CHISUN KONSERTEISSA KALUSTOKIN ON TIP TOP!
Nro 4/2012
Hinta 8,85
17. vsk
"Studioaikoina minulle usein annettiin lappu ja pyydettiin soittamaan jotain, mitä siinä ei ole." Jarmo Nikku
CHESTER THOMPSON
"Soittamisesta on tullut huippu-urheilua, jossa jokainen sukupolvi on edellistä nopeampi ja vahvempi."
Pieni on käytännöllistä
lavamonitorointia minikoossa!
Multitap, ping pong sekä stereo viiveet erillisillä LR-viiveajan säädöillä. Digico SD9 Rack-Pack
Tulevaisuustakuupäivitys!
Digico on juuri "turboahdannut " palkitun SD9:n uudella softapäivityksen, joka tuo SD9:n merkittävästi lisäkanavia, dynaamisia Eq:ta, multiband kompressoreita, matriisin sekä DiGiTubes putkilämmitteimen. LISÄÄ "herkkuja" tarjoaa laajenettu Aux-Panel, laajennetut dynamiikkatoiminot, kuten esim. Ja uusia efektejä, kuten esim. Lisäksi kaikissa kanavissa on nyt Warmth -painike, jos haluat tuttua analogi soundia sekä kaksi EQ -asetusta (Classic tai Presision). Kaiken tämän lisäksi TULEVAISUUSTAKUU -päivitys tuo Sets -toiminnon (aiemmin vain SD7 Teatteri -versiossa). Duck optio, Gate:n expanderi, De-esser sekä kaksi eri Knee vaihtoehtoa kompressoriin. !)
SD9 Rack-Pack Features:
48 Flexi Channels (Equivalent to 96 channels of DSP) 47 Busses made up of 16 Flexi Busses plus L/R, L/C/R Master, 2 Solo Busses, 12x8 Matrix 8 DiGiTuBes Available 8 Dynamic Equalizers 8 Multiband Compressors 8 Digital E ects 16 x 31 Band Graphic EQ Multi Channel Folding Reorder Busses Two D-Rack Stage Boxes Two Digital Snakes Flight Case
www.digico.biz
Hedengren yhtiö Lautasaarentie 50, 00200 Helsinki Puh. 0207 638 000, fax (09) 6828 4674 www.hedcom.. Ja myös uuden Buss- jaottelun sekä monikanava ip-tulot, jotka olivat tähän asti saatavana vain SD7:ssä. `Set Spill` avulla voidaan rakentaa helposti kutsuttavia settejä, jotka voidaan tuoda käyttöpintaan yhdellä painalluksella.
Siis kaiken kattava, 72 mikkitulolla , kahdella digitaalikaukokaapelilla oleva keikkapaketti, nyt erikoishintaan! (Pyydä tarjous, myynti@hedcom
neljä metriä pitkäksi kaiuttimeksi.
K-Array käyttäjiä ovat mm: Helsingin Musiikkitalo Suomen Kansallisooppera Norjan Kansallisooppera Svenska Teatern Silja Line Verona Opera Koko Jazz-klubi Felix Zenger Lahden Kaupunginteatteri Useat kirkot, konferenssitilat ym....
K-Array valikoima kattaa lähes kaikki tarpeet, keikalle ja asennuksiin. Uusi KR-sarja on keikkamiehen unelma, kevyt kantaa, fantastinen soundi touch-screenillä varustetusta kompaktijärjestelmästä.
Suppaseen sijoitetussa prosessorivahvistimessa on mikki-, linja-, Usb-, sekä AES/EBU liitännät. Järjestelmiä voi kätevästi myös yhdistellä esim. Jopa RGB-Led valoilla varustettuna!
Maailman pienin linjasäteilijä lienee K-Array Piccolo, korkeus vain 10cm
MYYMÄLÄ AVOINNA MA-PE KLO 10-18, LA 10-15. Kuvassa Vantaan Viihdeorkesteri ja 6kpl KR-sarjan kaiuttimia Musiikkitalossa.
Kuuntelematta ei kukaan ole uskonut minkälainen ääni pikkukepistä voi kuulua
Erilliset sävelet liittyvät toisiinsa helpommin myös silloin, kun jokin liimaa ne osaksi samaa kokonaisuutta. Musiikki ei ole silloin ainoastaan melodista, se on myös laulullista, mikä on ymmärrykseni mukaan ihan eri asia. Kunhan totean, että toteamus epämelodisuudesta usein moitteen kaltaisena esitetty saattaa liittyä siihen että soitto muistuttaa vasikan riemua kevätlaitumella: on kiva juosta sinne tänne ihan juoksemisen ilosta vaikka koko päivä, mutta ulkopuolisen on hankala päästä sellaisesta ilosta osalliseksi. Yksiääninen musiikki on ääritapaus siinä missä pelkkä sointumassakin. Neljäs rivi taas kertaa usein toisen rivin, vaikka lopussa melodia saattaakin johtaa hieman eri suuntaan joko seuraavaan säkeistöön tai kertosäkeeseen menoa ennakoiden.
M
usiikkiin ilmiö vertautuu, kun syventyy melodian tai melodisuuden käsitteeseen. Moodeihin sukellettaessa saattaa vierauden tunne kasvaa nopeasti, vaikka viereisellä jakkaralla istuva, jazzinsa omaksunut uisikin vielä sävelvirrassa luontevasti kuin lohenpoikanen kotijoessa. Kun lauletut säkeet vielä kaiken lisäksi saavat usein mittansa hengityksen mukaan, muotoutuu ulosanti mukavasti sopivan mittaisiksi annoksiksi kuulijan kuulla. Tähtitaivaalta ei numeroita löydä ja kuvioiden hahmottaminen vaatii katsojalta sitä enemmän tietoa ja harjaannusta mitä kauempana samaan kuvioon liittyvät tähdet ovat toisistaan. Rytmisen jäsentämisen keinoja ovat pitkien ja lyhyiden äänten vuorottelu, tiettyjen sävelten painotus aksentein,
4 www.riffi.fi 4/2012. maallikko toteaa musiikin olevan melodista tai epämelodista, kyse ei kuitenkaan ole pelkästään perättäisten sävelten välisistä etäisyyksistä. Tavattoman
pitkät äänet korostetun hitaassa tai vapaassa tempossa eivät hahmotu melodiaksi. Ehkä juuri hengityksen vuoksi puhaltajat tuntuvat luontaisesti tuottavan keskimäärin laulullisemmin piirtyviä melodioita kuin sooloilevat kitaristit ja pianistit, jotka voivat hapen loppumatta tikata menemään loputtomiin. Mitä lähempänä
toisiaan peräkkäiset sävelet ovat, sitä helpommin ne sulautuvat yhtenäiseksi kuvioksi. Kun ns. Sen yhtenä tehtävänä on toimia alustana, johon melodia kiinnittyy. Ero on siinä, että puuhakirjan pisteet on numeroitu, ja jos jaksaa järjestelmällisesti yhdistää ne viivalla oikeassa järjestyksessä saa esiin kuvan. Toisinaan melodian hahmottaa kyllä taustaharmoniaa vasten, mutta laulaminen omin päin ilman soivaa säestystä jää haaveeksi ellei omaa Bobby McFerrinin kykyjä. Harjaantuneelle kuuntelijalle suurikaan hyppy sävelestä seuraavaan ei välttämättä muodosta pulmaa vaan yhteys etäistenkin pisteiden välillä saattaa löytyä aivan luontevasti. Lukuterveisin Lauri Paloposki, päätoimittaja
M
elodisuuden ja epämelodisuuden toinen akseli piirtyy rytmisen jäsentymisen kautta. Ilman alustaa jäävät melodian osaset kenties niin irralleen etteivät ne enää vaikuta liittyvän toisiinsa.
E
pämelodiseksi luokitellusta musiikista puuttuu usein edellä mainittu laulullisuus. Arvioon johtava tuntemus perustuu myös siihen, miten tutuilta tai luontevilta sävelet kuulostavat. PÄÄTOIMITTAJALTA
Tunnistatko tähtikuviot?
joille on ripoteltu pussillinen pisteitä. Solistivetoinen musiikki sopii tässäkin mittapuuksi: säkeen sisällä sanat jäsentävät rytmisesti melodiaa juuri edellä luetelluin keinoin, ja säkeistön sisällä taas erilliset säkeet jäsentävät melodiaa hieman pitemmin kaarin. Tauot ja aksentitkaan eivät välttämättä noudata lauletun musiikin logiikkaa. Jos tavoitteena on, että yleisö laulaisi keikalla mukana, tai hyräilisi kuulemaansa musiikkia keikan jälkeen kotimatkalla, kannattaa ehkä uhrata tovi laulullisuuden ja melodisuuden pohdintaan. Melodia, sikäli kun
sellainen on, rakentuu etäällä toisistaan oleville sävelille, reippaasti hengityksen mittaa pitemmille kaarille ja sanarytmiikalle vieraille sävelpituuksille. Jos ei tiedä mitä katsoa, näkee vain hajallaan olevia pisteitä.
Y
ötaivas näyttää kirkkaalla kelillä maallikon silmiin suurinpiirtein samalta kuin lasten puuhakirjan sivut,
äänten sitominen toisiinsa ja toisaalta myös niiden väleihin jätettävät tauot. Äärimmäisen lyhyet äänet rivakalla poljennolla eivät ehkä nekään, vaikka esimerkiksi Kimalaisen lentoa maallikkokin kuuntelee tuskastumatta. Solistivetoinen laulettu musiikki näiden ääripäiden välillä taas on otollinen esimerkki siitä miten yksiäänistä melodiaa tuetaan säestävällä harmonialla. En sano että se on absoluuttisesti parempi päämäärä. Vaikutelmaa tehostaa monesti se, että esimerkiksi nelirivisen säkeistön kolmas rivi kertaa melodisesti ensimmäisen rivin ja vahvistaa muistijälkeä. Pentatonisten asteikkojen äänet hahmottuvat usein vaivattomasti, samoin duuri- ja molliasteikot
20
65 Kannut levytyskuntoon!
Studiopäällikkö Tomi Pietilä MixRoomilta antaa vinkit ja vihjeet!
LUKUPALAT 34 Tuoteuutiset
Kesän uutuuksia
s. Angry Birdsin, Trinen ja Outlandin musiikit
20 Chester Thompson
30 vuotta tuurauskeikalla
26 Ken Bebensee
elämäntapana soitinrakennus
30 Lastenmusiikki ammattina
wannabee hörhöilyä vai oikeata työtä?
s. 26
RIVAKAT PIKAKOKEET 40 Proel DB1·A
aktiivinen DI-boksi sopii moneen lähtöön
41 Olympus LS-100
muistikirja luonnosteluun
6 www.riffi.fi 4/2012. 8
HAASTATTELUT & ESITTELYT 08 Chisun konserttirundilla
pilkuntarkka popkattaus
12 Jarmo Nikku
Saan parhaan esiin, kun keskittyminen on täysillä
16 Pelisäveltäjän pajassa
Ari Pulkkisen käsialaa ovat mm. s
· Napeilla pelaten Chisun kiertueella korvamonitorit olivat avainasemassa · Konepelti auki ja mikrofoni kiinni dobron tuunausta lisää.
Aikakauslehtien Liiton jäsen
www.riffi.fi 4/2012
7. s. Riffin irtonumeroita myyvät Lehtipisteen myymälät, Akateemiset kirjakaupat sekä hyvin varustetut musiikkiliikkeet. Ilmoitusmyynti: Lauri Paloposki Sähköposti: lauri.paloposki@riffi.fi Gsm 040 501 2745 Palveluhakemisto: Tommi Posa Sähköposti: tommi.posa@riffi.fi Gsm 040 501 2735 Työryhmä: Petri Alanko Kari Antila Pirkka Isotalo Jaakko Jaskari Timo Koskinen Ari-Pekka Paasonen Tommi Saarela Reima Saarinen Sami Sarhamaa Juha Seila Harri Slip Timo Östman Ulkoasu: Mari Valotie KUSTANTAJA Idemco Oy Kirkonkyläntie 103 B 00740 HELSINKI Puh. 58
Lue myös nettispesiaalit osoitteesta www.riffi.fi · Ääntä peliin, jatkotunnelmat pelisäveltäjä Pulkkisen työhuoneelta · Kadonneen rumpusetin metsästys Uli Frost kaivoi esiin Chester Thompsonin Genesis-setin... 54
GRANDE FINALE 72 Saarinen selvittää
kaiutinjärjestelmän viritys ja käyttö on kahden kauppa!
73 Muusikkona maailmalla
New York, tuhansien tarinoiden kaupunki
74 Alangon päiväkirja
Kevätpörriäiskauhua aikuisille
s. 52
52 Ampeg GVT15-112
se on jämpti niin!
54 Focusrite VRM Box
kaiuttimien tuntua kuulokekuunteluun
56 Electro-Voice ZxA1 & ZxA1-Sub
kuin luodut toisilleen
58 Pieni on käytännöllistä
testissä minimonitorikaiuttimet
62 Roland M-48
ammattitason monitorijärjestelmä
s. Lehti ei vastaa tilaamattomista artikkeleista tai kuvista. Riffi ilmestyy vuonna 2012 seitsemän kertaa. (09) 3475 6380 Sähköposti: riffi@riffi.fi TOIMITUS Päätoimittaja Lauri Paloposki Sähköposti: lauri.paloposki@riffi.fi Gsm 040 501 2745 Julkaisuassistentti Tommi Posa Sähköposti: tommi.posa@riffi.fi Gsm 040 501 2735 Asiakaspalvelu/tilaukset Puh. Vuosikerran tilaus maksaa kestotilauksena 55,30 ja määräaikaisena 65,50 . (09) 3475 6380 Sähköposti: asiakaspalvelu@riffi.fi Voit myös käyttää www-sivuillamme olevaa lomaketta (www.riffi.fi > tilauslomake). Irtonumeron hinta on 8,85 . Sisältöä saa lainata vain toimituksen kirjallisella luvalla. Saatavilla on myös aiemmin ilmestyneitä Riffejä, joiden hinta on 5,50 + postikulut.
48 Freshman
akustisia kitaroita Enkiinasta
51 Konepelti auki ja mikrofoni paikoilleen
dobron tuunausta
s. 44
KÄYTTÖTESTIT 42 Red Ripper
lahkeet repaleiksi!
44 G&L Ascari ja Fiorano
tribuuttisarjaa edullisesti
YHTEYSTIEDOT Riffi Kirkonkyläntie 103 B 00740 HELSINKI Puh. Uusimman irtomumeron voi tilata myös toimituksesta hintaa 8,85 + postikulut. (09) 3475 6380 Julkaisunumero ISSN 1238-982X Painopaikka Joensuu
Riffi on musiikkitekniikan erikoislehti, joka julkaisee sitoumuksetta materiaalia edustamiltaan aihealueilta
Noin kymmenellä desibelillä. Kun tullaan keikkapaikalle, otetaan lasermitta käteen ja piirretään kaiutinvalmistajan softaan minkä muotoinen mökki on ja missä ovat esimerkiksi parvet, Arnberg kuvailee. The 69 Eyesin, Rasmuksen, Egotripin, Maija Vilkkumaan ja muiden kärkinimien kyydissä matkustaneelle miksaaja Tero "Terttu" Arnbergille Alcons oli uusi tuttavuus, mutta mukava sellainen. Sitten vain pinot kattoon ja kuulostelemaan, sillä parhaimmankin tähystysohjelmiston tulos on suuntaa antava, soundiin kun vaikuttavat tilan muodon lisäksi muutkin muuttujat seinämateriaaleista alkaen. Ei tarvinnut tehdä ihmeempiä kompensointeja ensimmäisen ja viimeisen katsomorivin välillä. Arnbergilta vie puolisen tuntia, kunnes kaiuttimien keskinäiset kulmat ja ripustuksen korkeus ovat softassa hollillaan. Sitten naputellaan ohjelmaan kaiuttimien määrät ja paikat, ja niille vaihtoehtoisia kulmia ja korkeuksia. Järjestelmän virkkaamisessa käytän myös Systune-softaa, jolla mittaan Saarisen Reiskan oppien mukaan yläkertojen, subien sekä etu- ja sivufillien keskinäiset viiveet ja mahdolliset vaihe-erot.
Chisu on radiosoiton, levymyynnin ja keikkasukseen perusteella suosituimpia nuoria kotimaisia popartisteja. Tarkoituksena on, että yläkerta soi tasaisesti joka jakkaralle, jotta laulu tapaisi kaikki kuulijat. Äänenlaadullisesti ja visuaalisesti "Kun valaistun"-konserttikiertue on kevään kunnianhimoisin kotimainen popkattaus.
C
Klubilta saliin
Arnberg hymähtää toimittajan udellessa miten salikiertueet eroavat klubi- ja muista normikeikoista. Saliäänen virittäminen monimuotoisissa ja akustiikaltaan vaihtelevissa konserttisaleissa on oma taiteenlajinsa, josta nykyiset mittasoftat ovat onneksi tehneet vähän helpompaa. Eniten hämmästyin sitä, kuinka hyvin taajuuskaista piti kutinsa etäisyyksien suhteen. TEKSTI JA KUVAT: TOMMI SAARELA
CHISUN
pilkuntarkka popkattaus
konserttirundilla
hisun klubikeikoilla uskollisesti palvelleen Nexon Alphan sijaan konserttirundin saliäänijärjestelmäksi valikoitui Alconsin LR7-linjasäteilijäsetti, jonka erikoisuus on 6,5-tuumaisen perusämyrin lisukkeena nauhadiskantti, joka tuottaa ylätaajuuksille silkinhienoa hifisoundia. Ja katsomon puolella muutamalla promillella!
8 www.riffi.fi 4/2012
Chisun laulumikrofoniksi päätyi neljäntoista (!) kokeillun joukosta Beyer TGX80, joka tarjosi eniten gainia ennen kiertoa sen avulla laulu puskee parhaiten soiton ja yleisömelun läpi.
Salonen huvittuu tarinoimaan, kuinka jyrkästi yleisön mielipiteet näyttävät risteävän "kone vs. Arnberg harmittelee, ettei karuimpien paikkojen jälkisoinnille ja akustiikalle voi oikein mitään eikä haastavissa paikoissa selviytymiseen ole oikoteitä; vain normikikkoja, joista tärkein on pyrkiä pudottamaan äänen lähtövoimakkuutta eli bändin lavavolyymia. Suomesta löytyy hienoja saleja, kuten Verkatehdas, Kuhmotalon Lentua-sali ja Savoy-teatteri. Myös show-puoli saadaan konserteissa paremmin esiin, klubien matalille lavoille astihan harva edes näkee.
Koneita vai soittoa
Chisun nelihenkistä bändiä tuetaan keikoilla kovalevyraidoilla, joilta toistetaan lähinnä rytmiluuppeja, kosketinmattoja ja taustalauluja omina stereopareinaan, mahdollisimman hyvin elävän soiton alle upotettuna. KUVA: MIKKI KUNTTU
Jos äänenpainetta ja promilleja onkin tuntuvasti vähemmän klubikeikkoihin verrattuna, konserteissa teknikoille kertyy vaativan kattauksen vuoksi päivittäistä työaikaa vastaavasti enemmän. Muuten kovalevyraitojen uittaminen mukaan ei merkitse miksauspilttuussa juuri sen kummempaa kuin että tarvitaan kahdeksan tulokanavaa enemmän. Ja toisaalta tiloja joissa vahvistettua popmusiikkia ei saa toimimaan vaikka päällään seisoisi. Monitorimiksauksessa vaatimukset sen sijaan kasvavat merkittävästi siksi, että soittajien kuunteluun pitää istuttaa myös klikki. Koulukuntia tuntuu olevan tasan kaksi. Toisaalta tehdyt tunnit osuvat järkevämpiin kellonaikoihin ja huilimaan pääsee aikaisemmin, konserttivedot kun alkavat iltaseitsemältä eivätkä puoliltaöin. Kumpaakin laatua osui tämänkin kiertuebussin reitille. Konserttikiertueiden tärkein pointti on yleisöpolitiikka, saadaan liikkeelle artistin aikuisempaa yleisöä jotka eivät lähtisi humalaisten sekaan baariin arki-iltana kello 24, monitorimies Esa Salonen perustelee bändien jalkautumista haasteelliselle salisektorille. bändi"-kysymyksen kohdalla. Siinä kun yleisön joukkoon eksynyt muusikko jonka artistin levyjen koneellisuus oli jättänyt kylmäksi ilahtuu suuresti bändisoiton tunnelmasta, naapuripenkissä moititaan että "juu-u, kyllähän tämäkin hyvältä kuulostaa, mutta ei samalta kuin levyllä!"
Olen mieltynyt Digicon SD8:n soundiin, ja tuntuu että headroomiakin on niin älyttömästi ettei pöytä mene millään tukkoon, Tero Arnberg kehuu suosikkitiskiään.
Kaikki efektit löytyvät Digicon pöydästä, oheisräkissä on vain Waves Maxx BCL masterkompressorina ja XTA:n dynaaminen D2-ekvalisaattori, jolla taitetaan laulusta volyymipiikkejä ja limitoidaan lennossa ässiä pois.
www.riffi.fi 4/2012
9
Kevään loppuunmyyty kiertue kattoi maan keskeisimmät konserttisalit Tamperetalosta ja Lahden Sibelius-talosta Hämeenlinnan Verkatehtaaseen, kurvasi pohjoisessa Kokkolaan ja Raaheen asti, ja päättyi huhtikuussa Helsingin Savoy-teatterin kahteen konserttiin. Hyvin suunniteltuna tämänkin kokoluokan setti pystytään roudaamaan, pystyttämään sekä keikan jälkeen purkamaan ja lastaamaan muutamissa tunneissa paikallisten apukäsien tuella. Electro-Harmonixin Bassballs-retrofunkpoljin pääsee kuuluville illan huippukohdassa.
10 www.riffi.fi 4/2012. Salit mennään silti kautta linjan maltillisilla volyymeilla, verrattuna klubeihin. Vaikka kalustoa massiivisine valotrusseineen ja tykötarpeineen kulki mukana vaikuttava määrä, tahti oli silti tiukka ilta per paikka. Artistin levybiisien sovituksien ja soundien tarkka kopiointi ei ole ollut liveversioiden ensisijaisena tavoitteena. PA-treenit on tärkeä tilaisuus, siellä kuulee ekaa kertaa miten bändi tuo sovituksen livenä esiin. Sen jälkeen kädet ovat varsin vapaat. Hän sanoo kuunnelleensa artistin levyjä vain sen verran, että oppii kappaleiden rakenteet ja saa kiinni olennaisista kikoista, joita biiseissä on tehty erityisesti laululle. Koska halusin pitää homman mielekkäänä miksaan nyt niin kuin analogitiskillä. Levystä liveen
Katsomosta seurattuna Chisun konserttien kuulokuva vaikuttaa mietityltä ja pitkälle hiotulta; biisien sointimaailma ja tilakäsittely eroavat selkeästi toisistaan, mikä tekee pitkästäkin setistä mielekästä kuultavaa. Fender Pro Reverb -styrkkariklassikko sopii saumattomasti luottokepin kaveriksi.
Pedaalit on poimittu biisien soundimaailman mukaan valintaa rajasi se, että virransyöttöön mahtui vain seitsemän olennaisinta.
Käsipelillä
Digicon SD8 -salimikserin keskelle vca-ryhmiin on sijoitettu lead-laulu, kaiut, bassari, virvelit, tomit, overheadit, ja yksittäiset tulokanavat mahtuvat sopivasti laajennuspalalla varustetun tiskin liukujen taakse. Chisun klubikeikoillakin kiertävään vakiokolmikkoon kuuluu salimiksaaja Tero Arnbergin ja monitorimies Esa Salosen lisäksi kiertuemanageri ja valo-operaattori Ville Wahlroos. Kunhan keskelle jää tilaa lead-laululle, bassarille ja virvelille.
Fender Jazzmaster tarttui Seppo Salmen näppeihin muutama vuosi sitten Kitarapajasta, eikä ole irronnut niistä sen jälkeen. N
Lue Riffin nettispesiaalista (riffi.fi) mitä monitorimiksaaja Esa Salonen ja artisti Chisu paljastavat kiertueen esiintyjien kuuntelusta.
Tero Palon soundi lähtee sormista, Jazzbass '65:stä, Fenderin nupista ja järeästä Ampegin komerosta.
Chisun kieli-
Konsertteja putkessa
Chisun Kun valaistun -kiertue toteutettiin kahdessa pätkässä, lyhyempi viime syksynä ja pidempi tänä keväänä. Se tarkoittaa törkeää duunimäärää keikan aikana, mutta pysynpä itse virkeämpänä! Käyttämistään äänenpaineista Arnberg toteaa tiskinsä ääressä, että varsinkin artistin tanssittavimpien biisien estetiikka vaatii että pitää tömähtää, muuten alkaa kuulosta iskelmältä. Kiippareissa ja kovalevyraidoilla oli sen verran panoroitua asiaa, että ihan monona ei soiteta, mutta stereokuvaa on kyllä reippaasti kavennettu. Chisun levyt ovat aika konemaisen kuuloisia, konserttiversiot ovat paljon orgaanisempia, Arnberg linjaa, ja olettaa tulleensa palkatuksi nimen omaan tuomaan bändiä esiin ja painamaan koneläiskettä taustalle tapetiksi. Sitten aloin PA-treeneissä miettiä, että edessä on pirun monta keikkaa siinähän tylsistyy jos vaan painaa recall-nappia ja miksaa pelkkää lead-laulua. Sitten pohditaan miten se kohtaa albumin kanssa, ja kuulostellaan artistin toiveita, kuinka "levymäinen" lopputuloksen pitäisi olla. Klubeissa on tosin äänekkäämpi yleisökin... Tyylikkäät valot suunnitteli Mikki Kunttu.
soittajat luottavat käsisäätöisiin perinnepedaaleihin, mallintavat bittihärvelit loistavat poissaolollaan bassonkin efektilaudassa. Panoroinnin suhteen live on jotain monon ja stereon väliltä. Vaativan valokattauksen vuoksi teknikkoryhmää vahvistettiin Moving Light Oy:n Klasu Eklundilla. Arnbergin oli alun perin tarkoitus hyödyntää SD8:n erinomaista total recall -toimintoa ja hioa jokaiseen biisin viimeisen päälle hieno snapshot-tilanne, jossa kaikki parametrit vaihtuvat
Mikko Pöyhönen vaihtoi äskettäin Kumusta Yamahaan. Siitä on yli kymmenen vuotta mutta muistan vieläkin kun sain basson syliini, että voi vitsi kuinka hienosti se soikaan! Modernia kustomointia Päin vastoin kuin bändin kielisoittajat, Emilia Takayama on liikkeellä karsitun modernilla varustuksella. Kampi on tärkeä monissa Chisunkin biiseissä, Salmi esittelee. Tämä täyttää hyvin näiden keikkojen soundivaatimukset, mutta toki jos jossain tarvitaan vaikka analogisyntikoiden rouheutta niin voin roudata mukaan isomman kioskin, Takayama pohtii. Teki tämmöistä hemmetisti mieli, ja kun lopulta löysin omistajan jyväskyläläisen bussikuskin ja kysyin onko myytävänä, hän vastasi että "kaikkihan myytävänä on, kun rahaa pistetään!", Palo hymähtää lämpimästi. Vaahteravirveli on Yamahan Sensitive-sarjaa ja Chisun keikoilla efektirummun virkaa hoitaa piukaksi viritetty Steve Jordan Signature. Olemme törmänneet yhteen aivan eri piireistä, mutta keikkojen myötä ollaan hitsauduttu kimppaan. Splittien ja layerien avulla Takayama nivoo koskettimistolle kerralla nipun soundeja reippaan kokoiselta ruudulta voi luntata että kaikki säilyy järjestyksessä.
11. Seppo "Paarma" Salmi tunnetaan sooloartistinakin, mutta Chisun yhtyeessä miehelle riittää kitaristin tontti. Lisäksi voin vaihtaa soundisetistä toiseen kesken biisin ilman, että ääni katkeaa. G7 on sopivan kokoinen, koskettimisto on riittävän pitkä mutta instrumentti ei ole liian raskas. Tällainen 16 tuumaa syvä on kompaktimpi ja iisimpi, syvempi olisi aika tykki ja hankalampi kontrolloida, Pöyhönen summaa valintojaan. Jos kaksi kättä ei ennätä, kovalevyn stereoraita avittaa muun muassa synaefekteissä. Palon leipälapiolla on ikää kohta puoli vuosisataa hienolla Fender Jazzbass '65:llä on kompattu Olavi Virtaakin. Chisun biisien soundimaailma rikastuu erikoisvirityksillä: on stäkättyjä peltejä, tamburiinia symbaalin päällä, splashia virvelin kalvolla ja räteillä dempattuja tomeja.
NÄILLÄ LÄHTEE!
Chisun nelihenkisen bändin meriiteistä löytyy liian monta kärkinimeä kattavasti lueteltavaksi: on Niko Ahvosta, Palefacea, Jukka Poikaa ja Jo Stancea kaikkea rokista lastenmusiikkiin, soulista jazziin ja reggaesta afrobeatiin. Komppipeltinä on komea Zildjian K Constantinople ja 15-tuumaisen K Light -hihatin yläpelliksi on vaihdettu Dark Crash Thin, joka on vakiopeltiäkin ohuempi. Ohuesta crashista lähtee varsinkin kevyemmässä haitsun soitossa mukavampi suhahdus, Pöyhönen perustelee.
www.riffi.fi 4/2012
Rolandin Fantom G7 on Emilia Takayaman "työpöytä", jolla soitetaan liidit, matot ja teemat. Siitä asti Jazzmaster on ollut ykköskitarani jokaisen bändini keikoilla. Rolandin Fantom G7 on kaikki mitä raiserilla seisoo. Liekö Chisun viisautta, näkemystä vai tuuria, että hän osasi hakea bändiltä tietynlaista ja -oloista soittoa, basisti Tero Palo pohtii. Näpeissä komeileva Fender Jazzmaster '72 löytyi Kitarapajan seinältä jokunen vuosi sitten. Symbaalikattaus on sekalaista Zildjiania vuosien varrelta. Mikko Pöyhösen korokkeella hohtaa rumpalin makuun kustomoitu Yamahan Birch Custom Absolute, jossa muun muassa bassari on nykypäivän normisyvyyttä lyhyempi. Keikkakäytössä pidän tärkeänä Favorite-toimintoa, jossa saan järjestettyä Live Moden soundisetit haluamaani järjestykseen. Rolandin soundit ovat kuivia tai efektoituja sen mukaan miten miksaaja haluaa. Seuraavana aamuna vein vanhan Rickenbackerini kaniin ja ruinasin sukulaisilta lisää rahaa tililleni, ja matkustin Keski-Suomeen saman tien
TEKSTI: TIMO KOSKINEN KUVAT: JUHA SEILA
Jarmo Nikku
"Saan parhaan esiin, kun keskittyminen on täysillä"
Esimerkiksi Duncan Sheikin säveltämä Spring Awakening on ollut tarkimmin notatoitu juttuja ja hän on itse kitaristi. En ole ehtinyt tehdä kotisivua, koska aina rävähtää sellainen projekti, joka vie kaiken ajan, Nikku arvioi. Yritetään soittaa ulkoa, mutta luntissa on tukena ja turvana vaikkapa montako chorusta tulee. Samalla ne ovat hyvin kirjoitettuja ja testattuja: näin se soi. Paperilla nämä näyttivät tiukoilta, mutta soittaessa kaikki oli käden alla ja toimi niin hyvin suoraan lukemalla.
www.riffi.fi 4/2012
13. Erilaisia klubikeikkoja kalenterissa oli noin kerran kuussa ja lisäksi konsertteja, joissa Hoedownin vieraina ovat olleet Kuustonen, Kaartamo ja Kettunen. Siinä missä useimmille soittajille studion äänityslampun syttyminen, suora TV-lähetys tai esiintyminen tarkasti kuuntelevalle yleisölle saattavat olla lamauttava kokemus, kitaristi Jarmo Nikku pitää vaativia tilanteita juuri ammatin huippuina. En välttämättä aina soita, mitä nuoteissa lukee, vaan teen oman tulkintani. Esimerkiksi Kakolaan menin viikkoa ennen ensi-iltaa, mutta oli kiva hypätä tuntemattomaan, joka pitää nopeasti saada haltuun. Touhua tuntuukin aina vain riittävän. Lisäksi on vielä määräaikaisia juttuja kuten Milana Misicin bändi, jossa tehtiin Laila Kinnusen lauluja. Hämmästyttävän täyteen kalenteri aina tulee, vaikka jo veteraani olenkin.
Nuotin mukaan, omasta päästä?
Monessa mukana oleminen ja työtehtävissä onnistuminen johtavat uusiin kutsuihin ja Nikullahan referenssien lista on jo kunnioitusta herättävä.
Monista entisistä bändikaverista on tullut tuottajia ja kapellimestareita sekä itsensä työllistäviä lauluntekijöitä. En ole mikään superlukija, mutta saan nopeasti selville, mitä halutaan ja minun annetaan tehdä asioita omalla tavallani. Itsensä ylittäminen ja yllättäminen tuovat parhaita tunteita, mitä soittamalla voi saavuttaa.
N
ikulla ei ole omaa kotisivua, jossa olisi listattuna hänen jäsenyytensä bändeissä, diskografiansa, sessiot televisiossa ja esiintymislavoilla ja muut musiikkiprojektit. Minusta on ikävä kuunnella musiikkia, joka on kokonaan luettua, koska se kuuluu. Teen samanlaisia Hoedownin keikoille, koska ne ovat usein pikatilanteita, joissa laulajat saavat paljon tekstiä yhtäkkiä eteensä. Teattereissa on kuitenkin tapana antaa varsin huolellisesti luettavat nuotit. Leivän ja juus"Avuni ovat joukkuepelissä, ton muistaa ilman lappuakin. Oli hauska nähetsin paikkani ketjussa." dä Steve Gadd Randy Crawfordin konsertissa: koko keikasta oli lunttina vain yksi A4-arkki, jossa oli avainkohtia kuten biisien tempoja ja tahtimääriä tai vaihto brushiin. Teatteri on työllistänyt minua viime vuosina aika paljon. Haastattelun aikoihin kiireestä piti huolen tasaisesti keikkaileva Hoedown, ja juuri ajankohtaiseksi tuloillaan ollut Carole King 70 vuotta -hanke. Minkä arvioisit olevan juuri sinun vahvuutesi; oletko hyvä lukemaan nuotteja, haparoimaton soittaja, nopea omaksuja.... Pysyviin kiinnityksiin pitää lukea myös Hectorin bändi, joka kirjoitushetkellä oli puolittain aktivinen. Jari 'Heinä' Niemisen kanssa olemme pistämässä pystyyn kahden kitaristin projektia, jossa soitettaisiin molempien suosikkikappaleita pitkältä ajalta, lähinnä fuusiopohjalta. Wickedia ja Spring Awakeningia tehtiin aikanaan kauan ja ne ovat olleet nastoja: hyvin kirjoitettuja ja kivoja soittaa. Heikki on kieltänyt bändistä lähtemisen kaikilta, kuittaa Nikku. Pestit kaupunginteatterin Katri Helena -musikaalissa ja kätensä loukanneen kitaristin tuuraus turkulaisessa rockmusikaali Kakolassa, samaten kuin osuus Tampereella I Love You Because -tuotannossa tuovat esiin teatteri- ja erityisesti musikaaliulottuvuuden Nikun toimenkuvassa. Mukana oli mm. Niin kauan kuin muistan, teatterin arreja on tullut Amerikasta ja Englannista ja nehän ovat tosi tarkkoja. DADGADvirettä capon kanssa puolisäröllä tai CGCGCD-vire, erittäin hämärän kuuloisia harmonioita ja muutenkin paljon capon käyttöä. Omille hankkeille jää kuitenkin jonkin verran aikaa. Harpataanpa siksi lähelle nykyaikaa ja kysellään mieheltä, mitä viime aikoina on ollut vireillä. Joku viisas on sanonut, että nuotti on kuin kaupan muistilappu. Minun avuni ovat joukkuepelissä, etsin paikkani ketjussa, on Nikun vastaus. Päivittäistä teollista studiorumbaa Suomi-iskelmän parissa en enää tee, eikä sitä kiirettä enää ole ikävä, mutta hyvien tuttujen sessioissa olen kuitenkin vielä mukana. Ben Granfeltin kanssa meillä on jo samanlainen kitarajytä ollutkin, mutta nyt aikataulut ovat menneet ristiin, eikä yhteistä aikaa tunnu löytyvän. Pitkä luettelo siitä yli 30-vuotisen uran jälkeen tulisikin. Bändin jäsenet ottavat biisit haltuun omilla tahoillaan ja sitten vedetään
Muutamaan kertaan koko projekti on hylätty ja maku on muuttunut. Sittemmin olen miettinyt, mitä noista biiseistä voisi soittaa dobrolla tai mandoliinilla ja rupesin kallistumaan rootsimpaan suuntaan. Itse en laula, ja olisi nastaa pyytää vierailevia laulajia; mutta se vaivaa, että kaikki kitaristit tekevät soololevyjä, joihin vierailijoita buukataan. Etukäteen ei tarvitse sopia työnjaosta, eikä toisen tontille tungeta, vaan roolit menevät lomittain. Siinä etsin paikkani yhteiskunnasta, tuikkasin väleihin elementtejä, Nikku naurahtaa.
Tiimityötä
Studiosessioissahan soitit usein toisten kitaristien kanssa; mikä sinun tehtäväsi oli. Mutta meidän soitot toimi luonnollisella tavalla yhteen, kuten nykyisin Heinän tai Hectorin bändin Timo Kämäräisen kanssa. Ehkä suoraan verkkoon, vaikka en usko levyjen kokonaan häviävän. Valmisteluja on kuitenkin ollut useaan otteeseen. Oma soololevy kuuluu tyypillisesti kitaristien julkaisuihin, mutta Nikulta se vielä puuttuu. Olen samaa mieltä Steve Lukatherin kanssa siitä, että soololevyjä ei tehdä kotona, vaan studiossa tai hyvä ympäristö muunnetaan studioksi. Heilun kahden välillä, pitäisikö levyssä olla instrumentaalipuoli ja laulupuoli. Hoedown on osoittanut, että konserttien ja klubikeikkojen yhteydessä levyjä menee, joskus kaikki mukaan varatut. Jo vuonna 1988 tein fuusiotyyppisen kantanauhan ryhmän kanssa, josta myöhemmin muodostui H.A.R.P. Monet mielikitaristini ovat julkaisseet ihan sietämättömiä soololevyjä, joissa biiseissä ei ole mitään. Lopulta voin kääntää ne niin päin kuin haluan. Alkuvaiheessa olin tyypillisesti kakkoskitaristi Juha Björniselle tai Peter Lerchelle. Olin oppipoikana molemmille ja Peter opetti minua virallisestikin. Studioaikoina minulle usein annettiin lappu ja pyydettiin soittamaan jotain, mitä siinä ei ole. Joskus kuitenkin tulee lappuja tyyliin 'kyllä sä tiedät' ja niissä sitten on hajotuksia, joihin tarvittaisiin yksi sormi lisää. Yhden kattauksen tein akustisilla instrumenteilla, mutta ei sekään ollut se juttu. Hyvin kirjoitettu stemma on kiva, mutta blankokin on nastaa. Nyt pohdin, otanko molemmista staileista ja ehkä teen vielä uusia biisejä. Kävijät saavat kivan muiston hyvin menneestä keikasta ja tulevat katsomaan uudestaankin. Aina silloin kun kalenteri näyttää hiljaiselta, mietin, pitäisikö jatkaa kauan kesken ollutta soololevyprojektia. ja ensimmäiset soololevyn äänitykset tehtiin '96. Sapluuna on niin käytetty ja jälki on ihan sama, kuin jos kitaristi kävisi laulajien levyillä, joilla soitto voi olla vielä parempaa kuin itse valvotuilla ja tuotetuilla äänityksillä. Joku päivä on valmista, mutta mikä formaatti.... Instrumentaalimusiikkiako tämä soololevy tulee olemaan. On juhlaa mennä äänittämään paikkaan, jossa on hyviä korvia sekä mikrofonien sijoittelun tunteva äänittäjä ja vastuuta voi jakaa muille.
Hajautettu soittokalusto
Nikku ei aja itse autoa, vaan hän kulkee teatterista toiseen varustuksenaan olkalaukku ja pukupussi. Niinpä paikkojen pääl14 www.riffi.fi 4/2012
Haen aika smoothia leadisoundia. Tuo Schecter painaa ihan mielettömästi, mutta käytin sitä studiossa tosi paljon, Nikku muistaa. Dobrossa on perusvireet GBDGBD tai DGDGBD. Mietin omat valinnatkin ennakkoon. Jos tehtiin nauhoituksia ja mentiin viidenteen ottoon, niin ajatusvirheitä alkoi tulla jo ensimmäisen oton jälkeen. Opin Robben Fordin ensimmäisestä videosta sekstikomppi-idean, joka muutti komppaamiseni ja käytin oivallusta koko H.A.R.P.in ajan. Hoedownissa soitan melkein pelkästään mandoliinia ja banjoa, en perinteisellä tavalla. Millaista soundin ja soiton lopputulosta tyypillisesti haet. Tähtäätkö sliden mitä siinä ei ole." kanssa siihen, että linjat olisivat samanlaisia kuin ilman putkea vai haetko soittimelle ominaisia sävelvalintoja. Kakola-musikaalissa käytän sitä, koska siellä soitetaan Guitar Rigeilla ja EMG:t ovat maailman varmin tapa soittaa häiriötöntä särökitaraa. Myin sen, kun hommasin Paul Reed Smithin vuonna '87 ja kuvittelin PRS:n ajavan saman asian. Särökitaran ja sellon soundissa on paljon samaa. Se voitti vuotta myöhemmin rockin SM:n ja olimme harjoitusbändinä Pave Maijaselle Mistakes-levyä tehdessä. Parhaimmillaan se johtaa siihen, että yllätän itsenikin. Olisin ostanut Schecterin Costellolta takaisin, mutta hän totesi vain "älä kuvittele". Soittimet ovat tavallisesti niille ominaisessa vireessä ja slideputkella soitettaviin tulee vireitä tilanteen mukaan. Nikun käsittelemään soitinvalikoimaan kuuluu viitisenkymmentä kielisoitinta: sähkökitarat, akustiset 6- ja 12-kieliset, mandoliini, banjo, kitarabanjo, irkkubouzouki, autoharppu, dobro, lap steel ja pedal steel. Puritaanit ihmettelevät, mutta tärkeintä minulle on, miten joku istuu omaan käteen. Minulla on setti kaikissa teattereissa, aina paikallaan koko kauden. Saisipa sellaisen tunnetilan päälle pitemmäksikin aikaa, olisi ihan mahtavaa.
Opastaja Nikku
Kokeneen soittajan neuvoilla voi olla iso apu oppimisvaiheessa olevien kehitykselle. Hetken aikaa ajoikin, mutta enää sitä ei minulla ole. Jonkun proggiksen viimeisissä treeneissä homma saattaa mennä ihan päin hemmettiä, mutta yleisön edessä järki, motoriikka ja sydän ovatkin yhtäkkiä synkassa. Nyt olen hommannut Schecter Hellraiserin, koska Wicked-musikaalissa tarvittiin vuorotellen puhdasta soundia ja salamannopeasti perään laulavaa leadia ja E-Bow-hommia. Nikun sähkökitaroissa on rockin perusvalintoja kuten Telecaster, Stratocaster, Flying V, Les Paul Standard ja Special. Ihan tosi arvokasta vintageosastoa ei kitaroissa ole, paitsi '63 Gibson Firebird III. Aika vähän minullakin on lapa jäässä ja särön kanssa soittaessa soundi on siten parempi, vähemmän tuhruinen. Laudoissa on häpeilemättä sekaisin Bossin ME-50/70:ia ja mahtavia Mad Professor- ja Zendrive-säröjä. Jerry Douglas soittaa aika paljon putken kärjellä ja poimii sillä yksittäiset sävelet. Slidesoitto sen sijaan on yksi Nikun kiistattomista vahvuuksista ja usein mukana hänen esiintymisissään. Vaikka rupesin ammattilaiseksi '80-luvulla, ei kasari niinkään kuulu soitostani. Kuulen itsestäni, että soittamisen kuva on aika lailla '70-lukulainen, koska olen aina tykännyt jytäkitarasta kuten Thin Lizzysta ja Leslie Westista sekä brittiprogesta. Lisäksi kitarassa on tehdasasetuksena Floyd Rosen kanssa kymppikielet. Minulla ei ole mitään papereita musiikin opiskelusta ja pedagogiset taitoni ovat puutteelliset. Siinä on muutama kahva, joilla saa pedal steel"Studioaikoina minulle tyylisiä efektejä E-vireessä: toinen nostaa usein annettiin lappu ja G#:n A:ksi ja toinen pyydettiin soittamaan jotain, B:n C#:ksi. Lap steeleista toinen on '51 Magnatone ja toinen '55 Fender Champ. lä ja muutoinkin eri puolille hajautettuna on kalustoa valmiina odottamassa. Dobro ja lap steel kuuluvat nekin soittimistoon, joskin mies toteaa, että ensinmainitussa ei lähde kilpasille Olli Haaviston kanssa, ja pedal steelkin on vasta harjoitusasteella ja päässyt tähän mennessä mukaan vain yhteen Kummeli-leffaan. Hiljattain Riffissä 3/12 haastateltu Costello Hautamäki
kertoi omia kokemuksiaan Nikulle aiemmin kuuluneesta Schecterin kitarasta. Kamaa on kertynyt aika lailla, mutta kaikelle on olevinaan syy. Vahvistimia on kymmenkunta, pedaaleja noin 70. Yseillä en halua vetää. Maniska tuli pysyvästi mukaan kuvaan1990-luvun alussa, kun Kuustonen pyysi Nikun mukaan Q ja Tähdet -sarjaan. Nikkukin on tuttu nimi soittoklinikoilla ja verkkopalvelu Rockwayssa häneltä on useita opetusvideoita. Tämä oli ihan loistava valinta siihen. En koe, että joukossa olisi turhia hankintoja, koska kaikki ovat studiokunnossa ja enemmän tai vähemmän käytössä. Olisinpa tiennyt saman kymmenen vuotta aikaisemmin. Tulee tilanteita, joihin pyrin tekemään jotain epämeikäläistä ja hoidan itseni pulaan. Nyt omilla klinikoillani yritän antaa kävijöille samanlaisia oikoteitä, oikaista muutaman vuoden turhaa yksinäistä jankkaamista. Aiempaa pohjaa Nikku kertoo vahvistaneensa Seppo Sillanpään mandoliinikoulua soittamalla. N
www.riffi.fi 4/2012
15. Nikulle ei tuota ongelmia saada paras soittosuoritus aikaiseksi juuri silloin kun sitä vaaditaan. Kun äänityslamppu palaa, silloin ollaan tosissaan ja silloin voi ylittää itsensä. Jethro Tull on ihan mahtava ja Camelin näkeminen Koria Rollissa '77 johti Farout-yhtyeen perustamiseen. Lisäksi minulla on Duesenbergin Pomona. Mutta osaan neuvoa mitä teen ja miksi sen teen. Minusta maailman hienoin lap steelin soittaja on David Lindley, jonka linjat ovat aika simppeleitä. Vaihde menee päälle kun keskittyminen on täysillä ja silloin saan parhaan esiin. Lisäksi Tampereella on vuodesta '91 ollut yksi setti, siihen kuuluva vahvistin ei ole käynyt Helsingissä muutoin kuin keikalla. Identtisiä pedaalilautoja on kolme. Lap steelissa on E-hajotus tai G-hajotus. Aikoinaan tykkäsin suorista lähetyksistä ihan mielettömästi, ne olivat oikeita keikkoja. Rootskamaa soittaessa tuntuu välillä, että lahkeet levenee ja kenkiin tulee lisää pohjaa. Klinikoita olen tehnyt paljon ja tykkään pitää niitä, vaikken tunne oloani mukavaksi opettajana
Pulkkiselle studion tärkein ominaisuus on nimittäin viihtyisyys parasta jälkeä syntyy inspiroivassa tilassa ja rennossa ilmapiirissä. Pulkkinen jos kuka tietää, miten tehdään toimivaa pelimusiikkia.
16 www.riffi.fi 4/2012
U
uden studionsa kaapelointi- ja akustointipuuhista tavoitettu säveltäjä puhkuu intoa, ja sormet syyhyävät jo päästä kokeilemaan, millaista äänimaisemaa uusissa tiloissa syntyy. Rakennan tänne tarkkaamon lisäksi pari äänitystilaakin, joissa pystyy kunnolla tallentamaan puhetta, laulua ja elävää soittoa, Ari Pulkkinen esittelee. Uudet tilat löytyivät Frozenbyten alakerrasta. Yritys on Pulkkisen entinen työnantaja ja nykyään tärkeimpiä asiakkaita. Mies mollaa aiempaa työtilaansa toimistokopiksi, ja vaikka menestyspelien sävellykset ovatkin siellä syntyneet, hän vaikuttaa kärsineen olosuhteista ja odottaa muutolta paljon. TEKSTI JA KUVAT: TOMMI SAARELA
Pelisäveltäjän pajassa
Angry Birdsin, Trinen ja Outlandin kaltaisten maailmalle ponnistaneiden menestyspelien säveltäjä Ari Pulkkinen on ensimmäinen musiikintekijä, jolle kotimainen peliteollisuus on myöntänyt arvostetun "Vuoden suomalainen pelikehittäjä" -palkinnon. Pulkkinen uskoo että toimimalla ison pelifirman nurkissa vaikkakin itsenäisenä yrittäjänä pysyy paremmin alan imussa, kuin jos vääntäisi musaa omissa oloissaan etäämpänä, yhteydenpidon jäädessä facebookien ja skypejen varaan.
Amigalla alkuun
Pulkkisen kipinä säveltämiseen syttyi musikaalisessa kodissa. Bändejä ei kotikulmilla juuri ollut, joten biisien hahmottelu alkoi omin päin Amigalle koodattujen tracker-softien parissa. Isommissa peleissä on koko ajan taustalla jotain musikaalista elementtiä, ambientia vähintään. Arvostan hyvin paljon elävää soittamista, se tuo sielua ja särmää biiseihini.
levat kenttäbiisit eli pelitapahtumien taustamusiikki. Nykyään musiikit eri yhtiöiden peleihin tuotetaan oman AriTunes-firman kautta. Ja tarinallisesti tärkeämmissä paikoissa on hyvä olla selkeästi melodista musiikkia. Esimerkkinä niin sanotusta adaptiivisesta musiikista Pulkkinen mainitsee Dead Nation -zombiepelin, johon tehtiin kuusi eri "tension leveliä" eli peliin reagoivaa tunnetasoa, joiden sisällä musiikin täytyy muuntua saumattomasti pelin aikana. Ohessa hän toimi myös pelien suunnittelijana, mistä kertynyt tieto on ollut myöhemmin arvokasta musiikintekijälle. Suurimmat hittipelit julkaistaan monelle alustalle, joten peliäänen miksaamisen suuria haasteita on yrittää huomioida käyttäjien kuunteluympäristöjen ja toistolaitteiden kirjavuus. Frozenbytessa Pulkkinen viihtyi yli viisi vuotta talon musiikki- ja äänivastaavana. Toisesta äärilaidasta löytyy sarjakuvamaisen kepeästi keinuvaa Angry Birds -teemaa, johon Pulkkinen kertookin kiteyttäneensä koko pelin tunnelman ja brändin.
Cubasessa Pulkkisen musiikki on vielä midinä, valmistuttuaan raidat rendataan audiotiedostoiksi Acid Pro'hon.
Pelimusiikin paloja
Pulkkinen kertoo tekevänsä ensin teemabiisin, jossa kiteytyvät pelin moodi, fiilis ja kohderyhmä. Piano on Pulkkisen instrumentti, joten raidat hän soittaa sisään kiippareilla. Siinä kun mobiilipelin musiikki syntyy yleensä alusta loppuun elektronisesti, vähänkin isommissa projekteissa Pulkkinen pyrkii käyttämään ainakin yhtä solistista muusikkoa konepohjien päällä. Olen mukana siihen asti, kunnes julkaisija on sitä mieltä että nyt tämä laitetaan pakettiin. Mobiililaitteille miksatessa kannattaa välttää tietysti liian matalia mutta myös liian kirkkaita soundeja, jotka aiheuttavat helposti hampaiden vihlontaa, Pulkkinen neuvoo. Miksaukseen ja masterointiin liittyvää oppia Pulkkinen on hakenut myös Sibelius-Akatemian musiikkiteknologian kursseilta. Toisaalta jossain Angry Birdsissä ei ole paljonkaan musiikkia pelin sisällä. Lähetin Cubasesta nuotit printattuina ja kaikki raidat audiona Frankfurtiin, jossa niistä tehtiin lopulliset nuotit ja orkesterisovitukset. Pelissä, johon voi hukata noin törkeän paljon tunteja ei oikein voikaan olla musiikkia koko ajan, koska parhainkin sävellys alkaa turruttaa nopeasti.
Trine 2 -tasohyppelyseikkailun soundtrack-albumi tarjoaa pelin ääniraitojen lisäksi kaksi Brandenburg State Orchestran sovitusta pääteemoista.
Kamojen kirjo
Perinteisen pc:n lisäksi PlayStation 3- ja Xbox 360 -konsolit ovat peliviihteen merkittävimmät käyttöalustat, ja älypuhelimet sekä iPadin tyyliset kannettavat tulevat vauhdilla perässä. Se on sama ilmiö kuin leffojen kanssa, monet leffadiggaritkin lähtevät metsästämään niiden musaa. Monissa muissakin peleissä Pulkkisen sävelmateriaalia leimaa eeppisen orkestraalinen ote, joskin pitkälti koneellisesti toteutettuna. Olen itsekin leffamusafani, ja sieltä on kotoisin periaate, että pelissäkin pitää olla tunnistettava teemabiisi, vaikka menussa jos ei muualla. Säveltäjän työtä raamittavat pelin aihepiiriin sopivien musiikkityylien lisäksi myös pelin toimintaperiaatteen mukaan vaihtuva lähestymistapa. Tuona aikana syntyi ensimmäinen kaupallinen musiikkityö vuonna 2005 julkaistuun Shadowgrounds-peliin. Konsolit sen sijaan on usein kytketty kodin viihdejärjestelmään, joten niille voidaan tehdä tasapainoinen miksaus 5.1-tasoon asti. Teeman jälkeen vakiona tuwww.riffi.fi 4/2012
17. Tie menestyväksi pelisäveltäjäksi on pitkäjänteisen työn tulosta ja on vaatinut vankkaa omistautumista, sillä ihan alussa mies painoi pitkään töitä pelialalla periaatteessa palkatta. Mitään oletusmiksausta ei tehdä pelaajalle, joka käyttää telkkarin kaiuttimia, koska eihän sellainen käyttäjä ole oikeasti kiinnostunut pelin äänistä muutenkaan. Pulkkisella on paljon pelien maailmoihin lumoutuneita ihailijoita, jotka kokevat musiikin erityisen vahvasti. Fanit kyselivät jo Trine 1:n aikoihin bonuskamaa, joten tuotin sitten kakkosen soundtrack-albumille vähän ekstraa. Varsinkin Trine-fantasiapelien mahtipontisissa sävellyksissä kuuluvat Pulkkisen elokuvamusiikista imemät vaikutteet. Ja yleensä sen jälkeenkin, koska voi tulla kaikenlaisia nakituksia, esimerkiksi trailereita.
Teema on tärkein
Pulkkinen innostui niin suuresti Lontoon filharmonikkojen Angry Birds -sovituksesta, että päätti siltä seisomalta teettää Trine 2:n oheistuotteena julkaistulle soundtrack-albumille saksalaisella isolla orkesterilla versioita, joita käytetään lisäksi pelin videotrailereissa. Aivan kaikki midisormiolla ja sampleplugarilla toteutetut raidat eivät kuitenkaan jää sellaisenaan lopputuotteeseen, vaan ne nuotinnetaan ja soitatetaan uudestaan elävällä soittajalla. Jokaiselle tasolle on ikään kuin sävelletty omat biisit. Pulkkisen tapauksessa musiikki, ääniefektit, miksaus ja masterointi ovat yhtä ja samaa projektia jossa mies on itse koko ajan mukana. Peleissä kuultavat soitinkattaukset ovat suoraan verrannollisia niiden budjetteihin
Vaikka musiikki on ja tulee aina olemaan tärkein väline jolla tunnelma luodaan, se on kuitenkin lopulta vain taustamusiikkia, ei pääasia! N
Riffin nettispesiaalissa (www.riffi.fi) kerrotaan pelisäveltäjän studiokalustosta sekä pelialan äänisuunnittelusta ja liiketoiminnasta.
Pulkkinen ja pelit
Frozenbyte: Shadowgrounds, Trine 1 ja Trine 2 "2005 julkaistu Shadowgrounds oli ensimmäinen kaupallinen pelimusiikkini. Hän sanoo itse välttäneensä näin juuttumisen maneereihin, ja samalla on helpompi inspiroitua siitä, kun saa tehdä jotain aivan uutta. Aloitan tekemällä hyvän stereokuuntelun ja rupean sitten tsekkaamaan monikanavaääntä. Ilman tuommoisia työkaluja olisi nykyään enää hankala tehdä mitään, Pulkkinen lisää. Vaatii vaivaa ja tarkkuutta yhdistää pelin muu äänimateriaali musiikkiin niin, että elementit vahvistavat eivätkä syö toisiaan. Jos miksaus vaikuttaa tukkoiselta se johtuu yleensä siitä että liian paljon kamaa soi yhtä aikaa.
Pelikehittäjä-palkinnon myöntäminen säveltäjälle on paitsi iso meriitti Pulkkiselle, myös osoitus siitä että musiikin merkitys pelien menestystekijänä on tunnustettu. Siksi myös ducking-säädöt ovat peleissä tärkeitä, esimerkiksi jos tulee joku iso räjähdys, niin miten se painaa musaa ja muita äänielementtejä alas. Pelimaailmassa on nyt trendi, jossa sisältöä ja taiteellisuutta arvostetaan yli kaiken, eivätkä musiikki ja muut äänityöt jää siinä yhtään vähemmälle. Esteeksi yksin tekemiselle alkaa nykyisissä projekteissa nousta myös ajan rajallisuus. Jos sound designin tekee joku muu kuin minä, sääntö on että siinä ei saa oletusarvollisesti olla mitään musikaalisia elementtejä! Miksauksessa Pulkkinen pitää musiikin edessä stereona, subbarilla lisättynä, ja muut äänet kiertävät 5.1-kuuntelussa myös taakse. Outland taas kilpaili juuri Yhdysvalloissa pelikehittäjien ammattimessuilla vuoden parhaan ladattavan pelin tittelistä." Rovio: Angry Birds, Angry Birds Rio "Angry Birds on tietenkin sävellyksistäni tunnetuin, yhtään haastattelua en ole pystynyt antamaan etteikö sitä mainittaisi jossain vaiheessa. Dead Nation -zombiepeli oli hauska projekti, vaikka onkin pelinä totista K18-kauhua. Näin käy myös jos musiikki on laadullisesti väärää, silloin ääniraita hyökkää pahasti korville. kahdeksan remixiä."
Volyymin raamit
Dynamiikkavaihtelut pidetään tiukasti aisoissa, koska pelit tehdään parhaimmassakin tapauksessa vain kodin viihdelaitteisiin. Trine 2:ssa on toista tuntia sävellettyä musiikkia, ja ääniefekteineen hinkkaamista olisi pelissä riittänyt yhdelle käsi- ja korvaparille liki vuodeksi. Pulkkinen vetää vertauksen elokuvamaailmasta, jossa dynaamisesti rikkaita miksauksia tehdään sertifioituihin teatteritiloihin, mutta samat elokuvat versioidaan televisioon huomattavasti kapeammalla voimakkuusasteikolla. Varsinkin loppukenttien miksaukseen meni paljon aikaa, siellä möykkää sellaisia superörkkejä joista aiheutuu hirveästi LFE-ääntä. Piti testata monta päivää miksausmatriisia, joka neuvoo äänelle miten se käyttäytyy tällaisissa ääritilanteissa.
Musa on taustaa
Pelimusiikki syntyy pelkistetyllä laitteistolla pelisäveltäjän tärkeimmät studiotyökalut piileskelevät tietokoneen muistissa.
Äänikuva auki
Isomman budjetin pelit ovat nykyään tulvillaan ääntä. Pulkkinen jakaa roolit karkeasti siten, että pelin tunnelma synnytetään äänisuunnittelulla ja tunteet musiikilla. Tein Roviolle pari vuotta lintuprojektia, mihin sisältyi mm. 5.1-musaakin on kokeiltu, mutta siihen tuhraantuu hirveästi aikaa eikä lopputulos ole vaivan arvoista. Dead Nation -pelissä tekijöille päänvaivaa tuottivat yli 8000 äänitiedoston lisäksi yli 500 event-komentoa, joissa peli kutsuu jotain ääniryhmää.
18 www.riffi.fi 4/2012. Kehittäjäfirmoissa ymmärrys musiikin ja äänen tärkeydestä peleissä on ratkaisevasti lisääntynyt sen kymmenen vuoden aikana minkä olen ollut mukana, Pulkkinen nyökkää. Alasta kiinnostuneita Pulkkinen neuvoo heittäytymään erilaisiin projekteihin ja aloittamaan aina mahdollisimman puhtaalta pöydältä. Pelimaailmassa soundtrack tarkoittaa pelin musiikkia ja sound design muuta äänimaailmaa. Normaalien audiosoftien lisäksi vuorovaikutteisten videopelien äänituotannossa tarvitaan Audiokineticin WWisen tapaisia edistyneitä auktorisointityökaluja, joiden kautta pelin koodi käyttää ääniä pelin tilanteen ja tarpeen mukaan. Pelisäveltäjän pahimpia mokia taas on tehdä raidalle liian vähän musiikkia, jolloin samojen teemojen jankuttaminen alkaa nopeasti turruttaa, minkä lopputulemana pelaaja sammuttaa musiikin pois. Uudemmat Trine 1 ja 2 ovat myyneet tosi hyvin, jälkimmäinen julkaistiin aivan äskettäin näistä löytyvät hienoimmat biisini." Housemarque: Super Stardust HD, Dead Nation, Outland "Ensimmäinen iso projektini oli Super Stardust HD, joka on Housemarquen ladatuimpia verkkopelejä. Pulkkinen on tehnyt usein molemmat, mutta efektipuolta hän pyrkii nykyisin enemmän tuottamaan kuin itse tekemään, jotta korvat säilyvät kokonaisuudelle avoimempina. Enää ei tarvitse perustella miksi peleissä pitää olla hyvät äänet ja musa
Uusi V-Guitar luo sähkökitaran uudelleen liittämällä Fenderin klassiseen Stratocasteriin Rolandin innovatiivisen teknologian, joka muuttaa käsityksen siitä, mitä yhdellä maailman arvostetuimmista instrumenteista pystyy soittamaan. Musiikkiteollisuuden jättiläiset, Roland ® ja Fender ®, ovat olleet mukana luomassa modernin musiikin soundimaailmaa innovatiivisten tuotteidensa kautta. Nyt kaksi suurta yhdistää voimansa ottaakseen seuraavan askeleen kitaran evoluutiossa. www.roland.
Fiilinki ja tatsi ratkaisee. TEKSTI JA KUVAT: TOMMI SAARELA
Chester THOMPSON
30 vuotta tuurauskeikalla
Frankfurtin Musiikkimessuilla vieraillut Chester Thompson oli meriiteiltään tämänvuotisten kekkereiden rumpalinimistä kovimpia. Joskus on tärkeämpää se mitä jätät soittamatta kuin se mitä soitat. Myöhemmin Thompsonille kolahtivat Bernard Purdien, Tony Williamsin ja Billy Cobhamin tapaiset nimet. Tokihan olen itsekin harjoitellut hirveästi ja tarkkana että tekniikka pysyy hallussa, mutta on paljon soittajia joilla on parempi tekniikka kuin minulla. Sellainen ymmärtää rakenteet, muodot ja dynamiikan: miten tuetaan solistia kohokohdissa ja kuinka tuodaan biisi takaisin säkeistöön. Silti useimmat tunnistavat Thompsonin paremmin kansainvälisiltä konserttilavoilta kuin levyiltä, ja osaavat yhdistää hänet yhteen nimeen: Genesis.
Nuoret eivät ymmärrä jättää soittoon tilaa, paahtavat vain menemään. Kapulamestarin työnantajia ovat olleet legendaariset rytmi musiikin suunnannäyttäjät Frank Zappasta Weather Reportiin, ja yli sadan albumin ansioluettelossa soivat klassinen, jazz, fuusio, proge, rock ja pop. Se on hyödyllistä, oppii nopeammin ja enemmän. On treenattu metronomin kanssa ja ilman, ja biisit osaa unissaankin.
aailma on pullollaan hyviä rumpaleita; loistavia on vähemmän. Thompson istui itse rumpusetin taakse poikasena, ja alkoi tienatakin soittamisellaan jo murrosikäisenä, 1960-luvun alussa. Hänen rumpali-idoleitaan yhdistää se, että kaikki ovat täysverisiä muusikoita. Vaikka rahakeikoilla soitettiin soulia, innostuin myös jazzista ja imin vaikutteita Max Roachin, Art Blakeyn ja Elvin Jonesin suunnalta. Thompson uskoo, että oma erottuva tyyli voi alkaa hahmottua vasta ajan ja kokemuksen karttuessa. Uusilla tyypeillä motoriikka voi olla uskomaton, ja soittamisesta onkin tullut huippu-urheilua, jossa jokainen sukupolvi on edellistä nopeampi ja vahvempi. Nyt, 63-vuotiaana, hän voisi viettää jo vaikka 50-vuotistaiteilijajuhliaan. Kiertueita edeltävät bändin biisitreenit ja tuotantoharjoitukset ovat nekin viikkojen urakka mutta silti vain viime silaus, jota ennen omat pohjat on otettu haltuun. Chester Thompsonin mielestä pelkkä tekniikka ei tee hyvästä loistavaa. Kukaan ei ole mahtava rumpali tekniikkansa perusteella, vaan vasta sitten kun soittaa sydämestä.
M
Ison koneen kuskina
Genesiksen tai Phil Collinsin lähtiessä kiertämään maailmaa toimintaa raamittavat raskas esityskoneisto ja esiintymistilanne, jonka pohjana on viimeisen päälle viilattu biisimateriaali. Stadionin kokoisen show-koneen kuskiksi valmistautuminen fyysisesti ja henkisesti vaatii kanttia. Itse kullakin olisi opittavaa niistä vaatimuksista ja vastuusta, joita tämän mittakaavan keikka muusikolta varsinkin rumpalilta edellyttää. Thompsonin mukaan jokainen voi loputtomasti treenaamalla hankkia kuinka huimat soittovalmiudet tahansa, mutta jekku onkin siinä mitä taidoillaan tekee.
20 www.riffi.fi 4/2012. Siinä iässä soittaa aina itseään vanhempien, kokeneempien ja parempien kanssa