4 /2 2 3 | 15 .1 1. 2 2 3 | 6 3 . v u o si k e rt a
Päätoimittajalta Mistä tunnet sä yhteisön? Ajankohtaista Oulun yliopisto valmistautuu auditointiin. Päähenkiö Vuoden opiskelija Jerry Nguyen uskoo muiden tsemppaamiseen ennemmin kuin kilpailuun. Yhdistävä tekijä: huoli ilmastosta Ilmastokahvilaverkosto laajentuu Ouluun, tarjolla on yhteisöllisyyttä ja rajatonta ilmastokeskustelua. Kolumni Waltteri Niiranen on huolissaan maamme kurssista, mutta innoissaan nuorten aktiivisuudesta. Ristiinopiskelusoppa odottaa yhä keittäjää Oulun yliopisto ja Oamk ovat asuneet saman katon alla kolme vuotta. Onko mikään muuttunut? TÄSSÄ NUMEROSSA 2 20 19 14 10 4 3 24 27 28 31 39 Toivoa tuova asiantuntija Vuoden alumni Mika Rämet tunnetaan kotimaassa parhaiten pandemia-ajan asiantuntijakasvona. Kolumni Juho Niemelä aikoo käyttää toisen opiskelukertansa hyödyllisemmin. Kulttuuria kaupungilla Lumo-festivaalin teemana on tänä vuonna mielen hyvinvointi. Column Francisca Prieto Fernandez has managed to joggle between two passions. In English The soup of joint studies remains unstirred. In English Common factor: Concern over environment. Research in Oulu University A researcher from Oulu University tells about her journey. 32 36
4/2023 15.11.2023 63. vuosikerta Oulun ylioppilaslehti on journalistisesti riippumaton. Vuonna 1961 perustettu lehti ilmestyy painettuna vuonna 2023 neljä kertaa. Matka jatkuu verkossa osoitteessa www.oulunylioppilaslehti.fi Löydät meidät myös mobiilisovellus Tuudosta! PÄÄTOIMITTAJA Tuuli Heikura paatoimittaja@oyy.fi +358 40 526 7821 TÄMÄN LEHDEN TEKIVÄT Francisca Prieto Fernández, Maria Karuvuori, Kalle Parviainen, Marjut Lauronen, Jenni Maalismaa, Waltteri Niiranen, Juho Niemelä, Viima Iivonen, Maiju Putkonen ja Jenni Isokääntä KANNEN KUVA Viima Iivonen TOIMITUKSEN YHTEYSTIEDOT Erkki Koiso-Kanttilan katu 1 2Tovi , 1 krs. 90570 Oulu toimitus@oyy.fi JULKAISIJA JA KUSTANTAJA Oulun yliopiston ylioppilaskunta PAINO PunaMusta Oyj MAINOSMYYNTI Adaptipalvelut paula.manner@adaptipalvelut.fi +358 400 663 885 PAINOS 2000 kpl ISSN 0355-9238 (painettu) ISSN 1798-9922 (verkko) ISSN-L 0355-9238 SEURAA MEITÄ SOMESSA Oulun Ylioppilaslehti @oulun_ylioppilaslehti @ylkkari Oulun ylioppilaslehden podcast 3 PÄÄKIRJOITUS I hminen on laumaeläin. Olkoon se mahdollinen jäänne evoluutiosta, jossa laumasta erottaminen tarkoitti lähes väistämättä kuolemaa, mutta säännönmukaisesti asia pitää edelleen paikkaansa, joskin yhteisön merkitys on muuttunut. Henkiinjääminen on muuttunut kuuluvuuden kokemukseksi. Sosiologisen määritelmän mukaan yhteisöä määrittävä piirre voi olla yhteinen päämäärä tai mielenkiinnon kohde. Kaikkia sosiologisen määritelmän mukaisia yhteisöä rajaavia tekijöitä en allekirjoita, sillä nykyään käsite on hyvin laaja ja yhteisö voi muodostua missä tahansa riittää, että siihen kuuluvat kokevansa edes häilyvää hengenheimolaisuutta tavoitteiden tai yhteisten tekijöiden kautta. ON MONTA TAPAA osallistua yhteisöön. Sivulla 10 Vuoden opiskelijaksi valittu Jerry Nguyen kertoo jakaneensa kindermunia stressaantuneille opiskelutovereilleen. Hänelle se oli pieni teko, jolla oli kuitenkin ympäröivälle yhteisölle suuri merkitys. Aina osallistumalla ei siis tarvitse pyrkiä muuttamaan maailmaa. Joskus tosin niinkin voi käydä. Vuoden alumni Mika Rämet toi toivoa pandemian keskelle rokotetutkimuksen puolella. Rämetin matkasta Rokotetutkimuskeskuksen lääketieteelliseksi johtajaksi ja Oulun yliopiston vuoden alumniksi voi lukea lisää tämän lehden sivulta 24. Yhteisöt auttavat paitsi siinä hetkessä, myös eteenpäin. Kolumnistimme Juho Niemelä muistelee ensimmäistä opiskelukertaansa sivulla 27, ja kuinka olisi pitänyt panostaa sosiaalisuuteen enemmän kuin arvosanoihin. Verkostoista olisi ollut hyötyä työelämään siirtyessä. Toisella kerrallaan hän aikoo toimia toisin. Kolumnistimme Waltteri Niiranen iloitsee sivulla 19 opiskelijoiden poliittisen aktiivisuuden noususta ja muistuttaa, kelle valtiovalta demokratiassa kuuluu. Kun maan hallitus uhkaa polkea opiskelijoiden oloja alas, joukko opiskelijoita päätti kokoontua yhteen näyttäen esimerkkiä monille muille, ja mielenilmaukset levisivät koko maahan. Vaikka on selvää, että kaikki eivät jakaneet opiskelijajoukon sanomaa tai lähestymistapaa koulujen valtaamisesta, pienen telttakylän näkeminen Väylän varrella kiinnitti varmasti jokaisen huomion ja loi yhteisöllisyyden kokemusta. ME YLIOPPILASLEHDISSÄ osallistumme tarjoamalla objektiivisen näkökulman ja herättelemällä keskustelua yhteisöä koskevista asioista. Jälleen on se aika vuodesta, kun useissa ylioppilaskunnissa keskustellaan seuraavan vuoden budjeteista. Näissä ylioppilaslehdet tuodaan usein esiin ylimääräisenä kulueränä, josta on helppo keventää kiristyvien budjettien taakkaa. Keskustelu on jo alkanut ja säästötoimia on kohdistettu toimitusten resursseihin. On huolestuttavaa, kuinka säästöjä haetaan opiskelijan asioita ajavissa organisaatioissa siitä puunhaarasta, jonka katkaisemalla menetetään keskustelun se osapuoli, jolla ei ole henkilökohtaista intressiä asiassa. Leikkaamalla kaltaistemme pienmedioiden jo valmiiksi hyvin rajallisista resursseista leikataan myös läpinäkyvyydestä ja avoimesta keskustelusta. Joka ainakin minun maailmassani lukeutuu toimivan yhteisön pelisääntöjen kärkipäähän. Hengenheimolaiset hyvässä ja pahassa PÄÄTOIMITTAJALTA| Mistä tunnet sä yhteisön?
AJANKOHTAISTA Yliopistot arvioinnin kohteena Useat yliopistot ovat käyneet yliopistolain vaatiman auditoinnin tänä vuonna. Oulun yliopisto on vuorossa viimeisenä, kun Kansallisen koulutuksen arviointikeskus saapuu joulukuussa kaksipäiväiselle vierailulle Oulun yliopistoon. Kysyimme laatujohtaja Johanna Flyktmanilta, kuinka Oulun yliopistolla on valmistauduttu auditointiin. TEKSTI & KUVAT Tuuli Heikura
5 O piskelijat ovat arvioitavana päivittäin viikoittain työnsä tuloksista. Kuinka he osaavat noudattaa tutkinto-ohjelmansa vaatimuksia, osaavatko he tuottaa tulevan työelämän kannalta tarkoituksenmukaista tietoa ja kuinka he kehittävät ajatteluaan. Kerran kuudessa vuodessa yliopistot kohtaavat tämän opiskelijalle hyvin arkipäiväisen tunteen, jossa heitä arvioidaan työnsä laadun tuloksista. Arviointi tapahtuu hyvin ylätasolla keskittyen laatujärjestelmien ja niiden tarkoituksenmukaisuuden arviointiin, mutta tarjoaa silti konkreettista tietoa kehityskohteista kuulemalla opiskelijoita, henkilöstöä sekä muita sidosryhmiä. OULUN YLIOPISTOSSA on käynnissä auditointivuosi. Yliopistolain mukaan yliopistojen on osallistuttava säännöllisesti ulkopuoliseen toimintansa ja laatujärjestelmiensä arviointiin. Kansallinen koulutuksen arviointikeskus (Karvi) arvioi suomalaisten korkeakoulujen toimintaa joka kuudes vuosi toteutettavilla auditoinneilla. Karvi on itsenäinen virasto, joka toimii Opetushallituksen erillisyksikkönä ja vastaa opetuksen ja koulutuksen kansallisesta arvioinnista. Auditoinnin tehtävänä on arvioida, vastaako korkeakoulun laatutyö eurooppalaisia laatuvarmistuksia sekä tuottaako laatujärjestelmä strategian toteuttamisen ja toiminnan jatkuvan kehittämisen kannalta tarkoituksenmukaista tietoa ja johtaako se vaikuttaviin kehittämistoimenpiteisiin. “Että tehdään oikeita asioita oikealla tavalla oikeaan aikaan”, Oulun yliopiston laatuasiantuntija Johanna Flyktman tiivistää. Auditointivierailu osallistaa yhteensä noin 200 Oulun yliopistoyhteisön jäsentä johtoportaasta opiskelijoihin työpajojen ja haastatteluiden muodossa. Edellisen laatuleiman vanhentuessa helmikuun lopussa 2024 on Oulun yliopistossa työskennelty jo kahden vuoden ajan laatujärjestelmien uudistamisen ja päivitysten eteen. Auditointivuosi huipentuu Karvin vierailuun Oulun yliopistossa 13.—14.12.2023, jonka päätteeksi arviointikeskus laatii raportin yliopiston laatujärjestelmien onnistumisesta ja kehityskohteista. Hyväksytty tulos varmistaa yliopistolle eurooppalaisen laatujärjestelmän laatuleiman seuraavaksi kuudeksi vuodeksi. “Auditointimalli perustuu eurooppalaisiin laatuvarmistuksiin, käytännössä siis jos joku Suomen rajojen ulkopuolella etsii paikkaa niin leima kertoo, että Oulun yliopisto täyttää eurooppalaiset vaatimukset”, Flyktman kertoo. Yliopistojen välisen kilpailun kovetessa ja rahoituksen ollessa niukalla toiminnan laadun kokemus ja kansainvälisten vaatimusten täyttäminen on entistä tärkeämmässä asemassa. AUDITOINNISSA ei oteta kantaa toiminnan tavoitteisiin tai tuloksiin sinänsä, vaan siinä arvioidaan niitä prosesseja, joilla hallitaan ja kehitetään toiminnan laatua. Tavoitteena on varmistaa, että yliopistolla on käytössään toiminnan jatkuvaa kehittämistä tukeva järjestelmä, joka on tarkoituksenmukainen, toimiva ja vaikuttava. Samalla auditoinnilla pyritään rohkaisemaan korkeakouluja kansainvälisyyteen, kokeiluihin ja luovaan ilmapiiriin. Auditoinnin päätteeksi koottu raportti kerryttää kattavaa ja läpinäkyvää tietoa korkeakoulun laatutyöstä. Yliopiston strategia, organisaatiokaaviot ja muut ohjaavat järjestelmät voivat tuntua hyvinkin abstrakteilta haavekuvilta riviopiskelijalle hänen omien opintojensa ja tutkintonsa kannalta. Samoin jatkuvan kehittämisen toimenpiteet voivat kuulostaa sanahelinältä, joita muotoillaan suljettujen ovien takana johtoportaassa ja nimetyissä ohjausryhmissä. Vaikutukset näkyvät kuitenkin hyvinkin konkreettisesti opiskelijan arjessa, kun ajatellaan tutkinto-ohjelmien ja yksittäisten kurssien laadunvarmistusta ja kehitystä. Laatujärjestelmien tavoitteena on varmistaa koulutuksen laatu läpi tutkinto-ohjelmien. Toisin sanoen siis standardisoida Oulun yliopistossa tapahtuva koulutus ja tutkimus varmistaen kaikille sen opiskelijoille ja muille sidosryhmille yhtäläinen kokemus laadusta olemassaolevien järjestelmien kautta. Pääasiallisena tavoitteena yliopistolla on tietenkin saada auditointi läpi hyväksytysti. Yksi auditointien anneista on kuitenkin kehityskohteiden esilletuominen ja tunnistaminen, jotka huomioimalla yliopisto voi pitkällä tähtäimellä parantaa houkuttelevuuttaan opiskelijoiden ja henkilöstön näkökulmasta. “Mielenkiintoista nähdä, millaisia asioita Karvi nostaa esiin”, sanoo Flyktman.
Tarkastelun kohteena ovat menettelyt, joilla korkeakoulu pitää yllä ja kehittää toimintansa laatua. Yliopiston laadunhallinnasta on vastuussa rehtori, jonka tukena on laatutyön ohjausryhmä. Laatutyön toteutusta taas tukee ja koordinoi Strategian ja tiedepolitiikan yksikkö, jossa laatuasiantuntija koordinoi laadunhallinnan periaatteiden ja menettelytapojen toteutumista. Toiminta on alaspäin valuvaa, ja laatutyötä tehdään myös tiedekuntatasolla, jossa laadunvalvonnasta vastaa kunkin tiedekunnan dekaani. Näkyvimpänä opiskelijalle näyttäytyy todennäköisesti juuri tiedekuntatasolla tapahtuva laatutyö, joka kuitenkin pohjaa ylätasoilla laadittuihin käytäntöihin ja järjestelmiin. Oulun yliopisto noudattaa koulutuksen laadun ylläpitämisessä PDCA-sykliä (Plan-Do-Check-Act), jatkuvan parantamisen periaatetta. Flyktmanin mukaan tänä vuonna jo toteutetuissa auditoinneissa on kaikissa kiinnitetty huomiota juuri PDCA-syklin toteutumiseen ja siihen, kuinka kukin yliopistoyhteisön jäsen toteuttaa sitä omassa työssään. “Auditointi mielessä pitäen PDCA-kuva päivitettiin juuri ja tuotiin lähemmäs henkilöstöä ja tiedekuntatasoa”, Flyktman sanoo. Samoja uudistuksia ovat kokeneet myös muut toimintaa ohjaavat dokumentit. Useat dokumentit olivat perua edellisen auditoinnin jäljiltä. Esimerkiksi yliopiston laatukäsikirja oli vuodelta 2017. Päivitettyyn versioon on pyritty kuvaamaan tiiviisti yliopiston toiminta. “Myös organisaatiokaavio, laatupolitiikka ja riskienhallintapolitiikka oli syytä päivittää”, kertoo Flyktman. Itsearvionitiraportin lisäksi näitä kaikkia tullaan tarkastelemaan osana auditointia. Työskentely auditointia varten on aloitettu siis jo hyvissä ajoin. “Noin kaksi vuotta näitä valmisteluja ja päivityksiä tehdään”, tarkentaa Flyktman. Itsearviointiraportti oli Flyktmanin mukaan kova ponnistus, joka aloitettiin jo viime vuoden puolella. Hän vertaa raportin tekemistä yliopistojen väliseen kirjoituskilpailuun, jossa merkkimäärien puitteissa täytyy päättää, millaiset asiat ovat tärkeitä nostaa esiin. “On aika vaikea kertoa laajasti ja kattavasti asioita, kun sallittu merkkimäärä on pieni.“ ITSEARVIOINTIRAPORTIN valmistelussa kuultiin myös opiskelijoita. Oulun yliopiston ylioppilaskunnan (OYY) toteuttamissa työpajoissa kerätyistä kokemuksista nousi esiin palautejärjestelmän kehittäminen. Vaikka opiskelijat kokivat, että heille tarjotaan kattavasti mahdollisuuksia antaa palautetta, palautteen vuorovaikutuksellisuudessa ja läpinäkyvyydessä on kehitettävää. Raportin mukaan opiskelijoille on epäselvää, kuka läpikäy palautteet vai käykö lainkaan ja kuinka niitä hyödynnetään kurssien kehittämisessä. PDCA-syklin onnistumista ajatellen palautteen saaminen ja sen huomiointi on ensiarvoisen tärkeää. “Vierailun aikana Karvin edustajat varmasti kysyvät täsmentäviä kysymyksiä ja selvittävät asiaa. Sitten katsotaan, mitä sieltä tulee ja ryhdytään toimiin. Koko ajan meillä pyörät pyörii ja on mielenkiintoista nähdä, mitä asioita Karvi nostaa esiin.” Kokemuksissa nousi esiin, että osa opettajista hyödyntää kurssipalautteita tehokkaastikin ja tiedottaa opiskelijoille, kuinka kurssia on kehitetty edellisten palautteiden pohjalta. Tätä toivottiin yleisemmäksi käytännöksi. Paitsi, että opiskelijat eivät koe palautteen huomioimista riittävänä, samoin kurssien opettajien jakamassa palautteessa nähdään kehitettävää. Opiskelijat toivovat kurssisuorituksista muutakin palautetta kuin arvosanan. Palautteen antaminen ja saaminen ovat yksiselitteisen tärkeässä asemassa oppimisen ja kehityksen kannalta, kuten Oulun yliopistokin toteaa raportissa. Kursseilla palautetta jaetaan useissa muodoissa, niin suullisesti kuin kirjallisesti. Kirjallisesti jaettu palaute tapahtuu yleensä Moodle-ympäristöissä, jolloin se saadaan sidottua suoraan kyseiseen suoritukseen ja liitettyä arvosanaan. Näin opiskelija saa perustellun palautteen suorituksestaan. Tai saisi, jos palaute sisältäisi säännönmukaisesti perustelut arvosanalle ja kirjallisen palautteen. Kurssien ja opettajien välillä on edelleen vaihtelua siinä, kuinka kattavasti palautetta annetaan, raportista ilmenee. KORKEAKOULUT saavat valita yhden valinnaisen arviointikohteen, jota tarkastellaan osana auditointia. Vuoden 2023 arviointikohteeksi Oulun yliopisto valitsi tutkinto-ohjelmien opetussuunnitelmien ja opiskelijakokemuksen kansainvälisyyden. Valinnainen arviointikohde valikoitui Patioon jätettyjen ehdotusten perusteella, joiden joukosta laatutyön ohjausryhmä teki lopullisen valinnan. Flyktman kertoo, että Oulun yliopistossa kansainvälisyys on tärkeä teema, johon on tarvetta ja halua panostaa. ”Yliopisto saa valinnaisesta arviointikohteesta arvokasta palautetta ja kehittämisideoita, joista tietysti toivotaan olevan apua kehittämistyössä. ” Yliopisto vaikuttaa painottavan kansainvälisyydessä verkostoja, kansainvälisten opiskelijoiden tukemista eri palveluilla ja eri yliopistojen välistä kansanvälistä yhteistyötä, kun taas opiskelijoilta kerätyissä palautteissa korostui Oulun yliopiston sisäisen yhteisön ongelmat. OYY:n keräämissä kokemuksissa korostui, että mahdollisuuksia kansainväliselle vuorovaikutukselle on, mutta osallistuminen on matalaa. Käydyissä keskusteluissa opiskelijat kokivat keskinäisten ryhmien siiloutuneen yliopistoyhteisön sisällä.
Opiskelijoiden toiveena oli kansainvälisyyden vahvempi integrointi osaksi opetusta. Erityisesti tiedekunnissa, joissa on kansanvälisiä ohjelmia, voitaisiin linjat tuoda vahvemmin yhteen soveltuvien kurssien osalta. Jos yhteisöä tuotaisiin lähemmäs toisiaan opiskeluympäristössä, toisi se koko yhteisöä tiiviimmin yhteen. ”Käytännössä siis niin, että kansainväliset opiskelijat voisivat säännönmukaisesti osallistua samoille kurseille kuin kotimaisetkin opiskelijat ilman kielirajoitteita”, OYY:n koulutuspoliittinen asiantuntija Jere Tapio selventää. Yliopiston itsearviointiraportissa Oulun yliopiston strategisiksi tavoitteiksi kuvataan opiskelijoiden valmistaminen kulttuurisesti ketteriksi ja globaaleiksi kansalaisiksi. Tämä pyritään toteuttamaan kehittämällä ja integroimalla tutkinto-ohjelmiin yhteisiä oppimistavoitteita, jotka olisivat siirrettäviä ja monikulttuurisia. Tavoitteisiin lukeutuu myös kansainvälisen liikkuvuuden mahdollisuuksien tukeminen kaikissa tutkinto-ohjelmissa. Kehitystoimet kohdistuvat myös opetushenkilöstöön. Opettajille tarjotaan koulutusta opettaakseen ja arvioidakseen monimuotoista luokkaa ja kansainvälistettyä opetusohjelmaa. Yhdeksi haasteeksi kansainvälisyyden parantamisessa raportissa kuvataan juuri opetushenkilöstön ylityöllistetty tilanne, mikä voi aiheuttaa vastustusta, sillä kansainvälisyyden integroimisen vaatimien toimien voidaan kokea lisäävän työmäärää niiden arvoa lisäävän vaikutuksen sijaan. Tällä hetkellä Oulun yliopiston opiskelijoista noin 10% on kansainvälisiä opiskelijoita. Strategian mukaan pyrkimyksenä on kolminkertaistaa kansainvälisten opiskelijoiden määrä vuoteen 2030 mennessä. Yksikään korkeakoulu ei ole tällä auditointikierroksella saanut hylättyä. Mitä tapahtuu, jos auditointi ei mene läpi? “Jos jostain arviointialueesta saadaan hylätty, niin siihen alueeseen järjestetään uusi auditointi.” Armoa siis annetaan, kuten opiskelijoillekin. •
8 ILMOITUSTAULU Lumo-valofestivaali kokoaa ihmiset valotaiteen äärelle 17.—19.11. Maksuton ja kaikille avoin Lumo-valofestivaali tuo valoa marraskuun pimeyden keskelle jälleen 17.–19. marraskuuta. Teokset ovat nähtävissä päivittäin 16.00– 22.00. Tapahtuma tuo Oulun keskustaan ja Hupisaarten puistoon noin 20 valotaideteosta sekä oheisohjelmaa eri puolille Oulua. Pimeään syksyyn piristystä tuovan festivaalin teema on tänä vuonna mielen hyvinvointi. Tapahtuman järjestää Oulun kaupunki. Ohjelmassa on kaksi suurta julkisivuprojisointia. Oulun tuomiokirkon tornissa nähdään helsinkiläisen videotaiteilija Janne Aholan videomäppäys Näkymä . Teos seuraa Lumossa vuonna 2021 nähdyn Matkaajan tarinaa hänen luopuessaan viimeisistä aineellisen muotonsa rippeistä matkalla tuntemattomaan. Kirkkokatu 9:ssä sijaitsevan LähiTapiolan toimistorakennuksen julkisivussa nähdään unkarilaisen Lightspray Visual -ryhmän analoginen projisointi Natural Balance, jossa taiteilijoiden visio on tuoda katsojat luontoon ja korostaa ympäristöstä huolehtimisen tärkeyttä.Tapahtuman pääteoksena toimii Flow Productionsin tuottama Nighttown , jonka ohjaa Pirjo Yli-Maunula. Lumo nostaa esiin myös paikallisia tuoreita tekijöitä. Oulun ammattikorkeakoulun musiikkipedagogin, tanssinopettajan sekä viestinnän tutkinto-ohjelmien yhteistyönä toteutettava Keko -teos luo Hupisaarten kasvihuoneeseen kerroksisen liikkeen, äänen ja valon kudelman, jonka muotoon jokaisella kokijalla on mahdollisuus jättää jälkensä. Cultish-kollektiivi pohtii Syöveri -teoksessaan mielenterveyden ja -sairauden kokemuksen rajapintoja. Kollektiivin audiovisuaalinen teos rakentuu Oulun taidemuseon taakse. Ohjelmisto löytyy kokonaisuudessaan festivaalin nettisivuilta www.lumo.ouka.fi. Oulun yliopisto kerää lahjoituksia opiskelijoiden harjoitteluiden ja vaihtoopiskelun tukemiseen Oulun yliopisto kerää lahjoitusvaroja, joilla tuetaan opiskelijoiden työelämätaitoja ja kansainvälistä osaamista. Lahjoituksilla tuetaan opiskelijoiden kotimaan ja ulkomaan harjoittelua sekä vaihto-opiskelua ulkomailla. Harjoittelutuki mahdollistaa opiskelijan harjoittelun toivotun työnantajan palveluksessa kattamalla osan harjoittelujakson palkkakustannuksista. Harjoitteluapurahojen suuruus on nykyään 1200-2000 euroa. Tuen suuruus riippuu muun muassa kohdemaasta ja harjoittelun pituudesta.”Harjoittelujaksot ovat luonteva tapa rakentaa yritysten ja yliopiston välistä yhteistyötä osaavan työvoiman turvaamiseksi”, kertoo yhteyspäällikkö Sakari Jussi-Pekka Oulun yliopiston julkaisemassa uutisessa. Kaikki Oulun yliopiston tutkinto-opiskelijat voivat lähteä vaihtoon ja suorittaa osan opinnoistaan ulkomaisessa korkeakoulussa. Vaihto-opiskelun kesto on ohjelmasta riippuen yksi lukukausi tai kokonainen lukuvuosi. Jokainen Oulun yliopiston opiskelija, joka lähtee vaihtoon virallisten vaihto-ohjelmien kautta, saa yliopistolta kyseisen vaihto-ohjelman mukaisen matka-apurahan. Lahjoitusvaroilla tuetaan erityisesti matka-apurahoja Euroopan ulkopuolelle suuntautuvaan vaihtoon. Viime vuonna 255 Oulun yliopiston tutkinto-opiskelijaa lähti vaihtoon ulkomaille. OYY etsii koulutuspoliittista asiantuntijaa hae paikkaa 26.11. mennessä Oulun yliopiston ylioppilaskunta (OYY) etsii koulutuspoliittista asiantuntijaa. Haku on avoinna 6.11.—26.11.2023. Työsuhde on toistaiseksi voimassaoleva. Koulutusasiantuntijan työ on kokoaikainen ja työaika on 37,5 tuntia viikossa. Tehtävässä sovelletaan ylioppilaskuntien työehtosopimuksen palkkaluokkaa 3: Ylioppilaskunnan aatteellinen sihteeristö ja vastaavat asiantuntijatehtävät. Työ keskittyy erityisesti koulutuspoliittisten asioiden edistämiseen Oulun yliopistossa. Koulutuspoliittinen asiantuntija toimii ylioppilaskunnan koulutuspoliittisten asioiden valmistelijana, valmistelee hallinnon opiskelijaedustajien valintaa, osallistuu eri projektien toteuttamiseen, vastaa osaltaan ylioppilaskunnan hallinnosta ja yhteistoiminnasta yliopiston hallinnon, sidosryhmien sekä opiskelijaedustajien kanssa. Lisätietoja ja hakuohjeet osoitteessa www.oyy.fi.
Jouluradio soi Oulussa taajuudella 91,6 MHz loppiaiseen saakka 20-vuotias Jouluradio on jälleen kuuntelussa joulun fiilistelijöille. Oulussa Jouluradio kuuluu taajuudella 91,6 MHz ja verkossa on pääkanavan lisäksi kahdeksan teemoiteltua kanavaa osoitteessa www.jouluradio.fi. Jouluradion tarjoaa oululaisille Oulun evankelis-luterilaiset seurakunnat. Jouluradiota voi kuunnella loppiaiseen 6.1. saakka. Jouluradio on myös uudistunut tälle vuodelle. Pääkanavan musiikkikattaus tulee olemaa n laajempi ja monipuolisempi kuin aiemmin. Jouluradion musiikkikirjastossa on noin 6000 kappaletta. Jouluradion tärkeänä tehtävänä on ylläpitää joulumusiikkikulttuuria, joten Hartikainen on tarttunut musiikkilistoihin tarkkuudella ja lupaa pitää pääkanavan musiikkikatalogin mahdollisimman monipuolisena, Oulun seurakuntayhtymän tiedotteessa kerrotaan. ”Pidän huolen siitä, että kuulija löytää kanavalta omat suosikkinsa, mutta myös uusia tuttavuuksia”, syyskuussa musiikkipäällikkönä aloittanut Joni Hartikainen sanoo. Oulun yliopisto seitsemällä tieteenalalla maailman huippujen joukossa Times Higher Education World University Rankings by Subject -tieteenalavertailu laittaa vuosittain järjestykseen maailman parhaat yliopistot. Oulun yliopistosta parhaiden 500 joukkoon pääsi tänä vuonna seitsemän tieteenalaa, Oulun yliopisto tiedottaa. Parhaiten tieteenaloista menestyi tietotekniikka ja tietojenkäsittelytieteet, joka sijoittui vertailussa välille 151-175. Vuonna 2022 ala sijoittui välille 126-150. Toiseksi parhaiten Oulun yliopiston tieteenaloista menestyi kasvatustiede sijoittuen välille 176–200. Muita parhaiden joukkoon sijoittuneita tieteenaloja olivat Tekniikka, Talousja kauppatieteet, Humanistiset tieteet ja arkkitehtuuri, Fysikaaliset tieteet ja Lääketiede ja terveystieteet. THE-tieteenalavertailu perustuu 18 indikaattoriin, joilla arvioidaan kunkin tieteenalan opetusta, tutkimusta ja tutkimuksen sitaatioita. Vertailussa huomioidaan lisäksi pienellä painoarvolla tieteenalan ulkoista rahoitusta ja kansainvälisyyttä. Arvioinnissa käytettävien indikaattoreiden painoarvot vaihtelevat aloittain. Opetuksessa ja tutkimuksessa painottuu tiedeyhteisöjen jäsenten antama mainearvio. 9 Haku OYY:n hallituksen puheenjohtajaksi 2024 on auki 26.11. asti Haku Oulun yliopiston ylioppilaskunnan (OYY) hallituksen puheenjohtajaksi vuodelle 2024 on avoinna 26.marraskuuta asti. Ylioppilaskunnan hallituksen puheenjohtaja edustaa ylioppilaskuntaa, johtaa hallituksen toimintaa ja valvoo opiskelijoiden etuja niin yliopistolla kuin Oulun kaupungissa ja valtakunnallisella tasolla. Tehtävä on luottamustoimi, josta maksetaan palkkio. Hallituksen puheenjohtajan toimikausi on vuoden mittainen. Edustajisto valitsee hallituksen puheenjohtajan kokouksessaan 28.11. Teemu Virtanen ja Lotta Leinonen Oulun yliopiston hallituksen opiskelijajäseniksi Edustajisto valitsi kokouksessaan 17.10. Oulun yliopiston hallituksen opiskelijajäseniksi kaudelle 2024-2025 Teemu Virtasen ja Lotta Leinosen. Soveltuvat hakijat haastateltiin kokouksessa, jonka jälkeen asiasta äänestettiin esitysten perusteella. Virtanen toimi hallituksen jäsenenä jo edellisen kauden. Leinoselle kausi on ensimmäinen. Molemmilla valituilla on vaikuttava tausta eri OYY:n toimielimissä. Leinonen on toiminut tämän vuoden Suomen ylioppilaskuntien liiton (SYL) puheenjohtajana.
PÄÄHENKILÖ Tykkään oppia uusia asioita ja ajattelin, että lääkis olisi ikuisen oppimisen alku. ”
F uksikevät tunnetaan lääketieteellisen tiedekunnan opiskelijoiden keskuudessa rankkana aikana. Kevääseen ajoittuva biokemian kurssi on vaativa, ja monella alkaa myös juhlien täyteinen opiskelijaelämä painaa. Viime keväänä ensimmäisen vuoden opiskelija Jerry Nguyen piristi monen toverinsa päiviä jakelemalla Kinder-suklaamunia. Muutenkin hän tarjosi vertaistukea hymyn kera. Maine vuosikurssin yhtenä tukipilarina toi Nguyenille tämän syksyn Vuoden opiskelija -palkinnon. Nimitys oli “Nugetti”-lempinimellä tunnetulle Nguyenille pieni yllätys. ”En olisi uskonut, että pienet teot merkitsevät näin paljon”, Nguyen toteaa. Palkintoa ehdotti yhdeksän lääketieteellisen opiskelijaa. Toverit kehuivat vuolaasti Nguyenin ihmisläheisyyttä ja toisaalta ihailtavaa opiskeluotetta. “Kaikki kaverit ovat olleet tästä palkinnosta innoissaan. Laitoin asiasta viestin keskinäiseen viestintäryhmäämme, ja siellä suunnilleen pompittiin seinille.” Nguyen antaa diplomaattisesti tunnustusta myös muille opiskelijoille. “Vaikka palkinto menee yhdelle ihmiselle, niin kunnia kuuluu meille kaikille ja varsinkin vuosikurssilleni, joka on aivan upea.” VUODESTA 2011 alkaen jaettu palkinto jaetaan nyt kolmatta kertaa lääketieteelliseen tiedekuntaan. Palkintoperusteissa kehutaan Nguyenin kollegiaalista ja reilua asennetta: “Jerry tukee opiskelujen alkuvaiheen opiskelijoita opiskeluun ja yliopistoyhteisöön kiinnittymisessä läsnäolollaan ja opiskeluvinkeillään. Hän piristää opiskelijayhteisöä oma-aloitteisesti ja spontaanisti arkisissa kohtaamisissa mukavilla yllätyksillä.” Nguyenin mielestä yhteishengen ylläpitäminen on erityisen tärkeää lääkiksessä, jossa on paljon hyvin koulussa menestyviä ihmisiä. ”Mielestäni on tosi tärkeää, että me pidämme yhtä täällä, emmekä ala kilpailemaan toisiamme vastaan. Opinnot ovat välillä rankkojakin. En varmaan itsekään olisi fuksikeväästä erityisen hyvin selvinnyt ilman mahtavia kavereita.” VUODEN OPISKELIJA -PALKINNON saajan valitsee Oulun yliopistoseura ry Rauhala-klubi ry:n esityksestä. Palkinnon yleisissä perusteissa mainitaan opintomenestyksen lisäksi aktiivisuus muiden opiskelijoiden hyväksi. Aktiivisuutta voi olla esimerkiksi toiminta järjestöissä tai yhteisöjen luominen. Nguyen toteaa, että hän harkitsi järjestötoimintaa, mutta se jäi lopulta pois. Aika täyttyi muista kiireistä. Tällä hetkellä hän esimerkiksi opettaa uusille fukseille anatomiaa. ”Makroskoopisen anatomian kurssi on pääasiassa opiskelijoiden vetämä. Vanhempien kurssien opiskelijat toimivat fukseille opetusassistentteina, ja tässä minäkin olen mukana.” Nguyen laatii myös omia opiskelumateriaaleja, joita hän jakaa muille opiskelijoille. Hän on tehnyt Anki-ohjelmalla sekä muistikorttipakkoja että niiden käyttöohjeita uusille opiskelijoille. Anki-kortit ovat varsinkin lääketieteellisessä tiedekunnassa suosittu opiskelun apuväline. Ne voivat lyhentää opiskeluun käytettävää aikaa niin, että myös muuta opiskelijaelämää pääsee viettämään. Esimerkiksi juhlissa käymistä. Vuoden opiskelijaksi valittu Jerry Nguyen uskoo, että toisten tsemppaaminen on parempi motivoija kuin kilpailullisuus. TEKSTI Maria Karuvuori KUVAT Tuuli Heikura Hyvä yhteishenki auttaa jaksamaan
Nguyen kertoo, että on osallistunut opiskelijabileisiinkin, mutta ei usein. ”Saatan ennemminkin käydä juhlien jälkeen varmistamassa, että kaverit ovat kunnossa.” Bilettäminen ei ole Nguyenin omin juttu, vaikka hän sosiaalinen onkin. Vapaa-aika kuluu ennemmin kuntosalilla tai lenkkeillessä. LÄÄKETIETEELLISEEN hakeminen ei ollut aina Nguyenille itsestään selvää. Hän on kuitenkin aina halunnut haastaa itseään. “Tykkään oppia uusia asioita ja ajattelin, että lääkis olisi ikuisen oppimisen polku. Nyt, kun olen tullut tänne, päässyt verkostoitumaan ja osallistumaan useille kursseille, niin kyllä tämä tosi oikealta tuntuu.” Vuoden 2022 fuksina aloittaneen Nguyenin opintoihin korona ei oikeastaan enää vaikuttanut. Lukio-opintoihin kyllä. mutta niistä suuri osa ajasta olisi muutenkin sujunut yksin ylioppilaskirjoituksiin päntäten. “Sanotaan näin, että en antanut koronan vaikuttaa.” Yliopistossakin opinnot ovat sujuneet ajallaan. Vuoden opiskelija -palkintoperusteissa mainitaan myös, että opintosuorituksia kertyi Nguyenille hyvin jo ensimmäisenä vuonna. Nguyen on suorittanut myös tutkijalääkärilinjan kesäopintoja ja aloittanut jo syventävien opintojen tekemisen. Kunnianhimoa opintoihin siis löytyy? “En mää sitä kiellä, että kyllä sitä puolta minussa on. Koitan kuitenkin pitää melko rentona tämän meiningin.” Nguyen aikoo valmistua tavoiteajassa, eli kuudessa vuodessa. Sen jälkeen suuntana on näillä näkymin terveyskeskustyö. “Ja sitten on tietenkin edessä erikoistuminen jossakin vaiheessa. En tiedä vielä, mihin aion erikoistua. Se riippuu siitäkin, kuinka saan tutkimukset kasaan.” Nguyen toteaa, että yhteishengen lisäksi opinnoissa jaksamiseen vaikuttaa oman motivaation vaaliminen. Se, että näkee opiskelun mielekkäänä ja merkityksellisenä. “Mielestäni tärkeintä on muistaa pitää mielenkiintoa yllä. Itselläni se ainakin on kantanut hyvin pitkälle. Olin esimerkiksi kiinnostunut anatomiasta, ja nyt opetan sitä. Olin kiinnostunut tutkimisesta, ja nyt olen mukana tutkijalääkärilinjassa. Kiinnostus auttaa jaksamaan joka päivä.” • Vuoden opiskelija nimitettiin Oulun yliopistogaalassa perjantaina 10.11.2023.
Akku Työkone vaihtoon? MacBook Air. Älä ota sitä kevyesti. Hanki MacBook Air M2 edullisesti Atealta alkaen hintaan 1040€* Mac on yhteensopiva yleisimpien korkeakouluissa käytettävien ohjelmistojen kanssa. Näihin kuuluvat Microsoft 365, Adobe Creative Cloud, Canvas LMS, MATLAB, Mathematica ja Google Workspace. Riippumatta siitä, minkä Mac-kannettavan valitset, Applen sirun uskomattoman energiatehokkuuden ansiosta laitteen akku kestää työpäivän ajan.** Tietoturva Suunnittelemme kaikki Macit ja iPadit – ja kaikki muutkin Applen tuotteet – suojaamaan yksityisyyttäsi ja antamaan sinulle hallinnan omiin tietoihisi. Yhteensopivuus Työkone vaihtoon? MacBook!Air. Älä ota sitä kevyesti. ! Sopiiko se valitsemalleni pääaineelle? Mac on yhteensopiva yleisimpien korkeakouluissa käytettävien ohjelmistojen kanssa. Näihin kuuluvat Microsoft 365, Adobe Creative Cloud, Canvas LMS, MATLAB, Mathematica ja Google Workspace. Kestääkö akku koulupäivän läpi iltaan asti? Riippumatta siitä, minkä Mac-kannettavan valitset, Applen sirun " uskomattoman energiatehokkuuden ansiosta laitteen akku " kestää aamukahdeksan luennosta illan opintoryhmään asti.* Ovatko henkilötietoni turvassa? Suunnittelemme kaikki Macit ja iPadit – ja kaikki muutkin Applen tuotteet – suojaamaan yksityisyyttäsi ja antamaan sinulle hallinnan omiin tietoihisi. Uusiksi suunnitellun MacBook!Airin huipputehojen takana on uuden sukupolven M2-siru. Sen uskomattoman ohuessa alumiinirungossa yhdistyvät huima suorituskyky ja jopa 18!tunnin akunkesto. MacBook Air M2 Atealta / a!ordability tms asia / CTA *Atea on yliopistosi henkilöstön Apple-laitteiden sopimustoimittaja. Tarkista yliopistosi hankintayksiköstä sopimushinnoittelu. Hinta on alv 0%. **Akun kesto vaihtelee käytön ja kokoonpanon mukaan. Lisätietoja on osoitteessa apple.com/fi/batteries.
14 14 Yhdistävä tekijä: Yhdistävä tekijä: huoli ilmastosta Climate Café –ilmastokahvilaverkosto laajentuu Ouluun. Tapaamisissa keskustellaan niin ilmastonmuutoksesta kuin muistakin ympäristöön liittyvistä mieltä askarruttavista asioista. Tavoitteena on etsiä paikallisia ratkaisuja ilmastonmuutoksen tuomille haasteille pohjoisen näkökulmasta. R ento hälinä täyttää Valveen Paljetti-kahvilan lokakuisena torstai-iltana. Kahvilaan on kerääntynyt Oulun ensimmäinen Climate Café –liikkeeseen kuuluva ilmastokahvila keskustelemaan ilmastosta, ympäristöstä ja kestävästä kehityksestä. Vaikka kokoontuminen on ensimmäinen laatuaan, on paikalle saapunut liki kolmekymmentä aiheesta kiinnostunutta keskustelijaa. Ilmiönä Climate Café –ilmastokahviloiden alkuperä juontaa juurensa vuoteen 2015 Skotlantiin, jossa ilmastonmuutosta koskeva yleisöluento aiheutti paljon keskustelua paikallisten asukkaiden joukossa. Aiheesta haluttiin keskustella lisää, ja idea kuukausittain kokoontuvasta keskustelupiiristä alkoi muotoutua. Ajan kuluessa ilmastokahvilayhteisö kasvoi, ja uusia sivuhaaroja perustettiin ympäri Skotlantia ja edelleen ympäri maailmaa. Kaikkia liikkeeseen kuuluvia ilmastokahviloita yhdistää sama tavoite: luoda turvallisia keskusteluympäristöjä, joissa jokainen pääsee keskustelemaan ja vaikuttamaan itselleen tärkeiden asioiden äärellä. TEKSTI Marjut Lauronen KUVAT Tuuli Heikura
15 Myös Petr Stepanek, toinen Oulun ilmastokahvilan järjestäjistä, kokee että ihmisten halu keskustella ilmastoon liittyvistä asioista on suuri, mutta sopivan keskusteluympäristön löytäminen voi olla haasteellista. ”Ilmastonmuutos vaikuttaa meihin kaikkiin, ja se herättää paljon kysymyksiä ja huolia. Monet haluaisivat keskustella näistä asioista, mutta heillä ei välttämättä ole tilaisuutta jakaa ajatuksiaan”, Stepanek toteaa. ”Monella on myös halu vaikuttaa ja toimia, mutta ei tietoa tai keinoja miten.” ”Julkinen keskustelu ilmastonmuutoksesta on usein myös todella kärjistettyä”, toteaa Veera Juntunen, toinen järjestäjistä. ”Avoin ja yhteinen keskustelu voisi todistaa, ettei näin tarvitse olla.” Stepanek ja Juntunen päätyivät sattumalta juttelemaan erään loppukesällä järjestetyn yleisöluennon jälkeen. Stepanek oli pohtinut kesän ajan ilmastokahvilatoiminnan järjestämistä Ouluun, mutta ongelmaksi muodostui kielikysymys: hän tarvitsisi suomen kieltä osaavan henkilön, koska yhteinen kieli auttaisi käsittelemään asioita tarpeeksi laajasti ja tarvittavalla sensitiivisyydellä: kun kyseessä on vaikea ja huolta herättävä aihe, on aiheesta keskustelu monelle helpompaa omalla äidinkielellään. Kynnys osallistua ilmastokahvilatoimintaan olisi monelle matalampi kahden kielen ansiosta. Yhteinen sävel löytyi nopeasti, ja he päättivät perustaa ilmastokahvilan myös Ouluun. Stepanek ja Juntunen ovat molemmat tutkijoita Oulun yliopistossa. Stepanek toimii tutkijatohtorina NMR-tutkimusyksikössä ja opiskelee myös ympäristötekniikkaa, Juntunen puolestaan tekee väitöskirjaa aurinkovedyn valmistuksesta. Työajan ulkopuolella heitä yhdistää huoli ilmastonmuutoksesta ja sen vaikutuksesta ympäristöömme, jonka takia he ovat vapaa-ajallaan järjestämässä ilmastokahvilaa kaikkien oululaisten yhteiseksi keskustelupaikaksi. “Haluamme ennen kaikkea yhteisöllisyyttä, emme akateemista kuplaa. Järjestämme ilmastokahvilan yksityishenkilöinä, emme yliopiston nimissä”, Juntunen tiivistää. ILMASTOKAHVILAN idea on yksinkertainen: asiasta kiinnostuneet kokoontuvat kerran kuussa keskustelemaan ilmastonmuutokseen sekä muihin ympäristöhaasteisiin liittyvistä asioista teekupposen äärelle, tai kahvikupposen, Suomessa kun ollaan. Ilmastokahvilakonseptin vaalima yhteisöllisyys kuuluu heti ensimmäisellä kokoontumiskerralla, kun jokainen esittelee vuorotellen itsensä. Osallistujien joukosta löytyy eri taustaisia ihmisiä, mutta kaikkia yhdistää sama asia: huoli ilmastoa ja ympäristöämme kohtaan. Keskustelua käydään kokoontumisissa sekä suomeksi että englanniksi. Tarkkaa ohjelmaa tuleville tapaamiskerroille ei ole suunniteltu etukäteen, vaan illat rakennetaan osallistujien toiveiden ja tarpeiden mukaan. Keskustelupiirien lisäksi tapaamiset voivat sisältää myös työpajoja tai vierailevia puhujia. Skotlannissa paikalliset Climate Caféilmastokahvilat ovat saavuttaneet jo päättäjienkin huomion. Lokakuun alussa Skotlannin parlamentti käsitteli istunnossaan ilmastokahviloiden paikallista vaikuttavuutta, kun ne yhteistyössä Heat-energianeuvontaprojektin kanssa onnistuivat kannustamaan paikallisia asukkaita säästämään sähköä. Lopputulos oli vaikuttava. Projekti tavoitti yhteensä yli 700 kotitaloutta, jolloin säästetyn sähkön määrä oli merkittävä. Onko Oulun ilmastokahvilalla samanlaisia tavoitteita? Haluamme ennen kaikkea yhteisöllisyyttä, emme akateemista kuplaa. ”
16 Myös Stepanek ja Juntunen toivovat, että ilmastokahvilassa heränneet ideat saataisiin toteutettua käytännössä. ”Ilmastokahvilan perimmäinen idea on ajatusten ja kokemusten jakaminen”, Petr kertoo. ”Oulu on verrattain suuri kaupunki, ja täällä asuu paljon eri alojen ammattilaisia. Haluaisimme saada puhujiksi paikallisia asiantuntijoita, joilla on käytännön kokemusta ja näkemystä käsiteltävästä aiheesta.” Stepanek ja Juntunen haluavatkin korostaa pohjoista näkökulmaa ilmastokahvilan puheenaiheissa. Ilmastokahvila rakentuu paikallisen yhteisön keskustelupaikaksi, jossa ajatuksia vaihdetaan oman alueen näkökulmasta, omat tarpeet huomioon ottaen. Tavoitteena on saada paikallisia ratkaisuja, joissa heijastuu oululaisten kokemukset ja toiveet. Kun tarkastellaan Oulua pohjoisen ilmaston näkökulmasta, voidaan ilmastonmuutoksen aiheuttamaksi muutokseksi nostaa sademäärien kasvu tulevaisuudessa. Onko kaupungin infrastruktuurissa varauduttu kasvaviin sadevesimääriin? Entä mikä tilanne on kaupunkialueen ulkopuolella? Lisäksi uusiutuvan energian ongelmat ja pikamuoti puhututtavat täällä Suomessakin. Ilmastokahvilan järjestäjät toivovat saavansa ammattilaisia puhumaan muun muassa näistä aiheista, sekä keskustelun myötä heräävistä uusista aiheista. Yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta ja päättäjiin vetoamisesta puhuttaessa Stepanek ja Juntunen kuitenkin painottavat, että ilmastokahvila on poliittisesti sitoutumatonta toimintaa. He haluavat pitää tapaamiset kaikille avoimina keskustelupaikkoina. He eivät halua politisoida kahvilassa käytävää keskustelua, mutta aiheiden takia keskustelut voivat toisinaan kääntyä myös poliittisiksi. Se ei kuitenkaan ole tarkoitus. ”Tapaamisiin tulevat ihmiset tulevat mukaan alansa ammattilaisina, eivät poliittisina hahmoina. Politiikattomuus pitää keskustelun kaikille osallistujille avoimena ja sallivana”, Stepanek kertoo. ILMASTOKAHVILAAN osallistuakseen ei siis tarvitse olla aiheeseen liittyvän alan asiantuntija tai tietää tarkalleen, mitä haluaa tehdä. Keskusteluunkaan ei ole pakko osallistua: riittää että aihe kiinnostaa, ja haluaa kuunnella muiden kokemuksia ja ideoita. Stepanek ja Juntunrn kannustavat saapumaan rohkeasti paikalle ja olemaan oma itsensä. Lapset ovat myös tervetulleita mukaan. Jos osallistuminen mietityttää, paikalle voi saapua ilman sitoumuksia vain tunnustelemaan ilmapiiriä. Heille, jotka miettivät mitä haluaisivat tuoda esille ilmastokahvilan keskusteluissa tai miettivät onko heillä mitään sanottavaa, Stepanek ja Juntunen toteavat rohkaisevasti: ”Come as you are”. • CLIMATE CAFE -ilmastokahvila kokoontuu kerran kuussa torstaisin. Tarkemmat ajankohdat: Climate Cafe Oulu @climatecafeoulu
Kaipaatko tukea opiskeluun? Omaopettaja auttaa suunnittelemaan opintojasi ja laatimaan HOPSin. Koulutuksen lähipalveluihin voit olla yhteydessä, kun kaipaat tietoa tutkintoohjelmaasi tai koulutusohjelmaasi liittyvistä kysymyksistä. Opintopsykologit tarjoavat ohjausta esimerkiksi opiskelutaitoihin, jaksamiseen ja stressiin sekä jännittämiseen liittyvissä asioissa. Career Centren asiantuntijat sekä uraohjaajat tukevat uran ja opintopolun pohdintaan liittyvissä asioissa sekä ohjaavat työja harjoittelupaikkojen hakemisessa opintojesi joka vaiheessa. oulu.fi/opiskelijalle h y v a n m i e l e n t a l o . f i Maksutonta keskusteluapua Uusia kavereita Vapaaehtoistoimintaa kaveriolkkarista Mielen hyvinvointia taideryhmistä ja luontoretkiltä M I E L I P A L E T T I S U N K A V E R I N A HYVÄN MIELEN TALO • OULU Mielipaletti 18-35 -VUOTIAILLE TUKEA JA KEINOJA KUN AHDISTAA, MASENTAA TAI UUVUTTAA SEKÄ UUSIA KAVEREITA JA VERTAISTUKEA!
19 KOLUMNI Syksyn yliopistovaltauksissa oli kyse toimeentuloa suuremmista asioista KOLUMNI | Kolumnistimme Waltteri Niiranen iloitsee nuorten poliittisesta aktiivisuudesta. T änä syksynä olen seurannut huolestuneena, kun maamme uusi hallitus näyttää valinneen kurssikseen 90-luvun laman virheiden toistamisen. Olen seurannut myös innoissani, kun nuoret yllättivät koko Suomen valtaamalla korkeakoulujen kampuksia ympäri maan protestina hallituksen aikeille leikata heidän toimeentulostaan. Näin myös Oulun yliopistossa, jonka ovet keväällä suljin tuoreena maisterina. Innostusta herätti se, että protesteilla on kyseenalaistettu linja, joka on esitetty Suomessa pitkään vailla vaihtoehtoa. Kuten Sipilän hallitus kahdeksan vuotta aiemmin, myös Orpon kabinetti esittää kieron talouspolitiikkansa ”vastuullisena”, kuin taattonsa perintöä vaaliva poika. Isä kuritti raipalla, poika piikkiruoskalla. Maailmalla säästöpolitiikan kriitikoihin kuuluva taloustieteen nobelisti ja Columbian yliopiston professori Joseph Stiglitz on pitkään painottanut, että julkisten menojen leikkaukset heikentävät kokonaiskysyntää ja verotuloja. Tätä kautta ne kasvattavat sitä valtiontalouden alijäämää, jota pitäisi kuroa umpeen. Vallitsevaa talousteoriaa vastaan asettumiselle on hyvät perusteet. Niitäkin toki on, jotka väittivät mielipidekirjoituksissa, että opiskelijat olisivat hyväosaisia. Eduskunnassa puhuttiin tekoripsistä ja kalliista partavedestä. Väitteiden uskottavuus on sillä tasolla, että ne voi jättää omaan arvoonsa. Nykyisellä linjalla opiskelijoista taatusti tulee heikompiosaisia. Puheet rahan priorisoimisesta ”aidosti apua tarvitseville” on huono silmänkääntötemppu. Nykylinjalla isketään myös työttömien turvaan, työntekijöiden asemaan ja säästetään terveydenhuollosta. Samalla yli 10 000 euroa kuukaudessa tienaavien verotus kevenee eniten. On kiistatonta, että Orpon ja Purran hallitus on yläluokkaisten suomalaisten etujen ajaja. Hallituksen arvostelua tärkeämpääkin on nuorten poliittisen aktiivisuuden kohoaminen. Toimeen tarttuivat juuri sen sukupolven edustajat, joita on moitittu kaikin tavoin yhteiskunnallisesti passiivisiksi. Sille, että juuri he löytävät suoran toiminnan keinot on nimittäin nyt tilausta. Koulutusjärjestelmämme mukailee suoritusyhteiskunnan ihanteita ja tähtää tuottamaan enemmän korkeasti koulutettuja, entistä nopeamassa ajassa ja pienemmällä rahallisella tuella. Opiskelusuunta tulee tietää yhä nuoremmalla iällä. Korkeakouluissa on paljon yhteisön ulkopuolelle jääneitä ihmisiä ja korona-aika vain lisäsi heidän määräänsä. Yksinäisyys on lisääntynyt nuorten keskuudessa, samoin mielenterveysongelmat. Ympäröivän yhteiskunnan konsumeristiset arvot ihannoivat kilpailua, taloudellista vaurautta ja egoismia. Kaikki tämä kielii jälkiteollisen kapitalistisen yhteiskunnan syvälle juurtuneesta ihmisvastaisuudesta. Sen periaatteet on kyseenalaistettava, mikäli haluamme elää aidosti vapaina. Sille on onneksi myös vaihtoehto. Yliopiston tehtävänä ei pidä olla kasvattaa elinkeinoelämälle ja julkiselle vallalle kuuliaisia alamaisia, vaan uteliaita ja kriittisesti ajattelevia ihmisiä, jotka pystyvät ratkomaan aikamme ongelmia. Jos pidät ihmistä laiskana, joka ei valmistu maisteriksi ajallaan, jota pitää sanktioida ja kontrolloida, hänestä tulee sellainen. Jos kohtelet ihmistä ahkerana, luotettavana nuorena, annat hänelle vapautta ja vastuuta, mutta myös tukea itsensä kehittämisessä, hänestä tulee sellainen. Se miten kohtelemme toisiamme, kertoo jotain ihmiskuvastamme. Päättäjiemme ihmiskuva on paljonpuhuva. Toivon, että syksy 2023 muistetaan siitä, kun uusi sukupolvi heräsi yhteiskunnallisesti. Toivon, että sen kyky olla vakuuttumatta auktoriteeteista ja tahto olla hyväksymättä epäoikeudenmukaisuutta jatkuu myös vanhempana ja valtaa alaa yhteiskunnassamme. Valtiovalta Suomessa kuuluu kansalle. On aika käyttäytyä sen mukaisella tavalla. Ja kun he seuraavan kerran osoittavat mieltään, on tässä vapaasti käytettäväksi yksi banderolliteksti. Sen on inspiroinut Väinö Linnan Täällä pohjantähden alla -teos. ”Työni minä teen, mutta konttaan en rupee”. • Kirjoittaja on filosofian maisteri pääaineena yleinen historia. Asiakeskeinen radikaali. Humoristi ja humanisti, joka tykkää 90-luvun Simpsoneista ja kissoista.
Ristiinopiskelusoppa odottaa yhä keittäjää
Oulun yliopisto ja Oulun ammattikorkeakoulu ovat olleet kolme vuotta yhteisellä kampuksella Linnanmaalla. Opetusyhteistyö ei kuitenkaan ole niin laajamittaista kuin muuton alla kaavailtiin. Oulun ylioppilaslehti selvitti, mistä kiikastaa. TEKSTI Kalle Parviainen KUVITUS Viima Iivonen L innanmaan kampuksella toimii kaksi korkeakoulua: Oulun yliopisto ja Oulun ammattikorkeakoulu (Oamk). Oamkin muutosta Linnanmaalle tehtiin päätös vuoden 2016 lopulla ja opetus uusituissa tiloissa alkoi vuoden 2020 aikana. Linnanmaan kampuksen pohjoispäätyyn tulivat ammattikorkeakoulun tekniikan, luonnonvara-alan, kulttuurin ja liiketalouden alat. Kontinkankaan kampukselle jäi Oamkin sosiaalija terveysalan opetus. Muuton perusteluna mainittiin yhteiset tilat, palvelut ja myös opetusyhteistyö. Kalevan uutisessa vuonna 2018 Oulun yliopiston rehtori Jouko Niinimäki maalaili tulevaisuuden mahdollisuuksia, kuinka yhteistyötä kehittäen voitaisiin luoda kansainvälisesti vetovoimainen tiede-, koulutusja innovaatioyhteisö. Vuonna 2021, eli vuosi muuton jälkeen, Oulun ammattikorkeakoulun rehtori Heidi Fagerholm hehkutti Oulun yliopiston julkaisemassa tiedotteessa, että tulevaisuudessa “opiskelija voi periaatteessa ilmoittautua mille tahansa kurssille edellyttäen, että kyseisen kurssin pääsyvaatimukset täyttyvät ja kurssilla on tilaa.” “VAATII MITTAVAN TYÖPANOKSEN MOLEMMILTA KORKEAKOULUILTA” Miten yhteiset opinnot ovat sitten toteutuneet? Opintooppaita selaamalla näkymä ristiinopiskeltavista kursseista on hyvin kirjava ja vaihtelee sekä tiedekunnittain että opintoaloittain. Ristiinopiskelulla tarkoitetaan kursseja tai opintokokonaisuuksia, jotka ovat avoinna molempien korkeakoulujen opiskelijoille. Esimerkiksi biokemian ja molekyylilääketieteen tiedekunnassa ei ole aktiivista tarjontaa kysynnän puutteesta johtuen, mutta koulutusdekaani Tuomo Glumoffin mukaan yhteistyölle ollaan avoimia, mikäli opintotarjonnasta löytyisi myös Oamkin opiskelijoille sopiva kurssi. Tietoja sähkötekniikan tiedekunta puolestaan tarjoaa yhteensä peräti 260 opintopisteen verran ristiinopiskeltavia opintojaksoja. Oulun ammattikorkeakoulun tarjonta duaalimallin toiselle puolelle on merkittävästi suppeampi. Kursseja on yhteensä tarjolla joitakin kymmeniä. Esimerkiksi tekniikan ja luonnonvara-aloilla ei opinto-oppaassa ole merkitty yhtään kurssia. Liiketalouden puolella taas on tarjolla vain yrittämiseen liittyviä opintokokonaisuuksia. Suurin osa kursseista on myös tarjolla vain verkko-opetuksena, mikä toki mahdollistaa kurssien joustavamman suorittamisen. Molemmissa korkeakouluissa tarjotaan kuitenkin sosiaalija terveysalan opintoja, tekniikkaa ja viestintää, joten yhteisiä aloja selkeästi olisi. Oulun ylioppilaslehti uutisoi koulutusyhteistyöstä vuonna 2020. Tällöin mahdollisiksi yhteistyöaloiksi väläyteltiin muun muassa tekniikan aloja (arkkitehtuuri ja rakennusja yhdyskuntatekniikka), tietojenkäsittelytieteitä ja kauppatieteitä. “Opetussuunnitelmatasoista yhteistyötä ei juurikaan ole tehty muutamia yksittäisiä opintojaksoja lukuun ottamatta”, sanoo Oulun ammattikorkeakoulun vararehtori Jyrki Laitinen. “Tämän osalta oli alun perin tavoitteena joustavien opintopolkujen rakentaminen siten, että sujuvoitettaisiin kanditai amk-tutkinnon jälkeen siirtymiä sektorilta toiselle, mikä toisi uudenlaisia mahdollisuuksia opiskelijoille. Tällainen vaatii mittavan työpanoksen molemmilta korkeakouluilta. Nähtäväksi jää päästäänkö tässä lähivuosina eteenpäin.” Oulun kauppakorkeakoulun koulutusdekaani Satu Nätti sanoo, että pandemia on yksi syy yhteistyön vähyydelle: resurssit menivät yksinkertaisesti opetustilanteen muutoksesta selviämiseen. Tilanne on nyt normalisoitunut, mutta ennen pandemiaa olleisiin yhteistyökeskusteluihin ei ole palattu vielä. “Merkittävä asia toki on, että tradenomiksi valmistunut on oikeutettu hakemaan meille suoraan maisteriohjelmaan opiskelemaan ja tätä mahdollisuutta hyvin monet tradenomitutkinnon jälkeen opintoja jatkamaan haluavat käyttävätkin.” Myös Oulun yliopiston ylioppilaskunnan (OYY) koulutuspoliittisen asiantuntijan Jere Tapion mukaan tiiviimpi koulutusyhteistyö on vielä kovin koskematon aihe. ”Olen toiminut useissa koulutuksen toimielimissä viimeisen vuoden ajan. Vain muutamissa keskusteluissa on tullut esille, miten naapuria voisi hyödyntää, mutta konkretiaa on nähty pääosin vain koulutuksen palveluyksiköissä.” 21
22 Ristiinopiskeluun liittyy myös käytännön ongelmia. Esimerkiksi Oulun kauppakorkeakoulussa aloittaa vuosittain noin 250 kandivaiheen opiskelijaa. Koulutusdekaani Nätin mukaan molempia toteuttavia yksikköjä hyödyttävän, järjestelmällisen ristiinopiskelun järjestäminen tällaiselle opiskelijamäärälle on haastavaa. “On hyvä kysymys, miten tästä saataisiin oikeaa hyötyä, esimerkiksi säästöä opetusresursseihin, ilman, että opiskelijamäärät per ryhmä paisuisivat ihan mahdottomiksi.” Vararehtori Laitisen mukaan tiiviin yhteistyön avaimet ovat kuitenkin olemassa. “Yhteiset kampusratkaisut tai kampusten läheisyys, yhteiset palvelut ja laadukkaasti toteutettu opetustarjonta tukevat yhteistyötä. Molemmat korkeakoulut ovat profiililtaan monialaisia, joten vastinohjelmien löytäminen on helppoa.” Oulun yliopistosta tuli myös vuonna 2018 Oamkin pääomistaja. Molemmille korkeakouluille yhteisiä palveluja ovat esimerkiksi kirjasto ja tietohallinto. Yhteisten tilojen ja opintojen lisäksi Oulun yliopisto ja Oulun ammattikorkeakoulu tekevät yhteistyötä myös tutkimus-, kehitysja innovaatiotoiminnassa. Laitinen mainitsee, että TKI-toiminnan puolella ulkoinen rahoitus ajaa kohti yhteistyötä. Esimerkiksi Euroopan unionin alueja rakennepolitiikan ohjelmien kautta rahoitettavat hankkeet toteutetaan usein useamman korkeakoulun ja muiden organisaatioiden yhteistyönä. Myös Nätti mainitsee EU-rahoitteiset kehitysprojektit yhdeksi toimivaksi yhteistyön muodoksi. “Esimerkiksi Myski-hankkeessa tehtiin intensiivistä yhteistyötä. Myös naisyrittäjyyteen ja -johtajuuteen liittyen on ollut useampi yhteishanke.” Oamkin johtama Myyntiosaaminen kasvun keskiöön (Myski) -hanke toteutettiin vuosina 2019–2022 ja siinä muun muassa koulutettiin molempien korkeakoulujen henkilöstön myyntiosaamista. STRATEGINEN KEHITTÄMINEN VAATII RESURSSEJA Käytännössä korkeakoulut tekevät sitä, mitä mitataan ja mistä ne saavat rahaa. Opetusja kulttuuriministeriön (OKM) rahoitusmallissa ei ole ristiinopiskelusta juurikaan palkintoa, joten yksittäisten tiedekuntien tai korkeakoulujen into kehittää toimintaa on ymmärrettävän pientä. Ristiinopiskelusta on myös olemassa vähänlaisesti tilastoja. Yliopiston koulutuspalvelut eivät suoraan kerää dataa ristiinopiskelusta ja Opetushallinnon tilastopalvelu Vipusessakin kaikki opetusyhteistyö niputetaan saman, “korkeakoulujen välinen yhteistyö” -kategorian alle. Vain muutamissa keskusteluissa on tullut esille, miten naapuria voisi hyödyntää, mutta konkretiaa on nähty pääosin vain koulutuksen palveluyksiköissä. ”
23 Laitinen toteaakin, että rahoituksellinen insentiivi on tällä hetkellä vähäinen. “Koulutuksen puolella rahoituksellinen motiivi tulee pääosin OKM:n rahoitusmallista, jossa yhteistyöopintojen painoarvo on kuitenkin kovin vähäinen. Motiivina voisikin meidän tapauksessamme olla opiskelijalähtöisyys eli opintomahdollisuuksien lisääntyminen.” Digitaalisen murroksen myötä myös korkeakoulujen opintojen tarjonta on melkoisessa myllerryksessä. Digivisio 2030 –hanke haastaa korkeakouluja ajattelemaan uudella tavalla. Ei täten ole välttämättä järkevää kehittää paikallisia toimintamalleja, mikäli valtakunnallisesta hankkeesta tulee pian toisenlaista toimintaa ohjaavaa viestiä. Koulutuspoliittisen asiantuntijan Tapion mukaan Digivisio vie opintoja opin.fi-nimiselle yhdelle alustalle, jossa kaikkien yliopistojen tarjonnat olisivat avoinna. Tulevaisuudessa esimerkiksi 25 opintopisteen eli viiden kurssin laajuisen kokonaisuuden jokaisen kurssin voisi tarjota eri korkeakoulu. Myös Laitinen mainitsee opin.fi-alustan. “Tarjontaa viedään varmaankin vuodesta 2025 lähtien palveluun.” Oulun korkeakoulujen yhteinen oppimisalusta Moodle on kuitenkin yhtenä kehitysvaihtoehtona. “Moodlea kehitetään tiiviissä yhteistyössä. Jatkossa tällä alustalla voisi joustavoittaa opiskelijoiden näkymää ja siirtymiä korkeakoulujen tarjonnan välillä”, maalailee Laitinen. Onko korkeakoulujen luontevampaa hakea kumppaneita kauempaa? Ylioppilaskunnan Tapio pohtii, että joidenkin koulutusohjelmien välinen yhteistyö voi olla helpompaa kaukana toisistaan olevien samankaltaisten korkeakoulujen välillä eikä suinkaan saman katon alla olevan toisen korkeakoulun kanssa. Samoilla linjoilla on Satu Nätti. Hän mainitsee yhteistyön hidasteeksi esimerkiksi AACSB-laadunvarmistusjärjestelmän, joka Oulun yliopiston kauppakorkeakoululla on. Kauppakorkeakoulu ei voi varmistaa tiedekunnan ulkopuoliselle opetukselle samaa akkreditointia. “Periaatteessa tässä mielessä parhaita yhteistyökumppaneita olisivat siis muut akkreditoidut koulut, jotka ovat saman laatujärjestelmän piirissä. Näiden kanssa yritetään kehittää esimerkiksi kansainvälisiä vaihtoja”, sanoo Nätti. Strategiselle kehittämiselle myönnettävät rahat ovat pieniä, ja yhteistyön kehittäminen vaatisi mahdollisesti pitkäjänteistä työtä. Laitinen mainitsee lisäksi, että erityistä painetta ristiinopiskelujen määrälliseen lisäämiseen ei ole. “Ammattikorkeakoulut tarjoavat yhteisellä sopimuksella laajasti CampusOnline-opintoja.” Rahoituksen lisäksi henkilöstön motivoiminen muutoksiin on myös haaste. “Tilanteet, joissa luovutaan jostakin olemassa olevasta, korvataan se joko yhteisesti toteutetulla tarjonnalla tai vain jommankumman osapuolen toteuttamalla tarjonnalla ovat isoja ohjaukseen liittyviä haasteita”, Laitinen toteaa. Miltä Oulun yliopiston ja Oulun ammattikorkeakoulun yhteinen opintotarjonta vuosikymmenen lopulla voisi näyttää? Laitinen ei lähde maalailemaan villejä visioita. “Tulevaisuutta on tässäkin haasteellista ennustaa. Yksi iso haaste on alenevan väestökehityksen myötä näköpiirissä oleva voimakas kilpailu opiskelijoista. Tässä Oulussa valttina voisivat olla tiivistyvän yhteistyön mukanaan tuoma laajeneva opintotarjonta ja edellä mainitut joustavat opintopolut.” •
ALUMNILTA OPPIA Toivoa tuova asiantuntija
25 M ika Rämetin ensimmäinen omaan käyttöön saamansa laboratorio oli käytännössä tyhjä tila. Alkeellisesti sisustetussa huoneessa luotiin puitteet omannäköiselle tutkimukselle, joka on avannut ovia maailmanlaajuisiin tiedeyhteisöihin. Tänä vuonna Oulun yliopiston vuoden alumniksi valitulle Rämetille on aikaisemmin myönnetty muun muassa Tampereen yliopiston yhteiskunnallisen vaikuttavuuden palkinto rokotetietouden edistämisestä (2022) sekä Lääketietokeskuksen Vuoden tutkija –nimitys (2021). Rämet tiesi jo melko varhaisessa vaiheessa, että erityisesti lastentaudit ovat häntä lääketieteessä kiinnostava osaalue. Keskosten hengitysvaikeuksiin hän perehtyi Mikko Hallmanin, senhetkisen Oulun yliopiston lastentautiopin professorin, johdolla. Vastasyntyneiden sairauksista oli luonnollista jatkaa synnynnäisen immuniteetin tutkimiseen. Valmistuttuaan lääketieteen tohtoriksi Oulun yliopistosta 1998 Rämet hakeutui postdoc-tutkijaksi Yhdysvaltoihin Harvardin yliopistoon. Siellä sijaitsi laboratorio, joka tarjosi parhaat olosuhteet juuri luontaisen immuniteetin tutkimukseen. Ihmisen puolustusreaktioiden synnynnäiset toimintamallit ovat löydettävissä myös banaanikärpäsiltä. Nykyään Rämet tunnetaan tiedeyhteisössä muun muassa banaanikärpäsmallilla tehdyistä tutkimuksista, joille Harvardin laboratorio antoi vankan pohjan. “Urakehityksen kannalta yksi merkittävin tekijä oli lähteä ulkomaille. Se mahdollisti oman osaamisen syventämisen niin, että palatessa oli tarjota jotain uutta suomalaiseen tiedekenttään”, Rämet kiteyttää. Yhdysvalloista palattuaan Rämet päätyi Tampereelle, siihen tyhjään laboratorioon, jossa pääsi johtamaan ensimmäistä tutkimusryhmäänsä. Samalla hän toimi lääkärinä, erikoistui lastenlääkäriksi ja sai erityispätevyyden neonatologiaan, vauvojen ja vastasyntyneiden sairauksiin. Vuoden 2020 alussa puhelin soi, ja soittaja tarjosi paikkaa Tampereen yliopiston Rokotetutkimuskeskuksen johtajana. “Sen jälkeenhän se oli pelkkää pandemiaa.” ASIANTUNTIJANA POIKKEUSOLOISSA Esiintyminen ei ole Rämetille luontainen olotila. Koulutusta esiintymiseen ja kansantajuistamiseen ei kukaan ehtinyt tarjota ennen kuin se olisi ollut jo myöhäistä. Asiantuntijaroolin hän kuitenkin kokee helpoksi. Siinä ei ajeta minkään ryhmän etuja, vaan ainoastaan kerrotaan mahdollisimman ymmärrettävästi se, mitä sillä hetkellä tiedetään. Ja kuten usein jouduttiin toteamaan, aina tietoa ei ole. Pandemian suhteen yksi suurimmista kysymyksistä oli poikkeustilan loppumisen ajankohta. Vastaamiseen tarvittiin usein arvioita, joiden paikkansapitävyyden pystyi toteamaan vasta jälkikäteen. Sen hetkisen tiedon valossa annetun parhaan arvion lisäksi Rämet piti ohjenuoranaan ajatusta, että vaikka ajankohdan määrittäminen menisi pieleen, siihen asti jaksettaisiin kärvistellä ja kokonaistilanne pysyisi hallinnassa tuon arvion ansiosta. “On väärin antaa katteetonta toivoa, mutta yritin itse korostaa, että hankalastakin jaksosta selvitään. Keskeisin viesti saattoi olla jopa aavistuksen toiveikkaampi kuin oma ajattelu. Sillä ilman toiveikkuutta voi näyttää siltä, ettei millään ole mitään väliä. Jos joka tapauksessa kävisi huonosti, eihän ohjeita olisi tarpeen noudattaa.” Pandemiakiireiden jälkeen Rämetillä on jäänyt aikaa esimerkiksi omaan mökkirakennushankkeeseen. Myös rokotekehitys ja immuniteetin tutkimus jatkuu, vaikka kiihkeän mediahuomion aika on ohi. Viimeiset pari vuotta valtaosa Rämetin tutkimustyöstä on kohdistunut RSV-rokotteeseen. RSV-tauti, respiratory syncytial virus, voi aiheuttaa vaikeita hengitystieinfektioita vauvoille ja yli 60-vuotiaille. Kuten tutkimuksesta, elämästäkään harvoin tietää mihin suuntaan se lopulta vie, ammatillisesta urasta puhumattakaan. Vaikka intohimon kohdistuminen johonkin tiettyyn alaan auttaa, Rämetin mukaan olennaista on aloittaa tekemään jotain. “Useimmiten mitä paremmin tekee sen mitä on tekemässä, sitä todennäköisemmin aukenee mahdollisuuksia eteenpäin.” • Professori, rokotetutkija ja Suomen rokotetutkimuksen lääketieteellinen johtaja Mika Rämet tunnetaan kotimaassa parhaiten pandemia-ajan asiantuntijakasvona. Asiantuntijana hän pitää oikean tiedon jakamisen lisäksi tärkeänä ylläpitää toivoa, sillä ilman sitä millään ei olisi merkitystä. TEKSTI & KUVA Jenni Maalismaa
Palautteellasi on merkitystä! Kehitämme koulutuksen laatua jatkuvasti opiskelijoilta saadun palautteen perusteella. Muistathan antaa palautetta, kun sitä pyydetään ja osallistua keskusteluun. Keräämme palautetta seuraavissa opintopolun vaiheissa: › Opintojaksopalaute kaikilta opintojaksoilta › Kandipalaute-kysely › Maistereiden uraseuranta -kysely › Tohtoreiden uraseuranta -kysely Lue lisää: oulu.fi/fi/koulutuksenkehittaminen-ja-palaute OPISKELIJA HOHTO KE 16-21 opiskelijakortilla: HOHTOKEILAUS 20 €/RATA HAPPY HOUR JUOMAT 5 € Oulun Keilahallin keilailutai pakohuonekuitilla ilmainen sisäänpääsy Heidi’s Bier Bariin Lu pa ka ata a jo 50 vu ot ta O ulu n Keilah al li 010 5267 707 PARTURI 19,90 alkaen VÄRJÄYS 79,90 alkaen www.newhairstore.fi Kampaamo 30,90 leikkaus alkaen Soita tai varaa aika netistä
27 KOLUMNI Opiskelun arvokkain anti ei löydy tenttikirjoista KOLUMNI | Kolumnistimme Juho Niemelä kertoo, mitä aikoo tehdä toisena opiskeluaikanaan toisin. T änä syksynä aloitin opiskelijana Oulun yliopistossa toista kertaa. Toisin kuin nyt, hakiessani suorittamaan ensimmäisiä opintojani 13 vuotta sitten, tulin valituksi pääsykokeesta täysillä pisteillä. Tämä alkoi määrittää minua yhä enemmän opiskelijana opintojeni kuluessa. Tuolloin ajatukseni kulki jokseenkin näin: kun tulee parhaana sisään, on oltava paras jatkossakin. Sidoin arvoni ihmisenä ja opiskelijana hyviin suorituksiin. Sen sijaan opiskelijaelämän yhteisöllisyydelle, kuten ainejärjestötoiminnalle tai opiskelijapolitiikalle, minulta ei aikaa herunut. Pidin niitä turhanpäiväisinä, koska niissä osaamista ei voinut mittauttaa arvosanoin. Toimintatapa toi monta hyvää arvosanaa ja toimi jokseenkin hyvin opintojen ajan. Seinä tuli kuitenkin vastaan valmistumisen jälkeen, kun oli aika siirtyä työelämään. Opintojen aikaiset tavat suorittaa eivät enää päteneetkään eivätkä arvosanat taanneet menestystä. Verkostoille ja yhteisöille olisi ollut sitä vastoin käyttöä. Harmi vain, että juuri ne minulta puuttuivat. Niinpä tiestä työelämään tuli tuskainen ja kivinen. Olen myöhemmin lukenut ihmisen identiteettien parissa uraauurtavaa tutkimusta tehneen psykologi Erik Eriksenin ajatuksia rooleista yhteiskunnassa. Hänen mukaansa tarvitsemme itsellemme esimerkiksi ammattilaisen tai opiskelijan roolin, jonka täyttäessämme tunnemme itsemme arvokkaaksi osaksi yhteiskuntaa. Omassa tapauksessani olin sitonut itseni niin tiukasti opiskelijan roolin täydelliseen täyttämiseen, että siitä luopuminen oli viedä itsekunnioituksen mukanaan. Omaa arvoa ja identiteettiä ei pitäisikään koskaan sitoa vain suorituksiin ja menestykseen. Toisaalta juuri näitä poliitikot ja yhteiskunnallinen keskustelu yhä kovemmin äänenpainoin opiskelijoilta vaativat. Koko nuoren elämä tuntuu muutetun tehokkaaksi valmistautumiseksi työelämään. Opiskeluajalle on varattu pelkkä välinearvo, joka realisoituu vain, jos opiskelijasta kasvaa tuottava yksilö yhteiskuntaan. Meille tarjoillaan kiristyvää kilpailua ja kasvavaa epävarmuutta. Juuri siksi oman arvonsa sitominen suorittamiseen on niin vaarallista. Epävarmassa maailmassa suoritusten merkitys saattaa kadota ja oman arvostuksen ylläpitäminen edellyttää yhä uusia suorituksia. Kun ne eivät enää riitä, on tarjolla pelkkää näköalattomuutta. Suorituksia tai menestystä tärkeämpiä ovatkin asiat, jotka antavat meille pysyvän merkityksen ihmisenä ilman ainoatakaan opintopistettä tai saatua työpaikkaa. Niitä ovat perhe, yhteisöt, joihin kuulumme sekä ystävät. Kahden jälkimmäisen hankintaan kannattaa panostaa myös opiskeluaikana, sillä ystävyyden arvoon ei voida puuttua yhdessäkään hallitusohjelmassa. Aionkin itse käyttää toisen mahdollisuuteni opiskelijana eri tavalla kuin ensimmäisen. Suorituksilla loistamisen sijaan haluan olla osa yhteisöä, hengailla Humuksessa, uskaltautua mukaan ainejärjestö toimintaan ja heittäytyä keskusteluihin. Haluaisin rohkaista tähän myös muita kaiken suorittamisen puristuksessa. Jos minut suoritusten sijaan muistetaan mukavana opiskelutoverina tai innostavana keskustelukumppanina poistuessani Oulun yliopiston ovista toista kertaa, olen oppinut jotain sellaista, mitä ei voi tenttikirjasta päntätä. Tätä kirjoittaessa mieleen palautuvatkin lukion ruotsinopettaja Hirvosen minulle lausumat sanat yrittäessäni pyristellä mukana A-ruotsin ryhmässä: ”Et sä Niemelä tätä ruotsia juuri osaa, mutta sä oot niin mukava tyyppi, että pysy vaan täällä.” Ruotsin arvosanat jäivät lukioon, Hirvosen sanat mieleen. Ne ovat kantaneet pitkälle. • Kirjoittaja on tiedeviestinnän opiskelija, joka etsii ihmisyyden ydintä pitkillä eräretkillä ja haaveilee Etelänavalle hiihtämisestä sekä kielimatkasta Ruotsiin.
28 valon aika TEKSTI Maria Karuvuori KUVITUS Maiju Putkonen KUVAT Flow Productions T ervetuloa Nighttowniin. Valot, tanssi, sirkus ja musiikki vievät matkalle halki kirjailija James Joycen öisen Dublinin, jossa ihmisten eläimelliset puolet, alitajuiset impulssit ja seksuaalisuus ottavat vallan. Nighttown on Oulussa 17.—19.11. juhlittavan Lumo-festivaalin pääteos. Se on osa eurooppalaista ULYSSES European Odyssey -projektia, joka herättää eloon Joycen klassikkoteos Ulysseksen eri luvut. 18 Euroopan kaupungissa toteutetaan kahden vuoden aikana luentoja ja erilaisia taideteoksia, ja projektin lopussa syntyy vielä uusi kirja. Siinä on alkuperäisteoksen tapaan 18 lukua, mutta niillä on eri kirjoittajat. Kirjaprojektiin on valittu kirjailijoita, jotka tuntevat kunkin kohdekaupungin hyvin. Oulun luvun tekee kirjailija ja kulttuuriantropologi Jenny Kangasvuo. KULTTUURIA KAUPUNGILLA Lumo-valofestivaalin pääteos vie matkalle läpi huuruisten näkyjen öisen kaupungin. Tärkeintä järjestäjille on silti tuoda ihmiset yhteen valon äärelle.
29 NIGHTTOWNIN toteuttaa Lumo-festivaalille Flow Productions, ja sen ohjaa Pirjo Yli-Maunula. Tapahtumapaikka on Taidetalo Kulttuuripankki, johon yleisö voi varata ilmaiseksi oman lippunsa puolen tunnin seikkailulle. Yli-Maunula on tanssija, koreografi ja Flow Productionsin taiteellinen johtaja. Hän yhdistää teoksissaan tanssia, sirkusta ja visuaalisuutta. Surrealismi ja alitajunta ovat kiinnostaneet sitä enemmän, mitä pidemmälle ura on edennyt. ”Se on varmaan vain sellainen taiteellinen valinta, että pyrin pääsemään arkipäivän ohi, arkipäiväisten kokemusten ulkopuolelle. Ehkä näin voin myös paljastaa jotakin. Kun pureutuu alitajuiseen, voi saada kiinni itsessään, muissa ja yhteiskunnassa sellasista ajatusyhteyksistä, jotka muuten jäisivät piiloon.” NIGHTTOWNISSA on pyritty luomaan yleisölle hallusinatorinen maailma, jonka läpi kävellä. Tunnelman luominen on tärkeintä, ei Joycen teoksen kirjaimellinen tulkinta. ”Sitten otamme kirjasta joitakin fragmentteja, kuten henkilöhahmoja tai eläimiä, yksittäisiä repliikkejä tai musiikkikappaleita.” JOYCE toi 1900-luvun alussa antiikin Kreikan Odysseia-eepoksen Dublinin suurkaupungin vilinään. Odysseuksen hahmoa vastaa keski-ikäinen juutalainen mainoshankkija Harold Bloom, joka Egeanmeren tyrskyjen, kyklooppien, seireenien ja noitien sijaan yrittää selvitä yhdestä vuorokaudesta suurkaupungissa, kotiin vaimonsa Molly Bloomin luo. Joycen kirja sisältää Homeroksen eepoksen lisäksi paljon muitakin kirjallisuusviitteitä, tajunnanvirtaa ja muunlaista kokeellista kerrontaa. Yli-Maunulan tulkinnassa tartutaan Joycen kirjan lukuun 15, joka on kirjoitettu näytelmän muotoon. Se vastaa Homeroksen eepoksessa vaihetta, jossa Odysseus miehistöineen joutuu Kirke-noidan pauloihin. Kirke muuttaa miehistön jäsenet sioiksi, ja muodonmuutokset sekä ihmisen eläimelliset puolet ovat tärkeä elementti myös Joycen tekstissä. Yli-Maunula kertoo, että Joyce määritteli kullekin luvulle myös muun muassa oman värin, symbolin ja taiteen tai tieteen. Luvussa 15 nimikkotaide on tanssi. ”Nighttown-teoksen lähtökohtana on liike, ja tietenkin valaistus. Pyrimme esimerkiksi luomaan transformaatioita eläimistä ihmiseksi ja eläimen ja ihmisen risteytyksiksi.” L U M O F E S T I VA A L I L L A yleisö voi ottaa myyttisen sankarin paikan ja tehdä oman odysseiansa punaisten lyhtyjen kaupungin näkyjen halki. Yli-Maunula kertoo, että esityksessä on myös interaktiivisia tilanteita.
30 ”Joissakin kohtauksissa vaikuttaa se, kuinka yleisö reagoi esiintyjiin. Tilaa improvisoinnille löytyy, mutta toisaalta esitys aikataulutetaan tarkkaan: mitä kohtauksia, missä järjestyksessä ja kuinka pitkiä niiden täytyy olla.” Jokaisella vieraalla on puoli tuntia aikaa, mutta itse esitys on pidempi. ”Olemme kehottaneet ihmisiä miettimään, haluaisivatko he tulla useamman kerran, koska eri aikoina näkee eri asioita.” LUMO-FESTIVAALI on tänä vuonna rakennettu Nighttownin ympärille, ja teoksesta on johdettu myös teema, mielen hyvinvointi. Oulun tapahtumapalveluiden tuottaja Jarkko Halunen kertoo, että teemaan on tartuttu vaihtelevin tavoin. ”Osa teoksista on saanut inspiraationsa suoraan mielen hyvinvoinnista, osa taas ei välttämättä liity siihen kovin vahvasti”, Halunen sanoo. Yhteensä festivaalilla on 20 teoskokonaisuutta, muun muassa useita julkisivuprojisointeja. Oulun yliopiston arkkitehtuurin osaston luoma teos käsitteleen valon sijaan turvallista ja kestävää pimeyttä. ”Kun puhutaan keinovalosta, on kyse myös haitallisesta valosta. Se voi vaikuttaa luonnon perusrytmiin, ja yliopiston hankkeessa pohditaan, kuinka kaupunkitiloja voisi valaista kestävästi.” PIRJO YLI-MAUNULA sanoo, että mielen hyvinvoinnin teemaa lähestytään Nighttown -teoksessa mielen liikkeisiin pureutumisen kautta. ”Se ei ole hyvinvoinnin kuvausta, vaan enemmänkin ihmisen kamppailua oman mielensä kanssa. Liikutaan hyvinvoinnin ja pahoinvoinnin rajalla ja alitajuisissa maailmoissa. Surrealismi ja absurdius voivat tosin saada myös koomisia vivahteita. Ei siis ole kyse pelkästä pimeiden asioiden käsittelystä.” Koko perheelle teos ei silti sovi. Nighttown sisältää voimakkaita kohtauksia, jotka eivät lapsille välttämättä avaudu, ja ikäraja on siksi 15 vuotta. Liikkeen ja valon lisäksi Yli-Maunulalle teoksen paikka on tärkeä lähtökohta. Tänäkin vuonna harjoitukset on pidetty alusta alkaen lopullisessa toteutuspaikassa Kulttuuripankissa. Tärkeää on myös se, että työryhmä viihtyy yhdessä. Nighttownia on ollut toteuttamassa kansainvälinen joukko ammattilaisia. Suomen lisäksi edustettuna ovat Australia, Saksa, Skotlanti, Norja ja Ukraina. ”Suuri osa työryhmästä on sellasia ihmisiä, joiden kanssa olen työskennellyt aikaisemmin. On siis luotto tekijöihin, ja kun uusia tulee mukaan, he solahtavat mukavasti joukkoon.” TÄRKEINTÄ Lumo-festivaalissa on sekä Yli-Maunulan että Halusen mukaan pimeyden voittaminen. ”Viime vuodet kävijöitä on ollut noin satatuhatta vuosittain. Määrän laskeminen avoimessa kaupunkitilassa on haastavaa, mutta teemme sitä kyllä. Pääasia on kuitenkin saada ihmiset liikkeelle ja kohtaamaan toisiaan vuodenaikana, jolloin normaalisti käperrytään sohvien pohjalle”, Halunen sanoo. •
31 COLUMN Navigating through your interests COLUMN | Our illustrator Francisca Prieto Fernández tells how she joggles between two passions. A s a reader of the Oulu Student Magazine, you might have realized there is a section called The life we cannot see . I am the girl who does the interviews and turns them into illustrations. To make this section, I am combining my two passions of science and art. Finding the balance between these two worlds has not been a straightforward path. From a very young age we are supposed to choose. To make decisions in our present based on how we visualize our future selves. I remember that in high school, my peers and I had to take these tests and then based on our answers the teacher would tell us what career we could pursue in the future. I remember thinking how narrow the suggested options were. For many of the students, the job suggestions they got were more or less in the same field. In my case, it was the total opposite. My teacher was not sure about what to say to me. My results suggested me to go for either fine arts or environmental sciences. Whatever a test would say about me, I knew I was intrigued by the study of nature and the activities you can do outdoors. I was very curious about the living beings existing in our world. At the same time, during my free time, I liked to express myself through visualizations like collages and pictures or feel connected with myself while writing in my journal or dancing. The Internet opened a door where I could see the work of people from all over the world and, furthermore, receive feedback on my creations. I taught myself to use tools like Photoshop or just learned the choreography of my favorite song. I was amazed by all the knowledge that was available to me just from the comfort of my room. All the interests I had and the inspiration I was receiving did not seem a good match with an education system in which you are supposed to decide a career and get specialized into it. In the middle of the storm, I received one piece of advice that changed the perspective of my decision-making process: “if you do not know what to choose, go for the option that will make your life easier if you decide to change in the future”. For that reason, I decided to go give a try to sciences but left a door open for arts. I decided to pursue a bachelor’s degree in microbiology. In the very early stages of my degree, I realized I was interested in the study of microbes from the environment. After doing internships here and there, I got curious about the microbial life that exists under extreme conditions, such as in very cold weather. This is the main reason why I left sunny Catalonia to come to Oulu. After years of living in the North, I got a position as a PhD researcher at Oulu University in a project focused on studying microbes from mining-polluted sites in (sub-)Arctic environments. I believe when you have a real passion, it is not possible to repress it. Even if you try to hide it, it will come out in one way or another. During my studies, I never stopped painting or dancing. Almost in a magnetic manner, in all the places I have lived I have managed to form a social circle of creative people. I have had chances to take part in street art, in projects or events totally unrelated to my scientific background. But, as beautiful as it sounds, these two worlds have ended up meeting each other halfway. For example, this year I published my first illustrated book Under Extreme Conditions about a scientific expedition I had the chance to go on. I have also found myself enjoying the process of doing the interviews for the magazine. Overall, I am in a continuous learning process that I hope will never end. As exciting and scary as it is, I am still figuring out what I want to do with my career and personal life. From continuing in academia or not to the place for putting down my roots. Finally, in the same way as the interviewees of The life we cannot see always give a tip to the students, I suggest to nurture yourself with inspiration from inside and outside the university, to discover new interests and to not question them based on their utility for your career. Every piece of knowledge will shape the way you think of life and, consequently, make you a better professional. • The writer is a PhD researcher and scientific communication enthusiast. She prefers doing the dishes if there is reggaeton in the background.
The soup of joint studies remains unstirred
33 TEXT Kalle Parviainen TRANSLATION Jenni Isokääntä ILLUSTRATION Viima Iivonen The University of Oulu and the Oulu University of Applied Sciences have existed on the shared Linnanmaa campus for three years now. However, teaching co-operation has not been as extensive as was planned before the relocation. The Oulu Student Magazine set out to unravel what the problem is about. T wo higher education institutions operate on the Linnanmaa campus: the University of Oulu and the Oulu University of Applied Sciences (Oamk). Oamk’s relocation to Linnanmaa was decided on at the end of 2016 and teaching in the renovated facilities began during 2020. The northern parts of the Linnanmaa campus became home to Oamk’s engineering, natural resources, culture, and business studies. Healthcare studies stayed at the Kontinkangas campus. The arguments for the relocation included shared facilities, services, and teaching co-operation. In Kaleva ’s news article in 2018, Jouko Niinimäki, the rector of the University of Oulu, painted images of future possibilities: ’by developing co-operation we could create an internationally charismatic community of science, education, and innovation.’ In 2021, a year after the relocation, Heidi Fagerholm, the vice rector of Oamk, enthused about the future in an announcement published by the University of Oulu, saying that ‘in principle, a student can enrol on any course as long as the admission requirements for the course are met and the course has the free space.’ ’IT REQUIRES A LARGE AMOUNT OF WORK FROM BOTH HIGHER EDUCATION INSTITUTES’ How have the joint studies been going then? Browsing through the study guides, the catalogue of cross-institutional studies is very diverse and it looks different for every faculty and field of study. Cross-institutional studies mean courses or study modules that are open for the students of both institutes of higher education. For instance, in the Faculty of Biochemistry and Molecular Science there is no active course offerings due to a lack of demand, but according to Tuomo Glumoff, the dean for education, the institutions are open for co-operation if the offered studies included a course suitable for the students of Oamk. On the other hand, the Faculty of Information Technology and Electrical Engineering offers so many cross-institutional courses that if they all are counted together, they are worth a whopping 260 credits. In this dual model, Oamk’s supply for the other party is quite limited. They have a few dozen courses to offer. For example, the study guide doesn’t include any crossinstitutional courses from the fields of engineering or natural resources. Business economics offers study modules only regarding entrepreneurship. Most of the courses are offered as online versions, which, on a positive note, enable more flexible completion of courses. Both institutions of higher education offer studies from the fields of healthcare and social services, engineering, and communication, so some common fields surely exist. The Oulu Student Magazine reported on education co-operation in 2020. Back then, the fields of engineering (architecture and civil engineering), information science, and business were mentioned as possible fields for co-operation. ‘There has been little collaboration on the curriculum level, except for a few individual study units’, says Jyrki Laitinen, the vice rector of Oamk. ‘In this regard, the initial aim was to build flexible study paths to facilitate transitions from one sector to another after getting a bachelor’s degree, which would bring new kinds of opportunities for students. This requires a large amount of work from both institutions of higher education. It remains to be seen if this will happen in the next few years.’ Satu Nätti, the dean for education of Oulu Business School, says that the coronavirus pandemic is one of the reasons for the lack of co-operation: all resources were simply spent on coping with the change in the educational situation. The situation has now returned to normal, but the discussions regarding co-operation haven’t been newly kicked off yet. ‘The important thing, of course, is that a person who has graduated as a Bachelor of Business Administration has the right to apply directly to our Master’s Degree, and many people with such a degree who have wanted to continue their studies have utilized this opportunity.’ Jere Tapio, the specialist of academic affairs of the Student Union of the University of Oulu (OYY), also thinks that closer education co-operation is still an untouched topic. ‘I have acted in various educational bodies for the last year. Only a few of the discussions have dealt with questions on how to benefit from the neighbour institute, but all concrete actions have mainly been seen only in the education service units.’
34 Cross-institutional studies also have practical issues. For instance, 250 freshmen begin their studies annually at the Oulu Business School. According to the education dean Nätti, it is challenging to organize systematic, mutually beneficial cross-institutional studies for such a large number of students. ‘How we could get real benefits out of this, for example saving on education resources without making the number of students per group absurd, is a good question.’ According to vice rector Laitinen, there are ways to make close co-operation possible. ‘Shared campuses or the proximity of campuses, shared services, and high-quality course selection support co-operation. Both higher education institutions are multidisciplinary by nature so finding equivalent programmes is easy.’ The University of Oulu became the chief shareholder of Oamk in 2018. Shared services for the both institutions include for example the library and information management. Besides joint facilities and studies, the University of Oulu and Oamk collaborate on research, development, and innovation activities (RDI). Laitinen mentions that on the RDI side, external funding is pushing them towards co-operation. For example, projects funded through the European Union’s regional and structural policy programmes are often carried out in co-operation between several higher education institutions and other organizations. Nätti also mentions EU-funded development projects as a functional form of co-operation. ’Intensive co-operation was done in the Myski project, for example. Several joint projects related to female entrepreneurship and leadership have also been conducted.’ The Sales expertise as the core of growth (Myski) project, led by Oamk, was implemented in 2019 – 2022 and, among other things, it aimed to better the sales expertise of the staff of both institutions. STRATEGIC DEVELOPMENT REQUIRES RESOURCES In practice, higher education institutions do things that they will be measured on and things that they are paid for. The funding model of the Ministry of Education and Culture (OKM) doesn’t really reward cross-institutional studies, so it’s quite understandable that individual faculties and institutions are not too enthusiastic about developing them. There also aren’t that many statistics available on cross-institutional studies. Only a few of the discussions have dealt with questions on how to nenefit from the neighbour institute, but all concrete actions have mainly been seen only in the education service units. ”
35 The education services of the university do not directly collect data on cross-institutional studies, and even in the statistics service of the Finnish National Agency for Education (EDUFI), all teaching co-operation is lumped under the same, ’inter-university co-operation’ category. In fact, Laitinen states that the financial incentive is quite limited at the moment. ‘What comes to education, the financial motive comes mostly from the funding model of the OKM in which the importance of collaborative studies is very low. In our case, the motive might be student orientedness, that is, increased study opportunities.’ With the digital transformation, the higher education study offerings are also in quite a turmoil. The Digivisio 2030 project invites higher education institutions to think in a new way. It is therefore not necessarily sensible to develop local operating models because the national project might soon send differing instructions to guide the operations. According to Tapio, the specialist of academic affairs, the Digivisio project aims to gather studies onto a platform called opin. fi, which would include open course offerings from all universities. In the future, a study module of 25 credits that consists of five courses could be offered so that each of the courses is offered by a different university. Laitinen also mentions the opin.fi platform. ‘Most likely from 2025 onwards supply will be exported to that platform.’ However, Moodle, the joint learning platform of the higher education institutions of Oulu, is one of the options to develop. ‘Moodle is developed in close collaboration. Going forward this platform could make it more flexible for students to view and move between different institutions and their study offerings’, mentions Laitinen. Is it more natural for higher education institutions to seek partners from far away? Tapio from OYY thinks that co-operation between some degree programmes might be easier with a similar higher education institution that is further away than with another institution that happens to be nearby. Satu Nätti agrees with Tapio. She mentions that the AACSB quality assurance system, which Oulu Business School has in place, slows down co-operation. Oulu Business School cannot ensure the same accreditation for teaching outside of their faculty. ‘Basically, in this sense the best co-operation partners are other accredited schools that operate within the same quality assurance system. We are trying to develop, for instance, international exchanges with such schools’, says Nätti. The money appointed to strategic development is scarce, and developing co-operation would possibly demand long-term work. Laitinen also mentions that there really isn’t any pressure to increase the amount of cross-institutional studies. ‘Universities of applied sciences offer a wide selection of CampusOnline studies on a joint agreement.’ Besides funding, motivating staff for changes is also a challenge. ‘Situations in which we let go of something that we already have and replace it with jointly implemented supply or with supply implemented by only one of the parties, are great challenges that deal with management’, says Laitinen. What could the joint study offerings of the University of Oulu and Oamk look like by the end of the decade? Laitinen doesn’t want to paint images of wild visions: ‘The future is hard to predict in this case, too. One of the big challenges is the fierce competition over students due to the declining population. Regarding this matter, Oulu’s assets could include the wide study offerings brought forth by the increasing co-operation and the aforementioned flexible study paths.’ •
36 Common factor: Common factor: concern over environment The Climate Café network is expanding to Oulu. In the meetings, topics such as climate change as well as other environmental and preoccupying issues are discussed. The aim is to come up with local solutions to challenges posed by climate change from a northern perspective. A relaxed hustle and bustle fills the Paljetti café at the Cultural Centre Valve on a Thursday evening in October. Oulu’s first Climate Café, which is part of the Climate Café movement, has gathered at the Paljetti café to talk about climate, environment, and sustainable development. Although the meeting is the first of its kind, nearly thirty persons interested in the subject have arrived there to chat about the topics. As a phenomenon, the roots of the Climate Cafés are in 2015 in Scotland where a public lecture on climate change provoked discussion among the locals. The people wanted to talk more about the topic and the idea of a monthly discussion group started forming. Over time, the Climate Café community grew and new sub branches of it were formed all over Scotland and the world. The same goal connects all of the Climate Cafés that are part of the movement: to create safe spaces for conversations where everyone gets to chat and act on things that are dear to them. Petr Stepanek, one of the organizers of Oulu’s Climate Café, also thinks that the people’s desire to talk about climate-related topics is strong, but finding a suitable environment for such discussions can be challenging. ‘Climate change affects us all and it raises a lot of questions and worries. Many would like to talk about these things but they might not have gotten a chance to share their thoughts’, Stepanek notes. ‘Many also have the urge to influence and act on things but have no knowledge of how to do so.‘ TEXT Marjut Lauronen TRANSLATION Jenni Isokääntä PICTURES Tuuli Heikura IN ENGLISH
37 ‘Public discourse about climate change is also often very exaggerated’, mentions Veera Juntunen, one of the organizers. ‘Open and shared discussion could prove that this doesn’t have to be the case.’ Stepanek and Juntunen accidentally ended up talking with each other after one public lecture at the end of summer. During the summer, Stepanek had thought of organizing Climate Café activities at Oulu but he was faced with a language issue: he would need the help of someone fluent in Finnish because a shared language would help to handle things on a large enough scale and with the proper sensitivity: when people are discussing difficult and worry-inducing topics, many find it is easier to talk about them in their native language. The threshold for participating in the Climate Café activities would be lower for many thanks to the use of two languages. Stepanek and Juntunen got on the same page very quickly and decided to bring Climate Café to Oulu. Stepanek and Juntunen are both researchers at the University of Oulu. Stepanek works as a post-doctoral researcher of chemical physics in the NMR research unit and he also studies environmental engineering. Juntunen is working on a doctoral thesis about the production of solar hydrogen. Outside of work they are united by the worry about climate change and its impact on our environment which is why they are organizing a Climate Café in their freetime as a shared discussion space for the residents of Oulu. ‘Above all we want to create communality, not an academic bubble. We are organizing the Climate Café as private persons, not in connection with the university’, Juntunen says. THE IDEA of the Climate Café is simple: those interested in the issue meet once a month over a cup of tea – or a cup of coffee, as we are in Finland – to chat about matters relating to climate change and other environmental challenges. The communality cherished by the Climate Café concept is visible in the very first meeting as everyone gets to introduce themselves in turns. The participants come from different backgrounds but they all are brought together by the same thing: worry over the climate and our environment. Discussions are held both in Finnish and English in the meetings. There is no specific, readily-planned programme for future meetings as they are built around the wishes and needs of the participants. Besides discussion groups, the meetings can also include workshops or visiting speakers. In Scotland, the local Climate Cafés have already been noticed by the decision-makers. In the beginning of October, in their meeting, the Scottish Parliament discussed the local effectiveness of the Climate Cafés as they managed to encourage local residents to save electricity by collaborating with the Heat energy guidance project. The end result was impressive. The project reached over 700 households which means the amount of saved electricity was outstanding. Does the Climate Café of Oulu have similar goals? Stepanek and Juntunen also hope that the ideas that develop in the Climate Café could be implemented in practice. ‘The ultimate idea of the Climate Café is to share thoughts and experiences’, Petr says. ‘Oulu is a relatively large city and lots of professionals from different fields live here. We would like to have local experts with hands-on experience and insight on the topics at hand as our speakers.’ Abobe all we want to create communality, not an academic bubble. ”
38 38 In fact, Stepanek and Juntunen want to highlight the northern outlook in the topics of the Climate Café. The Climate Café is meant to become a discussion space for the local community where ideas are expressed from the perspective of their own area, taking their needs into account. The goal is to find local solutions that mirror the experiences and wishes of the residents of Oulu. When we examine Oulu from the perspective of the northern climate, one of the changes caused by climate change is the increase in the rainfall in the future. Is the infrastructure of the city prepared for increasing rainfall? What’s the situation like outside of the city? Additionally, the issues with fast fashion and renewable energy provoke discussion also here in Finland. The organizers of the Climate Café are hoping to get experts to speak of these topics among other things, as well as of new topics that come up in the conversations. When it comes to societal influencing and appealing to decision-makers, Stepanek and Juntunen emphasize that the Climate Café is politically unaffiliated. They want to maintain the meetings as spaces for discussion that are open for everyone. They don’t want to politicize the conversations that are had in the Climate Café but due to the nature of them, they might sometimes turn political. That is not the intention, however. ‘The people coming to these meetings come here as professionals of their field, not as political figures. Apoliticism means the discussions remain open and welcoming for all participants’, says Stepanek. You don’t have to be a professional of the field or know exactly what it is that you want to do to participate in the Climate Café. It’s also not mandatory to partake in the conversations: it’s enough that you are interested in the topic and want to listen to others’ experiences and ideas. Petr and Veera encourage people to attend the meetings and just be themselves. Children are also welcome in the Climate Café. If you are unsure about participating, you can drop in without commitments and just feel out the atmosphere. To those who are thinking about what to bring up in the discussions of the Climate Café and to those who are thinking if they have anything to say, Stepanek and Juntunen say encouragingly: ‘Come as you are.’ • CLIMATE CAFE OULU gathers together once a month on Thursdays. For specific dates and locations follow: Climate Cafe Oulu @climatecafeoulu
39 RESEARCH IN OULU UNIVERSITY Francisca Prieto Fernández is a PhD researcher and scientific communication enthusiast. She prefers doing the dishes if there is reggaeton in the background. More of Francisca’s work can be found on her Instagram account @panchitaprieto. Janne Koskimäki is a researcher in our university's Ecology and Genetics Research Unit. This year, his expertise and innovative research in microbiology and plant sciences earned him an Academy Research Fe owship from the Research Council of Finland (previously the Academy of Finland). If you want to have a chat with Janne, contact him by email (janne.koskimaki@oulu.?). There are going to be new open positions in his project! "Majority of microbial life is sti unknown, especia y how they interact with other organisms." ONE TIP HE GIVES TO THE STUDENTS... "Ch se a research topic that you are passionate about. That motivation wi carry you in the moments of frustration." The Research Council of Finland is a governmental organization that funds scienti?c projects to promote high-quality research. Your idea Is it doable? How long? How much? Who is doing it? We talked about how important it is to understand how the research world works if you want to pursue a career in science. He says that it is essential for researchers to maintain a healthy work-life balance. Focusing solely on research can lead to exhaustion and lack of motivation in the long run. THE PROJECT... ...that he got granted studies the lifestyle of the methane-consuming bacteria living inside pine trees. In the project, we are curious to discover something entirely new from the microbial world, often achieved through innovative a roaches with outside-the-box thinking. THE LIFE WE CANNOT SEE In this section, researchers wi guide you to the world of tiny life.