PLASTIC PASSION elo Mattila Kataraistentle 1 A 2 20740 TURKU FINLAND te1. (921) 24 26 172 TOIMITUS Aku Mattila (päätoimittaja) Harri Hiirikoski Jussi Kotkanen Jyrki Virtanen KIITOS: Pirkka Elovirta Seppo Mattila Jälleenm.yyjät Päivää! " Käsissänne on tämän vuoden toinen Plastie Passion ja vuosi on melkein lopussa. Tiedän, tahti on ollut surkea, mutta hyvää kannattaa aina odottaa. Toivottavasti pistitte jo merkille entistä komeammat kannet, samoin kuin kasvaneen sivumäärän. Uudistuksista huolimatta olen pystynyt pitämään hinnan entisellään, mikä lienee teidän ostajien mieleen. Uutta tässä numerossa on myös levyarviot, joita on jo aiemminkin kaivattu lehteen. Arvioita on niin paljon, että oikein hirvittää. Kiitoksia kaikille niille, jotka ovat lähestyneet lehteäni arvostelumateriaalin kanssa. (Tosin eniten promomatskua lähettäneet eivät ymmärrä suomea sanaakaan, so Thank Youl Danke Sehön!). Niin, vielä sen verran arvioista, että tilanpuutteen takia olen jättänyt mm. Jesus & Mary Chainin, Cultin, Missionin ja R.E.M.:n levyt ruotimatta. Koska ne ovat kulkeutuneet hyllyyni rahalla, en ole kenellekään arvostelua velkaa ja lisäksi niistä on kiljoitettu isommissa lehdissä ihan tarpeeksi. Tässä toivotan samalla tervetulleeksi toimittajakuntaan Jussi Kotkasen, joka on edistänyt lehteä tekemällä muutaman arvion. Kiitoksia Jussille, samoin kuin Jykälle ja Harrille. Ottakaa tästä kolmikosta oppia ja lähettäkää juttuja/arvioita tännepäin. Seuraavasta lehdestä en sano muuta kuin, että se ilmestyy kun hetki tuntuu sopivalta. Siihen asti näkemiin. Varokaa petollisia syyskelejä. Aurinko ei aina takaa lämpöä. Turussa 13.10.1994 ~L Aku Mattila PLASTIC PASSION issue 7
Kysymys: Mikä on bändi, joka musiikissaan ybdistelee rankkuutta, hentoutta, synkkyyttä, leppoisuutta, sähköisyyttä ja akustisuutta sekä kaiken kukkuraksi ilmoittaa ihannoivansa Curea yli kaiken? Vastaus: CRANES Niin uskomattomalta kuin se tuntuukin, Cranes on jo melkein kymmenen vuotta vanha orkesteri. Cranesin perustivat vuonna 1985 sisarukset Alison (s. 4.5.64) ja Jim (s. 11.8.66) Shaweteläenglantilaisessa satamakaupungissa Portsmouthissa. Shawn lapset eivat olleet nahneet toisiaan pitkaan aikaan, koska Ahson oli ollut opiskelemassa Liverpoolin yliopistossa JaIleermakemisen yhteydessä sisarukset havaitsivat pitävansa. samantyyppisestä musiikista, joten bilndi oli syntynyt. Vuoden paivät kaksikko söi pelkkiä perunoita, eli kmjaa elämää ja valmisteli materiaalia bändilleen. Perunoiden voimalla Alisonja Jim nanhoittivat myös ensimmJiisen albuminsa, jonka portsmouthlainen Bite Back! -yhtiö julkaisi kasettifonnaatissa v. 86. Seitseman biisiä sisållaart pitävä Fuse-nauha esittelee knulijalle voimakkaita konerytmejä, synkkää bassonjysketta, erikoista kitaran ja synnkan käyttöä sekä hentoa naisvokaJisointia. MinWl korvaani eniten miellyttAvat avausinstrwnentaaIi Pillow Panther, agressiivinen nimibiisi sekä P .I.L. -tyylisen lauJlUl ja hyvin kovaMnisen bassan hallitsema Things That 1 Like. Fuse-albwnia kuunnellessa tulee vakisinkin mieleen, että Alison ja Jim ovat viettäneet useanunan hetken synkistely-, avantgarde- ja punk-levyien parissa KASVUA & KEIKKAILUA Melko pian Fusen julkaisun jaIkeen Cranes marssi pankkiin pyytämään lainaa, tarkoitnksenaan hankkia parempia laitteita. Onneksi laina myönnettiin, sillä Cranes on aina ollut bändi. joka ei tule toimeen pelkasrnan perinteisin rokkisoittimin. Uusin instrumentein ja konein kaksikko alkoi äänittää omalle 8-rnitanauhurille lisää biisejään tähtäimessään kakkosalbumi. Projekti kehittyi kuitenkin verkkaisesti, joten välissä ehti tapahtua vaikka mitä. Vaikka Cranes olikin jo, ainakin periaatteessa, levyttänyt bändi, se ei ollut tehnyt toistaiseksi ainoatakaan keikkaa Vuonna 87 tämäkin asia tuli koIjatuklri kotikaupunkinsa GuildbaJlissa, jossa Shaw'n sisarukset esiintyivat muutaman ystAvartsa turvin. Samana VUOIUla, bandin toisella keikalla, nähtiin Crnnesin kanssa ensi kertaa lavalla kitaristi Mark Francombe (s. 4.12.63), joka oli aiemmin soitellut niin ikään portsmouthlaisessa Unde 1an -yhtyeessä. Mark ei ollut pelkkä auttava ystävä, vaan hartet ylennettiin suoraan täysivaltaiseksi eranes-jäseneksi. Keikkailua kolmikko + apurit jatkoivat rauhalliseen tahtiin. kunnes kesaIla 89 bändin ura muuttui entistä professionaalisemmaksi. SELF-NON-SELF Vanha tuttu Bite Back! julkaisi kasiraiturilla tehdyt kuusi biisiä mini-LP:nä, joka sai nimekseen Self-Non-Self. Levy sai indiealbwniksi kiitettAvan vastaanoton kotimaassaan ja mielipidemuokkaaja Melody Maker antoi vinyylidebyytille mairittelevan arvion. Syyttä knkaan ei levyä kehunu~ sillä Cranes oli kehittänyt omaa erikoista linjaansa parempaan sUWltaan sekä biisien että soitarmonja sovitusten suhteen. Tuttuun tapaan levy alkoi instrumentaalilla, joka täliä kertaa oli saanut nimen One From The Slum. Biisin voimakas konekomppi saa upeata lisäpotkua iskuista, jotka tuovat jollain tapaa mieleen James Bond -tUJUlarin. Agenttimusiikista muistuttavat myös Heaven Or Blissin taustakitarat, jotka soivat 60luvun rautalankatyyliin. Yleisvaikntehnaltaan Self-Non-Self tuo mieleen uun. P.I.L.:n, Joy Divisionin, Einstö.rzende Neubauteninja 80-luvun industrial tekno -bändit. Viiden hyvän. mutta lievästi tasapaksun biisin sekaan on eksynyt yksi hieman heikompi pala eli lähes pelkän kolinan ja hiljaisen laulun muodostava Beach Mover. Biisiä ei pelasta edes se tosiseikka, eM bassokuvio muistutttaa lievästi Birthday PaItyn Jnnkyardia Ohimennen kerrottakoon, että Alisonin lempparibilndi CUren ohella on juuri Synttarijuhlat, kun taas Jimin suosikki on Nick Cave And The Bad Seeds. Muita sisaruksia miellyttäviä bilndejä ovat mm. Joy Division, Belly ja Cocteau Twlns. Self-Non-Selful viimeisenä biisinä kuullaan uusversio Fusesta, joka voittaa vanhan mennen tullen. Fuse on ainakin toistaiseksi ainoa esikoiskasetin biisi, joka on levytetty tahi julkaistu uusiksi. Self-Non-Selfin ansiosta myös Britannian musiikkilehdistö sekä guru J OM Peel innostuivat Cranesista. Loppuvuodesta 89 yhtye nauhoitti BBC:lle ensimmaisen John Peel-sessionsa CRANES MEET DEDICATED Marraskuussa kun Mark lähti filmitöihin (alkää kysykö niinulta mika. fihnija mitä mies teki) Thaimaaseen soitti Cranes Lontoossa keikan kitaristinaan 19.3.70 syntynyt Matt Cope, joka oli aiemmin toiminut yhtyeen roudarina Yhteistyö oli niin jouhevaa, että nuorukainen sai jäadä bändiin. Mark ei kuitenkaan saanut kenkää, vaan potkut annettiin avustaville soittajille. Vuosikymmenen vaihtuessa oli Cranes viimein vakiinnuttanut ntiehityksensä. Studiossa on jokainen jäsen soitellut yhtä sun PLASTIC PASSION issue 7
toista, mutta lavajäIjestykseksi vakiintui Alison (laulu & basso), Jim (rurrunut), Mark (basso, kitara) ja Matt (kitara). Livetilanteessa levyillä kuultavista muista soittimista vastaa sekvenssen. Maaliskuussa 90 nelimiehinen Cranes nanhoitti toisen Peelsessionsa sekä teki kiertueen Young Godsin kanssa Toukokuussa Cranes siirtyi Bite Back!-yhtiölta BMG:n suojeluksessa toimivalle iukkariyhtiö Dedicaled Recordsille. Debyyttilevy uudella lafkalla ilmestyi elokuussa ja se totteli nimeä Inescapable. CD- ja 12"-fonnaateissa ilmestynyt EP piti sisälIaan kaksi versiota nimibiisista sekä kappaleet Give ja Da Da 331. Ostava yleisö ja lehdistö ottivat Cranesin hyvin vastaan ja Melody Maker valitsi EP:n viikon sinkuksi sekä printtasi yhtyeen kuvan lehtensä kanteen. Marraskuussa naki päivänvalon Espero-EP, jolta löytyy biisit 1 Hope, E.G. Shining ja Cha Cha Esqritta. Samaisessa kuussa Cranes soitti myös ensinunaisen keikkansa Englmmin uIkopuolellaja se tapahtui Belgian Futurnma festivaaleilla KAKSI EEPEELLISTÄ ESIMAKUA ILON SIIVET Syyskuun alussa Dedicated julkaisi pitkäsoilon nimeltä Wings Of Joy, joka meni brittien indie-listalla suoraan ykköseksi ja viralIisellakin listalla levy nousi top 40:een. Hyvä listamenestys ei ollut mikään ihme, sillä Wings Of Joy on taynnä kauniita biiseja, joiden tarkeimmat elementit ovat hento vokalisointi, kauniit pianokuviot sekä välillä akustisesti ja välillä rsnkasti soivat kitarat. Yhtään huonoa biisiä ei levyltä löydy, mutta helmet on silti. helppo erotella: sinkkurnidat. Adoration ja TomOITOWS Team, rankan ja ulvovan kitaran johdattama Starblood, mlppailtyjen viulujen saestamä avausraita Wintersong sekä. melkein peruspop/rock-biisi Wish, joka on levyn ehdottomasti helpoin raita. Melkein kärkikaartiin yltaä myös toinen nonnishenltinen poppis Beautiful Saddness. CD-version ostajia Dedicat.ed henunotteli yhdellä. bonuksella eli maistiaissiukulta tutulla Sixth Of May'lla. Todellisessa huippuasemassa ovat. ne nopeat. ja oIUlelliset, jotka ehtivät. ostaa itselleen Wings Of Joy -levystä bonus-EP:llä varustetWl version. NaitA pakettaja myytiin l~ Britanniassa ja vain lyhyen '!jan levyn ibnestymisen jalkeen. CD:n bonuksella kuulritn vuotta aikaisemtuin ibnestyneet Inescapable, Da Da 331, 1 Hope ja KG. Shining. Extra-vinyy1ille oli puolestaan kaiverrettu remix Starbloodista, orginaaliversio Fusesta seka. Self-Non-Self, joka ei yllattäen ollutkaan tuttu esikoisvinyyWtä. Uutta levyään mamostaakseen Cranes teki 17 keikan kiertueen, joka ulottui Pohjois-Irlannista, Irlan-nin ja Skotlannin kautta Eng1anritn. Hyvin menestynyt kiertue paattyi 12.10. Portsmouthiin. TaInan lisaksi Cranes teki myös muutamia keikkoja Euroopassa loppuvuoIUla 91. Vuosi 1991 alkoi Cranesin osalta lyhyella kiertueella Hollanissa sekä live-esiintymisellä Snub TV -ohjelmassa Hehnikuussa bändi aloitti 1st Protocol -studiolla nauhoittamaan eusiminäista todellista täyspitkää levyään. Samoin knin edellisillä levyillään tuottajana toimi bandi itse. Biiseistä vastasivat Shawn sisarukset; Alison sanoista ja Jim musiikista Esimakua LP:stA saatiin toukokuussa kWl kauppoihin ilmestyi l2"/CD-EP Adoration. Yli viisiminuuttinen nimibiisi edusti. entisUi. upeampaa ja samalla myös rauhallisempaa Cranesia Adorationia hallitsevat kauniisti kuvioiva piano sekä hyvä laulumelodia. jotka saavat loppua kohden seurakseen myös akustisen kitaran ja rummut. Alisonin laulu on tuttuun tapaan henCUREN KERA MAAILMALLA toa ja kaunista, mutta sanojen kuuntelemisen kannalta liian epäselvää Adoratiollin lisäksi levyllä kuullaan laulu nimeltä Koko Cranesin ja erityisesti Shaw'n sisarusten suuresti palvoBrighter, joka on akustisheukinen sekoitus metelista ja ma The Cure julkaisi keväällä 92 Wish-albumin, minkä johflamencosta. dosta bändi teki yli puoli vuotta kestäneen maaihnankiertueen. Elokuussa ilmestyi jo toinen maistiainen tulevalta levyltä.. Talla. Cranes-faneiksi tunnustautuneet curelaiset tarjosivat. Cranesille kertaa EP:n ninriraitana oli Tomorrow's Team, joka on erittäin kiertueen avausaktin virkaa. jonka portsmouthilaiset ottivat. kawIis balladi ja omaa Adorationiakin paremman lau1umelodiavosylin vastaan. Aivan koko kiertueella Cranes ei ollut an ja pianokuvion. Kappaleeseen on mahdutettu myös hentomukana, mutta tärkei.nunilla. osuuksilla, eli Pohjois-Amerikassoundista Cure-kitaraa. TomoITow's Tearsin lisaksi levyltä lOysa ja Euroopassa. Cranesin vierailu uudelle mantereelle ei ollut tyy kappaleet Casa Blanca, Sixth Of May ja Dreamless. EP:stä ensinunainen. sillä vain kuukautta elUlen Cure-kiertueen ibnestyi myös DJ-painos, jolla kuullaan neljän biisin lisaksi Amerikan osuuden alkua eli keväällä 92 bändi teki muutamia Chris Robertsin tekemä haastattelu bändistä. ~2~l<g~~~ PLASTIC PASSION issue 7
Wish Tour ulottui myös Suomeenldn ja 23.9.92 nahtiin Helsingin jaahallin lavalla Cranes ja Cure. Puolituntisella setillaan Cranes osoitti olevansa loistava live-bandi ja ennenkaikkea rankka verrattuna tuoreimpiin levyihinsä. Muistan kun v . 89 Tukholmassa Curen Prayer Tourilla odottelin Shelleyan Orphanin selin paattymistAja päAbandin lavalle tuloa karsimattOmasti. Helsingissä tilanne oli aivan toinen. olisin suonut Cranesille enemman soittoaikaa ja odottanut Curea vaikka kaksi tuntia,. ja luulenpa että suurin osa 5 000 muusta katsojista oli samaa mieltä. Suomessa ollessaan Alison kertoi ntalehdelle ylHutyneensa. iloisesti kuinka hyvin bandin musiikki toimii myös suuremmilla areenoilla. - "Kylla. isollakin lavalla saa tunnelman aikaiseksi. Suurin ero oli volyymin voimakkuus ja valojen kirkkaus.", pohti Alison IL:n Tonuni Parkkoselle. Levytysten suhteen v. 92 oli Cranesille hiljaista aikaa Ainoa julkaisu ko. vuorma oli Self-Non-Selfin CD-versio. jolla kuultiin bonuksena kaksi ermenjulkaisematonta biisiä, livena. nauhoitettu Reach ja studiossa vasalty Nothing ln The Middle Nothing A1 The End. Dedicated julkaisi levyn marraskuussa eli samaan aikaan kun Cranes lJimmitteli Curea kahdeksalla kei- kalla molempien kotimaassa Samaan aikaan ilmestyi myös harvinaisempi tupla-CD. jolta löytyviit seka Self-Non-Self etta Wings Of] oy. TUULIAJOLLA KAIKKIALLA Heti Cure-kiertueen paatyttyll Cranes aloitti työstamaan uutta albwniaan. joka oli pMasiassa kiIjoitettu turneen inspiroimana. Pikkuhiljaa bändi valmisteli itseaan tuottaen biiseja, joiden teosta vastasivat tuttuun tapaan Alison j a Jim. Huhtikuussa 93 kuultiin es:imakuna tulevasta loistava "tupla-Apuoli-sinkku" AdriftlEverywhere. jonka Melody Maker valitsi viikon singleksi. Adrift on omalaatuinen sekoitus hentouUa ja agressiivisuutta. samoin kuin myös klassisia ja poplrock- elementtejä. VuoronperMn akustisesti ja sahköisesti soiva Adrift jää kuitenkin kakkoseksi,. jos biisiä verrataan uskomattoman upeaan Everywhere-raitaan. Vahaeleinen kahdensoinmm Everywhere on akustisen kitaran eteenpainkuljettama kaurtis ja tarttuva biisi, joka on lahempana peruspop-laulua kuin mikaan aikaisempi Cranes-sävebna Popmaisuudesta huolimatta Cranes on kuitenkin sailyttänyt omaperaisyytensll ja tunnistettavuutensa, muutenIdn kuin Alisonin Minni Hiiri tyylisen Mnen ansiosta. Kahden nimibiisin (jotka molemmat pllatyivat tulevalla albumille) lisaksi CD- ja l2"-formaatissa julkaistu1ta sinkulta löytyi myös Underwater. IKUISESTI TEIDÄN Toukokuussa saatiin kauppoihin uusi Cranes-alburni Forever, joka on nimetty Curen (periaatteessa) levyttamatt.öman biisin mukaan. Brittien indie-listalla suoraan neljaruteksi kiiveIUlyt Forever osoitti Cranesin musiikin muuttuneen hieman popimpaan SUlUltaan hylkaamatta kuitenkaan vanhoja perusarvoja Kynunenesta. albumiraidasta vain kolme perustui pianokuvioihin, jotka olivat Wings Of Joyn peruselementteja. Klassisvai- kutteinen Cloudless sekä muutenvaan kaunis ja rauhallinen Far Away edustivat pianoineen todella upeaa ja leppoisaa Cranesia kun taas And Ever oli jokseenkin tylsä ja turha pianonpimputus. Se kilpaileekin alhaisessa yksina.isyydessMn kilaranäppailylhento laulu -raita Goldenin kanssa levyn huonoimman biisin tittelist.ä Ykkössijasta sen sijaan kamppailevat sinku1ta tuttu avausraita Everywhere sekä niinikaan myös poppispuolta edustava J eweL Rankempaa Cranesia edustavat villeillä sahkökitaroilla varustetut elear ja Sun And Sky. jotka kaikessa hyvyydessaan kertovat bändin monipuolisuudesta. Komean levyn paattM kawlis Rainbows. joka on hitaampi versio Everywheresta. uusin sanoin. Forever ilinestyi myös rajoitettuina erikoispainoksina. Samaan aikaan normaallpainoksen kanssa ilmestyi tupla-eD. jonka PLASTIC PASSI ON issue 7
kakkoslevyllä kuullaan biisit The Puppet ja Shine Like Stars sekä tupla-LP, jonka lisuke-maxille on kaiverrettu biisit A1 Sea, Slide. Wings Of Joy ja Trumpet Song. Myöhenunin saatiin kauppoihin myös toisenlainen 2xCD. jonka lisukkeella kuullaan kaikki neljä extravinyylin biisiä ja ykkös-CD:llä on bonuksena Shine Like Stars. Levymyyntiä vauhdittaakseen Cranes teki touko-kesäkuussa 14 keikan kiertueen kotimaassaan yhdessä Slowdiven kanssa. Brittikiertueen jaIkeen båndi teki itsekseen keikkoja myös muualla Euroopassa seka Amerikassa. SMITHIN UUDELLEENSEKOITTAMA JALOKIVI Syyskuussa lohkaistiin albumilta toinen sinkku. jouka pMnridaksi valittiin J ewel, siitäkin huolimatta, että vielä keväällä siukkuiITotukseksi kaavailtiin SWl And Sky'ta tai Far Away'ta Ihan perinteista. sinklmjulkaisua ei J ewelistä tehty vaan levy oli ostettavissa Englannissa CD:nä sekä kolmena eri 7"variaationa. jotka julkaistiin yhdessä bomsa Lisäksi. CO julkaistiin muualla Euroopassa ja Amerikassa erilaisina versioina Upean Jewel-remixin oli tehnyt Robert Smith ja sen voi jo kuuntelulla aistia. Clearin oli saanut miksattavakseen Jim "Foetus" Thirwell ja Cloudlessia oli sorvannut This Morta! Coilin Ivo Watts-Russell. Lisäksi levyillä kuultiin kahta erilaista versiota ennenjulkaisemattomasta biisistä Leave Her To Heaven. Brittien indie-listalla levy kohosi parhainunillaan sijalle kohne. jossa se pysytteli kaksi viikkoa. MAANTIE HOHTAA Tamän vuoden alkupuoliskolla ei juurikaan kuultu mitään infonnaatiota Cranesista. Syy siihen on yksinkertainen, bändi vietti tarnmikuWlja huhtikuWl valisen ajan studiossa valmistellen uutta albumia Esimakua oli luvassa jo toukokuulle, mutta siukWl ihnestyminen viivästyi ja se saatiin kauppoihin vasta elokuWl loppupuolella. KeikkailWl Cranes toki aloitti jo keväällä, jolloin se esiintyi nun. saksalaisilla gothic!dark wave festareilla. Elokuussajulkaistu siukku ihnestyi neljässä fonnaatissa (2 eril. CD:tA + 2 eril. 7":sta) ja nimibiisinä kuultin espanjalaisvaikutteinen Cranes-poppis Shining Road, jonka videokin yllättäen filmattiin Espanjassa. Kotimaansa inkkarilistan ykköseksi meIUleen sinkWl muina biiseinä kuultiin fonnaatista riippuen Lilies, September, Green Song 7, Don't Close Your Eyes ja Organ Song. Usäksi Shining Roadista ja Liliesista tehtiin remixit. Liliesin rankempaa versiota oli muovaillut tuottajaguru Flood. RAKASTETTAVAA CRANESIA Syyskuussa ilmestyi kevaallä nan-hoitettu pitkasoitto Loved, joka esitteli entista. melodisenunan ja korviahellittelevamman Cranesin. Melko tuoreen levyn olen kuurutellut vasta noin viisi kertaa. joten voi olla, etta en ole vielä aistinut levyltä kaikkia koukkuja Toistaiseksi eniten ovat korviani miellyttäneet avausraita Shining Road, edellisen tavoin espanjalaishenkinen Reverie, janru'in lelupianokuvion ja twinpeaksmaisten jousien säestamä kehtolaulua muistuttava Paris And Rome, levyn päattava. kaunis tWlnehnahituri In The Night sekä SO-luku-soWldisella kitaralla varustettu Beautiful Friend, jonka taustalta erottuu kiva vinkunaääni. sellainen joka tuo mieleen rasvaamattoman bassorumpupedaalin. Jossain maarin folkahtavalta levyltä löytyy myös muutama raIlkempikin biisi, sinkulta tuttu Lilies, nimiraita Loved ja NIN:n March Of Pigsin kaltaisen epätahtirumpukompin eteenpain kuljettama Pale Blue Sky. "Räyhäkolirnkko" tuo jollain tapaa mieleen Self-Non-Selfin aikaisen Cranesin. tosin huomattavan paljon melodisemrnan. Are Yon Gone? ja Come Far ovat peruscranesbiisttiä. joista en osaa mainita mitaän erikoista. Bewildered on levyn ainoa biisi, josta en ole saanut juwi minkaanlaista otetta Ehkapä sekin vielä aukeaa, kunhan ehtii kuurutella kiekon useampaan kertaan. Melodiarikkain Cranes-Ievy Loved ei ihan yltänyt Shining Road -tasoisiin listalukemiin, vaan albumin nousu pysähtyi inkkarilistalla sijalle neljä. TULEVAISUUDESSA TELEVISIOON Loved-albwnin kunniaksi Cnmes lähtee tuttuun tapaan tien päälle. Euroopan ja Amerikan lisäksi bändi on suunnitellut matkaavansa myös Aasian mantereelle. llian heti bändila.iset eivät asetu takaisin Portsmouthin 8SWltoihinsa. sillä maaihnankiertueen on suunniteltu kestävart aina maaliskuuhWl 95 asti. Tanä vuonna Cranes on ehtinyt tutustua myös elokuvamusiikin tekoon. Bandi on tehnyt musiikin nuoren esikoisohjaaja Tanya Dien filmiin Scarborough Ahoy! , joka perustuu Tennessee Williamsin tarinaan. Elokuva esitetMn ensi VUOIUla Englarurissa BBC2-kanavalla Suomeen lienee turha elokuvaa odotella. TeksU: Päätoimittaja DISCO-ROCK-HEAVY POP-INDIE-KOTIMAINEN MEILTÄ LÖYDÄT -ABBASTA ZAPPAAN - ACjDC:STÄ WHITESNAKEEN-ALANGOSTA YÖHÖN~dr~ ll: ~ "'" - UUTUUKSIA JOKA VIIKKO MYÖS IMPORT-MAXEJA ENGLANNISTA ~ IT.,1m*OD~ SOUNDI, RUMBA, LA STRADA, RARE, DJ. FRANTIC, EMPIRE, PREMIERE, VOX, FACE, SELECT, MELODY MAKER, NME. METAL HAMMER, KERRANG, RAW, EX JA PLASTIC ~ION "'" ~drdr~drWll:rn ~ - AEROSMITHISTÄ ZZ TOPIIN "'" ~&'.ll' - ALADDINISTA TOP GUNIIN - MUS 1 IKKINURKKA AURAKATU 12 A, II.KERROS HANSAKORTTEL I N KULTATALO 20 100 TURKU PUH JA FAX (921)23 24 393 PLASTIC PASSION issue 7
MORRISSEY Passion # 4:ssä olleelle Seuraa päivitys Plastic Morrissey-jutulle, jonka loppuosa oli osittain minusta johtumattomista syistä tumpelo ja epäinformatiivinen. Energialataukseni ei kuitenkaan nyt riitä vanhojen kirjoitelmien korjailemiseen. Sensijaan kerron mitä Moz-aiheisia uutisia mieleeni on jäänyt ajalta jälkeen Your Arsenal-albumin. Lisäksi paljastan millaisia mietteitä Beethoven Was Deaf- ja Vauxhall And I -albumit minussa synnyttävät. SYDÄN JA SYÖPÄ Vuoden 1993 ensimmäiset kuu· kaudet olivat Morrisseylle mene· tysten aikaa. Tammikuussa menehtyi sydänkohtaukseen hänen managerinsa Nigel Thomas, jonka ansioksi Morrissey lukee suuren breikkaamisensa USA:ssa. Thomas - joka oli aiemmm pitänyt huolta Alexis Kornerin, Joe Cockerin ja Ray Daviesin menestyksestä - ehti toimia Morrisseyn kumppanina vaivaisen vuoden. Samaan aikaan kun moni meistäkin terästi itseään iloisesti perinteisillä vappuaaton juomilla, kohtasi Mozzaa uusi suru, kun Your Arsenal-Ip:n tuottanut Mick Ronson, 47, kuoli syövän uuvuttamana. Syöpä oli todettu hänessä vuonna 1991 , mutta työntekoa hän kuolleeksi j ujatkoi melkein listamiseen saakka. Ronson muistetaan vielä Morrissey-yhteyksiäänkin paremmin kitaroinneistaan useilla David Bowie-Ievyillä, muunmuassa Black Tie White Noisella, joka sisältää sattumoisin Bowien tulkinnan Morris- r!~:::=~~=:=:==~;~~~~;::::::::l~l ........._ A· RN, . . G Ulf 1"1 " C f:,AR:::f1 BROU c A5 '" t {) i (.., ' \ E. o lA'f. 1 =-11._('*___ seyn I Know Ifs Gonna Happen Somedaystä. Minun on myönnettävä etten ole koskaan kuullut Bowien versiota. ELÄVÄNÄ DALLASISSA JA PARIISISSA Ronsonin kuoleman aikoihin Morrisseylta julkaistiin peräti kaksi live-tallennetta; video nimeltä live In Dallas ja albumi nimeltä Beethoven Was Deaf. 17 biisiä niiden mukana The Jam-cover Thafs Entertainment ja New York Dolls-cover Trash - sisältävän Live In Dallasin tapahtumapaikkana ja -aikana on reilun kymmenen tuhannen mobofiilin kansoittama Starplex Amphitheatre kesäkuussa 1991, joten se ei ollut enää ilmestyessään kovin kurrentti dokumentti Englannin merkittävimmän alternativepopparin Amerikansukseesta. Beethoven Was Deafin materiaali on hivenen tuoreempaa. Taltioinnin kohteena ollut keikka tehtiin Pariisin Zenithissä kuuden ja puo- PLASTIC PASSION issue 7 len tuhannen sielun vahvuisen seurakunnan läsnäollessa joulukuussa 1992. Levyn biisistö luonnollisesti tukeutuu tiukasti Your Arsenaliin, mutta kuuteentoista kappaleeseen mahtuu myös joitain harvemmin kulutettuja bposkia ja jopa kaksi vanhaa ikuisesti ihanaa a-siivua; November Spawned The Monster ja Mozin ensimmäinen sinkku Suedehead. B-puolista Jack The Ripper Uonka studioversio muuten löytyy Certain People I Know-singleltä), He Knows I'd Love To See Him ja Such Alittie Thing Makes Such A Big Difference ovat päteviä slaagereita, kun taas The Loop on mitätön rockabilly. Jo Your Arsenalilla etoneiden I Know Ifs Gonna Happen Somedayn ja We'lI Let You Know'n ansioiksi voisi kaikesta positiivisesti ajatteleva ihminen laskea sen, että ilman tuollaisia tekeleitä suomalaisesta popjournalismista puuttuisi tyystin termi morrisseyjollotus. Morrissey ei totisesti ole maailman suurin yleisön kosiskelija, mutta levyllä hän puhuttelee ylei-
söään pariinkin otteeseen. Sister I'm A Poetin jälkeen hän toteaa korostetun hitaasti, ikäänkuin ranskalaisten englanninkielen ymmärtämystä epäillen että "1 still cannot speak french, I am very lazy". National Front Discon jälkeen Moz tiedustelee yleisön mielipidettä biisin hittipotentiaalista. Minusta National Front Disco on lopun pitkine feedback-mekkaloineen loistava, ja loistavaa biisiä kuunnellessa ei aivan ensimmäiseksi rupea pohtimaan onko sen esittäjä rasisti vai väärinymmärretty. Kuten jotkut ehkä tietävätkin, on Morrissey coveroinut joillakin keikoillaan Sueden My Insatiable Onen. Tällä taltioinnilla biisiä ei kuulla, joten versiosta kiinnostuneiden täytyy hankkia joku epävirallinen äänite. Itse kuuntelen Mobon Brett-imitaatiota Dreams 1'11 Never See -albumilta. VAUXHALL AND I Kesän oleellisin Moz-uutinen taisi olla se kun 21-vuotiaan amerikkalaisopiskelijan kerrottiin saaneen Houstonissa maestron heittämän tamburiinin kasvoihinsa sillä seurauksella että naamarustinkiin oli tullut tuuman mittainen kosmeettinen haitta. Marrissey ei ollut esittänyt anteeksipyyntöä, mistä suivaantuneena opiskelija oli vienyt asian oikeuteen ja sai sitä kautta sievoisen puntapinkan . Morrissey itse ei kuulemma ollut tietoinen koko episodista. Niinikään kesällä uutisoitiin Marrisseyn saaneen 250 000 punnan tarjouksen pääroolista yhdestä 60-luvun alamaailman isokenkäisestä, Charlie Richardsonista kertovassa elokuvassa. Mozzaa tunnetusti kiehtoo rikolliset, siitä kielivät jo laulut viimeisistä kuuluisista kansainvälisistä pelipojista ja (Krayn gangsteriveljekset) Viiltäjä-Jackistäkin. Siitä, ottiko Mobo hänelle tarjotun elokuvaroolin vastaan, ei minulla ole tässä vaiheessa tietoa. En myöskään ole nähnyt missään Morrisseyn ja Siouxsien yhteistä singleä, jota oltiin ilmeisesti ihan vakavissaan suunnittelemassa noin vuosi sit- ten. Paperillahan kyseisten artistien mahdollinen duetto tuntuu vähintään jännittävältä, onhan Siouxsie aikamme kenties kohtalokkaimman äänen omaava matami ja Morrissey on yhtä suurella todennäköisyydellä kaikkien inisijöiden kanta isä. Väliotsikkona olevan, Steve Lillywhiten tuottaman albumin piti alunperin ilmestyä marraskuussa 1993, mutta julkaisua siirrettiin seuraavan vuoden helmikuulle, koska . marraskuu ei sopinut Morrisseyn amerikkalaisen levyyhtiön , Siren aikatauluun. Loppujen lopuksi levy ilmestyi vasta maaliskuussa. Sitä edelsi single jolla on kappaleet The Mare You Ignore Me The Closer I Get, Used To Be A Sweet Boy ja I'd Love To. Kaksi ensin mainittua on mukana albumiIla. Kyllä. Lehdet ovat olleet oikeassa kirjoittaessaan että Vauxhall And I on Morrisseyn paras soololevy. Ja jos joku on sanonut että kyseessä on mestariteos niin ei hänkään suoranaisesti väärässä ole ollut. Viiden , kuuden kuuntelukerran jälkeen olin itse vielä sitä mieltä että uudet smithsit ja morrisseyt, kuten Echobelly, Strangelove ja Suede olisivat jo jättäneet Morrisseyn PLASTIC PASSION issue 7 lopullisesti varjoonsa, mutta onneksi kohtalo puuttui asiaan. Minulla ei tuohon aikaan ollut muita uusia levyjä, minkä vuoksi olin pakotettu kuuntelemaan usean kahdeksantuntisen työpäivän ajan pelkästään Mozzaa, minkä jälkeen olinkin valmis haluamaan lisää. Tällä tahdon sanoa sitä että Vauxhall And I vaatii kunnolla avautuakseen huomattavan paljon enemmän kuuntelua kuin keskiverto poplevy. Olen myös aistivinani, että Morrissey olisi Kill Unclen löysäilyn ja Your Arsenalin rokkauksen jälkeen ajautumassa takaisin sellaiseen ideaalipoppiin , jota kuultiin miehen ensimmäisillä sinkuilla ja lähes kaikilla Smithslevyillä. Inhottavan pitkästi nimetty singlebiisi The Mare You Ignore Me The Closer I Get on tuomittavan regulaari, kaikki Moz-standardit täyttävä idioottihitti, joka syöpyy kuulijan mieleen heti ensimmäisellä kuuntelukerralla kuin Girlfriend In A Coma Smiths-aikoina. Ei siis mikään turha singlevalinta. Ja kun levyltä pian lohkaistaan toinen single, on sen pakko jo nimensä pituudenkin vuoksi olla Why Don't You Find Out For Yourself. Toisaalta Hold On To Your Friend-
issä on aivan yhtä paljon melodista tarttumapintaa ja vähintään yhtä hyvä teksti. Ystävyyttä ja ystäviä käsittelevän laulun oleellisin opetus on "don't feel so ashamed to have friends". The Lazy Sunbathers kertoo ihmisistä, jotka palvovat aurinkoa niin sokeasti, etteivät he edes tiedä että maailmansota on julistettu. 'The sun burns through to the planefs core and it isn't enough , they want more", toteaa Moz ja lisää vielä että "Nothing appears to be between the ears of the lazy sunbathers". Osaisiko tuota paremmin sanoa? Tunnelmaltaan erittäin paljon MIIjoonasadetta muistuttavassa Lifeguard Sleeping, Girl Drowningissa Morrissey laulaa ehkä kaikkien aikojen parhaimman tekstinsä. Miehellä on aina ollut ilmiömäinen kyky saada surulliset, julmatkin tarinansa kuulostamaan huvittaviita , mutta aivan näin vitsikäs hän ei ole ollut miesmuistiin. Biisi kertoo nukkuvasta hengenpelastajasta ja mitättömästä C'she was nobody's nothing'? tytöstä joka uintitestissään ui liian kauas ja hukkuu . Morrisseylta ei heru tippaakaan sympatiaa hukkuvalle: 'The shrill cry through darkening air, doesn't she know he's already had such a busy day?". Jos albumin upea finaali Speedway kertoo moottoriurheilusta, niin se kertoo sitä kyllä tosi väljästi ja mon imerkityksellisesti. Ensimmäisillä kuuntelukerroilla pidinkin biisin alkusekunneilla kuultavaa ääniefektiä moottorisahana, mutta todellisuudessa se taitaa kuitenkin olla pienikuutioinen moottori pyörä tai moottoripolkupyörä eli mopedi . Mopo, niinkuin nuoriso tapaa sanoa. Vai pitäisikö tässä asiayhteydessä puhua Mobosta? En minä osaa päättää. Speedway nyt kuitenkin on yksi ruhtinaalisimmista Morrissey-biiseistä ikinä. Tai ehkä biisi on vähän liian vaatimaton sana, korvatkaamme se sanalla eepos. Now My Heart Is Full ja Used To Be A Sweet Boy ovat - hmm morrisseyjollotuksia, mutta sellaisina huomattavasti vitaalisempia kuin aikaisempien älppyjen morrissey-jollotukset. Niitä joutuu jopa laulamaan, anteeksi, jollottamaan mukana. Tehokkaan monotonisesti etenevä Spring-Heeled Jim on mukaan ympättyine puheefekteineen varsin korkeatasoinen ohjelmanumero. I Am Hated For Loving on kohtalainen pikkupoppi, jonka "anonymous call, poison pen ... "-kohdasta minulle tulee aina mieleen Smithsin Still 111. Billy Budd on huonomelodinen rivibiisi, mutta ainahan näitäkin on oltava. Tilastonikkareille vielä tiedoksi että levyn sävellyksistä kuusi on Alain Whyten ja viisi Boz Boorerin tekemää. Your Arsenalillahan ei ollut ensimmäistäkään Boorerin sävellystä. Bändin kokoonpanokin on muuttunut sen verran että bassossa on Gary Dayn sijaan Jonny Bridgewood ja rummuissa Spencer Cobrinin sijaan Woodie Taylor. Morrissey on vahvistanut syksyisen Suomen kiertueensa keikka- PLASTIC PASSION issue 7 paikkakunnat. Häntä ja bändiään kuullaan lokakuun ensimmäisellä viikolla Ylistarossa (Taro) , Turussa (Tinatuoppi), Virroilla (Kisa pirtti) ja Vesivehmaalla (Jenkkapirtti) . Olkaa paikalla . Teksti: Harri Hiirikoski Päätoimittajan lisäys: Tapansa mukaan ainatunnollinen Hiirikoski lähetti juttunsa ensimmäiseen deadlineen mennessä, joten tässä vähän lisätietoa: Niinkuin HH arveli, niin tuoreimman Moz-Ievyn toinen sinkkuirrotus on Hold On To Your Friends. Samoin jutussa vilahtanut Morrissey & Siouxsie -duettosinkku on ilmestynyt. Sinkulta löytyy kauniista Interlude-biisistä kolme eri versiota: normaali, extended ja instrumentaali .
LOVE LIKE BLOOD Seuraava artikkeli on koostettu Love Like Blood-basisti Gunnar Eyselin ja heidän fanipalvelustaan vastaavan Irisin kanssa käymistäni useista puhelinkeskusteluista, Miinchenissä Two Witches- & Lacrimosa-keikalla käydystä juttutuokiosta, useista lehtileikkeistä ja virallisesta fanimateriaalista . Esittelyssä eräs parhaista gothic rockbändeistä LOVE LlKE BLOOD!!! Yhtyeen tarina sai alkunsa elokuussa 1988, kun Love Like Slood alkoi luoda musiikkia kokoonpanolla Gunnar Eysel (basso) , Jochen "Joxx" Schmid (rummut), Peter Suchele (kitara) ja Gonzo (laulu) . Myöhemmin samana vuonna ilmestyi yhtyeen ensijulkaisu, An Anthology Of Agonyniminen neljaän biisin demonauha. Yksikään kappaleista päätynyt yhtyeen levyille ja nykyisin tuota demonauhaa halajava saa valmistautua maksamaan sievoisen summan rahaa. Kaksi biiseistä on kuultavissa kuitenkin saksalaisen Seton Tapeslalkan kokoomakasetilla Thafs The Way It Will Be ... , jolla on mukana myös mm. Silke Bischoff ja Two Wltches. Kyseiset biisit ovat Dying Nation ja Dear Catharine, josta lisää myöhemmin. Huonosta studiojäljestä huolimatta kyseessä on aivan kelpo avaus, jonka myös paikallinen gothic-scene huomioi. Gunnar: - Nauhan tarkkaa painosmäärää en enää muista, mutta se lienee siinä 500 - 700 kappaletta. Se myytiin loppuun melko nopeasti , mutta kuten yleensäkin gothic-tuotokset, niin tämäkin tyrmättiin lehtiarvosteluissa. Alan lehtiä lukuunottamattahan tä- mä suuntaus jatkuu edelleen . Silti päätimme tehdä alusta lähtien vain sellaista musiikkia kuin itse halusimme. Tunsimme jo silloin eniten mielenkiintoa gothic rockin suuntaan. Ensituotoksen jälkeen tapahtui mielestäni ratkaisevin kokoonpanomuutos yhtyeen historiassa. Alukuperäinen laulaja Gonzo vaihtui Gunnarin pikkuveljeen Yorck Eyseliin . Gunnar: - Gonzon piti lähteä armeijaan ja koska hän oli Jugoslavian kansalainen, hänen täytyi suorittaa velvollisuutensa kotimaassaan. Emme halunneet jäädä odottelemaan toimettomina, joten kysyin silloin paikallisessa pikkubändissä laulanutta veljeäni mukaan. Ainakin minun mielestäni valinta oli onnistunut, sillä Yorck omaa juuri oikeanlaatuisen , matalan ja maanisen lauluäänen. Gunnar kertoi Gonzon asuvan nykyisin jälleen Saksassa, eikä ole siis jäänyt entisen kotimaansa sisä"Iissodan jalkoihin. Yorckin mukaantulon jälkeen yhtye alkoi saada myös lähialueidensa ulPLASTIC PASSION issue 7 kopuolista huomiota, keikkailien mm . Christian Deathin ja Rose Of Avalanchen supportina. Marraskuussa 1989 Love Like SIood julkaisi omakustanteena ensivinyylinsä Sinister Dawnin . Tuon neljän biisin maxi-EP:n takakannessa esiintyi myös ensikerran sittemmin hyvinkin tutuksi käynyt nimi Deathwish Office, josta tuli myöhemmin Gunnarin ja Peter Buchelen oma levy/irma. Levyn julkaisu osui sopivasti gothic rockin suosion kasvun ja ns. toisen aallon boomiin Saksassa. Jo useaan otteeseen kuolleeksi julistettu gothic-scene nousi haudastaan ja heräsi henkiin useiden yhtyeiden, lanzinejen ja klubien muodossa. Sinister Dawn-maxin suosiota en pidä perusteettomana, sillä varsinkin avausbiisi , rullaavan kompin omaava Doomsday kuulostaa hyvältä vielä nykyisinkin. Kuten arvata saattaa on jo loppuunmyyty vinyyli varsin haluttu ja hintava kohde. Yhtye katsoi, että aika alkoi olla kypsä debyytti-LP:n julkaisua varten . Tuottaja Andren Glynn Smithin johdolla suoritetut Flags Of Revolution-
levyn äänitykset saatiin päätökseen kesän 1990 lopulla ja levyt kauppoihin syyskuussa. Samanaikaisesti ja täysin yllättäen ilmoitti Peter Buchelen , yksi yhtyeen perustajajäsenistä, lähtevänssä pois bänd istä. Gunnar: - Peterin mielestä bändi alkoi viedä liikaa aikaa ja kun hänelle tarjottiin normaalia päiväduunia, hän päätti luopua leikistä. Koska allekirjoittanutkin on "joskus" törmännyt samankaltaisiin ongelmiin, varmistin Gunnarilta millaiset välit heillä on Peterin kanssa nykyisin . Gunnar: - Ilman muuta olemme edelleen ystäviä. Peter jatkoi soittohommiensa jälkeen vielä Deathwish Officen mukana työskentelyä yhtyeemme kanssa. Flags Of Revolution tuli ulos Deathwish Officen ja Hypnobeatin yhteisjulkaisuna (Muita Hypnobeat IHyperium-yhtyeitä ovat mm . Project Pitchfork ja Love Is Golder Than Death). Miten Hypnobeatin Oli Rörch kiinnostui Love Like Bloodista? Gunnar: - Lähetettyämme nauhoja eri paikkoihin, Oli taisi olla ainoa , joka meistä kiinnostui. Hän tarjosi meille '1ifty-fifty"-diiliä, jolla kulut puolitettiin. Hypnobeat hoiti jakelun ja molemmat lafkat yhdessä tuotannon ja promootion . Ilmeisen hyvin promootio hoidettiinkin , sillä albumi nousi korkealle Sak- san independent-listalla. Oma ensikosketukseni bändiin tapahtui juuri noihin aikoihin, kun BerIin Independence Days '90-messuilla tapasin Olin ja mies löi käteeni Flags Of Revolution-LP:n ja CD:n. Tuosta hetkestä lähtien olen tohkeillut kaikille yhtyeen erinomaisuudesta. EnsiLP:n parhaiksi biiseiksi laskisin Gonzon sanoittaman Out Of Sightin ja Yorckin sanallisen taidon näytteen Mercy Killingin sekä kaverusten yhdessä rustaaman avausbiisin Within The Realm Of A Dying Sun. CDversiossa (siis nimenomaan tässä 1990 julkaistussa) on bonusbiiseinä uudet versiot kahdesta Sinister Dawn-maksin biisistä, eli Swordlily ja Doomsday. Peterin lähtö korvattiin nopeasti uudella kitaristilla nimeltä Stephen Noschilla ja yhtye marssi pikavauhdilla uudelleen studioon. Tuloksena oli mielestäni erinomainen mini-LPI CD Ecstasy. Miksi moinen kiire ja vain mini-LP. Gunnar: - Peterin lähdön jälkeen liikkui liikaa huhuja hajoamisestamme. Päätimme osoittaa olevamme edelleen hengissä soittamalla muutamia keikkoja ja julkaisemalla mahdollisimman pian uutta materiaalia levyllä. Lyhyestä mitastaan huolimatta on Ecstasy ehdottomasti täysipainoinen tuotos. Hieno versiointi Rolling Stonesin Angiesta ja ennenkaikkea upea päätösbiisi Dear Catharine tekevät levystä hankkimisen arvoisen. Dear Catharine on täysin erilainen kuin vanha demoversio, miksi? Gunnar: - Halusimme kokeilla täydellistä muutosta tuohon biisiin . Jätimme vain pääosan sanoista ja perusosat harmonioista jäljelle kaikki muu on tehty uusiksi. Periaatteessa nuo ovat siis kaksi eri biisiä. Mini-LP:n jälkeen oli toisen kerran kitaristin vaihdon aika. Ecstasy-kiertueen jälkeen Stephen Noschilla korvattiin englantilaisella kitaristilla nimeltä Mark Wheeler, joka oli hyvä löytö uudeksi LLB-soittajaksi. Gunnar: - Tiesimme, että Stephen oli vain väliaikainen ratkaisu ja mietimme milloin hänet voisi pudottaa pois. Stephenin asenne ja musiikki maku eivät vain olleet oikeat tähän bändiin. Kokeilimme monta soittajaa, mutta kukaan ei tuntunut sopivalta. Mark Wheeler soitti lämmittelybändissä meidän Ecstasy-kiertueella, joten nappasimme miehen meille soittamaan. Isoilla nimillä on varaa tällaisiin tekoihin , sen sai allekirjoittanutkin karvaasti kokea hetki sitten. Love Like Blood oli siis löytänyt uuden toimivan kokoonpanon ja suosiota Saksan ulkopuolella käytiin keräämässä ensimmäisellä Euroopan kiertueella syksyllä 1991 . Ennen kovasti odoteltua kakkosalbumiaan Love Like Blood lähti Deathwish Officelta ja siirtyi suuren SPV-tallin alamerkille Rebel Rec.
Keväällä 1992 yhtyeellä oli uusi kokoonpano ja uusi, entistä parempi levytyssopimus, joten seuraavaa albumia lähdettiin työstämään suurin odotuksin. Esimakua uudelta albumilta saatiin Kiss & Tell-maxin muodossa. Nimibiisin lisäksi uudelle levylle päätyi myös Salvation, tosin molemmat ovat täysin erilaisina versioina tuolla maxilla. Kiss & Tell on reilun minuutin pidempi ja ainakin minun mielestäni ja myös jylhempi täyteläisempi kuin LP:I· Salvation sai tulevalla levyllä nimen More Than Salvation? ja löytyy maxilta ilman upeita taustalauluja ja muutoin kin riisutummassa muodossa. Sama versio löytyy myös Zillo-EP: Itä, jolla muina bändeinä kuullaan Marionettesia ja Mephisto Valzia. Kiss & Tell-maxille päätyivät myös biisit Doomsday II ja Tragic Vaudeville II, eli debyyttimaxin aarteistoa ryöstöviljeltiin jälleen. Numerot nimien perässä kertovat, että molemmat biisit on sovitettu melko radikaalisti uusiksi Yorkin ja Wheelerin toimesta. Odotettu kakkos-LP An lrony Of Fate ilmestyi syyskuussa 1992 ja nousi samantien Saksan indie-Iistan ykköseksi. Levyn tuotannosta vastasi pääosin yhtye itse, avustajinaan Gottfried Koch ja Jean Pierre. An Irony Of Fate edustaa mielestäni Love Like Bloodin tuotannon ehdotonta huippu hetkeä. Mahtipontinen, upeasti soitettu ja tuotettu, sekä hyvillä biiseillä varustettu levy onkin soinut ahkerasti oman soitti meni lisäksi myös keskieurooppalaisilla radioasemillla. Levyllä yhtyettä avustavat mm. Katharine Wegener (Dark Orange) ja Barmbek Symphony Orchester. LP:nä, CD:nä ja poikkeuksellisesti myös kuva-LP:nä julkaistun levyn parhaita biisejä en osaa edes erotella, sillä levy ansaitsee kokonaisuudessaan klassikon maineen. tissa markkinoille uusintajulkaisut levyistä Flags Of Revolution (uudet kannet, ei bonuksia) sekä Sinister Dawn ja Ecstasy (samalla levyllä, uudet kannet). Vuoden 1992 loppupuolella mahtui vielä kaksi tilastomerkintää Love Like Bloodin osalle. Lokakuun alussa julkaistiin CD-maxi Demimondes, pohjustamaan tulevaa Euroopan kiertuetta. Demimondes-maxilta löytyi normaalin LPICD-version lisäksi Walking In Demimondes -underworld mix, Siberian Pandemonium -inferno mix, sekä muualla julkaisematon Psychedelic Passion (kas kun ei Plastic! pt huom.). Jo viimeksi mainitun biisin takia ostamisen arvoinen levy, vaikka miksausten tarpeellisuudesta voidaankin olla montaa eri mieltä. Lokakuun lopussa alkoi mittava kiertue Rubiconin supportina. Love Like Blood sai soittaa aiempaa isommissa paikoissa ja useimmiten loppuunmyydyille saleille. Gunnar: - Rubicon ei kohdellut meitä varsinaisena lämppärinä, vaan lähinnä kiertueen toisena bändinä. He kunnioittivat myös meidän näkemyksiämme ja pidimme yhdessä bileitä. Jouduimme ainoastaan soittamaan normaalia lyhyempiä settejä ja käytimme eri valoja, backlinea, savuja yms. Samaan aikaan An Irony Of Faten kanssa Rebel Rec laittoi CD-formaa- PLASTIC PASSION issue 7 Vuosi 1993 oli aiempaa hiljaisempi Love Like Blood-aktiiviteettien suhteen. Yhtye keskittyi soittamaan vain yksittäisiä isompia keikkoja Uoista kotimaassaan vain kolme) ja äänitti uutta levyä. Pari CD-maxia sentään ilmestyi. Maaliskuussa saatiin kauppoihin Flood Of Love-EP, jolta löytyi yhtyeen toistaiseksi suurin hitti, cover-versio Bowie-biisistä Heroes. Versio on tehty todella pieteetillä ja lähes yksi-yhteen alkuperäisen kanssa. Jopa Yorckin Bowie-imitaatio on lajissaan huikaiseva. Maxin kolme muuta biisiä ovat nekin harvinaista herkkua, sillä yhtye äänitti nämä kolme akustista biisiä vain tälle levylle. Akustiset versiot kuullaan aiheista Psychedelic Passion, In The Shadow Of Sun ja Flood Of Love. Pakkohankinta kaikille yhtyeestä kiinnostuneille. Heroes päätyi vielä Undercover-kokooma-CD:lle ja rajoitettuna (1000 kpl) painoksena julkaistuIle pikkusinkulle. Single julkaistiin Musical Tragedies -lehden mukana. Kaiken kaikkiaan se on eräs hienoimmista LLB-tuotoksista esineenä; nelivärikannet, multicolour-vinyyli ja sahanteräreunat. Biisistä tehtiin myös yhtyeen ensimmäinen video, jota valitettavasti en ole pyynnöistäni huolimatta onnistunut näkemään. Yhtye siirtyi jälleen studioon, tällä kertaa tekemään kolmatta täysmittaistaan. Paikaksi valittiin jälleen Hampurin Impuls Tonstudio ja tuot-
tajaksi tuttu kaksikko G. Koch ja Jean Pierre. Esimakuna uudelta levyltä saatiin marraskuussa 93 ilmestynyt CD-maxi Stormy Visions. Mukana oli kaksi versiota nimibiisistä (molemmat erilaisia kuin myöhemmin ilmestyneellä LP/CD:llä), uusi Your Shadowplay, joka jatkaa edellisen LP: n linjoilla ja Flood Of Love part two, eli sähköinen versio tutusta biisistä. Molemmat edit-versiot nimibiisistä oli miksannut ja tuottanut Sisters Of Mercy-kitaristi Andreas Broon, joka myös soittaa koskettimia noilla versioilla. Gunnar: - Annoimme Broonille vapaat kädet käsitellä biisiä haluamallaan tavalla. Toimitimme hänelle masternauhat ja hän muokkasi versiot kotistudiossaan, meidän puuttumatta asiaan . Itse asiassa meidän piti tehdä Broonin kanssa yhteistyötä jo vuosi sitten, mutta aikataulut eivät sopineet yh teen. Pidän noista versioista juuri niiden erilaisuuden takia. Helmikuussa 1994 ilmestyi kolmas Love Like Blood-LP/CD Odyssee. Normaaliformaattien lisäksi se ilmestyi myös Digipaek-versiona (rajoitettu 4000 kappaleen painos) täydennettynä kahdella live-bonuksella. Kirjoittamani laajemman arvostelun löydät toisaalta tästä lehdestä, joten en lähde kertaa maan sitä tässä yhteydessä. Jo ennen levyn ilmestymistä saatiin varm istus syksystä asti liikkuneisiin huhuihin, eli kitaristi Mark Wheeler oli erotettu yhtyeestä. Syynä ilmoitettiin klassiset väärä asenne ja musiikilliset erimielisyydet. Tärkein syy oli kuitenkin riidat Markin ja muun yhtyeen välillä. Erityisesti Yorck ja Mark eivät tulleet toimeen keskenään. Yhtye peruutti vuodenvaihteeksi 93 - 94 sovitut keikat ja alkoi etsiä uutta kepittäjää. Gunnar: - Kokeilimme useita eri kitaristeja, Saksan ohella myös muista maista. Päädyimme lopulta nykyiseen kahden kitaristin kokoonpanoon ja olemme erittäin tyytyväisiä tällä hetkellä. Nuo mainitut kaksi kitaristia ovat Adrian (Christian Death) ja Toby (Two W itehes), eli ilmeisesti Saksasta ei löytynyt sopivia miehiä. Uudella kokoonpanolla yhtye aloitti maaliskuussa 1994 Odyssee-Euroopan kiertueen, jolla se on tällä kertaa pääesiintyjänä. Lämppärin paikan sai skotlantilainen Goodbye Mr. MeKenzie. Gunnar kertoi, ettei uudelta levyltä ole tarkoituksena lohkoa enempää singlejulkaisuja, joten uutta materiaalia täytyy odottaa seuraavaan levyyn asti. Odyssee-kiertue päättyy huhtikuun puolivälissä, mutta uusi kiertue on tiedossa jo toukokuun lopussa. Kerrottakoon lisäksi, että Love Like Blood on solminut levytyssopimukset Jenkkeihin, joten sielläkin saadaan nauttia tulevaisuudessa yhtyeen musiikista. Vuosien varrella kerääntyneestä LLB-materiaalista kiitokset seuraaville: Love Like Blood, Deathwish, HypnobeatlOli, Zillo, Sven Freuen, Rebel Ree., Peter Buchele .. Lisäksi erikoiskiitos: Gunnar & Iris!!! Teksti + haastattelu: Jyrki Virtanen Love Like Blood -Discografia 7"-single! - Zillo-EP; LLB: Salvation (+ The Marionettes & Mephisto WaIz) (1992) - Heroes (Split-single; toisella puolella The Merlons OfNehemiali) (1993) 12 n -slnglet - Sinister Dawn -EP (1989) - Ki5s & Tell-EP (1992) CD-slnglet - Ki5s & Tell-EP (1992) Demimondes -EP (1992) Flood OfLove -EP (1993) Stormy Visions -EP (1993) - Flags OfRevolution (1990) - Ecstasy -miniLP (1991) - An irony OfFate (1992) - An irony OfFate -kuvaLP (1992) - Odyssee (1994) - Flags OfRevolution (2 bonusbiisiä) (1990) - Ecstasy -miniCD (1991) - An lrony OfFate (1992) - Flags OfRevolution (ei bonusbiisejä) (1992) - Sinister DawnlEcstasy (1992) - Odyssee (1994) - Odyssee (Iim. ed. Digipack + 2 hve-bonusta) (1994) PLASTIC PASSION issue 7
SEPULCRUM MENTIS '.' ' feot. JYRKI from TWO WITCHES ...... .... ........ :::: ::; .' Koko tämänvuotinen "kesälomakiertue" sai alkunsa jo viime vuoden marraskuussa kun tapasin Berliinissä Two Witches -keikalla Sepulcrum Mentisin-kitaristi Martyn . Mies antoi mukaani yhtyeensä demonauhan ja pyysi pitämään yhteyksiä. Talvella Marty kertoi, että yhtye suunnitteli debyyltilevynsä julkaisua ja kesäkiertuetta, sekä pyysi minua mukaan vierailijaksi . Aluksi oli tarkoitus, että laulaisin pari-kolme 2W-biisiä joka keikalla, mutta lopulta päädyimme ratkaisuun , jossa esittäisimme täyden setin molemmilta yhtyeiltä. Korvaukseksi he lupasivat hoitaa kaikki kuluni eli lennot, majoituksen ja sapuskat & viinat. Eipä tarvinnut kahdesti kysyä ja niin huomasin seisovani 7.7. Pirkkalan lentoasemalla tyttöystäväni Katjan kanssa, joka lähti mukaan lomailemaan ja myymään bändikrääsää keikoilla. 7.7. Saavuimme sateiseen Berliiniin. Marty oli terminaalissa vastassa ja kotiuduttuamme hänen luokseen siirryimme paikalliseen rock-pubiin, jonka isäntä soitti koko illan Leningrad Cowboys -levyä, kuultuaan meidän olevan Suomesta. 8.7. Kävimme tutustumassa erääseen gothic-klubiin syvällä itäpuolella. Miksaajamme Marco toimi paikan tiskijukkana. 9. - 12.7. Joka päivä treenejä Sepulturaksi ristimäni orkesterin kanssa. Poikien kämppä sijaitsee yliopiston campuksella ja vuokra on päätähuimaavat 5 DM/kk (noin 15 markkaa) . 13.7. Ensimmäiset sanat, jotka pojat oppivat suomen kielellä olivat höpö-höpö (Kaljan viljeltyä tuota sanontaa niin useasti), joten annoimme kiertueelle nimen Höpöhöpö Summer Tour '94. Heidelbergin festareille oli kymmenen tunnin ajomatka paahtavassa helteessä. Onneksi backstagella oli suihku ja paljon kylmää olutta. Yhtyeemme ja avustajat (Katja, Marco ja kitarateknikko) joivat melkein kaiken , joten muut bändit joutuivat tyytymään muihin virvoitusjuomiin . Ensin Sepulcrum Mentis soitti n. puolituntia omaa materiaaliaan, joka ei tuntunut techno-voittoiseen yleisöön uppoavan . Sitten 2Wbiisejä n. 45 minuuttia, joka puri hieman paremmin, muttei hurmioittanut sekään. Keikan valopilkku oli Forthcoming Firen laulusolisti Jay Kay, joka ryntäsi ennaltalavalle laulamaan arvaamatta Nightmarea kanssani. FF:n oma setti oli paljon levyjään parempi . Jay Kay on todella hyvä lavaesiintyjä, vaikka miehen kaadettua pari pulloa olutta housuihinsa oli vaikea pidätellä hymyä. Encorena The DOOl"S-klassikko PLASTIC PASSION issue 7 ,' , .:. ' ,' \ .::. '::. ,', ,', ';:: :::: .... <;: " .::: .''.'. '. Break On Through, jossa Marty vieraili kakkosiaulajana. Lopuksi teinibändi Neuzeit Syndrom , jota yleisö tuntui arvostavan eniten. Tylsää ebm-mätkettä kahden "rankan" koulupojan esittämänä, joten me lähdimme ryyppäämään. 15.7. Berliinin Knaack-klubi ja poikien kotiyleisö, mikä tarkoitti sitä, että paikalla olleista n. 100 ihmisestä vähintään puolet kuului lähituttavapiiriin. Ehkä juuri siksi keikka oli eräs kiertueen parhaista. Aluksi tunnin Sepultura-keikka, sitten lyhyt tauko ja tunnin 2W-setti. Varsinkin nauhalta taustoitettu Hungry Eyes, sekä setin loppupuolen Nightmare ja Portrait saivat hyvän vastaanoton. Encoreina Symphony ja Maybe Next Year. Keikkaa katsomaan saapunut Deine Lakaien -laulaja Alexander Veljanov piti meistä kovasti ja ryypiskelimme yhdessä keikan jälkeen . Loppuyö ku lui Katjan ja Marcon kanssa parin korttelin päässä gothic-yöbileillä, joissa oli ainakin 200 - 300 ihmistä. 17.7. Sunnuntai alkoi helteisenä (kuten kaikki muutkin päivät) . Katja lensi takaisin Suomeen ja me muut lähdimme Hampuriin. Keikkapaikkana oli kellariklubi Knust. Rankannäköinen paikka, jonka kaikki seinät olivat mustia. Takahuone ei ollut juuri vaatekaappia suurempi, mutta silti meil-
le jaettiin backstage-passit. Asiasta syntyi yleinen vitsi loppuajaksi. Ensimmäiset paikalle saapuneet olivat ystävämme Suvi ja Helena, jotka esittelivät alueen suurinta sanomalehteä Hamburger Morgenpostia, jossa komeili koko sivun juttu ja puolen sivun kasvokuva allekirjoittaneesta. Keikka oli ehdottomasti kiertueen paras ja yleisökin noteerasi sen tanssi malla koko ajan. Paikalla oli myös muita keikkoja enemmän gootteja sekä Beton Tapesin Alexander Pohle. Lacrimosa-väki (Tilo, Anne, Örkki) oli ennalta lupautunut tulemaan paikalle, mutta ehtivät studiokiireiltään vasta viimeisen biisin aikana. Normaalisetin lisäksi soitimme ensin kolmen biisin encoret ja yleisön haluttua vieläkin lisää, kapusimme lavalle kolmannen kerran ja soitimme lopuksi Symphonyn . Seuraava päivä menikin palloillessa ympäri Hampu ria ja Strange Ways-Iafkan toimistossa. 20.7. Nokka kohti Bonnia ja kahdeksan tuntia helteessä. Marco ja minä vuorottelimme VW-Polon ratissa, mutta Wop joutui ajamaan toista autoa koko matkan. Keikka oli buukattu paikalliseen musiikki pubiin, jonne ei normaalisti wave-porukkaa eksy. Lisäksi mainostus oli hoidettu aivan perseelleen, joten saldoksi jäi n. 5 goottia ja parikymmentä Wopin kamua tai muuta asiakasta. Turhahko keikka, joka ei liiemmin innostanut yrittämään, mutta hoidettiin kuitenkin rutiinilla läpi. 23.7. Lauantaina pitkästä aikaa aivan inhimillinen puolentoista tunnin ajomatka Berliinistä Leipzigiin. Werk II sijaitsee pahalla natsi! skini-alueella, mutta tälläkään kertaa ei onneksi tullut ongelmia. Olimme paikalla ajoissa, mutta PA-kamoissa ilmenneiden vikojen takia alku viiästyi ja viivästyi. Klubi alkoi muistuttaa lähinnä roomalaista höyrykylpyä, joten siirryin Martyn kanssa ulos. Ovien aukeamista odotelleet fanit saivat meidät maarittelullaan esiintymään ulkosalla akustisesti. Tapoimme jäljellä ollutta aikaa soittamalla n. puolen tunnin akustisen keikan, esittäen Symhonyn, Sepulcrum Men- tisin Judgement Dayn (Marty lauloi englanniksi, minä suomeksi) sekä klassikoita kuten Temple Of Love ja Dancing Barefoot. Viimein pääsimme esiintymään normaalistikin. Sali ol i valtavan iso ja paikalla odotettua vähemmän väkeä, joten keikka muistutti Suomessa soittamista. Muutoin keikka meni hyvin, paitsi että olin viime syksyn tavoin hieman kännissä. Leipzig tuntuu vaan menevän silleen , ehkä vanhaa itäpuolta kestää humaltuneena paremmin. 24.7. Ingelheimin Scarabäus piti olla ohjelmassa jo Lacrimosan kanssa vi ime syksynä, mutta silloin keikka jostain syystä jäi väliin. Nyt saavuimme paikalle hyvissä ajoin ja sii rryimme heti takahuoneen ruoka- ja juoma-antimien pariin . Tälle keikalla vaivautui jälleen jonkinverran myös todellista gothicväkeä, sekä Talitha-pomo Sven Freuen. Sven kertoi ilouutisen, että uusi Two Witches CD-maxi oli jo prässäämössä, sekä antoi Art Of Gothic-kokoomat, jolla 2W:kin on edustettuna. Sepulcrum·setti tuntui kiinnostavan lähinnä muutamaa paikalle eksynyttä metal-diggaria sekä jälleen keikkaa katsomaan tullutta Forthcoming Fire-kitaristia. 2W-setti sujui edellisten keikkojen tapaan rutiinilla . Encoret jäivät väliin, mutta soitimme nekin biisit jo setissä. Keikan jälkeen eksyin muista soittajista ja jouduin ottamaan yöjunan, jolla saavuin Bayreuthiin . 26.7. Bayreuth aukesi eteeni sateisena. Odotteiin asemalla tunnin, PLASTIC PASSION issue 7 jolloin aurinko jälleen paistoi. Ta· poin aikaa Extrassa, Das Ichmiesten vaate- ja levykaupassa sekä jutustelemalla ArtworklThe Perc Meets The Hidden Gentleman-miesten kanssa. Ihmettelin keikan puutteellista mainostusta, kunnes selvisi että keikkajulisteet ja muut promomateriaalit olivat saapuneet perille vasta samana aamuna (kaksi viikkoa Berliinistä Bayreuthiin, hyvä posti laitos). Kun lisäksi Zillossakin oli väärä päiväys, ei Etagen keikalle saapunut kuin n. 25 ihmistä. Soitimme kuitenkin keikat kunnialla läpi sekä parit encoret. Wop innostui mättäämään Nightmaressa oikein olan takaa, joten kiertueen lopetusbiisistä jäi ainakin tosi hyvä maku . Seuraavana aamuna Markus ilmoitti saaneensa tarpeekseen rock-elämästä ja erosi yhtyeestä. (ptlis. mies on palannut bändiin) Pohdimme hetken tilannetta ja päätimme peruuttaa ylihuomiseksi sovitun keikan Berliinin A-18klubilla. Viimeiset päivät vietimme sitten minun läksiäisiäni ja Suomeen pa- lasin 29. ·30.7. välisenä yönä. Tapa se tämäkin viettää kesälomaansa. Jyrk i Virtanen (9.8. Jonkinmoisissa sielun ja ruumiin voimissa. Ja höpö-höpö!!) Kiitokset: Sepulturat (Marty The Moose, Wopty, Benty, ja Markusty) , Marco ja 'Wife", Lucy, Christiane Kasrpzak, Sven Freuen , Markus, Suvi ja Helena, Forthcoming Fire sekä tietysti Katja!!!
Rarehan julkaisi reilu kaksi vuotta sitten artikkelin Fields OfThe Nephilimistä, mutta oletteko missään muussa suomalaisessa lehdessä nähneet edesjutuntynkää emo loppuvuodesta 91 manan majoille menneestä goottibändistä? Ilmeisesti ette, sillä Fields Of The Nephilim on yksi niistä bändeistä, joista on eniten kaivattu juttua Plastic Passioniin. Nephilimin taru alkaa vuodesta 84, jolloin Carl McCoy, Gary Wisker, Tony Pettitt sekä veljekset Paul ja Nod (Alexander) Wright alkoivat musisoida yhdessä pohjoisenglantilaisessa kotikaupW1gissaan Stevenagessa. Kohne viimeksi mainittua olivat aikaisemmin soitelleet The Mission- ja Perfect Disaster -ninrisissä pikkubändeissä. Kolmikon Missionilla ei ole mitään tekemistä Wayne Husseyn samarmimisen orkesterin kanssa, mutta Perfect Disaster on sama bändi, jossa on soittanut mm Breeders-basisti Josephine Wiggs. Laulaja McCoyn ja fonisti Wiskerin pre-Nephilim bändeistä minulla ei ole aavistustakaan. Ilmeisesti kumpikaan ei ole tehnyt mitään sen suurempaa, kW1 mitään tietoja tänne karuW1 Pohjolaamme ei ole kantautunut. Tosin Mick Mercer kertoo Gothic Rock-kirjassaan, että huhujen mukaan McCoy olisi aikoinaan lauleskellut stevenagelaisissa reggae-bändeissä. Uskokaa jos katsotte sen aiheelliseksi. PELLOT PALAA Kovin kauaa Fields Of11,e N eplulim ei ehtinyt olla amatööribändi, ainakaan siinä tapauksessa, jos ammattilaisorkesterin tittelin saamiseen riittää levyn ilmestyi marraskuussa 84 ja julkaisijana toimi Tower-levyrnerkki, joka on täsmälleen sama kuin Fields Of The Nephilim. Neljän biisin 12"-EP kantoi nimeä Buming The Fields, ja kaiken kaikkiaan levyn julkaisusta kertyi kustannuksia noin 500 puntaa. SOW1dit kiekolla eivät olleet maaihnan parhaat, mutta se ei arma kenellekään oikeutta ohittaa levyä pelkällä olankohautuksella. Ja vaikka yleissävy soundeissa on hieman tunkkainen ja kotikutoinen, min täytyy ylistää choruksen läpi nauhoitettuja kitaroita, jotka soivat todella mallikkaasti. Toinen hieno elementti biiseissä on McCoyn eldritchmainen miehekkään matala lauluääni, joka pääsee levyllä hyvin esiin. Tosin pienenä miinuksena täytyy mainita se, ettei teksteistä saa aina selvää, mutta. sehän on luonnollista kW1 ky- Vaikka ylistin Lamaa levyn parhaaksi palaksi, ei se silti eroa mitenkään ylivoimaisesti muista. biiseistä. Erityiset kehut ansaitsee Trees Come Downin hieno tomikomppi, joka osoittaa ettei Nod Wrigllt ihan ensimmäisiä kertoja rumpujen parissa ollut studiossa. Sen sijaan Wiskerin soittotaidosta on vai- kea mennä mitään sanomaan, sillä [0- nia kuullaan vain Back In Gehennassa ja rauhallisessa Darkcellissa, johon on malldutettu mka oikea foniaoolo. EP:stä otettiin vuosina 85 ja 86 lisäpainokset, ja jälkimmäisen yhteydessä bändi sai jakeluapua Jungle Recordsilta, joka meille suomalaisille lienee tutuin Christian Death-julkaisuistaan. Vuonna 85 tapalltui bändin ensimmäinen ja samalla viimeinen miehistänvaihdos, kW1 Wisker poistui orkesterin riveistä muiden jäsenten tullessa siihen seessä on matalaääninen mies. tulokseen, ettei Fields-soW1di tarvitse Vokalistin ääni ei varmasti ollut ainoa tekijä, joka aiheutti vertauksia Sisters OfMercyyn, sillä EP:n paras raita Laura tuo sävellykseltään ja kitarakuvioltaan herkästi mieleen em. leedsiläisorkesterin alkupään tuotarmon. Mutta jos on lainaa~ niin on myös omaakin. Pettittin basso soi upeasti ja omalaatuisesti, ja mielestäni juuri basso on tunnistettavin osa Fields-soW1dia. enää fonia. Tosin kuten jo aierruninkin julkaisu. Bändin ensimmäinen vinyyli PLASTlC PASSI ON issue 7 mainitsin, ei Wisker ennenkään paljoa esille päässyt. Tilalle otettiin Paul Wrightin rinnalle toiseksi kitaristiksi Peter Yates. Keikkoja Fieldsien uusi kokoonpano teki nmsain määrin, kiertäen kotimaataan mm. Chelsean supportina. Myös Gene Loves Jezebel ja Zodiac Mindwarp tekivät vuosina 85 ja 86 keikkaa Fieldsi! lämppärinään.
R\ll1Saan keikkailun ansiosta McCoyn ja kumppaneiden mukana alkoi maata kiertää myös vannoutunut ihailijaporukka, josta käytettiin nimi1ystä The Bonanzas, muinaisen TV-saljan mukaan. Westemien maailman viitannut nimi johtui siitä, että bändi (ja fanit sen myötä) lainasivat imagonsa länkkäreistä. Mutta kuten kuvista näkyy, bändi ei muistuttanut mitään pikkukaupunkien lehmipoikia, vaan erämaan tomussa ja pölyssä vaeltaneita kulkureita. TILANNE KAKSI Vuosi 1986 toi tullessaan Fieldseille levytyssopimuksen Beggars Banquetin alamerkin Situation Twon kanssa. Uusi julkaisija pisti heti alkajaisiksi markkinoille bändin kakkosmaksin Power, joka nirriibiisin lisäksi piti sisällään biisit Secrets ja The Tower. Lisukebiistit edustavat perinteisempää goottirockia, varsinkin The Tower hitaampine osineen., mutta Powerilta voi aistia lievää lännenmeininkiä slide-kitaroiden muodossa. Tosin jyskyttävä basso varmistaa sen, ettei biisiä kukaan erehdy luulemaan Johnny Cashin tekeleeksi. Kovinkaan hyvää vastaanottoa levy ei kaupallisessa mielessä saanut, mutta pääsipä nirriibiisi sentään kuuluviin italialaisessa kauhuleffassa Demorii 2. Vielä samaisena vuonna Situation Two julkaisi toisenkin Fields-sinkun., Preacher Manin, joka ilmestyi sekä 7- että 12-tuumaisena. Kakkosbiisinä sinkulla oli uusi, maaliskuisissa Power-sessioissa nauhoitettu, versio Laurasta, joka eroaa orginaalista akustisella lopulla sekä paremmilla soundeilla. Maxin bonuksena on toinen näkemys nimibiisistä, jota kutsutaan saastutetuksi versioksi. Vaikka Preacher Man saikin edeltäjäänsä paremman vastaanoton., riiin minä en lähtisi biisiä kehumaan., sillä siitäkin löytyy 1yperää slide-kitarointia. maan toukokuussa, kun esikoinen tuli myyntiin. Dawnrazor-nimen saaneesta kiekosta tuli pitkäaikainen vieras indielistoille ja vierailipa levy myös isoillakin listoilla. Kuten bändi ja levyyhtiö varmasti toivoivatkin Dawnrazorista muodostui Fieldsien kaupallinen läpimurto. Dawnrazorin perusluonteen muodostavat keskitempoiset rock-palat, jotka ovat saaneet vaikutteita gotliicin lisäksi myös raskaamman puoleisesta metallista. Jälkimmäinen on onneksi vähäistä ja missäkin pienimuotoisissa ideoissa on käytetty järkeä. Eli jos olet hevari, riiin en suosittele Dawnrazorin ostamista, todennäköisesti et nauti levystä. Kaikki biisit ovat ennenjulkaisemattomia ja mitalikolmikon muodostavat Slowkill, Volcane (Mr. Jealousy Has Returned) sekä Dust, jossa Tony Pettit jälleen kerran näyttää kuka onkaan gothic rockin paras bassonnäplääjä. Vaikka b-puoli alkaakin Dustilla, on jälkimmäinen puolisko vaikeammin avautuva. Reanimator on hieman liian nopea! raskas ja rauhallisen nirriibiisin sekä The Sequelin pitkä yhdistelmä vaatii myös useamman kuuntelukerran. Apuolen hituri Vet For The Insane jää mieleen b-puolen päätöstä paremmin., eikä Insanea edes latista sitä edeltävä loistokaksikko Slowkill & Volcane. Levyn seitsemän varsinaisen biisin lisäksi kuullaan introna bändin upeasti tulkit- ALBUMISARJAAN Sekä bändi että levy-yhtiö taisivat pitää levystä, sillä Fieldsit antoivat ensimmäiselle omalle kiertueelleen nimeksi Preacher Man Tour '87, ja Situation Two katsoi sinkun jälkeen ajan olevan kypsä ensimmäiselle F01N-albumille. Helmikuussa 87 Fieldsit vierailivat suffolkilaisessa The Lodge-studiossa yhdessä tuottaja Bill Buchananin kanssa. Valmista tuotantoa pääshin ihastele- PLASTIC PASSION issue 7 sema versio Ennio Momconen säveltämästä Huuliharppukostaja-tunnarista. Vuosi 87 sujui bändin kohdalta muutenkin hyvin. Kotimaansa lisäksi orkesteri rundasi Euroopassa ja käväisi jopa Readingin festareilla. Italialainen Supporti Fonografici julkaisi EP:n Returning To Gehenna, joka piti sisällään Power-maxin biisit sekä entistä paremmat versiot Laurasta ja Back In Gehennasta, joka oli saanut EP:n mukaan uuden nimenkin. Myös Situation Two muisti bändin ystäviä ennen vuodenvaihdetta julkaisemalla Blue Waterlln Every Dream Home A Heartache-singlen. 12-tuumaisella kuultiin nirriibiisistä kaksi versiota. KUUTAMOLAPSIA JENKEILLE Vuosi 1988 ei tuonut markkinoille kuin yhden Fields-sinkun sekä kakkosalbumin., mutta vähäisestä julkaisumäärästä huolimatta bändin ura jatkoi noususUWltaisena. Toukokuussa julkaistusta Moonchildl Shiva-sinkusta muodostui myyntimenes1ys, eikä syytä edes tarvitse ihmetellä. Jo yksi kuuntelukerta tuo esille biisin tarttuvuuden. Fieldsien parhaiten menes1ynyt sinkku julkaistiin 7-tuumaisen lisäksi myös kahtena erilaisena maxina. Twmetummassa pamoksessa on lisukkeena toinen versio Moonchildista, kun taas harvinaisempi on
bonustettu Powerilla ja Vet For The Insanella. Sinkun julkaisun yhteydessä bändi kä- väisi ensimmäistä kertaa myös Amerikoissa ja samalla reissulla Situation Two teki jakelusopimuksen RCA:n kanssa, mikä takasi jenkeille mahdollisuuden hankkia Fields-levyt sekä bändille paremman budjetin seuraavan levyn työstärniseen. Isommalla rahalla tehty levy julkaistiin syyskuussa ja se totteli nimeä The Nephilirn. Tuottamisesta vastasivat tällä kertaa Buchanan sekä bändi yhdessä. Kehitystä edelliseen oli tapahtunut kaikessa; biiseissä, sovituksissa ja ennenkaikkea soundeissa. Erityisesti kitarat soivat äärettömän komeasti. A -puo- len täyttävät nopeahkot goottirockbiisi!:, joiden joukossa komeilee myös Moonchild. Sinkkuhitin sekä Endemonian, The Watchmanin ja Chord Of Soulsin sekaan avauspuoliskolle on valitettavasti päästetty myös Phobia, joka on silkkaa blues rockia. Inhoittavaa tokaista, että toisilla soundeilla biisi voisi kuulua esim. ZZ Topin ohjelmistoon. B-puoli on a:ta huomattavasti kunnianhirnoisempi. Kakkospuolella kuullaan kolme pitkää ja rauhallista biisiä, jotka on liitetty toisiinsa kirkkolaululla ynnä muilla erikoisilla äänimaailrnoilla. The Nephilirn-LP:n parhaaksi palaksi julistan b-puoliskon avaavan Celebraten, joka on toteutettu minimaalisesti käyttäen McCoyn ääntä, bassoa ja hi-hatia sekä pientä efektointia. Kitaraa kuullaan vain biisin puolessa välissä. Toinen raita Love Under WiII osoittaa, että McCoylla on todellisia lahjoja laulamiseen. LP:n päättää pitkä Last Exit For The Los!:, jonka lopussa kuullaan kakkossiivun ainoa nopeahko kohta. The Nephilirn kiipesi brittien virallisella listalla 20 myydyimmän joukkoon. Nephilirn-LP on innostanut myös muutamia ihmisiä bändiensä nimeämisessä, sillä tiedän ainakin sellaiset orkesterit kuin The Watcman ja Moonchild. PANNAANJULISTUS Maaliskuussa 89 Lontoon Town & Country Club päätti kohottaa paikkansa mainetta ja julistaa soittokieltoon bändit, joiden yleisö on aiheuttanut käytöksellään ongelmia. Huumeita, riehuntaa ja oksentelua harrastavia funeja tiedettiin olevan ainakin Fieldseillä, Jesus And Mary Chainilla, My B100dy Valentinella, Swansilla ja Front 242:11a, joten näiden bändien oli vastedes kierrettävä klubi kaukaa, ainakin silloin jos teki mieli lavalle. Vuodesta 89 muodostui levytysrintamalla edellistäkin hiljaisempi, mutta samalla enlistä upeampi. Ainoa julkaisu oli single PsychonautlCelebrate, joka ilmestyi kahden kokoisen vinyylin lisäksi myös CD:n muodossa. Laserilla kuultiin Psychonautista kaksi erilaista versiota. Toukokuisen julkaisun johdosta kaildci brittiläiset musiikkilehdet haastattelivat orkesteria. Melody Makerille McCoy kertoi, että alunperin bändi suunnitteli tekevänsä Psychonautista 20-minuuttisen, mutta joutuivat joustamaan, sillä eihän sellaista biisiä olisi voinut julkaista lainkaan sinkkuna. Sinkkua promotoidakseen orkesteri lähti TV-liveen huipentuneelle kiertueelle, joka yllätyksellisesti nimettiin Psychonaut Touriksi. Sinkun lisäksi ainoa Fields julkaisu v. 89 oli videokokoelrna Morphic Fields, joka piti sisällään promopätkät biiseihin Preacher Man, Blue Water, Moonchild ja Psychonaut. Vuonna 89 McCoy teki debyyttinsä elokuvanäyttelijänä. Fields-videoista tuttu Richard Stanley ohjasi melko tympeän, katastrofin jälkeistä aikaa ku- vaavan Hardware-fihnin. Kaasunaamaria lukuunottamatta itsensäoloinen McCoy esittää elokuvassa vaeltajaa, joka löytää erämaasta tuhoamislaitteen. Hardwaren hauskin mies on radion höpöttävä Dl, jonka roolin ääntelee Iggy Pop. PINK FLOYDIN JÄLJILLÄ Keväällä 1990 Fields Of The Nephilirn siirtyi Pink floyd -töistään tunnetun tuottaja Andy Jacksonin kanssa Dave Gilmourin omistamaan studiolaivaan työstämään bändin kolmatta a1bumia. Mukaan äänittämöön tuli myös koske- PLASTIC PASSION issue 7 tinsoittaja Jon Carin, joka on pelkkä studiomuusikko. Periaatteessa N ephilirn teki levyä vanhalla kaavalla, mutta soppaan lisättiin myös paljon koskettimia, sampleja ja uusia hienoja efektejä. Lisukkeista huolimatta soundit säilyivät kitaravoittoisina, mutta kokonaisuudesta tuli entistä upeampaa. Esimakua tulevasta pitkäsoitosta saatiin heinäkuussa sinkun muodossa, joka julkaistiin kolmessa tutussa forrnaatissa. Sinkun biisit olivat For Her Light ja Submission, joista kuultiin eri for- maateissa erilaisia versioita. Ykkösbiisi For Her Light on täydellisesti sävellettyä, soitettua, laulettua ja tuotettua melodista goottirockia. For Her Light on mielestäni paras Fields-biisi kautta aikojen. Uutta sinkkua ei enää julkaissutkaan Situation Two vaan bändi sai ylennyksen emoyhtiölIe eli Beggars BanquetiIIe, joka pisti pian sinkun jälkeen pihalle Elizium-a1burnin. Levyn kansissa mainitaan kahdeksan kappaletta, mutta kuuntelu paljastaa että kiekolla onkin vain neljä raitaa ja neljä eri teemaa. Sinkkubiisi For Her Light on saanut seurakseen intron Dead But Dreamingin, rauhallisen jatko-osan At The Gates Of Silent Mernoryn sekä nopeamrnan "jatko-osan jatko-osan" Paradise Regained. Yhdessä nämä neljä osaa muodostavat äärimmäisen upean ja nautittavan kokonaisuuden. A-puolen ainoa yksittäinen raita on dub-basson, marssi-henkisten rumpujen, komeiden kitaroiden ja puhelaulun muodostama Submission, joka on eri versio kuin sinkuilla julkaistut variaatiot. Kakkospuoli on ykköstä hieman raskassoutuisempi ja vaikeammin avautuva. B-puolen sanoitukset juontavat juurensa sumerilaiseen kansanperinteeseen eli samaan lähteeseen, josta on poimittu myös bändin nimi. Kakkossiivun parempi raita on Sumerland, joka päätyi myös sinkkuirroitukseksi. Missään tapauksessa biisikaksikko WaiI Of Sumer/And There WiII Your Heart Be Also ei ole huonoa tavaraa, kestää vain useamman kuuntelukerran ennen kuin osaa poimia raidasta parhaat koukut. Lokakuussa ilmestyi sinkkuna em. Sumerland, joka sai seurakseen Iivemateriaalia, jota oli nauhoitettu elokuisella Wolverharnptonin keikalla, joka oli osa For Her Light -kiertuetta. Kiertueella pemsviisikkoa avusti kosketin-
soittaja Paul Chousmer. Sumerland ilmestyi 7-tuumaisen ja CD:n lisäksi myös kahtena erilaisena maxina. Livebiisit ovat Phobia, Blue Water sekä The Watchman ja Sumerland on sinkuilla kahtena eri versiona, joista molemmat eroavat albumiesityksestä. lhneisesti minä en ollut ainoa, joka piti vuoden 90 Fields-tuotoksista, sillä NME:n vuosiäänestyksissä bändi pääsi top teniin saIjoissa paras bändi, vokalistija biisi. MYSTIsIÄ LIVE-ÄÄNIÄ Keväällä 9\ ilmestyi tupla-LP Earth \nfemo, joka sisältää live-versioita bändin parhaista biiseistä kautta uran. Nauhoitukset on tehty syksyisen kiertueen kolmella keikalla (Wolverhampton, Brixton ja Hampuri) ja taso on niin kovalaatuista, ettei voi kuin ihmetellä, miten joku pystyy soittamaan näinkin vaikeata musiikkia livenä näin onnistuneesti. Brixtonin keikka saapui kauppoihin myös videona, joka totteli nimeä Visionary Heads. Valitettavasti en ole nähnyt videota, joten jos pystytte järjestämään minulle kopion nauhasta, niin ottakaa yhteyttä. Vuonna 9\ ilmestyi vielä toinenkin Fields-kokoelma Laura, joka pitää sisällään bändin kaksi ensinunäistä EPlevyä eli Burning The Fields ja Power. Lisäksi kiekolla kuullaan Power-sessioissa nauhoitetut uusversiot biiseistä Laura ja Back In Gehenna eli LauraLP:n A-puoli on identtinen italiälaisen Retuming To Gehenna -EP:n kanssa. Kun Laura-LP ilmestyi loppuvuodesta 9\ oli jo kaikkien tiedossa se tosiasia, että Fields Of The Nephilim on hajonnut. Laura ei jäänyt kuitenkaan viimeiseksi postyymiksi Fields-levyksi vaan kesällä 92 Windsong-yhtiö julkaisi BBC Radio I - Live In Concert -saIjassa puolen tunnin koosteen bändin keikasta vuodelta 88. Hyväsoundisen levyn mukana tuli myös vihkonen, joka piti sisällään pienen muistokirjoituksen orkesterista. Noin vuosi sitten saatiin kauppoihin tupla-LP/CD Revelations, joka on best of -kokoelma bändin pitkästä urasta. CO-versio on vinyyliä mielekkäämpi ostovaihto~hto, sillä kakkoslaserilta löytyy sinkun b-puolia sekä harvinaisempia miksauksia. RUBICON VASTAAN NEFILIM Palatkaamme kuitenkin ajassa taaksepäin. Vuoden 9\ lokakuun puolessa välissä julkaistiin tieto, että Carl McCoy on lähtenyt bändistä. Syyksi mainittiin, ettei McCoy pysty jatkamaan yhteistyötä muun bändin kanssa. Sitä ei mainittu oliko henkilökohtaisissa väleissä skismaa vai oliko kyseessä pelkät klassiset musiikilliset erimielisyydet, joita ainakin tiedettiin olevan. Nimesihän McCoy Melody Makerin vuosikatsauksessa vuoden 9\ parhaaksi albumiksi Slayerin Decade Of Aggressionin. McCoy kertoi myös suun- nittelevansa soololevyä, joka ei ole vieläkään ilmestynyt. Eroilmoituksessa vokalisti julisti olevansa Nephilim, ja sen myönsivät muutkin jäsenet, jotka alkoivat vapaaehtoisesti keksiä uutta nimeä bändilleen. Yates, Pettittja Wrightin veljekset ottivat uudeksi vokalistikseen vanhan stevenagelaiskaverinsa Andy Delanyn ja bändinsä nimeksi Rubiconin. Ensimmäisen keikkansa Rubicon heitti kesäkuussa 92 Marquee-klubilla Lontoossa. Samaisen vuoden syksyUä ilmestyi myös bändin debyyttilevy What Starts, Ends, jonka julkaisi vanha tuttu Beggars Banquet. Uudistuksien myötä poikien soitto oli saanut vaikutteita myös heavy metalista ja erityisesti De\anyn laulu tuo mieleen 70-luvun heavyvokalistit. Rubicon on julkaissut pitkäsoiton lisäksi kaksi sinkkua Crazed ja Before My Eyes, joiden molempien nimibiisit PLASTIC PASSION issue 7 löytyvät albumilta. Sinkkujen lisukebiiseinä kuullaan bändin ensinunäisiä nauhoituksia, joita miehet tekivät demohenkisesti pienessä studiossa. Tästä syystä nauhasta käytetäänkin nimitystä CeUarTape. Myös McCoy jatkoi Beggarsilla ja muutti Imjaansa hevirnmäksi. Mies ei tosin tyytynyt mainstrearnmetalliin vaan ryhtyi yhteistyöhön Morgothbändin kanssa ja alkoi työstämään death/doom metaUia. Innostus on mennyt niin pitkälle, että mies on hankkinut otsaansa paholaishenkisen numerotatuoinnin. Tosin tuskinpa sitä useasti näkee, sillä harvemmin McCoy näyttäytyy julkisesti ilman hattua. Mainittakoon, että Rubicon on luopunut vanhasta imagosta, mutta McCoy suosii vaatetuksessaan yhä edeUeen riepulinjaa. Toistaiseksi McCoyn bändi eli Nefilim on saanut julki vasta yhden biisin, Chaocracyn, joka on julkaistu Beggarsin kokoelmalla Deafening Divinities With Aura! Affinities. Yritystä ei ole ainakaan puuttunut, sillä Nefilim on nauhoittanut esikoislevynsä kolme kertaa, mutta kieltänyt julkaisun vedoten äänitysten huonoon laatuun. SyksyUä 93 Nefilim teki jopa levynjulkaisukeikan, josta tulikin levyntakaisinvetokeikka. lnnoUa odottelen Nefilimin debyyttiä, jotta voisin suorittaa aina yhtä tarpeellisia vertailuja. Teksti: Päätoimittaja (kiitos J. Virtaselle ja Dlmltrl JayUe)
.• Viime kesän ehdottomasti valitettavin uutinen bändirintamalta 011 Curven hajoaminen. Pitkään jatkuneet lopettamishuhut vahvistettiin 25.6.1994 IImes- tyneessä Melody Makerissa, minkä jälkeen asiasta ovat Informoineet mm. MTV:n uutiset ja Rumba. Valitettavan tapauk- PLASTIC PASSION issue 7 sen johdosta aion lyhyesti ja epätarkasti muistella Curven lyhyttä ja loistavaa, mutta jokseenkin tapahtumaköyhää uraa.
Curven muodostivat v. 1965 syntynyt ja nimestään huolimatta naispuolinen Toni Halliday sekä Dean Garcia. Ennen vuotta 1990 ja Curven perustamista molemmilla oli takanaan pitkä ura musiikin parissa. Tonin menneisyyteen kuuluu punk-henkiset yhtyeet Uncles ja Incest sekä vuonna 1989 tehty soolo-LP Hearts & Handshakes, kun taas Dean on aiemmin soittanut bassoa Eurythmicsissa ja Sinead 0' Connorin kiertuebändissä. Kaksikon yhteiseen menneisyyteen kuuluu Propagandatyylinen teknobändi State Of Play, joka teki Virginille kaksi Balancing The sinkkua, Scales-LP:n sekä itselleen suuret velat. Curvea kaksikko alkoi kehitellä 90-luvun alussa, jolloin Dean ja Toni tapasivat toisensa pitkästä aikaa. Melkein alusta asti bändiin kuuluivat myös rumpali Monti sekä kita ristit Debbie Smith ja Alex Mitchell. Periaatteessa Curveen kuulu i myös kuudes jäsen, Tonin poikaystävä ja kuuluisa indie-tuottaja Alan Moulder, joka on osallistunut niin soittamiseen kuin tuottamiseenkin ja miksaamiseenkin Curve-Ievyillä. Viidestä vakiojäsenestä huolimatta Curvea pidettiin lähes täydellisesti Hallidayn ja Garcian bändinä. Kaksikko vastasi kaikista biiseistä ja Garcia soitti levyille basson lisäksi myös kitaraa ja koskettimia sekä ohjelmoi rumputaustoja. Juuri ennen Curven perustamista Toni oli elättänyt itsensä tarjoilijana ja työnsä ohessa hän oli kuunnellut paljon Riden ja My Bloody Curven Valentinen levyj ä. tuotantoa kuunnellessa ei ole kovin vaikea uskoa asiaa todeksi, sillä kaikkien kolmen bändin tuotantoa yhdistää eteerisyys ja utuisuus. Tosin Curve on huomattavasti enemmän konepohjainen verrattuna kahteen vaikuttujaorkesteriin. Curve tuli uransa alkuvaiheessa tunnetuksi lähinnä EP-bändinä, ja varsin hyvänä sellaisena. Alkuvuodesta 91 ilmestyi bändin ensi-EP Blindfold, joka esittelee mm. yhtyeen ensimmäisen biisin No Escape From Heaven. Kaikki neljä biisiä ovat jonkinmoista tanssittavaa synkistelyä, josta muodostuikin Curven tavaramerkki. Biisit Curve oli nauhoittanut Deanin 16-raitastudiossaan, jonka mies oli ostanut käytettynä Riden pojilta. EP: n julkaisusta vastasi, kuten kaikista muistakin Curve-Ievyistä, Eurythmicsistä tutun Dave Stew artin omistama indie-yhtiö Anxious Records. Samaisen vuoden kesäkuussa maailma oli valmis ottamaan vastaan toisen Curve-EP:n, joka totteli nimeä Frozen . Levyn vastaanotto oli kiitettävän hyvä ja se näkyi myyntitilastoissa siten, että Frozen nousi brittilistalla top 40:een. Jokainen varmasti älyää, että indielistalla menestys oli vieläkin PLASTIC PASSION issue 7 parempi. Frozen-EP:n tunnetuimmaksi raidaksi kohosi, zoom-efektillä jännäksi muokattu Tonin huutoa esittelevä, Coast Is Clear. Lokakuussa 91 ilmestyi jo kolmas EP, nimeltään Cherry. EP ei ole edeltäjiensä veroinen, mutta se on toisaalta myös ymmärrettävää, sillä kolme EP:tä alle vuodessa on kova juttu mille tahansa uudelle bändilie. Cherrya puolustaakseni täytyy mainita vielä se tosiseikka, että Curve nauhoitti yhtä aikaa EP:tä sekä debyyttialbumia. Ensimmäinen julkinen vuosi meni Curvelta ihan nappiin sillä Melody Makerin vuosiäänestyksissä Blindfold oli sinkkulistalla viides, Toni naisasrtistien ja seksisymbolien (eikä mikään ihme) sarjassa ykkönen. Lisäksi Curve äänestettiin tulevaisuuden kirkkaimmaksi toivoksi. Curven ensimmäinen pitkäsoitto Dobbelgän'ger ilmestyi
kaiken kansan ostettavaksi maaliskuussa 92. Levyn nauhoitukset olivat alkaneet jo heinäkuussa ja biisejä hiottiinkin studiossa pitkään verrattuna EP-Ievyjen nauhoituksiin. Äänitykset tapahtuivat Kilburnin Todal-studioilla ja työstä vastasi tuottamisen ohella Flood. Miksauksista puolestaan huolehti Alan Moulder. Dobbelgänger ei esittele ainoatakaan EP-Ievyiltä tuttua biisiä vaan jokainen levyn kymmenestä raidasta on tuore. Biisillisesti pitkäsoitto on parempi kuin aiemmat levyt ja jos albumin neljästä parhaasta biisistä olisi koottu EP, olisi tuo levy jotain aivan tajuttoman jumalaista kuunneltavaa. Nuo neljä levyn kohokohtaa ovat Fait Accompli , Horror Head, Wish You Were Dead ja Already Yours. Kaksi ensinmainittua Dobbelgängerin päätyivät sinkkulohkaisujen nimiraidoiksi . Fait Accomplin menestystä voidaan sanoa jopa hyväksi , sillä se meni Englannin pikkulevyjen indie-listalla ykköseksi. Dobbelgänger otettiin hyvin vastaan myös Yhdysvalloissa, minkä johdosta orkesteri lähti keikoi lle purukumin synnyinseuduille. Keikat sujuivat hyvin ja yleisökin kunnioitti yhtyettä täyttämällä esiintymissalit vi imeistä nurkkaa myöden. Suurimman yleisön Curve sai Dallasissa, jossa se esiintyi yhdessä Curen ja Cranesin kanssa 45 000 silmä- ja korva parille. Vauhdittaakseen Amerikan sukseeta julkaistiin uudella mantereella kokoelma Pubic Fruit, joka pitää sisällään kaikki kolme EP:tä sekä sinkku hitin Fait Accompli . Syyskuussa 92 Curve aloitti kirjoittamaan uusia biisejä tulevaa albumia ajatellen ja varsinainen, neljä kuukautta pitkä äänitysprosessi alkoi tammikuussa 93. Viisikon apuna oli jälleen tutut miehet, Flood ja Alan Moulder. Lisäksi Steve Osbourne kävi tuottamassa albumiIle muutaman biisin. Osbourne oli bändille tuttu jo Cherry-EP:n ajoista. Kaikin puolin täydellisesti nauhoitukset eivät menneet sillä, Tonin ja Alan rakkaussuhde lopahti, mikä ei varmasti ollut eduksi äänittämiselle. Onneksi pariskunta on jälleen lyöttäytynyt yhteen, joten tässä tapauksessa voidaan puhua vain väli rikosta. Esimakua tulevalta albumilta saatiin 23.8.93, jolloin kauppoihin saapui EP nimeltä Blackerthreetracker. Missing Link ykkösraitanaan kolmibiisinen EP edusti rankempaa, mutta samalla myös tanssittavampaa Curvea. Rajuuden puolesta puhuu myös se, että sinkun kakkosversio piti sisällään Nine Inch Naiisin Trent Reznorin ja Floodin tekemän remixin Missing Linkistä, joka on varsin tuhmasti nimetty Kunt Likker miksaukseksi. Kotimaansa inkkarilistalla EP meni suoraan sijalle neljä, ja kärkipäässä levy pysytteli pitempäänkin . Syyskuussa ilmestyi vihdoin Curven odotettu kakkosalbumi Cuckoo, josta muodostui indiemenestyjä, niin kuin moni osasi jo uumoillakin . Missing Linkin tapaan koko levy edusti hieman rankempaa Curvea kuin edeltäjä, joskin bändin tuttu soundi oli aivan selkeästi tunnistettavissa. Cuckoon jälkeen bändi keikkaili ahkerasti ja teki oikeita kiertueitakin . Tosin bändin sisällä oli alkanut ilmetä kiinnostusta myös muidenkin ihmisten kanssa työskentelyyn, Debbie Smithkin oli liittynyt nousevaan indie-orkesteri Echobellyyn . Kun vuosi vaihtui, niin yhä enemmän alkoi liikkua huhuja Curven hajoamisesta. Jossain vaiheessa keväällä annettiin rivimiehille Debbie Smithille, Alex Mitchellille ja Montille vapaat kädet toimia muissa piireissä. Debbie jatkoikin uraansa Echobellyssa ja Monti on tietääkseni samainen Monti, rumpalina joka toimii tuoreimmalla Jesus And The Mary Chain -albumiIla. Kesäkuussa annettiin sitten viimein tieto Curven hajoamisesta. Samalla kerrottiin Tonin aloittaneen työstämään musiikkia entisen Xymox-orkesterin jäsenen kanssa. Kumppanin nimestä ei ole tietoa, mutta orkesteri lieneen saaneen kasteessa nimen Bud . Dean on puolestaan aloittanut sooloprojektinsa. Curven jättämään testamenttiin kuuluu artikkelissa mainittujen levyjen lisäksi vielä mm . Radio Sessions -albumi , joka on luonkoottu yhtyeen nollisesti BBC:lle tehdyistä nauhoituksista. Sääli, että Curven piti hajota, ja vieläpä juuri silloin kun aloin oppia odottelemaan aina sopivin väliajoin uutta Curvemateriaalia. Curven jättämmää aukkoa täyttää tuskin kukaan . Harmi. Teksti: Päätoimittaj a PLASTIC PASSION issue 7
iek Ave Puolitoista vuotta sitten, Plastic Passion nelosessa, kirjoitteIin Nick Cave & The Bad Seedsistä ja tuolloin tuorein maininta oli jouluksi 92 ilmestynyt Caven ja Shane McGovanin yhteissinkku What A Wonderful World. Vaikka aikaa on kulunut vähän, on Bad Seeds -discografia kasvanut jo kahdella albumilla. Vuoden takainen syyskuu oli miellyttävää aikaa Nick Cave fanille. sillä kyseisen kuukauden kuudentena päivänä ihnestyi Cavenja Pahojen Siementen live-albwni Live Seeds, joka oli nauhoitettu Heruys Dream 92 - 93 kiertueen aikana ympari Eurooppaa ja Austra1iaa. Levyita löytyy materiaalia koko Caven ja Bad Seedsien yhteiseita uralta, joskin paäpaino on tuolloin tuoreinunalla levyllä Henry's Drearn, jolta on pen'1isen neljä live-levyn 13 biisista. Ainoana coverina Live Seedsillä kuullaan minulle tWltematloman Stonen tekele Plain Gold Ring. Bad Seedsien miehistö on live-levylle sama kuin Heruy's Dreamillä ja nykyllänkin eli Cave, kitaristit Mick Harvey ja Blixa BaIgeld, basisti Martyn P. Casey, nnnpali Thomas Wydler ja kosketinsoittaja Conway Savage. Live Seeds ei ollut pelkkä CD-kiekko vaan nonnaalihintaisen levyn erikoiskoteloon oli pakattu 80-sivuinen kovakantinen kuvakirja Opilksesta löytyy tyylikkaitä mustavalkokuvia, joita Peter :rvfilne oli ottanut kuusikosta ja muista kiertueelle osallistuneista henkilöistä. E1U1en live-albumia saatiin kauppoihin pari muuta Bad Seed -johdannaista kiekkoa Helmikuussa ilmestyi Blixan johtaman Einst1lrzende Neubantenin Tabula Rasa -LP, jonka tunnetuin raita lienee MTV:n 120 Minutes -ohjehnassa yllattävankin usein nähty Interirn. Toinen Caven piirejä koskettanut albumi oli maaliskuussa paivänvalon nahnyt H8lVeyn ensirnmainen soololevy. Alta Marea And Waterland -nimen saanut levy on kokoelma musiikkia, jota Harvey on säveltanyt sekä elokuviin että televisiolle. Syyskuussa alkoivat radioasemat, kotoinen Mafiakin mukaanlukien, soittaa kiitettävän useasti uutta studiossa tehtyä Nick Cave & The Bad Seeds -biisiä Faraway So Close, joka on yhdessä U2:n Stay (Faraway So Close) -Iaulwl kanssa nirnikkosävelmä Wim Wendersin tuoreimpaan elokuvaan, joka yllattaen on nimeltään. Faraway So Close. Perinteiseltä Cave-biisiltä kuulostavan nirniraidan lisaksi SOWldtrackilta löytyy myös toinen Caven tekemä ja tulkitsema laulu. Cassiel's Song, jolla maestroa awstavat HatVey. vanha Bad Seeds -konkari ja nykyinen instrwnentaalimusiikintekijä Barry Adamson, jousioktetti sekä englannin torvea puhaltava Julia Girdwood. Orkesterin kokoonpanosta on jo helppo paatella, etta Cassiel's Song on kaunis ja rauhallinen laulu. Soundtrackin ja Live Seedsin lisaksi syyskuussa ilmestyi Harveyn terapiabändin Ctime & The City Solutionin kesällä 1991 nauhoitettu live-albumi The Adversary Live sekä Anita Lanen soolodebyytti Dirty Pearl. Anitahan on se alkuaikojen Bad Seeds -taustalaulaja, joka on pikkuhiljaa vahTIisteilut soolouraansa, käyttaen apuna tunnettuja ystäviään. Dirty Pearlillakin naista ovat avittaneet nun. Nick, Mick, BIixa ja Barry. VaJillä tuntuu aivan uskomattomalta kuinka pieni, mutta ahkera I<lmä Bad Seeds -piiri oikein on. Toivottavasti ette saa ihottmnaa sanasta "syyskuu". mutta vielä täytyy mainita, että samaisessa kuussa alkoi myös Nick Cave And The Bad Seedsin kymmenenvuotisjuhlakiertue. Kahdeksan maata ja 12 keikkaa käsittänyt kiertue alkoi 21.9. Prnhastaja päattyi 6.10. Dllsseldorfiin. Kahden viikon kiertueella Bad Seedsit ja supportoija Tindersticks vierailivat emo kaupwLkien lisaksi IlmI. Lontoossa, Bediinissa, Vienissa ja Amsterdamissa Vaikkajuhlskiertue loppuikin lyhyeen niin onnekkaat ihmiset Brasiliassa. Englannissa, Saksassa ja Ranskassa saivat nähdä Caven, Blixan ja Thomas Wydlerin keikoilla lokamarraskuussa. Kiertuetta teki Wydlerin saksalaiskavereidensa kanssa muodostava Die Haut. jonka keikolla Cave ja Blixa vierailivat. Muita kuuluisia special guesteja Die Haut turneella olivat Anita Lane, poikkitaiteilija Lydia Lunch ja Kid Congo Powers, jonka menneisyyten kuuluu soitantaa orestereissa The Cramps, Gun Club ja Bad Seeds. Tallä hetkellä Kid Congo mesoaa Congo NOIVell -yhtyeessä, jonka ensilevyn (kuka tietää onko se jo ilmestynyt?) on tuottanut Harvey. Piiri pieni pyörii. Vihdoinkin tiUuln vuoteen. MaaliskuWl 28. päivä näki paivanvalon ensinmuunen Bad Seeds -sinkku puoleentoista vuoteen. Kobnessa fonnaatissa ilmef!tynyt Do You Love Me PLASTIC PASSION issue 7
-single ampaisi heti henkilöhohtaisella Cave-suosikkilistalJani karkipaahan ja samantasoista oli kiipeäminen myös brittilistalla. Periaatteessa 00 YOli Love Me ei edusta mitaan uutta Caven tuotannossa, mutta vanhaan ja hyva.k.sihavaittuun reseptiin voi aina luottaa, niinkuin olen jo monta kertaa aierrunin kiIjoittanut. Do YOli Love Me'n tarttuvaa ja C3vemaista melodiaa säestavat tutlUWl tapaan nun. piano, urut ja marssihenkiset nunmut.. Biisiä ei kannata liiemmin esiteJJa, sillä todennäköisesti jokainen MTV Europea tahi RadioMafiaa seuraava ilurtinen on kuullut laulun useampaankin otteeseen. Sinkku ilmestyi CD:na, 12":na ja nyoitettWl8 painoksena seiskatuwnmsena pnlssattym. hopeanvariselle vinyylille. Seurakseen rakkauslaul1l, jonka video filmattiin Brasilliassa ja Lontoossa, sai vanhan tutun Cassiel's Songin ja kaWliin cave-balladin Sai! Away. HuhtikUlUl 18. paiva. Caven rakkausteema sai jatkoa uuden Let Love In -albumin muodossa. Kynunenenraitainen levy on nauhoitettu viime syksynä Lontoossa ja viimeistelty vuodenvaihteessa Caven. Harveyn ja Savagen alkupenlmaassa Australiassa, tarkenunin sanott:wla Melbournessa Tuotannosta levylla vastaa Tony Cohen yhdessä Bad Seedsien kanssa Brittilistalla levy kohosi sijalla 12, tehden uuden ennätyksen. Aienunin parhaiten menestyneen Cave-albwnin titteliä piti hallussaan Henrys Dream, jonka plIDlS 1istasijoitus oli 29:s. Tunteikas ihminen saatJ.aisi kuvitella Caven heiUäytyneen hempeilijaksi. jos katsoo uusien biisien nimiä; Do You Love Me, 1 Let Love In, Loverrnan. Todellisuudessa mies ei ole ian myötä juurikaan herkistynyt. rakkauskasite on hengissä samanlaisena kuin aiemminkin eli tunteen vaarallisena puolena. Let Love In lahtee käyntiin maistiaissinkulla ja Do You Love Me on myös paatösrnidan nimi. JaIkinurulinen eli Part 2 on suoralla kompilla eteneva. riimturnpi versio biisista ja sen lauluosuus on melkein puhetta Olen enemmlbl kuin kerran Yäantanyt kana. itseni kanssa ja iJunetellyt kumpi versio on parempi 00 Yon Love Me on levyn ykkösbiisi, mutta missaan tapauksessa ei ehdoton. Let Love In ei sisalla ainoatakaan taytepalaa ja kakkosbiisin valinta on mahdotonta Se voisi olla kawris balladi Nobody's Baby, toinen sinkkuirroitus Loverman. cavepunkahtava JangJing Jack, etäisesti Kauko Röyhkan mieleen tuova perushölkötys Red Right Hand, keskitempoinenja komean pianon esitteleva. 1 Let Love In taikka punkinjajuomalaulun sekamelska Thirsty Dog. Ainoat laulut., jotka eivät. kilpaile kakkossijasta ovat Ain'l GoJUl3 Rain Anymore ja Lay Me Down. Kovin kaukana namakaan eivat ole hopeamitalista Sen takaavat molempien slovareiden upean kawllit kertosakeet. Luulenpa, etta monet teista ovat jo osanneet lukea rivien valista, etta Let Love In on minun mielestllni plIDlS Nick Cave & The Bad Seedl; -a1bwni. Uutta levyä promotoidakseen bandi lahti pitkalle, 29 keikan, Euroopan kiertueelle, joka starttasi 28.4. Oslosta Ulhimmaksi Suomea Cave kumppaneineen saapui Tukhohnaan. Ruisrock yritti saada Bad Seedsejä esiintyjaIistalleen, mutla bandi oli tuolloin jo keikkailemassa Amerikassa USA:ssa yhtye oli mnkana kuuluisalla j okavuotisella Lollapaloozaindie-kiertueella, johon kuulni yli 40 keikkaa Lisäksi Bad Seedsit vierailivat myös Etela.-Amerikassaja Mexicossa. Uuden mantereen keikoilla bandiä avusti kaksi vierailevan muusikkoa, perkussionisti Jim SclavlUlOs (ex-Cramps) ja Gallon Drunkista tuttu kitaristi James J ohnston. Kokoonpano ei kasvanut kuin yhdella. miehella, sillä Blixa ei omien kiireidensä vuoksi lahtenyt lainkaan Amerikkaan. Kaikesta huolimatta herra Bargeld on yhä edelleen Paha Siemen. Kuten jo mainitsin, on LoveIl11an tuorein julkaisu Nick Cave & The Bad Seedl;eiltä Yhdysvaltain itsenäisyyspäiväml eli 4.7. ilmestynyt Loverrnan on rauJuillinen, mutta agressiivisella kertosakeella. varustettu teos, j onka parasta antia kohta. jossa eave luettelee Loverrnan-sanan kitjaimet tyyliin ''L is for love, 0 is for oh jne.". Lisaksi komeaa biisiä parantaa taustalla soiva rankka feedback-kitarn. Sinkun 12"- ja eD-versio esittelee Lovem13nin lisäksi 20minuuttisen jammailumedleyn. joka on koottu viime vuosien aikana nauhoitetuistalive-patkistä. Minulle ei ole juurikaan ollut iloa ko. biisista., mutta onhan se ihan hauska ja kuriositeettiarvoltaan suurehko. Parempana variaationa sinkusta pidan seiskatuurnaista kuvalevya, jonka B-puolelta löytyy vanha tultu soundtrnck-biisi (I'll Love You) Tili The End af The World. Nick Cave on aina ollut kova puuhaamaan kaikenlaista, joten ties vaikka mies olisi jo ehtinyt tehdä uusia juttuja viime:isimman julkaisun jaIkeen. ToderuulkOisesti Cave on jo aloiUanut tekemään teemamini-LP:ta,. jonka aiheena on murhaballadit. Suunnitelmissa on kuulenuna ollut saada Kylie Minogue lanlamaan tuolle levylle dueu.oa maestron kanssa. Ei yhtaan huonompi idea, varsinkin kun Kyliesta on tullut suuri suosikkini uusinunan hittinsä myötä Teksti: PäitoimittaJa PLASTIC PASSION issue 7
AGE OF HEAVEN: Annageddon (CO Olon Fortune Records) ART OF GOTHIC (Kokoelma) Muinaisesta tI~Saksasta kotoisin oleva Age Of Heaven tarjoilee debyytti-Co:llään erittäin brittIvaIkulteista gooltiroekia. EI ole valkea päätellä, eltä orkesterin jäsenet ovat viettäneet hetkiä jos toisia Fieldsin, Slstareiden, Missionin ja muiden samankaltaisten bändien levyjä kuunnellen. Yhtyeen esIkuvat ovat hyviä ja samaa voi sanoa myös Age Of Heavenin musiikista. Nelihenkisen bändin levy on soundeltlaan ja tuolannoltaan erityisen makolsaa kuunavaa, eikä biiseissäkään ole pahemmin valittamista. Parhaimmillaan bändi onnistuu nopeammissa poppispalolssa The Providence, Armageddon ja Falry From The Moon, joiden mukana voi helposti lauleskella jo muutaman kuuntelun jälkeen. Fallen Angel ja Over The Seven Seas ovat kunnIanhimoisia hitureita, mutta niissä ei ole tarpeeksi sitä jotain mikä nostaisi ne jonnekin Tower Of strengthin tasolle. Ainoa biisi, jonka minä olisin levy-yhtlön pomona karsinut k1ekolta on par1rnlnuuttinen instrumentaali Twelve O'Clock. Samoin olisin johtajana pyytänyt bllslntekijä-vokalisti Jens-Uwe Helmstedtla karsimaan sanoituksista liiallista punkhenkistä kantaaoltavuutta. Päätoimittaja Art Of Golhle on Talithan uusi tunnuslause ja sa- (CO Talitha, malla myös tuoreen kokoelman nimi. 75-minuuHinen levy pitää sisällään herkullisia lauluja herlrullisilla bändeillä, jotka levytlävät joko Talithalle taikka sen amerikkalaiselle yhtelstyöyhtlölle Cleopatralle. Plastie Passionin IUkiJome pitäisi ainakin sellaiset nimet kuin Canlicum Funebris, Aurora Sutra, Sex Gang Children, Usherhouse, Voice Of oestruction, Christian oeath Ja Two Wdches olla tuttuja, joten näiden bilselstä ei sen enempää. Art Of Gothiein parhaina paloina erottuvat erittäin joydMsionmalnen Carcrash Intemalionalin Oecades, Screams For Tinan perusgooUlroek In Her House Ja Englannin parhaan ja suosituimman Slsters-ldoonin RoseHa stonen If Only And Sometimes. Sen sijaan seuraavaksi Rosetta Stoneksl (SlsterslksQ veikkaltlu hastingslainen Children On stun aiheuttaa pienoisen peHymyksen; bändin musiikki on vielä hieman kehitysasleella. Executlve Slaeksln Ja Kommunity FK:n bllsit ovat 80-Iuvun puolesta välistä, multa sitä ei huomaa kuuntelemalla. Joku gootllrockin vihaaja voisi väittää ettei gothlc rock uudistu, mutta totuushan on että vanhaan resep1l1n voi aina luotlaa . ARMAGEDDON DILDOS: Lost tCO Zoth Ommogl En tiedä mitä teknon alalajia tämä bändi edustaa, eikä sitä tunnu tietävän edes levy-yhtiö, joka väittää AO:n uutuuslevyn olevan elektronisen musIIkin lIsäksi myös metaUia, rockia, elnoa ja poppla. Joka tapauksessa Lost on paras EBM(?)-Ievy, mitä olen koskaan kuullut. Levy lähtee komeasti käyntIIn I Can1 Remember blisillä, Josta minä olen alstlvanl myös punk-vaikutteita. Avausbiisi on onkin levyn ehdoton kuningas yhdessä malstiaissinkku Too Far Suiciden kanssa. Paljoa näistä ei jää jälkeen (hankalasti kuvailtavan) erikoinen Unele o. ja p21ätösralta Captured. Stay Home poikkeaa levyn yteislinjasta ja se tuokin mieleeni Falcon Idloottlhltin Rock Me Amadeus. Sitä en ymmärrä miksi Armageddon Olldos (samoin kuin Orange Sector) sekoitteiee levyllään englantIa ja saksaa (vr1. Haut-biisi). Lost-Co on rankka, mutta ei sellaisella typerällä perinteisellä konemalsuudella vaan omalaatulsestl ja aiemmIn mainittuja rnusiikkffyylejä hyödyntäen. losl on nauhoitettu Chicagossa ja sen on luottanut Keith ~FlufIY' Auerbach, joka on tuttu mm. Mlnlstryn, Pigfacen ja Skinny Puppyn levyiltä Päätoimittaja ' - -- - tuntemia neljää "alkualneUa a • Kakkos-Co on tasapaksua roskaa, joten en tiedä mikä on vahvin; tuli, maa, vesi vai ilma. Päätoimittaja BIGOD 20: Supercute (CO Zoth Ommog) Muslc Research -konsernin (mm Talithan ja Zolh Ommogln emoyhtiö) johtajan Talla 2XLC:n luotsaama 8igod 20 on varsin monl-ilmeinen orkesteri. Sen lisäksi, eHä uutuusalbumi ta~oilee ns. perusteknoa. sieHä löytyy myös monia multa musIIkkIlajeja (tosin koneilla tehtynä). Myös soundimaailma levyttä on avara. Perus-industrlal-soundlen lisäksi äänitteeltä löytyy mm. rankkaa säröldtaraa Ja 70-Iuku-ur1ruja. Parhaiten minun mieleeni levynä jäivät erikoisuudet, joten muutama sana niistä. Plug nln, OIls on silkkaa speed metallia, ainakin laulunhluudon ja kitaran osana. Ifs Easy voisi kuulua Jopa oepeche Moden ohjelmistoon; tosin näitä soundeja Oepparit tuskin hyväksyisivät. Are You Homy, Yet on pariminuutlinen lapsellinen (positIMsestl) sketsl, jota säestää outo pulputusA<olina-rytml. Infldelity Groove tuo mieleen T. Rexin, jota joku on käsitellyt ankarasti koneilla. Levyn parhaana raitana pidän Swallow Me -bIIsiä, JOka hHaana, ahdIstavana Ja synkkänä edustaa gootllteknoa. Levyä kuunnellessa tuli mieleen kannaltalsiko 81god 20 -ryhmän ruveta luoltamaan eri muslikkllajejaan eri nimillä. Se voisi kasvaHaa kuulijakunfaa, vaikkakin lisäisi menoja, kun pitäisi yhden pitkäsoiton sijaan painattaa useampia maxeja. Päätoimittaja AURORA SUTRA: Tbe Dlmanslon Gate (2xCD Talltha) Saksalaisduo Aurora on tekalssut uuden pitkä soIton Ja pldentänyt samalla nimeään. Patricia Nlglanln ja Peter Spillesln tuorein CO koostuu kahdesta levystä, joista toinen on täyspitkä ja toinen reilu 20mlnuuttlnen mlnl-CO. Ykkös-Co on tuttua turvallisia Auroraa, johon tutustuimme jo viime vuonna The Land Of Harm And Appletrees -levyllä, eli komeita syntsamaalalluja, rauhallisia, mutta ajoittain mahtipontisia melodloita, joissa on aimo annos klassIsia elementtejä sekä kaunista naislaulua. Suurimmat miinukset Aurora saa muutamasta liian pitkästä bilsistä, väkisin tehdystä Egybt-täytepalasta sekä tylslstä puheosuuksista, jolta löytyy kolmelta raidana. Parhaat biislt The oimension Gatella ovat komealla kilinälJä rytmiteHy The Legend Of Our Orlgin, erittäin upealla laulumelodialla varustettu Firenze Oosta löytyy myös ItalIankielInen osuus), varsin omaperäinen ja erikoinen The Marriage Of Heaven And Earth sekä levyn päättävä Howard Jones -cover Hlde And Seek, jota ei Jokainen välttämättä tunnista ei-Aurora-bilsiksi. Kakkos-Co The Elements on kokonaisuudessaan Spillesln työtä Ja Jokseenkin turha Ja tylsä amblentsekoilu, Joka yrittää kuvailla antiikin kreikkalaisten PLASTIC issue 7 BLESSING IN DISOUISE: Tum To stone (CO strange Ways) Niin se on elämä täynnä IhmeellisIä asioita. Ensin sain postissa viimeisimmän Strange Ways-promopaketin joukossa uusimman Blessing In oisgulseCo:n, kuuntelin sen kerran ja ki~oltin erääseen toIseen lehteen arvostelun, mainiten tämän olevan enemmän "dark~ kuin yhtyeen alemmat levyt. Paria päivää myöhemmin sain BiO:n managerina Juliana ki~een, jossa hän kerlol pian ilmestyvästä uudesta levystä sanoen sen olevan vähemmän "dark" kuin aikaisemmat. Että sIlleen .. Kuuntelin levyn sen jälkeen useita kertoja ja väitän sen olevan tummasävyisempi kuin edelliset. Sanoilukset eivät ole ihmeelIisesti muuHuneet, mutta soundi maailma on tummempi Ja se tuo mielestäni uusia uloHuvuuksia yhtyeen ilmaisuun. Omia suoslkkeJani uudella levyllä ovat Dark Half, kaunis rakkauslaulu Her ja päätösbIIsi In My Heart. Lisää tie-
loa yhtyeestä saa lukemalla edellisestä numerosta BID-historlikln. Jyrki Virtanen THE BOO RADLEYS: Leamlng To Walk (CD Rough Trade) The Boo Radleys ei ole aina levyttänyt Crealionllle . Ensimmäisen albuminsa Ichabod And I julkaisi Actlon Records, minkä jälkeen - kesällä 1990 - yhtye salnaHlin Rough Tradelle , jokajulkalsl Boosina EP:t Kaleldoscope (lokakuu 90) , Every Heaven (huhUkuu 91) ja Boo Upl (syyskuu 91) , Leaming To Walk on kasattu edellämalniluista eepelstä sekä kahdesta Peel-sessiocoverisla; Lovan Alone Again O"lsta Ja New Orderln True Fallh'lstä, Josta Boos käyttää levyllä nimeä Bool Falth. Leaming To Walk on keskHasoa parempaa indleJytää . Kaleidoscopessa ja How I Feeflssä yhtye on kuin ärhäkämpl versio Ridesta , Tortolseshellin kitarolntl tuo mieleen Therapyn, Ja Everyblrd vastaa tunnelmaltaan lähinnä Wllmaa. Bliselssä The Finest Klss ja Blueblrd on Jo havaittavissa sitä melodista rikkautta. joka teki yhtyeen viime vuonna ilmestyneestä Giant S1eps-albumista niin yllstetyn. Enkä pidä sitä mitenkään anteeksianlamattomana syntinä että kokoelman ylivoimaisesti paras kappale on 800! Faith, joka New Orderln orlglnaalina on yksi aikamme kesUivlmmistä tansslparkettlbiiseistä ja Boosln rokklversiona yksi älykkäimmistä covereista . Jo tuo biisi tekee levystä hankkimisen alVOlsen. Hllnkosld CANTlCUM FUNEBRlS : Endless ICDTaHthal Tallthan tuoreimman kiinnityksen , saksalaisen Canlicum Funebrlsln debyyHilevy on varsin oivallinen yhdistelmä goottlrockla , deathldoom metallia ja folk121 . Ihmisäänten lisäksi Endlessillä on käytetty vain konerumpuja. akustisia Ja sähköisiä kitaroita sekä vähälslssä annoksissa syntlkolta . Tällä reseptillä on tehty hienoa ja leppoisaa kuunlelumusiikkia, Joka on hyvyydestään huolimatta hieman Illan tasapaksua ja heikosti mieleenjäävää. Mlnimallstlset soundlt levyHä ovat upeat Ja eniten korvaa miellyttävät choruksen läpi soltetut akustiset, jotka ovat ehdoHaman tyyIikkäHä . Myös sähkö!seen kuusildelIseen on saatu hieno särösoundi, J0ka on jopa melko omalaatuinen. Canllcum Funebrlsllla on kaksi laulajaa: matalaHa laulava, goottltyylinen. mies ja hentoääninen nainen , joka tuo mieleen Lushln Mlkl Berenyln • ei nIIn äänellään , vaan tasanuoniseHalaulullaan. Endlessln parhaat blislt ovat liki 9-mlnuuttinen nimIbiisi sekä vlnkukltaralla alkava Another Wwy. Hypocrlsy on bllslnä kahden em o tasoa , mutta toteutukses1a tulee jokunen mIInus, sillä soundI! ovat liian hevlt. Varsinaisia huonoja biisejä levyttä ei löydy, jokainen rane on täysin kuunnenava kamaa. Hyvä levy olisi saatu paremmaksi , jos bIIsejä olisi hieman lyhennetty ja ylelskuval!l piristetty eslm. bassolla ja efekteillä. Tosin olisiko bändi silloin enää sama massasta erottLNa Canticum Funebrls kuin se nyt on? Päätoimittaja CARTER USM: Olam Rock Cops.1 (CDs Chrysalls) Post Historic Monsters 011 melko väsynyt albumi, muna Glam Rock Cops osoittaa eHel Carteria ole vielä syytä ruveta relllklksl pflkkaamaan . Hoilausbllsian tekeminen tuntuu yhä onnistuvan. Nimibiisiä mlelenkllntolsempl on kuitenkin Lean On Me I Won1 Fall OVer, jota ei tällä kertaa esltäkään Carler vaan kaverlbändinsä The Family Cat . Perhekissan hyvällä tavalla löysä tulkinta tuo hienosti esiin bIIsin kaunIIn lauiumelodlan, jola ei CarIerIn omassa, Post Hlstoric Monslersille lallennetussa versiossa tullut huomanneekslkaan . Sinkun viimeiset minuutit on täytetty The Grldln remlksaamalla dub-versiolla Glam Rock Copslsta . Slnglen kansipaperIn mukaan markkinoilla on toInenkin Glam Rock Cops-julkalsu, Joka näyttälslolevan tätä kiinnostavampl , sillä se sisältää nimlblisln lisäksi The Sullans Of Ping FC :n eslHämän Bloodsport For Alrin, Bladen Blade's Lenny And Terencen ja Public Worksln Falling On A Brulsen . Hllrikosld THE CHARLATANS: Can' Get Out or Bed (COs Bsggars Banquet) The Charlalansin kosketinsoittaja Rob Collins unohtaa toisinaan, että popmUSIIkin tekeminen on parempi harrastus kuin aseellIslen ryöstöjen awslaminen. Tämä singlekln olisi voitu nimetä Itseironisesfl Can'l Get Out Of Jairllcsl. Vai onkohan nimessä selitys yhtyeen kolmen vuoden takaisen Turunkeikan yht'äkkiselle peruuntumiselle? Leikki sikseen . The Chartalans on kaikesta huolImatta popyhlyeiden ytempää keskiluokkaa siinä missä Ride ja Chapterhousekln . Albumelllaan bändi ei ole täysin onnistunut , mutta monet irlobilslt - kuten nyt vaikka tämä Can1 Get Out Bed - kestävät toisenkin kuuntelun . Is Thls Everythlng You Wanted To Be'n ja InstrumentaalIsen This Clty's A Mess'ln olemassaololle en keksi multa perusteita kuin että sinkulle piti saada enemmän kuin yksi bIIsI. HIIrIkoskI CHICKWEED WlNTEROREEN: Flne (COep Chlekweed Musle) Radiosta kuunneltuna lahtelainen Chlcl<w8ed W1ntergreen kuulosti mahdolllslmmån el-suomalaiselta , sanotaan nyt vaikka enä Sunshotln olVOksl jääneeltä plkkuserkulta. Joka on adoploltu Curven kotiin. Ep:n hanklttuanl ja sIIhen tarkoin perehdyltyänl olen ollut huomaavinanl, eltä yhtye olisikin urbaanimpi. enemmän maailmaa nähnyt , enemmän amerikkalaIsia ja englanlilaisia Indlelevyjä kuunnellut malli Alice In Wastelandlstä. C-Moneyn ja Joy (Whlch Belongs To Us)ln kaltaisia täysin mitättömiä tekelelte on Indie-markkinat tupaten täynnä, mutta Wlsh'lssä , Some Happy oay'ssä ja varsinkin nimlbllslssä on persoonallisia koukkua hyvinkin yhden EP·levyn tarpeiksi. Jos on olemassa progresslMsla poppia , niin Chickweed W1ntergreen on sitä. Hllrikosld COCTEAU TWlNS : Four-Calendar Cafe (CD Fontana) Cocteau Twms, tuo kengänkärkibändien äiti, on instituutio siinä missä Bad Rellgion ja Curekln. On vaikea muistaa alkaa ennen Cocteau Twlnslä , tuntuu usein enä bändi olisi ollut olemassa aina . Yhdeksän vuoden ajan , maaliskuuhun 1991 saakka Twlns miellettiin 4AD:n lkulsekslllppulaivaksl, mutta nykyään se levyttää Phonogramln Fontana-merkl~ le. Kuuleman mukaan yhtye oli 4AD :ltä lähdettyään hämmästynyt huomatessaan kuinka haluttu sig-. nauskohde se on. Four·Calendar Cafe ei poikkea oleellisesti tnon edelliseslä albumista. vuonna 1990 Ilmestyneestä Heaven Or Las Vegaslsta , jonka hyvyyttä en kolme vuotta sitten huomannut. Four-Calendar Cafe on erinomainen poplevy neljän ensimmäisen ja kahden viimeisen biisin ajan. Niiden väliin jäävät neljä piirun verran vähäpälölsempää sävelteosta kelpaava! taustamusiiklksi mille tahansa , jopa palJonpuhutulle kansannousulle . SInglenäkin julkaistu Evangellne on yksi Isolmmlsla bliselstä mitä missään päin makrokosmosta on pitkään aikaan tehty. Melodlansa on majesleetllllnen , ja taustoja kuvaa parhaiten adjektiM The Smlths. BIIsin seurassa neljä ja puoli minuuttia tunluu harvinaisen lyhyeltä ajalta. Melko lähelle Evangelinen tasoa yltää myös kiekon avaava Know Who You Ive At Every Age , joka Evangelinen tapaan omaa vlheUyskelpolsen , saako sanoa helpon , melodian. 8ändille ominaista aineettomasti ja verkkaisesti etenevää poppla edustaa parhaiten Theft, And Wand- PLASTIC PASSI ON issue 7 erlng Around Lost. Nopeahkoissa Bluebeardlssä ja Summerheadlssä Cocteau Twins astuu nIIn lähelle valtavfrtapoppla kuin bändi voi kasvojaan menettämättä astua. Matkaa T atjanaan ja Pandoraan on silti useampi valowosi . Levyn viisiminuuttinen nnaali Pur ei ilmeisesti heitä hyvästeji! tarpeeksi vakuuttavasti , koska huomaan sen loputtua pistäväni äänitteen uudelleen soImaan , Tuntuu siitä että vIIhtyisin Four-Calendar Cafen parissa. HIIrIkoski THE COLOURS OF ZOTH OMMOO (KOkOelma) (CO Zoth Ommog) Varsin tiheään lahtiin kokoelmia julkaiseva Zoth Ommog on pistänyt markkinoille levyn, jolta löyt)ty pääaSiassa remixejä ja muita erikoisuuksia. Ajatus tällaisesta kokoelmasta ei juuri innosta, mutta Koksenl huomasin , että tämä levy päihittää useimmat ebm-albumlt, Jotka omistan , Eihän tätäkään levyä IntenslMsestl kuuntele muutkuin ebm-frilklt, mutta taustamusllklksl kotlaskareille Colours-Co sopII loistavasti. Levyn parhaan palan on tehnyt Leather S1r1p , jonka demoversio Murder/Gettlng Away With It'lstä on rankkuudessaan varsin miellyttävä. Muut kärkfaktit ovat myös entuudestaan tuttuja: Armageddon oildos, X Marks The Pedwalk, Blok 57 ja Blgod 20, Jonka funky-remlx One-bllsistään on hauska. PosH11visln yllätys on Merakto , jonka leppolsaa konemusIIkkia kuuntelisi enemmänkin . Pientä karslnlaakln olisi levyUe voinut suorittaa . MInä en ainakaan kaipaa Menlallo & The Flxerlä, Violet Arcanaa enkä Zero Oefec!slä , Plätolmtttaja CROWN OF JESUS: lmmacutate (MCD Olon Fortune Records) Kahden Frankin, Blumenhofenln ja Mlchatzln , yhtye Crown Of Jesus tarjoilee levytlään musiikkia, jota voi parhaiten ioNallla tummanpuhuvaksi teknoksl. Lisäksi on aiheellisia maInita , eHä yhtyeen musIIkki on myös kaikin puolin tanssIttavaa. Neljän bIIsin maxlHa minun korviani miellyttävät enIten upean syntsartmn omaava avausbIisi Cancer sekä päätösraIla Push , joka muistuttaa hieman Sex Gang Childrenla . Immaculate Ja Sailor jäävät selkeästI kahden parhaan va~oon, Joskin kaikki tämän levyn bllslt ova! oivaa kamaa vaihtoehto-dlscolhln. Aakkosissa ensin tuleva Frank on muuten Olon Fortunen omistaja . PäitolmlttaJa OEMSION: Dtnner Wlthout Grace IMCD strango Ways) Safl:san oepeche Made ei petä fanlensa odotuksia tälläkään kertaa, slUä Jos edellinen CD-maxl oli Jonkinlainen yhdlsfymä alkupään Psychen Ja OM:n tuotannolsta , on uutukalnen silkkaa Madea . Soundlt ovat todella komea! Ja nimibiisi kulkee ruilaavastl , selvää Idubihittiainesta . Ensiksi aiheesta löytyy radlo-edit. Jota Itse pidän parhaana , sitten mahtlpontisemmilla soundeilla varustettu Pastoral-Mix. Kolmanlena pyörähtää soImaan omalla kunnianhimoisella tevallaan vieläkin modemaisempi Hunfers , joka on nimibiIsiä kauniimpi sävellyksenä, muttei omaa nlln selvää tanssIpotkua. From Tlme Out Dr Mind on selvää b-puolen matslcua Ja levyn päättää nimibIIsin levyltä poimittu orlglnaall. Jyrki Virtanen ELAsnCA: Line Up (CDs DeeepUve) Elastican toisen slnglen neljä lyhyttä punkahtavaa poppla kuulostavat siitä minä punkahtava pop kuulosti viisitoista wona aikaisemminkin . Vaseline pa~
jastaa että Blondien levyt on kuunneltu hyvin huolellisesti . John Peel Showta varten ääniletylllä Rockunroltllla ja AnnielIa todistetaan että auktoriteetin suosioonkIn on päästy. Nimibllslssä on melko hyvän melodian IIsäkslldvat oksennusefektit, multa en minä tätä slngleä kyllä autiolle saarelle mukaani ottaisi. Basisti Annie Hollandin oHalsln, muHa hän ei taida olla asiasta kiinnostunut . Hiirtkoskl FALLEN ANGEL - Kyrandla's Flrst Gale (Kokoelma) (CO Zoth Ommog) nimensä mukaisesti varustettu huomattavasti alkuperälsesitystä rankemmllla ktlaroilla ja Jyräävämml'" lä soundellla. When I Think About You 011 suosikkini jo Chrtstuksella ja on sitä tälläkin kerralla . Uusimmalta Love L1ke Blood-Ievyttäkln tutut nimet Mark Wheeler (kitara) ja Yvonne RItz Andersen (taustalaulu) vierailevat tällä bllslllä ja varsin maukkain tuloksin. Markln kitaraa ei ole nosteltu suuremmin esille (tosin akusllnen soi taustalla kaunIIsti suuri~ man osan ajasta), mutta Yvonnen ja Volkerln laulama duetto kertosäkelssä hivelee ainakin minun korvaani. Yvonne vterallee myös päätösbllslllä The Heat In My Heart. Veikkaan , ettei uutta pltkäsolttoakaan tarvitse kauaa odotella. Jyrki Virtanen Enemmänkin teknoon erikoistunut Zoth Ommog on aloittanut julkaisemaan gooHl/dark: wave-kokoelmetsarjaa. Ensimmäinen osa , Fallen Angel , ilmestyi jo keväällä Ja toinenkin osa on jo kaupoissa, ei täällä, mutta Euroopassa. Levy lähtee komeasti käyntiin Apoptygma Berzerkln instrumentaalitla, joka lupaa hyvää goottikokoeJmaa, mutta vallteftavasti tunnelma lässähtää ja seuraavat vtlsl bllslä edustavat tylsähköä wave-kamaa, jota ei jakSa pitemmän päälle kuunnella kuin taustamusIIkkina . Edes Gilane Oemonen Sound Of War ei pelasta alkuverryHelyä. Seitsemäntenä kuullaan The Shroudln klassisvaikuHeinen verslolntl Slslarelden A1lcesta , joka onnistuneesti aloittaa levyn huippuosuuden, Seuraavat kuusi bändlä (prophlet O'Haphazard, The Prophetess, Mephlsto Watz, The Wake, Madre Del VlZlo & Shadow Project) edustavatkln hyvää, kohtuullisen tuoretta ja valitettavan vähän tunnettua gothle rockia. Pamalmpana porukasta erottuu Jenkkilälnen The Wake, joka yhdistelee Pomography-alkaista Curea ja Eldrtleh-Iaulua . Hauskaa on huomata Christian Oealhln vaikutus (nIIn tältä kuin muillakin kokoelmiIla) gooltilalseen alamaalImaan . Fallen Angelilla kuullaan kolmea CD-Iähtöistä artlstla sekä kahta bändlä (prophet O · ... ja Madre Del Vlzto), jotka ovat selkeästi saaneet vaikutteita emoklassikkobänditlä. Kokoelman päättävät Alan Voxx äärettömän tylsä Obscured Passion sekä The Cain Prlndplen waveteos , on sopiva lopetuspala , mutta liian tylsä kuuntelisilevyIlIsen tuota kamaa. ~~ GIRLS UNDER GLASS: Down In The Park (CDep Dart< star) Hampurissa majaansa pitävä Glrls Under Glass on lodellinen työnsankarI, si1lä yhtye syytää markkinoi'" le materiaalia aivan käsittämättömällä taMilla, soll· tajien toimiessa sen lisäksi ainakin seuraavissa yhtyeissä: Cessendra Complex, TraumaJa Nef1(om. nllä kertaa käsittelyssä on vanha Gary Numanl Tubeway Army -hitti Down In The Park, johon GUG saa uuHa pontta lähinnä erittäin goottlrockmalsen laulutavan omaavan Volker Zacharlaksen ansiosta. Ko. bilslstä on mukana kaksikin versiota, JoHa en osaa oikein keskenään vertailla, sillä mitään suuria peruseroja nIIden väliltä ei löydy. Muut kolme biisiä ovat uusia versioita vtlmevuotlsen Christus-CD:n aarteisla. Inslde Out-hardbeat mix on THE GARDEN OF DELIGH'T: The Seal (MCD Oion Fortune Records) Arvostus erittäin tummasävylstä Garden Of Dellght121 kohtaan laski kun sain käsIIni heidän tuoreimman slnkkulohkalsun hyvältä Sargonld Seal -levyItään. Törpöt ovat valinneet slnkukseen levyn toiseksi puudultavtmman ja mlläänsanomatlomlmman raidan ja pistäneet maksllle bllslstä vtelä kaksi mlksausla, jotka ovat molemmat huonompia kuin alkuperäinen. Valllattavastl ylipIIkäsIä mukalalleelllsesta blislstä pidetään lilkaa levy.yhtlössä ja bändin sisällä . Maksin pelastajana toimII uusmiksaus saksalaisIrlantilaisen orkesterin vuoden 92 klasslkosta The Whlle Goddess, joka kaikessa komeudessaan ja synkkyydessään kuulostaa mukavalta. Miksei toinen sinkkuirroltus (enslmmälnenhän 011 hyvä valinta eli Shared Creatlon) voinut olla esim. SlIent Gale tai Opened Paradlse? kesällä feslarlkelkkoja ja kuinka Isolla sen nimi luki mainoksissa. Under The Mask Of stone on kokelma yhtyeen musIIkista alkupäMslä tähän hetkeen. Minulta on tuma kysyä koska ne aikupäIvät olivat. Bändin muodostavat musIIkista vastaava Ralf Jesek ja laulajaJsanoittaja Olrk: Lakomy. Levyä kuuntelemalla voisi kuvtlella, että gooltllaulaJa olisi pyytänyt taustavolmlkslln OMO :n konemestarIn sekä pari heppua NoItalInna Huraasta. Ainoat solttimet levyllä ovat syntikka, rumpukone ja akustlnen kitara, minkä joku voisi luokitella negatlivtseksl asiaksi, mutta minulle tämä levy edustaa äärettömän mukavia kuunleluhetkfä. Kahden miehen orkesteriksl IMR toimii hämmästyttävän loistavasti ja enemmän kuulija ylläHyy kun saa tietää, että bilsft on nauhoitettu kaslralturilla (paitsi 4 bIIsiä nellraltu- r1l1a). Harvoin 70-mlnuultisella ja 16-bllsisellä levyllä on vain kaksi täylebllslä, mutta In My Rosary on pystynyt siihen. Pamalten kiekolta erottuvat avausbiisi The Rose Of The Worid, harmonln säeslämä Ghost , varsin OMD-henldnen Nlght Qwt, valssltahtinen akustlsen kHaran säestämä Clrcles , kaikin puolin komea Pearl In A Shell (el se Howard Jones bIIsI) sekä perussyntsapoppls Death Is A Rose, joka on ensimmäinen yhtyeen kirjoittama biisi. Jos sinua miellyttää persoonallinen Ja synkähkö 80lukulainen syntsapop, nIIn hanki tämä levy oitis. Päätoimittaja Päätoimittaja KRl5nN HERSH: Hlps And Makers (CD Slre) Eräs tuttava kuittasi 110 markan velkansa luovuttamaila minulle tämän levyn. Olenko kuulevtnani Jostain vahingoniloista hlhltystä? Jos ihan totta puhutaan , nIIn en odoHanutkaan levyllä olevan muuta kuin kurIosIteettiarvoa, sillä vanha totuushan on, että bändien johtohahmojen soololevyl ovat terapiaa tekijöille, mutta rääkkäystä kuuntelijoIlle. Siinä ei auta vaikka artlstln varsinainen työpaikka olisi, kuten Kristinin tapauksessa, Bostonin Johtaviin Indie-Ikonelhln lukeutuva ThrowIn9 Muses. En väittämättä pidä sitä pahana eltä Hlps And Makersin kaikki viisitoista biisiä ovat akustisia. Sen sijaan ihmettelen miten on mahdollista , että näinkin kookkaaseen bllslrypäleeseen on saatu sopimaan ainoastaan kaksi kunnollista laulua. NIIstä ensi~ mälnen on singlenäkin julkaistu Your Ghost, jossa taustalaulaa REM:n Michael Sllpe. yhteistyö kuulostaa vähintään yhtä hienolta kuin KrIstinln ja Bob Mouldin duetto Throwing Musesin Red Heavenalbumin bllslssä Olo. KrIstinln yksin laulamista bliseistä ainut varteenotettava on Me And My Channs, Josta huokuu KrlslinJn peJoHavuus, tietynlainen hulluus . Vielä enemmän psykopaaUlta Krlstln kuulostaa bliseissä A Loonja Close Your Eyes . The Lelter on ideana loistava . BIIsi on tehty kirjeen muotoon . Se on päivätty 29.9.1984 ja sIInä on jopa post scrlptum; "keep them coming-. Valitettavasti The Letter ei musllkillllsestl ole juuri muuta kuin akustista gootlimusaa. Sama määritelmä kattaa suurimman osan levyn biiselstä. Krfstlnlllä on nyKyään pitkät mustat hiukset. HIIrikoskI tN MY ROSARY: UnderThe Mask Ofstone (CO Dh,cordla) Minulle entuudestaan tuntematon Jn My Rosary näyttää olevan Saksassa kohtuullisen Iso nimI. ainakin jos tutklskelee millaisessa seurassa se soitti PLASTIC PASSION issue 7 LOVE LlKE BLOOD: Odyssaa (CO Rebel Rae.) Kuten oli odotettua, on Love L1ke Blood tehnyt jälleen uskomattoman hyvän levyn, millä tahansa kriteereillä. Sen lisäksi yhtye on pystynyt uudlstumaan edellisen levyn jälkeen melkoisen radikaalisti, sini hukkaamatta rahtuakaan gothlc rock -taustoistaan. Mielestäni yhtyeen edellinen pltkäsoilto An Irony Of Fate 011 vuoden 1992 paras levy, enkä varmaan uhoa liikaa, jos väitän tämän olevan ainakin aika lähellä tuota aIVOnimeä tänä vuonna. Edeltäjä 011 täynnä -elämää suurempia- soundeja, maalaIIevia solntukulkuJa Ja yhtyeen taustalla käytetyn Barmbek Symphony Orehesterin mukanaan tuomaa mahtipontlsuutta., eli yksi gooHirocldn upeimmista teoksista . Odyssee olisi voinut Jalkaa samoilla linjoilla 121 varmistanut näin myyntilukemat korkeiksi. On ehkä onni , että yhtye valitsi toisen lähestymistavan Ja samalla väitti ylilyönnit sekä muuttumisen ylipalsuneeksl rockmammutiksl. Odysseella Love lIke Blood esittelee biisintekotaitoaan, tiukkaa yhteensoittoa ja ennenkaikkea sovituksissa on Iällä kertaa otettu huomioon miten bllsit saadaan kuulostamaan samankaltaisilta Ilve-tilanteessa. Soundlt ovat bassovotltolsuutensa takia melkoisen tanakat ja balanssla ajatellen uskomattoman hyvin tasapainossa. Johannes H.E. Kockln lukemat alkusanal introna toimivassa nlmlbllslssä ovat suoraan kreikkalaisesta mytologiasta ja Johdaltavat hyvin uuden levyn maallmoihin. Feedback-bilslln on otelIu taustalaulajaksi oopperalaulaja Yvonne RItz Andersen , joka setvtytyy osastaan ammattilaisen varmuudella , mutta ainakin minä Jäin kaipaamaan edelliseltä levyttä
tuttuja liki jumalaisia taustalauluja muissa biisalssä. Hlgh Tenslon-blislstä eteenpäin IIikulaankln sillen alempaa LLB-materiaalia huomattavasti rocklmmalla oUeelta, mikä ei ole tässä tapauksessa moite. Kautta levyn ihastuttaa rytmiryhmän tiukka yhteistyö ja alapäässä tuntuva soundI. Yorckin tyylIinsopIva iauluäänl pääsee parhaimmin esille bllselssä stormy Vlsions ja Nlght Is Young, joka kaikessa perusbal1adimaisuudessaankln kilpailee levyn kärldkaslissa. Mark Wheeler pääsee väläyttelemään kltarolntikykyjään ennenkaikkea King Crimsoncovertssa Epltaph , joka päättää levyn normaalIversion. Mikäli rahat r1lttävät Ja ehdll olta tarpeeksi nopea saatat onnistua saaUstamaan rajoitetun painoksen Odyssee-CO:stä, Joka on pakaHu komeaan dlglpack~koteloon . Tällä levyllä on mukana vielä kaksi I1ve-bllslä: Wlthin The Realm Of A DyIng Sun Ja Dear Catharine. En tiedä missä blislt on nauholtet~ tuomutta epäilisin lopputulosta korjaUlun studiossa. sillä I1ve-soundlt oval vähän turhankin hyvin balansslssa. Booldel, joka löytyy molemmista versioista. sisältää mm. "mustaa mustalla-~kuvla ja muutakin mukavaa. Golhlc rock ~klasslkko jo Ilmestyessään. Jyrki Virtanen LOWDOWN SHAKIN' CHILLS : KJ .. And Spit (COs Hiljaiset Levyt) Ostin Klss And Spifin - ensimmäIsen lSC~levynl ~ lähInnä sen Sisältämän, kurtoslleHlarvoltaan mittaa.mattoman Slgue Slgue Sputnik-coverin love Mlsslle F1-11 :n lakia. lSC:n versio osoittautui pettymykseksi, koska odotin jolaln hidasta. Oinosaur Jr~ tyyppistä "eI mitään väliä. kunhan vähän rämpylelään- -Iulklntaa. Slnglen varsinainen tehtävä on luonnolllsesll mielenkUnnon herättäminen lSC:n Sex Is Boring-albumla kohlaan ja sIInä se onnIstuu hyvIn. Klss And Splt Ja albumin nlmlbilsl ovat kitkanomastl rullaavia. tuskattomasti lruunneltavia kJtarerokkeja vähän Wanna.-Beesln tyyliin. Singlen päättävää Miss Valentinea ei kuulla albumilla. mikä oikein onkin. Hllrtkoskl Amerikkalaisen partvaljakon toinen tuotos Zoth Ommogllle esittää parasta antia mitä bändi on tähän asti tehnyt. Aikaisemmin bändlä vaivannut bilslen väklslnvenyttämlnen ja ltialllnen toisto ovat taakse Jäänyttä elämää (ainakin tällä levyllä. tolvot~ tavastllopullisesti). Tällä kertaa kaksikko on kesklt~ tynyt enemmän kulkevien melodiakuvIoiden kehittämiseen Ja on onnistunut siinä varsIn hyvin. Tosin on levyllä sellaisIakin bIIsejä. jotka olisi voinut jäl~ lää pois tai vähintäänkin lyhentää . Kokonaisuutena levy on kullenktn toimiva ja sen jaksaa kuunnella huolena loppuun Oopa useita kertoja peräkkäin vrt. arvostelljen omat kokemukset), vaikka levyn pituus Ulhentelee 80 mlnuuttlal Levyn parasta herkkua ta~oavat Decomposed. Vlrtually Hopeless ja Baltered Stales Of Euphoria. Nämä bilslt jaksavat Innostaa yhä uudellaen ja uudelleen mielenkiintoisten Ja mieleenpainuvien melodiolden ansiosta. levyn kruunaa loistava Sacriiege, joka jää lakomaan takaralvoon piternmäkslkin aikaa. Ko. biisi löytyy myös Zoth Ommogin kokoelmalta Zoth In Your Mlnd. Eli jos omlstal ko. kokoelman ja hankH tämän uuden levyn, on sinulla hallussasl kolme eri versiota SacrilegebllsisUt, sillä levyllä löytyy kaksi ert versiota, jolka ovat ert mlksauksla ·kuin kokoelman tarjoama versio. Jos olet Idlnnostunut synlsamusasla ja et kaihda rankempaakaan meteliä niin tämän levyn hankinta on varteenoteUava ostovalhoehto , sillit tämä levy esmelee Industrtal-musllkJda parhaimmillaan. Jussi Kotkane" MENTALLO & THE FIXER: Where Angels Fear To Tread ICD 20111 Ommog) MOMUS: Tlmatord (CO Creatlon) CreaUonln kummajainen Nicholas Curtle aUas Momus on vaihtoehto niille , joiden mielestä Pet Shop Boys on aivan Illan malnslream ja New OrderlnkJn maInitseminen aiheuttaa kav&ripiirlssä hymähtelyä. Momus ei losln ole enää läheskään nIIn PS8JNOmainen kuin se 011 vaikkapa vuoden 1989 Don'! Stop The Nlght-lp:n aikoIhin. Ja juuri sillä johtuen Tlmelord on vain puolentoista pisteen levy. HItaanlalsla puhelauluja osaa tehdä kuka tahansa, mutta jykevUi tanssibIIsejä - sellaIsia kuin Tlmelordin avaeva Plallnum - vain harvat. Platlnumln lisäksi cd:llä on vain kaksi merkittävää kappaleHa , hypnooHlsestl rullaava YoLfve Changed Ja erinomaisen AIOS-sanoltuksen omaava Enlightenmenl , jonka raakuus on tätä luokkaa:-And tell me yoU'lI be there Ifl ever nnd Ne only gol one kidney left , and tell me yoU'1I be there when Ne only got 008 eye-. Tlmelordln lOPut viisi kappaleita eivät anna minulle henkistä ravintoa edes sanoltukslllaan, joten katson että tuote ei ole hintansa veroinen. Levyn päättävä vilhde!8tsl Brealhless olisi maailman luonnollisen asia jonkun Paul McCartneyn levyllä , mutta Currien äänmeellä moista pitäisi paheksua jo kuluttaja.suojavaltuuletunkin. HHrikDskl MORNINO GLORY: Oemo January 94 MAX: Peter Pank - Lykantropunk (Sarjakuva-albuml Jalava) Nyt varmaan moni IhmeHelee, miksi Plastlc PassIonlssa arvostellaan sarjakuva. syy ei ole nIIn kaukaa haeHu kuin voisi olenaa. sillä uusin osa Peter Pankin saagasta sijoittuu tutun Punkllandian ohella kreM Drakulan linnaan ja Lontoon gothicJpunkf psychobllly-klubiln (Balcavelll) Max on allekirjoittaneen yksi suurista ihanteista. sillä miehen kynänjälkI on suorastaan jumalaista Ja miltei jokaisen yksmälsen ruudun voisin oHaa juUstekoo!sa seinälleni. Varsinkin kaIkki kuval upeasta Hellnä-kelJusta nostattavat niskakarvat pystyyn ja saaval näkemään parempia unia. En todellakaan ala kertoa tarinan juonta, vaan vaa.din jokaista tutustumaan tähän sa~akuvaan . samoin kuin Jalavan aiemmin kustantamaan ykkös~ osaan Peter Pank, niin tiedätte mikä antaa hyviä nboja ja tarkoituksen elämälle. Jokainen päivä. jonke joudun odoHamaan Peter Pankin seuraavan osan ilmestymistä on ehdottomasti liikaa . lue tämä albumi 021 myös edellinen) nIIn saat tietää millaInen tyyppi tuo kuuluisa "kulnen poika" Peter Pan todella oli, millainen nymfomaanl Ja mlestennlelijä Helinä oli Oa tutustua myös Hellnän sisareen HuISlruun). tapaal nymfomaanlen järven vastusta.maHomat tyttöset ja tiedät mnä voi tapahtua, jos aloite! kaskustelun klubilla tapaamasl tytönlpojan kanssa lauseIla: '"Vau, tää Crampslen uusi levy on makeel-. JyrkI Virtanen Mielelläni kuulisin lisää Merry Thoughtsin tuotantoa ja suostHelen kaikkia Sisters or Mercyn ystäviä hankkimaan Millennium Done !-CO:n. Päätoimittaja THE MERRY TlIOUGHTS: Mlllannlum Oone I (CO Olon Fortune Records) Joskus kuvittelin, eHä RoseHa Stona on maailman slstarsofmercymälsln yhtye, mutta kuultuanl saksalaisen Meny Thoughtsln CO:n. vaihdoin välmömästi mlellpldenä. Merry Thoughtsln musllkld on hyvin pitkälle samanlaista kuin Slslarelden; sävelkutut ja soundH ovat tyyliltään samaa luokkaa ja ennen kaikkea vokallstt Marvln Ancham kuulostaa välillä enemmän Andrew Eldritchiltä kuin Mr. BIg E Itse. Myös rumputaustat ovat samantyylisiä, tosin Meny Thoughtslssa bitHlä ei hakkaa Tohtori lumlvyöry. vaan bändin nimen mukaisesti kasteHu The Thoughtmachlne. Se. eUä vertaan Merry Thoughtsla Slstarelhln ei ole missään nimessä haukkumista, vaan silkkaa yllstämistä. Merry Thoughts tekee musIIkIda, joka vertallukohteensa takia saaHaisi kuulostaa epäonnistuneelta. mutta bändi on tehnyt kappaleensa kaikin puotln hyvin. Parhaimpina paloina Meny Thoughl~ sin debyytllpitkäsoltoHa erottuvat avausraIta Oreamland . Pale Empress ja Second Generalion. Kaksi viimeksi mainittua bIIsiä ovat muuten bändin aikaisempien levyjen (MCO) nimibllslt ja Second GeneraIlon saattaa olla joillekin tuttu myös Zillon kokoelmalevyllä. Ainoastaan CD-formaatissa julkaistun albumin viImeiseksi blislksl on mainittu You Came. muHa tuon laulun jälkeen on puolitoista mInuuttia tyhjää ja taukoa seuraavat kolme toisistaan poikkeavaa biisiä; koneilla tehty klassinen InstrumentaaII, perus MTbIIsi sekä gooUl-tekno-raita. PLASTIC PASSION issue 7 lisalmelelnen Momlng Glory lähestyi lehteä neljän bIIsIn studiodemolla. jossa sekoittuvat sopivasti synkistely- ja 60-Iuvun psykedellavalkutteet. Nauhan bilselstä voi kohtuullisen helposti myös aistia, että molemmal kltaristil ovat viettäneet nuoruuttaan dealh metallia soilellen. Hieman tunkkalssoundisten bUsten parhaat puolet oval erittäIn monipuoliset melodiat sekä hyvät lauluosuudet, joista vastaa laajalla äänialalla palkittu Minna Toivola. Kasetin päätösbllslssä Fall ln The Airlssa Minna saa seurakSeen death meta!-vaJ... kUllelsen mieSlaulajan, J8 kySeinen vokallsolnll on kaikessa omltulsuudessaan miellyttävää kuultavaa. Parhaan bIIsin tittelin vie avausbIIsi Bum Of Oespair, mutta paljoa ei jää jälkeen em o päätösraita . Kasetin kalkki neljä bIIsiä ovat Ihan levykelpolsta kamaa. Kunpa joku yhtIö älyälsi tarjota bändINe sopimusta ja passmaa kuusikon hyvään studioon hyvän tuoHajan kera. Ottakaa yhteyttä: Tommi Hartikainen, OmakotIlIe 2, 74100 IIsalmi. Finland; Tel. 971-16148 Päätoimittaja NOVA STATE CONSPIRACY: Zettgelst (CDep Olon Fortune ReCorcls) Nova state Consplracy on reilun vuoden ikäinen saksalaisduo. Jonka muodostavat laulaja Alex Novakja mlHaja Simon Coteby. Bändi on slvuprojekllklontolnen, sillä molemmilla miehillä on pääbändinsä; Alexllla Venus FIy Trap ja Simonilla Mask 13. Bändimuodosta ja pääprojeklelsta ei ole kovinkaan valkea arvata. eHä NSC seikkailee musIIkillisesti telmon alueella, mutta minun korvanl onneksi on kaksikko ottanut bllselhinsä vaikutteita myös gooHlrockista. Nova State Cosplracyn ongelmana on melodioiden puute, yhtäkään biisiä ei pysty hyrällemään kerta.kuuleman jälkeen , eikä se ole helppoa lAeli toisenkaan kuuntelukerran jälkeen . Nopeammissa bllsels~ sä (THX 1138 Ja Dennltlve lIem) tämä ei niinkään halHaa, sillä tenssibllselnä kyseiset teokset ovat 10lstiMa. mutta hltaammlssa ja synkemmlssä pa.lolssa ( Dead state ja llfe In The Basement) aina.kin minä aIoin odoHaa jo parempaa ja mieleenIskostuvaa laulumelodiaa.
Soundillisestl Zettgeist on onnistunut ja erityisesti täy!yy ylistää Dead Staten alolttavea munkkIkuoroa sekä ep:n parhaan bIIsin, Ufe In The Basemenlln, uutissämpleä. Myös laulun efeldointl saa kiilosta , sillä A1exin Rozz Williams-tyyppistä äänteä muokattu tyylikkäästi ja melko lievästi avaruushenkiseksI. Päätoimittaja ORANGE SECTOR: Flashback (CO Zoth Ommog) Orange Sedor (Martin Bodewell & lars Felker) jyskyttää Flashback-Ievyllään lasalsen varmalla rullstukseJla loppuun saakka . Bändi on eslmer1ddnä siItä, eliel bllselhln tarvita välttämättä älyttömlä määriä sämpleJä ja efeldlsoundeja , Jotta bllsit saataisiin toimimaan. levyn aloitusbIisi Here We Ale näyttää heli mihin bändi pystyy eli larjoamaan sellaisen fllllksen, että tätä on saatava lisää. Kun kyseessä on vielä tansslt1avaa ja tarttuvaa melodiapauketta nIIn eipä ole Ihme, eHi!! tätä muzakla kuuntelee mieluusti lolstekin . Bändi itse nähtävästi pitää levyn parhaana kappaleena Violen! Order1a , koska siitä on tarjolla kaksi en versiota. BIIsi ei ole hassumpi . mutta mielestäni levyttä löytyy parempiakin esityksiä . jotka kiilaavat sen ohi. Eniten sanoltukslssa ihmetyttää se , että bändi laulaa sekä englanniksi että saksaksi. Onko tarkoitus ehkä kosiskella sekä saksan- eHä englanni~ taltolsia kuuntelijoita? Olkoon miten tahansa kielen vaihtelu aiheuttaa lievää sekavuutta huolimatta sU.. tä , eltä bUsit ollstvatkin hyviä. Kokonaisuutena levy on ihan kuunneltavaa kamaa, mutta monen bIIsin kohdalla käy nIIn, että ne soluvat korvasta sisään ja toisesta ulos. mulla korvien väliin ei jää mitään. Bändi tarvHslsl enemmän Here We Alen tyyIlslä esityksiä. Bändille plussana malnlt1akoon, eltel orkesteri kuItenkaan ole sortunut liikaan toistoon elenkään kertosäkeiden suhteen , jotka liiaksi venytettyinä puuduttaistvat hyvätkin ker1osäkeet. Odotelaan seuraavaa julkaisua ja lisää Here We Alen kaltaisia klpalella. Jussi Kotkanen ORANGE SECTOR: Klds 1" Am8flca (MCD ZOth Ommog) Tuoreimmasta Musle Researeh -paketista pistin heti ensimmäiseksi soimaan Orange Sectorin uutuusmaxin, sillä kiekona löytyy peräti kaksikin versiota vanhasta lapsuusajan suoslkkibllslstä . Orange Sedorin käsittelyssä Kim Wllde- klassikko saa asiallisen konekäslt1etyn , mitä ei voida sanoa tähtösen omasta 94-remixtstä. Vaikkakin saksalalsduon versio häviää orglnaalllle, täytyy tätä tulkintaa kehua hyvästä ohjelmolnnista sekä e-osan mlellyllävästä laulusta. Ker10säkeen vokallsolntl sen sIjaan ei saa kehuja . jotenkin vaan laulu tökkil pahemman kerran . Nlmlbllslstä on myös Crunchy Fancy Mix, joka loteutuksellaan jää kakkoseksI. Hetkittäin remix kuulostaa jopa liian väklnälsenä. Toinen levyn cover-valinta on Kissin I Was Made For LovIng You. Idioottivarmasla hard rock -hitistä OS on muokannut eriHäln tanssitItvan teknoversion . Minl-albumin ehdolon kuningas bIIsi on bändin oma One Day, joka on lodella upeata, hyVIn ohjelmoItua ja lauleHua tarttuvaa konepoppla jOla kuuntelee todellakin mielikseen. Jos Orange Sedor tekisi pelkästään One Day -tyyppisiä biisejä olisi kaksikko varteenotettava kilpailija esJm. New Ordenlle . Valltettevastl näin ei ole, levyn kaksi muuta omaa blisiä ovat silkkaa roskaa. Pollzlsten Ja Bltch ovat pelkkää teknojyskeHä, jotka etvät omaa minkäänlaista melodianpoikasta. Bltehissä on lisäksi ärsyttävä huohotuslaulu. lopun moiHeista huolImaHa suosiHelen tuoHeen hankkimista tai ainakin kolmen parhaan raidan äänlttämistä. Päätoimittaja THE OTHER TWO: The other Two & You (CO London Records) SICK THINGS INTERNATlONAL: Crank (CD Pako) Gllllan Gilbertin ja stephen Morrisln marraskuussa 1991 julkaistu debyyltlslngle Tasty Fish oli - kulunutta fraasia käyttääkseni - yksi vuoden bllselstä ; samaa lasoa kuin New Orderin parhaat tanssipopit , eliel parempikin. Ja ah, kuinka syötävältä Glllian näyttää bIIsin vldeossa. Tasty Flshln jälkeen kansa aikoi odoHaa albumla, jonka piti ilmestyä alkuwodesta 1992. levy-yhllövaihdoksen ja New Order-albumln takia The OIher Twon pItkäsoIton julkaisua sllrreHiln niin moneen kertaan että maHllllsemmaltakln fanilta 011 mennä usko koko projekllln . Nyt , kaksi vuotta myöhemmin . tuo levy on kaupoissa tuoltamassa mahdollisille ostaJllleen pettymystä. Tasty Ffsh on edelleen Jeah, mutta samaa ei voi sanoa levyn toisesta singlebllslstä Selfish (video on loistavai), joka on samanlainen rivIbiisi kuin vaikkapa The Greatest Thlng, Movtn' On ja Innocenee , joista mikään ei pistä edes tanssijalkaan vipinää . levyn I'yyslsestl akUvoMn kappale onkin yllättäen Inslrumentaali nimenä Nlnth Contlguratlon. Kaksi muuta instrumenlaafia, Splrillevel Ja Nlght Volce ovat typeriä. Myös levyn päättävä sämpleteemalnen rytmipaketti loved It ( The Olher Track) on typerä. MalnltsemaHa on enää yksi kappale , Feel Thls love. j oka on levyn yleiseen vähäverlsyyteen verrattuna melko mukava poppi. Omatuntoni ei kuitenkaan saa rauhaa ennenkuin kerron että biisi synnyHää varsin kielteisen assoslaatlon: Madonnan 90-iwun bUsH. Hassua muuten ellä JokU kehtaa vielä melkein neljäkymppisenäkin laulaa että 'ove ls the greatest thlng and there's nothing else to lIVe for". Minä en olisi kehdannut edes 18-vuollaana. Hllrtkoskl Slck Things Intematlonalin musiikIlUnen rakennus on rakennettu hyville perustuksIlle. Ne perustukset on lark:lsteHavlssa cd:n kanslpaperista, jossa mainItaan nimeltä lähestulkoon kaikki maailman hyvät yhtyeet Joy DMsionlsta The Dead Milkmenlln. STI on varteenoteltava rtnnakkalstykättävä mille lahansa paperissa mainituIle kokoonpanolle , Ja onpa yhtye .. tIedostaen tai tiedostamattaan - imenyt muutamana kokoonpanona aika lafl1a vaikutteitakin . Vai kuvlttelenko vain levyn avaavan, singlenäkIn julkalslun Subsonleln kuulostavan Nlghts Of Iguanan Dry Nancytt!l ja Yollre Too Obviousln Sielun Veljien Kanoottilaululta? Crank on Suomen vastine Therapyn TroubiegumIIle . levy sisänää vain hyviä ja huippuhyvIä bllsejä, eikä kaikkein onnlstunelmman kappaleen osolHaminen ole helppoa . Bändille on helppo antaa anteeksi jopa se , enä Not aulle Theren esittämiseen kuluu melkein progressiivinen määrä aikayksikköjä, sillä näin hyVIlle kertosäkellle ei saa olla mitään kllnllölä. Levyn pääHävä Psychomania on k1l1makslen eliittiä. Biisi on maltillista orkun esiin houkuttelemista aina siihen hetkeen saakka kun leoksen nimi mainitaan. Ja purkauksen jälkeen sama uusiksi laas ja laas ja taas Ja taas. Hllrtkoskl PULP: Llpgloss (7- lsland) Kun on oppinut odottamaan Pulpllta 8ebiesin ja RB22mat82Zin tasoisia slnkkuja, kuuloslaa lIpgloss harmIlIlsen vaisuna . 611s1 ei jää soimaan päähän vllkkokausiksi. eikä vldeonsakaan ole nIIn ratk!riemukas kuin edenäjillään ; JaNis Cockerln käsIliikkeet eIVät jostain syystä näytä enää nlln hienoIlta kuin ennen . Ei silti pidä luulla että jaketan kehuja vanhojen mainetekojen pohjana , lIpgloss on vaisu ainoastaan Pufp-astelkolfa . normaalilla Jyläastefkolla mitattuna single on kuluneen vuoden Julkaisujen elulinjaa . s..posken hlturl Vollra A Nfghtmare vahvistaa käsitystänI. Htlrtkoski SEPULCRUM MENTlS: Sepulcrum ManUs (MCD SteaJy Dag) BerlIIniläinen Sepulcrum Menlls yllätti minut täydellisesti CD-debyyltlnsä korkealla tasolla. Teknisesti yhtye on alansa huippua, se ei ole yhtä hyvä kuin Type-o-negatlVe , mutta selVästi parempi kuin Paradlse Lost. Soundlt ovat pikkulevy-yhtlön luotokseksi loistavai . mutta nappulolta 011 kääntelemässä mies , Joka on tuottanut mm. Kllllng Jok. ja MarIlIlonlevyjä. Jo avausbiisissä vokalisti Marty osollla olevansa varteenotettava gothlchnetal-laulaja . sllrlymäl laulusta murlnaan Ja takaisin onnistuvat vatvattomasti. Myös kitaristi Markus on selvästi useimpia WfIV&kltarlsteja parempi keplttäJä. Rytmiryhmän tiukka yhteensoitto luo pohjan onnistuneelle ensituotokselle. Viiden biisin CD-maxf esittelee yhtyeen kaikki puolet , alkaen metallisesta Mercy Seatl5\a}a samaa IInjaa noudatla myös Intolerance. iearus on levyn balladi, jossa on komea kItarasoolo. Hymn ja Cruel Sea edustavat lopuksi perlntelsempää golhicsoitantaa. Nyt minua varmasti syytetään puolueeltisuudesta , mutta kehollan silti kaikkia tutustumaan tähän levyyn, sillä tämä on parhaita debyyttejä pitkiin aikoihin. .JyrkI Virtanen PLASTIC PASSION issue 7 SOON: Reverie (MCep Tangerina Records) Kotkalainen Tangerine on varmasti tullut tutuksi suomalaisen lndie-popln ystäville tuottellaana firmana , JOka aluksi julkaisi kokoelmakasetteja, mutta sIIrtyi pikkuhiljaa myös ykSittäisten bändien tuotteIden ulospukkaajaksi. Mikään suuri yllätys ei l1ane se, eHä Tangerinen talliin mahtuu myös yhlRln "pomon- Timo Rotosen bändi Soon. Syksyllä 92 perusteHu Soon ilmoittaa tledotteessaan soittavansa brtttltyyllstä Indie-popplsta . Kuu~ telemalla kaselin on helppo uskoa bändin välle todeksi. Reverle-ep:n aloittaa (l'm A) Candle, joka kuuloslaa nIIn brlttiläiseltä, että voisi vakuuttua kuuntelevansa jotain uutta englantitulokasta . AvausraIta on kaselin paras biisi ja biisin paras osa on yllättävän lartttNa ker1osäe , jonka taustalla kuultava kitara on saanUl erttläln paljon vaIkutteita U2:n Prlde-bllslstä. Tiedote kertoo, eltä Candle kuvaa parhaiten yhtyeen lavameinlnklä. Candlen kanssa lähes samalle tasolle yltää Manehester-vaIkutteinen Just A Small Delight , joka osoittaa, että kertosäkeitä Soonissa osalaan tehdä hyvin. Kasetin hnaamman puoliskon muodostavat akusIiselIa kItaralla varusleltu Soft ja nimibIisi , joka toimisi paremmin mikäli olisi hieman lyhyempi . ViImeinen kolmannes (= n. 2 mln) kuuloslaa junnauksena ja varsinkin kuulija pettyy kun biisi ei muutukaan agresslMsemmaksl, vaikka sellaista lupalllaankln panin otteeseen . Kasettl-ep kuuluu kaikkien brlttlpopparten hankintalistalle jo pelkästään Candlen lakia. Halkaa oma~ ne: Tangerlne RecordslTlmo Rotonen, Tllhlnlle 13, 48230 Kotka: puh. 952 - 282 902 Päätoimittaja SUEDE : StayTogether (CDs Nude) Tätä slngleä edelsi neljän slnkun putki - The Drowners, Metal Mickey, AnJmal Nitrate & So Young - Joka tasokkuudessa hakee yhä vertaistaan . Tasokas on tämäkin, mutta ei enää niin paljon elämää suurempi kuin edenäjänsä. Keho ja sielu alkaa kai jo tottua Suedeen . stay Togelherlstä on slnkulla kaksi eri versiota . mIkä on nautlskelljollle onnI. sillä reilun neljän minuutin mittainen radioversio on pelkkä torso verrattuna yli kahdeksan minuuttia kestävään orlglnaallin, johon yhtyeen itsensä lisäksi potkii vauhtia The Klck Homsln brassit. The lMng Dead on Suedelle niin
kovin tyypillinen slovart , eikä My Dark star'kaan mälskl sJlnä määrin eHä bIIsin melodiakulku jäisi mieleen . Hilrlkoskt TAC:HypnotischerEden ICD Dlscordla) TAC on lIalialalnen projekti , Joka tekl Simon Balleslr8Z2ln johdolla 89 - 93 välisenä aikana albumilli-sen musiikkia . Parhaalla tahdollakaan en pysty soittamaan Hypnotlseher Eden -levyä normaalina kuuntelumusIIkkina , sen sijaan tauslaäänlksl eslm. lukemiselle tämä levy sopii Ihan mainiosti. T AC:n CO koosluu lIallanklellsestä pUheesla, sanaHomasla oopperalaulusla , muutamlsla peruslnslrumentelsta , efeldelstä, Neubaulen-kollnasla sekä epämää-rälsislä äänistä, joiden alkuperää on mahdotonta tunnistaa . Kymmenestä raldasta vain kaksi täyttää -oikeanbIIsin vaatimukset. vaikka niidenkin lauluosuudet ovat puheHa. Tosin nimiraidan (ainoan saksankielIsen) Ihmlsäänlelyä voi ehkä kutsua lauluksi. Jos pidätte pelkästään melodisesta musIIkista niin välttäkää tätillevyä , muHa los haluatte päästä kauhukirjoja luldessanne oikeaan tunnelmaan niin hankkikaa Hypnotlseher Eden soundtraekiksi. Päätoimittaja nlnnan saa kItarasoundi , joka huumaa korvat ja aivot. Kakkosralta Bites & Bloody Kisses on nauhollettu samoissa sesslolssa Requiemin kanssa ja sen huo.maa jo upelsta soundelstakln . Biisi on edellistä ratlaa rauhallisempi ja sen ehoruksessa on lartluvuutta enemmän kuin vanhoissa 2W-bliseissä. Siitä huolimatta , eHä Jyrki laulaa Iällä levyllä paremmin kuin koskaan ennen, ei kaikista sanoista saa seJvää. etles & Bloody K1ssesln keskeltä löytyy tarkalla kuuntelulla lyhyt suomenkielinen pätkä, jota minä en huomannut, kun ensi kertaa kuulin biisin. Tosin istuin silloin aulossa Ja kuuntelua häiritsi Tamperecityn raju trafllkkl. Mltättömänä vällhuomautuksena täytyy mainita, että bIIsin välIosan basso luo mieleen minulle melko läheisen Sad Parade -orkesterln ensi-EP:n reidan Into My Room. Kaksi viimeistä bIIsiä ovat vanhoja tutluja pienin muutoksin. Maybe Next Yearlssa on uuslllsäin1ro Ja Dreamwortdln kaikki Idtarat sekä laulut on uusiksi äänitetty. Molemmal bllslt ovat Ihan hyviä, mutla kuitenkin kaukana kahdesta avausraldasta, niin soundililsesti kuin musllkilllsesllkln. Päätoimittaja 'TWO wrrCHES: Bloody Klsses IMCD Talltha) Kun joskus kauan alkaa sitten kuulin laulun nimeHä Pimeyden Jousi, en todellakaan uskonut kuulevani samalta bändinä sellaista musiikkia, jota tarjoaa 2W:n uusi neljän bIIsin ed-maxl. Niin on bändi muutlunut (ja tietysti parempaan suuntaan). Levyn potkaisee käyntIIn nopeahko ja rokkaava Requiem . joka on parasta Two WJtehesiä kaut1a alkaln . Love L1ke Blood -henkinen bIIsi toimii loistavasti ja soundI! ovat äärettömän komeat. Erttyismal- Tämä pltkän/mlnen saksalainen tekno.-bändi on saanut julki uuden levyn AlI' Back Trax, jota mal1ddnoldaan alehfntalsena kokoelmana. Hassua, eHä minulla on ennestään bändinä yksi albumi ja yksi maxl, mutla sillä huolimatta kokoelmlstanl ei löydy ainoatakaan uutuuslevyn biisiä. Valitettavasti kiekko tuli promona Ja presslnooHla ei tullut, Joten en voi antaa levystä mitään suurempia faktoja . X Marks The Pedwalkln musiikki edustaa minulle jokseenkin vierasta tyyliä eli rankemmanpuoleista teknojyskeHit Laulut tulevat särklän läpi ja muutenkin soundlt ovat Jostain Industrtal-astelkolta. Tällä levyltä minua enllen helllvät kahdella mlksauksella mukana oleva Abalttor, Instrumentaali Mir1hless Knlek Knaek, Wothiess Ja päätösraila Dependanee, joka on huomattavasti muuta materiaalia hitaampi. Kaikki bllslt levyllä elväl miellytä , varsinkin Dead Fuek on itki yhdeksänmlnuuHlsena tylsä. Päätoimittaja XYSMA: De Luxe ICD Splnefann) KlroHUll kun en saanut tätä levyä ilmaisena prom~ na. Periaatteesta en viitsi aNostella levyä . .jonka olen köyhänä lehdentekijänä joutunut nauhoillamaan Iklvanhalla huonolle kasetilie. Xysman uutuusalbumi on loistavaa aJanvietemusiikkia, mitä ei voi helposti uskoa . jos ajattelee bändin death metal -juuria. KIva levy rankatla Ilve-bändlltä. PäätolmlttaJa ntERAPY?: Troublegum (CDA&MJ Kun olet rocktähti , uskallat sanoa kaiken kansan kuulleen asIoIla, Jolla tavallinen pulliainen ei tunnuslalsi edes Ukko Ylljumalalle. Tarkollan lähinnä Femlex-bllsln avausrIviä "masturbatlon saved my IIfe-, Joka tIetenIdn on vain yksi esimerkki Andy Calmsln loinen toistaan nerokkaammista säkeistä. Troublegum ei kullenkaan ole pelkkää runoutla , musIIkilliset anslol ovat edelleen Therapyn paras puolI. Trion meno y1tyy useissa biiseissä vallan saatanaIlIseksi. siitähän klelll jo bllsie" nimetkin : Knlves, Hellbelly, Die Laughing , Brainsaw Jne. Jo.kainen näistä bliseistä - Ja varsinkin HeJlbelly - sopi-sl anneijan marssllauluksl huomattavan paljon paremmin kuin se Iänikuinen -rST ei paina mitään, voisin ottaa toisen IIsää-. Kllnnitäkää erityistä huo.miota FemleX'ln kohtaan jossa Elleen Rose yhtyy Calmsln lauluun, nlin tiedätte minä kuulostaa täydellinen , kuulijan jalat veteläksi saava taustataulu. Slfverftshin ystävät töylänevät tutun taustaäänen kappaleesta Lunacy Booth . Therapyn Isolationversiota ei varmasti puritaanelnkaan Joy Dlvisontanl pidä Ikonin tahraamlsena. Sääll vain eHä yhtye valitsi versloltavakseen näinkin huonon JD-bllsln. Voimme vain kuvitella mini esimerkiksi lee Age tai Therapyn ralvotautlDlsorder kuuiostaisIvat versioina. Panivat vielä Sereamagerinkln samaan pakeHiin. Minulle olisi riittänyt kaksikin klasslkkoa, NoWhere ja jo Faee The Strange-ep:lIit Ihaslutlanut Tum, multa kun tuo supel'hrtllvltktn Illan laimelksl sanoiksi tekevä biisi nyt mukana on, niin todettakoon että paras tapa nautlla siltä on tämä perinteinen: säädä äänentoistolaIte kybi!llle, v1lkalse olkasi yli ja jos ei ketään ole näkyvtssä, tee nyrkIstäsl mikki ja laula mukana. Vuoden 1994 jytälevy saattaa olla tässä. HIIrikoskI X MARKS nlE PEDWALK: Alr Back Trax (CO Zoth Ommog) YEHT MAE: Transmltter (CO 20th Ornmog) WOLFSHEIM: Elias (CDM Slrango Waysl Wolfshelm jatkaa edelleen samalla lIInjalla kuin aina aiemminkin ja hyvä nUn. sillä ainakin minä nautin yhtyeen naMsta poppls-tyyIlstä . Kaverusten uusin cd-maxi toHelee nimeä Elias ja nimibiisi jatkaa loogtsestl Wolfshelmln surumielIsten hltlibilslen sarjaa. Elias on pitkälle samoista eväistä koottu kuin Youth And Greed tai Now I Fall tai Tender Days tai... Nlmlbllslslä on mukana myös Drumless-versio. Upeasta Lovesonglsta (alkuperäinen löytyy edelli-seHä Popkiller-Ievytlä) on maksllla kaksikin mlksausta , Joista Club Mlxlssa on typerä polng-polngpolng-soundi ja Short Culln Ideaa en täysin ymmärtänyt . Tender Days-Indlan Mlx ei toimi alkuperäisen veroisesti , Joten ensi kerralla Usää uusia biisejä kiitos ja jättäkää mlksaus-jutut suosiolla väliin. Jyrkf Virtanen Amerikkalaisen elektronisen musIIkin edustajana toimiva Yeht Mae ei vakuuta esityksellään. Koneet ovat pääasiassa tälläkin levyllä , multa Iällä kertaa se ei ole hyvä asia . Kappalelsta on varsin hankala saada mllään konkreettista IrtI, sillä ne eivät larjoa mitään uutta ja Innostavaa. BJisit junnaavat sam~ jen kuvioiden sävyttämlnä uudestaan ja uudestaan ja uudestaan ... Soundeiltaan bändi pyörii 808 staten ja Meat Beat Manifeston välimaastossa . Rytmlllnjaa kyllä löytyy, mutla se jokin puuttuu . Jotenkin kokonaisuus kuulostaa hyvin passlMsena ja puudutlavalta. Vokaltsointi on paremminkin puheHa kuin varsinaista laulua . Levyn ainoan kunnon sävityksen antaa Funeral-bllsl, Joka on vaivan arvoinen. Tosin bIIsi on täysin toista maata kuIn ed:n muut klpaleet. Kappaleesta on selvästi havaittavissa goottllalsta tunnelmaa kirkkourkujen merkeissä. Tämäntapaisia klpalella kaipaisi lisää . Toivotaan jatkossa parempaa Ja katsotaan mllä tapahtuu, sillä tämä levy ei juuri mitään kllnostavaa tarjonnut (FuneraUa lukuunottamatta). Jussi Kotkanen co:n..-tact: Oion Fortune Rec., Hospelstr. 66, 50825 Köln, Germany Oiscordia, Corneliusstr. 105, 40215 Dusseldorf, Germany PLASTIC PASSION issue 7 Music Research Gmbh (Talitha/Zoth Ommog), Norsk-Oata-str. 6, 61 352 Bad Homburg, Germany
TIEDOTTAA Sad Parade on turkulais-tamperelainen yhtye, joka musiikissaan yhdistelee synkkyyttä, koneita ja poppia. Darklands julkaisee joulukuussa 1994 Sad Paraden esikoislevyn, viiden biisin mini-CD:n, joka tuo uutta ilmettä maamme musiikkikentälle. Tilaa omasi jo nyt! Ennen 31.12.1994 tilanneille hinta on vaivaiset 30 mk (sisältää postikulut, mikäli rahat tulevat tilauksen mukana). Vuodenvaihteen jälkeen hinta a' 40· mk. SAO MANAGEMENT/Mattila Kataraistentie 1 A 2 20740 TURKU FINLAND PLASTIC PASSION issue 7