HELSINKI WWW.NETTIKULTA.FI Asiakkaiden suosittelema Tule ilman ajanvarausta tai varaa aika puh. 044 9877 049. Teemme myös kotikäyntejä. Lapinlahdenkatu 19, Helsinki ma-pe 10-16, la-su ja iltaisin sop. mukaan KULTAA & HOPEAA OSTAMME KATSASTUSHUOLLOT • PAKOKAASUMITTAUKSET • KÄYNTIVIAT Takkatie 11, PITÄJÄNMÄKI Puh. 09-3405497, 0400-699937 ? esa.harklin@elisanet.fi JARRUJEN KUNNOSTUS • ALUSTAT • LATURIT • STARTTIMOOTTORIT AUTOPALVELU HARKLIN OY Huoltaa ja korjaa autosi joustavasti ja ammattitaidolla. Yrityksemme sijaitsee hyvien liikenneyhteyksien ulottuvilla, Helsingin Pitäjänmäella aseman vieressä. 25 VUOTTA HUOLENPITOA AUTOSTASI Nro 06 » 17.3. – 30.3.2022 TIETOKONEHUOLTOA Windows päivitykset uusimpaan versioon säilyttäen tiedostot, vaihdamme hitaat levyt uusiin SSDlevyihin. Korjaamme saranat, näytöt, näppäimistöt, virtalähteet ym Palvelemme Suomeksi, på Svenska, in English Håt Data Huolto Oy Vaasankatu 15 00500 Hki hotdata@saunalahti.fi www.hatdata.net Lehti ilmestyy kahdesti kuukaudessa Myöhästyneet jäähyväiset lapsuuskodille s.3 RATIKKA NELOSEN PALVELUKARTTA s.5 Hae mukaan Senioripysäkin terapeuttiseen keskusteluryhmään. Saat vertaistukea ja uusia näkökulmia elämään. Voit osallistua myös etänä. Apu on maksutonta. Hae mukaan: helsinkimissio.fi/senioripysakki tai p. 09 2312 0260 Tuntuuko arki yksinäiseltä? Lue, tutustu ja ihastu! Käsissäsi on yli 30 vuotta ilmestyneen Puoli kaupunkia lehden uusin numero. Painettua, käsissä mukavasti rapisevaa lehteä ei monien mielestä voita mikään. Kaksi kertaa kuukaudessa ilmestyvän lehtemme löydät hyvin palvelevista kaupoista oman kulkureittisi varrelta Ole hyvä!
2 | PUOLI KAUPUNKIA Yhteystiedot Puoli Kaupunkia on riippumaton ilmaisjakelulehti. Lehti ilmestyy joka toinen torstai, force majeure -varauksin. Toimituksen vastuu virheellisistä tai julkaisematta jääneistä ilmoituksista rajoittuu enintään ilmoitushintaan. Huomautukset on tehtävä kahdeksan (8) päivän kuluessa lehden ilmestymisestä. Lehti ei ole velvollinen säilyttämään tai palauttamaan materiaalia ilman sopimusta. Puoli Kaupunkia OSOITE: Hämeentie 103 E, 00550 PUHELIN: 0400 408 199 INTERNET: www.puolikaupunkia.fi PÄÄTOIMITTAJA vt: Jukka Kuusanmäki Puh. 09-2600107 jukka.kuusanmaki@ letterbox.fi TAITTO: Petra Haukkala PAINOPAIKKA: BotniaPrint, Kokkola ILMOITUSHINNAT: Koko painoksen tekstissä 1,95 e/pmm, tekstin jälkeen 1,10 e/pmm. Hintoihin lisätään alv. +24 % ILMOITUSMYYNTI: Puh. 0400 408 199 ILMOITUSTRAFIIKKI: ilmoitukset@ puolikaupunkia.fi Viikon Kuva Voimattomuus vandalismin ja välinpitämättömyyden edessä Kauko Vanajas Astun kadulle ja pian törmään ensimmäiseen masentavaan näkyyn...bussipysäkin lasit makaavat maassa tuusan nuuskana...matka jatkuu ja ohitan kadunvarren roskiksen.. joka ei ole edes täyteen sullottu...silti pikaruokapussit ym. lojuvat metrin päässä roskiksen suuaukosta. Eteenpäin...seuraavalla bussipysäkillä ovat noin 200 metrin päässä sijaitsevan marketin ostoskärryt...onko haluttu päästä joko bussipysäkin tai kodin läheisyyteen mukavasti ostosten kanssa käsiä sen kummemmin rasittamatta. Vastaavien välinpitämättömyydestä ja turhautumisesta kertovien tekemisten listaa voisi nykypäivänä jatkaa rasittavan pitkälle. Puistonpenkit heivataan mereen, parinkymmenen auton pellit ja ikkunat hajoitetaan kertaheitolla, koulut tuikataan tuleen ja niin edelleen. Vuosia sitten joutuivat Audi-merkkisillä autoilla ajavat suoranaisen vihan kohteeksi. Yksi osatekijä oli tietenkin pikkutytön yli ajaneen Audi-kuljettajan pahoittelu siitä ettei mediassa tuotu esille hänen autonsa mallin olleen arvokkaampi ja teholtaan suurempi kuin lehdissä mainittu perusmallinen surmaväline. Tämä harmitti häntä suuresti, mikä kuvastaa jo täydellistä ääripäätä nykyään laajasti esiintyvästä minäja mulle kaikki ja heti-ajattelusta. Voimattomuus masentaa Mitä ajattelevat mainituilla tavoilla käyttäytyvät? Mistä tämä omavaltaisen oman käden oikeutus ammennetaan? Kyllähän syrjäytymisen aiheuttaman turhautumisen ymmärtää, mutta eivät kai muiden kanssaihmisten arvoja loukkaavat käsittämättömät purkautumiskeinot ole oikeita ratkaisumalleja. Toleranssirajat madaltuvat madaltumistaan ja hirveimmillään johtavat henkirikoksiin, jopa omassa perhepiirissä. Tilastot kertovat todella karua kieltä viimemainitulta alueelta. Yritetään parantaa tilannetta omalla esimerkillä Kaikkea toivoa ei kannata heittää. Pienin jokapäiväisin elein voimme osaltamme purkaa omaa edellämainittujen kielteisten käyttäytymismallien aiheuttamaa turhautumisen tunnetta, kun tunnemme olevamme voimattomia niiden kitkemisessä. Ajoin sohjoisena päivänä Eteläistä Rautatiekatua liikennevaloihin pysähtyen. Iäkäs naishenkilö taisteli rollaattorinsa kanssa suojatien viimeistä osuutta lumeen juuttuneena. Hänet ohitti naishenkilö oletettavasti teini-ikäisen poikansa kanssa. Avasin auton ikkunan ja huusin heille että auttaisivat rollaattorilla liikkuvaa. He kääntyivätkin takaisin ja menivät auttamaan. Mikseivät he voineet alunperinkin toimia kun olivat nähneet ikäihmisen ahdingon? No, he joka tapauksessa toimivat ja saivat sekä itselleen, autetulle ja minulle hyvän mielen. Suomalaiset ovat onneksi yhä enenevässä määrin alkaneet halailla toisiaan tervehtiessään ja antaessaan henkistä tukeaan kanssaihmisilleen. Se on hienoa ja erittäin toivottavaa käytöstä. Se ei myöskään maksa mitään eikä maksa hymykään, jota totta totisesti voisi viljellä huomattavasti enemmän. Kohtelias oven avaaminen tai oven avaamisesta kiittäminen, tervehtiminen, reipas (ei oho!) pahoittelu kun sattuu vaikkapa vain vahingossa tönäisemään toista ja kaiken kaikkiaan kanssaihmisten huomioiminen ovat esimerkkejä hyvän käytöksen peruselementeistä. Jos näet että naapurillasi on vaikeuksia käydä kaupassa liikkumisvaikeuksien takia tarjoudu silloin tällöin kuljettamaan hänet autollasi kauppaan ja takaisin. Tämä on sitä kolmannen sektorin käytännön toimintaa, jonka voi hetkessä omalla päätöksellä toteuttaa. Voimme "taistella" negatiivisia ilmiöitä vastaan omalla positiivisella, ihmismyönteisellä tavalla. Se ei ole vaikeaa vaan luontevaa. Kauko Vanajas Kevätauringon palvojia Kaivopuistossa 1970-luvulla. Kuva Bonin Volker von, Helsingin kaupunginmuseo. SEURAAVAT NUMEROT ILMESTYVÄT: Sisällys O.K.Corralin eeppinen mittelö 6 Jojo Moyes, Natasha Lester ja Jan-Philipp Sendker tarjoavat liikuttavia lukunautintoja kevään viihderomaaneissaan 4 31.3 14.4 28.4 12.5 suljettu
PUOLI KAUPUNKIA | 3 Valokeila Rakkaasta isästäni oli omituisen hämmentävää ja surullista hyvästelllä entistä kotia kaksi vuotta sen jälkeen, kun kaksi sotaa oli käynyt seudun yli. Koska hän oli uskonut varmasti palaavansa kohta takaisin, ei isälläni ollut lähdöstä talvisodan kynnyksellä kovin tarkkaa mielikuvaa. Sen vain hän muisti, miten äitinsä otti seinältä kotitaloa esittävän taulun asettaen sen matkalaukun pohjalle. Kyynelten vieriessä isoäitini poskille murrosikäisestä nuorimmaisesta oli lähdössä toisaalta mielikuvitusta kiihottavaa seikkailun tuntua. Kahden vuoden poissaolon jälkeen hädin tuskin 17-vuotias teini oli kuorma-auton lavalla lähestymässä lapsuuskotiaan. Kotiseudun takaisinvaltauksen jälkeen hänelle oli näet tarjoutunut mahdollisuus palata takaisin ja liittyä Terijoen Ilmasuojelukomppaniaan toimien 1941 – 1942 vartiointija desantintorjuntatehtävissä. Isäni oli varmasti huojentunut siitä tiedosta, että kotitalo oli kuulemma kuin kohtalon oikusta säästynyt. Saapuessaan hänen kurkkuunsa nousi toisaalta kuin ahdistava pala havaitessaan useimpien lähinaapureiden talot raunioina. Hänellä oli tunne, kuin ankara sairaus olisi runnellut vanhat, rakkaat tuttavat miltei tuntemattomiksi, mutta jotka hauraudessaan koittivat silti hymyillä tuskiensa läpi. Komppanialainen hyppäsi kuorma-auton lavalta tielle entisen porttinsa luona. Betoninen kellari, punainen saunarakennus ja puuvaja olivat jokseenkin entisellään. Toisaalta ruohottuneiden käytävien hiekka näytti oudon samealta, sillä sitä ei oltu välillä uusittu. Kotitaloon johtavaa käytävää myötäilevä kukkarivistö oli pahasti ruohottunut. Ensimmäiset yöpakkaset olivat harventaneet niitä ja talvisodan aikaiset paukkupakkaset paleltaneet lähes kaikki omenapuut. Kotitalon portailla hän koetteli vanhasta tottumuksesta, josko ulko-oven avain löytyisi tutun ikkunakehyksen takaa pienestä naulasta. Pappani ymmärsi, ettei aikomuksessa ollut järkeä tajuten vasta myöhemmin, että tuhansia vihollissotilaita oli astellut samoja portaita ja koetellut kaikki mahdolliset piilopaikat kätkettyjen aarteiden toivossa. Hän empi astua sisälle puolihämärään eteishalliin, olihan hän ikään kuin jäähyväiskäynnillä vainajan luokse. Eteinen oli kumman alaston ja oudon epäystävällinen ilmeeltään, sillä naulakot ja asiaankuuluvat tavarat puuttuivat. Päällimmäisenä isälleni tuli mieleen isoisäni erilaiset kävelykepit, kuten esim. koristeellisemmat hopeahelainen ebenholz-keppi tai norsunluuveistoksella varustettu komeus. Viereisessä huoneessa kaikki oli kutistunut merkillisen pieneksi; lattian korkkimatoista olivat tutut kuviot kuluneet pois ja seiniä verhosi uusi kirkuvanvärinen tapetti. Sisemmälle siirtyessään häntä hieman järkytti kaiken tutun poissaolo. Sen sijaan olohuoneen seinällä tervehti pari naapurimaan mahtimiestä kookkaina painokuvina. Olohuoneen ikkunasta näkyi, että aikoinaan kenraali Boismannille kuulunut huvila oli säilynyt vaurioitta. Isäni muisti, miten hän kävi isänsä kanssa ostamassa Boismannin leskeltä hienon sveitsiläisen pistoolin itse kenraalin menehdyttyä syöpään. Hänellä oli muistikuva kenraalin hautajaispäivän surukulkueesta, pyhästä suitsutuksesta, jonka väkevä tuoksu levisi ja kuoron sointuva messuaminen kantautui kauas ympäristöön. Seuraavaksi oli vuorossa suurten ikkunoiden kattama valoisa ja avara veranta, joka oli miltei entisellään. Varsinkin rajujen ukonilmojen aikana se oli kokoontumispaikka, josta käsin seurattiin silmä tarkkana luonnon mahtavaa näytelmää ikkunalasien helistessä. Isoisäni työhuoneen ja keittiön väliseen seinään oli lisätty ylimääräinen ovi. Korkean kirjahyllyn sijaan näkyi vain yksitoikkoista ruusutapettia. Poissa olivat irtaimet, jopa entiset tapetitkin; vain ihanasti lämmittänyt pystyuuni oli entisellään. Sen hetkisten kalusteiden perusteella toimistohuone olisi arvattavasti palvellut jonkinlaisena virastona. Keittiö oli niin pahoin runneltu, ettei sitä tuntenut enää entiseksi lisättyjen väliseinien ja nurkkaan kyhätyn käymälän takia. Kerran se oli kodin sydän lämmin, elämää ja toimintaa sykkivä keskus. Sitten isäni siirtyi keittiöstä eteiseen ja nousi portaita yläkertaan. Hän oli jo alistumassa siihen, että lapsuuskoti eli enää vain mielessä rakkaiden muistojen ja mielikuvien kautta. Koulupoika oli ikään kuin tuntevinaan vaseliinin heikon tuoksun. sillä Tonterin Mummu tuli kerta toisensa jälkeen kaukaa samannimisestä Kivennavan kylästä hieromaan isoisäni reumatismista kärsiviä hartioita matkaten korkeasta iästään huolimatta jalkapelillä. Makuuhuoneen jälkeen oli poikien sivuhuoneiden vuoro, jotka kaikki loistivat tyhjyyttään, sillä niissäkään ei ollut jäänteitä entisestä. Vaikka huoneet olivatkin autiot ja vieraat, tuntui isästäni silti, kuin piilossa olisi ollut jotakin entisestä rakkaasta kodista. Tuo lohduttava tunne valoi syksyn koleuteen lämpöä ja elvytti muisteloita…Yksi oli muistikuva Kannaksen autuaallisesta kesäpäivästä, jolloin avoimesta ikkunasta tulvahti huoneeseen niitetyn heinän tuoksua ja heinäsirkkojen sirinää. Oli jälleen uusi heinäkuun aamu auringon ja veden palvojalle merenrannalta kantautuessa rytmikäs kohahtelu maininkien tavoittaessa rantalipin. Isäni erotti alhaalta keittiöstä epätavallisia ääniä. Kala-Juhana oli tullut suoraan rannasta kauppaamaan juuri merestä nostettuja kaloja. Hän kuului miltei maisemaan, sillä satoi tai paistoi, hän teki matkaa eri kulkuneuvoilla harjoittaakseen elinkeinoaan. Iltaisin kalanpyynnin sijasta hän pyyti ihmissieluja Pelastusarmeijan uniformussa. Pienen pojan maailmankuvaan tuli kuitenkin outo särö, kun hän kuuli, että rauhallinen ja sävyisästi haasteleva Kala-Juhana olisi saanut nuorena pitkän vankilatuomion taposta. Koleana ja sumuisena syysaamuna pojankloppi heräsi eteisestä kantautuvaan kiihkeään puhetulvaan. Tulija oli kalakauppias Nissisen emäntä, joka kertoi järkyttyneenä, että hän oli ajopuita rantalipiltä kerätessään miltei törmännyt miehen ruumiiseen ja pyysi soittamaan poliisin. Vainaja osoittautui myöhemmissä tutkimuksissa Aleksander Pipikoviksi, Neuvostoliiton kansalaiseksi, jonka ruumiis oli ajautunut Käkösenpään rantaan Pietarista tai Kronstadtista käsin. Aikuiset surkuttelivat miesparan kohtaloa, mutta tiedä häntä, oliko Pipikov tullut nauttineeksi liikaa vodkaa ja liukastunut satamalaiturilta mereen, oliko hänen poliittinen karrieerinsa johtanut umpikujaan vai oliko hän kenties kokenut rakkaudessaan pettymyksen? Harmaantunut kesänviettajä Ukko Seljenowsky asteli päivittäin postikonttoriin keskikylälle noutamaan Bulgariasta tullutta sanomalehteään. Hän oli herrasmies kiireestä kantapäähän, valkoisessa hellepuvussaan, hieno panamahattu päässään. Ukko Seljenowsky valitsi kesähuvilakseen upean linnamaisen luomuksen. Hän omisti melkoisia maa-alueita ja lukuisia kiinteistöjä, joita hän palasi isännöimään Sofiaan syksyisin. Seljenowsky eli erakkona, vaikka hänellä oli suomalainen taloudenhoitaja, joka toimi talvisin huvilanvartijana. Hän ei näyttänyt sanottavasti tuntevan kyläläisiä, ei seurustelevan kenenkään kanssa, ei vastaanottavan vieraita eikä järjestävän vieraskutsuja. Tässä pienikokoisessa ja pistäväkatseisessa miehessä oli jotakin salaperäistä, ehkä hieman pelottavaakin. Aprikoitiin sitä, mikä sai Ukon uhmaamaan keväisin pitkän matkan vaivoja ja palaamaan yhä uudelleen Kannakselle. Joku tiesi kertoa, että asumalla vajaan puoli vuotta kummassakin maassa hän säästyi verotukselta. Joku toinen puolestaan tiesi, että Ukko Seljenowsky olisi kiduttanut vaimonsa hermoromahdukseen saakka ja lopulta hengiltä, eikä mies siten saanut tunnolleen rauhaa, vaan koetti ympäristönvaihdolla lieventää kalvavaa tuntoa. Pojanmieli kuvittelikin, että ylevää kesähuvilaansa ympäröivään loisteliaaseen puutarhaan olisi kätkeytynyt jokin kammottava salainen murhenäytelmä, joka sai bulgarialaisen kesävieraan palaamaan sinne yhä uudelleen… Kun syksyinen aurinko oli murtautumassa esiin pilvien takaa ja alkoi leikitellä kotikoivujen lehvistössä, oli aika herätä jälleen täyteen tietoisuuteen. Isäni siirtyi pihalle ja lähti astelemaan meren rantaan vievää, pääosin tiheää kuusikujaa pitkin. Tuolla puolen kilometrin matkalla hän kuvitteli tuntevansa vielä aluskasvillisuuden sykähdyttävän tutun tuoksun. Isukkini oli miltei kuulevinaan pesimispuuhissa olevien lintujen lakkaamatonta laulantaa ja sirkutusta, vaikka tosiasiassa nehän olivat tähän aikaan vuodesta etelässä. Hänellä oli silti kipeän onnellinen, autuas olo. Saavuttuaan rantaan isäni sukelsi kuusikon varjosta syysaurinkoa kipenöivälle hietikolle. Hän erotti Kronstadtin linnoitussaaren ja näki Yhinmäen kaukaisen rannikon. Rajajoen takaa erottui valkeana läikkänä tutussa horisonttiviivassa Siertarjoen kylpyläpaviljonki. Vaikka meri oli peilityyni, rauhallinen olotila niin ikään rikkoutui. Isäni erotti sotalaivan silhuetin ja Kronstadtin suunnasta kuului lentokoneen surinaa. Totlebenin linnakkeelta Leningradin suunnasta kantautui pari tykinlaukausta. Idylli ei kuitenkaan ollut vielä ohi pienten maininkien kohahdellessa rytmikkäästi rantalipillä. Sitten merta leikkaava piikkilankaesteen jatkuva vyö oli kuin viiltävä epäsointu hiljaisuudessa sen myötäillessä meressä rantaviivaa niin pitkälle kuin silmä saattoi erottaa. Isäni heittäytyi hiekalle ja ummisti silmänsä. Hän näki itsensä vuosien saatossa; hiekkalinnoitusta rakentamassa, puroa patoamassa, soutamassa päin myrskylaineita, luistelemassa ja kiipeämässä mahtavien ahtojääröykkiöiden harjalle. Nuorukainen näki leikkitoverit, veljet, serkut ja monet muut tutut hahmot – ja hänen oli hetken hyvä olla. Sitten miltei hätkähtäen isäni muisti jotakin pelottavaa, kun poikajoukkonsa koki ennen toisen maailmansodan syttymistä jotakin kummallista ja kohtalonomaista samalla rannalla. Eräänä kesäaamuna lähestyi pitkin rantaviivaa tuskin kuuluvasti havisten mahtava päiväkorentojen saattue. Päivän parin ajan solui poikapoppoon ohitse niiden auringossa välkehtivä, lähes loppumaton virta, jolle ei näyttänyt tulevan lainkaan loppua. Vanhat ihmiset selittivät vakavina sen merkitsevän suurta onnettomuutta, sotaa ja kärsimyksiä. He nuoret nauroivat huolettomina, sillä huomispäivä näytti turvalliselta ja valoisalta… Iskäni oli viipynyt ajatuksissaan jo pitkään rannalla kunnes aurinko hipoi puidenlatvoja. Hän lähti astelemaan kuusikujan hämärässä kotitalolle päin. Isäni ei tahtonut mennä enää sisälle, mutta kaartaessaan ulko-oven ohi hän huomasi jonkun tulevan ulos talosta. Tulija oli keski-ikäinen luutnantti, joka asiallisesti selitti hakevansa sopivaa taloa komendatin virastoa varten päätyen tähän huvilaan. Isä kulta tunsi jonkinlaista ylpeyttä ja samalla kiitollisuutta tuntematonta luutnantia kohtaan tämän selostaessa talon tarjoamia ilmeisiä etuja – sen sijaintia, sopusuhtaisuutta ja jokseenkin hyvää kuntoa – Tässä oli minun kotini, virkkoi nuorimies luutnantille. Myöhästyneet jäähyväiset lapsuuskodille Tämän artikkelin ajankohta on jatkosodan ensimmäinen vuosi 1941. Se perustuu edesmenneen isäni Esko Mannermaan kirjoitukseen nostalgisesta ja melankolisesta jäähyväisvierailustaan entiseen lapsuuskotiin sodan runtelemalla Terijoella, Karjalankannaksella. Alkuperäinen teksti ja kuvat: Esko J. Mannermaa (k.) Toimitus: U. Jutta Mannermaa – Rishi ? Pentti Mannermaan piirustus vartiointija desantintorjuntatehtävissä jatkosodan aikana toimineesta Eskoveljestään (1942). Lähde: Esko Mannermaa (k.) ? Pentti Mannermaan piirtämä kortti perheen Terijoen kotitalosta (sotarintama, Suomi, 1941). Lähde: Mannermaiden sukuarkisto ? Juuriltaan revitty Mannermaan perhe synkähköissä tunnelmissa ennen jatkosodan alkamista; Hilja-äiti, Juuso-isä, kuopus Esko vasemmalla ja keskimmäinen poika Olli oikealla, kummatkin sittemmin jatkosodan veteraaneja. Esikoinen Pentti keskellä menetti henkensä seuraavana vuonna tiedustelulentäjänä vihollisen tulituksesta (Lahti, 1941). Lähde: Esko Mannermaa (k.)
4 | PUOLI KAUPUNKIA Kirjat Ristikko Osallistu arvontaan Vapaa-aika Palauta kuva ristikosta nimesi ja yhteystietojesi kera 28.03.2022 mennessä sähköpostilla osoitteeseen: ristikko@letterbox.fi Ristikon lähettäneet osallistuvat arvontaan. Puoli Kaupunkia lahjoittaa pienen yllätyspalkinnion. Postitamme palkinnon voittajalle. Viime kuukauden ristikkokisan voittaja: Annika Varsio, Helsinki – Hiski on ihan naatti sen viidenkympin jälkeen. Rysänperän jyhkeä karhu antoi kaikkensa. Suomalaisten voitelu ei Lahden MM-kisoissa 1978 mennyt aivan nappiin. Vaikka Matti Pitkänen johti miesten 50:n kilpaa 10 km:n kohdalla ja oli 30 km:n kohdalla toisena, jäi hän lopulta mitaleilta ja sijoittui neljänneksi. Juha Miedon sukset olivat vieläkin huonommin voidellut. Hänelle huudeltiin pilkkahuutoja, mutta Mietaa sinnitteli loppuun asti ja oli kisassa 44. Hän hiihteli suksillaan suoraan pukusuojaan. Kokonaisuudessaan Lahden MM-kilpailut olivat suomalaisille yllättävä menestys, kun Tapio Räisänen voitti kultaa suurmäen kisassa ja Helena Takalo johdatteli Suomen naiset huimaan hiihtomenestykseen: kultaa tuli Takalolle 5 km:n hiihdosta ja naisille viestihiihdosta. Kari: Penkkiurheilu väsyttää… TEKSTI PEKKA TUOMIKOSKI • 26.2. 1978 KUVA KARI SUOMALAISEN PERIKUNTA Jojo Moyes : Morsianten laiva Vuonna 1946 sota on ohi, ja nuoret naiset ympäri maailman alkavat täyttää sota-aikaisia avioliittolupauksiaan. Australiasta lähtevä HMS Victoria on lastattu tuhannella merijalkaväen nuorukaisella ja 650 sotamorsiamella, jotka seilaavat aviomiestensä luokse Englantiin. Laivan säännöt ovat tiukat, eivätkä ne salli morsianten ja miehistön astua toistensa asuintiloihin. Valtameren kirkkaan tähtitaivaan alla vanhojen sitoumusten merkitys uhkaa kuitenkin haalistua. Jojo Moyes sai innoituksen Morsianten laivaan isoäidiltään, joka teki aikanaan vastaavan matkan. Suomentanut Heli Naski Jan-Philipp Sendker: Sydäntemme kaihoisa syke (ilmestynyt) 12-vuotias Bo Bo asuu enonsa kanssa pienessä burmalaiskylässä. Isäänsä hän näkee kerran vuodessa, äitiään hän ei muista. Eräänä päivänä Bo Bo löytää äitinsä vanhan päiväkirjan, ja eno kertoo pojalle vihdoin tämän vanhempien riipaisevan tarinan. Tarinan kuultuaan Bo Bo päättää etsiä äitinsä. Hän luottaa siihen, että rakkaus parantaa kaikkein syvimmätkin haavat. Sydäntemme kaihoisa syke on saksalaisen Jan-Philipp Sendkerin Burmatrilogian odotettu kolmas osa. Romaani on ollut myyntimenestys ympäri maailmaa. Suomentanut Anuirmeli Sallamo-Lavi Natasha Lester: Pariisin ompelijatar (ilmestyy 28.3.) Millaisiin uhrauksiin naisen on oltava valmis matkalla miehisen muotimaailman huipulle? Pariisilainen ompelijatar Estella Bissette joutuu maanpakoon saksalaisten miehittäessä Ranskan vuonna 1940. Hänen määränpäänsä on Manhattan, taskussa vain muutama kolikko, kainalossa matkalaukku ja ompelukone ja mielessä unelma omasta ateljeesta. Vuonna 2015 australialainen Fabienne Bissette matkustaa New Yorkiin vaatesuunnittelijaisoäitinsä elämäntyönäyttelyyn. Isoäidin menneisyydestä paljastuu sydänsurujen, salaisuuksien ja rakkauden vuoksi tehtyjen uhrauksien traaginen vyyhti. Australialainen Natasha Lester kirjoittaa historian rohkeista naisista, jotka uhmaavat aikansa normeja. Suomentanut Cristina Sandu Jojo Moyes, Natasha Lester ja Jan-Philipp Sendker tarjoavat liikuttavia lukunautintoja kevään viihderomaaneissaan Rakastettujen bestselleristien Jojo Moyesin ja Natasha Lesterin tunteikkaat romaanit Morsianten laiva ja Pariisin ompelijatar vievät lukijan historian myrskyihin 1940-luvulle. Kevään odotetuimpiin viihdekirjoihin kuuluu myös kolmas osa Jan-Philipp Sendkerin koskettavasta Burma-trilogiasta. Yrittäjä? Varaa osoitteesta: kauko.vanajas@puolikaupunkia.? Onko tässä paikka sinulle?
6 | PUOLI KAUPUNKIA Eikö vaan. Tämä totuus tuli hauskasti esille aikoja, aikoja sitten, kun Kari Salmelainen vielä veti Napakymppiä. Silloin 8-vuotias tyttäreni opasti vanhempiaan. Epäilen, että vaimo ei oikein ymmärtänyt tyttäreni loogisuutta. Kala on siellä voimissaan. Iso ruodoton kalafilee kuivataan ja suolataan. Pintaan tehdään poikittaisia syviä viiltoja (puolet kalan paksuudesta). Sivele pintaan hieman ruokaöljyä ja hunajaa. Taputtele viiltoihin runsaasti curryä ja levitä sitä myös fileen pintaan. Grillaa kala foliossa tai laita uuniin. Muuta ei tarvita kuin salaattia ja/tai perunaa. Grillistä grillattuja juureksia, jotka on voideltu etukäteen hunajalla. Villin lännen tarinoita TEKSTI KAUKO VANAJAS kääntänyt kirjasta STORY OF THE GREAT AMERICAN WEST. Perjantairesepti TEKSTI PENTTI-OSKARI KANGAS KIIREAPULAINEN herrankukkaro.fi Karjapihan takana olevalla autiolla tontilla kaupungin sheriffi Virgil Earp, hänen veljensä Wyatt ja Morgan sekä heidän ystävänsä, uhkapeluri Doc Holliday kävivät tulitaistelun neljän karjapaimenen kanssa. Miehet olivat Clantonin ja McLauryn veljekset. "Hetkessä miehistä kolme poistui ajasta iäisyyteen", toitotti ensimmäisenä tapahtumasta raportoinut The Tombstone Epitaph lehti etusivun otsikollaan. Mittelön kesto oli itse asiassa vain reilut puoli minuuttia. Seurauksena oli kuitenkin kuukausia kestänyt kostonhimoinen ammuskelujen kierre. Aseiden pauke ei ollut lännessä mitenkään ainutlaatuinen ilmiö. Tuliaseiden hallussapito oli rajaseudulla paljon yleisempää kuin Yhdysvaltain itäosissa. Lännen sanomalehdet kirjoittivat jatkuvalla syötöllä kaikenlaisista aseellisista yhteydenotoista, kapakkarähinöistä, lainsuojattomien jahdeista ja rikollisuuden vastustamiseksi perustettujen epävirallisten valvontakomiteiden toiminnasta. Välillä käytiin myös klassisia eurooppalaistyylisiä silmästä silmään kaksintaisteluita. Mutta O.K. Corralin taisto oli se, josta kirjoitettiin eniten. Sen maine revolverisankareiden legendaarisimpana kohtaamisena on hyvin ansaittu, sillä siinä ruumiillistuvat jotkin rajaseudulle tyypillisimmät vihamieliset vastakkainasettelut lainvartija vastaan lainsuojaton, korttihai vastaan karjapaimen, kaupunkilaistunut kaupustelija vastaan säiden karaisema uudisasukas. Tämäntyyppinen jako vastapareihin oli kyllä jossain määrin kaukana totuudesta. Vaikka jotkut lännen tulitaisteluiden osapuolista edustivat lakia, oli jako hyviin ja huonoihin miehiin vähintäänkin hämärä. Yhteenotot perustuivat usein kuitenkin hillittömiin tunteenpurkauksiin. Useimmat mittelijöistä olivat helposti kiihtyvää häikäilemätöntä sorttia. Kun tilien tasaamisen hetki koitti, ei ollut suurtakaan merkitystä sillä kummalla puolella lakia seisottiin; heidän lakinsa oli ase ja tavaramerkkinsä refleksinomainen reagointi tiukassa tilanteessa. Tombstonessa, kuten muuallakin lännessä, pyssymiehiä olivat niin sheriffit kuin karjavarkaat. He olivat yhteisönsä kunnioitettuja jäseniä tai kaikkien halveksimia hylkiöitä. O.K.Corralin eeppinen mittelö Myrskyisänä päivänä lokakuun loppupuolella 1881, Tombstonen kaupunki Arizonassa sai todistaa villin lännen historian surullisen kuuluisaa ampumavälikohtausta. Tämän reseptin innoittajana on talvikotimme Ceylonin saaren ruokakulttuuri. KARRIKALA LASTEN SUUSTA TOTUUDEN KUULET! ? Wyatt Erap ? Virgil Earp ? Morgan Earp ? Doc Holliday ? Tombstone vuonna 1881
PUOLI KAUPUNKIA | 7 PUOLI KAUPUNKIA | 7 Liikeja palveluhakemisto Tämä ilmoitustila kolmessa 31.3, 14.4 ja 28.4 ilmestyvissä numeroissa hintaan lev. 82mm x kork. 50mm 3 x 99,00€ + alv. 24% hintaan 3 x 49,50€ + alv. 24% Varaus: kauko.vanajas@puolikaupunkia.fi -50% MYYMME MYÖS HAUTAKIVIÄ Pelastusarmeija neuvoo veloituksetta ja antaa ideoita, kun olet pohtimassa testamentin tekoa. Ota rohkeasti yhteyttä. Uusien kontaktien ja uusien testamenttimääräysten määrä on ollut viime vuosina voimakkaassa kasvussa. Monet haluavat tehdä testamentin Pelastusarmeijalle. He näkevät, että apu menee oikeaan kohteeseen, luottavat Pelastusarmeijaan ja arvostavat sen hyvin alhaista kulurakennetta. Oleellista on, että testamentissa tulee olla kirjoitettuna kyseisen henkilön oma tahto. Toinen tärkeä asia, jota korostamme on, että testamentti ei ole lupaus – sitä voi muuttaa tai sen voi peruuttaa koska tahansa. Testamenttityötä lämmöllä arvostaen Jo sana testamentti tai perintö aiheuttaa, erityisesti meissä suomalaisissa, monenlaisia tuntemuksia. Koko asia on ollut vähän niin kuin aihe, josta ei voisi edes puhua ääneen. Pelastusarmeija aloitti uudenlaisen, informatiivisemman testamenttityön muutama vuosi sitten. Se on saanut todella hyvän vastaanoton. Perusajatuksena Pelastusarmeijan testamenttityössä on palvella ihmisiä. Testamenttiasioista vastaava Osmo Halonen korostaa, että Pelastusarmeijalaiset haluavat aidosti palvella ihmistä ajattelematta hänen kukkaroaan. Haluamme oikeasti mennä ihminen edellä ja luotamme siihen, että taloudelliset tarpeemme kyllä tulevat täytetyiksi tavalla tai toisella, kun me vain pidämme tiukasti kiinni periaatteestamme kuunnella ihmistä, ajatella häntä ja toimia hänen parhaakseen. Pelastusarmeijan testamenttityöntekijä tapaa kaikki halukkaat testamentin Pelastusarmeijalle tehneet henkilöt vuosittain, joko heidän kotonaan tai jossain muussa sovitussa paikassa. Halonen kertoo, että ’Muistio ja toiveitani poismenoni jälkeen’ -dokumenttiin kirjataan kaikki tarvittavat toiveet ja ohjeet kuoleman jälkeisten asioiden hoitajille. Tätä muistiota päivitetään sitten tarpeen mukaan, esim. vuotuisissa tapaamisissa. Ihmiset ovat poikkeuksetta hyvin helpottuneita muistion tekemisen jälkeen. He sanovat usein, että ”miten te olisittekaan voineet tietää kaikki nuo toiveeni, ellei niitä olisi kirjoitettu paperille – kylläpä helpotti!” Kun Pelastusarmeija sitten saa kuolintiedon, joko omaisilta, viranomaistahoilta tai järjestelmästämme, joka päivittyy koko ajan väestötietojärjestelmään, alamme hoitaa asioita sovitusti. Ilmoitamme läheisen/ystävän poismenosta sovituille tahoille. Sitten alkavat hautajaisjärjestelyt – myös muistion ohjeiden mukaisesti. Hautajaisten jälkeen on vuorossa kuolinpesän ja perunkirjoituksen hoitaminen ja aikanaan asunnon tyhjentäminen. Pelastusarmeijan kanssa voi sopia myös muun muassa haudanhoidon tasosta ja kestosta. Meille on kunnia-asia, että hoidamme testamenttiasioitakin hyvällä asenteella ja lämmöllä arvostaen varauksetta testamentintekijän vapautta ja tahtoa, Halonen päättää. Infoa Testamentti Tapaamiset ja muistio Kuoleman jälkeen YHTEYDENOTOT Pelastusarmeija /testamenttiasiat | Osmo Halonen, p. 040 568 7298, osmo.halonen@pelastusarmeija.fi www.pelastusarmeija.fi/testamentti verkossa Lue puolikaupunkia.fi
8 | PUOLI KAUPUNKIA Tilaa testamenttiesite! K u va : E rik B lo m b e rg / P u n a is e n R is tin a rk is to punainenristi.fi/testamentti Jätä perinnöksi inhimillisempi maailma. HYVÄ PÄÄTÖS Lakimiehemme opastavat sinua veloituksetta. Ota yhteyttä: mia.ekstrom@punainenristi.fi tai 040 562 2472