• 6/2016 Heinä–elokuu | voima.fi Kynnys -liite PyHän asian ajaja ?Oispa?sieniä??•???absOlutely?fabulOus? tallinnan?telliskivi
• Kaikille kaupunkilaisille avoin puutarha Mustikkamaalla, Helsingissä. Tule tutustumaan tai osallistu teemallisiin keskiviikkotalkoisiin 17–19:30. GREY CUBE NÄYTTELYT 2.6.–31.7.2016 EEVA-LIISA PUHAKKA & KATRIN CASPAR PÄIVI ALLONEN | GAIA CARBONI GREY CUBE FESTIVAL 6.8.2016 Jotakin kuin Grey Gardens | Kiimaiset katsojat: Värit ja nautinto | Licking Things | Performanssi tarhurille ja puutarhalle | Ukrets: Habituations | Ernest Truely: Caged GREY CUBE -RESIDENSSIOHJELMA Kollektiivi Felicia Honkasalo, Akuliina Niemi & Sinna Virtanen theirmovement.tumblr.com 2016 KOLMAS TAIDEKESÄ KORKEASAAREN VANHOISSA KARHULINNOISSA TUNNE + TILA PÄIVI RAIVION PAIKKASIDONNAINEN TILATEOS JA KAUPUNKIPUUTARHA OULUN KAUPUNGINTEATTERIN TAKANA KESÄ-ELOKUUSSA. TULE MUKAAN TAPAHTUMIIN, OLESKELEMAAN, PYSÄHTYMÄÄN JA KOHTAAMAAN. TUNNE+TILA MUKANA OULUN TAITEIDEN YÖSSÄ 18.8. Kylmäpihlajan majakkasaari Yhteistyössä mukana Rauman kaupungin ympäristönsuojelu ja Wihertoimi. KALANMAHA Seuraa kesä–elokuussa taideteoksen suunnittelua ja toteutusta Tule mukaan osallistumaan taideteoksen valmistukseen kesä-elokuussa eri puolilla Rauman kaupunkia, sen rantoja ja saaristoa. Suomessa ja Vietnamissa asuva biologi ja kuvataiteilija Maritta Nurmi räätälöi, virkkaa ja rakentaa yhdessä merenkulkijoiden ja maakrapujen kanssa Kalanmaha-teoksen. Kalanmaha kalanmaha.blogspot.fi #Kalanmaha #Kalanmaha LIFE AQUATIC Seuraa kesä–elokuussa taideteoksen suunnittelua ja toteutusta LIFE AQUATIC Vedenalaisten konserttien, äänimaisemien ja veistosten kokonaisuus Elämyksiä veden alla ja veden päällä aamusta iltaan. Iltakonserteissa livemusiikkia mukana muusikoita sekä Raumalta että Helsingistä. Päivällä taiteilijoiden opastuksia ja keskusteluita vedenalaisista äänistä ja maailmasta. Taiteellinen työryhmä: äänitaiteilija ja muusikko Petri Kuljuntausta, kuvataiteilija Kristiina Ljokkoi, elektromuusikko ja arkkitehti Tuomas Toivonen sekä jazzmuusikko ja saksofonisti Jarno Tikka. Yhteistyössä mukana Rauman kaupungin liikuntapalvelut. Veden alla kuunneltava konsertti toteutetaan nyt ensimmäisen kerran Suomessa Raumalla. RAUMAN UIMAHALLISSA 17.–20.8.2016 Päivällä tapahtumaan voi osallistua uimahallin pääsylipun hinnalla klo 17 saakka. ke 17.8. uimahalli avoinna 9–20.30, konsertti klo 19.00 to 18.8. uimahalli avoinna 9–20.30, konsertti klo 19.00 pe 19.8. uimahalli avoinna 9–21.30, konsertti klo 20.00 la 20.8. uimahalli avoinna klo 10–17 Opasvaraukset ja konserttiliput: Palvelupiste Pyyrman, Valtakatu 2, puh: 02 834 5001 KOKONAISTAIDETEOS RAUMAN UIMAHALLISSA 17.-20.8.2016 Kristiina Ljokkoi | Petri Kuljuntausta | Tuomas Toivonen ja Jarno Tikka | Takku Ylinen | Surina: Ville Eriksson YMPÄRISTÖTAIDETEOS valmistuu kesän aikana Rauman saaristoon ja rannoille Maritta Nurmi | Osallistu taideteoksen valmistumiseen! TEOKSET OVAT OSA RAUMA BIENNALE BALTICUMIA OUTOJEN TILOJEN TAIDE Maaseudun Sivistysliiton tuotantoa CityTorpparit Kohtaa uusia ihmisiä yllättävissä paikoissa; maanviljelijä Helsingissä ja kaupunkikulttuuriaktivisti Saarijärvellä. PAIKAN TUNTU KIRJA Syksyllä julkaistaan Paikan tuntu -kirja, joka tarjoaa makupaloja kolmen vuoden aikana tuotetuista teoksista, työmenetelmistä ja muuttuvasta taiteilijan roolista. Moniaistisen kirjan toimittaa Antti Möller ja kustantaa Maahenki Oy. SYOTAVA PUISTO #LifeAquaticRauma #Kalanmaha http://kalanmaha.blogspot.fi/ #GreyCube #TunneTila2016 #SyötäväPuisto #CityTorppari TEOKSET JA TAPAHTUMAT OVAT OSA PAIKAN TUNTU -HANKETTA 2014-2016 Tuottaja: Maaseudun Sivistysliitto Päärahoittajat: Koneen Säätiö ja Keskitien Tukisäätiö www.msl.fi SCREEN AUSTRALIA AND CONTACT FILMS PRESENT IN ASSOCIATION WITH FILM VICTORIA BASED ON A TRUE STORY AND PERFORMED BY THE PEOPLE OF YAKEL“TANNA” INTRODUCING MUNGAU DAIN MARIE WAWA MARCELINE ROFIT CHIEF CHARLIE KAHLA ALBI NANGIALINGAI KOWIA DADWA MUNGAU LINETTE YOWAYIN KAPAN COOK CHIEF MIKUM TAINAKOU CHIEF MUNGAU YOKAY SOUND DESIGN EMMA BORTIGNON COMPOSER ANTONY PARTOS VOCALS LISA GERRARD EDITING TANIA MICHEL NEHME CINEMATOGRAPHER BENTLEY DEAN WRITTEN BY BENTLEY DEAN MARTIN BUTLER AND JOHN COLLEE IN COLLABORATION WITH THE PEOPLE OF YAKEL LOCATION PRODUCER JANITA SUTER PRODUCED BY MARTIN BUTLER BENTLEY DEAN CAROLYN JOHNSON CULTURAL DIRECTOR JIMMY JOSEPH NAKO DIRECTED BY BENTLEY DEAN AND MARTIN BUTLER
• MAINOS SCREEN AUSTRALIA AND CONTACT FILMS PRESENT IN ASSOCIATION WITH FILM VICTORIA BASED ON A TRUE STORY AND PERFORMED BY THE PEOPLE OF YAKEL“TANNA” INTRODUCING MUNGAU DAIN MARIE WAWA MARCELINE ROFIT CHIEF CHARLIE KAHLA ALBI NANGIALINGAI KOWIA DADWA MUNGAU LINETTE YOWAYIN KAPAN COOK CHIEF MIKUM TAINAKOU CHIEF MUNGAU YOKAY SOUND DESIGN EMMA BORTIGNON COMPOSER ANTONY PARTOS VOCALS LISA GERRARD EDITING TANIA MICHEL NEHME CINEMATOGRAPHER BENTLEY DEAN WRITTEN BY BENTLEY DEAN MARTIN BUTLER AND JOHN COLLEE IN COLLABORATION WITH THE PEOPLE OF YAKEL LOCATION PRODUCER JANITA SUTER PRODUCED BY MARTIN BUTLER BENTLEY DEAN CAROLYN JOHNSON CULTURAL DIRECTOR JIMMY JOSEPH NAKO DIRECTED BY BENTLEY DEAN AND MARTIN BUTLER
• Suomi-elokuvan Suuret klaSSikot nyt meiltä! Kaapelin kauppa, Kaapelitehdas • Kaisatalon Rosebud • Kurvin kirja, Hämeentie 48 Tietokirjojen Kolme seppää, Hansakäytävä, Kaivopiha • Rosebud Kuopio, Kauppahalli
• ilmoitus Heinä– elokuun merkkituotteet Perinteiset lagerit ovat tekemässä paluuta kovalla ryminällä ja Laitilan Wirvoitusjuomatehdas haluaa olla eturintamassa palauttamassa näiden toisinaan jopa vähän parjattujen oluiden kunniaa. Tätä silmällä pi täen yritys tuo markkinoille Kukko Helles -uutuuden. Se on Etelä-Saksalaistyyppinen vaalea pohja hiivaolut, jonka maussa korostuvat maltaiset sävyt. Tämä maltaisuus yhdistyy hienosti raikkauteen, jolloin lopputulemana on selvästi keskivertoa maukkaampi ja siten myös monipuolisempi lager yksinkertaisella ja selkeällä humaloinnilla. Uutuus on saatavilla sekä 33 cl:n pullopakkauksessa HOK-Elannon ravintoloista, että 56,8 cl:n pinttölkkiin pakattuna vähittäiskauppamyymälöistä. kukko helles on herkullisen makuinen paluu hyvien perusasioiden äärelle Ruotsalainen Liv Strömquist tutkii sarjakuvatietokirjassaan sitä, jota tavataan kutsua ”naisen sukuelimeksi”. Mikä se oikeastaan on? Strömquist ra ken taa muinaiskreikkalaisista myy teistä, Pioneersukkulasta, Prinsessa Ruususesta, hindujumalattarista, Sigmund Freudista, biologian oppikirjoista ja aamiaismuroyrittäjistä mosaiikin, joka tempaa lukijan tarkastelemaan tämän vaietun elimen kulttuurihistoriaa. Ruotsissa Strömquistin albumit ovat myyntija arvostelumenestyksiä. Onko Suomi valmis Liville? Tekijä on tulossa Helsingin sarjakuvafestivaaleille. 143 sivua, kirjakaupat kautta maan, www.sammakko.com liv strömquist: kielletty hedelmä Kannas kuvaa poikkeuksellista ajanjaksoa poikkeuksellisista nä kö kulmista. Karjalan kannakselle vuoden 1944 kesään sijoittuva teos pohjautuu osittain arkistolähteisiin ja siinä sota-ajan arkistovalokuvat nivoutuvat osaksi sarjakuvan kuvakerrontaa. Taistelemisen, sankaruuden, miehisen sisun ja kärsimyksen sijaan Moisseinen tarkastelee kirjassaan ihmisten ja eläinten keskinäistä huolenpitoa ja selviytymistä sodan jaloissa. Suositushinta 30 euroa, 240 sivua www.kreegah.net hanneriina moisseinen: kannas mark WallinGer mark 9.10.16 asti niin & näin -lehden kesänumerossa 2/2016 tartutaan nykybiologian tieteellisiin, yhteiskunnallisiin ja eettisiin kiistakysymyksiin. Toisessa laajassa teemapaketissa sukelle taan kir jeiden ehty mät tömään maailmaan. Tutustu lehteen, vapaasti luettaviin verkkoteksteihin ja juttuarkiston helmiin osoitteessa www.netn.fi Tilaa niin & näin 45 euroa / vuosi www.netn.fi niin & näin -lehden kesänumero Serlachius-museo Göstan päänäyttelyssä esittäytyy yksi Ison-Britannian suosituimmista taiteilijoista Mark Wallinger. Esillä on yhteensä 40 maalausta, veistosta sekä elokuvaja videoteosta. Näyttelyn tuottavat yhteistyönä Serlachius-museot Mäntästä, The Fruitmarket Gallery Edinburghista ja Dundee Contemporary Arts Dundeesta. Nyt pääset Serlachius-bussilla Tampere –Mänttä – Tampere suoraan museoihin! Gösta: Joenniementie 47, Gustaf: R. Erik Serlachiuksen katu 2, Mänttä serlachius.fi voima-paita Tilaa nyt Jani Leinosen Voimalle suunnittelema t-paita. Miesten ja naisten mallit: XS–XL. Hinta 20 euroa. Tilaukset: tilaukset@voima.fi M ar k W al lin ge r, Sl ee p er , 20 04 , p er fo rm an ce , N eu e N at io na lg al er ie , Be rl in . Ph ot o: St ef an M ar ia Ro th er , H au se r & W ir th . rauhankasvatusta ja koulurauhaa t-paidassa Rauhanpuolustajien tuoteuutuus on Pure Wasten 100-prosenttisista kierrätystekstiileistä valmistama rauhankasvatus-aiheinen t-paita. Helsingin Eläintarhan alakoulussa ideoitua mustaa paitaa saa perusja lady fit -mallisena. Olkoon rauha päälläsi! Tilaukset Rauhanpuolustajien nettikaupasta: www.rauhanpuolustajat.org/kauppa Govindam kasvisravintola & CaFe Tule käymään Malmilla sijaitsevassa ravintolassamme ja Kruunuhaan kahvilassamme Tarjoilemme ravinteikasta, ja rakkaudella valmistettua intialaishenkistä kasvisruokaa. Lounasta saatavilla arkisin 11–15 ja lauantaina aukioloaikojen mukaan. Kahvilassamme on tarjolla vielä iltaan asti pikkusuolaista, juomia ja makeaa. Myös catering-palvelu. Govindam Kasvisravintola Latokartanontie 11, Malmi Govindam Vegetarianfood & Cafe Liisankatu 3, Kruunuhaka. www.govindam.fi Ka nsi: Ve lda Pa rkk ine n
• Tässä lehdessä muun muassa 27.6.–28.8.2016 6 / 2016 • 7 pääkirjoiTus VOIMA Hämeentie 48, 00500 Helsinki, puhelin 044 238 5109, sähköposti voima@voima.fi, toimituksen sähköposti toimitus@voima.fi, fifi.voima.fi | päätOIMIttAjA Veera Järvenpää 044 980 5215 | ULKOASU Ninni Kairisalo & Antti Kukkonen, mainosgraafikko Ninni Kairisalo | MUU tOIMItUS Velda Parkkinen, Annika Pitkänen, tuomas Rantanen, iida simes, Jari tamminen & Kaisu tervonen | tOIMItUSjOhtAjA teemu matinpuro | YhteYSpääLLIKKö tuomas Korkiakangas 040 825 5804 | KUStANNUSpääLLIKKö tuomas Rantanen 040 507?7165 | AVUStAjINA täSSä NUMerOSSA suvi Auvinen, scott Caris, Ellen Eljaala, saana Heinänen, Hanna Kaisa Hellsten, Katariina Hirvonen, Jenni Holma, Pasi Huttunen, matti Jutila, Veikka lahtinen, marko laihinen, Patrizio lainà, Apila Pepita miettinen, Alma onali, silja Pitkänen, Heli Yli-Räisänen, syksy Räsänen, Janne siironen, Veera tegelberg, Reetta toivanen, Annamari tolonen & saara tuominen | jULKAISIjA Voima Kustannus oy | YhtIöN OSAKKAAt Rosebud Books oy, luonto-liitto, maan ystävät, suomen Rauhanpuolustajat, Heikki Hiilamo & tuomas Rantanen | jAKeLU Jari tamminen 050 331 4057 | tILAUKSet tuomas Korkiakangas 044 238 5109 | VOIMAN VUOSItILAUS 10 numeroa 39 euroa | pAINO Alma manu oy, tampere | pAINOS 60 000 | ISSN 1457-1005 | Voima – 60 sivua maailmantuskaa! Ka nsi: Ve lda Pa rkk ine n Demarit – työväenpuolue ilman selkärankaa SOSIAALIdeMOKrAAtIt saivat 22. kesäkuuta uuden kansanedustajan, kun perussuomalaisten Maria Tolppanen loikkasi demareihin. Tolppanen on tullut kuuluisaksi rasistisista kommenteistaan, eikä niitä löytääkseen tarvitse edes katsoa kauas menneisyyteen. Huhtikuussa Blogaaja.fi sulki Tolppasen blogin, sillä tämä oli ”lietsonut vihaa julkaisemalla blogissaan tietoja, joissa totuutta on tarkoituksellisesti pyritty hämärtämään tai vääristelemään”. Bännin taustalla oli blogisivuston viestin mukaan ihmisryhmiin kohdistuvan vihan lietsominen. Ja vuosi sitten Tolppanen oli lausunut Vaasan ikkuna -lehdelle, että hän kiljuisi ”riemusta keskellä Vaasan toria, jos siellä olisi vähemmän mamuja”. Jos siis haluaa kutsua SDP:n uutta kansanedustajaa rasistiksi, sille on olemassa perusteita. SOSIAALINeN MedIA täyttyi kriittisistä äänistä. Yksi osuvimmista kommenteista tuli Suvi Auviselta, joka twiittasi demareille, että ”slogan ’työväenpuolue ilman sosialismia’ on jo varattu, mut te voitte olla ’työväenpuolue ilman selkärankaa’”. Osuu ja uppoaa. Selkäranka ei kuitenkaan ole aikoihin ollut asia, joka tulee demareista mieleen. SDP:stä on ennenkin löytynyt ihmisiä, joiden politiikassa humanismi jää maahanmuuttovastaisuuden jalkoihin. Kuuluisa esimerkki on entinen kansanedustaja Kari Rajamäki, joka torppasi paperittomien terveydenhuollon viimeisenä tekonaan ennen kuin jätti eduskunnan. tASAN KUUKAUSI ennen Tolppasen loikkaa SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne antoi Kalevalle haastattelun, jossa sanoi perussuomalaisten suojaavan rasistisesti toimivia ja ajattelevia ihmisiä. ”Vaikka he julkisesti sanovat, etteivät hyväksy vihapuhetta, yksittäiset puheet maahanmuuttoon liittyvissä asioissa ovat aivan toista. Tässä ei voi välttyä siltä, että [-] he julkisesti sanoutuvat irti rasismista, mutta siitä huolimatta äänet olisi kiva saada”, Rinne höpötti. Ilmeisesti demareissakin on rasismin suhteen tätä nykyä seinät leveällä ja katto korkealla. Kuitenkin jonkinlainen linjakäännös on Tolppasen kohdalla jo nähtävissä. Jo loikkapäivänä tapahtui muutos uuteen suuntaan. Facebookissa hän ilmoitti olevansa täysin sitoutunut sosiaalidemokraattisen liikkeen arvopohjaan, äänestävänsä SDP:n ryhmän mukana perheenyhdistämisen tiukennuksia vastaan ja kunnioittavansa jakamatonta ihmis arvoa. Aika näyttää, onko rasisti parantunut vai vain opetellut demareiden pöytätavat. VeerA järVeNpää 6 Normihomovoimaa! s. 32–34 Kokoomus ja keskiluokka 12 Uudet puolueet 8 Non-Binary 36 Saamelaisten oikeudet 28 54 44 Bonk is back! K eS K IA UK eAM A popkatu Iron Country Sisters 41 48 Isämaallinen teemapuisto 13 Vastama inos
• 8 • 6 / 2016 MaailManlopun eteinen Tuuli kääntyy Toukokuussa IsraelIn entinen pääministeri Ehud Barak varoitti, että maahan on ”tarttunut fasismin siemenet”. Arvion kirvoitti se, että puolustusministeriksi nimitettiin Avigdor Lieberman, jonka mukaan ”epälojaalien” palestiinalaisten kansalaisten päät pitää hakata irti kirveellä, Isis-tyyliin. Barak jyrisi, että ”maailmassa ei ole jäljellä ketään vakavasti otettavia johtajia, jotka uskoisivat Israelin hallitukseen”. Kuinka ollakaan, pian tämän jälkeen Suomen ulkoministeri Timo Soini vieraili Israelissa, kehui keskusteluja pääministeri Netanjahun kanssa ja vakuutti, että maiden välillä ei ole ongelmia. Soini myös sanoi vastustavansa toimintaa Israelin boikotoimiseksi. on omaleImaIsTa, että ulkoministeri vakuuttelee vieraan valtion johdolle vastustavansa kansalaisjärjestöjen ihmisoikeustyötä. Mutta se kertoo myös boikottiliikkeen menestyksestä. Isot yritykset kuten Orange, SodaStream ja Veolia ovat lopettaneet osallisuutensa miehitykseen menetettyään sopimuksia, ja taiteilijat ja tieteilijät ovat vastanneet boikottikutsuun. Apartheid-hallinto pitää boikottiliikettä suurimpana vastuksenaan ja on värvännyt hallituksia tukahduttamaan sen. Ranskassa on tuomittu ihmisiä boikottiin kehottamisesta, Britannian hallitus pelottelee kuntia välttämään eettisiä arvioita hankinnoissaan, ja Yhdysvalloissa kyhätään lakeja boikotteja vastaan. Tämä koskee vain Israelia – Iranin tai Venäjän boikotoiminen ei ole ainoastaan sallittua, se on lailla määrättyä. Journalisti Glenn Green­ waldin mukaan kyseessä on ”yksi pahimmista uhkista sananvapaudelle länsimaissa”. Israelissa tilanne on yhä huonompi, ja Amnesty on ilmaissut huolensa boikottiliikkeen perustajajäsenen Omar Barghoutin turvallisuudesta ministerien uhkailtua häntä. EU:n edustaja Lars Faaborg­Andersen osallistui ihmisoikeustyön vastaiseen tapaamiseen, jossa uhkauksia esitettiin, ja on kieltäytynyt tuomitsemasta niitä. aparTheId-hallInTo kuitenkin yliarvioi voimansa. Sen kömpelöt hyökkäykset ovat saaneet monet nousemaan boikottiaktivistien tueksi, mukaan lukien ihmisoikeusliittojen kattojärjestö FIDH:in. Suomalainen ICAHD Finland on yksi 358 järjestöstä, jotka ovat vedonneet EU:hun, jotta se turvaisi ihmisoikeusaktivistien oikeudet. Boikottiliikkeen kieltämisyritysten takana on se, että miehityksen todellisuutta ei enää pysty peittelemään. Jopa Yhdysvalloissa college-opiskelijoista 44 prosenttia on sitä mieltä, että Israel harjoittaa apartheidia, ja 43 prosenttia kannattaa boikotteja. Mainonnan ammattilaiset ovat neuvoneet Israelia vastaamaan tähän markkinoimalla itseään ihmisoikeuksilla ja vasemmistolaisuudella. Onnea yritykseen Liebermanille. syksy räsänen Pienpuolueet tahtovat myllätä puoluekentän uuteen uskoon. Jälleen kerran. TeksTI suvI auvInen kuva annIka pITkänen politiikan new ?kids on the block k ier u k an m ont a m utk aa Ve er a Jä rv en pä ä y ksI valtiollisten vaalien viihdyttävimmistä hetkistä on Ylen pienpuoluetentti. Poliitikot, jotka eivät tule toimeen muiden kanssa, istutetaan samaan studioon ja pannaan vastailemaan ihan oikeisiin valtakunnanpolitiikkaa käsitteleviin kysymyksiin. Tulos on yleensä kaoottinen. Oikeusministeriö ylläpitää puoluerekisteriä. Puoluerekisteri on jatkuvan muutoksen alla, mutta ainoastaan pienpuolueiden suhteen. Puoluerekisteriin on 1.2.1969 lukien merkitty yhteensä 39 eri puoluetta. Vakiintuneita puolueita ei juuri uhkaa puoluerekisteristä putoaminen, mutta niiden ulkopuolella puoluekentällä on nähty jos jonkinlaisia viritelmiä. Muun muassa Eläkkeensaajien ja Vihreä Yhteisvastuu Puolue, Kirjava ”Puolue” – Elonkehän Puolesta, Naistenpuolue ja Luonnonlainpuolue ovat käyneet kokeilemassa onneaan edustuksellisen demokratian kiemuroissa ja pudonneet pois puoluerekisteristä. Jos puolue ei ole kaksissa perättäisissä eduskuntavaaleissa saanut kansanedustajan paikkaa eikä myöskään vähintään kahta prosenttia koko maassa annetuista äänistä tai se on lakannut olemasta rekisteröity yhdistys, se poistetaan puoluerekisteristä. Uuden puolueen ja takaisin puoluerekisteriin haluavan puolueen täytyy kerätä 5 000 kannattajakorttia voidakseen tulla rekisteröidyksi. Piraattipuolue keräsi uudet kannattaja kortit ja pääsi takaisin rekisteriin kesäkuussa 2016. Myös muita puolueprojekteja on vireillä. Siihen, kuinka monta ääntä kansanedustajaksi pääsemiseen vaaditaan, ei ole yksinkertaista vastausta. Suomessa käytössä olevan suhteellisen vaalitavan vuoksi äänimäärä ei korreloi suoraan puo lueen menestyksen kanssa. Piraattipuolue sai vuoden 2015 eduskuntavaaleissa 0,85 prosenttia kaikista annetuista äänistä, noin 25 000 ääntä. Tämä ei kuitenkaan riittänyt yhteen paikkaan eduskunnassa. Siinä missä piraattien eniten ääniä saaneen Petrus Pennasen 1 972 äänen saalis ei riittänyt paikkaan, vasemmistoliiton Matti Semi pääsi vertauslukunsa ansiosta kansanedustajaksi 2 140 äänellä. Pienpuolueet ovat saaneet poikkeuksetta alle prosentin äänistä valtiollisissa vaaleissa, eivätkä ylitä äänikynnystä. Piilevä äänikynnys tarkoittaa vaalipiirin äänistä sitä prosenttiosuutta, joka puolueen tulisi vähintään saada, jotta se saisi vaalipiiristä läpi vähintään yhden kansanedustajan. Laskennallinen piilevä äänikynnys on Uudenmaan vaalipiirissä 2,8 prosenttia ja Lapin vaalipiirissä 12,5 prosenttia. TIlasToT eIväT näyTä kovin suotuisilta pienpuolueiden menestykselle, mutta tämä ei estä jatkuvasti uusia ryhmiä yrittämästä vallankahvaan pääsyä. Piraattipuolueen lisäksi puoluerekisteriin on tänä vuonna päässyt uutena vaaditut kannattajakortit kerännyt viskipuolue. Liberaali viskipuolue on kerännyt kannattajakortteja tarjoamalla muun muassa viskiä ohikulkijoille. ”Viskipuolueen nimi syntyi reaktiona viranomaisten yksityisille blogisteille esitettämiin rajoituksiin, jotka liittyivät Olutja viski exposta kertomiseen. Tämä oli viimeinen pisara, joka sai meidät perustamaan puolueen”, kertoo viskipuolueen Tuomas Jaanu. Jaanu tunnustaa viskipuolueen nimen olevan lähtökohtaisesti markkinointikikka. ”Nimen vaihtaminen esimerkiksi liberaalipuolueeksi on ollut esillä jo puolueen perustamisesta lähtien, ja nimi tullaan todennäköisesti vaihtamaan joksikin liberaali-termin sisältäväksi seuraavassa puoluekokouksessa.” Jaanu kertoo viskipuolueen syntyneen vastavoimaksi nykyiselle eturyhmiin perustuvalle päätöksenteolle, joka ei ota huomioon yksilön etua eikä yhteiskunnan kokonaisetua. ”Yksikään jo olemassa olevista poliittisista liikkeistä ei aja näitä tavoitteita, ja puoluei den muuttaminen sisältäpäin on vaikeaa.” Viskipuolue ajaa omien sanojensa mukaan sekä yksilönettä elinkeinonvapautta, siis arvoja talousliberalismia. Puolueen ohjelmassa on kuusi kohtaa. Se on lyhyt eikä yksityiskohtainen. Viskipuolue aikoo asettaa ehdokkaita sekä kunnallis-, eduskuntaettä eurovaaleihin. Puolue kuitenkin vaikuttaa realistiselta pienpuolueen vaikutusmahdollisuuksien suhteen. Etenkin kunnallisvaalimenestystä odottava Jaanu toteaa, että pienelläkin kannatuksella voi kuitenkin nostaa politiikassa koettuja epäkohtia esiin. ”Jos ajamamme asiat siirtyvät muiden puolueiden ohjelmiin ja sitä kautta toteutuvat, se kelpaa meille oikein hyvin.” liberaali viskipuolue on kerännyt kannattajakortteja tarjoaMalla Muun Muassa viskiä ohikulkijoille.
• 6 / 2016 • 9 politiikan new ?kids on the block va adITuT kannattajakortit ilmoittaa keränneensä myös Suomen Eläinoikeuspuolue. Eläinoikeuspuolue pyrkii asettamaan ensimmäiset ehdokkaansa ensi kevään kunnalisvaaleihin, ja puolueen puheenjohtaja Saana­Maria Majatie sanoo puolueen tavoitteeksi ”edistää poliittisin keinoin siirtymistä ihmiskeskeisestä kasvutaloudesta kohti kaikkea elävää kunnioittavaa yhteiskuntaa”. Viskipuolueen tapaan EOP uskoo vaikuttavansa välillisesti nostamalla puolueelle keskeisiä teemoja keskusteluun. EOP listaa teemoikseen lajista rippumattoman oikeudenmukaisuuden, tasa-arvon, ekologisen kantokyvyn ja sorron vastustamisen. ”Mahdollinen menestymisemme vaaleissa antaa muille puolueille signaalin teemojemme ensisijaisuudesta ja luo poliittista painetta ottaa ne agendalle”, Majatie toteaa. Vaikka EOP:n puolueohjelma keskittyy eläinten asemaan yhteiskunnassa ja käsittelee taloutta vain muutaman sivun verran, pääasiassa ruokatuotannon näkökulmasta ja ylimalkaisesti, Majatie kiistää puolueen olevan yhden asian puolue. ”Emme näe EOP:tä yhden asian vaan ison asian puolueena.” kannaTTajakorTTIjahTIIn ilmoittautui mukaan myös puoluekentän tuorein tulokas, Feministinen puolue. Vasta puolueohjelmaansa kirjoittava puolue on niin ikään julkisissa lausunnoissa kiistänyt olevansa yhden asian puolue. Feministisen puolueen visiona on ”yhteiskunta, jota määrittelee vapaus ja kannattelee rakkaus”. Sekin pyrkii asettamaan ehdokkaansa jo tuleviin kunnallisvaaleihin. Feministisen puolueen perustamiskokous sattui kiinnostavaan saumaan suomalaisen puoluepolitiikan kentällä. Edeltävällä viikolla puoluekokoustaan pitänyt vasemmistoliitto käsitteli aloitetta määritellä itsensä feministiseksi puolueeksi. Puoluehallitus ei kuitenkaan taipunut kirjaukseen, mikä kirvoitti pettyneitä kommentteja vasemmiston sisällä toimivilta feministeiltä. Suomen Feminististä puoluetta tullaan varmasti vertaamaan Ruotsissa toimivaan Feministiseen aloitteeseen (Feministiskt initiativ). Vuonna 2005 perustettu puolue sai ensimmäisen edustajansa läpi europarlamenttivaaleissa 2014, muttei samana vuonna pidetyissä Ruotsin valtiopäivävaaleissa. Suomen Feministisen puolueen kolme kärkeä ovat sukupuolten tasa-arvo, ihmisoikeudet ja inhimillinen turvallisuus. Naisten asema, rasismi ja ilmasto on nostettu esiin lyhyissä avauksissa. Tarkempaa puolueohjelmaa odotellessa puolueen tarkempaa agendaa on vaikea arvata, mutta välttääkseen profiloitumisen yhden asian puo lueeksi pitäisi puolueen ohjelman ottaa kantaa useisiin eri teemoihin. kannaTTajakorTTeja kerää myös politiikan grand old man Paavo Väyrynen. Vuosikymmeniä politiikassa toimittuaan Väyrynen jätti keskustan ja ilmoitti perustavansa oman Kansalaispuoleen. Kahdeksassa hallituksessa ministerinä olleen Väyrysen uusi suunta on yllättävä. ”Edustuksellinen demokratia ei Suomessa toimi, mikä näkyy erityisesti siinä, että Suomen talouden ja itsenäisyyden kannalta elintärkeästä euroerosta ei ole edes keskusteltu eduskunnassa”, Väyrynen totaa. ”Kansalaispuolue ei ole poliittinen puolue sanan tavanomaisessa merkityksessä. Se on parlamenttipuolue, ja sen jäsenet ja kannattajajäsenet ovat suorassa vuorovaikutussuhteessa puolueeseen.” Muista uusista tulokkaista poiketen Kansalaispuolue ei ole kiinnostunut kunnallisvaaleista vaan pyrkii vuoden 2019 eduskuntavaaleihin. Pienpuolueiden lähtöasetelma ei Väyrystä hirvitä. ”Jos puolueella on suuri tehtävä, siitä tulee suuri puolue.” vIreIllä ovaT myös Kristallipuolue sekä perussuomalaisista radikaalisti oikealle sijoittuvat pienprojektit. Jokainen uusista puolueprojekteista sanoo muodossa tai toisessa tuovansa politiikkaan mukaan siitä tällä hetkellä puuttuvan ulottuvuuden. Mikään niistä ei suostu suoraan nimittämään hallitsevia puolueita, joiden kannattajilta ääniä uskotaan tulevan. Äänestysprosentti on 1980-luvulla romahtanut kymmenisen prosenttia. Pienpuolueet vievät ääniä eri puolueilta, ja osan kohdalla on suhteellisen selvää, mistä äänet siirtyvät. Suomessa käytössä oleva edustuksellinen järjestelmä pystyy kyllä joskus nostamaan uusia puolueita merkittäviksi pelaajiksi, kuten kävi perussuomalaisten kanssa. Seuraavaa jytkyä saadaan kuitenkin vielä varmasti odottaa. Perussuomalaiset ovat myös hyvä esimerkki siitä, mitä voi tapahtua hajanaisen ja keskeneräisen puolueen nostaessa kokemattomia, näköalattomia ihmisiä päättävään asemaan. Siinä saattaa äkkiä käydä niin, että hallituspuolueessa hyysätään natseja, puolustetaan väkivaltaisia katujengejä ja pidetään suurimpana saavutuksena Ylen tehtävälistan sanavalintoja. jokainen uusista puolueprojekteista sanoo tuovansa politiikkaan Mukaan siitä puuttuvan ulottuvuuden.
• 10 • 6 / 2016
• 6 / 2016 • 11 Suomeen ajetaan kansalaisaloitteella rahareformia. Käytännössä se onnistuisi rinnakkaisvaluutalla. TeksTI veera järvenpää kuva annIka pITkänen rahan luonti valtiolle s uomen valTIolla ei ole oikeutta luoda rahaa. Sitä luovat Euroopan keskuspankki ja liikepankit. Tähän muutosta ajaa Talousdemokratia ry, joka on avannut kampanjan raha reformia koskevasta kansalaisaloitteesta. Kansalaisaloitteen laatimiseen voi osallistua Avoin ministeriö -verkkosivulla. Yksityiset pankit luovat uutta rahaa antaessaan asiakkailleen lainaa, ja suurin osa rahasta syntyy tällä hetkellä näin. Euroalueella pankkitalletukset muodostavat yli 90 prosenttia kaikesta rahasta, kun taas setelit ja kolikot vajaan kymmenyksen. Yksinkertaistettuna täydellisen rahareformin tavoitteena on tehdä pankeista ainoastaan rahan välittäjiä ja siirtää rahanluonnin monopoli valtiolle. Miten rahareformi voitaisiin toteuttaa euromaassa? Talousdemokraatit tarjoavat ratkaisuksi rinnakkais valuuttaa. Annetaan Talousdemokratiaaktiivien Valtteri Aaltosen ja Patrizio Lainàn kertoa, miten rinnakkaisvaluutasta voitaisiin tehdä käypä maksu väline. ”Siten, että julkinen sektori hyväksyisi sen omissa maksuissaan. Vero on paras esimerkki. Kun kansalaiset ja yritykset voisivat maksaa verot rinnakkaisvaluutassa, se loisi valuutalle kysynnän”, Lainà kertoo. Lakiin pitäisi säätää, että rinnakkaisvaluutta on maksuväline siinä missä eurotkin. ”Silloin kaikkien olisi pakko ottaa sitä vastaan Suomessa”, Lainà sanoo. Pankit voisivat ottaa rinnakkaisvaluuttaa vastaan, mutta lainata sitä ainoastaan reservissään olevan määrän. Pankkien mahdollisuus luoda rahaa ei aloitteen rahareformissa katoaisi, vaan säilyisi euromääräisten luottojen kohdalla. ”Jos euro nähtäisiin epävarmana, se voisi ruokkia rinnakkaisvaluutan kysyntää. Rinnakkaisvaluutta ei voisi mennä nurin, koska se olisi aina sataprosenttisesti taattu reserveissä”, Lainà toteaa. mIll aIsIa polIITTIsIa välIneITä rinnakkaisvaluutta toisi? ”Uutta rahaa voi laskea liikkeelle neljällä eri tavalla. Vaihtoehdot ovat kansalaisosinko, valtion menojen lisääminen, verojen alentaminen tai valtion velan takaisinmaksu”, Lainà kertoo. Valtio voisi siis luoda rahaa ja elvyttää kulutuskysyntää ilman, että Suomi velkaantuisi lisää. ”Käytännössä luotaisiin uusi, rinnakkainen kirjanpitojärjestelmä. Raha on kirjanpitoa”, Aaltonen sanoo. ”Tässä ei suoranaisesti kansallistettaisi eurojärjestelmän kirjanpitoa vaan luotaisiin uusi, järkevämpi kirjanpitojärjestelmä”, Aaltonen tähdentää. Rinnakkaisvaluutta mahdollistaisi paitsi elvyttävän talouspolitiikan myös tien euroeroon. Kokeiluna se olisi suhteellisen turvallinen, sillä euro säilyisi rinnalla ja paluu lähtötilanteeseen olisi mahdollista. ”Jos menisi huonosti, koko hankkeen voisi hylätä.” rahareformIsTIsIa hankkeita on vireillä myös muissa maissa: Britanniassa uudistuksia ajaa Positive Money, Ruotsissa Positiva Pengar, Tanskassa Gode Penge ja Islannissa Betra Peningakerfi. Kansainvälistä talousdemokraattista toimintaa koordinoi International Movement for Monetary Reform -kattojärjestö, johon myös Suomen Talousdemokratia ry kuuluu. Islannissa rahareformi on pisimmällä, ja sitä ajaa yksittäisten kansanedustajien sijaan maan hallitus. Maaliskuussa 2015 julkaistiin pääministerin tilaama raportti rahareformin hyödyistä. Viime helmikuussa parlamentin asialistalle lisättiin päätöslauselma rahareformikomitean perustamisesta. Lausuntokierroksella muun muassa Islannin keskuspankki puolsi rahareformia. Jos päätöslauselma hyväksytään parlamentissa, Islantiin perustetaan rahareformikomitea pohtimaan rahajärjestelmän uudistamista. Hollannissa rahareformi lähti liikkeelle noin vuosi sitten kansalaisaloitteesta, jonka allekirjoitti yli 100 000 hollantilaista. Maaliskuussa Hollannin parlamentti hyväksyi aloitteen rahanluonnin tutkimiseksi. Myös Britannian parlamentissa on pidetty kuulemistilaisuus rahareformista. Sveitsissä rahareformista järjestetään kansanäänestys lähivuosina. Tulevaisuus näyttää, seuraako Suomi perässä.
• 12 • 6 / 2016 kokoomuksen uusissa luokkapuheissa on koira haudattuna Petteri Orpon huoli keskiluokasta ei tutkijoiden mukaan ole aitoa. TeksTI veIkka lahTInen kuva nInnI kaIrIsalo k okoomuksen kesäkuussa valitun puheenjohtajan Pet­ teri Orpon retoriikassa on viime aikoina korostunut suomalainen keskiluokka. Orpo herätti huomiota hehkuttamalla taannoin Ilta-Sanomien haastattelussa, että siivoojakin voi kuulua keskiluokkaan, jos vain on tarpeeksi ahkera. Myöhemmin samassa lehdessä haastateltu junasiivooja Juniel Torme kiisti väitteen huomauttamalla, että siivoojan tulotaso ei riitä keskiluokkaan. Kokoomus ei ole ollut yhteiskuntaluokkia esillä pitävä puolue, vaan se on korostanut yksilön mahdollisuuksia. Orpo kuitenkin puhuu avoimesti luokasta, tosin ennen kaikkea yksilön omasta ponnistelusta riippuvaisena asiana. Kaksi politiikan tutkijaa kertoi, mistä kokoomuksen luokkapuheissa oikein on kyse. orpon reTorIIkk a a voi tulkita paluuna Alexander Stubbin valtakaudesta takaisin Jyrki Kataisen tyyliseen välittämistä korostavaan retoriikkaan. Tutkija Tuija Parvikon mukaan huomio suunnataan keskiluokkaan, koska se on puolueen suurin äänestäjäryhmä. ”Keskiluokan ääniä kalastellaan lupaamalla veronkevennyksiä. Samalla pysytään visusti hiljaa esimerkiksi siitä, että tuleva soteratkaisu heikentää myös keskiluokkaisten toimeentuloa. Kela-korvaukset supistuvat, lääkärinpalkkiot ja hoitokustannukset nousevat. Myös koulutuksen maksullisuutta viedään läpi mahdollisimman hissukseen, jotta äänestäjät eivät tajuaisi, että pian jälkikasvun kouluttaminen maksaa maltaita”, Parvikko sanoo. Keskiluokkaa kurjistava politiikka peitetään puheilla, joissa korostuu yksilön oman ponnistelun merkitys. Orpon puheenjohtajakampanjan retoriikassa vastuu keskiluokan kohtalosta ei ole ensisijaisesti politiikalla, vaan globalisaatiolla, digitalisaatiolla ja markkinoilla. Tutkija Antti Ron­ kaisen mukaan kokoomus pyrkii peittämään oman roolinsa keskiluokan kutistumisessa. ”Orpo ymmärtää, että kokoomuksen politiikan seurauksena keskiluokasta putoaa yhtä enemmän ihmisiä alaluokkiin. Sen sijaan, että hän pyrkisi tekemään politiikassa muutoksen, joka estäisi keskiluokan pienenemisen ja alaluokkien kasvamisen, hän asettaa vastuun luokkanoususta yksilölle itselleen.” Kokoomus ajaa aivan toisten ryhmien etuja kuin Orpo antaa ymmärtää. ”Politiikassaan kokoomus ajaa ylimpien tuloluokkien, omistavan luokan ja finanssipiirien etua: EK:ta johtaa entinen puolueen kansanedustaja Jyri Hä­ kämies ja Finanssialan keskusliittoa entinen kokoomusmeppi Piia­Noora Kauppi”, Parvikko listaa. suomessa puhe luokasta on politiikassa vähäistä. Omistusja tuotantosuhteiden kritisoimiseen käsitettä käytetään harvoin. ”Reaalisosialismin romahtamisen ja marxilaisen ajattelun hiipumisen jälkeen ei ole ollut tavallista käsitellä asioita luokkateorioiden kautta. Käytännössä luokan käsitteen karttelu liittyy siihen, että puolueilla on suuria vaikeuksia uskaltaa sitoutua käsitteellisesti oikein mihinkään. Vasemmisto ei pysty tarjoamaan relevanttia poliittista vaihtoehtoa. SDP ei työnteon ylistyksensä takia juuri kokoomuksesta eroa, ja vasemmistoliitto on pieni ja parhaimmillaankin kiltti reformistinen puolue.” Juuri luokkapuheen välttely antaa Ronkaisen mukaan tilaa kokoomukselle määritellä, mitä luokka tarkoittaa. ”Luokka muovautuu yhteiskunnallisten voimasuhteiden kautta, se ei ole yksilön ominaisuus tai valinta. Valitettavasti kokoomus voi ratsastaa omalla yksilökeskeisellä luokkakäsityksellään, koska vasemmisto ei ole kyennyt tuomaan luokka-analyysiaan nyky päivään. Kokoomus keskittyy kuuliais ten työntekijöiden koulimiseen, ja huomio omistussuhteisiin katoaa.” epämääräIsTen luokkapuheiden aikana on epätodennäköistä, että kurjistuvassa keskiluokassa heräisi kriittistä luokkatietoisuutta. ”Ihmisillä on vahva taipumus samastua ja hakea mallia itseään ylemmistä sosiaalisista kerroksista. Ahkeran keskiluokan käsitteessä voi nähdä yrityksen määritellä ’kunnon ihmiset’ sellaisiksi ihmisiksi, jotka ovat valmiita kyselemättä antamaan itsensä käyttöön työvoimana millä tahansa hinnalla”, Parvikko summaa. Kun keskiluokkaan kuulumisesta tehdään ihmisen oman ahkeruuden tulos ja tavoiteltava palkinto, he ovat alttiimpia työskentelemään tavoitteen saavuttamiseksi. Orpon retoriikan viekkaus piilee Parvikon mukaan juuri tässä. Kun keskiluokkaan pääseminen vaatii ahkeruutta, omistajien on helpompi kartuttaa voittoja. Kokoomus puhuu keskiluokalle, koska sen on pakko. ”Suomalainen talouseliitti on niin ohut ja kapea, että minkään suomalaisen puolueen ei kannata retorisesti julistautua sen edustajaksi. Kokoomus tarvitsee köyhtyvän keskiluokan äänet”, Parvikko sanoo.
• To im itu ks ell ist a ain eis to a
• 14 • 6 / 2016 14 • 6 / 2016 TeksTI ja kuva suvI auvInen K an sa K u n n an o lo h u o n e • K an sa K u n n an o lo h u o n e • K an sa Ku n n an o lo h u o n e • Ka n sa Ku n n an o lo h u o n e • kotona Tallinnassa B erlIInIlarppIa voi harrastaa nopean laivamatkan päässä Helsingistä: Tallinnan Telliskiven alue tarjoaa lähes kaiken sen, mitä fillarikommunisti kesäkohteelta kaipaa. Telliskivi Loomelinnak on vanha teollisuusalue Tallinnan rautatieaseman vieressä. Teollisuus on väistynyt Viron suurimman luovan keskuksen tieltä jättäen jälkeensä suuret hallit, kuluneet tiiliseinät ja juuri sopivan määrän suurten koneiden osia päästäkseen graafikoiden, designereiden ja fiksipyöräilijöiden suosioon. Telliskivi on muutaman suuren tehtaan rajaama alue, joka kesäviikonloppuina täyttyy ihmisistä. Ennen kuin gentrifikaatiokauhistelu alkaa, todettakoon ettei Telliskivessä juuri ole mitä gentrifioida. Alueen välittömässä läheisyydessä ei asuta, teollisuus on muuttanut kaupunkien keskustoista pois Euroopassa (Tamperetta lukuunottamatta), ja myös Tallinnassa on useita vanhoja tehdasja varastoalueita täysin tyhjillään. Vielä muutama vuosi sitten taksikuski kohotti kulmiaan, jos kyydin tilasi Telliskiveen, ja kysyi, miksi kukaan haluaisi sinne mennä. Alueen uudistaminen ottikin kunnolla tulta alleen vasta vuonna 2014, joskin sen jälkeen kehitys on ollut nopeaa. TellIskIven kortteli jää ratojen väliin. Vanhojen tehtaiden sisätiloista löytyy designliikkeitä, pop-up-kauppoja ja vintagea, mutta Telliskiven vahvuus ovat sen suuret avoimet sisäpihat. Tehdasalueen pihoille levittäytyy joka lauantai kirpputori, jossa sulassa sovussa ylijäämäänsä myymässä ovat vironvenäläiset perheet, suomalaiset lp-harrastajat ja nuoret tallinnalaiset. Kirpputorin lisäksi paikalla on lukuisia kojuja, polkupyöriä ja peräkärryviritelmiä myymässä ruokaa, kahvia ja jäätelöä. Pienelle alueelle on pakkautunut myös koko joukko ravintoloita, baareja ja kahviloita, joita Telliskiven alueella palvelee nykyään jo kymmenen. Tunnetuin ja suosituin näistä lienee Fhoone, joka vastaa myös sisätiloiltaan alueen yleistä estetiikkaa. Korkeaan tiiliskivihalliin on rakennettu varsin mietitty kokonaisuus metallisine portaikkoineen ja liitutauluille kirjailtuine IPA-valikoimineen. F-hoone vaatii ainakin suuremmalle seurueelle pöytävarauksen suosituimpina aikoinaan, eikä ihme. Ravintolan ulkopuolella on sen oma grilli ja savustamo, jonka tuoksu leijuu koko alueen yllä. Vegaanisia vaihtoehtoja löytyy listalta useampia, ja hintataso on Suomen vastaaviin ravintoloihin verrattuna vielä edullinen. Ruoan ja ylipäätään palvelun saamisessa voi useampien kertojien kokemuksella kestää, mutta kiireettömään päivään F-hoone on hyvä valinta. Terassi sulautuu saumattomasti muuhun ympäristöön ja muistuttaa enemmän keskelle betonialuetta noussutta puistonpenkkirykelmää kuin anniskelualuetta. koko alueTTa leimaa huolettomuuden ja sattumanvaraisuuden illuusio. Vaikka Telliskivi on varmasti tarkoin suunniteltu ja koostettu, ei siellä voi olla ajattelematta, että olisipa kaupunkitila useammin tällaista. Valtavat avoimet graffitiseinät ja talojen julkiMuutaman tunnin matkan päähän Helsingistä on rakentunut yllättävä urbaanin kulttuurin keidas.
• 6 / 2016 • 15 TellIskIvI loomelInnak TellIskIvI 60, TallInna TuoppI: paIkallInen Ipa noIn 3€ TaI omaT pussIkaljaT BIIsI: akroBaaTIn esITyksen TausTa musIIkkI pIenesTä BoomBoxIsTa Ilmianna olohuoneesi! ideat@voima.fi sivuja koristavat tilaustyöt kunnioittavat alueen alkuperäistä arkkitehtuuria, mutta kiinnittävät sen 2010-lukuun. Sinne tänne ripotellut penkit ja talojen väliin jäävät epätilat kutsuvat betoniselle piknikille. Katutaiteilijat ympäri maailman akrobaateista muusikoihin ja klovneihin löytävät tiensä keskeisiin kohtiin, joista näiden esityksiä voi seurata useammalta eri terassilta tai talon seinään nojaillen, ja omia eväitä nauttien. Telliskivessä on paljon tiloja, joita vuokrataan erilaisia tapahtumia varten. Alueella näkee esittäviä taiteita tanssista teatteriin, ja esimerkiksi Tallinnan anarkistiset kirjamessut pidettiin vuonna 2015 Telliskivessä. Tapahtumie n kirjo näkyy myös alueella aikaan sa viettävässä väessä. Sisäpihoilla liikkuu turisteja, mutta pääasiassa ympärillä puhutaan viroa ja venäjää. On selvää, että paikalliset ovat löytäneet ja ottaneet alueen omakseen. Illan tullen ravintolat vaihtavat iltavalaistukseen, teatteritilat avaavat ovensa ja baareissa aloitellaan keikkoja funkbändeistä venäläisten dj-duojen tarjontaan. Helsingin Teurastamon ja Suvilahden sekä Berliinin Mauerparkin ystäville Telliskivi on kokemisen arvoinen ja varmasti kotoisa tila lahden toisella puolella.
• 16 • 6 / 2016 akTIvIsmI pInkkImusTamarssI 1.7. klo 18, Rautatientori, Helsinki Marssi on osa queersaatio-viikkoa, jonka aikana vaaditaan radikaalia itsemääräämisoikeutta, vastustetaan taloudellista eriarvoisuutta ja painetaan alas heteronormatiivisuus. kaInuu prIde 8.7., Kajaani Kaikkien aikojen ensimmäistä Kainuu Pridea juhlitaan piknikin, lyhytelokuvanäytöksen, torijuhlan ja jatkojen merkeissä. www.facebook.com/kainuupride/ punx for seITan 6.–7.8., Kirjakahvila, Turku Punkrockin ja seitanin liittoa juhlitaan kaksipäiväisillä festivaaleilla – itsestäänselvästi ruuan ja musiikin merkeissä. Keikkojen ja ruuan lisäksi tapahtumaan kuuluu muun muassa kirppari. musTa kallIo 10.–14.8., Kallio, Helsinki Paikalliset anarkistiryhmät ottavat Kallion haltuun ja täyttävät sen omaehtoisella toiminnalla, johon lukeutuvat muun muassa antifasistinen jalkapallo-ottelu ja kadunvaltaus anarkopunkhengessä. https://mustakallioblog.wordpress.com/ Turku prIde 22.–28.8., Turku Pride-viikon ohjelma päivittyy tapahtuman nettisivuille heinäkuun aikana. Luvassa on ainakin perinteinen kulkue ja puistojuhla. https://turkupride.fi/ elokuva forBIdden planeT 10.8. klo 18, WHS Teatteri Union, Helsinki Fred M. Wilcoxin ohjaama scifiklassikko valmistui 60 vuotta sitten ja ilahduttaa nyt yleisöä pääkaupunkiseudulla. Elokuva on osa Teatteri Unionin Shakespeare-sarjaa. espoo CInÉ 19.–28.8., Pitkin Espoota Tämän vuoden juhlaelokuva, Cannes-voittaja Hymyilevä mies saa seurakseen eurooppalaisen elokuvan parhaimmistoa. Tapahtumassa nähdään myös pyöräilyleffaa, markkinatunnelmaa ja lasten näytöksiä muun muassa Tapiolassa. Espoocine.fi voIma suosITTelee onnellIsTa elokuvaa orIonIssa 19.8.–4.9., Orion, Helsinki Juhlaviikkojen ohjelmaan kuuluu onnellisia elokuvia, joiden joukkoon mahtuvat ainakin Ihmemaa Oz ja Kaunottaren ja hirviön sing along -näytös Turun elokuvakerhon ulkoIlmanäyTös 24.8. klo 19–23, Brinkkalan piha, Turku Kirjakahvila ja Turun elokuva järjestävät yhdessä kolmena peräkkäisenä keskiviikkona dj-iltaman ja ulkoilmanäytöksen, jonka ohjelmisto varmistuu myöhemmin. lyhyesTI TaITeIden yönä 25.8. klo 18, Kino K-13, Helsinki Katajanokalla esitetään uutta kotimaista lyhytelokuvaa, joiden joukossa ovat muun muassa Pia Andellin Pysähdys, Teemu Nikin Halko ja Virpi Suutarin Eleganssi. kIrjallIsuus kesäIllan kIrja 5.7. klo 18, Pääkirjasto Metso,Tampere Kaikille avoimessa lukupiirissä käsitellään kesän aikana muun muassa Siri Hustvedtin, F. E. Sillanpään ja Bo Carpelanin teoksia. Ensimmäisellä kerralla aiheena on kuitenkin Tove Janssonin kesäkirja. runovIIkko 6.–10.7. Kajaanin perinteikäs runotapahtuma sulkee sisäänsä esityksiä musiikin, teatterin ja lausunnan saralta – sekä kaikenlaista näiden laidoilta. www.runoviikko.fi/ volTer kIlpI kusTavIssa 13.–17.7., Kustavi Viiden päivän aikana Kustavissa puhutaan muun muassa taiteen itseisarvosta ja taiteesta taiteen vuoksi. Tapahtuman taiteellisena johtajana toimii Juha Hurme. www.vkkustavissa.fi/ runokuu 22.–27.8., Helsinki Kirjallisuus törmää musiikkiin, kuvataiteeseen ja teatteriin teemalla tulevaisuus. Festivaaliklubina toimii Lavaklubi ja päävieras on yhdysvaltalainen taiteilija-runoilija Ian Hatcher. www.runokuu.fi/ musIIkkI danIel romano 29.6.–1.7., Maarianhamina, Tampere, Helsinki Suomessa viime vuonna ensimmäistä kertaa vieraillut artisti on uusimmalla levyllään jättänyt countryn vähemmälle. Amerikkalaismuusikon live-kunnon voi tarkistaa kolmella eri paikkakunnalla. dopeThrone 20.–22.7., Turku, Tampere, Helsinki Räkäinen sludgepoppoo saapuu Kanadasta sulostuttamaan Suomen suvea, jossa bändin voi bongata kolmella paikkakunnalla. https://dopethrone.bandcamp.com TeurasTamo jaZZ 22.7. klo 16–22, Teurastamo, Helsinki Heinäkuisen jazz-iltaman esiintyjänä nähdään muun muassa Rinaldi Luhtala Jazz Project, laulaja Valeria Rinaldin ja pianisti Karri Luhtalan muodostama duo. www.facebook.com/events/ 1022940284442000/ jäTTömaa 23.–24.7., Kouvola Elatu Nessa, Jukka Nousiainen, Draama-Helmi, Hulda Huima & Hitaat Sekunnit, Mara Balls ja Sehr Schnell. Siinä pieni osa artisteista, jotka kuuluvat poikkitaiteellisen festivaalin musiikkiosastoon. www.wastelandfest.net/ punTala 29.–30.7., Lempäälä Suven odotetuin punkfestivaali marssittaa lavalle muun muassa The Freezen ja Los Crudosin Yhdysvalloista. Paikallisempaa väriä edustavat muun muassa Sur-rur ja Apathetics. www.puntala-rock.net/ pax-fesTIvaalI 31.7., Alppipuisto, Helsinki Suomen Rauhanpuolustajien kesäfestivaalilla voi nauttia niin piknik-eväistä kuin muun muassa Janne Westerlundin, Iisan ja Mopo & Ville Leinosen musiikista. www.facebook.com/events/1720742648214582/ Turun musIIkkIjuhlaT 11.–20.8., Eri puolilla Turkua Huipputaiteilijoita ja konserttimusiikkia! Turun Taiteiden yönä 18. elokuuta Waltteri Torikka soittaa Tuomiokirkossa Tapio Rautavaaran musiikkia ja viihdesävelmiä. Pelkin kynttilöin valaistu kirkko on elämys jo sinänsä. www.turkumusicfestival.fi/ ruoka ja Talous CrafT Beer helsInkI 30.6.–2.7., Rautatientori, Helsinki Yli 20 panimoa osallistuu käsityöläisoluita juhlivalle festivaalille, jonne yleisö pääsee sisään lunastamalla kolmen euron tuopin. Tuoppi jää muistoksi, olut juodaan heti pois. www.facebook.com/ events/1022940284442000/ InTernaTIonal food markeT 13.8. klo 14–21, Vanha Kirkkopuisto, Helsinki Suomi-Malesia-yhdistys järjestää kansainvälisiä makuja esittelevän ruokatapahtuman, johon saa osallistua niin syömällä kuin kokkaamallakin. www.facebook.com/events/288296961503736/ sauna hermannI GrIllI-IlTa 20.8. klo 14–21, Sauna Hermanni, Helsinki Helsinkiläissauna pitää perinteisen kesäpiknikin, jonne saa tulla grillaamaan omia eineksiään tai ostaa valmiiksi grillattuja tuotteita järjestävältä taholta TaIde ja TeaTTerI paranTola 2.–27.7., Paimio Yksitoista taiteilijaa – heidän joukossaan muun muassa Anna Torkkel & Masi Tiitta, Hertta Kiiski ja Jaakko Pallasvuo – tuo Alvar Aallon suunnittelemaan rakennukseen tilakohtaisia esityksiä ja teoksia. www.titanik.fi/parantola/ I’m doInG ThIs for you 1.8. klo 19, Tampereen työväen teatteri Kanadalaiskoomikko Haley McGeen esitys kertoo naisesta ja illasta, jonka hän on järjestänyt lemmenliekkien uudelleen sytyttämiseksi. Esitys on osa Tampereen teatterikesää. www.teatterikesa.fi/ WunderkInder 17.–29.8., Fleminginkatu 10, Helsinki Teatteriryhmä teater 90° esittää Johannes Ekholmin kirjoittamaa ja Anni Kleinin ohjaamaa, nykyajan työkulttuuria ruotivaa teosta elokuun ajan. www.teater90.com pelaT 19.–21.8., Valvesali, Oulu Katalonialainen sirkustaiteilija Joan Catalàn tuo Ouluun tanssillisen katusirkusesityksensä, johon hän tuo mukanaan nelimetrisen pylvään. nIkI de saInT phalle 20.8.–30.10., Taidehalli, Helsinki Ranskalaistaiteilijan riemukkaat ja radikaalit teokset valtaavat Taidehallin niin veistosten kuin kollaasien muodossa. http://taidehalli.fi/nayttelyt/niki-de-saint-phalle vuoden nuorI TaITeIlIja 11.9. saakka, Tampereen taidemuseo Vuoden nuori taiteilija on espoolainen Reima Nevalainen. Tampereelta Turkuun jatkavassa näyttelyssä nähdään hänen maalausta ja kollaasi tekniikkaa yhdistäviä teoksiaan. Cover arT – eläköön vInyylI 15.1. saakka, Taidemuseo Artsi, Vantaa Näyttely esittelee levynkansitaidetta ja taidetta levynkansista useilta eri vuosikymmeniltä ja useista eri musiikkigenreistä. www.artsimuseo.com/ Runokuu 22.–27.8. Onnellista elokuvaa Orionissa 19.8.–4.9. Dopethrone 20.7.–22.7. I’m Doing This for You 1.8. Puntala 29.–30.7.
• 6 / 2016 • 17 voIma suosITTelee Koonnut Kaisu Tervonen kierrätyksen olympiakisat Kaikesta voi ottaa skabaa, myös kierrättämisestä. vIIme marraskuussa Huili-lehden tilaisuudessa käsiteltiin arvovaltaisella porukalla ruokahävikiä. Keskustelua siivitti siideri, joka oli valmistettu lahjoituksina saaduista ja dyykatuista kauppojen hävikkiomenista. Oli hyvää ja loppuillasta pöhinä oli kunnollista. Siiderin valmistanut Mikko Laajola vihjasi samalla myös tulevista Recycling Olympic Games -kisoista. Ensimmäiset viikon kestäneet Kierrätysolympialaiset järjestettiin vuonna 2013 osana Pixelache-festivaalia Helsingin Suvilahdessa ja vuonna 2015 kisattiin kaksipäiväisessä tapahtumassa Helsingin Seppo Renwallin puistossa. Lajeina oli muun muassa suojan ja huonekalujen rakentamista sekä sanitaatiojärjestelmän toteuttaminen. Laajola osallistui jo ensimmäisiin kisoihin ja on toiminut järjestäjänä viimeja tämänvuotisissa mittelöissä. Tänä vuonna, elokuun alussa, kierrätysmittelöt järjestetään Tampereella, jossa kisapaikkoina toimivat Pispalan nykytaiteen keskus Hirvitalo ja läheinen Pyhäjärven ranta. Viikon aikana kilpailijat rakentavat esimerkiksi hyppytornin sekä vesiliu’un. Haasteena on myös kyhätä kokoon TrollAtoll, joka on kelluva rakenne grillaamiselle, oluen juomiselle ja kokon polttamiselle. Lisäksi ihmisen laukaisemiseen soveltuvan katapultin rakentaminen on listalla. Kisasuorituksia arvioidaan funktionaalisuuden ohella myös esteettisyyden, tyylin sekä esittelyn perusteella. Voittajajoukkue julistetaan Suomen Upcyclingmestariksi. Upcycling-termi on yhdistelmä sanoista upgrade (parantaa) ja recycle (kierrättää). Sillä viitataan kierrätysprosessiin, jossa hyödynnetään vanhaa materiaalia tyystin uuden tuotteen tai hyödykkeen valmistamisessa. Materiaalin jatkojalostamisessa sen jalostusarvoa ei menetetä toisin kuin esimerkiksi prosessissa, jossa kierrätysmateriaalia hajotetaan raaka-aineeksi tai energiaksi. Kilpailuun osallistumista harkitsevat voivat olla yhteydessä järjestäjiin nettisivun kautta. Myös muuten vaan kiinnostuneet ovat tervetulleita paikalle. Kaikilta osallistujilta odotetaan ja edellytetään kykyä pitää hauskaa vedessä ja auringossa. jarI TammInen Recycling Olympic Games 1.–8.8. Tampereella recyclingolympics.weebly.com www.facebook.com/recyclingolympics Paxfestivaali 31.7. Wonderkinder 17.–29.8.
• Keski-Pohjanmaan aikuiskoulutus, Kansanopisto Opistontie 1, Kälviä, p. 040 808 5035 Lisätiedot ja haku: www.kpedu.fi • Tanssilinja • Vintage-valokuvaus • Teatterilinja • Valokuvauksen päiväopinnot Hakuaika 1.1.-20.7.2016 Opiskeluaika 15.8.201626.5.2017 I was here • Nuorisoja vapaa-ajanohjauksen perustutkinto (näyttötutkinto, aikuiset) Tuusulanjärven kulttuurimaisemassa opiskelet ja inspiroidut taideja kulttuurialojen koulutuksissa. Pekka Halosen akatemia Kuvataidelinja 5.9.2016 28.4.2017 Kahdeksan kuukautta kestävällä kansanopistolinjalla tarjotaan monipuolinen paletti kuvataiteen perusteista ja keskeisimmistä työmenetelmistä. Soveltuu alan jatko-opintoja suunnittelevalle. Hakuaika 2.5.-19.8.2016 Kuvataiteen syventävä linja 22.8.-9.12.2016 Neljä kuukautta kestävä, kuvataiteeseen keskittyvä kansanopistolinja on tarkoitettu taiteen perusopetusjakson työväenja kansalaisopistoissa käyneille tai muille edistyneille tekijöille. Hakuaika 1.4.-31.7.2016 Teemallinen kuvataiteen linja 16.1.2017 21.4.2017 Piirtämisen ja maalauksen menetelmiä edistyneille. Linjalla on vuosittain vaihtuva uusi teema. Hakuaika 3.10.-18.11.2016 Lisätiedot ja hakeminen: www.keuda.fi/kansanopisto Keuda, Pekka Halosen akatemia Kansanopistontie 60, 04380 Tuusula Puhelin: (09) 273 81 Seurakuntaopisto Draamaja musiikkikasvatuslinja 29.8.2016-2.6.2017 (50 op) Oletko kiinnostunut draamasta ja musiikista kohtaamisen, kasvatuksen ja vuorovaikutuksen välineenä? Draamaja musiikkikasvatuslinjalla kehitetään ohjaustaitoja, ammatillista osaamista ja itseilmaisua. Opinnoista saat lisäpotkua työhön, opiskeluun tai luovan toiminnan ohjaamiseen. Koulutus sopii opettajille ja ohjaajille tai näille aloille hakeutuville ja se voi olla myös vaihtoehto irtiottoon arjesta laadukkaan välivuoden merkeissä. Opinnot eivät edellytä aiempaa kokemusta teatterista tai musiikista. Hakuaika 2.5.-3.8.2016 Lisätiedot ja hakeminen: www.seurakuntaopisto.fi/etos ETOS – Esittävän taiteen osaamiskeskus, Seurakuntaopisto Järvenpääntie 640, 04400 Järvenpää Puhelin: 0207 76 4000 Tule oppimaan luovasti
• Tiedonhaluisille! Avoimessa yliopistossa voit opiskella tutkintoihin kuuluvia opintoja pohjakoulutuksestasi riippumatta. Opintoja järjestetään Turussa, Porissa ja opistoissa eri puolilla Suomea. Verkko-opintoja voi suorittaa täysin etäopiskeluna. Tutustu ja kysy lisää! www.utu.fi/avoin avoin@utu.fi y l i o p i s t o k a i k i l l e • Mediatutkimus • Luova kirjoittaminen • Tulevaisuudentutkimus • Tietojenkäsittelytieteet • Maantiede • East Asian Studies • Monikulttuurisuus • Uskontotiede • Historia • Kulttuurihistoria • Taidehistoria • Kasvatustieteet • Psyykkiset traumat • Psykologia ym. TERVETULOA OPPIMAAN! w w w . h e l s i n g i n a i k u i s l u k i o . f i • Haluaisitkooppia -venäjää? -espanjaa? -ranskaa? -italiaa? • Kiinnostaako -historia? -biologia? -kemia? -terveystieto? • Pitkämatematiikkavuodessa? • Haluatkopuhuaenglantiatai ruotsia? • Sinustakoylioppilas? • Puuttuukoperuskoulun päättötodistus? H E L S I N G I N A I K U I S L U K I O Haluaisitkoopiskellaedullisesti taijopailmaiseksi? Sopisikosinulleopiskelu -Itäkeskuksessa, -Mäkelänrinteessä, -Keskustassa -taietä-javerkkokursseilla?
• 20 • 6 / 2016 Kirj oitt aja on rah are form ista kiin no stu nu t väit ösk irja tutk ija H elsi ng in ylio pis tos sa. Taloustieteellisistä keskustelutavoista kuTen kaIkIlla TIeTeenaloIlla myös taloustieteessä keskustelu voi välillä käydä kuumana. Kiihkeässä keskustelussa ei sinällään ole mitään vikaa. Joskus kuitenkin taloustieteestä on mahdotonta käydä rakentavaa keskustelua. Tieteessä on perinteisesti kaksi lähestymistapaa. Yksi lähestymistapa on verrata havaintoja teoriaan. Tämä on hyvin tuttu käytäntö monilla luonnontieteellisissä aloilla. Esimerkiksi fyysikot vertaavat CERNin hiukkaskiihdyttimen törmäytyksistä saatuja tietoja teorioihin. Tämän perusteella sitten tuetaan tai hylätään vallitsevia teorioita ja kehitellään kokonaan uusia teorioita. Toinen lähestymistapa on kehitellä teorioita oman fantasiamaailman sisällä. Tällöin ei ole olennaista verrata havaintoja teoriaan, koska voidaan väittää, että historialliset säännönmukaisuudet eivät välttämättä kerro mitään tulevaisuudesta tai että teoriat käsittelevät sellaisia mekanismeja ja prosesseja, ettei niitä yksinkertaisesti pystytä havaitsemaan. Monet yhteiskuntatieteet rakentuvat tälle lähestymis tavalle. valTavIrTaInen TalousTIede on siitä eriskummallinen, että se väittää tekevänsä molempia. Samaan aikaan kun valtavirtainen taloustiede perustelee teorioitaan reaali maailman datalla, mikään määrä todistusaineistoa ei riitä kumoamaan teorioiden ydintä, koska kyseessä ovat havaitsemattomat mekanismit ja prosessit. Esimerkiksi useiden ellei jopa kaikkien valtavirtaisten talousteorioiden ytimessä on ajatus, että kaikki ihmiset tavoittelevat aina maksimaalista omaa ”hyötyä”. Tämä ”hyöty” ei kuitenkaan ole havaittavissa oleva asia, ja käytännössä mikä tahansa lopputulema voidaan tulkita maksimaaliseksi oman ”hyödyn” kannalta. Tällöin päädytään helposti puolustamaan absurdeja väittämiä, tai vaikka suuren järkytyksen jälkeen päihtyneenä tehtyä itsemurhaa rationaalisena oman ”hyödyn” maksimointina. Tältä pohjalta on hankalaa käydä aitoa tieteellistä keskustelua. Vielä hankalammaksi sen tekevät huonot keskustelutavat. kansanTaloudellIsen aIkakauskIrjassa käytiin keskustelua jälkikeynesiläisestä taloustieteestä. Juha Ter­ valan mukaan jälkikeynesiläiset kritisoivat aiheetta valtavirtaista taloustiedettä sekä esittävät itse järjettömiä väitteitä taloudesta. Lauri Holapan ja Jussi Ahokkaan sekä minun vastineeni eivät riittäneet vakuuttamaan Tervalaa. Lopulta Holappa ja Ahokas joutuivat osoittamaan Raha ja talous -blogissaan, että Tervala keksi päästään sanoja ja lisäsi ne lainaukseen Holapan ja Ahokkaan kirjasta, jotta voisi kumota ”heidän” väitteensä. Jos valtavirtaisia teoriarakennelmia on mahdotonta kumota ja valtavirran puolustaminen perustuu suoranaiseen valehteluun, mitä mahdollisuuksia jää kenellekään haastaa taloustieteen ”totuuksia”? paTrIZIo laInà talousajatus sieni-ilmiö vie metsään ”o n mahdotonta sanoa, millainen on tyypillinen sienten ystävä. Aihe kiinnostaa maalla asuvia ja kaupunkilaisia ja aivan kaiken ikäisiä ihmisiä”, Petri Salmela sanoo. Salmela toimii Sieni-ihmiset-yhdistyksen puheenjohtajana. Yhdistys jär jestää vuosittain Helsingin Teurastamolla vietettävän Sieni-ihmisten päivän sekä eri teemaisia sieniretkiä. Tapahtumiin on osallistunut jo tuhansia ihmisiä, vaikka järjestö on toiminut vasta muutaman vuoden ajan. Sieni-ihmisten toiminta alkoi Petri
• 6 / 2016 • 21 TeksTI hanna kaIsa hellsTen kuva nInnI kaIrIsalo sieni-ilmiö vie metsään Suomalaiset ovat hurahtaneet itiöemiin, mutta villisieniä ei ravintoloista tahdo saada. Sieni-ihmiset haluavat, että asia muuttuu. uusI yhdIsTys on otettu hyvin vastaan. Sen tavoitteena on innostaa ja opastaa suomalaisia käyttämään enemmän luonnonvaraisia ja viljeltyjä sieniä. Järjestön mukaan sienitietous leviää viestinnän ja yhteisten tapahtumien, kuten sieniretkien ja ruuanlaitto kurssien avulla. salmelan koTona on kaksimetrinen hylly, johon kuivatut sienet on varastoitu. Lajeja on useampia kuin moni edes tunnistaa metsässä. Hänen mielestään sieniä käytetään liian yksipuolisesti. Salmela haluaisi, että ravintolasta olisi mahdollista tilata vaikkapa mantelihaperoa tai nuijakuukusia aina päivän tarjonnan mukaan. Metsäsienten saatavuus vaihtelee sesongista riippuen. ”Haluaisin tilata päivän sienen samaan tapaan kuin päivän kalan, nyt sieniä saa lähinnä lisukkeena. Pitäisi myös puhua lajeista eikä kokonaisesta ryhmästä. Kehnä sieni ja karvarousku maistuvat aivan erilaisilta”, Salmela sanoo. Sienellä ja sienellä on paljon eroa: maun lisäksi eroa on suutuntumassa ja rakenteessa. Monille on jäänyt virheellinen käsitys, jonka mukaan sienet ovat limaisia lötköjä. Laki ei rajoita sitä, mitä sieniä ruuak si voidaan myydä. Aiemmin käytössä ollut kauppasieniluettelo muuttui sallivaksi suositukseksi vuonna 2012. Periaatteessa kuka tahansa voi poimia sieniä myyntiin kenelle tahansa. Jokamiehen oikeudella kerättyjen sienten satunnainen myynti esimerkiksi tien varressa, ravintolalle tai tukkuun on verovapaata. Sienten myyjä on aina vastuussa siitä, että hänen myymänsä tuotteet ovat turvallisia ja elintarvikkeeksi kelpaavia. Suomen sienistä poimitaan kuitenkin vain muutama prosentti. Maaseutuviraston tilaston mukaan eniten tukkuun myydään herkkutatteja, haapa rouskuja, kangasrouskua ja suppilovahveroa. Vuonna 2014 kantarellin ja korvasienen osuudet jäivät noin kymmeneen prosenttiin. Ravintoloiden mukaan varsinkin erikoisempia metsäsieniä on vaikea saada. Tämän vuoksi ravintolat valitsevat usein viljellyn vaihtoehdon. Myös Suomessa kasvatetaan herkkusieniä, siitakkeita ja osterivinokkaita. Niistä merkittävä osa myydään ulkomaille. kaIkkI TIeTäväT, ettei mitä tahansa sientä kannata syödä. Kärpässieni on tuttu jo satukirjoista. Mutta onko mustavahakas? ”Sieniä voi opetella tunnistamaan jo lapsena. Olen itse ollut Itä-Pakilan alaasteen oppilaiden kanssa sieniretkellä, ja se oli mahtavaa”, Salmela kertoo. Sienet voivat myös yhdistää ihmisiä, kun kokeneemmat opettavat uusia sieniihmisiä. Sieniretkelle voi lähteä niin naapurin, kuorokaverin kuin nettitutunkin kanssa. Luonnossa liikkuminen on monelle sienestäjälle yhtä tärkeää kuin varsinainen saalis, eikä eväidenkään merkitystä pidä väheksyä. Ja voi sieneen lähteä myös porukalla. Sieni-ihmiset ovat etsineet esimerkiksi haperoita ja matsutakeja. Sieniretkiä järjestävät myös martat ja monet muut järjestöt. Sieniharrastajan kausi alkaa jo keväällä. Lumien lähdön jälkeen voi etsiä tutumman korvasienen lisäksi nurminahikoita, kevätkaunolakkeja ja kartiohuhtasieniä. Petri Salmelan uusi kevätsuosikki on poimukellomörsky. ”Siinä on vähän happoa samalla tavalla kuin limanuljaskassa, joka on erinomainen ruokasieni. Ihana!” Juhannuksen jälkeen voi löytää aikaisia haperoita, ja kesän edetessä sienikausi paranee koko ajan. Intohimoisimmat sienestäjät saattavat kaivaa viimeisiä suppilovahveroita jopa lumen seasta. Salmelan ja Saimi Hoyerin tekemästä Sieniä ja ihmisiä -kirjasta, joka ilmestyi vuonna 2014. Kyse ei ole perinteisestä sienikirjasta, sillä lajien ohessa esitellään sieniharrastajia sekä reseptejä. Glorian ruoka & viini -lehti valitsi teoksen vuoden keittokirjaksi. ”Meille sieniharrastaminen on lajin määrittämisen lisäksi kulinarismia ja luontoelämyksiä. Emme ole asiantuntijoita, vaan yksinkertaisesti rakastamme sienestystä”, Salmela sanoo. hurahda haperoihin Ensimmäiset haperot nousevat jo juhannuksen jälkeen. Ne kasvavat koko maassa, eikä joukossa ole myrkyllisiä lajeja. Muutamat haperot ovat kirpeitä, ja ne erottaa helposti maistamalla. Sienestä otetaan pieni pala, jota pyöritetään hetki suussa ja sylkäistään pois. Haperot ovat hauraita, hapertuvia. Niillä on valkoinen tai punertava jalka. Lakin väri voi olla punainen, keltainen tai vihreä. Suomessa on ainakin muutama sata eri haperolajia, eikä niitä kaikkia ole kuvattu tieteelle. Miedon makuiset voi onneksi syödä sen tarkemmin määrittelemättä. Haperot voi syödä sekoittamalla eri lajit keskenään, mutta utelias maistelee eri sienten makueroja. Aikainen keltahapero on erinomainen ruokasieni, joka maistuu voissa paistettuna ja hitusen suolattuna. Hieman myöhemmin nousevat kangashaperot muistuttavat maultaan hieman rouskuja. sienivallankumous tulee! Sieni-ihmiset etsiytyvät paitsi metsiin myös sinne, missä tapahtuu. Tänäkin vuonna järjestetään Sieni-ihmisten päivä Teurastamolla Helsingissä lauantaina 24.9. Tapahtumat eivät ole perinteistä sienineuvontaa. Viime helmikuun ravintolapäivä oli menestys: indonesialais-suomalaisia sieniruokia kävi maistamassa noin kaksisataa ihmistä, jotka samalla tutustuivat monipuolisiin viljeltyihin sieniin. Ravintola tarjoili esimerkiksi oljenohuita enokitakeja, tiiviitä kuningasostervinokkaita ja suosittuja siitakkeita. Syksyllä sieni-ihmisiltä ilmestyy myös sienivallankumous-aikakauskirja, ja syyskuussa posteihin ilmestyvät viiden taiteilijan tekemät sienipostimerkit. Sieni-ihmisten verkkosivut on osoitteessa www.sieni-ihmiset.fi. Yhdistys tiedottaa toiminnastaan Facebookissa.
• 22 • 6 / 2016 TeksTi TUomas RanTanen kUvaT velda PaRkkinen nöyrä ajan apostoli Arkkipiispa Kari Mäkinen uskoo kristilliseen uudistusvoimaan. k aUniina kesä­ aamuna Aura­ joki liikehtii lais­ kasti ja Turun tuomiokirkon torni kurkottelee kohti kir­ kasta taivasta. Suunnilleen sa­ moilla sijoilla Herran huone on majaillut eri muodoissaan aina 1200­luvun lopulta asti. Heti kirkon kulmilta löy­ tyy historiaa huokuva Piispan­ katu, jonka toisessa päässä sijaitsee vuonna 1887 valmis­ tunut pramea arkkipiispan­ talo. Kestää hetken löytää eri aikakausien vaikutteita rön­ syilevän ja kauniilla puistolla siunatun rakennuksen sisään­ käynti. Kotvan kuluttua oven avaa isäntä itse, Suomen evan­ kelis­luterilaista kirkkoa johta­ va Kari Mäkinen. Arkkipiispan työhuo­ neen hyllyt ovat täynnä kir­ joja. Avarasta työkammiosta huokuu sivistyneen pohdiske­ lun ja ahkeran hallintopuurta­ misen tunnelma. ”Teologinen oli yliopistol­ la vain yksi vaihtoehto, yritin kyllä muuallekin, mutta sa­ tuin pääsemään ensiksi juuri sinne”, aloittaa Mäkinen ura­ valintaansa koskevan kysy­ myksen vastaamisen ja kaataa samalla papillisella varmuu­ della kahvia kuppeihin. ”Olen kotoisin Porin seudul­ ta talosta, jonka lähiseuduilla sukuni sekä isän että äidin puolelta on asunut 1700­luvul­ ta asti. Sukuhistoriasta löytyy lähinnä maaseudun torpparei­ ta ja mäkitupalaisia. Minä ja veljeni olimme ensimmäiset, jotka pääsivät käymään enem­ män kouluja.” mäkisen URakaaRi on muu­ tenkin edennyt enemmän eteen tulleita polkuja kokeile­ malla kuin määrätietoisesti jo­ honkin tiettyyn suuntaan pyr­ kimällä. Hän toimi pitkään seura­ kuntapastorina Helsingin eri seurakunnissa, Porissa ja Ul­ vilassa. Vuonna 1989 teologian toh­ toriksi väitellyt Mäkinen on ehtinyt vaikuttaa myös tutki­ jana ja vs. apulaisprofessorina Helsingin yliopistossa, eri teh­ tävissä Turun tuomiokapitu­ lissa ja lukuisissa kirkollisissa luottamustehtävissä. Ennen valintaansa Jukka Paarman seuraajaksi arkki­ piispaksi vuonna 2010, hän työskenteli neljä vuotta Turun arkkihiippakunnan piispana. Entistä siviilipalvelusmies­ tä ovat koulineet mielipide­ vaikuttajan rooliin myös kol­ menkymmenen vuoden ajan kirjoitetut kolumnit ja kirjalli­ suuskritiikit. Pienellä googlaUksella on helppo löytää kärkeviä kan­ nanottoja ja adresseja, joissa vaaditaan Mäkisen pikaista eroa tehtävästään. Kriittistä palautetta on nostanut erityi­ sesti arkkipiispan kannusta­ va kanta samaa sukupuolta olevien avioliittoa koskevassa keskustelussa. Mäkinen myöntää, että arkkipiispan asemaan liittyvä huomio hiukan yllätti. ”Alkuun sitä ei ymmärtä­ nyt, että tässä tehtävässä on oltava erilaisten tunteiden ja reaktioiden kohteena. To­ sin koska se kuuluu tehtävän luonteeseen, sitä ei tule peilat­ tua itseään niin vahvasti pa­ lautteen kautta”, huokaa Mä­ kinen. ”Voisi ajatella niinkin päin, että tällainen palaute kertoo kirkolla itsellään olevan mer­ kitystä. Koen, että tässä ei niinkään ole kyse siitä, kuka instituutiota johtaa, vaan siitä, että kirkko noteerataan yhteis­ kunnallisena ja kulttuurisena tekijänä.” kysy TTäessä yhteiskun­ nan kolmea suurinta haastet­ ta tässä ajassa, Mäkinen nos­ taa ensimmäiseksi sosiaalisen eriarvoistumisen ja eri ihmis­ ryhmien maailmojen eriyty­ misen. ”Olen havainnut sellais­ ta asennetta, että toisaalla on aktiivinen enemmistö ja sit­ ten toisaalla tuottamattomia, ikään kuin ylijäämäihmisiä, joita pidetään mukana vain armeliaisuudesta. Tähän liit­ tyy myös puhetta siitä, kuin­ ka tuottamattomat ovat uhkia taloudelle tai turvallisuudelle. Samalla putoaminen nähdään seurauksena siitä, että jotkut ovat moraalisesti arveluttavia, esimerkiksi laiskoja”, tuhahtaa Mäkinen. Arkkipiispan mukaan tämä johtaa usein kontrollin kiris­ tymiseen marginaalien suun­ taan. Samalla kuitenkin unoh­ tuu, että hyvinvointivaltion pohjimmainen eetos on aivan päinvastainen: se että yhteis­ kunnan tilaa arvioidaan juuri kaikkein heikoimmassa ase­ massa olevien näkökulmasta. ”Kristillisen sosiaalietii­ kan ytimessä on Matteuksen evankeliumin välittämä ajatus siitä, että mitä te haluatte ih­ misten tekevän teille, tehkää heille. Juuri tästä lähtökohdas­ ta pohjoismaista mallia on ra­ kennettu. Ei kristityillä silti ole mitään erityisviisautta yhteis­ kunnallisiin ratkaisuihin. Tar­ vitaan luonnollista moraalita­ jua ja tervettä järkeä.” Toiseksi aikamme päähaas­ teeksi Mäkinen nostaa globaa­ lin kehityksen myötä kasva­ van kansallisen itsekkyyden. Kun oman kansakunnan suo­ jaamisen pyrkimys voimistuu, uhkaa globaalin vastuunkan­ tamisen ajatus heiketä. Tämä näkyy ehkä selvimmin turva­ paikanhakijoiden kohdalla. ”Samalla tilanne on myös avannut näkyviin sitä yhteis­ kuntamme vahvaa eetosta, joka näkyy vapaaehtoisten määrissä ja siinä, että viran­ omaisten toiminnassa yleensä halutaan kohdalla ihmisiä sa­ malla tavalla.” Mäkinen mainitsee esi­ merkkinä sen, kuinka kou­ luissa ja sosiaali­ ja tervey­ denhuollon järjestelmissä on haluttu kantaa vastuuta ih­ misten yhdenvertaisesta koh­ telusta, vaikka samaan aikaan paine kansallisen sulkeutumi­ sen suuntaan on vahvistunut rajusti. ”Kirkon kannalta tässä ti­ lanteessa tulee näkyviin jo alku kirkossa tapahtunut radi­
• 6 / 2016 • 23
• 24 • 6 / 2016 kaali linjaus. Siinä kansallisesti koettu uskonto muuttui universaaliksi. Paavali sanoo, että Kristuksessa ei ole juu­ talaista eikä kreikkalaista, ei orjaa ei­ kä vapaata, ei miestä eikä naista. Siksi kirkko ei voi sitoutua ahtaaseen kan­ salliseen perusperspektiiviin”, sanoo Mäkinen painavasti pehmentäen kui­ tenkin heti perään: ”Globaali näkökulma ei ole miten­ kään vastakkainen sille, että hyvillä mielin eletään täällä ja ollaan Suomen puolella jääkiekon loppuottelussa.” Miten ajatus valtiokirkosta sitten sopii tähän kuvioon? ”Kirkko elää aina ajassa ja pai­ kassa. Suomessa oli aikanaan järjes­ täydyttävä vallitsevan yhteiskunnan ehdoilla. Kustaa Vaasan ajan refor­ maatiossa kirkko otettiin osaksi uuden keskusjohtoisen valtion rakennustyö­ tä. Samalla oli kuitenkin huikean ra­ dikaalia, että kirkoissa alettiin puhua piikatyttöjen ja kerjäläisen kieltä. Sii­ hen sisältyi lataus vahvistaa alamais­ ten itsetuntoa ja alhaalta päin nouse­ vaa yhteiskuntaa.” Mäkinen katsookin, että kirkossa on elänyt sekä kirkkoyhteisön kautta kulkeva sitoutuminen yhteiskuntaan ja kulttuuriin että julkisen vallan oh­ jaava ote kirkkoon päin. Jälkimmäi­ nen on tosin aikojen kuluessa ohen­ tunut. ”Kirkon suhdetta valtioon kuvaa jonkinlainen kriittinen solidaarisuus. Tämä tarkoittaa, että kirkolla on ole­ massa riittävä etäisyys olla samaistu­ matta valtiovaltaan ja toisaalta että kirkko on syvälle integroitunut yhteis­ kuntaan ja sen erilaisiin palveluraken­ teisiin.” kolmanneksi tämän ajan päähaas­ teeksi arkkipiispa nimeää koko pla­ neetan tulevaisuutta uhkaavan ym­ päristökriisin. Mäkisen mukaan tästä syystä yhteinen tulevaisuusnäkymä on muuttunut rajusti muutamassa vuosi­ kymmenessä. ”Kirkon kannalta tähän liittyy ajatus siitä, että maailma ja elä­ mä on annettu eikä itse tehty. Tästä kumpuaa pyhän taju, taju siitä, että kaikki ei ole vain hy­ väksikäytettävissä. Kirkon tehtävä on tunnustaa tässä oma osallisuutensa ja meidän kaikkien osallisuus ja tarjota synnintunnustuksen kautta tietä mo­ raalisen parannuksen hakemiseen.” Mäkinen katsoo, että tässä tilantees­ sa erityisen tärkeä elementti on myös kristillinen toivon käsite, joka pitää ymmärtää muuna kuin toiveikkuute­ na tai edistysuskona. ”Kristillinen ajattelu lähtee siitä, et­ tä maailma ei ole suljettu järjestelmä, joka menee deterministisesti suun­ taansa, vaan juuri usko puhkoo tähän järjestelmään aukkoja. Kyse on ylös­ nousemuksen toivosta: vaikka pitkä­ perjantaina kaikki näyttää siltä, että tässä tämä nyt sitten oli, ylösnousemus puhkaisee tämän epätoivon. Hiukan samalla tavalla kuin esimerkiksi mie­ likuvitus ja taide, usko voi osoittaa, et­ tä kaikki ei sittenkään ole vielä tässä”, perustelee Mäkinen. enTä misTä johTUU , että vaikka Jee­ sus ja Martti Luther olivat molem­ mat pelottomia kapinallisia suhteessa oman aikansa valtarakenteisiin, niin moni kirkossa samaistuu esivaltaan ja pelkää muutosta? ”Meillä on nelisen miljoonaa jä­ sentä, ihmisiä, jotka ovat usein eri ta­ valla kiinnittyneitä kristillisyyden pe­ rinnön eri vaiheisiin.Toiset ovat sitä tietoisemmin, toiset vähemmän sitou­ tuneemmin. Kentällä ihmisten kanssa tekemisissä olevien pappien on pakko tehdä koko ajan jonkinlaista henkistä päivitystä sen suhteen, kuinka seura­ kuntalaiset ajattelevat kokonaisuudes­ saan. Siksi on ymmärrettävää, että juu­ ri papeista löytyy valmiutta uudelleen ajatteluun”, pohtii kenttätyössä itsekin kouliintunut Mäkinen. Hän lisää kui­ tenkin perään, että asiassa vaikuttavat myös alueelliset erot. Mäkinen toteaa, että koska kirkko edustaa elämänmuodon ja kulttuurin syvimpiä kerroksia, se muuttuu hitaas­ ti – ehkä joskus hiukan vastentahtoi­ sesti – mutta kuitenkin. Esimerkkinä muuttumisesta Mäki­ nen nostaa esiin aiemman keskustelun naisten asemasta ja nyt ajankohtaisen kysymyksen seksuaalivähemmistöjen oikeuksista. ”Olennaista on se, että kun edus­ kunnan hyväksymä avioliittolaki astuu voimaan, kirkossa pitäisi olla rauhal­ lista tilaa peilata kirkon omaa tradi­ tiota vasten eri mahdollisuuksia tukea kaikkia avioliiton solmivia. Omasta mielestäni selkein tapa ilmaista, että samaa sukupuolta olevien avioliitot ovat yhtä merkityksellisiä kuin mui­ den, olisi seurata sitä mallia, mikä on käytäntönä Ruotsissa ja Norjassa, mis­ sä vihitään myös samaa sukupuolta olevia pareja”, linjaa Mäkinen. Samalla hän kuitenkin korostaa tä­ män edellyttävän, että kirkon yhteisis­ sä päätöselimissä päädytään tälle kan­ nalle. mäkisen mUka an kirkollisessa pu­ hetavassa on usein muutosten hetkillä valitettu maallistumisesta, vaikka kyse on vain siitä, että kirkko muuttuu luon­ nollisesti elämäntapojen mukana. Hän on myös sitä mieltä, ettei us­ konnon tehtävä ole kadonnut mihin­ kään yhteiskunnan maallistumisen myötä. ”Globaalisti katsoen asiassa ei ole mitään epäilyksiä. Länsimainen tai suomalainen perspektiivi näyttävät hiukan toisilta, koska uskonnoilla on täällä ollut usein myös taipumusta kät­ keytyä. Uskonnot ovat toisella tavalla tunnustettuja osia ihmisten yhteises­ tä todellisuudesta, kuin miltä näytti vielä vähän aikaa sitten”, vakuuttaa Mäkinen, ”Toisaalta jos ajattelee vaikka ku­ vataidetta, kirjallisuutta tai teatteria, niiden taholla ihmisen perustavat ky­ symykset ovat näkyvissä, vaikka niitä käsiteltäisiin uskonnollisen osakult­ tuurin ulkopuolella.” on aika a vielä yhdelle tärppikysy­ mykselle. Kumpi on ihmiskunnan kannalta vaarallisempaa, joidenkin pahuus vai laajempi välinpitämättömyys? ”On tyypillistä, että paha siirretään joidenkin muiden ominaisuudeksi eli syntyy jonkinlainen syntipukki­ syndrooma. Tämän kääntöpuolena sitten kuvitellaan, että kaikki paha on itsen ulkopuolella, jolloin voidaan ol­ laan välinpitämättömiä. Olemme kui­ tenkin kaikki osallisia tässä yhteisessä elämäntavassamme”, vastaa Mäkinen selvästi syvällisemmän pohdiskelun antamaan varmuuteen nojautuen. kUn siiRRymme talon ulkoportaille valokuvausta varten, käy nopeasti il­ mi, ettei arkkipiispa erityisesti viihdy kameran edessä. Hän kuitenkin sopeu­ tuu velvollisuudentuntoisesti kuvaa­ jan ehdotuksiin. Puiston puolella Mäkinen äkkää retkeilevän seurueen ja tervehtii hei­ tä iloisesti. Käy ilmi, että kyseessä ole­ va teatteriryhmä valmistelee elokuuk­ si Piispankadun historiaa tutkivaa Jäljet­näytelmää, jonka yksi osa esite­ tään Mäkisen suosiollisella avustuksel­ la samassa puistossa. Yllättäen Turun tuomiokirkon kel­ lo kumahtaa ja muistuttaa ajan päätty­ misestä. Helpottuneen oloinen arkki­ piispa kiittelee kohteliaasti vieraitaan ja kiirehtii reippain askelin takaisin työkammionsa suuntaan.
• UUSI KAUPPA! INNON NETTIKAUPPA ON UUDISTUNUT. WWW.INTOKUSTANNUS.FI 5 € HINNASTA POIS! KERTALUONTEINEN ALENNUS TUNNUKSELLA UUSIASIAKAS2016 Laura Gustafsson KORPISOTURI 24,90 € Esko Seppänen MISTÄ SUOMI VAIKENEE? 24,90 € Naomi Klein TÄMÄ MUUTTAA KAIKEN 19,90 € Rekisteröidy kanta-asiakkaaksi niin saat viiden prosentin alennuksen jokaisesta ostoksesta ja viiden euron kertaluontoisen alennuksen ensimmäisestä ostoksesta, myös aletuotteista. Yli sadan euron kertaostoksesta saat kahdeksan prosentin alennuksen ja mikäli ostat vuoden aikana yli 1000 eurolla saat lisäksi 50 euron lahjakortin. intokustannus.fi/rekisteroidy Anneli Auer MURHALESKEN MUISTELMAT 24,90 € Denise Rudberg TOINEN TOISTA PAHEMPI 24,90 € intokustannus.fi
• 26 • 6 / 2016 s hinialla on arpia vat­ sassa, lävistetyt korvat ja rastoittuneet hiukset. Hän ei puhu swahilia, saatikka englantia. Kou­ lupäiviä ei ole yhtään ta­ kana ja tuskin edessäkään. Shinia on noin 18­vuotias ja aito moran, paimen­ soturi. Hän ei välitä vuosista. Vain kui­ vat kaudet ja sadekaudet merkitsevät jotain. Shinia on taivaltanut karjansa kans­ sa Tirigamon uudelle juomapaikalle Pohjois­Keniassa Marsabitin piirikun­ nassa. Ruoan ja veden perässä kävel­ lään jopa päiviä. Seuraavalle porakai­ volle on matkaa 80 kilometriä. Marsabit on pinta­alaltaan Kenian toiseksi suurin piirikunta. Valtaosin kuivaa ja karua maata ei voi käyt­ tää viljelyyn, joten karjankasvatus on alueen pääelinkeino. Karja on monen yhteisön ainoa omaisuus. Moranien tärkein tehtävä on suo­ jella eläimiään erämaan vaaroilta, ku­ ten kuivuudelta, hyeenoilta, leijonil­ ta ja toisilta nuorilta sotureilta. Moni näistä värikkäillä kankailla ja koruilla koristautuneista nuorista miehistä on myös tappaja. Tappajiksi heidät on aja­ nut kuivuus. Tradition ja ympäristön sanelema kohtalo on kuitenkin muut­ tumassa. vihollisista pahin Kuivuuden tuomia konflikteja sovitellaan Pohjois-Keniassa suomalaisten tuella. TeksTi alma onali, veeRa TegelbeRg ja annamaRi Tolonen kUvaT saaRa TUominen maitoa, kaikkein tärkeintä elintarvi­ ketta. Toinen ongelma on, että kuivuus karsii laidunmaita sekä eläinten juottopisteitä ja ajaa sotaisat nuoret miehet samoille alueille karjoineen. Heimoyhteisöt pitävät perinteisiä elinalueitaan omina mainaan, vaik­ ka maanomistajuutta ei aina viralli­ sissa asiakirjoissa olisi vahvistettu. Kun soppaan lisätään vielä perintei­ nen miehuuskoe, johon kuuluu kar­ jan varastaminen toiselta heimolta, tulo ksena on vuosia jatkunut veren­ vuodatus. Kuivuuden aiheuttamat konfliktit paimenten välillä ovat heijastuneet koko piirikuntaan. Maaliskuussa, juuri ”kUivUUs on pahin vihollinen. Sitä vastaan ei voi taistella keihäin”, ker­ too suoraan silmiin tuijottava Monica Orei. Rendille­heimoon kuuluva entinen paimensoturinainen ja nykyinen rau­ hanlähetti sanoo ihmisten tappavan joitakin, mutta kuivuuden tappavan kaikki. Itä­Afrikassa El Niñon tuoma kuumuus ja vuosien mittaan pidem­ miksi venyneet kuivat kaudet ovat ki­ ristäneet elinoloja jo muutenkin anka­ rassa ympäristössä. Kenia on säästynyt pahimmal­ ta kuivuusaallolta, mutta pohjoisra­ jan takana Etiopiassa ja maan itä­ puolella Somaliassa kuivuus on tehnyt viljelystä paikoin mahdoton­ ta ja vedensaannista epävarmaa. Marsabitin piirikunnassa paikallishal­ linto on kansainvälisten järjestöjen kanssa tarttunut kuivuuden seurauk­ siin, ennen kuin tilanne muuttuu hal­ litsemattomaksi. ”kUivUUs TUo mukanaan kaksi eri kriisiä”, toteaa Joseph Salgi, avustus­ järjestö Adeson ohjelmajohtaja. Kuivuus tarkoittaa etenkin naisil­ le, lapsille ja vanhuksille ruokapulaa. Kun karja lähtee veden ja ravinnon perässä kylien läheltä kauas vehreäm­ mille maille, jäävät kyläläiset vaille TiRigamon PoR akaivolla on useita juomapaikkoja eri eläimille. Seuraava porakaivo sijaitsee 80 kilometrin päässä. segelin kylässä naiset joutuivat ennen pelkäämään miestensä ja lastensa puolesta, kun heimojen yhteenotot levisivät laitumilta kyliin.
• 6 / 2016 • 27 ennen haastatteluja kahdeksan mies­ tä on kuollut Marsabitin itäpuolella si­ jaitsevan piirikunnan puolella. Kosto­ reissu on todennäköinen. Ammoisina aikoina moranit, kylän­ vanhimmat ja naiset matkasivat yh­ dessä karjan mukana. Pattitilanteissa paimenet tulivat kysymään neuvoa vanhimmilta. vihollisista pahin Nykyään keskusteluyhteys nuor­ ten miesten ja muun yhteisön välillä on katkennut, koska vain vahvimmat lähetetään kulkemaan pitkiä matkoja karjan perässä. ”Kulttuurinen käytäntö on ollut, et­ tä moranit eivät ole tekemisissä kylän vanhimpien tai naisten kanssa, vaan elävät keskenään laidunmailla. Se on tehnyt heistä aggressiivisia”, kertoo Laisamis­nimisessä kaupungissa asu­ va Lengima, joka on yksi kylänvan­ himmista. sUomen kiRkon Ulkomaanapu alkoi tehdä alueella rauhanvälitystyötä kak­ si vuotta sitten. ”Ennen moranit olivat valmiita hyökkäämään jopa poliisien kimp­ puun, mutta nykyään heillä on keskus­ teluyhteys. Vielä on kuitenkin pitkä tie kuljettavana”, sanoo Lengima. Marsabitin konfliktit ovat päässeet syvenemään vuosien saatossa kieli­ muurin ja etäisyyksien vuoksi. Kirkon Ulkomaanapu on lähettänyt työnte­ kijänsä keskustelemaan eri heimojen luo, muodostanut heidän kanssaan rauhankomiteoita ja järjestänyt yhtei­ siä tapaamisia vihoissa olevien heimo­ jen välille. Rauhan rakentaminen on osa Regal­ IR­hanketta. Sen tarkoituksena on valmistaa ja kouluttaa Marsabitin yhteisöjä kestämään kuivuutta sekä epävakaita aikoja. Hankkeeseen kuu­ luu rauhantyön lisäksi talouden suun­ nittelua ja ympäristökoulutusta. Yhteisöt ovat saaneet sopia ratkai­ suista itse. Sopu on löytynyt yllättävän nopeasti, kuten Segelin kylässä asu­ vien gabrojen ja Hulahulassa asuvien rendillien välillä. ”Olemme sopineet laidunmaiden jakamisesta ja vuorottelusta. Eri hei­ moista olevat nuoret menevät jopa naimisiin keskenään”, kertoo gabra­ heimon tulkki ja yhteyshenkilö Roba. Resurssien jakaminen on tärkeää jokaisen heimon selviytymiselle, koska konfliktit ja ylilaiduntaminen tietävät tuhoa kaikille. RaUha on helpottanut myös naisten elämää, kertoo 25­vuotias Kura. Kah­ den lapsen äiti on tyytyväinen, että miesten ei tarvitse enää vaarantaa henkeään. Kostoretket kävivät kalliik­ si yhteisöille. ”Konfliktien takia naisten oli paetta­ va kylistä lasten kanssa”, kertoo Kura. Järjestöjen ja paikallishallinnon avustuksella myös osa Segelin naisis­ ta on ottanut lainaa ja aloittanut liike­ toiminnan.Kun miehet ovat laitumella, juuri naiset ovat niitä, jotka ansaitse­ vat rahaa. He tekevät myös suurim­ man osan raskaasta, ruumiillisesta työstä. Majoituspalvelut, korujen te­ keminen ja ruoanlaitto ovat hyviä yri­ tysmahdollisuuksia karussa Marsabi­ tissa, joka aukeaa pikkuhiljaa muulle maailmalle. maRsabiT on aiemmin ollut vaikeas­ ti saavutettava kolkka. Nyt sinne joh­ taa uutuuttaan hohtava asfalttitie, 900 kilometriä tasaista kulkua Nairobis­ ta pohjoiseen. Tuliterää tietä pitkin kuljetetaan tuulivoimaloiden osia ja huumeita aina Etiopiaan saakka. Tien mukana tulee myös kehitys, monissa muodoissaan. Lisäksi mobiiliverkko on mullis­ tanut heimojen elämän. Myös gabra­ heimon 50­vuotiaalla Dulachilla on kännykkä, mutta se on tällä hetkellä heimon yhteisötalossa ladattavana. ”Jos jossain on tappelu tai joltakin loppuu vesi, saamme puhelimella no­ peasti yhteyden. Kenenkään ei tarvit­ se juosta.” Dulach kertoo aiemmin riitaisten heimopäälliköiden myös vaihtaneen puhelinnumeroita. ”Soittelemme kerran kuussa.” Keniassa on käynnissä vallanha­ jauttamishanke, joka luo uusia työ­ paikkoja piirikuntiin ja antaa niille enemmän päätösvaltaa omista asiois­ taan. Tittelit ja lait kuulostavat hienoil­ ta, mutta perinteet istuvat tiukassa. ”Täällä yritetään tasapainotella yh­ teisöjen perinteiden ja lakien välillä. Yhteisöjen toivotaan omaksuvan uusia elämäntapoja. Niiden täytyy avautua”, sanoo apulaispiirikuntajohtaja Herbert Akaliche Kombo. Esimerkiksi luontosuhteen kanssa heimoilla on ollut tekemistä. Vehreän metsän vieressä Hulahulassa asuva rendille­heimo on ennen ampunut norsuja, jotka ovat tuhonneet heidän istutuksiaan. Nyt he yrittävät asua rau­ hassa eläinten kanssa ja pitää silmällä metsää salametsästäjien varalta. Lain koura ulottuu laidunmail­ le paimensotureihin asti. Tirigamos­ sa levähtävä, parikymppinen Lesas Lengima kertoo karjan kimppuun hyökänneiden hyeenojen valvottaneen paimenia edellisyönä. ”Ne käyvät isojenkin eläinten kimp­ puun. Petoja ei saa lain mukaan am­ pua, joten heittelemme hyeenoita ja leijonia kivillä.” Uskoo ken tahtoo. Monilla paimen­ sotureilla on laittomat rynnäkkökivää­ rit. Perinteitä kunnioittavilla on terävät keihäät, joita he eivät epäröi käyttää. maRsabiTilaiseT ovat varmoja, että paimentolaiselämäntapa selviytyy ja säilyy alueella. He ovat tottuneet elä­ mään kuivuuden kanssa, vaikka ilmas­ tonmuutoksen takia kuivat kaudet pi­ tenevät ja sään ääri­ilmiöt lisääntyvät. Karja löytää silti syötävää, ja ihmiset sen myötä, kunhan heimot vain osaa­ vat tehdä yhteistyötä. Tähän tarvitaan järjestöjen apua. Kaikki muutos ei toki ole pahasta. Shinialla on mykkä matkapuhelin, jo­ ta hän pääsee lataamaan kylässään muutaman kuukauden välein. Kohta hänellä saattaa olla kannettava aurin­ kopaneeli, jolla ladata puhelinta lai­ dunmailla. Yhä useampi lapsi menee kouluun. Heille opetetaan johtamista ja maa­ taloutta. Paimensotureille järjestetään kenttäkoulutusta, jotta he osaisivat lu­ kea ja kirjoittaa, kun he palaavat kyliin palveluksensa jälkeen. Naiset säästä­ vät rahaa, jotta he voivat ostaa maissi­ jauhoja selvitäkseen kuivimpien aiko­ jen yli. Myös naisten asema paranee, ja heidän oikeuksistaan puhutaan pal­ jon. Ympärileikkaus ja lapsiavio liitot ovat silti arkipäivää. Vielä ei näy miehiä hakemassa polttopuita pit­ kien matkojen takaa naisten puolesta. Jotain uutta silti tapahtuu auringon al­ la. Tulisipa vielä sade rankka. 30 kilomeTRin päässä Marsabitin kaupungista sijaitsevan Segelin asukkaat istuivat viime vuonna neuvottelupöytään naapuriheimon kanssa. Kirkon Ulkomaanapu on ainoa järjestö, joka edistää rauhaa karun Marsabitin alueella. laisamiksen kylänvanhimpien kokouspaikalla oli ennen vettä. Kuivuus ajaa paimenet veden perässä yhä kauemmas muusta yhteisöstä.
• 28 • 6 / 2016 TeksTi maTTi jUTila & ReeTTa Toivanen kUvaT sUohPanTeRRoR kuka kuuntelee saamelaisia? Saamelaisten ihmisoikeudet eivät toteudu Suomessa. i hmisoikeUksien perusajatuksena on, että jokainen ihmi­ nen on samanarvoi­ nen. Ihmiset eivät kuitenkaan ole sa­ manlaisia, joten oikeuksien yhtäläinen toteutuminen vaa­ tii toisinaan erilaisia toimen­ piteitä. Vähemmistöoikeudet on luotu, jotta eri vähemmistöi­ hin kuuluvat olisivat yhden­ vertaisia enemmistön ehdoilla rakennetussa yhteiskunnassa. Niiden lähtökohta on, että vä­ hemmistöidentiteettiä ei tule yrittää ”parantaa” enemmis­ töidentiteetiksi. Suomen pe­ rustuslain mukaan ”saamelai­ silla alkuperäiskansana sekä romaneilla ja muilla ryhmillä on oikeus ylläpitää ja kehit­ tää omaa kieltään ja kulttuu­ riaan”. Saamelaisten oikeus saa­ menkielen opetukseen ja saa­ menkieliseen opetukseen säädettiin lailla vasta 1990­lu­ vulla. Saamelaislaki astui voi­ maan 1996. Näiden lakien käy­ täntö vahvistui huomattavasti kulttuuriautonomian myötä, ja saamelaiskäräjille annettiin valtuudet oppimateriaalituo­ tantoon ja kielen opetuksen kehittämiseen. Vaikka perustuslaki ja muut lait turvaavat saamelaisten oi­ keuksia, on todellisen yhden­ vertaisuuden toteutumiseen vielä matkaa. Ihmisoikeusliit­ to on listannut viisi saamelais­ ten oikeuksille keskeistä kysy­ mystä: Kulttuurin omiminen Saamelaisuuteen perehtymi­ nen vaatii saamelaisten koti­ seutualueen – Utsjoki, Inari, Enontekiö ja Sodankylän poh­ joisosat – ulkopuolella asuvilta oma­aloitteisuutta. Suomalai­ set ovat tehneet koulujen op­ pikirjat suomalaisen kulttuu­ rin ehdoilla ja suomalaiselle lukijalle. Saamelaiset ja muut vähemmistöt esiintyvät lähin­ nä virikekuvissa. Kulttuurin näkyviä ilmai­ suja omitaan missikisoihin ja muihin tilaisuuksiin korista­ maan suomalaisuutta ilman ymmärrystä esimerkiksi pu­ kuihin liittyvästä koodistosta. Kun saamelaiset eivät suostu pelkän koristeen rooliin, heitä syytetään turhasta kitinästä. Koristeeksi typistäminen on loukkaus, kun muualla yhteis­ kunnassa kulttuurin ja elinkei­ nojen harjoittamista hankaloi­ tetaan. Kansainväliset sopimukset, kuten Euroopan neuvoston vähemmistösopimus vaativat, että tietoisuutta vähemmis­ töjen kulttuureista, kielistä, historiois ta ja uskonnoista yl­ läpidetään ja levitetään yh­ teiskunnassa. Tietoa vähem­ mistöistä pitäisi sisällyttää laajemmin ja monipuolisem­ min kaikkiin opetusmateriaa­ leihin. Tietoisuus lisää dialogia. Saamelaisalueen ulkopuolella asuvien oikeudet Saamelaisalueen saamenkie­ lisissä palveluissa, etenkin eri asteiden koulutuksessa, on tapahtunut huimaa kehitystä viimeisten vuosikymmenten aikana. Koulukodeista, joissa oman kielen käyttö oli kiellet­ tyä, on siirrytty saamen kiel­ ten opetukseen ja saamenkie­ liseen opetukseen. Vaikka pula opettajista ja oppimateriaaleis­ ta vaivaa myös pohjoisessa, kielen opetuksen saatavuus on edelleen surkealla tolalla saamelaisalueen ulkopuolella,
• 6 / 2016 • 29 Suomen saamelaiset Suomessa puhutaan kolmea eri saamen kieltä: pohjoissaamea, inarinsaamea ja koltansaamea. Väestörekisteriin on jonkin saamen kielistä äidinkielekseen ilmoittanut 1?957 henkilöä. Saamelaiskäräjien vaaliluetteloon on rekisteröitynyt 5 795 saamelaista. Saamelaisia arvioidaan olevan Suomessa kuitenkin noin 10?000 henkilöä. Vuosien varrella saamelaiskäräjien hallitus on evännyt äänioikeuden noin 1?800 henkilöltä. Osalle heistä on Suomen korkein hallinto-oikeus kuitenkin antanut äänioikeuden oikaisu pyynnön perusteella. Saamelaiskiistassa on kyse muun muassa siitä, ovatko vanhojen lapinkylien perilliset oikeutettuja saamelaisstatukseen, vaikka useat heistä ovat kadottaneet kielensä jo 1900-luvun alkupuolella pitkän assimilaatiopolitiikan tuloksena. KulttuurihäiriKöt Rumaa peliä kenkätehtaalla halPaTUoTanTomaissa valmistettujen vaatteiden ja tavaroiden valmistaneen työntekijän palkka on mitätön osa tuotteen jälleenmyyntihinnasta. Mikäli halua löytyi­ si, hikipajassa työskentelevän nykypäivän maaorjan lik­ san voisi vaikka tuplata. Sillä ei olisi tosiasiallisesti mitään merkitystä kaupan kassalla. Otetaan vaikka lenkkarit. Jos passelien juoksukenkien jälleenmyyntihinta on 120 euroa, niin yltiöoptimistisesti arvioiden kenkäparin ommelleen työntekijän siivu tuosta kakusta on enimmillään kaksi euroa. Todennäköisesti lik­ sa on alle sen. Kuluttajalle olisi se ja sama, vaikka plääkät kustantaisivatkin 122 euroa, mutta ompelijalle se liksan tuplaantuminen kyllä merkitsisi paljonkin. Joo, kapitalismi ei toimi näin ja duunarien palkan­ korotus kertautuisi kaikissa portaissa ja lopulta kenkä­ parin hintakin tuplaantuisi. Mutta pitääkö sen mennä niin? kansalaisjäRjesTöjen kansainvälinen Change Your Shoes ­kampanja julkaisi Vastuullisia kenkiä? ­raportin, jossa avataan kenkien tuotantoon liittyviä ongelmia. Eu­ roopan laajuista tutkimusta varten lähetettiin kysely yli 20 alan yritykselle, joista noin puolet vastasi siihen. Tutki­ mus ei tarjoa kattavaa otosta alasta, mutta antaa osviittaa, ja sen tarjoama kuva tilanteesta on masentava. Ei yhtään helpota, jos huomioi sen, että huonoiten asiansa hoitaneet firmat tuskin kyselyyn edes vastasivat. Eetti – Eettisen kaupan puolesta ry. teetti raporttiin suomalaisia valmistajia koskevan osuuden, jonka toteutti vapaa tutkija Outi Moilanen. yRiTysTen viesTinTäosasToT kertovat kuluttajil­ le mielellään, että yritys noudattaa toiminnassaan ai­ na paikallisia lakeja ja säädöksiä. Firmat siis menevät ihmis oikeuksia polkevien hallitusten selän taakse, ei­ vätkä kanna vastuutaan. YK on määrännyt yrityksiä koskevan huolellisuusvelvoitteen, joka edellyttää niitä kohtelemaan työntekijöitään vastuullisesti riippumat­ ta siitä, mitä kulloinenkin maan hallitus asiasta sanoo. Ranskassa on parhaillaan käsiteltävänä lakialoite, jon­ ka perusteella ulkomailla ihmisoikeusrikkomuksista kiin­ ni jäänyt ranskalaisyritys voitaisiin asettaa vastuuseen Ranskassa. Tuskin laki läpi menee, mutta kyllä se viestii siitä, mihin suuntaan historian rattaat pyörivät. Tällä keRTa a vasTamainoksemme kohteeksi vali­ koitui urheiluvälinevalmistaja Puma, vaikka se ei Vas­ tuullisia kenkiä? ­raportissa esiinnykään. Tuskin Puma markkinoiden pahin mörkö on, mutta sen symboliarvo on suuri ja sen mahdollisuudet vaikuttaa alan käytän­ teisiin ovat mittavat. Mikäli yritysten toiminta olisi lä­ pinäkyvää, voisimme me ulkopuoliset havainnoitsijat paremmin arvioida toiminnan reiluuden asteen. Nyt kaikki merkit viittaavat rumaan peliin. jaRi Tamminen Vastuullisia kenkiä? -raportti ladattavissa täällä: bit.ly/28L2Zdr Aiheeseen liittyvä vastamainos sivulla 13. Ta m m ine n on H äir ikö ivä t do se nt it -p ro jek tin to ine n tu ot ta ja. missä yli 70 prosenttia saame­ laislapsista asuu. Opetuksen tarjoajilla ei ole velvollisuutta tuottaa saa­ menkielisiä palveluita. Vaik­ ka määrät etenkin suurim­ missa saamelaiskeskuksissa, Helsingissä, Oulussa ja Rova­ niemellä, olisivatkin riittäviä palveluiden järkevään tuotta­ miseen, valtion tuntikohtainen tuki on vain noin kolmannes verrattuna kotiseutualueen tukeen. Opetuksen saatavuu­ den turvaamiseksi etäopiske­ lumenetelmiä on kehitettä­ vä ja isommissa keskuksissa myös kontaktiopetusta olisi edistettävä. Erityisen tärkeää olisi kehittää saamenkielisten varhaiskasvatuspalveluiden saatavuutta isoimmissa kau­ pungeissa. Sosiaalija terveyspalvelut Saamelaisten kotiseutualue on harvaan asuttua. Useita palve­ luita on siirretty tehokkuuden ja potilasturvallisuuden ni­ missä kokonaan pois alueelta. Etäisyydet sosiaali­ ja terveys­ palveluihin sekä pitkät häly­ tysajat koskevat saamelaisia siinä, missä muitakin alueella asuvia. Yhdenvertaisuuden näkö­ kulmasta erityisen ongelman muodostaa palveluiden saata­ vuus omalla kielellä. Varsin­ kin vanhuspalveluissa tarve saamenkielisille palveluille on suuri. Henkilön ensimmäinen kieli on usein myös viimeinen, ja muistisairaiden kohdalla kommunikaation tulisi olla mahdollista omalla kielellä. Kun etäisyydet palveluihin ovat yleisesti pitkiä ja vain osassa palvelupisteistä on edes alkeelliset mahdollisuudet saa­ menkieliseen asiointiin, voi etäisyys omankieliseen palve­ luun olla kohtuuton. Tilanteen korjaaminen vaatii pitkäjän­ teistä terveydenhuoltohenki­ löstön koulutusta ja nykytilan­ teen ongelmia paikkaavien järjestöjen tukemista. Osallistuminen päätöksentekoon Kiinnostus arktiseen aluee­ seen on aina ollut mitä enim­ mässä määrin taloudellinen: arktisen alueen luonnonvarat on haluttu valtion hyötykäyt­ töön. Siten myös monet saa­ melaisten perinteisesti käyt­ tämät alueet ovat muuttuneet elinkelvottomiksi jätealueiksi. Vapaaehtoiset, biodiver­ siteettisopimuksen mukaiset Akwé: Kon ­ohjeet edellyttävät, että kaikkien, myös valtion ta­ loutta edistävien, hankkeiden suunnittelun tulisi perustua alkuperäiskansojen tarpeisiin ja näkemyksiin. Ennen min­ kään hankkeen toteuttamista on selvitettävä paikallisyhtei­ söihin kohdistuvat vaikutuk­ set. Ihmisoikeusnäkökulmasta on selvää, että arktisen alueen kehittämisen olisi tapahdutta­ va nimenomaan paikallisyh­ teisöjen ehdolla. Saamelaisalueella elinkei­ not ovat voimakkaasti sidok­ sissa kulttuurien ja kielen elinvoimaisuuteen. Kysymys ei siis ole mistään historialli­ sesta jäänteestä, jonka säily­ minen turistien kuriositeettina tai valtion omaatuntoa lohdut­ tavana tekijänä olisi tärkeää. Maan riistokäyttö Kaivoshankkeet kestävät kes­ kimäärin 10–15 vuotta, mutta tuhoavat ympäristöä peruut­ tamattomalla tavalla. Samalla hankkeet tuhoavat alkuperäis­ kansoihin kuuluvien ihmisten mahdollisuudet jatkaa perin­ teisiä elinkeinoja. Suomen hallitus on hy­ väksynyt kansallisen YK:n yritysten ihmisoikeusvas­ tuuperiaatteiden eli Ruggien periaatteiden toimeenpano­ suunnitelman. Kansallinen toimeenpanosuunnitelma jäi kuitenkin lähinnä poliittisen sitoumuksen tasolle. Viranomaisten on ase­ tettava lainsäädännöllä ihmis oikeuksia koskevat huo lel lisuus­ ja yritysvastuu­ raportointivelvoitteet, jotka sitovat yrityksiä. Valtioilla on velvollisuus suojella ihmisiä ihmisoikeusloukkauksilta. Yri­ tykset ovat vastuussa ihmis­ oikeuksien kunnioittamises­ ta ja nimenomaan valtioiden on varmistettava, että ihmis­ oikeuksien rikkojat joutuvat vastuuseen ja uhrit saavat te­ hokasta tukea. Hallituksen pitää siis uudistaa nykyinen hankintalaki siten, että eko­ logisen ja sosiaalisen kestävyy­ den huomioivat kilpailutuskri­ teerit säädetään pakollisiksi julkisissa hankinnoissa. Reetta Toivanen on Ihmisoikeusliiton puheenjohtaja sekä dosentti Helsingin yliopiston kansainvälisen oikeuden ja ihmisoikeuksien tutkimuksen Erik Castrén -instituutissa. Matti Jutila on ihmisoikeuksien asiantuntija Ihmisoikeusliitossa.
• Jaakko Leeve säilyke TamPeReen säRkänniemessä toimi delfinaario vuodesta 1985 vuoteen 2015. alkujaan delfinaarioon tuotiin kuusi delfiiniä, joista tänä päivänä hengissä on enää kaksi. ensimmäinen alku peräisistä delfiineistä kuoli muutaman viikon viikon kuluttua pyydystämisestään. Särkänniemessä on syntynyt 16 poikasta, joista 14 on kuollut. kaksi on esiintynyt yleisölle ja on yhä hengissä. Delfiinit ovat erinomaisen älykkäitä merinisäkkäitä. Luonnossa pullonokkadelfiinit uivat päivittäin kymmeniä kilometrejä ja sukeltavat kymmenien metrien syvyyteen. Delfinaario-olosuhteet aiheuttavat eläimille käyttäytymishäiriöitä. vUonna 1999 Tampereen kaupunginvaltuustossa käsiteltiin Tellervo Tuomisen (vihr.) aloitetta Tampereen kaupungin omistaman Särkänniemi oy:n delfinaarion sulkemisesta. Itse aloite oli tehty jo kuusi vuotta aikaisemmin, ja se kaatui lopulta valtuustossa selvin luvuin. Toukokuussa 2014 valtuutettu Juhani Suoniemi (vihr.) jätti kaupunginvaltuustolle aloitteen, jossa parikymmentä kaupunginvaltuutettua esitti – jälleen – delfinaariota suljettavaksi. Samoihin aikoihin Tampereella tehtiin myös kuntalaisaloite delfinaarion sulkemisesta. vuonna 2015 Särkänniemi oy teki omat johtopäätöksensä tilanteesta ja ilmoitti sulkevansa delfinaarion. Syyksi esitettiin toiminnan kannattamattomuus sekä yleisen asenneilmaston muuttuminen. sUljeTUssa delfinaaRiossa yhä elävien neljän delfiinin kohtalo on avoinna. Paras vaihtoehto delfiinien kannalta olisi luonnonvesistöön perustettu turvapaikka, mutta sellaista ei ole toistaiseksi olemassa. euroopassa on suunnitteluvaiheessa muutama, joista ensimmäinen avataan toivottavasti joidenkin vuosien päästä. on odotettavissa, että Särkänniemi ei ole ainoa delfinaario, joka lopettaa toimintansa lähivuosina, joten tilausta turvapaikalle olisi. Mikäli veera, Delfi, Leevi ja eevertti jäävät Särkänniemeen odottamaan turvapaikan valmistumista, juoksevat delfinaarion kulut, vaikka tuloja ei kerry. Tämän seurauksena epäilemättä kasvaa mahdollisuus siitä, että yleisö, tamperelaiset veron maksajat ja Särkänniemi oy:n edustajat alkavat haikailla delfinaarion uudelleenavaamista. Siksi vaihtoehtona on esitetty delfiinien siirtämistä lainaksi johonkin toiseen delfinaarioon odottamaan luonnonvesiturvapaikan aukeamista. jaakko leeven TaideTeos Säilyke kannustaa katsojaa pohtimaan delfiinien kohtaloa delfinaarion sulkeuduttua. Mikä niitä odottaa? kuolema kuten meitä kaikkia, toki. ongelmat eivät poistu sillä, että delfinaarion ovet suljetaan yleisöltä. Pari metriä pitkä ja kannessa tonnin painoiseksi ilmoitettu, tonni kalatölkiltä muotonsa lainannut teos muistuttaa delfiinien ja tonnikalojen kohtalonyhteydestä ja herättää surrealistisesti yleisön miettimään hyvinkin konkreettisia ja arkisia kysymyksiä. Mitä Särkänniemen delfiineille kuuluu, ja miten suhtaudumme eläinten kohteluun? jaRi Tamminen Terve, ja kiitos kaloista
• galleRia
• 32 • 6 / 2016 25 vUoTTa sarjan al­ kamises­ ta Todella upeeta -sarjan ku­ vaus PR­maailman hyödyttömistä it­ sensä promoajista on edelleen sietä­ mättömän terävä ja ajankohtainen. Me kaikki tunnemme ainakin muutaman Edina Monsoonin. Tiedät kyllä tyypin. Äiti, olet vapauttanut itsesi kaikesta vastuusta, elät itseaiheutetusta kriisistä toiseen. Joku laittaa hiuksesi, joku valitsee vaatteesi, joku hoitaa aivosi, joku kertoo mitä sinun pitää syödä, ja kolme kertaa viikossa joku tunkee letkun peppuusi ja huuhtelee sen kaiken ulos. Niille, jotka eivät tiedä; Todella upeeta kertoo Edina Monsoonista, sar­ jan käsikirjoittajan Jennifer Saundersin esittämästä rankasti bailaavasta, vanhenevasta PR­naisesta. Eddie on toivoton fashion victim, jonka elämä pyörii erilaisten kotkotusten ympärillä ja jonka ainoa päämäärä on pysyä ikui­ sesti ”relevanttina” ja coolina. Edinan rikostoveri on melkein katatoniseen ti­ laan itsensä viinalla säilönyt muotitoi­ mittaja Patsy Stone (Joanna Lumley), joka näyttäisi harvoin tekevän mitään muuta kuin ketjupolttavan. Patsy on Eddien paras ystävä, mutta samalla myös tämän suurin manipulaattori. Patsyn vastavoimana toimii Edinaa valon puolelle kiskova, ylös asti napi­ tettuihin kauluspaitoihin ja seksittö­ miin slipovereihin mieltynyt Saffron­ tytär. Edina on samaan aikaan sekä riippuvainen että loputtoman ärsyyn­ tynyt tästä sarjan ainoasta normaalista henkilöstä. Patsy taas ei peittele viha­ mielisyyttään, eikä häpeile ilmoittaa, että Saffron olisi pitänyt alunperinkin ”abortoida neulepuikolla”. edinan ja saffyn suhde on klas­ sinen äiti–riiviöteini­kuvaus – kään­ nettynä päälaelleen. Itseasiassa koko sitcom sai alkunsa Jennifer Saundersin ja komediapartneri Dawn Frenchin sketsistä ”moderni äiti ja tytär”. Idea jalostaa sketsi sitcom­sarjak­ si linkittyi Jennifer Saundersin ja sar­ jan tuottaja Ruby Waxin tekemiin huomioi hin 90­luvun alun PR­tur­ hakkeiden älyttömästä maailmasta. Toisin kuin muotimaailman ihmiset ehkä toivovat, Todella upeeta ei ole kunnianosoitus muodin ja mainon­ nan ammattilaisille vaan pureva sa­ tiiri elämänhallintansa menettäneis­ tä aikuisvauvoista, joiden universumi kiertää vain heidän oman, Goalla lävis­ tetyn napansa ympärillä. Sarja kertoo länsimaisista ihmisistä, jotka hokevat mantroja samalla, kun tuhoavat pla­ neettaa. Haluan neljä valtavaa videotaulua molemmille puolille catwalkia. Ha luan kuvavälähdyksiä surullisista mutta kauniista lapsista, onnellisista homopareista, iskulauseita kuten ”Maailman terveys”, ”Ei saasteita”, ”Muoti välittää”. Ok, kulta? Ja tulosta tuhansia uusia kutsuja vihreälle, täysin kierrätetylle paperille, ja vie ne taksilla erikseen jokaiselle! Nyt, nyt, nyt!” Varsinkin parin ensimmäisen tuo­ tantokauden aikana Edina on varsi­ nainen hirviö. Esimerkiksi jaksossa Kuolema edes Edinan isän kuolema ei kykene hetkauttamaan tämän sata­ prosenttista itsekeskeisyyttä. Jennifer Saundersin käsikirjoitus on armoton eikä missään vaiheessa anna periksi sentimentaalisuudelle. Edina ja Patsy ovat ihan kamalia ihmisiä. Ja silti me rakastamme heitä. Sarjan yksi viehätys on tietenkin se, että aikuisvauvoina Edina ja Patsy vapautuvat kaikesta poliittisesta kor­ rektiudesta. Samalla he lienevät tele­ vision historian ensimmäiset ja ehkä pahimmat ”ladettet”. Silti Ab Fab oli ai­ na hieman enemmän kuin vain pelkkä naispuolinen versio ”huonosti käyttäy­ tyvistä miehistä”. jos saRja a tarkastelee analyyttises­ ti, voi huomata toisenkin kiinnostavan tekijän. Todella upeeta on sarja ilman yhtään ainutta kunnollista heteronor­ matiivista suhdetta. Esimerkiksi Edi­ nan ex­mies ja Saffyn isä on nykyään suhteessa miehen kanssa. Toisen exän puoliso on samalla tämän lastenhoita­ ja. Saffronin miehellä taas on useam­ pia vaimoja. Edinan oma suhtautu­ minen miehiin on välinpitämätön tai parhaimmillaankin lähinnä puberteet­ tinen. Patsylle miehet ovat käyttötava­ raa. Itseasiassa Patsy on ollut itsekin mies; hän vaihtoi sukupuolta parin vuoden ajaksi 1970­luvulla, kunnes ”se vain tippui pois”. Onkohan yksikään naisten tähdittä­ mä tv­sarja koskaan pyörinyt vähem­ män miesten ympärillä kuin Ab Fab? Jollain radikaalilla tavalla Jennifer Saunders on onnistunut kirjoittamaan naisista komedian, joka ei harvinais­ ta kyllä perustu mitenkään sukupuol­ ten välisiin suhteisiin. Sarjan 39 osas­ ta Edinan romanssia käsitellään tasan yhdessä osassa. Toki sarjassa on miehiä, mutta he ovat statisteja, tylsiä könttejä tai sitten homoja, jotka saavat sarjassa synnin­ päästön koska Edinan mukaan ”homo­ miehet rakastavat minua” ja ”kaikki ystäväni ovat homoja”. Pojalleen Ser­ gelle Edina julistaa, että tämän ho­ mous on ”ehkä maailman paras teko­ syy olla olematta tylsä”. Sarjan ainoa pikkuruinen pisara tunteellisuutta on varattu juuri nais­ ten väliselle ystävyydelle. Darling, olet upea, ihana yksilö... ja muista, minä olen tuntenut sinut kauem min kuin tyttäresi, ja kaikki mitä teet on ok minulle. Sinä olet paras ystäväni, kultaseni. Voinko ottaa auton? Poikaystävät, aviomiehet, tyttäret, äidit, isät, lapsenlapset ja kaikki muu on toissijaista; lopulta jäljelle jää vain se bestis. Todella upeeta -elokuva teattereissa 19. elokuuta. bff 32 • – normihomolehti 6 / 2016 Todella UPeeTa -elokUva on nosTalgiaa 1990-lUvUn nUoRille. alkUPeRäinen Tv-saRja jää hisToRiaan yhTenä bRiTTiläisen komedian viRsTanPylväisTä. TeksTi janne siiRonen
• Lauren Beukes ZOO CITY. Eläinten valtakunta Trilleri + Etelä-Afrikka + Dystopia + Magia + Laiskiainen Nikolai Gogol Nenä ja muut pietarilaisnovellit Satiirin mestarin päivitetty Nenä. Wilhem Schmid TYYNEYS. Mitä saavutamme ikääntymisen myötä? Vanhenemisen taidosta lämpimästi. Kirjakaupoista ja www.rosebud.fi www.aulakustannus.fi KESÄN PARHAat KIRJat 8.8.—17.8. + 25.8.2016 www.etno-espa.fi www.fb.com/etnoespa Stadin Kadonneet Näin hankit aurinkosähkön kerros talokotiin, kaupunki­ asuntoon tai yritykseen. Aurinkosähkö järjestelmät ovat entistä edullisempia, oma sähköntuotanto on nyt kannattavampaa kuin koskaan aikaisemmin. NYT PUHEENA AURINKOSÄHKÖ! TILAA KIRJA INNON UUDESTA KAUPASTA INTOKUSTANNUS.FI Janne Käpylehto Auringosta sähköt kotiin, kerrostaloon ja yritykseen 23,90 € KESÄNÄYTTELY 15.5.–25.9.2016 KUPARIPAJA & ONOMA SHOP, 10470 FISKARS AVOINNA MA-SU 11–18 OPASTUKSET JA RYHMÄVARAUKSET: FISKARSINFO, P. 019 2777 504 ONOMA.FI FACEBOOK.COM/ONOMAFISKARS @ONOMAFISKARS @ONOMAGRAM #ONOMAGROWTH KESÄNÄYTTELY 15.5.–25.9.2016 KUPARIPAJA & ONOMA SHOP, 10470 FISKARS AVOINNA MA-SU 11–18 OPASTUKSET JA RYHMÄVARAUKSET: FISKARSINFO, P. 019 2777 504 ONOMA.FI FACEBOOK.COM/ONOMAFISKARS @ONOMAFISKARS @ONOMAGRAM #ONOMAGROWTH KESÄNÄYTTELY 15.5.–25.9.2016 KUPARIPAJA & ONOMA SHOP, 10470 FISKARS AVOINNA MA-SU 11–18 OPASTUKSET JA RYHMÄVARAUKSET: FISKARSINFO, P. 019 2777 504 ONOMA.FI FACEBOOK.COM/ONOMAFISKARS @ONOMAFISKARS @ONOMAGRAM #ONOMAGROWTH
• 34 • 6 / 2016 lukuvinkkejä sateenkaarikesään nhl-ToimiTUs lisTasi kiRjailija leena PaRkkisen kanssa hlbTiqa-aiheisia lUkUsUosiTUksia kesäksi. TeksTi heli yli-Räisänen 34 • – normihomolehti 6 / 2016 l eena PaRkkisen tä­ nä keväänä julkais­ tu romaani on kirjaili­ jan kolmas. Säädyllinen aines osa käsittelee ho­ moseksuaalisuutta yh­ tenä teemana, samoin kuin Parkkisen edellinen romaani Galtbystä länteen. Miksi kirjailija päätyy käsittelemään homoseksuaalisuutta aina uudestaan? ”Julkisessa keskustelussa homout­ ta vaivaa historiattomuus. Kun se on ollut salattua ja piilotettua, niin ei ole myöskään ollut tarinoita tai kirjojen päähenkilöitä. Olen törmännyt kri­ tiikkeihin, joissa sanotaan minun tai jonkun muun kirjailijan kirjoittavan ’nyt muodikkaasta homoudesta’. Jos joku olisi kertonut mulle 1990­ luvun alussa Turun Puropellon ylä­asteel­ la, että mä olen muodikas vuonna 2016, niin se olisi saattanut helpot­ taa asioita. 1980­luvun turkulaisessa lähiössä homous oli asia, jota ei ollut olemassa.” Parkkinen halusi kirjoittaa his­ torial lisen romaanin naisten välisestä rakkaudesta ja siten kuvittaa homou­ den historiaa näkyväksi Suomessakin. Siitä syntyi Säädyllinen ainesosa. ”Englantilainen kirjailija Sarah Waters on omassa maassaan kirjoit­ tanut yhden ihmisryhmän näkyväk­ si sijoittamalla sen historialliseen kehykseen. Halusin välittää myös sen, että rak kaus on samanlaista kaikkina aikoina, ja sitä niin kuin homoutta on ollut aina. Mutta Säädyllinen ai­ nesosa on ennen kaikkea rakkausro­ maani ja myös kehitysromaani sekä romaani aikakaudesta, jolloin naiset tulivat yhä tietoisemmiksi vapaudes­ taan. Toivon, että sen voisi lukea mo­ nella tavalla.” PaRkkinen kirjoitti myös esikoises­ saan Sinun jälkeesi Max toiseudesta ja ulkopuolisuudesta. Siinä päähenkilöi­ nä ovat siamilaiset kaksoset. 50­ luvulla kielletyn homoseksuaalisen suhteen, kun Elizabeth päättää opettaa tylsistyneen kotivaimo Saaran laitta­ maan ruokaa. Leena Parkkinen: Galtbystä länteen (Teos 2013) Teoksessa seikkaillaan jatkosodan ai­ kaisessa Turun saaristolaiskylässä ja Turun kaupungissa. Homoseksuaali­ suus ja sen salailu ovat merkittävässä osassa vanhan murhamysteerin rat­ kaisussa. Saaristoilman voi melkein haistaa tätä lukiessa! Leenan ja NHL-toimituksen yhteinen suosikki: Jeffrey Eugenides: Middlesex (Suom. Juhani Lindholm, Otava 2003) ”Hirvittävän hieno romaani. Se ker­ too massiivisesti yhden koko suvun tarinan päätyen käsittelemään suku­ puolta ja sitä, mikä tekee meistä yleen­ säkin miehiä ja naisia tai siltä väliltä. Istuin yhden illan Eugenidesin kanssa samassa seurueessa hänen vierailles­ saan Suomessa, mutta ujostelin häntä niin paljon, etten saanut juuri mitään sanottua. Lopulta uskaltauduin kysy­ mään, jos hän voisi väistää aivan hiu­ kan, että pääsisin vessaan.” ”Ulkopuolisuuden kokemus ei liity pelkästään hlbtiqa­identiteetteihin. Se on universaali tunne, varsinkin nuoril­ la. Tuntuu, että romaanien lukeminen ainoastaan hlbtiqa­perspektiivin kaut­ ta kaventaa niitä. Ihmiset ovat ihmisiä kaikkialla, ja rakkaus rakkautta. Harva homo herää aamulla, keittää kahvia ja ajattelee, että ’miltä tämä kahvi nyt mi­ nusta homona maistuu’. Homous saat­ taa olla yksi määrittävä piirre ihmises­ sä, mutta se on vain yksi. Yhtä paljon minua määrittävä kuin sini silmäisyys.” Leenan vinkit: Evelyn Waugh: Mennyt maailma (Suom. Pentti Lehtinen, Otava 1982) ”Teos teki minuun suunnattoman vai­ kutuksen aikanaan. Se on romaani, jossa päähenkilö muistelee sota­aika­ na nuoruuttaan kaksikymmentäluvun Oxfordissa ja kaunista tasapainotonta Sebastiania. Intohimo on latautunutta ja luettavissa rivien välistä.” Otto Lehtinen: Wurlitzer (Gummerus 2016) ”Tämän kevään uutuus kertoo nuoris­ ta, itseään etsivistä miehistä. Yhden yön heilat vaihtuvat, Nikolaista tulee Nastassja, ja seksuaalisuus ja rakkaus ovat epävarmoja ja haihtuvia. Minulle tuli kuitenkin kirjasta hyvin toiveikas olo. Nämä kaverit voivat valita, ovat­ ko poliittisia vai eivät, haluavatko nai­ misiin vai eivät, tai katsoako A­studion homoiltaa. Nuorisolla ei ole mun ja edellisten sukupolvien angstia ja pa­ toumia, vaan heille kaikki mahdol­ lisuudet ovat auki. Heissä on oikeaa vapautta.” Virginia Woolf: Mrs. Dalloway (Suom. Kyllikki Hämäläinen, Otava 1956) Kirja kuvailee päivän kulkua aamusta iltaan. Sitä siivittäävät muistot men­ neisyydestä ja nuoruuden rakkaus. Se on vain päivä monien joukossa, mutta joillekin se päivä muuttaa elämän pe­ rustavanlaatuisesti. Michael Cunnigham: Tunnit (suom. Marja Alopaeus, Gummerus 2000) Teos pohjautuu Virginia Woolfin Mrs. Dallowayhin ja kuvaa samoin yhden vuorokauden tapahtumia. Se nivoo yhteen kolmen aikakautta ja kolmen naisen tarinan. NHL-toimituksen vinkit: Radcliff Hall: Yksinäisyyden kaivo (Suom. Milla Karvonen, Basam Books 2010) Koskettava tarina Stephenistä, joka 1920­luvun Englannissa ei sopeudu tytön rooliin. Hän hakee hyväksyn­ tää vanhemmiltaan, rakastuu naisiin enemmän ja vähemmän hyvällä me­ nestyksellä ja löytää ihmisiä, joiden parissa hänen kaltaisensa ”invertti” ei olekaan kummajainen. Siri Kolu: Kesän jälkeen kaikki on toisin (Otava 2016) Peetu on väärän sukupuolen ruumiis­ sa. Kirja kuvaa Peetun viimeistä ke­ sää alaikäisenä, jonka jälkeen koittaa täysi­ikäisyys ja mahdollisuus suku­ puolenkorjaukseen. Teos on nuorten romaani, ja se tuo koskettavalla ta­ valla esiin, mitä kaikkea transsu­ kupuolinen nuori käy arjessaan läpi aina läheisten hyväksymi­ sen tarpeesta julkisen vessan valintaan. Leena Parkkinen: Säädyllinen ainesosa (Teos 2016) Tapahtumat sijoittuvat 1950­luvun Helsinkiin, jossa pula­ajan suu­ rimpia nautintoja on ruoka. Ruoka ja kok­ kaaminen mah­ dollistavat myös
• intokustannus.fi PALJASTAA TIETONSA LIIKKEEN SISÄLTÄ JA KERTOO VAROITTAVAN ELÄMÄNTARINANSA Henrik Holappa MINÄ PERUSTIN UUSNATSIJÄRJESTÖN Entinen natsijohtaja paljastaa tietonsa liikkeen sisältä ja kertoo varoittavan elämäntarinansa. 24,90 € TILAA KIRJA NIIN TIEDÄT MITEN SUOMEN VASTARINTALIIKE TOIMII! “Uusnatsijohtaja menetti uskonsa vihaideologiaan” HS 19.6.
• 36 • 6 / 2016 TeksTi veeRa jäRvenPää kUva jenni holma sukupuoleton identiteetti Viima Lampinen, 33, ei oleta kaikkien olevan sukupuolen moninaisuuden asiantuntijoita. ”o len aina ollut mää, jos niin kliseises­ ti saa sa­ noa. Kasvoin maailmassa, jos­ sa tiesin olevan vain tyttöjä ja poikia. Tiesin, että mää en ole samanlainen kuin muut tytöt, mutta en tiennyt tasan tark­ kaan miksi. Minut luettiin tytöksi ja mi­ nua kasvatettiin tyttönä ja ku­ vittelin olevani tyttö, koska minulla ei ollut mitään nimeä omalle sukupuolikokemuksel­ leni. Muistan sanoneeni jo en­ nen kouluikää, että haluan olla poika. Poika ei joutunut pitämään hameita. Pojat sai mennä ar­ meijaan. Tykkäsin tehdä niin sano­ tusti poikamaisia juttuja, vaik­ ka en tajua, miten joku pui­ hin kiipeäminen on poikien juttu. Leikin meidän takapi­ han pellolla ampumahiihtä­ jää. Hiihdin nallipyssy selässä ja ammuin kuviteltuja maali­ tauluja. Minusta on kuvia, kun lei­ kin Zorroa ja kuningasta. Eräässä kuvassa olen hiekka­ laatikolla ja puolitoistavuo­ tias. Serkkuni katsoo minua, kun leikin kaivinkuormaa­ jalla. Minulla on kukkahattu päässä ja pieni mekko ja kip­ paan onnessani hiekkaa kuor­ muriin. Minusta on kuva myös juuri kävelemään oppineena, kun korjaan ruuvimeisselillä pihalla autonrengasta. Mulla on vaaleanpunainen kypärä­ myssy päässä ja päällä sininen keväthaalari. Ne kuvat ovat minulle tär­ keitä. Ne löytämällä olen ym­ märtänyt paremmin itseäni. Olen aina ollut tällainen. Olen saanut toteuttaa itseäni aika vapaasti ja siitä olen todella kiitollinen varsinkin äidilleni ja isälle, joka otti minua mu­ kaan aina pihapeleihin. Sain määrätä hiuksistani teini­ikäisenä, eikä minulla tarvinnut olla pitkää tukkaa, vaan sain leikata sen lyhyeksi. Itsemääräämisoikeus on tär­ keää. On saatava päättää, mitä omalle kropalle tehdään ja ol­ laan tekemättä. en ole nainen . Voit nähdä minut naisena, mutta se ei ole totta. Minusta on tullut erilais­ ten tuijotusten oman elämä­ ni asiantuntija. Milloin tuijo­ tetaan ihaillen, että minulla on siistit kimaltavat paljetti­ kengät, ja milloin töllätään ja arvioidaan sitä, mikä olen. Tuijottamiseen voi liittyä vi­ hamielistä sättimistä. Minulle voidaan esimerkiksi tiuskia, et­ tä olen väärässä vessassa, vaik­ ka olen väärässä vessassa aina, kun ne on sukupuolitettu. Jos kyse on vanhemmasta ihmisestä, en oletakaan hei­ dän tietävän. He ovat kasva­ neet vanhemmassa maailmas­ sa, jossa on ollut vain miehiä ja naisia. On lempeämpää suhtautua ihmisiin niin, ettei oleta kaik­ kien olevan sukupuolen moni­ naisuuden asiantuntijoita. Opiskelen yhteisöpedago­ giksi eli tulen tekemään töitä ihmisten kanssa. Olen myös Setassa varapuheenjohta­ ja ja muuten aktiivi ja toimin kouluttajana. Suhtautumise­ ni ihmisiin on vastaanottava, lempeä, kunnioittava ja ym­ märtävä. Mutta välillä täytyy vetää rajoja. En minä kuiten­ kaan ole mikään kynnysmatto tai sylkykuppi. Silloin saatan olla kova myös takaisin. Kaikkialta yhteiskunnasta ja kaikesta viestinnästä tulee läpi sukupuolinormatiivisuus, joka aiheuttaa angstia ja ahdistusta. Se koskee kaikkia vähemmistö­ jä, kun yhteiskuntaa ja viestin­ tää tehdään niin normittunees­ ti sille ’perusihmiselle’, vaikka me kaikki olemme hirveän mo­ ninaisia. Vaikka sä olet hetero ja cis­sukupuolinen, ne ei var­ sinaisesti kerro susta mitään. Ne on vain kaksi helppoa tapaa heittää yleistyksiä, mutta ne ei­ vät huomioi ihmisten tarpeita. olen synTynyT vuonna 1983, jolloin Suomessa elet­ tiin aidsin ja HIV:n pelossa. Se on varmasti osaltaan vaikut­ tanut siihen, millaista minun lapsuuteni ja nuoruuteni oli, kuinka heteronormatiivinen maailmastamme tuli ja millai­ set sukupuoliroolit ovat olleet. Jos aikaisemmin maailma oli muuttunut koko ajan sallivam­ maksi ja ymmärtäväisemmäk­ si, sen vuoden myötä kaikki taas sulkeutui. Puhuttiin esi­ merkiksi homorutosta.
• 6 / 2016 • 37 Vietin lapsuuteni ja nuo­ ruuteni Ylitorniolla pienes­ sä lappilaisessa kunnassa. Si­ nänsä siellä oli todella hyvä pienellä ihmisellä kasvaa. Oli mahdollisuus liikkua, pyöräil­ lä tai hiihtää käytännössä, jo­ ten mielelläni hiihdin joen rannalla. Kävin meidän edessä ole­ vassa saaressa istuskelemas­ sa ja miettimässä maailman menoa tasan tarkkaan Suo­ men ja Ruotsin rajalla. Katsoin Suomea ja Ruotsia yhtä aikaa: Suomen puoli oli painostava ja Ruotsin puolelle toivoin joskus syntyneeni. Tuntui, että siellä kaikki on paljon helpompaa myös nuo­ rille. Ensimmäisen kerran, kun näin esimerkiksi joiden­ kin naisten pitävän toisiaan kädestä, se oli Övertorneån puolella. Suomessa Ylitorniolla en si­ tä nähnyt. koska kasvoin maailmassa, jossa oli vain poikia ja tyttöjä, niin Yazka [Love, joka juon­ si 1995–96 MTV3:lla Amatsonia­keskusteluohjelmaa, toim. huom.] oli minulle todella tär­ keä esikuva. Kyse oli aikuisten ohjelmasta, ja olen todella kii­ tollinen perheelleni, ettei mi­ nua kielletty katsomasta sitä. Se että näin ihmisen, joka ei ollut mies eikä nainen, avasi minulle uutta näkökulmaa elä­ mään. Ensimmäisenä ymmär­ sin, että on olemassa jotain muutakin. Mutta sukupuolet­ tomuudesta en muista kuul­ leeni ennen kuin vasta joskus 2000­luvun puolella. Sukupuolettomuus on to­ della pitkän itsetutkiskelun tulos. Tiesin, etten ole tyttö enkä poika, en nainen enkä mies, mutta en ole transihmi­ nenkään. Transgender oli sin­ nepäin, mutta en koe olevani muunsukupuolinenkaan. Joskus 2010­luvun puolel­ la tajusin, että en identifioi it­ seäni mihinkään sukupuoleen. Minulta puuttuu kokemus, että olisin mitään sukupuolta. Olen sukupuoleton. yliToRnio on paikkana aika vanhoillinen. Alueella on pal­ jon lestadiolaisia. Siellä on pe­ rinteiset arvot kunniassa. Isäni on kotoisin maalais­ talosta, jossa oli kolmetoista lasta. En käynyt päiväkodis­ sa, vaan pihan toisella puo­ lella mamman ja papan tykö­ nä, kun äiti ja isä olivat töissä. Siellä mä lauloin virsiä niiden kanssa ja muistan, kun mam­ ma antoi jotain lehtiä myytä­ väksi naapurustoon. Jälkikä­ teen tajusin, että lehdet olivat jotain Rauhan Sanaa. Isäni saama kotikas­ vatus kulminoitui siinä, kun menin naimisiin jo nykyisin ex­puolisoni kanssa – tai siis rekiste­ riin, koska kyseessä ei ollut naimisiin menemi­ nen vaan meidät rekiste­ röitiin kuin koirat. Mei­ dän häissämme oli puolisoni puolelta hänen sukulaisensa, mutta minun puoleltani oli vain äitini ja kummitätini. Isä­ ni ei tullut. Isälleni oli ollut jotenkin liikaa se, että hän oli avannut kotiin tulleen hääkutsun. Äiti soitti sen jälkeen ja oli kovin pahoillaan. Hän pyysi minua ymmärtämään, koska isäni on kuitenkin vanha ihminen ja saanut vanhoillisen kotikasva­ tuksen. Silloin koin, että mene­ tin vähäksi aikaa isäni. En ole käynyt kotona vuoden 2010 jälkeen. Asia on sen jälkeen vähitel­ len edennyt. Saatan lähettää isälle vaikkapa ’hyvää isänpäi­ vää’ ­tekstiviestin, ja jos puhun äidin kanssa puhelimessa, isä saattaa huikata terveisiä. En kuitenkaan vielä koe muka­ vaksi ajatukseksi mennä kotiin. äiTini on todella hyvä tyyppi, ja hän ymmärtää. Ensimmäi­ nen homo, jonka ikinä tapa­ sin, oli meillä kotona. Hän oli äidin opiskelukaveri. Äiti on ok asioiden kanssa, mutta siitä huolimatta hän käyttää minus­ ta vanhaa nimeäni. En syntynyt Viimana. Var­ maan vuosikymmenen mietin sitä, mikä nimeni on, kunnes löysin sen. Kun vaihdoin ni­ meni, nimesin itseni, sen, kuka minä olen. Sen jälkeen minulle tuli paljon parempi olo. Vanha nimeni oli sukupuo­ littunut, ja se aiheutti myös ris­ tiriitaa. Heti vaihdon jälkeen tunsin, että olin tullut taval­ laan kotiin ja olen enemmän sujut itseni kanssa. Kun viimeksi tarkastin Vii­ ma­nimeä nimipalvelusta, niitä oli yhtä paljon kummas­ sakin laarissa. Se on minulle vain helpottavaa. lähdin lUkion jälkeen Yli­ torniolta Ouluun, jossa oli jo helpompi hengittää. Siellä kä­ vin ensimmäistä kertaa Setan bileissä ja koin olevani kaltais­ teni parissa. Se on tärkeä ko­ kemus. Koko maailman pitäisi ol­ la syrjinnästä vapaata aluetta, mutta niin ei valitettavasti vie­ lä ole. Siksi on tärkeää, että on vertaisryhmiä. Olen toiminut Setassa sii­ tä asti, kun olin perustamassa Lahden Setaa 2011. Tänä kesä­ nä siellä järjestetään jo toinen Lahti Pride. Seta on minulle kuin koti. Paitsi, että minulla on Setassa luottamustehtävä, se on mi­ nulle myös oma yhteisö, jossa voin hengittää ja joka on yhtä turvallista tilaa. Olen some­aktiivinen ja elän puolijulkisesti. Kerroin heti Facebookissa, kun olin käynyt vaihtamassa nimen. Ensimmäinen ihminen, jo­ ka siihen tarttui, oli Setan sil­ loinen pääsihteeri Aija Salo. Hän oli, että mahtavaa. Vaik­ ka varsinaista päätöstä ei ollut vielä tullut, kaikki minun infot vaihtuivat Setassa heti. Setas­ sa kunnioitetaan ihmisten itse­ määrittelyä. Seta on synonyymi liik­ keelle, kaikelle sukupuolen ja seksuaalisen moninaisuu­ den ajamiselle. Sekin kehittyy ajan myötä koko ajan inklusii­ visemmaksi ihmisten myötä, koska ihmisistä Setakin koos­ tuu. Jopa vanhoillisimmilla paikkakunnilla on sateenkaa­ revia ihmisiä. Mitä tiukem­ mat normit yhteisössä on, sitä enemmän moninaisuus pysyy piilossa. Se on surullista ja va­ hingollista. Suomessa tarvitaan sitä, et­ tä ihmisten moninaisuus tulee enemmän esiin varsinkin me­ dian kautta. Me kaikki emme asu Helsingin Kalliossa. Ei ole oikeaa tai väärää ta­ paa olla sukupuoleton tai su­ kupuolinen. Se ei ole kiinni siitä, miltä näyttää ulkopuolel­ ta, vaan kyse on omasta koke­ muksesta. Kun kyse on suku­ puoli­identiteetistä, siihen ei tarvitse muuta kuin itsensä. Siinä ei ole kyse mistään suo­ rittamisesta tai siitä, miten so­ pii porukkaan. Jos koet olevasi sukupuoleton, olet. Kaikki on sinusta itsestäsi kiinni. välill ä mielikUviTTelen , että jos meillä olisi nyt nolla­ piste ja siirryttäisiin aivan uu­ delle planeetalle, millaisia la­ keja ja yhteiskuntarakenteita siellä pitäisi olla, jotta kaikki voisivat toteuttaa itseään niin, ettei vahingoitettaisi toisiam­ me. Suomessa kyse ei ole siitä, ettei meillä olisi tarpeeksi tie­ toa siitä, miten ihmisten elä­ miä mahdollistettaisiin. Entä jos meillä ei olisikaan eduskunnassa poliitikkoja vaan asiantuntijoita? Esimer­ kiksi sukupuoleen liittyvissä asioissa edustettuina olisivat ihmisoikeusaktivistit ja erilai­ set kansalaisjärjestöt, eivätkä niistä päättäisi poliitikot. Kuin­ ka paljon mahdollistavam­ paa lainsäädäntö olisi? Suomi on jännä maa. Historiallisesti on oltu to­ della monessa asiassa etu­ rintamassa. Nyt osassa Etelä­Amerikan maista on parempi tilanne joissain asioissa kuin meillä. Miksi me tahdomme olla taantumuksen puolella? Miksi emme halua pitää huolta oman maamme hyvinvoinnista? Mik­ si me emme arvosta kansalai­ sia ja kunnioiteta ihmisiä? Tanskassa astuu vuoden vaihteessa voimaan uusi trans­ laki, jossa transsukupuolisuut­ ta ei lueta enää sairausluoki­ tukseen. Pelkään, että WHO ehtii poistaa sen tautiluokituk­ sesta ennen kuin Suomi. Halu­ aisin nähdä Suomen esimer­ killisenä maana, mutta tällä hetkellä se ei sitä ole kuin ne­ gatiivisessa mielessä. Jos meillä Suomessa olisi ol­ lut iät ja ajat kolmas vaihtoehto passissa, mutta sen saaminen edellyttäisi diagnoosia suku­ puoli­identiteetin häiriöstä, en hakisi sitä. Minulla ei ole mi­ tään häiriötä, vaan voin hyvin. sUkUPUoli ei liity millään tavalla seksuaalisuuteen. Jos seurustelen ihmisen kanssa, joka määrittelee itsensä nai­ seksi ja homoseksuaaliksi, mi­ ten sukupuolettoman ihmisen kanssa seurustelu määrittää hänen seksuaalisuuttaan? Ei me kyllä olla silloin naispari­ kaan. Monessa minun suhtees­ sani ei ole määritelty sitä, mi­ tä me olemme, vaan olemme vain yhdessä. Minulla on ollut FB:ssä taustakuva, jossa oli teksti ’va­ pauta itsesi olettamuksista’. Minun pitää olla itse oletta­ matta ja myös edistää sitä, et­ tei muut oleta. Kun ei oleta, on vapaampi. Onko tarpeen aina tietää? Onko aina tarpeen kysyä? Mik­ si se on tärkeää?” ”tiesin, etten ole tyttö enKä poiKa, en nainen enKä mies, mutta en ole transihminenKään.” ”pelKään, että Who ehtii poistaa transsuKupuolisuuden tautiluoKituKsesta ennen Kuin suomi.”
• Vetoa Malawin presidenttiin: ruumiinosilla käytävä kauppa on pysäytettävä. Lähetä tekstiviesti VETOAN MALAWI ETUNIMI SUKUNIMI numeroon 16499. Viesti maksaa 0,90 euroa. Tue Amnestyn työtä ihmisoikeuksien puolesta: lähetä tekstiviesti AMNESTY numeroon 16499, ja teet 10 euron lahjoituksen. Keräyslupa: POL-2014-5928, 1.1.2015-31.12.2016. Kun Madalitso Chilumpha heräsi sunnuntain ja maanantain välisenä yönä, hän huomasi kauhukseen pienen lapsensa kadonneen viereltään. Madalitso hälytti naapurit heti hätiin ja 2-vuotiaan Whitneyn etsinnät käynnistettiin välittömästi. Whitney’ä etsittiin läpi yön – tuloksetta. Kymmenen päivää myöhemmin kaksi polttopuiden hakumatkalla ollutta naista teki karmean löydön: kallonpalasia, hampaita, pienen vaipan ja vaatteet, jotka Whitneyllä oli ollut kadotessaan yllään. Madalitson pahimmat pelot olivat käyneet toteen. Kauppaa ruumiinosilla Tuhannet ihmiset, joilla on Whitneyn tavoin albinismi, pelkäävät henkensä puolesta Malawissa, jossa heidän ruumiinosillaan käydään kauppaa. Murhien takana ovat usein ihmiset, jotka uskovat ruumiinosien tuovan rikkauksia ja hyvää onnea. Albinismi on harvinainen, tarttumaton, periytyvä sairaus, joissa ihon, silmien ja hiusten pigmentaatio on vähäistä tai olematonta. Tämä aiheuttaa herkkyyttä auringon säteilylle ja kirkkaille valoille. Albinismiin liittyy näkövamma ja ihosyövän riski on korkea. Eri arvioiden mukaan Malawissa elää noin 7000–10 000 henkilöä, joilla on albinismi. He joutuvat jatkuvasti pelkäämään henkensä puolesta. Erityisen haavoittuvassa asemassa ovat lapset ja naiset, sillä rikollisjengit näkevät heidät helppoina kohteina. Naiset ovat myös vaarassa joutua raiskauksen ja seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi. Syynä on uskomus, jonka mukaan seksi henkilön kanssa, jolla on albinismi, parantaa hiv-tartunnan. Murhat ovat kiihtyneet Whitney ei ollut ainoa uhri: hänen lisäkseen huhtikuussa murhattiin kolme muuta malawilaista albinisminsa vuoksi. 14. huhtikuuta, päivä Whitneyn jäänteiden löytymisen jälkeen, maanviljelijät löysivät nuoren naisen paloitellun ruumiin matalasta haudasta Dowan alueelta, Malawin keskiosista. Hän paljastui muutama päivä aiemmin kadonneeksi 21-vuotiaaksi Enelesi Nkhataksi. Enelesin sukulainen oli luvannut hänelle työpaikan Dowasta, mutta kyseessä oli huijaus. Myöhemmin sukulainen ja yhdeksän muuta miestä pidätettiin epäiltyinä Enelesin murhasta. 24. huhtikuuta 17-vuotias Davis Fletcher Machinjiri lähti kotoaan ystävänsä kanssa katsomaan jalkapallopeliä. Hän ei koskaan palannut. Neljä miestä kaappasi hänet ja salakuljetti Mosambikiin. He murhasivat hänet, leikkasivat hänen kätensä ja jalkansa irti ja irroittivat hänen luunsa. Hänen jäänteensä löydettiin toukokuun alussa. Hänen ystäväänsä, jolla ei ole albinismia, ei ole vieläkään löydetty. 30. huhtikuuta 30-vuotiaan Jenifer Namysuon ruumis löydettiin hänen polkupyöränsä viereltä. Häntä oli puukotettu selkään, vatsaan ja kyynärpäähän. Hänen silmänsä ja rintansa oli leikattu irti. Toistaiseksi ketään ei ole pidätettynä eikä poliisilla ole epäiltyjä. Amnestyn tutkimusten mukaan albinismiin liittyvät ihmisoikeusloukkaukset ovat lisääntyneet rajusti vuoden 2014 lopusta alkaen. Ainakin 18 ihmistä on murhattu ja 5 kaapattua on edelleen kadoksissa. Todennäköisesti murhattuja on huomattavasti enemmän, sillä monet syrjäseuduilla tapahtuneet tapaukset jäävät raportoimatta tai selvittämättä. Yli 80 prosenttia Malawin väestöstä asuu maaseudulla ja jopa puolet elää köyhyydessä. El Niño -sääilmiön aiheuttama kuivuus on entisestään vaikeuttanut maanviljelyä Malawissa. Äärimmäinen köyhyys yhdistettynä alhaiseen lukutaitoon on kasvualusta vaarallisille uskomuksille, joiden mukaan ihmisten ruumiinosia voidaan myydä huikeista summista. Moninkertaista syrjintää Monien lasten, joilla on albinismi, on vaikea käydä koulua. Hyökkäysten pelossa monet vanhemmat vetävät lapsensa pois koulusta ja pahimmillaan eristävät heidät kokonaan muusta yhteiskunnasta. Opettajilla ei välttämättä ole tietoa albinismiin liittyvistä näkövammoista, eikä tarjolla ole tarvittavia apuvälineitä. Näin lapset, joilla on albinismi, saavat muita huonompaa opetusta. Se vaikuttaa myöhemmin mahdollisuuksiin saada työtä. Koska albinismista on tarjolla niin vähän asiallista tietoa, vain harva, jolla on albinismi, tietää riskistään sairastua ihosyöpään. Heidän oikeutensa terveyteen on uhattuna: moni kuolee ihosyöpään työskenneltyään ulkona auringossa ilman asianmukaista suojaa. Myös solvaukset ovat monille arkipäivää. “Ihmiset saattavat sanoa minulle päin naamaa, että aikovat myydä minut. Tuntuu kauhealta, että ihmiset kiinnittävät minuun hintalapun”, kertoo albinismiaktivisti Ishmael Rashid kokemastaan kohtelusta. “Kun kollegani kuulivat, että lapsellani on albinismi, he sanoivat, että nyt minulla on rahaa. Tunsin oloni loukatuksi”, kertoi äiti, jonka lapsella on albinismi. Haudanryöstö vai murha? Tällä hetkellä Whitneyn murhasta on syytettynä viisi miestä. Heistä yksi on Whitneyn isä. Useimmat murhat jäävät kuitenkin selvittämättä. Malawin presidentti Arthur Peter Mutharika tuomitsi maaliskuussa 2015 albinismiin liittyvät hyökkäykset. Hän lupasi, että poliisi tekee kaikkensa saadakseen syylliset kiinni ja suojellakseen henkilöitä, jotka ovat vaarassa joutua hyökkäysten kohteeksi. Vain vähän on kuitenkin tapahtunut: ainoastaan muutama rikoksiin syyllistynyt on tuomittu ja hekin ovat selvinneet lievillä rangaistuksilla. Rikolliset, jotka jäävät kiinni yritettyään kaupata ihmisten luita, tuomitaan usein vain haudanryöstöstä, eikä heidän osuuttaan mahdolliseen murhaan selvitetä. Kun hyökkäyksiä ei tutkita, syntyy rankaisemattomuuden kulttuuri. Silloin nämä järkyttävät murhat saavat jatkua. Jos viranomaiset eivät pian ryhdy toimiin, jää jäljelle vain yksi kysymys: Kuka on seuraava? Kiitos, että luit tämän tarinan. Presidentti Mutharikaa on muistutettava lupauksestaan. Poliisille on taattava riittävät resurssit tutkia ja ennaltaehkäistä albinismiin liittyviä rikoksia. Albinismiin liittyvät vaaralliset uskomukset on kumottava julkisesti ja albinismista on jaettava asianmukaista tietoa ennen kuin on liian myöhäistä. Katkaistaan taikauskolta siivet. Tiedät mitä tehdä. 2-vuotias Whitney kaapattiin äitinsä viereltä. Kuka on seuraava?
• DIGITAALINEN MUOTOILU Koulutus on suunniteltu sinulle, joka haluat oppia ja hallita useita graafisen alan osa-alueita sekä soveltaa oppimaasi käytäntöön. Koulutuksen moduulit muodostuvat mm. kuvankäsittelystä, verkkosivujen suunnittelusta ja ylläpidosta, digitaalisesta videoeditoinnista sekä dokumenttisuunnittelusta. Koulutuksen aikana opiskelijat työskentelevät eri aihealueiden parissa. Tarkoituksena on perehdyttää opiskelijat niin projektityöskentelyyn kuin antaa valmiudet realististen projektien toteuttamiseen mm. Adobe Creative Cloud -ohjelmistoja hyödyntäen. • Verkkotuotanto • Graafinen tuotanto • Mediatuotanto Opetus maanantaisin ja keskiviikkoisin, klo 13 -17. Koulutukseen sisältyy luentojen lisäksi tehtäviä ja projektitöitä. Hinta: 400€ Hakuaika päättyy 22.8.2016, klo 16.00 Lisätiedot: www.arcada.fi/digitaalinenmuotoilu Arcada Jan-Magnus Janssonin aukio 1 www.arcada.fi | | | Helsinki TÄYDENNYSKOULUTUS 5.9.2016–15.2.2017 Osa-alueet: DIG ITA ALI NEN MUO TOI LU Kou lu tu s on su un nit elt u sin ulle , jok a hal uat op pia ja hal lit a use ita gra afis en ala n osa -al uei ta sek ä sov elt aa op pim aas i käy tän töö n. Kou lu tu kse n mod uu lit mu od ost uva t mm . ku van käs itt ely stä , ver kko siv uje n su un nit tel ust a ja yllä pid ost a, dig ita alis est a vid eoed ito in nis ta sek ä dok um en tti su un nit tel ust a. Kou lu tu kse n aik an a op isk elij at työ ske nte lev ät eri aih ealu eid en par iss a. T ark oit uks en a on per eh dyt tää op isk elij at niin pro jek tit yös ken tel yyn ku in an taa val miu det rea lis tis ten pro jek tie n tot eu tta mis een mm . Ado be Cre ati ve Clo ud -oh jel mis toj a hyö dyn täe n. • Ver kko tu ota nto • Gra afin en tu ota nto • Med iat uot an to Op etu s maa nan tai sin ja kes kiv iik koi sin , klo 13 -17 . Kou lu tu kse en sis ält yy lu en toj en lis äks i teh täv iä ja pro jek tit öit ä. Hin ta: 40 0€ Hak uai ka pää tty y 22 .8 .2 016 , klo 16 .0 Lis äti ed ot: ww w.a rca da. fi/d ig ita alin en mu oto ilu Arc ada Jan -M agn us Jan sso nin auk io 1 www .ar cad a.fi | | | Hels ink i TÄY DEN NYS KOU LUT US 5.9 .20 16– 15. 2.2 017 Osa -al uee t:
• Hä m ee nt ie Viid es lin ja nä kin ku ja k a a rl en k at u sö rn äi st en ra nt at ie Vaasankatu Helsing inkatu st ur en ka tu BraHenkenttä Hakaniemenranta si lt a sa a re n k at u teoll isuus katu junatie työp ajan katu sö rn äi st en ka tu M M M alek sis kiVen katu to ine n lin ja ko lm as lin ja kulmaVu orenkat u siltaVuorenranta VegeKallio LÄHILUOMURUOKAA KALLIOSTA • ruokaosuuuskunta • lounaskahvila • catering Kaarlenkatu 15 omamaa.fi Vaasankatu 15 b, ma–pe 12–20 ja la 12–18. vegekauppa.fi Helsingin ainoa vegaaninen ruokakauppa. 9 4 8 5 3 2 6 10 7 1 2 3 4 7 Aamiainen, lounas, salaatit, tea tim, a-oikeudet Viides linja 14, karhupuiston laidalla avoinna ma–pe 7.30–22 la 10–22 su 10–20 6 5 8 9 GOOD MOOD FOOD OPEN EVERY DAY VAASANKATU 15 10 Oma maa Silvoplee Ekolo Kombo Lemon Grass Bergga Street Gastro Just Vege Vegekauppa 1 Onda
• kulttuuri Halvat huvit Popkatu on joensuulainen kaupunkifestivaali, joka ei rajaa väkeä ulos aidoilla eikä maksuilla. Kotikutoinen, mutta korkeatasoinen tapahtuma pääsee aina yllättämään. TeksTi Pasi HuTTunen Ar ttu Ko kk on en k un saTTuu Joen­ suuHun oikeana heinäkuisena viik­ kona, kaupunki ku­ hisee tapahtumia, työpajoja, diabolo­ kisoja, tanssia, joogaa, hula hula ­vannetanssijoita ja ties mitä. Keski­ suurelta itäsuomalaiselta kaupungil­ ta ei todellakaan osaa odottaa mitään tällaista. Saattaa mennä pitkäänkin ennen kuin tapahtumakirjon – lähes kaaoksen – keskellä huomaa, että ky­ se on itse asiassa ympäri kaupunkia levittäytyneestä Popkatu­festivaalista. Vapaaehtoisvoimin järjestettävän Popkadun lumo on siinä, että koskaan ei oikein tiedä, mitä siellä tapahtuu. Peruspalikoita ovat Teatteriravintolas­ sa järjestettävät klubit, Taidemuseon korttelissa järjestettävä lastentapahtu­ ma Lastenpop, ohjelma Torilavalla se­ kä esiintyjäkisa Alanko katutähdeksi. Festarilla on myös satelliitteja, eli muiden järjestämiä maksuttomia ta­ pahtumia, jotka on otettu osaksi Pop­ kadun ohjelmistoa. Ohjelmaa järjestä­ vät ainakin kasvitieteellinen puutarha Botania, Joensuun taidemuseo ja hevi­ kerho Susiraja Metal Club. Lisäksi Pop­ kadun yhteydessä järjestetään Diabo­ lon ja jojon SM­kisat sekä Finnish Kendama Open. ”Kun järjestäjäporukka oli kasva­ nut ja jonkin verran vakiintunut, huo­ mattiin, että vapaaehtoistyön rajat al­ koivat tulla vastaan. Omilla voimilla ei festivaalia oikein enää voinut kas­ vattaa, joten siihen alettiin liittää ul­ kopuolisten ohjelmakokonaisuuksia”, ohjelmavastaava ja Popkatu­veteraani Jouni Mielonen sanoo. Mielonen ja tapahtumaa järjes­ tävän Popkatu­yhdistyksen puheen­ johtaja Cecilia Riikonen painottavat tapahtuman maksuttomuuden merki­ tystä. Toisaalta se tarkoittaa, että oh­ jelmistoa voi tehdä huolettomammin, kun yleisön kynnys osallistua on jo­ ka tapauksessa matala. Samalla koko festivaalin luonne on hyvin erilainen kuin tyypillisellä rockfestivaalilla, jo­ ka rajaa väkeä ulos sekä aidoilla että lipunhinnoilla. ”Ulkopuolisten järjestämää mak­ sullista ohjelmaa saatetaan suositella, mutta osaksi Popkatua sitä ei oteta. Mehän myymme lippuja vain yhdelle klubille Popkadulla. Muu ohjelma on maksutonta”, Mielonen sanoo. Maksuttomuus on yksi tärkeimmis­ tä syistä siihen, että Popkatu on kuu­ dentoista vuotensa aikana uinut niin syvälle joensuulaisen kaupunkikult­ tuurin perustuksiin. ”Jos mietitään, mitä imago ja veto­ voima tarkoittavat, niin kysymyshän on siitä, haluaako joku elää täällä kor­ vessa etäällä keskuksista. Me ollaan semmoinen pieni, kaupunkikulttuuria luova tekijä”, Mielonen lisää. ensimmäisen kerran vuonna 2001 järjestetty Popkatu sai inspiraationsa Puistobluesin ja Pori Jazzin liepeille syntyneestä maksuttomasta ohjelmas­ ta, mutta se on kehittynyt omalaatui­ seksi ja itsenäiseksi kaupunkifesti­ vaaliksi. Viime vuonna Popkadulla oli kävijöitä 17 000 ja festari teki kol­ mannen perättäisen kävijäennätyk­ sen. Saavutus ei ole lainkaan huono, kun ottaa huomioon, että tapahtu­ maa leimaavat tietty rentous ja koti­ Hä m ee nt ie Viid es lin ja nä kin ku ja k a a rl en k at u sö rn äi st en ra nt at ie Vaasankatu Helsing inkatu st ur en ka tu BraHenkenttä Hakaniemenranta si lt a sa a re n k at u teoll isuus katu junatie työp ajan katu sö rn äi st en ka tu M M M alek sis kiVen katu to ine n lin ja ko lm as lin ja kulmaVu orenkat u siltaVuorenranta VegeKallio LÄHILUOMURUOKAA KALLIOSTA • ruokaosuuuskunta • lounaskahvila • catering Kaarlenkatu 15 omamaa.fi Vaasankatu 15 b, ma–pe 12–20 ja la 12–18. vegekauppa.fi Helsingin ainoa vegaaninen ruokakauppa. 9 4 8 5 3 2 6 10 7 1 2 3 4 7 Aamiainen, lounas, salaatit, tea tim, a-oikeudet Viides linja 14, karhupuiston laidalla avoinna ma–pe 7.30–22 la 10–22 su 10–20 6 5 8 9 GOOD MOOD FOOD OPEN EVERY DAY VAASANKATU 15 10 Oma maa Silvoplee Ekolo Kombo Lemon Grass Bergga Street Gastro Just Vege Vegekauppa 1 Onda
• 42 • 6 / 2016 kulttuuri kutoisuus. On käynyt niin, et­ tä torilavan keikalle on kyllä buukattu äänen toisto, mutta viime hetkellä on huomattu, että äänimies puuttuu. ”Napattiin kadulta joku tyyppi ja kysyttiin, että oletko ikinä ollut äänihommissa. Kun se vastasi, että en, niin todet­ tiin, että nyt pääset”, Mielonen nauraa. Moni päättyy puolivahin­ gossa auttamaan festarin järjestämisessä. ”Pisteille tullaan hengaa­ maan vähän vaivihkaa ja jos­ sain vaiheessa kysytään, että voinko tehdä jotain”, Riikonen kuvailee. Popkatu on kasvamisestaan ja vakiintumisestaan huoli­ matta pysytellyt jollakin tapaa ihastuttavan epämääräisenä. Vieläkin on joskus hankala hahmottaa, mikä kuuluu Pop­ katuun ja mikä taas on het­ kessä syntynyttä spontaania oheisohjelmaa. Vapaaehtoisia tapahtumaa järjestämässä on satakunta. Mielonen kertoo, että ydinpo­ rukka on jonkin verran vaihtu­ nut, mutta esimerkiksi hän itse edustaa jatkuvuutta. Mielonen on ollut mukana koko tapahtu­ man historian ajan. Riikonen on ollut puheen­ johtajana kolme vuotta, ja sitä ennen hän oli festarin infopis­ teen vastaavana. Työtä vapaa­ ehtoisilla riittää, mutta työ on sellaista, että sitä halutaan tehdä. ”Mie ainakin nautin siitä. Katottiin kuvaa minusta viime vuodelta. Siinä oli niin tum­ mat silmänaluset, että ei sitä voinutkaan julkaista puheen­ johtajan terveisten yhteydessä käsiohjelmassa, mutta on ollut ihan pirun hauskaa”, Riikonen kertoo. Mielonen heittää sivulau­ seessa, että on miettinyt, pi­ täisikö hänen jättäytyä festi­ vaaliorganisaatiosta, mutta kuulostaa siltä, että niin ei tule tapahtumaan. ”Oon aina ihannoinut suo­ malaista talkoomeininkiä. On mukava tehdä ihmisten kans­ sa hyviä asioita.” Yksi PoPkadun kiehtovim­ mista osasista on Alanko ka­ tutähdeksi? ­kisa. Se oli aluksi keino saada esiintyjiä halvalla, mutta sittemmin siitäkin on muodostunut spektaakkeli, jo­ ka houkuttelee osallistujia ym­ päri Suomen. Katutähtikisassa on sarjat soittajille ja muille esiintyjille, ja kummassakin sarjassa nähdään usein hyvin­ kin ammattimaisia esityksiä. Esimerkiksi kulttimaineeseen noussut Ukkosmaine sai aika­ naan nostetta kisasta. Se voit­ ti yleisöäänestyksen ja päätyi esiintymään Ilosaarirockiin. Viime vuonna moni seisahtui katsomaan sirkuksen ammat­ tilaisia, jotka olivat päättäneet osallistua. ”Katutähtikisa on siitä mah­ tava, että se yllättää aina jär­ jestäjätkin”, Riikonen sanoo. Festivaalin muukin ohjel­ misto yllättää säännöllisesti. Järin nimekkäitä artisteja ei ole varaa buukata, mutta tun­ temattomampia suuruuksia löydetään tarkalla vaistolla. ”On mahtavaa päästä buuk­ kaamaan klubeille hyviä bän­ dejä, joista moni ei ole kuullut. Muuan mies oli esimerkiksi yk­ si sellainen. He olivat julkais­ seet juuri levyn, mutta sitä ei vielä ollut löydetty. Oli hienoa nähdä, kun he aloittivat keikan lähes tyhjälle salille, mutta sit­ ten siihen alkoi kertyä ihmisiä. Lopulta paikka oli lähes täyn­ nä, ja kaikki oli innoissaan”, Mielonen muistelee. ”Paikallinen Heko ja hur­ jat pojat oli joskus nauhoitta­ nut rumpu­ ja bassopohjat c­ kasetille, ja ne tulivat keikalla siltä kasetilta. Se toimi omal­ la rupisella tavallaan yllättä­ vän hyvin. Oli intiimi tunnel­ ma. Välillä pojat innostuivat höpöttämään biisien välillä niin, että eivät muistaneet py­ säyttää sitä kasettia. Joutuivat sitten hätäpäissään kelaile­ maan oikeaan kohtaan”, hän muistelee. ”Jonain vuonna päivitin Facebookiin kiitoksia ihmi­ sille ja kirjoitin, että tämä on ihme. Meillä on 130 esiinty­ jää tai esiintyjäryhmää, josta suurin osa on tuntemattomia, mutta silti ohjelma on aina laadukasta.” Ohjelman rakentamis­ ta hankaloittaa se, että tuki­ päätös Joensuun kaupungilta saadaan vasta helmi­maalis­ kuussa. Joensuun kaupungin suurtapahtumatuki muodos­ taa tapahtuman rahoituksen rungon, ja esiintyjien buuk­ kailu on riskialtista ennen sen varmistumista. ”Pohja järjestämiseltä puut­ tuu ennen kuin se rahoitus­ päätös tulee”, Mielonen toteaa. PoPkaTua ei olisi ilman Ilo­ saarirockia, mutta yhtä selvää on, että Ilosaarirockilla ei olisi nykyistä asemaansa suomalai­ sella festarikentällä ilman Pop­ kadun vapaaehtoisia hulluja. Symbioosi tapahtumien välillä onkin olemassa edelleen. Ilosaarirockia järjestävä Joensuun popmuusikot ry on aina rahoittanut Alanko ka­ tutähdeksi? ­kilpailua. Pop­ muusikot järjestävät Ilosaari­ rock­viikonloppuna lapsille suunnatun Vekararockin, ja rokkiveteraanit järjestävät Ilovaarirockin, joten tapahtu­ mia riittää lyhyen ajan sisällä ruuhkaksi asti. Joensuun kaupunkikin on huomannut tämän ja mark­ kinoi tapahtumanelikkoa tätä nykyä Paras viikko ­teemalla. ”Kaupungilta on tullut hy­ vin markkinointitukea. Siellä on huomattu, että tähän kan­ nattaa panostaa”, Riikonen sanoo. Kaupunki ei aina ole katso­ nut hyvällä tapahtumia järjes­ täviä hippejä ja punkkareita. Erityisesti 70­ ja 80­lukujen Ilo­ saarirock­veteraanit muista­ vat, että viranomaiset panivat lähinnä kapuloita rattaisiin. Jossain vaiheessa kaupunki huomasi, että hipit ja punkka­ rit tuovat kaupunkiin rahaa ja mainetta. ”Muualla ei oikein ole syn­ tynyt tällaista organisoitumis­ ta. Täällä on pitkät perinteet 70­luvun alusta asti”, Mielo­ nen sanoo. Etenkin 2000­luvulla kau­ pungin haltuunottanut Pop­ katu on kaupungille kullanar­ voinen kokonaisuus. Kävijöitä on vuosi vuodelta enemmän myös muualta kuin Joensuus­ ta ja myös ulkomailta. Ohjel­ maa ja tekemistä on kaikille vauvasta vaariin, eikä maksu­ ton tapahtuma rajaa ulos edes vähävaraisia. Popkatu -kaupunkifestivaali Joensuussa 12.–16. heinäkuuta. Ve nla M uta ne n Art tu Ko kko ne n Pa si H uttu ne n
• PORTIT AUKI PORIIN 11. 15.7. 2016 KESÄN KUUMIN KESKUSTELUTAPAHTUMA Susannat, Jarit, Matit, Maijat ja koko Suomen kansa: Tervetuloa SuomiAreenaan SuomiAreenan Avajaisbileet Maanantaina 11.7. klo 19 – avoinna kaikille C M Y CM MY CY CMY K SA_Voima-lehti_2016_v2Painoon.pdf 1 13. 6. 16 13:24 www.kaustinen.net Huippuelokuvat kotisoHvalle ro se bu d. fi uutuus ! kaikki ylärivin leffat kaikki alarivin leffat 14,50 € 12,50 €
• 44 • 6 / 2016 Bonkin saaga Kone, joka näyttää koneelta, ei välttämättä ole kone. Taide, joka ei näytä taiteelta, voi olla kiinnostavaa taidetta. TeksTi Jari Tamminen B onk­TaiTeen ytimes sä ovat ko­ neet, jotka eivät toimi, ja yritys, jota ei ole. Bon­ kin saaga sai al­ kunsa 1980­luvun loppupuolel­ la, kun Alvar Gullichsenin piti tuottaa veistoksia osana opin­ tojaan Kuvataideakatemiassa ja veistosten tekeminen van­ hoista koneenosista tuntui omimmalta. Sittemmin veistosten ympärille kasvoi poikkitai­ teellinen kokonaisuus ja suurnäyttely. ”Voisin kuvitella, että Bonkin tulkinta muuttuu sitä mukaan kun maail­ ma muuttuu”, Gullichsen toteaa Helsingin kaupun­ gintalon neuvotteluhuo­ neessa. Bonk Business Inc. on kokonaistaide teos, jossa veistokset, manipuloidut kuvat, yritysgrafiikka ja tarina kietoutuvat sur­ realistiseksi kokonai­ suudeksi. Kaupungin­ talon Virka­galleriassa, Bonk Expon avajai­ sissa yleisölle jaettiin Learning Patch ­laas­ tareita, jotka otsaan liimattuina luovutta­ vat ”hormoneja” se­ kä ”neurotransmit­ tereita” aivoihin. Bonk näyttää aidol­ ta, mutta ei sitä ole – vastuu on aina katsojalla. ”Perusresepti näyttelyssä on se, että on joku härve­ li, joka näyttää vaikka satavuotiaal­ ta. Sen vieressä on samanikäisen nä­ köinen kuva, jossa on se sama kone, ja esittelyteksti koneelle”, Gullichsen avaa konseptiaan. ”kun lanseerasimme ensimmäiset Bonk­koneet vuonna 1989 debyytti­ näyttelyssäni Galleria Krista Mikko­ lassa, sitä pidettiin ylikuumentuneen talouselämän satiirina. Kun Bonk juhlisti 100­vuotista historiaansa Po­ rin taidemuseon suuressa näyttelys­ sä vuonna 1993, oli lama ja teoksia tulkittiin sen valossa”, Gullichsen kertoo. Vuonna 2016 teokset ovat jälleen saaneet uuden tulkinnan. ”Bonk Expon avajaisissa puhunut suurlähettiläs Petri Tuomi-Nikula to­ tesi, että maailma on muuttunut en­ tistä enemmän Bonkin kaltaiseksi – fiktion ja toden raja on hämärä niin politiikassa kuin bisneksessäkin.” Gullichsen ei anna valmista tulkin­ taa tai lukuohjetta katsojalle. ”Taiteilijalla saattaa olla tietyt mo­ tiivit, mutta yleisö voi löytää teoksis­ ta ihan toisia merkityksiä – yleisön tulkinnat ovat toinen osa tästä yhtä­ löstä. Henkilökohtainen intentioni Bonkin suhteen oli alkujaan puhtaasti surrealistinen.” Kuvitteellisilla brändeillä leikittely ja fiktiivisen maailman luominen tun­ tui taiteilijasta ”älyttömän hauskalta”. Odotuksista poikkeava taidekonsepti myös puhuttelee yleisöä, joka ei tai­ teen pariin tavallisesti hakeudu. Sen huomaa myös kaupungintalol­ la: läpi haastattelun turistit häärivät ja kuvaavat Bonk­koneita neukkarin ik­ kunan toisella puolella. ”Bonk on esimerkki siitä, kuinka katsojalle voi esitellä taidetta, joka ei näytä taiteelta.” PerHeYriTYkseksi esiTelTY Bonk­ yhtiö on ollut alusta alkaen poikkitai­ teellisen yhteistyön tulos. ”Richard Stanley on konseptua­ listimme. Hän vastaa teksteistä ja ta­ rinoista ja on paneutunut mainos­ maailman koukeroihin. Minä en ole niinkään kiinnostunut mainonnas­ ta, vaan minua kiinnostavat ensi­ sijaisesti luova prosessi ja sen vai­ heet – minä näen tässä veistoksia, grafiikkaa ja valokuvataidetta.” Stanley oli myös mu­ kana ideoimassa Bonkin anjovisteknologiaa. Monet Bonk­koneet perustuvat (kuvitteellisen) Perun jät­ tianjoviksen (lat. Engraulis Baltica) prosessointiin. Jopa 1,8­metrisiksi kasvavista sil­ leistä jalostetaan päihdettä, garumia, joka oli muun mu­ assa Leninin suosios sa – ja kaappasipa Rasputin garumin seireeninkutsun avulla tsaa­ rin hovin haltuunsa. Ruotsissa garum­ nuuska oli kuuminta hot­ tia 1800–1900­lukujen taitteessa, ja vuonna 2011 hallusinogeenis­ tä garumia myytiin yli miljardi litraa. ”Olimme saaristossa päre kattot­ alkoissa Richardin kanssa. Siinä katolla keskustelimme – kuten ai­ na – niitä ja näitä, ja niin anjovis­ O laf C ard elu s
• 6 / 2016 • 45 kulttuuriHÄiriNtÄ ”iNteNtioNi oli puHtaasti surrealistiNeN.” konsepti syntyi. Siis ajatus siitä, että kokonaisen yritysmaailman lisäksi täs­ sä olisi jonkinnäköinen luonnontieteel­ linen fiktiivinen aspekti. Siinä katon­ harjalla Bonk­perheen imperiumi sai alkupläjäyksensä.” Bonk­yhtiön perustaja Pär Bonk sai surmansa Siperiassa vuonna 1908 anjovisdynamon räjähdykses­ sä. Generaattorin toiminta perustui magneettikenttää kiertävien anjovis­ ten tuottaman energian talteenottoon. Bonk­koneiden selityksissä anjovisja­ losteet toistuvat loputtomasti, ja anjo­ vispohjaiset innovaatiot ovat johtaneet mullistaviin luonnontieteellisiin löytöi­ hin. Niihin lukeutuu muun muassa en­ nen tuntemattomien biomagneettisten sähköaaltojen havaitseminen. ensimmäiseT Bonk­koneeT olivat Gullichsenin itse rakentamia, mutta omat käden taidot eivät kuitenkaan riittäneet tyydyttämään hänen vaati­ mustasoansa. Niinpä hän hankki pian apua veistosten toteuttamiseen ”Henrik Helpiön myötä koneiden tekninen taso nousi uudelle tasolle, ja niihin tuli ihan uutta arvokkuutta.” Eri aikakausia Bonkin yli 100­vuo­ tisesta historiasta edustavat koneet on tehty uskollisesti: kunkin aikakau­ den tekniikkaa on kunnioitettu ja ajal­ le tyypillisiä osia hyödynnetty. Vaikka koneet ovat fiktiivisiä, ne edustavat monella tavalla arkkityyppejä aika­ kautensa teollisesta muotoilusta. Eri­ tyistaitojen tarpeen lisäksi Gullich­ sen huomauttaa, että yhden taiteilijan resurssit eivät olisi riittäneet koko Bonk­tuoteperheen ja siihen liittyvien tuottamiseen. Gullichsenin erityismaininnan an­ saitsevat mukana kulkeneet valoku­ vaajat Magnus Scharmanoff, Magnus Weckström ja Olli Lehtinen – mutta myös lukuisat tutut ja kylän­ miehet, jotka ovat väsymättä posee­ ranneet Bonk­mainoksissa, ­julisteissa ja ­videoissa. edellä esiTeTTY väiTe Bonkin hil­ jaiselosta on sikäli väärä, että Bonk­ museo on toiminut Uudessakaupun­ gissa vuodesta 1994 alkaen. Suomessa ei ole montaa elossa olevaa taiteilijaa – ITE­skenen ulkopuolella – jonka tai­ teen varaan on perustettu oma museo. Gullichsen ei suostu ottamaan tästä kunniaa itselleen. Hän näkee Bonkin ryhmätyöskentelyn tuloksena, eikä hän osallistu henkilökohtaisesti mu­ seon toimintaan tai pyörittämiseen. ”Porin taidemuseon suuren näytte­ lyn yhteydessä Uusikaupunki sai osak­ seen huomiota. Valtaosa koneista oli rakennettu siellä, ja myös monet näyt­ telyn kuvista oli otettu siellä. Kaupun­ gin kulttuuriväki sai idean museosta ja kaupunki innostui. Museolle tarjottiin vanha sähkökeskus käyttöön.” Museossa pidetään asiaan kuulu­ vasti yllä illuusiota aidosta yrityshis­ toriasta, ja oppaatkin tuntevat Bonk­ yhtiön kuvitteellisen tarinan etu­ ja takaperin. Museon voi nähdä yhtenä isona installaationa ja henkilökunnan esityksen performanssina. Vasta kier­ roksen lopussa kävijöille paljastetaan – tarvittaessa – että kaikki on puhdas­ ta palturia. Harvemmin museokävijät suuttu­ vat vedätyksen paljastuttua. BONK EXPO 2016 Helsingin Virka-galleriassa 11.9. asti. www.bonkcentre.fi BK-50 Vuonna 1915 massiivisten revontulien huumaama Pärre Bonk teoretisoi elektromagneettiset aallot, jotka hän nimesi Van Goghin kentäksi. Nämä aallot yhdessä kosmisten säteiden kanssa antavat tarvittavan nosteen Bonkin meteorologiselle BK-50-pallolle. O lli Le htin en
• 46 • 6 / 2016 kulttuuri Titanik haastaa jäävuoria Turkulainen Arte ry vie taidetta kierrätettyihin tiloihin. TeksTi Tuomas ranTanen kuva velda Parkkinen m uuTaman kiven­ heiton päässä Turun Tuomio­ kirkolta, Aura­ joen rantapenke­ reellä sijaitsee entiseen yleiseen käymälään vuonna 1988 pesiytynyt Titanik­galleria. Turun vanhinta nykytaiteen galleriaa pyörit­ tää taiteilijavetoinen Arte­yhdistys, jo­ ka on perustettu jo vuonna 1960. Arte pyrkii näyttelyillään ja muilla projekteillaan tuomaan esille korkea­ tasoista nykytaidetta, edistämään jäsentaiteilijoidensa kotimaista ja kansainvälistä verkostoitumista ja käymään kriittistä taidekeskustelua omassa kaupungissa ja laajemminkin. voiman iskurYHmän vieraillessa Tu­ russa Titanik on ohjelmansa mukaan suljettu. Röyhkeä tiimi kuitenkin tun­ keutuu tilaan kesken näyttelyripustuk­ sen. Arten viimevuotinen puheenjohta­ ja Ville Laaksonen tulee vastaan ulos­ heittäjänä, mutta innostuu saman tien sisäänheittäjäksi huomattuaan vierai­ den viattoman uteliaisuuden ja ryhtyy esittelemään rakenteilla olevaa näytte­ lyä ja sen losangelesilaisia kuraattorei­ ta Ichiro Irietä ja Kio Griffithiä. Turkulaisesta taideyhteisöllisyy­ destä innostunut Irie kertoo, kuinka Los Angelesissa on satoja kaupallisia taidegallerioita, joilla on omat ylei­ sönsä ja tyylilokeronsa. Häntä nau­ rattaa kuulla, että Turussa on vain yk­ si kaupallinen galleria. Toista ollaan perustamassa. Seinille ripustetuissa ja tilassa seiso­ vissa töissä on vahvaa käsitetaiteellista kierrettä. Laaksonen ja Irie houkutte­ levat vieraat myös pihalle katsomaan ikkunaan teipattua työtä, jonka saa älypuhelimen sovellutuksella herää­ mään animaatioksi. la aksonen on ylpeä edustamansa taiteilijayhteisön pyrkimyksestä haas­ taa taiteella kaupunkitilan byrokraat­ tisia imperatiiveja. ”Arte toimi pitkään ilman vakituis­ ta tilaa. Oli luontevaa, että kun sellai­ nen löytyi, galleria tehtiin entiseen jul­ kiseen vessaan. Nykyään taiteilijoiden kannattaisi laajemminkin ottaa mallia vaikka siitä, miten Berliinissä erilaisia tiloja vallataan taiteelle. Pieni kansa­ laistottelemattomuus ja erilainen rajo­ jen kokeilu kuuluvat asiaan”, manifes­ toi Laaksonen. Viime kesänä Arte järjesti lopetet­ tuun Kokkolan vankilaan taiteilijave­ toisten gallerioiden, kollektiivien ja vapaiden taiteilijoiden yhteisnäyttelyn Valtio+. Siinä törmäsivät yhteen totaa­ lista kontrollia edustava vankilatila se­ kä ainakin ideaalisessa merkityksessä ”vapaa” taide. Heinäkuussa Arte ry vie taide­ tapahtumansa Alvar Aallon suun­ nittelemaan Paimion keuhkoparanto­ laan. Näyttelyn yhtenä lähtökohtana on Aallon ajatus siitä, että rakennus itsessään voi toimia parantavana ele­ menttinä. Näyttelyn taiteilijat Anna Torkkel & Masi Tiitta, Anni Puolakka, Essi Kausalainen, Frank Brümmel, Harri Laakso, Hertta Kiiski, Jaakko Pallasvuo, Mikko Kuorinki & Lisa Radon sekä Tero Nauha tuovat tuberkuloosi parantolaan ni­ menomaan tilasidonnaisia teoksia ja esityksiä. Samalla näyttely kommentoi tässä ajassa tunnistettavaa väliaikaisuuden teemaa. Titanikin näyttelyohjelma löytyy osoitteesta www.titanik.fi Parantola-näyttely Paimion parantolassa 2.–22.7.2016. Näyttelyvieraiden on ilmoittauduttava etukäteen osoitteeseen info@titanik.fi. Galleria kaupunkitilaa elävöittämässä. Losangelesilainen kuraattori Ichiro Irie saa Titanikin ikkunaan tehdyn teoksen älypuhelimellään liikkumaan. viime vuonna Arte ry ilmoitti taidepoliittisena kannanottonaan, ettei se – alan käytännöistä poiketen – peri vuoden 2016 alusta alkaen näyttelyistään taiteilijoilta vuokraa. Arten toiminnanjohtaja Eliisa Suvanto kertoo, ettei päätöstä tehtäessä yhdistyksellä ollut vielä tietoa tulevasta rahoituksesta. ”Tällaisiin riskeihin eivät suuremmat toimijat käytännössä pysty. Onneksi Titanikgallerian tuki tälle vuodelle kuitenkin järjestyi Suomen Kulttuurirahaston kautta”, Suvanto huokaa. Arte tarjoaa nyt taiteilijoille ilmaiseksi näyttelytilan, ripustusavun ja yhdistyksen käytössä olevan av-kaluston. Näyttelyvalvonta hoituu arkiviikolla henkilökunnan toimesta, viikonloput jäsenistön vapaaehtoistyönä. Näyttelyajoista suurin osa jaetaan avoimen haun perusteella. Teosmyynnistä Arte ei pyydä välityspalkkiota. Gallerian vuokrattamuus riippuu jatkossa yhdistyksen avustuksista. Suvanto myöntää, että gallerian pyörittäminen osittain samojen säätiöiden kautta kuin mistä usein tulevat myös taiteilijoiden omat apurahat saattaa syödä taiteilijoiden toimeentuloa toisesta päästä. ”Tavoiteena meillä kuitenkin on, että nimenomaan taitelijayhteisövetoiset galleriat voisivat saada näyttelytilojensa vuokriin tukea suoraan OKM:n Taiteen edistämiskeskuksen kautta myöntämän toiminta-avustuksensa kautta. Olisi koko taidekentälle eduksi, jos nämä galleriat voisivat osaltaan olla pohtimassa sitä, millaista taiteen esittämistä kannattaa tukea. Tämä tietysti edellyttäisi, että samalla taiteen tukemista ylipäänsä lisätään.” Taiteilija maksaa – tai sitten ei kulttuuri
• 6 / 2016 • 47 kuVataiDe rock vastaan rasismi m usTavalkoisisTa valo­ kuvista vyöryy läpi huu­ toa, naurua, hälinää ja rockia. Englantilaisen Syd Sheltonin valokuva näyttely Rock Against Racism on vallannut Galleria Tiketin seinät, jotka ovat nyt täynnä eloa ja liikettä. Tiivistunnelmaisista tilannekuvis­ ta voi nähdä saman kiihkon ja kapi­ nan, oli kyse sitten keikkalavalle ylei­ sön joukosta kiipeävistä punkkareista tai joukon ylle, yleisen vessan katol­ le nousseesta kansalaisvapausakti­ vistista. Rock Against Racism ­valokuva­ näyttely on ikuistus samannimisestä 70­luvulla syntyneestä rasisminvastai­ sesta liikkeestä ja sen huikeista keik­ ka­ ja festivaalihetkistä. Muusikot ha­ lusivat vastustaa näkyvästi rasismia yhteiskunnassa ja musiikkikulttuuris­ sa. Kipinä syttyi muun muassa Eric Claptonin ja väitetysti myös David Bowien rasistisista lausunnoista. Ta­ pahtuma kasvoi keikasta festareiksi, ja on sittemmin laajentunut Britan­ niasta muualle. Suomen Rock Against Racism ­konsertissa 1.6. esiintyivät muun muas sa Tuomari Nurmio, Pää Kii ja Pelle Miljoona. TUOTTAVIN YKSIKKÖ LAHDEN TAIDEINSTITUUTIN VIIMEINEN OPINNÄYTETYÖNÄYTTELY L A H D E N TA I D E M U S E O S S A 4 . 6 . 2 1 . 8 . 2 1 6 w w w. l a h d e n m u s e o t . f i Ve er a Mi kk ola : Pe lko , 20 16 . Ku va : Pa si Au tio . kYYnikko olisi voinut neljäkymmen­ tä vuotta sitten sanoa, etteivät muuta­ man kitaraveikon musisoinnit paljon maailmaa muuta. Tapahtuma kuiten­ kin osoitti, miten suuri vaikutus esiku­ valla on. Artistit olivat kovia, ja fanit halusivat olla heidän kaltaisiaan. Muusikot eri kansallisuuksista esiintyivät yhdessä, ja musiikkityylit alkoivat ottaa vaikutteita toisistaan. Rock Against Racismilla on käännyn­ näisiäkin: entisiä skinejä ja rasisteja on siirtynyt tukemaan liikettä. Tämä ei todista ainoastaan musiikin vaiku­ tuksesta, vaan myös sen, miten suuria asioi ta on mahdollista saada aikaan, kun uskalletaan ja viitsitään vastustaa epäoikeudenmukaisuutta. rock againsT racismin suosio on taas hiukan hiljaisemman kauden jäl­ keen nousemassa, mikä ei sinänsä ole mikään ihme. Rasismi ei ole koskaan ollut mikään uusi asia, mutta tapah­ tuman kasvanut suosio kertoo ajan­ kohtaisuuden lisäksi myös siitä, että rasisminvastaisella toiminnalla ja kult­ tuurilla on kannattajia. Syd Sheltonin valokuvanäyttelystä jääkin päällimmäisenä mieleen yhtei­ söllisyys, uhma ja usko muutokseen. Rasismi ja sen ikuinen ajankohtaisuus on masentavaa, mutta kun joukko ih­ misiä kokoontuu juhlimaan tasa­arvon ja suvaitsevaisuuden puolesta, meno on useimmiten hyvä – kuten valoku­ vista näkyy. Sen lisäksi niin voidaan joskus muuttaa maailmaa. ellen elJaala Rock Against Racism -valokuvanäyttely Galleria Tiketissä 1.6.–2.8. Vapaa pääsy. Syd Shelton ikuisti kuviinsa kiihkon ja kapinan. la 6.8. klo 15 Taaborivuori soi Taaborinvuori, Koulunkulmantie 34, Palojoki (Nurmijärvi) Agents & Vesa Haaja LIPUT alk. 23 €, www.lippu.fi. R-kioskeilta tapahtumanrolla 104167. Portilta tuntia ennen tapahtumaa. Lipun hintaan saatetaan lisätä myyntipistekohtainen toimituskulu. NURMIJÄRVEN KULTTUURIPALVELUT www.nurmijarvi.fi Rautalankaja iskelmämusiikin legenda nousee Taaborinvuorelle! Saamelaismuseo & Luontokeskus Ikkuna saamelaiseen kulttuuriin ja pohjoiseen luontoon! www.siida.fi
• 48 • 6 / 2016 kulttuuri a amu alk a a Moskovassa erikoisella ta­ valla. Ham­ paita pestes­ säni kuulen valtavaa jylinää. Hävittäjät harjoittelevat tulevia voiton­ päivän juhlallisuuksia varten ja suihkuttavat taivaalle Venä­ jän lipun värit. Pauhu yhä kor­ vissani lähden kohti Kubinkan pikkukaupungin Patriot­puis­ toa, Venäjän puolustus voimien ylläpitämää isänmaallista teemapuistoa. The Guardian ­sanomaleh­ ti uutisoi kesäkuussa 2015, et­ tä presidentti Vladimir Putin vihki käyttöön ensisijaisesti lapsille ja nuorille suunnatun militaristisen puiston Mosko­ van länsipuolella. Tapahtuma noteerattiin Suomenkin leh­ dissä. Teemapuiston budje­ tiksi kerrottiin noin 320 mil­ joonaa euroa, ja vuonna 2017 lopullisessa muodossaan avat­ tavan Patriot­puiston ympä­ rille suunnitellaan hotelleja ja viihdekeskuksia. Puiston avajaispuhees­ saan Putin kertoi myös uu­ sista mannertenvälisistä oh­ juksista. Moottoripyöräkerho Yön susien johtaja Aleksandr Zaldostanov totesi samassa ti­ laisuudessa armeijan romanti­ soinnin olevan hyvä asia. kuBinkan juna­asemalla ei näy merkkiäkään mahtavas­ ta nähtävyydestä. Aseman edustan lohkeillut asfaltti ih­ metyttää: täältäkö tosiaan löytyy Putinin suurenmoi­ nen Patriot­puisto? Huomaan Tankovii muzei (Tankkimuseo) ­tekstillä varustetun bussin. Kyselen bussia, jolla pääsee Patriot­ puistoon. Mies kertoo, että tankkimuseon bussi lähti juuri, ja neuvoo minua kävele­ mään noin kolmen kilometrin matkan. Patriot­puistosta hän ei ole kuullutkaan. Polku tankkimuseolle – siis tulevaan Patriot­puistoon tai sen yhteen alahaaraan – kul­ kee pitkin maantien vartta. Puolivälissä matkaa varmis­ tan olevani oikealla tiellä koh­ dalle sattuneesta rautakau­ pasta. Ystävällinen myyjä vie minut ikkunalle ja osoittaa sinistä hallia: museo on tuon rakennuksen takana. Kuljet­ tuani pienen maaseutuky­ län läpi näen aidatun, piikki­ langoin suojatun ja vartioidun alueen. Kurainen polku vie pääportille. Junalippu Moskovasta Ku­ binkaan maksoi vain muuta­ man euron, mutta ulkomaa­ laisen pääsymaksu museoon on 1 700 ruplaa, eli noin 23 eu­ roa. Venäläiset aikuiset pääse­ vät sisään 500 ruplalla, noin kuudella eurolla, ja lapset 350 ruplalla, noin viidellä eurolla. Alle kuusivuotiaille museo on ilmainen. Käyn ensimmäiseksi ra­ vintola­alueella vesipullon ja lounaan toivossa. Tarjon­ ta on niukkaa: ensisijaisesti šašlikkia ja nalle­piparkakku­ ja. Nalleille on sokerikuorru­ tettu maastopuvut. venäJällä on meneillään vapun ja voitonpäivän väli­ nen loma­aika, ja on kaunis kesälauantai, mutta puistossa on hiljaista. Ensimmäisessä on suuri halli, jossa on tusi­ noittain tankkeja. Kaksi nuor­ ta miestä ottavat selfieitä. Tankkimuseon rakenne on yksinkertainen: runsaasti pa­ rakkeja, joissa on toisen maail­ mansodan tankkeja ja hieman uudempia panssareita eri puo­ lilta maailmaa. Neuvostoliittolaisiin tank­ keihin on kirjoitettu iskulau­ seita, kuten ”Isänmaalle”, ”Sta­ linille”, ”Voitto on meidän” ja ”Kohti Berliiniä”. Puistossa voi tutustua myös Suuren isänmaallisen sodan sankareiden pienoiselämäker­ toihin ja ihastella monenlaisia muistomerkkejä, kuten ilma­ voimien memoriaalia, joka on tehty lentokoneen keulaosasta. Alueella on myös pieni kirkko muistuttamassa valtion ja kir­ kon välisestä väkevästä yhtey­ TeksTi Ja kuvaT silJa PiTkänen destä nyky­Venäjällä. Lapsille myydään helikopterin ja tan­ kin muotoisia folioilmapalloja sekä Hello Kitty ­palloja. Kesäpäivää puistossa viettä­ vien perheiden joukossa huo­ miota herättää kolmen nah­ ka­asuihin sonnustautuneen miehen seurue, joiden takke­ ja koristaa moottoripyöräker­ hon logo. Kaksimetrisellä mo­ toristimiehellä on mukanaan murrosikäinen lapsi, joka niin ikään puettu nahkaan. Lapsi on innoissaan eri sotien taiste­ luita esittävistä dioraamoista sekä monenlaisista ammuksis­ ta vitriineissä. Suurinta osaa parakkien tankeista saa vain katsella, mutta joihinkin pääsee myös sisälle. Moni vierailija jonottaa päästäkseen ohjaamoon. Van­ hemmat ottavat kuvia lapsis­ taan ja aviopuolisot toisistaan tankkien päällä ja vieressä. Pienillä myyntitiskeillä on kaupan samaa tavaraa, joka on tuttua Pietarin ja Mosko­ van toreilta ja matkamuis­ tomyymälöistä: magneette­ ja, joissa on maan historian mahtihahmoja ja neuvosto­ liittolaisia propagandajulis­ teita, Putin­mukeja ja paitoja sekä kaikkea Neuvostoliittoon liittyvää tilpehööriä: kun­ niamerkkejä, taskumatteja, karvalakkeja. Eräässä hallissa esitellään miehistönkuljetusvaunuja. Ne ovat virkistävä poikkeus tank­ kirivistöjen jälkeen. Päiväkoti­ ikäinen poika katselee pitkää vaunua ja hihkaisee: ”Limu­ siini!” Neuvostoliitto ja nyky­ Venäjä ovat samaan aikaan läsnä, kuin Stalin ja Putin is­ kisivät toisilleen silmää. Puistossa voi myös ampua maalitauluihin. Jatkuva pauke aiheuttaa päänsärkyä, mutta auttaa myös suunnistamaan kohti ampumarataa. Asei­ ta kokeilevat kaikki pienistä tytöistä ja pojista äiteihin ja isiin. Aseet ovat oikeita, ja nii­ tä on useita erilaisia. Katselen räiskintää suoja­aidan takaa, ja jalkani viereen kimpoaa iso hylsy. Päivä on noTk aHTanuT kohti iltaa, ja tankkien katsele­ minen alkaa uuvuttaa. Ohitse­ ni juoksee villisti karjuen noin neljävuotias poika aseen kans­ sa. Säikähdän, vaikka kysees­ sä on leikkipyssy – hetki sitten Postikortti isänmaallisesta teemapuistosta Näin venäläistä patriotismia myydään lapsille. VaNHemmat ottaVat kuVia lapsistaaN ja aViopuolisot toisistaaN taNkkieN pÄÄllÄ ja VieressÄ.
• 6 / 2016 • 49 näin vesseleitä ampumassa oi­ keilla aseilla. Lähden puistosta. Odotte­ len bussia juna­asemalle ja katselen alueen karttaa. Sii­ hen on merkitty rautatie, joka vie tankki museosta varsinai­ seen Patriot­ puistoon. Juna­ kuljetusta ei näy, eikä bussi­ kaan saavu. Kävelen takaisin asemalle. Valitsen toisen reitin, mutta se on vielä edellistäkin kehnompi. Kuljen osan matkasta Mosko­ va–Minsk­moottori tien vart ta. Ylittäessäni moottoritiesillan alla kulkevat kiskot tulen aja­ telleeksi, että entä jos Mosko­ vaan ei enää menekään junia. Puiston yhteyteen suunniteltu­ ja hotelleja ja viihdekeskuksia ei myöskään näy, ja Kubinkan majoitusmahdollisuudet liene­ vät rajalliset. Puisto jättää mo­ nia kysymyksiä. Kubinkaa ympäröi puuta­ lojen vyöhyke. Puutarhois­ sa tuoksuvat omenankukat. Kauppoja suljetaan, postitoi­ misto on jo kiinni. Keskus­ aukiolla on suuren isänmaal­ lisen sodan muistomerkki. Nuoria armeija­asuisia mie­ hiä pakkautuu busseihin – muistomerkillä on juuri päättynyt voitonpäivävii­ kon juhlatilaisuus. Mosko­ vaan lähtee yhä junia. Aurin­ ko painuu alemmas ja tekee varjoista pitkiä, hyvästelen Kubinkan. Junan ikkunasta näkyy rehottavia niittyjä, joilla miesporukat viettävät iltaa šašlikin ja vodkan kanssa. Nuori nainen soittaa junassa kitaraa ja laulaa sodanvastai­ sia folk­lauluja poikaystävän kiertäessä keräämässä esiin­ tymispalkkiot. Moskovan esi­ kaupungin valtavissa asuin­ taloissa syttyvät vähitellen valot. Ajattelen venäläisiä ys­ täviäni Venäjällä ja sen ulko­ puolella. Mitä mieltä he olisi­ vat Patriot­puistosta? suomessa julkaistujen Pat­ riot­ puistoon liittyvien uutis­ ten kommenttiosioissa tode­ taan, että lapsille ja nuorille kohdistettu armeijan ihan­ nointi tuo mieleen 30­luvun Saksan ja että Suomen olisi turVallisuus poliittisia kysymyksiÄ HuolestuttaVampia oVat NiiN kutsuttuuN isÄNmaallisuus­ kasVatukseeN liittyVÄt seikat. syytä liittyä Natoon ensi tilas­ sa Venäjän uhan torjumiseksi. Lapsille suunnattu milita­ ristinen teemapuisto herät­ tää toki huolta, mutta turval­ lisuuspoliittisia kysymyksiä huolestuttavampia ovat niin kutsuttuun isänmaallisuus­ kasvatukseen liittyvät seikat. Teemapuistossa lapsille suo­ raan ja epäsuoraan tarjottavat roolimallit ovat vinoutuneita, puhumattakaan siitä, että so­ tatila tulevaisuuden visiona ei edusta kestävää kehitystä kuin korkeintaan aseteollisuudelle. Puistossa esitellään myös so­ ta­ajan naissankareita, mutta tarjolla olevat sukupuoliroolit ovat varsin yksipuolisia. Ku­ vasto on tuttua jo neuvosto­ ajan propagandasta. Venäjästä uutisoidaan usein varsin raflaavasti – or­ todoksipapit siunaavat aseita, Yön sudet ratsastavat ja am­ muskelevat, Putin perustaa lapsille sotapuistoja. Länsi­ maissakin on kuitenkin sota­ leikkinsä, eikä disney worldien tarjoamissa maailmankuvissa tai sukupuolirooleissa ole ai­ na hurraamista. Vierailu kes­ keneräisessä Patriot­puistossa oli joka tapauksessa monin ta­ voin hämmentävä kokemus. Palaan Pietariin voitonpäi­ vän aamuna. Kaduilla vallitsee iloinen, jopa karnevalistinen ilmapiiri. Palatsinaukiolle on pysäköity tankkeja. Lapset kii­ peilevät villeinä niiden päällä ja roikkuvat piipuissa. Äidit asettelevat piippuihin punai­ sia neilikoita. VäkeVää sanomaa tiedon janoon! rosebud.fi Rosebudin tietokirjakaupat Kolmen sepän kirjakauppa ja Kaisatalon Rosebud toivottavat tervetulleiksi! William McCants isis ja ilmestys terra cognita Matti Vuento virukset gaudeamus 25 € Jari Luomanen ilmakehän ilmiöt ursa 36 € Ville Ropponen sankarimatkailijan jugra rosebud/like 23 € Reiners, Seppä, … (toim.) estetiikan klassikot ii gaudeamus 27 € Janna Levin mustan aukon blues ursa 34 € Ritva Siikala musta sielu, valkonaama aula 20 € Le Monde diplomatique 1900-luvun atlas into Celso de Campos Jr pelé aviador 42 € 24 , 90 € uutuus ! 29 €
• 50 • 6 / 2016 kulttuuri eurooppalaisia unelmia ja painajaisia Ryhmäteatterin Shakespeare­tulkinnassa ja Kellariteatterin 60­vuotisjuhla­ näytelmässä hallitaan myös ristiinpukeutuminen. Y li 400 vuoTTa sit­ ten ensi­iltansa saa­ nut Kesäyön uni on eurooppalaisen kult­ tuuriperinnön kovaa ydintä. Siinä teatterin oppi­isä William Shakespeare käsit­ telee romanttisen parisuhdesolmuilun ohella seksuaalisten halujen ja tietois­ ten valintojen ristiriitaa, yhteiskunnal­ lisia valtarakenteita, sukupuoliroolien moninaisuutta, komedian ja tragedian eroja sekä taiteen suhdetta elämään. Esa Leskisen Suomenlinnan kesä­ teatteriin ohjaama versio jatkaa kunnial la Ryhmäteatterin verevien klassikkojen kesäteatterisarjaa. Sovituksessa päällimmäiseksi nou­ see jo alunperin sovinnaisuuden ra­ joja kolkuttelevien sukupuoliroolien sek suaa li suuden jatkojalostaminen entistäkin ilottelevampaan suuntaan. Pyry Äikään drag­pastissi rakkaudes­ sa pettyneenä Helenana on mainio ja Noora Dadun housurooli nuorta mie­ hisyyttä uhoavana Lysanderina suo­ rastaan aseistariisuva. Queer­hupailuna toimii myös Walt Disneyn seitsemän kääpiön tapaan laulaen marssivien raavaiden käsi­ työläisten (Aarni Kivinen, Jarkko Pajunen, Mikko Penttilä, Juha Pulli ja Marko Tiusanen) metamorfoosi met­ sänkeijuiksi ja himokkaaksi aasiksi. Nuorten rakastavaisten sarjassa Anna-Riikka Rajanen pitää mainios­ ti puoliaan Hermiana, kun taas Henri Tuomisen Demetrius haastaa sattu­ vasti Lysanderia. Sen sijaan keijujen kuningasparin (Minna Suuronen ja Robin Svarström) jännitteinen suhde jää osin avautumatta. Sari Mällisen lavakarisma ei ole kadonnut minnekään, mutta hänen Puckinsa kohdalla jää hiukan epäsel­ väksi se, näyttäytyykö tämä tekstin al­ ter ego ­hahmo hömelönä koheltajana, ilkikurisena juonittelijana vai piruile­ vana ilkimyksenä. mYös kellariTeaTTerin Euroopassa roolitus nojaa osaltaan ristiinpukeutu­ miseen. Ratkaisu tosin liittynee nais­ valtaiseen näyttämökokoonpanoon. Käytännössä valinta toimii hyvin ja luo hahmoihin selvästi lisää karaktääriä. Vihtori Rämän ohjaama Klitsun 60­vuotisjuhlanäytelmä perustuu skot­ lantilaisen David Greigin tekstiin, joka pöyhii Euroopan taloudelliseen kehi­ tyksen ja maahanmuuton jännitteitä. Näytelmän viiltävästä ajankohtaisuu­ desta johtuen ei heti arvaisi, että se on tuotu näyttämölle ensi kertaa jo vuon­ na 1994. Kellariteatterin ahtaaseen mutta viehättävään esitystilaan rakennettu näyttämökuva on vertauskuvallisesti vahva. Huoneen lävistävät pitkittäin ratakiskot, joiden päällä kulkee pyöril­ lä pikkukaupungin pienoismalli leikki­ rautateineen. Asetelma kuvaa osuvasti eurooppalaisen arjen pysähtyneisyy­ den alla olevaa suurempaa muutosta. Näyttämötilan kolmantena verti­ kaalitasona kulkee lavetti, jolta käsin hahmot tekevät huomioita yhtä lailla omasta kaupungistaan kuin laajem­ masta näkymästä. eurooPan taloudellisten tehosta­ misvaatimusten myötä hylätylle rau­ tatieasemalle sijoittuvan näytelmän näkökulmahahmona voi pitää Adelea (Maija Hartikainen). Rispaantuneine balettivarusteineen hän on nykyisen elämänsä jumitukseen turhautunut, länsimaisen vapauden ja humanisti­ sen ihmiskuvan soihdunkantaja. Hänen isänsä, virkaintoisena ase­ mapäällikkönä toimiva ja Euroopan vanhoihin yhteiskuntarakenteisiin symbolisesti sulautuva Fret (Senja Rajalin), on kyvytön näkemään käyn­ nissä olevaa muutosta. Hänelle maa­ hanmuuttajien ilmaantuminen on läh­ tökohtaisesti järjestyksenpidollinen ongelma. Adelen mies Berlin (Johannes Mäkinen) on työnsä menettänyt ja rasistisen uusoikeiston manifesteil­ le altis duunari. Tälle pölyiselle asemalle saapuvat pakolaisina entisen kulttuurinsa pe­ rinnössä kiinni oleva Sava (Katri Tihilä) ja hänen kapinoiva tyttärensä Katja (Tinni Torikka). Draaman yhteiskunnallinen jänni­ te tiivistyy Adelen ja Berlinin välisen suhteen rapautumiseen. Näytelmän avainkohtauksessa itsensä loukatuksi kokeva Berlin tivaa Adelelta, miksi tä­ mä on lopettanut seksin harrastamisen hänen kanssaan. Tähän tivaamiseen tiivistyy se kysy­ mys, jonka eurooppalaisen äärioikeis­ ton kellokkaat näyttävät eri muodos­ sa esittävän vanhan työväenliikkeen ja sivistysporvarillisuuden perillisille. Samalla ulkomaalaisviha rinnastuu mustasukkaisuuteen. Näytelmän toivon horisontti taas rakentuu vapauskaipuisten Adelen ja Katjan välille syttyvän rakkaussuh­ teen varaan. Heidän kauttaan piirty­ vää Euroopan tulevaisuutta varjostaa kuitenkin hiipivä ymmärrys siitä, että näkyvillä olevat synkät pilvet nouse­ vat nimenomaan eurooppalaisuuden ytimestä. kell ariTeaTTerin juhlanäytelmä edustaa Klitsun parhaita perinteitä kunnianhimoisen tekstin ja sovituksen suhteen, kuten siinäkin, että esitys no­ jaa näyttelijöiden osaamisen ääriajoil­ le ulottuvaan vankkaan sitoutumiseen. Kokonaisuudessa on vahvemmin ja heikommin kulkevia kohtia ja ehkä vä­ hän turhaa pituuttakin. Rytmi ja ote tiivistyvät kuitenkin olennaisesti toi­ sen näytöksen alussa. Esityksen kiteyttäjäksi valittu Gösta Sundqvistin vuoden 1989 euroviisu­ karsintaan tekemä kappale Huominen Eurooppa on loistobongaus. Sen koskettavaa lyriikkaa säestävä ironi­ nen diskorenkutus kuitenkin hiukan banalisoi näytelmän traagisen kaaren sulkeutumista. Mutta tietyssä mielessä juuri tätä­ kin on Eurooppa. Tuomas ranTanen William Shakespeare & Esa Leskinen: Kesäyön uni Suomenlinnan kesäteatterissa elokuun loppuun asti David Greig & Vihtori Rämä: Eurooppa Kellariteatterissa 20. elokuuta asti inToHimon suureT kä änTeeT . Demetrius (Henri Tuominen) ja Lysander (Noora Dadu) kilpailevat yllättävästä suosiostaan hämmentyneestä Helenasta (Pyry Äikää).
• HELSINKI GAY UNDERGROUND alkaen 01.07.2016 klo 20-22 juontajina MR. A ja JANNE X helsinki gay underground PAX-FESTIVAALI SUNNUNTAI 31.7. HELSINGIN ALPPIPUISTO Ohjelmaa pienille ja isoille! Järjestöjä ja maailmanr auhaa!! Tsekkaa koko ohjelma rauhanpuolustajat.org/ pax IISA JANNE WESTERLUND MOPO & VILLE LEINONEN MARY A & HENRIKKI PÖNTINEN THE BÄTMÄNS PUUNHALAAJA Bar Loose Perjantaina 29.7. PAX-KLUBI Liput 6€ SANGESUGA SANGESUGA OLIMPIA SPLENDID OLIMPIA SPLENDID
• 52 • 6 / 2016 kulttuuri masha gessen ei suostu valehtelemaan ”Venäjällä asuminen tekee ihmisestä mielipuolen.” TeksTi iida simes kuvankäsiTTelY annika PiTkänen m asHa gessen (s. 1967) istuu Helsin­ ki.Lit ­tapahtuman lämpiössä. Hän­ tä ei stressaa pelkästään type­ rä kysymys ”Miten kauan tätä totalitarismin aikaa kestää?”, johon vastaus kuuluu ”Olen toimittaja, enkä mikään en­ nustaja”. Kohta on myös aika astua suuren suomalaisylei­ sön eteen keskustelemaan Sofi Oksasen kanssa Putinista. Gessen tuntee Putinin ta­ rinan vaikkei miestä itseään. Gessenin Kasvoton mies ­kir­ ja kertoo, miten tuntematto­ muudesta nostetusta KGB­ virkamiehestä räätälöitiin Venäjälle vahva johtaja ja sek­ sikäs suunnannäyttäjä. Ennustamiset sikseen. Mi­ kä on Putinin suuri suunni­ telma toimintansa takana? ”Ei ole mitään suunnitelmia! Sehän Venäjällä on juuri on­ gelma. Asiat ovat irrallisia, ja ajat ovat hyvin sekavat. Putin ei juurikaan suunnittele.” Gessen näyttää murheel­ liselta ja jatkaa. ”Tai niin no. On kaiken takana yksi isom­ pi juttu: Putin haluaa pysyä vallassa. Kaikin mahdollisin keinoin.” Yksi Putinin suunnitte­ lemattomista – mutta po­ liittisesti hänen edukseen toimivista – ideoista on kum­ mallinen homopropaganda­ laki. Sen nojalla homoseksuaaliset teot Pride­ aktivismista samaa sukupuolta olevien keskinäisiin hellyydenosoi­ tuksiin ovat laittomia, sillä teot muka uhkaavat alaikäisiä homokulttuurin rappeuttavalla voimalla. Laki tuli voi­ maan vuonna 2013. Gessen on lesboaktivisti. Homo­ seksuaalien luokittelu alemman luo­ kan kansalaisiksi, kuten hän New York Timesissa kirjoitti, loukkasi syvästi. Hän huomautti lain lisäävän korrup­ tiotakin: koska ”homopropaganda” on muotoiltu epämääräisesti, rikok­ sesta epäillyt maksavat mieluummin lahjuksia kuin kokeilevat onneaan oikeudessa. PiTkään Gessen ei halunnut paeta Ve­ näjältä. Parempi jäädä ja protestoida, hän ja hänen raskaana ollut vaimonsa ajattelivat. Kohta tunneskaalaan tuli mukaan myös pelko. Ystävät vihjailivat, että pariskunnan lapset saatetaan ottaa huostaan lastensuojelun nimissä. Jul­ kisen homovihan kasvaessa Gessen pahoinpideltiin Moskovassa parla­ mentin edessä. Oli aika lähteä Yh­ dysvaltoihin, maahan jossa Gessen oli lapsena asunut. Gessen kirjoitti Pussy Riotin punk­ akteista kirjan Words Will Break Cement. Nimi ”sanat murtavat se­ mentin” on toisinajattelija, kirjailija Aleksandr Solženitsynin kuolematon lause. Teos kertoi naisten kohtaloiden kautta parin vuosikymmenen mittai­ sen tarinan siitä, miten vapaudenkai­ puu vie vankilaan. Kohun taustalta kuoriutui Kremliä halvaannuttava protestien pelko. Patsaiden kaaduttua 1990­luvulla maailma uskoi demokratian ajan koit­ tavan Venäjälläkin. Nyt totalitarismia palautetaan rytisten takaisin. Mitä muuttaisit Venäjällä ensiksi, jos voisit muuttaa jotain paremmaksi? ”Mitään ei voi muuttaa niin kauan kun Putin on vallassa”, tyrmää Gessen. Historian korjausliikkeistä Gessen raportoi yhdysvalta­ laisissa lehdissä: ”Viime vuo­ sina Venäjällä on palautettu Neuvostoaikojen kunniaa. Jopa Stalinin julkista kuvaa on kiillotettu. Häntä esittäviä julisteita on levitetty ympäri maata, ja hänen kehutaan ol­ leen tärkeä, suuri johtaja.” Helsingissä Gessen pohti pidemmälle. ”Ihmiset alkavat jopa käyttäytyä samoin kuin Neuvostoliitossa. On taas tär­ keää osata lukea merkkejä ja tapahtumia, jottei vahingos­ sakaan tee mitään väärää, josta voi joutua vaikeuksiin. Venäjällä asuminen tekee ihmisestä mielipuolen. Sen ymmärtää heti, kun muuttaa muualle.” viime sYksYnä Helsingin kirjamessuilla venäläistoimit­ taja Artemi Troitski huokaili, miten tytär tuli päiväkodista kertoen, että taas leikittiin oh­ jaajien lempileikkiä ”ottakaa fasisti kiinni”. Pelin ”fasistik­ si” joutui yleensä ulkomaalai­ nen, kuten ukrainalainen tai virolainen. Tai suomalainen. Troitskille tämä oli syy muut­ taa Tallinnaan. Kuulostaako leikki tutulta? Gessen ei epäröi. ”Erit­ täin. Pohdin kerran Mosko­ vassa konseptia ’totalitaris­ min museosta’, jossa muun muas sa leikittäisiin samoja leikkejä kuin neuvostoaikaan. Paikalla oli va­ rapääministeri Arkadi Dvorkovitš. Hän kiisti jyrkästi, että leikit olisivat olleet jotenkin erityisiä. ’Muistatko mitä me leikimme?’ kysyin. ’Kylmää sotaa!’ Olenkin alkanut ajatella, ettei Neuvosto liitto mihinkään kadonnut. Se vain muuttui.” Venäjä vaikuttaa haluavan entisen neuvostomaa Viron kumartavan itään päin. Gessen kertoo Narvassa huoman­ neensa virolaisten ja vironvenäläisten puhuvan ristiin: toinen tarina kertoo miehityksestä, mutta toisen mukaan kaikkien oli pakko tehdä uhrauksia vapauden eteen, joka koitti heti, kun natsi­Saksa oli häädetty Virosta. Gessen ajattelee Neuvostoliiton koh­ delleen Viroa julmasti. Kohtelun muis­ taminen on tärkeää. ”Sen myöntäminen ei ole henkilö­ kohtainen loukkaus ketään kohtaan. Eikä valehtelemisessa ole mitään sivistynyttä.”
• 6 / 2016 • 53 kirjallisuus EDDAN JuMALRuNOT Viides askel 2016, 272 s. Muinaisgermaanisen ukkoylijumala Odinin ympärillä on viime aikoina tapahtunut kaikenlaista Suomessakin. On rasistisia katupartioita ja on uudelleenjulkaistuja runoja. Samalla kun Soldiers of Odin -ryhmä taistelee olemassa olonsa ja oikeutuksensa puolesta, julkaisee Viides askel -kustantamo kuvitetun uusintapainoksen Eddan jumalrunoista, joka muodostaa muinaisskandinaavisen mytologian kulmakiven. Hajanaisesti poukkoileva runoteos ei tarjoa kattavaa kuvaa muinaisista uskomuksista, mutta parempaakaan ei ole – kaikenlaista ehtii kadota tuhannessa vuodessa. Yhtä kaikki, meno on jylhää ja draaman kaari kantaa maailman luomisesta Ragnarökiin, eli maailman ja jumalten tuhoon. Siinä välillä sitten muun muassa taistellaan, ryypätään ja pannaan. Kerronnan väkevyydestä kertoo jotain se, että se on kantanut yli vuosisatojen ja -tuhansien. Mikäli ajatus runokerronnasta tuntuu vaikeasti lähestyttävältä, niin ota kaveriksi myös Óðinnin ratsu (Like 2007), jossa näiden runojen tarinoita on koottu eheämmäksi proosaksi. Ehkä tekisi hyvää Odinin sotureillekin lukea enemmän runoja. Varmaan heillä on pian paremmin aikaa runoudelle, kun partiointikin näyttää tyssäävän. JARi TAMMinEn Hanneriina Moisseinen kannas Kreegah Bundolo 2016, 240 s. Hanneriina Moisseinen tunnetaan teoksestaan Isä (2013), joka kertoo vaikuttavasti hänen isänsä selvittämättömään katoamiseen liittyvästä lapsuuden traumasta. nyt julkaistu Kannas kuvaa sotakesän 1944 tunnelmia punaarmeijan tieltä evakuoitavassa Karjalassa. Persoonallinen ilmaisukieli perustuu sarjakuvan ja dokumenttivalokuvien yhdistelemiseen. Kirjan päähenkilöt ovat sotaneuroosiin rintamalla romahtava Auvo Oksala ja kaaoksen keskellä lehmistä huolehtiva karjakko Maria Shemeikka. Tarinan käänteitä tärkeämmäksi nousee universaali kuvaus kriisiolosuhteiden keskellä elävästä arkisesta selvitymispelistä. Moisseisen lyijykynäpiirrosjäljen ja runsaan valokuva-aineston välillä vallitsee oudosti aikaa haastava yhteys. Räiskyvissä väreissä ja jylisevää äänitaustaa vasten elävän nykyisen sotakuvaston keskellä teos on kuin ajan virtaa vasten tehty mustavalkoinen mykkäelokuva. intensiivisesti mukaansa imevän kirjan saattaa kahlata ensin nopeasti läpi, mutta kuvien voima ja leikkauspinnat piirrosten ja valokuvien välillä houkuttelevat myös viipyvämpään tarkasteluun. näennäisen epäolennaisten jaksojen ja äkkisilmäyksellä outojen kuvavalintojen painokas olennaisuus paljastuu hitaasti. Tätä on taidesarjakuva parhaimmillaan. TuOMAS RAnTAnEn kirJaT Kaisa ja Christoffer Leka PoinTless suffering Omakustanne 2016, 40 s. Punk ja hardcore sisältävät usein poliittisen sanoman. Zinessä Pointless Suffering tuo sanoma koskee koko julkaisua. Sarjakuvataiteilija-graafikkopari Kaisa ja Christoffer Leka ovat kesän pyöräilemässä pitkin Yhdys valtoja ja ovat ennakkoon tehneet zineja kasettimuotoisen julistuksen. Projektien – niin pyöräilymatkailun kuin julkaisujen – keskiössä ovat tee-se-itsetekeminen ja kaupallisen sfäärin ulkopuolelle asettuminen eli oikeastaan punkaate laajasti käsitettynä. Siinä missä edellä mainitut ovat osa teosten suurempaa sanomaa, zinen varsinaisena aiheena ovat ennen kaikkea pyöräily, sen filosofia, menneet ja tulevat matkat sekä tapa, jolla ajanviete on hionut parin yhteen. Sisältö on sillisalaatti, kuten zinessä kuuluukin. Pyöräilyyn liittyy kirjavinkkejä ja julistuksia. Toisilla sivuilla Kaisa Lekan sarjakuva kertoo sukulaislapsen anarkofeministizinestä ja tekijät itsestään. Yhdenmukaisuutta tuo ulkoasu. Se on perinnetietoinen – Xerox-estetiikka on hallussa – mutta keskivertoläpykkää hiotumpi. Kuvissa vintage kohtaa roson ja kaaviot hassuttelun. Mitään laskelmoitua zinessä ei kuitenkaan ole. Sen punk-eetos on uskottava, ilahduttava ja kannattamisen arvoinen. KAiSu TERVOnEn Esa Mäkijärvi PYHä Peli – italian jalkapallon tarina Arktinen Banaani 2016, 204 s. Draamaa ja suuria tunteita. Fasismia, rasismia ja epätoivoa. Huutoa ja kyyneleitä. Vuoden 2006 MM-finaali Saksassa ei unohdu: Marco Materazzi haukkuu ranskalaisen Zidanen siskoa! Zidane kumauttaa Materazzia. italialle rankkari. Ja voitto. Raivostuneet toimittajat nimittävät italialaisia loisiksi, huijareiksi ja luolamiehiksi. Hällä väliä. italia ei piittaa. il Duce eli Mussolini opetti maajoukkuetta, miten ottelu saa päättyä. Hän sähkötti 1938 MM-kisoihin. Viesti oli lyhyt ja selkeä: "Voitto tai kuolema". Ja italiahan voitti. Fasistinen maa tarinoi paremman rodun taituruudesta – he olivat aiemmin voittaneet alhaisina pitämänsä brasilialaiset. Esa Mäkijärvi on jo kirjoittanut Real Madridista, ja hän on ollut rohkea tartuttuaan nyt näin laajaan aiheeseen. Hengästyttävän hyvin hän selviää urakasta. Pyhä peli on täynnä jännittäviä yksityiskohtia pelaajista ja seuroista, ja poliittinenkin historia avautuu kiinnostavasti. (Pienet virheet voi antaa anteeksi, onhan kyse italiasta.) Putosivatko Meazzan housut, kun tämä teki maalin? Lahjottiinko Pierluigi Collina viheltämään Juventukselle häviö Perugiassa, jotta Lazio voittaisi? Ketkä seuroja johtavat: "presidentit" vai "ultrat" eli kiihkofanit? näitä voi pohtia. italian futis on megaluokan operettia, forte fortissimo! iiDA SiMES ruNoilija Palstalla kohdataan tavalla ja toisella ajankohtainen runoilija. H aa sta tte lu: M ar ko La ihi ne n, kir jai lija /to im itt aja Ku va : M ar ko La ihi ne n Olit huhtikuussa työntämässä käyntiin Turku Open Mic -lavaruno tapahtumaa. Miksi? Olen käynyt Helsingissä vas­ taavilla klubeilla ja ollut sitä miel­ tä, että Turkuun tarvittaisiin myös säännöllinen lavarunoklubi. Nyt tuli tilaisuus eteen, kun uusi ravin­ tolatoimija kysyi vetäjäksi. Nimen­ omaan säännöllisyys on se, mikä ruokkii kirjoittajia ja tuo mukaan uusia runoi­ lijoita. Nyt Turussa pyöriikin jo kaksi klubia. Marraskuussa ilmestyi esikoisrunokirjasi Seiniin kirjoitetut (Kolera Kollektiivi). Miltä se tuntuu nyt muutaman kuukauden etäisyydeltä? Hyvältähän se tuntuu, kun sai päästettyä kirjan käsistä. Lähinnä keikoilla olen sitä lukenut, ja edelleenkin olen siihen tyytyväinen. Runokirjasi suorastaan haisee arjen hieltä ja rehellisyydeltä – onko havainto totta? Hyvä jos haisee, arkitodellisuus on tietoisesti runoissani laajasti läsnä. En näe mitään syytä etäännyttää asioita erityisen kauas. Olen sillä lailla populisti, että kirjoitan ihmisille tarttumapintoja – lukijoilla on ne omat elämät, omat arjet. Olet myös taitava ja luonteva lavarunoilija. Miten merkityksellistä omien runojen lukeminen on? On se merkityksellistä. Haluan, että ihmiset myös kuulevat runojani, ne ovat esitettyinä erilaisia. Saat käsiisi yllättäen runominäsi ajokortin, kuvaile passikuvaa? Kaunis ja ruma, vähän hassunnäköinen. Suu auki. Tukka pystyssä, parta aja­ matta. Olet työksesi radiotoimittaja. Onko eetteriin päässyt koskaan livahtamaan runollisempaa ilmaisua? Ei, mutta olen huomannut, että nämä kaksi elämää jotenkin ruokkivat toisiaan. Kielellä pelataan molemmissa, ja radiossakin esiintymiseni pohjaa yleensä käsi­ kirjoittamiseen. Odottamattomat näkökulmat ovat tervetulleita molemmissa. Runoilijan oma kysymys ja vastaus siihen? Haluaisitko olla kokopäivätoimi­ nen taiteilija? En haluai­ si. Nuorempana näin sen ainoana vaihtoehtona, jo­ ka antaisi taiteel­ lisen vapauden ja suvereniteetin. Nykyään näen, ehkä valitettavas­ ti, että mielekäs päivätyö antaa minun tapauk­ sessani juuri nuo vapaudet. Muutamat valitut sanat PASin LiSTA Ruutupaperi, putkieristeteippi ja Bleispitz-merkkaustussi (0,75 mm punainen) autotallin seinälle 1. Että kuolisin ennen lapsia 2. Että osais juua kohtuuella viinaa 3. Että sais asunnon maksettua 4. Että saisin suudella Reettaa ja olla jotenkin sen elämässä 5. Että Kärpät menis KHL:ään ja voittais sen 6. Että lapset pitäis minusta aikuisenakin vielä 7. Kalastusvene (TERHi 945 xv + kuuskytheppanen Evinrude) 8. Saada rauha Tiinan kanssa ja kaiken vanhan kanssa 9. Oppia soittamaan haitarilla Metsäkukkia ja Besame Mucho 10. Selvitä kaikesta Kalle Talonen Runokorsiin pujotettua arkitodellisuutta
• 54 • 6 / 2016 kulttuuri TeksTi saana Heinänen kuva anTTi kokkola H ämärTYvä taivas, Arabianranta ja Iron Country Sisters muodostavat asetel­ man, jota tekee mie­ li kutsua estetiikan riemuvoitoksi. Valloittavine hymyi­ neen ja hippihenkisine habituksineen kolmikko on kuin raikas tuulahdus paahtavan päivän jälkimainingeissa. Iron Country Sisters oli Rautamaan sisarusten, Siljan, Paulan ja Julian, lukkoon lyömä bändin nimi jo ennen kuin koko yhtyettä oli olemassakaan. ”Vaikea nimihän se on. Meitä on kutsuttu vaikka miksi. Iron Sky Sisters, Iron Country Singers ja mitä vielä”, Sil­ ja naurahaa. Kolmikko tapaa itse käyttää simppe­ liä ICS­lyhennettä. Yhteinen bändi oli luonnollinen jatkumo musiikkiopiston kasvattien esiintymisille sukujuhlissa. ”Meillä oli jo kymmenen vuotta sit­ ten pari omaa biisiä, joita soiteltiin yhdessä silloin tällöin”, Paula muiste­ lee. ”Musiikki on aina ollut meille sel­ lainen asia, jota täytyy tavalla tai toi­ sella tehdä. Muuten sitä tukahduttaisi itseään.” Juureva, sielukas Ja aiTo ovat sanat, joilla daamit kuvailevat bän­ diään. Tähän on helppo yhtyä tutus­ tuessaan kokoonpanon kantri­, folk­, blues­ ja pop­elementtejä yhdistele­ vään tuotantoon. ”Sanoituksissa meillä on reilusti pe­ rinteisiä kantri­teemoja. Aika paljon sellaista ihmissuhde­ ja rakkausasiaa, mutta kuitenkin aika syvällisesti ja kielikuvien kautta ilmaistuna”, Paula pohtii. ICS:n biisinikkarina toimii sisa­ ruskatraan kuopus Julia, sisarusten kesken Juuli, joka säveltämisen li­ säksi huolehtii lyriikoista miesystä­ vänsä Mika Niemen kanssa. Kakso­ set Silja ja Paula hoitavat useimmiten sovituksen. ”Juuli tuo meille yleensä sellaisen hiomattoman version, muun muassa il­ man stemmoja, ja se sitten muokataan lopulliseen muotoonsa”, Silja summaa. Kantri oli siskoksille luonteva suuntaus. ”Juulille akustinen kitara on ollut se juttu pitkään, Silja veresteli viulu­ taitojaan, ja itse soitan myös akustista kitaraa sekä mandoliinia. Instrumen­ taatiokin varmaan osaltaan määritteli sitä genreä. Tämä staili sopii meille hy­ vin”, virkkoo Paula. Julian mukaan tyylisuuntaa ohjasi eritoten rakkaus lajiin. Keikoilla trio vetää lähinnä omia kappaleitaan, mutta pidemmissä se­ teissä mukana on muutama coveri. ”Tällä hetkellä suosikki omista bii­ seistä on Woodstock. Sitä on kiva soit­ taa, siinä on hyvä tunnelma ja sa­ nat kertovat rakkaudesta, joka on aina inspiroiva aihe. Biisissä on vielä uutuudenviehätystä.” ics:lla menee lujaa. Helmikuussa he julkaisivat uuden kappaleen nimeltä Lonely Tune, josta tehtiin myös mu­ siikkivideo. Viime kesänä yhtye läm­ mitteli kanadalaismuusikko Daniel Romanoa muutamalla keikalla. Ro­ mano tykästyi trion Riverside­kappa­ leen sanoihin: ”Old memories aren’t that sharp, but I can still feel the scar, and I can see the pieces shining, with a little hint of blue.” Iron Country Sisters oli hiljattain mukana enonsa, Ismo Alangon, tuo­ reella Pannaanko pakasteet pieneen pussiin? -ep­levyllä. Lisäksi sisarus­ komppania esiintyi huhtikuun lopulla Alangon kanssa Tavastialla. ”Se oli niitä elämän huippuhetkiä. Olimme mukana kahdessa kappalees­ sa. Toinen oli Aino ja Ali (Pannaanko pakasteet pieneen pussiin?) ja toinen encorena vedetty Levottomat jalat.” Sukulaissuhde suomalaiseen kärki­ muusikkoon on siis osaltaan avannut mahdollisuuksia. Mainittakoon kuiten­ kin Alangon itsensä todenneen taan­ noin Yle Puheen haastattelussa, että yhteistyössä ei ollut kyse sukulaisten suosimisesta, vaan siitä, että siskon­ tytöt ovat loistavia laulajia. muusikkosisarille pukkaa keikkaa myös lähitulevaisuudessa. Heinäkuun 8. päivä kolmikon musisointia voi to­ distaa Helsingin On The Rocksissa. Elokuussa Iron Country Sisters nou­ see Faces Etnofestivalien rauhaa huo­ kuvalle esiintymislavalle Fiskarsin Ruukkikylässä. ”Ihan mahtavaa päästä esiinty­ mään tuollaisella monikulttuurisuutta puolustavalla festivaalilla. Odotamme keikkaa kovasti”, Silja hehkuttaa. rakkauslauluja rautaisella otteella Sisartrio vaihtoi sukujuhlat festivaalilavoihin.
• 6 / 2016 • 55 francis koira Francis Koira & The Tsaikkedeliks Överdog 2016 Francis Koira jatkaa toisella levyllään tutulla linjalla: tarinallisissa sanoituksissa kuvaillaan ensisijaisesti päihdehommeleita – erityisesti cannabis sativa -jalosteihin liittyviä – sekä pohditaan työn teon mielettömyyttä ja tarpeettomuutta. Myös musiikillinen tunnelma on varsin tutun oloista. Stoner Age -esikoisalbumilta tutut vinksahtaneet ja jopa hieman höpsöt taustat toimivat. utuisuus sopii Koiran sanoituksiin verrattoman hyvin. Levyn kohokohdan olen kolmiomittauksin paikallistanut Synttärikestitkappaleelle, joka toimii ihan kaikilla mahdollisilla ja mahdottomilla tasoilla. Arvaatteko, mitä niillä kemuilla tehdään? Tupa on täynnä hippejä ja dänkki haisee rappuun asti, naapuri soittaa kissalan pojat ja jengi lähtee lataan. Koska kyse on puhemusiikiksi kuvaillusta räpistä – eli teksteihin nojaavasta musiikkigenrestä – ovat kappaleiden sanoitukset merkittävässä roolissa levyn toimivuutta arvioitaessa. Äkkiseltään voisi kuvitella, että levyn alusta loppuun jatkuva pössyttelyn kuvailu ja fiilistely kävisi melko pian puuduttavaksi, mutta vastoin tätä ennakko-oletusta Francis saa vierailevien artistien kera aiheesta irti äärimmäisen viihdyttäviä tarinoita ja kuvailuja huuruisesta touhuamisesta. JARi TAMMinEn Paul simon Stranger to Stranger Universal 2016 ”Ranneke, hei kundi, ranneke, sulla pitää olla ranneke. Jos sulla ei ole ranneketta, sä et pääse tästä portista. / Mä en tarvi ranneketta, mun bändi on kohta lavalla. / Ranneke, hei kundi, ranneke, sulla pitää olla ranneke...” Paul Simon (s. 1941) on huumorimiehiä, sen todistaa kappale Wristband. Tälläkin levyllä kajahtaa hienosti jo 1986 ilmestyneeltä legendaariselta Gracelandilta tutut eteläafrikkalaisen township-musan kaiut. Samoilla, vaikka ehkä jopa enemmän afro-reggae-lähteillä ollaan nytkin, paitsi että in a Parade käväisee Brasiliassa. uskomatonta mutta totta, Simon on koko ajan uudistunut svengaavammaksi. Stranger to Stranger -biisin komppi on yhtä takapotkua. innoittajaksi voisi mieltää Stingin. Entä onkohan Simonin lauluääntä korjattu digitaalisesti? Kuulostaa kuin mies ei olisi vanhentunut päivääkään Garfunkelin kanssa levyttämistään megabiiseistä. Proof of Love vaatii korkeammilta voimilta todisteita rakkaudesta. Balladin voi kuvitella osaavimpien kitaristien bravuuriksi rippileirien nuotioilla. Osaamista tarvitaan väliosassa, jossa vaihdetaan sävellajia. uskontoa ei saa pelätä – juutalaistaustaisen ja avarakatseisen Simonin kuunteleminen ei edellytä minkään kirkon dogmien omaksumista. "Rakkautta on kaikkialla maailmassa" on tämän kappaleen loppulause. Viestiä ei voi kiistää. iiDA SiMES musiikki levYT esPoo Big Band Lauma EMI Blue Note 2016 new Orleansissa tunnetaan käsite second line, toinen rivi. Se on taaempi hautajaissaattue, arkkua ja pääbändiä seuraavat musiikilliset irrottelijat. Myös musaparaateja ilman ruumista kutsutaan nimellä second line. Espoo Big Band kulkee kolmatta linjaa: in Memoriam ja R.i.P interlude -biiseillä muistellaan taivaallisiin orkestereihin siirtyneitä muusikoita. Ainakin Jaco Pastoriuksen ja Pekka Pohjolan muistoja voi täten nyyhkiä. Kapellimestari Marzi Nyman ja LenniKalle Taipale ovat koonneet Lauma-levylle Varre Vartiaisen ja Jarmo Saaren musiikkia. nimibiisi iskee marssijärjestystä balladin taakse. Kue ja Facelift näyttävät huippukompeillaan, mitä kaikkea big bandista irtoaa. ilottelu kulminoituu (i'm Your Husband) Überture -revittelyssä. Levyn päällekkäiset rytmisektiot ovat ihmeellinen juttu. Hyvin mahtuvat rumpalit samoille raidoille, vaikka toinen heistä on tilan kuin tilan täyttävä Anssi Nykänen. Muistettu on myös, mitä Pohjola-vainaa opetti Heavy Jazzilla: jazzistakin saa riipivän raskasta kamaa, kuten Bebyy ja kikkelikompilla alkava Sir Dalud kertovat. Levyn alku on rohkea. Hetken se jo vihjaili, että nyt oltaisiin perinteisen big band -musan äärellä. Vaan ei todellakaan olla. iiDA SiMES kaisa Ja cHrisToffer leka Pointless Noise Vol. 1 Omakustanne 2016 Sivulla 53 arvostellun Pointless Suffering -zinen mukana tulee kokoelmakasetti Pointless Noise Vol. 1. Julkaisu on täynnä saundeiltaan käp pästä mutta sisällöltään timanttista punkkia ja hardcorea. Toisin kuin zinessä, yhdistävää teemaa ei varsinaisesti ole, ellei sellaiseksi lasketa musiikkityyliä. Tosin tila ja liikkuminen pilkahtavat esiin useammissa kappaleissa, esimerkiksi Pyöräkaista Hämeentielle (Laiskat Silmät), Kadut kuuluu meille (Mustelmia), Autot on tiellä (Stereo typia) sekä omassa suosikissani, Lapinpolthajien biisissä Espooseen. Jälkimmäisessä lauletaan ”nyt mennään Espooseen kakkaamaan uimaaltaaseen”. Kyseessä on ehkä sittenkin pyöräilyaiheinen kappale, eihän se länsimetro vielä kulje. Mainittu Espoo-kipale on myös kasetin pisin nippa nappa kolmen minuutin ylittävällä mitallaan. Kaikkiaan kappaleet ovat nopeita ja asenteikkaita. Kansilehtien julistus omaehtoisesta tekemisestä ei tunnu ollenkaan naiivilta vaan lähinnä mieltäylentävältä – ovathan sen hedelmät juuri käsillä. Zinen ja kasetin estetiikka ovat miellyttävän yhteneviä. Kansilehden visuaalinen ilme on synkassa paperilehtisen mustavalkoestetiikan mutta myös musiikin kanssa. Projektin kokoamisesta vastaavat Kaisa ja Christoffer Leka näyttävät kansikuvassa häiriintyneiltä marginaalitapauksilta – jollaisiksi omaehtoisesti toimivat ihmiset usein leimataan muutenkin. KAiSu TERVOnEn Mikkelin taidemuseo Ristimäenkatu 5, 50100 Mikkeli • Puh. 015 194 2424 • www.mikkeli.fi/museot Avoinna ti, to, pe, su 10–17, ke 12–19, la 10–13, ma suljettu. Taidemuseossa käy myös valtakunnallinen museokortti. 4.6.–11.9.2016 Painting of the Mind Elina Brotherus / Harri Heinonen / Nanna Hänninen IC-98 / Janne Laine / Marko Lampisuo Perttu Saksa / Maija Savolainen Marko Lampisuo, Maiseman loppu, 2013, videoinstallaatio, yksityiskohta MAISEMAN NYKYKUVA Puutarhakatu 34, 33230 Tampere | Avoinna ti–pe 9–17 ja la–su 10–18 | Puh. 03 5656 6577 | www.tampere.fi/taidemuseo | vnt.fi Tukea maahan muuttaneiden miesten työllistymiseen ja kotoutumiseen MIES! Ryhdy vapaaehtoiseksi! 044 751 1338 • vieraasta.veljeksi@miessakit.fi
• 56 • 6 / 2016 kulttuuri elÄVÄ kuVa elokuvan toinen sukupuoli Naiset marssivat valkokankaalle – niin naisasiaa edistääkseen kuin lipputuloja kahmiakseen. TeksTi kaisu Tervonen m orsiusneidoT oli vuoden 2011 hitti­ komedia. Elokuvan tähdet olivat naisia, ja juoni keskittyi häi­ den ympärille. Romantiikka ei kuiten­ kaan ollut tarinan ytimessä. Ytimessä olivat naiset, jotka potivat elämänkrii­ siä, kyseenalaistivat valintojaan ja ri­ puloivat sovittaessaan morsiuspukua. Läskiksi lyöminen on ihan tavallista miehisissä buddy­komedioissa. Naisilla on näissä usein se tasaisen järki­ihmi­ sen osa, kun miehet käyttäytyvät kuin ylisuuren libidon kasvattaneet lapset. Morsiusneidot päästi naiset rellestä­ mään valkokankaalle ja todisti sen elo­ kuvateollisuudelle tärkeimmän seikan: tälläkin kaavalla voi tehdä rahaa. Tänä kesänä kaavaa käytetään ahke­ rasti. Suven ensi­iltakarttaan mahtuva Mike ja Dave häädeitteja vailla on ni­ metty miehisen buddy­komedian ta­ paan, mutta nimihahmojen naispuoli­ set häädeitit vievät railakkaan törkeän puolelle. Anna Kendrick ja Aubrey Plaza näyttelevät hahmoja, jotka käyt­ tävät surutta päihteitä ja pornoa. Toinen heinäkuussa ensi­iltansa saa­ vat komedia Bad Moms soveltaa kaavaa äiteihin. Lastensa hyvinvoinnille omis­ tautuneet naiset ryhtyvät kapinaan – Mila Kunis etunenässä – mikä tarkoit­ taa ryyppäämistä ja koulumyyjäisten leivonnaisvuoroista kieltäytymistä. On melkoisen varmaa, etteivät nais­ hahmojen täyttämät pölhökomediat ole miesvetoisia komedioita viisaam­ pia tai älykkäämpiä. Usein elokuvissa haetaan sitä pienintä yhteistä nimittä­ jää, joka saa maksimimäärän nauruja – mutta etenkin kassatuloja. Toiset tosin tuntuvat tähtäävän en­ nen kaikkea maksimimäärään röhö­ tyksiä. Lajin pioneerit, Todella upeeta ­duo Eddie ja Patsy, juhlivat elokuvan­ sa ensi­iltaa elokuussa. Jetset­kaksikko vie remuamisensa asteen pidemmäl­ le. Päihteiden parista astutaan myös kuolemantuottamuksen piiriin. Vaik­ ka päihteillä tosin taitaa olla osuutta siihenkin (Todella upeeta ­kaksikosta lisää s. 32). morsiusneidoT ­elokuvan ohjannut Paul Feig luottaa itsekin menestyksen kaavaan. Vuoden 2011 jälkeen hän on tehnyt elokuvat The Heat ja Spy – va­ koojan asussa – molemmat naisvetoi­ sia hölmöilykomedioita. Hänen viimeisin ohjaustyönsä on uusi Ghostbusters, joka saa Suomen en­ si­iltansa heinäkuussa. Tapahtumat si­ joittuvat 30 vuotta edellisten elo kuvien jälkeen, mutta asetelma on sama: joukko nörttejä joutuu pelastamaan New Yorkin yliluonnollisilta pahik­ silta, kummituksilta ja aaveilta. Tällä kertaa nörtit vain ovat amerikkalais­ komedian ykkösnaisia Kristen Wiigistä Melissa McCarthyyn. Ghostbustersin pääroolien täyttämi­ nen naisilla on saanut jotkut miesasia­ miehet närkästymään – hieman kuten naispitoinen Mad Max vuosi sitten tai muutaman kuukauden takaiset vih­ jaukset Gillian Andersonin pyrkimi­ sestä Bondin rooliin. Menestyksekkäi­ den tarinoiden päivittäminen tähän päivään ei ole mieleen kouralliselle kovaäänisiä faneja, jotka haluavat se­ mentoida lapsuuden muistonsa – ja pö­ lyisen arvomaailmansa. Miesasiamiehillä ei kuitenkaan ole hätää. Kesällä valkokankaalla kirmaa­ vat myös muun muassa Jason Bourne, Tarzan ja kapteeni Kirk. san diegon sTaTe Universityssä on vuodesta 2002 seurattu vuosittain Poh­ jois­Amerikan tuottoisimpia elokuvia ja niiden hahmogallerian sukupuoli­ ja etnisyysjakaumaa. Vuonna 2015 oli naishahmoille huippuvuosi. Heitä oli peräti 22 prosenttia keskeisistä hah­ moista sadassa tuottoisimmassa elo­ kuvassa. Edellisvuonna prosenttiluku oli 14. Tästä voisi päätellä, että aihetta närkästykseen on lähinnä naisasian ajajilla. Näin on myös Suomessa. Kun itsenäinen valtio ensi vuonna juh­ lii satavuotista taivaltaan, valkokan­ kaalle marssitetaan joukko miehiä. Vaikka rellestävät ja ryyppäävät ko­ mediakasvot kuuluvat jo toisinaan nai­ sille, kansallistunteen, kansakunnan ja kansallis valtion kasvot ovat miehiset. Onneksi jo syyskuussa Saara Cantell ja Selma Vilhunen muistuttavat omilla elokuvillaan Tulen morsian ja Tyttö nimeltä Varpu, että naisia tar­ vitaan sekä kameran eteen että sen taakse. Kansainvälisissä ensi­illois­ sa saman tekee jo heinäkuussa Julie Delpyn ohjaama ja pääosittama Lolo. San Diegon State Universityn tutki­ muksen mukaan naiset täyttivät suu­ rimmissa menestyselokuvissa 19 pro­ senttia keskeisimmistä tekijärooleista – ohjaajien, tuottajien, käsikirjoitta­ jien, kuvaajien ja leikkaajien pesteistä. Yleisön kasvoT ovat aina olleet mo­ ninaiset. Etenkin tänä päivänä kat­ somoon mahtuu niin nais­ ja mies­ oletettuja kuin oletusten ulkopuolelle pyrkiviä, rodullistettuja ja normista­ tuksesta nauttivia. Keskustelua käy­ dään kuitenkin vasta mies­naistasa­ painosta. Samaisen sandiegolaisen tutkimuk­ sen mukaan kaikista tutkittujen elo­ kuvien naishahmoista vain 13 prosent­ tia edusti jotain muuta etnisyyttä kuin valkoisuutta. Naisia ensi-illoissa: Love is Love 1.7. Mike ja Dave häädeittejä vailla 8.7. Lolo 8.7. Ghostbusters 22.7. Bad Moms 29.7. Tanna 5.8. Julieta 12.8. Todella upeeta -elokuva 19.8.
• 6 / 2016 • 57 elÄVÄ kuVa musiikin kuljettama kuvavirta Oulussa katsotaan elokuussa satamäärin musavideoita. ”e nnen suomal aiseT olivat selkeästi hevi­ kansaa, mutta nyt hip hop ja kotimainen rap ovat vallan­ neet myös valkokankaat”, kertoo Oulun Musiikkivideofestivaalien taiteellinen johtaja Otto Kylmälä. Tämä on yksi muutos, joka on nä­ kynyt sen pian 23 vuoden aikana, kun festivaalia on järjestetty. Vuosien varrella myös videoi­ den laatu on parantunut. Kylmä­ lä kehuu teosten nykyistä teknistä tasoa ammattimaiseksi. Tänä vuonna festivaalille ilmoi­ tettiin yli 350 videota. Ne kaikki esitetään festivaalin aikana pääsy­ maksuttomissa näytöksissä, mutta vain noin neljäsosa valitaan koti­ maiseen kilpailuun. Kylmälän mukaan kilpailukriteerejä on tiukennettu, kos­ ka festivaalille ilmoitettujen videoiden määrä kasvaa joka vuosi. ”Tämä toivon mukaan myös paran­ taa varsinaisen kilpasarjan tasoa.” kilPasarJan parhaan videon va­ litsee kolmehenkinen tuomaristo. Kansainvälistä kenttää edustaa eng­ lantilainen Ian Pons Jewell, joka tun­ netaan muun muassa Naughty Boylle ja DJ Shadowlle tekemistään videois­ ta. Kotimaasta mukana ovat elokuvaa­ ja Pasi Pauni ja kuvataiteilija Jaakko Mattila. Jälkimmäiset avaavat näkemys­ tään siitä, millainen on onnistunut musiikki video. ”Videon maailman tulisi olla vahva, yhtenäinen ja käsikirjoituksen sisältää oivallus, joka tukee kappaletta mut­ ta tuo myös jonkin uuden kekseliään näkökulman kappaleeseen ja orkeste­ riin”, Pauni kertoo. Hänen mukaan­ sa musiikkivideo on parhaimmillaan orkesterin mainos – olematta kuiten­ kaan itsetarkoituksellisen kaupallinen. Pauni on neljänä peräkkäisenä vuonna ollut valitsemassa Suomen Oscar­ehdokasta pitkien elokuvien sarjassa ja Emma­palkinnon saajaa musiikkivideotuomaristossa. Mattila puolestaan edustaa skenen ulkopuolista, tosin visuaalisella puo­ lella hyvin harjaantunutta maallik­ kojäsentä. Hänellä on taustaa dj:nä, keikka järjestäjänä ja levyjen keräilijä­ nä. Mattila sanookin lähestyvänsä pes­ tiä ”täysin musanörttinä”. Valmista kri­ teeristöä hänellä ei ole. ”Mikä nyt tekee hyvästä taiteesta hyvää? Se on subjektiivinen asia.” Subjektiivisuudella Mattila ei kuitenkaan viittaa musiikkima­ kuun. Video voi hänen mielestään olla hyvä, vaikka musiikki ei vaiku­ tusta tekisikään. ”Hyvä video tai elokuva on semmoinen, joka pitää jännit­ teessä, niin että sitä ei ala ajatella omia kauppa­asioita tai sitä, mi­ tä tekisi ruuaksi. Se on teos, joka vangitsee täysin.” fesTiva ali alkoi aikoinaan media opiskelijoiden järjestämänä kilpailuna. Paljon on tapahtunut sen jälkeen. ”Tapahtuma on vuosien var­ rella kartuttanut Suomen laajimman musiikkivideoarkiston, perustanut kansainvälisen musiikkielokuvakil­ pailun ja synnyttänyt yhden huikeim­ mista maailmanmestaruustapahtumis­ ta – ilma kitaran MM­kisat”, taiteellinen johtaja Kylmälä summaa. Tänä vuonna ohjelmisto laajenee entisestään, kun tapahtuman kylkeen rakentuu uusi kaksipäiväinen Pimeä Festivaali. Musiikkitapahtuman viral­ lisena dj:nä toimii Evil Stö, ja sen ai­ kana esiintyy kaksitoista artistia Jukka Nousiaisesta Töölön Ketterään. Elokuussa musanörtin on siis hyvä olla Oulussa. kaisu Tervonen Oulun Musiikkivideofestivaalit 24.–28.8. www.omvf.net Olli-Pekka Jauhiaisen musiikkivideosta Deuce.
• 58 • 6 / 2016 elävä kuva elokuvat Jodie Foster Money Monster Elokuvateattereissa nyt Jopa toimintaelokuvissa markkinatalouden kriisit ovat muotia. Nykypäivän vakoojat osaavat lukea pörssikursseja. Pankkiirit, sijoittajat, data-analyytikot, kvantit ja talousjournalistit edustavat dynaamista valtaa. Heidän varassaan maapallo pyörii. Nerojen yhteistyöstä huolimatta systeemissä voi olla virhe. Money Monsterissa algoritmi pettää ja teknofirmalta katoaa satoja miljoonia dollareita. Pikkusumma, kyllä isot sijoittajat sen hankkivat takaisin. Piensijoittajalle tappio ei ole helppo. Elokuvan reppana on pelannut rahat kuin hevosiin, ja kaiken menetettyään pieni ihminen haluaa saada isot kihot vastuuseen. Money Mosterin heikko kohta on tarinan panttivankidraama. Samat manööverit toistuvat tv-sarjastakin toiseen. Onneksi ne elementit, jotka heittelevät ajatuksia katsojalle, ovat nerokkaita: Eiväthän kaikki voi sanoa, ettei kenelläkään ole mitään vastuuta! Jokuhan täällä valehtelee! George Clooney tekee hienon roolityön aluksi niljakkaana tv-show’n isäntänä ja loppua kohden oivaltavampana totuuden etsijänä. Clooney on myös tuottanut elokuvan. Hän ja ohjaaja Jodie Foster heittävät katsojalle vaatimuksen seurata Wall Streetin suur tomppeleita. Eihän kukaan ota vastuuta megaluokan rahapeleistä. IIda SIMES Koonnut tuomas Rantanen 1.7. Yle teema: adelen elämä – osat 1 & 2 (Ranska 2013) & 30.7. alkaen Yle areena: Lust, Caution (Kiina/taiwan 2007) abdellatif Kechichen Cannesissa palkittu elokuva kertoo hiukan tirkistelevän estetisoivaan sävyyn kahden nuoren eritaustaisen naisen intohimoisen suhteen syttymisestä ja lakastumisesta. Mestarillisen ang Leen eroottisessa trillerissä ohjaajan tiikerinsilmä porautuu salaliittolaisuuden ja seksuaalisen halun väliseen jännitteeseen Japanin miehittämässä Saigonissa 1940-luvun alussa. 2.7. FoX: milk (usa 2008) & 4.7. alkaen Yle tV1: natsikoodin ratkaisija (Ranska 2015) sean Penn luonnenäyttelelee Gus Van santin intensiivisessä elokuvassa Harvey milkiä (1930–1978), joka valittiin homoliikkeen keulahahmona San Franciscon kaupunginvaltuustoon 1977 ja tuli seuraavana vuonna tasapainottoman valtuustokollegansa Dan Whiten murhaamaksi. Denis van Waerebeken tuore dokumentti kertoo puolestaan salakoodien purkajana ja tietoneiden kehittäjänä sankaritekoihin yltäneestä alan turingista (1912–1954), joka päätyi itsemurhaan, kun joutui homoseksuaalisuutensa takia viranomaisten vainoamaksi. 4.7. tV5: syntynyt 4. heinäkuuta (usa, 1989) & 28.8. Yle tV1 Historia: marssi Washingtoniin 1963 (Britannia/usa, 2013) Kansakuntansa omatunnon äänenä mielellään patsastelevan oliver stonen koskettava elokuva kertoo tosipohjaisen tarinan vammautuneesta sotilaasta ( tom Cruise) ja hänen vaikeuksistaan löytää paikkaansa Vietnamin sotaan ristiriitaisesti suhtautuvassa yhteiskunnassa. Lisää amerikkalaisia traumoja pöyhii John akomfrahin dokumentti. Elokuva kertoo vuonna 1963 martin Luther Kingin johdolla toteutetusta Washingtonin protestimarssista, jonka yhteydessä King piti kuuluisan puheensa unelmasta. 9.7. Kutonen: uhrijuhla (Britannia, 1973) & 14.7. Yle teema: synnin kosketus (Kiina 2013) Eri tyylilajeja järkyttävän taitavasti yhdistävä ja lajissaan ylittämätön kulttijännäri kertoo poliisista, joka etsii kadonnutta lasta Hebrideillä sijaitsevan pakanallisen saarelaisyhteisön parista. Jia Zhangken yhteiskunnallisesti ja esteettisesti pysäyttävällä tavalla nykyKiinan ongelmia kuvaavan episodielokuvan ensimmäisessä jaksossa kylänsä korruptoituneita päälliköitä vastaan nousevan miehen käy melkein yhtä huonosti. 15.7. Yle teema: Frost/nixon (usa 2008) & 6.8. Yle teema: eduskunta III – satiiri yhden totuuden maasta (suomi 2016) Ron Howardin elokuva Watergaten takia eronneen presidentti Richard nixonin ja tv-tähti David Frostin televisiomittelöstä on yksi parhaista politiikan, journalismin ja mediatalouden suhteen kuvauksista. Tutkivan journalismin saloihin perustuu myös Ryhmäteatterin ja susanna Kuparisen politiikkakollektiivin paljon huomiota saaneen dokumenttitrilogian päätösosa, jossa käsitellään muun muassa poliitikkojen heikkoutta, virkamiesbunkkereiden voimaa ja markkinavoimien salakavaluutta. voiman tv-tärpit Money Monster Pedro almodóvar Julieta Ensi-ilta 12.8. Maaginen almodóvar teki tyylikään retrohenkisen elokuvan – kuin tanssien 1960-luvun ranskalaisen uuden aallon harjalla. Värit ja sommittelu ovat viimeisen päälle upeita. Maestrolle tuttuun tyyliin punainen väri heijastaa rakkauden voimaa, vaikka joskus kontrastina: Julieta on pukeutunut punaiseen saadessaan kuulla rakkauden loitonneen. adriana ugarte on suomalaisillekin jo tuttu espanjalaisista saippuasarjoista, kuten Ommelten välinen aika. Nyt hänen roolihahmonsa on vaikean valinnan äärellä: onko oikein vaatia itselleen mies, tyttären rakas isä, joka on kuin merille pakeneva Odysseus. Edes tämän tatuointi ei ole yksiselitteinen. Vanhempana Julieta ( emma suarez) rakastaa, kärsii, muttei todellakaan unhoita. Hänen ihana italialainen miesystävänsä Gentile eli ”hellä” edustaa vahvan naisen – ehkä tiedostamattaan – kaipaamaa keveyttä ja rauhaa. Yhdessä elokuvan huippukohdista jo tästä maailmasta loittoneva vanha äiti havahtuu hetkeksi näyttämään, mikä on tärkeää: lapsi viaton. alberto Iglesiaksen latautunut ja eroottisesti jatsahtava musiikki kelpaa soitettavaksi millä vaan kynttiläillallisilla, joilla suo rakkauden liekin loistavan. IIda SIMES Julieta 12.8. Juha Kuosmanen HyMyilevä Mies Ulkoilmanäytös Kokkolan Meripuistossa 20.8. Espoo Cinéssä 24.8. Erikoisnäytös Orionissa 26.8. Ensi-ilta 2.9. Cannesissa sarjansa voittanut Hymyilevä mies on tositapahtumiin pohjautuva elokuva nyrkkeilijä olli mäestä ( Jarkko Lahti), joka kohtasi vuonna 1962 Olympiastadionilla alle 57-kiloisten sarjan MM-ottelussa Yhdysvaltalaisen Davey mooren. Elokuva kertoo urheilun ohi ja yli elämänvalintojensa kanssa solmussa olevasta suomalaisesta miehestä, joka ei oikein löydä itseään promoottori elis askin ( eero milonoff) yli-innokkaasti rakentamasta julkkisroolista ja haikailee enemmän sydämensä valitun ( oona airola) suuntaan. Juho Kuosmasen ohjaama elokuva on kiistattoman onnistunut, eikä siinä ole heikkoja lenkkejä. J-P Passin 16 millimetrin filmille tallentama jälki hivelee silmää. Vaikka henkilöhahmoissa on tiettyjä arkkityyppien piirteitä, kaikki kohtaukset ja roolit on rakennettu niin, että sivuhenkilöistäkin löytyy tuoretta erityisyyttä ja elämän ymmärtävää ilkikurisuutta. Hymyilevä mies kuvaa epookin hengessä tiettyä aikaa ja paikkaa, mutta hykerryttävällä tavalla myös yleisestikin tunnistettavia suomalaisuuden piirteitä. Samalla elokuvan pääajatukset elämän arvojärjestyksestä sekä jännitteestä julkisen menestyksen ja yksityisten valintojen välillä ovat universaaleja. Tällaisen suomalaisen elokuvan kansainvälisestä menestyksestä voi iloita vilpittömästi. TuOMaS RaNTaNEN Roar uthaug tHe Wave – Bølgen Elokuvateattereissa nyt Katastrofia Norjasta! Suuri aalto uhkaa pientä kylää. Vesimassojen alkusyy ei ole ilmastonmuutos eikä öljylähteiden räjähtäminen, vaan vuonon laidalla kököttävä vuori romahtaa ihan heikkouttaan. Kiva geologi Kristian ( Kristoffer Joner) on varoittanut tästä pitkään, mutta tietenkään kukaan ei ole uskonut. Eihän suloinen kylä voisi tuhoutua. Turistit kaikkoaisivat. Paniikin lietsojaa ihmetellään. Kunnes on aivan liian myöhäistä... Katastrofielokuvien isä Liekehtivä torni (uSa 1974) opetti lajista olennaisuuksia: ei riitä, että tapahtuu tuhoa, vaan tarvitaan muutakin. ainakin erikoistehosteita ja seksiä. Ja pahis tai pari haittaamaan pelastustoimien kulkua. Mutta missä ovat norjalaiset lahjotut poliitikot, laiskanpulskeat poliisit tai edes ilkeä arkkitehti? Onneksi tanskalainen huippunäyttelijä, Petos-sarjan hyvä poliisi ( thomas Bo Larsen), on nyt joutunut konnaksi. Norjan tv:n keulasarjan eli Miehitetyn ravintoloitsijalla ( ane Dahl torp) on tässäkin hemaisevan naispäähenkilön rooli. Norjassa nainenkin joutuu tositoimiin, eikä vain odottele miestä apuun. Ja nykyään katastrofileffoissa pitää pelastaa perhe, pelkkä rakastettu ei riitä. Norja ei ole kaupallisuuden maailmankartalla vain dekkarikirjallisuudessa, nyt se on rynninyt valkokankaille. IIda SIMES Hymyilevä mies 2.9.
• S a v o n l i n n a I n t e r n a t i o n a l N a t u r e F i l m F e s t i v a l L u o n t o e l o k u v a f e s t i v a a l i 1 9 . – 2 1 . 8 . 2 1 6 www.sinff.fi O h j e l m i s t o s s a m u u n m u a s s a Yoperhosten salattu maailma, Atomin paluu, Mikrokosmos, Saimi Hoyerin sieniluento, Elokuvapiknikilla Pessi ja Illusia (1954) TYÖVÄEN KIRJALLI S U U D E N P Ä I V Ä Tuhansia hienoja kirjoja ja elokuvia Kaikki viidellä eurolla! Jatkuvasti vaihtuva valikoima. w w w. ro se bu d. fi rosebud retro AsemAtunneli ma–pe 10–20, la 10–18, su 12–17 ma–pe 9–20, la 9–18, su 12–17 nyt myös vuosAAressA, kAuppAkeskus columbuksessA 9-18 su: 12-17 5 € 5 €