lavra C RIMSON i NK Ol c ._- Debyytti-CD saatavana hyvistä levykaupoista tai postitse allaolevasta osoitteesta hintaan 90,- [sis. p&p J. DEMONOSOUND • PL 685 • 20101 TURKU Kysy myös postimyyntikatalogiamme. Gothic, industrial, black metal, dark ambient yms. tuotteet edullisesti.
Päivää! ' ! Alan olla aika loppu, mutta lehtikin on melkein valmis. En edes yritä väittää, että olisin raatanut kaikki kymmenen kuukautta lehden kimpussa. Ette kuitenkaan uskoisi. No joka tapauksessa kohta on urakka takana ja voin aloitta seuraavan. Ihan ensimmäiseksi täytyy mainita, että tiedän kulttisarjakuvan ja tulevan Stallone-elokuvan nimen. Se on Judge Dredd eikä suinkaan Hudge Dredd niinkuin toisaalla tässä lehdessä väitän. Ja tottakai muitakin kirjoitusvirheitä löytyy. Pyydän anteeksi. Seuraavaksi kiitokset kaikille lehden tekoon osallistuneille eli toimituskunnalle ja muille avustajille sekä tietenkin arvostelu materiaalia lähettäneille. Tosiaankin arvosteluja löytyy paljon tästä lehdykästä. Sivumäärää en voinut kasvattaa, joten Plastic Review on printattu todella pienellä fontilla. Toivottavasti vanhimmatkin lukijat saavat selvää. Ja palautetta saa lähettää. Kertokaa vaan rohkeasti jos päässänne liikkuu jotakin, millä Plastic Passionia voisi kehittää. Paljastakaa myös mielipiteenne, siitä teinkö väärin kun julkaisin tässä lehdessä hyvinkin paljon juttuja pienistä bändeistä. Ovatko tuoreiden artistien jutut kiinnostavia vaiko kaivataanko historiikkejä klassikkobändeistä? Vähän minua suorastaan pelottaa kuinka pikkubändit siivittävät lehden myyntiä. Vielä muutama sana seuraavasta lehdestä. Se ilmestyy joskus, tarkempaa ajankohtaa en määritä. Alustavasti löytyy juttuja ainakin Lacrimosasta, Chateau Royalesta sekä eräästä saksalaisesta pienkustantajasta. Olenkohan minä tullut vainoharhaiseksi vai onko se totta , että minun lanseeraama lopetusfraasi 'hyvää kuluvaa vuodenaikaa ja varokaa jotakin' leviää kulovalkean tavoin? Joka tapauksessa ja alkavasta syksystä huolimatta: Hyvää kesää ja varokaa sääskiä! -\ v'fV<;C;c 1S.~ .1 ~~)) klo ~\~o PLASTIC PASSION elo Mattila Kataraistentle 1 A 2 20740 TURKU FINLAND te1. + 21 ·2426 172 PÄÄTOIMITTAJA Aku Mattila TOIMITUS Harri Hiirikoski Jussi Kotkanen Juha Reinikainen Jyrki Virtanen KIIT.OS: Pirkka Elovirta Petra Koski Seppo Mattila Jälleenmyyjät
ROSETTA ROSETTA ROSETTA STONE STONE STONE Muistan kun ensi kenan kuulin Rosetta Stonea, niin mieleeni tuli välittömästi Leedsin ylpeys Sistel's or Mercy. Syitä oli kaksi: ensinnäkin bändi kuulosti jokseenkin paljon Eldl"ichtin orkesterilta, mutta toinen melkeinpä yhtä suuri vaikuttaja oli se, että yksikään ennen kuulohavaintoani lukemani Rosetta Stone -juttu ei unohtanut mainita sistersofmercymaisuutta. Ennen Rosetta Stonea oli Virtue, joka tehtaili Curen ja Cabaret Voltairen välimaastoon sijoittuvaa musiikkia. Vu:tuen luovana kaksikkona touni laulaja-kitaristi Pori King ja basisti Karl North. Ajan myötä Virtuen musiikki muuttui tummasävyisemmäksi ja bändin rumeksi vaihdettiin Erugma ja vokalistiksi mies ttimeltä Ali Mowatt. Joskus vuonna 87 Erugma hajosi ja Pori ja Karl alkoivat suunrutella uutta bändiä. Uusi bändi syntyikin kohtuullisen nopeasti ja ainoina humaanisina jäseninä mukaan tulivat Pori ja Karl. Kolmanneksi jäseneksi orkestetiin tuli epähumaaru Madame Razor, joka on laji tyypiltään samaa saljaa kuin Sistareiden Do,,"ior Avalanche eli mmpukone. Nimekseen orkesteti sai Rosetta Stone ja ensimmäinen keikka soitettiin kotikaupunki Liverpoolissa kesä,,"'Uussa 1988. KASETEILLE JA LEVYLLE Ensimmäinen Rosetta Stone julkaisu saatiin markkinoille samaisena vUOlma ja kyseessä oli kasetti ttimeltä Recreate And Emulate. llmeisesti kasettien julkaisu oli kovasti bändiläisten mieleen, sillä 80-luvun kahtena viimeisenä vuonna ilm estyi peräti viisi Rosetta Stone -kasettia, jotka pituutensa puolesta Imuluvat kategoriaan EP. Parhaiten kaseteista menestyivät Retlibutionja Chapter And Verse, joista ensinmainittu myi yli tuhat kappaletta ja jälkinuniiinenkin melkein eli jonkun venan päälle 800 kipaletta. Kasettien ja keikkojen ansiosta Rosetta Stone sai oman seuraajajoukkonsa, Quarriersin, ja ka;'Vaneen kannatuksensa ansiosta bändi pääsi The Missionin lämppätiksi I-Iusseyn j a kumppaneiden fanclubilaisille järjestetylle etikoiskeikalle. llmeisesti Wayne Hussey piti näkemästään ja kuulemastaan, sillä mies lupautui tuottajaksi Rosetta Stonen seuraaviin studiosessioihin. Tuottajasuhde kariutui aikatauluongelmiin, joten Rosetta Stone marssi joulukuussa 1989 Slaughterhouse-studioon kera Colin Richardsonin, joka on tullut tutuksi kahden ensunmäisen Mission-sinkun tuottajana. Ensimmäinen Rosetta Stone vinyyli näki päivänvlllon toukokuussa 1990 ja julkaisusta vastasi poikien oma Fututity Label. Levyn fonnaatti oli 12"-EP,
jolla kuultiin kolme mukaansatempaavaa musiikki esitystä eli Cimmerian, If Only And -Sometimes ja Chapter And Verse_ Kaikki kolme ovat musiikillisesti ja soundillisesti elittäin hyvin toimivia_ Ainoa mikä hieman tökkii on omaperäisyyden puute, sillä Sisters Of Mercy oli tehnyt jokseenkin samanlaista musiikkia jo viisi vuotta aikaisemmin. Erityisesti If Only And Sometimes oli imenyt itseensä vail'Utteita Sistareiden vuoden 1984 hitistä Temple Of Love. Omaperäisyyden puutteesta huolimatta vastaanotto ei ollut nuiva, sillä kiekko myytiin loppuun kahdessa viikossa. PITKÄSOITOLLE ILMAISEMAAN Hyväksi havaittu ensisinkku tuotti rahan ja maineen lisäksi myös levytyssopimuksen. Rosetta Stonen kiinnitti Expression Records, jonka pomona tunnetaan ROl\:y Musicistakin tuttu Phil Manzanera. Sopimuksen solmimisen aikoihin Rosetta Stoneen liittyi kolmas (tai neljäs, ihan miten vaan) jäsen, kitalisti Pori Young. Mahtaakohan molempien Porlien oikea nimi olla Paul. eikö olisikin hupaisaa jos orkesterissa soittaisivat Paul King ja Paul Young. Saatuaan oikean levy-yhtiön taakseen Rosetta Stone alkoi työstämään ensimmäistä pitkäsoittoaan Pori Youngin ja Ash Howesin toimiessa tuottajina. Howes oli yhtyeen apuna myös Madame RazOIID ohjelmoinnissa o Valmis levy saatiin kauppoihin vuonna 1991 , eikä An Eye For The Main Chance -nimen saanut pitkäsoitto tuott-anut pettymystä ensisinkkuun taikka kasetteihin ihastuneille. Jälleen ken'an täytyy kuitenkin moiltia omaperäisyyden puutetta. Tosin eillän se niin kauhean pahasta ole tehdä musiikkia hyviiksi havaitun reseptin mukaisesti ja eihän Rosetta Stone ole edes amoa perusbrittiläistä goottirockia tuottava yhtye. An Eye For The Main Chance -levyltä lohkaistiin kaksi sinkkua, Leave Me For Dead maistiaisiksi ja nimibiisi jälkikäteen. Onnistuneita valintoja, sillä molemmat edustavat levyn taltluvinta materiaalia yhdessä Deepelin ja avausraita Shadow'n kanssa. Poikkeavin biisi levyllä on hitaamman puoleinen ja muita raitoja synkempi Heart And Soul. Joku voi olla eri mieltä kanssani, mutta mielestäni levyltä ei löydy ainoatakaan täytepalaa. CD-versiolle on lisätty kaksi bonusbiisiä, When The Levee Breaks ja If OnJy And Sometimes (Tum Away Mix), jotka alunpeJin julkaistiin Leave Me For Dead -maxilla. KOLMINKERTAISTA ADRENALIINIA JA MONINKERTAISIA NOITIA Vuosi 1992 oli levytysrIDtamalla jokseenkin hiljainen Rosetta Stonen kannalta. Markkinoille Expression Records pukkasi neljä eruaista maxia, mutta uusia biisejä ilmestyi vain kolme . Ensimmäinen maxi oli Adrenaline, jolta löytyi kaksi versiota nimibiisistä sekä uusmiksaus albumiraidasta Sense Of Purpose. Heti perään julkaistiin levystä specu-painos, jolla kolmen emo biisin lisäksi kuultiin vielä Deadline Mix aiheesta Adrenaline. Ei sen puoleen, etteikö Adrenaline olisi hyvä biisi, mutta kaikki kolme miksausta muistuttavat liiaksi toisiaan. Toinen vuoden 1992 hittitavoitte\ubiisi oli The Witch, joka oli hyvä, tnutta ei aivan Adrena- linen veroinen. Julkaisupolitiikka The Witchin suhteen oli edeltiijän kaltainen. Ensiksi ilmestyi 12- ja CD-maxi, jolla kuultiin kaksi versiota noitaaiheisesta biisistä sekä Come Heli Or High Water. Samantien laskettiin liikkeelle myös specumaxi, jolla kuultiin The Witchistä lyhyt ja pitkä reIni" sekä dub-versio. Jollain tapaa tuntuu hullulta, että noinkin pieni yhtye harTastaa rahastukselta haisevaa julkaisupolitiikkaa. AINA TARVITAAN CLEOPATRAA Vuodesta 1993 ei muodostunut radikaalisti parempaa edelliseen ven-attuna, vaikkakin kauppoihin saatiin peräti neljä täysimittaista Rosetta Stone -CD:tä. Expression julkaisi On The Side Of Angels -nimisen pitkäsoiton, jolle on masteroitu kronologisessa järjestyksessä kokonaan 12-tuumaiset maxit Darkness And Light, Leave Me For Dead, An Eye For The Main Chance, Adrenaline ja The \Vitch. Sinällään keräilijöitä ajatellen mukava pakeni ja sisältö lämmittää sydäntä biisillisestikin, mutta kun kolmatta kertaa peräkkäin kuulee Adrenalinen tai The Witchin, niin alkaa jo etsiä CD-soittimen kaukosäädintä. Rosetta Stone onnistui luomaan hyviä suhteita myös amerikkalaiseen kulttiyhtiö Cleopatraan, joka palkitsi uuden mantereen goottien odotuksen pistämällä markkinoille peräti kolme Rosetta-laseJia. Ensimmäisen
jenkkijulkaisun, Adrenalinen, hankintaa en katsonut aiheelliseksi, sillä uusia biisejä levyllä ei kuulla. Toinen Cleopatrajulkaisu eli Foundation Stones löytyy minunkin hyllystäni ja voin kertoa levyn olevan asiallinen paketti. CD:n aloittaa neljä lohkaisua omakustannekaseteiIta (Evolution ja Whispers Chapter And Verse -nauhalta sekä Summer j a Chapter And Verse (Intelment) RelJibutioniIta) . Musiikillisesti edellä mainitut ovat samalla tasolla debyyttialbumin kanssa, mutta soundit paljastavat, että nauhoitukset ovat tehty halvemmassa studiossa ja todennäköisesti myös nopeammin. KaseteiIta poimittujen paloj en jälkeen Foundation Stones -CD:llä kuullaan kaikki (kohne) Darkness And Light -EP:n biisit sekä neljä ensilevyn biisiä, jotka ovat talttuneet nauhalle eri puolilla Englantia huhtikuussa 1992 Adrenaline-kieltueella. Vuoden 1993 viimeinen Rosetta Stone -julkaisu oli Epitome EP, jolla kuullaan turhauttavat 3 x Adrenaline ja 3 x The Witch sekä ironisesti Aretha Franklinin tuotannosta valittu cover-bii~i Sisters Are Doing II F or Themselves. TEOLLISUUTTA TAI El MITÄÄN Kokoehnien jälkeen meni jokseenkin pitkään ennen kuin mitään uutta kuului Rosetta Sionesta. 1\I!inäkin ehdin jo pelätä pahinta, kunnes viime vuoden syksyllä kuulin bändin olevan yhä hengissä ja voivan (ainakin omasta mielestään) hyvin. Tosin humaanikohnikko oli kutistunut kaksikoksi Pori Youngin poistuttua bändistä. Joillekin uusi tuleluinen saattoi olla järkytys, sillä sisterstyylinen blittigoottirock sai väistyä syrjempaan indusllial-sävyjen alta. Minäkin olin jo asennoitunut uskomaan, että muutos on pelkkää pahaa, mutta ilahduin suunnattomasti kun huomasin pitävalU tuoreesta Nothing-kipaleesta. Periaatteessa Nothing on biisinä lnlin mikä tahansa aiempikin Rosetta Stone -hitti, mutta esittämistapa oli muuttunut rankemmaksi ja teollisemmaksi. Kovin väärässä en vannasti ole mikäli väitän, että Pori King ja Karl North ovat hiljaiseloa viettäessään istuneet useammin kuin kelTan olohuoneidensa lattialla Nine Inch Nailsia kuulos- tellen. Nothing-sinkkua ei enää julkaissutkaan Expression eikä edes Cleopatra vaan tuore levymerkki Minority/One Records, joka pitää majapaikkaansa Kentissä, Englannissa. Nothingin lisäksi CD-maxi piti sisällään kohne muuta musiikki esitystä eli entistä rankemman uusversion AdrenaIinesta, Beatlesilta coveroidun Helter Skeltel1n (joka on rehellisyyden nimessä huono versio) sekä toisen miksauksen nimibiisistä. Alkuvuodesta 1995 kauppoihin saatiin lisää uuden kuuloista Rosetta Stonea albumin muodossa. Kaksikoksi kutistuneen bändin tuore levy tottelee nimeä
The Tyranny O f Inaction ja esittelee meille bändin entistä rankempana. Yhdeksänbiisisestii levystä parhaimpina paloina erottuu sinkkubiisi ja avausraita Nothing, heti putkeen kakkosbiisinä kuultava Friends And Executioners sekä The Goods Gone. Kaikkia kolmea musiikki esitystä yhdistää se, että perusidealtaan ne ovat pemsgoottibiisejä, joissa toteutus on vain vähän rankempi. Varsinaisista mättöbiiseistä, joita voisi varmasti industriaaliksikin luonnehtia, mmua eniten miellyttää päätösraita Spoiler, jossa on selvästi melo<liallista ideaa. Sen sijaan lnterfence ja One Angel Short Of Heaven ovat liiallista mekastusta ilman hyviä koukkuja. Jos kansitaidetta täytyy kommentoida, niin levy-yhtiön vaihdoksen myötä laski taiteeUillen vaikutelma. Sekä uusi maxi että pitkäsoitto ovat ulkoiselta olemukseltaan jokseenkin rumia. KEIKOILLE KAKSISTAAN Uuden levyn myötä Rosetta Stone on lähdössä jälleen keikoille ja heti alkajaisiksi he tekivät kiertueen Amerikassa yhdessä Das Ichin ja Corpus Delictin kanssa. Zillon haastattelussa kaksikko kertoi soittavansa tulevaisuuden keikoilla kahdestaan, vaikka mielellään esiintyisivätkin oikean kosketinsoittajan ja rumpalin kanssa. Nelimiehiseksi kasvamisen esteenä on Poriin ja Karlin mukaan raha. Jos mieli tekee nähdä Rosetta Stone lavalla. niin muualle täytyy matkustaa. Suomeen bändi tuskin koskaan tulee. Tek~ti: Päätoimittaja ROSETTA STONE DISCOGRAPHY B}' Jyrki Vil-fal}(,'n Tap. RECREATE ANIJ EMULATE (C R 002) WHISPERS TaI" (CR003) CHAPTER ANIJ VERSE Tap. (CR 05) - while sleeve (CR 05L) - black sleeve Tape RETRIBUTION (CR 06) ANO HOW THEY REJOICE TaI" (CR 07) DARKNESS AND LIGHT 12" (Futurity Label, FRT 001T) 7"/12" LEAVE ME FOR DEAD (Expression Records, EXPR 7-8112-8) CD/MC/LP AN EYE FOR THE MAlN CHANCE (EXPCD 12) 12"/MCO AN EYE FOR THE MAlN CHANCE (EXPR 12-1 215-1 2) 12" AORENALlNE (EXPRT 13) 12" ADRENALlNE (special) (EXPRT 13L) 12"/MCO THEWITCH (EXPRD 14) 12 u THE WlTCH (special) (EXPRTL 14) CO ON THE SIDE OF THE ANGELS (XMP 15) CO ADRENALrNE (Cleopatra, CLEO 1275) CO FOUNOATION STONES (CLEO 9323) CO EPITOME EP (CLEO 9119) MCO NOTHlNG (M inority/One Records, MlN 0 1) CO THE TYRANNY OF lNACTION (MfN 03) 1988 1988 1988 1988 1989 1990 1991 1991 1991 1992 1992 1992 1992 1993 1993 1993 1993 1994 1995 PLASTIC PASSION ESITTÄÄ SadParade -.{;ive l1IJithout ~e'1ue.,ee"'5 Live-kasetti, seitsemän biisiä. Tilaa omasi hintaan 20 mk. Plastic PassionlMattila, Kataraistelltie t A 2, 20740 TURKU
Viime vuoden eloimussa tapasin Lontoon parhaassa levylmul>assa, Resurrection Recordsissa, työskentelevän Vendemmian-kitaristi Daven. Mies kertoi minulle bändistään ja Imtsui minut katsastamaan Vendemmianin live-kuntoa Sanctuary-klubille, joka pitää majapaikkaansa piskuisessa Under King's Arms -juottolassa Lontoossa. Samalla sovimme myöhemmin tehtävästä kirjehaastattelusta, joten tässä sitä nyt ollaan. Vendemmian sai all:unsa lokakuussa 1992, kun Dave alkoi luoda musiikkia basisti Markin ja vokalisti Dominicin kanssa. Rummurunäiskeestä vastasi kone, joka epägoottimaisesti jätettiin nimeämättä. Pemstamista seuranneena vuonna eli 1993 ilmestyi Vendernmianin esikoislevy, kuuden biisin CD-maxi Benveen Two Worlds, jonka julkaisusta vastasi Daven työnantaja Resun'ection Records. Bet\veen Two Worlds sai kohtuullisen hyvän vastaanoton, joskin myös moitetta kaikkien mahdollisten gootti-kliseiden hyödyntämisestä. Totuuden nimessä 22-minuuttinen kiekko ei ole mikään omaperäisyyden huippu, mutta varsin toimivaa goottimusaa Venderrunian on lokakuussa 93 äänittänyt lontoolaisessa St. Marks -studiolla. lvlinun mieltäni eniten lärrunittävät avausraita Maelstrom ja Omy As Far As The Buming Grounds. Isoista bändeistä lähin vertauskohta Venderrunianille oli Bet\veen Two Worldsin pemsteella Fields Of The Nephilim alkuajan musiikillaan. Tosin Dominic ei ole McCoyn tasoinen tulkitsija vaan lähinnä keskitason matalaääninen huutolaulaja. LÄPI VIATTOMUUDEN SYVYYKSIEN Bändi tai lähinnä Dave ja Mark eivät olleet täysin tyytyväisiä DOlniniCin vokalisointiin eikä toisaalta myöskään konemmpuihin, joten viime vuonna bändi uusi muotoansa tyyliin yksi tnies pois ja kaksi tilalle. Rumpaliksi tuli nuomkainen nimeltä Russ ja laulajaksi Matt. - Olemme paljon tyytyväisempiä uuteen kokoonpanoon. E nsiksikin emme koskaan halunneet työskennellä rumpukoneen kanssa. Siitä alkaen lal11 Russ tuli mukaan olemme alkaneet lmuTostaa paljon enemmän siltä miltä halusimm e. Suurin muutos johtuu Mattista. joka on paljon luonnollisempi laulaja kuin edellinen. pohtii Dave ja jatkaa kettomalla kuulijakunnan tnietteitä muutoksista. - Olemm e myyneet paljon enemmän leVJjä ja reaktiot keikoilla ovat olleet paljon parempia. Koko bändi toimii paremlllin nyt. Vain muutamat ihmiset ovat sanoneet sen lII eille. multa yleinen tunne on, että olemme muuttuneet parempaan suuntaan Puhuessaan kasvaneesta levymyynnistii Dave viittaa viime syyskuussa ilmestyneeseen. niinikään
kuuden biisin CD-maxiin, Through The Depths 01' Innocenceen. Levyn, jota bändi lehdistötiedotteessaan kuvaa toiseksi debyytiksi, julkaisi Saksassa Semaphoren alamerkki Alice In ... ja Englannissa tuttuun tapaan ResUlTection. Levyn vastaanotto on Daven mukaan ollut hyvä: - Kuten sanoin jo aiemmin, se on myynyt erittäin hyvin, erityisesti Englannissa ja Saksassa. Kaikki arvostelut ovat olleet todella hyviä. Toivoltavasti tuleva albumimme on vielä parempi, olemmehan työskennelleet sen parissa pidempään. Innocence levytelliin hyvin pian kokoonpanovaihdoksen jälkeen. Kaikkiin arvosteluihin on helppo yhtyä, sillä Innocence on hyvä levy. Matt on hyvä vokalist~ soundeissa on päästy paremmalle tasolle ja biisit ovat edelliseen verrattuna parempia, erityisesti Masquerade (Act II), joka jäi jo live-versiona soimaan päähäni. Melkein emo biisin veroisia ovat myös avausraita Solitude ja Treasured. Lähes nimibiisi Depths Of Innocence eroaa viidestä vauhdikkaammasta raidasta rauhallisuudellaan. Jos ensimmäisellä esikoisella veltauskohta oli Fieldseissä, niin Innocence on helppo luokitella samaan saljaa Sistareiden ja IVlissionin esikoisten kanssa. Haastattelussa Daven mainitsema tuleva albumi ilmestyi huhtikuussa Resun'ectionin ja Alice In .. . :n toimesta ja on nimeltään Treacherous. Levyllä on pelkästään uusia biisejä, mutta Innocencen linjoilla jatketaan niin soundillisesti kuin biisillisestikin. Tarkempi alvostelu levystä löytyy Jyrkin tekemänä toisaalta tästä lehdestä. Keikkoja uuden albumin tiimoilta bändi teki maaliskuussa ja toukokuussa Saksassa sekä huhtitoukokuussa kotimaassaan. Kesän aikana bändi nähtiin useilla goottifestareilla niin Saksassa kuin Englannissakin, joukossa mm. First London Intemational Goth Festival elokuun toisena viikonloppuna Marquee-klubilla. MIETTEITÄ BRITTISCENESTÄ Myös kokoelmille on auennut Vendernrnianin tie. Toistaiseksi bändiä on kuultu saksalaisen Hypetiumin Stars Hide Your Fires -CD:lIä, Nightbreedin New Altematives II-lla, Grave Newsin Dreams In The Witch House -laserilla sekä Mick lvlercetm Gothic Rock II -kokoelmalle, jonka julkaisivat yhteistyössä Cleopatra ja Jungle Records. Hanni kun en älyn-nyt k)'säistä Daven mietteitä paljon patjatusta btittien tunnetuimmasta goottikirjoittaja IVlercetistä. Sen sijaan tiedustelin kitalistin tnielipiteen Nosferatusta (nyk. Shadowmaker) ja Children On Stunista. - En näe Iwmpaakaan kilpailijana. lvlusiikki ei ole laji, jossa kilpaillaan. Englannissa on tilaa enemmän kuin yhdelle hyvälle uudelle bändille. Nosferatlya en ole koskaan tavannut ja eihän meillä ole ll1usikillisestikaan mitään y hteistä. Tunnen Children On Stunit ja he ovat mukavia kavereita. Simonilla on erityisen hyvä huumorintaju. Luulen, että on p aljon ihmisiä, j otka pitävät sekä meistä että Stuneista, mutta se ei siltikään aiheuta kilpailua. Entäpä mitä mieltä olet Rosetta Stonen uudesta tyylistä? - Henkilökohtaisesti olen aina vihannut industriaalia. Tiedän, että Jotkut todella pitävät heidän uudesta kamasta, mutta se ei ole musiikkia minua varten. En kuitenkaan sano, että se olisi huonoa, se ei vain ole minun tyyliäni. Lausunnusta voidaan vetää johtopäätös, että Vendernrnian tulee tulevaisuudessakin toimimaan pemsbrittiläisen goottirockin patissa ja hyvä näin, sillä bändi on löytänyt toimivan reseptin sen työstämiseen. Teksti + haastattelu: Päätoimittaja
Keskustelin tässä taannoin päätoimittajan kanssa ja puhe kääntyi Sad Pal'adeen. Päätoimittaja oli sitä mieltä, ettei Plastie Passion voi kirjoittaa Sad Pal'adesta, mutta minä taas sitä, että jos alan kotirintamalla tapahtuu jotain, niin on alan lehdenkin noteel'attava se. Koska suurin osa lehden toimituskwmasta on liian lähellä bändiä, niin Plastie Passion sai uuden avustajan, joka ensi töikseen haastatteli laulavaa päätoimittajaa. Sad Parade Sad Parade on siis turkulainen mäisellä keikalla oli mukana myös bändi, joka on puoli vuotta sitten bändiin kahta kuukautta aiemmin saanut Darklandsin kautta julki liittynyt kitaristi Otto Yli-Rahko. esikoislevynsä. Levy on CD- Tuolloin musiikkimme oli melfonnaattinen mini-albumi ja ni- ko suoraviivaista, ehkä jotain Joy meltään Imm011a1 lliusion. Koti- Division- lai J esus And Mary maisen goottipiirin pienuudesta C hain -tyylistä, ja pääosin siksi kertoo paljon se, että Sad Parade- ettemme vaivautuneet juurikaan n ovat pemstaneet päätoimittaja sovittamaan biisejä. Vähitellen Aku Mattila ja avustaja Jussi alkoi tulla lisää melodisuutta Ja Kotkanen, ja tämä tapahtui , musiikkimme muuttui sekä pokeväällä 9 J. pimmaksi että .5ynkemmäksi. - A luksi toiminta oli melko hitaanpuoleista, mutta bäridistä P ARANTA VA P ARAl\ TI tuli aktiivinen puoli vuotta myöhemmin kun mukaan tulivat baTuota melodisempaa kamaa sisti Kai Hilden ja kosketin- saatiin kuulla mm . bändin syyssoittaja Johan Eklund, kel100 InlUssa 1993 ilmestyneeltä omaAku, joka tuolloin oli laulaja-kita- k'Ustannekasetilta, joka minulle airisti Jussin soitellessa rumpuja. nakin toi hieman mieleen Curen . Keikkaileva bändi S ad Paradesta - No kyllähän aikoinaan jotkut tuli huhtikuussa 1992 ja live-de- muistivat aina mainita Curen byytti heitettiin F action Of Indian meistä puhuttaessa. Tosin luuF ood -nimellä legendaarisella tur- lenpa että JOSlalS kommentit InJlaisella TVO-k1ubilla. Ensimtulivat aiheetta, pelkästään siksi 10 että lausujat tunsivat minut kovana Cure-!anina. On niin helppo tuomita bändi jonlall1 jäsenen musiikkimaul7 mukaan. Paras juUu on se, että vuonna 89 lal11 meillä oli sellainen Velvet U nderg rollnd/punk-henki ne n bändi, niin yksi kaveri tuli keikan jälkeen sanomaan, että ihan OKkamaa, mutta kuulosti aika paljon Curelta. Tosiasiassa sillä bändillä ei ollut mitään yhteistä C uren kanssa lulaatnottamatta lalllaja-kitaristien hiuksia. - Cllre-kesl·;ustellll:~sa lisäsimme vettä myllyyn soittamalla viime vuonna kolmella keikalla pelkästään Curea. Seurauksena oli mm. että kerran yhdellä keikalla yksi tyttö haistatteli meille ja lähti kesken pois, koska emllle suostimeet soittamaan Curea. Sittemmin Sad Parade on siirtynyt koneellisempaan suuntaan ja jättäny1 taakseen suurimmat Cure-vaikutteet. Levyä markkinoidessaan bändi on k'Utsunut itseään Suomen ensimmäiseksi goottitekno-yhtyeeksi. Mitenkäs tämä tapahtui? - Vuosi sitten Jussi osti syntikan ja tyhtyi o/yelmoija-kosketinsoittajaksi. Tapahtuman ·seurauksena siirtymä kävi melko helposti. Ei linjanmllutosta mitenkään erityisemmin suunniteltu. Uudenlainen musiikki muotoutui ihan automaattisesti. Muistona vanhasta ajasta Plastie Passion julkaisi viime helmikuussa seitsemänbiisisen live-kasetin Live Without Sequencers, joka on nauhoitettu Turussa helmikuussa 1994. Alvostelu kasetista löytyy toisaalta tästä lehdest'i. KUOLEMATTOMASTA HARHAKUVASTA Sad Paraden maaliskuussa ilmestynyt esikoislevy on siis Suo-
men ensimmamen gooniteknolevy. Globaalisesti levy ei ole ainoa kastissaan, sillä nUll. Saksasta löytyy samantyylisiä bändejä ja Rumban arvostelussa Sad Paradea velTaniin Malaiseen. Yksinkertaisesti voidaan sanoa, että levy on yhdistelmä synkk')')'ttä, poppia, koneita ja kitaroita. Walk Away ja Raven ovat lähinnä koneellista goottimusaa, You Fade Away omaa lieviä industriaali-piirteitä ja Blamable on varsinainen teollinen jyskytyssynkistely. Le"yn päättää parintinuuttinen instrumentaali MystelY Sun. LevyUä kuuUaan myös muutamaa vierailijaa eli Two Witchesin Naukua ja Jyrkiä. Jälkimmäinen osallistui bändin kanssa myö!7 tuottamiseen ja on kaiken lisäksi Darklandsin pomomies. - Kaipasimme Raveniin naisääntä ja mieleeni tuli Naul..'1l, joka suostui vierailemaan. Päätimme kysäistä myös Jyrkiä laulamaan taustoja ja lopulta mies päätyi päälaulajaksi You Fade AW(1vn säkeistöos1ll.lksiin. - TZlOttajaksi Jyrkiä ei pyydetty, mutta jotenkin siinä vain kävi niin, ellä Jyrki oli meidän kanssamme studiossa ja antoi kokeneempana studiokäl'ijänä paljon hvviä ohjeita. Sad Paraden levydebyyttiä ei voi ihan jokaihmisen musiikiksi kuvailla. Minkälaista on oUut levyn vastaanotto? - /dielestäni positiivista. Toistaiseksi en ole I..'uullut paljoakaan haukki!ia ja kaikkein suurin ihme on että goottivihamielisenä tunneltu Rumba an'osteli le'JlI1 täyspitkien osastolla ja antoipa vielä kolme pallukkaakin. Soundin Honkanen huomioi le"", II rivillä, multa käylti pelkkiä posi- tullut mm. italiasta ja Brasiliasta. AJajia 011 soittanut le,:vä ainakin pari kertaa ja onhan se soinut ainakin kerran kaupallisellakin asemalla. Ulkomaiden promot o"at pääasiallisesti vielä lähettämättä. multa jotain palautella on jo tullutkin. Hall Of Sermon ei innostunut. Wu~ Recordsin Devo-tribuutilla julkaistaan versiomme The Super Thingistä ja Raven ilmestyy jollain Seton Tapesin kokoelmalla. Täytyy toivoa, että tapahtuisi jotain suurempaaki17. - Alukavinta palautetta on ollut suoraan kotiini tulleet kitjeet, joita on tullut levyn ostaneilta ihmisiltä. En tiedä ovatko ne fanikirjeitä vai mitä. multa enpä olisi levyä tehdessä uskonut, että joku vielä JOSkus kitjoitlaa minulle leIJ'" olevan täydellinen tuotos. TULEVAISUUDEN PARAATI Levynteon jälkeen bändissä on tapahtunut kokoonpanomuutoksia, Kotkanen ja Eklund lähtivät pois keskittyäkseen täysin koneellista musiikkia tuottavaan Nyxbändiinsä. Viin1einen keikka levyntehneeltä viisikolta nähtiin huhtikuun alussa Tampereen [klubilla, missä lavalla käväisivät myös Nauku ja Jyrki. ErolUlut kaksikko on korva!1u luuuta bändiä viisi vuotta nuorenunaUa JOI; Sjöroosilla, joka viime vuonna soitti Sad Paraden extra-kitm;stina kolme keikkaa. Tulevaisuudessa .Torin tehtävä ei ole pelkkä kitarointi, vaan myös ohjelmointi ja koskettimien soitto. - Tähän mennessä uusi IIl1ehistö on tehnyt kaksi keikkaa ja yhden studiovisiitin. Homma tuntoimivan h,..vvin niin meidän kl/in III."ÖS ulkopuolisten mielestä. tllU Entäpä tuleeko Sad Paraden musiikki muuttumaan miehistönvaihdoksen myötä? - Tuskinpa paljoakaan. Ehkäpä olemme tulevaisuudessa hieman vähemmän telmo kuin le'yllä, mutta kyllä selkeästi konebändinä jatketaan. Uusia biisejä on paljon ja hyvältä kuulostaa. Tulevaisuus. Miltä se näyttää? - Valoisalta, heh heh. Kuten Sdnollu, uusia biisejä on paljon. TOivottavasti jostain löytYI' JulkaisUa. Jos ei muita löyc!", niin turvaudutaan fiilden-Alattila-Sjöroos-Yli-Rahko Recordsiil1. Toimittanut: Juha Reinikain en tiivisia sanqja. .-17istralialainen Dmk Angelkin kehui mukal'asti ja yksityisiä kiitos/d/:jeifä on - - - - - - - - - - - - - - - - - -- -- - - -- - - - -_._-- -_.-
Ensimmäisen kerran törmäsin nimeen Malaise talvella 94 ja luin ruotsalaisbän<lin työstävänmusiikkia, jossa kohtaavat koneet ja goottilaisuus. En kuitenkaan innostunut asiasta enempaa, sillä luulin Malaisen olevan vain tylsä EBMbändi synkin sävyin. Mielipide muuttui viime joulukuussa, kun sain pikakil'jeen mukana Malaisen toistaiseksi ainoan levyn, mini-eD:n Secessionin. Levy vakuutti minut ja päätin lähteä tanunikuussa Tampereelle katsomaan bändiä ja ihmettelemään josko pojat suostuisivat puhumaan jotain nauhw·illeni. Malaise on kotoisin Uppsalasta ja ikää bändillä on jo kuusi vuotta. Tosin ainoa alkuperäisjäsen on vokalistilkitaristilohjelmoija Marlin Danielsson. Nykykokoonpanoon kuuluu Mattiilln lisäksi suomalaissyntyinen kitaristi Juho Korhonen, lUmpali Johan Linder sekä Iivetilanteissa kosketlimia soittava Kim Boman. - Nyt on bändissä parhaat mahdolliset miehet, keltoo Maltin, lmn utelen mietteitä kohtuullisen paljonkin vaihdelleesta Malaisemiehistöstä. Secession-levyä tehtäessä Malaiseen kuului varsinaisina jäseninä ainoastaan Martin sekä Robert Svärd, joka huhujen mukaan toi bändiin goottivaikutteet. Mutta missä on Robert nyt? . Hän on Uppsalassa, vaslaa Juho suomeksi, mutta jatkaa lUotsiksi: . Robert lähti bändis tä, koska esiintyi yhteistyöongelmia. Hän ei myöskään ollut tarpeeksi hyvä live-soittaja. Robert haluaa olla rock, mutta se siitä. Nyt riittää. ilmeisesti suhteet Robettiin eivät ole parhaat mahdolliset sillä Juhon kommentti herätti nawua muun bändin kes1.'Uudessa. Sitä en voi sanoa, miltä bändi kuulosti livenä aiemmilla kokoonpanoilla, mutta sen voin kettoa, että pienimuotoisella Suomen kiertueeIlaan (Helsinkiki, Jyväskylä, Tampere) nelihenkinen Malaise kuulosti hyvältä ja seh!ensserien sekä oikeiden lUmpujen yhteistyökin tuntui pelaavan mainiosti. TINKlMÄTÖNTÄ ELECTROGOOTTILAISUUTTA Secession ilmestyi jo melkein kaksi vuolta sitten lUotsalaisen Memento Materian toimesta ja täytyy sanoa, että minulle levy oli et;ltäin mieluisa yllätys. Hatva bändi onnistuu luomaan yhtä toimivan kombinaation goottisävyistä ja selkeästi konepohjaisesta musiikista. - Me sekoitaf1lllle koneita ja goottia, eikä ole tekevät paljoa muita bändejä, jotka samankaltaista crossoveria. Me olemme electrogootteja, kertoo Martin ja väistää
samalla I,:ysymykseni siitä, onko koneet hänen mielestään muuttaneet goottirockia. Mutta jos Malaisen olisi pakko muuttua ja hylätä joko koneet taikka goottisävyt niin mitä tapahtuisi? Olisiko Malaise lähempänä Fields OfThe Nephilimiä vaiko Depeche Modea? Siis joko tai. ]vIe eli/m e muuttuisi Immpaankaan suuntaan. Olemme melko omaperäisiä. vastaa Martin ja osoittaa olevansa ainakin omaperäinen k'ysymysten väistäjä. No ehkäpä onkin hyvä jos Malaise jatkaa omalla linjallaan. Secession osoittaa bändin olevan taidokas ja loistelias. Avauskaksikko Something Else ja Faraway Garden on likitäydellistä tanssittavaa synkistelypoppista ja päätösraita Gods Of War, joka tuo mieleen Floodland-ajan Sistarit, on suorastaan kaikkien aikojen paras ruotsalaisbiisi jättäen jopa Waterloon jalkoihin. Nlissään nimessä ei pidä kuvitella, että kolme muuta levyn biisiä, Submissive, Scenes From The PasI ja We Are Colliders, olisivat jotain täyte kamaa. Ei sinnepäinkään. Scenes From The Past tuo muuten mieleen 80-luvun alun syntsapoptunnelmat, joten siitäkin iso plussa. KIRKKAAMPI TULEVAISUUS Memento Materian viime vuonna tekemä lehditötiedote kertoi Malaisen ensinunäisen täyspitkän levyn ilmestyvän keväällä 1995, mutta levyä ei ole vieläkään nä1.-ynyt. Pojat itse veikkailivat levyn ilmestyvän aikaisintaan syksyllä, mutta eivät edes olleet varmoja tuleeko levy tänä vuonna. Siitä Maltin ja Juho olivat kuitenkin täysin vannoja, että levystä tulee parempi kuin Secessionista. Hyvä niin sillä sitä levyä kannattaakin sitten jo odotella. Lyhyehkön haastattelun päätteeksi keskustelimme kaikenlaista sekavaa ruotsiksi, suomeksi ja englanniksi ilman nauhurin luomaa kauhutunnehnaa. Viimeiset kasetille tarttuneet konunentit kuultiin minun ja .Tuhon yhteisellä kielellä. - En o le ol/ul Suomessa kuuteen vuoteen, mutta oli aika Jännä tulla takaisin länne nyl. Niin mä voin sanoa, tokaisi Juho ja jätti Martinin ihmettelemään kommenttia. -M/-TA???? Teksti + haastattelu: Päätoimittaja Yläf....lIvassa Malaise Tampereen /-Klubilla. A lhaalla prolllokuva Secession-ajan kaksikosta.
13. Iläivä ja perjantai. Aamukone saapuu myötä tuulen ansiosta reilusti etuajassa Tegelin lentokentälle. Marty ja Wop odottavat bJitenkin tenninaalissa, josta matka jatl-'Uu johonkin kahvilaan itäpuolelle ja sitten villdoin Martyn aswmolle. Päätän kuluttaa aamupäivärti nu.k.k'1len. koska illalla alkaa heti täys imittainen ohjelmatarjonta. Die Insel -klubi sijaitsee syvällä itäpuolella, mutta on tode~a upea paikka. Se näyttää lähinnä vanhalta Iinnalta, sillä ensin mennään vallihaudan yli kaarisiltaa pitkin ja saavutaan tomin vieressä oIevälle sisäänkäynnille. Idyllisin ja hienoin gothic-k1ubi, johon olen koskaan tönnännyt. Catastrophe Bället -väki k'Utsuu takahuoneeseen pippaloimaan kanssaan ja koska nimeni oli vierasliställa ja sain jo yhtyeen levytkin, en kehdannut kieltäytyäkään. Kolmijäseniseksi kutistunut yhtye on lavälla vilillä liiankin NIN:mainen, mutta homma toimi ja ainakin minulle jäi hyvä maku suuhun. Vähälukuinen yleisö ei oikein sytyttänyt ja niin jäivät encoret - soittamatla. Bailut sen sijaan jatkuivat aamuun asti ja varsinkin vokabsti Eric oli seuramiehenä hyvässä vedossa. 14.1. Päivä tuhlaantui treeneilJin Sepulcrum Mentisin kanssa. Paikälla on myös seuraavan viikonlopun keikkoja varten mukaanotettu kosketinsoittajataustala ulaja Anne Damrau. llIälla oli Martyn synttäribileet A-1 8klubilla, joten ainakin nämä tapahtumat jäivät näkemättä: Fortication 55 (Knaack), Live·k1ubi ja jokalauantaiset gothic-bileet, sekä Dion Fomme Festival yhtyeinään The Garden Of Delight, 111e Meny Thoughts ja Diruy Of DreruTIs (Huxleys Jr.). Erinäisistä muista syi;;tä johtuen ei Ori13 valintani k-uitenkaan harmittarlUl jälkeenpäin ja loppuviikkokin lupasi tapal1tumia. Sunnuntaina aam u ln.llui krapuloidessa ja ilta pubissa nimeltä Arcanoa (löytyy Kreuzbergista osoitteesta Zossenerstr. 48), jonka molemmat kerrokset kannattaa jokaisen gootin käydä tsekkaamassa jo sisutuksenkin takia. Baaritiskikin on rakennettu hautakivenpalasista ja siinä virtaa puro. Musiikkilinja mitä sattuu ja paikassa on kodikasta ja likaista, sekä usein tosi pihälla olevia tyyppejä, mutta luksusta kannattaakin etsiä muualta kuin Kreuzbergista. Maanantain pakollinen käynlikohde oli tietysti Orlög (Dunkerclub, Dunkerstr. 64, idässä tietty). jonka musiikkitarjonta tyydyttänee vaativimmarikin gothic- ja/tai industrialdiggarin. Hittejä tai meganimiä on turha odottaa, mutta kaikkea muuta Current 93-Christian Death-FLACalva YNada-Swans-ViJgin Pnmes ... aksehlta löytyykin ja useimmiten niitä ei yleensä soitettuja biisejä. Väki on ~ut tanssimaan (ja kesäisin ulkona on grilli ja baari) ja ikäjakauma johtuen viikonpäivästä o n hieman vanhempi. Tyylikäs ja intiimi paikka, jossa bileet jatkuivat taas aamlm ekoilJin U-BalIn -vuoroihin saakka.
Keskh'iikkona olikin sitten er~ s reisSlO) huipelUltlksistJ, klUl ex-Siste rs 0 1' Mercy -basisti Patricia Morrison johdatteli uud en yhtyee nsä Huxleyn lavalle. Lämppärin~ oli Nitzer Ebbin hylännyt Shining, Joka peittosi entisen yhtyeensä nyk)'tuotannon vähintään ratakieIToksen mitalla. Musiikki oli lähempänä alku-Ebbin raakaa biittiä, mutta nykytyyliin Ja tuoreilla soundeilla. Myös lavakokoo npano oli melko erikoinen: kitara, nunmut (oi- kea setti eikä perkussiot) ja laulu. Shining itse SOitti koskettimia Patrieian yhtyeessä ja Lady olikin hyvässä vedossa. Vastoin kesän keikoilta kantautun eita huhuja Patricia osoitti ole- vansa hyvä lava esiintyjä ja taustabändin tuhti gottuc-metal-punk-mätläys tehosi ainakin minuun. Edes Patrician pitkien hiuksien takertuminen bas- sonkaulan ympänlle aloitusbiisissä ei latistanut menoa. Keikan jälkeen Pat-, lieia oli hyväntuulisella päällä ja jaksoi kuluttaa aikaa Martyn ja minwl kanssa aina sulkemiseen asti. Odotte- len innolla hän en minulle lupaamaansa debyyttilevyä 19.1. Jätin väliin Cranbemes-keikan korkeiden lipunhintojen takia ja valitsm uudestaan Arcanoan. 20.1. Oman keikan takia jäi Helios Creedin keikka Huxleyllla nakemättä. Tällä kertaa Sepulcrum Mentis meets Two Witehes -keikka (vahvistettuna A1mella) oli järjestetty Die Inseliin. Jo aiemmilta keikoilta tuttuja Two Witehes -faneja oli saapunut ilahduttavissa määrin (osa jopa Hampurista asti). Normaalista berliiniläisyleisöstä poiketen osa jopa tanssi läpi koko keikan . Olisiko illan teemanimellä II Dance For Witches" ollut osansa asi- assa. Palkitsiinme yleisön soittamalla eneoreina ensin M artyn kanssa kaksin Symphonyn ja lopuksi koko miehityksellä massiivisen version aihees- ta Portrait. Alexander Veljanovkin (Deine Lakaien) oli lupauksensa mukaisesti saapunut paikalle bileisiin, jotka normaaliin tapaan jatkuivat aa- rnuWl asti ja takahuoneen juoma-, W eissbecker Haus -klubissa. Illan teema oli Mutantenparty, koska kaikki kolme yhtyettä olivat varsin erilaisia kesken.ään. Jo paikalle tullessamme talon oma miksaaja päätti näyttää missä kaappi seisoo ja kuka käskee. Omaa milesaajaakaan emme saaneet käyttää, koska Marcolla ja hänellä oli hlulemma jotain onge ~nia keskenään. Oluistakin olisi kuulemma pitänyt maksaa joku nimellinen kOIvaus, mutta eipä loppuillasta kukaan kehdannut tulla ralioja kinuamaan. Aloitusbändinä Sepulcrum Mentis, jonka setin aikana valomies tuuppasi ilmoille niin paljon savua, etten nähnyt edes vieressä olleiden kasvoja, nerissa ja maanantai-iltana lensin siinä pahimmassa myrskyssä Suomeen. kuulunut koko setin aikana k"Uin lavalla. Ymmärrettävästi pojat olivat Nyt vain odotellaan tulevaa Two Witches -kiertuetta'" "hieman" tuohtuneita takahuoneessa. Sitten lavalle astui T-Square-niminen Berliinin taivaan alta kotiutunut, itäsaksalaiskyky, jonka musiikki oli perinteistä jenkki-hardcorea. Hoitivat hyvin hommansa ja olivat ihan hyviä tyyppejä, mutta ko. musiikki ei vain sytyttänyt minua, joten vietin aikaani mielurnmin Armen kanssa backsta- 21.1. Toinen Berliinin keikka oli keskellä Kreuzbergia, alunperin vallat- ainoat encoret olivat ansaitut. taloon rakennetussa Thommy Lauantaina olisi ollut myös Live- klubi, sekä KnaaekilJa kohuttu 4ADartisti Lisa Germano. Olisi ehkä karmattanut valita jompi kumpi niistä kohteista. vaikka olin aivan salin toisessa pääss ä. Lisäksi talon professionaali miksaaja tuhosi loput. Toinen kitara ei ruoka- ja viina-antimet olivat ahkerassa käytössä myös fanien toimesta. tuWl ja minä). MiksaaJa kämmäsi oikein isolla kädellä, lavalla kaikki oli yhtä puuroa, Markus jo sopivasti kännissä ja kamojakin hajosi. Kaikin puolin katastrofaalinen keikka, jonka aikana miksaaja tuli haukuttua oikein kunnolla ja kolmella eri kielellä, kun ei tuntunut asiaa ymmärtävän. Takahuoneessa lohduttavia sanoja fanitytöiltä (kiitos Joharma & co) ja sitten ryyppäämään. gella. Punk-painotteisen yleisön TSquare sen sijaan sytytti hyvin ja illan Lopuksi jälleen Two Witches -setti (by Nme, Ben, Markus, Wop, Marty Sunnuntaina läksijaiset Kellys Cor- Jyrki Virtanen KiitoksetfThanx: Alme (.. for everything), Andre, Catastrophe BalIet, Anette & Yvonne, Suvi & Ruth, Johanna & co, Patricia Morrison, luexander Veljanov, Steve Willte & Shining sekä Sepulerum Mentis!!!
CATASTROPHE BALLET Nimi Catastrophe Ballet on Vllme ail{oina vilahdellut esille useassa eri yhteYdessä, kuten Goethes Erben ... .., , ja Faith And The Muse -bändeistä puhuttaessa. Koska kyseinen saksalaisbändi tuottaa myös hyvää musiikkia, on syytä tehdä pikakatsaus yhtyeen levytettyyn tuotantoon. Vuosi1.'Yl1unenen alussa pelUstettu yhtye julkaisi ensituotoksenaan Black Fire -kasetin. Ulos tuo nauha saatiin Dance Macabre Recordsin ystäväUiseUä avustuksella ja ainakin Zillo noteerasi yhtyeen jo tuolloin oikein l.'Uvien kera. Alkuaikojen kokoonpano oli Eric Burton (laulu), Tino Di Mauro (basso), Deviel (koskettimet), Uwe Wittamer (IUrrunut) ja Manfred Thomaser (kitara). Nauha koostui kahdesta studiobiisistä ja kolmesta live-esityksestä. Studioraidat Black Fire ja Taucher onnistuivat livepuolta parenunin, mutta menestyksestä oltiin vielä kaukana. MONOLOGEJA MENNEISYYDESTÄ JA TULEVAISUUDESTA Seuraavaksi Etic ja kumppanit päättivät Ylittää riskinottoa ja uskottavuuden nostoa julkaisemalla omakustanteena debyytti-LP:nsä Monologues Of The Past And The Future. Soundi ja tyyli olivat lähinnä jotain ylikierroksilla käynyttä Sisters Of Mercya, mutta kokoomalevyille tuo LP toimi päänavaajana. Kokoomista tärkeimpiii olivat Bizarre Kristalle ja Suomessakin hyvin saatavilla ollut Dion Fortune Sampler Vol. 1, jolta löytyvä Mother Life, Father Death on kuuntelemisen arvoinen hämroästyttävine Sisters-kitaroineen. . SEKASORRON PYÖRTEISSÄ Keväällä 1992 äänitetylle Pandemonium-CD:lle löytyi jo ulkopuolinen kustantaja eli Das lch -miesten Etage Records. Tuo bayreuthilaislafka toimi siis samalla nimellä kuin miesten oma klubikin ja osoitekin oli sama kuin herrojen Extra-nimisen levy- ja vaatekaupan. Kun vielä kerrotaan, että samat helTat löytyvät myös Dance Macabren taustalta, voi vain todeta, että niin se piiri pieni pyölii muuallakin kuin Suomessa. Pandemoniumille oli jo kokoonpanokin vaihtunut. Vain Eric ja Uwe olivat jääneet jäljelle ja uusiksi balettitanssijoiksi oli saatu Troy (kitara), Lizz (koskettimet) ja William Faith (basso). Tino Di Mauro soitti vielä osan levyn materiaalista, mutta lopuilla hänet korvasi William. William Faithin
mukanaolo lienee edesauttanut levyn saamaa huomiota, sillä miehen meriittilistalta huomioitavia bändejii ovat mm. Mephisto Walz, Shadow Project ja Etemal At1lict sekä sitterrunin Rozz Williamsin Christian Death ja nykyinen yhtyeensä Faith And The Muse. Yhtye oli Pandemoniumilla unohtanut kaikki sisters-maneerit ja onnistunut luomaan melko omaperäisen tyylin. Edelleen Ericin laulu oli ehdottomassa pääosassa, mutta nyt biiseihin oli lisätty koukkuja ja tuotanto oli selvästi parantunut. Omat suosikkini levyltä ovat Guilty, House Of Hate ja A Flock Of Seagulls -laina Nightmares. KATASTROFAALISEN VAIHTUVAA BALETTIJOUKKOA Basistiongelmat jatkuivat. Maalisl"lUssa 1993 yhtye valmisteli uutta maxia ja bassoa tuli soittamaan kaveri nimeltään M. Wendels, j oka ehti soittaa kappaleessa Call Of The Dawn, kunnes mies vaihtui uuteen kaveriin, joka totteli nimeä Claude. Neljän biisin maxi Torso saatiin kauppoihin kesällä 1993, kustantajana tällä kertaa Dion Fortune Records. Vastaanotto oli hyvä ja yhtye lisäsi suosiotaan keikkailemalla ahkerasti. Eric onnistui olemaan pariinkin otteeseen Zillon kansikuvapojuna, mikä nosti yhtyeen suosion huippuunsa. Yhtyeen kokoonpano-ongelmat eivii t loppuneet suosion myötäkään, vaan seuraavaksi poistuivat Claude ja alusta asti rumpuja paukutellut Uwe, joten Eric huomasi jääneensä kolmistaan Lizzin ja Troyn kanssa. 9" -NAULABAT ,ETTIA Aikansa ihmetellyään kolmikko alkoi työstämään uutta T ransitionCD: tii koneiden avustamana. Mie- lestäni ratkaisu oli kokonaisuuden kannalta hyvä, sillä uusinunalla levyllään yhtye kuulostaa todella tuoreelta. Levyllä kolmikkoa avustivat tuottajana ja tausta-laulajana Cassandra Complexin Rodney Oq)heus ja Model Utopia -biisissä toisena laulajana Goethes Erbenin Oswald Henke. Myös levy-yhtiö oli jälleen vaihtunut, tällä ker1aa homman rahoitti Zom Gottes Records. Transition-CD:ltä löytyy kaksi uusioversiota van-hasta Sigue Sigue Sputnik -hitistä 21st Century Boy, koneellinen F ragile Scream -versio aiheesta Call Of The Dawn, jonka lasken levyn upeinunaksi biisiksi, sekä yhdeksän muuta biisiä. Mutta uusi muufös oli jo kulman takana. Muututtuaan konepohjaiseksi Catastrophe Ballet oli siis tehnyt yhden levyn periaatteessa samalla kaavalla kuin perlnteisinunillä soittimilla levyttämänsäkin, mutta uudistumista haluttiin kokeilla. Yhtye sai aikaan suurimman hittinsä uudella biisillä The Beast, joka tehtiin ajan trendien mukaisesti aivan Nine Inch Nails -pohjalta. Myös lavaesiintymiseensä Eric kopioi "hieman" vaikutteita NTN-yhtyeeltä ja ainakin tammikuussa 1995 Berliinissä näkemäni keikka osoitti uuden metodin saavan hyväksynnän yleisön silmissä. Sivuhuomautuksena kerrottakoon Ericin olevan melkoinen bailaaja keikanjälkeispippaloinneissa. Yhtye valmistelee uutta levyä, mutta aikataulu-ongelmia tuottaa Troyn kiinitys Goethes Erbenin vakituiseksi kitaristiksi. Ulkojäsenenä mies ehti vaikul"taa bändissä jo pati vuol"ta. Toivottavasti uusi levy ilmestyy mahdollisinrman pian, sillä minä ainakin odotte1en sitä innolla. Lisää Berliinin keikasta voitte lukea toisaalta lehdestä löytyvästä matkaraportista. Teksti: Jyrki Vktanen Khtssikoita ja lupaavimpia uusia llLlokklli1 a THE SISTERS OF MERCY 7" Si ns and Secrets 2LP Some Girl s Wonder... 12" Temp le OfLove 1992 + ju liste Men Doctor jeep (Radi o Edit) Men Under The Gun (MetJ"opo li s) cn Vis ion 11ling eD Firsl And Lasi Alld A l\'....nys (1992) 12" James Ray p.nd "The Ped"onnunce: Dllsl Born + 2 (Mercifill) m/m 70. mlm 150," m/m 50.m/m 40,m/m 45.1111111 100,m/m 100.- mJlfl 50" THEMISSION 7" Hancls Across 111e Ocean 7" Never Agaill 7" hllerview 10 12.86 (kuvalevy) LP Kingdom af Heaven (BBC Live London -88) CD Masque m/m 20,· exiex 15. cxJ- 3(1.- mlnI150,· m/m 100.- THECURE CD Wi ;;h b..lR.JA V Praze (A4, neli väri) K.lR.JA l11e Cure ~A4. m/v, 68 s. ) m/ m 100.mll 30,' m 60,- SJOUXSIE I TH);: CREATURES 7" CandymanlLullaby l;xJex 35,1" 111e KiJlingJar flm/JUI125.7" llle Lasi Bt-ut OfMy Heun ( mUll,) OV'IJl 35.12" Fury Eyes (rernix) mnirun 25.LP Booffi",rang lUu/ u m 40,- VENDEMMIAN CD Between Two \Vorlds C O llu-ough llle Depths ... C O Treacherous mlm 65 ,m/ m 65," mi m 99 ,- Soitalfaxaa 931 - 2613 477Nirtanen tai lähetä tilaus osoitteeseen: Darklands, Box 29, 33201 Tamp.,·. Ilhlloihin lbdit ääu 30.- JlOstJ"IUH~kkokuluja/ pllkeui
S\JOMfill1lJtH KONfM\ljI/KIN lUliNTA Jl'il a~VOJT\lJ Ke:lJY~a. SilTA 0" OJOiT~ KJfi'f1"l TdlMIP'[Rr. ·'f\llIU.:\!· mn:unO [~(TiVt1 Mf bl~ bISr.e:lSf. Bändin uraputki aukesi v. 93, I"m he j ulkaisivat Freezekokoelmalla (katso Neuroactive-story) Elements Remain· kappaleen. Tässä vailleessa projekti työskenteli kallden hengen voimalla (Sam ja Roeck), kunnes siihen n. vuos, sitten liittyi kolmas jäsen laulupuoleen (Dim Jay). Koska yhtye on ollut hyvin vilkkaasti lähiaikoina musiikillisessa toimUu13ssc:t mukana, on syytä ottaa selvää miten tämä toimi.nta on syntynyt ja miten se nykyään toimii, joten eipä muu ta kuin toimeksi ja soitto orkesterin m ystiseen sävellysmestaan.Valitettavsti heillä oli men ossa soitto/ryyppyputki, j oten oli parempi j ättää kysymykset haudottavksi heille seu raavaan päivään (~ Day After). Kiltisti he väsäsivät kasetIn, jossa oli vastailttl kysymyksiini antaumuksella. Lä hdetäänl){i liikkee lle perusasioista eli kClTotaanpa arvoisille lukijoillemmc miten bändi on hioutunut nykyiseen muotoonsa. Sam: Tutustuttiin Roeckin kanssa muutama vuosi sitten yhden yhteisen ystävän kautta ja kun sen hetkinen musiikki ei kumpaakaan innostanut, päätimme, että kokeillaan jotain uutta yhteistä. Roeck: Aloitimme teke mään yhden nimeltä mainitsematto· man bändin remixauksia (~Depeche Mode). Pikkuhiljaa se muuttui b."lU1 mä aloin tekemään remixaukslln omaa sekaan. Ja sitte,; mä hu omasin, että paskaako mä näitä väylään. Mä lUpeen tekeen omaa musaa. Mä aloitin mmpalina, by tJle way. Ja pikkuhiljaa siirryin koskettimiin kun huomasin, etten osaa soittaa rumpuja. Sam: Mä olen pikkupojasta asti ollut kiinnostunut syntsapo· pista. Joskus aikoinaan, 15-16 vuotiaana Janan kanssa perkele aateltiin, että kyllä sitä jotain pitää tehdä. Sitten vaan jumalau· ta pistettiin bändi pYStyy11 ja siihen tuli semmomen Kuus,· nen, joka nykyisin tekee jotain miksauksia. Sitten siihen tuli Pega mukaan jossain välissä. No, pistettiin Advanced Art pystyyn. Sitä jatl-w jonkin aikaa. Kuusinen lähti vetämään Sil· tä hommasta ja lähdin minäkin. Tuli pari vuotta hiljaiseloa ja päätin silloin, etten tee mitään bändijuttuja, mutta sitten Väänänen ~)'syi mua keikalle mukaan soittaamaan. Huomattiin, että tämä on Shade Factory, aIlright. Aikaisemminhan me tehtiin Roeckin kanssa musiikkia. Roeck: Niin, meillä oli kahdestaan pienimuotoisempi projekti pystyssä j a me käytettiin nimeä Shadow Measurement. Niistä alkukirjaimista jokainen voi repiä huum oria, heh heh. Se oli enemmän tai vähemmän sellaista, että tehdään nyt Jotam. Puolitoista vuotta sitten kun mä muutin täIme Turkuun, Suomen persläpeen opiskelemaan, niin täältä löytyi yksi Sarnin tuttava, täInän jälkeen entinen kaveri Dim Jay, taidemaalari, nysväri, ja kotinaiihoittelijoiden kauhu . Dim J ay: Niin joo. Läjä täynnä kolmen markan nauhoituksia. Työnnyin väkisin tänne Roeckin kotiin, Sarnin mukana.Ajateltiin, että j os sitä koetettaisiin laulaa jotain. KoetettJm Ja laulettiin. Tämän jälkeen rupesimme väsäämään demoa. Roeck: Biisejä ttili kauheat määrät, koska kaikki ovat niin loistavia tyyppejä. Huomasimme, että pakkohan nämä on julkaista koska nämä ovat maailman parhaila biisejä. Kaikkiha1l sen ti~täVät! Se on jo legenda se Symptoms-demo. Se on kaikkein professionaalein taidonnäyte tähän menn essä. Ker tokaapa sitten, mistä bändin oma per ä inen nimi on lähtöisin. Rocck: Ainoa tapahan on tietysti kehittää mikä tahansa nim~ on ottaa Skinny Puppyn levyn sisävihkonen Ja katsoa sieltä jotain hauskaa. Bändin nimi on Skinny PUPPYll Ray Bees levyn sisäpussista. Nämä hakasulkeet, j osta kaikki aina h)'· syy, koska kaikista koneista ei löydy hakasulkeita, johtuu siitä että Sam halus~ että bändin nimi olisi vain Media Disease ja' mähän en tietenkään voi olla samaa mieltä, elikkä me laitettiin hakasulkeet siihen ekan sanan ympärille. M iten soitto-/laulupuoli on j aoteltu bä ndin kesken? Roeck: Mä soitan kitaraa, koskeltinlia ja laulan silloin tällöin. Dim Jay: Niin j oo. Mm . demoltakin löytyvissä biiseissä I Never Wanted To Be Me ja The Blessing. Sam: Mä soitan syntsaa, mutta erittäin vahvasti osallistun näiden biisien tuotantoon, heh heh. Dim Jay: Mä lällinnä laulan ja periaatteessa soitan koskettimia ja kitaraa, mutta käytäImössä se on jäänyt vähän vähem· mälle. No, koska kaverukset nä hdää n keikalla? (Syvä hiljaisuus.) Dim J ay: Veti hiljaiseksi. Tota, tilaJme on kyllä siinä määrin levällään keikkallomman suhteen, että ei ole treenikämppää-
kt'lt111 laishlUttaamme hommattu. Kai se on j ossain vaiheessa pakko lähteä. Voi siitä jotain tuUakin. Ro('Ck: Tämmöinen hypotee~en j a utop istinen ajoihls olisi eh.kä tOJU1 ~ Down By TIle Laitwiin. Dim Ja)': No, hetkinen! (äkillineTl tokaisu) Roeck: Ei, siis kesällä oli tarkoihls jossai.n vaiheessa lähteä, mutta se o n vähän hrujoitusolosuhteista kiiJmi. Täytyy nyt katsoa. Dim Ja)': Mmlnm, se on niin perkeleen valkea juttu, l...'l .Ul pit.äisi osa ta soittaakin jon1.1.l11 verran. Se o n niin tylsää seisoa vaan siellä ja nauhat p yö rii. Konebändit on aika aneemista katsottavaa livenäja [A]MD ei tule tekemään poikkeusta tästä totutusta kaavasta, heh heh. Roeck: Kyilä [A ]MD nähdään hyvin pian keikalla. Dim Jay: Joo, j oo. Se o n selvä, heh heh . Näkisi vaan . Milloin saamme naultia solistiyh'yeestä äänitteen muodossa? Dim Jay: Niin, meillä on vähän tuo levy-yhtiöjuttukin auki. Olisi pari mahdollista tarj okasta ehkä ottamaan meidät Katsotaan nyt, miten me saadaan nämä asiat surnplittua. CDmaxi olisi tarkoitus ensimmäisen ä tehdä, jos joh-u vaan kiltisti suostuisi sen maksamaan. Ehkä koko~itkä sitten myö hemmin. Aikataulusta en osaa sanoa mitään. Roeck: Jos hyvin käy, niin kesän lopulla tulee C D-maxi. (1\1aitlittakoon ..ässä vaihcessa, että kohllikko on solminut haasta.tatclul1 jälkeen sOIJimuksCll Cybcrwarc Rccordsin kanssa) Minkälaista tulee olemaan uusi matsku, verrattuna de-. mooll, jok...'\ sisälsi sek.:1. l"auhallisemlJa syntsapoppia että rajumpaa kltarajytkcttä? Roeck: No, periaattessa demosta sai aika hyvän käsityksen, millä raiteilla [A]MD: n musiikki lllkh-uu. Dim Jay: Laidasta laitaan . Niin, siis kauniita syntsaballadeita, hoh hob hoh. KaW1ista poppilaulantaa ja vähän jyrkempääkin meininkiä. rA]MD:n skaala on aika laaja, mutta tyylitajuinen, heh heh . Sittenhän te k-uulette h-un ostatte se n rautaisen pläjäyksen ! Roeck: Sen verran täytyy mainostaa niille, jotka vihaa kitaroita [A]MD:ssä, että tulossa on myös hirveän h)'~llää ja teknistä kamaa. Dim Jay: Näin on ...'\ivan lunteettomia paskiaisia! Rocck: Kyllä m ekin osa taan oila aivottomia ebm-pellejä l OSTA' / S~NME:N NU\f)RUUS. I\§c,P; S«.-(J<j;~l<I\ur(imt H i IT i K..; Pfll...€:rTll Soo«! " ..E '\. ~o"'-'-'S clo 1'.:,(1(0 Fesor<.ert... 5f"1in...i0rt...~'TV J1, "31.. 1 o·H~tnE.E:.r(L i r(r{ft Klassincn kysymys eli ku\'ailkaa musaanllc? Rocck: P-A-S .. hyvää. Sam: Kokeellista. Rocck: On . Erittäin. IndustriaalisulIs tapila marJaTIpoimintamusiikin. Dim Ja)': Punaisena lankana turnma sävyisen lunnelrnamusiikin sekä popindllsnialismin ristiin s'iittäminen . Rocck: Se oli kawusta. Sitä ainakin llaluaisi ajateila, että se on hirveän m onipuolista ja että sävellykset on ainakin jossain määrin vahvoja ja niissä on ideaa . Sovituksista o n tullut kehuja. Itse ei osaa oikein sanoa, koska biiseistä tulee ai.ll;) samanlaisia, heh heh . Mist:i 1c haette ideat kappaleisiin? Dim Jay: Elämän ankeista puolista. Aina lommosta mtinaa ja vinkumista. Sam: Sua on potkittu niin paljon päähän, heh heh. Dim Jay: Niin, päähänpotkittujen ihmisten musiikkia. Ei, no elävästä elämästä mahdollisesti, mutta e i nyt. mitenkään suoraan. En mä tiedä, semmosta ankeela mäkätystä . Roeck: Universaalisia epäkohtia ja aina pitää manifestoida jostain. Dim Jay: Kyllä niihin joihinkin biiseihin on ilHIl1 oikeasti asiaakin yritettY ympätä. Se vaan, että ne parhaat sanat blUukaa olla niissä biiseissä, joissa laulusta ei saa mitään selvää. Sinällään ne menee ihan hukkaan. Turhaa tässä yrittääkään. Roeck: Tottakai kun [A]MD:ltä tulee pitkäsoitto, niin sisävihkosessa on kaikkien biisien legendaariset, mystiset, miltei maagiset sanat. Dim Jay: Kyllä. Joo. Se on l)'llä viim einen virhe, j os sen tekee, mu tta kai se on tehtävä sekin. Rocck: Jos pitää yrittää sanoa mistä ideat tulee musii.ki1Jisesti biiseillin, se on lähirll1ä sitä, että ensu1 o n lähinnä löydettävä hyvä sointuh-uIku. Siitä se sitten kehittyy ja kehittyy. Sitten se rupeaa menemään vähän vikaan ja sitten aivan vituralleen, heh heh. Sitten se on perkele siinä ' Mielipide suomalaises ta konemusiikista? Dim Jay: Eihän se niin huonoa ole, mitä voisi kuvitella. Viriiliä pienyrittämistä. Sam: Ne harvat jotka sitä tekee on saan eet sitä aika hyvin vietyä muuallekin, kllJl tääJJä ei näissä pienissä hJvioissa paJjon karmata yrittää jauhaa, mutta eipä tästä musiikista täällä rahojaan koskaan ikinä takaisin saa. Roeck: On olemassa tietysti näm ä eurotekno bälldit, joita syntyy kuin sieniä sateeila. Se o n tietysti hirveän eurooppalaista, hienoa ja kansainvälistä, mutta ehkä nyt olisi tarkoitus pulma vakavasti otettavasti musiikis ta. Dim Ja)': Tässähän saa tosi tylyn maineen kun heti ensimmäisessä haastattelussa pistää matalaksi kaikki muul . Roeck: Kyilä Suomessa on nousevia k)'h)'jä valma,", ihan kobll e-neljä kappal etta, heh heh. On on! Dim Jay: Sillälailla' Kontak1i: IAIMD, Kanslerintie 6 G 168, 20200 T URKU Teksti + haastat1C'1u: Jussi Kolk<IIICIl
• neuro C Ive Tamperelainen Neuroactive on noussut suomalaiseen konemuzakin eliittiin ja antoi vahvan näytön taidoistaan Morphologycd:llä. Bändi on vahvasti nousemassa suurempaakin tietoisuuteen ja on lähdössä ulkomaille esittelemään suomalaisen konemusiikin tasoa. Otetaanpa tarkemmin sel· vää mistä on kysymys ja päästetään kaverit kommentoimaan touhujaan, eli missä ovat bändin musiikilliset juuret? Ville: Meillä oli ensiksi kellaribändi, jossa oli kitaroita. Tyylisuunta vaihteli parin viikon välein. Jarkko: Tulin mukaan joskus vuonna 88. Ville ja Vesa olivat tehneet musiikkia varmaan jo kymmenen vuotiaasta asti. Ville: Aluksi me tehtiin suomenkielistä poppia . Jossain vaiheessa aloimme soittaa psykedeelistä, kokeellista musaa. Meillä oli biisi joka kesti kaksikymmentä minuuttia. Pikkuhiljaa homma kääntyi konemusiikkiin ja biisien tempo kiihtyi. Jarkko: Aloimme harjoittelemaan rumpukoneen kanssa ja innostuimme valtavasti. Tässä vaiheessa rumpali halusi lät>teä pois. Ville heitti ekat keikkansa jo Jarkko vastaa biisien teosta 15-vuotiaana ja Jarkko lähti ja bändi tekee kimpassa saottamaan kokemusta live- noitukset. Entä mitä mieltä performanssista 18-vuotiaa- bändi on laulu puolesta? na Villen kanssa. Neuro- Jarkko: Laulut on se osa, joactive-nimikkeellä bändi on ka on rakentanut biisit kokotoiminut vuodesta 90 lähti- naisuuksiksi. Ei ole tullut kauen. Aikaisemmin kokoonpa- heasti tehtyä mitään instruno totteli nimeä Dance mentaalibiisejä. Laulu on ollut Macabre. Tässä vaiheessa se kantava voima. Olen ihmehe siirtyivät kokonaan ko- tellyt sitä monesti, -että jotkut neelliseen musiikintekoon. ovat kirjoittaneet, että laulut Bändi kyhäsi demonauhan, ovat jotenkin heikot. Minun mutta hajosi muutamia kuu- mielestäni Vesa on Suomen kausia myöhemmin. Tämän paras laulaja! jälkeen Jarkko heitti keikkoja Advanced Artin kanssa. Mistä loytyy ideat sanolNeuroactive aloitti jälleen tuksiin? . aktiivisen toimintansa v.93. Jarkko: Niitä ei ole koskaan Jarkko: Cyberware records haettu suoranaisesti mistään kyseli, että mitä jos me teki- tietystä aiheesta. Viimeksi tehsimme biisin Freeze-kokoel- dyt biisit on kuitenkin koskemalle (suomalaisen elektroni- telleet lähinnä yleistä leijumissen musiikin kokoelma). Ja ta eri tiloissa. Tension, joka on sitten me teimme. Levylle lai- . vanhin biisi sanoitettiin ns. tettiin uusi versio Tensionista. mindflow-fiiliksessä eli jokainen lisäsi sanoja biisiin omien ideoidensa mukaan. Uudem-
missa biiseissä on pyritty tekemään sanoituksista yhtenäisempiä kokonaisuuksia. Minkälaista musiikkia Neuroactive sitten tekee? Jarkko: Elektronista musiikkia, heh heh. Ei kun se on vaarallista jos lokeroidaan liikaa. No .. . sanotaan, että tanssittavaa elektronista musiikkia. Neuroactive on otettu ulkomailla vastaan myönteisesti ja kaukaisimman fanikirjeen he ovat saaneet Japanista. Joten kuuntelijakunfa ei ole rajoittunut täysin vanhalle mantereelle. Ulkomaalaisissa lehdissä bändiarvostelut ovat tarjonneet positiivista palautetta. Tampereella keikkailessaan bändi on otettu hyvin vastaan, mutta Helsingissä vastaanotto oli jostain syystä nuiva. Jos kerran Hesan keikka oli yksi huonoimmista, niin mikä sitten on ollut paras? Ville: Levynjulkistamiskeikka Tampereella . Siellä oli paljon ihmisiä ja siitä jäi hyvät fiilikset. Bändi on esiintynyt mm. diaprojektoreiden, naisten vaatteiden ja kaasunaamareiden kanssa. Mistä ideat ja tyyli on syntynyt? Ville: Ei oikeastaan ole mitään tiettyä tyyliä. Ideat on lähtenyt sen hetkisestä fiiliksestä. Tutkitaan tapahtuma kerrallaan. Ideat syntyvät hyvin nopeasti. Tuo vaateideakin lähti liikkeelle yhden päivän ideana. Se lähti aluksi hauskana vitsinä . Sitä alkoi oikeastaan vasta miettimään kun Vesa alkoi laittamaan naisten kuteita ylleen takahuoneessa. heh. heh .. Näytti aika hassulta . Jarkko: Jyväskylässä Vesa äkkäsi, että hän laittaa aamutakin keikalle päällensä. Se keikka meni tosi hyvin. Ville: Se oli ihan hauska nähdä, kun Jarkko ja Vesa meni lavalle niin porukka oli monttu auki ja oli ihan hiljasta, kunnes osa porukasta rupesi nauramaan . Se oli ihan hauskaa ja ainakin se oli yllättävää. Ihan hyvä vitsi. Jarkko: Kaasunaamarit kuitenkin pysyy, koska se on ollut tämän levyn idea. Paljonko olette heittäneet keikkaa Neuroactivena? Jarkko: Ei ole tarkkaan laskettu, mutta sanotaan että noin parikymmentä, suunn osa Tampereella. Uutta materiaalia Neuroactivelta on tulossa syksyllä, jolloin Cyberware julkaisee heiltä maxi-cd:n. Bändillä on tarkoitus koota maksille uutta materiaalia, mahdollisesti myös yksi Morphology-Ievyn biiseistä uudelleen miksattuna. Sak- sassa tullaan julkaisemaan yhtyeen "biisi kokoelmalla. Neuroactive on aikaisemmin esiintynyt seuraavilla kokoelmalevyillä: Freeze (Suomi), Melt (Suomi), Taste This 3 (Saksa), Neues Electro blutt (Belgia). Mikä on Neuroactiven mielipide suomalaisen konemusiikin tasosta? Ville:Koko ajan se on kohoamassa . . Jarkko:Koko ajan tulee lisää . Aika kuluu ja kaikki paranee koko ajan. Ville: Uusia bändejä tulee jatkuvasti lisää. Jatkosuunnitelmista bändi ei tarkemmin osaa sanoa, kuitenkin tarkoituksena on kehittyä paremmiksi ja välttää paikoilleen jumiutumista. Lavajutut o lisi tarkoitus saada toimimaan jatkuvasti paremmin. Musiikki on kuitenkin tärkein asia. Soundit sekä kappaleet tulevat varmasti' kehittymään yhä mielenkiintoisemmiksi. Teksti ja haastattelu: Jussi Kotkanen LETMEDREAM MY Dfu\.IR SUCCUB US ORDERNOW! 80 mk (Finland), 19$ (E1sewhere) Let Me Dream elo Jani Koskela Lel)päsellQjalltie 243 1710001TTI FINLAND
THE CURE Edellinen Plastic Passion oli ensimmäinen numero, jossa ei 011 ut pienintäkään juttua Curesta. Asiaa on sekä kiitelty että moitittu, mutta kaikesta huolimatta kirjoitan taas Curesta. Tällä kertaa teen uusversion PP#1 :ssä olleesta artikkelista, joka käsitteli Curen harvinaisempaa materiaalia. DEMO·NAUHAT Harva bändi on päätynyt levylle asti ilman esittelykasetteja, joten aloitetaanpa demoista . Ensimmäisen demonsa Gure Ooka tuolloin vielä totteli nimeä Easy Gure) nauhoitti Robert Smithin van hempien olohuoneessa, koska olivat edellisenä päivänä nähneet saksalaisen Ariola Hansa -yhtiön etsivän uusia kykyjä. Kuten olen Cure-stoorissanikin kir· joittanut, niin nauhan perusteella bändi ja Hansa tekivät alustavan sopimuksen yhteistyöstä . Levyjä sopimus ei poikinut, mutta onnistuipa Gure hankkimaan kohtuullisesti uusia soittokamoja saksalaisten piikkiin . Itselläni on nauhalla melko rupinen verSiO aiheesta Plastic Passion , jossa ei ole äänessä Robert vaan joku muu. Huhujen mukaan laulaja olisi basisti Michael Dempsey ja nauhoituspäivämäärä 26.2.77. Yhtä hyvin nauhoitus voisi olla peräisin huhtikuun olohuonesessioista, sillä tuota nauhoitusta pidetään Guren ensimmäisenä julkisuuteen päässeenä äänityksenä . Smithien kodissa äänijänteitään käytteli Peter O'Toole, joka ei luonnollisestikaan ole se britti näyttelijä joka nähtiin Arabian Lawrencessa . Ensimmäisen studionauhansa Gure teki kahdessa sessiossa lokamarraskuussa 1977 ja ääni!ys paikkana oli Lontoon Sound And Vision . Tuolloin O'Toole oli jo eronnut bändistä , joten Guren kokoonapano oli Robert Sm ith (laulu & kitara) , Lawrence "Loi" Tolhurst (rummut) , Michael Dempsey (basso) ja Pori Thompson (kitara) . Lokakuun nauhoituksissa äänitetWn viisi omaa biisiä: See The Ghildren, Meathook, Pillbox Tales, I Just Need Myself ja I Want To Be Old. Näistä biiseistä Meathook päätyi uutena nauhoituksena ensialbumilie ja Pillbox Tales kuultiin , niinikään eri sessioissa nauhoitettuna, Boys Don'! Cry - sinku n uusversion B-puolella . Kolmea muuta biisiä ei kannata virallisilta levyiltä hakea. Kai kki viisi biisiä löytyvät mm. D-Day Demos boo!leg-LP:ltä ja See The Ghi ldrenia lukuunottamatta neljän biisin bootleg -EP: Itä. Marraskuun sessioissa nauhalle tarttui omat biisit Killing An Arab ja I'm Gold sekä coverit I Saw Her Standing There (The Beatles), Little Girl (Ghuck Berry) ja Rebel Rebel (David Bowie) . En ole koskaan törmännyt bootsi in jolla tämä ses510 kuultaisiin , mutta nauha kopiona ovat Guren omat biisit liikkuneet tänne Suomeenkin asti . Killing An Arab eroaa melko radikaalisti, erityisesti hitaammalla temmyöhemmin mollaan , ensisinkulle paätyneestä
versiosta, mutta I'm Cold kuulostaa aika paljon samalta kuin j ulkaistu versio. Tosin Siouxsien taustalaulua on turha yrittää demolta bongata . Syyssessioiden seurauksena tulivat erimielisyydet Hansan kanssa, joka halusi Easy Curen kuulostavan enemmän perusrokkibändiltä , kun taas bändi itse halusi ol la enemmän ajan hengen mukaisesti punk. Saksa laiset antoivat bändi lie vielä yhden näyltömahdollisuden ja Easy Cure meni studioon alkuvuodesta 1978 nauhoittamaan neljä biisiä; Plastic Passion, Smashed Up sekä uudet versiot lauluista I Just Need Myself ja Rebel Rebel. Smashed Up on minulle täysin vieras (luultavasti) coveri. Plastic Passion on puolestaan biisinä tuttu , mutta näkemys todella erilainen verrattaessa levyversioon . Periaatteessa pohjat ovat samanlaiset kuin v. 85 levytetyssä A Night like This -biisissä , mutta lauluosuus yhtenevä Plastic Passionin kanssa. Hassua, mutta totta. Tulkoon tässä mainituksi, että Hansa-sopimus päättyi hedelmättömänä jokseenkin pian talvisessioiden jälkeen. Viimeisen varsinaisen demonauhansa (eli sopimuksetloman bändin esittelynauhan) Cure tekaisi 27.5.1979 Fernsham Chestnut studiolla. Kuukautta aikaisemm in bändi oli kutistunut Pori Thompsonin eron myötä kolmimiehiseksi ja samoin nimi oli lyhentynyt muotoon The Cure. Kolmihenkisen bändin ensistudiovierailulla nauhalle tartutettiin biisit Boys Don't Cry, 10.15 Saturday Night, Fire in Cairo ja Ifs Not You . Sovituksiltaan biisit ovat melko lähellä myöhemmin nau. hoitettuja virall isia versioita ja suurimmat erot löytyvätkin soundeista, jotka ovat luonnollisesti kehnommat V. 1984 ilmestyneen Concertalbumi n kasettiversiolie pistettiin bonuksena epämääräisyyksiä sisältävä Curiosity-kokonaisuus, j olla kuul laan mm . Boys Don't Cryn demoversio. Muita Curen demoja onkin sitten tu rh a etsiskellä virallisi lta julkaisulta. Valitettavasti en pysty suosittelemaan edes yhtä ainoatakaan bootsia, jolta löytyisi kokonaan 79-toukokuun sessiob D-Day Demos ja Arabian Dream pitävät Curiosityn tavoin sisällään vain Boys Don't Cryn. Tulkoon tässä todetuksi , että neljän biisin Fernsham-nauha tuotti Curelle Fiction-sopimuksen , joka on vieläki n voimassa. Toki Cure on myöhemminkin demoillut, mutta vai n itseään va rten eli valmistautunut todellisiin levytyksiin . Yleisesti ottaen nämä nauhat ovat melko harvinaisia muutamaa poikkeusta lukuunottamatta . Tu nnetuin ja parhaiten saatavi lla on The Top -levyn demonauhoista koostettu bootleg-LP, jolla kuullaan jokseenkin raakoja versioita myöhemmin levyille päätyneistä biiseistä. Myös Pornographyä tehdessään pääsi bändiitä livahtamaan julkisuuten harjoitusnauha, jolla kuullaan ilmeisesti Robertin yksin tekemä versio One Hundred Yearsista sekä outo instrumentaali , jota ei ainakaan toistaiseksi ole käytetty minkään biisin pohjana. RADIOSESSIOT Harvinaisin ja erikoisin sessio-nauhoitus eure n Lähes kaikkien muiden- historiassa lienee Roberkin 70- & 80-luvuilla syn- ti n ja Lawrencen kahtyneiden brittibändien ta- destaan tekaisema Ari el, voin myös Cure teki al- joka levytettiin marraskuaikoinaan BBC:n stu- kuussa 83 Jensenin sesdioilla runsaasti nauhoi- siota varten . Luultavasti tuksia, joita sitten tiski- Arielia ei ole koskaan jukat soittelivat ohjelmis- heitetty livenä. saan. Näissä radiosessi- Kun mediassa liikutaan , oissa kuultiin usein vain niin tulkoon mainituksi lievästi poikkeavia versi- kaksi keväällä 83 heitetoita levyiltä tutuista bii- tyä TV-liveä, joissa Cure seistä, mutta joskus Cu- esiintyi erikoisin miehisre intoutui tarjoamaan töin . Maaliskuussa Roradionkuuntelijoille jotain bertia ja Lolia avustivat Steve Banshees-mies spesiaalia. bassossa ja Ensialbuminsa ilmesty- Severin misen aikoihin eli touko- Marc Almondin Venomkuussa 79 Cu re teki toi- ettesit taustalauluissa. sen John Peel -session- Biisinä kuultiin Siamese sa. Kolmen albumirai- Twins ja se on erään laidan lisäksi nauhalle tart- nen yksittäisprojektiksi tui myös oudolta kals- jäänyt yhteistyö Robertin kahtava biisi Desperate ja Kuninkaallisen Baletin Journalist In Ongoing Nicholas Dixonin välillä. Review Kuukautta myöhemmin Meaningful esiintyi Oxford Situation . Tosiasiassa Cure biisi on Grinding Hait va- Road Show'ssa esittäen rustettuna uusilla, Paul Figurehead in ja One Morleytä pilkkaavil la sa- Hundred Yearsin . Tällä noilla. Paul Morley puo- kertaa Robbaa ja Lolia lestaan on se toimittaja , säestivät hieman aikaa joka heti debyytti-LP: n Curessa viipynytkin rumilmestyttyä haukkui kie- pali Andy Andersson sekä kertatuuraajana toimikon pystyyn . Samaisen vuoden syys- nut basisti Derek Thomkuussa Cure ryhtyi taas pson SPK-yhtyee;;tä. ilmaisemaan mielipiteiLIVE-ERIKOISUUKSIA tään radion väl ityksellä. Kid Jensen -sessiossa. Tällä kertaa sai kuulla Kuten kaikki tietävät, niin kunn iansa Hansa-yhtiö keikkoja Cure on heittäja biisin nimi oli simppe- nyt varsin kohtuullisen listi 00 The Hansa. Viral- määrän. Normaal iin talisesti 00 The Hansa jul- paan myös Cure heitti kaistiin vasta huhtikuus- alkuaikoinaan livenä selsa 86 Boys Don't Cry - laisia biisejä, jotka eivät sinkun uusversion B- kau'aa pysyneet bändin ohjelmistossa eivätkä täpuolella. Live-versiona tutuksi tul- ten ole päätyneet myösleen , mutta vinyyliä kart- kään levyille. Näiden biitaneen Forever-biisin sien joukkoon kuuluu aiCure puolestaan nau- nakin Tolhurstin kirjoittahoitti neljännel le Peel- ma Easy Cu re, josta sessiolleen tammikuus- bändi sitten nimensäkin sa 81. Tämä nauhoitus otti. Muita tuon ajan harlienee ainoa koskaan vinaisuuksia on mm . I tehty studioversio For- Hate Discos ja Heroin Face, joka päätyi suttu ieverista. sena 4.12.77 nauhoitet-
tuna versiona Concertkasetin B-puolelle. Valitettavasti minulla ei juurikaan ole tietoa muista bändin tuonaikaisista omista julkaisemattajääneistä biiseistä. Yhden kuulohavainnon eli Heroin Facen perusteella voi kuitenkin päätellä, että Cure oli vuoden 1977 paikkei lla ajanhengen muka isesti melkoisen punk, tosin selvin rock-vaikuttei n. Rockmaisuuden puolesta puhuu myös alkuaikojen cover-valinnat eli mm . Hendrixin Foxy Lady, Troggsin Wi ld Thing , Thin Lizzyn Jai lbreak ja Bowien Suffragette City. Iän myötä katosi Curen keikkasetistä coverit lähes täysin. Ai noa coverbiisi mitä Cure on enemmänkin keikoillaan soittanut on Gary Glitterin 00 Ya Wa nna Touch , joka kuului 80-luvun puolessa välissä vakituisesti bändin ohjelmistoon . Harvinaisem pia eli kerran tai pari soitettuja covereita ovat Kinksin You Really Got Me, Hawkwindin Si lver Machine, W ild Thing (nyt puhutaan 80-luvusta) ja Sladen Merry X-mas Everybody. Kätevi n tapa hankkia nämä coverit itselleen on matkustaa Lontooseen ja kysellä divareista Copy Cats -bootleg-sinkkua. Levystä on ainakin kaksi erilaista painosta. Kin ksja Troggs-Iainat löytyvät molemmista, mutta kolmantena biisinä löytyy sekä Merry X-masia ja Silvermachinea. Omia levyttämättömiä biisejäkin on mahtunut Curen keikkasettei hin . Tunnetuimmat ovat Curiositylta löytyvät Forever ja Ali Mine, josta on joskus käytetty m yös nimeä Ali I Want To 00 Is Kill Her. Molemmat biisit oli- vat 80-luvun alkupuol iskolla kohtuullisen yleisiä keikan lopettajaispaloja . Molemmat ovat myös varsinaisia jammailubiisejä, joita harvemmin soitetti in samanlaisina versioina kuin edellisillä keikoilla. Kuluneen kesän festarikeikoilla kuultiin m yös kahta uutta Cure-bi isiä, jotka todennäköisesti päätyvät tulevalle albumille. Avausbiisinä käytetyn kappaleen nimeä en tiedä, mutta toinen tottelee nimeä bi isi Jupiter Crash. Live-versioina biisit ovat melko akustishenkisiä verrattuna tuttuun materiaaliin . Oma lukunsa harvinais ista omista biiseistä on jammai lutlpilailut, joita Cure on joskus harrastanut. Sekä vuonna 80 että 8 1 Robert lauloi Simon Gallupin syntymäpäivänä eli 1.6. Three-biisin päälle ilmeisesti tajunnanvirtaonnittelurunoa. Pornography European Tourin viimeisellä keikalla 11.6. 1982 Brusselissä C ure in nostui jammailemaan roudarien kanssa ja seurauksena oli kymmenminuuttinen "biisi", jossa kuultiin mm . susien ulvonnan matkimista . Lopuksi voisin vielä mainita 23.3.1980 heitetyn ensi mmäisen ja ai noa Cult He roes -keikan , jolla Cu re vahvistettuna Pori Thompsonilla , Janet Smithillä (Robertin sisko ja Poriin vaimo) sekä postim ies Frank Bellillä soittivat levyttämänsä CH-bi isit (I'm the Cult Hero ja I Oig You) sekä tukun 70 luvun hittibiisejä tyyliin Blockbuster, 20th Centu ry Boy ja Whiskey In The Jar. Jos joku kopion tästä keikasta omistaa, niin olisi ystävällistä jos voisit ottaa yhteyttä. PIENTÄ LISÄTIETOA Edellisillä sivuilla palstatilaa sa.:,umt C ure 011 uusmut kokoonpanolli'Ul . Robert SmiLiun , Simon GalJupin ja Perry Bamonten lisaksi bi1ndiin vaikuuavat talla hetkeUa IlJlnpali Jason Cooper ja Disintegration-Ievyn aikaiseen miehistöön l,mhulUl kosketinsoittaja Roger O'DOlUlell. Kuhmeen kesän aikana bändi teki festarikeikkoja ja syksylla on luvassa kiertue samoin kuin myös uusi albwni. Uuden viisikon enSilllITulinen julkaistu 'biisi on vastikään Hudge Dredd -sOlmdtrackilla ilmestynyt Dredd Song. VClldelllDliarussa on väki vähentynyt.. Vaikka kitarisli. Dave haastattelussa riemwlSikin rumpalin tulosta bändiin, on yhtye korvarutut rumpalin al.k"Uaikojensa mukaisesti rumpukoneella. Syy vaihdokseen on taloudellinen. l?-osrusen rumpusetin kanssa rundaaminen maksaa liikaa. Suomalaisnoidilla eli Two Witchesilla. menee hyvin . Uusi Bites-CD on saanut hyvän vastaanOlon ja lisää levyjä on tulossa. Vuz Records julkaisee Early Years -CD:n, jolle on koottu all..."1laikojen sinkkuja ja demoja Amerikassa Cleopatra kustantaa "kokoelman", j olla kuullaan 7 biisiä Bitesilta seka valikoituja paloja vanhenunilta levyiltä. Lehden ilmestyessä Noidat ovat viikon rundilla Englannissa ja s}'YS-Jokakuussa on vuorossa kuukauden kiertue, joka kattaa neljä maata (Saksa, Itävalta, Hollanti. Belgia). Bau haus liittyy Cleopatran toimesta piakkoin uibulltin saaneiden bändien joukkoon. Erikoisuutena mainittakoon, että levyllä kuullaan Love And Rocketsin (eli Bauhaus miinus Peter Murphy) versio julkaisematta jääneestä Bauhaus-biisistä. Suomalaisten Ievyttäneiden synkistelybändien määrä kasvaa, kun kaarinalais-turkulainen Tms Empty Flow saa julki ensiCD:nsä italialaisen Avantgarde Recordsin toimesta. Studiosessiot alkavat lehden ilmestymisen aikoihin. Teksti: Päätoimittaja 2/r
AKI[ANISE: KCOSlIloS Frontl us (110.""'0) Ehdottomasti oudointa kamaa mitä P lastie Passion on koskaan vastaanottanut. Kaksimiehinen bändi luolUlehtii tuotantoansa psykedeeliseksi Iloiseksi ja sitähän nauh a pitää sisäUään. En tiedä tehdäänkö vastaava Illusaa InuuaUakin kuu! Toijalassa, mutta !Hill!! en ole ainakaan Akhanisen hcunovcljtin tömlälUlyt. Saeri.fiee ja Pain ovat koosteita erilaisesta mö)'kästä sekll puhcsampleista. OmaaksiarosaIllodas puolestaan 0 11 saanut aanikoUaasinsa päälle oksenIlusääntelyi ja pUtösbiisi Frontlers Of Keosmos tuo mieleen fonnulapelin ja television Iwnisateen yhdistehnän. Akhanisen demoa voi tilai1la osoitteesta: Antti Mölsä, Alatie 40, 37800 Toijala. Hinta on 15 mk. (+ mielellään oma kasetti). }'iäioimittaja nre APRU.. TEARS: C eUarbird (MC O Mcmmto Materia) Olen hieman jäljessä tfil.nlin arvostelun suhteen, sillä ruotsalaisen April Tearsin debyytti-CD on llaullOitettu 1993 ja il.mestynytkin jo viime vuonna. Mutta eihän Plaslie Passion ole koskaan väittänytkiän olevansa ajankohtaisiehti. Kolmihenkincu April T cars tarjoaa seUaista punkhenkistä poppia. jota totuttlln kuulemaan Transvision Vampin ta1101· ta viime vuosikymrnenellll. Erityisesti vokalisti Sara GuoIlarsson kuulostaa lIänellisesti kohtuullisen paljon Wendy Jall1csilta, mikä onkin vertauksena positiiviseksi laskettava. Viisiraitaisen le"''Yn parhaat biisit muodostavat avaustroikka M·GITdell. Chilled To The BOlle ja st. Valentlncs Day. Kaikissll kobnessa melodiat toimivat hyvjn samoin kuin laulun ja soittimien yhteistyö. Rwnmut kuulostavat aidoilta. vaikka ovatkin koneilla te hdyt. Neljas biisi Vivaeity tuo loteutukscltaan (erityisesti kitaroiltaan) mieleen U2:n Joshua Tl"een ajan tuOtatUIOIl. Kwmianhimotllen yri tys, mutta esikuva on melko vaikeasti saavutettava. Viimeinen biisi Ten Second Song on joUain tapaa heikko. Jotenkin se ei vain toimi. Ehkipä se olisi parempi. j os se olisi nimensä mittainen. Päätoimitta.ja BLOK 57: A.ILimals 011 (eD l.oth Ommo g) Sll~cd UlldeUa tl.lotokseUaan Blok 51 on muuttanut kokonpanoian siten, että solisti Duo\;. lvell!i p äätti lä1ltd bindistä (toistaiseksi). Se ei kuitenkaan estänyt Guy Van Mieghan\ia tekemästä levyä aluksi sooloprojektina. Lcvytyssessioi. den edistyessä hän hankki mukaatlSa laulaj a Uwe H einiSChUl (Canticwll Funebris) ja M ichael Goolaertsul soittamaan kitaraa. Vaikka kokoonpat1o on uudessa muodossa, ei se musiikillisesti pysty tarjoamaan miU:rn hehkuttarrusen arvoista. Levy on synkkäsävyttc:inen. mutt.ei silti riittävän vounakas pakka.us antatnaan mieleenpainuvia toteutuksia. Lievä tasapaksuus vaivaa kaikkia kap paleita. Osissa biiseissä pääasiallisena pohjanan a on mc:t alvaikuttec:l örinälauluuleen. OIU!eksi viim eisenä soiva Soln The UnemploYlllent Prt>blem on hieno teos vaihtclevine jaksoine synteettisistä st>unde15la klassisiin ulstnunentteihin. Kennatla hy-..'ät S3mplet tekevät tuotoksesla ehyen. Kappaleen väliin (ln Idlty kiva "taidetauko", joka herättää heti emikuulemah a midenkiilUloll. Sowldimaailma vaihtuu tauon seurauksena erilaiseen ambientsävyiseell kel,-ont3an. Jussi Kot.kancn TIlli BREATH OY LI:FE: T;uh' (CD Hill or Sumon) or SOITOW Belgialainen The Breath Of Life on Hall Of Sennon1n uusin kii nnitys. Väiltäv!! t sen kuulostnvan kovasti Siouxsiclta, mutta.. murta.. lihin vertailukohta löytyy paljon läh empää, eli Suomesta!! Jokainen biisi 011 kuul suoraan debyytti·LP :n aikaisen One B100din nuottikirjasta. eikl sun!i kaik· ki. sillä vokalisti Isabelle Deke yser kfvisi Undt:'idn Olle Bloo din Susan JÖlIsson.in kaks(lissisarcltat! Kuuntelin molempia lev)'jä peräkkäin useita kel1oja, kUllncs en enilä erottanut kwnpi on kunlpi. The Breath Of Life kuitenkin korjasi pisteet kotiin Giovanni Bortolin viulunsoitoUa. sillä mies on todellinen lahjakkuus. Thastuin yhtyeeseen ensikuulemalla ja nyt odotan seuraavia julkaisuja. Ei siis SiollXsieta vaan jotakin mu uta, multa hy-...yltdllyä seUaista. Jyrki Vh1.anCll CHJNA SWALLOW: (CD China S''l--alIow) M~lII oirs or AlIIDtslacs Yksi parhaimmista tavoista aloittaa vapaapiivä 0 11 nau ttia höyryävän kuwllaa kulutusmaidolla höystetty!i kaIlVia sekä hillopaalltoleipiä ja kuwmella samanaikaisesti turkulaisol1Julais-duo Cruna SwaUow'n kolmosalblunia. Memoirs of Anmesiacs on tä)'lUlä m\lsiikkiesityksiä. joita voi parhaiten kuvata moderniksi tietokonepohjaiseksi populaariksi k1assi· seksi musiikiksi. Biisejä levyllä löytyy periti 22 ja kestot ovat keskimäärin reilun kahden minuutin luokkaa. .'\.iemmista China SwaUow -tuoloksista poiketen kolmosalbwni on lähes täysin instrulllentaali. Dunis!iäntä kuullaan vain kakkosraidalla Kiss j a siinäkin brittirunoilija Jolm Keatsin ~ teksti lausutaan eikä lauleta. Mielipiteitä on monia, mutta mil'lunmidestäni hunlaarusta äänldyä olisi voinut laittaa useatnpaankin biistin. SäveUykset ovat jakautuneet lähes fi fty.fifty Mika Frimanin j a Pekka Rasinkankaan kesken. Dmeisesti kaverukset ovat sisäist.äneet täysin säveltävänsä China Swallow'lle. sil· lä ainakaat1 minä eil ole löytänyt kwmnallakaan liävc1täjältä omaa tyyliå. jonka perusteeUa voisi oitis ensikuulemalta sailoa kumpi. on säveltänyt ko. biisin. Parhaimman biisin valinta on liki mahdotonta. sillä mielialan muutokse t ovat omiaan muokkaamaan arvosteluprosessia. KuwUlelkaa ja tehkää itse valintatme. Memolrs of Anulesiacsian jälkeen saatan jo kuvitella. että molemmista China Swallow lniehistä saattaa jOllain päivänä tulla ~oikei t !l~ klassisia säveltäjiä. Piäloimlttaja COLOUR.IZ.:ED VOL. 1 (Kokochna) (MCD l.oth OnwlOl) Tfil.nli neljän bändin pikkllkokoelma (3-tuun13lnen) tarjoaa kaJulen kouwlentin mukaisesti cyber rovc:a ja hard floor metallia. Ensimmäisen osaston ensimmiisenå edustajana toimii 1.A.M. mitå!nsanomattomalla esitykseUl. Se ei tarjoa mitään uutta ja kiehtovaa. vaikka siti ensimmäisen biisUl muodossa olisi odottanutkin. Toisena sam an kategorian esittelijänä on X Matkii Pedwalk Faeerilla. Siitä ei sen el1empää sillä ko. biisislä on komm entoitu toisaalla. Siirryt!länp!l sitten toiseen osastoon. j ota tarjoaa Annageddon Dildos Unite·biisillään. Se onkin sitä tuttua Annageddonia eli konetaustat jyskll.lI. ja he",ikitarat jyUU_ Skötelty laulu on myös sitll tuttua ja turvallista. Synakuviot ovat ihan o.k .. multa laulupuoli on tllsapaksua. Psyehopomps on vuorostaan niin Ministry- kopiota että.. No, joka tapauksessa tempo on nopea n.iinkuin olettaa s ~attaakin. Vaikka tyyli oll sanlanlainen kuin M Uä ei se kuitenkaan yUä samalle tasolle. Joten ainoaksi Illerkittävaksi csitykseksi tällä mini-cd:Uäjää X Ma.l"ks The Pedwalk. J u ssi Kotkancn COVENANT: Drc:mu Of Cryotallk (CD Memento Mattria) Ruotsalaista konemusaa tarjoava CoVellatlt aloittaa levynsä tiukalla perusbiitillä ja höysl1iä sen tll1tuvalla mclodialla. Ei hasswupaa. Soundit ovat "\'1I1I.1aa tuttua Fromin ja Nitzer Ebbin hyvi.ltä ajoilta mikä t.arkoittaa, etU sOllndeja uusio· k!lylelään eri muodossa. Tosin täytyy sanoa, että o5ista b3ssoku'lioista tulee väkisinkin mieleen Nitzer Ehb -klassi· kOI. En kuitenkaan pidä sitll huonona asiana. Samou! Voidbii~i on hyvin läheUä Fronttn tuotantoa. Perusbiitti jyllää ja pitenuuän päälle alku tlUTllttaa .... aikkakin laulup uoli 011 kWlflossa. Melodiapuoli kuitenkin kaipaisi jotain re päisc"\'lfmplU:. Busie rungot on jotakuinkin rakelUlettu satnan ka;l\'311 mukaan ja olisi vaikea erollaa ellei biisicn vä!ille o~ si laild tu taukoja. Jussi Kotk1l.llHl bii ~ej ~ toisistaalI. DANCE OR DIE: lilTlt u.r() (1\'ICD MachillCl")'/Cybcrwarot) Mitäpä voisi odottaa Dance Or Dien kaltaiselta koko ~". panolta kuul taidolla te htyä ja tatlssittavaa tavaraa. Homma j:.tkllU samoilla linjoilla mitä tarjosi heidän Sest 0(maxinsa. TodeUa tyylikiis ja ,'ah"a laulu on aina oUut Dance Or Dien tavaramerkki. Taistelee tällä hetkeUä yhtenä parhainmnsta bändeistli c1ectroscenessä. Hyvät slInplet hillitys ti käytettynä alltav~t olllan mausteensa soppaan. Maxin toisena biisu1!! soivo Counl The Seconds on myös laadukasta soitantoa. Ei kllitenkaan olllaa sam aa hitttipotelltiaalia kuin Time Zcro. Levyltä löytyy myös klubiversio TUlIe Zcrosta. joka ei paljoakaIII poikkea a1kuperiisestä. Viimeisenä kaiuttimiin sointuu Endzeit, joka on instruJnelltaali ja hieno seUainen. R8\lI.lalliscna etenevä biisi on mielenkiintoinen pakkaus hienoja sOl1ndeja hicuosti c:fektoituua. Hyvä !opetus maxille. J ussi KotkallCll D.n.: Grind_rncat 222 (MC) O.B.:n tuole ei ole tehty las ten satukasctiksi. Sitä vastoin se 011 tehty ilunisille joiden kOlvat eivilt kaillda metaUisä· vylteisiä instrumentteja ja hmunia melowoita. Mu~iikkjtyy1i5 voisi parh artt1\ kuvailla industri:u.-mctalliksi. D.B.:n laulu· ja soittopuolesta vastaavat T. Vääuänen ja H.. Kulju ovat llncltyneet laulefekleissfi vounakkaisiin säröc:fekteihin. Lauluihin on laitettu paljon säröä, mikä gelU'elle onkin hyvin tyypillistä. OIUleksi kaikkia lauluja ei ole särÖtetry. Muuten laulupuoli on hoidettu mallikkaasti. Vaikka tarjolla on S\!oraviivaista paalltoa. on löyt}'Y myös rauhallisempaakin kamaa. Se tekeekin t3stll paketista mielenkiintoisen. Ei ole somlttu tyypilliseen koko selin paahtoou kuten usein tapana 011. RauhalliselIunai osuudet tarjoavat vai}ltclua j a kuulostavat mielellkiintoisilta kokeiluilta. i'v6denkiilUlolla odotan jatkoa tälle tuoto kselle (mahdollisesti levyni?). Juui Kotk;u\cll DECORYAH: \\1sdolU f10af s (CO Mctal Bb.dc R ecords) Jyrki lähetti edellisen Plastie Passionin austnlialaiseen Dark Angel -lehteen arvosteltavaksi ja Dru'k Angcl teki llullkuul toivoimme. Kosk~ Dark Angcl iLllesty)' m~'ös USA:ssa kulkeutui lehti califomialaiseell Mctal Blade Recordsiin. Levylafkat1 pr.puoli löysi Dark Allgelista 11'...'ostclun, jossa kehuttiin Passiolua ja pli!itti l!ihcstyll minua Deeoryahin promoUa. Levyn ku1keulumllen minuUe kU:Jloslaa kaikin puo:olin monimutkaisella, mutt a htlvittavak~i jutun tekee se. että Decoryallin kotipaikka (ln Kaarina eli kau punki. jonka rajalle pystyn mdkeu1 heitlämäl'in kiven koloani. OK. asiaan. .4J11l11,erill Wisdom Floats ilmestyi sveitsiläisellii Witch}uUlt Reeordsilla ja kuulin jo tuoUoin kehuja le'ystä, IllUtta yDätyiu todeUa positii ....isesti pistetty!ini levyn s~l ittime elu. DeeOlyall on työstänyt todella taidokkaasti ja hyvillä soundeilla musiikkiaa.n, joka 0 11 jonkinlaista. s~1lkkIi (i metallia. Occoryalwl sowHlimaailmaa puistää pcrint eiiest!:i mctallimusisouuUsta poiketen seUo ja naislaulu. Vierailijana esiintyvän SUli KoivUluelllen vokaalit kuulosta vat paikoiteUen jopa turoviisu-tyylisiltä, enkä 51110 tätä nussään lnidessa negawvisessa sä . . .yssi. Koko soittajisto tllIltllU hallitsevII\sa instrumenttinsa hy-..in ja yhteensottto pelaa kauniisti. Elityi· snti Jonne Valtonen näytlää laitOllsa piatloinstl1.llllentaa. lissa BeryUos, jolla olisi voinut pärjätä vaikka lIuot1en piatlistien kilpailussa. Pääfoimittaja
DEINE LAKAIEN: J'\1indm-achiu ~ (MCD GYUUI;lStiC C lanx) DfSGRACE: VacuwlI Horror, I-lorror Va cllwn (MCD Crawfbh Reeordillgs) J.~ Miettinen on kuulemma soittanut tätä levyä Räkärodeos_ saan. TäytyY vain ihmetellä millä adjektiiviUa Kuulapää ou kiekkoa kuvaillut. Kun suurinta osaa Räkärodocn levyis tä kuvailla3ll sanalla rlltväkkä, luin Disgra;;:en uutuus on ainakin tuplaerikoistehorlitväkkä. läis)')'denikäinen turkulaisn<:likko aloitti muinoin death metallilla, mutta m<:tall.in alalajeja tuntematta voin sanoa ettei tämä enää kuololUnetallia ole. Tosin turha luulla, että bändi olisi täysin kelkkansa kääntäll)'t ja IlIverumt työstämään iloisia musiikkia. Levyltä löytyy kuusi biisiä, j oita ei ainakaan pituudella ole l'ilatlt.l (aikahaarukka 2.22 - 3.09). Hiem3l1 pite mpiin biiseilun totlt.Uleellc lyhyys tuntui oudolta, mutta esitykset ovat niin tehokkaita että liiallinen pituus voisi Jatistaa tunnelman. Soundit ovat raskaat ja voimakkaat, ja erityiscsti kitarat jyr:t:tvät kuin katupora (metafora, ei suinkaan kuvaus äänenlaadusta). Parhaimmiksi biiseiksi kuuden joukosta erottuvat Fidds ja Malachia's Giln, jossa vierailee Xysman Joänitor. Avausraita SWlwhecl ja päätös Radioblast ovat melko ]jkellä voittokaksikJ.:oa. Ainoastaan Icon liiallisessa perusrockiudessaan tökki hieman. Hassua, että Disgraee toimii minulle eräänlaisena päiväkirjana. Basisti Jussi SelonCll oli samalla rippileiriUä, kitaristi Riku S3l1akscnaho oli lukiossa rinnakkaisluokalla (se ei ok ainakaan Riku, joka hoiti saksan puhumisen bändin Euroopau kiertueena) ja laulaja Jukka Taskinen näyttää istuvan yliopistolla sanloilla luennoilla. Ehkä päädynune rumpali Miska Kosken kanssa tulevaisuudessa samaan vanhainkotiin. Päätobnittaj:ll I'itkä;in Deim: LakaieTl on kuulllllut saksalaisen wave;;":':l1en kärkikastiiu, niin tuotannolt:lan kuin myynniltäkin. Mc>net \'annaan muistavat parin vuoden takaiset hitit Dark Star· ja R.:in..:amation. N~" D.:iue Lakaiell pudottaa tiskiin kuitenkin sellaiset valttikortit, -:ttä oksat pois. MTV:n 120 Millutesissakin ahkerasti pyöritetty uusi maxi Mi.ndmachine on ken assaan upea tuotos. Alexarlder Vdjanovln lauluääni on kadehdittavan upea ja yhtyeen erikoisominaisulIs on, ~He i se kuulosta edes sounJeiltaan miltäiill muulta tuntcmaltaru bändiltä. .Mindmachine on kuin gothicrockimmi.1Ja lauluilla varustettua mdodisinmllllaan olevaa Del,echoe Modea, olematta kuitenkaan niin yksisdkoisesti selitettävissä. Song For A Mad Choir Singcr on vieläkin vaikeanunin halunoteltavaa, kuin kipeä yhdistelmä sinfoniaa, kuoromusiikkia ja rockia, kailåU omapermsillä konctaustoiUa ryyditettynä. Madiel on yksi kauncimpia viimeaikoina kuulemiani lauluja s)'Vimmisti! tunteista. Lopuksi vielä pitkä versio Mindmachinebiisistä. Olen myyty!!! Jyt"ki Vlrt.anm DEINE LAKAIEN: Forest Eutu Erir (CD Gyrnmntic Classx) Heti uuden maxinsa perään Deine Lakaien tarjoilee kokomittaisen ja täytyy sanoa, ettei päärooka jää lainkaan jälkeen alkupaloista, jotka nekin veivät jo kidenkin merUlessäiin. Fores! Enter EDt on nippu hyviä biisejä, osaavaa tuotosta ja aimo aJU10S nykyisin niin harvinairta omaperrusyyttä. Hcrrat Veljanov ja Horn ansaitsevat paikkansa wave-scenen starasarjassa, varsinkin kun uutukaine n ei ole helTojen enSUmnäinen OruUSt\UlUt tuotos. Levyn parhainunat hetket t3ljoiUaan hitaiden muodossa; kolmikko Forest, Follow Me ja The Walk To The 1\1oon huwlIaavat selitt!im1l.ttöm1illä tavalla, eikä jo max.illaki.ll kuultu ?-.1indmaehine jää kauaksi edellä mainituista. Jos <lIUustut olemaan nopea, saatat vielä löytää pahvikoteloisen spceuversion, joka on näkemiseu arvoinen jo peJl.:än kotelQn ja CD:.n etiketin takia. Niidm selittäminen veisi iiikaa tilaa, joten tsekkaa itse. J;o.Tki Virta.llC:ll DELER.IUM: Spheres (CD Dossitt Recordl/Cybuware) Front Line Assemhlystå tutut Bill Leeh ja Rhys FulhCT tekevät sivuprojektissaall loistavaa jälkeä. AmbientWl \;_ vahtavaa instnuTIcntaalikamaa sisältävä Spheres on levy, j oka vie melUlcssään omatekoiseen äänlmaamnaansa. Rauhalliset ja utuiset soundit muodostavat kok{\uaisuuden, joka säilyttää mielenkiintonsa pitcmmänki.tl aikaa. Aikaisemmin olen kommentoinut, että bändit tekevät usein liian pitkja- kappaleita. Tämä ei todellakaan p:'ide Hiss:'i tapuksessa, sillä vaikka Delerium tekeekin yli kymmenminuuttisia kappaleita, ei niistä ole aistittavissa venyttämisen makua. F.L .A. teki klassikkoja omalla sarallaari, nyt DeleriWll tekee sitä omallaan. Jos meno jatkuu tällaisena kuin se on tällä levynä, suosittelisin Leebin ja Fulberin jatkossa keskittymään peJl.:ästään Dcleriwniin, sillä F.L.A.:n Milleniwn oli bändin heikointa tuot3l1toa kautta aikaitl. Mikä sitten lieneekin helTojel1 päätös, on tämä levy osoitus heidän taidl.'staan tuottaa musiikkia laajalle kmilltdijakunnallc I1nniään tahraamatta. Jussi KOtkaJleJl DEIVlSION: Uuversed 1II Lon (2-CD Strange WaYi) Juuri kun olin ehtinyt selvitä edeUisen DcNision-lcvyn klluntdullautUmOIl aih<:ultamasta krapulasta saapui uutukainen Unversed In Love. Hyvä lIiin, sillä hwnalassa on aina kiva olla. N); D3ITIlstadti.n pojat iskevätkin oil1ein täysilaidalliscll, silHI Ilonnaalin läyspitkän lisäksi ainakin nopeimmat ehtivät saalistamaan bonllsmax.illa vanlstdun specuversion. Uskoakseni olen jo aicmmin keltonut m elkoisen tyhjentä· västi yhtyeen taustaa kotimaamme vlihälukuissa alan lehtiUI v.alikoimllssa, jokn rodettakoon vain, <:tlii mikään ei ole muuttwlUt. DcN ision on ehkä p3l·as kuulemani Depeche Mode -kopio, ja usein jopa niin hämäävän hyvä, ettci ole VaJUla kumpaa yhtyettä kuunrelee. Yksittäist<:n biisien csillenostaminen olisi vääryytlä, koska koko levy on niin tasaisen hyvä. Jyrki Virl:mell lts.; asiassa biisi kuulostaa niin paljon alkuperäiseltä kaikki ne soundeinecn j a laului-neell. että humalaiseer\ tllllssikanSa3l1 ve rsio uppoaisi läysin orginaalina. Ei kOl11akiitietoja!!~ Päätoimittaja DRQNN1NG MOUD LAND : Madstrolll (CD Gla~tllost R~cmj~Cyberware) ~1aelstrom "n loistava!!! Aienunin kuukmani cd-max:i oli ihan hyvää kuuntclukanlaa, mutta ei mitään taivaita räjäyttäväii. Ell.Imkkoasell!tcui ~1~lcl jtrofllia kohta:m oli vanho jen Illuistojen mukainen, mutta heti kakkosraita (ja ensunmäinen varsulainell biisi) Snowblind IWSti DrolUling Moud Landul huippuhyvien bäJldien joukkoon. Snowblindissa yhdistyy tartt\lva melodia, komea buln, upeasti rulla:I\'at kitarat ja kaikin puolin hyvät sOlllldit. Sllowblind kertoo jo selkeästi, että Dronning Moud L3l1d painii lähes kaikilla musiikillisilla osa-alueilla samassa sarjassa maaJuniestens5 Love Like Bloodin kanssa. Loppu albUJl"likaan ei tuola peltymystä vaan vahvistaa vertauksen lodelliseksi. Lumisokeuden veroisia biisejä levyltä lö)'t)')' muitakin: Tune Bandits, komeilla delay-kitaroilla alkava Escape ja pclastuspyyntö Blood River. Rauhallisemmanoloillen päätösraita With Bated Breath kohoaa arvoasteikolla vielä ellsi-illaStuksell ohi. Myös muut IlonIlaalista rullauslinjasta poikkeavat biisit. Spults ja Pleasurc Death, toimivat hyvin. Moitetta täytyy kllitenkin antaa jälki.nunäisell typerälle riimille ~The teardrops on your stupid faee are only piss, the y'll say~.Loistava levy. Hanni vain, etUi Maclstrom on niinkin I~'hyt, <:ttll se malltuu melkein kokonaan ysikymppisen kasetin ykköspuolelle. Päätoimittaja DOG-S OF GOMORRAH (Dem.o) Jos olisin varakas niin julkaisisin levyn Parkanon Koirilta, mutta koska en ole n.i.iJl täytyy toivoa, cttä joku muu s<:n tekee. Ensimmäinen lause kertoo jo paljon, mitä ajattelen tästä bändistä. Bändin saatekirje keItoo paljastaa esikuviksi Sist3l1t ja Fieldsit, mutta musiikki on jokseenkin kaukana näistä. Jotenkin hmtuu, että lähin vertailukohde Two Witchcsin konepohjaiset biisil Biiseistä parhaiten toinlli Bat af SOITOW kuoroineen ja kirkkourkuinccn. Paljoa eivät jälkeen jää Black Sister sekä aV3usbiisi Confession. Päätöspalan Wicked (m me):n konebasso IUelll3l1 puuduttaa, mutta sekään ei saa minua menettämään uskoa tähiin bändiin. Bändi on tclmyt myös uuden demon, jonka olen kerran kuullut keskustelun taustamusiikkina. Täytyy sanoa, että hyvältä sekin kuulosti. IrulOlla odotan tulevia luoloksia. Kontakti: Pallkalank... 6 B 11 , 39700 ParkaJ10 PäätoinUttaja DRACUL: Die Haud Gottes (CD Spirit Production! Cybuware) Vampyyrifanina olin ensiksi innoissaru kun sain tänlän levyn käteeni, mutta UuIOStus laantui kun laitoin kiekon soimaan. Korviini kantautui omituista sekoilua, josta oJj vaikea löytllä nutään järkeä.. Kovin paljoa en valehtele jos sanon, cttä Draeulin levyltä löytyy mitä vain. Rytmeissä löytyy mm. discoa, perinteistä rockia ja (mtia3lu)hennonullmuttelua. Kitarat soivat metallisestl, klassisesti ja siltä väliltä. Laulu on kirkkotyylistä, heim.ojollotusta sekä jotain täysin sanoin kuvaamatoIlta mölinää. Biiseistä ei löydy juwikaan mitään lIlaUutsenusen aJVoista. Parhaiten (ynunäJTä ~e ruten~) erottuu Seden Sex, joka kuulostaa siltä kuin KIanl ydia yrittäisi erityisen hempellsti covcroida Lacrimosaa. Toivottavasti Draculin nuehet eivät tee: musiikkiaan \'1lkav3lllielisesti, sillä siinä tapauksessa melUlään metsään ja lujaa. Jos kyseessä on hUUIl!oripläjäys, niin siltikään/ ainaka3l1 siinä tapauksessa minä en }'lllmäJl·ii. Päätoimittaja DREAMTIM:E (dmlO) Ei näitä nuduä voi ainakaan työllsankaJ·eiksi kutsua. Demon kaikki kolme biisiä on väsätty eri vuosina (1989, 1990, 1994)111 V3l1hin biisi 011 bändin oma Untitled, joka on sellaista kiVaa synkistd)'Poppia upein sOI.U\dein. Itse asiassa jos olisi kuullut biisin heti uwtilämpliisenä olisill v3lmasti pitänyt sOlllldeja peräti tuorenla. Vuoden 1990 biisi on co\'er-\'crsio Cw·etl Coldista. Versionlti on tehty kwulioituksella ja taidolla. Viime \Il.JOlma Dreanlti.me cov<:roi Fiddsien For Her Lightin ja teki sen anunatti.taidolla. DROWN FOR RESURRECTIOl'f.;.Sublunar Vacuity (CD Glasmost R~ordslCybenvan) DroYlll For Resurrection on SaksalillJaalta ponrustava ja Helge NeulJl"OfUlenn sekä Andreas Fll~ken rnuodostava kaksikko. Sublwlar Vacuity puolestaau licnee yhtyeen kakkosalbumi. DFR:n musiikki on jossain määrin harvinaislaatuista. Yleensä pelkästään koneilla toimivat bändit tehtailevai ~konemusaaN ja konepohjaiset goottibäJldit täydentävät sOlllldiaan lIun. kitaroilla. DFR tckee ~eJl.:eästi gootiksi luokitcltavaa mmiikkia, mutta tekce sen pelkästään koneilla (+ tietenkin ihmisäänellii). Yhtyeen musiikki pääo~in rauhallista maalailua. Perinteiseen viuluvoittoisec:n sowldimaailmaan on haettu lisäpontta !lun. erilaisin kenosoundein, mikä tuntuu ratkaisuna toinuvalta. Mitään suurempia lnidecnjäävyyksiä biiseissä ei ole , mutta toisaalta bändin I:msiikki onkin enenunän tunnelIIIOinti kanlaa kuin kavereiden-kaJlssa-diggailu-musaa. ~1jnahän en aUla kaipaakaan hittejä vaan voin tasapakswla iluuisenä kuwmella mielihyvin tasapaksun levyn kokonaisuudessaan. Suosikkia levyltä on vähän vaikea valita. Ehkäpä se 011 Imagimuy Wall;; Wc Rcly On tai Vcrification tai Portr:lit af Ullbom Children tai vaikkapa 11IIUnnutti.nen Feathcn Of A Bird CaJl't Fly Themsdv(s, joka tosin voisi oUa lyhyempi. PiiätoulLittaja E.A.R. PROJECT (kokoelma) (CO, Duoeordia/Cybuware l>roductions) Näin se olla pitääkin. SuomalainclI bändi aloinaa koko e1111311 p<:räti kahde n kappaleen voimalla. Shade Faclory vyöryttää kaiuttirniill Aliven ja PaJ'asiten. Täytyy sanoa hcli alkuwlsa, c:ltä ne O\'a! levyn parhaat biisit, vaikkakin
SF:hä parempiakin kappaleita löytyisi. Alive 011 sitä tl.lt11'3 ja srnkkää Shadea hevikitaraUa tll~ttuna. Para sit~ on siHi mistä minä okn aina tässä bändissä pitän)'t: synkkää ja tnd o di~ta tllolantoa tumlllaiivyiseUä l:r.ull1l1a il.Jnan suurempaa efektoimia. Sitten seuraa jya'kkä tason lasku Sun b"l" n nluodossa peräti kallde!1 kappaleen annoksella. Kolmantena esiintyjänä on PaHell1elear lwlmen biiSIn osuudella! Ensimmäinen eli Blipvel1 on parempi jättää pdkällli hohhoijaa kOllullcntilla, ettei I\ue sanottua nullasri. Touleu cli Sanguine on sentliän huomartavasti parempi esitys kuul edeltäjänsä. Ei sekälin tosin mitään clätnyksiä tarjoa. Heidän viill1eiuen kappaleens:! on ;ns'nIJllCn'aali, joka 011 aika tas:lpaksua tuotantoa. Samaa pelUssynakuviola ja.nkataan uude;;;taan lukemattomia kertoja. ExteriOI" r.1irror on tutumvaa ja turvallisempaa ebm.:älI niin sOlUldeiltaan kuin melodioiltaankul. Ehkä juuri sell takia se 011 lilmän levyn parhaiuunistoa If Our Words Wue Vapowllla. Toulen kappaleensa on hauskan kuuloista vidcopelil1 muisluttavilla ääni.llään. Em. kommenteista voi siis päätellä minkätasoulen oli tli.m!in levyn anti. Että selTunostal Juni Kotkanen ELECTRONlC yorrnr VOL. 3 (k ukoelllla) (eD ZoUI OnulI'lC) Kokoelmia t\UlIUU t'..llevan kuin li"lmhihnalta. No, tarjoavat ainakin laaj2l1 katsauksen Icry.yhtiöiden erilaiseen tarjontaan. Tosul joukkoon malltuu useul myös sellaisia esityksiä, joita ei välttämättä j ää suuremmin kaipaamaan. Siihen kategoriaan ei kuilellkaan kuulu Network Acces biisilll'i Sheep UI The Abattou. Olisi ansainnut aloittaa tämän kokoelman. Rankkaa menoa, rankaUa laululla. Kolalltaa yksinke rtaisuudeUa:UL Tyylisuunta muisturtao. Lcather Sliipiä. MaSrel1Ulle (Forget the Re~t) muistuttaa raakasli Fnmt 242:5ta. Todellinen Fn)Ot-kopio ! Blind PaSSel1Kers erottuu omalaatuisella kuiskaustyylisellä laululJa ja mieleenkiintoiser Yes Sirt·huudot jl'iävl'it mideen (ei ole vaikea arvata mikä biisin lIuni on). Neo Tee väätmöU:'Iän Neo Tee .52 jlunputt:la IUJlSaat neljä minuuttia tas aisella puuduttavalla beatillä, kWU1es tyyli muuttuu parempaan. Biisi olisi kokonaisuutena hyvä, jos alkuosa olisi vl'ihintlitin puolet lyhyempi. T1män jälkeen jyUäli Ccvcnant Thercmin.illä (versio on eri kuin omalla levyUään). DelllY vuorostaan ei juhli melowallaan sen suurenunin, mutta jätkä j oka laulaa osaa kyUä hommansa. Diary OfDre aJns aloittaa mahtipontisesti ja mielenkiintoisesti, Illutta kaatuu laulupuoleen. Se kWI ei sovellu mitenkään kokonaisuuteen. mitäätl I'listavia Kokonaisuutena k'lkoelma ei luonut kUlUltdlUlautintoja. Em btindit 'llivat levyn kät-kikaartia, joten "oinette ptiälcUä, etHi suuri osa bändeistli jäi esittdemättä tark'lituksella. Ju;si Kotk:lllell ELEKTRAt.J1\oJA (kokoelma) (CD Discordia) Diso.:orcUa on julkaissut yhteistyl'lss!i. belgialaisen Side-Linelehden kanssa clektroorusta musiikkia esittelevän kokoelmau. Le"y 011 maantietecllisesti Illelk'l kattava. 9 maata ja 2 maanosaa. Parhaiten edukseen erottauruvat skandinaavit. M alaise on mukana SOlllet.hing EIselIe, joka on levyn linjan mukaisesti miksaltu hieman orginaalia tanssitt3vampaan 1ll11<.,loOIl. Adv3.nced Art esittelee r Am The Labyrinthin, joka totutun (oinuva. mutta hiem:UI liikaa muiden AAbäsicn kaltainen. Sveitsiläinen Slcepwalk on AA:n kansS3 hi.elll"dJ.l samoilla jäljillä. Biismsä Y c ur Deo.:i.sion on tasokasIa 1Il0not"lusta soilantaa. Belgialainen Dive on lalljoittanul h ' !':odmalle alle pariminuuttiiCn H'lrnelessul, joka \'oisi kuulua jonkun goottibätl(linkin ohjelmist'lon. Eddliscn ta· VOUI Belpasta porunstaa myl'ls lorue Vision, jonka B'ldy lkalth 011 petlaatteessa koneellista pwlkkia. Touluva ratkaisu. lAiBol'oReEn< - oruustuu biisilHlän Ghost Of My Life pääsemään levyn bändeistli lähimmäksi 80-luV\Ul s)'rltsap'lPpia (j'lka onkin kOllelllusiikkilajeista micluisin). Malluttakoon vielä. että levyllä kuullaan myös nun. De Ve"nis Myslerusiä. Cvbelwarelle levyttiväi Fuze Box M"adulIca ja bnmiment Starvationia, jonka biisi <ln suorastaan kamal:HI kalkatusla. P~äloi..lIlittaja ENDLESS: H~Y'llld TI,~ Abyu ~CD Spirit ProdllctiorIlCyb~''art) Saksalallien Endless on todella piristävä poikkeus. ':tleensil \..UI1 goottiJaisuuteell \;\'allta\'at bätlwt ovat nykyään tyyW. räätl joko lovelikeblo'ld-tyylisii goottiroekareita, paradise iI'st·henkisiä lIletallimiehiä taikka sitf.en koneita hyödyntä- viä goottiteknoilijoita, niin Elldless sanoutllu u1i kaikista elli. tyylilajci§ta ja tekee goottiplutkkia S:Ullaan tapa:Ul kuin Christian Oeath yli kymmenen vuotta sitten esikoisalbumillaati. Jos soitossa kuuluva pUllkahtava raakuus ei vielä aiheuta aSS'lsiaatiota. niin alllakin vokalisti T 0111 Köehlerin ROll Willialllsilta kuulostavan !i1imn pitäisi laillaa pU'lIikuurojenkul kellot kilkattamaan. 9-biisinen albluni OIL var:siu OluuSlwml tckele ja lIlilllUl k'll"vaalu ainoastaatl Bro..:ken Des Zcrfalls ja Wake Agaul I.n licaven kuulostavat turhilta raidoilta. Eniten m.inua mieUyttää avallskolmikko Calamity, Church l n Chauls ja Plastic Flowers, j'lista ensimmäinen on nopcallko nUl'opuristus kun taas kaksi j51kinuuäistä ovat raakoja muUa kohtuullisen rauhaisia "twmdm'linteja". Akustisen kitaran hallitsema ja marssinunpujen taluliuama E1rne on mukava poik. keus muuten niin säJ"öiseUä a1bWllilla. Soundipolitiika;;;ta V'li S:Uloa sen veIT'J.ll, että tumpuja k:umattaisi ensi kerralla lueman ellenunän viriie Uä elUlen ;'Iänitystä ja koskettimicll 05llUlta voisi lisätä hienoisesti, kun kerran bändiin kUlUlIU mies, jonka vastuualueelle syntikat kuulllva!. En tiedä onko Beyolld The Abyss Endlessin debyytti, mutta j oko tapauksessa haluan kuulla lisil1 loputonta 1Il1lsis'lintia. Päät'limittaja ETERNE: At The Sih:nce Fades (M:C D~II'lJlOfound) Alunpe rin tänlä julkaisu ilmestyi puolitoista vuotta sitten seiskatuwnaisena sinkkwla, mutta pikaisen loppuunmyynni..n seurauksella sama;;;!a aiheesta tehtiin kasettiversio ja bonukseksi laitettiin kohna;;: kipale. Kaarinalais fuman julkaisemalla kasetilla brittikaksikko Eteme esittelee varsin monipuolista musaansa. Bonusbiisi Seasons Of MlS! on synkkää ja koneellista metallia, jonka kitarat msevät komeasti. Kasetin parasta antia on nimibiisi As The Silenee Fades, joka on mielestäni aika lähellä Depeebe Mode n tuotant'la, Illurta erottuu konekoplasta uJlein mctallikilaroin. Päätöspala Lament on alullaan perinteistä koneellista gootlir'lekia, llluUa loppupuolena mciallisempi linja nousee valloilleefL En tiedä mitä minulle on lapahtunut, muna jaksan oU;! erirtäin mnostunlll kaikenlaiscsta lIlecallikitaroin varustdusta musiikista, kunhan se ei vain ole heavyä. Mielenkii.nt'lulen julkaisu. KyseIkää DemonOS'lundin komeaa j a kattavaa postimyyntiluettelo;!. Osoite Lavra-mainoksessa. Päätoimittaja Fm.E + leE: Calif'lrnb Daz.e C :ilifonua with Charli~ MacGowaJl (CD Disrordi:l) \ Unplur.,~.d ill En ole ihan varma Oliko tämän levyn julkaissut Diseordia vaiko anlerikkalainen Asafoetida Production, mutta outo levy joka tapauksessa konemusiikkiin erikoistuneen flllnan jakclemaksi. Puolihmli~en kiekon alkajaisooi, kuvan perusteella, ikivanha MaeGowan laulaa akuslisen kitaral.l säestyksellä pari biisiä, yhden oman ja trad·irlantilaiseD. MusiikiUisesti en löydä MaeGowan.in j a Turun torilla h'lilaavan irkkumiehen vlllillä juurika:U1 mitään eroa. Tosin ko. musiikki S'lpii paremmin kadwl kulmiin kuil.l kotiin. Levyn neljästi viimeisesta biisistä vastaa Hre + lee eli lan Read apureU}eefL Sä\'enysl.injaan ei tule muutosta eik~ loteutuskaan radikaalisti ml/lltu. IrIantilai ~eUe kansanmusiikille tyypillinen kitara säestää Readin laulua, j<"lta on efekloitu trad-vokalis'luuusta poiketen Vru-SUl malltiponiscksi. ~amaa adjektiivia voidaan klyltä11 myös maalailevista syurikoista, jotka kruunaavat tämän uuskansamnusiikin. Outo, mutta hyvi.n.kin nuelellkiintoinen lcvy1ys. Iläät'luluttaja FORlliC01\UNG FIR.E: (l\'lCD HyperilUu) H~li'lP'llis Yhtyeen laulaja Jay Kar kertoili j o aienmulI baslstiongdmistarul ja nyt uudella maxilla basistit ovat taaksejäänyttä dätnl'iä ja tilalla rytnuttliä sekvensseri. Avausbiisi on aiempia tuotoksia hllomatta\'asti industJial.pohjaisempaa (nuelecn tulee IISUmmin kuin kerran Projeet Pitehfork, eikä. pelkå"'ä5n laulutavan takia). NunibiisiUä palataan km_ tenklll takaisul siihen lähestymistapa:Ul, jolla yhtye parem' min h.umetaan. Kolmantena oma !iUosikkini Where My Home Is, joUa vicrallee hlulaja!l.äninen Ricei Catere kuiskailemassa jotain ramkaksi. Muutoulkin biisi voisi hy ....in oUa edelliseltä kokopitk51tä. Biitti nousee ta:!S p!iätösbiisissä And AUtlUlUl Has Come, ei tosin niin PP:maisesti kuin almsa. Ei huUlIlllpi kokonaisuus. Jyrki V!.r1a.l1en FORTIlCOl\UNG FIRE: llhuni.llation·! (CO II:n1crillll1) Viillleisinunällä tiiysmittaiseUaan Fortheomillg Fire esillelte Itsestään huomattavasti live-aktia r:lullal.lisenunau puokll. lntrona toinuva Lovice 'l1I luem:Ul irtonaisen kuuloUlcn vc rrattuna llluuhull kokonaisuuteell, mutta jo The World ls One kel1 00 llIisl!i 011 kyse. Ja)' KaYI! komealla lauluäätlellä varustettuja k'lllepohjaisia gothie-biisejä. pääo§in erittäin hvälli maulla toteutettuna. Itseäni nueUyttivlit enitell kawlis I WiII Wa/k You H'lme, joka etäisesti muistuttaa Girls Under Glassia parhaimmillaan (varsinkin "lulusounwt j a Jay Kayn itselleen laul:unat stenunat Ii· sää\'ät biisul el"ill<"lmaisuutta), sek:i F1ames. Jos et ok vielä k'l. bändiul tutustunut, on tämä levy hyvä ensihankinla. J)"I"kl Virta.nen FORTIf1CA110N SS: AtJ"ntis (CD Glasnost RecordJ/Cyberwru-e) Fortifieation 55 'lsoinaa heti aluksi, että he osaavat tehda instnunentaalibiisejä (Atlantis I) loppunsaakka hiottuna. Voiko parell'lpaa a10itusta edes toivoakaan? Eikä \:Ipahtll' nul sitäkäätl. että twmclma olisi 10pallt:UlUt tyylikkään alun j5lk.een. Päinvastoul! SeUJ"aava kappale (Desire) vain pa· rantaa menoa joullevalla eteenpäin. Rain Down (balladi) VU'lrostaan tuo i1uneen paljon nucleell Laerimosan viuluineen. Joka tapauksessa biisi on erittäin kawus viullUl j a pianon kera. Ja tneno Senkwl par:Ulee parin ulsl.nnncntaali· biisin jälkeen (ArJantis 11, Atlantis III). Esittelykirje esittelee soittovihjcenä And T omQlTOW Atlatltiksell, eikä turhaan. Todella hiellot ja monipuoliset lauluoSlludet (unohtamatta muita instrumentteja) muodostavat biisistä upean ja vieläpä omaperäisell SU'lrituksen. Taustalauluja kappaleeUa esittäl1 The Etemal Afllietin CY3JI. Yhtye kokeilee taitojarul myös I;sk.immällä alueena eli esittää eoverin. Ko hteellil ,)II Marc Almondin Tears Run Riogs. Laulupuoli ei yllä aiVatl samal· le tasoUe maskuliinipuolcUa kuin alkuperäisessä, muna naisvokaalioslIudct (Sandra Blake) ovat hallitusti ja taidokkaasti esitetyt. ChaneuIg !.1y Exist 'ln remLxattuna versio· na. Samallien kipale 011 naulloitettu !iskettäin tanskalaiselle teclulo·k'lkoclmaUe. Levy on täytUlll mielenkiintoisia jippoja ja sisältää nUlsaasti enlaisia tarttuvia yksityiskohtia. CO on huolellisen studiosessioll tulosta ja taso on sen mukaista. T'ldella hyvä tuotos! JllSJi Kotkl\.lIen f"R..&VCH- BELGIUM INDUSTRIES (Kokoelma.) (CD Machiner-y/Cybc~ware) R:UlSkalais-bclgialaineu yhteistyö t~inUi tällä kertaa clcktro· musiikkikokoelman muodossa.Lery alkaa malltip'lntisesti ranskal.w:en Phase Pattemin Dig It YoundfiIla. Synkkå. sivytteincn biisi tarjoaa hyviin alWI klassisine ulstrurnemteuleen. Tätä seuraakin sitteu ikävä taantwna, jolra mitäiin merkittävää komme ntoitavaa ei löydy elUlen kuin esiin as· tuu De Vemus M~'stcriis Ranskasta. Bändi1tll on aikaisemnun julkaistu kipaleita uun. "Seton Tapesul kokoelmalla. tosul ei millään erityisen llucleenjä5vi.1lii SOitalUIOilla. Tällä kertaa onnistutaan jfilkinunllisellä esityksellä Ano n Edhdell (bändi.llä on kaksi biisiä kokoelmaUa). Vauhdikas ja kohtuullisen vaihteleva biisi on ihan kelpo suoritus. Seuraavat esiinlyjät jättävätkin sitten tyhjätl auk'ln täytcltäväksi. Seu· raava kUUlulelta"a kokoonpano on Thousand Soeieti( s. Hyvättkmuoisla jyskcttä ja loistavatlaul!.lefektit tekevät bii· siSla kuwllclem.iscn arvoisen. Bändi tllO väk.isinkin mieleen Mentallo And The Hxel"ul, multa ei se nutlitill. sinä kyllä tllmä biisi vCI1ailut kestää. Seuraavaksi siinyttäkööll belgialaiseen FU7~ Box Machineell. Joukko larjoaa tasaisen VaJTIlaa jytkettä kivoine sampleuleen. Musiikilli.nen tyyli. suunta on lähellä De VermUs Mysteriis .l.injaa. Laulu on säl'ötetty, mutta se ei estä saamasla sanoista sd.... äl1. Esitysk.iclenii yhtye käyttää saksaaa. Lopputoterunukscna todettak'lon täh!in Illcrulessä huonoul tapaaJllani lev)'n kattsikonullenui: "Totally safe whtu used UI eombinatioll with other dmgs or a1e'lhol" . Ei hyvl1! Ju n i Kotkall tn FRONT LThrt:: ASSEMBLV: Total Tcrror 1 (CD Dosslu RecordsJCyberw.tre Ruords) Frout Line Asscmbly julkaisi tätn:ln levyn yleisön pyynlIöst:! ja saadakseen pys5ytettyll T ota! Ten'orin bootlcggien
I.::on. Siis täysin ynunärrettävistll syistä. Kipaleet 011 kaikki I.::hty aikoinaan kasirail1.lrilla di hi.::man toisella tekniikalla kuin nykyiän. S.:: .::i kuitenkaa.n estä pääs.::mästll sdvilk Leebi.n ja Fulb.::rin ajatuksenjlloksusta. Kaikki biisit on uu· dell.::ell miksattu ja muutallla aikaisemmin julkaisemaloll biisiluu mahtuu mukaan Toisin sanoen IIlmä levy 011 tal"o koit.::tlu p!illasiallis.::sti F.L.A.·fl'iikeille, sillä suurin osa kap· pal.::ista koostuu nunpukonctaustoista ja suuppekistä 111.::10dianpätkist5 höystettynl silloin tällöin erilaisilla sall1pleilla. Laulupuoli on tlu!!. \'aiheessa vidä lapsen kengissä, MUTTA.. Tästä se kaikki lähti aikoinaall liikkeelle. Levyllä on havaittavissa viitteitä sit1.::mmin F.L.A.:II julkai. s.::miiu klassikoihin. Eli sinä. joka kUWltd.::t Mindphas.::na ja muita vastaavia klassikoita, mars kauppaan ja hankki· maan tälllä levy! Jussi KotkanBl GOTIllK (Kokodma) (lCO Cleopatra) Ckopatran uud.::n tuplakokooman alaotslkko ~ov.::r 2 hOlU, of music from the dark sid.:: ~ kerton.::e kaiken OletUlaisen. Levy esittelee 33 alan yhtyettä. tyyliin Rosetta Stone. Cluistian Death, Eva 0., Gitane DeMOlle, Nosferatu, Aurora, Mephisto Wa!z ja Suomea on edustamassa Two Wltehes. Levyn ulkot.su on ehdottomasti upea ja otsikko· jen kirjaimet noudattavat Coppolan Draculan tyyppiä. Lisäbonuksena tukvat lyhyet esittelyt joka yhtyeestä. Jos et· sil kattavaa katsausta siitä minä mennään tällä hetkellä on UlmlI hyvl sijoitus. Kovin paljoa uutta tai mullistavaa tJlmä ei kuitenkaan tarjoa. Jyrki Virhmen HUNDRED MILLION MARTIANS: n (MC omak.) HMM:u kakkoskasetti osoittaa. ~ltä Suomessakin osataan tehdä kovatasoista pwlkpopmetallia. Samalla paljastuu, että Miettinen ei y:twnlirrä bisnestli hyläteSSään Hamppal'it ja kiinnittdessfJln RetTc:slunentsej4 ynnä muita tylsiG: bändejä. Neljästä bUsistä parhaiten tOimiV3t molempien puolien lopettajat eli Powerlessness ja Hollow. Molemmat ovat miellyttävlin raullat.::mpoisia ja mukavan synkkäsävyisiä. HoDow'n kohdalla voidaan melkein puhua goottirnctallista, tosin laulu on enenunln rock·osastoa. Nopeista biiseistä parempi Oll Stupid Behaviour, joka hako kaa monta l"ähinähittiä. Somcthing About You jlili. päähän soimaan, mutta biisissl on jotain idioottim.ista. luntti1an sauoin, soitto rullaa kuin helikopteri. Kontakti: HMMlRjerppc, Mukulantie 121 A 27, 20320 Turku. pull. (921 ) 2484745 . hinta: 20 mk + 4,30 postari. Päätoimittaja saJllalIa lailla kuin Curcn Digintegratioll cli Ill11U musiikki feidaantuu hallllonill j:l5dessl soittamaan hitaita kuvioi· laan. Olinkin yllättynyt kun kuulin ettei SurUn hanllooniosuuksista vastaakun Cure.diggarlnakiJl tUIlIl'::ttu Roop. Levyä kUlUUlellessa tuli sellainen pieni ajatus (ei mitenkään negatiivinen) mide.::n. että miltähäll Kitehen Sink kuulos· taisi, mikäli Ridca .::i oli olelll3ssakaan. P:iätoilllith.j:. KlRLLAN CAMERA: Erinnetung (CD DiJ cordialCybenv:u-e) Italialaisen Kirlian Cameran UlltUlISlevy on omituisin pito k!!än aikaan kuulemani kiekko. Puolituntinen cn voisi olla hyvinkin jonkwl undergrolUld.doku\'all sOllndtnlek. multa sellaista mainintaa kaJlsista ei löydy, joten täytyy vaill ilunetellä miksi joku teke.:: näinkin hajanaisen ja erikoisen leoksen. Kymmenestä kappaleesta toimii oikeina musiikkl· .::sityksin5 vain viisi. Toinen puolisko olisi omiaan elokuvassa, multa levyllä ne ovaljokseenkin turhia. Vai viitsittekö kuunnella stereoislanne yhdensornlensyntikan taustoittaJnaa afiikkalaista kyHtlaulaJltaa tai Hlhinnll New Orderill huonoimpien b-puolien rytmiraitaa muistuttavaa melodiatonta jyskcttä (biisistä on kaksi versiota: ~instnunentaali~ ja outoa puhettaflluutoa sisält!ivti voeaI-versio) tai biisi:i, joka on pelkkää omituista s!i.estystä ja tylsää uu·utusta taikkapa päätösr.Utaa. joka on sama kuin avausmstrumentaali. mutta päälle 011 laulettu omituisuuksia tallallisen huonosti. Kuten sanottu puolet biiseistl on ihan oivaa kuuntdukamaa. Remember Me on toimiva ja komeasti toteutettu inlro, jonka ainoa ong.::hna on se. ettei sitä seuraakaan hyvä gothic/wave·kiekko vaan kokoelma sekavuutta. AI· bwni.n coverit, Schlicsse Mir Die Augen Beide ja Veronika Voss, ovat mukavaa kabareemusiikkia; pianosäcstystä ja naislaullla. Jälkimmäinen on tietenkin vanha tultu Melllones Are Made af This. joka on tuUut tutuksi Rainer Werner Fassbinderin elokuvasta Veronika VosS. Days af Laura Zcro on mainio klassisia slvyjll ja sekvensserejl yhdistdevi instrumentaali, jonka kruWlla pariisilaistyylinell hanuri. Kawlls Sea Of MelllolY on vähäcleisyydessään (naislaulu, akustinen kitara ja viulu) toimiva esitys, joka voisi kuulua melkeinp5. minkl tahansa goottib5.ndin akustiseen ohjelmistoon. Lopun kehuista huolimatta täytyy vain ilunetellä, eltä tällainen levy on tehty ja vielä enenun!in päätä pistää pyörälle tieto, että Kirlian Carnera -miehet ja ·naiset kuuluvat siihen outOOlI italialaisten avantgarde-porukkaan. joka lukuisilla projekteillaan pitli!! Diseordian talouden reilusti plussan puoleUa. Pääto[mltcaja ., See!.:: 1.11 Not on periisin jo edellisen levyn sessioista Ga löytyy a1kuper!ii;;enl v~rsiona miehen debyyttilevyIt!l. Angst). T5mä biisi lakkaa toimimasta minuutin kohdalla, jolloin typerä kQllckomppi :alkaa. Biisiä ei sen jälkeen pe. lasta edes laulujen .:nllomaiS\IUS. Tuli sanoUua paljon negatiivista kritiikkia, mutta kaikki ns. La~rinlOsa·asteikolla, eli tämä m3..o peittoaa puutteineenkin suuren osan muiden bälldien tuotoksista j a on ehdol1olllasti tutustwnisen 8lvoi. lIeII. Valitettavasti mm vain ei ollut niin hyvä kuin odotin, mutta onneksi Alm.::. Tilo ja kumppanit korjasivat potin tuoreeUa l.nfem;J<läyspilkiillä'än. Jyrki Vlrcr.ultn LA VRA: Bluenothing (CD Oemollosound) Rujonkawus on ehkllp!l paras adjektiivi kuvaama81t t!ltä Ie· vyä. Emireakti.... soundcista oli omituisen kehno, moita myöhenunät kUUlllelukerrat saivat minut oivaltamaan• .::lta en ole ainoa, joka luottaa ~Iujollkannis~ -sanaaJl. Noonnarkkulaisen Lavran d.::byytti esittelee varsul ominta· keista musiikkia. Vaikutteita löytyy nUlL death mctalista, progesta sekä !;.ootista ja yhdistehnä tuntuu toilnivan. Kitarat mouruavat nätisti ja laulu tulee kuin zombien SUIlS· la. Sanoista ei saa selvää, multa se ei lielIe tarkoituska811. Laulu onkin kuiu yksi instrumentti muiden joukossa. Ainoa asia minkä minä olisin miksannut toisin ovat pellit, jotka soivat välillä ärsyttävän lujaa. Biisi! ovat mukavan synkkiä ja pitkiä sekl osittain myös tarttuvia. Avausbiisi Stra.nge Lands j:ti plähäni soimaan ensikuulemalta ja seuraavana päivänä koin sumu tuskaa hun en Sa81lUt mieleeni minkä biisin kitarariffi päiSliäni kiersi. Melkeinpä avausbiisi.n ve· rois i3 paloja ovat instrornentaali E Minor j a pllltöspala Never. Harmi. ettei levy-yhtiö aloittanut oikeuksienhankin· taprose.uia Curen A Strange Day -biisUn. sillä nauhalta kuultuna LavraJl versio kuulostaa oikein mukavalta ja hyvin biisi olisi sopinut Blucnothing·kokonaisuuteen. PäätolmJUaja LEAlHER STR.fi>: Poritive Depreuion (MCD 'l.oth Ommoc) On tullut paha tapa odottaa todella ko vaa tuotosia klUl ky. seess!i sattuu olemaan Luther Strip. Ja entistä enemmän tapa korostuu kun huomaa sen olevan keskitason esitys ko. bändiltä. Maxi kuulostaa silti kuin edellisen levyn biiseistä olisi tehty eri versioita (niinkuin yhdesti onkin). Musiikillinen auti j~1 siis hyvin miUiänsanomattomaksi (Lcather Strip.asteikolla). Tulee jo niinkin inhottava ajatus midcen, eltll ideat olisivat lopussa. Toivottavasti olen välirässl. No. joka tapauksessa todellis elle harrastajalle lliml on ehdoton oSt05, sillä sis!iltäähän tämä sitä vanhaa ja tuttua Le3theria. JU5Si Kotkanen KEIKKAll..EVA TIEDEMIES: Pitäiskö kdtilå aComipollUluni (MC OokkadoU) LET .ME DREAM: 1\1y Dear Succubus (CD AdillOCtre Ruords) Ei ihan Plastie Passion ·kamaa tämä kasetti! t Jos Pauli Hanhiruemi oli KohnaJUlena Naisesta lähdettyäill liittynyt turkulaiseen Jyrki Kuri & Kommunisteihin, olisi musiikki saattanut olla aikalailla samankaltaista kuin Keikkailevan TiedemiehelL JoIlailI tapaa kasetin kohne biisiä ovat perinteistä suomi-rockia, multa sekl soitosta että sanoituksista li5 ytyy lieviä kieromaisuutta Konunariell tapaan. Than OK kamaa. mutta minä olen vääri ihminen arvioimaan IIlIä. Kontakti: Pirkka Lindhohn, Takaniitynoe J A 2. 05800 Hyvinkiä. pulL (914) 469 500 Päätoiudnaja KITCHEN SINK: Sttreo Sowu!s (!\·I CD Cr:mfish RecordiJl's) LACRIMOSA: Schakal lMCD Httll Of SerJllon) Kelpo pclinavaus turkulaiselta kvartetilta, ja sen on ha\'aln' nm jc. RadioMafiakiJl valitessaan levyu v:ii.kon täkyksi. Esi· koislcvyUään Kitehen Sink tarjooa p.::ribrittiläisdtä kuulos· tavaa poppist3, jossa ci .ililisteU!i kitaroita eikä stenmlalau· luja. SowlCnmaaiirna levyllä 011 toimiva ja siitä kuuluu kiiloS tuot1aja-miksaajana loimineelle Roopille. Valehtclematla voi sanoa sowldiensa ja mdoruoidensa puolesta puolesta Stereo Sounds päihittlili monet bnttikilpailijat. Laulaja.kitaristi Jussi Antero Lehtisen lekemistä biiseistä on vaikea valita sitli parasta. Neljä '::Ilsimmäistä edustavat nopcahkoa popkaahaust3 ja vi.illleisen5 kuultava Sun on lievästi (positiivisesti) ahdistava hituri. Jos nyt 011 pakko valita oma suosikki niin se on kepeästi poppaava mellopala Rolle n:oaster, joka kuultiin jo bändin cll5idemolla. Huvitta· vaa oli huomata. että Kit~hen Sinkin esikoineIl päUttyy "Haluan vain elää" kajahtaa selvällä suomen kieleUä levyn avaukscksi ja biisi kulkee kuin paraskin heavy·baJladi. Ainakin tlll'labassarikomppi löytyy j okaisesta mahdollisesta (ja osasta mahdottomiakin) kohdasta. Schakal on hienosti tehtyä, hienosti soiteltu.a ja jos mahdollista vieläkin hienOlllmilla soundeilla tuotettua, mutta kuilenkin hieman hengettömiin kuuloista. Joka sointu on niin suuri. että sen sisään mahtuu helposti kokonainen sinforuaorl.:esten ja laulaja ehtii juosta täyden ratakierroKsen. Gos minä s euraisin urheilua. niin pitäisin sen kyllä omana tietonani. telV. pl.) Schakalin toisen version pääosassa on piano, muttei suuria muutoksia edelliseen versio>olL Veml!lehtis Der Sonne osoittaa ainakin sen, tltä Örkki Yrlund osaa soiltaa akus· tish kitaraa. Sello värinää biisiä hienosti ja Tilo hlulaa tällä biisillä juuri oikealla ta\'alIa kaikkien pellnteiden mukaan. Oittilaisell Let Me Drcam -yhtyeen debyytti ilmestyi ranskalaisen levy.yhtiön ka utta ja hyvä niin, sill!l kotimaasta on tWllletusti vaikea lö}"äli kustll.lltajaa yhtyeelle. j oka edes luenoisesti vivahtaa goo tin suunta3lL Let Me Dreamin pää. sy uIkom:useUe labe1ille ei. todellakaan ole 8l1saitsematon kunnia, sillä hienosti yhtye gothic rnctal -soitant81lSa hoitaa. Ollessaan goottimaisinunillaan, eli Marko Tuomisen laula. essa yhtye kuulostaa uskomattomasti Dronrullg Maud Landilta, mikä k.::huina todettakoon. Muutoin yhtyeen hal· Iitseva elementti 011 vanha.kantaiselnpi metalli deathvaikultein. Kuten kaikilla gOlhic metal -bändeillä, 011 tämänkinlevyn biiseiss5 eri osioita ellenunin kuin tarpeeksi. multa ainaka3n kotlkkujen ja ideoiden puuttcesta ei ba:ndiä voi syyttää. MuutaJluell biisien sowlrupolitiikkaa olisi sieti· nyt \arl;istu, mutt... yleisarv10lla t3ytyy myöntää levyn kuulostavaJl kokonaisuutena hyvältä. KaJuletkin ovat ill3l1 OK. mutta jätkät se promofoto keskiallkeamalla on hirvcii. Koska asiasta tulee kuitenkin huomauttclua, sanottakoon jo nyt. että olen hielllaJl jäävi arvostelemaan täti. koska nnnelll esiintyy kiitoslistoilla peräti kahteen kel1aaJl. Jos ette usko m.inwl arvioolu, niin tutustukaa itse. .J)Tki Vlrtanm LIVlNG fOR lHUSIC (Kokoelma) (CD Dlscord.ia'CybHwar~) Livi.ng For Musie 011 14 biisinlbändin live-kokoelma. Lin· jaltaan levy on joksc.::nkin laaja. musiikkia on pulltaasta
EBM:st5 SYlLkelll.llllilL kOllell\US3U kaulta gootti.rockiin. Myös taso vaihtelee silkasta r . . . skasta IlUippukamaan. Plastl.: N ois ~ ExperitllCt ja V dwore ov at kamalia, enkä lä"t i ~i Sigillium S·orkcstcriakaan kdlllmaan. EBM·par. lIainunistosta vastaavat Dan.:e 01" Die ja Das 1ch. SynkelIl' !Hän kone musall 33tcliin Jluolestaan uousevat Rise Ane! Fall Of A De.:ade. Goethes Erben ja IJI The Nln"!>e!)'. Myöskin Etmlal Afllictin Painl It Blaek toimisi mikäli vokalisti ei vähllä IlUutaisi yli.innolla. Varsinaista g.oottirockia levyllä \"111 \'ain kaksi biisili, muna bändien taso onkin sitlell m 5fu'ää k{"Ovcmpi. Lovc Lik~ Bloodin Dear C atharille on ouni<hmut live.vcr"io. llu.lIla Laerimos'm Er;/ulenmg, jossa kuullaan kvyversioon v(:tTattuna yUärtävän heavyja kitaroita, on niin soundeiltaan kuin sQitoltaan kaukana huippuluokasta. Kiusallista, että saamassani prolllovel"iiios. sa ei mainittu !i.änityspaikkoja ja ·:ukoja. Toivoctavasti tä· mä kiiJulostava pikkuinfonnaatio löytyy "oikealta" kvyltä. l'\å;itoil1llttaja l\UDl\'1GHT CONFIGURATION: Spectral Dauce (MCD Nilthtbreed) END·G:n Trevin Ullsi projekti kulkee nimellä Midnight Conliguration ja tyylisuUlUlaksi on valittu gothicin ja in· dustriaaIin ristisii!os. Tosin p!iävaikutteella nUltuu olevan myös fetish·scene kokonaisuudessaan. Ava\1sbiisi The Wake on tlCaUI mela1 -Iauluineell oikein hauskankuuloinen ja toimii levyn biiseislä parhaiten. Cover·biisit Ghoslrider (Suieide) ja No Limits (2 Unfunited) ovat hieman liian vaalivia paloja, molenunat tosin kulkevat kohtuullisesti, mutta eiv!it ole maailmoja mullistavia. Spectra! Dance on kaikki· nensa parannus bändin edelliseen Gothtee·maxiin, jossa symbioosm hallitseva puoli oli liiankin sclvfsti induslrial· puolella. Jyrki VirtaJl~1 NOSFERATU: TIle Prophecy (CD Posseuioll) Nosferatu on aiempaa materiaaliaan sdke!isti popimpi ja helpommin lähutytlävä llutukaiseUaan. EritylsUb uusi laulusolisti Go ties kuinka moncs) Niall Murphy on oikeasti hyvä laulaja, mutta ei todellakaan omaa mitään gothie. roekille tyypillisUi lauluääntä tai -tapaa. Levyn pyöräyttää k!i~'1lti.iJl mSlnlmenlaalirnita. Requiem ja heti pakollisten introjen jälkeen yhtye kajauttaa ilmoille yhden parhaista lauluistaan Farewell My Little Eruth. Levyn ainoana miinuksena tfytyy todeta sen sisältä\'än edellisen Savage Kiss . MCD:n kokonaisuudessaan, mikä tekee ko. levyn ostami· sen täysul tarpeetlomaksi muille kuin keräilijöille. Suuria muutoksia ei uutta laulajaa lukuWlottamat1a ole tapahrunut, mutta odottiko joku seDaista? Minä en ainakaan. Varsinaisen levyn pAätUI.!i sitten todellinen klassikko, Sapprure Au· ronlll upeasti tekstittämä The Enchanled Tower (pernstuu vrunpyyrilegeudaan kreivitär Bathor}'sta), jonka Niall tulo kitsee aivan oikeaoppisesti ja VIad osoittaa t:ill5 biisill5 hal· litsevama komciden ,ointukulkujen säveltämisen. Loplwi kuuUaan ylimääräisenä ~biisinr kauhulefTamaista naurah· tcleaa. Nosferatull levy vaatii ellenunän kuwlIClukertoja kuin aiemmat, mutta osoittautui yhdeksi viiJne vuoden parhaista levyistli. Jyrki VirtaJl~1 l>ARJ\LYSED ACE: Nodumf" (CD GI:utnost Rf"cordslCyberw.uf") Saksalatl1ell goouitrio luotaa perinteiseen tapaalI tehdä synkistclykamaa. TyyWtään bändi liikkuu jossailI Sistersl-.1.ission·astcikolla vaikkakin koneita on hyödynnett y luellLall esikuvia ellermnäll. Slivellystyö hUltUU olevan hans· kassa eikä esittämisessäkääu vikoja ole. Tosin lauhja kUII' lostaa englalltia ääntäessäiin saksalaiselta, mutta saksalainen hän onkin. Biiseistä minulle eniten kolahtivat nimibiisi sekä loppupuolelle sijoittuva kaksikko Slill I Can Hear YOllr Sillg:ing ja E.-cile, joka etenee hyviin tomiko!llpm tahdissa. pari raitaa olisi voinut jattliä pois eli puolitoistaminuuttiset biisit Thirst ja Hmlger. joilla Paralysed Age yrittää luoda vlllnp)'}'ri·imagoa. Parenunin se olisi omUstu· IIlIt ottamalla mukaall Bloodsueker·mwn nunibiisi. Päätoimittaj:ll PENAL COLONY: MuJtioolollrw Shades (CD Zoth Onuuoc) Levyltä odottaa paljon, jos ilmoitetaan, että biisejä ovat mixannut seW"3avat yhtyee t Front Une Assemuly. Lcather Strip. Psyclue TV, Spahn RrulCh j a T .H.D. Alku ei kuiten· kaan lupaa hyvät:: Halified (Naked Men Ouly) ei pysty täyttämään odotuksia (remi:l;aus Leather Strip). Otmeksi tyyli ei jatku srunllluaisella vaan Third Life (Tune Center) rultaa lupauksen parenunasla (remixaus\'Uol"ossa F.L.A. kolmen seuraavan kipaleen voimalla). Efektoitu laulu ja synkät synakuviot antavat parenmlan vaikutehnan. Kas kun tulee kuvioista F.L.A. nudeen, minkähän takia? Tämän jälkeen alkaa pitkä, puuduttava jakso, joka kestää levyn loppuun saakka. Parasta antia CD:llä tarjoaa P.L.A.:n remi:l;aamat Third Life (Time Center), Umilical (Seewity 2Jrd World) ja Blue Nine (Sin Trip). Koko levyn kuwltelu oli kieltämättä raskasta, eiki innostusta jakSrulUt kasvattaa nimibiindiell esiintyminen mixauspuoleUa. Jussi Kotk;mw PROfANE GRACE: The SeaJ Of Xanrur (7" 50 lt II Done) Huh, hull?tl Minä en yrruniirtäny! tästä lnitään. Jotain omalaatuista ko llinaa ja suhinaa. Ilmeisesti niiden käsittä· m!itl3män pitkien 1:lI1kojenkin takrula on joku todellinen syy, koska tämä levy on kait jonkinlaista palvontakamaa hetTa Sarvipäälle. Jyrki Virtanen muut amat kitarat la syutikoiden viulusoundl1 . Tosin saksalais vusikoil musiikki ci malltipontisuudessaan yllä samalle tasolle. Smithin bändiul viittaa nlYös Nephthysin synkähköl popbiisil. Vielä parempi vertauskohde 011 kuilenkin niinikään saksalaincn Blessing ln Disguise. Crriug TUllen p3.rbaita paloja o>val nimibiisi, A Los.:r Wings, ko mea b:llladi ln Fo>rgcttell Past sek!! The Fae'""y. jost::! 011 levyU~ ludusl!lal Ml"'\". Tosin kovi.n läbelle teollisi:1 ilmapurejä ei päästä kOlvaa.malla vilvelisoWldi metallisella iskulla ja pistämällä alkuWl \'cllt:ja:nkielistä naisen puhetta. Muutamaa Re\"enge Of Nephthysin ratkaisua t!iylyy ihmcldlä. T ~IJ c s Qf Theben 0/1 hyvin epru/1§tnm,clltll:1li_ maUle/l instrulllentaali. jossa kuulija koko ajan odottaa lauluo>suudell alkua. Despairilla puolestaan on pinlulla 3:44 j a 50·sekuntulcn lauluosuus alkaa vasta kahden ja puolen nunuutin jälkeen. Lähes kaikin !,uolul OlInistunut 1llSide Me puolestaan kärsii onutuisesta lisäkepianosta säkeistön aikana. Moitteista huolimatta suosittelen tutustUllusta Cl)" ing Tillleen, mikäli olet uUloslunut synkästä poppailusta. Piiäloimittaja RUSSLAN LOVi:: Me:al Ma..zu.rka (Cn Ze:n G:lrd~l) Russian Loven esLkoulen Nel"gaI on yksi kaikkien aikojen parhaimpia kotunaisia levyjä. Periaatteessa Meat Ma:o.l1"ka· II pitäisi olla J'ar~l1Ipi. ~illä bändi on ke hil1ynyt ja taustalla on isompi levy·yhtiö sekä taitava tuottaja. OLkeastarul Mcal Mazurka onkin parempi. Se on vain hyvin paljon erilainen kuin Nergal, joka on lähempänä nml\111 musiikki· makuanL Mea! Mazurka osoittaa, että RlIssiaJl Love osaa tehdä tlll1mvia pop·rock·ralleja siinä misSI\: muinoin gootti rockia. Srunan asian osoittaa myös 5\mri yleisö, joka QlI ottanut bändin vastaan hyvin (Vl1. RuiSl"oek.keikka, TV.csuntymi. set...). Kun wlohdaJl menneisyyden. niin minäkin huomaan että uusi levy on h)'1.'ä. Avaustroikka Me Hated MoZ3.l1, Mr. Davis And His M.istfess ja In Ood' Toilet oval taivaallisia poppiksia ja Wil! You COille Out To Play? on täydellillen pop·biisi. Kaikissa on illukaansatempaav'l! sa1.'elkulut ja kitarat soivat komeasti s:'iestäen Mika Ronkai· sen erittäin upeaa läntä. v äliUft Russirul 1..ove kuulostaa hyvUoo.l.l60-1ukuiselta ja välillä taas esun. Tv.-iee The Man ·biisissä mc1al1ijyrältä. Oma lukwlsa on sulkkwlakin julkaistu De.:p End. joss a on todella maukkaat S\111sevatf nlll1;Sevat kitarat. Kansitaide on käyty vannarul kaikissa lehdissä läpi. joten \ulohdelaan se j a todetallll, että Meat MllZUfka on urinunllisen hyvll kokoelma kolmen nmmutul roekpoppik.sia. Menklil! Kauppaan ja ostakaa kiekko. PäätoilldUaj", PSYCHOPOMPS: Si" Si" Si" Ni,hu In Hdl (CD Zoth Onunoc) Psyehopompsit ovat palanneet. Tanskalainen kaksikko päi. luttää menneisyytensä loistavin ruvosanoul. Aiellunin bäll' elin mma oli lähinnä koneellista speed metallia j a jokseen. kin mclodiatonla mlittöä, joka loimi hetkittäin, mutta pie!ellunin päälle (levyIIinen) tympäisi. UutukaislevyUä van· hantyylisiä biisejä on vain kohne ja niistäkin yksi (Trapped) on pitu\ldeltaan vain 1:40. Psychopomps on hi· dastanut tempoaan ja paran!1lI1ut melodioitarul sekä sovi· tuksiaan samoin ktun sowldejaan. Uudistuneena tyylillään bändi alkaa lähestyä Nine Ineh NalIsia, mikä positiiviseksi laskettakoolL Erityisesti resepti toimii biiseissl Wonderful World ja Satan Lives Within Me. The Who"e In VOI! on tenunonallll lähellä speediä, multa mclodiallisesti bLisi on kohdallaan. Muutama omituisuuskin levyltä löytyy: How I Hate on kuin Psyehopompsul miksarunaa Portisheadia (tosin mdodiallisesti TrulSkan pojat jäävät jälkeen paljon) ja Qod's Gill To Woman on kuin )'hdistebnä koneellisia metallia ja bluesia, urkusoolokin on kuin amerikkalaisena myyntivalttivalituslevyUä. Aivall oma lukunsa on loistava pli,5.tl5sraitalnimibiisi, joka lähe styy iskehnää PsYChOpOillPSmuodossa. Tällä kertaa ei sllIlOja ole painenu kanteen eikä kUWltclemallakarul niistä selvliä saa. mutta hiisien nimistä voidaan päitenä, että veroaalisesti yhtye liikkuu yhä brutaaleilla linjoilla. Pää fo intitf:.:tja REVENGE OF NEPHTHYS: Crytn, Time (CD Talilha) Lehdistötiedote kel100 Revenge Qf Nephthy. ·orkesterin syntyneell kuusi vuotta sitten vaikuneul::J3l"l C\u'e ja Fields Qf The Nephi.lim. JälkinunäiseIL \'aikuneet eivät juuri \c\'yltä kuulu luI;.uwlottrullalla niuubiisUl ruelodirulkulkuja. Cureell puolestaan viittaa levyn äb.nlmaaihlla, erityisesti SAI) PARADE: Lh'e Wilhollt (M.C Plastie PassiolI) S~q ll encers Seitsemån bösift sisältllvä Live Witllout Seque n~e rs - hyvä nimi . on äaniletty Sad Par:.:tdcn Marketin (Turn1Sa) kei· kaila 19. helmikuuta 1994 . ÄänitY$" on tehty proosallisesti yhdenä mikillä C·kasetille. Teknisesti heikompiakin tallen· teita on kuultu, multa silti; ei tämä ruIna bilndlll biiseistä mitään kuvaa seUaisene. joka ei nUUle niitä jo ennesläiiu. Sad Parade .kcräilijöille tämä 011 tietysti yhti! 1I1USt kuin isoisän rlikäinell paperiuel1äJiina räkäislell paperinenä· liinojen keräilijöille. Kasetilla on kolme biisiä tU(lfcclta IJlun<>r1a1 Illusion . CD:hä, sama määrll kaksi vU(llta sitten ilmestyneeltä Sad Parade -kasetilta. ja sitten vielä Guilt, joka oli mukana demoUa, jonka bändi teki VUOlUla 1992 nimellä Faction Of lndian FO(ld. Niistä ajoista bändi on kehinynyt melkoisesti. Ninu Live. Without Sequeneers tulee muuten siitä. että rällii nauhalla bändillä on vielä oikeat nlnUll\lt, kun se nykyään käyn~~ sekvcnsseriä. Hiirikoski SHADE FAC.TORY: A Te:nuiuaJ Cage (CD Discordia) Heti a1kuu.Il täytyy todeta_ että tämä dcbyyttitäyspitkä oh lievä pc1tymys velTatruna loistllvarul kahden vuoden lakai· seen l1\uiin. Look And Flog · CD:ltä tutut spwstclysii\'p ovat saaneet aikll pitkälle väistyä kllsvaneen cleetro·henki· syyden alla. Positiivisena lisäyksenä vanhaan ovat melkoi· sen hevisti soivat kitara!. Oikeastaan ainoat biisit, j oissa Oli jotain S3.lnaa kuu} vrulhoiHa tekeleissä ovat loppupuolella peräkkäin knultavat ~ Your Cnmal Excenen ... e ~ ja 8100d Red. j ... tka miJlUlI henkilök,'htaisella listauksdla tautcleVal CD:n kärkibiisin tittelistä.
Keskiverto decll'\l-Ievyislä A Tenninal Cage er",aa poikkeuksellisen SUlU'ella hitaiden biisien m!iär.il1!i_ Temtinal on varsin ei-hiturimainen ko neellisine, lIlutta rununuttominen laustoineen ja dcktilauluineeu. RoariJlg Silenee on yhdistelmä selloja, pianoja ja raakaa sliTölaulua. Slovareista paras on En Dead, jossa (tahallisen???) huonosowldinen piano säestU Väänlsen mdodiallisesti hyvää ja sowldillisesti jluhdasta laullla. Demohakin IuUu Prullsite toimii ihan hyvin. vaikka t"'leulus on liian kOllemaisella puolella. _.. Away on hauskaa Psyehopomps-tyylistt koneheavya hyvällä melodiaUa ja Slill Alivekin 0 11 slivdlykseltaän ihan OK·kamaa. Valitdta· vasti levyllä löytyy neljä sellaistakin lauJua, joilun ei oikein saa minkäänlaista oleUa, tai ainakarui minä en saa. Ehkäpä joku minusta poikkeavan n1usiikkimalm omaava saa. Varsinaisen levyn päätteeksi kuullaan 13. biisi, jonka alkajaisiksi tarjoillaan 4,33-mittainen hiljaisuus, jota seuraa 18 minuuttia erilaista syntikan soundielI testailua ja muuta nnprovisointisoitantaa. Soundimaailmaltallll levy 0 11 liian hUlkkainell, misl.ä onkin monissa keskusteluissa syytetty Libero-srudiota. Toil.1ell pielu moite Väänäselle ja kumppaneille siitä, että ovat jättäneet Beton Tapesin kokoebnalla toimivaksi havaitsemani The Darkin pois pitkäsoitolt2. Ehkä sekin kuuUa2ll vielä jonain päivänä uusversiollL Päätoimitt2Ja SU\omOLO: M uslc From The Manes (CDep Sulitronic RecordslCyb_'are) Aika kova paikka lähtd tekemään coverbiisiä yhdestä kauna-aikain menestykseinunlisUi syntsapophlindistä kuten Depeche Modesta Tälläklän kertaa siinä ei ole onnistuttu, jota vuorostaan yritt!lo!lo Brasilian teollisen musiikin ylpeys Simbolo. Ridaslempoinen ja olltuva Never Let Me Down versio on valitettavasti paljon heikompitasoinen kuin olisi voinut toivoa Erikoinen lauluerekti ei sovi yhtccn biisin kanssa j a tekee sen hyvin j!lykliksi. No, onneksi coverk",keilu jää yhleen kappaleeseen. Muut esitykset levyllä ovatkin soittimien osalta ihan o.k., mutta laulupuoli tökkii pitenunän päälle. Vaikka se onkin hyvin omaperäinen äänenväännöuUu, alkaa t e kyllästyttää pikkuhiljaa, koska sitä on käytetty j okaise na biisissli. Joka tapauksessa Simbolo on mielenkiintoinen tuttavuus Brasilian koneruusiikin rintamalta. Jussi Kotkanen. TWO WrrCUES : BiC cl (CD TaUthaIDukJallds) X MARKS TIlE I)EDWALK: Faccr (CDI\-I Zoth 0 IlU1l0,) Noidat OVllt nanecl julki kobu31illell pi!käsoitt .... nsa. Edelliseen on j o aikaa j a sen huomaa. Sotuldil. 50itol j3 biisi! oval parantuneet sitten parin vuoden. F"II"SI Biten eli alkuinstnullcnlaalin jllkeen levy potkaisiaan käyntiin Requiemill3 eli sopivIIllmalla avausbiisillä. Bii,,-i lupaa paljon, mutta lupauksel laytetääukin aila pitkälle. Vampirc Empire on mieUyttävl mOlliosainell lutailu. vähän sanlaan tapaan kuin Biles And Bloody Kisscs, josta kuul· laan Iällä kertaa sutkkuversiola lyhyempi esil)'i. Hidas biisi on myös Naukwl säveltämä Home At Last, joka voidaan jopa balladiksi luokitella. Levyn ranke mvaa osastoa, jolla kitarat vinkuvat komeasti, edustavat Thc Angel or Pain, My Own ja Naughty. Viimeksi mainittu on jollain tapaa lapsellincn, muttn kyllä sekin kestetään. My 0\\.'11 puolestaan On hittiaUlesta. EtUJen levyä olin kuullut biisin vaUl kelT3.fl ja se lapalitui soundeheckinä elokuussa 93. Puolitoisia vu olla myöhemmin )'lliun J)'rkin laulamalla kertoslikeen lähes oikeilla sWioilla ja sävelellä. Se j os joku kertoo luttipotentiaalista. Far Away ci yllä samalla tasolla muidel.1 biisin kanssa, mutta se ei suinkarul tarkoita ett:'.i biisi olisi OIUleton. Levyn päätöspalana kuullaan riisuttu ja akustinen (Vai onko se instrumentaali? Kerro Kruri!) versio Vampire Emprresta. Juuri oikearuainell lopetuspala kaikkine mando· 1ii:nclneen ja viuluineen. Niin, mainittujen hiisien lisäksi levyltä löytyy myös kaksi väli-instnunentaalia, j otka eiviii yllä Ftrst Biten tasolle. Toivottavasti sruja katkeaa, eikä enää seuraaV1llla levylli instrurncntaalien m ääri ole suhteutettu j liTjestyslukuWl. Jo Phaericmagiekillä oli tunnelmapaloja liikaa Sanoirusapuakin on Jyrki sarulllt tälle levyUe. TwuletuID. avustaja (ja kahden tekstin kirjoittaja) on brittiläinen kauhufscifi.kirjai1ija Brian Stableford, joka tunnustautuu 2W·faniksi. Ai niin, tämä on vllrneulen Talithall julkaisema 2W-levy. Uusi sopimuskin on periaatteessa solrnittu, mutta uutta julkaisijaa ei ole vicl!i lupa paljas taa. Päätoimittaja Kulcll uiltclykirje lupaa, 011 ulltuklIi ~lIIaxi yUälykriä täynnä velTIlltuna aikaisell1parul tuotantoon. Ja millä lavalla! Se\"ren Ni-Arl> antaa taidoistarul oiv311 esullerkin reippai· den (bm-esityksiell muodossa. Nimikkobiisi 011 enenuJlän sitä vanhaa tuttua X Markkia, mIlIta mdodiscnunin. Missinl; Light vuorostaan on uUlta poppisclIlpaa muutosta naisvokaaliUa höystettynä. Biisi j ää j o ekaUa kemilia mieleen, jotclI kertosäkeess!i on sitä potkua. mitä aikaiscmmin on kaivannut X Markilta. Femiruuusesta lau.lanna$ta on havaiftavissa Siou:cie-vaikUlteita, jotka kuulostavat todella hyvil· lä. Ten Milu on V\10rOstaall rauhallisempi popbaUadi nais& miesvokalisoillnillil. Vierailevina tälltillä le",yllä on Este· rania Ringtailcd Snor1el;sla ja Uwe Kanka Annagcddon Dild",sista. Tämä maxi on muutos X Markitl taipaleella. Hyvä niin, sillä HUllä on paras ta miHi bändi on koskaan tclmyt! SyksyUä he ovat lähdössä kiertueelle Eurooppaan. Suollleenko? Tuskinpa. Jussi KotkaueJl ZERO DEFECfS: Non-Rerydeable (eD l.odl Omm octDarkla.llds) Levy tarjoaa laajan sk aaJan hyvälaahlisia sOWldeja, joita olisi mukava kUlUUlella hyvin käytettynä, multa ... se ei riitä. Kappaleissa on tarinaa ja ideoitakin löytyy, mutta se jokin puuttuu eli ne eivät ole mukaansatempaavia. Biisit si· nänsä kuulostavat 3l1UnaUi.lllIDselta ja harkitui.lta teoksilta, kuitenkin kokonaisuutena ne tuntuvat liian sterii.leilli j a tasapaksuilta. Hienot samplct ja tietyin väliajoin toistuvat väkev!it tanssibeatit eivät pelasta tiI:uuletta. Kos ka äänimaailma nlffipukoneiden ja synien osalta on kUIUlossa, olisi olettanut, etU bändi olisi OSIlIUlU! loildia vaslaavanlaisia erektejä lauJupuolelle. Laulaja on muuten ok, mutta tulos kuuJostaa tccluläiseltä ja vajavaiselta. Laulu muutenkin kaipaisi enemmän voimaa jil ultoa. Biiseistä mainittakoon Firefly, koska kertosäe tlllusluttaa Dead 01" Aliven Vrul' hempaa tuolaJlt",a. Kokonaisuus levyllä kuulostaa hyvin laskelm",idulta ja tiskien vll.ltttinuselUi. Pieni hiomillcn rnclodioiden ja laulun puolelta olisi paikallaan. Sen jälkeen ei olisi ihme vaikka bändi. saavuttaisI suW"ernpaakin soitto· määrää cd-soiltimessani. Jussi Kotkanen CONTACT ADDRESSES SOONINEN NUORUUS: !)eruu«akaa hautajaiSt'I (MCD Sooniset Levyt) Ehdottomasti yksi pamaimpia suomalaisia viimeaikojen omakuslanteita tämi Soolusell Nuoruuden debyytti. Kuvasta plätellen hyvinkin nuorista kavcreista koostuva orkesteri tehtailee musiikkia, joka liikkuu samoilla alueilla kuin varhainen Sic\wI Veljet tai indieaikainen CMX. Sama vertaus pätee myös laulutyyliin, sill!i vokalisti Ville Aalto kuuluu samaan kou.lukuntaan kuin Alanko ja Yrjänä. Biiseistä loimivin 011 avausraita Kasvatan sinulle siivet, joka sowldeiltaan voit aisiin lukea ' johonkin metallisen goottiplUlkul kastiin. Toinen melkein yhtä hyvä biisi on päätöspala Naulat, joka konekokeiluineen tuo mieleen Nine In.eh Nailsin ja Ministryn. Lisäksi molemmissa biiseissä on nerokas sanoitus, joista vastaa rumpali Pekko Pesonen. Aivan kalldcn cm. biisin tasolle eivät yllä Työmaa eikä Aleksis Kiven tekstiä mukaileva Tuonct\ lehto, lI1utta kaikesta huolimatta nekin p!ii1uttävät suurimman osan kotimaisesta musiikkituotarulosta. Tutustukaa itse ja hi mmäs· tykli.i!!! Mainos toisaalla lehdessä!!! PäärolnuHaja SPOCK: AICrolArl (CDS EnUC" Rdi.ord5/CybCf"M'"3J"~) A\'WllUsmusiikkia ja hyvi5. sellIDsta tekee ruotsalaisorkesteri S.P.O.c.K. Singlen ykkösbiisi Astrogirl kolahtaa heti ensikuulemaha. TWlssittavan ja lläpp ärfuJ melodian sisältävä biisi. BO-luvun tyylillä lehty POI'pis, joka olisi sopinut aio koinarul paUtinlaan Human Le aguen ja Eurydmuc$in kans· sa samassa sarj3ssa. Ei siis ilune. miksi itsekin lnnostuln Iästä biisistä ensikuulemalla. Sillkull toincn kipale toi väkisinkin mieleen Kratlwerkin l,arIl3at päivät. SOWldit ja melodiat ovat lähellä K:n soitantoa. Eihän se mikään huono asia ole, multa ei tämä clIsinIDläisen veroillen ole ja ymmärrettäviS"tä syist:! se on sijoitettu vasta toiseksi. Joka tapauksessa single kuuluu täm!inIJetkislel.l syutsapoPllisI.:vyjen kärkeell Oll\3lleräisi.ne aVanlustyyleuleen. Jussi KOtkruldl DISCORDIA An Liffcl'smuhlc 95 47877 Willieh, Gerlllany HALL OF SERMON Postfaeh 749 4310 Rheinfeldcn, ScJl\'\'('iz MEMENTO MATERIA Box 52 S-361 21 Emmaboda, Sweden VENDEl'd.t\fiAN: Tread!CS'ous (CO RHIUTectionIDarkla.Ilds) Tästä näyttää nuevan hyvl ja kiirUlostlva vuosi gothic -juJkaisujel.1 karulaIta. Toistaiseksi parbainunistoon kluuvan vuoden Ievykats2uksessa nousee 8J1Sailusti lontoolainen VendemmlaJl. Jo yhtyeen kaksi edellistä julkaisua nostivat yhtyeen suosie>ta, mutta uusi täysmittainen kohoaa reilusti edcltäji55n korkeanunalle. Levyn Iluni ei todellakaan vastaa kuuloelämystä, sillä ennemmin kuin petollinen on täma CD hyvinkin luonanlau! tallerättävän oloinel.1. Nimibiisi sopisi hyvinkin gotlucbilei. den tanssisuosikiksi, Breawe Vour Name esittelee perinteisen kuuloistll tomibiittiä, Oceans on kaikessa kaWleudessaan ehkä suurin henkilökohtainen suosikkini ja uwe Death Scelle päättää levyn komeasti, tai ei siis oi.keastarul päätäkMn, sillä lopusta löytyy CD-levyjen pakollinen yUätys. Kun nyt sanon levyn olevan ehdottomasti Il.ltl.lstumisen arvoinen, j oudtUlla:l.s nuettunlän jääviyskysymyksiä (syyn löydätte kansista j a kiitoslistasta). mutta toisaalta myös 3lvoisa p!ilitoimittajallUlle olisi joutunut §anlarl ongelman eteen. Vtih än hclevetill hyvA tuolos joka tapauksessa. J yrki Virtancn MKfAL BLADE RECORDS 2345 Errillgel' Road,Suite 108, Simi Walley, CA 93065, USA NIGHTBRF,ED 2nd Flool', 177 Wollaloll St. Notti ngham, U.K. NG 15 GE TAUTHA & ZOTH OMMOG NOl'sk-Data·Sh·.3 61352 Bad .I-lomhul"g, Germany L ZEN GARD EN Box 76 00501 l·r"lsinki, Finland
cyb:erware roductiuns
"Classic Goth then, resplendant with deep. dark, dronning vocals, staccatto drumming, soaring synth melodies" "Immortal IIIusion is a good founding stone for a young band" (Dark Angel) " ... debY)'tissä on jumalattoman hienot kannet ja soundit" "Ravenin kitara on hyvä, melodia vielä parempi ja chorus lähentelee täydellistä" (Jungle) "Ohj elmoinnit on tehty todella huolella ja jälki on miellyttävän nättiä" "Sad Parade vetää omaa sinfonista musiikkiansa goottirockareita laajemmalIekin yleisölle" (Soundi) "Innuortal IIIusion on luotu kuulostamaan Isolta Musiikilta, vanhoilta linnoilta, pohjoistuulelta, katakombeilta, tuhkalta joka puhaltaa yli pompeijin" (Rumba) "rmmortal lllusion on täydellinen tuotos" (kirje eräältä ostajalta) "1 still believe in it after $0 many Iistenings. At last a nice goth from the North ... " (kirje Energeia -levy-yhtiöstä)