• 6 o i.v f i f i .f ma 0 |2 14 he i – nä e k lo uu i mehilaisen potkima kopakkala puhuu s.22 hesalainen paasi ykkospesalle s.26 6
• UUTUUS! PUOLET KASVISTA. PUOLET HEDELMÄÄ.
• Syyskuussa Tampereella! MAAILMANTANGO www.maailmantango.net ut gin laul upun Laitaka –Festivaali 2014 SARJAKUVAMARKKINAT Tom of Finland -näyttely PIENLEHTITAIVAS Tove Jansson -näyttely NÄYTTELYITÄ YMPÄRI KAUPUNKIA Joonas Rinta-Kanto / Fok-It! -näyttely HAASTATTELUJA KESKUSTELUJA VIERAINA MM. Gabrielle Bell (USA) Charles Berberian (FRA) Sascha Hommer (GER) Tuuli Hypen ´ Kati Kovacs ´ Olivier Kugler (GER) Marijpol (GER) Sebas Martin (ESP) Rutu Modan (ISR) Anne Elizabeth Moore (USA) Julia Thorell (SWE) Tiitu Takalo Jarkko Vehniäinen Birgit Weyhe (GER) KILPAILUJA TYÖPAJOJA LASTENOHJELMAA ANIMAATIOITA LASIPALATSIN AUKIO, HELSINKI Teemoina Saksa ja sateenkaarisarjakuva www.sarjakuvafestivaalit.fi ILTAKLUBEJA
• KESÄN SUOSITUIMMAT ARTISTIT 2 ILOTULITUSTA 4 UIMA-ALLASTA 7 VESILIUKUMÄKEÄ 500 AURINKOTUOLIA K-18 FESTIVAALI EUROVIISUT TOUKOKUUSSA VOITTANUT SENSAATIOMAINEN ITÄVALTALAISARTISTI CONCHITA WURST SAAPUU SUOMEEN AINUTLAATUISELLE KEIKALLE SERENA POP & ROCK –FESTIVAALEILLE. SERENA POP & ROCK ON LAADUKAS K18 –FESTIVAALI, JOKA JÄRJESTETÄÄN SERENAN VESIPUISTON YMPÄRISTÖSSÄ ELOKUUN 29. JA 30. PÄIVÄ. LIPUT ALKAEN 37,50€ (SIS. PALVELUMAKSU) SPECIAL GUEST CONCHITA WURST AU LIPUT ALKAEN 37,50€ (SIS. TOIM. MAKSU) KAIJA KOO JENNI VARTIAINEN JUKKA POIKA ANNA ABREU LIPUTEN JVG ALKA0€ SANNI 37,5 JUHA TAPIO PETE PARKKONEN ROOPE SALMINEN JA KOIRAT PE CLUB PARADISE KASMIR / ASTE / TUOMAS KAUHANEN / SINI SABOTAGE / KID LO / GREENLINK / MARK2 AKSU) OIM. M (SIS. T MUSIC EXPERIENCE BY LOOP LA ORKIDEA / SUPER8 & TAB / HEIKKI L / HEAVYWEIGHT DJ´S / MILLA LEHTO / TEMPER 2 / LENNO / RONY REX / JEREMY FOLDEROL WWW.SERENAPOP.FI FACEBOOK.COM/SERENAPOP K18
• ilmoitus heinä–elokuun merkkituotteet
• sisältö 30.6.–30.8.2014 ajassa 10–19 pääkirjoitus Voiman päätoimittajalle tärkeintä tällä hetkellä on hyvät energiat ja vibat. Kari Sihvonen 8 Työkkäri & palvelut katoavat TE-toimistot keskittyvät auttamaan työnhakijoiden sijaan yrityksiä. 22 Työkkäri & palvelut katoavat s. 8 • Lukijaposti s. 10 • ”Geeniruoka ei ole vaarallista” s. 11 • Kunniaa suojellaan valikoiden s. 12 • Maggie, ex-papukaija s. 13 • Kohta yltäkylläisyys alkaa s. 14 • Ruokatohtori s.16 • Anarkistilääkärit Ateenassa s.16 Jokainen on väline Tanu Kallio Normiho ovoimaam ! s. 18–19, 37–38 turvan kiinni pitämiseksi siis riittää. ”Ota aikalisä. Juuri koskaan ei tarvitse vastata heti. Kysy tarvittaessa työtoverin tai viestintäosaston mielipidettä”, kehottaa viestintätoimiston Tekirin pomo Harri Saukkomaa saman artikkelin kainalojutussa ”Kun toimittaja soittaa”. Tekir valmentaa yrityksiä viestimään oikein. Sen asiakkaita ovat muun muassa kaivosyhtiö Talvivaara ja VR. Sekä Talvivaara että VR ovat esimerkkejä todella huonosta julkisuustoiminnasta. Tiedot väärinkäytöksistä ja ympäristökatastrofista olivat tulleet julkisuuteen toimittajien, työntekijöiden ja kansalaisten huomioista ja paljastuksista. Vuoden 2014 alusta Talvivaaran alueella rajoitettiin liikkumista ja oleskelua sisäministeriön asetuksella. Kehotuksia Mehiläisen pistämä Psykologi Aku Kopakkala käytti sananvapauttaan, ja hänet vapautettiin tehtävistään. Mehiläisen pistämä s. 22 • Retki pesisSuomeen s. 26 • Nousevan auringon jumppa s. 28 • Seinät puhuvat s. 30 • Potkittujen koirien maa s. 35 • Naisia, joilla on munaa s. 37 • Tositarinoita maahantulosta s. 39 • Tunne voima s. 40 • Kartanollinen taidekoulunkasvatteja s. 40 • Ymmärrä Venäjää s. 41 • Festarikesä s. 42 • Hurmeen huumassa s. 44 • Hajota & pidä hauskaa s. 46 • Pari vakavaa sanaa vakuutuksista s. 46 • Vastapuolen näkemys s. 48 • Mars metsään s. 49 • Kalervo Palsa & härski ääni s. 50 • Huumeinen dystopia • Mykkäelokuva, jota et tunne s. 53 Tanu Kallio Katerina Scioccolina Mikko Rasila 44 kolumnit 14, 16 & 40 Sonja Hyppänen Siksi viestintäyrityksen pomon neuvoja voidaan tuputtaa toimihenkilöille. ”Pienestäkin asiasta voi nousta some-kohu, johon yrityksen pitää pystyä vastaamaan nopeasti. Siksi yhä enemmän tarvittaisiin pelisääntöjä sille, kuka yrityksessä viestii mistäkin ja miten työntekijöiden toivotaan toimivan sosiaalisessa mediassa ja muissa viestimissä”, Saukkomaa vaatii. Saukkomaa muistuttaa, että ”kenenkään ei kannata hönkäillä julki ensimmäistä mieleen tulevaa ajatusta vaan ottaa aina toimittajan soittaessa 15 minuutin aikalisä”. Kun jotain toimittajalle sanoo, ei sitä voi vetää pois. Saukkomaa kehottaa ottamaan yhteyttä yrityksen viestintäosastoon ja kysymään, onko asioita, joista ei pidä puhua. Saukkomaa puolustaa, että kyse ei ole sananvapauden rajoittamisesta vaan ”turhien kohujen välttämisestä”.  Aja n h e n k i o n jä ä k y lm ä . kulttuuri 37–53 Banker Wanker saa sanoa? Ei mitään, jos on uskominen Ammatissa Pro -lehden juttua ”Jokainen ihminen on media”. Vaikka työntekijällä on vapaus sanoa, mitä haluaa, voi sanotusta seurata ”harmeja, kuten vahingonkorvausvelvollisuus, rikostuomio tai työsuhteen päättäminen”, ammattiliitto Pron lehdessä alleviivataan. Lehti muistuttaa, että ”käytännössä sananvapauteen vaikuttavat myös työsopimuslain takaama liike- ja ammattisalaisuuksien suoja, laki yhteistoiminnasta yrityksissä ja jopa rikoslaki”. Jutun alaotsikko toteaa, että ”lojaalius on tärkeää”. 130 000 työntekijän ammattiyhdistyslehti korostaa, kuinka rajoittettu työntekijän asema on sananvapauden suhteen. M i tä t y ö n t e k i j ä tässä lehdessä 22–35 37 7 6 / 2014 kulttuurihäiriö Olavi Uusivirta 50 54 S a u k k o m a a k y l l ä k e r t o o , mihin työntekijää tarvitaan. Yrityksen on ”edullista saada hyviä toimihenkilöitä äänitorvikseen. Nykymedia haluaa kasvoja ja tarinoita”. Tarinan pitää olla vain sopiva yritykselle, jonka väline työntekijä mielipiteineen on. Terveydenhuoltoyritys Mehiläisestä irtisanottu psykologi Aku Kopakkala puolestaan kertoo haastattelussaan (s. 22) työntekijän oikeudesta puhua myös ikävistä asioista. Kopakkalan tapauksessa lääketeollisuuden puhemiehet muistuttivat, että jos yritykseltä kysytään, vain hyvät tarinat ja välineet kelpaavat. Kimmo Jylhämö kannen kuva: Katerina Scioccolina 6 Voima Hämeentie 48, 00500 Helsinki, puhelin (09) 7744?3112, faksi (09) 773?2328, sähköposti voima@voima.fi, toimituksen sähköposti toimitus@voima.fi, fifi.voima.fi Vastaava päätoimittaja Kimmo Jylhämö 044 568 1996 fifi.voima.fi-päätoimitttaja Hannele Huhtala Toimitussihteeri Teemu Muhonen Ulkoasu AD/graafikko Mirkka Hietanen (09) 7744?3113, mainosgraafikko Ninni Kairisalo voiman dokumenttiteatteriprojekti toimituspäällikkö Susanna Kuparinen (apuraha) (09) 7744?3113 & erikoistoimittaja Jari Hanska (apuraha) 050 551 8997 toimitusjohtaja Teemu Matinpuro Yhteyspäällikkö Tuomas Korkiakangas (09) 7744 3112, 040 825 5804 Kustannuspäällikkö Tuomas R ­ antanen (opintovapaalla) 040 507?7165 ensimmäiset lukijat Anu Harju & Tapani Möttönen Avustajina tässä numerossa Jecaterina Mantsinen, Kari Sihvonen, Maria Karuvuori, Olli Tammilehto, Mikko Niskasaari, Maria Haanpää, Banker Wanker, Richard Jensen, Jussi Ahokas, Sonja Hyppänen, Anu Brask, Kaisu Tervonen, Janne Siironen, Mikko Rasila, Timo Varamäki, Jari Koljonen, Heli Yli-Räisänen, Maikki Eronen, Tanu Kallio, Jukka Vuorio, Elina Penninkangas, Katja Lappalainen, Elisa Kissa-Öberg, Sami K. Vitikainen, Mikael Petterson, Olavi Uusivirta, Pilli-Liisa, Erkki Pirtola, Bertha O, Laura Ukkonen, Ville Kautonen, Pertti Laesmaa, Karl Paju, Anna-Sofia Joro, Aleksis Salusjärvi, Katerina Scioccolina, Ville Lähde, Iiris Annala, Kristiina Koivunen, Marjo Jääskä, Marjukka Kähönen, Maria-Kaisa Jurva, Iida Siimes, Hanna Kuusela Julkaisija Voima Kustannus Oy Yhtiön osakkaat Rosebud Books Oy, Luonto-Liitto, Maan ystävät, Suomen Rauhanpuolustajat, Heikki Hiilamo & Tuomas Rantanen Jakelu Jari Tamminen, jari.tamminen@voima.fi & Juho Paavola Tilaukset Tuomas Korkiakangas (09) 7744?3112 Voiman vuositilaus 10 numeroa 39 euroa Paino Alma Manu Oy, Tampere Painos 60?000, Voima 7/14 ilmestyy 1. syyskuuta. ISSN 1457-1005
• 8 a jassa 6 / 2014 Tieteentekijöiden liiton tuoreen jäsentutkimuksen mukaan yli puolet (57 %) kyselyyn vastanneista tieteentekijöistä kokee työpaikkansa olevan uhattuna. Tieteentekijöiden liitto 11.6. teksti jecaterina mantsinen | kuvitus kari sihvonen Työkkäri & palvelut katoavat Ennen työnhakijoita palveltiin, mutta nyt heidät pannaan asioimaan netissä. Työkkärin korvanneet TE-toimistot palvelevat yhä enemmän yrityksiä. T ja elinkeinotoimistot eli TEtoimistot ovat kaikessa hiljaisuudessa muuttuneet työttömien työnhakijoiden palvelijoista verorahoitteisiksi työnvälittäjiksi, jotka auttavat yrityksiä seulomaan suuresta työttömien massasta parhaat kokelaat. Muutos näkyy siinä, että TEtoimistoista on vähennetty ammatinvalintaan ja uraohjaukseen erikoistuneita psykologeja ja tilalle on palkattu yritysten tarpeita palvelevia työnvälityksen asiantuntijoita. Näin on tehnyt esimerkiksi Uudenmaan TE-toimisto, jota johtaa espoolainen merkonomi Jarmo Ukkonen. Toimisto sai täksi vuodeksi rahaa palkata 18 uutta työntekijää, ja työnhakijoita palvelevat psykologit jätettiin nuolemaan näppejään. Ukkosen mukaan päätös oli itsestään selvä. yö -
• a jassa 6 / 2014 9 Katainen nimetään keskiviikkona ehdokkaaksi pätkäkomissaariksi. Euroopan parlamentin pitää vielä kuulla ehdokasta. Päätös nimityksestä tulee aikaisintaan heinäkuussa. HS 17.6. ”Me, tai meikäläinenhän sen linjauksen tekee, pantiin kaikki 18 lisäpalkkausta työnvälitys- ja yrityspalveluihin. Me haluamme vahvistaa yrityspuolta”, Ukkonen sanoo. Ukkonen katsoo, että vaikeassa taloustilanteessa yritysten ahdinkoa on helpotettava. ”Yritysten haaste on siinä, miten 300–400 henkilön hakijamassasta löydetään yrityksille ne parhaat.” T muutos konkretisoitui vuoden 2013 alussa voimaan yönhakupalveluiden astuneessa organisaatiouudistuksessa, jossa entiset työvoimatoimistot eli nykyiset TEtoimistot liitettiin alueelliseen hallintoon ely-keskusten yhteyteen ja niiden määrä putosi 80:stä 15:een. Uudistuksessa TE-toimistoille määriteltiin kolme lakisääteistä tehtävää: tukea työnhakijoiden nopeaa työllistymistä, parantaa työvoiman saatavuutta ja turvata yritysten toimintaedellytyksiä. Vain yksi kolmesta tavoitteesta palvelee työttömiä ihmisiä, kaksi muuta yrityksiä. Kuten lakiuudistuksesta vas- tanneen työ- ja elinkeinoministeriön työmarkkinaneuvos Jarmo Palm tiivistää: ”TE-toimistojen keskeisin tehtävä on mätsätä avoinna oleva työpaikka ja työnhakija.” Hallituksen esityksessä lakiuudistuksen perusteluksi määritellään työmarkkinoilla tapahtunut muutos. Tällä viitataan siihen, että työttömien työnhakijoiden määrä on kasvanut reippaasti ja paine saada työttömät mahdollisimman nopeasti töihin on kasvanut. kohtaamiT seen kulutettu aika onkin päätetty minimoida. yönh a k ija n Yritysten kannalta vaikeaan hakijamassaan on TE-toimistoissa vastattu netti- ja puhelinpalvelulla. TE-toimistossa asioidaan nykyään pääasiassa vierailematta lainkaan paikan päällä. Sitä asiakkaat ovat Jarmo Ukkosen mukaan halunneet, ja siihen on oltu tyytyväisiä. Samaa sanoo työ- ja elinkeinoministeriön teollisuusneuvos Marja-Riitta Pihlman. ”Selkeä enemmistö kansalaisista ja TE-toimiston asiakkaista ei tarvitse kasvokkain tapah- tuvaa palvelua. Hyvin toimivat verkkoasiointi- ja puhelinpalvelut tarjoavat valtaosalle asiakkaista riittävän palvelun.” Asiakkailla Pihlman ei viittaa työnhakijoihin, vaan yrityksiin. Toisenlaisen näkökulman tarjoaa valtiovarainministeri- ten ”Yritys n siinä, o haaste 0 hakijan 40 miten löydetään ta joukos rhaat.” ne pa ön teettämä ASPA 2014 -selvitys, jonka mukaan 77 prosenttia kansalaisista tarvitsee kasvokkaista palvelua. Asiakastyytyväisyyttä TE-toimistojen uusiin palveluihin ei ole selvitetty. työhönotossa on jo vuosia ennen orT ganisaatiomuutosta suosittu e-hallinnon työnvälityksen asiantuntijoita, Läpinäkyvyyttä Ukkosen tapaan J o t k u t tätä artikkelia varten haastatellut lähteet vetäytyivät kesken kaiken, koska he pelkäsivät työpaikkansa puolesta. Lähteiden mukaan Mehiläisen kuntoutusjohtajan Aku Kopakkalan irtisanominen kiristi tunnelmaa TE-toimistoissa entisestään. Kopakkala sai potkut, koska hän puhui masennuslääkkeistä työnantajansa linjausten vastaisesti Ylen MOT-ohjelmassa toukokuun lopussa. Työntekijöiden julkisuuteen antamista lausunnoista on väännetty kättä myös Jarmo Ukkosen johtamassa Uudenmaan TE-toimistossa, jonka johtoryhmälle on ollut epäselvää, kuuluuko sananvapaus myös rivivirkamiehelle. Jukon Tapio Suvannon mukaan johtoryhmän pöytäkirjassa asetettiin rinnakkain ilmaukset ”lojaalius työnantajaa kohtaan” ja ”perustuslain takaama sananvapaus”. jyrisee. Jarmo Ukkonen on Uudenmaan TE-toimiston johtaja. Asia jouduttiin ratkaisemaan ministeriön lakimiehen kanssa, joka vahvisti, että myös virkamiehellä on puheoikeus siitä huolimatta, että hän on velvollinen olemaan lojaali työnantajaansa kohtaan. ”Siinä on jotain kummallista harhaa, että asiakkaat olisivat siellä ikkunan takana kyttäämässä. Ja jos sinne näkee, niin sittenhän ihmiset näkevät, että siellä tehdään työtä, eivätkä virkamiehet siellä vedä lonkkaa!” Ukkonen naurahtaa. T e - t o i m i s t o i h i n on kui- tenkin tuotu uudenlaista läpinäkyvyyttä. Organisaatiouudistuksessa uusittiin TE-toimistojen toimitilat, ja vastaanottohuoneissa on nykyään lasiset seinät. Tapio Suvannon mukaan lasiseinäiset huoneet eivät sovi psykologien vastaanotoiksi eivätkä muutenkaan TE-toimistojen asiakastyöhön, vaan ne loukkaavat yksityisyydensuojaa ja julkisuuslakia. ”Asiakasta ei pitäisi voida tunnistaa ulkopuolelta”, Suvanto sanoo. Uudenmaan te-toimiston johtaja Jarmo Ukkonen puolestaan ylistää vastavalmistuneen Pasilan toimiston avaruutta ja valoisuutta. Hänen mukaansa kritiikki tulee yksittäisiltä työntekijöiltä, jotka eivät ole tottuneet avoimuuteen. P s y k o l o g i t ovat vaatineet, että Pasilan toimipisteen lasiseinäisiin työskentelytiloihin saataisiin läpinäkymättömät kalvot. Uudenmaan TE-toimiston johtoryhmä torjui ehdotuksen. Muiden toiminnan avoimuutta arvostava Ukkonen on itse vasta muuttamassa Pasilan toimistoon. Hänen työhuoneensa sijaitsee todennäköisesti toisessa kerroksessa, johon asiakkaille ei ole pääsyä. ”Johtajat valitsevat yleensä kerroksesta nurkkahuoneen, jonka ohi on vähän kulkua”, TE-toimistosta kerrotaan. Jecaterina Mantsinen Mehiläisestä irtisanotun Aku Kopakkalan haastattelu Voiman sivulla 22. joilla ei ole välttämättä mitään asiantuntemusta työttömien neuvontaan. Heillä on usein opistotasoinen kaupallinen koulutustausta, ja hallinto tarjoaa virassa oleville suppeahkon erikoistumiskoulutuksen asiakaspalvelutyöhön. Työnvälityksen asiantuntijat vastaavat asiakkaiden työnvälityssuunnitelmasta, työhönosoituksista ja työttömyysturvasta. Alakynteen jääneet psykologit puolestaan ohjaavat työnhakijoita koulutukseen ja työhön. Psykologien antamissa ammatinvalinta- ja uraohjauspalveluissa painopiste on pyritty pitämään kasvokkain tapahtuvissa ohjauskeskusteluissa. Palvelun lähtökohtana on asiakkaan elämäntilanteen sekä henkilökohtaisten toiveiden ja valmiuksien syvällinen tarkastelu suhteessa työelämän tarjoamiin mahdollisuuksiin. Asiakkailla on ammatinvalinta- ja työllistymisvaikeuksia, monilla myös psyykkisiä ja fyysisiä suuntautumisen rajoitteita. Pelkkä ammatinvalinnanohjaus ei aina riitä, vaan asiakkaan kanssa käydään läpi muitakin ongelmia. Lakisääteistä ilmaista ammatinvalinnanohjausta voivat työttömien lisäksi saada esimerkiksi alan vaihtoa harkitsevat, työmarkkinoille palaavat kotiäidit ja opintonsa keskeyttäneet. ”Tutkimusten mukaan ammatinvalinnanohjaus on tehokasta työttömyyden torjuntaa”, sanoo Kainuun TE-toimiston psykologi Jaakko Mikkola. Vaikka työttömyys on vuoden 2005 jälkeen sahannut kahdeksan prosentin molemmin puolin, TE-toimistojen psykologinviroista on viimeisten kymmenen vuoden aikana hävitetty kolmannes: vuonna 2005 TE-toimistoissa työskenteli 272 ammatinvalintaan ja uraohjaukseen erikoistunutta psykologia, vuonna 2013 enää 187. katoavat kaiP kessa hiljaisuudessa. Useita psykologien virkoja on käytänsykologit nössä lakkautettu. Osa on niin sanotusti jäissä, eli ne on jätetty täyttämättä. Joissakin TE-toimistoissa psykologien virkoihin alun perin tarkoitetut määrärahat on käytetty työnvälitysvirkailijoiden palkkaamiseen. Psykologien rekrytointia vaikeuttaa myös psykologien hyvä työllisyystilanne. Jarmo Ukkonen ei muista, missä suhteessa psykologien ja ammatinvälityksen asiantuntijoita on vähennetty Uudellamaalla. Hän kuitenkin sanoo, ettei hänen aikanaan yhtäkään psykologin virkaa ole muutettu työnvälityksen asiantuntijan viraksi. ”Nytkin on yksi psykologin vakanssi auki Hyvinkäällä.” Hyvinkään toimipisteessä todella on virka auki, koska siellä aikaisemmin työskennellyt psykologi jäi eläkkeelle. Ukkoselta vain unohtuu kertoa, että Hyvinkään palvelupäällikkö halusi muuttaa kyseisen viran asiantuntijan viraksi. Asiasta oli ilmeisesti jo sovittu johtoryhmässä, mutta Hyvinkään toimipisteen psykologin ja luottamusmiehen aktiivisen vastustuksen ansiosta virka saatiin pidettyä psykologilla. psykoT logien yksilölähtöistä työtä verrataan työnvälitykseen, jossa e -t o i m i s t o i s s a työpaikkaosoitusten määrä on yksi keskeinen tuloskriteeri. Psykologi ei kuitenkaan ole jonoa syövä liukuhihna, vaan viettää aikaa jokaisen asiakkaan kanssa ja paneutuu tämän ongelmiin. Julkisalojen koulutettujen neuvottelujärjestön Jukon pääluottamusmies Tapio Suvanto sanoo, että TE-psykologit ovat jo pitkään kokeneet, että heidän työtään ei arvosteta tarpeeksi. ”Psykologin työ ei ole yläportaalle helposti näkyvää, eivätkä TE-toimiston johto ja hallinto tunne niitä palveluita, joita psykologit tuottavat”, Suvanto sanoo. että psykoloS ginvirkoja on hävinnyt, myös olemassa olevat psykologipalveen lisäksi, lut on pantu syrjään. Organisaatiouudistuksessa uusitut nettisivut ovat nielaisseet ammatinvalinta- ja uraohjauksen yhteystiedot usean linkin taakse. Ministeriössä työskentelevä Tapio Suvanto sanoo, että hänenkin on hankala löytää palvelua sivuilta. Kevään yhteishaun jälkeen ammatinvalinnanohjauksen asiakkaiden määrä on selvästi vähentynyt. Psykologit sanovat, että asiakkaiden on vaikea löytää palveluja ja heillä on tunne siitä, että työnvälityksen asiantuntijoilla ei ole aikaa ohjata palvelua tarvitsevia ammatinvalinnanohjaukseen. Menettelyssä näkyy tarkoituksenmukaisuus: TE-toimistojen hallinnon linja on välttää markkinoimasta psykologinpalveluita, jotta niille ei luotaisi uutta kysyntää. Kun työnhakijat eivät löydä palveluita, voidaan sanoa, että asiakkaiden määrä on vähentynyt ja virkoja on perusteltua lakkauttaa.
• 10 lukijaposti & fifi.voima.fi 6 / 2014 Mainostoimisto Bob the Robotin perustajiin kuuluvat Jukka Kurttila ja Petri Pesonen ostavat Finlaysonin pääomasijoituskonserni CapManin hallinnoimilta rahastoilta. Finlaysonin tiedote 12.6. fifin luetuimmat pilli-liisa ajalta 27.5.–16.6. laatikkoa. Idean takana on puuhamies Heikki H. Attila. 3. Blogi NHL/Riikka Lindström Treffeillä Mileyn kanssa 1. Maryan Abdulkarim Ulos rasistit, sisään feministit Toimittaja seurasi, kuinka Ruotsin feministipuolue sai ensimmäisen edustajansa Euroopan parlamenttiin. 2. Maria Karuvuori Haist’ kukkanen tarjoaa satoa tamperelaisille Tamperelaiset saavat kesäksi 50 yhteistä ruokakasvi- lukijaposti Fanikirje: Miley Cyrus kannustaa kaikkia loistamaan omassa elämässään omilla tavoillaan. 4. Blogi Häirikkö Dr Dre ja kapina joka kuoli Kulttuuri voi tarjota väylän luoda uutta ja romuttaa vanhaa – kapinoida. Usein se kapina kuitenkin kuihtuu ennemmin tai myöhemmin. 5. Voima 5/2014 Reetta Aalto Minä olen kansanvihollinen Grey Violet on Suomeen muuttanut transsukupuolinen matemaatikko. Hänen passissaan lukee toinen nimi. 6. Susanna Kuparinen Pahatar rokkaa Peppi Pitkätossun sisaret rantautuvat vihdoin myös valtavirtaelokuviin. 7. Blogi Antti Rautiainen Natsi on natsille susi Nationalistien taistelujärjestöllä oli yhteyksiä Putinin hallintoon. palaute@voima.fi Maria Karuvuori ruokarojekti. Tamperelaiset saavat syksyllä napata laatikoista satoa omiin ruokapöytiinsä. Haist’ kukkanen Tampereella Yllä oleva kuva on skannattu toimitukseen tulleesta postikortista. Kuopion näkötorniin on kirjoitettu teksti KJ=KYRPÄ, ja kortin kääntöpuolelta löytyy seuraavat terveiset: ”Miksi ette julkaisseet kirjaani? Like Jylhämö on porvariston agentti. Terv. nano nano dipl insinööri. PS. Jylhämö on sähköpelle. Kannattaa automatisaatiota ja ydinjätettä. Työpaikat häviää.” Nautinnollista Eurooppa-fiilistelyä Aivan hemmetin hieno pääkirjoitus Voimassa 4/2014. P Retostelevaa pakkosyöttöä Suvi Auvisen kaltaiset hörhöt jotka kehuu olevansa anarkisteja pitäisi pistää rautoihin ja marssittaa suoraan Saksaan saippuatehtaalle :=) Vai että Voima yhdistyy sitten hinttilehteen, onpa surkuteltavaa. Antaa jotenkin epätoivoisen kuvan; hinttariuutiset ei kiinnostanut ketään, edes homoja, mutta väkisin on tungettava luonnonoikkuja ja pornoa edes muutama sivu tästedes JOKA lehteen. Loppui sitten tilaus tähän paikkaan. Jarkko Homojen ystävä Janne S. Suu puhtaaksi! puukolmio on kyljellään polun poskessa. Siihen on tarkoitus taiteilla teksti Yhteinen, common food. Pispalalainen puuhamies Heikki H. Attila yrittää pitää aloillaan kupruilevaa muovisapluunaa, kun yrttineuvoja Tuomas Kokkonen töpöttää kolmion pintaan kirkkaan oranssia ja vihreää maalia. Näistä kolmioista kasataan kasvulaatikoita, joihin istutetaan ruokakasveja: tomaattia, avomaan kurkkua, hernettä ja niin edelleen. Laatikoita pystytetään ympäri Tampereen kaupunkia, ja niille on tarkoitus löytää hoitajia lähialueelta. Sato on kaikkien kaupunkilaisten yhteinen. Tämän projektin nimi on Haist’ kukkanen, ja Attila, 65, on haaveilut siitä jo pari vuotta. ”Tampereella on tällä hetkellä liki 20 kaupunkiviljelyprojektia, mutta silti suuri osa ihmisistä ei oikein tiedä, mitä kaupunkivilunainen jely on. Toivon, että nämä kasvulaatikot saavat ihmiset hoksaamaan, että lähiruokaa voi kasvattaa myös itse.” L u u t a d i pl o m a a t i k s i k i n nimetty Attila toi muutama vuosi sitten valtakunnalliset siivoustalkoot Suomeen. Ideoita syntyy niin paljon, että Attila perusti Tuomas Kokkosen ja Maria Pilvimaan kanssa alkukeväästä Suomen talkoot ry -nimisen yhdistyksen. Sen turvin hankkeita on helpompi toteuttaa. Samanniminen yhdistys järjesti erilaisia auttamistalkoita sotavuosina 1940–41, kun työväestä oli pulaa. ”Hei kuulkaa, me laitetaan kasvulaatikoita! Syksyllä tästä voi ohi kulkiessa kerätä satoa, ellei joku ole edellisenä päivänä ehtinyt ensin.” Ohikulkumatkalla olevat Kati Polojärvi ja Paavo Kolehmainen pysähtyvät ihmettelemään, mitä polun penkalle on tekeillä. He päättävät istahtaa nurmikolle kuuntelemaan, mitä Attilalla on lähiruoasta sanottavanaan. ”Vapaa ruoka on perusihmisoikeus. Kuinka monta ruokaohjelmaa meillä nykyisin tulee televisiosta? Viidestä kymmeneen viikossa. Samaan aikaan täällä on ihmisiä, jotka oikeasti näkevät jo nälkää”, Attila sanoo. At t i l a t o i v o o , että ihmiset oppisivat jälleen omavaraisuutta. Hänen mielestään Suomessa on syntynyt pula-aikojen jälkeen tietokatko, ja ruoan tuotanto on etääntynyt hyvin kauas ihmisten arjesta. ”Nyt ruoan hinta nousee koko ajan, ja monella lapsiperheellä alkaa olla vaikeuksia tulla toimeen. Ruoan kasvattaminen ja villiyrttien tuntemus alkavat jälleen olla tärkeitä taitoja.” Maria Karuvuori suomentalkoot.wordpress.com
• ajassa 11 6 / 2014 Poliisi, tulli ja rajavartiolaitos suorittivat 210?300 pakkokeinoa vuonna 2013. Tilastokeskus 12.6. ”Geeniruoka ei ole vaarallista” Geenimanipuloinnin haittavaikutuksista kirjoittavat tutkijat ovat joutuneet tiedemaailmassa ahtaalle. T u r u n yliopiston tutkijaprofessori Eva-Mari Aro sanoi huhtikuussa 2014, että poliitikot, jotka seuraavat äänestäjien kielteistä mielipidettä geeniteknologiasta, aiheuttavat ”vastuutonta hallaa koko ihmiskunnalle”. Aro vaatii, että poliittisten päätösten ”tulisi pohjautua luotettavaan tietoon”. Hänen lausuntonsa on esimerkki siitä, että geenimuuntelun vastustajia pidetään irrationaalisina ja taikauskoisina. yhtiö lanseeraa uuden geenilajikkeen, tutkimukset sen terveysvaikutuksista ovat useimmiten yhtiön itsensä tekemiä. Näissä tutkimuksissa ei geenilajikkeista yleensä löydetä minkäänlaisia haittoja. Useat ulkopuoliset tutkijat ovat havainneet geeniruokatutkimuksissaan lukuisia haittavaikutuksia, mutta monesti nämä tutkijat pyritään vaientamaan. Hyvä esimerkki on maltillinen, geeniteknologiaan uskova brittitutkija Arpad Pusztai. Hän kertoi vuonna 1998 julkisuuteen tutkimuksestaan, jossa hän oli havainnut geenimanipuloituja perunoita syöneissä rotissa merkittäviä vaurioita. Kun jokin havainnostaan Pusztai ei saanut tiedepalkintoa. Sen sijaan häntä painostettiin voimakkaasti, hänen lausuntojaan vääristeltiin karkeasti ja hänet erotettiin tutkijanvirasta. Geenimanipulointialan johtava yhtiö Monsanto oli vähän aikaisemmin antanut Pusztain edustamalle tutkimuslaitokselle 210 000 euron apurahan. Tapauksesta viisastuneena Britannian hallitus päätti lopettaa rahoituksen kaikilta tutkimuksilta, joissa geeniruuan terveellisyyttä testattiin käytännössä. M o n s a n t o j atk o i kuitenkin tutkimusten tekemistä. Esimerkiksi vuonna 2004 tieteellisessä Food and Chemical Toxicology -aikakauslehdessä julkaistiin yhtiön tutkijoiden artikkeli yhtiön manipuloiman maissin terveydellisistä vaikutuksista. Artikkelin johtopäätösten mukaan kolmen kuukauden ajan geenimanipuloidulla maissilla syötetyt rotat eivät eronneet terveyden suhteen tilastollisesti merkitsevästi tavallisella maissilla syötetyistä rotista. Ranskalaisen Caenin yliopiston molekyylibiologian professori Gilles-Éric Séralini ei ollut tyytyväinen tutkimukseen, joten hän käynnisti samankaltaisen s hallitu n a i n n Brita lopettaa päätti n kaikilta kse rahoitu uksilta, tutkim niruuan ee joissa g llisyyttä tervee tiin testat sä. nös käytän M e r k i tt ä v ä s t ä tutkimuksen, jossa rottia tutkittiin kolmen kuukauden sijasta kaksi vuotta. Samaisen FCT-lehden vertaisarvioita tekevät tiedenaiset ja -miehet hyväksyivät Séralinin ja kumppaneiden tutkimuksen perusteella kirjoittaman artikkelin, joka ilmestyi lehdessä vuonna 2012 ja herätti valtavasti huomiota. Séralinin tutkimus osoitti muun muassa, että Yhdysvalloissa yleisesti käytetyllä geenimanipuloidulla maissilla ruokitut rotat kuolivat selvästi aikaisemmin kuin tavanomaisella maissilla ruokitut. geenimanipuloinnista innostuneet tutkijat väittivät Séralinin tutkimuksessa olevan raskauttavia virheitä: rottia oli liian vähän tai ne olivat vääränlaisia, ja tutkimustulos oli vain sattumaa. Vuoden 2013 alussa FCT-lehteen luotiin uusi bioteknologian apulaispäätoimittajan vakanssi, johon valittiin Monsanto-yhtiössä aiemmin palvellut Richard E. Goodman. Myöhemmin samana vuonna lehti päätti peruuttaa Séralinin ja kumppaneiden artikkelin julkaisemisen. Peruutuskirjeessään FCT:n päätoimittaja kirjoitti, että Séralinin aineiston tutkiminen ei paljastanut mitään viitteitä petoksesta tai tarkoituksellisesta harhaanjohtamisesta, eikä mitään vääriä tietoja löydetty. Monet poisvetämistä protestoi 1355 tutkijaa. He ilmoittivat boikotoivansa FCT:tä kustantavaa hollantilaista Elsevier-kustantamoa, joka julkaisee 2000:ta tiedelehteä. Toukokuussa 2014 FCT julkaisikin Séralinin vastineen syytöksiin, jotka johtivat hänen artikkelinsa peruuttamiseen. Vastineessaan Séralini ja hänen kollegansa osoittavat, että FCT:n harjoittama kaksinaismoralismi jatkuu: vuonna 2014 lehdessä julkaistiin Min Zhangin ja kumppanien geeniruokatutkimus, joka olisi pitänyt jättää julkaisematta, jos siihen olisi sovellettu niitä kriteerejä, joiden väitettiin olevan Séralinin artikkelin peruuttamisen takana. Séralinin tutkimuksesta Zhangin ja hänen kollegoidensa tutkimuksen erotti ennen kaikkea sen lopputulos: geeniruoka ei ole vaarallista. S é r a l i n i n a r t i kk e l i n Olli Tammilehto
• 12 aktivismi 6 / 2014 Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys (Sley) palauttaa Helsingin ydinkeskustassa sijaitsevan yökerhon kirkkotilaksi. SLEY ry 17.6. maailma & me koonnUt Kimmo Jylhämö Ideaalini Ameriikasta ”Amerikka on aina ollut ideaali. Vaikka olenkin kaukana sieltä, en ole koskaan tuntenut olevani vahvemmin kytketty siihen kuin nyt, kun katselen erään välttämättömän keskustelun leviävän aika lailla siten kuin toivoinkin. Loppujen lopuksi Amerikka on aina lähellä. Tämähän on internetin voima”, kirjoittaa Edward Snowden Boing boing -sivustolla NSA-vuotojen vuosipäivänä. Kunniaa suojellaan valikoiden Kunnianloukkaustapausten sattumanvarainen käsittely syö ihmisten yhdervertaisuutta lain edessä. http://bit.ly/1lOaH4B Seksistiset pikselipöksyt Samalla kun jokapäiväinen todellisuus ja asioiden hoitaminen muuttuu virtuaaliseksi ja menee nettiin, alkaa todellisuus jäljitellä virtuaalista, digitaalista pikselitodellisuutta. Portugalilainen designer-duo on suunnitellut pikselipikkuhousut, jotka ovat saatavilla kahdeksan bitin väreillä 80-luvun pikselihengessä. Miehille tai muille sukupuolille kustomoidut versiot odottavat vielä tuloaan. Pöksyt etsivät joukkoja niitä rahoittamaan. https://www.indiegogo.com/projects/pixel-panties Pakeneva pääoma Miksi kukaan enää jäisi Suomeen? ”Tärkeää sparrausapua olen saanut työssäni muun muassa Erkki Liikaselta ja Björn Wahlroosilta”, kertoo pääministerin duunistaan karannut Jyrki Katainen Apu-lehden haastattelussa. Wahlroos pakeni veroja Ruotsiin, koska muuten hänen jälkipolvensa lihottaisi perintöveroillaan Suomen köyhiä. Wahlroosin sparraus upposi ilmeisesti myös Kataiseen, joka livahtaa poliittista vastuuta pakoon Eurooppaan. Samaa pääoman pakenemislinjaa ovat toteuttaneet myös veroparatiiseihin karanneet eläkerahastot. Mitä muut enää odottavat? Kaverille ei tarvitse jättää! Joidenkin perinnöt ovat suurempia kuin toisten Valtion tuloja on todellakin mahdollista vähentää. Tämä selviää Pellervon taloustutkimuksen (PTT) tuoreesta raportista. Perintöja lahjaveron poistaminen vähentäisi valtion verotuloja 500 miljoonalla eurolla. Raportin nerokkaan huomion mukaan ”suuria perintöjä saavat hyötyisivät veron poistamisesta enemmän kuin pieniä perintöjä saavat”. Raportin rahoitti Perheyritysten liitto, jonka toimitusjohtaja on pääministerin hommia aikanaan paennut Matti Vanhanen. http://ptt.fi/wpcontent/uploads/ 2014/06/rap246.pdf K u n n i a n l o u kk a u k - tehdään yhä paljon rikosilmoituksia, mutta oikeuteen tapaukset päätyvät enää harvoin. Viime vuonna kunnian perään kysyttiin lähes 1 500 rikosilmoituksella, mutta tuomareiden tutkittavaksi niistä päätyi vain joka kymmenes. Kaksi kolmasosaa ilmoituksista jätettiin kokonaan tutkimatta. Yleensä perusteluissa vedottiin loukkauksen vähäisyyteen tai selvittämisen vaikeuteen. Oikeuskäytäntö on tiukentunut huomattavasti viime vuosina, mikä johtuu siitä, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuin (EIT) on antanut Suomelle 17 tuomiota sananvapauden loukkaamisesta. Nykyään syyttäjän on pystyttävä todistamaan, että esitetty väite on perätön. Aiemmin syytetty joutui usein todistamaan itsensä syyttömäksi, mikä on vastoin oikeudenkäynnin perusperiaatteita. s i s ta kymmenen vuotta sitten kunnianloukkaussyytteen perusteeksi riitti Suomessa se, että joku tunsi itsensä loukatuksi. Kritiikin ja loukkaamisen välille vedettiin yhtäläisyysmerkit, ja siksi Suomella on EIT:n sananvapaustuomioita enemmän kuin muilla Pohjoismailla yhteensä. Tuomioistuimista ovat karsiutuneet erityisesti tiedotusvälineisiin kohdistuneet kunnianloukkausjutut. Se on iso helpotus toimittajille, joita on Vielä nykyään paljon aiempaa vaikeampaa painostaa uhkailemalla kunnianloukkaussyytteillä. Asialla on kääntöpuolensa: oikeuskäytäntö on muuttunut täysin sattumanvaraiseksi. Menneenä keväänä seuraavissa kolmessa samantapaisessa jutussa annettiin kolme täysin erilaista ratkaisua. työpaikkakiusaamista koskeneessa oikeuskäsittelyssä liiton entinen puheenjohtaja Timo Räty väitti Hilkka Ahteen halunneen seksisuhdetta hänen A K T: n a hteest u s i s k e Väite s a kovaan ta voi joh on, mutta tuomio si ihmistä ilik pedofi ää ilman itt saa vä amuksia. seura kanssaan. Suuttunut Ahde jätti rikosilmoituksen, ja asiassa tehtiin laaja esitutkinta, jossa kuultiin lukuisia todistajia. Syyttäjä päätti huhtikuussa olla syyttämättä ja totesi, ettei asiassa voi päätellä totuutta suuntaan eikä toiseen. Sana sanaa vastaan -tilanteessa sivullinen ei voi tietää, mikä on totta. Tampereen käräjäoikeus puolestaan tuomitsi toukokuussa 120 päiväsakkoon ja viralta pantavaksi ylikonstaapelin, joka oli pariin otteeseen arvellut kahdella naiskonstaapelilla olevan seksisuhde. Juttuun toi lisäpainoa se, että ylikonstaapeli oli esitutkinnan aikana yrittänyt suostutella muita poliiseja olemaan muistamatta hänen puheitaan. Pääosin kovat sakot ja viranmenetys tulivat kuitenkin seksipuheista. toisenlaisen ratkaisun kanteluunsa sai turkulainen vakuutusjuristi Niina Berg. Häntä vastaan on vuosien ajan käyty internetissä systemaattista lokakampanjaa, koska hän on kritisoinut blogissaan voimakkaasti poliisien ja syyttäjien toimintaa Anneli Auer -jutussa. Herjan mukaan Berg opiskeli juristiksi Hämeenlinnan naisvankilassa, jossa hän istui pitkää tuomiota hoitolapsensa raiskaamisesta. Väitettä on viljelty lukuisilla nettisivuilla, muun muassa Iltalehden keskustelupalstalla. Lopulta neljän lapsen äiti kyllästyi ja teki rikosilmoituksen. Turkulainen kihlakunnansyyttäjä päätti maaliskuussa poliisin esityksestä, ettei asiasta tehdä esitutkintaa. Hän katsoi, että kyseessä on ”kuitenkin kokonaisuutena arvostellen vähäinen teko”. Saatuaan kieltävän päätöksen Berg valitti valtakunnansyyttäjänvirastoon, joka päätti, ettei aihetta esitutkinnan määräämiseen ole. Edellä kuvailtujen kolmen samankaltaisen tapauksen perusteella vaikuttaa siltä, että väite seksisuhteesta voi johtaa kovaan tuomioon, mutta pedofiiliksi ihmistä saa väittää ilman seuraamuksia. Va r s i n Mikko Niskasaari
• ruoka 13 6 / 2014 Konttikoti on erityisesti nuorille suunnattu tehokkaan asumisen mallin mukaisesti suunniteltu ja rakennettu peruskoti. Nuorisosäätiö 3.6. ilmastonmuutoksen uhri. Maggie, kakapo-papukaija ei osaa lentää. Se jäi toukokuussa maanvyöryn alle UudessaSeelannissa. Maggie, ex-papukaija T huomattaviin säätapahtumiin liittyy harvinainen kuolemantapaus Uudessa-Seelannissa. Pienellä Whenua Houn saarella sattui nimittäin maanvyöry, joka oli ilmeisesti seurausta saarelle osuneista rankoista vesisateista. Maanvyöryssä sai surmansa Maggie, jonka elämänvaiheita on seurattu vuosikymmenien ajan ja jonka ruumis nyt sitten löytyi hautautuneena syvälle vettyneen maa-aineksen alle. Maggie oli lajiltaan kakapo. Kakapo (Strigops habroptila) on maailman painavin ja ainoa lentokyvytön papukaijalaji. Se kuuluu Uuden-Seelannin kotoperäiseen linnustoon. Kakapon levinneisyys kattoi aiemmin Uuden-Seelannin molemmat pääsaaretkin, mutoukokuun ta nykyisin se on äärimmäisen uhanalainen. Maggien kuoltua kakapoja on elossa tiettävästi vain 127 yksilöä. turvana on jo parinkymmenen vuoden ajan ollut perusteellinen ja määrätietoinen suojeluhanke, jonka myötä kakapojen yksilömäärä on kaksinkertaistunut. Kakapoja on autettu muun muassa hedelmöittymisessä, munien hautomisessa ja poikasten kasvattamisessa. Linnut on siirretty turvaan muutamalle pikkusaarelle, jotka pyritään pitämään vapaana petoeläimistä. Maastossa oleville kakapoille tehdään terveystarkastuksia ja niille tarjotaan lisäravintoa. K ak apoiden vapaana liikkuva kakapoyksilö on varustettu Jokainen radiolähettimellä. Seurantatietojen perusteella tiedetään tarkasti, missä ja milloin Maggien taaperrus päättyi. Tämä on ensimmäinen kerta koko suojeluhankkeen aikana, kun kakapo on saanut surmansa luonnononnettomuudessa. Maggien tarkkaa ikää ei tiedetä, mutta linnun arvellaan olleen kaksivuotias vuonna 1980, jolloin tutkijat löysivät sen Stewartinsaarelta. Ikänsä puolesta Maggie olisi ehtinyt vielä viettää kakapoäidin elämää. Kaiken kaikkiaan kakapot voivat elää yli satavuotiaaksi. Maria Haanpää Seuraa ilmastouutisia Fifin Sääasema-blogeista.
• 14 talous & ruoka 6 / 2014 Demarinuorten XXV liittokokous vaatii, että kansainvälinen veronkierto on estettävä ja veroparatiisit on suljettava välittömästi. Sosialidemokraattiset Nuoret ry 8.6. rahanvoima City-duunari Banker Wanker operoi suomalaisen smoothisti Lontoon pankkimaailmassa & baareissa. Heikkoutena ilmaiset lounaat ja rugby-pelaajat. Kohta yltäkylläisyys alkaa Teknologinen kehitys tappaa kapitalismin & synnyttää empaattisen ihmisen, tietokirjailija Jeremy Rifkin väittää. Kissavideoita sivistyneistölle pankkiirin ikkuna todelliseen elämään, jota pankkiirilla itsellään ei pitkien päivien takia ole. Jos siis pikkupankkiiri haluaa ottaa yhteyttä niin sanottuihin ystäviin – ihmisiin, joiden kanssa hän aikaisemmassa, työuraa edeltävässä elämässä piti yhteyttä – helpoin tapa on logata sisään tähän amerikkalaiseen hapatukseen. Lapsena pankkiiri luuli, että aikuisena hänen perspektiivinsä laajenisi ja ystäväpiiri muuttuisi entistä heterogeenisemmaksi. Pettymys oli suuri, kun oppiasteelta toiselle siirtyessään hän huomasi olevansa tekemisissä yhä samankaltaisemman porukan kanssa. Elämä ei ollutkaan eduskuntasalia muistuttava sateenkaari, vain kapeneva kartio, jossa samantaustaiset ja samaa koulutusta hankkivat samanmieliset ihmiset taputtelivat toisiaan selkään. Fac e b o o k o n mielenkiintoisimpia ovat keskustelut erilaisista poliittisista kuumista perunoista, kuten työn verotuksesta, yritysjohtajien bonuksista sekä subjektiivisesta työttömyyskorvauksesta, eläkerahojen riittävyydestä ja subjektiivisesta lastenhoito-oikeudesta. Eikö vain? Ei todellakaan. Suurin osa ihmisistä on kiinnostunut kissavideoista, Paolo Coelhon mietelauseista ja Definitive Proof That Rugby Is The Best Sport For Butts -kuvasarjasta. Herää kysymys siitä, käyttävätkö Facebookia todella ne samat intohimoiset ihmiset, joiden kanssa minä kouluni kävin. Yhteiskunnallisia aiheita kommentoidaan mututuntumalla ilman pienintäkään ymmärrystä aiheesta tai siihen vaikuttavista asioista. Lisäksi ryhmäpaine on yhtä tiukkaa kuin ala-asteen pihalla, jossa kaikkien pitää olla samaa mieltä – faktoista viis. Joukossa tyhmyys tiivistyy. Fac e b o o k i s s a Banker Wanker Richard Jensen on täynnä korkeasti koulutettuja ihmisiä, joiden pitäisi olla kyvykkäitä ajattelemaan omilla aivoillaan. Silti erilaiset rokotusvastaiset humpuukitutkimukset leviävät kulovalkean tavoin, politiikasta puhuvat ainoastaan aktiivisesti itseään promoavat poliitikot ja loput postaavat vegaanipropagandavideoita kuolevista eläimistä, koska on in olla eläimien puolella. Onneksi Facebook on yhtä helppo sulkea kuin se on avata. Yhteiskunnan tulevaisuus ja ”todellinen elämä” näyttää Facebookin perusteella niin kehittymättömältä, että pankkiiri jää mielellään omalle planeetalleen, maksimoi voitot ilmaiseksi koulutettujen aivojaan käyttämättömien ”ystäviensä” selkänahan kustannuksella ja ajattelee, että se on niille ihan oikein. Ignorance is a bliss. O m a Fac e b o o k- k a r t io n i Y h d y s va lta l a i - tietokirjailija Jeremy Rifkin on noussut maailmanmaineeseen kirjoillaan, jotka käsittelevät tieteellisen ja teknologisen kehityksen vaikutusta yhteiskuntamme rakenteisiin, ympäristöön ja työhön. Vuonna 2011 julkaistussa teoksessaan The Third Industrial Revolution Rifkin hahmotteli tuotantojärjestelmän tulevien vuosikymmenten kehitystä ja aloitti keskustelun, joka levisi lopulta arvostetun talouslehden The Economistin sivuille asti. Rifkinin mukaan tuotantojärjestelmämme muutos nojaa tulevaisuudessa ennen kaikkea uusiutuvien energiamuotojen käyttöönottoon sekä energian tehokkaampaan hyödyntäminen seen, säilömiseen ja jakeluun. Energiavallankumouksen lisäksi tuotantojärjestelmän murros näkyy maailmanlaajuisten verkostojen muodostumisena. Verkostojen kokonaisuutta Rifkin kutsuu asioiden verkoksi (Internet of Things), jossa ihmiset, koneet, luonnonvarat, tuotantolinjat, kierrätysvirrat sekä logistiikka yhdistyvät toisiinsa erilaisten tunnistimien ja ohjelmistojen kautta. Tällä tavalla muodostuu myös paljon viime vuosina keskustelua herättänyt tietokanta Big Data, jonka analysointi tuottaa jatkuvasti uusia ja aikaisempaa parempia keinoja järjestää yhteiselo maan päällä. U u d e s s a kirjassaan The Zero Marginal Cost Society: The Internet of Things, the Collaborative Com- mons, and the Eclipse of Capitalism Rifkin jatkaa siitä, mihin kolmannen teollisen vallankumouksen hahmottelussa jäi. Rifkin esittää syvällisemmän vision siitä, miten uuden teknologian käyttöönotto tulee muokkaamaan yhteiskuntaamme ja talousjärjestelmämme rakenteita. Rifkinin teoksen pääidea on se, että eksponentiaalisesti lisääntyvä teknologinen tehokkuus tekee tuotannosta jatkuvasti halvempaa. Toisin sanoen yhden uuden tuotetun tuotteen taloudellinen kustannus eli rajakustannus lähenee nollaa, kunnes lopulta kaikki tuotanto on lähes ilmaista. Kärjistetysti sanottuna tulevaisuudessa itsensä korjaavien koneiden, lähes ilmaisen uusiutuvan energian ja asioiden verkon ansiosta kuka tahansa voi
• talous & ruoka 6 / 2014 15 Inflaatio hidastui toukokuussa 0,8 prosenttiin. Tilastokeskus 13.6. tuottaa mitä tahansa milloin tahansa. Nykyisen valtavirtaisen taloustieteen marginalistisesta perustasta juontuvan päättelyn mukaan tämä tarkoittaa sitä, että myös tuotantokustannuksia seuraavien markkinahintojen on pudottava. Näin ollen voittoa tavoittelevalle kapitalistiselle toiminnalle on tulevaisuudessa nykyistä vähemmän tilaa. Rifkinin mukaan tehokkuuden ja tuottavuuden jatkuvaan lisäämiseen perustunut kapitalistinen tuotantojärjestelmä tuhoaa lopulta itse itsensä, sillä voittojen tekeminen käy mahdottomaksi. Teknologinen kehitys siirtää ihmiskunnan niukkuuden ajasta yltäkylläisyyden aikaan ja romahduttaa samalla kapitalistiselle markkinataloudelle välttämättömät vaihtoarvot. Kapitalismin tilalle tai ainakin sen rinnalle kasvaa Rifkinin analyysissa uudenlainen talousmalli, jonka ensiaskeleet on jo otettu. Tätä talousmallia voidaan kutsua yhteistoiminnalliseksi yhteisresurssien taloudeksi (Collaborative Commons), jossa voitontavoittelun, materialismin ja taloudellisen ihmisen on korvannut jakaminen, vuorovaikutus ja empaattinen ihminen. ”yhteistaloutta” filosofisesti, mutta käy myös läpi lukuisia esimerkkejä yhteistalouden siemenistä nykyyhteiskunnassa. Hän aloittaa tiedosta ja koulutuksesta ja päätyy asuntojen, autojen, energian sekä rahoituksen jakamiseen. Tulevaisuudessa yhteisön kesken jaettavien asioiden listalle lisätään tuotantovälineitä, elintarvikkeita ja jopa terveyspalveluita. Rifkinin mukaan lähes kaikilta elämän osa-alueilta voidaan löytää yhteistuotannon piiriin siirrettäviä asioita. Kirjan sanoman kannalta on tärkeää, että Rifkin pohtii myös yhteistuotanto ja -resurssitalouden yhteiskuntafilosofista perustaa. Hän sijoittaa yhteistalouden julkisen tuotannon ja kapitalistisen markkinatuotannon väliin. Siinä missä julkisesti ohjattu tuotantomalli perustuu suvereenin vallan luomille säännöille ja kapitalistinen markkinatalous mahdollisimman vähäisille säännöille, yhteistalous luo autonomisesti omat sääntönsä, joita yhteisön jäsenet omaehtoisesti valvovat. Rifkin kumoaa usein esitetyn väitteen, jonka mukaan yhteistalous tuhoutuisi väistämättä sääntöjen puutteesta aiheutuviin väärinkäytöksiin ja vapaamatkustamiseen. Hänen mukaansa tällainen vaara uhkaa ennen kaikkea vapaata markkinataloutta. Rifkinin hahmottelun loppu- tuloksena on talousmalli, joka perustuu energiatehokkuudelle, yhteisöllisyydelle ja tavaratuotannolle, jossa ihmisen työpanosta ei juuri tarvita. Koska nykyinen infrastruktuuri ei ole riittävä tällaiselle talousmallille, seuraavina vuosikymmeninä ihmisten työpanosta vielä tarvitaan. Vuosisadan puolivälissä ihmiskunnan on kuitenkin mahdollista saavuttaa tila, jossa työhön kulutettu aika on huomattavasti vapaa-aikaa lyhyempi. Näin Rifkin yhtyy John Maynard Keynesin ennustukseen siitä, että ihmiskunnan taloudellinen ongelma tullaan ennen pitkää ratkaisemaan, minkä jälkeen voimme nauttia keskinäisestä vuorovaikutuksesta ja ä essa yh d u u s i Tuleva man on useam a jakaa, av halutt eistyötä ja yht tehdä äisempään väh tyytyä teriaaliseen ma kseen. u t u l u k Rifkin k äsittelee yhteiskunnallisesta harmoniasta – Rifkinin ajatusten mukaan maailmanlaajuisesti verkostoituneessa yhteisössä. optimistinen tulevaisuudenkuva ja lukuisat esimerkit viimeaikaisista teknologisista harppauksista ovat erittäin miellyttävää luettavaa aikana, jolloin yhteiskunnallisia ja ekologisia ongelmia vatvotaan julkisessa keskustelussa päivästä toiseen. Viime vuosien sanomaan turtuneelle teknologiapessimistille syntyy kuitenkin houkutus kyseenalaistaa monet kirjassa esitetyistä kehityskuluista. Onko todella mahdollista, että tulevaisuudessa voidaan kotikonstein valmistaa 3D-printtaamalla mitä hyvänsä tavaraa lähes pelkistä jätemateriaaleista? Entä voidaanko energiantuotanto todella uudistaa siten, että aurinko- ja tuulivoima sekä muut uusiutuvat energiamuodot riittävät kattamaan valtaosan maailman energiatarpeesta? Jos Rifkin odotukset teknologisesta kehityksestä osoittautuvat ylioptimistisiksi, myös hänen näkemyksensä yhteistalouteen siirtymisestä asettuu vaakalaudalle. Vielä mielenkiintoisempi kysymys on se, johtaisivatko Rifkinin kuvaamat teknologiset edistysaskeleet edes toteutuessaan kapitalistisen markkinatalouden korvautumiseen yhteistaloudelRifkinin la. Rifkinin kirjasta puuttuu tyystin kapitalistisen järjestelmän valta-analyysi, minkä seurauksena hän esittää siirtymän yhteistalouteen liian suoraviivaisesti. Vaikka Rifkin myöntää, että uudet teknologiset innovaatiot ovat synnyttäneet myös uutta voitontavoitteluun ja niukkuuden luomiseen perustuvaa kapitalistista toimintaa, hän uskoo, että yhteistalouden muodot, kuten osuuskuntatoiminta ja voittoa tavoittelematon yhteiskunnallinen yrittäjyys, pääsevät tulevaisuudessa niskan päälle. Vakuuttavia perusteita Rifkin ei väitteelleen esitä. käsittelee kevyesti kapitalistisen rahatalouden keskeistä instituutiota eli rahoitusta, eikä hän usko esimerkiksi energiavallankumouksen edellyttämien infrastruktuuri-investointien rahoittamisen olevan ongelma. Rahataloudessa suuret investointihankkeet edellyttävät mittavaa velkarahoitusta, jota yksityiset toimijat eivät välttämättä saa. Nykymuotoisessa salkunhoitajakapitalismissa yksityiset rahavarat hakeutuvat kasvavissa määrin rahoitusmarkkinoille, eikä ole mitenkään selvää, että energiavallankumouksen edellyttämät investoinnit voitaisiin toteuttaa ilman julkista rahoitusta. Kun yhtälöön lisätään viime aikoina voimistunut julkisen velan pelko sekä yritysten ja kotitalouksien vähentynyt investointihalukkuus, näyttää siltä, että teknologiselle vallankumoukselle voi muodostua rahataloudellinen rajoite. Rifkinin hahmottelema yhteistalouden merkityksen kasvu edellyttääkin suuria muutoksia olemassa oleviin valtarakenteisiin ja ajattelutapoihin. Tulevaisuudessa yhä useamman on haluttava jakaa, tehdä yhteistyötä ja tyytyä vähäisempään materiaaliseen kulutukseen. Vaikka tavaroiden ja energian tuotannosta tulisi helpompaa, kehityksen vaikutus yhteiskuntaan riippuu ihmisten poliittista päätöksistä. Teknologinen edistys ei automaattisesti luo Rifkinin idealisoimaa empaattista ihmistä, jonka syntyminen on edellytys sille, että yhteistalous voi syrjäyttää kapitalismin. Rifkin Jussi Ahokas Jeremy Rifkin: The Zero Marginal Cost Society: The Internet of Things, the Collaborative Commons, and the Eclipse of Capitalism. Palgrave Macmillan 2014. 356 s. Kirjoittaja on tutkija, joka on kirjoittanut yhdessä Lauri Holapan kanssa Rahatalous haltuun -kirjan.
• 16 ajassa/ruoka 6 / 2014 Erä pakastemustikkaa vedetään pois myynnistä – haisee pakokaasulle ja maistuu bensalle. Yle 17.6. Ruokatohtori sananvalta Kirjoittaja toimii kansimiehenä ympäristöjärjestö Sea Shepherdin lippulaiva Steve Irwinille. Hyppänen kirjoittaa merta & sen asukkeja suojelevan laivan arjesta & suorasta toiminnasta. Pääministerit pahanteossa V a i k k a I s o v a l l i r i u t t a ja Tasmanian erämaat ovat Unescon maailmanperintöluettelossa, niillä menee kaikkea muuta kuin hyvin. Vuonna 2013 Tasmaniassa koettiin onnen päiviä, kun saaren metsistä lisättiin maailmanperintöluetteloon 120 000 hehtaaria. Nyt pääministeri Tony Abbottin johtama hallitus haluaa poistaa listauksen 74 000 hehtaarilta luonnontilaista metsää ja avata sen hakkuille. Kirveen alle on joutumassa myös 50 000 hehtaaria kansallispuistoa. Maailmanperintökomitea kokoontui kesäkuun loppupuolella Qatarissa, ja kokouksen asialistalla oli niin Tasmanian erämaiden poistaminen maailmanperintöluettelosta kuin Ison valliriutan suojeluluokituksen tiukentaminen. Australian Iso valliriutta on maailman suurin koralliriutta, jonka biodiversiteettiä esimerkiksi merten happamoituminen ja lämpeneminen tuhoavat huimaa vauhtia. Nykyisellä tuhovauhdilla elämän on arvioitu häviävän Isolta valliriutalta vuoteen 2030 mennessä. Tony Abbottin hallitus haluaa lisätä pökköä pesään ja on antanut luvan maailman suurimman hiilisataman rakentamiseen Queenslandin osavaltioon. Tämä on johtamassa miljoonien kuutioiden ruoppaamiseen koralliriutalta. Vielä enemmän tuhoa aiheuttaisi riutalle suunnitteilla oleva laivojen valtatie. Qatarin kokouksessa Unesco päätti, että Ison valliriutan suojeluluokituksen tiukentamista lykätään vuodella, joten toistaiseksi Abbottin hallitus selvisi varoituksella suunnitelmastaan rakentaa hiilisatama. Tasmanian erämaat sen sijaan päätettiin säilyttää maailmanperintöluettelossa. Unescon hallitus ja pääministeri eivät ole ainoita, jotka vähät välittävät kansainvälisistä suojelualueista. Haagin Kansainväliseltä tuomioistuimelta tyrmäävän tuomion vastaanottanut Japanin valaanpyyntilaivasto saa nyt tukea maansa pääministeriltä Shinzo Abelta, joka haluaa maansa aloittavan kaupallisen valaanpyynnin siitäkin huolimatta, että valaanpyynti kaupallisiin tarkoituksiin on ollut kiellettyä vuodesta 1986 lähtien. Japani on vihdoin avoimesti karistanut tieteellisen pyynnin viitan harteiltaan. Shinzo Aben mukaan maa aikoo kerätä valaista tutkimustietoa, joka on välttämätöntä valaskantojen hallintaan, eli valaiden tappamiseen. Maa on pitkään yrittänyt todistaa oikeaksi väitettään, jonka mukaan sukupuuton partaalle metsästetyt valaskannat ovat toipuneet riittävästi kestääkseen teollista pyyntiä. Japani ei ole kuitenkaan onnistunut tavoitteessaan. Austr alian laivat valmistautuvat lähtemään vuoden lopussa jälleen kohti Etelämannerta valvomaan Eteläisen jäämeren valaidensuojelualueen rauhaa ja koskemattomuutta. Meill ä Sea Shepherdill a Sonja Hyppänen Rakasta & pakasta osa 15 Anu Brask on toimittaja ja kokki, joka vastaa keittiöpsykologin koulutuksella kotitalouskysymyksiin. Anu tarjoaa mikron vierestä reseptit sydänsuruihin, kadonneen pullan metsästykseen ja ongelmallisiin sosiaalisiin tilanteisiin. telupäissään varomattomasti siirrytään jo umpioimisen ja hapattamisen maailmaan. Tässä kohtaa kovapäisimmilläkin todellisuudentaju hämärtyy. Seuraavaksi säilöjä löytää itsensä hamstraamasta kellarit ja ullakot täyteen lasitölkkejä, surffailemasta Marttaliiton sivuilla ja kaivelemasta divareista ikivanhoja keittokirjoja (sillä ennenhän tiedettiin, miten asiat tehdään oikein). Jos huomaat hakeutuvasi mummojen seuraan, on peli lopullisesti menetetty. Säilöjäsuvun vesana tohtori tällä kertaa todella tietää, mistä puhuu. Tiedä, että syksyinen työvitutus ei ole ongelmasi, vaan ennemminkin säilöntäkautena jaksaminen. Marjojen stressaamiseen kuluvat viikonloput, otsalampun valossa yönhämärässä sienimetsäkätköillä käymiset ja etikanhuuruiset tunnit keittiössä vaikuttavat vakavasti sosiaaliseen elämään. Hilloamiseen, kuivaamiseen ja hapattamiseen käytetyt viikkokaudet ovat jo fyysisesti Vaiva: Kesäloman kolkutellessa uskon jälleen olevani puuhakas vapaaajalla. Sitä voisi paikata pari reikää seinässä ja suosikkivillapaidassa, pakastaa mansikoita ja, niin, mitä voisi säilöä? Syksyllä töissä tulee naposteltua kaikenmaailman suklaanamusia työvitutukseen. Voisiko jo kesällä säilöä raaka-aineita, joista voi tehdä helposti työpaikalle ja luennoille roudattavia snägyjä syksyn herkutteluun? Diagnoosi: Nyt et tiedä, mihin olet ryhtymässä. Säilöntäskenessä porttiteoria toteutuu salakavalan helposti. Pakastaminen on nykyisin jo yleisesti harjoitettu ja hyväksynnän saanut säilöntämuoto. Ensimmäisten kokeilujen jälkeen siirrytäänkin jo mehujen keittelemiseen ja ujosti testataan hilloamista. Sitten, kenties aitojen makujen sokaisemana ja puuhas- Resepti Säilöjän energiapatukat 1 dl pähkinöitä/ manteleita 1 dl (kaura)hiutaleita 10 taatelia 2 dl (itse)kuivattua omenaa 1 dl (itse)kuivattua mustikkaa 2 rkl (itse)kuivattua karpalojauhetta 1 dl siemeniä (esim. kurpitsan- ja auringonkukansiemeniä) ½ dl pellavansiemenrouhetta 1 tl vaniljajauhetta 1 dl Ruokatohtorin voikukkasiirappia (tee itse, katso ohje Fifistä, tai jos olet vasta aloittelija kaupan siirappia) 1 dl maapähkinälevitettä ½ dl kylmäpuristettua kookosöljyä ½ dl viinimarjamehua, itse keittämääsi tietenkin! 1. Rouhi pähkinät. Hienonna taatelit. 2. Sekoita kulhossa kuivat ainekset, taatelit, marjat ja omenat. 3. Kuumenna kattilassa koko ajan sekoittaen siirappi, koo- kova haaste. Epätoivoisimpien (ja sukulaisteni) tiedetään jopa suunnitelleen omenapuidensa kaatamista satoisina vuosina, kun mehustamisesta ei vain ollut tulla loppua. Lisäksi on hyvä huomioida, että kaikenlainen säilöminen aiheuttaa harhakuvia jääkaappitilan kapasiteetista. Pian olet vähintään kahden pakastimen ja kolmen jääkaapin loukussa. Säilönnän ytimessä ovat raaka-aineet, tekniikat ja tuotteiden jälkijalostus. Ota huolella valmistamasi antimet siis myös käyttöön kokkailussa, niin paluuta entiseen ei ole. Tervetuloa joukkoon! kosrasva, maapähkinälevite ja mehu. 4. Kaada neste kattilasta kuivien aineiden joukkoon. Sekoita massa tasaiseksi. 5. Vuoraa uunipelti leivinpaperilla. Voitele kevyesti öljyllä. 6. Painele patukkamassa leivinpaperin päälle tiiviiksi noin parin sentin paksuiseksi levyksi. 7. Kypsennä 150-asteisen uunin alimmalla tasolla noin 30 minuuttia. 8. Leikkaa patukoiksi ja anna jäähtyä. voima suosittelee Koonnut Kaisu Tervonen Tietoja seuraavaan kalenteriin otetaan 11.8. asti. voima@voima.fi. Voima päättää tietojen julkaisusta. FOODWEB OMA KOTI… KULTTUURIAAMIAINEN Netissä foodweb.ut.ee 16.7. kello 15.45–17 Pori suomiareena.fi/ohjelma Ruokalautasen ympäristövaikutuksia voi laskea suomalaisvirolais-latvialaisella yhteistyöllä toteutetusta ilmaisesta nettipalvelusta. Sivulta löytyy myös muuta ruokatietoa. Asumisen hinta puhututtaa SuomiAreenan keskustelussa Oma koti kullan kallis, miksi?, jossa mukana ovat muun muassa Vasemmistonuorten puheenjohtaja Li Andersson sekä kulttuuri- ja asuntoministeri Pia Viitanen. KESKIAIKAISET MARKKINAT 14.8. kello 9–10 Stoa, Helsinki www.stoa.fi/tapahtuma Nepalilaisella aamiaisella juhlistetaan Stoan 30- ja Helsingin suomenkielisen työväenopiston 100-vuotisjuhlaa. Ilmoittautumisohjeet löytyvät Stoan sivuilta. YRITYSVASTUU 15.–17.8. Linnanpuisto, Hämeenlinna www.keskiaikamarkkinat.fi 8.8. kello 17.30 Kääntöpöytä, Helsinki haarukanjalki.org Historiamarkkinoiden teemana on tänä vuonna ruoka ja juoma, mikä tarkoittaa pienpanimoiden ja paikallistuottajien läsnäoloa. Haarukanjälki-tapahtumien sarjassa puidaan elokuussa muun muassa halvan ruuan todellista hintaa. Puhumassa on ainakin Finnwatchin edustaja.
• 18 kesävinkkejä tanssi- jalta, arkkitehdiltä, pakettiautokuskilta, Anton Kallio, 23, sisustusarkkitehtuurin ja huonekalusuunnittelun opiskelija (Aalto-yliopisto), baletinharrastaja Normihomolehti kysyi ”Suosittelen pyöräilemään Vuosaareen Kallahden uimarannalle, joka on auringonpalvojille ja perheille vaihtoehto lähempänä luontoa. Siellä voi kahlata villiä kamomillaa kasvavalle ”camomilla”-saarelle, ja lähellä on myös Aurinkolahden Miami beach ja Cafe Kampelan pannukakut!” teksti janne siironen kuva mikko rasila säpojalta Mikko Puttonen, 19, muotiin hurahtanut valokuvaaja ja bloggari muutamalta muulta ke- ”Mun kesäsuositus on tanssia pellolla lämpimässä kesäsateessa!” blogikirjoittajalta ja Tomi Lappi, 23, tanssija ”Mun vinkki olis lähteä yksin kaupunkilomalle, vaikkapa Prahaan, Berliiniin tai Lissaboniin. Yksin matkustaessa saa tanssia oman pillin mukaan ja oppii sekä itsestään että tutustuu uuteen kaupunkiin ja sen ihmisiin uudella tavalla.” Joona Rautiainen, 23, vaatetussuunnittelun opiskelija (Aalto-yliopisto) pojat ”Kesälomalla pitää tehdä Suomi-roadtrippejä! Lisäksi kannattaa tsekkaa Kaikun ”GUGGENHEIM”-taideklubi torstai-iltaisin Helsingissä. Homodiskoiluun suosittelen Stroke-bailuja Kaikun Kammarissa.” KESÄN Pe 4.7. Helsinki Peijakas! Queerfeministinen punk/elektroklubi seksismittömyyden hengessä Helsingin Kalasataman Konttiaukiolla kaikille yksisarvisille ja taikakirahveille. www.facebook.com/peijakas La 19.7. Helsinki O-hoi, karhuja kannella! Bears on Board -risteily M/S Emmalla lähtee Helsingin Kauppatorilta kello 18. Emäntänä Lola Vanilla, dj:t Mr A, TATU V (Espanja), Jussi P. www.tiketti.fi ”Suosittelen oman mielimusiikin mukaisen floatin perässä tanssimista Tukholman Prideissa 2014 koko kulkueen ajan – vuoden bileet, nähdään siellä lauantaina 2.8.!” Juho Aalto, 26, fil. kand. (Tukholman yliopisto 2013), vertailevan kansainvälisen oikeustieteen maisterintutkinto-opiskelija (Helsingin yliopisto) HOMOMEMO Pe–la 25.-26.7. Lempäälä H2Ö-festarit. Genret on nii pal lääst siison! Turun Ruissalon telakka täyttyy ulko- ja kotimaisella vaihtoehtomusiikilla ja muulla poikkitaiteellisella ohjelmalla. www.h2ofestival.fi 18.–19.7. Turku Sadepäivien ratoksi KAVI tarjoaa elokuvateatteri Orionissa sarjan hienoja Jim Jarmuschin elokuvia, kuten Only Lovers Left Alive, jossa näyttelee ihana Tilda Swinton. www.kavi.fi 16.8. asti, Helsinki Koonnut: Timo Varamäki ”Kesällä kannattaa pulahtaa Vantaanjokeen. Pikkukosken lisäksi sen varrella on monta pienempää otollista uimarantaa.” Sampo Kivistö, 23, pakettiauton kuljettaja ”We love the 90’s -festivaali Suvilahdessa elokuun vika viikonloppu. Takuuvarmaa ysärijyystöö ja ihania muistoja nuoruudesta. Bonusvinkkinä baari-illan jälkeinen uinti Eiranrannassa: virkistää hikisen ja kesäisen baarin jälkeen ja poistaa krapulaa.” Juha Kivistö, 26, arkkitehtuurin opiskelija (Oulun yliopisto), arkkitehtiylioppilas (Trium Arkkitehdeilla, Helsingissä) Puntala Rock -festarit. Punk on queeria! Hardcoren ystävät – suunta Lempäälään! www.puntala-rock.net
• 19 sia fa n i k i rje pyhäinhäväistys S ia, olet virkistävä poikkeus valtavirtapopissa. Et ole monikansallisten yhtiöiden tuotantopalavereissa kehitelty konsepti, vaan muusikko ja oma luomuksesi. Olet vilahdellut elämässäni usein. Mukanani jo kauan kulkeneet irralliset kappaleet ovat kuitenkin jääneet vaille kasvoja. Artistin nimeltä Sia löysin varsinaisesti vasta äskettäin. Huomaamattomuus kuvaa koko uraasi. Olet saanut listasijoituksia jo ennen viime vuosien läpimurtoa. Tämä on kuitenkin tapahtunut kulisseista käsin. Olet yksi harvoista naisista, joka on kasvattanut tähteytensä tuottajana ja lauluntekijänä. Mitä enemmän sinuun perehdyn, sitä kiinnostavammaksi muutut. Timantit: Viisi hittiä Sialta 1. Sia: Chandelier (2014) Uuden 1000 Forms Of Fear -levyn ensimmäinen single ja Sian soolouran suurin hitti. Olet superlahjakkuus 2. Rihanna: Diamonds (2012) tuotanto- ja kirjoituspuolella. Kaikki haluavat palan sinusta. Olet taloudellinen voima, ja tämä vakuuttaa myös ne, joille sooloartistina olisit liian vaikeasti määriteltävä. Sinulla on kyky tehdä oikeat kappaleet oikeille artisteille ja saada ne kuulostamaan siltä kuin haluat. Esimerkiksi Rihannalle kirjoittamasi Diamondsdemo on hyvin samankaltainen lopullisen version kanssa. On kutkuttavaa, että heteronormatiivisten valtavirtatähtien kautta saat särmikkään äänesi kuuluville. Viimeistään Rihannan levyttämä Diamonds sai suuret levy-yhtiöt tajuamaan Sian hittipotentiaalin. 3. David Guetta ft. Sia: Titanium (2011) 2010-luvun I Will Survive, jonka Sia kirjoitti 40 minuutissa. 4. Beyoncé: Pretty Hurts (2013) Sia kirjoitti Beyoncen uusimmalle kolme kappaletta. 5. Celine Dion: Loved Me Back To Life (2013) Sia onnistui puhaltamaan eloa jopa vanhaan pölyiseen Celine-rukkaan. selkäisyyttäsi. Toit esille samansukupuolisen suhteesi Le Tigren JD Samsoniin luonnollisella tavalla avioitumisaikeisiin viitaten. Et koskaan esittänyt, ettet olisi kiinnostunut koko sukupuolen spektristä. Toteatkin, ettet tullut myöhään kaapista, tulit vain myöhään kuuluisaksi. Joustava, maanläheinen suhtautumisesi seksuaali-identiteetteihin on piristävää aikana, jolloin lesbopusut ovat Kate Perryn kaltaisille tähdille vain PRtempauksia palkintogaaloissa. Maailmassa, jossa tähtiä synnytetään kykykilpailuissa, tarvitsemme kaltaisiasi esikuvia. Ihmisiä, jotka osoittavat että päättäväisyydellä, lahjakkuudella ja töitä tekemällä syntyy kestävämpi menestys. Vihdoin lähes vuosikymmenen musiikkiasi kuunnelleena yhdistän kasvot, henkilön ja äänen. Äänesi rauhoittaa ja koskettaa. Kiitos. Jari Koljonen Sia: 1000 Forms Of Fear. julkaistaan 8. Heinäkuuta. kkejä Älä haaskaa skumppaa, queermartta opastaa M Ihailen rehellisyyttäsi ja suora- Maikki Eronen n K e s äv i Menestyksesi todistaa, että lahjakas naisartisti voi myös muovipopin maailmassa nousta huipulle ilman seksikkyyden korostamista. Olet kypsä nainen, jonka ulkonäkö ei asetu samalla tavalla kauneusihanteisiin kuin levy-yhtiön stailaamien popprinsessojen. Ylituotetun kuoren puuttuessa huomio keskittyy musiikkiin. artat ja Martit ry on osa perinteistä marttatoimintaa – rypytetään piirakkaa, valmistetaan munaa monella tapaa ja tehdään käsitöitä – mutta heillä on myös muuta annettavaa Marttaliitolle. ”Marttatoiminta on usein yhdistetty konservatiivisuuteen, naisiin ja ydinperheeseen” , sanoo Martat ja Martit ry:n hallituksen puheenjohtaja Maikki Eronen. ”Martat ja Martit ry on tietääkseni ensimmäisiä marttatoiminnan muotoja, johon myös miehet pääsivät mukaan, ja lisäksi se tuo toimintaan perinteisistä poikkeavia perhe-, ihmis- ja arvokäsityksiä. Vaikka kyllä nykyään myös perinteiset martat ovat hyvin moderneja.” Martta- ja Martti-porukan queer-henkisyys näkyy parhaiten vuosittain järjestetyssä Queer-Lucia-juhlassa, jossa Lucia-neitonen ei luonnollisesti aina – jos koskaan – ole neitokainen tai vaalea. ”Meillä on mukana homoja ja heteroita, eri ammattikuntien edustajia, ja tervetulleita ovat ihan kaikki, jotka ovat kiinnostuneita kädentaidoista ja kotoilusta”, Eronen kertoo. Muuta Marttojen ja Marttien perinteistä toimintaa ovat sieni- retket, joille osallistuu isovanhempia, ystäviä, Siperian Marttoja ja muita sieniin meneviä, kaupunkikävelyt, teatterikäynnit sekä ruoka- ja maistelukurssit. Ryhmä kokoontuu kerran kuukaudessa, ja mukana on aina runsaasti hyvää syötävää nyyttäriperiaatteella. Tarjolla on mukavaa yhdessäoloa ja kädentaitojen harjoittelua HeSetan tarjoamissa tiloissa. 1. Viiniä voi käyttää siivoamiseen: siivoaminen on paljon hauskempaa, ja lopputulokseen on helpommin tyytyväinen. Heli Yli-Räisänen www.facebook.com/ martatjamartit & martatjamartit.fi 2. Jos asunnossa oleva karhu tai muu karvainen elukka haisee pahalta, lähetä se pois asunnosta haisemasta ostamaan viiniä. Sen voi myös pestä. 3. Mirrin karva vaatteissa ja huonekaluissa voi käydä hermoille – mirrin voi imuroida, mutta sheivata ei saa. 4. Jos bileistä jää viiniä tai siideriä yli, pakasta ne kuutioiksi ja jäähdytä kesäinen booli niillä. Muista juhlissa ja kesäkuumalla myös perheen karvaisia jäseniä – karhuja, mirrejä, koiria, mitä näitä nyt on – ja lisää juomakuppiin jääkuutioita (ei niitä eilisten bileiden jäädytettyjä skumppakuutioita lemmikkiystäville kuitenkaan).
• 118x156mm_Voima_nro6.indd 1 18.6.2014 10:48:50 OLE HYVÄ. EKOLOGINEN. TURVALLINEN. KOTIMAINEN. OSTA ISOT TÄYTTÖKOOT SUORAAN KOTIISI, (etu 31.8.2014 asti) yli 100 euron ostoksista 10 e alennusta koodilla: VOIMA1 www.olehyvaluonnontuote.fi Tervetuloa Työväen Musiikkitapahtumaan 24.-27.7. ja Maailmantango-festivaalille 19.-21.9.! Tee solidaarisuusteko ja osta festivaalilippusi solidaarisena kahden euron lisähintaan. Tuet ihmisarvoista työtä kehitysmaissa. www.solidaarisuus.fi Solidaarisuusartisti Yona esiintyy: Työväen Musiikkitapahtuma, la 26.7. www.valmu.com Maailmantango-festivaali, pe 19.9. www.maailmantango.net
• FESTIVAALI 22.9. 27.9. Va n h a y l i o p p i l a s ta lo H vastavirtafestivaali.com
• 22 6 / 2014 pellolle. Potkut saanut Aku Kopakkala haluaisi palata vanhaan työhönsä ja rakentaa mielenterveysongelmien hoitoon niin hyvän mallin, että se varastetaan.
• päähenkilö 6 / 2014 23 Mehiläisen pistämä Psykologi Aku Kopakkalan mukaan sananvapaus on kuin lihas, joka surkastuu, jos sitä ei käytä. Kopakkalalle lihaksen käyttö toi potkut terveyspalveluyhtiö Mehiläisestä. teksti L on juuri loppumassa Helsingin Hämeentiellä sijaitsevassa ravintola Monte Etnassa. Aurinko lämmittää ikkunan vieressä olevaa nurkkapöytää. Auringonvalo osuu suoraan nurkkapöydässä istuvaan kapeakasvoiseen mieheen, jolla on yllään kesäinen kauluspaita ja vaaleat suorat housut. Kun astun sisään, hän puntaroi minua hetken katseellaan ja heilauttaa sitten iloisesti kättään. Hän on terveyspalveluyhtiö Mehiläisen entinen kuntoutusjohtaja, psykologi Aku Kopakkala. ”Elämä on ollut vilkasta irtisanomisen jälkeen. Äsken joku pysäytti mut kadulla. Ihmiset haluavat kertoa kokemuksistaan”, Kopakkala kertoo. Hän sai potkut edellisellä viikolla annettuaan Ylen ajankohtaisohjelma MOT:lle haastattelun, jossa hän kommentoi masennuslääkkeiden käyttöä muun muassa seuraavasti: ”On myös koulukunta, joka on sitä mieltä, että nimenomaan masennuslääkkeet altistaa masennuksen uusiutumiseen ja kroonistumiseen. Koulukunta on ollut jo kauan olemassa, joten jos he ovat oikeessa, tämä tilanne on erittäin outo.” Ohjelman jälkeen Kopakkalan nimi nousi kaikkien tietoisuuteen. Hänestä tuli kerralla psykologi, joka uskalsi puhua kriittisesti masennuslääkkeistä. ounasaik a jari hanska | kuvat tarina ei ole K noudatellut tavanomaista psykologin urakehitystä. Mehi- tanu kallio MOT:n ohjelma tuli ulos toukuun lopulla, ja potkut seurasivat seuraavalla viikolla. Kopakkala pohti, pitäisiläinen on hänen ensimmäinen vakituinen työpaikkansa. En- kö hänen kirjoittaa asiasta nen Mehiläistä Kopakkala ehti Facebookiin. ”Mä päätin, että ainakin muun muassa pyörittää omaa konsulttitoimistoa ja lomakes- kavereille pitää päivittää, etkusta Karjalohjalla sekä toimia tä nyt mut on irtisanottu. Kirpolitiikassa. joitin kolmen lauseen päiviMehiläisen palveluksessa tyksen ja menin nukkumaan. hän aloitti vuonna 2001. Kun- Aamulla kun heräsin, puhelin oli toutusjohtajana hän kehitti esi- täynnä yhteydenottopyyntöjä merkiksi uusia skitsofrenian hoi- toimittajilta.” tomuotoja hyvin Irtisanotuloksin. misesta syntyi Haastattelun kohu, ja Mehiittaa, m r läinen joutui alkaessa Kopaka h ua työ- puolustuskanä kalan tulevaisuus ”M ä j a l ul on edelleen auki. että m niin mah- nalle. Yhtiön Mieli palaa jatkaesken i. Se on toimitusjohtaja Matti Bermaan kesken jää- tä k ast m o t nyttä työtä. gendahl ei t do ää." m h Hän on jo suostunut oty t a sik useita vuosia putamaan julhunut masenkisuudessa kantaa, vaikka nuslääkkeiden liikakäytöstä, niiden haitallisis- hän viime kädessä päätti potta sivuvaikutuksista ja terapian kuista. Kommentaattoriksi joutärkeydestä. tui lääketieteellinen johtaja JarVuonna 2009 Kopakkala jul- mo Karpakka. kaisi kirjan, jonka teesit nostet”Hänen rooliinsa kuuluu setiin muun muassa City-lehteen. littää, kun asiat menevät vaiVuonna 2011 hän valmiste- keiksi”, Kopakkala kertoo. Kopakkala on harmissaan li aiheesta väitöskirjaa ja kommentoi varsin reippain sanan- siitä, että hänen ystävänsä on kääntein masennuslääkkeiden joutunut vaikeaan välikäteen. käyttöä Länsiväylä-lehdelle. Mil- Karpakka perusteli potkuja Illaisia seuraamuksia näistä kes- talehdelle sillä, että Mehiläisen kustelunavauksista tuli? nimissä ei saisi kritisoida Käypä ”Ei minkäänlaista. Mä olen hoito -suosituksia. tehnyt huomattavasti niitä radiMehiläisen perustelut eivät kaalimpia esityksiä talon sisällä. vakuuttaneet Lääkäriliittoa tai Psykologiliittoa. Molemmat järMinut tiedetään siitä.” jestöt ilmoittivat, että Käypä o p a k k a l a aavisti, että hoito -suosituksista on voitava MOT-ohjelmasta saattaa käydä julkista keskustelua. tulla jälkipuintia, joten hän laittoi haastattelun jälkeen tekstio pa k k a l a tarkastelee lounaslistaa. Iltapäivä on jo viestin Mehiläisen lääketieteelliselle johtajalle Jarmo Karpa- pitkällä, ja Kopakkalalla on nälkalle, joka on myös hänen hyvä kä. Hän tilaa pasta-annoksen. ystävänsä. ”Mulla on aina kauhea nälkä, o pa k k a l a n K K koska harrastan ultrajuoksemista”, Kopakkala sanoo. Ultrajuokseminen tarkoittaa äärimmäisen pitkien matkojen taivaltamista. Niiden rinnalla maraton kuulostaa kevyeltä aamulenkiltä. Kopakkalalla on hallussaan kuuden vuorokauden ratajuoksun Suomen ennätys, 649 kilometriä. Hän juoksi sen viime syksynä Oxfordissa järjestetyssä kilpailussa. Vilkaisen pöydän alle ja huomaan, että Kopakkalalla on nytkin juoksukengät jalassa. Miten ihminen voi juosta kuusi vuorokautta yhtä ja samaa rataa? ”Irti päästäminen on se juttu. Elää vain siinä hetkessä, jokaisessa askeleessa. Jossain vaiheessa huomaa, ettei mieti enää edes vasenta ja oikeaa askelta. Silloin tuntee, että maailma on hyvä ja sä selviät siitä.” juoksemiK nen on terapiamuoto. Keskustelussa hän rakentaa nopeo p a k k a l a ll e asti aasinsillan lenkkeilystä masennuksen hoitoon. ”Juokseminen on maaginen keino mielenterveyden hoitamisessa. Mielenterveyden kannalta uusien solujen syntyminen aivoissa on oleellista. Liikunta on siihen tehokkain keino.” Kopakkala listaa erilaisia tutkimuksia, joissa masennus- ja skitsofrenialääkkeet näyttäytyvät kyseenalaisessa valossa ja voivat jopa kroonistaa ongelmia. Yhtenä onnistuneena hoitomuotona skitsofreniaan Kopakkala mainitsee Keroputaan mallin, jota harjoitetaan Torniossa Keroputaan sairaalassa. Malli perustuu potilaan ja hoitohenkilökunnan avoimeen keskusteluun ja tasa-arvoon. ”Suomessa potilaan pitää tulla lääkemyöntyväiseksi, jotta hän pääsee pois sairaalasta.
• 24 6 / 2014 ihminen kateissa. Kopakkalan mielestä ihminen on liian helppo haudata diagnostiikan alle. Psykiatriseen hoitoon on aina liittynyt vallankäyttöä. Tulevaisuudessa tämä voi näyttää rikokselta ihmisyyttä vastaan.” Kopakkalan mukaan pitäisi ensisijaisesti keskittyä ihmisten mielenterveysongelmia aiheuttavien tilanteiden korjaamiseen. Esimerkkinä hän nostaa esiin erään sairaanhoitajan tapauksen. ”Muistan tilanteen, jossa hoi- taja sai masennuslääkettä, kun esimies kiusasi häntä vakavasti. On aivan sairasta auttaa ihmistä kestämään niin sairasta tilannetta lääkkeillä.” ongelmana K mielenterveysongelmien hoitamisessa Kopakkala näeskeisenä kee diagnosointiin pohjautuvan järjestelmän. ”Keskustelu diagnostiikas- Lääke- ja terveysbisnes paiskaavat kättä M e h i l ä i s e ltä irtisanotun psykologi Aku Kopakkalan tapaus on kiinnostava esimerkki siitä, miten läheisissä yhteyksissä lääketeollisuus on lääkärikunnnan ja terveyspalveluita tuottavien yritysten kanssa. Monilla Mehiläisen johtohenkilöillä, jotka olivat irtisanomassa Kopakkalaa, on tausta lääketeollisuuden parissa. Toukokuussa, vain viikkoja ennen Kopakkalan potkuja, Mehiläisen uudeksi liiketoimintajohtajaksi nimitettiin lääkejätti Pfizerin toimitusjohtaja Ove Uljas. Uljas on Mehiläisen johtokunnan jäsen. Johtokunnassa istuu myös Kopakkalan esimies, kuntapalvelujen liiketoimintajohtaja Johanna Asklöf, joka puolestaan siirtyi vuonna 2011 Mehiläisen palvelukseen Suomen suurimmasta lääketeollisuusyhtiöstä Orion Pharmasta. Mehiläisen hallituksen puheenjohtaja Mikael Lilius tunnetaan Suomessa parhaiten Fortumin entisenä toimitusjohtajana, mutta hänen taustansa on Ruotsissa. 1990-luvulla Lilius toimi Wallenbergin suvun omistaman Incentive AB:n toimitusjohtajana. Lilius saneerasi yhtiön lääketekniikkaan keskittyväksi teollisuuskonserniksi. Kahdeksan vuoden aikana yhtiön arvo viisinkertaistui. ta paljastaa valtarakenteet hetkeksi, kunnes verhot vedetään jälleen eteen. Ihan kuten tässä mun irtisanomisessa”, Kopakkala sanoo. Kopakkala kertoo tehneensä itselleen Yhdysvalloissa kehitetyn mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöiden diagnoosijärjestelmän eli DSM-5:n mukaisen diagnoosin. Tuloksena oli viisi eri diagnoosia, jotka vaativat lääkitystä. ”Järjestelmään on tehty niin matala kynnys, että kaikki elämän asiat ovat tulleet diagnostiikan piiriin.” Kopakkalan mukaan mielenterveyden ongelmien diagnosointi muuttuu sitä epäluotettavammaksi, mitä yksityiskohtaisemmin ongelmia pyritään erottelemaan toisistaan. Pahimmillaan henkilö hautautuu diagnoosin alle. ”Diagnoosin jälkeen kukaan ei ole enää kiinnostunut henkilön ongelmista ja tarinasta. Häntä pelätään, ja kukaan ei usko hänen juttujaan.” Viime heinäkuussa Suomen mielenterveysseura julkaisi samansuuntaisen tiedotteen. Siinä esitettiin huoli arkielämän tunteiden, kuten pelon, surun tai huolestuneisuuden, keinotekoisesta muuttamisesta sairauksiksi. Kelan tilastot kertovat karua faktaa. Viime vuonna Suomessa masennuslääkkeitä käytti yli 428 000 ihmistä ja lääkkeiden kustannukset nousivat yli 44 miljoonaan euroon. Vuonna 2010 Suomen Lääkärilehdessä todettiin, että masennuksesta kärsii elämänsä aikana joka viides suomalainen. Sitä voi pitää kansansairautena. EtnasIjat saovatkahden. Muut lounastajo lähteneet, ja tilaas t u mm e Monte mani jäätelö on sulanut lasiin. Kysyn Kopakkalalta, miksi hän haluaa palata yhtiöön, joka rajoitti hänen sananvapauttaan ja mahdollisesti irtisanoi hänet laittomasti. ”Mehiläisessä minulla on ollut vapaus kehittää asioita, kuten hoitomenetelmiä masennukseen ja skitsofreniaan. Mulla on suuri motivaatio tähän työhön. Haluan rakentaa niin hyvän hoitomallin, että kaikki muut tulevat varastamaan sen meiltä”, Kopakkala innostuu. Hän puhuu kokonaisvaltaisista hoitomalleista, joissa pyritään ratkaisemaan potilaiden sosiaalisia ongelmia ja ristiriitoja, jotka aiheuttavat masennuksen. Kopakkalan mukaan jokainen masennustapaus on yksilöllinen ja pitää siksi myös hoitaa yksilöllisesti. ”Ei se ole edes hirveän kallista, ja meillä on hyviä hoitotuloksia. Mun höynäilyjä on ilmeisesti ymmärretty, kun asiakkaat ovat niistä pitäneet ja ne ovat tuottaneet myös rahaa.” Kopakkala kertoo käyneensä aamulla lenkillä kaveriensa kanssa ja mainneensa heille haastattelusta. ”He nauroivat mulle ja sanoi- vat, että kun se lehti tulee ulos, niin sut potkitaan uudestaan pihalle ja susta tulee jojo-Aku!” haastattelun, ja Kopakkala kaivaa puheliP mensa esiin. Pitkäksi venyneen ä ä t ä mm e haastattelun aikana hän on saanut puhelun kollegalta. Kopakkala päättää soittaa takaisin. Ensimmäistä kertaa haastattelun aikana hänen kasvoilleen laskeutuu synkistynyt ilme. ”Toi on ihan törkeetä”, Kopakkala sanoo puhelimeen. Käy ilmi, että lääketieteellinen johtaja Jarmo Karpakka ja lääkeyhtiöltä Pfizeriltä Mehiläiseen siirtynyt liiketoimintajohtaja Ove Uljas ovat puhuneet henkilöstölle siihen sävyyn, ettei Kopakkalaa enää oteta takaisin. Syitä Karpakka ja Uljas eivät ole suostuneet erittelemään. He ovat kertoneet työntekijöille vain, että syy ei ollut MOT:n haastattelu tai Kopakkalan tekemä työ, vaan jotain muuta. ”Harmillista. Ne ovat maalanneet minusta henkilöstölle niin mustan kuvan, että eivät ne ota takaisin. Mua harmittaa, että mulla jää työtä kesken niin mahdottomasti. Se on sikatyhmää.” jälkeen KoH pakkala kertoi sähköpostitse, että hän aikoo viedä irtisanoa a s tat t e l u n misensa oikeuteen. Mehiläisestä ei suostuttu kommentoimaan irtisanomista millään tavoin.
• Europas sötsug orsakade kolonialismen och dess slavekonomi. Än i dag ligger det bakom landrofferi, miljöförstöring, hunger och ohälsa. I temanumret Socker granskas globaliseringen genom sockerkristallens prisma. www.nytid.fi K A N S A I N VÄ L I S TÄ J O U R N A L I S M I A S U O M E K S I Tilaa Diplo itsellesi tai kaverille – saat tilaajalahjaksi Maailman kuvat -kirjan, ovh 32 €. MAAILMAN KUVAT – Mitä kartat kertovat meistä ja muista. Jokainen kulttuuri pitää itseään maailmannapana. Ari Turunen esittelee näyttävästi maailmankarttoja eri kulttuureista ja eri aikakausilta. di Diplo2 Alennuskoo Kestotilaussi 30 €/vuo osi) inen 34 €/vu (määräaika dediplo.fi myynti@moni ta 040 179 5297 W W W. M O N D E D I P L O . F I LIPUT NYT MYYNNISSÄ! mitena nunn i s y ö lvapauden ? ailman >> katso ma < kuvalehti.fi < tilaa, itke, naura ja nauti 6 numeroa 19.90€ tilaa osoitteessa: maailmankuvalehti.fi/kesa
• 26 6 / 2014 Retki pesis-Suomeen teksti jukka vuorio | kuvat elina penninkangas leppoisasti voitokkaat. Vimpelin Saarikentän tunnelma vaivutti toimittajan pesistranssiin. Hesalainen toimittaja todisti pesishistoriaa & osti Lehmänpaska-arvan. O l e n pesäpalloa pelaavan Suomen sydämessä, Vimpelin Saarikentällä. Matkustin Etelä-Pohjanmaalle selvittämään, mistä on kyse Suomen kansallisurheilulajissa. Pelissä, jota pelataan korkeimmalla sarjatasolla sellaisissa paikoissa kuten Vimpeli, Sotkamo, Kitee ja Alajärvi, mutta ei Helsingissä, Turussa tai Tampereella. Naiset toki pelaavat pesistä suurissakin kaupungeissa, mutta naisten Superpesistä ei media huomioi. Minäkin unohdan sen, jos en siitä itseäni alvariinsa muistuttele. Haluan tutustua maaseudun suomalaisuuteen ja omiin ennakkoluuloihini sitä kohtaan. Olen itse kotoisin maaseudulta, pienestä Kiskon kunnasta. Niin pienestä, ettei sitä enää ole edes olemassa. Kisko liitettiin Saloon 2009, eikä se Salokaan nyt mikään varsinainen metropoli ole. Viimeiset kymmenen vuotta minä ja Helsinki olemme syleilleet toisiamme kiihkeästi, ja olen karistanut maaseudun viimeis- tään päivittäisellä metromatkalla Kontulaan. maaseuM dulla ajellaan kylänraitilla traktoreilla, perjantaisin saauistoissani daan turpiin nakkikiskalla, harrastusmahdollisuudet on rajattu jalkapalloon ja ryyppäämiseen ja lukion jälkeistä koulutusta saadakseen on muutettava muualle. Olen viimeksi nähnyt pesäpallo-ottelun 20 vuotta sitten, kun peruskoulun ysiluokalla pelattiin Salon koulujenvälistä turnausta. Meidän ja toisen koulun jumppamaikat olivat kiinni toistensa rinnuksissa ja huusivat päät punaisina siitä, ehtikö pelaaja kolmospesälle vai ei. Vimpelissä tunnelma on leppoisa ja aurinkoinen. Kotijoukkue Vedolla on vastassaan Joensuun Maila, joka taistelee Vimpelin kanssa pääsarjan eli Superpesiksen kärkisijoista. Makkara tirisee avogrillissä, kesälomavaatteisiin ja Vimpelin Vedon verryttelyasuihin sonnustautuneet ihmiset parveilevat ympäriinsä. Saarikenttä sijaitsee nimensä mukaisesti pienellä saarella keskellä jokea. Joen vastarannalla, noin kahdenkymmenen metrin päässä, käyskentelee lampaita. Pidän lampaista, mutta pesäpallosta en ole ihan varma. Stadionilla on yleisöä tuhatmäärin. Useat syövät makkaraa. Tarjouksen mukaan kaksi makkaraa ja pullo olutta maksavat yhteensä seitsemän euroa. Se on sopuhinta. En kuitenkaan tartu tarjoukseen, koska Vimpelistä ei saa kasvismakkaraa. alkaessa Vimpelin O pelaajat juoksevat kentälle ttelun äänekkään rock-musiikin ja yleisön aplodien saattelemina. Kun järjestyksenvalvoja äkkää mukanani olevan valokuvaajan kameran, hän tulee tiedustelemaan ystävällisesti, mihin kuvia otetaan. Kerromme olevamme Voiman asialla. ”Onko se joku poliittinen lehti?” järjestysmies utelee. ”Ei täällä ole kuin kepulaisia ja pari kokoomuslaista”, hän jatkaa ennen kuin vastaamme. Järjestysmiehen jatkettua matkaansa katselen yleisöä. Mietin, miltä kepulainen, kokoomuslainen tai minkä tahansa puolueen edustaja näyttää. Vaikuttaa siltä, että identtisiltä. Kaikilla on tuulipuvut. Ajatus tuntuu rauhoittavalta. juoksun tuoneen Sami Haapakosken ympärille ja nostavat Haapakosken käsivarsilleen! Ja nyt he heittävät Haapakosken ilmaan! Ottelu keskeytetään. Olen joutunut keskelle pesishistoriallista hetkeä. Kentälle raahataan palkintopalli, jonka päälle Haapakoski nousee seisomaan. Paikallis- ja maakuntalehtien valokuvaajat räpsivät kuvia. Jopa Ylen Urheiluruutu on paikalla. Ottelun kuuluttaja kertoo, että Haapakoski on tehnyt uuden pesisennätyksen. Hän on tuonut 648 juoksua, enemmän kuin kukaan koskaan. Sankarille ojennetaan jättikokoinen lahjakortti. Juhlallisuudet päättyvät yhtä nopeasti kuin alkoivatkin. pesiksen ja yleijakson pääsön tiimellystä. Pallo lentää E tyttyä eräs Vedon makkaK välillä pystysuoraan, välillä vaa- ranmyyjistä kuulee, että olen at s e l e n kasuoraan. Aurinko paahtaa. Välillä joku huutaa tuomaria sokeaksi, mutta huuto kuuluu vaimeana jostakin kaukaa. Ajattelen kylmänä helmeilevää olutta, välillä jäätelöä. Tunnen auringon nautinnollisen hitaasti käristävän minua punaiseksi kuin rapu. Ajaudun zeniläiseen pesis-transsiin. Tina Turnerin Simply the best kajahtaa ämyreistä ja havahdun todellisuuteen. Yleisö nousee seisomaan taputtaen raikuvasti. Tunnelma sähköistyy kuin salaman iskusta. Yksi kotijoukkueen pelaajista on tehnyt juoksun, eli päässyt juoksemaan kolmospesältä takaisin kotipesään. Pelissä on tullut pari muutakin juoksua, mutta ne eivät herättäneet vastaavaa reaktiota. Vimpelin pelaajat kokoontuvat n s i mm ä i s e n paikalla lehtimiehen hommissa, Helsingistä asti. Hän vie lähes kädestä pitäen tapaamaan Villeä, jonka jokainen Vimpelissä tietää. Ville on entinen pelaaja ja käy katsomassa kaikki ottelut. Osoittautuu, että Ville ei olekaan ihan kuka tahansa Ville, vaan Viljo Niemi, pesäpallon Suomen mestari vuodelta 1960 ja seitsenkertainen Itä–Länsitähdistöottelun pelaaja. ”Pesäpallo on Vimpelin mainosvaltti. Vaikka kunta on pieni, koko maa tietää Vimpelin Vedon. On positiivinen juttu olla tunnettu urheilusta”, Niemi kertoo. Vaikka Niemi on vanha mies, hänen kämmenensä näyttävät siltä kuin pystyisivät yhä tarttumaan lujasti pesäpallomailaan. Niemi hymyilee ujosti puhuessaan, ja kun hän puhuu pesäpallosta, ovat sanat lempeitä. ”Olen saanut pesäpallon kautta kokea niin paljon iloa ja menestystä, ettei sitä voi verrata muuhun. Helsingin olympialaisten näytösottelussa 1952 voitimme Pesäpalloliiton joukkueen kanssa Työväen Urheiluliiton 20?000 katsojan edessä.” Kysyn pesiskonkarilta, miksi helsinkiläiset miehet eivät osaa pelata pesäpalloa. ”Kyllä minä muistan kun Punamustat ja Pallo-Toverit pelasivat Helsingissä pääsarjaa. Olisiko siellä nykyään liikaa lajeja?” päättyy. KotijoukO kue voittaa, ja yleisö kaikkoaa ulos stadionilta hämmästtelu tyttävän nopeasti. Voittoa tuuletetaan vähemmän kuin Haapakosken uutta juoksuennätystä. Ennen lähtöäni minua askarrutti, saako helsinkiläinen Pohjanmaalla turpiin. Itse ottelussa olen toitottanut helsinkiläisyyttäni monelle eri ihmiselle. Kukaan ei ole reagoinut mitenkään. Päätän mennä aistimaan jälkipelitunnelmia ja mahdollista Helsinki-vihamielisyyttä Vimpelin keskustan Sopupeli-baariin. Se on alueen ainoa baari. Terassilla istuu lähes kymmenen äijän kööri. Istun karpalomehun kanssa joukon jatkoksi ja jään kuuntelemaan tarinointia. Nyt ei puhuta pesäpallosta, vaan paikallisesta teollisuudesta. Osa äijistä on tyytymättömiä siihen, että nykyään joutuu työskentelemään ulkomaalaisten kanssa ja puhumaan englantia. Joku toteaa, että ulkomaalaisia saa lyödä. Se on oma vikansa kun tulevat tänne viemään työpaikkoja. Vimpeliläiset ovat vimpeliläisiä, ja muut ovat muita. Kyläyhteisö muistuttaa omis-
• 6 / 2014 ta kokemuksistani tiiviin yhteisön jäsenenä. Kun olin vuosikausia osa Helsingin aktivistiskeneä, me olimme oikeassa ja muut väärässä, tyhmiä tai muuten vain ärsyttäviä. En puutu keskusteluun. Imeskelen mehuani ja äkkiä toivon, ettei kukaan keksi kysyä mistä olen saapunut. Ajattelen, että jos joku kysyy, sanon että Kiskosta. Se ei kuulosta yhtä kansainväliseltä kuin Helsinki. baarista ohitan europarlamenttivaaP limainosten rivistön. Auto lipuu oistuessani vierelläni ja pysähtyy pari metriä edelleni. Ikkuna rullautuu hitaasti auki. Esiin työntyvät keskiikäisen miehen kasvot. ”Mikä se on se pappi joka on ehdolla?” mies kysyy. Ehdotan Mitro Repoa. ”No justiinsa. Mikä sen numero on, aion äänestää sitä kun se on poikamies”, mies sanoo. Kerron numeron ja mies kiittää. Ennen kuin ehdin kysellä enempiä politiikasta ja Vimpelistä, mies autoineen lipuu kauemmas, kenties äänestämään. Kävelen kaikessa rauhassa autolleni, ja jännittävä päivä Vimpelissä on päättynyt. vuorokautP ta Vimpelin ottelun jälkeen olen jälleen pesäpallo-ottelusu o l i t o i s ta sa, nyt Alajärvellä Kitron pesäpallostadionilla. Täällä pelaa Ankkurit, joka viime syksynä oli sarjan viimeinen ja melkein putosi ulos Superpesiksestä. Nytkin joukkue on aloittanut kauden tappioputkella. Tänään Ankkurit kohtaa sarjan toiseksi viimeisen Kankaanpään Mailan. Kannatan Ankkureita päästäkseni sisälle pesäpallomaailmaan. Olen hankkinut joukkueen fanipaidan ja kannan sitä uuden pesisfanin innokkuudella. Paidassa lukee Kitron gladiaattorit. Kun Anneli Jäätteenmäki oli eurovaalikiertueellaan Alajärvellä, hän kävi tällä samalla stadionilla katsomassa pesäpalloa ja esiintyi myös Ankkureiden Facebook-sivuilla. Siellä hän esitteli hankkimaansa Ankkureiden kannatusarpaa, joka on nimetty ihan virallisesti Lehmänpaska-arvaksi. Nimensä arpa on saanut siitä, että Ankkureiden uniikissa arvontaideassa lehmän laidun on jaettu 5?000:een yhtä suureen numeroituun neliöön. Kun laitumelle päästettävä lehmä tekee ensimmäisen kerran tarpeensa, eli alajärveläisittäin paskoo pellolle, on voittaja selvillä. Jäätteenmäelle vierailu Ankkureiden pelissä ja Lehmänpaska-arvan ostaminen oli kannattava keikka. Hän oli koko kaupungin äänikuningatar 1?100 äänellä ja johdatti keskustan täällä suvereeniin voittoon. Minäkin ostan Lehmänpaska-arvan, vaikka minulle, helsinkiläisessä kerrostaloasunnossa asuvalle henkilölle, palkinnot ovat hieman epäkäytännöllisiä. En tiedä mihin voisin sijoittaa yhtäkään pääpalkinnoista, joita ovat grillikatos, huvimaja, robottiruohonleikkuri, peräkärry, puulato, lumilinko ja trukkilavallinen leca-rakennusharkkoja. aikana pyrin eläyO tymään pesäpallokannattajan sielunmaisemaan. Minulttelun la on fanipaitani, taputan muun yleisön mukana ja huudan kannustushuutoja Ankkureille. Takanani istuvat naiset yhtyvät kannustushuutoihin esimerkkiäni seuraten. Olen innoissani. Äkkiä tunnen takaraivossani iskun. Kuin joku läpsäyttäisi ahvenella. Heitettiinkö minua ve- ikkaa p o k l Onko u alainen kunt an seni lii k u m e ol ava ahdist ille? lis paikal dellä? Onko ulkopaikkakuntalainen olemukseni liian ahdistava paikallisille? Käännyn taaksepäin. Pari penkkiriviä ylempänä kaksi pikkupoikaa istuu päät punaisina, toisella on käsissään vesi-ilmapallon riekaleet. Pojistakin putoilee vesipisaroita. ”Se vain räjähti”, toinen selittää. Suon heille anteeksi. Olin itsekin pikkupoikana kiinnostunut vesi-ilmapalloista. Eikä niissä aina ollut pelkkää vettä. Toivottavasti nyt oli. Ensimmäisen jakson jälkeen suuntaan stadionin anniskelualueelle. Se on osittain piilossa. eikä ole itsestään selvää, että Ki- rinta rottingilla. Vimpelin Vedon takana seisoo koko kunta. Kaikki Vimpelin reilut 3000 asukasta mahtuisivat Saarikentän katsomoon, ja vielä jäisi satakunta paikkaa tyhjäksi. 27 trolla on anniskelua laisinkaan. Noin vuosi sitten kunnanhallitus ehti jo päättää, ettei täällä enää saa myydä olutta. Alajärvelllä asuu runsaasti lestadiolaisia, ja hallituksen päätös olikin uskonnollis-moraalinen. Paikallismediassa, valtuustossa ja suljettujen ovien takana käytyjen neuvotteluiden jälkeen päätös kumottiin, ja Ankkurit saa jälleen myydä olutta. Vimpelissä, on Ankkurit täälläkin selkeästi koko kaupungin joukkue. Kitron 4?000 katsojan stadion on rakennettu lähes kokonaan talkoovoimin, ja kaikki tämänkin ottelun työntekijät ovat vapaaehtoisia. Suurten kaupunkien ammattilaislätkäjengeiltä talkoohenki on täysin kadonnut. käsissään anniskelualueelta löytyvät pohjalaisO äijät Markku Kariluoma ja Jouko Alkaa sataa, ja väki kaikkoaa Kitrolta nopeasti. Minä jään hetkeksi pohtimaan, mitä olen oppinut Etelä-Pohjanmaalla. Pohjalaiset kyläyhteisöt ja helsinkiläiset punavihreät tukevat kukin omiaan mukisematta ja intensiivisesti, paitsi jos lipeää ruodusta. Elämä on kuin pesäpallopeli. Koppeja, huteja, paloja ja joskus kunnari, joka tyhjentää kaikki pesät. Ihminen tarrautuu mailaan ja yhteisöön, yhteisö ihmiseen. On aika palata Helsinkiin. luet Jokipuro ovat seuranneet pesäpalloa aina. Kysyn, miksi Helsingin äijät eivät pärjää pesäpallossa. ”Siellä on huonot pelaajat. Ja liikaa lajivalikoimaa”, toteaa Jokipuro. ”Kyllähän se Harkimo yritti sitä siirtoistutusta, mutta siitä ei jäänyt kuin paskaiset paperit”, Kariluoma sanoo ja viittaa Hjallis Harkimon kuihtuneeseen yritykseen luoda tyhjästä pesisjoukkue Kaisaniemen Tiikerit vuosituhannen alussa. Tiedustelen, miksi Alajärveä pienempi Vimpeli pärjää paremmin pesäpallossa. ”Siellä on pitäjä yhden joukkueen takana ja ollaan yhteisöllisiä. Täällä Ankkureita tukee ehkä joka viides”, miehet puhuvat yhdessä. Vaikka Alajärvellä ei ehkä olla ihan yhtä yhteisöllisiä kuin häviää ottelun. A Katselen, kuinka Kankaanpään pelaajat hyppivät ringissä. nkkurit
• 28 6 / 2014 Nousevan auringon jumppa Asahi on kehomieltä hoitavaa terveysliikuntaa – suomalaisittain & ilman mytologiaa. teksti & kuvat hannele huhtala A filosofi ja mustan vyön karateka Timo Klemola on jäntevä mies. Kun hän puhuu kehon pystysuorasta linjauksesta, kuuntelija automaattisesti korjaa omaa ryhtiään ja laskee molemmat jalat lattiaan, jotta oma asento olisi mahdollisimman tasapainoinen. Siihen asahi, suomalainen terveysliikunta, pyrkii: kuuntelemaan kehoa ja tekemään arjesta terveempää. Asahin kehitteli neljä miestä vuonna 2005. Kaikki neljä ovat mustan vyön karatekoja, jotka olivat huomanneet, että heidän polvensa ja selkänsä olivat jatkuvasti jumissa. Mukana olivat Klemolan lisäksi valmentajat Ilpo Jalamo ja Keijo Mikkonen sekä lääkäri Yrjö Mähönen. ”Ilpo oli ollut vetämässä karateleiriä, ja pojat siinä illalla kaljalla miettivät, että olisipa liikuntamuoto, jota voisi harrastaa läpi elämän”, Klemola kertoo. Toisena ajatuksena s a h i - k o u l u t ta j a , oli kehittää suomalainen konseptiliikuntamuoto. ”Keijo Mikkonen, joka omistaa Lauttasaaren liikuntakeskuksen, mietti, että koska hänellä oli salillaan tarjolla Les Mills -konseptiliikuntatunteja, miksei tällaista konseptia voisi ryhtyä tekemään itsekin.” on kehitelty sellaisiksi, että niiden huoltava vaikutus voidaan perustella länsimaisen lääketieteen kautta. Yksi lajin kehittäjistä on lääkäri. ”Jos haluamme, että terveydenhoitojärjestelmä ottaa tällaisen tosissaan, se ei voi perustua muuhun, vaikka lähtökohtia onkin kiinalaisessa biomekaniikassa.” on tuhansien vuosien ajan analysoitu sitä, miten voima tuotetaan koko keholla. Lännessä samanlaista systemaattista perinnettä ei ole. Klemola ei ole asunut Kiinassa, mutta maassa vieraillessaan hän on huomannut, miten lounastauoilla venytellään ja kuinka puistot täyttyvät aamujumppaajista. ”Meillä on pitkä matka siihen, että huoltava liikunta olisi niin normaali osa arkea.” rekisteröitiin tuoteA on aasiamerkiksi vuonna 2007. Siihen osallistuminen on helppoa, A laisissa lajeissa, kuten kasitä mielja Klemolan mukaan se sopii ratessa, taijissa, yi-quanissa ja K tä, että kehonhallinnan hyvin myös ihmiselle, joka ei ai- joogassa. opettelun voisi aloittaa jo kousahi s a h i n ta u s ta lemola onkin emmin ole harrastanut liikuntaa lainkaan. ”Kiinalaisen taijin koreografiat ovat aivan liian vaikeita. Ihmisten on vaikea oppia edes koreografiaa, ennen kuin he pääsevät harjoittelemaan ja kehittymään. Asahissa on simppelit liikkeet”, Klemola sanoo. Hän lisää, että taijin taustalla on kamppailulaji, joten se ei ole pelkkää terveysliikuntaa. Asahissa taas kaikki liikkeet Niiden avulla voi ymmärtää kokemuksellisen biomekaniikan, josta Klemola puhuu. Hänen mukaansa länsimainen biomekaniikka on matematiikkaa, mutta aasialaisissa lajeissa on mukana kokemuksellisia harjoituksia. ”Kiinalainen lähtee aina kokemuksesta, tunteesta, ja liike lähtee vasta sitten.” Klemola sanoo, että Kiinassa luiässä. Harjoiteltaviin asioihin kuuluu optimaalinen kehonasento ja pystylinjaus, joihin länsimainen liikunta ei kiinnitä huomiota. Kehonhallinnassa on kaiken kaikkiaan kyse siitä, miten painovoimaan vastataan. ”Pystylinjaus täytyy opetella, jos haluaa vaikka tanssia.” Klemolan mukaan monipuoli- nen liikunta on parasta. ”Asahi ei nosta sykettä, jota tarvitaan myös. Mielestäni hyvä yhdistelmä tulee hölkästä, asahista ja miksei myös voimaharjoittelusta.” Klemola puhuu voimaharjoittelusta, jossa vastus tulee omasta kehosta. ”Esimerkiksi karatessa tehdään katoja, joissa omaa kehoa jännitetään ja vapautetaan voimaharjoitukseksi.” Klemola kertoo, että hänen poikansa harjoittelee calisthenics-tyylillä, jossa harjoituksiin käytetään oman kehon painoa. Klemola kuvaa näitä harjoituksia ”tosi makeiksi”. ”Pidän siitä, että funktionaaliset harjoitukset ovat yleistyneet, samoin parkourin kaltaiset lajit. Ei tarvitse vääntää rautaa, vaan voi käyttää omaa kehoa ja luonnollisen ympäristön esteitä, kuten nuoret tekevät.” kuiH tenkaan ole suosiossaeietenu o ltava l i i k u n ta
• 6 / 2014 kään raavaiden miesten parissa, jotka erityisesti tarvitsisivat kehon voimaa ylläpitävää ja palauttavaa liikuntaa. ”Niinhän se on, että tosi mies ei raastetta syö eikä joogaa. Tästä ajattelusta täytyisi päästä eroon”, Klemola sanoo. Hänen uudessa kirjassaan Asahi – tietoisen liikkeen taito kerrotaan kovia lukuja: 75 prosenttia yli 30-vuotiaista suomalaisista on kärsinyt selkäkivuista. Tätä asahin kehittänyt nelikko pitää huolestuttavana. Naiset uskaltavat kokeilla joogaa ja pilatesta, mutta miesten saaminen liikkumaan on Klemolan mielestä aito ongelma. ”Edes ohjaajakurssille on vaikea saada miehiä. Jos kurssilla on kymmenen henkeä, yleensä yksi on mies. Ja enemmän miehet tällaista liikettä tarvitsisivat.” Miten saada aikaan muutos? Yhtenä vaihtoehtona Klemola näkee asahin markkinoimisen äijä-etuliitteen kera, kuten joillekin joogakursseille on tehty. Tuntien sisältöä ei tarvitsisi silti muuttaa. lenharjoituksen taso on asahissa mukana. ”Liikkuminen on oikeasti realistinen tie tuoda kehotietoisuutta suomalaisten arkeen ennemmin kuin istuminen tyynyllä työpaikan tauolla ja meditoiminen.” Tärkeää on se, että mieltä voi harjoittaa siinä missä kehoakin. ”Mindfulness-liikkeen kaupallistuminen ja pinnallistumi- än se ”Niinh i mies ei tos on, ett tetta eikä s syö raa a. Tästä jooga täytyisi usta ajattel ä eroon.” pääst nen eivät minua miellytä, mutta vaikka buumi ampuu nyt ylitse, olemme menossa oikeaan suuntaan.” tietoisuus. Kle- M Jtärkeää mola korostaa sitä, kuinka on kuunnella omaa kea sitten se hoa sisältäpäin. Sitä asahin mielikuva- ja kehoharjoitukset treenaavat: miten aistin sormenpäitteni kokemukset ja keskityn tekemiseeni. Klemola kirjoitti tietoisuustaidoista, mindfulnessista, edellisen kirjansa Mindfulness – Tietoisuuden harjoittamisen taito (Docendo 2013). Mindfulnessista tuttu mie- jotta asahia ja suomalaisille uudenlaista kehotietoisuutta alettaisiin harjoittaa peruskoulusta lähtien? Klemola toteaa, että koululiikuntakuvio on vaikea, koska koululiikunta on niin urheilulähtöistä: Opettajat koulutetaan Jyväskylässä, jonne hakevat huippu-urheilijat. Sitten huippuurheilijat pääsevät eduskuntaan ja ajautuvat siellä lautakuntiin, jotka päättävät liikunnan rahoituksesta. i tä p i tä i s i t e h d ä , ”Eli tämä kilpaurheilun ajatus menee läpi joka tasolla. Tosi massiivinen ongelma. Jos puhun asahista ja kritisoin kilpaurheilua, en juuri saa vastakaikua.” Asahi kuitenkin kiinnostaa Suomessa. Tällä hetkellä lajia ohjaa 500 valmentajaa ympäri Suomea, 70–80 paikkakunnalla. Ainakin 30 kansalaisopistoa on ottanut lajin valikoimiinsa. ”Kaikki vie aikansa, mutta olen tosi tyytyväinen siihen, mitä olemme vajaassa kymmenessä vuodessa tehneet.” siirtänyt asahiK ajattelua myös kävelyyn ja juoksuun. Hän teki itselleen kollemola on me millimetriä paksusta nahasta ohuet intiaanisandaalit, jotka suojaavat paljasjalkajuoksussa. ”Jätin lenkkarit pois neljä vuotta sitten, enkä ole niitä takaisin kaivannut”, Klemola sanoo. Paljasjalkajuoksukin harjoittaa kehotietoisuutta, jota kohti asahissa kuljetaan. ”Mitä paksumpi pohja, sitä vähemmän tietoa siitä, missä kuljet. Tässäkin tietoisuus on tärkeä osa.” Mistä muusta pitää luopua, jotta kehotietoisuuden voi saavuttaa? ”Mielenkiintoinen ajatus, että tämä tarkoittaisi luopumista. Päinvastoin ajattelen, että olen saanut enemmän. Kun luovuin kengistä, sain jalkapohjani takaisin.” Timo Klemola: Asahi – tietoisen liikkeen taito. Docendo 2014. 201 s. www.asahi.fi Neljä liikettä asahista A s a h i k o o s t u u neljästä osa-alueesta, jotka ovat rentous, niska ja hartiat, selkä sekä jalat ja tasapaino. Asahitunnilla kaikista osista tehdään kolme sarjaa. Timo Klemola listasi neljä tärkeää asahiliikettä. 1 . R e n t o u s : käsien pyörittäminen. ”Myös taijista tuttu liike, joka rentouttaa, mutta myös harjoittaa keskilinjaa.” 2 . N i s k a - h a r t i a : hartian pyöritys. ”Tehdään tietoisesti liikeradan jokaisen pisteen kautta, ja aistitaan samalla kehon tuntemuksia. Silloin kun koko keho otetaan mukaan liikkeeseen, harjoitus on myös selälle.” 3 . J a l k a & ta s a p a i n o : ympyrän piir- täminen jalalla. ”Tykkään tästä harjoituksesta kovasti.” 4 . L i i k e s a rj o j e n vä l i s s ä t e h tä vä h e n g i t y s tä ta s a a va h a rj o i tus. ”Jos asahista jää vain yksi asia mieleen, olisipa se tästä liikkeestä tuleva oppi eli se, mitä tarkoittaa hengityksen ja liikkeen yhdistäminen. Muutama syvä hengitys, jonka aikana ei tarvitse välttämättä tehdä muuta kuin aistia, miltä sormenpäissä tuntuu.” 29
• 30 teksti 6 / 2014 & kuvat katja lappalainen Seinät puhuvat Eurooppalainen valtausliike kertoo tarinansa seinämaalauksin. 4. 3. 9. 7. 5. 6. 8. 2. 1. V ensimmäiset seinäkuvat vallatuilla taloilla eli squateilla vuonna 2009. Tästä alkoi eri Euroopan maissa kolme vuotta kestänyt dokumentointityö, jonka pohjalta tein Turun yliopistoon pro gradu -tutkielmani. a l o k u va s i n Seinäkuvien avulla olen tutkinut talonvaltausliikkeen visuaalista ilmaisua ja vastakulttuuria edustavien ihmisten maailmankuvaa. Squattaajat merkityksellistävät maailmaa omien kulttuuristen koodiensa, tapojensa ja symboliensa kautta. Seinäkuvat heijastavat monia liikkeen päämääriä. Usein esille nousee toive omaehtoisesta, epäkaupallisesta ja tasa-arvoisesta tilasta. Toistuva teema on myös taistelu valvontaa ja kaupunkitilan kontrollia vastaan.
• 6 / 2014 1. Espanja, Cadiz, 2010, squat Casa Yoga. Kuvassa näkyvän julisteen mukaan Espanjan perustuslaissa taataan, että jokaisella kansalaisella on oltava mahdollisuus asuntoon. Samassa kohdassa valtiovalta velvoitetaan vastustamaan kiinteistöspekulaatiota. Julisteessa olevaan avaimeen on tehty kaupungin profiili. Visuaalisen viite liittyy siihen, että valtaajat eivät käytä avaimia tullessaan taloon. Avain on lakipykälän vieressä, mikä kuvaa lain suomia mahdollisuuksia kotiin – vaikka ilman avaimia, jotka ovat omistamisen symboli. Laki on siis kuin avain tyhjiin tiloihin. Perustuslakiin vetoaminen on voimakas argumentti. Sen jälkeen katsojalle esitetyt lauseet ”Uskotko vielä perustuslakiin?” ja ”Kuinka kauan vielä odotat?” yhdistettynä kaupungin profiiliin avaimessa luovat voimakkaan kannanoton. Talonvaltaus katsotaan Espanjassa yleensä laittomaksi toiminnaksi, mutta talonvaltaajat vetoavat perustuslain suomiin kansalaisoikeuksiin. Espanjassa on paljon asunnottomia ja huono sosiaaliturva, mutta toisaalta maa on täynnä tyhjiä asuntoja. Tähän ristiriitaan talonvaltaajat pyrkivät erityisesti kiinnittämään huomiota. Yhteisölliseen valtaamiseen suhtaudutaan Espanjassa hyväksyvästi – tosin virkavallan reagointi vaihtelee eri alueilla, ja suunta on kohti yleiseurooppalaista valtaukset kieltävää asennetta. 2. Tšekki, Praha, 2010, squat Milada. Milada oli yli kymmenen vuoden ajan Prahan kuuluisin vallattu talo. Talossa asui noin 15 ihmistä, ja siellä kävi reppureissaajia eri puolilta maailmaa. Seinämaalaus koostuu kapitalismi-sanan ympärille muodostetusta tekstikokonaisuudesta, joka on yhdistetty piirroskuvaan. Kuvassa maailman päällä olevaa tornia hakataan nurin kirveellä. Kirvestä heiluttavan henkilön takana on kansanjoukko, jonka yllä on teksti Time for change! eli aika muutokselle. 3. Espanja, Barcelona, 2009, squat Diagnosia. Kuvassa on Barcelonassa seinään maalattu kansainvälinen squatsymboli, joka on käytössä kaikissa Euroopan maissa. Merkin alkuperästä on monenlaisia arveluja, jotka liittyvät esimerkiksi Pohjois-Amerikan hobo-kulttuuriin ja ylipäänsä kiertolaisten tapaan merkitä taloja seuraavia kulkijoita varten. Merkki tulkitaan ainakin Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa poliittisen tai aatteellisen valtausliikkeen symboliksi, jolla ilmoitetaan tilan valtaaminen ja kollektiivinen haltuunotto. Merkki asetetaan korkealle lipun muodossa tai banderollina, tai se maalataan näkyvään paikkaan. Espanjassa tällä symbolilla on kokemukseni mukaan suurempi merkitys kuin muualla Euroopassa, koska se ilmoittaa valtauksen kuuluvan solidaariselle ja yhteisölliselle liikkeelle. Tällöin sitä ei käsitellä tilan ”ryöstämisenä” vaan enemmänkin yhteisöllisenä haltuunottona, minkä seurauksena viranomaiset suhtautuvat asiaan eri tavalla. 4. Tšekki, Praha, 2010, squat Milada. For our other reality, toisen todellisuutemme puolesta. Vanhasta kivitalosta muodostui vastarinnan symboli, koska Itä-Euroopassa on harvinaista, että talonvaltaukset ovat pitkäkestoisia tai ylipäätään mahdollisia. Talo yhdisti monia vaihtoehtoihmisiä, ja se oli reissaajille avoin. Talon asukkaat häädettiin squatista vierailuni aikana. Ehdin näkemään aggressiivisen häädön, jossa tuttaviani joutui väkivallan kohteeksi. Kokemus oli pelottava. Talon asukkaat eivät saaneet rajusta häädöstä ennakkovaroitusta. Talosta karkottamiseen osallistui vaatemerkkien ja kyselyideni perusteella fasisteja sekä useita kymmeniä mellakkapoliiseja hevosineen ja koirineen. Heidän yhteistyönsä taso jäi epäselväksi. Tarkoitan tässä fasisteilla rasistisia äärioikeistolaisia, joita kutsuttiin tilanteessa uusnatseiksi. Häätöön osallistuneilla ja väkivaltaa tehneillä henkilöillä oli Thor Steinar -merkkisiä vaattei- ta. Vaatemerkki liitetään tyypillisesti uusnatsismiin. Myöhemmin tekemieni kyselyiden mukaan uudet valtaukset on estetty. Häätöä seurasi suuri mediajulkisuus ja lukuisia mielenosoituksia. Kokemukseni perusteella vastakulttuureihin suhtaudutaan Tšekissä varsin epäluuloisesti. Poliittinen ilmapiiri tuntuu tukahtuneelta, ja ihmiset pelkäävät sekä uusnatseja että poliiseja. Mustavalkoinen teos sisältää suuren määrän symboleja, ja se kiteyttää valtaukseen liittyvää ajatusmaailmaa. Kuvan reunukset ovat vihreät, mikä mustan värin yhteydessä viittaa ekoanarkismiin. Ekoanarkistien ajatuksena on luoda täysin uudenlainen yhteiskunta, joka perustuu ekologisesti kestävään elämäntapaan e ki ei ol n u p u a Ka n, jotk e d i i n n vain n, vaa e s t a v omista iiden, jotka myös n ä elävät. siin ja luonnon huomioimiseen. Aatteen kannattajat hyväksyvät myös laittomat keinot, koska niitä pidetään viimeisenä mahdollisuutena luonnon suojelemiseksi vääjäämättömältä tuholta. 5. Suomi, Helsinki, kesäkuu 2009, sosiaalikeskus Satama. Kuvassa oleva talo oli lähellä Helsingin Kalasatamaa sijaitseva sosiaalikeskus, joka perustettiin vuonna 2009. Helsingin talonvaltaajat saivat yhteistyössä kaupungin Nuorisoasiankeskuksen kanssa järjestettyä laillisen tilan toiminnalleen lukuisten valtausten, häätöjen ja neuvotteluiden jälkeen. Suomessa valtauksiin suhtaudutaan nollatoleranssilla, eli taloja ei luovuteta edes vuokraa vastaan valtaaville, vaikka kaupungilla ei olisikaan tilalle käyttöä. Valittu poliittinen linjaus tähtää luultavasti siihen, että talojen valtaamiseen ei kannusteta millään tavalla. Siksi sosiaalikeskus Satama oli poikkeus. Talon pidempiaikainen käyttö mahdollisti työskentelyn tilan visuaalisen ilmeen ja toiminnan kohentamiseksi. Kuva otettiin kesällä 2009 talon uusissa avajaisissa, joissa juhlittiin tilan siistimistä ja toiminnan aloittamista. Tilanne oli poikkeuksellinen, sillä valtaajat eivät olleet koskaan ennen saaneet tilaa käyttöönsä laillisesti. Syksyllä 2011 poliisit häätivät valtaajat uudestaan, ja myöhemmin tila purettiin. Viranomaisia korpesi se, että valtaajat auttoivat romaneja. Seinän kokoisessa maalauksessa oleva teksti tiivistää valtausliikkeen päämäärän: Squat the World, no borders, no nations. (Vallatkaa maailma, ei rajoja, ei kansakuntia.) 6. Espanja, Barcelona, 2010, squat la Papa. Kuvassa on suuri seinäkuva tunnetun barcelonalaisen squatin sisältä. Vallattu talo oli eri talojen välinen kohtauspaikka, jossa järjestettiin paljon keskustelupiirejä ja eri maiden poliittisten vankien auttamiseen suunnattua toimintaa. Talossa järjestettiin paljon juhlia, mutta se oli myös hyvin poliittisen squatin maineessa. Vierailin talossa lähes viikoittain niiden kahden kuukauden aikana, jolloin asuin Barcelonan valtauksilla. Osallistuin keskustelutilaisuuksiin, jossa jaettiin tietoa esimerkiksi poliittisista vangeista ja Meksikon alkuperäisväestön tilanteesta. Kuvassa oleva teos hallitsee tilaa suuressa kokoontumissalissa. Moni valtaaja joutuu peittämään oman identiteettinsä, koska heidän toimintansa katsotaan rikolliseksi, ja joissain maissa heitä voi kohdata jopa vankeustuomio. Kuva voidaan tulkita myös niin, että valtaajat voivat näyttää tavallisilta ihmisiltä, mutta heillä on toinen ulottuvuus. 7. Espanja, Cadiz, heinäkuu 2010, squat Casa Yoga. Kuvasta 8 näkee sen, kuinka seinätekstit kannustavat kierrätykseen ja julistavat ”toisenlaisen maailman olevan mahdollinen organisoinnin ja taistelun avulla”. Maapallo on mallattu päinvastoin kuin yleensä, mikä kertoo maailman näkemisestä poikkeavalla tavalla. 31 Asettelu herätti minut pohtimaan sitä, miksi jotkut asiat esitetään kuvallisesti aina samalla tavalla. Vakiintuneet ilmaisutavat vaikuttavat ajatteluun huomattavasti, mutta sitä ei usein tule huomioineeksi, ennen kuin jokin asia esitetään poikkeavasti. Kuvan kokonaisuus kannustaa toimimaan paremman maailman puolesta. 8. Espanja, Barcelona 2009, squat Diagnosia. Sabluunalla tehdyssä seinäkuvassa on virkamiehen karikatyyri, joka heristää sormeaan ikään kuin neuvoen katsojaa: älä unelmoi siitä, ole se! Seinään maalattu teksti kuvaa valtaajien spontaania asennetta ja ajatusta siitä, että yksilö voi pelkän unelmoinnin sijaan muuttaa todellisuuttaan. Tällainen ajattelu on oleellinen osa squattausta, koska siinä pyritään puoluepoliittisen vaikuttamisen sijaan vaikuttamaan asioihin välittömästi ja nimenomaan arjen valinnoilla. 9. Tšekki, Praha, 2010, squat Milada. Kuvassa on ylhäällä teksti This is our city! Resist to exist!, eli suomeksi käännettynä: ”Tämä on meidän kaupunkimme! Vastusta ollaksesi olemassa!” Teksti ja hahmot yhdessä ohjaavat näkemään kaupungin jonkinlaisena vastarintaa vaativana tilana. Teksti esittää kaupungin kuuluvan ”meille”, ja se ottaa siten kantaa omistamisen keskittymiseen ja siihen, kuinka mahdotonta kaupungista on saada tilaa. Seinäkuvan sanoma on keskittynyt vastarintaan ja kaupungin hallinnan lähtökohtaiseen kyseenalaistamiseen. Squattaajat pyrkivät ilmaisemaan, että kaupunki ei ole vain niiden, jotka omistavat sen, vaan myös niiden, jotka siinä elävät. Kaupunkitilan omistaminen, rajaaminen ja kulutuskeskeisyys ovat useimmille siinä asuville asioita, joita ei ole totuttu kyseenalaistamaan. Kirjoittaja on tilasta & kulttuurista kiinnostunut tutkija-journalisti.
• OPINTOLINJAT 18.8.2014 - 22.5.2015 KIRJOITTAJALUKIO 12.8.2014 - 29.5.2015 Sanataiteen linja Luovan tietokirjoittamisen linja Käsikirjoituskoulu Avoimen yliopiston opintojen linja Monivuotinen kirjailijakoulu Kirjallisuustieteen preppauskurssi Kuvataidelinjan Avoin Ateljee Sarjakuva -ja pelisuunnittelulinja Oriveden Opisto, 35300 Orivesi | orivedenopisto@kvs.fi | www.orivedenopisto.fi Kuvataiteen preppauskurssi Musiikkilinja Taidepainotteinen kasvatustieteen linja Ympäristövaikuttamisen monimuotokoulutus Olemme Facebookissa! Tiedonhaluisille! • Tulevaisuudentutkimus • Historia • Filosofia • Mediatutkimus • Poliittinen historia • Sosiologia • Psykologia • Tietojenkäsittelytieteet • Kasvatustieteet • Taidehistoria • Kulttuurihistoria • Maantiede • Biologia • Ympäristö- Tutustu koko opintotarjontaan www.utu.fi/avoin tiede ym. Avoimessa yliopistossa voit opiskella Turun yliopiston opintoja oman kiinnostuksesi mukaan ja pohjakoulutuksesta riippumatta. Opintoja järjestetään Turussa ja kesäyliopistoissa, kansalais- ja kansanopistoissa ym. eri puolilla Suomea. Verkko-opintoja voi suorittaa täysin etäopiskeluna. Tiedustelut puh. 02 333 6424 avoin@utu.fi ! sä s i n äyn k ku a H ROC TEATTE MASKEERAU MUSIIKKITEKNOLOG ! issä n www.vsko.fi ktai äynsoita: 050 913 4656 ku ROCKIA, Ha KATSO LISÄÄ: TEATTERIA, MASKEERAUSTA, MUSIIKKITEKNOLOGIAA! KATSO LISÄÄ: www.vsko.fi tai soita: 050 913 4656
• HELSINGIN AIKUISOPISTO h e l a o. f i VÄSTRA NYLANDS FOLKHÖGSKOLA Opiskele ammattilaiseksi: Opistolla on asuntola VALOKUVAUS YKSIVUOTISET OPINNOT – hakuaikaa 4.8. saakka! Valmentaudu jatko-opintoja ja työelämää varten, kokeile jotain josta olet aina haaveillut. Katso lisätietoja kotisivultamme www.vnf.fi! SARJAKUVATAIDE A NIMAATIO TAIDEAINEET KIELET JA TIETEELLISET ? Kuvataide *) ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? Haku käynnissä NYT! www.muurlanopisto.fi Sympaattinen kansanopisto Salossa Muurlan Opisto, Muurlantie 365 p. (02) 7281500, toimisto@muurlanopisto.fi Valokuvataide *) Muoti *) Sarjakuvataide ja graafinen suunnittelu *) Sisustus ja muotoilu *) Tanssitaide Teatteri Kielet ja matkailu Ruotsia ruotsiksi Global Studies Oikeustieteellinen ohjelma Luonnontieteet ja lääketiede * Mahdollisuus jatko-opintoihin korkeakoulutasolla Englannissa, UCA. Musiikkiteatterilinja Valokuvauslinja Laululinja Tanssilinja Linjat alkavat 18.8.2014 Lukuvuosi 37 ov l Linjan käytyäsi saat yhteishaussa 6 lisäpistettä! l l KESKI-POHJANMAAN KANSANOPISTO Opistontie 1, 68300 Kälviä, puh. 040 8085 035 www.kpopisto.fi Lisähaku 1.7.-25.7.2014 Tervetuloa opiskelemaan! Aloita opinnot elokuussa 2014 Tsekkaa lisähaussa olevat koulutuksemme www.pkky.fi/amoo Haku on avoin kaikille: Peruskoulusta tai lukiosta hakeville www.opintopolku.fi Helsingin aikuislukiossa voit suorittaa Toisen ammatillisen tutkinnon suorittaneille www.pkky.fi/erillishaku peruskoulun tai lukion, kirjoittaa ylioppilaaksi tai opiskella vain yhtä ainetta Pohjois-Karjalan ammattiopisto Outokumpu Lammenkatu 18, 83500 Outokumpu facebook.com/AmoOutokumpu 013 244 3907 | amo.outokumpu@pkky.fi Voima_123x81_14_YES YOU CAN!.pdf 1 26.5.2014 11:05:55 kuten tietotekniikkaa tai espanjaa. Aikuislukio on avoin kaikille koulutaustasta riippumatta. Oppitunnit ovat iltaisin, ja tarjolla on myös useita verkkokursseja. C Ilmoittaudu kursseille nyt! M Tarkemmat ilmoittautumisajat osoitteesta Y www.helsinginaikuislukio.? CM MY CY CMY Keskustan toimipiste Itä-Helsingin toimipiste Mäkelänrinteen toimipiste Kalevankatu 8–10 Kajaaninlinnantie 10 Mäkelänkatu 47 www.helsinginaikuislukio.fi K VARMISTA PAIKKASI VISUAALISEN ALAN OPINNOISSA. YES YOU CAN! GRAAFINEN SUUNNITTELU KUVATAIDE SARJAKUVA JA KUVITTAMINEN PELISUUNNITTELU VALOKUVAUS www.kyme.fi 020 7118 530 toimisto@kyme.fi
• Katso opinto-ohjelmat ja hae syksyn opintoihin nyt! mediajournalismi visual design valokuvaus kuvataide vapaaehtoistyötä tositarkoituksella - paikkoja kolmella mantereella paasikiviopisto.fi LUOVA KAMPUS hae 1.9. mennessä! www.etvo.fi etvo on kepan koordinoima vapaaehtoistyöohjelma Etvo_Metro_125x180.indd 1 sarjakuvia • slowfoodia • videopelejä • viestintää kierrätystä • kuviointia • pikakirjoitusta • pilatesta 3/31/14 3:26 PM Viestintäkoulutukset 11.8.2014 - 29.5.2015 Ilmoittaudu syksyn kursseille ke 13. 8. klo 11 alkaen enopisto Lisätiedot: hel.fi/tyova u u u u u u Tästä tulee hyvä juttu. Dokumenttityö Elokuva- ja tv-työ Elokuvanäytteleminen Toimittajan työ Radio- ja tv-toimittajan työ Valokuvaus Opistontie 35, 34130 Ylinen, Ylöjärvi 03 314 22 900 | info@voionmaanopisto.fi .fi Kansan Sivistystyön Liitto KSL ry Opinto-ohjelma Syksy 2014 Ilmoittaudu kursseille: ilmonet.fi Kaikki elämäni kurssit Kurserna i mitt liv .fi Opinto-ohjelma on jaossa opiston toimipisteissä, Helsingin kirjastoissa ja Virka Infossa 4.8. lähtien. AJAN HERMOLLA Aktiivista kansalaisuutta tukemassa ja kouluttamassa Tutustu materiaaleihin: www.ksl.fi/julkaisut
• 6 / 2014 35 Potkittujen koirien maa Kreikan irtokoirille apu on hyvän tahdon varassa. Joskus apu on pahempi kuin vaiva. teksti & kuvat elisa kissa-öberg on ensi vilkaisulla K paratiisi. Lumisia vuorenhuippuja, turkoosiin vivahtava tava vaijeri kaulassa, päässään iskun aiheuttama reikä. Champ sai aivovaurion, eikä se näe kauniilla silmillään mitään. Se saa asua sisällä Dawnin ja Steven omien koirien kanssa kuten myös Zack. Tarhalla on noin 50 koiraa, mutta kuutisenkymmentä on tulossa Haniasta suljettavalta tarhalta. Minua ei päästetä katsomaan tarhaa, jota hoitaa Steven ex-vaimo Samantha. Dawn kuitenkin kertoo, että tarha on ”hirveä”. r e e ta meri. Hiekkarantoja, oliivitarhoja. Lehmukset ja orjanruusut kukkivat jo huhtikuussa. Mutta koirille Kreeta on huono paikka syntyä, kuten muukin Kreikka. Taannoin esimerkiksi eräs maalaismies viilsi koiraltaan kurkun auki, koska se hyppi toisen uroksen selkään ja oli siis miehen mielestä homo. Heraklionissa tapaamani Angelos kertoo monien kreikkalaisten suhtautuvan koiriin leluina. ”He ottavat suloisen koiranpennun, mutta kun he huomaavat, että siitä on vaivaa, pentu hylätään kadulle.” Koiria ei sterilisoida, joten pentuja syntyy enemmän kuin niille on koteja. Aikuisia koiria hylätään, hirtetään ja myrkytetään. Joukkomyrkytyksiä kutsutaan ”siivoamiseksi”, ja ne tapahtuvat ennen turistikauden alkua tai sen jälkeen. Eläinsuojelijat tekevät sisyfoksen työtä yrittäessään pelastaa tarhoille niin monta koiraa kuin mahdollista ja sijoittaa niitä uusiin koteihin ulkomaille. lähellä KainasV sa sijaitsevalta Linda Lucasin tarhalta on upea näkymä lento peruuntui. Toto (alla) haluaisi jo oman kodin. Sen varanneella pariskunnalla ei ollutkaan varaa Toton kotimatkaan. sankari. Champ (yllä) on sokea. amosin Valkoisille vuorille. Tarhalla on Lindan mukaan 250 koiraa. Linda vastaanottaa koko ajan lisää hoidokkeja. Matkalla poimimme kyytiin väsymyksestä vapisevan bokserin. Seuraavana päivänä vamosilaiselta koululta soitetaan, että sinne on jätetty viisi kuukauden ikäistä pentua, jotka Linda käy hakemassa. Parin päivän kuluttua tarhan ulkopuolelle on jätetty aikuinen koira ja useampi pentu. Koska tarhalla ei ole muita mukavuuksia kuin vesiletkuissa vuorilta tuleva kasteluvesi, vapaaehtoisia työntekijöitä on lähes mahdoton saada. Tällä kertaa Linda ehtii syöttää koirat vasta yöllä. Hän työntää raskaita ruokakärryjä kivisillä poluilla taskulampun valossa. asuntovaunusL sa useamman koiran kanssa. Kaksi koirainvalidia istuu lattialinda a suu la selät vastakkain ja tapittaa lempeästi. Sekarotuista pitbullin pentua on ammuttu sekä tavallisella aseella että haulikolla. Pennulla on hyvät mahdollisuudet parantua, ja se liikuttaa jo takajalkojaan. Vanhempi pikkukoira oli maannut tien vieressä auton tönäisemänä useita päiviä ennen kuin Linda pelasti sen. Se ei tule enää käyttämään takajalkojaan, mutta Linda toivoo sen saavan pyörätuolin lahjoituksena. ”Lahjoitusten saaminen ei ole ongelma. Ihmiset auttavat ja adoptoivat mielellään vammaisia koiria. Ongelma on se, että minulla ei ole aikaa päivittää nettisivuja ja kertoa kotia etsivistä koirista”, Linda kertoo. Lindan keskeneräisessä pienessä talossa on pentujen karanteenihäkkejä. Häkkien lattiat ovat eritteiden peitossa, koska Lindalla ei ole aikaa siivota häkkejä tarpeeksi usein. Imukykyisiin alustoihin ei ole varaa. Pennut makaavat virtsasta läpimärillä pahveilla ja palelevat kylminä öinä. Vesikupit ovat täynnä ulostetta. Lindaa avustavassa yhdistyksessä tilanne on tiedossa, mutta Linda on niin stressaantunut että ei ota vastaan ohjeita saati määräyksiä lahjoittajilta. sähköpostitse Lindan K tarhaa tukevan Gatuhundar -yhdistyksen edustajan mieliysyn pidettä pentujen olosuhteista. Hän vastaa, että purskahti itkuun nähdessään pentujen likaiset häkit. Sen sijaan eläinoikeusjuristi Anastasia Bobolakilla riittää ymmärrystä: ”Lindalla on suuri sydän, eikä hän pysty olemaan antamatta apua. Pentuja ja sairaita koiria jätetään hänen tarhansa ulkopuolelle, ja Linda ottaa ne kaikki.” Bobolaki kertoo, että lain mukaan viranomaisten pitäisi hoitaa kodittomat eläimet, p sai Cham n, eikä urio aivova kauniilla se näe mitään. än silmillä mutta yleensä nämä asettavat vain esteitä vapaaehtoisille eläinsuojelijoille. Esimerkiksi kreetalaiset eläinlääkärit vastustavat ulkomaisia eläinlääkäreitä, jotka ovat tarjonneet vapaaehtoisapua koirien rokottamisessa ja sterilisoinnissa, koska he pelkäävät menettävänsä asiakkaita. on englantilaisK ten tarhojen lisäksi neljä suurta koiratarhaa. Kaksi niisr e e ta l l a tä on kreetalaisten ylläpitämiä. Eläisuojelutyöntekijät väittävät, että koiria pidetään tarhoissa nälässä. Greece Exposed -nettisivustolla kerrotaan toukokuussa surullinen uutinen kunnallisesta koiratarhasta. Mantereella sijaitsevan Volosin tarhalla koirat oli jätetty ilman ruokaa ja vettä 11 päiväksi. Yksi koira oli kuollut ja muut olivat nälissään järsineet raadon jalkaa. Volosin tarhaa pitävällä yrityksellä oli sopimus paikallishallinnon kanssa. A kylän lähellä sijaitseva Angel Hope on hyvin erilainen tarha. Tarhaa pitävä englantilainen pariskunta Dawn Cork ja Steve Ockwell asuu modernissa talossa, jonka vuokran sponsorit maksavat. Angel Hope sijaitsee korkealla vuoren rinteellä, ja sieltä on henkeäsalpaavat näkymät kylään meren rannalla. Koiria näkymät eivät kiinnosta. Ne kaipaavat seurustelua ihmisten kanssa. Vien kävelylle corgin kokoisen Toton. Sille oli luvassa koti Suomessa, mutta koiran varannut pariskunta ei pystynyt rahoittamaan koiran matkaa. Hyväkäytöksisellä nuorella ajokoiralla Zackilla on paha kaihi. Se ei silti ole täysin sokea kuten pikkuruinen Champ, joka löydettiin kuusiviikkoisena kurisgia Pel agian kaksi viikkoa S aikaa rakentaa aitaukset Haniasta tulossa oleville koirille. Se tevellä on tuntuu mahdottomalta urakalta, koska tarhan ainoa auto on juuri hajonnut ja rahavaikeuksien kanssa painitaan täälläkin. ”Lahjoittajat luulevat, että pystymme rakentamaan aitaukset 5?000 eurolla. He eivät tajua, että ei sillä summalla pysty rakentamaan tarhoja, vaan he kyselevät jatkuvasti, milloin aitaukset ovat valmiita”, Steve puuskahtaa. Usein koiratarhoilla ilmenevät epäkohdat salataan lahjoittajien kaikkoamisen pelossa, muuallakin kuin Kreikassa. Sen sijaan, että tarhoja avustavat yhdistykset vaatisivat parannuksia epäkohtiin, ne pitävät yllä valetodellisuutta nettisivuillaan. Toukokuun puolivälissä Hanian tarhalla on yhä 46 koiraa. Tarhaa tukeva Angels Ark -yhdistys ilmoittaa lopulta Facebook-sivullaan, että perheyritystä ei enää tueta rahallisesti. Yhdistys lupaa silti toimittaa koiranruokaa tarhalle jatkossakin. koiratarhojen asuV kit ruokitaan ja rokotetaan ulkomaisten lahjoitusten turvin, a i kk a se ei riitä. Lähtötaso on jo niin matala. Koiratarhoista suurin osa on yksityisiä ja niillä ei ole tarpeeksi varoja eikä työntekijöitä, mutta ne tekevät parhaansa ylivoimaisissa olosuhteissa. ”Eläinsuojelijoita on kolmenlaisia", Linda vuodattaa. ”Niitä, jotka yrittävät hyötyä eläimistä taloudellisesti, niitä, jotka istuvat tietokoneella leikkimässä eläinsuojelijoita, ja niitä, jotka tekevät todellisen työn kuten minä.” ”Ihmisiä, jotka ovat jalkeilla aamuseitsemästä keskiyöhön, jotka poimivat loukkaantuneita koiria kyytiin, joilla on paskaa käsissään ja jaloissaan ja jotka kärsivät ylirasituksesta.” Kuinka kauan lähes 60-vuotias hentoinen Linda jaksaa ja kuinka koirien käy kun hän ei enää jaksa?
• a n sa n Kaiken k KARHUFESTIVAALI WIllIAM KenTRIdge / The ReFusAl oF TIMe & oTheR FACes / 18.6.-14.9.2014 Ilomantsissa 20.-23.8.2014 www.karhufestivaali.fi ITE PIHALLA 8.5.–2.11.2014 K.H.Renlundin museo, Näyttelyhalli Pitkänsillankatu 28, Kokkola www.kokkola.fi/museot PUU Ite Kaakossa 17.6.–14.9.2014 Etelä-Karjalan taidemuseo Linnoitus, lappeenranta www.lappeenranta.fi/museot www.itenet.fi Espoon modErnin taitEEn musEo Ti, To, pe 11–18, ke 11–20, l a, su 11–17 aherTa janTie 5, Tapiol a puh. (09) 8165 7512 w w w.emma.museum k ampisTa bussiT 106 ja 110 MUSIIKKITEATTERI KAPSÄKIN KANTAESITYS UNCATEGORIZED. Kaikkien aikojen taikurin ja kahlekuhinkaan – Harry Houdinin elämän ja temppujen innoittama uusi musikaali. Luvassa on vauhtia ja vaarallisia tilanteita, mukaansatempaavaa musiikkia, upeaa akrobatiaa ja vahvaa visuaalisuutta. LEO HONKONEN, EERO MILONOFF, REETTA RISTIMÄKI, EMMI RUUSKANEN, KRISTINA JANHUNEN, JARKKO MANDELIN KÄSIKIRJOITUS JUHA SILTANEN MUSIIKKI JUKKA NYKÄNEN OHJAUS MINNA VAINIKAINEN VISUALISOINTI RIITTA RÖPELINEN, TARJA VÄÄTÄNEN, JANNE TEIVAINEN YHTEISTYÖSSÄ KOMEDIATEATTERI ARENA ROOLEISSA ENSI-ILTA ESITYKSET ALEKSANTERIN TEATTERISSA 4.12.2014 KLO 19 • ESITYKSET 6.1.2015 LIPUT TOIMITUSKULUINEEN 38 € / 32 € SAAKKA William Kentridge, The Refusal of Time. MAXXI Museo nazionale delle arti del XXI secolo, Roma Courtesy Fondazione MAXXI Foto Matteo Monti
• kulttuuri 6 / 2014 37 perus-jessica. ”Netissä kuviani kommentoidaan seksikkäiksi, mutta seksikäs minä en ole. Jos yritän olla seksikäs, kompastelen omiin sukkiini ja minusta tulee likainen setä. Jonnan mielestä en saa yrittää. Setäily sängyssä on kuulemma epäeroottista”, showpainija Jessica Love kertoo. Minä olen transpainija Jessica Love on show-painikehien ainoa transu Euroopassa. P eruskoulussa olin tavallinen poika. Nyt 24-vuotiaana olen 183-senttinen panseksuaali transnainen ja ammattipainija. Olen Jessica Love, transpainija, ja minä olen ihana. Vanhempani erosivat, kun olin ihan pieni. Muutimme pikkuveljeni kanssa mummin ja vaarin luokse asumaan, koska tarha ja koulut olivat Käpylässä lähellä. Synttärijuhlille mummi leipoi valtavia täytekakkuja. Vaari oli kotoisin Pohjois-Karjalasta ja työskennellyt siellä tukkimiehenä. En tiedä onko se karjalaista, mutta pidän moottorisahoista. Halusin jo lapsena olla painija. Olin rämäpäinen. Laskin pulkalla pahimmat hyppyrit ja tykkäsin leikkiä kukkulan kuningasta. Yläasteella näytin Iron Maiden -fanilta, vaikka en edes kuunnellut heviä. Ihailin Lordia, jonka julisteita minulla oli seinällä. K u n 1 7– 1 9 - v u o t i a a n a kömmin ulos kaapista Jessicana, aloin myös toteuttaa rohkeammin goottipuoltani. ”Miesaikanani” näytin ehkä vampyyriltä: käytin pitkää, mustaa nahkatakkia, kasvatin pitkän tukan ja meikkasinkin vähän, mutta olin tosi äijä. Tyttöystäväni Jonna pitää minua lesbona ja itseään heterona, mutta olemme kai molemmat panseksuaaleja. Jonna kuitenkin sanoo, että olen ainoa nainen, josta hän voisi olla seksuaalisesti kiinnostunut. Me asutaan Vantaalla susien ja karhujen seassa, ja täällä on Ikea. Jonna ei välitä sukupuolesta, hän näkee minussa ihmisen. Jos me saadaan lapsi, sen nimeksi tulee Andy Francesca. Se voi olla tyttö tai poika. Olemme kihloissa, mutta me ei olla haluttu mennä rekkariin. Autoja ja koiria rekisteröidään. Me odotamme, että pääsemme naimisiin. minulle pyhä, siellä ei perseillä. Ammattipaini, pro wrestling, kulkee monella nimellä. Suomessa se tunnetaan myös show-painina. Se on näyttävä show ja teatraalinen kamppailulaji. Showelementin takia paini voi näyttää helpolta tai feikiltä, mutta se juuri tekee lajista raskaan. Kaikki pitää tehdä isosti ja kaiken tulee näkyä takariviin saakka. Koulutuksessa opetellaan välttämään loukkaantumisia, mutta vahinkoja sattuu. Ideana on periaatteessa tappaa toinen, mutta tappaa ei tietenkään saa. Paini on nimenomaan väkivaltaviihdettä. Pa i n i k e h ä o n olen niin sanotusti stiffi. Otan kovasti turpaan, mutta kamppailen sitkeästi vastaan. Olen adrenaliinijunkie, ja parhaimmat kiksit tulee painista. Äijempää lajia on vaikea keksiä, mutta klubin jengillä on kuitenkin hyvä bisnesvaisto ja Jessican markkina-arvo ymmärretään. Fanikunta on ihan perusEn t ykk ä ä lässytellä, tallaajaa, myös lapset tykkää, koska olen tällainen värikäs prinsessa. Olen Euroopan ainoa transpainija ja koko maailmassa meitä on kymmenkunta. Miehiä sukkahousuissa on nähty, mutta minä olen ihan real deal ja vieläpä hyvännäköinen! g e n i ta a l i k i r u r g i a ei välttämättä kuulu sukupuolenkorjaushoitoihin. Minulla on kaunis naispenis ja kivekseni Sami ja Tero ovat tallella. Suomessa sukupuolenkorjausprosessi edellyttää lisääntymiskyvyttömyyttä, mutta minun kohdallani hormonaalinen kastraatio on riittävä. Minulla on virallisesti naisen nimi ja henkilöturvatunnus. Olen eheä transnainen. Minun on toisinaan vaikea pitää turpaani kiinni: olen transsukupuolinen! Minun ei tarvitse elää stelttinä, niin ettei kukaan huomaisi. On kaksi eri asiaa olla hyvännäköinen tai läpimenevä. Minulle riittää, että näytän hyvältä. Tykkään meikata ja laittautua nätiksi, mutta en koe, että naisena pitäisi toimia erityisen naisellisesti. Teen asioita ihmisenä. Vaikka minua viehättää kaikki pelottava ja synkkä, tykkään silti pinkistä ja söpöydestä. Olen myös herkkä, itken helposti leffoissa. se, joka haluan olla, ammattipainija ja naapurin värikäs täti, joka pitää naapurin lapsille askartelukerhoa. Parasta elämässä on ollut Jonnan tapaaminen ja se, että uskalsin taas rakastaa. Ainoa mitä kadun on se, että en koskaan kasvattanut viiksiä. Olisi siistiä myydä koko omaisuus ja lähteä prätkällä liikenteeseen. Täällä ei tapahdu mitään. Jos tulee maailmanloppu, niin Suomessa on todennäköisesti pari astetta pakkasta, ja se on siinä. Olen nyt Sami K. Vitikainen Seuraa Jessicaa somessa: facebook.com/Jessica.love.wrestling, twitter.com/JessicaLoveFCF, forsakenfashiondolls.blogspot.fi Lisää ammattipainista Suomessa: wrestling.fi, facebook.com/fcfwrestling, twitter.com/fcfwrestling Mikko Rasila Naisia, joilla on munaa
• 38 kulttuuri 6 / 2014 Na taistelupari. Diana Ball laittaa jampat ruotuun. Pan & steltti • Panseksuaalit eivät halua määritellä seksuaalista suuntautumistaan koskemaan vain joitain sukupuolia, tai eivät ylipäätään koe sukupuolta olennaiseksi seksuaalisen tai emotionaalisen kiinnostuksensa määrittäjäksi. • Elää stelttinä (eng. stealth), elää haluamassaan sukupuolessa siten, ettei kukaan tiedä/saa tietää läpikäydystä sukupuolenkorjausprosessista. Usein tämä tarkoittaa, että suhteet ihmisiin, jotka tuntevat henkilön historian, on katkaistu. Kuinka kaadetaan mies tunnissa Intersukupuolinen Diana Ball on maailman menestyneimpiä mies-naispainin pioneereja. O arki-iltapäivä, kun urheilun ja viihteen monialayrittäjä Diana Ball saapuu Kiasman kahvilaan taksilla, tilaa smoothien ja istuu pöydän ääreen. Hän on yhtä aikaa näyttävä, intensiivinen ja kiehtova paketti. Eikä vain minun mielestäni. Lähes 12 000 ihmistä seuraa Diana Ballin Facebook-päivityksiä. Hänelle omistetulla fanisivulla on reilut 18 000 tykkääjää. Hän on kertonut olevansa intersukupuolinen. Intersukupuolisia ihmisiä syntyy Suomessa vuosittain joitakin kymmeniä, ja heillä voi olla sekä miehen että naisen biologisia tunnusmerkkejä. Heidän sukupuoltaan ei voida määrittää sukupuoliominaisuuksien perusteella. Joissakin kulttuureissa intersukupuolisia on pidetty kolmantena sukupuolena, mutta länsimaissa heidät on n m yö h ä i n e n yleensä plastiikkakirurgian avulla leikattu joko mies- tai naissukupuolen edustajiksi. suomalaiselle yleisölle Ball on tutuin Maria Veitolan tv-ohjelmasta, jossa hänet nähtiin kahden vuoden ajan studioemäntänä ja taustatoimittajana. Muutamissa jaksoissa Ball muun muassa kantoi miesvieraat sylissään kameroiden eteen. Maailmalla hänet tunnetaan parhaiten kuitenkin painista. Mutta ei mistä tahansa painista, vaan lajista jota kutsutaan nimellä mixed wrestling. Diana Ball, mikä laji sellainen on? ”Mixed wrestling tarkoittaa painia, jossa mies ja nainen ottelevat toisiaan vastaan. Olen paininut Yhdysvaltojen lisäksi ympäri maailman. Painissa olin kaksitoista vuotta 5–10 suosituimman joukossa koko maailmassa. Minua kehuttiin siitä, että olen naisellinen mutta äärettömän vahva sekä taitava.” Kuinka tosissaan ottelut käydään? ”Miehet käyttivät kyllä kaikkia voimiaan minua vastaan. Eräänä päivänä Lontoossa painin kymmenen tunnin pituista ottelua kymmentä eri miestä vastaan. Voitin heidät kaikki. Olen lajista eläkkeellä, mutta vielä syyhyttäisi päästä pöllyttämään ukkoja. Joskus ehkä teen vielä muutamia kiertueita suosikkikaupunkeihini.” Onko euroviisuvoittaja Conchita Wurst mies, joka on puSuurelle keutunut naiseksi, vai nainen, jolla kasvaa parta? ”Nyt täytyy muistaa, että Conchita Wurst on hahmo, jota Thomas Neuwirth -niminen mies esittää. Olen tulkinnut hänen sanomansa niin, että kaikki ihmiset ovat tasa-arvoisia riippumatta siitä, minkälaisiin vaatteisiin on pukeutunut tai kasvaako parta.” Intersukupuolisen sukupuolta ei voida määritellä sukuelinten perusteella. Voiko kenenkään? ”Ei voida. Nainen, jolla on kulli, voi joillekin olla uhka, sillä kulli on vallan ja miehisyyden symboli. Tämä liittyy siihen, että kulli on alistava, vagina taas penetroidaan eli alistetaan. Mie- elen mäst ka m ä ”H in n, ku akai e s u ja k otte kkivat o idi n t a ha roit et voiva s ihmi .” olla hen odotetaan olevan aina se osapuoli, joka hoitaa hommat. Mutta kun näin ei tarvitse olla, se on suurelle osalle miehistä erittäin kiihottava seikka.” ”Kyllähän varmaan kaikki tietää jonkun tosi hennon miehen tai rotevan naisen. Kyllä monet näistä naisista on sellaisia, että keskiverto-Jorman lätty lätisee, jos niikseen tulee.” Oletko sä muuten koskaan vetänyt jotain lähentelevää äijää turpiin? ”Tossa On the Rocksin edessä kerran yksi känninen treenannut jamppa törmäsi muhun ja nostin sen kurkusta rakennusta vasten. Kysyin, että eikö se osaa kävellä suoraan. Jotain se huuteli, niin laitoin sen siististi asvaltiin ja istuin sen päälle. Sitten annoin avokämmenellä piiskaa perseelle oikein kunnolla.” Miten sait ensimmäisen kerran tietoa intersukupuolisuudesta? ”Monesti epäselvillä sukupuolielimillä syntyneitä vauvoja leikellään joko naisen tai miehen suuntaan. Suunnan päättää lääkäri suunnilleen arpapelillä. Lääkäri voi erehtyä, ja silloin leikkaus tehdään aivan väärään suuntaan.” ”Itse sain tietoa ensimmäistä kertaa murrosiässä, sillä vartaloni ei kehittynyt pojan vartaloksi. Yritin kaikkeni ollakseni poika ja peittelin vartaloani. Pyysin jopa lääkäriltä testosteronia, mutta onneksi en saanut.” Mitä mieltä olet lasten sukupuolineutraalista kasvatuksesta? ”Tavallisesti oletetaan kaikkien tyttöjen pitävän pinkistä ja poikien sinisestä, pippelillisten autoista ja pimpillisten barbeista. Hämmästelen usein, kuinka idiootteja kakaroita hankkivat ihmiset voivat olla.” Että mitä että? ”Se on primitiivinen, narsistinen tarve. En voi uskoa, että kaikki lapsia hankkineet olisivat niitä tahtoneet.” Tarvitseeko lapsi isän ja äidin? ”Koko yhteiskunta perustuu heteroavioliitolle.” Mutta lapsen kannalta? ”Lapsi voi joutua koulukiusatuksi sen takia, että vanhemmat ovat kaksi miestä tai naista. Lapsilla empatia ei ole vielä kauhean kehittynyttä.” Välillä tuntuu, ettei se ole kehittynyt aikuisillakaan. ”Lapset eivät ennen kouluikää tuomitse ketään muulla kriteerillä kuin että onko ihminen mukava vai ei. Vasta koulussa alkaa esimerkin mukaisesti ihmisten karsinoihin laittaminen.” Jos joku intersukupuolinen tai sukupuoli-identiteettinsä kanssa hapuileva nuori lukee tätä, minkälaisia terveisiä lähettäisit hänelle? ”Tulee aikoja, kun sinua ei ymmärretä lainkaan. Silloin sinun täytyy muistaa, että olet oman elämäsi seppä, elä rohkeasti sellaisena kuin olet. Tiedän, ettei se tule olemaan helppoa.” Entä meille muille? ”Me intersukupuoliset joudumme elämään muiden luomien normien mukaan. Näiden muiden ihmisten tietotason aiheen tiimoilta katsoisin olevan tärkeää. Sukupuolinen syrjintä on yhtä traumatisoivaa kuin apartheid.” Jukka Vuorio Conchita Wurst Espoossa Serena Pop & rock -festivaalilla 29.8. Mikael Pettersson, hiukset ja meikki Mikko Flinkman aa un m n o a l l i o j isia,
• sarjakuva 6 / 2014 Tositarinoita maahantulosta ”A g r i n ” tuli Syyriasta viisi vuotta sitten paperittomana siirtolaisena, viimeisillään raskaana. Suomessa hänen miehestään paljastui odottamattomia puolia. osa 2 ”Agrinin” tarinan piirsi sarjakuvapiirtäjä A i n o S u t i n e n , joka on lähes täsmälleen samanikäinen mutta elänyt hyvin erilaisen elämän. Syyriassa hän on käynyt reppumatkalla. Sarjassa eri puolilta maailmaa pohjoiseen tulleet kertovat maahantulokokemuksestaan. Tarinat on toteutettu piirtäjän ja kertojan yhteistyönä. Sarjakuvat julkaistaan albumina keväällä 2015. 39
• 40 KULTTUURI 6 / 2014 oksiaan esille galleriaan, vaan lähti viemään niitä suoraan ihmisten eteen syrjäseuduille kylätapahtumiin, palvelutalojen pihoihin tai vaikkapa uimarannoille. Hän kuljettaa taiteensa yksin itse perävaunulla ja pystyttää teltan galleriaksi. Idea lähti siitä oivalluksesta, että ihmiset, joille Hautamäki taiteensa kohdistaa, eivät ikinä näe niitä. Samalla hän tekee tutkimusta taiteen vastaanottamisesta. ”Ikäihmisiä aliarvioidaan, että taiteeni olisi heille liian rankkaa. Teossarja kertoo naisen elämästä. Sen nurjista puolista ja raadollisuudesta. Ihmisen kyvystä selviytyä. Haluan kuunnella ihmisten tarinoita elämästä ja ammentaa niistä lisää taiteeseeni.” kulttuuritantta Kirjoittaja on popmuusikko ja näyttelijä. Ksdf Poppia onanisteille ihmiset jaksavat innostua jostain niin lapsellisen typerästä pelleilystä kuin popmusiikki – tätä ihmetellään. Mutta popmusiikki ei ole popmusiikkia. Tietyn pisteen jälkeen siitä tulee viininmaistelua, herkkusuiden salatiedettä. Todelliset tryffelit ovat harvassa, ja niitä pyöritellään suussa kunnes kitalaki kuivuu. Miksi aikuiset G i v e L i f e B a c k T o M u s i c , herättäkää musiikki henkiin. Tällä vienolla pyynnöllä alkaa Daft Punkin vuosi sitten valmistunut ohjelmallinen julistus Random Access Memories. Sitä oli odotettu. Sitä odottivat nekin, jotka eivät tienneet odottavansa mitään erityistä, kuten minä. RAM merkitsee paluuta käsityöläisyyden aikaan. Parin tahdin päivävauhdilla kuuden vuoden aikana rakennettu iisakinkirkko on psykopaattisen perfektionismin multihuipentuma ja musavisaonanistin märkä uni. Se on vastaus kysymykseen: mitä jos sinulla olisi käytettävissäsi maailman parhaat muusikot, studiot ja äänitarkkailijat, pohjaton budjetti ja loputtomasti aikaa? Random Access Memories ei ole sisältönsä puolesta mestariteos. Se ei uudista poplyriikkaa eikä tarjoile lopulta kovinkaan montaa kuolematonta melodiaa. Sen vahvuudet kietoutuvat muotoon. Se on delikaatin riemuvoitto bulkista, poppia herkkusuille. Lisäksi se sattuu olemaan yksi viime vuoden myydyimmistä albumeista maailmanlaajuisesti. Puritaanisimpienkin kriitikoiden maasta taivaaseen ylistämä tryffeli, joka myy miljoonia, on merkillinen tryffeli. Joko suurin osa ihmisistä on ostanut levyn ”vääristä syistä” – Pharrell Williamsin ja 2010-luvun Billie Jeanin takia – tai sitten suurin osa ihmisistä onkin herkkusuita. Tunne voima M arja Hau- 44, kyllästyi aiempiin ammatteihinsa perushoitajana, kokkina ja ravintolan ta m ä k i , esimiehenä. Hän etsi potkua taiteen tekemiseen Oriveden opistolta viime talvena ja teki rajun sarjan öljyväreillä ihmissuhdekriiseistä. Marja ei halunnut laittaa te- katukoirilta – luppakorvaisilta, silmäpuolilta ja vähän resuisilta. Havimäen työt ovat kauniita ja herkkiä. Niiden esillepano tuo mieleen metsästyssaaliit, seinille nostetut statussymbolit. Voi eläinparkoja! Ja onhan nahkatakkikin joku eläin joskus ollut. Näin Havimäki rakentaa yhteyden eläimen ja “eläimen” välille. on tietysti Pepe Willberg. Tai oikeammin Matti Mikkola, tuo Pohjolan Spector, joka on suurelta osin vastuussa vuoden komeimmasta popsensaatiosta. Pepe & Saimaa on mielipuolinen levy. Se on todeksi tullut suuruudenhullu fantasia. Se on paluuta aikaan, jolloin Jaakko Salo ja kumppanit orkestroivat kristallinkirkkaista iskelmähelmistä pienoissinfonioita. Geneerisen liukuhihnaiskelmän keskellä Willbergin paluulevy on kangastuksenomainen muistututus siitä, millaista on musiikki, joka syntyy intohimosta, kutsumuksesta ja rakkaudesta lajiin. on se, joka mokoman kahjouden julkaisee. Kiitos Kari Hynninen ja Suomen Musiikki. Ja onneksi olkoon vuosikymmenen odottamattomimmasta listaykkösestä. Tryffeli myy taas loppuun. Joskus kannattaa uskoa uniin. Ja kiitetään nyt sitten vielä elämääkin ja Paul McCartneya, joka kuiskasi musiikkiteknologiaa Liverpoolissa opiskelleen ystäväni korvaan popin tarkoin varjellun salaisuuden: ”Paistotuotteet”, Paul sanoi ja iski silmää. Hey Jude, don’t make it bad. Olavi Uusivirta Tunne voima -näyttelykiertueen avajaiset olivat Jämsänkosken Hallin vanhainkodilla. Kiertue jatkuu ex tempore. Sovittuja on 5.7. Länkipohjan kesätori, 11.7. Koskenpään markkinat ja 12.7. Hämeenlinnan Vanaja jazz. Taidetelttaa voi tiedustella mape.hautamäki@gmail. com. Kartanollinen taidekoulun kasvatteja Suomen Daft Punk T e k i j ö i tä k i n h u ll u mp i Erkki Pirtola V a l k e a k o s k e n Sääksmäellä sijaitsevan kartanon eli Voipaalan taidekeskuksen kesänäyttelyssä esitellään Tampereen ammattikorkeakoulun kuvataiteen opiskelijoiden teoksia. Upea kattaus sisältää töitä yli 30 taiteilijalta, joista osa opiskelee koulussa edelleen ja osa on valmistunut kymmenen viime vuoden aikana. Tampereen kaupunki teki joulukuussa 2013 surullisen päätöksen lakkauttaa ammattikorkeakoulun kuvataiteen linja. Näyt- tely on selvä kannanotto asiaan. Että näin kiinnostavia taiteilijoita sieltä saatiin. Edes koulun opiskelijoiden vetoomukset eivät estäneet päätöstä. kaikki tilat, myös entiset tallit ja sikalat, ovat nykyään taiteen käytössä. Näyttelyn teoksista erityisesti Johanna Havimäen käytetyistä nahkatakeista tekemät eläinveistokset riemastuttavat. Eri hahmot näyttävät sekarotuisilta K o m e a n k a r ta n o n E s i ll ä o n m y ö s Teemu Takatalon videoteos Tampereen Tullintorin kauppakeskukseen tehdystä Tiedostavan kuluttajan synninpäästö -teoksesta. Teos oli osa Antimateria-näyttelyä, joka tilattiin Tullintorin tiloihin vuonna 2011. Takatalo tutki kauppakeskuksen omistajien taustoja, ympäristö- ja yhteiskuntavastuuraportteja sekä niistä esiin nousseita ongelmia. Näyttely ehti olla auki kaksi tuntia, ennen kuin kauppakeskuksen vartijat sulkivat tilat ja maalasivat teoksen päälle. Klassikkoteoksen voi tsekata Voipaalassa. Hannele Huhtala Punaista ja makeaa 31.8. asti Voipaalan taidekeskuksessa Valkeakoskella.
• KULTTUURI 6 / 2014 Niina on tavallinen länsimainen nainen. Yksityisasia on kuvakertomus, jossa yhteiskunta tunkee hänen housuihinsa. Yksityisasia 41 bloggari. Tanya Golubeva kertoo ihmettelijöille, mitä venäläisyys tarkoittaa. kuva Laura Ukkonen teksti Bertha O Ymmärrä Venäjää L tiedotusvälineissä Venäjä esitetään usein uhkana, ja venäläisen median toimintaan liitetään lähes aina propaganda. Toisen, vähemmän tunnetun puolen Venäjästä haluaa tuoda esille Tanya Golubeva, Understand Russia -nimisen blogisivuston perustaja. Understand Russia käsittelee venäläistä elämää venäläisten näkökulmasta. Sivuston englanninkielisissä blogipäivityksissä pohditaan muun muassa siitä, miksi venäläinen kirjallisuus on säilyttänyt korkea-arvoisen asemansa maan kulttuurissa keisarikunnan ajasta alkaen. Vastapainoksi syvällisemmille pohdinnoille sivusto tarjoaa artikkeleita esimerkiksi paikallisesta ruokailukulttuurista. änsimaisissa Understand Russia -sivustoon syntyi, kun Golubeva matkasi maailmalla ja ihmiset kyselivät häneltä kysymyksiä venäläisestä elämänmenosta. ‘’Huomasin, että venäläisestä Idea Tue sateenkaarevaa ihmisoikeustyötä ja liity HeSeta ry:n jäseneksi osoitteessa: www.heseta.fi arkielämästä on saatavilla hyvin vähän tietoa.” Vuoden alussa avattu blogi on jo ehtinyt kerätä suuren lukijakunnan ympäri maailmaa. Valtaosa sivuston materiaalista syntyy lukijoiden kysymyksistä ja palautteista, joissa ihmetellään jotain ulkopuolisen silmään omituista havaintoa. vaatii uhrauksia, mutta rahan tekeminen blogin avulla ei ole Golubevan suunnitelmissa. ‘’En näe sitä kaupallisena projektina. Haluan tarjota Venäjästä puolueettoman näkökulman ja tuoda omaa kulttuuriani lähemmäksi muita kulttuureita.” Ongelmia on kuitenkin näköpiirissä: Venäjällä on vireillä lakiesitys, joka pakottaisi yli 3?000 lukukertaa kuukaudessa keräävät blogit rekisteröitymään virallisiksi mediakanaviksi, joiden sisältöä valtio voi hallita. B l o g i n y ll ä p i t o Ville Kautonen www.understandrussia.com
• 42 KULTTUURI 6 / 2014 Festarikesä Suomi & Viro pursuavat tapahtumia. Tsekkaa tärpit tästä! Neljä vinkkiä Savonlinnaan K v i i m e vuonna ensimmäistä kertaa Savonlinnan Oopperajuhlilla. On pakko myöntää, että olen suhtautunut Oopperajuhliin vuosia hieman skeptisesti. Oopperajuhlilla on ollut tuttavapiirissäni hieman elitistinen leima, ja olen itsekin saattanut joskus Taiteellisesta tinkimättä A ina vä l i l l ä mielessä väikkyy idylli, joka yhdistäisi ekologisen kaupunkielämän ja pienimuotoisen kulttuurin, joka olisi mahdollisimman laadukasta ja riittävän lähellä, jotta se ei tuupertuisi spektaakkeliksi. Viime vuonna koin tällaisen hetken Järvenpäässä Pekka Kuusiston vetämällä Meidän festivaalilla, jonka huippuhetki oli antispektaakkeleiden äiti, John Cagen 4:33, pianokappale, jossa ei kuule muuta kuin läsnä olevien hengityksen, huutelun ja näkee pianistin, joka ei soita. Nytkään Cagea ei kuulla, mutta ohjelma kuulostaa sopivan keveältä klassiselta kattaukselta, muun muassa Pärtiä, Bachia ja Glassia ynnä muuta – jos siis klasari ylipäätään innostaa. Samalla voi koluta Tuusulanjärven taiteilijakoteja ja pohtia, mikä kaikki oli ennen joskus mahdollista ja mitä kaikkea voikaan tehdä tulevaisuudessa. Kimmo Jylhämö Meidän festivaali 26.7.–2.8. Tuusulanjärven tienoilla www.ourfestival.fi/ohjelma äv i n Facesin viimeinen valssi V Faces-festivaali järjestetään Raaseporin linnan alueella – paikassa, jossa tämä etnofesiimeinen sortua tällaiseen ajatteluun. Olen Voima-lehden mainosmyyjänä ollut myös pettynyt siihen, etten ole kyennyt osoittamaan neljän vuoden aikana heidän markkinointiosastolleen Voiman toimivuutta heidänkin ilmoitusalustanaan. Elitismiä tai ei, oopperasta voi jopa nauttia. Aloittelijan kannattaa ottaa ainakin nämä seikat huomioon: 1. Jo itsessään Olavinlinna on ympäristönä hieno, mystinen. Viime vuonna illalla, juuri ennen esitystä alkanut vesisade ei haitannut, vaan sateen ropina teki tunnelmasta kiehtovan. 2. Muista oikeanlainen pukeutuminen. Oopperassa ei tarvitse pukeutua mitenkään korostuneen tyylikkäästi. Viime vuonna olin itse pukeutunut farkkuihin ja lenkkareihin. Jos sataa, saappaatkin on hyvät. Ja jos sää vaatii, pipo päähän. 3. Ei haittaa, vaikka et tietäisi oopperasta juuri mitään. Itse pidän oopperasta sen kokonaisval- tivaali sai alkunsa 16 vuotta sitten. Viimeisen festivaalin teemana on ”The Last Waltz”. ”Faces syntyi aikoinaan tavoitteenaan näyttää, että Suomi on monikulttuurinen maa. Nykymuotoinen Faces on täyttänyt tehtävänsä hienosti”, sanoo Fa- voima suosittelee taisen kokemuksen takia. Muusikot, kuorot, oopperalaulajat luovat kaikki kokonaisuuden, josta varmasti löytyy jokaiselle jotakin. Kannattaa kuitenkin hieman tutustua etukäteen, mitä on menossa katsomaan. Wikipedia on aina hyvä lähde. Samoin tietysti paikan päältä ostettava käsiohjelma. 4. Olen alkanut pitää itseäni kulttuurinkuluttajana ”leppoisan tunnelman fiilistelijänä”. Pyrin heittäytymään ennakkoluulottomasti uuteen antaen tunteen viedä mukanaan. Tähän mennessä se on onnistunut, oli sitten kyseessä taidenäyttely, klassisen musiikin konsertti, lavatanssit tai ooppera. Suosittelen samaa asennetta muillekin! Tuomas Korkiakangas Savonlinnan Oopperajuhlat 4.7.–2.8. cesin veturi Börje Mattsson. Mattsson sanoo, että tuhannen ihmisen festarista kasvoi kymmenentuhannen kävijän suurtapahtuma, jossa raja-aitoja kaadettiin ja siltoja rakennettiin erityyppisten musiikin ilmaisujen alueille. Tapahtuma oli myös vähemmistökulttuureiden tärkeä estradi. "Tilanne on muuttunut. Nyt monikulttuurisuutta on kohdattava kaikkialla, ei vain metsäfestareilla", Mattsson toteaa. ”Siihen suuntautuvat Facesin uudet muodot. Viimeisen kerran on nyt mahdollisuus kokea Faces sen koko rikkaudessa, suuren yhteisen juhlan ja monimuotoisuuden manifestaation puolesta.” Erkki Pirtola Faces 9.–10.8. Raaseporin linnanraunioilla. Koonnut Kaisu Tervonen Voima valitsee suositukset tapahtumatiedoista. Niitä otetaan vastaan 11.8. asti voima@voima.fi. Voima päättää tietojen julkaisusta. 2ND NATURE oh my irma 28.8. Sotku, Kuopio www.minimi.fi/events 9.8., 10.8. TTT Kellariteatteri, Tampere www.teatterikesa.fi Kanadalaisen Haley McGeen käsikirjoittama ja näyttelemä monologi on eräänlainen tunnustus. Englanninkielinen Oh My Irma on osa Tampereen teatterikesän laajaa ohjelmistoa. Tomi Paasosen kolmelle tanssijalle koreografioima ja ohjaama teos kertoo ihmisestä keinotekoisen ekosysteemin osasena. BLACK MARKET 25.–31.8. Sinne, Helsinki www.sinne.proartibus.fi AINO LOUHI 6.7. saakka Galleria Huuto, Helsinki www.galleriahuuto.net Tamperelaisen kuvataiteilijan Louhin näyttely kantaa nimeä Aavistussaaristo, ja hänen maalauksissaan on katsojasta riippuen aavemaisuutta tai satumaisuutta. Yhteisnäyttely kokoaa kaksikymmentä nykytaiteen tekijää Suomesta, Ruotsista, Islannista, Saksasta ja Liettuasta. Heidän joukossaan ovat muun muassa Mimosa Pale ja näyttelyä myös kuratoimassa ollut Olli Piippo.
• KULTTUURI Espalla jälleen jatsia J järjestetään jo 15. kertaa Stadin Espan lavalla. Meillä Annikan kanssa tämä on jo viides kesäduuni siellä. Tai eihän se mulle a z z - E s p a - f e s ta r i 43 6 / 2014 ole samalla lailla duuni kuin Annikalle. Nautiskelen ja vetelen snagaa niin sanotussa henkilöstönurkkauksessa, moikkailen tuttuja ja muistutan Annikaa viimeisestä spiikkauksesta. Päättärit ovat jälleen piknikkinä Lasipalatsin aukiolla ja Mbarissa elokuun 3. päivänä. Homma alkaa kello 14 ja esiintymässä ovat ainakin Timo Lassy Band feat. Joyce Elaine Yuille, Delindéo, Manuel Dunkel Quartet, Virta ja We Jazzin deejiit. Jazz-Espalle taas ilman muuta! PURNU 2014 Kuraattori: Marja Kolu 15.6.–10.8. 2014 joka päivä klo 11–18 | tilauksesta 21.5.–31.8.2014 purnutaidekeskus@gmail.com | 040 967 8820 | 050 331 5820 Savusauna maanantaisin lipun hinnalla. Näyttelyopastus su klo 14 | Muuta ohjelmaa: www.purnu.fi lasten opastus pe klo 16 ja työpaja klo 16.30–17.30. Jazz-Espa Helsingin Esplanadin puistossa 28.7.–2.8. joka päivä kello 16. on ollut perustana monelle muulle Viroon syntyneelle folkfestarille, folkmetalV i lj a n d i F o l k liput: aikuiset 11€/9€. lapset ilmaiseksi. taidekeskUs PURNU | Mustasaari 63 | 35100 orivesi Voima.indd 1 4/17/14 4:42 PM TAIDE VALTAA KORKEASAAREN VANHAT KARHULINNAT. Grey Cube Festival & näyttelyt 7.6. - 12.9.2014 www.greycube.fi Karl Paju XXII Viljandi Pärimusmuusika Festival Viron Viljandissa 24.–27.7. Englannista suomentanut Kati Pietarinen. seinäkukka Bongaa katugallerian tähdet ja lähetä ne meille osoitteeseen voima@voima.fi. KUUTTI LAVONEN Kuutti Lavonen, Parisiana, osa, 2012 K e s ä n t u l l e n virolaiset muistavat rakastavansa folk-musiikkia. Tai ehkä kyse on vain tunnelmasta: lämpimästä kesätuulesta, kauniin vihreästä ruohosta, jolle istua, edullisesta kylmästä oluesta muovimukissa, ja niistä oudoista äänistä, joita munniharpun säestämä tyyppi saa lavalla aikaan. Parin tunnin junamatkan päässä Tallinnasta sijaitsee Viljandin pikkukaupunki. Siellä vuodesta 1993 järjestetyn leppoisan folkfestarin tarkoituksena on virolaisten perinteiden ja kulttuurin säilyttäminen ja esittäminen modernissa ympäristössä, näin ainakin nettisivuilla väitetään. libändi Oortin kosketinsoittaja Toomas Jõks kertoo. Viljandissa lukuisia kertoja esiintynyt Jõks pitää festarin ainoana ongelmana sitä, että ulkomaisten bändien taso on joka vuosi laskenut. Nelipäiväisillä festareilla on noin sata keikkaa, joita on myös kaupungin vanhassa linnanrauniossa. Festarialueelle pääse ilmaiseksi ja myös osa konserteista on maksuttomia. Festariruokakojut myyvät nakkeja ja ranskalaisia. Päivisin musiikkijuhlilla käy lapsiperheitä; illalla 20?000 kaljaa nauttinutta kävijää riitelee kännissä, tuhoaa julkista omaisuutta ja paskoo julkisesti. Perusfestarimeininkiä. ? where are you from varifrån kommer du NyKytaidetta SuoMeSta, RuotSiSta ja VeNäjältä Pertti Laesmaa Folkia & paskaa Viljandissa mistä tulet Amanda jaLavinia JYVÄSKYLÄN TAIDEMUSEO 6.6.–7.9. Kauppakatu 23 t i – su 11–18 helsinki. Kullervonkatu, toukokuu 2014.
• 44 kirjallisuus 6 / 2014 Hurmeen huumassa Toimittaja Anna-Sofia Joro & kulttuurikriitikko Aleksis Salusjärvi lukivat ohjaaja Juha Hurmeen uuden teoksen. Nyljetyt ajatukset on vereslihalla mutta kieli poskessa kirjoitettu näkymä suomalaiseen sielukkuuteen. Katerina Scioccolina Rommia & yleviä pohdintoja Juha Hurme kirjoittaa taiteesta & tieteestä tavalla, joka sulkee sisäänsä kaiken olennaisen – paitsi naiset. S uomalaiset miehet alkavat puhua, ja juttua riittää 700 kilometrin matkalle. Juha Hurmeen Nyljetyt ajatukset on upea puolustuspuhe hitaalle sivistykselle ja oiva taiteen tietokirja elämän soutelijoille. Aimo ja Köpi soutavat Kustavista Hailuotoon ja keskustelevat matkan aikana kaikesta, erityisesti taiteesta: kirjallisuudesta, teatterista, kevyestä musiikista. Lopulta puheenaiheena ovat ihmiset ja ihmisyys, maapallon tila ja tulevaisuus. Teatteriohjaaja-kirjailija Juha Hurmeen neljäs kirja on tarkkanäköinen ja erinomaisen jouhevasti kirjoitettu tietokirjaromaani. Teos jatkaa Hurmeen helmikuussa Kansallisteatterissa ensi-iltansa saaneen, palkitun Europaeus-näytelmän hengessä. Molemmissa osataan sekä kiroilla ja piereskellä että puhua maailmasta syvällisesti ja sopivan mahtipontisesti. Kirjan huu- mori on viisasta, sillä Hurme inhoaa pateettista valitusta. on puolustuspuhe ihmisen mielessä hitaasti kasvavalle älyllisyydelle ja laajakatseiselle humanismille, henkistä laiskuutta vastaan. Siitä huolimatta, että yksilöllinen ajattelu on työlästä ja ajaa ihmisen epävarmuuteen. Yhdessä monista soutuvene-puheenvuoroistaan Köpi julistaa, kuinka ”kauhistuttavin uhkamme on tietämättömyys ja sen hellittämätön seuralainen typeryys. Nämä veljekset ja niiden perusserkut ahneus ja itsekkyys estävät meitä näkemästä asioita oikeissa mittasuhteissaan. Jolloin emme ikinä osaa reagoida oikein.” Köpi ja Aimo ovat sivistyneitä ja harkitsevia kavereita, juuri sellaisia, joita tämä maailma yhtä kipeästi kaipaa kuin on valmis lynkkaamaan tyhmyyden vallatessa alaa. He osaavat myös vaieta ja kuunnella toisiaan aikana, jolloin kaikilla on kova tarve puhua, mutta ketään ei huvita kuunnella. Paitsi kerran, kun rommia nauttinut Aimo nukahtaa kesken Köpin pitkän kuvitteellisen puheen Jyväskylän kaupunginteatterille. N y lj e t y t a j at u k s e t kaivavat taskuistaan lappuja, joihin he ovat kirjoittaneet vaikutuksen tehneitä, pitkään hautuneita pätkiä sieltä täältä. Tällaisia ajatuksia jokaisen tulisi kantaa takataskussaan, niistä rakentuu sivistys. Juttua riittää Volter Kilvestä Antero Mertarantaan, Bertolt Brechtistä Bob Dylaniin. Asioihin ja ihmisiin ei koskaan suhtauduta halveksivasti, S o u ta j at haluan n i k ä lä Min reskel e i p , a souta viilata ja torian s i h e d tai ja. pilkku mitään ei katsota ylempää eikä alempaa vaan sivusta, myötätuntoisesti. Hurmeelle taiteilijan äärimmäinen vapaus on taiteen estetiikassa kaikki kaikessa. Hän korostaa, ettei taiteella ole sidosryhmiä, eikä sen esteettisillä arvoilla tekemistä yhteiskunnallisten kysymysten kanssa. Anarkistisen vapaassa taitees- sa ei silti voida ohittaa yhteiskunnan tärkeitä kysymyksiä. Nyljetyt ajatukset on sekä ajaton tietokirja että ajankohtainen teos. ja Köpi ovat vapaita miehiä saaristomerellä soudellessaan, vapautta puolustavia oman elämänsä taiteilijoita. Nyljetyt ajatukset on myös matkakertomus. Meri ja sää ovat arvaamattomia, mutta matka taittuu ja juttu jatkuu. Miehet leiriytyvät rannoilla, saunovat, nauttivat kahvit sokerikorppujen kera ja hyppäävät kymmenen metriä korkeasta uimahyppytornista aina, kun sellainen tulee vastaan. Tämä kaikki on olennaista, ja he vaikuttavat onnellisilta. Suomen rannikon seuraaminen ja paikkojen nimet antavat lukijalle samanlaista lohtua ja turvaa kuin radion merisää. Itämeren päälle voi kuvitella hailakan sumuverhon. Hiljaisuuden rikkovat vain airon tömähdykset sameaan veteen sekä Aimon tai Köpin ääni. Matka vaikuttaa niin hauskalta, että alan kadehtia näitä kahta soutajaa. Minäkin haluan soutaa, piereskellä ja viilata taidehistorian pilkkuja. Samoin A imo voisivatko Köpi ja Aimo olla Impi ja Aino – naisia. Miksei naisia juuri näe vastaavissa rooleissa kirjallisuudessa? Myös valtaosa käsitellyistä taiteilijoista on miehiä. Samanlaiselta tuntui, kun luin pikkutyttönä Rudyard Kiplingin viidakkoseikkailuja. Koin, että vaikka kuinka hinkuisin mukaan viidakkoon, jäisin aina ulkopuoliseksi tarkkailijaksi, paitsi kaikesta jännittävästä. No, ainakaan Aimo ja Köpi eivät keskusteluissaan sorru typistämään naisia joihinkin rooleihin. Kirjasta löytyy myös harvinainen ja koskettava puhe naiselle, kuvitteelliselle Muijalle. ”Aivan sama, minkä näköinen hän on, mutta sisäisesti hän on kaunis ja hänen henkiset hartiansa ovat leveät.” Pitkän uran tehnyt Hurme kertoo suhtautuvansa taidemaailmaan harrastajan hartaudella. Kirjasta paistaa innokkuus, joka hänellä on maailmaa ja sen ihmisiä kohtaan. Teksti soljuu myös siksi, että Hurme on itse soutanut saman reitin puuveneellään. Kirja käy oppaasta, jos joku harkitsee vastaavaa retkeä. Alan miettiä, Anna-Sofia Joro
• 6 / 2014 Eloonjäämisen opas J u h a H u r m e on samanaikaisesti sekä tyypillinen 2000-luvun kirjailija että kirjallisen maailman outolintu. Tyypillistä on kielellinen kypsyys ja kielen tunnistettavuus. Omalaatuista pakoton kerronta, jossa kirjoitus toimii maailmassa olon välikappaleena. Hurmeen kirjallisissa töissä on aina kyse eloonjäämisestä. Hänen ensimmäisen romaaninsa Volvo Amazonin (2007) alussa kirjataan elintarvikkeet, jotka Hurme tarvitsee vuoden aikana. Vuosi on elämän perusyksikkö, prosessin mittayksikkö. Ja prosessi taas tarkoittaa taiteellisia ponnistuksia, jotka ovat syy elämiselle. teoksessaan ja kirjallisessa päätyössään, Nyljetyissä ajatuksissa, Hurme aloittaa kahdella kärjellä. Ensin on pakattava soutuvene, jolla päähenkilöt Aimo ja Köpi vaeltavat Hailuotoon saakka. Toinen kärki on kulttuurihistoriassa, Volter Kilvessä, jonka tuotannosta käsin tematiikkaa avataan. Alastalon salista solmitaan suomalainen kulttuurihistoria yhteen soutuveneeseen. Vaellusromaanin idea on myös sen rajoite. Hurme ei malta olla jo alussa pälyilemättä tuleviin paikkoihin. ”Matti Hällistä puhumme vasta sitten, kun pääsemme pohjoisemmaksi, hänen aluevesilleen, määräsi Köpi.” Uusimmassa asettuu vaellusromaanina tiiviiseen yhteyteen Jouko Turkan kanssa, joka on toinen teatterista ponnistanut huippuprosaisti. Häpeässä (1994) Turkka ratsastaa tammalla Helsingistä Poriin ja tarkasteluun asettuu 1990-luvun teatterielämä. Hurmeen haarukka on laveampi. Soutureissun aikana itse suomalainen kulttuuri tulee selitetyksi ja samastuttavaksi merkkiteostensa kautta. Nykyaika hahmottuu absurdeina yksityiskohtina, joista kasvaa tunnistettava maailmankuva. Ihmisten motiivit ja taloudelliset realiteetit ovat todellisuus, jossa me kaikki elämme. Hurme uskoo yhtenäiskulttuuriin ja välittömyyteen. Ihmiset tulevat puhutelluksi vain yksitellen, eivät koskaan massana. Aironveto on inhimillisen kokemuksen perusyksikkö. Replikoiva, verbivetoinen kerronta on Hurmeen ominta aluetta. Hän on rupatteleva ja aina sanoissaan tarkka kirjoittaja, joka onnistuu olemaan hämmäsN y lj e t y t a j at u k s e t KALKKIRANTAJAZZ 1 5 . 0 0- S I P O O 1 8 . 3 0 Aili Ikone n H E R DVieno Kekkonen T U O M O www.musis.fi kirjoittaa yhtenäistä juonellista proosaa, joka asettuu poikkiteloin perinteisen kertomakirjallisuuden kanssa. Hänelle on leimallista, että replikoiva preesens määrittää kaiken muun ympärillään. Nyljetyille ajatuksille, kuten muullekin Hurmeen proosalle, on tyypillistä, että se koostuu anekdooteista, jotka niputtavat tarinan kokonaisuudeksi. Anekdootit korostuvat enemmän kuin harmoninen kokonaistarina. Ne luovat tekstiin rytmin. Proosasta tehdään draamaa viemällä ihmisten ominaisuudet tekoihin. Hurmeen dramaturgisessa proosassa taas draama on se piste, johon lauseet tähtäävät. Ikään kuin sanat paperilla olisivat vain välttämätön keino lukijan ohjaamisessa kohti tapahtumisen taidetta. ”– Luotsimies Pettersonilla Raippaluodon Svedjehamnissa oli niin häijy akka, että piru palkkasi sen apulaisekseen vaikeissa asioissa. – Hah haa, nauroi Köpi, hieno alku! – Ei se ollut alku, sanoi Aimo, – se oli koko juttu.” Perimmäinen kysymys ei ole siinä, millaisia me olemme, vaan millaista on elämä. Lauseet soljuvat kohti eksistenssiä, joka on tunnistettavissa vain kehollisena kokemuksena. Liput: 25?€?(sis.?palvelumaksun),?alle?7v.?maksutta.?Lippupiste,? puh.?0600?900?900?(1,98?€?min+pvm),?klo?7–22.?Tapahtumanumerolla?106698?liput?suoraan?R-kioskilta?ilman?ennakkovarausta.?Liput portilta?tuntia?ennen?tapahtuman?alkamista. | N U R M I J Ä R V E N K U LTT U U R I PA LV E L U T | www.nurmijarvi.fi/tapahtumat | HEPONAUTA 6.6.–14.9.2014 S u o m a l a i s u u d e s ta Aleksis Salusjärvi Juha Hurme: Nyljetyt ajatukset. Teos 2014. 500 s. Joro Salusjärvi facebook Juha Tapio Hurme on tullut Hurmeelle kirjallinen projekti, jota hän lokalisoi maantieteellisesti ja aikajanalle. Kulttuurin merkkiteokset selittävät maailmaa, jossa elämme. Siksi kirjan lopussa on asiasanahakemisto, jotta romaania voi käyttää taiteen ja kulttuurin tietokirjana. Hurmeen taide on löytänyt kotinsa, ja hän on vapaa toimimaan missä hyvänsä ympäristössä. Hän ohjaa aiemmin kiroamiinsa laitosteattereihin draamaa, jota kriitikot kehuvat. Nyljetyt ajatukset näyttääkin määrittävän Hurmeen taiteellisen työn pyhintä aluetta: hänen romantiikkaansa. ”Istuttiin saunan kuistilla, juotin Raahesta ostetut oluet ja poltettiin tupakit. Sana kypsyi äkisti. Mentiin löylyihin. Uimaan. Löylyihin. Uimaan. Tauolle kuistille. Poksautettiin oluet. Pantiin röökit huuleen. Oltiin onnellisia. Oltiin ihmisiä.” T I M O K Ä M Ä R Ä I N E N & T E E M U V I I N I KA I N E N Taaborinvuori soi la 9.8. klo 15 tyttävän lämmin olemukseltaan. Nyljettyjen ajatusten perusvire on viisas optimismi. Heidi Romo, Backstage Menu, 2003, yksityiskohta Hurmeen taide on löytänyt kotinsa. 45 taaboRinvuoRi,?Koulunkulmantie?34,??Nurmijärvi kirjallisuus NYKYTAIDETTA RUOASTA, RAVINNOSTA JA RUOKAILMIÖISTÄ HYVINKÄÄN TAIDEMUSEO Hämeenkatu 3 D (Jussintori 2. krs.) puh. 040 480 1644 ti – to 11 – 18, pe – su 11 – 17 (ke 16 – 18 vapaa pääsy) hyvinkaantaidemuseo.fi Pentinkulman päivät 27.7.?3.8.2014 Urjalassa aa, m r u h mia Tekeslteinn maiseSukella mi huumaan, hulluuteen ja mielen maailmoihin kesäisellä kirjallisuusfestivaalilla! Mukana mm. Juha Hurme Vuokko Hovatta JP Koskinen Kirsti Manninen Aulikki Oksanen Matti Rönkä Tuija Välipakka TIEDUSTELUT JA LIPUT p. 040 335 4213 pentinkulmanpaivat@urjala.fi www.pentinkulmanpaivat.fi
• 46 kirjallisuus 6 / 2014 Hajota & pidä hauskaa Adam Robertsin scifiromaani väittää, että vapaistakin ihmisistä voi tulla tappokoneita, koska sotiminen on kivaa. suoraan Rousseaun kirjoituksista. Uudet armeijat ovat ympäristö, jossa vapaus ja sen ”kansalaisuus” voivat syntyä. ei ole miellyttävä kirja, ja se on monissa asioissa väärässä – tosin Robertsin kirjoitustyyli ei paljasta yksinkertaista ”kirjoittajan ääntä”. Vaikka Roberts käsittelee sitä, miten historiallinen muutos ja uusien järjestäytymisen muotojen syntyminen vaatii väistämättä jonkinlaista väkivaltaa tai tuhoa, hän kosiskelee myös ajatusta ihmisen sisäsyntyisestä sotaisuudesta. Tämä ei kuitenkaan ole yksioikoista, sillä sota ei ole koskaan pelkkää primitiivisen olemuksen paljastumista vaan aina sosiaalisuuden välittämää, mitä Roberts käsittelee ”leikkisän ihmisyyden” teorioita mukaillen: ”Ihmiset tekee ainutlaatuiseksi se, että me suodatamme kaiken tekemämme leikin läpi. Nussiminen, leikkisyyden taivuttamana, kääntyy sekä ympärivuotiseksi ja monimutkaisemmaksi naimiseksi, nussimisroolileikeiksi ja kaikeksi sellaiseksi. Se kääntyy tanssimiseksi ja musiikiksi; taiteeksi, kulttuuriksi ja uskonnoksi. Leikkisyyden taivuttama taistelu kääntyy urheiluksi, ja politiikaksi, ja uskonnoksi.” Ihmiset eivät sodi vain taistelussa syntyvän toveruuden, feodaalisten valtasuhteiden tai sisäsyntyisen väkivaltaisuuden vuoksi vaan siksi, että sotiminen on hauskaa. Hauskuus ja nautinto voivat olla siksi erittäin vakavia asioita. Myös vapaat ihmiset voivat muodostaa jättiläisiä, joille syntyy oma elämä, oma mieli ja oma tappava leikkisyyden himo. New Model Army J ät t i l ä i s e t kävelevät Euroopan yli ja tuovat muassaan tuhoa. Niillä ei ole päätä eikä kasvoja, eivätkä ne tuo ihmisille pelastuksen sanomaa tai pyri hallitsemaan heitä. Ne muuttavat maailmaa pelkällä tappavan leikkisällä tallustelullaan, ja niiden olemassaolon syy ja oikeus on niissä itsessään. Jätit ovat uuden maailmanajan armeijoita, jotka koostuvat keskenään verkottuvista vapaaehtoisista, äärimmäisen demokratian esitaistelijoista ja sotimisen jännitystä hakevista ihmisistä, jotka eivät sopeudu vanhan maailman feodaalisiin järjestelmiin. On parempi sotia vapaana kuin orjana. New Model Army on Adam Robertsin rönsyilevä kertomus ja filosofis-poliittisten väitteiden sekä vastaväitteiden sikermä vapaudesta, sotimisesta ja historiallisesta murroksesta. Pintatasolla kirja kertoo ”pimeiden verkkojen” ja wikien avulla organisoituvista armeijoista, jotka soljuvat veden lailla ohi jäykkien armeijoiden ja soti- laallisten perinteiden, hajaantuvat ja kokoontuvat yhä uudelleen. viittaa Englannin sisällissodan (1642–1651) aikana syntyneeseen tasavaltalaiseen ja puritaanisten aatteiden läpäisemään armeijaan, joka irtaantui aiempien armeijoiden alueellisista ja hallinnollisista siteistä. Juuri itsenäisyytensä vuoksi tämä New Model Army vaikutti olennaisesti tasavaltalaishallituksen ja Oliver Cromwellin valtakauden syntyyn. Kirjan uudenmalliset armeijat eivät kuitenkaan seuraa mitään johtajaa tai pyrkimystä, vaan ne ovat ennen kaikkea palkka-armeijoita, jotka tekevät sodankäynnin mahdolliseksi aiemmin voimattomille tahoille, kuten itsenäisyyttä havitteleville alueille. Armeijat sotivat itsenäisyysliikkeiden puolesta Euroopassa, Aasiassa ja Yhdysvalloissakin. Sodankäynnistä on tullut halvempaa ja tehokkaampaa ja siksi yleisempää. Armeijoiden sotilaille sotien päämäärät ovat kuitenkin merkityksettömiä tai siK irjan nimi Pari vakavaa sanaa vakuutuksista Solidaarisuuskone kuvaa sitä, miten vakuutuksista tuli kuin mitä tahansa sijoitustuotteita. Va k u u t u s t a loudessa on kyse siitä, kuka maksaa ennakolta sellaisten tulevien tapahtumien laskut, joiden tiedetään toteutuvan, mutta ei tiedetä sitä, kenelle ja milloin”, Jyri Liukko muotoilee kirjassaan Solidaarisuuskone. Vakuutukset syntyivät alun perin turvaksi, mutta Liukon mukaan hyvinvointivaltion laajenemisen seurauksena yksityisten vakuuttajien riskikäsitys muuttui: oivallettiin, että säästää ei tarvitse ainoastaan pahan päivän varalle. Kun sijoitussidonnaisten vakuutusten myynti alkoi 1990-luvun alussa, ne ohittivat nopeasti kuolemanvaravakuutusten kau- vuasioita. Olennaisinta niille on olla uuden maailman jättiläisen vapaa osa. Roberts ei silti kirjoita vapaista armeijoistaan utopiaa: ”Suurin osa ei ollut edes erityisen sitoutunut demokratian ideologioihin. Useimmat liittyivät mukaan, koska se antoi heille tilaisuuden pistää asioita paskaksi ja varmistaa, että kukaan ei vittuillut heille. He liittyivät demokraattiseen NMA:han tavallisen armeijan, perinteisen jengin, jalkapalloheimon tai mafian sijaan, koska lähihistoria oli osoittanut, että demokraattiset NMA:t ovat yksinkertaisesti parempia pistämään asioita paskaksi kuin muut organisaatiot.” vuonna 2010 ilmestyneen New Model Armyn Irakin ja Afganistanin yhä uudelleen roihahtavien taistelujen taustaa vasten. Ajatus ”demokraattisista al-Qaidoista”, jotka murskaavat perinteisiä armeijoita myös perinteisillä mittapuilla eli miestappioilla, voi tuntua liioittelevalta. On tosin hyvä muistaa, etRoberts k irjoitti pan määrän. Vakuutusala finansioitui. Varsinaisesta vakuutusturvasta tuli säästövakuutuksen sivutuote, ja vakuutusyhtiöistä tuli finanssitavarataloja. yksityiset vakuutusyhtiöt ovat keskittyneet voittojen tahkomiseen, Liukon mukaan julkinen sosiaalivakuutus on jäänyt ajastaan jälkeen. Se on kyvytön vastaamaan uuden ajan riskeihin, kuten pitkäaikaistyöttömyyteen ja työn prekarisoitumiseen. Toisaalta myöskään markkinoilta saatavat vakuutukset eivät ole tarjonneet ratkaisuja uusiin riskeihin. tä länsiliittoutuneiden kärsimät tappiot esimerkiksi Irakissa ovat olleet vain pieni osa hallitusvallan tappioista. Kun lasketaan mukaan Irakin poliisivoimien ja armeijan tappiot, sota on ollut verisen symmetristä. Robertsin kuvaukset massatuhoon kykenevien aseiden halvaantumisesta tehokkaan ”hajaantuneen armeijan” edessä eivät myöskään tunnu enää Syyrian sodan jälkeen niin oivaltavilta. Sotilastekniset spekulaatiot ovat kuitenkin sivuteema, ja kirja keskittyy ennen kaikkea vapauden ja historiallisen muutoksen pohdintaan. Roberts ei tietenkään kirjoita uutta luovaa vapauden filosofiaa, mutta yhdistettynä sotaisaan ympäristöön tutut ääridemokraattiset kannat saavat lihaa ylleen. Vapautta ja todellista demokratiaa eivät saa aikaan hallintomuodot, vaan taidokkaat ja osallistuvat ihmiset. Jatkuvasti varusteita hankkiva ja niitä huoltava sekä ensiaputaitoja ja teknistä osaamistaan kohentava sotilas on kuin Uusia epävarmuuksia ei voida hallita perinteisillä vakuutuksilla Liukon mukaan siksi, että niitä on vaikea muuttaa hallittaviksi riskeiksi, joiden toteutumisen todennäköisyys on vakuutusmatemaattisesti ennustettavissa. Siinä missä tekee kaksi ehdotusta sosiaalivakuutuksen päivittämiseksi. Sosiaalivakuutuksen tulisi riskien sijasta keskittyä sosiaalisia mahdollisuuksia luovaan politiikkaan, joka tarjoaisi enemmän uudelleenkoulutusmahdollisuuksia ja tukisi rajoitetusti työkykyisten työssäkäyntiä. Toisaalta vakuutusten ei tulisi kohdistua ennalta rajattuihin Solida ar isuuskone Ville Lähde Adam Roberts: New Model Army. Gollanz 2010. 282 s. riskeihin, vaan epävarmuuteen yleensä. Vakuutus yleisenä takuuna toimeentuloturvasta lähestyy perustulon ajatusta. Nähtäväksi jää, jatkuuko vakuutusbisneksen finansioitumiskehitys, vai antavatko yhteiskunnan sosiaaliturvaan kohdistuvat heikennykset vakuutusyhtiöille syyn keskittyä jälleen riskien kollektiiviseen hallintaan. Iiris Annala Jyri Liukko: Solidaarisuuskone. Elämän vakuuttaminen ja vastuuajattelun muutos. Gaudeamus 2013. 315 s.
• kirjallisuus 47 6 / 2014 Terveiset Tampereelta! & voima suosittelee WWW.GALLERIADADA.FI Koonnut Kaisu Tervonen Voima valitsee suositukset tapahtumatiedoista. Niitä otetaan vastaan 11.8. asti. voima@voima.fi Yhteistuotanto Tove 100 3.8. kello 12–17 Tallipiha, Tampere www.lastenkirjainstituutti.fi/tove-100-puutarhajuhla/ Kaikille avoin ja maksuton tapahtuma muistuttaa Tove Janssonin 100-vuotisjuhlista puutarhakemuilla, joissa on ohjelmaa lapsille mutta myös puhetta juhlan kohteesta. Andres Noormets RUNOKUU 21.–27.8. Helsinki uusi.runokuu.fi 10-vuotisjuhliaan viettävän kirjallisuustapahtuman päävieras on amerikkalaisen avantgarde-runouden pioneeri Ron Silliman, mutta ohjelmaan sisältyy myös esimerkiksi kirjallista hulluttelua Linnanmäellä. PUHEKARAOKEA 21.8. kello 18–20 Virka-galleria, Helsinki www.virka.fi Kuuluisia puheita sisältävässä karaokessa voi valita tulkittavakseen muun muassa Martin Luther Kingiä, Bill Clintonia tai Rutger Haueria. Työväenkirjallisuuden päivä 30.8. Tampere www.tkm.fi/tkp Tapahtuman teemana on hyvinvointi, josta puhumassa ovat muun muassa kirjailijat Claes Andersson, Hannu Salama, Mathias Rosenlund ja Anu Juvonen. POETRY JAM 22.8. kello 19 Café Mascot, Helsinki www.nuorenvoimanliitto.fi/tapahtumat Runokuun yhteydessä tällä kertaa järjestettävällä puhutun kirjallisuuden klubilla teemana on sukupolvet. Päävieraana esiintyy Kirsi Kunnas, runouden ja lastenkirjallisuuden voimanainen. muut lehdet Yksi asia ei tunnu menevän suomalaiseen kovaan kalloon: ennaltaehkäisy. Syrjäytynyt nuori maksaa yhteiskunnalle ennen eläkeikäänsä miljoona euroa. Siis 1 000 000 euroa. Sillä saisi kotihoitoa eli ennaltaehkäisevää toimintaa 10 vuodeksi 10 tuntia päivässä. Kodinhoitoapua saaneiden lapsiperheiden määrä väheni 83 % vuodesta 1990 vuoteen 2012. Kuulostaa hyvältä? Samaan aikaan esimerkiksi huostaan otettujen nuorten määrä kasvoi 150 %. Että se siitä sitten.” Veera Oksanen, Pam-lehti 7/2014 Ennen oli radikaalia kieltäytyä avioliitosta ja asua avoliitossa. Nykyisin radikaalia on taistella sen puolesta, että kaikki pääsevät naimisiin. Jos ennen oli auki, oli rahaton. Jos pää oli auki, soitti suutaan eli puhui pahoja. Nyt auki oleminen on taiteilijuutta. Voi olla auki ja rikkirevitty, vaikka näyttää ihan ehyeltä. Sitten voi julistaa eheytymisen autuutta. Yleisö taputtaa.” Heikki Laurinolli, Aikalainen 10/2014 Yleensä taloutta ei politisoida, koska siitä ei tiedetä mitään. Ajatellaan, että meillä on talousviisaat, jotka ovat nykyaikaisia versioita keskiaikaisista papeista, jotka tulkitsevat jumalan latinankielistä sanaa. Se millä luonto selviää, on se, että se on monipuolinen. Miksei taloudessa voi ajatella samalla lailla? Meillä puhutaan Koonnut Pertti Laesmaa tästä yhdestä taloudesta, joka kriisiytyy ja joka pitää pelastaa. Jos se tuhoutuu, niin kaikki tuhoutuu.” Mikko Jakonen, Libero 2/2014 EU on kaikessa olennaisessa erilainen toimija kuin Venäjä. Unionin valta on pääasiassa taloudellista tai kulttuurista pehmeää valtaa. Sen vallan instrumentit vaikuttavat pitemmällä aikajänteellä, eikä sillä ole vastaavaa sotilaallisen ulkoista ilmettä kuin Venäjällä, joka hyödynsi kykyään luoda pelon ilmapiiriä sijoittamalla sotavoimiaan Ukrainan rajan tuntumaan. Kun EU on syntynyt estämään sotilaalliset vastakkainasettelut, sen on hyvin vaikea ryhtyä osapuoliksi niissä.” Teija Tiilikainen, Ulkopolitiikka 2/2014 Suurimmat omaan elämääni vaikuttavat valinnat on tehnyt joku muu kuin minä. Ensin asialla oli suuri sattuma: syntyminen Suomeen juuri silloin kun hyvinvointivaltio oli kukkeimmillaan. En minä valinnut peruskoulua, rokotuksia enkä hammashoidon fluoripurskutteluja. Eivät niitä valinneet edes vanhempani. Järjestelmä nimeltä Suomi oli siinä vaiheessa päättänyt kuljettaa kaikki pilttinsä saman koneiston läpi. Eivät kaikki puolestani tehdyt valinnat olleet loistavia, mutta kokonaisuus oli aika hyvä. Etenkin kun järjestelmä oli sitä mieltä, että ammatin ja perhemuodon valinta olisi hyvä jättää minun itseni vastuulle.” Pia Laine, Maailman Kuvalehti 6/2014 Teatteri Telakalla 26.8. - 30.8. ja 30.9. - 4.10. Juha Hurme Maailmankaikkeus Suomalaisten puolustus -trilogian kolmas osa Ensi-ilta 10.10.2014 www.telakka.eu/teatteri
• 48 K kirjallisuus 6 / 2014 Vastapuolen näkemys uoleman si- on poikkeuksellinen kuvaus sodasta, jota toinen osapuoli kutsuu terrorismin vastaiseksi sodaksi ja toinen osapuoli Yhdysvaltojen vastaiseksi maailmanlaajuiseksi jihadiksi. Kirjan Suomen-julkaisu tapahtuu ajankohtaisella hetkellä. Kesäkuussa jihadistinen Irakin ja Levantin islamilainen valtio -järjestö ISIL osoitti mahtinsa valtaamalla Irakin toiseksi suurimman kaupungin Mosulin. Jihadistien päämääränä on toteuttaa Koraanin ennustus islamilaisen valtakunnan syntyyn johtavasta viimeisestä sodasta, joka alkaa Koraanin mukaan Afganistanista ja leviää Lähi-itään. säpiiri Shahzad Syed Saleemin kirja on ensimmäinen suomeksi ilmestynyt kokonaisvaltainen analyysi al-Qaidan ja sen seuraajajärjestöjen ideologiasta. Saleem oli Pakistanin Anna Politkovskaja. Hän selvitti vuosia al-­Qaidan, talebanien ja maan turvallisuusviranomaisten T o i m i tt a j a välejä ja uskoi, että monet pakistanilaiset virkamiehet tukivat salaa jihadisteja. Toukokuussa 2011 Saleem, 40, katosi Islamabadissa, ja hänen ruumiinsa löydettiin pian täynnä kidutusjälkiä. Human Rights ei Saleem disteja a nut jih ttuina n a v u k e anjohd ja a h r a h eina luuser inä. sekopä Watch epäilee Pakistanin tiedustelupalvelun ISI:n sekaantuneen sieppaukseen ja murhaan, minkä tiedustelupalvelu kiistää jyrkästi. ISI oli varoittanut Saleemia kolmesti, ja peloissaan oleva Saleem suunnitteli pakoa Pakistanista vain muutama päivä ennen kuolemaansa. poliisit, Yhdysvaltojen liittolaiset terrorisMik si kotim a an min vastaisessa sodassa, olivat Saleemille al-Qaidan jäseniä vaarallisempia? Koska hän ei kuvannut jihadisteja harhaanjohdettuina luusereina ja sekopäinä, vaan esitti järjestön määrätietoisena toimijana, joka haluaa ajaa ahneet länsimaat pois muslimimaista. Saleem itse määritteli omaperäisen kirjoitustyylinsä nykypäivän Tuhannen ja yhden yön tarinoiksi. Kuoleman sisäpiirin vauhdikas teksti tempaisee mukaansa kuin dekkari. Nämä saagat ovat totta ja paljon kiinnostavampaa luettavaa kuin uutiset käsittämättömän tuntuisista itsemurhaiskuista. Saleemin kirja ei lietso terrorismihysteriaa, vaan tarjoaa jihadisteista asiallista tietoa. Kristiina Koivunen Shahzad Syed Saleem: Kuoleman sisäpiiri – Terroristijohtajat bin Ladenin jälkeen. Suom. Tero Virtanen. Into 2014. 371 s. Kirja ilmestyy heinä–elokuussa. kirjat Aino-Maria Savolainen & Katja Jalkanen: Linnasta humisevalle harjulle. 50 parasta kirjaa. Avain 2014. 260 s. Lukemista lomalle Fiksua ja viihdyttävää luettavaa uimarannalle ja riippumattoon kannattaa etsiä esimerkiksi Aino-Maria Savolaisen ja Katja Jalkasen kirjasta Linnasta humisevalle harjulle. Teos esittelee suomalaisten kirjabloggaajien ”Kaikkien aikojen paras kirja” -äänestyksessä viisikymmentä parhaiten pärjännyttä. Viidenkymmenen joukko on kiinnostavan monipuolinen. Listalta löytyy klassikoita, rikoskirjallisuutta, lastenromaaneja, fantasiaa, nykyproosaa ja jopa näytelmä ja runokokoelma. Pääpaino on notkeissa lukuromaaneissa, mutta haastavampaakin kirjallisuutta – kuten James Joycen Odysseus/Ulysses – on mukana. Teoksesta, joka pohjimmiltaan on vain kirjaluettelo, tekee vetovoimaisen se tapa, jolla kirjat esitellään. Napakoihin luonnehdintoihin pyöritellään tasapuolisesti ja sujuvasanaisesti juonikuvausta ja kirjailijaelämäkertaa, mutta myös kiehtovaa pikkutietoa esimerkiksi teosten filmatisoinneista. Eniten bloggaajien ääniä keräsi Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla -trilogia. Sitä en ehkä ota lomalle mukaan, mutta reissureppuun sujahtavat ainakin jokakesäiset kaverit Tove Janssonin Taikatalvi ja Muumilaakson marraskuu sekä jostain syystä lukematta jäänyt Donna Tarttin Jumalat juhlivat öisin. Marjo Jääskä Päivi ja Santeri Kannisto: Vapaana elämisen taito. Atena 2014. 215 s. Vapautta kohti! Päivi ja Santeri Kannisto heittivät kymmenisen vuotta sitten hyvästit työorientoituneelle elämälle Suomessa ja aloittivat toistaiseksi päättymättömän matkansa maasta ja maanosasta toiseen. Ikiliikkuvaa elämäntapaa Päivi Kannisto kuvasi kirjassa Elämäni nomadina. Pariskunnan yhteisen teoksen aiheena on vapaus. Vapauden filosofiaan pureudutaan rupattelemalla aiheesta eri puolilla maailmaa kohdattujen ystävien kanssa. Keskusteluissa pyristellään vapaaksi esimerkiksi kotimaasta, rahan vallasta ja ympäristön sanelemasta elämästä. Keskustelijat pohtivat vapautta myös mielipiteen ilmaisun kannalta sekä elämänasenteena, joka sallii myös toisten ihmisten elää omanalaistaan elämää. Kannistot vakuuttelevatkin, että kirjan tarkoitus ei ole yllyttää maankiertolaisuuteen, vaan kukin on vapaa tulemaan onnelliseksi omalla tavallaan. Aina ei kuitenkaan voi välttyä tunteelta, että kirjoittajat kokevat olevansa jollain tavalla valaistuneempia kuin me paikkoihin ja rutiineihin juuttuneet. Aivoja teos kyllä tuulettaa. Hyviä vinkkejä vapaampaan elämään antavat myös lukujen loppuun listatut isot ja pienet toimintaohjeet. Marjo Jääskä Ursula Poznanski: Sokeat linnut. Atena 2014. Suom. Anne Mäkelä. 400 s. Murhatutkimus Facebookissa Ursula Poznanskin toinen dekkari Sokeat linnut vakiinnuttaa Beatrice Kaspary -sarjan nykyaikaisen tyylin. Kun ensimmäisessä kirjassa ratkottiin geokätköarvoituksia, jatko-osassa lukija pääsee etsimään murhaajaa Facebookista. Tapahtumamiljöö miellyttää: tietääkseni ensimmäistä kertaa Facebook-käyttäjien urkintataitoja hyödynnetään dekkarissa. Pakko tykätä. Kirja sijoittuu Salzburgiin ja lähtee liikkeelle kahdella kuolemantapauksella. Komisario Beatrice Kaspary tiimeineen ryhtyy selvittämään uhrien taustoja ja verkostoja. Päähenkilö on sympaattinen yksinhuoltajaäiti, joka riitelee ex-miehensä kanssa ja on hiukan ihastunut kollegaansa. Naisten tähdittämille dekkareille tyypillisesti päähenkilön intuitio on ylikorostetussa roolissa, mikä hiukan häiritsee juonen motivaatiota. Teos on kevyt, eikä Poznanski tarjoa pohjoismaiselle dekkarille tyypillistä yhteiskuntakritiikkiä. Muutenkin itävaltalainen maisema jää ohueksi. Sokeat linnut on kohtalainen perusdekkari, mutta nykyaikaisuus nostaa sen suositeltavien riippumattolukemisten joukkoon. Marjukka Kähönen Pertti Ranta: Villit vihreät kaupungit. Suomen kaupunkikasvio. Vastapaino 2014. 432 s. Pää pensaaseen Kierrän Voiman toimiston pihaa, sillä se on juuri soveltuva tarkkailualue kaupunkikasvien bongaukseen. Tunnistan heti voikukan ja ratamon. Istutettujen ruusupensaiden kanssa kasvaa nokkosta ja ilmeisesti tässä vaiheessa enää leskenlehden lehtiä. Innostun, kun löydän pienestä kolosta talon seinää vasten kasvavan kasvin, jota en tunnista. Pertti Rannan kaupunkikasvio opastaa tutkimaan rakokasvien luokkaa. Sieltä opin, että aina heinäksi kutsumani kasvi onkin jäykkänata, ruohotupas punanata. Rakokasveiksi luetellaan ne 73 kasvia, jotka vuonna 1996 on löytynyt Helsingin Tuomiokirkon portailla tehdyssä kartoituksessa. Kiinnostavaa! Tämä nyt löytämäni ei kuitenkaan ole heinä, vaan se kukkii pienillä violeteilla kukkaryppäillä ja on lähes pensasmainen. Rannan kirja on loistavaa lukemista. Siinä ehdotetaan muutamia kaupunkireittejä, joiden varrella etsiä kasveja Helsingissä, Vantaalla, Tampereella ja Oulussa. Hauskaa! Tuntemattoman kasvin bongaaminen sen avulla vaatii selailua. Apua löytyy onneksi netistä, LuontoPortin kasvin tunnistuspalvelusta. Voiman sisäpihalla kasvaa punakoiso, jota kaupunkikasviossa ei sen tarkemmin edes esitellä. Hannele Huhtala Piper Kerman: Orange is the New Black – Vuosi vankilassa. Suom. Oona Timonen. Otava 2014. 461 s. Valkoinen nainen vankilassa Mitä yhdysvaltalaisessa naisten vankilassa tapahtuu? Hyvin toimeentuleva ja koulutettu Piper Kerman kertoo omaelämäkerrassaan Orange is the New Black – Vuosi vankilassa. Kerman osallistui nuorena rahanpesuun ja joutuu yli kymmenen vuotta myöhemmin, aivan toisessa elämäntilanteessa tuomiolle: 15 kuukautta vankeutta Danburyssa. Kermanilla asiat ovat suhteellisen hyvin. Ystävät lähettävät postia, järjestävät nettisivun vierailuaikojen varaamiseen eikä Kermanin tuomio ole kovin pitkä. Hänellä on varaa asianajajaan, ja mikä tärkeintä: vapautuessa häntä odottaa asunto ja työpaikka. Jotain ylimielistä tässä on, mutta totta on myös se, että teksti on niin vetävää, että kirjan haluaa hotkaista. Tärkein anti kirjalla on vankiloiden pähkähulluuden kuvaaminen. Kerman antaa kuvan, että vankiloita johdetaan pelkällä mielivallalla. Vapautumisensa jälkeen Kerman onkin työskennellyt vankien aseman tiettäväksi tekemiseksi ja vankilasta vapautuneiden naisten auttamiseksi. Kirjasta on tehty myös tv-sarja, jonka voi katsoa Netflixissä. hannele huhtala
• kirjallisuus 6 / 2014 49 Mikkelin taidemuseo Mikkelin 10. kuvitustriennale 7.6.–14.9.2014 Mars metsään! L kunnioit- retkeilemään myös pyöräillen, tamiseen ja ympäris- meloen ja hiihtäen. tövastuullisuuteen Koko Suomen kattava opas kasvaa parhaiten, jos saa sisältää luonnollisesti rajallijo lapsesta asti kiipeillä kalloil- sen määrän lukijan omilla läla, leikkiä metsissä ja kirmail- hitienoilla sijaitsevia kohteita. la niityillä. Kesämökin pihapiiri Toisaalta kirjan vinkit voivat tai kerrostaloalueen lähimetsä tuoda uusia ideoita kotimaantarjoavat kiinnostavaa tutkitta- matkailuun, ja voihan oppaasvaa ja sopivia paikkoja pienille ta löytyä mummolan tai kauevästelytuokioille, mutta oike- kana asuvan ystäväperheen läaan retkitunnelmaan pääsee, jos histöllä sijaitseva houkutteleva myös patikoi jokusen kilometrin. retkipaikka. Jos malttaa jättää kiireen koLaaksosen edellinen kirja tiin, lapsen kanssa retkeily on Retkeilijän opas (Otava 2013) sihieno kokemus. Poluille ei tul- sältää laajan luvun lasten kansla nielemään kilometrejä, vaan sa retkeilyn tietotaidosta. Myös nauttimaan luonnon tuoksuista, uutuuskirjan johdantoluvussa äänistä, valosta ja väreistä. on tiiviissä muodossa runsaasLapselle ja lapsenmieliselle ti käyttökelpoisia vihjeitä koko retken kohokohta ei välttämät- perheen retkiharrastukseen. tä ole patikoinnin päämääräksi määritelty nuotiopaikka tai L u o n t o s e i k k a i l u alkaa jo komea jyrkänne, vaan vaikkapa sopivan retkikohteen valitsepolun varrelta löytynyt kivan- misesta ja retkeen valmistaukarhea karahka, uutteran muu- tumisesta. Ainakin isommat rahaisen tapaaminen tai kevät- leikki-ikäiset voivat olla mukapuron solinan na esimerkiksi kuuntelu. eväiden tekeOnnistumisessä. Mitää t ä j neen retken kään ei voita a a ltt a n e m s ykkösasia on kannonnokass p Jo n, la i i t o riittävän väljä sa nautitun, k een ly on i e aikataulu, mi- kiir itse voidellun k t e r kä on paljolti voileivän makanssa okemus. k kua. kiinni patikkao n hie Luonnonmatkan pituudesta. Itse käympäristö rauvelevien lashoittaa sekä ten vauhti ja lasta että aitottuneisuus kuista, ja retmetsässä kävelyyn toki vaih- kellä tuskin tarvitaan erityistä telee, mutta alle kouluikäisten viihdykettä tai kannustusta. Väkanssa leppoinen päiväretki on sähtämisen varalta fiksu kuitenmaksimissaan noin viisi kilo- kin varaa takataskuun mieltä metriä. virkistäviä sanaleikkejä ja kehoa voimistavaa välipalaa. M u k a va n mittaisia päiväretkiTärkeintä tietysti on, että retkohteita löytyy Jouni Laaksosen kellä on kaikilla kivaa ja seikkaikirjoittamasta Lapsiperheen ret- lusta jää porukalle hyviä muistokeilyoppaasta. Näppärästi rep- ja. Aikuisen tehtävänä on suunpuun mahtuvassa kierreselkäi- nitella retket niin, ettei kenellesessä kirjassa esitellään 80 ret- kään tule vilu tai nälkä. Silloin kikohdetta ympäri Suomea. metsä kutsuu sekä pientä että Valikoima on todella moni- isoa kulkijaa uudemmankin kerpuolinen. Laaksonen antaa hy- ran. vien kohdekarttojen ja selkeiden kuvausten avulla vinkkejä eriMarjo Jääskä laisista metsäkohteista, soista, saarista ja tuntureista. Kirjassa Jouni Laaksonen: Lapsiperheen keskitytään patikointimahdol- retkeilyopas. Karttakeskus 2014. lisuuksiin, mutta kannustetaan 208 s. uonnon Chris Haughton, Shh, We Have a Plan, 2014 Ristimäenkatu 5, 50100 Mikkeli • Puh. 015 194 2424 • www.mikkeli.fi/museot Avoinna ti, to, pe, su 10–17, ke 12–19, la 10–13, ma suljettu. Kivi-juhlat_2014_190x128_Taitto 1 8.5.2014 18.39 Sivu 1 Nurmijärven Kivi-juhlilla Taaborinvuorella Veijo Meren Täysiveristä näyttämötaidetta, vaikuttavaa kuoromusiikkia ja Kiven teksteihin sävellettyjä kantaesityksiä Ohjaus Samuli Reunanen Musiikki Iiro Ollila Liput 27/25/17 € www.netticket.? Lisätiedot www.kivijuhlat.? 046 564 5802 kesällä 2014 Esitykset ti 12. 8. klo 18 ke 13.8. klo 18 to 14. 8. klo 18 la 16. 8. klo 15 su 17. 8. klo 15 ti 19. 8. klo 18 ke 20.8. klo 18 to 21. 8. klo 18 la 23. 8. klo 15 su 24. 8. klo 15
• 50 musiikki 6 / 2014 Tanu Kallio monitoimimies. Pääinstrumentin lisäksi Timo Kämäräinen käsittelee Palsa-esityksessä muun muassa rumpuja. Kalervo Palsa & härski ääni Timo Kämäräinen nousee Kansallisteatterin lavalle keskustelemaan Palsasta sävelin. S uomalaisen taiteen kuvainraastaja, penisten, perversioiden, häpeän ja kuoleman kuvittaja, Kalervo Palsa (1947–1987), jatkaa postuumia voittokulkuaan, nyt näyttämöllä. Kristian Smedsin ja Rosa Liksomin monologinäytelmä Palsa saa ensi-iltansa Kansallisteatterin päälavalla elokuussa. Paitsi että kyseessä ei tarkkaan ottaen ole monologi. Lavalle itse astuva Smeds saa vastaparikseen perkussioilla ja efektilootalla vahvistetun yhden miehen kitaraorkesterin. Tämä yksi mies on jazzvirtuoosi, säveltäjä ja tuottaja Timo Kämäräinen, joka tunnetaan myös Ismo Alangon ja Olavi Uusivirran orkestereista. Kristianin teatterintekoa, ja aina ajatellut, ”Olen seur annut että hänen kanssaan olisi mukava tehdä töitä. Meillä oli yhteisiä tuttavia, ja Mr. Vertigossa soitti ystäviäni, jazz-muusikot Joonas Riippa, Aki Rissanen ja Verneri Pohjola. Sitten hänen tiimistään otettiin yhteyttä”, Kämäräinen kertoo siitä, miten aloitti yhteistyön Smedisin kanssa. Silloin Kämäräinen päätyi lavalle kommunikoimaan sävelin näyttelijöiden kanssa osana Smedsin Dostojevski-tulkintaa Münchenin maineikkaassa Kammerspiele-teatterissa. ”Kuten tässä Palsassa, myös siinä oli ideana sellainen one man band, eräänlainen progetrio, jossa jaloilla soitan bassorumpua ja haitsua, käsillä kitaraa ja bassoa. Olen kehitellyt sellaista systeemiä, jossa jakosuotimen läpi viedyn oktaaverin avulla voin soittaa kitaralla sekä kitaraa että bassoa”, Kämäräinen kertoo käyttämästään tekniikasta innokkaasti elehtien. m i tä tä m ä sähköinen yhden miehen orkesteri tekee teatterissa? ”Voisi sanoa, että kyse on aika paljon dialogista”, Kämäräinen sanoo, ”vaikka tietysti myös maisemoinnista.” ”Näyttämömusiikki on usein tavallaan vain muuten esitetyn alleviivaamista. Eikä tässä ole sinänsä mitään vikaa, joskus sen pitää olla juuri niin, että esityksen hengestä saadaan kiinni. Pidän itsekin arkkitehtonisesta pop-musiikista, joka usein on äärimmäisen tårta på tårta: kun teksti menee näin, niin yhtye vastaa näin.” Kämäräisen mukaan tässä esityksessä pyrkimyksenä on jättää mahdollisimman pitkään tilaa vaihtoehdoille, tulkinnalle, ja seurailla intuitiivisesti lavalla muuttuvia energiatiloja. Kämäräisen mukaan tarina alkoi jo Saksassa. Palsan levyt Slowly Rolling Camera: Slowly Rolling Camera. Edition Records 2014. Jimi Tenor & Hjálmar: Dub of Doom. Sena 2013. Sister Fay: Magic in the making. Can You Dig Records 2014. Siba: Avante. Mais Um Discos/ Border 2013. Hintit: Passiivinen agenda. Killer Records, Silakka & Suppo-levyt 2014. Hienoja kuvia Tuomiopäivän pasuuna Leikkisän syvällistä poppia Runollista katumusiikkia Turvetta Tampereelta Tämä brittipohjainen kvartetti osaa ottaa fotoja. Juuri näin kuvia pitää ottaa! Aikoinaan monessa bändissä lähes jokainen tyyppi veti riffejä niin kovaa kuin pystyi ja kaiken lisäksi koko ajan. Eihän se noin voi mennä... Dave Stapleton (sävellykset ja koskettimet), Deri Roberts (pasuuna, fonit ja tuottaminen), Elliot Bennett (rummut) sekä Dionne Bennett (sanat ja laulu) tietävät, miten kunnianhimoista ja hyvää musiikkia tehdään. Heillä on apunaan tarvittaessa toistakymmentä muuta muusikkoa: kitaristi, basisti, fonisti, trumpetisti ja laaja jousisto. Muita muusikkoja käytetään todella harkiten ja taitavasti. Loistavia otoksia ovat esimerkiksi avausraita Protagonist, Dream a Life, Slowly Rolling Camera, Dream a Life, Outside ja Fragile Ground. Huikea debyyttilevy paljossa keitetyillä ja vuosia yhdessäkin soittaneille muusikoilla. Modernia soulia, trip hoppia ja jazzia. Varsinainen oodi kesälle ja elämälle! Pertti Laesmaa Suomalaisen multi-instrumentalistin renessanssineron Jimi Tenorin ja islantilaisen reggaeyhtyeen Hjálmarin Dub of Doom on omituinen levy. Se on myös paras levy, johon olen pitkään aikaan törmännyt. Synkän murisevalla kitarariffillä starttaava levy koettelee dubin rajoja ja venyttelee niitä odottamattomiin suuntiin. Mystillisestä doom-metallista ja jamaikalaisista rytmeistä on sotkettu hitaasti polkeva tausta, jonka päälle Tenor innostuu ajoittain koheltamaan puhaltimillaan. Musiikillisesti levy on samaan aikaan perinteitä kunnioittava ja niitä rikkova. Ja huomio: vaikka Hjálmar on määritelty reggaeyhtyeeksi, ei kyseessä ole reggaelevy. Huuruisen menon kruunaa kappaleiden sanoitukset ja nimet. Vain konservatiivisin uskova voi ottaa tosissaan ja tuomita Jimi Tenorin, joka laulaa komealla ska-vibraatolla (vai tremoloko se oikeasti on?): ”Money is my master.. ..and I made a deal with the Sata-a-a-aan”. Näiden sävelten saattelemana sopii sukeltaa sisä- ja ulkoavaruuteen, lovecraftilaisen Suuren Muinaisen takapihalle. Jari Tamminen Ruotsalainen Sister Fay -kvintetti loihtii esiin maagisia melodioita jousilla, kitaroilla sekä kuoro- ja stemmalaululla. Kapellimestarittarena on Frida Andersson, joka sekä laulaa että soittaa akustista kitaraa ja kirjoittaa kaikki laulut. Alun perin tämä olikin Anderssonin sooloprojekti, josta kehittyi kokonainen orkesteri, kun Andersson palasi kotikonnuilleen Pariisin ja Shanghain musiikkilavoilta ja klubimaailmoista. Kaksi selloa, sähkökitara sekä taustalaulajatar lyöttäytyivät joukkoon ja nyt kombon musiikki kannattelee ihanilla harmonioillaan. Ilmavaa, intiimin akustista ja kevyttä. Hieman kamarimusiikkiin vivahtavaa. Muutamia oivaltavia, tietoisia tekstejä ponnahtaa pintaan. Vai mitä sanotte tästä: ”What came first, death or birth, and who knows what will come last, present or past”? Raita Death or Birth siis pohtii, kumpi tuli ensin kuolema vai syntymä, ja kuka tietää, mitä tulee viimeiseksi nykyinen vai mennyt aika. Hieno levy, kaunista musiikkia kaikessa yksinkertaisuudessaan. Maria-Kaisa Jurva Brasilialainen muusikko Siba on 1990-luvun manguebeat-musiikkija kulttuuriliikkeen lapsia. Liikkeen pääpaikka oli Recifen kaupungissa, Pernambucon osavaltiossa KoillisBrasiliassa. Siba jatkaa vaihtoehtoisen musiikkimixin luomista painellen kitaraa, alttoviulua, vibrafonia, tuubaa, rumpuja, kosketinsoittimia ja huilua. Maan koillisen osan folklore-musiikki ja afrikkalaiset kitarat työntyvät etualalle, teksteistä ja laulusta puhumattakaan. Qasida-raidalla Fernando Catataus huitelee menemään 70-luvun psykedeelisillä kitarasooloilla. Pari muutakin artistia vierailee levyllä, kuten laulaja Lirinha (Um Verso Preso -raidalla) sekä Teço Cardosos raikkaalla huilunsoitollaan (raidalla Canoa Furada). Ei mikään bossa nova - ja sambavaikutteinen karnevaalilevy, vaan kokeellista hybridimusiikkia. Brasilia kun voi kuulostaa myös tältä. Maria-Kaisa Jurva Tätä bändiä kuunnellessa on vähän sellainen ”mitä helvettiä nyt taas” -fiilis, mutta ei se välttämättä mikään huono asia ole. Kun on päässyt yli bändin typerän nimen aiheuttamasta epäuskoisesta, no, epäuskosta, on aika laittaa CD sisään soittimeen. Nykyaikanahan ei ole lainkaan itsestään selvää, että punkbändit julkaisevat CD-levyjä, sillä kuten Combat Rock Shopin Jani Koskinen sanoo, ei niitä CD-levyjä kukaan osta. Joten tälläkin saralla Hintit kulkee omanlaistaan polkua. Musatyyliltään tamperelaisryhmä on vähän sinnepäin soitettua seiskaseiska-huumoripunkpoppia, ikään kuin alkuaikojen Eppu Normaali kohtaisi loppuaikojen Ne Luumäet, ja risteyskohta olisi voideltu kolmannen päivän pirkkaolutkänneillä. Parhaaksi biisiksi nousee Timo Soinin näköinen mies, joka kertoo ihanan miehen iskemisestä. Kaikki menee hyvin kunnes vaatteiden vähetessä laulaja huomaa leijonakorun äijän kaulassa. Millään musiikillisilla mittareilla Hintit ei tähtiä kerää, eikä niin ole varmaan tarkoituskaan, mutta arvojahan ne ovat viihde- ja huumoriarvotkin, ja kyllä minä haluaisin tämän bändin livenä nähdä. Jukka Vuorio
• musiikki 51 6 / 2014 sincity.fi INTIIMITUOTTEIDEN ERIKOISLIIKE Laadukkaat seksivälineet, liukuvoiteet, hierontaöljyt, kondomit ja eroottiset asusteet helpoin ymmärrettävä, mutta hänen taiteensa provokatiivisuus todennäköisesti näkyy myös Palsassa. Mutta miten? ”Muusikon musiikilliset perversiot voivat olla monimuotoiPa l s a e i o l e Tapani Möttönen Kristian Smedsin & Rosa Liksomin monologinäytelmä saa ensi-iltansa Kansallisteatterin päälavalla 23. elokuuta. voima suosittelee Koonnut Kaisu Tervonen Voima valitsee suositukset tapahtumatiedoista. Niitä otetaan vastaan 11.8. asti. voima@voima.fi HÄSSÄKKÄPÄIVÄT H2Ö 4.–5.7. Oulu www.hassakkapaivat.com 18­.–20.7. Ruissalo, Turku www.h2ofestival.fi Viime vuoden väliin jättänyt punk- ja hardcore-festivaali palaa kattauksella, johon mahtuu muun muassa huumorintajuisia brittipunkkareita SNUFFin muodossa sekä kotimaista ahdistuspunkkia Maailmanlopun merkeissä. Oli lajisi sitten happorock, taidehimmailu tai dub, Ruissalon vanhalla telakka-alueella järjestettävä vaihtoehtomusiikin festivaali tarjoaa jotain makuusi sopivaa. The Jon Spencer Blues Explosion 19.–20.7. Helsinki, Tampere thejonspencerbluesexplosion.com Rokkikukoista karismaattisin saapuu yhtyeineen näyttämään nuoremmille, kuinka yleisö otetaan haltuun. KIRJAZZ 24.–29.7. Valkeakoski www.valmu.com HORI SMOKU SUMMER BOOGALOO 26.7. Ääniwalli, Helsinki www.facebook.com/Aaniwalli 1980-luvulta asti toiminut japanilainen garagesurftrio The 5,6,7,8’s saapuu kaupunkifestivaalin vieraaksi muun muassa amerikkalaisbändien Death ja Human Eye ohella. Työväen musiikkitapahtumassa kuullaan kotimaisia artisteja Mikko Perkoilasta Pikku Kukkaan, Muskasta Kari Peitsamoon ja Laura Moisiosta Olavi Uusivirtaan. Työväen- ja rauhanlaulujen karaokessa kuulijakin pääsee esiintymään. 30th Pursimiehenkatu 14 • 00150 Helsinki • puh.no. 09-70029207 ”Saksalainen teatterihisto- sia ja toisinaan huonosti välittyria on pitkä ja sivistystaso syvä; viä. Mikä on pervoa mulle, saatteatterin tekemisen tapa on va- taa olla banaliteetti toiselle”, kava ja älyllinen. Meillä oli siellä Kämäräinen pohtii. ”Härski ääni, vaikka miltä mukana materiaalia Palsasta, ja hänestä tuli Kristianille ja mulle ejakulaatio kuulostaa, kyllähän mieleen hyvässä mielessä tie- sen voi kuvitella. Nekrofiliahan tynlainen yksinäion yleistä Palsan syys, syrjäisyys ja kuvissa, ja sitäkin voisi kuvittaa samanistinen häiriökäyttäytymipervoa musiikillisesti. n o ä nen. ” Mutta aika vähän ”Mik saattaa Kämäräisen sitä on tullut täs, e l l i t mu t e mukaan Smedsin sä käytettyä toise t nali a b taiseksi. Se on näkökulma Pala l l o .” saan on äärimmäivaikea laji. Kuvitoiselle t sen mielenkiintoitele vaikka Hennen. ”Molempia drixin härskein saundi, nythän se yhdistää Lappi, on täysin konvenpohjoisuus, tietionaalinen.” tynlainen lämpö. Ja on siinä haastamista kahden Kämäräinen lisää, ettei muison persoonan välillä.” siikin sisällä provokaatio ole Kämäräisen puheesta paistaa koskaan tuottanut hänelle onläpi lämpö traagista suomalais- gelmaa. ta (mies)taiteilijan arkkityyppiä ”Ei ole tuntunut raskaalkohtaan. ta vaikka tuottaa ikävää ääntä. ”Myytin pönkittämisestä ei Mutta en ole ehtinyt miettiä, piole kyse. Voimakkaita väitteitä tääkö mun tässä esityksessä itvarmasti on, ja provokaatiota. se varsinaisesti provosoida, vaan Mutta pohjimmiltaan kyse on syntyykö se pikemminkin mun ja halusta ymmärtää.” Kristianin vuoropuheluna.” KEITELEJAZZ Äänekoski 23.–26.7.2014 Katso ohjelma keitelejazz.fi • Liput - www.lippu.fi • R-Kioskeista, tapahtumanumerot: 107227 (Äänekosken kaupungintalo) ja 107229 (Jazzteltta) • Citymarket Äänekoski infopiste
• 52 elävä kuva 6 / 2014 Huumeinen dystopia Ohjaaja Ari Folman työstää Stanislav Lemin synkkiä tulevaisuusnäkymiä. of Cards (2013-) toisena keskushenkilönä. Wright osaa asiansa nytkin. Arjen, uran ja itsekunnioituksen ristiriidat, viihdeteollisuuden nuoruusmyyttien draama ja faustisten sopimusten perinteen paino pitävät elokuvan hyvässä liikkeessä. Samalla asetelman kärki tökkii terävästi kulttuurimme läpikaupallistumisen, läpiteknologisoitumisen ja läpivieraantuneisuuden ytimiin. O h j a a j a Ari Folman tunnetaan palkitusta dokumenttianimaatiostaan Waltz with Basir. Siinä Folman purki omakohtaisia kokemuksiaan ja sotatraumojaan, jotka liittyivät Israelin vuonna 1982 tekemään hyökkäykseen Libanoniin. Elokuva muistutti dokumenttisarjakuvia, joissa piirretty kerronta mahdollistaa historiallisen kehyksen, subjektiivisen tulkinnan ja psykologisten vaikutelmien luovan yhdistämisen. Valitulla metodilla yksittäiseen sotatapahtumaan ja yleensä sodan draamaan löytyi poikkeuksellisen terävä ja puhutteleva näkökulma. Uudessa elokuvassaan Folman yhdistää näyteltyä elokuvaa animaatioon. The Congress on metodiltaan, käsikirjoitukseltaan ja olemukseltaan avoimen ristiriitainen. Toisin kuin Waltz with Basirissa, elokuvan keskeiset elementit eivät millään tavalla tue toisiaan. E lo k u va n ensimmäisessä osassa ikääntyvä naisnäyttelijä saa elokuvatuotantoyhtiöltään tarjouksen, josta alan vallitsevien markkinarealiteettien äärellä ei voi kieltäytyä – vaikka mieli tietenkin tekisi. Yhtiö haluaa ostaa näyttelijältä hänen oikeutensa omaan itseensä seuraaviksi kahdeksikymmeneksi vuodeksi. Näytteli- jä skannattaisiin ja hänen näyttelijäkaraktääriään käytettäisiin erilaisissa elokuvissa ja kaupallisissa yhteyksissä ilman hänen omaa suoritustaan. Hän saisi sopimuksesta palkkion, mutta sitoutuisi samalla katoamaan kaikilta näyttämöiltä kilpailemasta lisensoidun klooninsa kanssa. Pelivaraa tarjotaan suunnilleen sen verran, että porno ja natsielokuvat rajataan sopimuksen ulkopuolelle. P ä ä r oo l i a elokuvassa omalla nimellään esittävä Robin Wright on vastikään paneutunut ikääntyvän menestyjänaisen elämäntilanteeseen myös poliittisen televisiosarjan House E l o k u v a n t o i n e n osa perustuu puolalaisen scifi-kirjailija Stanislaw Lemin (1921–2006) teokseen Futurologinen kongressi. Etenkin Solariksesta (1961) tunnettua Lemiä kiinnostavat sivilisaation dystooppiset kehityslinjat, psykologiset sopeutumishäiriöt ja epävakaa suhde todellisuuteen. Hyppäys Lemin kuvaamaan kemiallisesti tuotetun kollektiivisen itsepetoksen maailmaan toteutetaan elokuvassa siirtymällä animoituun ilmaisuun. Saranakohta on dramaattinen mutta taiten kirjoitettu ja toimii tiettyyn pisteeseen asti nerokkaastikin. Silti pitemmän päälle elokuvan alkupuolella Lemiä tuoreemmin avatut kulttuuritotalitarismin ideat uhkaavat tukeh- tua animaatiomaailman surrealistiseen ärsykeähkyyn. Seuraavat lisänivelet taas vievät katsojaa syvemmälle inhimillisyyden (hukattuun) ytimeen tai kauemmas itse asiasta, vähän katsojan omasta tulkintahorisontista riippuen. Elokuvan eetokseksi näyttää kiteytyvän ajatus siitä, että elämässä tärkeintä eivät ole sen enempää nautinnollisen harhaiset bileet kuin yhteiskunnallisten riistorakenteiden suora kohtaaminen, vaan hyvin arkisesti ja omakohtaisesti koettu yksityinen elämä. Tosin tässä yhteydessä tavanomaista viiltävämmin välittyy se, että oman elämän kokeminen ilman edellisten välittävää vaikutusta voi olla traagisen mahdotonta. elokuvaa ei sovi moittia ainakaan älyn, kunnianhimon tai luovuuden puutteesta. Moiselle uhkarohkeudelle voi nostaa hattua ja antaa puutteitakin anteeksi. Syvällisestä sivilisaatiokritiikistä ei ole viime vuosina ollut liikatarjontaa. Folmanin Tuomas Rantanen Ari Folman: The Congress. Ensi-illassa 29.8. valkokangas Philippe Claudel: Viiltävä totuus – Avant l’hiver. Ensi-ilta 29.8. Viiltävä syksy Johnnie To: Drug war. Ensi-ilta 4.7. Bong Joon-ho: Snowpiercer. Ensi-ilta 11.7. Kontrollin junamatka Nappi otsaan rikollisille La Bohème soi ja viiniä läikkyy laseissa. Philippe Claudelin elokuva on ensisijaisesti parisuhdetutkielma, vaikka siinä on myös jännärin aineksia. Miten käy, kun kuusikymppinen aivokirurgimies tutustuu kahvilan nuoreen tarjoilijanaiseen? Ei hyvin. Elokuva alkaa etiäisellä: kohtauksessa kerrotaan, että joku on kuollut, ja kirurgi on joutunut poliisien kuulusteluun. Sitten aloitetaan kesäjuhlista, jolloin kaikki vielä oli hyvin. Et voi auttaa kaikkia, yksi hahmoista sanoo keskellä elokuvaa. Siitä kai tässä on kyse. Kuka tekee ja minkälaisia uhrauksia. Pääsääntöisesti elokuvassa puhutaan ihan parisuhdetasolla: mitä puolisoltaan sietää. Kaikkia epäkohtia, joita näkee omassa tai läheistensä elämässä, ei kukaan pysty paikkaamaan. Tunnelma on viipyilevä ja ah niin syksyinen. Siihen elokuvan alkukielinen nimi viittaa: ennen talvea. Nimen suomennos on hieman kummallinen ja tavallaan johtaa harhaan. Ne totuudet, joita tarinassa paljastetaan, ovat kuitenkin aivan sivuosassa tässä tunnetutkielmassa. Eletään vuotta 2031. Tai muutama harva ja valittu elää. Maailma on tuhoutunut ilmastonmuutoksen myötä. Ihmiskunnan viimeiset kiitävät loputonta kehää ympäri maapalloa Snowpiercer-junassa. Le Transperceneige -sarjakuvaan (Lob, Legrand & Rochette) perustuva tarina etenee yhtä raivokkaan murskaavaa vauhtia kuin valkokankaan junakin. Junan takaosassa elävät köyhät ahtaasti kuin sillit suolassa. He ovat mukana vain junan eliitin suuresta armosta. Kun takaosa nousee kapinaan ja hyökkää fiksun Curtisin (Chris Evans) johdolla vauraiden mukavaan etuosaan, junan välikerrokset alkavat paljastua herättäen yhä uusia kysymyksiä. Mistä ruoka tulee? Minne lapset katoavat? Kuka ylhäinen auttaa köyhiä? Tässä ei kerrota vain sitä, millaiseksi maailma voi mennä tai miten tärkeää ympäristön suojeleminen on. Elokuva paljastaa, miten eriarvoisessa, kontrolloidussa ja alati manipuloitavassa maailmassa elämme jo nyt. Mannerkiinalainen toimintaelokuva, joka ei ole kungfu-eepos, lupaa paljon. Vielä enemmän lupaa yllättävän rosoinen alku, jossa päädytään pidätettyjen huumemuulien kanssa tyhjentämään suolta ränsistyneeseen pikkusairaalaan: tämä on se Kiina, jota ei matkaesitteistä löydä. Sun Honglein huumepoliisi on malliesimerkki siitä, mistä toimintaelokuva elää: tähän vähäeleiseen mieheen voi uskoa, hänen saappaissaan minäkin tahdon pahoinpidellä, pidättää ja tarvittaessa tappaa. Uskottavuus antaa osan kliseistä anteeksi. Drug war puskee eteenpäin hillittömällä energialla, joka samanaikaisesti pitää kiinni raa’an fyysisestä realismista ja sitoo tapahtumia yhteen epäuskottavalla koreografisella sulavuudella. Hiljalleen Drug war hukkaa kosketuksen maailmaan ja sulaa dramaturgian sanelemaksi käsiasekeskusteluksi. Samalla se paljastaa todellisen, nihilistisen karvansa. Rikoksen selittää rikollisen pahuus. Lopun myrkkyruiskuteloitus tekee selväksi, ettei tätä elokuvaa pitäisi katsoa. Hannele Huhtala Iida Simes tapani möttönen Monty Python Live (mostly). Ensi-ilta: 20.7., suora satelliittilähetys, uusintaesitys 30.7. Naurettavat geriatrikot Brittiläinen komediaryhmä Monty Python on kuin ex-valtiosihteeri Raimo Sailas. Se pomppaa esiin kuin vieteriukko uudelleen, vaikka luulit, että eläkeikä on koittanut. Mutta nämä seniorit eivät kuse omiin housuihinsa tai sinun kintuillesi. He saavat sinut tekemään sen itse, naurusta. Ryhmä on palannut 30 vuoden tauon jälkeen yhteen ja esittää Lontoon O2-areenalta suorana show'n, jonka voi nähdä suorana satelliitin kautta yli 1 500 elokuvateatterissa ympäri maailmaa, myös Suomessa. Paluullaan Pythonit juhlistavat legendaarisen Monty Python Flying Circus -tv-sarjaansa, jonka ensimmäisestä lähetyksestä on 45 vuotta. Tyhmän kävelyn ministeriön, uupuneen perheenäidin Spam spam spam -ruokalistan ja hedelmillä hyökkäävien sotilaiden isät tunnetaan myös huumorilevyistään, performansseistaan ja tukusta elokuvia, joilla aina uudet sukupolvet vihitään sivistyneen hölmöilyn kulttiin. Pythonit käärivät mytologian, sosiologian, politiikan ja filosofian äärimmäiseen sekoiluun, eikä päättömiä, mielivaltaisesti alkavia ja katkeavia, ohjaaja Terry Gilliamin välianimaatioiden katkomia sketsejä oikeastaan voi kutsua sketseiksi. Ne ovat anarkistisia avauksia järjettömään todellisuuteen, joka on sekoileva, helvetin tyhmien lakien ja normien, näkymättömien väkivaltaisten hierarkioiden ja pervon tapakulttuurin soppa. Pythonien suurin oivallus oli heittää Aristoteleen alku-keskikohta-loppu-rakenne historian romukoppaan. Ihmiset ovat niin liikuttavia ja idioottimaisia harhaillessaan itse luomissaan kulisseissa, että luodakseen kuvan maailmasta huumorin pitää vapautua tarinallisista konventioista. Niiden tarkoitus on huijata, että elämässä olisi jokin suunta, että siinä olisi käänteitä, jotka johtuvat mistään vähänkään järkevästä, ja että elämällä olisi päämäärä, jolla olisi tarkoitus. Ei ole. Elämän tarkoitus on viettää se hyvin: olla kiva ihmisille, lukea silloin tällöin hyvä kirja, välttää liikaa rasvaa ja edistää kansakuntien välistä harmoniaa. Susanna Kuparinen
• elävä kuva 53 6 / 2014 voima suosittelee Koonnut Kaisu Tervonen Voima valitsee suositukset tapahtumatiedoista. Niitä otetaan vastaan 11.8. asti. voima@voima.fi B O T T A O N ! POLKIEN PÄÄSEE 13.7. –17.8. Orion, Helsinki kavi.fi/fi/elokuvasarja/ polkien-paasee-pyorailyelokuvia K o l m e r a v i n t o l a a , k o l m e t u n n e l m a a w w w . b o t t a . f i Kesään sopien Kavi esittää sarjan polkupyörä-elokuvia. Niiden joukossa ovat niin Sylvain Chometin riemukas Bellevillen kolmoset -animaatio kuin Simo Halisen Cyclomaniakin. ANIMAATION HETKINEN Pirulliseen nälkään Helvetilliseen janoon Kokous-, tapahtuma& juhlatilaa Real Ale, Real Food, Real PUB! 17.7. kello 8–17 Bio Säde, Mänttä www.mantankuvataideviikot.fi Mäntän kuvataideviikoilla nähdään myös elokuvaa. Dave Berg esittelee 3D-teoksensa Whatever I & II, joiden lisäksi nähdään kotimaisia animaatioita. Ma - Pe klo 11 - 04 La klo 14 - 04 p. 09 - 580 77 707 Tilatiedustelut: p. 09 - 580 770 myynti@botta.fi Museokatu 10 Su - Ti 15 - 01 Ke - La 15 - 03 p. 09 - 580 77 222 MOVIES BY THE RIVER 15.–16.8. Porvoo moviesbytheriver.wordpress.com Lyhytelokuvafestivaaliin kuuluu ilmaisia päivänäytöksiä lapsille sekä maksullisia iltanäytöksiä, joissa kuullaan myös elävää musiikkia. ANTI - Conte mpora r y Art Festiv al Kuopi o 23.-28 .9.201 4 KAUHUA KESKIYÖLLÄ 21.8. kello 23 Goethe-instituutti, Helsinki www.helsinginjuhlaviikot.fi/taiteidenyo Uskaliaat voivat viettää Taiteiden yötä vuonna 1922 valmistuneen kauhuklassikon, Murnaun Nosferatun parissa. Anna lasten, nuorten ja huipputaiteilijoiden viedä sinut kävelylle kaupungin kujille, lasten parturoitavaksi ja kirjoittamaan järjestyssääntöjä uudelleen. www. antife stival .com Mykkäelokuva, jota et tunne ” ääntä elokuvan kieli on universaalimpaa. Ihmiset ymmärtävät tarinan, äidinkielestään riippumatta”, toteaa Forssan mykkäelokuvafestivaalien johtaja Ville Koivisto. Aikoinaan siirtymä mykkäfilmeistä äänielokuviin mullisti elokuvateollisuuden perin pohjin. Näyttelijän työstä tuli pienieleisempää, ja koko elokuvailmaisusta paikallisempaa. Sen jälkeen mykkäelokuva on silti sinnitellyt marginaaleissa näihin päiviin saakka. The Artist -elokuvan Oscar-palkinto vuonna 2012 toi mykkäelokuvan takaisin isoille valkokankaille. Ilman mykkäelokuvaan erikoistuneita festivaaleja alkaa syntyä yhä enemmän. Forssan mykkäelokuvafestivaaleilla on jo suomalaisittain pitkät perinteet. Tapahtuma järjestettiin ensi kertaa vuonna 2000. ”Kyllä kiinnostus mykkäelokuviin on mielestäni kasvanut. Ennen ei juuri ollut edes paikkoja, joissa mykkäelokuvaa pääsisi katselemaan, varsinkaan oikealM yös p e l k k ä ä n hetkinen la nopeudella”, Koivisto sanoo. Alun perin koneenhoitaja hallitsi elokuvan näyttönopeutta. Nykyajan yleisö on tottunut katsomaan mykkäfilmejä, jotka vaikuttavat nopeutetuilta. Tästä lienee peräisin iso osa ennakkoluuloja, joita mykkäfilmeihin liitetään. mykkäfilmin ikoni Charlie Chaplin ei tahtonut millään toipua äänielokuvien voittokulusta. Hänen mielestään ääni tuhosi elokuvataiteesta jotakin olennaista. Tänä vuonna Chaplinin syntymästä tulee kuluneeksi 125 vuotta, ja Forssassakin on ohjelmistossa kolme Chaplin-filmiä. ”Olemme tyytyväisiä, kun voimme esittää Chaplinin hienon ohjaustyön City Lightsin sen vaatimalla arvokkuudella. Esitystä säestää livenä Sibelius-Akatemian filmiorkesteri, ja se päättää elokuvafestivaalin.” Klassisen Maria Karuvuori Forssan mykkäelokuvafestivaalit 25.–31.8. Tänä vuonna teemana on komedia. www.forssasilentmovie.com Kuraattori Minna Joenniemi XIX MÄNTÄN KUVATAIDEVIIKOT 15.6.–31.8.2014 Dave Berg: Whatever II. 2014. Videoinstallaatio. Avoinna joka päivä klo 10–18. Pääsyliput 0–12 €. Kausikortti 15 €. Lapsille (0–16 v.) ilmainen sisäänpääsy koko näyttelyn ajan. Pe 1.8. ja la 2.8. kuvanveistäjät Tapani Kokko ja Juha Menna esittävät Kristian Smedsin ohjaaman näytelmän Veistäjät Mäntän Myllyrannan venesuulissa. Liput 25 euroa. Varaa omasi: p. 044 0234 587 tai Taidekaupunki-info, 03 4888 555. Mäntän kuvataideviikot. Pekilo, Tehtaankatu 21, 35800 Mänttä. P. 044 2599 194, kuvataideviikot@gmail.com www.mantankuvataideviikot.fi
• kulttuurihäiriö 6 / 2014 54 Julkkisdemokratiaa jakaa demokratiapalkinnon tänä vuonna lähidemokratiaa edistäville hankkeille, ryhmille tai innovaatioille. Tavoitteena on löytää hyviä keinoja lähidemokratian edistämiseen. Eniten opittavaa demokratiassa näyttää kuitenkin olevan itse ministeriöllä. Oikeusministeriö Demokratialle kun ei kilpailussa pahemmin löydy sijaa. Yhden palkinnonsaajan voivat kansalaiset valita äänestämällä. Loput kolme palkittavaa valitsee raati, joka koostuu kolmesta julkisuuden henkilöstä. Korvaamalla kansalaiset julkkiksilla, ministeriö osoittaa oivallisesti, miten ”demokratian tulevaisuus riippuu kansalaisten mahdollisuuksista ja halukkuudesta vaikuttaa omassa lähiympäristössään sekä yhteiskunnassa laajemminkin”. Samalla ministeriö näyttää mallia tulevaisuuden demokratialle: siinä kaikki ovat tasa-arvoisia, mutta tv:stä tutut ovat tasa-arvoi- sempia kuin toiset. Näin nettidemokratia on saanut seuraajakseen julkkisdemokratian. Ehdotuksia palkinnon saajiksi voi lähettää 30. elokuuta saakka. Hanna Kuusela Tissitön rinta esiin Tärähtäneet ämmät -kaksikon uusi projekti teki rintasyöpäselviytyjälle uimapuvun. S valokuvataiteen museossa on esillä kymmenen potrettia uimaasuihin pukeutuneista naisista. Heiltä kaikilta on poistettu toinen rinta osana syöpähoitoja, ja kuvissa rintakehän tissitön puoli on näkyvissä. Uimapuvut ovat Tärähtäneiden ämmien eli Katriina Haikalan ja Vilma Metterin taideprojekti Monokini 2.0. Se sai alkunsa, kun Elina Halttunen, nyt yksi kuvien malleista, otti kesällä 2011 yhteyttä Haikalaan ja Metteriin ja pyysi heiltä apua uima-asun hankkimisessa. Monokini 2.0:lla on myös vahvasti poliittinen ulottuvuus: se haastaa vakiintuneet normit. Naisen rinta on tabu, eikä ainakaan nänniä sovi paljastaa, mutta ei myöskään sen puutetta. tissi. Yksi riittää. uomen Tä r ä h tä n e i d e n ämmien projektit ovat provosoivia taiteilijanimestä alkaen. Siltikään provokaatio ei ole itsetarkoitus. Vilma Metteri alkaa laulamaan ”Pellen naamari, pellen naamari” -mantraa, kun häneltä tiedustelee taiteilijakaksikon omaa identiteettiä. ”Pellellä on kuitenkin naamarinsa lisäksi käytössä myös salai- nen ase: totuus. Eli ole hiljaa tai paiskaan sua totuudella.” Katriina Haikala paljastaa heidän toimivan Mihail Bahtinin karnevalismin viitekehyksessä: yhteisön narrina ollessa voi sanoa kipeänkin totuuden hymyssä suin. Mo n o k i n i 2 . 0 ei ole ensimmäinen kerta kun Tärähtäneet ämmät haastavat vallitsevan kehoihanteen. Heidän karvavaatelinjansa tarjoaa naisille karvaprintillä varustettuja pikkareita ja legginsejä. Miehille on tarjolla rintakarvoitettu wife beater, hihaton valkoinen paita. Monokinit ja karvakalsarit kyseenalaistavat vallitsevan karvattomuutta julistavan kehonkuvan. Mutta kuka meidän kehonkuvamme lopulta määrittää? ”Suhtautuminen omaan kehoon on sekä ympäristön että yksilön itsensä rakentama. Tällä hetkellä suhtautumiseen kuitenkin vaikuttaa erityisesti kaupallinen visuaalinen kulttuuri”, Katriina Haikala sanoo. ”Katukuvassa ei ole ihan hirveästi varianssia siitä, että miltä naiset näyttävät – tai miehet. Se on aika kapea alue, mikä nähdään kaupallisessa mielessä hyvän näköiseksi – tai seksikkääksi.” voima suosittelee J o s k u s t e k e e myös hyvää katsoa asetettuja vaatimuksia ulkopuolisen silmin. ”Olimme keväällä Dominikaanisessa tasavallassa tekemässä performanssia seksiturismista. Silmiinpistävää oli, että reilusti yli puolet väestöstä on tummaihoisia, mutta kaduilla näkyvässä mainoskuvastossa kaikki mallit olivat vaaleaihoisia. Siis ihan kaikki. Tämä kertoo siitä, mikä on se standardi, ostavan asiakkaan malli. Toivetila.” Vilma Metteri komppaa: ”Meidän karvavaatteet ovat antaneet monelle väylän kommentoida ulospäin sitä, mitä ajattelee vallitsevasta kulttuurista.” Viimeisin vaihe Monokiniprojektissa on Kickstarter-kampanja. Näyttelyn uimapuvut ovat uniikkeja käsityönä syntyneitä luomuksia, joista on tavoitteena tuottaa monokineja järkevällä hinnalla kuluttajamarkkinoille. J a r i Ta m m i n e n Tärähtäneet ämmät: Monokini 2.0 -näyttely 7.9. asti Suomen valokuvataiteen museossa. www.monokini2.com www.tarahtaneet.net Koonnut Kaisu Tervonen Voima suosittelee -osiossa julkaistaan tietoja tapahtumista, kursseista, teatteri- & tanssiesityksistä, musiikkitapahtumista & näyttelyistä. Seuraava Voima ilmestyy 1.9. ja on jakelussa syyskuun. Tietoja seuraavaan kalenteriin otetaan 11.8. asti osoitteessa voima@voima.fi. Voima päättää tietojen julkaisusta. EETTISESTI EPÄKUNNOSSA Kaikkialla www.facebook.com/ makeitfair Kotimainen, kulutuselektroniikan valmistamiseen liittyvistä ongelmista tiedottava liike on osa kansainvälistä makeITfairkampanjaa, joka on kiinnittänyt huomiota muun muassa Applen tuotantoketjuun. KOHTI ILMASTOSOPIMUSTA 2015 18.7. kello 14–15.15 Eetunaukio, Pori www.kepa.fi/tapahtumakalenteri/14784 Kepan järjestämään paneelikeskusteluun SuomiAreenalla osallistuu järjestön oman edustajan lisäksi muun muassa ulkoministeri Erkki Tuomioja. Aiheena ovat kansainvälisen ilmastosopimuksen edellytykset. ÅLAND PRIDE 16.–20.7. Ahvenanmaa www.pride.ax Kaikkien aikojen ensimmäinen ahvenanmaalainen Pride-tapahtuma järjestetään keskellä heinäkuuta. 19. päivän kulkue alkaa terminaalilta, eli turistit pääsevät mukaan vaikka suoraan laivalta. TRASHLAB 5.8. kello 16–19 YMPÄRISTÖPERUSOIKEUS trashlabfix.tumblr. com 28.8. kello 10–16 Tampere Kaikille avoin tuunaus- ja korjauspaja palaa elokuun alussa kesätauolta. Teema selviää tapahtuman nettisivuilta. www.kepa.fi/tapahtumakalenteri/14769 Ympäristöministeriön ja Tampereen yliopiston yhdessä järjestämässä seminaarissa puhutaan muun muassa ilmastonmuutoksesta sekä siihen liittyen ihmisoikeuksista. WAR STARTS HERE 16.–28.8. Magdeburg, Saksa takku.net/calendar/event. php?eid=20140519164940670 Aseistakieltäytyjäliitto järjestää Suomesta kuljetuksen Saksaan Magdeburgiin antimilitaristiselle leirille, joka sijaitsee armeijan harjoitusalueen kulmilla.
• lle ista ympäristö ll a k – e ll u in Halpaa s ntomaksu.fi aksu • www.le om nt le sa ak M HELSINGIN EKOKARTTA HEL SINKI ECO M AP Ekokartta ilmesty y kesäkuun alussa w w w.ekoyrit P S E ETN OA T ÄY T T Ä Ä 1 0 ! HEL SIN GIS SÄ 11.- 21. 8.2 014 UUTTA KANS ANM USIIK KIA ESPA N LAVA LLA än OHJE LMIS TOSS A MM. Pitk äsen Matt i ja heid i Käpp o alHa isuu tens a, Pale face , Topi Saha , Pekk en lain & K:H:H :L, Herd & Timo Alak otil a, Piru etno -espa.fi face book .com /Etn oEspa tajat.fi
• Nykytaiteen messut Messukeskus 11.–14.9.2014 www.arthelsinki.com Avoinna yleisölle: to klo 14–18, pe klo 10–19, la–su klo 10–18. Liput ennakkoon 15/9 ¤ verkkokaupasta: shop.messukeskus.com, tapahtuman aikana ja kassoilta 18/11 ¤. Ammattilaisaika: to klo 10–14. Lippu 30 ¤. Aram Bartholl Coolt?rist?s Group Helm Inga Erdmane Evgenia Golant Geir Tore Holm & Søssa Jørgensen Stine Marie Jacobsen JP Koljonen Karel Koplimets Haidi Motola Dorota Nieznalska Nug & Pike Pouk Theater Jukka Rapo & Lauri Rotko Telekommunisten www.raumabiennale.com