvemmin levylle saakka päätyneellä urallaan lähinnä omakustanteisiin tai yhdistyslähtöisiin julkaisuihin, mutta myös Goofin. Tribute To Hurriganes ...................................9 Chip Covington ........................................................... 46 Ajolähtö kotimaan roots-julkaisukevääseen ..... 16 Alvin Lee 1944?2013 ................................................. tekstiä taannoin Hesarin kuukausiliitteessä ladellut Anna Eriksson (jonka lausuntoja olen sivumennen sanoen fanittanut salaa jo vuodesta -05 lähtien, jolloin hän samaisen aviisin Nyt-liitteen haastattelussa tokaisi: ?Kyllä punk menee... On miltei päivänselvää, että niin keikkojen myynti kuin markkinointi- ja julkaisutoimintakin edellyttävät lähes poikkeuksetta kovaa henkilökohtaista satsausta, sillä keltäpä kansalliselta tai peräti multikansalliselta levy-yhtiöltä pieni roots-musikantin reppana nyt mitään huomiota saisi. Tämänkertainen numeromme nostaa esittelyvuoroon heistä kaksi, bluegrassin ja rockabillyn saralla yli 30 vuotta kunnostautuneen Jussi Syrenin sekä vähintään yhtä pitkän ajan rock?n?roll-areenojen moniottelijana temmeltäneen Masa Salorannan. viimeksi mainittu puulaaki luotti suojattinsa suomenkielisen Vesa Snygg -projektin kantavuuteen jopa siinä määrin, että tarjosi tälle levytyssopimusta pelkästään yhden lyhyen puhelinkeskustelun perusteella. Myös FBS ry:n hallinnoima Blue North Records (joka muuten on sekin julkaissut Syrenin ja Groundbreakersin tuotantoa, vuonna -06 ilmestyneellä kokoelmallaan ?Blues News Is Coming?) on halunnut aina kantaa kortensa kekoon, tarjoamalla omissa rajallisissa talous- ja henkilöstöraameissaan vuosittaisen julkaisukanavan edes muutamille persoonallista visiota, kunnianhimoa, taitoa sekä vilpitöntä uskoa tekemisiinsä omaaville akteille, jotka ovat syystä tai toisesta jääneet kovempivolyymisiltä levy-yhtiöiltä tähän saakka noteeraamatta. Huhtikuussa 2013 BLUES NEWS Blues- ja juurimusiikin lehti www.bluesnews.fi 46. vuosikerta / Volume 46 Ilmestyy 6 kertaa vuodessa / Issued bi-monthly Julkaisija / Publisher: Finnish Blues Society (FBS ry) PO Box 257, 00531 Helsinki, Finland Vastaava päätoimittaja / Editor-in-chief: Maiju Lasola maiju59@hotmail.com + 358 (0)50 356 4102 Toimituspäällikkö / Managing Editor: Pete Hoppula (pete.hoppula@saunalahti.fi) Toimituskunnalle ja ilmoitusten jättäjille: Tekstit ja ilmoitukset BN-numeroon 3/2013 oltava toimituksessa viimeistään 17.5.-13! Blues Newsin vuositilaus 2013: www.bluesnews.fi/tilaaminen.htm Aarno Alén (tai postilokeroon) aarno.alen@saunalahti.fi + 358 (0)50 544 8399 Hinta 40 euroa. ja ajatelkaa vain mitä ajattelette, ainakin minun on hyvin vaikea kuvitella, että kummallakaan näistä orkestereista, tai ylipäätään kenelläkään kotimaisella tai kotimaiselle levymerkille musiikkiaan tekevällä artistilla, olisi perusteltua aihetta ?annaerikssoneihin?, ainakaan siksi, että heidän luomisvimmaansa oltaisiin jollain tapaa koitettu tyrehdyttää tai edes varovaisesti hillitä äänitysprosessien varrella... Kiistaton oman tiensä kulkija oli myös hiljattain edesmennyt Markku (Olavi) Parviainen (8.4.1959 . Tässä lehdessä avaamme taustoja kevään -13 aikana ilmestyneisiin Titty Bar Tim Blues Bandin sekä Dave Arcari & The Hellsinki Hellraisersin Blue North -uutukaisiin . Rasti ei ole helppo, ei! Eikä se sitä näemmä ole iskelmämaailman tähdenlennoillekaan, vaikka tyystin eri mittakaavan kohderyhmille työnsä hedelmiä pääsevät suuntaamaankin. Täällä meidän rakkaalla juurimusiikkikentällämme tällaiset ponnistelut ovat toki pikemminkinkin elinehto kuin valintakysymys. 28 Led Zeppelin ja muita v. 12 Masa Saloranta .......................................................... Tavastialla .......................................... 24 Klassikoiden lähteillä: 1920-luvun kaikuja .......... 2013: N:o 1/13: vko 09 N:o 3/13: vko 25 N:o 5/13: vko 43 N:o 2/13: vko 17 N:o 4/13: vko 35 N:o 6/13: vko 51 2 - 2013 ?. Izqueirdo, Juha Jaakola, Eija Jauhiainen, Pauli Kallio, Timo Kauppinen, Kari Kempas, Jari Kolari, Esa Kuloniemi, Gona Lehtinen, Riku Metelinen, Pertti Nurmi, Mikke Nöjd, Aimo Ollikainen, Ville Pirinen, Miikka Porkka, Jukka Rajala, Jorma Riihikoski, Olavi Rytkönen, Pasi Rytkönen, Pirjo Salminen, Erkki Sironen, Marko Suutarla, Pekka Talvenmäki, TT Tarkiainen, Vesa Walamies, Janne Örnberg Painopaikka: Lönnberg Paino Oy, Helsinki Kotimaisen pop- ja iskelmäteollisuuden raadollisuudesta sekä formaattiuskovaisuudesta tiukkasanaista, suorastaan ?sepporätymäistä
Kyllä, niitä oli usein. Soitin siellä syntymäpäivänänikin 25. Vuosina 1993?2001 mies soitti Rod Paysleyn gospel-show?ssa, tehden sen jälkeen paluun bluesin pariin ja alkaen esiintyä Sam Carrin rinnalla. Cd on julkaistu ja tammikuussa (2013) teemme uuden. Mille levymerkille? . Häneltä on ilmestynyt kaksi cd:tä omalla Junbug-merkillä: ?Ain?t Goin. Silloin oli myös paljon bluesklubeja, juke jointteja: Smitty?s, Red?s Top, Casablanca ja monta muuta. Siinä kerrottiin juuri muun muassa näistä juhlista ja siitä, kuinka laiton viski virtasi. 25.9.1958) sai oppinsa isältään Earnest Roy Seniorilta kotonaan Clarksdalessa, Mississippissä. Aion tarjota sitä eri levy-yhtiöille. . Isä oli soittanut mm. Kirjoitan parhaillaan uusia, erilaisia kappaleita. Mitä pidit kisasta? . Nyt on valmisteilla uusi levy mm. Levyltä löytyvä kappale Earnest Groove on hänen käsialaansa. Vaikutteeni sain lähinnä isältäni Earnest Roy Seniorilta ja Big Jack Johnsonilta, jotka soittelivat yhdessä kotonani, sekä muilta niihin aikoihin seudulla esiintyneiltä kitaristeilta. Esiintymisaikakin, 20 minuuttia, on melko lyhyt. Mitä sinulle kuuluu sitten viime tapaamisemme? . 2005 ja ?Going Down To Clarksdale. v. Kyllä, he ottivat minut mukaansa keikoilleen klubeihin, vaikka olin vielä alaikäinen. Kingiä. No, se oli hyvä tilaisuus. Oletko huomannut? Sijaitsivatko klubit alueella, jossa asuit? . Olen saanut vaikutteita kaikilta. Tuorein on julkaistu omalla merkilläni. Jos vanhemmat tai heidän ystävänsä olivat mukana, alaikäinenkin pääsi klubeihin. Harrastettiinko siihen aikaan kotibileitä? Earnest Jr:n teinivuosille ajoittuivat myös ensimmäisen oman bändin, bluesia ja jazzia yhdistelleen First Choice?n perustaminen sekä jäsenyys Daytonissa, Ohiossa operoineessa Black Satin Soul -ryhmässä. Vuonna 1989 Jim O?Neal otti hänet Rooster Blues -levymerkilleen ja tuloksena oli single Too Many Women / I Wanna Know What My Little Girl?s Been Doing. Julkaisua edelsi pesti Albert Kingin kiertuebändissä kitaristina. -albumilla soolokitaristina ja rumpalina. v. Toivon, että saamme tilaisuuden tehdä jotain yhdessä. Jo 11-vuotiaana hänet ylennettiin porukan soolokitaristiksi. Big Jack Johnson sekä Ike Turnerin Kings of Rhythm -kokoonpanossa pitkään musisoinut Raymond Hill. EARNEST ?GUITAR. Suurin osa, aloittaessani muusikkona niitä oli nimenomaan Clarksdalen alueella. Minkä tyyppisistä kitaristeista pidät? . Tämä nykyinen on ?laimennettua?. BN otti artistin puhutteluunsa Luzernen bluesfestivaaleilla marraskuussa 2012. . ROY JR. © Pertti Ñurmi Clarksdalen bluestradition jatkaja Milloin aloitit soittamisen? T oisen polven bluesmiehenä Earnest Roy Jr (s. Vuonna 1966. Anson Funderburghin ja Preston Shannonin kanssa. syyskuuta.. Down By That Road By Myself. King, olen parhaimpien joukossa. Olet esiintynyt B.B. 2011. Vuodet Roy Sr:n, Big Jack Johnsonin sekä muiden paikallisten mukana ja opissa auttoivat junioria bluesmiehen tiellä. KARI KEMPAS . Kahdeksanvuotiaana juniori pääsi soittamaan isänsä yhtyeessä Earnest Roy & the Clarksdale Rockers, johon kuuluivat myös mm. King, Freddie King, Albert Collins ja Robert Cray. Isäni ja Big Jack vaikuttivat eniten soittotyyliini. Saitko tilaisuuden soittaa heidän kanssaan klubeissa? . Kuuntelen nykyisin enimmäkseen Albert Collinsia, Phil Upchurchia ja B.B. Kyllä, monta kertaa. Myös John Lee Hookerin tytär Zakiya Hooker haluaa mukaan seuraavalle levylleni. Uudella albumilla on minun ja bändini lisäksi vieraina Anson Funderburgh, Preston Shannon ja Billy Gibson. Opetus alkoi 5-vuotiaana bassolla ja rummuilla. 2 - 2013 Tapasimme viimeksi Memphisissä International Blues Challenge -kilpailussa vuonna 2010. Olen voinut hyvin, luojan kiitos. Siihen aikaan ei ikärajojen kanssa ollut niin tiukkaa kuin nyt. Luitko Living Bluesin jutun minusta ja taustoistani. Kingin klubilla Memphisissä, eikö niin? . Jos opin soittamaan yhtä hyvin kuin B.B. Pidän sellaisista kitaristeista kuin Phil Upchurch, George Benson, B.B. Ehkä JSP Recordsin omistaja John Stedman kiinnostuu. Pidän hänen levy-yhtiöstään, hän tekee paljon työtä sen eteen. -4- . Jatko näyttää siis kaiken kaikkiaan hyvältä Clarksdalen bluessankarille. Lisäksi hän on päässyt tekemään kiertueita Euroopassa ja muuallakin maailmalla. Ike Turnerin, Jackie Brenstonin, John Lee Hookerin ja monen muun kanssa. Roy levytti myös Earwig-merkille Big Jack Johnsonin ?Oilman?-sessiossa rumpalina sekä Frank Frostin ?Midnight Prowler. Ihmettelen vain, kuinka on mahdollista vertailla keskenään esiintymisiä 18 eri klubissa. Silloin blues oli aitoa
Toisen ihmisen tunteita ei pysty kuvaamaan. . Olin mukana hänen ?Midnight Prowler?-cd:llään, jonka Earwig Records julkaisi. King, olen parhaimpien joukossa.? . Teimme Earwigille myös Big Jack Johnsonin levyn ?Oilman?. Paljonkin, mutta ne eivät ota ohjelmaansa suoraviivaista bluesia. Niissä soi hieman erilainen musiikki. Tein itse asiassa kokonaisen LP:n, mutta Rooster julkaisi vain singlen. © Pirjo Salminen Lucerne Blues Festival, Sveitsi, 2012 Levyn materiaali on siis vielä julkaisematta? . Olin juuri ennen sitä mukana Lonnie Shieldsin Roosterille tekemällä levyllä. Albumi oli hyvä, pienen bluesyleisön tuote kuten levy-yhtiökin. Nyt kun juke jointteja suljetaan, onko Clarksdalen seudulla vielä keikkoja? . Frank Frost oli hyvä huuliharpisti. Luulisin, että hän asuu Jacksonissa, Mississipissä. Milloin ryhdyit tekemään omia levyjä? . Äänitimme nuo kaksi cd:tä samana yönä. Millaista oli tehdä töitä heidän kanssaan? . Kingin klubilla. Matkustatko paljon? B.B. Memphisissä soitan B.B. Royn ura. He olivat mahtavia tyyppejä, bluesmiehiä. Luulen, että hän on myynyt sen connecticutilaiselle Robert Johnsonille. Nuo äänitykset olivat siis ensimmäiset soololevytyksesi? . Menin studioon ja maksoin sen omilla rahoillani. Aivan, se oli silloin Blues Challenge -kilpailun aikaan. Olitko mukana Frank Frostin bändissä isäsi tavoin? . Kyllä vain, opin heiltä ja isältäni. Se oli hienoa. Kyllä, Frank, Big Jack, isäni, Sam Carr ja minä soitimme pitkään yhdessä. Sinä myös levytit Frank Frostin kanssa. . Ranskassa kiersin kuusi viikkoa ja minua haastateltiin ranskalaiseen lehteen. Minulla ei koskaan ollut ongelmia heidän kanssaan, oli sitten kyse esiintymisistä tai levyttämisestä. Kyllä, Jim O?Nealillä on se edelleen. Muistaakseni vuonna 1987. Tietääkseni hän ei ole julkaissut siltä mitään. Rooster Bluesin omistaja Jim O?Neal on viime aikoina ollut sairaana vai onko hän myynyt yhtiön? . Earnest Roy Jr. . Kyllä, viime vuonna keikkailin Saksassa ja Sveitsissä, Zürichissä ja Badenissa. Vanhemmilta tyypeiltä. Jo 14-vuotiaana. Olemme kavereita. Teen omat sanoitukseni omista kokemuksistani. Kyllä, silloin alkoi Earnest ?Guitar. © Pertti Ñurmi Soitit siellä Preston Shannonin kanssa myös vuonna 2010. . Tein singlen Rooster Blues -levyyhtiölle. King?s, Memphis, TN, 2010 -5- 2 - 2013 ?. Oli sääli, ettei firma pysynyt pystyssä pidempään. Vartuin heidän seurassaan ja opin heiltä paljon. Minä haluan soittaa omaa musiikkiani, en muiden. Milloin ryhdyit kirjoittamaan omia kappaleita? ?Jos opin soittamaan yhtä hyvin kuin B.B. nuo kaverit joivat kuin sienet. Opit heiltä myös bändin johtamista? . Opin myös sen, mitä ei kannata tehdä . En kuitenkaan julkaissut äänityksiäni. Soitin sillä kaikkia instrumentteja. Oletko tuntenut Lonnie Shieldsin pitkään? . Hän soitti myös kitaraa ja pianoa. Tiedätkö, että laulaja Dorothy Moore on myös huuliharpisti. Hän taitaa soittaa huuliharppua viimeisimmällä levyllään. Asuuko Dorothy Memphisissä? . Soitan nykyisin enemmän festivaaleilla ja klubeissa, koska jäljellä olevat juke jointit eivät maksa kunnon keikkapalkkioita. Luulen, että ne voisivat maksaa paremminkin, mutta muusikot ovat nykyisin niin nälkäisiä, että tyytyvät vähempään saadakseen töitä. Onko asuinseudullasi kasinoita?
Vuosina 1958 ja 1959 levyjä tuli harvakseltaan, ja 1960-luvulla rockabillyä tehtiin enää tuskin lainkaan. Kultavuodet olivat 1955, 1956 ja 1957, minkä jälkeen tyyli vaipui käytännössä lähes unholaan. Levymme soivat nykyään viikoittain USA:n radioasemilla. at the Savoy -festivaaleilla. Mitkä ovat olleet mielestäsi urasi huippuja? . Esimerkiksi rockabillystä ei 50-luvulla ehtinyt muodostua omaa genreään, koska rock?n?roll muutti tilanteen. Siellä liikutaan paljon festivaalilta toiselle, ja bändit tekevät kesäkaudella helposti 150 keikkaa. Pääsimme muun muassa Tennesseessä ja North Carolinassa paljon isommille areenoille kuin Suomessa koskaan. Esimerkiksi Jimmy Martinin bändissä 50-luvulla mandoliinia soittaneen Earl Taylorin tytär Judy Taylor ei yleensä edes noteeraa muita kuin amerikkalaisia bändejä, mutta me onnistuimme tekemään häneen vaikutuksen. Kontaktien lisääntyminen näin Facebook-aikana tuo hyviä yhteyksiä ja mahdollisuuksia. Tämän hetken tärkein juttu, jota työstätte? . Parin vuoden sisään on tarkoitus tehdä pieni kiertue Yhdysvalloissa ja sitäkin pitää hyvissä ajoin suunnitella. Jussi Syrenin maine jyrkkienkin mielipiteiden miehenä oli mielessäni. Miten bluegrass? . Bluegrass on ihan oma maailmansa ja traditio niin vankka, että uutta verta riittää ja aina ilmestyy kehiin 11-vuotiaita superpikkaajia. Tietysti bluegrass lajityyppinä on muuttumassa, -6- aitoja ja suoraviivaisia bluegrass-yhtyeitä ei ole yhtä paljon kuin ennen, mutta toivottavasti tähän tulee muutos. ja ?If you don?t live it, you don?t play it?. . Maallisemmankin musiikin kuulijat löytävät sanoman musiikista. Ihmiset selvästi puolittain salaa nauttivat gospelista, vaikka eivät uskonnolliseksi tunnustautuisikaan. Kuluvana vuonna tapahtuu paljon. Varmasti jotkut roots-musiikin tyylilajit kärsivät, mutta bluegrass ei. Tyttäreni on laulanut ?From Vyborg To L.A.. Putkonen (kitara ja stemmat), Kari Hella (basso ja stemmat) sekä Nelli Ikola (viulu ja stemmat). Mitä kaikkea on suunnitteilla? . Keikat, levyt ja internet tuovat tunnettuutta. . Poikani on koko ikänsä kuullut tätä musiikkia, joten se tulee häneltä luonnostaan. Gospel-keikoilla käy paljon yleisöä. Yksityistunteja en ole antanut, mutta voihan niitäkin jatkossa harkita, jos innokkaita ja bluegrassin perinteitä arvostavia oppilaita löytyy. Teillä on omintakeinen, perinteeseen ja kovaan ajoon perustuva klangi ja soundi. Suoraan puhuva ja kirjoittava mies ei epäröi tuoda näkemyksiään esiin, oli kyse musiikista tai politiikasta, suomalaisista soittolistaradioista tai yhteisörahoitteisista äänilevyistä. Marko Vanhatalon dobroa kuullaan myös usein ja keikoilla soittaa toisinaan lisäksi Jussin poika Aarne. Viime aikoina olen vetänyt kursseja esimerkiksi kansanopistolla synnyinseudullani Sastamalassa, ja myös Turussa. Omaa jälkikasvuakin on tullut perehdytettyä bluegrassin maailmaan. Stompin. Toin heidät vuonna 2008 Suomeen Ruotsin kiertueelta, homma meni hyvin ja nyt seuraa jatkoa. Ensimmäinen Yhdysvaltain kiertue vuonna 2004 oli hieno kokemus. Odottelemalla ja päätä seinään hakkaamalla asiat eivät etene. Grasstowne-orkesterissa on nuoria soittajia sekä erinomaisen palkittu ja arvostettu mandolinisti/ vokalisti. Groundbreakersien uusin levy, ?The Old Home Place Ain?t The Same Anymore?, arvosteltiin BN:n viime numerossa. Hiljattain yhtye on nähty esiintymässä mm. Kuten Bill Monroe sanoi,?It?s the music that matters. Monroen tyyli ja bluegrass ovat siitä poikkeuksellisia, että ne ovat tavallaan täysin yhden miehen aikaansaannosta. Hän loi ja kehitti tyyliä määrätietoisesti Earl Scruggsin säestyksellä, ja tästä syntyi oma genrensä. . Laajalti maailmallakin kiertäneen bändin maine on Yhdysvalloissa jo vakiintunut, eikä Suomessakaan liene ketään roots-diggaria, joka ei yhtyettä tuntisi. Jokaisella levyllämme on ollut muutama gospel-biisi. Kansallisuus ei kuulu soitossamme läpi ja palaute on ollut todella hyvää. Musiikki ja sanoma yhdessä heijastavat arvomaailmaani ja tekevät ilmaisusta monipuolisempaa. Moni tyyli syntyy yleensä keskeisesti jonkun persoonan ympärille ja kehitystä tapahtuu laajemmalla alueella monien toimesta yhtä aikaa. Grasstowne on Norjan kiertueensa yhteydessä tulossa Suomeen kesä-heinäkuun taitteessa. Mandolinisti Alan Bibey on yksi maailman arvostetuimpia ja muukin bändi on huipputasoa. -levyllä stemmoja kappaleessa The Ghost Of Laura Wilkins. Bluegrass-perinne ja perheissä siirtyvä taito pysyvät tiukasti yhdessä. Jännittyneelle haastattelijalle oven avasi kuitenkin hymyilevä herrasmies, joka toivotti minut ystävällisesti tervetulleeksi. Groundbreakersin tinkimätön liideri osoittautui rennoksi ja asiansa osaavaksi persoonaksi. Merkkejä tästä on jo näkyvissäkin. . 2 - 2013 . Olemme lämppäämässä heitä, ja muitakin kotimaisia bluegrass-yhtyeitä saatetaan kiertueella kuulla. Ohiolainen Jon Mosey kertoili viime kesänä, että perinnemusiikki on hätää kärsimässä USA:ssa ? nuoria on vaikea saada kiinnostumaan, keikat ja paikat vähenevät. Aina löytyy uusia soittajia, jotka ovat Scruggsinsa ja Monroensa opetelleet. Tyylisuunnan alkeet opetellaan ja käydään läpi. Tyylit ja opit siirtyvät, ja genre tavallaan ruokkii itse itseään. . Treenaamme syksyllä ilmestyvän gospel-albumin ohjelmistoa. Kerro sen synnystä?. Sen lisäksi järjestän keikkoja itse, omalla työllä, fanipohjan kautta ja olemalla aktiivinen kentällä. JUSSI SYREN Perinteiden ylläpitäjä H © Pasi Rytkönen armaan talvisena sunnuntaipäivänä olin matkalla Vantaalle tapaamaan Suomen ehkäpä tunnetuinta bluegrass-muusikkoa. Jutustelimme miehen tekemisistä, soittamisesta ja soittotekniikasta sekä hieman tulevasta. GONA LEHTINEN Jussi Syrenin (mandoliini ja laulu) ohella viisijäsenisessä Groundbreakersissa soittavat Tauri Oksala (banjo ja stemmat), J.P. Gettysburgin keikalla oli arviolta 5 000?6 000 ihmistä. Tämähän kuuluu vahvasti myös bluegrassin perinteisiin. Lisäksi järjestelen Grasstownen kiertuetta kesäksi. Genren synty tuli vasta 1970-luvulla. Oletko siirtänyt perinnettä eteenpäin opettamalla, antamalla tunteja tai muilla tavoin? . Takavuosina opetin mandoliinin soittoa ja laulua Suomen bluegrass-yhdistyksen workshopeissa. Tekemisen keskittäminen oikeisiin asioihin tuo parhaan tuloksen. ?The Old Home Place Ain?t The Same Anymore. on saanut runsaasti huomiota. Mies oli yllättynyt siitä, miten karussa pohjolassa pidetään perinteitä yllä ja ollaan hyvin perillä juurista. Työn alla on tietysti tuo gospel-levy. Yhtye kiertää Skandinaviaa kesällä tiiviisti?
Nyttemmin poikani Aarne paikkaa J.P:tä tarvittaessa. . Soitintraditio ei ole niin vanha kuin luulisi: dobrot, bassot ja akustiset kitarat tulivat viulun ja banjon rinnalle myöhemmin. . Meidän mottomme on ?close to the bridge . Jotkut pluggaavat soittimensa mutta sen kyllä kuulee, luonnollinen ilma katoaa ja soundi on muovinen. Minullahan on ollut sama tukkastaili ja laulusoundi 14-vuotiaasta saakka. Siinä ottaa vastuun koko hommasta. Demokratia on usein huono kompromissi bändissä. Vahvuudet täytyy osata hyödyntää. Laulusoundisi on ollut härmäläisessä musiikkimaailmassa poikkeuksellinen aina. Moni ajattelee komppikitaristeista, että siinähän rämpyttävät. . Dynamiikkaa on se, että banjonsoittaja lopettaa soittamisen laulaessaan alastemmaa tai kitaristi soittaa juoksutuksen voimallisesti säkeistön loppuun. . Kymmenen vuotta sitten joutui vielä tappelemaan äänimiesten kanssa näistä, mutta nykyään on koulutettuja, hommansa osaavia kavereita töissä. ?Playin. Ensin vaikkapa mandoliini soittaa takapotkua, ja kun se ottaa soolon, takapotkua voi soittaa banjisti, viulisti tai dobristi. Itse tein rohkean vedon 90-luvun alussa, että minä olen se ukko ja loput seuraa. Bluegrass-perinteeseen kuuluu myös, että on yksi leadman ja sitten rivimiehet. close to the mic?. Akustinen musiikki mielletään usein hillityksi. on top of the beat?, olet siinä biitin päällä ja ajo on siinä. Kertoisitko bändinne eri instrumenttien hallinnasta, niiden suhteesta toisiinsa ja tarvittavasta virtuositeetista. Hyviä bluegrass-komppikitaristeja on harvassa. Aiemmin, jos kitaristimme J.P. Väitän, että sähkösoittimilla on helpompi tehdä dynamiikkaa soittoon, vaikkapa kitaralla ja volumen kanssa pelatessa. © Pasi Rytkönen . Ei siinä hirveästi jarrutella. Bluegrassin isä Bill Monroe on sanonut: ?The hardest thing in bluegrass is to keep away what don?t belong in it?. Tämä on myös meidän ohjenuoramme. Meidän soundimme on syntynyt olosuhteiden pakosta, jatkamme sellaista perinnettä, joka on Amerikasta jo osittain kadonnut. Harjoitteletko paljon ja kuinka huollat ääntäsi? . Sen tilalla oli dobro, jota soitti entinen vaki-Groundbreaker Marko Vanhatalo, joka soittaa levyillä muutamilla raidoilla edelleen. Toisin on vaikka rockabilly-bändissä, missä voidaan perustellusti laittaa akustinen suoraan plugilla pöytään. . ei päässyt keikalle, soitin komppikitaran itse ja jätin mandoliinin pois. Soitamme paljon baareissa, missä liikaa taiteellisuutta ei hyvällä katsota, pitää paahtaa kovalla otteella. Kaikki on kiinni äänenlähteestä: kova äänenlähde ja että osaat käyttää mikrofonia oikein. ?Close to the bridge, close to the mic?-tekniikka. Ollaan lähellä tallaa, jolloin se kyllä kuuluu . jopa niin kovaa, että joskus on pyydetty laittamaan hiljemmalle. Soittihan Kari nauhatonta ennen sitä, ei se paljon siitä poikkea. Syrenin menneisyydestä: Red Hot (EP '81) ja The Lake Country Boys (omakustannesingle '90) 2 - 2013 ?. Jos bluegrass on hillittyä, se ei ole bluegrassia. Kontra on tullut jäädäkseen. Se yleistyi western swing -bändeissäkin vasta hieman myöhemmin. Dynamiikka tulee bändiltä luonnostaan, mutta ei sitä kannata liioitella, ettei mene tekotaiteelliseksi hiplaukseksi. Sanovat jenkeissä, että lau- -7- Palasia J. Kontrabasso tuli kantrimusiikkiin verraten myöhään, vasta 1930-luvulla, ja vuoristoseudulla se oli todella harvinainen. Dynamiikka on tärkeää, mutta miten on tajunnan räjäyttävän voimallisen tavaran esittämisen laita? . 1950?60-luvulla moni amerikkalainen bändi toimi samoin, mutta nyt kun soitetaan pääosin festareilla ja konserttisaleissa, tatsi on osittain kadonnut. Bluegrass ei ole mitään klassista musiikkia. Jokaisella on roolinsa bluegrassissa. Ralph Stanley -tyylistä ilmaisua. Vaikka soittajat hallitsevat instrumenttinsa, ohjaan usein soittoa ehdottamalla vaikkapa positioita, joista joku juttu voisi mennä kitaralla tai viululla. Prosessi helpottuu, kun sovitukset ovat jo valmiina mielessä. Hieman leikkisästi: soita mandoliinia läheltä tallaa, tremoloa niin paljon kuin lähtee ja niin paksulla plektralla kuin pystyt, sillä se soundi syntyy. . Mikrofoni ja soitin -tekniikkaa käytän livenä ja studiossa, on helppo tehdä luonnollista musiikkia. Sen kuulee timingissa ja sillä saavutetaan rytminen kemia
Old Cock, Lappeenranta 3.5. Harmonia on erittäin tärkeä elementti, jonka tärkeys on jopa korostunut nykyään. Nuorena 70-luvulla tuli oltua siinä 50-luvun buumissa mukana. ?Jos bluegrass on hillittyä, se ei ole bluegrassia. Carl Perkins taisi olla suurin vaikuttaja. TBA w/ Grasstowne 5.7. Käykäähän keikoilla aktiivisesti ja nauttikaa hyvästä musiikista! Jussi Syren & The Groundbreakers keikalla: 26.4. Teen nauhoituksia stemmoista ja treenaamme niitä vain stemmoja laulavien kanssa. Amerikan päivät, Helsinki 29.6. Oikeasti en soita nykyään sähkökitaraa ollenkaan, paitsi keikoilla. Ei siinä hirveästi jarrutella. Dynamiikka tulee bändiltä luonnostaan, mutta ei sitä kannata liioitella, ettei mene tekotaiteelliseksi hiplaukseksi.? © Pasi Rytkönen . Itse en ole sen tyyppisestä tyylistä koskaan innostunut, pitäydyn Amerikan meiningissä. Teen keikoilla myös lyhyen Ralph Stanley -imitaation. Mitenkäs stemmalaulu? . Laulan ihan luomuna, sen kummemmin miettimättä. Ravintola Kappeli w/ Grasstowne (USA) 3.7. Jussi Syren lusoundiani ei erota natiivista. Teerijärven country-tapahtumassa 80?90-lukujen taitteessa näki amerikkalaisia esiintyjiä ja tietysti Karjaalla myös. Olet myös muiden tyylien taitaja ja soitat tyylikästä ja taloudellista rockabilly-kitaraa. Mistä vaikutteet ja innoitus? . Grand Ole Oprysta isommin liikkeelle lähtenyt harmonian käyttö ei oikeastaan ole niin vaikeaa kuin voisi luulla. Jos otat kitaran ja soitat G-sävelen, sinulla on siinä jo kolme ääntä helposti löydettävissä, G/D/B. Näin ei soittajien, jotka eivät siinä biisissä laula, aika mene hukkaan. . Por Arthur, Turku 7.6. En harjoittele kovin usein, mutta kun harjoittelen, teen sen sata lasissa. Parasta äänenhuoltoa on tupakoimattomuus, alkoholittomuus ja hyvä yöuni. Oli pakko -8- treenata Red Hotin keikalle, mitä siellä soitetaan. Perinteisen ja suoraviivaisen tyylin pidän sekä kitarassa että maniskassa. Jännä juttu, että otit Stanleyn esille, ihan viime vuosina soundiani on alettu verrata häneen. Bluegrassia olen kuullut radiosta ja levyiltä jo 70-luvulla, mutta ensimmäinen live oli vuonna 1984 Bluegrass Swedes Karjaan Country Cavalcadessa. Oikea käsi on se, mikä töitä tekee. Kiitän roots-musiikin tukemisesta. Kun stemmaa ajattelee uutena biisinä, ennen kuulemattomana melodiana, sehän on sama minkä melodian opettelee. Stemmalaulussa voi asiat tehdä helposti vaikeammaksi kuin ne ovatkaan. . Saarifest, Haapavesi 8.6. Myöhemmin tutustuinkin heihin Ruotsin keikoilla. Suomalaiset rootslaulajat laulavat pääosin formula-englannilla. 15-vuotiasta poikaa voi tuollaisilla villityksillä viedä kuin pässiä narussa. Norris, Karjaa 4.5. Missä kuulit ensi kerran bluegrassia? . Yo-talo, Tampere w/ Grasstowne 6.7. Semifinal, Helsinki w/ Grasstowne 4.7. TBA w/ Grasstowne 7.7. Ruotsalainen, todella tiukka bändi, joka teki vaikutuksen. Kassanbaari, Tikkala Tohmajärvi 27.4. Perinteisessä bluegrass-bändissä pitää olla vähintään trio-laulu, ja esitys voi perustuakin pelkkään lauluun, jolloin se hieman muuttaa esityksen rakennetta. 2 - 2013 . Sittemmin on tullut nähtyä Monroet, Stanleyt, Jim & Jesset ja Martinit. Pyhän Laurin kirkko, Lohja w/ Grasstowne. Country-musiikissa on vähemmän stemmaa kuin bluegrassissa, jossa se on tavallaan jopa kunniaasia. Yritän saada soittoon kunnon ajoa, käytän paljon avoimia kieliä jotka soivat pitkään. En tiluttele eikä minulla ole sellaiseen pohjaakaan, siis mitään progejuuria. Mitä haluaisit sanoa BN:n lukijoille?
A Rockabilly Tribute To Hurriganes. Se Indian osui aika hyvin, kun se on yksi sana. . Makke on bändin pääasiallinen solisti, jonka osalle lankeaa siis Remun kappaleet. Pepe laulaa Cissen kappaleet ja taustalaulu jää sitten Kimmon harteille. Mutta mikä olisi yksinkertainen ja selkeä biisin nimi. Pepe: No joka tapauksessa... Se oikeastaan lähti siitä. Tuomela, kitaristi Petteri ?Pepe. Vielä vuosikymmeniä Hurriganesin hajoamisen jälkeen heidän musiikkinsa on kova sana monille. Liekkiä pidetään yllä useiden kokoelmalevyjen, uusintajulkaisujen ja viime vuoden lopulla ilmestyneen ?Rock And Roll All Night Long . Silloin kun me mietittiin sitä nimeä, niin meillä oli aluksi sellainen bändi kuin Old Time Rock?n?Roll Band, josta tämä koko bändi lähti. Henkalle tuli idea, että Indian, se on moottoripyörä ja kuulostaisi hyvältä. Pepe: Mä voin kertoa oman versioni. Veijo Ullakon erinomaisen version Kauhee rikos (An Awful Crime) Jukka Kuoppamäen suomennoksena tai Coupé de Villen Get Onin (kaksikin versiota). Tämä joutsenolainen Black Devils on hyvä, siinä on ideaa koska Hurriganesista piti tulla Black Devils. Käytetään sitä oikeastaan enää toisen setin alussa. Makke: Mä ajattelin, sitä toista kautta, että kun Ganesin musaa soitetaan, niin nimen pitäisi olla joku Ganesin biisi. Eli tämä nimi oli vähän niinku vahinko. Ilman Hurriganesia usea bändi olisi kenties jäänyt perustamatta ja monesta nykykitaristista olisi saattanut tulla vaikka postinkantaja. Rauhanen. Bändin kaikki jäsenet myös laulavat. Puurila ja basisti Kimmo ?Bb. Ei me silloin edes tajuttu, että Hurriganesilla on sen niminen kappale. . Uusille sukupolville Hurriganesin ilosanomaa kuljettavat myös lukuisat tribuuttibändit kuten Texas Oil (ks. -albumin avulla. Se ei tainnut silloin sopia Remulle. . Ajatuksena oli et jotain vanhaa rockia, Hurriganesia ja vastaavaa. Makke: Ei, ei, se oli viikon varoitusajalla... . Pepe: Sitten tajuttiin sekin, että sitä on hyvä käyttää myös introna, kun se on sitä oijai, oijai...juttua. Kaikkihan muistavat mm. Soitettiin ehkä pari keikkaa tuolla nimellä ja aloimme Henkan kanssa miettiä, että mikä voisi olla hyvä bändin nimi. Kasattiin sitten bändi ja mietittiin, että mitä vedetään. Tapaan kolmikon Oy S/S Borea Ab:n Manööveri-baarissa, jossa herroilla on myöhemmin illalla keikka. Lavan takana Bändin nimen voisi luulla viittaavan istuvaan härkään, suureen päällikköön eli Remuun, mutta näin ei kuitenkaan ole: . Tämä meidän edellinen basisti Henrik Rae oli just päässyt armeijasta ja tuli peruutuskeikka vanhaan Downtowniin loppiaisena. Kun mietittiin muita vaihtoehtoja, niin ne olis ollu niin kliseisiä. Pepe: Soitettiin pitkään nimellä ?Indian plays Hurriganes?, mutta muutettiin se sitten muotoon ?Indian, tribute to Hurriganes?tuon levyn tekemisen jälkeen. Inkkarit vasemmalta lukien: Makke Tuomela, Pepe Puurila ja Kimmo Rauhanen -9- 2 - 2013 ?. BN 257) ja nyt käsittelyssä oleva Indian. © Riku Metelinen RIKU METELINEN Alkuvuonna 2003 perustetun Indianin muodostavat rumpali Markku ?Makke. Hurriganesia on versioitu ahkerasti vuosien varrella. INDIAN * Tribute to Hurriganes * Levyllä, lavalla ja lavan takana H urriganes on yhtye, jonka musiikillinen vaikutus on ollut suuri. Me oltiin soiteltu jotain ihan muuta ja piti saada päivän varoitusajalla bändi kasaan.
Häkkinenkin oli aluks kitaristi ja soitti bassoa kitaristin tavoin. Triossa on yleensä kitaristi, basisti ja rumpali, mutta tässä tapauksessa bändissä onkin kolme kitaristia: . Love Potion No. Yleensä meillä on yks setti ja tänään on kaks settiä, niin siltikään ei - 10 - saada kaikkea mukaan. Nyt meillä olisi mahdollista tehdä kiertue, kun meillä on oma PA-systeemi ja miksaaja, joka. Ei valittu niitä hittejä mukaan. . Pepe: Sähän et ole oikeesti rumpali vaan enempi laulava kitaristi ja soitat myös bassoa. . Remuhan teki sen sille roudarille, että idea oli ikäänkuin sama. Siitä tuli hyvä päätösbiisi levylle, että ihmisille jäisi kuuntelusta hyvä mieli. 9, niin jengi huutaa et soittakaa Hurriganesia. Et ollut soittanut sitä aikaisemmin yhtään. . Siinä mielessä me erotaan Hurriganesista, että me kaikki laulamme. Kimmo: Triossa se näyttää hyvältä... ja se jopa saattaa kuulostaa hyvältä. Pepe: Mä olen alun perin Imatralta ja aloitin soittamisen teini-iässä. -levyltä. Makke: Kimmo jaksaa nykyään esiintyä lavalla ja vaikkei ole oikea basisti, niin verrattuna Henkkaan, joka oli oikea huippumuusikko, Kimmossa on monta hyvää puolta. © Riku Metelin en Hurriganesia soitetaan siis Hurriganesin hengessä, mutta entäpä muu musiikki? Pepe: Mutta toi on just se juttu... Makke: Topi Sorsakoski voisi... Totta kai yritetään tehdä kaikki hyvin, mutta ei aleta plagioimaan mitään, et Järvinen veti noin ja Kallio noin, et vedetään samalla tavalla. Valittiin niitä muita, kun siellä on paljon hyviä. . Me soitettiin sitä vanhan basistin kanssa, mut ei olla vielä ehditty tällä kokoonpanolla treenaaman. Remuhan ei sitä laula, kun ei pystynyt siihen, kun Stanleyn hieno teksti oli ihan oikeaa englantia. ehkä liikaakin. . Hyvää materiaalia on niin paljon, et kaikkea ei voida soittaa. Mä soitan 90% ihan fiiliksellä ja eri tavalla kuin edellisellä kerralla, ja kyllä sen siitä kuulee. Yhtyeen uudella levyllä on kymmenen kappaletta, joiden valintaperusteita muusikot listaavat määrätietoisesti: . Makke: Teknisesti tohon, et meillä on yks biisi ja se on Born To Rock, Remun ?In The Spirit Of Hurriganes. Siltä ajalta Baby Got Your Note on hieno ja sitä ollaan joskus soitettu. Makke: Ongelma on se, kun meillä on kaikki kunnossa, kaikki on valmiina, mutta meillä ei ole kunnon keikkamyyjää. . Mut me ei olla oikeesti keikkamyyjää lähdetty etsimään. Homma muuttui Henkan lähdön jälkeen niin, että mä rupesin laulamaan ne Cissen biisit. Mut Hurriganesilla on paljon hyviä biisejä, jotka ei oo niin tunnettuja. Makke: Kitara on ollut mun ykkösinstrumentti ja aina on joutunut laulamaan joka puolella. Pepe: Niin se lähti siitä, että ei haluttu laittaa mitään ilmoitusta mihinkään, tyyliin ?tarvitaan basisti?. Ei me haluttu ketään muusikkoa, haluttiin enempi tuttu . Mä olen kokeillut vähän kaikkea. . Ei hirveesti ole muita bändejä ollut. Bluesista se kaikki kuitenkin lähti. Muutettuani vuonna 2000 © Riku Metelinen . Olishan Cisse voinut kääntää sen foneettisesti Remua varten, mutta se olis ehkä ollut semmonen viikon työ ja Remu ei olisi silti pysynyt perässä. Kaiken lisäksi se on vaikea ja siinä on kitaristillakin miettimistä, kun siinä on slideä ja muuta. Pepe: Kyllähän sä kuulit siltä levyltä, että me yritetään pitää se Ganes-meininki. Mä olen rakastunut siihen. Ne on niinkuin yks biisi. Kimmo: Mä olen alun perin kitaristi ja soitellut semmoista bluesrockia. Makke: Mulla on ollut sellaiset 10 bändiä ja osa on toiminnassa enemmän ja toiset vähemmän. Yritän tietty kehua itseäni, koska se on aika vaikea rummuttaa ja laulaa samaan aikaan. Onhan se hieno soittaa Ain?t What You Do, Hot Wheels ja muut silleen oikein runtaten. Mutta jos yks biisi pitää valita, niin Baby Got Your Note. Ganesin biiseistä se on yks vaikeimpia. Makke: Meillä oli lista jossa oli meidän lemppareita. Alettiin sitten karsia siitä biisejä pois. Rummut on ollut aina semmoinen intohimo. Se on tosi erilainen kappale ja siinä on tosi vaikea kitarajuttu. Se on semmonen biisi, että sitä vois soittaa vaikka Stray Cats, niin se toimisi. . Kimmo: Se menee tänne bluesimmalle osastolle eli tämä Hear Me Calling, ja niiden omasta tuotannosta se ekan levyn Well, Ooh. © Riku Metelinen . Halusin aina rumpaliksi, mutta sanotaanko, puoliksi leikillään... en vieläkään ole oikea rumpali. Tässä vaiheessa eksymme aiheesta ja alamme keskustella eri rumpaleista ja soittotyyleistä. Vertaamme Remun soittoa oikeisiin rumpaleihin ja Remun tyyliä muiden tyyleihin. Juttua riittäisi varmasti kokonaisen artikkelin verran, joten lienee parasta palata takaisin asiaan... . Tämä on hyvä harrastus menemättä liian totiseksi. Makke: Se kertoo enemmän siitä, että ollaan omistauduttu sille aatteelle ja sille meiningille, kun se on tribute. Makke: Nyt pistit pahan, mutta mä olen sitä ennenkin miettinyt ja miettinyt. Mr X on ylitse muiden. . Se on sen verran erilainen ja mystinen. äijä ja hyvä tyyppi. Totta kai sinne aina jotain tarttuu, mutta se asenne on oleellisin. Kimmo: Niin ja soitan sitä vieläkin sillain kitaratyylillä... Pepe: On meillä yksi ei-Hurriganes-biisi mukana joskus, mut fakta on se, et kun puhutaan Hurriganesista, niin jengi ei ees tiedä niiden biisejä, se on vaan se Roadrunner. Pepe: Me päätettiin heti, et ei tehdä Get Onia tai Roadrunneria. Kun Henkka lähti, se ehdotti meikäläistä seuraajakseen. . 2 - 2013 Turkuun mä tutustuin Makkeen, jonka kanssa ollaan touhuttu. Ei yritetä matkia kuitenkaan. . Pepe: Niin meillähän on nyt juhlavuosi, eli tulee 10 vuotta täyteen. Pepe: Mulla se menee tuonne Kallion aikakaudelle. Kun ajatellaan, että se oli silloin parikymppinen kaveri, niin aika upeesti se soitti jo silloin, vaikka soundit nyt ei aina olleet kohdallaan. Valinta on Mr X. Meidänkin levyllä nämä Helge?s Dream ja muut, niin niitä ei moni yllättävää kyllä tiedä. Pepe: Ainoa ero on oikeastaan se, et Kimmo ei laula. Henkka myös lauloi ja se oli siinä mielessä kuin Häkkinen. On meillä ollut ohjelmamyyjä joskus, mutta ollaan pyöritty lähinnä tässä lähialueilla. tai olisi voinut vetää sen sillai hitaana ja tunnelmallisena, niin se toimisi myös. Keikkoja bändillä on, mutta lisääkin saisi olla: . Kysyttiin Kimmolta, et tuutko bändiin ja alatko soittaan bassoa. Jotain on pakko jättää pois. Tietenkin on näitä pakollisia jotka pitää soittaa aina. Omien suosikkien kohdalla hajontaa löytyy kovasti ja valinnat ovat hyvin yllättäviä: . Joskus, kun ollaan soitettu esim. Joku hittibiisi piti saada mukaan ja valittiin Bourbon Street. Helge?s Dream tuli sen takia, kun se on niin hieno. Omistamme sen kaverillemme, joka kuoli. Pepe: Meidän keikka alkaa Made In Swedenillä, ja oli luonnollista aloittaa myös levy sillä ja laittaa Find A Lady jatkoksi
SVEN ZETTERBERG 16.5. Ilmaiseksi kyllä saisi soittaa, mutta ei me haluta sitä. Pepe: Sillai epävirallisesti tiedoksi, niin ensi kesänä on tulossa Iisalmeen semmonen Hurriganes-festari. Sinne tulee yks bändi Ruotsista ja kolme kotimaista bändiä. Yleisö on korjannut ykkössetin aikana saamansa nestehukan ja parketilla alkaa jo olla tungosta. BIG JOE LOUIS - 11 - 2 - 2013 ?. Monille kipukynnys ottaa tribuuttibändi on aika korkea. Voidaan me soittaa tunti vaikka treenikämpällä ja pitää kivaa siellä. Levyn nimi kuvaa musiikin välittämää tunnelmaa tarkasti. Kaikki pyritään tekemään esikuvien tavoin tajuamatta sitä tosiasiaa, että homma menee metsään kuin mummo syksyisin. Koska kyseessä on tribuutti, niin kappaleet ovat esittäjiensä näköisiä ja alkuperäisen tyylisiä olematta kuitenkaan kopioita. Joskus he jopa onnistuvat vetäisemään maton jalkojen alta (Bye Bye Birdie ja Helge?s Dream). Rakkaus Hurriganesia ja heidän musiikkiaan kohtaan on välitön. Soundimaailma sijoittuu jonnekin ?Roadrunnerin? ja ?Hot Wheelsin?välimaastoon. Meidän ja Flash Rockin?in lisäksi tämä Black Devils. Se ehkä olisi ollut haastattelun aikana mainittu Love Potion No. Ainoa asia, mikä aavistuksen jäi vaivaamaan, oli setin yllätyksettömyys. klo 19 Pieni Sali ?Terveisiä Australiasta ja Amerikasta? NINNI POIJÄRVI JA MIKA KUOKKANEN featuring Olli Haavisto, vieraanaan Tokela La 4.5.2013 klo 11?16 (liput 4 eur) Info: www.levymessut.com Su 5.5.2013 klo 11?16 (liput 2 eur) Info: www.facebook.com/pages/Levykauppa-Iki-pop/108136029270956 Hova, Skola Hova, Ruotsi La?Su 15.?16.6.2013 Info: www.vinylskivan.se/skivmassor.php Tukholma, Solnahallen, Ruotsi (Ankdammsgatan 46) La 28.9.2013 klo 10?16 (liput 50 SEK) Info: www.facebook.com/pages/Recordfairs-Svenska-skivmässor/232332270111737 Lisätietoa Suomessa järjestettävistä levy- ja keräilymessuista: www.record.fi/messut.html levymessut.blogspot.fi 21.4. Me ollaan mietitty sellaisia paikkoja, joissa voisi soittaa PA:lla ja saa jonkinlaisen korvauksen, niin ei niitä kauheasti täällä ole. Herrat poistuvat vähin äänin nurkkapöytään, mutta lupaavat palata hetken kuluttua uudestaan kertomaan kuulumisia. Soittamisen ilo on suuri ja esiintymisen riemu valtava. Kakkosena soitettu Hey Groupie saa jo yleisössäkin liikettä aikaan. Junnaava Elephant?s Boogie ei ole alkuperäisenä kuulunut koskaan suosikkeihini, eikä tämäkään versio saa minua mielipidettäni muuttamaan. Ykkössetin ehdottomat yllätykset olivat Crazy Days ja Bye Bye Birdie, joita en odottanut kuulevani. Loppurutistuksena tulevat Say Mama ja Bad Baby. Hienoa, että mukaan on valittu myös tuollaisia vähemmän tunnettuja kappaleita. Ruotsalaisen bändin nimeä en tiedä. Monia tribuuttibändejä . Kyllä herrojen versio ihan kulkeva on, mutta alkuperäinen on mielestäni niin briljantti, ettei sitä kannattaisi tai tarvitsisi (tarpeeton yliviivataan) kenenkään lähteä versioimaan. Viimeisenä encorena kuultu Hot Wheels puristaa viimeiset mehut sitruunasta. Oh Baby Doll olisi saanut jäädä kokonaan pois. klo 18 Iso Sali ?Hoedown 10-vuotisjuhlakonsertti? Kolme viisasta miestä: TUOMARI NURMIO, MIKKO KUUSTONEN ja JUKKA GUSTAVSON 25.4. Manteli riisipuurosta jäi löytymättä. Te, jotka ette bändin keikoille kerkiä niin levy on saatavilla myös Homebraendverkkokaupasta. Riku Metelinen Tulevia levymessuja Suomessa ja Ruotsissa: Blues Lovers ry tiedottaa: Hyvinkää, Wanha Villatehdas (Kankkurinkatu 4?6) ?Musiikin juurilla. Lopetuskappaleena on tunnelmallinen Helge?s Dream, joka on edelleen yksi myöhempien aikojen suosikeistani. Nyt mennään jo isolla vaihteella. 9 tai sitten Let?s Born To Rock. INDIAN Ten For Hurriganes (Rock?n?Tile) -11 (1) Made In Sweden / Find A Lady (2) Hey Groupie (3) The Phone Rang (4) Bye Bye Birdie (5) Crazy Days (6) Oh Baby Doll (7) Keep On Movin?(8) Looking For The Tsugu (9) Bourbon Street (10) Helge?s Dream (In Memory Of Vesku) Tribuuttibändien kohdalla on usein se ongelma, ettei ole riittävästi perspektiiviä. Herrat ovat oikealla asialla välittäessään Hurriganesin ilosanomaa tuleville jälkipolville. Pari pientä miinusta levystä täytyy antaa. Voin kuvitella, että juuri tältä Ile Kallio olisi halunnut Crazy Daysin kuulostavan. Levyn alkuun sijoitettu Made In Sweden sulautuu Find A Ladyyn. Remu on tulossa sinne, se lupautui jo vuosi sitten asiaan. Sinne tulee myös nämä loput elossa olevat Ganesin jäsenet vahvistettuna Jim Pembrokella. Alkutahdeista lähtien kuulijalle käy selväksi mistä tässä on kyse. Shorai Shorai, I Will Stay, Chinatown... vaivaava pilkulleen 1:1-kopiointi loistaa poissaolollaan. Nää Turun kuppilat on aika äkkiä koluttu. Tässä vaiheessa toisen Hurriganes-tribuuttibändin, Flash Rockin?in, kaverit saapuvat moikkaamaan illan esiintyjää. Bändi soittaa kiihkeästi, mutta ikään kuin tekisi kaikkensa alleviivatakseen, ettei tehdä tästä nyt numeroa. En lähde turhaan vertaamaan Indiania Hurriganesiin tai muihin Hurriganes-tribuuttibändeihin, koska se on turhaa. Hei eivät kopioi Hurriganesia eivätkä matki muita. kulkee messissä. Bändi on kaikkensa antanut ja yleisökin vaikuttaa tyytyväiseltä. Hurriganesin henki on vahva ja totuus on, ettei tällä materiaalilla voi hävitä. JO?BUDDY WITH DOWN HOME KING III 23.5. Merimaa oli sanonut, et jos se toimii, niin viedään se setti syksyllä sit Tavastialle. Lavalla Keikka alkaa odotetusti levyn avausraidalla Made In Sweden/Find A Lady, joka menee niin bändin kuin yleisönkin puolesta lämmittelyn merkeissä. Volyymi on kohdallaan, soundit hyvät ja Manööverin akustiikka toimii hyvin. Indianin kohdalla on tosin, he ymmärtävät mitä tribuutti tarkoittaa ja tuovat mukanaan omaa näkemystään. Bändi kiittää ja poistuu hengähdystauolle. Kakkossettiin on valittu peräti kuusi kappaletta ?Roadrunner?-albumilta. Pelin avaa Ain?t What You Do ja Oowee Oohla -kaksikko. Kyllä herrat hommansa osaavat, ja vaikka en Roadrunneria tai Get Onia oikein jaksa nykyään kuunnella, yleisö ottaa ne vastaan avosylin. Ensin siitä, kun Bourbon Streetissä on pyritty lähelle alkuperäisen henkeä, vaikka se olisi muiden levyn kappaleiden tapaan toteutettuna toiminut huomattavasti paremmin. Tampere-talossa (Yliopistonkatu 55, Tampere) Turku, T-Talo (Vanha Hämeentie 29) 20.4. klo 19 Pieni Sali ?Ruf Records Blues Caravan 2013? JIMMY BOWSKILL, BART WALKER ja JOANNE SHAW TAYLOR Jukka Mäkinen & BluesLovers esittävät: ?Down Home Kivi? Kulttuuriravintola Kiven bluesillat (Keskustori 2, Tampere) 18.4. Kitaransoitosta paistaa läpi kaikista Hurriganes-kitaristeista eniten ehkä Janne Louhivuoren tyyli
Soitimmekin yhdessä ammattimaisesti kaksi vuotta. Milloin aloitit klubin pitämisen? . College-aikoina soitin aika monessa yhtyeessä. Kun sain taloustieteen opintoni päätökseen, sanoin isälleni että ryhdyn muusikoksi bluegrass- . En ymmärtänyt edes ottaa valokuvia klubin keikoista ja nyt harmittaa, että monista tapahtumista ja artisteista on vain muistoja. 2 - 2013 yhtyeessä. Nyt meillä on Facebook, jossa näemme muiden ottamia kuvia, mikä on hyvä juttu. . Vuonna 1978 vanhat collegekaverini soittivat kertoakseen, että Biddy Mulligan?s on myynnissä. Hassuinta oli, että sukuni omisti rakennuksen, jossa klubi toimi. Totta kai, en ole ollenkaan hämmästynyt siitä. Carey Bellillä oli tapana soittaa Five Long Years -kappaletta Suomen keikoillaan. ?Chicago on bluegrassmusiikin Siperia. Kun meillä oli vielä täällä Chicagossa Biddy Mulligan?s -klubi, siellä esiintyi Albert King ja moni muu. Saan vieläkin sähköpostia Suomesta ja se on aina mukavaa. CHIP COVINGTON Suomivävy tuulisesta kaupungista C © Pirjo Salminen hip Covington on pitänyt Biddy Mulligan?s -nimistä bluesklubia Chicagossa 1970- ja -80-luvuilla. Hän on tuonut eri artisteja Suomeen mm. mittaville Talviblues-kiertueille ja bluegrassia Tennesseestä Ruotsinpyhtäälle. Kaveri nimeltä Bob Riedy oli jo sitä ennen järjestänyt klubissa blueskeikkoja. Minä ilmestyin vasta sopimuksentekotilaisuuteen, jolloin isälleni valkeni, että olin yksi neljästä. . Hän antoi minulle levynsä ja signeerasi sen. Eddie tuli katsomaan Carey Bellin ja muiden keikkaa Tavastialle. . Olen huono kirjoittamaan kirjeitä ja pitämään yhteyttä vanhoihin ystäviin. Elän tässä hetkessä. . Chip Covington Milloin aloitit itse soittamisen? . Eräiden kanssa olin paljonkin yhteydessä silloin aikoinaan. Sanoin kavereilleni, ettei isäni ikinä suostuisi siihen, että ryhdyn baarinomistajaksi Chicagossa: se olisi hänen mielestään liian vaarallista. - 12 - Ystäväni sanoivat siihen, ettei isäni tarvitse tietää osuudestani mitään: voisin olla osakas ja hän saisi kuulla tästä vasta kun se olisi jo liian myöhäistä. Me neljä kaverusta saimme homman kasaan. Itse pidän satunnaisesti yhteyttä muutamaan kaveriin, esimerkiksi Pepe Ahlqvistiin. Olen Pepen lapsen kummisetä, vaikkakin huono sellainen. Chicago on bluegrass-musiikin Siperia. Kun sain tietää, että Eddie Boyd asuu siellä, soitin hänelle ja kerroin, että olen Chicagosta ja että aikomukseni on tuoda kotikaupungistani muusikoita keikalle Suomeen. Hän pyysi minut kylään ja muistan, että hän tarjosi minulle kananmunia tabascon kera . Hän taisi julkaista levynkin Rounder Recordsilla. Kun tajusin, että sukuni on lähtöisin Kentuckysta, ymmärsin miksi bluegrass tuntui minusta omalta musiikilta. Konsta Jylhä olisi varmaan idolini, jos olisin asunut Suomessa. . ja sitä oli runsaasti. Bobilla oli tapana ottaa esiintymään eräänlaisia pieniä ?artistipaket-. Kun tajusin, että sukuni on lähtöisin Kentuckysta, ymmärsin miksi bluegrass tuntui minusta omalta musiikilta. Konsta Jylhä olisi varmaan idolini, jos olisin asunut Suomessa.? . Jaakko Lammin. Tapasin 90-luvun alussa paljon erityisiä heppuja Suomessa, mm. Vaimoni kyselee usein, olenko lähettänyt Joelille kortin tai lahjan. Tapasin Chipin taannoin Chicagossa bluegrassbändin keikalla. Chip soitti kokoonpanossa bassoa. KARI KEMPAS Sinulla on ollut kiinteät siteet Suomeen jo kauan, eikö niin? . Hän on myös auttanut Värttinä-yhtyeen maailmalle. Olen huomannut, että suomalaisilla on hieman erilainen tyyli kommunikoida kuin muilla. Kuuluin college-aikoinani bluegrass-yhtyeeseen. Soitin banjoa koko kouluajan vuodesta 1971
Vaikka klubissa soi blues jo 70-luvun alussa ja puolivälissä, kun Bob Riedy alkoi buukata sinne bluesartisteja, se oli silti vielä musiikkityyliltään kirjava. Chicagon Biddy Mulligan?s -klubi (7644 N. On Halsted oli jo olemassa ja Kingston Mines oli aloittelemassa bluesmusiikin saralla. Sitten oli vielä Wise Fools Pub. Ainakin Eddie Clearwater sanoi niin, kun juttelimme hänen Reservation-klubistaan. . Vastasin, ettei hänen tarvitse soittaa Hey Bartender -tyyppistä bilemusiikkia, vaan sitä mitä hän tavallisestikin soittaa. Liiketoiminnan voi myydä luvan voimassaoloaikana, ja luvan voi siirtää, mutta sen uudelta haltijalta vaaditaan sormenjäljet ja huumetestit sekä viiden edeltävän vuoden pankkitiliotteet. Klubimme oli avoinna kuusi kuukautta ja siellä esiintyi muun muassa Grammynkin voittanut Sergio Mendezin mamba-big band, flamenco-tanssijoita sekä brasilialaista musiikkia soittanut orkesteri. Saimme siitä melkein Grammyn. Mielessäni oli jotain West Siden r?n?b:n kaltaista. Vaikka bluegrass oli minun juttuni, ryhdyin hoitamaan Biddy Mulligan?sia. Chicagossa on ravintolaketju nimeltä Boston Blackie?s, ja huomasin, että sen radiomainoksen äänenä on Billy Branch. Bluesmusiikissa raha ei kuitenkaan sanele kaikkea. Oliko North Sidessa silloin paljonkin klubeja? . Olinkin ensimmäinen, joka toi Otis Clayn Chicagon North Siden puolelle. . Vuonna 1982. Kyllä, minulla oli läheiset välit Careyn ja Lurrien kanssa. Kun musiikki alkoi muuttua funkymmaksi, ihmiset alkoivat tanssia. Sheridan Rd) kadun puolelta kuvattuna, alempana soullaulaja Otis Clay sekä kitaristi Criss ?Righteous. Kun minä innostuin klubiin buukkaamistani Professor Longhairista tai Albert Collinsista tai paikallisista muusikoista kuten Hip Linkchainista, huomasin miten erilaiset heidän motiivinsa olivat. . Bob Riedy olisi halunnut rakentaa ohjelmiston oman bändinsä ympärillä varmistaakseen, että hänellä on töitä. Biddyssä rohkaisimme yleisöä myös tanssimaan. Chicagossa verot on maksettava. - 13 - Tunnet varmaan paljon bluesmuusikoita ja olet työskennellyt Lurrie Bellin ja monen muun kanssa, eikö niin? . En kestänyt katsella tiloja suljettuina ja ostin ne. Myin sen Pakistanista lähtöisin oleville kavereille ja klubi pysyi bluesklubina. Ongelmana oli, että show oli aina samanlainen. Sen omistaja löysi yhtenä aamuna töihin mennessään oven lukittuna. Billy Branchin ja Kenny Nealin akustinen levy, jonka he tekivät Alligatorille Ranskassa meni kuitenkin ohitse. . Yritin myydä levyä silloin vuonna -91 muun muassa Delmark Recordsin Bob Koesterille ja Alligatorin 2 - 2013 ?. Remontoin paikan uuteen uskoon ja raavin rahat kokoon avatakseni klubin, mutta en saanut yleisöä liikkeelle. Honey Aaltonen saisi buukattua bändilleen viisi iltaa viikossa, hän tekisi sen varmasti! © Chip Covington teja. Vuodesta -78 aloimme markkinoida sitä puhtaasti bluesklubina. Kingston Mines on vieläkin pystyssä . Esiintyjiksi buukkasin edelleen bluesbändejä, ja esimerkiksi laulaja Cicero Blaken. Ajattelin, että ajat olivat ehkä muuttuneet ja ihmiset arvostaisivat erilaisuutta. Eddie ja Bob Riedy olivat mukana. Opin pikkuhiljaa. Mielestäni listasta puuttuivat ne raamit, juuret, joista musiikki oli lähtöisin. Mainostin klubia paljon mustalle yleisölle suunnatuissa sanomalehdissä kuten Public Defenderissä ja radio-ohjelmissa, esimerkiksi Pervis Spannin All Night Blues Band -show?ssa. Olen sitä mieltä, että pitää esittää sellaista musiikkia, jossa tunne on mukana. Milloin pistit klubin ovet kiinni? . Bändit soittavat sitä, mitä yleisö odottaa kuulevansa ja se on ymmärrettävää, mutta siitä on vain lyhyt matka sielunsa myymiseen. Vielä meihin ei sentään asenneta syntyessämme ihonalaisia radiolähettimiä ja luottokorttitietoja, niin että meidät tunnistettaisiin jo astuessamme kauppaan sisään ja maksu hoituisi suoraan kortilta ilman kassalla käyntiä kävellessämme ulos! . Chicagon viranomaiset ovat hyvin tiukkia asian suhteen, mikä voi johtua kaupungin vanhasta maineesta kieltolain ja mafian villeinä vuosina. Mafia on tietysti olemassa vielä nykyäänkin. Oli mielenkiintoista, että noihin aikoihin monia kiinnostivat rockin juuret ja haluttiin kuulla, mistä Rolling Stones, Beatles tai Eric Clapton olivat saaneet vaikutteita. Ihmiset alkoivat hahmottaa yhteyksiä ja ne olivat meille kiireistä aikaa. Kun sain avaimet, oli Eddie Clearwater soittamassa. Mehän asumme melkein poliisivaltiossa!. Sain kuitenkin kokoon hieman samankaltaista, jotakin mikä muualta puuttui, mutta valkoinen yleisö ei siitä innostunut. Sitä yleisöä kiinnosti rock-kitarointi, raskaan rockin kaltainen musiikki. . vieläköhän Doc johtaa sitä? B.L.U.E.S:in Gilmore ja ne kaverit ovat yhä kuvioissa. Wise Fools joutui sulkemaan, koska se ei maksanut verojaan. Kyllä, ja raha ohjaa kulttuuria. Yritin toteuttaa jotain, jossa on enemmän sielukkuutta . Aloitin klubin palkkaamalla Bob Riedyn ja laajensin sitten ohjelmistoa. Totta kai ymmärsin sen. Jos esim. He laajensivat vähän ja mukaan tuli John Russell, joka sitten myi klubin pois 80-luvun loppupuolella ihmisille, joiden kanssa teen nykyään töitä bluegrassin markkinoinnissa. Kyllä, systeemit ovat muuttuneet. Hänellä oli paljon ongelmia ja hän koki kovia, mutta nyt miehellä menee jo paremmin. Lurriesta on tehty hieno dvd-dokumentti, jota sen tekijät eivät saaneet myytyä millekään kanavalle. Teitte yhdessä levyn Suomessa vuonna 1991, eikö totta? . Laki sanoo, että olemassa olevat luvat ovat voimassa tiettyyn päivään, mutta silti siirtoon pitää saada kaupungin hyväksyntä. Soitin Tyrone Davisille, mutta hän pyysi liian korkeaa palkkiota. Kyllä. En tiennyt mitään bluesista. vähän revue-tyylisesti. Mutta minusta näyttää siltä, että bluesmusiikin juuret ovat kuolemassa. Nuoret mustat kaverit eivät halua soittaa kitaraa. Onneksi joku kuitenkin vielä haluaa: mieleeni tulee ainakin yksi australialainen kaveri ja Jonny Lang. Moni asia on tosiaan muuttunut... . Johnson saman paikan lavalla vuonna 1979. toivat sinne sellaisia artisteja kuin Ohio Players, Tito Puente ja Booker T & MG?s sekä rockbändejä. Loppujen lopuksi paikka sulki ovensa ja jäi tyhjilleen. Nykyisin lupien saaminen taitaa olla vaikeampaa. Kun Little Milton tuli esiintymään, hän kutsui minut yleisön nähtyään keskustelemaan keikkabussiinsa ja ihmetteli, mitä hän voi soittaa valkoiselle opiskelijayleisölle. Meillä oli live-yhtyeitä tiistaisin ja bluesia keskiviikosta sunnuntaihin. Nämä laajensivat klubia lisää ja © Chip Covington . Myöhemmin pyöritin klubia vaimoni Sarin kanssa. Millaisia esiintyjiä buukkasit klubiin? . B.L.U.E.S. toim.). Ostin sittemmin ulos muut kolme osakasta, koska he lähtivät mukaan mielessään vain raha ja naistenmetsästys. Silloin vuonna 1984, kun ostimme klubin takaisin jopa vaimoni Sarin piti käydä poliisiasemalla. Coca Colan ja McDonald?sin mainosrahat vaikuttavat musiikin tuottamiseen ja tekemiseen. Luvan siirtäminen toiselle ei ole enää yhtä helppoa. Ja minusta kuulostaa siltä, että bändit ovat tulleet myös yhä kovaäänisemmiksi. Kenenkään ei pitäisi muuttaa tyyliään, vaan tehdä sitä mitä rakastaa. Minusta on masentavaa, että artistit valitsevat musiikkinsa yleisön ennakko-odotusten mukaisesti, ja täällä Chicagossa musiikista on tullut matkailubisnestä. Sain vahvistettua kaikki jo tehdyt sopimukset. musiikkia, jolla on juurensa. Lurrie taisi käydä hiljattain Suomessakin esiintymässä Lahden bluesfestivaalilla. En halunnut klubiin ainoastaan college-opiskelijoita ja muusikoita, vaan sekalaisemman yleisön niin että jopa Mississippistä tulleet vieraat hämmästyisivät menoa. . Casey sanoi, että klubiin pitää saada myös r?n?b:tä, koska olemme Chicagossa. esimerkiksi Carey Bell, Sam Lay, Johnny Little John . Istuin esimerkiksi alas juttelemaan rumpali Casey Jonesin kanssa ja esittelin hänelle tulossa olevat esiintyjät ja kysyin, mitä listasta vielä uupui ja mitä meidän vielä pitäisi tehdä. Nauhoitimme Kouvolassa akustisen levyn, jolla Carey ja Lurrie esiintyvät yhdessä ja joka julkaistiin Alligator-levymerkillä (?Second Nature?, 2004 . Teen edelleen jonkin verran töitä joidenkin kavereiden kuten Lurrien kanssa
Kerroin heille, että Pepe olisi mukana kiertueella ja he väittivät minun valehtelevan. Kyllä, osa siitä oli minun ansiotani. Menin hänen ohjelmatoimistoonsa ja Rocktopsin väki oli minulle todella tylynä: he eivät suostuneet keskustelemaan kanssani. Kyllä, minulla oli hyviä sponsoreita ja Pepe Ahlqvist oli myös apuna. Kukaan ei oikein ollut siitä kiinnostunut. Se oli harmi, sillä se on hyvä levy. Puistobluesin Jussi Vähämaa oli hieno tyyppi ja toimme myös Puistobluesiin joitakin esiintyjiä. Käynnistimme Ruotsinpyhtään bluegrassfestivaalin ja buukkasin sinne esiintyjiä, mm. Ajattelin soittaa Eddielle tai Magic Slimille ja kertoa, että haluaisin heidän soittavan ystäväni Tommyn kanssa. Kulttuurivaihto on kuitenkin parhaimmillaan kahdensuuntaista. Yritin saada Tommi Vikstenin, loistavan kitaristin, Chicagoon tapaamaan Eddie Clearwateria ja tutustumaan kaupungin kuvioihin. Ihmiset polttivat Marlboroa ja söivät hampurilaisia, jotka maistuivat paskalta, mutta myöhemmin näin McDonald?sin saapuvan maahan ja koko kulttuurin muutoksen. © Pirjo Salminen Bubbly Creek Bluegrass Band ja Chip Covington (vierailevana kontrabasistina) Chicagossa kesäkuussa 2009 Bruce Iglauerille ja kaikki sanoivat, ettei akustinen blues myy. Minun mielestäni on sitä parempi mitä enemmän tarjontaa on, koska niin syntyy uusia musiikin ystäviä. . Tommi Viksten soitti minulle ja kutsui minut tapaamaan yhtyettä. He esittivät vanhaa perinteistä musiikkia . Raha ohjaa kulttuurin tekemistä, mutta en halunnut sen tien olevan yhdensuuntainen. ja lähdin Suomeen. High Risen. Kyllä, ja vuonna 1992 tein kahden kuukauden kiertueen tammi-helmikuussa, kolme keikkaa viikossa Ivalossa ja Rovaniemellä sekä ympäri Suomea. Eikö Koff sponsoroinut kiertueita? . Janne väitti, etten tiedä mitään musiikkibisneksen tekemisestä Suomessa: se on mahdotonta. Ensimmäinen Talviblues järjestettiin vuonna 1991? . Se oli hauskaa. Halusin myös viedä jotakin takaisin mukanani ja jos asiaa ajattelee, ei ennen Värttinää oikein ollut musiikkivientiä. Se alkoi oikeastaan Janne Vikstenin kanssa käydystä keskustelusta. Toimme sinne mahtavia bluegrass-bändejä. . En ymmärtänyt sitä silloin ja sanoin Jannelle, että sitten tuon bluesia Suomeen. On hyvä, että useampi ihminen ottaa riskejä ja tuo esiintyjiä maahan. Elävä musiikki syntyy vuorovaikutuksesta, se ei ole vain soittamista yleisölle. Ilman tilaisuutta soittaa ja esiintyä yleisölle musiikin tekeminen on kuin masturbointia. . Ja tiedät mitä sitten tapahtui! Cd tuli ulos juuri oikeaan saumaan... . En halunnut olla ainoastaan tuomassa jenkkimeininkiä Suomeen. Ryhdyimme järjestämään tapahtumaa talvella, koska Chicagossa ei ollut silloin niin paljon töitä muusikoille ja koska kesällä oli paljon enemmän tapahtumia, kilpailua. Kun tulin Suomeen ensimmäisen kerran, näin Bruce Springsteenin nimen mainosjulisteessa. Se on aitoa musiikkia. 2 - 2013 - 14 - . Tapasin Vikstenin veljekset ja ryhdyin soittamaan suomalaisten kanssa. Se oli minulle kasvattava kokemus ja sitten päädyin tekemisiin Värttinä-yhtyeen kanssa. Se olisi onnistunut, mutta Janne sanoi, ettei Tommi ikinä suostuisi lähtemään Chicagoon. vanhaa musiikkia ja runoja, ja ne kaksi tyttöä olivat niin upeita. Lopulta Alligator julkaisi sen noin 15 vuotta myöhemmin. Milloin ryhdyit promoottoriksi? . Sanoin, että jos cd myy alle 5 000?10 000 kappaletta, olisin hämmästynyt. Risto sanoi, että musiikki on folkia ja että jos cd:tä saadaan kaupaksi yli 1 000 kappaletta, olemme tyytyväisiä. Sanoin, että heidän musiikkinsa on maailmanmusiikkina aivan yhtä pätevää kuin bluegrass tai Konsta Jylhän levyt. Matti Lehtolan kanssa pyöritimme festivaalia yhdeksän vuotta. Olin harmissani Larry Davisin puolesta, kun hänen esiintymisensä Puistobluesissa ei toteutunut. Värttinä nousi. Värttinä teki diilin BMG Recordsin kanssa. Sitä ei tehty paperille vaan suullisena sopimuksena. Tapasin BMG/Sonetin Risto Mattilan, laihan kaverin joka soitti itse rockyhtyeessä, sekä Tommi Vikstenin ja kysyin, mitä Värttinän kanssa tehdään. Se tapahtui oikeastaan Biddy Mulligan?sissa. Hoidin Careyn ja Lurrien buukkauksia jo silloin. Perustin yrityksen nimeltä Fundamental Music, teimme sen avulla buukkauksia bluesfestivaaleille ja lähdimme Eurooppaan. Se antaa yleisölle tilaisuuden kuulla jotain erilaista. Myin baarin ja yrityksen . Samaan aikaan ryhdyimme tekemään buukkauksia bluesartisteille. Toimme Suomeen myös omille keikoille esimerkiksi Magic Slimin ja Roy Hightowerin. Heidän mielestään olin tunkemassa heidän bisnekseensä ja olin heille kuin vihollinen. Hänellä oli hyvä levy Rounder-merkillä ja hänet tunnettiin Texas Flood -kappaleen tekijänä. Hän oli hyvä ystäväni Arkansasista. . Toki klassisen musiikin puolella Suomella on Jean Sibelius
Pidän heistä edelleen ja kunnioitan heitä suuresti. Vasemalla Phil Guy, Junior Wells ja kitaristi Neal Schon (vas.) Biddy Mulligan'sin lavalla vuonna 1980, oikealla samoilla lauteilla vuotta aiemmin itse Covington (oik.) . Chicagon pohjoislaidan uusien bluesklubien nousukaudella 1970-luvulla erääksi seudun tunnetuimmaksi ja suosituimmaksi paikaksi kohosi Covingtonin toistakymmentä vuotta pyörittämä irlantilaistaverna Biddy Mulligan's. . Tein kaksi Talviblues-kiertuetta ja suunnittelin tekeväni kolmannen, jossa olisi ollut mukana zydeco-bändejä sekä ruokatarjoilua ja sen sellaista esimerkiksi Sokos-hotelleissa, mutta Rauma oli minulle liikaa. Niillä on muun muassa Mikko Kuustonen Q.Stone-bändin solistina ja Tommi Viksten. Monilla muusikoilla on omat henkilökohtaiset ongelmansa. Niitä oli viisi isoa laatikkoa, jotka joku korjasi talteen. The New Riders of the Purple Sage -orkesterin kanssa. © Chip Covington Billboard-lehden pop-listoille. En tiedä, missä kelat ovat. Mutta se on kallista ja lapset opiskelevat. Siihen se käytännössä loppui. Mainitsit tehneesi joitain liveäänityksiä Talviblues-festivaaleilla. . Dix Bruce & the Shangai Rangers -yhtyeeseen, säesti Bill Monroeta sekä jakoi lavoja mm. The Golden Fleas), milloin kiertuemanagerina tai -promoottorina. Vuonna 1988 hän toimi yhtenä perustajatahona Ruotsinpyhtään Bluegrass-festivaaleilla. . Kyllä, voin autella joitakin. The Chicago Bluegrass Band -nimisessä kokoonpanossa. Etupäässä kontrabasistina tunnettu Covington soittaa nykyisin mm. Kuinka sinä siitä tiedät?? Olin paikalla ja tein silloin Carlosin haastattelun Auri Halkomaan 50-vuotispäivillä. . Mr. Superharp Himself!" (AL 4746, 1986; äänitetty 1.?3.2.1986) sekä Big Twist & The Mellow Fellows . Suomessa Covington vieraili tiettävästi ensimmäistä kertaa vuoden 1983 Country Cavalcade -festivaaleilla Karjaalla, tuolloin The Blossom Bandin matkassa. 1970-luvulla hän kuului mm. Chicagon Evanstonin kaupunginosassa varttunut Chip Covington sai ensimmäisen, Sears Silvertone -merkkisen banjonsa 11-vuotiaana v. 1968. 1992 Roosevelt "Booba" Barnes & the Playboys, Billy Branch & the Sons of Blues sekä Eddie Shaw). Kyllä, ensimmäisellä Talviblues-kiertueella oli Tavastialla MTV3:n auto, ja Mauri Kalima äänitti keikan 24-raitaisena. Tarkistin kuitenkin, kuka oli vapaana ja tunsin Carlosin. Suomalaiset eivät varmaan pysty kuvittelemaankaan, kuinka kallista se on: yhdeltä lapselta 30 000 dollaria vuodessa. Joten talous on ollut tiukoilla. Suomalaiselle bluesväelle Covington on jäänyt erityisesti mieleen vuosina 1991?92 järjestetyistä "Talviblues"-kiertueista (v. " Live from Chicago! Bigger Than Life!" (AL 4755, 1987; äänitetty 31.1.?2.2.1987). 2 - 2013 ?. Buddy Guy & Jr. Mahtaisikohan joku olla kiinnostunut tallenteista. Wells, Otis Rush, John Lee Hooker, Professor Longhair, Koko Taylor, Magic Slim, Albert Collins, Otis Clay, Little Milton, Carl Perkins, Sleepy LaBeef, Lowell Fulson, Willie Dixon, Luther Allison, Burning Spear sekä Clarence "Gatemouth" Brown. © Chip Covington . Olisi hauska kuulla ne. Minulla on kolme lasta ja collegemaksut ovat korkeat. Hän onkin oikea persoona! Amerikkalaiset, Chicago-muusikot, pyytävät aikamoisia keikkaliksoja Euroopan keikoistaan. 1991 Carey & Lurrie Bell ja Eddie Clearwater, v. antamassa ääniteknisiä vinkkejä Albert Kingille. - 15 - Yllä valikoima Biddy Mulligan's -konserttitallenteita. Radiolähetyksistä julkaistuja bootleg- ja omakustannelevyjä edustavat Buddy Guyn & Junior Wellsin (13.11.1982), Willie Dixonin (9.9.1984) sekä Mink DeVillen (26.6.1986) tuotteet, astetta kaupallisempaa tuotantoa puolestaan Alligator-merkin LP:t James Cotton & His Big Band . Olin siitä hyvin ylpeä ja kun Värttinä tuli Chicagoon konsertoimaan myytiin Park Westin 7 000 paikkaa loppuun. "Live From Chicago . Covingtonin joko Euroopassa tai kotimaassaan järjestämissä konserteissa ovat esiintyneet mm. Saattaisin löytääkin ne jostain. Yhteyteni Värttinään katkesi sittemmin: en halunnut heidän lähtevän kiertämään rock-managerien ja -ohjelmatoimistojen listoilla. Minulla pitää olla hyvä syy, kun lähden käymään Suomessa. . Nauhat maksoivat minulle 700 dollaria. Taisit junailla Carlos Johnsonin Viron keikan taannoin? . Suomalaisvaimonsa Sarin myötä Covington löysi tulevinakin vuosina itsensä säännöllisesti Pohjoismaista, milloin bluegrassyhtyeiden muusikkona (mm. Pepellä on kopioita osasta ja hän oli laittanut niitä myös YouTubeen. Chip Covingtonin uraa pähkinänkuoressa: Käytkö vielä Suomessa? En, viimeksi taisin vierailla Suomessa vuonna 2004. Toin Ernie Thackerin ja muusikoita Virginiasta esiintymään Ruotsinpyhtäälle ja Yhdysvaltojen lähetystön ihmisille Helsinkiin. Hoidat vielä jonkin verran buukkauksia. © Chip Covington Band The Chicago Bluegrass . Vaimoni on käynyt Suomessa ja minäkin olen ajatellut lähteä Ruotsinpyhtäälle ihan omaksi huvikseni. Saatoin Carlosin itse lennolle, jotta kaikki sujuisi kuten oli sovittu. Huolehditko yhä jonkun bändin tai artistin Suomen keikkojen myyntiä?
Riders, joka esiintyi jopa Finlandia-talossa ?Uudet kyvyt esiin. -konsertissa. Kuulemma toiminut Yleisradion salaisen savusaunan lämmittäjänä jossain Näsijärven rannalla Tampereen lähettyvillä. eli keikkatarjouksien myötä pyritään bändi kuin bändi saamaan toimintakuntoon. ja 4. musiikkiluokat, ja lähes koko 70-luku meni myös lauluharjoituksissa Cantores Minores -kuorossa. Eli kun kaikki kaverit lähti lomapäivinä pelaamaan. Eka maininnanarvoinen bändini teinivuosina oli The C.C. Listalta löytyy mm. Pluto & The Astronauts -bändistähän tuli sittemmin Laika & The Cosmonauts, kun minä ja Mitja Tuurala siitä liuettiin muihin systeemeihin. Kuinka aktiivisia nämä koplat ovat? . Ensimmäinen huomionarvoinen kokoonpano The C.C. Miehellä on kuitenkin entuudestaan pitkä ja kunnioitettava ura juurimusiikin tekemisessä, joka alkoi 70-luvun lopulla. Teendreams-kokoonpano tosta puuttuu, sehän sai aika laajaa huomiota silloin 90-luvun loppupuolella ja tämä Cisse Häkkisen tribuutti-CD-EP soi aika hyvin myös radioissa. . lähestulkoon on pähkinänkuoressa. Nämähän on lähes kaikki kokoonpanot just niin aktiivisia kuin yleisö haluaa... Mutta tosiasiassa eniten omaa aikaani vie tietysti Vesa Snygg -projekti, mutta myös Jet-Line toimii ja keikkailee, samoin Jürgen Offenhauser on - 16 - löytynyt oltuaan muutaman vuoden teillä tietämättömillä. Matti Oilingin (R.I.P.) ja Jussi Raittisen luotsaaman Jump?n?Jive -kokoonpanon myötä sain tutustua myös herroihin nimeltä Juho Hurskainen ja Hillel Tokazier. Siinähän tuo ?ura. Beiget raappahousut ja tummat polvisukat tiettävästi käytetty sytykkeenä oltuaan myös parin vuoden talviseisonnassa tämän piilopirtin pukuhuoneen komerossa. Kallen kanssa keikkailimme usein myös Amazing Duo -nimellä. MASA SALORANTA Rock?n?roll-velmun monet kasvot ja ?kansallisuudet? M atti ?Masa. Kalleen tutustuin tehdessämme taustayhtyettä nousevalle levytähdelle nimeltä Karo, jonka Blue Bayou -hitti soi radioissa tosi paljon aikoinaan. Myöhemmätkin yhtyeet ovat varmasti tuttuja ainakin vihkiytyneemmille musiikinharrastelijoille. Mulla itsellä kiinnostus musaan on lähtenyt jo snadina, kävin Maunulan Kansakoulussa 3. Muu karderoopi on jotenkin päätynyt erääseen yksityiseen kokoelmaan Salon Suomusjärvelle... Miten innostus musiikin tekemiseen sai alkunsa? . Riders syntyi jo teinivuosina. Rhythm Wheel Combo, Riverside Blues Band, Jet-Line, Pluto & The Astronauts ja Jürgen Offenhauser Und Seine Beat Specialt Orkhestra. © Minna Nikander JANNE ÖRNBERG Haluaisitko kommentoida tuota listaa jotenkin? . Meidän maunulalaisten lisäksi bändissä soitti myös Henry Finér, joka oli noihin aikoihin about 12-vuotias, mutta hyvin soitteli jo silloin. The Last-Nite Quintet oli myös loistavista soittajista koottu hieno orkka, mukana esim. Toinen mainittava duo on kitaristi Juha Rislakin kanssa vuonna -92 . Saloranta on ollut viime aikoina esillä suomenkielellä 50-lukuista rock?n?rollia esittävän Vesa Snygg sekä Satelliitti-yhtyeen myötä. Sieltä on ainakin löytynyt ilmeisesti hänelle kuulunut Arvotex-puku, Tiklas-nailonpaita, virastonharmaa Trevira-solmio, sekä Topmanin teräväkärkiset kävelykengät. 2 - 2013 aloitettu Sävelkaksikko Duo-Jet, joka tarvittaessa toimii edelleen, ja tästähän muodostui Iskelmäyhtye Jet-Line rumpali Rudy Ryynäsen astuttua remmiin vuonna 1996. Panu Syrjänen ja Kalle Sinkkonen. Näitten vakikokoonpanojen lisäksi on ollut suuri ilo ja kunnia soittaa mitä erilaisimmissa pienempimuotoisissa projekteissa ja tuuraavana hahmona
päätösraidaksi ikäänkuin dokumentiksi mistä kaikki sai alkunsa. Laulajista tärkein mulle on aina ollut Gene Vincent, mutta hän ei kuitenkaan ole ainoa fanituksen kohde . Yhtye toimi kymmenisen vuotta, ja tämän aikana tutustuin myös pitkäaikaiseen soittajatoveriini ja hyvään ystävääni Juha Rislakkiin. No siitä sit kasvoikin aika valtava. Olet käsittääkseni muuttanut aikoinaan Helsingistä Salon seudulle. Elvis, Eddie Cochran, Johnny Burnette jne... Riders Rhythm Wheel Comb o Metsänen sa Saloranta ja Tim u Karjalainen, Ma v. Mutta itse innostuin kuitenkin niin, että laitoin kokeeksi biisin Laske Kymmeneen (Milk Cow Blues) nettiin kuunneltavaksi ja linkin muistaakseni Roketsuvoorumin keskustelupalstalle. En kuitenkaan tohtinut vielä julkaista tätä omalla nimellä hieman ehkä arkaillenkin yleisön reaktioita. Niinpä tekaisin tämän perinteisen ?humppanimen? ottamalla toisen oman nimeni (Vesa Matti) ja liittämällä sen äitini tyttönimeen (Snygg). Mä lähdin Stadista Saloon, (maalle pakoon pahaa maailmaa) ekan kerran loppukesästä 1987, samoihin aikoihin kun Plutot vaihtui Laikoihin. Paikallinen amerikanautokerho julkaisi yhtyeeltä kaksi vinyylisingleäkin. Paljon positiivista huomiota saaneella ?Rock?n?Roll Hurlumhei. Se oli parhaimmillaan loistovedossa oleva bändi ja keikkoja tehtiin joskus jopa parikymmentä kuukaudessa. Jatkuuko sama hyväksi havaittu meininki? . Se nauhoitettiin perinteitä kunnioittaen äärimmäisen alkeellisesti 8-raitaisella Roland-kovalevytallentimella, johon saa ainoastaan 4 sisäänmenoa kerrallaan. Levyähän tehtiin sitten seuraavat kaksi vuotta mun autotalliin rakennetussa työhuoneessa, joka tuntee nimen ?Jupiter-Kerho?. Jostain syystä samaa ei voi sanoa heidän twist-tyylilajustaan, vaikka kaikessa korniudessaan sekin on silkkaa mahtavuutta. Palaute kuitenkin oli pääsääntöisesti todella positiivista ja kohta huomasin biisillä olleen huima määrä latauksia ja kuunteluita. . Mutta vaikka kyseinen kone on ollut mulla jo kohta kymmenen vuotta, niin vieläkin siinä on paljon ominaisuuksia, joista en tiedä juurikaan mitään. Koko Vesa Snygg -projekti lähti liikkeelle muistaakseni v. Kitaristiystäväni Tuomas Metsberg halusi itse tulla soittamaan tuohon soolokitaraosuudet, ja mähän kun en ole mikään oikea kitaristi niin se sopi vallan mainiosti. Kyllä toi (jazz-)tyyli on jollain asteella täysin mietittyä. -levyn nauhoitukset aivan loppusuoralle, ja se on tehty täysin samoin asetuksin kuin edellinenkin. -levyllä merkille pantavaa oli sanoituksia ja soittoa myöten ns. 2008, kun tein itsekseni kotipajassa näitä ralleja suomen kielellä, vähän niinkuin kokeilumielessä. Puhelinkeskustelussa kerroin idean ja Mala vastasi, ettei varmaan kukaan ole saanut levytyssopimusta niin heppoisin perustein, mutta luottavaisesti ja avarakatseisesti lähti mukaan ideaan. Missä levy äänitettiin? . Yllättävän helposti törmäsin samanhenkisiin soittajakollegoihin silloin, ja The Riverside Blues Band näki päivänvalon (tai yön pimeyden, miten vaan) jo saman vuoden pikkujouluaikaan. Mä opettelen edelleen samojen kivikautisten laitteiden hienouksia. Seuraava pitkäsoitto ilmestyy tänä keväänä Goofin. Olen hieman sitä mieltä, että kun vuosittain päivittää aina uusimmat hienoimmat audiologitit ja pro-hämmentimet viimeistä mallia oleviin tietokoneisiin, niin kukaan ei osaa käyttää niitä koskaan niin hyvin kuin niissä olisi mahdollisuus. 1986 se sitten kuulostikin... Recordsin julkaisemana. Kertoisitko jotain tästä. 1979, vas. Kuinka tämä vaikutti soittamiseen vai löysitkö uudelta kotipaikkakunnalta vaivattomasti samantyylisiä soittajia? . Tuo ?Rock?n?Roll Hurlumhei!?on lainattu suoraan 50-luvulla maatamme kiertäneestä rock-show?sta. Entä miten idea Vesa Snyggistä sekä Satelliitti-yhtyeestä sai alkunsa ja miten haalit soittajat ryhmään? . Nyt on tosiaan saatu uuden, työnimenään ?Nasta laudassa. Eli samaa tuhnuista autotallihifiä tulee olemaan 2 - 2013 ?. onhan hyviä laulajia ollut aina maailma pullollaan. ja tämä kaikki on ilmeisesti täysin harkittua? © Matti Hyyppä Yhtyeet joissa olet soittanut tai soitat edelleen edustavat aika laajaa kattausta, joten osaatko nimetä mitään tiettyjä bändejä tai artisteja esikuviksesi? . Siinä haravoin itse kaikki instrumentit lukuun ottamatta Tuomaksen soolokitararaitaa. Miten julkaisija suomeksi lauletulle rock?n?rolllevylle löytyi? . Nämä Ronnie Kranckit ja Erik Lindströmit pienimmilläkin yhtyeillään teki sitä parhaimmillaan todella onnistuneesti. nämä kaikki tietysti kuuluvat peruspilareihin. 1995 . C.C. Olin jo aikaisemmin puhunut hyvin tuntemani Kopteri-lehden omistajan ja päätoimittajan Malan kanssa projektistani, kun kuulin hänellä olevan myös levymerkki ?Trichord-Levy?. Väliin mahtuu sukelluksia juurimusiikin syviin syövereihin ja on ollut blueskausia, Brian Setzer -diggailua, Hurriganes-vaihdetta ja tietysti kotimaista iskelmäkauden kultaisia hetkiä. Ja aina palataan asian ytimeen ja levylautasella soi Gene Vincent tai Eddie Cochran... . Mä olen jo pidemmän aikaa suomennellut näitä teoksia pyrkien säilyttämään alkuperäisen idean, mutta poistamalla sanoituksista 50-luvulle tyypillisen naiviuden, ja joitakin hahmotelmia esitettiin keikoilla jo Duo-Jetin alkuaikoina. Sävelkaksikko Duo-Jet (Juha Rislakki ja Masa Saloranta) v. Eurooppalainen bigband-twist on kovaa kamaa, samoin havaijialainen rytmimusiikki. Onhan noita, fiilisten mukaan mennään. Ja sitten kun asiasta juttelin Jupe Litmasen, Ari Berghällin ja Juho Hurskaisen kanssa niin kaikki olivat valmiina uuteen erikoisryhmään. Bändi oli syntynyt. Mä olen aina ollut roots-musan suhteen aika kaikkiruokainen, ja nuo kuuntelukiinnostukset ovat vaihtuneet jotenkin sykleittäin vuosien varrella ? tosin perusasiat ovat olleet aina läsnä. ensimmäisen polven suomalainen rock?n?roll, jolloin laulusolistia lukuun ottamatta tekijät koostuivat yleensä harjaantuneista (jazz)muusikoista. No siis kun oli mahdollisuus näitä himassa työstää ja jalostaa pidemmälle, niin tein joitakin mahtiversioita biiseistä soittaen kaikki soittimet itse. Kyseinen Milk Cow Blues jätettiin ?Hurlumhein. Lisäksi levyn nimi luo esteettömän mielleyhtymän 50-luvun suomalaisuuteen... Olen aina diggaillut suomalaisten ja muun mannerEuroopan tapaa sekoittaa bigbandswing tohon rock?n?roll-genreen. Siltähän - 17 - o Helsingin Tavasti a-klubilla v. Markk fudista tai muuta nastaa, mä suuntasin Krunikkaan tai jonnekin leirille harjoittelemaan äänenavausta ja palleankäyttöä ja sen semmosta
Olen kuullut joitakin kelanauha-tallenteita näistä nuoren muusikonalun harjoituksista. Mutta näistä siis lisää joskus tulevaisuudessa. Odotan todella innolla kuulevani joskus lisää Herr Offenhauserin mielenkiintoisista vaiheista. Olen myös kuullut, että olet innokas vanhojen tavaroiden keräilijä. Ainakin laaja Trevirasolmiokokoelmasi on herättänyt niin kateutta, kuin kunnioitusta. niin, Offenhauserien penthouse-huoneisto . © Ari Berghäll jaksanut tehdä iänikuisia laskennon tehtäviä, joista oli saanut ehdot koulustaan. mutta miksei yksi peltinen tuhkakuppi riitä vaan täytyy ostaa kaikki mitä löytyy. Vaikka koko vuodeksi. Mitä muuta keräilet? . Uskomatonta, että tuo (myöhemmin twistiksi ristitty) beat-rytke oli siis oikeasti keksitty jo aikaisella 50-luvulla! (Toimittaja tuijottaa epäuskoisena tuhkakuppia, mutta jää kuitenkin viehättävän tarinan imuun...) Miten Herr Offenhauser sitten eksyi Suomeen? . Äitiä ei juurikaan kotona näkynyt. Mutta oikeasti en itsekään tajua, miksi joitain asioita keräilee aivan järjenvastaisella tavalla. Onneksi vaimo ei lue tätä lehteä, ei kaikkea voi kertoa aina edes hänelle. . Hän vapautui vasta v. Äitinsä oli sairastunut vakavasti keripukkiin ja menehtynyt epämääräisissä olosuhteissa yleisen saunan pukuhuoneessa ? miesten puolella. . Vesa Snyggiin ei liity mitään niin mytologista kuin Jürgeniin, Snyggihän on täysin fiktiivinen hahmo, jonka nimi on keksitty itse. Jollei asiakkaalla ole (?) Treviraa, voin aina vuokrata tai myydä sellaisen hyvään hintaan. Jossain vaiheessa samat urut soivat myös erään tunnetun tamperelaisyhtyeen Coitus Int.?in levytyksissä ja keikoilla, päätyen lopulta jonkun kiertävän saarnamiehen tueksi tämän valistaessa kansaamme. 2 - 2013 oli läpitalon-mallinen ja työsuhdeasunto Lefimalta . Myös tempo muuttui pikku-Jürgenin käsittelyssä välillä jopa aivan villiin ja eläimelliseen kohkaukseen. Tämä neito nimeltään Marleen päätyi Italiaan ja muutti myöhemmin niemekseen Sophia, ja sukunimekseen Lorrento, Lorenz tai joku vastaava. Jotkut biiseistä tosin ollaan ehditty hioa keikoilla jo näitten vuosien saatossa, mutta mukana on myös aika yllättäviä juttuja, jazzahtavasta svengistä rock?n?rollin rytkeeseen. Mitenkäs sitten tämä Jürgen Offenhauser. Siff-Cola -krääsä on kanssa sellainen intohimon kohde . Isä-Heinz joutui Stasin vangitsemaksi, häneltä kuulemma oli löytynyt salaisia asiapapereita, jotka olivat länsimaisella salakielellä kirjoitettuja. 60-luvun alussa olot kävivät Saksojen erottua jo liian hankalaksi Offenhauserien perheelle. vastapuolen ikkunasta kaikui saksalaisten joukkoosaston sotilasmarssia tiukkana rytmityksenä. . Onneksi tämäkin vääryys selvitettiin, kun syyttömänä vihdoin vapautettu Jürgen sai asian korjattua ja urku toimitettiin oikealle omistajalleen. Paljonko niitä tällä hetkellä onkaan? tämänkin levyn äänimaailma. Niin, meissä jokaisessahan asuu pieni pussihousu... Tämä vinyylisenä äänikirjana julkaistava tuote saattaa ilmestyä lähitulevaisuudessa, ainakin monet kustantajat ovat olleet siitä erittäin kiinnostuneita. . On sitten hommattava niitäkin talliin lojumaan, kun ovat niin hienoja. Äitinsä Sigrid oli pyykkärinä pienessä pesutuvassa naapurikaupungissa, jonne kulki potkulaudallaan päivittäin. 2005. Hän oli jopa lähettänyt Jürgenille Italiasta Welson-merkkiset kino-urut tietäen pikkuvelipuolensa musiikilliset taipumukset. Nämä kuitenkin takavarikoitiin tullissa ja myytiin huutokaupassa Ylöjärvelle. Jürgen yritti opetella isänsä lahjaksi saamalla virvelirummulla (palkinto 30-vuotisesta urasta tehtaalla) noita jenkkien hienoja sävelteoksia, mutta aina jostain takaraivosta rytmiin sekoittui tanakka takatuplapotku ja letkeä shuffle jotenkin samalla suoristui jämäkämmäksi. Myös Jürgenin entinen sisarpuoli oli loikannut jo vuosia aiemmin, mutta hän erehtyi junasta ja lähti väärään suuntaan. Onhan Trevira-solmiot toki hienoja, mutta kun niitä on vaatekaapissa pitkälti toistasataa niin jossain viiraa. Mutta keikoille siis voi ottaa tarvittaessa joka settiin oman Treviran. Mutta ei mulla oikeasti ole paljon mitään, vähän vaan jotain.... Vuonna 1963 sitten Jürgen kiipesi Berliinin muurin ylitse, ja väärennettyään junaliput ja muut asiapaperit hän matkusti Kööpenhaminan kautta Helsinkiin. Näistäkin Lapin ajoista on paljon legendoja kerrottavana, mutta säästetään se omaemänkertakirjaan, joka on jo työn alla. Ehkä mä perustan joskus Siff-Cola Baarin, johon pääsee vain Trevira kaulassa. Hänet kuitenkin pidätettiin aika nopeasti ja vakoojaepäiltynä passitettiin Lappiin sotavangiksi. Mutta siinä Koffille haaste; näinä vintage-buumin nousukautena, lanseeratkaa hyvät markkinointi-ihmiset äkkiä Siff-Cola takaisin kioskeihin! Olemme Satelliittien kanssa valmiita vaikka levyttämään Bossen ja Robertin vuoden 1967 mainosbiisin uusiksi: ?Siff-Colaa käy nyt maistamaan, se nasta juoma on...? . Pärjäsi kuulopuheiden mukaan myös elokuva-alalla aika hyvin. Jürgen on oikeasti olemassa oleva henkilö ja esiintyy omalla nimellään täysin estoitta. . Tai sit joku vanha bensan jakelumittari tai vanha polkupyörä. Pikkupoikana Jürgen kuunteli salaa ikkunastaan, kuinka amerikkalaiset sotilaat, joita palveli tuolloin Saksassa runsaasti, kuuntelivat terasseilla kotimaaastaan tuomaansa viihdemusiikkia; lähinnä swing-pohjaista jazz-ikivihreää Toiselta puolelta taloa . Ja sit tietysti noi kaikki rummut ja muut soittimet, kaikki mitä halvalla saa pitää haalia. Matkaa kertyi noin 70 kilometriä per suunta. Oikeasti nämä paperit olivat Jürgenin muistiinpanoja omakeksimällään nuottikielellä, joiden mukaan hän harjoitteli kappaleita kuten Fly Me To The Moon, Flamingo, The Shadow Of Your Smile, Misty jne. Liittyykö tähänkin nimeen jonkinlainen samantyylinen tarina kuin Vesa Snyggiin? . Ystävääni KopteriMalaa vapaasti lainaten: ?Tavaroiden omistaminen on tärkeämpää kuin niiden tarpeellisuus!. Sophia (tai siis oikeasti Marleen) oli kuullut myös entisen velipuolensa vangitsemisesta Suomessa. Tai joskus vähän kalliimmallakin. Poika oli piilottanut ne salaa isänsä pöytälaatikkoon, kun ei - 18 - . Aivan täysin varmaa tietoa ei ole Jürgenin synnyinvuodesta, mutta joskus sotien jälkeen hän on ensihenkoset vetänyt saksalaisessa tehdaskaupungissa. Hänen isänsä Heinz-Otto Offenhauser työskenteli yli 30-vuotisen uran Lefiman soitintehtaalla rumpuvanerien höyryttäjänä
Vaikka esitys on alkuperäistä lyhyempi, niin pituutta on tässäkin on riittävästi. Tosin kaikki ei ole aivan sitä miltä se näyttää, sillä kappaleen lopussa on minuutin mittaisen tauon jälkeen minuutin kestävä akustinen ?bonusraita?. Uskoisin myös, että Järvisen ensimmäisellä soololevyllä ollut Don?t Be Cruel oli blokattu nimenomaan Leeltä eikä Elvikseltä. Gibson julkaisi vuonna 2005 Custom ?Big Red? Alvin Lee ES-335 -mallin, jonka suunnittelussa Alvin Lee oli aktiivisesti mukana. He tekivät kiertueen Euroopassa ja levyn ?About Time?, joka oli heidän ensimmäinen studiojulkaisunsa 15 vuoteen. Hänen viimeiseksi levykseen jäi elokuussa 2012 julkaistu ?Still On The Road To Freedom?. Olemme päässeet levyn puoliväliin ja koko juurimusiikin kirjo on melkein käyty läpi. Mainion shufflekompin ryydittämä Blues Got Me So Bad nousee yhdeksi suosikeistani. Varsin kantripitoinen levy oli selkeä irtiotto bluesrock-kitarasankarin roolista ja todiste siitä, että hän oli monipuolinen ja tyylitietoinen muusikko. TYA jatkoi kuitenkin uraansa, mutta ilman Leen mukanaoloa. Vaikka Lee tunnettiin yhtenä aikakautensa nopeimmista kitaristeista, hän ei itse pitänyt sellaisista vaan ihaili enemmän Peter Greenin tapaisia tunteella soittavia, ?less is more. Levyn käynnistää tiivistunnelmainen, upeaa kitarointia esittelevä nimiraita. Saattoi jopa olla, että hän jumaloi Chuck Berryä niin paljon, että valitsi soittimekseen Gibsonin ES-335-mallin esikuvansa mukaan. Lee perusti ensimmäisen yhtyeensä The Jaybirdsin vuonna 1962. Alvin Lee kuoli Espanjassa maaliskuun 6. päivänä kuluvaa vuotta. © Peter B. kantrilla ja joskus jopa jazzilla. Vuonna 1988 Ten Years After kasattiin uudestaan ja Alvin Lee saatiin houkuteltua mukaan. ja ?Watt?) sekä eräänlaiseksi joutsenlauluksi jääneen ?Recorded Live. Hän ei jaksanut enää kantaa kitarasankarin haarniskaa, jonka oli saanut Woodstockin keikan yhteydessä. Yhteistyö ei jatkunut kuitenkaan pidemmälle. Bändistä muotoutui muutamien nimen- ja miehistönvaihdosten jälkeen lopulta Ten Years After. -tuplaalbumin. TYA julkaisi nimeään kantavan debyyttialbumin vuonna 1967, mutta bändin varsinainen läpimurto tapahtui Woodstockissa paria vuotta myöhemmin. Hän yksinkertaisesti vain kyllästyi soittamaan loputtomia kitarasooloja illasta toiseen. Alvin Leen ensimmäinen sooloalbumi, Mylon LeFevren kanssa tehty ?On The Road To Freedom?, ilmestyi vuonna 1973. Alvin Leen mielestä keikka oli kuitenkin lopun alku. JJ Cale -tyylinen Back In 69 sisältää tiukkaa kitarointia. Love Like A Man 2 on luonnollisesti uusioversio ?Cricklewood Green. Mestarin muistoa kunnioittaen. - 19 - Alvin Leen viimeiseksi levyksi jäänyt, viime vuoden lopulla ilmestynyt ?Still On The Road To Freedom?on hänen ensimmäinen albuminsa neljään vuoteen. Hän ihaili Scotty Mooren ja Chuck Berryn tapaisia kitaristeja, mutta kuunteli myös bluesia kuten Muddy Watersia ja Big Bill Broonzyä. Alvin Lee tarjoilee meille kaiken rockista bluesiin sekä jazzista funkkiin. Bändi hajosi vuonna 1974. -tyylisiä kitaristeja. TYA toimi aktiivisesti 60-luvun puolivälistä 70-luvun puolelle ja julkaisi uransa aikana muutaman klassikkotasoisen pitkäsoiton (?Cricklewood Green. Monien tuon ajan nuorukaisten tapaan hän kiinnostui musiikista ja kitaransoitosta teini-iässä. Eräs juurimusiikin mestareista on tehnyt monipuolisen, onnistuneen ja tärkeänkin jäähyväislevyn. Riku Metelinen Alvin Lee/Ten Years After -albumit: Ten Years After: s/t (1967) TYA: Undead (1968) TYA: Stonedhenge (1969) TYA: Ssssh (1969) TYA: Cricklewood Green (1970) TYA: Watt (1970) TYA: A Space In Time (1971) TYA: Rock & Roll Music To The World (1972) TYA: Recorded Live (1973) Alvin Lee & Mylon LeFevre: On The Road To Freedom (1973) Alvin Lee: In Flight (1974) TYA: Positive Vibrations (1974) Alvin Lee: Pump Iron! (1975) Alvin Lee: Let It Rock (1978) Alvin Lee: Rocket Fuel (1978) Alvin Lee: Ride On (1979) Alvin Lee: Free Fall (1980) Alvin Lee: RX5 (1981) Alvin Lee: Detroit Diesel (1986) TYA: About Time (1989) Alvin Lee: Zoom (1992) Alvin Lee: Nineteen Ninety-Four (1994) Alvin Lee: In Tennessee (2004) Alvin Lee: Saguitar (2007) Alvin Lee: Still On The Road To Freedom (2012) 2 - 2013 ?. Juuri tätä puolta hän pyrki tuomaan esille soololevyillään. Julkaisuillaan hän yhdisteli surutta esim. Syitä siihen oli monia, mutta yksi tärkeimmistä oli Leen kyllästyminen kiertueisiin. Tavallisesta ES-335 -mallista Big Red poikkesi kolmannen mikrofoninsa osalta. Akustinen Walk On, Walk Tall menee kantriosastolle. Mand ALVIN LEE Still On The Road To Freedom (RM12012) -12 (1) Still On The Road To Freedom (2) Listen To Your Radio Station (3) Midnight Creeper (4) Save My Stuff (5) I?m A Lucky Man (6) Walk On, Walk Tall (7) Blues Got Me So Bad (8) Song Of The Red Rock Mountain (9) Nice & Easy (10) Back In 69 (11) Down Line Rock (12) Rock You (13) Love Like A Man 2 ALVIN LEE 1944?2013 Mestarin muisto elää! RIKU METELINEN B rittiläinen bluesrock-kitaristi Alvin Lee, oikealta nimeltään Graham Alvin Barnes, syntyi Nottinghamissa vuonna 1944. bluesia ja 50-luvun rock?n?rollia maustaen sekoitusta mm. Muusikkona Lee on ollut esikuvana monille nuoremman polven soittajille ja kenties jopa Albert Järviselle, sillä Hurriganesin alkupään ohjelmistoon kuului TYA:n Hear Me Calling. I?m A Lucky Man on raju rockabillypläjäys ja toimisi varmasti hyvin myös jonkun asiansa osaavan billytrion käsittelyssä. Hän menehtyi sairaalassa odottamattomiin komplikaatioihin rutiininomaisen leikkauksen jälkeen. -albumin samannimisestä kappaleesta. He tekivät ennätykselliset 28 Amerikan-turneeta seitsemän vuoden aikana. Hänen mukaansa bändistä oli tullut vain ?liikkuva jukeboksi?. Sitä voi pitää sisarteoksena hänen vuonna 1973 Mylon LeFevren kanssa levyttämälleen pitkäsoitolle ?On The Road To Freedom?. Kokonaisuutena tämä albumi on varsinainen nostalgiatrippi, paluu eiliseen
2 - 2013 - 20 - kun yhdessä ihmettelimme, onko ykkössolisti Billy Bland niin päädyimme toteamukseen, että tutulta kuulostaa. Sekä Gonzalesin diskofiilikirjan että tuoreen Soul Discographyn mukaan Bees levytti Bartholomew?n kanssa muutaman lisäraidankin. BILLY BLAND Rhythm?n?bluesin unohdettu kultakurkku I kääntyminen tuo muassaan aina vaan kummallisempia muistivirheitä. Omat muistikuvani noista singleistä perustuvat siihen, että niitä kuunneltiin Ritvasen vinttikamarissa viime vuosituhannella. Nauhoilleni ei JR ole jostakin syystä noita pistänyt (mielenkiintoista nauhoitettavaa riitti muutenkin yllin kyllin), joten kommentointi jääköön. B-puolen Fat Man on itseironisen hauska, mutta sekavahko rock & roll -pala, joka sopi hyvin siihen iloiseen imagoon, jolla Billyn luullakseni lavoilla toimi, raidan nimi viittasi tietenkin Billyn jo noihin aikoihin pulskaan olemukseen, lihavat on lupsakoita vai miten se taas menikään. Kokoonpanosta ei ole jäänyt muuta tietoa kuin Billyn kanssa solistina vuorotelleen J.D. Kakkososaa ei kuitenkaan tullut ja ilmeisesti Juhani kyllästyi ja kirjoitti tuosta albumista pikaisen arvion eikä palannut asiaan, vaikka Ace 90-luvun alussa julkaisi varsin kattavan CD:n, jolle tämä esittely vahvasti rakentuu. Oma mielenkiintoni Billy Blandiin perustuu siihen, että hän oli Clyde McPhatterin ja Dee Clarkin ohella yksi kolmesta todellisesta kultakurkusta, korkealle sujuvasti yltäneestä tenorista, jollaisten kulta-aika oli 50-luvun lopulla ja aivan 60-luvun alussa, mutta jotka musiikkimaailman myllerrykset upottivat unohduksiin muutamassa vuodessa. Hieno avaus joka tapauksessa.. Sen kyllä muistan, että . Piti lähteä tarkistamaan, mitä Juhani Ritvanen oli Bland-esittelyssään tuosta raidasta kirjoittanut ja kas kummaa, Juhani ei koskaan kirjoittanut Billy Bland -esittelyä. Aikomus hänellä kyllä oli, innoittajana oli Acen pienimuotoinen albumikooste, jolle luvattiin jatkoa. New Orleansin suuriin hahmoihin kuulunut Dave Bartholomew oli käymässä New Yorkissa ja osui paikalle Billyn esiintyessä jollakin kaupungin klubilla. PH). Billy Bland teki tukun loistavia levyjä, mutta enimmäkseen kilpailijoittensa varjossa tai väärään aikaan. Tapaaminen johti sopimukseen. 50-luku ei aiheuttanut suurta rynnistystä, sinkkuja ilmestyi vain neljä, tasaiseen tahtiin single vuodessa: Old Town (1956?59) 1016 Chicken In The Basket The Fat Man 1022 Oh You For Me Chicken Hop 1036 If I Could Be Your Man I Had A Dream 1067 Grandma Gave A Party What?s That Alku oli rämäkkä. Kymmenvuotiaalle keikat Lionel Hamptonin ja Buddy Johsonin orkestereiden solistina olivat elämyksiä, ongelma vain oli se, että Billy suhtautui hommaan hauskana vaihteluna eikä ottanut täydestä saamiaan ohjeita ja vaatimuksia totiseen yritykseen. Onni oli kuitenkin myötä, taas vaikutusvaltaisen taustamiehen muodossa. Tyypillistä aikansa tavaraa, toinen puoli singlestä hidas, toinen nopea, mutta suureen keskitasoiseen massaan lopputulos taisi jäädä. Bernardin nimi. Maallinenkin musiikki kiinnosti, ainakin Billy muistelee hiipineensä salaa paikalliseen tanssihalliin silloin kun esiintymässä oli joku vähänkin nimekkäämpi artisti. Billyn taustalle koottiin lauluyhtye, joka pääsi levyttämään Bartholomew?n bändin kanssa kaksi singleä kesällä ?54: Imperial 5314 Toy Bell Snatching Back 5320 I Want To Be Loved Get Away Baby Yhtyeen nimi oli The Bees (Whitburnin mukaan ilmeisen virheellisesti The 4 Bees). Niistä Sunny Side Of The Street ja Darling Please on julkaistu eräällä Imperialin yhtyekoosteella, julkaisematta ovat jääneet ainakin Baby Blues ja Why Don?t You Do Right -nimiset urat. Musiikista hän kiinnostui pikkupoikana ja vaikka hän ei omissa muisteloissaan mainitse gospel- oppeja, taustaa siltäkin puolelta on varmaankin koettu, muuten en voi ymmärtää hänen sulavaa ja taitavaa äänenkäyttöään. Esittelyn hän joka tapauksessa ansaitsee, vaikka pari vuosikymmentä myöhässäkin. PEKKA TALVENMÄKI Tavanomaiset nuoruuskuviot Billy Bland syntyi 5.4.1940 Wilmingtonissa PohjoisCarolinassa. Kymmenvuotiaana Billy kävi New Yorkissa, jossa promoottori Joe Glaser kuuli sattumalta hänen laulavan ja innostui kuulemastaan niin, että järjesti pojalle muutaman esiintymisen ja kehotti paneutumaan asiaan täydellä panoksella. Chicken In The Basket oli puhtaaseen Bo Diddley - komppiin vetäisty tuhti vauhtipala, jämäkästi sovitettuna ja koska Billy oli luokkaa parempi laulaja kuin Diddley, sanoisin että tämä kananpoikalaulu on parasta, mitä Diddley-rytmillä on koskaan tehty. (Viereisssä etikettikuvassa nähtävä Toy Bell poikkeaa keskikastista ainakin siten, että kyseessä oli mukaelma säveltäjänsä Dave Bartholomew?n omasta vuoden ?52 King-levytyksestä My Ding-A-Ling, josta Chuck Berry rekonstruoi kuulun hittiversionsa tasan 20 vuotta myöhemmin . Pistin kuusta koristellessa . . (Lisäksi eräät uudemmat diskografiat yhdistävät Blandiin myös The Toppers -lauluyhtyeen, jonka vuoden ?54 singlellä Jubilee 5136, Baby Let Me Bang Your Box / You?re Laughing ?Cause I?m Crying hän saattaa olla mukana yhtenä vokalistina... musiikiksi soimaan Billy Blandin parikymmentä vuotta vanhan kokoelman ja koin sitä kuunnellessani ahaa-elämyksenä loistavan raidan, jota en muistanut tai tiennyt olevan olemassakaan. PH) Chicken man, chicken... Bees hajosi Imperial-levytysten jälkeen ja Billy Bland jäi kiertelemään New Yorkin klubeja sooloartistina. Sellaisesta hänet äkkäsi Old Townin pomo Hy Weiss, tuloksena pitkäaikainen ja paljon sinkkuja tuottanut sopimus