.; SOME P,LACE ELSE Box 685,20101 Turku. place685@netti.fi c:nT H1C AMON: EI Khelo CO 95,- dark ombient www.netti.fi/~place685/ Theo ANGELS OV LlGHT MEETlllE ANGRYlOVr-' ..., - .,.J ORCHESTRA: Psychic Youth Rolly CO 95!:1PSyQj~ !J' j.\ 17 TV / Coil / Current 93 iäsenliä!) exp/rtfuMd\ f.." \ J 1 ~ .. ATARAXIA:H Fontosmo Dell Opera CO 70; 1~,.Tr) r T~ T n~ P,9X: Blood Music CO 70; dark ambient BlfEDiNG UKE MINE: 10 The Eyes Of loveloSt'l!O~o~ "',. J, O\S~OHl'nON FAHRENHEIT kokoelmo{D 70; (Amon, Conoon, kuin Block Tope For A~Iue Gin (Projekt) \ l\ Ii Ri 1: '[<, i Colloquio, TheÖea~ ~elotives, Narthgote: Povor Noctumus 8. BlINK TWICE: Other locollons co 70; darilomblehf:..! j L 1.'\ Weltschmerz) gothlc 1dorkwove /omblenl CANAAN: Blue Fire co 70; gothic meto! ;' r r ("' T:I") r.4lA~~~r:l!'?RM~kokoelmo{P 70; (Monumentu~, Ikon, Endrou~, The DEAD RELATlVES: s/I co 70; gothlC L \..,) 1 h O~e~~mgJ.ikeMlOe, Runes Order, Engelsstoub, ROIson d'ftre, luae DEAD WORLD: Thonotos Descends CO 70;jndu~trio~ r~ n 1'~ . ~.(rieJ,~ tOJogonist, lA.C:, Eld, D~st, Kirlion C,omero, The M~on metol 1- t f!, J Nl ll:pt\!ldRe.n'P~eoth ACloud, AtaroxlO 8. Stoy Fnghtened) gothlc / EN HIHll: Deoth Keeps CO 70; dark ombient. ', " " ambient . . . ENOVRA: Greot God Pan CD-bo~)20/upeilI)~J9~ t SEEDM?UTA kokoelmo{D 95,- {Deutsch Nepol, lustmord, Inode, boksi, mukana J 1torot-koii1iolombient CroOlodosl, Expertmentol Audio Res~arch, lIIusion Of Safety. Inonno, ENOVRA: Block Ederi:CD 10; dark ombient John Wotermonn, Mikhoil Atom, Jowbone 8. Bond Of Poin) ombienl FOll: Rockel U,S.A. co 70; electrOiTlelol / experimentol . INAOE: Aldeboron CO 95; dark ombieol;digipok WE HATE YOU -THROBBING GRISf~Hribuulfi{D + 7"EP 130· LAVRA: Bluenolhing CO 70;, gothic/prog me toi (Merzbow, Kopolte Muliek, (osmonauts Hoil $olon, KK Null, Aube, MANA MANA: Complete .., Koikki CO 70; Alrox Morgue, Origomi Re~iko/Republiko, Gerogerigegege, Inco MARBlE SHEEP: Shinjuku loftCD 95; mukana leni Eyeball, Fomlende Forsök, Orchord, Deutsch N~pol, Mourning Gevo / Incapoålonls / Hijok9idon 1öseniö! Clook, Anus Pre~ey, lOS, Jorboe, 6ilge Pump, Tronquil 8. Eugene Improvisoituo psykedeliod .. , . Chodboume), SOOkpl painos! Induslrial MEGAPTERA: Disease CO 70; deolh-industrial MONUMENTUM: In Absenlia Chrisfi CO 70,- golh NEVER KNOWN: Twilight's Last Gleoming CO 70,digipok, Amon-sivuprQjekti . ORfHX:Frogmenlofion CO 70; indUSlrial/experim, PARADEOF SOUlS: De Profuodis C010; gOlhic pi~clD: s/t CO 70; dorkwove/ombienl Hinnat sisältävät postikulut, jos lähetät PROMElllEAN: Gozing Tne Invisible CO 70; goth/ rahat kuoressa, Muutoin toimitamme prog metal postiennakolla (lisäkustannukset 20,-), STAY fRIGHTENEO: SIili CO 70,- ombient ,IKoko kataloogimwes aat 2,80 mk WElTSCHMERZ: Symptömes De Ruine CO 70,. postirnerkillä, gothic/darkwove I.N F 1" EL 1:'\ 1.') . . ' . ' . ' . 1. , , i I ,, ,1 ",
Tervehdys taas pitkästä aikaa! Yksi vuosi, yksi viikko ja kaksi päivää on vierähtänyt siitä kun viimeksi naputtelin pääkirjoitusta Plastic Passioniin. Aikaa on kulunut ja paikkakin on vaihtunut fyysisesti. Siirryin puolisoineni omistavaan luokkaan ja muutimme pois ahtaahkosta opiskelijakaksiostamme tilavampaan ja mukavampaan asuntoon. Tässä siis yksi selitys miksi olen ollut laiska Plastic Passionin suhteen . Ne muut puolustusselitykset ovat luonnollisesti vanhat tutut työ, opinnot, bändit ja muihin lehtiin kirjoittaminen . Oikeastaan vakiselitysten listaan voitaisiin tästä alkaen lisätä myös viides puolustus, sillä minusta on tullut aikamoinen verkkoaktivisti tiedonhankkija-ominaisuudessa . Yhden ihmisen sormet eivät riitä näyttämään niitä kertoja , jolloin olen kesken kirjoit-tamisen tarkistanut lehteä varten internetistä jon-kun tiedon ja saman tien jäänyt surffailemaan useaksi tunniksi , Iykäten kirjoitushommat seuraa-vaan tahi sitä seuravaan päivään. Sähköiseen mediaan liittyy myös seuraavakin asia eli mikäli kaikki sujuu toivotulla tavalla , niin lähiaikoina Plastic Passion saa myös omat kotisivunsa . Tai oikeastaan yhdet hoitamattomat kotisivut lehdellä jo olikin, mutta tarkoitus olisi aloittaa homma uudelleen ja paremmalla menestyksellä, sillä päivittäminenkin muuttuu helpommaksi kun välikädet Iyhenevät ja vähenevät. Kannattaa käydä kurkkaamassa osoitetta www.netti.fi/-place685/. sillä sinne ne sivut sitten ilmestyvät kun ovat ilmestyäkseen . Niin , ja voihan infoa kysellä myös minulta sähköi-sen tai ei-sähköisen postin välityksellä. Tässä kaikki tällä kertaa. Näin lopuksi toivotan kaikille lukijoille herisyttävän hauskaa heinäkuuta ja kehoitan varomaan Marsiin lähettetyjä mönkijöitä. Jos planeetat ovat sopivissa asennoissa ja luonnonlait muuttuvat totaalisesti , niin Marsin mönkijä voi pudota juuri sinun pää liesi ! Turussa 13.7.1997 klo 19.57 Aku Mattila plastic passion - numero 10 - 1997 plastic • passlon p.o. box 62 20811 turku finland e-mail aku.mattila@icenet.fi päätoimittaja aku mattila toimitus jaques jyrki virtan en avustajat dim jay petra koski seppo mattila niko sirkiä
Nick Cave on The Bad Seeds - yhlyeineen jälleen ajankohlainen uudehkon The Boalrnan's Call - albumin ja kesäisen Ruisrock - keikan ansiosla. Nick Cave ei ole koskaan ollul laileilija, joka mielellään kerloo lekemisislään lehdislölle, ja varsinkaan pienlehdille, joila maailma on lulvillaan. Nick Caven levyyhtiö Mule organisoi tiedottamisen pislämäll ä miehen puhumaan nauhalle ja Julkaisi haaslattelun promoCDnä. Edellisen kerran kirjoitin Plastic Passioniin Nick Cavesta syksyllä 1994 eli Let Love In -levyn jälkitunnelmissa. Tuolloin päätin tarinani huhuun, jonka mukaan Cave suunnittelisi murhaballadi-aiheista mini-albumia sekä yhteistyötä maannaisensa Kylie Minoguen kanssa. Molemmat huhut toteutuivat, tosin Murder Balladsista tuli täysimittainen albumi ja levy saatiin ulos alkuvuonna 1996. Kylie Minogue duetoi Caven kanssa maistiaissinkun Where The Wi ld Roses Grow ja muita visiteerajia levyllä olivat Allita Lane, Shane MacGowan ja PoHy Harvey. Viimeksi mainitun huhuiltiin harrastavan myös romanssia vast' ikään vaimostaan eronneen Caven kanssa, mutta kummankaan osapuolen suusta ei varmistusta saatu. Tänä keväänä ilmestyi The Boatman's Call, joka on Caven rauhallisin albumi niin musiikillaan kuin sa noiltaankin. The Boatman's Call on hieno levy, josta voisi kirjoittaa enemmänkin, mutta uppoudutaan haastattelu levyyn ja annetaan Caven itse kertoa tekemisistään. Olet tehnyt viime aikoina levyjäsi plUiasiallisesti Australiassa, Englannissa ja Brasiliassa. Missä The Boatman's Call on tehty? - Se on tehty Lontoossa. Olen asunut Lontoossa viimeiset kolme .. tai jotain vllotta. Levyn tapahtumat liittyvät myös Lontooseen, joten minulle oli tärkeää nauhoittaa levy täällä. On aivan sama missä nauhoittaa biisejä, jotka ovat tarinoita kuten Mw'der Balladsilla, mutta tämä todellinen Lontoo-levy. Onl<o uusi levysi vastareaktio Murder Balladsille? - Oikeastaan kaikki levyn; ovat reaktioiden reaktioita. Sillä on merkitystä kuinka paljon pistän itseäni mukaan levylle. Olin aivan täynnä levyä saatuani sen valmiiksi, enkä välttämättä ole aina edes kiinnostunut selittelemään asioila. Mw'der Ballads oli tarinalevy ja se jätti onneksi tilanteen avonaiseksi. Tällä levyllä 011 biisejä, jotka muistuttavatminua asioista, joita minulle on tapahtunut. Oli varmaan aikamoinen haaste tchdä levy, jol<a koostuu l)clkäsHiän balladeista? - Ei uusi levy koostu balladeista. A1inulle balladi on sellainen laulu, joka kertoo tarinan eli ei pelkästää hidas laulu. Levyn haaste on enemmänkin laulujen hauraus. MUI'der Ballads oli fiktiivinen levy. The Boatman's Call puolestaan vaikuttaa hyvinkin todelliselta. - Kun kirjoitin Mw'der Balladsia, kirjoitin samanaikaisesti myös tätä levyä. Oli helppoa kirjoittaa henkilö- plastic passion - numero 10 -1997 kohtaisia lauluja, koska samalla tein vastapainoksi murhatarinoila. Biisit oli helppo pitää erillään, joten näistä biiseistä ei välttämättä saa tarinatunnetta. Kaiken lisäksi osa lauluista on kirjoitettu pitkän ajan kuluessa, esim. Far From Me, joka kertoo romanssista. Ensimmäisen säkeistön kirjoitin kun tapasin laulun naisen ja viimeisen kun koko juttu oli jo ohi. Pidätkö tiit~i henl<ilökohtaisimpana Icvynäsi? - Kyllä. Tämä on ehdottomasti henkilökohtaisin levyni. Välillä on erittäin kiinnostavaa kirjoittaa itsestään. Tämä on alaston totuus siitä, mitä minulle on tapahtunut. Se on siis selvä erottava tekijii uuden ja aikaisempien al bumiesi välillä. - Luulen, että olen vain ollut paljon kykenevämpi ymmärtämään asioita, joita on tapahtunut minulle muutaman viime vuoden aikana. En mitenkään päättänyt kirjoittaa elämästäni. Niin vain tapahtui. Uusi lev)' on melko minimalistinen verrattuna edellisiin töihisi. On1<o sc sanoitusten vaikutusta? - Kun olimme miksaamassa Mw'der Balladsia, samassa talossa oli toinen studio, jossa nauhoille Iin joitan pianoosuuksia. kfartyn P. Casey soitti hieman bassoa ja Thomas Wydler soilli
vähän rumpuja, mutta pääosassa olivat piano ja minä. Nämä demot kuulostivat erittäin kauniilta j a ne olivat valmiinkuuloisia. Halusin todellakin vällttJä turhaa soittalllista sekä päällekkäisnauhoituksia ja p ittitJ laulut raakile[ormaatissa. Levyllä on vain yksi vierailija, viulusti Warren Ellis. Onko levyn henkilökohtainen luonne syy siihen, että työskentelit tiiviimmin Bad Seedsien I<anssa? - Kyllä. Se oli selvää bändilIe. että pääosassa ovat piano ja minä. Mutta kyllä Bad Seedsien roolikin on tarpeellinen. Warren Ellisin rooli levyllä on tarkeä, mutta enempää ihmisiä en halunnut lähelle tätti levyä. Onko Bad Seedseillii vaikutusta siihen mitä kirjoitat? - En usko, ellä heillä on paitsi silloin kun teemme jotain laulua yhdessä. Usein kyllä kiljoitan lauluja Bad Seeds mielessäni. He ovat minun ensimmäinen ja kriittisin yleisöni. Henkilökohtaisuuksiin menevän albumin sanoitusten sisältö kiinnostaa va rmasti kaikkia Caven ystäviä, mutta vaikka sanoitukset ovatkin entistä avoimempia, pysyy salaperäisyyden verho ,Caven ja ulkomaai Iman vä lillä yhä edelleen paikoillaa n. Persoonallista uskontosuhdettaan Cave hieman sentään selvittää, mutta rakkauslaulujensa kohteet pysyvät haastattelu-CD :ukin jälkeen salaisuuksina. Uusi Testamentti on ollut viime aikoina mielenkiintosi kohde. Miten se heijastuu tällä albumilla? - Mielenkiintoni Uuteen Testamenttiin on turvallinen tapa tarkastella asioita. A4inun kiinnostukseni uskonnollisuuteen usein pelottaajoilain ihmisiä. Se ei ole henge//isyyttä vaan uskonnollisuutta. Vaikuttaa, että olet agnostikko, jolla on suuri halu USIW3. - A4inä uskon Jumalaan ja liskon, että suhteeni uskontoon tulee koko ajan jäljestelmällisemmäksi ja mukaan tulee enemmän kristillistyyppisitt arvoja. Minulla on ainajoskus myös tarve kiJjoittaa näistä asioista. Voitko selvittää tarkemmin hengellisyyden ja uskonnollisuuden cl'oja? - Minä olen ki innostunut enemmän ja enemmän organisoidun uskonnon rituaaleista... mutta en voi selvillää uskonnollisuuden ja hengellisyyden eroa täy dellisesti, koska se ei ole luonleeni mukaista ... Hengellisyys on mukana esimerkiksi maalauksissa ja musiikissa, vaikka niillä ei olisi mitään tekemistä uskonnollisuuden kanssa. Voitko selittää yksityiskohtaisemmin, käyttäen vaikka esimerkkinä lauluasi There Is A Kin gdom? - Kertosäe perustuu Tuomaan Evankeliumin alkuun, jossa Kristus kertoo vallakunnasta, joka on kaikkialla. Minä uskon Jumalaan, joka on enemIllCinkin sisälläni kuin ulkopuolella. Jumala on enemmänkin yhdessä minun kanssani kuin ulkopuolinen, joka diktaattorimaisesti johtaa tilannetta. Ainakin luu len niin ... Levyn nimi tulee laulusta Lime Tree Arbour. Kerro jotain siitä. - Lime Tree Arbour kertoo pitkälti ihmisen roolin ottaneen Kristuksen kutsusta ja meidän tarpeestamme lohduttautua ihmisinä. Levyllä on useita lauluja rakkaudesta ja naisista, mutta myös lauluja ihmissuhteiden hajoamisesta ja kyl<cnemnttömyydcsHi saada ihmissuhteita kestämään. - Näin on ... (naurua) On vaikeaa puhua tällaisista asioisla. Rakkaus ei käyttäydy niinkuin haluaa tai niinkuin kuvittelee kaiken menevän. fhmissuhde on side kahden ihmisen välillä ja sillä ei välttämättä ole tekemistä rakkauden kanssa. Rakkaus ei ole pelastus, Illlltta se voi olla tuho. Into My Arms ja B1ack Hair ovat selkensti tarinanomaisia ral<kauslauluj a ja ilmeisesti yhdelle ihmiselle. - Kuten sanottu, kaikkea ei kiljoitet-tu samana päivänä. Levy on kirjoillu kolmen vuoden aikana ja tuona aikana tapahtui paljon. Nuo laulut on kirjoitettu erilaisissa mielen tiloissa ja sama pätee koko levyyn. Koko Caven ura on ollut Boys Next Doorista alkean nousua, mutta selkeä n harppauksen suurempaan menestykseen Cave koki Murder Balladsi lla. Sekä albumi että singlet Where T he Wild Roses Grow ja Polly Harveyn kanssa duetoitu Henry Lee viihtyivät listoilla monessakin maassa. Nick Cave ei kuitenkaan kokenut mullistusta elämässään Murder Balladsin jälkeen eikä edes ollut perinteisellä tavallaan täysin tyytyväineen teemalevyynsä. plastic passion - numero 10 - 1997 Mitä kaikkea olet tehnyt Murder Balla dsin julkaisun jälkeen? - Viime vuonna kiersin Euroopassa, tein festivaalikeikkoja, vierailin Barry Adamsonin levy llä. Tein musiikkia X Files -levylle, luin runoja Royal A lbert Hallissa y hdeSSä Kylie Minoguen kanssa, 111111. I Should Be So Luckyn. Nauhoitin The Boatman 's Call albumin, tein cameo-roolin y hdessä elokuvassa... Uusi albumi oli luonnollisesti tärkein töistäni. Teit myös soundtrackin Mick Harveyn ja Blixa Bargeldin kanssa John Hillcoatin elokuvaan To Have And To Hold. Musiikki on hyvin lIIelodramaattista, oliko sillä vail<utusta uuteen levyysi? - Johnny Hillcoat -soundtrackilla meilla oli vapaat kädet tehdä mitä halusimme. Meidän ei tarvinnut välittää siitä, miten soundtrack sopii elokuvaan tai mitä ihmiset odottivat meidän tekevän. A1e käytimme jousia ja kuoroja sekä muita klassisia elementtejä. En pidä levyä mitenkään melodramaattisena. Onko eHimäsi muuttunut Mm'der Balladsin menestyksen myöHi? - On menestyksessä ollut joitain mukaviajuttuja, erityisesti suhteeni vieraileviin laulajiin, tutustuminen heihin eli Kylieen ja Pollyyn. Erityisesti Kylien kanssa työskentely, koska se oli todellinen muutos siitä, mitä normaalisti teen . Levy oli todellakin menestyksellinen ja se herättää minussa myös kauhua, koska se oli jo liian menestyksellinen. En pidä sitä niin hyvänä levynä. Se oli vain viihdyttävä pikku levy, enkä pidä menestystä täysin oikeutettuna, koska se tuli niin helposti. M utta kaikesta huolimatta olen tyytyväinen menestykseen, vaikkakin olen epäilevä levyn suhteen ... En arvostele töitäni myynnin perusteella. Yleensa tunnen, että viimeisin levyni on paras, mutta en tuntenut niin MW'der Balladsin, enkä myöskään Hemy's Dreamin jälkeen. Onl<o The Boatman's Call paras Ic"y, jonl<a olet tähän piiiviiän mennessii tehnyt? - Minulle se on levy, jonka olen aina halunnut tehdä. Kuuntelen levyä yhä edelleen, mutta esimerkiksi MW'der Balladsia en ole soittanut kertaakaan sen jälkeen kuin sain sen valm iiksi.
en !?ttEi jos äQ$ia tai :~~'~l~c:;]f dl:it~~~~~~lt ipybriilVålitan! ,m' Palataan Iyhykäisesti vielä vuoden 1993 puolelle, sillä unohdin edellisellä kerralla mainita yhden levyn. Show'n ja Parisin lisäksi vuoteen 1993 mahtuu vielä yksi levy, jolla kuullaan livenä taltioitua Cure-musiikkia. XFM-radioasemaa tukejulkaistiin livemaan albumi Great Xpections, joka piti sisällään parhaita paloja kesäiseltä Great Xpections -festivaalilta. Curelta mukana olivat Just Like Heaven ja Oisintegration. Festivaalin teki Curen osalta harvinaiseksi se, että bändi esiintyi pitkästä aikaa nelimiehisenä (Robert laulu, kitara; Smith : Simon Gallup: basso; Boris Williams: rummut ja Perry Bamonte: kitara, koskettimet) eli ilman kitaristi Pori Thompsonia, joka Curesta eroamisen ja lyhyen lepoloman jälkeen oli ajellut päänsä kaljuksi ja lähtenyt parin entisen Zeppelinin matkaan. Hieman live-materiaalien jälkeen saatiin kauppoi- teksti: päätoimittaja hin myös studio-Curea . Jimi Hendrix sai tribuuttinsa nimeltään Stone Free, jonka avausraitana kuullaan Curen versio Purple Haze -biisistä. Coverointi on varsin onnistunut ja tanssijalkaakin kohottovan biisin tunnistaa Hendrix-tekeleeksi vasta kun Robert kajauttaa suustaan sanat Purple Haze. Amerikassa julkaistiin promokäyttöön kahden biisin CO, jolla kuullaan Curen Purple Hazesta 5:21-pituinen albumiversio sekä 3:59mittainen radio edit. Hendrix-biisi oli nauhoitettu kesällä 93 nelimiehisen Curen toimesta Comforts Place -studiolla Lontoossa Robertin ja Brian "Chuck" New'n toimiessa tuottajina . 'P€ijl Samoissa 'kesä 93'sessioissa Cure nauhoitti myös Burn-nimisen biisin, joka julkaistiin keväällä 94 Crow-elokuvan soundtrackilla . Brandon Leen viimeiseksi elokuvaksi jääneen Crow'n tuottajat olisivat halunneet käyttää The Hang- ing Gardenia elokuvassa, sillä Crow-sarjakuvakirjassa on lainattu pätkä ko. biisistä. Robertin mielestä oli parempi ajatus, että Cure levyttää The Hanging Gardenin tunnelmaa muka il evan uuden biisin, ja täytyy myöntää bändin onnistuneen tehtävässään tomikomppeja myöten. Sekä Purple Haze että Burn jäivät harvinaisiksi siinä mielessä , että kumpikaan ei ole saatavilla kaupasta muutoin kuin kokoelman välityksellä. Vuonna 1994 ei Crowsoundtrackin lisäksi ilmestynyt muita Curesisältöisiä levyjä , mutta sen sijaan jälleen yksi harvinainen ja vain kasettimuodossa julkaistu paketti. Marraskuussa Fiction julkaisi rajoitettuna painoksena Lost Wishes -kasetin, joka piti sisällään neljä instrumentaalibiisiä. Kasettia sai tilata ainoastaan Fictionin postimyynnistä ja tuotto jälleen kerran meni hyväntekeväisyyteen . Kuten jo paketin nimestä voidaan päätellä, niin Uyea Sound, Cloudberry, plastic passion - numero 10 -1997 aff To Sleep ... ja Three Sisters olivat peräisin Wish-albumin sessioista. Tarkkaa tietoa ei ole mitkä biiseistä oli tarkoitettu instrumentaaleiksi heti tekovaiheessa, mutta ainakin Simonin kirjoittama aff To Sleep.. . -biisiin Robert yritti sovittaa vokaaleja, mutta biisi toimi paremmin instrumentaalina. Jossain vaiheessa Robert suunnitteli, että neljän biisin jatkoksi Cure tekisi vielä lisää instrumentaaleja ja julkaisisi kokonaisen albumin, mutta homma kaatui tällä kertaa siihen, että ei haluttu julkaista levyä, jolla olisi useamman kokoonpanon tuotoksia . Pori oli jo julkisesti poissa pelistä ja samaan aikaan Lost Wishesin kanssa julkaistiin tieto Boriksen erosta . Rumpalin lähtöön ei liittynyt mitään dramatiikkaa , vaan syynä oli lähinnä pitkästyminen cureiluun . Tosin yhdessä haastattelussa keväällä 1996 Robert sanoi Boriksen nähneen eräänä aamuna sänkynsä vieressä jumalan ja muuttaneensa yks'kaks' elämäntyyliään. "
hittiensä ohella myös uutta tuotantoa. Ensi-esityksensä keikoilla kokivat Want, Jupiter Crash ja Mint Car. Täysin musiikittomaksi Boriksen elämä ei muuttunut, vaan hän perusti Babacar-yhtyeen yhdessä Caroline Crawleyn kanssa. Caroline on aiemmin laulanut This Mortal Coilin ja Prayer Tourin lämppärin Shelleyan Orphanin riveissä. Babacarin debyyttisingle Midsummer (muut biisit Butterfly ja Celtic Air) ilmestyi tämän vuoden huhtikuussa ja täysimittainen albumi ilmestynee kesän aikana. Helmikuusta syyskuuhun vuonna 1994 Robertia ja työllisti Chris Parrya oikeudenkäynti. Perustajajäsen ja ex-rumpalil kosketinsoittaja Loi Tolhurst haastoi miehet lakitupaan ja väitti, että hänelle maksetaan liian vähän rojalteja Curevuosistaan . Lawrence vetosi, että vuonna 1986 uusittu sopimus oli syntynyt vastoin hänen tahtoaan , koska ei vakavien alkoholi ongelmiensa takia pystynyt kontrolloimaan mihin nimensä laittoi. Oikeus oli kuitenkin piti toista mieltä ja sopimusta oikeudenmu- kaisena. Luonnollisesti noin miljoonan punnan oikeuskulut kaatuivat samalla Lolin maksettaviksi. 'PP~1 Kevään kääntyessä kesään vuonna 1995 sai Curen ura jälleen vauhtia. Bändi oli kiinnitetty useammalIekin eurooppalaiselle festivaalilIe mm . Glastonburyyn. Robban, Simonin ja Perryn trioa oli laajennettu Disintegration-ajoilta tutulla kosketinsoittajalla Roger O'Donnelilla ja rumpali Jason Cooperilla, joka tuli valituksi seitsemän testatun rumpalikokeiaan joukosta . Rumpalikokelaat puolestaan valittiin joko NME:ssa tai Melody Makerissa olleen ilmoituksen perusteella. Rivi-ilmoitus oli lyhyt ja ytimekäs "Famous group requires drummer. No metal heads!" Erimielisyydet Rogerin kanssa olivat tullet selvitetyiksi ja uuden ryhmän soitanta toimi keikoilla yhtä hyvin kuin edellistenkin. Festarikeikoilla viisikko soitti vanhojen Myös studiossa ehti uudistunut kokoonpano käydä alkuvuodesta 95 ja tuloksena oli kaksi uutta biisiä. Dredd Song ilmestyi Judge Dredd -elokuvan soundtrackilla. Viimeistään tuossa vaiheessa uusi-Cure osoitti luomiskykynsä, sillä Dredd Song on kaikin puolin loistobiisi eikä mikään välityö, vaikkakin jäikin luvattoman vähälle huomiolle . Dredd Songiakin vähemmän huomiota sai osakseen Bowie-cover Young Americans, joka ilmestyi XFM-radiolokakuussa aseman julkaisemalla kokoelmalla . Muita kokoelman akteja olivat mm. U2, The Jesus And Mary Chain, Oasis, Garbage ja Leftfield. ,ppm Viime vuoden huhtikuussa ilmestyi kauan odotettu uusi Cure-single, joka yllätti monet. The 13th -biisi ei edustanutkaan tuttua ja turvallista Cure-poppia , jota saattoi odottaa bändin aiempiin levyihin tutustuneena. The 13th oli sävellykseltään puhdasta pappia, mutta akustinen toteutus kitaroineen, bongoineen ja meksikolaistorvineen oli hyvinkin epä-curemaista . Jossain mielessä The 13th on samaa sarjaa Caterpillarin kanssa, mutta latinomeininki laittaa uutukaisen kuitenkin omaan kastiinsa o Ensi kuulemalta The 13th oli järkytys, mutta useammat kuuntelukerrat auttoivat löytämään biisistä hyvätkin puolensa. The 13th -biisistä julkaistiin sinkkuina kolme eri miksausta, Swing Radio Mix, plastic passion - numero 10 - 1997 Killer Bee Mix ja Two Chord Cool Mix, mutta erot versioissa ovat hyvin mini maa lisia. Eri sinkkulisukebiisit variaatioiden edustivat nimibiisistä poikkeavaa tavaraa eli musiikkia, joka on lähempenä Curen tuttua linjaa. Adonais sekä loistava II Used Ta Be Me ovat perinteisen tummasävyistä poppista ja tyyliltään lähinnä Wish-aikakautta, mutta soundimaailmassa vaikuttaa sähkökitaroiden seassa oikeat viulut ja tunnelma on muutenkin lievästi akustishenkinen . Ocean puolestaan on akustinen balladi tyyliin Ta Wish Impossible Things. Toukokuussa tuli kauppoihin neljän vuoden tauon jälkeen Curen uusi studioMood albumi. Wild Swings oli nauhoitettu pitkiksi venähtäneissä sessioissa näyttelijä Jane Seymarin omistamassa kartanossa Bathissa. Tällä kertaa Cure ei majoittunutkaan studioon levytyksiä varten vaan vuokrasi talon ja osti omat äänityslaitteet, joista bändi hankkiutui eroon myymällä kamat sessioiden päätyttyä. Smithin kertoman mukaan bändi harrasti runsaasti jammailua levytyssessioissa ja levyn lisäksi bändillä oli kartanosta lähtiessään kasseissaan kymmeniä tunteja musiikkia DATeilla ja osa jopa sellaista kamaa, mitä kukaan ei tunnistaisi Curen tekeleiksi. Oma lukunsa on niillä biiseillä, joita Cure plokkasi katu soittokirjastaan . Harrasteohjelmistoon kuului mm . Carpentersia ja The Whota . Jammailulla oli vaikutuksensa myös levyyn. Tummasävyisyyden seassa esiintyy runsaasti ilmavuutta sekä soittamisen iloa ja tuskinpa akustisuuden runsaus olisi yhtä
suuri ilman jameja. Treasure sekä This Is A Lie ovat täysin akustisia viuluvoittoisia paloja ja akustisuus on vahvasti läsnä myös biiseissä Bare, Return, Numb, The 13th, Round & Round & Round, Jupiter Crash sekä Mint Car, joka on Wild Mood Swings -levyn Friday I'm In Love. Muita poppiksia uutuuslevyllä ovat Round ... , Return ja Strange Attraction, jonka sanoissa Smith upeasti irvailee omalle huulipunankäytölleen. Viisi biisiä eli This Is A Lie, Treasure, Jupiter Crash, Numb ja Bare ovat tunnelmiltaan ja maalailuiltaan lähellä Disintegration-albumia, mutta mahtipontisuus on korvattu jo mainitsemallani akustisuud ella. Voi vain kuvitella miltä biisit olisivat kuu lostaneet Disintegration-soundeilla. Lähes kaikki osuudet, jotka olisi voinut kuvitella Curen aiemmi n tehneen syntikoilla on soitettu tällä viuluilla. Wild kertaa Mood ' Swings'illä vieraileekin peräti kuusi viulistia. Wish-ajan tuo mieleen puolestaan hyvinkin sähkökitaravetoiset Trap, Club America Uolla Robba kuulostaa Lou Reedin veljeltä!!!) sekä avausbiisi Want, joka on kasvavine soundeineen täydellinen aloittaja Cure-Ievylle. Luettelosta puuttuu vielä Gone!, joka on lähinnä yökerhojazzia . ohella Wild Viulistien Mood Swings kuhisee muutenkin runsaasti vieraita. Torvenpuhaltija on peräti kuusi ja Jason Cooperin lisäksi lÖytyy peräti kolme rumpalia . Ali About Eve -yhtyeestä tuttu Mark Price soittaa kolme biisiä ja Ronald Austin sekä Louis Pavlou rytm ittävät molemmat yhdet biisi!. Rumpalien suuri määrä , tuntuu oudolta, sillä Cure ei ole koskaan ollut studiomuusikoita käyttävä orkesteri vaan kiinteä bändi, ainakin albumil lisen kerrallaan. Myös miksaajien suhteen Wild Mood Swings on outo. Tuottajakaksikko Robert Smith ja Steve Lyon ovat miksanneet viisi biisiä, mutta muista paloista vastaavat mm . Steve Sounders, indie-expertti Alan Moulder, Missionin taustalta tuttu Tim Palmer sekä joukko tuntemattomia miehiä tyyliin Mike Drake, Tom Lord Alge, Adrian Sherwood, Paul Corkett.... Mainittakoon vielä, että Flood on miksannut The 13th -biisin Killer Bee Mix'in. Olisi kiva tietää syyt tälle varsin sekalaiselle seurakunnalle. Ainakaan minun silmiini tai korviini ei ole kantautunut haastatteluja, joissa Robba tai joku muu olisi selitellyt ratkaisuja. The 13th -biisin lisäksi Wild Mood Swingsilta julkaistiin kolme muutakin biisiä sinkkuina. Kesäkuussa Mint Car sekä syksyllä Strange Attraction ja Gone!. Keräilijöiden harrastuksen haittaamiseksi markkinoille tuli monenlaisia painoksia levyistä. Mint Car ilmestyi kolmena CD:nä sekä kasettina. Pääbiisin miksaukset tottelivat nimiä Radio Mix, Electric Mix sekä Buskers Mix ja ei-albumi raidat Waiting, Home sekä A Pink Dream. Gone! ilmestyi kahtena CD:nä. Versio 1 oli sisällöltään Gone! (Radio Mix) , The 13th (Feels Good Mix), This Is A Lie (Ambient Mix) ja Strange Attraction (Strange Mix). Versio 2 piti sisällään Radio Mix, Gone! :sta Critter Mix, Ultra Living Mix ja Spacer Mix miksaukse!. ' Strange Attraction -single oli puolestaan yhteenveto Gone!-sinkuista. PMbiisin albumiversion lisäksi kiekolle pakattiin Gone! (Critter Mix) sekä tutut uusmiksaukset The 13th'sta, This Is A Liesta ja Strange Attractionista. The 13th- ja Mint Car singlet esittelivät vain vaisuja uusversioita, mutta Gone! ja Strange Attraction johdattavat Wild Mood Swings -raidat miemiksausmaailman lenkiintoisiin pyörteisiin. Kahden ensimäisen sinkkulohkaisun kanssa samaan sarjaan puolestaan kuuluu Cl ub American Roxy Mix, joka julkaistiin brittiläisessä Volume 16 kirja + lehti -paketissa. Ja kun vuodesta 1996 kirjoitetaan, niin ei saa tietenkään unohtaa Curen kolmatta Suomen vierailu a, joka ajoittui kesäkuuhun ja Provinssirockiin . Tarkemmat tiedot keikasta tuli kerrottua edellisessä Plastic Passionissa. "mtA Ensimmäinen havainto Cure-Ieiristä oli Robertin vierailu David Bowien 50vuotisjuhlakonsertissa Yorkin Madison New Squere Gardenissa 9. tammikuuta. Robert esitti yhdessä Bowien kanssa juhlakalun Honky Dory albumilta Quicksandin sekä tämänvuotiselta Earthlingilta The Last Thing You Should Do'n. Huhtikuussa Curen internet-sivut eli The Cure House päivitti versionsa ja samalla sivujen kautta laitettiin myyntiin 5 000 kappaletta mini-CD:tä Five Swing Live, joka pitää sisällään yllättäen viisi live-biisiä Wild Mood Swings -levyltä. Want, Club Ameri ca, Mint Car, Treasure ja Trap ovat plastic passion - numero 10 - 1997 tarttuneet nauhalle kiertueen Englannin osuudella. Miksauksesta sekä kansitaiteesta Five Swing Livella vastaa Robert itse ja 25 %:a voitosta saa Punainen Risti. Eli jälleen kerran Cure pelastaa itsensä ahneussyytöksiltä luovuttaen osan tuloistaan hyväntekeväisyyteen. Toukokuun viimeisellä viikolla Cure oli studiossa. ja työn alla oli kaksi uutta biisiä , jotka näkevät päivänvalon lokakuussa, kun kauppoihin saadaan uusi singlekokoelma. Standing On The Beach -kokoelma ilmestyi 1986, joten uutinen ei liene se, että lokakuinen kokoelma pitää sisällään kahden uuden biisin lisäksi sinkkujen A-puolet vuodesta 1987 alkaen. Odottelu on tylsää, mutta siihen on pakko sopeutua. Roger O'Donnell ilmoitti chattaillesinternetissa saan hieman toisenlaista tietoa eli että seuraava Cure-single ilmestyy loppukesällä, mutta Curen seu ra avan ju lkaisun ollessa kyseessä on helpompi uskoa levy-yhtiötä ku in bändin verkkoaktivistia. Samalla Roger kertoi, että bändi menee studioon tähtäimessyyskuussa sään albumi , joka ilmestynee huhtikuussa 1998. Fiction on varmistanut albumihuhun todeksi, mutta sisällöstä ei juurikaan ole puhuttu julkisesti. Vielä viime vuoden loppupuoliskolla huhuiltiin tälle keväälle tanssipitoista Curealbumia, jolla olisi kuultu vaikutteita mm . 70-luvun dance-musiikista, funkista, soulista ja reggaesta. Sitä ei Roger kertonut ovatko ko . vaikutteet su ljettu pois tulevalta levyltä, mutta sen Roger kertoi, että kyseessä ei ole ainakaan techno-kiekko.
Vuotta 1997 voidaan pitää myös Curen juhlavuotena, sillä Robert smithin johtama bändi otti nimekseen Easy Cure tammikuussa 1977 . Muutamissa viimevuotisissa haastatteluissa Robertilta udeltiin mitä on tulossa juhlan tiimoilta, mutta vastaus oli selkeä "Ei mitään . Nykyisellä kokoonpanolla ei ole mitään alkuperäisen tekemistä bändin kanssa .", joten turha odotella spesiaaIilevyjä , juhlakeikkoja tai muuta vastaavaa . Muutenkin keikkoja ei tarvinne paljoakaan odotella, sillä kaiketi esiintymisesten kokonaissaldo jäänee tänä vuonna vähäiseksi. Kesäkuun 13. päivä Cure esiintyi San Franciscossa Live 105 _radioaseman BFD 4 _festivaaleilla pääeSiintyjänä. Muita bändejä tapahtumassa ovat mm . uudelleenkoottu EchO & The Bunnymen ja Blur. Seuraavana päivänä Cure esiintyi Los Angelesissa KROQ_radioaseman AIDS_hyväntekeväisyySfestivaaleilla. Curen toimiessa pääesiintyjänä lämmittelystä vastasi suuri ja nimekäS kaarti, mm. Bunnymen, Oasis, Blur, Radiohead, Chemical Brothers ja Foo Fighters. Syksyllä Cure mahdollisesti promotoi sinkkukokoelmaansa tekemällä Iyhyehkön teatterikiertueen USAssa. cure-tarina päättyy tällä kertaa tähän , mutta luulenpa että aiheeseen palataan joskUS lähitulevaisuudessa. Viimeisinä cure-uutisina kerrottakoon , että Robert on taas vaihteeksi uusinut kampaustaan ja Ten Imaginary Years -kirja saa syksyllä jatko-osan, More Imaginary Years.
Uskon, että meillä on mahdollisuuksia myydä yhtä pa ljon levyjä kuin Card igans I April Tears on I ruotsalainen poporkesteri , joka levyttää Memento Materialle eli samalle yhtiölle kuin mm. Malaise, Mesh ja Covenant. Siinä missä muut yhtiön bändit luottavat pääasiassa konei siin, April Tears yhdistelee koneita perinteiseen pop-ilmaisuun. Plastic Passionille April Tearsin taus toja valottaa kitaristi -Iaul untekijä Andreas Jismark. - Min i. p e rus tin Aprii Tearsin 1990, mutta homma muuttui vakavammaksi 1992 kun Sara liittyi bändiin. Saralla And reas tarkoittaa laulaja Sara Gunnarssonia, jonka ääni on yksi April Tearsin tunnistettavimmista elementeistä. Kaksikon lisäksi Apri l Tearsiin ku uluvat myös rumpa li Fredrik Käll , basisti Christian Berg sekä Jens Hel lqvist , jonka vastuualueena on valot, tuotanto yn nä muut asiat, j oita ei varsina iseksi musisoi nniksi lasketa . Vakijäsenten lisäksi bändiin kuu luvat liveavustajat Jimmy Monel l (koskettimet) ja Annika Mel in (kitara). April Tearsin jäsenien taustalta ei löydy mai ninnan arvoisia ex- bändejä, mutta nykyään bändi harrastaa yhteistyötä Shooti ng Star -yhtyeen kanssa , jonka alana triphop-, techno- ja jung levaikutteinen tanssim usiikki. Vaikka sanoininkin April Tearsin työstävän perinteisenoloista poppia , ei bändin levyjä kuunne llut voi olla huomaamatta koneiden j älkiä . Andreas tunnustautuukin sämplejen ystäväksi. - Me sämpläämme paljon ja työstämme musiikkiamme eri tavoin kuin monet muut bändit, Andreas kertoo , mikä selittääkin sen, että April Tearsia on vertailtu niinkin erila isiin bändeihin kuin U2, Depeche Mode, OMD ja Björk . - Björkiin vertailut johluvat yksinomaan Saran äänestä ja OMD:kin tuntuu aika absurdiIta vertaukselta . U2 ja Depeche Mode ovat merkinneet ja tulevat aina merkitsemään paljon April Tearsille. Muita suosikkeja udellessa Andreas antaa pitkän listan: Bowie , Kraftwerk , Pet Shop Boys , Primal Scream , Tom Wa its , Leonard Cohen , Curve , Neubauten, John Barry , Enrio Morricone , House Of Love , Kula Shaker, NlN, Front242, Jesus And Mary Chain, Nick Cave .... - Muut kuuntelevat hyvin pitkälle samoja bändejä paitsi rumpalimme, joka tykkää bluesista, jazzista ja muusta vanhasia kamasta. plastic passion - numero 10 -1997 - Emme kuitenkaan halua tuoda kaikkia vaikutteitamme esille April Tearsin musiikissa. Jos minun pitäisi sijoittaa April Tears jonnekin musiikillisesti, niin paikka olisi jossain Velvet Undergroundin, Kraflwerkin, Depec/le Moden ja Transvision Vampin välimaasto ssa. Andreasin mielipide on ulkopuolise nkin helppo allekirjoittaa . S uomessa April Tears tunnetaan jokseen kin marginaa lisesti, mutta koti maassaan bändi sentään tiedetään hieman paremmin . Yksi suosiomittari on yleisömäärät keikoilla. Kui nka pa ljon väkeä käy teitä katsomassa?
- MtHJriiiin vaikuttaa tietenkin missä soitamme, kenen kanssa ja mitii liput maksavat. Jos soitamme suurkaupungeissa kuten Tukholmassa, GiJleborgissa tai Lundissa, niin yleensii keikkapaikat ovat täynnä. - Ei April Tears tuo meille leipätJ. Me kaikki olemme joko opiskelijoita tai työttiJmiä. Ikämme vaihtelee 18:sta 23:een. April Tears tähtää luonnollisesti myös ulkomaille ja pieniä askeleita on jo otettu siihen su untaan. - Me olemme saaneet positiivista palautetta pienellä mittakaavalla, vaikka meidän levyjäkii än ei ole lisensoitu moniin maihin. Hyviä arvosteluja olemme saaneet Saksassa, Ranska ssa, Suomessa, Belgiassa ja Englannissa. Japaniin päin on kiiyly neuvotteluja ja voi olla, ettii levyjiimme jaellaan myiJS sinne lähitulevaisuudessa. Japanissa breikkaaminen ei välttämättä olisi mikään ihme, sillä ka ukaisessa saa ri va ltiossa tuntuu menevän läpi pohjoismainen naisvokalisoitu pop. Esimerkiksi kelvatkoon Cardigans tai Suomen toi vo Super. - Uskon, että meillii on mahdollisuuksia myydä yhtä paljon levyjä kuin Cardigans, vaikka tuskin meillä on kuitenkaan sama yleisiJ. Tällä hetkellä April Tearsin discografia on yhden pitkän ja kolmen lyhyen CD:n mittainen. Esi koismaxi Cellarbird ilmestyi 1994 ja esitteli lupaava n bändin, josta tosi n huomasi että ensimmäinen levy oli kyseessä. Ideoita bändiltä lienee tuolloin jo löytynyt, mutta esikoislevyn tuotantopaineet tekivät levystä lievästi tasapaksun . Varsinaisena mielenkiinnon herättäjänä toim i debyyttipitkäsoitto Strange Paradise, joka edustaa kaikin puolin toim ivaa poppia hyvine sävellyksi nee n ja toimivine sovituksin ee n. Puhtoista pop-ilm aisua on maustettu mm . tanssi- ja triphop-elementein. Kuningaspala levyllä on avausraita ja jumal ainen poppis Sing Lee , mutta paljoa eivät muutkaan biisit perässä laahusta. Va ihtelevuutta levylle tuovat mm . trihoppaileva On Fire , Deppareiden Personai Jesuksen serkku Undress sekä päätösraita Cold Sea, joka sopisi loistavasti johonkin tuoreeseen anti pu ritistisee n westerniin. Sing Lee irrotettii n levyltä sinkuksi. Kavereikseen poppis sa i Searching For Th e Sunin, Strange Paradisen orginaalin version ja nimibi isistä tehdyn koneellisen tanssiversion sekä akustisen Royal Cafe mixi n, jolla voi kuull a kaikkea kivaa ääntä , mm . ohiajavan kuplavolkkarin . Tuorein julkaisu April Tea rsilta on CD-maxi Heart Shut Down , jonka tuottajina ovat toimineet brittiläisen Mesh-yhtyeen jäsenet. Itseasiassa Hea rt Shut Down ja Uttl e Blue Girl kuultiin jo kesällä 1996 Memento Materian Electromag netickokoelmalla . Seuraava julkaisu April Tearsilta lienee kakkosalbumi Eyes Cold Kisses. Albumi a kuulematta uskallan väittää levyn olevan edeltäjää nsä koneellisempi , si llä Heart Shut Down -si nkun tavoin tuotannosta vastaavat Meshin koneveijarit. Myös triphop-vaikutteita luulisi löytyvän si llä levy on nauhoitettu Bristolissa. Terveen nuoren miehen tavoin Andreas lu ottaa uutukaiseen. - Levy on paremmin tuotettu kuin edeltiJjtJ. Sillä on parempia biiseja j a me soitamme paremmin. Me olemme siis parempia kuin aikaisemmin ja ainakin kaksi kertaa niin hyviä kuin Strange Paradisella. Teksti + haastattelu: Päätoimittaja Hex Fi les: t1hl<e g<o>t1hl bUb>ll<e Mick Mercerin kolmas gothic-kirja ol i opus, jota minä odotteIin kuin kuuta nousevaa . Edellinen kirja ilmestyi jo vuodenvaih teessa 1991/1992 ja tätä paran neltua pain osta lupailtiin muistaakseni jo syksylie 1994, mutta viivästys ve nähti yli kahdeksi vuodeksi. Ja se vi ivästys on myös se tekijä, joka teki Hex Filesista pettymyksen . Hex Filesista piti tulla kaiken katta va goottiluettelo, mutta aika pilasi tarkoituksen. Kirjasta löytyy huomattavan paljon hajonneita bändejä, kuolleita lehtiä ja vanhentun eita osoitteita . Onhan kirja ulkoasultaan upea, mutta yhteydenottojen kannalta liian epävarma . On Hex Filesissakin hyviäkin puolia . Kirjassa esittellään yhden maan goth/vampire/fetish/pagan scene kerrallaan, jote n selkeä hkön kuvan esim . Ranskan systeemeistä saa tätä selai lemalla. Tosin Suomenkin osastosta löytyy outoja tietoja, joten ih an kaikkeen faktaankaan ei voi luottaa. Mercerin kirjat eivät ole puhelinluettelon kaltai sia eli Hex Filesin hankkim inen ei tarkoita , että edeltäjänsä Gothic Rock joutaisi paperinkeräykseen, vaan ni iden paikka on hyllyssä vierekkäin Gothic Rock Black Bookin se urana. Ehkä min ä olen kuitenkin kaikesta huolimatta liian retroilij a ja otan huonon TV-ohj elman oheislukem istoksi Gothic Rockin , josta löytyy tarinoita BO-lukulaisista esi-isistä. Ja Goth ic Rockin jutut ovat pidempiä ja huomattavasti informaatiopitoisempia. Moitteista huolim atta Hex Files on joka isen alan harrastajan perusteos. Jos kiinnostaa, niin opusta voi kysellä Darkland silta tai suoraa n tekijä Itä: Mick Mercer, Fiat 14, Cleve House, 7 - 9 Cleve Road , West Hampstead, London NW6 3RN, ENGLAND. Suomalaisi ll e kirjaa maksaa 1::21 ja maksuvälineeksi kelpaa Eurocheque. kirjaan tutustui päätoimittaja plastic passi on - numero 10 - 1997
JU~alattaren suojeluksessa I I N Y X sai alkunsa joskus 1994 kun Sad Parad en kosketinsoittajat Jussi Kotkanen eli Jaques ja Johan Eklund ryhtyivät työstämään musiikkia yhdessä Jaquesin siskon Marie de Nyx'in kanssa . Eklundin vä liaikain en amerikka la istumi nen aiheutti keikkailuun kahd en vuoden tauon , paluun myötä mutta Johan in toteutui myös paluu keikkalavoille. Syksyllä 1995 bändiitä ilmestyi omakustanteinen kahdeksan biisin Repressions-kasetti, jolta irrottettiin Carnival-biisi Freeze 2 kokoelma lie. Tuorein julkaistu tuotos N Y X'iltä on Siberian, joka kuullaan Plastic Sa mpierilla. Lisää on kuitenkin tulo ssa. Vai onko, Jaques? - Kyllti. Biisejti olen saanut vuoden aikana mukavasti varastoon. Olemme nyt keskittyneet hiomaan van11empaa kamaa kristalIin kirkkaaksi ja kun se on tehty siirrymme ktisittelemiJtin uutta materiaalia. Tarkoitus on julkaista osa niistti tulevalla levylliJmme. Ne antavat huomattavasti monipuolisemman kuvan btindin kyvyislti. Samalla on todella hyvti saada koko biJndi kasaan vaikkakin yhteistyö pienellti porukalla on toiminut hyvin. N y x on tehnyt levytyssopimuksen, jonka toisena osapuolena on Control Records. Nimi ei välttämättä aiheuta suuremsillä paa raksutusta aivoissa, kyseessä on uusi levy-yhtiö, jonka plastic passion· numero 10 • 1997 voimahahmona toimii Advanced tuUu Vince Artista eli Petja Valasvaara . Muut Controli n sainaamat bändit ovat porilainen Corporal Feast, Vincen oma projekti Force sekä edel lisessä Plastic Passionissa esitelty Neverwood . N Y X oli kuitenkin firman ensimmäinen kiinnitys eli mi ltä tuntuu olla lafkan ensimmäinen levyttäjä? EnsimmiJinen julkaisu on kokoelma jossa esitelliJiJn levyyhtiön biJndit, joten siiniJ mielessti emme ole ensimmtiisiti levytttijiti. Fiilikset ovat korkealla sillti kaikki on toiminut firman ja meidtin viJlilltimme paremmin kuin uskoimmekaan. Tulosta on saatu aikataulussa ja laadukkaana , ja levy-y/ltiö on todella satsannut meihin. Se tekee
ty65ttJ helppoa" ei ole takapiruja kampeamassa plHktJn rahan vuoksi. Arvostelin Repressionsin edellisessä Plastic Passionissa ja toin arvostelussa esille bändit Dead Can Dance, Aurora ja French Kiss. Onko vertauskohteet helppo hyväksyä? - Ei minulla em. Mndejti mittitin vastaan ole, ptiinvastoin, mutten voi sanoa, etttJ olisimme niistä vaikutteita saaneetkaan. Muut btJndit kulkevat omia teittJtJn, me omiamme. Jos yhtymtikohtia IOytyy ne ovat sattumanvaraisia. MittJ kertoo kuulijoille se etttJ muistutamme noita btJndejtJ? NiisttJ saisi paljon erilaisia yhdistelmiti, joten jokaisen on loppujen lopuksi kuunneltava itse. Ehkti pelkktJ tyylianalyysi riitttiisi loppujen lopuksi. Minkälaista on itse tullut aikoina? musiikkia kuunneltua viime - Islannin lahja maailmalle eli BjOrk on saanut runsaasti soittoaikaa soittimessani. Se on rikasta ja vaihtelevaa kamaa. Melodiat ovat . EhktJ myOs tietty kiehtovia. visuaalisuus. Ja tJsketttJin hankkimani Susanne Vegan levyt ovat olleet tehokkaassa kuuntelussa. Jos vertailIaan tulevan levyn materiaalia Repressionsiin, niin onko havaittavissa suuria muutoksia? Tuleeko levylle aiemmin julkaistuja biisejä? - Aikaisempaan verrattuna uudet biisit edustavat laajempaa skaalaa. MittJtJn yhtti tiettytJ tyylitJ ei ole haettu. Tiettyä yhtentJisyyfftJ toki ylltipidettJän. Levy tulee muodostamaan taas kokonaisuuden. Levylle on tarjolla paljon uutta materiaalia, ja onkin vaikea sanoa ttJsstJ vaiheessa tarkemmin millainen kokonaisuudesta tulee. Kappaleet ovat luonteenomaista jatkumoa Repressionille, ja ehktJ vtJhtJn kehiteltyti, maustettua. Muutama kappale Repressionilta julkaistaan mahdollisesti uudelleen mixattuna/ sovitettuna. Ne ovat kypsyneet studiosessioissa mukavasti. Bändin nimi viittaa kreikkalaiseen mytologiaan ja kasetilta löytyy Camival-niminen biisi. Mikä on bändin suhde antiikin Kreikkaan ja keskiaikaisiin karnevaaleihin? - Antiikin Kreikka sintJnstJ on melko kaukainen tausta meille. Jumalatar Nyks sen sijaan on ollut innoittajana. Se on todella olennainen seikka. von ja pimeyden jumalattarena se antaa meille vapaat ktJdet luoda tietyn tyylisiti fiiliksitJ. Se on pohja "auditiivisille visualisoinnille" kuten Marie hehkuttaa. Logomme N Y X-patsas edustaa bändin visuaalista ulkoasua, joka on myOs hyvin tärketJ osa btJnditJ musiikin ohella. Teksti + haastattelu: Päätoimittaja DARKLANDS BOX 29, 33201 TAMPERE tel. (03) 2613 477, .-mail jtwitch@sgic.fi 99,- 99,- quality goes never out of style... TWO WITCHES -klassikot jälleen saatavilla tilaukset postitse, netillä tai soittaen plastic passion - numero 10 -1997
SEPULCRUM Berliiniläinen Sepulcrum Mentis lienee jo tuttu kaikille Plastic Passionin lukijoille muutaman arvostelun ja kiertueraportin takia, mutta mitään suurempaa informaatiota bändistä ei ole annettu. Asia tulkoon nyt korjatuksi, sillä bändin vieraillessa Suomessa syyskuussa 1996 vietin leppoisan jutusteluhetken laulaja-kitaristi Marty Kasprzakin kanssa muinaisen Appelsiinin takahuoneessa. Pal.a:ta.a.:n. kui1;e:n.k:i:n. ajassa taaksepäin hieman yli seitsemän vuotta. Sepulcrum Mentis sai alkunsa joskus silloin kun viimeksi juhlittiin vuosikymmenen vaihtumista. Alkuperäiseen kokoonpanoon kuuluivat Martyn lisäksi basisti Ben 20m, rumpukone, kosketinsoittaja sekä naispuolinen taustalaulaja. Musiikillinen linja oli tuolloin jossain The Churchin, Psyehedelie Fursin ja The Doorsin välimaastossa. Ensimmäisen keikkansa Sepulerum Mentis teki marraskuussa 1990 kokoonpanolla Marty, Ben sekä rumpali Wop Sehläger, joka oli korvannut rumpukoneen hieman ennen keikkaa. Wopin punk- ja hardroek-tausta rankensi linjaa ja enemmän metalliseen suuntaan Sepulerum Mentis siirtyi kun Markus Malliles liittyi toiseksi kitaristiksi loppuvuodesta 1991. Toukokuussa 1994 Sepulerum Mentis meni studioon suunnitelmissaan ensi-EP. Mukana studiossa hääri myös Kesli1tä 'ä!koi myös Sepulcrum Mentisin Thomas Stiehler, joka on aiemmin työs- ja Two Witehesin saksalaiskennellyt Killing Joken, Marillionin ja suomalainen yhteistyö, kun 2W-Jyrki Psyehedelie Fursin kanssa. Viiden teki Saksan kiertueen lauleskellen biisin CD näki päivänvalon kesällä bändinsä ralleja Sepulcrum Mentisin 1994 Stealy Dogin eli bändin itsensä säestäessä. toimiessa julkaisijana. Minulle levy oli erittäin positiivinen yllätys. Ennakko- V"a.:ikka. D'1Ii:n.i-C:D ja. tietojen perusteella odottelin hyvinkin Jyrkin kiertueraportti kertoikin toilnimetallista kamaa, mutta enemmänkin vasta kokoonpanosta, niin aika toi musiikki oli metallisävytteistä komeata mukanaan muutoksia. goottirockia. Eniten metallin suuntaan - Levyllä soillavasta neljän hengen viittaavat ajoittaiset örinävokaalit sekä bändislä on enää vain minä ja Ben muutamat kitaraosuudet, jotka soivat mukana. Rumpalimme sai todella aika ironmaidenisti. Miellyttävin osio hyvän työpaikan Brusselistä eikä voinut levyllä on avauskolmikko Mercy Seat, enää jatkaa kanssamme. Kilaristimme lntolerance ja learus, mutta ei taas lähti opiskelemaan Hollantiin, Hymnissa ja Cruel Sea'ssakaan mitään joten jatko olisi ollut hanelIekin vikaa ole. Upealla flanger-kitaralla slressaavaa, jos olisi pitänyt tulla höystetly lntoleranee lainailee hauskasti Berliiniin joka viikonloppu, Marty 60-luvun hittiä ja Neil Youngia kertoo ja esittelee samalla uuden riilnillään "Needles, pins and the kokoonpanon. damage done". - Uusi kitaristi Dirk Wildenhues on vanha kaverini, joka on kulkenut muka- plastic passion - numero 10 -1997
MENTIS n~mme alusta alkaen. Dirk tunsi (Ron) Beckerin, josta tuli uusi rumpalimme. Kosketinsoittajamme Anne Damraun tunsimme silta ajalta kun teimme kier- -Levy on nauhoitettu melkein kokonaan kotonani 8-railanauhurillo, tosin rummut on nauhoitettu studiossa, koska niitti ei voi nauhoittaa pienessä asun- tueen Jyrkin kanssa, jolloin hän soitli kiertueella ja pyysimme hanld mukaan. Uusin jtJsenemme, joka ei ole vielä nossani. Kitaravahvistimet olivat keiltiOssti ja olohuone oli l:Jtinityshuone .... ja naapurit olivat hermostuksissaan. ollutlevyllCi on sellisti Christoph, jonka Raitoja olisi tarvittu enemmän, koska tapasimme kitarakaupassa. 8-raiturilla ttiytyy turvautua ping-pong Hän oli ikäisemme ja kertoi soiltavansa selloa ja kitaraa, joten pyysimme hänet mukaan. Ja kaikki on sujunut hyvin. Täysivaltaisena jäsenenä Christophia ei pidetä ainakaa n verkkosivujen perusteella toisin kuin viulisti Anke Reppchenia, joka on liittynyt bändiin Suomen kiertueen jälkeen. Anne puolestaan on täysjäsen, vaikka pitääkin tällä hetkellä matalampaa profiilia. -menetelmtiän ja silloinhan ei voi enää palata riilltivtisli taakseptiin, jos jutut eivät ole täsmalleen niin kuin pitäisi. Se ei ollut paras mahdollinen nauhoitustapa, mutta ehdottomasti halvin. Meidtin budjetilla olisi mennyt studioon 3-4 ptiivtikSi, mutta silloin emme olisi voineet ktiyltti(1 oopperalaulaja ja keikoille joskus ensi vuonna. muita juttuja, joila halusimme. Tällöin olisimme joutuneet tyytymtiän biisien riisuttuih in versioihin. En tiedti kumpi oli parempi ratkaisu, mutta toivottavasti seuraavalla albumiIla on suurempi budjetti. lR:e'V'ää.I1ä :1.996 ilmestyi Tyyliltään Burning An Effigy on selkeästi jatkoa esikois-EP:lIe, tosin Sepulcrum Mentisin ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa pitkäsoitto Burning soundi maailma on monipuolistunut koskettimien, viulun ja vierailevan An Effigy. CD:n julkaisi Red Herring ybtiö eli bändi itse yhdessä ystävänsä Patrick Schtirfeldin kanssa. Omakustanne oli toisaalta tietoinen toisaalta pakonomainen valinta. oopperalaulajan ansiosta. EP:ltä tutut Mercy Seat, Intolerance sekä Icarus - Anne ei ole mukana kiertueella, koska sai lapsen ja keskittyy poikaansa hoitamaan. Htin on yhti btindissti j a palaa ovat mukana uusina versioina ja Jn. .. - ja Celtic Circle -yhtioiltti, mulla muodostavat levyn kärjen yhdessä Holy Warin, Salto Cum Diabolon (jonka demo-versio kuullaan Plastie SampIerilla) sekä Depeche Mode -CQver heillä ei ole tarpeeksi rahaa kunnon promotointiin. Emme halua levy- Photographicin levyttäntinen yhtiöilla pelkästtitin rahaa vaan kun- enemmänkin Sepulcrum Mentisille. non luen. Parempi julkaista levyt ilse kuin mennä pienelle yhtiölle. Tottakai haluaisimme suure/lie yhtiölle. joka pystyisi tukemaan meitä tmpeeksi kuten Roadrunner lai Cenlwy Media. Olemme Monochrome-nimisellä Sisters af Mercy -tribuutilla mukana Poison Doorilla, joka on alunperin Walk Awayn b-puoli. Versiomme onnistui hyvin, mutta en ole täysin tyytyväinen äänenlaatuun. Biisi kuulosti melkein OK:lta kun nauhoitin sen kotona, mutta jostain syystä se on täysin pilattu masteroinnissa. Alä kysy miksi. Tulevaisuudessa olemme mukana - Olemme saaneet fGJiouksia mm. Alice Sellainen joka pystyisi maksamaan hyvän studion ja hyvän tuottajan . Ilman hyvdti diiliä jatkamme levyjen tekoa itse. Soundeiltaan Burning An Effigy ei ole kanssa . tuntuu Lainabiisien maistuvan Depeche Made -tribuutilla Question 0/ kään mikään alkeellisen studiotyön esi- Timella. Listiksi menemme isoon studimerkki, ei edes lähellä sitä. Minulle oli oon nal/hoittamaan ScalY Monstersin, suuri yllätys kun kuulin miten levy on joka tulee Bowie -tl'ibuutille. nauhoitettu . lnaai lman huipputasoa, mutta ei myös- plastic passion - numero 10 - 1997 ~u.1;e:n. :M:H.rt;y jo aiemmin kertoi, Sepulcrum Mentis aikoo nauhoittaa seuraajan Burning An Effigylle riippumatta siitä kuka sen julkaisee. Valmistelutkin olivat jo alkaneet viime syksyisellä kiertueella. - Seuraavalle albumiIle on joitain lauluja valmiina. Tälläkin kiertueella soitamme paria uutta biisiä. Toinen niistä on Benin tekemti keskiaikaistyylinen biisi munkkikuoroineen ja lalinankielisine vokaaleineen. Toinen on minun tekemä kymmenminuuttinen eepos nimeltätin Fallen Angels, joka on hidas biisi selloineen ja metalliväliosineen. Teimme biisistä demoversion, joka päätyy muutamalle kokoelmalle. Linjamme tuskin muuttuu radikaalisti, mutta tottakai jotain muutoksia tulee seuraavalle albumiIle. Ntiiden kahden biisin listiksi minulla neljä biisiä valmiina, mutta niitti emme ole vielä harjoitelleet. Uutta albumia voi odotella ensi vuodeksi. Pitkäsoiton lisäksi luvassa on tälle vuodelle ainakin Two Witchesin kanssa tehtävä yhteiskiertue, joka ulottunee useampaankin Euroopan maahan mm. Saksaan, Itävaltaan, Sveitsiin ja Espanjaan. Suomeen Sepulcrum Mentis tuskin ainakaan tänä vuonna saapuu vaikka bändi viihtyikin hyvin maassamme. - Suomessa on ollut hauska olla. Jyväskylässäkin oli ihmisiä, jotka osasivat lal/lumme. Terveisiä vaan kaikille ihmisille, jotka ovat ostaneet levyjämme tai käyneet keikoillamme Suomessa. Minä haluan todella kiilIäti leitti kaikkia. Toivottavasti tavataan kohtaisesti oluen äärellä. henkilö- Teksti + haastattelu: Pälitoimittaja
ExE drA tuI~ B,rliinbtä ja työ,"ä p,rinnoli".'''a goottirockia, mutta siinä missä monet saksalaisbändit ottavat vaikutteensa 80-luvun Englannista, ExEdrA suuntaa vaikuteimurinsa myös pohjoisemmas, Irlantiin ja Virgin Prunesiin. Toistaiseksi ExEdrAn discografia käsittää vasta yhden CD:n, vuonna 1995 Alice In ... -yhtiön julkaiseman Kingdom Of The Blindin, joka on kieltämättä yksi viime vuosien parhaista alan perinneosaston julkaisuista. Tyylitajuinen ja hyväsoundinen levy on varsin rauhallinen, sillä kyrrunenbiisisen kiekon menovaihde laitetaan päällä vasta kahdeksannella raidalla Soulringerilla, joka siirtää virginprunes-tyylittelyn sistersasteikolle. ExEdrAlle on ominaista monipuoliset ryJmit sekä liiallisen kiireen unohtaminen. Suosikeikseni levyltä kohoavat avausraita Bereft Of Hope, Waltz, päätöspala Kingdom Of The Blind sekä Stooges-coveri 1 Wanna Be Your Dog, joka on tyylikkäästi käännetty valssiksi. Välillä levyä kuunnellessa tulee mieleen myös goottikautinen Russian Lovc, joten yksinkertaisesti Kingdom Of The Blind on levy minun makuuni. Pelkästään musiikin kehuminen albumin kohdalla olisi vääryys, sillä Kingdom OfThe Blind ulkomuodoltaan yksi maailman hienoimmista levyistä. Kuoret muodostuvat kolmesta sinisävytteisestä pahvikotelosta ja kuva-aiheena on omena, josta voi pahviläppiä kääntelemällä tehdä kokonaan tuoreen, kokonaan mädän tai puoliksi mädänlyneen version oman mielensä mukaisesti. - Mätä omena liittyy albumimme nimibiisiin Kingdom OfThe Blindiin. Tarina kertoo miehestä, joka miettii maailman kahta eri olemusta, hyvää ja pahaa, jotka yleensä muodostavat parin. kfutla toisaalta yhtä aikaa voi olla myös kaksi hyvää puolta tai kaksi pahaa puolta, niin kuin levynkantemme omena kuvastaa, ExEdrAn basisti-ohjelmoija-biisintekijä Ulrich Klein kertoi viime syyskuussa Appelsiinin takahuoneessa ja esitteli samalla taiteilijan. - Tyyppi, joka suunnitteli paketin on bändimme jäsen Patrick Schiirfeld ja hän suunnittelee kaiken artworkin, kannet, videot jne. Hän siis tekee kaiken, mikä liittyy visuaalisuuteen bändissämme. Ulrichin ja Patrickin lisäksi Kingdom Of The Blind -levyn tekoon osallistuivat vokalisti Andre Gutsmuths, kitaristi Michael Lang sekä extra-kitaristi Martin Kasprzak, jonka päätoimi on Sepulcrum Mentisissa. Viime syyskuussa ExEdrA teki Sepulcrumin ja Two Witchesin kanssa kuuden keikan Suomen kiertueen ja live-kokoonpanoon kuuluivat Ulrich, Andre, Martin sekä sellisti Christoph, joka avusti myös Mentisia Suomen turneella Turussa näkemäni keikka vahvisti entistä enemmän uskoa bändin kykyihin ja live-tilanteessa huomasi vielä levyäkin paremmin Virgin Prunes -vaikutteet. Levyn kustantaneen Alice In ... -yhtiön kanssa yhteistyö ei ole sujunut toivotulla tavalla ja itse asiassa yhteistyö lähenee jo loppuaan. - Tällä hetkellä työskentelemme toisen levymme parissa, joka tulee olemaan EP. Meillä on vähän ongelmia levy-yhtiömme kanssa ja haluaisimme lähteä yhtiöltä, koska yhtiö ei ole paras mahdollinen meille. Heillä on optio vielä kahteen levyyn, mutta me todellakin haluamme jättää yhtiön, koska se ei ole sopiva meille. Me teimme kompromissiratkaisun, joten me teemme heille vielä yhden EP:n, joka ilmestyy joskus ensi vuonna. Aänitykset ovat jo alkaneet, mutta koska tulimme Suomeen pidämme pienen äänitystauon. Hommajatkuu kunhan palaamme takaisin Saksaan. Mitenkään tarkemmin Ulrich ei kertonut mikä heidän ja levyyhtiön välillä mättää, mutta helppo on uskoa ristiriitojen liittyvän bändin visuaaliseen puoleen, sillä harva yhtiö on valmis sijoittamaan pienehköön bändiin tuhansia ylimääräisiä markkoja pelkästään kansien takia. Itseasiassa Kingdom Of The Blindinkin kansi ratkaisu oli kustannuksiltaan kompromissa. Alice 1n .. . maksoi kulut normaalin jewel boxin hintaan saakka ja ExEdrA loput. Kustannuksista huolimatta Exedra aikoo edelleen jatkaa panostamista visuaaliseen puoleen. - Tulevaisuudessa tulemme yhdistelemään entistä enemmän visuaalisia ja musiikillisia juttuja sekä hieman myös teatteria. Tulemme käyttämään keikoilla videoita, jotka yhdistyvät musiikkiimme. Itse asiassa käytämme yhdiste/määjo Berliinissä, mutta meillä ei ol/ut mahdollisuutta ottaa kaikkia kamojamme mukaan. Ei-visuaaliseen eli musiikilliseen-ExEdrAan voi Kingdom Of The Blindin ohella tutustua myös muutaman kokoelman välityksellä. Plastic Sampierilla kuullaan albumilta lohkaistua Waltzja Sisters OfMercy -tribuutti Monochromella puolestaan kuullaan ExEdrAn näkemys synkistelysuosikki Valentinesta. plastic passion - numero 10 -1997
Legolrend Strip Tanskalainen yhden miehen ihme Lerether Strip edusti minulle pitkään mitätöntä ja persoonatonta konejytkettä. Osittain syynä oli bändin alkupään tuotannon ylirankkuus ja monotonisuus, mutta syytä oli myös minussa. En vain saanut toimeksi tutustua Lerether Stripin tuotantoon pintapuolisuutta syvällisemmin. Leaether Stripin suhteen maailmani muuttu i toissa vuonna kun sain käteeni bändin vi idennen pitkäsoiton The Legacy Of Hate And Lust'in , jolla tänä vuonna neljännelle kymmenelle siirtyvä Cla us Larsen joukkioineen (oma pää + koneet) esittelee temmo ltaan rauhallisemman , mutta hengeltään agressiivisemman ja ahdistavamman puolensa . Edellisessä Plastic Passioni ssa toimittaja Kotkanen löysi I evystä viitteitä Nine Inch enkä minäkään Nailsiin l ähde väitteitä valheiksi parjaamaan. The Legacy Of Hate And Lust ei ollut kuitenkaan rauhallisemman debyytti LeCEther Stripin discografiassa vaan vuonna 1994 ilmestyi soundtrack-tyylinen instrumentaalilevy Serenade For The Death. Vi:iJ:n.e ~<>~a sekosin lopullisesti LeCEther Stripiin kun sain Zoth Ommogin promopaketissa The Rebirth Of Agony pitkä soiton, joka ei edusta oikeastaan lainkaan konemätkätystä, vaan ihkaoikeaa koneellista synkistelyä Ja kaiken lisäksi äärimmäisen tyylikästä sellaista. Samalla aloitin myös tuva nhempaan tustumisen LeCEther Strip -materiaaliin hankkimalla Retrospectivekokoelman, joka on Cleopatran lisensoima ja bonuksilla varustama amerikanversio Zoth Ommogin Best Of albumista. plastic passion· numero 10 -1997 Self II1fl.i.cted on tuore in Larsen-albumi ja sen pitäisi olla kaupoissa samoihin aikoihin kuin kymmenes Plastic Passion . Mikäli huhuja on uskominen, niin Self Inflicted jatkaa kahden edeltäjänsä linjoilla. Rankemmasta osastostaan Larsen ei kui tenkaan ole luopunut vaan keskittää suurimmat agressionsa vihaisempaan projektiinsa eli Kluteen. Tälle vuodelle on luvassa vielä to inenkin LeCEther Strip -levy, mini-LP Anal Cabaret , jolla Larsen tributoi Soft Cellia. Covereiden makuun on jo päästy, sillä hieman ennen tätä lehteä ilmestyi Cleopatran Cure-tribuutti 100 Years , jonka biisilistaan on mahdutettu LeCEther Stripin versio Lull abysta . .
Ruisrock oli tänä vuonna enemmän minun makuuni kuin koskaan aikaisemmin. David Bowie, Nick Cave ja Pet Shop Boys ovat kuuluneet suosikkilistalleni jo vuosia ja Stingiäkin löytyy hyllystäni, tosin Policena ja alkusoolouransa jazzaajana. Bowie, Cave ja Petsarit ansaitsevat jokainen täsmällisemmät keikkaarviot, joten käydään läpi ne muut Ruisrock-kohokohdat. Sting oli minulle jo entuudestaan tuttu live-kokemuksena ja periaatteessa tälläkään kertaa ei pahemmin voi miestä haukkua . Tosin miinuksilta mies ei täysin välty, sillä aikuismaisimmillaan Sting on li evästi tylsä. Onneksi minun positiivinen luonteenpiirteeni säilyttää päässäni hyvät jutut kauemmin kuin huonot, joten muistan lämmöllä dub-väliosalla varustetun Roxannen, voimakkaan Synchronicity I:n , kesään 1983 oleellisesti kuuluvan Every Breath You Taken, leppoisan jazz-henkisen (II You Love Somebody) Set Them Freen ja minulle tuntemattomaksi jääneen biisin, jonka lopussa kuusihenkinen bändi yltyi kirjuriluotokelpoiseen jazzailuun. Unohtaa ei myöskään sovi keikan päättänyttä Fragilea, jonka kauneutta on vaikea näppäimistöllä kuvailla. Nick Caven ja Stingin lisäksi en lauantaina muita esiintyjiä juuri nähny1kään. Pedro's Heavy Gentlemen olisi varmasti ollut mieluisaa katsottavaa, kun Ismo Alankokin kävi lavalla heittämässä pari biisiä, mutta keskittääkseni kaiken voimani Cave-tarkkailuun saavuin Ruissaloon niinkin myöhään kuin Pedron viimeisen biisin aikana. Voimien säästöstä johtuen jäivät väliin myös Xysma ja Disgrace , mutta toisaalta mitään ainutlaatuista en menettänyt, sillä välillä tuntuu että molemmat ex-metallistit keikkailevat kotikaupungissaan joka toinen kuukausi. Myös sunnuntain aikasuunnittelussa oli vallitsevana teemana voimien säästö BowielIe ja Pet Shop Boysille , joten saavuin Ruissaloon reilun tunnin ennen PSB:n settiä eli juuri parahiksi kuulemaan kuinka plastic passi on - numero 10 - 1997 Apocalyptica kidutti sellojaan sekä yleisöään. Vaikka Apocalypticasta sanotaan jos jonkinlaisia ylisanoja , niin minulle heidän keikkansa edusti rumaa meteliä. Minä kuuntelen mielummin klassisen klassisena ja Metallican Metallicana. Niukasti ennen Petsareita teltassa esiintyi Wilma, joka mainiolla keikallaan osoitti olevansa vahva ehdokas kotimaista suosikkibändiä valittaessa. Valitettavasti Wilman soundit olivat lievästi tunkkaiset ja liian bassovoittoiset, mutta muuten homma toimi runsaalla ysillä. Erityisesti vieraileva levynhinkkaaja painui Annan lisäksi miele'en . Henkistä negaatiota aiheutti vain se, että keikka oli jätettävä minun osaltani kesken, koska en halunnut menettää hetkeäkään Pet Shop Boys -keikasta.
plastie passion. speciaI M inulla oli todella su uret odotukset Nick Cave & Th e Bad Seedsin Ruisrock-keikasta. Pitkäaikainen suosikkini ja minä emme oll eet koskaan kohdanneet live-tilanteessa. Vuonna 1988, kun Cave yhtyeineen vieraili Suomessa soittaen kahtena peräkkäisenä iltana loppuunmyydylle salilie Tavastialla, minä en edes harkinnut keikkaa realistisena vaihtoehtona . Todennäköisesti portsarit olisivat jättäneet minut kaksi vuotta liian nuorena virumaan kylmään helsinkiläiseen syys iltaan. Olin lähes onnesta sekaisin kun Caven es iintyminen Ru isrockissa varmistui toukokuussa . Ensimmä isen Ru isrockpäivän aamuna sen sijaan jo vähän pelotti, sillä odotukset olivat niin korkealla , että j opa pienehkö keikan epäonnistuminen saattaisi pilata minun ja Caven yhteisen tulevaisuuden pitkäksi ajaksi . Kello 18.55 Nick Cave & The Bad Seeds marssii Kansanpuiston päälavalle lähes täys in epädramaattisesti, tarttuu soitti miinsa ja aloittaa The Boatman's Call al bumilta tutun Far From Men . Minä 01en juuri hetkeä aikaisemmin niellyt hädi ssäni liian suuren annoksen tiram isusuklaa-jäätelöä ja kylmyys tuntuu sisukal uissani. Minä seison lavan edessä j a nopeasti napsin muutaman kuvan herra C avesta sekä pari kuvaa panamahattuisesta Blixa Bargeld ista , joka parin en- simmä isen biisin ajan keskittyy seisomaan lavan reunalla kitara kädessään tyhj änpanttina . Far From Men aikana ehdin vielä kuvaus korokkeelle ottamaan muutaman yleiskuvan Bad Seedseistä ja poistumaan kuvausalueelta suuren yleisön joukkoon nauttimaan keikasta. Toinenkin biisi on hitu ri eli Lime Tree Arbour, jonka aikana Bad Seeds seisoskelee leppoisasti paikoillaan ja minä sekä muu yleisö keinuu rauha llisesti musiikin tahdissa. Lime Tree Arbour loppuu, joku vaati i takanani Stagger Lee'tä soitettavaksi, Nick Cave tervehtii yleisöä Suomen kansana ja kertoo , että seuraava laulu on kysymys , jonka voitte esittää toinen to isillenne. 00 You Love Me? lähtee liikkeelle ja samalla alkaa liikkua myös yleisö ja Bad Seeds. Ensimmäiset kaks i biisiä ovat melko rauha llista etenemistä, minkä perusteella on vaikea ennakoida loppukeikkaa, m utta 00 You Love Me? osoittaa , että homma toimii täysillä ja Bad Seeds on hyvässä vedossa . Ennen neljättä biisiä Cavelle tuodaan baarijakkara ja Casio-urut. Jokainen uutuusalbumiin tutustunut tietää Brompton Oratoryn olevan tulossa . Cave va littaa urut polvillaan tilanteen hankaluutta ja käynn istää biisiä rytm ittävän Casio-kompin. Viides biisi, Carny ja samalla koko keikan vanhin pa la. Your Funera l ... My Trial albumin rankka ahdistuspala on saatu entistäkin ahdistavaan muotoon . Mick Harveyn vibrafoni tuo hienoja sävyjä biisiin ja herra Cave liikkuu nykivästi, mutta samalla kevysesti ku in mestarivalssaaja . Carnysta takaisin hituriosastoon yhden biisin ajaksi . People Ain 't No Good ke inuttaa leppoisasti , mutta lisää liikuntaa yleisö saa keinuttelun jälkeen kun Bad Seeds kajauttiaa ilmoi ll e X-fil es -biisinsä, "joka kertoo ihmisestä, jolla on punai nen oikea käsi ". Red Right Handissa Cave laulaa "You 'lI see him jn your nightmares", mutta minulle painajainen on puu, joka kaatu u parin metrin päässä minusta . Onneksi Ruissalon jäljellä olevat pikku puut ovat niin joustavia , että kukaan ei koskaan loukkaannu puiden mennessä nurin . Red Right Handiä seuraa toinenkin biisi Let Love In -albumilta eli likinimibiisi I Let Love In, joka saa seuraajakseen murheelliseen murhaan päättyneen rakka uslaulun . Cave informoi epäaidon vakavasti , että hänen kanssaan Where The Wild Roses Grow'n duetoinut Kylie Minogue ei päässyt tu lemaan Suomeen , mutta tuu rajan roolin ottaa Panamahattu-Bargeld . Blixa suoriutuu roolistaan hienosti ja kaksikon hellyyttävät lähentelyt näyttävät, että Cave on ainakin puolitosissaan laulaessaan "he was the one ". Bad Seeds on harvinaisen liikkuvaa sorttia, mitä tulee jäsenten poistumiseen aika ajoin lavalta . Erityisesti Jim Schlavunos ja Warren Ellis eivät aina tiedä pysyäkö lavalla vai ei , ja j os pysyä niin mitä instrumenttia soittaa. Homoeroottisen dueton jälkeen lavalle jäävät vain basisti Martyn P. Casey sekä pianon ääreen istahtanut Cave, joka alkaa tapailla Into My Armsin sointuj a. Herkkä laulu paljastaa viimeistään Caven lievästi naukkaiJJeen matka lla Helsingistä Tu rkuun ja kaiketi vähän vielä vähänlavan takanakin, sillä täysin selvä mi es olisi tuskin kesken biisin tokaissut yskimisen jälkeen mikrofoniin "sh if . Onneksi Nick Cave ei ole niitä miehiä, j oiden keikkaa lievä humalatila hä iritsee. Into My Arms saa jatkokseen pari duettoa . Henry Lee'ssä Blixa saa taas paikka iIla naista, mutta The Weep ing Songissa Panamahattu-Bargeld laulaa miehekkään isänroolinsa . The Weeping Song on hienosti rytmitetty Let Love In -albumin tyy liin ja erityisen hienon säväyksen tekee Warren Ellisin viulu . Upean keikan päätteeksi Bad Seeds tarjoi lee The Mercy Seatin, joka on käsittämättömän tehokasta rytmittelyä, jonka saattaa tuntea sisällään sekä fyysisesti että psyykkisesti. Vieressäni seisova raskaana oleva nainenkin yltyy tanssiin, joka aika ajoin näyttää aika hurjalta. Ainakin sikiön tuntokulmasta. Encore-vaatimustaputukset venähtävät pitkiksi, mutta sitkeys palkitaan. Bad Seeds palaa rumpali Thomas Wydlerin j ohdolla lava lle ja soittaa kiitoksenaan The Ship Songin. Val itettavasti The Ship Songin aikana ei Ruissalon oh i seilaa ainoatakaan Tukholman-laivaa . "We'lI see you in the couple af years " kuu luu Nick Caven suusta ennen kuin hän poistuu suure lta lavalta . Toivon, että lause käy toteen , sillä keikka on tehnyt minuun suuren va ikutuksen . plastic passion. numero 10 ·1997 , I
Pet Shop Boys on ollut levyllä huippuluokkaisen humpuukipopin synonyymi, mutta live-Petsareille en tiennyt vertauskohtaa ennen Ruisrock-keikkaa. Huhupuheita olin kuullut mahtavista livespektaakkeleista , jotka paisuttavat Pet Shop Boysit teatraalisiin ja orkestraalisiin huippumittoihin, mutta omaa live-kokemusta ei ollut, ei edes TV:n välityksellä saatua. Toisaalta en edes osannut odottaa mitään ihmeellistä konserttielämystä, sillä aivoni ovat aina yhdistäneet Pet Shop Boysit vain levyltä kuunneltavaan tanssipoppiin ja kaiken lisäksi hölmömpikin tajuaa, että tuskin mikään bändi tuo festivaaleille tolkuttomia teatterisysteemejä. Pet Shop Boysin lavarakennelma osoitti , että lavalle ei ole tulossa mitään rock-työläisiä vaan nykyajan tekniikkaan luottava pop-ilmiö. Etureunassa seisoi epätasaisena kaksikkona mikrofoniteline sekä syntetisaattori. Perinteiselle rumpulavan paikalle oli pystytetty kalliinnäköinen ohjausyksikkö lukuisinen räkkeineen, syntikoineen ja tietokoneineen. Lavan kruunasi taustalle ripustettu musta kangas , jolla seisoi teknokirjaimin 'pet shop boys'. It's A Sin alkoi kuulua kaiuttimista ja Pet Shop Boys saapui lavalle. Neil Tennantin ja Chris Lowen kaksikkoa vahvisti vahva ääninen musta laulajatar sekä insinöörinoloinen nuori mies, joka asettui ylimmäksi päälliköksi soundiyksikköön. Tekniikka ei toiminut heti täydellisesti , sillä Tennantin vokaalit pätkivät It's A Sinin alku metreillä ja muutenkin alku keikan aikana miksaaja ei oikein tuntunut tietävän pitääkö Tennantin äänen ku ulua kovaa vaiko hiljaa. Tekniikan töppäilyt eivät kuitenkaan latistaneet tunnelmaa, sillä Pet Shop Boys heitti eetteriin tolkuttoman hitti putken, joka huipentui tuoreeseen Somewhere-singleen sekä encorena kuultuihin Being Borediin ja Go Westiin. Keikkaan mahtui kaikki kuviteltavissa olevat Pet Shop Boys -hitit ja mikäli en ihan väärin muista PSB-discografiaa, niin kaikki 16 Ruissalossa kuultua biisiä on julkaistu sinkkuina , tosin Hello Spaceboy -sinkulla vokaaleista vastaa David Bowie Pet Shop Boysien hoidellessa musiikillisen osaston. Musiikillisesti tietokoneohjattu Pet Shop Boys oli erityisen vakuuttava ja varmanoloinen. Neil Tennantin ei-n iin-vahvan äänen vastapa inona kuultu laulajatar hoiti hommansa hienosti ja Go Westin kuuluisista mieskuoroosuuksista vastasi alkuperäiset laulajat, tosin sekvensserimuodossa. Keikan biisit olivat levytettyjä versioita li evästi tanssittavimpia ja paikoitellen myös housempia lukuunottamatta Rentia, jonka Tennant esitti yksinään akustisella kitaraila itseään säestäen. päälakensa kiiltää, mutta Lowe oli suojautunut lippalakiIla , aurinkoIaseilla ja kuulokkeilla. Vaikea si is päätellä onko Lowella huhujen mukaisesti AIDS ja jos on, niin kuinka pitkälle tauti on edennyt. Visuaalisen show'n varasti This Kind Of Thingin aikana lavalle tullut musta tanssijatar, joka oli pukeutunut mustiin seksika upan hepeniin. Hello Spaceboyn aikana tanssijatar alkoi riisuuntua ja stripteasen viimeisillä metreillä lähtivät myös rintaliivit, rin nat ja peruukki. Where The Streets Have No Namen aikana tanssijattaresta tanssijaksi muuttunut lanteenkeikuttaja tuli takaisin näyttäen oikealta suku puoleltaan kaljuineen, kauluspaitoineen ja kangashousuineen. PET SHOP BOYS ,Rulssalossa 29.6.1997 IVs A SlnJfeaturln,g I WiII Survlve) This 'Klrid"O;:thing \ . Se a Vlda _e (Thal's the way Iife 15) Domino Oanclng Hella Spaceboy Before ."'·> l eft Ta My'Own Devices -Rent -Where;-TJ:w StreetsJiave No_:Name Can You-'ForgiveHer ., 'Love Comes Qulckly 'Opportunitles West Enö-Glrls Tennant ja Lowe olivat pukeutuneet sinisiin pukuihin, jotka toivat mieleen kiinalaiset tehdastyöläiset ilman perinteisiä päähineitään. Tennant antoi plastic passion - numero 10 -1997 Somewhi:!r.e Being Bored C3PWest . .
Joku täysin epähumanistinen tilastotiteilijä on varmasti laskenut, että David Bowie esiintyy kolmannen kerran Suomessa vuonna 2016. Onneksi Ruisrock sotki tilastomiehen systeemit ja toi Bowien Plastic Passionin kotikaupunkiin. Bowien Ruisrock-esiintyminen oli kolmas näkemäni Bowie-keikka ja konsertin päättymisestä alkaen on aivoissani käyty kädenvääntöä, kumpi oli parempi, Tukholma '90 vai Ruisrock'97. Viimevuotinen Helsingin Jäähallissa nähty Outside Tourin keikka jää armotta pronssille bändin liian vapaan soitannan vuoksi. Oikeastaan kultamitali pitäisi jakaa, sillä Tukholman hittikeikkaa ja Ruisrockin sisä llöltään sekä sovitukseltaan harkitumpaa keikkaa on hyvinkin hankala verrata. DAVID BOWIE Ruissalossa 29.6.1997 Qulcksand Queen Bltch The Jean Genle Outslde Fashlon Dead Man Walklng The Man Who Sold The World 1' m Afrald Of Amerlcans BaHle For Brltaln Seven Years In Tlbet Fame Looklng For SateUites Under Pressure Telllng Lles Stay Sc.ary-Mo'nsters ; Hallo Sp.iceboy LittleWonder V2.:schnelder Whlte LlghtIWhlte'.Heat Heart!.s Fllthy Lessbn Oh Supernian Ali -The Young Dudes Muutaman minuutin yli seitsemän David Bowie käveli Ruisrockin lavalle akustinen kitara sylissään ja osoitti puolisportti-vaatteissaan olevansa pop-historian johtava tyyliniekka. Bowie aloitti keikkansa yksin ja Quicksand ehti puoleenväliin kun bänd i käveli lavalle ja liittyi maestron musisointiin. Edellisestä Suomen keikasta taustabändi oli kutistunut ja hyvä näin, sillä homma toimi paremmin runsaammilla koneilla ja vähemmällä väellä. Bändissä oli vielä jäljellä basisti-laulaja Gail Ann Dorsey eli se ihanainen kalju tummaihoinen nainen, kitarasankari Reeves Gabrels, kosketinsoittaja Mike Garson sekä rastatukkainen musta rumpali Zachary Alford. Musiikillisesti orkesteri toimi kuin Jumalan lahja, eivätkä koneetkaan saaneet bändiä sekoamaan. Visuaalinen puolikin oli lähes täydessä kunnossa; Bowie on mieskomeuden ruumiillistuma, Gail Ann erikoisuudessaan viehättävä, mutta Gabrels näytti sopivasta kulmasta pilottimikrofonissaan ja aurinkolaseissaan Juice Leskiseltä. Biisilistaltaan keikka oli yleiseen makuun ehkäpä liian vaikea, sillä radi on välityksellä ihastuneet puolivillaiset Bowie-diggarit haluavat tietysti kuulla Ziggy Stardustin, Let's Dancen ja Heroesin, joihin maestro on luonnollisesti jokseenkin tympääntynyt. Vaikka keikan jälkeen oli yleistä valitusta biisivalinnoista kuultavilla monestakin suunnasta, tuntui Bowien karisma tehoavan koko keikan ajan "vaikeammallakin" materiaalilla . Ei Bowie ilman vaatimusta saapunut lavalle heittämään viiden biisin encorea . Tämän vuosikymmenen biisit olivat levyversioiden mukaisesti pääasiallisesti tanssipitoisia drum'n'bass-pläjäyksiä, ja oli sekvenssereitä lisätty myös muutamiin vanhoihinkin paloihin ; The Man Who Sold The World kuultiin Outside-kiertueelta tuttuna ambient-versiona ja erittäin hienoa tyylitajua kuultiin encoren ensimmäisessä biisissä . Berliinin kauden esiteknonäyte V2-Schneider oli ajanhengen mukaisesti muutettu drum 'n' bass-formaattiin. Laurie Andersonilta lainattu ja Gail Annin päävokalisoima Oh Superman oli mukava yllätys upeine ambient-jameineen. The Man Who Sold The Worldia ja V2-Schneideria lukuunottamatta 70ja BO-luvun biisit olivat lähes täysin koneettomia, mutta nykytekniikan ansiosta alkuperäisuskollisetkin biisit kuulostivat yleisoundeiltaan paremmilta kuin orginaa lit (tosin en tiedä uskoltaako Bowie-fanina arvostella alkuperäisiä ja "oikeita" versioita) ja muutenkin rullaavuus oli aivan toista luokkaa kuin 70-luvun live-nauhotteissa. Ihan vertailun vuoksi kuuntelin heti maanantaina vuoden 1974 David Live -albumilta Ali The Young Dudesin ja liki 23 vuoden takainen nauhoitus jäi arm otta kakkoseksi. Kohokohtia keikasta on vaikea lähteä etsimään, sillä yhtään liioittelematta keikka oli alusta loppuun pop-hekumaa parhaimmillaan . Bowie vaikutti itsekin tyytyväiseltä lavalla ja kliseenomaisesti voi väittää, että maestro varmasti antoi kaikkensa . On helppo uskoa todeksi jäähyväissanat "Thanks a iot, I'm tired! " plastic passion - numero 10 -1997
plastic • revlew futu-futu baby-baby ROMANTIC VISION: United (MCD Swamp Music) Viime vuonna piti futuristisen syntsapopin tulla takaisin, ainakin Englannissa, mutta uusi BO-luku taisi loppua nopeasti kun Plastic Fantasticin single ei oll utkaan hitti ja bändi sai kenkaä levy-yht i ölU:l~n ennen kuin oli päässyt albuminsa kimppuun. Tänä vuonna eD-lukua tuodaan esille Tampereella Romantie Visionin toimesta ja Plastic Fantasticin tavoin eO·luku ei ole pelkkää syntikansoittamista vaan myös meikkaamista, kiiltävia vaatteita ja muovinnaköisiä kampauksia. Levyrintama avauksena Romantie Vision laittaa peliin kolmen biisin singlen, joka osoittaa poikien omaavan tyylitajua. Bandi kuulostaa aidon 80-lukuiselta ja mielessä vHahtelevat mm. Gary Numanin ja Ultravoxin varhaiset kiekot. Sen sijaan business-tajussa on vielä kehittämistä. Nimibiisi United on tyylikäs futupoppailu, mutta aivan liian hento ensikosketus, ainakin jos ajattelee radiotoimittajan kannalta. Paljon parempi avausraita olisi ollut viimeisenä kuultava vaihtoehtoinen versio Unitedista tai instrumentaali Autopilot laulettuna, jotka kohottavat tanssijalkaa huomattavasti helpommin. Onhan se totta, että BO-luvulla tyyliteJtiin hennostikin, mutta BO-luku ei tule takaisin ilman radiotoimittajien panosta . Päätoimittaja STRANGE WORLD - a true definition of synthetic pop (Kokoelma) (CO Zoth Ommog) Ainakin täman kokoelman muodossa BO-luku on tullut takaisin. Levyn tyyli muistuttaa Yazoota ja Depeche Modea. Taso on korkea tosin aloitusraita eli Psychen You Ran Away ei edusta levyn parhaimmistoa. Daily Planetin Milky Way on erittain ansiokas kappale tarttuvine kertosakeineen, ja sen soundimaailma on kuin syntsapopin parhailta päivillä. Täman jalkeen siirrytaankin nykypaivan aaniavaruuksiin Syntecin Talk To The Upper Worldilla. Tamä tykitys pistaa vibaa punttiin samalla teholla kuten aiemmatkin Syntec hitil. Beborn Selon muuttaa temmon rauhallisempaan suuntaan upealla Earlh-biisillaan. Tama kipale ei ole mikaan perinteinen synapopralli. Ainoastaan laulajan Mni muistuttaa hieman Phil Oakeyta, mutta omassa kastissaan se on ykköstasoa joka tapauksessa. Infam vuorostaan seuraa DM:aa omalla esityksellaan, yhtalaisyyksiä löytyy soundeista laulajaan. Sombre View heiUaa peliin Cure-klassikon Lullabyn. Hyvin homma hoituu,mutlei tietenkaan paih itä alkuperäistä. Rohkeampi oma tulkinta olisi ollut paikallaan, nyt kun seurataan tarkasti vanhaa versiota. Gaham ia imitoivia lIaulajia tuntuu riittävan, ja Saron Age on siita hyvä esimerkki. KieTheVez on tietyllä tavalla persoonallinen ja tietylla lavalla tuttu, paha vain sanoa mista. Joka tapauksessa mallikas esitys. Good Courage vuorostaan astelee Goren balladien tyylisessa maastossa erittain hyvalla menestyksellä, kuten lahes kaikki edellamainittu. Tama levy on sita luokkaa, etta jokainen joka tunnustaa kuuntelevansa DM:aa menettaa paljon jollei tatä levyä hyllyynsä hanki. Jaques X-ACT: No matter (CO Zoth Ommog) Rolandin laitteistoja kayttävä X-ACT tuntee hyvin Front 242:n, silla bassokuvioiden samankaltaisuus Frontin vastaavien kanssa ei voi olla sattumaa mukaan lukien laulutyylin matkiminen Dirty Uttle Things -kappaleessa . Samainen kappale löytyy Strange World -kokoelmalla . Ka nnet ovat savyllaan hieman vaaleampia myrkynvihreasta, joten levyhyllystä lama on helppo löytaä. Jarkevaa sen sijaan ei ole se, etta info!eksli! on kirjoitettu valkoisella . Täman johdosta biisien nimet ovat havaittavissa erittain huonosti. Musiikkipuoli on hoidettu jotakuinkin mallikkaasti ja monipuolisesti, ja rytmitysta löytyy jopa hiphopista perinteiseen beatiin. Musiikki on lähempana perinteista syntsapoppia kuin ebm:äa. Levyllä löytyy balladi kappaleita, jotka olisi voinut jattaa julkaisematta (Sea af Emotions ja Explaining Failh). Em. kappaleista tulee vakisinkin mieleen Information Society, joka on tunnetusti tehnyt discopainotteista kamaa. Catching The Lightissa kitara! tuovat mieleen BO-luvun discobandin Modern Talkingin! Edellä mainitun lisaksi biisien tarttuvuuden puute on kuitenkin se ongelma, johon tamakin levy kaatuu. Jaques plastic passi on • numero 10 ·1997 .
CANAAN: Blue Fire (CD Eibon Records/Some Place Else) PARADE OF SOULS: De Profundi s (CO Eibon Record sfSome Place Else) Italialainen Canaan tarjoilee debyytti-CO:llaan metallista ja erittäin raskasta goottirockia. Oikeastaan on vaikea kuvitella , etta joku saisi musiikistaan enää raskaampaa kuin Canaan . Tai tietysti saisi , mutta tuskinpa musiikista pystyisi enää nauttimaan. Sounde iliaan Blue Fire on tyylikäs ja samaa voidaan sanoa toteutuksestakin, joka saa välillä aikaan j opa pelottavia tunteita. Canaan saaltaisi sen sijaan pel~lIä Two Wilchesia , jos noidat olisivat oikeasti noilia, sillä Noir (your coloured sou l) pitäa sisällään lähes varkauden kaltaisen pätkän 2W:n Omenia. Suomalaisen Parade Of Soulsin levy tuli jo viime numero ssakin arvosteltua, mutta silloin ennakkon auhana ja väärää firmaa julkaisijaksi mainostae n. Parade Of Souls tekee dark poppia metallisin kitaroin, ei siis gothic metalia kuten infokirjeel kertovat. Minulle tulee mieleen lähinnä raskaampi versio Blessing In Disguisesta tai poppaavampi Love Like Blood. Niin ja paikoitellen laulaja kuulostaa Nick Cavelta. Ja mainitsematta ei saa jältää, että Eibon Recordsin levyt saavat kunniaa myös erittäin upeista pahvisista kansiratakaisuistaan . Päätoimittaja DAWN FAoES: Oawn Fad es (MCo Energeia) Neljän biisin verran angstista postpunkkia, synkistelya ja goottia. Hyvin terävät kitarat ja bassosoundit, sekä melko raskaalla kädellä mattava rumpali. Lisäma usteena Modern English ..coveri Sixteen Days. Ferraralaisyhtye itse kuvailee musiikkiaan termillä painajainen, joten mitäpä siihen Jjsaämä~n . Jyrki V irtanen GARDEN DF DELlGHT: Exodus (MCo Oio n Fortune) GARDEN DF DELlGHT: Scheoul (CO oion Fortune) Garden Of Delight on alusta alkaen ollut maärätietoinen bandi. Numero seitsemään luottava la uma ilmoitti jo syntyessaän tekevänsä seitseman al bumia. Scheoul on järjestyksessäan kuudes el i toiseksi viimeinen. Seitsemännen pitäisi nahdä päivänvalo vielä tana vuonna, joten Garden Of Delightin taru alkaa lähestya loppuaan . Alusta alkaen Garden af Delight on tuottanut p erinteistä goottirockia, josta löytyvät niin brittilaiset juuret kuin myös saksalainen konteksti. Bändi on tarkoituksensa mukaisesti pysynyt paikallaan ilman mlnkaänlaista musiikiI· lista muutosta, mutta kehittymattömaksi Garden Of Delightia ei voi haukkua, silla bändi vain noudattaa omia ohjeitaan. Scheoul edustaa hyvinkin samaa linjaa kuin edeltajansäkin eli sisters/llb·kamaa, mutta hyvin tehtyna ja asiallisin biisein. Toimivinta osastoa ovat Leviathan, Exodus, likinimibiisi Scheoul II sekä päätösraila Paradise W iII Be There, joka luottaa pianon upeaan soundiin. Vahän vaikea levya on mitenkään ihmeellisesti kuvailla, silla Scheoulluottaa vanhaan reseptiin, jota jo monet muutkin ovat käyttaneet. Levy ei kuulosta vuodelta 1996, multa se kuulostaa 9O-luvulta. Maxi tarjoilee vaihtoehtoisen version Exoduk· sesta, Scheoul III :n sekä kaksi live-biisiä viime syksyltä. Livenä Garden a f Delight toimii hyvin, joten harmillista ettei seitsemän-systeemiin mahdu enaä taysmittaista live-albumia. Päätoimittaja HDLYLORE: Sefirolh (CO Energeia) lIaliasta tulee vaihteeksi hyvin perinnetietoista ja varmalla olleella toteutettua goottikamaa. Holyloren sisters/nephilim-vaikulteiden on annettu kuulua mitäan peittelemaUa myös levylla. Kovasti tulee mieleen nyt jo edesmennyt Dronning Maud Land, sillä samoilla eväilla tässakin liikutaan . Huumoripuolelle menee lahinnä miesten nimet (Graal, Cold, Noxious ja Etienne), mutta soitto pelaa ja täman levyn hankkiessaan ei tarvitse pelata, ettei se olisi tarpeeksi ~goth ~. Jyrki Virtanen LlVING FOR MUSIC 2 (Kokoelma) (CO Oi scordia) Living For Music ·sarja on edennyt toiseen osaansa ja samalla tehnyt valtaisan laatuharppauksen. Ykkönen oli useammin kuin ajoit· lain jokseenkin surkeaa kuultavaa niin biiseiltään kuin soitollaan ja aänitykseltäan. Sarja paljastaa hyvin missä bandeissa on ainesta lavalle ja missä ei. Tosin taytyy aina välilla muistaa, elta jotkut konebandit vain näyttelevät soittoa ja antavat nauhan tai sekvensserin musisoida. Paikoin tallakin kokoelmalla herää epäilys mita lavalla on soitettu, silla soundit ovat valilla MmmästytUMln hyvät. Tosin täytyy uskoa ihmisten rehellisyyteen ja kunnioittaa live-virtuooseja . Musiikillinen kirjo kokoelmalla on laaja. Ataraxia tarjoilee keskiaikaista musiikkiiaan, Leaather Slrip alkuaja llensa tyypillisia mättöä, [kon kuulostaa nykyaikaisella Joy Divisionilta ja joukkoon mahtuu vielä 13 bandiä, jotka edustavat lähinnä erityylisiä konepoppaita. Miellyttävimmät yllätykset olivat The Frozen Autumn, Escape With Romeo ja Neither/Neither World, joka viihdytti kaikessa vähäeleisyydessaän ja akustisuudessaan. Suicide Commando ei viihdytä millään tavoin eikä E-Craft myöskaän ylistystä saa osakseen. Samalla täytyy myös ihmetellä Sungodin suosiota, joka tuntuu vain perustuvan tekijöiden aikaisempiin meriitteihin. Muutama huono bändi/biisi ei kuitenkaan kokonaisuutta pilaa ja kun vielä live-soundit ovat paäasissa loistavia, jopa rumpubandien Escape With Romeon ja Secret Oiscoveryn kohdalla, täytyy suositella täysillä tätä levyä. Päätoimittaja MIND OROP: Side Of Mine (CO En ergeia) Hyvin on tämakin yhtye The Cure -Ievynsä kuunnellut. Soppaan on liSätty hitunen gothicmaneereita ja BO-luvun alkupuolen syntsapopin nappariä meloefioita. Ihan mukavan tuotteen pojat ovat saaneet aikaiseksi ja tuo kovin BOlukulainen tunnelma saa tietysti kyynisen arvos· telijan herkistyneeseen tilaan. Kansien suunnitteluun olisi voinut kylla käyttäa toisenkin tunnin. Jyrki Virtanen MYSTERV PLAVS: Occa sus (CO Energeia) Pienimuotoista ja synkkaä . Mystery Playsin yleissoundi on hyvin bassovoittoinen, johtuen kokoonpanosta ilman kitaristia . Kovin kaukaahaettuja eivät vertailukohtina ole ainakaan Joy Division ja Death In June. Nostalgisia ja kaunista Jyrki Virtanen SUSPIRIA: Drama (CD Nighlbreed) Bandi, joka versioi Vazoon upean Goodbye 70's -biisin ja laittaa sen vielä mainitsemattomaksi yllatysbiisiksi levylleen, ei voi olla läpeensa paha. Itseasiassa Suspiria hoitaa hommansa erittainkin mallikkaasti, mutta minua häiritsee se tosiseikka, ettei Englannin gothic-scene pääse ikinä eroon Ison A:n varjosta. Sistersit on imetty jo äidinmaidosta ja vai kka Suspiria ei todellakaan kuuluu niihin huonoinpiin yrittäjiin , kaipaisin jo briteilIekin kehitystä . Jyrki Virtanen lWO·W1TCHES: Talvenaika (MCD Daiklandst Pitkastä aikaa uutta materiaalia Two Witchesifta. Kolmen biisin maxi antaa kolme erilaista esimerkkiä bandin tuotannosta ja oletettayasti nimibiisi kuvailee parhaiten tulevaisuutta. Tälvenaika-biish;i ni"ainostetaan crossover-plajayksenä ja -sitähän se onkin, niin tyyliltään -kuin kieleltaankin . S3keislöosuudet vedelaän perinteisellä 2W-tyylillä, multa · suomenkieliset b-osat ja ulkomaankieliset chorukset heitetaän aika metallistisesli. Yhdistelma toimii paremmin miltä näyttaa. paperilla, multa pientä harkintaa olish'oinut suorittaa muutaman ki(lj/rk)aisun kohdalla . Kakkosbiisi din\slstible- käynnistää sekvensserin ja uuden vaihteen 2W-tuotannossa. Klubihittihakuisen biisin väsannyt yhtyeen ulkojäsenestä sisäpiiriin hypannyl Timo ,.V eli 'Mr'. Shade Factory. Homma toimii hienosti ja biisissa on todellakin ainesta klubien jalannostattajaksL Paatöspa1al13' kuullaan vanha tuttu Hope 1ive~versiona , joka on talluteltu nauhalle Sao Paulossa. Äänenlaatu ei hivele hifistin eika edes minun korvaa, mutta syYkin selvlaa kansista . Biisi on otelIu yleisön edustajan videonauhan aäniraidalta . Påätoimittaja. plastic passian - numero 10 - 1997
BORDERLlNE: Clouds Of Violation (MCD Discordia) Where Are You Now aloittaa levyn ja onkin hyvä valinta omaten sekä herkemmän että rankemman osuuden. Tämä yhdistelmä tekee kappaleesta mielenkiintoisen: särökitarat ja ~Iaulut vastaavat rankemmasta puolesta, herkemmästä puolesta viulut. Muutenkin tämä levy eroaa massasta omaperäisillä soundi- ja biisirakenteHraan . Heti kun ehdit kiinnostua kertosäkeesta, vaihdetaankin välittömästi säkeeseen. Se on kiinnostava ja toimiva ratkaisu kaikin puolin. Can't Escape Myself aloittaa matalHla bassosoundeiHa. Rumpusoundeista puuttuvat alaMnet Juovat toimivan äänimaailman, koska muut alaäänet eivät näin ollen pääse puuroutumaan . Tosin muuten kappale on tasa paksua kamaa. Seuraava biisi There's A Frame Df Doubls on jatkumoa edelliselle. Kaksi ensimmäistä biisiä ovat selvästi parempia kuin seuraavat kappaleet. Ovatko kappaleet loppuneet käsiin vai onko parempia kappaleita säästelty tulevan pitkäsolton varalle? Jaq ues FICTION 8: Dissonance In Difference (CD Discordia) Tummasävytteistä musiikkia tarjoava Fiction B ei yllätä, muttei petäkään. Yleisilme on hyvin tasapaksun tuntuinen . Kappaleita ei voi sanoa tarttuviksi hyvällä tahdollakaan . Laulupuoli on hoidossa, tosin tämäkään puoli ei loista omaperäisyydelä. Täman tyylistä kamaa on tehty jo niin paljon, eltä väkisinkin kyllästyttäa. Biisit laahaavat ja turruttavat. Soundipuofikin jaa tasaisen harmaaksi. Ei voi mitään. Päätoimisena biisinluojana ja esiintyjänä toimii Michael Alan . Han vastaa lauluista ja lahestulkoon kaikista muista instrumenteista mitä levyllä kuuluu. Tosin avustajiakin levylla löytyy, multa pääasiallinen vastuuhenkilö on Alan. Vaikka biisejä on koottu kuuden vuoden ajalta, eivät biisirakenteet ja melodiat ole muuttuneet merkittavästi. Uusiutuminen ei ole niin helppoa mitä luulisi. Jaques FORTIFICATION 55: Heartleader (MCD Discordia) Edellinen Fortificationin levy Allantis oli erittäin tasokas kokonaisuus, joten luonnollisesti odotukset olivat korkealla tamankin maxin suhteen. Heartleader ei tarjoa sita tarttuvaa Fortificalionia jota on saatu nauttia aikaisemmin . Liika yksinkertaisuus ja muutenkin vakinaiselta kuulostava kokonaisuus ei pelasta . Kaiken kukkuraksi nimikkobiisi on ve- nytetty iloisesti kahdeksaan minuuttiinl Ei kiitos. Remix emo biisistä vie lopunkin innon. Korni kansi sopii oikeastaan mukavasti tähän pakkaukseen. Iso punainen sydän etukannessa Heartleadertekstillä varustettuna on tyhman näköinen. Hearts of Space kappale jatkaa siitä mihin Heartleader jai. Tasainen jumputus ei jaksa kiinnostaa. Tämä maxi on pohjanoteeraus Fortificationin taipaleella. Jaques IN STRICT CONFIDENCE: Cryogenix (CD Zoth Ommog) Avaruustunnelma saa jatketta ainakin pahvisten kansien osalta Cryogenix-Ievyn myöta (vrt. Snog). Tosin musiikki ei muistuta alieneja samalla tavalla kuin Snog. Mallikkaasti kuitenkin homma lähtee liikkeelle! Falling Down toimii avausraitana erinomaisesti. Kunnon ebm:ää, vaikkei biitti olekaan nopein mahdollinen. Toinen kappale osoittautuu jälleen armoItomaksi. Tunnelma lössähtää erinomaisen ensimmäisen biisin jälkeen. Kappaleet eivät kestä koko levyn kuuntelua. No, parempaa lupaa Become An Angel biisi. Se on melodioiltaan toimivaa luokkaa, mutta ärsyttäväa on se usein havaittu fakta saksankielisista bändeista: biisit lauletaan seka englanniksi että saksaksi. Biiseista tulee mieleen Project Pitchfork. Ei läma levy jaksa innostaa mihinkään korkeampiin atmosfääreihin. Levy olisi ollut toimiva, jos se olisi tehty mini-CD:nä. Jaques SECOND DECAY: Familiar (MCD Discordia) Jostain syystä oletin tämän levyn olevan jotain puoli persoonallista mättöa, mutta ilo oli suuri kun pistin levyn soimaan. Puolipersoonallisuus ehkä pitää paikkansa, mutta mattö ei. Second Decayn maxi tarjoilee kevyttä syntsapoppia BO-luvun tyyliin . Nimibiisi Familiar on koneiltaan ja sävellykseltäan Erasure-poppis ja vokalisli Christian Purwien kuulostaa lähinna Andy Sellin ja Phil Oakeyn kombinaatiolta. Kakkos- ja kolmosraidoilla kieli muuttuu saksaksi, mistä pieni miinus, multa biisit toimivat. Kakkonen (takalipuke puuttui promosta; en tiedä biisien nimiä) löytää vertailukohtansa lähinnä Human leaguen Dare-albumilta ja kolmonen Erasuren pianoballadi-osastolta. Viimeisenä biisinä kuullaan alta pariminuuttinen remix nimibiisistä ja tarpeellisuusaste lienee samaa luokkaa kuin Neuvostoliiton lipulla. Päätoimittaja plastic passi on - numero 10 - 1997 SECOND DISEASE: Flame The Dark True (CD Zoth Ommog) Niukalti on informaatiota tarjolla tästäkin orkesterista, mutta kyseessä lienee kahden miehen viritelma Saksanmaalta (No mistäs muualta?!). Toinen Tauti jysäyttäa tiskiin sarölaulua ja sämplättyä manalaa hulppean kahdeksantoista biisin verran. Sanomattakin on selvaä, että moinen saIsi örinaaJmättöa olisi aiheuttanut välittämän kuoleman elleivät herrat Hofman ja Kraft olisivat älynneel iskea sekaan muutamaa leppoisampaa ja oikeastaan ihan kaunista äanikollaasia . Aivan tolkuton tekele ei Flame The Dark True tasapaksuudestaan huolimatta ole, mukaan on saatu ympättyä muutama oikeasti uhkaavanoloinen ja ylVäS kohta ja esim. biisit What Is Going o Nw ja 5tormworld osoittavat, ettei bändi ole ihan täysillä juosten kusemassa. Second Disease ei tietenkaan tuo edustamansa meteliindustrialismin saralle yhtMn mitään uutta; samat maailmanlopuntilltykset on kuultu aiemminkin aika monesta suusta, puolet soundeisla on keikattu Mentallo & Fixerillä ja laulaja koittaa olfa Ogre-kakkonen, mutta ei se näissä piireissä ole ennenkään haitannut. Omalla kapealla sektori 1laan ihan sympaattista mäkätystä, ja jos kerran Zoth Ommog on halunnut levyn kustantaa, niin a vot; ei se minulta pois ole. Dim Jay SNOG: The Future (CD Zoth Ommog) Avaruus ja alien-tyyliset kannet sopivat oivasti Snogin musiikkiin. Jopa levyn kappaleiden pituudet on esiteltyasiaankuuluvasti: ensimmäisenä mainitaan kesto vuosina, sitten kuukausina , viikkoina jne ... kunnes paadytaän sekunteihin . Vaikka ei lälla levylla melodioilla kruisaillakaan, niin t3mä äänimaailma vie mukanaan. Kunnon avaruussamplet imevat asteroidien sekaan. Taustamusiikkina tamä kuitenkin parhaiten toimii. 5nog luo samankaltaisia tunnelmia We Decorate Your Ufe kappaleella kuin Aphex Twins omalla tahollaan . Return Of Iron kappale on toista "kuuta" kuin levyn muut kappaleet, sillä osa biisin soundeista on löydettävissa maan pinnalta. Viulut, klarinetit ja hiphop-soundit palaultavat takaisin homo sapiensien pariin. Muuhun CO :n materiaaliin verrattuna kappale kuulostaa irralliselta . Materiaalista tuntuu olevan pulaa, sillä nimikkobiisista levyltä löytyy peräti kolme eri versiota. Tämä materiaali käy mainiosti surffailumuzasta eli ei muuta kuin lastatkaa aluksenne ja suunta kohti Plutoa! Jaques ,
Kirottujen hel'l~essä HUNDRED MILlJbN~ÅimANS: Brighter Days (MC'O:Hmm'ster Records) Tämah~non - metalliarAjriakin mik~Uion uskomis~ ta:': Metal HammerIin )ai _Kerrap:giin.jotk~ pitavat kova$s~ - arvossa Martiansin \ tyYlikumppaneila Wildhe_artsi~ j ~ Thr.e:_e :_ C~to.urs .:Redia i :Tai eihan bahdien tyyljä:_n1e(~JJi.~,SLk.ut~tit_~ ::vcum ::powerpop- iksi, joka on harYin:ai_~~n:lyperä:saria. Tösih.l yperässakin sanass.a voT.- cl.UaAolu'us, :silla,:Marfians tarjQilee neljan -liii.siri ,EP:'IIä3ri -pqpp_ ia; jossa on voimaa. Kitarat soival-terhakkaasti, komppi ei -Iaahaa ja bändi velälsee -slemmojakin alie12 minuutis~a eriemman :kuin,: ' eeåtres ·eris.i.;.lP;lIa' ~n . Brightet Days, Dam ned ja Hafe'male kaahaavat kuin p~rhaat punk-r~lIatukset JO-luVulla -ja muutenkin qn uuden aallon henki voimissaan _tällä levyllä Parhaimpana esimerkkinä suosikkiraitani D~mnedin kitariffi, joka on hienostuneesti lainattu nimeltä : mainitun bändin levydebyytillä. Kolmantena kuultava Jesus hidastaa tahtia _juuri sopivassa pa ikassa tuoden mieleeni hitusen verran Stoogesin rauhallisempaa osastoa . HM M/Hjerppe, Markulantie t2t A 27,20320 Tku, Fin land . E-mail P.HJerppe@pp.atlasnel.fi Päätoimittaja BA~YLON WHORES : Trismeg istos (MCD Suga r eult Records/Some Place El se) Joku on kutsunut -suomalaisen Babylon Whoresin musi ikkia death rockiksi, eikä minulla ainakaan ole tarvetta ryhiyä Väittelemään nimityksen keksijän kanssa. Babylon Whores on jonkinlainen punkin, metallin ja gootin risHsiitos. Babylon Wh oresin hengenheimolainen voisi olla esim. metallikitaristilla terästetty Damned tai Magazine. Trismegistos on minulle sopiva ensitulustuminen bän diin; 5 biisiä ja 18 minuuttia. Heti alkajaisiksi Babylon Whores paahtaa neljä biisiä ja päätösraidalIa bändi hengähtaä hieman, tarjoten kuulijoille pianolla höystetyn leppoisamman puolensa . Minulle biiseistä kalisivat eniten avausraila Love Under WiIf sekä päälöspala Trismegistos . Olen valmis kuuntelemaan tuleviakin Babylon Whores -levyjä mielelläni, mutta jotta kuuntelunautinto pysyltelisi saavutetulla tasolla, suosittelen bändin tekevän vastaisuudessakin parikymmenminuutlisia death rock -pläjäykslä. Sugar eul! Rec.,P.O. Sox 225, 00531 Hkl. FIN Päätoimittaja EPllEPSY: Rozois (CO Discordia) Avausraila Tragk Te Skouh tuo mieleen industrial-bändin väsäämässä myöhästynyttä soundtrackia SO-Iukuiselle sci-fi -elokuvalle. Minä olen mielissäni ja odotan innolla tulevaa. Kakkosbiisi Delisces Steits pilaa kuuntelunautinnon aloittamalla konepohjaisen speed metal -session, joka kestää levyn loppuun asti lähes yhtä vakaana linjana. Ainoastaan Krahr ja Morodais laskevat biittiä siedettäv.:!lIe tasolle ja osoittavat Epilypseltä lievaa kokeilunhalua, mutta muuten kyllä mennään sieltä mistä helpoiten Ua nopeim· min) pääsee. Minua ei riemastuta muut kuin avausraita sekä biisien nimet, jotka eivät liene mitMn yleisesti puhuttua kieltä. Päätoimittaja ANATHEMA: Eternity (C O Music For Nation s/SM D) Kolmas levy toden sanoo! Analheman uutukalnen on hieno yhdistelmä doom-metallia, gothicmetallia ja isolla kädellä Pink Floyd ·tyylistä rockin ja progen välimuotoa. Täm.:! levy ei todellakaan ole kovin yksiselitteinen, joten suosittelen tutustumista ajan kanssa. Tun nelmallisia, kaunista ja metal lisoitannoksi yllättäVän haurasta (kyllä tämä siili kasassa pysyy alusta loppuun). Taustalaulaja Michelle Richfieldia olisi voinut käyttM enemmänkin hyväksi. sillä tytön M ni on kaunista kuultavaa. Doom on vihdoin kohdannut Pink Floydin . Jyrki Virtanen AS DIVINE GRACE: As Divine Grace (MCD Fo lter Rec./Some Place El se ) Porilainen As Divine Grace työstää mini-albumitlaan jokseenkin perinteistä synkistelymetallia . Asiantuntemusta löytyy, mutta minun mieleni laittaa matalaksi örinälaulu, joka kestää läpi koko levyn. Välillä voidaan minun puolestani öristä, multa ei sentään koko ajan. Onneksi tiedän As Divine Gracen tehneen jo uudenkin albumin (ilmestyy kesällä 1997), jolla ei öristä vaan lauletaan siouxsiemaisesti. TälUI levyllä minulle eniten kolisivat Hearttesses, Lorn Pains, jolla nostetaan tempoa ja!anpolkemisasteelle sekä pMtösraita Garden Of Tears. joka puolestaan on levyn rauhallisin pala . Tämä levy ei lee minusta As Divine Grace -fania, mutta tiedän että tuleva pitkäsoitto tekee, sillä raakamiksauksetkin JO säväyttävät rankasti. Maltan tuskin odottaa . Päät oimittaja 35 tuumaa Jytiflää ja räfTIinää XYSMA: Witc.h (7" Os ku) POP TARTS: TryMc(7" OutOnSport) GIGLlNGER: Top Alcohol (7" omaku.stanne) ia Lotto"sessioissaan Xysma ei pistänyt -:'kaikk_ nauhoitettua --rn'",teriaaliä :p,itkäso.itqlle-, Vaan sääsli pari, coveria Oskun Dlvarin·-'julkalserrtalle slnkulle. Tällä , pikkulevyUä Xysrna soi · Kuin aito 60~'uvun ga(åge-bändi;" ~jvoisasti,-: mutta kuItenkin-jotenkin niin varovaisesti ve rratH.ina siihen , mikä käsitetään 90-luvul1a raivolsana. Wilch on aitoa garage rockia 60·luvulta, multa kaantöpuolen Love Vein tämänvuosikymmenen garageyrittäjä lainattu Huggin' Waynella. Minä, joka en ole sUuremmin perehtynyt autenttiseen autotallipunkkiin, menisin oitis lankaan. Niin hyvin Xysma työnsä hoitaa. Pop Tarls luottaa myös aulolallimeininkiin, tosin kevyempään kuin Xysma . BerHiniläisbändin (jonka muodostaa kolme alaikäisiä tyttö.:! sekä yliikäinen miesrumpali) pistää kehään tahallisen huonosti heitettyä rämistelyä , joka soundejaan myöten B-Iuokan tyyliltelyä . Jos Ramones olisi luottanut Phil Spectorin koelaulussa hylkMmiä tyttöjä, olisi tulos voinut muistuttaa Pop Tarlsia . Giglinger ei silten autotallistele ollenkaan vaan paiskaa hc-punk-industrial-meta llia, joka ei turhia hienoslele vaan näyttM mitä on todellinen raivopäämusiikkia. Yksipuolisesta sinkusta tulee ylikierroksilla käyvä Ministry tai mieleen koneellistettu Bastards. Xysmaa saa hyvin hyvinvarustetuista levykaupoista. Pop T artsia voi kysellä osoitteesta Hendrik Hellige, Dänenslr. 5, t0435 Berlin, GER. Giglingerin saa omakseen lähettämällä 15 mk osoitteeseen Franzenink. 12 a 21, 00500 Hkl. Päätoimittaja YEARNING: With Tragedies Adorned (CO Holy Records) Hyvin tehtyä gothic-metallia Riihimäeltä ja heti debyyttllevy!le aukesi diili ranskalaiselle Holy Recordsille. Biiseissä on pituutta riilt.:!miin kuten hommaan kuuluukin, onneksi tällä kertaa mukaan on saatu myös riiltämiin koukkuja pitämään mielenkiintoa yllä . Pieni ongelma on soittajien epätasaisuus , sillä rumpali tuntuu olevan taidoiltaan niin selkeasti muiden yläpuolella ja kitaristi! melko il meettömiä. Örinälaulut hoituvat läpi koko levyn. multa bassolaulut kuulostavat välillä epäonnistuneilta Let Me Dream -demoilta . AnsioilIaan on tämäkin bändi silti ulkomaisen levytyssopimuksen saanut, joten tuskin kukaan levyn hankkinut on päätöstään katunut. Jyrki Virtanen BlEEDING L1KE MINE: In The Eyes Of lovelost (CD Palace Of Worms) YlIättävaä , että Jenkeistä kotoisinoleva Bleeding Like Mine on tehnyt levynsä pienelle italialaisfirmalle, eikä Projectille, minne se tyyliltään istuisi sopivasti. Jos Bleeding like Mine olisi Projecl-yhlye, niin se olisi huippusuosiltu, sillä yhtiön kärkikasIiin tämä kuuluisi ilman muuta. Bleeding Like Minen pääjehu Curt on onnistunut luomaan hyvin Black Tape For A Blue Girl -tyylisen soundi- ja sävelmaailman ja lead-Iaulajatar Holly on kuin seireen i. Kaunista, kaunista, kaunista . Jyrki Virtanen STAY FRIGHTENED: Siili (eD Palace Of Worms) Stay Fr ightened on jo toinen jenkkikiinnitys Palace Of Wormsille. Tämä levy kuulostaa juuri siltä, millainen yhtye Dead Can Dancesta olisi tullut, elleivät olisi seonneet niin totaalisesti etno-musiikkiin. Edellinen lause kertonee kaiken niille, jotka ihastuivat Dead Can Dancen alkutuotantoon . Jyrki Virtan en . plastic passion - numero 10 -1997 '
THE DEAD RELATIVES : The Dead Relatives (CO L'Alternative Dramatique/Some Place Else) Italialaisen The Dead Relalivesin debyytti-CD ilmestyi 1996, mutta nauhoituksel on tehty jo vuosina 1984 ja 1985 . Ilse asiassa tätä levyä ei ole varsinaisesti tehty albumiksi vaan tämä on kooste kahdesta sludiosessiosta sekä kolmen keikan nauhoista. Varsin persoonalliseksi kooste on tehty, sillä COsoitin tunnistaa 63-minuuttisesla levystä vain yhden biisin, vaikkakin kannet lupailevat 13 raitaa. No onneksi index-jako on suurinpiirtein kohdallaan , joten edes jotenkuten pystyy seuraamaan missä biisissä mennäan. Tämä riittäköön teknisistä hölmöilyislä. Mennnään musiikkiin. Neljä soittajaa, joista jokainen saa kreditteihin syntikanl Tosin kahdella on syntikan ohella vastuualueenaan myös basso ja yhdellä lauluosuudet. Mitä voimme odottaa? Ehkäpä syntsapoppia? No syntsapoppi olisi kelvannut minulle mainiosti, multa kyllä mieleni lämpeni kovasti kun havaitsin The Dead Relativesin tekevän goottikamaa aika pitkälle Christian Deathin hengessä ja ennen kaikkea hyvässä ja pyhässä hengessä. Välillä jopa olen jopa unohtanut levyn laustamusiikiksi ja alitajuntani on kuunnellut Valorin johtamaa Christian Deathiä. Plagiaatista tuskin on kyse, sillä The Dead Relativesin levyn nauhoitusten aikoihin Valor oli johtanut joukkojaan levyilIe vasta vajaan tunnin verran eikä ollut edes löytänyt 100-prosenttisesti omaa tyyliään . Oli miten oli, mutta joka tapauksessa The Dead Relatives kuulostaa Christian Dealhilta ja minua se ei ainakaan haittaa. Välillä The Dead Relalives huutaa, välillä laulaa, välillä puhuu, välillä etenee rauhallisemmin ja välillä kolistelee rankemman päälle. Minä pidän ja varmasti moni muukin. Suosittelen lämpimästi. Päätoimittaj a WELTSCHMERZ: Symplömes de Ruine (CO L'Altern al ive Dramatique/Some Pl ace El se) Jos Joy Oivision olisi lan Curtisin kuoleman jälkeen jatkanut musiikillisesti Closerin linjoilla, palkannut goottiäänisen laulajan ja hyväksynyt koneet samaan tahtiin kuin New Order, saattaisi nykyään olla kaksi hyvinkin samankuuloista bändiä: Joy Oivision '97 ja Wellschmerz. Italiasta ponnistava Weltschmerz ei ole varsinainen bändi vaan yhden miehen eli Anthony Dumanin projekti. Musiikillista puolta kuvaa hyvinkin yks'kantaan arvostelun ensimmäinen kappale . Weltschmerzin debyytti on täynnä kauniita ja Sävykkäilä tunnelmia, jotka rauhoittavat kuulijaa mukavasti; nopeita tempoja lai muita rock-elementtejä on turha Sympt6mes de Ruinelta hakea . Soundimaailma on onnistuneen yhtenäinen, multa riittävän erilainen ja kaikin puolin toimiva . Yhdeksästä biisistä olisin jättänyt pois Interluden, joka on lurha ja tunnelman rikkova pianobiisi. Jos joku haluaa vastauksen kysymykseen "Mikä on levyn paras biisi?", niin minä vastaan että "A Prayer For Eternity tai See Woman , See Human". Päätoimittaja PLECID : Plecid (C O The Ajna Offensive/Some Place Else) Mitähän sanoisi EMln markkinointiosasto kun debyyttialbumiaan suunnitteleva bändi ilmoittaisi, että levyn takaJipukkeesta tulee musta, selkämyksestä tulee musta, nelisivuisesta vihosia tulee musta lukuunottamatta liIalla kirjoitettua bändin nimeä ja itse levystäkin tulee musta, jos ei huomioida liialla kirjoitettuja biisien nimiä. EMlllä varmaan tie nousisi pystyyn, mutta The Ajna Offensive on hyväksynyt nelNYorkilaisen Plecid-yhtyeen kansiratkaisun . EMln artisteille kansiratkaisu ei välttämättä sopisi, mutta Plecidin kannet ja musiikki kuuluvat yhleen kahvin ja kululusmaidon tavoin . Twin Peaks -tunnarin kuultuani havaitsin sen olevan aika lähellä Curen Carnage Visors -soundtrackia ja Faith-albumia. Plecidin debyytti sijoittuu jonnekin Twin Peaksin ja Carnage Visorsin kapeaan välimaasloon. Soundimaailma on ehkä lähempänä Curea, mutta tunnelma kallistuu Twin Peaksin suuntaan. Musiikista vastaavat rumpukone, syntikai, basso sekä laulu ja paras adjektiivi kuvaamaan koko hommaa lienee hauras. Pledd-musiikkia voisi verrata ensimmäisten yöpakkasten jälkeiseen vesilätäkköön , joka on kaunista katseltavaa, multa saman tätäkön pintajään voi jopa nelikiloinen mäyräkoira astua rikki. Plecid ja jäinen lätäkkö ovat luotuja nautittavaksi, ei rikottavaksi . Seitsemästä biisistä parhaimmat ovat avauskaksikko Leaves ja Leave , mutta muut biisit ovat vahvasti kiinni kärjessä lukuunottamatta Lob-raitaa, jonka kirkolliskokeilut kallistuvat tekotaiteellisuuden puolelle. Penniäkään en ole saanut bändiItä tai levy-yhtiöllä, multa siili päätän arvostelun sanaan "suosittelen". Päätoim ittaja KIRLlAN CA MERA: Your Face In The Sun (MC D Discordia) Kirlian Camera on siitä kiva bändi, ettei koskaan tiedä etukäteen miltä levy kuuloslaa . Tuorein tuotos on keväällä 1996 nauhoitettu neljän biisin maxi, joka on tehty kokonaan koneilla ja ihmisäänillä, viulujen ja muiden akustisten soittimien loistaessa poissaolollaan . Nimibiisi esittelee Emilia La Jaconon kauniin laulun sekä minimaalisen taustan , joka koosluu lähinnä maalailevista synaäänislä sekä tsup-äänisestä rytmistä . Kolmosraita Your Face In The Grey Sun on tehty samoilla eväillä ja nimibiisin lavoin toimii miellyttävästi. A Message T0 Live By on 40 sekuntinen välipala ja päätösraila Cocaine White Gardens on puolestaan kuorosoundeilla maalailua. Täytyy rehellisesti sanoa, että vaikka aluksi vierastinkin Kirlian Cameraa, niin vuosien saatossa bändistä on tullul aina vaan kiinnostavampi ja mukavampi tuttavuus, jonka levy odottelee vesi kielellä jo pelkästään niiden yllättävyyden takia. Päätoimittaj a CLOP NEPLAT: CD1 (CO Vo imakäyrä/Some Place Else) Sarjassamme kokeellisia. Norjalainen äänitaitelija Mads Staft Jensen eli Clop Neplat tarjoilee tunninpituisen, kolmeen osaan pätkityn äänikollaasin, joka koostuu huminasta, rätinäslä sekä muista matalista äänistä. Tavallisena kuunlelumusiikkina lämä ei minu lle sovi, mutta esim. Panasonicin tapaan tämä on mitä mainiointa laustaääntä kirjoittelulle, lukemiselle ja muulle keskittymislä vaativalle aktiviteetille. Hiljaisuus saattaisi lamauttaa aivoloiminnan, multa pieni humina pitää aivotkin humisemassa. Päätoimittaja plastic passion - numero 10 -1997 tyylittelijöiden paluu SHADOWPLAY: Raw Powder (CD Stupido Twin s/SMD) Minä pidän sanaleikeistä ja Raw Powder toimii älyttömän hyvin sanaleikkinä, varsinkin kun albumi käynnistyy samaan tyyliin kuin leikin kohteen l ust For Life. Shadowplaysta voi sanoa, että Raw Powderilla bändi on muuttunut, multa kuitenkin pysynyt ennallaan. Tyyli on sama tuttu , turvallinen ja paras mahdollinen Shadowplay, mutta soundeissa on tapahtunut muutoksia. Brandin pianoa on työnnetty sivummalle ja kitara vahvistimia on väännetty isommalle. Ajatuksena pianon syrjäytyminen tuntuu pahalta, mutta kuulohavaintona se ei ole paha asia. Ja toinenkin muutos on tapahtunut. Ennen muinoin Shadowplaysta puhuttiin yökerho-jazz vaikutleisena, mutta päälösbiisi Fake Thai osoittaa että Shadowplay on noussut savuisista kapakoista Kirjurinluodon päälavalle. Päätoimittaj a L'ALTERNATlVE DRAMATIQUE Via Re-s egone 1, 20159 Milano (Ml) Italy DARKLANDS P.O. Sox 29, 3320 1 Tampere, Finland OlON FORTU NE RECORDS Hospelslr. 66 , 50825 Köln, Germany DISCO RDIA An ':'Iffersmohle 95{ 47-877 W il lic h, Germany EIBaN RECORDS Via FolIi 5, 20134 Milano, Italy ENE8,QEIA elo D~vid e-- Mo r ge ra Via Månzoni 9, 80019 q 'u aliana NA, Italy MEMENTO MATERIA SOX -52, 5-36121 Emmabo d a, Sweden NIGHTBREED RECOROINGS 2nd Floor, 177 WCl llaton Street, NoUingham, U.K. NG15GE PALACE OF WOR MS elo Borghetti Guido Via Sronzetti 19, 22053 Lecco , Italy SM D-MUS IIKKI PL 845 , 33101 Tampere, Finland SOME PLACE ELSE Sox 685, 20101 Tu rku, Fin land STUPIDO TWINS P.O. Sox 301, 00121 Helsin k i, Finl and SWAMP MUSIC Tuomiok irkonkuja 32, 331 00 Tampe re, FIN YEARNING P.O. Box 18, 11711 Riihimä ki, Finland (CO 82 mk/20 USD, cash in a letter) ZOTHOM MOG Norsk -Dala Sir. 3, 61325 Bad Hom burg, Germany ' .
plAstllkkAkUOrrUIEttUA ~ews MaGNeeTTi Nau Haa . Ii.nglanniksilape .. N AlL Etc rnity (Nai!) Vuosi sitten arvostelin NaiIin neljän biisin nauhan ja samoilla linjoilla bändi on uudell a 8-biisiscll il. kasetillaankin. Jollain t apaa soundimaailma on vanhakantainen, miki e i missään mielessä ole moite, minä kun o len aina tyklnnyt enemmän analogiscsla pulputukscsta kuin pölyttOm islAdigil3alij ulu ista. Musiikillisesti Nailliikkuu j ossain vanhan Depcchc Modcn ja 15 vuoden takaisen induslriaalin välimaastossa. Tosin vokaal i! eivät popp<!ilc:, vaan ne tarjoil laan Laibach-tyyliscnä ulkolukuna Nail on yhtäaikaa scki uhkaava että hcmpeä. Kannattaa tutustua. Kontakti: Nail, HukkaperA 2 elI, 40400 Jyvaskylä, Finland. Piiiitoimittaja PERKELE (Advan ce Ta pe) Perke le on aika mielenkiintoinen paketti. Musiik ista tulee minulle mieleen perin· teinen gothie rock, folk ja heavy metal ; ei siis gothie metal sellaisenaan kuten me $tn yleisesti tunnemme. Kaiken lisäksi monet biisit ovat aika virkeilä poppiksia nope ine tempoineen. Välillä tulee mieleen Nosferatu, johon on heitetty hieman heavy-kitaroita ja laulutyylikin on yhdistelmä gothiciaja metallia. Paperilla horn· ma näyttää sekavalta, mutta kOIVilIa voi havaita, eli! homma toimi i. Odotan innol· la Erolie Cireus -CO :I! , jonka julkaisee hollantilainen Hammerheart Records (P.O. Box 227, 6300 AG Vakenburg. The Nethe rlands). Bändiin saa yhteyden osoi t· teella Ari Honkonen, Kuusirinne 3 D 13, 44150 Äänekoski, Finland. Pää t oimittaja NEVERWOOD Angel (Nevc rn'ood) Tuskin mikään kasetti on nii n paljon soi- nut autOSliani kuin Nevcrwoodin neljä- biisincn Angcl. Eikä syynä ole mikaan muiden kasettien puute ta i hajonnut poistom~kanismi, vaan ihkaoi kea m ieltymys nauhaan. Vuos i sitten kuvailin Neverwoodia synkähköks i koneryhmäksi induslrial · vaikuttein., mutta Ange li lla bändi työstAA ambi ent· ja triphop-vaikutteista (synkisteIy)poppil. VokaHstikin on ajan myötå vai htunut ja uusi laulaja on edustaa enemmistösukupuolta. Kuuntelunautinto eijAänyt nauhan ainoak· si hyödyksi, sillä AngeIi n kuunneltuaan C ontrol solmi sopimuksen Ncverwood· pOikien ja -tytön kanssa. Kontakti: J. Heimala, Vuoksenk. 8 b 31, 15100 Lahti, Finland. I~ii iito i m i tt aju NTLL Y (Nilly) N taitaa olla muot ikirjain kotimaisten konimen aloittajana. Lieneeköhm Nine Inch Nailsilla vaikutusta asiaan? Ja niin kuin aasi ylittiäjoen siinyn Nillyn musi ikkiin, jossa kuuluvat vahvasti N lN· vaikutteet. Minua se ei häiritse ja toivollava5ti ei mui takaan, sil 1.5 sen verran vahva lla otteella Nil1 y tekee synkwankkaa koneiluaan. Nauhan kuudesta biisiståjoka isessa on ideaa ja molempien puolten avausraidat ovat sävellyksinä enemmän kuin hyviä., varsinkin Toaster, jonka sävelU.jU voiSI monikin kadehtia. A.puolen avaaja Dirtscrcw'ssa puolestaan kuullaan suurimmat NlN.yhtäläisyydet kun voka l isti laulaa 'someone' tarkalleen Re 7.norintapaan. Koti insatällaisen saa IMteUåmällä 20 mk Pasi V iitaselle osoit· teesee n Koulutie 26, 14500 Iittala, PIN . P iiätll imiltaj a n ebänd i~n REALM OF OOOM Ff!edb ac k (Go rkon Recordi ngs) Saksalainen Rcalm OrDoom tarjoilee kuuden biisin nauhallaan hyvinkin alku· aikojen Sisters OfMereyn alkuajat mie· leentuovaa synkistely!. Tosin suoraan kopiointiin ei ole sonuttu, vaan omaa puolta tuodaan esille alienscxfi endmaisilta komputer.rumpusoundeilla ja vä· lilli melko metallisilla kitaroilla. Koko juttu on tehtyammattimaisesti ja lisää pro fessinoanaalisuutta tuo vokalisti, joka kuulostaa paikoi tellen Jim Morrisoni lta. Ei hullumpi bändi tosin omaperäisyyden kasvattaminen ei olisi pahasta. Pää toimittaja SAO DUT OREAI\1 (s p lit- kokoelma) (plast ic Pau ion) Sad But Dream on kahden bändin yhteis. työnä tehty kascttij ulkaisu. Sad Parade keskittyy soitossaan cover·biiseihin, kun taas Dreamtime omiinsa. Sad Paraden ensimm.!inen kappale on Dcath In Junen She Said Dcstroy. Ambient-tyyhsen intron jälkeen jää odot· tamaan jotain tyyliä seuravaa osiota, mutta näin e i kuitenkaan käy ja loppuosa jäi vai· suksi. Sen sijaan Dcvon The Super Thing suj uu mallikkaammin. Augustus M :n sekä Jori SjÖl"oosi n vuorottelu lauluosuuk· sissa on toteutcllu sujuvasti ja Otto Yl i· Rahkon soittamat kitaramelodiat ovat 01· leet aina hyviä., eivätk ä ne tälläkMn kcrtaa tuota pettymystä. Kokonaisuus on toimi· va. Tämä kappale oli alunperin tarkoitus julkaista OC\,Q-ttibuutt i-CO:II ä., mutta va litettavasti julkaiscva levy·yhtiö peruut· ti tribuut in. Biisi olisi oll ut erittäin edustuskelpoinen esitys levylle. Dreamtime a loi tl a~ oman osuutensa ins· trumentaalilla. Omaperäinen valinta, sillA kumpikin bändi esittää kaseli lla vain kaksi kappaletta. hutrumentaa libiisi Carriage OfThe Nameless ei kolahda samalla ta· va lla kuin si tä seuraava. Toinen biisi Servants on pidempi versio aiemm in Plastie Sampler · kokoelmalla j ulkaistusta versio osta. Kappal e on tasokas toteutukseltaan ja kelpaa vertailtavaksi minkätahansa sisters·tyylisen bAndin kanssa. Kertosäe jää mieleen ja kestU pitempliäk in kuunte· lua ($tikka, joka toteutuu valitettavan harvoi n nykyaikana). Kaverit tuntien loppu. tulosta on hiottu pitkAän ja tehokkaasti. En ihmettelisi vaikka jostain bändilIe napsahtaisi levydiili .. J aq ucs SYSTEMS OF RO l\'lANCE Systf! m s of Ro ma nce 1997 (plas ti e P au ion) Systems of Romanee on 213 tam perela isesta Dreamtimesta ja emobändin tavoIII musiikillisesti liikutaan perinteisen britti· gooti n suunnalla, mutta siinä missJ Dreamtime luottaa perinteisiin instru· mentteihin, on SoR turvautunut sckvensserin apuun. Gi rls Under Glass tai joku muu saksalainen saman gcnren bändi kel· paa hyvin kuvaam~an bändin musiikillista suuntaa. Ihan GUG :n tasolle bändi ei yl.lä, mutta monet muut Icvyttäneetkin bän·di t jläVJt jalkoihin. Dcmoksi nauha on hyvin valmis ja mik äli Plastie Passion olisi rikas levy-yhtiö, nim saatta isi n jopa julkaista nauhan ilman mi tään muutoksia. Kaiken kukkuraksi kotona kopioitu demo on sisällöltäänkin ku in CO·maxi eli Etemal Loven perusversio, Sisters-eover Anaeonda, Etemal Loven rcmix ja viimeisenA toinen oma biisi Fi rst Ground. Anaconda toimii kuin . Tyttö nl·meltä Nikitan' jenkkiversio eli alkupe.rJistä kunni oi tetaan, mutta oma jälkikin pääsee esille. Pääbiisi Etem81 Love olisi CD :nä julkaistuna ainakin pienoinen klu·bihitti ja uusm iksauskin poikkeaa sopi.vasti orginaalista. Etemal Lovea kuunnel · lassa kävi kyllä väh1\J mielessä oliSI Gi-orgio Moroder pi tJnyt nimetä kolman·neksi sovittajakSI, yhtäläisyyksiä kun löy·tyy Etcmal Loven ja I FceJ Loven syntsa.kuvioissa. (Ja sitten kun joku ihmettel ee, etU nlitä minä sekoilen kun väilän Pp.julkaisua kotona koploiduksi demoksi ja kaiken kukkurnksi kehua retostelen oman laikan julkaisua, niin kerrottakoon, että aIVoste· lu tuli tchtyJ hieman sen jälkeen kuin sain nauh an käsiini, mutta kuitenkin hlcman aikaisemmin kuin päätin julkaista tämän nauhan. Tsekkaa mainos!!!) P ääto imitt aja T H E T O RTURE O !'ossible, Could lIe! (Ad \'a nce T ape) Skotlantilainen The Tortured lahelti na u· han, jolla kuullaan kaksi ma isliaista tuo· reinunasta studiosess iosta. Tuossa vai· heessa bändillA ei ollut sopimusta, mutta toivoltavasti na uha loi sellaisen. Musiikki plastic passion - numero 10 - 1997 on brittityylisl! rumpukoneen tahdittamaa gothieia, j ossa syntikat ovat voi ton pUllä kitaraan nahden. Biiseiltään The Tolture· din nauha on yksi parhaita, m itä on viime aikoina postilaatikosta tippunut. SekA Tuatha ellä Chaos toimival sävellyluinä loisteliaasti. Kun vielä löytyisi sopiva tuottaja, niin The Tortured voisi olla tulevaisuuden Suspiria. Mielenkiintoisin elemcntti on laulu, joka Jättää laulajan sukupuo len hänlårAn peit. toon. En lähde edes arvailemaan onko kyseessJ feminiininen mies vaiko mata la· äåninen nai nen. Vokaaliensa ansiosta The Tortured ohitt aa monta kilpailijaansa. Kontakti: Mike Johnston, 1813 Westfield Road,Edinburgh, EH II 2QR.., Scotland Päätoimi ttaja WlI Y CAN'T WE DE YO U (ko k~l n,a) (Faith T apcs) ltahalai nen nauhalafka kWllli oitta Curea julkaiscmalla lribuutin, jolla minulle kahdeksan minull c entuudestaan täysin tunte· matonta bäncliii eoveroi Robcrtin orkes· teria. T aso vaihte lee harvinaisen paljon; Drowning Men in kömpelö:!. versiota C lose To Mest! ei kuuntel e uudestaan vaikka moot torisahalla uhallaisiin, mutta Pendelum saa Faithin kuulostamaan liki keisarilliselta. Tason lisäksi myös tyyli vai hte lee runsaasti. C harl otte Sometimesin versioiva S·Way on kuunne llut Curen lisAksi myös T ri ckyä erittäi n opiskelcvissa tunnelmis· saoRattus NOIVegius tckee nimeru5ä mu· kaisesti strang!erstyylisen version l1\ree Imaginary Boysista ja vielä punkimman vaihteen heillää pUUe Lost Boys, jonka tulkinta Hey Yousta on si lkkaa hardeorea. Oeath metal ·orkesteri Ochraeeous tulk it· see tyylikk Aist i Coldin ja saa ahdistavan biisin kuul ostamaan entistäkin ahdistavammalta. Hyvi n paljon Dcpcehe Mode· Ita kuulostava Photographie versioi Let's Go To Dedin ja vie Curen syntsapoppi ksen syvemmälle RO· luvun konemaaii· maan. Lähimmäksi tributoitavaa bilndiil "påä.'ee" The CrolV, jonka versio Just Li ke Heavenista menee yks 'yhteen Curen alkuperäisen kanssa. Soundit ovat tarkal· Ieen samanlaiset j a laulajakin imitoi jokseenkin hyvin Robert Smithiä. Vaikuttaa vahvasti, että Faith Tapesin pojat eivät ole hankkineet lupaa tuotokseen· sa, si llä ei kasetista eikä edes saa tekiJjees. tä löytynyt ainoatakaan osoite· tai muuta yht eystietoa. Samoin bändien nimet vai· kuttavat salanimiItä, sillä en löytänyt yh. destäkään orkes terista mainintaa muu· tamaa www:n hakupalvelinta käyttäen. Postile imasta pUtellen Faith Tapes on kotoisin Milanosta, mutta luulen ellll. tilaukset osoi tteel la Faith Tapes, Milano, Italy päälyvAt spagettia ahtavien postin. kantajien roskiksiin ja rahat kartuttavat posti mi esten eappuecino. kassaa. Päät oi mittaja
~PlASTIC e PASSION SYS TE MS OF ROMANCE 1997 PVC-004 Neljä b iisiä tehokasta elec trogothia. Sisältää Sisters 0 1 Mercy -coverin Anaconda. Kolme e rilaista värikansivai htoehtoa. Me 20 mk - Mini-Disc 50 m k SAO BUT OREAM PVC - 003 Sad Paraden ja Dreamtimen neljän b iisin split-kasetti. Sad Parad e versioi Death In Junea ja Devoa. Dreamtime esittää omaa brittityylistä gothic rockia . Me 20 m k PLASTIC SAMPLER PVC-002 Kokoelmanauho. 14 bi isiä/bändiä, 1 1 ennenjulkaisemotonta helmeä. Two Witches, Sad Porade, Dreamtime, Sepulcrum Mentis, Hundred Million Martians, Exedr.a, This Empty Flow, Advanced Art, Shade Factory, Timothy MOldrey, N Y X, Neverwood, Scoutgabe, [Active] Media Disease. Me 20 mk S AO PARAO E LIVE WITHOUT SEQUENCERS PVC - OO 1 Seitsemän biisin livenauha vuodelta 1994. Me 20 mk Hinnat sisältävät posti kulut. PLASTIC PASSION P.O. Bo x 62 2081 1 TURKU