Asko-myrsky saattaa repiä peltikattoja ja kaataa puita sähkölinjojen päälle. Mutta kaikki ei voi aina mennä Kukkosenkaan suunnitelmien mukaan, ja Asko joutuu havaitsemaan ettei hänkään sentään ole Jeesus eikä edes Clark Kent.
Kukkonen ei ole legendaarinen Pekka Lipponen, vaikka yltääkin yhtä yllättäviin suorituksiin, eikä Kukkonen ole Paavo Lipponenkaan vaikka kovin näköinen onkin. Kukkonen on arvaamaton ja ovela älykkö, joka käyttää kotimaisia kommervenkkejä, ronskia runoilua ja runttaavaa ruumiinkulttuuria rikollisten kanssa. Keinolla millä hyvänsä. Syyllinenkin olisi hyvä saada edesvastuuseen. Kukkonen tietää oikean ja väärän - vai tietääkö. Syyskuun kuudennen päivän säätiedotus kertoo, että Asko-myrsky lähestyy ja hyvää ei ole odotettavissa. Joku on levittänyt tietoa, että Asko on edelleen Suojelupoliisin palveluksessa ja tästä nousee myrsky ja kiehuu sappi. PÄTKÄ ERÄÄSTÄ VANHASTA KUKKOSESTA...
KUKKOSEN ON KUOLTAVA ( Jerry Cotton Special 3/2004 )
...Ja särki on lohikala. Kukkosen olleessa kyseessä: Kukkosen keinoilla. Kukkonen selviää hädintuskin pienen maailman tyyliin tehdystä murhayrityksestä, kun edessä on jo uusi. Kukkosen selvitettäväksi siunaantuu yleensä tehtävät, joiden edessä virallinen virkavalta on vetäny vesiperän.
KÄY TARKISTAMASSA NETTISIVUJEN KARTASTA, ONKO KUKKONEN KÄYNYT HÄMMENTÄMÄSSÄ PAIKKAKUNNALLASI
WWW.JCOTTON.COM/ASKOKUKKONEN. Askon on täten estettävä sellainen kimurantti tilanne, että häneltä lähtee henki
n:o 1/2002 (LOPPU) Ellei Siperia opeta, niin sitten Kukkonen n:o 2/2002 Irtopirut ja tuonelan lautturit Kukkosen merrassa n:o 3/2002 Viina, terva, sauna -sitten Kukkonen n:o 1/2003 Vieläkö omatunto kestää Kukkonen. n:o 2/2003 (LOPPU) Pakkoa ei sanele kuin, kuolema tai Kukkonen n:o 3/2003 SUPERNUMERO -Retorinen ryöstö -Tavallista villimpi pohjola -Erämaa on täyttä murhaa -Vain motiivi puuttuu n:o 1/2004 Kapakkakuolema ja Kukkosenjohdatin n:o 2/2004 Cotton-specialin yhteydessä: Kiero kuin korkkiruuvi
n:o 3/2004 Cotton-specialin yhteydessä: Kukkosen on kuoltava n:o 1/2005 Cotton-specialin yhteydessä: Kukkonen ei käskystä laula 1/2 n:o 2/2005 Cotton-specialin yhteydessä: Kukkonen ei käskystä laula 2/2 n:o 1/2007 Kalmankoura, Kukkonen tai käsiraudat n:o 1/2008 Tee testamenttisi, Kukkonen! n:o 2/2008 Julman uhkapelin pirulliset panokset n:o 3/2008 Kukkonen ja kuolon klinikka n:o 1/2009 Kukkonen virittää ansalangan n:o 2/2009 Räyhähenkiä, aamun paholaisia... n:o 3/2009 Kukkonen ja kostaja Kekkosen...
1
Komposiittirakenteinen Asko Kukkonen, tämä yhden eläjän komentoketju ja ihmisen näköinen luomakunnan kruunu pällistelee jälleen ruokapyramidin ja ravintoketjun huipulla ja tekee roistoille tepposet. Seuraa taiteen tutkailua, tsekkiläisen pistoolin piippuun mulkoilua, ala-arvoista käytöstä, tahattomia latteuksia ja sirmakkaa sätkän polttelua pirunkeuhkoilla. Matka alkaa Kilpisjärveltä ja jatkuu Jyväskylään päättyäkseen Tampereelle, jossa Lenin-setä ei elä eikä voi hyvin, mutta on muuten vain murhaavalla tuulella. Mutta sitten "Uneton Seattlessa" muuttuukin "Chinatowniksi", sillä eihän Asko voi olla törmäämättä hankaluuksiin yksinkertaisimmankaan velvollisuuden toimittamisessa. Ampukaa viestintuoja ja hakatkaa sanansaattaja, mutta älkää ampuko kurtun soittajaa!
2. 4/2009
A
sko ottaa vastaan romanttisen tehtävän, sillä hän lupaa saattaa yhteen kaksi rakastavaista
Ulkomailta, vaihdoin äänensävyä kuin uutistenlukija. Liivit olivat pelastaneet minut monelta kalavalheelta, kun olenkin oikeasti saanut suuren kalan rannalle tai veneeseen juuri liivien sisällön avulla, puhumattakaan kerroista jolloin liivintaskujen tavaramäärä oli pelastanut henkeni. 25-metrinen rakennusnosturi kaatui Tampereella huhtikuussa 2006 ja kuljettaja sai surmansa. - Mitä luet. - Sotiako. - Mä oon ollu nuorena miehenä raksahommissa ja on tuota kokemusta. - Vanhojen uutisten katsaus, sanoin. Hepulla oli Helsingin Pultti Oy:n lippalakki, jossa luki "Meiltä pultti joka reikään". Hänellä oli keltainen hellepaita, jonka rintapielessä roikkuivat aurinkolasit. Mutta tutustuin ihan mielenkiinnosta ja aikani kuluksi nostureihin, valaisin asiaa. Saman vuoden lokakuussa kaatui torninosturi Oulussa. Samaisessa lokakuussa purettavan jäähallin kattopalkisto romahti Kupittaalla, kun rakenteita kannatellut autonosturi kaatui. Korvaamattomissa eräliiveissäni minulla oli kaikki maailman tarvittava ja muutama ylimääräinen vempain; yleistyökalusta Led-lamppuihin ja laastareista teleskooppimalliseen nostokoukkuun. Löysin eräästä sivutaskusta muutamia tulosteita. Vaan ei noita havereita vielä parikymmentä vuotta sitten tapahtunut. - Manhattanilla New Yorkissa kaatui rakennusnosturi ensin maaliskuussa ja sitten toukokuussa vuonna 2008. - Koska nämä on minun eräliivit. Siellä on toheloita poikia nykyään töissä. - Mistä se sitten sinun mukaasi johtuu. - Katso! Kompassi! Kalavaaka ja kynälamppukin! hän hämmästeli silmät suurina. 43 tonnia painanut nosturiauto kaatui ojaan ja pyörähti ympäri Liedossa elokuussa 2007. Kesäkuussa 2008 USA:n Wyomingin Wrightissa, Black Thunderin kaivoksilla yksi maailman suurimpiin kuuluneista nostokurjista kaatui. Luin listastani vain muutamia valikoituja esimerkkejä: - Yli 30-metrinen nostopuomi kaatui Tampereen Hervannassa elokuussa 2005. Kaivelin eräliivieni taskuja. Kello tikitti ravintolavaunussa melko sukkelasti eteenpäin. - Sattuuhan noita ympäri maailmaa. - Linnut ja lentokoneet kykenevät tekemään korjausliikkeitä, kun tulee yllättäviä ilmavirtauksia, mutta nosturit eivät siihen pysty, koska ne ovat kiinteästi kiinni jalustassa. Kaatumisen syytä ei löydetty. Katsoin häntä pitkillä, kohautin sitten olkapäitäni.
4
- Itsepähän pyysit. äijä kysyi. Nosturit on suunniteltu tasapainottamaan taakan paino vastapainon avulla.. - Kerro heti, tyyppi intoili. Heti perään heinäkuussa nosturi romahti öljynjalostamolla Houstonissa... - Tiedän, vastasin oudoksuen. Väitettiin, että tien reuna ilmeisesti petti. Minulla oli juuri yksi purku-urakka, johon keksin jo ratkaisun. - Ei tämä johdu inhimillisistä virheistä, väitin. Minua vastapäätä istunut ukkeli tiirasi, mitä kaikkea taskuihini mahtui. - Tässä on vain murto-osa nostureiden onnettomuuksista viime vuosilta ja uusia tulee joka kuukausi lisää, jos vain luet uutisia. Tutkin itsekseni listaa, jonka olin koonnut netistä ja tulostanut omaksi ilokseni. tulee ravattua ahkeraan. - Onnettomuuksia
- Siitä johtuu sekin, ettei säitä kyetä enää ennustamaan. - Supon virkaheitto ylijäämä, laatumuurariksi kutsuttu harmaahapsi hörähti. Harkitsin kännykkäni sulkemista. Pieni Galliano-lasi hukkui kouraani kuin hammastikku paskaan. - Suoraan inventaariossa poistettujen maanantaikappaleiden alennuskorista, jatkoin itsehäpäisyä ja maistoin Gallianoa. Tämä porho uhkasi laittaa tililleni korvauksen, joka tuli hänelle halvemmaksi kuin erämaahan ajettava puskutraktori. Aivan samat naamat istuivat aivan samoilla paikoilla. - Vaappuu vai. Eihän minulla ollut kiire Helsinkiin eikä myöskään Konneveden mökilleni. - Vaappuu. - Mistä tuon jutun käänsit. Tästä en jaksanut ryhtyä väittelemään, koska se olisi ollut ajanhukkaa ja liian suuri urakka. Pistin tupakaksi ja tunsin itseni turistiksi, joka oli "matkalla jossakin päin Suomea", ja jota ei tavoitettaisi millään radiotiedotuksella. Löysin tutun ravintolan Jyväskylän ydinkeskustasta, läheltä yliopistoa. Maapallo ei nykyään pelkästään pyöri, se myös vaappuu. - Katohan, Kukkonen, muuan Lukkariniminen ruutupaitainen heppu parahti. Miehen sivuhiukset olivat vitivalkoiset, päälaki kokonaan vailla hiuksia. Ei se kaupunkiolosuhteissa kasva niin nopeasti kuin keskellä erämaata.
Olo tuntui aika mahtavalta. Lukkari oli lyhyenläntä konkkanokka, jonka vilkkaat silmät tihrustivat jostakin poskien, nenän ja otsan väliin jäävästä tilasta. Hissien koritkin voivat keinua, mutta nosturi ei kykene liikkumaan mihinkään saavuttaakseen uuden tasapainotilan. - Hapokasta, sanoi Olli kolajuomasta. Jos nostureiden jalusta siirtyy vaappumisen vuoksi sivusuunnassa, rakenteet eivät kestä. Tallustelin parransänkisenä eteenpäin kaupunkikuvassa. - Kuin Ahtisaari pahimmillaan, sanoin. Kasvot olivat ikuisessa bulldogin virnistyksessä. Kun taakka on ilmassa ja maan vetovoima vetää nosturia sivulle asentoon, jota ei suunnitteluvaiheessa uskottu mahdolliseksi, niin se on vähän niin kuin matto vedettäisiin äkkiä alta. Muistin, että muurarin muijaa kutsuttiin nimellä Pinotex, koska nainen käytti yhtä aikaa kolmea eri luomiväriä ja pisti aivan älyttömästi pakkelia naamaansa. Kun nousin asemalla junasta, ilmoitin kännykällä työn tilaajalle, että asia on hoidettu. - Et sitten jumaliste kerro mitään liian
5. Näin leuhkasti lohkaistu lause pudotti muutamia leukoja. Silloin päätinkin äkkiä pysähtyä Jyväskylässä. Siellä olin käynyt viimeksi noin neljä tai viisi vuotta sitten. Taakan ja vastapainon täytyy siis luottaa siihen, että nosturin jalusta pysyy vakaasti paikoillaan. Kummasti tuo partakin ennättää kasvaa heti, kun käy vähän pohjoisempana. Aurinko paistoi, en ollut aivan peeaa ja kuljeskelin puoliksi vieraassa kaupungissa vailla vaateita tai velvollisuuksia. Kaivelin likaisen Columbo-takkini taskusta sätkärasian, johon olin käärinyt spaaderoisia matkaevääksi. Se oli näitä ex tempore -päätöksiä, joita toisinaan joutuu katumaan, joskus taas ei. Koska olin hommani hoitanut, ei ollut kiire yhtään mihinkään. - Totuudella ei taida olla copyrightia. - Mitä rinkirunkkaajat, kysäisin, kun istuuduin pöydän ainoalle vapaalle tuolille
Oli sitten alkanut huseerata näiden hamppien kanssa. - Saattaa hyvinkin olla sama asia, totesin vakavana. - Älä nyt... - Kyllä. - Pois se minusta, sanoin. - Että ei venytä sinun moraalia. - Soita sitten kun olet kännissä. Mies sai naurunsa tyrehtymään eikä virtsakaan karkaillut. tuollaisia, kihi kihi... Ammattimiehiä, hämmästelin.
6
- Eikö se nimi "Billund" saattaisi meinata mitään freudilaista. Tulisi ennemmin veritulppa kuin se riesa. Tyyppi herää, oikoo solmiotaan ja aloittaa välittömästi unensa analysoinnin. Hän havahtui kuviteltuun ääneen ja kohotti tummatukkaisen päänsä, sitä ravisteli. kihi... Muuan Armaniin pukeutunut mies makasi kasvot samaa pöytää vasten. - Vanha vaiva. - Pitää saada lappuja Kelaan vetämään. Korjasi silmälasien asentoa. Lukkari lähti käymään tiskillä hakeakseen lisää juotavaa. Impulssit kulkivat hermoratoja pitkin synapseihin, jotka vapauttivat välittäjäainetta, herkistyneet reseptorikohdat edistivät viestin kulkua ja harjaantunut muistirata palautti esiin muistijäljen, joka kertoi minulle, miksi Lukkaria ei saanut naurattaa liikaa. kysyin mieheltä. - Tuosta tulikin mieleen, että mun pitäisi soittaa muijalle, muurari sanoi kelloaan vilkaisten. hyvää juttua, Lukkari muistutti minua. - Siitä vaan voi joutua putkaan. - Jaa en tiedä. - Jos reipas rakastelu vastaa monen kilometrin juoksulenkkiä, niin onko se sitten sama asia kuin vaikka mennä tuolla pururadalla verryttelytrikoot päällä ja masturboida siinä juostessaan. Subjektiivisen unen tulkinta lienee kuoleman pelko, jota ahdistusta alitajunta yrittää lievittää. - Sullahan oli se Satu, mihin sinä sen jätit. Ihmiset tykkää siitä, kerroin. - Olen enemmän näitä jungilaisia, psykologi sanaili arvokkaasti. Mistähän ne naiset oikeasti tykkää. - Eipä kuulu minulle, sanoin. Käsi käväisi välittömästi hujauttamassa suuhun salmiakkikossun ja hän piristyi. Ihan vain huvikseni pysähdyin täällä kun oli niin rauhallinen ja seestynyt olo. Psykologilta löytyi vastaus: - Tässä Antti Tuurin Erno Paasilinna. Lukkari kysyi. Jos hänelle kertoi oikein ryökäleen mojovan vitsin, hän saattoi nauraa niin kovasti, että hänellä tuli kuset housuun. - Vähän käämit kärysi. - Siltäkö paloi pinna. kysyin naama vakavana. - Olin juuri matkalla Billundin lentoasemalle Tanskassa ja taskussani oli kilpikonna, hän selitti lähinnä itselleen. - Moraali on venyvä käsite. - Niin, me tarvitaan tätä söör psykologia paperitöihin kunhan se saa virkansa takaisin, Lukkari kertoi. - Unihan kertoo selvästi myöhästymisen pelosta, stressaantumisesta ja aikataulujen kanssa kamppailemisesta. Pysähdyitkö Päijänne-risteilylle. - Jumaliste, Kukkonen! Lukkari pärskähti kun hänen juomansa meni väärään kurkkuun. Riittämättömyyden tunne oli vahvasti mukana. - Satu loppui, Lukkari totesi. - Ei. Virkaheitoista puheen ollen, oivalsin, tämähän oli muuan psykologi joka sai "toistaiseksi" kenkää kun sekaantui potilaaseensa. - Kuulehan tosiaan, melkein aiheeseen liittyen, muurari aloitti. laatumuurari ihmetteli. Lukkari hörötti
Mies meni aamulla katsomaan, kuinka uusi kukko pärjää ja kauhistui. Sillanpäältä oli viina kielletty, mutta hän joi siitä huolimatta. muurari mutisi. Sillanpäätä. Virkeä ukkeli lähti tuolista liikkeelle hyvinkin vikkelästi, mutta vauhti hiipui matkalla. Mikkonen, niin siinä taitaa olla ihannemies. Hämeenkyrössä pidettiin kirjallinen matinea, jossa oli valmistettu sahtia. Niin tehtiin. Näyttelijä Ned Beattyn piti valita, meneekö se Syvä joki -elokuvan "vingu kuin sika"-kohtaukseen vai katsooko se Timo T.A. Että viedään kukko sinne. Hämeessä kun ei tiedetty elohiirestä, joka pisti Nummen silmän nykimään. Sovitaan nyt vaikka että kukko oli sielunvaelluksellaan jälleensyntynyt F.E. Beatty teki valintansa ja päätyi rämehomojen uhriksi. Mies vei kukon naapuriin, jolla oli isompi viidensadan linnun kanala, ja sopi että kukko saa viettää seuraavan yön siellä. - Kerro Kukkonen joku oikea vitsi, psykologi kehotti. Lukkari köpötteli kohti vessaa lähes tasaaskelilla ja nauroi kippurassa. Pahaa-aavistamaton Lukkari saapui juuri
juomansa kanssa tiskiltä, kun aloitin tarinan: - Mies osti kukon ja vei sen kanalaan yöksi. -kirjassa muuan anekdootti koski Nobelkirjailija F.E. - Mitä sinulla on Timo Tee Aata vastaan. Lukkari haukkoi henkeään. No minähän kerroin: - JFK itse asiassa teki itsemurhan kun näki enneunia Timo T.A. Kukko jätettiin farmille ja kaksikko lähti jeepillä kaupunkiin ryyppäämään. Vessan ovelle oli vielä viisi
7. Juopunut Sillanpää alkoi huudella naisille: "Kun minä pääsen holhouksesta, minä tulen ja nain teitä kaikkia." Pitäjäläiset olivat valittaneet tilaisuudesta Suomen Kirjailijaliittoon, mutta valitus ei koskenutkaan Sillanpäätä. - Kukkonen perkele, kihi kihi khi khi... Mikkosen ohjelmista. Serkku kertoi, että kaikki 20 000 strutsia oli pantu kuoliaiksi, mutta nyt oli kukkokin kuollut! Porukka saapui pihaan, jossa kukko makasi ketarat ojossa strutsivainaiden keskellä. Kaikki sata kanaa oli nussittu kuoliaiksi ja kukko istui orrella rinta rottingilla. "Taasko se tapahtui?" he miettivät kun serkkupoika tuli tiellä vastaan. Sama peli jatkui. Lisää miehekästä ja armeijahenkistä hörötystä. Vincent van Gogh leikkasi palan korvastaan samasta syystä. Kaikki viisisataa kanaa oli köyritty kuoliaiksi. siellä on hyvää pillua ilmassa". Valitus koski sitä, että tilaisuuden toinen puhuja, nuori runoilija Lassi Nummi oli Sillanpään huudellessa iskenyt silmää emännille. Röhähtelin jutulle ja sanoin: - Mutta niin, rehellisesti. Kun he ajoivat illalla takaisin kohti farmia, niin he näkivät jo kaukaa kuinka korppikotkat liitelivät pahaenteisesti farmin yllä. Sillanpää. Äkkiä kukko raotti toista silmäänsä, vinkkasi korppikotkien suuntaan ja kuiskasi "Nyt jätkät ihan liikkumatta... Lukkari, muurari ja psykologi olivat tukehtua. Mikkosen ohjelmia. Perkele, ihme kukko, totesi naapurikin ja sanoi, että hänellä on Australiassa serkku jolla on 20 000:n strutsin farmi. Lukkarin nauru meni puolimatkassa nikotteluksi. Jos mies on pitkä ja komea kuin Mauri Pekkarinen, kirjoittaa yhtä nobelisti kuin Mattiesko Hytönen ja on älyllisesti yhtä haastava kuin Timo T. Mistä naiset pitävät. A. Miehet menivät kukon luokse. Naurua piisasi
Tämä valkopaitainen miekkonen näytti siltä, että hänellä oli jäänyt kesken Suomi-Englanti-Klingon-sanakirjan valmistus tai Lara Croftin ja samalla itsensä kanssa pelaaminen. - Minulla olisi yksi asia... - Mutta en saa häntä mielestä. - Kaikki tuntee apinan mutta apina ei tunne ketään, huokaisin. - Mutta nainen on hukassa. Hän kohautti olkapäitään. Ei, en ole aikonut osallistua, sillä monethan hiihtävät ihan omaksi ilokseen eikä niiden tarvitse lähteä hiihtokisoihin näyttämään erinomaisuuttaan ja kiillottamaan sädekehää. - Tämä homma maksaa.... - Eikö osoite- tai numerotiedustelu voi auttaa. - No kun... Sielunsisar... - Järjestäjänä toimii Rehelliset Lapin miehet ry, kerroin mitä tiesin tästä jokavuotisesta kisasta. - En pelkästään saattaisi, virnuilin. - Ei se perkele ehtinyt, muurari mainitsi. - Siis näillä tiedoillako minun pitäisi... metriä. Se oli toinen puoliskoni, kaksoisliekki, sielunkumppani, vastinpari, sukulaissielu. - Onneksi olkoon, sanoin. - Ei ehtinyt, psykologi huokaisi. - Mitä sanot. En tosiaan saa häntä mielestä. - Oletpas vaatimaton. Te olette sitten se Kukkonen... - Onko sinulla rahaa. - Etsimään sen naisen. - Kukkonen saatana, Lukkari mesosi avatessaan vessan oven housut märkinä. - Olen rakastunut. - Mutta rahalle varmaan on. Sano Mikko vaan. oikeastaan tapasin hänet vain yhden kerran. - Sinä muuten saattaisit olla melko veemäinen mies korttiringissä. no joo, sanoin enempiä harkitsematta. muurari hörähti. - Näin on. - Ne järjestetään Rovaniemellä. - No, positiivista on se, että näiden vuosien aikana Lukkarille ei ole kehittynyt ulosteinkontinenssia, sanoin. - Oletko Kukkonen koskaan harkinnut osallistumista Vittuilun SM-kisoihin. - Jo on romanttista. - Siinähän alkukarsintojen parhaat pääsevät Fuck Offseihin ja finaalissa on tarvittu jopa jatkoaikoja. - Ei sinulla taida tässä huoneessa olla yhtään kaveria, veistelin turhankin kärkkäästi. kysyin pokerina. Hän ei sopinut siis yhtään siihen baariin. Meillä synkkasi niin hyvin yhteen. - Tiedän vain etunimen, Annika. - Olen Granlund. - Ehkä minä olen sitten vanha ja romanttinen sielu, mutta... - Mistä kotoisin. - Älähän sano, psykologi hörähti. Mies pyysi minua pöytäänsä ja esittäytyi. - Mikähän se sellainen ongelma on. - Kuulkaa kun minulla olisi probleema, jossa voisitte ehkä auttaa... - En tiedä, mitä tehdä! Se nainen on mielessä päivin ja öin. - Mikä siinä muka on ongelma. - Kuule kaveri... - Haluat siis palkata minut... Huomasin, että viereisessä pöydässä istunut nuori mies oli saapunut viereeni seisomaan. - Sehän on sitten sukurutsaa, vitsailin. - No, ollaan sitten ystäviä...
8
- Minulla ei ole käyttöä ystäville. - Minnekäs hän hukkui
Se oli minun syy, ettei me enää nähty. - Täytyyhän sinulla joku käsitys hänestä olla, muukin kuin ulkomuodollinen. - Onko sinulla kopiot näistä kuvista. kysyin. - Maksan kaikki kulusi. Työn puolesta olen vapaa liikkumaan enkä ole paikkaan sidottu, kun voin naputella läppäriä vaikka hotellihuoneessa, lol! - Olihan hupaisaa äskettäin tietokoneella, puhelin omiani. - Kyllä minulla rahaa on, hän toitotti niin että pikkukriminaalien päät kääntyivät pöydissä suuntaamme. En ihmetellyt lainkaan Mikon makua. Samalla sivulla oli, kas kummaa, Seiska-lehden mainos! Tiesitkö muuten, että lyhenne "WTF" ei nettikeskusteluissa tarkoita suinkaan että mitä vittua vaan "Welcome to Finland". - Nämä on kopiot. Pidä ne. - Niin, hörähdin. Katso, tässä on meistä valokuvia Särkänniemeltä. - Muistoja. - Vaikka se onkin iänikuinen klisee: minä olen kasvanut ihmisenä, nuorimies väitti. - Kun törmäsin netissä adressiin, jossa vastustettiin 7 päivää -lehteä. - Varmaan ainoa laatuaan, sanoin ironisesti. - No... Nyt olen pienessä IT-yrityksessä. - Sinulla näytti olevan lompsassasi muidenkin naisten kuvia, huomautin kitkerästi. - Sydämen se vei. - Eikä hänellä ollut sormusta. muistoja. - Me tavattiin Annikan kanssa sattumalta Tampereen Särkänniemessä. Vanhoista vahingoista ja minulle tehdyistä kupruista oppineena kysyin: - Eikö tässä muka ole takana mitään muuta. - Mitä puuhaat silloin, kun et ole rakastunut. Onko se nainen huijari joka vei sinulta miljoonaomaisuuden, viinat tai jälkiuunileivän. - Mennäänpä muualle jatkamaan jutustelua ennen kuin sinut käännetään täällä.
Kävelimme pitkin Schaumanin puistotietä ja pyysin häntä kuvailemaan juttua tarkemmin. Olen ollut tilitoimistossa, sihteerinä vakuutusyhtiössä, autokauppiaana, apteekkiapulaisena, kaupan kassana ja tiskaajana. Vietettiin siellä mahtava päivä. - Ei se ollut varattu! Mikko kauhisteli. - Onhan se hupaisaa, kun joku parikymppinen ihmisen alku ja
9. Tuossa järjestyksessä. Meidän piti tavata seuraavan päivänä Tampereen keskustassa mutta minä myöhästyin... - Nainen on käsittääkseni jokin taiteilija Tampereella... - Jahas, mies naureskeli. - Etsi nainen ja vie sille viesti, että minä odotan häntä yhtä. - Sitähän ne aina lehdissä toitottaa. Valokuvissa hymyili vaalea Elovena-tyttö kuin suoraan vanhasta kotimaisesta elokuvasta, jossa sellainen tanssii viljapellolla. ne on vaan... - Ei voinut olla. - Olen entinen häntäheikki mutta nyt olen rakastunut! - Jaa, että etupuolen propeli on pyörinyt tiuhaan tahtiin. - Olen merkonomi. Huomasin miehen lompakossa muitakin
valokuvia toisista naisista, mutta en sanonut siitä mitään, toistaiseksi. Tartuin häntä käsivarresta
Kuvitellaan, että minä neuvoin häntä. Kun hän palasi ihmisten ilmoille, hän kuuli että oli tapahtunut juuri niin kuin toivottiin. Lisäksi hän arvasi, että sillä kusipäällä on varmasti salattavia asioita. - Yhdessä oleminen vaatii uskottavaa ja jopa patologista valehtelua, improvisointikykyä, empatian esittämistä ja sympatiapisteiden keräämistä. - Se oli siis hypoteettinen neuvo. Sellainen, joka on oikeasti kokenut paljon ja-kautta-tai kasvanut ihmisenä, ei julista sitä muille. - En osaa sanoa itsestäni.... Hän halusi eroon yhdestä paskiaisesta, jonka tämä tuttuni tiesi olevan asehullu, poliisien vihaaja ja sellainen, joka ei päästä kotiinsa ketään. - Eipä sitä aina tiedä, kuka on mulkku ja kuka ei, Mikko sanoi.. - Saattaapa pitää paikkansa, naurahdin. Mikko kysyi. - Että jokainen parisuhdetta rakentava mies joutuu käymään läpi joko yksin kantapään kautta opettelemalla tai kokeneita kuuntelemalla nämä kurssit: "Ei, perseesi ei näytä isolta"-kirjekurssi maneerittomalla tunneilmaisulla, nopean reagoinnin "Siivosin ja vein roskat"-runodraamaa, joka sisältää myös kehonkielen rytmiikkaa, "Menen yhdelle paukulle"-vuorovaikutustekniikka ja "Olinkin yötä Jaskan luona"-intensiiviopiskelu. Olimme saapuneet Lutakonrantaan, jossa Jyväsjärven laineet vilkkuivat auringonvalossa. Nuori näyttelijä on hyvä silloin, kun sillä on valmiiksi iäkkään ihmisen vanhoja ilmeitä. No, tämä herra Kahdeksan Surmanluotia kun ei kyttiä kuuntele tai niitä kotiinsa päästä. Ja hypoteettinen tilanne. - Millaisia hommia sinä yleensä hoitelet. No, hän teki seuraavaa: pisti oman kämppänsä mullin mallin, jätti johtolangan, joka viittasi kyseiseen mulkkuun, jätti ulko-oven auki ja sitten hän vain katosi. - Älähän lupaa mitään mitä et pysty pitämään, sanoin mukamas viisaasti. Ihan hypoteettisesti. - Kuinka niin. Siinä mitään metodinäyttelyä tarvitse. Näin se homma hoitui ilman että tuttuni tarvitsi itse liata käsiään. Erikseen sitten mimiikka, pantomiimi ja näyttämöakrobatia. Poliisit menivät tapaamaan paskapäätä, johon johtolanka viittasi. - Sitä paitsi minä väitän, että jokainen miespuolinen henkilö, joka pysyy naimissa tai avoliitossa pidempään kuin kuukauden, on potentiaalinen Robert DeNiro, miekkonen esitti teorian. julkisuuteen varautumaton melkein julkkis julistaa lehdessä, että nyt olen kokenut kaiken ja olen vuodessa kasvanut ihmisenä niin paljon. - Sen minä tiedän, että kestävän parisuhteen salaisuus on se, että molemmilla on hyvät näyttelijänlahjat, Mikko sanoi. Mutta esimerkiksi muuan tuttuni halusi minulta neuvon. Nuoriherra muisteli menneitä: - Aikoinaan harrastukseni olivat lähinnä
10
kehdonryöstö ja kuolinvuoteen nussiminen, eli kaikki siltä väliltä kävi, mutta nyt olen seestynyt. Seurasi piiritystilanne ja lopulta paskiainen ammuttiin teholle, jossa se on kai tänäkin päivänä. - Olen muuttunut, takuuvarmasti! - No, sen näyttää aika. - Täysi hypoteesi. Poliisit vain pitivät tuttavalleni puhuttelun, että ei sitä saa tuolla tavalla kadota. Pois se minusta. - Voi olla. En kai minä voisi nukkua tai elää sellainen synti niskassani, naurahdin. Häipyi seudulta pitkäksi aikaa
- Pyhien kirjoitusten tulkintaa se on. Mistä niin päättelit. - Miksi uskontojen kirjoituksia ei saisi tutkia kriittisesti. Minä maistelin halvinta talousviskiä muovimukista. - Sinäkö tunnet pyhiä tekstejä. nuori nainen huokaili. - Kaikki ei ole puhujia, valehtelin, koska en olisi jaksanut jaaritella. - Minkä verran Luojaa kiinnostaa meidän arkemme. - Eihän se kannata jurottaa vaan olla kiinnostunut elämästä, ihmisistä ja vaihtaa mielipiteitä, tyttö sanoi kirkkain silmin ja innostuneesti. - Lapsettomuudesta kärsinyt Sakarias pääsi suitsutustehtävään ja hänen arkensa muuttui, kun enkeli ilmestyi. Tytöllä oli mustat hiukset, joihin oli tehty punaisia raitoja. - Niin nousinkin. Kasvot muistuttivat muodoltaan sitruunaa ja ihan veikeältä hän näytti. - On myös tekijöitä. - Sille, että taisit alun perin nousta junaan jossakin pohjoisessa. - Siellä ne sielun ahtaumat ja psyyken karikot majailevat ja kuikuilevat kuin mörkö liiterissä. - En ainakaan minä! tyttö nauroi ja maisteli kaljaansa. - Totta munassa se oli ihmeiden aikaa. - Usein muut vain tuppaavat hermostumaan kun avaan suuni, sanoin. - Kohta on arkea ikävä, mutisin katsoessani ikkunan takana vilistävää vihreää maastoa ja ikkunalasista heijastuvaa naamavärkkiäni. - Katso käytöksen taakse ja näet todelliset syyt, sanoin. - En ihan ymmärrä, mitä tarkoitat. - Jumala ilmoittaa kunniansa kaikille
11. - Mitä sanoitte. - Heh heh heh. - Olettepas hiljainen, naisenalku sanoi. - Itseäni tarkoitin. Eipä ravintolavaunussa ollutkaan kuin yhtä merkkiä. Mutta minä en kannata eksegetiikkaa, tyttö hevosteli ja patsasteli sivistyssanalla kuvitellen, etten tiedä mitä hän tarkoittaa. Kun olin saanut nuorukaiselta pohjatiedot ja hänen yhteystietonsa, minä lähdin Tampereelle.
Ravintolavaunussa eteeni istuutunut teologiaa opiskellut tyttönen puhui syvällisiä, joita en oikein kuunnellut. - Mille naurat. Että asiat on joko niin perseellään tai sitten niin liian hyvin, niin
paljon ja pahasti, että alkaa fantasioida ihan tavallisesta arjesta, siitä jossa kivi hiertää kengässä ja kananmuna palaa pohjaan ja herätyskello ei toimi. Se oli ihmeiden aikaa Juudean maassa ja Jerusalemissa. - Kuulehan. kysyin. - Luukkaan mukaan, mutisin ja mietin, olinkohan minä jokin kahelimagneetti. Täysin hyödytöntä tämä small talk, ajattelin, mutta suuni tuntui käyvän omia aikojaan. Minulle on vieläkin ihme se, kuinka lentokone pysyy ilmassa. tyttö iloitsi. Kun lääketiede on kehittymätöntä ja luonnonilmiöiden syitä ei tunneta, monet asiat tuntuvat ihmeiltä. - Regressiosta ja kouhotuksesta. Jos jo käsitteet syy ja seuraus puuttuvat, silloin tarvitaan selitykseksi sana "ihme". Lopputulos oli Johannes Kastajan syntymä. - Hehe heh ehe, hörähdin
- Miten nuo asiat liittyy toisiinsa. Ja minulla oli hänestä valokuva.. - Hienoa, huumoria pitää olla ja fiktion lukeminen kannattaa aina, sanoin. - Ainahan niin on tehty, Lapin uskovainen sanoi kiivaasti. Painiksi meni, mutta aivan alakynnessä hänen onnistui heittää karhun päälle vihkivettä ja tämä kesyyntyi siitä. Älkää jakako minun maatani, sanoo herra Sebaot. Turhaa jaaritteluahan se paskanjauhaminen oli. Tällainenkin käsitys oli vallalla varhaiskirkossa, tietysti litteyden lisäksi. - Halpamaisia nuo sinun juttusi, tyttö alkoi lopultakin hermostua. Helluntailainen istui pyörätuolissa selkäänsä saaneen näköisenä ja kertoi, että hänelle kävi metsässä melkein samalla tavalla. Pahasti kärsinyt luterilaispappi liikkui kainalosauvoilla ja kertoi, että hän löysi metsästä karhun ja yritti käännyttää sitä. - Oli luterilainen pappi, helluntailainen pappi ja rabbi. Olisihan tuo mukava kerrankin toimia Amorina eikä pelkkänä tuhon enkelinä, joka rymyää kuin harmaakarhu posliinikaupassa. Tapasivat sitten myöhemmin, sattumalta sairaalassa. Mietin tätä savottaani. ihmettelin. Rabbi sanoi "Ehkä se ympärileikkaus ei ollut hyvä idea". - Kiinassakin on painettu sentään yli 40 miljoonaa Raamattua, vaikka siellä syödään koiria ja kissoja! tyttö julisti. - Silpomisesta tulikin mieleen muuan tarina, hönkäisin. - Ainahan ajatellaan, että "näin on aina tehty" vaikka kyseessä olisi vasta joku 500 vuotta vanha perinne, käytäntö tai malli. - Jos kyseinen kaikkivaltias olisikin luvannut jollekin valitulle kansalle Ihmemaan Ozin, Narnian, Mikä-Mikä-Maan tai Liisan peilimaailman jonne mennään peilin kautta, olisimme välttyneet yhdeltä katastrofaaliselta muuttoliikkeeltä ja sen sijaan niin kutsutut valitut törmäilisivät näyteikkunoihin, vai kuinka. Petteri Punakuonoa. "Kierittiin sitten karhun kanssa puroon, jossa onnistuin kastamaan karhun ja se leppyi ja löysi Vapahtajan". Papit katsoivat rabbia, joka makasi aivan tohjona sairaalasängyssä, niskatuessa, kokonaan kipsattuna, piuhojen ja letkujen sokkelossa. "Sitten rukoilimme yhdessä ja karhu löysi Jumalan". Jahveilija tuhahteli minulle loppumatkan. Niitä ei ole missään geenimuistissa. Ne kiistelivät siitä, voiko karhusta tehdä uskovaisen ja päättivät kokeilla tahoillaan. kansoille tähän tehtävään valitun kansan kautta, tyttö sanoi ja maistoi oluttaan. Vaikka tyttösen mukaan olin jumalanpilkkaaja kun hän ei tajunnut minun pilkkaavan häntä pääsin silti Tampereelle ehjänä. Annika oli siis taiteilija. - Kai tiesit, että maapallo on nelikulmio, koska Raamatussa puhutaan maan neljästä kolkasta. Kirja, joka on yhtä totta kuin Kalevala, ja jonka loppukäyttäjät harrastavat tahallista luetun ymmärtämättömyyttä, ja näin mitä tahansa voidaan tehdä pelkän painetun horinan nojalla. - Ulkomailla kauhistellaan sitä, että täällä syödään poroa. - Voi sitä silti muistaa silpoutuneita veteraaneja! nainen puuskahti ikään kuin minä
12
olisin sanonut jotain heitä vastaan. Suunnistin Koskikadulle ja kirjoittauduin hotelli Cumulukseen. Ei meillä ole aina ollut jotakin joulunviettoa, ystävänpäivää tai kaatuneitten muistopäivää. Varsinainen ennakkokäsitys-naikkonen
Kokeile onneasi tuolla Tammelassa. - Tässä on valokuva. - Joo, että nämä samat tytöt ryöstivät hänen lompakkonsa huhtikuun 14., 17., 24. - Mikähän se on. Minun pitäisi vain kysellä tyttöä muutamalta taiteilijalta ja homma olisi bueno. Samanlaista käytti hiphop-nuoriso, joten miksei sitten hän. - Muuan mies Helsingissä varoitteli sähköpostilla muita miehiä kahdesta nuoresta naisesta. - Siinä taisikin tulla kaikki, taiteilija Altti sanoi ja kaiveli äkkiä lompakkoaan. - Ja tästä siis varoitteli. Vaikka
13. Kotihoidossa kumppani tuodaan kotiin. - En kyllä tosiaan tiedä, en ainakaan taiteilijapiireistä. - Eikö tämän tytön naama sano yhtään mitään. - Taskuvarkaat taitaa olla joka kaupungin riivaus, sanailin. - Pelkkä Annika. - Mikä se sellainen taiteilija muka luulee olevansa. Hoitovapaa tarkoittaa selibaattia. - Huh, tallessa. Säikähdin, kun täälläkin on ollut keskustassa taskuvarkaita liikkeellä. Päivähoito voi olla niinkin tavanomaista kuin tapaaminen muka lounaalla puolison kanssa. Sokkihoito on sitä, että illalla toinen näytti
ihan hyvältä. Vähäpukeiset naiset pyytävät kyytiä, ja autoon päästyään etupenkillä istuva nainen riisuu ylävartalonsa ja alkaa hinkata miestä. - Voihan olla, että hän ei ryyppää niin kuin sinun ikäluokkasi. Psykiatrinen hoito tarkoittaa haureutta latvakakkosen kanssa. Kai. - Avohoito tarkoittaa julkista ja vapaamielistä seksisuhdetta. Palasin alkuperäiseen aiheeseen ja esitin vielä valokuvaa. Siellä on sellainen tuhertelijoiden valtaama talo. - Ateljee, jossa monet aloittelevat taiteilijat häärää. Kun mies on siinä täpinöissään, takapenkillä istunut varastaa vaivihkaa hänen lompakkonsa. Sieltä voi napatakin. Vihje oli selkeä, joten hain miehelle lisää juotavaa. - Eipä kyllä sano yhtään mitään. Eikö teillä ole vähän ikäeroa. Ensihoito on poikuuden tai neitsyyden menetys. Sosiaalihoito on suhde kylän kiertopalkinnon kanssa. ja 28. Pöydällä oli pipo, jota hän käytti ulkosalla kesät talvet. - No kerro. Ihan hyvän näköinen hoito. Jaa, noilla tiedoilla on vähän vaikea juttu. Vanhukset harrastavat tietysti saattohoitoa. päivänä ja kaksi kertaa sinä päivänä kun hän lähetti varoituksen. Vain miehen liikkuminen oli hieman hitaampaa kuin viimeksi tavatessamme. Vuodet olivat kohdelleet Alttia melko hyvin. Tukihoito on sääliin perustuvaa seksiä esimerkiksi erotilanteessa. Altilla oli edelleen sama, huonosti leikattu ja musta väkisinmakaaja-parta. Vierihoito on läheinen seksisuhde, joka muistuttaa seurustelua. - Ei ole minun hoitoni, vastasin kuivasti ja nuivasti. - Tiesitkö muuten, että hoitosanasto on uudistunut. Kello oli jo 15, joten suuntasin ensimmäiseksi ravintola Ohranjyvään, jossa puolituttu maalari nimeltään Altti istui ja istuisi kuolemaansa saakka. Lisäksi hän kertoi viestissä, mistä halpaliikkeestä saa halpoja muovilompakoita yhdellä eurolla. Hän ei ollut juurikaan muuttunut ja tuskinpa mies oli henkisestikään kasvanut. Altti otti ihan lukulasit silmilleen nähdäkseen valokuvan henkilön paremmin
- Kelpaako halpa punkku. Huomasin hänen parrassaan sinisiä ja keltaisia maalitäpliä. Harrastetalon valvoja oli jotenkin lipevä ja laskelmoiva kuin Mamba-yhtyeen kappaleet. Rautatieasemalla sai aikoinaan aamuyöllä hernekeittoa, ei taida enää saada. Japanilainen löi ensin. - Käyn kumminkin katselemassa ympärilleni, sanoin eikä mies yrittänyt estää karhukävelyäni. Istahdin minäkin portaille ja aloin välittömästi kertoa: - Japanilaisturisti ja lappalainen nappasivat tunturissa ystävyyden maljoja. - Tottahan toki, sanoin ja sain käteeni oman muovimukin. Se oli menneen talven lumia ja tilalla oli tänä päivänä "Aino ja Ilmari", joka vaikutti enemmän ruokapaikalta. Ihan on outo naama. Sakea ja vodkaa sekaisin. Löysin erään karvanaamaisen vanhan taiteilijan ja kaiketi hänen oppipoikansa portailta istumasta. Torin kupeessa ollut ravintola Tammelan Voima oli aikoinaan lempijuottolani Tampereella käydessäni. Jokin perhe saattaa olla tällainen kultti pienoiskoossa. en minä tiedä, mitä sakkia siellä majailee. Saattaisihan tuolla käydä syömässäkin, kun käppäilisin takaisin keskustaan. - Kultit, joissa tyypit tekevät lopuksi joukolla itsemurhan, sanoin. Ilmeisesti taiteen tekeminen oli siltä päivältä ohi tai kyseessä oli luova tauko. Vaikka molemmat olivat rauhan miehiä, jossakin vaiheessa ryypiskelyä miesten välille syntyi riita, joka riistäytyi käsikähmäksi. - Sinun jutut on edelleen yhtä omituisia, Kukkonen.
Laahustin rautatieaseman ohi ja kuljin Tammelaan. Tammelantorilla oli katettuja kojuja, pakettiautoja ja mustan makkaran ja puolukkahillon perässä haahuilevia ihmisiä. Hiljaista sakkia tämän talon taiteilijat, ajattelin. - Etsiskelen muuatta Annikaa, kerroin miehelle ja näytin valokuvaa.
14
Vastaus tuli kuin apteekin tiskin alta, eli kierrellen, kaarrellen, epäröiden ja vältellen. Sukelsin Tammelan itäosan suurimmaksi osaksi suojeltujen puutalojen labyrinttiin. - Eeeipä kyllä ole hajua... Tiedä vaikka olisi jokin helkkarin kultti. Löysin "Harrastetalo Arton" pienen hakemisen jälkeen läheltä Annikinkatua. Kyselin ja esittelin valokuvaa ja sain osakseni vain päänpudistuksia. Parissa kerroksessa oli työtiloja, joissa eräät puristelivat tuubeistaan taiteen matoja ja uittivat pensseleitään vernissan alkulimassa, toiset veistivät ja kaapivat lastoilla muotoja esiin kebabvartaita muistuttaneista massoista. Tiesin, että ainakin ersperantoksi "arto" tarkoittaa taidetta. Lappalainen heräsi tunnin päästä ja kysyi "Mikä se oli?", johon japsi vastasi että "Se oli karatelyönti, se on sieltä. Kaipa nimi oli väännös taide-sanasta ja lyhenne jostakin tyhjänpäiväisestä sanahelinästä. Sitä paitsi minä olen täällä hyvin harvoin, nytkin vaan tuuraamassa. He joivat valkoisista muovimukeista hapanta. parrakas kysyi. - Niissä on kyse perheyhteisöstä, jollaisen voi löytää ihan kotioloista
- Annika joo. Sekin on sieltä teiltä päin". Se on kai jossakin siellä töissä. meiltä päin." Tappelu jatkui ja japanilainen kumautti uudestaan. Soitin Granlundille, että olin jo selvittänyt hänen naisensa sukunimen. - Mutta ilmoitat sitten... - Odota nyt sen aikaa, että selvitän tilanteen. - En ole edes tavannut häntä. Tee töitä. Autossa oli tummennetut lasit, joten en nähnyt sen sisälle. - Sitä minä en voi uskoa. Japsi heräsi kahden päivän päästä teholla ja kysyi, että mikä se oli. Lapin äijä valisti, että "Hiacen tunkki. - Ei ole mitään julkisia varauslistojakaan. Mutta mestarin opetuslapsi kohotti kulmakarvojaan: - Hei näytäpäs tänne... Etsintäoperaationi jatkui täten yhtä surkean tasalaatuisena. Kun kävelin pois Tammelasta, pysähdyin syömään Ainossa ja Ilmarissa. Toivottavasti lama oli tappanut edes osan niistä, niin pääsisin helpommalla kiertämisellä ja urkkimisella. - Hienoa, minä lähden tulemaan sinne! - Ei kai vielä kannata, toppuuttelin. Osoitekaan ei selvinnyt. Kun odottelin annosta, soitin numerotiedusteluun, mutta kyseisen Annikan numero oli salainen. Lappalainen heräsi tunnin päästä ja kysyi taas, että mikä se oli. - Ole rauhassa. Voihan olla, että hän ei haluakaan kuulla sinusta... Katsoin kelloa ja havaitsin, että seuraavat tutkimukset luisuisivat väkisin seuraavan päivän puolelle.
Päivä lähti käyntiin tavallisen tahmeasti. Sukunimi on ehkä Litmanen. Yritin tehdä listaa Koskikeskuksessa sijainneista palveluista ja myymälöistä. Sillä on täällä yksi nurkkahuone. - Ilmoitan heti, kun tiedän enemmän, vastasin. - Eipä täällä kukaan sellaisia kysele, partaäijä sanoi. Suurin piirtein sata liiketilaa, helkkari. Esitin heillekin valokuvaa. Kahina jatkui ja lopulta lappalaisenkin isku osui. - Anna minulle hetki aikaa. - Enpä tosiaan tunne, karvanaama karpaasi tuumasi. Kaivoin taskustani muistilehtiön ja lainasin ravintolan puhelinluetteloa. Tein työtä käskettyä. - Tiedättekö naisen osoitetta. kysyin. Ukko ja kisälli nauraa kihersivät jutulle. Poistuin rakennuksesta ja havaitsin pihalla Mersun, joka ei oikein istunut heinikkoiselle sisäpihalle. Hotelliaamiainen on sellainen asia, josta en saa koskaan tarpeekseni. Vielä silloin en epäillyt mitään koiruuksia. Tai mene kylmään suihkuun. Uskoin vakaasti, että tehtäväni olisi kerrankin helppo ja pelkästään romantiikalla höystetty. Tilasin voissa paistettuja ahvenfileitä,
tilliperunoita ja ruohosipuli-valkoviinikastiketta. - Milloin sitten... Puhelinnumeroa. Suihku ja parranajo auttoivat vain hieman. En voi olla edes varma, onko hän enää Tampereella. Se oli täällä viimeksi toissapäivänä yhden aamun ja lähti Koskikeskukseen. Kun Konne15. "Se oli karatepotku, se on sieltä meiltä päin", japanilainen sanoi kohteliaasti. Tai itsesi kanssa. Keksi jotakin tekemistä itsellesi
- Yritän korkeintaan olla alkuperäinen stoalainen, väitin nakkeja ja pekonia haarukoidessani. - Luonnossa kokkaaminen vasta onkin taitolaji ja elämys, mies kertoi. Kun luovutaan kuvitelluista arvoasetelmista, voidaan käyttää järkeä. mies kysyi. Stoalaisten tarkoituksena ei ollut tunteiden kuolettaminen, vaan tunteista aiheutuvien ongelmien välttäminen siten, että hyvyys sisältyy viisauteen ja itsekuriin. - Tulipahan mieleen asian vierestä tämmöinen. - Se on vähän eri asia kuin mitä sillä nykyään tarkoitetaan. Katseeni osui televisiossa pörränneeseen aamuohjelmaan. - Tunteeton vai. - Kuulostat vakuuttavalta, nainen nauroi. - Stoalaisuus oli sukua sille. Kummankaan ammattiosaamista väheksymättä, heillä sitten se karisma-puoli... - Antiikin aikana passio tarkoitti intohimon lisäksi myös kärsimystä. - Stoalaisen varmasti, sanoin. Sellaisen tv-shown katsominen on yhtä tuskaa ja mieluummin sen asiapuolen
16
katsoo kokkikirjasta tai onkii netistä taikurien ja älyttäjien temppujen salat, pääsee vähemmällä myötähäpeällä. Jos joku oli paskiainen, se johtui siitä, että hän oli tietämätön itsessään olleesta universaalista järjestä. - Olkoon se sitten äkillistä uusavuttomuutta tai jotakin laitostumista, mutta minä tykkään tästä, sanailin. Sellaiset kuin kokkaava kaunotar Sara La Fountain ja häkellyttäjä eli temputtaja Iiro Seppänen... - Kuulostaa buddhalaisuudelta, nainen sanoi haettuaan lisää tuoremehua. veden mökilläni olen tottunut laittamaan itselleni ruoan alkutuotteesta aina lopputuotteeksi, niin joskus se on mukavaa, kun kaikki on ladottu valmiiksi seisovaan pöytään. - Enpä oikein usko, että meissä kaikissa olisi joku universaali ällitälli, mies nauroi. Samassa aamiaispöydässä istui muuan hauskan tuntuinen vanhempi pariskunta, joka asusteli samassa kerroksessa kuin minä. Kun se karisma puuttuu, niin ei mahda mitään. Tunteet olivat epätosia uskomuksia asioiden tiloista. - En kyllä minäkään ihan tosissani usko, huokailin.. - Ja onhan siinä sekin, että ei poikamies varmaan kunnollista tavaraa itselleen kokkaa, nainen sanoi. - Jos olen joskus saanut älytettyä Konneveden tai Helsingin kämpälleni pahaa-aavistamattoman naiseläjän, niin silloin tulee kokattua ja pantua parastaan, kerroin. "Seuraa, minne järki sinut johtaa" ja säilytetään tyyneys elämän hyvien ja huonojen hetkien aikana. Televisiossa kokkinainen ja taikuri saattavat olla asiallisesti esiintyviä lukuun ottamatta sitä että puheesta ei saa selvää ja osaavat oman alansa. Ihmisessä oli hyveitä ja paheita, ja ulkopuolelta tulevat asiat olivat yhdentekeviä. - Kerro meillekin, mies kehotti ryhtyessään aamupuurolautasen kimppuun. Ei kuulunut toivoa mitään eikä tullut pelätä menettävänsä sitä, mitä jo oli. Apatia ei siihen maailman aikaan tarkoittanut tylsää välinpitämättömyyttä, vaan objektiivisuutta ja järkkymätöntä mielenrauhaa. Hänen puolisonsa jatkoi: - Tuppasihan se olemaan pannulla tirisevä lenkkimakkara tai kattilassa värisevä tölkin muotoinen keko hernekeittoa. - Että olet siis stoalainen. Olin juuri kehunut heille ääneen valmiiksi esille asetellun aamiaisen toimivuutta
Esitin hänelle Annika Litmasen valokuvaa ja kerroin naisen nimen. kysäisin. - Taitaa olla töissä tuossa kampaamossa, mies väitti ja osoitti minulle suunnan. Koskikeskuksessa on noin sata erikoisliikettä, joten niissä täytyi olla vähintään saman verran myyjiä eikä kyseinen Annika välttämättä ollut edes työvuorossa. Toisella puolella lotisi Tammerkosken Ratinan suvanto. - Vaikka eihän se ole kenenkään pakko naimisiin mennä. Eilen, juuri ennen sulkemisaikaa, nainen kertoi. - Kuka. Siellä Annikan piti aloittaa eilen tai tänään, en ole ihan varma. - Huolehtiminen tappaa ihmisiä enemmän kuin työnteko, koska on enemmän ihmisiä jotka huolehtivat kuin niitä, jotka tekevät töitä, virnistelin. - Vaikea sanoa, kun ei se paljon puhu asioistaan. Hämeenkadun puolessavälissä. Kokeilkaapa sieltä. - Keskustassa on sellainen uusi lipputoimisto, taitaa olla nimeltään Strip tai jotain. Kun kysyin paikalla olleelta kampaajalta, hän sanoi: - Voi kuule, se irtisanoutui just toissapäivänä. Annikaa ei kampaamossa näkynyt. Muistin, että jossakin siinä lähellä, Kehräsaaressa kai, oli vielä 1990-luvun alussa merkillinen, veteraanihenkinen ravintola Bunkkeri, jossa tarjoilijattaret olivat maastopuvuissa ja siellä oli tahallisen tyly ja komenteleva palvelu. - Kuulemma joku muukin oli kysellyt Annikaa. - Jokainen nainen pystyy tekemään miljonäärin sellaisesta miehestä, joka aiemmin oli miljardööri, miekkonen väitti. - Mutta viimeisin voimassa ollut osoite ei pitänyt paikkaansa. Lopulta naiseläjä päätti kai luottaa minuun. Siellä oli liiketiloja hammaslääkärikeskuksesta pizzeriaan, koruliikkeistä karkkikauppoihin ja kampaamoista kirjakauppoihin. Koskikeskus sijaitsi Hatanpään valtatien tai Hatanpäänkadun ja Suvantokadun muodostamassa risteyksessä. - Mitähän asia koskee. Seinillä taisi olla vanhoja aseita ja kartta, jossa oli vanhan Suomen rajat. Aloitin Koskikeskuksen ensimmäisen kerroksen kahviloista. kiharatukkainen ja suurisilmäinen kampaaja kysyi. Miksi Annika mahtoi olla huolissaan. - En ihan mitä tahansa naista, sanoin ja aloin kaivella valokuvaa taskustani. Huvittava paikka, ruokakin tarjoiltiin pakissa. - Tuota, kai teillä on puhelinnumero tai kotiosoite. - Mitä se sitten tarkoittaakin. Nainenkin hymähti. Tyypillä oli päällään muotipuku, joka näytti siltä kuin hän olisi poistunut sairaalasta ennen leikkausta ja lasaretin kolttu olisi unohtunut päälle. - En tiedä, kun minä en taas ollut silloin
17. Tämän vuoksiko Annika oli niin huolestunut. Nainen katsoi minua epäilevästi, sillä en ihan näyttänyt kuriiripalvelun lähetiltä. hämmästelin. - Vapaa tahto tarkoittaa sitä, että voit päättää, mitä teet niillä eväillä joita sinulle
on annettu, mutta et voi päättää sitä, millaisiin elinolosuhteisiin synnyt. - Niinpä tietysti, huokaisin. Minun oli aika lähteä liikkeelle. - Etsit siis naista. sanoi muuan alkuasukas kuultuaan kyselyni omaan pöytäänsä. - Minulla on hänelle rahalähetys, valehtelin sujuvasti. - Kiitos kovin. - Meillähän on vapaa tahto, sanoin
Meneillään oli suuri murrekeskustelu. - Pasma sopi pirtaan ja sukkula loimien välitse Venukseen. Tillikka oli avannut ovensa kello yhdentoista aikaan. töissä. Hän lähti kertomaan tarjoilijattarelle tuoppinsa kohtalosta ja hakemaan uuden tuopin sekä yhden terävän. Aurinko porotti täysillä, mutta taivaanrannassa oli pikimustia pilviä ja ne kasvoivat hetki hetkeltä. Ulkoa kuului lasin rikkoontumista valtaisampi räsähdys. Jonkin verran kookkaampana joudun jatkuvasti kamppailemaan ennakkokäsityksiä vastaan. - Sietämättömän siivottomat pöytätavat kunniaan, tokaisin. Tutkimukseni olivat tuttuun tapaansa kuin pelkkä tekosyy päästä horisemaan joutavia. Jossakin se tarkoittaa lepäämistä, toisaalla lujempaa menemistä, valkopartainen mies vastasi. - Lekkeri voi tarkoittaa leikkiä, juomaastiaa ja penistä riippuen siitä, missä päin Suomea ollaan, sanoin. Näin välähdyksen ja. Enkä myöskään halunnut tutustua Tampereen muihin nähtävyyksiin, jotka olin vuosien varrella nähnyt sen tuhat kertaa. Mutta oliko se nykyään täynnä ruokailijoita vai oliko siellä enää juomailijoita keskellä päivää. - Joku saattaa holvata hajuvettä kuin sääskien karkotukseen, Kurtakko mainitsi. Se ja sama, minulla ei ollut nälkä. Keski-ikäisellä Kurtakolla oli kellertävä iho, joka saattoi johtua monestakin asiasta, mutta hänen edessään ollut kossu oli ensimmäinen taho, jota olisin saattanut osoittaa syyttävällä sormella. Kyllähän kampaamossa täytyi olla tämän Annikan kotiosoitekin, jos Annikalle oli maksettu palkka verokortin avulla. Minun piti siis tappaa pari tuntia, eikä kiehtonut mikään kierros museossa, jossa tulee kumminkin käytyä vain vessassa. Jollei osoite sitten ollut Poste Restante. - Kuten "huilata". - No voihan tuta ja tummu, Väinämöinen hönkäisi. - Minä kiitän, sanoin ja hymyilin ilmeellä, joka näytti säikäyttävän erästäkin äitinsä kanssa parturointia odottanutta pikkulasta.
Kun tallailin Hämeenkadun suuntaan, sekin päivä alkoi olla puolessa välissä. En kumminkaan halunnut painostaa tai vaikuttaa uhkaavalta, vaikka minua usein pidettiinkin ilmiasuni vuoksi mörkönä ja muutenkin kummituksena. - Nokkosia sanotaan myös vihulaisiksi ja polttaraisiksi, Kurtakoksi kutsuttu nahistunut mies kertoi. Kurtakko kaatoi vahingossa oluensa, joka särkyi lattialle. Menin sisään.
18
Ei mennyt montaakaan minuuttia, kun jo jutustelin niitä näitä kaalinpäitä muutaman vakiokasvon kanssa. - Tämä on siedätyshoitoa ravintolalle, Kurtakko sanoi. Hän oli joku teevee kakkosen tekniikan tyyppi, iältään vähän yli satavuotias ja hän näytti maalausten Väinämöiseltä. - Ja kakko ja kyrsä, jatkoin. Sitten oli vuorossa taas odottelua, sillä kyseinen toimisto avaisi ovensa vasta kello kahden aikaan