10-16) 09 737 009 tilaajapalvelu@popmedia.fi Ilmoitusmyynti & markkinointi Myyntijohtaja Mikko Mali GSM: 050 560 1750 Myyntipäällikkö Oskari Anttonen GSM: 040 563 0642 Myyntipäällikkö Peter Lindroos GSM: 040 560 6476 Myyntipäällikkö Erik Kangas GSM: 045 635 6644 Markkinointijohtaja Pasi Myllymaa GSM: 050 511 4525 Julkaisujohtaja Mika Nikula GSM: 040 523 3110 Toimitusjohtaja Tuomo Häkkinen GSM: 040 512 2398 Ilmoitusmateriaali / Advertisements aineisto@popmedia.fi Sähköpostit etunimi.sukunimi@popmedia.fi Painopaikka ArtPrint Paperi: 80 g/m2 Mbrite Silk Kansi: 200 g/m2 Galerie Art Silk ISSN 1796-7619
rytmi@popmedia.fi | www.rytmi.com 74. vuosikerta
Toimituksen tilaama tai sille tarkoitettu aineisto julkaistaan sillä ehdolla, että aineistoa voidaan korvauksetta käyttää Rytmi-lehden kaikissa uudelleenjulkaisuissa tai muussa käytössä riippumatta toteutus- tai jakelutavoista. Rytmi ei vastaa tapahtumatietojen mahdollisista muutoksista eikä tilaamatta jätettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä tai palauttamisesta.
rytmi_0207_skene kopio.indd 4
20.3.2007 15:13:53. PERUSTETTU 1934
Päätoimittaja MIKKO AALTONEN Toimittaja OTTO TALVIO Ulkoasu MIKKO VIRTANEN
SUOMEN VANHIN MUSIIKKILEHTI
Kirjoittajat Honey Aaltonen, Antti Ervasti, Janne Flinkkilä, Manu Haapalainen, Olli Haavisto, Pertti Hakala, Hepa Halme, Markku Halme, Jyrki Ilvonen, Leena Isbom, Jarkko Jokelainen, Henri Keto-Tokoi, Matti Komulainen, Misha Koivunen, Pasi Kostiainen, Juho Liukkonen, Outi Lindström, Antti Lähde, Jussi Mäntysaari, Ole Nerdrum, Jussi Niemi, Tomi Nordlund, Tom Nyman, Heikki Portaankorva, Matti Poijärvi, Jaakko Pietiläinen, Viljami Puustinen, Juha-Pekka Putkonen, Jean Ramsay, Jyri-Jussi Rekinen, Markku Roinila, Ola Saarinen, Markku Salmi, Katri Somerjoki, Jukka Tilsa Kustantaja POP MEDIA OY Malminkatu 24 00100 Helsinki Puhelin: 09 4369 2407 Telefax: 09 4369 2409 TILAAJAPALVELU (ARK
Thompson.
84
Sanoista: Juha Lehti Nuoret jazzarit: Kalle Kalima Liven tarkoitus: Markku Halme muistelee Ne Luumäkiä.
86
88
16 | Pori Jazz 2007
KANNEN KUVA: EMI
26 | Norah Jones
90 Kannat kattoon
RYTMI Huhtikuu 2007
|
5
rytmi_0207_skene kopio.indd 5
20.3.2007 15:14:19. Rubik, Sister Flo, Sweatmaster, The Stooges, Arcade Fire, Regina, LCD Soundsystem ja Hayden Thompson.
68 70
Mun levyhylly:
The Flaming Sideburnsin Eduardo Martinez.
Retro albumit, dvd:t ja kirjat:
Love radio, Warren Zevon, The Sonics, Nick Cave, Corto Maltese, Hunter S. Kirjat: Jaska Filppula ja Los Angeles vuosimallia 1967. Sisältö
2/07
8 Skene
8 10 12 12 13 14 16
18
TEXICALLI | PENTTI HOKKANEN
Grinderman The Killers Mia Darling Korento Hayden Thompson Snoop Dogg Pori Jazz
Tv- ja elokuva: Terry Gilliamin TIDELAND jakaa mielipiteet, Mick Jaggerin PERFORMANCE dvd:lle. Digimedia Vuorovaikutteisuus kasvaa musiikkiaiheisilla nettisivuilla.
22
24
26 Artikkelit:
26
Norah Jones
Ravi Shankarin tyttären kolmas levy rikkoo jälleen ennätyksiä. Pasi Kostiainen tutki, miksi suursuosiolle ei näy loppua.
32 Suomalainen Soul
tarkoittaa nykyään ihan eri asiaa kuin 10 vuotta sitten.
44 Arviot:
44
Uudet albumit:
Alkukevään uutuuksissa mm
rytmi_0207_skene kopio.indd 6
20.3.2007 15:14:38
Mutta se on kovin erilainen elämäntapa kuin hänen suomalaisilla kollegoillaan tai 60-lukuisilla esikuvillaan. Ahvosen esikuville musiikki oli viihteen lisäksi väline tulla valkoisten vertaisiksi rotuerottelun repimässä Amerikassa. Pääkirjoitus 2/07
Henki ja elämä(ntapa)
"Soul ei ole niinkään musiikinlaji kuin tapa elää. Myös Snoopylle mustan musiikin henki on elämäntapa. Määräävää ei ollut musiikin muoto, vaan sen henki. Funkista ei ole pitkä matka siihen musiikkiin mitä tässä lehdessä esitelty gangstarap-karikatyyri Snoop Dogg tekee. Kyse ei ole pelkästään siitä ettei Suomessa rikastu soulilla. Toisin kuin korostetun valkoisissa popmusiikin lajeissa kuten hardrockissa, mustassa musiikissa ei ole edes asennetasolla vain yhtä totuutta. Soulia voi olla periaatteessa missä vain", väittää suomalaisen soulin pioneeri Niko Ahvonen tässä lehdessä. Hän on nykyajan valkoinen vastine 1950-luvun klassisille, maskuliinisille r&b -artisteille ja Sam Cooken kaltaisille ensimmäisen polven soul-tähdille. Ahvonen tietää mistä puhuu. Kyse on vähintään yhtä paljon asenne-erosta, kuten vanha harlemilainen sananlasku paljastaa: "Stillä ei ole merkitystä montako dollaria taskussasi on, vaan sillä, että sen taskun on ommellut kaupungin paras räätäli."
MIKKO AALTONEN PÄÄTOIMITTAJA
Dig it
LCD SOUNDSYSTEM
SOUND OF SILVER (CD)
MIKKO AALTONEN, PÄÄTOIMITTAJA
PETER ACKROYD
HAWKSMOOR (KIRJA)
OTTO TALVIO, TOIMITTAJA
ARMAGEDDON CLOCK
ARMAGEDDON MACHT FREI (CD)
MERVI VUORELA, KIRJOITTAJA
RATT
OUT OF THE CELLAR (CD)
KIMMO K. Soulin henki jalostui 1960-luvulla päämäärätietoiseksi kansalaisoikeustaistelun välineeksi. Se on biisin henki ja sisältö. Samalla itse musiikki muuttui funkiksi ja siitä tuli seksuaalisesti entistä rohkeampaa. Hyvä esimerkki tästä on samassa artikkelissa Ahvosen kanssa puhuva soul-artisti Tuomo Prättälä. Hän edustaa Curtis Mayfieldin ja Stevie Wonderin kaltaisten tiedostaneiden artistien henkistä perintöä, mutta täysin vailla näille ominaista tarvetta pröystäilyyn. Mustan musiikin perinteet ovat kuitenkin sopeutuneet eri tavoin eri puolille maailmaa. Alkuperäisen soul-aikakauden sosiaalisen tiedostamisen ja nyky-r&b:n materialismin yli-ihannoinnin välinen kontrasti voi tuntua tyrmäävältä. KOSKINEN, KIRJOITTAJA
TEENAGE FANCLUB
GRAND PRIX (CD)
JUSSI MÄNTYSAARI, TOIMITTAJA
RUBIK
BAD CONSCIENCE PATROL (CD)
MIKKO VIRTANEN, AD
RYTMI Huhtikuu 2007
|
7
rytmi_0207_skene kopio.indd 7
20.3.2007 15:14:47
Ilmassa leijui monenlaista musiikkia", Cave toteaa. Siksi tyly uusi bändi vanhojen soittokaverien kanssa on juuri nyt sopivasti uutta ja sopivasti vanhaa kaikille Nick Caven kuulijoille. Tuttu Cave nähdään uudesta kulmasta, kun rinnalla seisoo kolme miestä. Mutta miksi se on tehty Grinderman -nimellä, ei nickcavena tai badseedsinä. Nyt lauletaan himosta ja vonkaamisesta, tyydytyksestä sekä ilman jäämisestä. Nyt hän vetää vanhojen bändikavereidensa kanssa uutta bändiä. "Bad Seedsissä on liikaa ihmisiä, että se voisi olla demokraattinen. Nuorempana ajattelin niin ehkä vieläkin vahvemmin", Cave sanoo kasvot totisena. Vaikka virkamiesmäisyys ei ole niitä luonnehdintoja, joita yleensä Caveen liitetään, biisintekijä itse alkoi kaivata uudistumista. Ja levyt, niin omissa nimissä kuin yhteistyöprojekteissakin julkaistut, ne vasta mahtavia ovatkin! Ja hei, ei minustakaan ole ensimmäisen kiven heittäjäksi. "Levyn biisit tehtiin tavallaan "jammailemalla", jos niin haluaa sanoa. Grindermanin muodostavat Caven kanssa rumpali Jim Sclavunos, viulisti Warren Ellis ja basisti Martin P. "Enkä muuten muista yhtään tilannetta, että sanoituksista olisi koskaan varsinaisesti keskusteltu." Bad Seedsistä puhutaan kuitenkin edelleen preesensissä. Asiaan, äijät. Bad Seeds oli vahvoista soittajapersoonista (joista mukana eivät siis enää ole Caven tunnetuimmat yhteistyökumppanit, kitaristit Mick Harvey ja Blixa Bargeld) huolimatta Caven jatke, mutta Grindermanin vakuutetaan olevan - niin kliseistä kuin se onkin - demokraattinen bändi. Puheenaiheeksi valikoituu kuin onnenpyörästä äkkiä se, miten uusi levy on työstetty. "Se kaikki ei tosin ollut hyvää", Ellis täydentää.
TEKSTI: PASI KOSTIAINEN
Grinderman on arvioitu sivulla 64.
RYTMI Huhtikuu 2007
|
9
rytmi_0207_skene kopio.indd 9
20.3.2007 15:15:16. "Kyse on ehkä siitä, että kaikki saavat Grindermanissa äänensä kuuluviin, jos mieleen tulee jokin hyvä musiikillinen idea. Syy oli myös hänen tarpeensa uudistaa työtapojaan. Kielikuvat ovat kristillisiä. Joudun olemaan liitoksissa maailman kanssa enemmän kuin aiemmin, ja ehkä isyyteni myötä tunnen huolta maailman kohtalosta enemmän kuin ennen." Laulujen ajattomuudesta huolimatta Caveen on kiusaus liittää moderni käsite tehokkaasta täsmämarkkinoinnista. Miksi Cave kuulostaa tuttuine miehineen erilaiselta, kun tekijänimi levyn otsikkona on vaihtunut. Grinderman jatkaa Caven tarinoita ja tunteenpurkauksia ristiriitaisten toiveiden ja niiden täyttymättömyyden äärellä. "Emme halunneet, että meillä on mitään siteitä vanhaan, kun aloitamme uuden jutun", Ellis sanoo. Sekin kokoonpano on hengissä, ainakin muodollisesti. Grindermanissa jokaisella jäsenellä on enemmän sananvaltaa", Cave sanoo. Todennäköisesti ei. Mutta mitä on muuttunut. Sclavunos räikeässä puvussa, Cave viiksekkäänä, Ellis karvaisena kuin Rasputin ja basisti Casey sen näköisenä, että joisi mieluummin darrakaljaa jossain ihan muualla. "Tunnen, että minulla on pyhä ja kattava kuva maailmasta. "En usko, että edes isyys on muuttanut ajatteluani. Nick Caveen tarinat ovat ikuisia kertomuksia ihmisen kamppailuista synnintunnossa, sekä koko elämän kohtalokkuudesta. He kaikki ovat soittaneet Caven kanssa pitkään. Armo, pelastus ja tuomio ovat läsnä. On sunnuntain aamupäivä, ja tuossa he istuvat. Työhuoneella pianon ääressä tuli tehtyä liikaa pianoballadeja ja liian vähän rätväköitä, bluesin ja rockin raivon väkisinnaittavia ralleja. Bad Seedsistä sikisi Grinderman.
Voisiko Nick Cave tehdään mitään, mikä saisi rock-kriitikot hylkäämään hänet. Sanasto on nyt vähemmän raamatullista, vaikka teemat ovatkin ikuisia. Casey. Ja taas ollaan demokratiakeskustelun äärellä. Hän oli kirjoittanut muutamien edellisten levyjensä kappaleet työhuoneellaan. Neljän jäsenen bändissä se on mahdollista", Cave täsmentää. Syrjähypyt kirjoihin ja leffamaailmaan ovat yleisen mielipiteen mukaan mahtavia. Voisiko hän epäonnistua. Cave ilmoittaa, edelleen kohteliaasti ja hieman jopa anteeksi pyydellen, että kvartetti ei ole tänään "parhaalla tuulellaan". Levy on hieno, täynnä vahvoja tunnelmia. Englantilaistunut aussi on niitä läpikotaisin kunnioitettuja rockin aatelisia, jotka voivat tehdä mitä vaan. Nick Cave kuulostaa uuden Grinderman -yhtyeensä kanssa aivan törkeän hyvältä! Bändi sylkee energiaa kuin koskivoimala! Tai uuden ja uuden. Syyskuussa 50 täyttävä Cave saa faninsa liikkeelle vaikka julkaisisi levyjä Smurffien kanssa, mutta hän myös osaa myydä
Nick Cave on niitä läpikotaisin kunnioitettuja rockin aatelisia, jotka voivat tehdä mitä vain.
itsensä ja uudistuksensa omalle yleisölleen. Toisille käy hyvin, kaikille ei. "Syynä oli myös se, että meillä alkoi olla materiaalia, joka ei sopinut Bad Seedsin esitettäväksi", Cave sanoo. Caven seurassa voi näköjään tosiaan tapahtua kaikenlaista. 10
The Killers
13
Mia Darling
SUOMEEN SAAPUVA YHTYE RIEMASTUTTI MANCHESTERISSÄ.
ENTINEN BRITTIPOPPARI PÄRJÄÄ OMILLAAN.
Ei mitään siteitä vanhaan!
Nick Cave on uudistunut, taas. Nämä kelaukset loppuvat kuitenkin alkuunsa. Grinderman taitaa olla vain kätevä välimuoto, ilmaisukanava Caven hurjimmille, jammailusta ja improvisaatiosta syntyneille kappaleille
rytmi_0207_skene kopio.indd 11
20.3.2007 15:15:48
Mä olen hullu korento, niin kuin ne mua kutsuu. Miksi ihmeessä. Hän on aiemmin kertonut myös esimerkiksi laulaneensa Minä pelkään -kappaleen lopullisen version alasti pimeän studion lattialla. "Kyllä mun persoonani on sellainen kuin
| HUHTIKUU
Mulla on taipumusta itseinhoon.
levyllä olevan henkilön persoona. Siksi onkin hassua, että oon mukana bisneksessä, jossa ultimaattinen itsevarmuus on kaikki kaikessa. Kriisi käännettiin uuden kitaristin myötä voitoksi, ja toista levyä alettiin vääntää tutussa studiossa yhdessä tuottaja Raken kanssa. "Rake on Emma-palkittu tuottaja ja tehnyt töitä vaikka kenen kanssa. Korento-yhtyeensä musiikin mies mieltää hetken tuskailtuaan emopopiksi.
Juha Korento on siitä erikoinen rock-muusikko, että hän antaa haastattelut mieluiten aamuisin. "Lauloin ensimmäisen version aika kivuttomasti purkkiin, mutta illalla Rake soitti kertoakseen, ettei se biisi vielä ollut siinä" "Laulettiin studiolla koko seuraava päivä, mutta yksikään niistä kymmenestä otosta ei tuntunut uskottavalta. Miehille, jotka ovat tottuneet pitämään äijämölyn ympärillään ja joilla on tarve etsiä toisista virheitä, mulla ei ole mitään annettavaa.".
TEKSTI: EMMI LAUKKANEN
EMI | MIKKO HARMA
Korennon levyn on arvioitu sivulla 57.
12
|
RYTMI Huhtikuu 2007
rytmi_0207_skene kopio.indd 12
20.3.2007 15:15:50. Saavutin oikean tunteen vasta, kun makasin lattialla alasti ja biisi jylläsi kovaa taustalla. Meidän välillä on aukoton luottamus, joka perustuu molemminpuoliseen kunnioitukseen", Juha Korento kertoo. Kun tekee itsestään taidetta, sitä huomaa tällaisia asioita." Pyrstötähteä voi pitää jatkokertomuksena, minä-hahmon monologina. Korennon sivupersoona. Onko heidän helppo samaistua näihin lohduttomiin vuodatuksiin. Entä muut suomalaiset sulkeutuneet miehet. Huhtikuussa 2006, kun Tandemlentodebyytin julkaisusta oli kulunut vajaa vuosi ja kakkoslevyn nauhoituksiin valmistauduttiin vihdoin bändisoundia lähestyneen yhteissoiton turvin, kitaristi Ilkka Wirtanen kertoi lähtevänsä yhtyeestä. Se on aika jännä paradoksi." "Mulla on myös taipumusta itseinhoon, omien tekemisteni vähättelyyn ja vahvoihin mielialan vaihteluihin. " Juha Korento myöntää, että biisien epäonnistumista pelkäävä minä-hahmo on hänen alteregonsa. Skene
Korento kolmannessa persoonassa
Juha K. Korento on tehnyt levyllisen taidetta itsestään. Iltapäivä-ärtyisyydestä kärsivä mies laulaa Korento-nimeä kantavassa, Jyväskylässä vuonna 2001 perustetussa yhtyeessä, jonka uuden Pyrstötähtialbumin päähenkilö on Juha K. Levyn lauluja on kuvailtu myös suomalaisen sulkeutuneen miehen tilityksiksi, joihin Korennon mukaan kuka tahansa joskus pimeälle puolelle katsonut voi samaistua. "Se riippuu sulkeutuneen miehen tavasta olla sulkeutunut
Nyt Thompson on levyttänyt uransa parhaan country-albumin suomalaiselle Bluelight-merkille. Kymmenen vuotta myöhemmin yhtyeen entisestä keulakuvasta Mia Keurulaisesta on kasvanut omaehtoinen singer-songwriter Mia Darling.
Vuoden 2005 keväällä Mia Keurulaisella oli paha olla. Työstettävien biisien löydyttyä var-
Suomalaissoittajien taidot todella yllättivät minut.
sinaiset äänityssessiot päätettiin pitää elokuun alussa 2006. "Olin yksinäinen, surkea ja masentunut", hän muistelee nyt, kaksi vuotta myöhemmin. "Vuoden 2005 kesällä olin Tampereella juhlimassa Liekki-yhtyeen poikien kanssa. Olen aina kuitenkin pitänyt tämäntyylisestä countrystä ja sen esittämisestä. Taidenäyttelyissä hän kävi melkein joka päivä. Hayden Thompson on arvioitu sivulla 66.
POKO | MINNA KURJENLUOMA
Popparin tilinpäätös
The Pansies oli suomalaisten brittipop-bändien ykkönen. Ahkerasta tahkoamisesta huolimatta ura rockabillyn parissa ei ottanut tulta ja Thompson matkusti Chicagoon, jossa hän teki pitkän päivätyön countryn parissa. country -tunnelmia. Aamuyöllä hortoiltiin valomerkin jälkeen kaupungin kaduilla. Hän meni kuuntelemaan jopa ortodoksisen messun. "Ajatus tuntui vieraalta. "Imin itseeni hirveästi kaikkia mahdollisia ärsykkeitä ja vaikutteita. "Nuorempana halusin elokuvaohjaajaksi. Albumin kahteentoista kappaleeseen mahtuu hienoja tunnelmakuvia, paljon urheaa toipumista ja päättäväistä tulevaisuuteen katsomista. Uuden Bluelight-albumin muut biisit valittiin tarkkaan Thompsonin tyyliin sopiviksi. Charly-levymerkin julkaisema kiekko juhlisti sekä Thompsonin paluuta musiikkibisnekseen että ensimmäistä vierailua Euroopan rockabilly-estradeilla. Taustabändiin saatiin kerättyä kovan linjan muusikot Janne Haavisto, Tommi Viksten, Pekka Gröhn ja Pepe Ahlqvist. Ei kulunut kauaa niin mulla oli bändi ja biisejä alkoi syntyä." Mian juuret ovat 90-luvun indiepopissa. "Masennus alkoi irrottaa otettaan. "Alkuun en ollut innostunut koko ideasta", Thompson paljastaa. Vaikka Paradoxesin sovituksissa on luovia ratkaisuita ja syvyyttä enemmän kuin suurimmassa osassa 90-luvun tusina-indietä yhteensä, mennyt vuosikymmen kuuluu levyltä. Thompsonin ainoalla julkaistulla Sun-singlellä pianoa soittaa vielä tuolloin tuntematon Jerry Lee Lewis. Mielialat olivat sellaisia, ettei hän meinannut itsekään uskoa niitä todeksi. Hayden Thompson löysi inspiraation suomalaisesta maalaismaisemasta.
Hayden Thompsonin ura alkoi jo 16vuotiaana countryn parissa vuonna 1954. Minä ja Jansku hypättiin keinuun. Mia reagoi kriisiin toiminnalla. Kasvoin countryn parissa, mutta minusta on myös kiva katsella tanssilattiaa, joka on täynnä tanssivia ihmisiä."
SONY BMG
| HUHTIKUU. Kuin sanattomasta sopimuksesta lähdettiin kaikki juoksemaan
yhtäkkiä Pikku kakkosen puistoon. Uuden levyn myötä Thompson aikoo jatkaa keikkailua sekä countryettä rockabilly-tapahtumissa. Paikoin laulut leijuvat vaivattomasti ja kevyinä kuin Dubstarilla. Levyn sisäkanteen painettu "statement" Life Is A Fairy Tale on peräisin John Irvingin romaanin perustuvasta Kaikki isäni hotellit -elokuvasta. Kyllä tätä voi pitää tilinpäätöksenä." Mia kertoo kuinka esimerkiksi Swinging-kappale kuvaa hetkeä, jolloin lauluntekijä tunsi, että elämä voi olla vielä kivaa ja mielekästä. Myös elokuvat ovat Mialle tärkeitä. Mukaan on napattu matskua muun muassa kahdelta tunnetummalta Sun-veteraanilta, Johnny Cashilta ja Charlie Richiltä sekä Thompsonin vanhalta ystävältä Waylon Jenningsiltä. Nopeassa tahdissa menivät uusiksi sekä työ- että tunne-elämä. "Vaikka osa biiseistä on syntynyt jo ennen tuota kevättä, levyn kantavana teemana on kolmenkympin kriisi, aikuiseksi
Elämän tärkeimmät asiat ovat musiikki, hiljaisuus ja ystävät.
kasvaminen ja siitä rytäkästä toipuminen. Vaikka tarkoitus oli vain päästä hetkeksi pahaa oloa pakoon, olen myöhemmin ymmärtänyt, että sain samalla huomaamatta monenlaista inspiraatiota tulevaa musiikkiani varten." Mia Keurulainen muuttui laulaja-lauluntekijä Mia Darlingiksi helmikuussa ilmestyneellä ensimmäisellä sooloalbumillaan Paradoxes. Oli tullut ero ja töissä burn out. Pian Thompson seurasi Mississippin Boonevillesta erään Elvis Presleyn jälkiä Memphisiin. Hiljaisuudesta voi nykyään nauttia ihan sellaisenaan, välttämättä ei tarvitse olla edes kirjaa kaverina."
TEKSTI: MIKKO AALTONEN
Paradoxes arvioidaan seuraavassa Rytmissä.
RYTMI Huhtikuu 2007
|
13
rytmi_0207_skene kopio.indd 13
20.3.2007 15:16:07
Skene
Country-konkari ja sen kaverit
napattiin Thompsonin 60-luvun tuotannon kärkeen kuuluva Sixteen Dollars Eighty Eight Cents. Olli Haavisto oli rakentanut Salitun vanhan kansakoulun juhlasaliin vaativammatkin tarpeet täyttävän äänitysstudion. "Minä rakastan countryn laulamista, mutta uusi albumi ei tarkoita, että kääntäisin selkäni rockabilly-faneille. Nuorukainen hengaili Sun-levymerkin studiolla ja esiintyi yhdessä tallin merkkimiesten Sonny Burgessin ja Billy Lee Rileyn kanssa. Näin jälkikäteen olen iloinen, että lähdin mukaan tähän projektiin." Lopulta konkari löysi country-vaihteelleen innoituksen suomalaisesta maalaismiljööstä. Tällä hetkellä kaikkein tärkeimmät asiat ovat kuitenkin musiikki, hiljaisuus ja ystävät. Tämän ohella uuden kuosin saivat myös Drive Me Out Of My Mind ja I Wanna Get Home, jotka ilmestyivät alun perin vuonna 1984 Booneville Mississippi Flash albumilla. Toisinaan, kuten levyn nimibiisissä, ollaan lähellä The Cardigansin viime vuosien alt. Muut taisivat kiipeillä puihin." Seuraavana aamuna jokin oli muuttunut. "Näiden soittajien taidot todella yllättivät minut." Vaikka Suomi-sessioissa purkitettiin pääasiassa uusia biisejä, mukaan
TEKSTI: JUHA MIETTINEN
Kirjoittaja on Big Beat -lehden päätoimittaja
Sitä hämmentävämpänä yhteiskiertuetta voi pitää, kun tietää, että Tupacin ensimmäisestä epäonnistuneesta murhayrityksestä syytettiin aikoinaan juuri Diddyä. "Hiphop antoi minulle tilaisuuden lopettaa jengitouhut, huumeiden kauppaamisen ja muut negatiiviset aktiviteetit. Lähestymistapojen erilaisuudesta huolimatta kaksikko komppasi toisiaan keskinäisen kunnioituksen ja arvostuksen hengessä. Vaikka yhä edelleen lain kanssa törmäyskurssille ajautuva rappari pudottaa vakuuttavia riimejä crip-jengin siniväreistä, olemuksesta huokuu itseironia, jollainen on perin harvinaista kiveen hakatuista profiileista rakentuvassa hiphop-kulttuurissa. Diddyn yhteisen Euroopan-kiertueen avajaiskonsertissa kirjoitettiin historiaa uusiksi, sillä 1990-luvun kiivaimpina vuosina miehet tuskin olisivat sopineet samalle lavalle, puhumattakaan samasta haastattelupöydästä. Vaikutelma vahvistui miehen Helsingin vierailulla. Diddy) kanssa. Vuonna 1992 Deep Cover -soundtrackilla Dr. Snoopin mukaan asiat eivät olleet todellisuudessa niin kärjistyneet kuin julkisuudessa väitettiin.
"Media paisutteli asioita. Ympärillä Diddyn Bad Boy -levymerkin baseball-rotseihin pukeutuneet posselaiset jorasivat yhdessä Snoopyn sinisiin sonnustautuneiden crips-jengiläisten kanssa. Jopa oletetun itälänsikahnauksen kuumimpina aikoina pidimme tavallaan yhtä. Diddy" Combs näyttäytyi tiedotusvälineiden edustajille sanavalmiina bisnesmiehenä, Snoop Dogg puhui vähän ja harkitusti mutta pilke silmäkulmassa. Nyt voin vuorostani tarjota mahdollisuuden muille. Näin hän on opettanut kokonaisen sukupolven faneja tutustumaan rap-musiikin juuriin. Myös näyttelijänä kouliintunut Snoop on kyseenalaistanut gangsta-imagonsa niin elokuvarooleissa kuin siviilielämässä. Itä- ja länsirannikon välinen vihanpito kulminoitui Snoopin ystävän ja label-kumppanin Tupac "2Pac" Shakurin murhaan Las Vegasissa syyskuussa 1996 ja Puff Daddyn suojatin Christopher "Notorious B.I.G." Wallacen murhaan Los Angelesissa puoli vuotta myöhemmin, maaliskuussa 1997. Olemme aina kunnioittaneet toisiamme. Puff ja minä työllistämme molemmat 5001000 ihmistä. Skene
Idän ja lännen suuri sovinto
Yhdysvaltain itä- ja länsirannikoiden rap-pomot aloittivat yhteiskiertueensa harkitusti Notorious B.I.G:in murhan 10-vuotispäivänä.
Snoop Doggin P. Siinä missä kiertuekumppani Sean "Puff Daddy/P. Keskustelimme jopa Puffin ryhtymisestä yhden albumini tuottajaksi." On hiphopista mitä mieltä tahansa, Calvin "Snoop Dogg" Broadusin, 35, elämäntyötä ei voi väheksyä. P. Näkymä oli kuin Broadwaylle sovitetusta koko perheen musikaalista, eräänlaisesta 2000-luvun West Side Storystä.
TEKSTI: MATTI KOMULAINEN JA MIKKO AALTONEN
Paid tha cost to be da boss: Snoopy Areenalla 9.3.
14
|
RYTMI Huhtikuu 2007
rytmi_0207_skene kopio.indd 14
MATTI KOMULAINEN
20.3.2007 15:16:10. Snoop Dogg aloitti uransa levyttämällä losangeleslaiselle Death Rowlle, jonka johtaja Marion "Suge" Knight oli sanallisessa sotatilassa newyorkilaisen Bad Boy -levyyhtiön perustajan Puff Daddyn (nyk. Dren rinnalla käynnistynyt ura pursuaa hittejä, joista monet ovat musiikillisesti suoraa jat-
| HUHTIKUU
Näkymä oli kuin Broadwaylle sovitetusta koko perheen musikaalista, eräänlaisesta 2000-luvun West Side Storystä.
kumoa 1970- luvun mustalle funkille kuten Parliamentille, Funkadelicille ja George Clintonille. Kun hiphoppari menestyy, hän ei eristäydy muista vaan tukee koko yhteisöään." Suuresta sovinnosta tehtiin näyttävää showta kolmetuntisen keikan lopussa, kun Diddy ja Snoop halailivat toisiaan Tupacin ja Notorious B.I.IG:in kuvien vuorotellessa screeneillä
rytmi_0207_skene kopio.indd 15
20.3.2007 15:16:40
Kanye West, Neville Brothers, Sting ja hyvät säät pitivät huolen siitä, että viivan alle jäi plusmerkkinen luku. Festivaali täytti näyttävästi pyöreät 40 vuotta ja teki kaikkien aikojen tappiot. "On kuitenkin hyvin vähän sellaista yleisöä, edes porilaisia, jotka viettäisivät täällä neljä päivää. "Viime vuosi toi takaisin sen, minkä edellinen vei", toteaa Pori jazzin tiedottaja Mikko Peltola. Glamoröösin syntymäpäiväjulkisuuden sijaan otsikoihin nousivat spekulaatiot festivaalin mahdollisesta konkurssista. "Esimerkiksi Sly & The Family Stone ja The Roots täydentävät toisiaan hyvin perjantai-iltana, ne edustavat samaa musiikillista jatkumoa. Samoin lauantain pääesiintyjät Steely Dan sekä parivaljakko Elvis tuneista ulkomaisia täydentävät hienosti Huba ja Tuomo", Peltola mainostaa. Ne otsikot olivat vahvasti liioiteltuja. Eli teemat pal-
Costello ja Allen Toussaint puhuttelevat samoja ihmisiä." Muut tätä kirjoitettaessa (16.3.) varmistuneet esiintyjät ovat sunnuntain Ziggy Marley ja Blood, Sweat & Tears. Skene
PORI JAZZ
| HUHTIKUU
Soul ja funk juhlivat Porissa
Tänä vuonna Pori Jazz on teemoitettu neljäksi erilaiseksi päiväksi.
Kaksi vuotta sitten Pori Jazzin ympärillä riitti dramatiikkaa. "Jos tätä jotenkin summaa, niin kyllähän täällä tänä vuonna soul ja funk juhlivat."
TEKSTI: MIKKO AALTONEN
Pori Jazz 14. Torstaina esiintyvät muun muassa Natalie Cole soul-bändinsä kanssa, Paul Ankan Rock Swings -kokoonpano sekä Miles Davisin rumpalin Al Frosterin kokoonpano, joka soittaa Davisin kappaleita. Lipunmyynti alkaa 1.4.
|
RYTMI Huhtikuu 2007
rytmi_0207_skene kopio.indd 16
20.3.2007 15:16:44. Lopullinen ohjelma julkistetaan 27.3. "Vaikka perjantaina Kanyen keikan aikana satoi, ihmisiä tuli paikalle ja jäätiin plussan puolelle." Viime vuonna jazz-organisaatio onnistui vakiinnuttamaan suunnitelman, joka osoittautui toimivaksi: jazzit jaetaan neljään väljään teemaan niin, että jokainen festivaalin pääpäivä on omistettu yhdelle teemalle. "Suomalaisista tähän mennessä varmis-
Esimerkiksi Sly & The Family Stone ja The Roots täydentävät toisiaan hyvin perjantai-iltana, ne edustavat samaa musiikillista jatkumoa.
velevat myös ja ennen kaikkea yleisöä." Peltolan mukaan festivaali on onnistunut tekemään "laadukkaita täsmäostoja", jotka mukailevat teema-ajattelua. 22.7. Kun tämä lehti tulee painosta, tiedämme siis jo, ovatko tarjouskilpailussa mukana olleet John Legend ja Joss Stone saatu kaapattu Poriin. Siis sillä edellytyksellä, että säiden haltijat niin suovat. Viime vuonna Pori palasi vahvalla ja aiempaa enemmän myös nuorisoa huomioineella ohjelmistolla. Tänä vuonna torstai edustaa "old skool" ajattelua, perjantai on "nuorisopäivä", lau16
Sly & The Family Stone (vas.) ja Ziggy Marley saapuvat Poriin.
antai on suunnattu Pori jazzin peruskävijöille ja sunnuntai on tuttuun tapaan "leppoisa piknik-päivä". Keskimäärin ihmiset juhlivat täällä kaksi päivää
rytmi_0207_skene kopio.indd 17
20.3.2007 15:17:03
Tideland taas kuvattiin nopeasti ja pienellä budjetilla sillä välin kun Grimmin veljesten filmauksessa pidettiin taukoa. Grimmin veljekset oli tähtinäyttelijöillä varustettu suurtuotanto. Liisa ihmemaassa kohtaa psykon
ELOKUV A
Omalaatuinen kulttiohjaaja elää omassa sisäisessä maailmassaan kuten hänen roolihahmonsakin.
Terry Gilliam, 66, kasvoi 1980-luvun kuluessa Monty Python -komediaryhmän animaattorista ylistetyksi elokuvaohjaajaksi. Gilliamilla oli kiistoja tuotantoyhtiön ja etenkin Weinstei-
TV &
MONOPOLE PATHÉ FILMS
18
|
RYTMI Huhtikuu 2007
rytmi_0207_skene kopio.indd 18
20.3.2007 15:17:05. Gilliamin tuorein elokuva, Mitch Culliniin kulttiromaaniin perustuva Tideland on erikoinen tapaus jopa mielikuvituksellisista visioistaan tunnetulle Gilliamille. Hänen parhaita ohjaustöitään kuten Brazil (1985), Fisher King (1991) ja 12 apinaa (1995) voidaan jo nyt pitää klassikoina. Nämä kaksi tuotantoa poikkesivat suuresti toisistaan. Tideland kuvattiin lähes samanaikaisesti toissa vuonna ilmestyneen Grimmin veljesten kanssa
Tidelandin kohdalla Gilliam on sen sijaan saanut uransa ristiriitaisimmat arvostelut. Gilliam käsikirjoitti elokuvan yhdessä Python-kollega Michael Palinin kanssa. Urhealle ritarille raajan menettäminen on pelkkä pintanaarmu. Hänen omien sanojensa mukaan kyseessä on "Liisa ihmemaassa kohtaa Psykon". Nerokas yhdistelmä Orwellia, Kafkaa ja Gilliamin visuaalisia fantasioita.
2. Elokuvaprojektia ei ole vielä kokonaan hylätty. John Cleese esittää Robin Hoodia.
Tidelandin Suomen ensi-ilta on 13.4.
RYTMI Huhtikuu 2007
|
19
rytmi_0207_skene kopio.indd 19
20.3.2007 15:17:22. MONTY PYTHONIN HULLU MAAILMA
Vaikka tarina välillä polkee paikallaan, Tideland on ohjaajansa näköinen elokuva, joka jää mieleen kummittelemaan pitkäksi aikaa.
ilmassaan seuranaan neljä nukenpäätä, joilla on kaikilla nimet ja äänet. Noin kymmenvuotiaan Jeliza-Rosen ( Jodelle Ferland) hippivanhemmat ovat narkomaaneja. Tideland jakaa mielipiteitä vielä enemmän kuin monien vihaama psykedeelinen huumekuvaus Pelkoa ja inhoa Las Vegasissa (1998). nin moguliveljesten kanssa Grimmin veljesten lopullisesta leikkauksesta, ja elokuva pantiin kuukausiksi jäihin. Fisher King on koskettava ja samalla hauska tarina, jossa tragedian kohdanneet ihmiset auttavat toisiaan ja yrittävät pärjätä ihmissuhteissaan. ROSVOJA, ROSVOJA!
(TIME BANDITS, 1981) Kevin-nimisen pikkupojan vaatekaapista tulee hieman Narnian tarinoiden tapaan portti mielikuvitusmaailmaan. Kevin liittyy kuuden kääpiöbandiitin seuraan, ja siitä seuraa Gilliamille niin rakasta aikamatkailua. Sam Lowry (Jonathan Pryce) on pikkuvirkamies terrorismia vastaan taistelevassa ministeriössä "jossain 1900-luvulla". Hän alkaa elää omassa sisäisessä maa-
Terry Gilliam Top 5
1. Koska kyseessä on Gilliamin elokuva eikä mikään Terminator, niin aikakone heittää Colen toistuvasti väärään paikkaan ja väärään aikaan, kuten mielisairaalaan tai ensimmäiseen maailmansotaan. Elokuvassa on mielikuvituksellisia fantasiajaksoja ja kauniisti kuvattuja kohtauksia. Ja koska Gilliamin elokuvasta on kyse, niin ilman aikamatkailuakin mukana on keskiaikainen linna, Graalin malja ja kaduilla ratsastava tulta syöksevä ritari.
5. Elokuvan päähenkilö on nuori tyttö, joka Liisan tavoin seikkailee ihmemaassa ja juttelee jänisten ja oravien kanssa. Psykosta muistuttavat muumioituneet ruumiit ja kauhuelokuvan ainekset. Ennen Grimmin veljeksiä ja Tidelandia Gilliam yritti kuvata Johnny Deppin kanssa Don Quijotesta kertovan elokuvan, mutta monumentaaliset tuotantoongelmat keskeyttivät filmaukset kokonaan. Vanhempien kuoltua Jeliza-Rose jää orvoksi autioon taloon syrjäiselle maaseudulle. Gilliam on itse kertonut olevansa erittäin tyytyväinen Tidelandiin. Hevoset korvataan näppärästi kookospähkinöillä. Jeliza-Rose piikittää rockmuusikko-isälle ( Jeff Bridges) kamaa suoneen, jotta tämä pääsisi "lomalle". Tideland on visuaalisesti aitoa Gilliamia. FISHER KING
(THE FISHER KING, 1991) Radiotoimittaja Jack Lucas (Jeff Bridges) on joutunut elämässään sivuraiteille ja yrittää tappaa itsensä. Toinen kiinnostava hanke on filmatisointi Neil Gaimanin ja Terry Pratchettin fantasiaromaanista Hyviä enteitä. Vaikka tarina tuntuu välillä polkevan paikallaan, niin Tideland on ohjaajansa näköinen elokuva, joka jää mieleen kummittelemaan pitkäksi aikaa. BRAZIL - TÄMÄN HETKEN TUOLLA PUOLEN
(BRAZIL, 1985) Brazil on Terry Gilliamin satiirinen visio totalitaarisesta yhteiskunnasta, jossa kaikkia ja kaikkea valvotaan. 12 APINAA
(TWELVE MONKEYS, 1995) Vaarallinen virus pääsee irti vuonna 1996 ja tuhoaa lähes koko ihmiskunnan. Gilliam on väläytellyt että The Man Who Killed Don Quijote vielä saattaisi toteutua. Lopputulos on yksi kaikkien aikojen parhaita komedioita. 12 apinaa perustuu löyhästi Chris Markerin lyhytelokuvaan La Jetee (1962).
3. Vuosia televisiosarjan loputtua komediaryhmä kokoontui uudelleen yhteen ja teki parodisen spektaakkelin kuningas Arthurista, pyöreän pöydän ritareista ja Graalin maljasta. Byrokratian rattaissa tapahtuu kohtalokas virhe, ja päiväunissaan Ikaroksen lailla liitelevä Lowry joutuu painajaismaisen sekaannuksen keskipisteeseen. Grimmin veljekset oli sekä yleisön että kriitikoiden mielestä yksinkertaisesti huono elokuva. Jos nämä eivät toteudu, niin Gilliamilla on lukuisia muitakin projekteja suunnitteilla.
TEKSTI: JUSSI HUHTALA
(MONTY PYTHON AND THE HOLY GRAIL, 1975) Gilliam ohjasi ensimmäisen pitkän elokuvansa yhdessä Monty Python -kollegansa ja kaimansa Terry Jonesin kanssa. Maailmankaikkeuden madonreikien kautta päästään Antiikin kreikkaan, Sherwoodin metsään sekä Titanicin neitsytmatkalle. Sen estää Robin Williamsin esittämä Parry, jolla on omat traumansa. Neljäkymmentä vuotta myöhemmin rangaistusvanki James Cole (Bruce Willis) lähetetään 90-luvulle selvittämään viruksen alkuperää. Jo alkutekstit ovat elokuvahistorian hauskimmat.
4
Tämä kaikki sopi paremmin kuin hyvin hetkeen, jolloin "svengaava Lontoo" alkoi muuttua "psykedeliseksi Lontooksi". Pelkkänä elokuvana katsottuna Perfromance on sekava, ajoittain pitkästyttävä ja kovin teennäisen tuntuinen. Paikka löytyy Jaggerin kellarista. Legendan mukaan Jagger ja Pallenberg harrastivat kuvauksissa seksiä oikeasti ja että tämä olisi ollut yksi syy Stonesin voimakaksikon keskinäisten välien viilenemiseen ensimmäisen kerran. Enemmän kuin perinteinen elokuva, Nicholas Roegin ja Donald Cammellin yhteisohjaus on nimenomaan performanssi, jossa väreillä, lavastuksella, puvustuksella ja tunnelmalla on isompi painoarvo kuin käsikirjoituksella tai näyttelijätyöllä. Näistä monet väittävät katsoneensa elokuvan satoja kertoja. 20
Mick Jagger ja parhaan kaverin tyttöystävä.
Ensimmäistä kertaa dvd-muodossa ilmestynyt Performance oli omituinen elokuva jo vuonna 1970.
Tästä alkaa houreinen matka asteittaiseen todellisuudentajun katoamiseen. Näin ääniraidalla ei yllättäen kuullakaan aikakauden brittirockia tai edes trendikästä jenkkipsykedeliaa, vaan Laurel Canyonin rentoja singer-songwriter -hippejä kuten Ry Cooder, Lowell George ja Randy Newman. Performancen keskiössä on kaksi hahmoa. Toinen on James Foxin tulkitsema psykopaatti-sarjamurhaaja Chad, joka tarvitsee turvapaikan omiltaan. TV &
ELOKUV A
SUOMEN ELOKUVA-ARKISTO
Ajankuva marginaalista
Vuonna 1968 kuvattu ja lokakuussa 1970 ensi-iltansa saanut Performance on nimensä veroinen elokuva. Vaikka elokuva sijoituu koleaan Britanniaan, Performancen soundtrackin sai räätälöitäväkseen Phil Spectorin losangeleslainen luottomies Jack Nitzsche. Huumeilla, vapaalla seksillä sekä Keith Richardsin (ja Brian Jonesin entisen) tyttöystävän Anita Pallenbergin esittämällä
Elokuva on performanssi, jossa väreillä, lavastuksella ja tunnelmalla on isompi painoarvo kuin käsikirjoituksella tai näyttelijätyöllä.
kokopäivävampilla on sopassa osansa. Elokuvan tunnelman ja ääniraidan välillä ei kuitenkaan ole tyrmäävää kontrastia, vaan kultasormi-Nitzsche on onnistunut taikomaan kalifornialaiskavereistaan irti liki psykedelisiä tunnelmia.
TEKSTI: MIKKO AALTONEN
Performance -dvd (Nottinghill klo 11.17) ja soundtrack ilmestyivät maaliskuun alussa.
|
RYTMI Huhtikuu 2007
rytmi_0207_skene kopio.indd 20
20.3.2007 15:17:28
rytmi_0. Aika-
laiskokemuksena se on jättänyt kuitenkin lähtemättömät jäljet moniin marginaalissa eläneisiin tai vaihtoehtokulttuuria etäältä ihailleisiin ihmisiin. Aivan oma lukunsa on Performancen soundtrack, joka on vähintään yhtä erikoinen tapaus kuin itse elokuva. Tärkein on Mick Jaggerin esittämä, vähän yli kaksikymppisenä eläkkeelle jäänyt omituinen miljonääri-rocktähti Turner. Amazon verkkokaupan sivuilla elokuvan on arvostellut 46 asiakasta. Yhtä visuaalisesti vaikuttavia ajankuvia 1960-luvun lopun vastakulttuurin kirkasvärisestä olemuksesta ovat ainoastaan Roger Cormanin The Trip ja Michaelangelo Antonionin Blow-Up
Trilogian täydensi viimevuotinen Kauniita ilmoja [Bel Air, 1967], kronikka Kalifornian kukkaisvallankumouksesta ja Alice Hopperin yrityksestä tehdä eräästä chicanoyhtyeestä Seuraava Suuri Juttu. Kirjailijan arjentaju ja detaljitarkkuus ovat perua paitsi kirjavasta työtaustasta postinkantajasta baariduunariin, myös kirjallisuuden- ja taidehistorian opinnoista. Kokonaisuus levisi käsiin sisällön osalta ja
WSOY
KIRJAT
22
|
RYTMI Huhtikuu 2007
rytmi_0207_skene kopio.indd 22
20.3.2007 15:17:44. Tässä on tietty itseanalyysin paikka: aina on ollut semmoinen fiilis, että jollen ole tämän maan neekeri niin ainakin mustalainen." Tien avauduttua fiktiivinen maailma on alkanut elää omaa elämäänsä. Historiallisilta taustoiltaan vedenpitävä ja aikalaisten ajatushorisonttia uskottavasti valaiseva teos sai jatkoa kolme vuotta myöhemmin Virginia City, 1965:stä, joka liimautui hipahtavan näyttelijäseurueen peesiin, tantereenaan muun muassa Nevada. Siihen piti kuulua viisi lyhyttä osaa, viiden eri henkilön näkökulmasta. Helmikuussa Andalusian vuoristoon apurahapakolaiseksi muuttanut Filppula etsii nykyään kuitenkin uusia näkökulmia. Filppulan populaarikulttuurin syvätuntemus on tuottanut häkellyttävää jälkeä. "Minun oli tarkoitus toisena romaanina kirjoittaa kokonaisuus, joka kattaisi koko 1960-luvun. Aikamatkoja rockin menneisyyteen
Kirjailija Jaska Filppula sukkuloi jo kolmannella romaanillaan popkulttuurin lähihistoriassa.
Jaska Filppulan synnyinseudulta Porista ja kasvuympäristöstä Koskenkorvalta on matkaa rockin juurille Yhdysvaltoihin. Vastaanotto olikin hämmentynyt, kun kirjailija raportoi esikoisessaan Chicago, 1959 (WSOY 2002) populaarikulttuurin alkulähteiltä ja havainnoi "ihmisistä ja muusikoista, jotka eivät koskaan päätyneet rockin, popin tai bluesin kaanoniin". Faktat ovat olleet kohdallaan pienintä yksityiskohtaa myöten, on kyseessä äänilevynvalmistus tai Elektra -levy-yhtiön pomon Jac Holzmanin oikut. "Halusin kuvata menestyvien artistien jalkoihin jääneitä tyyppejä, jotka eivät ole katoavaisuudestaan huolimatta mitään rapasakkia tai häviäjiä. "Olen karistanut akateemista pölyä päältäni ja tehnyt paluuta henkiseen alkulimaani mikä tarkoittaa lukemista huvin vuoksi ja musiikin kuuntelemista etsiäkseni kadonnutta intohimoani." Chicago jalostui aikoinaan opinnäytetöistä ja oman ulkopuolisuuden aistimisesta. Romaanihahmot ovat lihaa ja verta ja sivuhenkilöinä vilahtelee oikeita alan ihmisiä
Näen koko epookin vain levy-yhtiöiden voitontavoittelun kautta, mikä on kantava teema kaikissa kolmessa romaanissa."
TEKSTI: MATTI KOMULAINEN
rytmi_0207_skene kopio.indd 23
20.3.2007 15:17:49. "Chicagon laiskanpulskaan rytmiin liittyy toiston pysyvyys, tietynlainen jähmeys ja staattisuus. Niitä olisi sääli jättää käyttämättä. Kauniissa ilmoissa vallitsee tarkoituksellisesti läpeensä kaupallinen meininki. "Mainitsemastani viiden vihkosen paketista on iso osa vielä toteuttamatta tuntuu vain ettei siinä ole kaikki kohdal-
joittaessa välttämään patetiaa. otin teoksen ensimmäisen osan uusintakäsittelyyn. Seuraava kirja voi jatkaa lähimenneisyyttä ruotivassa americana-teemassa tai sitten ei. Pariisi kiinnostaisi miljöönä mutta toisaalta minulla on hyvät pohjat Mustista Panttereista ja Weather Undergroundista, joka oli hemmetin tunari terroristipoppoo. Pariisissa harmittaa myös se, että aikakaudesta riippumatta kaupunki on romantiikaltaan kulunut, enkä sitä paitsi osaa ranskaakaan." Vaikka New Yorkissa käynyt ja Kalifornian kiertänyt Filppula tunnustautuu fiftarin ja roots-miehen sijaan "gootiksi, tai jos saa hienostella, pregootti ja postpunkkari", mennyt aika ja miljöö auttavat kirrätysti. Virginiassa taas on enemmän sekoilua ja halluja, hektistä biittiä. Kauniita ilmoja on paketin toinen osa plus pätkiä sieltä täältä toistaiseksi julkaisemattomista vihoista." Trilogian jatko on auki. Päähenkilö muistaa vain tarpeelliset, omaa egoaan hellivät asiat, kuten oikeissakin rock-muistelmissa." "Vaikka tuon aikakauden musiikki oli hyvää, ei se enää kosketa minua. Omista nuoruudenrakkauksista kuten Birthday Partysta ei ehkä syntyisi ulkopuolisen vastaavasti vakuuttavaa tekstiä kuin esimerkiksi tuulisen kaupungin junamaisesta bluesista tai hippikauden taustalla vaikuttaneista virtauksista. Siitä tuli Virginia City, 1965. Silloinkin kun tapahtuu, kaikki etenee hitaasti, ennalta mää-
Vaikka 1960-luvun lopun musiikki oli hyvää, se ei enää kosketa minua.
laan
Siksi on paikallaan tutustua ilmiöön paremmin, ja tarkastaa, miten musiikkimediat ja bändit ovat vastaamassa uuden webin haasteisiin ja mitä nämä haasteet oikeastaan ovat. Termiä on jo ryöstöviljelty laajalti, mutta pahimmat ajat taitavat olla vielä edessä. Seuraavan sukupolven webistä on esitetty monenlaisia teorioita. Ohjelmien uudet versiot merkitään järjestysnumeron ja kehitysversion mukaan, eli esimerkiksi merkintä 7.1 tarkoittaa seitsemännen ohjelmasukupolven ensimmäistä päivitettyä versiota. Näin internetin alati kasvavasta tietomäärästä on helpompaa seuloa samanmielistä ihmisryhmää kiinnostavaa tietoa. Spin.com luottaa bloggaavaan toimittajaan, mutta myös muusikoiden kirjoittamat blogit kasvattavat suosiotaan. Esimerkiksi Spin.comin keskustelualue taitaa olla olemassa vain, koska se kuuluu verkkotrendiin. Uuden webin periaatteet toteutuvat myös siinä, että kaikkea sisältöä pitää voida kommentoida ja mitä vähemmällä vaivalla, sen parempi. Lilyn nousu suosioon starttasi nimenomaan aktiivisesta bloggauksesta, ja yhä edelleen hänen kärkkäät kommenttinsa herättävät laajaa huomiota. Musiikkilehdet ja artistit pyrkivät parhaansa mukaan vastaamaan uusiin haasteisiin verkkosivuillaan.
Tietokoneiden ohjelmistot kehittyvät hurjaa vauhtia, kuten it-ala muutenkin. Musiikkilehtien nettisivut ovat hypänneet yhteisöllisen linkittämisen kelkkaan innokkaasti, sillä esimerkiksi NME- ja Q-lehdet tarjoavat automaattisesti kaikille uutisille, artikkeleille ja levyarvioille valmiita linkkejä useille yhteisöllisen linkittämisen sivustoille. Jotkut kirjoittajat painottavat kehittyneempien tekniikoiden tärkeyttä, jotkut mobiileja selaustapoja. Digg.comin ja del.icio.usin kaltaiset saitit listaavat käyttäjien lähettämiä linkkejä, joita yhteisö sitten arvottaa kiinnostavuuden mukaan. Nykymaailmassa lehtien palautepalstat ovat auttamattomasti liian hitaita, kun lukijoilla on mahdollisuus reagoida sisältöihin välittömästi palautetarpeen syntyessä. Myös suomalaismuusikot bloggaavat. Erilaiset studio- ja kiertueblogit ovat suosituimpia, mutta myös perinteisem-
24
|
RYTMI Huhtikuu 2007
rytmi_0207_skene kopio.indd 24
20.3.2007 15:45:42. Yhtenäisin rintama korostaa kuitenkin sosiaalisen sisällöntuotannon tärkeyttä. Uusimpana, ja kenties tulevaisuuden kannalta tärkeimpänä ilmiönä ovat esiin nousemassa niin sanotut "social bookmarking" -palvelut, jotka ovat mullistamassa linkitystä ja tiedonhakua internetissä. Spinin foorumilla oikeita ihmiskäyttäjiä on häviävän pieni määrä, ja mielenkiintoinen tieto hukkuu pahasti ohjelmallisten spämmirobottien lähettämiin seksisivustojen mainoksiin.
DIGIMEDIA
Lily Allen (alh.) ja Moby ovat verkkoaktiivisia artisteja.
BLOGGAUS MAISTUU
MUUSIKOILLEKIN
Bloggaaminen on omaksuttu sujuvasti osaksi musiikkisaittien arkea. Musiikkilehtien ulkopuolelta paras esimerkki on brittilaulajatar Lily Allen, jonka MySpace-blogeissa huutia ovat saanet NME-lehden lisäksi monet muusikkokollegat. Tällä tarkoitetaan erilaisia blogeja ja keskustelualueita, mutta myös internetyhteisöjä, kuten MySpace tai Irc-galleriaa. Myös keskustelupalstat ovat musiikkisaittien vakiokalustoa, tosin parhaimmat ja suosituimmat foorumit ovat edelleen itsenäisiä, musiikkilehdistä irrallisia keskustelualueita, jotka ovat syntyneet käyttäjälähtöisesti. Erilaisten internet-evankelistojen ja mainostoimistoväen puheisiin on viimeisen parin vuoden aikana ilmaantunut termi web 2.0, joka siis viittaa uuteen versioon world wide web -internetympäristöstä. Musiikkilehtien nettivastaavat ovat huomanneet, ettei tiedon omimisella saavuta internetissä mitään. Kyse on siitä, kuka tarjoaa tietonsa saavutettavimmassa muodossa. Tällä palstalla käsitellään digitaalisen median ilmiöitä ja trendejä viihdeelektroniikan, musiikinkuuntelun ja musiikin levityksen näkökulmista.
PLAYGROUND
Vuoropuhelua verkossa
Internet kehittyy kohti todellista vuorovaikutteisuutta
ovet 21.00, 8e (-S-/K18) SUPERCHRIST, SNIPE DRIVE STALINGRAD COWGIRLS ma 30.4. ovet 19, 18e (-S-/K18) HEAVY TRASH (USA) (Jon Spencer) MICRAGIRLS pe 20.4. ovet 19, 15e (-S-/K18) LADYTRON (UK) la 14.4. Tekniset sovellukset nähdään käyttäjien onneksi lähinnä palvelemassa interaktiivisuuden syntymistä, eikä niinkään itseisarvona. ovet 21.00, 8e (-S-/K18)
Mestarisoundi soundcheck 2007:
piä mielipidekirjoituksia nähdään. Konemuusikon saitin suosion salaisuus on hyvä ja perusteellinen blogiosio, jota Moby päivittää usein, ja jota kommentoidaan paljon. CMX:n kysymys-vastaus-vieraskirja ei ole suoranaisesti blogi, mutta nettiin pohjautuvassa vuorovaikutuksessa se on pioneeri. ovet 21, 14e (-S-/K18) PMMP, JOENSUU1685
www.digg.com | www.del.icio.us www.myspace.com | www.irc-galleria.net www.nme.com | www.mojo4music.com www.q4music.com | www.pmmp.fi www.jippu.fi | www.cmx.fi www.mokoma.com | www.moby.com www.u2.com | www.metallica.com
Tsekkaa netistä matkat sekä keikkapäivitykset:
www.elmu.fi
ENNAKOT: Tiketti ja Lippupalvelu, ellei muuta ilmoitettu. ovet 21.00,10e (-S-/K18) PAPRIKA KORPS (POL) +supports pe 27.4. ovet 21, LM (-S-/K18) METHOD MAN (USA) to 5.4. ovet 21.00, 10e (-S-/K18) RISTO + spesiaaliohjelmaa! ke 11.4. Ulkomaisista artisteista huomiota ansaitsee esimerkiksi Moby, jonka verkkokoti on palkittu muun muassa Music Televisionin puolesta netin parhaana artistisaittina. ovet 20.00, 12e (-S-/K18) Noisefest 2007: WOLF EYES (USA) KIILA, GRUNT, PYMATHON KILLER McHANN ke 18.4. Ovella peritään 1,5e eteispalvelumaksu. Usein isoimpiin saitteihin liittyy myös fanclubeja ja street team -toimintaa, jota verkkosivut laajalti mainostavat. ovet 21, 12e (-S-/K18) NoMeansNo (CAN) KOMETA, FUN la 21.4. Myös Mokoman riemukkaat tarinat studiosessioista keräsivät paljon lukijoita. pe 30.3. ovet 21, 18e (-S-/K18) MAD SIN (GER) THE FLAMING SIDEBURNS la 28.4. Laulajatar Jippu kertailee omassa blogissaan arkielämän kummallisuuksia. ovet 19.00, 8e (-S-/K18) Takeoff:NEVERSTORE (SWE) SARA +takeoff talents to 19.4. PMMP:n Paula kertoo bändielämästä yhtyeensä sivuilla. Esimerkiksi U2.com tarjoaa perustietojen lisäksi tiheästi Yhteisöjen luonti korostuu musiikkisaiteillakin päivä päivältä enemmän. Ikärajattomillakin keikoilla anniskelualue! Ravitsemusliike Nousu auki arkisin klo 11-16.
rytmi_0207_skene kopio.indd 25
20.3.2007 15:46:01. Isojen artistien kohdalla verkkosivut ovat jo jonkin aikaa olleet lähinnä yhtyeiden mittavan liiketoiminnan kasvattamiseen keskittyviä portaaleja, joissa bändin kuulumisten kertomisen lisäksi myydään levyjä, oheiskrääsää ja lippuja keikoille. Metallica menee saittinsa teknisessä toteutuksessa jopa niin pitkälle, että sivuilla vierailijat voivat kuunnella Metallica-nettiradiota, tai valita, minkä levyn ulkoasuteemalla he haluavat sivuja selata.
Ulkomaiset musiikkilehdet ovat huomanneet ettei tiedon omimisella saavuteta verkossa mitään.
sin onkin enemmän sääntö kuin poikkeus, että mainstream-artistin sivuilta löytyy jonkinlainen blogipalsta. Nykyisin bloggaus on suosituin vuorovaikutteisuuden muoto, mutta tekniikan kehittyessä esimerkiksi videomuotoiset blogit ja niihin videomuodossa esitetyt vastaukset saattavat nousta myös artistipuolella arvoon arvaamattomaan.
TEKSTI: JUSSI MÄNTYSAARI
HANNIBAL&SOPPA, SRKKPJAT KEMMURU, RUUDOLF SUPERJANNE, MAJAKKA KONVEHDINMUSSUTTAJAT pe 6.4. Esimerkkejä on monia, ja nykyi-
päivitettyjä artikkeleita bändin toiminnasta, tietoa Bonon tukemista humanitäärisistä projekteista sekä tapahtumia ja sisältöjä, joihin vain käyttäjätunnuksen luoneet fanit pääsevät käsiksi
Nyt huumori on tiukemmassa, sillä aikaa
|
RYTMI Huhtikuu 2007
rytmi_0207_jutut.indd 26
20.3.2007 13:34:20. Hän on livenäkin yhtä valloittava kuin levyillään, kansien kuvissa ja musiikkitiedoston bitteinä. NORAH JONES ON HAUSKA PIENI NAINEN, JA SE ALKAA KOLMANNELLA
LEVYLLÄ KUULUA JO SANOITUKSISSAKIN.
TEKSTI: PASI KOSTIAINEN
N
N
26
orah Jones on pieni nainen, fyysisesti. Valitettavasti tällä kertaa havainnot Norah Jonesin olemuksesta on tehtävä puhelinkeskustelun perusteella. Hän on kaukana kotikaupungissaan New Yorkissa. Oli kiinnostavaa, että kuiskaavasta laulutyylistään ja uneliaan tyylikkäästä musiikistaan tunnettu nainen paljastui hauskaksi, jopa räväkäksi naiseksi. Ja uutuuslevy on puolestaan se vaikea kolmas, ja kaupallinen voitto jälleen: Not Too Late oli julkaisuviikollaan ykkönen yli 20 maan listalla, myös Suomessa. Ääni on pehmeä, tummapaahtoisen kahvin väriset silmät kauniit. Älkää ymmärtäkö väärin. Ensilevy Come Away With Me (2002) ylsi yli 20 miljoonan kappaleen myyntiin. Kolme vuotta sitten minulla oli kuitenkin ilo tavata Ms Jones puolen tunnin ajan. Feels Like Home (2004) oli ehkä vielä parempi laulukokoelma, se toi Norahin äänen vielä lähemmäs, kun akustinen jazz oli suodattunut levylle vahvojen kantrivaikutteiden
läpi. Mutta pieni koko on yllätys, kun ajattelee hänen suosionsa suuruutta
Hän rakastaa syömistä ja koti-iltoja, mutta myös Manhattanin Villageen sopivaa elämää soittoruo-
En tuntenut mitään paineita levynteossa. on vähän ja puheenaiheena uusi levy. "Ei tosiaankaan", Jones kertoo. Viime vuonna kaloissa. Tein sen vasta, kun tuntui hyvältä", hän kertoo. "Meillä on ollut tapana soitella samalla kokoonpanolla täällä newyorklaisissa pikkupaikoissa silloin tällöin. Mutta tämä oli tosiaankin pelkkä projekti, ei edes varovainen kokeilu perustaa vakavissaan toimiva yhtye. Se on hänen henkilökohtaisin levynsä. Ja siellä viime vuosien myydyin naistähti vakuuttaa uppoavansa väkijoukkoon kuin kuka tahansa muu muusikko tai kuulija.
MUUSIKKO
EIKÄ MONIOSAAJA
illainen ristiriita muodostuukaan julkisen Norah Jonesin ja naapurintyttö-Norahin välillä kesällä, kun hänen elokuvauransa käynnistyy. Kesällä hän näyttelee Nata-
M
28
|
RYTMI Huhtikuuu 2007
rytmi_0207_jutut.indd 28
20.3.2007 13:34:36. Klisee todentuu faktasta, että laulajatar on ottanut aiempaa suuremman roolin kirjoittajana. Hän on tekijänä uuden levyn jokaisessa biisissä, ensimmäistä kertaa urallaan.
huomasimme, että meillä on vihdoin mahdollisuus tehdä levy samalla bändillä." Little Williesin levy sopii hyvin Jonesin naapurintytön imagoon. Tein sen vasta, kun tuntui hyvältä
"Ei se ollut itsetarkoitus, enkä tuntenut mitään paineita levynteossa. Lisäaikaa levyntekoon Jones otti viime vuonna julkaistun projektibändinsä Little Williesin albumilla
Uusi Suomessa tehty soul on yh ä enemmän eri tyyleistä ammen tavaa klubimusiikkia, joka myy ulko maillakin.
Tekstit: Otto Talvio
RYTMI Huhtikuu 2007
|
33
rytmi_0207_jutut.indd 33
20.3.2007 13:35:44. ista m at-b Be omi-gr veen Su
Suomessa on souliksi kutsuttu vaihtelevasti sekä poppia että iskelmää
Sillä mä uskon, että voi herättää kiinnostusta isommissakin yleisöissä. Tyylilajit ovat hyvin hallussa, mutta se mitä mä itse tavoittelen ja toivoisin muidenkin tavoittelevan, on tehdä hyviä, koskettavia biisejä, jotka tuntuvat vähän syvemmällä", hän sanoo. Sisällön tuottaminen tulee tärkeämmäksi. "Ne ovat ne isot kiintopisteet, mutta on pieniä diggaripiirejä ympäri Eurooppaa", Prättälä sanoo. "Ei se missään valtavaa ole. "Stevie Wonderia on korostettu ehkä liikaakin, mutta ei sitä voi kieltääkään. Mistä se sisältö sitten tulee. "Nyt suunnataan varmaan aika paljon myös ulkomaille", hän sanoo. i t-b vesta Beai-gr m en Suom
Meillä funkinpaa, muualla coolimpaa
Tuomo Prättälä kaipaa suomalaiseen grooveen myös sisältöä.
"Mä olen ottanut todella monesta suunnasta vaikutteita", sanoo Tuomo Prättälä. "Meillä meno on ehkä vähän funkimpaa, kun muualla on coolia ja konepohjaisempaa. Meillä on satsattu livesoittobändeihin ja juurevuuteen soitossa." "Nicole Willis & The Soul Investigatorsin levy on älyttömän hienosti tehty", hän mainitsee esimerkkinä. Nyt energiaa käytetään vielä siihen, että yritetään saada jutut kuulostamaan joltain tietyltä, yritetään saada joku tietty soundi." "Kun ammattitaitoa on juurtunut tarpeeksi, niin pitää myös alkaa miettiä mitä sillä tehdään. Saksassa taas Sonar-kollektiivi ja Jazzanova-yhtye tiskijukkineen on aktiivinen uuden grooven ilosanoman levittämisessä. Esimerkiksi Amy Winehousesta kuulee heti, että hänellä on henkilökohtaista tarttumapintaa."
TEXICALLI | MIKKO RYHÄNEN
38
|
RYTMI Huhtikuuu 2007
rytmi_0207_jutut.indd 38
20.3.2007 13:38:51. Toinen paikka on Saksa." Britanniassa maailman nu-jazz ja neosoul-piirejä käytännössä pyörittää 1980-luvulta asti groovemusiikin tähti-dj:nä toiminut Gilles Peterson, jonka Worldwide-radio-ohjelma on alan arvostetuin. En tiedä onko se fiksuin tai helpoin suunta, mutta siellä ainakin on dj-kulttuuria. Prince on tärkeä, Marvin Gaye, Curtis Mayfield..." Suurin muutos verrattuna kymmenen vuoden takaiseen suomalaiseen souliin on kieli, Prättälä miettii. "Meidän tapauksessa se on IsoBritannia. Mutta on niitä muitakin. Suomessa tehdään Prättälän arvion mukaan hiukan muita pohjoismaita karheampaa ja hikisempää musiikkia. Britanniassa ja Saksassa on
isoimmat markkinat myös tällaiselle musiikille." Uuden soulin ja tanssijazzin suosio on nousussa muuallakin Pohjoismaissa ja Pohjolassa tehdään paljon arvostettua uutta musiikkia. "Se tulee sen myötä, kun musaa tehdään enemmän. Hänet on helppo ottaa esikuvaksi, kun hän on laulava kosketinsoittaja, jonka soul ei ole vanhakantaista, vaan siinä on mukana myös lauluntekijämenoa. "Monet tekevät todella hienoa soundia, mutta mä itse kaipaan vielä lisää sisältöä. Petersonin kokoelmille ja soittolistoille pääseminen merkitsee tietynlaista arvostusta ympäri maailman
Quintessencen ympärille Heikkinen on pystynyt rakentamaan pienimuotoi-
sen uussoul-imperiumin. i t-b vesta Beai-gr m en Suom
POP MEDIAN ARKISTO
Suomen kovin funk-laulaja: Eternal Erectionin Sam Huber.
deyleisöt ovat erilaiset, vaikka ne varmaan menevät päällekkäinkin", pohtii Salokoski. Salokosken Heikkinen oli käynyt kiinnittämässä suoraan tämän laulukeikalta Juttutuvasta. "Mä ymmärsin sen heti ensimmäisenä päivänä kun mentiin Hitsvilleen äänittämään Quintessencen levyä. Ehkä mun työ on pakostakin cross overia, kun on tullut tehdyksi niin paljon erilaisia juttuja, Don Johnsonista Quintessenceen ja Ensemblen soolomateriaaliin." Suomalaisen uussoulin kantavat nimet ovat vuosikymmenen alusta lähtien olleet Martti Heikkisen Jupiter-levy-yhtiölle levyttävät Quintessence (sekä yhtyeen sooloartistit Salokoski ja Tuomo Prättälä) ja Huba. En mä tuntenut yhtyeen tyypeistä kuin Emman,
2000-luvun tekijät eivät pyri myymään levyjä kotimaiselle iskelmäyleisölle.
mutta siellä oli jo silloin muun muassa Mikko Kaakkurinniemi (rummut, myös mm. Von Hertzen Brothers) ja Tuomo Prättälä", Heikkinen kertoo. Tapaamisen jälkeen Salokoski oli lähettänyt Heikkiselle Quintessencen ensimmäisen ep:n, jonka julkaisi englantilainen Dorado. "Se kuulosti ihan valmiilta jo silloin ja biisit olivat hyviä." Jossain määrin uusi suomalainen soul vertautuu 1960-lukuun, jolloin popar-
40
|
RYTMI Huhtikuu 2007
rytmi_0207_jutut.indd 40
20.3.2007 13:40:26. "Ensembleä kuuntelee vähän vanhempi yleisö, kun se on suomeksi ja vähän rauhallisempaa
Olipa kyseessä sitten CD/DVDtuotanto, masterointi, graafiset palvelut tai vaikkapa musiikin jakelu Internetissä, niin meiltä löydät asiantuntevan osaamisen kaikkiin sähköisen median tarpeisiisi.
Tervetuloa asioimaan täyden palvelun ja hyvän tuulen sähköisen median valmistajan luokse - me palvelemme!
Valimotie 1, 00380 Helsinki puh. 09-530551 www.dicentia.fi info@dicentia.fi
rytmi_0207_jutut.indd 41
20.3.2007 13:42:49. CD/DVD tuotanto Quick Service (CD-R/DVD-R monistus) CD-masterointi DVD-authorointi Repro
Uudet tuulet puhaltavat!
Uudistuneesta Dicentiasta löydät kaiken tarvitsemasi saman katon alta
"Se niiden musiikki on sitä mitä ne itse kuuntelivat eli Erykah Badua ja mitä näitä nyt on. Bruun ym.), jutussa esiintyvien artistien haastattelut.
rytmi_0207_jutut.indd 42
20.3.2007 13:43:05. Mä en muista puhuttiinko me edes mistään soullevyistä. He ovat vain sen verran nuorempia, ettei heidän historiansa ulottunut sen kauemmaksi. ta t-b veen eai-gr mis B Suom
Uuden sukupolven kärkijoukkoa: Quintessence
tistit tekivät tuoreita versioita aikansa hiteistä. Vaikka Prättälä ja Huba hakevat levyillään 1970-luvun soulin orgaanista soundia, on Quintessencen soundi luontevasti tätä päivää. Myöhemmin suomalaiset soulartistit ovat ottaneet soulin mallin menneisyydestä, silloinkin kun lopputuloksena oli sinänsä tuoreelta kuulostavaa suomalaista poppia ja iskelmää. Jotkut puhuivat neosoulista, mutta heidän vaikutteensa vain olivat myöhemmältä ajalta kuin näiden körmyjen", sanoo Heikkinen ja katsoo vieressä istuvaa Ahvosta.
Lähteet: Jeejeejee - Suomalaisen rockin historia (Toim
rytmi_0207_jutut.indd 43
20.3.2007 13:45:21
Arviot
Toimittanut: Jussi Mäntysaari
| UUDET LEVYT
FULLSTEAM
44
|
RYTMI Huhtikuu 2007
rytmi_0207_uudetlevyt.indd 44
20.3.2007 07:38:24
Maskit ovat hienoja, mutta niiden alta paljastuukin vain keskinkertaista poppia.
JUSSI MÄNTYSAARI
Action bluesia Helsingin baareissa koulitulta triolta. Ikävä kyllä sinkkubiisi Daydreamerin tasolle ei muu levy yllä, ja muutenkin homma äityy usein aivan liian laiskaksi Depeche Moden apinoinniksi. Rock ei ollutkaan kuollut. Ei sillä, että The Cooper Temple Clausen biisit olisivat jotenkin vaikeasti lähestyttäviä, mutta sillä, että biisien tyylit ja tunnelmat vaihtelevat melkoisesti 11 biisin aikana. Onnistuuko Arcade Fire nyt ylittämään Funeralin surumielisen ylväyden ja biisit, jotka lähes kaikki ovat klassikon leimalla varustettuja. Siinäpä myös levyn heikoin puoli. Helsinkiläiskolmikko kutsuu debyytti-cd:nsä menoa action bluesiksi. Neon Bible unohtuu yhtä nopeasti kuin Ressu Redfordin musiikilliset saavutukset 2000-luvulla.
JYRI-JUSSI REKINEN
UNIVERSAL | DAVIDA NEMEROFF
Hienojen biisien kokoelma, joka on valitettavan hajanainen. Tämä ei ole mikään yksiselitteinen levy. Teijo Tikkanen ja Tero Mikkonen nojasivat debyytillään sampleihin ja elektroniikkaan. Jep, tässä on se bändi joka erehtyi käyttämään
maskeja, ja perustelemaan päätöstä sillä, että "näin huomio keskittyy musiikkiin". Mutta kun ne jutut on kuultu jo aiemminkin, ja jopa Funeralilla. Näin siis 2004. Sitä on mukava kuunnella
Funeral sentään pysäytti ja täräytti palleaan kunnolla.
autoa ajaessa ja taustamusiikkina. | UUDET
Vaikea toinen levy
ARCADE FIRE
Neon Bible
Merge
THE COOPER TEMPLE CLAUSE
Make This Your Own
Sequel
On vaikea tehdä jatkoa kiekolle, joka saavutti lähes universaalin kehuvyöryn. 80-luvun alusta ponnistava tyylimatkailu tarjoaa silti muutamia hyviä ideoita ja sävelmiäkin, tosin aika outoina yhdistelminä. Messenger kuulostaa ärsyttävän 80-lukuisesti venyvää kitarasooloa lukuunottamatta Stonesin ja Chris Rean yhteiseltä proge-tripiltä, joka jatkuu Rootin syntikkajohtoisena jazz-rockina. Kolmikon elektroninen pop on kuitenkin varsin pätevää. Arcade Firessä oli jotakin perinteistä, satojen vuosien takaista, ja samalla yhtye näytti olevan täysin uutta ja omaperäistä. Sitä ennen kuullut neljä biisiä ovat jo kuitenkin ehtineet esitellä elektronista rockia, joka on lähinnä yhtyeen edellisten levyjen linjaa, sekä kevyt-Helmetiltä kuulostavaa raskasta rockia, joka istuu Cooper Temple Clausen sointiin esitellyistä tyyleistä huonoiten. Win Butler, Régine Chassagne ja kumppanit eivät kuitenkaan tee mahalaskua Neon Biblellä. Nyt painotetaan enemmän livesoittoa ja -laulua, jotka hoidetaan paljolti itse. Se ei kuitenkaan enää hetkauta minua millään tavalla. Mitään järin omaperäistä trio ei keksi, mutta toisaalta homma luultavasti toimii kapakoissa lähes missä tahansa maailmassa. Ei onnistu. Pelastus saapui Montrealista, ja sen nimi oli Arcade Fire. Ensimmäisenä huomion kiinnittää Waiting Game, Nada Surfista muistuttava kuulaan kaunis collegerock-balladi ja levyn paras raita. Taas yksi albumi, jota ei olisi kannattanut tehdä.
TOMI NORDLUND
THE CONQUISTADORS
Mil Mascaras
Elements Music
Maskien alta paljastuu liian vähän mitään. Tässä vaiheessa kolmikko on saattanut huomata, että tämä ei aivan pidä paikkaansa. Funeral sentään pysäytti ja täräytti palleaan kunnolla. Sen musiikissa yhdistyivät glam, bossa nova, gootti ja postmodernismi johonkin aivan uuteen, ennen kuulemattomalla tavalla. Kyllä bändi säveltää osaa, sitä ei voi kieltää. Hyvä puoli Neon Biblessä on sen tummasävyisyys ja dekadenttiys. Allison Number 9 erottuu kabaree-popin ja twang-soundien yhdistelmällään edukseen perusmätöstä.
JUSSI NIEMI
50
|
RYTMI Huhtikuu 2007
rytmi_0207_uudetlevyt.indd 50
20.3.2007 07:38:54. Mil Mascaras on nimensä mukaisesti naamioitu maskien taakse. Pitkästä aikaa joku teki rockissa vallankumouksellisuuksia, tinkimättä mistään. Neon Bible on kuin Funeral vesivelliksi laimennettuna ja pompööseillä sovituksilla varustettuna. Pätevyys korostuu mietityissä biisirakenteissa ja kestävissä melodioissa. Omatoimisuuden kosto kuuluu sinänsä hyvin toteutettujen osien summaa ohuempana luonteena oikean bändin sisäisen vuoropuhelun puuttuessa. Stingin If I Ever Lose My Faith in You sopii Colen meininkeihin hieman paremmin. Nyt levystä ei saa yhtenäistä kuvaa, ja kuuntelukokemus on epätyydyttävää poukkoilua.
JUSSI MÄNTYSAARI
COREY & MAPLE
Home In the Universe
Presence
Osittain maukasta tyylisillisalaattia. Trial & Error actionrokkaa sympaattisesti kahden pääteraidan chillatessa avaruudessa Antero Prihan trumpetin ja Miikka Paatelaisen steelin kera.
JUSSI NIEMI
DADDY GILJOTEEN
Once They Called Me A Prodigy
Edel
Uutuuslevyllään Cole tulkitsee covereita. Mutta päätöksentekokykyä olisin kaivannut. Materiaalista vastaa laulaja Taylor Kätinen, joka paljastuu asialliseksi kitaristiksi eikä ujostele harppua tai pianoakaan. Odotin siltä vain liikaa, kuten varmaan moni muukin. Neil Youngin Old Man on hämmentävää kuultavaa. Winteriin ja Stevie Rayhin, jos kohta Holy Landin hieno akustinen sooloveto viittaa yhtä paljon Zeppeliiniin kuin vanhaan country bluesiin. Ei tässä karaoke-henkisessä levyssä silti mitään järkeä ole. Shadowed muistuttaa itämaisine mausteineen ja folkväliosineen Robert Plantin varhaisista sooloista, samoin Gandhin lyömättömästä elämänohjeesta nimetty instrumentaali Be The Change You Wish To See. Vaasan popparit, teidät on nähty, tulkaa pois piiloista. Kuulostaa siltä, kuin rockabillystä ja hardrockista olisi päädytty J. Muutama hieno biisi (No Cars Go, Keep The
Arviot
Car Running, Ocean of Noise) ei pelasta latteaa kokonaisuutta. Yhtä hyvin sen sähäkkää paahtoa voi sanoa bluesrockiksi tai vaikka baaribluesiksi
Kolmas pitkäsoitto sisältää niin rankkaa örinämättöä kuin huiluilla ja meren kohinalla terästettyjä fiilistelypätkiäkin. Ja tutun ahkerasti ne haarautuvatkin. Oi miten suuria voimia! tarjoaa samanlaista sähäkänherkkää ilmavuutta kuin monet Björkin tuotokset... Serenada Schizophrana on Grammy-palkitun Danny Elfmanin ensimmäinen konserttisaleja varten tehty orkesterisävellys. Timanttinen viiden tähden alku riittää kuitenkin tekemään kokonaisuudesta täysipainoisen.
MARKKU HALME
Maailman kovin leffasäveltäjä seikkailee vapaana kuvan rajoitteista. Laatutavaraa se on silti, joskaan ei kovin mieleen jäävää tai mullistavaa.
MARKUS LAAKSO
NEXT BIG THING | JULIANA HARKKI
ELVIIRA
Uudet vaatteet
Columbia
Esimerkillinen esikoinen. Valittamista ei ole myöskään duettokumppaniksi valitun "Boy of Scandinavia" Tuomo Kuusen panoksessa laulelmaan Kuka on tuo mies. Jo pelkästään albumin ihana nimi nosti odotustason korkealle. Tuskin Elfman tarkoittikaan tästä projektista hittikimaraa. Mukaan mahtuu myös muutama turhempi biisi, ja ikävä kyllä ne painottuvat kuuntelujatkumon loppupäähän. Niiden maailmassa pystyy liikkumaan todella vaivattomasti. Melodioiden ja tekstien yhteisvaikutus synnyttää hyvin samanlaisia tunnelmia kuin PMMP. Sinkkulistan ykköseksi kaahannut One More Magic Potion on oiva esimerkki Ensiferumin kovasta kunnosta. Tim Burtonin hovisäveltäjänä tunnettu itseoppinut virtuoosihan on värjännyt yli sata elokuvaa ja tv-sarjaa omaleimaisen tummalla ja vinksahtaneella musiikillaan. Uuden albumin rinnalla Katso maisemaa kuulostaa suunnilleen demolta. Sieltä löytää milloin mitäkin vihjeitä, jotka viittaavat epämääräisiin, mutta hyvin mielenkiintoisiin ja tunteita herättäviin suuntiin. Yhdistelmä iso levy-yhtiö ja nuori naislaulaja ei lupaa hyvää, mutta tuusulalainen Elviira yllättää: Kyse ei olekaan Maija Vilkkumaan lailla naukuvasta kettutytöstä, vaan nuoresta iästä huolimatta kypsää jälkeä tekevästä lauluntekijästä. Melodiat ovat kauniita ja tarttuvia, eikä musiikille löydy tyylillisiä vertailukohtia. Englanniksi laulava Petri Lindroos hoitaa muun bändin ohella homman kotiin. Ja mikä hienointa, en joutunut pettymään. Avausbiisin Paras aika vuodesta käynnistävä noitalinnahuraamainen nokkahuilu on nerokas ratkaisu, joka onnistuu heti saman tien tempaamaan kuulijan irti arjesta.
Uuden albumin rinnalla Katso maisemaa kuulostaa suunnilleen demolta.
Kahvinkeittimestä puskevien viimeisten vesitilkkojen hörpötys tukee Tässä vaiheessa kaikki on jo liian vakavaa -kappaleen sanomaa mainiosti. Albumi on kokonaisuutena tasavahva, mutta Batmanin tai Nightmare Before Christmasin tunnarien kaltaiset häränsilmät puuttuvat. Tämä ei silti ole täydellinen albumi. Mara Salmisen tuottamat tyylikkäät, hienostuneet soundit jäävät sivuseikaksi kun Elviiran hienot sävellykset, luontevat sanoitukset ja sävykkään, herkät laulut vangitsevat huomion. Vaikka Reginan debyyttialbumilla kuultiin pari aivan tappavan hienoa raitaa, oli sen äänimaailma minun makuuni hieman liian kova, kulmikas ja mekaanisen oloinen. vaikka eihän valloittavan laulusolisti Iisa Pajulan ilmaisukyky tai taitotaso tietenkään yllä lähellekään Islannin maagitarta. Ainakin henkilökohtaisesti ostan laulujen tekstit täyteen hintaan. Latinan kielestä nimensä napannut Ensiferum kuuluu Finntrollin ohella black- ja folk metallin sekoittajiin. Ainoastaan kappaleessa Tarinani meinaa lukiolaistaiteellisuus iskeä vähän päälle.
ANTTI ERVASTI
ENSIFERUM
Victory Songs
Spinefarm
Menneiden aikojen äänitorvet sinkkulistan kärjestä. Nyt otettu askel teknopopmaailmasta trip hopin maisemiin on jättiharppaus eteen- ja ylöspäin. Yhdeksän biisin platta on yhtenäinen, mutta kuitenkin monisyinen. Levyllä ei ole
52
|
RYTMI Huhtikuu 2007
rytmi_0207_uudetlevyt.indd 52
20.3.2007 07:38:59. Ilmaisu "Maritta Kuula meets PMMP in technoland" ei olisi kovin kaukana totuudesta, vaikkei se
kaikkea kerrokaan. Sanoittajana Elviira tekee heti esikoisellaan niin vakuuttavaa jälkeä, että häneltä voi odottaa pitkää uraa. Tämän levyn materiaali ei juuri eroa totutusta, vaikka sävelillä oli vapaus soljua mihin tahansa ilman elokuvallisia rajoitteita. Teokset ovat erittäin visuaalisia ja tunnetilasta toiseen hallitun kaoottisesti poukkoilevia. Henkevää avaruusmusiikkia ilman muovista tai metallista klangia. Ihmissuhteita ja itsetutkiskelua ei ole pitkään aikaan käsitelty näin klassisella tavalla. The Earliesin kappaleissa tapahtuu mitä sattuu, mutta aina kokonaisuuden ehdoilla.
ANTTI LÄHDE
DANNY ELFMAN
Serenada Schizophrana
Sony Classical
Regina aiempaa orgaanisempana ja ilmavampana. Arviot
Kekseliästä konepoppia
REGINA
Oi miten suuria voimia!
Next Big Thing
| UUDET
sovitukset ja hullunrohkea tuotanto. Mukana on kerrassaan mainiosti toimivia yksittäisiä ideoita. Yleissointi on huomattavasti aiempaa orgaanisempi, vähän enemmän jazz tai blues. Kokemus olisi luultavasti yhtä hieno, vaikka levy olisi pelkän pianon säestyksellä laulettu demo
Toinen asia on, kenen kärsivällisyys siihen riittää, kun joka viikko ilmestyy kahmalollinen Get Evensiä kiinnostavampiakin julkaisuja.
ANTTI LÄHDE
johon jo tehtävään pestattu kvartetti (mukana mm. Leffasoundtrackit ovat keskimäärin laiskasti kasattuja kokonaisuuksia, joilla isot levy-yhtiöt promotoivat artistejaan. Biiseihin on ujutettu mukavia koukkuja ja laulu kuulostaa mahtavalta. Ei siis ihme, että The Washington Postin mukaan The Evens kuulostaa siltä, kun post-hardcoresta tulee post-post-hardcorea. Musiikillisesti liikutaan samassa sarjassa kuin Millencolin, Pennywise ja vaikkapa Good Riddance, eli nopeaa ja melodista räimettä. Kakkosbiisi Sång räjähtää käyntiin suorana jatkumona edeltäjästään. Act Brave and Die. Ian MacKayen meriittilistalta löytyy kaksi legendaarista washingtonilaista bändiä: hardcore-pioneeri Minor Threat ja post-hardcore-pioneeri Fugazi. Britti Sandra Melody (Notorious) toustaa pari raitaa jamaikalaisittain ja jenkki Jhelisa (Shamen, Massive Attack) kähisee pari. Jokin tässä vain kolahtaa. Avausraita Gryning on vaikuttava, kuin tyyntä myrskyn edellä. Toimii kuin häkä. Kaikkiaan seitsemännen läpyskänsä julkaiseva Finntroll tunnetaan black metallia ja kansanmusiikkia sekoittelevana bändinä, eikä uusin levy tee tässä poikkeusta. Kauniisti särjetty Björkin All Is Full of Love ja pienin elein groovaavaa Axis of Ignorance ovat ainoita valopilkkuja tässä katkeranmakuisessa uran jälkitarkastelussa. Ne kun sattuvat olemaan Won´t Get Fooled Again, Fortunate Son ja Take Me to the Pilot. Hiphop on lujasti talossa kun mikillä käy Hosnin (Cool Sheiks), Palefacen ja Tommy Lindgrenin (DJBB) kaltai-
Kymmenvuotiaaksi kasvanut hevikööri jatkaa tutulla tyylillään. Albumin päättävä, muhkea kymmenminuuttinen Victory Song sisältää myös suomenkielistä laulantaa jättäen ilmoille isänmaallisen tunnelman.
sia sanasotureita. Monipuhaltaja Hepa Halmeen ja DJ Bunuelin luotsaama combo matkailee narkoottisen funkyissä dub-maisemissa. Levy olisi kuitenkin kannattanut olla nimeltään Ten, sillä kolme lainabiisiä onnistuvat latistamaan kokonaisuuden. Valitettavasti minimalistinen lähestymistapa ei tuo musiikkiin minkäänlaista lisätehoa, toisin kuin vaikkapa muinaisella Young Marble Giantsilla. Tony Furtadon Thirteen ei ole hänen kolmastoista levynsä, vaan yhdestoista. Karjalainen paitsi esittävät yhden uuden kappaleen kukin, myös versioivat herkullisesti toisiaan. En Mäktig Här biisin humppakomppi haitareineen ja pilleineen on sitä ominta trollisoundia. Mi Sueñon bolero on pelkistetympää ja intiimimpää kuin Ferrerin edelliset, rikkaina soivat levyt. Onneksemme hän ehti laulaa hyvätasoisen demon,
JOONAS KAVASTO
Elokuva on kerrankin saanut tuekseen levyn, jolla on jotain tarjottavaa.
Eri esittäjiä Miehen työ -soundtrack
THE EVENS
Get Evens
Dischord
Fugazi-miehen minimalistinen duo ei löydä punaista lankaa kakkosalbumillaankaan. Aiempien Ferrer-levyjen taustalla toimineen Ry Cooderin sijasta sovittajana on nuori pianisti Roberto Fonseca, joka myös toimi Nick Goldin kanssa levyn tuottajana. On vaikea sanoa, kuinka paljon paremmin Ferrer olisi voinut tehdä osuutensa, mutta demonkaan lauluosuuksissa ei ole huomauttamista. Pari täyterallia löytyy levyn kolmentoista biisin seasta, mutta mukavan korkealla rima pysyy läpi levyn. Akustiset versiot näistä The Who, CCR ja Elton John -biiseistä ovat läpisoitetun kuuloisia, ja ne häviävät mennen tullen Furtadon omille biiseille. Kitaristina, banjon soittajana ja-mitä-niitä-muita-instrumentteja-nyt-onkaan Furta-
RYTMI Huhtikuu 2007
|
53
rytmi_0207_uudetlevyt.indd 53
20.3.2007 07:39:03
Arviot
säästelty soittimia. Funkstörungin lehmän hännän lailla laadullisesti laskeneessa diskografiassa tämäkään julkaisu ei tosin tee poikkeusta, koska vain murto-osa levyn kestosta on edes etäisesti mielenkiintoista kuunneltavaa. kitaristi Manuel Galban) kykeni kehittelemään toimivan säestyksen. Tantun elokuvamusiikkia, joten elokuva on kerrankin saanut tuekseen levyn, jolla on jotain tarjottavaa muillekin kuin niille, jotka haluavat satunnaisen kokoelman päivän hittejä.
TAPIO AHOLA
Kuubalaisen musiikin nuoret ja vanhat mestarit. OUTI LINDSTRÖM
ERI ESITTÄJIÄ
Miehen työ -soundtrack
Mufarang
JUSSI NIEMI
IBRAHIM FERRER
Mi Sueño
World Circuit
Soundtrack, johon on nähty vaivaa. Esimerkiksi The Alcohol on upea sävelmä, joka kertoo tuliliemestä karuja asioita. Niin kansainvälisen tuntuista on meno. En ole näitä papuja kuullut aikaisemmin, mutta jos biisit ja meininki ovat tätä luokkaa, niin haluan ehdottomasti kuulla bändiä lisää. Tässä joukossa Miehen työ -lätty on miellyttävä poikkeus: Kauko Röyhkä, Tuomari Nurmio ja J. Bassopitoista Balloonia leimaa Sam "Eternal" Huberin matala turina ja haikea huuliharppu, mutta kananlihalle mennään lopuksi Danny Taylorin hiljaisen saarnan, Malang Cissokhon koran ja Saaren sliden siunaamassa Drum Insidessa. Sehän ei silti ole mikään peruste useammalle kuuntelukerralle.
JUHO LIUKKONEN
FAT BEAT SOUND SYSTEM
Feed the Vocalists
Exogenic Breaks
Helsingin rytmisissien toinen albumi chillaa tummissa tunnelmissa. Tuplabasarit rymisevät ja laulaja Mathias Lillmåns korisee uskottavasti. Nimensä väärti ryhmä sivuuttaa nyt vauhdikkaat tanssipalat pohtiessaan kapitalismin turboahteen runnomaa maailmaa, usein kodeistaan pakon ajamien siirtolaisten nahoista käsin. Kokonaisuutena levy toimii ja sokerina pohjalla on lopusta löytyvä hupaisa piiloraita.
OUTI LINDSTRÖM
TONY FURTADO
Thirteen
Ryko
Akustista ja perinteistä. Bändi on suomalainen, mutta ruotsin kieli jäi käyttöön ensimmäiseltä, suomenruotsalaiselta solistilta Jan Jämseniltä. Keskinäisten erimielisyyksien vuoksi kokeellisen musiikin duon pitkän uran viimeiseksi paaluksi jää kokoelma muille artisteille tehtyjä uudelleensovituksia. Jos en paremmin tietäisi, niin en uskoisi että poppoo on Suomesta. Paljon informaatiota sisältävä äänikuva palkitsee paneutumisen.
FLIPPIN´ BEANS
Full House
Skeittipunkkia Suomesta. Appendixin meriitiksi voisi tosin laskea myös sen kyvyn osoittaa, kuinka raadollisen paljon konemusiikki vanhenee muutamassa vuodessa. Levy etenee mahtipontisesti ja synkästi, humppaosuuksia unohtamatta. Lukusana viittaa biisimäärään. Ensiferum taitaa lajityyppinsä musiikin hienosti; levyllä on vahva tunnelma alusta loppuun ja se vakuuttaa, vaikka ei tämän genren musiikkia päivittäin kuuntelisikaan. Jos näin on, niin post-post-hardcore on harmillisen harmaata musiikkia. Hauskaa nähdä mitä ukot saavat aikaan livenä, varmasti pari kertaa tulee daivattua lavalta.
| UUDET
Everything´s Fine... Ibrahim Ferrer oli 79-vuotias ja hänen pitkäaikainen haaveensa oli ollut tehdä vielä bolerolevy. Muutamassa kappaleessa vierailee klarinetisteja ja jousiorkesteri sekä ystävänsä kanssa viimeisen dueton esittävä Omara Portuondo. MacKayen ja The Warmersissa soittaneen Amy Farinan duo rajoittaa ilmaisunsa sähkökitaraan ja rumpuihin. Levy on komea päätös Ferrerin lyhyeksi jääneelle levytysuralle.
HEIKKI PORTAANKORVA
FUNKSTÖRUNG
Appendix
!K7
FINNTROLL
Ur Jordens Djup
Spinefarm
Pitkän uran viimeinen paluu. Son-musiikin vanha mestari ehti kuolla ennen Mi Sueñon äänitysten alkamista. Get Evens ei ole lopulta muuta kuin albumillinen flegmaattista ja vähäveristä indie rockia, josta kärsivällinen kuulija voi löytää muutamia erinomaisia kappaleaihioita. Tuuli puhaltaa Jamaikan ja Pohjois-Afrikan suunnalta ja Jarmo Saaren (XL, Reuna, Nurmio, jne) kitara maalailee hienovaraisesti. Lisäksi mukana on muun muassa kahdeksan kappaleen verran Ville A
Make a New World on oiva osoitus saavutetusta kypsyydestä.
TOMI NORDLUND
omaa. Yhtä lukuun ottamatta sävellykset ovat Machacekin. Juuri läsnäolo on naisen valtteja. Objektiivisuus on pelottava, mutta tärkeä sana. Tunnelmat vaihtelevat vahvoista rock-sävyistä melodisempiin ja jopa herkkiin tunnelmapaloihin. Carlberg on hieno säveltäjä ja pianisti, ja koko yhtye on huipputasoa. Word Is taas muistuttaa tavallaan viattomasta ajasta, jolloin USA:n järisyttävin puheenaihe oli presidentti Clintonin uskottomuus. Hieman tekemisistä silti haisee nykysuuruuksien perässä hiihtely. Alun "kommenttiraidan" olisin heittänyt roskiin kokonaan. Jos kuitenkin innostun lähtemään tarkistuskierrokselle maakuntaan, otan The Hypnomenin uusimman autostereoihini. Sonny Rollinsin tenorisaksofoni soi rouheasti ja miehen ilmiömäiset soolot ovat, kuten aina, upeaa kuultavaa. Nimikappale yhdistää kansalaisoikeuksien julistusta ja Allen Ginsbergin pasifismia vastalauseena USA:n ja muidenkin länsimaiden moraaliselle kriisille. Sittemmin tämä triphopista ja loungesta vaikutteensa ammentanut herra onnistui tappamaan ainakin allekirjoittaneen mielenkiinnon edellisellä, electroclashin suuntaan "radikaalisti" harpanneella Antenna-levyllään. Kun tulkitaan Depeche Modea ja saadaan puhaltimilla variaatiota kokonaisuuteen, on kolme varttia riittävä.
JAZZ. Nelikosta ei sittenkään tainnut tulla uutta R.E.M.:iä.
Pisteet yrityksestä ja tukkalaitteista. Tokio Okei
Hype Records
Carlberg tarjoaa kantaaottavaa jazzia.
Yhdysvalloissa pitkään asunut suomalaispianisti Frank Carlberg on tehnyt jälleen upean levyn. Portishead-vaikutteet ovat jälleen pinnassa, eli musiikki elää ja puhkuu jatsahtavasti modernien konesoundien maailmassa. No Tampereelta tietenkin! Unohdetaan ulkonäkö ja mennään musiikillisiin ansioihin. Kolmekymppinen, elämässään aivan liikaa popmusiikkia kuluttava nörttipoika ei valitettavasti kuulu kohderyhmään.
J.S. Oikein hyvä.
ANTTI KOIVUMÄKI
Sonny Rollins
RYTMI Huhtikuu 2007
|
55
rytmi_0207_uudetlevyt.indd 55
20.3.2007 15:34:36
Arviot
The Oathin yksinkertainen kitarakuvio on tehokas, joskus taas riemastun useampaankin biisiin ympätyistä puhaltimista. Tunnelma on kohdallaan, vaikka biisit eivät kaikilta osin kolahdakaan.
FRANK CARLBERG
State of the Union
Fresh Sound New Talent
MATTI RINNE
JANN WILDE & ROSE AVENUE
| UUDET
erottuu edukseen. Yhtyeeseen kuuluvat laulaja Christine Correa, fonisti Chris Cheek, basisti John Hebert ja rumpali Michael Sarin. Pääosin alakulossa keitetyt kappaleet ovat toimivia ja fiksusti sovitettuja. Ja kun aamu viimein sarastaa, uruilla luodaan kelpo fiilareita. Melodista brittirockia soittavan bändin nousukäyrä lopahti viimeistään väliin pudonneella Warnings/Promisesilla (2005). Sitä ei kai koskaan ole tarpeeksi. Janita on hiomaton timantti, jolla on sisua ja päämäärätietoista tahtoa. Hienoa on laulusuoritusten elävyys: Janita lipuu omaan olohuoneeseen. Enää Idlewild ei kuitenkaan ole yhtye, joka lämmittelisi umpikännissä Manic Street Preachersia Helsingin jäähallissa. Mistä näitä meikkipoikia oikein sikiää. Enemmän ja vähemmän perheyrityksen tuote saa miettimään täysin ulkopuolisen tuottajan roolia. Lauluosuuksissa on keimailua sekä fraseerausta, mutta myös tinkimätöntä, uurastuksen luomaa rohkeutta. Jay-Jay laulaa masentuneen lakonisesti, mikä on oikeastaan todella piristävää. Rollinsin kyvykkäistä soittokumppaneista erottuvat erityisesti pehmeällä soundilla soittava pasunisti Clifton Anderson sekä aina mainiosti svengaava veteraanibasisti Bob Cranshaw.
OLE NERDRUM
JANITA
Seasons of Life
Reel Art
Coolisti omilla linjoilla. Sillä hän
Masentuneen lounge-huokailijan onnistunut paluu. Enpä olisi uskonut, että kuudennella levyllään joku voisi tehdä näin hienon paluun juurilleen ja tavoittaa jälleen sen vanhan taian. Esimerkiksi avausraita In Competition for the Worst Time on puhdasta The Killersiä. Skotlantilainen Idlewild on hyvä yhtye siitä huolimatta, ettei se koskaan kyennyt kunnolla vastaamaan sille asetettuihin odotuksiin. Aivan niin kamala Jann Wilde kumppaneineen ei ole kuin pelätä voisi. Jay-Jay teki aikoinaan suuren vaikutuksen mahtavalla kappaleella So Tell the Girls That I Am Back In Town. Correan laulu on herkistynyttä ja taidokasta.
LEENA ISBOM
OLA SAARINEN
IDLEWILD
Make a New World
Sanctuary
Väliinputoajat palaavat pätevällä levyllä. Pöllöjä on tänä keväänä niukalti, kun on niin heikko myyrätilanne. Ryöstöretkellä on käyty muun muassa Hanoi Rocksin, The Curen, Manic Street Preachersin sekä tietysti David Bowien laatikoilla. Hyvistä melodioistakaan ei tingitä. RAITTINEN
Los Angelesissa vaikuttavan kitaristi Alex Machacekin levyn tyyliä voinee pääasiassa kutsua fuusioksi. Machacekilta löytyy taitoa, mutta ideoita tarvittaisiin lisää.
LEENA ISBOM
SONNY ROLLINS
Sonny, Please
Doxy Records
JAY-JAY JOHANSON
The Long Term Physical Effects Are Not Yet Known
EMI
Pitkän linjan saksofonisti tarjoaa albumillaan tanakkaa perusjatsia.
Levyn käynnistävä nimikkoraita kulkee funkahtavasti mutta muilta osin kappaleet edustavat bebophenkistä jatsia. Liian usein Machacekin musiikki on tasapaksua, eivätkä useimmat sävellykset ole kummoisia. Eri raidoilla ovat mukana rumpalit Terry Bozzio, Herbert Pirker ja Mario Lackner sekä basisti Raphael Preuschl. Biisit rullaavat ihan mukavasti ja soittokin toimii, mutta totuus on se, ettei Tokio Okeissa ole mitään
ALEX MACHACEK
(Sic)
Abstract Logix
Kovasti vaihtelevia fuusiotunnelmia.
Tunnelma on kohdallaan, vaikka biisit eivät kaikilta osin kolahdakaan.
The Hypnomen Dreaming of the New Dawn
Uutuuslevyä kuuntelee silti mielellään. Nyt onneksi voi hyvällä omallatunnolla todellakin kertoa tytöille, että Jay-Jay on palannut. Teini-ikäiset puuhkatytöt fanittavat varmasti Jann Wilde & Rose Avenueta, ja jos joku tätä kautta löytää bändin esikuvat, niin ehkei heidän olemassaolonsa ole aivan turhaa. Kiinnostavien sävellysten lisäksi levy tarjoaa vahvan kannanoton Yhdysvaltain viime vuosien politiikkaan. Euroviisuehdokas Jann Wilde & Rose Avenue on tarjonnut alkuvuoden huvittavimmat tvhetket, mutta vastannut samaan aikaan ehkä pahimmista myötähäpeän väristyksistä. Levy tuo jotenkin mieleeni 1980-luvun lopun fuusiokitarabändit niin soundillisesti kuin muutenkin. Bändi näytti siltä, kuin se olisi nyysinyt koko Velvet Goldmine -elokuvan garderobin ja valinnut sitten korneimmat päältä. Takana on melkoisesti ammattiuraa, eivätkä Amerikan vuodet ole hukkaan menneet: Seasons of Life on täynnä aineksia, joista riittävin taustavoimin pystyisi ponnistamaan vieläkin pitemmälle. Samaa linjaa jatketaan levyn kansissa. Erityisen hupaisia ovat rumpalin maailman rumin takatukka, Jann Wilden Bowie-poseeraukset ja kitaristi Ardén Boy George -look
Pitkiksi venytetyt löpinät menettävät kuitenkin pitemmän päälle tehonsa. Kaiken kaikkiaan bändin ote on nyt kummallisen tervainen. Kokonaisuutena Gods War on vahva näyttö bändiltä, jonka moni on jo ehtinyt leimata menetetyksi tapaukseksi.
OLE NERDRUM
rytmi_0207_uudetlevyt.indd 59
20.3.2007 07:39:33
Arviot
How Vulgarista välittyy ulkopuolisuus, joka lienee tietoinen valinta. Ei, vaikka yritystä on ollut kenties liiaksikin. Periaatteessa hyvä, mutta käytännössä keskinkertainen kiekko.
| UUDET. Vahva näyttö bändiltä, jonka moni on jo ehtinyt leimata menetetyksi tapaukseksi.
Manowar Gods of War
MARKKU HALME
MANOWAR
Gods of War
SPV
With an Uzi on poplauluksi sovitettu ajatuskatkelma Amerikan kenties mystisimmän nykykirjailijan Thomas Pynchonin "rock"-romaanista Vineland.
MIKKO AALTONEN
MACHINE HEAD
The Blackening
Roadrunner
tua junttaa ja tikkausta. Näin se on kuin eri planeetalta kotikaupunkinsa rockbaareissa uhoavien parikymppisten meikkipoikien kanssa. Gods of Warilla bändi palaa mainittujen levyjen paatoksellisiiin sävelmaailmoihin, ja vannoo uskollisuuttaan pohjoisen mytologian valtiaille kuten Odinille ja Thorille. Myös Peikkotanssin monomaaninen junnaus vetoaa jokseenkin ilahduttavasti, mutta muualla ylletään vain "sille hilkulle". Ilmeeltään ehtaa 70-luvun alkua edustava Manogurgeil on progempi yhtye kuin mikään äkkiseltään mieleen tuleva. Pohjimmiltaan varsin yllätyksetöntä mätkintää on
omakustanne
Kevyttä, mutta jyrkkää ääriprogea. Mikään ei silti mullistu, kun peruskuvio on tuttuakin tutumpaa jyystämistä. Ainakin siihen ladattuihin odotuksiin se vastaa korkeintaan välttävästi.
KIMMO K. Ohuiden kitaroiden ja kaihoisien urkujen keve-
Manowar jatkaa taisteluaan oikeaoppisen hevin puolesta. Kuudetta Machine Head -kiekkoa on maailmalla odoteltu hämmästyttävällä kiinnostuksella. Kuvaan sopii, että albumin keskeisimpiin kappaleisiin lukeutuva Floozy
maustettu poikkeavallakin ilmaisulla ja kappalerakenteita on rikottu rohkeasti. KOSKINEN
MANOGURGEIL
Unirytmejä Eeppistä asennemetallia, eli samaa tykytystä pidemmällä kaavalla. Keulapoiju Rob Flynnin iänikuiset "Why do I hate my father?" sanoitukset aiheuttavat väristyksiä. Yhtye ei edelleenkään esiinny kasvoillaan tai koko nimillään levyn kansissa. Vauhdikkaan soiton ja tunnelmallisten hymnien lisäksi draaman tuntua lisää kappaleiden väleissä olevat laulaja Eric Adamsin puheosuudet. Todellinen mittarihan on biisien kiehtovuus ja tarttuvuus. Manowarin Battle Hymns, Sign of the Hammer ja Kings of Metal ovat kiistattomia eeppisen metallin klassikoita. Onko siis tekeillä ollut hengenpidättelemisen arvoinen klassikkoteos. Häiriköivän kaktuksen koukkuisa kitaraluikero on ainoa ikuisemman oloista pysähdyttävyyttä omaava yksikkö. The Blackening ei ole aivan toivoton, mutta kuolettavan totinen megapökäle se on. Hämmästyttävän suuri osa riffeistä on kaavamaista, sataan kertaan kuul-
ää leikkiä kevätkesäisellä kedolla, keskittyen osittain tunnelmien maalailuun, mutta ikävä kyllä osittain myös omien (ei lopulta niin järjettömän taiturimaisten) soittajankykyjen esittelyyn
Levyn suurin ongelma on tuotantopuolella. Säde Rissasen, Veera Railion ja Paavo Hyökin taustalaulut tekevät kunniaa country-perinteille, ja tuovat hienoa valoa Haydenin tummaan ilmaisuun. Oletan, että kyse on aiempaan tapaan Oisalon lapsuusvuosien äänityksistä, jotka nyt tuodaan osaksi raskaan sarjan kulttilegendan ilmaisua. Myös Flaming Lips on tuttu nimi näillä sisäavaruudellisilla taajuuksilla. Armollisesti ei ole kuitenkaan lähdetty levyttämään uutta materiaalia, vaan levy on koostettu vanhemman polven country ja rockabilly-klassikoista. Wojciechia pitää nauttia albumin mittaisina kokonaisuuksina, jolloin bändin ja Oisalon poikkeukselliseen visioon pääsee kokonaisvaltaisesti käsiksi. Elleivät sitten Radio Helsingissä jo soinut Ilotulta tai majesteetillinen Sointulan talviyö sellaisia ole. Parhaalta homma kuulostaa, kun bändi irtautuu sabluunasta. Jäntevän juurevat rock steady -kompit kutsuvat skankiin eikä laulujen valoisa filosofia ole hölynpölyä. Vando kuitenkin ottaa paikoin kulmikkaan tekstin hyvin haltuun. Lucinda Williams asetti itselleen riman todella korkealle. Pieneksi suosikikseni nousee Pauli Hanhiniemen kanssa tehty, kitaraltaan särmäisämpi Unelmat.
MARKKU HALME
Wojciech jatkaa debyytiltään tutuilla linjoilla. Kuuntelussa koko levy saa omillaankin selkeän synninpäästön; Leto kun on ilmeisen pätevä niin laulajana kuin sävelniekkana. Ehkä yllättävintä on rumpalin maukas kitarointi, vaikka onhan Vando intohimoinen Beefheart-friikki. Koska tämä uutukainen on kuitenkin mainio levy, todetaan vaikka, että se on Wentuksen toiseksi paras levy. Edeltäjään vertaaminen ei tosin tunnu siinäkään mielessä oikeudenmukaiselta, että sillä solisteina toimivat Wentukselle säestyshommista tutuiksi tulleet vierailevat maailmantähdet. Maaseutukulttuurille omistetulla uudella levyllään Wentus Blues Band pärjää ihan omillaan
Odotettu paluulevy tuottaa hienoisen pettymyksen. Osa kappaleista jää tavanomaisen, melodisesti taidokkaan angstikaihoamisen kategoriaan. Williamsin henkilökohtaiset tekstit ja tulkinta sekä Hal Willnerin (aiemmin mm. Tommi Viksten, Olli Haavisto, Pekka Gröhn, Pepe Ahlquist... Nyt miehelle tehdään suomalaisin ammattivoimin "rickrubineita". Vuoden 2003 World Without Tearsin jälkeen Williamsin henkilökohtaisessa elämässä tapahtui paljon. Pääosaan nousevat Hurmeen tarinat. Kolmen liki loisteliaan levyn onnistumisputki katkeaa tähän levyyn. Se, mikä nostaa levyn kuiville kliinisyydestään ja puutteistaan huolimatta on kuitenkin Williamsin ääni, joka onnistuu edelleen kuulostamaan tulkinnassaan aidolta ja rehelliseltä.
TUOMO STENBERG
WOJCIECH
Sointula
M.Dulor
JANI WICKHOLM
Yhden lauseen mies
Sony BMG
Nojatuolipoppia. Biisintekovastuuta kantavat myös Timo Kiiskinen, Esa Eloranta, Edu Kettunen ja pari muuta. Tällä tarinalla on surullinen ja turhautunut alku. Muutenkin bändin meiningistä tulee mieleen emolla kuorrutettu kevytversio Deftonesista. Fiilistä ei hälvennä piilotettu Björk-cover Hunter.
KIMMO K. Entisen labelinsa suuri tähtiä Hayden muistaa parilla hyvällä coverilla: Johnny Cashin Big River on mukavanletkeä ja Elviksen Mystery Train varsin onnistunut. Ne eivät kumarra pop-lyriikan laeille tutkiessaan elämää oivaltavasti keski-ikäisen vinkkelistä. Oli niin tai näin, jälki on pelkästään upeaa.
JARI NIKKOLA
66
|
RYTMI Huhtikuu 2007
rytmi_0207_uudetlevyt.indd 66
20.3.2007 07:39:58. Jos ajat yölinjalla, tässä on hieno ja harras levy joka kestää aina napapiiriltä Teksasiin.
JEAN RAMSAY
Jazz-sooloilla maustettua Amerikan skata. Westbound Train have this thing called reilu meininki.
JUSSI NIEMI
luontevasti. Jim Keltnerin ja Bill Frisellin kaltaisista ammattimaisista studioketuista. Ei räjähtele ettei tädit pelästyisi. Nyt siltä puuttuu tarvittava kipinä sekä lämpö, ja kokonaisuus on raskassoutuinen huolimatta mm. Pettyneenä tästä mies muutti vuonna 1958 Chicagoon jossa levytti marginaalisesti menestyneitä raitoja Arlenille ja Kappille. KOSKINEN
Tuskan, surun ja menettämisen teemat ovat voimakkaasti läsnä.
Lucinda Williams West
eikä vähiten laulaja Juho Kinaretin, kitaristi Niko Riipan ja basisti Robban Hagnäsin uusien sävellysten ansiosta. Ei tällaisella miehityksellä voi mennä pieleen. Oli autuaasti unohduksissa, että MTV:llä usein nähty, tajuntaan armotta liimautuva The Kill -biisi on Jared Leton johdattaman orkesterin tekosia. Tämän takia ennakkoasennevamma ei tuominnut yritystä heti. luissa. Kairossa huumaannutaan vieraasta kulttuurista, Jumala on muuttanut Helsinkiin kommentoi ironisesti pääkaupunkikeskeisyyttä. Tuskan, surun ja menettämisen teemat ovat voimakkaasti läsnä. Jälkimmäisellä esiintyy hämmentävä lapsiääni kuten bändin aiemmilla teoksilla. Aikoinaan Wentus Blues Bandin Family Albumia arvioidessani yhtyeen kitaristi Niko Riippa valitteli, että nyt bändin suunta on vain alaspäin, sillä sen parempaan he eivät pysty. Hayden Thompsonin ura ei oikein ottanut tuulta alleen Sun Recordsilla. Jari Oisalon loihtima lo-fi -setti on mystinen ja melodinen, siten että vaikuttimissa yhdistyvät raskaan sarjan scifi-kirjallisuus Kirsi Kunnaksen naivismiin ja 2000-luvun brittirockiin Radioheadista alkaen. Levy kuulostaa välillä kolkon puhtaalta ja negatiivisessa mielessä "aikuiselta". Esimerkiksi Was It a Dream leijuu mukavasti Team Sleepin uneliaassa hengessä. Vähäeleisemmin toteutetut laulut, kuten Everything Has Changed ja lohdullinen lopetus- ja nimibiisi West kuulostavat hyvältä. Haydenin äänessä on aimo ripaus itseään Elvistä, ja voisi kuvitella Kuninkaan kuulostavan nykyään suunnilleen tältä, jollei mies olisi kadonnut umpikujaansa. Hienoilla jousilla kuorrutettu Rescue taitaa olla levyn onnistunein raita ja lohdutusta ja vapautusta vaativa Unsuffer Me toimii. Koskettimet, puhaltimet ja jouset hoituvat samplerilla. Bob Marleysta laulullaan muistuttava pasunisti Obi Fernandez väsää hyviä sävelmiä. Uudella albumillaan Wickholm on säveltänyt puolet kappaleista, ja soittanut lähestulkoon kaiken itse, mikä on hienoa. Omintakeisesti valtavirtaa ja tekotaiteellisuutta karttava hoito asettuu popin/ rockin piiriin, ja syvenee joka kuuntelulla. Lou Reed, Marianne Faithfull) tuotantojälki eivät kohtaa
Arviot
Näyttelijä emoilee toistamiseen varsin onnistuneesti. Alunperin jo vuonna 2005 julkaistu bändin kakkoslevy A Beautiful Lie on ajoittaisesta tusinaemostaan huolimatta suhteellisen ansiokas. Ja mikä ettei, jos tavara on niin sydämellistä kuin levymerkkiä ja hiukan miehistöäkin vaihtanut Bostonin sekstetti kolmannella pitkällään tarjoaa. Varsinaisia sinkkuehdokkaita ei bändin tähän mennessä parhaalla platalla taaskaan ole. Äidin kuolemaan ja parisuhteen purkautumiseen viitataan useassa laulussa. Vankasti Skatalitesille ja varhaiselle Wailersille perustuvassa pohjassa välähtelee kiistatonta pop-tajua, aavistuksia vanhasta soulista ja kunnon torvisooloja, pasuunan ohella myös trumpetilla ja tenorilla. Pientä ska-revivalia pukkaa. Leppoisan lämmintä nojatuolipoppia hetkiin, jolloin luettavana on jotain niin mielenkiintoista, ettei huomiosta riitä jaettavaksi. Alzheimer vie kuulijan sairastuneen ihmisen kalloon unohtumattoman kylmivästi.
JUSSI NIEMI
WENTUS BLUES BAND
Agriculture
Bluelight Records
LUCINDA WILLIAMS
West
Lost Highway
| UUDET
THIRTY SECONDS TO MARS
A Beautiful Lie
Virgin
Wentuksen "toiseksi paras" levy. Passaisi varmasti myös Ikean taustamusiikiksi, joskaan ei liene aivan riittävän voimallisesti ostamiseen kiihottavaa. Tietynlainen rosoisuus olisi pukenut näitä lauluja, ja tuntuu, että tämä levy olisi toisin toteutettuna voinut olla paljon parempi. Lisäväriä soittoon tuo Wentuksen tuorein kiinnitys, aina yhtä loistava kosketinsoittaja Pekka Gröhn.
HONEY AALTONEN
WESTBOUND TRAIN
Transitions
Hellcat
HAYDEN THOMPSON
Hayden Thompson
Bluelight
Sun Records-veteraani suomalaisella roots-superbändillä tuettuna
rytmi_0207_uudetlevyt.indd 67
20.3.2007 07:40:02
Mun lly vyhy e
l
MERVI VUORELA
Eduardo Martinez
The Flaming Sideburns
68
|
RYTMI Huhtikuu 2007
rytmi_0207_uudetlevyt.indd 68
20.3.2007 07:40:03
Arviot
Toimittanut: Mikko Aaltonen
POP MEDIAN ARKISTO
| RETRO KOKOELMAT
JA UUDELLEENJULKAISUT
70
|
RYTMI Huhtikuu 2007
rytmi_0207_retrot.indd 70
20.3.2007 12:28:20
Paketin ei-niin-ilmeisistä helmistä mainittakoon Tauno Palon Suvisia suruja, Bo Anderssonin Höstvisa, Virtasen Elektroninen xtaasi ja Isokynä Lindholmin Tanssi pieni tanssi. sillä verottaja vaati saataviaan ja toiminta loppui konkurssiin 1979. Idea yhden levy-yhtiön tuotantoon keskittyvästä radioasemasta oli yltiöpäinen mutta toimiva, olihan Love poikkeuksellisen moniääninen musiikintuottaja. Valikoima nostaa esiin hohdokkaita helmiä, sen alias Eeli Kivisen Rakkaani tule vuorille puolestaan helkkyy samassa sävellajissa kuin taistolaisvuosien agraarifolk ja romanttinen poliittinen laulusto. Hanke täydensi yhtiön merkkivuoden ohjelmaa, johon kuului myös juhlakonsertti Anna mulle Lovee. Katsaus toimii sekä omillaan laatumusiikin jukeboksina että alunperin vuonna 1994 ilmestyneen ja toissa vuonna uudellenjulkaistun boksin Anna mulle Lovee 75 rockia vuosilta 1967-79 täydentäjänä, poikkeavathan kappalevalikoimat toisistaan oleellisesti.
MATTI KOMULAINEN
Siboney
RYTMI Huhtikuu 2007
|
71
rytmi_0207_retrot.indd 71
20.3.2007 12:28:35. Valikoima painottuu itsestäänselvyyksien varjoon jääneeseen Love-rosteriin, joskin mukana on keskeinen nimistö Wigwamista Juiceen ja Pressasta Pelleen Kaj Chydeniuksen Sinua, sinua rakastan -tyyppisiä ikonisia lauluja unohtamatta. Kriitikko Atte Blom sekä jazzmuusikot Otto Donner ja Christian Schwindt perustivat Love Recordsin 1966, jolloin ajatus kotimaisen uuden musiikin julkaisemisesta etenkin albumimuodossa oli rohkea ajatus. Kokonaisuutena Loveradio 14 on värikäs ja monipuolinen katsaus Loven vaiheisiin: levyyhtiön tuotannon monipuolisuus ja -arvoisuus käyvät hyvin ilmi valikoimasta. Loveradiossa soitetusta levystöstä on koottu neliosainen cd-sarja. Pääkaupunkiseudulla soinut kanava pyöritti taajuudellaan levyjä, jotka musiikkipäällikkö Pekka Nissilä oli valinnut 40 vuotta aiemmin perustetun Love Recordsin katalogista. Love Recordsin logo koristi 13 vuodessa kasettien ohella 384 albumia ja 347 singleä. Nykyvinkkelistä labeliin valaa lisäuskottavuutta esimerkiksi Omara Portuondon kaltaisen maailmanmusiikkitähden mukanaolo. Otos antaa hyvän kuvan Loven aikaansaannoksista, ja materiaali tihentyy agit-popin, rockin, laulelman ja jazzfuusion epäsymmetriseen tonttiin. Nykyisestä näkökulmasta tarkasteltuna Loven tuotantoon sisältyy valtavasti suomalaisen populaarikulttuurin kulmakiviä, joita eput, alangot, ultrabrat ja himit ovat kelailleet esikuvinaan. Love Records oli etulinjassa myös kun uusi aalto ulottui Suomeen. Wigwamin, Tasavallan Presidentin ja Hurriganesin kaltaiset menestysyhtyeet puolestaan levittivät Loven mainetta myös Suomen ulkopuolelle. Kuriositeetteja riittää yhtä lailla: esimerkiksi Laulu kuolleesta rakastetusta tuntuu ideana oudolta uransa alussa Lovella toimistosihteerinä uurastaneen Maaritin yhteydessä mutta soi yhtä kaikki hienosti naisen tulkintana. Radikaalin leiman yhtiö sai julkaisemalla poliittisia lauluja 1970-luvun alussa, jolloin ideologiat jakoivat mielipiteet jyrkästi. Unohdettuja täysosumia edustavat Se-yhtyeen näkemys Suomen Talvisota 193940:n underground-klassikosta Kasvoton kuolema, Kari Peitsamon minimalistinen Mekaaninen susi ja Olli Ahvenlahden CTI-eleganssia huokuva Aura. Niistä puolet oli rockia, loput laulelmaa, jazzia, kansanja lastenmusiikkia sekä erilaisia kokeiluja avantgardesta elektroon. Samalla tulee tarkasteltua suomalaisen populaarimusiikin lähihistoriaa kiinnostavasta näkökulmasta. Vaikka valtavirran marginaalissa piili taiteellisten voimavarojen lisäksi kaupallista potentiaalia, Briardin, Sen ja Pelle Miljoonan kaltaisten punkpioneerien vetoapu tuli liian myöhään, Musiikkivirtaa ajalta ennen soittolistoja. Kokonaisuutta tasapainottavat poiminnat, jotka edustavat Love Recordsin julkaisemaa etnoa, lastenmusiikia ja teatterimateriaalia. Vimpelin Väinämöikettavinta etnoa taas Piirpaukkeen Imala maika. Numminen ja Hector
Kuninkaita ja kuriositeetteja
ERI ESITTÄJIÄ
Loveradio 14 Loveradio nousi otsikoihin viime syksynä. 73
The Sonics
79
Corto Maltese
KAIKKIEN AIKOJEN GARAGEROCK-ALBUMI.
HUGO PRATTIN KLASSIKKO SARJAKUVA DVD:NÄ.
Love-tallin kuninkaita ennen ja nyt: Pelle Miljoona (vas.), M.A. Lastenlauluston valioita on Feija Åkerlundin ja Joonaksen ystävien Pikkulintu valjasti hevosen, kos-
Nykyvinkkelistä Loveen valaa lisäuskottavuutta Omara Portuondon kaltaisen maailmanmusiikkitähden mukanaolo.
hymyyn herkistäviä kuriositeetteja ja jokusen unohdetun mestariteoksen. Pakettiin on haarukoitu kaikkiaan 95 raitaa. Monet teokset olivat tuoreeltaan ajan hermolla tai jopa etunojassa tuleviin trendeihin nähden
Huvittavana yksityiskohtana seurataan kuinka festivaali saa ympärilleen vuosi vuodelta yhä muhkeamman ja suuremmalla rahalla loihditun aidan vaikeuttamaan liputtomien osallistumista kullanhohtoisten nummien parhaisiin bileisiin.
ALEKSI KINNUNEN
T.Rextacy oli kuulemma kovempi ilmiö kuin Beatlemania. Yli kolme tuntia kestävä T.Rex on T.V. Nyt se on onneksi julkaistu dvd:nä. Eräs viime syksyn Rakkautta ja anarkiaa -festivaalin parhaita elokuvia oli musiikkisarjassa nähty, Sex Pistols -dokumentillaan maineeseen ponnahtaneen Julian Templen Glastonbury-dokumentti. Sen voi tulkita myös itseironiaksi, mikä on räp-piireissä yhtä harvinaista kuin vesi Saharassa. taa Montgomery Cliftin panoksesta Sinatran roolityön sparraajana näemme Lancasterin ottavan yhteen Ernest Borgninen esittämän kusipääkersantin kanssa. Kuvitelkaa 70-lukulainen brittiläinen tv-lähetys ja konservatiivisuutta uhkuvat uutistoimittajat. Kun nämä vastakohdat yhdistetään, tuloksena on
Räpmessiaan viimeiset saarnat. Tupac rokkasi Los Angelesissa ja Las Vegasissa 1996. Keikoilla on erikoinen sädekehä, ammuttiinhan riimikko pian niiden jälkeen. Kronologisesti etenevä retrospektiivi käynnistyy vuosien 1971 - 74 T.Rextacy-huumasta ja päättyy Bolanin laiskanpulskeaan "Elvis-kauteen". Omiensa edessä Tupacin karisma on kuitenkin särötön: säkeet uppoavat kansaan monotonisesta latauksesta huolimatta. Lavalla Tupac näyttäytyy levyjään kapea-alaisempana tykittäjänä. Lopuksi on vuorossa T.Rexin historiaa valottava dokumentti, jossa Bolanin lähipiiri muistelee kolarissa menehtynyttä bänditoveriaan, aviomiestään, isäänsä ja ystäväänsä.
MERVI VUORELA
gangsta-levymoguli Marion "Suge" Knight. Jeepsterin, Get It Onin ja Telegram Samin kaltaisten ässähittien ohella pällistellään teatraalisia asukokonaisuuksia ja viihdyttäviä haastatteluja. Pakollinen hankinta jokaisen kesäfestareita ja brittipoppia rakastavan hyllyyn! Temple käy läpi BBC:n arkistojen sekä viime vuosina kuvaamiensa taltiointien ja haastattelujen avulla läpi maailman myyttisimmän rockfestivaalin kolmekymmenvuotisen historian. on nimensä mukainen kokoelma Bolanin ja kumppaneiden sekalaisia tv-esiintymisiä. Virkistävää settiä täydentävät Dogg Poundin suupaltit, joista tyylipisteet napsii baritoniurisija Nate Dogg, törkyisestä retoriikastaan huolimatta.
MATTI KOMULAINEN
Incognito 26.4.
FUNK-JAZZISTA TOP TEN -LISTOILLE
rytmi_0207_retrot.indd 78
20.3.2007 12:28:51. Patukkapää valaa ghettouhoon roppakaupalla vinoa huumoria. Paha veri lännen ja idän välillä hyrskyää ja antipatioita nostattaa osaltaan katsomossa huojuva
Arviot
Snoopyn huumorin voi tulkita myös itseironiaksi, mikä on räp-piireissä harvinaista kuin vesi Saharassa.
Tupac The Complete Live Performances
värikäs ja omaa aikaansa peilaava musiikki-dvd. Kuvitelkaa seuraavaksi naistenkenkiin, höyhenpuuhkaan ja glitteriin verhoutunut Marc Bolan sekä likaisesti, äänekkäästi ja säröisesti soittava T.Rex. Uutiskuvia niin punk-kauden anarkiantäyteisistä vuosista kuin Velvet Undergroundin ja The Prodigyn tahtiin tanssivista hipeistä rytmittävät herra Glastonburyn, Michael Eavisin haastattelut sekä upean värikylläiset konserttikatkelmat legendaarisista hetkistä kuten Pulpin vuoden 1996 ja Radioheadin vuoden 1997 esityksistä. Kattauksen kiinnostavuutta kohottavat vierailijat, joista valovoimaisin on Snoop Dogg. Kuvan- ja äänenlaatu on heikkoa kotivideotasoa.
JAAKKO PIETILÄINEN
T.REX
T.Rex On T.V.
Warner
TUPAC
The Complete Live Performances
Eagle
| MUSIIKKI
DVD
JULIEN TEMPLE
Glastonbury
Future film
Kaunis dokumentti maailman myyttisimmästä rockfestivaalista
Asko Murtomäki kronikoi Euroviisut vuodesta 1956 alkaen. Sund-
80
|
RYTMI Huhtikuu 2007
rytmi_0207_retrot.indd 80
20.3.2007 12:28:54. Lindforsin harppaukset ovat kautta linjan yhtä mittavia. Kahteen otteeseen päivitetty kirja ei yllä aivan näihin päiviin mutta hahmottelee silti kohteestaan näköiskuvan. Kärkikymmenikköön ovat yltäneet myös Lasse Mårtenson, Ann-Christine, Markku Aro & Koivistolaiset, Pihasoittajat, Monica Aspelund, Kirka, Sonja Lumme ja Anneli Saaristo. Sean Connery aloitti näyttelijänuransa jo ammoin unohtuneissa brittifilmeissä ja ampaisi James Bondina maailmantähdeksi. Jukka Lindfors on perehtynyt suomalaiseen populaarimusiikista kirjoittamiseen ja koonnut havainnoistaan teoksen Pakko vatkaa, joka kartoittaa aihetta viime vuosisadan alkuvuosikymmeniltä 2000-luvulle. Jo varhaiset pioneerit kuten Olavi Paavolainen suuntasivat sinne, missä meno oli kiihkeintä. Murtomäki kirjaa faktat ytimekkäästi ja informatiivisuutta tukevat selkeät taulukot. Lordin Euroviisu-voitto oli balsamia suomalaisten kansalliselle itsetunnolle. Pakko vatkaa nostaakin ansiokkaasti näkyville popkirjoittamisen monet ulottuvuudet. Henkilökohtaisen muistelun ohella Partanen valottaa ajankuvaa asfalttitason vinkkelistä. Lindfors on haarukoinut valikoimaan rockkynäilijöiden lisäksi kirjailijoita, filosofeja ja tutkijoita. Teemoihin jaettu opus myös peilaa ympäröivän asennemaailman muutosta: marginaalisesta toiminnasta sekä häiriötilasta lapsuuden ja aikuisuuden välillä on sit-
MICHAEL FEENEY CALLAN
Sean Connery Elämä ja elokuvat
Art House
| KIRJAT
Into, näkemys ja aikakausien trendit näkyvät kirjoituksisssa.
temmin tullut salonkikelpoinen työsarka viihteen ja siihen linkittyvän populaarimusiikin yleisen ammattimaistumisen myötä. Yli 500-sivuinen opus muistuttaa kentän kirjavuudesta. Into ja näkemys ovat aistittavissa kirjoituksista, samoin eri aikojen trendit kuten 1970luvun vuolassanainen gonzoilu tai digiajan globaali tiedostaminen. Loppujen lopuksi kirjoituksen perillemeno on riippuvainen koko ketjusta aiheesta toimittajaan ja viestistä välineen kautta lukijaan.
MATTI KOMULAINEN
Toimittanut Jukka Lindfors
WSOY
Skotti venyi Bondin varjosta maskuliinisuuden arkkityypiksi. KIRJOITUKSIA POPMUSIIKISTA
Musiikista ja siitä kirjoittamisen anatomiasta. Lindfors käyttää esimerkkinä katkelmaa teoksesta Nykyaikaa etsimässä, jossa Paavolainen mittasi 1920-luvun lopun pulssia revyyn parrasvalojen hehkussa. Toimittajana työskennellyt Partanen muistelee ystäväänsä kirjassa, joka avaa kiinnostavia näkökulmia sekä suomalaisen populaarimusiikin toisinajattelijaan että harvemmin esiteltyyn ajanjaksoon täkäläisessä kulttuurihistoriassa. Jo debytantti Laila Kinnunen ohitti mm. Onko valikoima opiksi ja ojennukseksi vai jääkö se ironian sävyttämäksi katsaukseksi alan anatomiaan riippuu lukijasta. Toisessa ääripäässä kysytään MC Taakibörstalta, miten hiphop tuli Suomeen ja mitä sitten tapahtui. Sundqvistin persoona paljastuu teoksessa juuri niin moniulotteiseksi kuin myöhemmästä tuotannosta on voinut aistia. Kuivan asiallinen tyyli istuu yksiin Conneryn kunnianhimoiseen, siviiliminältään pidättyvään olemukseen. Tuhtia ja näyttävästi kuvitettua teosta voikin suositella tietokirjaksi jokaiselle Euroviisu-friikille.
MATTI KOMULAINEN
JUHA PARTANEN
Cyrano ja hullu koira Nuoruusvuosia Leevi and the Leavingsin Gösta Sundqvistin kanssa
Mediakasvo
Göden oppivuodet valokeilassa. Kahdesti Suomea edustanut Marion Rung taas lauloi molemmilla reissuillaan top-10:een: 1962 Tipi-tiillä seitsemänneksi ja 1973 Tom tom tomilla yhtä sijaa ylemmäs. Vaikka popkirjoittaminen mielletään usein nuorten, toimittajan uraansa aloittavien introverttien hiekkalaatikoksi, musiikki vetoaa monenlaisiin sanankäyttäjiin. Suomi tuli mukaan 1961 ja on menestynyt myyttistä nollalinjaa paljon paremmin. suuret iskelmämaat Ruotsin ja Saksan. Juha Partanen soitti Gösta Sundqvistin varhaisissa bändeissä 1970-luvun alussa ja kaksikko viihtyi muutenkin hyvin yhdessä. Arviot
Marginaalista salonkeihin
PAKKO VATKAA. Sittemmin jämäkän perusmiehen ja monessa marinoituneiden konkarien rooleissa viihtynyt Connery on iskostunut oman ikäpolvensa ikoniksi: karisma on ohittamaton niin johtorooleissa kuin rutiinitöissä. Spekuloidessaan taas näyttelijän motiiveilla uran käännekohdissa Callan tarpoo riitteisellä jäällä ja päätelmät vaikuttavat arvailulta.
MATTI KOMULAINEN
ASKO MURTOMÄKI
Finland 12 points! Suomen Euroviisut
Teos
POP MEDIA | MAIJA PARVIAINEN
Euroviisut kansojen näyteikkunasta hittitehtaaksi. Göde eli sekä vertikaalisesti että horisontaalisesti, mikä selittää laajan ja syvän asioidentuntemuksen. Hurmos on tuottanut ennenkokemattoman kisahuuman ohella teoksen, jossa tapahtumaa tarkastellaan historiallisessa perspektiivissä. Michael Feeney Callan esittelee Conneryn vaiheet sivuosien luottomiehestä aateloiduksi taiteilijaksi ja edelleen 2000-luvulle. Toisen polven lähteistä kootuksi elämäkerraksi teos yllättää positiivisesti
rytmi_0207_retrot.indd 81
20.3.2007 12:29:04
SWALLOW THE SUN
TONI WIRTANEN JONTTI & SHAKA
MARTTI SERVO
Varastam
Timbalan d inen
on taidet
ta
Radiop "Nykymus uhelimet iikki on ty lsää!" The Millio ners Pornodis koa Morod er
in opeilla
Nick Cave esittää:
P iehen r pidäteltyä m itkään aivoa
Rockista v apautunut
Arvioissa:
USE | AMY WINEHO | VEREIGN | LADY SO ELIMET | RADIOPUH ANSSI 8000
rytmi_0207_retrot.indd 82
20.3.2007 12:29:06
ostasoitin .fi
ÄÄNENTOISTO- JA VALAISTUSLAITTEET, SEKÄ KEIKKABUSSIT!
High-end - Kotiteatteri - Tarvikkeet
Parhaat merkit ja kattavimmat valikoimat high-end -ja kotiteatterilaitteita. Pohjolassa on 1920-luvulta lähtien tiedetty tarkkaan, mitä maailmalla tapahtuu ja otettu siten oppia uusista suuntauksista. Muusikoiden, tapahtumajärjestäjien ja muiden mukanaolleiden kertomuksista, aiemmasta tutkimustiedosta ja arkistolähteistä hahmottuu sirpaleinen mutta sävykäs ja ilmeisen totuudenmukainen kokonaiskuva. Samalla selittyy monia puolia Sundqvistin persoonasta peitenimimaniasta suomalaisuuden kunnioitukseen.
MATTI KOMULAINEN
Maailman paras urkusoundi!! XK-3 aito putkisärö!!
HUNTER S. Auktoriteetteja kumartamaton körmy on monille yhtä kuin teoksensa mutta Pelon valtakunta kurkistaa julkisen hahmon taakse uudella tavalla. Palvelemme myös iltaisin ja viikonloppuisin. Mäyränkolon ja vastaavien intohimoisten diggarikeskittymien ansiosta suomalainen jazz elää ja voi hyvin myös 2000-luvulla.
MATTI KOMULAINEN
rytmi_0207_retrot.indd 83
20.3.2007 12:29:25. Mäyränkolona tunnettuun helsinkiläisklubiin tarkentuva teos pureutuu aiheeseen sisältä käsin: Vesterinen haastatteli kirjaa varten lähes kaikki alan veteraanit ja tuli samalla tallentaneeksi arvokasta kulttuuriperinnettä. PUH. Valtavan urakan kruunaa kuvitus, johon on saatu otoksia niin lavoilta kuin niiden takaa. Yksiin kansiin on mahdutettu huima kaari traumoja, uhoa ja ruudinkatkua. Kun vielä ajan mittaan maahan on saatu konsertoimaan käytännöllisesti katsoen kaikki keskeiset jazzvaikuttajat, vuosikymmenien uurastus on tuottanut tulosta. Perustavanlaatuinen opus todistaa, että jazzilla on pitkä ja rikas menneisyys Suomessa. Ilmari Vesterinen kartoittaa jazzin vaiheita Suomessa. Thompson muistetaan kaikenkokeneena kirjailijarenttuna. THOMPSON
Pelon valtakunta
Sammakko
New XK-1 www.hammondsuzuki.com XM-2
Gonzokirjailijan oma odysseia ennen lopullista avaruusmatkaa. Asefetisismin ja itsetuhoisen käytöksen katalysoijia on tarjolla monia mutta mikä sai lopulta vetämään liipaisinta jää hämäräksi.
Leslie 2101 New B-3
UUTUUS XMc-2
Putkileslie Xb-122
www.sr-tech.net
Maahantuomme näitä ja paljon muita. Oleellisinta ja samalla sisällön kannalta vakuuttavinta on se, että tekijä makasi juuri niin kuin petasikin.
MATTI KOMULAINEN
ILMARI VESTERINEN
Mäyränkolon jazzareita
WSOY
Klubissa svengasi jo ennen digiaikaa. Kauppa käy vilkkaana, myös vaihtolaitteissa maan paras valikoima. Hunter S. Thompson Pelon valtakunta
www. Filmatisoinnit levittivät miehen maineen niihinkin piireihin, joissa kirjoja ei juuri plarailtu. 0500-789 692 ja 03-617 1018 Tähtiportinkatu 18, 13130 HÄMEENLINNA
TL-Audio
www.tlaudio.fi
Tuhkansa taivaalle ammuttanut Thompson kirjaa muistiin liudan uskomattomia mutta koetuiksi väitettyjä tarinoita. Yhteystiedot löydät osoitteesta www.popmedia.fi.
Asefetisismin ja itsetuhoisen käytöksen katalysoijia on tarjolla monia.
Hunter S. Katso netistä WWW.POWER-SOUND.FI Somero p.02-7483932
Mainosta Pop Median palveluhakemistossa! Ota yhteyttä myyntiimme. Omaelämäkerrallinen nide koostuu muistelmista ja tuokiokuvista, jotka ulottuvat lapsuudesta väsyneen kirjailijan lopunajan ärhentelyyn. Palveluhakemisto Palveluhakemisto ||
qvistin ja kumppanien arki pääkaupungissa ja sen liepeillä tulee siten tallennetuksi kokijan sanankääntein
Sanoista
Juha Lehti
EMI | JOUKO LEHTOLA
84
|
RYTMI Huhtikuu 2007
rytmi_0207_loppu.indd 84
20.3.2007 14:34:09
Ja siitä, että Junnu Vainio soi kännykässä. Hänen sanoituksiaan julkaistaan tänä keväänä yhdeksännellä albumilla. Aihio melodiasta syntyy englanninkielisiä fraaseja rallattelemalla, mutta kappaleen luonne muotoutuu vasta, kun suomenkielinen sanoitus loksahtaa kohdalleen. "Olen aina ollut kiinnostunut artisteista, jotka tekevät ja esittävät biisinsä itse", hän sanoo. Se tosin vaatii kovaa työtä. Vaikka yhtye koostuu nuoriso-ohjaajista ja opettajista, sen sanoitukset koon vielä viime vuosinakin. Istutaan kalliolaisessa kuppilassa. Se saattaa kestää kuukausia, jopa puoli vuotta. Aluksi tekeminen pohjautui näpistyksiin niin kuin monilla aloittelijoilla. Kysymys on kokonaan eri lajista.
"uskottava" aloitus livenä tehdyllä ensilevyllä vuonna 1991, raju läpimurto kaksi vuotta myöhemmin kappaleella Kymmenen tikkua laudalla. Mutta sitten tulee jotain, ja huomaa, että pystyykin yhä kirjoittamaan", hän kertoo.
KALLIOLAINEN MAISEMA
"Kun suomeksi tekee, niin paljastuu aika hyvin", Lehti naurahtaa. Suosiosta iso ansio lankeaa Lehden sanoituksille, niille "runopojan" raapustuksille. Kun mieleen tulee jotain, sen voi pistää näppärästi muistiin saman tien. "Se tyyppi oli oikeasti olemassa", Lehti sanoo. Tämä kalliolainen maisema on tuttu
JUNNUN TYÖTÄ JATKAMASSA
Lasi on tyhjä, haastattelu loppuu. Elettiin 1970-lukua ja Juha, nyt 46, kävi lukiota. "Ainakin haluaisin olla", Lehti sanoo ujosti.
TEKSTI: PASI KOSTIAINEN
RYTMI Huhtikuu 2007
|
85
rytmi_0207_loppu.indd 85
20.3.2007 14:34:25. Hän on jo tottunut siihen, että uusia ideoita nousee mieleen vähitellen. Sir Elwoodin värit tunnetaan opiskelijoiden suosikkibändinä. Tallessa on jopa vanhoja Pectopah -nimiselle Sir Elwoodin hijaiset värit -yhtyeen esibändille 1980-luvun lopulla tehtyjä ideanraakileita. Lehti aloitti biisienteon kuitenkin amerikkalaisten laulaja-lauluntekijöiden innostamana. Ja sävelkin syntyy sanoituksen ehdoilla. Bändin toiminta jakautuu periodeihin, jolloin soittajat ottavat omista duuneistaan virkavapaata. Ei mikään runopoika
Sir Elwoodin hiljaiset värit -yhtyeen selkäranka ovat Juha Lehden sanoitukset. Ja sen jälkeenkin bändi on onnistunut vakiinnuttamaan asemansa. "Kysymys on kokonaan eri lajista. Mutta nyt hänen taskussaan piippaa. Mutta kun sanoittaminen vakavoitui, Lehti löysi suomen kielen. En ole ikinä pitänyt itseäni runoilijana, vaan tarinankertojana ja biisintekijänä." Lehti sanoo, että käyttää jopa 90 prosenttia biisintekoon kuluvasta ajasta sanoittamiseen. "Laulutekstien kirjoittaminen on ihan eri asia kuin runojen tekeminen", hän hymähtää. Kun yhtyeen uusi levy on tehty valmiiksi, alkaa hiljainen jakso. "Kun alan taas tehdä uusia biisejä, menen työhuoneelle ja alan vaan kirjoittaa. "Ja se on tosi hyvä juttu se", hän naurahtaa. Mutta muuten kaupunki ikkunan takana on pysähtynyt jonnekin vuosikymmenten taa. Uudella levylläkin muistellaan edesmennyttä varjoisten kujien miestä, joka ajeli Flemarilla. Lehti kuuluu niihin biisintekijöihin, jotka kulkevat pienen sanelunauhurin kanssa. Don McLean, Bob Dylan ja kumppanit olivat sankareita silloin, ja taitavat olla edelleen. "Mutta yleensä en mielelläni lähde kertomaan, millaiset jutut biisien tarinoiden takana ovat." Sir Elwoodin hiljaiset värit on pienimuotoisesta ja koskettavasta musiikista huolimatta suomalaisilla musiikkimarkkinoilla isohko nimi. Tämän kanssa on vain elettävä, ja Lehti elää. Ovat luonnehdinnat sitten osuvia tai eivät, Lehden sanoitukset ovat tärkeä osa koko bändin viehätystä. Biisejä Lehti synnyttää perioideittain. Hän on nuoriso-ohjaaja, tosin jo runsaan vuosikymmenen ajan hän on elättänyt itsensä musiikilla ihan päätoimisesti. Kun lainasi riimin Springsteeniltä ja toisen Dylanilta, niin hyvältä kuulosti. Takana on hieno urakaari: eivät ole "opettavaisia", ainakaan saarnaavalla tavalla. "Silloin keikoilla alkoi olla enemmän katselijoita kuin kuulijoita", hän muistelee. Eivätkä ulkopuoliset tietenkään kuunnelleet sanoja niin tarkasti, että olisivat panneet pahakseen. Ne eivät muuten ole runoja, eikä Lehti ole mikään runopoika.
Juha Lehti ei säntää ensimmäisenä uusien teknisten vempaimien perään. On ollut pakko. Tosin englanniksi piti sanoittaa ihan ensimmäisissä punk-bändeissä senkin takia. Vaikka kuuluu pelkkä sävel, taitavasti melodiaan upotetut sanat tulevat mieleen: "Mies kun tulee tiettyyn ikään, niin ei sillä pelaa mikään. myös Sir Elwoodin hiljaisten värien kappaleista. Hän eli pitkälle 2000-luvulle ilman kännykkää. Sir Elwoodin hiljaiset värit -yhtyeeseen liitetään usein kaksi määritelmää, "keskiolutjatsi" ja Lehden "runopoikamaisuus". "Onneksi ne on tullut nauhoitettua. Ilman sitä ne olisivat kadonneet kokonaan", Lehti arvelee. Niistä jotkut ovat innostaneet biisinte-
Laulutekstien kirjoittaminen on ihan eri asia kuin runojen tekeminen. Kännykkä pannaan päälle, junnuvainio odottaa esillepääsemistä. Joskus saattaa mennä montakin työpäivää ettei tule mitään käyttökelpoista. Koetko, että olet osa suomalaisten sanoittajien jatkumoa: Tanner -Pekkarinen - Virtanen - Helismaa - Vainio Leskinen. "Suomeksi tekemisen oppiminen - tai enhän mä sitä oikeastaan vieläkään osaa - on ollut palkitsevaa", Lehti sanoo. Lehteä maine hieman huvittaa, sillä hän itse ei ole hankkinut akateemista koulutusta. Sen näkee naamasta, kun lakkaa saamasta jo vain me kimpassa tuumattiin." Legendaarista Juha "Watt" Vainiotahan se, yhtä Lehden Juhan sankarisanoittajaa. 2000luvun huomaa siitä, että asiakaskunnasta osa on maahanmuuttajia
t Nuore it r Jazz a ma Kalle Kali
86
|
RYTMI Huhtikuuu 2007
rytmi_0207_loppu.indd 86
20.3.2007 14:34:27
rytmi_0207_loppu.indd 89
20.3.2007 14:35:23
rytmi_0207_loppu.indd 90
20.3.2007 14:35:27
Vallankumouksellinen langaton monihuonejärjestelmä!
B B B B
Kuuntele lempimusiikkiasi radiosta tai tietokoneeltasi langattomasti jopa 32 eri huoneessa. Netin kautta käytössäsi on yli 300 digitaalista radioasemaa. Sonos-kaukosäätimellä hallitset helposti musiikkimaailmaasi ja näet soitettavan kappaleen. 020 743 0075, info@bwgroup.fi, www.bwgroup.fi
rytmi_0207_loppu.indd 91
20.3.2007 14:36:25. Asenna Sonos Zone Playersit ja kaiuttimet sinne, missä haluat kuunnella musiikkia. Hallinnoi musiikkia langattomasti Sonos Controllerilla.
C
Kysy lähin jälleenmyyjäsi: B&W Group Finland Oy, Uudenmaankatu 4-6, 00120 Helsinki puh. Tutustu Sonos-monihuonejärjestelmän vaivattomuuteen, upeaan äänentoistoon ja moniin mahdollisuuksiin lähimmän jälleenmyyjäsi luona.
B
B B
A
B
A C B
Digitaalinen musiikki on täällä