• • • • • • PLASTICg>~ • • • • • • P-""'!!-"!"!~"-"""'~""",,"'I '[OIMliTUS Aku Mattila (päätoimittaja) Harri Hlifikoski J~ki VTaD~n" KlI'FOS: Pirkka E!ovirta Seppo Mattila Talitha .R!E~co:rds Päivää arvolsat lukijat! Edellinen Plastle Passlon ilmestyi yli kahdeksan kuukautta sitten eli aikataulusta ollaan jäljessä pahemman kerran. Opiskelu, solttotreenlt ja työ ovat vaatineet leijonan osan ajastani, joten vapaita hetkiä lehden tekoa ajatellen on löytynyt yllättävän vähän. SIItä huolimatta toivon, että jo tänä vuonna Plastle Passlon alkaa Ilmestyä neljästi vuodessa, kuten olen haaveillut. Yksi ilmestymistahdln nopeuttaja olisi varmasti kiIjolttajien määrän kasvu. Eli mikäli tunnet kiinnostusta kirjoittaa lehteenl, nIIn ota pikaisesti yhteyttä minuun. Itse toivon erityisesti, että joku ottaisi tehtäväkseen historioida orkesterista nimeltä Slouxsie And The Banshees ja eräs lukija kaIpaIli selvennystä Slmple Mindsln alkuvuosista. Tässä onkin samalla hyvä julistaa alkaneeksi mielipidekysely, jonka tarkoituksena on selvittää mitä te haluatte lukea Plastle Passlonlsta. Lähettäkää maaliskuun loppuun mennessä toive enne minulle ja minä virallisena valvojana suoritan tolvojlen kesken arvonnan. jonka palkintona on ilmalskappaleita seuraavasta lehdestä. Huom. ne jotka ovat saaneet trujouskiIjeeni ja osallistuneet jo siinä kyselyyn ovat automaattisesti mukana suurarvonnassa. Sen verran täytyy sadatella. että juuri kun olin saanut Jesus And The Mary Chaln-jutun valmIIkSi, nIIn näin Diskerin luettelossa maininnan bändin uutuusalbumi Semi Acoustlclsta eli jos tätä lehteä lukiessanne omistatte jo levyn. nIIn älkää silti ruvetko pilkkaamaan Plastle Passionia epäajankohtalseksi. Tosin en ole koskaan suunnltellutkaan tekeväni uutlslehteä. Samanlainen hitauskömmähdys löytyy myös Hiirikosken Indie Guitar Attackista, jossa ei sanaakaan mainita Therapyn kakkoskiekosta, joka ehtii kauppohln niukasti ennen tätä lehteä. Syy ei ole Hiirikosken vaan minun. Eipä ihmeempiä tällä kertaa. Muistakaa varoa petollisia kevätIlmoja! Flunssa ei ole mukava. Turussa 0 .2 . 1994 JjL-- Aku Mattila •• 2 ••
• • • • • • PLASTIC g:>aMMuv. • • • • • Plastic Passionln Curestory on edennyt viidenteen osaansa ja viimeinkin saavuttanut nykyhetken. Uskallan kuitenkin epäillä, että kuudes osakin näkee joskus päivänvalon. 9Q.luvulla tultaessa The e uren tila, ainakaan suuren yleisön silmissä, ei ollut kovinkaan stabiili. Olihan bändi antanut laulaja-kitaristi Robert Smithin suun välityksellä lausunnon, että bändin ura alkaisi olla ohi. Orkesterin vaiheita pidempään seuranneet osasivat kuitenkin ehkä aavistella, että puheet eivät välttämättä pidäkään paikkaansa. Mielessä olivat Robban sanat vuodelta 1987. jolloin mies vakuutteli, että Kiss Me-levy sekä sitä seurannut Honeymoon Tour Jäisivät euren viimeisiksi tekemisiksL Toki vuoden 89 puheet saivat lisäpontta uutuusalbumista, joka totteli nimeä Disintegration. Uutta voimaa euren uran jatkumiselle antoi huhtikuun puolessa välissä julkaistu sinkku Pictures Of You ja eritoten lumisissa maisemissa kuvattu video, Joka puhui sen puolesta, ettei sinkkujulkaisu ollut pelkästään levyyhtiö Fictionin ja manageri Chris Parryn hätäinen ulospukkaus. Pictures Of You-biislstä tehtiin tehtiin levyverslon jatkoksi kolme uutta miksausta: lyhyt sinkku-remix, pidennetty extended remix sekä Bryan 'Chuck' New'n miksaama tanssikompilla etenevä strange remix, joka oli jotain aivan uutta bändin kaikkea kokeneella uralla. Aluksi oli helppo vierastaa kaksikkoa Cure ja hip-hop, mutta kylIä muutaman kuuntelukerran jälkeen mustahuulisinkIn Cure-diggarl pitää hlp-hopista. Kaiken kaikkiaan Pictures Of You julkaistiin 12 eri formaatissa. Monennåkölsten ja -kokoisten sinkkujen lisäksi levy oli ostettavissa sekä punaisena että vihreänä vinyylinä. Varsinaisesti mitään uusia biisejä sinkkujen bpuolilla ei kuultu, ainoastaan ennenjulkaisemattomia live-versioita Disintegratlon-raidoista Last Danes, Prayers For Rain, Disintegration ja Fascination Street. Kaikki live-palat olivat peräisin Prayer Tourin Euroopan osuuden viimeiseltä keikalta Lontoon Wembleyitä heinäkuulta 89. Pictures Of You-slnkun kohtaloksi koitui nousta brittitistalla häpeällisen huonolle sijalle 24. Never Enough, joka oli yllättävän rankka ja KESÄLLÄ KEIKKAILLAAN L Kun minä olin saanut ylioppilaslakkini ja vuosi 90 eteni pohjoisella pallonpuoliskolla lämpöisimpään vuodenaikaan, ei kukaan enää uskonut että Curen ura olisi menneen talven r lumia. Heti kesän alkajaisiksi saimme lukea! kuulla. että Cure oli kiinnitetty esiintyjäksi liki 20 eurooppaJals91i8 ulkoilmafestivaalille. Rabertkin alkoi perua syksyisiä puheita ja väitti bändin lopettaneen ainoastaan kiertueiden tekemisen. kitaravetoinen esitys, ilmestyi kaiken kansan ostettavaksi syyskuun 17. päivänä singlen muodossa. B-puolelleen Farmyard-studioilla nauhoitettu biisi sai huomattavasti enemmän perinteistä Cure-biisiä muistuttavan Harold And Joen. Pitkästä aikaa bändin kuvalla varustettuun kanteen pakattu slnkku nousi kotimaansa listalle sijalle 13. CD ja 12-tuumainen esittelivät nimibiisistä pIdemmän version, joka totteli nimeä Never Enough (big mix). Suuri miksaus ei kuitenkaan ollut suurin ero 7-tuumaiseen ja kasettiin vaan siitä vastasi bonusraita LGt's Go To Bed, joka ei todellakaan ollut samainen marraskuussa 82 ilmestynyt versio, vaan ihka ; uusi Milk Mix, Jonka uusien bllslen tuottaja , Mark Saunders 011 remiksannut heinäkuussa Ennen kesän keikkoja Cure-leirissä tapahlul 1990. Milk Mix oli huomattavasti leppoisampi miehistön vaihdos. Orkesterin tuorein jäsen, kosketinsoittaja Roger O'Oonnell erosi/erotettIIn, ja hänen tila/leen otettiin aiemmin bändin kitarateknlkkona toiminut Perry Bamonte, joka bändin sisällä tunnetaan nimellä Teddy, O'Donnellln eron syitä ei ole juurikaan kaIlotettu julkisesti, mutta huhut kertovat, että erimielisyyksiä olisi tullut ainakin palkkapolitiikassa. Vaikka Suomen festivaalikesä 90 oli poikkeuksellisen hyvä (Mission, Cramps, Stone Roses, Bob Dylan) ei Curea luonnollisestikaan nähty maassamme. lähimmäksi Suomea Cure saapui Tanskaan, jossa se esiintyi Roskilden festivaaleilla soittaen ehkäpä tapahtuman pisimmän setin, joka piti sisällään tunnin mittaisen encoren. Bändin sekä monen suomalaisen fanln suunnitelmissa oU matkata myös Eestiin, joka tuolloin oli vielä , osa Newostoliittoa, jossa oli määrä pidettävän perinteinen Tallinnan Rock-Summer. Harmllltsesti festivaali kuitenkin peruuntui, eikä julkisuuten edes annettu mitään virallista Ja tanssittavampi kuin alkuperäinen ja yleisesti se edusti varsIn hyvin 9O-luvun alun tanssisuuntausta. Let's Go To Badin uusi versio oli myös esimakua tulevasta, sillä loppukesällä oli alkanut kuulua huhuja, joiden mukaan Curelta ilmestyisi syksyn mittaan Mixed Up-albumi, joka esittelisi kesän aikana tehtyjä remiksauksia vanhoista Cure-kJasslkolsta. selitystä. Pieneksi lohdutukseksi Ja korvaukseksi siitä, ettei bändiä nähty maassamme eikä edes sukulaiskansamme asuinsijoilla, kotoinen Radiomafia tarjosi kuulijoilleen syksyllä tunninmittaisen koosteen Curen Glastonburyn keikasta. Tämä, kuten kaikki muutkin kesäkeikat olivat tyyliltään bast af -Iuontelsla ja mukaan oli mahdutettu myös yksi uusi biisi , Never Enough. •• 3 ••
• • • • • • PLASTICfP~. • • • • • Ennen pitkäsoittoa saatiin vieJä toinenkin maistiaisslnkku. The Head On The Ooor·le- vyn toinen sinkkulohkaisu vuodelta 85 eI! crase Ta hI\e ilmestyi lokakuussa Paul 03kenfoldin remiksauksena. Close Ta Me ei saanut uusinnan myötä samanlaista tanssIttavaa keinuttavuutta kuin Pictures Of You Brian 'Chuck' New'n käsittelyssä. Tuttuun tapaan sinkku ilmestyi kaikissa neljässä formaatissa ja nimibiisistå tehtiin kaksi erilaista versiota; lyhyempi crassst Mix Ja pidempi crossr Mix. S-puolena kuultiin vanha loistopala Just Uke Haaven, jonka New oli muokannut järkyttvän hitaaksi ja tylyksl. Alnoas- , taan 12-tuumaiselle päätyneenä bonuksena' kuultiin Keith 19 Blancin käsittelemä Primary (Red Mix), joka on alkuperäistä parempi, mutta silti tyyliltään b-puolimainen. YLÖSMIKSATTUA CUREA Marraskuun alussa ilmestyi lopulta COltupla- LP Mixed Upo Robert Smith oli useissa levyä edeltäneissä haastatteluissa kertonut, että tarkoitus oli koota harvinaiset 12-tuumalset versiot yhdelle kokoelmalie ja samanaikal· sesti kuin taikaiskusta miehen päähän päIkähti tilata biiseistä uudet miksaukset. Totuushan kuitenkin on, että Curen sinkkujen a-puolet eivät ole harvinaisuuksia, vaan aio noastaan b-puolet, jotka ovat lähes täydellisesti jätetty pois pitkäsoitoilta. Ja ainakaan minulle uusittu versio ei korvaisi vanhan puuttumista. Cure saikin kohtuullista kritiikkiä vanhojen ·pyhien- miksausten uudelleen muokkaamisesta, mutta Robba puolusteli tekemisiään sillä, etteivät vanhat versiot minnekään katoa ja uudet tarjoavat vain vaihtoehdon, tanssittavan sellaisen. Mixed Up oli pienoinen pettymys, sillä loppujen lopuksi albumiIla ei juurikaan ollut uusmiksauksia. Disintegration-sinkut Lullaby,. Fascination Street, Love Song ja Pictures Ot You olivat mukana 12-tuumaisina versioina, jotka olivat kaikki nähneet jo päivänvalon sinkkumuodossa. samaa aiemmin julkaistujen sarjaa kasvattivat myös Kiss Me-biisit Hot Hot Hot!!! ja Why Can't I se You (ei mahtunut CD-versioon), jotka olivat vanhoja 12--miksauksia. Koska Never Enough ja Close Ta Me (Closer Mix) olivat samaisen syksyn sinkkujulkaisuja, valitettavaksi totuudeksi jäi, että Mixed Up sisälsi vain neljä aiemmin julkaisematonta raitaa. New oli mlksannut toukokuussa Catepillarin uudestaan ja saman kohtalon koki kuukautta myöhemmin In Betvoleen Days William Orbitin toimesta. Molempia yhdisti se tosiasia, että remiksit ovat todella väsyneitä ja ponnettomia. Alunperin oli suunnitelmissa tehdä myös The Walkista ja A Forestista remiksauksat, mutta kun paljastui, että molempien alkuperäisnauhat ovat mystisesti kadonneet, niin The Cure äänitti heinäkuussa Mark Saundersin johdolla biisit kokonaan uusiksi. Vanhoista versoista uudet eivät juurikaan eroa muuten kuin modernlmp!en soundie~ ansiosta, eliel nyt tanssittavuus cHe hieman kasvanut. Mixed Upln yhteydessä puhuttiin erityisen paljon juuri tanssittavuudesta, joka oli tuolloin suurta muotia, mutta minun kantani on, että Curen uusmiksauksia voidaan tanssia vain happodiscoissa. Altarnatlve-k1ubeissa tans· sitaan edelleenkin alkuperäisten tahdissa. Vaikka minä Ja moni muukin tuntemani Curefanaatlkko pitää Mixed Upla bändin huonolmpana pltkäsoittona, nIIn suuri yleisö 011 toista mieltä. Englannin listalla albumi meni suoraan sijalle kahdeksan ja Yhdysvalllssakin levyn listasijoitus oli 14. Noin 10000 onnellista Suur-Lontoon alueella asunnutta Cure-fania kuulivat Mixed Up-l9vyn samoin kuin muut uudet Cure-biisit ennakkoon jo 1.9.1990 kun merirosvoradio Cure FM lähetti FICtionin toimistosta eetteriin ohjelman, jossa uusien biislen lisäksi kuultiin orkesterin jäsenten ja levy-yhtiön väen mieto teitä maailmanmenosta. Idea laittomaan tempaul<seen lähti bändillä itsellään, mutta Robertin mukaan kilnn/jäädessä Cure olisi syyttänyt Fictionia. Vuosi 1990 alkaa olla käsitelty kunhan vielä kerron, että Elaktra, joka julkaisee Curen levyjä uudella mantereella pukkasi lokakuussa 4o-vuotisen menneisyytensä kunniaksi nelosalbumin nimeltä Rubaiyat, jossa firman senhetkiset artistit coveroivat vanhoja Elektran julkaisemia hittejä. Curen tehtäväksi tuli versioida The Doors-klassikko Hello, I l ove You. Kitaravetoisuutensa ja soundiensa puolesta on helppo havaita, että biisi on nauhoitettu Never Enoughin kanssa samoissa sessioissa. Molemmat Cure-uutuudet antoivat käsityksen, että bändi olisi lisäämässä rockmalsuutta ja kitaroita eteerisyyden ja syntlkoiden kustannuksella. Minulle entuu· destaan täysin tuntematon John Eddie versioi levyllä Curan In Betvoleen Daysln, tehden biisistä ällistyttävän huonon amerikanversion. •• 4 •• VIISI KUVITTEELLISTA POIKAA PALKITAAN Ensimmäinen mainlnnanarvolnen tapahtuma vuonna 91 Cure-Ieirissä oli 17.1. Lontoon Town & Country Clubilla soitettu salainen keikka. Esiintyvän orkesterin nimi ei suinkaan ollut The Cure, vaan Five Imaginary Boys. Jos vielä nimi ei kartonut totuutta, niin viimeistään lipun typogarfia paljasti illan esiintyjän identiteetin. lähinnä mediaväelle kulkautuneita lippuja myytiin fanailla törkeään 50 punnan hintaan Curan mittapuun mukaan pienen esiintymlsareenan ulkopuolella. Smith kumppaneineen heitti klubilla harvinaisen setin, sillä keikalla kuultiin neljä levyttämätönlä biisiä (The 8i9 Hand~ Away, A Lettar Ta Elise. Wendy Tlma) se~ muuten vaan harvinaista live-materiaalia tyyliin Dresslng Up ja A Strange Day. Kaksi päivää myöhemmin eli lauantaina 19.1. Cure esiintyi Wembley Arenalla soittaen Great British Muslc Weekend-nimeä totelleessa tapahtumassa. Muita tapahtuman esIIntyjiä olivat mm New Madel Army , Jesus Jones, Carter USM ja Ride. Kotoinen YLEkin lähetti tapahtumasta kaksi eri koostetta, joissa molemmissa Cure esiintyi. Ensimmäisessä osassa nähtiin Lat's Go To Bed sekä In Betvoleen Days ja toisessa osassa A Forsst. jolle joku nokkela oli antanut uuden nimen Into The Trees. Kymmenes helmikuuta Brits Awards eli Englannin Levytaolllsuus piti juhlavan palkitsemistilaisuuden, jossa parhaan brittibändin pokaalin kahmaisi Cure. Juhlallisuukslssa bändi heitti Ilvenä Never Enoughin ja Robert piti puheen, jossa kiitteli nimeltä kaikkia muita ex-Cureja paitsi Lawrence Tolhurstia, joka oli kaksi vuotta aikaisemmin saanut potkut liiallisen ryypiskelyn vuoksi. Palkintoa bändi
• • • • • • PLASTICg>~. • • • • • osasi varmasti odottaakin, kijapolleissa orkesteri oli rohmunnut jos jon- siitä, mihin Staring Picture Show, At The Sea Jäi eli Picture Show1le on koottu kaikki Curen promovideot vuoden 87 Why Can't I Se You'sta Close Ta t.Ae'n uusversioon . Kalkki pätkät olivat tuttuun tapaan Tim Popen ohjaamia ja mukaan kokoelmalie oli laitettu myös Fascination Street, jota ei a1l:1nperin saanut lainkaan esittää eurooppalaisisUUTTA VANHAA sa TV-ohjelmissa. Kiellosta ei vastannut bändi vaan EIektra, joka 011 julkaissut biisin Vuonna 91 ilmestyi Curelta ainoastaan uusinkkuna uudella mantereella. FICtion ei julslntajulkaisuja, joista ensimmäinen oli heinäkaissut lainkaan Fascination Streetia sinkkukuussa 89 Wembleylla Prayer Taurin pääna eikä myöskään antanut rahallista avustöskeikalla nauhoitettu live-Ievy Entreat, }eka tusta videolle. VIdeoiden vAlIssä on jälleen tuli kauppoihin 25. maaliskuuta. Levy oli iI> hauskoja lisäpätl<iä, joissa bändi mm pilää mestynyt jo kesällä 90 promokäyttöön, mutta kuvaus taukoa, esiintyy playbackina leninkoska divarit alkoivat Englannissa myydä legeissä ja lähettää piraattiohjelmaa Cure FMvyä 25 punnalla, niin Fiction päätti julkaista asemalta. kiekon uudelleen, tällä kertaa virallisesti ja MTV Europe oli ta~onnut jo syksyllä 90 alehintaisena. Kaikki levyn tuotto lahjoitettiin vastaavanlaisen ohjelman, joka totteli nimeä hyväntekeväisyyteen, kymmeneen eri kohMixed Upo MTV:ssä nähtiin myös kaikki uuteeseen. Levy sisälsi ainoastaan Disintesimmat Cure-videot sekä. vanhoja haastattegration-albumin materiaalia, ja niistäkin 6/8 luja Juontajan roolin ohjelmassa 011 saanut oli aiemmin julkaistua. Homesick.}a Untitled Robbie Smith, joka onnistui tehtävässään olivat Amerikassa julkaistun Lullaby-sinkun kiitettävästi. b-puolia ja levyn keskimmäiset biisit Last Samoihin aikoihin Plcture Show'n kanssa Dance, Fascinatlon Street, Prayers For Raln Fiction julkaisi vaatimattoman Assemblageja Disintegration o~iva~ .olleet Pictures boxin, jonka sisältönä oli kaikki Cure-CD:t luYou-sinkun eri varlaatiOlden kakkospuoha . kuunottamatta Mixed Upia }a Entreatia. Idea Ainoat ennenjulkaisemattomat raidat Entreatjulkaisuun oli lähtöisin Ranskasta, mistä johilIa olivat Pictures Of You ja Closedown. tui se , että boxin mukana tulleen kirjasen hisLevy ei juurikaan ihmeitä tarjonnut, sillä biisit I toriikkf on kirjoitettu Beatrice Dallen äidinkieovat 99 prosenttisesti identtisiä studioversilellä. Toinen samoihin aikoihin ilmestynyt CO oilleen. -paketti oli viidelle laseri1le hajoitettu Mixed Up, joka ei ole muuta kuin ylellisyystuote. kinmoisia mitalisijoja. Esim . muinaisen Soundsin tilastoissa eure oli paras bändi, Nevar Enough paras video ja Robba oli yk· kOnen sekä muusikko· että mlesvokalistisarjoissa. ?f I •• 5 •• Ilmeisesti monet uusintajulkaisut saivat loi Tolhurstin pään pyörälle ja mies tuli tulokseen, että hänelle maksetaan liian vähän korvauksia Cure-tekemisiståän. Kesän lopulla Loi haastoi Robertin oikeuteen suurempin rahojen toivossa. Syytetyn mielipide oli että Loi, Joka jo muutenkin 011 saanut liikaa liksaa, menettää vain rahaa kalliissa olkeuskåsltletyssä. Korrektin toiminnan nimissä tuomarin mielipidettä asiasta ei ole julkistettu. Lawrencesta puheen ollaan täytyy korjata edellisen numeron erheellisiä tietoja miehen Presence-bändistä . Curen alkuperäisbasisti Michael Dembsey ei soita bändissä, vaikka niin väitinkin. Siinä olin sentään oikeassa kun kerroin Curen ex-roudarin Gary Biddlesin laulavan bändissä. Garyn ja Lolin lisäksi Presancean kuuluvat Alan Burgess, Roberta Soave, Rob Steen ja Chris Youdell. Viimeinen virallinen Cure-julkaisu vuonna 91 oli elokuussa Ilmestynyt video Play Ou!. Yli kaksituntinen kuvapaketti on huomattavasti I Picture Show'ta mielekkäämpi, sillä tavallis!ten promojen sijaan nauha sisältää soundcheckln, livemateriaalia tammikuun keikoilta, haastatteluja, melkkausseslon yms backstage-toimlntaa, Harold And Joe-bIIsin brlttfIäIsestA keskusteluohjelmasta sekä pätl<iä MTV:n Unplugged·sessiosta, jonka yhtye tekaisi 24.1.199t . Mainittakoon, että MTV lähetti jo talvella 91 puolen bJnnin koosteen samaisesta sessiosta_ Kaikkia session biisejä ei kuitenkaan ole vielä nähty ja tuskin tullaan näkemäänkään, sillä kaiken kaikkiaan bändi soitti kymmenen biisiä akustisesti MTV:n studiossa noin 50 1anin toimIessa katsojlna. Täytyy vielä erikseen mainita että kaikki neljä uutta Cure-biisiä nähdään tällä videolla; A Letter To Elise unpluggedista, Wendy Time salakelkan soundchecklsta. Ja Away sekä The 81g Hand FlVe lmaginary Boys-keikalta. Alunperin Cur't" suunnitelmissa oli julkaista kaikki neljä biisiä EP:nä alkuvuodesta 91 , mutta kuten tiedämme, niin hanke peruuntui. KORKEAMPI TOIVE Elokuuussa 91 Robert, Perry, Simon Gallup, Pori Thompson ja Boris Williams muuttivat tuottaja David MAllenin kanssa Oxfordin IäheUe Manor Studioon, missä a10itettin työstämMn uutta Cure-materiaalia. Biisinaihioita oli kaikenkaikkiaan 37 ja tarkoituksena oli kasata kaksi pitkäsoittoa eteerinen instrumentaaliIevy Music For Oreams sekä tavallisempI pitkäsoitta Higher. Sessioiden alkuvaiheessa bändi kuitenkin havaitsi, että aika ei vieläkään ollut kypsä instrumentaalikiekolle (levyähän on suunnitelbJ jo aiemminkin, }a välillä kyseessä on ollut Robertin sooloalbumikin). Higher-Ievyn tekoa sen sijaan jatkettiin ahkerasti , ja biisejäkin syntyi vielä kolme lisää. Monista asioista, kuten lopulliselle album11le päätyvistä bUseistä äänestettiin Ja välillä bändiläiset vain ottivat toisistaan omituisia pala-
• • • • • • PLASTIC fP~ • • • • • • roid-kuvia ja piirtelivät kieroja sarjakuvia, joissa seikkailevat bändille läheiset hahmot. Jossain vaiheessa levyn nimeksi vaihdettiin Swell, joka kuitenkin sassioiden päätyttyä alkuvuodesta 92 korvattiin nimellä Wish. Esimakua tulevasta levystä saatiin 9.3.92 kun kauppoihin tuli single HighIThis Twilight ' Garden (12-tuumaisella lisäksi Play). Usuke. biisit olivat etaarisia. ja Disintegration-tyylislä hitureita, kun taas nimibiisi 011 kevyempi poppis. Mitenkään loistavaa High-biisiä markkaamatta täytyy kuitenkin kiekon parhaan raidan titteli antaa This Twilight Gardenille, joka on kerrassaan upea. Huhtikuun 13. päivä ilmestyi CD/tupla-aJbumi Wish, joka meni brittilistalla suoraan ykköseksi ja USA:ssakin sijoitus oli vain yhtä pykälää huonompI. Punaisiin Parched Artln suunnittelemiin kansiin pakattu levy poikkesi huimasti edeltäjistään, mutta silti a/bumilta on heti havaittavissa curemaisuutensa. Uutta tyyliä toivat rankemmat kitarat, joita oli viljelty jo Never Enoughilla. Kuusikielisten voittokulkua kuvaa sekin, että alunperin kosketinsoittajaksl bändiin tullut Bamonte saa kansiteksteissä ensinmainituksi solttimekseen kitaran, koskettimet ovat vasta kolmantena, kun väliin on laitettu 6-kielinen basso. Rankempia biisejä levyllä on kaiken kaikkiaan 1/3; Open, End sekä vanhat tutut Wendy lime ja Cut. Viimainittu ei ole nimenä kovinkaan tuttu, mutta jo yksrkuuntelukerta paljastaa, että biisi on samainen Away, jota bändi soitti jo tammikuussa 91, tosin kevyempänä versiona. P.?ätö~aida~ End , Robert laulaa . ·Please stop kwing me, I'm noneof"ihese ·things·, mikä on helppo tulkita osoitukseksi, siita. että arkaluontoinen tähti ei pidä 'iian· suureksI kasvaneesta fanllaumasta . Poplmpaa Curea levyllä edustavat High, From The Edge Of The Daep Green Sea, Oolng The Unstuck, A Lottar Ta Elise ja Frlday I'm In Lave, josta tuli oitis albumin radiosoitewin raita. Ja kun biisistä vlalä tehtiin videakin, niin myös MTV alkoi näyttää biisiä harva se tunti. Rauhallisinta puolta levyllä edustaa kolmikko Apart. Trust ja Ta Wlsh Imposslble Thlngs. KaksI ensinmaInittua ovat kauniin eteerislä sävellyksiä, kun taas viimeksimainittu on vain kaunis Ja hidas ilman eteerisyyttå. To Wish Impossible Thlngs saa lisäväriä Kate Wilkinsonin soittarnasta a1ttoviulusta. Kenellekään Wish-levyn kuulIeelIe ei liene yllätys, että albumin toiseksi sinkkuirrotukseksi valittiin Frklay I'm In Love, joka on varmasti tarttuvin Cure-biisi kautta historian. Kakkospuolen biiseinä tällä kartaa kuultiin Halo ja Scared As You, joista jälkimmäinen ei luonnollisestikaan ollut pikkusinkulla. Jos Hlgh'n b-puolelta löytyi eteeristä Disintegration-kamaa, niin Halo ja Scarad As You edustyyliltään Disintagration-ajan poppiksia. CURE SYÖ SANANSA Vanhat puheet eivät liikuttaneet bändiä lainkaan, kun keväällä kerrottiin, että Cure lähtee uuden levyn tiimoilta kiertueelle. Wish Tour alkoi Britannian keikoilla Robertin 33vuotispäivänä eli 21.4.1992. Kesän myötä kiertue siirtyi USA:aan, minne lentopelkolnen orkesteri matkusti laivaIla. Australiaan Cure sentään lensi, sillä rangaistussiirtolaisten kotimaahan laivamatka olisi kestäny kahdeksan vuorokautta. ,Syksyllä Wish Tour saapui Eurooppaan ja hieman yllättäen bändi kurvasi myös Helsinkiin. Keskiviikkona 23.9. esiintyi pääkaupunkimme jäähallissa hieman yli viidentuhannen hengen yleisölle lavalta, joka 011 rakennettu kuusipylvälsen krelkkalaistemppelln mukaelmaksl. Encoreineen kaksituntinen setti piti sisällään harvinaisen vähän eli vain kolmanneksen uusia biisejä. Kun Prayer Tourilla bändi soitti lähes kaikki Disintegration-biisil niin Helsingissä kuultiin vain seitsemän biisiä uutuusJevyltä. Marraskuun lopulla Cure teki vielä lyhyen, viiden keikan, Englannin kiertueen, joka päättyi 27.11 . Lontooseen. Koko marras· kuun ajan keikoilla nähtiin basson varressa Presence-mles Roberto Saave, jonka bändihistoriasta löytyy myös Associates sekä Shelleyan Orphan. Syynä basistin vaihtumiseen ei ollut mitään erimielisyyksiä vaan Simon Gallupin sairastuminen virusperälseen keuhkotautiin, josta koko bändi oli kär· sinyt. Lokakuun viimeisenä päivänä tauti sai kuitenkin ylioneen Simonista, joka kiidätettiin sairaalaan. Kymmenen hospitaallpäivän jäli kllen mies pääsi kotiin , jossa jatkollepoaan muun bändin jatkaessa turneeta nopeaoppisen sijaisen kanssa. Wish Tourin viimeiselläkin, Britannian, osuudella oli kakkosbändinä Cranes, vaikka Raressa väitinkin muuta. Shawn sisarusten Cranes-orkestert oli seurannut Curea jo Amerikan keikoilla ja bändien kesken syntyikin lämmin ystävyyssuhde. Viime keväisellä Forever-a1bumillaan Cranes kiittelikin Robertia, Simonia, Borista, Porlia ja Teddyä. Samaiselta albumilta irrotettiin syyskuussa 93 sinkuksl Jewel, jonka remiksauksesta vastasivat Robert ja Brian 'Chuck' New. Mutta paIataanpa Cureen. lokakuussa 92 julkaistiin Wlshln kolmantena slnkkuna A Lener To Elise, joka on myös toistaiseksi viimeinen Cure-sinkku. B-puolekseen EliselIe osoitettu kirje sai The Big Handin, joka on vanha tuttu Five Imaginary Boys-biisi. 12-tuumaisen ja CD:n bonuksena kuultiin Joy Divislontyyppisetlä bassolla varustettu poppis A Foolish Arrangement. Pääbiisin miksaus CD:llä ja maksitla totteli nimeä Blue Mix, ja siitä vastasi New, minkä saattaa aavistaa jo pelkällä kuuntelulJa. siltä biisi kelnuu hlp-hop- tyyliin. •• 6 ••
• • • • • • PLASTICfP~. • • • • • Sinkun Julkalsuaikoihin euro Ilmoitti jälleen kerran, että tarina alkaisi olla ohi, mutta tuskinpa kukaan lausuntoa tosissaan otti. En minä ainakaan. Hiljaisempaa kautta bändi kylläkin alkoi viettää. Ensimmäinen kaikka marraskuisen mini kiertueen Jälkeen soitettiin vasta 13.6.93, jolloin Lontoossa järjestettiin Great Xpectations-festivaali. Tapahtuman, euro oli pääesiintyjänä, muita tähtiä olivat mm Carter USM, Sugar ja Belly. Tilaisuuden järjestäjänä toimi paikallisradio XFM, jonka suurin osakas on Cure-managen Chris Parry. euren esiintymisen festivaaleilla teki historialliseksi se tosiseikka, että bändi soitti ensimmäistä kertaa nelimiehisenä yhdeksään vuoteen. Vuonna 84 Pori Thompson kasvatti euren viisikoksi, ja nyt viime kesällä sama mies aiheutti orkesterin pienenemisen. Pit- kästä aikaa eroon ei liittynyt minkäänlaista dramatiikkaa. Pori vain yksinkertaisesti kyllästyi kiertämiseen ja levyjen tekoon. Tosin eron syitä selvitellessä ei sovi vähätellä PorIin ensimmäisen lapsen viimekesäistä syntymää. Kerrottakoon, että lapsen äiti on Robban sisko Janet Smith. Robertin lausuntojen mukaan bändiin ei tule uutta kitaristia, vaan Cure jatkaa nelikkona. Sekä levy että filmi saivat nimekseen Show ja molemmat olivat taltioitu kasa/lä 92 USA:n kuuluisassa autokaupungissa Detroitissa. Tupla-albumi pitää sisällään avaus nauhan mukaan lukien 18 raitaa ja bilsljärjastykseltään täysin Identtinen Helsingin keikan (encorea ei lasketa mukaan) kanssa lukuunottamatta kakkoslevyn avaavaa Doing The Unstuckla. Videolta löytyy levyyn verrattuna viisi bonusta, jotka ovat peräisin encoresta. Show-levy sai Rumbassa vaivaiset kaksi ja puoli pollukkaa, minä olisin antanut lähes täydet eli neljä ja puoli. Puolen pallon vähennys tulee siitä, että biisit ovat liian uskollista studioversloilleen. Ainoastaan muutamissa biiselssä räväkämmät kitarat tekivät eroa orginaaleihin. Alkuperälsuskollisuutta lukuunottamatta Show on liki täydellinen live-paketti. Suoslnelen levyä kaikille, jopa niillekin, jotka elvät entuudestaan omista · ainuttakaan Cure-Ievyä. Tuplan 17 bilslstä melkain puolet eli B on peräisin Wishiltä. Loput yhdeksän biisiä ovat suurimpia hittejä tyyliin Lullaby, Never Enough, Just Uke Heaven, In Satween Days, The Walk jne. Vain kuukautta Show'n ilmestymisen jälkeen kauppoihin tuli jälleen uusi Cure-live, Paris, joka on yllättävästi nauhoitettu Ransken pääkaupungissa. Ostavan yleisön keskuudessa alettiin puhua rahastukeesta, mutta näyttääkseen ettei (rikasta) bändiå kiinnosta pelkästään raha, annettiin puolet rojalteista Punaiselle Ristille sekä islaminuskoiston vastaavalle järjestÖlle Punaiselle Puolikuulle (nimeksi sopisi paremminkin kyllä Punainen Kuunsirppi). Yhden levyn muodossa ilmestynyt Paris on mielestäni edeltäjäänsäkin parempi, ainakin biisivalinnat ovat enemmän minun makuuni. Loistolevy Pornographylta Cure soittaa The Figureheadin ja One Hundred Yearsin. 17 , Seconds on edustettuna peräti kolmella biisillä: At Nigh~ PI~y For Today & In Your House. Koska Curen keikkasetit ovat y~n så enc:oreja lukuunottamatta lähes identtisiä koko kiertueen ajan, nlin uskallan epäillä, e~ ta kaikki Paris-Ievyn biislt ovat peräisin encoreista. Jos näin on niin ranskalaisia on varsinaisen keikan jälkeen hemmoteltu hyvin, sillä em. viiden biisin lisäksi levyllä kuullaan· Apar!, Lovesong , Catch, A l.etter To Elise, Dressing Up Charlotte Sometimes sekä Close Ta Me. Biislen erittelyn yhteydessä täytyy antaa moitetta Rumban kriitikoIle, joka' yritti olla Cure--aslantuntija, mutta väitti etteI' Dresslng Up olisi albumiraita vaan s1nkun 6-' puoli. Herra Arvostelijal Myy minulle s1nkku, jonka kakkospuolella on emo biisI. Se puuttuu kokoelmistani. Ainoa viime vuonna ilmestynyt Curen studionauhoitus oli versio Jimi Hendrixin biisistä Purple Haze, joka löytyy Hendrix-tribuutilta Stone Free. Cure on tehnyt Purple Hazesta upean tanssittavan version, jota ei helposti tunnista vanhaksi biisiksi ennen lauluosuutta, jos silloinkaan. Täysin objektiivlnenkln arvostelija voi kehua Curea, sillä bändi on ymmärtänyt ettei c:overln tarvitse kuulosta 100 prosenttisesti orginaalilta. Purple Haze on yhdeksään vuoteen ensimmäinen Cure-levytys ilman Pori Thomsonia. Vaikka Cure julkaisi viime vuonna kaksi live-levyä sekä -videon, se ei kaikesta huolimatta päätynyt ainakaan Rumban eikä Selectin lukljapolleissa yhdessäkään sarjassa 2O:n kärkijoukkoon, mikä on varsin valitettavaa. · Näinkö pian ihmiset unohtavat bändin, jonka levyä he vielä puolitoista vuotta sitten ostivat ykköstilaJle asti. Ailahteleva on ihmismieli. Toivottavasti Robert, Simon, Berry ja Boris palaavat pian studiolle sekä lavoille. Plastie Passion jää odottelemaan ja palaa Curan tekemisiin heti kun aihetta ilmaantuu. Teksti: Päätoimittaja BriUiant debut-cassette from 000 ot the leading Rnnish IndustriaVebm band ELÄVÄÄ LEVYMUSIIKKIA Seven-track tape wlth 4-colour cover Kesällä tiedotettiin myös uudesta live-taltioinnista, joka tuli kaiken kansan hämmästeltäväksl viime syyskuussa. Pelkkään albumiin ei tyydytty vaan markkinoille laitettiin myös konsertti elokuva, jonka ohjauksesta vastasi luonnollisesti hoviohjaaja Tim Pepe. Filmi tuli vidoolevityksoen globaalisesti, mutta muutamissa malssa esim. Saksassa ja Englannissa halukkaille tuli mahdollisuus mennä pållistelemaän Curea myös elokuvateattereihin. YOU CAN'T MISS THIS!1l Order now (poslage pald) : Europe AasI 10 DM. 190 BEF, 40 SKA 7 USD Cash Or IMO 10 eGO Box 623 33101 TAMPEAE FINLANO "J(p !Ffu/iJMII<B<JparoJ' •• 7 ••
• • TALITHA RECORD9 • • • MODERN ART OF DEATH AND GOTH Two Witchesin saksalainen julkaisija Talitha Records (Music Research GmbH:n alamerkki) lähestyi jälleen lehteäni miellyttävällä promopaketilla. Koska viime numerossa esitteIin myös hieman levy-yhtiötä, niin jätän sen tällä kertaa väliin ja säntään suoraan levyihin. Kuuden levyn paketista jätän suosiolla esittelemättä X Marks The Pedwalkin Paranoid IIlusions-EP:n sekä Zoth In Your Mind-kokoelman, siitä yksinkertaisesta syystä, että ne edustavat Zoth Ommog-alamerkin julkaisemaa technoa, josta minä en ymmärrä mitään. VARIOUS ARTISTS: THE WHIP Paketin parhaana levynä pidän The Whip-kokoelmaa, joka on itse asiassa vanhan levyn uusintapainos (ensi kertaa CD:Jlä). Alunperin The Whipin julkaisi v.84 amerikkalainen Cleopatra Records, jonka kanssa Talitha harrastaa aktiivista yhteistyötä. Itse asiassa kaikki paketin Talitha-tuotteet on lisensoitu Cleopatralta. Koska kyseessä on niinkin ajaton musiikkilaji kuin gothic rock ei The Whip kuulosta näin kymmenen vuotta ensijulkaisunsa jälkeenkään vanhalta, varsinkaan kun CO-painokseen on otettu aimo annos uusia biisejä. Levylle ei ole laitettu ainoatakaan täytebiisiä vaan kaikki CO:n 18 musiikkiesitystä ovat niin sanotusti täyttä asiaa. Loistavan biisin arvosa· naa ei nyt tietenkään voi kaikille antaa, mutta hyvä-arvioon yltää jokainen. Alkuperäisen levyn ehdottomia tärppejä olivat Damned-vokaristi Dave Vanian kaksi biisiä (toinen soolona ja toinen sivubändi Naz Nomad & The Nightmaresin kanssa), Andi Sex Gangin ja Marc AImondin duetto, jonka kaksikko levytti kuulematta toistensa osuuksia ja Sex Gang Children-basisti Dave Robertsin (mies, joka oli levyn alkuperäisorganisaattorj) sivubändi Carcrash Internationalin levyttämä nimibiisi The Whip. Uusintapainoksen lisukkeista erikoiskehun ansaitsevat ainakin brittiläisen goottirockin kärkibändit Nosferatu ja Rosetta Stone sekä ROll Williamsin luotsaama Christian Death, joka on erinäisten erimielisyyksien vuoksi joutunut ottamaan nimen Christ Death. Ehdottoman hyvä levy tämä The Whip. Hankkikaa se oitis!!!! USHERHOUSE: MOLTING Vaikka Christian Death oli alunperin lähtöisin Jenkeistä, on uusi manner silti ollut aina hieman jälkijättöinen goottirockin suhteen. Korjauksen tekee Atlantassa 1991 perustettu Usherhouse, joka kutsuu musiikkiaan death rockiksi. Perinteisestä goottibändistä Usherhouse erottuu lähinnä soundiensa puolesta, jotka ovat lähempänä raskaamman puoleista rockia ja joskus jopa melkeinpä metallia. Luulenpa, että lähin vertauskuva bändille löytyy vuosi sitten hajonneesta brittiläisestä Every New Dead Ghostista. Usherhousan albumi on debyytiksi loistava ja varsinkin kun ajattelee, että levy on tehty vain kaksi vuotta perustamisen jälkeen, niin ei voi muuta kuin ihmetellä. Kiekon 11 biisistä kärkikolmikon muodostavat levyn keskelle sijoitetut Mind Enemy Mind, Ceasar's Falling sekä nopeahko ja erityisen paljon Bauhausilta kuulostava Permanent Red, joka edustaa bändi myös The Whip-kokoelmal1a. Sen lisäksi, että Usherhouse kuulostaa toisinaan musiikillisesti Bauhausilta, niin muutamissa biiseissä vokal isti Brian Naughton kuu lostaa yllättävän paljon Peter Murphylta. Mielenkiintoinen havainto oli myös se, että jotkut Usherhousen biisit tuovat mieleen kymmenen vuoden takaisen Sielun Veljet-materiaalin. SEX GANG CHILDREN: MEDEA MieJlyttävien uutisten joukkoon kuuluu ehdottomasti Sex Gang Childrenin paluu elävien kirjoihin. Brittiläisen goottirockin vanha nimi tekaisi uuden levyn vanhalla reseptillä ja todistaa samalla olevansa jälleen kerran voimissaan . Sex Gang Childrenin tavaramerkki on aina ollut vokalisti Andi Sex Gangin mieleenpainuva ja massayleisöä ärsyttävä lapsellisen nariseva ääni, jonka ainoa vertauskohde lienee Virgin Prunesin Gavin Fridayn ääntely. Uusimmallakaan levyllä Andin vokalisointia odottaneita ei petetä. Medea on nauhoitettu kaksissa eri sessioissa ja kahdella eri miehityksellä, joiden ainoa yhteinen tekijä on Andi. Valitettavasti ei levy eikä lehdistötiedote kerro onko jompi kumpi kokoonpano pysyvä ja keikkaileva . Medean alkupuolisko koostuu biiseistä, joiden tärkein elementti Andin äänen lisäksi on voimakkaat rytmit, joista vastaa rumpali Matt Green. Mainittakoon, että alkupuoliskolla bassottelusta vastaa perustajajäsen Dave Roberts. Vaikka ensimmäiset neljä biisiä onki n rytmirikasta Virgin Prunes-tyyppistä musiikkia, on kaiken taustalta kuultavissa helposti myös 70-Iwun alun Bowie-vaikutteet. Kakkosraidalla Guy Wonder kuullaan levyn parhaat chorukset. Medean loppupuolisko eroaa alusta rauhallisuudellaan ja akustisuu dellaan. Rytmityksestä vastaavat kone sekä perkussionisti Kevin Matthew, joka rummutteli bändissä jo joskus 80-lwulla. Jälkimmäinen puolisko ei tuo Prunesia mieleen, mutta sitäkin enemmän 7o-Iuun Bowien . Eritoten laulumelodiat kulkevat Bowie-tyyliin. Loppuosan parhaana palana pidän Arms Of Ciceroa, ja eikä itämaisesti höystetty Boss And Beaty paljon heikompaa arvosanaa saa. VOICE OF DESTRUCTION: SOULS OF THE DAMNED Sanfranciscolainen Voice Of Destruction ta~oaa CD- EP:llään musisointia, josta itse käynävät nimitystä industrial 90th, mutta minun mielestäni sanan goth voi aivan hyvin jättää pois. Bändin musiikki on lähinnä teollisuustechnoa ja parempi julkaisukanava bändilIe olisikin Zoth Ommog . Ei Voice Of Deslructionissa oikeastaan mitään vikaa ole, mutta en vain henk.kohl. jaksa kuunnella musiikkia, jossa pääelementit ovat kolina, epäselvä puhe ja huuto . Lehdistötiedote mainitsee VOD:n vertauskohdiksi mm. Skinny Puppyn, EinstOrzende Neubautenin ja Christian Deathin. Minä en kyllä löydä mitään yhteyttä viimeksi mainitun ja VOD:n \!älillä. Usäksi tiedote kertoo musiikin muodostuvan voimakkaista konerytmeistä, armottomista kitaroista ja grunge-tyyppisestä vokalisoinnista. Grungeyhteyttä en myöskään löydä. Ehkä olen tyhmä. Välillä mieleen tulee Ministry, mikä laskettakoon kehuksi. MISTÄ NÄITÄ SAA? Jos jolla kulla heräsi kiinnostus näihin Talithan uutuuksiin, niin kerrottakoon , että ensiksi kannattaa ottaa yhteyttä Darklandsiin , jonka kautta useat Talitha-Ievyt ovat saatavilla täällä Suomessa. Mikäli Jyrkiitä on päässyt levyt loppumaan, niin silloin pitää ottaa yhteyttä suoraan levy-yhtiöön, jonka uu si osoite on: Talitha Records/Muslc Research GmbH Norsk-Data-Str. 3 61352 Bad Homburg Germany ,~, :'\: J '[.' [ P T..t~ ~I I, !.., ...s. •• 8 ••
• • • • • • PLASTICfP~. • • • • • Suomi on aina ollut takamaa, kun on kyseessä ollut gothic rock. Voisipa jopa luulla, että suomalainen synkkä luonne ja gothic rock sopisivat hyvin yhteen, multa näin ei ole. lehdelläni ei ole paljoakaan kilpailijoita, niinkuin ei myöskään ole kotimaisilla gootti-båndelllä. Yksi harvoista maamme pimeiden polkujen tallaajista oli Iyhytikäiseksi jäänyt hämeenlinnalainen Dancing Golem. Kesällä 91 perustettu Dancing Golem ei ehtinyt paljoakaan niittämaän maineen kauraa, eivätkä lehdetkään Juuri noteeranneet orkesteria, Freemlndin juttua ja muutamia arvosteluja lukuunottamatta. Kiinnostukseni bändiin heräsi viime kesäkuussa. kun sain käsiini bändin ainokaiseksi jääneen tuotoksen, Darklandsin julkaiseman kasetti-EP:n, joka esitteli bändin melodista synkistelyä viiden biisin verran. Jokusen kuuntelukerran jälkeen uskaltauduin tarttumaan puhelimeen, Ja tiedustelemaan bändin elämänkaarta rumpali J. Poutaselta. Heti alkajaisiksi kävi ilmi, ettei Poutanen ollut mukana alusta alkaen, mutta sUti hän kykeni kertomaan, että Dancing Golem syntyi kun laulaja M. Häkkinen ja kitaristi M. Tupamäki törmäsivät toisiinsa ja havaitsivat olevansa samalla aaltopituudella. Alunperin Golemia tahditti Sisters Of Mercy-tyypplsesti rumpukone, mutta oikean rumpalin tarve sai pojat pyytämään vuoden 91 viimeisenä päivänä tahdittajakseen Poutasen. Aikaisemmin syksyllä oli joukkoon jo liittynyt basisti P. Makkonen sekä kosketinsoittaja T. Ventelä, joka luopui tehtävästään kesällä 92. Hänen tilalleen bändiin liittyi kitaristi J. Mäkipää. Koskettimia EP;lIä soittaa Häkkinen laulamisen ohella. Alkusyksystä 93 Ventelä liittyi takaisin bandiin, joka toimi kuusimlehlsenä hamaan loppuunsa asti. Jäsenten aikaisemmista bändeistä mainittakoon levylle asti päätyneet. harvinaisen paljon Andy f!ltcCoyta muistuttavan, Poutasen Fury Raven sekä Tupamäen Unelmatehdas. Kaksi seiskatuumaista ulos pukannut Fury Raven tehtaili synkistelyksi laskettavaa musiikkia, kun taas yhden EP:n tehnyt Unelmatehdas tarjosi yleisölleen HC-punkkia. Keikkoja Dancing Golem ehti tehdä kym· menkunta. Esiintymlskaupunkeja olivat Hämeenlinna, Häkkisen kotipaikka Riihimäki, Jyväskylä sekä suuremman luokan metropolit Helsinki Ja Tampere. Viimeksi mainitun kaupungIn kolmesta keikasta on mahdollisuus lukea myös arvostelut konemusiikkIlehti Frantlclsta. Kahden arvostelun takaa löytyy Oarklands-pomo ja Dancing Golem·managerl- Jyrki Virtanen. Kuten jo alussa kävi Ilmi, Darklands julkaisi kesällä viiden biisin Golem-kasetin, joka ei sen kummempaa nimeä tottele. EP on nauhoitettu toukokuun alussa hämeenlinnalaisessa Punaportti-studiossa, johon Poutanen ei oliut täysin tyytyväinen. Snslen soundeja kuunnellessa ei ainakaan tule mieleen, että onko nauholtukset tehty treenikämpällä. Ihan asiallisia soundeja Punaportissa on loihditbJ ja varsinkin kfeJisoittimla on efektoltu upeasti. •• 9 •• Biislen huonoin lenkki löytyy laulusta, joka ei aina mene aivan nuotilleen, mutta väliäkö sillä, koska Häkkisen vokalisointi on kuitenkin paljon karaoke-tasoa korkeammalla. Kuriositeettinä kerrottakoon, että ensi kuule malta veikkailin vokallstla naiseksi eli millään Eldritch/rv1cCoy·aksalilla Häkkisen laulu ei kulje. Kasettia kuunnellessa ei ole vaikea havaita, että bändiläiset ovat viettäneet hetken jos toisenkin kuunnellessa Curen, Siouxslen ja Sisters 01 Mercyn levytyksiä. Mitään ei kuitenkaan ole suoraan kopioitu, vaan bliseisså on mukana paljon omaakin. Ensijulkaisuksi EP sisältää harvinaisen monta eli kolme tarttuvaa kertosäettä eikä kahta muutakaan eli The Unknown Wrathla ja The Dying Handia aivan mahdotonta ole mukana laulaa. Viimeksi mainittu ja samalla EP:n viimeinen biisi on ainoa, Joka alkaa goottibändeille ominaisella tunnelmoinnilla. Valitettavasti tunnelmointi on liian lyhytaikaista. The Unknown Wrath on puolestaan ainoa biisi, jonka sanoituksesta ei vastaa laulaja Häkkinen, vaan tämän lontoolaisystävä Jessica Tumbull. Kasetin parhaista hetkistä vastaa· vat nopeimmat palat The Arc Of No One ja Fading Colours, joka tuo jollain tapaa mieleen Pelle Miljoonan biisin Varjo Seuraa Onneain. sadan kappaleen painos lienee tällä hetkellä kokonaan myytyl promokäyttöön jaettu, ja vaikkei kasetiIla levytyssopimusta saatukaan, niin aivan hukkaan JUlkaIsutyö ei mennyt. Saksalainen Seton Tapes julkaisi syksyllä kokoolmakasetin Slmple Addiction vol 1, jolta läytyy Golemlen The Unknown Wrath. Kokoelman tunnetuin nimi on amerikkalainen Usherhouse, jota yltstetään toisaalla tässä lehdessä. Toinen Golemlen ulko-maalaissaavutus on se, että eräs ranskalainen paikallisradio on ottanut bändin kasetin solttolista/leen ja pyörittelee nauhaa varsin aktiivisesti radio--ohjelmassa, jossa kuullaan myös Sisters Of Mercya, Missionia ja muita goottilaisen alamaailman tähtiä. Marraskuussa kun juttelin Poutasen eli tuttavallisemmin Paven kanssa, hän valitteli että bändin toiminta on ko ko syksyn ajan ollut varsin nihkeää eikä tulevaisuuskaan tuntunut kovinkaan valoisalta. EI siis ollut mikään suuri yllätys kun kuulin, että joulukuun alussa Helsingin Shadow-k1ubllJa Two Witchesin kanssa soitettu keikka jäi orkesterin viimeiseksi. Harmillista, että lupaavalta kuulostanut bändi kaatui liian nopeasti. Harvemmin maailman maine Irtoaa yhdellä kasetiIla Ja kourallisella keikkoja. Toivottavasti bändin tuhklsta syntyy jotakin mielenkiintoista. Virtasen Jyrki kertoi muuta· ma päivä sitten, että Poutanen on liittynyt Noitiin. Muiden suunnitelmista en ole tietoinen. Odotellaan.
•••••• PLASTIC fP~1/. • • • • • THE JESUS AND MARY (HAIN Ihan ensimmäisessä Plastie Passionissa kirjoittelin The Jesus And Mary Chainistä ja muistaakseni jäin jutun lopussa odottelevalle kannalle bändin tulevien julkaisujen suhteen. Nyt kaksi Ivuotta myöhemmin orkesteri on saanut pukattua maailmalle kaksi kokonaista albumla sekä muutaman maukkaan pikkulevyn. Koska debyyttllehteni painosmäärä jäi todella vaatimattomaksi, niin tuskinpa kenelläkään on mitään sitä vastaan, että tässä vähän kertailen . Jeesuksen ja Mariaketjun tekemisiä. Jesus And Mary Chainia ei olisi olemassa· kaan ellei vuosina 1958 ja 1961 olisi Skotlannissa Raidin perheeseen syntynyt veljeksiä William ja Jim. Veljekset olivat työttömänä ollessaan tehneet kotonaan demoja jo useamman vuo- den ajan ja lähetelleet niitä jopa levyyhtiöihinkin, mutta kukaan ei kuitenkaan halunnut julkaista mitään kaksikolta. joka käytti nimeä Poppy Seeds. Vakavamman luonteen musisointi sai vuonna 83 kun kitaristi William ja vokalisti Jim löysivät soittokumppaneikseen Douglas Hartin sekä Murray Dalglishln. Orkesterilleen nimen neUkko keksi van hasta elokuvasta, jossa Bing Crosby papin roolissa kertoo kuuluvansa Jeesuksen ja Maarian jengiin. Ensimmäisen keil~kansa orkesteri heitti a1ku- vuodesta 84 ja tämä musiikillinen terrorisointi tapahtui bändi kotikaupungissa East Kilbridessä, joka sijaitsee lähellä Skotlannin ainoata miljoonakaupunkia, Glasgow'ta Muutaman East Kilbridessä ja GIasgowssa heitetyn keikan jälkeen bändi havaitsi, ettei heillä ollut tulevaisuutta synnyinseuduillaan. Jim jopa väitti, että kaikki Glasgow'n kJubinomistajat liittoutuivat yhteen estääkseen J & Me:n keikkailun. Aivan syyttä heitä ei kohdeltu huonosti, sillä bändi tunnettiin juoppolaumana, joka soittaa maksimissaan 20 minuuttia, mikäli eivät sammu sitä ennen. Toinen syy miksi orkesteria ei haluttu esiintymään minnekään oli jokseenkin täydellinen soittotaidottomUU$. Jimin laulu oli epäpuhdasta, Douglas hallitsi vain välttävästi kolmikielisen bassonsa, Murray ei pysynyt kahdella rummullaan tahdissa ja William peitti taitamattomuutensa Järkyttävällä feedbackiIIa, josta muodostuikJn bändin tavaramerkki. William on tosin antanut toisenkJn syyn- feedbackiin: eräs heidän biisinsä kuulosti demoiluasteella Ramonesilta, joten eroa tehdäkseen hän lisäsi feedbackin . Päästäkseen keikkailemaan bändin oli tehtävä jotain radikaalia ja tässä tapauksessa se 011 muutto Lontooseen toukokuussa 84. LUOMISTYÖTÄ LONTOOSSA Lontoossa J & MC tutustui skottiin nimeltä Alan ~Gee, joka pyöritti The Uving Endk1ubla sekä Creation Records-Ievyfirmaa. McGee ryhtyi bändin managerlksl Ja päästi suojattinsa soittamaan klubiinsa. Muutaman hyvin menestyneen keikan jälkeen McGee tarjosi kerrasta-poikki-levytyssoplmusta ja orkesteri suostui välittömästi sinkun tekoon. Lokakuussa J & Me vieraili studiossa ja marraskuussa Creatlon julkaisi singlen Upside DownIWegetable Man. A-puoli on Reldin veljesten oma biisi, joka on kieltämättä tarttwa poppis, mutta k1rskuva feedback-kitara pistää monet perlnteisemmän musiikin ystävät vierastamaan biisiä. Wegetable t-Aan on vanha Syd Barrett-biisi, josta J & MC on tehnyt itselleen sopivan kauhuversion. Jimln mukaan bändillä oli studiossa hankaluuksia äänittäjän kanssa, joka 25 vuoden kokemukseen vedoten väitti ettei bändin haluamia feedback-soundeja voi laittaa levylle. Sinkku rynnisti heti Ilmestyttyään indieIlstan kärkeen ja helmikuussa 85 se valloitti listan ykkössijan, Jota se piti hallussaan kolme viikkoa kunnes The $mlths meni ykköseksi. Maaliskuussa slnkku nousi jälleen ykköstilalle, jota se piti hallussaan toiset • • 10 ••
• • • • • • PLASTICg>~. • • • • • kolme viikkoa. Upsid e Downia myytiin vuodessa yli 35 000 kappaletta ja se on yksi BO-luvun myydyimmistä indie-sinkuista. Marraskuussa 84 tapahtui bändissä ensimmäinen miehistön vaihdos kun Murray Dalglish sai potkut ja tilalle Creation-bändi PrimaJ Sereamin laulaja Bobby Gilfispie. MAINE LEVIÄÄ Bändi Jatkoi katastrofaaJisten keikkojen soittamista Ja maine kasvoi kasvamistaan mitä enemmän soittajat olivat humalassa ja mitä enemmän pullot lentelivät bändin ja yleisön välillä. Skandaalinkäryiset keikat sekä hyvin me· nestynyt indie-sinkku saivat useat isotkin levy-yhtiöt kiinnostumaan bändistä. WEA oli kuitenkin ainoa yhtiö, joka suostui sopimukseen bändin omilla ehdoilla eli ilman soundlan slistimistå, joten WEA ja J&MC tekivät alkuvuodesta 85 sopimuksen, joka on yhä edelleen voimassa. J&MC:n levyjen julkaisukanavaksi tuli WEA:n alamerkld Btaneo y Negro. Synlynyttä sopimusta Jim luonnehti kirjaimilla OK, mutta kertoi kuitenkin, että ennen heidän kiinnitystään WEA:n julkaisut olivat 100 prosenttisesti paskoja. Helmikuussa ByN julkaisi Never Understand-sinkun, jota seurasivat pikku levyt You Trlp Me Up sekä Just Uke Honey pitkin vuotta 85. Marraskuussa vihdoin ilmestyi bändin debyytti-LP Psychocandy, joka ei tuottanut pettymystä bändin sinkuista InnostuneitIe, sillä albumilta löytyi 12 kohtuullisen reipasta feedbaek-poppista, jotka olivat saaneet vaikutteita punkista, Velvet Undergroundista ja Stoogesista. Myös Just Uke Honey oli tehty samalla soundikaavatla, mutta se 011 muista poiketen hitun. Just Uke Honeyn tavoin albumille oli mahdutettu myös kaksi muuta ByN:n julkaisemaa J&MC-sinkun Apuolta. Täysin poikkeuksena muista biiseistä 011 kau nis akustinen Cut Dead. Ennen debyytti-LP:nsä ilmestymistä bändi oli ehtinyt kasvattaa mainettansa, sekä negatiivistä että positiivista, myös kotimaansa ulkopuolella. Suomessakin J&MC ehti vierailla toukokuun alussa, soittaen lyhyen keikan Lepakossa. Suomen retki sujuI liman suurempia ongelmia, kun taas Saksan reissu sujui kehnommin bändin saadessa syytteen Jumalan pilkasta. Bändin laulu Jesus Fuek sai Lapin polttajien perilliset käymään kuumana. Samainen biisi aiheutti päänvaivaa myös ByN:n päättäville hemmoille, jotka kieltäytyivät julkaisemasta teosta. Alan McGee sen sijaan päätti julkaista Never Understandin uudestaan 12-tuumalsena Ja Jesus Fuckilla bonustettuna, mutta viranomaisia peläten luopui suunnitelmista. Aivan alkuvaiheessa mies ei sentään jänislänyt, sillä levystä on ole massa testiprässäykset. Usäongelmia bändil1e tuotti myös Gillispien ero juuri ennen ensialbumin ilmestymistä. Pääbändlinsä keskittyneen Bobby Gillispien tilalle Reidit Ja Hart vårväsivåt John Mooren. VAIKEA VUOSI Vuonna 86 huhuiltiin kovasti, että Jesus And Mary Chainin nopeasti nousujohteiseksi muuttunut ura alkaisi olla lähenä loppua. Alan fvkGee erosi managerin tehtävistä, antaaksee n kaiken tukensa PrimaJ Sereamin uran edistämiseen. Hetken aikaa hommia hoiti Jimin ranskalainen tyttöystävä Lauren, mutta vielä ennen vuoden loppua managerin pöydän ääreen istahti ByN:n pomo Geoff Travis. Myös kokoonpanossa tapahtui muutoksia. Kukaan ei eronnut, mutta John Moore siirtyi kakkoskltaristiksl Ja uudeksi rumpaliksi otettiin aiemmin kommunistibändi Redskinsissä soittanut Martin Hewas. Bändi suunnitteli kesäkuuksi Englannin kiertueen, mutta juuri ennen alkamisajankohtaa kiertue peruutettiin järjestelyongelmien johdosta. Uikkeellä oli myös huhuja, että peruutuksen olisi aiheuttanut Jimin hermoromahdus. •• 11 • • AInoa vuonna 86 oli sinkku Some Candy Talking, joka saatiin kauppoihin heinäkuussa. Sinkun B-puolelta löytyi biisi nimeltä Psychocandy, joka nimestä huolimatta ei ollut lohkaistu debyytiltä. Seiskatuumaisen painoksen lisäksi ostet· tavissa olivat myös 12- tuum ~iset sekä tuplaseiskatuumaiset versiot. Itse asiassa jo Just Uke Honey-slnkusta alkaen bändin plkkulevyt olivat ostettavissa vähintään kolmessa eri tormaatissa. Tilan säästämiseksi en esittele kaikkia mahdollisia sinkkuversioita. Jos jotakuta J&MC kiinnostaa erityisen paljon, niln tilatkoon toimituksesta vastauspostarilla erillisen discografian. PIMEÄÄ MAATA TARJOLLA Raldln veljekset kumppaneineen tajusivat, että ensi-LP:n omaalaatulsuutta ja ehdottomuutta on vaikea tehdä uusiksi, joten suosion säilyttämiseksi bändin on uusiuduttava. Uudessa luomisprosessissa päätehtäväksi ei tullut rankkuuden lisääminen vaan vähentäminen. Valkeaa kakkosalbumla bändi aikoi tehdä alkuvuodesta 87, ja Iyöhön keskilyttiin kunnolla, sillä valmis pitkäsoitto saatiin kauppoihin vasta marraskuussa, kaksi vuotta debyytin ilmestymisen jälkeen.
• • • • • • PLASTIC~~1/. • • • • • vaiheessa levynsä tuottajaksi U2-yhteyk~sj§täJutun OalJiel Lanoisin. Automaticln sinkkuiohkaisut olivat Blues From A Gun sekA Head On, jonka Pixios coveroi kaksi vuotta myöhemmin viimeisel- le levylleen. Uutta levyä maInostaakseen J&MC lähti kiertueelle, Josta muodostuikln sIIhenasti- sen historian pisin yhläjaksoinen J&MCturnee. Kakkosbändiksl tuli Perfeet Disaster. Veljeksiä lähti kiertueelle avustamaan peräti kolme soittajaa: vanha tuttu Douglas Hart, rumpali Richard Thomas sekä kakkoskl.taristi Ben Lurie. HIWAISTA AIKAA Vuosi 90 011 bändille varsin hiljaista alkaa. Tosin ensimmäinen maistiainen uudesta linjasta saatiin kaikkien kuultavaksi jo huhtikuussa. April Skies·single edusti uuslutunutta Mary Chainia. Musiikki oli rau- hallisempaa, sanoista sai selvää ja SQunditkin olivat puhtaammat. Sinkku oli loista- out-takeja , ensisinkun A-puoli ja sokerina pohjaVa neliralturilla tehty demoverslon On The Wall'lsta (joka tosin löytyy Darklandssinkun kakkospuolelta). Kokoelman COversio sisältää peräti neljä bonusraitaa. va, mutta vanhantyylistä kamaa odotta- Kesällä 88 Jesus And Mary Chain heitti neelIe lanille piKkulevy saattoi olla järkytys. Kakkosalbuml, Darklands, ilmestyi siis festarikeikkoja, joista meitä suomalaisia kosketti ainakin esiintymiset Provlnssirockissa ja Roskildessa. Vaikka bändin keikkojen keski pituus oli jo kasvanut yli 40 minuuttiin, niin Seinäjoella bändi soitti vain yhdeksän biisin setin, jossa kuultiin Surtin' marraskuussa ja ilmestymisaikoihin siltä lohkottiin sinkuksl Williamin laulama nimiraita. Toinen maistiaissinkku Darklandsilta 011 elokuussa kauppoihin tullut Happy When It Rains . Kolmen slnkkulrroltuksen lisäksI albumIIta löytyi seitsemän muuta biisiä. Koko levyä voi helposti kuvailla sanoilla tyylikäs, rauhallinen Ja popmalnen. Myös 6O-Iuvun vaikutteet tulivat esille Darklandsin myötä.. Sinkkujen B-puolillekin oli laitettu pari slxties-coveria (Surtin' USA & Who Do You Love) sekä bändin omia 6O-Iuku tIibuutteja (Bo Oiddley Is Jesus & KiII SurI City). Vaikka levy otettiin sekä kriitikkojen että kuuntelijoiden keskuudessa hyvin vastaan ja kauan suunniteltu englannin kiertuekln tehtyä, niin täysin vaikeuksitta ei J&MC selvinnyt vuodesta 87. Kokoonpanon kanssa 011 ongelmia ja loppuvuodesta keikoilla kävivät enää vain Reldln veljekset, Douglas Hart sekä rumpukone. PJJKKILANKASUUDELMIA Keväälla 88 saatiin kauppoihin pari uutta J&MC-tuotetta. Ensimmäinen uutuus 06 sinkku Sidewalklng, joka Jimin mukaan oli kunnianosoitus Marc Bolanille. Idea bllsiin oli kuulemma lähtenyt T Rexin Telegram Samista. Toinen uutuustuote oli aiehintaInen kokoelma Barbed Wire Kisses, i jolle oli koottu harvinaisempaa kamaa tyyliin; sinkkujen USA jopa kahdesti. Yksinkertainen selitys vahingolle löytyy suuresta humalatilasta. Eritoten Jim oli pahassa jamassa. Luulenpa ettei yhdeltäkään fanilta olisi löytynyt enempää promilleja kuin J&MC-vokalistilta. Ainoa julkaisu 011 elokuussa ilmestynyt neljän biisin EP RoUercoaster. EP sai kohtuullisen hyvän vastaanoton ja nimibiisi onkin yksi mainlolmmista J&MC-tekeleistä. Ylistyksen saa myös EP:n pååtösraita, Leonard Cohen--cover Tower Of Song . Yksi syy hiljaisuuteen 011 bändlin takaisin liittyneen Hartin kiinnostus videoiden te- koon. Uutta potkua J&MC saikin vasta keväällä 91 kun Hart lähti lopullisesti bändislä. Samassa hässäkässå lähti myös rumpali Thomas, joka sai kengän kuvan takamukseensa. Vaikka J&MC on studiossa ollut lähinnä veljekset Reid + joukko avustajia, niin keväisen miehistön vähennyksen jälkeen kaksikko ilmoitti, että ennen studioon menoa ja uuden levyn tekoa he aikovat saada båndiinsä taysmiehityksen. Ennen uuden kokoonpanon jUlkistusta ja studiosessioiden alkua eli lokakuussa 91 Strange Fruit julkaisi kuuden biisin CO:n, joka piti sisällään J&MC:n John Peelin ohjelmaa varten tehtyjä nauhoituksia vuosilta 85-87. Levyllä löytyy kaksi biisiä (Fall ja In AUTOMAATIISTA MUSJJKKIA Vuoden 89 aikana Jesus And Mary Chaln kutistui kaksikoksi kun Douglas Hart poistui kokoonpanosta keskittyäkseen acidbändiinsä Acid Angelsiin sekä perustaakseen oman acid house-klubinsa. Reidin veljekset tekivät lähes kahdestaan Automatic-albumin, joka ilmestyi syksyllä 89. Ainoastaan muutamalla raidalla veljeksiä tahdittaa rumpukoneen tilalla studiorumpali. Ilmeisesti rumpukoneen vaikutuksesta bändi kuulostaa Automaticilla lievästi Sisters Of Marcyltä. Tosin yhtä taltaviin kitarasuorituksiin J&MC ei ole yltänyt Suurin yllätys on, että välillä levy tuo mieleen technon (hyvässä mielessä). Levy kuulostaa edeltäjäänsä verrattuna hieman tasapaksulta, minkä syyksi pistäisi n ainoastaan tyydyttävästi ohjelmoidun rumpukoneen. Hyvää levylle olisi saattanut tehdä myös ulkopuolinen tuottaja, mutta tuttuun tapaan levyn tuottivat veljekset itse. Huhujen mukaan Reidit suunnittelivat jossain •• 12 •• The Rain), joihin en ole muualla törmännyt. Toinen vuoden 91 J&MC-aiheinen levynjulkaisu oli minulle täysin tuntemattomaan Butterfield 8-bändiin kuuluvan Terry Edwardsin tekemä bibuuttl Terry Edwards Plays The Music Of Jim And William Reid. Neljän biisin maxisi nkku, jolla kaikesta vastaa Edwards, ilmestyi 25. maaliskuuta. HUNAJAN KUOLEMA Aivan loppuvuodesta 91 saimme kuulla. että J&MC on kasvanut viisikoksi. Uusia miehiä olivat ex-Starlingsit Matthew Parkin ja Barry Blaekier sekä 89-kiertueelta tuttu Ben Lurie. Samalla kerrottiin, että orkesteri on Elephant & Castle -metroasemaa lähellä sijaitsevassa studiossa valmistelemassa uutta a1bumla, apunaan Alan Moulder, joka on tuttu mm Curve- & Rlde-yhteyksistä. Ensimmäisen kerran uutta Mary Chainia kuultiin helmikuussa 92, jolloin kauppoihin tuli tanssimiskelpoisella (huom. ainoastaan a1ternative-klubeissa) kompilla varustettu
• • • • • • PLASTICfP~. • • • • • slnkku Reverence. Levy otettiin vastaan yllättävän hyvin, sillä sinkku rynnisti brittien top teniin . Menestyksestä huolimatta bändi ei päässyt esilntymMn Top Ot The PopsIin, sillä ohjelman tuottaja Stanley Appel katsoi, ettei biisin säkeet -, wanna die lika Jesus ChristII wanna die on a sunny dayt I wanna die lika JFK- eivät ole sopivaa kuultavaa koko kansalle. Reverence-singleä 011 tarkoitus seurata Malcontent-nlmlnen albumi, mutta niukasti ennen ilmestymistä levylle keksittiin uusi nimi vuoden 85 hitin Just Uke Honeyn sanoituksesta. Honey's Dead-nimen saanut pitkäsoitto saapui kauppoihin maaliskuussa ja sinkun tavoin se sai myös hyvän vastaanoton. Ja miksei olisi saanut, sillä levyltä löytyy uskomattoman paljon hyviä biisejä. Parhaimpina vanha tuttu Rollercoaster. Teenage Lust sekä slnkkuirroltuk- set Reverence, Far Gone And Oot ja Almost Gold. Soundlllisesti Honey's Dead on bändin paras LP ja samaa voidaan sanoa myös bUseistä (eihän Psychocandya Ja tätä voi verrata hyvyysasteikolla). Loistavista soundaista täytyy luultavasti kiittää Moulderia, joka tosin toimi ainoastaan engineering & mixing-osastolla, Reidien jälleen tuottaessa. Jesus And Mary Cha!n 011 keväällä ehdolla pitkin Amerikkaa seilaavalle Lollapaloozakiertueelle, mutta bändi ei piitannut kutsusta vaan lähti kiertämään Englantia omalla Lollapalooza·tyyppisellä kiertueeIlaan, joka totteli nimeä Rollercoaster. Kiertueen muut bändit olivat My Bloody Valentine, Blur ja Dinosaur Jr. Ennen massiivista tumeeta J&MC teki muutaman harjoituskeikan Skandinaviassa, mutta kuten kaikki muutkin hyvät bändit, se jätti Suomen väliin . Syksyllä Aollercoaster siirtyi USA:an ja samalla vaihtuivat myös kiertuekumppanit Lämmittelijöinä uudella mantereella toimivat Curve ja Spiritualized. Vielä ennen menestyksekkään vuoden 92 päättymistä J&MC heitti irtokeikan Lontoon Brixton Academyssa, jossa supportoinnista vastasivat The God t.Aa.chine, Ster90lab sekä Mint400. Vaikka akustinen levy ei Ilmestynytkään vIIme vuonna, nlin saatiin kauppoihin sen· taän kolme erilaista J&MC-tuotetta, joista jokainen totteli nimeä Sound Of Speed . Ensimmäiseksi saatiin Japanin m8IkkinoilIe suunnattu, Barbed Wire Kisses-tyypplnen, kokoelma, jota läntiseitä pallonpuoIIskolta saa ostaa vain hävyttömän hinta/sena Importtlna. Levylle 011 koottu 17 biisiä, joita aiemmin oli löytynyt ainoastaan sinkuilta sekä muutamalta tribuuttilevyltä. Toukokuussa saatiin sitten seuraava uutuus, Joka oli neljän biisin mittainen Sound Of Speed -EP. Kansltekstit kertovat, että levyn avausraita ja samalla myös minulle mieleisin biisi Snakedriver on peräisin elokuvasta Crow. Yrityksistänl huolimatta en ole löytänyt mistään Informaatiota elokuvasta. Jos tiedätte filmistä jotain niin ottakaa yhteyttä. Eihän leffa vof olla täysin onneton, jos musiikista vastaa J&MC sekä mahdollisesti myös The Cure . Ainakin vii· me kesäkuussa ilmestynyt brittiläinen viikkolehti näin vältti. Mikään yllätys ei liene se, että uutuusEP:llä soittanut kokoonpano ei ollut sama kuin Honey's Oeadllla muslsoinut. Ben Lurie oli sentään mukana, mutta uusia miehiä oli peräti kolme. Bassoa näpytteli Brad Davidson ja rumpuja soittivat sekä Nick Andersson sekä Wiff-nlmGä totteleva mies. Tarpeetonta lienee kertoa, että miehet rummuttelivat eri biiselllä eli mitään Adam And The Ants -tyylistä tuplarumpalikokoonpanoa Mary Chainista ei ole tuliut. Luulenpa, että tässä on kaikki mitä tiedän orkesterista nimeltä 1lle Jesus And Mary Chain. Samaan tapaan kuin ensimmäistä lehteä tehdessäni, täytyy bändin suhteen jäädä jälleen odottavalle kannalle. Mitään uutisia tulevista julkaisuista ei ole kuulunut, mutta eiköhän niitäkin kantaudu korviin, kunhan vain jaksaa varrota. freemind! nro 3 indie-/ rock-/ pop-/punk-/gothicfanzine Lowdown Shakin' Chills Ne Luumäet, Dolphins The Supperheads, Sludge John Peel, Nosferatu Mission levyt/lehdet ÄÄNEN NOPEUS Brixton Academyn keikan aikoihin brittilehdet kirjoittelivat ahkerasti myös J&MC:n akustisesta pitkäsoitosta, jota bändi työsti omassa kotistudiossaan eli Porta Studio moniraitanauhurillaan. Samalla kerrottiin myös että levyllä tulee esiintymään joukko vierailevia vokalisteja. Varmoiksi nimettiin Shane MacGovan sekä Suomen ja Anna Hanskin ystävä Lee Hazlewood. Huhupu.. heissa mainittiin myös Bob Dylanin nimI. Valitettavasti tätä levyä ei ole vieläkään näkynyt kaupoissa eikä siitä ok! viime aikoIna edes mitään uutlsoitu. Toivottavasti hanke toteutuu lähitulevaisuudessa. Jos jotakuta kiinnostaa tietää mikä on tämänhetkinen J~&MC-miehltys, niin älkää kysykö minulta, sillä minä en tiedä kuin kaksi varmaa jäsentä. Viimeinen Sound 01 Speed·levy ja samalla myös tuorein J&MC-julkaisu on kesällä ilmestynyt kokoelma, joka on biisilistaltaan lähes identtinen japsikokiksen kanssa. Euroopan markkinoille suunnattuun Sound Of Speediin on lisätty kaikki tuoreen EP:n blisit ja poistoon on joutunut Head On-sinkun erikolsversion kakkospuolelta löytynyt I'm Glad I Nevar. Sound Of Speed on suositeltava kokoelma kaikille, jotka haluavat hankkia suurinpiirtein kaikki J&MC-biisit, mutta eiv_ät halua ostaa suurta nippua sinkkuja. Usäksi kokoelmalta löytyy vanha The t 3th Floor Elevators-biisi Reverberation, joka on aiemmin · julkaistu vain Roky Ericksontribuutilla. Muut loistavan kokoelman loistavat coverit ovat Tower Of Song, akustlnen My Girt, räväkkä Uttle Red Roost~r sekä Gultarman, jonka bändI alunperin teki Efvis-tribuutille . 10 mk, sis, postikulut p, Vehmas"ho, Aittapellonk, 5 B 23 15170 Lahti saa myös kaikilta hyviltä jälleenmyyjiltä • • 13 ••
• • • • • • PLASTIC g>~. • • • • • TWOWITCHES PHAERIEMAGICK TOUR 23.10. - 2.12.1993 23.10. Two Witches aloitti kolmannen Euroopan kiertueensa ilmaiskeikalla tamperelaisessa pikku klubissa. Yleisöä kertyi mukavasti , kiitos mainostuksen ja viikonloppuun osuneen ajankohdan. Osa yleisöstä oli paikalla selvästi ihmettelemässä millä ihmeen avuilla Noidat valittiin "Kaupungin parhaaksi bändi ks l~ City-lehden vuoslvaJinnolssa. Puolentoista tunnin keikka liian pienellä lavalla ei innostanut yhtyettä liikoja yrittämään , mutta perinteisesti kiertueen avauskelkat ovat olleet meille tervanjuontia. 3.11 . Blaahl Jälleen Ritti, kolmatta kertaa puolen vuoden sisällä. Paikka, jonne kamojen roudaus on extra-kamalaa. Nyt paikalle tosin oli rakennettu catwalk laulajalle, joten se helpotti tilanahtautta. Kourallinen väkeä näki vaisun keikan, sillä yhtyeemm e odotti jo lähtöä ulkomaille. Kamojakaan ei hajonnut muuta mikkistandin adapteri, joten se siitä ... kuin 7. 11 . Anne, Nauku , Toby, Timo ja minä astuimme ensin junaan ja matkasimme Helsinkiin. Manu tavattiin terminaalissa Ja matkan ulkomaan osuus alkoi laivamatkalla TravemOndeen. Finnjet-matka kului rattoisasti ryypiskellen, eikä saatu aikaiseksi kuin yksi isompi riita. Joose ~S tupido~ Berglund väitti Road Crewn ja Corporal Punishment-jätkien menneen Saksaan B.I.D.-keikoilleen muuta kautta, mutta totuus on että miehet purjehtivat meidän kanssa samalla laival la. Kiitos jätkille hyvistä bailuista. 9. 11. Saavuttiin nahkahousumaahan ja eksyttiin jo terminaalissa. Noin tunnin hailun U0ta hidasti TImon humala) päilsirnme I passintarkastukseen ja ilman ongelmia läpikin. Terminaalissa oli faneja/ystäviä odottamassa shampanjapullojen kanssa. Hieno tapa toivottaa tervetulleeksi . Kiertuejärkkäriämme' (eikä siis bussiakaan) ei vain näkynyt missään. Neljä tuntia kestänyt odottelu sal Timon menettämään hermonsa, eikä mies tullut koko reissun aikana toimeen organlsaattorimme' (eikä hermojensa) kanssa. Viimein Sven Affeld (bussikuskilkiertuejärkkäri ), Margaretta (myyntitykki/prinsessalmatkanjohtajaltsekki ... ) ja bussimme saapuivat. Auton ristimme Witch-wagoniksi. Päivällä Hampurissa Timo otti ekan kerran kunnolla yhteen Svenin ja Margitin kanssa. Viimein illalla saimme backlInen auton-perään ja su untasimme kohti Giessenia ja Sven Freuenin (Talitha-pomo) kotia. Svenin luona bileet ja yleistä kuul umisten vaihtoa. Nähtiin Phaeriemagick-C D:tkin ensimmäistä kertaa ja samoin upeat kiertuepaidat. Anne, Nauku, Toby & minä nukuimme jälleen Sveni n vierashuonee n lattialla ja pojat keittiöön raahatuilla sängyillä. 10.11. MOnchen ... Keikkapaikkamme oli megakokoinen Gleis 3. Kolme kerrosta ; ensimmäisessä lava, baari ja yleisön tilat, toisessa miksauspöytä, myyntitiskit ja aitio, kolmannessa (kiertueen parhaat) backstage-tilat sekä bändien aitio. •• 14 • • I Uke Bloodin (basisti) ja rumpalin. Mies lupasi pitM yhteyksiä. Valitettavasti Gunnarin ottamat livekuvat meistä olivat huonoja. Lacrimosan bussi oli hajonnut välillä SveitsIMOnchen ja he olivat joutuneet vuokraamaan uuden (huonomman & hitaamman). Lacrimosa oli niin paljon myöhässä. ettei kumpikaan yhtye ehtinyt tehdä soundcheckiä. Keikka. meni silti hyvin ja yleisöäkin oll melkein 300, joista suurin osa oli tullut katsomaan Lacrimosaa, joka oli vaisumpl kuin odotin . Kelkan jälkeen bileet backstagella Ja sitten hotelliin nukkumaan. Syödä ei ehditty koko päivänä muuta kuin backstagen voileipäpöydästä. 11 .11 . Aamupäivällä lähdettiin köröttelemään Saksan halki kohti Itävallan rajaa, jolla sattui yksi reissun odottamattomista käänteistä. Lacrimosan bussi val itsi raja-alueella vahingossa rekka kaistan ja joutui tullimiesten tutkittavaksi. Molempien yhtyeiden koko myyntiosasto oli tietysti juuri siinä autossa ja niiden laskeminen + erittely vei reilut kolme tuntia ja maksoi sikamaisen paljon tullia . Oltiin siis vaihteeksi myöhässä ja kilpa-ajo kohti Bratislavaa alkoi . Matkalla Affeld kertoi Two Witchesin olevan huomattavasti Lacrimosaa Isompi nimi SlovakJassa. Yllättäen väite piti Jopa paikkansa, sillä U-Clubin nelJännes-
• • • • • • PLASTIC g:>~ • • • • • • vuoslmainoksessa vain Cranes ja Carter USM PNE oli tylsä technoplåjäys, ehdottomasti huonompi kuin levyllään ja todella yliarvostekstillä. Lacrlmosaa ei edes mainittu. tattu. Lacrimosa oli OK, mutta yleisön (n. 700) Lacrlmosa ei suostunut esiintymään lämppa· avulla olisi saanut enemmänkin irti. rina, jotan kävi n5. klassiset eli 2W soitti bm· Normaalin keikanjälkeistoiminnan (levy-myynnjn erittäin innostuneeUa yleisölle (n. 150) ja tiä, nimmareita, fotoja) valopilkku oli paikalle keikkamme jälkeen väki lähti koteihinsa tai pärähtänyt Jyrkl-klooni, joka oli hommannut muualle jatkoille. Tila soittajineen sai yleisök· samanlaisen asun aina korua ja huivia myöten. seen n. 20 ihmista ja siitä sulvaantuneena Keikanjälkelsryyppäjälslssä Timo riitaantui päätti hajoittaa mahdollisimman paljon kamoja. ensin backstageUa Annen ja Naukun kanssa Meidät kutsuttiin uudestaankin paikalle, (tytöt eivät pitäneet huolta Timon pizzasta) ja lacrimosalle en moista kuullut tarjottavan. sitten hotellissa mukaan tuli vielä Toby ja minä. Yöllä aikoi lumisateet ja koska oltiin idässä, Manu kunnostautui oksentamaJla backstagelle joutuivat kuskit nukkumaan kylmissä autoissa ja sammumalla muovikassi päässään. kamoja vahtimassa. Tosin paikallinen hotelli· olivat saaneet nimensä meitä lsommalla kaan ei ollut kaksinen . 12.11. Aamulla reipas lumisota hotellin parkkialueella ja viimein kaikkien kämmäysten jälkeen kohti Cottbusia (Itä-Saksassa lähellä Puolan rajaa). Meidän automme kulki nätisti, tosin Sven 011 edellisen yön jäljiltä niin väsynyt, että minä tarjouduin ajamaan. Ajoin kaksi tuntia kohti Prahaa väsyneenä oudoilla teillä ilman mitään lupia. TsekkirajaJla jouduimme odottelemaan liian monta tuntia Lacrimosan bussia, Joten aikataulut kusivat jälleen. Sven jäi rajalle ja minä ajoin osin pimeitä pikkuteitä kolme tuntia Cottbusiin vain todetaksemme keikan peruntuneeksi Jilan myöhästymisen vuoksi. Tilo, Anne, Nauku, Toby ja minä yritimme korvailla keikan jakamalla ilmaisia keikkajulisteita nJmmarein. Peruuntunut keikka siirrettiin välipäivälJe (16.11.) ja väsyneet yhtyeet sIIrtyivät paikalliseen hostelllin (_ Iso huone, ei aamiaista). lyhyt ajomatka, kun 13.11. Kerrankin siirryimme Lelpzigiin. Vuorossa festarikeikka (Werk II) ja jopa järjestelyt pelasivat Ehdittiin tällä ker-taa soundcheckin jälkeen hotelliin meikkaamaan valhtaamaan vaatteita ja rauhassa ennen keikkaa. Sven Affeld tosin osoitti jälleen järjestelytaitonsa, sillä kaksi muuta orkesteria eli SpJatter Squal Ja Plastie Nolse Experience soittivat samoilla kamoiJIa ja me + Lacrimosa yhteisillä, joten loogisinta olisi ollut soitattaa ensinmainitut peräkkäin, mutta kun ei niin ei. SS aloitti ja soitti mitäänsanomatonta technoa parikymmentä minuuttia (",ihan tarpeeksi) ja jätti kamansa lavalle. Alati ystävällisen asenteen omaava ja pitkäpinnainen jutunmenetti malttinsa ja kävi kirjoittaja ilmoittamassa herroille rockstaroille, että kamat siirtyy lavalta välittömästi tai allekirjoittanut siirtää ne heittamällä. No, tuli ainakin poikiin vauhtia ja minulle lisää ystäviä. Vastoin julisteiden ennakkoilmoituksia soitimme siis seuraavana. Ehkä koko kiertueen paras keikka ja kilpailee vahvasti koko uramme parhaan keikan tittelistä. Yleisö oli hyvin mukana ja tunsi biisit. Portraitin aikana sain ensin rikki paltanl Ja sitten valospotin. Manu keskittyi elvistelemään lavan edessä ja unohti soittaa oikein, mutta muuten hieno k~ikka. 14.11 . Koskapa Prahan keikka peruuntui, vietimme vapaapäivän . Suuntasimme Dresdeniin ja pidimme hotellibailuja jo toista päivää (paitsi Timo joka oli sammunut). Hotellihuoneet muistuttivat lähinnä avaruus-alus Enterprisaa. 15.11. Berliinissä piti vihdoin olla aikaa kuljeskella kaupungilla, mutta jotenkin aika taas hupeni Ja näkymät Jäivät akseliIle WitchwagonlhotellVkeikkapalkka. Knaack oli aivan täynnä ja ensimmäistä kertaa myös 2W suostui käyttämään -henk/vartijaa- siirtyessään lavalle. Muut pitivät keikasta kovasti, mutta itse olin hieman pettynyt, johtuen pääosin berliiniläisyleisöstä, joka oli niin coel, ettei se liiemmälti suosiotaan osoittanut. Sielläpäin on kuulemma tapana vain katsella bändiä. Onneksi paikalla oli myös jonkinverran faneja, jotka tanssivat ja lauloivat mukana. 17.11. Ajomatka Hampuriin sujui kommelluksitta (Timo nukkui). Flunssa ja kurkkukipu oli 'nyt ehtinyt saalistaa jo Manun, Annen, Naukun, Tilan ja minut, joten molempien yhtyeiden kaikki laulajat olivat kipeinä. Äänet avattiin enää. vain viskin voi ma/la. Manu ja Frankia (Lacrimosan rumpali) lähtivät sairaalaan ja Anne avustamaan Timoa pankkiautomaatin löytämisessä. Kun lava loppujen lopuksi saatii n kuntoon, teki Lacrimosa soundcheckia vajaat kolme tuntia. Me teimme omamme vartissa ja ilmoitimme, että ovet saa avata. Sitten kuulimme, että vaatteet, korut, 'yms. ovat hotellissa, eikä hakemiseen ole ·.aikaa. Tilanne tuntui jo liian uskomattomalta, sillä kaikilla oli matkustusl roudausvaatteet päällä. Eräs faneista lähti heittämään tyttöjä hotelliin ja itse kävin ilmoittamassa yleisölle teknisistä ongelmista. Viimein tytöt saapuivat (osa yleisöstä oli jo poistunut) Ja syöksylmme lavalle. Minulla 011 yllän! vain bootsit, paskaiset nahkahousut ja . nahkatakki, Jonka jouduin riisumaan heti ensimmäisen biisin aikana. Päätin heittää keikan kybällä ja onnistuin mesoessani rikkomaan mikkistandin ja molemmat alaspotit Palkka oli liian pieni ja liian täynnä jopa meille, saati sitten Lacrlmosaile, jonka keikka jäi minulta näkemättä, sillä ... Viivoitallessanl backstagella palkaile syöksyi Mr. Affeld kehumaan, että nyt soltimme kiertueen parhaan keikan ja lähän on hyvä !0pettaa, sillä hän ei aio jatkaa metriäkään enää. Syntyi yleinen hassäkkä ja molemmat bändit alkoivat ryypätä kiihtyvällä tahdilla. Yöllä soitin levy-yhtiöön Sven Freuenille uutiset ja mies Ilmoitti heti lähtevänsä ajamaan Hampuriin. Aamulla Svenlt ilmeisesti pMsivät sopimukseen ja kiertuetta jatkettiin. 16.; 1. Berliinissä piti olla noin parin tunnin ajomatka. Cottbusiln, mutta armas kuskimme ei . . ._ .. löytänyt ulosmenotietä ja näin ollen saimme ylimääräisen Berlinmuutaman tunnin sightseeingin, mikä tiesi hermojen kiristymistä molemmissa busseissa. Viimein pääsimme Cottbusin uuteen keikkapaikkaan eli Glad Houseen, joka oli huomattavasti Club SOdstadia suurempi. Aikataulujen jälleen petettyä ·salmme soittaa vain viisi biisiä (n. 30 mln), joka 011 meille ehdottomasti liian lyhyt aika. Lacrimosallekin jäi aikaa vain 45 - 50 min, eivätkä he normaalisti saaneet siinä ajassa edes miljoonaa encoreaan soitetuksL Yleisökään ei ollut niitä vastaanottavaisimpia. Hotellimme olivat edelleen Berliinissä, joten jouduimme vielä kelkan jälkeen ajamaan takaisin. Matkalla pysähdyimme hucltikselle syömään, jolloin Timo paiskoi näyttävästi ruoat ja astiat pitkin seiniä. Sama meno jatkui ensin bussissa (yritti lyödä Tobya ja poikia kuskia) ja huipentui kamojen paiskomiseen pitkin hotellihuoneen seiniä. Lacrimosan Tila •• 15 •• ~
• • • • • • PLASTIC~~. • • • • • 18.11. Vuoden 1992 reissu päättyi juuri Gruben keikkaan Blessing In Disguisen kanssa ja mega-partyyn, joten uusintaottoa oli varsinkin Witches-Jeirisså odoteltu kovasti. Henkilö- kuntakin muisti meidät heti -Ah! Two Witches!l Tequila!W. ViIme vuonna olimme Grubessa viikonloppuna, mutta nyt päiväksi osui torstai, mikä näkyi yleisön maärässä. DJ-ystävämme JOrgen Bahr onneksi oli paikalla. Die Gruben isolla lavalla on hIenoa soittaa, joten nytkin fiilikset nousivat edellispäivistä. Veimme läpi vajaan tunnin setin selin ns. varmoja paloja; Burn The Witch, Dream-world, Maybe Next Vaar, Portrait, yms. Lacrimosa lavalle ja reilun tunnin keikka vaJaalla salille, sekä viiden biisin encoret (yli 3) min). Sitäpaitsi soittivat encorelssa oikein komeasti väätin muutamankin kertaa. Keikan jälkaan bilaat hotellissa. 19.11. Pitkästä aikaa ei tarvinnut palella montaa tuntia kylmässä bussissa, sillä Siedlinghausenista Wertheimiin ei ollut montaa sataa kilometriä. Esiintymispaikkana oli vanhaan varastorakennukseen pykätty klubi nimeltä Black Cat. Karnatkin piti roudata yhä toimivan varastohallin läpi ja koko alueella oti tajuttoman kylmä. Välillä hotelliin nukkumaan ja vaihtamaan vaatteita (Annen ja minun huoneessa oli suihkukoppi keskellä seinää). Sitten takaisin klubille heittämään yksi kiertueen parhaista keikoista. Omia faneja oli runsaasti ja palkitsimme sen soittamalla normaalisetin lisäksi encorena hienon version aiheesta Uke Christopher Lee. Yleisö olisi halunnut kuulla vielä Nightmarenkin, mutta me siiryimme Werthelmin keikka nauttimaan juomia. nauhoitettiin myöhempiä tarkoituksia varten. lacrimosa heitti OK keikan, jota jaksoin katsella parin biisin ajan. Lopun aikaa keskityin juttelemaan fanien kanssa, ennenkaikkea Niceln Ja Markusin (olivat ajaneet parisataa km nähdäksQQn meidat). Annoin Nlccilko 2Wkiertuapaidan, jota hän kävi heti esittelemässä lacrimosalle keikan aikana. Ensimmäinen yö kun Anne ja minä emme osallistuneet hotellibileisiin, vaan jäimme huoneeseen nukkumaan. 20.11. Back Ta Eastl Kiertueen Saksanosuuden viimeinen etappi sijaitsi Jälleen itäpuolella, Jenassa. Kassablanca on kolmikerroksinen klubi, Jonka kellarissa sijaitsee baari ja disoo, maantasalla lava ja ylhäällä backstage & WC:t. Ainoastaan backstagella oli lämmin, mutta onneksi päästiin välillä hotelliin lämmittelemään. Nlcci ja Markus ajoivat taas satoja kilometrejä nähdäkseen 2W-kelkan, joten lupasin helUe mahdollisuuden yöpyä m eidän huoneessa. Pienestä tilasta johtuen oli Kassablancan keikalla ehkä kaikkein intiimein tunnelma ja soittokin kulki melko hyvin. 'lacrimosaa en käynyt katsomassa ollenkaan, joten en tiedä menetinkö mitään. Keikan jälkeen Timo alkoi olla enemmän kuin tarpeeksi kännissä ja rildanhaastamis-tuulella. Siirryimme hotelliin pitämään jäähyväls-bileltä , joiden aluksi llmo laittoi hoteliihuoneensa remonttiin. Mesottuaan aikansa mies onneksi sammuI. Pulloja tyhjeni urakalla ja Lacrlmosaväki osallistui bailuihin aurinkolasit päässä (rock'n'rol1). Timo kävi pari kertaa kääntymässä ja huutamassa käytävässä, mutta onneksi saimme tungettua hänet takaisin huoneeseen, josta Manu vaihtoi pois. Aamulla loppuhalaukset ja lacrimosa suuntasi kohti Sveitsiä. Witchwagonin nokka kääntyi kohti Hampuria, jossa oli tarkoitus viettää pari välipäivää. ennen Finnjetin lähtöä. Bussissa llmo alkoi ensin sättiä kaikkia, jonka kuittasimme yksitellen takaisin. Huoltiksella mies oksensi ensin bussin viereen ja sitten metsään, palattuaan bussiin mies alkoi syljeskellä ympäriinsä ja potkia bussikuskIa. Sven ajoi bussin moottoritien laitaan Ja ilmoItti ettei aja enää metriäkään näin, eli joka Timo lähtee tai kaikki lähtee. Ystävällisesti koppasin miehen kamat ja Annen avattua oven viskasin kassit lumihankeen. Toby työnsi llmon ulos .Ia tappelu oli valmis . Sven ilmoitti ajavansa bussin tasan seuraavalle poliisilaitokselle, jossa asia selvi-tettäisiin loppuun. Matka sinne kesti ikuisuuden kun llmoa oli pidettävä aloillaan. Poliisilaitoksella mies oli niin sekaisin, että luuli tulleensa hotelliin. Kun kuutustelu-pöytäkirjat 011 kirjoitettu, llmo alkoi töniä ja räkiä poliiseja, jotka ammattinsa mukaisesti ensiksi lyövät kolmasti ja sitten vasta kyselevät. Loput Noidat + Sven ja Prinsessa ajoimme lum/sateessa Hampuriin ja majoitumme loppuajaksi vanhaan tuttuun hotelliin. Pari päivää ryyplskelyä ja Suvin johdolla tutustumista kaupunkiin. Anne ja minä kävimme myös Strange Ways -toimistossa. Finnjet oli täynnä venäläisiä, polakkeja ja virolaisia, eli muistutti enemmänkin Gdanskinlauttaa. Neljän hengen budjethytti oli todella ahdas, joten lähinnä istuttiin käytävällä juomassa olutta, 25,11. Aamulla saavuimme Helsinkiin ja soitimme Dancing Golem-rumpali Pavelle. Mies suostui tuuraamaan illan keikalla. Illalla Shadow Clubin keikka vaikutti jo alunperin katastrofilta, eikä asiaa helpottanut TImon ilmestyminen paikalle kelpo humalassa selvittämään asioita. Mies oli lentänyt Suomeen ja halusi nyt keikalle soittamaan. Emme suostuneet, vaan annoimme Paven yrittää. Ehdimme kokeilla biisit läpi soundcheckissa. 2W siirtyi suosiolla Golemien lämppäriksi. Soitimme vain viisi biisiä. jotka menivät miten menivät, sekä ansaitsemattomana encorena Symphonyn. 02. 12. Pave soitti myös toisen keikan, eli Tampereen Yo-talolla. 2W ei ollut aiemmin päässyt Yo-talon legendaariselle lavalle, joten ei onut kovinkaan edustavaa soittaa kiertueen viimeistä keikkaa siellä lainarumpaliUa. Kokeilimme taas kerran biisit sound-checkissa . Nyt soitto kulki jo paremmin. Keikan jälkeen Anne ilmoitti muuttavansa pois Suomesta ja päätimme, ettei Manuakaan enää tarvita, Joten jäljelle jäivät vain Nauku, Toby ja minä. Witches-kolmikko päätti siirtyä tauolle, jonka päättymisestä ei ole tietoa. 1M End Thanx & Hello: Sven Freuen. Sven Affeld, Prinsessa, Tilo & lacrimosa, Gunnar & Co, Suvi & Helena, Nicci & Markus, JOrgen, Ali The Fans, People In Bratislava, Danelng Golem ja tietysti Pavelle extra-kiitos . Jyrki Virtanen •• 16 • •
• • • • • • PLASTICfP~. • • • • • shade ta Viime kesänä, DBTL-viikonvaihteessa tapasin Turun Kårenilla Öljy 93-bileissä Two Witches-miksaajanakin toimineen Timo Väänäsen, joka ystävällisesti ojensi minulle omakustanteisesti julkaisemansa CD-EP:nsä Look And Flog. Koska Timo Väänänen ei ehkäpä ole kaikkein markkinahenkisin nimi, niin levy on julkaistu orkesterinimellä Shade Factory. ... -, Alunperin Shade Factory oli yhden miehen orkesteri ja kaikista tähän mennessä ilmestyneistä julkaisuistakin (LOOk And Flog-CD:n lisäksi Darklandsin elokuussa 92 kustantama kasetti) Väänänen vastaa yksinään. Bändiksi Shade Factory kasvoi viime kesänä kun mukaan liittyi ex-Advanced Ari-mies Pete Huttunen. Pelen jälkeen mukaan on tunut myös kaksi kitaristia Janne Wessman ja Aki YIi-Salomäki. Pete (soittaa myös [Activej Media Diseasessa), jonka tehtävänä Shade Factoryssa on syntsan soitto, on kelpuutettu myös bändin suunnitt9Jupuolelle. kun taas kitaristi! ovat lähinnä livesoittajia, jotka astuvat studioon vasta oman osuuden tullessa ajankohtaiseksi. Vaikka Väänänen osallistuu aktiivisesti koneiden ohjelmointiin , niin lavalla mies keskittyy pelkästään laulamiseen . nIIlI II II II II II II II II En ole sanallakaan maininnut minkälaista musiikkla Shade Factory tekee, mutta jokaisen on ollut helppo päätellä, että kyse on jonkin sortin konemusasta . Kuten muutamista muista Jutuista käy ilmi, en ole mikään techno-asiantuntija, mutta se ei estä minua kirjoittamasta Shade Factorysta. Vaikka CD-debyytilta on aistittavissa selviä techno-vaikutteita , ei ole vaikea havaita, että tekijä on kuunnellut myös goottibändejä. Väänänen kertoikin pitävänsä tasapuolisesti molemmista musiikinlajeista ja listasi samalla muutamia suosikkibändejä : Project Pitchfork, Cassandra Complex, Fields Of The Nephilim, (ehkäpä Euroopan tunnetuin technon ja goottirockin yhdistäjä) Girls Under Glass sekä Skinny Puppy , jonka tärkeyttä osoittaa Väänäsen listauksessa käyttämä sana "tietysti". Perinteisistä techno-bändeistä Shade Factory eroaa positivisesti siinä mielessä, että Väänänen on älynnyt ettei biitin tarvitse hakata välttämättä liki 200 kertaa minuutissa. Shade Factoryn biitit takovat asiallisella nopeudella ja sävelkuluista saa kunnolla selvää. Väänäsen lauluakaan ei ole ajettu neljän särkijän läpi, vaan ainoastaan tyylikkääseen efektointiin on turvauduttu. Miehen matala ääni aika lähellä Two Witchesin Jyrkiä, joka luonnollisesti lisää goottisävyjä. Alkukesällä 93 ilmestyneestä Look And Flog-levystä otettiin 500 kappaleen painos ja tällä hetkellä jäljellä on noin sata laserta. Palaute levystä on ollut positiivista ja etenkin Euroopassa kiekosta ollaan tykätty. CD-EP koostuu neljästä varsinaisesta biisistä sekä kahdesta minuutin mittaisesta välipalasta. Itseäni miellytti eniten avausbiisi Stormblade, jonka syntsariffi on kerrassaan upea. Niukasti kakkoseksi jää kauhutarina Straight To The Grave, jonka chorusta voi väkivalloitta luonnehtia tarttuvaksi. Eniten mainetta levyn bHseistä lienee niittänyt Escape , joka julkaistiin syksyllä Suksian Carrin ulospukkaamalla techno-kokoelmalla Freeze. Lisäksi Escape tullaan julkaisemaan remixinä Zoth Ommogin Body Rapture voi 3kokoelmalla lähitulevaisuudessa. 20th Ommog -kokoelma ei ole Shade Facloryn ainoa saksalais" yh teys, sillä orkesteri on tekemässä sopimusta Discordia-Ievyfirman kanssa. Jos ymmärsin oikein, niin papereista puuttuu enää vain Väänäsen allekirjoitus . Mikäli kaikki sujuu toivotulla tavalla, niin toukokuussa pitäisi ilmestymän Discordian kustantamana Shade Factoryn ensimmäinen pitkäsoitto. Odotellaan Intomielellä, miten käy. II II II II II II II II II II II Tällä hetkellä Shade Factorylla on takanaan vain kaksi keikkaa, mutta parannusta tilastoon on tulossa. Ukivarmoja keikkoja on sovittu jo ensi kesäksi. Todennäköisesti Shade Factory nähdään lavalla ainakin Joensuun Ilosaarirockissa sekä keväällä Jyväskylän Jyrockissa. Seuraava varma keikka Tampereen I-klubilla lauantaina 26.2., jolloin paikalla pidetään Full Moon Festival . Shade Factoryn lisäksi lavalla pelaavat helsinkiläinen Sisters-vaikutteinen Darkness, uudelleen koottu techno-ryhmä Neuro Active sekä Two Witches , joka esiintyy uudistuneessa muodossa kera lainabasistin. Musiikin kuuntelun lomassa voi tehdä myös levyostoksia. Menkää siis pail~al1e ihmettelemään suomalaisen techno/gootti-musiikin tilannetta. Minäkin ehkä menen, vaikka orenkin hieman pettynyt bändivalintoihin. Teksti: Päätoimittaja II II II II II II II II II II II • • 17 ••
• • • • • • PLASTIC~~ • • • • • • Ensimmäisen kerran tutustuin nimeen Sunday Prize kesäkuussa 93, kun Rumba arvosteli bändin esikois-LP:n. Helsinkiläistä Sunday Prizea vertailtiin arvostelussa mm. Sisters Of Mercyyn, Cureen sekä BauhausIin ja kaiken kukkuraksi vokalisti Sami Tiilamaa verrattiin Damnedin Dave Vanianiin. Aloin välittömästi suunnitella levyn hankkimista. Samaisen päivän iltana menin DBTL- festarsille ja onnistuin näkemään TVO:n lavalla naisvoittoisen Lavä-orkesterin, jonka synkkä musiikki miellytti minua suunnattoman paljon. Haastattel u ja levyn karjuu mielessä menin jututtamaan Levän vokalistia, joka ohimennen kertoi bändin kitaristin Juha Kokkosen soittavan myös Sunday Prizessa. Juttutuokion jälkeen levykokoelmani karttui kahdella kiekolla ja samalla sovin tekevän; kirjeitse haastattelut sekä Levästä että Sunday Prizesta. Ensinmainittu ei koskaan vastannut kysymyksiini, joten tässä sitä nyt ollaan. Fetus-LP:n kuunneltuani aIoin hieman ihme- tellä Rumbassa heitettyjä nimiä, sillä minä en löytänyt Sunday Prizen musiikista minkäänlaisia Cure/Sisters Of Mercy/Bauhaus-valkuttaita. Dave Vanian-vokalisointia sen sijaan löytyi useammastakin biisistä. Vaikka suosikkibändieni nimet vartailukohteina olivatkin tuulesta temmattuJa eikä kiekko ollutkaan puhdasverinen gootti-Ievy, ei Fetus missään tapauksessa ollut pettymys. Kun vaihtaa näkökantaa ja ajattelee Sunday Prizen esikoista rock-Ievynä, alkaa aivot jälleen tulkita soitantaa positiivisessa mielessä. Jos oikein muistan, niin Juha taisi TVO:lla ihmetellä miksei Rumban arvostelussa mainittu nimeä Sonic Youth, joka on ehkä kaikkein osuvin vertailukohde Sunday Prizen tapauksessa. Onhan bändillä jopa biisi nimeltä Sonic Mood. Muita bändejä, joilta mielestäni on saatu vaikutteita ovat mm. Velvet Underground, Jesus & Mary Chaln, Pixies sekä Seattlen grunge-orkesterit. Kaikkien mainittujen nimien Juha myönsikin kuuluvan bändiläisten suosikkeihin. Sen sijaan Every New Dead Ghost, joka tulee oitis mieleen Relickbiisiä kuunnellessa, ei aiheuttanut Juhan aivoissa tuntemisreaktiota. Aivan yksin ei END-G jää gootti-bändien joukkoon , kun etsitään Fetus-Ievyn sävyjä. Is II Love?-biisin kertosäe tuo mieleen Christian Deathin ja Float etenee rauhallisella Mission-tyylisellä kompilla. Aivan liian useasti gootti rock on hatveksittua musiikkia, ja etenkin Rumba tekee mitä tahansa edistääkseen väheksyntää. Grunge 5U . tuntuu sen sijaan tuntuu olevan hyväksytym- pää. - Goottirockista ei löydy erityistä mielipidettä kuten ei grungestakaan, kaikilla musiikinlajeillahan on helmensä, joten sanottakoon, että kyllä hyvä gootti pläikää ja krunke myös. Omlstamme kaikki pipot, kertoo Juha, jonka mukaan Rumba laim.asi Sunday Prizen goottibändiksL Sunday Prize on perustettu syksyllä 90 ja alusta alkaen miehitys on pysy nyt samana. Juhan Ja Samin lisäksi orkesteriin kuu luvat kitaristi Kalle Hakkola, basisti Ville Härkönen ja rum pali Pete Tyni, joka on muuten tehnyt video n Float-biisistä. Valitettavasti video ei ole koskaan osunut minun silmiini. Fetus- LP :n lisäksi Sunday Prize on tekaissut omakustanteisesti Some Dying Days-sinkun, jolla löytyy blislt Some Dylng ja Some Days. Sisällöstä minulle on kerrottu, että musiikki on pappia eikä yhlymäkohtla nykylInjaan 019 paljoakaan. Biisit on nauhoitettu kolm en kuukauden kasassaolon jälkeen. Fetus-Ievykin on periaatteessa omakustanne vaikka julkaisijaksi on merkattu Cupid Records, joka julkaisee myös Levän musiikkia. Kummankaan levyn kansia tutkaillessa ei ainakaan omakustanne tule mieleen en sen verran professionaalisen näköisiä kiekot ovat. Musiikin suhdetta omakustantalsiin on hankala verrata, sillä nykyäänhän oikeat f[r- • • 18 •• mat julkaisevat ties mitä roskaa ja omakustanteisesti ilmestyy helmiä. Cupld Records ja Juha eivät muuten ole ainoat Sunday Prizea ja Levää yhdistävät tekijät, sillä molempien esikoisilla vierailee kitaran varressa Mana Mana- & PsychoplasmamlesOtra. Psychoplasman kanssa Sunday Prize on myös joskus tehnyt yhteiskeikkoja, mutta vielä useammin on keikkakumppanina ollut Mother Goose, jonka yhtye tunnustaakin hengenheimolaisekseen. Keikkojen määrä on kasvanut LP :n julkaisin jälkeen eli siinäkään mielessä Fetus ei mennyt hukkaan. Sunday Prlze käväisi vuodenvaihteessa studiossa, Jossa nauhoitettiin neljä uutta biisiä. Maaliskuussa pitäisi hoitaa uusi sesslo, ja kesäksi bändi onkin suunnilellul julkalsevansa Cupidin kautta levyn. joka lienee EP tai mini-C O. Tulevalla julkaisuIla tullaan kuuleman tu hdimpia soundeja sekä pidemmälle vietyjä ratkaisuja. Siihen asti täytyy tyytyä Fetus-kiekkoon, jonka 1000 kappaleen painoksesta on puolet jäljellä. Levyä voilte hankkia lähettämällä 60 mk osoitteeseen : Cupid Records, Terveystie 26, 00730 Helsinki. Samasta osoitteesta voi tilata myös Levän Levy-C D:n, jonka hinta on 90 mk. Teksti: Päälolmltteja
• • • • • • PLASTIC ~~ • • • • • • nen Total Fatal voI. 3 (Soundlactory) ja German Mystic Sound Sampler (Zillo) CD-kokoomille. Syksyllä yhtye p~i taukoa basisti Martinin jätettyä yhtyeen. Syksyn ainoa keikka oli Siedlinghausenissa lokakuussa Two W~chesin kanssa. Tuolloin bassoa soitti "pysyväistuuraajaksi" tullut kaveri nimeltä Anno Henke, joka oso~ tautui hyvin mukavaksi tyypiksi Ga 'oppi yön ryyppäjäisissä melkoisesti suomea!). BLESSING IN DISGUISE Marburg on pikkukaupunki Saksassa. Ei siis mikään Ihme, ettei se ole noussut miksikään rock-musiikin mekaksl, sillä äkkiseltään kyläpahasesta ei tule mieleen muuta kuin tyylikäs pienlehti Epitaph ja tietty tarinamme sankarit, Blessing In Disguise-yhtye. Yhtyeen syntysanat luettiin vuonna 1988, jolloin kokoonpanona oli Stelan Balzer (laulu ja k~ara), Roll Bussman (k~ara), Stelan Da· nowski (koskettimet), Frank Leukel (basso) ja Guido Backhaus (rummut). Tyylisuuntakin oli jo silloin selvillä, sillä alusta saakka yhtye soitti er~täin melodisia ja melankolisia synkistelybiisejä. joita he ~se kutsuivat termillä darkpop. Jo seuraavana vuonna yhtye pääsi lämmittelijäksi isommille alan nimilIe, kuten Pink Turns Blue. Red Lorry Yellow Lorry ja And Also The Trees. Muutoin yhtyeestä ei kuulunutkaan mitään ennen vuotta 1990, jolloin ilmestyi kuuden biisin C-kasetti nimeltä lear. Nauha sisälsi neljä erittäin valmiinkuuloista studiobiisiä, joista jo tuolloin vakuutti eniten liki kymmenenminuuttinen rakkaudentunnustus Sea 01 Sorrow. Kaksi viimeistä kappaletta Lonesome Maria ja Ali These Tears esittelivät upeilla soundeilla soittavan live-bändin. Keräilijöille kerrottakoon, eltä ainakin itselläni 'on lear-nauha kaksilla erilaisilla Tammikuussa 1993 Blessing In Disguise työskenteli The Factorystudioilla, Aix La Chappellessa uuden mini-CD:n, Rosemoonin kimpussa. Tuottajina toimivat yhtyeen ijsensä lisäksi herrat Alvarez ja Navaho. Helmikuussa oli vuorossa Saksan kiertue muiden Strange Ways-ryh'mien (Girls Under Glass ja Wollsheim) kanssa. Rosemoon oli kaupoissa huhtikuussa. Kuuden biisin mini-CD oli ainakin minulle . hienoinen pettymys upean debyytin jälkeen, multa toki sekin omat huippu hetkensä sisälsi. Jo learnauhalla ollut Ali These Tears oli saanut arvoisensa studiokohtelun, samoin uutukainen Lovesong nousi o~is Blessing In Disguise-klassikkosarjaan. Sen . sijaan biis~ Heartache ja Eurythmics-cover Here Comes The Rain Again eivät vakuuta hetkeäkään. Loistavan CDmaksin olisi Rosemoonista saanut, muttei kokonaista mini-CD1ä. Tuorein BID-julkaisu on syksyllä 93 julkaistu CD-maksi Lovesong, joka pijää sisällään mm uutuusmiksauksia nimibiisistä sekä upean hotelli- kansilla. Fear-nauhari ansiosta Blessing In Disguise paasI Bouquet 01 Dreams-kokoomalla (Strange Ways Records) ja sai jokusen lehtijutun. Tärkeintä oli kuitenkin se, että Strange Ways Recordsin Lothar ja Martina innostuivat yhtyeestä ja sille varattiin aika M. Dyke Studioille Bremeniin. Tuottajana tuolloin toimi Clive Grey. Helmi-maaliskuussa 1992 olleissa sessioissa saatiin aikaiseksi yhtyeen debyytti-CD Morpheus. Levyn yhdestätoista biisistä viisi oli julkaistu jo lear-nauhalla,! tosin eri versioina . Basisti oli vaihtunut mieheen nimeijä Martin Muth ]a- Iåulaja Stelan oli muuttanut sukunimensä muotoon Savoy. Morpheus on kautta linjan todella kome- huonenauho~uksen. aa kuuijavaa, eikä vähiten soundipuolensa ansiosta. Blessing In Disguise on jo oso~ taunut olevansa varteenotettava 'Levyn ilmestyttyä lähti Blessing In yhtye ja ainakin minä odottelen Disguise Saksankiertueelle yhdes- seuraavaa julkaisua mielenkiinnolsä Dark Orangen ja Love Like la. Lopuksi terveisiä bändin pojille,. Bloodin kanssa. Seurasi artikkelei- JulialIe. MartinalIe ja Annolle. ta, arvosteluja ja haastatteluja useisiin eri lehtiin, sekä osallistumi- Teksti: Jyrki Virtanen • • 19 • •
Rockmusiikista nauttiminen on tätä nykyä äärimmäisen helppoa, sillä koskaan aikaisemmin ei kuluttaja ole voinut nimetä suoralta kädeltä niin montaa todella merkittävää rockin tekijää kuin nyt. Makuasioista ei voi kiistellä, ja siksi toivonkin että kukaan lukijoista ei väitä vastaan kun sanon että seuraavilla sivuilla luetellut bändit ovat parasta rockia mitä tällä hetkellä on tarjolla. Tilan säästämiseksi on luettelosta karsittu pois kaikki itsestäänselvyydet kuten Carter, Cure, Sisters Of Mercy, Morrissey ja Mission. Tiedämme maailmasta löytyvän käsittämätto. män hyviä punk-pop-bändejä tyyliin Senseless Things, Superchunk, leathsrface ja Provinssissa visitoinut Bad Religion. mutta vaikka emo bändeillä onkin tarjota parhaat kuviteltavissa~ olevat laulumelodiat, niin kuitenkin niiltä puuttuu Jotain ja sen mukana kaikkI. Niiltä puuttuu Mega City Fourin Wiz Brownin ääni, joka alleki~oitta naan mielestä on parempi kuin kellään muulla rockiin sekaantuneeUa henkilöllä'. MC4 poikkeaa virkaveljistään edukseen myös tunnistettaKukaanhan ei tuntisi RADIOHEAD laulajaJIa, Oxfordilaisen Radiohead-yhtyeen Thom Yorkella on rockin historian mielisairain ulkonäkö. Jopa Senseless Thingsin Cass ja Silverfishin Lesley Rankine ovat enkelikasvoja häneen verrattuna. Thom lienee nauttinut useamman kanisterillisen variksen verta saadakseen itsensä sen näköiseksi kuin on . Radioheadin ensimmäinen levytys oli EP nimeltä Drill, mutta se levy, joka teki bändistä kaiken I I kansan suosikin, oli syyskuussa 92 julkaistu äärimmäisen iskelmällinen, melkeinpä ruotsalaiselta kuulostava single Creep. Viime helmikuussa bändiltä ilmestyi vielä parempi, t lievästi Nirvanalta kuulostava Anyone Can Play Gultar, joka pohjusti samalla Pablo Honey-LP:n julkaisua. Pablo Honey sisältää niin älykästä musiikkia että on suoranainen ihme jos ei bändi pääse sen johdosta suoraan Mensan kunniajäseniksi. LP:n jälkeen Radloheadilta on julkaistu yksi single, Pop Is Dead, joka vahvistaa käsitystäni siitä että Radiohead on yksi 9Q.luvun tärkeimmistä bändeistä. jos hän kävelisi vastaan kylän raitilla, kun taas Wizin erottaisi oitis sievästä nenästä ja dreadlockseista. Musiikillisesti MC4 ei ole koskaan 611ut mikään pioneeri, mut-ta harvapa yhtye niin kliseiseen taiteenlajiin kuin rock uusia urla aukookaan. MC4:n kolme viimeisintä albumia Sebastoral Rd , (Inspiringly TItled) The Live Album ja Maglc Bullets, on julkaissut iso Big Ufe-yhtiö, jonka yleiseen linjaan MC4 sopii yhtä hyvin kuin Joel Hallikainen Korroosioon. Yllämainituista pitkäsoitoista pa-ras on toissavuotinen Sebastoral Rd , jolta löy-tyy mm sellaiset iskusävelmät kuin Stop ja Props . Samat biisit löytyvät livealbumilta, jota koristaa myös HOsker OO-Iaina Don't Want To Know If You're Lonely. samaa biisiä on eeve-roinut yksi jos toinenkin rockin lähihistoriaa tunteva yhty~. (Mihin Hiirikoski on unohtanut or-kestenn lolstodebyytin Tranzophobian? pt ihmettelee). Maga City Four on vieraillut Suomessa kahdes: ti · toissa vuonna Helsingissä ja viime vuonna J~nsuun Ilosaarirockissa, jossa tuntuu joka vuosi soittavan joku kiusallisen hyvä yhtye. Luke Hainesln johtama Auters on matalan tiiIin yhtye. Haines, tyttöystävänsä Alice man ja muut Authorit voivat taatusti kalsesta lehtijutusta, joka heistä on siikklnsakaan ei kuulosta mitenkään h""änltuulijselta. 10 000 punnan budjetilla pur,"lI"'u Wave-albumi sisältää toinen toistaan sampia, voimakkaasti 7Q-lwulle lemuavia jä, joista ylivoimaisesti paras on i . kaistu avausraita Showgirl. JUIl<aJ"uln samoihin aikoihin Sueden debyytin Jäi keupallisesti Sueden varjoon. Taiteelli-s<>sti levy ei ole kovin paljoa Suedea Kliseisesti voidaan todeta, että mitä em,rnrnän levyä kuuntelee sitä enemmän siitä kolta lohkaistiin kesällä toinen single, How I Se Wrong, jolla on nimiraidan lisäksi muutakin nautittavaa slovaria, High Horses ja Wedding Day. Viime Autersln piti vierailla Helsingissä, mutta keikkansa levytyskiireidensä takia. Jos studiossa työstettiin loistavaa Lenny Va:llentinosinkkua, niin peruutus on annettava am:ee"" Tiesittekö muuten että Luke Haines vaikutti So-Iwulla The bändissä, johon kuului myös HOluse-m,irtirlsista tuttu Hugh Whittaker, joka istuu S:'Jra::~~~~~ vuotta vankilassa pohtimassa käsitellä liikekumppaniaan kirveellä sekä sytyttää tämän taloa kolmesti liekkeihin.
PULP BLUR Sheffieldiläisen Pulp-yhtyeen laulajan, Jarvis Cockerin image on vaatteineen, pulisonkeineen ja sotkuislne hiuksineen suoraan 70-Iuvun lopulta Kauhajoen Nummijärvellä järjestetyistä juhan-nuspippaloista. Siellä esiintyi Arrni, Danny, Pepe & Seija, ja muistan että kaikkein pahiten juovuksissa olleet katsojat olivat juuri Cockerin näköisiä liian tiukkaan kauluspaitaan ahtautuneita luihuja. Moisesta mielleyhtymästä huolimatta Jarvis Cocker on Brett Anderssonin ohella tämän hetken suurin imagesuosikkini, eikä Pulpin musllkissakaan ole mitään valitta-mista. Meillä Suomessa varsin vähälle huomioi-le jääneet Babies- ja Razzmatazz-singret ovat mestariteoksia, ja samaa voidaan sanoa myös Cockerin itsensä ohjaamista videoista. The Auters ei pidä itsestään turhan paljon niin Blur pitää senkin puolesta. Kvartetin laulaja Damon Albarn on rääpuheissa mm. Suede saa kuulla Damonilla on hyvä syykin puhua ' Anderssonin remmistä; tyttöystavän-sä. 011 aiemmin sekä Brettin friidu ena l Sueden komppikitaristi . Onko Blur sitten bändinä niin hyvä että sillä on varaa vittullla Suedene? Parhaimmillaan on. Bändihän arvostettiin hyvin jo v. 9t, jolloin ilmestyi debyytti1 Leisure. Jokainen MTV:tä katsonut tai Radiomafiaa kuunnellut tuntee ainakin seUai-set Blur-biisit kuin Bang, There's No Other Way ja Popscene . Blurln kakkosalbumin , Modern Ufa Is Rubblshln, tuottajaksi kaavailtii n alun-perin XTC:n Andy Patrldgea. mutta lopulta puikkohin tarttuikin Smiths-yhteyksistään ikui-sesti muistettava Stephen Street. Kaikesta huolimatta yksi tai kaksi Modern Ufa Is Rubbishin biiseistä kuulostaa snadisti 8O-Iuvun alun XTC :lta. Sääli, sillä olisin halunnut koko albumin olevan yhtä 70lukuinen kuin For Tomorrow-single, joka on klassikko. Koko viime vuonna ei ole julkaistu kuin kaksi sitä parempaa sl nkkua, Sueden I Animal Nitrate ja So Young. Madern Ufe Is Rubbishilta repäistiin kesällä toiseksi sinkuksij Che mical World. Manic Street Preachersilla ei ole omasta ystäviä muusikkopiireissä. Kukaan ei kuulemma esiintyä samoilla festareillakaan Walesin kvartetin kanssa. Ja onko tuo nyt mikään ihmekään, yhtyeen basisti Nicky Wire kun on herättynyt pahennnusta toivomalla julkisesti Michael Stipen AIDS-kuolemaa ja kitaristi Mickey Edwards puolestaan on todennut vihaavansa Slowdivea enemmän kuin Hitl eriä. Eikä tuossa vielä kaikki; Wire on myös toivonut että Walesin prinsessa oli suoriutunut itsemurhayrityksistään. Jos unohdetaan Manicsin ulkomusikilliset tempaukset niln jäljelle jää jopa Hanoi Rocksia parempi rock'n'roll-yhtye, jonka musiikissa on ripaus punkkia ja poppia. Kuulin Manic Street Preachersla ensimmäisen kerran tammikuussa 91 , jolloin julkaistiin 12-osln9le Motown Junk. Pidin biisistä, mutta vakuuttuneeksi bändin kyvyistä tulin vasta vuotta myöhemmin bändin ensimmäisen albumin. Generalion Terroristsin , ja siltä lohkaistun Motorcyde Emptiness-sinkun myötä. Mainittakoon että albumilta löytyvän Uttle Baby Nothingin laulaa kaunis pornotähti Traci Lords, jonka kaikki muistavat varm asti MTV:n kesän 92 eroottisesta eloku-vasta, jossa hän esitti yksinkertaista merennei-toa. Usää trlviaa: Aepeat-biislstä bändi lähetti oman näkemyksensä Publie Enemylle, jolta tuli paluupostissa neljä eri miksausta samasta aiheesta. Niistä yksi päätyi LP :lle. I Manic Street Preachersin vihaajat olivat arvatenkin iloisia bändin ilmoitettua hajoavansa viime vuonna. Bändi ei kuitenkaan pitänyt lupaustaan vaan teki albumin nimeltä Gold Against The SOul. otin mukaan esi merkkinä bändistä, joka ikäänl'uiin kaiken negatiivisen kritiikin ulkoEihän Sugar oikeasti ole niin hyvä yhi mitä lehdet ja radio väittävät, eihän? Blue että. Beaster sisältävät hyviä mutta suurimmaksi osaksi Bob Mould Iratsasilaa HOsker DOn aikaisella maineeIlaan. jämpti on näin. Ja tiedättekö mitä? Näin HOsker DOn Provinssissa v. 87 ja totesin, että se on huono tivebåndi, kutan Sugarki n, jota jaksoin katsoa viime kesän Provinssissa vain kolmen biisin ajan . Uutta a1bumia Bob Mould, David Barbe ja Malcolm Travls ryhtyivät työstämään tämän alussa. Albumi tulee Mouldin mukaan sisält!m äär punkahtavaa, Good Idea-biisin rokkla. Mouldin suunnitelmissa on myös CD:l1inen tai kasetitlinen lapsellista musiikkia lapsille suunnatun kala-aiheisen Pulpin varhaisemmasta materiaalista (yhtye on noin kymmenen vuotta vanha) ei tunnu kukaan suomalainen olevan täysin seMlIä. Aadiomafia-n yleensä luotettava Leena Lehtinen sanoi, et-tä 1 bändiItä on toistaiseksi julkaistu vain sinkku-ja, mutta se ei pidä paikkaansa ; minullakin on kaksi Pulp-pitkäsoittoa, Freaks (1986) ja 5eparations (1992). Molemmilla levymä on muutamia huippubiisejä, mutta em o sinkkujen tasolle ne eivät yllä. Ennustan - ja vähän t'*lankin - että Pulpista tulee låhlkuukauslen aikana yhtä ihailtu kuin Suede oli viime keväänä.
BELLY , Srett Andersonin, Bernard Butlerin, Mat OsmanIn Ja Simon Gilbrtin muodostama Suede on 90luvulle samaa mitä The Smiths oli BO-luvulle. Näin voidaan sanoa Jo nyt, vaikka bändiitä on julkaistu vasta neljä singleä ja yksi albumi. Tarkemmin ajatellen Suede on enem-män kuin The Smiths, sillä kuten muistamme, Virtasten kymmenen vuotta sitten ilmestynyt eslkoisalbuml oli melko aneemlnen, kun taas Mokkanahan vastaava on lähes täydellinen. Edes Musta Paraati, Big Country ja Stone Roses eivät olleet debyytti-albumlllaan yhtä hurmaavia. Sueden sinkkubiisit Orowners, Metal Mick.ey, Animal Nitrate ja So Young ovat sitä luokkaa, että viidennen sinkun on käytän-nössä pakko olla alamäen alku. SopII vain toi-voa ettei Sueden kohdalla tapahdu pelku-rimaista NilVana/Stone Roses-ilmiötä eli sitä, että hyvin vastaanotetun albumin jälkeen me-nee pupu pöksyyn, eikä uskalleta tehdä pitkään aikaan mitään uutta. Suurin kohu orkesterin ympärHtä laantui onneksi heti albumin jälkeen, ja uskon että suurin osa niistä. jotka saavat rock-sivistyksensä MTV:n videopotpuria seu-raamaJla, ovat jo unohtaneet bändin nimen. Suede jos mikä on alan lehdistön esiin nostama bändi. Ueneekö mikään toinen levyttämätön I yhtye saanut kuvaansa Melody Makerin kant t..n ja kuvan vier..n tekstiä THE BEST NEW , BAND IN BRITAIN? Sueden kohdalle moinen sattui 25.4.1992. Satun omistamaan kyseisen lehden, ja voin kertoa ettei keskiaukeaman ! Suede-haastattelussa juurikaan ylisanoja säästellä. Haastattelun tehnyt Steve Sutherland oli ! lhaillut Suedea Jo sen demoaikoina. Yksi bändin demoista oli hänen mielestään parempi kuin yksikään samana vuonna julkaistu äänilevy. Suomessa Suedesta alettiin puhua ja kirjoittaa julkisesti syksyllä 92. Esa Koivion Lontoo Lontoo-ohjelmassa kuultiin 19.11. Mat Osmanin ja Brett Andersonin haasta~lu ja suurin piirtein samoihin aikoihin Ragzine sai kunnian olla maamme ensimmäinen ja samalla ainoa vuo-den 92 puolella Suedea ylistänyt aviisL Viime vuonna Sueclesta ovat kirjoittaneet kaikki mer-kittävät . rock-julkaisumme, vanhakantainen Soundi I mukaanlukien. Ennustan - ja pelkään - että Suede hajoaa neljän vuoden sisällä Andersonin ja kitaristi But-Ierin välisiin riitoihin. Muistattehan että myös smiths l hajosi laulajan ja kitaristin välisiin riitoihin . Bändejä joiden koko henkilökunta on naisia, tai johtohahmo on nainen, löytyy 9O-Iuvun popscenestå kiitettävän paljon. Samaan hengenvetoon on kuitenkin mainittava yksi ikä-vähkö hajoamistapaus, Ali About Eve. Yhtyeen laulusolisti Julianne Regan on siirtynyt soolouralle, kitaristi Marty Wilson-Piper lienee palannut Australiaan Ja muut Jäsenet tekevät kuka mitäkin. Ali About Evan viimeiseksi LP :ks1 jäi viime vuonna julkaistu Ultraviolet. Yhä kasassa olevista suositeltavlsta naisia slsältävistä båndeistä sivuutan pelkällä maininnalla Throwing Musesin, Cranesin, Slc,wdive,n, Curven, Breedersin ja Orop Nineteensin, Bellystä kirjoitan muutaman rivin, mikäli sopii. Kiitos, Bellyn keulakuva ja bitisinte~tjä Breedersissäkin Pod-LP:n i Tanya Oonelly, jonka sukunimen kirjoittavat kahdella n-kirjaimella. vuoden ikäisenä Tanya tutustui Kristin nimiseen tyttöseen sillä seurauksella että Tanyan isä ja Kirstinin äiti menivät ennen pitkää naimisiin. Viidentoista vanhoina tytöt alkoivat kirjoittaa bllseja, koska olivat Tanyan mukaan ikävystyneitä, yksinäisiä ja rumia. Vuotta myöhemmin, vuonna 82, he perustivat bändin nimeltä Throwing Muses. Yhteistyö ei varmaankaan ollut aina ruusuista, sillä Kristin sairasti tuonoin skitsofrenian kaltaista bi-polar disorder-tautia, minkä johdosta hän kuuli olemattomia ääniä ja käyttäytyi muutenkin hassusti. Vuosi vuodelta Muses muuttui enemmän ja enemmän Kristinin yhtyeeksi ja niinpä Tanya katsoi parhaaksi ero-ta vuoden 1991 The Real Ramona-LP :n jäl-keen. Syntyi Belly johon kuuluivat aluksi Tanya, Gormanin veljekset Thomas (kitara) ja Chris (rummut) sekä Tanyan tapaan aiemmin Musesissa soittanut basisti Fred Abong. Viimeksi mainittu on nyttemmin lähtenyt Bellystä. Bellyn discografia on kolmen EP:n (Slowdust, Gepetto, Feed The Tree) ja yhden LP:n (Star) mittainen: LP:tä on kehuttu lehdessä kuin lehdessä. mutta minusta se ei ole niln hyvä kuin I kriitikot antavat ymmärtää. Moni muu kuluttaja on ' eri mieltä, viettihän alb\dmi yhden viikon Englannin LP-listan kakkosena. Erlkolsuukslen keräilijöille tiedoksi että remiksatun Gepetton COja kasetti-versio Oulkaistu 23,3,93) sisältää tulkinnan Tom Jonesin tunnetuksi tekemästä It's Not Unusual-biisistä, kuin myös demoversiot LPraidoista Star ja Dusted. Sally esitti Jones-biisiä myös taannoisen Englannin kiertueen encorena, mistä innostuneena Tom Jones pyysi Tanyaa tekemään biisejä seuraavalle a1-bumilleen. Tanya on ilmoittanut olevansa halu-kas yhteistyöhön. Sen sijaan Kylie Minoguen kanssa Tanya ei halunnut ryhtyä yhteistyöhön. THERAPY? Vielä vajaa vuosi sitten minä luulin Therapya Uving Colour/Faith No' More-tyyliseksi vellihousUbändiksi, joka pääsee koska tahansa esiintymään Ruisrockiin . Ihmettelin lehtijuttuja, jois-sa . bändistä käytettiin toistuvasti ilmaisua PohjoisIrlannin Nirvana. Sitten kuulin radiosta Screamagerin ja lensin pakaroillenl. Viime vu~en neljänneksi paras biisi oli siinä! Top tenl~ vähän aikaa majaillut Shortsharpshock.EP, Jolta kyseinen biisi löytyy on kokonaisuute- nakin iskevää kitararockia. Therapyn muita kehuttuja levyjä, Baby Teethiä, Pleasure Oeathia ja Nursea, en ole vielä kyennyt hankkimaan. Mainittakoon, että Nurse-LP:n rajoitettu painos sisälsi bonuksena Shortsharp-shock-EP:n. Therapy esiintyi juhannuksena Kauhajoen Nummlrocklssa, ja keikka Jää mitä ilmeisemmin viimeiseksi Suomessa. Bändistä tulee uusi Nirvana, eikä sitä silloin kiinnosta enää maamme pienet markkinat. Näin on. I merkittävä, lähinnä englantilainen yhtye jäi mainitsematta, mutta jos Aku sallii. niin niistä seuraavaan Plastic Passioniin. ~~~~:~~o~v,at lähinnä Lush, Ride, Adorable ja
DARKLANDS RECORDS ·aOTHIC·TECHNO·ETC· Postimyyntiä vuodesta 1987 • Love Like Blo.od • Nitzer Ebb • KMFDM • • Fields·Of The Nephilim • The Mission. • Sisters Of Merey • Depeehe Mode • • The Cure • Bauhaus • Revolling Coeks • • Two Witehes • The Cult. Front 242 • • Russian Love • Cassandra Complex • Ele. Listat 2,30 postimerkillä osoiffeesta: DARKLANDS, BOX 29, 33201 TAMPERE, FINLAND RUNEBERGINKATU 8 Joku saattaa ihmetellä miksi jutun otsikkona on katuosoite, mutta ainakin niille, jotka ovat joskus tilanneet levyjä Oskun Divari -nimisestä indiekaupasta, osoite kuulostaa tutulta. Sen lisäksi, että Runeberginkatu 8 on hyvän levykaupan osoite, Runeberginkatu 8 on nyt myös suomalaista india-musaa sisältävä kokoelma-CO. Ei ole vaikea arvata, että levyn on julkaissut Oskun Dlvarl , mutta sitä tuskin heti arvaa, että levyltä löytyy (Suomessa) ennenjulkaisemattomia biisejä maamme johtavilta inkkaribändeiltä. Syy miksi minäkin soitin Oskulle ja pyysin promokappaletta on se, että CO :n biisilistalta löytyy mm Two Witchesin ja Russlan Loven tuotoksia. Levyllä on 20 raitaa, joista viimeinen on Tampere No--Starsin puoli minuuttinen mainosrenkutus Osta Levyt Oskulta eli varsinaisia biisejä kiekolla on 19. Itse tein jaon neljään kategoriaan: hyviin (biisi , jonka hankkisin sinkkunakin), mielenkiintoisiin (biisi, jonka kuuntelee tältä levyltä uudelleen ja uu;jelleen), ei erikoisii n (biisi , jonka joskus hyppään yli , joskus en ; ns. harmitonta rockia) sekä huonoihin (biisi, jonka alussa kiirehdin hyppynapin luo). Viimeksi mainittuun kastiin ei päässyt kuin kaksi biisiä, joten levy on todellakin hankkimisen arvoinen . Ei erikoisiin -luokkaan joutui kuusi biisiä eli orkesterit: Barefoot Brothers, Luonterl Surf, Lunatunes, Huggin' Wayne, J.M.K.E. sekä Etemal Flesh. Koska biisit eivät ole erikosia, ei niistä kannata juurikaan kirjoitella. Mielenkiintoisten luokasta kasvoi kaikkein suurin , mikä oli jo ennalta arvattavissa. Mielenkiintoisten alempaan kastiin eli bändien ns. ylijäämäbiisien joukkoon kuu luuvat Terveet Kädet-sahaus Hetki Hellyyttä (mukana CMX :n Yrjänä) , suomenkielinen metalli puristus Lyijykomppanian Jalovilnamies sekä Jack Meatbeat & The Underground Societyn ja Ujon biisit. Y1em-män mielenkiinto-osaston muodostavat biisit, jotka ovat eritoten tehty tälle kokoelmalle. Tälläisiä ovat Jalla Jallan (ilmeisesti) ensimmäinen suomen-kielinen biisi Kyprokseen, Isebel's Palnin todella rankka versio Paul Ankan You Are My Oestiny'sta, joka saisi varmasti Ankan kääntymään haudas-saan mikäli olisi kuollut. Tämän kokoelman ehkä erikoisin paja on Clrclen ja Deep Turtlen yhteisprojektin , Ympyräkonnlen esittämä Moottoriperseet, joka on todella outoa musisointia. Kuunnelkaa itse ja tehkää päätelmiänne. Hyvä-osaston ainoa suomenkielinen bändi on Kumikameli , joka esittää LPversiosta poikkeavan näkemyksen aiheesta Pateettista. Kumikamelin lapselliset melodiat ovat aina olleet lähellä sydäntäni. Tämäkään biisi ei tee poikkeusta. Kunpa bändi vielä hommaisi syntikansoittajan takaisin rivistöön . Suomen räyhäävien rock-bändien kärkinimi 69 Eyes esittää tällä kokoelmalla näkemyksensä G G Alllnin biisistä Gimme Some Head . Muistattehan että Allin oli se viime kesäkuussa kuollut Amerikan sekopää . joka uhosi tekevänsä itsarin lavalla. Suunnitelmiaan mies ei kuitenkaan toteuttanut, sillä yliannostus ehti oman käden edelle. 69 Eyes levytti versionsa Gimme Some Headista kaksi viikkoa ennen miehen kuolemaa. Russian Love esiintyy ensim mäistä kertaa levyllä uudella kokoonpanollaan , ja hyvinhän bändi onnistui studiossa Seppo Kauppilan heiluessa bassonvarressa. Will You Come To Play-biisistä on tehty myös video vokalisti Mika Ronkaisen toimesta. Jälleen kerran täytyy mainita, että Mikalla on mielestäni parempi lauluääni kuin kellään muulla suomalaisvokalistilla. Two Witches esittää levyllä biisinsä Maybe Next Year, jonka yhtye alunperin levytti Oiscordian Andromeda-kokoelmaa varten. Hyvä, että biisi päätyi myös tälle levylle, sillä todennäköisesti saksalainen Andromeda leviää Suomessa nihkeästi. Ilman Runeber9inkatu 8-1evyä hyvä sy nkistelybiisi jäisi liian pienelle huomiolle. KOTIMAISTA ELE()TROTERRORlS~UA SAATAVANA NYT Advanced Art*The Insult *Chaingun Operate* Cosmic Zone *Variance*A-Tyd*Shade Factory* jne ... Seuraavilta Liitkc:i'I&: PORl:TNT HBLSIND; Epc's, Oskun Oivari, Diskeri SEINÅJOKl: MBU Mau Music HÄMEENLINNA: Levy & Kasetti TAMPERE: Epe's, J ukeboss ~onOLA; TUUU: Epe's, Alfa Backdoor lAHTI: Epe's LAPPEENRANTA: Levy-Musiikki K:.oko SuoMi : F rantic Mail Ordcr Julkaisija: Cyberware Producllon PL 623, 33101 TAMPERE Kiitokset Oskulle tästä levystä ja informatiivisesta kansivihosta. TilaHkaa levyä osoitteesta Oskun Oivari, Runebergink. 8, 00100 HELSINKI.
ngt hgvin valultautunoilta lovgkaupoilta Tai laita .40 mk 01. P.ttamonkatu 7 K .41 "'00 TAmPERE