PLASTIC PASSION VOLUME 5 c SUMMER 1993 elO MK a The Cure a Pixies a Carter USM a a The Birthday Party a Liikkuvat Lapset a a Music Research GmbH a New Order a a The Cult a Jyrki Kuri Ja Kommunistit a
• • • • • • PLASTIC fP~ •••••• Muistan kun juhannuksena 91 kerroin kavereilleni, että olen aloittamassa lehden tekoa, niin eräs entinen lehdentekijä veikkaili, että kaksi lehteä on maksimi mitä saan aikaiseksi. Nyt on sitten tämä väite kumottu täydellisesti, sillä Plastic Passion #5 alkaa olla pääkirjoitusta vaille valmis. clo Mattila Kataraisten.t ie 1 A 2 20740 jTURKU I TOIMITUS I Aku Mattila (päätoimittaja) Harri Hiirikoski I '1 KIITOS: Pirkka Elovirta Seppo Mattila Music Research GmbH Jari Räsänen Jyrki viirtanen Jälleen!myyjät Itse pidän tätä numeroa parhaana tekeleenäni, johtuen entistä paremmasta ulkonäöstä sekä monipuolisemmista jutuista. Artikkelien määräkin on kasvanut, kuten viime lehden pääkiIjoituksessa arvelin. Täysin suunnitelmien mukaan ei tämäkään lehti syntynyt, sillä tarkoitus oli, että Jyrki Virtanen olisi kiIjoittanut alkuvuodesta hajonneesta Every New Dead Ghostista pienen muistokirjOituksen, mutta Suomeen päin velkaantuneet britit eivät uskaltaneet vastata haastattelukiIjeeseen. Ehkäpä jo seuraavassa lehdessä muistellaan tuota Englannin gothicrockin puolestataistelijaa. Every New Dead Ghostin tavoin alkuvuodesta lepoon siirtyi myös Harri Hiirikosken pienlehti Ragzine, joka aloitti toimintansa Lehtiriepuna huhtikuussa 91. Vajaassa kahdessa vuodessa Hiirikoski tekaisi yli 20 lehteä lähes yksin, vain muutamaa avustajaa käyttäen. Voi olla, että ilman Hiirikosken lehteä ei Plastic Passion olisi koskaan nähnyt päivänvaloa. Eipä kai mitään ihmeempää tällä kertaa. Nauttikaa lehdestä ja hankkikaa Ismo Alangon uusi albumi. Seuraavaan lehteen asti näkemiin. Turussa 24.5 . 1993 ~~ Aku Mattila •• .2 ••
Cure-story on edennyt jo neljänteen osaansa. Edellisissä Plastic Passioneissa on käsittelyn alle joutuneet bändin te- , kemiset vuoteen 85 asti, joten tällä kertaa lähdetään liikkeelle vuodesta 86. Elokuussa 85 julkaistu albumi The Head On The Door oli tuo nut Curelle uusia ystäviä, joille bändin varhaisempi materiaali oli täysin vierasta. Tämä oli varmasti suu- rimpana syynä siihen, että alkuvuodesta 86 bändi sekä levy-yhtiö Fiction alkoivat suunnitella kokoelman julkaisemista. Hommat lähtivät tosissaan käyntiin helmikuussa, jolloin bändin johtaja ja laulaja! kitaristi Robert Smith alkoi remil<,sata Boys Don't Cry-biisiä, joka alunperin julkaistiin orkesterin kakkossinkkuna kesällä 79. Pelkkään uusintamiksaukseen bändi ei tyytynyt, vaan Robert myös lauloi biisin uudelleen. Samoissa sessioissa miksattiin julkaisukuntoon myös helmikuusta 79 saakka levy-yhtiön varastossa pölyttyneet Pillbox Tales ja Do The Hansa. Jälkimmäinen, disco-kompilla etenevä biisi saksankielisine huutoineen, on silkkaa kettuilua saksalaiselle Ariola- Hansa levy-yhtiölle, jonka kanssa Curella oli sopimus v. 78. Pelkästään Do The Hansan kuuntelemalla voi päätellä, että sopimus sanottiin latkan puolesta irti, ilman minkäännäköistä julkaisua. Huhtikuussa julkaistii n uudistettu Boys Don't Cry singlenä, kannessaan legendaarinen mustavalkokuva, jossa Robert seisoo selin kameraan Fender-kitara kaulassaan . Pikkusinkku sai B-puolelleen PilIbox Talesin ja 12-tuumaiselle, pidemmän Boys Do n·t Cryversion kaveriksi pistettiin molemmat arkistojen aarteet. Britti listalla Boys Don't Cry noteerattiin 23. myydyimmäksi sinkuksi. Myös euren Amerikan julkaisija Elektra laittoi samaan aikaan markkinoille uuden pikkumustan. Atlantin toisella puolella Boys Don't Cry ei kelvannut A-puoleksi, joten se sai ,toimittaa kakkospuoliskon virkaa Let's Go To Bedin ollessa nimibiisinä. Curen hoviohjaaja Tim' Pope teki Boys Don't Cry'sta myös videon, johon kutsuttiin esiintymään myös bändin alkuperäisbasisti Michael Dempsey. Hieman myöhäsyntyiset ranskalaiset osteJivat kevään aikana syyskuussa julkaistua Close To Mesi nkkua niin paljon, että kiekko nousi listoille Eiffel-tomi-maassa huhtikuussa, minkä johdosta Cu re vieraili Ranskan TV :n Champs Elys{!e-ohj elmassa esittämässä playbackina kyseisen listamenestyjän. Rumpali Boris Williams ja kitaristi Pori Thomson olivat tuolloin lomalla, joten TV-ruudussa nähtiin rumpujen takana kosketinsoittaja Loi Tolhurst. Syntsan takana puolestaan seisoi Lalin kämppäkaveri Martin. Edellisessä lehdessä on muuten kuva tästä erikoisesta playback-esityksestä, jos jotakuta asia kiinnostaa . Huhtikuun tapahtumia oli myös Greenpeacen tukikonsertti (histo rian ainoa hyväntekeväisyyskonsertti, jossa Cu re on esiintynyt), joka pidettiin viisi päivää ennen Suomen opiskelijoiden ja työväen suurta juhlaa Lontoon Royal Albert Hallissa. Konsertti päättyi Faith-biisiin , jota Cure ei ollut esittänyt livenä sitten vuoden 82. Nostalginen tapahtuma, jota Robert vertasi päiväkirjan lukemiseen, sai solistin kyynelehtimään. CURE JULKAISEE KOKOELMAN "Standing on a beach with a gun in my hand" oli avauslause Curen ensisinkulla, joulukuussa 78 julkaistulla Killing An Arabilla. Lause koettiin niin iskeväksi, että toukokuussa ilmestynyt kokoelma lainasi siitä nimensä. Koko litanja olisi ollut liian pitkä, joten albumin nimeksi tuli Standing On A Beach. Levylle kaiverrettiin kaikki 13 siihen mennessä ilmestynyttä sinkun A-puolta kronologisessa järjestyksessä. En erittele enkä kerro mielipiteitäni biiseistä, sillä olen tehnyt sen aiemmissa lehdissä. Kasetin ostajat olivat vinyylin hankkijoihin verrattuna paremmassa ·asemassa, sillä nauhalle laitettiin A-puolten lisäksi kaikki ne kakkossiivujen biisit, joita ei löydy Curen albumeilta. Ihan asiallista faneja kohtaan, sillä esimerkiksi A Forest- ja Primary-sinkuista saa pulittaa jo aika pitkän pennin . Laserlevyltä löytyy 17 biisiä, mutta bonukset ovat tavallisia albumiraitoja. CO tottelee nimeä Staring At The Sea, joka on kuin onkin jälleen lainaus Killing An Arabista. samaa nimeä kantaa myös videokokoelma, joka on biisilistaltaan täysin identtinen laseri n kanssa. Video pitää sisällään 15 aikaisemminkin nähtyä k1ippiä, joista kahdeksan on Tim Popen ohjaamia. Usäksi nauhalta löytyy kaksi kokoelmaa varten tehtyä Popen ohjaustyötä, jotka olisi aivan hyvin voinut jättää poiskin. Killing An Arab-video esittelee kokoelmien kansissakin poseeraavan, hieman Mauno Koiviston näköisen, vanhan miehen kävelyä karussa maisemassa. Toinen turha pätkä on aikoinaan The Jamin innoittamana 3 kirjoitettu Jumping Someone EIse's Train, jonka "videossa" katsoja on ikäänkui n äärimmäisen nopean junan ohjaajana. Pätkä voisi olla hauska kolmiuloitteisessa teatterissa, mutta tavallisessa TVvastaanottimessa homma ei toimi. Videoiden väliin on laitettu hauskoja amatööripätkiä, joista paras on Robertin isän kaitafilmikuvaus yli 15 vuoden takaiselta Crawleyn ulkoilmakeikalta. CURE TEKEE LEVYN Kesäkuussa Cure aloitti tekemään demoversioita uusista biiseistään tulevaa albumia varten. Levy kulki tuossa vaiheessa nimellä 1000000 Virgins, mutta kuten kaikki tiedämme, ei nimi valinta ollut lopullinen. Demoilun ohessa bändi heitti kesän aikana useita festivaalikeikkoja ympäri Eurooppaa. Elokuun yhdeksäntenä orkesteri esiintyi Ranskassa roomalaistyyppisessä amfiteatterissa, ja tämä keikka kuvattiin Tim Popen toimesta tulevaa käyttöä varten. Näyttävin tempaus kesän aikana oli Robertin hiusten tuntuva lyhennys. Syynä pehkotukan poistamiselle oli Robertin kyllästyminen itsensä näköisiin faneihin . Elokuussa tuleva LP oli jo saanut virallisen nimensä eli Kiss Me Kiss Me Kiss Me. Cure oli tuolloin Etelä-Ranskan Miravalissa työstämässä albumia tosissaan viinitarhaan rakennetussa studiossa yhdessä tuottaja Dave Allenin kanssa . Viinitarhassa oleilu aiheutti ongelmia Lawrence Tolhurstille, joka oli pitkään tunnettu alkoholin suurku luttajana. Viinitilavierailusta alkaen Loi on aika ajoin käynyt alkoholiparantoloissa kuivattamassa itseään . Lauluja oli alunperin kirjoitettu 40, joista 32 päätyi demoiluasteelle. Miravalissa nauhalle laitettiin 26 biisiä, ja kaiken kaikkiaan täysin val miiksi tehtiin 23 teosta. Ensimmäistä kertaa Cu re viim eisteli biisejä, joissa Robertilla ei ollut mitään tekemistä sävellyksen tahi sanoituksen kanssa. Levytetyistä biiseistä kolme oli Pori Thompsonin käsialaa ja kaksi basisti Simon Gallupin.
Ranskasta Robert ja Allen lähtivät Bahamalle Compass Point-studiol- i ·Ie, missä biisejä miksailtiin. Aika alkoi kuitenkin käydä vähiin Bahamalla, joten bändi varasi lisäaikaa BrOsselin ICP-studioilta tammikuuksi 1987. Miksaukset lähtivät niin hyvin liikkeelle Euroopan Yhteisön päämajakaupungissa, että Bahama-miksauksetkin tehtiin uudelleen kahta biisiä lukuunottamatta. ICP:ssä nauhoiteltiin lisäksi uusiksi muutamia lauluosuuksia. Belgiasta orkesteri matkasi [r[antiin, missä tarkoituksena oli treenailla maaliskuussa soitettavaa Etelä-Amerikan-kiertuetta varten. Orkesterin ensimmäiset keikat Amerikan espanjan ja portugalin kielisillä alueilla eivät sujuneet täysin ongelmitta. Ensimmäisen keikkapaikan ulkopuolelle jäi tuhat Iiputonta tania, jotka päättivät piristää mieltänsä riehunnalla. Seurauksena oli kolme hengenmenetystä; sydänkohtaukseen menehtyi hot dog-kauppias ja tallatuiksi tuli kaksi poliisi koiraa. Seuraavana iltana riehuntaa esiintyi jo 20 000henkeä vetävän stadionin sisäpuolella. Odotteluaikaansa yleisö kulutti heittelemällä järjestysmiesten päälle palavia muovipenkkejä. Paiskomisen makuun päässeet jatkoivat harrastustaan vielä keikan alettua ja objektina oli luonnollisesti esiintyvä orkesteri. Cure kesti piinaa tunnin , minkä jälkeen bändi poistui liian vaaralliseksi kokemaltaan lavalta. CURE JULKAISEE SINKUN Viikkoa aikaisemmin kuin päätoimittaja täytti 15 ja 1/2 -vuotta eli 10.4.1987 julkaistiin ensimmäinen maistiaispala tulevalta albumilta. Minun henkilökohtaisella asteikolla . single Why Can't I Be You/A Japa-' nese Dream sijoitnJu Curen pikku-' mustien sarjassa häntäpäähän, johtuen ylipirteästä torvilla höystetystä A-puolesta, jonka Robert oli kirjoittanut erään fanin Ml wish I could I?B youM-toteamuksen innoittamana. Tim Popen ohjaama video oli harvinainen laatuaan, sillä se esitteli ensimmäistä kertaa Curen tanssahtelemassa. AJapanese Dream on tyyliltään peruskakkospuoli erikoisempine rummutuksineen. Joka tapauksessa tällä kertaa kakkospuoli oli paraatisivua parempi. Brittilistalla sinkku jäi niukasti top 20:n ulkopuolelle, noust~ n parhaimmillaan sijalle 21 . Sinkku julkaistiin sekä 7- että 12-tuumaisena. Isommalla levyllä ei kuitenkaan ollut mitään bonusbiisejä, vaan vinyylHle laitettiin pidemmät versiot kummastakin biisistä . Huhtikuun 23. pidettiin Marble Archin Odeon-teatterissa ensi-ilta. Esitykseen pääsi tuolloin Tim Papen ohjaama puolitoistatuntinen elokuva The Cure In Orange, joka oli filmattu kahdeksan kuukautta aikaisemmin Ranskassa. Pope on sanonut, että Cure-fanille elokuva on paras mahdollinen, ja ei-fanille filmi ei tarjoa mitään. Itse pidän elokuvasta, jossa Iyhythiuksinen Robert hymyilee kerran , mutta olenhan tunnetusti Cure-fani. Videolevitykseen The Cure In Orange pääSi vasta marraskuussa 87. CURE JULKAISEE LP:N Kiss Me Kiss Me Kiss Me tuli kauppoihin rahvaan ostettavaksi 22. toukokuuta, ja kuten levytetbiisien määrästä saattoi arvata, niin albumi oli tupla. 23 viimeistellystä biisistä LP:lle päätyi 18 ja CD:l1e tilasyistä 17. Loput 5 biisiä säästettiin tuleviksi sinkkujen B-puoliksi, joista tosin yksi oli jo julkaistu. Olen useampaan otteeseen sanonut, että jos Kiss Me olisi tavallinen yksöis-LP, niin kyseessä olisi maailman kaikkeuden paras albumikokonaisuus, mutta suuri biisimäärä tekee levystä hieman hajanaisen. Vaihteleehan LP :n materiaali funkista cure-poppisten kautta psykedeliaan. Heti kättelyssä olisin jättänyt pois funkahtavat palat Why Can't I Be You, Hot Hot Hot!!! ja Hey You!!!, joka onkin CD-versiolta karsittu. Bassottelun ansiosta funk-Iokeroon voidaan laittaa myös Icing Sugar, joka muistuttaa hieman Eurythmicsin Sweet Dreamsia. Loistavimmillaan bändi on poppiksilla, joita upeasti edustavat Catch ja Just Like Heaven. Viimeksimainittu kilpailee minun henkilökohtaisella listalla parhaan Cure-biisin tittelistä Boys Don't Cryn ja A Forestin kanssa. Pop-osastoon voidaan hyvin liittää myös The Perfect Gir1, How Beautiful You Are ... ja Ali I Want, joka kertoo muiden poppisten tavoin rakkaudesta, mutta ilmeisesti hieman rajummasta, sillä Robert laulaa "Tonight I'm feeling like an animar·. Mainitsemaani psykedeliaa levyllä edustavat kauniin rauhalliset If Only Tonight We Could Sleep ja Snakepit, joissa on ilmiselvästi tavoiteltu osittain 60-lukuisia soundimaailmoja. Robert on levyn julkaisun aikoihin tokaissut, että päätösraita Fight olisi omituisin biisi, mitä bändi on koskaan tehnyt eikä voisi kuvitellakaan Curen tehneen vastaavaa Pornographyn aikoihin. Ei Fight ole mielestäni ole sen kummallisempi kuin esimerkiksi Torture tai Shiver And Shake, mutta se on kyllä totta, että v. 82 bändi ei olisi tehnyt Fightia. LP:n rauhallisinta puolta edustavat One Mare Time, Like Cockatoos ja A Thousend Hours, jotka toimivat selvinä suunnannäyttäjinä seuraavalle albumiIle. Tosin Disintegration-tyyppisiin suurempiin soundeihin ei vielä oltu ylletty. Ainoa biisi, jolle ei löydy kumppania levyltä on synkkä ja ahdistava avausraita The Kiss, joka pitkän alkuinstrumentaalion jälkeen esittelee lähes huutolaulun. Tekstistä löytyy jopa fucking-sana, eikä se Robertin suusta ensi kertaa kuultuna tunnu edes kornilta. CURE KUHERRUSKUUKAUDELLA Uutuuslevyä promotoidakseen Cure lähti kiertueelle, joka totteli nimeä Honeymobn Tour. Matkustelu alkoi kesällä Pohjois-Amerikasta ja lokakuussa orkesteri siirtyi Eurooppaan. Kiertue päättyi 9.12. Wembley Arenalle, jossa kuultiin viimeisenä biisinä Sladen Merry Xmas Everybody. Mainitsemisen arvoiseksi asian tekee se, ettei Curella ole ollut tapana soitella covereita muualla kuin soundcheckeissä. Honeymoon Tourilla soundeja testailtiin mm Wild Thingillä, Only Onesin Another Girl, Another Planetilla sekä Paul Wellerin English Rosella. Historialliseksi Honeymoon Tourin tekee se, että Cure soitti kiertueen kuusimieh isenä. Uusimpana tulokkaana oli toinen kosketinsoittaja Roger O'Donnell, joka oli Boriksen entinen soittokumppani Thompson Twinsistä. Parhaiten Roger kuitenkin tunnettiin ex-Psychedelic Furs-miehenä. Kiertueen aikana Kiss fv1e-levyltä julkaistiin kaksi sinkkua; kesäkuussa Catch ja syyskuussa Just Lika Heaven . B-puoliksi ensinmainittu sai eteeriset biisit Breathe ja A Chain Of Flowers, kun taas Just 4
Like Heavenin kakkospuoliksi laitettiin poppaavat Snow In Summer ja Sugar Gir!. Kertomattaki n lienee selvää , että A Chain Of FI~wers }a Sugar Gir1 kuuluvat vain 12-tuumaisten varustukseen. Catch-sinkusta on olemassa myös harvinaisempi tusinatuumainen, jolta löy- , tyy nimibiisin lisäksi Breathe sekä live-versiot biiseistä A Night Like This ja Kyoto Song. Elävät äänitykset on poimittu The C;;ure In Orange-filmistä. Myös Amerikan julkaisija Elektra muisti Cure-faneja sinkulla, jolta löytyi Just Like Heaven sekä Catchin B-puolet. Jälleen kerran nm Pope ohjasi sinkkulohkaisuista videot. Catch on Curen videoista kallein, sillä sen tekemiseen upposi 120 Q(X) puntaa. Ensinäkemältä on vaikea päätellä mihin rahat uponneet. Ehkäpä Lolin alkoholijuomiin. Jos mies olisi ollut edes hieman selvempi, niin viulunsoitto olisi saattanut näyttää jopa aidolta. Just Like Heaven-videolla bändi soittaa Beachy Headilla ja välillä Robert tanssahtelee tyttöystävänsä Mary Poolen kanssa. Paikan valintaan vaikutti se, että Mary ja Robert olivat tehneet samaisessa paikassa jotai n hauskaa 15 vuotta aikaisem min. Ketään tuskin kiinnostaa se tieto, että myös minä kävin Beachy Headilla kesällä 87. Ikäänkuin joululahjana fanailla Fiction julkaisi juuri ennen vuodenvaihdetta Kiss ~ LP : n punavinyylisenä triplaJevynä. Rajoitetun painoksen kolmas kiekko piti sisällään I<aikki viisi sinkkujen B-puoliskoa . Jos joku luulee, että tämän paketin voi ostaa Anttilasta vanhentuneena levyna 59 markalla, niin hän on harvinaisen tyhmä . Viimeinen sinkkuirroitus Kiss Melevyltä tehtiin helmikuussa, ja ob- I jektina oli tällä kertaa HOI Hot Hot. Ainoastaan maksina ja CD:nä julkaistu si nkku piti sisällään kaksi remixiä nimibiisistä sekä Hey Youn. Sinkku menestyi edeltäjiään huonommin nousten sijalle 45 Brittilistalla. Ju st Like Heaven ja Catch olivat parhaimmillaan top 3O:ssa. Vaikkeivat sinkut mitään listaykkösiä olleetkaan, niin albumi oli varsin menestyksekäs. Tällä hetkellä kiekkoa on myyty reilut kaksi miljoonaa kappaletta. j CURE TEKEE LEVYÄ Vuosi 88 oli Curen julkisen toiminnan kannalta melko hitjaista. Keikkoja ei lainkaan tehty ja julkaisurintamaakin järisytti vain emo Ho~ Hot Hot-sinkku sekä Strange Fruitin julkaisema EP, jolta löytyy neljä 4.12.78 Peel-sessiota varten purkitettua laulua. Uutta albumiaan Cu re alkoi valmistella kesällä ja tääkseni tehnyt mutta minä en ole ainakaan siihen Loi Tolhurstin jatkuvasti kasvavai törmännyt. Itselläni on ainoastaan Of Faith-maxi, joka antaa bänalkoholinkäyttö alkoi vaikuttaa yhä i hieman New Order-tyylisen pahemmin Curen toimintaan. Loi luotti Robertin vanhaan lausah- vaikutelman. Lehd istö ei ole juuridukseen ~i lm an LoJia ei olisi Cu- kaan kirjoitellut Presencesta, joten en voi mitään varmaa sanoa korea~, mutta Robert oli alkanut muuttaa mielipiteitänsä. Myös Pori koonpanostakaan. MaxilIe biisinteja Simon olivat Lolin erottamisen kijöiksi on merkattu kolmikko kannalla. Pori ei olisi lähtenyt kier- Tolhurst-Biddles-Dempsey, mikä tueelle, jos Loi olisi mukana ja Si· viittaisi siihen, että Lolin lisäksi ormon uhkasi jättää koko bändin, jos kesterissa olisi Curen entinen roudari ja Simonin Fools Dancen aimuutoksia ei tapahtuisi. Joulun jälkeen Robert kirjoitti Law- kainen bänditoveri Gary Biddles rencelle kirjeen , jossa kertoi erot- sekä Curen alkuperäisbasisti Mictamispäätöksestä. Ja kuten arvata hael Dempsey. Jos olen väärässä, saattaa, vastausta ei kuulunut eikä niin älkää Iyökö. mitään muutakaan yhteydenottoa, CURE JULKAISEE ennenkuin kesällä 91 Lolin lakimiesten välityksellä. Ex-kosketinLEVYN soittaja kun oli sitä mieltä, että hänelle on maksettu liian vähän palk- Tammikuussa 89, kun Cure oli jälkiota Cure-tekemisistään. Robertin leen viisimiehinen, bändi meni uumielipide puolestaan oli päinvas- destaan RAK-studiolle tainen . Vaikka Robert ja Loi tun- tuottaja David MAllenin kanssa. nettiinkin mitä parhaina lapsuu- Koska joulukuiset kymmenen päidenystävinä, niin erottaminen pisti vää eiyät riittäneet, niin bändi vietti välit kokonaan poikki. Myöhem1 13 päivää studiolla miksaten missä haastatteluissa Robba on nauhoituksiaan. Alusta asti Robersanonut, ettei Loi kykene soitta- tilla oli ollut mielessään CD-formaan kuin kaksi Cure-biisiä ja ne- maatti, mikä ilmeni siten että albukin huonosti. Oli miten oli, niin tuo mille tarkoitettua musiikkia oli yli kuulostaa jo liian törkeäitä solvaa- 72 minuuttia. miselta. Huhtikuussa, jolloin Robert siirtyi Lyhyen sapatin jälkeen Loi perusti neljännelle kymmenelle, ilmestyi Presence-yhtyeen, joka on tie- ensimmäinen sinkkulohkaisu tule- syksymmällä bändi alkoi nauhoitella biisejään lähellä Readingin kaupunkia sijaitsevassa pienessä Outside-studiossa. Levyn valmistelun keskeytti Robertin ja Maryn häät 13. elokuuta. Naimisiinmenopäätökseen oli Aobban mukaan eniten vaikuttanut se, ettei mies ollut pitkään aikaan nähnyt sukuaan . Häät olivat hyvä syy kerätä kaikki sukulaiset saman katon alle. Toinen syy vihkimiseen oli se, että Kiss Me-LP oli saanut · Robertin hyvin romanttiselle tuulelle. Vaikka häät, joissa Simon toimi best manina, olivatkin suuret, niin siellä ei näkynyt lainkaan faneja eikä lehdistön edustajia. Häälahjaksi Marylleen Robert antoi kasetin, joka sisälsi demoversion tulevan albumin biisistä Love Song. Jokainen laulun kuullut voi päätellä miksi Mary nauhan kuultuaan kasteli miehensä kasvot suudelmin. lähes studiolivenä tehdyt nauhoitukset saatiin valmiiksi marraskuussa ja miksaukset aloitettiin lontoolaisessa RAK Studio 3:ssa joulukuussa. Kymmenen miksauspäivän jälkeen, hieman ennen jouluaattoa, bändi kokoontui kuuntelemaan nauhoituksiaan. Alkoholisoitunut Loi tuomitsi koko tuotannon paskaksi. Robertin mukaan syy ankaraan mielipiteeseen oli se, ettei Loi ollut soittanut biiseillä nuottiakaan. 5
puheita tosin vahvistivat lupaukset soololevystä, joka ei vieläkään ole valmis . Mahdollista Curen hajottamista Robba perusteli sillä, ettei haluaisi joutua samaan sarjaan Marc Knoplerin ja muiden veteraanirokkareiden kanssa. Onneksemme Robertin lausunnot osoittatuivat tyhjäksi puheeksi. Hajoamiseen viittaava LP:n nimi Disintegration oli Robertin mukaan vain tekovaiheessa keksitty nimi, joka ei viitannut minkään tietyn asian hajoamiseen. Vahvistaakseen sanojaan, mies kertoi ettei Pomographykaan pitänyt sisällään suttuista seksiä. CURE KIERTELEE AMERIKASSA Elokuussa lohkaistiin Disintegrationilta toinen sinkku Love Son9/2 Late (maxilla kolmantena Fear Of Ghosts), joka meni brittilistalla sijalle 8. Amerikassa Elektran julkaisema samansisältöinen sinkku meni sijalle 2. Mainittakoon tässä yhteydessä, että Elek'tra julkaisi LP:n maistiaisena huhtikuussa Fascination Streetin B-puolinaan samat biisit kuin Lullabylla. Euroopassa hyvin menestyneen Lullabyn amerikaanot saivat ostettavak- valta pitkäsoitolta, ja kunnian sai vystä todella nautittavan.' ErityiRobertin lapsuuden peloista inspi- sesti loppupuoliskon hiturit The roitunut Lullaby, josta tuli Curen Same Deep Water As You , Homekaikkien aikojen suurin hitti. Heti sick ja upealla polkuharmonisounilmestyttyään Lullaby, B-puole- dilla alkava päätösraita Untittled naan Babble ja maxilla· vielä Out jaksavat aina olla yhtä ihanan maOf Mind, rynnisti brittilistalla sijalle sentavia. Soundi levyllä on niin sa5. Luonnollisesti Lullabysta tehtiin notusti iso, soittaahan syntikoitamyös video Tim Popen johdolla, ja kin Rogerin kavereina Simon ja tällä kertaa Robba maskeerattiin Robert. Viimeksi mainittu soittaa sen verran pelottavaksi, ettei BBC vielä kitaran ja koskettimien lisäksi näyttänyt videota laisinkaan pikku- kuusikielistä bassoa. Loi Tolhurstin tekemiset kiekolia on kirjailtu lasten valveillaoloaikoina. Toukokuussa saatiin kauppoihin kanteen sanoin Mother instrument". LP Disintegration, joka kasetti- ja CUREUHKAA CD-muodossa käsitti 12 biisiä ja vinyylinä 10. Siitäkin huolimatta, HAJOAMISELLA että Last Dance ja Homesick jätettiin pois muovilätyltä, sen pituus Samaan aikaan kun Disintegration ylitti tunnin melkein minuutilla. Tä- tuli kauppoihin Cure lähti Euroomä puolestaan aiheutti sen, että pan kiertueelle, josta tuli 55 keikbiisit jouduttiin purkittamaan pie- kansa ansiosta bändin pisin yhtänemmällä voluumilla, mikä taasen jaksoinen turnee. Kööpenhamiheikensi soundeja. Esa Koivion nasta alkanut The Prayer Tour haastattelussa Robert oli varsin vieraili myös Unkarissa ja muinaipahoillaan asiasta sessa Jugoslaviassa, jotka saivat AlbumiIla helpommin tarttuvaa kunnian olla ensimmäiset ja toispuolta edustavat Lullabyn lisäksi taiseksi ainoat itäblokin maat, joisPictures Of You, Love Song ja 'sa Cure on vieraillut. Suomeen Fascination Street, joiden kaikkien . bändi ei luonnollisesti saapunut, kohtaloiksi tuli päätyä sinkkujen A- mutta sentään laivamatkan pääposkiksi. Samaan tarttuvuusKas- hän Tukholmaan 2.5., jossa minätiin voidaan liittää myös nimiraita kin pyörähdin Curea katsastamasDisintegration, joka päätyi ainoas- ·sa. Orkesterin lavaesiintyminen ei taan sinkun kakkospuoleksi live- juurikaan poikennut siitä, mitä olin versiona. Edellä mainittuja viittä nähnyt live-videoita katsoessani. raitaa lukuunottamatta albumi on Sellaista varmaa soittamista sekä hyvin rauhallinen ja tunnelmalli- pientä ja rauhallista liikehdintää. nen. Biiseillä on pituutta kunnon Yksi syy siihen, että tuhlasin väprogen verran, mutta yhdenkään häiset rahani Tukholman matkaan biisin kohdalla ei ole menty liialli- oli Robertin uhkaus, että Prayer suuksiin. Levy ei välttämättä auke- Tour olisi bändin viimeinen kiertue. a ensimmäisellä kuuntelulla, mutta Aivan tosissaan lausuntoa ei voikokemuksesta voin vakuuttaa, et- nut ottaa, sillä jo Kiss Me-Ievyn jältä useampi kuuntelukerta tekee le- keen laulusolisti oli juteliut samanlaisia tarinoita. Tällä kertaa miehen seen sinkkumuodossa vasta syksyllä. Elektra-julkaisun lisukkeina olivat heinäkuussa Prayer Tourin Euroopan osuuden viimeisellä keikalla Wembleylla nauhoitetut Homesick ja Untittled. Koko massiivinen kolmen tunnin Wembley-finaali nauhoitettiin, mutta sen käytöstä kerron enemmän seuraavassa lehdessä. Elokuussa, samoihin aikoihin kun Love Song-sinkku julkaistiin, Cure aloitti Prayer Tourin USA:n osuuden, joka sujui todella loistavasti bändin myydessä loppuun baseballstadion-keikkoja. Amerikan kiertue päättyi 23.9.89 eli tasan kolme vuotta ennen bändin toista Suomen keikkaa. Viimeiset kolme BO-luvun kuukautta Smith , Gallup, Thompson, Williams ja O'Donnell viettivät ansaittua lomaansa kotimaassaan ehkäpä jopa naureskellen lomapartoihinsa, kun olivat saaneet fanit ja lehdistön uskomaan, että bändin viimeiset keikat ja levyt olisivat jo tehty. Tuskinpa he ainakaan itse sitä todeksi uskoivat. Koska vuosikymmenenvaihteeseen on hyvä lopettaa Cure-storyn neljäs osa, niin teen sen. Curen 90-luvun tekemiset ovat luettavissa Plastic Passion volume 6:sta sitten joskus tulevaisuudessa. DARKLANDS RECORDS • GOTHIC· TECHNO. ETC· Postimyyntiä vuodesta 1987 • Love Like Blood • Nitzer Ebb • KMFDM • • Fields Of The Nephilim • The Mission. • Sisters Of Merey • Depeehe Mode • • The Cure • Bauhaus • Revolting Coeks • • Two Witehes • The Cult • Front 242· • Russian Love • Cassandra Complex • Ete • Listat 2, 10 postimerkillä osoitteesta: DARKLANDS, BOX 29, 33201 TAMPERE, FINLAND 6
LIIKKUVA T LAPSET Kymmenen vuotta sitten Ilmestyi LP, Jonka kannessa komeIII kuva seipäällä lävlstetystä nallekarhusts. Tuon levyn julkaisijana toimi turkulainen pienievymerkki Emppu Records, Ja esIIntyvä orkesteri kantoi nimeä Liikkuvat Lapset. Nyt samainen levy on tullut uudelleen kaiken kansan osteHavaksi, mutta tällä kertaa CO:" muodossa. Minulla on ykkösnumerosta asti ollut tarkoitus väsätä juttu Uikkuvista Lapsista, mutta en vain koskaan ole saanut niin paljoa toimeksi. Nyt kun bändi on jälleen ajankohtainen päätiin ottaa luurin käteeni ja pirauttaa basisti Harri MHosSM Siivoselle ja kysellä miehen mietteitä menneisyydestä. Uikkuvat Lapset perustattiin Turussa toukokuussa 81, ajankohtana, jolloin Suomessa elettiin synkistely-aaltoa. Lapset liitettiin nopeasti liikkeeseen, jonka kärkinimenä pidettiin helsinkiläistä Mustaa Paraatia. Heti puhelinkeskustelun alkajaisiksi Hoss toteaa, ettei bändi kokenut kuuluvansa synkistelijöiden kastiin vaikka musiikkinsa olikin kieltämättä gootti-vaikutteista. Bändi yritti laittaa sointiinsa kieroutunutta huumoria, mikä ei välttämättä lainkaan olisi sopinut imago-bändi Mustalle ParaatilIe, jota Hoss luonnehti yrmy-orkesteriksi. Ja onhan se totta, että bändin on pakko edustaa jonkinlaista huumoria, jos sen levyllä lauletaan -Tahdon tappaa lapsesi-. Hoss totesikin aika hienosti, että -maailma on vakava, muttei haudanvakava- . Lasten musiikkia parhaiten ehkä kuvaa sana post-punk, olivathan Hoss ja rumpali Pekka Eskelinen aiemmin musisoineet punk-orkestereissa TV:n Orjat, Vihan Muna ja pogomotiivi. Lasten ensi-LP:n uudelleenjulkaisusta vastaa kokonaan Pure Records, jonka johtohahmona toimii orkesterin fonisti Tapio ~Ränni- Mäkinen. Idea syntyi joskus syksyllä Rännin aivoissa, ja niinpä mies otti yhteyttä entisiin soittokumppaneihinsa, joilla ei ollut mitään hommaa vastaan . Oikeuksien suhteen ei ollut hankaluuksia, sillä levyn ensimmäisen julkaisijan, Emppu Recordsin muodostivat Hoss, Ränni ja bändin laulusolisti Tuula Amberla. CD:stä otettiin 1000 kappaleen painos, joka on yhtä suuri kuin alkuperäinen vinyylipainos . Orginaalilla biisejä oli kahdeksan , mutta CD:ltä niitä löytyy täydet kymmenen. Bonuksina kuullaan ensisinkun Oodi Miehelle Uoka löytyy LP :ltäkin) Bpuoli Radio Seuraa Onneain sekä ennenjulkaisematon Aamunraikas, joka nauhoitettiin v. 82 samoissa sessioissa kuin molemmat sinkkubiisit. Jos minun mielipidettäni kysytään, niin parhaimpien biisien joukkoon tulee valituksi sinkkuraita Qodi Miehelle, vaihtelevatempoinen Tahdon sekä Minne Menit, jossa lauletaan Setä-Empusta. Mahtaakohan kyseessä olla sama Emppu , joka esiintyy yhtiön nimessä? Siivonen kertoi, ettei ole kuunnellut levyä 7 - 8 vuoteen ennenkuin sai käteensä CO-version. Musiikin suhteen mies ei hävennyt laisinkaan, mutta sanoi muutamien sanoitusten laittaneen korvat punoittamaan. Soundimaailmaltaan levy ei ehkä ole maailman paras, mutta kitaroita on kuitenkin kaiutettu ihan asiallisesti ja toni antaa biiseiffe upeata lisäväriä. Tulkoon tässä yhteydessä kerrotuksi myös se tosiasia, että levyn äänittäjänä toimi Bogartin Vinnie Lane, joka vielä tuolloin käytti porvarillista nimeä Veijo Mäki. Tuotannosta vastasi bändi itse. Biisien tekemisiin levyllä ovat osallistuneet kaikki orkesterin jäsenet kitaristi Jari Kauppista, joka oli liittynyt bändiin juuri ennen LP :n purkitusta, lukuunottamatta. Tosin Ränni oli säveltänyt vain yhden biisin ja toinen kitaristi Kai Amberla oli tehnyt vain tekstejä, vaikka lieneekin taitavin muusikko bändistä. Ainakin miehellä on koulutus klassiseen kitaransoittoon . Uudeksi kitaristiksi tuli ex-vihanmunalainen Olli Kauniskangas ja Tuulan ehdotuksesta bändiin otettiin myös kosketinsoittaja Heikki KyläUtsuri , joka teki bändissä ranskalaisen visiitin soittaen vain v. SS julkaistulla Viettelyksen Vaunu-LP :llä. Mies erotettiin orkesterista soittotaidottomuuden takia. Nykyään mies puuhastelee oman Utsuri Horror Show-yhtyeensä kanssa, joka on järkyttävän huono. Pahat kielet kertovat ettei Utsuri ole moneen v uoteen nähnyt selvää päivää. Asiaa ei ole vaikea uskoa. Viittasinkin jo kesällä 85 ifmestyneseen Viettelyksen Vaunu-albumiin, jonka julkaisi EMI:n alamerkki Parlophone. LP:n tuotti guru TT Oksala, ja soundeiltaan levy onkin huomattavasti parempi kuin esikoinen. Biiseistä parhaimmaksi nousee nimibiisi, joka julkaistiin myös sinkkuna yhdessä toisen albumiraidan, Siegfridin , kanssa. Uikkuvien Lasten kolmas ja samalla viimeinen LP Kakarakosto ifmestyi loppuvuodesta 86. Hoss, joka pitää Kakarakostoa yhtyeen parhaana albumina, kertoo kuuntelevansa Kakarakostoa edelleenkin muutaman kerran vuodessa . EMI :n kautta ilmestyneitä kiekkoja Harri kuvailee ~määrätietoisemm i ksi- ja kertoo , että niillä on "idea kristallisoituneempi ja sairaus luonnollisempaa" Albumien välillä ei tapahtunut muita muutoksia kuin Kylä-Utsurin erottaminen, joten kaikki oleellinen alkaa olla kerrottu, lukuunottamatta sitä, että Lapset lopettivat liikkumisen tammikuussa 87 . Syinä olivat yleinen turhautuminen ja kyllästyminen heikohkoon menestykseen. Bändin levyistä on vielä mainitsematta alkuvuodesta 86 ilmestynyt sinkku Sinut Haluan! Marssi sekä Kakarakoston maistiainen Yksin/Palavat Sillat. Uikkuvien Lasten jälkeen Tuula Amberla jatkoi soolouraansa, joka oli alkanut jo kesällä 85 menestyneellä Lulu-sinkulla. Nykyään Amberla tekee silloin tällöin albumeita, mutta keikkaifu on vaihtunut kirjastonhoitajan työksi Vehmaan kunnassa . Ränni pyörittää Pure Recordsia, jonka ensimmäisiä julkaisuja oli Ho-Dads-orkesterin sinkku. Kaksi pikkulevyä tehneessä Ho-Dadsissä vaikuttivat mm Ränni ja Olli Kauniskangas, joka puolestaan asuu Kirkkonummella ja soittelee sieltä käsin yhtyeessä, joka aloitti uransa Rapudesina. Nykyään bändin nimi lienee joku toinen . Tällä hetkellä musiikintekijöinä bändistä ovat parhaiten esillä Harri Siivonen ja Pekka Eskelinen, jotka hoitavat rytmipuolta turkulaisessa Nylon 66'ers-bändissä. Kerrassaan kieroutunutta instrumentaalimusiikkia esittävä yhtye on saanut hiljattain Stupido Twinsin kautta julki ensi-CD:nsä Absurdo, jolla siljalinetyyppiseHä tanssimusiikiila aloittanut 'bändi lähestyy välillä jopa tekno-osastoa. Hoss sanoikin, että nykyaikainen tanssimusiikki (tekno) on upeata, koska siinä on vielä jäljellä bailauselementti . Lausahduksesta innostuneena kysäisen onko , suunnitelmissa tehdä Uikkuvien Lasten biiseistä tanssiversioita samaan tapaan kuin kolme vuotta sitten teki , Harrin 12 vuoden.takainen musiikillinen innoittaja, The Cure. Vastaukseksi sain, että "idea tuntuu hienolta, mutta homma olisi liian uhkarohkea, koska bändi ei ollut tarpeeksi suuri kaupallinen menestys ja uudelleen miksaukset veisivät aikaa enemmän kuin albumien nauhoitukset". Ensi-LP:tä seuranneena vuonna Uikkuvat Lapset saivat levytyssopimuksen Polarvox-yhtiön Amulet-aJamerkin kanssa, joka kuitenkin sanoi sopimuksen irti Julkaistuaan sinkun VarjokuvatNlellisyyden Kosto. Levy-yhtiön lisäksi Uikkuvat Lapset menettivät molemmat kitaristinsa. Kauppinen siirtyi toiseen turkulaiseen marginaalibändiin ADsaan ja Kai Amberla keskittyi pelkästään klassiseen musiikkiin. Nykyään Amberla toimii mielimusiikkiinsa keskittyneen Rondo-lehden päätoimittajana. Kauppinen puolestaan työskentelee äänentoistomiehenä jossain helsinkiläisessä teatterissa. •• 7 ••
En liioittele juuri nimeksikään sanoessani, että Pixies oli koko olemassaolonsa ajan Jenkkilän arvostetuin ja suuntaaantavin rokkiyhtye. Toisen erinomaisen jenkkiyhtyeen, R.E.M.:n kaltaista massasuosiota kvartetti ei milloinkaan saavuttanut, mutta uskon silti, että suurin osa teistäkin valitsisi aution saaren levykseen mieluummin Bossanovan kuin vaikkapa Out Of Timen. Black Francis Kalifornian Long Beach on ensimmäinen maininnan arvoinen paikka kun ryhdytään tonkimaan Pixiesin historiaa. Noilla seuduilla asusteli aikojen alussa nuori rantapummi nimeltä Charles Michael Kitridge Thompson IV, joka oli ennättänyt jo käydä peräti kymmentä eri koulua. Syy lukuisiin koulunvaihdoksiin oli ollut hänen kapakoitsija-isässään, joka oli työnsä vuoksi joutunut vaihtamaan jatkuvasti pesueensa asuinpaikkaa. Charles imi inspiraatiota Iggy Popin musiikista, ja antoi itselleen uuden nimen; Black Francis. Hän opetteli soittamaan kitaraa, bassoa ja rumpuja, eikä tarvinnut enää muuta kuin laulutaidon. Francis teki noihin aikoihin hanttihommia eräässä kukkakaupassa, jonka johtajan johtajan serkku oli thaimaalainen rocktähti. Francis ryhtyi kaveraamaan thaimaalaisen kanssa ja sai häneltä hyvin yksiselitteiset lauluohjeet: ~Scream it like you hate that bitchKuten me kaikki tiedämme, Francis on noudattanut ohjetta. Vähän myöhemmin Francis kirjoittautui bostonilaiseen yliopistoon opiskelemaan antropologiaa, arkeologiaa ja espanjaa. Huonekaverikseen hän sai filippiiniläisen Joey santiagon, joka perehdytti Francisin 7o-1uvun punkkiin ja avaruusajan Bowieen. Lukukausi kului laulujen kirjoittamisen, kitaran soittelun ja pilven polttelun merkeiss,ä. Opiskelun jatkuessa Francis pääsi, tai pikemminkin joutui puoleksi vuodeksi Puerto Ricon San Juaniin, missä hänen oli määrä parantaa heikkoa espanjankielen taitoaan. Ensimmäiset viikot vieraalla maalla hän joutui viettämään rahatta ja kykenemättä tekemään itseään ymmärretyksi, koska hän ei osannut espanjaa eikä paikalliset englantia. Kämppäkaverinaan San Juanissa oli tyyppi, jota Francis on myöhemmin luonnehtinut sanoilla weirdo psycho. Samainen kaveri ikuistettiin sittemmin Crackity Jonesina Doolittle-LP:lle. Vaihto·oppilasperiodinsa päätteeksi Francis istui paikallisessa baarissa ja mietti palaisiko hän Bostoniin ja perustaisi bändin, vai lähtisikö vuodeksi Uuteen Seelantiin katsomaan Halleyn komeettaa. Meidän onneksemme hän valitsi Bostonin, missä hän samalla jatkoi ys1ävyyssuhdettaan Joey Santiagon kanssa. He alkoivat käyttää itsestään kollektiivinimeä Pixies (Keijukaiset). koska pitivät sanakirjan määritelmästä: ~kujeileva pieni haltija~. Kaksikko pani lehteen ilmoituksen, jossa haettiin basistia - ei Pixiesiin vaan - HOsker DOhOn ja Peter, Paul ja Maryyn! HOsker 00 on tiettävästi Francisin kaikkien aikojen suurin bändisuosikki. Omien sanojensa mukaan Francis omisti ennen Pixiesin levydebytointia vain neljä lalbumia, joista kolme oli HOsker DOn tekemiä. Se neljäs oli Stoogesin Raw Power. Francisin ja santiagon lehti-ilmoitus herätti Kim Deal-nimisen naisen huomion, ja basistin virka menikin hänelle. Deal oli aiemmin soittanut kaksoissisarensa Kellyn kanssa yhtyeessä nimeltä The Breeders, jonka suurimpia saavutuksia oli ollut Steppenwolfin live-Iämmittely. The Breeders oli kuihtunut Kellyn siirryttyä ateriapalveluun ja Kimin avioiduttua bostonilaisen John Murphyn kanssa Oosta Kim, Murphyn lain mukaisesti, joutui eroamaan v. 88). Kim toi PixiesHn myös yhden häävieraansa, rumpali David Loveringin, joka oli aiemmin soittanut sellaisissa massachuttslaisissa (näitä nimiä) bändeissä kuin Iz Wizard ja Riff Raff. Epäselvyyksien välttämiseksi kerrottakoon, että Esa Eloranta ei ole milloinkaan laulanut viimeksimainitussa bändissä. Pixies lähtee keikoille Lovering, Deal, Santiago ja Francis alkoivat treenata Loveringin faijan autotallissa kesällä 86. Ensimmäisen keikkansa oli Bostonin Rat Clubilla, missä Keijukaiset soittivat varhaisia versioita biiseistä Build Hig h, Here Comes Your Man ja Oig For Fire. Esiintymisensä oli kuulemma rockin historian huonoin keikka. 8 Seurasi lisää esiintymisiä, joista yksi oli kaveribändinsä, Throwing Musesin supportointi Ratskeller-nimisessä mestassa. Paikallisen Forth Apache-studion johtaja/tuottaja Gary Smith oli vähän aikaisemmin järjestänyt Throwing Musesille tuottoisan diilin englantilaisen 4AD Recordsin kanssa, ja kuullessaan Pixiesin musiikkia hän uhosi, ettei nukkuisi ennenkuin bändi olisi maailmankuulu. Työt kuuluisuuden eteen ajoitettiin maaliskuussa 87, jolloin bändi kävi kolmen studiopäivän" aikana läpi 18 kappaletta, niiden joukossa cover· versio David Lynchin Eraserhead-elokuvan kappaleesta In Heaven (Lady In The Radiator Song) Ja lähes akustinen Here Comes Your Man. Äänityksiä miksattiin toiset kolme päivää, ja huvista syntynyt 1000 taalan studiolasku ojennettiin Francisin uskovaiselle isälle. Valmis nauha ristittiin Purple Tapeksi, ja siitä lähetettiin kopiot kaikille merkittäviJIe tahoille, kuten paikalliselle promoottorille, Ken Goesille, joka ryhtyikin välittömästi Keijujen manageriksi. Myös 4AD Recordsin luoja Ivo WattsRussell sai oman kopion, ja ihastui siinä määrin, että otti bändin talliinsa ja julkaisi lokakuussa 87 kahdeksan alkuperäisnauhan biisiä mini-LP:nä Come On Pillgrim. Melody Maker teki lokakuun kymmenentenä päivänä ilmestyneeseen numeroonsa yhden aukeaman mittaisen Pixies-artikkelin, jossa Francis kertoi, että mini-lp:n nimi on kähvelletty kalifornialaisen kristityn folk-laulajan Larry Normanin usein käyttämästä ilmaisusta ~Come on piUgrim, you know he loves you". Francis kertoi myös yrittäneensä soittaa Larry Normanille tiedustellakseen mitä mieltä hän on lausahduksen käyttämisestä, mutta Norman ei ollut kotona. Kun Norman ei pyynnöstä huolimatta ottanut yhteyttä rokkariin , oli hän päättänyt, että jos nimestä tulee oikeusjuttu, hän väittää pöllineensä sanat John Wayneitä!! Minulle saakka Come On Pillgrim ei koskaan kulkeutunut, mutta tiedän sen sisältävän sellaiset tsibaleet kuin Caribou, Vamos, Isla De Encanta, The Holiday Song, Nimrod's Son, Levitate Me, l've Been Tired ja Ed Is Dead, joka kertoo erittäin oudosta, säkkikankaaseen, nyöreihin ja kumikenkiin pukeutuneesta tytöstä, joka oli käynyt joskus samaa koulua kuin Francis. Ainoa koululainen, joka oli koskaan jutellut tytön kanssa, oli tietenkin ollut Francis. Hän ei ollut tiennyt mikä tyttöä vaivaa, kunnes oli kuullut että tyttö oli tullut pöpiksi auto-onnettomuudessa. Tytön nimi oli oikeasti ollut joku muu kuin Ed, mutta Ed pistettiin biisin nimeen, koska se riimittyy mukavasti deadin kans- sa. Surfer Rosa Sounds-Iehti julkaisi maaliskuussa 88 EP:n nimeltä Waves, jolla on musiikkia PoguesiJta, Sugarcubesilta, Wedding Presentiltä ja tältä meidän Pixiesiltä. Keijukaisten biisit, Down To The Well ja Rock At My Soul, ovat peräisi n vuotta aikaisemmin tehdyltä The Purple Tapelta. Niinikään maaliskuussa julkaistiin bändin ensimmäinen koko pitkä lätty, Surfer Rosa, jonka CD-versiolle sisällytettiin myös mini-LP Come On Pillgrim. Surfer Rosa poikkeaa edeltäjästään paitsi pituutensa, niin myös tuottajansa johdosta. Levyä ei nimittäin tuottanut enää Gary Smith, vaan yksi maailman kuu[uisimmista metelitakapiruista, Steve Albini. Surter Rosan biisit ovat omaperäisiä ynnä kimurantteja. Maailman parhaasta albumista en voi tässä yhteydessä puhua, sillä kiekon loppupuolelta löytyy valitettavan paljon Tony's Themen, Oh My Gollyn ja Vamosin kaltaisia biisejä, jotka eivät anna juuri mitään. Levyn alkupuolikas sensijaan on erittäinkin tasokas. Break My Bodyssa pidän kitaroinnista ja Kim Dealin avituslaulusta, haikean mero-
dian omaavassa Where Is My Mindissa ihastelen akustisen kitaran laululle antamaa lisäväriä ja levyn popissa, Giganticissa, arvostan biisin kirjoittamisessakin mukana olleen Dealin kaunista popääntä. River Euphrates ja Bone Machine ovat persoonallisia energian purkauksia, jollainen on myös pelkkää huutoa ja instrumentaaliota sisältävä Something Against You. Mikäli hurjat tarinat ovat paikkansapitäviä, niin koko Surfer Rosa-LP tehtiin - vähäisiä laulumiksauksia mukaanlaskematta yhden ainoan illan aikana. Huhtikuussa Pixies matkasi Englantiin supportoldakseen The Throwing Musesia tämän Lontoon Maan Fiddleristä alkaneella rundilla. Pixies esitti kimppakiertueen aikana joitain levyttämättömiäkin lauluja, jotka annettiin myöhemmin, heinäkuussa, BBC Rad io 1:n John Peelin sessiokäyttöön. Kyseiset kappaleet olivat Wild Honey Pia, Hey ja Jn Heaven. Gigantic tiin aakkosjärjestyksessä, ja toisella koko normaali esiintymiskäytäntö käännettiin nurinpäin: bändi poistui lavalta ensimmäisen biisin jälkeen Uoka näinollen oli encore) palatakseen soittamaan loput biisinsä. Lontoon keikkojen jälkeen Pixies kiinnitettiin isolle amerikkalaiselle Elektra Recordsille, joka julkaisi tapauksen kunniaksi kiertueella purkitetun promo-livekiekon. Keräilyharvinaisuus sisältää kappaleet Sone Machine, Cactus, Gigantic, The Holiday Song, Nimrod's Son, Debaser ja Gouge Away. Kaksi viimeksimainittua laulua sisällytettiin myös tulevaa LP:tä mainostaneelle yksipuoliselle 12"-promolle yhdessä I Bleedin ja Wave af Mutilationin kanssa. Promo on tällä hetkelllä vähintään 100 markan, eli noin kymmenen meksikolaisen Sol-oluen arvoinen. Wave af Mutilation pääsi vielä ruotsalaisen So und Affects-Iehden mukana tulleelle flexi-EP :llekin, jolla Pixiesin lisäksi esiintyy Chemistry Set, Mega City Four ja Ruotsin oma orkka Soul Patrol. Flexi on luonnollisesti har· vinaisuus, ja siksi hyvin monen meksikolaisen 501putelin arvoinen. Elokuussa 88 näki päivänvalon 12-tuumainen EP Gigantic, jolla on remiksatun nimibiisin lisäksi kappaleet River Euphrates, Vamos ja In Heaven (Lady In The Radiator Song). Kaksi viimeksimainittua ovat liveottoja, ja ne ovat peräisin Pixiesin ja Musesin kimppakiertueen viimeiseltä keikalta, joka oli Lontoon Town & Country-klubilla toukokuun ensimmäisenä päivänä. Samalta keikalta taltioitu Hey julkaistiin syyskuussa Sounds-Iehden mukana tulleella Sounds Machine 1-EP:llä, jolle myös rundin pääbändi Throwing Muses pääsi. Lokakuussa Pixies teki uuden visiitin BBC:n studioille, jolloin se purkitti John PeeliUe biisit Dead, Tame, There Goes My Gun ja Manta Ray. Kun bändi soitti seu raavan kerran Lontoon Maan Fiddlerissä, ei se enää ollutkaan kakkosbändin osassa vaan pääaktina, jonk.a lämmitys tehtävät hoiti Perfect Oisaster. Kim Deal ystävystyi Oisasterin basistin, Josephine Wiggsin kanssa, josta oli myöhemmin tuleva Dealin bändikaveri, samoinkuin Musesin Tanya Oonnellysta. Maailma on niin pieni. Pixies tutustui Englannin matkallaan maineikkaaseen tuottajaan nimeltä Gil Norton, jonka kaikki Suurinpiirtein puolessa välissä Sex And Deathosaavat mieltää välittömästi ainakin Heartthrobsiin kiertuetta julkaistiin LP nimeltä Doolittle, jonka ja Echo & The Bunnymeniin. Norton lähti vuoden onnistuneisuutta kuvaa mainiosti se, että Roo Ketviimeisten viikkojen ajaksi Pixiesin kaitsijaksi erää- vei antoi sille Rumbassa 10/89 viisi tähteä ja se, seen bostonilaiseen studioon. Työn alle asetettiin että saman lehden kriitikot valitsivat levyn vuoden LP, josta käytettiin työnimeä Whore, Huora. Esi- parhaaksi ulkomaalaiseksi LP :ksi. Kiekon helmi on makua tulevasta pitkäsoitosta tarjoiltiin helmi- singlebiisi Monkey Gone To Heaven, mutta paljon kuussa 89, jolloin Melody Maker kauppasi luki- sen alapuolelle ei jää Here Comes Your Mankään: joilleen Gigantic-merkkistä various artists-kokoel- joka on Keijukaisten kaikkien aikojen popein ja makasettia, jolle oli sisällytetty Pixiesin heikohko I sovinnaisin kappale. Pixiesin toista hyvää puolta • Bleed. LP:n virallisen maistiaisen saimme kuukaut- sitä jossa kitarat raatelevat herkemmän kuuntelijan ta myöhemmin singlen ~nkey Gone To Heavenl tärykalvot - edustavat parhaiten Dead ja Un Chien Manta Ray muodossa. Niin hassulta kuin se tun- Andalou-elokuvasta inspiraation saanut Oebaser. tuukin, niin Monkey Gone To Heaven on Plxiesin Tamessa minua miellyttää hieno basso kuvio, kun ensimmäinen 7-tuumainen single. Kannessaan on taas Couge Away, Wave Of Mutilation ja La La pyhimyksen kehällä varustettu apinarodun edus- Love You ansaitsevat kiitoksen; olemalla simptaja sekä numerot 5, 6 ja 7, jotka esiintyvät myös pelisti näppäriä pikkurokkeja. Levyn mitättömintä biisin sanoituksessa. Maxilla ja CO: llä on noiden kaarti~ edustavat No 13 Baby, Mr Grieves, I Bleed biisien lisäksi vielä Weird At My School ja Dancing ja Francisin Puerto Ricon aikaisesta tuttavasta The Manta Ray. Nimistä päätellen nuo minulle tun- kertova Crackity Jones. temattomat kappaleet ovat vitsikkäitä. Ensinmajnuttu nimi panee itsekunkin pohtimaan, että kuin- 13. toukokuuta Pixies soitti Loreleyn Bizarre kahan monta kajahtanutta opiskelijatuttua Francis- Special-festareilla todella kovassa seurassa; samalla lavalla kävivät nimittäin myös Mission, iIIa on ollut. Sugarcubes ja Cure , josta Francis diggaa mielettömästi. Vastaavasti Robert Smithin tiedetään Sex And Death omaavan sympatioita Pixiesin musiikkia kohtaan. Huhtikuussa Pixies lähti kahde n kuukauden mittaiselle kiertueelle Englantiin ja muuallekin Eurooppaan. Rundi totteli nimeä Sex And Death ja kakkosbändi nimeä Wolfgang Press (4 AD :n bändejä sekin). Kiertueeseen sisältyi kaksi eriskummallista Lontoon keikkaa, joista ensimmäisellä laulut esitet- Kesäkuu merkitsi toista singlelohkaisua DoolittleLP:ltä. Ei liene yllätys että kunnian sai loistava Here Comes Your Man. Singlen kannessa on ruma, paksuun niittipantaan sonn ustautunut koira. Vinyylin S-puolelta löytyy Kim Dealin laulama Into 9 ~e VYhi:e. ~~ ja co sisältävät edellämainittujen hS~kSI VIelä buSlt Wave Of Mutilation (UK surf) ja SaJley's Walk. Keräilijätjoutuivat kesäkuussa sijoittamaan rahOjaan myös indiemusiikkiJehti Spiral Scratchiin, koska sen mukanatulleelle neljän biisin CO-levylle oli sisälletetty demoversio Tamesta. Kuun lopulla bändi saapui pohjoismaalaisten ihmetel~äväksi Tanskan Roski Jdeen, jossa se kuulopuheIden mukaan arasteH isoa lavaa ja suurta kuulijakuntaa. Roskilden lisäksi Pixies kiersi kesän aikana monet muutkin eurooppalaiset festivaalit, mm Glastonburyn CNO-kemut. Jossain vaiheessa suvea Pixies kävi äänittämässä kolmannen Peelsessionsa, johon kuuluivat kappaleet Down To The Well (Up From The Grave), Into The White ja Wave af Mutilation. The Bridge Heinäkuussa Pixies pääsi Neil Youngin ideoimalIe, pelkästään hänen kirjoittamiaan lauluja sisältävälIe hyväntekeväisyyskokelmalle The Sridge. Levyn myynnistä saatu voitto ohjattiin suoraan sanfranciskolaiselle vammaisten koululle, jonka osakkaita Neil Young (kahden vammaisen lapsen isä itsekin) ja vaimonsa Pegi ovat. Pixiesin lisäksi The SridgeIlä kuullaan mm Nick Cavea, Oinosaur Jr:ia ja 50nic Youthia, jonka versio Computer Agesta hipoo taiteellisen merkityksen pilviä. Aivan samaa voidaan sanoa myös Pixiesin Winterlong-versiosta, jonka orginaali löytyy Youngin 70-luvun lopulla ilmestyneeltä triplakokoelmalta Decade. Pixiesin kierrätys on peräisin tammikuisista Fort Apachesessioista, joissa bändin työkaluna oli soittimien lisäksi ollut studion uusi 24-raitainen laitteisto. Black Francis on noteerannut bändinsä Youngtulkinnan parhaaksi jutuksi mitä he ovat koskaan tehneet. Bändin työvuosi huipentui syyskuussa USA:ssa tehtyyn Fuck Or Fight-kiertueeseen, jolla prömotoitiin Daorittle-LP:n ja Monkey Gone To Heavensinkun USA:n julkaisuja. Kahden vuoden tiivistahtinen rundaaminen oli valitettavasti vienyt bändiltä parhaan terän, joten Fuck Or Fight esitteli amerikkalaisille väsyneen, loman tarpeessa olevan Keijukaislaum an. Bostonin keikalla Kim Deal kehtasi nousta stagelle änkyräkän nissä, ja Joey Santiago puolestaan kunnioitti bändin koti kaupunkia heittelemällä soittim ia ympäriinsä. Rundin viimeinen keikka New Yorkissa otti bändin voimille niin paljon, etteivät soittajat kyenneet osallistumaan seuraavana iltana järjetettyihin päätösbileisiin. Uskomatonta, että Dealkin valitsi mielummin levon kuin ilmaisen viinan. Rundin jälkeen alkoi loma, jonka Santiago hyödynsi lähtemällä etsimään itseään Grand Canyoniin. Rumpali Lovering lensi Jamaikalie, kun taas lentämistä pelkäävä Francis osti kanarianlinnun värisen Cadillacin, jolla hän ajeli Amerikan halki tyttöystävänsä kanssa. Välillä hän teki soolokeikkoja pystyäkseen maksamaan uuden Los Angelesin asuntonsa huonekalut. Bändin kaunein jäsen Kim Oeal vietti lomansa niinikään musiikin parissa ; hän otti yhteyttä Josephine Wiggsiin ja Tanya DonnelIyyn, koska halusi toteuttaa mielessään jo vuodesta 88 saakka kyteneen suunnitelman, Sreedersalbumin. Pod Kun Breeders sulkeuti joulukuussa 89 edinburghlaiseen Paladium-studioon, kuului kokoonpanoon Dealin, Wiggsin ja Donnellyn lisäksi 19-vuotias kentuckylainen rumpali Brit Walford , jolla oli tuolloin omakin yhtye, hardcorepumppu Slint. Sreedersiin Srit pääsi. tuottaja Steve Albinin suosituksella. Sreedersin kolmen viikon treenaukset ja äänitykset saivat tylyn lopun, kun studion katto
niitä seuranneet äänitykset tuottivat maailmalle parhaan Pixies·albumin Bossanovan. Levyn julkaisua pohjustettiin heinäkuussa viidessä eri formaa. tissa julkaistuIJa Velouriall'Ve Been Waiting For You-singlellä. Seitsentuumaisesta Velouriasta otet· tiin vai n nimellinen 2000 kappaleen painos. Sinkun kappaleet julkaistiin myös pienipainoksisena kasettina. Vähän isompi painoksiselJa kassulIa on niiden lisäksi myös The Thing ja Make Bealive, joka on rakkauslaulu Debbie GibsonilIe, jota myös Raptorin tiedetään palvoneen. Kasetin neljä biisiä löytyvät luonnollisesti myös CD:itä ja 12~-vinyyliltä. Ja ettei totuus unohtuisi, niin kerron, että l've Been Waiting For Youn alkuperäisesittäjä on Neil Young . sortui ja sisään syöksynyt vesi kasteli bändin laitteiston. ÄäninauhaJle oli kuitenkin jo saatu kolmetoista kappaletta, joista kaksitoista päätyi Podmerkkiselle albumille, ja yksi Kimin kirjoittama I Just Want To Get Along, Melody Makerin julkaisemalla postimyyntikokoelmakasetille/CD:lle Gi· gantic 2. Pod julkaistiin huhtikuussa 90. Olen kuullut LP:ltä vain yksittäisiä biisejä, joista en enää muista yhtään mitään. Suurin osa LP :n kappaleista on lähtöisin Kimin kynästä. Tanyaita ja Josephinelta on kumpaiseltakin mukana vain yksi laulu. Naisten tekemien laulujen vastapainoksi levyltä löytyy Beatles-cover Happin ess Is A Warm Gun. Mainittakoon vielä että yksi LP :n lau luista, Fortunately Gone, päätyi erään Ultra Vivid Scenen kappaleen kanssa The Catalogue·magazinen ilmaiselle tIexiIle. Breeders promotoi LP:tään soittamalla kaksi en· nakkoon mainostarnatonta keikkaa lontoolaisissa menomestoissa Marquee ja Islington Powerhaus. Kummallakin keikalla pääesiintyjänä oli joku muu kuin Breeders; Marqueella oli Jah Wobble ja Powerhausissa Miracle Legion. Breeders pääsi esiintymään myös BBC 2:n Snub-ohjelmaan, ja sen myötä orkesteri ikuistettii n Snub TV Volume 2videolle. Biisinään videolla on Iris. Mainitaanpa tässä yhteydessä sekin tosiseikka, että samaan sarjaan kuu luva Volume 1-video sisältää Pixiesin laulun Vamos . Bossanova Kun Breesdersin aktiviteetteihin kuului vielä Peelsession purkitus , alkoivat pessimistisimmät kansanosat epäillä, ettei homojen slangisanastosta (breeder tarkoittaa homokielellä heteraa) nimensä ottanut orkka olisikaan pelkkä sivuprojekti, ja että Pixies ja Throwing Muses olisivat hajonneet. Huhuille antoi lisäpotkua Wiggsin äkillinen ero Perfect Disasterista. Wiggs ei kuitenkaan jättänyt Täydellistä Tuhoa ryhtyäkseen kokopäiväiseksi Hetaroksi, vaan liittyäkseen toiseen pikkubändiin, Ultra Vivid Sceneen. Julkkisten musiikkimieltymyksistå kiinnostuneille tiedoksi , että UVS on USA:n presidentin teini-ikäisen tyttären suuri suosikki Tanya Donnellyn nykyisen bändin , Bellyn ohella. Toivuttuaan Pod-LP:n saamasta hyvästä palautteesta Kim Dealllittyi Francisin, Santiagon ja Lovaring;n seuraan, ja alkoi treenata uutta Pixies· LP :tä varten. Treenipaikkana toimi Los Angelesin Master Control·studio, jonka olosuhteet olivat jokseenkin erikoiset, sillä koko seutu oli maanjäristyksen vallassa. Tärinästä huolimatta treenit onnistuivat, ja Hangwire-biisin tekstistä nimensä saanut Bossanova tuli rahvaan ostettavaksi elokuussa 90. Surt ja sci-fi olivat olleet avainsanoja LP :tä tehtäessä . Francis oli jopa ajeluttanut tuottaja Gil Nortonia ympäri Hollywoodin kukkuloita, ja soittanut tälle ajon aikana nauhalta vanhaa surf-musaa, jotta tuottaja tietäisi , mistä hommasta on kyse. Bossanovan Surftonesilta lainattu instrumentaalinen avausraita Cecilia Ann toimiikin oivana johdantona loppuihin biiseihin: Rock Music on sitä mitä nimensäkin lupailee; raivoisaa huutamista ja instrumenttien kurittamista. Ali Over The Worldissa Pixies on kuin HOsker 00 , ja Dig For Firessa bändi lähentelee jopa konventionaalista rock'n' rollia. Hanoi Rocksiin on biisistä yllättävän lyhyt matka. The Happeningin hypnoottisesta kompista puolestaan ei ole kovin pitkä matka matka esi· merkiksi Vaarallisiin Leluihin tai Kummaan Heppuun. Biisin ainoa vika on se, että se on sijoitettu LP:n loppupäähän, jOlloin kuulija on jo vähäsen kyllästynyt bändin tasaisen vahvaan linjaan. Sama vika vaivaa Down To The WelJia. Kiekon neljä viimeistä kappaletta ovat lähes arvottomia. Eniten soimaan bluesintynkää sisältävää Stormy Weatheria ja päätös raita Havalinaa, joka on kuulemma sävelletty sen jälkeen kun arizonalainen sika oli ajanut takaa Francisia ja hänen tyttöystäväänsä. Pixiesin parhaaksi albumiksi Bossanovan tekevät biisit Allison , Ana, Is She Weird ja Velou ria, joka jäi omissa tilastoissani vuoden 90 parhaaksi sävelteokseksi. Bossanovan myötä Pixies tuli takaisin Eurooppaan. Bändi harjoitteli New Orderin studiossa kuukauden ajan, minkä jälkeen se katsoi olevansa val mis nousemaan 30 OOO-päisen yleisön eteen yhtenä Readingin festivaalien pääesiintyjistå. Black Francis jännitti laulamista niin paljon, että sett! päätettiin käynn istää varovaisesti instrumentaalisesti Rock Musicilla. Rundin Keski-Euroopan osuudella Pixies esiintyi kerran tai kaksi samalla lavalla David Bowien kanssa, jonka kerrotaan myöhemmin pyytäneen Francisia oman orkesterinsa harjoituksiin, koska hän halusi sisällyttää Debaserin keikkasettii nsä. Keski-Euroopasta Pixies suuntasi Irlannin kautta takaisin Englantiin, jonka pääkaupungissa soitettu keikka jäi pitkäksi aikaa viimeiseksi Pixies·showksi. Marraskuulle suunniteltu laaja USA:n rundi peruutettiin bändiläisten yli rasituksen vuoksi, joten ainut uusi tapa nauttia orkesterista oli ostaa Dig For FireNelvety-single, joka maxi- ja CD-mallisena tarjosi ikävään kaksi muutakin lohduttajaa, WinterIongin ja Santon. Upporikkaat saattoivat ostaa myös Elektran hintavan 40·vuotisjuhlakokoelman Rubaiyatin, joka sisältää yhde n kauhean Pixiesesityksen; Born In Chicagon. Biisihän ei suinkaan I Pixiesin oma, sillä Ru baiyatilla kukaan ei esitä biisejään. Kappaleen aJkuperäisesittäjä Paul Butte,rfie,lld Blues Sand on minulle yhtä tuntematon teillekin . 10 Marraskuusta eteenpäin Pixies oli hajaantunut kahteen maahan. Santiago ja Lovering lomailivat kotimaassaan , ja samoin teki Francis, kunhan oli ensin heittänyt kolme loppuunmyytyä soolokeikkaa Lontoon 8orderlinella. Soolokeikkojen tarkoitus oli kerätä niin paljon fyrkkaa että Francis pystyi matkustamaan kotiin huippukalliilla Queen Elisabeth II-laivalla, jota hän tiesi lentopelkoisen Curenkin joskus käyttäneen . Suomen TV 2 näytti 10. marraskuuta ensimmäistä kertaa historiassaan minkä näköisiä Pixiesit ovat. Kyseessä oli tässäkin Jutussa pariin otteeseen mainittu englantilainen Sn ub-ohjelma., jossa Pixiesin lisäksi esiintyivät Joy Division, New Order ja Godtathers. Pixiesin biisinä ohjelmassa oli Mankey Gone To Heaven, joka oli kuluttajaystäväl· lisesti tekstitetty suomeksi. Trompe Le Monde' Vuoden viimeinen Pixies-sisältöinen levy oli sound· track-LP Pump Up The VOlume, jolla kvartettia edustaa Wave Ot Mutilation (UK Su rt). Vuosiluvun vaihtumisen jälkeen nelikko aloitti puolivuotisen työrupeaman seuraavan albuminsa parissa. Uudet biisinsä olivat stud ioon mentäessä pelkkiä raakileita, ja suurin osa studioajasta kuluikin kappaleiden hiomiseen. Joitain lauluja jouduttiin jopa säveltämään uudelleen. Kaiken studiosählingin keskellä Pixies kävi vielä kei koillakin . Hajoamisesta ei vielä puhuttu julkisuudessa mitään , vaikka Francis onkin myöhemmin paljastanut että sa oli hänen tiedossaan jo tuolloin. LP:n äänityksiin käytettiin neljää studiota, joista kaksi sijaitsi Pixiesin uudessa kotikaupungissa, Los Angelesissa, ja toiset kaksi Lontoossa ja Pa· riisissa. Eurooppalaisten studioiden osuus ääni· tyksissä oli vähäinen; niissä purkitettiin vain joitain laulu- ja kitaraosuuksia. Pixiesin apuna äänityksissä oli tuttu tuottaja Gil Norton, sekä kaksi ulkopuolista muusikkoa, Eric Drew Feldman (kosket· timet) ja Jef Feldman (tablat ja dumbek). Pixies halusi tehdä levystään rankan, koska Bossanovaa oli moitittu pehmeäksi. ja bändiä sen johdosta mao keaksi ja veteläksi. Toukokuussa julkaistu, LP:tä ennakoinut single Planet Ot Sound (B-poskella Build High) sisältääkin tosi ilkeää rock'n'roll-kitaraa, ja ehkä juuri siksi se oli minulle pettymys. Soundilehden nimettömänä pysynyt singlearvostelija oli eri mieltä julistaessaan sinkun tusinatuumaisen version KUUKAUDEN YLIVOIMAISEKSI ÄÄNITTEEKSI. Soundin ylistämä maxi pitää edellämainittujen biisien lisäksi sisällään teokset Theme For Narc ja Evil Hearted You, joka on Graham Goulmanin sävellys, ja ainakin iäkkäämmälIe lukijakunnalle tuttu Yardbirdsin ohjelmistosta. Pixiesin sinkulla biisi lauletaan varmuuden vuoksi espanjaksi. Maxin kappaleet julkaistiin myös CD:nä ja kasettina. Kuun loppupuolella bändi treenasi viiden päivän ajan Scarboroughi n Futurist Theatressa tulevia Euroopan keikkojaan varten . Kahden ensimmäisen päivän jälkeen runsaasti uusia biisejä sisältänyt setti alkoi toimia niin hyvin, että paikan ovat päätettiin viidentenä treenipäivänä avata yleisölle, jota kertyikin paikalle 650 hengen edestä. Uusien biisien lisäksi keikka sisälsi jotain muutakin uutta, apu kitaristi Bob Santiagon, joka on kuin onkin Joeyn veli. Bob oli mukana bändin muillakin eurooppalaisilla kesäkeikoilla. Black Francisin esiintymishalu ei tyydyttynyt pelkillä Pixies-keikoilla, joten hän heitti elokuun toisena päivänä soolokeikan irlantilaisilla The Feile-festareilla.
Safari I'm Your Fan Bändin neljäs täyspitkä levyte, Trompe Le Monde (suomeksi "huijaa maailmaa") tuli myyntiin syyskuussa. Levylle annettiin molemmissa isoissa suomalaisissa rocklehdissä äärettömän lämpöistä palautetta, ja eng lantilaisessa Voxissa sitä pidettiin yhtenä koko vuoden parhaimmista levyistä. Omasta mielestäni Trompe Le Monde on Pixies-asteikolla melko kelvoton levy. Sen huomaa jo siitäkin, että Jesus And Mary Chain-cover Head On lukeutuu levyn parhaimpiin tsibaleisiin. Soundissa jUlkaistussa haastattelussa rumpali Lovering kertoi että heidän tavoitteenaan oli ollut tehdä diggaamastaan biisistä alkuperäistä parempi, ja he myös katsoivat onnistuneensa siinä, koska Reiditkin pitivät Pixiesin versiosta enemmän kuin omastaan. Mikäli haluatte itse tehdä vertailuja, kaivakaa esiin JAMC:n v. 89 julkaistu Automatic-LP , jolta biisin orginaaJi löytyy. Voisi luulla että myös Bird Dream Of The Olympus Monsin orginaali löytyy joitain JAMC-Ievyltä, sill ä niin paljon se Reid-brothersilta kuulostaa. Ja toisaalta Head On kuu lostaa ihan Pixiesiltä. Head Onin lisäksiTrompe Le Pv10ndelta löytyy vain kolme jotenkuten kivaa kappaletta. Ne ovat Palace Of The Brine, Space (1 Bealive In) ja Alee Eiffel, joka on julkaistu sing lenäkin, mutta minä en ole yritykslstäni huolimatta onnistunut sitä itselleni saamaan . Alee Eiffelin tekee kiinnostavaksi lähinnä Eric Drew Feldmanin (tuttu yhtyeistä Captain Beefheart ja Pere Ubu) kosketinsoitinosuus, kun taas Spacessa huomio kiinnittyy kahjon tuntuiseen tekstiin. Sehän kertoo siitä kuinka bändi tarvitsisi välttämättä tablan soittajan biisiin . LP :n jälkeen Pixies aloitti laajan rundin USA:ssa, missä bändillä oliki n vielä paljon työsarkaa, sillä vaikka se oli heti uransa alussa lyöny t itsensä läpi Euroopassa, eivät oman mantereen asukkaat tienneet orkasta vielä juuri mitään. Eli kuten I asian Seleet-Iehdessä ilmaisi "We'JI be lucky to make top 200". HUOMIOI Samaan aikaan julkaistiin Eastwestin toimesta Leonard Cohen-tribuuttialbumi I'm Your Fan, jonka toteuttam inen oli lähtenyt liikkeelle Francisin ideasta. Hän oli innostunut Cohenin mus iikista pari vuotta aikaisemm in rundatessaan Espanjassa. Francis on kertonut osaavansa Cohenin v. 88 julkaistun I'm Vour Man-LP:n biisit ulkoa. Tribuuttikokoelma sisältää Cohen-covereita 18 eri artistin ja bändin esittäminä. Plastic Passionin lukijoita kiinnostanevat ainakin sellaiset nimet kuin House Of Love, Nick Cave, That Petrol Emotion, lan McCullogh ja R.E .M. , jonka First We Take Manhattan-tulkinta miellyttää Cohenia itseään erityisen paljon . Keväällä 92 Pixies sai osakseen lähes suurimman kuvite ltavissa olevan kunnian, kun se pääsi U2:n USA:n kiertueen kakkosbändiksi. Näin yhtyeen yleisömäärä kasvoi 27 000 hengellälilta normaaleihin keikkoihinsa verrattuna. Kim DeaJ piti U2:n supportoimisessa pahana liiallisuuksiin menneitä turvatoimia. Deal kertoi Se lectille, että jos kiertueen aikana tahtoi käydä vaikkapa vesiklosetissa, joutui pysäytetyksi noin 14 kertaa. Muutenkin kiertueesta ei jäänyt juuri .mukavia muistoja, siltä U2 :ta ihastelemaan tullut yleisö ei antanut kakkosbändille juuri mitään arvoa . Torstaina, 2.4. Pixies teki historiansa toisen esiintymisensä suomalaisissa televisiovastaanottimissa, kun TV 1 näytti lähes puolitoista tuntia kes· täneen taltioinnin bändin edelliskesän Brixton Academyn keikalta. Taltiointi sisälsi kolmisenkymmentä biisiä, joista osa oli jostain syystä tekstitetty suomeksi. Letter To Memphisistä eteenpäin lavalla skulasi viidentenä Keijukaisena lippalakkiin sannustaututunut Bob Santiago. Useista loistavista kappaleista huolimatta taltiointi oli ainakin meikäläise n makuun liian pitkä, etenkin kun bändi keskittyi loppupuolella "lauluihin joita ette tunne", eli Trompe Le Monden materiaaliin. Huokaisin rasittuneena helpotuksesta kun encoret Head On ja Tame olivat ohi. Huomasitteko kuinka pahasti Francisin ruudullinen paita hiersi Is She Weirdbiisin alussa?? r----'oo;;;;; JOS OLET KYVYKÄS JA KIINNOSTUNUT KIRJOITTAMAAN PLASTIC PASSIONIIN PERSOONALLISIA JA LEHDEN LINJAAN SOPIVIA JUTIUJA NIIN OTA YHTEYTTÄ PÄÄTOIMITIAJAAN. Neljä päivää ytlämainitusta ohjelmasta eteenpäin julkaistiin The Breedersin EP nimeltä Safari. Englannin indie-ykköseksi noussut EP oli purkitettu kokoonpanolla Kim Deal, Tanya Donnelly, Josephine Wiggs, Mike Hunt ja Kelly Deal, jolla on EP:n nimibiisin videossa suorastaan kaamea jakkupuku. Safarin lisäksi levyllä on biisit Don't Call Home, 50 Sad About Us ja Do You Love Me Now, jonka Dealin kaksoset olivat kirjoittaneet jo ennen Kimin liittymistä Pixiesiin. Äänitteen paras kappale 50 Sad About Us on cover van hasta The Who-raidasta. EP:n nimibiisi julkaistiin myös Volume-Magazinen kokoelma-CD:llä. Tanya Donnelly jätti Breedersin heti EP:n jälkeen keskittyäkseen täysipainoisesti omaan Belly-yhty88seensä. Loput Haterot (rummuissa Spiritualizedyhtyeen John Mattocks) pääs ivät kesäkuussa supportoimaan Nirvanaa sen kahdelle Irlannin keikalle. Muutamaa päivää myöhemmin (25.6.) Breeders soitti Town & Country-klubilla, jossa nähtiin lavalla myös Belly . Syksyllä 92 saimme lukea aJan lehdistä, että Pixies-Iaulaja Black Francis on parhaillaan äänit· tämässä sooloalbumia. Pessimistisimmät kenties osasivat jo tässä vai heessa nimetä Pixiesin entiseksi orkaksi, vaikka Francisin virallista lausuntoa yhtyeen hajoamises ta saatiin odotella tammikuun 15. päivään saakka. Francisin mukaan kvartetin hajoamiseen ei liittynyt minkäänlaisia konflikteja : "Minua ei vai n kiinnosta enää. Mielestäni se ei ole hyväksi uralleni tai minulle henkilökohtaisesti. Tarvitsen erilaisia muu sikkoja, erilaisia tuottajia ja erilaisia studioita. Ihan mitä vain erilaista.". Pixiesin diehard-faneille Francis jätti Seleet-Iehdessä seuraavanlaiset jäähyväiset: "Pääsette sen yli. Ja luulen että pääsette sen yli erittäin nopeasti. Ellette sitten ole täysiä taukkeja". Pixi esin lisäksi Francis kuoppasi vanhan taiteilijanimensä, ja alkoi käyttää itsestään nimeä Frank Black. Frank Blackin ensimmäinen LP - nimeltänsä yksinkertaisesti Frank Black - julkaistii n Euroopassa kahdeksas maaliskuuta. Levyn neljästätoista kappaleesta vain yksi on cover (Beach Boysin Hang On To Your Ego), vaikka Blackin alkuperäisidea oli ollut pistää koko levy täyteen kierrätysbiisejä . Viidellä LP :n raidoista skulaa Pixies-kitaristi Joey Santiago, ja osissa biiseissä kuullaan levyn yhdessä Blackin kanssa tuottaneen Eric Drew Feldmanin koskettimia. Emme voi siis muuta kuin ihmetellä mitä Black tarkoitti sanoessaan tarvitsevansa erilaisia muusikoita. Frank Black valittiin ilmestymisviikollaan Rockmafian Viikon LP :ksi, minkä johdosta se sai Mafian taajuuksitla tavallista enemmän radiosoittoa. Leena Lehtinen totesi levyä radiossa esitellessään, ettei se ole -tasaisen hyvä levyH. Omaa mielipidettäni en kykene kertomaan , koska maassamme vallitseva erittäin syvä lama on rajoittanut äänitehankintojani. Aadiosoiton perusteella olen valmis hyväksymään äänitteen ystäväkseni. Tulevaisuus Breedersiltä pitäisi tulla kakkos-LP pian tämän lehden ilmestymisen jälkeen. Syyttäkää Akua hitaudesta, jos tuo levy on jo ilmestynyt. Frank Blackin ensimm äinen kiertue alkaa hetkellä millä hyvänsä. Mitä ilmeisimmin tuolla rundilla soittavat levytyskokoonpanosta ainakin Joey Santiago ja Eric Drew Feldman. David Loveringin nimeä en ole maininnut pitkään aikaan , joten päätänpä tarinointini kertomalla, että hän vaikuttaa nykyään _ _ _" Nitzer Ebbin riveissä. 11
• • • •• • PLASTIC g>~ •• • • • • Jos Suomen kesä lasketaan alkavan kesäkuussa, niin silloin lämpöisimmän vuodenaikamme ensimmäinen ulkomaanvieras rockin alueella on Los Angelesissa majaileva The Cult, joka esiintyy 1.6. Helsingissä Oulunkylän urheilupuistossa. Ihan yksin Cult ei maahamme saavu, vaan bändin tehtävänä on lämmitellä nykyään varsin kovassa suosiossa olevaa metalliorkesteri Metallicaa. Megabändin supportointi on osoituksena siitä, että Cult lasketaan kuuluvaksi hard rock-bändien alati kasvavaan joukkoon. Asiaa vahvistaa myös se tosiasia, että Cult tulee kesän aikana lämmittelemään muutamilla Euroopan keikoilla myös Guns' n'Rosesia. Aina Cult ei ole ollut hard rock-pumppu ja sen musiikista löytyy yhä edelleen omaperäisyyttä, mikä on varsin positiivista. mittäisin Love-LP:n. Electric-levyllä bändi lisäsi rockvaihdetta ja Sonic Templen aikoihin bändi oli siirtynyt hard rockiin, jota se viljeli myös Ceremonylla. Tyylinmuutokseen lienee vaikuttanut myös se, että Electric-kiertueen jälkeen bändi pakkasi kamansa ja siirtyi Britanniasta Los Angelesiin. Koska Plastic Passion on pääasiallisesi gothic + liitän· näinen ·suuntautunut julkaisu, niin asiaan vihkiyty· mättömänkin on helppo aNata, että Cult on joskus kauan aikaa sitten aloittanut uransa goottibändinä . Bändin esiasteenahan toimi vuosina 81 - 82 lan Astburyn vokalisoima Southern Death Cull. jonka hajottua vokalisti perusti ex-Theatre Of Hate-kitaristi Billy Dulfyn ja ex-Ritual-basisti Jamie Stewartin kanssa Death Cultin. Varsinaisesti tarinamme bändin ura aIkoi tammikuussa 84, kun yhtye lyhensi nimensä muotoon The Cult. Jos, joku on saanut jutustani sellaisen kuvan, että The Cult olisi Sisters 01 Mercy-tyylinen rumpukoneen tahdittama bändi. niin hän erehtyy pahemman kerran, sillä tietääkseni Cultin historiaan kuuluu vain yksi biisi. joka on tehty koneen rumpaloimana. Se, että en ole maininnut tarinassani halaistua sanaakaan rumpaleista johtuu siitä, että bändissä rumpupalli on ollut melko tuulinen paikka. Kaiken kaikkiaan kannujen paukuttajia yhtyeen levyillä on ollut viisi. Mielenkiintoisimpana pidän Dreamtime-rummuttajaa Nigel Prestonia, jonka kohtaloksi koitui siirtyä huumeiden yliannostuksen ansiosta monon majoille viime vuoden huhtikuussa. ANostetuin Cult-rummuttaja lienee Love-sessioissa musisoinut Big Country-mies Mark Brezezicki. Ei-levylle päätyneistä rumpaleista kuuluisin on epäilemättä Matt Sorum, jonka nykyisenä työnantajana on Guns'n'Roses. Bändin ensi-LP Dreamtime ilmestyi v. 84 ja sen jälkeen orkesteri on pukannut keskimäärin kahden vuoden välein albumit Love, Electric, Sonic Temple ja Ceremony. Samaan virallisten levyjen joukkoon voidaan laittaa myös remix-Ievyt The Love Mixes ja The Electric Mixes, hylättyjä Electric-nauhoituksia sisältävä Manor Sessions 'sekä Dreamtimen ensimmäisen painoksen bonuksena jaettu Live At The Lyceum, joka tuli myöhemmin kauppoihin myös erillisenä levynä. Jos minun mielipidettä kysytään, niin Cult oli parhaimmillaan alkuaikoina ja parhaimmaksi kiekoksi ni- •• 12 • 0
• • • • • • PLASTIC fP~ •••• • • Se. että olen alkanut tekemään juttua The Culftsta fjosta oli tarkempi historiikki Plasftc Passi on #2:ssa) ei johdu pelkästä tulevasta Suomen keikasta. vaan pääsyyllisenä on keväällä ilmestynyt kokoelma Pure Cult - For Rockers. Ravers. Lovers And Sinners. joka antaa hyvän kuvan Cultin kehityksestä kahdeksan vuoden aikana. Kokoelmallaan yhtye teki varsin hyvän mainoskikan laittaen 18 biisin joukkoon yhden ennenjulkaisemattoman tsiba leen. mikä pistää monen kaikki Cult-Ievyt omistavan fanin törsäämään rahansa kokoelmaan. Kyseessä oleva biisi The Witch. on tehty viime vuonna alunperin Cool World-elokuvaan. Koska en ole törmännyt filmin soundtracklevyyn en tiedä löytyykö biisi myös sieltä. The Witch on varmasti oudoin tuotos Cultin historiassa. koska biisissä kuullaan rumpukonetta. tunkkaista laulua ja omituista hammaslääkärin poroa muistuttavaa hälyääntä . Rakenteeltaan biisi kyllä muistuttaa bändin viimeaikojen tuotoksia. ~ Noita-laulua lukuunottamatta Pure Cultilla ei kuulla mitään harvinaista materiaalia. Kaikki muut biisit ovat saatavilla albumeilta ja suurin osa löytyy myös sinkkujen A-puolina. Kuten jo mainitsin on Love suosikkini Cultin albumeista. joten ei ole ihme. että kokoelmankin parhaat palat on poimittu Lovelta. Biiseissä Revolution. Rain. Love ja She Sells Sanctuary yhdistyvät hienot melodiat ja Duffyn upeat kitaroinnit. jotka olivat tuolloin parhaimmillaan. Astburyn mukaan bändi halusi tehdä Lovesta Led Zeppelin 1:n. minkä johdosta bändi valitsi työpaikakseen studion. jossa olivat nauhoitelleet sekä Zeppelinit että Stonesit. Love-nimellä bändi halusi pois synkistä 80luvun alun tunnelmista psykedeeliseen hippihenkisyyteen. Astbury kertoi nimen edustavan myös kapinahenkeä: "To call fthe album Love. we were like. fuck you man. we don't care. Vuonna 85 She Sells Sanctuary oli tulevan albumin ensimmäinen sinkkuirroitus, ja samoin oli myös tönö vuonna. CD:nä ja 12' :na julkaistu kiekko piti sisällään neljä eri versiota samasta aiheesta. Omituisimpana kuullaan Jim Thirwellin eli Foetuksen Slutnostic-mix. joka on varsin rankkaa teknoa. Depeche Moden apurina tunnettu ex-Killing Joke Youth on puolestaan tehnyt Sanctuarysta leppoisan tanssibiisin. Bulch Vigin miksaus ja helmikuussa 92 nauhoitettu live-versio ovat varsin uskollisia vanhalla huippuversioIle. Sinkusta on olemassa myös toisenlainen painos, jossa on alkuperäisen lisäksi kaksi uutta remixiä. Rokkilevy Electriciä kokoelmalla edustavat UI Devil. Love Removai Machine ja Wild Flower. Kaikki ovat periaatteessa kelpo biisejä. mutta Rick Rubinin luomat soundit ovat liian rokkaovia samoin kuin muutamat kitarariffit. Astburyn mukaan Wild Flower on juomoioulu niinkuin moni muukin Electricin biisi. Minä en ole moista huomannut. Huonoimpana Cult-Ievynä pitämäni Sonic Temple on saanut Pure Cultilla yhtä suuren edustuksen kuin Love eli neljä biisiä. Sweet Soul Sister ja Fire Woman ovat varsin tympeitä hard rockeja. joissa kikkaillaan kitaralla ja huudatetaan pitkään Astburyn. kieltämättä upeata. ääntä. Andy Warholin suojatille Edie Sedgewickille fjoka kuoli huumeisin kun olin 1 kk vanha) omistettu kaunis balladi on ylivoimaisesti paras Sonic Temple-raita. Kuunnelkaapa vaikka upeata jousitaustaa. Aurinkokuningas Ludvig XIV:stä inspiraation saanut Sun King alkaa kuin kunnon gooffibiisi. mutta muuttuu liian rokiksi aloituksen jälkeen. Sun Kingissä on myös ylistämisen arvoinen väli osa. Syksyllä 91 ilmestynyt Ceremony oli ensimmäinen Cult-LP. jolla ei enää ollut mukana alkuperäisbasisft Jamie Stewart. Muutos ei kuitenkaan vaikuttanut paljoakaan bändi soundiin. sillä totuushan on. että Cult on aina ollut Astburyn Ja Duffyn bändi. Ceremonyn edustajista parhaimpana pidän hyvän melodian omaavaa Wild Hearted Sonia. joka oli myös levyn ensimmäinen sinkkuirroitus. Muut inkkaripojan naaman kanteen saaneen levyn biisit ovat Heart Of Soul ja Earth Mofo. Sääli. ettei levyn paras biisi. akusftsen kitaran ja sellon säestyksellä laulettu Indian päässyt lainkaan kokoelmalle. Tiesittekö muuten. että Ceremonyn kannessa poseeraavan siouxsie-pojan Eternityn vanhemmat vaativat Astburyn ja Duffyn päitä vadille. koska pojan mielenrauha oli järkkynyt kansikuvakokemusten takia. Kaikesta hard rockista huolimatta odottelen innolla seuraavaa Cult-Ievyä. Ehkäpä se ei ole niin rock kuin kolme viimeisintä levyä. Hyvää suuntaa näyttää ainakin Duffyn Iyhennetyt hiukset. Innostuneesti odotellaan myös tulevaa Suomen keikkaa. toista laatuaan. bändi hän vieraili Provinssirockissa kesällä 86. Freemind! nro 2 ISEBEL'S PAIN POVERTY STINKS TWO WITCHES MEGA CITY FOUR Dreamftmelta poimitut biisit Resurrection Joe. Go West ja Spirilwalker eivät jää paljoa jälkeen Loven biiseistä. mutta on helppo havaita ettei Cult ollut vielä ensi-LP:n aikoihin niin pitkälle jalostunut. Spiritwalkerissa on muuten riffi. jota Astbury oli kaupannut Southern Death Cultille. mutta muut bändiläisel. Buzz Burrows. Aky Quereshi ja Barry Jepson. hylkäsivät sen koska pitivät sitä paskano. Cultin ensimmäinen sinkku Spirilwalker meni indie-listan ykköseksi. joten yleinen mielipide ei ole yhtenevä SDC:n kanssa. • • 1.3 + paljon muuta. 10mk tänne P. Vehmasaho, Aittapellonkatu 5 B 23, 15180 Lahti. kesäkuus- ••
THE BIRTHDAY PARTY Edellisessä lehdessäni julkaisin kirjoittamani Nick Cavehistoriikin ja artikkelin yhteydessä lupasin, että seuraavasta , numerosta löytyy tarina miehen musiikillisesta oppi koulusta, The Birthday Partysta. Koska seison vakaasti sanojeni takana, niin tarjoan teille Birthday Party -historiikin. Olkaa hyvä! NAAPURIN POJAT Ennen Birthday Partya oli Boys Next Doar, jonka olivat perustaneet neljä melbournelaista, Cau lfield Boys Grammar Schoolin oppi- lasta. Vokalisti eava, kitaristi Mick Harvey I rumpali Phillip Calvert ja nimestään huolimatta miespuolinen, loppuaikoinaan jopa viikse- käs, Tracy Pew olivat aloittaneet musisoin- nin jo joskus v. 73, mutta vakavammaksi touhu muuttui v. 77, kun punk rynnisti Australiaan . Samoihin aikoihin otettiin käyttöön nimi Boys Next Doar sekä omat biisit. Aiemminhan nelikka oli veivaill ut Alice Cooperin. Alex Harveyn ja Lou Reedin hittejä. Alkuvuodesta 78 kvartetti oli levytyskelpoinen, ja niinpä paikallinen pikkufirma Suicide marssitti niukasti parikymppiset miehet stud ioon. Maaliskuussa ilmestyi sinkku These Boots Are Made For WalkinglBoy Hero , joka ei juurikaan eronnut tyypillisistä brittiläisistä punk-Ievytyksistä. Jokainen voi jo nimestä päätellä, että A-puolen biisi on coveri Nancy Sinatran hitistä. 80y Hero puolestaan on poikain oma rypistys. Molemmat sinkku raidat sekä samoissa sessioissa nauhoitettu Masturbation Generation päätyivät myös Suiciden kokoelmalle nimeltä Lethal Weapons. Kesäkuussa Boys Next Door nauhoitti, Les Karskyn toimiessa tuottajana, albumiIlisen musisointiaan, jonka oli tarkoitus ilmestyä kauppojen hyllyille Brave EXhibitions-nimisenä LP :nä. Näin ei kuitenkaan käynyt. Toukokuussa 79 ilmestyi Boys Next Doonn ensiLP Door, Doar, jonka A-puolelta löytyy kuusi Brave Exhibitionsille tarkoitettu biisiä. LP :n kakkospuoli sen sijaan käsittää neljä tammikuussa 79 nauhoitettua biisiä. Mukana studiossa oli tuolloin myös bändin toinen, syksyllä 78 mukaan kuvioihin tullut kitaristi Rowland S. Howard. LP :n julkaisi Mushroom Records, koska Suicide oli ehtinyt lopettaa toimintansa. Kuriositeettinä kerrottakoon , että 80ys Next Doorin lisäksi Mushroomille ovat levyttäneet mm Australian ylpeydet Jason Donovan ja Kylie Minogue. Vaikka levyn puoliskoje n nauhoittamisen välillä oli aikaa kulunut vain puoli vuotta erosivat siivut toisistaan siinä määrin, että kyseessä olisi voinut olla vaikka kahden bändin split- LP . A-puoli oli debyyttisinkun tapaan punkahtava, kun taas B-puolen biisit olivat jo huom attavasti omintakeisempia, vaikka Bi rthday Partyn painostavuuteen oli vielä matkaa. Oive Position eteni 3/4 tempossa,}a Howardin säveltämä päätösraita Shivers tuo jossain määrin mieleen Bad Seedsien balladiosaston. ? hivers ja Oive Position olivat myÖs ne biisit. jotka päätyivät LP:tä edeltäneelIe sinkulle. Kerrottakoon vielä sen verran , että Howardin edellinen bändi Young Charlatans oli jo kertaalleen julkaissut Shiversin sinkun muodossa. Vielä ennen vuosikymmenen vaihtumista ilmestyi kaksi 80ys Next Door-sisältöistä vinyyliä. Marraskuisella keikallaan bändi jakoi katsojitleen sinkkua, jolta löytyi Calvertin makuuhuoneessa nauhoitettu Scatterbrai n sekä toisen melbournelaisbändin, The Modelsin esitys Early Morning 8ra in. Sinkun julkaisijana toimi bändien kotikaupungin rock-klubi Crystal 8allroom . Scatterbrain sekä Naapurin Poikien varhainen demonauho itus Enemy Of State päätyivät From The Archivesnimiselle kokoelmakasetille . Ilmeisesti bändi ei ollut täysin tyytyväinen Enemy Of Stateen, koska sen esittäjäksi mainittiin Tom Ox Bodies. Joulukuussa ilm esty i 12"-EP Hee- Haw, jonka julkaisi jälleen uusi laIka, Missing link. EP:n viisi bi isiä samoin kuin Scatterbrain osoittivat, että bändi oli lopullisesti hylännyt punkin ja siirtynyt omintakeiseen hypnoottiseen musiikkiin. Hee- Haw esitteli myös bändin sou ndissa uuden soittimen, saksofonin, jota levyllä soittaa multi-instrumentalisti Mick Harvey. 16.2.1980 Boys Next Door soitti viimeisen keikkansa. Paikkana oli Crystal 8allroom , ja tilaisuus oli ikimuistettava, koska paikalle tulleille jaettiin single Happy Birthday/Riddle House. EI-kaupalliseen levitykseen päätynyt levy jäi myös viimeiseksi viralliseksi Boys Next Door-julkaisuksi. Tulkoon tässä yhteydessä kerrotuksi sekin, että liikkeellä on liveboolSeja, joilla on Missing Unk-numerokoodit, mutta näiltä levyi llä ei ole mitään tekemistä vira llisen julkaisijan kanssa. •• 14 •• TERVETULOA SYNTYMÄPÄIVJLLE Kuten edell isestä kappaleesta kävi ilmi, Boys Next Door lakkasi olemasta keväällä 80. Tilanne ei kuitenkaan ollut niin paha, miltä se kuu lostaa, sillä viisikko pakkasi kassinsa ja lähti Lontooseen . Matkan syynä oli haaveet paremmasta tulevaisuudesta, sillä Australiassa bändi oli vai n kulttinim i, ja vieläpä melko pienen piirin arvostama. Totuuden nimessä täytyy kuitenkin sanoa, että Eurooppaan muutto ei tehnyt bändistä suursuosikkia tahi edes indielistajyrää. Joka tapauksessa bändi, joka oli ottanut nimekseen The Birthday Party , sai Lontoosta itselleen uusia ymmärtäjiä. Olihan mm Bauhaus raivannut tietä hypnoottiselle kaaosmusisoinnille. Kuinka ollakaan Birthday Party ajautui Britanniassa samalle levy-yhtiölle kuin Bauhaus, eli 4 AD Recordsille. laIka julkaisi lokakuussa 80 sinkun , jolta löytyi biisit The Friend Catcher, Waving My Arms ja Cat Man. Erityisesti täytyy ylistää ensinmainitun upeata bassokuviota sekä Caven laulua, joka aina silloin tällöin nousee falsettiin. Waving My Armsissa on mieleenjäävä kertosäe, mikä on melko harvinaista kun kyseessä on Birthday Party . Cat Man on puolestaan yksi ensimmäisistä viisikon biiseistä, missä Cafvertilla ei pienintäkään aikomusta pitää komppia kasassa. Pikku kiekko ei ollut ensimmäinen BP-j ulkaisu, sillä Missing Unk oli heinäkuussa pistänyt ulos sinkun , jolta lÖYtyy kipeillä uruilla maustettu Mr Clarinet sekä vanha tuttu kitaranulvotus Happy Birthday. Marraskuussa ilmestyi Australiassa viisikon toinen albumi, josta on kaksi erilaista painosta. Ensimmäisessä on esittäjiksi mainittu sekä 80ys Next Door että Birthday Party , ja toisen kannessa on tarra, jossa lukee The Birthday Party ja The First.Album , eikä kiekosta löydy minkäänlaista mainintaa Naapurin Pojista. Aivan uunituoretta materiaalia levyltä ei löytynyt, vaan albumi oli eräänlainen kokoelma, jolta löytyi 4 AD-sinkun biisit, kaksi biisiä Hee-Haw- EP :Jtä (The Hair Shirt ja Rowlandin laulama The Red Clock) sekä
• • • • • • PLASTIC g:>~ • •• • • • sinkuilta tutut Happy Birthday Riddle House ja Mr Clarinet. Ennenjulkaisemattomia raitoja levyllä oli vain kaksi: Hats On Wrong ja Guilt I Parade, jotka oli saatettu nauhalle Richmond Recorders-studiossa ~Ibournessa alkuvuo- desta 80 . RUKOUKSIA TULESSA Birthday Party ei jäänyt pitkäksi ajaksi laiskottelemaan ja odottelemaan listasijoituksia, vaan joulukuussa bändi lähti takaisin entiseen kotimaahansa tapaamaan sukulasiaan sekä ennen kaikkea nauhoittamaan uutta materiaaliaan tulevaa albumiaan varten . Joulu- ja tammikuun miehet viettivät studiossa apunaan lähes kaikilla aiemmillakin julkaisu illa teknikkona toiminut Tony Cohen sekä kolmikko Philip Jackson, Mick Hunter & Step.hen Ewart, joiden erikoistehtävänä oli töräylellä torvia kahdessa biisissä. Valmis tuote oli kaupoissa huhtikuussa 81 ja se tolteli nimeä Prayers On Fire. Englannin julkaisusta huolehti 4 AD ja Australian luonnollisesti Missing Unk. Bändin linja oli muuttunut huomattavasti rankempaan suuntaan sitten edellisen kuuleman. Kitarat kirskuivat entistä rajummin ja omituisemmin, Caven huutolaulu muistutti yhä vähemmän normaalia vokalisointia ja basisti Tracy Pew'n tehtävä biisin koossapitäjänä tuli entistä tärkeämmäksi , sillä Calvertin rumputyöskentely oli muuttunut epäkonvetionaallisemmaksi. Uusia soittimia bändissä olivat Pew'n klarinetti ja piano, jota vuoronperään takoivat Cave ja Harvey. Uutta oli myös torvisektio Nick The Stripperissä sekä Philip Jacksonin trumpetti Zoo-music Girlissä. Levyn kaaosmetelisopasta parhaiten eroavat Capers , joka dixielandia bändin t:(ylillä, rauhallisen bassottelun eteenpäinkuljettama Yard sekä Rowlandin laulama Ho-Ho, joka voisi periaatteessa löytyä joitain Kauko Röyhkän levyltä. Tulkoon tässä yhteydessä kerrotuksi, että levyn konventionaalisimmasta biisistä, Ho-ho'sta on olemassa kaksi versiota. Versio , joka ei pää- . tynyt LP :lle on vokalisoitu Caven toimesta. Vaikka LP.ltä ei ilmestynyt minkäänlaista maistiaissinkkua, saatiin jo joulukuussa 80 australialaisen kasettifirman Fast Forwardin toimesta markkinoille kokoelma, jolta löytyi ennakkoversiot Yardista ja Figure Of Funista. Sen sijaan kaksi kuukautta LP :n ilmestymisen jälkeen Missing Unk lohkaisi kiekolta sinkuksi Nick The Stripperin. Aluksi vain12-tuumaisena julkaistun sinkun lisukkeina kuultiin Blundertown ja Kathy's Kisses. Myöhemmin sinkusta tehtiin myös r-versio, jonka kakkospuolelta löyt:(y Blundertown. LEPAKKOJEN LAUKAISUJA Elokuussa 81 Birthday Party saavutti ensimmäisen kerran pienimuotoista suosionpoikasta brittijäisellä indie-listalla. Syynä oli 4 AD:n julkaisema sinkku Release The Batsl Blas! Off, joka edustaa varsin agressiivista, puolta orkesterista. Sex vampire-huudoin l höystetystä A-puolesta muodostui eräänlainen tunnusmelodia, jota bändiltä alettiin vaatia heti keikkojen alkajaisiksi. Release The Bats muuttui vähitellen bändin inhokiksi, sillä biisi nosti yhtyeen kärkiasemaan gooUilaisissa alakulttuuripiireissä. Vain kuukausi edellisen sinkun jälkeen 4 AD pisti markkinoille vuotta aikaisemmin Australiassa julkaistun sinkun Mr ClarineVHappy Birthday. Sinkku ei menestynyt niin hyvin kuin Release The Bats , vaikka laulut ovat helpommin tajuntaan meneviä. Samaisen syksyn aikana amerikkalaiset saivat ensimmäistä kertaa nauttia bändin ahdistavan agressiivisesta lavaesiintymisestä. Vaikka bändiä oli jo alettu ymmärtämään Englannissa ja keikoilla näkyi enevissä mää· rin Cave-tyylisiä hiuslaitteita, ei konservatiiviset amerikkalaiset hyväksyneet Birhtday Partya. Täysin susi katastrofaalinen kiertue ei ollut, sillä New Yorkissa bändi tapasi ensi kerran Lydia Lunchin, amerikkalaisen poikki taiteilijattaren. Marraskuussa Birthday Party palasi Englantiin mukanaan Lydia Lunch taustayhtyeineen. Kaksikko teki yhteisen kiertueen, ja Lontoon Venuel1a soitettu keikka nauhoitettiin. Helmikuussa 82 ilmestyi live-EP Drunk On The Pope's Blood , jonka A-puolelta löytyi 16 minuuttia BP :n Venuen keikkaa. EP:n biisit olivat Prayers On FireLP :ltä tutut King Ink ja Zoo-music Girl , ennenjulkaisematon (Sometimes) Pleasure Heads Must Burn sekä Stoogesin Loose, joka oli ollut bändin keikkasetissä jo alkupäivistä lähtien. 4 AD:n julkaiseman EP :n Bpuolen täytti Lydia Lunchin biisi The Agony Is The Ecstasy . •• 15 •• JUHLAT KAATOPAIKALLA Edellisen vuodenvaihteen tavoin Birthday Party matkasi jälleen alkuperäismaahansa kahden kuukauden keikka- ja levytysmatkalle. Levytysstudiona orkesteri käytti jälleen melbournelaista AA V:tä ja ulkopuolisena apulaisena oli jälleen kerran Tony Cohen. Retki ei sujunut täysin ongelmitta, sillä Tracy Pew törttöili autollaan humalapäissään ja 50vittaakseen rötöksensä mies joutui kolmeksi kuukaudeksi pakkotyöleirille. Joukkio palasi Englantiin ilman Tracya, ja nauhoitti siellä vielä kaksi biisiä tulevaa albumiaan varten. Vierailevana basistina toisessa biisissä oli ex-Magazine Barry Adamson , joka tietääkseni vierail i myös muutamalla bändin keikalla . Uusi LP sai nimekseen Junkyard, ja se tuli kaiken kansan ostettavaksi toukokuussa 82. Valmistusresepti oli melko samanlainen kuin edeltäjällänsä, vaikka pientä muutos takin oli tapahtunut: soundi oli jälleen kerran rankentunut ja samoin oli käynyt myös teksteille. Tärkein instrumentti musiikissa oli Rowlandin tuzz-kitara, ja teksteissään Cave käsitteli kuolemaa, murhia ja kohtaloita entistä taitavammin ja omalaatuisemmin . Parhaiten levyn biiseistä mieleen jäävät Big-JesusTrash-Can, 6" Gold Blade, She's Hit sekä nimibiisi, joka toimii samalla päätösraitana. Kansiteksteissä mainitaan levytysajankohdaksi kesä 81 - 81 . Levyn ostettuani hämmästelin pitkään ilmoitettua tekoaikaa, ja melkein uskoin, että tekstissä on joku virhe, kunnes älysin australialaisten viettävän kesää meidän talvella. Eikö olekin hupaisaa.
• • • • • • PLASTIC~~. • • • • • Samoihin aikoihin Junkyardin kanssa ilmestyi myös The Tuff Monks-orkesterin sinkku After The FireworkslAfter After The Fireworks, jonka tekijöiksi paljastui myöhemmin kolme Go-Betweens-orkesterin jäsentä sekä BP-kolmikko Cave-Harvey-Howard. Valitettavasti en ole koskaan kuullut kyseistä tuotetta, joten en kerro mitään kiekon annista . Tässä yhteydessä on myös hyvä mainita, että Rowland $. Howard levytti Lydia Lunchin kanssa oman version, suomessakin niin ajankohtaisen, Lee Hazelwoodin Soma Velvat Morningista, joka julkaistiin syyskuussa 4 AD:n toimesta slnkkuna yhdessä I Fell In Lava With A Ghostin kanssa. Tämän kappa- ' Ieen piikkiin menee myös viimeinen v. 82 itmestynyt 8P-liitännäinen julkaisu, ElnstOrzende Neubautenin maksi Thirsty Animal, jolla vierailivat niinikään Rowland ja Lydia Lunch . Tuolloin Blixa Bargeldin johtama berliiniläisbändi oli vielä paljon rankemmissa tunnelmissa kuin hiljattain julkaistuIla Tabula Aasa-levyllään. Sen sijaan käsittelyn alla olevana vuotena jäi kokonaan julkaisua vaille Lunchin Honeymoon ln Red-LP , jota varten naikkonen levytti 14 biisiä yhdessä tarinamme orkesterin kanssa. Päivän valon LP näki vasta huhtikuussa 88. Kokonaan historian hämärään ovat jääneet Anita Lanen, kera Birthday Partyn , levytetyt kaksi biisiä, jotka nauhoitettiin kesällä 82 Berliinissä. KUOLONJUHLAT Junkyardin jälkeen oli bändissä havaittavissa jo pieniä hajoamisen merkkejä. Lukuisat sivuprojektit puhuivat omaa kieltänsä, ja kesällä 82 bändissä tapahtui ensimmäinen miehistön muutos, kun perustajajäsen Phil! Calvert potkaistiin ulos orkesterista. Syynä oli miehen liiallinen alkoholinkäyttö, mikä tuntuu jokseenkin tekaistulta , sillä on tunnettu tosiasia, että Cave ja Howard olivat tuohon aikaan pahasti koukussa heroiinin kanssa. Howard on joskus haastattelussa verrannut Calvertin erottamista kuihtunen käden katkaisuksi. Uudeksi rummunlyöjäksi otettiin Jeffrey Wegener Loughing Clowns-yhtyeestä, mutta viiden keikan jälkeen Jeff palasi takaisin Australiaan jatkamaan musisointia Ed Kuepperin kanssa. Rumpupallille Jeffin jälkeen istahti Mick Harvey, joka jo aiemminkin tunnettiin monilahjakkuutena. Calvert puolestaan liittyi Psychedelic Fursiin, jossa hän ei kuitenkaan pitkään viihtynyt. Kesällä 82 Birthday Party vaihtoi toisen kerran kotikaupunkiaan. Lontooseen kyllästyttyään kvartetti muutti Berliiniin, jonka ilmapiiriä bändi piti paljon luovempana. Lokakuussa nelikko nauhoitti Bowien tunnetuksi tekemässä berliiniläisessä Hansa-studiossa neljän biisin EP:n The Bad Seed , joka julkaistiin seu raavan vuoden alussa hakaristin koristaessa levyn kantta. Tyyliltään EP oli edellisten julkaisujen kaltainen, vaikka musiikki oli hie- man pelkistetympää. Syynä lienee pienentynyt kokoonpano . Agressiivinen avausraila Sonny's Burning alkaa Caven huudolla "Hands up who wants to die" ja legendan mukaan ei ole ollut keikkaa, jolloin yleisö olisi jäänyt seisoskelemaan kädet taskussa huudon kuultuaan. EP :lJä eniten ihailen rauhaisaa päätösraitaa Deep In The Woodsia. Huhtikuussa 83 Birthday Party oli viimeistä kertaa yhdessä studiossa. Paikkana oli jälleen Hansa ja työn alla EP. Studiovierailun jälkeen bändi lähti kiertueelle Australiaan. ilman Harveyta, joka oli päättänyt erota yhtyeestä kyllästyttyään sen toimintaan. AumpaIlksi tuli Des Heffner, ja bändi soitti alkuperäismaassaan kiertueen , joka päättyi 9.6.83 Melbourneen. Päivämäärä jäi historiaan bändin viimeisenä keikkana . Lopulliseen hajoamiseen vaikuttivat Harveyn ero, Caven ja Howardin huumeongelmat sekä erimielisyydet bändin linjasta. HAUTAJAISTEN JÄLKEEN Huhtikuussa Berliinissä nauhoitetut biisit viimeisteltiin elokuussa Lontoossa, ja päivänvalon Mutiny-nimen saanut EP näki marraskuussa englantilaisen Mute Recordsin toimesta. EP on edeltäjäänsä parempi ja monipuolisempi olematta silti liian hajanainen. Howardin biisit Jennifers Veil ja Say A Spell edustavat bändin rauhallista puolta, kun taas koko bändin säveltämä Swampland ei häviä agressiivisyydessä lainkaan vanhemmille vauhtipaloilIe. Kuten edellisessä lehdessä kerroin on Swampland alkusoitto Caven ro- •• 16 •• maanilie And The Ass Saw The Angel. EPItä on vielä mainitsematta Harveyn Mutiny In Heaven, joka voisi aivan hyvin löytyä joitain Bad Seeds-Ievyltä. Onhan biisin vierailijakitaristinakin Blixa Bargeld. Mutiny ei kuitenkaan ollut ensimmäinen hajoamisen jälkeinen levy, vaan 4 AD oli jo kesällä ehtinyt pukata markkinoille EP:n, jolta löytyy Re lease The Bats- ja Mr Clarinetsinkut B-puolineen sekä The Friend Catcher. Myös Strange Fruit on muistanut bändin faneja julkaisemalla molemmat Peel-sessiot EP-Ievyjen muodossa. Ensimmäisellä, 21.4.81 nauhoitetulla kuullaan Release The Satsin lisäksi ainoa olemassa oleva studioversio Pleasure Heads Must Burnista, Stooges-cover Loose sekä kokonaan ennenkuulematon Rowland Around ThaI Stuff. Toisen , 2.12.81 nauhoitetun session harvinaista puolta edustaa Bully Bones, kun taas loput kolme biisiä ovat Junkyard-LP:ltä. Vuonna 85 Missing link julkaisi kaksi mielenkiintoista BP-albumia. Toinen oli 15.1.82 Wtelbournessa nauhoitettu live-LP ja toinen puolestaan studio-LP A Collection - Best And Rarest. Wtolemmilta löytyy mielenkiintoista tavaraa, eritoten jälkimmäiseltä, joka pitää sisällään mm Caven laulaman Ho-Ho'n, nopeamman The Fri end Catcherin , Scatterbrainin sekä ennenjulkaisemattoman The Plaguen, joka on nauhoitettu Hee-Hawsessioissa. V. 91 molemmat LP :t julkaistiin myös CD-formaatissa. Harvinaisempaa materiaalia kuullaan ja nähdään myös v. 88 il~ mestyneellä videolla Pleasure Heads Must Burn , joka on kuvattu kahdella keikalla
• • • • • • PLASTIC fP~. • • • • • Manchesterin Hacienda Clubilla. Eipä siis ihme, että videon julkaisi Factory. Jälkimrnä i· sallä (Harveyn rumpaloimalla) osuudella kuullaan kaksi biisiä, joita Party ei koskaan levyttänyt. Pleasure Avalanche jäi pelkäksi videoharvinaisuudeksi, mutta Six Stringsin Cave julkaisi blues-versiona ensimmäisen sOOlosinkkunsa B-puolella. CO-muodossa kauppoihin ovat tulleet myös kaikki muutkin Birthday Party-albumit, ja kuten tapana on ollut niin bonuksiakin on jaeltu. Ennenjulkaisemattomia biisejä ei levyille ole päätynyt, mutta kohtuuharvi naisia sinkkubiisejä on sentään faneille lahjoitettu. Tuorein Birthday Party-julkaisu on viime syksynä 4 AD :n itmestyttämä CO/tupla-LP Hits, jolle on sananmukaisesti kerätty 19 bändin tunnetuinta musiikkiesitystä. Mitään 9rikoisempaa tavaraa levyltä ei löydy. Tender Pray Managementin (Cave tan-club) lähettämässä infolehtisessa kerrottiin, että Boys Next Doonn LP olisi hiljattain julkaistu Mid Price-C D:nä. Suomessa en ole levyyn törmännyt, mutta eiköhän sekin aika vielä joskus koita. JYRKI KURI & MYÖHEMMÄT VAIHEET Caven Partyn jälkeiset tekemiset tuli kerrottua jo edellisessä lehdessä. Juttuun livahti yksi paha virhe, joka tulee nyt korjatuksi : King lnk-kirjassa olevia yhden sivun näytelmiä Cave ei suinkaan kirjoittanut An ita lanen, vaan Lydia Lunch in kanssa. Toivottavasti kukaan ei huomannut mokaani. Myös Harveyn puuhista kirjoittelin edellisessä lehdessä, siltä onhan mies olennainen osa Bad Seedsiä. Alkuvuodesta Harvey oli Caven ja Cohenin kanssa Melbournessa miksailemassa biisejä Bad Seedsien tule-vaa live--albumia varten. Kiekkoa voidaan odotella kauppoihin lähitulevaisuudessa. Sen sijaan kaupoissa on jo Harveyn ensimmäinen soolo-LP Alta Marea And Vaterland , joka sisältää miehen vuosien varrelta tekemää musiikkia elokuviin ja TV-ohjelmiin . Rowtand liittyi Synttärien jälkeen Crime And The City Solutioniin yhdessä veljensä Harry Howardin sekä Harveyn kanssa. Myöhemmin veljekset sekä laulaja Simon Bonney erosivat bändistä perustaakseen These Immortal Soulsin, joka on kasassa yhä edelleen. Välit ex-soittokumppaneihin tuntuvat olevan hyvät, sillä viime syyskuussa Harvey vieraili bändin Lontoon keikalla soittamassa muutaman Birthday Party-biisin . Huhtikuise lla Lontoon keikalla vieraiti puolestaan Cave , joka nähtiin tosin vain katsomossa. Tracy Pew palasi hajoamisen jälkeen Metbourneen ja keskittyi yliopi sto-opintoihin. Musiikin kanssa mies ei ollut tekemissä lukuunottamatta lyhyttä vierailua The Saintsissä sekä bassottelua yhdellä Caven Kicking Against The PriCks-LP :n biisillä. Hitslevyn kanteen ikuistettu Tracy Pew poistui keskuudestamme marraskuussa 86 kärsittyään jo pidempää epilepsiasta . Jyrki Kuri & Kommunistil saavat ku Passionissa esitelty bändi, jonka musiikkia ei ole tallennettu levylle. Syy kyseenalaiseen kunniaan on se, että bändi on niin hyvä, että sen musiikkia pitäisi tallentaa levylle. Turkulainen Jyrki Kuri & Kommunistit perustettiin maaliskuussa 91 koska Mkaikki muut bändit olivat huonojaM. Idean moottoreina toimivat vokatisti Heikki Kiviluoto ja kitaristi Jarmo lundgren, jotka saivat bändinsä toimivaan muotoon samaisen vuoden syyskuussa, kun rumpaliksi tuli Jura Sivonen. Basisti Kalle Taivainen (myös Xysma) oli liittynyt orkesteriin loppukeväällä. Nykyiseen viisimiehiseen kokoonpanoon kuuluu myös toinen kitaristi , syksyllä 92 mukaan liittynyt, Jake Romppanen, joka Kommunistien ohella musisoi myös Joensuusta Turkuun siirtyneessä HC Anderssenissa. Kohtuu ahkeran keikkabändin uran Kommunistit aloittivat joulukuu ssa 91 Turun legendaarisella TVO:lla ja sen jälkeen bändi on nähty lavalla vajaa 40 kertaa . Kotikaupunkinsa lisäksi bändi on järkyttänyt keikoillaan myös Helsinkiä ja Tamperetta. Aiemmin Kivi · luoto nähtiin estradilla vain ja ainoastaan puvussa, mutta nyttemm in mies on antanut periksi ja pukeutunut mm erilaisiin mauttomiin vaatteisiin. Yhtyee n musiikkia ei ole ihan helppo lokeroida, mutta keikoilla bändistä on joskus tullut mieleen Röyhkä, vaikka bändi itse kiistääkin sen. Lundgrenin kitaransoitto on välillä tarjonnut myös soul-vaikutteita . Kiviluodon luonnehdinta Kommunistien musiikista on -avaruuspin nallista nihilisti poppia M, joka kaikessa epämääräisyydessä kuulostaa osuvalta. Uusimmalla, juuri valmistuneella demolla (Rän tä, Osuus ja Kuollut) bändi kuulostaa entistä popimmalta, tuoden paikoitellen mieleen Smithsin. Jän nityksellä odotan miten maan johtavat musiikkilehdet arvioivat demon . Edellinen · huutodemo· sai helmikuussa Rumbassa hyvät arvostelut saavuttaen nauhojen ruodinnassa kärkisijan . Siihen, että. yritetäänkö nauhalla levytyssopimusta ei Kiviluoto ottanut kantaa. Mahdollinen omakustanne tulee kysymykseen , jos joku ystävällinen sielu lahjoittaa bändille rahaa. Oman julkaisufirman nimi tulee olemaan joko Kuri Tuotanto taikka Koneisto Musiikki. Jälkimmäinen nimi vaikuttaa ehkä hieman oudolta jos ei tiedä, että demoilIaan bändi ei ole lainkaan kaihtanut koneita. Keikoille koneita ei ole tuotu, lukuunottamatta rumpukonetta, joka on silloin tällöin korvannut esiintymisesteisen Juran. Jos jotakuta kiinnostaa, niin Kommarien uutta demoa, jok.a on "ihan kiva niinkuin Stockmannin villapaidatMsaa tilata osoitteesta H. KIviluoto, yo.kylä 44 A 11, 20540 Turku, periaatteella kasetti + postarit. Eiköhön nauhalle tartu samalla vanhempaakin tuotantoa. • • 17 ••
• • • • • • PLASTIC Yksi osoitus siitä, että Plastic Passion alkaa olla lehti lehtien joukossa on se, että toukokuun alkupäivinä lehteni sai kunnian vastaanottaa historiansa ensimmäisen promopaketin. Hienon kuuden CD:n lähetyksen oli pistänyt liikkeelle saksalainen Music Research GmbH, joka meille suomalaisille pitäisi olla tuttu ainakin Two Witchesin julkaisijana. g>~. • • • • • Music Research GmbH Alle Sattelfabrik 8. W-6380 Bad Homburg 4. Germany Fon +6172-82014 / Fax +6172-82185 Vuonna 1989 perustettu Music Reserch GmbH on niittänyt mainetta varsin aktiivisena ja hyvinmenestyneenä tekno/eleclronic-musiikin julkaisijana. Varsinaisesti Music Research GmbH ei toimi levyjen julkaisijana, vaan siitä huolehtivat alamerkit Talitha Recorcis, Zoth Ommog, New Zone, Suck Me Plasma!. Influence ja Neo Ego. Music Research GmbH toimii ikäänkuin kattojärjestönä näille pikkulafkoille, Koko firman pomona työskentelee itsestään omituista Talla 2XLC-nimeä käyttävä mies, joka myös tekee musiikkia omassa Bigod20-yhtyeessään, Tarpeetonta lienee kertoa, että Bigod20 levyttää Music Researchille, tarkemmin sanottuna Zoth Ommogille. Toinen vaikuttajahahmo lalkossa on 22-vuotias promootiovasta ava Sven Freuen , joka toimii myös Ta lithan pomomiehenä, Talithahan on Music Researchin uusin 010merkki ja sen sarkana on julkaista gothic rock-levyjä. Sven Freuen on Saksassa kova kulttinimi ja mies lienee myös alan tunnetuin hahmo, joka ei itse tee lainkaan musiikkia, Koska en ole koskaan ollut mikään teknomusiikin suuri ihailija, en ole ennen p romop akettia omistanut kuin yhden Music Research-CD:n, joka ei edes edusta yhtiön teknojulkaisuja. Tämä antaa minulle oikeuden sivuttaa alamerkit New , Zone, Suck Me Plasma!. Influence ja Neo Ego niinsanotusti olankohautukselle. Kaikkien neljän julkaisut edustavat tekno/eleclronicmusiikin eri alalajeja, joita minä en lainkaan kykene erottamaan toisistaan, Suomessahan on alalla oma asiantuntijalehtensäkin , joten jos tekno yms. kiinnostakaa, niin lukekaa tarkempa a ti etoa Franticista. Minä aion tässä jutussa esitell ä ainoastaan suurinta (Zoth Ommog) ja tu oreinta (Talitha) alamerkkiä. • • 18 •• ZOTHOMMOG Kuten jo kävi ilmi, niin Zoth Ommog on Music Researchin alamerkeistä suurin ja tunnetuin. Zoth Ommogin artisteihin kuuluu koko Music Researchin menestynein levyttäjä, tanskalainen yhden miehen orkesteri Leaether Strip, Muita Zoth Ommog-artisteja ovat mm Talla 2XLC:n Bigod20, Armageddon Dildos, Blok57 , Psychopomps Mentallo & The Fixer ja X Marks The Pedwalk, Zoth Ommog-bändien musiikki vaihtele e tied otteen mukaan indusrialista eleclro metal crossoveriin. Saamassani lähetyksessä oli peräti neljä Zoth Ommog-CD:tä eli yhtiön tuoreimmat julkaisut orkestereilta X Marks The Pedwalk, Mentallo & The Fixer, Psychopomps ja Arm a geddon Dildos, Satsin parhaan Zoth Ommog-Ievyn tittelin vi e tanskalaisen Psychopompsin Pro-Death Ravers. Kaksikko Jesper Schmidt ja Flemming Norre Larsen tekevät äörimmälsen rankkaa musiikkia, jossa koneet takovat rytmiä samaan tahtiin kuin jossain speed metallissa, Infolehtisen mukaan kaksikon musiikki edustaa elec lro metallia. Rankkuus ei liity pelkkään musiikkiin vaan myös teksteihin, vai mitä mieleenne tulee biisin nimistä The Slaughter, Da ddy's Girl. Doggy Style, Mad Dog Killer ja Death To Cencorship. Ainoa tapa nauttia rajuista sanoituk9ista on lukea ne CD:n vihosta , sillä kuuntelemalla ei koneiden läpi huudetusta ja pohjalle miksatusta laulusta saa selvää. Vähiten minua miellytti texasilaisen Mentallo & The Fixerin CD Revelations 23, Zoth Ommogin tuoreimman kiinnityksen musiikkia on verrattu mm Skinny Puppyyn ja Frontline Assemblyyn. Minun makuuni biiseissä oli liikaa t oistuvia kohtia ja veljesten Gary W. ja Dwayne Dassingin laulut ovat aivan liian pitkiä, varsinkaan kun niissä ei tapahdu juurikaan mitään. Pelkkää hakkaavaa b iittiä,
• • • • • • PLASTIC 9>~. • • •• • Pohjoissaksalaisesta Munsterista kotoisin olevan X Marks The Pedwalkin CD Human Desolation tuli minulle ainoastaan promopainoksena, mutta mitäs siitä. ei se haittaa kuuntelua mitenkään. Kyseessä on jälleen kerran duo. ja tällä kertaa miehet tottelevat nimiä Sevren Ni-Arb ja Raive Yarx. Kaksikon musiikista minulle tulee jollain tapaa mieleen rajumpi versio New Orderista. Jos biiseissä olisi parempia melodioita, voisi bändissä olla jopa maailmanlaajuista hittipotentiaalia. Toinen promoversiona tullut levy oli Armageddon Dildos-kaksikon Gälle en kerran) Homicidal Dolls. Bändin soundit tuovat välillä mieleen helmikuussa Suomessakin vierailleen toisen saksalaisbändin Die Kruppsin. Armageddon Dildosin erottaa positiivisessä mielessä muista Zoth Ommog-bändeistä se, että vokalisti Uwe Kankan ääni tulee suurimmassa osissa biiseissä 'puhtaana' ilman metallisointia. TALlTHA RECORDS selkämyksessä The Vampires Kiss) Minun sydäntäni lähinnä Music Re- on uusi painos yhtyeen debyyttisearchin alamerkeistä on luonnolli- CD:stä Agony af The Undead sesti Talitha Records. jonka julkaisut Vampire. kuten kaikki viime lehden voidaan pistää kastiin gothic/dark lukeneet tietävät. Ainoana erona wave. Talithan nimi on tullut jo on uudet kannet sekä kolme boaiemminkin mainituksi lehdessäni. nusraitaa ja se. että Avalon-CD:llä sillä tamperelainen Two Witches le- bändiä edustanut We Ali Fall Down vyttää tätä nykyä kyseiselle firmal- on jätetty uudelta levytä pois. Bole. Talitha on perustettu viime nuksillaan bändi on onnitunut hyvuonna ja julkaisuja yhtiöltä on tul- vin. uusi versio Uke Christopher lut vasta kolme . Viime vuonna jul- Leestä peittoaa vanhan 6 .- 0 ja kaistiin kokoelma-CD The Myths af Burn The Witchissä on selvää hittiAval on. jolla kuultiin mm Noitia. potentiaalia. Christian Deathia. Love Uke Blood- Two Witchesin markkinoinnissa Taia. Fields af The Nephilimia ja Sex litha on onnistunut varsin hyvin. josGang Childreniä. Tällä hetkellä Ta- ta puhuu puolesta se. että The lithan kautta ovat oman levyn jul- Vampire's Kiss julkaistaan Amerikaisseet ainoastaan Two Witches kassa Cleopatra Recordsin toimesja Aurora. Joskus myöhemmin tänä ta. Cleopatra. joka on ennen julvuonna pitäisi ilmestyä myös uu- kaissut mm Christian Deathia ja delleen kasatun Sex Gang Child- Nosferatua. pukkaa elokuussa markkinoille myös Psychopmpsin ja renin CD. X Marks The Pedwa lkin CD:t. WitcMitenkään kotiinpäin vetämättä hesin seuraavan levyn pitäisi nähtai tuttuja kehumatta nimeän Two dä päivänvalo myös elokuussa. Witchesin The Vampire's Kiss-CD:n Auroran The Land af Harm And paketin parhaaksi kiekoksi. Itse asi- Appletrees sijoittuu paketin levyjä assa The Vampire's Kiss (kotelon järjestykseen pistettäessä sijaluvulle • • 19 •• kaks;, heti Two Witchesin jälkeen. Saksalaisen Auroran muodostavat psykologian opiskelija Patricia Nigiani ja Peter Spilles. joka tunnetaan myös gothic rockia ja teknoa yhdistelevästä Project Pitchforkista. Auroran musiikki on Dead Can Dancen tapaista. jossa koneilla tehtyjen leppoisien taustojen päälle on laitettu kaunista naislauluääntä. Auroran biisit sopivat parhaiten kuunteluun iltaisin kun makoilee sängyssä hyvää opusta lukien. Auroraa ja Two Witchesiä yhdistää se tosiasia. että molemmilta kaipaa lisää levyjä. ccc Edellisen sivun yläkulmassa oleva laatikko . joka toimii myös artikkelin otsakkeena. paljastaa teille kaikille Music researchin osoitteen. Jos olette kiinnostuneet yhtiön julkaisemista levyistä niin ottakaa yhteyttä muutaman IRC:n kera. Kaikkia kolmea Talithan julkaisua voi kysellä myös Darklandsilta . jonka osoite löytyy toisaalta tästä lehdestä .
• THE UNSTOPPABLE SEX MACHINE. Brittiduo Carter The Unstoppable Sex Machine omaa paitsi nasevan nimen, niin myös kadehdittavan kyvyn yhdistää keskenään hyvä popmelodia, täydellinen tanssikomppi ja rosoinen rokki kitara. Edellämainittujen avujen lisäksi Carterilla on taipumusta huumoria pursuaviin teksteihin ja huomiotaherättäviin tempauksiin, joista tarkemmin jutun vanhetessa. Englannin ulkopuolella asuvat saattavat erehtyä luokittelemaan Carterin p~~nen fanipiirin o.maavaksi kulttinimeksi, mutta tämähän ei pida alkuunkaan palkkansa: kun Jim Bob ja Fruitbat julkaisevat seuraavan albuminsa, menee se LP-listan ykköseksi samoin kuin bändin viimekeväinen 1992 The Love Albumkin. Historia Pöljäkin tajuaa että Fruitbat ja Jim Bob ovat tekaistuja nimiä. Fruitbatin oikea nimi on LesJie Carter ja Jim Bobin Jim Morrison. Kukaan ei uskoisi jos kertoisin viimeksimainitun laulaneen nuoruudessaan The Doorsissa ja lavastaneen itsensä kertaalleen kuolleeksi, joten totean vain , että Morrisonin (synt. 1960) musiikilliseen historiaan kuuluu sellaiset yh- tyeet kuin The Ballpoints ja Jamie Wednesday. The BaJlpointsin aikana. vuonna 1980, Morrison osui kerran samaan treenistudioon Carterin (synt . 1958) kanssa, joka soitti tuolloin kitaraa post-punkbändissä nimeltä Dead Clergy ja lauloi bändissä nimeltä The End. Eipä aikaakaan kun Carler liittyi Morrisonin seuraksi The Ballpointsiin, joka kuuleman mukaan teki keikkoja joskus kimonoihin ja pyjamiin sonnustautuneina, ilman kenkiä. Mainittakoon, että Carterin instrumentti The Ballpointseissa ei suinkaan ollut skeba vaan basso. The Ballpoints huomasi pian ettei siitä tule uutta Duran Durania ja lopetti toimintansa. Carter ja Morrison änkesivät itsensä uuteen yhtyeeseen, Peter Pan's Playground, jonka linjana oli powerpop. Vaikutteita imettiin The Jamilta ja Stuart Adamsonin The Skids-yhtyeeltä. Kenties bändin soundissa oli hyppysellinen Clashiakin, olihan Carter käynyt samaa koulua kuin Clash-kitaristi Miek Jones. Peter Pan's Playground teki muutamia demoja, ja huomasi sitten olevansa täysin turha yhtye. Carter ja Morrison siirtyivät kunniaJlisiin töihin. Erinäisiä duuneja kokeiltu aan Carter ja Morrison aIkoivat viihdyttää pikkulapsia kollektiivinimikkeellä Jamie & Lastie. Viihdytyssessioista saatu 30 punnan palkkio ei ilmeisesti tyydyttänyt kaksikkoa, koska he palasivat v. 84 musiikkibisnekseen osana Jamie Wednesday-yhtyettä. Vokalisti Jamien ja basisti Leslien lisäksi bändiin kuuluivat tyypit nimeltä Simon. Dean ja Udsay. Jamie ja Leslie ovat myöhemmin kuvailleet yhtyettä pahasti pieleen menneeksi Haireut 100:ksi. Yhtye kierteli Lontoon pubeja ja klubeja mm The Men They Couldn't Hangin kakkosaktina, ja sai ensimmäisen suuremman huomionosoituksensa, kun NME:n David Quantiek ylisti orkesterin biisinkirjoitustaitoa. Isojen levy-yhtiöiden edustajat alkoivat kyseisen NME:n luettuaan olla ihmeen kiinnostuneita uudesta tulokkaasta, mutta Jamie Wednesday piti päänsä kylmänä, ja kirjoittautui jättilafkojen sijasta piskuisella Pink-merkiJle, joka oli aikaisemmin kunnostautunut julkaisemalla debyyttisinkut niin June Bridesilta (kuka muistaa?) kuin That Petrol Emotioniltakin. Jamie Wednesdayn marraskuussa 85 ilmestyneelJe esikoismaksille sisällytettiin kappaleet Vote For Love, The Wall, White Horses ja Buttons And Bows. Nimiraita, Carterin ja Morrisonin kirjoittama Vote For Love on yksi niistä nimenomaisista biiseistä, joita Quantiek oli kehunut hienoiksi pop-. lauluiksi. Maksin lisäksi Vote For Love julkaistiin myös 7-tuumaisena promona, jonka B-puolelle päätyi White Horses. Vote For Lova huomattiin hyvin pian kaupalliseksi flopiksi, mutta yhtye ei lannistunut, vaan jatkoi keikkailua Hirttämättömien kanssa saaden useim miten haltioituneen vastaanoton. Kaupallisten keikkojen vastapainoksi Jamie Wednesday teki muutamia hyväntekeväisyyskeikkoja Red Wedgelle. Elokuussa 86 Pink julkaisi combolta kakkossinkun We Three Kings Of Orient Aren't. Julkaisuformaatti oli esikoisen tapaan 12 -vinyyli. Levyn B-puolelta löytyy I Think 1'11 Throw A Party For Myself ja lasi Night I Had The Strangest Dream , joka julkaistiin nimibiisin kanssa 7-tuumaisena promona. Enempää levyjä bändiitä ei julkaistu, koska jäsenille tuli erimielisyyksiä musiikillisesta linjasta. M Seksikone starttaa Jamie Wednesdayn viimeistä esiintymistä , hyväntekeväisyyskeikkaa Lontoon Astoriassa 87, voidaan pitää Carter The Unstoppable Sex Maehinen ensimmäisenä keikkana, sillä lavalla olivat tuolloin vain Morrison, Carter ja rumpukone. Carter ja Morrison - joista tästedes käytän nimiä Fruitbat ja Jim Bob - alkoivat kirjoittaa uusia biisejä kuunnellen samalla ahkerasti Sand Of Holy Joyta, Publie Enemya, Beastie Boysia ja Tom Waitsia. Duon nimen synnystä olen lukenut kaksi eri tarinaa: Melody Makerin mukaan nimi on väännetty Jamie Wednesdayn instrumentaalibiisistä Conked Out Sex Maehlne ja Fru itbatin sukunimestä. Erään toisen lehden mukaan South London Press-lehdessä 011 joskus ollut juttu 72-vuotiaasta Carter-nimisestä miehestä, joka ei lääkäri n varoituksista huolimatta lopettanut seksihurjastelujaan nuorten naisten kanssa ja kuoli. Tarinan mukaan miestä nimitettiin muistokirjoituksessa pysähtymältömäksi seksikoneeksi. Mainitaanpa tässä yhteydessä sekin , että vaikka Carterissa onkin vai n kaksi jäsentä, pitävät Fru itbat ja Jim Bob itseään bändinä, koska heidän mielestään duot mielletään liian helposti Pet Shop Boysin tyylisiksi akteiksi. Siksipä minäkin käytän tästä lauseesta eteenpäin nimikettä bändi. Carterin radiodebytointi tapahtui v. 88 alussa Radio Londonin ohjelmassa Cowboys ja Indies, jossa Tony Smith soitti demovers;on Sheriff Fatmanista. Saman vuoden elokuussa bändin musiikista pääsi nauttimaan myös levytetyssä muodossa. Nykyään ' lähinnä Pavementin julkaisukanavana tunnetun pienen Si9 Cat-Jafkan julkaisema Carter-maksi pitää sisällään biisit A Sheltered Ule, Is This The Only Way To Get Through To You ja Granny Farming In The UK Mikään levyn biiseistä ei ole musiikillisesti järin tasokas, mutta Sheltered Ufea sietää kehua tekstinsä johdos ta. Levyn myynti lähti liikkeelle nihkeästi, koska Englannissa sattui juuri olemaan postilakko , eikä levystä pystytty siksi lähettämään korruptiokappaleita ajan lehdille ja radiotoimittajille. Niinpä Carter joutui promotoimaan itseään entistä ahkerammalla keikkailuIla . Esiintyminen Marquee-k1ubilla merkitsi näkyvää käännekohtaa bändin uralla, sillä tuolloin heillä oli ensimmäistä kertaa apunaan jumalattoman lihava spiikkeritvalomies Jan Fat Beast. Nyttemmin hänen ja Carterin yhteistyö on päättynyt, johtuen miehen vaikeasta luonteesta . Marraskuussa 88 8ig Cat laski liikkeelle 2500 kappaletta 12-tuumaista Sheriff Fatman-singleä, minkä myötä monet tärkeät mediaihmiset alkoivat tuntea suurta rakkautta bändiä kohtaan. Eikä ihme, onhan kyseessä introaan myöten täydellinen biisi, jolle on hyvin vaikea löytää vertaistaan minkään yhtyeen tuotannosta. läskisheriffin voi hyvillä mielin arkistoida siihen samaan klassikkomappiin , jossa on ennestään Joy Divisionin Love Wi ll Tear Us Apart, Kajagoogoon Too Shy ja Pelle Miljoonan Tämä Sukupolvi . Sheriffilaulun lisäksi maksilla on he-punktempossa etenevä R.S .P.C.E., lähes kokonaan instrumentaalinen Twin Tub With Guitar ja Suzzcoeks-cover Everybody's Happy Nowadays, joka ei ole Carterin käsittelyssä yhtään orginaalia parempI.
Shoplifters kannattaa kuunnella huolella. Sanoituksessa pohditaan mm sitä mitä joulupukki tuo, jos kaikki ovat ryhtyneet myymälävarkaiksi. Maksilla ja CD:llä on neljäskin biisi, Inspiral Carpets-cover This ls How It Feels, jonka sovituksessa on omat tähti hetkensä. Manchesterilaisten orginaalin tasolle Carter ei kuitenkaan yllä. Sinkkua seurasi luonnollisesti samanniminen brittikiertue, ja ehtipä bändi käväistä vielä USA:ssakin , missä se supportoi EMF:ää. Muistan lukeneeni jostain , että Jim Bob ja Fruitbat olisivat vapaa-aikanaan nauhoitelleet salaa EMF:n jäsenten ja naispuolisten fanien herkkiä hetkiä ja soittaneet nauhaa keikoi.l!a ennen esiintymistään. Syksyn näyttävimmän tempauksen Carter teki esittäessään After The Watershedin BBC:n suorassa Smash Hits-ohjelmassa. 17 miljoonaa ihmistä - suurin osa lapsia näki kuinka Carterin playback-esitys feidattiin 20 sekuntia ennen biisi n loppua, ja kuinka tuohtunut kaksikko purki kiukkuaan vahvistimiin ja mikkitelineisiin. Ohjelman juontaja Phillip Schofield erehtyi kommentoimaan kaksikon mekkalointia sanoin ~Blimey, that was original! Jim Bob and Fruitbat pushing back the frontiers of music Juopunut Fru itbat singahti muutamssa sekunnissa Schofieldin kimppuun ja kumautti tätä niin pahasti, että juontaja joutui hakemaan uutta ryhtiä lattialta. Schofield on myöhemmin luonnehtinut Fruitbatin atakkia sanoin -magnificent flying tackle~ . PAmielessä päällekarkaus vastasi noin kuutta Uve Aid- ja Freddie Mercury-muistokonserttia, sillä Fruitbat oli seu raavana päivänä monien merkittävien päivälehtien kannessa . M • Marraskuussa Carter laski itsensä ansaitulle levolle kuun 11 . päivänä julkaistun ln Bed With Carter USM-videon pitäessä huolen siitä eetä ryhmän nimi pysyi ihmisten mielissä. Videon 14 biisiä - mukana mm This Is How It Feels, Rent ja Midnight On The Murder Mile . on kuvattu bändin kesäkuiselta Brixton Academyn keikalta, ja biisien välit tilkitty haastatteluilla. Nauhan lopussa Jim Bobin äiti kehuu konserttia ja haukkuu herra Majoria. Joulukuun alussa maailmaa vavisutti huhu, jonka , mukaan Carter olisi mahdollisesti pääsemässä kakkosaktiksi U2:n seuraavana keväänä alkavalle USA:n rundille. Huhu osoittautui perättömäksi, rockin perinteisiä arvoja kunnioittava Bono kun ei halunnut lämppärikseen potvihousulsia soittajia. 1992 The Love Album HUhtikuun lopulla Carter lähti 25-päiväiselle Britannian kiertueelle. Kahdeksalla ensimmäisellä keikalla lämppärinään soitti Suomessakin yleisesti hyväksytty The Frank And Walters, jolle Carterin supportointi oli oman menestyksen kannalta melkoinen edistysaskel. Lopuilla keikoilla supportoinnin hoiti The Sand Of Holy Joy ja minulle tuikituntematon Fabulous, jonka tasosta kertonee jotain Fruitbatin Selectille antama kommentti. 1"1 don't think they'll last three songs at Brixton with our audience. 1 was in better bands when 1 was 16-. Kiertueen aikana julkaistiin Carteri n kolmas pitkäsoitto, 1992 The Love Album, joka meni suoraan Englannin LP-listan ykköseksi. Ostavan kansanosan lisäksi levyyn miel tyivät myös kriitikot, mitä en ihmettele yhtään, sillä levyltä ei löydy ensimmäistäkään läpeensä mänttiä biisiä. Kiekko alkaa - jos ei The Impossible Dream-biisistä lainattua lyhyttä melodianpätkää oteta huomioon - vantteraIla instrumentaalilla nimeltä 1993. Blisissä on alunperin ollut jonkinlaiset sanatkin, mutta ne todettiin huonoiksi ja jätettiin studion nurkkaan. LP :tä edeltänyt single The Only Living Boy In New Cross kuuluu levyn kärkikaartiin samoin kuin De Re fv1e So Far So Good ja terrorismista kertova Look Mum No Hands. Slovareista pisimmän korren vetäisee Is Wrestling Fixed, jonka tekstissä epäillään kuoliko Elvis oikeasti. Kiekon vähemmän herkullista antia on biisi kaksikko Shy West And Crooked ~ossa mukana lan Dury} ja The Impossible Dream. Viimeksimainittu ei ole Carterin oma kappale , vaan se on peräisin Man Of La Mancha-musikaalista vuodelta 1972. After The Watershedia ei levyltä löydy, koska Rollareitten lakimiehet olivat huomanneet, että Carter on niin kuuluisa ryhmä että sitä vastaan kannattaa nostaa korvaussyyte: kravattikaulat olivat vaatineet itselleen 100 % biisin rojalteista, kun Carter olisi suostunut antamaan vain 40. Bändi vastasi kohtuuttomaan vaatimukseen jättämällä biisin pois sekä LP :ltä että keikkaohjelmistostaan. Carter järjesti LP :n tiimoilta varsin eriskummallisen lehdistötilaisuuden: se lennätti Air Carter-Ientsikalla joukon toimittajia Lontoosta BrOsseliln, jonne saapui omin avuin toinen samankokoinen rypäle toimittajia. Carter juotti journalistit änkyräkänniin ja sai näiltä tyytyväisiä kommentteja tilaisuudesta, mutta myöhemmin samat journalistit kirjoittivat lehtiinsä että matka olikin aivan paska . Syy siihen, että lehdistötilaisuus oli juuri BrOsselissä, oli se että 1992 oli Euroopan Yhteisön suuri vuosi ja Carter halusi ottaa asiasta kaiken hyödyn irti. LP :n kannessakin on EY:n tähtilippu . Eurooppa tuli Carterille hyvin tutuksi myös kesän festarikeikoilla . Bändi soitti mm Saksassa ja Joensuun Ilosaarirockissa, jossa soitti myös Carterin muutaman vuoden takainen coveroinnin kohde Inspiral Carpets. Ihme kyllä, This is How It Feels ei sisältynyt Carterin settiin . Sensijaan kaksikko coveroi mahdollisten bootleg-nauhottajien iloksi Pink Floyd Another Brick On The Wallin . Inspiral Carpetsin setin Jim Bob ja Fruitbat katsoivat ja kuunlelivat rahvaan joukossa. Kaksikon kanssa viinaksia nautiskellut Aaren päätoimittaja Jari Räsänen oli ennen Inspiral Carpetsin settiä tiedustellut Jim Bobilta, josko Carter vierailisi lavalla This Is How It Feelsin aikana, mutta Jim Bob oli epäillyt tai tiennyt ettei heitä pyydettäisi. Carterilia ei ollut Joensuussa suurempia ongelmia tilaisuuden järjestäjien kanssa, mutta Roskildessa niitä oli sitäkin enemmän . Kaksikko nimittäin meni luvatta Television-yhtyeen pukuhuoneeseen ja joi näille tarkoitetut oluet, koska Jim Bob ja Fruitbat kuvittelivat etteivät Televisionin jäsenet käytä alkoholia. Iloisesti juopuneet pelimannit jäivät rikoksestaan kiinni ja saivat lähtö passit alueelta. Kotimaansa festivaalikiintiön Carter täytti heittämällä lyhyen ja epäonnistuneen setin Glastonburyssa. Keräilijöiden kannalta tuon keikan tekee mielenkiintoiseksi se tosiseikka, että koko kolmepäiväinen tapahtuma äänitettiin ja julkaistiin myöhemmin 24 biisin koosteena nimeltä In A Field Of Their Own. CD:nä ja kasettina julkaistuIla äänitteellä kuullaan Sheriff Fatmanin lisäksi mm Curvea, Ned's Atomic Dustbinia ja Breedersiä. Äänite taitaa olla tällä hetkellä jo melkoinen keräilyharvinaisuus , sillä sitä myytiin vain postitse NME:n ja Voxi n lukijoille. Ranska on hankala paikka melkein mille tahansa vh,tve!9I1I•• sen sai Carterkin kokea heinäkuussa, kun sen olisi pitänyt esiintyä Calaisin festareilla . Festivaalialueosoittautui kuitenkin mitättömäksi m~~~'~~~:~:ii~~;~~:~~I: :.'Oli viritelty kuppainen, kati . Carter ei suostunut moi- to Tammikuussa 92 Crysalis uudelleenjulkaisi sekä 30 Something-albumin sekä Rubbish -singlen, joka on uusjulkaisun johdosta ostettavissa myös seiskatuumaisena ja kassuna. Uutta Carter-materiaalia saatii n julki 30. maal iskuuta AIDS-single The Only Uving Boy In New Crossin muodossa. Singlen kansi ja promojuliste herättivät joissakin piireissä pahennusta, koska niissä on saksalainen kondomimainos. Alkuperäinen kuva peitettiinkin pian uudella, ruskealla kuvapussilla. Orginaalikuvan sano~a on selvä: Jim Bob ja Fruitbat paheksuvat AIDSla siinä missä kuka tahansa tervejärkinen. He ovat jopa esittäneet julkisen paheksuntansa Fredd ie Mercurya kohtaan, kun tämä ei ollut riittävän ajoissa kertonut kansalle sairaudestaan. The Only Uving Boy In New Cross on yksi Carterin helpoimmista lauluista, Jim Bobin mielestä biisi kuulostaa jopa Kylie Minoguelta. Minulla on levyn 12~-versio , jolla on nimibiisin lisäksi laiskankevyttä puhelaulua sisältävä Watching The Big Apple Turn Over ja Smiths-cover Panic. Yllättävän heikon biisin ovat coveroinnin kohteeksi valinneet! Voimme vai n kuvitella, miltä jotkut Half A Person tai Heaven Knows I'm Miserable Now kuulostaisivat Jim Bobin laulamina. paikassa skulaamaan, minkä johdosta paikalle raahautuneet 800 brittifania nousivat kapinaan. Heitä vastaan jouduttiin käyttämään kyynelkaasua. Vastuuntuntolsina ja ennenkaikkea humoristisina Jim Bob ja Fru itbat painattivat paikalle olleille faneilleen t-paidat, joiden etuopuolella lukee I SAW CARTER AT CALAIS 11 .7.92 ja takapuolella NOT. 00 Re Me, tähän asti kaikki hyvin Ne jotka eivät nähneet Carteria kesän festareilla, saattoivat lohduttautua kuuntelemalla LP :ltä lohkaistua De Re Me So Far So Good-slngleä, jonka 12~-versiolta löytyy kolme coveria : King Rocker (Gen X), Mannequin (Wire) ja Down In The Tube Station At Midnight (The Jam). Singlen räikeän kansikuvan on piirtänyt 32-vuotias Vincent Woodcock, joka ohjasi myös nimibiisin promovideon , jossa luonnollisesti seikkailevat samat tyypit kuin sinkun kannessa. Video, joka päätyi myöhemmin Beechwood Musicin MMV 1-kokoelmallekin , on
101 Damnations Sheriff Fatman päätyi tuoreena sekä 8eechwood Musicin [ndie Top 20 VoI. 9- että Islandin Happy Daze VoI. 1-kokoelmalla, ja se on luonnollisesti mukana myös bändin ensimmäisellä LP :llä tammikuussa 90 ilmestyneellä 101 Damnationsilla. Albumi on hyvin hajanainen; se sisältää ilmiselvää kitararokkia (Good Grief Charlie Brown), päällekäyvää räppiä (Twenty Four Minutes From Tulsa Hill), luonnottoman kaunista pappia (Sheriff Fatman & An Ali American National Sport), monikerroksista progea (The Taking Of Peckman 123) ja jopa Carter-bluesia (G.I. Blues). InstrumentaaJisessa Crimestopper's A Gogossa on ihastuttavan naivi kosketinsoitinteema, sellainen jollaisen jokainen pienetkin sähköurut omi stava osaa soittimestaan repiä. A Perfect Day Ta Drop The Bombissa on kohta, jonka olen sadasti kuullut jossain toisessa biisissä , mutta en kuollaksenikaan muista missä. Biisin loppupuolelle Carter on sijoittanut muutamia Elvis-sämplejä. Erilaiset sämplet ja lainasäkeet ovatkin yksi Carterin tavaramerkeistä, kaikkihan muistavat että bändi joutui viim e vuonna lievään kuseenkin lainojensa kanssa . Vaatimattomalla 2000 punnan budjetilla tehty 101 Damnations meni mukavasti kaupaksi. Helmikuussa siitä jouduttiin ottamaan jo neljäs painos. Myös live-esii ntymiset olivat menestyksekkäitä; Fulhamin keikka helmikuun lopulla jäi aikakirjoihin ensimmäisenä loppuunmyytynä Carter-keikkana. Ovien ulkopuolelle jäi tuolloin 300 fania. Suosion aina vai n kasvaessa Carter teki kahden kuukauden Euroopan rundin, jonka myötä orkesterista tuli ensimmäinen akti, joka esiintyi Tsekkoslovakiassa v 89 lopulla tapahtuneen vallankumouksen jälkeen. Roskaa Kesäkuussa ilmestyneen Aubbish-ma ksinlCD:n 6000 kappaleen painos myytiin loppuun alta aikayksikön, ja men estys Englannin indie-listoilla oli taattu. Aubbish on edelleenkin yksi Carterin kirkkaimmista helmistä. Bilsissä on kiva, lyhyt kilkutusintro, jonka jälkeen esitellään rämäkkä kitara sanoin "This is the sound of electric guitar M. Biisiin on sämplätty myös John Peeliä, joka kysyy MWhat elo you think this programme so far?M . Singlen toinen biisi , Aent, on lähes yhtä mielenkiintoinen kuin nimibiisi. Kappalehan tunnetaan parhaiten Pet Shop Boysin esityksenä, mutta totuuden nimissä on sanottava, että Carterin cover lyö orginaalin laudalta mitenpäin tahansa. Jopa Pet Shop Boysit pitävät Carterin versiota alkuperäistä parempana. Levyn kolmannessa kappaleessa , Alternative Alf Garnetissa, on hyvät taustat mutta ei juuri muuta. Peräti kaksi sinkun biiseistä päätyi Indie Top 20 voI. 10kokoelmille. Aent vinyylille ja nimibiisi videolle. Englantilainen indienimi ei olisi englantilainen indienimi, ellei sillä olisi tarjota faneille huomiotaherättävää paitaa. Niinpä Carter painatti heinäkuista Astorian keikkaa varten paitoja tekstillä Mad As Fuck: Tarkoituksena oli parodioida Inspi ral Carpetsin legendaarisia Cool As Fuck-paitoja. Carter oli vähällä joutua oikeuteen, joten se lupasi olla painamatta paitoja lisää. Aubbish jäi Carterin viimeiseksi Big Catille tekemäksi levyksi, sillä syyskuussa ilmestyneen Anytime Anyplace Anywhere-sinkun julkaisusta vastasi Aough Trade, joka oli jo Big Cat-aikoina huolehtinut Carterin levyjen jakelusta. Eräs manchesterlainen alkoholisti kuulemma kuuntelee Anytime .. .biisin päivittäin, koska luulee, että sanoitus kertoo hänestä. Biisi on musiikillisestikin mainio, eikä maxin muissakaan teoksissa ole valittamista. Aeeducating Aita alkaa ihan samalla tavalla kuin Ismo A1angon Lokaa Ja Kuita, Alternate Tittle voisi oJia yhtä hyvin nimeltään vaikkapa Wish You Were i kokonaisuuden kärsimättä ottaa mukaan jopa jollekin goottikokoelmalle. Single julkaistiin 12M_ja CDformaattien lisäksi myös seiskatuumaisena, mitä ei ollut Carterin kohdalla aikaisemmin tapahtunut. SeiskaIla nimibiisin tukena on Ae-educating Aita. Samoihin aikoihin singlen kanssa julkaistiin ulkomaita varten kuuden biisin mini-lP Handbuilt For Perverts. Levy sisältää samat biisit kuin Sheriff Fatman- ja Aubbish-maksit, sillä erotuksella että Buzzcocks-cover on jätetty minillä pois . Levystä on myöhemmin julkaistu myös japsipainos, jonka blisistö on yhtenevä alkuperäisen kanssa . 14. joulukuuta Carter heitti loppunmyydyn keikan lontoon Town & Country-klubilla. Tilaisuutta varten oli valmistettu 2000 kappaleen painos 7-tuumaista singleä Christmas Shoppers Paradise/G.I.Blues, joka jaettiin yleisölle ilmaiseksi kiitokseksi Carterin menestyksekkäästä vuodesta. Singlen arvo on tällä hetkellä 15 - 30 puntaa. l evyä omistamattornana en osaa sanoa onko Christmas Shoppers Paradisella ja sittemmin 30 Something-lP:lle päätyneellä Shoppers Paradisella muuta eroa kuin nimi. G.I.Blues esiintyi sinkulla live-versiona. Veriurheilua 19. tammikuuta 1991 Carter esiintyi Webley Ar9-nan Great British Music Weekend-tapahtumassa, ja pääsi sen johdosta ensimmäistä kertaa suomalaisiin televisioihin. Tapahtumasta näytettiin maassamme kaksi koostetta, joista toisessa nähtiin bändin upea Sheriff Fatman-tulkinta. Syy miksi Carter pääsi tapahtumaan, oli se, että puuhamies Sunlehden kolumnisti Jonathan King, piti itseään Carterin löytäjänä. Näin siitäkin huolimatta, että Carter ei ollut milloinkaan lähettänyt hänelle levyjään arvosteltavaksi. Suuren Brittiläisen Musiikkiviikonlopun lisäksi tammikuu merkitsi Carterille uutta singlejulkaisua. Rough Trade tiesi etukäteen, että sinkun nimibiisi Bloodsport For Ali ei tulis i saamaan koti maassaan paljon radiosoittoa, koska se kertoo armeijan sisäisestä sorrosta ja rasismista. Aiheen lauluunsa Jim Bob oli löytänyt samaa ongelmaa käsitelleestä TVohjelmasta. Ja kuten Aough Trade ounasteli, biisi ei saanut rad iosoittoa juuri nimeksikään. Soittamattom uuteen vaikutti voimakkaimmin Persianlahden sota. Jotkut ihmiset tosin luulivat, biisi on ylistys ketunmetsästykselle. Single julkaIstiin kaikissa formaateissa, eli seiskana, makslna, kasettina ja CD :nä. SeiskaIla ja kassulla nimibiisin kaverina on heikohko, eri ihmistin puhetta sisältävä 2001: A Clockwork Orange, maksilla ja CD:llä on lisäksi Soft Cell-cover Babysitter, joka on Marc Almondin laulamana orginaalina huomattavasti veikeämpi. i täyspitkä, huimalla 4000 punnan budjetilla purkiteUU 30 Something, joka meni Englannin indielistan ykköseksi ja ylsi tavalJisellakin listalla sijalle 8. 30 Something alkaa instrumentaalilla nimeltä Surfin' USM, jonka alkupuolella kuullaan YOU FAT BASTAAD-huutoja. LP :ltä edeltäneet sinkut Anytima ... ja Bloodsport For Ali ovat luonnollisesti mukana levyllä, ja hyvä niin, sillä ilman niitä albumi olisi turhan tasainen, johtuen slovareiden määrästä. Sinkkujen lisäksi lP:n vahvimpia lenkkejä ovat Shoppers Paradise, A Prince In A Paupers Grave, Say II With Flowers ja hyväriffinen Billy's Smart Circus. A Prince In A Paupers Grave kertoo muuten Jim Bobin murhatusta ystävästä. Sinänsä hyvän Falling On A Bru isen Carter on pilannut lopun tympeällä pitkityksellä. Biisin lopussa kuultava puhe on otettu elokuvasta nimeltä Alfie. Puhuja on Michael Caine, josta muistamme Madnessinkin tehneen laulun. Cai nen puhetta kuullaan lP:llä myös toisessakin biisissä, My Second To Last Will And Testamentissa. LP :n jälkeen Jim Bob, Fruitbat ja kasettikoteloon mahtuva taustayhtyeensä rundasivat pitkin Eurooppaa palatakseen kesällä takaisin Lontooseen . Kotiinpaluukeikkansa Brixton Academyssa 22.6. oli tietenkin loppunmyyty . Keikka kuvattiin myöhempää käyttöä varten. Niinikään kesäkuussa Carter solmi maailmanlaaj uisen diilin Crysaliksen kanssa. l afka juhlisti diiliä julkaisemalla uudestaan Sheriff Fatman -sinkun, nyt myös kasettina , CD :nä ja seiskatuumaisena. Heinäkuussa Carter teki ensimmäisen Yhdysvaltain visiittinsä supportoiden EMFyhtyettä mm New Yorkin New Music Seminarissa. EMF oli aiemmin samana vuonna toiminut Carterin yllätyslämppärinä. Kesän menestyksekkäimmän keikkansa Carter heitti Aeadingin festareilla lauantaina 24. elokuuta. Bändillä oli tuolloin 40 000 hengen yleisö, ja joidenkin silminnäkijöiden mukaan kaksikon suksee oli jopa illan pääaktia Jamesia suurempi. Aeadingin jälkeen tehty Euroopan kiertue osoittautui lieväksi pettymykseksi. Nihkeän vastaanoton syyksi arveltiin Carter-levyjen huonoa saatavuutta; debyytti-lP oli julkaistu Euroopassa vasta juuri ennen rundia. 14. lokakuuta CrysaJis julkaisi ensimmäisen uutta Carter-materiaalia sisältävän singlensä After The Watershed (Early learning The Hard Way). Biisi kertoo laste n hyväksikäytöstä, ja tekijät ovat biisiä tehdessään käyttäneet hyväksi Aolling Stonesia lainaamalla näiltä kertosäkeeseen sanat MGoodbye Auby Tuesday·. Biisin upeuden huomasi ostavan yleisön lisäksi myös NME, joka antoi sille tittelin Single Of The Week. Seiskatuumaisen (ja kasetin) muista kappaleista The 90's Aevival ei ansaitse minkäänlaista kunnioitusta, muna A Natlon Of
Syksyllä Carter säntäsi ensimm~iselle omalle jenkkirundilleen. Matkan yksityiskohdat on 'Iuettavissa viime joulukuun Selectistä, joten tämä lehti vain toteaa että Carter ei vielä ole USA:ssa puoliksikaan niin ihailtu kuin esimerkiksi kaikkien brittimusikanttien vitsailun kohde Morrissey. Jenkkirundin aikana, 28. syyskuuta, Carterilta julkaistiin videokokoelma What 00 You Think Of The Programme So Far, joka sisältää promoclippejä, haastatteluja ja livemateriaalia. Videon loppu tekstien aikana kuullaan sympaattinen ties millä lelusyntikalla soitettu instrumentaativersio G.I.Bluesista. Nauhan livebiiseistä While You Were Out on taltioitu Glastonburyssa viime kesänä, Say It With Flowers Brixton Academyssa kesällä 91 ja King Rocker Colefordissa tammikuussa 90. Videon ainoa puute on se, ettei mukana ole Fruitbatin kuuluisaa hyökkäystä Schofietdin kimppuun. Ja ehkä mukaan olisi voinut pistää pätkiä myös BrOsselin lehdistötilaisuudesta. Joulukuussa Carter teki tiivistahtisen kiertueen , joka alkoi kuun toisena päivänä Blackburnista ja päättyi Brixton Academyyn kaksi päivää ennen jouluaattoa. Kun Jim Bobia pyydettiin vuoden viimeisessä NME:ssä nimeämään vuoden koho- ja lommokohdat, hän mainitsi yhdeksi lommoksi Carter-backlashin, vaikka moisesta ei ainakaan minun mielestäni ole näkynyt minkäänlaisia merkkejä: bändi on koristanut englantilaisia rokki lehtiä vähintään yhtä taajaan kuin Kurt Cobain, Stephen Morrissey, Toni Halliday ja 8rett Anderson. Se on paljon se! Tavallisuudesta poikkeavaa Carter-musiikkia tarjoiltiin joillekin suomalaisillekin lokakuun Voxin mukana tulleella, BBC Radio l:n 2S-vuotissynttäreitä juhlistaneella kasetilta Radi On, jolla kuullaan pelkästään Radio 1: ohjelmia varten tallennettua materiaalia. Ironista, mutta totta; kasetiIla Carteria edustaa Bloodsport For Ali, joka oli Persianlahden sodan aikaan BBC:n soittokielIossa. Muistutettakoon vielä että Voxin mukana melko usein tulevista kaseteista eivät pääse nauttimaan läheskään kaikki suomalaiset, sillä R-kioskien ja tavaratalojen Voxeissa kasettaja ei ole, Diskerin Voxeissa on. Tätä lukiessanne on vuoden ensimmäinen CarterTulevaisuus sisältöinen kokoelmakin jo ulkona. Se on NME:n viikon sinkuista koottu 17 biisin CDlkasetti, jolla Carter on jo aloittanut uusien biisien kirjoittamisen Carteria edustaa Only Living Boy In New Crass. kesällä ilmestyvää neljältä albumiaan varten. BiiAinoastaan postitse myytävällä kokoelmalla skulaa seiltä on paljon puhuvia nimiä tyyliin Suicide Isn't Carterin lisäksi mm Beautiful South, Family Cat, Painless, l've Got A Christmas Card From The Henry Rollins ja sinkkuja tavallista tiheämpään Stud Brothers, Cheer Up, It Might Never Happen ja Vuoden viimeiseksi Carter-sinkuksi jäi hyvissä viime vuonna tehtaillut Wedding Present. Kun nyt Under The Thumb ja Over The Moon, joka kertoo ajoin ennen joulua julkaistu The Impossible Dream, pääsin puhumaan kokoelmista, voisin mainita muu- siitä kun mies rakastaa hullun lailla vaimoaan. joka sai Rumbassa varsin tylyn arvion. Lehden krii- taman muunkin lähikuukausien aikana julkaistun Cheer Up, It Might Never Happen kuulostaa Jim tikko Virve Valli jopa epäili biisiä Kokoomuksen Carter-sisältöisen äänitteen: 24 elokuuta 92 jul- Bobin mukaan siltä kuin Sisters Of Mercy kohtaisi puoluehymniksi. Brittikriitikot suhtautuivat tuohon kaistiin Readingin festivaalien 20-vuotisen taipa- The Whon, ja koska Sisters on yksi suurimmista kappaleeseen huomattavasti suopeammin, biisi leen kunniaksi 20 biisiä sisältä Read ing - The Indie rokkisuosikeistani , odotan biisin kuulemista niinpärjäsi lehtien vuosiäänestyksissäkin suhteellisen Years, jolla kuullaan useita kyseisessä tapahtu- sanotusti vesi kielellä. hyvin. Minulla levystä 12~ -versio, jolla on Mahdot- massa lähivuosien aikana soittaneita bändejä, kutoman Unelman lisäksi hyvä Turn On Turn In And ten Mission, New Order, Blur ja Power Of Dreams. TEKSTI: HARRI HIIRIKOSKI Switch Off, paha When Thesauruses Ruled The Huomatkaa, että kokoelman biisit eivät ole live- ~J,\.,1~'2!So~~~~~t.; JARI RÄSÄNEN ;';';;;';'...- " , Earth ja neutraali Bring On the Girls. Singlen kansi taltiointeja, vaan ennestään tuttuja studioversioita. Entuudestaan tuttua materiaalia sisältää myös on jälleen Woodcockin piirtämä. Fruitbat esittää kuvassa Sancho Panzaa ja Jim Bob Don Quijotea. Beechwood Musicin julkaisema 8est Of IndepenJim Bobin hevosella on kuvassa samanlainen ot- dent, jolla esiintyy Fruitbatin ja Jim Bobin lisäksi sakiehkura kuin vokalistilla. Mainittakoon että sing- mm Curve, Teenage Fanclub, Lush ja Telescopes . len kansi kuva on julkaistu julisteena lokakuun Se- Hassua muuten että Carter mielletään edelleen inlectissä. Sinkun promovideota en ole nähnyt, mutta ' dieaktiksi, vaikka takanaan on jo pidemmän aavistan, että siinäkin seikkailevat nuo Cervantesin ' ollut rahakas, iso levy-yhtiö. Asenteiltaan Carter on toki edelleen inkkari. romaanin hahmot. NEW Toukokuun alkupuolella pitkäaikainen odotus palkittiin kun kauppoihin saatiin manchesterilaisen New Orderin uutuus-LP Republic. Moni ehti jo pelästyä ettei helmikuussa 89 ilmestynyt Technique tulisi enää saamaan seuraajaa, sillä Bernard Sumner, Peter Hook, Stephen Morris ja Gillian Gilbert olivat olleet vahvasti kiinni sivuprojekteissaan Electronic, Revenge ja The Other Two . Viime vuonna jäsenet kuitenkin löivät (ensimmäistä kertaa levytyksen yhteydessä lähes selvät) päänsä yhteen ja alkoivat loihtia tuottaja Stephen Haguen kanssa uutta albumia. Sumnerin mukaan, aikoinaan True Faith-sinkun tuottanut Hague oli varsinainen orjapiiskuri,mikä teki LP:n tekemisestä niin tuskallisen ja epämieliyttävän prosessin ettei Sumner suostu lainkaan kuuntelemaan uutuuslevyä kotonaan Tahallisen ärsyttävällä ja mauttomalla kannella varustettu Republic on New Orderin ensimmäinen LP , jota ei ole julkaissut bändin kotikaupungissa majaansa pitänyt Factory, jolle levyttivät bändin miesjäsenet jo vuonna 79 ensimmäisen orkesterinsa Joy Divisionin kanssa. Syy julkaisijan vaihdokseen oli yksinkertaisesti Factoryn viimevuotinen konkurssi, joka jätti New Orderin vaille rojalteja. Totuushan on se, että New Order oli Factoryn rahasampo ja bändin avulla pomo Tony Wilson tuotti mitä huonompia ja tappiollisimpia levyjä. Vokalisti Sumner onkin myöntänyt, että he olivat jokseenkin tyhmiä kun luottivat Factoryyn. RepubHcin ja mahdollisesti tulevienkin New Orderjulkaisujen ulospukkaaja on CentreDate-yhtiö. Aivan edeltäjänsä veroinen ei Republic ole, ja minä laittaisin syyn tuottaja Haguen niskoille. Hague, joka on aiemmin tuottanut mm Pet Shop Boysia, ORDER on loihtinut albumilie liian kevyet ja "kaupalliset soundi!. Onhan New Order ollut aina tanssittava, mutta eri tavalla kuin uutuusalbumilla. Esim Ruined In A Day, Young Offender ja TImes Change, jossa yksi levyn parhaista choruksista, ovat toteutukseltaan sellaisia, että tietämättä mitään Haguesta tulee väkisinkin mieleen Pet Shop Boys. Eniten minua kalvaa se, että Sumnerin kitaran rooli on jätetty liian vähäiseksi. Parhaaksi palaksi levyllä on helppo nimetä sinkkunakin julkaistu Regret, joka kaikessa komeudessaan loistava pop-sävelmä, joka ensikuuleman jälkeen vaatii kuulijaa yhtymään kertosäkeeseen. Popmaisuus on yksi Republicin avainsanoja, mikä tekee levystä helposti avautuvan. Jo ensimmäinen kuuntelukerta teki minut levyn ystäväksi, mutta onhan sieltä sellaisiakin koukkuja, jotka löytyvät vasta useamman kuuntelun jälkeen. Enää yhtye ei tee samantyylisiä loistopaloja, kuin esim Blue Monday, mutta mitäs siitä, kun yhtye tarjoaa loistavia poppiksia tyyliin Regret, Spooky ja Everyone Everywhere. K Jossain vaiheessa kevättä oli huhuja, että New Order saapuisi kesäkuussa Seinäjoen Provinssirockiin, jossa se esiintyi jo 11 vuotta sitten, mutta kuten aina liian hyvän uutisen yhteydessä huhu todellakin osoittautui huhuksi. Myöhemminkään on turha odotella bändiä maahamme, sillä mitään suurempaa kiertuetta New Order ei tee, ainoastaan muutamia irtokeikkoja, mikäli bändin jäseniin on uskomista. Syy kiertueiden välttämiseen on S9, että edellisellä turneella ylimääräistä aikaa kulutettiin huumeiden avulla, mikä puolestaan ajoi Sumnerin sairaalahoitoon. Nyt huumeongelmistaan eroon päässyt bändi ei halua enää ottaa riskiä. TEKSTI (NIINKUIN MUUTKIN ALLEKIRJOITUSTA VAILLA OLEVAT JUTUT): PÄÄTOIMITTAJA