2 – 2020 Ja Saaren Taikaa. Luonto on ollut aina ehtymätön sekä ulkoisen että sisäisen hyvinvoinnin lähde. Kauneus kumpuaa luonnosta, se hoitaa meitä. Mutta samalla meidän tehtävä on hoitaa luontoa. Nykyihminen valitsee eettisesti tuotettua ja ekologista luonnonkosmetiikkaa, jossa ympäristö huomioidaan alusta loppuun. Samalla hän hoitaa itseään parhaalla mahdollisella tavalla. Saaren Taika -luonnonkosmetiikkasarjan tuotteiden valmistusprosessissa on otettu huomioon ympäristö ja luonto, alkaen eettisesti hankituista ja käsittelemättömistä raaka-aineista sekä tuotannon kylmäprosessista. Ne ovat 100 % biohajoavia ja voidaankin puhua hyvällä omatunnolla vihreästä kosmetiikasta, jossa vanhat luonnonreseptit ovat jalostettu nykypäivän tietoiselle kuluttajalle. Kamomilla Sheavoide Helokkiöljyä, kamomillanja laventelin eteeristä öljyä sisältävä Kamomilla Sheavoide rauhoittaa kutisevaa ihoa. Se on erityisen hyvä mm. ihottumien, ötökänpuremien, psoriasiksen, aknen ja ekseeman hoidossa. Teepuusaippua Tämä ihmepalanen on Saaren Taika -tuoteperheen uudempia tulokkaita ja on kivunnut nopeasti suosituimmaksi saippuaksi. ”Ihan huippusaippua iho-ongelmaisille, esimerkiksi mustapäihin, hormoninäppyihin ja akneihoon. Huomasin itse, että Teepuusaippua toimii erittäin hyvin meikinpoistoon ja jopa vedenkestävä ripsari lähtee hyvin”, Johanna toteaa. Alunperin hän kehitti saippuan itselleen lapsesta asti vaivanneeseen ihottumaan ja erityisesti käsi-ihottumaan ja kutinan helpottamiseen. Luonnon voimaa Saaren Taika tehtaanmyymälä palvelee Perniön keskustassa Heikkiläntiellä, kirjaston takana Lue lisää: www.saarentaika.com
2020 – 3 PsL-Aku Poutanen Puhelimessa naurahtaa radiosta tuttu ääni. Suvi Hartlinia ovat kuulleet sadattuhannet radionkuuntelijat ja juontajaa hymyilyttää edelleen muistella nuoruusvuosiensa työpaikkaa. Ympäristönä oli Omyan tehdasalue Särkisalon Förbyssä ja alla proosallisesti Honda Monkey. –Tehtävänä oli olla lähettityttönä ja kuskailin siellä sitten mopolla firman papereita rakennuksesta toiseen, Hartlin muistelee. Jos nuorelta naiselta olisi tuolloin kysytty, mistä hän toivoo joskus elantonsa tulevan, olisi vastaus ollut selvä: ykköshaave oli pitkään alaasteen opettajan työ. Kuten usein käy, maailma vie ja kuljettaa – tässä tapauksessa tradenomiopiskelijan silloisen ihastuksen perässä Helsinkiin, missä vastaan tuli sekin ilmoitus, jolla Voice-kanava haki uusia aamujuontajia. –Ajattelin, että hitto vie, ei ole penniäkään kiinni vaikka hakisinkin, Hartlin muistelee. Kokeilu kannatti: monen haastattelun ja psykologisen arvioinninkin jälkeen Hartlin huomasi tulleensa valituksi osaksi tiimiä. Vuosien varrelle mahtuu monta työpaikkaa: Metro FM, Groove, Aalto ja viimeisimpänä Aito Iskelmä, minkä aamuja Hartlin juontaa yhdessä konkari Kimmo Vehviläisen kanssa. Neljän tunnin lähetys on tiukka rutistus: tunnin aikana ennen lähetystä kaksikko selaa läpi uutisia ja sosiaalista mediaa ja tekee perinteisesti lapuille listan aiheista, joista puhutaan. Joskus tosin suunnitelmat ovat enemmänkin ohjeellisia: –Studioon pukkaa koko ajan viestiä ja puhelin soi ja joskus joku aihe pitää jättää käsittelemättä, kun kuulijalta tulee joku hyvä viesti. Biisejä siinä ei ehdi kuunnella. Eikä olla ihan vain töissä: Hartlin korostaa sitä, että juontoparin kanssa on kemioiden pelattava ja toinen pitää tuntea muutenkin kuin päällisin puolin, jotta välittömyys kantautuu kuulijalle asti. Tai oikeastaan seuraajalle: radio nykymuodossaan on kaikkea muuta kuin yksisuuntainen väline ja juontajat tekevät työtä paitsi äänellään, myös omilla kasvoillaan esimerkiksi sosiaalisessa mediassa. –Se on ero entiseen, että nyt kaikki tietävät miltä radiojuontaja näyttää, Hartlin myhäilee. Aiheet valitaan tietyllä harkinnalla; esimerkiksi koronaa ei kevään aikana vältelty, mutta ahdistusta Kalkkivuorten kupeelta suoriin aamulähetyksiin ei myöskään haluttu viedä studioon – tavoitteena on tehdä kepeää ja hyväntuulista aamuohjelmaa sitä kaipaaville; kanavien kirjo on siksi laaja, että vakavaakin asiaa radioaalloilta samaan aikaan löytyy. Joku jää mieleen Suvi Hartlin toteaa, että radiotyö on hänelle hyvin luonteva valinta. –Olen ollut aina kova myötäeläjä ystävienkin elämässä. Kova puhumaan ja perhanan kova kuuntelemaan. Kohtaamisesta on kyse radiossakin; soittajat tai viestin lähettäjät voivat kertoa juontajalle niin iloistaan kuin suruistaankin. –Siinä on samaa kuin ystävälle puhumisessa, vaikka emme varsinaisesti tunnekaan. Joskus joku puhelu jää mieleen painamaan ja sitä käy työyhteisössä kaikille. Yhteisö on ratkaisevassa roolissa siinä, että murheet saa purettua. –Aamupalavereissa nauretaan paljon, mutta aina siellä joku itkeä tirauttaakin. Perniöläiset juuret eivät kuulu nuotissa, mutta paikkakunta on kuulunut radiossa. Hartlin oli säännöllinen tuuraaja SuomiPopin aamulähetyksissä, joissa usein luettiin myös Perniönseudun Lehteä. Ei tosin vain juontajan vuoksi: asemalle tulee tilattuna vino pino paikallislehtiä, joista lähetyksissä luettiin otteita. –Oli jotenkin huojentavaa lukea välillä myös pienistä asioista. Jos on aina vaan joku iso media ja vakavat aiheet, on välillä luettava sellaisistakin asioista, jotka eivät ehkä ole valtakunnallisesti merkittäviä, mutta omalla paikkakunnalla tosi tärkeitä, Hartlin puntaroi. Radio on leipätyö, tapahtumien juonnot sivujuoni ja toinen kiintoisa liittyy televisioklassikkoon, Lottoarvontaan. Hartlin on puolentoista vuoden ajan toisinaan toiminut myös Lottoarvonnan juontajana, josta takavuosina Lottotyttönäkin puhuttiin. Arvonta on yhtenäiskulttuurin häntä, niitä ohjelmia, jonka vielä moni katsoo tiettyyn aikaan; lauantaiiltana, usein saunan jälkeen. Vuosikymmenien jälkeenkin Lotolla on ikoninen maine, mikä näkyy siinä, että juontajan pestiin oli tunkua. –Enkä osannut kuvitella itsekään, että siihen pääsen, Suvi Hartlin naurahtaa. Ensimmäiseen arvontalähetykseen liittyy sama kuin ensimmäiseen juontovuoroon radiossa; kummastakaan ei ole muistikuvia. –Sellaisesta, mitä jännittää oikein kovin, ei jää mieleen mitään, Hartlin hymähtää. Perheessä päivärytmi on selvä: siinä, missä 12-vuotias tytär ja puoliso saavat venyttää unia, äidin silmät alkavat lupsua jo iltakahdeksalta ja kello soi aamuneljän jälkeen. –Varhaisesta heräämisestä on tullut elämäntapa, juontaja myöntää. Radiojuontaja asioi väistämättä myös julkkisten kanssa. Jutuntekopäivänä tiedossa oli, että seuraavana aamuna radiossa ajetaan Kaija Koon haastattelu. Hyvällä ovat jääneet mieleen muun muassa kaikkiin ystävällisesti suhtautuva muusikko Lauri Tähkä sekä näyttelijä Seela Sella. –Hänellä on ihan mieletön karisma. Hänen ei tarvitse edes sanoa mitään, mutta sen kyllä huomaa, kun hän tulee huoneeseen, Hartlin ihailee. Suvi Hartlin sanoo juontajan työn sopivan hänen luonteelleen; studiossa saa sekä puhua että kuunnella. Kuvan nappasi Hartlin itse.
4 – 2020 Julkaisija: Perniönseudun Lehti Päätoimittaja: Aku Poutanen Toimittajat: Anni Himberg, Hannu Brusila, Minna Urpo Ilmoitukset: Tea Niinimäki Painopaikka: Salon Lehtitehdas. Kannessa Mathildedalin kesäteatterin näyttelijä Riikka Koli ja teatterikoira Tonja. www.pernionseudunlehti.fi toimitus@pernionseudunlehti.fi Vuotaisikin, mutta kun päästää vettä sisään. Näinhän todetaan vanhassa sutkauksessa sellaisesta veneestä, jossa ei kuivin jaloin selviä. Tämä huuli on käynyt mielessä kevään aikana aina, kun joku on sanonut että koronakriisin takia ollaan kuin samassa paatissa kaikki. No, elämä jatkuu ja siitä todistaa tämäkin lehti. Ei kevättä ilman Tortosta, vaikka hiukan jännältä näytti. Viikottaisessa lehdentekemisessä korona on näkynyt kaikessa: maaliskuusta lähtien ei ole ollut juuri aihetta, johon virus ei jotenkin olisi jättänyt jälkeään. Työskentelyssä suljettujen ovien takana on ollut samaa tuntua kuin siinä, jos käy jouluna töissä. Tortone eli käpy voi jäädä kipeästi paljaan jalan alle ja tänä keväänä se oli jäädä muuten vaan jalkoihin. Vielä maaliskuun alussa ajatus oli, että totta kai kesälehti tehdään, tavan tapaan ja normaalilla painoksella ja aiheita oli aika pitkä lista. Muutamaa viikkoa myöhemmin mietteet olivat toiset ja juttulistallekin sai monelta osin näyttää punakynää, mutta onneksi aiheita jäi tähteelle sen verran, että perinteistä mustekynääkin pääsi käyttelemään. *** Kevät on ollut jonkinlaista paluuta perusasioiden äärelle. On kuultu esimerkiksi siitä, että retkeily lähimaastossa on noussut arvoon arvaamattomaan, pihaleikit samoin – ja todistaa tästä sekin, että kun perheeseemme piti ostaa isompirunkoinen hyvä naistenpyörä, niin se olikin vaikeampi temppu. Hetkellisesti tuntuivat halutunlaiset pyörät olevan loppu koko maailmasta, niin uudet kuin vanhat. Mikäpä hänessä, pyöräily on harrastuksista hauskimpia ja nyt sen näkyvät muutkin keksineet. Pyörä on mitä mainioin vehje kotiseudun tai mökkitienoon opiskeluun ja siihen voi rohkaista; surullista on joskus havaita, että monella ei ole aavistustakaan edes oman postinumeroalueen annista, saati naapuri-. Peremmällä lehdessä rohkaistaan ajelemaan pitkin tätä seutua ja yhtä lailla vilkaistaan, millaisen herkkukorin saisi kootuksi paikallisista aineksista. Tässä kohtaa juttuidea syntyi toimituksen sauvolaisvahvistuksen vilpittömästä ihastelusta siitä, mitä kaikkea alueella tuotetaan. Monenlaista, todella, ja kun alueen tuotteiden ylöspanokin on ihan viimeisen päälle niin mihinkään vaatimattomuuteen ei ole aihetta. Vielä vaan enemmän pitäisi yrittää itsekin katsoa tuttuja paikkoja tuorein silmin, mutta arjessa tulee turhan usein kuljettua samoilla silmillä, kuten toteaa toinen sanonta. *** Pieni yllätys oli sekin toukokuinen uutinen, jonka mukaan vapaa-ajan paikkoja eli mökkejä on kysytty verraten hyvin joko ihan ostomielessä tai ainakin vuokralle. Tässä tullaan siihen, mikä sitten on mökillä se perusasia, mihin palataan. Asia valkeni helatorstaiviikonloppuna, kun paria tällaista esinettä etsittiin huolella. Paljonhan on puhuttu siitä, mitä nykyihminen mökiltään kaipaa: hyttysentappotalkoiden sijaan muita mukavuuksia; vesi saisi tulla sisään kantamatta ja yhtälailla vedenheittoon pitäisi olla mahdollisuudet sisällä ja sitten kaikki muut härpäkkeet päälle. Yksi perusvaruste on joka tapauksessa sähkö; harva torppa on nykyään virraton. Sähköllä käyvän mökin kanssa sitä vaan tulee ahneeksi kuin buffet-pöydässä. Kun omalle mökille tuli aikoinaan sähkö, ensimmäisten vekottimien joukossa tupaan kannettiin matkatelevisio. Se oli sillä paikalla keittiössä, missä nyt on mikroaaltouuni. Ruudun koko, nappuloiden määrä ja katsottavan laatu ovat yhä samat, vaikka laite välissä vaihtui. Töllöttimiä on nyt tontilla parikin, kanavien määrä on entiseen verrattuna kolmikymmenkertainen ja ruudut isompia, mutta eipä katsomistuntien määrä sen isompi ole. Yhtä lailla lomalla on tapana ottaa kotoa mukaan nettiä varten reititin ja sen avulla tietoliikenne tarvittaessa kulkee ripeästi, mutta ei missään tule käytettyä niin vähän nettiä kuin mökillä; hyvä, jos edes joka päivä. Mutta lähdepä edes viikonloppuun ilman sellaisia varusteita, joita jo 70-luvulla mukana raahattiin eli kirjakassia tai kumisaappaita ja jo on orpo olo. *** Se, mitä etsittiin helatorstaina, olivat tietysti isot saavit. Muovitavaraa eli ei, ne ovat peruskauraa mitä mökkivarustukseen tulee. Niissä kuskaa vaikka vettä tai hellapuita tai haravointijätettä tai niihin kerää limsatölkkejä pidemmänkin illan ajan. Niissä voi pitää kalaverkkoja, koekäyttää pientä perämoottoria tai niillä voi esimerkiksi suojata pienen remonttikohteen tai talkootauolla sirkkelin sateelta. Niitä on vuosien mittaan noin 231 ostettu ja jokainen on käytössä jossain. Tämä selittää ne monen höhöttelemät jonot: ilmaisesta ämpäristä voi kasvaa isona saavi, joten asiallisella asialla ollaan kun kauppiaan lahjoittamaa kymppilitraista kyörätään. Viimeksi etsityt oli otettu sinänsä asialliseen käyttöön ja ne löytyivät lopulta hyvin loogisesti puuceen alta. Tämä taas ei liity mitenkään siihen, että ainakin juhannuksena monesti sataa kuin saavista. Sanaleikkijä voisi todeta, että saman pyhän huitteilla jalkaan moni laittaa saavilla sukat. Hyvää kesää. aku.poutanen@pernionseudunlehti.fi Isona ämpäristä tulee tärkeä Unski istus pihal ja hää meinas, et kyl ny o jo seeverra lämmyst, et voi riissu kenkä ja suka pois. See o hänel ain se viimene suve merk, ku saa kulkke paljalvo piha nurmel. Hää kipristel varppajas ja tänttäröit erestakasi pihal. Niku tul taas fillaroittema sihe. – Moro! Hyvinkö pyyhkii! Tääl isänt vaa varppajas ihaile. – Moro vaa, tiär kui hyvin täs pyyhki eikä mun varppaisan paljo ihailemist ol, Unski nauroi. Sää oles lähteny fillaroima koronavarotuksist välittämät. – Tiäräks muu ruppe hiuka suivauttama noi jatkuva koronanatkutukse. Kyl mää see ymmärrä, et see o vakava paik, mut ku ei enä ol mittä muut, kaik on perutettu ja jutella et tätä voi jatku viäl ens vuaren pualel. – Juu meilläki Tero on koto, ku hää on etätöis ja hää kävi ens kaupas, mut sit pari viikon pääst Kerttu sanos, et emmää tämmöst, mää lähre nyy kauppa. Sitä tule koht niin pöhköks ettei tiär enä kummot siäl kaupas hantterata. – No sitä Armiki sanos, et mökkihöperöks täs tule. Mitä simmone o, et kirjotta vaa maito ja leippä ja makkara ja vartto et joku toinen tua, ite hääki tahto mennä kattoma mitä uut on tullu. Sitäki mää ole ihmetelly, et kuin paljo ihmise voiva etätöit tehrä. Ei meiti aikanan olsis voinu. Sää olis varastos töis ja nostelis säkei ja muit raskai tavaroi ja mää olin autohuallos. Eisunka nykyjä niitäkä etänä voi tehrä. – Juu ei, mut see muu hiuka harmitta, et kuin kivoi trukei siäl varastohommis nykysi o. Ei enä tart reppi ittetäs, senku aja huristele vaa semmosil ketteril trukeil. Tuski nykyjä viäl nii automaattist o, et niit voi kottonkesi tiatokonel ohjat. Niku ol kans riisunu lenkkaris pois ja tepastel nurmikol. Kerttu tul juur ulos ja hää peljästys ku Niku rupes kiljuma ja hyppämä yhrel jalal. –Voi kamala mikä ny o, pistik kärm su? –Mikkän kärm ku muurahaine pist isovarppasse, ai ai ku kihelmöitte! – Muistak sää Niku, kui mukava ol kakarana, ku saatti ensmäse kerra kulkke ulko ilma sukki ja kenkki? – Juu, mut see ol sit vast, ku ol toristukse saattu ja koulu ol loppunu, see ol merk, et ny saa olla vapaste ol ilm sit kummone tahtos. –On vaa talve jälkke jalkpohjas nahk nii ohkast, et kaik piäne kivesiru ottava kipjät. Niku voivottel ja hiaros varvastas. Kerttu nauroi, et ei muurahaine mittän pist ku ei sil ol simmost piikkikä, see pure. – Vai oles sää nii viisas, et tiäräs et nee pureva. kummossis hamppai niil sit o? – Mitä hamppai muurahaisil ny olsis, mut niil o julmetu vahva leuva. Kylmar sääki oles nähny kui suuri taakoi nee kuskava. On nee vallan mahrottomi traijama mont kertta ittetäs suuremppi ja painavamppi tavaroi. Vyätärön kohralt ne ova nii ohkassi, et luulis niitten katkeva. Unskiki myöntel, et juu ei nee tart trukei eikä nosturei, mut rakenus homma sujuva liukkaste. – Nyy nee ruppeva pikkuhilja purkama noit koronarajotuksi. Mut vaikjat se näkky oleva. Apteeki ja kirjasto aukaseva oves sit, ku vanhoje tarttis pyssy kotonas, mitä see simmone peli o. Kaik vaa pualest yäst auk niiku kaupakki. – Museo kuuluva kans aukkeva. – Nii et museo! Kuka täs ny museois on hinkumas, hihkas Niku, on täs ny tärkjemppiki paikoi ku museo! – Kovi nee yrittävä keksi sitä rokotettaki, mut kuka sihe pistetä koekaniiniks. Muistak tee ku enne vanhakansa osas lääkitä ite vaivojas luannost löytyvil rohroil. Jos ol vaik reumatismi, nii mentti istuma muurahaispessä palja ahterin kans, nii kyl vaiva hävisivä. Ku ihmise saiva kaik pulveri ja pilleri, nii vanha konsti unhotetti. – Sää se sanois, riamastus Niku, ei mittä rokotet tarvit ku mennän kaik vaa istuma muurahaispessä, nii kyl korona peljästy. – Kerttu nauroi, et ajatteles ny Niku, ku sää oles vieläki tuskisas, ku muurahaine nappas suu varppast. Mitäs sit, jos ne pääsevä sakil purema niis kaikke aremis paikois. – Joo joo, mut jos toine vaihtoehto on koronan kualemine. Unski naureskel kans, et kyl siäl ihmise peräpääs taitta olla seeverra vahva oorekolonki, et voiva kusiaisekki olla hättä kärsimäs. Mut mikäs siin, tosa metä syrjäs on kusiaiskeko, mennä sihe kaik rokotettavaks. –Men sää Niku ens, nii kyl mee tullan peräs. Niku silmä pyärisivä pääs. –Joo tota , kyl näi luiseval ja niukkalihasel äijäl on iha tarppeks see pistos toho varppasse. See voi olla vaaralist, jos sitä rokotet tule liikka. Mut ku tee olet paljo pulskemppi, nii tee tarttet tuhtima annokse. Menkkäs tee peljättämä viruksi pois, kyl mää tulen auttama, et tee pääset ylös siält. Ei teitinkä ol hyvä jäärä sihe pessä kovin kauvaks aikka kiirimä. – Ol vai, jos mee nyy kumminki luoteta hiuka nykyaikasemis hoirois. Mantar Nimimerkki pakinoi Perniönseudun Lehdessä säännöllisesti Vanha konsti voiva olla paremppi MANTAR
2020 – 5 Café Mathildedal Ruukinrannantie 6, Mathildedal www.mathildedal.fi Kurkkaa myös Facebook ja Instagram pe 10.7. klo 18 su 12.7. klo 17 ti 14.7. klo 18 to 16.7. klo 18 su 19.7. klo 17 ke 22.7. klo 18 to 23.7. klo 18 su 26.7. klo 17 ti 28.7. klo 18 ke 29.7. klo 18 su 2.8. klo 17 ma 3.8. klo 18 ti 4.8. klo 18 ke 5.8. klo 18 to 6.8. klo 18 su 9.8. klo 17 ma 10.8. klo 18 ti 11.8. klo 18 ke 12.8. klo 18 to 13.8. klo 18 su 16.8. klo 17 ti 18.8. klo 18 ke 19.8. klo 18 to 20.8. klo 18 Mathildedalin katsomoon ja mäkeen otetaan katsojia koronasäädöksien mukaan noudattaen asiakasmäärien rajaamista, turvaetäisyyksiä ja hygieniaohjeistuksia. Taiteen ja kädentaitojen keskus vanhan ruukkikylän sydämessä Telakkatie 17, Teijo www.teijonmasuuni.fi Galleria — Kahvila — Myymälät Kuukausittain vaihtuvat taidenäyttelyt — Vapaa pääsy tilaukset@pernionseudunlehti.fi p. (02) 735 2300 25 € TILAA HYVÄÄ KESÄLUKEMISTA! Tarjous voimassa 30.6. asti. 3 kk
6 – 2020 PsL-Anni Himberg Perniön Kirkonkylän koulun 3B-luokkalaiset Elli Lehtinen, Oscar Parviainen ja Jere Repo eivät aikailleet saadessaan huhtikuussa opettajaltaan etätehtävän rakentaa hyönteishotelli. – Me saatiin linkki nettisivuille, jossa oli paljon kuvia erilaisista hyönteishotelleista. Muuten meillä oli vapaat kädet toteutuksen suhteen, kertovat Elli ja Oscar. Kaksikko tarttui toimeen heti, kukin omilla tahoillaan, mutta Jere mietti toteutusta hieman kauemmin. – Tein niin ison, että sitä piti hetken miettiä. Taisi siinä muutama päivä mennä, mutta kun tiesin millaisen teen, niin nappasin vasaran käteen ja aloin hommiin. Jerelle nikkarointi on tuttua puuhaa, sillä pihamaan puista löytyy viisi hänen nikkaroimaansa linnunpönttöä. – Kivet hain kukkapenkistä, keppejä ja käpyjä metsästä, heinät tästä pihalta ja tiilet olivat sopivasti ylimääräisenä. Kaisla oli ainut mitä piti hakea vähän kauempaa rannasta. Kaislojen leikkaaminen oksasaksilla samaan mittaan meinasi tuottaa väsymyksen. – Kaislojen pilkkomisessa oli kova homma, mutta kaiken kaikkiaan hotellin tekoon meni 3-4 tuntia ja pikkuveli sekä isäpuoli vähän auttoi. – Ei ainakaan näin isoa ole kovin helppo yksin tehdä, joten kannattaa kysyä apua vanhemmilta tai sisaruksilta, Jere tunnustaa. Elli myöntää, että projekti ei kiinnostanut alussa yhtään, mutta tekemisen lomassa se muuttui mieÖtökkähotelliin ovat tervetulleita kaikenkieliset pörriäiset lekkääksi. – Otin vanhan laudan pätkän, johon isoveli auttoi poraamaan reiät. Sen jälkeen keräsin heinää pihalta ja kiedoin maitotölkin näiden ympärille. Lopuksi kirjoitin englanniksi bugs hotel, että ulkomaalaiset ötökät osaavat tulla oikeaan osoitteeseen. Kaikkihan ötökät osaavat englantia, Elli nauraa. Asukkaita odotellen Oscarin hyönteishotellissa on neljä erilaista osastoa, joiden sisustuksen hän on tehnyt niistä materiaaleista mitä pihamaalta on löytynyt. On muoviputken paloja, heinää, käpyjä ja puunpaloja, joihin hän on itse porannut reiät. Oscar seuraa silloin tällöin hotellinsa asukkaita ja on nähnyt siellä jo elämää. – Olen nähnyt siellä erilaisia pörriäisiä. Mielelläni teen tällaisia tehtäviä, missä pääsee tekemään käsillään. – Minä olen enemmän paperi ja kynä -tyyppiä, Elli jatkaa. Elli tietää myös, miten Jere Repo osaa hoitaa eläimiä ja rakentaa hyönteisille hotellinkin. – Sain luokkakavereiltani ja opettajilta kehuja tästä. Varmaan juuri sen takia, kun se on niin iso, Jere kertoo. Elli Lehtinen ja Oscar Parviainen saivat etäkoulun aikana tehtäväkseen nikkaroida hyönteishotellit. Kummatkin loihtivat hotellit hetkessä. Oscarin mielestä kivointa oli poraaminen, kun taas Elli pyysi siihen apua isoveljeltään.
2020 – 7 NÄIN asukkaita voisi houkutella hotelliin lisää. – Hotelliin voisi laittaa sokeria, niin se houkuttelisi ainakin muurahaisia, mutta sitä täytyy sitten ylläpitää koko ajan. Jerenkin hotellissa on käynyt jo vieraita. – Mäkäräisiä, hyttysiä ja pörriäisiä on näkynyt. Kaikkien kolmen mielestä hyönteishotelleja kannattaa rakentaa, vaikka kesälomallaan sadepäivien puuhaksi. – Ettei hyönteisillä olisi niin vaikeaa, kun ne pitävät kuitenkin luonnon tasapainossa, Jere miettii. Kesäpäivä oli lämmin, melkein kuuma. Silloin iski mieleeni eräänlainen tuuma. Menen käymään naapurissa, onko siellä ketään kotona, kun ei ole tässä mitään muutakaan tekoa. Siellä oli pihamaalla äiti lapsen kanssa. Sanoin heille hyvää päivää hyvän toivotusten keralla. Äiti kysyi voisinko mä jonkin aikaa vartioida tyttöä, hänellä olisi vapaa-ajalla tärkeää käyttöä. Minä istuin penkin päähän tyttöä vartioimaan. Ihmettelin kuinka lämmin nyt näin olla voikaan. Tyttö kulki pihamaalla paljain jaloin kesämekko päällä, sehän on oiva asu sellaisella säällä Äkkiä siihen ilmestyi pari perhosta pyörimään. Tyttö kiljui riemusta, kun näki perhoset ympärillään. Hän riensi niiden perään huitoen käsillään vain tyhjää ilmaa, mutta ei saanut niistä kiinni kumpaakaan. Sitä jatkui jonkin aikaa, perhonen lensi kukasta kukkaan, tyttö niiden perässä eikä muuta enää huomannutkaan. Sitä kyllä kelpasi katsella, se ei ollut näytelmää. Se oli aitoa iloa, se oli elämää. Voiko tässä elämässä parempaa viihdettä olla. kuin pieni paljasjalkainen tyttö jahtaa perhosta pihanurmikolla. Lopulta hän väsähti, tuli viereeni istumaan, näytti sormella perhosta, sanoi "katso perhonen ." "Niin on" sanoin "sitä minäkin katselen." Runon kirjoitti perniöläinen Eilo Vuorisalo Tyttö ja perhonen Elli Lehtinen ja Oscar Parviainen saivat etäkoulun aikana tehtäväkseen nikkaroida hyönteishotellit. Kummatkin loihtivat hotellit hetkessä. Oscarin mielestä kivointa oli poraaminen, kun taas Elli pyysi siihen apua isoveljeltään. Hyönteismäärät ovat vähentyneet osin siksi, että pölyttäjähyönteisten pesintäpaikkojen määrä on vähentynyt. Hyönteiset tekevät arvokasta työtä pölyttämällä ruokakasveja. Ne viihtyvät myös keinopesissä eli hyönteishotelleissa. Maaja metsätalousministeriön Hyönteishotellit2020kampanja kannustaa ryhtymään hotellinpitäavaamaan oman hyönteishotellin, vaikka kotipihan kulmalle, parvekkeelle tai mökkirantaan. Lisätietoa www. hyonteishotellit.fi
8 – 2020 Minna Urpo – Tiira tuli tähän 27. huhtikuuta. Se on aika tarkka, mutta tulee yleensä vasta vapun jälkeen, ehkä toukokuun viidentenä. Isäni oli nähnyt tiiran Helsingissä jo päivää aiemmin. Tuolla laiturin alla pesivät västäräkit ja pääskysetkin myöhemmin. Ja tuossa viereisellä kalliolla joutsen hautoo muniaan vuodesta toiseen. Se on välillä vähän äkäinenkin, toivoo kai ettei lossi ajaisi, mutta palaa aina silti takaisin. Petun lossia pitkään ajaneelle Mikko Virpolle lintujen seuraamisesta työn ohessa on tullut jo jonkinlainen harrastus. Ohjaamon nurkasta hän kaivaa usein esiin lintuoppaan. – Tämähän on ihan älyttömän hyvä työ. Näkee lintuja ja säänvaihteluja. Sellainen jatkuva stressi puuttuu. Nuorempana olin Helsingissä siivoustyönjohtajana. Se oli kyllä minusta stressaavaa työtä, Virpo muistelee. Helsingistä Särkisaloon hänet toi täältä kotoisin oleva vaimo. Vaimon isä ajoi lossia, ja niinpä Virpo päätyi hänen pyynnöstään vuonna 1994 ensimmäistä kertaa Petun lossin ohjaimiin. Vuonna 1996 hän siirtyi Ulkoluodon lossille, mutta palasi taas vuonna 2007 Ulkoluodon sillan valmistuttua takaisin Pettuun. Viiden minuutin matka Petun ja Ulkoluodon välillä on tullut taitettua lukemattomia kertoja. Perjantain illansuu on huippuhetki Jutuntekopäivänä aamuinen lumisade on muuttunut saaristossa jo kauniiksi auringonpaisteeksi. Perjantait ovat etenkin kesäisin huippupäiviä autojen määrällä mitattuna. – Iltakuudelta on perjantaisin yleensä sellainen huippuhetki. Talviset arkipäivät taas voivat olla hyvinkin hiljaisia. Kävin äskettäin läpi päivittäistä liikennettä noin viiden vuoden ajalta. Pienin määrä oli 11 autoa päivässä. Kesällä varsinkin juhannuksen tienoilla määrät voivat nousta yli neljäänsataan autoon päivässä, kuvaa Virpo. Virpo arvelee, että monet vapaa-ajan asukkaat pääkaupunkiseudulta saapuivat Pettuun jo ennen Uudenmaan rajan sulkua. – Liikennettä oli kunnolla jo sulun aikana, eikä sen päättymisen jälkeen tullut mitään piikkiä, hän kuvaa. Mikko Virpolle lossilla liikkuvat autot ja niiden kuljettajat ovat käyneet tutuiksi. Hän selvittää toimittajallekin autojen omistajien ammatteja ja asuinpaikkoja. Samalla selviää, että lossinkuljettajalla on tietynlainen epävirallinen poliisinkin virka. – Jos näkyy ihan outo auto, niin kyllä sitä tulee tarkemmin katsottua. Jos jossain käy varkaita, saatan tietää millä autolla on liikuttu. Kerran Petussa tosin murtauduttiin asuntoon, jossa asukas oli sisällä nukkumassa. Se jäi kyllä mysteeriksi, mitään ei löydetty vaikka poliisitkin olivat täällä monta tuntia. Jos lossille ei ole ketään pyrkimässä kummassakaan päässä, liikkeelle ei lähdetä. Toisinaan Mikko Virpo Lossikuski huomaa linnut ja vieraat autot Mikko Virpo pitää työstään 26 vuoden jälkeenkin Perjantai-iltana lossi täyttyy saareen menijöistä.
2020 – 9 Lossikuski huomaa linnut ja vieraat autot Mikko Virpo pitää työstään 26 vuoden jälkeenkin taas on huomannut, että Petun päässä autoilijat tahtovat myöhästyä minuutin tai kaksi lähtöajasta. Satunnaisille vierailijoille suurin haaste on muistaa taukojen ajankohdat. Jos niitä ei ole huomioinut, odotusta voi tulla yli puolikin tuntia. Vaan pitää lossinkuljettajankin syödä. – Nyt on jauhelihakeittoa odottamassa. Yleensä syön ihan tavallista kotiruokaa. Meillä on hyvät taukotilat tuolla, kiittelee Mikko Virpo. Iltavuoron perään odottaa vielä päivystys. Päivystysvuorossa olevan kuljettajan pitää olla puolen tunnin päässä lossista etenkin yllättäviä sairaustapauksia varten. – Onneksi hälytyksiä on vain harvakseltaan, ehkä vain viisi tai kuusi vuodessa, tietää Mikko Virpo. Lossin ohjaamossa aika ei käy pitkäksi senkään vuoksi, että ajamisen lomassa voi katsoa televisiotakin. – Ei se häiritse keskittymistä ollenkaan. Ja kun pitää katsoa välillä muualle, niin äänen kuitenkin kuulee. Nyt kyllä harmittaa se, kun ei tule urheilua ollenkaan! Sitä kun on tottunut seuraamaan tiiviisti, eikä nyt tule mistään mitään. Näin kesäaikaan linnut taitavat kuitenkin viedä voiton telkkarista. – Koskelot tulevat keväällä ensimmäisinä linnuista. Nyt ne ovat jopa alkaneet talvehtia, kun on niin leutoa. Haahkat ovat vähentyneet. Merikotkia näkyy kyllä runsaasti, selvittää Virpo. Mieleen on jäänyt merikotkan ja haahkapoikueen ei niin ystävällinen kohtaaminen. – Merikotka lensi poikueeseen ja nappasi kiinni yhden, mitä meni syömään tuonne läheiselle kalliolle. Se ei sille kuitenkaan riittänyt, vaan piti hakea toinen. Siitäkin huolimatta, että vihainen naisihminen yritti voimakkaasti huiskuttamalla sitä estää. Tämä sitten vihaisena ilmoitti, että ”tuollaisia me vielä suojellaan”, kuvailee Mikko Virpo. Luonnon komeus ja karuuskin ovat lossilla päivästä toiseen nähtävissä. Lossin ohjaamo on tullut Mikko Virpolle tutuksi lähes 30 vuoden työuran aikana. Per Funck ajeli toukokuisena perjantaina Pettuun yhdessä Tarja Nymanin kanssa 130 vuotta vanhalle sukutilalleen. – Nyt on ensimmäinen viikonloppu tänä vuonna täällä. Lapsuudessa tuli vietettyä yhteen putkeen useampikin kuukausi. Vähän sellainen työleirihän se on, Per Funck naurahti.
10 – 2020 VIERAS KYNÄ Tulokset, juttuvinkit: toimitus@pernionseudunlehti.fi (02) 735 2301 Lokoisampien hetkien puolesta. tervetuloa paikalliseen osuuskauppaan Suur-Seudun Osuuskauppa SSO Välillä sataa, välillä paistaa ja välillä vähän pyryttää. Sitähän se Suomen suvi on. Vaan mitäpä sitten? Ei kesä ole säätila vaan mielentila. Päätös vaihtaa vapaalle, unohtaa kiire, leppoistua ja nauttia elämästä. Niin me täällä Suomen leppoisimmassa maaseudun kolkassa ajattelemme. Poikkeahan kylässä. Se saa sielun laulamaan. kesä ei ole vuodenaika, se on mielentila. P A R T U R I K A M P A A M O VINKKI! S-mobiili -sovelluksesta tai osoitteesta www.sso.fi tarkistat kätevästi oman kesäkauppasi aukioloajat, palvelut ja lisäksi löydät ajankohtaiset edut juuri sinulle. Lataa maksuton S-mobiili käyttöösi puhelimesi sovelluskaupasta.
2020 – 11 KAIKKI SAMAN KATON ALTA puutarhaan, sisustajalle, rakentajalle, eläimille ja maanviljelijälle. S-Rauta-Maataloudessa on asiantunteva, luotettava palvelu ja reipas palveluasenne. TERVETULOA PALVELTAVAKSI! Perniö Haarlantie 21b puh. 075 3030 3120 ma–pe 8-17, la 9-14 Puhelun hinta 0,088 €/min AVOINNA MA-PE 9.00-17.00, LA 10.00-13.00 Muista myös verkkokauppamme! TERVETULOA! VAIHDA NYT MARKKINAJOHTAJAN X-SARJAN ROBOTTIRUOHONLEIKKURIIN! HYVITYS 500 € vanhasta työnnettävästä-, ajettavastatai robottileikkurista. Meille voi tuoda HUSQVARNAN, CAN-AMIN ja SEA-DOON tuotteet huoltoon. Löydät meidät Kemiön keskustasta osoitteesta Arkadiantie 13. Mathias Westerholm 044 977 9550 mathias@gpboatservice.fi Johnny Lehtola 0400 291 166 johnny@gpboatservice.fi Rider 214TC Suorituskykyinen ja helposti hallittava Rider. Briggs & Stratton, BioClip®/taaksepuhallus, leikkuuleveys: 94 cm LB 146i Kevyt ja tehokas akkukäyttöinen, työnnettävä ruohonleikkuri. BioClip®, leikkuuleveys: 46 cm 115iL-trimmeripaketti Kevyt ja helppokäyttöinen akkutrimmeri. SH 299 € Mukana BLi10-akku ja QC80-laturi. SH 499 € Mukana BLi20-akku ja QC80-laturi. SH 4.499 €
12 – 2020 Hannu Brusila Sauli Lindroos esittelee valokuva-albumiaan, johon on taltioitu yksi hänen monista arvoautoistaan. Mustavalkoisessa otoksessa Fordin kuorma-auto on parkkeerattu puistomaisella alueella merkittävältä näyttävän rakennuksen eteen. – Kyseessä on vuosimallia 1929 oleva AA-Fordini ja paikkana Kesäranta. Autolla on aikanaan kuskattu maamme johtavia poliitikkoja, tarkentaa Perniön kirkonkylässä asustava Lindroos. Kyseisestä automallista tehtiin myös puuhiilikaasukäyttöisiä versioita ja sitä lisenssivalmistettiin Tanskassa, Ranskassa, Ruotsissa ja Neuvostoliitossa. AA-Ford taipui monenlaiseen käyttöön: sitä tehtiin avolavana, pakettiautona, jäteautona, tankkerina ja hinausautona sekä sitä muunneltiin muuan muassa postiautoksi, paloautoksi, ambulanssiksi ja linja-autoksi. Lindroosilla on Kankkonummella sijaitsevassa hallissaan vaikuttava, viidestä vuosina 1928-1931 valmistetusta autokaunottaresta koostuva rivistö. Ne kaikki ovat huippukunnossa, ja nillä jokaisella on aivan oma, erityinen tarinansa. Vuoden 1931 vuosimallia olevan Chevroletin sisätiloista löytyy suomalaisesta näkökulmasta ajateltuna liki uskomattomalta tuntuva erikoisuus. – Letukassa on radio. Kun tämä asennettiin tähän autoon, läheskään kaikissa suomalaisissa talouksissa ei ollut vielä sähköäkään, suhteuttaa Lindroos. Aikoinaan amerikkalaisia oli eniten 1930-luvun suuren laman alkumetreillä autoista 90 prosenttia oli amerikkalaisvalmisteisia. Tuolta ajalta Lindroosilla on kahden AA-Fordin ja kahden Chevroletin ohella vuoden 1928 Chrysler. Lisäksi hänen hallikalustostaan löytyy kaksi massiivista Mersu-kuormuria 1950-luvulta, Teijo-avolavapakettiauto, Kuplavolkkari vuodelta 1973, Chevrolet-kuormuri (1946) sekä todellinen helmi, vuoden 1965 Volvo Amazon. – Amazon oli pakko hankkia. Se onkin kokoelmastani auto, jolla ajelen tänä päivänä eniten, toteaa Sauli Papan pastillikätkö paljasti tutun Amazonin Sauli Lindroosin autokokoelma täyttää kulttuuriteon tunnusmerkit Lindroos. – Chevroletin hankin siksi, että se on ikätoverini. Mersut olivat puolestaan ensimmäisiä sotien jälkeen Suomeen tuotuja dieseleitä. Amazoniin liittyy hauska episodi Salon rompetorilta. – Eräs naishenkilö tuli kysymään minulta, pääseekö hän käymään auton sisällä. Siellä hän veti tuhkaupin ulos, ja totesi, että tämä on hänen pappansa entinen auto, kertoo Lindroos. – Tämä pappa oli kuulemma aikanaan maalannut tuhkakupin valkoiseksi lopetettuaan tupanpolton. Samalla siitä tuli Figaropastillien säilytyspaikka. Teijon tehtailla valmistettiin vuosina 1975-1976 satakunta Teijo-pakettiautoa. 1970-luku oli muutenkin autoilun todellinen vuosikymmen: autojen määrä kasvoi kohisten ja uusia automerkkejä ilmaantui jatkuvasti markkinoille. – Teijo-autoja on jäljellä kymmenkunta ja tietääkseni kolme niistä on vielä liikenteessä, ynnäilee Sauli Lindroos. GAZ herättää tunteita Ulkokatokseensa Sauli Lindroos on parkkeerannut pienen, valkoiseksi maalatun Ferguson-traktorinsa (1952) sekä monenlaisia tunteita herättävän GAZitäkuormurinsa (1955). Ajoneuvoa valmistettiin Neuvostoliitossa 1946-1968 useana eri versiona sekä siviiliettä sotilaskäyttöön. Lindroosin omistamaa GAZ-51:tä valmistettiin vuoteen 1975 asti, ja se oli tuotantomäärältään Neuvostoliiton yleisin kuormaauto. Suomeen niitä tuotiin bilateraalikaupalla eli valtioiden välisille kahdenvälisille tavaran tai palvelusten vaih” GAZin lempinimeksi tuli Multian Gemsu. Kesärannassa ollaan! Ja huvilan edustalle on kuvattu Sauli Lindroosin nykyisin omistama, vuosimallia 1929 oleva AA-Ford. 1970-luvun autot vierekkäin: Kuplavolkkari ja Teijo-avolavapakettiauto. Kuorien alta löytyy paljon yhteistä tekniikkaa. Sauli Lindroos pitää ajoneuvokokoelmansa kaikkia yksiöitä itselleen yhtä tärkeinä. Tämä ideologia koskee myös ristiriitaisia tunteita herättävää, vuosimallia 1955 olevaa GAZ-itäkuormuria.
2020 – 13 Papan pastillikätkö paljasti tutun Amazonin Sauli Lindroosin autokokoelma täyttää kulttuuriteon tunnusmerkit dantasopimuksella. Jatkosodan aikana 19411944 Suomi sai sotasaaliiksi runsaat 1 400 GAZ-kuormuria, jotka kunnostettiin rintamajoukkojen käyttöön Fordin maahantuontivarastossa Helsingin Hernesaaressa. – GAZ-51 oli ensimmäinen Suomeen tuotu tämän automerkin malli. Kun valtion oli pakko myydä autoja eteenpäin, rekisterissä näitä oli Suomessa parhaimmillaan yli 13 000 kappaletta, Sauli Lindroos tietää. – Nämä ovat vahvoja, mutta auttamatta liian pieniä ajoneuvoja kuormureiksi. Neuvostoliiton sodanjälkeinen autoteollisuus sai tuotekehittelyynsä lisävauhtia lännestä, ja monissa kuorma-autokehitelmissä nähtiin vaikutteita esimerkiksi amerikkalaisesta GMC-kuormurista. GAZ-51 sai Suomessa lempinimen ”Multian Gemsu”, vaikka yhteneväisyys jenkkiautoon oli vähäinen. Kulttuuriteon tunnusmerkit Ajoneuvoihin liittyviä tapahtumia on Suomen kesässä valtava määrä ja esimerkiksi Pilvenmäen raviradalla Forssassa on ollut yhden päivän aikana 30 000 kävijää ja näytteillä 2 500 harrasteautoa. Kiinnostus ja rakkaus autonostalgiaan pitää Lindroosinkin mielen virkeänä. – Kun olin uusimassa ajokorttiani, lääkäri kehui muistiani. Sähköalalla elämäntyönsä tehnyt eläkeläinen arvioi, että kaikki runsaan kymmenen vuoden aikana museoajoneuvokokoelmaan hankitut yksilöt ovat hänelle yhtä tärkeitä. Lindroos on yksi Salon Seudun Ajoneuvoharrastajat ry:n lähes 300 jäsenestä. Yhdistyksessä on havaittavissa pappaantumista, ja viisikymppisiä pidetään nuoriso-osastolaisina. – Vanhat autot eivät juurikaan kiinnosta tämän päivän nuorisoa, enkä itse välttämättä ajattele niin, että nämä automobiilini jäisivät tulevien sukupolvien ihailtavaksi. – Ehkä meidän autoharrastajien toimintaa voidaan silti pitää jonkinlaisena kulttuuritekona. Se pätee oman kokoelmani osalta etenkin Perniöstä yhdeksän kilometrin päässä valmistettuun Teijo-autoon, Sauli Lindroos puntaroi. Poikkeuksellinen kevät näkyy tänä kesänä myös mobilistitapahtumien määrässä. Sauli Lindroos on ollut vakiovieras Kemiön Traktorikavalkadissa, jota kuitenkaan ei tänä kesänä järjestetä koronavirusepidemian takia. Kesärannassa ollaan! Ja huvilan edustalle on kuvattu Sauli Lindroosin nykyisin omistama, vuosimallia 1929 oleva AA-Ford.
14 – 2020
2020 – 15 HELSINGINTIE 2, Salo p. 040 550 9105, bizarre@bizarre.fi www.bizarre.fi Rennot, erilaiset, juuri sinun näköisesi juhlat? Varaa tilat, tarjoilu ja ohjelma meiltä! Nautintoja koko kesän ajan 7 PÄIVÄNÄ VIIKOSSA! Tervetuloa! Helposti lähestyttävät ateriat etnisellä twistillä! LOUNAS ma-pe klo 10.30-14 A LA CARTE ke-la BAARI ti-su klo 10.30-23 TAKE AWAY -HERKUT! Leivon hyvää leipää ja pullaa sekä viljelen lehtivihanneksia Perniön asemalla. Avoinna to-su klo 10-17 (tai niin kauan kuin tuoretavaraa riittää) entisen huonekalukaupan edessä, Aimontapontie 30. Kortti tai käteinen. Tervetuloa! Jag bakar äkta tavara och odlar grönt på Bjärnå station. Se ovan. Betjänar gärna på svenska. Kort eller kontanter. Välkomna! Kirakantie 178, 25610 Ylönkylä 044 555 4852 / Riitta-Maija 0440 785 060 / Jussi 040 160 9094 / Katri Juhannuksen jälkeen perjantaisin klo 10-18 heinäkuun loppuun asti. Muulloin soita ja sovi! Tilamyymälä avoinna juhannusviikolla ti-to klo 10-18 Voikk a PERNIÖN KOTISEUTUYHDISTYS RY PERNIÖKULTTUURI SÄÄTIÖ ILMOITTAA Minna Urpo Siitä on jo kohta 17 vuotta, kun eräs perniöläinen hiihtovaikuttaja asteli toimitukseen ja ilmoitti, että “Se on miesten viestijoukkue sitten kasassa. Vuorisille on syntynyt kolmas poika.” Vanhemmat toki olivat ansioituneita hiihtäjiä, mutta pojista vanhin, nykyinen maajoukkuehiihtäjä Lauri oli vasta aloittamassa koulua. Lassi oli viisivuotias. Nyt tuo enteellinen lausahdus saattaa olla jo lähellä toteutumista, sillä 16-vuotias Leevi on seuraamassa tosissaan isoveljiensä jalanjälkiä hiihtäjänä. Kaikki veljekset edustavat jo samaa seuraa, ja viime vuosina suosituksi nousseessa Suomen Cupissa viestiosuuksiakin on vain kolme. – Aika paljon saa vielä vauhti nousta, että ykkösjoukkueeseen pääsen, naurahtaa Leevi. Viime talvena Skiteam 105 oli Vantaalla toinen viestissä Laurin, Lassin ja Aleksi Parttimaan voimin. Leevi hiihti kakkosjoukkueessa sijalle 16. Pari vuotta lisää aikaa, niin tilanne voi olla jo toinen. Vasta nyt Leevi on ottamassa harppausta kohti ammattimaista harjoittelua. Hän on muuttamassa Vuokattiin ja jatkaa yhden Perniön lukiovuoden jälkeen syksyllä Sotkamon urheilulukiossa. – Tähän asti olen mennyt harjoittelussa aika paljon fiiliksen pohjalta. Nyt Lauri kävi täällä ja teki minulle harjoitusohjelmaakin. Vuokatissa saan varmasti myös hyvää valmennusta, arvelee Leevi Vuorinen. Kesä Perniössä menee sekin harjoittelun merkeissä. – Vaikka festareita järjestettäisiinkin, en kyllä niille menisi. Enemmän hiihtäjän kesää vietän kuin tavallisen nuoren. Ei mitään puoleenpäivään nukkumista tai muuta sellaista, tuumii Leevi Vuorinen. Treeniä ilman lunta Harjoittelu ilman lunta on käynyt Leeville tutuksi jo eteläisen Suomen lumen puutteenkin takia. Metsäpoluilla liikkuja on saattanut nähdä Leevin viuhahtamassa vauhdikkaasti ohi sauvat kädessä. Hyviä harjoituspaikkoja löytyy läheltäkin. Esimerkiksi Kaukurintieltä Asteljoentielle lähtevä rankka nousu on yksi sellainen. – Viime viikolla tulin sen rullasuksilla ylös kuusi kertaa putkeen. Jokainen nousu vie sellaisen neljä minuuttia, tietää Leevi. Hurjemmalta sen sijaan tuntuu se, miten nousun päältä pääsee takaisin alas. Leevi pitää sukset jalassa alamäessäkin, vaikka niistä ei jarruja löydykään. – Ei se nyt ihan suoraan mene sinne isommalle tielle, on siinä sellainen pikku kumpare ennen. Hyvin on mennyt, ei ole mitään törmäilyjä liikenteen kanssa sattunut muuallakaan. Epävakaat säät ovat tosin aiheuttaneet haasteita tähänkin. – Eilen olin pitkällä kolmen tunnin rullahiihtolenkillä, kun alkoi sataa räntää. Äkkiä tiellä olikin paksu loskakerros, mutta siitäkin selvisin, Leevi hymyilee. Kesäisin hänen mieluisin harjoitusmuotonsa on ollut pitkään juoksu. – Nyt se ei ole ollutkaan enää niin hauskaa, kun viime talvena lumen puuttuessa sitä piti tehdä kaiken aikaa. Mutta pyörällä on kiva tehdä pidempiä lenkkejä näin kesäisin. Heikot lumiolosuhteet ovat pakottaneet Leevin usein harjoittelemaan muuten kuin lumella hiihtämällä. Yllättäen hän kuitenkin sanoo, että usein siitä on ollut hyötyä tärkeissä kisoissa menestymistä ajatellen. – Useimpina vuosina tänne on kuitenkin tullut lunta vähän myöhemmin talvella. Kun olen vihdoin päässyt hiihtämään, kunto on noussut sopivasti lopputalvella pidettäviin tärkeisiin kisoihin. Monilla muilla kunto on voinut olla jo laskusuunnassa, koska he ovat hiihtäneet niin paljon alkutalvesta, Leevi perustelee. Jalkapalloa mieluiten höntsäten Leevin päätyminen hiihdon pariin ei ollut itsestään selvää. Vaikka vanhemmat veljet hiihtivät jo kilpaa, Leevi ei ollut kovin innostunut lajista vielä alakouluikäisenä. – Kiinnostus alkoi vasta siitä, kun pärjäsin Hopeasommassa niin hyvin, vaikka en ollut edes kunnolla harjoitellut. Pikkuhiljaa on noussut sellainen halu näyttää kuka on kuka ihan perhepiirissäkin. Leevin kilpailutulokset osoittavat, että menestystä on odotettavissa erityisesti sprintissä Laurin tapaan. – Pärjään myös paremmin tasamaalla kuin kovissa nousuissa. Viime syksynä olin Sloveniassa, jossa nousut saattoivat harjoituksissa olla tunninkin pituisia. Suomesta sellaisia ei löydä mistään, pohtii Leevi Vuorinen. Vuokatissa järjestetään ensi helmikuussa Euroopan nuorten Olympiafestivaalit. Leevi Vuorinen toivoo pääsevänsä edustamaan Suomea kisoissa, jotka järjestetään hänen uudella kotipaikkakunnallaan. Nuorten Pohjoismaiden mestaruuskisat ovat toinen tavoite. PM-kisoihin hän pääsi ottamaan tuntumaan jo tänä vuonna. – Sprintti meni siellä kohtuullisesti, mutta pidempi matka ei kaaduinkin kaksi kertaa, hän harmittelee. Miten kurinalaista elämää urhelija sitten viettää kesällä? Voiko grilliin laittaa makkaraa paistumaan vai pitääkö tyytyä vain kasviksiin? – Ei se niin tarkkaa ole, ihan hyvin makkaraa voi syödä. Ihan perusruokaa syön enkä edes mitään urheilijoiden ravintolisiä. Pitkillä lenkeillä kyllä urheilujuomaa, naurahtaa Leevi Vuorinen. Tavoitteellisesti omassa lajissaan harjoitteleva urheilija ei halua kuitenkaan ottaa kaikkea niin vakavasti. Leevi pelasi kaksi kesää SalPassa jalkapalloa, mutta koki harjoittelun liian totiseksi itselleen. – Jalkapallo on minulle se mieluisin kesälaji, mutta haluan harrastaa sitä rennolla otteella. Mieluiten se on vain kavereiden kanssa potkimista, ei välttämättä mitään joukkueihin jakautumista ja maalintekoa. Täällä Perniössä käymme usein potkimassa joko tuossa tekonurmella tai sitten keskusurheilukentällä, kuvaa Leevi Vuorinen mieluista kesäharrastustaan. Hiihtäjän kesään mahtuu jalkapalloa ja grillimakkaraakin Kaipuu lumelle vie Leevi Vuorisen Vuokattiin Keväällä Leevi Vuorinen on voinut tulla vastaan Melassuon metsäpoluilla sauvojen kanssa ja vaihtaa syksyllä Perniön metsät Sotkamon maisemiin. ” Ei puoleenpäivään nukkumista tai muuta sellaista.
16 – 2020 Tunnetko kylät, arvaatko paikat? 1. Ruukista on tämäkin kylä historiallisesti tuttu, nykyään etenkin luonnosta. Kylän läpi virtaavalla joella voi nähdä esimerkiksi mielenkiintoisia lintuja ja kuvan veijari lajitovereineen pitää huolta maisemista. 2. Viisikymmenluvun eleganssia. Tämä talo oli aikanaan koulu, nykyään toisella tavalla tärkeä. Kylän nimi voi tulla mieleen sytykkeestä, mutta missähän ollaan? 3. Taiteen hyvää tekevää vaikutusta on tutkittu. Sitä nähdäkseen ei tässä tapauksessa tarvitse lähteä kauemmas kuin...? 4. Kellarit katsovat mäenrinteestä kulkijaa. Missä historiallisesti mielenkiintoisessa ja nykyäänkin vilkkaassa kylässä olet, kun nämä näet? Kuvat Maija Poutanen, teksti Aku Poutanen Tänä kesänä ovat monen matkailusuunnitelmat kovin toisenlaisia kuin ehkä alun perin piti. Vaan ei hätää; seikkailla voi omankin pitäjän alueella ja laajentaa reittiä vaikka naapuriinkin. Tämä kesävisa haastaa ajelemaan, pyöräilemään tai vaikka kävelemään pitkin eteläistä Saloa. Lenkin voi tehdä vaikkapa kuvien kohteet löytääkseen – ja ennen muuta siksi, että varmasti silmään sattuu muutakin mielenkiintoista. Kauniita rakennuksia tai näköaloja, ehkä uusi uimapaikka tai muuten vaan sellainen tie, jota on kiva ajella. Kaikkien vastanneiden kesken arvotaan palkinto ja oikeat vastaukset kerrotaan lehdessä myöhemmin kesällä. Lähetä vastauksesi 17.7. mennessä sähköpostilla toimitus@ pernionseudunlehti.fi, WhatsAppilla 044-735 2302 tai vaikka postikortilla: Lupajantie 1, 25500 Perniö.
2020 – 17 Tunnetko kylät, arvaatko paikat? 7. Tässä talossa on juhlittu monet kemut, mutta missä. Voisi sanoa, että nimessä on kulma. 6. Sanaa pääsee kuulemaan eteläisessä Salossa monenäköisissä kirkoissa. Missä kutsuvat seurakuntalaisia tämännäköisestä tapulista soivat kellot? 8. Eteläinen Salo on monenlaisten väylien varrella. Laiva saapuu kalkista tunnettuun kylään, siis minne? 5. Riittääkö vihjeeksi, jos sanotaan että kohti merta on vesi matkalla.
18 – 2020 PsL-Anni Himberg Lossimatka Petun saareen on kuin muutaman minuutin retriitti. Ajatukset kirkastuvat ja mieli tasoittuu. Ehkäpä juuri rauha on tuonut Petun kartanoa isännöivät Johanna Ahon ja Teijo Lehtolan tänne jo 20 vuotta sitten, jolloin he alkoivat viljellä kartanon maita. – Ensimmäisenä vuotena meillä oli viljaa ja vihanneksia, mutta toisena vuonna siirryimme luomuun ja sen huomaa. Kaikki rehottaa, Teijo Lehtola nauraa. 20 hehtaarin mailla ja kasvihuoneessa kasvaa monenlaista, esimerkiksi paprikaa, chiliä, vesimeloneita, kesäkurpitsaa, yrttejä, kaaleja, salaatteja, maissia, herneitä, palsternakkaa, naurista, kevätsipulia, purjoa, punajuurta ja perunaa. – Oikeastaan kaikkea muuta paitsi porkkanaa, sitä en tänä vuonna laittanut, Lehtola selventää. Kesäisin kaksikon vauhti kiihtyy, kun kartanon kahvila avaa ovensa. – Mitä maassa kasvaa, niin sitä syödään kahvilassa. Meillä on kahvilan yhteydessä myös oma myymälä, jossa myymme kasviksia, mutta kaikki mitä PsL-Anni Himberg Alaspään tilaa viljelevät jo neljättä polvea Krista Lehto-Kivelä ja Kalle Kivelä. Tilan ympäristö on aurinkoisena kevätpäivänä kuin postikortista. Kiskonjoki solisee taustalla ja voikukkameri rehottaa mansikkamaalla. – Jonkun mielestä mansikkamaa näyttää varmaan hirvittävältä rikkaruohojen vuoksi, mutta meillä ajatellaan asiat vähän toisin. Me hyödynnämme voikukkien nuput ja lehdet. Teemme niistä muun muassa hilloja ja viherjauheita, Krista Lehto-Kivelä kertoo. – Pyrimme siihen, että meillä on mahdollisimman paljon kasvipeitteisyyttä. Kasvit sitovat hiiltä ja kasvuston avulla pyrimme osaltamme hidastamaan ilmastonmuutosta, Kalle Kivelä jatkaa. Alaspään tilalla maata viljellään luomuna, vaikka aloittaessaan Kivelä jatkoi tapaan, johon oli kasvanut. – Aloittaessani olin juurikkaanviljelijä henkeen ja vereen, mutta lasten myötä koin jonkinlaisen ympäristöahdistuksen tai kriisin. Kehotin pistämään ikkunat ja ovet kiinni, kun lähdin pellolle ruiskuttamaan ja kielsin lapsia menemästä pellolle. Siinä vaiheessa havahduin ajattelemaan, että millaista ruokaa tuotan, jos kiellän lapsiani menemästä sinne missä ruokaa tuotetaan. Krista Lehto-Kivelä oli jo aikaisemmin ehdottanut PsL-Anni Himberg Ajaessani ympäri Perniötä olen ehtinyt havaitsemaan muitakin asioita kuin sen, että Perniössä on paljon historiaa, muinaishautoja ja mäkiä. Täällä on myös paljon kasvihuoneita. Kun tutustuin asiaan paremmin, huomasin, että eteläinen Salo on varsinainen herkkuaitta. Niiden tavallisten perunan, mansikan ja herneen lisäksi täällä on valtavasti kaikkea muuta. On kasviksia, lihaa, kaaleja ja jäätelöäkin. Täältä olisi aika helppo koota lahjaksi herkkukori paikallisista raaka-aineista tai tukea muuten vaan paikallista tuottajaa syömällä hyvin. Joukossa on tuottajia, jotka toimittavat satonsa kauppaan tai myyvät sen toreilla, mutta löytyy myös suoramyyntipaikkoja, tilapuoteja ja kesäkausikipsoja. Kesä on puutarhoissa ja pelloilla kiireistä aikaa, joten siksi kannattaa varmistaa etukäteen tuottajalta onko hänellä tilamyyntiä vai ei. Poikkeuskesänä tilamyyntipaikkojen voisi kuvitella lisääntyvän, mutta se jäänee nähtäväksi. Tiedon etsiminen on tänä päivänä helppoa, mutta silti monelle tuottajalle paras kanava markkinointiin ovat puskaradio, mökkiläiset ja paikallislehti. Silti ajoittain ihmettelen, miksi eivät alueen tuottajat ole samassa katalogissa tai netissä listattuna. Toisaalta pian tätä listausta tehdessäni ymmärsin, että sellaisen ylläpitäminen vaatii jatkuvaa päivittämistä. Se mitä maassa kasvaa riippuu säistä, sesongista ja vähän ruokatrendeistäkin tai sitten tuottajan ja kuluttajan omista toiveista. Tässä mainitun lisäksi on paljon sellaista tuotantoa, joka lähtee heti kauemmas ja palaa sitten seudulle uudessa muodossa; maito, sianliha, viljat, juurikkaat ja öljykasvit esimerkiksi. En usko, että sain listaan kaikkia mitä lähellä tuotetaan tai kasvatetaan, joten ethän pahastu, jos tilasi tai nimesi on jäänyt tästä listauksesta pois. Se vaan osoittaa, että seutu on todellinen herkkuaitta. Eteläinen Salo on todellinen herkkuaitta Agneta Grönroos Kalaa sesongin mukaan Perjantaisin Perniön tori ja Tenholan kirkonkylä sekä kesälauantaisin Bromarvin kesätori. Ahlqvistin puutarha Hiekkarannantie 31, 25630 Särkisalo Kirsikkatomaattia, kurkkua ja salaattia. Tilamyynti ti-pe klo 15-18. Alaspään maatila www.alaspaanmaatila.fi Luomumansikkaa ja luomuavomaanvihanneksia, mm. perunaa, sipuleita, juureksia, kesäkurpitsaa ja kurkkua. Luonnonkasveista tehtyjä mausteita ja teesekoituksia sekä siirappeja. Oman tilan hilloja. Avoinna sopimuksen mukaan. Finnholmin puutarha finnholm.net Vihanneksia ja perunaa avomaalta ja kasvihuoneesta. Pihapuoti tilalla. Hallonmäen tila www.hallonmaki.fi Vadelmaa, erikoistomaatteja, yrttejä, salaattia, mansikkaa, pensasmustikkaa, siideriä. Tilapuoti avautuu kesällä. HerrgårdsGlass Sillbölen kartanon tie 110, 10520 Raasepori Maitotila, joka tekee ja myy jäätelöä. Pieni kahvila auki sopimuksen mukaan. Hultan tila www.hultantila.fi Varhaisperunan ja ruokaperunan suoramyyntiä. Holmqvistin puutarha Koskentie 885 b, 25560 Koski as Ilman kemiallisia torjunta-aineita kasvatettuja vihanneksia. Mm. tomaattia, paprikaa, munakoisoa, kurkkua, salaattia, persiljaa, mangoldia, sipuleita, valkosipulia, kaaleja, papuja, härkäpapuja. Tilamyynti sopimuksen mukaan. Hästön Maatila Oy www.hastonmaatila.fi Herneitä, tilliä, pensaspapuja, härkäpapuja (tuore), mansikkaa, vadelmaa ja Hereford-pihvikarjan lihaa. Suoramyyntiä entiseen malliin. Kosken kartano www.koskis.fi Luomunaudanlihaa, luomukaritsanlihaa sekä riistaa. Myymälä kesäisin, verkkokauppa. Kovamäen Tila Perniöntie 1991, 25500 Perniö Avomaankurkkua, hernettä, mansikkaa. Kausikipsa avoinna kesäisin. Lehtisen puutarha Oy www.lehtisenpuutarha.fi Keväällä vihannesten taimia, yrttejä, siemeniä, siemenperunoita ja istukassipuleita. Myymälä. Leipyölin tila www.leipyoli.com Naudan lihaa. Myynti avoinna sopimuksen mukaan. Mats Träd & Gård Ovanmalmintie 133, 10520 Tenhola Luomuvihanneksia, muun muassa kurpitsaa, maissia, kaaleja, yrttejä, juureksia, valkosipulia, purjoa, avomaakurkkua. Avoinna sopimuksen mukaan. Matildankartano / Mathildedalin Kyläleipuri www.matildankartano.fi Leipomo ja leipomoravintola. Juureen leivottua leipää, pullaa ja artesaanipizzaa ja -jäätelöä. Mathildan Kyläpanimo ja Olutpuoti www.kylapanimo.fi Olutta. Melkkilän Puutarha www.melkkilanpuutarha.fi Mansikkaa, puutarhavadelmaa itse tai valmiiksi poimittuna (etukäteistilaus) Meritalo Oy / Lepola Drinks www.meritalo.com Mehut, hillot, siiderit, limonadit. Myymälä kesäisin auki perjantai-iltapäivisin. Metsälammen puutarha www.metsalammenpuutarha.blogspot.fi Hyötykasvien taimia. Nitlax Higland Cattle www.nitlaxhighlandcattle.fi Luomulihaa. Avoinna sopimuksen mukaan. Peltosaaren lammastila www.peltosaaren-lammastila.webnode.fi Luomu lammastuotteita, hunajaa. Tilamyynti sopimuksen mukaan. Petun kartano www.petunkartano.fi Kasviksia satokauden mukaan, perunaa, itse leivottua leipää, siideriä. Avoinna kesäisin. Perniön Saunapalvi www.pernionsaunapalvi.fi Palvituotteet. Myymälä ja torikauppa. Pitkäsen kurkkutila Oy Laukantie 151, 25610 Ylönkylä Kurkkua, kesäkurpitsaa, hernettä, perunaa, parsakaalia, valkosipulia. Avoinna sopimuksen mukaan. Puutarhatila Pirjo ja Vesa Siponen Kemiöntie 1452, 25650 Strömma Varhaiskaalia, kesäkaalia, kurkkua, varsiparsakaalia. Avoinna sopimuksen mukaan. Pruunin Leip / Bruuns Gröna Aimontapontie 30, 25520 Perniö as Leipää ja pullaa sekä lehtivihanneksia. Myyntikoju avoinna kesällä. Rantamäen tila rantamaentila.fi Mansikkaa, hernettä, perunaa. Tilalta sopimuksen mukaan ja myyntipaikka S-Marketin edessä, jossa myös muita paikallisia tuotteita. Romulan tila Perniöntie 1793, Perniö as Avomaankurkkua, hernettä, mansikkaa, vesimelonia. Ladon kulmalla itsepalvelukioski. Savusärvin Oy / Kirakan tila Kirakantie 178, 25610 Ylönkylä www.savukalkkuna.fi Kalkkunan kasvatusta ja kalkkunatuotteita. Tilamyymälä avoinna tiettyinä aikoina. Tenholan juusto www.tenholanjuusto.fi Juustoja. Myymälä Frimans Diversehandel. Vaanelan puutarha Päivärinteentie 14, 25520 Perniö Mansikoita, vadelmaa, karkkitomaatteja, salaatteja, varhaisperunaa, raparperia ja avomaankurkkua jne. Tilapuoti avoinna 12.6. alkaen perjantaisin ja lauantaisin ja sopimuksen mukaan. Öyrilän Isontalon lammastila www.irmelinurminen.com Lampaan lihaa, makkaraa ja säilykkeitä. Puoti avoinna sopimuksen mukaan. Tuottajia, joilla ei suoramyyntiä, mutta joiden tuotteita löytää toreilta tai kaupoista. Antsun sinappi www.antsunsinappi.fi Sinappia. Erkki Salminen Suippokaalia, keräkaalia, punakaalia, käärylekaalia, parsakaali. Hannu Saaristo Sauruntie 158, 25520 Perniö as Kurkkua, varhaisperunaa, avomaankurkkua. Hästö Uppgård Avomaankurkku, perunaa, kevätsipulia Kallelan tila www.kallelantila.com Lehtikaalia, varsiparsakaalia, sokerimaissia ja kurpitsoja. Lassen Luomu Kirsikkatomaattia, kurkkua, salaattia, yrttejä. Lemunkartanon Puutarha www.lemunkartanonpuutarha.fi Luomutuotannosta n. 70 lajiketta erilaisia yrttejä ja n. 80 lajiketta erilaisia vihannesten taimia. Skotlannin Vihannes Oy Hapatettuja suolakurkkuja, avomaankurkkua ja tilliä. Mäntylinnan mehustamo Ylönkyläntie 75, 25610 Ylönkylä Omenamehua. Ylistalon tila Kaukassalontie 21, 25630 Särkisalo. Hernettä. maalla kasvaa on ajateltu kahvilan tarpeita varten, Aho opastaa. – Aamulla mietitään mitä pellosta haetaan ja laitetaan ruuaksi, Lehtola täydentää. Mielenkiintoisia kokeiluja Aurinko paistaa lämpimästi ja mehiläiset surisevat Petun kartanon omenapuissa ja voikukkameressä. Saaristossa on aina osattu olla monitaitureita ja niinpä kahvilan kokki, Paula Punsar konttaa avomaalla ja istuttaa parhaillaan erilaisia taimia. Kasvihuoneessa muun muassa tomaatit ja chilit kasvavat kohisten ja iso määrä taimia odottaa avomaalle istutusta. Löytyypä kasvihuoneesta eräs 15 vuotta erikoisuuskin. – Myymme viinirypäleitä ja teemme siitä myös mehua. Ihmiset ostavat näitä ihan mielellään, sillä harvoin kotimaista luomuviinirypälettä on tarjolla, Lehtola kertoo samassa, kun karsii saksilla ylimääräistä kasvustoa. – Lehdetkin menevät käyttöön, sillä niistä tehdään naapurissa dolma-viininlehtikääryleitä, Aho jatkaa. Saaristossa meri vaikuttaa kasvuaikaan, sillä kevät on Saaressa lämmintä riittää pitkälle syksyyn Alaspään tilaa viljellään uudistavalla tavalla
2020 – 19 Eteläinen Salo on todellinen herkkuaitta luomuviljelyä, mutta viimeistään nyt Kalle Kivelä heitti vanhat tavat romukoppaan ja ahmi uutta tietoa ja toimintamalleja eri lähteistä. Siinä samassa Krista kouluttautui luonnonvaratuottajaksi, mutta valmiiksi ei tule kumpikaan. – Pyrimme koko ajan kouluttamaan itseämme lisää. Huoli maapallon tilasta ja ilmastonmuutoksesta on vaikuttanut vahvasti viljelytapoihimme. Nyt käytössä ovat hiiltä sitovat ja maaperää parantavat menetelmät, mutta kaikella toiminnallamme pyrimme vähentämään negatiivisia vaikutuksia ilmastoon ja luonnontilaan. Maaja metsätaloudella voidaan tehdä paljon hyvää ilmastonmuutoksen hillitsemisemiseksi. Vaikka emme yksin kykene sitä pelastamaan, voimme tehdä oman osamme, pariskunta tuumaa. Alaspään maatila onkin mukana monessa erilaisessa hankkeessa, joilla voidaan vaikuttaa lähiympäristön hyvinvointiin. – Olemme olleet mukana muun muassa Ilmastoviisaita ratkaisuja maaseudulle -hankkeessa ja kotijärveämme kunnostaneessa Saavi -hankkeessa. Edellä mainitut hankkeet ovat jo päättyneet, mutta Carbon Action -hiilipilotointi jatkuu edelleen. Pieni ja monipuolinen Neljättä kesää vihanneksia viljelevä pariskunta kasvattaa myös perunaa sekä jalostaa erilaisia tuotteita villiyrteistä. Tuotteita myydään Tammisaaren, Karjaan ja Salon Reko-toreilla, mutta nyt he toivovat tilamyynnin lisääntyvän. – Toreilla oli mukavaa keskustella ihmisten kanssa ja kertoa ideologiastamme, mutta asiat täytyy miettiä myös ajallisesti. 37 hehtaarin tila on pariskunnan mielestä pieni nykypäivänä, mutta heidän tarkoituksensa ei ole laajentua. – Pieni ja monipuolinen on se meidän juttumme. Tietysti jos luonnonmukaista peltoa olisi tässä lähellä tarjolla, niin totta kai me olisimme kiinnostuneita, pariskunta sanoo. Tulevaisuuden maanviljelyksen pariskunta näkee menevään kohti luomua. – Uskon, että tavanomainen tuotanto lähenee luomua, mutta eivät koskaan kuitenkaan ole täysin samoilla linjoilla. Pioneerit ympäri maailmaa käyttävät jo nyt minimissään torjuntaaineita ja viljely perustuu maan toimivuuteen ja ympäristörasituksen minimointiin, Kivelä puntaroi. kylmä ja syksy lämmin. – Meillä on todella harvoin yöpakkasia enää touko-kesäkuussa ja yleisesti ottaen täällä on neljä astetta lämpimämpää yöllä, kuin mantereella. Kun meri vähän keväällä lämpenee, niin se pitää yöpakkaset loitolla ja mikä keväällä menetetään kasvukaudessa, se otetaan syksyllä kiinni, sillä syksy meillä on pidempi ja vihreämpi. Kuin Perniössä on keltaiset lehdet, niin meillä on vielä vihreää, Lehtola havainnollistaa. Inventoidulla perinnemaisemalla käyskentelee kesäisin kiskolaisia pässipoiSaaressa lämmintä riittää pitkälle syksyyn kia hoitamassa maisemaa. Aidan ulkopuolella, omenapuiden ja marjapensaiden kupeessa on mehiläispesiä. – Mehiläisten kannalta saaressa tuulee joskus liikaa, mutta onneksi tämä on aika suojaisa paikka. Ovat aikoinaan osanneet hyvin valita talon ja peltojen paikat, sillä pohjoistuulet eivät tänne juuri osu. Metsät suojaavat niiltä hyvin, Lehtola sanoo. Tuurilla tehtyä omenasiideriä Petun kartanon aidatuilla mailla, kasvaa myös iso määrä omenapuita. Niistä on tehty mehua ja nyt mehu on jalostettu siideriksi. – Siiderin teko aloitettiin satokauden 2018 omenoista, joista valmistettu siideri tuli myyntiin viime kesänä. Petun kartanon siiderissä ei ole minkäänlaisia lisäaineita ja se on kypsytetty villihiivoilla. Kaikkien hedelmien pinnoille tulee mikrobeja ja osa niistä on hiivoja. Siksi siiderin teko on vähän arpapeliä, ja sen vuoksi harvat isot tekijät uskaltavat siideriä näin tehdä. Meillä se sattui onnistumaan hyvin, Aho kertoo prosessista. Kaksikko on tehokas pari keksimään uusia ideoita. Liittyy se sitten viljelyyn tai kahvilan, ideat eivät kesken lopu. – Ehkä marjanviljelyä enemmän, kuten mansikkaa ja siihen rinnalle elämystyyppistä toimintaa. Meillä on vanha keihässalmelainen vene, jonka kanssa olisi mukava viedä ihmisiä cruisailemaan, Lehtola pohtii. – Mansikkamaan voikukkapellosta poimitaan muun muassa kukat ja terälehdet, keväisin keräämme mahlaa, kuusenkerkistä teemme siirappia ja viherjauhetta, Krista kertoo. Petun kartanon erikoisuuksiin kuuluu myös 15-vuotias viinirypäle kasvusto, jonka viinirypäleistä tehdään muun muassa mehua. Kasvustoa saksimassa isäntä Teijo Lehto.
20 – 2020 PsL-Aku Poutanen Tämä poikkeus suositeltuihin turvaväleihin sallittakoon. Labradorinnoutaja Tonja ei malta olla pusuttelematta emäntäänsä Riikka Kolia. Myöhemmin kesällä samoilla penkeillä istutaan säädetyllä tavalla eli riittävän harvassa. Penkit ovat Mathildedalin kesäteatterin katsomo ja tietyssä mielessä ainutlaatuinen paikka tänä kesänä; moni muu kesäteatteri perui tai myöhensi esityksiään, Mathildedalissa käydään tositoimiin heinäkuussa. Ja hyvä niin, jos Riikka Kolilta kysytään. Hän on ollut mukana vuodesta 2008 lähtien ja väliin jäi vain vuoden 2015 näytelmä. –Ja se oli ihan kamalaa, parahtaa Koli nauraen. Tänä vuonna hän kannattelee osaltaan komediaa Sisko ja sen veli; Kolilla on toinen pääosa eli sen siskon rooli. Komediasta on tehty näyttämösovituksia ennenkin, parhaiten muistetaan kai silti Neil Hardwickin vuonna 1986 ohjaama tvsarja, jonka pääosissa taituroivat Ilmari Saarelainen ja Tuija Ernamo. Sarja on Kolillekin tuttu, mutta varta vasten hän ei sitä ole katsonut. –Muistan, että lapsena kyllä katsoin ne, mutta en sitä että se on näin hauska, hän myöntää. Näin siitä huolimatta, että pohjavire on jopa surullinen; sisarukset eivät tahdo oikein saada kiinni elämänsyrjästä eivätkä löydä oikeita ihmisiä rinnalleen. –Tuija on sellainen päivä kerrallaan menijä ja realisti, mutta sisarukset pitävät aina lopulta yhtä vaikka he naljailisivat välillä toisilleenkin, Koli puntaroi. Hauskuutta tekee teräväsanainen dialogi ja jotakuta voi sen murrekin huvittaa. Tv-sarjassa puhuttiin raumalaista, Mathildedalissa muuten vaan lyhyttä läntistä. –Mathildedalilainen kaveri on auttanut minua vuorosanojen opiskelussa ja hän pystyy lukemaan tekstiä suoraan niin, että se kuulostaa hyvältä. Kun taas joku ihan stadilainen lukee, oikea nuotti puuttuu, miettii Koli. Hänen puheensa on lyhyttä; juuret ovat Kuusjoella, koti on pienen Halikonkäännöksen jälkeen jälleen Teijolla, mistä ei Koli aio lähteä. –Teattereista ei minua kiinnostakaan kuin Matilda. Tämä on niin ihana miljöö ja täällä on koti. Jokunen poikkeus sentään mahtuu matkalle; Provinssin päänäyttämöllä Koli vieraili Cabaret musikaalissa ja Salo -näytelmässä. Alku oli hiuksissa Alku harrastamiseen oli sinänsä arkinen; Koli piti Teijolla kampaamoa ja teki vuonna 2007 näytelmäkerhon tuotantoon kampauksia. –Kun sitä tekemistä katsoi kulissien takaa, tuli se olo että vau, tämä on minun juttuni. Kun tuli aika maksaa kampaajalle, tämä ei toivonut niinkään rahapalkkaa kuin sitä että saisi olla ensi kesänä mukana näytelmässä. Vuosien varrelle mahtuu kolme Ruukin avain -näytelmää ja niiden perään Provinssin tuotantoja. Harrastus on rakas, mutta samalla työtä teettävä; vuodesta hujahtaa teatterin merkeissä pyöreästi neljäsosa. Esimerkiksi tämän vuoden näytelmää on harjoiteltu toukokuun puolivälistä lähtien ja harjoituksia on käytännössä joka arkipäivä. Vuorosanoja Koli on tankannut paperilta ja kuunnellen jo pitkään. Ja vasta harjoitusten perään tulee varsinainen pihvi eli esitykset. –Kun ne päättyvät, on tosi tyhjä olo. On elänyt niin kauan roolihahmona, että siinä joutuu vähän kuin hyvästelemään osan itsestäänkin, Koli puntaroi. Osa viehätystä on porukka. –Se on kuin toinen perhe ja Provinssissakin on aina tuttuja mukana joka vuosi. Vaikka esitysten jälkeen näytelmää on ikävä, olo voi olla myös väsynyt. –Aina elokuussa sanon, että ensi vuonna en kyllä ole mukana. Syyskuussa sitten alan jo miettiä, että mitähän ensi kesänä esitetään ja saisiko siitä roolin, Koli naurahtaa. Nähtäväksi jää, miten Tonja-koiran käy tulevissa roolituksissa. Sillä on kerran pieni osa ollutkin, tänä vuonna mietittiin josko Tonjasta olisi näytelmässä esiintyvän näkövammaisen roolihahmon opaskoiraksi. Useammastakin syystä ajatuksesta luovuttiin. Opaskoiraa ei ollut sarjassakaan, ja Koli muistuttaa että sarjaa ei muutenkaan ole tarkoitus imitoida vaan tehdä teoksesta omilla avuilla omanlainen. –Ohjaajaan pitää luottaa ja Joonaksella (Suominen) on jo vahva ajatus siitä. mitä tehdään. Harjoitukset ovat jopa niin täyttä työtä, että varsinaiselle rupattelulle ei jää aikaa. Koli naurahtaa tietävänsä vastanäyttelijästään eli veljeä esittävästä Mikael Karviasta lähinnä työpaikan. Pieni jännitys kuuluu asiaan, mutta onko jossain kohdassa kevättä selkeä taite, jossa huomaa että nyt aletaan olla valmiita. –Ensi-illassa, nauraa Koli. *** Mathildedalissa ensi-iltapäivä on 10.7. Salon teatteri esittää Vuohensaaressa musikaalia Mustalaisleiri muuttaa taivaaseen 1.8. alkaen. Syksyllä jo miettii, mitä ensi kesänä esitetään Riikka Koli on Mathildedalin sisko ” Kun esitykset päättyvät, on tosi tyhjä olo. Riikka Kolin ja Tonjan elämään antaa kevään ja kesän ajan rytmiä kesäteatteri.
2020 – 21 YLÄMAANKARJAN LIHAA SUORAAN TILALTA Tilamyynti auki sopimuksen mukaan Leipyölintie 218, 25500 Perniö p. 050-338 2768 myynti@leipyoli.com www.leipyoli.com Uusi lihaerä saapuu viikon 24 lopulla Olen vanha tuttu nuohoojanne, nyt vain omalla toiminimellä. Tekstiviestit ja puhelut 040 125 3887, varmimmin arkisin klo 9-16 nuohooja.suni@gmail.com Terveisin Niko Suni Olet sydäme?isesti tervetu?ut! Tää?ä Sinä olet tärkein Yksilöllistä kauneudenhoitoa suurella sydämellä. Täyden palvelun kauneushoitola Perniön keskustassa. • Kasvo-, käsija jalkahoidot • Ripsien ja kulmien kestovärit • Ripsien pidennykset • Rakennekynnet ja geelilakkaukset • Sokeroinnit www.beautyspotkitta.fi Haarlantie 2, Perniö p. 02-7351307 Avoinna ti-pe 9-17, la 9-14 Muina aikoina sopimuksen mukaan. Vastaanotot Perniössä ja Särkisalossa avoinna koko kesän! Fysioterapeutti Anssi Örri 0400 744 269 anssi.orri@gmail.com MEIDAN Kuntoutus www.meidan.co KOULUTETTU HIEROJA KAISA VAINIO • Klassinen hieronta • Urheiluhieronta • Liikuntaneuvonta Ajanvaraus p. 044 2027 393 Perniön Fysika, Haarlantie 2, Perniö @hierojakaisavainio Tmi SIIVOUS JA RAKENNUS KUKKAMAA MONIPUOLISET SIIVOUKSET · peruspesut · ikkunanpesut · mökkisiivoukset · muuttoja loppusiivoukset · myös alviton laskutus Eija 040 553 2113 RAKENTAMINEN LATTIASTA KATTOON · maalaukset · kaakeloinnit · puutyöt · katot · ei sähkötai putkityöt Eino 040 512 4498 Kotitalousvähennyskelpoinen Kunpa kaikki olisi mutkatonta kuin OP-mobiilissa. Palvelun tarjoaa Osuuspankki Mobiiliavain ei avainlukulistaa. Sormenjälkitunnistus ei turhia tunnuslukuja. Omistaja-asiakkaana löydät OP-mobiilista myös monia rahanarvoisia etuja. SPR Perniön osasto Omapaikka Salontie 2, Perniö Pyrimme olemaan paikalla ma-pe 11-15 (ei kosketuskontaktia) SPR -tuotteita myynnissä: suruadressit, kortit, EA-laukut ym. Jos jotain ei ole niin tilaamme! Tervetuloa tekemään IKKUNAOSTOKSIA! (ohje ikkunassa) Omapaikka toimii (etänä) koronasta huolimatta Jos olet kiinnostunut SPR:n toiminnasta niin ota yhteyttä p. 02-733 3405?0400193876?spr.pernio@gmail.com Ystävänvälitys toimii ja ystäviä tarvitaan! TERVEYDENHOIDOLLISTA JALKOJENHOITOA Myös kotija osastokäynteinä. Jenni MacGill 045 2571847 Anni Helle 040 1518123 www.jalkahoitoladuo.fi Pensalantie 3, Halikko NIITTYKARITSAN LIHAA YMPÄRI VUODEN Pienestä vinttipuodista myös muut lammastuotteet 050 46 96 966 www.irmelinurminen.com PERNIÖ Luomumansikat, -vihannekset ja polttopuut www.alaspaanmaatila.fi ALASPÄÄN MAATILA Uudenniityntie 16 25630 Särkisalo T:mi Heikki Nummi 0451221782 hessu82@gmail.com pihatalkkari.com Turun?e 8, Salo | p. 045 614 1500 Palvelemme koko kesän MA-PE 10-17. Muina aikoina ja lauantaisin hoitoaikoja ?lauksesta. WWW.SALONSKINLAB.FI Jalkahoitola Vapaat Varpaat Koskentie 155 B, Tenhola p. 045 252 4390 Hei lomalainen, olisiko tarvetta jalkojenhoidolle? Esim. kovettumia kantapäissä, känsiä, syyliä tai kynsiongelmia. Täällä maaseudun rauhassa voidaan hoitaa asia kuntoon! Varaa aikasi: vello.fi/vapaatvarpaat tai p. 045 2524390 Kesäisin terveisin Satu Kauppila, jalkojenhoidon AT Uusi lähiruokatuottajapuoti avautuu kesän alussa! Vuokramökit ja majoitus toimii normaalisti. Ravintolapalvelut mahdollisuuksien mukaan. Tervetuloa! Särkisalontie 2 | p. 050 517 7759 | www.katiskanmaki.com 044 735 2302
22 – 2020 PsL-Anni Himberg Kuusi vuotta sitten tekstiilisuunnittelija Jaana Kähönen etsi itselleen netistä kakkosasuntoa maaseudulta. Hanko kiinnosti paikkana eniten, mutta kohtalon oikusta ruutuun hypähti Matildedahlin Anttipoffissa sijaitseva 17 neliön huoneisto. – Googletin Matildedahlin, sillä en tiennyt missä se on, vaikka asun Turussa. Tämä oli ensimmäinen, joka netistä tuli vastaan ja siltä seisomalta lähdin tätä katsomaankin. Tytär tuli mukaan ja sanoi, että tämä on ihan minun näköiseni huoneisto. Kähönen ihastui paikkaan heti, teki kaupat ja neuvotteli kauppahintaan vielä huoneiston vanhan kristallikruunun. Sen jälkeen hän kääri hihat ja teki pientä pintaremonttia. – Vessaan laitoin listat itse ja keittiönurkkaus laitettiin kokonaan uudestaan. Tämä on pieni ja kompakti, mutta tuntuu kuin olisi neljä huonetta ja keittiö. Pieneen tilaan on saatu sujuvasti kaikki oleellinen. Kylpyhuone on yllättävän iso ja keittiö juuri oikea mitoitukseltaan yhdelle ihmiselle. Mahtuuhan sinne tärkeimmät: uuni ja jopa pieni astianpesukone. Ja mihin sitä tilaa tarvitsee, kun läheltä löytyy palveluita. – Viihdyn täällä kesäisin todella paljon ja talvellakin käyn vähintään kerran kuussa. Eipä tarvitse talvella halkoja hakata, vaan voi nauttia lämpimästä huoneesta lähes heti sisään tultuaan. Täällä on ihanat naapurit, joiden kanssa istumme pihalla kesäiltaisin. Lisäksi ravintolat, Jaanan kesäkodiksi riittää 17 neliötä Iso olohuone löytyy Anttipoffin pihalta, jossa naapureiden kanssa talkoillaan ja istutaan iltaa. – Täällä on kaikilla omat grillit paitsi minulla, mutta olen saanut tarvittaessa jälkilämmöillä grillata, nauraa Kähönen.
2020 – 23 Tykö eli Teijo oli jo varhain niin merkittävä asutuspaikka, että sen nimi mainittiin säilyneessä asiakirjassa jo v. 1368 nimellä Tyioki. Sitten nimestä on kirjoitettu muotoja Tiyocke ja Tiycke v. 1379, Tycke v. 1477, Tike bool v. 1538, Tyckeby v. 1540 ja Tykeby v. 1542. Asiakirjoissa on kaikkiaan yhdeksää kirjoitusmuotoa nimestä. Nimi on niin vaikea, että etevimmätkään kielentutkijat eivät ole saaneet aikaiseksi selitystä nimelle. Ruotsinkielisten kieliprofessorien mielestä nimen vanhoissa muodoissa on loppuosana suomen sana -joki. Teijon kansallispuisto perustettiin v. 2015. Metsähallituksen lakisääteisenä tehtävänä on myös kulttuuriperinnön suojelu. Vanha paikannimistö kuuluu tähän kulttuuriperinnön suojeluun. Metsähallituksessa vanhoihin paikannimiin on kiinnitetty toistaiseksi kovin vähän huomiota. Suojelualueiden nimien selitysten osalta on Metsähallituksessa luotettu niihin vähiin ja kovin usein vielä virheellisiin arveluihin, joita laiskat kielentutkijat ovat joskus kirjoittaneet nimien selityksinä. Vain parilta Lapin tunturiseudulta on Metsähallituksessa tehty tarkempia paikannimien selityksiä. Metsähallituksenkaan laatimissa Teijon kansallispuiston esitteissä ei ole mitään selitystä nimien Tykö /Teijo alkuperästä, vaikka esitteitä uudesta kansallispuistosta on tehty jo kohta 10 vuotta. Ensin jo kansallispuiston suunnitteluvaiheessa ja nyt kansallispuiston toiminnan aikana. Metsänhoitajan kielija ammattitaidolla olen selvittänyt nimen alkuperää. Nimi Tykö tuki minulle tutuksi jo koulupoikana, kun tehtaan nimi TYKÖ BRUKS oli kotitaloni puimakoneessa Savonlinnassa. Pidän, että asutus ja nimi ovat peräisin jo roomalaiselta rautakaudelta, noin 1.500 vuoden takaa. Gotlannin kauppiailla ei ollut omalla saarella järviä, joista nostaa järvimalmia ja sulattaa rautaa He perustivat Uudenmaan rannikon malmijärviseuduille rautahyttejään ja Teijoon asutuksen ja sulattivat seudun järvien järvimalmista rautaa varsin alkeellisissa rautahyteissä. Kylä oli samalla talonpoikaisastutus, kauppakylä ja kestikievaripaikka pitkin rannikkoa liikkuville kauppiaille. Muodostui tiivis talojen ryhmä. Tiivistä taloryhmää ruotsinkieliset sanoivat nimityksillä tjock, thyk. Siitä Ruotsissa paikannimiä Thykböle, Tybble, Tibble jne. Ruotsinkieliset ääntävät nimen Tykö muotoon tyykö; kemiönsaarelaiset ääntävät tyytši. Suomalaistettu, hyvin myöhäinen nimen muoto on Teijo on otettu ruotsinkielisestä muodosta Tyioki. Suomen sanaa joki ei nimen missään muodossa ole, se on vain kielitaidottomien professorien virheluulo. Suomessa sanan tjock>thyk sisältäviä paikannimiä on 12 kpl. Ovat toisinaan kylien nimiä kuten Jämijärvellä kylän nimi Tykköö ja Valkeakoskella kartano Tykölä. Toisinaan vanhojen talojen nimiä. Kuntanimenäkin oli aikaisemmin Tjöck/Tiukka Etelä-Pohjanmaalla, nyt se on Kristiinankaupungin kylä. Jo v. 1303 muodossa Tiuka mainittua nimeä kielitaidottomat, lukutaidottomat kielentutkijat eivät ole osanneet avata. Suomenkin kielenkäytössä olevaa sanaa tiukka eivät kielentutkijat ole osanneet yhdistää ’tiukkaan asutusryhmään’. On kyllä tarkat tiedot Teijon rautaruukin perustamisesta v. 1681. Mutta paikalla on alettu sulattaa rautaa jo 1.000 vuotta aikaisemmin. Silloisista asioista vain ei pantu tietoja papereille. Perniössä on muutakin ruotsinkielistä paikannimistöä nimen Bjärnå / Perniö lisäksi. Nimi tarkoittaa ’vuortenjokea’. Kulmakunnan nimessä Lupaja on ruotsin sana lupp ja kertoo ’alkeellisesta rautahytistä’ paikalla. Keskiaikaisen kylän nimessä Mackarböle/ Makarla ja järven nimessä Makarlanjärvi on ruotsin sana makare ’tekijä’. Nimi ei voi tarkoittaa muuta kuin ’raudantekijää’ eli ’rautahyttiä pitävää seppää’ järven rannalla. Järven niemen nimessä Hiilkari sana hiili kertoo paikan rautahyteissä käytetyistä puuhiilistä, joita jäi näkyvästi maastoon. Mutta on vanhaa suomalaiskielen sanastoakin. Kirakanjärven nimessä on vanha suomalaiskielen sana kirakkasortti tarkoittaen sorsalintu tukkasotkaa’. On saanut tuon alun kirakka ’kiroilevasta’ ääntelystään ja nimityksen osa -sortti on kyllä sitten ruotsin sanastoa, tarkoittaen linnun ’mustaa väriä’. ’Kiroileva mustalintu’ siis. Nimi Tykö voidaan ’suomentaa’ muotoon ’Ryhmäkylä’. Ilmari Kosonen metsänhoitaja, matkailuopas Enonkoskelta Kirjoittaja on kieliharrastaja, joka on tutkinut paikannimiä eri puolilla Suomea. Hänen kirjoituksiaan on julkaistu useissa lehdissä ja Perniönseudun Lehteä hän lähestyi Teijo-aiheellaan aikaisemmin keväällä. RAKENNUSPELTI ETSALO & ETSALO KY Joutnantie 642 25500 Perniö Soittele: 02-735 0025, 050 569 3051, 0400 426 588 etsalo.etsalo@gmail.com www.etsalo-etsalo.fi Ain ku sä jotta värkkäs muist et mee tehrä kaikki rakentamisse liittyvi ploottöit Jaanan kesäkodiksi riittää 17 neliötä uimarannat ja sauna ovat lähellä, sekä tietysti kansallispuisto. Kähösen nauttiessa vapaaajasta hän tekee pitkiä kävelylenkkejä, käy aamuuinneilla Matildanjärvessä, lukee, saunoo Matildatalolla, käy ravintoloissa ja konserteissa sekä kiikaroi. – Minulla on hieman erikoinen harrastus, sillä kiikaroin 1800-luvun kiikareilla alpakoiden ilmeitä. Ne laiduntavat aivan naapurustossa ja olen toisinaan jopa huomannut työstäväni suunnittelutöissäni alitajuisesti niiden ilmeitä, Kähönen nauraa. Pääasiallisesti Kähönen työskentelee kotonaan Turussa, mutta kesäisin hänellä on vanhassa puuhiilivarastossa PopUp galleria, joten työpaikkakin on lähellä. – Tämä paikka on vaikuttanut todella paljon töihini. Alpakat ja luonto kuoseissani ovat kaikki täältä ammennettuja. Maisemat inspiraation lähteinä Persoonallinen pikku asunto on myös huolella sisustettu. Kähönen on opiskellut aikoinaan sisustussuunnitteluakin, ja sen huomaa. – Olen yrittänyt sisustaa tätä talon henkeen. Rakastan värejä, mutta asunto on niin pieni, etten voinut tuoda tänne paljon erilaisia värejä. Sininen rauhoittaa ja sopii pieneen tilaan valkoisen kera. Ystävien, tuttujen ja tuntemattomienkin taidetta löytyy joka paikasta, jopa vessasta. Myös omia töitä on esillä, kuten sängyn yläpuolella oleva työ, joka sai inspiraationsa Matildanjärveltä. – Kangas on kiinnitetty akustiikkalevyyn, vaikka toisaalta seinät ovat niin paksut, ettei akustiikkalevyjä välttämättä tarvittaisi. Kähönen kuvailee Anttipoffin asunnon tyyliään ranskalaiskustavilaiseksi, eikä kaipaa sievään kakkoskotiinsa mitään uutta tilalle. – Olen joskus miettinyt, että Turun ykkösasunto voisi vaihtua Italiaan, mutta tämä pysyisi silti kakkosasuntona. Tästä en pystyisi luopumaan, sillä tykkään Suomen kesästä ja tästä seudusta. Anttipoffi on rakennettu 1852 ruukin tehdastyöläisten asunnoksi. Vuodesta 2000 se on ollut asunto-osakeyhtiö. Kuusi vuotta sitten tekstiilisuunnittelija Jaana Kähönen löysi sieltä kakkoskodin. Ikkunasta voi tähyillä suunnilleen talon ikäisillä kiikareilla alpakoiden elämää. Tykö eli Teijo on rautakautinen ’ryhmäkylä’ Eli mistä nimi ehkä onkaan tullut? 044 735 2302 TOIMITUKSEN WHATSAPP Mitä ny? Nakkaa vinkki viestillä!
24 – 2020 Tykkää meistä Facebookissa! K-Supermarket Perniö Heikkiläntie 4 25500 Perniö puh. 040 176 9451 Palvelemme: Ark 7-21, la 7-20, su 9-20 Tavallista parempi ruokakauppa Parhaat tarjoukset K-Supermarketista! T. K-supermarket Perniön kauppiaat Anette ja Jukka-Pekka henkilökuntineen! TAVALLISTA PAREMPIEN, PAIKALLISTEN VALIKOIMIEN KESÄKAUPPA TOIVOTTAA hyvää kesää!