3/ 2017 TULEVAISUUDEN TUTKIMINEN PUHELINSEKSI LAPIN YLIOPPI LASLEHT I ELÄINTEN KÄYTTÖ MATKAILUSSA 3/ 2017
ja Lapin yliopistoon. Täällä pohjoisessa eletään jonkinlaista matkailubuumia, kun laskusuhdanteen jälkeen matkailijamäärät ovat reippaassa nousussa. Usein elämysmatkailuun liittyy olennaisena osana myös eläimet. Selvitimme, mikä eläinten rooli matkailupalveluissa on ja miten niiden hyvinvointi järjestetään. Terveet, hyväkuntoiset ja onnelliset eläimet takaavat myös turisteille mukavan kokemuksen. Paneudumme lehdessä myös tulevaisuuden tutkimisen perusperiaatteisiin. Tulevaisuuden tutkimista voi opiskella myös Lapin yliopistossa ja omaan pääaineeseen yhdistettynä siitä voi olla paljonkin hyötyä tulevaa työpaikkaa etsiessä. Kaiken opiskelijapolitiikan ja akateemisen tiedon lisäksi opiskelijaelämään kuuluu olennaisena osana myös vapaa-aika. Esittelemme tässä lehdessä kovassa nosteessa olevan punkrockbändin Puhelinseksin. Rovaniemellä on useita lahjakkaita yhtyeitä, joita kannattaa ehdottomasti käydä katsomassa, kun he kotikonnuillaan sattuvat keikkailemaan. Lopuksi vielä iso kiitos graafikko Juho Hiilivirralle menneistä vuosista lehden kehittämisen ja ulkoasun osalta. Lahjakkaana tekijänä Juho kaapattiin isompiin ympyröihin, mutta ei hätää; tässä lehdessä remmiin on astunut jo uusi tekijä, kun LYYn uudeksi graafikoksi valittiin Lapin yliopiston viidennen vuoden graafisen suunnittelun opiskelija Elli Alasaari. Tervetuloa Elli! ? YHDESSÄ KOHTI LUKUVUODEN HAASTEITA JA RIEMUJA E L L I A L A S A A R I L A P I N Y L I O P P I L A S L E H T I 3 / 2 1 7 2 IHAN ENSIMMÄISEKSI onnittelut kaikille Lapin yliopiston uusille opiskelijoille opiskelupaikasta ja tervehdys jo aikaisemmin yliopiston käytäviä kolunneille opiskelijoille. Toivottavasti lukuvuosi tulee antamaan paljon uutta ja mielenkiintoista meille kaikille! Syksyn ensimmäinen Lapin ylioppilaslehti on nyt käsissäsi. Ylioppilaskunta LYY on saanut tänä syksynä uuden pääsihteerin, kun Joonas Kivioja valittiin hoitamaan vuoden mittaista perhevapaan sijaisuutta. Myös muita henkilövaihdoksia on tapahtunut, kun LYYn uudeksi järjestöja viestintäasiantuntijaksi valittiin Alesi Lindqvist. Tervetuloa molemmat! Tarkemmat esittelyt toimiston uusista työntekijöistä löytyy tämän lehden sivuilta. Olemme pyrkineet tähän lehteen kokoamaan opiskelijoita koskevia ajankohtaisia aiheita. Tänä syksynä järjestetään ylioppilaskunnan edustajiston vaalit. Edustajisto käyttää ylioppilaskunnassa korkeinta päätösvaltaa, joten mistään pienestä asiasta ei ole kyse. Lisäksi LYYn lanseeraama #kivakaveri-kampanja on esillä. Valitettavasti korkeakoulutkaan eivät ole kiusaamisen ulkopuolella. Hartain toiveeni on, ettei kenenkään tarvitsisi kokea kiusaamista, syrjintää tai ryhmästä ulos sulkemista. On meidän kaikkien vastuulla puuttua kiusaamiseen ja ottaa kaikki ihmiset huomioon. Ei jätetä ketään tänä syksynä eikä tulevaisuudessakaan yksin. Totutusti lehdessä on myös muutama pidempi juttu ajankohtaisista yhteiskunnallisista asioista, jotka jollain tavalla ovat sidoksissa Lappiin P Ä Ä T O I M I T T A J A A L E K S I I . P O H J O L A
PÄÄTOIMITTAJA Aleksi I. Pohjola @aipohjola ULKOASU JA TAITTO Elli Alasaari @ellialasaari KANSI Mikko Roininen @mikkoroininen YHTEYSTIEDOT lehti@lyy.fi @lapin_ylioppilaslehti Ahkiomaantie 23 B 96300 Rovaniemi puh. 045 110 9293 KUSTANTAJA Lapin yliopiston ylioppilaskunta puh. 044 578 4209 PAINO i-print ILMOITUKSET Pekka Alakoski 040 578 4206 mainosmyynti@lyy.fi TEKIJÄT Teemu Loikkanen Vilja Tuohino Tea Koskela Matias Partanen Aino Soininen Marjo Hiilivirta Heidi Lintula Siiri Hirsiaho Maria Tuunanen ELÄINTEN KÄYTTÖ MATKAILUSSA 16-19 PUHELINSEKSI 22-25 TULEVAISUUDEN TUTKIMINEN 12-15 #KIVAKAVERI 6 HERRA HAARNISKA 7 AHKIOMAANTIEN UUSI POMO 8 EDUSTAJISTOVAALIT TULEVAT! 9 TEA LATVALA 20-21 A L E K S I I . P O H J O L A 3 L A P I N Y L I O P P I L A S L E H T I 3 / 2 1 7 ARTIKLAN SYKSY 31 ”PUOLIKSI TOSISSAAN LÄHETETTY HAKEMUS JOHTI SIIHEN, ETTÄ JOUTUISIN MUUTAMAN KUUKAUDEN PÄÄSTÄ MUUTTAMAAN TOISELLE PUOLELLE MAAILMAA. ” 28-29
OPISKELIJAT OVAT TÄLLÄ HETKELLÄ kovan myllerryksen keskellä. Tuntuu, että joka puolelta tulee aina uusia kauhoja hämmentämään opiskelijan elämää. Tänä vuonna valtakunnan tasolla on tullut siirtymistä yleisen asumistuen piiriin, leikkaamista opintotuesta, huoltajakorotusta opintotukeen ja viimeisimpänä on esitetty leikkaamista soluasujien asuntotuesta. Tukien lisäksi YTHS on pyörinyt SOTE-uudistuksen pyörteissä ja viimeisimpänä esiin putkahti uusi korkeakoululaki, joka tuntuu olevan todella tärkeä, mutta jonka sisällöstä ei tunnu tietävän vielä kukaan. Paikallisella tasolla ovat puhututtaneet AMK-yhteistyö ja siihen liittyvät ristiinopinnot, tuutorointi sekä sähköiset tentit. Tässä karusellissa opiskelijan pää menee helposti pyörälle. Tämä kaikki myllerrys työllistää myös ylioppilaskuntaa melko tavalla. Opiskelijan edunvalvonta onkin jatkuvaa valppaana pysymistä, reagoimista, suunnittelua, sovittelua ja neuvottelua. Edunvalvontasektorimme on tehnyt ainejärjestöjen kanssa paljon töitä ja tuloksia on tullut. Tärkeää edunvalvontatyötä tehdään kuitenkin muuallakin kuin vain ylioppilaskunnassa ja ainejärjestöissä. Tänä syksynä haetaan taas uusia hallinnon opiskelijaedustajia moneen eri tehtävään. Suosittelen kaikkia hakemaan hallopediksi. Työskentely yliopiston hallinnon elimissä opettaa todella paljon ja on todella hyvää kokemusta tulevaisuuden työelämään, oli ala sitten mikä OPISKELIJAN EDUNVALVONTA ON YHTEINEN ASIA tahansa. Mutta samalla on kuitenkin hyvä muistaa, että hallinnon opiskelijaedustajalla on myös suuri vastuu. Hallinnon opiskelijaedustajan paikat ovat yksi tärkeimpiä kanavia vaikuttaa omassa tiedeyhteisössämme ja samalla yksi ylioppilaskunnan tärkeimmistä tehtävistä. Edustaja edustaa tehtävässään koko opiskelijakuntaa, eikä tehtävään sovi suhtautua liian löysin rantein. Siinä missä hallopedien tulee kantaa oma vastuunsa, tulee myös ylioppilaskunnan kantaa oma vastuunsa hallopedeista. Aiemmin hallopedit ovat jääneet vähän yksin hoitamaan tehtäväänsä. Tänä vuonna on kuitenkin asiaan tartuttu ja hallopedeille on järjestetty yhteistä koulutusta sekä tapaamisia. Mielestäni tämä on juuri oikea suunta. Tässäkin asiassa yhdessä olemme tehokkaampia. Niin ja ovathan ne edarivaalitkin tulossa. Tämän jutun ilmestyessä ehdokasasettelu on jo päättynyt, mutta kannustan kaikkia käyttämään äänioikeuttaan! Tänä vuonna se tulee olemaan sähköisen äänestyksen myötä vielä entistäkin helpompaa. Äänestäminen edarivaaleissa onkin jokaisen ylioppilaskuntamme jäsenen helpoin tapa kantaa kortensa kekoon edunvalvonnan ja muidenkin ylioppilaskunnan tehtävien hoidon saralta. ? M A T I A S K A S S A L A Hallituksen puheenjohtaja L A P I N Y L I O P P I L A S L E H T I 3 / 2 1 7 4 J U H O H I I L I V I R T A
ALOITIN TYÖSKENTELYN LYYn uutena järjestöja viestintäasiantuntijana elokuussa. Siitä lähtien olen laittanut kaiken aiemmin oppimani peliin tehdäkseni töissä opiskelijaelämästä ihmisen parasta aikaa. LYYn toiminta on kuulunut läheisesti arkeeni jo pitkän aikaa. Taustaltani olen rehellinen Jalo Villi, jonka haalareihin on kuitenkin viime vuosina päässyt edustamaan myös komea Kosmos Buranin vihreä. Järjestöhommissa ja hallinnon opiskelijaedustajana olen päässyt näkemään ja kokemaan, miten monipuolinen edunvalvonta tekee ihmeitä opiskelijoiden arjessa. Olen kuitenkin sitä mieltä, että opiskelijoiden arkea pitää yllä ja tasapainottaa myös mieleinen vapaa-aika. Vuoden tapahtumakattaus on laaja ja se rakentuukin monien perinteisten juhlien, messujen sekä liikuntatapahtumien ympärille. Aina on kuitenkin luvassa jotain uutta ja jännittävää. Eikä TÖISSÄ LYYLLÄ tämäkään vuosi ole poikkeus. Vapaa-ajan jaostossa on jo syksyllä päästetty villeimmätkin ideat ilmoille, kun pääsimme suunnittelemaan LYYn tonttuilubileitä. Ennen joulua sitten nähdään, mikä idea jalostuukaan pisimmälle! Viestinnällinen puoli ylioppilaskunnassamme on vahvasti ollut omannäköistään ja haluan pitää tästä jatkossakin omalta osaltani kiinni. Koko toimisto on selvästi innostunut viestinnästä ja sen kyllä huomaa esimerkiksi edunvalvonta-Antin ja hallituksen hilpeistä Instagram-videoista. Toivon, että yliopistollamme vallitseva lämmin henki ja yhteisöllisyys inspiroivat järjestöjämme ja niiden vapaaehtoisia vielä pitkään. Tämä antaa myös itselleni energiaa ja innostusta tapahtumien järjestämiseen opiskelijoitamme varten. ? A L E S I L I N D Q V I S T järjestöja viestintäasiantuntija ”OLEN LA I T TAN U T KA IKEN A IEMMIN OPPIMA NI PELIIN T EHDÄKSEN I T ÖIS SÄ OPISKELIJAELÄMÄS TÄ IHMISEN PA RAS TA A IKAA. ” A L E K S I I . P O H J O L A L Y Y 5 J U H O H I I L I V I R T A
ETHÄN SINÄ OLE KIUSAAJA? MILTÄ TUNTUISI OLLA TIIKERI. TIIKERI ILMAN RAITOJA. SAMALTA KUIN OPISKELIJAELÄMÄ ILMAN KAVEREITA. OPISKELIJAELÄMÄ YKSINÄISENÄ. MONESTI AJATELLAAN, että kiusaamista ei enää korkeakouluissa tapahdu. Näin ei kuitenkaan ole. Kiusaaminen on korkeakouluissa läsnä, mutta sitä voi olla vaikea huomata. Esimerkiksi nykyajan sosiaalisen median kanavat mahdollistavat anonyymin kiusaamisen. Myös korkeakouluopiskelija voi olla yksinäinen tai syrjitty ja samalla lailla haukkuminen tai toisen poissulkeminen sattuu korkeakouluopiskelijaan kuin keneen tahansa muuhunkin. Lapin yliopiston ylioppilaskunta toteutti keväällä 2017 vuorovaikutusja yhteisöllisyyskyselyn Lapin yliopiston opiskelijoiden keskuudessa. Kyselyn avulla selvitettiin Lapin yliopiston yhteisöllisyyttä rakentavia tekijöitä ja sitä mikä on parasta juuri Lapin yliopistossa. Samalla selvitettiin myös kiusaamista ilmiönä. Tulokset kertoivat, että Lapin yliopisto on hyvä paikka opiskella ja opiskelijat ovat ylpeitä, kun saavat olla osa Lapin yliopistoa. Vuorovaikutus on välitöntä ja toisista pidetään huolta. Samalla kuitenkin selvisi, että osa opiskelijoista kokee olonsa kiusatuksi. Vielä suurempi osa oli havainnut kiusaamista. Ilmiönä korkeakoulukiusaaminen Lapin yliopistossa näyttäytyi erityisesti ryhmästä poissulkemisena ja sosiaalisessa mediassa pahan puhumisena. Kuka tällaista vielä yliopistossa tekee? Miten sitten ehkäistä korkeakoulukiusaamista? Kiusaamista on hankala koskaan kokonaan kitkeä tai lopettaa, mutta sen olemassa olon voi tehdä mahdollisimman haastavaksi. Vahvistamalla hyviä yhteisöllisyyttä rakentavia tekijöitä ja käytäntöjä voimme taistella ilmiötä vastaa. Se, että jokainen tuntee olonsa tervetulleeksi ja hyväksi Lapin yliopistossa, on paras lääke ehkäisemään kiusaamista. Kyselyssä monet opiskelijat nostivat esiin sen, että korkeakoulukiusaamisesta pitäisi puhua enemmän. Ylioppilaskunta lanseerasi kyselyn pohjalta syksyllä 2017 #kivakaveri-kampanjan. Kampanjan avulla ylioppilaskunta on pyrkinyt tuomaan aihetta suuremman keskustelun alle. Kampanjan tavoitteena on puhua kiusaamisesta, mutta ennen kaikkea korostaa välittämisen tärkeyttä. Mielestämme jokainen voi olla kiva kaveri, jos vain niin itse tahtoo. Arjen pienet teot, hyvät tavat ja toisen huomioiminen ovat itsestään selvyyksiä, mutta jotka helposti unohtuvat arjen kiireessä. Lapin yliopisto ja ylioppilaskunta tekevät yhteistyötä sen eteen, että Lapin yliopisto on opiskelijan paras paikka. Se on mahdollista, kun pidämme toisistamme huolta, luomme yhdessä yhteisöllisyyttä ja kannustamme toisiamme olemaan kivoja kavereita. Vaikka asiat ovatkin jo hyvin ja Lapin yliopistossa on hyvä olla, voisi juuri meidän yliopisto olla opiskelijan paras paikka. Otetaan muut huomioon, puhutaan, kiitetään ja tervehditään. Ei jätetä ketään yksi. Ollaan yhdessä enemmän, ollaan yhdessä #kivakaveri. ?mi I I D A N E V A N S A L M I sosiaalija koulutuspolitiikka L A P I N Y L I O P P I L A S L E H T I 3 / 2 1 7 6
ETHÄN SINÄ OLE KIUSAAJA? HERRA HAARNISKA Kirjoittaja toimii korkeassa tarkkailuvirassa LYYn toimistolla. Sitä ennen hän on toiminut legendaarisen yökerho Tivolin vartijana parin vuosikymmenen ajan. 7 T A R K K A I L I J A SE ON TAAS uusi lukuvuosi saatu käyntiin ja pitihän se arvata, mihin sekin johtaa. Kaiken maailman opiskelijoita täällä toimistolla on pyörinyt, muttei yksikään ole edes käsipäivää minulle käynyt sanomassa. On se kumma, kun nykyisin ihmisillä ei edes sen vertaa käytöstapoja ole! Toisin on tuolla villeissä iltamenoissa. Siellä sitä on huomattu jos jonkin näköistä lähentymistä. On uudet ja vanhat opiskelijat selvästi kohdanneet. Semmoista se oli jo minun vahtivuorolla Tivolissa. Mikään ei sillä saralla muutu. Ja hyvä niin. Lykkäsivät tuossa syksyn alkuun vielä jonkun tapahtumapassin opiskelijoille. Olivat vaan kokonaan unohtaneet sen teossa koko ylioppilaskunnan tärkeimmän henkilön ja kaiken toiminnan suojelijan, siis minut! Mikä pyhäinhäväistys. Nyt yksikään fuksi ei ymmärrä, kuinka heidän tulisi käyttäytyä seurassani. Olisin odottanut, että edessäni polvistuminen ja varpaitteni suutelu olisi kuulunut pakollisiin tehtäviin, mutta ei. Törkeää! Toimistolla on tapahtunut muutenkin kummia. Ihme otuksia ne on tänne töihin ottanut. Tuo Jean huudattaa sitä mekkalamusiikkiaan päivät pitkät ja moni on jämähtänyt sen nojatuoliin kiinni. Liekö liimaa penkillä vai mikä on. Pääsihteerin huoneeseenkin on otettu joku vakooja Oulusta. Vielä en ole ihan päässyt selvillä hänen tarkoitusperistään. Lupaan tarkkailla asiaa ja raportoida heti kun jotain taivaallista selviää. Se on kuulemma myös edarivaalien täyteinen syksy tiedossa. Siellä moni luulee saavansa valtaa vaan eivät tiedäkään, että täällä määrään minä. Aina sitä on kokeiltu ja aina se on mennyt näin. Toisaalta olisihan se kiva nähdä kun joku yllättää. Laittaisi joku tuon hallituksenkin kuriin. Vaan onhan se vuosi jo lopuillaan ja pääsevät taas valitsemaan uudet sankarit siihenkin rooliin. Oispa Vappu ja kaljaa. ? J U H O H I I L I V I R T A
LAPIN YLIOPISTON YLIOPPILASKUNNAN edustajisto valitsi elokuun alussa Joonas Kiviojan, 28, LYY:n pääsihteeriksi perhevapaan sijaisuuteen. Kokkolasta lähtöisin olevalla ja viime vuosina Oulussa oppija aatehistoriaa opiskelleella Kiviojalla on vankka kokemus opiskelijapolitiikasta ja järjestötoiminnasta. Kivioja on toiminut muun muassa Oulun yliopiston ylioppilaskunnan hallituksen varapuheenjohtajana, Suomen Humanistiopiskelijoiden Liitto ry:n puheenjohtajana sekä aktiivijäsenenä ainejärjestö Tiima ry:ssä. Kesällä avautunut perhevapaan sijaisuus olikin Kiviojalle erinomainen paikka kehittää entisestään osaamistaan. ”Tässä vaiheessa elämää tämä pääsihteerin perhevapaan sijaisuus oli ihan unelmahomma. Olen tehnyt pitkään töitä järjestötoiminnan äärellä, joten myös hallinnollinen puoli on alkanut kiinnostamaan. Tässä työssä siihen saa hyvän kosketuspinnan”, toteaa Kivioja. Ylioppilaskunnan pääsihteerin ensisijainen tehtävä on ylioppilaskunnan talouden seuranta ja sen kehittäminen yhdessä ylioppilaskunnan hallituksen ja edustajiston kanssa. Pääsihteerin puhelin soi vähän väliä ja muutenkin viikko on venynyt pitkäksi erinäisten kokousten ja työtehtävien vuoksi. Vaikka työpäivät voivat venyä välillä pitkiksi, on Kivioja nauttinut työstään. Erityisesti Lapin yliopisto ja Lapin yliopiston opiskelijat ovat tehneet tuoreeseen pääsihteeriin vaikutuksen. ”Lapin yliopiston opiskelijoista minulle on muodostunut äärimmäisen hyvä kuva. Sitä kuvaa on mukava viedä eteenpäin eri yhteistyötahoille. Myös se on yllättänyt positiivisesti, ettei Lapin yliopistossa ole valtavaa hallintobyrokratiaa tässä välissä. Täällä pystyy työskentelemään avainhenkilöiden kanssa helposti ja he ovat myös hyvin vastaanottavaisia ylioppilaskunnan asioille ja intresseille”, sanoo Kivioja. Lapin yliopiston ylioppilaskunta LYY on vakavarainen ylioppilaskunta. Ei rikas niin kuin esimerkiksi Helsingin yliopiston ylioppilaskunta, jolla on paljon esimerkiksi arvokiinteistöjen omistuksia, mutta kuitenkin taloudeltaan tasapainoinen. Maailmassa, jossa raha määrittää lähes kaikkea myös ylioppilaskunnan kehityskohdat ja suurimmat tulevaisuuden haasteet liittyvät juurikin rahaan. ”LYY on opiskelijoille yksi tämän maan halvimpia ylioppilaskuntia jäsenmaksun osalta, mutta loputtomasti jäsenmaksuakaan ei voida pitää alhaalla, jos tuloja ei saada jostain. Yksi ratkaisu voisi olla yritystoiminnan ja erilaisten yritysyhteistyömuotojen kehittäminen, josta saataisiin sitten pidempiaikaisia, vakaita tulovirtoja”, pohtii Kivioja. Rovaniemen, Lapin yliopiston ja LYYn tulevaisuuden Kivioja näkee positiivisena. Yksi tärkeä teema LYYllä on yhteisöllisyys, joka koskee niin tavallista opiskelijaa kuin myös konsernien välistä yhteistyötä. ”Lapin yliopisto ja Lapin ammattikorkeakoulu ovat lähteneet rohkeasti ravistelemaan duaalimallia LUC-konsernilla tekemällä entistä tiiviimpää yhteistyötä yliopiston ja ammattikorkeakoulun välillä. Vahva konserni on suuri mahdollisuus niin Lapille, Rovaniemelle kuin myös korkeakoulujen opiskelijoille”, arvioi Kivioja. Yhteisöllisyys näkyy myös LYYn arkisessa aherruksessa. Siinä missä LYY pyrkii tehostamaan ja parantamaan omaa näkyvyyttään ja viestintäänsä opiskelijoiden suuntaan, myös opiskelijat ovat enemmän kuin tervetulleita antamaan palautetta ja kehitysehdotuksia LYYn toiminnasta. ”Jos on vain aikaa ja uskallusta, niin ei muuta kuin toimistolle juttelemaan ja kyselemään toiminnasta. Me ollaan vain tyytyväisiä, kun voidaan jakaa tietoa ja saadaan se leviämään entistä tehokkaammin”, päättää Kivioja. ?z AHKIOMAANTIEN UUSI POMO T E K S T I J A K U V A A L E K S I I . P O H J O L A 8 L A P I N Y L I O P P I L A S L E H T I 3 / 2 1 7
9 L Y Y YLIOPPILASKUNNAN KORKEIN PÄÄTTÄVÄ ELIN APIN YLIOPISTON ylioppilaskunnan korkein päättävä elin on edustajisto. Edustajisto päättää muun muassa ylioppilaskunnan budjetista sekä merkittävimmistä henkilöstövalinnoista. Edustajisto valitsee myös hallituksen, joka käyttää ylioppilaskunnan hallintoja toimeenpanovaltaa. Tänä syksynä nykyisen edustajiston kaksivuotinen kausi tulee päätökseen ja on aika valita uusi edustajisto. Edustajistovaalit pidetään listavaaleina. Opiskelijalla/opiskelijoilla on siis mahdollisuus luoda itse vaalilista, tai liittyä jo olemassa olevaan. Vaalitapa edustajistovaaleissa on suhteellinen vaalitapa, jossa jokainen listan jäsen saa vertailuluvun äänimäärien perusteella. Menetelmä on sama kuin esimerkiksi eduskuntaja kunnallisvaaleissa. Tänä vuonna edustajistovaalit käydään kokonaan sähköisenä. Äänioikeutettuja ovat kaikki Lapin yliopiston ylioppilaskunnan jäsenet ja äänestys tulee toimimaan Haka-tunnusten kautta. Sähköisellä äänestyksellä pyritään nostamaan äänestysaktiivisuutta sekä helpottamaan itse äänestysprosessia. Perinteistä lippuäänestystä ei näissä vaaleissa järjestetä ollenkaan. Nykyisen edustajiston puheenjohtaja, yleistä kasvatustiedettä T E K S T I A L E K S I I . P O H J O L A K U V I T U S S I I R I H I R S I A H O ”EDUS TAJIS T OL LA ON ISO T MAHD OL LISU UDET VA IKU T TAA MU UN MUAS SA SIIHEN, MI T EN KAUP UNKI KEHI T TÄÄ OPISKELIJOI L LE PA LV ELUI TA JA ESIMERKIKSI LIIKENN EYH T EYKSIÄ. ” L
L A P I N Y L I O P P I L A S L E H T I 3 / 2 1 7 10 TÄ NÄ V U ONNA ED U S TAJIS T OVAA LI T KÄY DÄÄ N KOKONAA N SÄHKÖISENÄ.
11 L Y Y * Varsinainen äänestyspäivä on 8.11. * Ennakkoäänestys: 2.-3.11 sekä 6.-7.11. * Lapin yliopiston ylioppilaskunnan edustajiston koko on 20 henkilöä. * Toimikausi on kaksi vuotta. EDUSTAJISTOVAALIT Lapin yliopistossa opiskeleva Janne Väätäjä, 26, aloitti oman opiskelijapoliittisen uransa vähän vahingossa, mutta ei ole katunut päätöstään. ”Oma toimintani lähti aikanaan liikkeelle ainejärjestöstä, kun opiskelijakaverit saivat höynäytettyä minut siihen toimintaan mukaan”, muistelee Väätäjä pilke silmäkulmassa. Vaikka Väätäjä luonnehtiikin itseään hieman ujoksi ihmiseksi, joka ei ole ensimmäisenä kertomassa asioista omaa mielipidettään, oli järjestötoimintaan silti helppo ja mukava mennä mukaan. Ainejärjestötoiminnassa Väätäjä sai näkemyksen siitä, mistä opiskelijapolitiikassa on kyse. Asioihin pystyi oikeasti vaikuttamaan ja ympärillä oli organisaatioita, joista aikaisemmin ei oikeastaan tiennyt juuri mitään. ”Huomasin, että ympärillä tapahtuu vaikka mitä muutakin. Olin ainejärjestöni hallituksessa pari vuotta, jonka jälkeen minut valittiin LYYn hallitukseen. Hallituskauden jälkeen jäi vielä sellainen kutina, että olisi mukava nähdä opiskelijapolitiikkaa myös sieltä päättävältä puolelta. Siksi hain myös edustajistoon”, muistelee Väätäjä. Edustajisto on aina edustajiensa näköinen, mutta kumileimasimeksi sitä ei kannata erehtyä luulemaan. Edustajisto muun muassa laatii poliittisen linjaja strategiapaperin, joka toimii työkaluna hallitukselle. Myös yhteistyö esimerkiksi sidosryhmien kanssa on tärkeää. ”Edustajistolla on isot mahdollisuudet vaikuttaa muun muassa siihen, miten kaupunki kehittää opiskelijoille palveluita ja esimerkiksi liikenneyhteyksiä”, huomauttaa Väätäjä. Päätäntävallan lisäksi edustajistossa toimiminen antaa myös paljon muutakin. Luottamustoimi ja sen hyvä hoitaminen osoittaa aina vastuullisuutta, mutta myös paljon puhutut työelämätaidot kehittyvät opiskelijapolitiikassa ja järjestötoiminnassa. ”Opiskelijapolitiikka kasvattaa ehdottomasti yhteistyöja vuorovaikutustaitoja sekä kehittää omaa ajattelua. Täytyy pystyä huomioimaan toisten ihmisen sanat ja intressit. Harvemmin työelämässäkään saa valita työkavereitaan, mutta silti täytyy pystyä toimimaan yhteisten tavoitteiden eteen. Aivan sama asia se on täällä opiskelijapolitiikassa ja järjestötoiminnassa”, päättää Väätäjä. ?
TULEVAISUUDEN TUTKIMISESSA EI TARVITA KRISTALLIPALLOA L A P I N Y L I O P P I L A S L E H T I 2 / 2 1 7 12
U N O L I N L A P S I , ystäväni isoveli esitteli meille mielikuvitukseen perustuvan roolipelin, jossa pelinjohtaja keksi tapahtumat pelaajien valitessa itse mitä haluavat tehdä. Kiperissä tilanteissa heitettiin noppaa. Näissä peleissä kuvittelimme usein tulevaisuutta. Muistan olleeni rock-bändin menestynyt laulaja. Surin hahmoni kuolemaa, kun kyllästyneen isoveljen pyrkimykset päättää peli johtivat siihen, että avaruuteen suuntautunut musiikkivideon kuvausmatka jäi viimeiseksi. Tähän aikaan, 90-luvun alkupuolella, 2000-luku näytti ihmeellisestä. Odotimme näköpuhelimia kuin loputonta karkkipäivää, mutta harva jaksaa vuonna 2017 innostua Skypestä tai Facetimesta. Paluu Tulevaisuuteen -leffan leijuvat laudatkaan eivät ole toteutuneet täysin odotetusti, vaikka jonkinlaisia hoverboardeja on nähty katukuvassa asti. Terminator -elokuvien dystopiat koneiden hallitsemasta tulevaisuudesta, jossa ihmiskunnasta tulee tuhottava turhake, pysyvät myös vuodesta toiseen otsikoissa. Täystuho onkin kenties helpoiten kuviteltavissa oleva tulevaisuus, tai kuten useamman ajattelijan suuhun sovitettu lause sanoo: on helpompi kuvitella maailmanloppu kuin kapitalismin loppu. Tulevaisuutta siis kuvitellaan koko ajan, mutta miten sitä tutkitaan tieteellisesti? Tähän ja muuhunkin mielenkiintoisiin kysymyksiin päästään käsiksi jälleen ensi vuonna, kun Mika-Petri TULEVAISUUDEN TUTKIMISESSA EI TARVITA KRISTALLIPALLOA K Laakkosen vetämät kurssit tulevaisuudentutkimuksesta alkavat. Lapin Ylioppilaslehti haastatteli Laakkosta pureutuaksemme syvällisemmin tähän monipuoliseen ja alati ajankohtaiseen aiheeseen. ”Kiinnostuin tulevaisuudentutkimuksesta vuonna 2006. Olin luennolla ja luennoitsija piirsi tutkimusmenetelmistä taululle kuvan, jossa olivat määrälliset ja laadulliset menetelmät, keskellä oli tulevaisuudentutkimuksen menetelmät. Ystäväni kysyi minulta: kun opetat tutkimusmenetelmiä, eikö sinun pitäisi opettaa myös tulevaisuudentutkimuksen menetelmiä? Vastasin että olet oikeassa ja aloin tutustua alaan”, Laakkonen muistelee. Skenaariotyöskentely on tulevaisuudentutkijan työkalu Tieteellisellä tutkimuksella on omat kriteerinsä ja muotonsa alasta riippuen. Suuri osa tutkimuksesta sijoittuu vähintäänkin välillisesti tulevaisuuteen, antaen toimintaehdotuksia ongelmien ratkaisemiseksi. Mikä siis tekee tulevaisuudentutkimuksesta oman oppialansa, minkälaisia metodeja on käytössä? ”Tulevaisuudentutkimus käyttää samoja menetelmiä, mutta soveltaa niitä eri tavalla. Laskennallisia menetelmiä ei voi muuttaa, niitä käytetään samoin tavoin kuin esimerkiksi taloustieteissä. Tulevaisuuden tutkijat tarkastelevat juuri nousevia ja laskevia trendejä. Vaihtoehtoisten tulevaisuudenkuvien rakentaminen eli skenaariotyöskentely on keskeistä. Esimerkiksi Brexitistä voidaan tehdä skenaario, jossa irtautuminen EU:sta tapahtuu täydellisenä tai sellainen jossa seuraava hallitus peruu EU-eron. Poliittisessa päätöksenteossa tulisi olla käytettävissä vaihtoehtoisia skenaarioita”, Laakkonen kertoo. Tällä hetkellä seurataan esimerkiksi venäläisen tutkijan Nikolai Kondratjevin 1920–luvulla kehittämää teoriaa talouden pitkistä sykleistä. Hän yritti luoda pk-yrityksiä Leninin aikaisessa Neuvostoliitossa, mutta Stalinin tullessa valtaan oli edessä vankilatuomio. Keynesiläiset talousopit syrjäyttivät Kondratjevin linjaukset, mutta tulevaisuudentutkimuksen puolella mies on jälleen kuuma nimi. ”Uusien teknologioiden tullessa seuraa väistämättä laskukausi, jolloin edelliset hiipuvat. Digitalisaation aika alkaa olla ohi. Esimerkiksi pankeilla on käytössä vielä vanhat RFIDja NFC-teknologiat, mutta pian käteinen ja kortit häviävät mobiilimaksamisen korvatessa ne.” Laakkonen kertoo olleensa kaksikymmentä vuotta sitten Euroopan Komission tiedotustilaisuudessa, jossa RFIDja NFC-teknologioita esiteltiin uusina innovaatioina. Kuluttajille tämä teknologia näkyy nykypäivänä maksukorttien lähimaksu-ominaisuutena, eli teknologiat tulevat kuluttajasovelluksiin joskus jopa pitkälläkin viiveellä. Myös työnkuvat muuttuvat globaalisti. Uusi ”VAIHTOEHTOIS T EN T ULEVA ISU UDENKUV IEN RAKEN TAMIN EN ELI SKENAA R IO T YÖ SKEN T ELY ON KESKEIS TÄ. ” T E K S T I T E E M U L O I K K A N E N K U V I T U S M A R J O H I I L I V I R T A 13 Y L I O P I S T O L L A
teknologia vie vanhoja työpaikkoja, mutta synnyttää tilalle uusia. Esimerkiksi älykäs ovi voisi muistuttaa: ”Laakkonen, älä lähde kotiin, sinulla on vielä luento jäljellä”. Ihmistä tarvitaan silti jatkossakin huoltamaan ja ylläpitämään tällaisia teknologioita. Teknologia jyllää tulevaisuudessakin Turun kauppakorkeakoulun alaisuudessa toimiva tulevaisuuden tutkimuslaitos on kansainvälisestikin katsottuna suuri toimija. Laakkosen mukaan sen perustajaa, viisi vuotta sitten kuollutta Pentti Malaskaa pidetään suomalaisen tulevaisuuden tutkimuksen isänä. Malaska oli luonnontieteilijä ja ilmastoasiat tapetille aikoinaan nostaneen Rooman Klubin kunniajäsen. Tänä vuonna 25-vuotisjuhliaan viettävässä laitoksessa työskentelee yli 50 tutkijaa. Tulevaisuuden tutkimus, tai futurologia, ei ole ennustamista. Historian tarkka hallinta ja pitkäaikaisten trendien seuraaminen eivät ole mitään nojatuolivisiointia, mutta on silti herkullista palata jälleen miettimään, minkälaiselta maailma voisi näyttää seuraavien vuosikymmenten aikana. Teknologia vaikuttaa edelleen viitoittavan suurimmat maamerkit muutokseen. Monien tulevaisuuden keksintöjen merkitystä ei ymmärretä alussa. MON IEN T ULEVA ISU UDEN KEKSIN T ÖJEN MERKI T YS TÄ EI YMMÄ R RETÄ A LU S SA. L A P I N Y L I O P P I L A S L E H T I 2 / 2 1 7 14
Esimerkiksi tekstiviestistä ajateltiin ensin olevan hyötyä vain ääniviestistä ilmoittamisessa. ARPANETtietoverkkoa puolestaan ajateltiin käytettävän vain koneiden keskinäiseen viestintään, mutta siitä syntyikin internet. Graham Bell halusi kehittää kuulolaitteen kuuroutuvalle vaimolleen, mutta tulikin keksineeksi puhelimen. Seuraavana tulevat Laakkosen mukaan älykkäät teknologiat, jotka integroituvat arkipäivän ympäristöihin ja esineisiin, kuten huonekaluihin, kodinkoneisiin, vaatteisiin, hisseihin ja oviin. Kiinassa matkustajat pääsevät metroihin ilman matkalippuja, sillä heidät tunnistetaan kasvoista. Lohkoketjut, joihin perustuu mm. virtuaalivaluutta Bitcoin, ovat älyteknologian tulevaisuutta mahdollistaen monenlaisia innovaatioita, joita emme osaa vielä edes kuvitella. Todellisuus saattaa pian koostua perinteisen ja virtuaalisen yhdistelmistä. Laakkonen peräänkuuluttaa informaatioteknologian filosofian merkitystä, jossa otetaan huomioon eettiset ja moraaliset näkökulmat uusiin innovaatioihin. Pelkät tekniset edistysaskeleet eivät ole kaikki kaikessa. ”Lisätty todellisuus ja hologrammit tulevat, meillä ei vain vielä ole niihin käyttöliittymiä, toisin kuin älypuhelinten kohdalla. Virtuaalitodellisuuden vuorovaikutusta kannattaisi alkaa tutkia taiteiden tiedekunnassa, sillä tietääkseni näitä asioita ei tutkita vielä missään. Tässä on mahdollisuus olla edellä muita!” Monitieteellisyys avainsanana Eräs kiinnostava filosofian ja teknologian yhdistävä kysymys johon meillä ei ole vielä vastausta kuuluu: Miten ihminen ajattelee? Laakkosen mukaan kovan kohtalon kokenut, tietokoneen toimintaperiaatteen kehittänyt Alan Turing pohti jo toisen maailmansodan aikoihin, voidaanko joskus rakentaa konetta jota ei enää voisi erottaa ihmisestä, ja onko todellinen kommunikaatio koneen kanssa joskus mahdollista? Kysymykset sijoittuvat jonnekin informaatioja kognitiotieteiden välimaastoon. Monitieteellisyys on kuuma sana tiedemaailmassa, mutta tulevaisuudentutkimuksessa se vaikuttaa olevan elinehto. Laakkonen pitää alaa äärimmäisen tärkeänä. ”Tutu-kurssien pitäisi olla pakollisia kaikille opiskelijoille. Yliopisto on maailman suurin kopiokone: luennoitsijat kopioivat kirjoista ajatuksia ja opiskelijat kopioivat ne sitten vähän epätarkemmin. Yliopiston pitäisi olla aikaansa edellä, kuten aikanaan tiedemaailman suuret keksijät ja filosofit. Kursseilla saa inttää, keskustella ja esittää ajatuksiaan. Keväällä alkavat TUTU 1 ja 2, tiedot tulevat Weboodiin”, muistuttaa Laakkonen. Laakkonen kritisoi myös hallituksen vastikään perustamaa taloustieteen niin sanottua huippuyksikköä. ”Mitä se ”huippuyksikkö” auttaa, jos tutkijoilla on käytössä samat paradigmat? Huipputieteilijöitä arvostetaan usein vasta heidän kuolemansa jälkeen, koska tiedemaailman on niin vaikea luopua periaatteellisista ajatusmalleistaan.” Laakkonen on mukana Timo Aarrevaaran johtamassa pohjoisten yhteiskuntien professiotutkimuksen ryhmässä (ProSoc), joka sai Lapin yliopiston hallitukselta 450 000 euron apurahan syyskuussa. Ryhmässä tutkitaan muun muassa työn muutosta, tiedon relevanssia, muutosten vaikutusta ammattikäytäntöihin sekä tiedon merkitystä muutoksen välineenä. ”Mukana on myös bioetiikan tutkijoita ja pian vastaan tulee eettisiä kysymyksiä, kuten voimmeko kasvattaa tekosydämen laboratoriossa.” Tulevaisuutta voi siis tarkastella analogiana, raideajatteluna, dystopiana, utopiana tai jonain siltä väliltä. Mutta sitä oikeasti leijuvaa rullalautaa saatetaan massatuotteena joutua vielä odottelemaan. Ilman kuljettajaa liikkuvia autoja ei tainnut Paluu Tulevaisuuteenkaan onnistua ennustamaan. ? MON I T IET EEL LIS Y YS ON KU UMA SA NA T IEDEMAA I LMAS SA, MU T TA T ULEVA ISU UDEN T U TKIMUKSES SA SE VA IKU T TAA OLEVA N ELIN EH T O. 15 Y L I O P I S T O L L A
L A P I N Y L I O P P I L A S L E H T I 3 / 2 1 7 16 VIIMEISTEN PARIN VUODEN aikana eläinten käyttö matkailussa ja eettinen matkailu yleisesti ottaen ovat nousseet voimakkaasti julkiseen keskusteluun, ja sitä myöten hiipineet vähitellen myös matkailututkimuksen puolella konferenssien ja seminaarien ohjelmiin. Syyskuussa Rovaniemellä järjestettiin Lapin Matkailuparlamentti – jokavuotinen matkailualan toimijat yhteen kokoava seminaari, jossa käsitellään ajankohtaisia aiheita verkostoitumisen ohella. Tänä vuonna eettinen kuluttajuus, vastuullinen matkailu ja eläinten hyvinvointi nousivat teemoiksi myös Matkailuparlamentissa. Lapissa matkailusektorilla toimii paljon yrityksiä, jotka käyttävät eläimiä ohjelmapalveluissaan. Parhaillaan Matkailualan tutkimusja koulutusinstituutissa on meneillään kaksi eläinperustaisiin matkailupalveluihin keskittyvää rinnakkaishanketta, joista toinen – Eläinten hyvinvointi matkailupalveluissa – on vuoden loppuun saakka jatkuva tiedonvälityshanke. Tutkimuksellisen näkökulman eläinten käyttöön matkailussa taas tuo Lapin yliopistossa toteutettava hanke ”Eläimet ja vastuullinen matkailu: eläinten hyvinvointi liiketoiminnan kilpailutekijäksi”. Tätä Tekesin rahoittamaa hanketta on toteutettu viime vuoden elokuusta lähtien, ja se jatkuu vielä ensi vuoden heinäkuun loppuun saakka. Mukana tässä hankkeessa KULUTTAJAA KIINNOSTAA MITÄ ”PETTERILLE” KUULUU T E K S T I T E A K O S K E L A K U V I T U S A I N O S O I N I N E N V on myös eläinohjelmapalveluja tarjoavia matkailualan yrityksiä. Kuluttajien näkökulmaa selvittämässä Lapin yliopistossa toteutettavan hankkeen tutkimusprosessi on jaettu vaiheittain kolmeen työpakettiin, joista ensimmäisessä selvitettiin maailmalla käytössä olevia sertifikaatteja, ja mitä kaikkea niistä voitaisiin oppia. Kyseinen aihe oli esillä myös Matkailuparlamentin yhteydessä, kun islantilaisen Elding Adventure at Sea –yrityksen ympäristöjohtaja ja laadunvalvoja Sveinn H. Guðmundsson piti puheenvuoron eläinten hyvinvoinnista ja vastuullisesta matkailusta valasmatkojen kontekstissa. Erilaisia sertifikaatteja voitaisiin epäilemättä hyödyntää myös Suomessa nykyistä enemmän. Eettiseen kuluttajuuteen perehtyminen ja kuluttajien arvojen selvittäminen ovat olleet hankkeen toisen vaiheen toimenpidelistalla. ”Kuluttajien tietoisuuden kasvu on ollut havaittavissa markkinoilla. Myöhemmin kolmannessa vaiheessa on tarkoitus pohtia toimintatapoja, joiden avulla voitaisiin vastata paremmin markkinoiden kysyntään”, selventää Matkailualan tutkimusja koulutusinstituutissa yliopistoopettajana työskentelevä Minni Haanpää, joka on yksi hankkeen tutkijoista. ”Vaikka olemassa olevat käytännöt olisivat kuinka hyvät eläinten hyvinvoinnin kannalta, on tärkeää myös pyrkiä selvittämään tarkemmin kuluttajien näkökulmaa. Eri kulttuureista ja taustoista tulevat asiakkaat ymmärtävät eläinten hyvinvoinnin omista lähtökohdistaan käsin ja suhtautuvat näin ollen varsin eri tavoin eläinten käyttöön matkailussa”, Haanpää pohtii. Hankkeen tutkimusaineistoa on kerätty havainnoimalla ja tekemällä haastatteluja. Erityisesti videografian kautta tutkimuksessa on saatu syvällisempää ymmärrystä kuluttajista ja heidän arvoistaan. Haastatteluissa on ollut mukana henkilöitä, jotka vasta suunnittelivat matkaa, sekä jo Lapissa matkalla olevia. Viimeksi mainittuja pystyttiin haastattelemaan ennen aktiviteetteja, sekä niihin osallistumisen jälkeen. Haanpään mukaan eläimet ovat tärkeä vetovoimatekijä Lapin matkailulle, mutta monella haastateltavalla oli myös varsin kriittisiä kommentteja aiheeseen liittyen. Eniten hankkeen aikana ovat puhuttaneet huskyt ja niiden käyttö eläinohjelmapalveluissa. Tiedonvälitys tärkeää liiketoiminnan kannalta Eri taustoista tulevilla kuluttajilla ei ole välttämättä ennalta paljoakaan tietoa, ja osa ennakko-oletuksista on usein myös vääriä. ”Aika yleisesti esille nousi oletus yrityksen koon vaikutuksesta laatuun. Jos kyseessä on esimerkiksi
17 I L M I Ö
L A P I N Y L I O P P I L A S L E H T I 3 / 2 1 7 18 yritys, jossa on paljon eläimiä, kuluttajilla saattaa olla sellainen ennakko-oletus, että eläinten hoidon laatu on automaattisesti huonompaa verrattuna yritykseen, jossa eläimiä on vähemmän. Tämä pitää harvemmin paikkansa”, muotoilee Haanpää. Usein kuluttajien reaktiot eläinmatkailun suhteen ovat vahvasti tunneperäisiä, minkä vuoksi yritysten viestinnän ja muun toiminnan läpinäkyvyys on tärkeää. Haanpää alleviivaa myös proaktiivisen toiminnan merkitystä, sillä on olennaista reagoida jo ennen kuin ongelmia ilmenee. Nykyisen nopean tiedonvälityksen aikana viestit leviävät nopeasti, joten alan toimijoiden tulisi ottaa eläinten hyvinvointi yhteiseksi vaikuttaisi se samalla merkittävästi koko toimialaan. Tiedonhankinta erityisesti yksilömatkailijoiden osalta on syytä mainita erikseen. Tämän segmentin edustaja hankkii tietoa itsenäisesti ja on usein kiinnostunut selvittämään asioita. Yksilömatkailijoiden määrä on kasvanut voimakkaasti myös Lapissa, vaikka edelleenkin suurin osa saapuu pohjoiseen matkanjärjestäjien kautta. Matkailijoille on oltava tietoa hyvin tarjolla, mutta yrittäjien kannattaa myös pohtia sitä, ketä kannattaa viesteillään tavoitella. Osan eettisistä kuluttajista voi profiloida esimerkiksi kriittisen kuluttajan kategoriaan, jolloin kyseessä on ns. ”antikuluttaminen” – kuluttaminen on siis varsin minimaalista. ”Kaikkia ei välttämättä saa kuluttamaan eläinohjelmapalveluita, mutta joidenkin kuluttajien osalta pahimman kritiikin voisi ehkä taittaa juuri asioiden auki kertomisella ja läpinäkyvyydellä yritysten puolelta”, Haanpää summaa. Porotilalla tiedostetaan kuluttajuuden muutokset Yksi Matkailualan tutkimusja koulutusinstituutin hankkeissa mukana olevista eläinohjelmapalveluita tarjoavista yrityksistä on Arctic Reindeer Oy. Yrityksen toimitusjohtaja Miia Merkku kertoo, että vähäinen taustatutkimuksen määrä sai kiinnostumaan ja lähtemään mukaan. Tätä kautta yrityksessä on saatu mahdollisuus hakea vastauksia yrittäjän näkökulmasta tärkeisiin kysymyksiin: ”Millaisia asiakastyyppejä on? Ketä eläinmatkailu kiinnostaa? Entä millaisia trendejä maailmalla on?” Arctic Reindeer Oy ja porotila napapiirin tuntumaan perustettiin vuonna 2006, mutta perheenä porotilamatkailua oli kuitenkin harjoitettu jo 90-luvulta lähtien – alalla on siis oltu jo yli kahdenkymmenen vuoden ajan. Merkku muistelee, kuinka alkuaikoina Rovaniemelle tuli vain muutamia charter-lentoja, ja asiakkaitakin oltiin vastassa porojen kanssa lumituiskussa, kun lentokentällä ei ollut vielä kunnon terminaalia. Matkailijamäärät ovat kasvaneet huomattavasti noista ajoista, ja Merkku huomaa myös muutoksen, joka asiakkaissa on tapahtunut vuosien varrella. ”Tietoinen kuluttaminen on noussut, ja asiakkaita kiinnostaa porojen hyvinvointi. Kyllä porojen yksilöllisen kohtelun on nykyään välityttävä asiakkaalle.” Poro-ohjelmapalveluiden käsite on varsin laaja, ja myös Arctic U SEIN KULU T TAJIEN REAKT IO T ELÄ INMATKA I LUN SUH T EEN OVAT VAHVAS T I T UNN EPERÄISIÄ, MINKÄ V U OKSI Y R I T YS T EN V IES T INNÄ N JA MU UN T OIMINNA N LÄPINÄKY V Y YS ON TÄ RKEÄÄ. asiaksi. Jos esimerkiksi joku sattuisi kohtelemaan eläimiä huonosti, ja asia leviäisi nykyajalle tyypilliseen tapaan sosiaalisessa mediassa,
19 I L M I Ö Reindeer tarjoaa monenlaisia palveluja. Lyhyissä ajoissa asiakkaalla on mahdollisuus päästä ohjastamaan poroa, tarjolla on porosafareita Joulupukin pajakylään jne. Varsinaista luksusta saavat kokea ne incentive-matkailijat, jotka haetaan porolla lentokentältä. Merkku toteaakin, että asiakas pääsee tällöin eräänlaiselle aikamatkalle. Yksilöllistä kohtelua poroille Itse vetoporojen kouluttaminen on pitkä prosessi, joka on helpoin aloittaa vasasta. Tällöin on olennaista antaa porolle kuitenkin aikaa kasvaa ja lihasten kehittyä, sillä liian aikaisessa vaiheessa eläintä ei saa ryhtyä rasittamaan. Koulutukseen voidaan toki ottaa myös aikuisia poroja, joiden kanssa menetellään jossain määrin eri tavoin kuin vasojen kanssa. Merkku nostaa lisäksi esille huomionarvoisen seikan poron saaliseläimen luonteesta, joka vaikuttaa omalta osaltaan koulutukseen. ”Poro on tärkeä saada ensin rentoutumaan, jolloin se myös oppii nopeasti.” Kun puhutaan poro-ohjelmapalveluista, on eläimen hyvinvointi kaiken perustana, sillä ne tekevät kuitenkin suurimman osan työstä, nimenomaan fyysisen työn. Jokainen poro on tunnettava yksilönä ja huomioitava tämä yksilöllisyys. Tällöin eläimille saadaan luotua mahdollisimman hyvät työskentelyolosuhteet, ja jokaiselle porolle määriteltyä sopiva – ei liian suuri – kuormitus. Jokaisella porolla on lisäksi mm. omat valjaat ja oma työvuorolista. Ohjelmat rytmitetään siten, että porot saavat riittävästi lepoa vetojen välillä. Esimerkiksi parin tunnin safarin aikana puolen tunnin vetorupeamien välissä on noin tunnin tauko, jolloin matkailijat voivat nauttia vaikka nokipannukahvit. Poroilla on lisäksi vapaapäiviä, jolloin ne saavat laiduntaa. Asiakkaita ei myöskään päästetä aitaukseen, vaan se pidetään porojen omana alueena, jossa ne saavat olla kaikessa rauhassa. Vaihtelevat päivät antavat porojen työvuorojen suhteen paljon variointimahdollisuuksia. Matkailun ohjelmapalveluissa poro on melko harvinainen näky maailmalla, joten se herättää myös kiinnostusta ja tiedonjanoa matkailijoissa. Asiakkaille tarjotaan perustietoa poroista, joskin kiinnostusta on usein enemmänkin. ”Kyllä kaikki poroihin liittyvä kiinnostaa matkailijoita”, Merkku naurahtaa. Poroa pidetään itse asiassa usein hieman mystisenä eläimenä ja monet mielikuvat kumpuavatkin esimerkiksi satujen maailmasta. Mutta kukapa ei Petteri Punakuonoa tietäisi? ? KUN PUHU TAAN POROOHJELMAPA LVELUIS TA, ON ELÄ IMEN H Y VIN VOIN T I KA IKEN PERU S TA NA, SI L LÄ N E T EKEVÄT KUI T ENKIN SU UR IMMA N O SA N T YÖ S TÄ, N IMENOMAA N F Y YSISEN T YÖN.
L A P I N Y L I O P P I L A S L E H T I 3 / 2 1 7 20
21 H E N K I L Ö OTKUT OVAT SAATTANEET HUOMATA F-siiven aulan kupeessa sijaitsevan design-kaupan saaneen uuden yrittäjän tänä syksynä. Omaa Teatiamo–merkkiään pyörittävä Tea Latvala on tunnettu ennen uusinta valloitustaan puudildojensa kautta. Kyllä, luit oikein. Puudildojen. Mistä oikein on kysymys? ”Halusin tehdä jotain omaa. Olen vaatesuunnittelun maisteri ja työskennellyt alalla jo 15 vuotta. Vuoden 2016 alusta minusta tuli täysipäiväinen yrittäjä. Vanhempani ovat työskennelleet puunjalostustehtaalla, joten puu oli materiaalina luonnollinen valinta. Alalle lähtö ei tapahtunut hetkessä. Tuttuni perusti pohjanmaalle sahan ja aloin miettiä puuta uudella tavalla, lisäksi kiinnostuin väestöliiton tutkimuksesta, jonka mukaan seksivälineala on jämähtänyt 90 –luvun pvc-asusteiden estetiikkaan, joka taas koetaan epämiellyttävänä”, Latvala kertoo. Hyvinvointija seksuaalisuusala oli tullut Latvalalle tutuksi jo vuosia sitten, kun hän juonsi Nelosella Anna Perhon kanssa G-piste -nimistä ohjelmaa. Se käsitteli seksuaalisuutta erityisesti naisnäkökulmasta. Latvalan design-dildojen materiaaleina on käytetty perinteistä koivua, tervaleppää, pyökkiä ja jopa suojeltua ruusupuuta, josta piti tehdä aikaa vievät ja hankalat selvitykset. Seksivälineissä käytetään paljon myrkyllisiä kemikaaleja, joten Teatiamon tuotteita voi ajatella myös terveydellisesti järkevämpänä valintana. Yksin yksityisyrittäjäksi lähteminen ei ole virinneestä kiinnostuksesta huolimatta ollut vailla esteitä. ”Halusin myös herättää keskustelua ja rikkoa rajoja – tie on ollut kivinen. Kun sain Tekesin rahoittamaan, business-maailma heräsi ja tämä nähtiin positiivisena. Olen saanut kaikenlaista kommentointia, kuten ”suunnittelijahan varmaan testaa tuotteensa itse”, tai ”eikö olisi mieluummin kannattanut mennä rikkaisiin naimisiin?”. Olen kuitenkin elättänyt tällä itseni ja sanonut skeptikoille: tehkää perässä. Puukikkelibisneksessä ei mikään ole ollut helppoa. Olen saanut Suomessa paljon mediahuomiota, mutta sama pitäisi tapahtua vielä kansainvälisesti." Uuden Lapin yliopiston Design-kauppiaan tausta on siis mielenkiintoinen ja värikäs. Mutta miten räväkkä Kurikasta kotoisin oleva maailmankansalainen on saatu tänne pitämään puotia? AR C TI C D E SI G N SH O P – SU U N N IT TE L IJ O IT A TU K E M AS SA T E K S T I T E E M U L O I K K A N E N K U V A A L E K S I I . P O H J O L A J ”Päädyin Lappiin kun tapasin Tinderissä Sodankylästä kotoisin olevan miehen, menimme naimisiin toukokuussa. Olin Miamissa ja kuulin LYYn etsivän yrittäjää tähän. Skype-haastattelun jälkeen otin homman vastaan koska se kuulosti mielenkiintoiselta.” Tällä hetkellä Arctic Design Shop palvelee kolmena päivänä viikossa kymmenestä neljään. 95 % valikoimasta on Lapin yliopiston opiskelijoiden tai alumnien käsialaa. Uudella yrittäjällä on paljon kiinnostavia suunnitelmia ja ideoita. Tulevaisuuden haaveissa siintää upea myymälä napapiirille – jos yhteistyökumppanit ja rahoitus löytyvät. F –siiven lasikoppi on toki hieno ja tyylikäs, mutta tuntuu ajoittain kliiniseltä ja väärässä paikassa olevalta. Tulevaisuus vaikuttaa turismivetoiselta, eikä heitä satunnaisia ryhmiä lukuun ottamatta varsinaisesti parveile yliopistolla. ”Tulen yliopistoyhteisön ulkopuolelta, joten jouduin aloittamaan soittelemalla suunnittelijoita läpi ja tutustumalla ihmisiin. Nyt olen siirtämässä design-shoppia keskustaan. Tila on jo olemassa ja mieheni on tarkoitus pyörittää siinä matkailualan opaspalvelua ja myydä arktisen alueen ruokatuotteita. Arctic Design Shop tulisi kaupaksi kaupan sisälle.” Omien projektien lisäksi Latvala kaipaisi enemmän tukea aloitteleville suunnittelijoille, joiden on vaikea kasvattaa toimintaansa materiaalisten ja logististen haasteiden maailmassa. ”Mielestäni opiskelijat tarvitsisivat rahoituskanavaa, jotta he voisivat riskittömästi tehdä tuotteitaan myyntiin. Tuotteita pitäisi saada varastoon suurempia määriä, mutta tällä hetkellä ei ole rahaa tilata materiaaleja ja tehdä omaa varastoa. Tarvittaisiin lainaperustainen rahasto, josta suunnittelijat voisivat lainata ja maksaa takaisin kun myyntiä tulee. Esimerkiksi lentokentälle tuotteitaan saadakseen tarvitaan jatkuvuutta, parin viikon välein on lähetettävä uusi erä. Konseptin pitää olla toimiva.” Puudildonaiseksi itsensä brändänneellä Latvalalla on paljon ideoita, eikä hän pelkää esittää niitä ääneen. Ylioppilaslehti suosittelee vierailua liikkeessä erityisesti potentiaalisille suunnittelijoille ja muotoilijoille. Tai hieromasauvan hankkimista harkitseville. Yliopistoyhteisö on saanut uuden jäsenen, josta tulemme varmasti kuulemaan vielä paljon. ?
K A I P A U S T A L A P I N Y L I O P P I L A S L E H T I 2 / 2 1 7 2 2
Atte Viljamaa (vas), Noora Määttä, Otto Mikkola ja Antti Keskipoikela muodostavat rovaniemeläisen punkrock-bändin Puhelinseksin. 2 3 R O V A N I E M E L L Ä ”ONKO SIELLÄ LANGAN päässä ketään? Mä olen niin yksin täällä” laulaa rovaniemeläinen punkrock -yhtye Puhelinseksi, jolla on ikävä kaikkea, kuten bändin ensimmäinen, 7 biisiä sisältävä samanniminen levykin julistaa. Puhelinseksi edustaa punkin melodisemman tyylin uutta tulemista. Valtavirtaan ja radioiden soittolistoille punkrock on viime vuosina noussut muun muassa Pertti Kurikan Nimipäivien ja Teemu Bergmanin luotsaaman Pää Kii –yhtyeen voimin. Undergroundissa etenkin hc-punk on ollut Suomessa jo pitkään suosittua. ”Kyllä me melodia edellä mennään, joten varmaan se melodinen punk on sitten se oikea termi. Me ei osata olla tarpeeksi rajuja, joten tämä lähestymistapa tuntuu luonnollisimmalta tähän genreen sovitettuna”, miettii yhtyeen kitaristi Otto Mikkola. Musiikillisesti Puhelinseksi nojaa siis melodian ja lyriikoiden voimaan, jota ryyditetään asiaan kuuluvan suoraviivaisella soitolla. Kappaleiden aiheet kertovat kaipauksesta, ikävästä, sydänsuruista ja muista elämän vähemmän mukavista aiheista, jotka kuitenkin kiinteästi tähän elämään kuuluvat. ”Ei ne biisit kuitenkaan semmoista rypemistä ole. Todetaan asioita mitä tapahtuu ja ne tapahtumat kuuluvat siihen elämään semmoisena kuin ne ovat”, analysoi yhtyeen basisti Atte Viljamaa. ”Joo onhan ne raskaita aiheita, mutta ei niitä kuitenkaan niin kovin ryppyotsaisesti käsitellä. Varmaan se on osittain myös sellaista asioiden läpi käymistä”, miettii Mikkola. KAIUTTIMEN TOISESTA PÄÄSTÄ T E K S T I J A K U V A T A L E K S I I . P O H J O L A
L A P I N Y L I O P P I L A S L E H T I 3 / 2 1 7 2 4 Puhelinseksi on tiiviisti kaveriporukan ympärille muodostunut yhtye. Basisti Viljamaan ja kitaristi Mikkolan lisäksi bändiin kuuluu laulaja Noora Määttä sekä rumpali Antti Keskipoikela. Kappaleet syntyvät yhteistyönä treenikämpillä, joskin sanoituksista vastaavat pääasiassa Mikkola ja Määttä. ”Meillä kaikilla on yhteneväinen tyylitaju musiikin suhteen. Kaikilta tulee biiseihin se oma panoksensa niistä jokaisen omista tulokulmista ja tekeminen on hyvinkin kollektiivista”, toteaa Mikkola. Vaikutteita bändi saa hiukan yllättävistäkin suunnista; joku kuulee yhtyeessä kaikuja Göstä Sundqvistin legendaarisesta Leevi and the Leavingsistä, joku toinen Suomi-iskelmästä. Mikkola ja Keskipoikela vaikuttavat myös rovaniemeläisessä Autiomaa-yhtyeessä, jossa Suomiiskelmä kuuluu vieläkin selvemmin. ”Ei me tiedetä mistä se (iskelmä) sinne Autiomaahankaan tulee”, naurahtaa Keskipoikela. Suosio yllättänyt Puhelinseksi on varsin tuore yhtye. Alkunsa bändi sai vuonna 2015 ja seuraavana vuonna ilmestyi jo yllä mainittu seitsemän biisin kasetti: Meillä on ikävä kaikkea. Nuoresta iästään huolimatta bändi on ehtinyt keräämään mainetta musiikkipiireissä ja keikkalavoilla. Otettiinpa yhtyeen kasetista myös painos aina Jenkkimarkkinoille asti, kun philadelphialainen levy-yhtiö Endless Daze Records oli törmännyt yhtyeen kappaleisiin internetissä ja vakuuttunut suomenkielisestä punkrockista. ”Meillä on nyt kesällä ja syksyllä ollut ihan mukavasti keikkoja. Käytiin kesällä Hässäkkäpäivillä Oulussa, Puntala-rock festeillä Lempäälässä ja Lappeenrannassa LPRHC Fest –tapahtumassa. Sen lisäksi ollaan soitettu klubikeikkoja ympäri Suomea”, kertaa Mikkola. Varsinkin kesällä kierretyt festarit toivat yhtyeen solistille Noora Määtälle tärkeää esiintymiskokemusta isommilta lavoilta ja monisatapäisestä yleisöstä. ”Vasta kesän jälkeen huomasin, että kun meni niin paljon mukavuusalueen ulkopuolelle tuolla festareilla, niin on nyt syksyllä sitten jo pystynyt nauttimaan esiintymisestä melkein 100 prosenttisesti”, kertoo Määttä. Puhelinseksin sanoitukset ja biisien aiheet kumpuavat punkille tyypilliseen tapaan henkilökohtaisista asioista ja tunteista. Siksi niiden esittäminen vaatiikin rohkeutta. ”Varsinkin omien sanoituksien esittäminen yleisön edessä on ollut jännittävä kanava ilmaista itseään, mutta samalla se on myös tavallaan tutumpaa ja turvallisempaa”, pohtii Määttä. ”Niin kyllä omien sanojen kanssa on lavalla paljon paljaampana ja alastomana. Toisten tekstien taakse voi aina piiloutua johonkin rooliin”, vahvistaa itsekin Autiomaassa laulava Mikkola. Tällä hetkellä yhtyeellä on niin paljon kysyntää, että osasta keikoista pitää jo kieltäytyä aikataulullisista syistä. ”Kyllä tämä aika optimaalinen tilanne on; niin paljon kuin itse ehtii ja pystyy voi tehdä sitä hommaa mistä tykkää. Bändi täyttää vasta kohta kaksi vuotta ja nyt jo ollaan saavutettu paljon enemmän kuin oltiin ikinä edes ajateltu”, miettii Mikkola. Uusi levy tulossa Kesän ja syksyn tiiviin keikkatahdin hellittäessä bändi on julkaisemassa ensi vuoden puolella uuden, kuusi biisiä sisältävän ep:n. Uusi levy on bändin mukaan edellistä levyä kevyempi, rockimpi versio Puhelinseksistä. Genrejä bändi ei kuitenkaan mieti, eikä oikeastaan sitäkään, mitä mieltä heistä ollaan. Muut saavat määritellä genret, jos haluavat. ”Semmoista musarunkkailuahan VA IKU T T EI TA BÄ N DI SAA HIUKA N YL LÄT TÄV IS TÄKIN SU UNN IS TA; JOKU KU ULEE YH T Y EES SÄ KA IKUJA G Ö S TÄ SUN D QV IS T IN LEGENDAA R ISES TA LEEV I A ND THE LEAV ING SIS TÄ, JOKU T OINEN SU OMI-ISKELMÄS TÄ.
Puhelinseksi kuvailee itseään Suomen nössöimmäksi kovisjengiksi. 2 5 R O V A N I E M E L L Ä nuo genret ovat”, kuittaa Mikkola. ”Ei me mietitty tuota edellistäkään levyä tehdessä mitä ihmiset odottaa tai mistä ne tykkää”, vahvistaa Viljamaa. Ja kuten yleensäkin taiteessa, paras lopputulos syntyy, kun se tehdään lähtökohtaisesti itselleen omista tarpeista ja mieltymyksistä. ”Se on tämän koko jutun pointti; yhdessä tekeminen ja se, että me tehdään tätä itsellemme tässä porukassa. Se merkitsee ainakin minulle eniten ja se on myös se syy, miksi haluaa jatkaa musiikin tekemistä ja olla aktiivinen sen saralla”, toteaa Mikkola. Entä mikä on Puhelinseksin tulevaisuus? Mihin suuntaan bändi tulevaisuudessa musiikillisesti menee? Sitä ei tiedä vielä edes bändin jäsenet. ”Biisit tulee yleensä niin hektisessä ja intensiivisessä ajassa, että sen huomaa vasta ehkä myöhemmin, että tässähän on tämmöinen kantava teema. Ne tulevat siinä mielentilassa, mikä milläkin hetkellä on. Saa nähdä, mikä se seuraava mielentila sitten mahtaa olla”, päättää Mikkola. ? https://puhelinseksi.bandcamp.comz puhelinseksiband LISÄTIETOJA Puhelinseksi
L A P I N Y L I O P P I L A S L E H T I 3 / 2 1 7 2 6 OLJE! OLJE! Viisikymmentä vuotta sitten, 250 kilometriä Stavangerista länteen, öljy alkoi kohota porauslautta Ocean Travelerin kannelle. Koeporauksia oli tehty jo usean vuoden ajan ja viitteitä siitä, että öljyä löytyisi, oli ollut jo pitkään. Kaksi vuotta myöhemmin lähelle alkuperäistä löytöpaikkaa, noin 300 kilometriä Stavangerista lounaaseen, perustettiin Ekofiskin öljykenttä, joka lopulta loi perustan Norjan öljyntuotannolle. Nyt, viisikymmentä vuotta myöhemmin jokainen norjalainen on miljonääri, eikä Norja ole onnistunut pilaamaan ympäristöäänkään. Toki halu venyttää fossiilisten polttoaineiden tuotantoa mahdollisimman pitkälle on ajanut norjalaisia öljylauttoja yhä syvemmälle herkille arktisille vesille. Jotain norjalaiset kuitenkin ovat tehneet oikein. Norjalaiset suuntasivat mittavien luonnonvarojensa käytön hyvään. Öljyja kaasulöydöt eivät johtaneet harvojen rikastumiseen, LUONNONVAROJEN LUPAUS – JA KIROUS T E K S T I M A T I A S P A R T A N E N K U V A T A L E K S I I . P O H J O L A korruptioon, epävakaisiin oloihin tai luonnon turmeltumiseen – tyypilliseen luonnonvarojen kiroukseen. Norjalaiset eivät tienneet juuri mitään öljystä löydösten aikaan. Ensimmäisiä porauksia suorittivat muun muassa Exxon ja Phillips Petroleum Company. Norjalaiset tunsivat kuitenkin luonnonvarojen kirouksen. Ratkaisu ei ollut valtion omistamat öljy-yhtiöt, joita Arabimaat olivat 50ja 60 -luvuilla perustaneet ”läntisen imperialismin” kukistamiseksi. Myös nämä olivat lopulta keskittäneet hyödyt harvojen käsiin ja pysäyttäneet alueiden taloudellisen kehityksen. Norjalaiset saivat apua irakilaissyntyiseltä öljygeologilta Farouk al Kasimilta, joka oli tutkinut tarkkaan maanosansa kehitystä mittavien öljyvarojen päällä. Hän esitteli kollegansa kanssa Norjan päättäjille mietinnön, jonka mukaan norjalaisten tuli perustaa kansallinen öljyyhtiö Statoil sekä uusi viranomainen säätelemään öljyvarojen käyttöä, Norjan öljyhallitus NPD. Tarkoitus ei ollut luoda valtiollista monopolia, vaan mahdollistaa se, että osaaminen ja työpaikat jäisivät Norjaan. Öljyhallitus piti huolen siitä, että öljyprojektit palvelivat norjalaisten intressejä samalla minimoiden ympäristöön kohdistuvan kuormituksen. Norja meni mukaan öljybisnekseen täysillä. Se laittoi puolet kansalaisten varoista öljykenttiin, joiden tulevaisuudesta ei ollut varmuutta. Tämä peli kannatta, ja tuottojen alkaessa kertyä 90-luvun alkupuolella Norja sijoitti tienatut varat rahastoon, joka pullistelee tällä hetkellä lähes 900 miljardin euron arvoisena. Näillä varoilla aiotaan ylläpitää Norjan hyvinvointivaltiota sitten, kun viimeiset kentät kuivuvat. Kansallinen aarre, sanan varsinaisessa merkityksessä. Voitaisiinko norjalaisten ihme toistaa? Useiden tutkimusten mukaan Suomen kallioperästä löytyy runsaasti hyviä kriittisten mineraalien esiintymiä, joille voi tulla käyttöä
27 L A P I S S A tulevaisuudessa. Niihin kuuluu suuri joukko harvinaisia metalleja, mutta myös sellaisia runsaita mineraaleja, joiden tuotanto on keskittynyt muutamiin harvoihin paikkoihin, ja joilla on kysyntää maailmanmarkkinoilla. Jo nyt Suomessa operoi runsaasti kaivosteollisuutta, ja lisää on tulossa. Tällä hetkellä Ylläksen kaivoshankkeen lupahakemusrumba on täydessä vauhdissa. Kittilän kultakaivoksen alla povataan lepäävän lähes viiden miljardin euron arvoinen kulta-aarre. Valtio myi aikoinaan Kittilän kultakaivoksen esiintymän 1,1 miljoonan markan käteismaksulla. Nykyrahassa summa olisi 187 000 euroa. Suomessa toimivia ulkomaisia kaivosyhtiöitä on myös syytetty yhteisöverojen välttelystä. Ääritilanteissa ympäristövahingot saattaisivat kaatua valtion ja pakallisten asukkaiden vahingoksi. Kaupataanko suomalaisten luonnonvarat surutta ulkomaille? Asia ei tietenkään ole näin yksinkertainen. Suomen kaivosmineraalit eivät ole Norjan öljykenttien veroinen aarre – ainakaan vielä. Investoinnit ovat kalliita, ja moni kaivos tekee tappiota. Mineraalien maailmanmarkkinahintoja on vaikeaa ennustaa ja sijoituksena kaivos on erittäin pitkäikäinen ja riskialtis. Talvivaaran jälkeisessä ilmapiirissä ehdotusta, jossa esitettäisiin valtion tukevan kaivosteollisuutta tai jopa perustavan oman yhtiön, saatettaisiin lievästi sanottuna karsastaa. Juuri tuon riskin norjalaiset kuitenkin ottivat. Eikä sitä riskiä tarvitsisi ottaa tänään, tai edes huomenna. Jalkojemme alla piileskelevät harvinaiset maametallit eivät ole menossa minnekään, ellei jokin kulman takana oleva innovaatio tee niistä lähitulevaisuudessa turhia. Sitä emme voi tietää. Lapin tulevaisuutena on pidetty matkailua ja kaivosteollisuutta. Ne tarjoaisivat työpaikkoja ja hyvinvointia muuttotappiosta kärsivälle maakunnalle. Ne eivät kuitenkaan kulje käsi kädessä. Kolarissa pelätään, että mahdollisesti avattava kaivos tyrehdyttäisi matkailun. Kaivoshankkeesta tehtyjen selvitysten mukaan siitä tuleva verohyöty ei olisi merkittävä, jos sitä vertaa matkailun tyrehtymiseen. Näissä selvityksissä matkailun on tosin arvioitu kasvavan vuosittain lähes 9 prosenttia. On mahdollista, että tulevaisuudessa mineraalien arvo tulee teknologisten innovaatioiden ja uusien löytöjen takia romahtamaan, ja niiden arvo olisi järkevä rahastaa tässä ja nyt. Kannattaako mineraaliesiintymiä vuorenpeikkomaisen mustasukkaisesti pantata maan alla, jossa niistä ei ole hyötyä kenellekään? Nykytilanteessa kaivoksen saaminen velkaiseen muuttotappiokuntaan on lottovoittoon verrattavaa. Se tietää valtavat määrät työpaikkoja vuosiksi eteenpäin. Myös Suomen mineraalilöydöt on kuitenkin yhdistetty luonnonvarojen kiroukseen, hyödyn menemiseen harvoille ympäristön kustannuksella. Suomi on tällä hetkellä kaivosteollisuudelle houkutteleva kohde – itse asiassa numero ykkönen. Se saattaa viitata siihen, että tavara niin sanotusti myydään liian halvalla. Ei huonosti kannattaville apajille olisi tunkua. Ehkä paikallaan olisi aikalisä, jonka aikana selvitettäisiin mahdollisuudet kestävään ja järkevään luonnonvarojen hyödyntämiseen niin, että se hyödyttäisi mahdollisimman monia. Se on mahdollista. ?
VIIME TALVENA Lapin yliopiston sähköpostiin graafisten suunnittelijoiden postituslistalle ilmestyi viesti avoimesta harjoittelijan paikasta UNOPSin Myanmarin toimistoon. Olin tuolloin aloittanut ensimmäisen maisterivuoteni ja podin vaihdosta paluun ja lähestyvän työelämän aiheuttamaa juurettomuutta. Rovaniemen kuviot eivät olleet vuoden poissaolon jälkeen entisellään, mutta opiskelijaelämän loppuminen ajatuksena ahdisti. Päätin siis täyttää hakulomakkeen ajatuksella, etten menettäisi prosessissa mitään ja saisin ainakin harjoitusta kansainvälisestä työhaastattelusta, jos siis edes siihen asti pääsisin. Hakulomakkeen lähettämisestä seurasi lähes kahden kuukauden monivaiheinen hakuprosessi, johon sisältyi lomakkeiden ja CV:n lähettämisen lisäksi graafisen suunnittelun taitoja testaavat ennakkotehtävät, joiden suorittamiseen sain aikaa kolme päivää. Kun olin päässyt tehtävien jälkeisestä karsinnasta läpi luvassa oli puhelinhaastattelu. Uskoakseni tämä haastattelu oli surkein ikinä antamani haastattelu, tai siltä se aikakin tuntui. Olin onnistunut psyykkaamaan itseni ennen haastattelua hermostuksiin ja puolta tuntia odotettua aikaisemmin alkanut haastattelu ei helpottanut asiaa. Kysymysten alkaessa tuntui kuin vuoden MINÄ JA MYANMAR OSA 1 : HAKU T E K S T I J A K U V I T U S V I L J A T U O H I N O Skotlannissa hioutunut englantini olisi vajonnut tönköinpään rallikuskiaksenttiin. Huomasin hokevani sanaa “Community” kiusaannuttavan usein ja näin sieluni silmin, kuinka puhelimen toisessa päässä olevat haastattelijat pyörittelivät silmiään ja pudistelivat turhautuneena päätään. Tuskastuttavan pitkältä tuntuneen keskustelun päättyä, muistan pyöräilleeni suutuksissa yliopistolle ja julistaneeni Petronellan pöydässä, että Myanmarin matka on peruttu. Joskus käy niinkin, että itsensä mielestä huonosti mennyt haastattelu voi tuottaa hyviä tuloksia. Useiden viikkojen jälkeen sain viestin, että olen menestyksekkäiden hakijakandidaattien joukossa ja muutaman päivän päästä tästä sain lopullisen tiedon, että minut on hyväksytty harjoittelijaksi. Siinä sitä oltiin. Puoliksi tosissaan lähetetty hakemus johti siihen, että joutuisin muutaman kuukauden päästä muuttamaan toiselle puolelle maailmaa. Lopulta elokuun alussa, pitkäaikaisen viisumin saamiseksi käydyn taistelun ja 24 matkustustunnin jälkeen, saavuin viimein Yangoniin, Myanmarin suurimpaan kaupunkiin. Pääsin heti etävuokrattuun asuntooni, joka tosin muutamassa päivässä pakotti minut tutustumaan paikalliseen asunnonvälitykseen. Alkuperäisen asuntoni tiskialtaan alla muhivat hyttyset sisälsivät denguekuumeriskin sekä asuntoon lastulevystä kyhätyt ”seinät” äänieristivät minut ja kämppikseni toisistamme suunnilleen yhtä hyvin kuin A4 paperiarkki. Pikkuhiljaa eksoottinen elämäkin normalisoituu. Olen kahden ensimmäisen kuukauden aikana ehtinyt sopeutua poliittisesti epävakaan ja kehittyvän maan suurkaupunkielämään. Tosin 20 katukoiran tappelun kohdatessa joudun vielä kääntymään ympäri, mutta monsuunisateesta lainehtivalla kadulla uivat rotat ohitan olankohauksella. Huomasin jopa, että hitaasti mateleva ruuhka on huomattavasti rauhoittavampi näky kuin tyhjillään oleva tie. Ruuhkassa on helppo kävelijän pujotella autojen väleissä, mutta tyhjällä tiellä humalainen taksikuski voi syöksyä jalankulkijan päälle koska tahansa! Saa nähdä tuoko alkava viileä kausi lisäeloa tähän jo valmiiksi vilkkaaseen ympäristöön. Onneksi uusi asuntoni tarjoaa viileän ja hiljaisen suojan –onhan huoneessani ihka oikeat seinät! ? Kirjoittaja suorittaa graafisen suunnittelijan työharjoittelua YK:n Myanmarin projektipalveluiden toimistossa (UNOPS). Lapin ylioppilaslehti seuraa työharjoittelua koko vuoden. L A P I N Y L I O P P I L A S L E H T I 3 / 2 1 7 2 8
JO SKU S KÄY N IINKIN, ET TÄ I T SENSÄ MIELES TÄ HU ONO S T I MENN Y T HAAS TAT T ELU VOI T U O T TAA H Y V IÄ T ULOKSIA. 2 9 M A A I L M A L L A
L A P I N Y L I O P P I L A S L E H T I 3 / 2 1 7 30 A K ”RUOTSIN KIELESTÄ KUN PÄÄSISI EROON, se ei ole juttuni”, totesi Vimpelin Vetoa edustava pesäpallolahjakkuus Perttu Ruuska Iltalehden haastattelussa (26.8.2017). Kuinkahan moni muu nuori ajattelee ruotsin kielestä samoin? Valitettava fakta ainakin on se, että suomalaisten lasten ja nuorten kielten opiskelu on vähentynyt. Entisenä germanistina uskon vahvasti, ettei monipuolinen kielitaito ja kielten opiskelu ole ainakaan haitaksi työmarkkinoilla. Suomi on kuitenkin melko marginaalinen kieli tällä pallolla eikä ruotsi ole puhujamääriltään paljoakaan suurempi. Mutta entäpä se utopistinen höpötys peruskoulussa, että sitten pärjäätte Norjassa ja Tanskassakin, kun osaatte ruotsia… kuka sen myyntipuheen on oikeasti keksinyt? Yleensähän se paniikki iskee jo riikinruotsin kohdalla. Sabatonin kuuntelun myötä päässäni pyörii joskus erinäisiä ruotsinkielisiä lauseenpätkiä: ”En livstid i krig” – ei ehkä kuitenkaan käyttökelpoisinta kamaa. Kerran puhuin ruotsia vapaaehtoisesti koulun ulkopuolella noin kaksi lausetta. Ruotsia kannatti opetella sitä tähtihetkeä varten, kun perjantai-iltana menin olut kourassa heittämään pari ”det var jättebra” –tyyppistä lausetta esiintymässä olleen ruotsalaisbändin solistille. Englannilla oli turvallista jatkaa. Asuin aikoinaan myös vuoden Vaasassa ja puhuin tuona aikana nolla sanaa ruotsia. Kerrassaan vakuuttavat tilastot ruotsin suhteen. Skål sille! On murheellista, kuinka helposti kielitaito alkaa rapistua. Lukiossa osasin ruotsia vielä jollain tankero-asteella. Nykyään pitäisi leikkiä mykkää, mikäli minulta yritettäisiin tiedustella jotain ruotsiksi. Jos ruotsia joskus oikeasti KOTIUTUSLYÖNTEJÄ KIELTEN OPISKELULLE , BITTE tarvitsen, se on myös mahdollista saada kuosiin ja siirtyä ymmärtämisen tasolta puhumisen tasolle. Näin ainakin uskottelen itselleni. Sujuvan kielitaidon omaksuu tosin vain käyttämällä kieltä aktiivisesti, eikä esimerkiksi pelkästään istumalla virkamiesruotsin kurssilla. Kielen sujuva hallinta vaatii paljon aikaa ja vaivaa, ellei satu olemaan superlahjakas kielinero. En kuulu edellä mainittuun kategoriaan, vaan omalla kohdallani saksa muuttui sujuvaksi niiden 11 kuukauden aikana, jotka vietin Baijerissa vaihdossa. Kielen puhuminen alkoi olla sujuvuuden myötä entistä kivempaa. Pohja oli toki olemassa ennen vaihtoa, mutta Suomen kamaralla avasin yleensä suuni saksan kursseilla yliopistossakin lähinnä pakon edessä. Ruotsin, saksan, tai minkä tahansa kielen opiskelu voi olla erittäin mielenkiintoista ja innostavaa, mutta on eri asia miten ne kaupataan. ”Koskaan ei tiedä missä siitä on hyötyä” on lause, joka ei ainakaan auta asiaa – eikä ruotsista saa houkuttelevampaa vetoamalla virkamiehen uran vaatimuksiin. Nyt olisi järkeville argumenteille käyttöä. Ja mikäli ruotsin opiskelu ei ole kaikkien mielestä maailman tärkein asia, suotakoon se heille. Kielten opiskelua tulisi pohtia nimenomaan monipuolisen ja sujuvan kielitaidon kannalta. Englanti on kansainvälisen kommunikaation kannalta tärkeää, mutta toinen vahva vieras kieli on aina iso etu. Olisiko peruskouluissa alkavan kielikokeilun myötä aika alkaa pohtia laajemminkin tähän vuoropariin sopivia vaihtolyöntiratkaisuja ja tehdä ensi alkuun edes pari juoksua Team Sujuvan Kielitaidon hyväksi? Sen kunnarin voi säästää vaikka toiselle jaksolle. ? TEA KOSKELA M A R I A T U U N A N E N
31 A I N E J Ä R J E S T Ö ARTIKLAN SYKSY ARTIKLAN KOLMEVIIKKOISEN alkusyksyn höykytyksen, Fuksihärdellin, päättymisestä on kulunut tovi. Fuksihärdelli, tuo maaginen tapahtumakokonaisuus, jonka tarkoituksena on integroida uudet opiskelijat Artistien maailmaan fuksikapteenien johdatuksella. Härdelli alkaa Varaslähdöllä ja päättyy finaaliin; välissä ehditään sitsata, viettää baarikierrosta ja fuksiaisia sekä jopa urheilla. Kolme viikkoa täyttä tohinaa, uutta ja mahtavaa, jota haluaa haukata niin että ähky tulee. Ja huh, härdellin kokonaisuudessaan suoritettuaan tietää kyllä ahmineensa – time out. Pöly alkaa vihdoin laskeutumaan ja opiskelijan arki näyttäytymään kohtuullisen normaalina – vanhemmat oikkariopiskelijat valuvat päivittäin innokkaana yliopistolle suorittamaan, samalla kun fuksit yrittävät päästä opintojensa alkuun. Kesä on ohi, ja Rovaniemi on ottanut syleilyynsä. Syksy tuo Lappiin puolisentoista sataa uutta innokasta oikkariopiskeijaa, jotka saapumisellaan saavat vanhat jälleen nuortumaan ja opettamaan noviisit Artistimaisille tavoille – niin opintojen kuin bileidenkin saralla. Mikä oiva tilaisuus luoda uusia ihmissuhteita, kun väistämättä opintoja suorittaessa tai tapahtumissa sukellellessa ajautuu tekemisiin uusien tuttavuuksien kanssa, HURRAA! Syksy on hektistä aikaa Artiklalaisille, kun arki on täytetty opinnoilla ja lähes jokainen syyskauden viikonloppu pitää sisällään jonkin oman tapahtuman. Ohjelmaa on tarjolla laidasta laitaan; syyskausi alkaa avajaisillaan, josta kuljetaan syysvaelluksen, Nordic weekin ja lukuisten sitsien kautta pikkujouluihin seuraamaan nuorten Artistien Tiernapoika-esitystä. Välissä ehditään juhlia ainejärjestön 38-vuotis syntymäpäiviäkin Nordic weekin tohinoissa! Nordic week, nordiska veckan, KV-viikko… you name it! ”Viikot” kokoavat yhteen oikkareita ympäri Pohjoismaisia ainejärjestöjä, ja ovat täynnä erilaista toimintaa! Viikoille osallistuessaan pääsee kokemaan seminaareja, excursioita ja mielettömiä bileitä mökillä – vuosijuhlia ja sillistä unohtamatta. Jälleen tapahtumakokonaisuus, joka antaessaan paljon myös ottaa – ottaa syleilyynsä ja vie mennessään. Artiklan KV-viikot järjestetään lokakuussa Rovaniemellä ulkoasiainvastaavan ja jäsenistöstä kasatun toimikunnan voimin. Ulkoasianvastaavan pitäessä palettia kasassa toimikuntalaiset ahertavat viikkojen järjestämisen parissa kuin muurahaiset loihtien niin omalle väelle kuin Pohjoismaisille vieraille taianomaisen elämyksen Lapin ainutlaatuisessa ympäristössä. Vielä tuntuu, että vuotta on paljon jäljellä, koska monta kuukauttahan tässä on vielä ennen vuodenvaihdetta. Kaikesta huolimatta aika liitää, Artistien syöksyessä viikosta toiseen kuin Volgaa pitkin konsanaan. Syyskauden lopussa, Kaspian siintäessä horisontissa, ovat kaikki tapahtumiin osallistuneet varmasti monta mukavaa muistoa rikkaampia. Rakas Artikla, sinä joka olet jäsenistösi näköinen tuotos: ”Älä koskaan ikinä muutu. Pysy aina tuollaisena kuin nyt oot!”. Hyvää syksyä kaikille lukijoille! Yhteisöllistä syksyä toivottaen, fuksikapteenit Lauri ja Tuulia P.S. Haastamme seuraavaksi ainejärjestö Jalot Villit! A A R T I K L
H E I D I L I N T U L A AVUSTAJAKSI LAPIN YLIOPPILAS LEHTEEN? Lapin ylioppilaslehti on Lapin ylioppilaskunnan LYYn jäsenlehti kaikille Lapin yliopiston opiskelijoille. Lehti käsittelee jutuissaan Lapin yliopistoyhteisöä, pohjoisuutta ja yhteiskunnallisesti tärkeitä asioita. Lehti ilmestyy neljä kertaa vuodessa: Kaksi kertaa syyslukukaudella ja kaksi kertaa kevätlukukaudella. Lehti toimii avustajaperiaatteella. Jutut ja kuvitukset jaetaan pääsääntöisesti avustajatapaamisissa, joista ilmoitetaan yliopiston käytävillä ja sosiaalisessa mediassa. Aikaisempaa journalistista kokemusta ei välttämättä tarvita; jokaista autetaan eteenpäin tarpeen mukaan. Avustajille maksetaan palkkio. Seuraava avustajatapaaminen järjestetään syyskuussa! Seuraa lehteä sosiaalisessa mediassa. LISÄTIETOJA lapinylioppilaslehti.fi lapinylioppilaslehti lapin_ylioppilaslehti TÄMÄ MAINOS MAKSAA 330 EUROA ILMOITUSKOKOJA 1 / 4 sivu . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .280,00 € 1 / 2 sivu . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .450,00 € 1 sivu . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .800,00 € Kannen kääntöpuoli . . . . . . . . . . . . . . . .+50,00 € Takakansi . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .+50,00 € OTA YHTEYTTÄ mediamyynti@lyy.fi HA LUATKO MA INOKSESI LAPIN YLIOPPI LAS LEH T EEN? PÄÄTOIMITTAJA Aleksi I. Pohjola paatoimittaja@lyy.fi