Ville Pernaa & Erkka Railo ”Sitä lopetti kymmeneltä illalla A-studiossa ja oli kello 6.17 aamutelkkarissa.” Nro 1 3/2/2021 PErUSTETTU VUoNNA 1930 KAIKKI DATASTA Kuusi toimitusta avaa, miten ne käyttävät analytiikkaa työnsä mittaamiseen. Etelä-Suomen Sanomien tavoite on sitouttaa, kertoo Krista Koivisto. AMEDIAN IKÄKRIISI ”OPTIMOIMME SISÄLTÖMME YLI 50-VUOTIAILLE.”
Me tunnemme uutismedian Uutismedian liitto on Suomen sanomalehtien ja kaupunkilehtien julkaisijoiden ja muiden yksityisten uutismedioiden toimialajärjestö. Vahvistamme uutismedian elinvoimaisuutta vaikuttamalla Suomen ja EU:n lainsäädäntöön sekä kilpailun tasapuolistamiseen. Tuotamme jäsenyrityksillemme tietoa ja analyysiä uutismedian tulevaisuudesta, viestimme uutismedian vahvuuksia ja merkitystä sekä tuemme lukijamarkkinointia. Toimimme medialukutaidon ja luotettavan mediasisällön puolesta. Palvelemme jäsenistöämme myös järjestämällä monipuolisia tapahtumia ja koulutusta, tarjoamalla neuvontaa sekä foorumin alan sisäiselle keskustelulle. Lisäksi julkaisemme tätä lehteä. Uutismedian liitto | Eteläranta 10, 00130 Helsinki | puh. (09) 2287 7300 info@uutismediat.fi, etunimi.sukunimi@uutismediat.fi www.uutismediat.fi Webinaaritarjontamme keväällä 2021 5.2. Journalismia ja juridiikkaa 12.2. Liittosuora: Uutismedian edunvalvonnan ajankohtaiset kuulumiset 19.2. Liittosuora: Markkinointiviestinnän mediamaisema 2025 19.3. Lehtitreffit – Kuluttajamarkkinointi 26.3. Journalismia ja juridiikkaa 2 9.4. Lehtitreffit – Toimitus 21.5. Lehtitreffit – Mediamyynti 28.5. Journalismia ja juridiikkaa 3 Lue lisää ja ilmoittaudu: www.uutismediat.fi/tapahtumat Jukka Holmberg Liittojohtaja Sirpa Kirjonen Markkinointija tutkimusjohtaja Sirkka Saarinen Johdon assistentti Elina Kuismin Viestintäasiantuntija Ilona Hannikainen Järjestöpäällikkö Hanna Romppainen Mediakasvatusasiantuntija Elina Penttilä Koulutusassistentti Riikka Virranta Päätoimittaja Suomen Lehdistö Ismo Huhtanen Lakiasiainjohtaja Janne Arola Tuottaja Suomen Lehdistö Johanna Haapainen-Makkonen Juridinen asiantuntija
Me tunnemme uutismedian Uutismedian liitto on Suomen sanomalehtien ja kaupunkilehtien julkaisijoiden ja muiden yksityisten uutismedioiden toimialajärjestö. Vahvistamme uutismedian elinvoimaisuutta vaikuttamalla Suomen ja EU:n lainsäädäntöön sekä kilpailun tasapuolistamiseen. Tuotamme jäsenyrityksillemme tietoa ja analyysiä uutismedian tulevaisuudesta, viestimme uutismedian vahvuuksia ja merkitystä sekä tuemme lukijamarkkinointia. Toimimme medialukutaidon ja luotettavan mediasisällön puolesta. Palvelemme jäsenistöämme myös järjestämällä monipuolisia tapahtumia ja koulutusta, tarjoamalla neuvontaa sekä foorumin alan sisäiselle keskustelulle. Lisäksi julkaisemme tätä lehteä. Uutismedian liitto | Eteläranta 10, 00130 Helsinki | puh. (09) 2287 7300 info@uutismediat.fi, etunimi.sukunimi@uutismediat.fi www.uutismediat.fi Webinaaritarjontamme keväällä 2021 5.2. Journalismia ja juridiikkaa 12.2. Liittosuora: Uutismedian edunvalvonnan ajankohtaiset kuulumiset 19.2. Liittosuora: Markkinointiviestinnän mediamaisema 2025 19.3. Lehtitreffit – Kuluttajamarkkinointi 26.3. Journalismia ja juridiikkaa 2 9.4. Lehtitreffit – Toimitus 21.5. Lehtitreffit – Mediamyynti 28.5. Journalismia ja juridiikkaa 3 Lue lisää ja ilmoittaudu: www.uutismediat.fi/tapahtumat Jukka Holmberg Liittojohtaja Sirpa Kirjonen Markkinointija tutkimusjohtaja Sirkka Saarinen Johdon assistentti Elina Kuismin Viestintäasiantuntija Ilona Hannikainen Järjestöpäällikkö Hanna Romppainen Mediakasvatusasiantuntija Elina Penttilä Koulutusassistentti Riikka Virranta Päätoimittaja Suomen Lehdistö Ismo Huhtanen Lakiasiainjohtaja Janne Arola Tuottaja Suomen Lehdistö Johanna Haapainen-Makkonen Juridinen asiantuntija nro 1/2021 a B C Riikka Virranta Kirjoittaja on Suomen Lehdistön päätoimittaja. riikka.virranta@uutismediat.fi Yleisön ikä on johdon asia N orjalainen mediakonserni Amedia ryhtyi reilu vuosi sitten toimiin saadakseen alueellisille ja paikallisille lehdilleen nykyistä nuorempaa yleisöä. Kyse ei ole pelkästään siitä, että konsernin lehdet tavoittaisivat heikosti teinien, opiskelijoiden tai edes työelämäänsä aloittelevien kohderyhmiä. Jo alle 40-vuotiaiden tilaajien määrä on hälyttävän pieni. Kolmekymppiset johtavat esimerkiksi Suomen hallitusta. Jos tämä ryhmä on liian nuorta kuluttamaan paikallisjournalismia, lehdillä on edessään marginalisoituminen. Jotain tehdään väärin. Toki tilaajakannan ikääntyminen ei ole uusi asia norjalaisillekaan. Uutta on se, että Amediassa päätettiin tehdä alle 40-vuotiaiden tavoittelusta johdon prioriteetti. Etenkin kolmekymppisten aiempaa parempi palveleminen kuuluu kokonaisille toimituksille politiikan ja talouden erikoistoimittajia myöten, ei vain ikäryhmään erikoistuneille tekijöille. V uoden alussa on tapana tehdä ennustuksia ja luoda tavoitteita. Olisiko tämä se vuosi, jona nykyistä nuoremman yleisön palvelu leikkaa arkisena tavoitteena läpi toimitusten? Ikätietoisuuteen on jo monin paikoin herätty. On lanseerattu lastenuutisia, Yle perusti nuorten toimituksen ja HS Visio suuntaa taloussisältöjä nuorille aikuisille. Yhtä tärkeää on tehdä päivittäisestä journalismista sellaista, että kaksija kolmekymppiset sekä tätäkin nuoremmat tulevat kuulluiksi lähteinä ja löytävät omaakin elämäänsä koskettavat aiheet ja näkökulmat. Suurimmat uutismediat ovatkin jo vuosia kertoneet tavoittelevansa erityisesti alle 40-vuotiaita. Vastaavista tavoitteista kertovat tässä lehdessä myös esimerkiksi Lapin Kansa ja Kangasalan Sanomat. ”J ournalistisia sisältöjä konseptoidessa pitää olla selvää, ketä tavoitellaan. Ei ole vain yhtä nuorten yleisöä”, nuortenlehti Demin entinen päätoimittaja Päivi Lehtomurto kirjoitti edellisessä Suomen Lehdistössä. Samaa sanotaan Amediasta: Tavoitteiden asettamisen jälkeen täytyy olla tarkka ja analyyttinen. Ei pidä tehdä summassa sitä, mikä tuntuu ”nuorisoaiheelta”. Tarvitaan tietoa, millaisia tarpeita eri yleisöryhmillä on. Kolmekymppisetkään eivät enää kuluta journalismia pelkästä tottumuksesta. Toisaalta lohdullista on, että kaikkea ei tarvitse muuttaa. Usein melko tavanomaiset perusasiat riittävät: hyvä journalismi paikallisista isoista uutisaiheista ja se, että tunnistetaan eri-ikäisten erilaiset elämäntilanteet. ? 4 avaaja Uutisautomatiikassa kiinnostaa nyt personointi, kertoo Lauri Haapanen. 5 Gallup Vähentääkö etätyö toimitilojen tarvetta? 6 puheenaihe Esitys uudeksi Yle-laiksi ei tyydytä oikein ketään. 7 Kolumni Simu Perälä: Toimittajat tarvitsevat osaamista vähemmistöistä. 8 ajanKohtaista Kaleva Media sai tilaukset kääntymään nousuun. 9 lehdistötilaisuus Tapasimme entiset päivystävät dosentit Erkka Railon ja Ville Pernaan. 14 mittaaminen Analytiikka tuo tavoitteet toimituksen arkeen, ja siksi sen kanssa pitää olla huolellinen. 21 ratKaisut Datajournalismi onnistuu helposti myös paikallislehdissä. 22 ratKaisut Norjalainen Amedia loi strategian kolmekymppisten tavoittamiseksi. 25 teKijä Veera Luoma-aho kertoo, miten konseptoidaan podcast: ”Innostuksen puutteelle ei tuotantokaan mahda mitään”. 26 teoria & Käytäntö Etätyössä työn ja vapaa-ajan rajat pitää vetää itse. 28 tutKimuKset Printistä luopuminen ei saa olla vain säästöprojekti. 29 väliporras Johtaminenkin voisi olla kaunista kuten koodi, kirjoittaa Ville Seuri. 30 rivien välissä Hakukonedata paljastaa uusia näkökulmia juttuihin, kirjoittaa Silja Tenhunen. 31 nimitys HS Vision tuottaja Anu-Elina Lehti pitää talousjournalismia keskimäärin tylsänä. SUOMEN LEHDISTÖ Päätoimittaja Riikka Virranta. tuottaja Janne Arola. ulkoaSu ja taitto Origine ky / Janne Hulkkonen, Arto Kinnunen. toimituS Eteläranta 10, 00130 Helsinki. PuHelin (09) 228 77 300. SäHköPoSti suomen.lehdisto@uutismediat.fi. Suomen leHdiStö verkoSSa www.suomenlehdisto.fi. julkaiSija Uutismedian liitto. ilmeStyminen 91. vuosikerta. 8 numeroa vuodessa. tilaukSet ja oSoitteenmuutokSet sl@uutismediat.fi. tilauSHinnat 2021 kestotilaus 107 euroa / vuosi (sis. alv 10 %), määräaikainen tilaus 114 euroa / vuosi (sis. alv 10 %), määräaikainen opiskelijatilaus 42 euroa / vuosi (sis. alv 10 %). Tilaushintaan sisältyy digilehti. Maksettua tilausmaksua ei palauteta, kun tilaus irtisanotaan. Määräaikainen tilaus ei jatku tilausjakson päätyttyä ilman erillistä ilmoitusta. iSSn: 0039-5587. mediamyynti Timo Järvenpää, puh. 0400 242 131, timo.jarvenpaa@parnet.fi. PainoPaikka PunaMusta, Joensuu. Suomen Lehdistön tekemiseen on käytetty Kopioston keräämiä kopiointikorvauksia. Su vi el o 1—2021 Suomen leHdiStö 3 9 4 ve Sa la it in en
kone ei osaa kirjoittaa. ”Ihminen leikittelee helposti kielellä, koneelle se käy nopeasti vaikeaksi”, sanoo Lauri Haapanen. Uutisbottien hyöty on numeerisissa ja usein päivittyvissä aiheissa. Haapanen haastatteli uutisautomaation tilanteesta keskeisiä ohjelmistokehittäjiä sekä mediayritysten ja itsesääntelyelinten edustajia lukuisista Euroopan maista. 4 Suomen leHdiStö 1—2021 A a
Personointi yleistyy vauhdilla. Mitä eettisiä ongelmia siihen liittyy, Jyväskylän yliopiston journalistiikan yliopistonlehtori Lauri Haapanen? Kuplautumisesta puhutaan paljon, mutta on aika pieni riski, että se tapahtuisi median palveluissa. Personointi on vielä pientä ja liittyy suosituksiin, esimerkiksi aiemman mediankäytön perusteella tulee jutun loppuun lue lisää -lista. Tai uutisautomatisoidussa jutussa laitteen sijainnin perusteella tulosjuttu voi olla vierastai kotijoukkueen näkökulmasta. Sekään ei kovin vaarallista kuplautumista aiheuta. Sosiaalinen media on sitten eri asia. Raporttini lopputulema oli, että akuuttia tarvetta muuttaa eettisiä ohjeistuksia algoritmien käytön vuoksi ei ole. Tietysti kehitys on nopeaa, ja sitä pitää seurata aktiivisesti. Esimerkiksi markkinoinnissa personointi on runsaampaa, ja toimintatavat voivat siirtyä muilta aloilta journalismiin. Mihin suuntaan suositteluteknologiat kehittyvät? Yksi tapa on tarjota jutuista eri versioita sen mukaan, mitä käyttäjä on aiemmin lukenut. Erilaisia etusivunäkymiä voidaan jo personoida, mutta viesti Suomessa on ollut, että sitä ei haluta tehdä. Media haluaa päättää, mikä on tärkeää. jsn suosittelee, että media kertoo yleisölle uutisautomatiikan ja personoinnin käytöstä. Ehdotat, että myös siitä voisi kertoa, jos ei personoida. Miksi? Kun tekee haun esimerkiksi lennoista, niitä aletaan mainostaa joka puolella. Moni voi ajatella, että mediassakin muotoillaan juttuja sen mukaan, mistä on ollut toisaalla kiinnostunut. Liian hyvin omaan elämäntilanteeseen mätsäävä kuva jutussa voi herättää epäluuloja. Läpinäkyvyys luo luottamusta, mutta läpinäkyvyyden vaatimus ei ole yksinkertainen. Algoritmien käyttöä on jo se, kun toimittaja tekee Google-hakuja tai käyttää Wordin oikolukua. Uutisbottien lupaus on ollut vapauttaa toimittajia rutiinityöstä luovempiin tehtäviin. Tämä ei selvityksesi perusteella pidä paikkaansa? Se on kaunis ajatus ja hypen kohde, mutta ei ole näyttöä, että näin olisi tapahtunut. Ei myöskään siitä, että toimittajia olisi irtisanottu automaation takia. Automatiikka mahdollistaa skaalautuvuuden, tehdään juttuja, joita ei muuten olisi syntynyt – tulosjutut divaritasoille saakka. Tietysti automatiikka nopeuttaa ja helpottaa toimittajien työvaiheita monin tavoin niin kuin digitalisaatio muutenkin. Toimittaja voi esimerkiksi saada hälytyksiä uutisarvoisista asioista. ” Liian hyvin omaan elämäntilanteeseen mätsäävä kuva jutussa voi herättää epäluuloja.” Millaisille alueille automaatio voisi laajeta journalismissa? Sen sijaan että yritettäisiin opettaa uutisrobotti kirjoittamaan kuin ihminen, pitäisi keksiä juttutyyppejä, jotka hyödyntävät esimerkiksi koneen nopeutta ja päivitettävyyttä. Automatiikkaa käytetään jo infografiikoissa, kuten koronalaskureissa, ja se soveltuisi myös palvelujournalismiin vaikkapa liikenneruuhkista tai uimarantojen vesien lämpötiloista. Puheentunnistus ja vapaamuotoisen tekstin käyttö bottien aineistona kehittyvät. Algoritmit voivat olla toimittajan apureita, jotka keräävät materiaalia ja kirjoittavat raakaversioita. ? avaaja Kuplien riski on toisaalla Uutisbottien hyödyt ovat vaatimattomia, mutta personointi kiinnostaa nyt kustantajia. Lauri Haapanen selvitti jSn:lle uutisautomaation käyttöä ja sen tuomia muutospaineita itsesääntelyyn Euroopassa. tekSti Riikka Virranta kuva Vesa Laitinen Gallup Aiotteko vähentää toimitilojanne etätyön lisääntymisen vuoksi? Juha Nuutinen Alma Median talousja rahoitusjohtaja Helsingissä meillä oli ennen koronaa jopa vähän tilanahtautta, joten en usko, että tilanteen helpottuessa tiloja lähdetään pienentämään. Sen sijaan uskon, että henkilökohtaisten työpisteiden määrä vähenee ja tiloja muutetaan projektitai tiimitiloiksi. Tekemämme kyselyn perusteella henkilöstö aikoo jatkossa työskennellä etänä ehkä 1–2 päivää viikossa.” Olli Pirhonen Ilkka-Yhtymän toimitusjohtaja Tarkastelemme asiaa, kun tilanne normalisoituu. Ensisijaisesti mietimme tiloja toiminnallisuuden kautta, mutta tietysti joku merkitys on myös kustannuksilla. Nyt lähestulkoon koko henkilöstömme on ollut kymmenen kuukautta etätöissä. Kaiken kaikkiaan etätyö on toiminut ihan hyvin, mutta sosiaalisen vuorovaikutuksen kaipuutakin on.” Pia Kalsta Sanoma Media Finlandin toimitusjohtaja Käynnistimme selvityksen toimitiloista jo ennen koronaa. Tarkoitus ei ole suoranaisesti selvittää, miten tiloja voitaisiin vähentää, vaan miten niistä saadaan toimivat. Erilaisten konseptien testaaminen on korona-aikana kuitenkin vaikeaa. Sanomien toimitilat ovat keskeisellä paikalla, joten kustannukset ovat merkittävät, mutta niin ne ovat mediayhtiöillä monessa muussakin kaupungissa työn luonteesta johtuen.” Janne Arola 1—2021 Suomen leHdiStö 5 A
SEKÄ kaupallinen media että Yle toivoo, ettei hallituksen esitys uudeksi Yle-laiksi tule voimaan sellaisenaan. Lakiesityksen mukaan Yle voisi jatkossa julkaista tekstisisältöä vain, kun se liittyy liikkuvaan kuvaan tai ääneen. Esimerkiksi Keskipohjanmaan päätoimittajaa, KPK Yhtiöiden sisältöjohtajaa Tiina Ojutkangasta mietityttävät lakiesityksen lukuisat poikkeukset, jotka mahdollistavat Ylelle tekstin vapaan käytön. Poikkeuksina mainitaan nopeat uutistilanteet, lyhyet STT:n tekstisisällöt, vähemmistökielten uutiset, viranomaistiedotteet sekä kulttuuriin ja oppimiseen liittyvät sisällöt. – Yle voisi edelleen jakaa STT:n uutisia maksutta, kun meidän asiakkaamme maksavat niistä ainakin printtija näköislehdessä. Poikkeuksiin tarvitaan ehdottomasti tarkennusta tai muuten rajaa vedetään koko ajan keissien kautta. Esimerkiksi maininta oppimisen ja kulttuurin tekstisisällöistä on valtavan laaja ja ympäripyöreä, Ojutkangas sanoo. Medialiiton toimitusjohtaja Jukka Holmberg taas katsoo, että lakiin pitää määritellä Ylen tekstimuotoisten sisältöjen olevan vain radioja tv-lähetysten referointia ja tästä pääsäännöstä pitäisi olla esitettyä vähemmän poikkeuksia. Myös Ylen uutisja ajankohtaistoiminnan vastaava päätoimittaja Jouko Jokinen kritisoi lakiesityksen poikkeuksia, eri kulmasta. Jokisen mukaan on hankalaa ja absurdia määritellä lailla, mikä olisi STT:ltä lyhyt, keskipitkä tai pitkä juttu. Häntä huolettaa ruotsinkielisen kulttuurin kannalta se, että tekstimuodon sallivien poikkeusten joukossa ei enää ole ruotsinkielisiä alueellisia uutisia. Jokisen mukaan Yle on painottanut kuvaja audiotuotantoa myös verkossa jo kauan. Voimaan tullessaan lakiesitys ei Jokisen mukaan vaikuttaisi Ylen työntekijöiden määrään. Hän on kuitenkin huolissaan laatujournalismin tarjonnan vähenemisestä. – Onko yhteiskunnan kannalta hyvä asia, että maksuton laadukas uutispalvelu olisi saatavilla vain iltapäivälehtien eikä Yleisradion verkkosivuilta, Jokinen kysyy. LAKIMUUTOKSEN taustalla on kaupallisen median etujärjestön Medialiiton EU-komissiolle kesällä 2017 tekemä valtiontukikantelu. Hallituksen tarkoitus on muuttaa Yle-lakia ja Ylen roolia vastaamaan EU:n valtiontukisääntelyä. Kaupallisen median edustajat eivät kyseenalaistakaan Yle-lain tarkistamisen tarvetta. Muun muassa Hufvudstadsbladetia julkaisevan KSF Median toimitusjohtajan Anna Hellerstedtin mielestä Yle-laki ei ratkaise kaupallisen median kannattavuuden ongelmia mutta tekee lähtökohdista tasaveroisemmat. Haastateltavat näkevät kuitenkin Ylen roolin suomalaisessa yhteiskunnassa ja journalismissa tärkeäksi. Helsingin Sanomien vastaava päätoimittaja Kaius Niemi katsoo, että Ylen uutiskyky tulee varmistaa. – Median toimintakyvystä ja moniäänisyydestä on syytä olla huolissaan jatkuvasti Ville Grahn Ylen Suomi-deskin esimies-tuottaja Sanomalehden digitilauksia on sitä helpompi myydä, mitä vähemmän markkinoilla on maksutonta suomenkielistä sisältöä. Toisaalta voi kysyä, onko ajankohtainen yhteiskunnallinen tieto hyvätuloisten yksinoikeus. Lakiesitykseen sisältyy ajatus, että köyhien pitäisi kuluttaa journalisminsa perinteisestä televisiosta ja radiosta. Se on hassu ajatus. Uusi laki ei ilmeisesti vaikuttaisi paljon omaan työhöni, sillä teemme laajoja juttuhankkeita, joilla on lähes aina verkon lisäksi ilmenemismuoto televisiossa ja radiossa. Gallup Mitä mieltä olet esitetyistä muutoksista Yle-lakiin? Vappu Kaarenoja Suomen Kuvalehden toimittaja Pidän ongelmallisena sitä, että Suomen ja eu:n kirjeenvaihto asiasta on salattu. Se on omiaan ruokkimaan väitteitä, että hallituksen tarkoitus olisi tosiasiassa kaventaa sananvapautta. Keskustelu siitä, vaikuttaako Yle suomalaiseen mediamarkkinaan, on ollut osin kiusallista. En pidä uskottavana väitteitä, ettei Yle vaikuttaisi kaupallisen median toimintaedellytyksiin. Olen huolissani kollegoista Ylellä: toivon, ettei lakimuutos heikennä heidän työskentelyedellytyksiään. Omaan työhöni laki tuskin vaikuttaisi. puheenaihe Ympäripyöreitä ja absurdeja poikkeuksia Hallituksen esitys uudeksi Yle-laiksi ei sellaisenaan miellytä oikein ketään. Kaupallisen median edustajat kaipaavat lain tarkennuksen lisäksi sen valvontaa. tekSti Marika Lehto 6 Suomen leHdiStö 1—2021 A
Verkkouutisista maksaneet Ilta-Sanomat 63% Iltalehti 58% Helsingin Sanomat 58% Yle-uutiset 55% mtv-uutiset 30% Maakuntalehti 27% Taloussanomat.fi 21% Paikallislehti 21% Kauppalehti 21% Talouselämä 15% Verkkouutisista maksamattomat Ilta-Sanomat 59% Iltalehti 56% Yle-uutiset 36% Helsingin Sanomat 25% mtv-uutiset 23% Maakuntalehti 14% Kauppalehti 11% Paikallislehti 10% Taloussanomat.fi 10% Ilmaisjakelulehti 7% Kolumni Simu Perälä Kirjoittaja on seksuaalija sukupuolivähemmistöihin liittyviin aiheisiin syventynyt toimittaja. Media tarvitsee osaamista vähemmistöistä V iime vuosina seksuaalija sukupuolivähemmistöjen näkyvyys mediassa on lisääntynyt huimasti. Liian usein toimittajat kuitenkin yhä epäonnistuvat kirjoittaessaan vähemmistöistä. Vanhentuneiden ja väärien termien käyttö on harmillisen yleistä, ja toisinaan teksteissä sivuutetaan kokonaan juuri ne, joita asia koskee. Medialla on valtava vaikutus yleiseen mielipiteeseen. Todellisuuden kuvaajien lisäksi olemme toimittajina myös todellisuuden rakentajia. Tapamme käsitellä vähemmistöjä mediassa vaikuttaa osaltaan siihen, miten vähemmistöjä kohdellaan arjessa. Närkästystä ja suoranaista vihaa aiheuttavista aiheista kirjoitetaan provosoivasti ja seurauksia ajattelematta. Näitä aiheita ovat esimerkiksi sukupuolisensitiivinen kasvatus ja sukupuolineutraali kielenkäyttö. K iukku ja kiihtymys tekevät mediataloille tuottoa. Näillä klikeillä ja haitallisten stereotypioiden toistamisella on kuitenkin hintansa, ja siitä kärsivät seksuaalija sukupuolivähemmistöihin kuuluvat. Joka toimittajan ei tarvitse olla vähemmistöasioiden asiantuntija, mutta minimivaatimuksena on oltava perustermistön osaaminen. Muuten epäonnistumme työssämme eli totuudenmukaisen tiedon välittämisessä. Myös aihepiirin perusteellisemmalla tuntemisella on merkitystä. Vähemmistöön itse kuuluva tai muutoin sateenkaarilasit silmillään maailmaa seuraava toimittaja pystyy kertomaan lukijoille aiheesta tyhjentävämmin kuin toimittaja, jolle asiat ovat vieraita. Siksi toimituksiin tarvitaan LHBTIQ+-asioihin perehtyneitä toimittajia. Kyse on vähemmistöjen ihmisarvon kunnioittamisesta. Ei olisi myöskään pahitteeksi muistaa, että toimittajakuntaan mahtuu paljon muitakin kuin heteroita ja cis-sukupuolisia eli henkilöitä, jotka kokevat heille syntymässä määritellyn sukupuolen omakseen. ? pienessä maassa. Lakiesitys ei rajoita journalistisia resursseja vaan eriyttää journalistisia kerrontatapoja. Ylellä on esimerkiksi vahva tausta tutkivan journalismin tekemisestä kuvan ja äänen kautta, Niemi sanoo. – Olennaista on, että verorahoitteinen – moninkertaisesti suurimpiakin kotimaisia kilpailijoitaan isompi – Yleisradio kunnioittaa strategiassaan yleiseurooppalaisia valtiontukeen liittyviä normeja. Niemen mielestä lakiesityksen poikkeukset mahdollistavat Ylen uutistoiminnan jatkumisen pitkälti ennallaan, koska Yle tuottaa tälläkin hetkellä kuvaa ja ääntä tärkeimmistä aiheista. JOUKO JOKINEN huomauttaa, että Ylen tekstisisältöjen aiheuttama markkinahäiriö on pelkkä oletus, eikä siitä ole näyttöä. Kaius Niemen mielestä taas on tyypillistä, että jokainen siteeraa lähdettä tai kyselyä, joka parhaiten tilanteeseen sopii. – Haluaisin vastaavasti nähdä vakavasti otettavan tutkimuksen suomalaisesta mediankulutuksesta, joka kiistatta osoittaa Yleisradion uutisja ajankohtaissisältöjen olevan eristyksissä muusta markkinasta ja yleisön ajankäytöstä, Niemi vastaa Jokiselle. Menee Yle-laki eduskunnassa läpi millaisena vain, kaupallinen media kantaa huolta siitä, miten sitä valvotaan. Sekä Jukka Holmbergin että Alma Median kuluttajayksikön johtajan Kari Kivelän mukaan tarvitaan Ylen ulkopuolinen elin valvomaan sen julkisen palvelun ohjelmatoimintaa. Kivelä toivoo, että myös keskustelu Ylen ympärillä suuntautuisi enemmän sen toiminnan rajoittamisesta valvontaan. ? ” Poikkeuksiin tarvitaan ehdottomasti tarkennusta tai muuten rajaa vedetään koko ajan keissien kautta.” Uutisten viikko tavoittavuus verkossa sekä perinteisessä mediassa Suomessa läHde: Uutismedia verkossa 2020 Verkkomedia Painetut lehdet, radio, televisio Verkkouutisista maksaneiden ja niistä maksamattomien 10 suosituinta verkkouutis mediaa läHde: Uutismedia verkossa 2020 76% ruotsia äidinkielenään puhuvista piti Ylen ja sanomalehtien ruudulta luettua paikallisjournalismia hyvin tai melko samankaltaisena. läHde: Avance & Taloustutkimus Media liiton toimeksiannosta 90% 80% 70% 2015 2016 2017 2018 2019 2020 ku va : yl e · g r af ii kk a: ja n n e H u lk ko n en 1—2021 Suomen leHdiStö 7 A
yritystuet Eniten tukea suurille sanoma lehtikustantajille JOURNALISMIN 7,5 miljoonan koronatuesta suurin osa eli 74 prosenttia meni sanomalehtikustantajille. Jaetut yrityskohtaiset tukisummat vaihtelivat 4000 eurosta lähes 790 000 euroon. Uutismedia sai viime vuonna muutenkin poikkeuksellisen paljon yritystukia. Business Finlandin tukea myönnettiin 26 sanomalehtikustantajalle yhteensä 1,9 miljoonaa euroa. Yleistä kustannustukea jaettiin ensimmäisellä hakukierroksella kahdeksalle Uutismedian liiton jäsenelle yhteensä 188 000 euroa. Lisäksi 80 suomalaista paikallismediaa sai Google News Initiativen kriisitukea keväällä. —Riikka Virranta tilauKset Tilausmäärä kasvoi Kaleva Median lehdissä KALEVA Median maakuntaja paikallislehtien maksullisten digitilausten määrä kasvoi viime vuonna 56 prosenttia. Lehdillä on nyt yhteensä yli 20 000 digitilaajaa, mikä on noin 20 prosenttia kaikista tilaajista. Kalevan ja Lapin Kansan maksullisten tilausten kokonaismäärä oli viime vuoden lopulla suurempi kuin vuotta aiemmin. Myös osassa paikallislehtiä kokonaistilaajamäärä on kasvussa. Sisältöliiketoiminnan johtajan Niiles Nousuniemen mukaan lehdissä on tehty useita muutoksia. Näitä ovat muun muassa uusi julkaisualusta, entistä visuaalisempi mobiilikerronta, järjestelmällinen striimaaminen esimerkiksi otteluista ja ilmaisen sisällön määrän karsiminen. – Tietenkin sisältöön on panostettu. Siitä kaikki lähtee. – Striimit ovat tuoneet meille huimasti tilauksia. Niiden pito ei ole yhtä hyvä kuin muulla sisällöllä, mutta niillä saadaan massaa, Nousuniemi kertoo. Markkinointia on muutettu jatkuvaksi kampanjavetoisuuden sijaan. Se perustuu aiempaa enemmän paikalliselle sisällölle. Käytössä ovat kanavat televisiosta sähköpostiin. Vaikuttajamarkkinointi on tuonut tuloksia. – Vaikuttajien avulla olemme saaneet opiskelijatilauksia, markkinoinnista vastaava brändija kulttuurijohtaja Anna Kärävä kertoo. Lue lisää verkossa: www. suomenlehdisto.fi —Anna-Sofia Nieminen lehtiKauppa KPK Yhtiöt osti 14 lehteä: Järjestelyjä luvassa lisää KOKKOLALAINEN KPK Yhtiöt ostaa kajaanilaisen Suomalaisen Lehtipainon (SLP) osake-enemmistön. Kaupassa KPK:lle siirtyy 14 lehteä, suurimpana Kainuun Sanomat. KPK:n toimitusjohtajan Mikko Luoman mukaan omistusjärjestelyjä oli alalla odotettavissa, joten yhtiö halusi olla aktiivinen ja toimia etupainotteisesti. – Vaikka kyse on paikallisista medioista, haemme suurtuotannon etuja painamisessa, jakelussa ja teknologiassa sekä hallinnossa. Uuden konsernin strategiatyö aloitetaan kaupan toteutumisen jälkeen maaliskuussa. Tavoitteena on saada loppukesästä vastauksia, miten laajentuneen yhtiön arki jatkossa pyörii. Kyse on esimerkiksi julkaisujen tekemiseen ja jakamiseen liittyvistä teknologisista ratkaisuista. – KPK:lla on vahva ICT-painotus eli teemme ratkaisuja paitsi omaan käyttöön myös kaupallisesti media-alalle ja muillekin toimialoille. Se ei silti tarkoita, ettemmekö olisi kiinnostuneita myös kolmansien osapuolien ratkaisuista. Luoma sanoo, että SLP-kauppa ei suinkaan ole päätepiste yritysjärjestelyille. – Halusimme osoittaa, että olemme olemassa ja kykenemme tekemään tällaisia järjestelyjä. Varmasti näitä mietitään jatkossakin, vaikka mittakaava voikin olla rajallisempi kuin tässä. —Janne Arola Kysely Koronan tuoma tilauspiikki ei riitä levikkien kasvuun KORONAPANDEMIA toi keväällä lehdille etenkin digitilauksiin äkillisen nosteen. Uutismedian liiton tekemän jäsenkyselyn perusteella lehtien tilausmäärät eivät kuitenkaan ole kokonaisuutena nousseet kuin harvoissa tapauksissa vuonna 2020. Liiton kyselyyn tuli vastaus joka kolmannesta jäsenlehdestä, joten tulokset ovat suuntaa-antavia. Mediamyynti laski vastanneilla lehdillä vuoden 2020 aikana noin viidenneksellä edellisvuoteen verrattuna. Kyselyssä mukana olevista lehdistä kaksi kolmesta lomautti ja yli neljännes irtisanoi henkilöstöään vuoden aikana. Sisällöntuotantoon tuli kuitenkin vastausten mukaan vakavia häiriöitä vain kuudelle prosentille. Etenkin kaupunkilehtivastaajista merkittävä osa (38%) kertoi lehtensä vähentäneen ilmestymispäiviään tai sivumääräänsä tai olleen kokonaan tauolla, ja osalle muutokset jäävät pysyviksi. —Riikka Virranta postilain uudistus Medialiitto: Lehdet tarvitsevat kiinteät jakelupäivät POSTILAIN uudistaminen etenee, ja liikenneja viestintäministeriö pyytää sidosryhmiltä lausuntoja lain muutostarpeista. Medialiitto pitää postilain uudistamisessa tärkeänä erityisesti kahta asiaa. Jos kirjepostin jakelupäiviä vähennetään viidestä kolmeen, jäljelle jäävien päivien on oltava kiinteät. Näin postin mukana kulkevat lehdet ilmestyvät tilaajille sovittuina päivinä. Medialiiton mielestä jakopäiviä ei tarvitse kirjata lakiin, vaan Liikenneja viestintävirasto Traficom voisi päättää niistä osapuolia kuultuaan. Toinen tärkeä asia Medialiitolle on, että sanomalehtien jakelu voidaan kilpailuttaa varhaisjakelualueiden ulkopuolella niinä päivinä, kun yleispalvelua ei ole. Jakelu pitäisi voida kilpailuttaa mahdollisimman pienillä alueilla, jotta paikalliset yrittäjät voivat osallistua kilpailutukseen. – Kilpailua tarvitaan, jotta päästään hyvään kustannusja hintatasoon, sanoo Medialiiton toimitusjohtaja Jukka Holmberg. Jakelun uudistamista selvittänyt työryhmä esitti viime elokuussa kirjepostin jakelun supistamista kolmeen päivään viikossa ja 10–15 miljoonaa euroa tukea sanomalehtien jakeluun haja-asutusalueille. Uuden postilain on tarkoitus tulla voimaan alkuvuonna 2022. —Janne Arola ajanKohtaista viisi eniten tiedotusvälineiden koronatukea saanutta yritystä. Suurimmista mediakonserneista Sanoma ja Otavamedia eivät hakeneet tukea. alma media 788 000 € Kaleva Media 714 000 € TS-Yhtymä 668 000 € keskisuomalainen Oyj 637 000 € mtv Oy 445 000 € 8 Suomen leHdiStö 1—2021 A
lehdistötilaisuus HULLUJEN VUOSIEN JÄLKEEN Erkka Railo ja Ville Pernaa palvelivat politiikan asiantuntijakommentaattoreina mediaa ja kansalaisia kelloon katsomatta. Taustasta oli apua, kun he ryhtyivät itse journalisteiksi. tekSti Janne Arola kuvat Suvi Elo B Median suosikit. Ville Pernaa ja Erkka Railo tapasivat pitkästä aikaa Turun yliopiston kasarmialueella, jonka rakennuksissa he ovat aikanaan opiskelleet ja työskennelleet.
10 Suomen leHdiStö 1—2021 B vastakkainasettelusta tuli arkea. Erkka Railo sanoo, että poliitikot ovat pitkään olleet tyytymättömiä siihen, miten media heitä käsittelee. Perussuomalaisten nousun myötä kritiikki on kuitenkin noussut uudelle tasolle.
K un suomalaisessa politiikassa oli 2000-luvun alkuvuosina kriisi, sitä selittämään kutsuttiin usein Ville Pernaa tai Erkka Railo, Eduskuntatutkimuksen keskuksen nuoret tutkijat, jotka eivät kartelleet julkisuutta. – Sitä lopetti kymmeneltä illalla A-studiossa ja oli seuraavana aamuna kello 6.17 aamutelkkarissa. Siitä luukutus jatkui taas koko päivän ja väliajat vastailtiin lehtitoimittajien kysymyksiin, Pernaa muistelee Turun yliopiston kupeessa sijaitsevan kahvilan pöydässä. Railo muistaa ajat raskaana, koska samaan aikaan piti keskittyä myös tutkimukseen ja opetukseen. – Kun kansallinen kriisi puski päälle, oli velvollisuus kommentoida. Välillä oli olo, että joutuu todella repeämään moneen paikkaan samaan aikaan. Pernaa ja Railo tuntevat toisensa pitkältä ajalta. He ovat lähes samanikäisiä, kotoisin Turun seudulta, käyneet armeijaa samassa paikassa, työskennelleet samassa työpaikassa ja sittemmin urallaan vaihtaneet politiikan tutkimisen journalismiin. Pernaa ei ole juurikaan ollut julkisuudessa sen jälkeen, kun hän irtisanoutui Suomen Kuvalehden päätoimittajan paikalta. Railo tekee itse juttuja politiikasta MustRead-median johtavana poliittisena asiantuntijana. KUN Turun yliopisto perusti Eduskuntatutkimuksen keskuksen vuonna 2002, sen johtoon valittiin 28-vuotias valtiotieteiden tohtori Ville Pernaa. Pian rekrytoitiin ensimmäinen määräaikainen tutkija, 29-vuotias valtiotieteiden maisteri Erkka Railo. – Mutta on syytä mainita, että vähän jäi kaivelemaan, että juuri valittu kandidaatti halusi heti pestin alkajaisiksi viikon lomaa jonkun matkan takia, Pernaa toteaa. – Tein ulkoministeriön vaalitarkkailuja, Railo vastaa. – Tässäpä meillä on työmies vailla vertaa. Hommat alkaa ja kaverista ei näy kuin perävalot, Pernaa sanoo. RAILON mukaan media ryhtyi 2000-luvulla ottamaan etäisyyttä poliitikoista ja etsimään itsenäisiä analyytikoita ja tutkijoita kommentoimaan poliittista tilannetta. Pernaa ja Railo olivat eturintamassa vastaamassa, kun toimittajat alkoivat soitella. Moni vanhemman polven tutkija saattoi suhtautua ajatukseen varauksella, mutta Eduskuntatutkimuksen keskuksessa ajateltiin, että kyse on asiakaspalvelutyöstä. – Olimme saaneet koulutuksen, joten meidän tehtävämme oli antaa yhteiskunnalle takaisin ja auttaa suurta yleisöä ymmärtämään, mitä politiikassa tapahtuu, Railo sanoo. Pernaan mukaan nimenomaan Railo oli porukasta kaikkein rohkein ja rennoin tulkitsemaan dataa ja kommentoimaan soveltavan irtonaisesti. Hän sanoo, että monella yhteiskuntatieteilijällä oma tutkimusdata on köytetty nilkkaan ja se painaa sata kiloa. – Tiettyjen alojen edustajilla on sellainen vamma sielussa, että he eivät pysty vastamaan, kun ei ole dataa siitä tai tästä asiasta. Mitä sä oot sitten tehnyt 20 vuotta, jos et pysty nousemaan excelisi yläpuolelle? Jos ilmiö A on nyt potenssiin 5, siitä pitää pystyä sanomaan jotain vaikka oma aineisto olisi vuodelta 1985, Pernaa sanoo. Toisaalta hän kertoo myös itse kieltäytyneensä valtaosasta haastattelupyyntöjä, koska ne olisivat käsitelleet aihetta, josta hänellä ei ollut omaa, edes vanhaa, tutkimusaineistoa. HULLUIMPINA poliittisen mediajulkisuuden muutoksen vuosina päivystävien dosenttien kysyntä oli loppumatonta. Media käsitteli yhä enemmän poliitikkojen yksityiselämään liittyviä kohuja, kuten vaikka llkka Kanervan eroa ulkoministerin paikalta tekstiviestien takia vuonna 2008 sekä Matti Vanhasen salarakkaita. – Suomalainen politiikka muuttui peruuttamattomalla tavalla, ja meillä oli 2–3 vuoden etumatka asioiden kommentoinnissa. Se näkyi kysynnässä, Pernaa toteaa. Ajan säästämiseksi Pernaa ryhtyi todelliseksi lausuntokoneeksi. Hän ryhtyi punnitsemaan sanansa niin tarkkaan, että ne saattoi painaa lehteen millaisena yhdistelmänä tahansa ilman, että siitä koituisi hänelle ongelmia. Näin hän säästyi sitaattien jälkikäteiseltä tarkastamiselta. Tai jos radiotoimittaja soitti kiireisellä hetkellä, Pernaa saattoi kysyä, paljonko tarvitaan ääntä, ja antaa kolme vastausta, joilla pystyi täyttämään minuutin ja 20 sekunnin slotin radiouutisissa. – Siirryin äärimmäiseen tehokkuuteen. Ei sanaakaan ylimääräistä. Railo puolestaan toteaa, että asiantuntijana on sikäli helppo antaa haastatteluja, että toimittajatkin haluavat asiantuntijan näyttävän jutuissa hyvältä. Sekä hänelle että Pernaalle on vuosien mittaan käynyt selväksi, että suomalaiset toimittajat ovat huippuammattilaisia. – Huonoja kokemuksia on tosi vähän, joten tyytyväinen voi olla, Railo sanoo. MUTTA onko hyvä, että samat naamat pyörivät päivästä toiseen kommentoimassa uutisaiheita? Pernaa sanoo suurimman riskin olevan, että samoilta ihmisiltä kysytään liian montaa asiaa. Tiettyihin kysymyksiin voisi olla mahdollista löytää juuri sen alueen spesialisti. – Pitäisi jaksaa etsiä se täsmäasiantuntija. Kiireisen toimittajan näkökulmasta on luonnollisesti helppo mennä samoille apajille kuin aiemminkin. Pernaan mukaan varsinkin television suoriin lähetyksiin valikoituvat lopulta vain kaikkein parhaimmat esiintyjät. – Siinä on pitänyt käydä se mylly, joka alkaa radiolähetyksistä. KUN MustReadin toimitusjohtaja ja perustaja Ari Lämsä pyysi Railoa mukaan perustettavaan verkkomedia-startupiin vuonna 2017, päätös oli lopulta helppo. Railosta tuntui, että yliopistomaailma oli jo nähty, eikä uralla ollut nousujohteista näkymää. Railo oli hakenut Eduskuntatutkimuksen keskuksen johtajaksi vuonna 2014, mutta valituksi tuli Markku Jokisipilä. aika 11.1.2021 Paikka Turun yliopiston kasarmialueella sijaitseva Fabbes Cafe Paikalla Poliittisen historian dosentti, Suomen Kuvalehden ex-päätoimittaja Ville Pernaa ja poliittisen historian dosentti, MustReadin johtava politiikan asiantuntija Erkka Railo aiHe Päivystävä dosenttius, oikeistopopulismin nousu, median tulevaisuus tarjolla Kahvia ja nostalgista sanailua ”Monella yhteiskunta tieteilijällä oma tutkimusdata on köytetty nilkkaan ja se painaa sata kiloa.” 1—2021 Suomen leHdiStö 11 B
Tutkijan ura oli rahoitushakemusten vääntämistä ja pätkätöitä, stressaamista siitä, mitä seuraavana vuonna tapahtuu. – Kolmekymppisenä se tuntui jännittävältä seikkailulta, mutta 45-vuotiaana ajatteli jo, että ei helvetti. Viralliselta titteliltään Railo on MustReadin johtava politiikan asiantuntija. Hän kirjoittaa juttuja journalistina ja suunnittelee MustReadin tulevaisuutta yhtenä yrittäjistä. MustRead on esimerkiksi aloittanut uusia, maksullisia uutiskirjeitä tarkkaan valikoiduille kohderyhmille. Railo uskoo, että yksi media-alan tulevaisuuden menestystekijä on entistä vahvempi kohderyhmäajattelu. – Oikean yleisön löytämällä ja kohderyhmäajattelulla pystyy tekemään taloudellisesti kannattavaa journalismia, Railo sanoo. Ei tietenkään haittaa, että MustReadilla ei ole ollut taakkanaan kallista printtituotetta. – Pelkän verkkomedian perustaminen on ollut tosi onnistunut ratkaisu, koska tuotantokustannukset ovat todella pienet. VIERESSÄ istuvalla Pernaalla taas on kokemusta printin taakasta, vaikka hän ei sitä taakaksi kutsukaan. Pernaa oli ollut mielipidelehti Kanavan päätoimittaja vuodesta 2009, kun hänet monien yllätykseksi vuonna 2014 valittiin luotsaamaan myös Suomen Kuvalehteä pitkäaikaisen päätoimittajan Tapani Ruokasen jälkeen. Ensitöikseen Pernaa teetti lukijatutkimuksen ja ryhtyi uudistamaan lehteä. Kuvalehti oli menettänyt pahimmillaan 1 000 tilaajaa kuukaudessa, joten jotain oli tehtävä ja kiireesti. Aloittaessaan Pernaan ohjenuorana oli, ettei olisi aiheita, joita SK ei voisi käsitellä. Hän pyrki vapauttamaan toimituksen tiedostamattomista tai tiedostetuista kahleistaan ja ideoimaan vapaasti. Alkuvuosina Pernaa sai myös rekrytoida uusia määräaikaisia toimittajia, kun toimituksesta jäi samaan aikaan paljon väkeä erilaisille vapaille. – Totta kai se auttoi, kun kaikkia ei tarvinnut ohjelmoida uudelleen vaan vain ensimmäisen kerran. Tutkijatausta toi päätoimittajalle ”ajallisen superbonuksen”: Pernaa tunsi tiedemaailman, politiikan ja yhteiskunnan toiminnan ja tiesi nopeasti, mistä lähteestä mitäkin tietoa kannattaa etsiä. SK on aina ollut syvällinen viikkolehti, eikä reseptiä ollut tarvetta muuttaa. – Jossain vaiheessa ajateltiin, että tulevaisuuden supertoimittaja kuvaa videota, kirjoittaa juttua ja puhuu Madonna-mikkiin kolmannella suullaan. Ei se pidä paikkaansa, vaan sellainen on sekalaista räpellystä. Erikoistuminen on se, mikä kannattaa. PERNAAN vuosien aikana SK:n tilauskanta lähti nousuun, myös digissä. Intensiivinen työ vei kuitenkin voimat. Pernaa sairastui työuupumukseen ja oli sairauslomalla lähes koko vuoden 2019. Lopulta hän irtisanoutui oma-aloitteisesti saman vuoden joulukuussa. Jälkikäteen hän arvioi, että iso syy loppuunpalamiseen oli se, että alkuvaiheessa lehteä tehtiin ”saakelin pienellä porukalla” ja tuore päätoimittaja halusi luonnollisesti olla tiivisti mukana toimituksen arjessa. Vaikka myöhempinä vuosina resurssit paranivat, Pernaa ei osannut muuttaa tapaansa tehdä hommia ”lattiasta kattoon”. Aika Suomen Kuvalehdessä jätti Pernaan mieleen ainakin pehmeyden ja kovuuden välisen tasapainottelun. – Toisaalta ei pidä hätkähtää mistään ulkomaailman painostusyrityksestä tai sisäisestä hässäkästä. Toisaalta taas pitää olla tosi herkkä itseään ja toimitustaan kohtaan. Kaikkiin esimiestehtäviin pätee vaatimus tilanteen lukemisesta sisäja ulkopoliittisesti. – Siinä ehkä otteeni herpaantui sen myötä, etten enää jaksanut. Suomen Kuvalehden pestin loppumisen ja 212 pääkirjoituksen jälkeen Pernaa on ottanut rauhallisemmin ja kirjoittanut lähinnä Turun Sanomiin ja Helsingin Sanomiin muutaman näkökulmatekstin. Hiljattain hän on palannut Turun yliopiston kirjaston työhuonekäytävälle ja työstää nyt 1970-luvusta kertovaa tietokirjaa. Se on tarkoitus julkaista tämän vuoden syksyllä, Urho Kekkosen eron 40-vuotispäivän tietämissä. VAIN viikkoa ennen haastattelua väistyvän presidentti Donald Trumpin kannattajat hyökkäsivät kongressiin ja aiheuttivat monien mielestä ennennäkemättömän alennustilan Yhdysvaltain demokratialle. Pernaa ja Railo – jos ketkä – voivat kommentoida poliittista nykytilannetta. Pernaa sanoo, että vaikka esimerkiksi Suomen Kuvalehdessä hänen aikanaan oli hyvin vähän toimittajiin kohdistuvaa uhkailua, Suomessakin on vallalla ilmapiiri, jossa tietoisesti ja tahallisesti yritetään viedä luottamusta instituutioilta. Pernaa ajattelee, että toimituksissa tärkeintä on tehdä sisäistä laaduntarkkailua ja pitää huoli siitä, että ei esimerkiksi ylitulkitse lukijoilta tulevaa palautetta. – Jos joku jossain pärähtää, se ei ole mikään satojentuhansien ihmisten joukko. Asiat pitää asettaa mittasuhteisiin. RAILO arvioi, että toimittajat eivät oikeastaan edes voi hallita oikeistopopulistien käsittelyä kovin hyvin. Kriitikoista toinen puoli näkee käsittelyn aina liian lepsuna ja toinen puoli taas liian kriittisenä, jopa vihamielisenä. Nykyisessä toimittajan roolissaan Railo sanoo joutuvansa joskus miettimään, miten suhtautuisi esimerkiksi selvästi virheellisiin väitteisiin niin, että olisi kriittinen mutta ei toisaalta lisäisi vastakkainasettelua. – Vastakkainasettelun voimistuminen ei vaikuta perussuomalaisten kannatukseen, vaan antaa heille mahdollisuuden esittää itsensä ajojahdin uhrina, minkä taas osa kansalaisista kokee perussuomalaisiin kohdistuvana vainona. Railon mielestä ihmiset kuitenkin tuijottavat liikaa yksittäisiä juttuja ja tekevät niistä turhan pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Näin tekee hänen mielestään myös media, joka kiinnittää huomiota vastakkainasetteluun ja epäonnistumisiin. – Heti kun joku sanoo poikkipuolisen sanan, alkaa kauhea spekulaatio siitä, miten puolue on varmasti lähdössä hallituksesta. Railon mielestä ongelma on siinä, että uutisjournalismin lajityypissä ei ole hirveästi tilaa sille, että hallitusta tai poliitikkoja voisi kehua. Kriittisyys tuo journalistille uskottavuutta ja toisaalta kriittisiä juttuja luetaan enemmän kuin myötäsukaisia. Tällöin kuitenkin kansalaisten käsitys siitä, mitä politiikassa tapahtuu, saattaa vääristyä. – Suuri kuva eli se, miten ratkaisukeskeistä suomalaisen politiikan arki on ja miten hyvin järjestelmä toimii, jää pimentoon. ? ”Jos joku jossain pärähtää, se ei ole mikään satojen tuhansien ihmisten joukko. Asiat pitää asettaa mittasuhteisiin.” 12 Suomen leHdiStö 1—2021 B
1—2021 Suomen leHdiStö 13 B Monta tapaa Menestyä. Ville Pernaan mielestä on tärkeää ymmärtää, että toiselle medialle toimii ovi-live, toiselle 15 000 merkin esseet kuvattomassa lehdessä, kuten Kanavassa, jota Pernaa päätoimitti ja jonka tilaajamäärät ovat olleet kasvussa.
Toimitustyön onnistumisen mittaaminen jalostuu. Kuusi mediataloa paljastaa, mitä mittareita ja tavoitteita niiden toimituksissa seurataan vuonna 2021. tekSti Janne Arola kuvat Vesa Laitinen analytiiKKa MIETI, MITÄ MITTAAT 14 Suomen leHdiStö 1—2021 B veneliikkeen tulipalo asikkalassa kiinnosti. Analytiikan perusteella Etelä-Suomen Sanomat päätti lähettää paikalle lisävoimia.
k at ja lu o m a / et el äSu o m en Sa n o m at
16 Suomen leHdiStö 1—2021 B EteläSuomen Sanomat: Sitouttaminen painaa entistä enemmän tärkeimmät mittarit: digitilaajien käyttäytyminen, digitilausten määrä ja pito, vierailijoiden viipymisaika palvelussa käytöSSä olevat oHjelmat: Piano, Chartbeat, Google Analytics tavoitteet: Digitilausten määrän kasvattaminen, tilaajien sitouttaminen K un Krista Koivisto 3,5 vuotta sitten aloitti Etelä-Suomen Sanomien verkkotuottajana, sivunäytöillä oli paljon suurempi painoarvo kuin tänä päivänä. Toki ESS.fi:n päivittäisen liikenteen määrä on edelleen tärkeä, mutta nyt seurataan enemmän erityisesti tilaajien mutta myös ei-tilaajien käyttäytymistä. Yhden jutun liikennettä enemmän kiinnostaa digitilaajien aktiivisuus: kuinka usein he palveluun tulevat, millaisia sisältöjä käyttävät, kuinka moneen juttuun käynnillään keskimäärin klikkaavat ja kuinka kauan palvelussa viihtyvät. Näitä tietoja seuraamalla pyritään saamaan selville, miten tilaajille voidaan tarjota heitä kiinnostavaa sisältöä, jotta he myös pysyisivät tilaajina. Joka päivä seurataan tarkasti myös uusien digitilausten määrää ja kaikkien kävijöiden palvelussa käyttämää aikaa. Olennaista on sitouttaminen. – Haluamme olla tärkeä, luotettava ja läheinen media tämän alueen ihmisille. Se, jonka puoleen käännytään, kun kaivataan tietoa, Koivisto sanoo. ANALYTIIKKA on osoittanut, että Etelä-Suomen Sanomien lukijoita kiinnostavat ja tilauksia tuovat erityisesti paikalliset aiheet, kuten koronan vaikutukset ihmisiin ja yrityksiin, talous, liikenne sekä paikallisesti tunnettujen ihmisten henkilöhaastattelut. Parhaimmillaan analytiikka auttaa suuntaamaan voimavaroja nopeissa uutistilanteissa. Koivisto kertoo tulipalosta, jossa Asikkalassa sijainnut veneliike tuhoutui. Kun tilanne oli päällä, analytiikka kertoi onnettomuuden kiinnostavan lukijoita erityisen paljon. Niinpä lehti lähetti palopaikalle lisävoimia, esimerkiksi valokuvaajan, joka tuotti kuvagallerian ja videon verkkoon. – Kun näemme, että lukijoiden tiedonjano on suuri, pyrimme reagoimaan nopeasti ja jatkamaan tai rikastamaan aihetta uusilla sisällöillä. KOIVISTO käy päivittäin toimituksen aamupalaverissa läpi edellisen päivän verkkolukuja sekä sitä, miten uusi aamu on lähtenyt käyntiin. Hän myös pyrkii analysoimaan juttujen toimivuuden syitä. Koivisto sanoo, että toimituksesta on toivottu johdon tuovan vielä selvemmin esille ja kirkastavan, mitä analytiikalla mitattavia tavoitteita lehdellä on. – Toimitus kaipaa tietoa siitä, mitä kohti mennään. Strategian päivittäminen on toimituksessa parhaillaan työn alla. Analytiikkatyökaluista tehdään päätöksiä konsernitasolla. Koiviston toiveissa on, että sisältöjä voitaisiin tulevaisuudessa personoida verkkokävijäkohtaisesti. Helsingin Sanomat: Analytiikan rooli arjessa jopa vähentynyt tärkeimmät analytiikkamittarit: HS.fi:n käyntimäärät, uudet digitilaukset käytöSSä olevat oHjelmat: Chartbeat, Google Analytics tavoitteet: Digitilaajien määrän kasvattaminen TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ Esa Mäkinen arvioi, että analytiikan rooli Helsingin Sanomien toimituksen arjessa on jopa hieman vähentynyt tai ainakin tasaantunut viime aikoina. – Sitä hyödynnetään, mutta pikkuisen vähemmän, Mäkinen sanoo. – Nyt osataan luottaa myös omaan journalistiseen harkintaan. Helsingin Sanomissa kaksi keskeisintä analytiikan mittaria ovat käyntien määrä verkkopalvelussa sekä uudet tilaukset. Käynneissä katsotaan esimerkiksi tilaajien ja ei-tilaajien vierailutiheyttä HS.fi:ssä. Hesarissa analytiikan lukuja jaetaan toimitukselle eri käyttöliittymissä, sähköpostissa ja palavereissa. Lisäksi toimituksen Slack-kanavilla Latoja-botti julkaisee säännöllisesti tietoja edellisen päivän kävijäja tilaajamääristä sekä muun muassa naisten osuudesta Helsingin Sanomien jutuissa. Mäkinen sanoo, että analytiikan kehittymisen suurin vaikutus on ollut se, että lukijat ovat tulleet mukaan toimituksen tekemiseen aiempaa selvemmin. Tämä on johtanut juttujen aiempaa tarkempaan näkökulmittamiseen. Erityisen hyvin uusia tilaajia Helsingin Sanomille tuovat esimerkiksi Sunnuntai-sivujen ja Kuukausiliitteen pitkät jutut sekä toisaalta lifestyle-sisällöt. ANALYTIIKKA vaikuttaa konkreettisesti erityisesti otsikointiin. Chartbeatissä tehdään otsikoiden A/B-testausta eli jutun julkaisun jälkeen selvitetään, mikä vaihtoehtoisista otsikoista vetää parhaiten. Jutuissa testataan yleensä 2–4 otsikkoa 15 minuutin ajan, ja kilpailun voittaa otsikko, joka tuottaa eniten laadukasta lukuaikaa. – Jokainen otsikko, joka testataan, voitaisiin joka tapauksessa julkaista. Mitään hasardeja ei saa testata, Mäkinen sanoo. ”Toimitus kaipaa tietoa siitä, mitä kohti mennään. Strategia on parhaillaan työn alla.”
positiivisten tunteiden juttu leviää. Krista Koiviston mukaan juttuja lahtelaisten nuorten toimintaryhmä Inspiksestä jaetaan paljon. Taustalla Inspiksen kaupunkitalkkarit Nina Natri ja Severi Saari. Koiviston kanssa sattumalta juttelemaan pysähtyi Veikko Juutilainen. 1—2021 Suomen leHdiStö 17 B Hän toivoo, että tulevaisuudessa voidaan mitata nykyistä paremmin, miten palvelu kokonaisuutena toimii. Tällä hetkellä yksittäisillä jutuilla on suuri painoarvo analytiikassa. Uusien mittareiden kehittäminen on kuitenkin herkkää ja vaikeaa puuhaa. Mäkinen muistuttaa, että sitä saa mitä mittaa. – Sivulataustenkin kohdalla mitattiin asiaa, joka pystyttiin optimoimaan parhaiten tekemällä huonoja otsikoita, Mäkinen sanoo. – Se on hyvä muistutus ja varoittava esimerkki siitä, että analytiikalla voidaan mennä mäkeen, jos ei tarkasti ja maltillisesti harkita, mitä tehdään. Lapin Kansa: ”Juttu voi olla hyvä, vaikka arvomittari ei sitä osoittaisi” tärkeimmät analytiikkamittarit: Uusien digitilausten määrä, kirjautuneiden käyttäjien ja heidän sivunäyttöjensä määrä, juttujen lukuaika käytöSSä olevat oHjelmat: Tableau, Google Analytics tavoitteet: Alle 45-vuotiaiden digitilaajien saaminen LAPIN Kansassa on hiljattain otettu käyttöön Kaleva Mediassa kehitetty arvomittari. Se on analytiikkatyökalu, joka laskee jokaiselle verkossa julkaistulle jutulle arvon muutaman muuttujan perusteella. Tällä hetkellä arvomittarin kolme muuttujaa ovat jutun tuomien tilausten määrä, kirjautuneiden käyttäjien sivunäyttöjen määrä sekä laskennallinen arvo, joka perustuu artikkelin pituuteen suhteutettuun mediaanilukuaikaan. Näiden kolmen muuttujan perusteella jokainen verkossa julkaistu artikkeli saa arvon 1–5. Lapin Kansan päätoimittajan Antti Kok kosen mukaan arvomittari on hyvä esimerkki siitä, miten strategiset tavoitteet tuodaan käytäntöön ja arjen tekemiseen. Arvomittarin tuloksia käydään läpi esimerkiksi aamukokouksissa sekä sähköpostitse ja Teamsissa. Kokkosen mukaan vastaanotto toimituksessa on ollut uteliaan positiivinen. – Emme kuitenkaan halua liikaa korostaa, että jokin juttu on arvokkaampi tai parempi kuin toinen. Juttu voi olla hyvä, vaikka arvomittari ei sitä osoittaisi.
18 Suomen leHdiStö 1—2021 B ARVOMITTARIN käytännön toteutuksesta vastanneen Kaleva Median kehityspäällikön Juha Portaankorvan on yllättänyt, että mittarin kärkipäähän nousevat perusuutiset, esimerkiksi korona-altistumisista kertovat paikalliset jutut. – Ne keräävät järkyttävän hyvin sivunäyttöjä ja tuovat tilauksia, mutta ennen kaikkea lukemisen arvo on suuri, sillä jutut luetaan tyypillisesti loppuun saakka, Portaankorva sanoo. Arvomittariin on tarkoitus tuoda yhdeksi muuttujaksi se, kuinka hyvin juttu toimii yhtiön pääkohderyhmään eli alle 45-vuotiaisiin lukijoihin. Tätä mitataan kirjautuneiden käyttäjien syntymävuosiennusteella, jonka Kaleva Media saa ulkoisen kumppaninsa toimittaman datarikasteen avulla. Samoin on tarkoitus parantaa reaaliaikaisen datan käsittelyä. Jo tällä hetkellä Kaleva Median lehdet voivat julkaista ristiin toistensa juttuja, jos reaaliaikainen data näyttää jonkin sisällön menestyvän erityisen hyvin. LAPIN KANSAN tavoite on 15 uutta digitilausta per päivä. Analytiikka auttaa ymmärtämään, millaisilla sisällöillä uusia tilauksia tulee. Antti Kokkonen ei esimerkiksi aiemmin ole pitänyt erityisen kiinnostavana journalismina vaikkapa yrittäjäpalkinnoista tai kaupan uusista avauksista kertomista, mutta analytiikan mukaan ne kiinnostavat ihmisiä. – Seuraamme tarkkaan myös, miten rikastetut verkkototeutuksemme pärjäävät. Se kertoo, kuinka paljon meidän kannattaa laittaa niihin ylimääräisiä panoksia. Kokkonen sanoo, että analytiikka ei silti saa olla ainoa journalismia ohjaava tekijä. Vaikka esimerkiksi pääkirjoituksia ei lueta paljon, niillä on muutakin arvoa, kuten päättäjiin vaikuttaminen. Iltalehti: Sivunäytöt ovat yhä tärkein mittari tärkeimmät analytiikkamittarit: Sivunäyttöjen määrä, päivittäinen tavoittavuus käytöSSä olevat oHjelmat: Google Analytics, Chartbeat, itse rakennettuja työkaluja tavoitteet: Kävijämäärien kasvattaminen, kirjautuneiden kävijöiden sitouttaminen UUTISPÄÄTOIMITTAJA Perttu Kauppinen jakaa analytiikan käytön Iltalehdessä kahteen tasoon: päivittäiseen työhön ja johtamiseen sekä pidemmän ajan strategiseen kehittämiseen. Päivittäisessä tekemisessä tärkein mittari ovat edelleen sivunäytöt. Vaikka monissa tilattavissa medioissa on siirrytty muihin mittareihin, Kauppisen mukaan sivunäytöt ovat lopulta yksinkertaisin ja helpoin tapa kuvata palvelun suosiota kullakin hetkellä. – Jos ihminen ei ymmärrä mittaria tai sitä, miten siihen voi omalla työllä vaikuttaa, sillä ei ole johtamisen kannalta merkitystä, hän perustelee. Sivunäyttöjen lisäksi Iltalehdessä seurataan esimerkiksi yksittäisten juttujen lukuaikoja sekä lukijoiden sukupuolija ikäjakaumaa. Lehti pyrkii tavoittamaan journalismillaan erityisesti alle 45-vuotiaita naisia. Kauppisen mukaan moni ymmärtää väärin Iltalehden kaltaisen yleisömedian toimintalogiikan. Tarkoitus ei ole tuottaa klikkihittejä otsikkokikkailuilla vaan tärkeää on kasvattaa yleisöjä entisestään ja löytää sisältöjä, jotka sitouttavat. ILTALEHDESSÄ on konkreettiset sivunäyttö-, käyntija selainkohtaiset tavoitteet päivän kaikille hetkille. Aamurynnäkkö on yhdeksän maissa, toinen piikki alkaa lounasaikaan noin yhdeltätoista. Iltapäivällä lukijamäärät lisääntyvät puoli kahden maissa ja illalla yhdeksältä. Ruuhka-aikojen välille toimitus suunnittelee ja julkaisee tasaisesti sisältöä, joka pitää kävijämäärän tavoitteessa. – Työtä tehdään aika paljon etukäteen ja valmiiksi suunnitellen. Jos aamu epäonnistuu, tilannetta on haastava pelastaa. Kauppisen mukaan Iltalehti pyrkii datan demokratisointiin eli toimittajille on luotu dashboardeja, joiden kautta lukuja on helppo seurata. Analytiikalla mitattavat käyntitavoitteet on sidottu toimituksen tulospalkkioihin. Iltalehdessä hyödynnetään myös ennakoivaa analytiikkaa, joka ennustaa jutun lukijamäärän sekä naisten osuuden lukijoista. Kauppisen mukaan ennuste osuu jo hyvin oikeaan siinä, mikä otsikko jutulle toimii kaikkein parhaiten. Tänä vuonna Iltalehden iso kehityshanke analytiikassa on personoinnin kehittäminen. Kirjautuneista käyttäjistä pystytään koneoppimisen avulla muodostamaan lukijasegmenttejä, joille taas voidaan syöttää heidän kiinnostustensa mukaista sisältöä. Esimerkiksi osassa etusivuja eri lukijaryhmille voidaan tarjota erilaisia sisältöjä sillä perusteella, mitä muut samankaltaiset lukijat ovat lukeneet. Myös artikkelisivuilla on erilaisia suositteluelementtejä. Analytiikan kehittyminen on Kauppisen mukaan opettanut toimitukselle ainakin sen, että parempaa tulosta saadaan julkaisemalla vähemmän mutta harkitummin juttuja. – Pohjimmainen tavoite on, että nykyisillä maltillisesti kasvavilla resursseilla saataisiin tehtyä parempaa tuotetta yhä useammalle suomalaiselle. ”Jos ihminen ei ymmärrä mittaria, sillä ei ole johtamisen kannalta merkitystä.”
1—2021 Suomen leHdiStö 19 B suosikkiaihe liikenne. Etelä-Suomen Sanomat on tehnyt runsaasti sisältöjä Lahden eteläisestä kehätiestä, joka avautui liikenteelle joulukuussa. Paikallinen liikenne on lukijoiden suosikkiaiheita, ja jutut kehätiestä ovat tuoneet hyvin digitilauksia. Kangasalan Sanomat: ”Jos en olisi seurannut reaaliaikaista dataa, olisimme olleet myöhässä” tärkeimmät analytiikkamittarit: Digitilausten kehitys ja tilaajien käyttäytyminen, sivulatausten määrä, reaaliaikaiset kävijämäärät käytöSSä olevat oHjelmat: Google Analytics, omat seurantaohjelmat tavoitteet: Digitilaajien määrän kasvattaminen KANGASALAN Sanomien päätoimittaja-toimitusjohtaja Heli Keskinen seuraa aktiivisesti reaaliaikaisten kävijöiden määrää lehden verkkosivuilla. Se on tärkeää siksikin, että yhtäkkinen kävijäpiikki saattaa kertoa siitä, että lukijat hakevat tietoa, jota lehdellä ei vielä ole. Esimerkiksi eräänä viikonloppuna Keskinen havahtui siihen, että lehden etusivulla oli paljon kävijöitä, jotka eivät lukeneet mitään juttua. Pian tämän jälkeen tuli lukijavinkki Kangasalan keskustassa sattuneesta ampumatapauksesta. – Jos en olisi seurannut reaaliaikaista laskuria, olisimme olleet auttamattomasti myöhässä. Muita tämän hetken olennaisimpia analytiikkamittareita Kangasalan Sanomissa ovat sivulataukset, digitilausten määrä sekä se, miten maksavat asiakkaat palvelua käyttävät. – Tavoitteissa on tärkeää pysyä, jotta voimme osoittaa ilmoittajille, että volyymia riittää. KANGASALAN Sanomissa analytiikkaa seuraavat ja tekemistä ohjaavat päätoimittaja ja toimituspäällikkö. Samaa analytiikkaa hyödyntää myös myynti. Toimittajatkin on koulutettu käyttämään Google Analyticsia, joka on lehden pääasiallinen analytiikkatyökalu. Ulkopuolinen web-analyytikko puolestaan tekee lehdelle parin viikon välein kattavamman raportin olennaisista luvuista. Keskinen sanoo, että pelkkä analytiikan seuraaminen ei kuitenkaan riitä vaan luvut on muutettava tavoitteiksi ja kytkettävä yhtiön strategiaan. Kangasalan Sanomat esimerkiksi tavoittelee alle 40-vuotiaita digitilaajia. Analytiikan avulla lehti saa yksityiskohtaista tietoa siitä, millaiset sisällöt Sa m i le tt o jä rv i / et el äSu o m en Sa n o m at
eri kohderyhmiin purevat. Esimerkiksi ikätiedot eivät kuitenkaan ole vielä täsmällisiä, vaan Keskinen toivoo niiden tarkentuvan tulevaisuudessa. Keskisen mukaan analytiikan kehittyminen on vaikuttanut Kangasalan Sanomien journalismiin ainakin niin, että uutismaisuus, ajankohtaisuus ja ajankohtaisten puheenaiheiden löytäminen korostuvat. Hän muistuttaa, että kaikissa tapauksissa analytiikan hyödyntämisen tavoite on pystyä palvelemaan lukijoita entistä paremmin. – Me olemme itsenäinen lehti, jolla on suuri määrä osakkeenomistajia. On tärkeää, että omassa kaupungissa on lehti, joka kertoo kattavasti, mitä paikkakunnalla tapahtuu. Yle: Journalismin merkityksellisyyden mittaaminen kiinnostaa tärkeimmät analytiikkamittarit: Sisältöjen tavoittavuus ja niiden parissa vietetty aika käytöSSä olevat oHjelmat: Adobe Analytics, Chartbeat, Ylen Datapilvi tavoitteet: Lisätä tavoittavuutta, sitoutuneisuutta ja merkityksellisyyttä YLE on poikkeuksellinen tapaus mediayhtiöiden joukossa, mutta päivittäisessä analytiikan käytössä se ei juuri eroa muista. Asiakaskokemuspäällikkö Jaakko Lempisen mukaan Ylen tavoitteena on tavoittaa kaikki suomalaiset ja olla samaan aikaan yleisöilleen merkityksellinen. Ylen sisällöissä ja palveluissa seurattavat tärkeimmät mittarit ovat yhdistelmä tavoittavuutta ja aikaa. Jokaisella yleläisellä on pääsy samaan infonäkymään, jossa on statistiikkaa kaikista Ylen palveluissa julkaistuista artikkeleista, videoista ja audiosta. Analytiikka kertoo muun muassa lukuajoista, katselumääristä, sivulatauksista sekä jutun lukijaprofiilista. – Se on tosi hyvä työkalu niille, jotka ovat kiinnostuneita, mutta tietenkään se ei kiinnosta kaikkia, Lempinen sanoo. Ylessä pohditaan keinoja, miten aiempaa henkilökohtaisempaa ja relevantimpaa analytiikkatietoa saataisiin lähemmäs työntekijöiden arkea esimerkiksi mobiiliratkaisuilla. LEMPINEN sanoo, että käytössä olevista analytiikkaratkaisuista isoimmat keksinnöt tehtiin yli kymmenen vuotta sitten. Ymmärrys analytiikan roolista toimitusten arjessa on kuitenkin lisääntynyt. Analytiikan avulla voidaan esimerkiksi tunnistaa uusia ilmiöitä ja juttuaiheita sosiaalisen median keskusteluista. – Ymmärrämme entistä paremmin, ketkä ovat lukijoita, katselijoita ja kuuntelijoita ja toisaalta mitä he eivät meiltä vielä tunnu saavan, Lempinen sanoo. Ylellä on ollut hankkeita journalismin merkityksellisyyden mittaamiseksi, mutta vielä pysyviä ja riittävän kattavia mittareita ei ole löydetty. Lempisen mukaan merkityksellisyys ja vaikuttavuus kulkevat kuitenkin käsi kädessä. Hän nostaa esimerkiksi merkityksellisyydestä Ylen vaalisisällöt, joiden on todennettu aktivoivan ihmisiä toimimaan. Esimerkki datan vaikutuksista journalismiin taas on Ylen päivittyvä koronaseurantajuttu. Toimituksessa epäiltiin, kestääkö jutun pito, mutta analytiikka osoitti uudenlaisen muodon toimivan. Ylen koronaseuranta nousi Chartbeatin vertailussa viime vuonna maailman sitouttavimpien artikkelien joukkoon. ? ”Analytiikalla voidaan mennä mäkeen, jos ei tarkasti harkita, mitä tehdään.” suunta selväksi. Etelä-Suomen Sanomien Krista Koivisto pitää tärkeänä, että toimitus tietää, mitä analytiikkaan perustuvia tavoitteita lehdellä on.
TUTTU tilanne paikallislehdessä: toimituksessa ei ole omaa visualistia, joten toimittajien pitää kirjoittamisen ja valokuvaamisen ohella tehdä myös grafiikat juttuihinsa. Usein jää tekemättä, ja onnettomuusuutinen kuvitetaan kartan sijaan poliisin logolla tai dataa sisältävästä jutusta puuttuu kuvaaja. – Meillä on ollut selkeä puute, miten visualisoida tilastojuttuja. Ei ole ollut työkaluja, joilla tehdä pylväitä, piirakoita tai karttoja, sanoo Nokian Uutisten uutistuottaja Annastiina Salonen. Salonen päätti tarttua ongelmaan. Hän osallistui kokeneille journalisteille tarkoitettuun kaksivuotiseen erikoistumiskoulutukseen, jonka lopputyönä hän teki Sanoman paikallislehtien käyttöön datajournalismioppaan. Oppaan julkaisemisen myötä lehdissä otettiin käyttöön myös perusominaisuuksiltaan ilmainen Datawrapper-ohjelma, jonka avulla datavisualisointeja voi tehdä helposti ilman koodaustaitojakin. SALONEN halusi oppaallaan ensinnäkin vähentää lajiin liittyvää mystiikkaa. Tilastoihin perustuvia juttuja on tehty paikallislehdissäkin aina, eikä datajutun tekemiseen välttämättä kulu päivätai viikkokausia. Toisekseen oppaan on tarkoitus toimia käytännönläheisenä työkaluna toimitusten arjessa. Yksi olennainen asia on esimerkiksi se, että pelkän datan varaan jutussa ei kannata jäädä vaan kokonaisuutta on syytä tukea vähintään yhdellä asiantuntijahaastattelulla. Salonen sanoo, että erilaisia datalähteitä voitaisiin ylipäätään hyödyntää toimituksissa paljon nykyistä paremmin. Monet valtakunnalliset tahot, kuten Tilastokeskus ja Maanmittauslaitos, tuottavat myös kuntakohtaista aineistoa, josta voi olla paljon iloa paikallislehdille. Kuntatasoinen data on usein myös ilmaista, mutta kaupunginosan tarkkuudella kerättävästä tiedosta saattaa joutua jo maksamaan. – Esimerkiksi jonkin väestötiedon hankkiminen Tilastokeskuksesta saattaa maksaa monta sataa euroa. Se on iso potti paikallislehdelle, ja juuri siksi tiedon avoimuuden puolesta on myös taisteltava. DATAN visualisointiohjelman käyttöönotto on tuonut kahdenlaisia hyötyjä. Ensinnäkin lehtien verkkopalveluiden visuaalisuus on parantunut. Toisekseen datajuttujen tekeminen lehdissä on lisääntynyt, koska datan esittämiselle on nyt aiempaa parempia vaihtoehtoja. Salonen esimerkiksi teki Nokian ja verrokkikuntien väestökehitysennusteesta interaktiivisen grafiikan, jossa näkyy kunnan asukasluku nyt ja asukaslukuennuste vuodelle 2040. Vuosilukuja klikatessa kuntien pylväät nousevat tai laskevat ennusteen mukaisesti. Karttojen visualisointia taas on hyödynnetty esimerkiksi jutussa, jossa kerrottiin Nokian rikollisuudesta. Kaupunginosaa klikkaamalla kartassa avautuu inforuutu, jossa on lisätietoja alueen rikollisuudesta. Datawrapperin lisäksi vastaavia ilmaisia tai edullisia ohjelmia ovat ainakin Info gram ja Flourish. Annastiina Salonen arvioi, että ohjelmat ovat useimmiten niin helppokäyttöisiä, että ne ovat kenen tahansa opeteltavissa. – Toimittajat kyllä hallitsevat hyvän sisällön tekemisen, mutta työtä helpottaville työkaluille on aina tarvetta. ? ratKaisut DATAJOURNALISMI ON ENTISTÄ HELPOMPAA, MYÖS PAIKALLISLEHDISSÄ Nokian Uutisten Annastiina Salonen kertoo, miten dataa voidaan visualisoida näyttävästi pienissäkin toimituksissa. tekSti Janne Arola kuva Ilkka Haurinen 1—2021 Suomen leHdiStö 21 B
T oimittaja haluaa tavoitella tavallista nuorempaa yleisöä. Niinpä hän haastattelee alle 20-vuotiaita – ja puhuttelee jutullaan oikein hyvin yli 50-vuotiaita, nuorten vanhempia. – Tässä vaikuttaa olevan tyypillinen väärinymmärrys, sanoo Fredrik Dyrnes Svendsen norjalaisen sanomalehtikonsernin Amedian kehitysyksiköstä. Hänen mukaansa toimitusten tulisi olla analyyttisempia, kun ne pyrkivät palvelemaan eri yleisöjä. Dyrnes Svendseniä on työllistänyt jo yli vuoden 80:a alueellista sanomalehteä kustantavan konsernin pyrkimys tavoittaa nykyistä paremmin alle 40-vuotiasta yleisöä. Ainakin aluksi Amedian lehdet keskittyvät kolmekymppisten sitouttamiseen, sillä vakiintuneessa ryhmässä on nuorempia enemmän välitöntä tilaajapotentiaalia. Amedian yleisöhaastatteluihin ja dataan pohjautuva analyysi lähtötilanteesta oli herättelevä. Lehtien sisällöt vaikuttivat olevan relevantteja lähinnä ikääntyneille lukijoille. Käytössä ollut analytiikka loi vinoumaa, sillä se ei eritellyt yleisön ikää. Verkonkin tilaajasisältöjen käyttäjistä valtaosa oli yli 50-vuotiaita, joten heitä kiinnostava sisältö väräytti eniten kaikkia mittareita. – Ikään kuin optimoimme sisältömme yli 50ja 60-vuotiaille, Dyrnes Svendsen kuvaa. – Haluamme, että sanomalehdet ovat tärkeitä kaikille ihmisille, koko yhteisölle. Tämä on demokraattinen syy kaiken takana. UUDEKSI tavoitteeksi asetettiin, että Amedian lehdillä täytyy olla joka päivä alle 40-vuotiaita kiinnostavaa sisältöä. Lehtiin ei haluttu nuoriin ikäryhmiin erikoistuneita toimit tajia, sillä asian on oltava koko toimituksen prioriteetti. Analytiikassa alettiin huomioida käyttäjien ikätieto, joka on saatu pääosin asiakkailta itseltään tilaamisen yhteydessä. Amedian toimitukset tarkastelevat nyt etenkin sitä, mikä osa eri ikäryhmiin kuuluvista käyttäjistä klikkaa näkemäänsä juttua. Klikkausprosentteja voi helposti verrata erikokoisten lehtien välillä. ratKaisut HAUSSA IKÄRYHMÄ 30–39 Norjalainen lehtitalo Amedia tutki, miten se tavoittaisi kolmekymppiset paikallisjournalismilla – ja sai ryhmän tilaukset kasvuun. tekSti Riikka Virranta ”Haluamme olla tärkeitä koko yhteisölle. Tämä on demokraattinen syy kaiken takana.” 22 Suomen leHdiStö 1—2021 B 2600
ku va : Si lj e g o m n æ S · g r af ii kk a: ar to ki n n u n en 3000 alle 40-vuotiaiden tilaukset 2020. Drammens Tidenden toimitus on kiinnittänyt erityistä huomiota lähteidensä ikään, kertoo Silje Gomnæs. Tulokset näkyvät tilauksissa. 3300
Verkkosisältöjen data-analyysin pohjalta Amedian kehitysyksikkö teki toimituksille oppaan siitä, miten 30–39-vuotiaita sitoutetaan journalismilla esimerkiksi kulttuurissa, politiikassa ja taloudessa. – Yritämme tunnistaa, missä kohdassa nämä ihmiset ovat elämässään. Norjassa he ehkä odottavat vauvaa tai heillä on pieniä lapsia, he ovat työuransa alkuvaiheilla, Fredrik Dyrnes Svendsen sanoo. Paikallispolitiikassa yli kolmekymppisiä voivat kiinnostaa muutokset päiväkotien resursseissa, kiinteistöaiheissa ensimmäiset omistusasunnot pikemmin kuin superkalliit asuntoprojektit. Ja sitten toisaalta: – Nuoria kiinnostavat uutiset siinä missä vanhojakin. Jos olemme todella hyviä isoissa uutisaiheissa, olemme jo pitkällä. ALKUUN kolmekymppisille kirjoittaminen oli usein epämotivoivaa: heitähän oli yleisössä vähän. – Huomasimme, että osa toimittajista oli haluttomia tekemään näitä juttuja, sillä ne pärjäsivät huonosti lukujen valossa, verkkodeskin päällikkö Silje Gomnæs Drammens Tidendestä sanoo. – Olemme korostaneet, miten tärkeää meidän on pysyä suunnitelmassamme, vaikka numerot näyttäisivätkin pahalta. Tämä on ollut eräänlaista psykologista harjoittelua, olemme niin numerokeskeisiä. Kuusipäiväinen Drammens Tidende alkoi toteuttaa Amedian alle 40-vuotiaiden strategiaa sen ensimmäisten lehtien joukossa vuoden 2020 alussa. Silje Gomnæs taas on johtanut työtä nuorempien ikäryhmien tavoittamiseksi. Lehdessä on kuitenkin nähty paljon vaivaa sen eteen, ettei tästä tule ”Siljen projektia”. vinKit Tämän Amedia on oppinut alle 40-vuotiaista Huomio lähteisiin. Kun lehti haastattelee alle 40-vuotiaita, se sitouttaa alle 40-vuotiaita. Amedian lehdissä on projektiluontoisesti selvitetty eri-ikäisten haastateltujen osuutta. Jo tulosten esittely toimituksissa on usein herättelevää: nuoria – ja naisia – on liian vähän. Esimerkiksi kolmekymppisten korostaminen haastatteluissa ei kuitenkaan karkota vanhempia lukijoita. Nuoret yleisöt ovat johdon prioriteetti. Amedian lehtiin ei ole perustettu nuorisotiimejä, vaan alle 40-vuotiaiden sitouttaminen on kaikkien erikoistoimittajienkin asia. Kun halutaan muutosta, nuorten yleisöjen tulee olla etenkin päätoimittajien agendalla. Kaikkea ei tarvitse muuttaa. Tavalliset uutiskriteerit pätevät: suuret uutistapahtumat kiinnostavat nuoria siinä missä vanhempiakin. Nykyistä nuorempia ikäryhmiä voi sitouttaa minkä tahansa kategorian jutuilla kulttuurista urheiluun. Haasteellisimmaksi on osoittautunut politiikka. Siinäkin kiinnostavuutta on lisännyt se, jos paikalliset poliitikot ovat nuoria tai käsitellyt asiat koskettavat nuorempia yleisöjä. 30–39-vuotiaiden saaminen tilaajiksi on mahdollista. ”Ihmiset elävät paikallisissa yhteisöissään. On selvää, että paikalliset jutut kiinnostavat myös alle 40-vuotiaita. Täytyy vain ymmärtää, mitä nämä aiheet ovat. Se on juuri niin yksinkertaista ja monimutkaista”, toimituksellisten sisältöjen kehittämiseen erikoistunut Fredrik Dyrnes Svendsen Amedian kehitysosastolta sanoo. Nuorempien ikäryhmien tavoittaminen on ollut koko johdon asia, ja päätoimittaja piti viestiä varsinkin alkuun jatkuvasti esillä esimerkiksi aamupalavereissa. – Olemme riippuvaisia alle 40-vuotiaista. Emme voi odottaa taas kymmentä vuotta ennen kuin alamme tehdä journalismia heille. Meidän on opetettava nuori yleisö siihen, että meillä on tarjontaa heillekin. Ja asialla on kiire, Gomnæs tiivistää viestin. Jokaisen jutun kohdalla toimitus kysyy, voimmeko tehdä tästä relevantin alle 40vuotiaille. Kokeeko sen ikäinen lukija, että jutussa käsitelty asia voisi tapahtua hänelle, hänen perheelleen, hänen ystävilleen? DRAMMENS Tidenden toimitus valitsi aluksi tekoon erityisesti juttuaiheita, joihin liittyi nuoria haastateltavia. Nyt fokus on muutettu niin, että tärkeiksi katsotut aiheet tehdään joka tapauksessa, mutta jokaiseen juttuun haastateltavaksi haetaan ensisijaisesti alle 40-vuotiaita, jos se on mahdollista ja järkevää. – Alle nelikymppiset haluavat lukea oman ikäisistään, mutta nyt jutut kiinnostavat kaikkia ikäryhmiä, Gomnæs sanoo. Hänen kokemuksensa mukaan hyvin olennaista yleisön sitouttamisessa on se, että ihmisiä haastatellaan kasvokkain, ei deskistä. Työ on tuottanut tulosta. Vuoden 2020 alussa lehdellä oli noin 2600 alle 40-vuotiasta tilaajaa ja vuoden lopussa heitä oli 3300. Alle 40-vuotiaiden tilaajien kirjautunut palvelun käyttö on myös kasvanut. Uusi strategia on ollut käytössä kaikissa konsernin lehdissä viime syksystä saakka. Alle 40-vuotiaiden osuus Amedian digitilaajista on noussut parilla prosenttiyksiköllä ja on nyt noin 23 prosenttia. Gomnæs epäilee, että koronapandemia on edistänyt kasvua. Nuoremmat ikäryhmät ovat paljon liikkeellä. Heitä kiinnostavat kohtaamispaikat, kuten baarit, ravintolat, kauppakeskukset, kulttuuri ja vapaa-ajan aktiviteetit. Heillä on suhde kouluihin ja päiväkoteihin. – Yhtäkkiä pystyimme kirjoittamaan näistä kaikista koronakulmalla. – On kiinnostavaa nähdä, mitä tapahtuu tänä vuonna, jos korona hidastuu. En ole kuitenkaan huolissani, opimme viime vuonna niin paljon, Gomnæs sanoo. Vuosi 2021 on Amediassa hyvien käytäntöjen jakamisen aikaa. Alle 40-vuotiaiden strategia on vasta alussa, ja tulosten odotetaan paranevan. Drammens Tidendessä kuitenkin vältetään keskittymästä liikaa numeroihin. – Kaikkia numerot eivät motivoi yhtä paljon kuin esimerkiksi minua. Täytyy varoa puskemasta asiaa väärin. Puhumme mieluummin siitä, millainen sisältö näyttäisi toimivan ja mikä ei, Silje Gomnæs sanoo. ? juttu influensserista toiMi. Sosiaalinen media, äitiys, arkinen elämä, naiset, paikalliset julkkikset. Tämän kaltaiset aihepiirit sitouttavat 30–39-vuotiaita Drammens Tidendessä. 24 Suomen leHdiStö 1—2021 B
Kysy ihan ensin, miksi teet. Hämmentävän usein podcastissa huomataaan olevan jotain pielessä, ja tajutaan, että ei ole rehellisesti mietitty konseptia tehdessä, miksi tehdään mitä tehdään. Podcast-konsepti koostuu elementeistä, kuten aiheesta, pituudesta, juontajavalinnasta ja rakenteesta. Jokin näkökulma, ismi tai asenne voi olla vahva. Joskus myös paikka voi olla olennainen – tai jokin muu. Konsepti on lupaus kuulijalle ja työkalu tekijälle. On kohderyhmä, jolle lupaat jotakin ja pidät lupauksesta kiinni. Koska podcastin tekeminen vaatii työtä ja sinnikkyyttä, joistakin asioista kannattaa tehdä toistuvia, niin ei tarvitse aloittaa joka kerta nollasta. Perusneuvoni on, että kun levennät konseptia jostain kohtaa, kavennat sitä toisesta. Löysin podcastin, jossa on viiden minuutin pläjäyksiä historiasta. Siinä aihe on levällään mutta konsepti on rajattu ajalla. Vastakkainen esimerkki on angorapupuista kertova podcast. Aihe on jo niin rajattu, että kuulijalupaus on tosi selkeä. Jos rupeat tekemään podcastia itse, tee aiheesta, jota todella rakastat. Tuotannossa pystytään tekemään paljon, mutta innostuksen puutteelle sekään ei mahda mitään. Alku on tärkeä. Jos alussa voitat kuulijan puolellesi, hän kuuntelee loppuun asti. Se on ihan ihmeellistä. Podcastissa kannattaa myös olla jotain toistuvaa, jokin muistettava elementti, kuten väite tai nopea kysymys. Hyvä podcastin perusformaatti on vetäjä ja vieras. Silloin voi välillä vaihtaa rekisteriä, puhua henkilökohtaisia juttuja ja asiaa. Jos taas kaksi vetäjää puhuu ilman vierasta, työmäärä lisääntyy valtavasti, sillä substanssi pitää tuoda joka jaksoon itse. Kärkevää vastakkainasettelua emme ole koskaan saaneet toimimaan. Podcast on intiimi media, ja riitely kuulostaa ikävältä. Harva on niin leikkisä ja brittihenkinen, että väittely pysyy kovin tyylitajuisena. Toisaalta kun ihmiset suljetaan kahdestaan studioon, he ovat mukavia toisilleen. Ajankohtaisuuden ja ajattomuuden suhde kannattaa miettiä oikein. Podcastin tuotanto on aika raskasta. Onko uutismediankaan järkeä tehdä podcast, jonka jokainen jakso vanhenee saman tien?” —Riikka Virranta teKijä Tällä palstalla ihmiset kertovat työstään. Toimittaja, tuotantoyhtiö Jaksomedian perustaja ja entinen toimitusjohtaja Veera Luomaaho kertoo, miten konseptoidaan podcast. ”Tee podcast vain aiheesta, jota rakastat” ve Sa la it in en C 1—2021 Suomen leHdiStö 25 C
teoria & Käytäntö Viestivirrasta irtautuminen on tärkeä etätyötaito teoria väittää Työja vapaa-ajan väliin jää kasvava ”ei kenenkään maa”, sosiaalinen media. Etätyössä rajat pitää vetää itse. ODOTUKSET toimittajien tavoitettavuudesta muodostuvat käytännössä usein lähiesimiesten ja kollegoiden toiminnasta. Jopa saman toimituksen esimiehillä saattaa olla erilainen linja sen suhteen, kokevatko toimittajat velvoitetta olla tavoitettavissa työajan ulkopuolella. Etätyö pakottaa työntekijät rajaamaan itse työja vapaa-aikaansa, koska siirtymä paikasta toiseen ei enää merkitse työajan rajoja. Viestintäteknologian kehitys luo koko ajan uusia muotoja, joilla työasiat seuraavat vapaa-ajalle. Camilla Suortin maisterintutkielman mukaan viestintävälineillä häivytetään ja luodaan samanaikaisesti työja vapaa-ajan rajoja. Suortti haastatteli tutkimukseensa suomalaisen mediakonsernin työntekijöitä neljässä eri toimipisteessä. Toimittajat ovat usein erityisen sitoutuneita työhönsä. Valtaosa pitää vapaa-ajan rajalinjan vapaaehtoisesti huokoisena eli päästää siitä valikoidut työasiat lävitse. Huokoisuuden aste vaihtelee toimittajien välillä. Osa esimerkiksi haluaa, että iltavuoro ottaa yhteyttä, jos heidän juttujaan editoidaan voimakkaasti, osa ei. Työaika erotetaan vapaa-ajasta yleensä työsähköposteihin vastaamisella ja läsnäololla esimerkiksi Teamsissa. Työja vapaa-ajan rajalinjojen väliin jää kuitenkin kasvava ”ei kenenkään maa” – sosiaalinen media. Somekäytöstä osa on puhdasta viihdekäyttöä, osa suoraan työhön liittyvää ja osa näiden välimaastossa. WHATSAPPja Messenger-ringit tuovat työasiat yhä useammalle koti-iltoihin, harrastuksiin ja viikonloppuihin. Toimitusten viestiringeissä vaihdetaan työvuoroja ja sovitaan juttukeikkoja sekä puidaan työasioita. Whatsapp on tyypillinen työja vapaa-ajan hämmentäjä, koska samoissa ketjuissa keskustellaan työkavereiden kanssa usein myös yksityiselämän asioista. Työntekijät kuuluvat ryhmiin, koska eivät halua joutua keskustelujen ja asioiden ulkopuolelle. Moni ei myöskään malta uteliaisuuttaan olla lukematta, kun viesti kilahtaa puhelimeen – kellonajasta riippumatta. Suortin tutkimuksen mukaan moni toimittaja kokee, että vapaa-ajallakin pitää vähintään vastata uutispäällikön soittoihin ja ehtiessään seurata pikaviestisovelluksia. Monen mielestä omasta jutusta käytävää somekeskustelua on suotavaa seurata vapaa-ajalla, vaikka työnantaja ei tähän suoraan velvoitakaan. MOBIILITEKNOLOGIAN käyttöön toimitustyössä liittyy paradoksi: mobiililaitteiden piti kasvattaa tietotyöntekijöiden autonomiaa vapauttamalla heidät konttorista. Toisin kuitenkin kävi. Osa kokee velvollisuudekseen työskennellä tarvittaessa aina ja kaikkialla. Digitalisaatio on tuonut kaikkien työhön kokonaistyöajan piirteitä. Tutkimuksen mukaan tietotyöntekijöiden tärkeäksi työelämätaidoksi on noussut irrottautuminen sosiaalisesta mediasta. Jatkuva tavoitettavuus sopii joillekin ja joihinkin elämäntilanteisiin, mutta ei kaikille eikä kaikissa elämänvaiheissa. Moni media-ammattilainen on amatööri oman työaikansa hallinnassa median avulla. Uupunut työntekijä ei ole myöskään työnantajan etu. ? Camilla Suortin maisterintutkielma ”Viestintäteknologian hallinta työn ja muun elämän rajankäynnissä media-alalla” on julkaistu Jyväskylän yliopiston kielija viestintäteiden laitoksella viestinnän oppiaineessa. Panu Uotila Kirjoittaja on journalistiikan yliopistonopettaja Jyväskylän yliopiston kielija viestintätieteiden laitoksella. teoria Whatsappja Messenger-ringit tuovat työasiat yhä useammalle koti-iltoihin, harrastuksiin ja viikonloppuihin. Käytäntö ” Ihmisten pitää tietää, milloin heiltä odotetaan tavoitettavuutta, ja jos sitä odotetaan sovittujen työaikojen ulkopuolella, siitä pitää maksaa korvaus.” 26 Suomen leHdiStö 1—2021 C
Journalisti-lehden päätoimittaja Maria Pettersson, vastasit tähän puheluun lomalta. Oletko hyvä esimerkki työn ja vapaa-ajan erottamisessa? En ole missään nimessä tässä paras esimerkki. Kannustan lehtemme toimittajia erottamaan työn ja vapaa-ajan paljon kärkkäämmin kuin itse teen. Varmaan monella pomoportaan ihmisellä on sama, että vaaditaan alaisia pitämään lomaa ponnekkaammin kuin itse pidetään. Se on typerää, koska olemme kaikki samalla tavalla ihmisiä ja jokainen tarvitsee lepoa. Pidätkö toimittajien työja vapaa-ajan sekoittumista ongelmana? Aivotyötä voi tehdä missä ja milloin vaan, esimerkiksi yöllä unettomana maatessaan ja omia juttuja miettiessään. Kyllä toimittajien on kauhean tärkeää käsittää, että työ on työtä. Ja jos työtä meinaa tehdä kymmeniä vuosia, sitä on pakko oppia rajaamaan. Työtään rakastavilla on paljon burnouteja, koska työhön on niin sitoutunut, että sitä tekee ja miettii yöt ja päivät. Moni kokee toimittajan työn olevan elämäntapa ja etätyö vain vahvistaa asiaa. Tunnistavatko ihmiset huonosti oman jaksamisensa rajat? Juuri näin. Varsinkin oman jaksamisen muutokset tunnistetaan huonosti. Ihmiset saattavat olla mahtavia ammattilaisia toimittajan työssä, mutta he eivät ole välttämättä saaneet ohjausta itsensä johtamiseen. Toivoisin, että korona-aikana tarjottaisiin eväitä ja apua siihen, miten itseä johdetaan silloin, kun ei ole työyhteisöä ympärillä tai töihin menoa erottamassa työaikaa. Tutkimuksen mukaan moni ajattelee, että hyvään toimittajuuteen kuuluu olla tavoitettavissa vapaa-aikana. Lähiesimiehet luovat käytännöt toiminnallaan, ilman että asioista olisi sovittu. Mitä mieltä olet tästä? Toimituksissa pitäisi sopia yhteisesti kaikkia koskevat reilut, yhtenäiset käytännöt, joista joustetaan tarpeen mukaan tapauskohtaisesti. Käytäntö ei saa mennä niin, että joustetaan vain tiettyjen ihmisten kohdalla ja toisten ei. Ihmisten pitää tietää, milloin heiltä odotetaan tavoitettavuutta, ja jos sitä odotetaan sovittujen työaikojen ulkopuolella, siitä pitää maksaa korvaus. Koronan pakottama etätyö jää todennäköisesti osittain pysyväksi työnteon muodoksi. Uskotko, että jatkuvasta läsnäolosta tulee toimittajien työn uusi normaali? Asia on täysin omissa käsissämme. Jos työpaikalla ei ole vielä sovittu vapaa-ajan tavoitettavuuden käytäntöjä, se täytyy tehdä nyt. Muovaamme nyt etätyökäytäntöjä, jotka saattavat olla voimassa vuosia tai vuosikymmeniä. ? Maria Pettersson on työskennellyt Journalistin päätoimittajana ja Journalistiliiton viestintäyksikön johtajana vuodesta 2018. Aiemmin hän työskenteli Euroopan parlamentissa Miapetra Kumpula-Natrin avustajana, toimittajana ja tuottajana Helsingin Sanomissa sekä Ylioppilaslehden ja City-lehden päätoimittajana. Käytäntö vastaa Toimittajien vapaa-ajan tavoitettavuuteen pitää sopia toimituksissa yhteiset pelisäännöt, jotka eivät riipu henkilöistä. Nyt muovataan etäkäytäntöjä, joista voi tulla pysyviä. 1—2021 Suomen leHdiStö 27 C
Kysely Pandemia kiihdyttää digitalisaatiota Nic Newman: Journalism, Media and Technology Trends and Predictions 2021. Reuters Institute. KORONARAJOITUKSET ovat muuttaneet mediatuotannon totuttuja tapoja ja synnyttäneet uusia, mutta vasta vuosi 2021 näyttää, miten pysyviä nämä muutokset ovat. Kolme neljästä Reuters-instituutin vuosittaiseen kyselyyn vastanneesta mediajohtajasta kertoo koronapandemian vauhdittavan heidän digitaalisia liiketoimintasuunnitelmiaan. Muun muassa etätyön ennakoidaan lisääntyvän ja ansaintamallien siirtyvän entistä enemmän kohti lukijoilta saatavia tuottoja ja verkkokaupankäyntiä tänä vuonna. Raportin mukaan tämän vuoden isona haasteena on se, kuinka toimituksissa siirrytään kriisimoodista toimivaan hybridimalliin, jossa osa työstä tehdään etänä, osa kasvokkain. Entiseen ei ole paluuta, sillä puolet uutisorganisaatioista aikoo vähentää toimitilojaan säästösyistä. Printtiliikevaihdon tai digitaalisen mainonnan varaan laskeville kustantajille ennustetaan raportissa vaikeaa vuotta. Edessä on lisää yritysostoja ja yhdistymisiä, säästöjä sekä lakkauttamisia. Kyselyyn vastasi 234 mediajohtajaa 43 maasta, myös Suomesta. —Pasi Kivioja raportti Toimittajilla hatara käsitys taloudesta Timo Harjuniemi: Asiantuntijoita vai asiansa ajajia? Suomalaisten toimittajien näkemyksiä talouspolitiikan asiantuntijuudesta. Helsingin Sanomain Säätiö. SUOMALAISET journalistit pitävät talouspolitiikkaa koskevaa keskustelua asiantuntevana mutta kaipaavat siihen lisää moniäänisyyttä. He toivovat erityisesti yliopistotutkijoita mukaan talouspolitiikasta käytävään keskusteluun. Helsingin yliopiston tutkijatohtorin Timo Harjuniemen havainnot perustuvat 19 teemahaastatteluun sekä kyselytutkimukseen, johon vastasi 42 toimittajaa. Yksi osa tutkimuksesta käsittelee toimittajia itseään talouspolitiikan asiantuntijoina. Enemmistöllä vastaajista ei ollut taloustieteellistä koulutusta. Heidän näkemyksensä mukaan toimittajien taloustuntemus on yleisesti ottaen hataraa, mutta talouspolitiikkaa käsittelevät toimittajat arvostavat kollegoidensa työtä. Suurimmat suomalaiset toimitukset hoitavat vastaajien mielestä leiviskänsä hyvin, mutta maakuntalehdissä on usein mentävä ”tiedotepohjalta”. Kun toimituksia on supistettu, niukat voimavarat näkyvät esimerkiksi näkökulmien kapeutena ja kansainvälisen näkökulman puutteena. —Pasi Kivioja raportti Printtilehdelle arvokas saattohoito Dawn McMullan: The Economics and Emotion of Reducing Print Days. International News Media Association. KORONAPANDEMIA pakottaa monet lehdet toimiin printtijulkaisujensa kannattavuuden parantamiseksi. Kansainvälisen uutismediajärjestö INMAn raportissa kuvataan kolmen yhdysvaltalaisen ja yhden saksalaisen päivälehden oppeja painetun lehden ilmestymispäivien harventamisesta. Aiemmin seitsemänä päivänä viikossa ilmestyneet lehdet vähensivät julkai supäiviään kolmeen tai vain yhteen painettuun numeroon viikossa. Raportissa todetaan, että onnistuminen vaatii enemmän kuin vain ilmestymispäivien harventamista kustannussyistä. Samaan aikaan on kehitettävä digipuolen tilauksia ja liikevaihtoa. Tärkeää on myös omien työntekijöiden, lukijoiden ja mainostajien sopeuttaminen muutokseen. Raportin mukaan parin ilmestymispäivän poisto ei ole vielä radikaali muutos, mutta jos jäljelle jää vain yksi tai kaksi ilmestymispäivää, se voi olla liian kova sokki markkinalle. Viikoittain ilmestyväksi printtituotteeksi muuttuminen on jo lopun alkua. Painetun lehden lopettamispäätöstä ei voi tehdä huolettomasti. Printtiin liittyy tunteita, joita digitaaliseen lehteen ei koh distu. Lehden tekijöille printti on osa toimialan historiaa ja kes keistä liiketoimintaa. Lukijat ja mainostajat suhtautuvat painettuun lehteen eri tavalla kuin di gitaaliseen, ja sitä on syytä kunnioittaa. —Pasi Kivioja riittävätkö tilaustuotot? 234 mediajohtajalta 43 maassa kysyttiin, tulevatko lukijoilta kerättävät tulot riittämään kaikille kustantajille vai vain pienelle vähemmistölle. Tutkimus: Journalism, Media and Technology Trends and Predictions 2021. Riittävät suurimmalle osalle Riittävät vain pienelle vähemmistölle Ei tiedä 51% 41% 8% mediaKritiiKKi Asiallinen journalismikritiikki näyttää siis kohtaavan mahdottoman tehtävän: Miten keskustella kriittisesti journalismista tarjoamatta suoria syöttöjä niille tahoille, jotka pyrkivät murentamaan luottamusta journalismiin ja samalla myös perusteltuun kritiikkiin?” Tampereen yliopiston journalistiikan professori Janne Seppänen blogitekstissään. tutKimuKset 28 Suomen leHdiStö 1—2021 C
TEKEE hyvää jutella muiden kuin toimittajien kanssa. Minua on viime aikoina kiehtonut ohjelmoijien käyttämä ”kauniin koodin” käsite. Internet on täynnä keskusteluja siitä, mitä käsite tarkalleen ottaen merkitsee, mutta useimmiten sille annetaan ainakin kaksi kriteeriä: Ensinnäkin kaunis (tai elegantti) koodi on yksinkertaista eli siinä on mahdollisimman vähän ylimääräistä. Toiseksi se on aseteltu ja kirjoitettu niin, että muutkin kuin koodin tekijä ymmärtävät, mitä kukin osa tekee. Koodarille nämä asiat ovat olennaisia. Koodia pyörittävän laitteen teho on aina rajattu, ja hyvin kirjoitettu koodi säästää tehoa muihin asioihin. Lisäksi koodarit tutkivat, jatkavat ja parantelevat toistensa työtä, joten on tärkeää, että koodin lukeminen on helppoa. Vaan hetkinen: toimituksissa ollaan aivan samassa tilanteessa. Toimituksen resurssit ovat rajalliset – useimmissa tapauksissa jopa niukat. Jokainen turha pikkuseikka vähentää niitä. Ja yhteistyön osuus toimituksissa vain kasvaa, joten on tärkeää, että toisten ihmisten työn ymmärtäminen on helppoa. TOIMITUSTYÖ on, kuten kaikki tietävät, yhtä säätämistä. Kenelle tämä asia kuuluu? Kuka ottaa kopin tuosta? Ei kai taas tehdä päällekkäistä työtä? Hienommin ilmaistuna säätämisessä on kyse kompleksisuudesta. Kahdenkymmenen vuoden muutostila on edellyttänyt toimitusten organisaatioon toistuvia viilauksia, joista jokainen on jättänyt sotkuisen jälkensä rakenteisiin ja työtapoihin. Eikä asiaa helpota, että useimmissa toimituksissa nykyaikainen verkkojulkaisu ja legacy-bisnes – lehti, tv tai radio – raksuttavat rinta rinnan, kumpikin omine vaatimuksineen ja käytänteineen. työtavat ja prosessit, aina työvuorolistoja myöten, ovat kauniita? JOHTAMISEEN kohdistuu aina ristiriitaisia odotuksia. Usein päätöksiä joutuu tekemään monen tasavahvan vaihtoehdon välillä. Siksi periaatteet ovat johtajalle tärkeitä. Vaihtoehdoista valitaan se, joka tukee omia periaatteita. Minulle tällainen ihanne on yksinkertaistaminen. Se auttaa priorisoimaan. Kun on pakotettu nimeämään työtehtävän tai -prosessin olennaisimmat osat, jää sivuun turhaa kompleksisuutta luovaa tauhkaa. Se myös vaatii, että asioihin edes yrittää perehtyä. Kuten jokainen toimittaja tietää, lyhyt juttu on vaikeampi kirjoittaa kuin pitkä, sillä asia on sisäistettävä paremmin. Samalla tavalla yksinkertaistaminen johtamisessa vaatii paitsi tiedonhankintaa myös tiedon jäsentämistä näkemykseksi. Ja vaikka joskus mutkikkaampi ratkaisu näyttäisi yksittäisen työtehtävän tai -prosessin kohdalla oikealta, voi siitä olla haittaa organisaation kokonaisuudessa. Yksinkertaistaminen tekee yhteistyöstä helpompaa ja nostaa sitä myötä tehokkuutta, joten sen tuottamat systeemihyödyt voittavat paikalliset haitat. Siksi yksinkertaistaminen, niin kuin kauneus, on itseisarvo. ? Ville Seuri Ylen uutisja ajankohtaistoiminnan sisältöpäällikkö kirjoittaa arjen johtamisesta muuttuvassa toimituksessa. väliporras Yksinkertaista, rakas päällikkö! Ohjelmoijat arvostavat erityisesti ”kaunista koodia”. Toimitusten johtamisessa voisi ottaa käsitteestä mallia. Yksinkertaistaminen vaatii tiedon jäsentämistä näkemykseksi. Jopa pienimmissä lehdissä, joissa julkaisuprosessi on vuosien mittaan hioutunut saumattomaksi, kompleksisuus astuu esiin, kun yhteistyötä muiden toimitusten kanssa syvennetään. Pitäisikö kompleksisuuden keskellä kiinnittää enemmän huomiota siihen, että H an n a Sa k ar a 1—2021 Suomen leHdiStö 29 C
GOOGLE julkaisi loppuvuodesta toimittajille uusia, erityisesti datan käsittelyyn tarkoitettuja työkaluja. Eniten palstatilaa Journalist Studion työkaluista sai Pinpoint, joka hyödyntää tekoälyä ja koneoppimista auttaakseen toimittajia seulomaan tutkittavaa materiaalia, kuten suuria asiakirjamassoja. Vähemmälle huomiolle jäi, että samaan aikaan Google laajensi toimittajien mahdollisuuksia seurata, mitä hakuja verkkokäyttäjät tekevät juuri nyt. Lisäksi Google alkoi julkaista Google Trends -uutiskirjettä, jota toimittaa News Labin kokenut datatoimittaja Simon Rogers. SE, ettei hakukonedatan laajempi avaaminen herättänyt keskustelua, on ymmärrettävää. Hakuihin on reagoitu lähinnä silloin, kun jokin vanha juttu on noussut luetuimpien uutisten joukkoon hakukoneliikenteen vuoksi. Piikki liikenteessä on havahduttanut toimituksen huomaamaan, että aihe tai haastateltava on jostakin syystä taas ajankohtainen – yleensä rikosepäilyn, uramuutosten tai vaikkapa avioeron vuoksi. Muuten haetuimmat aiheet ovat yleensä olleet niitä, jotka ovat juuri nyt mediassakin pinnalle. Nämä aiheet erottuvat myös median omasta analytiikasta tai muiden medioiden someseurannasta. PITKÄÄN jatkuvat uutisaiheet ja hetki hetkeltä etenevien seurantajuttujen suosio muuttavat kuitenkin tilannetta. Koronaepidemian tai Yhdysvaltain vallanvaihdon kaltaisten aiheiden seurannassa päivittäin kertyvä hakukonedata voi nostaa esille näkökulmia, joita media ei välttämättä itse ole vielä käsitellyt tai joiden käsittely voi tuntua uutisdeskissä jo turhalta, koska ”onhan aiheesta kirjoitettu”. Koronavirusta koskevat haut ovat tästä hyvä esimerkki. Suomessa tehtiin alkuvuodesta paljon hakuja influenssarokotuksista koko maassa ja eri kunnissa. Googlaajat ovat selvittäneet, miten paljon influenssarokotuksia annetaan, kuinka kauan tähän normaa listi menee ja paljonko rokottaminen maksaa – todennäköisesti verratakseen näitä tietoja tietoihin koronarokotusten aikataulusta. Myös D-vitamiinia koskevat haut lisääntyivät uudelleen. Paikkakuntakohtaisissa hauissa näkyi samalla epätietoisuus, onko D-vitamiini loppu tai voiko liian suurista annoksista olla haittaa. Tällainen data on toimitusten helposti hyödynnettävissä. Se myös auttaa taistelussa valeuutisia vastaan: mitä parempi tuntuma toimituksilla on siitä, mikä näkö kulma verkossa nyt kiinnostaa, sitä varmemmin se pystyy tarjoamaan aiheesta tarkistettua tietoa. Aihetta joka tapauksessa seurataan. Tähän myös Google pyrkii: hakukoneyhtiö toivoo, että se voisi suositella aina uusimpia uutisia haetuimmista aiheista. Datan avaaminen ei ole siltä pyyteetöntä – mitä relevantimpaa ja tuoreempaa tietoa hakija saa, sitä tyytyväisempi hän todennäköisesti hakukoneeseen on. ? Silja Tenhunen Journalisti ja ohjelmistoyhtiö Anygraafin asiantuntija kirjoittaa yleisöymmärryksestä ja toimitustyön kehittämisestä. rivien välissä Hakukonedata käyttöön Googlen trendidataa on pidetty vaikeasti hyödynnettävänä journalismissa. Koronapandemia ja entistä pidempään seurattavat uutisaiheet muuttavat tilannetta. ”Mitä parempi tuntuma toimituksilla on siitä, mikä näkökulma verkossa nyt kiinnostaa, sitä varmemmin se pystyy tarjoamaan aiheesta tarkistettua tietoa.” H an n a Sa k ar a 30 Suomen leHdiStö 1—2021 C
nimitys Anu-Elina Lehti: Talous journalismi on keskimäärin tylsää HS Vision tuottaja lähettää terveisiä Arno Ahosniemelle ja paljastaa, että talousjournalisti voi olla ilman korkokenkiäkin. tekSti Riikka Virranta Asteikolla 1–10, kuinka tärkeä toimittajan brändi mielestäsi on? Tarvitaan kahdenlaisia toimittajia. Usein vähemmälle huomiolle jäävät ei-bränditoimittajat – esimerkiksi kaltaiseni tuottajat, jotka säätävät kaikkea mutta eivät näy ulospäin. HS Visiolle tietysti bränditoimittajat ovat tärkeitä, koska iso osa lukijoista on somessa ja haluamme näkyä siellä. Miten ”nuorille ammattilaisille” suunnattu talousjournalismi eroaa muusta talousjournalismista? Tarkoitus on tehdä syvällistä ja näyttävää journalismia. HS Visiota tehdään täysin digi edellä. Meillä on myös vähän provokatiivisempi ja uskaltavampi näkökulma asioihin. HS talous avaa asiat kaikille suomalaisille kuten nytkin. HS Visio taas antaa uutta ihmisille, jotka tietävät mitä tarkoittaa futuurikauppa ja ovat jo sisällä kryptovaluutoissa. Mikä suomalaisessa talousjournalismissa on pielessä? Se on keskimäärin aika tylsää asiapenttijournalismia, vaikka talous liittyy ihan kaikkeen. Kauppalehti Option kasvattina haluan tehdä visuaalisesti upeaa talousjournalismia aikakauslehtinäkökulmalla. Olet työskennellyt Vihreässä Langassa. Onko ympäristö talousjournalismin sokea piste? Ei enää missään tapauksessa. Ympäristö ja yhteiskuntavastuu ovat nousseet kaikkiin suurimpiin pöytiin. Juuri luin ison jutun Financial Timesista, miten ympäristöaktivistit haastoivat Shellin oikeuteen, koska sen strategia on kiihdyttää ilmastonmuutosta. Ympäristöasioiden nousu talousjournalismin keskiöön olisi toki voinut tapahtua jo paljon aikaisemmin. hs Vision 11 tekijästä viisi tuli Alma Talentilta niin kuin sinäkin. Millaisia terveisiä lähetät Arno Ahosniemelle? Arno Ahosniemelle lähetän lämpimiä terveisiä ja kiitoksen luottamuksesta. En olisi tässä tänään, ellei Arno olisi palkannut Kauppalehteen Vihreän Langan toimittajaa. Jatkakaa vaan villien korttien palkkaamista! Mikä oli tärkein oppisi Alma Talentissa? Ei tarvitse näyttää eikä kuulostaa varteenotettavalta talousihmiseltä ymmärtääkseen asioista jotain. Ei tarvitse käyttää jakkupukua tai korkokenkiä. Kelpaa ihan omana itsenään. Mitä haluaisit sanoa ensimmäiseen alan työpaikkaan tulleelle nuoremmalle itsellesi? Että älä masennu pätkätöistä – mähän tein pätkätöitä lähes 15 vuotta. Välillä meinasi usko loppua, mutta tässä sitä ollaan. Jälkeenpäin olen ajatellut, miten valtavasti iloa on siitä, että on tehnyt monenlaista sekä hankkinut verkostot ja ymmärrystä erilaisista työyhteisöistä. ? Anu-Elina Lehti aloitti tammikuussa tuottajana Helsingin Sanomien uudessa talousbrändissä HS Visiossa. Hän siirtyy tehtävään Alma Talentista, jossa työskenteli muun muassa Kauppa lehti Optiossa ja viimeksi Kauppalehti Faktan toimituspäällikkönä. ryhMäytyMistä korona-aikana. Anu-Elina Lehti kertoo, että HS Vision tekijät ovat olleet erikoisluvalla lähitöissä lanseerausvaiheen. ”Istumme maskit päällä eri puolilla auditoriota”. r io g an d ar a 2021 Ilmestyy Aineistot Varaukset # 2 17.3. 5.3. 26.2. # 3 21.4. 9.4. 2.4. # 4 7.6. 14.5. 7.5. # 5 18.8. 6.8. 30.7. # 6 22.9. 10.9. 3.9. # 7 27.10. 15.10. 8.10. # 8 8.12. 26.11. 19.11. Vuonna 2021 ilmestyy kahdeksan painettua numeroa ja viikoittainen uutiskirje. Kesäkuussa ilmestyvä numero 4/2021 on alan tilastoja kokoava tuhti erikoisnumero, joka pyörii pöydillä pitkään. Suomen Lehdistö tavoittaa lehtitalojen päättäjät. Sitä seuraavat paperilla ja verkossa ne, jotka haluavat tietää, mitä uutismediassa tapahtuu. Pyydä tarjous ilmoituksesta mediamyynnistä. Rekrytointimainokset jäsenlehdille jäsenhintaan. Mediamyynti Timo Järvenpää timo.jarvenpaa@parnet.fi 0400 242 131 ILMOITA SUOMEN LEHDISTÖSSÄ, TAVOITAT UUTISMEDIAN AMMATTILAISET 1—2021 Suomen leHdiStö 31 C
B YMMÄRRÄ UUTIS MEDIAASI. Suomen Lehdistö kertoo media-alan kehittämistyöstä, edelläkävijöistä ja trendeistä. Tilaa lehti nyt tarjoushintaan vain 39 euroa vuosikerta. suomenlehdisto.fi C a