VKO 2008- 45
399043
MUOVIN PALUU
WE HI-CAPA 4.3 ASG MK1 & MK1 SNIPER SPLAV M23 PIONEER REVISION BULLET ANT M18A1 CLAYMORE MAD BULL GSG-01 PISTOOLITEKNIIKAT OSA 2 HENKILÖKUVASSA OLLI VESAKOSKI
6
414887. 9/2008
4.95
VETERAANIN PIKKUVELI VIITTOILUN LYHYT OPPIMÄÄRÄ
739904-0809
08009
PAL
S OF TA A J A . F I
2. W W W
3
W W W. S OF TA A J A . F I
P Ä Ä K I RJ O I T U S
ONKO HARRASTUKSELLA ENÄÄ TULEVAISUUTTA?
Kunpa en joutuisi jatkuvasti kirjoittamaan ikävistä asioista. Huikean suuri valtaenemmistö harrastajista on äärimmäisen kunnollisia kansalaisia, joiden elämää tässä ollaan jälleen hankaloittamassa sen sijaan, että toimittaisiin kuten pitäisi ja keskityttäisiin ehkäisemään yhteiskunnassa alati lisääntyvää pahoinvointia. Sisäministeri ehti jo lupailla medialle populistisesti aselakien tiukentamista, mutta missään ei ole ollut puhettakaan psykiatriasen terveydenhoidon määrärahojen lisäämisestä. Maamme mielenterveyshuolto on päästetty vuosikymmenten aikana todella surulliseen rappiotilaan ja tämän kehityksen hedelmiä nyt poimimme. Tätä kirjoittaessani kuulen jatkuvasti murheellisia uutisia Kauhajoelta, jossa useita ihmisiä on menehtynyt kouluammuskelussa. Toiseksi toivon, että lähettäisitte sähköpostia tai kirjeen kansanedustajallenne -- tai pyydätte vanhempianne tekemään niin -- ja kertoisitte heille, miten huonolla tolalla mielenterveydenhuolto maassamme on ja kuinka siihen tarvittaisiin ehdottomasti lisää resursseja. Suomessa on pari miljoonaa tuliasetta ja n. Tuliaseet eivät ole Suomessa minkäänlainen ongelma. Softaaja ilmestyy 11 kertaa vuodessa.
ART DIRECTOR GRAAFIKOT VALOKUVAAJAT
KANNEN KUVA. Ensinnäkin haluan teidän jatkossakin harrastavan airsoftia vastuullisesti ja hyvää mainetta luoden. Ehkä meillä kaikesta huolimatta on harrastus vielä tulevaisuudessakin.
Esa Toivonen
S O F TA AJ A
SOFTAAJA PL 82, 00511 HELSINKI 09 827 5556 toimitus@softaaja.fi www.softaaja.fi ISSN 1459-4633 Jarkko Koskinen Esa Toivonen Toivo Haimi Antti Kauhanen Sauli Luolajan-Mikkola Ville Vaalisto Juho Ala-Jääski Pasi Asikainen Arttu Pajunen Vesa Huovinen Mari Lepola Mikko Muttilainen Paula Laitinen Maija Pietikäinen Antti Teittinen Antti Kauhanen Esa Toivonen Julius Koivistoinen Arsi Ikäheimonen Julius Koivistoinen MEDIAMYYNTI Jani Leskinen 0400 613 744 jani.leskinen@firepublications.fi ASIAKASPALVELU JA TILAUKSET 09 827 5556 (klo 10:00-16:00) asiakaspalvelu@softaaja.fi TILAUSHINNAT määräaikaistilaus 12 kk 54,45 e kestotilaus 12 kk 49,95 e KUSTANTAJA Fire-kustannus Oy PL 82, 00511 HELSINKI
PÄÄTOIMITTAJA TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ TOIMITUSSIHTEERI TEKIJÄT
Neljäs vuosikerta. Siitä ei ole pitkä matka airsoftiin, joka epäilemättä tällaisten ihmisten mielissä rinnastuu vähintään agressioita synnyttäväksi ja surmatöihin kannustavaksi sotahulluudeksi aivan kuten tietokonepelit, toimintaelokuvat ja metallimusiikki. Samassa viestissä voi myös mainita, etteivät aseet ole ongelma, eikä lainkuuliaisten ihmisten harrastuksia pitäisi hankaloittaa. Tuliaseilla tehdään näihin lukemiin nähden todella vähän henkirikoksia. 600 000 aseharrastajaa. Hyvän käytöksen, luvallisilla alueilla pelaamisen ja lakien noudattamisen pitäisi olla itsestäänselvyyksiä jokaiselle softaajalle. Yhä pahemmaksi asian tekee suomalaispolitiikalle tyypillinen tapa jättää huomioimatta ne todelliset, oikeat ongelmat ja puuttua asioihin, jotka eivät todellisuudessa ole minkäänlaisia ongelmia. Pyydän teiltä kahta asiaa. Olisi kohtalokkaan naiivia kuvitella, ettei tällainen tapahtuma vaikuttaisi myös airsoftiin, sillä asioista mitään tietämättömät, hoplofobiset ihmiset vouhottavat jo nyt suu vaahdossa kuinka kaikki aseet pitäisi kieltää. Tuskin edellisestä katastrofista on selvitty kun uusi myrsky jo vaanii horisontissa
S I SÄ LT Ö
PÄÄKIRJOITUS AJANKOHTAISTA VARUSVARASTO 4 6 8 10 16 20 24 28 34 38 42 44 46 48 50 52 54 56 58 60 62 64 66
KÄSIMERKIT SIVU 24
SOFTAAAJAN VIITTOMAKIELI.
CYMA M14 SOCOM ASG G36C WE HI-CAPA 4.3 KÄSIMERKIT PISTOOLITEKNIIKOITA, OSA 2 CA B&T MP5A2 SPORTLINE ASG MK1 & MK1 SNIPER TURKUSOFT TRAINING DAY KOLUMNI HENKILÖKUVASSA OLLI VESAKOSKI
CA MP5A2 SPORTLINE SIVU 34
MUOVIÄMPÄRI.
SPLAV M23 PIONEER REVISION BULLET ANT CHORTLE M18A1 CLAYMORE MAD BULL GSG-01 THE THIRD -TAKKI SOFTAAJAN SILMÄLLÄ: BW ISAF SKENAARIOPELAAJAN PÄIVÄKIRJA TIIMIESITTELY: BAD COMPANY KENTTÄPOSTIA PARONIN PALSTA
ASG MK1 JA MK1 SNIPER SIVU 38
PIENOISPISTOOLIN KUULAVERSIO.
Muovikuoren alta paljastuu perinteisen oloinen muuntaja, neljä diodia, jotka tasasuuntaavat vaihtojännitteen sekä vastuksen kanssa rinnan kytketty ledi, joka syttyy, kun laitetta kuormitetaan. Toimitus pidättää oikeuden muokata tai jättää julkaisematta lähetettyjä tekstejä.. Minkäännäköistä oikosulku- tai akun ylilatautumissuojaa ei ole. Ardennien taistelu 01.11.2008, Hämeenlinna Kauden viimeisessä pelissään Kotiniemen valtio vie pelaajat hieman tiukempien varusterajojen kera Ardennien vuoristoon toisen maailmansodan loppuhetkille. Pikainen oikosulkutestaus osoittikin savun poistuvan laitteesta virtamittarin osoittaessa 0,9 ampeeria, jonka jopa kiinalaisvalmisteinen 1100 mAh 8,4 V akku saattaa laturista napata. CYMA:n moottoripyssyjen mukana toimitetaan Yixin Electronic -nimisen firman valmistamia akkulatureita. Vaikka laturi sopiikin vanhanmalliseen kotimaiseen pistorasiaan, sen sinne kytkeminen ei ole suositeltavaa. Älkää yrittäkö tätä kotona! Suomesta ostettujen aseiden mukana ei toimiteta vaarallisia latureita.
PELIKALENTERI.NET
Operation Fatherland, osa 2 04.10.2008, Hämeenlinna Kotiniemen valtion suurpelissä viimevuotinen tapahtuma saa jatkoa. Nämä laitteet eivät sovellu millään tasolla akkujen lataamiseen. Lisätietoja skenaariopeleistä osoitteessa www.pelikalenteri.net.
Softaajan uutispalstalle voi lähettää uutisvihjeitä ja lehdistötiedotteita osoitteeseen: Softaaja, PL 82, 00511 Helsinki tai sähköpostitse: toimitus@softaaja.fi. Softaaja selvitti mitä nämä laitteet todellisuudessa pitävät sisällään. Huom! Testit suoritettiin suojaerotusmuuntajan takana paloturvallisessa tilassa. KIINALAISASEIDEN MUKANA toimitettujen latureiden heikko laatu on jo pitkään ollut yleistä tietoa. Kyseessä on siis paloturvallisuuden kannalta äärimmäisen vaarallinen laite. Kiilalinja 08.-09.11.2008, Suonenjoki Milsim Finland järjestää vaihteeksi hieman toiminnallisempaa milsimiä
VA R U S VA R A S T O
MEKAANIKON HANSKAT
YKSI SOFTAUKSEN nyrkkisäännöistä on se, että varusteet voivat olla joko hyviä tai halpoja. Puute ei ole kuitenkaan ole suuri, sillä softauksessa tukijalkojen merkitys on useimmiten melkoisen pieni. Vaikka etutuista ei huomattavaa hyötyä normaalissa softauksessa olekaan, pelkästään se, että niiden varassa aseen saa siististi laskettua maahan vaikka offgame-tauon ajaksi, on arvokas lisä. Alkuperäisessä värityksessä Mechanixteksti oli sen verran näkyvää, että pelikäytössä tekstin suttaaminen vaikkapa tussilla voi olla suositeltavaa. Vaikka softispyssy ei kahvasta aivan vastaavasti hyödykään niin tyylihän se on mikä ratkaisee. Suljettuna kahvan pituus picatinny-kiskosta mitattuna on 15,5 cm, josta varsinaista oteosaa on vajaa yhdeksän senttiä. Etukahvoihin on aikaisemminkin integroitu lamppuja, mutta vasta muutama vuosi takaperin keksittiin kahvaan sisällyttää myös etutuet. Verrattuna erikseen hankittaviin jalkoihin, kahvakombinaatiota ei voi kallistaa (tai asettaa kaltevalle tasolle) yhtä helposti. Muoviset ruuvinkierteet sanoivat sopimuksensa irti ensikiristyksellä. Hanskojen kuninkuuslajista eli kolikkotestistä -- kahdenkymmenen sentin kolikon poimimisesta pöydältä -- nämäkään hanskat eivät aivan liehuvin lipuin mene läpi, mutta esimerkiksi pienempienkin kuusiokoloavainten ja muiden työkalujen käyttö onnistuu aivan luontevasti. Jos olisin ostamassa etukahvaa, eikä kahvan tyylillä olisi merkitystä, ostaisin kyllä ehdottomasti GripPod-tyylisen kahvan, mutten välttämättä ASG:n kopiota, sillä sen rimpula kiinnitys ei ole oikein mistään kotoisin. Nyt testaukseen päätyneet Mechanixin Original-mekaanikkohanskat kuuluvat tähän harvojen ja valittujen joukkoon. Kopio on muutamaa mekanismin osaa lukuun ottamatta kokonaan lujitemuovia, jonka luulisi kestävän airsoft-käytössä vallan mukavasti. Siksi onkin perin mukavaa löytää silloin tällöin varusteita, jotka ovat sekä laadukkaita että kukkarolle ystävällisiä. Vaikka valmistusmaaksi mainitaankin Kiina, työn jälki on kaiken kaikkiaan kiitettävän hyvää. Ovela kahva lyö kaksi kärpästä yhdellä iskulla: kahva toimii tietysti kahvana, mutta liipaisinta muistuttavaa nappulaa painamalla esiin jötkähtävät myös yksinkertaiset mutta toimivat etutuet. Napakasti käteen istuvat, lujat hanskat kun suojaavat kättä juuri sopivasti, sorminäppäryyttä liiemmin haittaamatta. Hansikkaiden kämmenpuoli on pitävän otteen tarjoavaa keinonahkaa, selkäpuolen ollessa hengittävämpää keinokuitua. Kaiken kaikkiaan kyseessä ovat varsin mainiot hanskat, joiden hintakaan ei pakota lahtaamaan säästöporsasta -- eli iso käsi Mechanixeille.
Mechanix Original Valmistaja: Mechanix Wear Inc., Yhdysvallat Värit: musta, woodland, original (mustavalkoinen) Hinta: 29 euroa Myyjä: Fairsoft, 044 2844 292, www.fairsoft.fi
JALKAHVA?
MÄNNÄVUOSIEN SUURIN käsiaseinnovaatio on luultavasti ollut picatinny-tyyppisen kiskon hillitön yleistyminen jos jonkinlaisten lisävarusteiden kiinnittämisen helpottamiseksi. S O F T A A J A . Se, että lisäksi etutuista olisi vielä jotain muutakin iloa on vain plussaa. Kulutukselle alttiita kohtia on vapaamielisesti vahvistettu keinonahalla muutenkin. Avattuina jalat ulottuvat 21,5 cm päähän. F I
8. Hanskoja tosin saa myös vähemmän silmiinpistävinä mustina ja metsämaastonvärisinä malleina, joten askartelu ei ole suinkaan pakollista. Toisin kuin joissain ampujanhanskoissa, Mechanixeissa keinonahka ulottuu reilusti sormenpäiden yli eikä sormenpäiden purkautumista tarvinne suuremmin pelätä. Luulo ei kuitenkaan ole tiedon väärti, sillä testikappaleen kiinnitys kiskoon petti heti alkuunsa. Kahvasta on oikeissa aseissa ihan käytännön hyötyä varsinkin silloin, kun tehtävä vaatii tuliluikun käyttöä ja manööverointia ahtaissa tiloissa. Alun perin NASCAR-autojen mekaanikoille kehitellyt hansikkaat ovat viime vuosina löytäneet tiensä moottoriurheilusta ampumapainiin, eivätkä syyttä. Yksi ensimmäisistä, jo varhaisimmissa SOPMODvarustelluissa M4-karbiineissa mukana olleista lisukkeista oli etu- eli pystykahva. Ristin tämän tuotoksen siis "jalkahvaksi" ja toivotan sille pitkää ikää.
ASG "GripPod"-kopio Valmistuttaja/tukkuri: ActionSportGames A/S, Tanska www.actionsportgames.com
W W W. GripPod-nimellä myydystä kahvasta tulikin varsinainen menestys, ja se on nyt muun muassa yksi Yhdysvaltain erikoisjoukkojen uuden FN SCAR -kiväärin vakiovarusteista. Alkuperäistä GripPodia saa kokonaan alumiinisena ja lujitemuovisena, alumiinijaloilla varustettuna
F I
10. S OF TA A J A . W W W
Pelaajan käteen pyssy kuitenkin tuntuu sopivan kuin nyrkki silmään. TÄMÄ VÄITE PITÄÄ PAIKKAANSA VARSINKIN FIRMAN M14-SARJAN KANSSA, JOTA ON KEHUTTU LIKI ESIKUVANSA MARUIN VEROISEKSI. Myöhemmin seurannut lyhenW W W. Socom 16 on siis lyhennetty versio pidemmästä serkustaan. Kyseessä on siis ainakin valmistajan mukaan tarkaksi luonnehdittu kertatulikivääri. Mallimerkinnän numeroosa kertookin piipun pituuden olevan 16 tuumaa, joka on Yhdysvalloissa jonkin tasoinen minimimitta siviileille myytävissä kivääreissä. F I. Varsin pian kävi selväksi, että ase oli erittäin onnistunut tuote. Siinä missä täysikokoinen M14 sopii impression suhteen niin `Nam-varustukseen kuin joten kuten vuosituhannen vaihteen Delta-joukkojen tarkka-ampujalle, ei siviili- ja viranomaismarkkinoille tuliasepuolella suunnattu, lyhennetty ja modernisoitu Garandin pojanpoika pysty lunastamaan paikkaansa kovin monesta varustekokonaisuudesta. parempi pitkän matkan tarkkuus ja suurempi pysäytysvoima. Kiväärin yleinen rakenne ja varsinkin suoraan paketista erittäin kohdallaan oleva tarkkuus nousivat pyssyn varsinaisiksi myyntivalteiksi. CYMA M14 SOCOM
CYMAA PIDETÄÄN TIETYISSÄ PIIREISSÄ ACM-ASEIDEN FERRARINA. M1A puolestaan muistuttaa varsin reippaasti Yhdysvaltain armeijan M21-tarkkuuskivääriä. Aseen valtteina ovat
11
MARUIN JÄLJILLÄ
Japanin jätti Tokyo Marui julkaisi loppuvuodesta 2005 alkuperäisen M14-kiväärin sähköaseversion. Toisin kuin airsoft-aseen nimi antaa ymmärtää, ei kivääri pohjaudu varsinaisesti M14-sotilaskivääriin, vaan sen siviiliversioon M1A:han. Lyhennetyn pituuden lisäksi ulkoisiin tunnusmerkkeihin kuuluu patentoitu liekinsammutin, jonka kehutaan pysäyttävän rekyylistä johtuvan piipun nousun lähes kokonaan. Socom 16:a markkinoidaan pääasiassa viranomaiskäyttöön AR-15karbiiniratkaisujen rinnalle. S OF TA A J A . Airsoft-versioon verratessa ulkoisesti näkyvin ero lienee kiväärin oikealta puolelta löytyvä tulenvalitsin, jota tuliaseessa ei siis ole.
REAL STEEL
M14 Socomin oikea esikuva on yhdysvaltalaisen Springfield Armoryn Socom 16 -kivääri. SOFTAAJA PÄÄTTI SELVITTÄÄ, PITÄÄKÖ VÄITTÄMÄ PAIKKAANSA JA TARKASTELUUN PYYDETTIIN VALMISTAJAN NÄKEMYS LYHENNETYSTÄ SARJATULIKIVÄÄRISTÄ.
M14 SOCOM ON ASEENA hieman outolintu
Suuret pinnat on rikottu pienellä rypyllä ja otepintoihin on valettu mukava timanttikuvionti. ABS-valu vain on ikävä kyllä näinä päivinä hieman halvahkon oloinen ratkaisu. F I. Airsoftissa tästä ominaisuudesta ei ole juurikaan hyötyä. ACM-aseiden nousubuumissa M14 kopioitiin varsin piakkoin käytännössä kolmen suuren kiinalaisen valmistajan toimesta. M14-asekonseptin hieno puoli on, että muovisen rungon sisällä itse aseen koneisto on yksi jämäkkä metallista valmistettu kokonaisuus. S OF TA A J A . Varmistin on puolestaan sijoitettu heti liipaisimen eteen ja se toimii vanhan sananlaskun mukaan: edestä antaa ja takaa pihtaa. Tämä ominaisuus lisääkin mittavasti pyssyn fiilistelyarvoa. Cyman pintakuviointia voi kuitenkin luonnehtia onnistuneeksi. Testeihin saatu oliivinvihreä versio on selvästi harvinaisempi. Tulenvalitsin löytyy rungon oikealta puolelta ja se toimii pyörittämällä vipua akselinsa ympäri. Cyman M14-sarjaa puolestaan kehutaan verkossa lähes Maruin veroiseksi. Kiväärin vasemmalta puolelta löytyy lisäksi vipu, jolla liikkuvat on mahdollista lukita taka-asentoonsa. Aseen takatähtäin on hyvin tehty ja toimiva.
Etutähtäintä voi kuvata selkeäksi.
netty M14 Socom puolestaan jäi ehkä hieman pidemmän veljensä varjoon. Rautatähtäimien lisäksi aseeseen saa asennettua normaalin M14-sarjan tähtäinkiskon ja siitä löytyy vakiona varsin eteen sijoitettu picatinny-kiskon kappale, johon saa kiinnitettyä esimerkiksi punapistetähtäimen tai pitkällä katseluetäisyydellä varustetun kiikaritähtäimen. Myös ylimääräiset merkinnät on kerrankin jätetty pois yhtälöstä. Sekä AGM että Kart päättivät yrittää tekniikan puolella jotain uutta ja uudistivat aseen rataslaatikon konseptin tehden siitä sekasikiön version 2, 3 ja 7 osista. Ne ovat lisäksi esteettisesti ja usein myös tuntumaltaan huomattavasti miellyttävämpiä. Kuituvahvisteiset muovilaadut, joita osa kalliimmista valmistajista käyttää, ovat yksinkertaisesti kestävämpiä. Kun
W W W. Rungon materiaalina on käytetty ilmeisesti ABS-muovia. Aseen tukin sisälle mahtuu large-kennoista rakennettu akku. Kuten muissakin M14-sarjan aseissa, myös Cyman Socomista löytyy pyörähtävä valelukko, joka aukeaa, kun liikkuvat vedetään taakse. Henkilökohtaisesti otan aina mieluummin vaikka täysin merkinnättömän aseen kuin airsoft-valmistajan logoilla varustetun hirvityksen. Rungon lisäksi myös kiväärin lämpökilpi on valmistettu muovista. Runko on lisäksi saatu erittäin jämäkäksi ja eikä natinaa ole juurikaan havaittavissa. Hintaeroa japanilaiseen kivääriin tosin jää siltikin sen verran, että Maruin hinnalla saa kaksi Cymaa ja rahaa jää yli vielä muutamaan lisälippaaseen.
ESTETIIKKA JA ERGONOMIA
Cyman M14 Socomia on tiettävästi saatavilla ainakin kahdella eri runkovärillä. Liikkuvat nimittäin pitävät erittäin kivaa ääntä edestakaisin liukuessaan. Jälkiviisaasti ajateltuna tämä sekä muut tuotteiden laadunvalvontaan liittyvät seikat tuntuvat kostautuneen näiden valmistajien versioissa. Aseen laukaisu on airsoft-aseille tyypillisen mitäänsanomaton. M14-sarjan tähtäinlaitteet ovat yleisesti ottaen keränneet aina kiitosta. Kiväärin perälevy on ylöstaittuvaa mallia, jonka funktio lienee oikeassa aseessa paremman tuen saaminen. Siinä missä muovista tehdyt komponentit voisivat olla parempiakin, ovat metalliosat puolestaan vähintään Maruin tasoisia. Toinen vaihtoehto on autenttisempi mattamusta. Aivan älyttömän kokoisia erikoisvirtalähteitä ei pyssyyn saa tungettua, mutta normaalikoon akut kyllä onnistuvat. Tähtäimen säätö tapahtuu kahdella pyöritettävällä rullalla, joista toinen siirtää diopteria pysty- ja toinen vaakasuunnassa. Näin on myös testiaseen kanssa. Tällöin liipaisinkaaren takapää irtoaa rungosta ja asetta kiinni pitävä lukkomekanismi aukeaa. Laatu tosin näkyy myös hinnassa, sillä Cyma on kiinakolmikosta selkeästi kallein. Toki toimiviakin kappaleita on, mutta kovin luotettavaa imagoa eivät nämä kaksi valmistajaa ole M14-malleillaan saaneet rakennettua. Kiväärisarjan halpaluokassa kilpasille lähtivät AGM, Kart ja Cyma. Diopteri-jyvä-ratkaisu säätyvällä takadiopterilla on yksinkertaisesti nopea ja hyvä käyttää. Perän alapinnalta puolestaan löytyy hyödyllinen hihnalenkki, jolle on myös vastakappale kiväärin etuosassa. Lippaansalpa löytyy lippaan takaa. Takatähtäimen reikä saisi tosin olla airsoft-käytössä aavistuksen suurempi, mutta normaalitilanteissa sillä pärjää varsin hyvin. Liekinvaimentimen saa irrotettua, mutta tällä kertaa sen alta ei löydykään kierteitä, vaan eräänlaiset urat, joihin se kiinnittyy. Työn jälki on hintaluokan huomioon ottaen hyvää. Kivääriin on rakennettu oikeasta aseesta tuttu kenttäpurkutoiminto, jolla tukin ja raudat saa erotettua toisistaan. Liikkeellä on nimittäin ollut luvattoman paljon valmistusvikaisia aseita. Tämä on sinänsä hieman harmillista, sillä ratkaisu rajoittaa aseen varustelumahdollisuuksia. Tämä tapahtuu asettamalla esimerkiksi ruuvimeisseli liipaisinkaaren reikään ja kääntämällä sitä poispäin aseesta. Mitään oikeaa hyötyähän tästä ominaisuudesta ei varsinaisesti ole. Vaikka aseessa
12
Aseen etupäästä löytyy tähtäinkisko, johon voi kiinnittää esimerkiksi punapistetähtäimen.
Tulenvalitsin toimii pyörittämällä sitä akselinsa ympäri.
Lippaansalpa löytyy heti lippaan takaa.
ei varsinaista tukirankaa olekaan, tuo tämä ratkaisu kokonaisuudelle erittäin vahvan pohjan
Myöskään noin tuhannen laukauksen sisäänajo ei aiheuttanut kulumia mäntään tai rattaisiin. Koneistopuolella Cyma sitten meneekin esikuvaansa pidemmälle. Laatikon yksi rasittavimmista ominaisuuksista on suutinlevyn jousen sijoitus. F I. Sekä sektori- että kaartiorattaaseen sai lisätä yli 0,5mm hienosäätöprikkoja, ennen kuin koneisto saatiin tyydyttävään kuntoon. Ase käyttää lyhyen tyypin moottoria. Silmämääräisesti lippaiden mitoista ei löytynyt juuri lainkaan eroa, joten todennäköisimmin lukkiutumattomuudesta selviää joko viilalla tai teipillä. Onneksi aseessa on vakiona varsin eteen sijoitettu tähtäinkisko, joka suorastaan vaatiikin seurakseen optista tähtäintä. Mukana toimitettava helistin kyllä toimii poikkeuksellisen hyvin ollakseen hicap, mutta kunnollisten lippaiden laita on hieman toisin. Liian löysä shimmitys on toki parempi kuin liian tiukka, mutta tällä kertaa rattaat lonksuivat kyllä auttamattomasti liian paljon. Kun moottorin otti pois aseesta ja purki komponentin osiin, paljastui toimimattomuuden syyksi pahasti palanut kollektori. Tämä siis tarkoittaa, että käyttäjän on hankittava erillinen adapteri tai vaihdettava joko aseeseen tai akkuun sopiva liitin. Normaalilla M14-tähtäinkiskolla saa toki mitä tahansa perinteisemmällekin tähtäinpaikalle. Tämä tarkoittaa, että sen paikalleen saaminen vaatii varsin suurta sorminäppäryyttä. Nykyisin yli metriselle kohlolle on tarjolla myös vaihtoehto, siviilimarkkinoiden ja hieman erikoisempien miesten typistetty malli. Materiaalivalinnoissa olisi hieman toivomisen varaa, sillä käytetty muovi natisee hieman. Minusta olisi silti oikeutettua odottaa, että Maruin laitteesta suoraan kopioitu ase suostuisi käyttämään Maruin lippaita ilman kommervenkkejä. Kun laatikko on irrotettu, pitää sen sivuilta purkaa vielä kasan pieniä jousia sisältävä laukaisukoneisto, joka ei ole erityisen yksinkertainen. Vaikka Cyman shimmitys olikin päin honkia, saa Maruin aseisiin vaihtaa tunnetusti huomattavasti enemmän osia suurempien pelitehojen saavuttamiseksi. Aseen karaktäärinen osa on reippaasti lyhennetty etublokki ja sen nokalle istutettu lyhyt liekinsammutin.
Aseen liikkuvat taka-asennossaan. Jo rataslaatikon saaminen ulos rungosta vaatii noin kymmenen ruuvin irrottamista. Jos itse hankkisin testatun aseen, tukin ja lämpökilven vaihtaminen mahdollisuuksien mukaan jopa aitoihin olisikin yksi ensimmäisiä toimenpiteitä. Rataslaatikon version numero on seitsemän. Nopeille lähitilanteille takatähtäimen aukko on kuitenkin auttamatta liian pieni. Aseen rattaat oli shimmitetty varsin pieleen. Rataslaatikon sisäpuoli puolestaan on virkistävän suoraviivainen, sillä kaikki sähköön liittyvät osat on sijoitettu laatikon ulkopuolelle. Yleinen osien laatu oli myös hyvää teräksisistä rattaista alkaen. Suuri pettymys löytyi kiinalaisaseille valitettavan tavanomaisesti lipaspuolelta. Testiyksilössä tämä osa päätti sanoa itsensä irti noin tuhannen laukauksen jälkeen. Moottorista hävisi ensin lähes kaikki teho, eikä se lopulta enää suostunut käynnistymään ollenkaan. Käytännössä se tarkoittaa omanlaistaan jousenohjainta, sylinterinpäätä ja rattaistoa. M14 ei ole mukavimmasta päästä purkaa. Kun osaa hieman
TOINEN MIELIPIDE:
Iso, painava ja tulivoimainen M14 oli viimeisiä vanhan ajan sotilasaseita; tuolloin miehet olivat rautaa ja aseiden tukit puuta. Punapiste toimii etupäähän sijoitettuna kerrassaan loistavasti ja kiikaria kaipaavat voivat kääntyä pistoolikiikareiden tai muiden pitkällä katseluetäisyydellä varustettujen putkien puoleen. Vakiotehot ovat varsin mukavat ja vaikka koneistosta löytyykin muutama epäilyttävämpi osa, on siellä silti selvästi vähemmän vaihdettavaa kuin Maruin versiossa. Aseen tähtäimet ovat kerrassaan mainiot mikäli ammutaan luoteja vaikkapa kolmensadan metrin päähän. Se kylläkin näyttää ja myös tuntuu tekstuureineen melko hyvältä ja ase on jämäkän oloinen, mutta silti nykyaikana alkaa jo vaatia aseeseen nylonia tai muita kehittyneempiä materiaaleja. S OF TA A J A . Sittemmin vanha kunnon taistelukivääri on tehnyt pienimuotoisen comebackin lähinnä ryhmäkohtaisten tarkka-ampujien käytössä. Myös pyssyn jousenohjain oli hieman epäilyttävän näköinen, mutta uskon sen kestävän normaalikäyttöä aivan hyvin. Jos kaikista markkinoilta löytyvistä M14-malleista pitäisi valita yksi, olisi Cyman pikkuinen hyvin potentiaalinen vaihtoehto. Muoto on varmasti mielipiteitä jakava seikka ja totta onkin, että toisille kiväärin tukki istuu käsiin kuin lapanen, toisille taas ei. Pikku-M14 on oikeastaan varsin kiintoisa tapaus. Maruin tasoista vakioluotettavuutta siltä ei voi odottaa ja joidenkin osien viimeistelyssäkin olisi toivomisen varaan, mutta silti se on kokonaisuutena ja erityisesti hintalaatu-suhteeltaan ilahduttavan tasokas tuote laadultaan valitettavan vaihtelevien kiinalaispyssyjen joukossa.
ESA TOIVONEN
13 W W W. Sen paikka on nimittäin vasemmalla puolella, suutinlevyn alla. Kiväärin käyttöliittymä on sijoitettu kokonaisuudessaan varsin kätevälle alueelle.
lukkokokonaisuus on irrotettu, voidaan rautoja työntää aavistus eteenpäin. Kokonaisuutena antiikkinen muotoilu toimii silti hyvin. Kiväärin sähköosat ovat suhteellisen mitäänsanomattomia, joten varsinkin johdot kannattaa laittaa uusiksi jos asetta aikoo virittää. Vain alennusratas oli oikeasti hyvissä säädöissä. King Armsin lippaita joutui ajoittain työntämään pohjasta, mikä tarkoittaa hankalaa ampuma-asentoa ja Maruin laadukkaat lippaat puolestaan eivät lukittuneet aseeseen lainkaan. Testiaseen rattaisto oli voideltu kiinalaiseen tyyliin varsin reippaalla kädellä. Tästä syystä kaikki japanilaiseen aseeseen sopivat viritysosat menevät myös tähän ACM-versioon. Tämän jälkeen osat voidaan erottaa varovasti toisistaan.
TEKNIIKKA JA TOIMIVUUS
Cyman M14-sarja on siis kopioitu suoraan Maruin aseesta. Kuten muutkin Cyman aseet myös M14-sarja on varustettu miniliittimellä, vaikka akun paikka on tarkoitettu large-tyypin akulle. Siinä yhdistyy vanhojen kiväärien muoto ja käytettävyys sekä verrattain hyvä käsiteltävyys ja iloinen tulivoima
Aseen tarkkuus ja kantama G&G:n 0,28 gramman biokuulilla olivat koko testiajanjakson ajan erittäin hyviä. Aseella voi kyllä pelata lähitilanteitakin, mutta sen ergonomia on selkeästi suunnattu ympäristöön, jossa on reippaasti tilaa. Vaikka kyseessä on olevinaan lyhyt kivääri, soveltuu se silti parhaiten metsäpeleihin. Tällöin asetta ei oltu vielä avattu, mutta piippu oli kyllä putsattu pintapuolisesti. Aseen hop-up säädetään lipaskuilun etureunalta löytyvällä pyöritettävällä säätörullalla. Aseen lähtöenergia jäi kentällä mitattuna alle jouleen. Lipas myös syöttää ongelmitta. Lipas pitää siis syöttää lipaskuiluun etureuna edellä ja tämän jälkeen kääntää kiinni. Pitkissä peleissä aseen tärkein lisävaruste on ehdottomasti kunnollinen hihna. On vaikea sanoa, mitä moottorille oli tapahtunut, mutta epäilen, että toinen hiilistä ei jostain syystä ole saanut koko aikaa kunnollista kontaktia kollektoriin. Tällä vaihtoehdolla aseen saa kannettua mukana suhteellisen vaivattomasti. Tarkkuustesteissä ase lunasti paikkansa viime aikoina esiteltyjen ACM-aseiden kärjestä. Suomesta ostetussa aseessa on onneksi tuotevirhevastuu, joten ase olisi korjattu tai vaihdettu uuteen ilman sen suurempia ongelmia. Ensimmäistä kertaa hoppia rullaillessa säädin oli todella jäykkä, mutta sisäänajon jälkeen tiukkuusongelmia ei ole enää ollut.
METSÄSSÄ JA TALOSSA
Kuten pidempi veljensä, myös M14 Socom suuntautuu kuin itsestään tähdätessä. Kiväärin mukana toimitetaan hicap-lipas, jonka nimellinen kapasiteetti on 400 kuulaa. Lähtönopeutena tämä mittaustulos tarkoittaa 112 m/s 0,20 gramman kuulilla ammuttuna. Kivääri on varustettu hihnalenkein jotka löytyvät aseen alapuolelta.
Kuvassa näkyvällä vivulla liikkuvat on mahdollista lukita taka-asentoonsa. Piippulinjalla pelaaminen on siis erittäin helppoa ja aseella saa helposti osumia nopeissa tilanteissa. Tämä ratkaisu hankaloittaa ärsyttävästi pyssyn kantamista valmiusasennossa, ase kun tuppaa tällöin kääntymään ylösalaisin. Lippaille tehty remontti koostui niiden purkamisesta osiin, jolloin kuularänni voitiin silikoonata paremman syötön saavuttamiseksi. Ongelmana on kuitenkin se, että hihnakiinnikkeet on sijoitettu kiväärin alapinnalle. S OF TA A J A . M14:n kohdalla hihnatyyppivalintani on ehdottomasti kolmipistehihna. 14. Itse käytin aseessa muokattuja KA:n halpaluokan lippaita, jotka tuntuivat toimivan aseen kanssa ongelmitta. Rataslaatikkoremontin ja uuden piipunpuhdistuksen jälkeen krono näytti jo huomattavasti parempia lukemia, energiamittausten keskiarvon pysähtyessä lopulta 1,26 jouleen. F I
Rattaiston shimmitys oli vakiona huomattavasti liian löysä. Toki tähänkin käyttöön on kehitetty erikoisratkaisuja käyttäviä hihnoja. Tyhjentyneen kiväärin saaminen takaisin ampumakuntoon ei siis ole aivan yhtä nopeaa kuin esimerkiksi AR-15-sarjan aseissa.
Avattavan perälevyn alta löytyy vielä erikseen luukku, jolla pääsee käsiksi kiväärin akkutilaan.
Varmistin on sijoitettu liipaisinkaarelle, takana varmistettu ja edessä varmistamaton.
Männänpää on ventiloitu ja lähestulkoon uitettu rasvassa. Rulla on varustettu kevyellä askelluksella ja sen saa kohdalleen varsin helposti. Tästä lienee kiittäminen pääasiassa loistavaa hoppia sekä hyvää piippua. Kokeilin asetta myös Guarderin Infinity Torque Up -viritysmoottorilla, jolloin pyssy piristyi huomattavasti. Kyseessä lienee Cyman osalta puhdas maanantaikappale, enkä ole ainakaan itse kuullut vastaavista tapahtumista. Aseeseen saa myös kiinnitettyä M14-sarjan normaalin tähtäinkiskon.
Aseen hopinsäätö on sijoitettu lipaskuiluun.
putsattiin, lähti moottori taas käyntiin. W W W. Aseen lippaanvaihto toimii samaan tapaan kuin AK-sarjan aseissa
Jos rataslaatikkoon täytyy lisätä yhteensä noin millin verran shimmejä, on jossain oltava oikeasti jotain pielessä. Hieman ironisesti kivääri jopa muuttuu lähemmäs esikuvaansa, kun siitä ruuvaa tulenvalitsimen irti.
PLUSSIA JA MIINUKSIA
Vaikka onnistuimmekin hajottamaan testiaseen siten, että normaalikäyttäjä olisi lähettänyt sen paluupostissa takaisin kauppaan, jäi siitä silti erittäin positiivinen kokonaiskuva. Ase onkin tällä hetkellä osissa työpöydälläni ja kasa osia odottaa asennusta. Ikävä kyllä suurin kirimisen aihe Cymalla on edelleen se surullisenkuuluisa laadunvalvonta. Aseen piippu ja hoppi kun tuntuvat toimivan lähes loistavasti. Surullista tässä on se, että näitä tapauksia on lähes jokaisella kiinavalmistajalla. Huomionarvoista on osan keskivaiheella näkyvä valuvirhe. S OF TA A J A . Aseen paras potentiaali löytyykin kun sitä lähtee virittämään, jolloin sen tarkkuusaspektit pääsevät oikeuksiinsa. Pyssy onkin erittäin hyvä projektipohja kertatulikivääriksi, jolloin sen voi yhdistysrajoja noudattaen virittää 2,25 jouleen eli M150-tasolle asti. Pimp My Gun raportoi tulevaisuudessa siitä, mitä aseelle sitten lopulta tapahtuikaan.
Rataslaatikko avattuna, huomionarvoista on sähköosien puuttuminen laatikon sisältä.
Vaikka mäntä on halpaa peruslaatua, selvisi se testeistä ilman kulumia.
Jousenohjain on laatikon halvimman näköinen komponentti. Cyman muoviosat nimittäin tuntuvat ja näyttävät varsinkin läheltä tarkasteltuna hieman halvoilta. MilGearin hinta aseelle on lisäksi sen verran alhainen, että aseen hintalaatusuhde nousee jos ei loistavaksi, niin ainakin erittäin hyväksi. Cyman M14 Socom onkin parhaimmillaan sellaisen harrastajan käsissä, joka osaa jo hieman purkaa ja viritellä asettaan. F I. Aseen mukana toimitetaan suurehkolla kapasiteetilla varustettu hicap-lipas.
ANTTI KAUHANEN
M14 S o c o m
Valmistaja: Cyma, Kiina Pituus: 943 mm Piipun pituus: 433 mm 1,26 112 33 97
15
to im in ta
Lähtöenergia (0,20 g kuula): Lähtönopeus (0,20 g kuula): Keskihajonta (20 m): Kasan koko (20 m): joulea m/s mm mm
Paino: 3490 g Hinta: 165 euroa Myyjä: MilGear Finland
www.milgear.fi, 045 110 0131
W W W. Jos puolestaan verrokiksi ottaa selvästi kalliimman Maruin aseen, on todettava japanilaisen vievän pisteet kotiin aika monella saralla. Toinen sara, jossa Marui vie selkeän voiton on käytetyn muovin laatu. Kun ase toimi, se ampui tyydyttävällä lähtönopeudella, pitkälle ja todella tarkasti. Kun vertaa kivääriä muihin ACM-valmistajien versioihin, täytyy todeta Cyman vievän selvän voiton. Viritysmoottorilla, uudella sylinterisetillä, jousenohjaimella ja jousella saa aseesta aikaan aivan eri laatuluokan pelipyssyn. Ongelmistaan huolimatta pyssy jäi selkeästi plussan puolelle
F I 16. JOS SUOSION TAUSTALLA EI OLE MAINOSKONEISTO EIKÄ MUSTA MAGIA, MIHIN SE SITTEN PERUSTUU?
W W W. S OF TA A J A . ASG G36C
JING GONGIN G36C ON OLLUT YKSI KIINALAISTEN MOOTTORIPYSSYJEN BESTSELLEREISTÄ MYÖS SUOMESSA
Runko on ABS-muovia kuten Maruin versiossa. Maruin muovin pinnoitus vaikuttaisi olevan aavistuksen liukkaampaa, mutta muuten lienee turha arvioida kumman valmistajan muovi on paperilla kestävämpää. Koska vahvistettu runko on iso ja piippu lyhyt, kasassa on hyvin tukeva kuulapyssy. Tosin joillekin pelaajille aseen normaalikäyttö tuntuu tarkoittavan
17
REAL STEEL
Saksalainen Heckler & Koch on eräs maailman johtavista tuliasevalmistajista. Replika on uskollinen myös kovia ampuvalle esikuvalleen. KIINALAISIA KAKKOSLAADUN airsoft-kopioita on parjattu koko maailman sivu, tai ainakin ne vuodet kun airsoftia on maassamme pelattu. Aivan kuin ei riittäisi, että JG:n kopiota pidetään kilpailukykyisenä Maruin aseen kanssa, puskaradio kohisee sen jopa lyövän huomattavasti kalliimman Nipponin ylpeyden liki jokaisella osaalueella. Tämä ei kuitenkaan sen rakenteesta johtuen välttämättä vaikuta lippaiden toimintaan. F I. Huomautettava kuitenkin on, että Classic Armyn ja Starin G36-sarjalaisten nylonvahvisteinen runkomateriaali on jämäkämpää, hiukan vahvempaa ja vähemmän herkkää kiillottumaan jatkuvassa hankauksessa. Sen menestystarinoihin kuuluvat muun muassa vähintäänkin kulttimaineeseen nousseet MP5-konepistoolit. Koko aseen olemus on vankka, sillä väärissä paikoissa ei olla säästelty. Heikoimmalta osalta vaikuttaa lipaskuilu, joka voisi runnomisen seurauksena haljeta. Konepistoolin kokoinen kompakti rynnäkkökivääri on ilmeisistä syistä suosittu viranomaistahojen ja muutamien tiettyjen erikoisjoukkojen käytössä paitsi muun muassa Saksassa, Espanjassa ja Norjassa, sekä myös merien takana, kuten Australiassa ja Yhdysvalloissa. Vaikka aseen koko olemusta dominoi rynW W W. Tetsausta ei siis tarvitse pelätä tämänkään aseen kanssa, mutta peltotöitä on syytä välttää. Kaasumäntätoiminen 5,56 x 45 mm NATO -kaliiperin G36 on hiilikuitu-polyamidi-runkoisena, varsin modulaarisena sekä erittäin luotettavana ja helppohoitoisena kiväärinä kuin malliesimerkki aseesta, joka täyttää nykypäivän vaatimukset sotilaskiväärin ominaisuuksista, kohtuulliset valmistuskustannukset mukaan lukien. Piskuinen "Made in China"-merkintä on raapustettu moottorinsäätöruuvin viereen, mutta muuten aseen kyljet ovat vailla kaiverruksia. Näppituntumalta on vaikea sanoa rungon valusaumoista mitään, ne ovat kyllä näkyvät, mutta niin ne ovat myös muiden valmistajien replikoissa, ja melko todennäköisesti myös tehdaslinjoilla kasatuissa sotilaskivääreissä. Näiden runkojen on kuitenkin raportoitu olevan herkempiä murtumaan kovassa kolauksessa, varsinkin pakkassäillä, siinä missä hiukan enemmän joustavat muovirungot olisivat kestäneet. Onpa G36C päätynyt jopa Suomeen Rajavartiolaitoksen erikoisjoukkojen käyttöön.
KUUSIMILLINEN
Ensimmäinen piirre, joka erottaa testiimme saapuneen, ASG:n jälleenmyymän aseen esikuvastaan on merkintöjen puute. Merkintöjä lukuun ottamatta aseet ovat ulkoisesti täysin yksi yhteen. Myös rakenteen eläminen käytön myötä voi aiheuttaa myöhemmin sitä pelättyä natinaa. Eräs tällainen asemalli on aikansa modernein rynnäkkökivääri, G36, jonka H&K suunnitteli 90-luvulla Saksan asevoimille HK50-projektin pohjalta korvaamaan vanhentunut 7,62 x 51 mm G3-kivääri, joka oli myös H&K:n tuotos 50-luvulta. Parempi näin, sillä harvaa miellyttävät kokonaan väärät valmistusmerkinnät ja vielä harvempaa leluasevaroitukset asereplikan kyljessä. Muovirunkoa vahvistaa metallinen tukiranka, joten aseen runkoa on vaikea saada murtumaan normaalikäytössä. Itse en kuitenkaan pidä näitä kumpaakaan niin suurina mörköinä, että ne vaikuttaisivat asemallin valintaan. Monet softaajat karttavat muovisia runkoja, ja syiksi mainitaan usein lelumainen paino, kiilto ja natina. Pari vuotta sitten tapahtui kuitenkin jotain, jonka harva osasi ennustaa; eihän punaiseen vallankumoukseen oltu uskottu enää vuosikymmeniin. Ulkoiset metalliosat, eli piippu, liekinsammutin, liipaisin, tulenvalitsin, tähtäimet, (vale)lukko ja tietenkin kaikki runkotapit ja hihnalenkki ovat molemmissa samat. Pikkusieluinen perfektionistini tosin huomasi heti, että Maruin versiossa perää pehmustava kumilevy oli hiukan pehmeämpi ja painautui mukavammin olkaa vasten, mutta ehkä tällaisiin pikkuasioihin puututtaessa mennään jo lujaa metsään. Pelin tiimellyksessä ja rekyylittömässä aseessa seikkaa ei taatusti huomaa.
SAKSALAINEN KOTININJA
"Gekko" on sylissä erittäin näppärän tuntuinen lisko. Pitkästä mallista lyhennetty Compact-versio G36C eroaa isoveljestään perän ja etupään reilusti karsitun pituuden lisäksi myös neljäpiikkisen avoimen liekinsammuttajan ja picatinny-
mitä tahansa poteroiden kaivamisesta pellon kyntämiseen, joten olisi ehkä parempi muotoilla ajatus näin: runkoa on yhtä helppo tai vaikea saada murtumaan kuin minkä tahansa muunkin normaalin sähköaseen runkoa. S OF TA A J A . G36C:n runko on kuitenkin erittäin jämäkkä, liitokset eivät natise ja ase painaakin suunnilleen saman verran mitä tuliasevastike tyhjänä. Käyttäjän kannalta on pelkästään hyvä asia, etteivät kiinalaiset ole lähteneet kehittämään omia ratkaisujaan aseen rakenteeseen, vaan kopioineet kiltisti sen suunnittelutyön, mihin japanilaiset ovat käyttäneet runsaasti aikaa ja rahaa. Yhtälö vaikuttaa ensi kuulemalta yhtä epäuskottavalta kuin kiinalainen propaganda.
kiskolla varustetun tähtäinkiskon osalta. Firman tavaramerkkeinä on pidetty tarkan suunnittelun ja pitkällisen testauksen tuloksina syntyviä aseita, joiden luotettavuus, tarkkuus ja suorituskyky ääriolosuhteissa tunnetaan. JG:n aseen ulkoinen viimeistely ei häviä Maruille missään suhteessa. Jos joku olisi muutama vuosi sitten väittänyt kirkkain silmin Jing Gong -nimisen valmistajan AEG-kopiota varteenotettavaksi pelivälineeksi, hänelle olisi naurettu. Ne hymyt ovat kuitenkin jo hyytyneet, sillä JG:n "gekko", kopio Tokyo Maruin G36C-moottoripyssystä, on nyt varsin yleinen näky pelinkentillä muiden kiinalaisvalmisteisten aseiden ohella. Sen sijaan rungon materiaali vaikuttaa siltä, että se tulee Maruin rungon tavoin pitkäaikaisessa käytössä menettämään mattapintansa ja kiillottumaan
Tähtäimet ovat myös taattua Heckler & Kochia. Usein rinnakkaisliittimien poistaminen helpottaa ongelmaa edes hitusen. Aseen kahva on varsin mitäänsanomattomasti muotoiltu, mutta riittävän ohut jotta siitä saa hyvän otteen. 8,4 voltin akku riitti pelaamiseen ihan hyvin, mutta laukausmäärät eivät nousseet korkeiksi. G36C:n lippaat ovat toinen mielenkiintoinen ja vahvasti aseen ulkonäköön vaikuttava tekijä. Sekä lukitusnappi että lukituskynsi ovat jäykkiä, mutta en näe miksi se häiritsisi ketään. S OF TA A J A . Use-
amman kuin kahden lippaan liittäminen toisiinsa on muutenkin varma tapa murtaa kiinnikkeet.
KIINALAINEN KONEHUONE
Paikka akulle löytyy etukahvan sisältä. Rankamallinen perä on jämerää tekoa ja taittuu sivulle painamalla lukituskynttä.
näkkökiväärin suurehko runko, tekevät loistavasti mitoitettu perä, lyhyt etupää ja kevyt paino aseesta erittäin kompaktin riippumatta siitä, pitääkö kuulia saada ilmaan metsässä vai ahtaissa sisätiloissa. Myös muut hallintalaitteet on suunniteltu molempikätisyyttä silmällä pitäen. Pelko osoittautui aiheettomaksi, sillä sarana on Maruin tapaan erittäin jämerä. Itse pidin aseen yksinkertaista ergonomiaa loistavana, ase nousee olalta luonnollisesti tähtäykseen ja käsiteltävyys on kirsikka kakussa. Raudat voi myös irrottaa kiskosta, jos kokee sen tarpeelliseksi.
Lippaanvapautin on yksinkertainen vipu lipaskuilun edessä, eikä siitä löydy kummoistakaan nurisemisen aihetta. Tuntumaa aseeseen voisi kuvata sanalla napakka. Yhtä hyvin toimivat myös Maruin regulippaat. Ilmeisesti viisaampi taipui ensin. Aivan jokaiseen lipastaskuun näitä möhkäleitä ei saakaan ängettyä. Aseen silikonijohdotus vaikutti kuitenkin hyvältä eikä turhaa resistanssia esiintynyt.
Ketterän aseen suorituskyky yllättää hintalappua tuijottaneen varmasti.
Etutähtäin on yksinkertainen jyvä. Perän saa taitettua sivulle pois tieltä, mistä on apua paitsi ahtaissa paikoissa tai ryömiessä, myös aseen kuljettamisessa. Tähtäinkiskoon kiinnitetyt rautatähtäimet ovat yksinkertaista diopterimallia, oikeaoppisesti säädettävissä, ja juuri sopivat airsoftin melko lyhyille ampumaetäisyyksille. Perä on mitoitettu hyvin ja pyssyn käyttöliittymä on simppeli. Itse akkutila on melko ahdas. Siihen käsiksi päästäkseen täytyy poistaa etummainen kiinnitystappi. W W W. Perä on lipaskuilun lisäksi toinen paikka, joka vaikuttaa sen verran ohuelta että voimakas isku sopivaan kohtaan voisi rikkoa muovin. Kannattaa kuitenkin muistaa, että moni kauppa mitätöi takuun viritysakkua käytettäessä. Se pyöritti asetta pirteästi, eikä ongelmia pitäisi tulla virittämisenkään yhteydessä, jos muu tekniikka on kunnossa. Todennäköistä se ei kuitenkaan ole. F I 18 Takatähtäimessä on kaksi erikokoista reikää eri etäisyyksille.. Aluksi kiristelin hampaita ja revin tappia ulos, ja sitten tarkastin taas kerran, olisiko tapissa sittenkin jokin ovela lukitussokka. Yksinkertaisen muotoilun ansiosta aseen käyttäminen luonnistuu kummalla kädellä tahansa. Etukäteen pelkäsin perän olevan G36C-kopion kompastuskivi. 9,6 voltin miniakku vielä mahtuu, mutta suuremman virtalähteen sovittamiseksi pitää joko rakentaa oma akku tai muokata akkutilaa todennäköisesti molemmat mutta itse koin 9,6 voltin miniakun riittäväksi. Tappi lukittuu paikoilleen pelkästään kitkalla, mutta ei tosiaankaan tarvitse pelätä sen hukkuvan metsään. Kaksirivisten midcap-lippaiden kanssa oli syöttöongelmia, mutta niiden syyt olivat lippaissa eivätkä aseessa. Se syntyy, kun käsiteltävä ase on sekä ketterä että jämäkkä. En usko, että kaikkien aseyksilöiden kiinnitystapit ovat yhtä kirotun tiukkoja kuin testiaseen, jossa etukahvan sovitus oli aavistuksen pielessä ja kiilasi tapin rungon väliin. Tappi löystyi hiukan käytön myötä, mutta pysyi luvattoman tiukkana ja teki akun vaihtamisesta hitaan operaation. Se on kuin käännetty versio MP5:n vaihtimesta, ja mielestäni luonnollisempi käyttää. Parempikin, että perä on raudanluja ja luotettavasti juuri siinä asennossa, johon se on käännetty. Kannattaa joka tapauksessa aikaajoin varmistaa, ettei tulenvalitsinta kiinni pitävä pieni kuusiokoloruuvi pääse löystymään. Kookkaat ja erikoisen muotoiset lippaat ovat helppoja käsitellä ja työntää lipaskuiluun, jossa ne istuvat kuin valettu, mutta voivat aiheuttaa varustautumisen kanssa ongelmia. Perä on jopa vakaampi kuin useiden kiinteäperäisten kuulapyssyjen perät. Aseen mukana toimitetaan 470 kuulan vetoinen hi-cap, joka syötti pehmeästi ja luotettavasti. Kursailematon väkivalta pihtien kanssa tuotti naarmuuntuneen etukahvan hinnalla tulosta, ja taas kerran ihminen oli voittanut tekniikan. Tulenvalitsimen tuntuma on aika hyvä johtuen hammasratasvälityksestä, mutta edelleen kaipaisin vielä selkeämpää kynnystä ja naksahdusta tulimoodien välillä. Sopiva jäykkyys takaa, ettei valitsin siirry vahingossa. Latauskahvan vipu taittuu kummallekin puolelle, ja samoin tulenvalitsin löytyy rungon molemmilta puolilta
Hoppiyksikkö on suora kopio Maruilta, ja vaikuttaa täysin pätevältä kapistukselta. Rataslaatikko moottoreineen onkin yksinkertaista irrottaa kahvarungosta. Vaikka olin maastossa puhtaasti tyytyväinen aseen reippaasti yli joulen tehoihin, harmitti, ettei näillä lähtönopeuksilla ollut moniin CQBpeleihin menemistä. Vaikka tarkkuus ei ollutkaan huipputasoa, saavutti se jälleen kerran riman, jota pidän edellytyksenä riittävälle pelitarkkuudelle, eli paristakymmenestä metristä sai ammuttua ihmisen pään kokoista kasaa. Asetta voi toisaalta virittää kumpaan suuntaan tahansa, itse ainakin näkisin tarkoituksenmukaiseksi vaihtaa aseeseen heikompi jousi. Aseen manuaalista löytyvät kerrankin hyvät ja selkeät ohjeet perushuollosta lähtien. Ase tuntui ketterältä, tehokkaalta ja helpolta käsitellä. Rataslaatikko on kolmosmallia. Kysymys, johon on erittäin vaikea vastata kuuluukin, kuinka kauan. Uusissa malleissa on metallilaakerit, joten niitäkään ei tarvitse heti lähteä vaihtamaan. Aseeseen saa niin kranaatinheittimiä kuin RIS-etupäitä ja erimallisia periä. Piippu ja hoppikoneisto irtoavat kääntämällä ja vetämällä ne irti rungosta. Kilpavarustelun suo on kuitenkin loputon, joten
sekaan kannattaa hypätä omalla riskillä. Jos rataslaatikkoa lähtee syystä tai toisesta avaamaan, kannattaa putsata ylimääräinen rasva pois saman tien sekä tarkistaa shimmitys. Markkinat ovat tulvillaan erilaisia viritys- ja konversioosia. Aseen hallintalaitteet. Liekinhajottajan alta löytyvät tutut 14 millimetrin negatiiviset kierteet vaikka äänenvaimenninta varten. Se ei kuitenkaan ole välttämätöntä, sillä koneisto saattaa kestää vakionakin M120-jousen. Kuulan lähtöenergiat olivat viritetyn aseen tasolla, ja 9,6 voltin akun tarjoamalla reippaalla sarjatulella kuulia sai ilmaan nopeasti ja paljon. Kritiikin aiheet liittyvät lähinnä aseen esikuvan ominaisuuksiin, eli isoihin lip-
VESA HUOVINEN
G36C
Valmistuttaja: ActionSportGames A/S, Tanska
to im in ta
Lähtöenergia: (0,20 g kuula) Lähtönopeus: (0,20 g kuula) Keskihajonta: (20 m, 0,25 g kuula) Kasan koko: (20 m, 0,25 g kuula) 1,25 112 61 284 joulea m/s mm mm
Valmistaja: Jing Gong, Kiina Pituus: 500 / 718 mm Piipun pituus: 247 mm Paino: 2590 g Myyjä: ActionSportGames A/S,
www.actionsportgames.com
19
W W W. Kahvarungon rataslaatikkoineen voi nyt kääntää varovasti irti työntäen syöttökoneistoa eteenpäin. Etukahvan sivuilta löytyy myös paikat lisäkiskoille.
Etukahva nielee sisälleen mini-tyyppisen akun.
G36C on mukavan helppo purkaa huoltoa tai virittämistä varten. Tähtäinkiskoon voi kiinnittää suoraan jos minkämoisia tähtäinlaitteita, ja kädensuojasta löytyvät valmiit paikat lisäkiskoille. Aseen lyhyt piippu osaltaan vaikuttaa epätarkkuuteen, mutta ammuttujen kasojen kokoa kasvattivat muutamat satunnaisesti karkailleet kuulat. Koneisto on kopioitu Maruilta ja osat näyttävät kelvollisilta. Aseyksilöiden välinen laatu heittelee enemmän kuin Japanin ja Hong Kongin suurien valmistajien malleissa, mutta tästä huolimatta Jing Gongin ase on ottanut selkeän paikkansa rinta rinnan Maruin, CA:n ja Starin kanssa G36sarjalaisten taistossa. Teräsrattaat ovat osista laadukkaimmat ja todennäköisesti kestävät myös virittämisen, mutta loput olivat samankaltaisia muoviosia, joita Marui käyttää omissa aseissaan. Ase toimi sulavasti vailla häiriöitä, mutta ensimmäinen seikka, jossa haas-
taja oikeasti peittoaa Maruin aseen, on tehokkuus. S OF TA A J A . Hoppi toimi hyvin ja antoi kierrettä äärikantamalle asti. Kotininjoille löytyy runsaasti mahdollisuuksia muokata aseesta lisävarustein mieleisensä juuri niin taktiseksi tai epätaktiseksi kuin vain haluaa.
KYLLÄ KIITOS!
ASG:n paketoiman Jing Gongin G36C:n hinta laatu-suhde on suorastaan hävyttömän hyvä. Purkuoperaatio alkaa irrottamalla keskimmäinen runkotappi ja lipaskuilu, kääntämällä sitten perä sivuun ja avaamalla ruuvi rungon perästä. Kohtuullisella hinnalla laatikosta nousee varmatoiminen ja suorituskykyinen sähköase, jolla on valtavasti potentiaalia sekä virityspohjaksi että tehokkaaseen pelaamiseen monenlaisessa ympäristössä. G36C ei missään nimessä tunnu liian lyhyeltä kivääriltä metsään, mutta nyt sen selkeä potentiaali sisätilatappeluksissa menee hukkaan. Rungosta puuttuvat kaikki merkinnät.
Mukana tulee lyhyt varustekisko. Jos lähtisin virittämään asetta, vaihtaisin itse muovisten vakio-osien tilalle viritysosia. F I. Rataslaatikko oli erittäin rasvainen ja samaa töhnää irtosi myös piipusta, joka kannattaa putsata säännöllisesti.
PELIMIEHEN PELIVÄLINE
Kaiken hypen jälkeenkin olin yllättynyt aseen suorituskyvystä kentällä. G36C tarjoaa modulaarisena aseena myös houkuttelevan pohjan kaikenlaiselle varustekikkailulle. 1,25 joulea suoraan laatikosta ajaa kyllä kilpasisarusten ohi, mutta se mikä tehoissa voitetaan, hävitään usein pitkän aikavälin luotettavuudessa. Tästä huolimatta asetta on vaikea olla suosittelematta, sekä aloittelijoille että kokeneemmille konkareille